Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 24. lokakuuta 2007 - Strasbourg

17. Oopiumin tuotanto lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (keskustelu)

  Puhemies. - (FR)Esityslistalla on seuraavana Marco Cappaton ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (2007/2125(INI)) (A6-0341/2007).

  Marco Cappato, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ehdotamme tässä mietinnössä, että parlamentin olisi tehtävä aloite ja esitettävä neuvostolle yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa oopiumin tuotantoa Afganistanissa koskeva ehdotus.

Lähdemme mietinnössä siitä oivalluksesta, että tähänastiset tulokset ovat riittämättömiä. Heroiinin valmistukseen käytetyn oopiumin tuotanto on kasvanut 50 prosentilla viimeisten kahden vuoden aikana. Emme ole löytäneet tehokasta keinoa vähentää tätä mittavaa tuotantoa, joka ei tietenkään rikastuta kasvattajia ja viljelijöitä vaan suurta kansainvälistä huumemafiaa, terroristeja ja talebaneja.

Mietintö pohjaa myös siihen tosiseikkaan, että kipulääkkeistä on samanaikaisesti suurta puutetta. Maailman väestöstä noin 80 prosentilla ei ole käytettävissään lainkaan kipulääkkeitä. Nämä kysymykset voitaisiin tietenkin erottaa täysin toisistaan, mutta poliittisten elinten on mielestäni oltava pragmaattisia ja ymmärrettävä, että kun heroiinin valmistukseen käytetty tuotantovolyymi on valtava ja toisesta samaisesta kasvista valmistettavasta tuotteesta on samalla suurta pulaa, niin näiden lähtökohtien toisiinsa kytkemisen olisi oltava mahdollista.

Ulkoasiainvaliokunnassa esitetyt tarkistukset, Ana Maria Gomesin Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta esittämät tarkistukset sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän täysistunnossa esittämät tarkistukset ovat auttaneet varmistamaan, että nyt käsiteltävä ehdotus ei ole vaihtoehtoinen eli kielteinen, eikä siinä vaadita korvaamaan tähän asti harjoitettua politiikkaa uudella yhdessä yössä.

Pyydämme neuvostoa ja komissiota suorittamaan kokeilun, käynnistämään pilottihankkeita, joiden puitteissa osa heroiinin tuotantoon käytetystä sadosta käytetään kipulääkkeiden valmistukseen. Myös kysyntäpuolella voitaisiin panna alulle uusia ohjelmia kipulääkkeiden viemiseksi esimerkiksi Afrikkaan ja Aasiaan, joista ne puuttuvat käytännössä kokonaan.

Sen vuoksi mietintö, sellaisena kuin ulkoasiainvaliokunta on sen hyväksynyt ja muutettuna ehdotetuilla tarkistuksilla, on mielestäni pohjimmiltaan hyvin tasapainoinen. Mietinnön lähtökohtana on se yksinkertainen olettamus, että yhteistyö viljelijöiden kanssa on todennäköisesti – omasta mielestäni varmasti – helpompaa, jos voimme ehdottaa heille, että osa heidän tuotannostaan käytetään lailliseen käyttötarkoitukseen sen sijaan, että ratkaisumme on vain viljelmien hävittäminen, savustaminen ja tuhoaminen. Tällainen politiikka on vain lisäsyy konflikteihin paikallisen väestön kanssa, ja se on osoittautunut ainakin toistaiseksi hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi.

Toivon siksi, että Euroopan ja Afganistanin hallitusten ymmärrettävästi omaksuman virallisen linjan, eli oopiumin tuotannon torjunnan välttämättömyyden korostamisen rinnalla voisimme välittää myös toisenlaisen viestin, ja Euroopan parlamentti on ehkä muita vapaampi esittämään tällaisen ehdotuksen. Olemme jo ottaneet tämän vastuun kannettavaksemme, ja toivon meidän vahvistavan sen huomisessa äänestyksessä. Olemme muita tahoja vapaampia ehdottamaan vaihtoehtoisten ratkaisujen kokeilua ja niiden arvioimista pragmaattiselta eikä ideologiselta pohjalta.

Kullakin meistä on oma näkemyksensä kansainvälisestä politiikasta ja huumeista sekä kansainvälisistä ohjelmista Afganistanissa. Nyt käsiteltävä mietintö ei ole aatteellinen ehdotus, vaan käytännönläheinen yritys ratkaisun löytämiseksi tähän ongelmaan, joka on maailmanlaajuinen tragedia.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, haluan kiittää suuresti Marco Cappatoa – tante grazie!

Olen tyytyväinen tähän ajankohtaiseen keskusteluun huumeongelmasta ja etenkin Afganistanin huumeongelmasta, joka on kuten tiedämme tärkeä ja monimutkainen kysymys nykyisessä poliittisessa ja turvallisuustilanteessa.

Kävimme hiljattain monia keskusteluja New Yorkissa. YK:n yleiskokouksen aikana käytiin useita tärkeitä keskusteluja presidentti Karzain, YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin sekä lukuisten eri maiden kanssa. Keskusteluissa käsiteltiin nimenomaan tätä hyvin vaikeaa kysymystä.

Tämäniltainen keskustelu edistää laajempaa keskustelua Afganistanin jälleenrakentamisesta mutta myös huumeiden asemasta. Haluan myös onnitella teitä suhteista Afganistaniin vastaavan parlamentin valtuuskunnan asettamisesta. Seuraamme työtänne suurella mielenkiinnolla ja pidämme sitä hyvin tärkeänä.

Afganistanin huumeteollisuus asettaa todellakin valtavia haasteita valtion rakentamisen etenemiselle. Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) viimeisin raportti on huolestuttavaa luettavaa. Sekä unikonviljely että jalostuskapasiteetti ovat valitettavasti lisääntyneet merkittävästi. Tilanne on pahin Afganistanin eteläisissä maakunnissa, joihin keskittyy 70prosenttia tuotannosta. Kapinallisten ja huumetalouden välinen vahva yhdysside on tuskin yllätys. Meidän ei kuitenkaan tule ylenkatsoa myönteistä kehitystä etenkin maan vakaammissa osissa, joissa on tapahtunut todellista edistymistä terveydenhuollossa ja koulutuksessa sekä talouskasvua.

Kolmessatoista Afganistanin pohjois- ja keskiosien maakunnassa ei ole unikkoviljelmiä. Ainakin tämä on hyvin lupaavaa ja antaa perustan, jolle voimme rakentaa. Cappaton mietintö antaa kokonaiskuvan tilanteesta – kiitän teitä myös komission työlle antamistanne kehuista – ja siinä viitataan varsin oikeutetusti Afganistanin vastuuseen oopiumitalouteen liittyvän ongelman hoitamisessa. Tältä osin olemme täysin yhtä mieltä.

Minun on kuitenkin sanottava, etten voi ainakaan toistaiseksi yhtyä mietinnön päätelmiin, joissa esitetään oopiumiunikon laillistamista lääkinnällisiin tarkoituksiin, vaikkakin kokeilupohjalta. Ehdotus voi vaikuttaa ensi näkemältä houkuttelevalta, mutta Afganistanin monimutkaiseen huumeongelmaan ei valitettavasti ole yksinkertaisia ratkaisuja.

Haluaisin jakaa kanssanne eräät huolenaiheeni. Raakaa oopiumia lääkinnällisiin tarkoituksiin nykyisin tuottavissa maissa kuten Australiassa, Turkissa ja Intiassa lainvalvonta on yleensä tehokasta, eikä niissä ole laajamittaisia konflikteja. Siitä huolimatta toteutus on hyvin vaikeaa. Silloin kun nämä ehdot eivät täyty, laillisesti viljelty oopiumi joutuu nopeasti laittomaan kiertoon, kuten olemme nähneet Perussa ja Boliviassa. Afganistanin tapauksessa pelkäämme tietenkin, että laillista viljelyä harjoitettaisiin vain laittoman viljelyn rinnalla sitä korvaamatta. Lisäksi oopiumin laillinen tuotanto ei ole paikallisille viljelijöille houkuttelevaa, sillä heidän tulonsa olisivat vain noin 25–30prosenttia heidän nykyään pimeillä markkinoilla saamistaan tuloista.

Tällaisen suunnitelman täytäntöönpano on monimutkaista ja se on mahdollista vain tukemalla laadunvalvontaa ja lääkkeiden jakelua. Olisiko toimintaa tuettava veronmaksajien varoin? Afganistanin hallitus on tunnetusti heikko, samoin sen toimielimet, eikä sillä valitettavasti ole vielä – ja tästä syystä sanoin aiemmin ”toistaiseksi” – valmiuksia valvoa tällaista hanketta.

Joissakin osissa maata ei toistaiseksi ole minkäänlaista hallintoa, saatikka sitten hyvää hallintoa. Näin on varsinkin epävakaissa eteläisissä maakunnissa, joissa tuotetaan valtaosa oopiumista. Lopuksi, Afganistanin hallitus itse on lujasti kieltäytynyt kaikenlaisesta oopiumin laillisesta tuotannosta, mikä on tärkeä kriteeri.

Näin ollen mietinnön poliittinen sanoma ei todellisuudessa välitä oikeanlaista viestiä afganistanilaisille kumppaneillemme. Se voisi jopa aiheuttaa takaiskun. Kova ja kiistämätön totuus on, että Afganistanin jälleenrakentaminen vaatii paljon enemmän aikaa ja resursseja. Se edellyttää myös sitkeyttä, jos aiomme aikaansaada kestävää kehitystä tässä sodan runtelemassa maassa.

Valtion rakentamisen edistyminen edellyttää suurempaa päättäväisyyttä, ja sitä tarvitaan myös Afganistanin poliittiselta johdolta etenkin paikallisella tasolla. Tämä oli nimenomaan New Yorkissa välittämämme viesti. Olen yhtä mieltä siitä, että on korkea aika tarttua näkyvästi korruptioon. Emme ole vain tyytyneet sanomaan tätä, vaan yritämme myös auttaa siinä rakentamalla hyvän oikeusjärjestelmän ja todella toimivat poliisivoimat vakuuttaaksemme Afganistanin tavan kansalaiset, jotka ovat edelleen usein skeptisiä.

Tie eteenpäin on selvä. Eteneminen tapahtuu Afganistanin kansallisen huumausaineiden valvontastrategian kautta, jonka kansainvälinen yhteisö on tunnustanut ja joka sisältää kaiken tarvittavan. Se ansaitsee todellakin yksiselitteisen tukemme, sillä se on kattava strategia, johon kuuluu huumeiden kieltäminen, yleisölle tiedottaminen, tunnettujen huumekauppiaiden syytteeseen asettaminen ja paikallisen kehityksen edistäminen.

Alueilla, joilla on käytetty tällaista varovaista eri toimien yhdistelmää, viljelijät ovat jo luopuneet unikonviljelystä kestävästi. Tästä syystä komissio katsoo, että ehdotus oopiumiunikon laillistamiseksi saattaisi vaarantaa työn, jota tehdään parhaillaan muilla aloilla kuten oikeusvaltion ja poliisivalvonnan edistämiseksi.

  Carlo Fatuzzo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, en epäile lainkaan, että pitkäaikainen ystäväni Marco Cappato yrittää epätoivoisesti edistää huumeiden torjuntaa maailmanlaajuisesti ja auttaa niitä onnettomia nuoria ja vanhempia ihmisiä, jotka kärsivät kuolemantuskissa ja joita voidaan auttaa huumausaineilla. Valitettavasti en kuitenkaan voi antaa hänelle tukeani.

Kuten sanoin, en valitettavasti yhdy esittelijän mielipiteeseen. Ongelma johtuu luullakseni siitä, että hänen ehdotuksensa koskee Afganistania, joka on äärimmäisen turvaton valtio. No, Irak on ehkä vielä sitäkin vaarallisempi, mutta Afganistan on tuskin paras paikka alkaa taivutella viljelijöitä luopumaan heille hyvin kannattavasta unikonviljelystä ja siirtymään rehellisempään, vanhanaikaisempaan ja meille tuttujen sivistyneiden viljelykäytäntöjen mukaiseen tuotantoon.

Mietinnössä tehdään täysin selväksi, että Afganistan tuottaa eniten huumeita maailmassa, noin puolet maailmanlaajuisesta tuotannosta, ja että oopiumin viljely on Afganistanissa laitonta. Vaikka se on laitonta, maa tuottaa siis puolet tarvittavasta raaka-aineesta, joka tappaa nuorisoamme tai tekee heistä huumekauppiaiden uhreja, sillä nämä houkuttelevat nuoria huumeiden käyttöön, joka vahingoittaa heidän itsensä lisäksi myös yhteiskuntaa kokonaisuudessaan.

Uskon, että vain yksi ase on tehokas taistelussa huumekauppiaita vastaan, ja tämä taistelu on aloitettava Afganistanin viljelijöistä, jotka ovat huumekauppiaiden ketjussa ensimmäisiä. Koska emme kykene valvomaan heidän toimintaansa, ainoa keino huumeiden torjumiseksi on ennaltaehkäisy, joten oopiumin viljelyä on vähennettävä mahdollisimman paljon.

PPE-DE-ryhmä vastustaa siksi Marco Cappaton mietintöä tältä osin, ja juuri sanomani on oltava täysin selvää kaikille, olipa huominen äänestystulos mikä tahansa.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Onnittelen esittelijää Marco Cappatoa paitsi hyvin hyödyllisestä mietinnöstä, myös hänen valmiudestaan ottaa vastaan toisten panos mahdollisimman laajaan sopuun pääsemiseksi.

Hänen aikeensa olivat kunnialliset, sillä hän pyrki lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: unikon viljelyn ja oopiumin tuotannon laillistaminen lääkinnällistä tarkoitusta varten olisi tehnyt lopun paitsi Afganistanin heroiinin tuotannosta, myös kipulääkkeiden maailmanlaajuisesta puutteesta.

Kohtasimme valitettavasti useita käytännön ongelmia, kuten Afganistanin instituutioiden heikkous ja niiden kyvyttömyys oopiumin tuotannon sääntelyyn, epävarmuus ohjelman taloudellisen elinkelpoisuuden suhteen sekä riskit, joita liittyy oopiumin tuotannon aloittamiseen uudelleen eräissä niistä kolmestatoista Afganistanin maakunnasta, joissa se on lopetettu.

Poliittisen ryhmäni esittämillä tarkistuksilla pyrittiin keskittämään mietintö jälleen olennaiseen, eli Afganistaniin samoin kuin sen naapurimaihin kielteisesti vaikuttavan oopiumin tuotannon torjuntaan. Oopiumista laittomasti valmistettuja huumeita sanotaan joskus todellisiksi joukkotuhoaseiksi varsinkin Euroopassa.

Oopiumin tuotannon torjunnassa on huomioitava Afganistanin eri alueiden ominaispiirteet. Vain yhdistämällä erilaisia toimenpiteitä voimme onnistua. Ensinnäkin on kitkettävä Afganistanin keskushallintoa ja erityisesti sisäministeriötä ja poliisia vaivaava korruptio, sillä se on lamauttanut kaikki oopiumin tuotannon torjuntaan tähtäävät ohjelmat. Toisekseen, YK:n ja Maailmanpankin vuoden 2006 raportissa mainitut kolmisenkymmentä tärkeintä huumekauppiasta on löydettävä, pidätettävä ja vietävä oikeuteen tämän tappavan laittoman kaupan lopettamiseksi. Kolmanneksi, Naton on tuettava Afganistanin toimia huumekaupan torjunnassa auttamalla tuhoamaan laboratoriot ja varastot ja estämään kuljetukset. Neljänneksi, unikkoviljelmien hävittämisen on oltava varovaista ja valikoivaa, ja se on keskitettävä alueille, joilla viljelijöillä on todellisia vaihtoehtoja.

Yhdymme tässä suhteessa esittelijän näkemykseen. Vastustamme unikkoviljelmien umpimähkäistä savustamista, jota Yhdysvallat on suositellut, sillä se vain paisuttaa Talebanin rivejä ilman merkittävää vaikutusta heroiinin tuotantoon.

Lopuksi, esittelijän ehdottamaa pilottihanketta oopiumista tuotettujen kipulääkkeiden valmistamiseksi laillisesti olisi tutkittava osana Afganistanin huumeongelman ratkaisemiseen tarkoitettua toimenpidepakettia. Mietintö pyrkii ennen kaikkea kannustamaan Eurooppa-neuvostoa luovuuteen ja uskallukseen Afganistanin heroiinin tuotannon torjunnassa. Ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua, mutta tiedämme, että Talebanin ja al-Qaidan ajama terrorismi ja väkivaltainen obskurantismi voitetaan vain, kun Afganistan on vapautettu huumeiden kuristusotteesta.

Päätän puheeni tähän, arvoisa puhemies. Mietintö on nähtävä pakottavana vetoomuksena jäsenvaltioille tehdä kaikkensa tämän verisistä konflikteista pahoin kärsineen, alueellisen ja maailmanlaajuisen turvallisuuden kannalta merkittävän maan taloudellisen ja poliittisen jälleenrakentamisen eteen.

  Marios Matsakis (ALDE).- (EN)Arvoisa puhemies, ilmaisen puolueryhmäni kannan sijasta henkilökohtaisen mielipiteeni asiasta.

Laiton oopiumin tuotanto on kukoistanut Afganistanissa Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden joukkojen saavuttua maahan. Näin siitä huolimatta, että on perustettu monia huumetuotantoa vastaan taistelevia viranomaisia ja huumausaineiden vastaisia ohjelmia, jotka käyttävät toisinaan suuria määriä EU:n veronmaksajien rahaa.

Sokeakin näkee, että Afganistanin kansa tulee jatkamaan oopiumin tuotantoa kaikesta huolimatta. Syy on varsin yksinkertainen. Huumausaineita vastaan taistelevien virastojen määrä maailmassa lisääntyy, samalla kun niiden koko suurenee, asiantuntemus lisääntyy ja kun ne tekevät tehokkaampaa työtä. Näin ollen ne takavarikoivat entistä suurempia määriä huumeita. Koska huumeriippuvaisten kysyntä pysyy kuitenkin ennallaan ja rikolliset huumekauppiaat saavat edelleen valtavaa hyötyä toimittamalla laitonta oopiumia näille sairaille ihmisille, opiaattien hinta nousee ja oopiumikaupan hyödyt kasvavat.

Afganistanin kansalaiset noudattavat toisin sanoen vain liberaalien markkinoiden perusperiaatteita. He lisäävät tuotantoa vastatakseen laittomien markkinoiden kysyntään ja kasvattaakseen voittojaan. Näin ollen on virhe uskoa, että Afganistanin oopiumituotannon valvontaan tarkoitettujen ohjelmien tukemisella olisi merkittävää vaikutusta.

Ainoa keino, jolla voidaan vastata tehokkaasti oopiumin tuotantoon Afganistanissa ja myös muualla, on huumeongelman käsittely maailmanlaajuisesti. Ainoa järkevä ratkaisu on laillistaa huumeet ja tunnustaa, että huumeriippuvaiset eivät ole rikollisia vaan sairaita ja apua tarvitsevia ihmisiä.

Korvaavien lääkkeiden tarjoaminen huumeriippuvaisille valvotuissa lääketieteellisissä puitteissa parantaisi huomattavasti mahdollisuuksia välttää vakavat sivuvaikutukset ja onnistua vieroituksessa. Samalla myös huumekauppaan liittyvä valtava rikollisuus lakkaisi ja huumeita vastaan taistelevia virastoja voitaisiin vähentää, mikä johtaisi ilmiömäisiin säästöihin talousarviossa.

Tämä perustuu hyvin yksinkertaiseen logiikkaan, mutta maailman poliittiset päättäjät eivät vieläkään näe sitä.

  Salvatore Tatarella, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Marco Cappaton mietinnössä käsiteltävä asia on erittäin arkaluonteinen ja se edellyttää varovaista arviointia Euroopan parlamentin taholta, jotta välttyisimme harkitsemattomilta ja katastrofaalisilta, vaikkakin hyviin aikomuksiin perustuvilta ratkaisulta.

Haluan korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin, oopiumin ja sen johdannaisten tuotannon lisääminen Afganistanissa voisi vaarantaa maan jälleenrakentamisen ja oikeusvaltion vakauttamisen tällä epäonnisella alueella, mikä on jo nykyisellään vaikeaa. Toisekseen, oopiumin tuotannon kasvuun, joka oli tänä vuonna 30 prosentin luokkaa, ei ole vastattu asianmukaisella huumeiden vastaisella strategialla.

Näistä syistä pidän mietintöön sisältyvää ehdotusta mahdottomana hyväksyä, ja haluan korostaa, että:

1. tarvittava määrä morfiinia tuotetaan jo Afganistanissa erityisluvan nojalla Yhdistyneiden Kansakuntien huumeviraston sekä huumausaineiden torjunnasta vastaavan Afganistanin hallituksen ministeriön valvonnassa;

2. kansainvälisen huumausainevalvontalautakunnan mukaan opiaatteja tuotetaan maailmanlaajuisesti jo liikaa lääkinnällistä tarkoitusta varten;

3. morfiinin laajamittainen laillinen tuotanto johtaisi huumetuotannon kasvuun, ja näin valmistetut huumeet päätyisivät lopulta maailmanmarkkinoille, joilla kysyntä on suurta. Kun huumeet olisi tuotu markkinoille halvalla, ne olisivat kaikkien saatavilla.

Meidän olisi sen sijaan vastustettava huumeita – aina, kaikissa tapauksessa ja kaikin keinoin – niiden tuotannosta kauppaan ja laittomaan jakeluun saakka. Kysyntää olisi hillittävä arvopohjaisella politiikalla ja jatkuvalla, laaja-alaisella ehkäisevällä työllä sekä tiedotuskampanjoilla etenkin nuorten keskuudessa.

Afganistanin kaltaisessa maassa, sen nykyolosuhteet huomioon ottaen, mietinnössä ehdotettu ratkaisu saatettaisiin nähdä merkkinä antautumisesta ja tappiosta. Se voisi myös tehdä tyhjäksi kansainvälisen yhteisön, Euroopan unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Afganistanin jälleenrakennuksesta vastaavien virastojen ponnistelut ja ohjelmat, joilla pyritään kannustamaan taloudellisin tuin viljelijöitä korvaamaan oopiumin tuotanto muilla viljelykasveilla.

Huomauttaisin lopuksi, että kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta puolsi Afganistanin hallituksen päätöstä hylätä ehdotus, joka koski oopiumiunikon laittoman viljelyn laillistamista, ja vahvistaa sitoumuksensa kansainvälisten sopimusten sille asettamien velvoitteiden noudattamiseen.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi korostaa, kuinka tärkeä, ajankohtainen ja rohkea tämä mietintö on. Mietinnössä käsitellyt vaikeat ongelmat ansaitsevat poliittista huomiota sekä poliittisen vastauksen, jollaista ei selvästikään ole vielä annettu.

Afganistanin turvallisuuden ja oopiumin tuotannon kannalta tilanne on yhä huolestuttavampi, kun taas tarve toimittaa kipulääkkeitä maailmanlaajuisessa mittakaavassa kuuluu aikakautemme tärkeimpiin humanitaarisiin haasteisiin, mutta myös pahiten laiminlyötyihin kysymyksiin.

Esittelijä Cappaton tehtävä ei ollut helpoimpia, josta syystä lopputulos on sitäkin huomionarvoisempi, ja toistan vielä kerran oman ja poliittisen ryhmäni tuen mietinnölle. Kuten esittelijä itse sanoi, vaikka näiden kysymysten välinen yhteys ei ole yksinkertainen tai välittömästi havaittavissa, poliitikkoina velvollisuutemme on analysoida monimutkaista todellisuutta löytääksemme monitahoisia ratkaisuja monisyisiin ongelmiin. Mietintö etenee nimenomaan tältä pohjalta.

Afganistanin turvallisuus on epäilemättä asetettava etusijalle, mikäli haluamme takeita jälleenrakennus- ja kehitysohjelmien toteuttamisesta tulevaisuudessa. Ongelmana on kuitenkin, että oopiumin tuotannon puutteellinen sääntely sallii nimenomaan eräiden aseistettujen ryhmien rahoittamisen. Tiedämme myös, että oopiumin laiton viljely ja kauppa vastaavat 40 prosenttia Afganistanin bruttokansantuotteesta.

Tässä tilanteessa on mielestäni paikallaan ainakin tutkia ja harkita aloitteita, joita on tehnyt muun muassa Senlis Council -järjestö. Se on ehdottanut järjestelmää oopiumin viljelyn sallimiseksi lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa. Järjestelmä keskittyisi lähinnä kipulääkkeiden kuten morfiinin ja kodeiinin tuotantoon, ja lääkkeitä voitaisiin myös myydä muille maille, joilla on nykyisin etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten tuloksena vähän, jos lainkaan, mahdollisuuksia saada tällaisia elintärkeitä lääkkeitä.

On valitettavaa, ettei kyseinen ehdotus ole saanut vahvempaa tosiasiallista tukea komissiolta tai Afganistanin hallitukselta itseltään. Vielä huolestuttavampaa on se, että vaihtoehtoisiksi mainostetut toimet tarkoittavat yleensä yksinkertaisesti viljelmien kemiallista hävitystä, jota Yhdysvaltojen viranomaiset ovat väsymättä painottaneet. Kyseisen toimenpiteen toteuttaminen antaisi Talebanille uusia argumentteja, ja se aiheuttaisi viime kädessä kaikkein todennäköisimmin viljelijäyhteisöjen muuttumisen kapinallisleireiksi.

Sillä olisi myös vakavia seurauksia terveydelle ja ympäristölle. On lähtökohtaisesti selvää, että lentolevitys, jota oletettavasti ehdotettaisiin Afganistanin tapauksessa, takaa kontaminaation leviämisen myös käsitellyillä alueilla ja niiden läheisyydessä eläviin ihmisiin. Se nähtiin kuluvan vuoden alussa, kun Kolumbia turvautui tähän menetelmään Ecuadorin vastaisella rajalla sijaitsevien kokaiiniviljelmien savustamiseksi, jonka seurauksena Ecuador valitti asiasta Haagin tuomioistuimeen.

En ole asiantuntija, ja kemikaalikysymys on tietenkin paljon tätä monimutkaisempi, mutta uskon, että tunnemme jo hyvin eräät napalmin ja köyhdytetyn uraanin aiheuttamat katastrofit. Meidän ei tule toistaa samaa virhettä kolmatta kertaa, ja toivon todella, ettemme tee niin.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Oopiumin tuotantoa on hillittävä. Koko kansainvälisen yhteisön on paneuduttava nykyistä huomattavasti enemmän oopiumin tuotannon valvontaan kaikkialla maailmassa. YK:n ja sen talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) sekä Maailman terveysjärjestön tähänastiset ponnistelut opiaattien käytön sääntelemiseksi kivunlievityksessä ovat tarpeen mutta edelleen riittämättömiä. Kansainvälisen yhteisön ei myöskään tule sallia opiaattien rajoittamatonta käyttöä ja väärinkäyttöä huumeriippuvaisten keskuudessa.

On velvollisuutemme jatkaa taistelua kovien huumeiden väärinkäyttöä vastaan, sillä ne tuhoavat käyttäjien elämän. En myöskään kannata sitä ajatusta, että yhteiskunnan olisi toimitettava huumeita riippuvaisille näiden kuntouttamisen ja todellisuuteen palauttamisen sijasta. Mistä Cappaton mietinnössä on oikeastaan kyse? Se edustaa näkökantaa, jonka mukaan kansainvälinen yhteisö kärsii tai saattaa lähitulevaisuudessa kärsiä opiaattien puutteesta, josta syystä on tarpeen ostaa eräin ehdoin näitä huumausaineita Afganistanista.

On totta, että opiaatit ovat tarpeen monien sairauksien hoidossa, leikkauksen jälkeisessä kivunlievityksessä ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, pahanlaatuisista sairauksista kärsivien hoidossa. Tässä teoriassa on kuitenkin useita olennaisia epäkohtia, joita ei voida sivuuttaa nykytilanteessa. Afganistan on ensinnäkin tänä päivänä poliittisesti epävakaa. Siksi olisi tarpeen yhtäältä taistella talebaneja vastaan ja toisaalta liittoutua oopiumin mustan pörssin kanssa. Pimeillä markkinoilla on ratkaiseva vaikutus paitsi Afganistanin talouteen, myös politiikkaan ja ulkosuhteisiin. Minulla on vakavia epäilyjä ja huolia tämän kysymyksen suhteen, ja kerronkin nyt, miksi tällainen lähestymistapa ei mielestäni voi toimia. Hankkeet laillisen unikonviljelyn edistämiseksi oopiumin tuotantoa varten eivät voi onnistua, koska kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta voi ainoastaan määrätä maalle pakotteita jälkikäteen, mutta asianomainen maa menettää väistämättä osan sadosta pimeille markkinoille.

Kansainvälinen kysyntä pysyy vakaana. Afganistanin hallitus ei kykene hallinnoimaan yksin oopiumisatoja. On selvää, että näissä olosuhteissa hallitus häviää taistelun huumekauppiaita vastaan. Kilpailun nostaessa oopiumin hintaa lailliset unikonviljelijät suuntaavat pimeille markkinoille. Lisäksi, mikä on erittäin tärkeää, Afganistanin hinnat eivät ole kilpailukykyiset verrattuna esimerkiksi Australiaan, jossa kilo morfiinia maksaa 56 dollaria, Intiaan, jossa sen hinta on 159 dollaria, taikka Turkkiin, jossa se maksaa 250 dollaria. Afganistanissa hinta voi olla jopa 450 dollaria kilolta.

Lääkinnällisiin tarkoituksiin käytön osalta on sanottava, että Afganistanin oopiumin käyttäminen lääkevalmisteissa lisäisi vain ylitarjontaa alan markkinoilla. Päätän puheeni pian, arvoisa puhemies. Aion vastustaa EU:n ja jäsenvaltioiden tukea unikonviljelylle Afganistanissa ainakin neljästä syystä: riittämättömät infrastruktuurit, taloudellisen kilpailukyvyn puuttuminen, valtaisa kasvu väärään suuntaan, ja lopuksi, koska opiaateista ei ole tällä hetkellä puutetta maailmanmarkkinoilla.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää Marco Cappatoa tämän työstä mietinnön laadinnassa. Mietintö merkitsi suurta haastetta, sillä se yrittää vastata yhteen nykymaailman vaikeimmista ongelmista.

Oopiumin tuotanto Afganistanissa kasvaa vuodesta toiseen. Viimeisen vuosiraportin mukaan oopiumin tuotanto on kaksinkertaistunut kahden vuoden aikana. Käytännössä Afganistanilla on nykyisin monopoliasema maailman tappavimman huumeen toimituksessa. Sen osuus opiaattien maailmanlaajuisesta tuotannosta on 93 prosenttia. Puhemiehemme kuuluu niihin, jotka uskovat Afganistanin kohtalon olevan yhteinen asiamme. Afganistanin kansan sankarillinen taistelu kylmän sodan aikakaudella edisti vapausaatteen leviämistä kaikkialle senaikaiseen maailmaan sekä rautaesiripun putoamista Euroopassa. Kunnia velvoittaa Euroopan unionin antamaan Afganistanille nyt sotilaallista, hallinnollista ja taloudellista tukea.

Se tarkoittaa myös tukea huumetuotannon torjunnalle Afganistanissa. On muistettava, että Afganistanin viljelijöiden tärkein motiivi opiaattien tuotannossa on sen tuoma taloudellinen hyöty. Tämä olisi pidettävä mielessä laatiessamme eurooppalaista tukiohjelmaa ongelman ratkaisemiseksi. Sen vuoksi haluan erityisesti kiittää Marco Cappatoa tämän tekemistä rohkeista ehdotuksista. Ne voivat hyvinkin auttaa ratkaisemaan ongelmatilanteen.

Mietinnössä ehdotetaan muun muassa tuen tarjoamista unikon lääkinnällisiin tarkoituksin viljelyä varten tieteellisen pilottihankkeen puitteissa. Näin voitaisiin tutkia tarkemmin, missä määrin lupien myöntäminen voi osallistua köyhyyden vähentämiseen, maaseudun talouden monipuolistamiseen, yleiseen kehitykseen sekä turvallisuuden parantamiseen. Lyhyesti sanottuna se ei pyri moralisoimaan, vaan varmistamaan Euroopan unionin tehokkaan panoksen Afganistanin ongelman ratkaisuun.

  Horia-Victor Toma (ALDE).- (RO) YK:n huume- ja rikosjärjestön vuonna 2007 toteuttaman Afganistanin oopiumiongelmaa koskevan tutkimuksen mukaan oopiumia tuotettiin ennätykselliset 8 200 tonnia, mikä vastaa 93 prosenttia maailmanlaajuisesta opiaattien tuotannosta. Afganistanin bruttokansantuotteesta 40 prosenttia oli siis peräisin oopiumin tuotannosta ja laittomasta kaupasta, johon osallistui kaikkiaan 2,9 miljoonaa henkeä. Tästä huolimatta vain 10 maata käyttää 80 prosenttia maailmassa laillisesti saatavilla olevista oopiumin johdannaisista, kun taas yli 150 maan sairaanhoidossa on todettu vakavia puutteita oopiumin laittoman kaupan seurauksena.

On korostettava, että laiton huumekauppa on talebanien ja terroristiryhmien tärkein rahoituslähde. Lisäksi eri heimojen poliittiset ja sotilaalliset johtajat käyttävät huumeiden hävittämiseen tai tuhoamiseen tarkoitettuja kansainvälisen yhteisön tukemia toimia omiin tarkoituksiinsa ja eliminoidakseen kilpailijat. Esitettyjen seikkojen perusteella olen vakuuttunut, että pyrittäessä oopiumin tuotannon vähentämiseen ja hillitsemiseen, strategisen ja tasapainoisen lähestymistavan olisi sisällettävä sosiaalisia ja taloudellisia vaihtoehtoja, joilla kannustettaisiin oikeusvaltion ja demokraattisten instituutioiden perustamista Afganistanissa. Tällainen toiminta voisi siis tarjota perusratkaisun terrorismin ehkäisemiseksi ja kitkemiseksi.

Arvoisa puhemies, huumeidenvastainen suunnitelma Afganistania varten, jossa pyrittäisiin hillitsemään oopiumin määrää valmistamalla siitä kipulääkkeitä ja muita johdannaisia, voisi olla yksi vaikkei ainoa vaihtoehtoinen taloudellinen ratkaisu ja keino vähentää unikonviljelyä.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää komission jäsen Benita Ferrero-Waldneria juuri kuulemamme Altenburgin poikakuoron upean esityksen johdosta. Olen todella vaikuttunut.

Käsittelen kuitenkin nyt vähemmän miellyttävää aihetta, nimittäin Cappaton mietintöä. Edelliset puhujat viittasivat itsepintaisesti 40 prosentin BKT-osuuteen, sillä tämän osuuden Afganistanin BKT:sta väitetään tulevan huumetuotannosta. Luku on yleisesti hyväksytty, mutta haluaisin korostaa, että vuosi sitten edustajamme Afganistanissa väittivät toista parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle. Heidän mukaansa BKT-osuus on vielä korkeampi, eli yli 50 prosenttia. En halua selitellä asiaa, mutta vähintään 10 prosenttia Afganistanin väestöstä elää huumetuotannosta ja -kaupasta. Olisi myös tunnustettava, että kansainvälisiin joukkoihin kuuluvia sotilaita osallistuu laittomaan kauppaan maassa komennuksella olevien amerikkalaisten rinnalla.

Pidän ehdotusta vaarallisena, vaikka myönnän tietenkin sen tarjoavan eräitä etuja. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ehdotus johtaa käytännössä huumekaupan laillistamiseen eikä lääkintäavun lisäämiseen.

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, sen toteaminen, että 92 prosenttia maailman oopiumista tuotetaan Afganistanissa, ei ole riittävää, vaan on tärkeää huomata kasvusuuntaus. YK:n huumejärjestön mukaan vuonna 2001 oopiumin viljelyala Afganistanissa oli 8 000 hehtaaria, kun vuonna 2006 se oli noussut 165 000 hehtaariin; vuonna 2001 sato oli 185 tonnia ja vuonna 2006 se oli 6 100 tonnia.

Tämä tarkoittaa tietenkin, että nykyinen strategia eli satojen tuhoaminen savustamalla ei ratkaise ongelmaa. Sillä on päinvastoin sosiaalisia seurauksia, jotka johtavat oopiumituotannon lisääntymiseen. Oopiumiunikkojen rinnalla tuhotaan muita viljelmiä, jolloin viljelijät köyhtyvät entisestään ja joutuvat huumekauppiaiden eli talebanien ja hallituksessa kaikessa turvassa istuvien sotaherrojen käsiin.

Tavoitteena on siis antaa viljelijöille ainakin ensi alkuun nykyistä vastaavaa taloudellista tukea, jolloin he voivat vapautua riippuvuudestaan huumekauppiaista. Tämä ei tietenkään ratkaise ongelmaa, mutta kukaan ei ole niin väittänytkään. Puhumme nyt rajatulla alueella suoritettavasta kokeilusta, eikä muu olisikaan mahdollista sodan repimässä maassa, jonka alueita keskenään kilpailevat ryhmät kontrolloivat. Se on kuitenkin askel eteenpäin, koska ainakin osa oopiumista ei tällöin päädy heroiiniksi vaan morfiiniksi. Uskon tämän hyödyttävän niin länsimaita kuin koko maailmaakin.

Lisäksi on uskoakseni selvennettävä sitä seikkaa, että morfiinin tuotannosta on säädetty jo ennestään. En ole tietoinen, arvoisa komission jäsen, vastaavista ongelmista Intiassa ja Turkissa, mutta mikäli näin on, sääntely on tarpeen. Käsiteltävänä olevassa mietinnössä suunnitellaan kuitenkin sääntelyn uskomista kansainvälisille elimille, ei Afganistanissa kokonaisuudessaan, mitä ei toistaiseksi voida ajatella, vaan hyvin rajoitetulla alueella.

Kansainväliset lääketieteelliset järjestöt ovat lisäksi sanoneet selvästi, että morfiinia tarvitaan edelleen paitsi eteläisellä pallonpuoliskolla, paradoksaalisesti myös pohjoisessa. Myynnissä on tietenkin noudatettava virallisia hintoja, mutta morfiini on kipulääke ja mielestäni kaikilla, myös afrikkalaisilla ja köyhillä, on oikeus siihen. Kustannuksista puheen ollen, tällaiset toimet ja morfiinin hinnan sääntely tulevat epäilemättä halvemmaksi kuin satojen tuhoaminen nykyisin menetelmin, mikä ei johda tuloksiin.

Lopuksi, iloitsen siitä, että käyty keskustelu on ollut pragmaattista, eikä huumeiden vapauttamisen tai laillistamisen ja niiden kieltämisen kannattajien välistä riitelyä. Pyrimme pragmaattisiin käytännön toimiin auttaaksemme tätä osaa Afganistanin väestöstä.

  Charles Tannock (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, on tärkeää varmistaa oopiumin johdannaisten kuten diamorfiinin (tunnetaan myös heroiinina) saatavuus lääkinnällisiin tarkoituksiin ja etenkin kivunlievitykseen, mutta unikonviljely tuottaa 20–40prosenttia Taleban-terroristien varoista ja sallii heidän siis surmata Naton sotilaita. Afganistanin oopiumituotanto on valitettavasti kasvanut tänä vuonna 34prosentilla ja sen osuus maailmanlaajuisesta tuotannosta on yli 90prosenttia.

Kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan joukot johtavat taistelua Talebania vastaan Naton johtamien kansainvälisten turvajoukkojen (ISAF) puitteissa. Heillä ei ole valtuuksia tai inhimillisiä resursseja valvoa laajamittaista lääkinnällistä unikonviljelyä taikka edes tuhota viljelmiä. Heillä on aivan tarpeeksi tehtävää luoteja väistellessään, ilman että heistä tehdään vielä osa-aikaisia puutarhureita.

Koska olen lääkäri, suhtaudun kuitenkin jossain määrin suopeasti British Medical Associationin esittämiin perusteluihin. Yhdistyneen kuningaskunnan lääkäriseura kannattaa unikonviljelyä tiukasti valvotuissa olosuhteissa kipulääkkeiden saatavuuden takaamiseksi. Kollegani Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa, Tobias Ellwood, on työskennellyt kovasti laatiakseen kuusivuotissuunnitelman, jonka puitteissa Afganistanin unikkosadot voitaisiin vähitellen korvata myytävillä sadoilla ja oopiumituotanto suunnata lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Näin ollen meidän olisi ainakin harkittava ajatusta erittäin rajoitetun lupajärjestelmän perustamisesta pilottihankkeen puitteissa, unohtamatta kuitenkaan sitä vaaraa, että Taleban saattaisi hyödyntää sitä laittomiin tarkoituksiin. Kokeilu on välttämätöntä rajata hyvin pienelle alueelle. Sen onnistuminen edellyttää monien kumppanijärjestöjen tukea. Emme missään tapauksessa voi siirtää tätä tehtävää varten urheita joukkojamme heidän ensiarvoisen tärkeästä tehtävästään eli terrorismin torjunnasta, mutta hankkeella voisi loppujen lopuksi olla myönteisiä vaikutuksia kaikilla aloilla.

Antaessaan tukea Afganistanille EU:n on koordinoitava infrastruktuurien kehittämiseen ja korruption torjuntaan tähtäävää toimintaa huomattavasti nykyistä paremmin; muutoin Taleban voittaa taistelun, sillä onnistumme töin tuskin pitämään heidät aisoissa maan eteläosassa.

Länsimaiden on herättävä Afganistanin todellisuuteen. Kansainväliset elimet eivät koordinoi toimiaan asianmukaisesti. Afganistanin hallituksessa rehottavan korruption vuoksi maakunnat ovat menettämässä malttinsa Kabulissa istuvan presidentti Karzain hallituksen suhteen.

Nykyinen keskitetty hallintomalli ei vastaa etunäkökohtien ja etnisten ryhmien moninaisuutta maassa, jossa ei perinteisesti ole ollut vahvaa keskushallintoa. Maakunnat eivät nykyisin saa lainkaan operatiivista rahoitusta sellaisia tavoitteita varten, jotka eroavat Kabulin päättäjien päämääristä. Minkäänlaista pitkän aikavälin taloudellista suunnitelmaa ei ole runsaiden vesivarojen valjastamiseksi, ja niinpä 92prosenttia niistä valuu pois maasta, mikä on häpeällistä ja naurettavaa. Patojen ja kastelujärjestelmien rakentaminen mahdollistaisi hedelmien ja vihannesten viljelyn teollisessa mittakaavassa.

Afganistan tunnettiin aikanaan granaattiomenoistaan, jotka ovat nykyään suosittuja terveysruokateollisuudessa. Kaivatun rautatiejärjestelmän rakentaminen auttaisi tällaisten tuotteiden vientiä kansainvälisille markkinoille.

Jos maa aiotaan pelastaa poliittiselta ja taloudelliselta katastrofilta, vielä paljon on tehtävä pikaisesti, arvoisa komission jäsen.

  Richard Howitt (PSE).- (EN)Arvoisa puhemies, olen pitkään vastustanut savustuksen käyttämistä huumeiden hävittämisessä, sillä se ei ole tehokasta saatikka tuottoisaa, ja sillä on aina haitallisia sivuvaikutuksia ihmisten terveydelle. Pahoittelen siksi sitä, että mietinnössä tämä näkemys kytketään mielestäni vääriin pyrkimyksiin laillisen oopiumin tuotannon kannustamiseksi Afganistanissa. Mietinnössä lainataan Senlis Council -järjestön raporttia, jossa esitetään unikosta olevan pulaa maailmanlaajuisesti, mutta se on pelkkää hölynpölyä. Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta on osoittanut, että maailmanlaajuiset lailliset opiaattivarastot vastaavat kahden vuoden kysyntää, kun taas maailman suurin morfiinin tuottaja, Lontoossa päämajaansa pitävä Johnson Matthey, on vahvistanut maailmanlaajuisen ylijäämän olevan yli 250tonnia.

Komission jäsen on oikeassa sanoessaan, että Afganistanin olosuhteet eivät sallisi viljelijöiden hyötyä toiminnasta. Tämä on vain yksi monista päätöslauselmaluonnoksen virheellisistä olettamuksista. Oopiumiunikkoviljelmien osuus viljelysmaista on alle neljä prosenttia. Laillinen viljely ei korvaisi laitonta, vaan se vain täydentäisi sitä. Riippumattoman Asia Foundationin tutkimuksen mukaan 80 prosenttia Afganistanin kansalaisista vastustaa huumekauppaa. Afganistanin hallitus on sitä vastaan, ja presidentti Karzai on sanonut oopiumia ihmiskunnan viholliseksi. Vain joitakin viikkoja ennen unikon kylvöaikaa tämä lähettäisi täysin väärän poliittisen viestin.

Kunnioitan luonnollisesti esittelijää, mutta pelkään pahoin, että parlamentti jakautuu kahtia tämän kysymyksen suhteen. ”Unikosta lääkettä” on houkutteleva ilmaisu, mutta todellisuus on, että oopiumi rahoittaa väkivaltaa ja turvattomuutta Afganistanissa. Osuvampi sanonta olisikin ”unikosta korruptiota ja terrorismia”.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ilmaista tukeni tälle ehdotukselle Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa. Haluan myös ylistää esittelijän rohkeutta. Laittoman huumekaupan torjunta on nykypäivän tärkeimpiä maailmanlaajuisia haasteita. Euroopan unionin olisi pyrittävä toimillaan hillitsemään yhtäältä tehokkaasti huumeiden tuotantoa ja vähentämään niiden määrää, ja toisaalta parantamaan kipulääkkeiden saatavuutta ja laskemaan niiden hintoja.

Ehdotettu oopiumin tuotannon laillistaminen kansainvälisen lääketeollisuuden tarpeiden kattamiseksi voisi hyvinkin olla hyödyksi edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Turkin ja Australian esimerkkiä seuraten Afganistanille voitaisiin myöntää lupa unikonviljelyyn hyödyllisten kipulääkkeiden kuten morfiinin ja kodeiinin valmistamista varten. Mahdollisessa lupamenettelyssä on kuitenkin huomioitava Afganistanin erityisolosuhteet.

Afganistan on maailman suurin opiaattien valmistuksessa käytettävän raaka-aineen tuottaja. Oopiumin tuotannosta ja kaupasta on tullut Afganistanissa tärkeä tekijä BKT:n kasvulle, rajat ylittävän kaupan perusta ja viljelijöiden tärkein tulonlähde, ja valtaosalle väestöstä se on ainoa mahdollisuus saada maata, työtä ja luottoa. Unikonviljelyn laillistaminen Afganistanissa on mielekästä vain oikeiden olosuhteiden vallitessa. Turvallisuutta on parannettava ja maan on oltava poliittisesti vakaa, jotta kansalliset viranomaiset voivat taata oopiumin tuotantoprosessin tehokkaan valvonnan. Se edellyttää toimivaa demokratiaa ja valtionlainojen tarjoamista viljelijöille. Taloudellisen toiminnan harjoittamista olisi myös säänneltävä.

  Inger Segelström (PSE).- (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Marco Cappatoa mielenkiintoisesta mietinnöstä. Vastaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa huumeohjelman pitkän aikavälin talousarviosta. Pyrimme valiokunnassa käytännönläheisyyteen pohtiessamme, kuinka EU voi vähentää huumausaineiden haitallista käyttöä ja tuotantoa. Afganistania koskeva keskustelu on siten ratkaisevan tärkeä, sillä se tuottaa valtaosan eli 93prosenttia heroiinista, joka tappaa nuoria kaduillamme. Jos oopiumin tuotanto lääkinnällisiä tarkoituksia varten sallii järjestää joidenkin viljelijöiden tuotannon valvonnan EU:n ja YK:n alaisuudessa, sanokaamme hankkeelle kyllä. Se on näkemykseni asiasta, vaikka olen kotoisin Ruotsista, jolla on erittäin tiukka huumeiden vastainen ohjelma ja huumepolitiikka. En valitettavasti usko sen riittävän, vaan meidän on tietenkin tutkittava myös muita mahdollisuuksia, kuten energiantuotantoa. Viljelijät tarvitsevat kuitenkin työtä ja elantoa, ja meidän Euroopan parlamentissa on kannettava vastuuta asiasta ja vaadittava tehokkaampia toimia. Aiomme korvata 40prosentin BKT-osuutta vastaavan tuotannon, ja meidän on kannettava vastuumme siitä! Olen kuitenkin eri mieltä 1kohdan aalakohdasta, jossa neuvostoa suositetaan vastustamaan savustuksen käyttämistä unikon hävittämiseen. Myös tällaisia toimia on harkittava tehdäksemme lopun nykyisestä pattitilanteesta, jossa mitään ei tapahdu. Lopuksi sananen ylituotannosta. Se ei tarkoita, että kipulääkkeiden tarve maailman köyhimpien, naisten ja lasten keskuudessa on kasvanut. He käyttävät hyvin vähän kipulääkkeitä meihin EU:n kansalaisiin verrattuna. Katsokaamme siis tilannetta globaalista näkökulmasta, jotta EU ja YK yhdessä Afganistanin kanssa voisivat löytää rakentavia ratkaisuja rauhan ja demokratian tukemiseksi sekä terrorismin ja huumeiden torjumiseksi. Kiitos.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa sanasen sekä kysyntä- että tarjontapuolesta.

Kysyntäpuolen osalta Salvatore Tatarella, joka ei ole enää istuntosalissa, sekä Richard Howitt puhuivat ylituotannon ongelmasta: oopiumia on nykyisin saatavilla enemmän kuin on tarpeen opiaattien valmistamiseksi. Tämä on totta, mutta vain kysynnän nykyisen tason osalta.

Mietinnön tarkoituksena on potentiaalisen kysynnän kattaminen. Maailman väestöstä noin 80prosentilla ei ole käytettävissään lainkaan kipulääkkeitä edes yleisimpiä toimenpiteitä tai amputointeja ja syöpäpotilaiden kivunlievitystä varten. Mietinnössä on kyse nimenomaan tästä, ja kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta on osittain vastuussa globaalin toimintasuunnitelman puuttumisesta kipulääkkeiden tuotannon edistämiseksi.

Tarjontapuolen osalta otan vapauden sanoa komission jäsenelle, että ehdotettu pilottihanke maksaisi tietenkin rahaa veronmaksajien varoista. Tämä on totta, mutta myös nykyinen politiikka maksaa valtavasti veronmaksajille.

Ongelmanasettelu on hyvin yksinkertainen. Pyydämme teitä tutkimaan, onko vaikeampaa ja kalliimpaa kitkeä pakolla viljelmät yhdeltä alueelta, jolta ne siirtyvät todennäköisesti heti viereisille pelloille, vaiko ostaa sato ja jalostaa se paikan päällä kansainvälisen yhteisön valvonnassa, jolloin sitä ei voida käyttää heroiinin valmistamiseen, vaan se muunnetaan saman tien lääkkeiksi. Uskon toisen vaihtoehdon tulevan halvemmaksi myös Euroopan kansalaisille ja veronmaksajille.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, keskustelu oli erittäin kiinnostava. Vielä kerran, arvostan Marco Cappaton rohkeata ideaa. Mutta jälleen kerran, sallikaa minun myös perustella kantaani: kyllä, on totta, ettei strategiamme ole vielä tuottanut tulosta. Mutta kuten aiemmin sanoin, kyse ei ole vain huumestrategiasta, vaan tilanne on valtavan monimutkainen. Olemme nyt konfliktin jälkeisessä tilanteessa, ja kaikki toimijat ovat tietenkin paikan päällä: Nato, Euroopan unioni ja YK. New Yorkissa järjestetyissä kokouksissa käsiteltiin nimenomaan tätä kysymystä.

Haluaisin nyt palata huumekysymykseen. Ongelmia on todellakin sekä kysyntä- että tarjontapuolella. Kysyntäpuolella ei kansainvälisen huumausainevalvontalautakunnan mukaan ole tällä hetkellä tarvetta suuremmalle määrälle laillista oopiumia lääkinnällisiin tarkoituksiin. Maailmanlaajuinen kysyntä voidaan nykyisellään kattaa täysimääräisesti, ja Turkki ja Intia joutuivat vähentämään tuotantoaan vuosina 2005 ja 2006. Varastot ovat niin suuret, että ne riittäisivät maailmanlaajuisesti kahdeksi vuodeksi. Tämä on ensimmäinen seikka. Ymmärrän kyllä, ettei ihmisillä muualla maailmassa ole ehkä edes mahdollisuutta lääkintään ilman kivunpoistoa. Ymmärrän tämän, mutta irrotatte kysymyksen asiayhteydestään. Tällainen on tämän päivän todellisuus.

Tarkastelkaamme myös mittasuhteita tarjontapuolella. Kuten on sanottu, Afganistan tuottaa eniten oopiumia ja huumeita maailmassa, 8 200 tonnia. Vaikka laillinen tuotanto sallittaisiin, vain todella pienen määrän tuottaminen olisi mahdollista. Joten vaikka se olisi mahdollista, se vastaisi luullakseni vain viiden tonnin oopiumituotantoa. Verrattuna 8 200 tonniin, viisi tonnia ei ole mitään! Näette siis, ettei tarjontapuolella sen paremmin kuin kysyntäpuolellakaan ole todellista tasapainoa.

Irrallaan tästä monimutkaisesta tilanteesta pidän ideaanne rohkeana, ja olen yhtä mieltä kanssanne. Mutta se ei mielestäni olisi tässä vaiheessa hyödyllistä Afganistanissa. Uskon sitä vastoin, että meidän olisi yhdistettävä strategiassamme Afganistanin pitkän tähtäimen kehityksen tukeminen, vaihtoehtojen tarjoaminen viljelijöille unikonviljelyn sijaan sekä parempi hallintotapa. Painopisteenä on siis oikeus- ja poliisijärjestelmä, joita pyrimme vahvistamaan ja johon tähtäävät toimet olemme jo aloittaneet.

Olemme myös olleet eturintamassa maaseutuväestön toimeentuloa koskevan kysymyksen käsittelyssä ja laillisen työn kannustamisessa. Euroopan komissio tukee siksi myös Afganistanin hallituksen kansallista huumausaineiden valvontastrategiaa tarjonnan sääntelyyn ja kysynnän vähentämiseen tähtäävien aloitteiden sekä hallinnon tehostamisen välityksellä. Olemme esimerkiksi tukeneet lain ja järjestyksen erityisrahastoa (LOFTA) tähän mennessä 135 miljoonan euron edestä ja seuraavien kahden vuoden aikana on määrä antaa vielä 70 miljoonaa euroa.

On kuitenkin myös sanottava, koska olemme keskittyneet maaseudun kehitykseen, terveydenhuoltoon ja oikeusjärjestelmään sekä oikeus- ja poliisilaitoksen uudistuksen edistämiseen ja vaihtoehtoiseen tuotantoon, etteivät Euroopan unioni ja Euroopan komissio voi tehdä Afganistanissa kaikkea yksin. Haluan sanoa tämän arvoisalle parlamentin jäsenelle Charles Tannockille, sillä hänen huomautuksensa koskevat ymmärtääkseni vain Euroopan komissiota ja Euroopan unionia, vaikka asiaan liittyy monia muita tärkeitä toimijoita. Uskon, että meidän kaikkien on tehostettava toimintaamme. Pyrimme siihen erittäin koordinoidun strategian avulla, jonka puitteissa torjutaan yhtäältä huumeita. Mutta jälleen kerran, luulen sen olevan ehkä vielä liian aikaista.

  Puhemies. – (FR)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007.