Puheenvuorot

Keskiviikko 24. lokakuuta 2007 - Strasbourg

13. EU:n ja Afrikan suhteiden nykytila (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana Maria Martensin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta (2007/2002(ΙΝΙ)) (Α6-0375/2007).

  Maria Martens, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelemme nyt EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilaa käsittelevästä mietinnöstä. Mietinnössä selvitetään Afrikan ja Euroopan yhteistä visiota tulevasta yhteistyöstä, jonka tavoitteena on Afrikan kehityksen edistäminen ja köyhyyden torjunta. Strategian on koostuttava muustakin kuin pelkästään nykyisen politiikan puolustamisesta. Kyse on visiosta, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, molemminpuoliseen kunnioitukseen, ja joka tähtää ihmisten hyvinvointiin.

Afrikalla ja Euroopalla on pitkä yhteinen menneisyys, mutta suhteet ovat todellakin muuttuneet, eikä yksisuuntainen vaihto ole enää mahdollista. Nyt tarvitaan tasavertaista kumppanuutta molempia mantereita koettelevien turvallisuuteen, kauppaan, muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi yhdessä.

Euroopan unioni laati vuonna 2005 Euroopan Afrikka-strategian. Toimin myös sitä koskevan mietinnön esittelijänä. Strategiassa oli mielestämme kaksi tärkeää puutetta. Se oli laadittu Afrikkaa varten ulkopuolelta, ilman Afrikan panosta, eivätkä myöskään parlamentti ja kansalaisyhteiskunta osallistuneet riittävästi strategian valmisteluun. Iloitsen siitä, että keskustelemme nyt EU:n ja Afrikan yhteisestä strategiasta, jonka laadintaan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat aiempaa tiiviimmin. Tämä yhteistyö on hyvin lupaavaa tulevaisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies, strategiassa määritetään tulevan yhteisen toiminnan rakenteet ja suunta. Köyhyyden torjunnan ja vuosituhannen kehitystavoitteiden on oltava jatkossakin keskeisessä asemassa. Vaikka viimeisimmät vuosituhattavoitteiden toteutumista koskevat luvut antavat aihetta jonkinasteiseen optimismiin, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 41,1 prosenttia väestöstä elää edelleen dollarilla päivässä. Tilannetta ei voida parantaa pelkän kehitysavun kautta, vaan myös talouskasvua on ruokittava.

Parhaillaan neuvoteltavat talouskumppanuussopimukset voisivat olla hyvä väline siinä, edellyttäen – haluan korostaa tätä – että niiden ytimessä on kestävä kehitys ja ne ovat muutakin kuin pelkkiä eurooppalaisia kauppasopimuksia. Haluaisin kuulla komission jäsenen mielipiteen määräpäivän mahdollisesta lykkäämisestä 1. tammikuuta 2008 jälkeen.

Arvoisa puhemies, Afrikan hallitukset ovat tietenkin ensi kädessä vastuussa omien maidensa kehityksestä. Ne ovat entistä itsenäisempiä sekä poliittisesti että taloudellisesti. Afrikan kehitys on täydessä vauhdissa, eikä vähiten uusien instituutioiden kuten Nepadin (Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi) ja Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmän näyttämölle saapumisen ansiosta. Siitä on kauan, kun Eurooppa oli Afrikan ainoa ja yksinomainen taloudellista ja poliittista tukea tarjoava kumppani. Muut maat alkavat käyttää vaikutusvaltaansa Afrikassa ja Afrikan suhteen hyvin ponnekkaasti – katsokaa esimerkiksi Kiinaa. Emme voi enää pitää suhdettamme Afrikkaan itsestään selvänä.

Arvoisa puhemies, mietinnössä korostetaan kolmea ensisijaista toiminnan alaa, jotka ovat rauha ja turvallisuus, hyvä hallintotapa, sekä talouskasvu ja investoiminen ihmisiin. Euroopan toiminta-alojen osalta mietinnössä kiinnitetään huomio siihen, kuinka tärkeää on varmistaa kehitysyhteistyön ja muiden politiikanalojen kuten kaupan, maatalouden ja maahanmuuttopolitiikan suurempi keskinäinen johdonmukaisuus. Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa voidaan tehostaa vain, jos Eurooppa kykenee kohdistamaan tuen johdonmukaisesti ja koordinoidusti ja parantamaan kirjanpitoa siitä.

Rauha ja turvallisuus ovat vakava ongelma Afrikassa. Mietinnössä korostetaan yhdennetyn lähestymistavan merkitystä konfliktitilanteiden käsittelyssä. Tällä alalla ensisijaisena painopisteenä olisi oltava velvollisuutemme suojella ihmisiä ja antaa panoksemme konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun sekä jälleenrakentamiseen. Hyvä hallintotapa, toimiva oikeusvaltio ja vakaa demokratia ovat tietenkin vakauden ja kehityksen ennakkoedellytyksiä. Näiden alojen kapasiteetin rakentaminen on elintärkeää. Tuemme komission pyrkimyksiä tällä alalla.

Arvoisa puhemies, toinen EU:n ja Afrikan välinen huippukokous järjestetään joulukuussa Lissabonissa seitsemän vuoden tauon jälkeen. Kokouksessa päätetään EU:n ja Afrikan yhteisestä strategiasta ja toimintasuunnitelmasta. Pelissä on paljon ja kokouksen onnistuminen on meidän kaikkien edun mukaista. Lisäksi vaikka Zimbabwen tilanne on hyvin huolestuttava, on muistettava, että kyse on EU:n ja Afrikan eikä EU:n ja Zimbabwen välisestä huippukokouksesta, ja ihmiskeskeisestä lähestymistavasta valtionpäämiehiin keskittyvän kumppanuuden sijasta.

On hyvä asia, että Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti saavat kokouksessa tilaisuuden ilmaista parlamentaarisen kantansa yhteiseen strategiaan. Yleisafrikkalaisen parlamentin ja oman parlamenttimme valtuuskunnat tapasivat viime viikolla valmistellakseen yhteistä julistusta. Toivon, että puhemiehemme voivat esittää sen hallitusten päämiehille huippukokouksessa.

Arvoisa puhemies, asiasta olisi tietenkin vielä paljon sanottavaa, mutta näen puheaikani olevan ohi joten päätän puheeni kiitoksiin kollegoilleni ja komissiolle hedelmällisestä yhteistyöstä.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa esittelijä, niin Eurooppa, Afrikka kuin maailmakin ovat muuttuneet suuresti viimeisen vuosikymmenen aikana. Eurooppa on nykyisin 27 jäsenvaltion lohko, jonka sisällä yhdistyvät ajoittain valtavan erilaiset ulkopoliittiset tavoitteet ja toimintamallit. Vaikka Euroopan Afrikkaan antaman julkisen kehitysavun määrän huomioon ottaen ei voida sanoa Afrikan mannerta laiminlyödyn, voidaan kuitenkin puhua strategisesta tyhjiöstä Euroopan ja Afrikan välisessä suhteessa. Viime vuosina tämän tyhjiön kielteiset seuraukset ovat tulleet yhä selvemmiksi. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot tunnustavat nyt tarpeen nostaa Afrikan-suhteet uudelle tasolle, ja toinen EU:n ja Afrikan välinen huippukokous on oikea hetki tämän toiveen esittämiseksi selvästi.

Euroopan unionin ja Afrikan välisten suhteiden tunnustamiselle uudella tasolla on monia perusteita. Ensinnäkin laajalti on ymmärretty, että kaikki globaalit haasteet kuten rauha ja turvallisuus tai kansainvälinen kauppa edellyttävät kansainvälisen yhteisön yhteistä toimintaa, mikä on perusteena uusien yhteistyömuotojen kehittämiselle. Sekä Eurooppaa että Afrikkaa koetteleviin ongelmiin ja etenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on etsittävä vastauksia, ja energiavaroja samoin kuin muuttoliikkeitä on voitava hallinnoida. Afrikalla on myös tahtoa käsitellä yhteisesti yhteisiä ongelmia, jonka lisäksi on tarpeen sopeutua erityisiin geopoliittisiin muutoksiin kansainvälisellä kentällä.

EU:n ja Afrikan uudet suhteet määritellään teksteissä, jotka hyväksytään toivoaksemme joulukuun huippukokouksessa, ja joita ovat EU:n ja Afrikan yhteinen strategia, ensimmäinen toimintasuunnitelma ja toivottavasti myös Lissabonin julistus. Nämä tekstit ilmentävät Euroopan ja Afrikan välisen suhteen erityisluonnetta. Niissä määritellään lähestymistapa, joka suosii yhtäältä monenvälisiä kanavia ja pyrkii toisaalta käsittelemään suhteemme monia osa-alueita entistä yhtenäisemmin. Tämän lähestymistavan ansiosta EU eroaa erityisesti muista kansainvälisistä toimijoista. Afrikan tunnustaminen strategiseksi maailmantason kumppaniksi ilmenee myös huippukokouksen ja hyväksyttävien asiakirjojen valmistelussa käytetyssä menettelyssä. Vuonna 2005 hyväksytty EU:n Afrikka-strategia oli vain unionia sitova EU:n teksti, kun taas uusi, ensimmäistä kertaa todella yhteinen strategia ja toimintasuunnitelma ovat afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa tekemämme työn tulos.

Huippukokouksen asiakirjat on valmisteltu alusta alkaen yhteisessä asiantuntijaryhmässä ja toivomme, että ne hyväksytään EU:n ja Afrikan ministeritroikan kokouksessa 31. lokakuuta. Prosessiin on osallistunut myös hallituksesta riippumattomia toimijoita ja kansalaisyhteiskunnan edustajia niin Afrikasta kuin Euroopastakin. Yhteinen strategia ja ensimmäinen toimintasuunnitelma ovat siis yhteisen työn tulos. Näin ollen niiden nykyinen sanamuoto heijastaa monia Maria Martensin selvästikin hyvin perinpohjaiseen ja kattavaan mietintöön sisältyviä ehdotuksia ja vastaa moniin sen huoliin.

Sekä yhteisessä strategiassa että toimintasuunnitelmaehdotuksessa määritettyjen Euroopan unionin ja Afrikan välisten kumppanuushankkeiden on katettava molempia osapuolia kiinnostavat kysymykset. Keskeisenä kriteerinä on oltava, että ne tuovat lisäarvoa nykyiseen yhteistyöhön ja poliittiseen vuoropuheluun, jonka lisäksi niillä on mielestämme oltava myös myönteinen vaikutus Euroopan ja Afrikan kansalaisten arkielämään. Näillä kumppanuuksilla, jotka haluamme rakentaa, pyritään myös varmistamaan molempien osapuolten antamien sitoumusten saattaminen tasapainoon, mikä muuttaa EU:n ja AKT-maiden (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat) välisen suhteen yksipuolista ja avustamiseen perustuvaa logiikkaa.

Kokemus on myös osoittanut, että poliittiset sitoumukset edellyttävät toimeenpano- ja seurantamekanismeja, jotta ne ovat muutakin kuin pelkkiä hyviä aikeita. Huippukokouksien välillä komissioiden ja ministeritroikan säännöllisten tapaamisten rinnalla voidaan nykyisin järjestää tarpeen mukaan täydentäviä alakohtaisia ministerikokouksia. Todellinen muutos EU:n ja Afrikan suhteissa saadaan kuitenkin aikaan vain, jos myös monet muut toimijat osallistuvat todella prosessiin.

Tätä varten haluamme perustaa epävirallisia yhteisiä asiantuntijaryhmiä kunkin kumppanuushankkeen täytäntöönpanoa varten. Niihin voivat osallistua monet sidosryhmät eli Euroopan ja Afrikan parlamentit, paikallisviranomaiset, Euroopan ja Afrikan kansalaisyhteiskunta, Afrikan alueorganisaatiot, tutkimuslaitokset, kansainväliset erityisjärjestöt ja -laitokset sekä yksityinen sektori. Samanaikaisesti laajennetaan yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua, ja ne toimivat kanavina yhteisen strategian ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa.

Vaikka tällaiset syvälliset muutokset eivät voi tapahtua välittömästi, mantereidemme väliset suhteet ovat muutoksen tienhaarassa. Meitä odottava haaste koskee tämän tilaisuuden hyödyntämistä täysin, mikä tapahtuu aloittamalla uuden strategisen vision täytäntöönpano EU:n ja Afrikan vuoropuhelussa. Aiomme pitää tämän tavoitteen mielessä järjestäessämme seuraavan EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen joulukuussa Lissabonissa luottavaisin mielin ja tietäen tekevämme tarvittavan.

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi onnitella ja kiittää Maria Martensia erinomaisesta mietinnöstä, jossa määritellään monet ongelmat ja hahmotellaan myös useita ratkaisumalleja. Parlamentin panos voi joka tapauksessa olla meille inspiraationlähteenä tämän pohjimmiltaan hyvin tärkeän kysymyksen käsittelyssä, jossa tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa, eli Euroopan ja Afrikan välisissä suhteissa.

Kuten tiedätte, vuosi 2007 on erityisen merkittävä Euroopan ja Afrikan suhteiden tulevaisuudelle. Viisi vuotta sitten lykättiin huippukokousta, joka oli määrä järjestää Lissabonissa vuonna 2003, ja Kairossa vuonna 2000 järjestetystä ensimmäisestä Euroopan ja Afrikan välisestä huippukokouksesta on kulunut jo seitsemän vuotta. Niinpä nyt on mielestäni korkea aika määritellä uudelleen suhteet uudelta pohjalta. Afrikka on muuttunut suuresti viime vuosien aikana, sillä Afrikka on luonut oman mantereen laajuisen toimielinrakenteensa, joka muistuttaa monilta osin omia rakenteitamme. Uutta instituutiota eli Afrikan unionia on tarpeen vahvistaa ja lujittaa. Se on laatinut kunnianhimoisia koko mantereen kattavia ohjelmia olennaisilla alueilla kuten yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tai rauhan ja turvallisuuden sekä hyvän hallintotavan alalla, ja nämä tekijät ansaitsevat tietenkin sekä tukemme että huomiomme.

Afrikalla on tänä päivänä kiistämätön kansainvälinen ulottuvuus. Viittaan tässä yhteydessä Afrikan kansainvälisten suhteiden monipuolistamiseen, josta Maria Martens puhui; ajattelen esimerkiksi Kiinan uutta roolia ja sen vaikutusta investoinneille Afrikan mantereella. Tarkoitan tietenkin myös globaaleja haasteita, joihin Afrikan samoin kuin maailman muidenkin toimijoiden on vastattava, ja joita ovat ilmastonmuutos, energia, monenvälisten instituutioiden uudistaminen, pandemiavaara ja muuttoliikkeet. On selvää, että Afrikan on saatava äänensä kuuluviin, käytettävä vaikutusvaltaansa ja ennen kaikkea pidettävä kiinni oikeuksistaan. Kaikki juuri luettelemani globaalit haasteet ovat loppujen lopuksi myös meidän haasteitamme. Nämä haasteet ja kysymykset ovat meille yhteisiä, ja ne tuovat lisäksi hyvin ilmi Euroopan ja Afrikan välisen keskinäisen riippuvuussuhteen. Kohtalomme ovat toisiinsa sidotut.

Entistä poliittisempi yhteinen strategia voi tehdä suuren eron Afrikalle mutta myös Euroopalle, enkä epäröi sanoa, koko maailmalle. Molempien mantereiden kannalta on siis pakottavan tärkeää luoda uudet puitteet ja välineet Euroopan ja Afrikan välisen vuoropuhelun nostamiseksi korkeammalle tasolle. Euroopan ja Afrikan yhteisen strategian, jonka olemme laatineet näiden viime kuukausien aikana yhteistyössä afrikkalaisten kumppaniemme kanssa, on luotava tarvittavat puitteet, mutta tarkoituksena ei ole kääntää selkäämme perinteiselle solidaarisuussuhteelle. Kyse on ennen kaikkea laadullisesta edistysaskeleesta, joka vie Euroopan ja Afrikan välisen suhteen uudelle aikakaudelle, jolla tasavertaisilla kumppaneilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.

Nämä tavoitteet ilmenevät hyvin käsillä olevasta mietinnöstä, ja kannatan luonnollisesti Euroopan parlamentin ehdottamia merkittäviä uudistuksia strategian ja sitä seuraavien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon seurantaa varten. Tältä osin katson Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin yhteisen valtuuskunnan perustamisen olevan olennaisen tärkeää tulevien institutionaalisten rakenteiden viimeistelemiseksi. Lisäisin myös, että molempien instituutioiden puhemiesten välisiä tapaamisia olisi järjestettävä säännöllisesti, samoin kuin yhteisiä kuulemistilaisuuksia, jonka lisäksi tapahtunutta edistymistä olisi käsiteltävä myöskin yhteistyössä laadituissa poliittisissa raporteissa. Kaikki tämä on tarpeen, jotta prosessin alkusysäys voitaisiin muuntaa kestäväksi liikevoimaksi ja jotta se saisi tarvitsemaansa poliittista elinvoimaa.

Olemme tietoisia siitä, että lähestymistapa edellyttää myös Afrikan unionilla olevan vahvoja ja toimivia instituutioita, joilla on valmiuksia vuorovaikutukseen omien toimielintemme kanssa. Tästä syystä aiomme tietenkin tukea jatkossakin Afrikan unionia muutoksessa ja instituutioidensa lujittamisessa. Tämä sitoumus on jo vahvistettu käytännössä: minulla on ilo ilmoittaa, että ensimmäiselle yleisafrikkalaisen parlamentin esittämälle työohjelmalle annetaan 275 000 euroa rahoitusta parhaillaan käynnissä olevan toimielinten vahvistamiseen tähtäävän ohjelman puitteissa, jota rahoitetaan yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta. Etenkin puhemies Borrell on puhunut tästä kysymyksestä.

Toivon, että tämä ensimmäinen rahoituserä sallii yleisafrikkalaisen parlamentin osallistua täysimääräisesti Euroopan parlamentin aloitteeseen yhteisen parlamentaarisen tapaamisen järjestämiseksi ennen joulukuista Lissabonin huippukokousta, jotta parlamenttien työtulokset voitaisiin esitellä huippukokouksessa valtionpäämiehille.

Lopuksi, kuten olen usein sanonut, mantereidemme kansalaisyhteiskuntien ja edustajakokoustemme osallistuminen prosessiin ja sen kokeminen omakseen on myös välttämätöntä Euroopan ja Afrikan välisen vuoropuhelun onnistumiselle ja toimivalle yhteistyölle. Meillä on toisinaan taipumusta unohtaa, että puhumme nyt 1,5 miljardin ihmisen yhteisestä kohtalosta, ja he tulevat toteuttamaan ensimmäisinä ja etupäässä tämän kumppanuuden käytännössä.

Hyvä Maria Martens, olen luonnollisesti täysin yhtä mieltä kanssanne tarpeesta koordinoida toimintaa; juuri tämän vuoksi esitimme käytännesääntöjä, joiden on määrä johtaa eri avunantajien väliseen parempaan työnjakoon, suurempaan yhdenmukaistamiseen. Uskon asenteemme olevan johdonmukainen, sillä kuten tiedätte, olemme varanneet kymmenennen Euroopan kehitysrahaston puitteissa erityisiä määrärahoja hyvän hallintotavan edistämiseen, ja se on yksi afrikkalaisten ystäviemme kanssa käymämme poliittisen vuoropuhelun luonnollisesti tärkeistä osa-alueista. Talouskumppanuussopimusten osalta saan epäilemättä tilaisuuden vastata kysymyksiin puheenvuorojenne jälkeen. Jätän siis vastaamisen kannanottojenne jälkeen rajoittaakseni omaa puheenvuoroani ja sen kestoa.

Viimeinen seikka, jonka neuvoston puheenjohtaja toikin jo hyvin esille: Euroopan ja Afrikan välisen huippukokouksen merkityksestä ei ole epäilystäkään. Nyt on korkea aika järjestää tämä kokous, jonka liikkeellepanevana voimana on päämäärän muuttaminen. Tavoitteena on oikeastaan mantereidemme välisen suhteen luonteen muuttaminen. Suhteemme on perinteisesti ollut tavanomainen ja – myönnettäköön se – jossain määrin vanhanaikainen avunsaajan ja avunantajan välinen suhde. Nyt on siis luotava aiempaa huomattavasti poliittisempi suhde, jonka osapuolet ovat tasavertaisia kumppaneita, joilla on yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet. Uskon tämän olevan luonnollisesti paljon tärkeämpää. Kerron enemmän monista näistä aiheista myöhemmin, kun esitätte minulle tarkempia kysymyksiä.

  Michel Rocard, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelijan roolissani haluan sanoa, että valiokunta tukee näitä pyrkimyksiä. Ulkoasiainvaliokunta on huolissaan Afrikan tilanteesta ja se kannattaa toimiamme. Epäilyksiä sillä on vain sen suhteen, olemmeko riittävän rohkeita.

Mietintömme antaa ymmärtää sellaisen asian, mitä ei ole soveliasta panna paperille mutta minkä voin kuitenkin sanoa, eli että Afrikan suhteen vallitsee tekopyhä ja tukahduttava poliittinen korrektius, josta olisi päästävä eroon suunnitelmien viemiseksi päätökseen. Puhuttaessa Afrikan kehittämisestä lisäämällä sen tuotteiden pääsyä markkinoillemme on muistettava, ettei näistä maista noin neljälläkymmenellä ole minkäänlaisia vientituotteita. Iskulause on siis valheellinen. Yksikään Afrikan maa ei ole ravinnon suhteen omavarainen, vaan niihin tuodaan ruokaa, ja vienti Euroopasta sekä Brasiliasta tukahduttaa paikallisen elintarviketuotannon. Afrikkaa on siis autettava suojautumaan – tämä todetaan myös mietinnössä.

Korruptio on tietenkin tuhoisa vitsaus. Hyvin köyhissä maissa sitä esiintyy kuitenkin jatkuvasti. On siis aloitettava suurista kaloista ja keskityttävä niihin. Tavanomaisiin keskustelukumppaneihimme, olivatpa nämä vaikka ministereitä, sekä omiin korruption lähteisiimme. Pienimuotoinen korruptio häviää ainoastaan kehityksen myötä. Älkäämme moittiko heitä sellaisesta, mihin syyllistyimme itsekin vain joitakin vuosisatoja sitten. Korruptio vaivasi myös meidän laajentumisemme alkuvaiheita.

Lopuksi sanoisin, että edes kaupankäynti ja tuet eivät tee diktatuurista demokratiaa. Se voi kuitenkin muuttua valistuneeksi itsevaltiudeksi. Kidutuksen ja sieppausten lopettaminen, ilmaisunvapaus, oikeusjärjestelmän riippumattomuus ja sen harjoittama poliisin valvonta ovat tärkeämpiä kuin länsimaiden miellyttämiseksi järjestetyt monipuoluevaalit, joiden aikana toimittajia ja ehdokkaita siepataan ja surmataan. Tämä olisi otettava huomioon ehdoissamme. Sanottavaa olisi paljon.

  Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Maria Martens on laatinut erinomaisen mietinnön, jonka kehitysyhteistyövaliokunta hyväksyi yksimielisesti. Ensimmäistä kertaa koskaan Afrikka ja Eurooppa ovat alkaneet tehdä todellista yhteistyötä laatiakseen yhteisen lähestymistavan demokratian kehitykseen, kehityksen tukemiseen sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseen koko Afrikan mantereella. Jaan neuvoston ja komission edustajien ilmaiseman toiveen siitä, että mietintö osoittautuu inspiraation lähteeksi EU:n ja Afrikan välisen Lissabonin huippukokouksen valmistelussa. Monien mietinnön ehdotusten toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää Euroopan ja Afrikan suhteiden kehitykselle. Keskinäisissä suhteissa edistyminen on vaikeaa, mikäli emme paranna unionin politiikan johdonmukaisuutta monilla aloilla, kuten kaupan, kehitysyhteistyön, ympäristönsuojelun, maatalouden ja maahanmuuton alalla.

On lisäksi tärkeää noudattaa aikaisempia päätöksiä ja täyttää annetut sitoumukset. Vuonna 2005 Euroopan unionin neuvosto päätti, että Afrikan maille annettavaa kehitysapua nostettaisiin vähintään puolella. Kotimaani Puolan kehitysapu on noussut merkittävästi viime vuosina. Ongelmana on, että Puolan antamasta kahdenvälisestä avusta tuskin 1,4 prosenttia suunnattiin viime vuonna Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Huolta aiheuttaa myös eräiden jäsenvaltioiden hidastelu tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja 10. Euroopan kehitysrahastoa koskevan sisäisen sopimuksen ratifioinnissa. Nykyisellään unionin jäsenvaltioista vain puolet on ratifioinut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) kanssa tehdyn kumppanuussopimuksen, jonka on määrä astua voimaan 1. tammikuuta 2008.

Mikäli ratifiointia ei saateta päätökseen, Afrikan-ohjelmien jatkaminen on hyvin vaikeaa ja Afrikkaa koskevat tukihankkeet jäävät suunnitteluasteelle. Kehotan siksi painokkaasti parlamentin jäseniä painostamaan kansallisia parlamentteja ja hallituksia varmistaakseen tarkistetun Cotonoun sopimuksen ratifioinnin.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentin sosialistiryhmä on aina tukenut vankkumatta periaatetta, jonka mukaan asianomaisten väestöjen on koettava kehitysstrategiat omikseen, jotta näiden ensisijaiset tarpeet voitaisiin todellakin ottaa huomioon.

Käsillä olevassa mietinnössä painotamme siis luonnollisesti kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista uuteen Euroopan ja Afrikan yhteiseen strategiaan. Näiden toimijoiden osallistuminen on kuitenkin ollut hyvin puutteellista parhaillaan käynnissä olevassa valmisteluvaiheessa, vaikka uusi strategia pyrkii luomaan uuden kumppanuuden kentän. On pakottavan tärkeää korjata pikaisesti suuntaa. Tässä suhteessa voimmekin iloita puheenjohtajavaltio Portugalin myönteisestä aloitteesta kutsua joulukuiseen Lissabonin huippukokoukseen Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin valtuuskunnat. Toivokaamme, ettei kyseinen ele ole pelkästään symbolinen.

Olemme myös painottaneet – ja Maria Martens mainitsi asiasta hetki sitten – että unionin eri politiikanalojen välillä on oltava todella johdonmukainen yhteys. Tämä edellyttää, että varsinkin kauppa-, maatalous-, kalastus- ja maahanmuuttopolitiikan puitteissa kiinnitetään erityistä huomiota seurauksiin, joita niillä on eteläisten maiden ja etenkin Afrikan kehitykselle.

Olemme myös muistuttaneet, että Euroopan unioni on luvannut tehdä parhaansa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi. Tämän vuoksi vaadimme, että Euroopan ja Afrikan uudessa strategiassa muistutetaan selväsanaisesti näistä sitoumuksista ja eritellään konkreettiset toimenpiteet, joilla varmistetaan sitoumusten täyttäminen Afrikan suhteen.

Talouskumppanussopimusten osalta kantamme on selvä: emme vastusta missään muodoin, sen paremmin ideologisista kuin muistakaan syistä, sellaisten sopimusten allekirjoittamista, joilla vakiinnutettaisiin sekä Euroopan että AKT-maiden kansalaisia hyödyttävän kumppanuussuhteen ehdot. Vastustamme sen sijaan määrätietoisesti sellaisia sopimuksia, joiden allekirjoittaminen heikentäisi etenkin näiden Afrikan maiden väestön nykyistä asemaa. Tähän pyrkii ehdottamamme tarkistus.

Haluaisin lopuksi korostaa, ettemme ole vielä voineet tutustua seuraavassa Lissabonin huippukokouksessa esiteltävään tekstiin. Olette kertoneet sitä valmisteltavan parhaillaan. Seuraamme siis tarkkaavaisesti sitä, kuinka mietintöömme sisältyvät suositukset huomioidaan tekstin laadinnassa, ja varaamme luonnollisesti oikeuden reagoida tekstiin kunhan olemme tutustuneet siihen.

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Maria Martensin mietintö sisältää monia kiinnostavia suosituksia, vaikka minun onkin myönnettävä, että poliittinen ryhmäni suhtautuu varauksella mietinnön varsin kielteiseen yleissävyyn sekä selkeän ja johdonmukaisen tulevaisuudenvision puuttumiseen.

Seitsemän vuotta Kairossa järjestetyn ensimmäisen huippukokouksen jälkeen puheenjohtajavaltio Portugali ja komissio yrittävät laatia uuden EU:n ja Afrikan strategian ja irrottautua uskoakseni aidosti vanhasta mallista, joka perustuu avunantajiin ja avunsaajiin. Huippukokouksen toteutuminen on erittäin tärkeää, eikä vain kielteisistä syistä eli johtuen pelokkaasta reaktiostamme Kiinan kasvavaan vaikutusvaltaan.

Päinvastoin, molempien osapuolten kasvava tietoisuus siitä, että Eurooppa ja Afrikka eivät ole enää toistensa yksinoikeutettuja ja etuoikeutettuja kumppaneita, antaa ainutlaatuisen tilaisuuden täysin uudenlaisen ja entistä tasapainoisemman kumppanuuden kehittämiseen. Ensi näkemältä Euroopan ja Afrikan väliset vedet eivät vaikuta kovin syviltä. Afrikan kannalta olennaista on, että uudet kumppanuushankkeet irrottautuvat perinteisestä kuviosta, jonka muodostavat riippuvaisuus avusta sekä hyväntekeväisyyden ja tuen ehdollisuuden kulttuuri. Teollistumisen lisäämistä, yksityissektorin kehittämistä sekä tietotalouteen investoimista vaaditaan yhä äänekkäämmin.

Onneksi myös Afrikassa kasvaa tietoisuus siitä, että jokainen on ensi kädessä itse vastuussa omien ongelmiensa ratkaisusta. Euroopan on nyt tehtävä selväksi, kuinka se aikoo tukea lupaavaa kehitystä putoamatta holhouksen ja väliintulon muodostamaan ansaan. EU:n ja Afrikan tulevan kumppanuuden on väistämättä perustuttava vastavuoroisen vastuuvelvollisuuden periaatteeseen. Maataloustukien tinkimätön poistaminen voisi tässä suhteessa vahvistaa EU:n uskottavuutta sen afrikkalaisten ystävien keskuudessa enemmän kuin mikään toinen ele.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta.– (EN)Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä heidän puheenvuoroistaan, sekä etenkin esittelijäämme Maria Martensia hänen tämän kysymyksen parissa tekemästä työstään, sillä kyseessä on todellakin uudenlainen kumppanuus, uusi Euroopan unionin ja Afrikan välinen sopimus. Onnittelen neuvostoa sen antamasta panoksesta EU:n ja Afrikan joulukuisen huippukokouksen järjestämiseksi, ja toivoisin, ettei kokouksen onnistuminen riipu siitä, osallistuuko tietty yksittäinen henkilö siihen.

Liian paljon on pelissä Euroopan ja Afrikan suhteen kannalta, eivätkä tulokset voi määräytyä ainoastaan siltä pohjalta, osallistuuko Robert Mugabe kokoukseen vaiko ei. Me kaikki tiedämme Robert Mugaben toimista Zimbabwessa ja suhtaudumme niihin kriittisesti. Me kaikki puollamme Zimbabwen demokraattisten instituutioiden ja kansanliikkeiden oikeuksia ja vaadimme suojaamaan näitä demokraattisia oikeuksia, mutta tämä ei saisi estää sitä kehitystä ja työtä, jota on tehtävä Euroopan ja unionin ja koko Afrikan välillä.

Hallintotapaa, kehitysapua ja etenkin vapaakauppaa koskevat kysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä Afrikan tulevalle kehitykselle. Kehitysyhteistyöstä puheen ollen, Euroopan unioni on maailman suurin avunantaja. Kotimaani Irlanti on asukasmääräänsä suhteutettuna maailman kuudenneksi suurin avunantaja. Avun antamisen tarkoituksena ei kuitenkaan tulisi olla vastineen saaminen. Sen sijaan olisi pyrittävä antamaan ihmisille mahdollisuus vapauttaa itsensä, selviytyä vaikeuksista kaupankäynnin avulla sekä luoda koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmät ja infrastruktuurit sen varmistamiseksi, etteivät he ole tulevaisuudessa enää riippuvaisia avusta.

Kiinan osallistuminen kehitykseen herättää kysymyksiä, sillä se ei kiinnitä Euroopan lailla huomiota hyvään hallintotapaan, korruption poistamiseen ja avoimuuteen. Meidän on tarpeen tiedostaa Kiinan vaikutusvalta kehittyvässä maailmassa. Arvoisa puhemies, kiitän teitä kärsivällisyydestänne.

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ilmoitetuista pyrkimyksistä huolimatta ei voida sanoa, että olisimme tuoneet mitään uutta keskusteluihin, joita on käyty kuukausien ajan Euroopan unionin ja Afrikan välisestä kumppanuudesta. Rauhan ja oikeusvaltion on tietenkin oltava ehdottoman tärkeitä ensisijaisia tavoitteita, joiden edistämisessä Euroopan unionilla on kasvava rooli, ja tästä on luonnollisesti iloittava. Sitä varten on kuitenkin tarpeen seurata tiiviisti muun muassa vaalien järjestämistä varten annettua tukea, jotta asianosaiset kansalaiset voisivat todeta demokratian tuomat konkreettiset hyödyt jokapäiväisessä elämässään.

Muilta osin sanoisin, että Euroopan unionin ehdotukset ovat loppujen lopuksi varsin tavanomaisia, ne keskittyvät hyvän hallintotavan ja vapaakaupan edistämiseen ja niissä korostetaan talouskehitystä ja huomioidaan terveyspolitiikka. Päivänpolttavien tapahtumien valossa uskomme kuitenkin, että Euroopan ja Afrikan strategiassa sivuutetaan kaksi olennaista kysymystä. Ensinnäkin elintarviketurva tilanteessa, jota leimaavat raaka-aineiden ja etenkin viljan hinnan nousu, biopolttoaineiden ripeä kehitys sekä tarve säilyttää ja kehittää maanviljelyä, johon seuraava Euroopan kehitysrahasto varaa vain pienen osan talousarviostaan, samoin kuin tekee valitettavasti myös valtaosa Afrikan valtioiden hallituksista. Jopa Maailmanpankki on hiljattain korostanut pakottavaa tarvetta tarkistaa näkemyksiä tällä alalla, mikä on osoitus sen merkityksestä. Elintarvikkeita koskeva kysymys on tänä päivänä olennaisen tärkeä, samoin myös pienviljelijöiden tulevaisuus, joka unohdetaan liian usein kehitysapupolitiikassa.

Toinen tärkeä tekijä on, että Afrikalla on kuten tiedätte valtavia luonnonvaroja, joista sen väestö ei valitettavasti hyödy, vaikka myös luonnontuotteiden hinnat ovat nousseet huomattavasti. Kaikki suuret talousvallat, samoin kuin nousevan talouden maat kuten Kiina ryntäävät näille apajille, jotka ovat yhä harvemmassa. Tällä kultakuumeella ja ahneudella on rajuja seurauksia yhteiskunnalle ja ympäristölle, ja se ylläpitää sotia ja korruptiota.

Euroopan unioni on tässä suhteessa puheissaan teorian tasolla, jopa sinisilmäinen, samalla kun se osallistuu kuitenkin itse Afrikan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kuinka luonnonvarojen käyttöä voitaisiin järkeistää, hallita ja jakaa siten, että asianomainen väestö hyötyy niistä todella ilman ympäristön tuhoamista? Tätä tärkeää kysymystä ei ole huomioitu riittävästi Euroopan unionin ja Afrikan yhteisessä strategiassa, mutta sitä joudutaan pakostakin käsittelemään, ottaen huomioon alan nopean kehityksen.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen Maria Martensille kiitollinen etenkin valiokunnassa tekemästämme yhteistyöstä sekä hänen asialle antamastaan huomiosta, mutta myös välillämme ilmenneistä näkemyseroista. Muutamaa seikkaa lukuun ottamatta pidän lopputulosta huomionarvoisena.

EU:n ja Afrikan suhteet ovat kehittyneet huomattavasti sitten Kairon julistuksen vuonna 2000. Afrikassa, tällä monimuotoisella ja sodan runtelemalla mantereella, on tapahtunut paljon kehitystä. Edistys on johtanut Afrikan unionin luomiseen, yhtenäisyyden etsimiseen moninaisuudessa.

Yleisafrikkalainen parlamentti on ottanut tunnuslauseekseen ”yksi Afrikka, yksi ääni”. Yhteiskunnalliset liikkeet ovat Afrikassa voimakkaita, ja ne edellyttävät Vural Ögerin äsken mainitsemia asioita. Yhteiskunnalliset liikkeet voimistuvat ja muodostavat verkostoja, ja ne olivat hyvin esillä Nairobin sosiaalifoorumissa. Edistystä on tapahtunut myös sen suhteen, että pyrimme nyt Afrikan ja Euroopan kumppanuuteen ja yhteiseen politiikkaan Euroopan Afrikka-politiikan sijasta.

Yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin väliset tapaamiset ja niiden osallistuminen Lissabonin huippukokoukseen ilmentävät käytännössä sitä tekijää, jonka totesimme puuttuvan mietinnöstä, eli parlamentin roolia. Emme vaadi vain roolia tässä asiassa, vaan myös tilaisuutta toteuttaa sitä käytännössä, ja Louis Michelin tuki on ollut hyvin tärkeää puheenjohtajavaltion Portugalin antaman tuen rinnalla. Näkemyseromme ovat kuitenkin selvät.

Strategian eri osa-alueet ovat tärkeitä, mutta niitä on edistettävä johdonmukaisella politiikalla, ja viittaan tässä yhteydessä erityisesti aseiden myyntiin ja asekauppaan. Meidän on siis edistyttävä tällä tiellä tietoisina siitä, että se on täynnä esteitä.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, koulutus luo sillan kurjuudesta toivoon. Se on työkalu jokapäiväistä elämää varten modernissa yhteiskunnassa. Se on turvavalli köyhyyttä vastaan ja kehityksen kulmakivi. Näillä sanoin Kofi Annan kuvaili vuosituhattavoitteiden strategiaa, joka muistuttaa pitkälti EU:n Afrikkaa koskevan kehitysstrategian tavoitteita. Koulutus on siinä kaupan rinnalla keskeisessä asemassa Afrikan mantereen kehityksessä.

Tästä huolimatta EU on ryhtynyt muiden rikkaiden maiden kuten Yhdysvaltojen, Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin tavoin viemään järjestelmällisesti Afrikasta ja Aasiasta niiden ammattitaitoisen ja koulutetun työvoiman.

Komission jäsen Frattini ilmoitti viime kuussa, että turvatakseen taloutensa tarvitsemat maahanmuuttajat EU tuo seuraavien 20 vuoden aikana 20 miljoonaa ammattitaitoista työntekijää näistä maanosista Yhdysvaltojen vihreän kortin kaltaisen, niin sanotun sinisen kortin järjestelmän puitteissa. Vaikka ammattitaitoisen työvoiman jatkuva saatavuus oman ikääntyvän työväestömme jättämien aukkojen paikkaamiseksi hyödyttää meitä, tällä aivoviennillä on tuhoisia vaikutuksia Afrikan köyhissä ja alikehittyneissä maissa.

Eurooppa osallistuu myös Afrikan köyhien pääoman riistoon. Vaikka lapset ovat maidemme tulevaisuus, EU:n kehitysyhteistyövarat on yleensä sidottu väestönkasvun rajoittamisohjelmiin, jotka tähtäävät uusien afrikkalaisten syntymisen estämiseen.

EU:n väestörakenteen muutoksia koskevassa vihreässä kirjassa sanotaan selvästi, ettei talouskasvu ole mahdollista ilman väestönkasvua. Afrikka on nykyään maailman ainoa maanosa, jossa syntyvyys ylittää uusiutumistason. Jos saavutamme vuosituhattavoitteet ja pidämme lupauksemme, Afrikka nousee kuluvalla vuosisadalla johtavaan asemaan maailmassa.

  Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, mietinnössä kuvaillaan kieltämättä yksityiskohtaisesti Afrikan mantereen monia ongelmia sekä Euroopan unionin ja Afrikan kumppanuuden monia haasteita. Vaikka luotankin ehdottomasti esittelijän asiantuntemukseen kehitysyhteistyöpolitiikassa, mietinnössä ei kuitenkaan mielestäni korosteta riittävästi Afrikan ongelmien perimmäistä syytä eikä siinä vastata tiettyihin perustavanlaatuisiin haasteisiin.

Ei ehkä ole poliittisesti korrektia sanoa näin, mutta se on totta. Toisin kuin mietinnössä väitetään, Afrikka ja Euroopan unioni eivät tänä päivänä jaa yhteistä näkemystä demokratian, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien vahvistamisesta. Mietinnössä oikeutetusti mainittujen köyhyyden, nälän, turvallisuuden puutteen ja mannerta vaivaavien sosioekonomisten ongelmien pääsyy ovat todellisuudessa pahat ja korruptoituneet hallitusjärjestelmät, jotka eivät ponnistele lainkaan hyvän hallintotavan, demokratian ja ihmisoikeuksien eteen.

Kukaan ei esimerkiksi enää kiellä, että Robert Mugabe on rikollinen, joka on pakottanut oman maansa polvilleen ja joka terrorisoi maansa väestöä. Kuitenkin mitä eteläisen Afrikan kehittyvät maat sanovat? Että vaalit olivat moitteettomat ja länsimaiden olisi huolehdittava omista asioistaan. Suhtaudun siksi epäillen näiden samaisten johtajien lupauksiin hyvästä hallintotavasta.

Mietinnössä tarkastellaan oikeutetusti rauhaa ja turvallisuutta. Afrikka ja sen lukemattomat epädemokraattiset hallitusjärjestelmät käyttävät Oxfamin mukaan aina enemmän rahaa aseiden ostoon kuin näille maille annetun kehitysavun valtava määrä. Kaikilla näillä ongelmilla on siis yhteinen syy.

Lopuksi minun on sanottava, etten yhdy maahanmuuttoa käsittelevässä luvussa esitettyihin näkemyksiin. Kuka tahansa, joka kuvittelee kiertosiirtolaisuuden käsitteen tekevän lopun Afrikan aivovuodosta ja Eurooppaan kohdistuvasta muuttopaineesta, pettää pahoin itseään.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää perusteellisesta ja kattavasta mietinnöstä. Yleisten periaatteiden suhteen vallitsee laaja yksimielisyys parlamentissa. EU:n ja Afrikan huippukokous Lissabonissa joulukuussa tapahtuu korkeaan aikaan. Iloitsen siitä, että sovimme tällöin yhteisestä strategiasta.

Euroopan parlamentin kanta Robert Mugaben erityistapaukseen on tunnettu jo vuosien ajan. Kyseinen herrasmies ei kuitenkaan saa muodostua kompastuskiveksi Euroopan ja Afrikan välisissä suhteissa. Uskon, että riittävän monilla Euroopan hallitusten päämiehillä on selvä ja yksiselitteinen viesti tälle herralle. Sen vuoksi hänen on oltava läsnä kokouksessa kuullakseen viestimme.

Suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana haluaisin kertoa eräistä parlamenttien tulevaa yhteistyötä koskevista erityistoiveista, joista sovimme viime viikolla Midrandissa. Afrikan parlamentteja on pitkään laiminlyöty. Parlamenteilla on kyllä tärkeä perustuslaillinen rooli paperilla, mutta niiden omien maiden hallitukset sen paremmin kuin avunantajatkaan eivät aina ota niitä vakavasti. Kuitenkin jos niillä on riittävät resurssit, ja jos parlamenttien hallintojen, valiokuntien ja ryhmien jäsenten ja henkilöstön valmiuksia kehitetään kattavasti ja menestyksekkäästi, Afrikan parlamenteilla on todellista potentiaalia suoriutua varsinaisesta tehtävästään eli toimeenpanovallan poliittisesta valvonnasta. Tämän skenaarion vastustamattomiin etuihin kuuluu myös, että paikallistasolla olisi tällöin demokraattista legitimiteettiä omaavia valvontaelimiä, joiden taholta kritiikkiä otettaisiin ongelmatilanteissa vastaan helpommin kuin ulkomaisilta avunantajilta.

Kehotan siis painokkaasti komissiota sisällyttämään parlamenttien valmiuksien kohdistetun kehittämisen maakohtaisiin ohjelmiinsa, jotta voisimme joidenkin vuosien kuluttua nähdä afrikkalaisen politiikan vastaavan käytännössä paremmin kansalaisten tarpeisiin kansallisten parlamenttien panoksen ansiosta.

  Alessandro Battilocchio (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan onnitella Maria Martensia tämän työstä sekä tunnustaa EU:n ja Afrikan unionin poliittisen tahdon rakentaa yhteinen strategia, joka kattaa lukuisia molemmille merkittäviä kysymyksiä, kuten turvallisuus, ympäristö, muuttoliike, kehitysyhteistyö sekä ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen.

Strategian tehokkuuden takaamiseksi EU:n on rakennettava kumppanuutta tästä hetkestä alkaen, ottaen asianmukaisesti mukaan kansalaisyhteiskunnan toimijat ja paikalliset parlamentit. EU:n on edistettävä konkreettista ja suoraa toimintaa ihmisoikeuksien, ilmaisunvapauden ja yhdistymisvapauden sekä demokratian periaatteiden turvaamiseksi, jotta voidaan varmistaa Afrikan mantereen kestävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys, johon osallistuvat kaikki yhteiskunnan kerrokset.

Toistan lisäksi muiden kollegojeni tavoin vaatimuksen siitä, että EU sitoutuu vahvasti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, työväestöä tappavan aidsin torjuntaan sekä sellaisen eurooppalaisen politiikan laadintaan etenkin kansainvälisen kaupan alalla, joka on kehitysyhteistyön kanssa johdonmukaista.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Haluan onnitella Maria Martensia EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilaa käsittelevästä mietinnöstä sekä tämän ehdottamista toimenpiteistä suhteiden parantamiseksi.

On häpeällistä, että Afrikka on edelleen maailman köyhin maanosa. EU:n ja muiden maiden antamasta kansainvälisestä avusta huolimatta köyhyys ei ole vähentynyt vaan päinvastoin lisääntynyt. Vuosituhannen kehitystavoitteita ei vielä ole saavutettu.

Tämä tapahtuu Afrikassa, jolla on maailman mantereista rikkaimmat luonnonvarat. Tärkein syy siihen on, että raaka-aineet viedään matalaan hintaan, kun taas lopputuotteista maksetaan korkea hinta. Tilannetta voitaisiin muuttaa kehittämällä jalostusteollisuutta sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, luomalla uusia työympäristöjä ja kannustamalla alueellista yhteistyötä.

Kuten mietinnössä todetaan ja kuten Euroopan parlamentti on jatkuvasti korostanut, koulutus on edelleen epäilemättä keskeisessä asemassa Afrikan riippumattoman talouden kehittymisessä.

Afrikan tulevaisuuden osalta haluaisin mainita sotilaalliset konfliktit, jotka ovat vaivanneet eräitä alueita kuten Sudania jo vuosien ajan. Tilanne merkitsee turvattomuutta sekä paikallisille että ulkomaisille investoijille. Eräät maat kuitenkin käyttävät konflikteja hyväkseen lisätäkseen raaka-ainetuotantoa edullisin ehdoin.

EU:n ja kansainvälisen yhteisön olisi ponnisteltava kovemmin sotilaallisten konfliktien ratkaisemiseksi Afrikassa. Näin voitaisiin myös tehostaa kehitysyhteistyöohjelman täytäntöönpanoa.

  Helmuth Markov (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, Afrikan kehityspolitiikassa keskeisessä asemassa on kauppa, joka voi oikein käytettynä tietenkin auttaa vähentämään köyhyyttä ja parantaa myös terveydenhoitoa Afrikassa. Kauppa voi auttaa myös koulutuksen tason nostamisessa ja lukutaidottomuuden torjunnassa. Se ei kuitenkaan voi tehdä niin komission näkemyksen pohjalta.

Iloitsen siitä, että komissio on omaksunut viime maanantaista alkaen uuden lähestymistavan talouskumppanuussopimuksiin, johtuen joko terveen järjen voitosta taikka Afrikan maiden kovasta painostuksesta. Enää ei siis esitetä hulluja vaatimuksia markkinoiden vastavuoroisesta vapauttamisesta taikka vaadita Singaporen kysymysten käsittelemistä. Nyt on sovittu, että yksittäisiä aiheita ei käsitellä vaan keskusteluissa keskitytään vain tavarakauppaan ja muista kysymyksistä keskustellaan myöhempänä ajankohtana.

Jos omaksuisimme saman asenteen myös Dohan kehityskierroksen suhteen, voisimme ehkä onnistua paremmin myös siinä, sillä keskustelujen toistuva epäonnistuminen johtuu nimenomaan tästä syystä. WTO ja Dohan kehityskierros ovat epäonnistuneet, koska komissio haluaa aina lähettää yhden ja saman viestin. Se korostaa aina, että vastapuolen on ymmärrettävä, että haluamme vain sen parasta, ja mikäli se ei sitä ymmärrä, emme voi päästä sopimukseen.

Kuitenkin jos katsomme parlamentin jäsen Sturdyn aikanaan vuonna 2006 laatimaa mietintöä, voimme todeta parlamentin olleen asiassa huomattavasti komissiota viisaampi: on selvää, että komission jäsen Mandelson olisi voinut suostua jo paljon aiemmin samaisiin vaatimuksiin, joihin hän joutuu nyt taipumaan pakon edessä. Olisimme ehkä voineet estää asioita menemästä näin pitkälle.

Te itse kerroitte meille asiasta valiokunnassa, ja kysyimme teiltä tästä nimenomaisesti. Mitä tällöin vastasitte? Sanoitte, että komission jäsen Mandelson hoitaa tehtävänsä erinomaisesti! Suoraan sanoen, myös neuvostolla on vastuunsa asiassa, koska sen on hyväksyttävä viime kädessä kumppanuussopimus. Se voisi osallistua ajoittain neuvotteluihin sen sijaan, että se sysää vastuun ratkaisun löytämisestä yksin komission jäsenen harteille. Teillä on vastuunne asiassa, enkä usko valiokunnallemme kertomanne perusteella, että olette kantaneet vastuunne talouskumppanuussopimusten osalta.

Puhetta johti
varapuhemies Luisa MORGANTINI

  Robert Sturdy (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, olen varsin yllättynyt siitä, että olen näin täysin yhtä mieltä parlamentin toista puolta edustavan kollegan kanssa.

Onnittelen Maria Martensia hänen laatimastaan mietinnöstä. Tässä istuntosalissa on sanottu tämän iltapäivän aikana monia osuvia sanoja, mutta me olemme pettäneet Afrikan. Olemme pettäneet Afrikan menneisyydessä, ja talouskumppanuussopimuksia käsittelevän mietinnön esittelijän roolissani toivon, ettei Euroopan unioni petä Afrikkaa jälleen.

Komissio julkaisi eilen talouskumppanuussopimuksia koskevan tiedonannon, jossa tunnustettiin viimeinkin, että neuvotteluja on mahdotonta saada päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä, kuten aiemmin kaavailtiin ja kuten sanottiin myös laatimassani mietinnössä. Komissio vaatii kuitenkin edelleen, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden on sitouduttava allekirjoittamaan täysin talouskumppanuussopimukset vuonna 2008, ja että eräiden alueen maiden olisi allekirjoitettava sopimukset ja toisten ei. Mikä uskomaton farssi!

Näihin neuvotteluihin liittyy liian monia epäselvyyksiä ja epävarmuutta, ja aikaa on jäljellä enää hyvin vähän. Tiedonanto on tarkoituksella epämääräinen ja vaikka ymmärränkin sen tarkoituksen, se huolestuttaa minua: en itse koskaan allekirjoita sopimuksia, joita en ymmärrä, mutta pyydämme kuitenkin Afrikkaa tekemään juuri näin.

Lisäksi uudet ehdotukset alueiden sisäisten osasopimusten tekemiseksi niiden Afrikan maiden kanssa, jotka haluavat liittyä sopimukseen, johtaisivat varsinaiseen sekasotkuun, kun kullakin naapurimaalla olisi erilainen sopimus.

Ehdotettu AKT-alueiden ja muiden maiden myöhempi liittyminen tarkoittaisi käytännössä, että nämä maat allekirjoittaisivat sopimuksen, jonka neuvotteluihin ne eivät olisi osallistuneet. Kuinka tätä voidaan pitää hyvänä ideana? Eikö talouskumppanuussopimusten tarkoituksena olekaan alueellinen yhdentyminen?

Kuka siis keskittyy täytäntöönpanoon, valvontamekanismeihin ja vaikutusten arviointiin sillä välin, kun neuvotteluosapuolet ponnistelevat päästäkseen sopimukseen näistä pienemmistä pakettiratkaisuista? AKT-maita ei tulisi pakottaa valitsemaan paikallisia tai alueellisia markkinoita mahdollisesti vahingoittavien kauppasopimusten ja vientimarkkinat lamauttavien esteiden välillä. Valintaa ei ole vielä tehty, eivätkä komission viime hetken politiikan muutokset auta palauttamaan niiden toimijoiden luottamusta, jotka on jätetty menettelyjen ulkopuolelle.

  Josep Borrell Fontelles (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, tämän keskustelun on määrä auttaa meitä eteenpäin Lissabonia ja huippukokousta kohti, ja meidän on kiitettävä puheenjohtajavaltio Portugalia sen Euroopan ja Afrikan suhteille antamasta huomiosta. Toivomme sen auttavan eurooppalaisia ymmärtämään lopultakin, että heidän kohtalonsa on erottamattomasti sidoksissa Afrikan tulevaisuuteen. Meidän on ymmärrettävä, että Afrikan kehitys on hyvinvointimme edellytys, emmekä kykene kontrolloimaan muuttovirtoja tai turvaamaan energiahuoltoa ilman lujaa kumppanuutta Afrikan kanssa.

Meidän on oltava selväsanaisia sen suhteen, että kyse ei ole köyhien auttamisesta vaan se on meidän oman etumme mukaista. Myös se on tehtävä selväksi, että afrikkalaiset eivät aina luota sanoihimme vaan he pitävät niitä retorisina, koska emme ole vielä irrottautuneet siirtomaamenneisyydestä ja luoneet vankkaa tasavertaisten kumppaneiden suhdetta, jota me kaikki toivomme ja josta puhumme, mutta joka on vielä kaukana todellisuudesta.

Afrikan nykyaikaistaminen on valtava tehtävä. Afrikkalaisilla on suuri vastuu asiassa, mutta niin on myös meillä. Ilman meitä, ilman tukeamme ja yhteistyötämme, he eivät voi korjata Martensin mietinnössä kuvailtua tilannetta, sillä he tarvitsevat kaupan lisäksi myös tukea ja tasa-arvoista kumppanuutta voidakseen irrottautua menneisyydestä, josta me olemme tietenkin osittain vastuussa.

  Olle Schmidt (ALDE).- (SV) Kiitos, arvoisa puhemies. Joulukuussa pidetään ensimmäinen Afrikan unionin ja EU:n välinen huippukokous moneen vuoteen. Kokous on tärkeä EU:lle, jolla on suuri vastuu Afrikan demokraattisen ja talouskehityksen tukemisessa. Puheenjohtajavaltio Portugali ansaitsee kiitosta tästä aloitteesta. EU:n oltava nykyistä aktiivisempi Afrikan mantereella.

Toisin kuin Brian Crowley, olen huolissani siitä, että Zimbabwen diktaattori Robert Mugabe osallistuu todennäköisesti kokoukseen. Ei ole Euroopan unionin arvolle sopivaa istua samaan neuvottelupöytään Mugaben kanssa. Mugaben huono hallinto ja korruptio ovat lamauttaneet koko maan. Poliittisia vastustajia ahdistellaan ja vangitaan; sanavapautta ei ole; maassa, joka oli ennen Afrikan viljavarasto, on puutetta ruuasta; ja sadat tuhannet ovat kodittomia. Maan talous on sortumispisteessä, inflaatio on yli 7 000 prosenttia, väestön keski-ikä on maailman alhaisin, ja neljänneksellä väestöstä on HI-virus. Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä Manuel Lobo Antunes, eräs keino osoittaa EU:n tuntevan vastenmielisyyttä Mugaben diktatorista käytöstä kohtaan on olla hyväksymättä hänen osallistumistaan kokoukseen. Mugaben hirmuvalta on lopetettava. Diktatuurit edellyttävät suoraa puhetta, hyvät ystävät. Kiitos.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää esittelijä Martensia tärkeästä mietinnöstä. Siinä ilmaistaan yhtäältä selkeästi komissiolle, että parlamentaarinen ulottuvuus on tällä kertaa otettava osaksi EU:n yhteisen Afrikka-strategian laatimisprosessia. Se, että komissio jätti vuoden 2005 EU:n Afrikka-strategian valmistelussa huomiotta paitsi vastapuolen, myös parlamentin, on valitettavasti ollut komission yleinen toimintamalli. Toisaalta mietinnössä nostetaan ansiokkaasti esiin joukko ratkaisevan tärkeitä sisältökysymyksiä sekä strategia.

Ensinnäkin menneisyyden valossa on selvää, että yleismaailmalliset ihmisoikeudet vaativat toteutuakseen yleismaailmallista suojaa. Tästä syystä on välttämätöntä, että EU:n Afrikka-strategian rauhan ja turvallisuuden painopistealueeseen sisällytetään suojeluvastuun käsitteen tunnustava ja sitä suosiva näkökulma. Meillä on suojeluvastuu, ja siitä tulee käydä myös EU:n sisällä keskustelua.

Toiseksi, kuten mietinnössä kiitettävästi vaaditaan, ilmastonmuutos on nostettava strategiassa aivan keskeiseen asemaan. Vesi, sen laatu ja riittävyys, on nousemassa energian rinnalla merkittäväksi poliittiseksi ongelmaksi, ja Afrikka on silloin aivan ensimmäisenä uhrin asemassa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että Afrikan merkittävimmät ympäristöongelmat ovat toistaiseksi eroosio ja ylilaiduntaminen. Ilmastonmuutos luonnollisestikin pahentaa asiaa. Tarvitaan mukauttamis- ja tukitoimia. Afrikka on EU:lle toisaalta luonteva kumppani kansainvälisissä yhteyksissä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kolmanneksi painotan pienyritysten ja paikallisen yrittäjyyden merkitystä Afrikan kestävän ja todellisen talouskehityksen ehtona. Meidän olisi suunnattava toimemme sen tukemiseen. Vain paikallinen väestö itse voi nostaa Afrikan jaloilleen.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Minun on onniteltava Maria Martensia tämän tärkeän mietinnön johdosta nyt, kun EU pyrkii määrittelemään uudelleen suhteensa Afrikkaan johtuen etenkin uuden toimijan eli Kiinan esiinnoususta mantereella. EU:n ja Afrikan suhde voi kuitenkin edetä vain, jos kehitys- ja turvallisuuspolitiikan muodostama kaksitahoinen lähestymistapa on johdonmukainen etenkin ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallintotavan suhteen.

EU:n ja Afrikan huippukokouksessa hyväksyttävän yhteisen strategian ja sen toimintasuunnitelman tärkeyden huomioon ottaen haluan pyytää puheenjohtajavaltio Portugalia tiedottamaan asianmukaisesti Euroopan parlamentille tekstien ja niiden sisällön neuvottelujen etenemisestä. Näin voidaan varmistaa, että yhteiseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimet konkretisoituvat Euroopan parlamentin tuella ja erilaisten soveltuvien rahoitusvälineiden valvonnan puitteissa.

Me parlamentissa toivomme, että yhteinen strategia ja toimintasuunnitelma heijastelevat Euroopan unionin sitoumuksia, ja etusijalle asetetaan asianmukaisesti köyhyyden torjunta ja vuosituhannen kehitystavoitteet, etenkin perusterveydenhuollon ja peruskoulutuksen saatavuus. Haluamme sisällyttää niihin yhteisiä toimia pienaseiden ja kevytaseiden, eli Afrikan todellisten joukkotuhoaseiden, laittoman kaupan hillitsemiseksi sekä naisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseksi, sillä heissä on voima Afrikan kipeästi tarvitsemaa muutosta, rauhaa ja kehitystä varten.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Eurooppa on pitkään potenut huonoa omaatuntoa Afrikan suhteen menneen siirtomaapolitiikkansa johdosta. Tänä päivänä yritämme auttaa kehittyviä maita liittymään globaaliin maailmaan. Suhteidemme painopiste on siksi siirtynyt maailmanlaajuisiin haasteisiin. Tautien, nälänhädän ja juomaveden puutteen lisäksi tällaisia kysymyksiä ovat turvallisuus, kauppa, muuttoliike, aivovuoto ja ilmastonmuutos.

Hyväntekeväisyyden rinnalla tehtävämme on valvoa, että Afrikan instituutioiden päätöksenteko on vastuullista ja se perustuu demokraattisin periaatteisiin. Tässä suhteessa pidän komission jäsen Mandelsonin kehitysstrategiaa vaarallisena, sillä se keskittyy yksinomaan kauppasuhteisiin Tyynenmeren alueella.

Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on vaadittava komissiota vahvistamaan valmiuksia ihmisoikeuskysymysten alalla. Ilman sitä demokratialla ei mitään mahdollisuuksia Afrikassa sen paremmin kuin muuallakaan maailmassa. Minua vaivaa se, kuinka syvälle entisen kommunistiblokin ideologia on juurtunut Afrikkaan. Huolta aiheuttaa myös Kiinan totalitaarisen markkinamallin kasvava vaikutus, sillä se vie Afrikan raaka-aineet ja työpaikat Afrikan kansalaisilta.

Haluan onnitella esittelijää Maria Martensia hänen erinomaiseen mietintöönsä sisältyvästä kattavasta ja tasapainoisesta uuden strategian määritelmästä. Meidän on kuitenkin tarkasteltava myös strategian taloudellisia puitteita ja opittava ennustamaan tulokset oikeiden indikaattorien pohjalta.

Komissio ei mielestäni myöskään kerro riittävästi Euroopan kansalaisille siitä, kuinka tärkeää on EU:n yhteistyö sen läheisimmän naapurin Afrikan kanssa. Toivon, että joulukuisessa Lissabonin huippukokouksessa hyväksytään muun muassa tämän mietinnön pohjalta uusi, ihmisoikeuksiin nojaava näkemys EU:n ja Afrikan suhteista.

Haluaisin sanoa lopuksi, että huippukokous on ratkaisevan tärkeä EU:n ja Afrikan suhteiden suunnan muuttamiseksi, jonka vuoksi en kannata Tšekin tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aikeita estää yleisafrikkalainen huippukokous Zimbabwen diktaattorin osallistumisen vuoksi. Tämän läsnäolo olisi kuitenkin kiellettävä ja tuomittava jyrkästi.

  Thijs Berman (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Afrikan maiden suhteet ovat kiristyneet liiaksi johtuen talouskumppanuussopimusten neuvottelusta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden kanssa. Mikäli neuvottelut epäonnistuvat, Cotonoun sopimus päätyy monien maiden osalta mustaan aukkoon 1. tammikuuta lähtien, sillä kauppasuhteitamme niihin säätelee tällöin vähemmän suotuisa yleinen tullietuusjärjestelmä.

Olisi kuitenkin häpeällistä rangaista täten köyhiä maita, jotka eivät pidä EU:ta ja AKT-maita nykyisin tasavertaisina kumppaneina. Meidän on sallittava köyhien maiden suojella markkinoitaan heikoilla sektoreilla, jotka kaatuisivat vapaakaupan temmellyksessä. Neuvottelut ovat jyrkässä ristiriidassa Maria Martensin mietintöön sisältyvien hyvien tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, jotka itse jaan.

Sosialisteina halusimme lisätä, ettei EU:n kauppa- ja maatalouspolitiikka saa olla kehityspolitiikan tiellä. Tarvitsemme johdonmukaisuutta, ja on sanomattakin selvää, että politiikan tavoitteena olisi oltava edelleen emansipaatio ja naisten oikeudet. Komission on kehitettävä tältä pohjalta konkreettinen politiikka, ja valvottava sen jälkeen tiiviisti kehitysyhteistyötä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Afrikalle myönnetyistä useista miljardeista euroista huolimatta köyhyys syvenee mantereella, kuten ilmenee Maria Martensin perusteellisesta mietinnöstä. En ole keskustellut asiasta puheenjohtajavaltio Portugalin edustajan Manuel Lobo Antunesin taikka Johan Van Hecken kanssa, mutta haluaisin korostaa, että yhteistyö paikallisten afrikkalaisten toimijoiden kanssa on taloudellisen avun tehokkuuden ehdoton ennakkoedellytys.

Afrikan taloutta on tuettava teknologian käyttöönotossa, yrittäjähengen herättämisessä, kansalaisten sitoumuksen kannustamisessa ja yksilöllisten aloitteiden tukemisessa. Esimerkiksi lähetystyöntekijät harjoittavat varojen puutteesta huolimatta tällaista toimintaa, kun taas unioni ei osallistu laisinkaan, vaikka sillä on huomattavat taloudelliset valmiudet. Tärkeimpiä haasteita on koulutus, toisin sanoen inhimilliseen pääomaan investointi, josta on suurta hyötyä. Myös Afrikka on kuitenkin antanut tiettyjä sitoumuksia. Niitä ovat aseiden tuonnin lopettaminen ja eräiden etenkin omistusoikeutta koskevien säädösten käyttöönotto, mikä on talouskehityksen kannalta olennaista. Haluaisin sanoa lopuksi, että hallitusten tehtävänä on palvella kansalaisia, eikä hyötyä antamastamme avusta, jota symbolisoivat nykyisin Afrikan viranomaisten edustajien ajamat luksusautot.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, tämän päivän Afrikalla on kahdet kasvot: siellä on äärimmäistä köyhyyttä ja inhimillistä kärsimystä, kuten Darfurissa tai Somaliassa, mutta liian usein unohdetaan mainita, että se on myöskin mantere, jolla pannaan kaikesta huolimatta toimeen uudistuksia, joka demokratisoituu, vaikkakin liian hitaasti, ja joka löytää pikkuhiljaa tiensä kohti kasvua.

EU:n ja Afrikan uudessa strategiassa on siis huomioitava todellisuuden kaksi eri puolta sekä tuettava tätä vielä niin haurasta kehitystä luomalla todellinen poliittinen kumppanuus, joka perustuu ensinnäkin yhtenäisyyteen, sillä Afrikan unionin välityksellä koko Afrikan on oltava ensisijainen keskustelukumppanimme; toisekseen tasa-arvoon, mikä tarkoittaa asialistan määrittelyä yhdessä sen sijaan, että siitä päättäisivät pohjoiset maat yksin; ja kolmanneksi nöyryyteen, sillä Eurooppa ei ole enää Afrikan ainoa ja yksinoikeutettu kumppani. Vuosituhattavoitteiden on oltava tiekarttanamme, lupaukset on pidettävä ja unionin sekä jäsenvaltioiden tekemiä rahoitussitoumuksia kunnioitettava, jonka lisäksi on tunnustettava Afrikan parlamenttien asema. Maria Martensin mietintö on viesti, jonka lähetämme tänään komissiolle ja neuvostolle, ja tulemme olemaan läsnä Lissabonissa joulukuussa todetaksemme, onko viestimme todellakin kuultu.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, yhdyn pitkälti Maria Martensin mietintöön, jossa todetaan, että EU:n nykyisen Afrikan-strategian potentiaalia rajoittaa luonnollisesti se, että sitä ei laadittu yhdessä Afrikan kansalaisten kanssa. Tämä oli virhe, ja se on korjattava ja tullaan korjaamaan seuraavassa EU:n strategiassa, jonka on lujitettava Afrikan unionin roolia kumppanuuden ja tasa-arvon käsitteiden pohjalta. Siinä on katettava muun muassa sellaiset huolta aiheuttavat kysymykset kuin rauha, siirtolaisongelma ja vakavien sairauksien kuten aidsin ja malarian torjunta.

Kehityksen on oltava tavoitteemme ja kaupan yksi sen aseista. Sitä varten on tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja edistettävä oikeudenmukaista kansainvälistä kauppaa. Strategiamme onnistuu kuitenkin vain, jos autamme lujittamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla mantereella.

EU:n Afrikan-strategian uudelleen muotoilussa ja uudistamisessa on otettava huomioon uudet paikalliset ja maailmanlaajuiset olosuhteet. Se seikka, että keskusteluja käydään tänä päivänä Afrikan unionin kanssa, on itsessään merkittävä. Toisaalta sekä öljyn että ruuan kulutuksen yleinen kasvu edellyttää maailmanlaajuisen tuotantokapasiteetin kasvattamista, ja Afrikan mantereella on paitsi suuret öljy- ja kaasuvarat, myös valtavaa hyödynnettävää potentiaalia maatalouden alalla.

Puhun lopuksi huippukokouksesta. Huippukokous ei ole tarpeen Afrikan-strategian määrittelemiseksi. Koska puheenjohtajavaltio Portugali on kuitenkin lähtenyt tälle tielle, olisi väärin jäädä puolimatkaan, sillä menettäisimme tällöin tilaisuuden vaikuttaa myönteisesti Afrikan kansalaisten elämään. Keskustelut eivät saa koskea vain velkojen mitätöintiä, arvoisa puhemies, sillä varallisuuden lisääntyminen maailmassa voi tarjota ja sen on tarjottava tilaisuus parantaa hyvinvointia Afrikassa. Varallisuuden on hyödytettävä kansalaisia eikä vain eliittiä.

Kansainvälinen yhteistyö ei saa enää olla ongelma Afrikalle, kuten joku toinen on sanonut. Sen vuoksi meidän on parannettava yhteistyötä voidaksemme taata koulutuksen, terveyden edistämisen, demokratisoinnin ja kehityksen.

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää ja sanoa, että yhdyn Louis Michelin näkemykseen uudentyyppisen kumppanuuden ja suhteiden luomisesta Euroopan ja Afrikan välille. Haluan myös onnitella Manuel Lobo Antunesia puheenjohtajavaltio Portugalin järjestämän Euroopan ja Afrikan välisen huippukokouksen johdosta.

Tätä uutta kumppanuutta rakennettaessa virallinen kehitysapu on kuitenkin edelleen ja vielä joidenkin vuosien ajan hyvin hyödyllinen väline Euroopan ja Afrikan suhteissa, eikä vain Euroopan unionin itsensä vaan myös yksittäisten jäsenvaltioiden kannalta.

Jäsenvaltioiden välillä olisi kannustettava tervettä kilpailua kehitysavun määrän ja laadun parantamiseksi. Kotimaani Espanja on kolminkertaistanut avun määrän parlamentin kuluvalla vaalikaudella, ja edelliseen hallitukseen verrattuna se on nostanut tuet 200 miljoonasta eurosta vuonna 2004 odotettavasti 850 miljoonaan euroon vuonna 2008. Espanja on nykyisin toiseksi suurin kehitysavun antaja maailmassa, ja kehitysyhteistyökomitean jäsenvaltioista Espanjan tuki on myös noussut tänä aikana eniten.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensi alkuun kiittää teitä huomioistanne, ehdotuksistanne ja myös kritiikistänne puheenjohtajavaltion EU:n ja Afrikan suhteita koskevia suunnitelmia kohtaan. Olen luonnollisesti pannut asianmukaisesti merkille kaikki ehdotukset, huomiot ja kritiikin.

Haluaisin tehdä hyvin selväksi, että ehdotuksiimme uuden suhteen luomiseksi Afrikan kanssa sisältyy kaksi aspektia, joita pidän innovatiivisina tai joiden ainakin toivomme ja uskomme osoittautuvan sellaisiksi. Aiomme ensinnäkin luoda toimivan kumppanuuden afrikkalaisten kumppaniemme kanssa, ja kumppanuuden on osoittauduttava tehokkaaksi myös omistajuuden osalta.

Kuten jo mainitsin, Afrikan-strategiaamme ei kehitetä yksipuolisesti. Kyse on yhteisestä strategiasta, joka laaditaan, jota analysoidaan ja josta keskustellaan yhdessä. Lopputulokset ja ehdotukset vastaavat siten afrikkalaisten ystäviemme toiveita ja odotuksia, ja tietenkin myös meidän afrikkalaisille kumppaneillemme asettamia myönteisiä odotuksia.

Haluamme myös lisätä strategiaan osallistuvien toimijoiden määrää, jotta se ei käsittäisi tavalliseen tapaan vain hallituksia. Hallitusten lisäksi haluamme ottaa mukaan toimintaan muut julkiset instituutiot, parlamentit, kuten jo sanoin, sekä kansalaisyhteiskunnan eri ryhmien edustajat ja toimijat. Toinen erittäin tärkeänä pitämäni tekijä on halumme ajantasaistaa Euroopan unionin ja Afrikan yhteistä asialistaa. Haluamme sen vastaavan uusia globaaleja haasteita, huomioivan maailmassa tapahtuvat syvälliset muutokset ja etenkin tarjoavan Afrikalle todellisen tilaisuuden löytää paikkansa uudessa maailmanjärjestyksessä.

Tämän vuoksi aiomme käsitellä Afrikan kanssa uusia ajankohtaisia kysymyksiä kuten energiaa, ilmastonmuutosta, muuttoliikkeitä, liikkuvuutta ja työllisyyttä, unohtamatta kuitenkaan luonnollisesti perinteisen kumppanuutemme kannalta olennaisia kysymyksiä, joita ovat rauha, turvallisuus, demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet sekä tieteeseen ja tietoyhteiskuntaan liittyvät kysymykset.

Pidän asialistaa kattavana, kunnianhimoisena ja, kuten sanoin, kauttaaltaan nykyaikaisena. Yhteistä asialistaamme Afrikan kanssa on päivitettävä, sillä sen on vastattava tehokkaasti nykyisiä tarpeita. Haluaisin myös sanoa, ettei puheenjohtajavaltio Portugali ole koskaan epäröinyt mainita nimeltä Afrikan tai muun maailman diktaattoreja tuomitakseen nämä, ja teemme niin jatkossakin aina tarpeen vaatiessa.

Haluaisin lopuksi antaa tunnustusta komission kanssa tehdylle yhteistyölle toisen EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen valmistelussa. Komissio sekä tämän alan erityiskysymyksistä eli kauppapolitiikasta, ulkosuhteista ja humanitaarisesta avusta vastaavat komission jäsenet ovat antaneet meille sitoumuksensa ja arvokkaan tukensa. Olemme varmoja siitä, että teemme kaikki työtä yhteisen tavoitteen eteen, eli muutoksen saamiseksi aikaan Afrikassa ja Afrikkaa varten.

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää neuvostoa, joka vastasi kattavasti kannanottoihin, joihin yhdyn täysin.

Jaan itsekin monet esitetyistä huolenaiheista. Komissio pyrkii lisäämän ulkoisen toimintansa johdonmukaisuutta ja Euroopan ja Afrikan välisen vuoropuhelun ansiosta voimmekin todennäköisesti poistaa asteittain monia ristiriitoja, joista eräät Michel Rocard toi esiin puheenvuorossaan. On selvää, että harjoitamme toisinaan ristiriitaista politiikkaa, tästä riittävänä esimerkkinä ovat maataloustuet. Kyse on ristiriidasta. Valitettavasti toisistaan eroavien intressien välillä on tehtävä valintoja, joiden takana on seisottava. Huomautan, että Eurooppa on varmaankin ainoa kansainvälinen toimija, joka korjaa jatkuvasti itse omaa toimintaansa ja joka ainakin yrittää ilmiselvästi edetä oikeaan suuntaan.

Toisekseen on puhuttu Zimbabwesta. En aio palata tähän kysymykseen. Maria Martens vastasi siihen paremmin, kuin mitä itse voisin tehdä. Huippukokous järjestetään Afrikan ja EU:n välillä, ei Zimbabwen ja Euroopan välillä. Tämä on ensimmäinen seikka. Toisekseen, olen kyllä kuullut mantran lailla toistetut kehotukset Mugaben tuomitsemiseksi. Minäkin voin tehdä samoin, mutta se ei muuta mitään. Mugaben kutsuminen ei riipu meistä. Pyydän anteeksi, mutta emme voi ottaa afrikkalaisen kumppanimme paikkaa. Ja kehitysyhteistyöstä sekä etenkin AKT-maista ja poliittisista suhteista ja vuoropuhelusta Afrikan kanssa vastaavan komission jäsenen roolissani minun on valitettavasti sanottava teille, ettei meillä ole pakottavaa määräämisoikeutta, jonka nojalla voisimme sanoa afrikkalaisille ystävillemme: ”Voitte kutsua kaikki muut paitsi hänet”. Sitä paitsi, jos sallitte minun olla hieman julkea: jos mittapuuna käytettäisiin sitä, kuka on diktaattori ja kenet katsomme sopivaksi, ongelmia ei olisi vain Mugaben suhteen, vaan niitä olisi monia muita. Rohkenen siis kuitenkin huomauttaa myös tästä seikasta. Se on totuus.

Tärkeää on se, että huippukokous pidetään, ja että kokouksessa voidaan puhua avoimesti ja nostaa pöydälle ihmisoikeuksia Zimbabwessa koskeva kysymys. Katson tämän olevan hyödyllistä ja tärkeää, ja haluan sanoa sen. Kokous on siis pidettävä. Se on viivästynyt jo tarpeeksi. Afrikan ja Kiinan välinen huippukokous on järjestetty. Parhaillaan valmistellaan Afrikan ja Japanin huippukokousta, ja mekö muka vain odottelisimme, että kokous järjestetään jonakin päivänä, en edes oikein tiedä koska.

Haluaisin myös sanoa, että Etelä-Afrikkaa on syytetty tilanteesta. Jos jokin Afrikan maa ponnistelee kaikin voimin tämän kysymyksen ratkaisemiseksi kaikkien osapuolten edun mukaisesti, se on nimenomaan Etelä-Afrikka. Ja todennäköisesti Etelä-Afrikka on hyvin kiireinen valmistellessaan Zimbabwen valtapuolueen ja opposition välistä merkittävää sopimusta, jonka on määrä johtaa rehellisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin maaliskuussa 2008. Työ ei ole päättynyt, mutta viimeisin presidentti Mbekin kanssa käymäni keskustelu avaa ainakin todellisia näkymiä tähän suuntaan. Älkäämme siis arvostelko Etelä-Afrikkaa, se tekee parhaansa, eikä lainkaan hullummin.

Maatalouden rahoitusosuuden osalta haluaisin huomauttaa vain, että yhdeksännestä kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon siirryttäessä maatalouden määrärahat nousevat 663 miljoonasta eurosta 1,1 miljardiin. On totta, että yhdeksännen ja kymmenennen EKR:n välinen korotus tarkoittaa tuen tosiasiallisen prosenttiosuuden laskua, mutta kovan käteisen muodossa nousu on huomattava. On lisäksi sanottava, että ilahduin suuresti kuunnellessani Maailmanpankin pääjohtajaa pari päivää sitten Washingtonissa pidetyssä kokouksessa, jossa hän ilmoitti kehitysavun suuremmasta keskittämisestä maatalouteen. Jaan siis täysin huolenne, arvoisa jäsen.

Kansalaisyhteiskunnan ja parlamenttien sekä yleisafrikkalaisen parlamentin roolin osalta voin tietenkin vain antaa täyden hyväksyntäni tälle lähestymistavalle.

Lyhyesti, koska puheaika on hyvin rajoitettu, haluaisin vielä sanoa pari sanaa talouskumppanuussopimuksista, koska lupasin puhua tästä kysymyksestä. Tunnette kantani näihin sopimuksiin. Ne ovat välttämätön edellytys Afrikan integroimiseksi maailmanlaajuiseen yhteisöön. Aasian esimerkki osoittaa, että kehityksen kannalta ratkaisevaa ei ole apu, vaan taloudellinen kehitys ja liittyminen maailmanmarkkinoihin. Omalta osaltani uskon, että talouskumppanuussopimukset antavat AKT-maille tilaisuuden liittyä maailmankauppaan asteittain, luomalla ensin alueelliset markkinat. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, ettemme tule näkemään 1. tammikuuta 2008 markkinoiden rajua ja ehdotonta vapauttamista. Mistä siis on kyse? Tosiasiassa se merkitsee markkinoiden asteittaista avaamista, tuotteista riippuen enemmän tai vähemmän pitkiä siirtymäkausia, sekä alueellisia rahastoja, jotka tukevat kehitystä taloudellisesti ja auttavat vastaamaan markkinoiden vapauttamisen aikaansaamien nettoverotappioiden ongelmaan. Monia kiinnostavia ehdotuksia on tehty tällä alalla.

Lisäksi pystymme myös saamaan kokoon suhteellisen merkittäviä resursseja monilla sellaisilla aloilla, jotka voivat luoda ihanteelliset olosuhteet, jotta markkinoiden asteittainen vapauttaminen ja avaaminen voisi tapahtua hyödyllisellä, myönteisellä ja tuottoisalla tavalla. Ymmärrän hyvin itse kunkin pelkoja, mutta talouskumppanuussopimusten lykkäämistä koskevan pyynnön osalta minun on sanottava, etten oikein ymmärrä, mitä hyötyä siitä olisi. Voimme toki teeskennellä sen olevan mahdollista, mutta WTO ei tule myöntämään meille poikkeusta AKT-maita varten, sillä nykyinen järjestelmämme on epäedullinen toisille kehitysmaille, jotka vaativat samaa kohtelua kuin entiset siirtomaat.

Ainoa vaihtoehto on siis yleinen tullietuusjärjestelmä. Vähiten kehittyneet LDC-maat pääsevät markkinoille ”Kaikki paitsi aseet” -strategian mukaisesti, mutta muiden kuin LDC-maiden osalta – ja haluaisin muistuttaa niitä olevan kuitenkin 36 – se merkitsee nykyistä suppeampaa pääsyä markkinoille. Talouskumppanuussopimusten ansiosta voimme jatkossakin taata etuoikeutetun markkinoille pääsyn historiallisille kumppaneillemme, mutta ne tukevat myös ennen kaikkea alueellista taloudellista yhdentymistä. Omalta osaltani uskon, että juuri tässä ilmenee kaupan todellinen potentiaali kehityksen edistämiseen.

Olemme tietenkin tietoisia vaikeuksista sekä kumppaneidemme epäröinnistä ja näiden oikeutetuista peloista. Juuri tästä syystä ehdotimme, että ensin solmittaisiin alasopimuksia, joilla ratkaistaan ensi alkuun kauppaa koskeva kysymys ja sovitaan kaupan avaamisesta vastavuoroiselta pohjalta WTO:n sääntöjä noudattaen. Kuten olen aina sanonut, AKT-kumppaneillemme tarjottu markkinoille pääsy perustuu luonnollisesti epäsymmetriaan. Muistuttaisin, että omalta osaltamme avaamme markkinamme täysin, ja käytämme kaiken saamamme joustavuuden ja liikkumavaran huomioidaksemme kehitystä koskevat kysymykset, etenkin tarpeen suojella maataloustuotannon ydintä ja syntyvää teollisuutta.

Jatkamme edelleen työskentelyä tämän kysymyksen parissa. Varsinainen haaste on sen varmistaminen, ettei muiden kuin LDC-maiden tilanne kaupan alalla muutu katastrofaaliseksi 1. tammikuuta. Vaakakupissa on näiden maiden kaupallinen etu. Mikäli markkinoille pääsyä koskevaa kysymystä ei ole ratkaistu 1. tammikuuta mennessä, on selvää, että ne joutuvat yleiseen tullietuusjärjestelmään, jolloin ne jäävät ulkopuolelle, todella katastrofaaliseen asemaan. Vauhtia on siis kiihdytettävä, jotta voisimme päästä edes väliaikaiseen sopimukseen. Näin siis talouskumppanuussopimusten osalta.

Lopuksi haluaisin sanoa, että allekirjoitan täysin kaiken sen, mitä puhemies Borrell sanoi erittäin selkeäsanaisesti. Sekä huippukokouksen että strategian haasteena on Euroopan ja Afrikan välisen suhteen luonteen muuttaminen perinpohjaisesti. Hänen sanojaan lainatakseni, on solmittava vankka kumppanuus, jonka osapuolet ovat samanarvoisia ja kunnioittavat toisiaan, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. On irrottauduttava tästä suhteesta – jota en sanoisi tavanomaiseksi, ongelma on paljon vaikeampi – joka on aikansa elänyt, vanhanaikainen, epätuottoisa ja usein nöyryyttävä avunantajan ja avunsaajan välinen suhde.

  Puhemies. −(IT)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007 kello 11.30.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n ja Afrikan huippukokouksen on määrä merkitä käännettä EU:n politiikassa ja varmistaa Afrikan maiden ja kansojen itsemääräämisoikeuden ja oikeuden kehitykseen kunnioittaminen. Se tekee näin edistämällä oikeudenmukaisemman, rauhanomaisemman ja inhimillisemmän, entistä solidaarisemman maailman luomista.

Tämä edellyttää esimerkiksi:

- välittömiä solidaarisuustoimia miljoonien ihmisten perustarpeiden kattamiseksi;

- kansallisen suvereniteetin ja itsenäisyyden kunnioittamista, valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta ja kansainvälisten konfliktien rauhanomaista ratkaisua;

- kansainvälisten suhteiden demilitarisointia sekä aseistuksen ja sotilaallisten menojen asteittaista vähentämistä;

- oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia kansainvälisiä taloussuhteita, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestön kaupan vapauttamista koskevien määräysten ja talouskumppanuussopimusten hylkäämistä;

- jo monin verroin takaisin maksettujen ulkomaanvelkojen mitätöimistä;

- tarkoituksenmukaista yhteistyöohjelmaa sekä aktiivista molemminpuolista tukea kehitykselle;

- maahanmuuttajien oikeuksien takaamista.

Suhteemme ei tule enää perustua uuskolonialistisiin tai holhoaviin pyrkimyksiin sen maaperän takaisin saamiseksi, joka menetettiin Afrikan kansojen saadessa itsenäisyytensä 1900-luvun loppupuoliskolla, sen paremmin kuin maiden sisäisiin asioihin puuttumiseen, EU:n suurvaltojen sotilaalliseen läsnäoloon taikka monikansallisten yritysten harjoittamaan luonnonvarojen hallintaan ja hyödyntämiseen.

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vaikka Euroopan unionin ja Afrikan suhteiden tilannetta käsittelevän Euroopan parlamentin mietinnön merkitystä EU:n ja Afrikan joulukuisen huippukokouksen kannalta onkin korostettava, erityisesti on iloittava sen realistisesta luonteesta.

Mietinnössä kehotetaan luomaan EU:n ja Afrikan välille todellinen kumppanuussuhde, joka on demokraattinen ja realistinen ja joka perustuu tehokkaan ja johdonmukaisen tuen lisäksi myös kaupankäyntiin.

Haluan erityisesti ilmaista tukeni talouskumppanuussopimusten neuvottelulle, sillä kuten mietinnössä korostetaan, kansainvälinen kauppa on nähtävä kehitystä palvelevana välineenä. Vain kontrolloitu, oikeudenmukainen ja kestävä talouskasvu, jota aikaansaa markkinoille pääsyn vauhdittama lisääntynyt liiketoiminta, voi poistaa köyhyyttä pysyvästi.

Vapaakauppa ei ole itsetarkoitus, vaan sen on hyödytettävä AKT-maita; tämän vuoksi talouskumppanuussopimukset on pantava täytäntöön asteittain ja epäsymmetrisesti paikallisten erityispiirteiden huomioimiseksi.

Emme voi tyytyä antamaan valikoivaa apua, sillä tällöin emme ratkaise ongelmia, parhaimmillaankin vain lykkäämme niitä myöhemmäksi.

Afrikka ei ole vain humanitaarisen avun toimintakenttä, sen on oltava oman kehityksensä tekijä ja Euroopan unionin on oltava sen kumppani tässä kehityksessä.