Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 22. lokakuuta 2007 - Strasbourg

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 17.00.)

  Puhemies. − (DE) Julistan Euroopan parlamentin torstaina 11. lokakuuta 2007 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Puhemiehen julkilausuma

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, viime viikon torstaina ja perjantaina pidimme erittäin onnistuneen Euroopan unionin jäsenvaltioiden valtion ja hallitusten päämiesten huippukokouksen, johon osallistuivat komission puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies sekä kolme edustajaamme hallitustenvälisessä konferenssissa.

Vaikka en halua millään muotoa ennakoida Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan José Socratesin kanssa huomenna järjestettävän keskustelun sisältöä, haluaisin korostaa, että Euroopan parlamentin kannalta huippukokous oli valtava menestys, sillä vuoden 2009 alussa tapahtuvaksi suunniteltu perussopimuksen voimaantulo antaa parlamentille tasavertaiset oikeudet lähes kaikilla lainsäädännön aloilla. Me Euroopan parlamentin jäsenet emme ole horjahtaneet tieltä, jota seurasimme sopimuksen valmistelukunnassa, ja jolla olemme pysyneet Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä koetuista takaiskuista huolimatta. Jos tämä perussopimus nyt toteutuu, olemme olleet keskeisessä asemassa sen laadinnassa. Toivomme, että ratifiointiprosessi saadaan onnistuneesti päätökseen kaikissa Euroopan unionin 27 jäsenvaltiossa.

Perussopimus allekirjoitetaan Lissabonissa 13. joulukuuta, ja edeltävänä päivänä eli joulukuun kahdentenatoista, kuten on sovittu Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien kanssa, annamme julistuksen perusoikeuskirjasta virallisessa istunnossa täällä Strasbourgissa. Se on tärkeä tapahtuma.

Haluan esittää vilpittömät kiitokseni kolmelle edustajallemme hallitustenvälisessä konferenssissa eli Elmar Brokille, Enrique Barón Crespolle ja Andrew Duffille heidän työnsä johdosta.

(Suosionosoituksia)

Iloitsen Enrique Barón Crespon läsnäolosta joukossamme, mutta en näe toisia edustajia. Siinä tapauksessa lykkäämme pöytäkirjan hyväksymistä.

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, minulla on kysymys Hans-Gert Pötteringille: onko teillä jatkossakin äänioikeus parlamentissa?

  Puhemies. − (DE) Olen hyvin tietoinen siitä, että Daniel Cohn-Benditin tiedonjano on rajaton. Haluan sanoa teille, että tästä asiasta ei ollut koko prosessin aikana hetkenkään epäilystä. Kysymystä ei myöskään käsitelty lainkaan huippukokouksen avajaisistunnossa. Huhu kiersi kuitenkin muissa piireissä. Pyrin kumoamaan sen välittömästi aina kun se vain oli mahdollista. Missään tapauksessa Eurooppa-neuvosto tai mikään muu elin ei voi evätä Euroopan parlamentin puhemiehen äänioikeutta. Kyse ei ole minusta henkilökohtaisesti, vaan parlamentin puhemiehen virasta. Vastustaisin itse tarmokkaasti kaikkia tällaisia ehdotuksia, ja parlamentti on yksimielinen näkemyksessään.

(Suosionosoituksia)

  Hannes Swoboda (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, haluan vain sanoa ryhmäni puolesta, että tuemme täysin kantaanne. On sanomattakin selvää, että jokaisella kansalaisten valitsemalla parlamentin jäsenellä puhemies mukaan lukien on täysi äänioikeus. Olemme täysin samaa mieltä tästä.

  Puhemies. − (DE) Loistavaa! Olen syvästi kiitollinen siitä, että olemme täysin yksimielisiä myös tästä asiasta.

3. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

4. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

5. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

6. Yhteispäätösmenettelyä noudattaen annettujen säädösten allekirjoittaminen: ks. pöytäkirja

7. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirja): ks. pöytäkirja

8. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

9. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

10. Vetoomukset: ks. pöytäkirja

11. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

12. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. − (DE) Puheenjohtajakokouksen työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti keskiviikkona 17. lokakuuta pitämässään kokouksessa laatima lopullinen esityslistaluonnos on jaettu. Siihen on ehdotettu seuraavia muutoksia:

Keskiviikko:

Verts/ALE-ryhmä on pyytänyt, että EU:n ja Venäjän huippukokousta koskevista neuvoston ja komission julkilausumista käytävän keskustelun päätteeksi esitetään päätöslauselmaesityksiä.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelimme tästä puheenjohtajakokouksessa, jolloin sanoin, että EU:n ja Venäjän huippukokousta, Vladimir Putinin Iranin-vierailua ja siellä käytävien keskustelujen hyvin konkreettista luonnetta ajatellen olisi toki absurdia, että parlamentti keskustelisi näistä asioista hyväksymättä päätöslauselmaa, jossa se ilmaisee kantansa. Keitä me oikein olemme? Haluamme aina yhteispäätösvaltaa, mutta nyt, kun meillä on tilaisuus tehdä päätös, emme käytä sitä.

Kannatamme päätöslauselman antamista ennen EU:n ja Venäjän huippukokousta, ja tarvittaessa uuden päätöslauselman antamista kokouksen jälkeen. On parlamentin velvollisuus valvoa komission toimintaa ja laatia poliittisia suuntaviivoja, eikä se saa olla pelkkä keskustelupiiri.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentilla on todellakin ollut tapana järjestää ensiarvoisen tärkeistä aiheista, joihin EU:n ja Venäjän huippukokous lukeutuu, keskustelu, jonka jälkeen on annettu päätöslauselma. Sanottavaa on paljon, ja parlamentin on lähetettävä monia viestejä unionin edustajille huippukokouksessa. Meidän olisi välitettävä venäläisille sekä meitä huippukokouksessa edustaville henkilöille luja viesti, jonka takana parlamentti seisoo. Näin ollen ryhmäni kannattaa tätä ehdotusta.

(Suosionosoituksia)

  Richard Corbett, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jos kukaan ei puhu tätä ehdotusta vastaan, minä teen sen.

Ehdotuksen kannattajat uskovat ilmeisesti, että parlamentin keskusteluilla on merkitystä vain, jos niiden päätteeksi hyväksytään päätöslauselma. Itse asiassa he alentavat keskustelun arvoa, koska he kaikki ovat muualla neuvottelemassa päätöslauselman tekstistä sen sijaan, että he olisivat keskustelemassa asiasta parlamentissa. Niitä seikkoja, jotka he ja muut haluavat tuoda esiin ennen huippukokousta, voidaan edistää itse parlamentissa vireällä keskustelulla ja selkeillä älykkäillä kannanotoilla sen sijaan, että parlamentin jäsenet työskentelevät koko yön valmistelukomiteassa lisätäkseen tekstiä siihen valtavaan opukseen, jonka laadimme jokaisen istuntojakson lopussa ja joka sisältää lukemattomia sivuja päätöslauselmia.

On korkea aika muuttaa painopisteitä ja nostaa tämän istuntosalin permannolla käytävien keskustelujen arvoa. Vetoan jäseniin, jotta tässä parlamentissa käytäisiin vireitä keskusteluja.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

  Herbert Bösch (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, en yleensä puutu käsittelyjärjestystä koskeviin kysymyksiin, mutta käymme tämän saman keskustelun aina maanantaisin viideltä iltapäivällä. Omalta osaltani mietin, miksi käymme toisen keskustelun poliittisesti tärkeistä asioista aina torstaina iltapäivällä. Ehkäpä vallanpitäjät parlamentissa voisivat keskustella uudelleen asiasta, sillä käymme joka kerta tämän samaisen keskustelun siitä, pitäisikö jokin tapahtuma, kuten jossain päin maailmaa pidetty huippukokous, lisätä esityslistalle. Näkisin mielelläni tätä kysymystä käsiteltävän parlamentin esityslistalla.

  Puhemies. − (DE) Hyvä Herbert Bösch, kaikki te tämän parlamentin jäsenet olette ”vallanpitäjiä”. Kuten olette nähnyt, sellaisina itseään toisinaan pitävät äänestetään usein ulos täysistunnossa. Se on yksinkertaisesti vain demokratiamme toimintatapa. Kiitän teitä huomioistanne.

Torstai:

PPE-DE-ryhmä on pyytänyt, että ihmisoikeuksien loukkauksista käytävässä keskustelussa kohta ”Uzbekistan” korvataan kohdalla ”Pakistan”.

  Charles Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun poliittisen ryhmäni puolesta. Kuten tiedätte, kotimaahansa palanneen Benazir Bhutton puoluetta vastaan tehtiin pari päivää sitten kaikkien aikojen mittavin itsemurhapommi-isku, jossa kuoli yli sata siviiliä. Pakistanin hallitus karkotti hiljattain toisen maahan palanneen siviilin, poliitikko Nawaz Sharifin. Tässä olennaisen tärkeässä ja strategisessa Etelä-Aasian maassa on tapahtunut kaikenlaisia asioita, joista parlamentin on kiireisesti keskusteltava.

En ole tietoinen muista viimeaikaisista muutoksista Uzbekistanin tilanteessa, kuin että neuvosto keskustelee maan johtajien matkustuskieltojen mahdollisesta poistamisesta. Sen merkitys on mitätön verrattuna Pakistanin tapahtumiin, josta syystä kehotan painokkaasti parlamenttia tukemaan pyyntöä keskustella Pakistanin tilanteesta torstaina.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, on aina hyvin vaikea päättää hyötyjen ja haittojen välillä. Me kannatimme tätä aloitetta, ja voisimme allekirjoittaa sen, mikäli PPE-DE-ryhmä ja muut poliittiset ryhmät sitoutuisivat ottamaan Uzbekistanin tilanteen myöhemmin esityslistalle ja käsittelemään sitä heti seuraavan tilaisuuden tullen. Toisin sanoen, esityslistan muuttaminen ei saisi tarkoittaa, että unohdamme Uzbekistanin ja sen tilanteen kehityksen. Tällaisen lupauksen saatuamme voisimme antaa aloitteelle tukemme.

  Puhemies. − (DE) Se on varmastikin oivallinen kompromissi.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Pakistanin tilanne on epäilemättä hyvin tärkeä asia. Tämä kysymys on kuitenkin liian tärkeä käsiteltäväksi ihmisoikeusloukkauksia koskevan torstai-iltapäivän keskustelun yhteydessä. Pakistania koskevassa keskustelussa ei tietenkään ole kysymys vain ihmisoikeusloukkauksien tutkimisesta, vaan se tarjoaa oivallisen tilaisuuden keskustella EU:n ulkopolitiikasta koko tällä alueella.

Pakistan olisi ennemminkin otettava seuraavalle esityslistallemme omana keskustelunaan neuvoston ja komission kanssa, mikä olisi mielestäni kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Uzbekistanin tilanne on ajankohtaisempi, koska neuvosto aikoo poistaa tänään eräät pakotteet. Nykytilanteessa meidän olisi katsottava Uzbekistanin tapahtumat ihmisoikeusongelmaksi, jonka vuoksi pakotteita ei tulisi poistaa. Tästä asiasta voidaan päättää nopeasti torstaina iltapäivällä. Pakistan taas on hyvin vaikea ja keskeinen ulkopoliittinen kysymys, ja se tulisi siksi sisällyttää seuraavalle esityslistalle.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

(Käsittelyjärjestys vahvistettiin.)⁽¹⁾

(1) Muut käsittelyjärjestystä koskevat muutokset: ks. pöytäkirja.

13. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.

  Rumiana Jeleva (PPE-DE) - (BG) BBC 4 -kanavan esittämä dokumenttielokuva Bulgarian hylätyt lapset, jossa kuvaillaan Mogilinon kylässä sijaitsevan fyysisesti ja henkisesti vammaisten lasten sosiaalihoitokodin potilaiden elinolosuhteita ja heihin kohdistuvia asenteita, on aiheuttanut myrskyisen reaktion sekä bulgarialaisessa että kansainvälisessä yhteisössä. Haluan siksi kertoa toimista, joihin on ryhdytty.

Lähetimme ensinnäkin tietopyynnön työ- ja sosiaaliministerille sekä valtion lastensuojeluviraston puheenjohtajalle. Pyysimme sulkemaan kyseisen laitoksen ja vauhdittamaan laitoshoidon lopettamiseen tähtäävää prosessia. Ministeriö vastasi tietopyyntöömme.

Vetosimme myös sosiaalipalveluja vammaisille tarjoaviin kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin. Niistä yksi on Betel, Euroopan suurin hyväntekeväisyysjärjestö, jolla on 150 vuoden kokemus psyykenvammaisten hoidosta. Järjestön asiantuntijat vastasivat pyyntööni tutustua yhdessä Mogilinossa sijaitsevaan laitokseen ja etsiä ratkaisuja ongelmiin.

Hallitus vastaa ensi kädessä tarvittavien materiaalien toimituksesta ja teknisistä olosuhteista näissä laitoksissa sekä lasten tukemisesta. On kuitenkin tarpeen muuttaa käsitystä henkisesti vaikeasti vammaisille lapsille tarjottavista sosiaalipalveluista sekä yhteiskunnan ja hoitolaitosten suhtautumista heihin. Näiden lasten eristäminen vaikeapääsyisiin kyliin ja pikkukaupunkeihin on lopetettu Euroopassa kauan sitten. Ongelmia ei ratkaista piilottamalla totuus, vaan siihen tarvitaan meidän kaikkien yhteisiä ponnisteluja.

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti tunnustetaan kansainvälisesti vapauden ja ihmisoikeuksien puolestapuhujaksi, joka kunnioittaa kansainvälistä lakia ja Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää.

Näin ollen monet meistä haluaisivat kuulla parlamentin ja sen puhemiehen oman arvion paheksunnasta, jota herätti presidentti Bushin ja Aznarin vuonna 2003, vähän ennen Irakiin hyökkäystä, Crawfordin maatilalla käymien keskustelujen julkitulo.

Jotkin kyseisen keskustelun osat ovat erittäin vakavia, sillä ne osoittavat täydellistä kunnioituksen puutetta Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan, transatlanttisten suhteiden halveksuntaa ja piittaamattomuutta kansainvälisestä lainsäädännöstä.

Meillä kaikilla oli epäilyksemme siitä, että jotakin tämän tapaista oli tapahtunut, mutta koskaan aiemmin todisteet eivät olleet yhtä ilmeisiä. Ne ovat niin selviä, että ne vaativat parlamenttia ottamaan kantaa, vaikka vain sanoakseen, etteivät tällaiset häpeälliset tapahtumat saa toistua enää koskaan.

  Eugenijus Gentvilas (ALDE). – (LT) On huolestuttavaa, että maapallon lämpenemistä, energiansäästöä ja vastaavia kysymyksiä käsitteleviin eurooppalaisten politiikkojen selontekoihin suhtaudutaan useimmissa Euroopan maissa välinpitämättömästi. Myöskään alueet, maakunnat ja muut hallinnolliset yksiköt eivät kiinnitä näihin ongelmiin niiden ansaitsemaa huomiota. Esimerkkejä energiantuhlauksesta ja ilmaston lämpenemisen seurausten ylenkatsomisesta voidaan helposti todeta kaikkialla. Näen itse esimerkiksi lähes päivittäin matkallani Brysselistä Luxemburgiin katuvalojen levittäytyvän kymmenien kilometrien matkalla, mutta kukaan ei myönnä vastuutaan asiasta, Vallonia sen paremmin kuin Belgia tai maakunnatkaan.

Toisaalta jopa Euroopan parlamentissa sanamme eivät aina vastaa tekojamme. En voi ymmärtää, miksi jokaiselle jäsenelle jaetaan jokaisessa istunnossa Strasbourgissa arviolta 200–300 sivua sanatarkkoja selostuksia ja pöytäkirjoja. Mielestäni tällaisten materiaalien olisi oltava saatavilla vain Internetissä ja niiden tulostaminen paperille olisi lopetettava.

  Bogusław Rogalski (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, 10. lokakuuta kaksi Valko-Venäjän puolalaisyhdistyksen aktivistia, Angelika Borys ja Igor Bancer, pidätettiin jälleen Grodnossa. Heidät asetettiin syytteeseen huliganismin verukkeella ja Bancer tuomittiin vankeuteen kymmeneksi päiväksi. Borys sai puolestaan sakkorangaistuksen, joka vastaa suuruudeltaan jotakuinkin viisitoistakertaisesti keskimääräistä kuukausipalkkaa Valko-Venäjällä. Yleisesti kuitenkin tiedetään, että todellinen syy heidän pidätykseensä oli opposition suunnittelema mielenosoitus Alexander Lukašenkon autoritaarista hallintoa vastaan. Valko-Venäjän viranomaiset ovat jälleen kerran näyttäneet, että maassa ei tulla suvaitsemaan järjestöjen riippumattomuutta ja vapautta. Pelottelu, pidätykset tekosyiden varjolla ja länsimaiden mustamaalaaminen ovat keinoja, joita Lukašenko on käyttänyt pitkään sortovaltansa ylläpitämisessä.

Arvoisa puhemies, emme voi sallia näin laajamittaisia ihmisarvoon ja vapauteen kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia Euroopan unionin naapurustossa. Eurooppa ei voi olla demokraattinen, jos Valko-Venäjä ei ole vapaa maa. Lisätkäämme siis rahoitusta auttaaksemme Valko-Venäjän yhteiskuntaa vapautumaan diktatuurin sortovallasta. Vaatikaamme etnisten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista, mielivaltaisten pidätysten lopettamista ja poliittisten vankien vapauttamista. Se on ainoa keino muuttaa Euroopan ainoaa tyranni- ja diktatuurivaltiota.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). - (SV) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin puhua Turkin parlamentin päätöksestä sallia maan asevoimien tunkeutua Irakin ainoalle suhteellisen rauhalliselle alueelle. Nyt näyttää siltä, että voimme käsitellä tätä tapausta keskustellessamme yleiskertomuksesta keskiviikkona. Toivon, että kaikki voivat osallistua prosessiin ja esittää tarkistuksia, sillä kyseessä on suuri uhka alueen rauhalle. Se valaisee ongelmaa, jonka aiheuttaa armeijan harjoittama painostus ja päätösten vieminen läpi voimalla. Meidän on nyt varmistettava, että hallitus pysyy lujana, joukkoja ei lähetetä eikä yhtäkään armeijaa yllytetä tunkeutumaan Irakiin. Se, mitä maassa on jo riittävästi, on asevoimaa. Se, mitä sieltä puuttuu, on ihmisten välinen normaali keskustelu, ja sitä meidän on tuettava. Kiitos.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). - (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa vaikuttaa melkeinpä vallitsevan täysi uutispimento ja toimintakatkos Länsi-Saharan miehitetyillä alueilla tapahtuvien Marokon kuningaskunnan systemaattisten ihmisoikeusloukkauksien suhteen.

He ovat kouluttaneet meidät hyvin. Parlamentti ansaitsee kuitenkin Marokon kuningaskunnalta selityksen siitä, miksi valtuuskunta ei voinut vierailla miehitetyillä alueilla.

Aiemmin annettuja tietoja on täydennettävä kahdella seikalla. Marokko kielsi ensinnäkin ihmisoikeusyhdistystä nimeltä Codesa järjestämästä yleiskokoustaan miehitetyillä alueilla. Toisekseen Yhdistyneet Kansakunnat ei ole vieläkään julkaissut raporttia, jonka laati miehitetyillä alueilla tilanteen kartoittamiseksi vieraillut ihmisoikeuskomissaari. Raporttia ei ole julkaistu tähän päivään mennessä.

Kehotan painokkaasti unionin toimielimiä – parlamenttia, Euroopan komissiota ja neuvostoa – korjaamaan tämän tilanteen.

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, Gordon Brown sanoi tänään, ettei tarvetta uudelle EU:n sopimukselle tule olemaan vielä ainakaan 10 vuoteen. Hän tietää hyvin, ettei uutta sopimusta tulla tarvitsemaan enää koskaan. Ehdotettu uudistussopimus on itseään korjaava. Vähäinen jäljelle jäävä suvereeni valta voidaan siirtää EU:lle Eurooppa-neuvoston päätöksellä ilman parlamentin saatikka kansalaisten kuulemista.

Uudistussopimuksessa vahvistetaan muodollisesti EU:n lainsäädännön laillisuus ja ylivoimaisuus kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Mikäli Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin kamarit hyväksyvät uudistussopimuksen säännökset ylivoimaisina ja soveltavat niitä Englannin ja Skotlannin nykyisen lain kustannuksella, se on maanpetoslain nojalla maanpetos. Kuka tahansa parlamentin ala- tai ylähuoneen jäsen, joka äänestää uudistussopimuksen ratifioinnin puolesta, on siis kirjaimellisesti maanpetturi.

(Naurua)

Tutkikaa toki maanpetoslakia, jos ette usko minua!

  Puhemies. − (DE) Tällaisia termejä olisi käytettävä varoen, hyvä Gerard Batten.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuosi ennen Pekingin olympialaisten alkamista suuri yleisö saa päivittäin huolestuttavia uutisia. Tällä kertaa kyse ei ole ihmisoikeuksista tai ympäristösaasteista, vaan järjestelytoimikunnan ja Kiinan kansantasavallan viranomaisten päätöksestä kieltää olympialaisten osallistujilta kaikenlaiset uskonnollisen palvonnan muodot. Olympialaisten synnystä asti noudatettujen, myös Kiinan viranomaisten ja Kansainvälisen olympiakomitean allekirjoittamien sopimusten vastaisesti uskonnolliset symbolit kuten Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, rukouspaikat ja jopa ristikorut urheilijoiden kaulassa kielletään.

Kristittynä olen syvästi suruissani. Toivon, että kansainvälinen yhteisö ja EU estävät asianmukaisesti vuoden 2008 olympialaisten järjestäjiä toteuttamasta näitä ennenkuulumattomia toimenpiteitä.

(Suosionosoituksia)

  Catherine Trautmann (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Michelin-konserni ilmoitti 3. lokakuuta lopettavansa renkaiden tuotannon Toulin tehtaallaan. Tämä johtaa todennäköisesti yli 800 työpaikan häviämiseen vuoteen 2009 mennessä, vaikka yrityksen teollisten sen paremmin kuin taloudellistenkaan tulosten valossa irtisanomisia ei mitenkään voida perustella kriisillä. Osakkeenomistajat myyvät osakkeensa ja saavat saneerausilmoituksen seurauksena lisäarvoa, kun taas tavalliset naiset ja miehet saavat tietää, että he yksin joutuvat kärsimään tilanteesta. Haluan sanoa tämän parlamentin edessä, kuinka suuresti kunnioitan ammattiyhdistysten edustajia ja näitä työntekijöitä, jotka ovat todella epätoivoisesta tilanteestaan huolimatta osoittaneet alusta asti hyvin suurta vastuullisuutta. Kyse ei ole siitä, kuinka tuotantolaitosten sulkeminen toteutetaan inhimillisesti, vaan siitä, kuinka ylläpitää työllisyyttä tällaisilla kriisiin ajautuneilla alueilla. Toulin työntekijät odottavat EU:lta, että se rakentaa suojelu- ja organisointikehyksen, joka takaa työntekijöiden sosiaaliset oikeudet ja mahdollistaa työhön paluun sekä korvausrahastojen käyttämisen teollisuushankkeiden elvyttämiseksi. He tarvitsevat Euroopan sosialistien peräänkuuluttamaa joustoturvaa, jonka lisäksi on tärkeää kannustaa sopeutumista teolliseen kilpailuun ja tutkia keinoja yhdennetyn teollisuuspolitiikan edistämiseksi, jotta siitä voisivat hyötyä kaikki saneerauksen kohteeksi joutuneet unionin alueet.

  Toomas Savi (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomionne tilanteen huonontumiseen Irakin ja Turkin välisellä rajalla. Sunnuntaiaamuna 12 turkkilaista sotilasta ja 32 kurdia kuoli kurdien väijytysiskussa. Kuten tiedämme, Turkin parlamentti on hyväksynyt hyökkäyksen kurdien asuttamille alueille Pohjois-Irakissa. Turkin pääministeri Tayyip Erdogan on myös sanonut, että hallitus on valmis antamaan armeijalle käskyn hyökätä Kurdistanin työväenpuolueen tukikohtiin Pohjois-Irakissa. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että Pohjois-Irakissa syttyy vakava sotilaallinen konflikti.

Koska Turkki on virallisesti EU:n ehdokasmaa, eikö meidän olisi nyt aika ryhtyä toimiin yrittääksemme estää sotilaallisen konfliktin kurditaistelijoiden ja Turkin hyökkäysjoukkojen välillä? Muuten tilanne tällä herkällä alueella saattaisi muuttua todella epävakaaksi, millä olisi pelottavia ja odottamattomia seurauksia.

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, viime viikolla Euroopan parlamentti isännöi multippeliskleroosia sairastavien ryhmän vierailua. Sen yhteydessä järjestettiin näyttely, konsertti ja konferenssi, jossa keskusteltiin tätä vaikea tautia sairastavien tilanteesta. He etsivät parlamentista apua vaikeuksiinsa, mutta Brysselissä he kohtasivat äärimmäistä syrjintää.

Yhdistyksen puheenjohtaja, jolla on vakava näkö- ja kuulovamma, liikkuu pyörätuolilla opaskoiran avustamana. Wizzair-lentoyhtiö kieltäytyi laskemasta koiraa koneeseen, vaikka sen säännöissä sanotaan, että sokeiden tai kuurojen opaskoiria voidaan kuljettaa, ja vaikka verkossa ostettu lippu koski myös koiraa. Vasta tunnin keskustelujen jälkeen tilannetta päätettiin lopulta käsitellä poikkeuksellisena ja matkustaja koirineen päästettiin koneeseen. Välikohtauksella oli epäilemättä kielteinen vaikutus hänen terveyteensä.

  Petya Stavreva (PPE-DE). - (BG) Kotimaassani Bulgariassa järjestetään pian ensimmäiset paikallisvaalit sitten Euroopan unioniin liittymisen. Vaalit eroavat siksi aiemmista, ja niihin liitetään monia odotuksia, jotka kumpuavat uudesta eurooppalaisesta todellisuudesta. Paikallisviranomaisiksi olisi valittava kyvykkäitä ja aktiivisia ihmisiä, jotka osaavat käyttää taiten EU:n varoja. EU:n täysjäsenenä Bulgarialla on hyvät mahdollisuudet saada lähes seitsemän miljardia euroa vuosina 2007–2013. Tärkeämpää on kuitenkin se, että nämä varat päätyvät niitä eniten tarvitseville eikä yritysten tai puolueiden rahakirstuihin. Eurooppa on alueiden Eurooppa, ja desentralisointi on peruuttamaton prosessi, josta syystä paikallishallintoon osallistuvien rooli on entistä tärkeämpi.

Bulgariaa on toistuvasti ja oikeutetusti kritisoitu riittämättömästä hallinnollisesta kapasiteetista ja toimielinten toiminnan puutteista. Eurooppalaiset kumppanimme ovat antaneet meille luottamuksensa ja meistä on tullut erottamaton osa suurta eurooppalaista perhettä. Niinpä meidän olisi nyt otettava seuraava tärkeä askel ja valittava sellaisia kaupunginjohtajia ja kunnanvaltuutettuja, jotka kykenevät työskentelemään paikallisen ja kansallisen tason lisäksi myös eurooppalaisella tasolla. Bulgarian edustajana Euroopan parlamentissa pidän erittäin tärkeänä, että paikallisviranomaisiksi valitaan hyvin päteviä ja osaavia henkilöitä. Astuessamme sisään yhteiseen kotiimme Eurooppaan, meidän on tehtävä oma osamme ansaitaksemme paikkamme sen sijaan, että se annetaan meille lahjana.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Unkari viettää huomenna vuoden 1956 vallankumouksen ja vapaustaistelun vuosijuhlaa. Viime vuosina muun muassa täällä parlamentissa käydyt keskustelut natsismin ja stalinismin luonteesta ja niiden aikaansaamasta vahingosta ovat osoittaneet, että Euroopan hyväonnisempi länsiosa koki historian tapahtumat hyvin eri tavoin kuin kymmenen hiljattain unioniin liittynyttä Keski-Euroopan valtiota.

Myös 9. toukokuuta merkitsee eri asioita meille. Meille se ei ollut vain vapautuksen päivä, vaan se merkitsi myös miehityksen alkua. Kolmesta vastalauseesta Neuvostoliittoa ja neuvostotyylisiä kommunistisia diktatuureja vastaan Keski-Euroopassa on kuitenkin tullut osa yhteistä eurooppalaista historiaamme. Nämä tapahtumat olivat Unkarin kansannousu vuonna 1956, vuoden 1968 Prahan kevät ja Puolan solidaarisuusliike (Solidarność). Vuoden 1956 tapahtumat ovat ainutlaatuisia siksi, että missään toisessa kansannousussa kansa ei noussut aseisiin maailman suurinta eli neuvostoarmeijaa vastaan, eikä maa julistautunut puolueettomaksi missään muussa tapauksessa.

Hallitusjärjestelmän muutoksen yhteydessä toteutuivat kaikki ne tavoitteet, joiden puolesta vuoden 1956 sankarit taistelivat, eli demokratia, oikeusvaltio ja vapaus. Jos me unkarilaiset voimme olla ylpeitä jostakin 1900-luvun tapahtumasta, meidän olisi oltava ylpeitä vuoden 1956 kansannoususta ja roolistamme Saksojen yhdistämisessä. Kiitos huomiostanne.

  Horia-Victor Toma (ALDE). – (RO) Syanidien käyttö on nykyään yleistä kullan ja hopean uuttamisessa. Haluaisin korostaa, että tämä uuttamismenetelmä voi johtaa ekosysteemien peruuttamattomaan tuhoutumiseen ja aiheuttaa vakavaa vahinkoa ihmiselle. Syanidi kuuluu nimittäin aineisiin, jotka kulkeutuvat muuttumattomina pohjaveteen, joka on tärkein juomavesilähteemme. Ilmaston lämpenemiseen liittyen syanidi muuttaa lämpötilaa ja sademäärää, ja aikaansaa tulvia ja maanvyörymiä. Romanian Baia Maressa vuonna 2000 tapahtunut onnettomuus, jossa noin 100 000 m3 syanideja ja raskasmetalleja sisältävää vettä pääsi ympäristöön jätealtaan murtumisen seurauksena, aiheutti Itä-Euroopan pahimman katastrofin sitten Tšernobylin. Se johti Romanian kaivoslain uudistamiseen, sillä parlamentille esitettiin tarkistus, jolla kiellettiin syanidin käyttö kaivostoiminnassa.

Arvoisa puhemies, toivon myös muiden Euroopan unionin maiden seuraavan Romanian esimerkkiä, jotta syanidin käyttö kiellettäisiin lopulta Euroopan laajuisella määräyksellä.

  Richard James Ashworth (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän viikon torstaina parlamentti äänestää vuoden 2008 talousarviosta. Ottaen huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen on määrä antaa kertomuksensa ensi kuussa, haluan kiinnittää huomionne toimielinten väliseen sopimukseen, jonka unionin kolme toimielintä allekirjoittivat vuonna 2006. Sopimuksen 44 artiklan nojalla kaikki jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan rahoitustapahtumat, joihin osallistuu EU:n varoja. Olen ymmärtänyt, että nykyisen ohjelman puitteissa komissio ei saa asiaa koskevia tietoja jäsenvaltioilta ennen 15. helmikuuta 2008. Vasta silloin voidaan tunnistaa kirjanpidon ja sisäisen valvonnan yhteiset normit. Tämä tarkoittaa, että tilintarkastustuomioistuin ei todennäköisesti saa tarvittavia tietoja vielä kahteen vuoteen. Tätä ei voida hyväksyä. Se sotii ensinnäkin toimielinten välisen sopimuksen henkeä vastaan, jonka lisäksi toistuva epäonnistuminen tyydyttävän tarkastuskertomuksen saamisessa heikentää merkittävästi parlamentin uskottavuutta. Arvoisa puhemies, kehotan teitä hyödyntämään kaikkia tilaisuuksia vaatiaksenne jäsenvaltioita kiinnittämään asiaan paljon suurempaa huomiota tulevaisuudessa.

  Pierre Pribetich (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Yhdistyneet Kansakunnat on asettanut Kosovon tulevaa asemaa koskevan päätöksen määräpäiväksi 10. joulukuuta. Tilanne on kuitenkin kriittinen: Kosovon viranomaiset uhkaavat yksipuolisella itsenäisyysjulistuksella, Serbia vannoo laajennetun autonomian nimeen ja Venäjä käyttää veto-oikeuttaan YK:n erityislähettilään tekemää valvottua itsenäisyyttä koskevaa ehdotusta vastaan. Haluan korostaa tässä yhteydessä olennaista roolia, joka Euroopan unionilla on oltava tämän kriisin ratkaisemisessa.

Yhteinen pyrkimyksemme on antaa Euroopan unionille yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Kuinka uskottavia nämä pyrkimykset ovat, jos emme kykene antamaan panostamme ratkaisun löytämiseksi Kosovon tilanteeseen, joka lukeutuu toistaiseksi virallisesti unionin ulkoasioihin, mutta joka on todellisuudessa unionin sisäinen asia? Unionin on siis osoitettava suunta, selkeä visio, joka on synteesi ja kompromissi serbien ja kosovolaisten vaatimusten välillä, eikä sen tule missään tapauksessa avata Pandoran lipasta, jollainen on Kosovon jakaminen. Unionin on ilmaistava näkemyksensä Kosovon tulevaisuudesta ja saatava äänensä kuuluviin kansojen kuorossa.

  László Surján (PPE-DE). - (HU) Kiitos tilaisuudesta saada puhua, arvoisa puhemies. Euroopan parlamentin valtuuskunta Chilessä tapasi aiemmin tässä kuussa Santiagossa Chilen parlamentin jäsenten lisäksi myös ympäristöjärjestöjä. Näiden mukaan Chileen saapuvien EU:n jäsenvaltioiden yritysten käytös on kaukana niiden Euroopassa omaksumista ympäristöperiaatteista. Asian oikeudelliset ja eettiset näkökohdat ovat selvät, mutta ne ovat valitettavasti täysin vastakkaisia. Yritysten toimet voivat olla oikeudellisesti moitteettomia, mutta eettiseltä kannalta ne ovat haitallisia. Ympäristölainsäädännön puuttuminen houkuttelee usein eurooppalaista pääomaa ulkomaille. Tällainen tuotantolaitosten siirtyminen on monella tapaa etujemme vastaista. Meidän on siksi painostettava tiukan ympäristöpolitiikan harjoittamiseen myös Euroopan unionin ulkopuolella, ei vain sen sisällä. Euroopan unionin on oltava aloitteentekijä, sillä vastuuttomuus seuraavaa sukupolvea kohtaan maailmanlaajuisessa mittakaavassa aiheuttaa Euroopan kansalaisille aineellista ja aineetonta vahinkoa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Tahtoisin antaa tunnustusta Euroopan alueiden ja kaupunkien viikolle, joka järjestettiin viidettä kertaa Brysselissä 8.–11. lokakuuta 2007. Tapahtuma tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden koko Euroopan unionin alueille ja kaupungeille. Ne vaihtoivat kokemuksia käytännöistä ja tutustuivat innovatiivisiin aloitteisiin aluekehityksen alalla.

Myös me Euroopan parlamentin jäsenet saimme tilaisuuden tavata aluetason poliittisia edustajia kiinnostavissa tapahtumissa. Haluaisin kiittää alueiden komiteaa, Euroopan komission aluepolitiikan pääosastoa ja Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokuntaa tapahtuman järjestämisestä. Haluan kiittää puhemiestämme Hans-Gert Pötteringiä hänen pitämästään puheesta, joka loi tapahtumaan arvokkuutta. Vain dynaamiset Euroopan alueet, joilla on vahvaa inhimillistä potentiaalia, rohkeita ja innokkaita alueellisia poliittisia edustajia sekä hyvin valmisteltuja, innovaatioon ja uusien työpaikkojen luomiseen keskittyvä hankkeita, ja jotka tekevät yhteistyötä alueellisten ryhmittymien puitteissa, voivat vastata globaalistuvan maailman haasteisiin.

  Marianne Mikko (PSE). - (ET) Perjantaina avataan toinen tänä vuonna järjestetty EU:n ja Venäjän huippukokous. Emme tapaa minkään toisen maan kanssa näin säännöllisesti, ja siitä huolimatta ongelmat pysyvät ennallaan.

Perjantain huippukokous ei ole Vladimir Putinin jäähyväisvierailu – hän pitää Venäjän ohjat käsissään tulevaisuudessakin. Hänen ylistämisensä sijaan meidän olisi keskusteltava siitä, kuinka Venäjän ja Euroopan unionin strategiselle kumppanuudelle voitaisiin antaa sisältöä.

Euroopan turvallisuuden kannalta olisi tärkeää aloittaa marraskuun 2003 tapaamisessa sovittu yhteistyö kriisinhallinnassa etenkin ns. jäätyneiden konfliktien tapauksessa.

Portugalissa Venäjää olisi pyydettävä kohtelemaan transnistrialaisia separatisteja, jotka Euroopan unioni on julistanut ei-toivotuiksi henkilöiksi, aidon kumppanin lailla ja kieltämään Venäjän rajojen ylittäminen transnistrialaisilta johtohenkilöiltä. Tämä Euroopan naapurien keskuudessa epävakautta kylvävä liiga voi nykyään matkustaa vapaasti venäläisten lentokenttien kautta.

Tämä ei olisi Venäjälle vaikeaa, ja samalla se olisi merkki siitä, että Venäjä aikoo kuunnella Eurooppaa ja olemme todellakin kumppaneita.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, viimeviikkoisen Lissabonin huippukokouksen yhdistävän lopputuloksen valossa on surullista saada muistutus siitä, että Nikosia on edelleen Berliinin lailla kahtia jaettu kaupunki Euroopassa. Sitten vuoden 1963, niin sanottu vihreä linja on jakanut kaupungin ja sen asukkaat kahtia kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan. Tätä linjaa valvovat tiiviisti yhtäältä Turkin ja toisaalta Kyproksen tasavallan joukot. Kahtiajako on kaikkein järjettömin Nikosian keskustassa sijaitsevalla vilkkaalla ostoskadulla Ledralla. Sen jakaa kahtia lasiseinä, joka erottaa toisistaan Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset.

Arvoisa puhemies, pyydän teitä vetoamaan pikaisesti henkilökohtaisesti Turkin ja Kyproksen hallituksiin, jotta ne ottaisivat historiallisen edistysaskeleen ilman monimutkaisia ennakkoehtoja tai ilmeisen halpoja poliittisia tekosyitä avaamalla Ledra-kadun ja sallimalla Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten liikkua vapaasti kaikkialla pääkaupungissa. Tehkäämme Nikosian Ledra-kadun avaamisesta uusi rauhan ja yhtenäisyyden symboli Euroopan kansoille ja kannustin Kyproksen ongelman ratkaisuun.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin kotisivulla julkaistiin tänään uutinen, jonka mukaan OLAF on yhteistyössä Itävallan viranomaisten kanssa hajottanut kiinalaisten vaatteiden ja jalkineiden laitonta maahantuontia harjoittaneen renkaan. Yhteisön talousarviolle aiheutunut vahinko on 200 miljoonaa euroa. Kyseessä ei ole irrallinen mullistava tapaus vaan tällaista tapahtuu kaikkialla Euroopassa, josta syystä kehotan teitä, hyvät parlamentin jäsenet, vetoamaan komissioon. Tullitarkastuksia on lisättävä ja tuontirajoituksia jatkettava kuluvan vuoden jälkeen. Jalkineiden maahantuontiin sovellettavia kaupan suojatoimenpiteitä on tehostettava.

  Karin Scheele (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, iloitsen komission jäsen Stavros Dimasin läsnäolosta. Tässä yhteydessä haluaisin sanoa ylistävän sanasen komission viimeviikkoisista toimista Maltalla harjoitettavaa villilintujen laitonta kevätmetsästystä vastaan. Parlamentin lisäksi myös vetoomusvaliokunta on kiinnittänyt suurta huomiota asiaan. Uskon viimeisen varoituksen antamisen Maltan viranomaisille olevan tärkeä askel. Toivon, että näemme tämän arvokkaan ja järkevän politiikkatoimenpiteen vaikutukset ensi keväänä, ja että eurooppalaiset lait pannaan täytäntöön käytännössä kieltämällä laiton kevätmetsästys.

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, viime vuonna 25 Euroopan unionin maata allekirjoittivat Albanian ja Euroopan unionin välisen yhdistetyn vakaus- ja assosiaatiosopimuksen. Nyt, 16 kuukautta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, vain 10 maata on ratifioinut asiakirjan. Paljon kertoo se, että näistä kymmenestä kuusi on EU:n uusia jäsenvaltioita eli Puola, Unkari, Slovakia, Slovenia, Liettua ja Latvia, ja vanhoista EU-maista neljä eli Espanja, Irlanti, Ruotsi ja Luxemburg ovat ratifioineet sopimuksen. Tahtoisin siksi kehottaa muita seitsemäätoista EU:n jäsenvaltiota ratifioimaan sopimuksen mahdollisimman pikaisesti, ellemme halua eurooppalaiseen solidaarisuuden käsitteen vaikuttavan tyhjänpäiväiseltä latteudelta tai pelkältä iskulauseelta.

  Milan Gaľa (PPE-DE). - (SK) Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet Euroopan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän välityksellä Euroopan unionin jäsenvaltioille chikungunya-viruksen aiheuttaman trooppisen kuumetaudin puhkeamisesta Emilia-Romagnan alueella. Viranomaiset ovat ilmoittaneet 197 tätä trooppista virustautia sairastavaa tapausta. Laboratoriokokeet vahvistavat, että 14 prosenttia sairastuneista on saanut virustartunnan ja se on vaatinut yhden uhrin.

Vaikka vielä ei ole aihetta paniikkiin, Euroopan komission on jälleen kerran ryhdyttävä toimiin mahdolliseen laajaan epidemiaan valmistautumiseksi. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus, joka valvoo tartuntatautien leviämistä, on todennut suotuisien ilmasto-olosuhteiden sallivan viruksen leviämisen etenkin Välimeren alueella. Viruksen muihin Euroopan maihin leviämisen riski on myös suuri, sillä tartunnan saaneet voivat panna alulle uusia tartuntaketjuja muilla unionin alueilla.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, viime viikolla Arat Dink, murhatun turkkilaisen toimittajan Hrant Dinkin poika, tuomittiin turkkilaisessa tuomioistuimessa hänen kirjoitettuaan armenialaisten kansanmurhaa käsittelevän artikkelisarjan. Arat Dink, Agos-sanomalehden päätoimittaja, tuomittiin Turkin rikoslain 301 pykälän nojalla. Hänen isänsä tuomittiin aikanaan samaisen pykälän nojalla. Arat Dink on tuomittu vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Siksi on perusteltua kysyä, mitä Euroopan komissio tekee painostaakseen Turkkia poistamaan kyseisen pykälän rikoslaista.

Lisäksi, hyvät parlamentin jäsenet, Turkin pysyessä edelleen ehdottomana, kuinka pitkään uskomme Turkin tarvitsevan ennen kuin se ymmärtää lopultakin, että sillä on eurooppalaisia velvoitteita ja sen olisi siksi käyttäydyttävä demokraattisen valtion lailla?

  György Schöpflin (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Slovakiasta kantautuu huolestuttavia uutisia. Komárnossa sijaitsevan Tonava-museon johtaja Csaba Fehér on uhattu erottaa. Häntä syytetään muun muassa siitä, että hän osallistui Euroopan parlamentissa viime vuonna pidetyn näyttelyn järjestämiseen. Näyttely käsitteli unkarilaisvähemmistön kärsimyksiä Tšekkoslovakian hallituksen alaisuudessa vuoden 1945 jälkeen kollektiivisen syyllisyyden pohjalta. Kollektiivisen syyllisyyden käsite on täysin yhteen sopimaton Euroopan unionin demokratian ytimessä olevien yhteiskunnallisten normien ja ihmisoikeuksien kanssa.

Euroopan unionin jäsenvaltiona Slovakia on hyväksynyt täysin nämä periaatteet. Näin ollen Slovakian viranomaisten toiminta on ensinnäkin ristiriidassa ihmisoikeusnormien kanssa, jonka lisäksi se osoittaa epäsuoraa kritiikkiä Euroopan parlamenttia kohtaan. Slovakian on ratkaistava nämä ristiriidat mahdollisimman nopeasti.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). - (RO) Tilastot osoittavat Euroopan unionin väestön ikääntyvän. Euroopan unionin kansalaisista 35 prosenttia on yli 50-vuotiaita ja vain 16 prosenttia väestöstä on alle 14-vuotiaita.

Euroopan unionin väestöpolitiikasta riippuu Euroopan tulevaisuus. Väestöpolitiikassa olisi käsiteltävä terveyspalvelujen saatavuutta ja kohtuullisia eläkkeitä eläkeläisille, toimenpiteitä syntyvyyden lisäämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa sekä kelvollisia, vakaita ja hyväpalkkaisia työpaikkoja. Tästä syystä pyydän Euroopan komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön väestöpolitiikkaa ja kansallisia väestöpoliittisia strategioita. Tällaisten toimenpiteiden tulokset nähdään tulevien 20–30 vuoden kuluessa. Sosiaalinen Eurooppa tarvitsee kaikkia kansalaisiaan, ja sitä varten on etenkin integroitava kaikki kansalaiset yhteiskuntaan ja taattava näille kohtuullinen elintaso. Tästä syystä väestönsuojelun ja kehityspolitiikan on korreloitava väestöpolitiikan kanssa.

  Anna Záborská (PPE-DE). - (SK) Unkarilaiskaarti oli tänä viikonloppuna jälleen tapetilla Slovakiassa ja Unkarissa. Kaikki hyväntahtoiset ihmiset pyrkivät kaikkien kansojen väliseen rauhaan ja sovintoon. Unkarin ja Slovakian tasavallan nykyisten hallitusten ollessa mitä ne ovat, demokratian etu edellyttää vahvaa kristillisdemokraattista oppositiota. Emme kuitenkaan voita, mikäli annamme vallan tunteille.

Pyydän Unkarin hallitusta kunnioittamaan Pariisissa 10. helmikuuta 1947 Unkarin kanssa allekirjoitettua rauhansopimusta. Tässä sopimuksessa Unkari lupasi olla sietämättä enää koskaan alueellaan revisionistista propagandaa levittävien poliittisten, sotilaallisten ja puolisotilaallisten fasistijärjestöjen olemassaoloa ja toimintaa. En tiedä parempaa tekoa kansojemme välisen rauhan ja keskinäisen ymmärryksen puolesta.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kommentoida irlantilaisessa valtakunnallisessa sanomalehdessä viime viikolla julkaistua kirjettä, jonka allekirjoittajiin kuului muun muassa useita tämän parlamentin jäseniä. Asia koskee sitä, että Irlanti on todennäköisesti ainoa maa, joka järjestää kansanäänestyksen sopimuksesta, jonka nimeksi tulee kaiketi Lissabonin sopimus. Mainitussa kirjeessä esitetään kolme vaatimusta. Yksi näistä on kansanäänestyksen järjestäminen sopimuksesta kaikissa jäsenvaltioissa. EU:n kansallisia parlamentteja vaaditaan jopa hyväksymään tarvittavat oikeudelliset ja perustuslailliset säännökset kansanäänestyksen järjestämistä varten.

Minun on sanottava, että pidän näitä vaatimuksia kummallisina. Entäpä toissijaisuusperiaate, jonka mukaan päätökset tehdään asianmukaisella tasolla, tässä tapauksessa jäsenvaltioiden tasolla? Luulen, että jotenkin kierosti ne, jotka haluavat Euroopan väliintuloa vähennettävän, kannustavat itse asiassa suurinta mahdollista jäsenvaltioiden asioihin puuttumista, sillä he pyytävät kansallisia parlamentteja muuttamaan perustuslakejaan ja oikeudellisia säännöksiään kirjeen laatijoiden toiveiden mukaisesti. Tämä olisi todellakin demokratiavaje!

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, EU:ssa kuolee joka vuosi 650 000 ihmistä tupakointiin liittyvistä syistä. Se on kuin sotaa pienessä mittakaavassa. Näistä kuolemista 80 000 johtuu passiivisesta tupakoinnista. Tupakansavusta on löydetty 4 000 ainetta, joista 50 on karsinogeeneja. Jo vuosikymmeniä sitten lääketieteellinen yhteisö todisti tupakoinnin haitalliset ja mahdollisesti kohtalokkaat seuraukset. On velvollisuutemme yrittää vähentää tupakointia ja etenkin estää nuoria aloittamasta tupakointia. Onnistuminen edellyttää tiukkaa lainsäädäntöä. Tupakointi on kiellettävä julkisilla paikoilla. Tupakan teollisia lisäaineita on valvottava, tutkittava ja rajoitettava. Valvonta ja tiukkuus myyntipisteissä ovat tarpeen. Olemme sen velkaa niille 70 prosentille EU:n kansalaisista, jotka eivät tupakoi, sekä tupakoijien valtavalle enemmistölle, joka haluaisi lopettaa tupakoinnin.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet tämän parlamentin jäsenet – antamiemme päätöslauselmien valossa voitaisiin ehkä jopa sanoa useimmat jäsenet – olen pettynyt siihen, että Euroopan unioni aikoo sallia Zimbabwen tyrannin Mugaben kutsumisen Lissabonissa joulukuussa järjestettävään EU:n ja Afrikan huippukokoukseen. Komission jäsen Michelin mukaan syy tähän on – mielestäni varsin perverssillä tavalla – että meidän ei tulisi pyrkiä eristämään Mugabea, sillä se vain vahvistaisi hänen imagoaan, jonka lisäksi EU haluaa antaa itsestään kuvan strategisena globaalina toimijana. Mugaben kutsuminen Lissaboniin loukkaa periaatteitamme ja se on suoraan ristiriidassa EU ilmaiseman kannan kanssa. Diplomatiamme Afrikassa on epäonnistunut, jos yksikin Afrikan valtio tuntee vielä kunnioitusta Mugabea kohtaan.

Arvoisa puhemies, tiedän teidän jakavan huolemme Zimbabwessa vallitsevasta hirveästä tilanteesta. Voisinko pyytää teiltä kahta asiaa? Ensinnäkin, että välittäisitte jälleen kerran parlamentin vahvan tunteen siitä, että Mugabea ei tulisi kutsua joulukuussa Lissaboniin, ja toisekseen, että kunnioittaisitte parlamentin toiveita ettekä osallistuisi yhteenkään EU:n huippukokoukseen, johon on kutsuttu Mugabe tai muita pannaan asetettuja Zimbabwen poliittisia päättäjiä.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, käsittelemme parlamentin tämänpäiväisessä keskustelussa Richard Corbettin mietintöä Euroopan parlamentin työjärjestyksen sanatarkkoja istuntoselostuksia koskevan 173 artiklan muuttamisesta.

Valiokunta ei mielestäni etene oikeaan suuntaan. Koen voivani sanoa näin 96 artiklan perusteella, jonka mukaan ”parlamentti noudattaa toiminnassaan mahdollisimman suurta avoimuutta”. Näin ollen kaikenlaiset pyrkimykset rajoittaa Euroopan unionin valtioille annettavaa tietoa tai sen saatavuutta heikentävät tätä perusoikeutta ja rikkovat unionin perusaatetta, Euroopan parlamentin työjärjestystä ja voimassa olevia sopimuksia, sekä loukkaavat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia Euroopan unionissa.

Emmehän toki rakenna Euroopan unionia syrjiäksemme pienempiä kansoja, joiden kulttuurin vastustuskyky on heikompi. Mikäli tämä on tarkoituksemme, se olisi pitänyt kertoa ennen unioniin liittymistä. Ei ole myöskään perusteltua vedota kustannuksiin ja taloudellisiin resursseihin. Käytämme niin paljon rahaa tarpeettomiin laitoksiin ja hallintoon, että meillä pitäisi vähintäänkin olla varaa yhteiskunnalliseen viestintään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). - (PT) Arvoisa puhemies, suurin Lissabonissa viimeisten 20 vuoden aikana järjestetty mielenosoitus pidettiin viime lokakuun 18. päivänä, jolloin yli 200 000 Portugalin työntekijöiden keskusliiton paikalle kutsumaa mielenosoittajaa tuomitsi Euroopan unionin uusliberaalin politiikan, sanoi joustoturvalle ”ei”, protestoi työttömyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja Portugalin kansalaisista yli 20 prosentin kokemaa köyhyyttä vastaan, sekä vaati sosiaalista Eurooppaa.

Euroopan johtajat eivät voi jättää huomiotta tätä merkittävää mielenosoitusta. Siksi tervehdimmekin Portugalin työntekijöiden keskusliittoa ja sen jäseniä, ja ilmaisemme sitoumuksemme taisteluun työntekijöiden ihmisarvon suojelemiseksi.

Puhetta johti
varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, Howard Stern – anteeksi, Stern-viikkolehti – paljasti saksalaisen yhteiskunnan ”intiimit osat” julkaistessaan tuoreimmassa numerossaan uutisen, jonka mukaan neljännes saksalaisista uskoo edelleen kansallissosialismilla olleen hyviä puolia. Mikäli tämä on totta, se tarkoittaisi joko sitä, että joka neljäs saksalainen tässä istuntosalissa näkee kansallissosialismissa hyviä puolia – mikä olisi itsessään häpeällistä – tai sitten Saksan valtuuskunta Euroopan parlamentissa ei tuo kuuluviin koko kansan ääntä. Saksa sai äskettäin 96 paikkaa parlamentissa. Stern-lehden tilastojen valossa voisi olla viisaampaa antaa maalle vain kolme paikkaa, jotta neljännen jäsenen mielipiteen esiintyminen ei olisi mahdollista!

Olen yhtä mieltä Martin Schulzin kanssa yhdestä asiasta: yhtenäisessä Euroopassa ei ole tilaa nationalismin aatteelle missään muodossa. Martin Schulzin olisi kuitenkin tarpeen katsoa lähemmin saksalaisen huliganismin takapihalle. Omalta osaltani, koska olen kotoisin Puolasta, toivoisin, että kaikki saksalaiset jäsenet puhuisivat yhtä voimakkaasti nationalismia vastaan kuin Martin Schulz.

  Urszula Krupa (IND/DEM). - (PL) Arvoisa puhemies, psykologiassa sellaiset tunteet kuin vastuullinen rakkaus toista ihmistä, perhettä tai kotimaata kohtaan – joista viimeistä kutsutaan isänmaallisuudeksi – ovat muiden korkeampien tunteiden rinnalla osoituksena henkilökohtaisen kehityksen korkeasta tasosta. Korkeammilla tunteilla on jopa oma erillinen aivoalueensa, toisin kuin meille ja eläimille yhteisillä primitiivisillä tunteilla. Isänmaallisuus ilmenee rakkautena kansallista perinnettä, kulttuuria ja kieltä kohtaan sekä haluna vaalia niitä, kotimaata kohtaan tunnettuna kunnioituksena ja kiintymyksenä. Nämä tunteet eroavat täysin nationalismista ja kansalliskiihkosta, joita leimaa viha muita kohtaan. Isänmaallisuus ei salli kansojen tai maiden loukkaamista. Isänmaallisuutta on etenkin avoimuus muita maita kohtaan ja kunnioitus maiden itsemääräämisoikeudelle ja niiden oikeudelle itsenäisyyteen.

Haluan muistuttaa teitä isänmaallisuuden luonteesta eritoten eräiden vasemmistolaisten parlamentin jäsenten puheiden jälkeen. He ovat loukanneet kansallisia hallituksia ja isänmaallista asennetta, ehkä koska he eivät ymmärrä, miten rakkaus isänmaata kohtaan eroaa vihasta, joka tekee siitä kansalliskiihkoa. Euroopan yhdentyessä on erityisen tärkeää erottaa toisistaan nämä täysin erilaiset käsitteet, jotka monet sekoittavat toisiinsa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, energiahuoltoon liittyvien huolten käsittely on yksi suurimmista ja tärkeimmistä Euroopan unionia odottavista haasteista, koska se on yhteydessä ilmastonmuutokseen liittyviin ongelmiin. Suurimpia huolenaiheita ovat toimitusvarmuus ja kustannusten nousu hintojen kaksinkertaistuttua viimeisten viiden vuoden aikana.

Irlannin osalta haasteet ovat erityisen suuria. Energian kysyntä kasvaa, mutta riippuvuutemme fossiilisten polttoaineiden tuonnista on suuri. Olemme 90-prosenttisesti riippuvaisia. Meidän on tehtävä merkittäviä investointeja infrastruktuureihin, edistyttävä markkinoiden vapauttamisessa ja vähennettävä hiilidioksidipäästöjämme.

Parlamentti tarkastelee parhaillaan toimintasuunnitelmaa Euroopan energiapolitiikan toteuttamiseksi. Irlannissa olemme perustamassa koko saaren kattavat energiamarkkinat yhdistämällä pohjois- ja eteläosan sähkömarkkinat. Tämä on myönteistä, mutta ei riittävää. Markkinamme ovat liian pienet. Yhtenäisten energiamarkkinoiden luomiseksi yhteys muuhun Eurooppaan on Irlannille elintärkeää. Se tulee kuitenkin kalliiksi, josta syystä kehottaisin Irlannin hallitusta tutkimaan koheesiorahoituksen käyttöä investointiin, sillä se on tarpeen Irlannin talouskasvun jatkumiselle.

  Puhemies. − (ES) Kohdan käsittely on päättynyt.

14. Torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskeva puitedirektiivi – Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Christa Klassin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista (KOM(2006)0373 – C6-0246/2006 – 2006/0132(COD)) (A6-0347/2007),

– Irena Belohorskán ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisesta strategiasta (2007/2006(INI)) (A6-0291/2007) ja

– Hiltrud Breyerin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (KOM(2006)0388 – C6-0245/2006 – 2006/0136(COD)) (A6-0359/2007).

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijöitä Irena Belohorskáa ja Christa Klassia näiden poikkeuksellisen perusteellisesta työstä. Kiitokset kuuluvat myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle, parlamentin Michl Ebnerille ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, sekä Dorette Corbeylle ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle niiden laatimista mietinnöistä ja ensimmäisessä käsittelyssä ilmaisemista näkemyksistä.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana kansanterveyden ja ympäristön suojeluun pyrkivä EU:n politiikka ja lainsäädäntö ovat mahdollistaneet merkittävän edistymisen ja torjunta-aineiden riskien huomattavan vähentämisen. Nykyinen lainsäädäntö keskittyy kuitenkin yhtäältä tuotteiden hyväksymiseen ja markkinoille saattamiseen, ja toisaalta torjunta-ainejäämien valvontaan ihmisten ja eläinten ravinnossa. Näiden painopisteiden välillä yksikään laki ei kata torjunta-aineiden käyttöä. Kyse on kuitenkin ratkaisevasta vaiheesta, jonka aikana ihmisten terveys ja ympäristö ovat vaarassa.

Jäsenvaltioissa toteutetuissa seurantaohjelmissa jälkiä torjunta-aineista on löydetty ihmisten ja eläinten ravinnon lisäksi myös itse ympäristöstä eurooppalaisen lainsäädännön asettamat rajat ylittävissä pitoisuuksissa. Lisäksi on tullut selväksi, että Euroopan kansalaiset kantavat suurta huolta torjunta-aineista. Siksi meidän tulisi ponnistella entistä kovemmin Euroopan kansalaisten ja ympäristön suojelun parantamiseksi. Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia sekä siihen liittyvä puitedirektiivi kuuluvat torjunta-aineiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön koskevan yleisotsakkeen alle.

Komission puitedirektiiviehdotuksen pääkohdat ovat seuraavat:

Kukin jäsenvaltio laatii ensinnäkin kansallisen toimintasuunnitelman, jossa määritellään tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulu torjunta-aineiden riskien ja niistä riippuvuuden vähentämiseksi.

Toiseksi, torjunta-aineiden ammattikäyttäjien eli lähinnä maanviljelijöiden, jakelijoiden ja konsulenttien on saatava asianmukainen koulutus, jonka puitteissa heille kerrotaan riittävästi torjunta-aineiden vaaroista ja vaihtoehtoisten menetelmien käytöstä. Myös torjunta-aineiden käytön vaaroja koskevaa kansalaisvalistusta on lisättävä.

Kolmanneksi, ammattilaisten torjunta-aineiden levitykseen käyttämä kalusto on tarkistettava säännöllisesti ja huollettava asianmukaisesti.

Neljänneksi, lentolevitys kielletään, mutta jäsenvaltiot voivat poiketa kiellosta rajoitetuissa tapauksissa, joissa lentolevitys on ainoa toteutuskelpoinen ratkaisu.

Viidenneksi toteutetaan erityistoimia suuren yleisön ja haavoittuvien väestöryhmien sekä vesistöjen ja muun muassa Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojelemiseksi. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi puskurivyöhykkeiden luominen ja torjunta-aineiden käytön kieltäminen tai rajoittaminen.

Kuudes ja viimeinen mutta yhtä tärkeä seikka on vähän torjunta-aineita käyttävien maatalouskäytäntöjen tukeminen. Näin voidaan toteuttaa integroitu tuholaistorjunta, jonka olisi oltava pakollista vuodesta 2014 lähtien.

Eräät muut teemakohtaisessa strategiassa esitetyt toimenpiteet on jo sisällytetty tai sisällytetään piakkoin muihin säädöksiin. Yksi niistä on kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen sääntelyä koskeva ehdotus. Se johtaa markkinoilla olevien haitallisten aktiivisten aineiden entistä suurempaan rajoittamiseen etenkin vertailevan arvioinnin ja korvaamisperiaatteen noudattamisen myötä. Keskustelemme myös tästä kollegani Markos Kyprianoun tekemästä ehdotuksesta tänä iltana Hiltrud Breyerin laatiman mietinnön pohjalta.

Eräs toinen ehdotus koskee kasvinsuojeluaineisiin liittyvän tilastotiedon keräämisen sääntelyä. Ehdotus on keskeinen, sillä siinä määritetään indikaattoreita riskien vähentämisen edistymisen mittaamiseksi. Asiasta vastaava parlamentin valiokunta keskustelee parhaillaan tästä ehdotuksesta.

On ehdotettu myös uutta direktiiviä, jossa määriteltäisiin markkinoille saatettavia torjunta-aineiden levitykseen käytettäviä laitteita koskevat perusvaatimukset. Ehdotus täydentää nykyisiä levityskoneiston huoltoa ja säännöllistä tarkistamista koskevia säännöksiä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa, kuinka tärkeä osa torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviehdotusta on integroitu tuholaistorjunta. Se on keskeinen toimenpide komission ehdotuksessa, ja siitä on keskusteltu muissa parlamentin alivaliokunnissa.

Meidän on epäilemättä vähennettävä riippuvuuttamme torjunta-aineista ja otettava käyttöön ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoisia keinoja kasviensuojelussa ja tuholaistorjunnassa. Integroitu viljely ja tuholaistorjunta ovat tehokkaimmat keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi on erityisen tärkeää säilyttää se ehdotuksessamme ja tehdä se pakolliseksi kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 2014 lähtien.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään erittäin vaikeasta mutta tärkeästä kysymyksestä.

Haluan heti alkuun kiittää kaikkia niitä, joiden työ on tehnyt mahdolliseksi tämänpäiväisen keskustelun, ja etenkin esittelijää Hiltrud Breyeriä.

Tämä kysymys on aina ollut vaikea. Tasapaino on löydettävä. Terveyden ja ympäristön suojelua on parannettava, menettelyjä yksinkertaistettava ja hallinnollisia kuluja vähennettävä kilpailukyvyn ja innovaation edistämiseksi. Olen vakuuttunut, että komission ehdotus edesauttaa näiden kahden tavoitteen saavuttamista, sillä se täydentää sisämarkkinoita. Ehdotuksella luodaan alueiden välinen joustavan vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä ja asettaa rajoituksia erityisen terveys- tai ympäristövaaran uhatessa jotakin jäsenvaltiota tai sen osia.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on totta, että kasvinsuojeluaineet ovat tärkeässä asemassa maataloudessa, maanviljelyssä, metsätaloudessa ja puutarhatuotteiden viljelyssä. Toivoisin, ettemme tarvitsisi niitä, sillä niillä on taatusti vaikutuksensa ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön. Siksi on varmistettava, että sovellettavat säännöt ovat tehokkaita ja tasapainoisia.

Voimassa oleva lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1991. Komission vuonna 2001 laatiman lainsäädännön tehtävää ja sen parantamista käsittelevän kertomuksen perusteella sekä Euroopan parlamentti että neuvosto pyysivät komissiota tekemään ehdotuksia direktiivin tarkistamiseksi. Voinen sanoa, että kukaan ei kyseenalaista nykyisen lainsäädännön päivittämisen tarpeellisuutta.

Haluan kiittää kaikkien alojen sidosryhmiä ja mainita niiden tärkeän panoksen ehdotusluonnokseen. Komissio on myös suorittanut kattavan vaikutusten arvioinnin.

Ensimmäinen tavoite on epäilemättä ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön mahdollisimman korkeatasoisen suojan takaaminen. Tämä toteutetaan monin keinoin: aktiivisille aineille laaditaan selvät ja tiukat hyväksyntäperusteet; Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle annetaan keskeinen rooli aktiivisten aineiden arvioinnissa, ja viljelijät velvoitetaan pitämään kirjaa kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja luovuttamaan tiedot naapureidensa tai vesitalouden pyynnöstä. Myös jäsenvaltioiden viranomaisten on lisättävä kasvinsuojeluaineiden kaupallisen hyödyntämisen ja käytön valvontaa, ja komissio tutkii ja varmistaa jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten tehokkuuden. Uudet eläinkokeet kielletään kokonaan. Kestävän maatalouden edistämiseksi vaarallisimmat tuotteet korvataan vaihtoehtoisista ratkaisuista turvallisimmilla. Ehdotuksella luodaan siten turvallisemmat puitteet kasvinsuojeluaineiden käytölle EU:ssa, jonka lisäksi se vahvistaa ympäristönsuojelutoimia.

Ehdotus toimii Lissabonin strategian tavoin, sillä se vähentää myös hallinnollisia kustannuksia. Menettelyä lyhennetään ja tehostetaan samalla kun turvataan tietty turvataso ja suojellaan ympäristön hyvinvointia, minkä uskon olevan vieläkin tärkeämpää.

Jäsenvaltiot eivät enää joudu toimimaan eristyksissä muista, sillä lupien vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdään sääntö ennemmin kuin poikkeus. Näin vältetään sisämarkkinoiden pirstaloituminen kasvinsuojeluaineiden suhteen ja maataloustuotteiden markkinoiden pilkkoutuminen.

Tietosuojamääräyksiin tehtävät muutokset johtavat suurempaan avoimuuteen ja reilumpaan kilpailuun haittaamatta tutkimusta ja innovaatiota.

Ehdotettu asetus kuuluu komission yleisen torjunta-ainestrategian avaintekijöihin. Se täydentää torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviehdotusta, jota kollegani Stavros Dimas jo analysoikin.

Lopuksi haluaisin sanoa sanasen esitettyjen tarkistusten suuresta määrästä. Se ei ole yllättävää näin monimutkaisen asian ollessa kyseessä, emmekä ole ehkä päässeet vielä täyteen yhteisymmärrykseen näkemyksissämme. Olen toiveikas sen suhteen, että näin tapahtuu menettelyn seuraavissa vaiheissa. Tällä välin komissio voi hyväksyä joitakin tarkistuksia ja hylätä toisia. Täydellinen luettelo, joka sisältää komission kannan kuhunkin tarkistukseen sekä sen selityksen, on parlamentin ja sen jäsenten saatavilla. Ei ole minun asiani analysoida tässä yhteydessä erikseen kutakin tarkistusta, sillä aikaa tähän ei ole riittävästi. Pyydän liittämään kyseisen luettelon istunnon pöytäkirjaan.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, odotan ilolla rakentavaa ja mielenkiintoista keskustelua.

  Christa Klaß (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsenet Dimas ja Kyprianou, hyvät parlamentin jäsenet, pidän tervetulleena komission ehdotusta torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista, ja tänään esittämäni huomiot rajoittuvat tähän osaan paketista.

Tämä kysymys on hyvin laaja-alainen, ja monenlaiset muutokset kaikkialla Euroopassa ovat vielä tarpeen kuluttajien ja tuotteiden käyttäjien sekä etenkin ympäristön suojelemiseksi. Eri sääntöjen soveltaminen Euroopan unionin sisällä johtaa erilaisiin turvastandardeihin, jonka lisäksi ne ovat vaikeaselkoisia ja väärentävät kilpailua.

Se mahdollisuus, että tuholaiset tuhoavat koko vuoden sadon, on onneksi menneisyyttä Euroopassa. Tänä päivänä kohtaamme kuitenkin uusia suuria haasteita, joihin meidän on vastattava vankalla kasvinsuojelupolitiikalla. Maailman väkiluku kasvaa ja ruoasta on pulaa maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos on muuttanut maanviljelyolosuhteita: uusia tuholaisia ilmaantuu ja luonnonkatastrofit tuhoavat satoja. Siksi satojen turvaaminen on edelleen keskeistä, ja kasvinsuojeluaineet auttavat siinä.

Kuten monien muidenkin asioiden suhteen elämässä, kasvinsuojelussa myrkky syntyy käytetystä annoksesta. Unitabletti voi olla siunaus, mutta monen unitabletin ottaminen voi olla kohtalokasta. On varmistettava, että kasvinsuojeluaineita käytetään oikein ja ammattimaisesti, sillä sopimaton käyttö on vaarallista. Näin on viljelysmaiden lisäksi myös julkisissa tiloissa kuten puistoissa, leikki- ja urheilukentillä, poluilla ja junaradoilla. Direktiivin ytimessä on torjunta-aineiden käytön seurauksista tiedottaminen ja valistaminen ja niin hyötyjen kuin haittojenkin tuntemus. Kasvinsuojeluaineiden myyjille ja käyttäjille on annettava koulutusta ja tietoa.

Kansallisten toimintasuunnitelmien välityksellä jäsenvaltioiden on varmistettava kasvinsuojeluaineiden kestävä käyttö. Näin tehdessään niiden on pyrittävä johdonmukaisuuteen muiden yhteisön säännösten kanssa. Perusteellisesti testatulla ja turvallisella levityskoneistolla varmistetaan kohdennettu kasvien suojelu, jolla pyritään riskien minimointiin.

Kaikkien kasvinsuojeluaineiden mielivaltainen prosentuaalinen vähentäminen on hyvän maatalouskäytännön ja integroidun tuholaistorjunnan tavoitteiden vastaista. Tarvitsemme niitä molempia, komission jäsen Dimas, ja tulemme tarvitsemaan hyviä maatalouskäytäntöjä ja integroitua tuholaistorjuntaa tulevaisuudessakin, koska tarvitsemme dynamismia. Lupien myöntämisen ankaraa sääntelyä on lisäksi heikennetty järjettömyyksiin saakka. Haitallisia tuotteita ei tule hyväksyä lainkaan, niiden käytön puolittaminen ei ole riittävää. Jos kuitenkin kasvinsuojeluaineet ovat läpäisseet ankaran hyväksyntämenettelyn, käytön vähentäminen tietyllä prosentilla kaikkialla olisi epäloogista. Kukaan ei lisäksi ole osannut toistaiseksi selittää minulle, kuinka tällaista vähennystä on määrä hallita ja mitata.

Samoin on vesiympäristön suojelun osalta. Standardimittaisten puskurivyöhykkeiden mielivaltainen luominen vesistöjen läheisyyteen on tarkoituksetonta. Eriytetty lähestymistapa on tällä alalla tarpeen. On käytettävä maantieteellisiin olosuhteisiin, maaperän ominaisuuksiin ja suojeltaville kasveille soveltuvia puskurivyöhykkeitä. Tätä toimintamallia sovelletaan jo eri kasvinsuojeluaineiden käyttöohjeissa.

Komission jäsen, te mainitsitte viljelmien ruiskuttamisen ilmateitse. Kotiseudullani, Moselin rantojen jyrkillä rinteillä sijaitsevilla viiniviljelmillä tai Etelä-Euroopan riisiviljelmillä vaihtoehtoja ei ole. Näillä alueilla lentolevitys on välttämätöntä. Helikopterilevitystä on kuitenkin säänneltävä. Erityistä varovaisuutta tarvitaan herkillä alueilla kuten puistoissa ja julkisilla leikkipaikoilla sekä koulujen pihoilla. Torjunta-aineiden käyttö on pidettävä näillä alueilla mahdollisimman vähäisenä, ja muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen olisi oltava ensisijaisia. Tämä voisi mielestäni tarkoittaa jopa, että kokonainen luokka laitettaisiin kitkemään koulun pihaa.

Kasvinsuojeluaineiden käytön kieltäminen kokonaan tiettyjen kasvi- ja eläinlajien elinalueilla olisi ristiriidassa luontotyyppien suojelutavoitteiden kanssa. Torjunta-aineet ovat itse asiassa olennaisia näiden luontotyyppien suojelussa. Kasvinsuojeluaineet ovat kalliita, eikä yksikään viljelijä käytä niitä enempää kuin on tarpeen. Lisäverot väärentävät kilpailua maailmanmarkkinoilla. Ne johtaisivat halvempien tuotteiden ostamiseen EU:n ulkopuolelta, mikä olisi haitaksi kestävälle kehitykselle.

Haluamme samantasoista suojelua ja saman standardin kaikkialla EU:ssa. Monissa maissa ehdotetut toimenpiteet ovat kuuluneet hyvään käytäntöön jo jonkin aikaa. Tästä syystä kasvinsuojeluaineiden käyttöä ohjaavien sääntöjen yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, ja komission lähestymistapa on oikea. Meidän kaikkien vastuulla on nyt – käyköön tämä kutsusta – panna alulle sellainen direktiivi, jossa byrokratia pidetään minimissään samalla kun se vastaa toiveitamme. Pyydän teidän tukeanne.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE) . – (FR) Arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoroa, sillä minun on vaikea ymmärtää erästä seikkaa. Osallistuin näistä mietinnöistä ympäristövaliokunnassa käytyihin keskusteluihin, mutta sain sellaisen vaikutelman, ettei Christa Klassin esittelemä mietintö ollut sama mietintö, jonka valiokunta hyväksyi yksimielisesti, vaan ennemminkin hänen henkilökohtainen näkemyksensä. Haluaisin siis tietää, esitelläänkö ympäristövaliokunnan kanta tähän erittäin tärkeään mietintöön mahdollisesti tätä puolueettomammin.

  Christa Klaß (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, sallikaa minun sanoa Marie Anne Isler Béguinille, ettei ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa päästy yksimieliseen äänestystulokseen. Omaksuimme täysin vastakkaisen kannan ja useimmat poliittisen ryhmäni jäsenet vastustivat kantaa, johon hän viittasi. Olen toki korostanut kannattavani komission ehdotusta.

  Irena Belohorská, esittelijä. – (SK) Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia, joka ei ole säädösteksti vaan direktiiviin liitettävä poliittinen asiakirja, vastaa siihen ongelmaan, että torjunta-aineiden käytön riskit eivät vähene. Torjunta-ainejäämät elintarvikkeissa ylittävät nykyisin hyväksyttävän tason: 44 prosenttia hedelmistä sisältää torjunta-aineita, ja niistä 5,5 prosentissa jäämäpitoisuus on maksimaalinen. Jäämäpitoisuudet ylittävät sallitun rajan jopa Euroopan parlamentin tiloissa myytävissä hedelmissä. Mietintöni tavoitteena on minimoida torjunta-aineiden käytöstä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit ja vaarat.

Haluaisin aluksi korostaa, että torjunta-aineiden käyttö on yhteydessä pahanlaatuisten kasvainten sekä immunologisten ja muiden neurotoksisten häiriöiden syntyyn. Tästä syystä yllätyin (valitettavasti se oli epämiellyttävä yllätys) siitä, että komissio mainitsee tekstissä vain ohimennen torjunta-aineiden käytön ja etenkin niiden kumulatiivisen vaikutuksen aiheuttamat terveysriskit. Suurimman riskiryhmän muodostavat raskaana olevat naiset, lapset ja sikiöt. Vaikka kannatankin kasvien suojelua, meidän on mielestäni suojeltava ennen muuta ihmisten terveyttä. Yhteys ilmastonmuutokseen on selvä. Maapallon lämpeneminen johtaa tuholaisten lisääntymiseen, eikä torjunta-aineiden käyttömääriä voida lisätä loputtomiin.

Kansalliset toimintasuunnitelmat, jotka sisältävät kunkin yksittäisen jäsenvaltion tavoitteet riskien vähentämiseksi, ovat koko prosessin tärkein osatekijä. Käyttömäärien määrälliset vähentämistavoitteet hylkäävä komission ehdotus on mielestäni riittämätön. Sanamuoto, jonka mukaisesti ”vähennetään vaaroja, riskejä ja riippuvuutta torjunta-aineista”, on epämääräinen eikä se kannusta jäsenvaltioita vähentämään käytettäviä määriä.

Teemakohtainen strategia on yleisluontoinen teksti, joka ei tarjoa selvää ratkaisua määrien laskemiseksi. Kollegani ja minä ehdotamme kuitenkin direktiivin osalta seuraavaa: kaikkein vaarallisimmat aineet, jotka ovat suurina määrinä käytettyinä karsinogeenisia ja mutageenisia, vähennetään puoleen; nykyisellään ei ole tarvetta vähentää biologisten ja matalan riskin torjunta-aineiden käyttöä; muihin torjunta-aineisiin sovelletaan ns. käyttötiheysindeksiä. Kunkin jäsenvaltion ominaispiirteet ja erityisolosuhteet otetaan huomioon. On korostettava, että kansallisiin toimintasuunnitelmiin sisältyvät määrälliset indikaattorit eivät johda kaikille jäsenvaltioille yhteisiin torjunta-aineiden vähentämistavoitteisiin. Niissä huomioidaan kunkin maan maantieteelliset erityisolosuhteet ja erilaiset viljelyjärjestelmät.

On totta, että määrien automaattinen vähentäminen ei johda väistämättä riskien vähenemiseen, mutta näin tapahtuu kuitenkin monissa tapauksissa. Teemakohtaisessa strategiassa ja direktiivissä on käsiteltävä sekä kasvinsuojelutoimia että biosideja. Vesiympäristön suojelua torjunta-aineilta on vahvistettava luomalla puskurivyöhykkeitä vesistöjen rannoille. Vaikka kannatan lentolevityksen kieltämistä, hyväksyn poikkeuslupien myöntämisen tietyin edellytyksin paremman vaihtoehdon puuttuessa. Lentolevityksiä suoritettaessa yleisölle ilmoitetaan soveltuvin keinoin levityksen ajankohta ja paikka sekä käytettävä aine. Strategiaa ei ole suunnattu viljelijöitä vastaan. Uskon, että kaikki nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa ilman jyrkkiä leikkauksia viljelijöiden budjettiin. Tanskan esimerkki osoitti sen. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, kuinka tärkeää kilpailukyvyn ylläpitäminen on viljelijöille, ja meidän on varmistettava, että näiden tuotteita ei korvata kehittyvien maiden tuotteilla.

Haluaisin lopuksi kertoa mielipiteeni tarkistuksista. En voi hyväksyä tarkistusta 4, joka tähtää koko teemakohtaisen strategian nimen muuttamiseen. Vaikka toivon torjunta-aineita käytettävän varoen, koko asiakirjan virallinen nimi olisi mielestäni säilytettävä ennallaan: kyse on virallisessa lehdessä julkaistusta virallisesta nimestä, ja se on mielestäni kelvollinen. Haluan myös mainita asuinalueita koskevat tarkistukset 3 ja 5. Tarkistuksessa 3 ehdotetaan termin ”kaupunkien” lisäämistä. Minulle se merkitsee esikaupunkialueita, joten se sulkisi pois kaikki maaseudun asukkaat. Termi ”asuinalueet” on sekä epäselvä että epämääräinen. Ehdotan lisäksi 8 kohdan kieliasun muuttamista, sillä termi ”practicioner” on huono käännös – ranskankielisessä tekstissä se on jopa ”lääkäri”. Päätän puheeni tähän, arvoisa puhemies, ja haluaisin lopuksi esittää vilpittömät kiitokseni kaikille tämän mietinnön parissa työskennelleille henkilöille.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on etuoikeus esitellä mietintö, joka antaa parlamentille mahdollisuuden äänestää huomenna läpimurrosta terveyden sekä ympäristön ja kuluttajien suojelun parantamiseksi. Eurobarometrin mukaan torjunta-aineiden käyttö on eurooppalaisten kuluttajien suurin huolenaihe, ja valiokunta on ottanut tämän huomioon.

Euroopassa käytetään vuosittain yli 220 000 tonnia torjunta-aineita. Se vastaa neljännestä maailmanlaajuisesti käytetyistä torjunta-aineista kohti vain neljää prosenttia maapallon viljelysmaista. Suuren riskin omaavien torjunta-aineiden käytön lopettamisen olisi mielestämme oltava asetuksen ytimessä. Näitä ovat karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymisterveyden vaarantavia ominaisuuksia omaavat aineet sekä neurotoksisia, immunotoksisia tai hormonaalisia vaikutuksia aiheuttavat aineet.

Asetus antaisi valtavan panoksen torjunta-aineiden turvallisuuden parantamiseen, mutta siihen on sisällytettävä myös vähemmän vaarallisia torjunta-aineita koskevia määräyksiä. Sellaisia aktiivisia aineita, joita löydetään useimmiten EU:n jäämärajat ylittävissä pitoisuuksissa, ei tulisi enää olla myynnissä, sillä pelkään pahoin niiden osoittautuneen kontrolloimattomiksi.

Iloitsemme myös siitä, että korvaamisperiaatetta, jonka sisällyttäminen EY:n kemikaaliasetukseen oli jo ratkaiseva askel kohti terveyden parempaa suojelua, on määrä varjella myös ehdotetussa asetuksessa, sillä korvaaminen on erityisen tehokas kilpailun kannuste torjunta-aineteollisuudessa. On häpeällistä ja suoranaista pelottelua varoitella jopa puolen nykyisistä torjunta-aineista katoavan markkinoilta.

Haluan kiittää komissiota tiukkojen korvaamisperusteiden asettamisesta, sillä torjunta-aineita on parannettava kymmenkertaisesti. Lupa olisi myönnettävä – tämä on parlamentin ympäristövaliokunnan ehdotus – korkeintaan viideksi vuodeksi. Komission ehdotuksessa säännellään kuitenkin myös sitä, kuinka vastustuskyvyn ilmenemistä olisi käsiteltävä.

Toinen ehdotetun asetuksen avaintekijä on riskiryhmien parempi suojelu. Kuten tiedämme, sikiöt, vauvat ja lapset ovat erityisen alttiita vaarallisten kemikaalien myrkyllisille vaikutuksille. Tästä syystä olen iloinen, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on ehdottanut, että aktiivisten aineiden luvan myöntämispäätöksissä sekä riskien arvioinnissa huomioidaan muita herkemmät väestöryhmät.

Olen erityisen mielissäni voidessani kertoa teille, että olemme säätäneet myös merkintää koskevia määräyksiä, koska elintarvikkeisiin, jotka eivät noudata direktiiviä 2006/215, on liitettävä maininta siitä. Tämä on valtava edistysaskel kohti suurempaa avoimuutta, sillä erilaiset tutkimukset ja etenkin ympäristöalan kansalaisjärjestöjen parlamentin valintamyymälässä suorittamat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka vaarallisia varsinkin jokapäiväiset tuotteet voivat olla. Mitatut arvot olivat jopa 200 kertaa suurempia kuin yleisesti suositeltu taso lasten ja vauvojen ruoassa.

Suurempi avoimuus näiden herkkien ryhmien sekä kuluttajien ja viljelmien läheisyydessä elävien hyväksi merkitsee myös suurempaa tukea Euroopalle kokonaisuutena, sillä sokkona sohimisen on loputtava jäljitettävyyden ollessa kyseessä. Raporttien, hyväksyttyjen torjunta-aineiden luettelojen, jäämälukemien ja ennen kaikkea toksikologisten ja ekotoksikologisten tietojen on oltava kaikkien saatavilla lähes reaaliajassa, ja alueiden asukkaille on tiedotettava tulevista levityksistä keskitetyn tiedotusjärjestelmän välityksellä. Torjunta-ainepassi mahdollistaa aineiden käytön ja käyttöajankohdan jäljittämisen tukku- ja vähittäismyyntipisteiden kautta. Tämä luo kilpailua, ja vain turvallisia tuotteita valmistavien valmistajien välisestä kilpailusta hyötyvät tietenkin ensi sijassa kuluttajat.

Pyrimme myös varmistamaan tällä asetuksella korkeatasoiset ympäristönormit. Tästä syystä ympäristövaliokunta vastusti ajatusta Euroopan jakamisesta mielivaltaisesti kolmeen vyöhykkeeseen, jotka eivät perustu minkäänlaisiin ympäristöllisiin tai ilmastollisiin perusteisiin tai maisematyyppeihin. Lisäksi, hyvä komission jäsen, ajatus ei saanut enemmistön kannatusta neuvostossa. Kuten neuvostokin, me kannatamme vapaaehtoisen yhteistyön tehostamista lupien myöntämisessä Euroopassa. Sallikaa minun myös muistuttaa, että asiaan liittyy tärkeitä oikeudellisia varauksia, koska näillä vyöhykkeillä ei ole minkäänlaisia hallitustenvälisiä sopimuksia torjunta-aineiden pakollisen vastavuoroisen tunnustamisen toteutumisen valvomiseksi. EU:n puitteissa tällaisia säännöksiä on olemassa eurooppalaisten sopimusten perusteella, mutta määritellyillä alueilla ei ole oikeudellista kehystä vastavuoroiselle tunnustamiselle.

Eurooppalaiset eivät halua myrkkyä lautaselleen. Toivon, että tämä asetus parantaa myös Euroopan asemaa yritysten sijoittautumispaikkana, sillä se tekee Euroopasta paremman elinpaikan kuluttajille, jonka lisäksi se hyödyttää kaikkia – ei vain ympäristöä, kuluttajia ja eläinten hyvinvointia, vaan ennen kaikkea valmistajia ja viljelijöitä, jotka saavat kannusteita innovointiin ja parantavat kilpailukykyään.

Haluaisin lopuksi esittää lämpimät kiitokseni varjoesittelijöille, jotka ovat osoittaneet aitoa yhteistyöhenkeä tämän mietinnön laadinnassa. Toivon, että uusi torjunta-aineasetus sallii meidän nostaa terveyden ja ympäristön suojelun uudelle tasolle Euroopassa.

  Neil Parish (PPE-DE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on kohdattava se käytännön tosiasia, että Euroopassa on tuotettava ruokaa – tätä varten laskimme viime kuussa kesantomaiden määrän nollaan ottaaksemme 10 prosenttia maasta takaisin tuotantoon – ja se edellyttää asianmukaisia välineitä.

Me kaikki vaadimme hyvin mielellämme turvallista ruokaa ja turvallisia kemikaaleja, mutta – ja komissio menettelee asiassa oikealla tavalla – tämä on toteutettava samantyyppisen riskeihin perustuvan järjestelmän pojalta kuin REACH: mikäli jonkin kemikaalin käyttö on turvallista, sitä voidaan käyttää, mutta jos kemikaali ei ole turvallinen, se pitäisi vetää markkinoilta. Näin olisi meneteltävä alusta loppuun saakka.

Ilmasto-olosuhteilla on suurta merkitystä siinä, koska torjunta-aineiden levitys kannattaa suorittaa, joten joustavuus on tarpeen levityksen ajankohdan ja toteutuksen suhteen. Nykyiset satelliittijärjestelmät voivat ajoittaa levityksen oikeaan aikaan, ja ruiskutteiden ja kemikaalien määrää voidaan vähentää. Esimerkiksi kulunut vuosi oli hyvin sateinen monin puolin Eurooppaa. Kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa luonnonmukaisesti viljeltyä perunaa ei ole myynnissä, sillä niitä ei voitu ruiskuttaa perunaruttoa vastaan. Luomuperunaa on siksi saatavilla hyvin vähän. Välineet ovat siis tarpeen, ja siksi emme voi vähentää kemikaalien määrää prosentuaalisesti vuosittain. Meidän on valittava järkevä, riskeihin perustuva järjestelmä.

Lisäksi 10 metrin vyöhykkeiden osalta on olemassa – uskokaa tai älkää – kemikaaleja, joita voidaan käyttää vesistöissä. Kemikaalia nimeltä Roundup voidaan levittää joenpenkoille. Kiellämmekö sen käytön 10 metrin leveydellä virrasta, vaikka sitä voidaan käyttää joenpenkereellä? Käyttäkäämme järkeä tässä asiassa. Eurooppa tarvitsee elintarviketurvaa, ruokatuotantoa ja turvallista ruokaa. Työskennelkäämme kaikki yhdessä sen eteen.

  Dorette Corbey (PSE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, minuutti on mielestäni hyvin lyhyt aika kahdesta lausunnosta puhumiseksi, mutta olkoon niin, yritän siis pitää puheenvuoroni mahdollisimman lyhyenä.

Torjunta-aineet ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia, ja kuuden miljardin ihmisen ruokkiminen ilman näitä tuotteita on vaikeaa. Paljon on varmastikin vielä tehtävä torjunta-aineiden haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten torjumiseksi. Uusien tuotteiden saattaminen markkinoille on pitkä ja aina kallis prosessi. Teollisuuden kannalta on hyvä, että lupamenettelyä voidaan nopeuttaa, mutta parlamentti on oikeassa vaatiessaan, että jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus kieltää tuotteet alueellaan.

Teollisuus keskittyy enenevässä määrin viiteen tärkeimpään viljelykasviin, jotka ovat riisi, vehnä, maissi, soijapapu ja puuvilla, sillä suuri osa kustannuksista saadaan takaisin niiden viljelystä. On kuitenkin luonnollisesti tärkeää suojella asianmukaisesti vähemmän viljeltyjä lajikkeita, ja teollisuusvaliokunta on tehnyt monia hyviä ehdotuksia tätä varten. Valiokunta on tehnyt myös monia hyviä ehdotuksia koskien kannusteiden käyttämistä ekologisesti kestävämpiin tuotteisiin siirtymisen edistämiseksi. Myös se on hyvin tärkeää.

Haluan esittää vielä yhden huomion torjunta-aineiden käytöstä. Pakollinen puskurivyöhyke 10 metrin leveydellä pintavedestä ei ole hyvä idea eräille jäsenvaltioille. Pidän siksi tervetulleena PSE-ryhmän esittämää asiaa koskevaa tarkistusta. Pintavesi luetaan siten luvan myöntämisen arviointiperusteisiin, jolloin jäsenvaltiot voivat itse luoda puskurivyöhykkeen haluamilleen tuotteille.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä tasapainoisena ja toimivana kantana parlamentille.

  Manuel Medina Ortega (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, komissio ehdotti mietinnölle kaksinkertaista oikeusperustaa, joka koostuu maatalouspolitiikkaa käsittelevän 37 artiklan 2 kohdasta ja kansanterveyden suojelemista koskevan 152 artiklan 4 kohdan b alakohdasta.

Oikeudellisten asioiden valiokunta on tutkinut ehdotuksia. Asiasta vastaava valiokunta ehdotti esimerkiksi 37 artiklan 2 kohdan poistamista ja 175 artiklan 1 kohdan lisäämistä, joka tapahtuisi poistamalla viittaus 37 artiklan 2 kohtaan, säilyttämällä 152 artiklan 4 kohdan b alakohta ja lisäämällä viittaus 175 artiklan 1 kohtaan.

Oikeusperustan osalta olennaista on keskustelun kytkeminen tavoitteeseen ja sisältöön, ja oikeudellisten asioiden valiokunnan yksimielinen näkemys on, että sovellettava säännös on 152 artiklan 4 kohdan b alakohta, eikä 175 artiklan 1 kohtaan ole tarpeen viitata.

Pidämme tätä täysin selvänä, eikä myöskään komission tai asiasta vastaavan valiokunnan ehdottama kaksinkertainen oikeusperusta ole tarpeen; viittaus 152 artiklan 4 kohdan b alakohtaan on riittävä, sillä direktiiviehdotuksen tarkoituksena on ihmisten terveyden suojelu.

  Anja Weisgerber (PPE-DE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, olen valmistellut valiokuntani lausunnon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevaa asetusta käsittelevästä Breyerin mietinnöstä, ja niinpä haluaisin kommentoida ehdotusta.

Asetusehdotuksessa on tärkeää löytää tasapaino seuraavien intressien välillä: kuluttajien edun mukaista on terveellinen, torjunta-ainejäämiä sisältämätön ruoka, toisin sanoen sellaisten turvallisten kasvinsuojeluaineiden käyttäminen, jotka eivät vaaranna kansanterveyttä ja ympäristöä, sekä puhdas juomavesi; toisaalta myös tuoreiden ja kohtuuhintaisten tuotteiden luotettava saatavuus on kuluttajien edun mukaista, ja he valitsevat mieluummin kotimaisia hedelmiä ja vihanneksia kuin EU:n ulkopuolisissa maissa kasvatettuja tuotteita, koska käytettävien torjunta-aineiden valvonta on näissä maissa lähes olematonta.

Viljelijämme tarvitsevat tiettyjä kasvinsuojeluaineita resistenssin nujertamiseksi. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman useita suoja-aineita. He haluavat myös turvallisia, riskittömiä torjunta-aineita. Tästä syystä uskomme, että todistetusti karsinogeeniset tuotteet on kiellettävä. Muiden luvan myöntämisperusteiden osalta aiomme nojata tieteellisen näyttöön ja pohjata lähestymistapamme enimmäisarvoihin. Tämä on tasapainoinen keskitien näkemys, joka suojelee kuluttajia samalla kun se takaa kotimaisten hedelmien ja vihannesten kohtuuhintaisuuden ja asianmukaisen testauksen.

Naapureille tiedottamisen osalta, jos luvan myöntämisperusteet ovat tiukat ja kasvinsuojeluaineiden testaus asianmukaista, en näe syytä raskaalle menettelylle naapureiden ja paikallisten asukkaiden varoittamiseksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä, vaikka nämä eivät ole edes pyytäneet tietoa. Mitä kuluttajien on määrä tehdä tällä tiedolla? Kuinka viljelijöiden on käytännössä määrä tiedottaa kaikille naapureilleen ja alueen asukkaille ennen kasvinsuojeluaineiden käyttämistä? Näistä syistä vastustan kiivaasti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdotusta, jolla säädettäisiin nimenomaan mainittu vaatimus. Lisäksi suosittelen hylkäämään tässä vaiheessa komission ehdottaman yleisölle tiedottamista koskevan lausekkeen, koska tällaiset byrokraattiset menettelyt eivät ole tarpeen, jos käytettävät kasvinsuojeluaineet ovat turvallisia.

Kommentoin hyvin lyhyesti vyöhykkeisiin perustuvaa lähestymistapaa. Pyrimme suurempaan yhdenmukaistamiseen. Se on ensisijainen tavoite myös sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle. Breyerin mietinnössä ehdotetut säännökset johtaisivat 27 kansallisen lupa-alueen syntyyn. Tavoitteemme on kuitenkin yhdenmukaistaminen ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden mielipiteet, jolloin nämä voivat mukauttaa lupaa omiin käyttöolosuhteisiinsa. Näin ollen kehotan painokkaasti parlamenttia kannustamaan pyrkimyksiä yhdenmukaistamiseen ja antamaan tukensa komission vyöhykejakoa koskevalle ehdotukselle.

  Kyösti Virrankoski (ALDE), maatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FI) Arvoisa puhemies, käsiteltävänä oleva aihe, torjunta-aineiden kestävä käyttö ja markkinoille saattaminen, on erittäin tärkeä. Siinä ovat kyseessä sekä kestävän maatalouden harjoittaminen että kansanterveyskysymykset. Siksi se, että maataloudesta vastaava komission jäsen ei osallistu nyt tähän keskusteluun, on valitettavaa.

Ihminen on kautta vuosituhansien joutunut taistelemaan tuholaisia, rikkaruohoja ja kasvitauteja vastaan. Ne ovat sekä vähentäneet satoa että tehneet siitä ihmiselle kelpaamattoman. Viime vuosikymmeninä tätä taistelua on käyty menestyksellisesti, mikä on johtunut pääasiassa uusista kasvinsuojeluaineista. Samalla on kuitenkin ilmennyt uhkia terveydelle.

Nyt käsiteltävänä olevat direktiiviesitykset ovat erittäin tiukkoja. Uusien määräyksien tarkoituksena on yleisesti ottaen parantaa kansanterveydellisiä olosuhteita. Niiden kasvitautien ja rikkaruohojen vaarallisuudesta, joita torjunta-aineilla pyritään torjumaan, ei kuitenkaan ole esitetty selvää analyyttistä kuvaa. Tämä on suuri puute, sillä pelättävissä on, että paras on hyvän vihollinen. On pelättävissä, että maatalouden kestävässä harjoittamisessa palataan vuosia taaksepäin. Torjunta-aineiden käyttämättä jättäminen ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto edes kansanterveyden kannalta.

  Ambroise Guellec, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tänään keskusteltava asia on tärkeä, monimutkainen ja vaikea. Viljelykasveja syövien ja tuhoavien tuholaisten torjunta on olennainen haaste elintarviketurvallisuuden sekä ympäristön laadun suojelun ja parantamisen kannalta.

Tämän vuoksi torjunta-aineiden harkittu käyttö on väistämätöntä. On kuitenkin välttämätöntä arvioida oikein niiden käyttöön liittyvät riskit etenkin ihmisten terveydelle, ja määritellä asianmukaisesti keinot käytön suunniteltua vähentämistä varten. Teemakohtaista strategiaa koskeva päätöslauselmaesitys auttaa mielestäni vastaamaan kohtaamiimme perustavanlaatuisiin ongelmiin, ja haluaisin antaa tunnustusta esittelijällemme Irena Belohorskálle ja tekstin parissa tekemällemme hyvälle yhteistyölle.

Joitakin huomioita: riskinhallintaan liittyvää keskeistä kysymystä ei voida erottaa käytetyn torjunta-ainemäärän ongelmasta. Myrkyllisten tai kaikkein vaarallisimpien aineiden markkinoilta poistamisen on oltava ehdottomana lähtökohtana. Muiden torjunta-aineiden osalta on sovellettava toissijaisuusperiaatetta. Yhteisen eurooppalaisen kehyksen pohjalta on jäsenvaltioiden vastuulla määritellä omat kansalliset tavoitteensa, aikataulunsa ja kriteerit käytettyjen määrien vähentämiseksi. Kansalliset toimintasuunnitelmat helpottavat myös toimien mukauttamista kunkin maan erityisolosuhteisiin. Myös vesiympäristön suojelu on hyvin tärkeää, ja se on varmistettava ehdottomasti luomalla paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia puskurivyöhykkeitä.

Haluaisin sanoa lopuksi, että mekanismi, jonka pyrimme ottamaan käyttöön, on johdonmukainen jatko REACH-direktiiville. Torjunta-aineiden määrien osalta voisin tiivistää sanoman yhteen lausumaan: niin vähän kuin mahdollista, niin paljon kuin on tarpeen.

  Dan Jørgensen, PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan kollegoillani on tapana sanoa, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Näin sen olisikin oltava! Hedelmät ja vihannekset ovat normaalisti terveellistä ruokaa, mutta näin ei valitettavasti ole aina. Aivan liian usein hedelmät ja vihannekset sisältävät torjunta-ainejäämiä, joilla on välittömiä haittavaikutuksia ihmisten terveydelle. Nyt käsittelemämme aihe on siksi hyvin tärkeä. On erittäin tärkeää, että näitä tuotteita käytetään kestävällä tavalla, jotta käyttöä voidaan vähentää sen ollessa liiallista. Siitä aiheutuu vahinkoa luonnolle, ympäristölle ja terveydelle, ja myös pohjavesilähteet voivat saastua.

Tästä syystä uskon myös olevan syytä kritisoida komissiota. Näin etenkin siksi, että teidät, komission jäsen Kyprianou, tunnetaan (myös kotimaassani) miehenä, joka kantaa suurta huolta kuluttajien edusta, ja olette tehnyt paljon ympäristön ja terveyden turvaamisen eteen. En ymmärrä, kuinka voitte tulla tänään eteemme puolustamaan vyöhykejakoa koskevaa komission ehdotusta, joka pakottaa Euroopan maat madaltamaan ympäristön- ja kuluttajansuojansa tasoa.

Sallikaa minun esittää pari esimerkkiä siitä, mitä ehdotuksen hyväksyminen merkitsee. Tanskassa on sallittu noin 100 eri torjunta-aineen käyttö. Olemme vähentäneet torjunta-aineiden käyttöä jotakuinkin puolella sitten 1980-luvun alun. Uskon teidän olevan yhtä mieltä tämän toiminnan järkevyydestä. Jos ehdotuksenne toteutuu, joudumme kaksinkertaistamaan Tanskassa sallittujen torjunta-aineiden määrän. Kaksinkertaistamaan torjunta-aineiden lukumäärän! Tämä merkitsee todennäköisesti, ettemme enää tulevaisuudessa voi juoda käsittelemätöntä pohjavettä kuten nykyisin.

En näe tätä kysymystä puhtaasti kansallisena. Puhun koko Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta, ja puhun onneksi myös sen suuren enemmistön puolesta, joka ilmaisi mielipiteensä selkeästi ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa järjestetyssä äänestyksessä. Asiasta on monia esimerkkejä. Joka ainoalla vyöhykkeellä kaikki maat yhtä lukuun ottamatta joutuisivat tietenkin hyväksymään torjunta-aineita, joita ne eivät nykyisellään hyväksy. Ottakaamme esimerkiksi viljelykasveista maissi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa maissin viljelyssä käytetään torjunta-ainetta, joka sisältää noin 15 aktiivista ainetta. Unkarissa aktiivisia aineita on enimmillään 57, Puolassa 37. Kuitenkin jos komission ehdotukset toteutuvat, kaikki maat hyväksyvät käytännössä jopa 57 aktiivista ainetta sisältävät torjunta-aineet. Tämä tarkoittaa luvun nelinkertaistamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. EU:n tehtävänä ei saisi olla maiden pakottaminen käyttämään enemmän torjunta-aineita. Se vaikuttaa ympäristöön, se vaikuttaa terveyteen, ja se vaikuttaa pohjaveteen. Tämä ei varmastikaan voi olla tarkoituksemme.

Toivon teidän tukevan ympäristövaliokunnassa tehtyjä ehdotuksia, jotka parantavat myös teollisuuden asemaa. Siihen johtaa ympäristövaliokunnassa hyväksytty kompromissi: kieltäydymme torjunta-aineiden pakollisesta vastavuoroisesta tunnustamisesta, mutta puollamme tietojen pakollista vastavuoroista hyväksymistä. Tämä ei lisäksi koske vain vyöhykkeitä, vaan tiedonvaihtoa kaikkialla Euroopassa. Se helpottaa suuresti teollisuuden asemaa. Samalla annamme itse asiassa maille oikeuden kieltäytyä niiden ilmasto-olosuhteiden sitä edellyttäessä.

Lopuksi, vähentämistavoitteiden osalta haluaisin sanoa komission jäsen Dimasille, kuinka uskomattoman myönteistä on, että pääsemme eroon kaikkein vaarallisimmista aineista, joita ovat syöpää aiheuttavat aineet, lapsen kehitykseen vaikuttavat aineet ja niin edelleen. Haluaisimme luonnollisestikin vetää tällaiset aineet markkinoilta. Ne ovat lisäksi täysin tarpeettomia. Uskon myös, että meidän olisi mentävä askeleen verran pidemmälle ja asetettava kaikkia aineita koskeva yleinen vähentämistavoite. Tästä olisi tietenkin päätettävä kussakin maassa erikseen, mutta jos se yhdistetään samanaikaisesti Euroopan laajuiseen lähes 20 prosentin vähentämistavoitteeseen, olemme mielestäni kunnianhimoisia. Kaikesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen sen olevan tässä vaiheessa mahdollista. Tällä on suuri merkitys terveydelle ja ympäristölle Euroopassa.

Koskien komission perusteluja tällaisia vähentämistavoitteita vastaan, olemme ottaneet käyttöön käyttötiheysindeksin, jossa huomioidaan muissa yhteyksissä korostamanne seikat.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, monet jäsenvaltiot ovat kyllä jo aloittaneet torjunta-aineiden käyttöön liittyvien riskien vähentämiseen tähtääviä toimia, mutta torjunta-aineiden käyttösuuntaukset ovat erilaiset eri maissa. Esimerkiksi eräissä jäsenvaltioissa kiellettyjä aineita on kuitenkin niiden markkinoilla, koska niiden käyttö on sallittu jossakin toisessa jäsenvaltiossa. On selvästi tarpeen yhdenmukaistaa alalla sovellettavia sääntöjä yhdenvertaisten olosuhteiden varmistamiseksi kaikkialla Euroopan unionissa. ALDE-ryhmä kannattaa torjunta-aineiden tiukkaa valvontaa ottaen kuitenkin huomioon, että torjunta-aineiden käyttö on todellisuutta ja tarpeen.

Esitämme monia tarkistuksia tekstin sovellettavuuden parantamiseksi, mutta periaatteena on edelleen turvallisempien tai ei-kemiallisten vaihtoehtojen edistäminen. Poliittinen ryhmäni toivoo, että käyttömäärien vähentämistavoitteissa keskityttäisiin vaarallisiin aineisiin. Allekirjoitimme tarkistuksen, joka koskee kansallisia toimintasuunnitelmia käsittelevää 4 artiklaa ja jossa torjunta-aineiden käyttötiheyden vähentämistavoitteeksi asetetaan yhteisön tasolla 20 prosenttia kymmenen vuoden kuluessa ja vaarallisten aineiden vähentämistavoitteeksi 50 prosenttia vuoteen 2013 mennessä.

Joidenkin mielestä voi vaikuttaa paradoksaaliselta, että ryhmäni jätti samaista 4 artiklaa koskevan tarkistuksen, jossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus valita riskeihin perustuva vähentämismalli. Riskien vähentämiseen perustuva toimintamalli on itse asiassa lähempänä todellisuutta, mutta laskelmat ovat vaikeampia kuin määrän vähentämiseen perustuvassa mallissa. Pidimme kyseisen tarkistuksen esittämistä tärkeänä, sillä toivomme tätä kysymystä käsiteltävän myös ensimmäisessä käsittelyssä toimitettavaa äänestystä seuraavissa toimielinten välisissä keskusteluissa.

Haluaisin nyt puhua yksityiskohtaisemmin eräistä seikoista. Vesistöjen suojelemiseksi olisi johdonmukaisempaa toteuttaa geologiseen ympäristöön mukautettuja tarkoituksenmukaisia toimia puskurivyöhykkeiden vähimmäisleveyden määrittelemisen sijasta. On oikeutettua pyrkiä suojelemaan erityisalueita kuten puistoja, leikkikenttiä ja koulujen pihoja, joiden läheisyydessä torjunta-aineiden käyttö olisi rajoitettava tarvittavaan vähimmäismäärään tai kiellettävä kokonaan, ja joilla muiden kuin kemiallisten menetelmien olisi oltava etusijalla.

Lentolevitystä koskevan erittäin arkaluonteisen kysymyksen osalta Euroopan komission ehdotus oli hyvin järkevä: periaatteellinen kielto ja oikeutetut poikkeukset siihen. Ympäristövaliokunnan teksti on kuitenkin hyväksyttävissä. Vaikka ymmärrän tarpeen tiedottaa yleisölle torjunta-aineiden levityksistä, tiedon laadun, määrän ja jakelukanavien määrittely olisi mielestäni jätettävä jäsenvaltioille. Alueiden ja lähestymistapojen monimuotoisuus on niin suurta, ettei toive niiden yhdenmukaistamisesta ole mielestäni uskottava.

ALDE-ryhmä tähtää siis seuraavaan tasapainoon: käyttäjien sen paremmin kuin teollisuuden toimijoidenkaan asemaa heikentämättä laaditaan tiukka ja johdonmukainen lainsäädäntö, joka sallii tuotteiden käyttäjien suojella viljelmiään, tuottajien myydä yhä turvallisempia tuotteita ja suuren yleisön käyttää terveellisiä tuotteita sekä elää terveellisessä ympäristössä.

  Wiesław Stefan Kuc, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, nämä kolme esitettyä mietintöä ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Euroopan unioni pyrkii tekemään kaikkensa vähentääkseen torjunta-aineiden haittavaikutuksia ympäristölle ja estääkseen niiden kertymisen maaperään, vesiin ja kasveihin. Paljon on tehty viime vuosina näiden vaikutusten minimoimiseksi. Tässä työssä erityisen tärkeässä asemassa ovat olleet tutkimuslaitokset, jotka ovat luoneet uudenaikaisia, valikoivammin toimivia valmisteita. On kuitenkin muistettava, että torjunta-aineet olivat ennen heikompilaatuisia ja niitä käytettiin paljon suurempina, moninkertaisina annoksina, joten ympäristömme saastuminen on seurausta menneiden vuosien toimista. Tästä syystä uusien direktiivien lisäksi nykyistä lainsäädäntöä on täydennettävä direktiivillä vanhanaikaisten torjunta-aineiden käytöstä poistamista ja hävittämistä varten.

Pyytäisin teitä ottamaan aktiivisesti osaa tämän kysymyksen käsittelyyn, sillä vaikka joitakin vuosia on jo kulunut, ongelmat kasvavat jatkuvasti, samoin myös riskit, kuten todettiin viimeisimmässä kansalaisjärjestöjen foorumissa Kishinevissä.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, vaikka haluankin onnitella Hiltrud Breyeriä erinomaisesta tuloksesta, en kuitenkaan voi yhtyä torjunta-aineiden käytön puoltajiin, sillä on aivan välttämätöntä puhdistaa ympäristömme ja elimistömme näistä vaarallisista aineista. Toivon, että Euroopan parlamentti omaksuu huomenna kunnianhimoisen kannan eikä anna periksi teollisuuden viimeisille houkutuksille tämän tappavan talouden puolesta. Syöpää, mutaatioita ja lisääntymishäiriöitä aiheuttavien torjunta-aineiden, hermostoa ja sisäeritysjärjestelmää rappeuttavien yhdisteiden sekä immuunijärjestelmää vahingoittavien aineiden poistaminen on varmasti paikallaan.

Antakaamme myös tunnustusta kollegoidemme ponnisteluille avoimen tiedon takaamiseksi kuluttajille, jotka ovat vaarallisten aineiden viattomia uhreja. Sanoisin, että oli korkea aika ryhtyä toimiin, arvoisat komission jäsenet. Hyönteismyrkkyjen, sienimyrkkyjen ja muiden rikkaruohomyrkkyjen käyttö ei koskaan ennen ole ollut yhtä systemaattista kuin tänään. Pelkästään Ranskassa valtion ja kemianteollisuuden toimijoiden välinen julkisen torjunta-ainepolitiikan yhteishallinto, jos sallitte ilmauksen, on tähän saakka onnistuneesti syrjäyttänyt kansanterveyteen ja ympäristöön liittyvät kansalaisten odotukset piittaamatta ympäristömyrkkyjä koskevista tutkimuksista tai tilastotutkimuksista niiden osoitettua kemikaalien ja tautien väliset yhteydet, sekä piittaamatta lääkärikunnan edustajien viime aikoina antamista hälytyksistä, kuten esimerkiksi ns. Pariisin kutsu tai Ranskan Grenelle-ympäristökonferenssi. Teollisuus tekee kaikkensa torjunta-aineiden vaikutuksen väheksymiseksi.

Saastutettuaan, kuten tiedämme, vesistöt kasvimyrkky Atrazinilla sekä tuhottuaan mehiläiskannat, kemianteollisuus yrittää saada meidät unohtamaan, että Ranska on edelleen suurin torjunta-aineiden käyttäjä Euroopan unionissa. Joka vuosi Ranskassa kylvetään 70 000–80 000 tonnia torjunta-aineita luontoon. Toisin kuin REACH-asetuksen suhteen, parlamentin jäsenet eivät tule sallimaan uskottavuutensa heikentämistä torjunta-aineita koskevassa kysymyksessä. Kansalaisten vaatimukset eivät ole heikenneet, josta osoituksena ovat lukuisat saamamme kirjeet, joissa meitä kehotetaan nopeaan ja lujaan toimintaan.

Eräät heistä korostavat esimerkiksi Etelä-Ranskassa viljelmille levitettyjen torjunta-aineiden hengittämisestä aiheutuvia vaaroja, kun taas toiset ovat huolissaan rikkaruohomyrkkyjen käytöstä puistoissa, ja jotkut vaativat jopa torjunta-aineista vapaita alueita.

Puhetta johti
varapuhemies MARTINE ROURE

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää Irena Belohorskáa torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaista strategiaa käsittelevästä mietinnöstä.

Uskon esittelijän onnistuneen sellaisen tekstin laadinnassa, joka auttaa saattamaan sopivaan tasapainoon kestävän ja kilpailukykyisen eurooppalaisen maataloustuotannon ja torjunta-aineiden käyttämisen vain silloin, kun ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset.

Iloitsen siitä, että mietintöön sisältyy tarkistus, joka koskee varovaisuusperiaatteen käyttöä ihmisten terveyden sekä maan ja vesistöjen ekosysteemin suojelussa, ja jonka laadintaan osallistuin.

Kuten esittelijä Irena Belohorská, myös minä pahoittelen sitä, että vaikka tärkein teemakohtaiselta strategialta odotettu tulos on torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten vähentäminen, tätä terveysvaikutusta sivutaan strategiassa vain ohimennen. Uskon, että komission tehtäväksi tulee täydentää tämän alan työtä tulevaisuudessa.

Työterveyden ja -turvallisuuden huomioon ottaen pidän tervetulleina niitä mietinnön kohtia, joissa korostetaan riittävän tiedon tarpeen lisäksi myös tarvetta käyttää tarkoituksenmukaisia suojakeinoja ja tarkistaa säännöllisesti levityskoneisto.

Uskon tämän välineen tarjoavan monia konkreettisia ja tehokkaita mekanismeja torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi ja sen turvallisuuden lisäämiseksi.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen aina pyrkinyt torjunta-aineita koskevassa keskustelussa omaksumaan realistisen ja tasapainoisen lähestymistavan yhtäältä ympäristönäkökohtien ja toisaalta tuottajien ja kuluttajien edun välillä. Haluaisin puhua useista näihin mietintöihin sisältyvistä näkökohdista yksityiskohtaisemmin.

On ehdotettu muun muassa, että politiikan olisi perustuttava käytön vähentämiseen. Olen hyvin skeptinen tämän suhteen. Torjunta-aineiden kokonaismäärää voidaan kyllä vähentää, mutta eniten käytetyt torjunta-aineet ovat usein vähiten vaarallisia. Riskit pysyvät tällöin jotakuinkin ennallaan.

Kannatan ennemminkin riskien vähentämiseen tähtäävää politiikkaa. Tällainen politiikka on ollut käytössä Alankomaissa vuodesta 2000 lähtien, ja sen on todettu vähentäneen ympäristöriskiä 86 prosentilla. Toinen käytön vähentämisen haitoista on, että erityyppisiä torjunta-aineita on tällöin saatavilla vähemmän, jolloin vastustuskyky kehittyy entistä nopeammin.

Toinen ehdotus koskee puskurivyöhykkeiden luomista vesistöjen ympärille. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa on hyväksytty tarkistus 10 metrin levyisten puskurivyöhykkeiden luomiseksi. Maille, joissa on paljon vesistöjä, kuten Alankomaat, nämä 10 metriä ovat ongelma. Se merkitsee käytännössä, että 35 prosenttia viljelysmaista ei voida ruiskuttaa.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että standardin luomisen lisäksi myös sen täytäntöönpanon valvonta on epäilemättä tärkeää. Se ei nykyisin ole riittävää, josta osoituksena ovat säännöllisesti jopa Euroopan parlamentin tiloissa tavatut käyttöön tarkoitetut tuotteet, jotka eivät täytä normin vaatimuksia.

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, maataloudessa käytettyjen torjunta-aineiden tai geenimuunneltujen elintarvikkeiden on jo kauan oletettu olevan yhteydessä erinäisten sairauksien esiintymiseen. Nyt kun torjunta-aineita löydetään toisinaan jopa juomavedestä, on epäilemättä korkea aika vauhdittaa EU:n byrokratian hitaasti pyörivien pyörien liikettä.

Vielä on epäselvää, kuinka pitkälle pääsemme tosiasiassa nykyisen kasvinsuojeluaineiden vähentämistavoitteen toteuttamisessa. Me kaikki tiedämme luonnollisestikin, että kunnianhimoisia tavoitteita ei aina saavuteta. Uskon kuitenkin, että karsinogeenisten aineiden suunniteltu korvaaminen on kaukana mahtavasta saavutuksesta, jollaiseksi sitä mielellään väitetään; päinvastoin se on mielestäni pakottava välttämättömyys. Näiden aineiden korvaaminen on itse asiassa myöhästynyt jo valtavasti.

Kun tiedämme EU:n osuuden maailmanlaajuisesti käytetyistä torjunta-aineista olevan neljänneksen, vaikka unionissa sijaitsee vain neljä prosenttia maailman viljelysmaista, ongelma on ilmeinen. Nämä tilastot osoittavat myös, että EU:n tukiohjelmilla perinteistä maataloutta on mitä ilmeisimmin ohjattu väärään suuntaan.

Kuluttajien keskuudessa esiintyy luonnollisesti epäilyksiä – jotka eivät ole täysin perättömiä – siitä, että neuvokkaat viljelijät yrittävät kiertää määrätyt rajat yhdistelemällä hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Tuotteiden välisen vuorovaikutuksen tutkimuksen puutteen huomioon ottaen on korkea aika puuttua asiaan tällaisten käytäntöjen kitkemiseksi. Lisäksi enimmäispitoisuuksien jatkuva nousu viime vuosina on saatava laskuun erittäin riskialttiille ryhmille kuten lapsille aiheutuvan suuremman vaaran vuoksi.

Luomutuotteiden tuominen maapallon toiselta puolen ei ole ainoastaan epäjohdonmukaista monien eri ympäristötavoitteiden kannalta, vaan se on lisäksi yksi syy liikenteen lisääntymiseen ja jatkuva muistutus unionin harhautuneesta tukipolitiikasta. Tukiohjelmat olisi siksi ajateltava uudelleen pyrkien etenkin antamaan lisää tukea niille eurooppalaisille maanviljelijöille, jotka pidättäytyvät torjunta-aineiden käytöstä. Mikäli sen sijaan päätämme jatkaa viljelijöiden kiusaamista byrokraattisilla esteillä, ei pidä yllättyä, jos he heittävät lopulta turhautuneina pyyhkeen kehään Brysselin hämmästellessä viljelijäyhteisön kroonista hupenemista.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, mieleni tekisi sanoa, että poliittinen torjunta-aine EU:n sääntelyn rehottavien rikkaruohojen tuhoamiseksi olisi vain hyväksi meille kaikille. Eräät näistä tarkistuksista ja ehdotuksista, kuten 10 metrin vyöhykkeitä koskeva sääntö, ovat mielestäni suuresti liioiteltuja.

Meidän on kohdattava tietyt tosiasiat. Ilman valvottua torjunta-aineiden käyttöä maataloudessa yhä suurempi määrä ruokatuotannostamme siirtyy niille maailman alueille, joilla sääntely on vähäisempää, ja tämä vaarantaa ravinnon laadun ja turvallisuuden. Joidenkin mielestä ehkä vieläkin tärkeämpää on se, että ilman sieni- ja kasvimyrkkyjä nurmiturpeen suojaamiseksi ja kasvitautien hoitamiseksi, monet golf- ja keilakentät joutuisivat rikkaruohojen valtaan eivätkä ne olisi enää pelikelpoisia.

Kyllä, torjunta-aineiden käyttöä on valvottava, mutta toimien on perustuttava vankkaan tietoon ja niitä on voitava soveltaa käytäntöön niin maatiloilla kuin kaupunkien kaduillakin. Tiukat käytännesäännöt, joilla käyttöä säädellään kotimaassani, ovat mielestäni tarkoituksenmukaisia, josta syystä aion äänestää niitä dogmaattisia muutoksia vastaan, jotka eräät haluaisivat pakottaa meidät hyväksymään.

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on valitettavaa, että maataloussektorin edustajat eivät osallistuneet keskusteluun, sillä nyt YMP:n uudistamisen alkaessa olisi ollut erittäin mielenkiintoista kuulla myös viljelijöiden ääni.

Tehtävänämme on Euroopan maatalouden tulevaisuuden sekä ruokatuotannon laadun ja riittävän määrän turvaamisen lisäksi myös tutkimuksen edistäminen ja tietojen suojaaminen. Suurin haaste on tietenkin ihmisten terveyden suojelu ja myrkyllisten aineiden veteen ja ympäristöön kertymisen estäminen. On kuitenkin kannettava huolta myös maatalousväestöstä, jonka terveyttä on suojeltava tehokkaammin, sillä he ovat suoraan tekemisissä näiden tuotteiden kanssa. Usein ainoat heidän saamansa neuvot ovat peräisin torjunta-aineiden myyjiltä, jotka eivät tietenkään paljasta heille, että tiedemiehet ovat alkaneet epäillä torjunta-aineille altistumisen olevan yhteydessä eräiden sairauksien kuten Parkinsonin taudin, Alzheimerin, eturauhassyövän, aivokasvainten ja perinnöllisten epämuodostumien yleistymiseen. On siis välttämätöntä laatia tiukkoja sääntöjä tuotteiden markkinoille saattamista varten. Tutkimusta on myös edistettävä tietojen asianmukaisen suojaamisen kautta, ja on tarpeen edistää biologista torjuntaa koskevia tutkimusohjelmia, sillä se on hyvä esimerkki innovaatiosta. Näiden tuotteiden olisi myös oltava loppukädessä kohtuuhintaisia maanviljelijöille.

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, puhun mehiläisten suojelusta: direktiivissä 91/414 säädettyjä pitkäkestoisia testejä ei ole suoritettu. Määräykset ja asetukset eivät siis itsessään ole riittäviä, vaan niitä on sovellettava ja niiden täytäntöönpano taattava. Olen yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on tuotteiden markkinoille saattamisen sääntely, mutta haluaisin myös huomauttaa, arvoisa puhemies, että käydyn kiihkeän keskustelun aikana kemianteollisuuden painostus on ajoittain ollut harvinaisen hävytöntä.

  Anne Ferreira (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, käytettävissä olevien terveydellisten ja ympäristöllisten tietojen, joita en aio luetella tässä yhteydessä, on saatava parlamentti ryhtymään päättäväisiin toimiin torjunta-aineiden ja niiden käyttöedellytysten suhteen. Toimien on perustuttava ehdottomasti määrällisiin vähentämistavoitteisiin. Täysistuntoäänestystä edeltäneissä keskusteluissa jäsenvaltioiden välillä ilmeni suuria eroja niin käytännöissä kuin poliittisissa toimintamalleissakin, mikä johti loppujen lopuksi toissijaisuusperiaatetta suosiviin kompromisseihin. Toivoisin, ettemme antaisi toissijaisuuden johtaa meitä ansaan, sillä se tuo mukanaan joustavuutta, joka voisi helposti olla tekosyynä politiikan vesittämiselle niin, ettei se enää heijastaisi täällä ilmennyttä poliittista ja kansalaisten tahtoa etenkään riskeille altistumista ja vesistöjen suojavyöhykkeiden laajuutta koskevien kysymysten osalta.

Jotta toissijaisuus olisi mielekästä torjunta-aineita koskevassa kysymyksessä, sen on kannustettava maatalous- ja ympäristökysymysten laajempaan pohdintaan kullakin Euroopan alueella. Tätä varten on tehostettava tutkimusta ja teknologian siirtoa, otettava mukaan kaikki sidosryhmät kuten viljelijät, tutkijat, kansalaisjärjestöt, terveydenhuollon ammattilaiset sekä elintarviketeollisuuden edustajat, ja tehtävä perusteellista tutkimusta kullakin alueella, jotta kaikki toimijat yhdessä voisivat määritellä parempia käytäntöjä ja eri alueiden maaperään, ilmastoon ja viljelyksiin mukautettuja ei-kemiallisia vaihtoehtoja. Näin on jo tehty eräillä harvoilla alueilla.

Ehdotan siis, että komissio kannustaa omaksumaan tällaisen lähestymistavan ja helpottaa alueiden välistä kokemustenvaihtoa varmistaen samalla yhteisön lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen.

  Holger Krahmer (ALDE). - (DE) Arvoisa puhemies, monet kollegani uskovat meidän tarvitsevan tiukkoja sääntöjä kasvinsuojeluaineiden käytössä, ja he ovat oikeassa, mutta meidän ei myöskään tule laiminlyödä hyväksymämme lainsäädännön vaikutuksia. Tosiasia on, että kasvinsuojeluaineet ovat tärkeässä asemassa nykyaikaisessa maataloudessa.

Ottakaamme esimerkiksi lupien myöntämistä koskeva asetus. Aiomme kieltää kokonaisen joukon aktiivisia aineita poissulkemisperusteiden pohjalta, pelkän abstraktin vaarallisuuden käsitteen vuoksi. Tässä lähestymistavassa ei huomioida todellista riskiä, joka liittyy näiden tuotteiden käyttämiseen maatiloilla. Se johtaa sellaisten aktiivisten aineiden kieltämiseen, jotka eivät todellisuudessa aiheuta lainkaan ongelmia. Tämän seurauksena meillä ei tulevaisuudessa ole riittävästi aktiivisia aineita tuholaisten torjumiseksi menestyksellisesti.

Jos käytössä on vain muutamia aktiivisia aineita, vastustuskyky torjunta-aineille kehittyy nopeammin. Monien tuholaisongelmien ratkaisemiseksi ei ole tällöin luotettavaa keinoa. Tämä on varmaankin se uusi taso, johon Hiltrud Breyer äsken viittasi. Kun tähän vaiheeseen on tultu, Euroopan elintarviketurva vajoaa uudenlaisiin syvyyksiin. Yleisen kiellon säätämisen sijasta meidän olisi laadittava luotettava lupamenettely, jossa tutkitaan kunkin aineen käyttöön liittyvää todellista riskiä.

Seuraava esimerkkini koskee strategista lähestymistapaa tähän kysymykseen, jossa kannatamme Euroopan laajuista kaikkia kasvinsuojeluaineita koskevaa vähentämistavoitetta. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä niiden käyttöön liittyvien riskien kanssa.

Komissio oli asettanut tavoitteita todellisen riskin vähentämiseksi. Tämä on hyvä idea, ja meidän olisi säilytettävä se. Viime kädessä meidän olisi keskityttävä toteutuskelpoisiin toimiin, eli tehokkaaseen tuholaistorjuntaan yhdistettynä asianmukaiseen riskinhallintaan. Onhan kyse loppujen lopuksi myös sen määrittelystä, kuinka raakojen kasviaineiden viljelytarve tullaan kattamaan tulevaisuudessa.

Menneisyydessä innovatiiviset kasvinsuojeluaineet ovat mahdollistaneet tuotannon kasvun nopeammin kuin viljelysmaan kysynnän. Meidän ei tulisi pyrkiä päinvastaiseen tilanteeseen tulevaisuudessa.

  Gintaras Didžiokas (UEN). – (LT) En usko tästä parlamentista löytyvän ketään, joka väittäisi ekologian, terveellisen ympäristön ja ihmisten terveyden olevan merkityksetöntä. En usko, että yksikään Euroopan kansalainen voisi sanoa näin.

Kuitenkin, hyvät parlamentin jäsenet, tehdessämme päätöksiä, keskustellessamme lainsäädännöstä sekä säätäessämme ja pannessamme täytäntöön määräyksiä, joita satojen tuhansien ihmisten olisi noudatettava ja joilla olisi epäilemättä vaikutusta miljoonien ihmisten elämään, emme voi perustaa päätöksiämme tunteisiin ja hyviin tarkoituksiin. Tavoite on saavutettava tasapainoisin ja järkevin keinoin. EU:n maataloussektorille asetettuihin avaintavoitteisiin kuuluu laadukkaan ruoan tuottaminen kohtuullisin hinnoin. EU tunnetaan sen jäsenvaltioille asettamista korkeatasoisista elintarviketuotannon normeista ja viljelyn tiukasta sääntelystä. Toisaalta EU:n maatalouteen kohdistuu jatkuva paine kehittää kilpailukykyä laadukkaan ruoan tuottamisen lisäksi.

Emme missään nimessä voi ylenkatsoa näitä tekijöitä keskustellessamme kasvinsuojelua koskevista asetuksista. Komission sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ilmaisema kanta on täyttänyt kaikkien sidosryhmien odotukset. Esitetyt tarkistukset sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa käytyjen keskustelujen yhteydessä jätetyt tarkistukset ovat kuitenkin herättäneet suurta huolta.

Tarkistusten hyväksymisellä voisi olla odottamattomia seurauksia. Ne uhkaavat maatalouden ja elintarviketeollisuuden lisäksi myös luontoa itseään. Merkitseekö se geenimuunneltujen organismien saapumista EU:n markkinoille? Vaikutus perinteisiin viljelykasveihin olisi valtava, mikäli 90 prosenttia kasvinsuojeluaineista vedettäisiin markkinoilta.

Hyvät parlamentin jäsenet, kehotan teitä jälleen kerran painokkaasti pohjaamaan päätöksenne vankkaan tieteelliseen näyttöön ja hyvään käytäntöön, ei huhuihin ja tunteisiin. Toivon, että äänestys heijastaa kaikkien sidosryhmien mielipiteitä ja että äänestystulos on tasapainoinen ja oikea, jotta vältetään maatalouden tuhoutuminen, EU:n kansalaisten jääminen ilman eurooppalaisia elintarvikkeita ja miljoonien joutuminen työttömiksi ympäristönsuojelun nimissä.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, aikaisin huomenaamulla menen ruokakauppaan ostaakseni pullotettua juomavettä. Näin tehdään monissa maissa pohjavesilähteiden saastumisen vuoksi. Vesi käsitellään kemiallisesti ikään kuin kyse olisi likaisesta takista. Sitten se kloorataan, ja sen paha maku vastaa sen korkeaa hintaa. Meillä Tanskassa on runsas maanalainen kultasuoni: puhdas pohjavesi. Käytämme sitä suoraan juomavetenä kierrättämättä sitä ensin vedenpuhdistamon kautta. Se on pullotettua vettä terveellisempää, se maistuu paremmalta ja on huomattavasti edullisempaa.

Tämä tarkoittaa kuitenkin myös, että meidän on valvottava pohjavesiämme ja kiellettävä torjunta-aineiden levitys silloin, kun aineita voisi päästä pohjaveteen. Tanska on siksi kieltänyt kolmetoista erilaista torjunta-ainetta, joista kahtatoista tavataan juomavedessä. Tahdomme jatkaa tällaisia toimia, josta syystä pyydän kollegoitani äänestämään suojavyöhykkeet mahdollistavan tarkistuksen puolesta. Ehdotus on jo hyväksytty aiemmissa asetuksissa; se on nyt uusittava, jotta sitä ei peruttaisi. Lopuksi, olemme saaneet parlamentin suuren enemmistön kannatuksen sekä komission puheenjohtajan José Manuel Barroson tuen. Kiitos teille! Emme ole saaneet tukea maataloudesta vastaavalta tanskalaiselta komission jäseneltä, joka yhdessä (myös Tanskan liberaalipuolueeseen Venstreen kuuluvan) Tanskan elintarvike-, maatalous- ja kalastusministerin kanssa tukee mieluummin maanviljelijöiden mahdollisuutta pilata juomavetemme. On surullista, että Tanskan maatalousneuvosto antaa mieluummin tukensa Venstrelle. On hyvin lyhytnäköistä pyrkiä hieman suurempiin viljasatoihin ja joutua sitten maksamaan miljardeja kruunuja pohjaveden puhdistamiseksi. Perussopimuksen mukaan saastuttajat itse maksavat. Olen esittänyt tätä koskevan tarkistuksen, ja pyydän kollegoitani tukemaan perussopimuksen vaatimuksia. Kenelläkään ei ole oikeutta myrkyttää yhteistä maapalloamme ja juomavettämme.

  Pilar Ayuso (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, Euroopan komission laatima asetusehdotus direktiivin 91/414/EY korvaamiseksi onnistuu lupamenettelyjen suuremmassa yhdenmukaistamisessa samalla kun se takaa kuluttajansuojan. Ympäristövaliokunnan aikaansaannoksessa ei kuitenkaan huomioida suuremman yhdenmukaistamisen tavoitetta, jonka lisäksi se muuttaa perusteettomasti kuluttajien ja ympäristön suojeluun tähtääviä toimenpiteitä.

Mietinnön perustana on totaalinen epäluottamus maatalouden nykyisiin tuotantomenetelmiin Euroopan unionissa. Siitä eivät kuitenkaan tule kärsimään yksin maanviljelijät, vaan todennäköisesti myös kuluttajat, koska monien viljelykasvien elinvoimaisuus heikkenee, jolloin tuonti on välttämätöntä, ja tällä on tuhoisa vaikutus elintarviketurvaan.

Riittävästi ei ole huomioitu sitä, että kasvinsuojeluaineiden hyväksyntää ja käyttöä valvovat jo tiukasti sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset.

Ehdotuksessa muutetaan lisäksi aktiivisten aineiden lukumäärä vuonna 1991 hyväksytyistä 1 100 aineesta ehdotuksen liitteessä I lueteltuihin 148 aineeseen. Näistä 148 aineesta vain 34 on hyönteismyrkkyjä tai sukkulamatojen ja punkkien torjunta-aineita, jotka ovat Välimeren alueen viljelmillä kipeimmin tarvittavia aineita, sillä hyönteisten aiheuttamat tuhot ovat siellä unionin yleisimpiä. Hyönteiset eivät uhkaa vain kasveja, vaan ne levittävät myös vakavia ihmiseen tarttuvia tauteja.

Komission ehdotus Euroopan unionin jakamisesta kolmeen vyöhykkeeseen kasvinsuojeluaineiden vastavuoroista tunnustamista varten olisi palautettava. Torjunta-aineiden poissulkemisperusteiden on perustuttava riskien asianmukaiseen arviointiin. Ilman riskianalyysiä on mahdotonta määritellä näiden aineiden vaikutuksia terveydelle tai ympäristölle.

Haluaisin lopuksi huomauttaa, että aineiden myrkyllisyys riippuu käytetyistä annoksista.

  Frédérique Ries (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen korostanut tämäniltaisen keskustelun tärkeyttä, koska nyt on kyse visiostamme huomisen eurooppalaisesta maataloudesta ja tarpeesta siirtyä selvästikin liian saastuttavasta tehomaataloudesta kestävään ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittavaan viljelyyn. Euroopan on vastattava tähän haasteeseen kolmesta syystä. Ensinnäkin lukuisten skandaalien ja terveysriskien johdosta suuri yleisö suhtautuu hyvin kielteisesti torjunta-aineiden käyttöön. Myös valtaosa itse maanviljelijöistä toivoo unionin auttavan heitä muuttamaan käytäntöjään, eivätkä he halua enää joutua valitsemaan terveytensä ja tuottavuuden välillä. Lisäksi mehiläishoitajat kaikkialta Euroopasta vaativat tiukkaa lainsäädäntöä sellaisten torjunta-aineiden myynnin lopettamiseksi, joiden vaikutusta mehiläisiin ei ole arvioitu.

On siis olennaisen tärkeää, että vahvistamme ympäristövaliokunnan kunnianhimoisen kannan äänestäessämme huomenna Hiltrud Breyerin, Christa Klassin ja Irena Belohorskán laatimista mietinnöistä. Meidän on vahvistettava terveyden ja ympäristön etusija, erityistoimenpiteiden tarve riskiryhmien suojelemiseksi, varovaisuusperiaatteen soveltaminen myös kaikkein vaarallisimpiin aineisiin, muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen käytön kannustaminen todellisuudessa sekä lentolevitysten kieltäminen periaatteessa. Lyhyesti sanottuna, meidän on muunnettava konkreettisiksi teoiksi Euroopan kansalaisten huolenaiheet, sillä heistä monet ovat, kuten myös Marie Anne Isler Béguin muistutti, ottaneet meihin yhteyttä vaatiakseen luonnonmukaista huomisen maanviljelyä.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, kasvinsuojeluaineiden eli torjunta-aineiden käyttö on tietyissä olosuhteissa välttämätöntä. Puolan maataloudelle ominaista ovat pientilat, joiden omistajat säästävät varojensa riittämättömyyden vuoksi kalliissa torjunta-aineissa, ja tämä johtaa toisinaan tuholaisten aiheuttamaan sadonmenetykseen.

Kannatan kaikkia toimia, joilla edistetään kasvinsuojeluaineiden järkevää käyttöä, muun muassa neuvontaa, koulutusta, tutkimusta, nykyaikaisten kasvinsuojelukäytäntöjen tukemista ja sellaisten korvaavien tuotteiden käyttöönottoa torjunta-aineiden sijasta, jotka auttavat suojelemaan ympäristöä ja terveyttä ja jotka ovat viljelijöiden edun mukaisia.

Sadonmenetyksen uhatessa tietämättömyys ja viljelijöille annettavan asianmukaisen tuen puute voivat johtaa torjunta-aineiden valvomattomaan käyttöön. Pitkäkestoinen ongelma, jota ei ole vielä täysin ratkaistu, koskee entisen neuvostoblokin maissa aikanaan tai edelleen käytettyjen erittäin myrkyllisten torjunta-aineiden hävittämistä ja maan uudelleen viljelyä. Aineet myrkyttävät niin veden kuin maaperänkin. Tämä ongelma voisi vähentää näissä teksteissä suunniteltujen toimien tehokkuutta.

  Urszula Krupa (IND/DEM). - (PL) Arvoisa puhemies, ulkoisesti virheettömien elintarvikkeiden valmistamiseen pakotetut tuottajat käyttävät torjunta-aineita, jotka vahingoittavat ympäristön ja talouden lisäksi myös ihmisten terveyttä. Toivon nyt käsiteltävien tekstien johtavan ruoan laadun paranemiseen ja kannustavan luonnonmukaisempia tuotantomenetelmiä, joihin kuuluu muun muassa luonnollisten lannoitteiden käytön lisääminen maaperän hoidossa. Häikäilemättömän ja epäeettisen käytännön osalta, jonka muodostaa todetusti haitallisten aineiden vienti kehitysmaihin, haluaisin lainata puolalaista kansansanontaa: ”Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän”. Tämä on vielä tärkeämpää siksi, että vaaralliset torjunta-aineet palaavat takaisin meille rikkaiden maiden halvalla ostamissa elintarvikkeissa, jotka tuhoavat ihmisten terveyden.

Yleisten suuntaviivojen lisäksi torjunta-aineiden kestävän käytön strategioita olisi kehitettävä kansallisella tasolla, jolla voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Kasvinsuojeluaineiden määrää olisi vähennettävä enemmän alueilla, joilla torjunta-aineiden käyttö on muita yleisempää.

  Peter Baco (NI). - (SK) Arvostan suuresti sitä, että kaikissa kolmessa mietinnössä torjunta-aineiden käsittelyn kaikkiin eri vaiheisiin osallistuvalta henkilöstöltä edellytetään korkeaa pätevyyttä. Toimintasuunnitelmat, integroitu hallinta ja tiukat tuontisäännöt ovat myös esimerkkejä kaikkiin näihin mietintöihin sisältyvästä positiivisesta kehityksestä. Lentolevityskiellot sekä tilanteet, joissa lentolevitys on mahdollista, on kuitenkin määriteltävä tarkasti ja selkein sanamuodoin.

Samaten käytön määrällisen vähentämisen käsitettä ei ole määritelty selvästi ja se avaa oven monille vaaroille, koska sitä ei sovelleta valikoivasti. Esimerkiksi Slovakian tasavallassa käytetään keskimäärin alle yksi kg torjunta-aineita hehtaarilla, kun toisissa maissa määrä on jopa kahdeksan kg. Näin ollen torjunta-aineiden käyttöä olisi todellakin vähennettävä joissakin maissa, mutta sitä olisi jopa lisättävä eräissä toisissa maissa. Tästä syystä esitän, että meidän olisi huomioitava äänestäessämme kasvinsuojelualan eurooppalaisen järjestön ECPA:n suositukset, taikka vaihtoehtoisesti hylättävä ensimmäisessä käsittelyssä mietinnöt A6-0347/2007 ja A6-0359/2007 ja säilytettävä sen sijaan komission tasapainoiset suositukset.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, meidän on nyt aika hahmotella torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia, ja olisi myös paikallaan toteuttaa osa siitä välittömästi. Ottaen huomioon torjunta-aineiden merkittävät vaikutukset ruoan laatuun, kansanterveyteen, ympäristöön ja maataloutemme kestävyyteen – jotka kaikki ovat huolenaiheita – koko poliittinen ryhmämme samoin kuin esittelijät ja varjoesittelijät ovat uhranneet paljon aikaa tälle paketille. Haluaisin mainita erityisesti neljä seikkaa.

On ensinnäkin paikallaan vähentää edelleen torjunta-aineiden käyttöä. Sen on kuitenkin johdettava ympäristövaikutusten todelliseen vähentämiseen, josta syystä vastustamme pelkkää käytettävien määrien vähennystä. Haluamme vähentää todellisia vaikutuksia riskien tieteellisen arvioinnin pohjalta.

Toisekseen, suhtaudumme samoin käytön kieltämiseen vesistöjä ympäröivillä vyöhykkeillä. Kannatamme myös tältä osin riskeihin perustuvaa lähestymistapaa ja katsomme jäsenvaltioiden olevan meitä paremmassa asemassa tehdäkseen vastuullisia valintoja vesipuitedirektiivissä määriteltyjen kriteereiden perusteella.

Kolmanneksi mietin, miksi parlamentti, joka puolustaa viime kädessä kuluttajien, terveyden ja ympäristön korkean suojan tarjoavia sisämarkkinoita, vastustaisi ensiaskelta kohti tämän alan yhdenmukaistamista. Kannatamme komission ehdotusta vyöhykkeistä, joiden sisällä sovelletaan vastavuoroista tunnustamista, ja tahtoisimme myös nähdä vapaaehtoista vastavuoroista tunnustamista tapahtuvan vyöhykkeiden välillä.

Lopuksi, vastustamme Hiltrud Breyerin mietinnössään puoltamaa yleistä tiedonantoa naapureille. Tällaiset tiedot ovat tarpeettomia tiukasti säännellyllä alalla, jonka lisäksi ne aiheuttavat aiheetonta pelkoa ja turhautumista. Tavoitteena ei varmastikaan ole siirtyä kohti eräänlaista yksityistettyä täytäntöönpanoa. Emme halua tällaista yhteiskuntaa, emmekä tue sitä.

  Bogdan Golik (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisellä keskustelulla on valtava merkitys Euroopan maataloudelle ja ympäristön suojelulle.

Torjunta-aineiden käytöllä on puoltajansa ja vastustajansa. Uskon kuitenkin, että viljelijöitä ohjaavana periaatteena olisi oltava käyttää mahdollisimman vähän ja vain välttämätön määrä torjunta-aineita. Valmistajien ja jakelijoiden ohjenuorana olisi puolestaan oltava varovaisuusperiaate. Sen olisi oltava kuluttajien elämän ja terveyden suojelemiseksi ylin periaate aina, kun uusien torjunta-aineiden käyttöönotto aiheuttaa huolta tieteellisten tutkimustulosten ristiriitaisuuden vuoksi tai koska aikaa ei ole riittävästi sen toteamiseksi, että tietty tuote tai aine on varmasti vaaraton ihmisille ja eläimille.

Torjunta-aineiden kestävän käytön edistämiseksi olisi ryhdyttävä seuraaviin toimiin: komission ja jäsenvaltioiden olisi ensinnäkin tarjottava säännöllistä koulutusta sekä neuvonta- ja valistusohjelmia, jotka torjunta-aineita valmistavat yritykset rahoittaisivat ainakin osittain. Torjunta-aineiden haittavaikutuksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle olisi seurattava ja tietoa kerättävä koordinoidusti, mihin liittyvät pitkän aikavälin tutkimusohjelmat ja sanktioiden määrääminen saastuttajille. Olisi perustettava koordinoitu järjestelmä torjunta-aineiden tuotantoa, tuontia, vientiä, myyntiä, jakelua ja käyttöä koskevan tiedon keräämiseksi, ja näiden tietojen olisi oltava yleisön saatavilla. Vähän torjunta-aineita suosivia maatalouskäytäntöjä olisi kannustettava, mikä edesauttaisi muutoksen aikaansaamista valmisteiden kokonaiskäytössä. Asianmukaisia tarkistuksia olisi suoritettava, ja kemikaalien avulla tuotettujen maatalouselintarvikkeiden tuonti EU:hun olisi kiellettävä.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, kasvinsuojeluaineet ovat edelleen välttämättömiä Euroopan maatalous- ja elintarviketuotannolle. Päättäessämme erityistoimista Euroopassa on kysyttävä, kuinka se vaikuttaa kilpailusuhteisiimme muun maailman kanssa. Jos olemme liian tiukkoja Euroopassa voimatta kuitenkaan pakottaa muuta maailmaa noudattamaan samoja sääntöjä, se tarkoittaisi, että me eurooppalaiset voimme kuluttaa tuotteita, joita emme voi tuottaa täällä, mikä on minusta väärin.

On tietenkin välttämätöntä jatkaa haittavaikutusten arviointia, mutta sitä ei pidä liioitella. Yhdyn kaikkien niiden mielipiteeseen, joiden mukaan olisi keskityttävä riskien eikä määrien vähentämiseen. Myös 10-metrisillä puskurivyöhykkeillä olisi tuhoisa vaikutus muun muassa Alankomaissa, ja ne olisi jätettävä pois asetuksesta.

Lopuksi, naapureille tiedottaminen. Jos lupa on myönnetty, miksi naapureille olisi myös tiedotettava asiasta? Kyseinen määräys on täysin tarpeeton.

  Michael Henry Nattrass (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, torjunta-aineiden käyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa säännösteltiin tiukasti vuonna 1985. Yritysten kuten Syngentan mukaan viljelijöiltä ei pitäisi kieltää tarpeellisten välineiden käyttöä.

Nämä asetukset vievät meidät yhä kauemmas hyvän, tieteeseen pohjautuvan sääntelyn periaatteista. Esimerkiksi katukiveyksien rikkaruohojen torjunta on 400 kertaa kalliimpaa ilman kemikaaleja. Golf- ja kenttäurheiluteollisuuden mukaan nurmikoiden ylläpito ei ole mahdollista ilman torjunta-aineita. Crop Protection Agencyn mukaan torjunta-aineiden kieltäminen merkitsee, että viljelysmaita on lisättävä 65–200 prosentilla, jolloin tuottavuus vähenee. Corbett Farms on sanonut kuluneen vuoden osoittaneen ruiskutusten merkityksen perunaruton ehkäisemisessä. Torjunta-aineet ovat kalliita, ja käytämme niitä mahdollisimman pieniä määriä satojemme suojaamiseksi. Päätökset siitä, kuinka ja milloin viljelmät ruiskutetaan, on tehtävä yksittäisten peltojen tasolla. Mielivaltaiselle käytön rajoittamiselle ei ole tieteellistä pohjaa.

Arvoisa puhemies, hävittäkäämme juurineen tuhoisat EU:n säännökset. Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue aikoo äänestää asetuksia vastaan.

  Richard Seeber (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi esittää kiitokseni esittelijöille ja varjoesittelijöille. On sanomattakin selvää, että me kaikki kannamme suurta huolta terveyden ja kuluttajien suojelusta, ja parlamentin jäsenten tunteen vahvuutta voidaan mitata tämän kireän keskustelun perusteella.

On kuitenkin tärkeää, että teemme todella päätöksemme tosiasioiden perusteella turvautumatta todenvastaiseen syntipukkien etsimiseen. Etenkin tämän lainsäädännöllisen paketin yhteydessä olisi hyvin helppoa kiusata tiettyä ammattiryhmää katsomatta tätä pidemmälle. Se olisi täysin väärin. Lähtökohtaisesti on todettava, että me kaikki Euroopassa tarvitsemme toimivaa maataloussektoria, mikä edellyttää välttämättä kasvinsuojeluaineiden käyttämistä jossain määrin.

Klassin mietinnön erityispiirteiden osalta haluan sanoa, että vähennystavoitteiden pohtiminen on hyvä lähtökohta, mutta sovellettava määrällinen lähestymistapa on mielestäni yksinkertaisesti liian jäykkä. Kunkin jäsenvaltion olisi pohdittava, mitä se itse voi tehdä, sillä pelkkä kokonaismäärän vähentäminen siinä uskossa, että se johtaa ympäristön puhdistumiseen, on puhtaasti epätieteellistä. Puskurivyöhykkeiden osalta komission valitsemassa strategiassa, jonka mukaan toissijaisuus on olennaista, ei ole mitään vikaa. Kunkin jäsenvaltion olisi pohdittava, kuinka se haluaa säädellä puskurivyöhykkeitä. Olisi väärin säätää sokeasti yhteisön laajuisesta 10 metrin rajasta. Muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen etsimistä haavoittumiselle alttiilla alueilla, kuten harvinaisten kasvi- ja eläinlajien elinalueilla, olisi myös tuettava varauksetta.

Breyerin mietinnön osalta on tärkeää, että tuemme kolmeen vyöhykkeeseen perustuvaa mallia. Lupien soveltamisalueen rajoittaminen yksittäisiin jäsenvaltioihin olisi liian kapea-alainen lähestymistapa. Erityistä varovaisuutta tarvitaan poissulkemisperusteiden suhteen. CMR1-luokan aineiden yksiselitteinen kieltäminen on itsestään selvää, mutta CMR2-luokan aineiden osalta kannatan myös tieteellisen tiedon lukemista luvan myöntämisperusteisiin.

  Evangelia Tzampazi (PSE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, lainsäädäntöehdotus, josta meitä pyydetään äänestämään, tähtää ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason varmistamiseen luomalla yhteisöllisen mallin torjunta-aineiden kestävää käyttöä varten sekä sääntöjä niiden saattamiseksi Euroopan markkinoille.

Uskon meidän lähettävän vahvan viestin antamalla tukemme ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdotukselle vähentää torjunta-aineiden käyttöä Euroopassa 20 prosentilla. On tarpeen vahvistaa torjunta-aineiden järkevän käytön valvontaa ja, mikä tärkeintä, edistää turvallisempien vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien tutkimusta.

Vyöhykejärjestelmän ja pakollisen vastavuoroisen hyväksymisen poistamista koskeva ehdotus edustaa tasapainoista näkemystä. Viljelijöiden ja teollisuuden huolet huomioon ottaen se pyrkii antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää halutessaan paikallisten olosuhteidensa mukainen korkeampi ympäristönsuojelun taso.

Haluan lopuksi mainita erityisen tarpeen suojella toissijaista käyttöä. Kehotan teitä, hyvät parlamentin jäsenet, tukemaan ehdotusta eurooppalaisen rahaston perustamisesta tutkimuksen edistämiseksi. Näin takaamme viljelijöiden menestymisen, säilytämme omat kansalliset erityistuotteemme, jotka ovat osa Euroopan maatalousperinnettä, ja tehostamme merkittävästi Euroopan maataloutta.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tilaisuudesta sanoa pari sanaa näistä kolmesta mietinnöstä.

Ensinnäkin uskon, että Euroopan on pyrittävä tilanteeseen, jossa voimme tuottaa turvallisia ja ihmisten käyttöön sopivia eurooppalaisia viljelykasveja, hedelmiä ja vihanneksia. Tämä tavoite on kuitenkin saavutettava tasapainoisella ja järkevällä tavalla, jotta voimme suojella ihmisten terveyttä heikentämättä maatalouden asemaa.

Emme etenkään halua asettaa sellaisia rajoituksia, joilla olisi negatiivisia vaikutuksia Euroopan maataloudelle, ja joutua sitten tuomaan valtavia määriä ruokaa, millä olisi seurauksensa kuljetusmatkojen muodossa, ja jonka tuotannossa käytettyjä torjunta-aineita emme tietenkään voisi juurikaan valvoa käytännössä.

Toisekseen kannatan ehdotusta riskeihin perustuvasta arvioinnista, jolla on tieteellinen pohja ja joka tulee osoittautumaan toimivaksi jäsenvaltioissa.

Lopuksi uskon, että 10 metrin levyinen puskurivyöhyke on ”yhden koon” ratkaisu, ja sitä on muutettava, jotta jäsenvaltiot voivat huomioida paikalliset olosuhteet. Kuten aiemmin sanoin, edes Euroopan parlamentti ei voi säädellä ilmasto- ja maaperäolosuhteita kaikkialla mantereella.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). - (FI) Arvoisa puhemies, kasvinsuojeluaineita käsittelevä teemakohtainen strategia ja puitedirektiivi ovat haastava lainsäädäntöhanke ja heijastelevat EU:n ympäristöpolitiikan perushaastetta yhdistää ympäristön ja terveyden tehokas suojelu yhteiskunnalliset realiteetit huomioon ottavaan politiikkaan.

On tunnustettava, että kasvinsuojelu- ja torjunta-aineiden käyttöön sisältyy merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Kyseisten aineiden asiantunteva käyttö on rehellisesti todettuna nykyaikaisen ruuantuotannon yksi elinehto. Samalla kuitenkin kasvinsuojeluaineiden kielteiset vaikutukset ympäristöön ja erityisesti vesistöihin ovat todellisia. Kuinka siis käyttää kyseisiä aineita tavalla, joka mahdollistaa edelleen torjunta-aineiden eduista hyötymisen, mutta karsii samalla haittavaikutuksia?

Tulen maasta, jossa maatalous on arvostettu elinkeino ja jossa kotimaista maataloutta pidetään tärkeänä. Toisaalta ympäristö on erityisen herkkä. Suomessa on esimerkiksi lähes 200 000 järveä, satoja tuhansia muita vesistöjä ja yksi maailman saastuneimmista meristä. Vesistöjen hajakuormitus on valtava ympäristöongelma, ja kasvinsuojeluaineet ovat osa tätä ongelmaa. Yhtälö on haastava ja siksi on oikein, että direktiivissä on huomioitu jäsenvaltioiden väliset erot. On selvää, että tarvitsemme tietyt EU:n laajuiset standardit, mutta Suomessa käytettävät keinot eivät voi olla samat kuin vaikkapa Luxemburgissa.

Siksi tässäkin on sekä järjen valon että ympäristön kannalta tärkeää, että keskitymme tavoitteisiin ja jätämme keinot jäsenvaltioille. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat niin kutsutut puskurivyöhykkeet, jotka eittämättä ovat merkittävässä asemassa vesistön suojelussa. Olen vakuuttunut, että komission ehdotuksen mukaiset, kuhunkin tilanteeseen sopivat puskurivyöhykkeet, ovat oikea lähestymistapa. Jos nyt määrittelemme tarkat metrimääräiset rajat one size fits all -periaatteella, on todellisena vaarana, että monessa maassa joudutaan ojasta allikkoon. Tai paremminkin ojasta allikkoon päätyviin aineisiin ei puututtaisi joustavasti eikä riittävän tehokkaasti.

  Dan Jørgensen (PSE). - (DA) Arvoisa puhemies, eräisiin kollegojemme tänään esittämiin toteamuksiin sisältyy joitakin väärinymmärryksiä. Iloitsen siksi saadessani tilaisuuden käyttää uuden puheenvuoron. Väärinymmärryksiä on kolme. Niistä ensimmäinen koskee vähennystavoitetta: joidenkin parlamentin jäsenten mukaan se ei yksinkertaisesti ole mahdollinen. Maiden välillä on eroja, eikä yhtenäisen eurooppalaisen vähennystavoitteen asettaminen ole mahdollista. Ei, näin ei todellakaan voida tehdä! Emmekä myöskään tee niin. Me toteamme vain, että Euroopan laajuiseksi yhteiseksi vähennystavoitteeksi olisi asetettava 20 prosenttia. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa joissakin maissa 30 prosenttia ja toisissa 10 prosenttia. Kansalliset vähennystavoitteet määritellään kansallisten toimintasuunnitelmien pohjalta. Kyseisen tavoitteen aikaansaama pelko johtuu siis väärinymmärryksestä. Olennaista on, että olemme huomioineet sen, että gramma jotakin torjunta-ainetta voi toisinaan olla vaarallisempaa kuin kokonainen kilo jotakin toista torjunta-ainetta. Tästä syystä olemme liittäneet vähennysvelvollisuuteen käyttötiheysindeksin. Voin hyvin kuvitella, että myös komissio haluaa sanoa sanasen tästä aiheesta kunhan te, komission jäsen Dimas, saatte hetken kuluttua jälleen puheenvuoron.

Toinen väärinymmärrys koskee vyöhykkeitä. Eräät uskovat, että mikäli vyöhykkeitä ei oteta käyttöön, se olisi melkeinpä loukkaus sisämarkkinoita kohtaan. Ei, päinvastoin! Tekemällä lopun tästä järjettömästä vyöhykejakoa koskevasta ajatuksesta ja päättämällä siirtyä asteittain vastavuoroiseen tiedonvaihtoon julistamme EU:n kokonaisuudessaan alueeksi, jonka sisällä vaihdetaan tietoja. On kuitenkin selvää, että torjunta-aineiden pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen ei voi tulla kysymykseen yksinkertaisesti siksi, että kunkin yksittäisen maan maantieteelliset, ilmasto- ja ympäristöolosuhteet ovat erilaiset. Uskon, että lähes kaikki tänään täällä mielipiteensä ilmaisseet jäsenet ovat yhtä mieltä asiasta.

Kolmas perustavanlaatuinen väärinymmärrys on, että tuhoamme maatalouden kilpailukyvyn. Ei! Tanskassa olemme vähentäneet torjunta-aineiden käyttöä 50 prosentilla sitten 1980-luvun, ilman että sillä olisi ollut vaikutusta maatalouden kilpailukykyyn. Torjunta-aineiden käyttö on kallista, jonka vuoksi mitä vähemmän niitä käytetään, sitä parempi se on kilpailukyvylle – edellyttäen, että niitä käytetään oikein.

  Anders Wijkman (PPE-DE). - (SV) Arvoisa puhemies, aikaa on vähän, ja puhun lähinnä ilmaistakseni tukeni Breyerin mietinnön yhteisesittelijälle, Erna Hennicot-Schoepgesille, joka on PPE-DE-ryhmän jäsen. On mielestäni hyvin valitettavaa, että poliittisen ryhmäni enemmistö päätti olla huomioimatta Erna Hennicot-Schoepgesin neuvoja monissa tärkeissä kysymyksissä sekä olla tukematta mietintöön sisältyviä tärkeitä ehdotuksia. Olen tietenkin yhtä mieltä siitä, että vaatimus tiedottamisesta 48 tuntia ennen levitystä on epäkäytännöllinen eikä se toimisi käytännössä, mutta ei ole järkevää päätellä tästä, ettemme tarvitse lainkaan tiedotusvaatimusta. Erna Hennicot-Schoepgesin esittämä kompromissiehdotus on tasapainoinen.

Toinen tärkeä kysymys koskee erityisen herkkien aineiden poissulkemisperusteita. Päätöksemme on tietenkin oltava ennen kaikkea johdonmukainen uuden REACH-kemikaalilainsäädännön yhteydessä tekemiemme päätösten kanssa. Eräs siihen liittyvä olennainen periaate oli lopettaa asteittain sellaisten suurta huolta aiheuttavien aineiden käyttö, joiden riskikynnyksen määrittely on vaikeaa. Meidän on luonnollisesti meneteltävä samoin tämän asian suhteen, etenkin koska käsittelemme nyt aineita, jotka ovat kosketuksissa tai jotka voivat tulla kosketuksiin syömämme ruoan kanssa.

Tuen esittelijää Hiltrud Breyeriä myös vyöhykejakoa koskevassa ehdotuksessa. Komission ehdotuksen nähdessäni ajattelin heti, että olisi mielenkiintoista yrittää jakaa Eurooppa sellaisiin vyöhykkeisiin, jotka olisivat suhteellisen yhtenäisiä kasvuston, ilmaston ja muiden vastaavien tekijöiden suhteen. Ehdotettu vyöhykejako on kuitenkin valitettavasti liian mielivaltainen. En voi kannattaa tätä lähestymistapaa, vaan uskon, että jäsenvaltioiden on voitava pidättää itselleen oikeus kieltäytyä erinäisistä valmisteista, vaikka naapurimaat olisivatkin näyttäneet niille vihreää valoa. Haluaisin käsitellä vielä muita kysymyksiä, mutta puheaikani on loppu.

  Esther De Lange (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, kun kävelen ulos kotikylästäni, saavun keskelle ainutlaatuista maatalousaluetta, joka on suurkaupunkien kuten Amsterdamin, Rotterdamin ja Utrechtin välinen vihreä sydän. Se on vielä toistaiseksi vehreää viljelysmaata, mutta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdottamat 10 metrin puskurivyöhykkeet tekisivät maanviljelyksen käytännössä mahdottomaksi alueella, vaikka viljely nimenomaan pitää alueen vehreänä.

Viime viikolla testasin asiaa, mutta löysin tuskin lainkaan 20 metrin levyisiä maakaistaleita monien jokien välillä. Kuka tahansa, joka tuntee vähänkin Alankomaita, tietää, että näin ei ole vain maan vihreässä sydämessä. Alankomaiden viljelyksille ominaista ovat monet laidunmaiden väliset joet. Se tarkoittaa, että 10 metrin puskurivyöhykkeiden myötä Alankomaat menettäisi 800 000 hehtaaria viljelysmaita, eli 35 prosenttia maatalousmaastaan.

Pyydän siksi jäseniä hylkäämään tämän ehdotuksen, ottaen lisäksi huomioon maataloustuotannon tarpeen Euroopassa ja maailmassa, josta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtaja on puhunut. Tämä ei tarkoita, etten yhdy ympäristön ja kansanterveyden suojelemisen tavoitteeseen. Se on meille kaikille yhteinen tavoite. Uskon vain, että parempi keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on riskien analysointiin ja vähentämiseen perustuva lähestymistapa.

Vaihtoehtoinen ratkaisu eli käytettyjen määrien vähentäminen kuulostaa kyllä mukavalta ja yksinkertaiselta – 20 prosentin kokonaisvähennys – mutta se ei takaa parasta mahdollista kuluttajansuojaa, koska tällöin tarkastellaan vain määrää eikä lopullista vaikutusta, lopullista riskiä. Näin ollen minun on oikeastaan vaikea ymmärtää Euroopan liberaalidemokraattien liiton tuskaista kiemurtelua sen puoltaessa sekä 20 prosentin kokonaisvähennystä että riskeihin perustuvaa lähestymistapaa.

Haluaisin esittää kaksi loppuhuomautusta. Lupajärjestelmän osalta sanoisin vain, että kolme ilmastovyöhykettä on parempi vaihtoehto kuin 27 jäsenvaltiota, tietenkin ottaen huomioon kansalliset olosuhteet. Lopuksi pyytäisin komissiota huomioimaan myös vähemmän tärkeät viljelykasvit kaikissa riidanalaisissa kysymyksissä.

  Françoise Grossetête (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, torjunta-ainejäämät ovat nyt kaikkialla: ruoassa, vedessä, ilmassa, kudoksissamme, äidinmaidossa ja – mikä on kaikkein huolestuttavinta – ne ovat myös lastemme kehossa jo ennen heidän tuloaan maailmaan. Torjunta-ainejäämien läsnäolo kaikkialla johtaa pitkällä aikavälillä huolestuttaviin seurauksiin, joita alamme vasta aavistella, ja joita ovat monenlaiset syövät, sisäeritysjärjestelmän häiriöt, miesten hedelmällisyyden lasku, immuunipuolustusjärjestelmän heikentyminen ja neurodegeneratiiviset sairaudet.

Sanon siis kaksinkertaisesti kyllä määrien vähentämiselle, jonka on tapahduttava nopeasti. Annan täyden tukeni kollegani Erna Hennicotin ehdotuksille Breyerin mietintöön. Ajan säästämiseksi korostan erityisesti erästä mielestäni olennaista seikkaa, josta PPE-ryhmässä on kiistelty, eli paikallisille asukkaille tiedottamista maa-alueiden käsittelystä torjunta-aineilla. On mielestäni järjetöntä, että osa ryhmämme jäsenistä suosittelee, ettei asukkaille ole tarpeen antaa mitään tietoa sillä perusteella, että koska käytettävät aineet on hyväksytty aiemmin, ne eivät ole haitallisia.

Torjunta-aineiden lentolevitys on yleistä etenkin metsissä ja viiniviljelmillä. Sen vaarana on aineiden ajautuminen asutetuille tai haavoittumiselle alttiille alueille, josta syystä käyttöä on säänneltävä tarkasti. On olennaisen tärkeää, että viljelijät varoittavat aineille mahdollisesti altistuvia naapureita ennen levitystä. Ilman ennakkoilmoitusta levityksillä voisi olla vakavia seurauksia hengityselinsairauksia kuten astmaa sairastaville henkilöille. Tiedonvälityksessä käytettävät apuvälineet eivät välttämättä johda hallinnollisen taakan kasvamiseen, kuten eräät kollegani väittävät. Yksinkertaiset ilmoitukset, joihin merkittäisiin levitysten ajankohta ja jotka sijoitettaisiin riskialueilla sijaitsevien asumusten läheisyyteen, voisivat olla riittäviä.

Lopuksi, suosittelen siirtymistä ympäristöä kunnioittaviin uuden sukupolven maatalouskäytäntöihin, jotka edistäisivät osaltaan maatalousalan nykyaikaistamista.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, torjunta-aineiden kestävän käytön avain on riskien järkevä vähentäminen. Tähän tavoitteeseen olisi päästävä panemalla täytäntöön torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaan direktiiviin sisältyvät suuntaviivat. Kunkin maan on laadittava oma suunnitelmansa direktiivissä määriteltyjen suuntaviivojen mukaisesti. Jokaisen maan olisi näin tehdessään otettava huomioon paikalliset olosuhteet ja eroavaisuudet.

Suurin ero on maatalouden kehitystasossa – toistan: maatalouden kehitystasossa. Euroopan unionin uusiin jäseniin lukeutuvissa maissa on yleensä valtava työ vastaavan kehitystason saavuttamiseksi. Näissä maissa torjunta-aineiden käyttömäärien vähentäminen nykyisestä on viime kädessä meidän kuluttajien edun vastaista, ellemme ota määriä vähentäessämme huomioon tuotteiden nykyistä käyttöä, joka on suhteellisen vähäistä.

Myös maisemamme ovat erilaisia. Puolassa on laajoja metsämaita, joita voidaan suojella tuholaisilta vain lentolevityksin. Velvollisuutemme ympäristöä kohtaan on suojella näitä metsiä, ja parlamentin velvollisuus on laatia suuntaviivoja luonnonympäristön suojelussa käytettävien tuotteiden turvallista käyttöä varten.

Direktiivissä puhutaan paljon siitä, kuinka viljelijöiden tietämyksen taso on tärkein tekijä torjunta-aineiden kestävän käytön toteutumisessa. Meidän kaikkien velvollisuus on kannustaa valistusta ja luoda sopivat olosuhteet, jotta tieto on jokaisen viljelijän saatavilla. Esittämäni torjunta-aineiden väliaikaista kansallista hyväksyntää koskeva tarkistus tukee mekanismia, jonka puitteissa vanhemmat valmisteet korvataan uudenaikaisilla ja turvallisemmilla tuotteilla mahdollisimman pikaisesti. Pyydän tukeanne.

Direktiiviin sisältyvien suuntaviivojen olisi kannustettava järkiperäisiä toimenpiteitä, eivätkä ne saisi lannistaa jäsenvaltioita ja viljelijöitä.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, kiitän tämäniltaisen istunnon puhujia myönteisistä huomautuksista. Sallikaa minun kertoa lyhyesti komission kanta eräisiin tärkeisiin esitettyihin kysymyksiin.

Puhun aluksi teemakohtaisesta strategiasta ja erityisesti seikoista, joita ei ole katettu direktiivissä.

Iloitsen ensinnäkin siitä, että mietintö tukee torjunta-aineiden kestävän käytön strategiaa. Uuden lainsäädännön käyttöön ottamista torjunta-aineiden käyttöön liittyviin riskeihin vastaamiseksi koskeva ehdotus on erityisen hyvä.

Olen yhtä mieltä siitä, että on tärkeää tutkia laajemmin torjunta-aineiden yhdistetyn ja kumulatiivisen käytön vaikutuksia terveyteen. Korvaamisperiaate on mielestäni olennainen; sen johdosta kaikkein vaarallisimmat aineet poistetaan markkinoilta ja korvataan vaihtoehtoisilla ratkaisuilla, joista eräät ovat ei-kemiallisia.

Lopuksi, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymässä Belohorskán mietinnössä esitetään joitakin erityisen myönteisiä lisätoimenpiteitä.

Haluaisin nyt käsitellä nimenomaisesti puitedirektiiviä. Monet Euroopan parlamentin tekemät tarkistukset lisäävät hyödyllisiä selvennyksiä ja ne voidaan hyväksyä. Eräät toiset tarkistukset saattaisivat kuitenkin johtaa ei-toivottuihin tuloksiin. Kommentoin ensi alkuun perustarkistuksia, jotka komissio voi hyväksyä täysin, periaatteessa tai osittain.

Komissio hyväksyy osittain ehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot määrittelevät omissa kansallisissa toimintasuunnitelmissaan yksilölliset tavoitteensa kaikkein vaarallisimpien torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi. Tällaisten tavoitteiden asettaminen on johdonmukaista direktiivin yleisen tavoitteen eli torjunta-aineiden käytön riskien vähentämisen kanssa. Pysyvän kokonaistavoitteen asettaminen torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi EU:n tasolla ei kuitenkaan ole tarpeen kansallisten tavoitteiden lisäksi, eikä komissio siksi kannata ehdotusta. Torjunta-aineiden kokonaismäärän vähentäminen ei itse asiassa johda välttämättä riskien vähenemiseen vastaavasti: riskitaso vaihtelee aineesta toiseen. Täten riskien rajoittamiseen tähtäävien toimien on keskityttävä ensi sijassa kaikkein haitallisimpiin aineisiin.

Komissio voi hyväksyä periaatteessa ehdotuksen, joka koskee vesistöjen läheisyydessä sijaitseville pelloille luotavien puskurivyöhykkeiden vähimmäisleveyden määrittelemistä, koska se johtaa lisähyötyyn ympäristölle. 10 metrin rajan asettaminen kaikissa tapauksissa umpimähkäisesti ei kuitenkaan vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Komissio pitäisi parempana, että jäsenvaltioille jätetään joustovaraa ja ne voivat säätää puskurivyöhykkeiden sopivan leveyden omien maantieteellisten olosuhteidensa mukaan.

Komissio voi hyväksyä myös eräät hyödylliset selvennykset tiettyihin kysymyksiin, kuten tekninen koulutus ja sertifiointi. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä eräitä tarkistuksia.

Komissio on ensinnäkin vakuuttunut, että integroitua tuholaistorjuntaa koskevien yleisten yhteisten sääntöjen pakollinen noudattaminen torjunta-aineiden ammattikäyttäjien keskuudessa on keskeinen toimenpide, jolla vähennetään riippuvuutta torjunta-aineista. Se tuo merkittävää ympäristöhyötyä kaikkialla EU:ssa ja edesauttaa kestävän ja kilpailukykyisen maataloussektorin kehittymistä. Näin ollen en voi hyväksyä tarkistusta 86, jossa esitetään tämän Euroopan komission ehdotukseen sisältyvän poikkeuksellisen tärkeän toimenpiteen poistamista.

Toisekseen, Euroopan komissio myöntyy toteuttamaan toimenpiteitä väestöjen suojelemiseksi sellaisten peltojen läheisyydessä, joilla suoritetaan lentolevityksiä. Komissio katsoo kuitenkin, että torjunta-aineiden käytön kieltäminen kokonaan ns. haavoittumiselle alttiilla alueilla on suhteetonta. Jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille on jätettävä harkintavaltaa. Tarpeen tullen, sekä poikkeuksellisissa ja harvinaisissa tapauksissa, jolloin ainoastaan torjunta-aineiden käyttö on tehokasta, niiden on voitava käsitellä ihmisten terveydelle tai luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia riskejä.

Kolmanneksi, vaikka komissio onkin sitoutunut harkitsemaan direktiivin soveltamisalan laajentamista koskemaan biosideja, tällainen päätös edellyttää huolellista tarkastelua sekä eräiden torjunta-ainedirektiivin osa-alueiden täytäntöönpanoa. Kun saamme lisätietoa torjunta-ainedirektiivissä suunnitellun tarkistusohjelman myötä, voimme käsitellä tehokkaammin biosidien käyttöä.

Neljänneksi, komissio ei voi kannattaa viittauksen lisäämistä perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohtaan, sillä ehdotettu direktiivi keskittyy selvästi ympäristönsuojeluun, johon kansanterveydelliset kysymykset kuuluvat jo ennestään.

Viidenneksi, vaikka verojen ja maksujen määrääminen on ”pilaaja maksaa” -periaatteen mukaista, tehokasta järjestelmää ei toistaiseksi ole veroasteen eriyttämiseksi kunkin torjunta-aineen aiheuttaman riskin mukaan. Tästä syystä komissio pitää parempana, että verot ja maksut määrätään yhteisön tasolla, mutta ei vielä tässä vaiheessa, vaan vasta kun asiaa on tutkittu.

Arvoisa puhemies, komissio voi hyväksyä esitetyistä 166 tarkistuksesta 121; se voi hyväksyä niistä 25 täysin, ja 96 periaatteessa tai osittain. Toimitan parlamentin sihteeristölle täydellisen luettelon komission kannasta näihin tarkistuksiin.

Haluaisin kiittää vielä kerran kaikkia tämäniltaisen keskustelun osanottajia ja erityisesti esittelijöitä näiden työstä. Kiitos huomiostanne.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi muistuttaa parlamentin jäseniä nykyisestä terveellisen ruokavalion edistämiseen ja tukemiseen tähtäävästä keskeisestä EU:n politiikasta. Hedelmät ja vihannekset ovat ilman muuta tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. On tärkeää ymmärtää se. Meillä on tänä päivänä kaksi tavoitetta. Ensinnäkin on turvattava hedelmien ja vihannesten tuotanto, ja tämä on kullanarvoinen tilaisuus maataloustuotannolle ja sen tukemiselle. Toisekseen on taattava, että hedelmät ja vihannekset ovat turvallisia käyttää. Uskomme komission ehdotuksen onnistuneen tämän kaksinkertaisen haasteen tasapainoisessa käsittelyssä.

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla kaikkien parlamentin jäsenten keskustelua. Esitetyt argumentit ovat vakavia ja tulemme huomioimaan ne asianmukaisesti. Ajanpuutteen vuoksi en aio käsitellä kaikkia näitä kysymyksiä. Haluan vain sivuta niistä muutamaa, joita pidän hyvin tärkeinä ja jotka on esitetty tänään.

Ensinnäkin, koskien muita herkempien väestöryhmien suojelua, olen yhtä mieltä siitä, että meidän on suojeltava heitä, ja tämä on huomioitu asetusehdotuksessa. Olemme myös valmiita hyväksymään tarkistuksen, joka koskee liitteenä olevaa muita herkempien väestöryhmien määritelmää, yksinkertaisesti koska se takaa näiden entistä paremman suojelun. Haluaisin esittää huomautuksen, joka ei kylläkään liity suoranaisesti keskusteluaiheeseen, vaan joka koskee tuontituotteita. Korostan, että myös niiden sisältämiä torjunta-ainejäämiä valvotaan torjunta-ainejäämien sallittua enimmäistasoa koskevan toisen asetuksen nojalla. Soveltamamme tarkastussäännöt takaavat kuluttajansuojan myös tuontituotteiden osalta.

Yleisemmin, luvan myöntämisperusteet ovat tärkeä osa lainsäädäntöä. Ehdotuksen päätavoite on tosiaankin kansalaisten terveyden ja ympäristön suojelu. Tämä on hyvin tärkeää emmekä saisi unohtaa sitä. Ehdotetut hyväksyntäperusteet ovat tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, joten komissio ei voi hyväksyä niistä poikkeamista. Keskustelun ja eräiden tarkistusten perusteella on ilmeistä, että myös Euroopan parlamentti jakaa tämän tavoitteen. Jotkin tarkistukset pyrkivät jopa näiden perusteiden tiukentamiseen. Komissio katsoo, että ehdotettujen perusteiden olisi taattava suojan korkea taso heikentämättä kasvinsuojelun tehokkuutta tai toimivuutta. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia, jotka saattaisivat heikentää näitä perusteita.

Puhun nyt kiistellystä vastavuoroisesta tunnustamisesta, johon johtaa jakaminen vyöhykkeisiin. Luulen, että ehdotuksemme on tulkittu väärin. Haluan ensinnäkin muistuttaa, että uudella ehdotuksella otetaan käyttöön tiukempia perusteita, jotka pannaan täytäntöön vyöhykejaon perusteella. Tämä olisi pidettävä mielessä, sillä se takaa terveyden ja ympäristön suojelun korkeamman tason. Pyrkikäämme samalla yhtenäisiin sisämarkkinoihin, jotta vältetään poikkeava tilanne, jossa maataloustuotteiden markkinat ovat yhtenäiset mutta kasvinsuojeluaineiden markkinat hajanaiset. Ilmastoon ja maaperään liittyvät erityistekijät huomioon ottaen jako erillisiin vyöhykkeisiin on välttämätöntä. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen ja selvä, josta syystä olen ennakoinut mahdollisen väärinymmärryksen syntymisen. Jäsenvaltiot voivat suojella omaa etuaan ja toisaalta päätöksenteossa, jossa vyöhykkeen ensimmäisen jäsenvaltion suostumus on tarpeen, muiden jäsenvaltioiden asiantuntijat saavat tilaisuuden ottaa aktiivisesti osaa lupamenettelyyn ja näin tehdessään he voivat arvioida koko vyöhykkeen olosuhteita. Toisin sanoen päätöstä ei tee muista erillään yksipuolisesti yksi vyöhykkeeseen kuuluva jäsenvaltio, vaan vyöhykkeen muiden jäsenvaltioiden edustajat osallistuvat päätöksentekoon mainitun menettelyn puitteissa. Ne saavat tilaisuuden esittää kantansa ja vakuuttaa toiset omien maidensa erityisolosuhteista.

Käsittelen nyt erikseen vesistöjen suojelua. Tämä on myös arkaluontoinen seikka, johon monet parlamentin jäsenet ovat viitanneet. Ehdotuksessa huomioidaan tarve suojella vesivaroja sekä erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivi. Mikäli riskien arvioinnin perusteella on selvää, että ehdotetun käytön puitteissa sallitut rajat ylittyvät haavoittumiselle alttiilla alueilla, asianomainen jäsenvaltio voi hylätä ja sen on hylättävä torjunta-aineiden käyttö kyseisellä alueella. Lisäksi jos jäsenvaltio voi todistetusti osoittaa koko maaperänsä olevan haavoittumiselle altista aluetta, se voi olla hyväksymättä lainkaan kyseistä tuotetta. Erityistekijät ja tarve suojella vesivaroja otetaan siis selvästi huomioon uudessa asetuksessa ehdotetussa menettelyssä. Tästä syystä komissio, vaikka se arvostaakin esitettyjä huomioita, ei voi hyväksyä tarkistuksia, jotka koskevat vyöhykkeisiin perustuvaa hyväksyntäjärjestelmää.

Kuten sanoin, tarkistuksia on yli 250, eikä niiden analysoimiseksi yksityiskohtaisesti ole aikaa. Panen merkille välillämme edelleen vallitsevan näkemyseron, mutta odotan menettelyn ja keskustelun johtavan yhteisen perustan löytämiseen.

(EN) Liite: komission kannanotto

Klassin mietintö (A6-0347/2007)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 2, 3, 6, 17, 26, 49, 52, 53, 60, 61, 66, 68, 76, 94, 95, 97, 103, 105, 106, 107, 108, 109, 111, 115 ja 117.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 4, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 18, 19, 20, 21, 24, 25, 27, 31, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 42, 43, 44, 45, 47, 48, 50, 51, 54, 56, 59, 62, 63, 64, 65, 67, 70, 71, 74, 75, 78, 79, 80, 81, 82, 83, 85, 87, 90, 92, 93, 100, 101, 110, 112, 113, 114, 116, 118, 119, 122, 126, 128, 129, 130, 131, 133, 134, 135, 136, 137, 140, 141, 142, 143, 144, 145, 146, 147, 148, 149, 150, 151, 152, 153, 154, 155, 156, 160, 163, 164 ja 165 osittain/periaatteessa.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 5, 16, 22, 23, 28, 29, 30, 32, 37, 40, 41, 46, 55, 57, 58, 69, 72, 73, 77, 84, 86, 88, 89, 91, 96, 98, 99, 102, 104, 120, 121, 123, 124, 125, 127, 132, 138, 139, 157, 158, 159, 161 ja 162.

Komissio ei vielä esitä kantaansa tarkistukseen 166.

Breyerin mietintö (A6-0359/2007)

Komissio voi hyväksyä sellaisenaan tai uudelleen muotoiltuina tarkistukset 9, 11, 20, 22, 26, 29, 31, 32, 33, 36, 41, 43, 45, 49, 51, 56, 57, 64, 67, 75, 78, 79, 82, 84, 92, 93, 96, 102,107, 112, 114, 119, 124, 130, 131, 140, 145, 153, 155, 156, 157, 159, 160, 167, 170, 181, 184, 190, 195, 196, 197, 201, 203, 206, 212, 213, 215, 217, 220, 254, 258, 274, 282, 283, 286 ja 301.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 4, 5, 6, 7, 10, 14, 18, 19, 21, 24, 25, 27, 34, 39, 46, 50, 53, 54, 59, 61, 62, 63, 66, 76, 77, 80, 87, 89, 94, 95, 98, 99, 100, 108, 109, 115, 116, 121, 122, 123, 133, 134, 136, 149, 163, 169, 175, 176, 177, 180, 183, 188, 189, 193, 199, 209, 218, 225, 233, 243, 244, 248, 251, 252, 268, 279, 284, 290, 296, 297, 300, 302 ja 305 osittain/periaatteessa.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 2, 3, 8, 12, 13, 15, 16, 17, 23, 28, 30, 35, 37, 38, 40, 42, 44, 47, 48, 52, 55, 58, 60, 65, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 81, 83, 85, 86, 88, 90, 91, 97, 101, 103, 104, 105, 106, 110, 111, 113, 117, 118, 120, 125, 126, 127, 128, 129, 132, 135, 137, 138, 139, 141, 142, 143, 144, 146, 147, 148, 150, 151, 152, 154, 158, 161, 162, 164, 165, 166, 168, 171, 172, 173, 174, 178, 179, 182, 185, 186, 187, 191, 192, 194, 198, 200, 202, 204, 205, 207, 208, 210, 211, 214, 216, 219, 221, 222, 223, 224, 226, 227, 228, 229, 230, 231, 232, 234, 235, 236, 237, 238, 239, 240, 241, 242, 245, 246, 247, 249, 250, 253, 255, 256, 257, 259, 260, 261, 262, 263, 264, 265, 266, 267, 269, 270, 271, 272, 273, 275, 276, 277, 278, 280, 281, 285, 287, 288, 289, 291, 292, 293, 294, 295, 298, 299, 303, 304 ja 306.

Puhetta johti
varapuhemies MECHTILD ROTHE

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (EN) Torjunta-aineet kuuluvat kaikkein vaarallisimpiin kemikaaleihin, sillä ne on tarkoitettu tappamaan ja niitä päästetään tietoisesti ympäristöön ja ruokaan. Todellisuudessa vain noin yksi prosentti torjunta-aineista saavuttaa tavoitteensa. Näin ollen meidän on muistettava torjunta-aineiden käyttöä ja sallimista koskevaa lainsäädäntöä laatiessamme eri sidosryhmien etunäkökohdat. On viljelijöiden edun mukaista saada suuria satoja ja laadukkaita tuotteita edullisesti. Jos tämä tavoite voidaan saavuttaa käyttämällä vähemmän torjunta-aineita, he voivat säästää kustannuksissa ja tuottaa terveellisempiä tuotteita. On kansalaisten edun mukaista saada turvallisia ja halpoja tuotteita ja puhdasta juomavettä ilman torjunta-ainejäämiä. Pienempien määrien ja turvallisempien torjunta-aineiden käyttö on siis lähes kaikkien osapuolten edun mukaista.

Jos haluamme vähentää torjunta-aineiden käyttöä tuntuvasti Euroopassa, tarvitsemme tehokkaita kansallisia vähentämissuunnitelmia, joissa keskitytään paikallisiin olosuhteisiin ja hyödynnetään paikallisia mahdollisuuksia.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Kannatan tämän mietinnön keskeistä ajatusta, sillä se vahvistaa nykyistä kasvinsuojeluaineita koskevaa lainsäädäntöä, jolloin kuluttajat voivat suhtautua luottavaisemmin syömäänsä ruokaan. Se antaa myös selkeämpiä suuntaviivoja torjunta-aineiden käyttöä varten näiden tuotteiden kanssa suoraan tekemisissä oleville henkilöille kuten tuottajille, viljelijöille ja tavarantoimittajille. Yleisemmin, se mahdollistaa turvallisten maataloustuotteiden tuotannon EU:ssa.

On kuitenkin tärkeää painottaa, että tämän alan lainsäädännön lisääminen on tehokasta vain, jos kontrolli ja valvonta jäsenvaltioissa on riittävää. Nykyään, vaikka torjunta-ainejäämiä elintarvikkeissa seurataan jonkin verran, valvonta ei välttämättä ole riittävää kuluttajien vakuuttamiseksi näiden tuotteiden turvallisuudesta. On ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että lainsäädännössä säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpano taataan tehokkaan valvonnan kautta.

  Péter Olajos (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme keskustelleet tämän kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännöllisen paketin yksityiskohdista jo monen kuukauden ajan. Tänä aikana olemme tarkastelleet monenlaisia näkökantoja, jotka olemme sisällyttäneet tekstiin. Tämän prosessin johdosta uskon nyt edessämme olevan luonnoksen perustuvan monilta osin kompromisseihin ja vastaavan mahdollisimman monia vaatimuksia. Tiettyjen kysymysten osalta ei kuitenkaan tulisi tyytyä kompromissiin. Kun on kyse ihmisten terveydestä, taloudellisille etunäkökohdille ei voida sallia etusijaa. Tässä säädöksessä ei ole kyse Euroopan maataloussektorin kilpailukyvystä, vaan Euroopan kansalaisten terveyden suojelemisesta. Olemme myös nähneet, että säännöissä on nykyisellään suuria eroja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä. Kotimaassani sovellettavat säännöt kuuluvat kaikkein tiukimpiin. Täällä Strasbourgissa olemme keskustelleet siitä, olisiko vesistöjen ympärille luotava viiden vai 10 metrin levyisiä puskurivyöhykkeitä, mutta Unkarissa on ollut jo vuosikymmenten ajan 50 metrin ja joissain paikoin jopa 500 metrin levyisiä puskurivyöhykkeitä. Lisäksi vaikka viljelijämme käyttävät 15 kertaa vähemmän kasvinsuojeluaineita kuin Alankomaissa, Euroopan interventiovarastot, silloin kun ne olivat vielä olemassa, olivat ääriään myöten täynnä unkarilaista maissia. Kaiken tämän huomioon ottaen pyydän kollegoitani käyttämään huomenna ääntään tukeakseen tiukkojen poissulkemisperusteiden käyttöönottoa. Kompromissitekstin perusteella ne koskisivat vain 29 ainetta yli 600:sta. Tämä ei ole liian kallis hinta maksettavaksi varmistaaksemme, että todistetutusti karsinogeenisia ja myrkyllisiä yhdisteitä ei ole ruokalistallamme. Vaikka kansalliset erityistilanteet aikaansaavat eroavaisuuksia äänestyksessä, olemme yhtä mieltä tästä kysymyksestä. Käyttäkäämme siis ääntämme voidaksemme istua pöytään hyvällä omatunnolla.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Aivan kuten meillä on lääkkeitä ihmisiä varten, lääkkeitä on myös kasveille: torjunta-aineita voidaan oikeutetusti kutsua näin, sillä ne ovat lääkkeitä taistelussa tauteja, tuholaisia ja rikkaruohoja vastaan. Käytön on tietenkin tapahduttava määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Vääränlainen käyttö aiheuttaa organismissa häiriöitä, jotka ilmenevät syöpänä.

Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on omaksuttava tässä asiassa tieteelliseen analyysiin perustuva lähestymistapa. Emme saa antaa periksi Euroopan parlamentissa valloilleen päästetylle torjunta-ainehysterialle. Ruokatuotannon omavaraisuus laskee Euroopassa, mikä lisää maa- ja elintarviketalouden riippuvuutta maailmanmarkkinoiden tuotannosta. Meidän on pidettävä mielessä, että elintarvikepula johtaisi hintojen nousuun.

Kuultuani asiantuntijoita katson, että eräät ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan EU:n direktiiviin 91/414/ETY sekä torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiiviin esittämät tarkistukset ovat käytännössä mahdottomia. Nämä uudet ehdotukset poikkeavat tieteelliseen lähestymistapaan perustuvan, kohdistetun ja suhteutetun lainsäädännön periaatteesta.

Ymmärrän, että torjunta-aineiden yhdenmukainen eurooppalainen lainsäädäntö on tarpeen elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi. Siitä huolimatta emme saa estää viljelijöitä käyttämästä tarvittavia välineitä turvallisen, ravitsevan ja kohtuuhintaisen ruoan tuottamiseksi.

En voi tukea Christa Klassin ja Hiltrud Breyerin mietintöjä sellaisina kuin ne on hyväksytty ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Äänestän niiden puolesta vain, jos poliittisen ryhmäni eli PPE-DE-ryhmän esittämät tarkistukset hyväksytään.

15. Sanatarkat istuntoselostukset (työjärjestyksen 173 artiklan muuttaminen) (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Richard Corbettin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan parlamentin työjärjestyksen sanatarkkoja istuntoselostuksia koskevan 173 artiklan muuttamisesta [2007/2137(REG)] (A6-0354/2007).

  Richard Corbett (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta, että muutamme parlamentin keskustelujen tallentamisessa käytettyä menettelyä. Me kaikki olemme tottuneet keskusteluja seuraavana päivänä jaettaviin sanatarkkoihin istuntoselostuksiin, jotka sisältävät jokaisen puhujan puheenvuoron tämän omalla kielellä. Tätä jatketaan entiseen tapaan. Kaikkien puhujien alkukieliset puheenvuorot sisältävää selostusta ei muuteta mitenkään.

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta ehdottaa, että muutamme keskustelujemme monikielisen tallenteen säilytystapaa. Sen sijaan, että keskustelut käännettäisiin vähitellen ja niistä saataisiin muutaman kuukauden päästä kaikille kielille käännetty seikkaperäinen kirjallinen tallenne, ehdotamme siirtymistä järjestelmään, jonka puitteissa keskustelut säilytetään sähköisessä muodossa ja kaikki kansalaiset voivat tutustua niihin Internetissä heti seuraavana päivänä, nähdä visuaalisen tallenteen keskustelusta ja kuunnella kunkin kielen tulkkauskopissa tallennetun ääninauhan. Tämän ansiosta keskusteluihin tutustuminen on paljon eloisampaa kuin pelkän kuivakan tekstin ollessa kyseessä. Tallenne on saatavilla välittömästi eikä vasta useiden kuukausien kuluttua.

Minun on tunnustettava, että suhtauduin itse aluksi varsin epäluuloisesti tähän ajatukseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että seikkaperäisen paperitallenteen säilyttäminen kaikista puheenvuoroista, sen arkistoiminen sekä mahdollisuus tutustua siihen tulevina vuosina kuuluvat olennaisesti parlamentin perimmäiseen luonteeseen. Kuitenkin asiaa pohdittuani ja perustelut kuultuani olen nyt vakuuttunut siitä, että voimme jatkossakin varmistaa monikielisen tallenteen saatavuuden, tosin uudessa muodossa.

Entisen järjestelmän ongelmana on, että käännökset maksavat huomattavia summia, jonka lisäksi – mikä on vieläkin tärkeämpää – ne ovat saatavilla vasta useita kuukausia myöhemmin. Nykyään ne asetetaan saataville Internetiin sähköisessä muodossa. Niitä ei siis enää julkaista painetussa muodossa virallisessa lehdessä. Aikaviiveen vuoksi hyvin harvat kansalaiset tutustuvat keskusteluihin, etsivät niistä tietoa tai käyttävät niitä. Uudessa keskustelujen tallennusjärjestelmässä, joka on tavallaan verkkotelevisio, keskustelut ovat saatavilla heti seuraavana päivänä, kun ne ovat vielä poliittisesti ajankohtaisia ja kiinnostavat ihmisiä.

Olimme myös huolissamme siitä, että historiantutkijat, jotka tutustuvat usein erilaisista tutkimussyistä parlamentin keskusteluihin kauan sen jälkeen, kun olemme unohtaneet ne, voisivat pahoitella, että keskusteluista ei olisi enää saatavilla painettua kirjallista versiota vaan ainoastaan visuaalinen monikielinen tallenne. Otimme yhteyttä moniin historioitsijoiden seuroihin ja muihin yhdistyksiin, jotka vastasivat yllätyksekseni, että myös heidän mielestään eloisampi tallenne olisi paljon kiinnostavampi kuin pelkkä kirjallinen käännös. Keskustelujen seuraaminen näytöltä antaa kuvan keskustelujen sävystä. Voimme seurata puhujien elekieltä ja saamme keskusteluista irti paljon enemmän kuin pelkkää kuivakkaa tekstiä lukemalla.

Mietinnössämme esitetään kuitenkin monia varokeinoja. Ensinnäkin monikielinen sanatarkka selostus, jonka saamme nykyään keskusteluja seuraavana päivänä, pysyy ennallaan. Se laaditaan kaikilla alkuperäisillä kielillä kuten ennenkin. Toisekseen, kaikille parlamentin jäsenille taataan oikeus pyytää käännöstä, mikäli he tarvitsevat sitä poliittista työtään varteen. Minkä tahansa puheenvuoron käännös on asetettava nopeasti sitä pyytäneen jäsenen saataville. Kolmanneksi, puheenjohtajisto voi päättää pyytää kirjallisen käännöksen erityisen tärkeistä keskusteluista, jotka julkaistaan siten edelleen kirjallisesti kaikilla kielillä. Neljänneksi, kun muita kieliversioita on joka tapauksessa saatavilla, koska puheet on sattuneesta syystä käännetty – esimerkiksi viralliset istunnot, joissa puhuvan valtionpäämiehen puheenvuoro on käännetty etukäteen – myös ne asetetaan saataville parlamentin kotisivuille. Näin ollen, jos käännöksiä on saatavilla muilla kielillä, me käytämme niitä. Lopuksi, pyydämme puheenjohtajistoa seuraamaan teknologista kehitystä ja tutkimaan mahdollisuuksia käyttää tulevaisuudessa lisävälineenä esimerkiksi tietokonekäännöksiä, jotka voisivat antaa ainakin karkean kuvan keskustelujen sisällöstä.

Sanoisin lopuksi, että kyseessä on tasapuolinen ehdotus, jonka hyödyt ovat haittoja suuremmat. Kyse ei ole vain kustannuksista, vaan myös siitä, että olemme nykyaikainen parlamentti ja asetamme keskustelumme saataville huomattavasti nopeammin ja paljon käytännöllisemmässä muodossa.

  Ingo Friedrich, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmässäni on äänestysvapaus, joten en voi puhua kaikkien kollegojeni puolesta. Keskustelemme jälleen siitä perustavanlaatuisesta kysymyksestä, onko parlamentin palvelu hintansa väärti, vai onko meidän vedettävä vyötä tiukemmalle voidaksemme vastata välttämättömään tarpeeseen leikata kustannuksia. Haluan heti alkuun sanoa, että pidän myös uutta ajatusta videoesityksestä hyvänä ideana, jota ei tulisi hylätä. Ne, jotka haluavat saada välittömästi käsityksen parlamentin keskusteluista, voivat tehdä niin, mikä on oikein ja asianmukaista.

Se ei kuitenkaan ole mielestäni riittävää, koska kirjallisten tallenteiden arkistointi on yksinkertaisesti olennainen palvelu. Sallikaa minun esittää neljä syytä tähän. Ensinnäkin, kaikki maailman parlamentit asettavat täysistuntokeskustelunsa saataville kirjallisessa muodossa ja arkistoivat ne, jotta kansalaiset voivat tutustua tallenteisiin saadakseen tietoa parlamentissa keskustelluista asioista.

Toisekseen, videotallenne antaa kyllä eloisan ja kiinnostavan kuvan tapahtumista, mutta tiedämme myös, että keskustelujen kiihkeän luonteen johdosta suullinen käännös ei usein ole riittävän laadukas.

Tämä tiedetään parlamentin sisällä, koska olemme kosketuksissa asiakirjojen tarkastusyksikön kanssa. Perustimme tarkastusyksikön varmistaaksemme, että ehdotusten ja virallisten asiakirjojen sanamuoto on ehdottoman oikea. Koska toimintamme on monikielistä, meidän on oltava erityisen huolellisia. Haluamme jatkossakin noudattaa yhtä suurta varovaisuutta keskustelujen tallenteiden suhteen.

Kolmanneksi, mielipiteensä asiasta esittäneet tutkijat eivät ehkä olleet täysin tietoisia seurauksista, sillä vaikka näin saataisiinkin eloisa tallenne, ehdotettu lähestymistapa ei ole pohjimmiltaan riittävän täsmällinen. Täysistuntokeskustelun analysointi on lisäksi paljon helpompaa, mikäli hakija voi käyttää hakusanaa, vaikkapa ”torjunta-aineet” tai ”hiilidioksidi”, jolloin hänet ohjataan välittömästi asiaa koskevaan keskusteluun. Tämä ei ilmeisesti ole mahdollista videotallenteita käytettäessä. Lyhyesti sanoen, uskon kirjallisten tallenteiden säilyttämisen antavan vastinetta rahalle, ja kannatan kirjallisen arkiston ylläpitämistä videotallenteiden lisäksi.

  Costas Botopoulos, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään keskusteltava asia koskee kahta poliittiselta kannalta katsoen yhtä tärkeää tavoitetta, kuten esittelijä Richard Corbett on sanonut. Asiaan liittyy yhtäältä teknisiä kysymyksiä: kuinka käännöksen teknistä toteutusta voidaan parantaa samalla kun säästetään resursseja? Toisaalta on varmistettava mahdollisimman suuri näkemysten kirjo, monikielisyys ja avoimuus parlamentin toiminnassa. Tältä osin on sanottava, että parlamentin kaltaisessa poliittisessa kokoonpanossa, joka on luonnollisesti monikulttuurinen ja poliittinen, kieli on hyvin tärkeässä asemassa. Kieli ei ole vain kommunikaation väline, vaan se on kulttuurin ja ajatusten ilmaisukeino, ja toivon näin olevan jatkossakin. Tekninen kysymys ei saa jättää varjoonsa keskustelua tasavertaisuudesta ja kaikkien kysymysten käsittelystä kaikilla kielillä täysin samanvertaisesti.

Haluaisin huomauttaa toisesta käytännön kysymyksestä: kuinka kattavuus voidaan varmistaa edullisesti? Ongelmia on monia. Ensimmäinen niistä on kirjoitetun sanan arvon alentaminen, joka on jo mainittu tärkeänä seikkana. Politiikassa meidän olisi mielestämme säilytettävä kirjoitettu sana. Toinen huomioitava ongelma on parlamentin keskustelujen tallenteen pysyvyys. Lopuksi, mikäli sallitte minun sanoa vielä sanasen, arvoisa puhemies: kuinka parlamentin työn tulokset voidaan asettaa välittömästi yleisön saataville, sillä kansalla ei tietääkseni ole aina välttämättä Internet-yhteyttä?

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Ingo Friedrich ja minä olemme jättäneet käsiteltäväksi joitakin tarkistuksia, jotka eivät tähtää vanhan teknologian korvaamiseen uudella vaan sen täydentämiseen uusilla teknologioilla. Vaikuttaa varsin epäoikeudenmukaiselta lopettaa 50-vuotinen käytäntö kirjallisen tallenteen julkaisemisesta heti uusien jäsenvaltioiden liityttyä parlamenttiin. Lisäksi uskon, että historiantutkijoille on tutkimussyistä olennaisen tärkeää, että jatkamme entistä käytäntöä.

Painettu sana on alkuperäinen lähde ja se on säilytettävä johdonmukaisuuden, avoimuuden ja tutkimuksen helppouden vuoksi etenkin nyt, kun pyrimme edistämään Euroopan parlamenttia koskevaa tutkimusta. Meidän olisi osoitettava instituutiona itsekunnioitusta ja säilytettävä ikuisesti nykyinen käytäntö.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komission aloite Euroopan parlamentin työjärjestyksen 173 artiklan muuttamiseksi saa minut pohtimaan uudelleen Euroopan unionia. Ketä varten unioni on olemassa? Onko se tarkoitettu teoreetikoille vai kansalle? Jos sen tarkoituksena on auttaa kansalaisia, miksi ehdotamme näiden edun vastaisia toimia? Mitä oikein haluamme piilottaa kansalta? Aivan, piilottaa. Sanon näin, koska omakielisen tiedon saannin suunniteltu rajoittaminen tarkoittaa juuri tätä. Miksi kansalaisten perusoikeuksia loukataan ja miksi ihmisiä syrjitään näiden kotimaan Euroopan unioniin liittymispäivän tai asukasluvun perusteella? Mitä yhteistä on molemminpuolisen kunnioituksen ja demokratian periaatteilla sekä yrityksillä luoda pakolla tilanne, jossa EU:n vanhojen jäsenvaltioiden asukkaat saavat Euroopan parlamentilta aineistoa, kirjalliset materiaalit mukaan lukien, omalla kielellään, kun taas uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ohjataan kuuntelemaan keskustelujen äänitteet verkkosivuilla? Samalla ei huomioida lainkaan sitä, että uusissa jäsenvaltioissa on monia ihmisiä, joilla ei ole varaa Internet-yhteyteen kotonaan. Tämä koskee miljoonia ihmisiä – miljoonilta riistettäisiin tällöin oikeus saada tietoa. Ehdotetun päätöksen perusteleminen kustannuksilla kuulostaa vitsiltä. Tarkoittaako se, että meillä on varaa käyttää tuhansia miljoonia euroja tarpeettomaan hallintoon, kahden tai jopa kolmen rakennuksen ylläpitoon parlamenttia varten, mutta meillä ei ole varaa tiedottaa kansalaisille, veronmaksajille, kuinka unioni käyttää heidän varojaan ja mitkä ovat sen aikeet?

Hyvät parlamentin jäsenet, mikäli tunnemme lainkaan kunnioitusta itseämme ja muita kohtaan, on vain yksi ratkaisu, joka ei salli vehkeilyä. Noudatamme 96 artiklan ohjetta, jossa todetaan: ”parlamentti noudattaa toiminnassaan mahdollisimman suurta avoimuutta”.

  Johannes Voggenhuber, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston leväperäinen suhtautuminen demokratiaan on usein pakottanut parlamentin kamppailuun. Se voi johtaa vaikkapa parlamentin jäsenmäärän nostamiseen yhdellä ilman sen kuulemista, jolloin he puhuvat yksinkertaisesti 750 plus yhdestä paikasta, ja uskovat näin olevansa lain oikealla puolella. Minulle suurta pelkoa aiheuttaa kuitenkin se ajatus, että tämä asenne on juurtunut siinä määrin parlamenttiin, että eräät jäsenet pyrkivät asettamaan turhanaikaiset käytännön kysymykset kaikkein olennaisimpien periaatteiden edelle.

Asia vaikuttaa ensi näkemältä niin kovin yksinkertaiselta. Työjärjestys velvoittaa meidät mahdollisimman suureen avoimuuteen toiminnassamme – ei siis mihinkään vanhentuneeseen tulkintaan avoimuudesta taikka pragmatismilla ja kustannus-hyöty-laskelmilla lievennettyyn avoimuuteen, vaan mahdollisimman suureen avoimuuteen. Audiovisuaalinen esitys ei vastaa tätä vaatimusta. Audiovisuaalista tallennetta voidaan käyttää propagandistisiin tarkoituksiin, tai se voi toimia nopeana tietolähteenä, mutta se ei tarjoa todellista analyysiä parlamentissa pidetyistä puheista ja täällä käydyistä keskusteluista. Tästä ei voi olla epäilystäkään.

Monikielisyys on parlamenttia ohjaava periaate, ja parlamentaarinen keskustelu muodostaa toimintamme ytimen. Yhteyden ylläpitäminen kansalaisiin on ensimmäinen velvollisuutemme. Mikäli ajattelemme asiaa vakavasti hetkenkin ajan, emme voi kieltää, että jos parlamentti erottautuu kaikista muista maailman parlamenteista lopettamalla keskustelujensa transkriptioiden arkistoinnin, se luopuu tällöin pitkälti parlamentaarisesta identiteetistään.

Kustannuksia voitaisiin leikata hyvin yksinkertaisesti litteroimalla keskustelujen tulkkaus niiden kääntämisen sijasta. Se heijastaisi lisäksi keskustelujen eloisuutta ja toisintaisi ne samalla tavoin, kuin miten ne itse asiassa ymmärrettiin ja käytiin.

  Bernard Wojciechowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on kuin Baabelin torni, allegoria Habsburgien keisarikunnalle, joka oli täynnä hännystelijöitä. Se ilmentää Euroopan unionin pyrkimystä rakentaa yhteiseen uskontunnustukseen perustuva kansainvälinen imperiumi, johon kuuluu federalisteja, liberaaleja, kosmopoliitteja ja liehitteleviä humanistiajattelijoita.

Torni oli kuitenkin hourupäiden idea. Sen lopullisen epäonnistumisen syynä pidetään kielellisiä eroja, jotka Euroopan unionissa tunnetaan monikielisyytenä. Corbettin mietintö evää Euroopan kansoilta oikeuden tehokkaaseen viestintään. Richard Corbettin idea Euroopan kyhäämisestä kasaan monikielisen asiakirjan muodossa edustaa kommunikaation pysähdystilaa.

Mietintö on harhautuskeino, jolla mielenkiinto käännetään pois todellisesta ongelmasta. Kommunikoidaksemme ja ymmärtääksemme toisiamme tarvitsemme vuoropuhelua, emme yksinpuhelua. Ainoa väline siihen on kääntäminen kaikille 22 viralliselle kielelle. Muuten viestintä on kaoottista.

Kuitenkin, koska puheenvuorojeni puolankielinen käännös ei toisinaan vastaa edes puolta sanomastani, esittämäni tarkistus 2 olisi sisällytettävä mietintöön.

Kehottaisin kaikkia jäseniä äänestämään sellaisten tarkistusten puolesta, joilla pyritään säilyttämään käännös kaikille 22 kielelle, ja hylkäämään Richard Corbettin tarkistuksen 1, joka on esitetty äänestysjärjestyksessä valiokunnan tarkistuksena.

  Richard Corbett (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, Zdzisław Zbigniew Podkański antaa ymmärtää, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan toiminta rikkoi työjärjestystä. Työjärjestyksessä vaaditaan kohtelemaan kaikkia kieliä samanarvoisina, ja komitea ehdottaa yksinkertaisesti, että kirjallisen sanatarkan käännöksen kullakin kielellä laatimisen sijaan laaditaan audiovisuaalinen käännös kaikilla kielillä. Ehdotus ei syrji mitään kieliä. Kyse on vain siitä, onko tallenne kirjallinen vai audiovisuaalinen. Kummassakin tapauksessa kaikkia kieliä on kohdeltava tasavertaisesti.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 24. lokakuuta.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Me kaikki tiedämme, että Richard Corbettin mietintö työjärjestyksen muuttamisesta sanatarkkojen istuntoselostusten osalta koskee arkaluontoista kysymystä. Haluammeko, että kaikki puheenvuorot käännetään kaikille kielille, vai onko Internetissä välittömästi saatavilla oleva audiovisuaalinen tallenne kaikilla kielillä riittävä?

Kannatan tässä asiassa Richard Corbettia, jonka esittämiä perusteluja en aio toistaa. Haluan vain korostaa, että me olemme monikielisyyden ytimessä. Kysymys kuuluu, kuinka vahvistamme parhaiten tämän unionin perusperiaatteen.

Vaihtoehdot ovat, että käytämme vähintään 10 miljoonaa euroa vuosittain käännöksiin, joita ei lue juuri kukaan, tai että käytämme saman summan tärkeämpiin ja kiireellisempiin käännöksiin. Lienee tarpeetonta sanoa, että valitsen itse viimeisen vaihtoehdon. Näin ollen kannatan Richard Corbettin lähestymistapaa.

16. Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Chris Daviesin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö yhteisön strategiasta henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (2007/2119(INI)) (A6-0343/2007).

  Chris Davies (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi esittää komission jäsenelle syyttävän kysymyksen. Jotkut meistä ovat viime vuosien aikana toistuvasti huomauttaneet, etteivät autonvalmistajat ole noudattaneet vapaaehtoista sopimusta päästöjen vähentämiseksi. Miksi meille ei sitten ole vielä viitisen vuotta tämän toteamisen jälkeenkään esitetty lainsäädäntöä, jolla valmistajat velvoitettaisiin saavuttamaan asetetut tavoitteet, sillä jokaisen viivästyskuukauden myötä on vaikeampaa saavuttaa pyrkimykset, jotka olivat alun perin mahdollisia?

Tämä asettaa puitteet tämänpäiväiselle keskustelulle. Uusien autojen keskimääräiset päästöt ovat nykyään hieman alle 160 grammaa hiilidioksidia kilometriltä, mikä on kaukana 140 gramman tavoitearvosta vuoteen 2008 mennessä. Tästä syystä ei ole yllätys, että jotkut parlamentin jäsenet haluavat autonvalmistajia rangaistavan sitoumuksensa rikkomisesta. Tosiasia on kuitenkin, että valmistajat eivät ole rikkoneet lakia, ja vaikka kuinka toivoisimme asioiden olevan toisin, päästötaso on mitä on.

Komissio on ilmoittanut haluavansa pitää kiinni välitavoitteesta, eli vapaaehtoisesta vähentämisestä 120 grammaan vuoteen 2012 mennessä. Komission mukaan kuitenkin tästä tavoitteesta 10 grammaa saavutetaan täydentävien toimien avulla. Minä kutsun tätä poliittiseksi sotkuksi: se on tehnyt tavoitteesta epäselvän ja rohkaissut joitakin valmistajia uskomaan, että he voivat hyödyntää biopolttoaineita välttääkseen merkittävät muutokset ajoneuvojen suunnittelussa.

Tilanteen ollessa kuitenkin mitä se on, ovatko komission asettamat tavoitteet ja aikataulu edelleen tarkoituksenmukaisia, sillä keskimääräisiä päästöjä on viime aikoina vähennetty tuskin yli yhdellä grammalla vuodessa? Komissio ehdottaa määrän nostamista välittömästi viiteen grammaan vuosittain. Tämä on kyllä mahdollista – ja tarvittava teknologia on olemassa – mutta millä hinnalla se tapahtuu?

Päästövähennysten on oltava autonvalmistajien ensisijainen tavoite, mutta ne on toteutettava mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Tämä tarkoittaa nimenomaisten tavoitteiden asettamista teollisuudelle ja riittävän ajan myöntämistä muutosten toteuttamiseksi. Nämä parannukset saattavat nostaa uusien autojen hintaa, mutta päästöjen vähentäminen merkitsee toisaalta säästöjä polttoaineessa, joten uusien autojen ostajat säästävät niillä ajaessaan rahaa. Oikein toimimalla voimme toteuttaa toimia, jotka ovat hyväksi ympäristölle, kuluttajille sekä autoteollisuuden tulevaisuudelle.

Parlamentissa keskustellaan siitä, olisiko ympäristönsuojelijoiden painostettava lähettämään tällaisessa lainsäädäntövaihetta edeltävässä mietinnössä komissiolle vahva viesti lujuuden puolesta, vai tulisiko meidän pyrkiä realismiin ja laatia sellaisia toimenpiteitä, jotka saattaisivat itse asiassa olla viime kädessä lähimpänä lopullista muotoa. Tästä syystä pyydän parlamenttia omaksumaan komission näkemyksestä eroavan kannan ja suosittelemaan, että uusien autojen keskimääräinen päästötavoite asetetaan vuoden 2012 sijasta vuodelle 2015 ja yksin tekniikan keinoin saavutettavaksi tavoitteeksi asetetaan 125 grammaa.

Kannustakaamme toki kaikin keinoin täydentävien toimenpiteiden käyttöä päästöjen vähentämisessä, mutta sen on tapahduttava teknisten parannusten lisäksi, ei niiden sijasta. Niille jäsenille, joiden mielestä tämä ei ole riittävää, sanoisin vain, että ensi kuussa äänestämme CARS 21 -raportista, jossa suositus on 135 grammaa vuoteen 2015 mennessä. Voimme lopulta äänestää yhdellä tavalla tässä kuussa ja eri lailla ensi kuussa. Jos voin auttaa lähentämään teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan erilaisia näkemyksiä, uskon sen vahvistavan parlamentin asemaa ja vaikutusvaltaa.

Valmistajille olisi mielestäni asetettava ehdottoman selkeitä tavoitteita, jotka eivät jätä tilaa kiemurtelulle. Mietinnössä korostetaan, että velvoitteiden laiminlyömisen olisi johdettava kovien taloudellisten seuraamusten määräämiseen. Ehdotan sisäisen kauppajärjestelmän perustamista mahdollisimman suuren joustavuuden takaamiseksi autonvalmistajille ja kannusteiden luomiseksi vähäpäästöisten ajoneuvojen valmistajille. Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin seuraamusjärjestelmä, jonka uskon koettelevan komission päättäväisyyttä.

Yhtä tärkeää on asettaa pitkän aikavälin tavoitteita päästöjen vähentämiseksi alle 100 grammaan vuoteen 2020 mennessä. Jos aikaa annetaan riittävästi ja vaatimuksista tehdään ehdottomia, en epäile, etteivätkö valmistajat voisi vähentää päästöjä lähes 40 prosentilla seuraavien 13 vuoden aikana.

Haluaisin lopuksi sanoa sanasen autojen markkinoinnista. Valmistajat väittävät vastaavansa kuluttajien kysyntään, mutta en usko tätä. Uskon niiden ennemminkin muovaavan kysyntää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että merkittävä osuus mainontakuluista käytetään autojen tehoon, kokoon ja nopeuteen keskittyvään mainontaan.

Autoteollisuuden on määrä laatia vapaaehtoiset käytännesäännöt mainostamista varten, mutta olemme polttaneet sormemme vapaaehtoisilla säännöillä leikkiessämme, ja kaikkiin tällaisiin toimiin olisi suhtauduttava epäillen. Mainoksissa on korkea aika antaa kuluttajille yksityiskohtaisempaa tietoa myytävien ajoneuvojen polttoainekulutuksesta ja päästötasosta. Nämä tiedot olisi osoitettava selkeästi sen sijaan, että ne on piilotettu pienellä printillä. Autonvalmistajia on kannustettava kilpailemaan keskenään ajoneuvojen turvallisuuden, tyylikkyyden ja ympäristöystävällisyyden perusteella.

Lopetan puheenvuoroni pariin huomautukseen. Euroopan autonvalmistajat valmistavat mainioita ajoneuvoja. Itse yritysten teknistä asiantuntemusta on tietenkin ihailtava, mutta ne ovat liian pitkään ylenkatsoneet tuotteidensa osuutta ilmastonmuutoksen uhassa. Planeettamme hyväksi sekä teollisuuden puolesta, sillä sen on pysyttävä maailmanluokan teknologian kärjessä, lainsäätäjien on nyt aika ohjata valmistajia päättäväisesti kohti vihreämpää suuntaa.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, maantiekuljetuksen on muiden talouden sektorien rinnalla osallistuttava ponnisteluihin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, jotta voisimme saavuttaa Kioton pöytäkirjan tavoitteet sekä tulevat, vuotta 2020 ja sen jälkeistä aikaa koskevat sitoumuksemme.

Tieliikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde EU:ssa. Yksin henkilöautot ovat vastuussa 12 prosentista EU:n kokonaispäästöistä. On huomattava, että vaikka 27 jäsenvaltion unionin kokonaispäästöt laskivat lähes kahdeksalla prosentilla vuosien 1990 ja 2005 välillä, tieliikenteen päästöt kasvoivat samana aikana neljänneksellä. Tässä yhteydessä minun on muistutettava, että komissio asetti tavoitteeksi 120 grammaa jo vuonna 1995, ja autoteollisuus oli hyvin perillä tästä. Haluaisin muistuttaa myös tehdystä vapaaehtoisesta sopimuksesta hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi 140 grammaan kilometriltä vuoteen 2008 mennessä. Komissio ymmärsi, että autoteollisuus ei tulisi saavuttamaan tätä tavoitetta, minkä se itsekin myönsi. Tämän seurauksena Euroopan komissio tarkasteli viime helmikuussa uudelleen yhteisön strategiaa uusien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, sekä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvaa pakollista lainsäädäntöä, jonka avulla saavutettaisiin Euroopan laajuinen tavoite uusien autojen päästöjen vähentämiseksi 120 grammaan vuoteen 2012 mennessä.

Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ongelmaan vastaamisen odotetaan myös edistävän EU:n energiaturvan toivottua vahvistamista vähentämällä riippuvuuttamme fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Tämä johtaa tietenkin kuluttajien polttoainekustannusten laskuun.

Arvoisa puhemies, panen ilolla merkille, että parlamentin mietinnössä hyväksytään komission aloite ja esitetään lainsäädännöllistä kehystä ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, ja kiitän esittelijää, Chris Daviesia, hänen ponnisteluistaan, samoin kuin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan Rebecca Harmsia sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan Wolfgang Bulfonia heidän asiaa koskevista ehdotuksistaan.

Mietinnössä asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi sekä korostetaan, että aiempaa mittavampi ja pitkäaikaisempi edistyminen on tarpeen. Haasteena on nyt tämän poliittisen tuen muuntaminen käytännön toimiksi.

Mietintöluonnoksessa esitetään useita tärkeitä toiminta-aloja, joista kahta haluaisin kommentoida.

Mietinnössä korostetaan ensinnäkin autoteollisuuden oikeutettua vaatimusta aikarajan määrittelemiseksi, jotta se voisi sopeutua sujuvasti uusiin lainsäädännöllisiin järjestelyihin. Tietenkin kuten aiemmin totesin, vähentämisstrategia on peräisin vuodelta 1995. Frankfurtin autonäyttelyssä viime kuussa oli selvää, että Euroopan autoteollisuus on antanut merkittävän vastauksen uuden ehdotuksemme asettamaan haasteeseen. Autonvalmistajat ovat lyhyessä ajassa onnistuneet löytämään kohtuuhintaisia teknisiä ratkaisuja, joiden polttoainetehokkuus on korkea. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tarkistetun strategian ja tulevan lainsäädännöllisen kehyksen ansiosta tarjoamme autonvalmistajille tasavertaiset kilpailuolosuhteet. Motivaationa on ekologinen tehokkuus, ei pelkästään ajoneuvojen kokoon tai moottorin tehoon perustuva kilpailu. Näemme jo ensimmäiset tulokset. Nyt bensiinin hinnan ollessa ennätysmäisen korkea, emme saa hukata yhtäkään tilaisuutta asettaa kunnianhimoisia tavoitteita Euroopan autoteollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Se toimii vahvana kannusteena innovaatioon ja uusiutumiseen, jonka lisäksi se mahdollistaa mittavan viennin nousevan talouden maihin, joissa on suurta kysyntää polttoainetehokkaille ajoneuvoille.

Toisekseen, mietinnössä korostetaan tarvetta ottaa tulevassa lainsäädännössä huomioon eräät tärkeät tekijät, kuten sosiaaliset vaikutukset ja kohtuulliset kuluttajahinnat. Kaikkien osapuolten oikeudenmukainen kohtelu on tietenkin hyvin tärkeää. Haluan korostaa, että vakaa aikomuksemme on ehdottaa lainsäädäntöä kaikkien autonvalmistajien tilanteen arvioimiseksi ja kilpailun perusteettoman vääristymisen välttämiseksi. Kokonaistavoite jaetaan autonvalmistajien kesken kestävällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ehdottamamme kokonaisvaltainen lähestymistapa auttaa alaa valmistautumaan tuleviin haasteisiin ja sen avulla vältetään epäreilun taakan sälyttäminen tiettyjen yritysten tai koko sektorin hartioille.

Päätän puheenvuoroni näihin alustaviin huomautuksiin. Kiitos huomiostanne.

  Rebecca Harms (Verts/ALE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sallikaa minun sanoa Chris Daviesille, että meidän olisi hyvä muistaa selvästi, miksi meidän on tarpeen keskustella tiukoista ja sitovista päästörajoista. Syy tähän on, että komission ja autoteollisuuden yli kymmenen vuotta sitten tekemän vapaaehtoisen sopimuksen jälkeen teollisuus on tietoisesti ja tarkoituksellisesti laiminlyönyt sille asetettuja tavoitteita. Nykytilanne, kuten tiedämme, ei johdu huonosta onnesta tai odottamattomasta tapahtumakäänteestä, vaan autonvalmistajien konsernien johtohenkilöstön tekemistä päätöksistä.

Tästä syystä, hyvä Chris Davies, olen varsin yllättynyt, koska esittämänne tarkistukset – jotka näin tänään ensimmäistä kertaa, vaikka ne ovat ehkä olleet olemassa jo pitempään – lähettävät selvän viestin siitä, että ympäristövaliokunnassa tehdyistä päätöksistä huolimatta teillä ei ole enää vähäisintäkään halua painostaa Euroopan autoteollisuutta hyödyntämään innovaatiopotentiaaliaan ja -kykyään.

Uskon, että voimme saavuttaa Euroopan ilmastotavoitteet vain komission alun perin ehdottamien tiukkojen rajojen puitteissa. Katson myös – ja te käsittelitte oikeutetusti tätä asiaa, arvoisa komission jäsen Dimas – ettemme voi saavuttaa energiavarmuutta liikenteen tarpeita varten ellemme varmista viipymättä ajoneuvojen suurempaa tehokkuutta. Emme voi enää katsoa sivusta, kun arvokasta ja harvinaista öljyä tuhlataan teillämme.

Teollisuusvaliokunta, jonka lausunnon valmistelija olin, kiinnittää myös hyvin suurta huomiota tarpeeseen varmistaa viimeinkin, että autoteollisuuden insinöörien ja tuotekehittäjien osaamista ja taitoja hyödynnetään prosessissa eikä suunnittelijoiden kykyjä enää tukahduteta vääränlaisella hallinnollisella politiikalla. Olen lujasti vakuuttunut siitä, että lyhyellä aikavälillä markkinoilla olisi tällöin vain tehokkaita, ilmastoystävällisiä ja kohtuuhintaisia mutta tyylikkäitä autoja. Ne, jotka lievittävät nyt innovaatiopaineita asettamalla todellakin hyvin löyhät aikarajat vähentämistavoitteiden saavuttamiselle, hyvä Chris Davies, kantavat vastuun, jos Euroopan autoteollisuus osoittautuu pitkällä aikavälillä kilpailukyvyttömäksi ja tämän alan työpaikkoja menetetään Euroopassa.

On sanomattakin selvää, että maailmanlaajuiset automarkkinat tulevat muuttumaan perinpohjaisesti – edellyttäen, että hyväksymme ilmastopolitiikkamme ja YK:n ilmastopolitiikan perustana olevat olettamukset. Ne, jotka nyt jarruttavat päästörajojen tiukentamiseen tähtäävää kehitystä, kantavat tällöin vastuun Euroopan autoteollisuuden turmiosta sekä tilanteesta, jossa emme enää itsekään ota vakavasti omaa ilmastopolitiikkaamme.

  Wolfgang Bulfon (PSE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, tunnustan auton aseman yleismaailmallisena liikennevälineenä, ja tunnustan autoteollisuuden osuuden Euroopan kansalaisten hyvinvoinnissa. En kuitenkaan usko autoon palvonnan kohteena. Tästä syystä en voi ymmärtää, miksi valmistajat suunnittelevat autoja, jotka kulkevat yli 200 kilometrin tuntivauhdilla.

Tehokkaiden ja ympäristöystävällisten ajoneuvojen rakentaminen on välttämätöntä ottaen huomioon ilmastonmuutoksesta saadun näytön. Eurooppa on lisäksi velvollinen näyttämään hyvää esimerkkiä nousevan talouden maiden kukoistaville markkinoille. Kuluttajien valinta määrää loppukädessä, millaisia autoja ajetaan tulevina vuosina. Tästä syystä puolustin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa läpinäkyvän ja helppolukuisemman tiedon antamista ajoneuvojen päästölukemista. Kehotan komissiota käyttämään mietintöä lähtökohtana kunnianhimoisen lainsäädäntöehdotuksen esittämiseksi, ja toimimaan nopeasti.

  Martin Callanan, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin heti ensi alkuun kiittää suuresti Chris Daviesiä hänen mietintöön antamastaan työpanoksesta sekä hyvin rakentavasta yhteistyöstä. Allekirjoitan mielelläni ryhmäni puolesta Chris Daviesin hahmotteleman tavoitteen, joka on 125 grammaa vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on mielestäni ympäristön kannalta kunnianhimoinen, samalla kun se on tämän satoja tuhansia ihmisiä työllistävän menestyksekkään eurooppalaisen teollisuudenalan saavutettavissa, ja meidän on varmistettava Euroopan teollisuuden menestyminen jatkossakin. Olen vakuuttunut, että eurooppalaiset autonvalmistajat valmistavat tulevaisuudessa edelleen eräät maailman ympäristöystävällisimmistä autoista, ja nämä uudet tavoitteet – joiden emme saa unohtaa olevan maailman tiukimmat – auttavat heitä valmistamaan entistä puhtaampia autoja.

Keskustelusta kuitenkin puuttuva linkki on tietenkin kuluttajien kysyntä. Meidän on varmistettava, että kuluttajat vaativat puhtaampia, ympäristöystävällisempiä autoja, ja tällä alalla jäsenvaltiot itse ovat tärkeässä asemassa verojärjestelmiensä välityksellä, minkä tuleekin olla niiden vastuulla. Ne voivat vaikuttaa suuresti kuluttajien kysyntään ottamalla käyttöön asianmukaisen ympäristöystävällisen verotuksen.

Uskon lisäksi kaikkien asianosaisten tahojen eli öljy-yhtiöiden, biopolttoaineiden tuottajien, rengasvalmistajien ja muiden toimijoiden panoksen olevan tarpeen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Niillä kaikilla on panoksensa annettavana ja ne voivat auttaa meitä saavuttamaan kunnianhimoiset tavoitteemme.

Olen myös esittänyt joitakin tarkistuksia, joilla pyrin laimentamaan eräitä Chris Daviesin mietintöön sisältyviä ja hyvin määrääviksi katsomiani mainostajille asetettuja vaatimuksia. Ne ovat mielestäni täysin suhteettomia ongelmaan nähden ja olen varma, että sopivan tilaisuuden tullen valmistajat ja mainostajat voivat päästä vapaaehtoiselta pohjalta sitoviin sääntöihin, jotka olisivat yhtä tehokkaita.

Olen myös esittänyt yhdessä Chris Daviesin kanssa tarkistuksen, jossa tunnustetaan pienvalmistajien panos, sillä näillä ei ole valtavaa tuotevalikoimaa päästövaatimusten jakamiseksi tasapainoisemmin. Toivon komission ottavan ne huomioon lainsäädännön laadinnassa.

  Marie-Noëlle Lienemann, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten tiedämme, tarve on pakottava. Nobel-palkinto annettiin Al Gorelle, joka soitti hälytyskelloja. Euroopan unionin on nyt ehdottomasti ryhdyttävä sanoista tekoihin, sillä kyseessä ei ole mikään uusi asia. Valmistajat antoivat vapaaehtoisen sitoumuksen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi 140 grammaan kilometriltä vuoteen 2008 mennessä, ja tätä sitoumusta ei ole pidetty. Muistutan, että Euroopan parlamentti itse asetti tavoitteeksi 120 grammaa vuoteen 2005 mennessä, ja viimeistään vuoteen 2010 mennessä. Tänä päivänä ei ole mitään perusteita näistä tavoitteista lipsumiselle. Siksi on tarpeen antaa nopeasti kunnianhimoinen, selkeä ja sitova direktiivi, jossa määritetään tavoitteita kahta vaihetta varten.

Ensinnäkin uusien autojen lyhyen aikavälin tavoitteeksi on asetettava 120 grammaa, sekä 10 gramman vähennys täydentävin toimenpitein. On kuitenkin edettävä nopeasti, joten kannatamme ympäristövaliokunnan ehdotusta, jonka mukaan tavoite olisi saavutettava vuonna 2012 ja sitovia tavoitteita määritettävä jo vuodesta 2009 alkaen, jotta kaikki ajoneuvot saavuttaisivat tavoitteen vuoteen 2012 mennessä.

Toisessa vaiheessa on mielestämme olennaisen tärkeää asettaa vuoden 2020 tavoitteeksi 95 grammaa ja vuoden 2025 tavoitteeksi 70 grammaa, ja suorittaa tilanteen väliarviointi vuonna 2016. Kannatamme siis tätä ympäristövaliokunnan kunnianhimoista etenemissuunnitelmaa, koska uskomme sen lisäävän normien näkyvyyttä ja asettavan teknologisen päämäärän, jota ilman emme saavuta Kioton pöytäkirjan tavoitteita. Tämä tulee tietenkin kalliiksi, ja uusien ajoneuvojen hinnoista on neuvoteltava. Heti alkuun on huomattava, etteivät kaikki ajoneuvot ja valmistajat ole osoittaneet yhtä suurta tehokkuutta vapaaehtoisen sopimuksen puitteissa.

Kyllä, pieniä autoja on suosittava suurten kustannuksella, ja meidän on löydettävä verotuksellisia keinoja ja uusia käytäntöjä, joissakin tapauksissa ja etenkin asutusalueilla jopa kieltoja, estääksemme suuria ajoneuvoja kuten maastureita saastuttamasta kaupunkejamme pitkin päivää ja tuottamasta suuria määriä hiilidioksidia. Tämä kysymys on erityisen tärkeä siksi, että valmistajien voittomarginaalit ovat sitä suuremmat, mitä suurempia ajoneuvoja ne valmistavat. Meidän on siis ohjattava markkinoita siten, että vähemmän saastuttavien pienten autojen valmistajien kannattavuus on suurten ja saastuttavien autojen valmistajia parempi. Normien asettamisen lisäksi odotamme komission esittävän meille tähän tähtääviä strategioita.

Haluaisin lopuksi korostaa, että on tärkeää antaa asianmukaista tietoa ostajille, jotta nämä löytävät tiensä tässä hetteikössä. Erityisesti harhaanjohtavasta mainonnasta on päästävä eroon. Tästä syystä poliittinen ryhmäni esitti tarkistuksen, jossa vaaditaan luomaan kaikkien ajoneuvojen merkintäjärjestelmä niiden energiatehokkuuden ilmoittamiseksi A–G-asteikolla, jotta kaikki kuluttajat voivat tehdä aktiivisen valinnan ympäristön puolesta.

  Holger Krahmer, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kun puhe on hiilidioksidipäästöistä, keskustelu siirtyy nopeasti autoihin, yksinkertaisesti koska tie ihmisen huonoon omatuntoon on hänen autonsa. Tämän vuoksi Rebecca Harms, vihreät sekä monet ympäristöjärjestöt puhuvat erityisen innokkaasti autoista.

Ongelmana on vapaaehtoisen valan rikkominen – siitä ei ole epäilystäkään – joten tarvitsemme sääntelyä. Vaihtoehtoa ei ole. Teidän kertomuksenne siitä, hyvä Rebecca Harms, kuinka autoteollisuus on tahallaan ja suunnitellusti torpedoinut vapaaehtoisen sitoumuksen, vaikuttaa minusta varsin kaukaa haetulta. Haluan muistuttaa teitä siitä, että markkinat muodostuvat tuotteiden valmistajien lisäksi myös niiden kuluttajista. Myös me itse edesautamme kysynnän luomista, ja kohta kun autopalvelu kuljettaa meidät koteihimme, käytämme nimenomaan niitä autoja, jotka eivät vastaa tavoitteita, joihin autonvalmistajat ovat sitoutuneet.

Haluaisin nähdä vihreiden tekevän aloitteen. Mikäli aikeenne ovat kunnialliset, varmistakaa nyt, että parlamentin käyttöön tilataan sellaisia pienautoja, jotka täyttävät ensi vuoden vapaaehtoiset tavoitteet. Tulevassa lainsäädännössä on ehdottomasti varmistettava, että toivotut vähennykset kestävät kustannus-hyöty-analyysin. Sternin raportissa, jota te, hyvä Rebecca Harms, samoin kuin vihreät mielellään lainaatte, lasketaan, että 13 potentiaalisesta toimenpiteestä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi autoja koskevat kaikkein kalleimmat toimet ovat itse asiassa vähiten tehokkaita. Kenen tahansa, joka esittää poliittisia vaatimuksia tiukoista päästörajoista ja tehokkaammista autoista, on tunnustettava, että autoteollisuudessa kehitys- ja tuotantosykli kestää viidestä seitsemään vuotta. Vaarannamme työpaikat nimenomaan kieltämällä tämän tosiasian, hyvä Rebecca Harms, emmekä hyväksymällä sen.

Siksi iloitsen siitä, että esittelijämme on tehnyt juuri näin toteamalla, että on epärealistista asettaa minkäänlaista määräaikaa ennen vuotta 2015. Parlamentti äänestää huomenna jonkin esitetyn vaihtoehdon puolesta, ja on sanottava, että olipa valintamme mikä hyvänsä, määräsimmepä minkä tahansa vuoden määräajasta ja asetimmepa minkä tahansa keskiarvon, se on joka tapauksessa tiukempi ja kunnianhimoisempi kuin mikään toinen järjestelmä maailmassa. Tämä olisi pidettävä mielessä. Autoteollisuudelle tarjottavan porkkanan ja kepin välinen ero on hiuksenhieno, ja viime kädessä meidän on huolellisesti varmistettava, että ulkomaille viedään todellakin parhaat tuotteet eikä mahdollisesti koko teollisuuttamme.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, nyt on mielestäni oikea hetki kertoa muulle maailmalle, mitä Callananin ja Daviesin ehdotus merkitsee. Mitä se siis pohjimmiltaan merkitsee? Se tarkoittaa toimien lykkäämistä vuodesta 2012 vuoteen 2015. Olemme laskeneet sen vaikutukset hiilidioksidipäästöihin: 125 grammaa vuonna 2015 on huonompi saavutus kuin 130 grammaa vuonna 2012. Ehdotuksen toinen osa koskee pientuottajille myönnettyjä poikkeuksia. Ne valmistavat vuosittain 300 000 autoa, mikä ei ole ”pientuotantoa”.

Luulen, että Chris Daviesin aloitteet, joista äänestämme tällä viikolla, tulevat vihreiden liberaalien ilmastoalan sankarilta, josta on tullut ilmastoalan Juudas. Tämä on aivan uskomatonta: sen sijaan, että hän käyttäisi hyväkseen mahdollista keskusta-vasemmistolaista enemmistöä parlamentissa 120 gramman tavoitteen määräämiseksi vuodelle 2012, hän asettuu taantumuksellisten konservatiivien puolelle auttaakseen Euroopan autoteollisuutta voittamaan aikaa. Tämä ei todellakaan ole oikea tie eteenpäin.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, viime kuukausien aikana kollegani ja minä olemme tavanneet hyvin monia ajoneuvoteollisuuden edustajia. En usko, että minkään toisen mietinnön suhteen on harjoitettu yhtä laajaa lobbausta. Teollisuus on turvautunut kaikkiin mahdollisiin perusteisiin estääkseen tai vähintäänkin viivyttääkseen toimenpiteitä hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi. He ovat näköjään voittaneet puolelleen useita parlamentin jäseniä, esittelijä mukaan lukien, vaikkakin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta oli onneksi täysin tietoinen tehtävästään.

Sanon tämän selvästi: ajoneuvoteollisuudella on täysi vastuu tästä komission ehdotuksesta. Yritykset sopia vapaaehtoisesta sääntelystä epäonnistuivat surkeasti. Ilmeisesti vain pakolliset normit ovat tehokkaita. Valitukset siitä, kuinka kaikki tämä on toteutettava niin kovin nopeasti, ovat mielestäni varsin tekopyhiä, koska teollisuus on tiennyt jo vuosien ajan, että nämä toimet tulisivat olemaan tarpeen. Ympäristöä on suojeltava nyt, ja äärimmäisin keinoin. Meidän on tehtävä se, itsemme ja tulevien sukupolvien tähden.

Kehotan siksi äänestämään Martin Callananin ja Chris Daviesin esittämää tarkistusta 42 vastaan. Tarkistuksella nostetaan hiilidioksidin enimmäismäärää ja lykätään sovittua aikarajaa vuodesta 2012 vuoteen 2015. Se asettaa kaupalliset etunäkökohdat ympäristön edelle, mitä emme missään nimessä voi sallia. Mitä Chris Davies oikein yrittää tehdä meille?

  Malcolm Harbour (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan kollegoideni puolesta haluan kiittää Chris Daviesiä hänen toiminnastaan tässä asiassa ja etenkin hänen halukkuudestaan kuunnella muita, sekä hänen mietintönsä usein innovatiivisesta lähestymistavasta. Haluan kiittää myös esittelijäämme Wolfgang Bulfonia, sekä kiittää Chris Daviesiä siitä, että hän hyväksyi monet ehdotuksistamme mietintöönsä.

Olemme kuulleet tänä iltana runsasta keskustelua siitä, kuinka autoteollisuus ei ole pysynyt tavoitteissa ja kuinka aiomme edetä asiassa. Itse haluaisin matkia komission jäsentä puhumalla kannusteista. Tämä ohjelma, ja Chris Daviesin laatiman ohjelman toteuttaminen, edellyttää monien miljardien eurojen suuruisia investointeja uusiin tuotteisiin, ja se vaatii valtavia resursseja suunnitteluun ja tuotekehitykseen.

(Vastalauseita)

Näen vihreiden kollegoideni jo puistelevan päätään; he luulevat ilmeisesti, että teknologia on jo olemassa, ja että voimme muuttaa tämän olennaisen teollisuudenalan suuntaa yhdessä yössä. Tämä on täysin epärealistista – mistä saadaan tarvittavat investoinnit? Ne saadaan autoyhtiöiden voitoista. Meidän on kannustettava voittoja, jotta yhtiöt voivat investoida ne takaisin toimintaansa. Esitetty vaatimus tulee johtamaan suurimpaan näin merkittävällä teollisuudenalalla koskaan näkemäämme muutokseen, se on käännekohta. Muistakaamme tämä. Älkäämme siis vain istuko täällä esittämässä epärealistisia vaatimuksia. Tämä on käytännöllinen lähestymistapa.

Mutta, hyvät kollegat, sallikaa minun muistuttaa teille – enkä hyväksy tällaista riekuntaa – että en missään tapauksessa ole autoteollisuuden lobbari. Olen jo kauan aikaa peräänkuuluttanut vaativien tavoitteiden asettamista. Etenemme nyt ensimmäistä kertaa kohti lainsäädännöllistä toimintamallia. Mutta myös teidän olisi kuunneltava. Sallikaa minun sanoa vielä yksi asia. Täydentävien toimien ja muiden kysymysten osalta: puhumme nyt perusteellisesta muutoksesta ihmisten asenteissa liikennettä ja autoilua kohtaan. Uudet ajoneuvot saapuvat markkinoille pitkän ajan kuluessa. Mutta itse asiassa täydentävät toimet, kuten kuluttajiin kohdistuvat toimet ja kuluttajille tiedottaminen, joista puhumme nyt, ovat sellaisia kannusteita, joita meidän on käytettävä. Anteeksi, arvoisa puhemies, että ylitän puheaikani, mutta myöntänette, että eräät kollegani tekivät täysin tarpeettomia keskeytyksiä.

  Matthias Groote (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän Chris Daviesin ympäristövaliokunnan aloitteesta laatiman mietinnön olisi osoitettava komissiolle, että Euroopan parlamentti on vakavissaan vähentämässä hiilidioksidipäästöjä. Nähdessäni esitetyt tarkistukset, alan epäillä tätä.

Kolme seikkaa olisi muistettava. Ensinnäkin, 1. tammikuuta 2012 alkaen Euroopassa myytävien uusien autojen hiilidioksidipäästöt eivät saa ylittää 120 grammaa kilometriltä. Tähän päivämäärään tai päästörajaan ei tulisi kajota. Vuonna 1998 autoteollisuus sitoutui vapaaehtoisesti vähentämään valmistamiensa uusien autojen hiilidioksidipäästöjä. Ilmastonmuutoksen jatkuvaa etenemistä käsittelevien uutiskatsausten valossa en näe mitään syytä puuttua määräaikaan tai kattorajaan.

Toisekseen, tulevassa lainsäädännössä on todettava selvästi, että kaikkien autojen hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä. Suurten ajoneuvojen on annettava suurempi panos, mutta myös pienempien ajoneuvojen on tehtävä osansa, jotta voimme päästä 120 grammaan vuoteen 2012 mennessä.

Kolmas huomioni on, että ihmisillä on oltava jatkossakin varaa autoiluun. Olen edellisen puhujan kanssa yhtä mieltä tästä. Olen kotoisin maaseutualueelta, jossa ihmiset ovat riippuvaisia autosta kulkeakseen työpaikalleen. Tästä syystä tulevan lainsäädännön on saatettava tasapainoon ja sovitettava yhteen ympäristön ja talouden tarpeet.

Mitä hyötyä on tiukoista päästörajoista, jos ihmisillä ei enää ole varaa uusiin autoihin ja he jatkavat ajamista vanhenevilla ajoneuvoilla? Koko henkilöautokannan uusiminen Euroopan maanteillä vie yli kahdeksan ja puoli vuotta. Tämä on pidettävä mielessä uutta lainsäädäntöä hyväksyessämme. Henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä koskevaa uutta lainsäädäntöä ohjaavana tekijänä olisi oltava tarve taata ilmaston parempi suojelu sekä kohtuuhintainen autoilu.

Puhetta johti
varapuhemies MAREK SIWIEC

  Péter Olajos (PPE-DE). - (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvät naiset ja herrat, voisin aloittaa puheeni vanhalla vitsillä: minulla on hyviä ja huonoja uutisia, kummat haluatte kuulla ensin?

Aloitan hyvillä uutisilla: Euroopan unioni johtaa taistelua ilmastonmuutosta vastaan; EU:n 27 jäsenvaltiota tekevät nyt enemmän kuin kukaan muu maailmassa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Sitten huonot uutiset: mikäli tuhannet tieteilijät eri puolilta maailmaa ovat oikeassa, jopa se on liian vähän. Mitä meidän on siis tehtävä?

Vastaus ei jätä tilaa epäilylle: tarvitsemme ajatusmallin muutosta. Daviesin mietintöä on kiitettävä monien tärkeiden tekijöiden esiintuomisesta. Kuitenkin kuka tahansa, joka uskoo meidän ratkaisevan ongelman laskemalla alati lisääntyvien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt 120 grammaan tai 95 grammaan, erehtyy pahasti.

Mielestäni voimme äänestää tämän mietinnön puolesta, ja näin onkin tehtävä, mutta meidän on myös pakotettava autonvalmistajat valmistamaan pienempiä ja tehokkaampia ajoneuvoja. Meidän ei kuitenkaan tule lopettaa tähän. Euroopan unionin on myös sitouduttava yksiselitteisesti liikennealan teknologiseen muutokseen. Kaikkia käytettävissä olevia keinoja on hyödynnettävä tämän alan tutkimuksen, kehityksen ja innovaation edistämiseksi, ja tuen antaminen perinteiselle teknologialle on lopetettava kokonaan.

Jäsenvaltioiden on mahdollisimman nopeasti vaihdettava parhaita käytäntöjä oikeudellisten, taloudellisten ja muunlaisten kannusteiden tarjoamiseksi valmistajille ja kuluttajille. Lisäksi, asiasta puheen ollen, en usko, että esimerkiksi biopolttoaineet tarjoavat lopullisen ratkaisun ongelmiin, eivätkä etenkään nykyiset ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet. Ne ovat kuitenkin nähtävästi tarpeellinen askel tiellä kohti vaihtoehtoisia polttoaineita, samoin kuin vetykäyttöiset ja sähköiset työntövoimajärjestelmät ja monet muut järjestelmät, jotka eivät ole vielä laajassa käytössä tai jotka ovat vielä keksimättä. Edistäkäämme niiden kehitystä nyt suoritettavalla äänestyksellä ja tulevalla lainsäädännöllä. Kiitos paljon.

  Linda McAvan (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, en aio kommentoida Yhdistyneen kuningaskunnan liberaalidemokraattien ja konservatiivien välistä uutta keskinäistä ymmärrystä, jota Martin Callanan ja Chris Davies ovat osoittaneet täällä tänä iltana. Ehkäpä kyseessä onkin taisto liberaalidemokraattien johtajuudesta, onhan joillakin heidän uusista johtajistaan jopa kaksoisolentonsa!

Haluan sen sijaan puhua siitä, kuinka tärkeää on säilyttää kunnianhimoiset tavoitteet. En usko teollisuuden juurikaan yllättyneen komission asettamasta vuoden 2012 määräajasta tai tavoitteiden tasosta, sillä tiedämme tietenkin, että näitä kysymyksiä on pohdittu monien vuosien ajan.

Maaliskuussa EU:n johtajat sitoutuivat leikkaamaan hiilidioksidin kokonaispäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Mikäli aiomme päästä tähän tavoitteeseen, on esitettävä säädöksiä, jotka auttavat meitä saavuttamaan sen. Olemme nyt saapuneet ensimmäiselle esteelle, eikä Euroopan parlamentti saa epäonnistua. Ihmisten katseet kohdistuvat meihin. He haluavat varmistua siitä, että suhtaudumme ilmastonmuutoksen torjuntaan vakavasti.

Meidän on tietenkin työskenneltävä yhdessä teollisuuden kanssa, mutta Chris Davies puhuu teollisuuden rankaisemisesta. Kukaan meistä ei toivo teollisuutta rangaistavan, sillä kuten Malcolm Harbour juuri sanoi, autoteollisuus on tärkeä teollisuus Euroopassa; se on suuri työllistäjä ja meidän on tehtävä yhteistyötä sen kanssa, sillä vain teollisuus voi aikaansaada tarvittavat muutokset.

Meidän on siis työskenneltävä yhdessä ja kuunneltava toisiamme. Uskon meidän tarvitsevan ennen kaikkea pitkän tähtäimen hanketta, jonka kaikki osapuolet ovat allekirjoittaneet, jotta kaikki tietäisivät, mihin tähtäämme, ja kukin voisi pyrkiä tavoitteeseen.

Lopuksi, sananen merkinnöistä ja mainonnasta. Tarvitsemme ekologisten ajoneuvojen luokittelemiseksi selkeän järjestelmän, jota kaikki kuluttajat voivat ymmärtää, samalla tavoin kuin he ymmärtävät kodinkoneita ostaessaan niiden ominaisuudet. Tehottomien kodinkoneiden valmistajien tuotteet ovat käytännössä hävinneet markkinoilta. Sama kehitys on nähtävä autoteollisuudessa, ja toivon meidän voivan työskennellä yhdessä teollisuuden kanssa laatiaksemme sellaisen ekologisen luokitusjärjestelmän, jota itse kukin ymmärtää.

  Andres Tarand (PSE). - (ET) Olemme toistaiseksi keskittyneet ilmastopolitiikassa lähinnä energia-alaan. Seuraava Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään liitettävä toimiala on ilmailuala. Maaliikenteellä on kuitenkin huomattava vaikutus ilmastonmuutokseen, ja Daviesin mietintö on kauttaaltaan tervetullut aloite. Autoteollisuus tarvitsee selkeitä pitkän aikavälin tavoitteita pakokaasujen hiilidioksiditason vähentämiseksi, ja kannatankin Chris Daviesin lähestymistapaa, jonka mukaisesti hiilidioksidipäästöille asetetaan pitkän tähtäimen rajat, esimerkiksi vuodelle 2020 tai 2025.

Autoteollisuudella on ollut runsaasti aikaa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Jatkuvaa lykkäystä ei tule hyväksyä, sillä teknologiset ratkaisut ovat jo olemassa. Samaten toivon, että parlamentti kannattaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle esittämääni tarkistusta, jonka mukaan autoteollisuuden olisi laskettava pakokaasujen hiilidioksiditaso 120 grammaan kilometriltä vuoteen 2012 mennessä.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää tämän mietinnön johdosta. Keskusteltaessa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävästä yhteisön strategiasta olisi muistettava, että autoteollisuus työllistää pelkästään Euroopassa kaksi miljoonaa henkeä, ja 10 miljoonaa muuta työpaikkaa on sidoksissa tähän alaan. Autoteollisuuden osuus Euroopan BKT:stä on 3,5 prosenttia. Sen vientiarvo on 33,5 miljardia euroa, ja huomaamisen arvoisia ovat myös ajoneuvoveron vuosittain jäsenvaltioille tuomat 365 miljardin euron tulot.

Yhteisön strategia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi onnistuu vain, jos se on suunniteltu harkitusti ja jos se antaa valmistajille riittävästi aikaa sopivien teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Kannatan asianmukaisen siirtymäajan säätämistä, koska ajoneuvoteollisuuden tuotantosykli on monimutkainen ja se edellyttää pitkää sopeutumisaikaa. Näin ollen paras aika asetusten käyttöönotolle olisi vuonna 2015, myös siksi, että samana vuonna astuu voimaan Euro 6 -asetus. Uskon myös kokonaisvaltaisen lähestymistavan hiilidioksidipäästöihin olevan tarpeen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 120 grammaan pääseminen kilometriltä pelkästään ajoneuvotekniikkaa parantamalla nostaisi autojen keskihintaa arviolta 3 600 eurolla, jolloin monet automerkit voisivat olla EU:n keskivertokansalaisen ulottumattomissa.

Tästä syystä pelkkään moottoritekniikkaan keskittyminen on kaikkein kallein ratkaisu hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. 120 gramman tavoitetasoon voitaisiin päästä lisätoimenpitein, esimerkiksi lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä, sekä käyttämällä ajoneuvoissa lisäratkaisuja, kuten vaihteen vaihdon ilmaisimia tai alhaisen vierintävastuksen renkaita.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, tieliikenne on merkittävä saastuttaja. Vuonna 2005 auto- ja rekkaliikenteen osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä oli 27 prosenttia. Jos haluamme puuttua ilmastonmuutokseen, emme voi olla huomioimatta ajoneuvoalaa. Mikäli toimiin ei ryhdytä, päästöt jatkavat kasvuaan laskemisen sijaan.

Ajoneuvoteollisuus ei valitettavasti ole tehnyt aloitetta. Valmistajat itse sitoutuivat vuosia sitten vähentämään päästöjä. Teollisuus on valmistanut viime vuosina parempia ja turvallisempia autoja. Paljon edistystä on tapahtunut, mutta moottorien tehokkuutta on valitettavasti laiminlyöty surullisesti.

140 gramman tavoitetta ei siksi saavuteta vuoteen 2008 mennessä, eikä etenkään vapaaehtoispohjalta. Lainsäädäntö ei valitettavasti riitä tehokkuuden varmistamiseksi. Lainsäädännöllä on pyrittävä 120 gramman keskimääräisiin päästöihin vuoteen 2012 mennessä, ei vasta vuonna 2015. Pitkän tähtäimen tavoite 80 grammasta kilometriltä on tarpeen, koska olemme asettaneet vuodelle 2020 kunnianhimoisen tavoitteen, jonka olisi näyttävä myös ajoneuvoteollisuudessa.

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, yksityisautojen osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on 12 prosenttia. Me kaikki tiedämme tämän. On selvää, että tämän sektorin on ponnisteltava suuresti sovitun normitason saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. On myös selvää, että meidän on oltava kunnianhimoisia ja asetettava rima korkealle.

Sekin on selvää, että autonvalmistajat yksin eivät voi saavuttaa tavoitetta. Kokonaisvaltainen lähestymistapa on tarpeen, eikä valmistajien tulisi kantaa yksin vastuuta. Siksi on toteutettava oheistoimia. Parempi ilmastointi, paremmat tiet ja autoilijoiden – toisin sanoen kaikkien meidän – käyttäytymisen muuttaminen ovat tarpeen. Ala ansaitsee hallituksen tuen, koska ajoneuvoteollisuus työllistää monia ihmisiä suoraan tai epäsuorasti.

Vetoan siksi ensinnäkin kansallisiin hallituksiin, jotta ne muuttaisivat pikaisesti ajoneuvoverojaan, jolloin kuluttajat siirtyisivät ympäristöystävällisiin autoihin omasta tahdostaan. Toisekseen vetoan komission jäseneen, komissioon ja Euroopan unioniin vuoden 2009 monivuotisen talousarvion tarkistamiseksi, jotta enemmän tutkimusvaroja investoitaisiin vähäisen hiilidioksidiarvon omaavien autojen uuteen tutkimustekniikkaan. Tiedän teidän ilmoittaneen hiljattain kunnianhimoisesta ohjelmasta, jonka puitteissa investoidaan 500 miljoonaa euroa vetytekniikkaan. Tämä on tietenkin loistavaa, mutta kyse on keskipitkän aikavälin hankkeesta. Ratkaisuja on tietenkin löydettävä myös lyhyellä aikavälillä uutta moottoritekniikkaa varten.

Olen varma, että tapahtuipa se vuoteen 2012 mennessä tai hieman myöhemmin, neuvokkaat autonvalmistajat saavuttavat 120 gramman tavoitteen paljon suunniteltua nopeammin. Yksinkertaisesti siksi – enkä halua olla herkkäuskoinen – että markkinat vaativat sitä. Tässä mielessä tilanne on muuttunut täysin viimeisten parin vuoden aikana. Siksi on tärkeää, että hyväksymme Martin Callananin markkinointia ja mainontaa koskevat kompromissiehdotukset, koska ne ovat läpinäkyviä. Kyse on selkeän tiedon antamisesta kuluttajille.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi antaa tunnustusta tämäniltaisen keskustelun laadulle. Ajan salliessa haluaisin kommentoida kolmea käsittelemäänne kysymystä.

Strategian kunnianhimoisen tavoitetason osalta totean, että komission esittämä strategia perustuu perinpohjaiseen vaikutusten arviointiin. Olemme analysoineet monia eri vaihtoehtoja autojen hiilidioksidipäästöjen laskemiseksi ottaen huomioon mitattavuuden, valvottavuuden ja vastuuvelvollisuuden.

Tältä pohjalta olemme ehdottaneet, että tavoite 120 hiilidioksidigrammasta kilometriltä saavutetaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta. 130 grammaan päästään henkilöautojen teknologisten parannusten avulla, ja 10 gramman lisävähennys saadaan aikaan täydentävin toimenpitein, joihin kuuluvat kevyiden hyötyajoneuvojen polttoainetehokkuutta koskevat tavoitteet ja biopolttoaineiden käytön lisääminen.

Tämä lähestymistapa on mielestämme kustannustehokkain vaihtoehtojen yhdistelmä 120 gramman tavoitteen saavuttamiseksi, joten esitämme vastaavaa lainsäädäntöä.

Toisekseen, lainsäädännöllinen kehys kokonaisvaltaisen lähestymistavan toteuttamiseksi on keskeinen pilari tarkistetussa strategiassamme, mutta se ei ole ainoa. Kuten mietinnössänne korostetaan, keinojen löytäminen polttoainetehokkaiden autojen kuluttajakysynnän kannustamiseksi sallii meidän vähentää merkittävästi ajoneuvojen ympäristövaikutuksia samoin kuin Euroopan unionin autoilijoiden polttoainekustannuksia.

Aiomme huomioida ajoneuvojen merkintää koskevan direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä parlamentin kuluttajatietoa koskevat suositukset.

Kolmanneksi, komissio on yhtä mieltä siitä, että olisi harkittava pitemmän aikavälin strategiaa autonvalmistajien ennakointimahdollisuuksien lisäämiseksi. Aiomme siksi tarkastella vuoden 2012 jälkeistä potentiaalia edistymiseen sekä 120 gramman tavoitetta vaikutustenarvioinnin pohjalta. Komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon parlamentin suositukset tulevista päästötavoitteista.

Uskon, että olen käsitellyt eräitä tärkeimmistä ilmaistuista huolenaiheista, ja toivon, että täysistunto hyväksyy päätöslauselman, joka tukee komission ehdottamaa lähestymistapaa.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 24. lokakuuta.

17. Konventionaaliset energianlähteet ja energiateknologia (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Herbert Reulin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö konventionaalisista energianlähteistä ja energiateknologiasta [http://www.europarl.eu.int/oeil/FindByProcnum.do?lang=2&procnum=INI/2007/2091" ] (A6-0348/2007).

  Herbert Reul (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, koska minulle on suotu pari ylimääräistä minuuttia puheaikaa, haluan aluksi kiittää komissiota, valiokuntamme sihteeristöä ja muita esittelijöitä. Tehtävä ei ollut helppo, ja olen kiitollinen siitä, että onnistuimme tekemään objektiivista yhteistyötä ja löytämään mahdollisimman laajan yhteisen maaperän tässä varsin monimutkaisessa kysymyksessä.

Työmme perustana oli kolme komission tiedonantoa, ja mietinnössä pyrimme tarjoamaan vastauksia tiedonannoissa käsiteltyihin kolmen eri alan kysymyksiin, jossa asiasta vastaava valiokunta onnistui suurella enemmistöllä. Lähtökohtanamme oli yleisesti hyväksytty periaate, joka todetaan kaikissa energiapolitiikkaa koskevissa keskusteluissa, eli komission ja parlamentin jakama näkemys energiapolitiikan kolmesta tärkeästä tavoitteesta, jotka ovat: kilpailukyky, toisin sanoen kohtuulliset hinnat, ympäristönsuojelu sekä toimitusvarmuus. Sen päätteleminen, että ratkaisu on uuden ja olemassa olevan energiateknologian jatkuva kehittäminen, oli todellakin helpoin osa mietinnön laadintaa.

Teknologia on avainasemassa näiden kolmen tavoitteen saavuttamisessa. Energiantarpeen kasvaessa jatkuvasti samalla kun fossiiliset polttoainevarat hupenevat tasaiseen tahtiin on välttämätöntä investoida tutkimukseen ja innovaatioon näillä aloilla edistymiseksi. Riittävä esimerkki on hiilikäyttöisten voimaloiden tuotantotehokkuuden kasvupotentiaali: tehokkuus on nykyisellään 34 prosentin luokkaa, mutta se voitaisiin nostaa 55 prosenttiin käyttämällä huipputason teknologiaa. Jos kolmannes vanhoista laitoksista korvattaisiin nykyaikaisilla laitoksilla, polttoaineen kulutusta voitaisiin vähentää 30 prosentilla. Tämä on vain yksi esimerkki uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista.

Puhuimme myös kahdesta hyvin erilaisesta energianlähteestä, joille yhteistä on kuitenkin se, että ne aikaansaavat suurimman poliittisen riidan. Kukaan ei epäile, että fossiilisten polttoaineiden osuus, joka oli 79 prosenttia Euroopan unionin kotimaisesta polttoaineen bruttokulutuksesta vuonna 2004, tulee pysymään korkeana ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Jatkuipa sitä kuinka pitkään tahansa, tosiasia on, että meidän on varmasti käytettävä fossiilisia polttoaineita vielä jonkin aikaa. Kivihiili on merkittävä tekijä ja tärkeässä asemassa, johon yksi syy on tietenkin, että se on yksi harvoista ja tärkein Euroopassa sijaitseva energianlähde, vaikka sen saatavuus vaihteleekin jäsenvaltiosta toiseen. Se tuo merkittävää etua etenkin energian toimitusvarmuuden muodossa.

Tämä tarkoittaa – ja asialla oli tärkeä sija keskusteluissamme – että sanoessamme kivihiilellä olevan tulevaisuutta, jota komissio on onnistuneesti kuvaillut, meidän on varmistettava kivihiilen käytön kyseenalaisten puolien käsitteleminen. Näihin kuuluvat muun muassa hiilidioksidipäästöt. Yksi vaihtoehto on tehokkuuden lisääminen ja teknologian parantaminen, ja toinen vaihtoehto on yrittää käyttää uutta teknologiaa hiilidioksidin erottamiseksi ja varastoimiseksi maaperään, eli paljon puhuttua hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaa (CCS).

Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta teknologian toimivuudesta on merkkejä. Olemme tunnustaneet tämän mietinnössämme, ja olemme puoltaneet CCS-teknologian kehittämistä, koska se sallii meidän hyödyntää jatkossakin kivihiiltä, joka on meille eurooppalaisille hyvin luotettava energianlähde. Tämän vuoksi olemme myös korostaneet, että meidän on edettävä varovaisesti ja että hiilidioksidin talteenotto voi heikentää tuotantotehokkuutta, josta syystä on vaikea arvioida, koska CCS-teknologia voidaan ottaa käyttöön. Meidän on ennen kaikkea luettava läksymme ja laadittava asianmukaiset säädökset.

Mietinnön kolmas ja kiistellyin osa koskee ydinvoimaa. Ydinvoimalat vastaavat yli 30 prosentista Euroopan sähköntuotannosta, ja ydinvoimalla on kiistattomia etuja, olipa poliittinen kantamme mikä tahansa. Se on saatavilla ja kohtuuhintaista, ja se antaa merkittävän panoksen toimitusvarmuuden turvaamiseen. Hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ajatellen se on hyvin innostava ja kiinnostava vaihtoehto, ja pitäisin vastuuttomana tämän energiamuodon sysäämistä syrjään edes harkitsematta sitä.

Onnistuimme – emme tosin vaikeuksitta – löytämään sellaisen sanamuodon, jonka suuri enemmistö saattoi hyväksyä ja joka välitti viestin siitä, että tällaisten ideoiden esiintuominen kuuluu erottamattomasti keskusteluun, mutta niiden hyväksyminen tai hylkääminen on jäsenvaltioiden asia. Tämä on erittäin tärkeää, mutta pyrimme antamaan panoksen alueella, jolla Euroopalla on jonkinasteista vastuuta, eli toimitusvarmuuden alalla. Tältä osin ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän ja Euroopan ydinenergiafoorumin perustaminen on viisas siirto. On myös epäilemättä paikallaan viedä asiaa koskevaa keskustelua eteenpäin yhteisön ohjeellisen ydinenergiaohjelman (PINC) mukaisesti, ja huomioida kaikki potentiaaliset ratkaisut keskustellessamme uuteen teknologiaan investoinnista.

Lyhyesti sanoen, energialähteiden yhdistelmä ei tarkoita tiettyjen energialähteiden seulomista vaan kaikkien lähteiden huomioimista. Toivon, että voisimme huomenna hyväksyä tämän päätöslauselman sellaisena kuin suuri enemmistö kannatti sitä valiokunnassa.

  Andris Piebalgs , komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin onnitella Herbert Reulia tämän laatimasta mietinnöstä. Se on viimeisin 10. tammikuuta esitetyn energia- ja ilmastonmuutospaketin seurauksena annettu Euroopan parlamentin mietintö. Vidal-Quadrasin ja Thomsenin laatimat toiset kaksi mietintöä ovat antaneet komissiolle arvokkaan panoksen ehdotusten muokkaamiseksi.

Ensimmäinen niistä koskee sisämarkkinapaketin valmistelua ja toinen uusiutuvista energioista annettavan direktiivin parissa tehtävää työtä. Olen myös hyvin kiitollinen Herbert Reulin ja parlamentin oikeaan aikaan antamasta panoksesta innovatiivisten energiaratkaisujen, puhtaiden fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman alalla.

Monessa suhteessa komissio on jo samoilla linjoilla parlamentin kehotusten kanssa, ja se työskentelee parhaillaan monien mietinnössä määriteltyjen, vielä ratkaisemattomien kysymysten parissa.

Euroopan on saavutettava ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeva tärkeä tavoite. Tätä varten, sekä toimitusvarmuuden takaamiseksi, tarvitsemme hiilidioksidipäästöiltään alhaista erittäin tehokasta energiateknologiaa. Myös fossiilisia polttoaineita on käytettävä kestävämmällä tavalla. Ilmastonmuutosta koskevien tavoitteidemme saavuttaminen tulee lisäksi olemaan vaikeaa ilman ydinvoimaa.

Haluaisin aluksi käsitellä innovatiivisia energiaratkaisuja. Komissio aikoo esittää marraskuun lopulla Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman. Eurooppa on osoittanut tehokkuutensa sääntelykehyksen luomisessa vähäpäästöisen teknologian tukemiseksi. Energiansäästöä ja uusiutuvia energioita koskevat tavoitteet on sovittu. Rakennamme myös todelliset sisämarkkinat. Nämä tekijät luovat epäilemättä perustan kolmannelle teolliselle vallankumoukselle.

Tämä ei kuitenkaan ole läheskään riittävää. Jos olemme riippuvaisia vähäpäästöisen teknologian tuonnista, emme saavuta toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä koskevia tavoitteitamme.

Komission tekemät analyysit osoittavat Euroopan jääneen jälkeen vähähiilisen teknologian kehittämisessä. Käytännössä emme kykene muuntamaan EU:ssa tehtävää korkeatasoista perustutkimusta maailmanluokan teknologiaksi. Emme nykyään keskity riittävästi tutkimuksen ja yrityskehityksen kohtaamiseen rakentamalla pilotti- ja esittelylaitoksia toiminnan aloittamiseksi kaupallisessa mittakaavassa.

Jotta Eurooppa voisi johtaa muuta maailmaa innovaatiossa ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden alalla, on tärkeää tehostaa innovatiivisiin energiaratkaisuihin investoitujen resurssien hallintaa.

Näin ollen tarvitsemme parempaa ja yhteistä strategista suunnittelua EU:n tasolla, sekä energiateknologisten ohjelmien ja toimenpiteiden tehokkaampaa täytäntöönpanoa.

Lisäksi, kuten Herbert Reulin mietinnössä todettiin, on tarpeen lisätä energiateknologiatutkimuksen ja tuotteiden demonstroinnin taloudellisia ja inhimillisiä resursseja.

Olemme jo korottaneet energiabudjettia seitsemännessä puiteohjelmassa 50 prosentilla ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa 100 prosentilla. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Euroopan parlamentin vankkaa tukea.

Myös jäsenvaltiot ovat lähteneet tälle tielle, ja olen vakuuttunut, että yksityinen sektori tekee samoin, kunhan puitteet ovat sopivat. Tämä koskee etenkin teollisen mittakaavan esittelyhankkeita ja varhaista markkinoille saattamista, sekä pienten ja keskisuurten yritysten olennaista roolia.

Käsittelen nyt mietinnön toista osiota eli konventionaalisiin energianlähteisiin liittyviä haasteita. Meidän on tunnustettava, että ne tulevat olemaan keskeisessä asemassa energialähteiden yhdistelmässä vielä monien vuosien ajan.

Jaamme saman näkemyksen: on tarpeen siirtyä perinteisistä kestäviin fossiilisiin polttoaineisiin. Komissio ryhtyy ennen vuoden loppua lisätoimiin tarkastellakseen nykyaikaisten teknologioiden käyttämistä sähköntuotannossa fossiilisista polttoaineista.

Komissio käsittelee etenkin kysymystä, joka koskee hiilidioksidin talteenoton ja geologisen varastoinnin oikeudellisia puitteita. Aiomme antaa lainsäädäntöehdotuksen luodaksemme sääntelykehyksen, joka takaa oikeusvarmuuden sekä kansalaisten luottamuksen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian (CCS) turvallisuuteen. Valmistelen lisäksi parhaillaan tiedonantoa poliittisen kehyksen luomiseksi CCS-teknologian tueksi.

Olen samaa mieltä siitä, että CCS-teknologian kaupallisen elinkelpoisuuden takaaminen edellyttää merkittäviä tutkimusponnisteluja. Tästä syystä CCS sisällytetään strategisen energiateknologiasuunnitelman strategisten teknologioiden joukkoon. Samasta syystä aiomme myös tiedottaa siitä erikseen lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä.

Jatkuvien tutkimus- ja kehitysponnistelujen rinnalla EU:n on edettävä esittelylaitosten rakentamisessa. Tällaisista hankkeista saadaan verratonta kokemusta. Niiden ansiosta voimme optimoida olemassa olevat teknologiat sekä tunnistaa jäljellä olevat haasteet ja vastata niihin.

Päämäärä on selvä: haluamme nähdä useita laajamittaisia esittelylaitoksia toiminnassa EU:ssa vuoteen 2015 mennessä, ja tuoda teknologian markkinoille vuoteen 2020 mennessä. Näin ei tule käymään ilman Euroopan yksityisen sektorin lujaa sitoumusta ja vahvaa, kannustavaa hallituspolitiikkaa. Komissio on valmis johtamaan kehitystä, mutta jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin täysi tuki on tarpeen.

Käsittelen nyt ydinvoimaa. Panen tyytyväisenä merkille, että ydinenergiaa koskeva viestinne on täysin yhtäpitävä laajaa kannatusta talous- ja sosiaalikomiteassa saaneen ohjeellista ydinalan ohjelmaa koskevan komission tiedonannon päätelmien kanssa.

Iloitsen myös siitä, että 12. lokakuuta pidettiin ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän ensimmäinen kokous. Asiantuntijaryhmän tehtävänä on asteittain muodostaa yhteinen kanta ja lopulta nostaa ydinturvallisuuden tasoa.

Jaan mietinnössä esitetyn näkemyksen, jonka mukaan avoimen keskustelun käyminen ydinvoimasta on olennaisen tärkeää. Tästä syystä komissio on perustanut muiden energiafoorumien kaltaisen ydinenergiafoorumin. Sen tarkoituksena on laajentaa ydinvoimasta käytävää keskustelua ja ottaa mukaan kaikki asianomaiset toimijat.

Tämän myös Bratislavan/Prahan foorumina tunnetun keskustelupiirin ensimmäinen tapaaminen järjestetään 26.–27. marraskuuta. Uskon sen lisäävän avoimuutta mahdollistamalla kaikkien sidosryhmien kuulemisen ja niiden keskinäisen ajatustenvaihdon. Iloitsen siitä, että myös Euroopan parlamentti osallistuu tapaamiseen.

Haluaisin jälleen kerran onnitella esittelijää ja varjoesittelijöitä erinomaisesta mietinnöstä. Kiitän Euroopan parlamenttia tuesta ja yhteistyöstä. Käytämme varmasti tätä mietintöä tulevassa työssämme, ja odotan innolla asiasta käytävää keskustelua.

  Margrete Auken (Verts/ALE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DA) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, mutta tämä mietintö ei ole kelvollinen eikä myöskään sen yhteydessä tehty työ ole ollut kelvollista. Miksi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta ei ole kuunnellut muiden valiokuntien mielipidettä? Kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta pahoittelen sitä, että meiltä on pyydetty lausuntoa vain komission kannasta hiilidioksidipäästöihin. Energiatehokkuuden ja säästöjen suhteen tärkein kritiikkimme on aivan liian heikkoa. Nämä ovat lisäksi aivan ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä kehittyvien maiden kannalta. Säästöjen kautta voidaan saada talteen valtavia määriä energiaa ja tunnettua teknologiaa on saatavilla. Ainakin kehittyvien maiden osalta se on huomattavasti tärkeämpää kuin CCS-teknologia. Näin on yleensä myös teollisuusmaissa. Lisäksi, miksi öljy on unohdettu kokonaan? Öljyn korkea hinta on valtava taakka kehittyville maille etenkin liikennealalla, jolla öljy on hallitsevassa asemassa. Tehokkuuden parantamisen lisäksi tarvitaan muunlaisia liikennemalleja. Uusiutuva energia on kuitenkin keskeistä kehitysmaiden kehitykselle, josta syystä on groteskia, että sitä on tuskin mainittu mietinnössä. Ehdotus on töykeä, eikä kehitysyhteistyövaliokunnan näkemyksiä ole huomioitu lainkaan. Sen vuoksi haluaisin kehottaa kaikkia ottamaan tämän puheeksi huomenna.

  Bogusław Sonik (PPE-DE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, yhdyn Herbert Reulin mielipiteeseen sähköntuotannon ja toimitusten monipuolistamisen sekä energiatehokkuuden ja energiankäytön parantamisen osalta. Luonnonvarojen jatkuva hupeneminen ei ole uutta energiantuotannon alalla työskenteleville tieteilijöille. Johtavat tutkimuskeskukset ovat jo vuosien ajan seuranneet luonnonvarojen kulutuksen kehitystä ja julkaisseet hälyttäviä raportteja. Niiden tulokset osoittavat täysin selvästi, että jatkuva riippuvuus pelkästään perinteisistä energiantuotantomenetelmistä voisi johtaa tulevaisuudessa maailmantalouden energiakriisiin. Luonnonvarojen hupeneminen merkitsee, että Euroopan on lisättävä tuontia naapurimaista, joka voi johtaa asteittain riippuvuuteen toimittajista. Olemme jo nähneet tällaisen politiikan negatiiviset seuraukset moneen otteeseen naapurimaissamme.

Tästä syystä tärkeimpiä Euroopan unionia odottavia haasteita on energialähteiden monipuolistaminen sekä uusien energiantuotantotekniikoiden kehittäminen. Tämän alan positiivinen toiminta hyödyttää yhteiskunnan ja talouden lisäksi myös luonnonympäristöä. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin korostaa, että kaikki maat eivät kykene toteuttamaan politiikkaa lyhyellä aikavälillä. Se johtuu historiallisista olosuhteista, joiden tuloksena energia-ala oli näissä maissa monien vuosien ajan alikehittynyt EU:n vanhoihin jäsenvaltioihin verrattuna. Haluaisin siis korostaa erään tällaisen maan kansalaisen näkökulmasta, että kuten totesin, Puolassa tai muissa alueen maissa on tapahduttava mittavampaa kehitystä kuin Länsi-Euroopan maissa sähköalan nykyaikaistamiseksi. Pyydän teitä huomioimaan tämän seikan. Ilmastonmuutoksen huomioon ottaen EU:n olisi osallistuttava enemmän puhtaan kivihiiliteknologian kehittämiseen, sillä se on paras ratkaisu luonnonympäristön kannalta etenkin maissa, joiden energia-ala on pitkälti riippuvainen kivihiilen käytöstä.

  András Gyürk, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Kiitän tilaisuudesta puhua, arvoisa puhemies. Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, nyt käsiteltävässä mietinnössä tuodaan selvästi ilmi, että tärkeät perusteet puhuvat perinteisten energiamuotojen käyttöä vastaan. Nykyisin tässä yhteydessä puhutaan varsinkin ilmastonmuutoksesta. Sen lisäksi, että fossiilienergia osallistuu maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen, se lisää Euroopan riippuvuutta ulkopuolisista toimittajista.

Viittaan Unkarin esimerkkiin havainnollistaakseni asiaa. Raaka-aineiden saatavuus maassa on vähäistä, ja kaasun osuus energialähteiden yhdistelmässä on 50 prosenttia, josta 80 prosenttia saadaan yhdestä ainoasta ulkoisesta lähteestä eli Venäjältä. Tästä aiheutuvalla riippuvuudella on kauaskantoisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia, jonka lisäksi sillä voi olla suuri vaikutus Unkarin kansainvälisiin suhteisiin. Samalla kuitenkin nämä ja muut vastaavat luvut osoittavat, että perinteiset energialähteet ovat väistämättä tärkeässä asemassa Euroopan energiantuotannossa tulevina vuosikymmeninä, vaikka uusiutuvat energiat saavatkin jalansijaa. Päinvastaisen väittäminen olisi käytännössä sama, kuin jos pistäisimme päämme pensaaseen.

Hyvät parlamentin jäsenet, perinteisten energialähteiden tarpeellisuuden ja niihin liittyvien riskien välinen ristiriita on kuitenkin ratkaistava. Herbert Reulin mietintö sisältää mielestäni tarpeelliset työkalut tätä varten. Olen esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä, että Euroopan unionin on keskityttävä perinteisiä energialähteitä koskevan politiikan laadinnassa kolmeen perustavoitteeseen: tehokkuuden lisääminen, ja siihen liittyen, tutkimus- ja kehityspotentiaalin hyödyntäminen, sekä ulkoisista lähteistä riippuvuuden vähentäminen. Paras esimerkki viimeisestä on Nabucco-hanke; kyseisen kaasuputken rakentaminen merkitsisi suurta edistysaskelta kohti lähteiden monipuolistamista, joten on yhteisön edun mukaista toteuttaa hanke. Kiitos paljon, arvoisa puhemies.

  Adam Gierek, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, energia on keskeinen tekijä markkinoiden kilpailukyvyn sekä EU:n asukkaiden elämänlaadun kannalta. Tästä syystä olennaisten poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden on oltava kestävän energiantuotannon toimivuus, kokonaiskäytön tehokas vähentäminen ja energiatoimitusten luotettavuus ja turvallisuus. Näiden tavoitteiden saavuttaminen johtaa myös turvalliseen yhteiskuntaan. Emme saa unohtaa, kuinka paljon kansalaiset maksavat suoraan tai epäsuorasti jokaista energiayksikköä kohti. EU:n jäsenvaltioiden talouden kilpailukyky riippuu muiden tekijöiden ohella alueellisten resurssien eli fossiilisten polttoaineiden tehokkaammasta käytöstä. Näin tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun komissio antaa takeita siitä, ettei päästökauppajärjestelmä hankaloita nykyisten hiilikäyttöisten voimaloiden korvaamista nykyaikaisemmilla laitoksilla, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alhaisemmat. Puola on jo vähentänyt päästöjä 32 prosentilla vuoden 1988 jälkeen, kun taas EU:n vanhat jäsenvaltiot ovat samana aikana tehneet huomattavasti vähemmän. Vuosittaiset päästöt henkeä kohti ovat nykyään Puolassa seitsemän tonnia, kun EU:n vanhoissa jäsenvaltioissa luku on jopa kaksinkertainen. Näin ollen Puolan kannalta ei olisi oikein joutua leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä jyrkästi vielä 30 prosentilla ensi vuodesta alkaen. Tällaisella komission päätöksellä olisi erittäin epäsuotuisia yhteiskunnallisia seurauksia.

Kotimaatani ei tule uhrata ilmastohysterialle. Hyvin tiedetään, että ilmasto on muuttunut, muuttuu edelleen ja tulee muuttumaan jatkossakin, ja että meidän on ehkäistävä muutoksen seurauksia eli kuivuutta, tulvia ja juomaveden puutetta. Oikeudenmukaisuus edellyttää kuitenkin hiilidioksidipäästöjen vähennysten suhteuttamista asukaslukuun EU:n jäsenvaltioissa. On tärkeää välttää päästökustannusten määrääminen mielivaltaisesti vähennystavoitteiden ja epäselvien periaatteiden pohjalta. Kilpailukyky ei saa olla riippuvainen vilpillisistä markkinatuista, ja energian hinnan on heijastettava sen todellisia kustannuksia. On paikallaan hyödyntää kaikkia testattuja menetelmiä, muun muassa biologisia menetelmiä, hiilidioksidin sekä metaanin sitomiseksi. Etusija olisi kuitenkin annettava nyt ehdottomasti sellaisille menetelmille, joilla tehostetaan primäärienergian muuntamista muiksi energiamuodoiksi käyttämällä teknisiä pilottilaitteistoja kivihiilen kaasutusta ja nesteytystä varten, sekä vedyn valmistukselle.

Haluaisin lopuksi kiittää vilpittömästi esittelijää Herbert Reulia hedelmällisestä yhteistyöstä tämän mietinnön laadinnassa. Siinä esitetään kattava ja tasapainoinen pitkän tähtäimen toimintamalli fossiili- ja ydinenergian aiheuttamien ongelmien käsittelemiseksi.

  Šarūnas Birutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan heti alkuun onnitella Herbert Reulia sekä perusteltuja tarkistuksia esittäneitä parlamentin jäseniä tasapainoisesta mietinnöstä ja heidän sen parissa tekemästään uutterasta työstä.

Kaikkiin käsiteltyihin energialähteisiin on kiinnitetty mietinnössä riittävästi huomiota samalla kun siinä on korostettu asianmukaisesti vaihtoehtoisten energialähteiden ja uuden energiateknologian tärkeyttä.

Energialähteiden monipuolistaminen on keskeisessä asemassa energiaturvallisuuden varmistamisessa, mikä puolestaan on elintärkeää kotimaalleni Liettualle. Kyseessä on epäilemättä herkkä alue, sillä kotimaani on täysin riippuvainen yhdestä toimittajasta eikä vaihtoehtoja ole. Mahdollinen ratkaisu voisi olla turvallisen ja nykyaikaisen ydinvoimalan rakentaminen. Se loisi pohjan sekä maamme poliittiselle turvallisuudelle että sen taloudelliselle vakaudelle.

Mietinnöstä käydyissä keskusteluissa on vaihdettu erilaisia näkemyksiä ydinvoiman tulevaisuudesta.

Vaikka vaihtoehtoisten energialähteiden tärkeys ja niiden mahdollinen valta-asema tulevaisuudessa on tunnustettava täysin, meidän olisi kuitenkin kehitettävä käytännönläheinen lähestymistapa ydinvoimaan ja kohdattava se tosiasia, että ydinvoimalat tuottavat 30 prosenttia EU:ssa tuotetusta energiasta. Se auttaa osaltaan toteuttamaan Kioton tavoitteet ja lisää energian toimitusvarmuutta.

Pidän Euroopan kansalaisten turvallisuuden nimissä ydinvoiman tuomitsevien ”vihreiden” innokkaasti esittämiä tarkistuksia tekopyhinä, sillä se voisi lisätä toisten Euroopan kansalaisten turvattomuutta.

Haluaisin kannustaa kollegoitani suvaitsevaisuuteen ja tukemaan säännöksiä, jotka sallivat kunkin maan päättää itse, hyväksyykö se turvallisen ydinenergian käytön vai ei. Voimme päästä oikeaan päätökseen vain vaihtamalla näkemyksiä ja kuuntelemalla erilaisia mielipiteitä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, edustan Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmää tässä perinteisistä energialähteistä ja energiateknologiasta käytävässä keskustelussa, ja haluaisin kiittää Herbert Reulia kattavan mietinnön laadinnasta.

Mietinnön laatija on ensinnäkin oikeassa huomauttaessaan, että myös perinteisistä polttoaineista tuotetun energian tulevaisuuden kannalta tärkeintä on, että Euroopan unionin maat työskentelevät yhdessä tässä asiassa.

Toisekseen, ottaen huomioon, että Euroopan unionin riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista nousee vuoteen 2030 mennessä arviolta 70 prosenttiin ja öljyn osalta jopa 94 prosenttiin, on olennaisen tärkeää hyödyntää maksimaalisesti Euroopan unionin maissa sijaitsevia fossiilivarantoja.

Kolmanneksi, kivihiili on eräs tällainen luonnonvara, jonka maailmanlaajuisista varannoista seitsemän prosenttia sijaitsee Saksassa ja kaksi prosenttia Puolassa. On tärkeää olla kyseenalaistamatta tämän luonnonvaran louhintaa ja energian tuottamista siitä, sillä fossiilisista polttoaineista tuotettu sähkö on edelleen puolta halvempaa kuin uusiutuvista lähteistä saatu sähkö.

Neljänneksi, sähkön tuotantoon kivihiilestä liittyvien ekologisten riskien vuoksi tarvitaan yhteisiä eurooppalaisia investointeja alan uuden teknologian tutkimukseen, jota on rahoitettava Euroopan unionin talousarvion varoista.

Viidenneksi ja viimeiseksi, ydinenergiaan investoivia Euroopan unionin maita on tuettava. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomionne sopimukseen, joka on tehty nykyaikaisen ydinvoimalan rakentamiseksi Ignalinaan Puolan, Liettuan, Viron ja Latvian yhteisen hankkeen puitteissa.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin sanoa Herbert Reulille, että koska vihreiden kielteinen kanta mietintöön on jo tullut jotakuinkin selväksi, aion keskittyä mielestäni kaikkein häiritsevimpiin seikkoihin. Ne ilmenevät myös esittämistämme tarkistuksista.

Mietinnön laadinnan aikana ydinvoiman kriittinen pohdinta oli mahdotonta. Kaikki Euroopassa ilmenneet ongelmat, jotka liittyvät turvallisuuskulttuurin häviämiseen ydinvoimaloistamme, suljettiin pois keskustelusta. Näin siitäkin huolimatta, että Saksan tapahtumat, jotka liittyivät Vattenfall-yrityksen käyttämiin reaktoreihin, olivat juuri tarjonneet silmiinpistävän varoittavan esimerkin. Myöskään jätteiden loppukäsittelyn rahoitusvaikeuksista ei voitu keskustella, sen paremmin kuin kasvavasta uhasta, joka koskee ydinmateriaalin väärinkäyttöä pommien rakentamiseksi tai mahdollisesti terroristisiin tarkoituksiin.

Minun on sanottava teille, hyvä Herbert Reul, että eräs kysymys on todellakin häirinnyt minua, ja puhun tästä ennen tapaamistamme Bratislavassa. Kyse on siitä, että italialainen yritys ENEL suunnittelee nyt vuonna 2007 vievänsä päätökseen Slovakiassa sijaitsevan ydinvoimalan rakennustyöt, jotka aloitettiin Neuvostoliitossa ennen Tšernobyliä. Rakentaminen alkoi Tšekkoslovakiassa kahdeksankymmenluvun alussa, ja rakennustöistä toteutettiin noin kaksi kolmannesta. Nyt ENEL aikoo viedä loppuun voimalan rakentamisen ilman uutta rakennuslupaa ja varmistamatta, että piirrokset noudattavat eurooppalaisia normeja. Tämä on häpeällistä.

Ydinvoiman ylistäjillä ei ole oikeutta sivuuttaa tätä häpeäpilkkua.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, raakaöljy on kalliimpaa kuin koskaan. Se vaikuttaa myös muiden fossiilisten polttoaineiden hintaan. Kaikki energia kallistuu, kun neljä viidesosaa koko EU:n energiankulutuksesta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin.

Kulutusta ei valmistauduta vähentämään, vaan vaaditaan uutta teknologiaa, lisää energiatehokkuutta, hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä uutta ydinteknologiaa, ydinfuusiotutkimus mukaan lukien.

Valiokunnan mietinnössä äänestyksen jälkeen syntyneet, tärkeimpiä vaihtoehtoja koskevat toiveet ja unelmat liittyvät CCS-teknologiaan ja ydinvoimaan. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että nesteytetty hiilidioksidi saadaan turvallisesti varastoitua ikuisiksi ajoiksi. Ei ole merkkejä siitä, että liikenteen infrastruktuurissa investoitaisiin vetytalouteen, saati että voitaisiin käyttää vain hiilidioksidivapaalla sähköllä tuotettuja sähköautoja, kuten mietinnössä vaaditaan. Ydinfuusion kesyttäminenkin vaatinee puoli vuosisataa.

Kaiken kaikkiaan komission ehdotus siitä, että vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia EU:ssa käytettävästä energiasta tuotettaisiin uusiutuvilla polttoaineilla, ei ole uskottava. Se ei ole mahdollista ainakaan EU:n omalla alueella tuotettavilla uusiutuvilla polttoaineilla eikä EU:n suurissa jäsenvaltioissa.

Käsiteltävänä oleva mietintö sisältää yltiöoptimistisen näkemyksen, sillä siihen sisältyy ajatus fossiilisten polttoaineiden käytön jatkumisesta ilman todellisia vaihtoehtoja, ilman minkäänlaisia pidäkkeitä. Fossiilisista polttoaineista luovutaan vasta pakon edessä. Joudumme tällaisen pakon eteen luonnonvarojen ehtyessä ennen vuotta 2020, mutta se ei tapahdu EU:n jäsenvaltioiden suunnitelmallisen toiminnan eikä EU:n julistusten tuloksena. Siihen tarvitaan sekä uutta tahtoa että kauniiden sanojen ja hurskaiden toivomusten ohella todellisia, nykyisen elintapamme haastavia tekoja.

Myös sähkön hinnoittelujärjestelmää, jonka mukaan sähkön tukkuhinnat määräytyvät sähköpörsseissä, on arvioitava uudelleen. Hinnan määrää aina kaikkein kalleimmilla tuotantokustannuksilla tuotettu sähkö, ja myös kalleimmilla päästöoikeuksilla tuotettu sähkö. Kyseisen hinnan saavat kaikki tuottajat. Valitettavasti ei ole takeita siitä, että yhtiöt käyttävät siten hankitut ylisuuret voittonsa energiatutkimukseen, sillä onhan ajan henki se, että ne jakavat voittonsa osinkoina omistajilleen. Päästöoikeuskaupallakin kasvatetaan sähköyhtiöiden voittoja sen sijaan, että vähennettäisiin päästöjä.

  Lydia Schenardi, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esittelijä on oikeassa korostaessaan, että konventionaaliset energianlähteet ovat välttämättömiä vielä joidenkin vuosikymmenten ajan. Hän on myös oikeassa vaatiessaan energialähteiden ja toimitusten monipuolistamista, turvallisempaa ja ympäristöystävällisempää energiantuotantoa sekä tehokkaampaa käyttöä.

Sen sijaan suhtaudumme epäilevämmin hänen vaikuttimiinsa. Ensinnäkin siksi, että ilmoitetut syyt toistavat enimmäkseen vain myyttiä ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen aikaansaamasta ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin yhä useammat tiedemiehet kyseenalaistavat ei itse ilmastonmuutosta – ilmasto on aina ollut jatkuvassa muutoksessa – vaan globaalin lämpenemisen sekä hiilidioksidin roolin ja ihmisten vastuun tässä muutoksessa. Paljon puhuttu CCS-teknologia eli hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, joka on mietinnössä tärkeässä asemassa mutta jonka pitkän aikavälin riskejä emme tunne hyvin, vaikuttaa näin ollen vain eräänlaiselta hätäratkaisulta.

Toisekseen, huolimatta tavanomaisista vakuutteluista koskien valtioiden ensisijaista vastuuta energiavalinnoistaan, esittelijä pyrkii kuitenkin ohjaamaan näitä valintoja. Tarkoitan tällä sijaa, joka mietinnössä on annettu ydinvoimalle, vaikka se on mitä suurimmassa määrin kunkin jäsenvaltion itsenäinen valinta, eikä tätä kysymystä voida tarkastella vain hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta.

Lopuksi, mietinnössä ei mainita lainkaan globalisaation johtavan fossiilienergian suurkulutukseen. Tässä suhteessa ei ole viatonta suosia kansainvälistä kauppavaihtoa paikallisten ja kansallisten pienten toimitusverkkojen kustannuksella. Komission monien vuosien ajan harjoittama toiminta, eli ääriliberaali kauppapolitiikka, markkinoidemme avaaminen maailmanlaajuiselle kilpailulle sekä kieltäytyminen kaikesta talouden suojelusta mistään syystä, on pitkälti vastuussa niistä ongelmista, jotka se väittää nyt haluavansa ratkaista.

  Roger Helmer (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on paljon hyvää. Totta kai se kumartaa rituaalinomaisesti ilmastonmuutoshysterian puoleen, vaikka väitteet hiilidioksidin ja ilmaston välisestä yhteydestä kyseenalaistetaan yhä laajemmin. Mietinnössä tunnustetaan kuitenkin myös, että on tärkeää monipuolistaa energialähteitä ja käyttää energialähteiden yhdistelmässä fossiilisia polttoaineita, muun muassa kivihiiltä. Mietinnössä korostetaan energiaturvallisuuden tarvetta, jolta osin siinä painotetaan oikeutetusti energiatehokkuutta, kotimaisten luonnonvarojen kuten kivihiilen jatkuvaa hyödyntämistä ja ydinvoimaa – sekä nykyistä ydinfission hyödyntämistä että olennaisen tärkeää ydinfuusion tutkimusta, johon kohdistuu suuria toiveita.

Kaikkein huomattavinta tässä energiakeskustelussa on se, kuinka vihreät ja heidän kanssamatkustajansa tuskailevat hiilidioksidipäästöjen suhteen samalla kun he vastustavat ainoata yleisessä käytössä olevaa vähähiilistä teknologiaa. Öljyn hinnan ollessa 90 dollaria barrelilta Rebecca Harmsin on aika tunnustaa, että ydinvoima on edullisin, turvallisin, puhtain, kestävin ja ennustettavin saatavilla oleva peruskuorman tuotantoteknologia. Kuten kollegani Alejo Vidal-Quadras on sanonut, ydinjätteen loppukäsittely on vain tekninen ongelma, ja se on nyt ratkaistu.

  Jan Březina (PPE-DE). - (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi antaa tunnustusta esittelijän työlle, sillä hän on laatinut tasapainoisen ja realistisen mietinnön, joka heijastelee viimeisintä kehitystä. Arvostan myös parlamentin aloitetta, sillä kyseessä on yksi harvoista perinteisiä energialähteitä käsittelevistä mietinnöistä.

Olen vakuuttunut, että seuraavien parin vuosikymmenen aikana fossiiliset polttoaineet pysyvät korvaamattomina energialähteiden yhdistelmässä, ja ne olisi siksi huomioitava asianmukaisesti. Uusiutuvat energialähteet ovat tärkeitä, vaikka ne eivät voi korvata perinteisiä lähteitä. Kuten mietinnössä todetaan, meidän olisi pyrittävä kehittämään uutta teknologiaa, joka mahdollistaa energiantuotannon pienemmin ympäristövaikutuksin, kuten puhdasta kivihiiliteknologiaa. Nyt kun energiankulutus kasvaa jatkuvasti, mutta uusi teknologia nykyisten energialähteiden korvaamiseksi puuttuu, liian yksipuolinen keskittyminen uusiutuviin energialähteisiin voisi paradoksaalisesti kiihdyttää jäsenvaltioiden riippuvuutta tuontienergiasta. Energiasta on tullut kaikkein strategisin kulutushyödyke, jonka vuoksi puheet perinteisten lähteiden korvaamisesta kokonaan voivat kyllä olla suosittuja, mutta ne ovat hyvin vastuuttomia.

Katson terveen järjen voitoksi, että mietinnössä kiinnitetään riittävää huomiota ydinvoimaan. Mikäli olemme vakavissamme hiilidioksidipäästöjen laskemista lähes nollatasolle koskevan strategian suhteen, emme voi hylätä ydinvoimaa, joka on epäilemättä puhtaimpia energialähteitä. Meidän ei tule ponnistella yksin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, vaan meidän olisi pyrittävä vakuuttamaan muut suurvallat saadaksemme ne liittymään meihin. Elleivät muut maat kuten Yhdysvallat, Kiina ja Intia toteuta samanlaisia toimia, toimenpiteillämme ei ole todellista vaikutusta maailmanlaajuisella tasolla, sillä niillä voidaan vaikuttaa vain noin seitsemäsosaan maailmanlaajuisesta hiilidioksidin tuotannosta.

Lopuksi ehdottaisin, että esittelijä tutkii tarkemmin eri ydinreaktorien eroja. Tšernobylissä räjähtänyttä reaktoria ei voida verrata Tšekin tasavaltaan asennettaviin reaktoreihin.

  Reino Paasilinna (PSE). - (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Reulin mietintö herättää tärkeän kysymyksen siitä, mihin suuntaan Eurooppa ja maailma kulkevat energian suhteen. Konfliktit jatkuvat. Kauanko me pystymme rajaamaan ne?

Fossiilienergialle ei nykyoloissa ole nopeaa vaihtoehtoa, ei edes jos säästäisimme, kuten voisimme huomattavasti enemmän säästää energiaa. Öljyn osuus on noin 37, kaasun 24 ja kivihiilen 16 prosenttia. Fossiilisten polttoaineiden osuus energiastamme on peräti 77 prosenttia. Tiedämme, että kansainvälinen energiavirasto ennustaa, että maailman energiankulutus kasvaa yli puolitoista prosenttia vuodessa. Fossiilienergian kulutuksen odotetaan kasvavan vielä sitäkin enemmän, sillä suuret kehittyvät maat eivät juuri luota tuulivoimaloihin. Energiankäytön kasvusta kehitysmaiden osuus on 70 prosenttia ja yksin Kiinan osuus 30 prosenttia. Fossiilivarannot ovat siis loppumassa ja keskittymässä yhä harvempiin käsiin.

Energiajärjestelmän muuttaminen vie vuosikymmeniä. Aika on loppumassa, kyse on oikeastaan kilpajuoksusta. Ellemme pysty järjestämään ympäristö- ja energiakysymyksiä, emme pysty takaamaan rauhaa.

Joitakin toiminta-aloja mainitakseni tarvitsemme ponnekasta tutkimusta, tuotekehittelyä ja uusia teknologioita, ja lisäksi meidän on muutettava omaa käyttäytymistämme. Emme edes tee Euroopassa ponnekasta tutkimusta, vaikka marssimme kohti korkeampaa riippuvuutta, korkeampia hintoja ja konflikteja. Kuulin juuri, että Yhdysvallat käyttää viisinkertaisesti ympäristötutkimukseen rahaa unioniin verrattuna. Mistä johtuu, että Lissabonin tietopohjainen talous toimii näin?

Lopuksi todettakoon, että energialla on sosiaalinen ulottuvuutensa. Hinnat ovat nousseet muutamassa vuodessa 50 prosenttia.

  Anne Laperrouze (ALDE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Herbert Reulin mietintö on erinomainen, hyvin perusteellinen mietintö, ja onnittelen häntä tästä. Olen kuitenkin yllättynyt kivihiilelle mietinnössä annetusta painoarvosta.

On totta, että kivihiili on runsas energialähde. Se on myös maailmanlaajuisesti laajimmin saatavilla oleva fossiilinen energialähde. Olen kuitenkin huolissani sen yhä tärkeämmästä asemasta sähköntuotannossa. Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian on määrä ratkaista kivihiilivoimaloiden kasvihuonekaasupäästöjen ongelma. Myönnän olevani skeptinen tämän suhteen. Hiilivoimalaitosten kukoistaessa eri puolilla maailmaa, voidaanko kaikki voimalat varustaa hiilidioksidin talteenottolaitteistoin? Kuinka voidaan estää ns. puhtaiden hiilikäyttöisten voimaloiden hiilidioksidipäästöt? Puuenergian, kivihiilen ja sittemmin öljyn valtakausien jälkeen, emmekö ole vaarassa palata takaisin kivihiilen aikakaudelle?

Päättääkseni puheenvuoroni optimistisempiin näköaloihin sanoisin, että mietinnön vahvuutena on Euroopan strategista energiateknologiasuunnitelmaa koskeva ehdotus. Suunnitelmassa on huomioitava tarve monipuolistaa energialähteitä vaiheittain vuosiin 2020, 2030 ja 2050 mennessä, sekä alueellisten luonnonvarojen käytön tärkeys.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, mietinnössä luetelluista energialähteistä vain kivihiiltä, olipa se antrasiittia tai ruskohiiltä, löytyy Euroopan unionista suuria määriä. Muiden energiantuotannon polttoaineiden suhteen olemme yleisesti ottaen riippuvaisia tuonnista. Energian kysyntä lisääntyy kasvun myötä. Toistaiseksi ei ole selvää, kuinka hyvin onnistumme kehittämään tuotantoa uusiutuvista energialähteistä tai vetypolttokennoista, mutta myös ne edellyttävät energiaa. Tästä syystä, ja valtavista ponnisteluista huolimatta, kivihiilestä käytettävissä olevana energialähteenä ei tule luopua liian nopeasti. Emme tee riittävästi kehittääksemme kivihiilestä puhdasta energiaa. Kivihiilen jalostukseen sekä höyrykattiloiden ja generaattorien tehokkuuden parantamiseen olisi suunnattava enemmän varoja. Energiaturvallisuus on säilytettävä, ja yksi keino siihen on kivihiili, jota on lähes kaikissa EU:n maissa. Meillä ei ole varaa ylenkatsoa omia luonnonrikkauksiamme.

Lopuksi haluaisin onnitella Herbert Reulia ja hänen kollegoitaan erinomaisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä, jolle annan täyden tukeni.

  Alyn Smith (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on hyvä nähdä teidän työskentelevän rinnallamme yömyöhään saakka.

Euroopalla on suurta potentiaalia uusiutuvaan energiaan. Me Skotlannissa tiedämme tämän paremmin kuin useimmat muut. Kuten Rebecca Harms sanoi, poliittiselle ryhmälleni vaikeuksia aiheuttavat mietinnön ydinvoimamyönteiset näkemykset. Oma mielipiteeni on, että meidän on varmistettava myös muiden energialähteiden kuin ydinvoiman tutkiminen ja niiden parantamiseen pyrkivä tutkimus.

Päätöslauselmaehdotuksen 47 kohdassa mainittu hiilidioksidin talteenottoteknologia on kokeellisella asteella mutta lupaavaa, ja 47 kohdassa kehotamme komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti selkeät poliittiset suuntaviivat hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaan liittyvän tutkimuksen edistämiseksi. Arvoisa komission jäsen, ilahduin kuullessani, että aiotte tehdä näin. Tämä on tärkeää, sillä jäsenvaltiot eivät pysty siihen omin keinoin.

Skotlannissa Peterheadin kaupungissa tehtiin maailmanluokan ehdotus esittelylaitoksen rakentamiseksi. Lontoon hallitus ei asettanut hanketta etusijalle, ja tästä seuranneen poliittisen epävarmuuden vuoksi kyseinen hanke toteutetaan kyllä – tosin Kaliforniassa.

Eurooppa voi olla johtoasemassa tässä asiassa; tutkimuspotentiaalimme ansiosta voimme olla maailmanlaajuisesti merkittävä toimija, mutta sitä varten on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin. Iloitsen siitä, että komissio aikoo edistää mietintöön sisältyviä ideoita.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). - (CS) Haluaisin esittää kymmenen huomiota Herbert Reulin mietinnöstä. Kyse on erinomaisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä, joka on mielestäni laadittu Antoine de Saint Exupéryn hengessä. Hänen sanojensa mukaan tehtävämme ei ole ennustaa, vaan auttaa saavuttamaan tulevaisuuden tavoitteet.

Mietinnössä on lueteltu lähes kaikki perinteiset energialähteet, paitsi ehkä – vihreitä jäseniä miellyttääkseni – eboniittisauvat ja ketunhännät. Mutta vitsit vitsinä, annan tunnustusta energia-alaa ohjaavien yleisten sääntöjen kattavalle käsittelylle mietinnössä. Kuten professori Semjonovin historialliset löydökset vahvistavat, samat peruslait ovat olleet voimassa sitten esihistoriallisten ja muinaisten aikojen: ihmiset ovat yhtäältä pyrkineet vähentämään tekniikoiden energiaintensiteettiä samalla kun he ovat toisaalta pyrkineet tuottamaan enemmän energiaa.

Energialähteiden toimiva yhdistelmä ja kaasun tuonnin monipuolistaminen on mielestäni tänä päivänä elintärkeää. Euroopan yhtenäismarkkinoiden painoarvoa toimitusten vakauden ja luotettavuuden takaajana olisi lisättävä.

Asiaan liittyy tietenkin ympäristöriskejä, joita olisi arvioitava huolellisesti. Esittelijä Herbert Reul viittaa esimerkiksi arktisiin reunameriin, joilla sijaitsee joidenkin arvioiden mukaan jopa neljännes uusista kaasu- ja öljylähteistä.

Komissiota pyydetään epäilemättä tulevaisuudessa toteuttamaan toimia vähentääkseen energiaintensiteettiä BKT-yksikköä kohti. Toinen keskeinen tehtävä on järkevän politiikan laatiminen teknologiansiirtoa varten.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ján Hudacký (PPE-DE). - (SK) Haluaisin onnitella esittelijää Herbert Reulia tämän laatimasta erinomaisesta mietinnöstä. Mietintö tarttuu perinteisten energialähteiden ja teknologioiden alalla vallitsevaan status quoon, samalla kun se kiinnittää huomiota monin keinoin niiden tulevan käytön eri aspekteihin ottaen huomioon tarpeen turvata energiatoimitukset ja vähentää jatkuvasti päästöjä.

Maailmanlaajuisen energiantarpeen kasvaessa Euroopan unionilla ei ole varaa lopettaa kokonaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä, koska ne ovat merkittävässä asemassa energian kokonaistuotannossa, vaikka varannot hupenevatkin jatkuvasti. Energiantuotanto perinteisistä lähteistä on Euroopan unionissa keskimäärin kohtuullisen tehokasta, mutta eräillä jäsenvaltioilla on parantamisen varaa uudemman ja tehokkaamman teknologian käyttöönotossa ja tukemisessa sekä uusien ja tehokkaampien yhteistyöyksikköjen kehittämisessä. Jäsenvaltiot eivät myöskään saisi luoda tarpeettomia esteitä uusille investoinneille fossiilisten polttoainevarantojen hyödyntämiseksi kaikkein kehittyneimmän tekniikan avulla.

Toinen kysymys, jota haluan käsitellä, on ydinvoima. Kuten tiedämme, ydinenergian hiilidioksidipäästöt ovat lähes olemattomat, ja olen vakuuttunut siitä, että se löytää ennemmin tai myöhemmin paikkansa myös niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat tähän saakka vastustaneet ydinvoimaa ideologisista ennemmin kuin käytännöllisistä syistä. Koska uutta teknologiaa, kuten neljännen sukupolven reaktoreja, kehitetään jatkuvasti (jopa Venäjällä, arvoisa Rebecca Harms), meillä on nyt vaihtoehtoja voimaloiden käyttöturvallisuuden tehostamiseksi entisestään ja käytetyn ydinpolttoaineen varastoimiseksi turvallisesti.

Lopuksi haluaisin sanoa arvostavani sitä, että komission työ osoittaa merkkejä konkreettisesta suunnanmuutoksesta kohti aiempaa avoimempaa ja objektiivisempaa näkemystä ja ydinvoiman hyötyjen arviointia. Tämä on johtanut sellaisiin aloitteisiin kuin Euroopan ydinenergiafoorumi, jonka avajaiskokous pidetään myöhemmin tänä vuonna marraskuussa Bratislavassa, kuten parlamentissa on kerrottu. Euroopasta on pitkään puuttunut tällainen pysyvä keskusteluareena, joka edistää kokemusten, tiedon ja näkemysten vaihtoa. Tällainen vaihto on hyödyllistä sekä asiantuntijoille että suurelle yleisölle, ja oletan sen olevan hyödyksi myös vihreille.

  Hannes Swoboda (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin käsitellä kahta asiaa. Ensimmäinen niistä, jonka suhteen toivon ja uskon meidän pitävän lujasti yhtä, on näkemys, jonka mukaan perinteiset energialähteet, energiamuodot ja teknologiat säilyttävät tulevaisuudessa tärkeän aseman. Se kuvitelma, että voisimme korvata ne kaikki vaihtoehtoisista lähteistä saatavalla energialla, on petollinen. Meidän on kuitenkin parannettava perinteisen teknologian ympäristöystävällisyyttä – se on ehdottoman tärkeää – sekä varmistettava perinteisen teknologian suurempi tehokkuus. Näistä kysymyksistä olemme yhtä mieltä, ja näiltä osin voimme antaa mietinnölle vankan tukemme.

Tilanne on ehkä toinen ydinvoiman osalta. On tehtävä ehdottoman selväksi, ilman jossittelua ja kiertelyä, että kukin maa voi itse valita teknologiansa, eli toisin sanoen valita ydinteknologian tai päättää tulla toimeen turvautumatta ydinvoimaan.

Toinen periaate, jonka on oltava meille kaikille yhteinen, on turvallisuuden asettaminen etusijalle. Kyse ei ole vain energian tuotantoprosessin turvallisuudesta vaan tietenkin myös turvallisesta loppukäsittelystä ja, mikä on erityisen tärkeää nykymaailmassa, jossa globaalin ulottuvuuden merkitys kasvaa jatkuvasti, sellaisen ydinteknologian leviämisen estämisestä, jota voidaan käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin.

Olisin toivonut mietinnön keskittyvän tiukemmin näihin kysymyksiin. Olemme tunnetusti käsitelleet niitä muissa mietinnöissä, ja Euroopan on mielestäni näytettävä parasta esimerkkiä tällä alalla. Riippumatta niin sanoakseni ideologisesta kannasta – olimmepa ydinteknologian puolesta tai sitä vastaan – turvallisuus on asetettava ehdottomalle etusijalle. Toivon meidän parlamentissa sekä tietenkin myös komission pysyvän entistä valppaampina varmistaaksemme, että kaikki turvallisuuskysymykset, ydinsulkukysymykset mukaan lukien, pysyvät etualalla. Muutoin laiminlyömme vastuumme ihmiskuntaa ja maailman rauhaa kohtaan. Toivon tämän viestin välittyvän selkeämmin huomenna eräistä Herbert Reulin mietintöön tehtävistä tarkistuksista.

  Mariela Velichkova Baeva (ALDE). - (BG) Geopoliittisten etunäkökohtien välisen tasapainon löytäminen, teknologisen kehityksen taso ja sen vaikutus talouteen luovat tarpeelliset olosuhteet uuden tilaisuuden antamiseksi ydinvoimalle tärkeänä osana energialähteiden yhdistelmää. Kyse on hyvin tärkeästä ja ajankohtaisesta kysymyksestä nyt käydessämme kiivasta keskustelua ilmastonmuutoksesta, energian toimitusvarmuudesta ja vaihtoehtoisesta ratkaisusta sähköntuotannossa.

Vuonna 2006 Kozloduin ydinvoimala vastasi kotimaassani Bulgariassa 43 prosentista koko maan sähköntuotannosta ja osallistui talouden kestävään kehitykseen. Nämä luvut ovat tietenkin ajalta ennen ydinvoimalan kolmannen ja neljännen yksikön sulkemista 31. joulukuuta 2006. Analyysit osoittavat maailmanlaajuisen sähkönkulutuksen kaksinkertaistuvan seuraavien parin vuosikymmenen aikana. Eri puolilla maailmaa on rakenteilla 31 reaktoria ja muita on suunnitteilla. Tämä dynaaminen prosessi osoittaa, että ratkaisuja etsitään aktiivisesti nykyaikaisen talouden kohtaamiin haasteisiin vastaamiseksi, edullisen ja puhtaan energian tarjoamiseksi, ilmastonmuutoksesta selviytymiseksi, Kioton pöytäkirjan mukaisten kasvihuonekaasun päästökiintiöiden noudattamiseksi, toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja riippuvuuden vähentämiseksi tuontikaasusta ja -öljystä. Palautettuani mieliin vielä yhden tosiseikan, eli että ydinvoimalat tuottavat nykyisin kolmanneksen Euroopan unionin sähköstä, totean lopuksi, että nyt on ehkä ydinvoiman renessanssin aika.

  Vladimír Remek (GUE/NGL). - (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, mietintöä on kiitettävä energialähteiden yhdistelmän kaikkien sektoreiden huomioimisesta samalla kun siinä tarkastellaan erityisesti perinteisiä lähteitä. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä on todellakin tehostettava.

Olen kuitenkin vakuuttunut, ettemme useista syistä voi tulla toimeen ilman ydinvoimaa. Kestävä kehitys, kilpailukyvyn säilyttäminen sanan laajimmassa merkityksessä, todellinen ympäristönsuojelu ja päästövähennykset ovat vain joitakin esimerkkejä näistä syistä. Alamme lopultakin keskustella ydinenergiasta antamatta hyödyttömien tunteiden ohjata meitä, vaikkakin eräät esitetyt tarkistukset ja jopa eräät puheenvuorot todistavat edelleen tästä asenteesta.

Iloitsen siksi kuullessani komission ja muiden EU:n toimielinten taholta realistisia ääniä, jotka puhuvat ydinenergian säilyttämisestä yhdistelmässä tulevaisuudessakin. Monissa maissa ydinvoima on jo olennainen energialähde, joka takaa paljon puhutun energiariippumattomuuden ja -turvallisuuden. Viimeinkin näyttää siltä, että jatkamalla kiintiöihin ja prosenttiosuuksiin perustuvaa politiikkaa emme heitä lasta pesuveden mukana, kuten värikäs tšekkiläinen sanonta kuuluu.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, valiokunta-aloitteinen mietintö, josta äänestämme huomenna, on kolmas ja viimeinen parlamentin asiasta laatima mietintö, ja se on viimeinen osa parlamentin vastausta komission vuoden alussa esittämään energiakatsaukseen.

Kollegamme Herbert Reul on tehnyt valtavan hyvää työtä koko valiokunnassa käydyn keskustelun ajan ja laatinut perinpohjaisen ja johdonmukaisen tekstin, jossa on huomioitu täysin parlamentin jäsenten enemmistön huolenaiheet.

Fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima tulevat pysymään vielä pitkän aikaa energialähteiden yhdistelmämme kärjessä, ja asettamistamme uusiutuvaa energiaa koskevista kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta niiden panoksella ei ole todellista merkitystä vielä vuosikymmeniin. Siksi emme voi heikentää ponnisteluja perinteisten lähteiden tutkimuksen, kehityksen ja innovaation eteen, sillä ilmastonmuutosta, toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä koskevien sitoumustemme täyttäminen edellyttää näiden energialähteiden kestävämpää käyttöä.

Valiokunnan äänestystulos oli erinomainen, sillä siinä korostettiin edistystä, jota on tapahtunut hiilidioksidin talteenoton hallinnassa, sähköntuotannon energiatehokkuuden parantamisessa, liikenteen synteettisten polttoaineiden antamassa panoksessa sekä ydinvoima-alan kilpailukyvyssä.

Eräs parlamentin ryhmä on esittänyt ydinvoimaa käsittelevään osaan lähes 40 tarkistusta, joiden tarkoituksena on muuttaa kaikki objektiiviset ja realistiset viittaukset ydinpolttoaineisiin viittauksiksi uusiutuviin energialähteisiin. Haluaisin muistuttaa heitä siitä, että asiasta on jo äänestetty aiemmassa täysistunnossa. Sallikaa minun vielä sanoa kyseiselle ryhmälle, että sen jäsenet voivat vapaasti elää epärealistisessa maailmassa, mutta me kaikki kärsimme seurauksista, mikäli heidän perustelunsa voittavat lopulta heidän pakkomielteidensä ansiosta. Valtaosa parlamentin jäsenistä toimii mieluummin tosiasioiden pohjalta ja hyödyntää niitä laatiakseen järkevän politiikan, joka ei johda yhteiskuntaamme kollektiiviseen romahdukseen.

  Atanas Paparizov (PSE). - (BG) Heti alkuun haluan onnitella esittelijää Herbert Reulia puolueettomasta ja tasapainoisesta mietinnöstä. Tärkeä ja omaleimainen tekijä mietinnössä on sen sisältämä selkeä määritelmä perinteisten energialähteiden roolista ja tarpeesta hyödyntää niitä yhä tehokkaammin uuden teknologian avulla Euroopan unionin energiavarmuuden turvaamiseksi, samalla kun varmistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden mahdollisimman tarkka noudattaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta. Haluan antaa tukeni päätelmälle, jonka mukaan suurempi panostaminen energiateknologiaan Euroopan ja kansallisella tasolla edistäisi EU:n energiatavoitteiden saavuttamista samalla kun se parantaisi unionin mahdollisuuksia korkeampia tehokkuus- ja turvallisuusnormeja noudattavien palvelujen vientiin.

Haluan käsitellä erityisesti mietinnön ydinvoimaa koskevaa osaa, ensinnäkin koska ydinvoimalla on johtoasema sähköntuotannossa perinteisistä lähteistä, jonka lisäksi on elintärkeää varmistaa, että ydinvoiman tuotannossa noudatetaan korkeimpia ydinturvallisuusnormeja. Tältä osin mietinnön tuki komission pyynnölle ottaa käyttöön yhteiset ydinturvallisuuden turvatasot Euroopan unionissa on olennaista. Haluaisin korostaa erityisesti, että uuden ydinvoimalan rakentamista suunnitteleva Bulgaria kiinnittää suurta huomiota Euroopan unionin kasvavaan rooliin ydinturvallisuuden korkeiden turvanormien noudattamisen varmistamisessa, sekä suotuisien investointiolosuhteiden luomiseen tällaisia laaja-alaisia hankkeita varten, jotka edellyttävät mittavia taloudellisia, aineellisia ja älyllisiä resursseja. Euroopan unionin ja muun muassa ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän sekä perustetun ydinenergiafoorumin työ auttaa osaltaan huomioimaan ydinvoiman EU:n ohjelmissa entistä objektiivisemmin.

  Markus Pieper (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, vaikka onkin tarpeen säätää toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja uusiutuvien energialähteiden kannustamiseksi, parlamentin on ensiarvoisen tärkeää käsitellä myös perinteisten energialähteiden tulevaisuutta. Reulin mietinnössä korostetaan kivihiilen ja ydinvoiman valtavaa merkitystä aluetaloudelle. Pelkästään kivihiilen louhinta työllistää 300 000 henkeä Euroopassa. Taloudellista vahvuutta tuovat myös voimalat ja verotulot. Sähköntuotannostamme noin 60 prosenttia perustuu eurooppalaiseen kivihiileen tai ydinvoimaan. Näiden energialähteiden tehokkuutta ja turvallisuutta on tietenkin parannettava. Meidän on totta kai pyrittävä myös suojelemaan ympäristöä laatimalla uusia säädöksiä muun muassa hiilidioksidipäästöjen sääntelemiseksi.

Lainsäädännön ruuvia ei toisaalta pidä kiristää niin tiukalle, että kivihiili menettää kansainvälisen kilpailukykynsä. Tosiasia on, että uusiutuvat energialähteet eivät kehity yhtä nopeasti kuin toivoisimme. Meitä uhkaavat riippumattomuutemme rajoittaminen ulkopolitiikassa ja energiantoimittajien mielivaltaiset toimet. Ainoa keino tältä uhalta välttymiseksi tulevaisuudessa on strateginen energialähteiden yhdistelmä, johon kuuluvat myös kivihiili ja ydinvoima.

  Andres Tarand (PSE). - (ET) Ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi on tärkeää laskea fossiilisten polttoaineiden palamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt lähes nollatasolle. Ilmastonmuutoksen ei-toivottujen vaikutusten ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi toimiin on kuitenkin ryhdyttävä heti. Puhdas kivihiiliteknologia voi osoittautua mahdolliseksi, mutta emme voi nykyisellään panna siihen kaikkea toivoamme. Euroopan unionin on vähennettävä merkittävästi nykyisiä kasvihuonekaasupäästöjä, ja tämän on pysyttävä ilmastopolitiikkamme kulmakivenä. Iloitsen siitä, että Euroopan parlamentin ilmastonmuutosta käsittelevä väliaikainen valiokunta on hiljattain vahvistanut tiukan kannan Balin ilmastokokouksessa joulukuussa käytäviä neuvotteluja varten.

Puhtaan kivihiiliteknologian tutkimukseen nykyisin käytettävissä olevia varoja voidaan tietenkin lisätä, koska tämän alan tutkimus on tarpeen. Emme kuitenkaan voi odottaa vuosikymmenten ajan tutkimustuloksia ryhtymättä muihin toimiin, jonka vuoksi meidän on nyt keskityttävä välittömästi toteutettaviin toimenpiteisiin, eli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, energiansäästöön ja siirtymiseen laajemmin uusiutuviin energialähteisiin.

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan äänestys on johtanut ydinvoiman liian suureen korostamiseen Reulin mietinnössä ja uusiutuvista energialähteistä on keskusteltu liian vähän. Tästä syystä kannatan täysin parlamentin esittämiä tarkistuksia, sillä ne auttavat tasapainottamaan mietintöä. Pyydän teitä etenkin tukemaan ehdotettuja tarkistuksia, joissa Euroopan komissiota kehotetaan asettamaan uusiutuvat energialähteet Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman keskipisteeseen.

  Vladimir Urutchev (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, minun on aluksi kiitettävä Herbert Reulia, joka luotsasi taitavasti mietintönsä jotakuinkin 200:n valiokuntavaiheessa tehdyn tarkistuksen läpi ja esitteli parlamentille hyvin tasapainoisen, johdonmukaisen ja rehellisen mietinnön, joka on hyvin tähdellinen tänä päivänä ja tulevaisuudessa kohtaamiimme haasteisiin vastaamiseksi. Monet hylätyistä tarkistuksista ovat nousseet uudelleen esiin viime hetkellä, ja meidän on siis poistettava ne jälleen täysistunnossa. Kyseiset tarkistukset eivät ole vahingoksi vain mietinnölle: ne vahingoittavat viime kädessä nimenomaan ympäristöä, jota eräät näistä ehdotuksista väitetysti puolustavat.

Käytän termiä ”rehellinen” tietoisesti, sillä Herbert Reul käyttää mietinnössään oikeita sanoja kuten ”kivihiili” ja ”ydinvoima” sen sijaan, että hän piiloutuisi yleistysten taakse ja puhuisi kestävistä tai uusiutuvista vaihtoehdoista, ja koska on selvää, että tulemme olemaan riippuvaisia fossiilisten polttoaineiden polttamisesta monien sukupolvien ajan. Kannatamme tietenkin uusiutuvia energianlähteitä, koska ne tuottavat tarvitsemaamme puhdasta energiaa. Kuitenkin useimmissa jäsenvaltioissa uusiutuva energia ei vastaa ympäristövaatimuksiin sen paremmin kuin energian kiihtyvään kysyntään tai tarpeeseen pysyä kilpailukykyisinä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Vastuullisina poliitikkoina meidän on hylättävä eilisen opit ja tunnustettava, että kaikilla puhtailla teknologioilla on osansa kehityksessä. Yksinkertaisesti sanottuna, meidän on säilytettävä ydinvoiman osuus ja nostettava sitä nykyisestä – emmekä silti tee tarpeeksi. Esimerkiksi kotimaani Bulgaria pakotettiin tarpeettomasti sulkemaan 2 000 megawatin kapasiteetti turvallista, puhdasta ydinvoimaa.

  Joan Calabuig Rull (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, asettamistamme kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta olemme nähtävästi kaikki yhtä mieltä siitä, että perinteiset energialähteet säilyttävät tärkeän asemansa energialähteiden yhdistelmässämme. Näin ollen myös ydinvoima pysyy tärkeässä asemassa, sillä se on edelleen tarpeen monissa maissa toimitusvarmuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi.

Sen vuoksi on perusteltua suorittaa tutkimusta aloilla, joilla ydinenergian heikkoudet ovat ilmeisimpiä, kuten turvallisuuden tai jätteiden käsittelyn alalla. On kuitenkin huomattava, että mietinnössä kannatetaan selvästi ajatusta, jonka mukaan mahdollinen ydinvoimaan turvautuminen kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen päätösvaltaan, kuten Herbert Reul huomautti heti alkuun.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että eräät tahtovat Euroopan laskevan tulevaisuutensa lähes yksinomaan ydinvoiman varaan ja haluavat alistaa sille uusiutuvien energialähteiden kehittämisen, tehokkuuden parantamisen tai tutkimuksen. Meidän olisi kuitenkin pohdittava erästä seikkaa: mikä on kansalaisten näkemys asiasta?

Olemme huomioineet laajalti todellisen tilanteen, mutta meillä on tietenkin oltava selkeitä painopisteitä. Tältä osin olisi huomattava, että strateginen energiateknologiasuunnitelma, joka komission on määrä esittää meille piakkoin, on siinä tärkeässä asemassa.

Päätavoitteina olisi mielestämme oltava uusiutuvan energian hinnan lasku, rakennusten, teollisuuden ja liikenteen energiatehokkuuden parantaminen, sekä vähähiilisen teknologian edistäminen. Euroopan ja jäsenvaltioiden olisi asetettava nämä tavoitteet etusijalle politiikassaan ja pyrkimyksissään tulevan energiapolitiikan rakentamiseksi.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). - (RO) Euroopan energiatuotanto koostuu monista eri energialähteistä: ydinvoiman osuus on 31 prosenttia, kivihiilen 29 prosenttia, kaasun 19 prosenttia, uusiutuvien energialähteiden 14 prosenttia ja öljyn 5 prosenttia.

Romania tuottaa 13,5 prosenttia energiastaan öljystä, 15,3 prosenttia kivihiilestä ja koksista, ja 5,9 prosenttia energiasta on vesi- ja ydinsähköä. Ydinvoiman osalta on keskeistä varmistaa sen turvallisuus ja etenkin jätteen asianmukainen käsittely. Neljännen sukupolven ydinvoimalaitokset mahdollistavat ydinjätteen paremman käsittelyn ja pienemmän jätemäärän synnyn. Ympäristönsuojelun kannalta erittäin tärkeää on kuitenkin reaktorien jäähdytysvesien käsittely. Tästä syystä ydinvoimaa tuottavien maiden olisi asetettava etusijalle investoinnit radioaktiivisen jätteen turvallisuuteen ja käsittelyyn. Mustanmeren alue on erittäin tärkeässä asemassa Euroopan unionin energialähteiden monipuolistamisessa. Alue on strategisesti tärkeä, ei yksin hiilivetyjen tuomiseksi Kaspianmereltä Euroopan unioniin, vaan myös Romaniassa, Bulgariassa, Turkissa, Ukrainassa ja Venäjällä sijaitsevien hiilivarantojen vuoksi. Työturvallisuuden ja -terveyden varmistaminen kivihiiliteollisuudessa on tärkeää. Niin kauan kuin kivihiiltä käytetään energialähteenä, on tärkeää varmistaa tarpeelliset investoinnit työpaikkojen turvallisuuteen.

  Edit Herczog (PSE). - (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen esittelijää ja kaikkia varjoesittelijöitä. Mietinnön erityisansioksi on luettava, että Euroopan parlamentti on ymmärtänyt ilman epäilyksen häivääkään ja hyväksynyt sen, etteivät ideologiset kysymykset voi syrjäyttää ympäristöllistä ja taloudellista välttämättömyyttä. Jotkin nykyiset jäsenvaltiot ovat pyrkineet juuri tähän viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, mutta kuten tiedämme, ne ovat epäonnistuneet yrityksissään. Unkari hylkäsi vuonna 1956 hyödyttömän poliittisen ihanteen raudan ja teräksen maasta. Euroopan unionin ei onneksi ole ollut tarpeen mennä tällaisiin äärimmäisyyksiin asti ymmärtääkseen ja tunnustaakseen, että tarvitsemme kaikkea osaamistamme ja resurssejamme energiantarpeemme kattamiseksi turvallisesti 21. vuosisadalla. Se edellyttää niin energialähteiden kuin teknologiankin mahdollisimman suurta monipuolistamista. Päätöstä siitä, mille perustalle rakentuu Euroopan energiantuotanto 10, 20 tai 50 vuoden kuluttua, ei voida tehdä aatteelliselta pohjalta vaan sen on perustuttava tieteeseen. Politiikkojen tehtävänä on vaatia turvallisuutta, sovittaa yhteen eri lähteet ja vahvistaa valintojen hyväksyntää kansalaisten keskuudessa. Toivotan meille kaikille turvallista matkaa tällä tiellä, tai kuten unkarilaiset kaivostyöläiset sanoisivat: ”jó szerencsét”!

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten jo mainittiin, tämä on kolmas komission päätöstä ja myöhempää Eurooppa-neuvoston päätöstä seuraava mietintö. Vidal-Quadrasin mietintö on auttanut meitä laatimaan sisämarkkinapaketin. Thomsenin mietinnöllä on valtava vaikutus uusiutuvia energialähteitä koskeviin ehdotuksiimme. Voin myös luvata, että seuraamme tiiviisti Reulin mietinnöstä järjestettävää äänestystä, sillä sen lopputulos vaikuttaa CCS-teknologian suhteen omaksuttavaan lähestymistapaan – ensinnäkin lainsäädäntöehdotukseen ja myös mietintöön – sekä strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan ja tulevaan politiikkamme, siltä osin kuin Euratom-sopimus valtuuttaa meidät toimimaan ydinvoiman alalla. Tästä syystä komissio seuraa äänestystä tarkasti.

Haluaisin samalla korostaa paria seikkaa. On sanottu, että energia-alaa on nykyaikaistettava. Kun muistelen – nyt vuonna 2007 – ensimmäistä vuonna 2004 käytyä keskustelua, uskon meidän saaneen paljon aikaan. Toimitusvarmuus ja ilmastonmuutos ovat varmasti tiiviissä yhteydessä toisiinsa, ehkä ainoa merkittävä ero tässä vaiheessa koskee hiilidioksidin talteenoton kustannuksia, mutta uskon öljyn hintakehityksen auttavan tässä.

Myös sääilmiöiden aiheuttamat haasteet mainittiin. Emme investoi riittävästi resursseihin. Meidän olisi todellakin päätettävä painopisteistä. Ilman massiivisia investointeja energia-alan tutkimukseen ja kehitykseen emme tule onnistumaan. Uskon kolmivuotisen keskustelun olleen varsin hyödyllinen maaperän valmistelussa. Nyt on kuitenkin todellakin korkea aika käsitellä näitä kysymyksiä. Kuinka voidaan esimerkiksi väittää, että jotkut jäsenvaltiot ovat riippuvaisia kolmansista maista, vaikka rakennerahastoja ei käytetä käytännössä juuri lainkaan energiaa varten!

Huomauttaisin myös, että tutkimuksen ja kehityksen osuus on kansallisissa talousarvioissa pieni. Nämä ovat siis olennaiset käsiteltävät kysymykset. Pelkään, ettei kestä enää kauaa, ennen kuin markkinoilla koetaan vakavia häiriöitä. Meidän on siis ryhdyttävä toimiin nyt heti parlamentin tähänastisen työn pohjalta.

Myös eräs erityiskysymys mainittiin: tarvitsemme riittäviä energiavaroja. Riittävät varat edellyttävät energian kysynnän hallintaa. Tälläkin alalla sekä parlamentti että komissio ovat ryhtyneet toimiin, mutta olen kuitenkin joutunut aloittamaan 12 rikkomismenettelyä, koska energiatehokkuutta koskevia toimintasuunnitelmia ei ollut toimitettu, vaikka ne muodostavat perustan energian kysyntää koskeville toimille.

Koskien kysyntää ja riippuvuutta kolmansista maista, myös tähän haasteeseen on vastattava. Saryusz-Wolskin mietintö oli mielestäni rohkea yritys tähän suuntaan. Jos jokin toimittaja kiristää jotakin jäsenvaltiota, sen olisi puhuttava asiasta avoimesti. Perussyy tähän on, että meillä on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP), joka voisi luoda tarpeellisen perustan yhteiselle toiminnalle. Uskon myös, että mikä tahansa sellainen maa, jolla on rohkeutta kiristää yhtäkään EU-maata, miettii kahdesti tai luopuu kiristämisestä kokonaan, jos asiasta puhutaan ja siitä keskustellaan neuvostossa.

Puheenvuoroni päätteeksi käsittelen ydinvoimaa. On selvää, että uudistussopimuksen puitteissa energialähteiden yhdistelmästä päätetään kansallisesti. Tämä merkitsee, että päätöksen ydinvoimasta tekee kukin jäsenvaltio yksin. On kuitenkin myös ymmärrettävä, että nykyiset olosuhteet edellyttävät ehdottomasti avoimuuden ja ennustettavuuden takaamista voimassa olevassa lainsäädännössä, sillä kyse on hyvin pitkän aikavälin investoinnista.

Hannes Swoboda mainitsi myös ydinsulkukysymykset. Niitä tarkastellaan parhaillaan, mutta oma kantani on, että YUTP on selvästikin ensisijainen, ja Euratomin olisi täydennettävä ja autettava toiminnassa. YUTP:n olisi ehdottomasti johdettava ydinsulkuun liittyvää toimintaa.

Kaksi konkreettista vastausta tähän. Ensinnäkin, Mochovce. Slovenské Elektrárne on ilmoittanut aikovansa rakentaa kylään ydinvoimalan. Kyseessä on VVER 440/213 -mallin reaktori, mutta se ei ole samaa tyyppiä kuin Tšernobylin reaktori. Euratom-sopimuksen 41 artiklan mukaisesti komissio laatii lausunnon, jossa se ottaa asianmukaisesti huomioon kaikki päätöksen asettamat haasteet. Tämä vie aikansa, mutta voitte olla varmoja, että komissio tekee oikean arvion eikä se epäröi, mikäli meillä on vähäisintäkään syytä epäillä laitteiston turvallisuutta.

Täällä keskustellaan joidenkin ydinvoimalaitosten sulkemisesta, mutta tätä kysymystä koskeva keskustelu ei olisi tuottoisaa. Maaperää valmistelleet asiantuntijat ovat sopineet tästä asiasta. Siitä keskusteltiin poliittisella tasolla ja sopimus asiasta tehtiin hallitusten tasolla ja vahvistettiin kansanäänestyksellä kaikissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien maissa, joissa kyseiset reaktorit sijaitsevat. Toivon, että ette palaa tähän asiaan, sillä se vie huomiomme pois tulevasta kehityksestä. Näille reaktoreille ei missään tapauksessa tulla näyttämään vihreää valoa niiden toiminta-ajan jatkamista varten. Tämä on pelkkä umpikuja. Ymmärtäkää, ettei näitä laitoksia tulla kehittämään edelleen.

Tiedän, että teillä on ehkä henkilökohtainen näkemyksenne tästä kysymyksestä, mutta niitä ei aiota kehittää ainakaan Euroopan komission toimesta. Kantamme asiassa on muodostettu. Siitä sovittiin demokraattisesti, joten toivoisin meidän kaikkien pitävän tämän sitoumuksen ja kunnioittavan sitä.

Arvostan suuresti laatimaanne mietintöä. Kyse on varsin vaikeasta asiasta ja uskon, että mietinnössä on omaksuttu oikea sävy. Toivon, että äänestys auttaa meitä viimeistelemään raportin, joka meidän on määrä laatia vuoden loppuun mennessä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 24. lokakuuta.

18. Eurooppalainen tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta – Yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalainen neuvoa-antava komitea (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Sharon Bowlesin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi eurooppalaisen tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan perustamisesta [Khttp://ec.europa.eu/prelex/liste_resultats.cfm?CL=pl&ReqId=0&DocType=COM&DocYear=2006&DocNum=0599" - C6-0348/2006 - http://www.europarl.eu.int/oeil/FindByProcnum.do?lang=2&procnum=COD/2006/0199" ] (http://www.europarl.ep.ec/sides/getDoc.do?type=REPORT&reference=A6-2007-0327&language=PL&mode=XML" ) ja

– Ieke van den Burgin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalaisen neuvoa-antavan komitean perustamisesta [http://ec.europa.eu/prelex/liste_resultats.cfm?CL=pl&ReqId=0&DocType=COM&DocYear=2006&DocNum=0653" - C6-0379/2006 - http://www.europarl.eu.int/oeil/FindByProcnum.do?lang=2&procnum=COD/2006/0217" ] (http://www.europarl.ep.ec/sides/getDoc.do?type=REPORT&reference=A6-2007-0328&language=PL&mode=XML" ).

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuonna 2005 komissio käynnisti neuvoston ja Euroopan parlamentin tuella prosessin Euroopan unionin tilastohallinnoinnin uudistamiseksi tavoitteenaan vahvistaa kaikkien unionin jäsenvaltioiden kansallisten tilastolaitosten ja tietenkin myös Euroopan tilastoviraston Eurostatin riippumattomuutta, koskemattomuutta ja vastuullisuutta.

Prosessin ensivaiheessa toukokuussa 2005 hyväksyttiin Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt. Niiden täytäntöönpano johti Eurostatin ja kansallisten tilastolaitosten aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön ja moniin tarkoituksiin kerätyn tilastotiedon suurempaan luotettavuuteen. Haluaisin kuitenkin viitata erityisesti yhteen tavoitteeseen, josta täällä on keskusteltu vuosien mittaan, eli julkistalouden liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn.

Ehdottaessaan käytännesääntöjä komissio suositteli myös, että itsesääntelyyn keskittymisen vastapainoksi olisi perustettava raportointijärjestelmä sääntöjen noudattamisen valvomiseksi. Tästä syntyi ajatus riippumattomasta ulkoisesta neuvoa-antavasta elimestä, jolla olisi aktiivinen rooli käytännesääntöjen noudattamisen valvonnassa Euroopan tilastojärjestelmässä kokonaisuudessaan.

Komissio totesi myös, että oli paikallaan tarkistaa Euroopan talous- ja sosiaalitilastoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean toimintaa ja kokoonpanoa. Näin pyrittiin lisäämään sen tehokkuutta ja antamaan sille strategisempi rooli. Ecofin-neuvosto ja yleisemmin kansalliset tilastoviranomaiset suhtautuivat myönteisesti molempiin suosituksiin, ja komissio pani ne täytäntöön viime vuoden lokakuussa kahdella ehdotuksella. Keskustelemme näistä ehdotuksista tänä päivänä toiveenamme – ja toivon saavani vahvistuksen siitä, yhdyttekö näkemykseeni – että ne hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä.

Näin ollen haluaisin onnitella erityisesti esittelijöitä Sharon Bowlesia ja Ieke Van den Burgia heidän työstään sekä heidän mietintöjensä laadusta.

Euroopan tilastohallinnoinnin vahvistamiseen tähtäävää prosessia täydentää 16. lokakuuta eli vain pari päivää sitten hyväksytty uusi komission ehdotus Euroopan tilastojen tuottamista koskevan asetuksen tarkistamiseksi. Myös tämä ehdotus edellyttää yhteispäätösmenettelyn mukaisesti neuvoston ja parlamentin suostumusta, joten saamme tilaisuuden keskustella siitä jälleen täällä tulevina kuukausina.

Näillä aloitteilla unionille luodaan nykyaikainen, luotettava ja tehokas eurooppalainen tilastojärjestelmä, joka parantaa kansalaisten luottamusta viralliseen tilastotietoon. Viittaan jälleen kerran täällä parlamentissa viime vuosina useaan otteeseen käymiimme keskusteluihin luotettavan talousarviota koskevan tiedon tärkeydestä, muiden julkistaloudellisten tietojen kuten BKT-tietojen luotettavuudesta, tai sellaisen hintaindeksin tarpeesta, johon kansalaiset voivat luottaa täysin.

Tänä iltana keskusteltavien mietintöjen osalta haluaisin huomauttaa vain, että meidän kannaltamme olisi ollut suotavampaa vaalia alkuperäisessä ehdotuksessa hahmoteltua toimielinten välistä tasapainoa eurooppalaisen tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan jäsenten nimittämisessä sekä lautakunnan kertomusten laadinnassa ja toimittamisessa. Komissio tunnustaa joka tapauksessa, että alkuperäisiin ehdotuksiin tehdyt tarkistukset ovat ehdottoman tärkeitä, niillä on neuvoston ja parlamentin tuki eivätkä ne muuta alkuperäisten ehdotustemme sisältöä.

Näin ollen, arvoisa puhemies, ennen kuin päätän puheenvuoroni, haluaisin kiittää vielä kerran esittelijöitä sekä talous- ja raha-asioiden valiokuntaa erinomaisesta työstä ja jatkuvasta tuesta komission ponnisteluille tilastojärjestelmämme nykyaikaistamiseksi sekä sen luotettavuuden ja vakauden lisäämiseksi.

  Sharon Bowles (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä päätös koskee eurooppalaisen tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan perustamista. Tilastoja käyttävät jäsenvaltiot, EU, kansainväliset toimijat ja monet muut tahot moniin eri tarkoituksiin. Muun muassa Euroopan keskuspankki käyttää niitä taloudellisessa analyysissä; komissio puolestaan laatii Eurostatin välityksellä tilastoja, jotka kootaan jäsenvaltioiden antamien tietojen pohjalta.

Muutama vuosi sitten eräiden jäsenvaltioiden EU:n toimielimille antamien tilastojen luotettavuus kyseenalaistettiin, jolloin tarve jonkinlaiselle laadunvalvonnalle ilmeni selvästi. Kuten komission jäsen sanoi, tämän seurauksena laadittiin tilastoja koskevat käytännesäännöt. Johdonmukaisuuden sekä käytännesääntöjen noudattamisen varmistamiseksi kukin kansallinen tilastovirasto tarkastetaan vertaisarvioinnissa, johon osallistuvat jokin toinen jäsenvaltio ja Eurostat. Lisätarkastusta varten ehdotettiin riippumattoman korkean tason neuvoa-antavan lautakunnan perustamista. Mietintö käsittelee nimenomaan kyseistä lautakuntaa, joka tunnetaan nykyään nimellä eurooppalainen tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta.

On oikeutettua sanoa, että kaikki osapuolet ovat varsin herkkätunteisia sen suhteen, kuinka tunkeileva rooli lautakunnalla voi olla. Olen kiitollinen tämänhetkiselle puheenjohtajalle Portugalille ja sitä edeltäneelle puheenjohtajalle Saksalle sekä komissiolle siitä, että ne ovat kertoneet minulle avoimesti arkaluontoisista aiheista. Parlamentti oli tietenkin päättäväinen sen suhteen, että lautakunnan on oltava muutakin kuin pelkkä kumileimasin komission mietinnölle. Olemme kuitenkin päässeet sopimukseen tasapainoisesta ja toimivasta ehdotuksesta, johon sisältyy jossakin muodossa suurin osa parlamentin tarkistuksista. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että onnistuimme sopimaan neuvoston kanssa, että vuoropuhelua on kannustettava ei vain lautakunnan sekä tilasto-ohjelmakomitean ja eurooppalaisen tilastoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean välillä, vaan myös jäsenvaltioiden sidosryhmiä edustavien elinten kanssa.

Lautakunta raportoi parlamentille ja neuvostolle, ja se arvioi raportissaan käytännesääntöjen täytäntöönpanoa Euroopan tilastojärjestelmässä kokonaisuudessaan. Lautakunta avustaa lisäksi komissiota asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, jotta käytännesääntöjen täytäntöönpanoa Eurostatin osalta sekä Euroopan tilastojärjestelmässä yleensä voidaan helpottaa. Se avustaa myös käytännesääntöjen tiedottamisessa käyttäjille ja tietojen toimittajille, ja neuvoo käytännesääntöjen päivittämisessä. Olemme lisäksi sisällyttäneet toimenpiteitä, joilla varmistetaan lautakunnan riippumattomuus ja parlamentin osallistuminen nimityksiin. Komissiota kuultuaan neuvosto nimeää siis ehdokkaan lautakunnan puheenjohtajaksi ja Euroopan parlamentti hyväksyy nimityksen. Parlamentti ja neuvosto nimittävät kumpikin lautakuntaan kolme jäsentä. Puheenjohtajaksi ei voida valita henkilöä, joka on kansallisen tilastolaitoksen tai komission jäsen tai on ollut jäsen kahden viimeisen vuoden aikana. Harkitsimme samanlaisen rajoitteen soveltamista kaikkiin jäseniin, mutta se ei olisi käytännöllistä. Olemme kuitenkin lisänneet vaatimuksen siitä, että lautakunnan jäsenillä on oltava erilaisia, toisiaan täydentäviä taitoja ja kokemuksia. Siltä varalta, ettemme löydä sopivaa tasapainoa, lautakunta itse tietänee parhaiten mahdollisen pettymyksensä, joten olemme sisällyttäneet lausekkeen uudelleentarkastelusta kolmen vuoden kuluttua. Se jättää riittävästi aikaa lautakunnalle ja muille tahoille sen arvioimiseksi, ovatko menettelyt toimivia ja tehokkaita vai ovatko muutokset tarpeen. Tämän uudelleentarkastelun on oltava perinpohjaista.

Parlamentti, puheenjohtajavaltio Portugali ja komissio ovat käyneet tehokasta vuoropuhelua asiasta, ja kiitän niitä tästä. Iloitsen siitä, että voin viedä tämän ehdotuksen läpi yhdessä käsittelyssä varjoesittelijöiden tuella, ja kiitän myös heitä.

  Ieke van den Burg (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensi alkuun esittää kaksi alustavaa huomiota. Ensinnäkin, tilastot eivät tietenkään ole seksikäs aihe ja tätä kysymystä käsitellään aina esityslistan loppupuolella. Olen kuitenkin hieman huolissani siitä, että jotkut poliitikot, parlamentin jäsenet ja eräät muut valittavat usein mielellään tilastojen tuottamisesta. Kuitenkin saadessaan tilaisuuden parantaa todellakin asioita, he eivät juuri osallistu aktiivisesti tilanteen parantamiseen.

Toisekseen toivon, että ainakin komission jäsen arvostaa tämän keskustelun käymistä. Sharon Bowles ja minä olemme sanoneet, ettei keskustelulle ole mielestämme todellista tarvetta. On kuitenkin tärkeää korostaa sitä seikkaa, että te olette todellakin tehneet työtä tilastojen eteen, ja tämä kysymys ansaitsee huomiota. Toivon siis, ettette moiti meitä siitä, että pidämme teidät täällä näin myöhään.

Haluan siis onnitella teitä hyvin konkreettisista toimista, joihin olette ryhtyneet tilastoihin liittyvien ongelmien suhteen, joita on ilmennyt useaan otteeseen lähimenneisyydessä. Olen tietoinen siitä, että jouduitte toimimaan neuvoston teille myöntämän poliittisen liikkumatilan rajoissa, sillä kuten tiedämme, Euroopan komissio ei voi pakottaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia tilastolaitoksia eikä määrätä niiden työskentelytavoista tai lukujen ja tietojen käsittelystä.

Ne ministerit ja parlamentin jäsenet, jotka valittavat kaikkein äänekkäimmin ja lujimmin muiden toimittamien lukujen luotettavuuden puutteesta, ovat samat, jotka eivät halua teidän puuttuvan heidän toimintaansa tai loukkaavan heidän itsehallintoaan ja tilastojen käsittelytapojaan. Tämä on ongelmallista.

Tässä suhteessa kuitenkin uskon teidän toimineen viisaasti, arvoisa komission jäsen, omaksumalla käytännöllisen ja lähtökohtaisen lähestymistavan, keskittymällä vertaisarviointeihin ja käytännesääntöihin ja uudistamalla tilastojärjestelmän hallinnointirakenteen luomalla uuden korkean tason hallinnointielimen, josta Sharon Bowles kertoi, sekä uudistamalla nykyistä Euroopan talous- ja sosiaalitilastoja käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (CEIES). Tähän asti talous- ja sosiaalitilastoihin keskittyneestä komiteasta tehdään aiempaa virtaviivaisempi ja pienempi neuvoa-antava komitea, ja sen toimenkuvaa laajennetaan.

Sharon Bowlesin mietinnössä ja omassa mietinnössäni olemme pyrkineet parantamaan järjestelmää entisestään, sekä lujittamaan ja vahvistamaan komission lähestymistapaa. Samalla olemme varmistaneet ehdotuksenne mukaisesti, että nämä kaksi eurooppalaisen perheen uutta elintä voivat toimia asianmukaisesti ja olla entistä riippumattomampia komissioon ja Eurostatiin nähden.

Tämä ei ehkä ollut täysin yhdessä linjassa komission aikeiden kanssa. Haluan kuitenkin ilmaista kiitollisuuteni Eurostatin pääjohtajalle siitä, että hän hyväksyi hyvin jalomielisesti sen, että laatimassamme järjestelmässä häneltä viedään äänioikeus.

Haluan myös esittää kiitokseni puheenjohtajavaltio Portugalille sekä Helena Cordeirolle, joka toimi tehokkaasti neuvoston työryhmän puheenjohtajana ja neuvotteli kanssamme asiaa koskevan sopimuksen ensimmäisessä käsittelyssä. Menettely oli hyvin tehokas sekä aikaa ja hallinnollista työtä säästävä. Näin ollen Hans-Peter Martin, joka on myös pyytänyt puheenvuoroa, voi nähdä esimerkin siitä, kuinka voimme toimia hyvin tehokkaasti tällaisessa yhteispäätösmenettelyssä.

Sallikaa minun kertoa hyvin lyhyesti eräistä tilastolautakuntaan liittyvistä seikoista, jonka teen kirjallisesti. Jos luette kyseiset asiakirjat, voitte todeta, mihin kohtiin olemme tehneet muutoksia, joten en aio toistaa niitä. Pidän kiinni toiveestani, että nämä kaksi elintä tuovat todellakin lisää tarkkuutta ja parannuksia tilastojärjestelmien toimintaan, ja auttavat meitä saamaan todellakin luotettavia lukuja ja pohjaamaan taloudellisen toimintamme luotettavaan tietoon.

  Jean-Paul Gauzès, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, eurooppalaisen tilastojärjestelmän parantaminen tapahtuu unionin taloushallinnon ja etenkin vakaus- ja kasvusopimuksen mukauttamisen yleisemmässä asiayhteydessä. Jaan sekä komission että jäsenvaltioiden ilmaiseman huolen tilastotietojen laadun nostamisesta. Katson nimittäin, että liiallisen alijäämän määrittely riippuu tietojen luotettavuudesta. Luotettavuuden puute vaarantaa koko vakaus- ja kasvusopimuksen.

Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2005 hyväksymän uudistuksen myötä lisääntynyt joustavuus sopimuksen täytäntöönpanossa edellyttää vastapainoksi, että luvut ovat kiistattomia ja varmistettavissa. Luotettavuus on myös tärkeää nyt euroaluetta laajennettaessa. On paikallaan oppia menneisyydestä! Euroopan unioni on jo joutunut tarkistamaan budjettialijäämää ja jäsenvaltion velkaa koskevia tilastoja. Nyt monien jäsenvaltioiden ollessa ehdolla euroalueen jäseniksi käsiteltävien tilastotietojen ja eri keskustelukumppaneiden määrä kasvaa entisestään.

Euroopan tilastojärjestelmän ehdotettu parannus pyrkii vastaamaan oikeutettuihin huoliin jäsenvaltioiden antamien tietojen oikeellisuudesta ja tarkistamisesta. On paikallaan välttää epäilysten kohdistuminen koko tilastojärjestelmään sekä Eurostatin kykyyn valvoa jäsenvaltioiden antamien talousarviotietojen oikeellisuutta.

Tästä syystä kannatan uudistusta, jolla perustetaan yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalainen neuvoa-antava komitea ja eurooppalainen tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta, jotka voivat aktiivisesti valvoa käytännesääntöjen täytäntöönpanoa Euroopan tilastojärjestelmässä kokonaisuudessaan.

Kannatan epäröimättä kahden erinomaisen esittelijämme ehdotuksia.

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten komission jäsen jo huomautti, tilastot ovat Euroopan unionille ja jäsenvaltioille elintärkeitä monilla politiikanaloilla. Väärien päätösten ja ei-toivotun kehityksen välttämiseksi tilastojen on oltava mielekkäitä, luotettavia, yksiselitteisesti tulkittavia ja sen vuoksi myös vertailukelpoisia. Näin ei valitettavasti ole ollut aina. Suhtaudun siksi myönteisesti eurooppalaisen tilastoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean sekä eurooppalaisen tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan perustamiseen. Euroopan parlamentin esittämillä tarkistuksilla molemmat elimet varustetaan toivoakseni tarvitsemallaan päätäntävallalla.

Haluan korostaa ensinnäkin, että tilastoja käsittelevä neuvoa-antava komitea on riippumaton ja siinä ovat edustettuina kaikki sidosryhmät. Komitean jäsenmäärä on huomattavasti edeltäjäänsä Euroopan talous- ja sosiaalitilastoja käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (CEIES) pienempi. Jäsenmäärän laskeminen 79 jäsenestä 24:ään tehostaa huomattavasti komitean toimintaa. Pidän myönteisenä, että Euroopan tietosuojavaltuutetun on määrä olla neuvoa-antavan komitean äänioikeutettu jäsen, kun taas Eurostatin pääjohtajasta tehdään vain äänetön jäsen. Tämä korostaa komitean riippumattomuutta.

Toisekseen, tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta täydentää hyödyllisesti neuvoa-antavaa komiteaa. Lautakunta valvoo ja edistää toivottavasti aktiivisesti käytännesääntöjen soveltamista kaikissa Euroopan tilastokysymyksissä.

Voidaan vain toivoa, että näiden kahden elimen ansiosta käyttäjien tarpeet huomioidaan paremmin tilasto-ohjelmassa ja käytännesäännöt juurtuvat niin syvälle, että väärien tai virheellisten tietojen antaminen tarkoituksella tai erehdyksessä jää menneisyyteen.

Haluaisin lopuksi kiittää molempia esittelijöitä heidän työstään ja halukkuudestaan keskustella avoimesti ja rakentavista kiistanalaisista kysymyksistä.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin antaa Sharon Bowlesille ja Ieke van den Burgille tunnustusta heidän laatimistaan mietinnöistä.

Meidän olisi oltava tietoisia Euroopan tilastojärjestelmän roolista, onhan se mahdollisesti maailman paras järjestelmä. Kyse ei ole vain numerolistojen, taulukoiden tai kaavioiden selkeydestä. Tärkeintä on tilastotiedon luotettavuus ja kattavuus Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden sekä – haluan korostaa tätä – alueiden tasolla. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää varmistaa tiedon jatkuvuus ja saatavuus. Lisäisin tässä yhteydessä, että vain samoin menetelmin ja tilastointiperiaatteita noudattaen kerätyt tilastotiedot voivat olla luotettavia ja läpinäkyviä, eikä lyhyen aikavälin etunäkökohdilla ja ohimenevillä painopisteillä ole niihin vaikutusta. Kokemukseni aluepolitiikasta on osoittanut selvästi tällaisen riskin olemassaolon.

Tästä syystä olisi iloittava siitä, että meillä on EU:n tilasto-ohjelma vuosille 2008–2012. Sen toimivuus edellyttää kuitenkin asianmukaista rahoitusta ja ennen kaikkea asianmukaista kuulemista, tilastoinnin käytännesääntöjen noudattamisen valvontaa sekä tilastohallinnointia. Jäsenvaltioissa käytettävät erilaiset järjestelmät huomioon ottaen on tärkeää koordinoida ja yhdenmukaistaa menettelyjä 27 jäsenvaltion ja kansallisen tilastoviraston sekä Eurostatin tasolla. Kannatan näin ollen molempia mietintöjä.

  Hans-Peter Martin (NI). - (DE) Arvoisa puhemies, tilastojen tärkeydestä ollaan yhtä mieltä yleisesti, eikä vain parlamentissa tänä myöhäisenä hetkenä viipyvien kesken. Kysymys kuuluu, saavutetaanko tavoite, johon oletan meidän kaikkien pyrkivän, nyt päätettävillä toimenpiteillä. Kuuntelin ihmeissäni puhettanne toisesta uudesta asetuksesta, josta aiotte neuvotella kanssamme, arvoisa komission jäsen. Ehkäpä voisitte kertoa meille, onko sillä vaikutusta myös näihin neuvoa-antaviin elimiin.

Toinen kysymys on seuraava: neuvoa-antaviin elimiin liittyy aina se riski, että ne tekevät oman päänsä mukaan ja puuttuvat kaikkeen. Eikö olisi ollut viime kädessä järkevämpää analysoida Eurostatin toiminnassa ilmenneitä ongelmia lyhyesti ja selvästi, käyttäen tarvittaessa apuna ulkopuolisia hallintokonsultteja, ja päästä nopeasti sopimukseen parlamentin kanssa sen sijaan, että vastuuta siirretään jälleen ja kysymyksen ratkaisua lykätään? Loppujen lopuksi itse kukin meistä tietää, että ongelman ydin on Eurostatin ja kansallisten tilastovirastojen välinen yhteys. Neuvoa-antava elin voi parhaimmillaan vain nostaa tämän kysymyksen uudelleen asialistalle, mutta se ei taatusti saa aikaan todellista avoimuutta ja tehokkuutta.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää kaikkia teitä, etenkin esittelijöitä mutta myös kaikkia muita keskustelun osanottajia, panoksestanne ja yhteistyöstänne Euroopan unionin tilastohallinnoinnin parantamiseksi sekä, toisen komiteauudistuksen kautta, käyttäjien Euroopan talous- ja yhteiskuntaelämään osallistumisen lisäämiseksi. Näin pyritään entistä parempaan ja luotettavampaan tilastojärjestelmään.

Kyse on järjestelmästä, ja kuten Ieke Van den Burg sanoi, niin Euroopan tilastoviraston (Eurostat) kuin 27 jäsenvaltion kansallisten tilastovirastojenkin on oltava niille asettamiemme vaatimusten ja toiveiden arvoisia. Niiden on tehtävä yhteistyötä ja toimittava koordinoidusti sekä kannustettava toisiaan. Käytännesäännöt ja niiden soveltamistapa ovat tässä yhteydessä mielestäni hyvin myönteisiä. Toivon, että uusi elin kykenee arvioimaan niiden arvoa ja edistämään niitä tulevaisuutta ajatellen, sillä hyvän tilastotiedon saatavuus on tärkeää monilla aloilla.

Jean-Paul Gauzès mainitsi vakaus- ja kasvusopimuksen. Tein samoin ensimmäisessä puheenvuorossani. Luotettavat luvut ovat meille hyvin tärkeitä valvoessamme budjettikuria tässä monenvälisessä kehyksessä. On kuitenkin myös tärkeää saada luotettavaa tietoa kansantuotteesta Euroopan unionin rahoittamista varten; luotettava hintaindeksi on tärkeä sekin; yhtä lailla tärkeitä ovat ulkokauppaa koskevat tilastot, kuin myös ulkoisia investointeja, kaupan suuntauksia tai rahavirtoja koskevat tilastot.

Edellisessä keskustelussa energiasta, jota omalta osaltani vain kuuntelin, energiatilastoja pidettiin kaikissa kysymyksissä tavattoman tärkeinä. Sama koskee maahanmuuttotilastoja tai kolmantena pilarina tunnettuun kysymykseen liittyviä tilastoja. Laadukkaat tilastot ovat tarpeen niin hyvin monilla toimialueilla, käytännöllisesti katsoen kaikilla Euroopan unionin toiminta-alueilla, että tämän keskustelun merkitys on päivänselvä, vaikkei se olekaan Ieke Van den Burgin sanoin varsin ”seksikäs” aihe. Toivon, että nämä elimet ovat niille asetuksissa asettamiemme vaatimusten tasolla.

Toinen tärkeä sääntökokoelma eli tilastolainsäädäntö on tuloillaan. Kyseisen paketin samoin kuin Eurostatin sekä Euroopan tilastoviraston ja 27 jäsenvaltion kansallisten tilastolaitosten virkamiesten arvokkaiden ponnistelujen valossa toivon, että Euroopan tilastojen laatuun mahdollisesti kohdistuvat epäilykset haihtuvat tulevien vuosien kuluessa. Se johtaa toivottavasti suurempaan tehokkuuteen sekä politiikkamme ja päätöstemme sovittamiseen paremmin yhteen Euroopan kansalaisten vaatimusten ja toiveiden kanssa, sillä tilastoissa on pohjimmiltaan kyse juuri siitä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 24. lokakuuta.

19. Seuraavan istuntojakson esityslista: ks. pöytäkirja

20. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.00.)