Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 23. lokakuuta 2007 - Strasbourg

16. Elintarvikkeiden hintojen nousu, kuluttajansuoja (keskustelu)

  Puhemies. −(PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- Joseph Daulin, Lutz Goepelin ja Neil Parishin PPE-DE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä elintarvikkeiden hintojen noususta (O-0065/2007 – B6-0321/2007),

- Luis Manuel Capoulas Santosin PSE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä kuluttajansuojasta ja hintojen noususta (O-0067/2007 – B6-0377/2007) ja

- Sergio Berlaton, Janusz Wojciechowskin, Gintaras Didžiokasin ja Liam Aylwardin UEN-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä elintarvikkeiden hintojen merkittävästä noususta ja kuluttajansuojasta (O-0069/2007 – B6-0378/2007).

  Neil Parish (PPE-DE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, käytän erittäin mielelläni puheenvuoron tänä iltana, koska nykytilanteessa elintarviketurvasta on tullut todellinen ongelma. Euroopassa on 25 vuoden ajan ollut tarjolla runsaasti elintarvikkeita. Tosiasiassa olemme tehneet yhteisen maatalouspolitiikan alalla maataloutta koskevia päätöksiä tuotannon vähentämiseksi säilyttääksemme hintatason ja vähentääksemme vientitukien käyttöä sekä viedäksemme tuotteita maailmanmarkkinoille.

Nyt tilanne on täysin erilainen: viljan hinta on noussut tänä vuonna kolminkertaiseksi, karjankasvatusala on suurissa vaikeuksissa rehukustannusten noustua kenties 50 tai 60 prosenttia, ja olemme erittäin huolissamme tästä. Joseph Daul, Lutz Goepel ja minä olemme esittäneet tämän suullisen kysymyksen, koska mielestämme meidän on nyt tutkittava kaikki mahdollisuudet lisärehun hankkimiseksi Euroopan unioniin, ja olemme ilahtuneita myös komission jäsenen Mariann Fischer Boelin paikallaolosta tänä iltana.

Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että jotkin rehut on valmistettu muuntogeenisestä maissista ja muuntogeenisestä soijasta, joita ei voida toistaiseksi tuoda Euroopan unioniin, koska niille ei ole myönnetty lupaa. Mielestäni meidän on huolehdittava siitä, että selvitämme tätä ja että meillä on käytössä lupajärjestelmä kyseisille tuotteille. Niitä pitäisi syöttää siipikarjalle ja etenkin sioille sekä nautakarjalle – sekä liha- että lypsykarjalle – sillä edellytyksellä, että ne ovat turvallisia, koska ala on säilytettävä erittäin kilpailukykyisenä.

Lisäksi on selvitettävä supermarkettien tilannetta, sillä on muistettava, että emme ole huolissamme vain hinnasta, jonka viljelijä saa tuotteistaan, vaan meitä kiinnostaa myös se, mitä kuluttaja joutuu maksamaan. Voimme selvästi havaita, että esimerkiksi leivän raaka-aineena käytetään oikeastaan vain 10 prosenttia vehnää, ja silti leivän hinnankorotukset ovat valtavat, koska supermarketit väittävät joutuvansa maksamaan vehnästä paljon. Niinpä supermarketteja on painostettava huolehtimaan oikeista kuluttajahinnoista.

On hienoa, että tämä vahvistaa suuresti EU:n maatalouden asemaa, jotta se pystyy selviytymään uudessa maailmantilanteessa, sillä tarvitsemme elintarviketuotantoa, viljelijöitä ja maaseutua, ja ne kaikki toimivat erittäin hyvin.

Kuten totesin, meidän on kuitenkin nyt löydettävä tasapaino viljanviljely- ja karjankasvatusalan välille, ja siksi olemme jättäneet käsiteltäväksi tämän kysymyksen. Kuuntelemme mielihyvin, mitä komission jäsenellä Mariann Fischer Boelilla on sanottavaa tästä.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE), laatija. –(PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, on ilo nähdä teidät jälleen täällä parlamentissa. Kuten tiedätte, koimme muutama kuukausi sitten yllätyksen, kun joidenkin maataloustuotteiden markkinatilanne muuttui tavalla, jota pidimme vähän aikaa sitten mahdottomana. Tarjontaan kohdistui valtava paine, jonka seuraukset ovat olleet nähtävissä.

Tämä puolestaan aiheutti vakavia häiriöitä karjankasvatusalalla ja ennalta arvattavia seurauksia nostamalla kuluttajahintoja. Ei myöskään pidä unohtaa FAO:n varoitusta niistä seurauksista, joita tämä voisi aiheuttaa elintarviketilanteelle monissa maanosissa. On muistettava, että vaikka eurooppalaiset käyttävät 10–20 prosenttia kotitalouden tuloista elintarvikkeisiin, joissakin yhteiskunnissa niihin käytetään 90 prosenttia tuloista tai enemmän, ja on helppo kuvitella, mitä hinnannousu merkitsisi näille jo ennestään hyvin köyhille väestönosille.

Siksi meidän on toteutettava välittömiä toimia, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on toiminut nopeasti ja hyvin toteuttamalla lievittäviä toimenpiteitä ja poistamalla kesannointivelvoitteen vuonna 2008 kokonaan. Valitettavasti emme menneet tämän pidemmälle. Muitakin toimenpiteitä voitaisiin kenties toteuttaa rasittamatta yhteisön talousarviota lisäkustannuksilla, esimerkiksi sallimalla määrätyille karjankasvattajille kuuluvien tukien maksaminen ennakkoon. Vaikutukset kohdistuvat tietenkin kaksin verroin juuri heihin paitsi hinnankorotusten takia myös siksi, että heidän on selvittävä karjataudeista, kuten ”sinikielitaudista”, ja siksi voisimme mielestäni tehdä juuri nyt hieman enemmän.

Meidän on kuitenkin tehtävä enemmän ennen kaikkea arvioimalla ja selvittämällä tilannetta, jotta voimme nopeasti määritellä ne lyhyen aikavälin toimenpiteet, jotka voidaan toteuttaa lähitulevaisuudessa. Luotamme tietenkin siihen, että komission jäsen ja komissio suhtautuvat myötämielisesti huoleemme.

  Sergio Berlato (UEN) ,laatija. –(IT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, elintarvikkeiden yleinen hinnannousu on havaittavissa kaikkialla Euroopassa. Markkinatutkimukset osoittavat, että eurooppalaiset kuluttajat ovat muuttamassa perinpohjaisesti ruokailutottumuksiaan, koska heidän on pakko vaihtaa ostamiensa tuotteiden laatua ja tyyppiä kohtuuttomien hintojen takia.

Korotukset voidaan toisaalta panna niiden liian monien väliportaiden syyksi, joita tuotteet joutuvat käymään läpi matkalla tuottajalta kuluttajalle, ja toisaalta supermarket-ketjujen kohtuuttomien hinnankorotusten syyksi. Varmaa on kuitenkin se, ettei näistä korotuksista voida syyttää – eikä pidäkään syyttää – viljelijöitä, jotka ovat tämän vakavan tilanteen suurimpia uhreja.

Arvoisat puhemies ja komission jäsen, mielestämme eurooppalaista maatalousmallia on suojeltava tänään enemmän kuin koskaan, jotta kansalliset maatalousmarkkinat voidaan turvata kansainvälisten hintavaihtelujen varalta ja jotta eurooppalaiselle maataloudelle tunnusomaisia tuotantomalleja ja maaperän hyödyntämistä voidaan käytännössä suojata. Olemme tyytyväisiä siihen, että neuvosto päätti hiljattain ratifioida ehdotuksen nollan prosentin kesannointivelvoitteesta vuonna 2008.

Tämä ei kuitenkaan vielä saa meitä vakuuttuneiksi viljavarastoja ja viljan maailmanmarkkinahintojen nousua koskevan vakavan tilanteen rauhoittumisesta. Meidän on otettava käyttöön myös erilaiset yhteiset markkinajärjestelyt (YMJ) ja hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla näitä markkinoita tasapainottavia järjestelmiä, joiden avulla rauhoitetaan elintarvikkeiden hintakehitystä ainakin sisämarkkinoilla. Hiljattain esitetyssä kysymyksessä pyysimme komissiota ehdottamaan välittömästi maitokiintiöihin 2–3 prosentin korotusta, jotta se auttaisi vakauttamaan tämän välttämättömän perushyödykkeen hinnan.

Tällaisessa vaikeassa taloustilanteessa Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla on velvollisuus auttaa kuluttajia säilyttämään elintarvikkeiden ostovoima ja samalla suojella viljelijöiden tulonsaantioikeutta.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, muistaakseni tämä on vanha japanilainen kirous: ”Olkoon elämäsi mielenkiintoinen”. Juuri tällaista se on parhaillaan. Viimeisten 6–8 kuukauden aikana maatalousalan raaka-aineiden hinnat ovat olleet nousukiidossa, kuten puhujat ovat jo maininneet. Todettakoon kuitenkin, että nousu on alkanut historiallisen alhaiselta tasolta. Mielestäni tämä on tärkeä muistutus meille kaikille. Hinnankorotukset näkyvät kuluttajahinnoissa, vaikkakin tasoltaan alhaisempina. Mainitsen esimerkkinä leivän, joka on perushyödyke. Esimerkkini on Saksasta: supermarketissa tai Saksan varastossa olevan leivän hinnasta vain neljä prosenttia liittyy vehnän hintakustannuksiin.

Kuten jo mainittiinkin, maitotuotteiden alalla on suunniteltu useita erilaisia toimenpiteitä. Maitokiintiöitä nostettiin 1. huhtikuuta 2006 ja 1. huhtikuuta 2007 0,5 prosenttia 11 jäsenvaltiossa. Kahdeksan uutta jäsenvaltiota sai 1. huhtikuuta 2006 tämän uudelleenjärjestelyvarauksen, jonka osuus niiden kansallisesta kiintiötasosta on 2–5 prosenttia. Seuraavana vuonna, 1. huhtikuuta 2008, 11 jäsenvaltiolle myönnettyä kiintiötä korotetaan jälleen 0,5 prosenttia.

Lisäksi kaikkia markkinatukia on leikattu huomattavasti, eikä tällä hetkellä myönnetä lainkaan vientitukia tai luopumistukea, vaan molempiin sovelletaan nollalinjaa. Komissio esittää myöhemmin tänä vuonna maitoalan markkinanäkymiä koskevan kertomuksen, jonka pohjalta pystymme käymään lisäkeskusteluja siitä, onko kiintiön nostaminen jälleen tarpeen. Lisäksi minulla on jo ollut tilaisuus ilmoittaa parlamentissa selvästi, että maitokiintiöjärjestelmä loppuu 31. maaliskuuta 2015, ja totesin myös, että kiintiöjärjestelmän lakkauttamiselle tarvitaan pehmeä lasku tästä eteenpäin aina vuoteen 2015 saakka. Mainittujen mahdollisuuksien joukossa on kiintiöjärjestelmän vahvistaminen kyseisenä ajanjaksona, ja meillä on tilaisuus keskustella tästä ensi vuonna tehtävän maatalousalan ”terveystarkastuksen” yhteydessä.

Viljanviljelyalalla hinnankorotuksiin on monia erilaisia syitä. Totean vain varmuuden vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi, että jyrkkä hinnannousu ei johdu biopolttoaineista. Euroopassa käytetään nykyisin alle kaksi prosenttia tuotetusta viljasta etanoliin, mutta syyt ovat toisaalla: Australian huonoissa sääoloissa, Etelä-Euroopan kuivuudessa, Euroopan pohjoisosien tulvissa, Intian ja Kiinan kasvavassa kysynnässä ja Venäjän ja Ukrainan tuontirajoituksissa. Tietenkin myös Yhdysvaltojen voimakas keskittyminen etanoliin aiheuttaa heijastusvaikutuksia ja vaikuttaa näin ollen jonkin verran viljan hinnannousuun.

Kuten jo mainittiin, komissio on reagoinut: kesannointivelvoite on laskettu nollaan prosenttiin tulevana tuotantovuonna tämän syksyn ja ensi kevään kylvöä silmällä pitäen. Sen jälkeen nollan prosentin kesannointivelvoitteen jatkamisesta keskustellaan ”terveystarkastuksen” aikana. Oletamme, että nollan prosentin kesannointivelvoitteesta saatava sato asettuisi jonnekin 10:n ja 12–15 miljoonan tonnin välille ilmasto-oloista riippuen. Lisäksi jätän komission jäsenten kollegion käsiteltäväksi neuvostolle esitettävän ehdotuksen, jossa pyydetään keskeyttämään viljan tuontitullit vain kuluvan markkinavuoden ajaksi. Luullakseni pystymme näiden aloitteiden avulla lievittämään karjankasvatusalaan ja kuluttajahintoihin kohdistuvia paineita.

Sianliha-alan ongelmat ovat erilaisia. Sianlihan tuotanto on huipussaan, joten alan tuotantopanos ja tuotto ovat epätasapainossa, ja siksi hallintokomitea päätti viime torstaina ottaa käyttöön yksityisen varastoinnin, joka toivottavasti lievittää sianliha-alan ongelmia. On muitakin mahdollisuuksia, mutta mielestäni meidän on yritettävä saavuttaa tasapaino, sillä pelkästään kärsimysten pitkittämisellä emme voita mitään.

Komissio on siis mielestäni reagoinut tilanteeseen, ja minulla on ollut tilaisuus kiitää parlamenttia sen nopeasta vastauksesta, joten pystyisimme madollisimman pian ilmoittamaan maatalousalalle selkeästi nollan prosentin kesannointivelvoitteesta. Palaan muuntogeenisiä organismeja (GMO) koskevaan kysymykseen loppuhuomautuksissani, sillä puheaikani on näköjään lopussa.

  Mairead McGuinness, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olisin mielelläni jakanut puheaikani komission jäsenen kanssa, koska olen kiinnostunut kuulemaan hänen näkemyksiään GMO:ista, mutta aion olla paikalla koko keskustelun ajan.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olemme todenneet Euroopan parlamentissa sen epämiellyttävän mutta mielestäni paikkansapitävän tosiasian, että suhteellisen halvan ruoan aika on ohi ja ettei näitä tapahtumia ennakoitu komissiossa eikä varsinkaan maailmanlaajuisesti.

Komission jäsen on käynyt läpi joitakin syitä siihen, miksi tarjonta ja kysyntä ovat tällä hetkellä epätasapainossa, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä: säällä, ilmastonmuutoksella, kehitysmaista tulevalla kysynnällä ja – myönnettäköön – biopolttoaineilla on maailmanlaajuinen vaikutus, minkä komission jäsen on tunnustanut. Muiden ennen omaa edustajakauttani toimineiden parlamentin jäsenten tavoin on kuitenkin tärkeä muistaa, mitä edeltäjänne, komission jäsen Franz Fischler, totesi YMP:n uudistuksesta vuonna 2003. Hän lupasi viljelijöille parempia markkinahintoja. Kenties kyseisten uudistusten vaikutus on nyt nähtävissä, ja alamme kyseenalaistaa noita vaikutuksia, koska ne vaikuttavat kuluttajahintoihin.

Maito- ja viljanviljelyalalla on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta sama ei päde karjanhoitoalalla naudan- ja lampaanlihan sekä siipikarjan- ja sianlihan tuottajiin, joita komission jäsen käsitteli.

Pohdimme nyt epävakautta ja sitä, olemmeko tyytyväisiä mainittuihin kysynnän ja tarjonnan vaihteluihin. Suuren elintarvikeyhtiön edustaja totesi minulle hiljattain, etteivät supermarkettien asiakkaat ole selvillä eivätkä kiinnostuneita elintarviketuotannon taloudellisista näkökohdista, mutta he alkavat kiinnittää niihin huomiota, mikä on myönteistä. Supermarkettien valtaa on kuitenkin valvottava, ja on selvitettävä, sälyttävätkö ne määräämänsä hinnankorotukset elintarviketuottajien niskoille. Kehottaisin komissiota – vaikkapa kilpailuasioista vastaavaa komission jäsentä – tutkimaan tätä tarkasti. Aiemmin komissio on kieltäytynyt tästä.

GMO:t ovat tärkeä kysymys. Erot Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen hyväksymismenettelyissä tuottavat ongelmia, ja niitä on selvitettävä. Odotan siis komission jäsenen huomautuksia GMO:ista ennen kuin esitän omat erityishuomioni.

Lopuksi totean, ettemme voi jättää huomiotta etenkään viljamarkkinoilla vallitsevan epävarmuuden vaikutusta kehitysmaihin, sillä elintarvikekustannukset kasvavat huomattavasti sellaisissa maissa, joilla ei ole varaa maksaa ruuasta enempää. Parlamentin on myönnettävä tämä ja otettava se huomioon tulevissa toimissaan.

  Bernadette Bourzai, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, maailman ravintopäivänä, 16. lokakuuta, FAO halusi lisätä yleistä tietoisuutta vajaaravitsemuksesta, josta kärsii nykyisin maailmassa 854 miljoonaa ihmistä. Tässä yhteydessä korostettiin maatalouden raaka-aineiden hinnannousua ja etenkin sen vaikutusta kuluttajiin kehitysmaissa – kollegani ovat käsitelleet tätä yksityiskohtaisesti – mutta myös köyhien viljantuojamaiden väestöön. Kun teollisuusmaissa käytetään 10–20 prosenttia kotitalouksien tuloista elintarvikkeisiin, vähiten kehittyneissä maissa luku on 60–80 prosenttia tuloista, ja viljatuotteiden 20 prosentin hinnankorotuksella on tuntuva vaikutus. Tilannetta pahentaa se, että jotkin maat ovat suuresti riippuvaisia tuonnista ja kärsivät valuuttakurssivaihteluista, ilmaston vaihtelusta ja kuljetuskustannusten kasvusta.

Arvoisa komission jäsen, olette vastannut osittain, mutta toivon, että muitakin toimenpiteitä toteutetaan. Mitä toimenpiteitä aiotte toteuttaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä YMP:n ”terveystarkastusta” silmällä pitäen ratkaistaksenne kuluttajien vaikean tilanteen pohjoisessa ja eteläisten maiden väestön vielä vaikeamman tilanteen sekä edistääksenne maailmanlaajuista elintarviketasapainoa?

  Niels Busk, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, nyt on tärkeää kiinnittää huomiota parhaillaan vallitsevaan hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen, joka liittyy muutamien maatalousperäisten raaka-aineiden todella tuntuviin hinnankorotuksiin. Tiedämme myös, että niillä aloilla, joilla hinnankorotukset eivät ole vielä toteutuneet, nimittäin sianliha-alalla, ne nostavat elintarvikkeiden hintoja talvella tuntuvasti. Olemme tietoisia perimmäisistä syistä, joita ovat muun muassa niukka syyssato ja tyhjät viljavarastot. En käsittele tätä aihetta yksityiskohtaisemmin.

Mielestäni vallitsevan tilanteen pitäisi antaa mahdollisuus lisäkeskusteluihin. Ennen kaikkea emme saisi huolestua nykyisistä hinnankorotuksista. Maitolitra on aivan liian kauan maksanut vähemmän kuin litra kolajuomaa ja vähemmän kuin vesilitra. On täysin järjetöntä vastustaa sitä, että elintarvikkeista olisi maksettava realistinen hinta, koska tuotantoaika on pitkä ja tuotteiden valmistamiseen kuluu paljon työaikaa etenkin maitoalalla. On myös selvää, että nyt on mahdollista lisätä elintarviketuotantoa Euroopassa. Itse asiassa markkinat vaativat tätä meiltä. Komissio on osoittanut aloitekykyä poistamalla kesannointivelvoitteen, ja luonnollisesti meillä on edelleen mahdollisuus lisätä tuotantoa hyvin nopeasti etenkin maitoalalla.

Vuonna 2003 aloitettua yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta on jatkettava leikkaamalla tukea, ja meidän olisi keskusteltava vakavasti maataloustuen siirtämisestä yhä enemmän maaseudun kehittämiseen. Meillä on nyt tilaisuus käynnistää aktiivinen maataloustuotanto EU:ssa, ja tämä tarkoittaa, että voimme antaa viljelijöille entistä enemmän vapautta nykyisen voimakkaan kysynnän hyödyntämiseen. Tietenkin huolehdimme perinteisesti myös vuoristoalueiden ja heikommin tuottavien alueiden viljelijöistä – muuta ei tarvita! Emme kuitenkaan saa pelästyä hinnankorotuksia, vaan sen sijaan on ymmärrettävä vallitseva tilanne ja hyödynnettävä sitä tehokkaasti.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, peruselintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina nousseet tuntuvasti Euroopan unionissa, etenkin uusissa jäsenvaltioissa. Puolassa esimerkiksi leivän hinta on noussut 15 prosenttia viimeisten kahden vuoden aikana, omenien hinta 83 prosenttia ja perunoiden hinta 33 prosenttia, kun taas maidon hinta on lähes kaksinkertaistunut. Kehitys on samansuuntaista joissakin vanhoissa jäsenvaltioissa, kuten Italiassa ja Irlannissa. Uusista jäsenvaltioista myös Liettuassa viljatuotteiden, maidon, hedelmien ja vihannesten hinta on lähes kaksinkertaistunut.

Toisaalta EU:n toimintalinja perustuu maataloustuotannon rajoittamiseen, ja vaikuttaa siltä, että tämä linja alkaa olla yhä pahemmin ristiriidassa kuluttajien tarpeiden kanssa. Kaikki yhteisen maatalouspolitiikan niin kutsutut uudistukset perustuvat tuotantorajoituksiin Euroopan unionissa.

Sokerin markkinauudistuksella vähennetään sokerintuotantoa Euroopan unionissa tuntuvasti: 18 miljoonasta tonnista 12 miljoonaan tonniin. Myös viinin markkinauudistuksessa on kyse tuotantorajoituksista.

Muillakin uudistuksilla pyritään vähentämään tuotantoa Euroopan unionissa. Toisaalta olemme saaneet hyvin tärkeän viestin. Kuluttajat vaativat Eurooppaan lisää elintarvikkeita, ja tämä on niin tärkeä viesti, että koko yhteisen maatalouspolitiikan päämäärää on tarkistettava. On pohdittava, onko tuotantorajoituksiin ja tuotantokiintiöihin perustuva menetelmä sittenkään järkevä ennen kaikkea kuluttajien etujen kannalta, koska tämä koskee pääasiassa heitä.

Tässä on kysymys siitä, että Euroopan elintarvikehuolto vastaa väestön tarpeita. Monet merkit viittaavat siihen, että harjoittamaamme maatalouspolitiikkaa on syytä tarkistaa.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämä keskustelu on mennyt järjettömäksi. Olemme käsitelleet laskevia hintoja, mahdollisimman alhaisia hintoja ja alhaisimpia pohjahintoja vuosikausiin. Nyt kun hinnat vihdoinkin lopulta nousevat, monet puhujat valittavat nykyistä hinnannousua ja vaativat toimenpiteitä hinnankorotusten hillitsemiseksi.

Meidän pitäisi olla tyytyväisiä, että markkinat toimivat komission avulla. Sekä edeltäjienne että Euroopan parlamentin esittämien vaatimusten ansiosta olemme päässeet eroon interventiotoimiin ja hintojen vakauttamiseen käytetyistä miljoonista euroista. Niiden aiheuttama hintapaine romahdutti maailmanmarkkinahinnat, ja kolmannen maailman maat joutuivat vaikeuksiin. Vihdoinkin näistä tekijöistä on päästy, ja olemme lähentymässä markkinoita, joilla alkavaa tilannetta pahentaa viljan käyttö polttoainetuotantoon.

Markkinoilla nykyisin vallitsevaan valtavaan kysyntään on monia muitakin syitä. Markkinat reagoivat hinnankorotuksilla, ja nyt me Euroopan parlamentin jäsenet, jotka edustamme viljelijöitä, vaadimme jälleen hintojen laskemista. Niinä 20–25 vuotena, jotka olen ollut parlamentissa, en ole koskaan osallistunut mihinkään näin naurettavaan. Siksi kiitin Niels Buskia. Meidän pitäisi olla iloisia tästä tilanteesta. Tietenkin meidän on oltava valppaina niiden puolesta, joilla ei ole varaa ostaa normaalihintaisia elintarvikkeita.

Valtiot on asetettava vastuuseen epäoikeudenmukaisista palkoista ja harkitsemattomasta sosiaalipolitiikasta, mutta köyhien ruokkimiseen tarkoitettuja toimenpiteitä ei voida toteuttaa viljelijöiden kustannuksella. Sadattuhannet heistä ovat viime vuosina luopuneet maanviljelystä. Tämä ei ole oikea tapa käsitellä asiaa!

Olen iloinen siitä, että tilanteesta voidaan tänään jopa keskustella parlamentissa ja että markkinahinnat vihdoinkin nousevat.

  Vincenzo Aita, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni on tärkeää käynnistää tämä keskustelu siitä huolimatta, että osittain sen takia, mitä komission jäsen totesi, emme vielä näe ongelmaa sen täydessä laajuudessa.

Haluaisin muistuttaa komission jäsenelle, että joitakin kuukausia sitten pyysimme lykkäämään hedelmä- ja vihannesalan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista tarkistuksista käytävää keskustelua pitääksemme taukoa ja pohtiaksemme tapahtumia – myös viinialan nykyisiä tapahtumia – muutamien sellaisten näkökohtien perusteella, jotka haluan nyt tuoda esiin.

Ensinnäkin käsittelemme sääolosuhteiden takia pilalle menneitä satoja, mutta sitä ei mainita sanallakaan, että ongelman käsittely jatkuu vuosikausia, koska ilmasto muuttuu Euroopassa ja koko maailmassa. Tämä on ensimmäinen tosiseikka!

Toiseksi totean, että verrattuna vuoteen 1950, jolloin maapallon väkiluku oli 2,5 miljardia ja jokaista asukasta kohti oli 0,5 hehtaaria viljelysmaata, maailman väkiluku on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 7,5 miljardiin (YK:n tietojen mukaan), ja asukasta kohti on käytössä noin 0,2 hehtaaria viljelysmaata.

Ymmärrän Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin lähtökohdat hänen todetessaan tämän perusongelmaksi, mutta mielestäni nykyiset korotukset eivät hyödytä tuottajia. Jos tarkastellaan tuotekustannusten ja kuluttajahinnan välistä eroa, havaitaan, että kuluttajat ja tuottajat maksavat hyvin pitkästä toimitusketjusta. Tämä johtuu kuitenkin osittain Euroopan parlamentissa suunnitelluista toimintalinjoista, joten komission jäsenen pitäisi selvittää tarkasti ne toimet, joita aiomme esittää.

Tietenkin on ollut tärkeää palauttaa kesantomaata tuotantoon, vaikka nykyisin tarvitsemmekin kaikkein eniten perusteellista keskustelua. Euroopan yhteisön perustamisen aikoihin toteutettiin toimia Euroopan kansalaisten elintarviketarpeiden tyydyttämiseksi. Nykyisin meidän pitäisi noudattaa samaa toimintalinjaa. Emme voi enää sallia kesannointia, joka perustuu tuen irrottamiseen tuotannosta, koska tämä johtaa tuotannonmenetyksiin ja tekee kysymyksistämme hyödyttömiä. Siksi meidän on varauduttava perinpohjaiseen keskusteluun siitä, ovatko viime vuosina toteutetut toimet tarjonneet ratkaisuja kuluttajille ja tuottajille, vai ovatko ne päinvastoin tuottaneet ongelmia molemmille.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota voimaperäisten tuotannonalojen asemaan. En käytä aikaa sen toistamiseen, millaisessa ahdingossa monet kyseisten alojen tuottajat ovat, vaan haluan mieluummin kiinnittää huomiota siihen, mitä komission jäsenen pitäisi tehdä auttaakseen asiaa. Esitän neljä tai viisi huomautusta.

Komission jäsenen olisi mielestäni aivan ensimmäiseksi myönnettävä, että markkinoiden edistämisen kaltaiset ohjaavat toimet eivät riitä. Toiseksi hänen pitäisi varautua tähänastista paremmin viljan saatavuuden pitkäaikaisvaikutukseen ja hintoihin, jotka johtuvat Yhdysvaltojen hallitsemattomasta siirtymisestä biopolttoaineisiin. Yhdysvaltojen erittäin määrätietoiset tavoitteet ovat totuuden nimessä tyrehdyttämässä meille tässä suhteessa välttämättömän tuonnin.

Kolmanneksi totean, että ennätysmäisen pienet viljan interventiovarastot ja niiden täysin epätasapainoinen suhde käyttöön nähden edellyttävät kiireellisiä toimia tasapainon palauttamiseksi. Neljänneksi muistutan, että komission jäsenen on puolustettava aktiivisemmin muuntogeenisten vaihtoehtojen nopeampaa hyväksymistä. Arvoisa komission jäsen, totean kunnioittavasti, että teidän on tarjottava muuntogeenisiä tuotteita vastustaville komission jäsenille Markos Kyprianoulle ja Stavros Dimasille tasaveroinen vastus maatalousalan puolesta.

Viidenneksi ja viimeiseksi huomautan, että teidän on luotava voimaperäisille tuotannonaloille markkinaperusta laajentamalla vientitukia välittömästi liha- ja kinkkutuotteisiin. En ole varma, onko yksityisen varastoinnin tukeminen kovin käyttökelpoinen ratkaisu pitkällä aikavälillä.

  Struan Stevenson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin vakuuttaa Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfille olevani iloinen siitä, että tuottajahinnat lopultakin nousevat, kunhan tästä hyötyvät viljelijät eivätkä supermarket-ketjut. Toistaiseksi muutamat EU:n vähittäiskaupan alaa hallitsevat supermarket-ketjut ovat keinotelleet viljelijöiden ja tuottajien kustannuksella.

Omassa vaalipiirissäni Skotlannissa maidontuottajat ovat aivan liian kauan saaneet maitolitrasta 0,17 Englannin puntaa, mikä on alle tuotantokustannusten, kun taas supermarkettien hyllyillä maidon hinta oli yli 0,50 Englannin puntaa litra. Tämä on saanut monet vaalipiirini maidontuottajat luopumaan tuotannosta kokonaan.

Viljelijöiden vehnästä saama hinta on noussut vain 10 prosenttia, kun taas vehnästä valmistettujen tuotteiden vähittäismyyntihinta supermarketeissa on noussut 40 prosenttia. Jälleen kerran supermarketit hyödyntävät hintavaihteluja kääriäkseen itse enemmän voittoa.

Tämä on häpeällistä, ja olen Neil Parishin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että komissiota olisi pyydettävä käynnistämään supermarket-ketjujen hinnoittelukäytäntöä koskeva tutkimus, jotta varmistetaan kuluttajien ja tuottajien oikeudenmukainen kohtelu.

  María Isabel Salinas García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, on selvää, että hinnankorotuksiin, jotka vaikuttavat suoraan kuluttajien ostotottumuksiin, on monia syitä, mutta puheenvuorossani aion käsitellä vain sitä, mitä Struan Stevenson sanoi.

Mielestäni väliportaiden ja elintarvikealan suurten vähittäismyyjien asema on huolestuttava. Monesti ne reagoivat keinotteluun, jolloin lopputuotteiden hinnankorotukset ovat prosenttimäärältään suurempia kuin raaka-aineiden hinnankorotukset, kuten on todettu.

Tilanne on erittäin huolestuttava myös niiden tuottajien kannalta, jotka joutuvat vähittäiskaupan alan valtavan ostovoiman takia laskemaan myyntihintoja pystymättä siirtämään korotuksia raaka-aineiden tai polttoaineen hintoihin.

Siksi kannatan edellistä puhujaa, ja mielestäni komission on tärkeää toimia ja toteuttaa toimenpiteitä, joten kiitän tässä yhteydessä komission jäsentä paikalla olosta. Mainittujen epäreilujen ja monissa tapauksissa laittomien käytäntöjen lopettamiseksi on tehtävä tutkimuksia ja myönnettävä tarvittavat varat.

Mielestäni päätöslauselma on hyvin ajankohtainen, ja meillä on aikaa toteuttaa toimenpiteitä.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, monet minua edeltäneet puhujat ovat olleet tyytyväisiä elintarvikkeiden hinnankorotuksiin, mutta on pohdittava, päätyykö hinta tuottajalle. Olen tästä syvästi huolissani. Nykyisin monia pieniä tiloja lopetetaan komission ja Euroopan unionin toimintalinjan mukaisesti. Meidän on kuitenkin myös pohdittava, millaisia elintarvikkeita viljelijät ottavat vastaan. He saavat naudanlihaa Brasiliasta, sokeria Etelä-Amerikasta ja vaarallista siipikarjanlihaa Aasiasta, ja näin halpoja elintarvikkeita tulvii markkinoillemme. Tämä laskee hintoja, mutta vähentää tosiasiassa tuotantoa Euroopassa. Herääkin kysymys, onko meidän edelleen alistuttava teollisuuden eturyhmien tahtoon? Miksi emme lopultakin voisi taas alkaa tukea eurooppalaisia maataloustuottajia nyt, kun meille on tarjoutunut tilaisuus lisätä tuotantoa ja korottaa esimerkiksi maito- ja tärkkelyskiintiöitä, sillä näistä tuotteista on jatkuvasti kysyntää Puolassa ja muissa Itä-Euroopan valtioissa.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, leivän, maidon, perunoiden ja muiden elintarvikkeiden hintapiikki, joka joissakin jäsenvaltioissa on kymmenkertainen nykyiseen inflaatioon nähden, on erittäin vakava ongelma varsinkin niille pienituloisille, jotka käyttävät pääosan tuloistaan elintarvikkeisiin.

Tämä ongelma ei tullut yllätyksenä. Tiedämme, että elintarvikealaa hallitsevat muutamat yritykset, jotka saavat merkittäviä voittoja tuottajien ja kuluttajien kustannuksella. Kuluttajahinnat ovat monta kertaa tuottajahintoja korkeammat lukuisien väliportaiden ja markkinamonopolien takia. Tästä syystä elintarvikkeiden ja rehujen maailmanlaajuinen kysyntä on kasvanut. Viljaa ja rapsia käytetään biopolttoainetuotantoon, mikä ei johdu ympäristösyistä vaan monikansallisten öljy-yhtiöiden voitontavoittelusta.

Hinnat ovat romahtaneet ja EU on vähentänyt viljantuotannon tukitoimia, ja YMP:n takia on otettu käyttöön myös pakollinen kesannointivelvoite. Kaikki nämä tekijät, tietenkin kauheiden ilmasto-olojen lisäksi, ovat vähentäneet voimakkaasti EU:n varastoja ja tuotantoa. Silti kauppa ja teollisuus ovat käyttäneet tätä hyväkseen viljelijöiden ja kuluttajien kustannuksella.

Tästä syystä elintarvikkeiden ja rehujen hinnat ovat nousseet. Hinnankorotukset ovat heikentäneet työntekijöiden asemaa, lisänneet aliravittujen ihmisten määrää ja ajaneet pieniä ja keskisuuria karjankasvattajia vararikkoon. Kreikkalaiset karjankasvattajat ovat epätoivoisia ja ovat ryhtymässä toimiin vaatiakseen huomattavaa tukea, joka auttaisi heitä selviytymään.

Arvoisa komission jäsen, ministerineuvoston 26. syyskuuta tekemä päätös, joka koskee kesannointivelvoitteen poistamista, viljan tuontitullien keskeyttämistä ja muita mainitsemianne toimenpiteitä, helpottaa ongelmaa jonkin verran, mutta ei ratkaise sitä. Päätöksessä ehdotetut puolinaiset toimenpiteet ovat pohjimmiltaan riittämättömiä. Huomattavat tukitoimet, rehun varastointi ja hintavalvonta sekä kartellien ja keinottelun kuriin saaminen ovat välttämättömiä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). –(DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, olen hyvin kiitollinen siitä, että voimme tänään keskustella komission jäsenen kanssa. Hyödykkeiden hintojen noustessa ihmiset kiinnittävät jälleen enemmän huomiota maatalouteen. Kuten komission jäsen ja jotkut aiemmista puhujista jo mainitsivat, tilanne johtuu toisaalta kolmansien maiden kysynnästä ja toisaalta sadon epäonnistumisesta perinteisissä maataloustuotteiden viejämaissa kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Siksi on välttämätöntä ottaa käyttöön kaikki Euroopan voimavarat. Romaniassa vieraillessani olen esimerkiksi ottanut selville, että vähintään kolmannes kaikesta viljelysmaasta jää käyttämättä, kuten aina ennenkin. EU:n jäsenvaltioissa on huomattavat voimavarat. Ensimmäinen askel olisi varmasti kesannoinnin lopettaminen.

Kuten jo totesin, maanviljelijänä kannatan vilpittömästi sitä, että ensisijaisesti tuotetaan terveellisiä elintarvikkeita, toissijaisesti rehua ja vasta kolmanneksi energiaraaka-aineita. Pohjimmiltaan olen kuitenkin sitä mieltä, että vähäiset hinnankorotukset viljelijöiden hyväksi eivät mitenkään voi johtaa sellaisiin hintatarkistuksiin, joilla korvattaisiin viime vuosikymmenten tappiot. Kuten monet edellisistä puhujista ovat huomauttaneet, raaka-aineiden hinnat ovat nousseet kenties 10 prosenttia, mutta joissakin tapauksissa jälleenmyyjät korottavat hintoja 40–50 prosenttia. Tarkoitan esimerkiksi voita, eikä tämä tunnu mielestäni oikeudenmukaiselta.

Maataloustuottajat voisivat reagoida tähän esimerkiksi järjestäytymällä tehokkaammin tuottajaosuuskunniksi, joilla on tuotantosopimukset, pitääkseen paremmin puolensa elintarvikkeiden vähittäismyyntimonopoleja vastaan.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Käynnissä oleva keskustelu tuo jälleen kerran selvästi esiin suuret näkemyserot parlamentissa. Olen samaa mieltä kuin Struan Stevenson. Hinnankorotus nimittäin merkitsee viljelijöille vain hyvin pientä tulonlisäystä verrattuna kaupan alaan, supermarket-ketjuihin ja markkinakeinottelijoihin, jotka vievät leijonanosan.

Toinen ongelma on se, että viljantuottajat hyötyvät tästä valtavasti, kun taas karjankasvattajille koituu huomattavat tappiot. Tilanne on kestämätön: yhteisessä maatalouspolitiikassa joko suositaan tai laiminlyödään määrättyjä aloja, ja hinnannousun takia laiminlyödyt alat joutuvat entistä huonompaan asemaan, kun taas menestyvät alat vaurastuvat entisestään.

Olen Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin kanssa samaa mieltä siitä, että hinnankorotukset ovat hyvä asia. Mutta keihin hinnankorotus vaikuttaa? Ristiriidat lisääntyvät jatkuvasti, ja valitettavasti vääristynyt yhteinen maatalouspolitiikka syventää ja pahentaa vinoutumia entisestään. Yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettava perinpohjaisesti, koska yksittäiset toimet ovat pelkkää silmänlumetta. Tavanomaista maatalouspolitiikkaa ei voida harjoittaa niin kauan kuin karjankasvatusta, viinialaa, hedelmä- ja vihannesalaa sekä sianliha- ja siipikarja-alaa lyödään laimin.

  Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti keskusteli viime kuussa – silloinkin yöistunnossa – pakollisen kesannointivelvoitteen keskeyttämisestä, ja kuten tuolloin totesin, maataloustuotteiden hinnannousun pitäisi herättää perusteellinen keskustelu yhteisen maatalouspolitiikan kehityssuunnasta.

Euroopan komissio jättää pian käsiteltäväksi yhteisen maatalouspolitiikan ”terveystarkastusta” koskevan tiedonannon, mutta pelkään, että yhteisön toimeenpaneva elin ei ole kyseisessä tiedonannossa riittävän rohkea myöntääkseen, että markkinoiden vapauttamisella on myös hintansa, ja että EU:n maataloustuottajat ja kuluttajat alkavat nyt maksaa tuota hintaa.

Monet parlamentin jäsenet ovat koko ajan kannattaneet markkinatoimenpiteiden poistamista ja osaltaan levittäneet sitä kielteistä käsitystä, jonka eurooppalaiset kuluttajat ovat saaneet yhteisestä maatalouspolitiikasta.

Kuten edellisessä istunnossa totesin, haluaisin tietää, miten aiomme nyt selittää kansalaisille, että välineemme riittävät hädin tuskin maataloustuotteiden hinnannousun hallitsemiseen Euroopan unionissa.

Olisi myös kiinnostavaa pyytää Euroopan komissiota arvioimaan, mitä kustannuksia elintarvikkeiden hinnannoususta aiheutuu Euroopan kansalaisille, ja verrata näitä kustannuksia yhteisen maatalouspolitiikan kustannuksiin yksittäistä kansalaista kohti.

Haluaisin myös todella tietää, hyötyvätkö kansalaiset lopulta lähivuosina markkinoiden vapauttamisesta ja suorien tukien tuntuvista leikkauksista, jotka kohdistuvat eurooppalaisiin maataloustuottajiin.

Seuraava tilastotieto on mielestäni erittäin merkittävä: ennen vuonna 1961 perustettua YMP:a rehutuotannossa käytettyjen raaka-aineiden hinnat olivat kaksi kertaa korkeammat kuin maataloustuottajien 20 vuotta myöhemmin maksamat hinnat. Yhteisellä maatalouspolitiikalla taattiin edullisten raaka-aineiden tarjonta, ja samalla eurooppalaiset kuluttajat hyötyivät kohtuuhintaisesta perushyödykkeestä.

Kotimaassani Espanjassa myös yleisimpien peruselintarvikkeiden kuten maidon hinta nousee. Mielestäni EU:n hallitusten valtiovarainministerien pitäisi nyt huolestua enemmän hinnankorotuksen jälkivaikutuksista kotimaansa inflaatioon.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tänä iltana paikalla olevat parlamentin jäsenet ovat selvillä kaikista viljan ja raaka-aineiden hinnankorotusten syistä. Vaikka pohdittekin niitä ansiokkaasti, hyssyttelitte kuitenkin muissa kysymyksissä.

Koska komissio aikoo esittää YMP:n ”terveystarkastusta” koskevat ehdotuksensa parlamentille marraskuussa, kertoisin teille mieluiten nyt, mitä ajattelen. Toivon, että komissio arvioi ”terveystarkastuksessa”, vastaako YMP maailmanmarkkinoiden uusia vaatimuksia, sillä olen vakuuttunut siitä, että yksi tärkeimmistä syistä EU:n tuotantorajoituksiin on ollut yhteisön asiantuntijoiden lyhytnäköisyys.

Nykyistä toimintalinjaa, joka perustuu äärimmäisen pieniin varastoihin, on tarkasteltava uudelleen. Kuten parlamentissa on todettu, yhteisön interventiovarastojen pitäisi olla turvaverkko, jolla taataan toimitukset tällaisina aikoina. Tarjontaa ei kuitenkaan ole, ja yhteisön varastot ovat tyhjät.

Arvoisa komission jäsen, olen hyvin huolissani rehun hinnannousun seurauksista EU:n karjankasvatusalalle, sillä ne ovat hyvin kielteisiä varsinkin pienille ja keskisuurille tiloille.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on hyvin ajankohtainen. Olemme kaikki selvillä viljan jyrkästä hinnannoususta ja sen syistä. Arvoisa komission jäsen, on totta, että olemme riippuvaisia viljasta ja korvaavista tuotteista, joita tuodaan Euroopan unionin ulkopuolelta, enimmäkseen Yhdysvalloista, ja tarvitsemme niitä edelleen. Tässä suhteessa minua huolestuttaa, että vireillä oleva uusia viljalajikkeita koskeva hyväksymispäätös kestää niin kauan. Tiedän hyvin, ettei tämä ole välttämättä komission vika, vaan kansallisten hallitusten vika, koska ne eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Komissio joutuu tekemään päätöksen, ja toivon, että se tekee sen mahdollisimman pian.

Vaadin, että kehitteillä olevien uusien viljalajikkeiden hyväksymistä nopeutetaan. Kun tuotantopanoksen hinta nousee, kustannukset siirretään väistämättä kuluttajalle. Tämä ei ole kenestäkään toivottavaa, mutta tässä asiassa joudumme vastatusten supermarkettien vallan kanssa.

Olen tuntenut Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin jo lähes 19 vuotta – siitä lähtien kun minusta tuli parlamentin jäsen. Todettakoon, että toisinaan hän on oikeassa ja toisinaan väärässä, ja tällä kertaa hän on väärässä. En vastusta hinnankorotuksia, mikäli hinta päätyy tuottajille, jalostajille ja kuluttajille.

Tämän kysymyksen lisäksi on käsiteltävä muuntogeenisen viljan käyttöä. Tuomme Euroopan unioniin elintarvikkeita, joita kuluttajat voivat ostaa kaupoista, vaikka meillä ei ole aavistustakaan niiden tuotantotavasta. Näitä tuontitavaroita ei voida jäljittää, emmekä tunne niiden tuotantotapoja. Meidän on kohdattava tosiasiat. Mainitsen nimeltä vain yhden maan, josta olemme keskustelleet: Brasiliasta tuodaan suuret määrät lihaa, jonka tuotannossa on lähes varmasti käytetty muuntogeenistä viljaa. Miten voimme erottaa sen muusta viljasta?

  Catherine Neris (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän tämän päätöslauselman laatijoita ja annan heille tukeni.

Viljakasvien ja siten yleisesti elintarvikkeiden huima hinnannousu osoittaa EU:n nykyisen riippuvuuden maailman epävakaista maatalousmarkkinoista. Mikäli hyväksymme tämän tilanteen, hyväksymme myös sen, että kuluttajista on tulossa markkinoiden korjausvaiheissa käytettävä mukautusväline. Tilanteen hyväksyminen tarkoittaa myös suurten supermarkettien vaikutusvallan kiistämistä. Ne ovat 40 vuoden ajan vaikuttaneet viljelijöille maksettavan hinnan alentamiseen, vaikka elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat pysyneet samoina tai nousseet.

Nykyisessä kriisitilanteessa suuret supermarketit olisivat voineet käyttää, ja niiden olisi pitänyt käyttää, nämä kohtuuttomat voitot maatalousperäisten raaka-aineiden hinnannousun kattamiseen. Tätä ne eivät selvästikään tee. Suuret supermarketit jatkavat hallitsevan asemansa väärinkäyttöä, ja komission on nyt käsiteltävä tätä kysymystä kiireellisesti, jotta eurooppalaiset kuluttajat eivät joutuisi pysyvästi kärsimään tästä epäoikeudenmukaisesta ja vaarallisesta järjestelmästä.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, yritän vastata joihinkin kysymyksiin.

Ensinnäkin olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka toteavat, että on mukavaa ja erittäin tyydyttävää huomata, että nykyään markkinat toimivat ja toteuttamamme uudistukset ovat onnistuneita. Tämä oli tausta-ajatuksena kaikessa maatalousalan uudistamiseksi tehdyssä työssä, joten viljelijät voivat nykyään todella reagoida markkinoihin, ja heidän kannaltaan pyrimme nimenomaan tähän.

On myös tärkeää ymmärtää, että hinnankorotukset eivät ole eurooppalainen vaan maailmanlaajuinen ilmiö, ja tästä syystä meidän on hyvin vaikea toteuttaa määrättyjä toimenpiteitä.

Haluan vain vastata ajatukseen vientitukien käyttöönotosta. Mielestäni tämä antaisi alalle vääränlaisen signaalin tuotannon jatkamisesta ja siten kärsimyksen pitkittämisestä siihen saakka, että hinnat nousevat, ja tarkoitan tässä erityisesti sianliha-alaa. Hintapaineet kuitenkin jatkuvat niin kauan kuin meillä on ylituotantoa kysyntään nähden. Ruhojen hinnat ovat laskusuunnassa. Tiedämme, että tämä on normaalia kausivaihtelua ja tiedämme myös, että syksyllä sianlihaan kohdistuu aina hintapaineita.

Mainitsen ainoastaan biopolttoaineet, joiden osuudeksi EU:n polttoaineliikenteen alalla tulee 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä komission 10. tammikuuta 2007 esittelemien pakollisten tavoitteiden mukaisesti. Emme koskaan tarkoittaneet, että tämä olisi yksinomaan eurooppalaista tuotantoa, vaan tuonti on välttämätöntä. On kuitenkin erittäin tärkeää aloittaa ensimmäisestä sukupolvesta ja siten edistää tutkimuslaitosten pyrkimyksiä löytää paras mahdollinen ratkaisu biopolttoaineiden toista sukupolvea varten. Sitä ei valmisteta yksinomaan tai pääosin viljasta, vaan oljesta, hakkeesta ja teurastamojätteistä. Näin ollen meillä on kapasiteettia, ja vuoteen 2020 mennessä arviolta 20–30 prosenttia biopolttoaineista valmistetaan uusimman teknologian avulla, ja määrätietoisilla tutkimusinvestoinneilla saatamme pystyä parempaan.

Voin ehdottomasti vakuuttaa teille, että komissio on tietoinen GMO:en eritahtisten hyväksyntämenettelyjen aiheuttamista ongelmista. Seuraukset käyvät ilmi maatalouden pääosaston äskettäin julkaistusta kertomuksesta, johon voi tutustua Internetissä. Siinä on esitetty kolme erilaista suunnitelmaa. Komissio pohtii parhaillaan parasta tapaa ratkaista tilanne tinkimättä korkeatasoisesta riskinarvioinnista, joka koskee sekä ympäristöä että ihmisten terveyttä.

GMO:en hyväksymistä koskevan menettelyn tai määräajan – siihen tarvittavan ajan – lyhentämiseksi on jo tehty tärkeitä parannuksia. Haluan vain esimerkin vuoksi mainita, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen sitoutui äskettäin suorittamaan täydellisyystarkastuksen kuudessa viikossa aiemman paljon pidemmän ajan sijasta. Oletan myös, että jäsenvaltioiden voimakkaamman tuen avulla komissio pystyy lyhentämään hyväksyntämenettelyn määräaikaa entisestään. Tämänsuuntaisia toimia on toteutettu, jotta jäsenvaltiot lisäisivät tukeaan hyväksyntämenettelylle.

Olen vahvasti sitoutunut sääntöjemme tarkoituksenmukaiseen noudattamiseen varmistaakseni rehukaupan sujuvuuden, sillä on selvää, että sen häiriytymisellä olisi kielteisiä seurauksia maataloustuottajille. Olen kuitenkin myös sitoutunut varmistamaan, että markkinoille saatettavat uudet muuntogeeniset tuotteet ovat mahdollisimman turvallisia, ja kauppakumppanit ovat luonnollisesti perillä Euroopan unionin erityismääräyksistä.

Palasin vain kaksi päivää sitten Argentiinasta ja Brasiliasta. Maat ilmoittivat selvästi pystyvänsä toimittamaan muita kuin muuntogeenisiä tuotteita, pääasiassa soijaa ja maissia, ja sellaisia muuntogeenisiä tuotteita, jotka on hyväksytty Euroopassa. Ne totesivat kuitenkin, että meidän on oltava selvillä siitä, että tällaiset tuotteet ovat kalliimpia. Ne hoitavat toimitukset, jos olemme valmiit maksamaan, mutta on muistettava, että niillä on muitakin asiakkaita, ja Kiina mainittiin yhtenä merkittävänä asiakkaana.

Palaamme siis aivan varmasti tähän kysymykseen. Olen vakuuttunut siitä, että palaamme siihen hyvinkin pian.

  Puhemies. −(PL) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007.

(1) Ks. pöytäkirja.