Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 23. lokakuuta 2007 - Strasbourg

15. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. −(EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0318/07).

Luullakseni jotkut kollegoista ovat tietoisia siitä, että halusimme tänään tehdä pienen kokeen parantaaksemme kyselytunnin ilmapiiriä ja lisätäksemme vuorovaikutusta. Pyydänkin kaikkia parlamentin jäseniä siirtymään eturivin istuimille, jotta parlamentin ja komission kanssakäyminen olisi välittömämpää. Pyydän, että siirrytte aivan takimmaisilta paikoilta mieluummin eturivin istuimille.

Huomaan, että jotkut teistä ujostelevat vielä. Tulkaahan nyt, kokeilun pitäisi olla hauska!

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 41 (H-0679/07)

Aihe: Lapsikaappaukset

Lasten sieppauksia ja katoamisia tapahtuu kaiken aikaa, joten mitä toimia komissio ehdottaa jäsenvaltioiden toiminnan koordinoimiseksi Euroopan unionin tasolla tällaisten rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi?

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Komissio on täysin samaa mieltä lasten katoamisten ja sieppausten torjumisen merkityksestä. Kuten hyvin tiedätte, lasten oikeuksien parantaminen on minulle henkilökohtaisesti ensiarvoisen tärkeä kysymys.

Euroopan komissio toteutti ensimmäisen tähän liittyvän toimenpiteen vuonna 2001 tukemalla eurooppalaisen järjestöverkoston perustamista – kyseessä on kadonneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten asioita hoitava eurooppalainen kattojärjestö (European Federation for Missing and Sexually Exploited Children), nykyiseltä nimeltään Missing Children Europe. Tähän mennessä 15 jäsenvaltioon on perustettu 21 järjestöä.

Yhteisön Daphne-ohjelmasta myönnetyllä taloudellisella tuella perustettiin tai paranneltiin vuosina 2001–2005 useita keskuksia Child Focus -keskuksen avulla.

Useat jäsenvaltiot ovat viimeisten 10 vuoden aikana perustaneet hätäpuhelinlinjoja nopeuttaakseen etsintöjä ja tukeakseen kadonneiden lasten perheitä.

Lasten katoamis- ja kaappaustapauksista voi nopeasti tulla – ja tulee edelleen – rajatylittävä ilmiö. Siksi ehdotamme, että lasten katoamisia koskevat hätäpuhelut ohjataan yhteen numeroon. Tätä varten pannaan täytäntöön 15 päivänä helmikuuta 2007 tehty päätös ”116-alkuisen” kansallisen numerointialueen varaamisesta yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisille puhelinnumeroille. Kukin jäsenvaltio tekee tämän tärkeän päätöksen, joka liittyy etenkin kadonneita lapsia koskevaan vihjepuhelinnumeroon 116000.

Tiedätte, että 116-alkuisiin numeroihin liittyvien palvelujen toteuttaminen on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla. Joudun valitettavasti toteamaan, että kolme jäsenvaltiota ei ole vielä reagoinut tähän. Oikeudellisia toimenpiteitä on toteutettu 17 jäsenvaltiossa. Vihjepuhelinnumeroiden hallinnoinnista on järjestetty tarjouskilpailu 12 jäsenvaltiossa, ja palveluntarjoajat on toistaiseksi valittu vain neljässä jäsenvaltiossa: Belgiassa, Tanskassa, Kreikassa ja Portugalissa. En siis ole lainkaan tyytyväinen helmikuussa 2007 tehdyn päätöksen nykyiseen täytäntöönpanoon.

Kyseisten hätänumeroiden lisäksi tarvitaan välttämättä kadonneiden lasten etsimiseen tarkoitettu tukimekanismi. Useita järjestelmiä on jo perustettu, ja niistä voidaan ottaa mallia Euroopan laajuiselle toiminnalle. Tunnette amerikkalaisen ”Amber Alert” -järjestelmän, ranskalaisen ”Alerte enlèvement” -järjestelmän ja kreikkalaisen ”Amber Alert Hellas” -järjestelmän, jotka ovat jo toiminnassa. Autamme jäsenvaltioita perustamaan vastaavia kansallisia järjestelmiä. Rajatylittävien tapausten ratkaiseminen olisi mahdollista ja helpompaa, mikäli kaikissa jäsenvaltioissa toteutetaan tällaisia järjestelmiä ja perustetaan yhteiskytkentäjärjestelmiä. Tätä varten olemme laatineet suuntaviivat, joissa kuvaillaan komission suunnitelmaa kadonneita lapsia koskevasta Euroopan laajuisesta hälytysjärjestelmästä. Kysymyksestä keskusteltiin ensimmäisen kerran oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa 1. lokakuuta 2007.

Lopuksi totean, että tuemme lasten hyväksikäyttöä esittävien kuvien kansainvälisen tietokannan perustamista. Tämän uuden välineen avulla tunnistetaan uhreja ja rikollisia. Toteutettavuustutkimus ja toteutusvaihe rahoitetaan Agis-ohjelmasta, ja vuoden 2005 syyskuusta alkaen tätä Interpolin käyttämää tietokantaa rahoittavat pääasiassa G8-maiden hallitukset ja yksityisyritykset. Toistaiseksi tietokannan avulla on pystytty paikantamaan ja pidättämään useita rikollisia Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella – aivan hiljattain pidätettiin erittäin tunnettu pedofiili Thaimaassa – ja pelastamaan uhreja.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset siitä, että saimme tilaisuuden tavata kasvokkain komission jäsenen, jolle olen jo esittänyt monia kysymyksiä samankaltaisista asioista.

Kysymys kadonneista lapsista on ahdistava. Esimerkiksi asuinpaikassani Kanariansaarilla on viime vuosina kadonnut jäljettömiin kolme lasta. Tämä tarkoittaa, ettei heitä ole näkynyt edes pedofiiliverkostoissa. He katoavat jäljettömiin, mikä antaa aihetta epäillä, että näitä lapsia käytetään määrättyihin tarkoitusperiin, kuten esimerkiksi elinkauppaan, ja että Euroopan unionissa toimii mafiajärjestöjä, joilla on mahdollisesti kansainvälisiä yhteyksiä.

Näin ollen olen sitä mieltä, että tämä asia edellyttää jossain määrin kunnianhimoisempaa aloitetta kuin ne, joita komissio on toistaiseksi käynnistänyt. Tiedän, että arvoisalla komission jäsenellä on aina ollut korkeat tavoitteet, mutta kehotan häntä asettamaan tavoitteet korkealle myös tällä alalla, sillä tämä on vanhemmille ja yleensäkin yhteiskunnille ahdistava asia, koska lapset ovat arvokkainta, mitä meillä on.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja.−(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa Manuel Medina Ortega, yhdyn täysin toiveisiinne ja voin kertoa olevani todella tyytymätön havaitessani, että vaikka komissio tekee aloitteita, jäsenvaltiot eivät toteuta niitä.

Ajatus yhdestä eurooppalaisesta hätäpuhelinnumerosta olisi nimenomaan pitänyt panna täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa syyskuun loppuun mennessä. Nyt on lokakuun loppu, ja vain neljällä jäsenvaltiolla on toimiva järjestelmä. Muut 17 jäsenvaltiota ovat tehneet aloitteita, mutta ovat edelleen jäljessä tavoitteesta.

Toiseksi komissio haluaa ehdottaa yhteistyön tiivistämistä yleisesti ”seksimatkailuksi” kutsutun ilmiön valvonnassa. Ikävä kyllä monet Euroopan kansalaiset ilmeisesti matkustavat muihin maanosiin käyttääkseen lapsia hirvittävällä tavalla hyväksi, ja olen samaa mieltä siitä, että kansainvälistä yhteistyötä on lisättävä tällä alalla. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että kadonneita lapsia käytetään usein laittomaan elinkauppaan, ja valitettavasti tästä on myös näyttöä. Ikävä kyllä tämä ei koske vain kotiseutuani vaan muitakin Euroopan unionin lähialueita, kuten Balkanin aluetta, Itä-Eurooppaa ja Mustanmeren aluetta.

Valitettavasti laiton elinkauppa on todellisuutta, puhumattakaan Kaukoidästä ja Kaakkois-Aasiasta tulevien aikuisten ja lasten elinten kaupasta, joka on käynyt ilmi. On selvää, että vaikka kansalliset hallitukset ovat toistaiseksi olleet haluttomia luovuttamaan tätä alaa EU:n toimivaltaan, Euroopan unioni saattaa pian hoitaa sen tehokkaammin, ja osasyynä tähän on uudesta toimielinten sopimuksesta saavutettu yhteisymmärrys.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä komission jäseneltä, onko varmaa, että kaikissa jäsenvaltioissa tehdään ilmoitus syntyneistä lapsista? Kirjataanko EU:n rajojen yli kulkevien lasten määrä, jotta heidän mahdollisesta katoamisestaan tai heidän elintensä käytöstä saadaan tieto?

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Olette oikeassa. Olemme saaneet selville tapauksia vielä rekisteröimättömistä lapsista rajanylityspaikoilla, ja siksi kiinnitän suurta huomiota tunnistamiseen.

Tunnistaminen tarkoittaa, että autetaan joko EU:hun kuuluvia alkuperämaita – mitä en pidä todennäköisenä – tai etenkin naapurivaltioita ja kumppanimaita, joissa rekistereiden valvonta on toisinaan puutteellista ja joissa toistaiseksi tai kokonaan rekisteröimättä jääneet lapset ovat erityinen huolenaiheeni.

Juuri tästä syystä olemme päättäneet tukea osittain EU:n rahoitusohjelmista strategisia hankkeita, joiden avulla kehitetään kumppani- ja naapurimaiden valmiuksia pitää väestörekistereitä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, esimerkeissänne mainitsitte erityisesti, että neljä jäsenvaltiota on perustanut hätäpuhelinlinjoja. On ollut muitakin tapauksia – muistan tsunamin aikoihin vallinneen tilanteen – joissa tietosuoja on turvannut niitä, jotka matkustivat kyseiselle alueelle esimerkiksi toteuttamaan pedofiliataipumustaan, eivätkä heidän sukulaisensa tai viranomaiset tienneet, ketä tämä asia oikeastaan koski. Eikö olisi aika lakata hyssyttelemästä ja mainita nimeltä kyseiset jäsenvaltiot? Nimien julkistaminen (naming and shaming) olisi sopiva menetelmä saada kyseiset jäsenvaltiot hoitamaan velvoitteensa ja parantamaan vihdoin toimintatapojaan.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Olen jo todennut, että en ole alkuunkaan tyytyväinen täytäntöönpanotasoon, ja toistaiseksi vain neljä jäsenvaltiota on pannut tämän päätöksen täytäntöön. Kaikkien jäsenvaltioiden on nyt pantava päätös täytäntöön. Se, että toistaiseksi vain neljä jäsenvaltiota on panemassa täytäntöön helmikuussa 2007 yksimielisesti tehdyn päätöksen, osoittaa, että meillä on vielä paljon tehtävää.

Käsitellessämme pedofiileja, rikoksia ja lasten hyväksikäyttöä ja pyrkiessämme saamaan luottamuksellisten tietojen salassapidon, yksityisyyden suojan ja pedofilian torjumisen tasapainoon keskenään, puolustan henkilökohtaisesti uhreja eli lapsia, en rikollisia. Edellyttäen siis, että kaikki takeet tunnustetaan, meidän olisi ennen kaikkea tuettava uhreja ja vanhempia, ei rikoksista epäiltyjä.

  Puhemies. −(EN) Haluaisin muistuttaa parlamentin jäseniä siitä, mitä sanoin kyselytunnin alussa. Olemme tekemässä kokeilua, ja kehottaisin kaikkia parlamentin jäseniä siirtymään istuntosalin etuosaan, jotta tilaisuudesta saataisiin hieman epämuodollisempi ja miellyttävämpi ja kenties vuorovaikutteisempi. Vaikka siis istuisittekin tavallisesti taempana, kehotan teitä ystävällisesti siirtymään istuntosalin etuosaan.

Seuraava kysymys koskee trooppista Chikungunya-virusta Euroopassa. En tiedä, äänsinkö nimen oikein.

  Puhemies. −(EN)

Milan Gaľan laatima kysymys numero 42 (H-0738/07)

Aihe: Trooppinen Chikungunya-virus Euroopassa

Italian viranomaiset ilmoittivat yhteisön varhaisvaroitusjärjestelmää käyttäen muille EU:n jäsenvaltioille Emilia-Romagnan maakunnassa ilmenneestä Chikungunya-viruksen aiheuttamasta trooppisesta kuume-epidemiasta. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus varoittaa, että tulevina kuukausina ilmasto-olot ovat suotuisat tälle tartunnanlevittäjälle erityisesti Välimeren alueen maissa ja että on olemassa suuri vaara, että virus leviää muihin Euroopan maihin, joissa ilmasto-olot ovat sille suotuisat. Valmisteleeko komissio suunnitelmaa siitä, kuinka mahdollisen laajamittaisen trooppisen kuume-epidemian ilmetessä toimitaan, kun otetaan huomioon, että ilmasto on selvästi muuttumassa ja ihmiset liikkuvat paljon?

  Markos Kyprianou, komission jäsen.−(EN) Oikeastaan ääntäminen tuotti minullekin ongelmia. Aluksi totean, että olin toivonut, että virus olisi saatu hävitettyä, eikä minun tarvitsisi opetella ääntämään sitä, mutta valitettavasti se ei ole hellittämässä, joten meidän on keskusteltava asiasta.

Ensinnäkin minulla oli eilen minuutin puheenvuorojen aikana tilaisuus kuulla arvoisan parlamentin jäsenen puheenvuoro tästä asiasta, ja jaan hänen huolensa. Voitaisiin sanoa, että tartuntatapausten määrä on suhteellisen pieni: esimerkiksi 250 tapausta Italiassa verrattuna yli 150 000 tapaukseen Réunionin saarella joitakin vuosia sitten. Kehitys on kuitenkin huolestuttava. Huoltamme kasvattaa oikeastaan se, että trooppiset taudit leviävät nyt Euroopassa ilmastonmuutoksen ja liikkuvuuden kasvun yhteisvaikutuksesta: edellinen edistää luonnollisesti taudinaiheuttajan leviämistä ja hengissä säilymistä, ja jälkimmäinen mahdollistaa viruksen leviämisen trooppisilta alueilta tulevien ihmisten mukana paikasta toiseen.

Oli tärkeää toteuttaa välittömästi toimia. Italian viranomaiset reagoivat alusta asti oikein, nopeasti ja tehokkaasti, joten tautitapausten voidaan nyt sanoa vähentyneen huomattavasti, vaikka osa niistä jatkuu edelleen.

Komissio toteutti ensimmäiseksi lukuisia toimenpiteitä hyödyntäen nykyisiä välineitä tai mukauttaen niitä tilanteen hoitamiseen sopiviksi. Aivan ensimmäiseksi huolehdimme teknisen tuen tarjoamisesta Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen kautta, mikä osoitti jälleen kerran Euroopan unionin toimineen viisaasti perustaessaan kyseisen keskuksen.

Meidän oli selvittävä tästä uudesta uhkasta ja uudenlaisesta haasteesta. Mukautimme lainsäädäntöä ja otimme vektorivälitteiset taudit mukaan niiden tautien luetteloon, joihin on kiinnitettävä ensisijaista huomiota. Samanaikaisesti kehotimme jäsenvaltioita ilmoittamaan asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille varhaisvaroitusjärjestelmän kautta – tämä on myös niiden oikeudellinen velvoite. On erittäin tärkeää pystyä löytämään tautitapaukset mahdollisimman pian, jotta estetään taudin leviäminen.

Tapausmäärittelyjen lisäksi Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC) laati vakiotoimintamenettelyjä, jotka se saattaa ajan tasalle säännöllisesti. Oli erittäin tärkeää parantaa ja kehittää laboratoriokapasiteettia Chikungunya-viruksen löytämiseksi ja tunnistamiseksi. Käytimme tähän ”muualta kulkeutuvien” virustautien eurooppalaista diagnoosiverkostoa (European Network for Diagnostics of ”Imported” Viral Diseases), jota rahoitetaan kansanterveysohjelmasta. Samasta ohjelmasta rahoitetaan myös jäsenvaltioiden kanssa toteutettavia yhteistoimia valmiuksien parantamiseksi kansanterveydellisten hätätilanteiden varalta.

Täysistunnossa saimme tilaisuuden keskustella yleisiä valmiuksia koskevasta tiedonannosta ja toimintasuunnitelmasta, joka hyväksyttiin vuonna 2005. Järjestelmä on perustettu, ja sitä voidaan tietenkin hyödyntää ja on hyödynnettykin, mutta on selvää, että aiomme muokata ja sovittaa sitä pystyäksemme selviytymään myös tämänkaltaisesta terveysuhkasta. Yleisölle tiedottaminen on erittäin tärkeää, ja myös tiedotus kyseisille alueille ja matkailijoille hoidetaan ECDC:n kautta.

Chikungunya-kuumetapausten nopeaa havaitsemista koskevat tekniset ohjeet on laadittu, ja ne muodostavat perustan tehokkaalle epidemiologiselle seurannalle. Myös ECDC on laatinut vankan teknisen ohjepaketin, joka sisältää tietoa terveydenhoitoalan työntekijöille, Chikungunya-kuumeen tapausmäärittelyjä ja tapausten tunnistamiseen tarkoitettuja kaavioita. Nämä tiedot ovat saatavilla, ja toimivaltaiset viranomaiset käyttävät niitä parhaillaan helpottaakseen kansallisia päätöksentekoprosesseja.

Käsittelemme yhdessä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa välittömästi myös kysymystä veren turvallisuudesta, joka on niin ikään tärkeä tekijä. Jos tilanne kuitenkin jatkuu itsepintaisesti, yksikköni ovat valmiita antamaan luovutuskieltoa koskevan määräyksen myös tämän taudin varalta.

Uudesta julkisesta ohjelmasta ja muista välineistä rahoitetaan myös tutkimusta, jossa käsitellään monia vektorivälitteisiin tauteihin liittyviä kysymyksiä, sillä myös tautia aiheuttaviin hyönteisiin liittyvää ongelmaa ja tietenkin maailmanlaajuista muutosta on selvitettävä esimerkiksi Eden-hankkeessa, joka koskee uusia tauteja muuttuvassa eurooppalaisessa ympäristössä.

Kaikki tämä on osoitus ilmastonmuutoksen välittömistä terveysvaikutuksista. Mainittakoon samassa yhteydessä, että ilmastonmuutos aiheuttaa myös eläinten terveyteen liittyviä ongelmia. Euroopan komissio suunnittelee esittävänsä ensi vuonna tiedonannon, jossa käsitellään myös kyseistä ilmastonmuutokseen liittyvää näkökohtaa.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Arvoisa komission jäsen, kiitos asiantuntevasta vastauksestanne ja kiitokset Italian viranomaisille heidän tarkoituksenmukaisesta toiminnastaan. Tarkastellessani asiaa kokonaisvaltaisesti on mielestäni jokseenkin omituista, ettei Chikungunya-virusta vastaan ole vielä saatavissa rokotetta, vaikka joidenkin tietojen mukaan jopa 1 miljoonaa ihmistä on saanut virustartunnan Afrikassa. Tämä on jossain määrin ymmärrettävää, kun on kyse lintuinfluenssasta, koska sitä levittävää virusta ei ole vielä eristetty, eikä rokotetta voida siksi kehittää. Tässä tapauksessa näyttää kuitenkin olevan kyse viruksesta, joka voidaan tunnistaa immunologisin ja muunlaisin menetelmin, ja sitä vastaan voitaisiin nyt kehittää seerumi tai rokote. Jos virus sattuisi leviämään, kyseinen seerumi tai rokote olisi tehokas hoito Chikungunya-virusta vastaan ja kenties vieläkin pahempaa tartuntatautia eli dengue-kuumetta vastaan.

  Markos Kyprianou, komission jäsen.−(EN) Ensinnäkin on tärkeää mainita myös dengue-kuume, sillä sama hyönteinen voisi levittää dengue-virusta myös tuoreeseen lihaan, joten asia koskee meitäkin. Tästä syystä valmistelemme kertomusta, jossa käsitellään hyönteisvälitteisiä tauteja, sillä ilmastonmuutos edistää niiden leviämistä, kuten aiemmin totesin, mutta leutojen talvien takia se edistää myös tautia levittävien hyönteisten hengissä pysymistä.

Olette valitettavasti oikeassa, ettei tautiin ole rokotetta. Asiasta on parhaillaan käynnissä tutkimus, mutta tässä vaiheessa joudun toteamaan, että tuloksia saadaan vielä odottaa varsin pitkään.

Tietenkin käsittelemme tätä kysymystä myös WHO:n kanssa ja yritämme erilaisilla välineillä ja toimilla edistää kyseisten rokotteiden kehittämistä.

Jos sallitte, esittäisin lisäksi yhden henkilökohtaisen näkemyksen, jonka olen ottanut esiin jäsenvaltioiden kanssa ensimmäisistä lintuinfluenssaa koskevista keskusteluista lähtien: velvollisuutemme ei ole pelkästään toimia yhteisvastuullisesti kehitysmaita ja kolmansia maita kohtaan auttamalla niitä selviytymään terveysuhkasta, vaan tämä on myös eräänlaista itsesuojelua, ja meidän on ymmärrettävä, ettemme voi katsoa olevamme immuuneja ja mukavasti turvassa Euroopan unionin alueella. Emme ole turvassa! Siksi on erittäin tärkeää käsitellä kaikkialla maailmassa ilmeneviä terveysuhkia myös Euroopan unioniin kohdistuvina uhkina ja tehdä tästä yksi sen painopistealoista.

Komission tänään hyväksymä terveysstrategia toimitetaan parlamentille käsiteltäväksi myös sen kanssa. Strategiassa esitetään Euroopan unionin terveyspolitiikan erittäin tärkeä maailmanlaajuinen näkökulma, ja suhtaudun toiveikkaasti siihen, että pystymme muuttamaan ja korjaamaan tilanteen tämän uuden toimintamallin avulla.

  Puhemies. −(EN)

Paulo Casacan laatima kysymys numero 43 (H-0752/07)

Aihe: Irakin humanitaarinen katastrofi

Syyrian rajan sulkemisen vuoksi tuhansilta irakilaispakolaisilta, joiden joukossa on myös monilapsisia perheitä, katkaistiin ainoa yhä avoinna ollut pakotie.

Useissa tapauksissa Irakin viranomaisten avustuksella toteutettavan etnisen puhdistuksen lisäksi ongelmaksi on muodostunut vakava kolera-epidemia, joka liittyy suoranaisesti suuressa osassa maata vallitseviin ala-arvoisiin terveysoloihin.

Komission vastaus Irakin humanitaariseen katastrofiin on ollut täysin merkityksetön ja se on räikeässä ristiriidassa eurooppalaisten arvojen kanssa.

Miten komissio aikoo tukea Irakin pakolaisväestöä maan sisällä ja sen ulkopuolella?

Miten komissio aikoo tukea etulinjan maita kuten Jordaniaa, joihin kohdistuu suhteettoman suuri osa tilanteen vaikutuksista?

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Komissio on täysin tietoinen humanitaaristen tarpeiden laajuudesta Irakissa ja sen naapurivaltioissa. Komission ratkaisu tähän kriisiin on kaksiosainen. Tukeakseen Irakista ja naapurivaltioista tulevia pakolaisia komissio on ensinnäkin välittömästi tehnyt 6,2 miljoonan euron suuruista humanitaarista apua koskevan rahoituspäätöksen, joka hyväksyttiin toukokuussa 2007, täyttääkseen pakolaisten kaikkein kiireellisimmät tarpeet. Tukea nostetaan seitsemään miljoonaan euroon vuoden 2007 loppuun mennessä.

Suurin taakka pakolaiskriisistä on Syyrian ja Jordanian hallituksen harteilla, ja komissio on ollut yhteydessä niihin tukiohjelmien kehittämiseksi. Kyseiset hallitukset ovat selvästi ilmaisseet, etteivät ne kannata kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toteuttamia ulkomaisia humanitaarisia avustusohjelmia. Ne edellyttävät kansainvälisen yhteisön tukevan niiden kansallisia järjestelmiä pääasiassa koulutuksen ja terveydenhoidon alalla, sillä kyseiset järjestelmät hyödyttävät myös Irakin pakolaisia.

Näin ollen komissio on määritellyt kaiken kaikkiaan 37,7 miljoonan euron arvosta nopeavaikutteisia hankkeita, joista se kuulee parhaillaan jäsenvaltioita. Kaikilla näillä toimilla komissio tarjoaa välittömän ratkaisun pakolaisten kiireellisimpiin tarpeisiin.

Komissio ymmärtää, että niillä lievitetään vain osittain naapurimaiden valtavia kärsimyksiä sekä instituutioihin ja yhteiskuntarakenteeseen kohdistuvia paineita, ja tästä syystä se kehittää parhaillaan toimintastrategiaansa löytääkseen sille sopivan rahoituksen.

Toiseksi totean Irakin tilanteesta, että toistaiseksi komissio tukee Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa 4 miljoonalla eurolla ja on parhaillaan nimeämässä lisää Irakissa toimivia luotettavia ja asianmukaisia kumppaneita tukitason nostamista silmällä pitäen.

On myönnettävä, että vaikka humanitaariset tarpeet ovat huomattavat, niin humanitaarisen avun toimittamiselle on myös merkittäviä esteitä. Kyseessä ovat vakavat tuvallisuusnäkökohdat ja saavutettavuusongelmat, jotka estävät komissiota ja muita avunantajia myöntämästä varoja, jotka olisivat todella oikeassa suhteessa avuntarpeen kanssa.

Tosiasiassa on vain niukasti sellaisia humanitaarisen alan kumppaneita, jotka pystyvät toimimaan Irakissa ja panemaan siellä täytäntöön ohjelmia, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeet.

Lopuksi komissio haluaa palauttaa mieliin, että se on Irakin kansainvälisen jälleenrakennusrahoitusjärjestelyn tärkein rahoittaja 123 miljoonan euron maksuosuudella. Sivumennen sanoen tämä on 46 prosenttia tähän mennessä annetusta avusta. Vuodesta 2003 lähtien komissio on sitonut yli 800 miljoonaa euroa Irakiin.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, suuret kiitokset selvityksistänne, mutta saanen muistuttaa, että irakilaispakolaisten määrä Egyptissä on jo arviolta 200 000, eikä Euroopan komissio tarjoa Egyptille mitään. Ammanin yliopisto on juuri äsken tehnyt tutkimuksen, jossa arvioidaan, että Jordaniassa on yli miljoona pakolaista, ja tällä on täysin katastrofaalinen makrotaloudellinen vaikutus. Euroopan komissio ei tee mitään tämän asian ratkaisemiseksi. Jopa Israel on parhaillaan valmistelemassa varsin huomattavaa lääketieteellistä avustusohjelmaa irakilaislasten hyväksi. Syyriasta voin todeta, että en ole mukana komission ja Syyrian välisissä neuvotteluissa, mutta olen usein puhunut Syyrian viranomaisten kanssa. On totta, että Syyrian asukasluku on lisääntynyt kenties jo kahdella miljoonalla. Arvoisa puhemies, haluaisin vain muistuttaa teille, että tänään, juuri tällä hetkellä, Syyrian ja Irakin välisellä rajalla, Rabiahissa, on kehittymässä valtava humanitaarinen kriisi. Tuhannet irakilaiset, jotka kuulivat huhun rajan avaamisesta, ovat kerääntyneet rajalle, eivätkä pääse Syyrian puolelle. Tilanne on kerta kaikkiaan murheellinen, emmekä voi enää jättää huomiotta näitä tapahtumia.

  Puhemies. −(EN) Kaikki jakavat varmastikin huolenne, mutta sääntöjemme mukaan lisäkysymyksille on varattu puoli minuuttia aikaa.

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Olen jo maininnut, että hallitukset, ja etenkin Syyrian hallitus, johon arvoisa parlamentin jäsen viittasi, ovat tuoneet selvästi esiin, että ne eivät kannata kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toteuttamia ulkomaisia humanitaarisia avustusohjelmia. Näin ollen myönnetyn avun määrässä on otettu huomioon Syyrian ja Jordanian viranomaisten haluttomuus sallia kansainvälisten valtiosta riippumattomien toimijoiden kuten YK:n ja kansalaisjärjestöjen toiminta omassa maassaan.

Apumme voidaan ohjata vain paikallisviranomaisten hyväksymien ja riittävän toimintakykyisten järjestöjen kautta. Tämä asettaa luonnolliset rajat toimintamahdollisuuksillemme. Kehitämme kuitenkin parhaillaan valmiuksien lisäämiseen tarkoitettuja ohjelmia ja käymme suoraa vuoropuhelua Jordanian ja Syyrian viranomaisten kanssa vahvistaaksemme toimintakykyämme kyseisissä maissa.

Saanen myös huomauttaa, että Irakin hallitus vaikuttaa itse hyvin haluttomalta auttamaan naapurivaltioitaan. Irakin hallitus on toistuvasti ilmoittanut myöntävänsä 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria irakilaispakolaisten auttamiseen. Vaikka viime toukokuussa pidetyssä Sharm-el-Sheikhin konferenssissa annettiinkin sitoumuksia ja tiivistettiin Irakin, Syyrian ja Jordanian viranomaisten välisiä suhteita, vaikuttaa siltä, ettei Irak tee riittävästi yhteistyötä. Siksi meidän on pyydettävä Irakin hallitusta kantamaan ainakin taloudellinen vastuu omista kansalaisistaan.

Koordinoinnin puute humanitaarisia kriisejä hoitavien YK:n virastojen välillä on erittäin huolestuttavaa. On kauheaa sanoa, että YK:n humanitaaristen järjestöjen välillä on havaittu voimakasta kilpailua tiiviin yhteistyön sijasta. Toivomme, että uuden humanitaarisen avun koordinaattorin nimittäminen parantaa YK:n kumppaneiden valmiutta kriisin ratkaisemiseen.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Hiljattain Turkki, joka on EU:n jäsenehdokas, käynnisti sotilastoimet Irakin kurdeja vastaan Irakissa. Mikä on teidän näkemyksenne tästä? Mikä vaikutus näillä toimilla voisi olla Irakin tilanteeseen? Tarvittaisiinko tukea, ja mikä on komission näkemys Turkin toiminnasta?

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Tämä ei ole helppo kysymys. Komissio tuomitsee kaikki terroristi-iskut rikollisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi kaikissa olosuhteissa. Näin ollen pahoittelemme kyseisten toimien aiheuttamaa kärsimystä.

PKK, joka on EU:n terroristijärjestöjen luettelossa, kuten tiedätte, tekee jatkuvasti terroristi-iskuja Turkin rajan yli. Komissio ymmärtää Turkin tarpeen suojella kansalaisiaan, mutta kehotamme jatkossakin Turkkia ja Irakia ratkaisemaan ongelman asiasta vastaavien viranomaisten yhteistyön avulla ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Tätä taustaa vasten on myönteistä, että Turkki ja Irak ovat hiljattain tehneet kahdenvälisen sopimuksen terrorismin torjunnasta.

EU ja Turkki ovat säännöllisesti korostaneet olevansa edelleen sitoutuneita Irakin itsenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen, yhtenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen. Odotamme Turkin jatkavan rakentavia toimiaan kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja alueellisen yhteistyön edistämiseksi.

Meidän on kuitenkin otettava huomioon Turkin kansalaisten painostus, sillä he joutuvat lähes viikoittain kuulemaan sotilaiden ja siviilien surmista maan kaakkoisosassa. Hallituksen on osoitettava halunsa ja kykynsä tehokkaampiin toimiin.

Kuten monet jäsenvaltiot hyvin tietävät, terrorismiin on vaikea puuttua tehokkaasti. On ymmärrettävää, että Turkin viranomaiset yrittävät saada Yhdysvaltojen ja Irakin viranomaisia ja Irakin kurdiviranomaisia mukaan toimintaansa. Tämä on ainoa ratkaisu. Parlamentissa hyväksyttyä päätöslauselmaa ja uskottavaa väliintulon uhkaa olisi pidettävä osana tätä strategiaa.

  Puhemies. −(EN) Jotkut parlamentin jäsenet ovat jo noudattaneet kehotustani, mutta ne, jotka eivät ole, voivat vapaasti siirtyä istuntosalin etuosaan. Haluamme yrittää tehdä kyselytunnista välittömämmän ja vuorovaikutteisemman, joten siirtykää vapaasti aivan eteen, jolloin voimme kohdata komission jäsenen silmästä silmään. Hän on varmasti iloinen siitä!

Toinen osa

  Puhemies. −(EN)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 44 (H-0681/07)

Aihe: Euroopan unionin toimielimissä ja yksiköissä pysyviä ja jatkuvia tarpeita kattavat sopimussuhteiset työntekijät

Euroopan unioni kieltää direktiivillä 1999/70/EY⁽¹⁾ jäsenvaltioita antamasta oikeutta väärinkäyttää määräaikaisia työsopimuksia pysyvien ja jatkuvien tarpeiden kattamiseksi.

Missä määrin Euroopan unionin toimielimet ja yksiköt itse noudattavat yllä mainittua periaatetta, ja kuinka suuri prosenttiosuus Euroopan unionin toimielimissä ja yksiköissä työskentelevistä sopimussuhteisista työntekijöistä kattaa työpanoksellaan pysyviä ja jatkuvia tarpeita?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Arvoisalle parlamentin jäsenelle on annettu tiedoksi, että jäljempänä esitetyt yksityiskohtaiset vastaukset liittyvät ainoastaan komissioon, joka on tietenkin EU:n toimielimistä selvästi suurin työnantaja.

Määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70/EY tarkoituksena on muun muassa perustaa järjestelmä peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytön ehkäisemiseksi.

Kun käytettävissä ei ole varsinaisia oikeudellisia toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi, jäsenvaltiot velvoitetaan 5 lausekkeen 1 kohdassa ottamaan käyttöön yksi tai useita seuraavista toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytön estämiseksi:

(a) perustellut syyt tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten

(b) määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskesto

(c) tällaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten lukumäärä.

EU:n toimielinten henkilöstön palkkaamista koskevat määräykset on annettu henkilöstösäännöissä, joista keskusteltiin henkilöstön edustajien kanssa ennen kuin neuvosto hyväksyi ne.

EU:n toimielimillä on siis lakisääteinen velvollisuus noudattaa henkilöstösääntöjen määräyksiä. Henkilöstösääntöjen mukaan EU:n toimielimet voivat ottaa palvelukseen pääasiassa kolmenlaista henkilöstöä: vakinaisia virkamiehiä, väliaikaisia toimihenkilöitä ja sopimussuhteisia toimihenkilöitä.

Väliaikaisten toimihenkilöiden ja vakinaisten virkamiesten toimet on merkitty henkilöstösuunnitelmaan. Vakituisten virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden hoitamien tehtävien tasoa ei ole rajoitettu.

Sopimussuhteisten toimihenkilöiden tilanne on erilainen. Heidän tointaan ei ole merkitty henkilöstötaulukkoon ja heidän on työskenneltävä vakituisen virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön valvonnassa. Sopimussuhteiset toimihenkilöt kuuluvat kahteen eri ura-alueeseen. Toinen sopimussuhteisten toimihenkilöiden ura-alue perustettiin hoitamaan oheistehtäviä, joihin ei välttämättä tarvita virkamiestä. Kyseisille sopimussuhteisille toimihenkilöille voidaan tarjota vakinaista sopimusta, joten heidän tehtäviään voidaan pitää vakinaisina.

Kyseiseen henkilöstöön sovelletaan direktiivin 1999/70/EY periaatteita, sillä heille tarjotaan yleensä ensin määräaikaista työsopimusta, sen jälkeen jatkoa määräaikaiseen sopimukseen ja sitten toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta. Joissakin tapauksissa vakinaista sopimusta voidaan tarjota suoraan palvelukseen otettaessa.

Nykyisin komissiolla on palveluksessaan noin 2 300 sopimussuhteista toimihenkilöä eri puolilla maailmaa pääasiassa edustustoissa ja hallintotoimistoissa.

Toinen sopimussuhteisten toimihenkilöiden ura-alue on perustettu täyttämään tilapäisiä tarpeita tai asiantuntijatarpeita, joita ei kateta nykyisillä toimilla, ja hoitamaan tilapäisesti poissa olevan henkilöstön sijaisuuksia muun muassa äitiysloman tai vanhempainvapaan aikana. Koska perättäisten määräaikaisten työsopimusten enimmäiskokonaiskesto on henkilöstösääntöjen mukaan rajattu kaikissa toimielimissä korkeintaan kolmeen vuoteen, on 5 lausekkeen 1 kohdan b alakohdalla tosiasiallista vaikutusta.

Kyseisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden osuus henkilöstön kokonaismäärästä on noin 15 prosenttia. On selvää, että vakituiset virkamiehet ovat komission henkilöstön kantava voima. Sopimussuhteiset toimihenkilöt antavat arvokasta tilapäistukea komission virkamiesten työlle. Nykyisin komission eri toimipisteissä työskentelee noin 3 200 sopimussuhteista toimihenkilöä.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä vastauksesta. Kysyisin häneltä myös, lasketaanko sopimussuhteisten toimihenkilöiden – tai entiseltä nimeltään lisähenkilöstön – aikaisemmat työssäolovuodet palvelusvuosiksi? Jos lasketaan, onko heidän aikaisemmilla palvelusvuosillaan työnhaussa enemmän merkitystä kuin muiden sellaisten hakijoiden pätevyydellä, jotka ovat menestyneet haussa mutta joita ei ole toistaiseksi nimitetty toimeen?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsuhde perustuu luonnollisesti sopimukseen, jonka on oltava samanaikaisesti sekä lain että kyseessä olevien paikkojen työmarkkinoiden mukainen, joten heillä ei ole vastaavaa palvelusvuosien määrään perustuvaa järjestelmää kuin vakituisilla virkamiehillä. Näin ollen kyseinen sopimus perustuu työmarkkinaolosuhteisiin, ja olemme onnistuneet hankkiman runsaasti hyviä sopimussuhteisia toimihenkilöitä.

  Paul Rübig (PPE-DE). –(DE) Arvoisa komission jäsen, ymmärrätte varmasti, että Euroopan unionin tuleva henkilöstökehitys on meille suuri haaste. Näin ollen parlamentin on erittäin tärkeää saada tietää sekä työntekijöiden – käsittääkseni olette kuvannut nämä työntekijät kokopäiväistä henkilöstöä vastaaviksi työntekijöiksi – ja rekrytointitoimistojen määrä että kutakin ura-aluetta varten suunnitellut tarkat määrät ja niiden jakautuminen maiden kesken. Voisitteko ilmoittaa meille nämä tilastotiedot?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Pyysitte jäsenvaltiokohtaista henkilöstöerittelyä. Se on esitetty komission tilastotiedoissa. Kaikki luvut ovat saatavilla, joten pyydän teitä ottamaan yhteyttä työntekijöihimme, jotka antavat teille tarkat numerotiedot.

  Puhemies. −

Johan Van Hecken laatima kysymys numero 45 (H-0718/07)

Aihe: Euroopan yhteisön virkamieskunnan kasvun seuraukset eläkekustannuksiin

Euroopan komission vakinaisten työntekijöiden lukumäärä lienee kasvanut viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana runsaalla 16 prosentilla melkein 20 000 virkamieheen. Tämän vuoden alussa otettiin palvelukseen Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta vielä 700 uutta virkamiestä, joiden tehtäväksi on annettu sisämarkkinoiden vahvistaminen. On selvää, että yhteisön virkamieskunnan kasvulla on vaikutuksia talousarvioon ja etenkin eläkekustannusten pelätään nousevan. Vuonna 2008 eläkekustannukset lisääntyvät eräiden tietojen mukaan enemmän kuin 10 prosenttia ja luonnollisesti nämä kulut lankeavat kokonaan Euroopan veronmaksajien maksettaviksi.

Miten Euroopan komissio suhtautuu virkamiestensä lukumäärän kasvamiseen lähitulevaisuudessa? Onko komission piirissä jo ajateltu uusien virkamiesten kiinnittämisen mahdollista jäädyttämistä? Onko komissio tietoinen tähän liittyvistä taloudellisista seurauksista, erityisesti mitä tulee eläkerasituksen kasvamiseen?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Eläkeoikeudet ja eläkejärjestelmä kuuluvat tietenkin kaikkein monimutkaisimpiin kysymyksiin kaikkialla Euroopassa. Mainittakoon ensinnäkin, että vuoden 2007 talousarvion mukaan komissiolla on 23 198 virkaa. Tämä kysymys jakautuu kahteen osakysymykseen: palvelukseen ottamista koskeviin komission toimiin, joilla pyritään rajoittamaan EU:n virkamieskunnan kasvun vaikutuksia talousarvioon ja EU:n virkamieskunnan kasvun vaikutuksia eläkekustannuksiin.

Ensimmäisen osakysymyksen yhteydessä on muistettava, että henkilöstösääntöuudistus toteutettiin vuonna 2004 muun muassa toimielinten henkilöstömäärän kasvuun liittyvien kustannusten vähentämiseksi. Uusi ura- ja etenemisrakenne sekä sopimussuhteisten toimihenkilöiden uusi ura-alue otettiin käyttöön, jotta niillä vaikutettaisiin myönteisesti talousarvioon. Toisaalta arvoisa parlamentin jäsen saattaa olla selvillä siitä, että vuoden 2007 talousarviomenettelyn aikana Euroopan parlamentti pyysi komissiota toteuttamaan merkittävän kartoituksen saadakseen komission henkilöstötarvetta koskevan väliarvioinnin ja yksityiskohtaisen kertomuksen komission tuki- ja koordinointitehtäviä varten palkatusta henkilöstöstä. Euroopan parlamentti halusi myös saada tietoa henkilöstön uudelleensijoittamista koskevista komission suunnitelmista, joissa otetaan huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta tehdyn uuden toimielinten sopimuksen painopisteet ja erityisesti parlamentin neuvotteluissa tukemat toimintalinjat.

Euroopan parlamentin pyynnöstä toteutetun komission henkilöstökartoituksen tuloksena komissio vahvistaa vuonna 2002 ja 2005 määritellyn lisähenkilöstötarpeen, joka koskee yksinomaan laajentumiseen liittyviä tehtäviä: 890 uutta työntekijää vuodeksi 2008 jaoteltuna siten, että EU:hun liittyneet 10 jäsenvaltiota saavat 640 uutta työntekijää ja siihen seuraavaksi liittyneet kaksi jäsenvaltiota puolestaan 250 virkaa. Kahden viimeksi liittyneen jäsenvaltion on vahvistettu tarvitsevan vuodeksi 2009 vielä 250 virkaa.

Komissio tukee päätöstä säilyttää henkilöstön määrä muuttumattomana sen jälkeen, kun laajentumiseen liittyvä henkilöstö on palkattu, eikä se aio pyytää uusia virkoja vuosille 2009–2013. Komissio sitoutuu täyttämään tärkeimpien politiikanalojen uudet henkilöstötarpeet yksinomaan yksikköjen sisäisillä ja niiden välisillä siirroilla. Komissio on sitoutunut antamaan rahoille mahdollisimman korkealaatuisen vastineen kansalaistensa hyväksi tehostamalla laadukkaiden palvelujen tarjontaa. Komissio on jo osoittanut sitoutuvansa näihin tavoitteisiin käytännössä. Vuosia 2000–2007 koskevista luvuista ilmenee, että henkilöstötaulukossa olevat virat ovat komissiossa lisääntyneet vähemmän kuin muissa toimielimissä.

Toisesta osakysymyksestä on pantava merkille, että vuosina 2004–2008 laajentumisen takia palvelukseen otettu henkilöstö vaikuttaa eläkekustannuksiin vasta 30 vuoden sisällä, eli laajentuminen ei vaikuta lähitulevaisuudessa eläkekustannuksiin millään tavoin. Komissio seuraa joka tapauksessa eläkekustannusten kasvua erittäin tarkasti lähivuosina. Talousarviossa eläkekustannusten arvioitiin kasvavan 10 prosenttia vuonna 2008. Tämä johtuu poikkeuksellisista olosuhteista. Keskimääräistä suurempi kasvu vuonna 2008 on normaalia palautumista vuosien 2006 ja 2007 keskimääräistä niukemman kasvun jälkeen. Ensimmäinen sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmä lähtee, ja heidän maksunsa on siirrettävä toiseen järjestelmään, ja palkkoihin ja eläkkeisiin on odotettavissa kolmen prosentin vuotuinen kasvu. Tästäkin poikkeuksesta huolimatta komissio arvioi, että eläkkeiden kasvu vuosina 2007–2013 on sopusoinnussa vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä huomioon otetun 8,5 prosentin keskimääräisen menonlisäyksen kanssa.

Todettakoon, että meneillään olevan palvelukseenottoprosessin pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia analysoitiin henkilöstösääntöuudistuksen valmistelun yhteydessä. Eläkekustannusten vähentämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, ja henkilöstösäännöissä edellytetään, että työntekijöiden maksama nykyinen 10,25 prosentin eläkemaksu saatetaan ajan tasalle vuosittain siten, että se vastaa yhtä kolmasosaa kokonaismaksutarpeesta, jolla taataan yhteisön eläkejärjestelmien tasapaino pitkällä aikavälillä.

  Johan Van Hecke (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen belgialaisen 13 000 asukkaan kunnan kaupunginvaltuutettu. Valvontaviranomainen ei hyväksy tämän pienen kunnan talousarviota, ellei sille toimiteta täydellistä henkilöstötarvesuunnitelmaa yksityiskohtaisine talousarvioineen. Siellä ei koskaan hyväksyttäisi virkamiesten määrän lisäämistä 16 prosentilla, kuten EU:ssa on tehty joinakin vuosina, eikä myöskään eläkekustannusten nostamista yli 10 prosenttia vuodessa. Komission jäsen on viitannut laajentumiseen, mutta laajentumisesta huolimatta Euroopan parlamentin jäsenten määrää on vähennetty. Kysynkin, eikö komission jäsenen mielestä olisi korkea aika harkita myös henkilöstömäärän jäädyttämistä mahdollisesta lisälaajentumisesta huolimatta?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Kyllä, mutta kuten totesin, henkilöstömäärä jäädytetään laajentumisen jälkeen, joten kuntaan verrattuna tilanne ei ole samanlainen. Euroopan unionin laajentuminen on suuri poliittinen hanke, ja olemme ottaneet palvelukseen uusia virkamiehiä. Tässä on noudatettu samaa mallia kuin aikaisemmilla laajentumiskierroksilla. Olemme onnistuneet varsin hyvin hankkimaan työntekijöitä uusista jäsenvaltioista, ja heidän määränsä jäädytetään. Tämän jälkeen jäädytetään henkilöstön kokonaismäärä.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, Brysselissä sanotaan, että jos läpäiset lukuisat testit ja kokeet ja sinut hyväksytään Euroopan komission virkamieheksi, sinua odottaa joka tapauksessa rauhallinen elämä eläkeikään saakka.

Haluaisinkin esittää kysymyksen EU:n toimielinten työntekijöiden laadusta. Kenties komissio suunnittelee vaikeuttavansa niiden elämää, jotka eivät ole kovin uutteria, vaativansa todisteita ja tekevänsä selvän eron niiden välillä, jotka tekevät parhaansa, ja niiden välillä, joilla on liian rauhallinen ja helppo elämä.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Voin ilomielin toimittaa teille kaikki komission urakehitysjärjestelmää koskevat tiedot. Todettakoon, että se on yksi maailman monimutkaisimmista järjestelmistä, josta keskustellaan jatkuvasti. Joka ainoa virkamies arvioidaan vuosittain. Kyseinen arviointi otetaan huomioon etenemisjärjestelmässä, ja siinä esitetään tiettyjä seikkoja, joiden perusteella urakehitys siis tapahtuu. Järjestelmä on varsin yksityiskohtainen ja pitkälle kehitetty.

Myös parlamentin jäsenen kysymys henkilöstön laadusta on aiheellinen. Tavanomaisessa avoimessa kilpailussa tai ”kokeessa” on noin 42 vakavasti otettavaa hakijaa kutakin haettavaa virkaa kohti, muista hakijoista puhumattakaan. Tämä koskee koko vuotta, joten komissioon on aina tullut runsaasti erittäin hyviä ja kokeneita hakijoita, ja henkilöstövalintatestit ovat erittäin vaikeita.

Todettakoon, ettei elämä komissiossa suinkaan ole helppoa ja rauhallista eläkeikään saakka. Toteatte kuitenkin aivan oikein, että useimmat virkamiehet työskentelevät komissiossa todella pitkään, ja tämä voidaan myös lukea komissiolle eduksi.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). –(DE) Mainitsitte tänään useita kertoja henkilöstökartoituksen. Yksi henkilöstökartoituksen tuloksista oli, että 32 prosenttia komission henkilöstöstä hoitaa hallinnon hallinnointitehtäviä, toisin sanoen hallinnollisia tukitoimia ja koordinointia.

Yhteensä 11 000 ihmistä! Kysynkin, milloin komissio aikoo vetää johtopäätöksiä näistä luvuista? Milloin se laatii toimintasuunnitelman henkilöstömäärän vähentämiseksi?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Suhtaudumme tähän hyvin vakavasti, ja ehdotuksia tehdään varmasti. Keskustelemme näistä asioista.

Ensinnäkin on otettava huomioon, että kaikki nämä hallinnolliset tehtävät ja valvontatehtävät ovat myös olleet jonkinlainen seuraus komissiossa tapahtuneesta kehityksestä: siellä johtotehtävät on aina arvioitu erittäin tärkeäksi toiminnaksi. Myös niiden tukijärjestelmiä on parannettu. Keskustelemme parhaillaan menettelytavoista, ja saamme varmasti asianmukaisen suunnitelman valmiiksi, ennen kuin komissiota vaaditaan uudelleen leikkaamaan virkoja. Käsittelemme parhaillaan kaikkia näitä yleisiä ja rinnakkaisia tehtäviä, ja komissiossa on tästä tietenkin erilaisia näkemyksiä. Ei ole lainkaan yllättävää, että jotkut monialaiset yksiköt haluavat järkeistää palveluja, kun taas muut yksiköt puoltavat nykyistä järjestelmää.

Käymme siis keskustelua, mutta voin vakuuttaa teille, että kartoitustyössä siirrytään selvästi seuraavaan vaiheeseen.

  Puhemies. −

Esko Seppäsen laatima kysymys numero 46 (H-0726/07)

Aihe: Komissio ja ammattiliitot

Onko komissiossa käytäntö, jonka mukaan komission työntekijöiden ammattiliittojen toimitsijoille maksetaan palkkaa EU:n varoista, ja jos, kuinka monelle toimitsijalle palkkaa maksetaan?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Olen pahoillani, etten voi vastata heti suomeksi, mutta voimme käydä lisäkeskusteluja suomeksi. Olen hieman huolissani siitä, etten käytä oikeaa terminologiaa, jonka on oltava Euroopan unionissa ehdottoman tarkkaa.

Komissio on neuvoston tavoin tehnyt sopimuksen henkilöstönsä ammattijärjestöjen kanssa ja antanut tietyn määrän henkilöstöä niiden käyttöön. Komission tapauksessa ammattijärjestöille on myönnetty vuonna 2001 tehdyn henkilöstösopimuksen ja vuotuisten henkilöstöpöytäkirjojen perusteella 12 niin kutsuttua vakinaista komennusvirkaa komission yhteensä yli 23 000 virasta.

Tällaiset komennusvirat, jotka myönnetään ammattijärjestöille niiden edustuksellisuuden perusteella, ovat olleet sallittuja vuodesta 1989. Lisäksi hyvin pieni määrä virkoja myönnetään joustavasti erityisesti vaalien jälkeen vaihtuvien enemmistöjen huomioon ottamiseksi. Näin ollen ammattijärjestöjen käyttöön annetun henkilöstön palkat maksetaan edelleen EU:n talousarviosta samoin kuin komission henkilöstönkin palkat. Lisäksi ammattijärjestöt saavat määrärahoja, joiden avulla ne voivat ottaa palvelukseen enintään yhdeksän sopimussuhteista toimihenkilöä tehtäväryhmästä II (sihteerit).

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, te olette muistaakseni toiminut ammattiyhdistysjohtajana omassa maassanne, ja ammattiyhdistystoiminta kiinnostaa teitä varmaan omasta henkilökohtaisesta taustastannekin johtuen. En saanut tarkkaa vastausta siihen, kuinka suuri lukumäärä näitä ammattiyhdistyksiin kuuluvia työntekijöitä on tällä hetkellä komission palveluksessa kaiken kaikkiaan kaikissa ammattiliitoissa yhteensä?

Vielä toinen lisäkysymys tähän asiaan liittyen. On urbaani legenda, että komissio maksaisi työntekijöille lakon aikana palkkaa. Ovatko ammattiyhdistykset onnistuneet neuvottelemaan sellaisen ratkaisun, että jos ne menevät lakkoon, niin ne saavat palkkaa lakon ajalta?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(FI) Voin todellakin vastata oman tietämykseni perusteella. Komission ammattiyhdistyksessä on 12 seconded experts -paikkaa. Tämän lisäksi henkilöstökomiteoissa, jotka ovat siis erillisiä elimiä, on 19 työpaikkaa. Ne voivat palkata yhdeksän sihteeriä.

Se mitä te sanoitte lakoista, on osittain totta. On totta, että komissiossa on tehty sellainen neuvotteluratkaisu, että lakon aikana voidaan maksaa osa palkasta, mutta yleensä ei täyttä palkkaa. Minusta on ollut hieno asia, että ihmisille, jotka ovat lakossa, maksetaan puoli palkkaa.

  Paul Rübig (PPE-DE). –(DE) Arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, kuinka paljon näistä virkamiehistä syntyy kustannuksia. Mitkä ovat vuosikustannukset?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Ammattijärjestöjen talousarvio on noin 500 000 euroa vuodessa, ja se myönnetään yhteisön talousarviosta.

  Puhemies. −(EN)Saanko jälleen muistuttaa niille parlamentin jäsenille, jotka ovat tällä välin liittyneet seuraamme, että tänään on meneillään kokeilu, ja pyytäisinkin teitä siirtymään istuntosalin etuosaan. Älkää ujostelko ja jääkö taakse istumaan, vaan täyttäkää mieluummin etumaiset istuimet, jotta olemme lähempänä toisiamme.

Bart Staesin laatima kysymys numero 49 (H-0685/07)

Aihe: Kilpailusääntöjen mukaisesti yrityksille määrättyjen sakkojen kokonaismäärä

Voiko komissio kertoa, kuinka paljon se on kaikkiaan määrännyt yrityksille sakkoja yhteisön kilpailulainsäädännön nojalla nykyisen toimikautensa alusta lukien ja onko se käynnistänyt aloitteita, tai keskustellut asiasta koolla ollessaan, kyseisten varojen, sen jälkeen, kun niistä on vähennetty talousarviossa niiden osalta arvioitu summa, varaamiseksi unionin ”muuta” toimintaa varten sen sijaan, että nämä ylimääräiset varat palautetaan jäsenvaltioille?

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Komissio on nykyisen toimikautensa alusta lähtien syyskuun 2007 loppuun saakka komissio tehnyt 21 päätöstä sakkojen määräämisestä kilpailusääntöjä rikkoneille yrityksille.

Kyseisenä aikana määrättiin yhteensä hieman yli 5,2 miljardia euroa sakkoja, joista 95 prosenttia määrättiin kartelleihin osallistuneille yrityksille.

On kuitenkin pidettävä mielessä, että kyseisistä sakoista tulee osa EU:n talousarviota vasta sitten, kun ne ovat lopullisia, toisin sanoen jos sakkoja saanut yritys ei ole hakenut muutosta tuomioon tai kun kaikki mahdolliset valitukset on hylätty yhteisöjen tuomioistuimissa.

Koska yhtiöt usein riitauttavat sakkojen määräämistä koskevien komission päätösten pätevyyden, suuri osa edellä mainitusta summasta ei ole niin kutsutusti lopullista.

Oikeudelliset rajoitukset estävät sakoista saatujen voittojen käyttömahdollisuudet muuhun toimintaan, kuten arvoisa parlamentin jäsen ehdotti. Kyseinen käyttö olisi vastoin nykyisen varainhoitoasetuksen 17 ja 20 artiklassa säädettyä talousarvion yleiskattavuuden periaatetta.

Kyseisen periaatteen mukaan kokonaistulot kattavat kokonaismenot siten, ettei tietyn menokohdan ja tietyn tulokohdan välillä ole mitään suoranaista yhteyttä.

Sakkojen laskentaa koskevien vuoden 2006 suuntaviivojen johdannossa todetaan, että kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen perustavoitteena on varmistaa pelotevaikutus, toisin sanoen ennaltaehkäistä yhtiöiden väärinkäytökset.

On toivottavaa, että ajan mittaan väärinkäytösten määrä ja siten myös sakkojen lukumäärä ja suuruus pienenevät, kun noudattamisaste paranee ja hoidamme edelleen työmme kunnolla.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, kiitos erittäin mielenkiintoisista tiedoista. Ymmärsinköhän nyt oikein? Varainhoitoasetus huomioon ottaen suurin osa kyseisistä varoista oikeastaan palautuu lopulta jäsenvaltioille – eikö niin? Toiseksi toteatte, että varat myös kuuluvat EU:n talousarvioon vain siinä tapauksessa, että ne ovat lopullisia. Voitteko kertoa arvion siitä, kuinka suurta osaa mainitusta 5 miljardin euron suuruisesta summasta voidaan todella kutsua ”lopulliseksi”?

  Neelie Kroes, komission jäsen. −(NL) Vastaus kysymyksen ensimmäiseen osaan on selkeä ”kyllä”: suurin osa palautuu jäsenvaltioille. Se tarkoittaa, että jäsenvaltion maksuosuus EU:n talousarvioon arvioidaan tätä pienemmäksi. Seuraava kysymyksenne koski sitä, milloin mikäkin osa on lopullinen, ja siihen on hyvin vaikea vastata. Se riippuu kunkin vuoden olosuhteista eli siitä, oliko asianosainen osapuoli järkevä ja luopui muutoksenhausta, vai valitsiko se mieluummin pidemmän tien ja yritti saada sakkoon hiukan huojennusta.

  Reinhard Rack (PPE-DE). –(DE) Arvoisa komission jäsen, mainitsitte annettujen sakkojen määrän. Sakkojen tarkoituksena on muuttaa sakkoja saaneiden yritysten toimintatapoja. Mitä huomioita olette tehnyt tässä suhteessa?

Tilanne huomioon ottaen muistan, että aloittaessanne komission jäsenen tehtävät annoitte aluekehitysvaliokunnalle mahdollisuuden keskustella kanssanne vähämerkityksellistä tukea koskevasta säännöstä (de minimis rule). Olemme hyvin kiitollisia siitä, että vastasitte tuolloin hyvin nopeasti. Vastaavatko yritykset yhtä nopeasti kuin te aikanaan vastasitte?

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Toivottavasti asia on näin, mutta en ole sataprosenttisen varma, enkä rehellisyyden nimissä tosiaankaan tarpeeksi varma.

Olisi otettava huomioon, ettei kysymys ole vain sakon määrästä vaan myös maineesta, jolla on toivottavasti vaikutusta yritysten asenteeseen.

Mielestäni on kiintoisaa, että nykyisin melko suuri osa organisaatioiden pääjohtajista, jotka ottavat minuun yhteyttä, mainitsee olevansa tietoisia siitä, että tämä todellakin on komission käytäntö ja että niille, jotka eivät toimi asianmukaisesti ja rikkovat sääntöjä ja määräyksiä, määrätään valtavat sakot. Kuten tiedätte, sakkojen nykytasossa ei ole enää kyse pikkusummista.

Näin ollen johtajat tekevät aloitteita omissa organisaatioissaan asettamalla työntekijät vastuuseen ja ilmoittamalla, että tällainen on vastedes ehdottomasti kiellettyä heidän yrityksissään. Elleivät työntekijät toteuta asianmukaisia toimenpiteitä, heidät asetetaan vastuuseen ja heille todetaan, että jos jokin on vialla, heidän pitäisi ilmoittaa siitä johdolle. Lisäksi todetaan, että myöhemmin heidät todellakin erotettaisiin, ellei kokonaisratkaisua löydy.

He mainitsevat myös, että maineen tahraantuminen yhdessä sakkojen kanssa vaikuttaa ratkaisevasti heidän asenteeseensa ja heidän ponnisteluihinsa yritysten puhdistamiseksi. Hiljattain pari yritysjohtajaa mainitsi olevansa mielellään Financial Timesin etusivulla, mutta ei kuitenkaan komission määräämien sakkojen takia. Tämä on todella merkittävää edistystä.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Tänä kesänä Saksa ilmoitti suunnittelevansa elintarvikkeiden hinnankorotuksia. Samaan aikaan Liettuan tuottajat ovat selvästi ilmoittaneet aikovansa korottaa elintarvikkeiden hintoja syksyllä ilman pätevää syytä. Pystyttekö kuvittelemaan, että kansainväliset elintarviketuottajat osallistuvat kartellisopimuksiin? Elintarvikkeiden hinnat nousevat samanaikaisesti kaikissa valtioissa ilman raaka-aineiden hinnankorotuksia.

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Emme ole ainoita, jotka ovat käynnistäneet kartellien vastaiset toimet. Myös kansalliset kilpailuviranomaiset ovat tehneet niin, ja olen tietoinen siitä, että kaikkien 27 jäsenvaltion kilpailuviranomaiset osallistuvat yhteisiin toimiimme.

Käsittelemme tätä asiaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston kanssa. Olen selvillä myös siitä, että tässä tapauksessa noudatetaan hyvin yhdenmukaista linjaa, joten esimerkkinne on ehdottomasti sisäinen asia, joka kuuluu kansallisen kilpailuviranomaisen vastuulle. Näin ollen elintarvikkeiden hinnannousun taustalla voisi olla moniakin syitä. Kyse ei välttämättä ole kartellista, vaikka tästä ei koskaan voikaan olla varma. Näin ollen kehotan parlamentin jäsentä kääntymään tässä tapauksessa oma-aloitteisesti kansallisen kilpailuviranomaisen puoleen.

  Puhemies. −(EN)

Lambert van Nistelrooij’n laatima kysymys numero 50 (H-0690/07)

Aihe: Suez- ja Gaz de France –yhtiön fuusio

Ranskalaisen energiayhtiön Suezin ja valtionyhtiö Gaz de Francen hallintoneuvostot ilmoittivat 3. syyskuuta päättäneensä toteuttaa suunnitellun yhdistymisensä. Tuloksena on maailman neljänneksi suurin energiayritys Gazpromin, Electricité de Francen ja EON:n jälkeen. Komissio on jo velvoittanut fuusioyhtiötä luopumaan tietyistä toiminnoistaan Belgiassa ja Ranskassa.

Katsooko komissio, että nämä yhdistymissuunnitelmat ovat edelleen komission nykyisin soveltamien Euroopan unionin energiamarkkinoiden vapauttamiseen liittyvien periaatteiden mukaiset?

Missä määrin uusi fuusioyhtiö ja Ranskan valtio ovat luvanneet toteuttaa Euroopan komission vaatiman pääverkkojen omistussuhteiden eriyttämisen?

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Komissio hyväksyi Gaz de Francen (GDF) ja Suez-konsernin fuusion marraskuussa 2006 osapuolten annettua sitoumuksia, joiden perusteella komissio pystyi päättelemään, ettei fuusio ole merkittävä este kilpailulle.

Fuusion osapuolet ovat sitoutuneet ennen kaikkea luopumaan Suez-konsernin osakkeista belgialaisessa kaasuyhtiössä Distrigasissa, joka, kuten tiedätte, on päässyt myös Ranskan markkinoille. Lisäksi ne ovat sitoutuneet luopumaan GDF:n osakkeista Belgian toisessa kaasun- ja sähköntoimittajassa SPE:ssä sekä Suez-konsernin kaikesta oikeudellisesta tai tosiasiallisesta määräysvallasta Belgian kaasunsiirtoverkon operaattoriyrityksessä Fluxys SA:ssa.

Vaikka GDF Suez voikin jäädä Fluxys SA:n osakkaaksi, varmistetaan jälkimmäisen yhtiön riippumaton johtaminen erityisjärjestelyillä, ja lopputulos vastaa täysin EU:n energiamarkkinoiden vapauttamista koskevia komission toimintatavoitteita ja etenkin syyskuussa 2007 tehtyjä ehdotuksia.

Fuusiota koskevassa komission päätöksessä edellytetään, että osapuolten on jatkettava omistusoikeudesta luopumista ja luovuttava osittain osuudestaan Fluxys SA:ssa sekä jatkettava muita sitoumuksia, jotka koskevat muun muassa Fluxys SA:n hallinnointia. Kyseiset toimet on tehtävä tietyn luopumisajan kuluessa. Osapuolten on ehdottomasti noudatettava sitoumuksia pannakseen fuusion oikeudellisesti täytäntöön. Tällä välin osapuolten on täytettävä tiettyjä velvoitteita, joita komissio valvoo seurannasta vastaavien toimitsijamiesten avustuksella.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, onneksi voin puhua hollantia. Arvoisa komission jäsen on selvillä parlamentin kiinnostuksesta kansallisiin saavutuksiin: ”tasapuolisiin toimintaedellytyksiin”. Esitän kaksi lyhyttä lisäkysymystä. Onko totta, että tuotantoyhtiön ja verkostoyhtiön välinen ristiintukeminen on nykyisin loppunut? Toinen kysymys: kuulinko teidän sanovan, että nykyiset ehdotukset vastaavat myös täysin teidän ja komission jäsenen Andris Piebalgsin ehdottamaa pakettia?

  Neelie Kroes, komission jäsen. −(NL) Vastaus molempiin kysymyksiin on ”kyllä”.

Kysymys numero 51 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

  Puhemies. −(EN)

Anne Van Lanckerin laatima kysymys numero 52 (H-0755/07)

Aihe: Tuki Volvo Cars Gentille / EU:n valtiontukisäännöt

Komissio ilmoitti 12. syyskuuta 2007 tutkivansa perusteellisesti, onko 6,02 miljoonan euron suuruinen valtiontuki, jonka Flanderin alue aikoo myöntää Gentissä toimivalle Volvo Cars -yhtiölle yleis- ja erityiskoulutuskustannuksiin, EU-säännösten mukaista. Tuki olisi 20 prosenttia kyseisen yrityksen koulutuskustannuksista. Komissio toteaa, että se haluaa varmistaa, ettei tukea käytetä pelkästään koulutuskustannuksiin, jotka yritykselle olisivat aiheutuneet joka tapauksessa. Komission aikomus perustuu asetuksen (EY) N:o 68/2001⁽²⁾ erittäin ahtaaseen tulkintaan.

Voiko komissio selventää, miten se aikoo soveltaa valtiontukea koskevia EU-säännöksiä tässä asiassa? Mihin tosiseikkoihin komissio perustaa väitteensä siitä, että tuki on laiton kilpailuetu ja ettei se näin ollen ole EU:n valtiontukisääntöjen mukainen?

  Neelie Kroes, komission jäsen.−(EN) Komissio analysoi Gentissä toimivalle Volvo Cars -yhtiölle suunnitellun tuen suoraan EY:n perustamissopimuksen nojalla, sillä asiassa ylitetään koulutustukea koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetty yhden miljoonan euron enimmäismäärä. Perustamissopimuksen 87 artiklassa määrätään, että tietyn taloudellisen toiminnan edistämiseen tarkoitettua tukea, joka ei kohtuuttomasti vääristä kilpailua, voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

Koulutustuki voidaan hyväksyä, kun se luo kannustimia toimille, joilla lisätään ammattitaitoisen työvoiman määrää Euroopan unionissa ja joita ei muuten toteutettaisi. Kyseisessä tapauksessa koulutus ylittää alan tavanomaiset toimet esimerkiksi siksi, että työntekijöitä koulutetaan lisää tai siksi, että koulutus on laajempaa. Tilanne oli tällainen esimerkiksi äskettäisessä Fiat-yhtiön tapauksessa.

Toisaalta tukea ei voida myöntää sellaiseen koulutukseen, jonka avulla varmistetaan kyseisen yhtiön toimintakyky ja joka näin ollen toteutettaisiin ilman tukeakin. Kun esimerkiksi ajoneuvojen kokoonpanotehdas haluaa tuottaa uuden mallin, työntekijöille on annettava käyttöön otettavia uusia tekniikoita ja työskentelytapoja koskevaa koulutusta. Tämäntyyppisen koulutuksen tukeminen ainoastaan vapauttaa yhtiön sellaisista kustannuksista, joista se yleensä huolehtisi. Näin ollen komissio on aivan hiljattain kieltänyt osittain tuen myöntämisen useille kokoonpanotehtaille, ja olette varmasti tietoisia Belgiassa sijaitsevan General Motors -yhtiön ja Fordin Genkin tehtaan tapauksista.

Gentin Volvo Cars -yhtiötä koskevat kahdeksan toimenpide-ehdotusta liittyvät uuden tuotantoalustan käyttöönottoon. Komissio ei voi tässä vaiheessa sulkea pois sitä, että kyseinen koulutus järjestettäisiin joka tapauksessa, eikä se näin ollen edistäisi ammattitaitoisen työvoiman lisäämistä EU:ssa. Siksi komissio on päättänyt käynnistää virallisen tutkimuksen, joka ei kuitenkaan vaikuta tapausta koskevaan lopulliseen päätökseen. Komissio tarvitsee enemmän aikaa selvittääkseen, mistä on kyse. Belgian viranomaisilla, tuensaajalla ja kolmansilla osapuolilla on tilaisuus esittää huomautuksia ja antaa tietoja ennen lopullista päätöksentekoa.

  Anne Van Lancker (PSE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Onnittelen teitä ohimennen myös voitostanne Microsoftia koskevassa asiassa. Jatkan varsinaisesta aiheestani, eli ymmärtääkseni asian käsittely on siis vielä kesken. Olenko käsittänyt oikein, että koulutukseen tarkoitettua valtiontukea koskevista säännöistä esitetyn uuden tulkinnan mukaan jätetään riittävästi toimintamahdollisuuksia yhteiskunnallisesti merkittäville koulutuskursseille ja varmistetaan, että jos koulutus lisää työntekijöiden mahdollisuuksia globaaleilla työmarkkinoilla, kyseistä koulutustukea ei pidetä merkittävänä kilpailun esteenä?

  Neelie Kroes, komission jäsen. −(NL) Kiitos ystävällisistä sanoistanne. Olette ymmärtänyt oikein todetessanne, että meidän on oltava hyvin valppaina tarkistaessamme valtiontukea koskevia suuntaviivoja, sillä tuki olisi todellakin voitava sallia sellaista koulutusta varten, jolla edistetään EU:n työntekijöiden toimintamahdollisuuksien lisäämistä. Tämä edellyttää kuitenkin tosiasioiden tuntemista, joten olemme tässä tapauksessa kääntyneet asianosaisten osapuolten puoleen saadaksemme niiltä lisätietoa.

  Puhemies. −(EN)

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 53 (H-0682/07)

Aihe: Kauppa ja ilmastonmuutos

Euroopan unioni on perustellusti omaksunut edelläkävijän aseman ja ryhtynyt ilmastonmuutoksen torjumista koskeviin poliittisiin toimiin. On kuitenkin selvää, että Euroopan unionin ponnistelut eivät yksin riitä. Ei pidä myöskään jättää huomiotta, että eurooppalaiset yritykset ovat kilpailukyvyn kannalta epäsuotuisassa asemassa, jolloin vaarana on, että ne siirtyvät muualle ja työpaikat vähenevät. Komission jäsen Peter Mandelson kannattaa lähestymistapaa, joka perustuu kannustimien tarjoamiseen ”puhtaan” kaupankäynnin edistämiseksi.

Tutkiiko komissio mahdollisuutta ottaa käyttöön välineitä kaupankäynnin puolustamiseksi esimerkiksi sellaisia kauppakumppaneita vastaan, jotka eivät sovella toiminnassaan Kioton pöytäkirjaa? Mitä aloitteita komissio aikoo tehdä ympäristöön liittyvän polkumyynnin torjumiseksi sekä turvatakseen, että EU:n ja sen kauppakumppaneiden välillä noudatetaan vastavuoroisuutta ympäristöstandardeja koskevissa kysymyksissä kahdenvälisesti, alueellisesti ja monenvälisesti?

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia haasteita, mitä tuskin tarvitsee toistaa täällä. Tämä ei ole ensisijaisesti kaupan alan kysymys, mutta joillakin aloilla kaupasta voi olla apua. Tästä syystä komissio haluaa Dohan kierroksella vapauttaa ympäristöhyödykkeet ja -palvelut ja katsoo myös, että uuden sukupolven vapaakauppasopimuksilla on mahdollista auttaa edistämään kestävää kauppaa.

Komissio aikoo neuvotella vuoden 2012 jälkeisestä kunnianhimoisesta ja monipuolisesta ilmastopolitiikasta. Jos onnistumme saamaan mukaan kaikki tärkeimmät toimijat, olemme edistyneet tasapuolisten toimintaedellytysten luomisessa EU:n teollisuudelle melko hyvin – niin pitkälle kuin pystyimme. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vältetään saasteiden siirtäminen paikasta toiseen eli hiilivuoto, jonka saavuttamatta jäänyt yhteisymmärrys saattaisi muutoin aiheuttaa. Tavoitteenamme on ottaa kaikki suurimmat saastuttajat mukaan oikeassa suhteessa, emmekä halua säikyttää kumppaneita pois Balilla käytävistä neuvotteluista, tai myöhemminkään, suunnittelemalla tässä vaiheessa vientiä koskevia kaupan toimenpiteitä. Meidän pitäisi mieluummin käsitellä vapaamatkustajia koskevaa kysymystä kun – ja vain jos – sellainen todella tulee esille.

Maailmaa voidaan auttaa selviämään ilmastonmuutoksesta luomalla hyvin suunnitellun kauppapolitiikan avulla välttämättömien hillintä- ja sopeutustoimien rahoittamiseen tarvittavaa vaurautta. Kauppaan sekä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin hyödykkeisiin ja palveluihin tehtävät investoinnit voivat levittää osaamista ja ympäristöystävällistä teknologiaa koko maailmantalouteen ja auttaa selviytymään ilmastonmuutoksesta maailmanlaajuisesti ja kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla. Tämän tilaisuuden hukkaaminen olisi karhunpalvelus ilmastonmuutospolitiikalle. On muistettava, että ilmastonmuutospolitiikkaa koskevan toimintamallimme ansiosta EU:n teollisuus on voinut toimia edelläkävijänä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan ympäristöteknologian alalla. EU:lla on tästä syystä huomattava etulyöntiasema.

Nicholas Sternin raportissa tuotiin selvästi esiin, että ilmastonmuutoksen torjumisen tuomien lukuisten yhteiskunnallisten etujen lisäksi se on myös taloudellisesti järkevää, koska siihen liittyvät kustannukset ovat pienemmät kuin välinpitämättömyydestä aiheutuvat kustannukset. Kauppapolitiikalla voidaan tukea ilmastonmuutostavoitteita minimoimalla kyseiset kustannukset ja tuottamalla osa tarvittavista varoista sekä edistämällä säännöstöä, jolla tuetaan investointeja ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien hyödykkeiden, palvelujen ja teknologian kauppaa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).- (EL) Arvoisa puhemies, komission jäsen Peter Mandelson tuntuu todellakin noudattavan kysymyksille varattua määräaikaa. Hän tuskin tyytyy kaavamaisiin vastauksiin.

Arvoisa komission jäsen, tänään hyväksyimme kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevan uuden järjestelmän. Tämän järjestelmän voimaantulo vaikuttaa maataloustuotteiden alkutuotantoon ja laajemmin EU:n elintarviketeollisuuteen. Voitteko vahvistaa, että tuontituotteille tehdään tehokkaita tarkastuksia sen selvittämiseksi, ovatko ne kotimaista tuotantoa koskevien tarkkojen eritelmien mukaisia?

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) Selvitämme toki parhaillaan kaikkia näitä näkökohtia. Haluan kuitenkin korostaa alkuperäistä huomautustani: haluamme varmistaa vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi niin hyvän, kauaskantoisen ja kaikenkattavan sopimuksen kuin suinkin mahdollista.

Tähän tarvitaan kauppakumppaniemme – voimakkaasti kasvavien talouksien – huomattavaa taivuttelua. Ne on saatava sisäistämään ja hyväksymään vuoden 2012 jälkeinen sopimus, jonka tarpeellisuudesta olemme kaikki yksimielisiä ja jonka on oltava maantieteellisesti mahdollisimman kattava.

Meidän on kysyttävä itseltämme, millä taktiikalla pystymme taivuttelemaan – tai saamme todennäköisimmin taivuteltua – voimakkaasti kasvavat taloudet mukaan sopimukseen, jota haluamme tukea.

Komission mielestä olisi paitsi ennenaikaista myös haitallista ryhtyä käyttämään rangaistuksia tai uhkailua taikka laatia suunnitelma, jonka mukaan mahdollisesti viivyttelemään taipuvaisia maita rangaistaisiin kaupan alan toimilla tai muilla toimenpiteillä kuulumisesta vapaamatkustajien ryhmään.

Jos tällaisia toimenpiteitä aikanaan harkitaan, käsittelisimme niitä vasta pitkällisen pohdinnan ja kuulemisen jälkeen, ja korostan, että ennen kuin edes harkitsisimme mitään toimia, olisi arvioitava niiden yhteensopivuus WTO:n kannalta.

Euroopan unioni ei voi missään tapauksessa edistää tai toteuttaa toimenpiteitä, jotka eivät ole selvästi ja varmasti yhteensopivia WTO:n kanssa.

  Daniel Caspary (PPE-DE). –(DE) Arvoisa komission jäsen, haluaisin esittää toisen kysymyksen. Kollegani Georgios Papastamkos on aivan oikeassa todetessaan, että meidän on pohdittava, miten estämme eurooppalaisten yhtiöiden joutumisen epäedulliseen asemaan, jos muut maat eivät osallistu Kioton jälkeiseen järjestelmään.

Mahdollisuuksia on kolme: ensinnäkin Euroopan unioni voi olla ainoa, joka sitoutuu jatkamaan. Tämä ajaisi tietenkin yhtiöt taloudellisiin vaikeuksiin ja saattaisi EU:n epäedulliseen asemaan. Toinen mahdollisuus on, että elleivät muut maat osallistu, EU:kaan ei osallistu, vaikka se ei silloin pystyisikään saavuttamaan itselleen asettamiaan ilmastotavoitteita. Kolmas mahdollisuus olisi se, että elleivät muut liity ”Kioto plus” -järjestelmään tai Kioton jälkeiseen järjestelmään, EU määräisi asianmukaisia seuraamuksia. Millaisia nämä seuraamukset saattaisivat tarkalleen ottaen olla? Voitteko kuvitella konkreettisia seuraamuksia?

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) Olemme vielä melko kaukana siitä, että joutuisimme miettimään mahdollisia seuraamuksia, jos lähestyvät neuvottelut, jotka eivät ole vielä edes alkaneet, epäonnistuisivat. Meidän ei vielä pitkään aikaan tarvitse harkita, mitä vaikutuksia ja seurauksia siitä olisi, jos tietyt valtiot kieltäytyisivät liittymästä sopimukseen ja tekemästä asianmukaisia sitoumuksia. Kuten totesin, tänä iltana on siksi ennenaikaista ja todennäköisesti myös haitallista keskustella seuraamuksista.

Pitää paikkansa, että komissiossa käydään parhaillaan päästökauppajärjestelmän tarkistamiseen liittyviä neuvotteluja ja tarkastellaan erityisesti paljon energiaa vaativan teollisuuden asemaa kyseisessä järjestelmässä. Viimeksi mainittu otetaan täysimääräisesti huomioon paremman päästökauppajärjestelmän kehittämistä koskevissa yhteisissä toimissa, ja kansainvälisten sopimusneuvottelujen yhteydessä käsitellään varmasti kyseisten teollisuudenalojen asemaa samoin kuin EU:n teollisuudelle – etenkin paljon energiaa vaativille teollisuudenaloille – koituvia seurauksia, ellei neuvottelujen avulla turvata tavoittelemiamme tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

  Puhemies. −(EN)

Daniel Casparyn laatima kysymys numero 54 (H-0695/07)

Aihe: Keskustelu kaupan suojatoimien tulevaisuudesta

Euroopan parlamentti antoi 22. toukokuuta 2007 globaalia Eurooppaa käsittelevästä tiedonannosta pitämässään äänestyksessä täyden tukensa nykyisten kaupan suojatoimien säilyttämiselle ja kiisti poikkeamisen niiden soveltamisesta.

Millä tavoin komissio aikoo ottaa tämän huomioon käsitellessään kaupan suojatoimien tulevaisuutta? Kuinka ristiriidat komission jäsenen Mandelsonin asiasta antamien lausuntojen ja Euroopan parlamentin näkemyksen välillä ratkaistaan?

Vaikuttaa siltä, että eri menettelyissä on muutettu hallintokäytänteitä siten, että polkumyynnin vastaisia toimia sovelletaan entistä rajoitetummin. Erityisesti yhteisön etua tulkitaan yhä useammin maahantuojien ja kuluttajien kannalta yhteisön oman teollisuuden haitaksi. Voiko komissio kertoa, millä tavoin tämä soveltamismuutos on perusteltavissa?

Voiko komissio kertoa, miksi vuoden 2007 alkupuoliskolla ei otettu käsiteltäväksi ensimmäistäkään polkumyyntitapausta?

Laima Liucija Andrikienen laatima kysymys numero 55 (H-0770/07)

Aihe: EU:n kaupan puolustusmekanismit

Mikä on komission arvio Euroopan kauppapolitiikkaa käsittelevän vihreän kirjan kuulemisten tuloksista? Mikä on komission lopullinen ehdotus kun otetaan huomioon, että useimmat sidosryhmät eivät ilmeisesti tue vapauttamisen jatkamista?

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) Komissio arvostaa parlamentin osoittamaa kiinnostusta kaupan suojakeinojen tarkistamiseen ja korostaa kiinnittävänsä huomiota parlamentin näkemyksiin käynnissä olevan tarkistuksen yhteydessä. Se odottaa innokkaasti kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintöä, joka toivottavasti saadaan pian valmiiksi.

Komissio viimeistelee omaa vastaustaan kuulemismenettelyyn. Komissio todellakin järjesti alustavan ja suuntaa-antavan keskustelun ennen aihetta käsittelevää tämänpäiväistä kokoustaan. Neuvostolle voitaisiin tehdä ehdotuksia lähiviikkoina. Komissio aikoo pitää parlamentin tiiviisti osallisena ja ajan tasalla tästä.

Komissio on luonnollisesti tutkinut tarkoin kaikki vihreästä kirjasta annetut palautteet, joita on satoja. Tarkoituksena on tiedottaa jäsenvaltioille ja parlamentille tärkeimmistä palautteista ja ehdotuksista, joita on saatu, ja myös julkaista ne. Komissio keskustelee niistä uudelleen ennen ehdotusten esittämistä neuvostolle, toivottavasti marraskuun jälkipuoliskolla.

Useimmat sidosryhmät, joita kuultiin ja jotka esittivät näkemyksensä, ovat komission kanssa samaa mieltä siitä, että kaupan suojakeinot ovat edelleen keskeisessä asemassa globaalistuvassa maailmantaloudessa, josta puuttuvat monenkeskiset yhteiset kilpailusäännöt.

Komission tavoin sidosryhmien enemmistö ei myöskään pidä kaupan suojakeinoja koskevan järjestelmän perinpohjaista tarkistamista tarpeellisena. Sääntöjen selventämistä sekä avoimuuden lisäämistä ja välineiden käytön tehostamista on kuitenkin toivottu.

Väite, jonka mukaan komissio on joissakin uusimmissa tapauksissa muuttanut suhtautumistaan yhteisön etujen arviointiin, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kukin tapaus on tutkittu omien teknisten ansioidensa perusteella. Jotkut tapaukset ovat nostaneet esiin poikkeuksellisia kysymyksiä, mutta ne on ratkaistu yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja kyseisen lainsäädännön jättämän niukan harkintavallan rajoissa jäsenvaltioiden kanssa käytyjen perusteellisten keskustelujen jälkeen.

Lopuksi totean, että pitää paikkansa, ettei uusia polkumyyntitutkimuksia ole käynnistetty vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla. Korostettakoon kuitenkin, että polkumyyntitutkimukset käynnistetään teollisuuden eikä komission aloitteesta. Ne käynnistetään toisin sanoen yhteisön teollisuudenalojen nostamien kanteiden perusteella.

Vuoden 2007 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana ei nostettu laissa säädettyjen edellytysten mukaisia kanteita. Käynnistettyjen tutkimusten määrä vaihtelee yleisesti vuosittain suhdannevaiheista, kolmansien maiden ylituotannosta ja kauppavirtojen muutoksista riippuen sekä muilla maailmanmarkkinoilla toteutettujen kaupan suojatoimenpiteiden takia.

Käynnistettyjen tutkimusten määrä on myös vaihdellut viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2003 komissio käynnisti yhteensä vain kahdeksan uutta tutkimusta, joista ensimmäinen käynnistettiin kyseisen vuoden toukokuun lopussa. Vuoden 2007 ensimmäistä puoliskoa myös edelsi poikkeuksellisen aktiivinen kausi vuoden 2006 lopussa.

Lopuksi kiinnittäisin huomionne siihen, että syyskuussa 2007 käynnistettiin kaksi uutta polkumyyntitutkimusta, jotka koskivat kiinalaisia tuontitavaroita: toinen sitruunahappoa ja toinen mononatriumglutamaattia.

  Daniel Caspary (PPE-DE). –(DE) Arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset huomautuksistanne. Avoimuudella on tässä prosessissa suuri merkitys. Milloin saamme arvion vihreätä kirjaa koskevasta mielipidekyselystä? Joko arviointia ei ole vielä tehty, mikä tarkoittaisi, että komissio on julkistanut asiakirjan ilman arviointia, tai sitten arvio on tehty – oletan että asia on näin – jolloin on korkea aika esittää se yleisölle ja parlamentille.

Toiseksi minua kiinnostaisi tietää, onko mielestänne tosiaankin perusteltua päättää keskeisistä asioista muuttamatta perusasetusta uusien periaatteiden nojalla.

Kolmanneksi kysyn, miksi haluatte kohdella ”markkinatalouksia” ja”muita kuin markkinatalouksia” samalla tavoin?

Neljäs kysymykseni koskee edelleen yhteisön tuotantoa. Mikä on mielestänne EU:n ulkopuolella tapahtuvan tuotannon enimmäisprosenttimäärä?

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) Komissio on tehnyt alustavan arvion vihreää kirjaa koskevista palautteista, ja niiden perusteella se kävi tänään aiheesta suuntaa-antavan keskustelun. Tämä pohjustaa vielä tarkempaa arviointia, jolla täydennetään komission pohdintoja ja yhteisymmärrystä niistä ehdotuksista, joita se haluaa esittää jäsenvaltioille tarkistuksen perusteella.

Vakuutan arvoisalle parlamentin jäsenelle, että palautteita koskevat tiedot on käsittääkseni jo laitettu esille kauppapolitiikan pääosaston WWW-sivustolle, mutta komissio julkaisee toivoakseni myös helppotajuisen version tai esityksen vihreästä kirjasta saadusta palautteesta, jotta sitä ehditään pohtia riittävästi ennen kuin komissio esittää ehdotuksensa.

Vaikuttaa siltä, että arvoisa parlamentin jäsen on jo selventänyt tiettyjä näkökohtia niissä komission ehdotuksissa, joita ei ole vielä jätetty komission käsiteltäväksi tai joita se ei ole hyväksynyt, joten muistutan kaikella kunnioituksella, että hän menee hiukan asioiden edelle joissakin olettamuksissa, joita hän näyttää tekevän.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Kysymys, jonka haluan esittää, perustuu selvästi tapaamisiini ja keskusteluihini edustamani maan eli Liettuan teollisuudenharjoittajien kanssa. Itse asiassa voin toistaa sen, mitä kollegani totesi: kauppapolitiikan vapauttaminen herättää paljon huolta ja myös paljon arvostelua. Kysynkin seuraavaa: miten komissio suhtautuu siihen, jos kanta säilyy samana? Mitä toimenpiteitä komission voidaan olettaa toteuttavan? Onko se halukas kuuntelemaan teollisuuden edustajien näkemyksiä vai pitääkö se muita perusteita tärkeämpinä?

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) En ole aivan varma, mitä arvoisa parlamentin jäsen tarkoittaa ”kauppapolitiikkamme vapauttamisella”. Kauppaa voidaan sanan varsinaisessa merkityksessä käydä vain silloin, kun markkinat on avattu ja kauppavirrat on käytännössä vapautettu. Kauppaa ei käydä suljettujen rajojen takana tai siellä, missä talouselämää suojataan esteillä, joten luonnollisesti komissio pyrkii edistämään kaupan vapauttamista.

Globaalia Eurooppaa koskevassa kauppapoliittisessa maatutkinnassa ja strategiassa, jonka komissio ja jäsenvaltiot esittelivät ja hyväksyivät vuosi sitten, tuodaan hyvin selvästi esiin Euroopan unionin edut, joita ovat kotimarkkinoiden avoimuuden säilyttäminen, monenvälisten ja kahdenvälisten neuvottelujen edistäminen ja hyödyntäminen, ulkomaan markkinoiden avaaminen ja tehokkaiden kaupan suojatoimenpiteiden käyttö epäreilun kaupan tai epäreilun kilpailun torjumiseksi. Nämä ovat strategiamme kolme tukipylvästä, joista jokainen on yhtä tärkeä.

Kolmipilarisen järjestelmän kolmatta pilaria tarkistetaan parhaillaan, sillä maailmantaloudessa, ja toki Euroopankin taloudessa, on suojatoimenpiteiden edellisen, yli 10 vuotta sitten tehdyn tarkistuksen jälkeen tapahtunut täysin odottamattomia muutoksia. Meillä on velvollisuus varmistaa, että toimenpiteemme toteutuvat mahdollisimman hyvin ja että ne saavat jäsenvaltioiden keskuudessa aikaan yksimielisyyttä, tukea ja yhteisvastuuta. Niiden heikentyessä kaupan suojatoimenpiteiden käyttö vaikeutuu tai niiden käyttömahdollisuudet vähenevät. Toteutamme tämän tarkistuksen uudistaaksemme ja palauttaaksemme jäsenvaltioiden keskinäisen yksimielisyyden, tuen ja yhteisvastuun.

  Puhemies. −(EN) Arvoisa komission jäsen, yhdistän kaksi seuraavaa lisäkysymystä ja pyydän teitä käsittelemään ne yhdessä, jotta voimme käsitellä vielä yhden lisäkysymyksen.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kollegani Daniel Casparyn esittämien kysymysten lisäksi esitän oman kysymykseni siitä, milloin voimme tutustua vihreää kirjaa koskevasta kyselystä tehtyyn arvioon. Arvoisa komission jäsen, polkumyynnin ja tukien vastaisten toimenpiteiden osuus on vain 0,45 prosenttia EU:n kokonaistuonnin arvosta. Miten komissio siis perustelee kaupan suojatoimien kiireellistä yksipuolista tarkistamista? Mihin suuntaan komissio kallistuu? Haluaako se tehdä menettelystä poliittisen vai estää ihmisiä hakemasta muutosta epäreiluihin käytäntöihin?

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin esittää antamiinne vastauksiin liittyvän kysymyksen. Parlamentti ei myönnä kaupan suojakeinojen tarkistamiseen olevan tarvetta, ja julkisessa kuulemisessa päästiin samaan lopputulokseen. Komission jäsen ei ole selittänyt parlamentille ehdotuksensa ydinajatusta eikä varsinkaan sitä, missä määrin hänen ehdotuksensa ja käsityksensä ovat muuttuneet julkisessa kuulemisessa esitettyjen näkemysten ja parlamentin kannan perusteella. Tämä on asian ydin, sillä emme ymmärrä, mistä syystä halutaan välttämättä tarkistaa sellaisia välineitä, jotka ovat kaikkien mielestä hyödyllisiä ja toimivia. Tämä meidän on välttämätöntä ymmärtää.

  Peter Mandelson, komission jäsen.−(EN) En täysin ymmärrä, mitä suunnanmuutosta arvoisa parlamentin jäsen tarkoittaa. Suuntaa ei ole muutettu, ja olenkin selvästi tuonut esiin, etteivät kyselyyn vastanneet sidosryhmät eikä komissio pidä perinpohjaista tarkistusta tai uudistusta tarpeellisena. En siis ole aivan varma, mitä parlamentin jäsen tarkoittaa suunnanmuutoksella. Ellei tarkistus olisi aiheellinen, komissio olisi mielestäni saanut julkaisemaansa vihreään kirjaan paljon vähemmän kuin 500 vastausta. Tämä vaikuttaisi viittaavan siihen, että vihreä kirja, johon saadaan yli 500 vastausta, on merkki kiinnostuksesta toteutettua tarkistusta kohtaan.

Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen totean, etten voi toimittaa parlamentille arviota ennen kuin se on tehty. Komissio ei ole vielä tehnyt arviota eikä päättänyt vastauksestaan. Sillä oli tänään täysistuntokeskustelu ja se esittää näkemyksensä jättäessään ehdotuksensa jäsenvaltioiden käsiteltäväksi ja tiedottaa näkemyksistään samalla parlamentille. Tämä tapahtuu jossain vaiheessa marraskuun jälkipuoliskolla, mihin ei ole kovin pitkälti.

Politisoinnista puheen ollen näiden kysymysten politisointi on lähes väistämätöntä. Koska EU:n teollisuudenalat edustavat nykyisin eriäviä näkemyksiä ja keskenään kilpailevia etuja ja esittävät suoraan sanoen hyvin erilaisia kilpailevia ehdotuksia siitä, haluavatko ne ottaa käyttöön kaupan suojatoimenpiteitä, tämä näkyy varmasti jäsenvaltioiden kannoissa. Politisointi ei kuitenkaan käynnisty, jos jäsenvaltiot päättävät mieluummin suhtautua vakavasti komission yksiköiden puolueettomaan ja täsmälliseen analyysiin ja hyväksyä komission ehdottamat päätelmät ja toimenpiteet – jos ne vain olisivat valmiita tähän. Jäsenvaltiot altistuvat kuitenkin komission tavoin lobbaukselle ja tuottajien, jälleenmyyjien, jakelijoiden, maahantuojien ja kuluttajien erilaisille kilpaileville eduille. Kun ihmisillä on erilaisia näkemyksiä, niistä on käytävää laajaa poliittista keskustelua poliittisen prosessin avulla, ja näin myös tehdään.

  Puhemies. −(EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Olen pahoillani niiden puolesta, jotka ovat odottaneet.

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.35 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti 
varapuhemies Adam BIELAN

(1) EYVL L 175, 10.7.1999, s. 43.

(2) EYVL L 10, 13.1.2001, s. 20.