Hakemisto 
Puheenvuorot
PDF 1723k
Keskiviikko 24. lokakuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja
 3. Kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja
 4. Euroopan unionin ja Turkin väliset suhteet (keskustelu)
 5. EU:n ja Venäjän huippukokous (keskustelu)
 6. Puhemiehen julkilausuma: ks. pöytäkirja
 7. Tervetulotoivotukset
 8. Äänestykset
  8.1. Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksianto jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (äänestys)
  8.2. EY:n ja Bosnia ja Hertsegovinan välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  8.3. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä (äänestys)
  8.4. EY:n ja Serbian välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  8.5. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Serbian välillä (äänestys)
  8.6. EY:n ja Montenegron välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  8.7. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Montenegron välillä (äänestys)
  8.8. EY:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  8.9. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä (äänestys)
  8.10. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Albanian välillä (äänestys)
  8.11. Gian Paolo Gobbon parlamentaarinen koskemattomuus (äänestys)
  8.12. EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottaminen (äänestys)
  8.13. Lisätalousarvio nro 6/2007 (äänestys)
  8.14. Pöytäkirja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen (TRIPS) muuttamisesta (äänestys)
  8.15. Sanatarkat istuntoselostukset (työjärjestyksen 173 artiklan muuttaminen) (äänestys)
  8.16. Eurooppalainen tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta (äänestys)
  8.17. Yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalainen neuvoa-antava komitea (äänestys)
  8.18. Tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi (äänestys)
  8.19. Paristot ja akut sekä käytetyt paristot ja akut (komissiolle siirretty täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  8.20. Schengenin tietojärjestelmän (SIS) tietoliikenneinfrastruktuuri (asetus) (äänestys)
  8.21. Bulgarian ja Romanian liittyminen 18. joulukuuta 2007 tehtyyn yleissopimukseen tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä (äänestys)
  8.22. Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia (äänestys)
  8.23. Konventionaaliset energianlähteet ja energiateknologia (äänestys)
  8.24. Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (äänestys)
  8.25. Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa (äänestys)
  8.26. Vihreä kirja ”Tavoitteena savuton Eurooppa: Euroopan toimintavaihtoehdot” (äänestys)
  8.27. Euroopan unionin ja Turkin väliset suhteet (äänestys)
 9. Äänestysselitykset
 10. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 11. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 12. Euroopan unionin ja Serbian suhteet (keskustelu)
 13. EU:n ja Afrikan suhteiden nykytila (keskustelu)
 14. Kansainvälinen sopimus rypälepommien kieltämisestä (keskustelu)
 15. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)
 16. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja
 17. Oopiumin tuotanto lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (keskustelu)
 18. Vihreä kirja tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (keskustelu)
 19. Ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistusten määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustaminen ja valvonta - Vapausrangaistuksen tai vapaudenmenetyksen määräämisen tunnustaminen ja täytäntöönpano (keskustelu)
 20. Tilastointiin tarkoitettujen yritysrekisterien laatiminen (keskustelu)
 21. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja
 22. Istunnon päättäminen


  

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 9.00.)

 

2. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja

3. Kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

4. Euroopan unionin ja Turkin väliset suhteet (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies.(DE)Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Euroopan unionin ja Turkin välisistä suhteista.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio haluaa aluksi kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti Ria Oomen-Ruijtenia EU:n ja Turkin välisiä suhteita koskevasta päätöslauselmaesityksestä.

Puheenjohtajavaltio antaa tunnustusta parlamentin aktiiviselle osallistumiselle laajentumisprosessiin, sillä se antaa rakentavan panoksen laajentumiskeskusteluun yleensä ja Turkin liittymisprosessiin erityisesti. Jokainen keskustelu tarjoaa epäilemättä hyödyllisen tilaisuuden tiedottaa Turkin liittymisprosessista, sitouttaa jäsenvaltioiden ja Turkin kansalaiset tähän prosessiin ja tukea Turkin hallitusta jäsenyyteen johtavalla tiellä.

Voin vakuuttaa teille, että kiinnitämme erityistä huomiota Euroopan parlamentin näkemyksiin. Komission on määrä esittää muutaman päivän päästä määräaikainen edistymiskertomuksensa Turkin liittymisprosessista. Neuvosto tarkastelee ja arvioi kertomusta huolellisesti.

Sitä odottaessa haluaisin mainita lyhyesti joitakin Turkin liittymisneuvottelujen nykytilanteeseen liittyviä seikkoja. Katsomme Turkissa hiljattain järjestettyjen vaalien osoittaneen Turkin kansan kaipaavan demokratiaa, poliittista ja taloudellista vakautta sekä edistystä.

Pidämme lisäksi myönteisinä vaalijärjestelyjä, korkeaa osallistumisprosenttia sekä Turkin uuden parlamentin entistä parempaa edustavuutta. Puheenjohtajavaltio jakaa parlamentin näkemyksen ja huolet Turkin uudistusprosessin suhteen. Uskomme, että uuden hallituksen legitimiteetti on entistä suurempi ja sillä on selkeä mandaatti, joka mahdollistaa ratkaisevat edistysaskeleet Turkin uudistusprosessin eteenpäin viemisessä ja laajentamisessa.

Uuden hallituksen on ehdottomasti annettava uutta pontta uudistuksille ja niiden täytäntöönpanolle keskittymällä keskeisimpiin alueisiin. Liittymiskumppanuuden ja etenkin sen lyhyen aikavälin tavoitteiden täytäntöönpano on tässä suhteessa erittäin tärkeää. Muistutan, että liittymiskumppanuutta on tarkistettava tulevien kuukausien aikana. Tässä yhteydessä haluaisin korostaa myös, että Turkin uusi perustuslaki edellyttää laajaa kuulemista ja kansallista konsensusta.

Jaamme näkemyksenne uudistusten tärkeydestä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien keskeisellä alalla. Konkreettinen edistyminen edelleen on olennaista etenkin ilmaisunvapauden, uskonnonvapauden, kulttuuristen oikeuksien ja naisten oikeuksien alalla, samoin kuin kidutuksen ja huonon kohtelun torjunnan tehostaminen. Useimmat näistä kysymyksistä on määritelty liittymiskumppanuudessa ensisijaisiksi lyhyen aikavälin tavoitteiksi, jotka Turkin on saavutettava.

Pahoittelemme erityisesti puutteellista edistymistä ilmaisunvapauden suhteen huolimatta asiasta käydystä laajasta julkisesta keskustelusta, ja olemme huolissamme kansallismielisyyden lisääntymisestä, joka johtaa itsesensuuriin. Uskomme vankkumattomasti, että Turkin rikoslain 301 pykälä ja eräät muut epäselvästi muotoillut pykälät on kumottava tai niitä on muutettava perusteellisesti ilmaisunvapauden takaamiseksi. Tämän alan edistys on keskeistä liittymisneuvottelujen yleiselle etenemiselle.

Konkreettinen edistyminen uskonnonvapauden alalla on pakottavan tärkeää erityisesti aiemmin tänä vuonna koettujen traagisten tapahtumien jälkeen. Jo pitkään on odotettu sellaista lainsäädäntöä, jossa käsitellään kattavasti kaikkia muiden kuin muslimiyhteisöjen kohtaamia ongelmia, kuten niiden laillista asemaa, omaisuuden rekisteröintiä ja papiston koulutusta, ja jolla taataan eurooppalaisten normien mukainen uskonnollinen moniarvoisuus.

Säätiölaki voisi olla tältä osin myönteinen ensiaskel ja sitä aiotaan arvioida huolellisesti, kunhan se on hyväksytty ja pantu täytäntöön. Korkeimman oikeuden tuore päätös, joka koskee ekumeenista patriarkaattia, on myös huolenaihe.

Jaamme näkemyksenne siviiliyhteiskunnan ja armeijan välisistä suhteista. Viimeaikaiset varsinkin ennen vaalikampanjaa ja sen aikana koetut tapahtumat osoittavat tarpeen edistyä tällä alalla, jotta asevoimilla ei olisi enää poliittista vaikutusvaltaa.

EU:n jäsenvaltioiden käytäntöjen mukainen asevoimien demokraattinen valvonta siviilihallinnon toimesta on varmistettava.

Maan kaakkoisosan tilannetta ajatellen, tuomitsimme jyrkästi Sirnakin maakunnassa hiljattain tehdyn terrori-iskun. Olemme tuominneet myös muut Turkissa tehdyt terroriteot ja aiomme tehdä niin jatkossakin. Terroritoimet eivät ole oikeutettuja missään olosuhteissa. Toistamme olevamme tässä asiassa solidaarisia Turkin kansan kanssa. Terrorismi ei kuitenkaan saisi saada meitä unohtamaan pakottavaa tarvetta laatia ja toteuttaa pikaisesti kattava strategia, jolla taataan kaakkoisosan taloudellinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kehitys. Kyse on monimutkaisesta asiasta, jota seuraamme tiiviisti osana jatkuvaa uudistusprosessia.

Kööpenhaminan poliittisten kriteerien noudattamisen lisäksi Turkin edistymistä liittymisvalmisteluissa mitataan suhteessa neuvottelukehyksessä selkeästi määriteltyihin vaatimuksiin. Viime joulukuisen neuvoston päätöksen mukaisesti tässä yhteydessä seurataan ja arvioidaan edistymistä 21. syyskuuta 2005 annetussa julkilausumassa käsitellyillä aloilla ja etenkin Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjan täysimääräistä ja syrjimätöntä täytäntöönpanoa. Tässä asiassa ei valitettavasti ole vielä edistytty.

Korostaisin myös, että kaikkien jäsenvaltioiden tunnustaminen on välttämätön osa liittymisprosessia, josta syystä on olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni normalisoi Turkin ja kaikkien jäsenvaltioiden väliset suhteet mahdollisimman pikaisesti.

Unionin normien ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamisen edellyttämä työ on vaativa, ja siihen tarvitaan jatkuvaa ponnistelua ja määrätietoisuutta. Koemme Turkin liittymisprosessin erityisen tärkeäksi ja voin vakuuttaa teille, että myös puheenjohtajavaltio Portugali tekee kaikkensa neuvottelujen edistämiseksi.

Annetut sitoumukset on täytettävä. Uudistusprosessin tukeminen ja nykyisten velvoitteiden täyttäminen edistää Turkin liittymisprosessia, josta hyötyvät ennen kaikkea kaikki Turkin kansalaiset. Liittymisprosessin eteneminen riippuu kuitenkin pohjimmiltaan ensi sijassa Turkin aikaansaannoksista.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella Ria Oomen-Ruijtenia tämän laatiman perusteellisen mietinnön johdosta sekä vaativan mutta oikeudenmukaisen luonnoksen esittämisestä.

Aiemmin tänä vuonna Turkki kävi läpi erittäin vaikean vaiheen, jota leimasivat vakava perustuslaillinen kriisi ja suuret poliittiset jännitteet. Haasteista huolimatta Turkki järjesti kaikkia demokratian periaatteita noudattaneet parlamentti- ja presidentinvaalit, joiden osallistumisprosentti oli varsin korkea.

Demokratia sai näin viimeisen sanan. Turkin poliittinen monimuotoisuus on laajalti edustettuna uudessa parlamentissa, ja kuten Manuel Lobo Antunes sanoikin, uuden hallituksen työskentelyä helpottavat vankan enemmistön tuki ja laaja-alainen julkinen kannatus. Tie eteenpäin on siis viitoitettu tältä osin. Nyt on aika antaa uutta potkua uudistusprosessille.

Komissio kannattaa päätöslauselmaesityksen lähestymistapaa, jonka puitteissa pyritään tunnistamaan haasteet ja kannustamaan Turkkia vastaamaan näihin poliittisiin haasteisiin. Tämä tarkoittaa Turkin uuden hallituksen tukemista uudistuspyrkimysten vahvistamisessa, sekä sen kannustamista toteuttamaan sitoumukset pikaisesti käytännössä. Sama koskee niin uudistusprosessia kuin Ankaran pöytäkirjaakin.

Komissio pitää myönteisenä, että hallitus on asettanut asialistallaan ensimmäiseksi perustuslakiuudistuksen, joka tähtää demokratian lujittamiseen ja perusvapauksien laajentamiseen. Sen seurauksena ei kuitenkaan tulisi lykätä nyt kiireellisesti tarvittavia uudistuksia, joita ovat esimerkiksi Turkin rikoslain häpeällisen 301 pykälän ja muiden ilmaisunvapautta koskevien pykälien muuttaminen tai säätiölain hyväksyminen uskonnonvapauden takaamiseksi.

On ponnisteltava edelleen myös demokratian valta-aseman takaamiseksi armeijan ja siviiliyhteiskunnan välisissä suhteissa, naisten ja lasten oikeuksien sekä ammattiyhdistysoikeuksien suojelemiseksi, oikeusjärjestelmän parantamiseksi ja korruption torjunnan tehostamiseksi.

Haluaisin sanoa pari sanaa viimeaikaisista tapahtumista ja nykytilanteesta, jota seuraamme tiiviissä yhteistyössä puheenjohtajavaltion ja Javier Solanan kanssa, ja jota koskevat parlamentin kannat on otettu asianmukaisesti huomioon. EU:n terroristijärjestöjen luetteloon kuuluva PKK tekee jatkuvasti terrori-iskuja Turkkiin rajan ylitse. Euroopan unioni tuomitsee kaikenlaiset terrori-iskut ja ymmärtää Turkin tarpeen suojella kansalaisiaan.

Sekä EU että Turkki ovat sitoutuneet Irakin itsenäisyyden, täysivaltaisuuden, yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseen. Kehotamme painokkaasti Turkkia ja Irakia vastaamaan ongelmiin lisäämällä toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen. Turkin ja Irakin tuore kahdenvälinen sopimus terrorismin torjunnasta luo pohjan yhteistyölle.

Turkin viranomaiset pyrkivät ymmärrettävästi saamaan mukaan ponnisteluihinsa Yhdysvallat sekä Irakin viranomaiset ja maan kurdiviranomaiset, ja edistyksestä onkin nähty viime aikoina joitakin merkkejä. Parlamentin viime viikolla hyväksymä päätöslauselma olisi nähtävä osana samaa yleistä poliittista strategiaa.

Mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin on osoittautunut olennaiseksi kannustimeksi uudistuksille Turkissa. Laajentumispolitiikan perusperiaatteena on ehdollisuus, jonka mukaisesti liittymisneuvottelujen edistyminen riippuu uudistusten täytäntöönpanosta paikan päällä.

Kuitenkin mikäli aiomme hyödyntää tätä periaatetta tehokkaasti saadaksemme poliittista vipuvoimaa uudistusten kannustamiseksi, myös Euroopan unionin on noudatettava sitoumuksiaan. Meidän on pidettävä sanamme – pacta sunt servanda,sopimukset on pidettävä.

Kaikki jäsenvaltiot tukevat edelleen Turkin kanssa käytäviä liittymisneuvotteluja ja unionin uskottavuuden kannalta on olennaista jatkaa prosessia 3. lokakuuta 2005 sovitun neuvottelukehyksen ja 11. joulukuuta 2006 annetun neuvoston päätöksen mukaisesti. Nämä päätökset tehtiin yksimielisesti kaikkien 27 jäsenvaltion kesken.

Uudet luvut olisi siksi avattava neuvottelulle heti kun tekniset valmistelut on saatu päätökseen. Tulevina viikkoina voitaisiin avata ainakin kahta lukua eli kuluttajansuojaa ja terveydensuojelua sekä Euroopan laajuisia verkostoja koskevat neuvottelut. Kannustamme lisäksi Turkkia ponnistelemaan täyttääkseen aiemmin määritellyt, 13 muun luvun avaamiseksi tarpeelliset kriteerit.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, voitte olla varmoja, että panoksenne huomioidaan asianmukaisesti tulevassa Turkkia koskevassa edistymiskertomuksessa, jonka komissio hyväksyy 6. marraskuuta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän neuvostoa ja komissiota ystävällisistä sanoista. Tämänpäiväinen keskustelu ja kohta hyväksyttävä päätöslauselma on kohdistettu ensi sijassa komissiolle, koska haluamme antaa panoksemme edistymiskertomukseen.

Ne on kuitenkin tarkoitettu myös neuvostolle, joka kokoontuu jälleen joulukuussa edistymiskertomuksen tiimoilta. Mihin päätöslauselma, tämä teksti siis tähtää? Kuvailemme siinä tapahtunutta edistystä ja aikaansaatuja sopimuksia. Kerromme myös Turkin antaman sitoumuksen edistymisestä.

Päätöslauselma on siis yhteenveto saavutuksista, mutta se sisältää myös monenlaisia vielä saavuttamattomia tavoitteita. Arvoisa puhemies, tekstiin sisältyvät myös Turkin hallitukselle asettamamme odotukset, sillä nyt on tilaisuus antaa uusi sysäys uudistusprosessille.

Kolmas seikka, jonka haluan mainita, on pyrkimyksemme Turkin kanssa käytävän keskustelun syventämiseen ja laajentamiseen. Pyydän siksi kiinnittämään huomiota sellaisiin kysymyksiin kuin sosiaalinen koheesio, logistiikka, liikenne ja energia.

Sananvapaus ja uskonnonvapaus ovat oikeutetusti tärkeällä sijalla tekstissä. Uusi perustuslaki ei saisi olla tekosyy, jonka varjolla viivytettäisiin etenkin 301 pykälää koskevien tarpeellisten uudistusten toteutusta.

Haluaisin myös viitata naapurimaiden välisiin suhteisiin. Hyvät naapuruussuhteet ovat ehdottoman välttämättömiä. Turkin ja Armenian osalta se tarkoittaa rajojen avaamista. Kaikenlaiset kauppasulut on poistettava. Lopuksi haluaisin vielä huomauttaa, että kansalla, joka ei tunnusta menneisyyttään, ei ole tulevaisuutta. Pyydän siksi myös komissiota tukemaan Turkkia ja Armeniaa tässä asiassa.

Arvoisa puhemies, en voi puhua enää Kurdistanin työväenpuolueesta, sillä parlamentin työjärjestys ei anna siihen riittävästi aikaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin onnitella Ria Oomen-Ruijtenia tästä mainiosta mietinnöstä ja kiittää häntä erinomaisesta yhteistyöstä.

Mietintöön sisältyy monenlaisia viestejä, jotka olen välittänyt Turkin viranomaisille vieraillessani maassa Martin Schulzin kanssa. Ensinnäkin, uudistuksia on paitsi jatkettava myös vauhditettava. Komission jäsen mainitsi jo Turkin rikoslain 301 pykälän ja muita uudistuksia, joilla taataan täysi ja todellinen ilmaisunvapaus ja näkemysten moninaisuus Turkissa. Sama koskee tietenkin myös uskonnonvapautta ja monia muita kysymyksiä, joita kollegani käsittelevät myöhemmin. Uudistusprosessia on vauhditettava.

Toisekseen viittaan kurdikysymykseen, jonka osalta haluaisin tehdä kantani selväksi. Monien vuosien, jopa vuosikymmenten ajan olen yrittänyt tehdä oman osani kurdikysymyksen ratkaisemiseksi, ja olemme nyt vaiheessa, jossa kurdikysymyksen poliittinen ja parlamentaarinen ratkaisu ja väkivallan hylkääminen on mahdollista. Siksi en ymmärrä, miksi PKK jatkaa terrorismia. Ymmärrän sen siten, että PKK ei toivo rauhanomaista ratkaisua, kuten eivät ehkä eräät henkilöt armeijassakaan.

Meidän olisi kuitenkin annettava selvä merkki siitä, että haluamme löytää rauhanomaisen ratkaisun, kuten myös Irak. Tavatessamme presidentti Talabanin edustajan Ankarassa myös hän teki hyvin selväksi, että he toivovat poliittista ratkaisua PKK:n jatkuvan terrorismin sijasta. Toivoisin Kurdistanin aluehallinnon edustajien ottavan vaarin viestistä, että PKK:n terrorismin jatkuminen vahingoittaa Turkin lisäksi myös Irakia.

Tästä syystä yhdyn Euroopan parlamentin sosialistiryhmän rinnalla pyyntöön, että Turkki ja Irak yhdistäisivät voimansa ja tekisivät rauhanomaista yhteistyötä Kurdistanin aluehallinnon kanssa pannakseen pisteen terrorismille. Turkin on lisäksi tehtävä myönnytyksiä maansa kurdiväestölle, jotta nämä voisivat viihtyä Turkissa ja pitää sitä kotinaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin myös esittää aluksi kiitokseni esittelijälle Ria Oomen-Ruijtenille, samoin kuin Joost Lagendijkille ja Hannes Swobodalle hyvästä yhteistyöpanoksesta päätöslauselman laadinnassa. Olemme uskoakseni tuottaneet hyvän tekstin, jonka suhteen vallitsee yllättävän suuri yksimielisyys, mikä on mielestäni mainiota.

Poliittisen ryhmäni puolesta haluaisin painottaa vielä kerran ydinseikkoja. Päätöslauselma lähettää ensinnäkin myönteisen ja rakentavan viestin Turkille. Iloitsemme siitä, että viime kesän perustuslaillisesta kriisistä on selviydytty ja uudella hallituksella on vahva ja selvä mandaatti uudistusten jatkamista varten. Kannustamme kuitenkin yksiselitteisesti hallitusta käyttämään mandaattiaan edistääkseen todellakin uudistuksia.

Kuten päätöslauselmassa todetaan, tässä yhteydessä on huomattava, että kyseiset uudistukset ovat pakottavan tärkeitä Turkille itselleen, maan kansalle, yhteiskunnalle ja taloudelle. Turkin on jatkettava edistymistä vakaasti ja vapaaehtoisesti, ja iloitsen siitä, että asiasta ollaan yhä enenevässä määrin yksimielisiä Turkissa, kuten huhtikuun ohjelmassa todettiin. On hyvä, että näin on edelleen.

Meille tärkeää on, että Kööpenhaminan kriteerit ovat jatkossakin olennainen viitepiste neuvotteluissa, aivan kuten Euroopan unionin vastaanottokyky on edelleen tärkeä ja välttämätön kriteeri.

Uudistukset ovat kipeästi tarpeen erityisesti seuraavilla aloilla, joista eräistä on jo puhuttu. Rikoslain 301 pykälä on jo mainittu, ja tämä asia on varsin selvä. Mielestäni keskusteluissa olisi käsiteltävä myös 252 pykälää. Kyseinen pykälä, joka koskee Mustafa Kemal Atatürkin muiston häpäisemistä, on ongelmallinen siksi, että myös se rajoittaa sananvapautta.

Toinen tärkeä seikka on naisten aseman parantaminen. Kunniamurhien määrä on edelleen vakava huolenaihe. Perustuslakiuudistusta on jatkettava. Keskeisiä ihmisoikeuksia ja yksilönvapauksia on suojeltava. Lisäisin, että meidän kannaltamme myös vaalilaki on ongelmallinen. Missään muussa Etyj-valtiossa ei ole kuultukaan 10 prosentin vaalikynnyksestä.

Haluaisin sanoa lopuksi, että meidän on osoitettava ymmärrystä Turkin vaikeaa tilannetta kohtaan, etenkin maan kaakkoisosassa Turkin ja Irakin rajalla sattuneiden dramaattisten tapahtumien valossa. Tuomitsemme yksiselitteisesti PKK:n viimeviikkoiset terrori-iskut, ja haluaisin välittää poliittisen ryhmäni puolesta osanottomme surmattujen sotilaiden perheille.

Kehotamme painokkaasti Turkin hallitusta suhtautumaan tilanteeseen varovaisuudella. Päinvastaisesta ei toistaiseksi ole merkkejä. Turkin alueeseen kohdistuvan uhan vähentämiseksi säädettävien toimenpiteiden on kuitenkin noudatettava seuraavia ehtoja. Toimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia, suhteutettuja ja ajallisesti rajoitettuja. Euroopan unioni ymmärtää Turkin vaikeaa tilannetta. On tärkeää, että Turkki säilyttää tämän ymmärryksen jatkossakin. Rauhanomainen ratkaisu on tietenkin korkein tavoitteemme.

Tämänpäiväinen päätöslauselma välittää aidosti rakentavan viestin myönteisestä vuoropuhelusta Turkin kanssa. Turkki on jatkossakin tärkeä kumppani Euroopan unionille, ja sen oman edun mukaista on edetä nyt määrätietoisesti uudistusten toteuttamisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sebastiano (Nello) Musumeci, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuosi viimeisimmän parlamentin EU:n ja Turkin suhteista antaman päätöslauselman jälkeen on surullista todeta, että eräät peruskysymykset ovat edelleen traagisen ajankohtaisia. Turkki ei käytännössä ole tunnustanut Kyprosta Euroopan unionin jäsenvaltioksi, lehdistönvapautta rajoitetaan edelleen, koska rikoslain 301 pykälää ei ole vieläkään muutettu, ja Turkki kieltäytyy järkähtämättömästi tunnustamasta armenialaisväestön vuoden 1915 kansanmurhaa.

PKK:n hiljattain tekemä hirvittävä terrori-isku, sitä seuranneet Turkin armeijan jyrkät vastatoimet ja uhkaus toimista Irakin pohjoisosassa ellei PKK lopeta pysyvästi terroritoimintaa: nämä tekijät muodostavat vaarallisen ja herkän geopoliittisen tilanteen, johon Turkki on nyt ajautunut.

Edistystä on tietenkin myös tapahtunut. Ajattelen etenkin naisten suurempaa edustusta vastavalitussa Turkin parlamentissa sekä talouselämässä ja yliopistomaailmassa. Kuitenkin nyt enemmän kuin koskaan ennen meidän on kysyttävä itseltämme, haluammeko huomisen Euroopan olevan laaja poliittinen kokonaisuus, vai haluammeko sen säilyttävän vahvan kulttuuri-identiteetin. Epätietoisuus pelaa Turkin pussiin, koska se ei tietenkään halua luopua omasta identiteetistään.

 
  
MPphoto
 
 

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelua varjostavat valitettavasti Turkissa tapahtuneet terrori-iskut. Olisin paljon mieluummin puhunut uudistusten jatkamisen toivottavuudesta; valitettavasti olen tullut siihen johtopäätökseen, että monista kauniista sanoista huolimatta käytännössä on toistaiseksi saatu aikaan aivan liian vähän. Uskon kuitenkin, että tärkein kysymys on nyt: mitä Turkin olisi mielestämme tehtävä?

Älkäämme antako tekopyhyydelle sijaa keskustelussa, hyvät parlamentin jäsenet. Me kaikki tiedämme, tai ainakin meidän pitäisi tietää, ettei tähän kiperään pulmaan ole helppoa ratkaisua. Yhtäältä ymmärrämme ja tiedämme, että maan, jossa on viime kuukauden aikana tapettu viisikymmentä henkeä, on ryhdyttävä vastatoimiin. Samalla kuitenkin monet meistä ja luullakseni myös monet Turkin hallituksen jäsenet ymmärtävät, että laajamittaiset sotilaalliset operaatiot eivät ole vastaus. Ne eivät kitke juurineen Kurdistanin kansanpuoluetta, ne saavat aikaan valtavaa diplomaattista ja poliittista vahinkoa ja, mikä tärkeintä, ne vaikeuttavat ratkaisun löytämistä Turkin kurdiongelmaan.

Toivokaamme siksi, että nykyiset pyrkimykset diplomaattisen ja poliittisen ratkaisun löytämiseksi onnistuvat. Ongelman ydin ei viime kädessä ole Irakin vuoristoilla, vaan Turkissa itsessään. Ratkaisu kurdiongelmaan ei kuitenkaan voi olla turkkilaisten ja kurdien vastakkainasettelu. Uskoisin, että vastakkain ovat yhtäältä ne Turkin turkkilaiset ja kurdit, jotka tietävät, että ainoa ratkaisu ongelmaan on poliittinen – eli AKP ja DTP – ja toisaalta niin Turkin kuin Kurdistaninkin radikaalit, joita poliittinen ratkaisu ei kiinnosta vähääkään ja jotka uskovat aseellisen väkivallan auttavan asiaa, eli Turkissa armeija ja osa oppositiota ja Kurdistanissa PKK.

On selvää, että PKK:n iskut on tietenkin kohdistettu Turkin valtioon, mutta ne kohdistuvat myös Turkin parlamentin kurdipuolueeseen DTP:hen, joka pyrkii löytämään poliittisen ratkaisun ongelmaan. Siksi on niin tärkeää, että Euroopan parlamentti tuomitsee todellakin jyrkästi PKK:n ja sen terrori-iskut, samalla kun se ilmaisee tukensa kaikille niille tahoille sekä Turkissa että Kurdistanissa, jotka yrittävät löytää rauhanomaisen poliittisen ratkaisun ongelmaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriakos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. –(EL) Arvoisa puhemies, kun muistetaan Turkin mahdollinen liittyminen EU:hun, komission ja siten unionin kokonaisuudessaan on saatettava päätökseen seuraavien parin päivän kuluessa arviointinsa Turkin edistymisestä tai sen puutteesta niillä monilla eri aloilla, jotka Turkin on harmonisoitava yhteisön säännöstön kanssa.

Olemme sanoneet, että Turkin on määrä voida liittyä EU:hun edellyttäen, että se täyttää kaikki Kööpenhaminan kriteerit sekä velvoitteet, jotka se on hyväksynyt neuvottelukehyksen ja lisäpöytäkirjan puitteissa. Emme usko minkäänlaisen kompromissiratkaisun johtavan tuloksiin, joita Turkki taikka unioni toivoo. Haluamme korostaa, että Turkki on edistynyt jossain määrin, mutta toistamme, että liittymisen sujumiseksi kitkattomasti Turkin on tehtävä kuten muut liittymiseen valmistautuvat maat ja noudatettava sopimusvelvoitteitaan koko EU:ta kohtaan. Turkin on siis täytettävä velvoitteensa Kyprosta kohtaan; sen on avattava satamansa ja lentokenttänsä Kyproksen tasavallasta saapuville laivoille ja lentokoneille sekä lakattava vastustamasta Kyproksen osallistumista kansainvälisiin organisaatioihin ja monenvälisiin sopimuksiin.

Vasemmistolaisryhmänä ja etenkin Kyproksen edistyksellisen työväenpuolueen (AKEL) edustajina olemme luottavaisia sen suhteen, että Turkin EU:hun liittymisen mahdollisuus takaa maan velvoitteiden noudattamisen ja etenkin turkkilaisjoukkojen miehityksen lopettamisen Kyproksella.

Uskomme myös, että kannustamalla Turkkia tiellä Eurooppaan, edellyttäen että Turkki myös täyttää velvoitteensa EU:ta kohtaan, voimme harjoittaa painostusta. Turkin on siis täytettävä seuraavat velvoitteet: sen on puolustettava ja kunnioitettava kaikkien asukkaiden, myös kurdien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeuksia; sen on myös tunnustettava armenialaisten kansanmurha ja avattava Armenian vastainen rajansa, millä on tietenkin sosioekonomiset seurauksensa.

Mikäli Turkki haluaa jatkaa liittymisprosessia ja saattaa sen päätökseen, on ilmiselvää, että sen hyväksymien toimenpiteiden ja politiikan on johdettava yhteisön säännöstön täysimääräiseen noudattamiseen sekä kansainvälisen oikeuden ehdottomaan kunnioittamiseen, sillä perimmiltään juuri se ohjaa EU:n toimintaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Georgiou, IND/DEM-ryhmän puolesta. –(EL) Arvoisa puhemies, olemme kuulleet hämmästyttäviä puheita asiasta vastaavan komission jäsenen taholta, joka haluaa aivan liian innokkaasti leimata terroristeiksi ne, jotka väittävät taistelevansa vapauden puolesta. Epäilen, että näemme ehkä liian halukkaasti Turkin kaikkialta siihen suuntautuvien hyökkäysten kohteena. Kyse on maasta, joka pitää joukkoja EU:n jäsenvaltiossa, eikä se ole ensimmäinen taikka ainoa maa, jonka on sopeuduttava EU:n esittämiin vaatimuksiin.

Puhun lopuksi eräästä huomattavasti teknisemmästä seikasta. Vähän ennen maan itärajalla sattuneita tapahtumia, Turkin öljyn hinta oli Euroopassa 76 dollaria barrelilta; aseiden käytön ansiosta, johon Turkki turvautuu aina omien ongelmiensa ratkaisemiseksi, öljyn hinta on nyt yli 90 dollaria barrelilta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, päätöslauselmasta valiokunnassa käydyn keskustelun aikana vaikutti siltä, kuin parlamentti olisi ollut puolinukuksissa. Pelkästään muodon vuoksi esitetään epämääräistä kritiikkiä, josta huolimatta meidän on ilmeisesti hyväksyttävä Turkin liittyminen jo tapahtuneena tosiasiana.

Turkin edistyminen sitten neuvottelujen aloittamisen on kuitenkin lähes olematonta. Viittaan esimerkiksi Amnesty Internationalin tuoreeseen raporttiin ihmisoikeustilanteesta ja vähemmistöjen kohtelusta. Turkin kantaa Kyproksen kysymykseen tuskin mainitaan enää. Lisäksi on olemassa vakava riski, että Turkki käynnistää laajamittaisen aseellisen hyökkäyksen Irakiin. Olisimme silloin tilanteessa, jossa ehdokasvaltio olisi paitsi miehittänyt jäsenvaltion asevoimineen, se kävisi myös paikallista sotaa toista naapurimaata eli tässä tapauksessa Irakia vastaan.

Arvoisa puhemies, valtaosa Euroopan väestöstä vastustaa Turkin liittymistä unioniin. Näin siksi, että Turkki ei ole eurooppalainen maa eikä sen paikka ole siis Euroopan unionissa. Sen sijaan, että heikennämme entisestään Euroopan uskottavuutta, meidän olisi ennemminkin kehitettävä etuoikeutettua kumppanuutta Turkin kanssa avoimesti ja yksiselitteisesti EU:n täysjäsenyyden sijasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI).- (EN)Arvoisa puhemies, olen huomannut etenkin komission taholta taipumusta esittää ei-eurooppalainen Turkki parhaassa mahdollisessa valossa. Tämä ei ehkä ole yllätys, ottaen huomioon antamamme liittymistä edeltävät tuet, joiden määrä on miljoonia, mutta meidän on kohdattava epämiellyttävä todellisuus. Kunniarikokset, törkeät ihmisoikeusloukkaukset, ei-muslimien vähemmistöjen suojelun puuttuminen, uskonnonvapauden puuttuminen sekä kristittyihin kohdistuvat hyökkäykset ja propaganda ovat suurimmat huoleni.

Tuhoisat iskut kristittyjä vastaan ovat jatkuneet tänä vuonna, kuten Malatyassa huhtikuussa tapahtunut kolmen miehen surma. Todellinen uskonnonvapaus on usein kestävän ihmisoikeuksiin sitoutumisen kulmakivi. Turkin osalta paljon on tehtävä, uskonnollisten ryhmien laillisen aseman ja omistusoikeuden turvaaminen mukaan lukien, mutta pohjimmiltaan tärkeintä on kunnioittaa oikeutta harjoittaa uskontoa ja kääntyä uskonnosta toiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Werner Langen (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin kiittää Ria Oomen-Ruijtenia tästä mietinnöstä, joka toimitetaan komissiolle ja joka muodostaa parlamentin panoksen tulevaan edistymiskertomukseen.

Turkki on selviytynyt maan sisäisistä ongelmista, hallituksella on selvästi määritelty mandaatti, sunnuntain kansanäänestys perustuslaillisista muutoksista presidentinvaaleihin johti oikeaan tulokseen, eikä nyt ole enää syytä lykätä uudistuksia. Haluaisin siksi vedota aluksi Turkin hallitukseen: mikäli se aikoo vakavissaan liittyä EU:hun, sen on tehostettava uudistuksia. Edistys oli viime vuonna suhteellisen vähäistä, kuten tiedämme.

Toisekseen, uudistuksista hyötyvät ennen kaikkea Turkin kansalaiset. Uudistukset eivät ole itsetarkoitus tai jonkinlainen silmänkääntötemppu Euroopan taholta, vaan niiden tarkoituksena on vastata puutteisiin, joita ei saisi esiintyä demokratiassa, ja jotka liittyvät etenkin mielipiteenvapauteen, uskonnonvapauteen, naisten oikeuksiin, vähemmistöjen oikeuksiin, vaalilakiin ja niin edelleen. Turkin on käsiteltävä näitä kysymyksiä ja poistettava puutteet omasta aloitteestaan.

Haluaisin mainita myös toisen asian eli armenialaiskysymyksen. Saksalaisena koen, että voimme edellyttää Turkin myöntävän selvästi historiallisen vastuunsa. Turkin kieltäytymistä asiasta puhumisesta ja Armenian vastaisten sulkujen poistamisesta on käsiteltävä jatkossakin keskusteluissa. Kuten Hannes Swoboda juuri sanoi, ilmassa on huolta siitä, että aseellinen konflikti kurdialueella leviää Irakin puolelle. Tältä osin puollamme tietenkin diplomaattista neuvotteluratkaisua aseellisen ratkaisun sijasta. Allekirjoitan täysin Euroopan parlamentin sosialistiryhmän kannan tässä asiassa.

Viime kädessä Turkin itsensä on päätettävä, haluaako se jatkaa tiellä Eurooppaan ja kuinka se haluaa edetä. Meidän kannaltamme EU:n täysjäsenyys ei ole ainoa vaihtoehto, neuvottelut on jätetty tarkoituksella auki ja viime kädessä on Turkin päätös, haluaako se jatkaa aktiivisesti tällä tiellä. Kyse ei ole vain siitä, onko Euroopalla itsellään tarvittava kapasiteetti Turkin liittymistä varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Marinus Wiersma (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin myös antaa tunnustusta esittelijälle Ria Oomen-Ruijtenille. Välitön vastaukseni Werner Langenin huomautukseen on, että poliittinen ryhmäni ajattelee taatusti neuvotteluista puhuessaan Euroopan unionin jäsenyyttä!

Tänään keskusteltavana oleva päätöslauselma kannustaa Turkin hallitusta jatkamaan tällä tiellä, tapahtuipa mitä tahansa. Turkin äänestäjäkunta antoi pääministeri Erdoganille vahvan mandaatin sitä varten. Hänellä on siksi todellinen tilaisuus vauhdittaa uudistuksia. Odotamme nyt nopeita tuloksia, ja odotamme siksi, että komissio esittää pian tähän tähtäävän edistymiskertomuksen.

Pakottavia kysymyksiä ei tietenkään tule sivuuttaa. Mielestäni symbolisella tasolla hyvin merkittävä edistysaskel, jolla olisi kauaskantoisia heijastusvaikutuksia, olisi Turkin hallituksen puuttuminen 301 pykälään, joko sen kumoaminen tai uudelleen muotoilu. Se toisi Turkkiin tarvittavaa avoimuutta, jota edellyttää keskustelu muun muassa menneisyydestä, mikä johtaa minut armenialaiskysymykseen. Pidämme hyvin tärkeänä, että asiasta keskustellaan Turkissa, mutta keskustelun järjestäminen on lähinnä Turkin itsensä vastuulla, eikä ole parlamentin taikka Yhdysvaltain edustajainhuoneen asia painostaa Turkkia tässä kysymyksessä. Kyse on lähinnä maan sisäisestä asiasta, jossa voimme toki auttaa, mutta jonka ajaminen ulkopuolelta ei ole järkevää.

Uudesta perustuslaista on kerrottu. Uskomme myös sen luovan tilaisuuksia poliittisen ratkaisun löytämiseksi viimeinkin kurdikysymykseen. Jaan näkemyksen, jonka mukaan meidän olisi tehtävä kaikkemme estääksemme aseellisen konfliktin Pohjois-Irakissa, mutta kykenemme siihen vain, jos otamme ensin etäisyyttä PKK:n terroristi-iskuihin ja vaadimme PKK:ta lopettamaan ne.

Toisekseen, meidän on myös kannustettava Turkkia vuoropuheluun Irakin, sen viranomaisten, sekä maan kurdialueiden alueviranomaisten kanssa, ja tekemään käytännön yhteistyötä iskujen lopettamiseksi. Kannatamme uusia diplomaattisia aloitteita mutta uskomme, että väkivaltaisuuksien vähenemiseen ja loppumiseen johtaa ennen kaikkea käytännön yhteistyö alueella.

 
  
MPphoto
 
 

  Marco Cappato (ALDE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvoston puheenjohtaja sanoi edistymisen riippuvan Turkista itsestään, ja monet parlamentin jäsenet ovat toistaneet saman ajatuksen, muun muassa Werner Langen, jonka mukaan kyse on Turkin päätöksestä. Itse en kuitenkaan usko tätä. Euroopan on mielestäni kannettava vastuunsa asiassa.

Ongelma ei koske vain virallisten liittymisperusteiden täyttämistä Turkissa. Totuus on, että viime kuukausien aikana Eurooppa, jäsenvaltioiden hallitukset – joista ensimmäisenä muttei ainoana tuleva puheenjohtajavaltio Ranska – ovat välittäneet viestin siitä, että Turkki ei voi liittyä Euroopan unioniin. Kyseinen olettamus on Oomen-Ruijtenin mietinnön lähtökohtana, ja se edustaa varmaankin parasta mahdollista tekstiä, jonka parlamentti saattoi laatia. Meillä on kuitenkin oltava rohkeutta muuttaa yleistä viitekehystä: Euroopan unioni on osaltaan vastuussa nykyisestä poliittisesta ja sotilaallisesta kriisistä Turkin ja Irakin rajalla, koska poliittiselta kannalta katsoen olemme lyöneet oven kiinni Turkin nenän edessä, vaikka neuvottelut jatkuvatkin edelleen.

Tarvitsemme valtavaa harppausta eteenpäin. Euroopan unionin, jäsenvaltioiden hallitusten on vaadittava nimenomaisesti poliittista selvitystä Turkin maaperällä elävien kansalaisten yksilön oikeuksista demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti Eurooppaan liittymistä ajatellen. Se voisi auttaa Turkkia lähentymään Eurooppaan Lähi-idän sijasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Feleknas Uca (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, tämänpäiväistä äänestystä parlamentin Turkkia koskevasta päätöslauselmasta varjostavat valitettavasti erittäin huolestuttavat tapahtumat.

Viime keskiviikkona Turkin parlamentti äänesti ylivoimaisella enemmistöllä Pohjois-Irakiin kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen puolesta. Sittemmin olemme kuulleet huolestuttavia uutisia surmatuista ja haavoittuneista Turkin ja Irakin rajalla, verisistä taisteluista, ja olemme myös kuulleet Turkin sotilaiden tulittavan Pohjois-Irakin kyliä. Olemme kuulleet kurdien instituutioihin ja DTP:n toimistoihin kohdistuneista iskuista ja raivoavista kansalliskiihkoilijoista, jotka ovat yrittäneet lynkata kanssaveljiään kurdeja. Kuitenkin Turkin elokuun lopulla perustuslakikriisin jälkeen antamat merkit olivat niin kovin lupaavia. Silloin oli puhetta uudesta, siviilien valtaan nojaavasta perustuslaista, uudistusten jatkamisesta ja tehostamisesta vielä ratkaisemattomiin kysymyksiin vastaamiseksi. Ria Oomen-Ruijten ja monet muut kollegani halusivat huomioida nämä myönteiset merkit ja myönteisen kehityksen Turkissa uudistuspyrkimysten pysähdyttyä maassa viime vuonna.

Päätöslauselmaesitys on tasapainoinen ja arvioinnissaan puolueeton. Ottaen kuitenkin huomioon Turkin tuoreen päätöksen ja ilmeisen uhan aseellisesta hyökkäyksestä, joka loukkaa Irakin alueellista koskemattomuutta, epäilen sitä, mitä Turkki oikeastaan ajaa takaa. Onko kyse todellakin PKK:sta? Tosiasia on, että Turkin asevoimat ovat toteuttaneet 24 operaatiota rajan toisella puolen viime vuosina, eikä yhdelläkään niistä ole ollut pysyvää vaikutusta. Miksi tällä kertaa olisi toisin? Vai olisiko kyse mahdollisesti Kirkukia ympäröivällä alueella sijaitsevista öljyvarannoista ja Turkin pyrkimyksestä päättää Pohjois-Irakin kurdien autonomia?

Joka tapauksessa selvää on, ettei kurdikysymystä voida ratkaista hyökkäyksellä Pohjois-Irakiin. Omalta osaltani pidän myös selvänä, ettei Turkin voida sallia rikkoa kansainvälistä oikeutta ja loukata Irakin täysivaltaisuutta Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön silmien alla. Euroopan on nyt kannettava vastuunsa ja osallistuttava aktiivisesti strategian laadintaan kurdikysymyksen ratkaisemiseksi, sillä se on avain todellisen rauhan ja demokratian aikaansaamiseksi Turkissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM).(NL) Arvoisa puhemies, hollantilaiselle lehdelle hiljattain antamassaan haastattelussa komission jäsen Rehn totesi yksiselitteisesti, mitkä uudistukset Turkissa ovat EU:n kannalta kaikkein pakottavimpia. Hänen mukaansa tärkeimpiä ovat uudistukset sananvapauden ja uskonnonvapauden alalla, sillä nämä periaatteet ovat demokratian ytimessä.

Olen komission jäsenelle kiitollinen tästä selkeästä kannanotosta. Sen johdosta kiinnitin myös hänen huomionsa Turkin protestanttikirkkojen liiton lähettämään asiakirjaan. Kyseinen teksti, joka on päivätty 1. syyskuuta 2007, kuvailee Turkin protestanttien hädänalaista asemaa ja näiden vakavia huolia uskonnonvapauden puutteesta. Arvoisa komission jäsen, luotan siihen, että te puhutte turkkilaisille keskustelukumppaneillenne lujin sanoin Turkin protestanttien ja kaikkien kristittyjen heikosta asemasta yhteiskunnassa.

Oireiden hoitaminen ei todellakaan ole riittävää, arvoisa puhemies. Media ja poliitikot luovat hyvin suvaitsemattoman ja vaarallisen ilmapiirin muille kuin muslimivähemmistöille Turkissa. Myös tältä osin tilanne edellyttää Brysseliltä pikaisia toimia Ankaraa kohtaan. Toimitan komission jäsenelle toisen tätä kysymystä käsittelevän asiakirjan, ja odotan innolla hänen pikaista kirjallista vastaustaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS).(DE)Arvoisa puhemies, vierailin pari päivää sitten Turkin miehittämällä Kyproksen alueella, jossa sain ensikäden tietoa arviolta 500 kreikkalais-ortodoksisen kirkon järjestelmällisestä tuhoamisesta sekä Euroopan kulttuuriperinnön tuhoutumisesta, jota ei koskaan voida korvata. Mielestäni tämä sotii aivan yhtä selvästi Euroopan henkeä vastaan kuin kristittyjä ja muita vähemmistöjä kohtaan osoitettu jatkuva suvaitsemattomuus, tai rikokseksi luokiteltava turkkilaisuuden halventaminen, jonka varjolla tukahdutetaan mielipiteenvapaus ja lehdistönvapaus, puhumattakaan jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista, armenialaisten kansanmurhan käsittelystä kieltäytymisestä ja islamisoitumisen edistymisestä.

Emme voi hyväksyä, että ehdokasmaa miehittää edelleen EU:n jäsenvaltion osia eli Pohjois-Kyprosta, puhumattakaan aseellisen hyökkäyksen suunnittelusta toista maata vastaan, kuten parhaillaan tapahtuu Irakin suhteen.

Bryssel on väsymättä korostanut, että perusoikeuksien ja erityisesti uskonnonvapauden ja ilmaisunvapauden kunnioittaminen on EU:hun liittymistä ajatellen tärkeimmällä sijalla. Turkin jäsenyystoiveiden tapauksessa ne ovat selvästikin vain tyhjiä sanoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella Ria Oomen-Ruijtenia tämän laatimasta mietinnöstä.

Sitten ajankohtainen kysymys: arvoisa puhemies, mitä tapahtuu, jos ehdokasmaa Turkki hyökkää EU:n varoituksista huolimatta Pohjois-Irakiin? Mitkä ovat Turkin aikeet? Pyrkiikö se mahdollisesti luomaan toisen Kyproksen kaltaisen tilanteen, taikka miehittämään Irakin kurdinkielisen alueen ja siten vaikeuttamaan Euroopan maiden ja monien muiden ponnisteluja tilanteen vakauttamiseksi Irakissa? Kuinka jäsenvaltioiden tai ehdokasmaiden voidaan sallia horjuttaa tilannetta alueella, jolla eurooppalaiset sotilaat antavat henkensä vakauden edestä?

Haluan muistuttaa, että Turkin joukot ovat miehittäneet 40 prosenttia Kyproksen saaresta. Se ei ole ollut esteenä maan liittymisneuvottelujen aloittamiselle. Haluan muistuttaa, ettei Turkki noudata edelleenkään EU:n vaatimusta Ankaran pöytäkirjan laajentamisesta. Mietin, mitä asiasta sanotaan Euroopan komission kertomuksessa, joka on määrä julkaista 6. marraskuuta. Mikäli se viestii suvaitsevaisuudesta, miksi emme siis suvaitsisi monien muiden EU:n ytimessä olevien periaatekysymysten ja arvojen loukkaamista?

Viime kädessä keskeinen kysymys kuuluu: puhummeko nyt EU:n arvojen levittämisestä vai päinvastoin niiden vaikutusalueen kaventamisesta?

 
  
MPphoto
 
 

  Béatrice Patrie (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ensimmäiseksi kiittää Ria Oomen-Ruijtenia rakentavasta viestistä, jonka valmistaudumme antamaan neuvostolle ja komissiolle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.

Pahoittelen kuitenkin sitä, että Euroopan parlamentti ei ilmaissut selkeämmin kantaansa kysymykseen, joka on arkaluonteisuudestaan huolimatta keskeinen – tarkoitan tietenkin armenialaisten kansanmurhaa koskevaa kysymystä. Jo vuonna 1987 parlamentti nimitti kansanmurhaksi vuosien 1915 ja 1917 välillä järjestettyä 1,2 miljoonan armenialaisen joukkosurmaa, jossa kuoli kaksi kolmannesta tällöin Osmanien valtakunnan alueella eläneestä armenialaisväestöstä. Yhdysvaltain senaatti ja edustajainhuone ovat nyt tehneet samoin, ja pahoittelen sitä, että Euroopan parlamentin kanta on Yhdysvaltoja lievempi.

Kuten kansainvälisen ihmisoikeusliiton tuoreessa lehdistötiedotteessa muistutettiin, useita Turkin kansalaisia syytetään rikoslain 301 pykälän nojalla kansallisen identiteetin halventamisesta. Jotta tätä ajanjaksoa voitaisiin käsitellä julkisesti, kyseisen pykälän kumoaminen on mielestäni pakottavan tärkeää. Emme tee palvelusta turkkilaisille ystävillemme, jos saamme heidät unohtamaan menneisyytensä. Sekä kansanmurhasta selviytyneiden jälkeläiset että kansainvälinen yhteisö itse velvoittavat meidät muistamaan. Pyydän siksi parlamenttia tukemaan kaikkia tarkistuksia, joissa vaaditaan tunnustamaan armenialaisten kansanmurha, sekä sellaisia tarkistuksia, joissa korostetaan tarvetta uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien ehdottomaan kunnioitukseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis (ALDE).- (EN)Arvoisa puhemies, Turkki on tärkeä maa poliittisista, taloudellisista, sotilaallisista ja kulttuurisista syistä, ja se on siksi tärkeä myös EU:lle. Tämän ymmärrettyään EU on päättänyt aloittaa liittymisneuvottelut. Liittymiseen johtava tie ei ole ollut helppo, mutta se on auttanut panemaan alulle hyvin tarpeellisen demokraattisen uudistusohjelman Turkissa.

Niin EU kuin Turkin kansalaisetkin pitävät uudistuksia myönteisinä. Uudistuksia on jatkettava, ja vähintäänkin tästä syystä tukemme Turkin unioniin liittymiselle on pysyttävä vakaana. Kaikki osapuolet ovat tietoisia ongelmien olemassaolosta. Oma maani Kypros on erään tällaisen ongelman ytimessä, mutta ymmärrän, kuten useimmat tässä istuntosalissa, ettei ongelmia ratkaista sotimalla vaan rauhanomaisen neuvottelun kautta.

Eurooppalaisempi Turkki on parempi kumppani keskustelussa ja ongelmanratkaisussa, jonka vuoksi annan täyden tukeni Turkin jäsenyydelle. Kannatan siksi kompromissia, johon päädyttiin Ria Oomen-Ruijtenin osaavan käsittelyn ansiosta vilpittömässä ja hedelmällisessä yhteistyössä parlamentin jäsenten kanssa, joiden mielipiteet voivat erota toisistaan tietyissä erityiskysymyksissä mutta jotka kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että EU voi saada enemmän aikaan rakentavalla yhteistyöllä Turkin kanssa kuin tuhoisan vastakkainasettelun kautta.

Turkki elää vaikeaa aikaa, ja EU:n olisikin hyvä käyttää nyt enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä. Toivon, että käsiteltävänä olevalle mietinnölle antamamme ylivoimainen kannatus voisi olla merkkinä Turkin kansalaisille siitä, että haluamme heidät mukaan Euroopan unioniin, ja että se edesauttaisi uudistusten laajentamista ja vauhdittamista Turkissa sekä helpottaisi liian pitkään jatkuneen Kyproksen kysymyksen ratkaisemista.

 
  
MPphoto
 
 

  Mario Borghezio (UEN).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, monet meistä ovat esittäneet geopoliittisia syitä Turkin unioniin liittymistä vastaan. Nyt tapahtumat paikan päällä osoittavat meidän olleen oikeassa, sillä Ankara on tömistellyt elefantin lailla keskelle Irakin herkkää tasapainoa alueella, jolla joukkomme vaarantavat joka päivä henkensä taistellessaan väestön vapauden puolesta.

Meidän olisi mielestäni ajateltava asiaa, hyvät parlamentin jäsenet, koska teille rakas demokraattinen Turkki, tuo ihmisoikeusparatiisi maan päällä, koputtaa Euroopan ovelle juuri samaan aikaan, kun Irakin rintamalla on syntymässä kammottava, arvaamaton ja traaginen sotaskenaario.

Kun palaatte takaisin Brysseliin, tehkää, kuten minä aion tehdä: käykää armenialaisessa ravintolassa. Eivätkö armenialaiset kuulukaan EU:n ulkopuolisiin ystäviinne? Huligaanit ovat kuitenkin rikkoneet ravintolan toimitilat – turkkilaiset rikolliset ovat siis polttaneet Euroopan pääkaupungissa sijaitsevan ravintolan, vain koska se on armenialainen. Sellainen on Turkin kansalliskiihkoilijoiden demokraattinen luonto! Miksi meidän olisi siis toivotettava heidät tervetulleiksi, vaikka he eivät vieläkään tunnusta armenialaisten kansanmurhaa? Kehotan teitä äänestämään esittämäni tarkistuksen puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten (IND/DEM).- (EN)Arvoisa puhemies, käsillä olevassa päätöslauselmassa korostetaan, että Turkin unioniin liittymisen perusedellytyksenä on Kööpenhaminan kriteerien tinkimätön täyttäminen. Mietinnössä vaaditaan lisäksi Turkin hallitusta saattamaan uskonnonvapautta koskeva politiikkansa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen määrittelemien periaatteiden mukaiseksi.

Sitten Kemal Atatürkin ajan, Turkki on ylläpitänyt maallista valtiota kirjaimellista tulkintaa kannattavan fundamentalistisen islamin kasvavaa valtaa vastaan. Mietin, ymmärtävätkö Turkin kansalaiset, että Euroopan unioniin liittyminen heikentää perustavanlaatuisesti maan kykyä vastustaa radikaalia islamia. Mikäli Turkki liittyy EU:hun, islamistit voivat käyttää ihmisoikeuslainsäädäntöä kilpenä, jonka takaa he voivat ajaa pyhää sotaansa Turkissa ja Euroopassa.

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset alkavat ymmärtää, että Turkin jäsenyyden seurauksena 70 miljoonaa ihmistä saa oikeuden tulla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Turkin liittyminen olisi katastrofi niin turkkilaisille kuin Yhdistyneelle kuningaskunnallekin.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (ITS).(NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Florenzin päätöslauselmaesityksestä eilen käydyssä keskustelussa huomautettiin oikeutetusti, että valtaosa väestöstä kannattaa tiukkoja toimia tupakoinnin kieltämiseksi työpaikoilla, baareissa ja ravintoloissa.

Toivoin, että myös nyt käsiteltävässä päätöslauselmassa otettaisiin huomioon väestön ylivoimaisen enemmistön näkemys siitä, että Turkki ei voi liittyä Euroopan unioniin. Olen kuitenkin selvästi syyllistynyt toiveajatteluun. Ratkaisevien asioiden kuten perustuslain tai Turkin Euroopan unioniin liittymisen ollessa kyseessä kansalaisten mielipiteellä ei yllättäen olekaan enää väliä.

Turkki on ystävämaa, muttei eurooppalainen maa. Piste, aamen. Keskustelua ei tulisi jatkaa tätä pidemmälle. Parlamentti on kuitenkin paitsi luistanut vastuustaan, myös useammin kuin kerran se on ummistanut silmänsä viimeaikaisille tapahtumille, jotka osoittavat selvästi, että Turkin paikka ei ole Euroopan unionissa, ja että päätös liittymisneuvottelujen aloittamisesta oli virhe.

Miksi päätöslauselmassa ei mainita AKP:n vastustaneen perustuslain säännöstä, jonka nojalla toiseen uskontoon kääntyminen ei enää olisi lain mukaan rangaistavaa? Miksi armenialaiskysymyksestä ja Kyproksesta keskustellaan vain ympäripyöreästi? Tämä on uusi esimerkki eurooppalaisesta reaalipolitiikasta, johon emme aio osallistua.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, Lontoon The Times -sanomalehden mukaan Yhdysvaltain kongressin taannoin armenialaisten kansanmurhasta antaman päätöslauselman ajoitus oli katastrofaalinen. Milloin sitten on sopiva aika keskustella kansanmurhasta?

Armenialaisen painostusryhmän kovaäänisyys parlamentissa johtuu nimenomaan siitä hiljaisuuden salaliitosta, joka on ympäröinyt kansanmurhaa koskevaa kysymystä lähes vuosisadan ajan. Turkkilais-armenialaisen toimittajan Hrant Dinkin murhan olisi pitänyt johtaa kansalliseen pohdinta-aikaan, mutta näin ei valitettavasti käynyt.

Turkin ja Armenian välinen sovinto, johon kuuluu suljetun rajan avaaminen uudelleen, on kuitenkin tärkeällä sijalla Turkin ponnisteluissa unioniin liittymiseksi. Mielestäni yksikään todellinen demokratia ei voi kiistää menneisyyttään, ei edes sen syvimpiä ja synkimpiä salaisuuksia.

Yhtä tärkeää on löytää kestävä ratkaisu Kyproksen kriisiin, joka on ajautunut umpikujaan johtuen miehitysjoukkojen läsnäolosta EU:n jäsenvaltiossa sekä Ankaran pöytäkirjan täytäntöönpanon laiminlyönnistä.

Vähemmistöjen ja etenkin kristittyjen uskonnolliset oikeudet ovat myös huolenaihe. Esimerkiksi Halkin kreikkalais-ortodoksinen seminaari on ollut suljettuna sitten vuoden 1971. Assyrialaisilta kristityiltä, jotka pakenivat Saksaan ja Ruotsiin PKK:ta vastaan käydyn sodan aikana, on viety Turkin kansalaisuus eivätkä he siten voi vaatia takaisin sodassa menettämiä kotejaan. Lisäksi Turkki katsoo alevien kuuluvan sunnimuslimien enemmistöön eikä se siksi tunnusta näiden uskonnollisia erityistarpeita.

Turkkilaisuuden halventamista koskeva rikoslain 301 pykälä on johtanut moniin tuomioihin, ja maaliskuussa Istanbulin tuomioistuin antoi määräyksen – mikä oli mielestäni varsin outoa – jolla kiellettiin pääsy videoiden jakamiseen tarkoitetulle YouTube-sivustolle, kun sivustolla liikkui huhuja nykyaikaisen Turkin perustajan Kemal Atatürkin seksuaalisesta suuntautumisesta.

Puhun nyt omasta puolestani enkä puolueeni tai poliittisen ryhmäni nimissä, kun sanon, että paljon on selvästikin vielä tehtävä.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Eleni Koppa (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu antaa meille tilaisuuden ilmaista tyytyväisyytemme Turkin äänestystuloksiin ja tukemme Turkin kansan esittämälle nimenomaiselle toiveelle uudistusten jatkamisesta.

Turkin mahdollisuus liittyä EU:hun, mikä on edelleen tavoite, on avannut tien uudistuspyrkimyksille. Ponnistukset ovat valitettavasti saapuneet nyt porrastasanteelle ja hidastuneet. Uuden hallituksen, jolla on tuore ja vahva mandaatti, on edettävä nopeasti assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan kaikkien säännösten panemiseksi täytäntöön täysimääräisesti.

Uudistusprosessissa on kyse ennen kaikkea demokratisoitumisesta, keskeisistä ihmisoikeuksista ja uskonnonvapaudesta. Siksi on olennaisen tärkeää kumota rikoslain 301 pykälä ja antaa vahva vastaus ekumeenisen patriarkaatin pyyntöihin. Valitettavasti Turkin hallituksen asenne tässä asiassa on tähän saakka sallinut äärimmäiset teot. On mainittava myös Turkin viranomaisten käsittämätön vaatimus pitää suljettuna Halkin teologinen opisto.

Toinen meitä huolestuttava kysymys on Turkin kaakkoisosan kireä tilanne. Riitojen väkivaltaista ratkaisua suosivaa kulttuuria ei mielestäni tulisi sallia, sillä se merkitsee epävakautta alueella laajemmin. Nykyisen hallituksen vastuulla on ryhtyä toimiin kurdikysymyksen ratkaisemiseksi rauhanomaisesti, ja se edellyttää molempien osapuolten välistä vuoropuhelua. Kansainvälisen yhteisön on toimittava rauhanturvaajana tässä potentiaalisessa kriisitilanteessa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että odotamme Turkin täyttävän kaikki velvoitteensa voidakseen edetä vakaasti kohti tulevaa Eurooppaan yhdentymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella Ria Oomen-Ruijtenia erinomaisesta työstä.

Arvoisa puhemies, Erdoganin hallituksen ja etenkin pääministeri Erdoganin itsensä kansalta saama valtuutus mahdollistaa niiden uudistusten jatkamisen, jotka ovat olleet työn alla siitä lähtien, kun Turkin vaatimuksesta paikasta Euroopassa tuli konkreettinen mahdollisuus. Hallituksen mandaatti antaa myös uutta toivoa oikeudenmukaisen ja kestävän ratkaisun löytämisestä Kyproksen kysymykseen, mikä edellyttää ensinnäkin Turkin joukkojen vetäytymistä Kyprokselta.

Nyt on myös uutta tahtoa hyvien naapuruussuhteiden luomiseen yleensä ja Kreikan kanssa erityisesti.

Toimeksiannon ansiosta ihmisoikeuksien kunnioittaminen varmistetaan uusilla laeilla, kuten kirkollisia säätiöitä koskevalla lailla sekä oikeuksia ja vapauksia suojaavilla laeilla. Kyse on historiallisesta menneisyyden hyväksymisestä, sekä armenialaisten, Pontosin kreikkalaisten ja assyrialaisten kansanmurhien tunnustamisesta.

Toimeksiannon ansiosta myös kurdikysymys nähdään uudessa valossa. EU:n olisi kannettava suurta huolta mahdollisesta hyökkäyksestä Pohjois-Irakiin. Tällaisia toimia ei tule sallia, sillä yleisesti hyväksyttyä tarvetta torjua terrorismia ei missään tapauksessa pidä käyttää tekosyynä, jonka varjolla Pohjois-Irakin alueiden miehityksestä tehdään tapahtunut tosiasia, kuten tapahtui Kyproksella.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Howitt (PSE).- (EN)Arvoisa puhemies, en ole varma siitä, tuoko tämänaamuinen keskustelu mitään uutta Turkin unioniin liittymistä koskevaan kysymykseen vai antaako se pikemminkin pienelle määrälle Turkin jäsenyyden kiivaita vastustajia tilaisuuden toistaa argumenttinsa parlamentin edessä. Meidän on tietenkin kannustettava Turkkia käyttämään hillintää ja kohtuutta sen vastatessa Pohjois-Irakin terrorismin uhkaan, mutta olen huomannut, että kritiikkiä tänä aamuna esittävät samat henkilöt, jotka ovat muissa keskusteluissa vastustaneet Euroopan unionin osallistumista Irakin jälleenrakentamiseen.

Suhtaudun myönteisesti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Turkin väliseen strategiseen kumppanuuteen, josta pääministerit Brown ja Erdogan ilmoittivat eilen Lontoossa ja johon kuuluu todellinen yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Kehotan muita jäsenvaltiota tekemään samoin.

Tervehdin ilolla nuorinta Turkin parlamentin jäseneksi valittua naista Ayla Akatia, joka oli viime viikolla Brysselissä. Hän on yksi niistä monista kurdikansanedustajista, jotka palasivat Turkin parlamenttiin ensimmäistä kertaa 14 vuoden tauon jälkeen ja jotka antavat toivoa siitä, että kurdien kulttuurisia ja poliittisia oikeuksia koskeva kysymys voidaan ratkaista demokraattisesti väkivaltaan turvautumisen sijasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Josef Zieleniec (PPE-DE).(CS) Ria Oomen-Ruijten teki erinomaista työtä ja löysi kompromissiratkaisun kysymyksessä, jonka suhteen näkemykset eroavat parlamentissa.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällaisia päätöslauselmia ja mietintöjä, jotka pyrkivät kompromissiin eivätkä siksi ilmaise parlamentin näkemystä kiistanalaisissa ydinkysymyksissä, ei tulisi enää hyväksyä. Pyrkimyksemme yksimielisyyteen lähettävät Turkille viestin, joka ei heijasta riittävän laajalti Turkin jäsenyyden sekä parlamentissa että Euroopan kansalaisten keskuudessa herättämiä erilaisia mielipiteitä.

En aio salata, että pidän liittymisneuvottelujen aloittamista Turkin kanssa itsessään perustavanlaatuisena virheenä. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki parlamentin jäsenet jaa tätä näkemystä, ja kunnioitan sitä.

Euroopan kansa itse on vahvasti kahtiajakautunut tässä kysymyksessä, joka on Euroopan tulevan yhdentymisen kannalta keskeinen. Velvollisuutemme on ilmentää näitä vastakkaisia näkemyksiä. Toivoisin siksi, että tulevissa päätöslauselmissamme ja mietinnöissämme tunnustetaan selkeästi parlamentin kahtiajako Turkin mahdollisen EU:n jäsenyyden suhteen. Kompromissit ovat kyllä tervetulleita monilla muilla parlamentissa keskustelluilla alueilla, mutta Turkin jäsenyys tai EU:n ja Turkin suhteet eivät kuulu niihin.

Muuttakaamme siis toimintamalliamme. Lopettakaamme sellaisten mietintöjen ja päätöslauselmien tuottaminen, jotka pyrkivät antamaan kuvan sopusoinnusta ja yhtenäisyydestä. Osoittakaamme sen sijaan selkeiden myönteisten tai vastustavien kannanottojen välityksellä, että keskuudessamme esiintyy erimielisyyttä Turkin jäsenyydestä.

Kyse on vastuustamme sekä EU:n että Turkin kansalaisia kohtaan, sillä he eivät ansaitse puolitotuuksia. Olen varma siitä, että Turkin kansalaiset kuulevat mieluummin erimielisyydestämme todellisen tilanteen peittelyn sijaan, jota sekä parlamentti että Eurooppa kaikkiaan ovat pitkään harjoittaneet.

 
  
MPphoto
 
 

  Vural Öger (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Ria Oomen-Ruijtenin Turkkia koskevan päätöslauselman välityksellä Euroopan parlamentti lähettää myönteisen viestin ja avaa uuden, rakentavan dialogin vaiheen suhteissaan Turkin kanssa. Turkissa käydään parhaillaan vilkasta keskustelua sisäisistä uudistuksista.

Turkin istuva hallitus on saanut kansalta selvän mandaatin ja se voi ryhtyä toimeen. Nyt on tilaisuus antaa liittymisprosessille uutta pontta monilla keskeisillä alueilla. Sellaisten lisävaatimusten asettaminen, jotka eivät ole osa liittymisneuvotteluja, on kehitykselle haitallista. Uuden perustuslain laadinta on nyt ensisijainen tavoite Turkille. Perustuslain keskeiset piirteet voidaan jo hahmottaa.

Turkki harkitsee rikoslakinsa 301 pykälän muuttamista. Se tarvitsee nyt lisää kannustavia viestejä EU:n taholta. Meidän on rohkaistava Turkkia jatkamaan innokkaasti uudistusprosessia.

Komission edistymiskertomus on määrä julkaista 7. marraskuuta ja mielestäni on hyvin tärkeää, että se heijastelee nykyistä myönteistä kehitystä Turkissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Yiannakis Matsis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, Turkki on ehdolla yhtenäiseen Eurooppaan. Sillä on oikeuksia ja velvollisuuksia. Esittelijä on laatinut tasapainoisen väliaikaisen mietinnön. Se tarjoaa Turkille uuden tilaisuuden jatkaa uudistuksia ja täyttää velvoitteensa, jotka liittyvät etupäässä taloudellisiin muutoksiin, Kööpenhaminan kriteerien noudattamiseen, ihmisoikeuksiin sekä uskonnollisiin ja vähemmistöjen oikeuksiin.

Haluamme Turkin muuttuvan, koska Turkki itse vaatii muutosta ja ajat edellyttävät sitä. Muutos tarkoittaa, että Turkki täyttää velvoitteensa Kyprosta kohtaan tunnustamalla Kyproksen tasavallan ja lopettamalla saaren miehityksen. Mietinnössä todetaan oikein, että Turkin armeijan vetäytyminen auttaa ratkaisun löytämisessä ja että Turkin armeija voidaan korvata turvallisuusneuvoston alaisilla pienillä eurooppalaisilla joukoilla. Turkin on täytettävä seuraavat velvoitteet: sen on lopetettava Kyproksen kolonisaatio ja muutettava saaren väestörakennetta; sen on kotiutettava uudisasukkaat, jotka ovat valta-asemassa miehitetyillä alueilla ja jotka muodostavat aikapommin, joka vain odottaa räjähtämistään sabotoidakseen mahdollisen ratkaisun; sen on lopetettava Kyproksen kreikkalaisten omaisuuden anastaminen Kyproksen miehitetyillä alueilla; sen on lopetettava kulttuuriperintömme tuhoaminen. Turkin on ensinnäkin kunnioitettava YK:n päätöksiä ja palautettava Famagustan kaupunki sen laillisille asukkaille.

Ankara pitää Kyproksen turkkilaisia eristettyinä johtuen 45 000 turkkilaisen sotilaan läsnäolosta paikan päällä, millä pyritään estämään Kyproksen kreikkalaisia palaamasta koteihinsa ja mailleen. Turkilla itsellään on avaimet sekä Eurooppaan liittymiseen että Kyproksen kysymyksen ratkaisemiseen. Turkin harjoittama politiikka, Kyproksen jakaminen kahden valtion välillä, ei ole ratkaisu. Elämme yhdistymisen emmekä jakautumisen aikaa. Sanomme kyllä eurooppalaiselle Turkille sekä eurooppalaiselle ratkaisulle, jolla ei ole mitään yhteistä jakolinjojen ja -vyöhykkeiden kanssa. Sen tulisi perustua, kuten esittelijä oikeutetusti korostaa, yhtenäisen Euroopan periaatteisiin. Siten luodaan koko Eurooppaa varten toimiva mallivaltio, jossa Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset, kristityt ja muslimit voivat elää rauhaisaa ja tuottoisaa elämää, jonka perustana on yhtenäisen Euroopan periaatteiden ja arvojen molemminpuolinen kunnioitus.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Carnero González (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Euroopan unionin laajentaminen uuden maan ottamiseksi mukaan on aina dialektinen prosessi, jossa ehdokkaan on ponnisteltava määrätietoisesti, mutta jossa myös unionin pyrkimysten on oltava selvät.

Uskon, että kunhan Euroopan unionilla on uusi uudistussopimus, joka tekee siitä entistä demokraattisemman ja tehokkaamman, se on myös paremmassa asemassa jatkaakseen laajentumista.

Näin on Lissabonin sopimuksen jälkeen. Turkissa on tapahtunut merkittävää edistystä. Me kaikki seisomme Ankaran hallituksen ja Turkin kansan rinnalla terrorismin torjunnassa. Mainitsemani edistymisen jatkamiseksi meidän on kuitenkin kehotettava Turkkia itsehillintään ja kohtuullisuuteen sekä kansainvälisen oikeuden noudattamiseen. Laajamittainen sotilaallinen operaatio Pohjois-Irakissa lietsoisi vain tulta alueella, ja se voisi myös aiheuttaa vakavia ongelmia Turkissa.

Haluaisin lopuksi onnitella Ria Oomen-Ruijtenia tämän laatimasta päätöslauselmasta, vaikka siinä ei käsitelläkään erästä kysymystä: miksi unohdamme usein, että Turkki on paitsi ehdokasmaa, myös keskeinen kumppani Euro–Välimeri-alueella Barcelonan prosessin puitteissa? Tämä seikka puuttuu mietinnöstä. Turkki on prosessissa elintärkeä, aivan kuten me olemme Turkille tärkeitä Euro–Välimeri-prosessissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Emine Bozkurt (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Ria Oomen-Ruijtenia tasapainoisesta päätöslauselmasta. Käydessäni Turkissa kymmenisen päivää sitten keskustelin Turkin uuden hallituksen ja parlamentin jäsenten kanssa. Korostin tarvetta jatkaa uudistuksia erityisesti sananvapauden alalla.

Oikeusministeri ja eräät muut hallituksen jäsenet vakuuttivat minulle, että 301 pykälää aiotaan muuttaa. Uusi hallitus lupasi myös uudistuksia tiellä kohti EU:n jäsenyyttä. Myös päätöslauselmassa jäsenyyttä pidetään lopullisena tavoitteena. Se edistää siksi suoraan uudistuksia Turkissa muun muassa naisten oikeuksien, ammattiyhdistysoikeuksien ja sosiaalilainsäädännön alalla.

Uudistusten toteuttaminen edellyttää kuitenkin rauhaa, ja tällä hetkellä Turkissa vallalla ovat pelko ja viha. PKK:n iskujen pelko, ja viha, joka voisi johtaa eskalaatioon. Sen estämiseksi Turkin ja EU:n on yhdistettävä voimansa terrorismin ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi diplomatian ja politiikan keinoin.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käymästämme eloisasta keskustelusta on puheenjohtajavaltiolle suurta hyötyä. Se osoitti selvästi, mikäli asiasta oli vielä epäilyksiä, kuinka suuresti jäsenten mielipiteet ja näkemykset eroavat Turkin Euroopan unioniin liittymisestä käytävien neuvottelujen suhteen. Kuitenkin huolimatta monista eri näkökannoista, keskustelu osoitti mielestäni sen, että Turkki on jo keskeinen ja strateginen kumppani Euroopan unionille niin politiikan, talouden kuin turvallisuudenkin kentällä.

Keskustelun perusteella on mielestäni myös selvää, että Euroopan unioniin liittymisen mahdollisuus on ollut syvällisten poliittisten ja sosiaalisten uudistusten kantavana voimana Turkissa. Eräät pahoittelevat tietenkin sitä, että uudistukset eivät ole olleet niin nopeita tai laajoja kuin olisi voinut toivoa, mutta tosiasia on, että Turkin kansa ja maan hallitus etenevät askel askeleelta määrittämällämme tiellä kohti yhä demokraattisempaa ja moniarvoisempaa yhteiskuntaa, jossa oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus on entistä suurempaa.

Kööpenhaminan kriteerit, jotka ovat koko neuvotteluprosessin ohjenuora tai viitekehys, ovat sekä Turkille että muille ehdokasmaille hyvin selvät: vain niistä maista, jotka noudattavat tinkimättä taloudellisia, ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, poliittisia periaatteitamme, voi tulla Euroopan unionin jäseniä. Mikäli Turkki noudattaa näitä kriteerejä täysimääräisesti, siitä voi tietenkin tulla Euroopan unionin jäsen. Tämä on täysin selvää, eikä asiasta saa tai ei ainakaan pitäisi olla epäilystäkään.

Haluaisin nyt kiinnittää huomionne puheenjohtajavaltion 22. lokakuuta antamaan lausuntoon, joka koskee PKK:n terrori-iskuja Turkin ja Irakin välisellä rajalla. Tiedonannossa puheenjohtajavaltio tuomitsi jyrkästi PKK:n harjoittaman terroristisen väkivallan ja ilmaisi solidaarisuutemme uhrien perheitä kohtaan. Totesimme myös, että on olennaisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö tukee Turkin pyrkimyksiä terrorismin torjumiseksi samalla kun se varmistaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen, ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja vakautta sekä alueellista vakautta, ja kehottaa tietenkin Turkkia pidättymään kohtuuttomista sotilaallisista toimista. Kehotamme lisäksi Turkin ja Irakin hallituksia tekemään tehokasta yhteistyötä ongelman ratkaisemiseksi ja etenkin estääkseen Irakin alueen käyttämisen terroritekoihin Turkkia vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä tästä syvällisestä keskustelusta, joka järjestettiin oikeaan aikaan, vähän ennen kuin komissio antaa Turkin edistymistä koskevan kertomuksensa 6. marraskuuta eli kahden viikon kuluttua. Komission pyrkimyksenä on esittää yhtä objektiivinen ja oikeudenmukainen kertomus kuin Ria Oomen-Ruijtenin esittelemä mietintö.

Tämänpäiväisen keskustelun ja sitä seuraavan päätöslauselman ansiosta parlamentti lähettää Turkille erittäin selvän viestin. Ensinnäkin uskon meidän kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että nyt on oikea aika vauhdittaa Turkin uudistuspyrkimyksiä, tietenkin maan kansalaisten hyväksi, mutta myös liittymisneuvottelujen edistämiseksi merkittävästi. Erityisesti painotetaan uudistusten toteuttamista ilman turhaa viivyttelyä ilmaisunvapauden, häpeällisen 301 pykälän ja muiden vastaavien artikloiden sekä uskonnonvapauden saralla. Edistymistä on tapahduttava myös naisten oikeuksien, ammattiyhdistysoikeuksien sekä kulttuuristen ja uskonnollisten oikeuksien ja Turkin kansainvälisten velvoitteiden alalla.

Tuomitsemme lisäksi terrori-iskut ja ymmärrämme Turkin tarpeen suojella kansalaisiaan, mutta kehotamme Turkkia myös etsimään poliittista ratkaisua yhteistyössä Irakin alueviranomaisten ja kansainvälisen yhteisön kanssa sekä osoittamaan suhteellisuudentajua vastatessaan PKK:n terrorismiin.

Armeniaa koskevassa kysymyksessä komissio tukee parlamentin päätöslauselmaesityksessään esittämää kehotusta aloittaa Turkin ja Armenian välinen sovintoprosessi. Se on paras ja tehokkain tapa, joka johtaisi ajan mittaan todellisiin tuloksiin sovinnon ja oikeuden alalla.

Katsomme myös, että kaikista näistä kysymyksistä, Armenia mukaan lukien, olisi ilmaisunvapauden nimissä voitava keskustella avoimesti ja rauhanomaisesti Turkin yhteiskunnassa. Näin ollen 301 pykälän muuttaminen on myös olennaista sellaisen vakavan ja tehokkaan keskustelun aikaansaamiseksi Armeniaa koskevasta kysymyksestä, joka voisi johtaa aitoon sovintoon.

Tilannetta varjostavat nykyiset ilmaisunvapauden rajoitukset, jotka myös edistävät osaltaan suvaitsemattomuuden ja vihan ilmapiiriä, kuten valitettavasti ja surullisesti näimme aiemmin tänä vuonna Hrant Dinkin murhan yhteydessä.

Lopuksi on muistutettava eräästä seikasta. Kuten tekin, olen asettanut Turkille tiukkoja vaatimuksia uudistusprosessin suhteen, mikä on aivan oikein. Samalla meidän on kuitenkin muistettava, että yhtälö toimii vain, jos molemmat osapuolet tekevät oman osansa. Tämä tarkoittaa, että meidän on oltava päättäväisiä mutta myös oikeudenmukaisia. Meidän on pidettävä sanamme ja noudatettava neuvottelumandaatissa hahmoteltua näkemystä Turkin tulevasta jäsenyydestä.

(Suosionosoituksia)

Mikäli näin ei tapahdu, voimme kyllä huutaa kovaa, mutta huutaisimme silloin metsään. Ainoa saamamme vastaus olisi pitkä hiljaisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(ES)Olen vastaanottanut kaksi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään 24. lokakuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen.(EN)Turkilla on vielä pitkä matka edessään ennen kuin se täyttää EU:n jäsenyysehdot. Viime vuosien huomattavasta edistymisestä huolimatta ongelmia on vielä ilmaisunvapauden (ja etenkin rikoslain 301 pykälän), ihmisoikeuksien ja Armenian suhteen.

En kuitenkaan hyväksy perusteluja, joiden mukaan Turkille ei tulisi koskaan suoda jäsenyyttä, koska se ei ole eurooppalainen maa. Olemme hyväksyneet Turkin Euroopan neuvoston täysjäseneksi yli puoli vuosisataa sitten. Olemme aloittaneet liittymisneuvottelut ja siten tunnustaneet periaatteessa Turkin kelpoisuuden liittyä unioniin. Ne, jotka väittävät, että Turkki ei ole eurooppalainen, tarkoittavat itse asiassa, että se ei ole kristitty maa. Mutta miksi tämän olisi oltava liittymisen perusteena? Euroopan unionin tunnuslauseena on yhtenäisyys moninaisuudesta huolimatta – emmehän pyri yhdenmukaistamaan eri kulttuureja, vaan löytämään yhteistyötapoja samalla kun säilytämme eri kielet, uskonnot ja niin edelleen. Tätä periaatetta vahvistaisi se, että hyväksyisimme unioniin maallisen valtion, jonka väestöstä valtaosa on islaminuskoista.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


5. EU:n ja Venäjän huippukokous (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES)Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat EU:n ja Venäjän huippukokouksesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, EU:n ja Venäjän välinen 20. huippukokous pidetään ensi perjantaina Portugalissa Mafran kaupungissa. Se tarjoaa mielestämme erinomaisen tilaisuuden sekä Venäjän että Euroopan unionin johtajille suhteidemme punnitsemiseen.

Uskomme Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden olevan yleisesti ottaen hyvät ja taatusti huomattavasti paremmat, kuin mitä kansainvälinen lehdistö haluaisi meidän toisinaan uskovan. Venäjä on keskeinen kumppani EU:lle, ja pidämme suhteitamme suuressa arvossa. Huippukokouksessa käsitellään tilannetta EU:ssa ja Venäjällä. Kerromme Euroopan unionissa tapahtuneesta kehityksestä, ja etenkin edistymisestä juuri Lissabonissa hyväksytyn uuden uudistussopimuksen laadinnassa sekä komission esittämän 9. syyskuuta hyväksytyn energiamarkkinoiden vapauttamista koskevan paketin suhteen.

Yhteisten alueiden osalta tarkastelemme tiekarttojen täytäntöönpanon edistymistä. Prosessin eteneminen on yleisesti ottaen myönteistä, vaikka joitakin osa-alueita on tarpeen edistää. Eräillä tärkeillä aloilla pysyvä kumppanuusneuvosto on auttanut tavoitteen saavuttamisessa. Kulttuurin pysyvä kumppanuusneuvosto, joka kokoontuu huippukokousta edeltävänä päivänä, auttaa tehostamaan kulttuurialan yhteistyötä.

Puhun nyt huippukokouksen ensisijaisista painopistealueista. Aiomme päästä sopimukseen energia-alan varhaisvaroitusjärjestelmän käynnistämisestä, josta sovittiin periaatteellisella tasolla viimeisimmässä Samarassa pidetyssä kokouksessa. Ottaen huomioon Euroopan unionin ja Venäjän keskinäisen riippuvuuden energia-alalla, luottamusta on lujitettava ja yhteistyötä lisättävä. Painotamme siksi tavoitteita ja periaatteita, joita EU:n on noudatettava energia-alan kumppanuudessa, ja joita ovat etenkin vastavuoroisuus, läpinäkyvyys, avoimuus sekä tehokkaan oikeudellisen ja sääntelykehyksen luominen. Energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen periaatteet sekä G8-ryhmän Pietarissa hyväksymä teksti maailmanlaajuisesta energiaturvallisuudesta on mielestämme sisällytettävä uuteen EU:n ja Venäjän väliseen sopimukseen. Tämä oikeudellisesti sitova sopimus korvaa aikanaan nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen.

Investointien osalta kannatamme yhteisen talousalueen tiekartassa suunniteltua muodollista vuoropuhelua. On olennaisen tärkeää luoda Venäjälle investoivia EU:n yrityksiä varten avoimet, syrjimättömät ja ennakoitavissa olevat olosuhteet, pitäen mielessä duuman harkitseman strategisia investointeja koskevan lain. Kehotamme lisäksi Venäjää välttämään esimerkiksi ympäristöä ja verotusta koskevien liitännäistoimien valikoivaa käyttöä, mikä voi hankaloittaa nykyisiä investointeja ja luoda piileviä esteitä uusille investoinneille. Pidämme Venäjän liittymistä Maailman kauppajärjestöön (WTO) ensisijaisena tavoitteena, josta syystä aiomme ottaa myös tämän asian puheeksi huippukokouksessa. Komissio haluaa ehkä puhua tarkemmin tästä kysymyksestä.

Minun on korostettava, että huippukokousta käytetään myös Venäjän painostamiseen etenemisen varmistamiseksi, mikäli tyydyttävää ratkaisua ei ole löydetty tärkeimpiin avoimiin kysymyksiin, joita ovat muun muassa puun vientitullit ja syrjivät rautatiemaksut.

Olemme tietoisia siitä, että huippukokous ajoittuu Venäjän duuman ja presidentinvaalien alle. Vaaliprosessin aikana on olennaisen tärkeää taata ilmaisunvapaus, mukaan lukien lehdistönvapaus ja kokoontumisvapaus. Kyse on Venäjän demokraattisen legitimiteetin tulikokeesta. Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) on voitava tarkkailla vapaasti duuman vaaleja. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja Euroopan neuvoston jäsenenä Venäjällä on erityinen vastuu suojella yhteisiä arvoja. On valitettavaa, että eräät kysymykset varjostavat Euroopan unionin ja Venäjän välisiä suhteita, sillä keskinäinen riippuvuutemme kasvaa eikä suinkaan vähene.

Venäjän ja EU:n on työskenneltävä yhdessä vaikeuksien voittamiseksi, sillä yhteistyölle ei ole vaihtoehtoja. EU:n ja Venäjän välisen uuden sopimuksen neuvotteluja ei valitettavasti ole vielä voitu käynnistää. Venäjän asettamat puolalaista lihaa ja vihanneksia koskevat tuontikiellot ovat edelleen merkittävä este neuvottelujen aloittamiselle. Komissio on ilmoittanut valmiutensa jatkaa yhteydenpitoa molempien osapuolten kannalta hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi. Tilannetta on valitettavasti vaikeuttanut entisestään Venäjän eläinlääkintäviranomaisten viime kuun lopulla tekemä päätös 36:N EU:ssa toimivan yrityksen tuottaman lihan tuonnin kieltämisestä.

Liettuaan Druzhba-putken kautta tuodun öljyn toimitusten keskeyttäminen hankaloittaa myös EU:n ja Venäjän välisen uuden sopimuksen neuvottelujen aloittamista. Kuluneen reilun vuoden aikana Venäjä ei ole antanut lainkaan virallista tietoa putkilinjan vuodosta tai toimitusten mahdollisesta jatkamisesta. Siksi on olennaisen tärkeää löytää tyydyttävä ratkaisu, joka luo tarvittavan luottamuksen EU:n ja Venäjän energia-alan kumppanuuden kehittämiseksi edelleen.

Vaikka neuvottelut ovatkin umpikujassa, tilannetta ei pidä dramatisoida liiaksi. Sovimme Venäjän kanssa vuonna 2006, että kumppanuus- ja yhteistyösopimus pysyy voimassa välttääksemme oikeudellisen tyhjiön syntymisen Venäjän-suhteissamme.

Lopuksi, käsittelemme varmasti myös tärkeimpiä ajankohtaisia kysymyksiä kansainvälisellä rintamalla ja etenkin Kosovoa ja Irakia. Aiomme myös korostaa, kuinka tärkeää myönteinen yhteistyö Venäjän kanssa on yhteisellä naapurialueellamme, ja käsitellä molempia osapuolia kiinnostavia ja huolestuttavia kysymyksiä, erityisesti niin sanottuja jäätyneitä konflikteja.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, Venäjä ei ole ainoastaan lähinaapurimme vaan myös strateginen kumppanimme. Jos tarkastelemme kauppaa ja investointeja, näemme niiden olevan jyrkässä kasvussa, ja kuten puheenjohtajamme sanoikin, myös keskinäinen riippuvuutemme kasvaa edelleen. Olemme myös tietoisia siitä, että Venäjä on tärkeä kumppani täälläkin mainittujen alueellisten konfliktien käsittelyssä ja globaaleihin haasteisiin vastaamisessa, ja että paljon on vielä tehtävä EU:n ja Venäjän välisen suhteen koko potentiaalin hyödyntämiseksi.

Perjantain huippukokous antaa seuraavan tilaisuuden arvioida suhteidemme nykytilaa. Vaikka monia jäljellä olevia ongelmia ei tulla ratkaisemaan kokouksessa, voimme edistyä toisilla aloilla ja valmistella siten tulevan työn puitteita tällä muutoksen hetkellä.

Tiedämme Venäjän olevan nyt kriittisessä vaiheessa, muutamaa kuukautta ennen ratkaisevan tärkeitä parlamentti- ja presidentinvaaleja, ja tiedämme myös, että Euroopan unioni on toistuvasti ilmaissut huolestuneisuutensa demokratian periaatteiden ja ihmisoikeussitoumusten täytäntöönpanosta Venäjällä. Euroopan unioni seuraa tiiviisti kehitystä – tulevat vaalit ovat tässä suhteessa tärkeä testi – ja odottaa Venäjän tekevän järkevän ratkaisun kutsumalla Etyjin tarkkailijat valvomaan vaaleja.

Hyödynnämme myös kokouksen antamaa tilaisuutta tuodaksemme esiin ihmisoikeuskysymyksiä koskevat huolemme, jotka liittyvät muun muassa lehdistönvapauden rajoituksiin, toimittajiin kohdistuviin hyökkäyksiin, kansalaisjärjestöjen painostukseen sekä Pohjois-Kaukasian tilanteeseen.

Sain tilaisuuden keskustella tulevasta huippukokouksesta presidentin pääneuvonantajan erityisedustaja Sergei Jastrzhembskin kanssa vieraillessani Kaliningradissa 11.–12. lokakuuta. Esitän aluksi pari myönteistä esimerkkiä ja kerron sitten kysymyksistä, joiden suhteen edistystä ei todennäköisesti tapahdu.

Venäjä valmistelee uskoakseni ilmoitusta merkittävästä taloudellisesta tuesta useille EU:n hallinnoimille rajat ylittäville yhteistyöhankkeille. Tuki on myönteistä, sillä unionin muuttuneet rajat ylittävä yhteistyö on vuonna 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen tärkeää. Lisäksi Kaliningrad on tietenkin erityistapaus ainutlaatuisen maantieteellisen sijaintinsa vuoksi.

Kuten aiemmin on todettu, tämä edellyttää erityisjärjestelyjä rajat ylittävän yhteistyön ja paikallisen rajaliikenteen helpottamiseksi. Nyt olisi myös hyvä aika Venäjän taloudelliselle panokselle, ottaen huomioon vaikeat liikenneruuhkat jäsenvaltioiden ja Venäjän välisellä rajalla Kaliningradissa sekä monilla muilla rajanylityspaikoilla.

Jopa 50 kilometrin pituisia rekkajonoja EU:n puolella rajaa ei mitenkään voida hyväksyä. Toimenpiteet on toteutettava, ja niinpä Venäjän kanssa on sovittu pullonkaulojen vähentämisestä. Komissio on juuri aloittamassa pilottihanketta, jonka puitteissa lisätään tullien välistä tiedonvaihtoa ja rahoitetaan rajan infrastruktuurien nykyaikaistamista. Venäjän puolestaan on virtaviivaistettava rajamenettelyjään, johon se onkin periaatteessa valmis. Kehitys vie kuitenkin aikansa.

Puheenjohtaja mainitsikin jo energia-alan. Haluaisin lisätä, että pääsemme todennäköisesti sopimukseen varhaisesta varoitusjärjestelmästä, jonka ansiosta toimitusongelmiin voitaisiin vastata ennen kriisiin ajautumista. Puheenjohtaja kertoi energia-alalla vallitsevasta kulttuurista ja investoinneista, joiden osalta ei siis ole tarpeen lisätä mitään. Haluaisin vain täydentää sen verran, että investointeja ja kauppasuhteita käsitellään myös Lissabonissa järjestettävissä teollisuusjohtajien pyöreän pöydän keskusteluissa, joihin osallistuvat Günter Verheugen ja Andris Piebalgs ja jotka alkavat huomenna torstaina. Pyöreän pöydän päätelmät esitellään huippukokouksessa perjantaina. Uskon sen antavan erinomaisen panoksen kasvaviin liikesuhteisiin.

Venäjä on tärkeä toimija talouden alalla ja haluaisin lisätä, että WTO:n suhteen aiomme helpottaa Venäjän pyrkimyksiä. Kuten tiedätte, olemme aina olleet Venäjän WTO-jäsenyyden vankkumattomia kannattajia. Uskomme myös, että kaikkien toimijoiden yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen on erittäin tärkeää, ja painotamme siksi voimakkaasti Venäjän WTO-jäsenyyden toteuttamista. Huippukokous antaa uutta vauhtia tälle monimutkaiselle prosessille, joka on nyt kriittisessä vaiheessa.

Huippukokouksen yhteydessä on määrä allekirjoittaa uusi terässopimus, joka sallii Venäjän lisätä tuontia Euroopan unioniin. Toinen myönteinen merkki EU:n ja Venäjän välisestä yhteistyöstä on yhteistyöpöytäkirja, jonka Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus sekä Venäjän liittovaltion huumausaineiden valvontavirasto allekirjoittavat kokouksen yhteydessä.

Puhun nyt vähemmän myönteisistä seikoista. Haluan kertoa teille, että vaikka Venäjä sitoutui toukokuussa Samarassa allekirjoittamaan lopultakin Siperian ylilentoja koskevan sopimuksen ennen Mafrassa järjestettävää seuraavaa huippukokousta, sen toteutumisesta on vain vähän toivoa. Toivomme voivamme kääntää sivua tämän pitkään jatkuneen kiistan osalta. Venäjän myönteinen ele mahdollistaisi myös suunnitteilla olevan, Moskovassa marraskuussa järjestettävän ilmailualan huippukokouksen edistymisen ja tämän sektorin valtavan yhteistyöpotentiaalin tunnistamisen.

Kansainvälisistä kysymyksistä Kosovo on epäilemättä yksi tärkeimpiä, ja meidän on pohdittava yhdessä Venäjän kanssa, kuinka ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu troikan jatkuvien ponnistelujen pohjalta. Balkanin konfliktin uusiutuminen on voitava välttää.

Keskustelemme kokouksessa myös muista tärkeistä kansainvälisistä kysymyksistä, joita ovat Lähi-idän tilanne ennen Annapolisin kokousta, tilanne Iranissa presidentti Putinin äskettäisten Teheranin- ja Afganistanin-matkojen valossa, Burma/Myanmar, sekä niin sanottujen jäätyneiden konfliktien tilanne etenkin Georgiassa ja Moldovassa.

Haluamme tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa rakentavassa hengessä ratkaisujen löytämiseksi näihin riidanalaisiin kysymyksiin. Siksi meidän on jatkettava nykyistä työtä pitäen alati mielessä pitkän tähtäimen suunnitelmat.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, toivomme lehdistön osuneen oikeaan sanoessaan, että Portugalin syksystä tulee lämpimämpi kuin Venäjän keväästä Samaran huippukokouksen aikaan.

Uskon, että meidän on jatkettava työskentelyä strategisen liiton rakentamiseksi Venäjän kanssa, kuten komission jäsen sanoi. Ilmanala riippuu kuitenkin ensi sijassa Venäjän lämpötilasta, ei Euroopan unionista. Jossain määrin kyse on siitä, mistä komission jäsen puhui, ennen kaikkea uudesta roolista, jonka Venäjä haluaa kansainvälisellä näyttämöllä, ja etenkin energiaturvallisuuden alalla.

Kuitenkin, arvoisa puhemies, suhteen on nojattava useisiin eri peruspilareihin. Ensimmäinen niistä on periaate, jonka mukaan kaikki jotakin jäsenvaltiota vastaan suunnatut päätökset tai toimet kohdistuvat Euroopan unioniin kokonaisuudessaan.

Toisekseen, arvoisa puhemies, Euroopan unioni on sitoutunut peruuttamattomasti ja ehdottomasti kunnioittamaan ihmisoikeuksia, ja sen on pysyttävä lujana tässä kannassa. Tässä yhteydessä meidän olisi annettava tunnustusta Venäjän hallituksen päätökselle sallia Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän järjestää tapaaminen Moskovassa ja myöntää tarvittavat viisumit.

Huolta aiheuttaa myös Kaspianmerta ympäröivien maiden taannoisen huippukokouksen tiimoilta annettu julistus eräänlaisen laajan rintaman muodostamisesta alueellisten ja kansainvälisten uhkien torjumiseksi ja tiettyjen näkemysten vastustamiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa.

Päätän puheenvuoroni tähän, arvoisa puhemies. Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puolustakaa pragmaattisesti Euroopan unionin etuja, rakentakaa tämä liitto, mutta pitäkää mielessä, että todellisuuden on vastattava ihanteita. Mieleeni muistuu eräs viimeaikainen The Economist -lehden luonnollisesti erinomainen artikkeli, jossa kerrottiin presidentti Putinin sanoneen Wiesbadenin huippukokouksessa liittokansleri Angela Merkelille, että Dostojevski oli hävinnyt siellä ruletissa.

Toivon, että Euroopan unionilla on Portugalissa parempi onni matkassa kuin tällä venäläisellä kirjailijalla aikanaan Wiesbadenissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tulevan huippukokouksen alla poliittisen ryhmäni lähtökohtana on, että Venäjällä ja Euroopan unionilla on lukuisia tärkeitä yhteisiä intressejä, ja monista näkemyseroista huolimatta Euroopan unionin olisi pohjattava toimintansa tähän olettamukseen myös tulevan huippukokouksen aikana. Venäjä ja Euroopan unioni tarvitsevat toisiaan käsitelläkseen Euroopassa esiintyviä ongelmia, ja etenkin tärkeitä kansainvälisiä kysymyksiä. Kestävä turvallisuus Euroopassa edellyttää yhteistyötä Venäjän kanssa.

Näistä syistä olen poliittisen ryhmäni tavoin aina tukenut strategista kumppanuutta Venäjän kanssa. Huippukokouksen asialista on hyvin pitkä, ja komission jäsen samoin kuin puheenjohtajavaltion edustaja ovat jo puhuneet asiasta. Toivomme myös, että jossain vaiheessa tapahtuu edistystä uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen neuvottelumandaatin suhteen. Toivomme, että Puolan uusi hallitus kykenee tekemään parempaa yhteistyötä Moskovan kanssa ja siten ehkä luomaan tilaa edistymiselle.

Energia-alan suhteemme on erittäin tärkeä ja uskomme myös, että vastavuoroisuuden on oltava lähtökohtana. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kyse on molemminpuolisesta riippumattomuudesta, jota meidän olisi pyrittävä vaalimaan paremmin yhdessä. Haluamme myös lisätä yhteistyötä Mustanmeren alueella, ja toivomme huippukokouksessa käsiteltävän muun muassa Transnistrian ja Georgian kysymystä.

Edelliset puhujat mainitsivat jo demokratian tilan Venäjällä, eikä tätä kysymystä voida tietenkään sulkea pois keskusteluista. Kannamme myös huolta duuman vaalien lähestymisestä. Haluamme vaalikampanjan olevan vapaa ja rehellinen, jolloin kaikilla puolueilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja sanansa sanottavana. Siksi on hyvin tärkeää, että edistämme vaalitarkkailijoiden asiaa Moskovassa, ei pelkästään itse vaalipäivänä vaan myös kampanjan aikana vaalien alla. Tiedämme, kuinka tärkeää on, että voimme muodostaa oman mielipiteemme vaaleista. Maalla, joka haluaa toimia Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajana, olisi todellakin oltava myös kykyä ja halua tehdä yhteistyötä Etyjin kanssa vaalitarkkailussa.

Toistan lopuksi mitä sanoin puheenvuoroni alussa: meidän on suhtauduttava jatkossakin kriittisesti Venäjään ihmisoikeuksien ja demokratian ollessa kyseessä, mutta meidän ei tule kärjistää asioita tarpeettomasti. Lähtökohtanamme olisi edelleen oltava hyvä naapuruus, yhteistyö ja asioiden käsittely Euroopan tasolla yhdessä ongelmien jatkuvan paisuttelun sijaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, toukokuinen Samaran huippukokous paljasti säröjä strategisessa kumppanuudessamme Venäjän kanssa – näitä ovat energiaa, Kosovoa ja ihmisoikeuksia koskevat kysymykset. Säröistä on nyt tullut niin syviä ja leveitä halkeamia, että on vaikea sanoa, kuinka voisimme jatkaa mielekästä, yhteisiin arvoihin perustuvaa kumppanuutta.

Vladimir Putin itse on myöntänyt, ettei Venäjästä tule ainakaan lyhyellä aikavälillä – jos koskaan – maata, jossa liberaalit arvot olisivat juurtuneet syvälle historiaan.

Kuinka kauan voimme jättää huomiotta kasvavat todisteet? Venäläiset eivät tietenkään kiellä omaavansa kulttuurisiteitä länsimaihin, onhan presidentti Putin puhunut useaan otteeseen maansa asemasta eurooppalaisen kulttuurin sydämessä. Ei vainkaan, vaan kiihko ja kieltäytyminen kohdistuvat ensisijaisesti niihin arvoihin, joita puheenjohtaja Barroso kutsuu Euroopan pyhiksi arvoiksi, kuten vapaus, demokratia ja oikeusvaltio, joiden puute tämän päivän Venäjällä on silmiinpistävää.

José Salafranca Sánchez-Neyra oli oikeassa. Olemme kuulleet neuvoston ja komission taholta liian paljon reaalipolitiikkaa eikä riittävästi moraalipolitiikkaa. Suhteemme Venäjään on kyllä strateginen, mutta sitä ei voida kutsua kumppanuudeksi.

Tarvitsemme käytännönläheistä lähestymistapaa, jonka puitteissa yhteistyötä tehdään mahdollisuuksien mukaan molempia osapuolia koskevilla aloilla, joita ovat rajanylitys, energiatoimitukset ja WTO-jäsenyys – vaikkakin eilinen ilmoitus elintarvikkeiden hintavalvonnasta on merkki paluusta entiseen talouspolitiikkaan.

Jonkinasteinen edistyminen Venäjän-suhteissa on mahdollista, mutta se tapahtuu ilman fanfaareja ja sitä seuraa turhautuminen, joka leimaa turhan monia EU:n ja Venäjän huippukokouksia.

Myös suorapuheisuutta olisi lisättävä nyt kaksien tärkeiden vaalien lähestyessä Venäjällä. Mikäli ihmisten kloonaaminen olisi nykyistä kehittyneempää, presidentti Putin olisi varmaankin ehdolla sekä presidentiksi että pääministeriksi, Puolan Kaczyńskin veljesten esimerkin mukaisesti! On aika uskomatonta, että itsevaltius saa jälleen jalansijaa maassa, joka kumosi oligarkian jo vuonna 1917. Meidän ei tule hillitä kritiikkiä siinä pelossa, että se vaarantaa kumppanuuden, joka on olemassa vain paperilla.

Vasta sitten, kun riippumaton oikeuslaitos, ilmaisunvapaus ja demokratia ovat muutakin kuin pelkkää sanahelinää, ja kun toimittajat, oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt voivat harjoittaa toimintaansa pelkäämättä rangaistusta, Eurooppa voi tuntea yhteenkuuluvuutta Venäjän kanssa.

Tästä syystä ryhmäni pyrki sellaiseen päätöslauselmaan, joka päättäisi keskustelun, ja yli 300 Euroopan parlamentin jäsentä kannatti pyrkimyksiämme. Meidän on oltava valmiita panemaan paperille julkisesti ilmaisemamme näkemykset ja kumottava väitteet, joiden mukaan parlamentti on vain yliarvostettu keskustelupiiri.

Uudistussopimuksessa parlamentille luvataan ensimmäistä kertaa todellista sananvaltaa ulkoisen toiminnan alalla. Parantakaamme siis peliämme, jotta voisimme vastata haasteisiin ja lähettää huippukokouksessa viestin, jota presidentti Putin ei voi jättää huomiotta.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän johtajien eilinen päätös olla hyväksymättä päätöslauselmaa ennen EU:n ja Venäjän huippukokousta osoittaa, että Venäjä on edelleen ongelma meille. Kyseinen päätös on vakava virhe. Emme kaipaa tällaista ranskalais-saksalaista moottoria tällä Euroopan alueella.

Samaran huippukokouksen alla 2. toukokuuta antamamme päätöslauselma oli hyvin hyödyllinen. Tämänpäiväinen vaiteliaisuutemme ei toivoakseni ole merkkinä pyrkimyksestä poiketa selkeästi määritellystä vaativasta politiikasta Venäjän suhteen. Mikäli Samarassa omaksuttua toimintamallia heikennetään, Venäjä vakuuttuu entistä lujemmin siitä, että yhdentyminen ja etenkin vuoden 2004 laajentuminen ovat tapahtumia, joista ei tarvitse välittää vaan joita voidaan vähätellä. Poliitikot, jotka yrittävät olla näkemättä Venäjän diktatuurista kehitystä pseudorealismin nimessä, alistuvat Suomen tapauksen toistumiseen. Suostuessaan Keski-Euroopan syrjintään he heikentävät Euroopan unionin asemaa globaalina kumppanina.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja ministeri, hyvät parlamentin jäsenet. Arvoisa ministeri, sanoitte aloituspuheenvuorossanne, että suhteet Venäjän kanssa ovat hyvät, tai ainakin paremmat kuin mitä kansainvälisessä lehdistössä on kerrottu. Arvoisa ministeri, elättekö Mars-planeetalla? Tai ehkä Venuksella? Uskallatteko puhua venäläisille todella tärkeistä asioista, vai onko Euroopan unionissa teidän mielestänne loppujen lopuksi kyse vain rahasta ja pelkästä kaupankäynnistä? Pidättekö sitä demokratiaa ja ihmisoikeuksia tärkeämpänä?

Älkäämme kaunistelko sanojamme: Venäjä on liukkaalla rinteellä luisumassa kohti täyttä diktatuuria. Sillä on vahva johtaja, joka ei salli minkäänlaista protestia ja joka lähettää salaisen poliisinsa FSB:n hoitamaan asioita aina katsoessaan sen olevan tarpeen; johtaja, joka ei luovu vallasta millään ehdoilla ja joka turvautuu mihin tahansa temppuihin pysyäkseen vallan kahvassa joulukuun parlamentinvaalien ja maaliskuun presidentinvaalien jälkeen. Venäjästä, arvoisa ministeri, on kehittymässä suljettu yhteiskunta, jonka vallanpitäjät eivät halua sallia kenenkään seurata toimiaan olkansa yli.

En halua tyytyä pelkkään teoreettiseen pohdintaan. Tosiasia on, että ihmisoikeudet ovat Venäjällä jatkuvan paineen alla, ja demokratian tila on maassa valitettava. Tosiasia on, että sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat antaneet periksi tiukalle itsesensuurille. Hiljattain hyväksyttyä ääriliikkeitä koskevaa lakia voidaan helposti käyttää riippumattomien toimittajien ja poliittisten vastustajien vaientamiseen.

Tosiasia on, että Venäjän hallinto pitää vahvaa ja riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa ei-toivottavana, ja että kansalaisjärjestöjen asemaan kohdistuu suuria paineita rajoittavan lainsäädännön vuoksi. Tosiasia on, arvoisa ministeri, että vapaat vaalit ovat Venäjällä utopiaa. Vaaleihin voivat osallistua vain ne, joiden hallinto suvaitsee ottaa osaa. Esimerkiksi Garri Kasparovin ympärille ryhmittynyttä Toinen Venäjä -liittoutumaa on estetty osallistumasta tuleviin parlamenttivaaleihin.

Lopuksi, arvoisa ministeri, Tšetšenian tilanne ei ehkä ole enää poliittisesti ajankohtainen, mutta todellisuus paikan päällä on erittäin huolestuttava. Ihmisten murhaaminen jatkuu, samoin myös mielivaltainen talteenotto ja laiton pidättäminen sekä kiristäminen; kidnappauksia tapahtuu edelleen päivittäin ja kidutus on yleinen käytäntö. Tällainen on Venäjän todellisuus, arvoisa ministeri, ja toivon teidän muistavan sen keskustellessanne presidentti Putinin kanssa tämän viikon lopulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, vakaus ja kehitys Euroopassa ja maailmassa ei ole mahdollista ilman Euroopan unionin ja Venäjän järjellistä yhteistyötä. Mitä odotan tältä kokoukselta, mitä olisi tehtävä toisin kuin Samarassa? Toivoisin, että voisitte takaisin palatessanne kertoa, että teillä on yhteinen strategia Venäjän kanssa Kosovon ongelman ratkaisemiseksi ja Lähi-idän rauhanprosessia varten, yhteinen kanta Iranin ydinvoimakysymykseen sekä yhteinen strategia Transnistrian ongelman ratkaisemiseksi.

Kyse ei ole vain energiatoimituksista. Unohtakaamme Galileo. Teollisuus ei halua sitä, ja laskun maksavat kuluttajat. Kehittäkäämme Venäjän kanssa järkevä energiapolitiikka, joka hyödyntää uutta teknologiaa. Ratkaiskaamme viisumivapaata matkustamista koskeva ongelma Venäjän kanssa. Miksi tällä alalla ei ole edelleenkään juuri edistytty, paitsi erityisryhmien osalta? Paljon voitaisiin mielestäni tehdä.

Mikä on Euroopan unionin kanta ohjuskilpeen? Seisommeko Venäjän rinnalla Yhdysvaltojen puolustuskilpeä vastaan? Se olisi mielestäni loistava saavutus. Meidän on tietenkin oltava myös kriittisiä Venäjää kohtaan, ja kerrottava sille, että jos puhumme Wolfgang Schäublen ja Franz Josef Jungin Saksassa suunnittelemia terrorismin torjuntatoimia vastaan, niin meidän on myös sanottava Venäjälle, ettemme halua tätä syrjinnän vastaista lakia. Tämä on täysin selvää.

Mikäli katsomme, että Tšetšenian tilanteessa rikotaan ihmisoikeuksia, meidän on tehtävä kantamme selväksi venäläisille, mutta meidän on myös seurattava kehitystä jälkeenpäin. Mikäli kumppanuussopimuksemme on toimiva, meidän on voitava hyvinä kumppaneina puhua toisillemme asiasta. Tarvitsemme Venäjää, ja Venäjä tarvitsee meitä. Voimme edetä yhdessä, jos nostamme kaikki ongelmat pöydälle ja etenkin jos hahmottelemme keinoja niiden ratkaisemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Bobošíková (NI).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, mikäli haluamme pitää puolemme kansainvälisellä kentällä, EU:n vahvan ryhmittymän ja supervalta Venäjän on integroitava taloutensa.

Vain siten ne voivat vastata väistämättömiin poliittisiin paineisiin, jotka saattaisivat muutoin hajottaa tämän rationaalisen kumppanuuden. Jos energiakauppaa ei lasketa mukaan, Venäjän vienti EU:hun vastaa nykyisellään arviolta Marokon tai Argentiinan osuutta. Tästä syystä kannatan kaupasta vastaavan komission jäsenen Mandelsonin EU:lle ja Venäjälle esittämää pyyntöä siitä, etteivät ne enää käyttäytyisi kuin kaksi kaupunkia, joita yhdistää vain kapea tie ja kaasuputki.

Olen vakuuttunut siitä, että molempien kumppaneiden olisi keskityttävä molempia osapuolia hyödyttävien pitkän tähtäimen talous- ja kauppasuhteiden rakentamiseen sallimatta lyhyen aikavälin poliittisen taktiikan voittaa. Uskon, että on EU:n kansalaisten edun mukaista, että EU on Venäjän suhteen johdonmukainen, toisin kuin nykyisin. Meidän olisi kannustettava Venäjää luomaan vakaampi poliittinen ja yritysympäristö, mikä tarkoittaa tuonnin esteiden vähentämistä ja paremman toimintaympäristön luomista EU:n investoijia varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Reino Paasilinna (PSE).- (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, on kaksi tapaa tarkastella EU:n Venäjän-suhteita. Me katsomme niitä ongelmien tai mahdollisuuksien kautta. Kuten tiedämme, kumpiakin on tällä hetkellä runsaasti.

Unionin johtajat ottivat viime viikolla Lissabonissa askeleen kohti yhtenäisempää ulkopolitiikkaa. Eikö Venäjän-politiikka voisi olla ensimmäinen näytön paikka molemmille osapuolille, siis myös Venäjälle? Kumppanuus- ja yhteistyösopimus pitäisi uusia, ja me tiedämme sen. Pohjoisen ulottuvuuden alueella on saatu jotakin aikaan Itämerta koskevissa asioissa, mutta meidän on siirryttävä uusille alueille. Tiekartatkin ovat olemassa, mutta tiellä on vähän kulkijoita.

Me olemme tukeneet Venäjän WTO-jäsenyyttä. Sopimus on syytä saada aikaan. Silloin komission jäsenen Ferrero-Waldnerin mainitsemat puutullit ja laiton rahastus rajoilla ehkä saataisiin kuriin. Me olemme energian kautta täysin sidoksissa toisiimme, mutta riippuvuus on molemminpuolista. Yksipuolinen vientikin on riippuvuutta, ei ainoastaan tuonti.

Mykkäkoulu Venäjän kanssa on siis syytä lopettaa. Valitettavasti tilanne on jatkunut pitkään, mutta tervehdin Puolan uutta johtajaa, joka halusi parantaa suhteita Venäjään, ja myös Saksaan. Venäjä tietysti on ongelmallisempi.

Neuvotteluissa on saatava aikaan tuloksia myös kansalaisoikeuksien alalla, eikä ainoastaan silloin, kun on kyse tavaroista. Kysyisinkin neuvostolta, että otetaanko puutullit esille huippukokouksessa? Entä Venäjän uusi lainsäädäntö eli käytäntö, jonka mukaan rikoksesta epäiltyä ei luovuteta kuulusteltavaksi siihen maahan, jossa rikos on tapahtunut? Kyseessä on erikoinen käytäntö. Toisin sanoen Venäjälle pääsee turvaan rikollinen, joka tekee rikoksen jossakin jäsenvaltiossa. Puuttuuko neuvosto kyseiseen asiaan huippukokouksessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämän keskustelun sekä neuvoston ja komission puheenvuorojen perusteella on ilmiselvää, kuinka Venäjän ollessa kyseessä on vaikeaa sovittaa yhteen tarvittava kunnioitus tätä suurta ja tärkeää maata ja kansaa kohtaan sekä unionin keskeisten periaatteiden, eli oikeusvaltioperiaatteen, toimivan demokratian, vapaiden tiedotusvälineiden ja ihmisoikeuksien kunnioituksen edistäminen. Tasapainon löytäminen on vaikeaa, varsinkin koska presidentti Putin osaa paremmin kuin kukaan muu hyödyntää vähäisintäkin mielipide- tai vivahde-eroa jäsenvaltioiden välillä.

Olemme kuulleet Venäjällä parin viikon päästä järjestettävistä vaaleista. Tässä yhteydessä haluan korostaa, että niille puolueille asetetut ehdot, jotka eivät ole edustettuina duumassa, ovat täysin demokratiaan sopimattomia. Sen paremmin vakuuden suuruuden, vaadittujen allekirjoitusten lukumäärän tai niiden tarkistamisen osalta – muistakaa, miten kävi Pietarissa joitakin kuukausia sitten – ne eivät täytä kriteerejä, joita vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit meidän ja muun maailman mielestä edellyttävät. Toisin sanoen, tilanne ei ole lainkaan lupaava.

Olemme myös kuulleet hyvin huolestuttavia kertomuksia yrityksistä valvoa tiukasti opiskelijoiden välisiä kontakteja ja vaihto-ohjelmien osanottajia. Toisin sanoen – ja päätän puheenvuoroni tähän, arvoisa puhemies – jäsenvaltioiden on nyt pidettävä tiukemmin yhtä ja pysyttävä valppaampina kuin koskaan ennen, jotta yhteistyötä voitaisiin jatkaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Inese Vaidere (UEN).- (LV) Hyvät parlamentin jäsenet, Venäjä on tärkeä kumppani, mutta sen harjoittama politiikka on huolestuttavaa. Vaikka Venäjän kaduille ei ole vielä pystytetty presidentti Putinin patsaita, henkilökultin syntymisestä on merkkejä. Valtionpäämiehen ehdokkuus parlamenttivaaleissa on ennenkuulumatonta demokraattisen valtion historiassa, samoin kuin radikaaliliike Nashin johtajan nimittäminen nuorisoministerin virkaan sekä kieltäytyminen Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan vastaanottamisesta. Venäjän harjoittama vieraiden kansojen manipulointi on vaarallista. Latviassa suoritetut selvitykset osoittavat, että Venäjän tuki kansalle on täysin ristiriidassa yhteiskunnan yhdentymisen kanssa. Pelkään myös, että niiden henkilöiden poliittinen menneisyys, jotka järjestivät hiljattain Venäjä-foorumin Euroopan parlamentissa, antaa syytä uskoa tuhoisien suunnitelmien olemassaoloon muissa Euroopan valtioissa. Velvollisuutemme on taistella näitä manipulaatioita vastaan, sillä Venäjä koettelee kärsivällisyyttämme. Energiavuoropuhelun osalta on varmistettava, että energiaperuskirjan periaatteet ja ratifiointi ovat erottamaton osa uutta sopimusta huolimatta Moskovan tyytymättömyydestä vastavuoroisuuslausekkeeseen. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Flautre (Verts/ALE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olkaamme selvänäköisiä! Venäjän viranomaiset tulevat tulkitsemaan ja ovat jo tulkinneet eilisen päätöksemme suureksi menestykseksi: ei päätöslauselmaa, ei viestiä. Siinä vasta palkkio parlamentin virallisen ihmisoikeusvaltuuskunnan vierailun kieltämisestä. Nyt enemmän kuin koskaan ennen Venäjän yhteiskunta on propagandalehdistön vanki ja eristäytyy vaaralliseen nationalismiin.

Tämän päivän Venäjällä pelkoon perustuvasta väkivallasta on tullut normi samalla kun rasismi ja muukalaisviha kukoistavat. ”Riippumaton” ei enää ole hyväksyttävä termi. Riippumattomat ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat tai poliittiset vastustajat leimataan automaattisesti hallitusjärjestelmän vihollisiksi. Vuonna 2007 säädetty laki koskeekin näitä epävirallisesti. Äärisuuntauksien torjumisen varjolla kyseinen laki antaa itse asiassa viranomaisille täydet valtuudet tässä taistelussa, jossa voimasuhteet eivät ole tasapainossa. Ja kuten Marie Mendras eilen kertoi, jatkuva ihmisoikeuksien loukkaaminen ei itse asiassa juuri saa liikkeelle kansanjoukkoja Venäjällä. Vladimir Putinin uhkapeli siis onnistui: hän on saanut maansa kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että Venäjä voi soveltaa erityiskäytäntöjä demokratian ja ihmisoikeuksien alalla.

Ajatusmallin ollessa tällainen ei ole lainkaan yllättävää, että Venäjä on ainoa Euroopan neuvoston jäsenvaltio, joka ei ole vielä ratifioinut neljättätoista pöytäkirjaa. Tuomioistuimen päätös on Putinille onnenpotku ja siunaus. Se sallii hänen olla valvomatta tuomioiden täytäntöönpanoa ja viivyttää etenkin kidutettujen tšetšeenien anomusten käsittelyä. Näiden tosiseikkojen valossa olisi varsin naiivia kuvitella, että Venäjällä järjestetään ensi joulukuun 2. päivänä vapaat ja avoimet vaalit. Eikö tämän parodian osalta olisi oikeutettua puhua ennemminkin kansanäänestyksestä Vladimir Putinin puolesta tai häntä vastaan? Perustuslakia muuttamatta hän onnistuu pitämään hallussaan kaiken poliittisen, taloudellisen, rahataloudellisen, hallinnollisen ja oikeudellisen vallan sekä turvallisuutta koskevat valtuudet.

Nyt EU:n ja Venäjän huippukokouksen alla kehotan neuvostoa ja komissiota asettamaan ihmisoikeudet korkeimmalle mahdolliselle politiikan tasolle. On olennaisen tärkeää säilyttää ihmisoikeudet keskeisessä asemassa, keskusteltiinpa sitten tulevasta sopimuksesta, Kosovon tilanteesta taikka energiasta. Tätä meiltä pyytävät Venäjän demokraatit, jotka sanovat meille yksinkertaisesti: jatkakaa puhumista heistä, jatkakaa totuuden sanomista. Me emme ainakaan vaaranna henkeämme näin tehdessämme.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Mechtild ROTHE

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Remek (GUE/NGL).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, EU:n ja Venäjän väliset suhteet kuuluvat yleisimpiin keskustelunaiheisiin parlamentissa.

Samat kliseet kuullaan säännöllisin väliajoin, joko tarkoituksella tai johtuen näiden kysymysten suhteen vallitsevista väärinymmärryksistä ja tietämättömyydestä. Siitä huolimatta, halusimmepa tai emme, meidän on kohdeltava Venäjää kumppanina. Mikäli emme löydä yhteistä kieltä ja ponnistele suhteidemme parantamiseksi asteittain, EU kärsii tilanteesta Venäjää enemmän. Se ei tarkoita, että suljemme silmämme vaikeuksilta, vaan että kohtaamme todellisuuden ja tuomitsemme kaikki samalla asteikolla.

On tosiasia, että Venäjä on nykyisin taloudellisesti vahvempi ja siten entistä itsevarmempi. Se suojelee myös omia etujaan kuten Yhdysvallat taikka EU. Tarvitsemme maltillista lähestymistapaa. Iloitsen siksi siitä, että lykkäämällä päätöslauselmaa annoimme edustajillemme Portugalin huippukokouksessa vapaammat kädet.

Tämän päivän Venäjä ei ole entinen Neuvostoliitto. Sanon näin paitsi oman pitkän työkokemukseni perusteella kyseisessä maassa, myös Yhdysvaltojen diplomatian johtohahmojen toteamusten pohjalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston ja komission puheenjohtajia. En aio mitata huippukokouksen menestystä suhteessa lopullisen yhteisen julistuksen pituuteen. Minulle tärkeää on – ja toivon asiasta keskusteltavan – että käsittelemme yksityiskohtaisesti niitä kysymyksiä, joiden tiedämme edellyttävän yhteisiä vastauksia.

EU:n ja Venäjän suhteet ovat uskomattoman monisyiset, eikä se muutu nyt vaalien alla. Meidän on kuitenkin todellakin tarpeen tunnustaa, ettei Venäjällä ja EU:lla ole taloudellista ja poliittista vaihtoehtoa kumppanuudelle. Arvoisa puhemies, meillä on erinomainen sopimus kumppanuutta varten. Se on ollut käytössä jo kymmenen vuoden ajan. Kuinka aiomme hoitaa asian luovasti tulevaisuudessa? Huippukokous antaa myös tärkeän tilaisuuden pyytää selvennystä demokratian käsitteeseen, ja kiitän komissiota sen suunnitelmista tämän asian suhteen.

Yllätyn aina siitä, että Venäjällä vakautta ja demokratiaa pidetään toistensa vastakohtina. Se ei tietenkään ole eikä koskaan voi olla meidän näkemyksemme. Venäjän liittyminen WTO:hon on meille kaikille erittäin tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda (PSE).(DE)Arvoisa puhemies, reaalipolitiikan ja moraalipolitiikan vastakkainasettelu ei ole järkevää, kuten Graham Watson sanoi. Tosiasia on, että tarvitsemme niitä molempia. Meidän on oltava realistisia Venäjän-suhteissamme sekä selväsanaisia ja vankkumattomia eettisen ja moraalisen kantamme suhteen.

Monet meistä uskoivat, että kommunismin romahduksen jälkeen Venäjä katoaisi yksinkertaisesti kansainväliseltä näyttämöltä, ja monet myös toivoivat niin käyvän. Näin ei tapahtunut lähinnä siksi, että energian hinnannousun ansiosta Venäjä on voinut kasvattaa tulojaan ja saada siten jälleen valtaa kansainvälisellä kentällä. Meidän on tunnustettava tämä, sillä päinvastainen merkitsisi todellisuuden kieltämistä.

On kuitenkin asioita, joita emme halua hyväksyä, ja joihin kuuluu tietenkin kielteinen kehitys. Sekä neuvoston puheenjohtaja että komission jäsen tekivät tämän selväksi. Emme aio hyväksyä demokratian hajottamiseen tähtäävää kehitystä Venäjällä. Emme voi hyväksyä tällaisia toimia, jotka eivät mitenkään liity demokratian lujittamiseen vaan päinvastoin sen hajottamiseen. Emme halua hyväksyä sitä, että Venäjä ei valitettavasti halua tarjota naapurimailleen, yhteisille naapureillemme, avointa kumppanuutta. Se olisi etujemme mukaista ja meidän olisi tehtävä hyvin selväksi, että haluamme työskennellä yhdessä Venäjän kanssa kumppanuuden kannustamiseksi, mutta Venäjän on sitä varten tunnustettava kaikkien naapurimaidensa itsenäisyys ja täysivaltaisuus.

Emme voi hyväksyä tilannetta, jossa Venäjä pyrkii yhtäältä oikeutetusti vaikuttamaan muihin maihin esimerkiksi Euroopan neuvoston tai Etyjin jäsenyytensä kautta, mutta toisaalta se kieltäytyy vastuun kantamisesta ja vastustaa siten esimerkiksi vaalitarkkailua. Meidän ei tietenkään tule olla epäluuloisia vaalien suhteen periaatteesta, mutta maan, joka uskoo Venäjän lailla demokratiansa kehittyneisyyteen, on myös sallittava jonkinasteiset tarkkailutoimet. Mikäli Venäjä haluaa olla tärkeässä asemassa Euroopan neuvostossa ja Etyjissä, niin meidän kaikkien on kehotettavaa Venäjää osoittamaan se sallimalla vaalitarkkailijoiden todeta, ovatko maan omat vaalit avoimet ja oikeudenmukaiset. Tämä on se selvä viesti, joka Euroopan unionin olisi välitettävä Venäjälle.

 
  
MPphoto
 
 

  Bronisław Geremek (ALDE).(PL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Venäjän ja Euroopan unionin suhteista keskustellessamme meidän olisi mielestäni kysyttävä itseltämme, mitä Venäjä haluaa Euroopan unionilta ja mitä EU odottaa Venäjältä. Eräs venäläinen poliitikko on sanonut, että Venäjän olisi nyt harjoitettava eräänlaista patoamispolitiikkaa. Jos Venäjä todellakin tekee niin, se merkitsee tavallaan paluuta kylmän sodan aikakaudelle. Meidän olisi pohdittava sitä, mitä Venäjä oikein pyrkisi tällöin patoamaan. Ehkäpä Euroopan unionista lähtöisin olevat vapauden tuulet? Tämä on suuri ongelma. Euroopan unioni väittää samalla pyrkivänsä strategiseen kumppanuuteen Venäjän kanssa.

Haaste on epäilemättä vaikea, ja meidän olisi hyvä pitää mielessä, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on olennainen ennakkoedellytys lujan kumppanuuden luomiseksi Venäjän kanssa. Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu tuomioistuinten riippumattomuus. Se edellyttää myös tiedotusvälineiden vapautta, ilmaisunvapautta ja taloudellista vapautta. Yrittäjien vangitseminen ei ole tämän periaatteen mukaista. Se tarkoittaa lisäksi oikeusvaltioperiaatteiden soveltamista kansainvälisissä suhteissa, mikä edellyttää Kaukasian ja Moldovan jäätyneiden konfliktien purkamista ja kansainvälisen yhteisön painostamista Kosovon kysymyksen käsittelyyn.

 
  
MPphoto
 
 

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän huippukokous osuu Venäjän historiassa ratkaisevaan aikaan eli Vladimir Putinin aikakauden loppuun. Päättyykö kyseinen kausi kuitenkin tosiasiassa?

Venäjän federaation presidentinvaalit eivät johda muutokseen. Valta säilyy yhdellä ja samalla henkilöllä, joka hoitaa tällä kertaa pääministerin virkaa. Alexander Litvinenkon murhasta epäillystä Andrei Lugovoista on määrä tulla parlamentin jäsen, jolloin hänelle myönnettäisiin koskemattomuus. Venäjän viranomaiset suojelevat siis avoimesti henkilöä, joka on kaiketi syyllistynyt vakavaan rikokseen Euroopan unionin alueella. Niin tehdessään he lähettävät selvän viestin siitä, että Kremlin etujen turvaaminen on lakien ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden kunnioittamista tärkeämpää.

Mikään ei muutu vaalien jälkeen. Tšetšenian kansan tuhoaminen jatkuu, samoin kuin lehdistön vaientaminen, ja Kremlin runsaat luonnonvarat sallivat sen toteuttaa jatkossakin raakamaista ulkopolitiikkaansa. Toivon todellakin, että Euroopan unionin edustajat pitävät tämän mielessään Venäjän valtuuskunnan kanssa keskustellessaan. Edustajiemme olisi myös muistettava, että keskustelut itsessään eivät ole tärkeitä. Niillä on merkitystä vain, jos ne johtavat todellisiin muutoksiin Venäjän federaatiossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Christopher Beazley (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, pyytäisin neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä vastaamaan eiliseen pyyntöön ja antamaan parlamentille takeita siitä, että sen näkökannat välitetään todella suoraan presidentti Putinille ja tämän neuvonantajille perjantaina Mafrassa.

Olemme kuulleet kerrottavan kolmesta toimintaamme ohjaavasta periaatteesta, joita puheenjohtaja Barroso kutsuu pyhiksi periaatteiksi ja jotka ovat solidaarisuus, vastavuoroisuus ja oikeusvaltio. Neuvoston puheenjohtaja on portugalilainen ja tietää siten, että kotimaani Englanti on solminut hänen maansa kanssa yhden historian vanhimmista liitoista. Näin ollen me ymmärrämme, mitä yhteisvastuu ja molemminpuolinen tuki merkitsevät. Jos sen unohdamme, maidemme yhteinen suojelupyhimys São Jorge eli Pyhä Yrjö on muistuttamassa meitä siitä.

Yksittäiseen jäsenvaltioon tai sen diplomaattisiin edustajiin kohdistuvat iskut tai jotakin jäsenvaltiota vastaan tehdyt verkkohyökkäykset ovat hyökkäyksiä koko Euroopan unionia vastaan. On varmasti paikallaan muistuttaa presidentti Putinille, että solidaarisuus ja vastavuoroisuus ovat meille olennaisia. Emme voi hyväksyä suvereenin demokratian käsitettä, jos se merkitsee, että Venäjä liittyy kansainvälisiin organisaatioihin – komission jäsen viittasi Maailman kauppajärjestöön – luvaten noudattaa sitoumuksia, joita se ei myöhemmin täytä. Tätä seikkaa on korostettava.

Mihail Hodorkovskin nelivuotinen vankeustuomio Siperiassa päättyy huomenna. Venäjän lain mukaan tuomio olisi pitänyt panna täytäntöön Moskovassa. Voisi olla paikallaan muistuttaa presidentti Putinia siitä, että oikeusvaltioperiaatteen on toimittava suhteessamme molempiin suuntiin. Mihail Hodorkovskia ei vapauteta, sillä häntä vastaan on nostettu uusia syytteitä.

Saatatte kysyä, mitä merkitystä tällä on EU:lle. Vastaus tähän kysymykseen on, että monet EU:n sidosryhmät ovat huolissaan kaupallisten ja oikeudellisten sitoumusten noudattamatta jättämisestä.

Sanoisin lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, että emme ole tuomittuja tekemään yhteistyötä, eikä kumppanuussuhde ole mahdollinen ilman molemminpuolista kunnioitusta ja ymmärrystä. Teemme omalta osaltamme suuria ponnisteluja sen takaamiseksi. Tarvitsemme presidentti Putinilta takeita siitä, että hän ymmärtää toimintaamme ohjaavat periaatteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen täysin samaa mieltä ministeri Antunesin kanssa hänen todetessaan, että EU:n ja Venäjän suhde on vahvempi ja luotettavampi kuin ensi näkemältä vaikuttaa.

Strategisen kumppanuuden luominen on EU:n ja Venäjän molempien edun mukaista, elämmehän samalla mantereella. Olemme taloudellisesti riippuvaisia toisistamme. Ilman yhteistyötä emme voi ratkaista vakavia kansainvälisiä ongelmia, olipa kyse ilmaston lämpenemisestä, joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä, konflikteista Lähi-idässä tai Kosovossa ja niin edelleen. Toisin sanoen, EU:n ja Venäjän välisillä lujilla, mukautuvilla ja tasapainoisilla naapuruussuhteilla on keskeinen merkitys koko Euroopan vakaudelle, turvallisuudelle ja vauraudelle.

Kehittäessämme ja lujittaessamme tätä suhdetta emme kuitenkaan saisi unohtaa EU:n perustana olevia perusarvoja, joita ovat ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate. Olen vakuuttunut siitä, että meidän olisi edelleen muistutettava venäläisiä kollegoitamme näistä arvoista nyt vaalien lähestyessä Venäjällä.

Tulevassa Mafran huippukokouksessa EU:n olisi myös muistutettava venäläisiä kumppaneitamme avoimuus- ja vastavuoroisuusperiaatteiden merkityksestä taloussuhteissa. Euroopan markkinoiden olisi pysyttävä venäläisille yrityksille avoimina. Kuitenkin myös Venäjän markkinat olisi avattava täysin eurooppalaisille yrityksille, energiamarkkinat ja alan yritykset mukaan lukien.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän väliseen uuteen strategiseen kumppanuuteen siirtyminen ei ole helppoa. Sitä haittaavat jatkuvat mielipide-erot, jotka aiheuttavat toisinaan suuria jännitteitä. Eroavaisuuksien ylidramatisointi johtaa menneisyyden raskaiden toimintamallien nousemiseen pintaan uudelleen, tekee nykyhetken epävarmaksi ja haittaa rakentavaa edistystä.

On paikallaan esittää eräitä kysymyksiä EU:n ja Venäjän kumppanuudesta. Onko Venäjä hyväksynyt laajentuneen unionin todellisuuden? Onko unioni päässyt eroon itään suuntautuvaan laajentumiseen liittyvistä kasvukivuista? Kokevatko uudet jäsenvaltiot osallistuvansa tehokkaaseen eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmään? Kuinka unioni suhtautuu Venäjän pyrkimyksiin roolinsa uudelleen määrittelemiseksi ja lujittamiseksi kansainvälisessä valtatasapainossa? Jatkavatko osapuolet etenemistä epäluottamuksen ilmapiirissä ja hiljaista diplomatiaa harjoittaen, vai pyrkivätkö ne laatimaan yhteisiä toimintasuunnitelmia?

Hyvät parlamentin jäsenet, yksinomaan alakohtainen lähestymistapa ei mielestäni ole paras mahdollinen vaihtoehto. Julkistetun tavoitteen neljän yhteisen alueen luomisesta on pysyttävä poliittisesti sitovana, samoin myös Venäjän WTO-jäsenyyttä koskevan tavoitteen. Tarvitaan siis laaja-alaisia ja vahvoja kumppanuusrakenteita yhteistyön tekemiseksi talouskysymyksissä, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, ulkoisen turvallisuuden alalla sekä tutkimuksessa, koulutuksessa ja kulttuurialalla. Venäläisvastaisuutta ei voida hyväksyä Euroopan unionissa, joka perustuu demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusvapauksiin. Ymmärrän eräiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisten vahvoja tunteita, mutta menneiden kokemusten ylikorostaminen voi vaarantaa mahdollisuudet avoimeen poliittiseen yhteistyöhön ja tiiviin keskinäisen institutionaalisen yhteyden luomiseen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, on unionin ja Venäjän yhteisen edun mukaista asettaa yhteisiä poliittisia ja taloudellisia tavoitteita demokraattisten periaatteiden, rauhan, vakauden ja turvallisuuden nimissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin aluksi painottaa Euroopan unionin ja Venäjän välisen strategisen kumppanuuden merkitystä ja ilmaista kiintymykseni Venäjän federaation kansalaisia ja kaikkia Venäjän kansoja kohtaan. Haluan myös antaa tunnustusta Venäjän saavutuksille talouskehityksen alalla ja yhteiskunnallisen kriisin käsittelyssä. Aito strateginen kumppanuus edellyttää kuitenkin vakavaa ja rehellistä asennetta molemminpuolisissa suhteissa. Euroopan unioni on pannut huolestuneena merkille uuden valtajärjestelmän kehittymisen presidentti Putinin persoonan ympärille. Se uhkaa heikentää pysyvästi koko Venäjän liberaalidemokratiaa. Se lietsoo myös uusimperialismin tulta Venäjän ulkopolitiikassa. EU:n ja Venäjän huippukokouksen alla laatimissaan teksteissä Amnesty International kiinnittää huomion ihmisoikeusloukkauksiin Venäjällä. Amnestyn toimittamat tiedot koskevat hallituksen viranomaisten ihmisoikeusloukkauksia Pohjois-Kaukasiassa ja etenkin Tšetšeniassa ja Ingušiassa, ilmaisunvapauden ja yhdistymisvapauden heikentymistä, toimittajien murhia ja rasistisen väkivallan lisääntymistä.

Puheenjohtajavaltio Portugalin olisi käsiteltävä Amnesty Internationalin mainitsemia kysymyksiä Mafrassa 26. lokakuuta 2007 pidettävässä huippukokouksessa. Venäjän kansalaisyhteiskunnan, toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien on voitava nähdä Euroopan unioni perusoikeuksien takaajana ja demokraattisen, liberaalin ja maailmalle avoimen Venäjän liittolaisena.

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE) . −(DE)Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, toivon, että EU:n ja Venäjän huippukokous saa meidät pysähtymään hetkeksi määritelläksemme lopultakin yhteiset intressimme, sillä molemmille yhteisiä etunäkökohtia on epäilemättä olemassa. Niitä ovat muun muassa taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset intressit etenkin Lähi-itää, Irania ja terrorismin torjuntaa koskevissa kysymyksissä, joiden osalta meidän on tunnustettava, että tavoitteita ei voida saavuttaa ilman Venäjän osallistumista. Venäjän on kuitenkin myös ymmärrettävä, että ulkopuolelle jääminen heikentää sen omia intressejä.

Venäjän väestökehitystä sekä Siperian laajoja alueita ja väkirikkaita maita ajatellen en Venäjän asemassa kuvittelisi uhan kohtaavan sitä Euroopasta. Pitkällä aikavälillä ajattelisin uhan tulevan muualta. Luulen meidän olevan tässä asiassa pitkälti yhtä mieltä siitä, millä alalla toimet ovat tarpeen.

Me niin sanotut länsimaat, joihin lasken Yhdysvallat, emme puolestamme ottaneet Venäjää vakavasti silloin, kun asiat olivat maassa huonolla tolalla, minkä johdosta Venäjä on jälleen omaksunut imperialistisen asenteen. Tämä näkyy myös Venäjän sisäisessä kehityksessä etenkin ihmisoikeuksien ja lehdistönvapauden alalla, ja sen yhä useammin esittämissä toteamuksissa naapurimaiden itsenäisyydestä, joita ei voida hyväksyä. Venäjän lähialueen maille esitettyjä vaatimuksia tietyn käyttäytymismallin omaksumisesta suhteessa tiettyihin maihin ei voida hyväksyä. Jokaisella maalla on oikeus tehdä päätöksensä vapaasti ja itsenäisesti ja määrätä oman tiensä suunta. Venäjän on hyväksyttävä se. Se ei voi palata vanhentuneisiin käsitteisiin tai energian käyttämiseen aseena, mikä on vielä vähemmän hyväksyttävää.

Voimme edistyä vain analysoimalla uudelleen perinpohjaisesti molempien osapuolten intressejä. Uskon sen olevan jälleen mahdollista, kunhan vaalit ovat ohi Venäjällä, ja toivon myös, että se estää Venäjää jatkamasta väärällä tiellä talouden alalla. Öljyn ja kaasun kaupasta maahan virtaavat varat käytetään nykyisin raskasteollisuuden vanhojen konsernien elvyttämiseen ilmailualalla, laivanrakennusteollisuudessa ja vastaavilla aloilla. Mikäli tilanne huononee, niitä odottaa sama katastrofaalinen skenaario kuin aiemmin, sillä Venäjä ei ole rakentanut vakaata, laajapohjaista taloudellista rakennetta, johon kuuluvat pienet ja keskisuuret yritykset, ja tämän puutteen seuraukset ovat ilmeiset. On myös meidän etumme mukaista varmistaa, ettei Venäjällä synny uusia tyhjiöitä, jos öljyn hinta kääntyy laskuun.

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Maria Gomes (PSE).(PT) Huippukokous voi osoittautua hyödylliseksi niiden epäselvyyksien ratkaisemisessa, jotka hankaloittavat edelleen Euroopan unionin ja Moskovan suhteita. Ministeri Amado on kuitenkin jo varovaisesti laskenut rimaa kertomalla, ettei puheenjohtajavaltiolla ole kunnianhimoista asialistaa Mafran huippukokousta varten.

Uutistoimisto Lusalle hiljattain antamassaan haastattelussa tämän venäläinen virkaveli Lavrov valitti Euroopan unionissa leviävästä sairaudesta viitaten eräiden jäsenten vastahakoiseen asenteeseen. Todellisuudessa suhteillemme myrkkyä ovat kuitenkin ennemminkin demokratian, ihmisoikeuksien, lehdistönvapauden ja oikeusvaltion hidas kuolema Venäjällä sekä se, että turvallisuusjoukkojen entiset jäsenet määrittelevät häikäilemättä Venäjän federaation agendan. Se huolestuttaa eurooppalaista suurta yleisöä ja se heijastuu myös suhteissamme. Euroopan unionia vaivaava sairaus eli erimielisyys pyritään hoitamaan, ja uudistussopimus on tehokas lääke sitä vastaan. Näköpiirissä ei valitettavasti ole hoitokeinoa Putinin Venäjän yksinvaltiuteen ajautumista vastaan, ja mikäli Euroopan unionin neuvosto sulkee silmänsä tilanteelta, parannuskeinon löytäminen vie vielä pitempään.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE).- (RO) Mafrassa 26. lokakuuta 2007 pidettävä huippukokous ajoittuu Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeiden tapahtumien aattoon. Mainitsen niistä vain muutaman: Euroopan unionin ja Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen umpeutuminen, joulukuun 2007 parlamenttivaalit ja maaliskuun 2008 presidentinvaalit Venäjällä. Tässä yhteydessä meillä on tilaisuus paitsi painostaa Venäjää avoimeen ja rehelliseen vuoropuheluun Euroopan unionin kanssa, myös tarkastella kriittisesti kuluneita kymmentä yhteistyövuotta.

Edellisten puhujien mielipiteisiin yhtyen haluaisin keskittyä puheenvuorossani tärkeään rooliin, joka Venäjällä olisi oltava yhteisellä naapurialueellamme ja Mustanmeren alueella. Kuluneiden 10 vuoden analyysi osoittaa, että jäätyneet konfliktit alueella ovat jatkuneet ja että Venäjän taloudelliset ja poliittiset suhteet sekä tämän alueen maiden että sen naapurimaiden, Euroopan unionin nykyisten jäsenvaltioiden kanssa eivät aina perustu vastavuoroisuuden, luottamuksen ja hyvien naapuruussuhteiden periaatteisiin. Jäätyneistä konflikteista puheen ollen, hyvä ja tunnettu tuore esimerkki koskee poliittisten vankien Andrei Ivanţocin ja Tudor Popan vapauttamisen olosuhteita. He ovat elävä todiste tällä maantieteellisellä alueella vallitsevasta epävakaudesta ja turvattomuudesta, joka vaikuttaa koko alueeseen. Mafran kokouksessa olisi siis käsiteltävä myös näitä kysymyksiä, ja muistutettava Euroopan unionin perustavoitteesta eli todellisen demokratian, vakauden ja vaurauden luomisesta Mustanmeren alueella ja yhteisellä naapurialueellamme.

Näin ollen Venäjän kannan ja sen kansainvälisten normien ja velvoitteidensa mukaisesti antaman rakentavan panoksen olisi oltava pysyvä teema Euroopan unionin vuoropuhelussa maan kanssa. Todellinen strateginen kumppanuus sekä vahva ja molempia hyödyttävä suhde edellyttävät suurempaa vastuullisuutta ja lujaa sitoumusta molemmilta osapuolilta.

 
  
MPphoto
 
 

  Katrin Saks (PSE).- (ET) Näimme eilen parlamentissa unkarilaisen nukketeatteriesityksen. Se toi mieleeni ajatuksen siitä, kuinka me toisinaan äänestämme täällä parlamentissa nostamalla veltosti kätemme. Onko meistäkin tullut marionetteja?

Huhu kertoo salaisista sopimuksista ja puheenjohtajavaltion ehdotuksesta, että Venäjää koskevaa päätöslauselmaa katsottaisiin läpi sormien, näennäisesti siksi, ettei se varjostaisi Euroopan unionin ja Venäjän huippukokousta. On kuohuttavaa, että luovumme näin nöyrästi ilmaisunvapaudestamme.

Tämä on paras esimerkki siitä, kuinka Eurooppa ei ole ymmärtänyt, että ongelmallista Venäjän-suhteissamme eivät ole yksityiskohdat vaan oma käytöksemme. Euroopan parlamentti on aiemmin vastustanut tällaisia tilanteita, mutta Venäjän yhteiskunnan lamaannuttanut pelko on ilmeisesti alkanut vaikuttaa meihinkin.

Miksi teemme toistuvasti poikkeuksia Venäjän suhteen? Uskommeko jatkossakin entisen lailla omiin periaatteisiimme, vai sallimmeko sen ajatuksen saada jalansijaa, että Venäjä on niin erilainen, että paitsi pannukakkujemme, myös kumppanuussuhteidemme on noudatettava venäläistä tapaa. Tällainen käytös on tuhoisaa molemmille osapuolille, sekä Euroopan unionille että Venäjälle itselleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, nyt on mielestäni korkea aika kohdata todellisuus. Graham Watson sanoi aiemmin, että nykyisessä yhteistyömekanismissa on säröjä, joista kehittyy halkeamia. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa vakuutetaan, että jaamme samat arvot. Kuitenkin joitakin vuosia sitten Chris Patten kirjoitti, ettei hän usko meidän jakavan vielä samoja arvoja todellisuudessa. Venäjän valtiopolitiikkaan kuuluu perinteisesti teeskentely – Potemkinin kylien rakentaminen – ja Vladimir Putin teeskentelee edelleen olevansa demokratiassa, vaikka hän on tällä välin saanut lähes päätökseen autoritaarisen ja sangen nationalistisen valtion rakentamisen.

Teeskentelemme myös tulevien vaalien olevan ratkaisevan tärkeät. Epäilen, että näin on, koska kaikki on valmista vaalien manipuloimiseksi ja Vladimir Putinin toiveiden mukaisten tulosten saamiseksi, lavastetut oppositiopuolueet ja tekaistut kansalaisjärjestöt mukaan lukien. Jos lähdemme nyt mukaan tähän leikkiin ja teeskentelemme uskovamme tällaiseen demokratiaan, olemme osaltamme vastuussa tapahtumista Venäjällä sekä niiden maan tavallisten kansalaisten kohtalosta, jotka ansaitsevat parempaa kuin tämän valedemokratian.

Olen siksi jyrkästi eri mieltä neuvoston väitteestä, jonka mukaan yhteistyölle ei ole vaihtoehtoja. Demokratia perustuu vaihtoehtoihin ja niiden luomiseen, ja meidän on myös sitouduttava puolustamaan ihmisoikeuksia vankkumatta. Suhteita on tasapainotettava ja meidän on välitettävä viesti siitä, että olemme valmiita lopettamaan yhteistyön, mikäli Venäjän vastaus siihen ei ole vastavuoroisuus ja avoimuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut tarkasti täällä pidettyjä puheita, joissa käsittelitte Euroopan unionin ja Venäjän tulevaa huippukokousta, EU:n ja Venäjän suhteita yleisemmin sekä näkemystänne Venäjän sisäisestä tilanteesta. Olen tietenkin pannut mielipiteenne merkille velvollisuuteni mukaisesti ja tulen huomioimaan ne asianmukaisesti.

Kaikkia tämänpäiväisiä kommentteja ja analyysejä yhdistävä tekijä on mielestäni se ajatus, että Venäjä on Euroopan unionille strateginen kumppani. EU tarvitsee Venäjää, aivan kuten Venäjä tarvitsee Euroopan unionia. Tämän ehdottoman kiistämättömän toteamuksen pohjalta meidän on rakennettava molempia osapuolia hyödyttävä vankka ja vakaa suhde, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin.

Täällä on puhuttu solidaarisuudesta, ihmisoikeuksista ja vastavuoroisuudesta. Nyt enemmän kuin koskaan ennen Euroopan unionin on pysyttävä lujana Venäjää kohtaan unionin sisäisen solidaarisuuden suhteen. Kuten olen aina sanonut, yhden jäsenvaltion ongelma on kaikkien jäsenvaltioiden ongelma. Jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta ei tule kyseenalaistaa missään olosuhteissa.

Ihmisoikeuskysymyksen osalta haluaisin sanoa, että me kaikki tunnemme unionin ytimessä olevat periaatteet, jotka ovat oikeusvaltion kunnioittaminen, demokratia ja ihmisoikeudet. Näiden luovuttamattomien arvojen ja periaatteiden on aina ohjattava suhteitamme kolmansien maiden kanssa.

Meidän on tietenkin varmistettava omalta osaltamme vastavuoroisuus. Olemme kuitenkin niin tehdessämme oikeutettuja odottamaan vastavuoroisuutta myös toisilta. Jos suhteessa on tässä vaiheessa säröjä, kuten parlamentin jäsen sanoi, Euroopan unionille ja Venäjälle voi mielestäni olla vain hyödyksi tehdä kaikkensa mainitsemani kehyksen eli solidaarisuuden, vastavuoroisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioituksen puitteissa.

Suhteen murtumien parantaminen on tietenkin Euroopan unionille olennaista ja aiomme ponnistella sen eteen. Tässä työssä olemme tietenkin tietoisia vaikeuksista ja erilaisista tavoitteista, mutta pysymme määrätietoisina, sillä tiedämme myös, ettei nykyinen tilanne ole unionin kannalta paras mahdollinen. On tietenkin velvollisuutemme ajaa Euroopan unionin etua, ja teemme niin avoimesti, keskustellen kasvokkain, kuten meidän on aina tehtävä strategisina pitämiemme kumppaneiden kanssa.

Aiomme käydä intensiivistä ja tärkeää vuoropuhelua. Keskustelemme taloudesta, kaupasta, ihmisoikeuksista ja tietenkin kansainvälisestä ja alueellisesta poliittisesta tilanteesta. Toivomme, ja ponnistelemme sen eteen, että vaikeuksista, ongelmista ja mielipide-eroista huolimatta, kaikesta huolimatta, voimme huippukokouksen päättyessä perjantaina todeta, että suhteissamme on tapahtunut edistystä ja olemme vaikeuksista huolimatta saavuttaneet tavoitteemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. −(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin käsitellä eräitä mainittuja seikkoja. Käyty keskustelu on osoittanut hyvin selvästi täällä tänään vallitsevat jännitteet.

Pidän edelleen Venäjää strategisena kumppanina. Sanoin kuitenkin myös, että kyseessä on naapurimaamme, jonka vuoksi on erityisen tärkeää suhtautua vakavasti muun muassa Graham Watsonin ja Christopher Beazleyn käsittelemiin kysymyksiin. Otamme ne todellakin vakavasti.

Luokaamme silmäys edelliseen, Samarassa järjestettyyn huippukokoukseen. Neuvoston silloinen puheenjohtaja Angela Merkel pelasi täysin avointa peliä paitsi kokouksessa, myös tiedotusvälineissä. Älkää siis kuvitelko, että nämä arvot eivät olisi meille tärkeitä. Tiedämme kehityksen olevan huolestuttavaa tiedotusvälineiden vapauden, oikeuslaitoksen riippumattomuuden sekä oikeudenmukaisuuden alalla myös vaalien yhteydessä.

Tänään esitetyt kysymykset osuvat oikeaan. Haluaisin kuitenkin sanoa myös, että Elmar Brokin kommentit vastaavat näkemystäni siltä osin, että meidän on määriteltävä selvästi intressimme. Yhtäältä kyse on tietenkin hyvin tärkeistä turvallisuuskysymyksistä, ja toisaalta asiaan liittyy ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia näkökohtia.

On tietenkin myös hyvin tärkeää puhua kolmesta keskeisestä periaatteesta, joihin Christopher Beazley viittasi, ja jotka ovat solidaarisuus, vastavuoroisuus ja oikeusvaltioperiaate. Ne ilmenevät luonnollisesti monin eri tavoin, sitä ei voida kiistää. Olette aivan oikeassa, hyvä Christopher Beazley, ja voin vakuuttaa teille, että myös näitä kysymyksiä käsitellään.

Tiedän, että puheenjohtaja Barroso aikoo ottaa nämä kysymykset esille hyvin selvästi etenkin muun muassa energiakysymyksen yhteydessä. Kuten tiedätte, komissio on juuri hyväksynyt tähän tähtäävän toimenpidepaketin. Haluamme selkeitä sääntöjä, joita kaikki osapuolet noudattavat todellisen vastavuoroisuuden nimissä.

Tämän sanottuani haluaisin muistuttaa teitä eräästä seikasta: mitä valmiimpia olemme Euroopan unionissa puhumaan todellakin yhdellä äänellä, sitä vahvempia olemme. Kuten tiedämme, emme aina onnistu siinä. Kuitenkin mitä vahvempi Venäjä on, sitä tärkeämpää on, että puhumme yhdellä äänellä. Energiariippuvuus on totta, ja voimme puolustaa etujamme tehokkaasti vain, jos välitämme vahvan ja selkeän viestin.

Emme ehkä kiinnittäneet asiaan riittävästi huomiota menneisyydessä, ja Venäjän ollessa niin sanoakseni heikommassa taloudellisessa asemassa emme todennäköisesti tukeneet sitä riittävästi. Tänä päivänä meidän on kuitenkin omaksuttava vastavuoroisuuteen perustuva lähestymistapa ja pyrittävä aitoon kumppanuuteen, mutta se tarkoittaa, että myös Venäjän on tunnustettava meille tärkeät seikat.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(DE)Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan seuraavalla istuntojaksolla.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen.(HU) EU:n ja Venäjän huippukokouksen yhteydessä haluaisin kiinnittää huomion eräisiin energiapolitiikkaan liittyviin tekijöihin. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, ettei Venäjän energiateollisuudessa sovelleta nykyään markkinatalouden periaatteita. Venäjä ei ole samaistanut ulkomaisten investointien suojelun ja syrjimättömän kaupan periaatteita. Se pyrkii Euroopan energiasektorille, mutta se ei kuitenkaan avaa omia markkinoitaan ulkomaisille yrityksille. Energiakysymyksissä olemme myös nähneet viime vuosina Moskovan käyttäneen useaan otteeseen vientiä poliittisen painostuksen välineenä. Samalla se on yrittänyt kylvää eripuraa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille.

Euroopan yhteisen energiapolitiikan suunnittelussa on otettava huomioon, että Venäjä ei nykyisin kykene enää kattamaan omaa maakaasun kulutustaan ja vientitarpeita kaasuvarannoistaan. Merkittävä osuus sen tarvitsemasta maakaasusta tuodaan siksi Keski-Aasiasta. Toimitusten väheneminen voisi tarkoittaa, että Moskova hyödyntää enenevässä määrin poliittisia tekijöitä energiantarpeensa kattamiseen tulevaisuudessa.

Uskomme, että on tärkeää soveltaa vapaan kilpailun periaatetta myös Euroopan unionin ulkosuhteissa. Meidän on tehtävä selväksi, ettemme hyväksy energiamonopolin luomiseen tähtääviä pyrkimyksiä. Energiatoimitusten turvaaminen on Euroopan unionin kannalta keskeistä. Olemme vakuuttuneita siitä, että jäsenvaltioihin kohdistuvat kasvavat paineet voidaan torjua onnistuneesti vain, jos Euroopan unioni pysyy yhtenäisenä ja noudattaa yhteisön solidaarisuuden periaatetta.

Nykyisellään on mahdotonta kuvitella Euroopan energiahuollon järjestämistä ilman Venäjää. Samalla kuitenkin tämän erityisen suhteen on perustuttava vastavuoroisuuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen.(DE) Nyt samoin kuin menneisyydessä EU:ta ja Venäjää yhdistävät niiden yhteinen historia, vahvat taloudelliset ja poliittiset yhdyssiteet ja yhteiset perinteet. Tiivis yhteistyö on syventynyt entisestään globalisaation myötä ja Euroopan maiden fossiilisten polttoaineiden tarpeen kasvaessa. Energiantoimitusten turvaamiseksi myös tulevaisuudessa EU:n jäsenvaltiot ovat lisänneet alan yhteistyötä sitten 1990-luvun.

Energiaperuskirja on tässä yhteydessä olennainen väline. Sopimuksella edistetään Itä-Euroopan maiden energiapotentiaalin kehittämistä samalla kun varmistetaan EU:n jäsenvaltioiden energiahuollon jatkuvuus. Ulkopoliittisten ja ulkomaankauppaa koskevien kysymysten ja energiakysymysten välisen rajan hämärtyessä enenevässä määrin on huolestuttavaa, ettei Venäjä ole ratifioinut energiaperuskirjaa. Perusoikeuskirjassa turvattuja oikeuksia on kuitenkin varjeltava aina, myös EU:n ulkosuhteissa.

Ottaen huomioon EU:n ja Venäjän suuren keskinäisen riippuvuuden talouden alalla taloudellisilla toimilla uhkailu ei voi koskaan olla hyödyksi ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa, eikä sitä tule siksi hyväksyä. Kehotan painokkaasti komissiota ja neuvostoa vastustamaan Venäjän yrityksiä yksipuolisten etujen turvaamiseksi Euroopan energiamarkkinoilla. On tarpeen taata markkinoiden vapauttamisen täysi vastavuoroisuus ja investointien suojelu.

 
  
  

(Istunto keskeytettiin klo 11.40 LUX-palkinnon jakotilaisuuden takia, ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää pyynnön parlamentin puhemiehelle, en siis teille puheen johtajana vaan parlamentin varsinaiselle puhemiehelle.

Esitän tämän pyynnön ryhmäni puolesta. Olen kuitenkin varma, että puhun kaikkien parlamentin demokraattisten ryhmien nimissä. Kuten kollegani, pidän tätä asiaa niin vakavana, että minun on pyydettävä puhemies Pötteringiä ryhtymään toimiin nimeämiäni henkilöitä vastaan.

Budapestissa on viimeisten kahden päivän aikana ollut merkittäviä protesteja. Se ei ole sinällään epätavallista, mielenosoitusten järjestäminen on normaalia Euroopan pääkaupungeissa, ja ne johtavat joskus väkivaltaisuuksiin. Niitä voidaan kyllä vastustaa, muttei ehkäistä. Viime päivien tapahtumilla Budapestissa on kuitenkin uusi ulottuvuus, josta haluaisin kertoa teille.

Teillä voi olla mielipiteenne pääministeri Gyurcsányn suhteen. Voitte olla hänen puolellaan tai häntä vastaan. Ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, hyvät parlamentin jäsenet…

(Hälinää istuntosalissa)

Voitte olla pääministeri Gyurcsányn puolella tai häntä vastaan. Ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, hyvät parlamentin jäsenet – ja ehdottaisin, että katsotte tarkkaan, ketkä yrittävät jo nyt hukuttaa puheeni meteliin – ei siis ole hyväksyttävää, että Euroopan unionin valtion pääministeriä haukutaan mielenosoituksissa likaiseksi juutalaiseksi. Tämä tuo uuden ulottuvuuden, nimittäin fasistisen ulottuvuuden, tälle puolen parlamenttia.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Olisin kiitollinen, arvoisa puhemies, mikäli pyytäisitte Hans-Gert Pötteringiä ilmaisemaan parlamentin murskaavan kannatuksen näiden henkilöiden viralliselle nuhtelulle.

(Parlamentti osoittaa puhujalle suosiota seisaallaan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Kiitos paljon.

Luulen, että viestinne kuultiin, mutta se välitetään tietenkin myös pyydetysti.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson (ALDE).- (EN)Arvoisa puhemies, puhun nyt aivan toisesta asiasta. Haluaisin ilmaista monien poliittisen ryhmäni jäsenten ja varmasti myös monien muiden puolesta kiitokseni teille tämän LUX-palkinnon jakotilaisuuden järjestämisen johdosta. Emme ole aiemmin harjoittaneet tällaista toimintaa parlamenttina. Tämä on kuitenkin juuri sellaista toimintaa, jota meidän olisi harjoitettava, ja kuten eräs Ruotsin entinen pääministeri on sanonut, politiikkojen olisi hyvä käydä useammin elokuvissa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Kiitos, arvostan suuresti kommenttianne.

Hyvät kollegat, minulla on ilo muistuttaa teille, että juhlimme tänään Yhdistyneiden Kansakuntien 62. vuosipäivää. Olette saaneet näinä päivinä postitse kopion YK:n pääsihteerin asiaa koskevasta viestistä.

Haluan myös ilmoittaa teille, että Euroopan parlamentissa Strasbourgissa julkaistiin tänään virallisesti Euroopan unionin ja YK:n välistä yhteistyötä koskeva vuosikertomus, jossa käsitellään kriisinhallintaa sekä demokratian ja perusvapauksien kehittämistä ja edistämistä. Tämä ele on merkkinä organisaatioidemme välisten suhteiden tärkeydestä ja yhteisestä sitoumuksestamme monenkeskisyyteen sekä siitä, että on etujemme mukaista työskennellä yhdessä rauhan puolesta ja maidemme kansalaisten hyvinvoinnin eteen.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


6. Puhemiehen julkilausuma: ks. pöytäkirja

7. Tervetulotoivotukset
MPphoto
 
 

  Puhemies.(FR)Minulla on ilo ilmoittaa teille, että parlamenttien välisten tapaamisten puitteissa Ould Tolban johtama Mauritanian valtuuskunta vierailee näinä päivinä Euroopan parlamentissa. Toivotan vierailijamme lämpimästi tervetulleiksi ja haluan korostaa, kuinka tärkeänä pidämme tätä vierailua, joka on ensimmäinen Euroopassa lähes kymmenen vuoden aikana.

Vaalivalvontaan paikan päällä osallistunut Euroopan unioni on seurannut suurella mielenkiinnolla Mauritanian viimeaikaista poliittista murrosta, joka voisi olla esimerkkinä koko alueelle. Onnittelemme teitä valtionpäämiehenne ja parlamenttinne demokraattisesta valinnasta ja esitän parlamentin nimissä toiveen, että tapaamisenne Euroopan parlamentissa olisivat hedelmällisiä ja että Strasbourgin-matkanne voisi osaltaan edesauttaa toimielintemme suurempaa lähentymistä. Vielä kerran, kiitos vierailustanne.

 

8. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 

8.1. Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksianto jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (äänestys)
  

- Suositus toiseen käsittelyyn: Gauzès (A6-0366/2007)

 

8.2. EY:n ja Bosnia ja Hertsegovinan välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  

- Mietintö: Fava (A6-0385/2007)

 

8.3. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä (äänestys)
  

- Mietintö: Fava (A6-0384/2007)

 

8.4. EY:n ja Serbian välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  

- Mietintö: Fava (A6-0386/2007)

 

8.5. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Serbian välillä (äänestys)
  

- Mietintö: Fava (A6-0387/2007)

 

8.6. EY:n ja Montenegron välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  

- Mietintö: Vălean (A6-0380/2007)

 

8.7. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Montenegron välillä (äänestys)
  

- Mietintö: Vălean (A6-0379/2007)

 

8.8. EY:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välinen takaisinottosopimus (äänestys)
  

- Mietintö: Vălean (A6-0381/2007)

 

8.9. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä (äänestys)
  

- Mietintö: Vălean (A6-0383/2007)

 

8.10. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit EY:n ja Albanian välillä (äänestys)
  

- Mietintö: Vălean (A6-0382/2007)

 

8.11. Gian Paolo Gobbon parlamentaarinen koskemattomuus (äänestys)
  

- Mietintö: Wallis (A6-0367/2007)

- Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch, ITS-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, seuraavana lienee Diana Wallisin mietintö, ja minulla on kunnia esittää identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajien ryhmän nimissä ja 168 artiklan nojalla mietinnön palauttamista takaisin valiokuntaan.

Arvoisa puhemies, valiokuntaan palauttamista koskeva pyyntöni perustuu työjärjestyksen 168 artiklaan. Arvoisa puhemies, Wallisin mietinnön luettuani vaikuttaa selvältä, että esittelijälle ja kenties komissiollekin on sattunut sekaannus koskemattomuudesta tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan välillä.

Mietinnössä todetaan, että Gian Paolo Gobbon käyttäytyminen ei ollut 9 artiklan mukaista, mutta 9 artikla koskee parlamentin jäsenten ilmaisemia mielipiteitä tai toimia näiden hoitaessaan tehtäviään etenkin parlamentissa. Näin ollen pöytäkirjan 9 artiklan sijasta olisi pitänyt tarkastella 10 artiklaa, joka koskee parlamentin jäsenten muita toimia. Tutkinnan olisi pitänyt kohdistua siihen, kuuluivatko Gian Paolo Gobbon teot, joiden osalta täsmennän heti, etten yhdy niihin poliittiselta kannalta katsoen, politiikan kenttään.

Nämä teot olivat mitä ilmeisimmin luonteeltaan poliittisia. Gian Paolo Gobbo on suorittanut useita toimia Padaniaksi kutsumansa yhteisön hyväksi. Nämä ovat luonnollisesti poliittisia toimia, ja koskemattomuuteen liittyvän perinteisen oikeuskäytännön huomioon ottaen ei ole epäilystäkään siitä, etteikö toista poliittista väriä tunnustavan parlamentin jäsenen koskemattomuutta olisi tunnustettu, aivan kuten Italian parlamentti on vahvistanut niiden kansallisen parlamentin jäsenten koskemattomuuden, jotka ovat harjoittaneet samoja toimia kuin Gian Paolo Gobbo.

Näin ollen Wallisin mietintö, mikäli se hyväksytään nykyisellään, voisi johtaa eron tekemiseen ja syrjintään kansallisen ja eurooppalaisen koskemattomuuden välillä, mikä on pöytäkirjan vastaista, koska siinä viitataan nimenomaisesti kansalliseen koskemattomuuteen. Tästä syystä katson, että mietintö olisi palautettava valiokuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Francesco Enrico Speroni (UEN).- (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kannatan myös asian palauttamista valiokunnan käsiteltäväksi, vaikkakin ehkä eri syistä.

Tosiasiassa työjärjestyksen 5, 6 ja 7 artiklan sekä pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan perusteella parlamentti ei selvästikään ole toimivaltainen ilmaisemaan kantaansa niihin seikkoihin, joista Gian Paolo Gobboa syytetään. Näin yksinkertaiseksi siksi, ettei hän ollut kyseisten tapahtumien aikaan Euroopan parlamentin jäsen.

Pöytäkirjan 9 artikla, jossa turvataan Euroopan parlamentin jäsenten ilmaisunvapaus, koskee henkilöitä, jotka olivat parlamentin jäseniä silloin, kun he käyttivät tiettyjä termejä tai syyllistyivät vastaaviin tekoihin. Koska Gian Paolo Gobbo ei ollut parlamentin jäsen tapahtumien aikaan, paras ratkaisu olisi mielestäni, ettei parlamentti ota kantaa asiaan, sillä hän ei ollut tällöin kollegamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä.–(EN)Arvoisa puhemies, olen laatinut nyt käsiteltävän mietinnön oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta ja voin siksi vakuuttaa parlamentille, että mietinnöstä keskusteltiin perusteellisesti valiokunnassa ennen sen esittelemistä täysistunnossa. Valiokunta kuuli myös Gian Paolo Gobboa, ja mietintö sai äänestyksessä selvän enemmistön.

On valitettavaa, että Bruno Gollnisch ei tuonut mainitsemiaan seikkoja esiin aiemmin, mutta olen varma asiastani ja täysin luottavainen sen suhteen, että valiokunta päätti kannastaan tietoisena kaikista tosiseikoista ja asiaa koskevista säännöksistä. En näe mitään syytä mietinnön palauttamiselle takaisin valiokuntaan.

 
  
  

(Parlamentti hylkäsi valiokuntakäsittelyyn palauttamista koskevan pyynnön.)

 

8.12. EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottaminen (äänestys)
  

- Mietintö: Böge (A6-0393/2007)

 

8.13. Lisätalousarvio nro 6/2007 (äänestys)
  

- Mietintö: Elles (A6-0401/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, haluaisin antaa lausuman komission puolesta. Alustavassa luonnoksessaan talousarvion nro 6/2007 muuttamiseksi komissio esitti, että talousarvioon otettaisiin uusi momentti, ”Kilpailun alalla tehtyjen komission päätösten johdosta vireille pantuihin oikeudenkäynteihin liittyvät korvausvaatimukset”, ja että kyseiset menot kirjattaisiin monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen 1a, sillä ne liittyvät operatiivisiin toimiin kilpailupolitiikan alalla.

Komission ehdotuksen mukaan kyseisestä budjettikohdasta katettaisiin yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kilpailun alalla antamista tuomioista mahdollisesti aiheutuvat talousarviovaikutukset. Tarve uudelle momentille juontuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viimeaikaisista tuomioista ja talousarvion rakenteesta. Kilpailupolitiikan alalla määrätyt sakot kirjataan yleisiin budjettituloihin, mutta maksettavat määrät edellyttävät vastaavan budjettikohdan luomista talousarvion menopuolelle, jollaista ei toistaiseksi ole olemassa.

Komissio panee merkille, että budjettiviranomainen ei aio kannattaa kyseisen momentin ottamista vuoden 2007 talousarvioon. Tästä päätöksestä huolimatta komissio voi tarpeen vaatiessa joutua tuomioistuimen vuonna 2007 antamista ratkaisuista johtuvien oikeudellisten velvoitteiden täyttämiseksi suorittamaan maksuja nykyisen talousarvion puitteissa ja asiaankuuluvia säännöksiä soveltaen.

Tämä ei millään muodoin ennakoi lopullista päätöstä asianomaisen budjettikohdan luomisesta tai näiden menojen kirjaamisesta monivuotiseen rahoituskehykseen.

 

8.14. Pöytäkirja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen (TRIPS) muuttamisesta (äänestys)
  

- Suositus: Susta (A6-0403/2007)

- Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter (Verts/ALE).- (EN)Arvoisa puhemies, yhteisymmärrys neuvoston kanssa käsillä olevasta mietinnöstä perustui komission antamaan lausuntoon, joka oli määrä lukea ääneen eilisen keskustelun aikana. Lausuntoa ei kuitenkaan luettu. Jos neuvosto suostuisi liittämään lausunnon pöytäkirjaan tai antamaan sille jonkinlaisen oikeudellisen ja läpinäkyvän aseman, tämä helpottaisi asiaa koskevan menettelyn edistymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(EN)Arvoisa puhemies, EU:n kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on olennaista varmistaa edullisten lääkkeiden saatavuus köyhissä kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa, jonka lisäksi se edesauttaisi köyhyyden vähentämistä, lisäisi ihmisten turvallisuutta sekä edistäisi ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä. Uskon meidän olevan samaa mieltä siitä, että on tärkeää taata EU:n politiikkojen yhtenäisyys, ja että myös EU:n ulkoisen toiminnan, etenkin kauppa- ja kehityspolitiikan, olisi oltava johdonmukaista ja kuljettava niiden kanssa käsi kädessä.

Tunnustamme, että WTO:n päätöksellä luotu mekanismi ja TRIPS-sopimusta muuttava pöytäkirja ovat vain osa ratkaisua lääkkeiden ja terveydenhuollon saatavuutta koskevaan ongelmaan, ja että muut terveydenhuollon ja infrastruktuurin parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat yhtä välttämättömiä. Vaikka TRIPS-sopimuksen muuttaminen ei olekaan koko ratkaisu, uskomme pöytäkirjan hyväksymisen olevan tärkeä askel.

Tässä yhteydessä on paikallaan muistuttaa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat WTO:n sääntöjen puitteissa vapaasti soveltaa kansallisen patenttilainsäädäntönsä nojalla TRIPS-sopimuksen eri poikkeussäännöksiä, sopimuksen 30 artiklan poikkeussäännökset mukaan lukien.

Lisäksi lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi niissä maissa, joissa lääkealan valmistuskapasiteetti on riittämätön tai olematon, neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio työskentelivät ahkerasti voidakseen antaa asetuksen (EY) N:o 816/2006 kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista.

Lisäisin vielä, että kannustamme maita käyttämään TRIPS-sopimukseen sisältyvää joustavuutta, joka on tunnustettu Dohan julistuksen 4, 5 ja 6 kohdassa, sekä Dohan julistuksen 7 kohdassa vähemmän kehittyneille maille myönnettyä lisäjoustavuutta tarjotakseen keskeisiä lääkkeitä edullisin hinnoin kansallisten kansanterveysohjelmiensa puitteissa.

Dohan julistuksen huomioon ottaen, Euroopan unioni ei pyydä eikä aio pyytää neuvottelemaan AKT-valtioiden kanssa tehtävien talouskumppanuussopimusten tai muiden köyhien kehitysmaiden ja LDC-maiden kanssa tulevaisuudessa tehtävien kahdenvälisten ja alueellisten sopimusten puitteissa sellaisista lääkealaan liittyvistä säännöksistä, joihin viitataan joskus nimellä TRIPS-plus, ja jotka vaikuttaisivat kansanterveyteen ja lääkkeiden saatavuuteen.

Lopuksi, suhtaudumme myönteisesti toimiin, joilla kannustetaan teknologian siirtoa, tutkimusta, kapasiteetin kehittämistä, alueellisten tuotantojärjestelmien luomista sekä rekisteröinnissä auttamista, jotta lääketuotteiden valmistamista helpotettaisiin ja lisättäisiin itse kehitysmaissa, ja työskentelemme jäsenvaltioiden kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Tarvittavien toimenpiteiden ja budjettimenettelyjen osalta olemme varmoja, että niiden tehostamisessa avuksi on Euroopan parlamentin sitoumus, joka on lisännyt lääkkeiden saatavuuteen liittyvän ongelman näkyvyyttä.

 

8.15. Sanatarkat istuntoselostukset (työjärjestyksen 173 artiklan muuttaminen) (äänestys)
  

- Mietintö: Corbett (A6-0354/2007)

- Äänestyksen jälkeen

 
  
MPphoto
 
 

  Anna Záborská (PPE-DE).(FR) Anteeksi, arvoisa puhemies, mutta asiani on erittäin tärkeä. Corbettin mietinnön hyväksyminen sallii paluun normaaliin tilanteeseen. Kaikki istuntojen keskustelut käännetään nykyään ja jatkossakin kaikille kielille. Nyt meidän olisi myös sovittava tehokkaasta täytäntöönpanosta, ja koska äänestämme huomenna talousarviosta, ehdotan, että valmistelemme talousarvioon tehtäviä tarkistuksia, jotta voisimme...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Uudet määräykset tulevat voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä eli 12. marraskuuta.

 

8.16. Eurooppalainen tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta (äänestys)
  

- Mietintö: Bowles (A6-0327/2007)

 

8.17. Yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalainen neuvoa-antava komitea (äänestys)
  

- Mietintö: van den Burg (A6-0328/2007)

 

8.18. Tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi (äänestys)
  

- Mietintö: Mantovani (A6-0245/2007)

- Komission ehdotuksen hyväksymisen jälkeen

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten (IND/DEM).- (EN)Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoro. Etenette jälleen sellaista vauhtia, että äänestäminen on mahdotonta. Parlamentin puhemies kertoi meille eilen, että on hyväksyttävää tehdä useita virheitä, erehtyä äänestyksessä, koska tilastollisesti näin tulisi käymään joka tapauksessa. Tätä ei voida soveltaa teidän tapaukseenne, sillä äänestämme niin nopeasti, että on joka tapauksessa mahdotonta nähdä, kuinka jäsenet äänestävät. Voisitteko ystävällisesti hidastaa vauhtia?

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Hyvät parlamentin jäsenet, näytän teille, mitä kaikkea meidän on vielä käsiteltävä tänään. Ymmärrätte hyvin, että jos itse kukin jarruttaa vauhtia, emme selviydy tehtävästä.

(Suosionosoituksia)

 

8.19. Paristot ja akut sekä käytetyt paristot ja akut (komissiolle siirretty täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

- Mietintö: Blokland (A6-0232/2007)

 

8.20. Schengenin tietojärjestelmän (SIS) tietoliikenneinfrastruktuuri (asetus) (äänestys)
  

- Mietintö: Coelho (A6-0358/2007)

 

8.21. Bulgarian ja Romanian liittyminen 18. joulukuuta 2007 tehtyyn yleissopimukseen tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä (äänestys)
  

- Mietintö: Toma (A6-0352/2007)

 

8.22. Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia (äänestys)
  

- Mietintö: Belohorská (A6-0291/2007)

 

8.23. Konventionaaliset energianlähteet ja energiateknologia (äänestys)
  

- Mietintö: Reul (A6-0348/2007)

 

8.24. Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (äänestys)
  

- Mietintö: Davies (A6-0343/2007)

- Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz (PSE).(DE)Arvoisa puhemies, haluan esittää pyynnön. Pyydän, että tarkistusten äänestysjärjestystä muutetaan työjärjestyksen 155 artiklan 2 kohdan nojalla. Äänestysluettelon perusteella on selvää, että tarkistus 51 on kauaskantoisempi kuin tarkistukset 42 ja 52, josta syystä pyytäisin äänestämään ensin tarkistuksesta 51 ja sen jälkeen tarkistuksista 42 ja 52.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR) Istuntopalvelu kertoo olevansa eri mieltä, mutta pyydän Chris Daviesiä selventämään asiaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Chris Davies (ALDE), esittelijä.–(EN)Arvoisa puhemies, olen lyhyesti sanottuna yhtä mieltä parlamentille esitetystä äänestysjärjestyksestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Tässä tapauksessa seuraamme perinteisesti esittelijän mielipidettä.

 

8.25. Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa (äänestys)
  

- Mietintö: Wagenknecht (A6-0391/2007)

- Ennen kohdasta 37 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, ehdottaisimme tekstiin sellaista muutosta, että tässä vaiheessa parlamentti ”panee merkille” ennemmin kuin ”panee tyytyväisenä merkille” komission antaman tiedonannon tappioiden verokohtelusta, sillä asiaa koskevan mietinnön käsittely jatkuu edelleen talous- ja raha-asioiden valiokunnassa.

 
  
  

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

- Ennen lopullista äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Sahra Wagenknecht, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on mielestäni erittäin valitettavaa, ettei parlamentilla ole rohkeutta esittää aitoa ja vakavaa kritiikkiä Euroopan unionin veropoliittista suuntausta kohtaan. Nykyinen kehityssuunta on täysin väärä, sillä siitä on uskomattoman suurta hyötyä monikansallisille konserneille ja hyväosaisille, samalla kun kuluttajat ja etenkin matalapalkkaiset työntekijät joutuvat kantamaan yhä raskaamman verotaakan.

Mielestäni mietintöä ei voida hyväksyä nykyisellään. Haluan poistaa nimeni mietinnöstä ja vetoan kaikkiin parlamentin jäseniin, jotka toivovat aidosti Euroopan unionille sellaista veropolitiikkaa, joka ei hyödytä vain kymmentä tuhatta hyväosaisinta vaan todellakin Euroopan kansalaisten enemmistöä: pyydän teitä äänestämään mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(FR)Kannanottonne merkitään pöytäkirjaan, hyvä parlamentin jäsen.

 

8.26. Vihreä kirja ”Tavoitteena savuton Eurooppa: Euroopan toimintavaihtoehdot” (äänestys)
  

- Mietintö: Florenz (A6-0336/2007)

- Ennen kohdasta 23 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis (ALDE).- (EN)Arvoisa puhemies, ilmeisistä syistä pyytäisin lisäämään maininnan ”pikaisesti” sanan ”komissiota” jälkeen.

 
  
  

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

 

8.27. Euroopan unionin ja Turkin väliset suhteet (äänestys)
  

- Päätöslauselmaesitykset (B6-0376/2007, B6-0398/2007)

- Ennen kohdasta 19 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, esittämäni suullinen tarkistus sisältyy tekstiin. Suullinen tarkistukseni on: ”ja edistämään EU:n ympäristönormien soveltamista suuriin kaivos- ja patohankkeisiin”.

 
  
  

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

 

9. Äänestysselitykset
  

- Mietintö: Gauzès (A6-0366/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Strož (GUE/NGL), kirjallinen. −(CS) Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen, sellaisena kuin sitä suositellaan toiseen käsittelyyn (neuvoston yhteinen kanta), voidaan kohtuudella odottaa vahvistavan sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden oikeusturvaa jäsenvaltioissa. Hyvin tiedetään, että mainittujen asiakirjojen tiedoksiantoa koskeva kysymys on vakava, ja sillä on vaikutusta sekä oikeusprosessiin että siviili- ja kauppaoikeudellisiin suhteisiin. Uskon, että Euroopan parlamentin suositus edistää pyrkimyksiä laadukkaan lainsäädännön tuottamiseksi yhteisön tasolla.

 
  
  

- Mietintö: Vălean (A6-0381/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Strož (GUE/NGL), kirjallinen.(CS) Euroopan parlamentin on määrä hyväksyä EY:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian väliset sopimukset, jotka koskevat takaisinottoa ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamista. Uskon, että sikäli kuin kyseisillä sopimuksilla ja muilla vastaavilla Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävillä sopimuksilla on yleisellä tasolla merkitystä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen ja rikollisuuden torjuntaan, laittomaan maahanmuuttoon liittyvät kysymykset olisi ratkaistava ensiksi taloudellisin ja poliittisin keinoin. Haluaisin lisäksi korostaa erästä toista tärkeää mietinnöissä mainittua seikkaa eli sitä, että tällaisten sopimusten solmimisesta aiheutuu raskas taloudellinen taakka Makedonialla ja muille Länsi-Balkanin maille. Asianomaisten valtioiden taloudellisen tilanteen huomioon ottaen on olennaisen tärkeää, että yhteisö tarjoaa niille tarkoituksenmukaista ja tehokasta etenkin taloudellista tukea.

 
  
  

- Mietintö: Vălean (A6-0383/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL)Muistan vielä 1960-luvun alun, jolloin silloisen Euroopan yhteisön valtioiden ja entisen Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan asukkaita koskivat vastavuoroiset viisumivaatimukset. Viisumipakko poistettiin pian sen jälkeen.

Se merkitsi, että Jugoslaviaan tällöin kuuluneiden seitsemän maan kansalaiset saattoivat matkustaa vapaasti suuressa osassa Eurooppaa. Tilanne on pysynyt ennallaan vain EU:n jäsenvaltion Slovenian ja ehdokasmaa Kroatian osalta. Kaikkien muiden alueen maiden, mukaan lukien ehdokasmaa Makedonian, asukkaat ovat olleet eristyksissä EU:n jäsenvaltioista sitten vuoden 1992. Sen jälkeen syntynyt nuori sukupolvi on tuskin voinut käydä maansa rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi Makedonian pääkaupungissa Skopjessa sijaitsevissa EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöissä suuriin kyltteihin on merkitty pitkä luettelo tiukkoja vaatimuksia. Vain rikolliset voivat täyttää vaatimukset helposti, mutta opiskelijat, tutkijat ja toimittajat eivät siinä onnistu.

Kannatan edellä mainittujen väestöryhmien viisumien myöntämismenettelyn helpottamista vuodesta 2008 lähtien sekä viisumimaksun alentamista 35 euroon. Toisin kuin eräät poliittisen ryhmäni jäsenet, en pidä biometristen tunnisteiden käyttöönottoa perusteena parannusten hylkäämiselle. Pahoittelen takaisinottopolitiikan suhteen käytyä ehdollista kauppaa, sillä se ei anna riittäviä takeita pakolaisten turvallisuudesta.

 
  
  

- Mietintö: Böge (A6-0393/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. −(PT) Solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottaminen Saksan ja Ranskan (Réunionin) väestöjen tukemiseksi näiden kärsittyä luonnonkatastrofeista tammi- ja helmikuussa osoittaa viivästyksestä huolimatta kyseisen rahaston tarkoituksenmukaisuuden ja tärkeyden jäsenvaltioiden avustamisessa.

Pitäen mielessä, että rahaston parantamista koskeva komission ehdotus on ajautunut umpikujaan neuvostossa, haluamme toistaa, että alueellisten katastrofien jatkuvaa tukikelpoisuutta on puolustettava. Euroopan parlamentti on aiemmin vahvistanut, että ”solidaarisuusrahastosta olisi edelleen rahoitettava toimia tapauksissa, joissa luonnonkatastrofi ei laajuudestaan huolimatta yllä vaaditulle tasolle, ja että avustusta voitaisiin antaa myös erityistilanteissa, joissa suurin osa tietyn alueen väestöstä on joutunut luonnonkatastrofin uhriksi, mikä vaikeuttaa heidän elinolosuhteitaan vakavasti ja pitkään”.

On myös erittäin tärkeää tunnustaa Välimeren alueen luonnonkatastrofien kuten kuivuuden ja maastopalojen erityispiirteet etenkin aikarajojen ja tukikelpoisten toimien osalta sekä mahdollisuus antaa korotettua taloudellista tukea koheesiomaille ja lähentymistavoitealueille katastrofitilanteissa. Myös maataloustuhoja koskevan EU:n rahaston perustamismahdollisuuksia on arvioitava.

 
  
  

- Mietintö: Susta (A6-0403/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Françoise Castex antoi äänensä Sustan mietinnölle, joka koskee pöytäkirjaa, jolla muutetaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehtyä sopimusta (TRIPS).

Ranskalainen sosialistisen puolueen eurokansanedustaja pitää aikaansaatua sopimusta tärkeänä edistysaskeleena, salliihan se valtioiden valmistaa rinnakkaislääkkeitä ja viedä niitä köyhiin maihin, joilla itsellään ei ole valmistuskapasiteettia.

Ranskan sosialistisen puolueen eurokansanedustaja uskoo mietinnön antavan myönteisen panoksen tämän todetusti pakottavan kansanterveysongelman ratkaisemiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. −(EN)Äänestin TRIPS-sopimusta muuttavan, lääkkeiden saantia koskevan pöytäkirjan puolesta, koska uskon vahvasti, että EU:lla olisi oltava tärkeä rooli kansanterveyden ja lääkkeiden yleisen saatavuuden edistämisessä kolmannessa maailmassa. Pöytäkirja on askel oikeaan suuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. −(PT) Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelunormien käyttöön kehitysmaiden lääketeollisuudessa liittyvät kustannukset on tiedetty jo pitkään.

Teollis- ja tekijänoikeuksien soveltaminen terveyden alalla etenkin sairauksien kuten malarian, HIV:n/aidsin ja tuberkuloosin torjunnassa johtaa näissä maissa dramaattiseen tilanteeseen, jota ei voida hyväksyä. Tätä on painotettu ja tästä on varoitettu jo pitkään.

Koemme siksi, että mietintö tarjosi tilaisuuden omaksua parlamentin toimivaltuuksien puitteissa humanistinen kanta ja puolustaa politiikkaa, joka voisi tehdä lopun teollis- ja tekijänoikeuksista lääketeollisuudessa, ja että parlamentin enemmistö hukkasi tämän tilaisuuden.

Sen tekosyyn varjolla, että pöytäkirjan neuvottelu olisi hyvin vaikeaa, parlamentin enemmistö on antanut neuvostolle vapaat kädet. Tällaiset epämääräiset suositukset voivat johtaa ainoastaan nykyisen tilanteen jatkumiseen ja sellaisten taloudellisten ja oikeudellisten esteiden luomiseen, jotka estävät vähävaraisempia maita hyödyntämästä alan tieteellistä ja teknologista kehitystä.

Kammoksumme sitä, että tämä epäinhimillinen politiikka hyödyttää erityisesti monikansallisia lääkeyrityksiä, jotka säilyttävät uskomattoman suuret voittonsa monien ihmishenkien kustannuksella.

 
  
  

- Mietintö: Corbett (A6-0354/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE).- (EN)Arvoisa puhemies, parlamentti päätti äänestyksen seurauksena tuottaa istunnoistaan sekä kirjallisen sanatarkan selostuksen että audiovisuaalisen tallenteen. Tällä on tietenkin vaikutusta talousarvioon, ja kehottaisinkin puhemiehistöä tutkimaan tilannetta ja toteuttamaan talousarvioon tarvittavat muutokset tai esittämään uuden ehdotuksen, mikäli se toivoo valiokunnan tarkastelevan asiaa uudelleen.

Luulen kyllä, mietinnön saaman suuren kannatuksen huomioon ottaen, että parlamentin tahto on varsin selvä, joten uskon ensimmäisen esittämistäni vaihtoehdoista toteutuvan.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Booth (IND/DEM), kirjallinen. −(EN)Kaikkien keskustelujen tallentaminen ja niiden asettaminen yleisön saataville voisi olla apu euroskeptisyyteen. Se antaa kuitenkin myös EU:lle tilaisuuden kerskailla avoimuuden lisääntymisellä, vaikka se ei todellisuudessa juurikaan lujita demokratiaa, koska Euroopan parlamentti ei voi tehdä lainsäädäntöaloitteita ja Euroopan komissio voi olla huomioimatta parlamentin kantaa. Euroopan unionissa lainsäädännöllisiä aloitteita tekee komissio, jota ei valita vaaleilla ja josta avoimuus puuttuu täysin.

Mahdollisuus tehdä oikaisuja puheisiin viikon ajan (tarkistus 4) perustuu hyvään aikomukseen ja se suojaisi Euroopan parlamentin jäseniä virheiltä, mutta viikon viivästyminen saattaisi johtaa EU:ta koskevien ajankohtaisten uutisten hautautumiseen, mikä haittaisi vapaata lehdistöä tiedottamasta yleisölle. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Derek Roland Clark (IND/DEM), kirjallinen. −(EN)Kaikkien keskustelujen tallentaminen ja niiden asettaminen yleisön saataville voisi olla apu euroskeptisyyteen. Se antaa kuitenkin myös EU:lle tilaisuuden kerskailla avoimuuden lisääntymisellä, vaikka se ei todellisuudessa juurikaan lujita demokratiaa, koska Euroopan parlamentti ei voi tehdä lainsäädäntöaloitteita ja Euroopan komissio voi olla huomioimatta parlamentin kantaa. Euroopan unionissa lainsäädännöllisiä aloitteita tekee komissio, jota ei valita vaaleilla ja josta avoimuus puuttuu täysin.

En kannata mahdollisuutta tehdä oikaisuja puheisiin (tarkistus 4), sanatarkan istuntoselostuksen tulisi vastata puheita. Minä teen virheitä, kuten itse kukin. Viikon viivästyminen saattaisi johtaa EU:ta koskevien ajankohtaisten uutisten hautautumiseen, mikä haittaisi vapaata lehdistöä tiedottamasta yleisölle. Erillinen selventävä huomautus voisi olla hyväksyttävä. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Corbettin mietinnössä suositellaan, kymmenisen miljoonan euron säästämiseksi vuosittain, että parlamentin sanatarkkoja istuntoselostuksia ei enää käännettäisi kaikille virallisille kielille. Keskustelujen saatavuus kaikilla kielillä varmistettaisiin vain audiovisuaalisilla tallenteilla, jotka olisivat saatavilla verkossa, sekä parlamentin jäsenille annetulla mahdollisuudella pyytää käännöstä tietyistä katkelmista.

Kaikilla Euroopan kansalaisilla ei kuitenkaan ole käytössään laajakaistaa ja parlamentin jäsenten esittämät käännöspyynnöt on tarkoitus rajoittaa jotakuinkin kolmeenkymmeneen sivuun vuodessa. Richard Corbett ehdottaa siis, että rajoitamme Euroopan kansalaisten mahdollisuutta tutustua niiden kansanedustajien työskentelyyn, jotka he ovat valinneet edustamaan itseään ja puolustamaan etujaan Euroopan unionissa. Tätä ei voida hyväksyä. Se on vielä vähemmän hyväksyttävää siksi, että kyseinen toimielin käyttää samanaikaisesti 100 miljoonaa euroa vuodessa omaan propagandaansa. Puhumattakaan komissiosta, joka käyttää yli 200 miljoonaa sellaisiin keskeisiin toimiin kuten luonteeltaan pornografisten, muka-eurooppalaisen elokuvan edistämiseen tarkoitettujen internet-videoiden laajamittaiseen levitykseen.

Onneksi terve järki – tai äänestäjiä kohtaan tunnettu pyhä pelko – voitti parlamentin jäsenten enemmistön keskuudessa ja monikielisyysperiaate säilytettiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen.(SV) Hylkäämme jyrkästi mietinnön ehdotuksen suullisten kannanottojen sisällyttämisestä sanatarkkaan istuntoselostukseen vain alkukielellä.

Euroopan parlamentti haluaa yhtäältä painottaa sitä, kuinka puhujat puhuvat poliittisten ryhmiensä edustajina Euroopalle kokonaisuudessaan, mutta samalla aiomme kieltää heidän puheenvuorojensa myöhemmän tutkimisen ja rajoittaa saatavuutta vähentämällä käännösten määrää.

Jos haluamme EU:n toimivan demokraattisesti, meidän on oltava valmiita maksamaan siitä. Organisaation, joka käyttää yli 360 miljardia Ruotsin kruunua protektionistiseen maatalouspolitiikkaan, on oltava valmis maksamaan 90 miljoonaa kruunua vastaava summa osoittaakseen kunnioitusta EU:n kansalaisia kohtaan.

Mikäli kuitenkin käännöskustannukset katsotaan tulevaisuudessa kohtuuttomiksi, sanatarkkoihin istuntoselostuksiin on vähintäänkin liitettävä puhujan alkukielisen puheenvuoron englanninkielinen käännös.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Louis (IND/DEM), kirjallinen. – (FR) Itsenäisyys/demokratia -ryhmän ranskalaiset parlamentin jäsenet äänestivät Euroopan parlamentin työjärjestyksen 173 artiklan muuttamista koskevaa Corbettin mietintöä vastaan, sillä sen johdosta parlamentin keskusteluja ei enää käännettäisi systemaattisesti kokonaisuudessaan.

Keskustelujen julkisuuden periaate, joka koskee juridisia ja poliittisia keskusteluja yhtä lailla, on yksi demokratian perusperiaatteista.

Julkisuus auttaa välttämään ideologisia vääristymiä, mielivaltaisuutta, suosintaa ja epäreilua peliä. Tämä perustuu etenkin siihen olettamukseen, että kuka tahansa voi tutustua omalla kielellään kaikkiin julkisiin keskusteluihin, ja että sanojen ajatuksellinen sisältö on kaikille sama.

Kuka kansalaisista pystyy seuraamaan ja ymmärtämään keskustelua lukemalla 20:llä eri kielellä kirjoitettua sekasotkua?

Kyseessä lienee sama kansalainen, joka onnistuu ymmärtämään niin sanotun yksinkertaistetun sopimuksen sisällön ja joka osaa sijoittaa sopimuksen 400 uutta säännöstä suhteessa olemassa oleviin perussopimuksiin, koska myöskään tästä sopimuksesta ei ilmeisesti tulla saamaan konsolidoitua toisintoa ratifiointimenettelyn kuluessa.

Euroopan unioni ei osaa vastata jäsenvaltioiden kansalaisten kasvavaan vastahakoisuuteen kuin turvautumalla vaikeaselkoisuuteen, salailuun ja valheisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen.– (NL)Parlamentin sihteeristön päätökseen lopettaa täysistuntokeskustelujen selonteon laatiminen kaikilla kielillä ei kiinnitetty juuri huomiota vuonna 2006. Parlamentti on nyt kumonnut kyseisen päätöksen. Yhdyn näkemykseen, jonka mukaan keskustelujen ja asiakirjojen kääntämiseen unionin 23 viralliselle kielelle käytetään liian paljon aikaa ja rahaa. On valitettavaa, ettei meille esitetty kompromissiratkaisua, jonka mukaisesti keskusteluista laadittaisiin esimerkiksi englannin- ja ranskankielinen käännös, jolloin keskustelut olisivat edelleen saatavilla kirjallisessa muodossa audiovisuaalisen tallenteen rinnalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. −(PT) Monikielisyys on paljon enemmän kuin vain Euroopan unionin kulttuurisen monimuotoisuuden ilmentymä. Organisaatiossa, jonka muodostavat suvereenit itsenäiset valtiot, jotka ovat liittyneet yhteen varmistaakseen yhteistyön kautta kansalaisilleen parhaat edut ja jotka eivät ole missään vaiheessa luopuneet asemastaan vapaina ja täysivaltaisina valtioina, monikielisyys merkitsee kaikkien jäsenten tasavertaisen suhteen tunnustamista.

Jo pelkästään tämä olisi riittävä syy puolustaa monikielisyyttä jatkossakin yhteisön toimielinten toiminnassa. Sille on kuitenkin myös muita perusteita. Monikielisen sisäisen viestinnän lopettaminen voisi tarkoittaa Euroopan parlamentin jäsenten poliittisten toimintamahdollisuuksien rajoittamista. Jäsenillä on täysi oikeus ilmaista itseään äidinkielellään. Lisäksi mikäli vähennämme monikielisyyttä ulkoisessa viestinnässä, voisimme loppujen lopuksi vieraannuttaa kansalaisista toimielimen, joka käyttää paljon energiaa yrityksiin tuoda EU lähemmäs kansalaisia.

Lopuksi, esitettyyn taloudelliseen perusteluun voidaan vastata toisella: Euroopan kansojen kielellinen monimuotoisuus ja monien kielten osaaminen ovat kilpailuetu, eivät kustannustekijä.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Richard Corbettin laatiman, sanatarkkoja istuntoselostuksia koskevan 173 artiklan muuttamista käsittelevän mietinnön puolesta, vaikka pahoittelenkin sitä, että hyväksyimme kokonaisen kokoelman tarkistuksia, joissa puolletaan selostusten kääntämistä sanatarkasti kaikille virallisille kielille.

Monikielisyyden vankkumattomille kannattajille sanoisin kiertoilmaisuun turvautuen, että on totuudenvastaista väittää, että mikäli laajempaa käännöstä ei tehtäisi, Euroopan parlamentti olisi maailman ainoa parlamentaarinen edustajakokous, jonka kaikkia menettelyjä ja keskusteluja ei käännettäisi kirjallisesti kaikille kielille. Väite on totuudenvastainen, sillä joka tapauksessa oli sovittu, että monikielinen toisinto laadittaisiin jatkossakin, jonka lisäksi simultaanitulkkaus kaikilla virallisilla kielillä toimitettaisiin pyynnöstä kaikkien Euroopan parlamentin jäsenten ja suuren yleisön käytettäväksi. Tämä lienee kaikkein olennaisin seikka!

Pahoittelen lopuksi sitä, että Euroopan parlamentti ei omaksunut päättäväisen nykyaikaista toimintamallia asiakirjojen saatavuuden suhteen: sanon monikielisyydelle kyllä, tuhatkertaisesti. Tulen kuitenkin jatkossakin vastustamaan kielellisen monimuotoisuuden näennäistä puolustusta silloin, kun se on vain tekosyy status quon ja tuomittavan pysähtyneisyyden kannattajille.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. – (NL)Äänestin Corbettin mietinnön ehdotusta vastaan samoista syistä, joiden vuoksi olen aiemmin vastustanut parlamentin istuntojen sanatarkkojen selostusten käännösbudjetin supistamista.

Puhuttu sana on parlamentille pyhä ja loukkaamaton. Keskustelumme eivät parhaassa tapauksessa ole vain päivän uutisaiheita, vaan osa demokraattista lainsäädäntöprosessia. Niiden asettaminen saataville Euroopan virallisilla kielillä ei ole ylellisyyttä. Keskustelujen kääntäminen on poliittinen välttämättömyys säilyttääksemme tarkoituksenmukaisen arkistointijärjestelmän, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tiedon avoin saatavuus.

Meidän on kannettava monikielisyyden puolesta tekemämme päätöksen seuraukset, emmekä voi antaa järjestelmän rappeutua hiljakseen. Itseään kunnioittava parlamentti ei voi hylätä perinteistä arkistointijärjestelmäänsä. Jos säästöt ovat tarpeen, ne olisi kohdistettava toisille talousarvion osa-alueille. Oli miten oli, pysyn kannassani, jonka mukaan monikielisyys on tarpeen EU:n eri kulttuurien ja kielten kunnioituksen takaamiseksi, ja siunaus demokratialle.

 
  
  

- Mietintö: Bowles (A6-0327/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN)Kannatin tätä mietintöä, jossa suositellaan perustamaan eurooppalaisen tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta vastauksena komission ehdotukseen EU:n laajuisten tilastojen tuottamisen tehostamisesta.

 
  
  

- Mietintö: van den Burg (A6-0328/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN)Äänestin tämän yleisesti hyväksytyn mietinnön puolesta yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalaisen neuvoa-antavan komitean perustamiseksi. Parlamentin hyväksymillä tarkistuksilla taataan komitean tehokkuus ja muutetaan sen nimeä ja kokoonpanoa.

 
  
  

- Mietintö: Mantovani (A6-0245/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE).- (RO) Tämänpäiväinen äänestys Mario Mantovanin laatimasta mietinnöstä on tärkeä, sillä se vauhdittaa eurooppalaista elinikäisen oppimisen politiikkaa.

Mantovanin mietinnössä tarkastellaan alan nykytilannetta ja sen yhteyttä työmarkkinoiden tilanteeseen, ja osoitetaan jälleen kerran toteen monien vuosien ajan vallinnut todellisuus, jonka haasteisiin ei ole vastattu lujalla ja johdonmukaisella politiikalla. Siksi pidän uusien ehdotusten mahdollisimman nopeaa täytäntöönpanoa tärkeänä. Haluaisin myös korostaa, kuinka tärkeää on tunnustaa ja edistää suvaitsevaisuuskoulutusta kaikkialla Euroopan unionissa. Vain siten liikkuvuus työmarkkinoilla ei synnytä yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä väestöryhmiä, joiden käyttäytyminen poikkeaa ennemmin tai myöhemmin normeista.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Françoise Castex äänesti eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamista koskevan Mantovanin mietinnön puolesta.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ranskalainen jäsen iloitsee tulevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen toteutumisesta, sillä näin helpotetaan työntekijöiden ja opiskelijoiden rajat ylittävää liikkuvuutta, samalla kun vastataan työmarkkinoiden tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla luomalla yhteinen viitekehys eri tutkintotasojen välisten vastaavuuksien määrittämiseksi.

Ehdotuksen mukaan kaikki tutkinnot oppivelvollisuuskoulutuksen päättymisestä aina korkeimpiin akateemisen ja ammatillisen koulutuksen tasoihin saakka (alkuperäinen komission teksti koski vain yleissivistävän koulutuksen tutkintoja) olisi luokiteltava yhteen kahdeksasta viitetasosta omaksuttujen tietojen, taitojen ja pätevyyksien mukaan.

Françoise Castex uskoo, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) mahdollistaa eri jäsenvaltioiden tutkintojen vertaamisen sekä vastaavuuksien määrittämisen ja siirtämisen kunnioittaen samalla tutkintojärjestelmien monimuotoisuutta ja unionin tutkintojen rikkautta. Se on myös Euroopan kansalaisten liikkuvuutta helpottava väline.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin nyt suoritettava työläs luokittelu EQF:n muodostaman viitekehyksen puitteissa, jota ilman se on tuomittu olemaan vain tyhjä kuori.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. −(PT) Mietintö sisältää monia ristiriitaisuuksia, ja suhtaudumme kriittisesti Euroopan parlamentin enemmistön hyväksymään kompromissiin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta. Tutkintojen tunnustamiseen eri jäsenvaltioissa liittyy kyllä myös myönteisiä näkökohtia, joita olisi tuettava.

Lopullinen hyväksytty teksti korostaa kuitenkin Euroopan parlamentin ehdotuksen federalistista luonnetta asettamalla nimenomaiset määräajat jäsenvaltioissa käytössä olevien koulutusjärjestelmien mukauttamiselle ja korreloimiselle, vaikka siinä täsmennetäänkin, ettei teksti ole sitova vielä muutamaan vuoteen.

Haluamme korostaa, että koulutuspolitiikka on jäsenvaltioiden yksinomaisella vastuulla, josta syystä koemme ehdotetun mukauttamisen loukkaavan tätä periaatetta.

Koemme kielteiseksi yhteyden Bolognan prosessiin sekä koulutuksen kaupallistamiseen johtavan kehityssuuntauksen, jossa korostetaan työllistymisvalmiuksia ja mahdollisuuksia kytkeä työmarkkinat Lissabonin toimintaohjelmaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (ITS), kirjallinen.(FR) Mietintö käsittelee elinikäisen oppimisen tutkintojen tunnustamista yhteisön tasolla. Tämä on tietenkin toivottavaa ja sitä on kannustettava. Vastustan kuitenkin tekstiin sisältyvää yleismaailmallista oikeutusta, ja muistutan myös Lissabonin strategian epäonnistuneen täysin.

Tekstistä tihkuu Eurooppa-henkinen ideologia. Sen mukaan pyhä ja koskematon globalisaatio on ainoa pelastuksemme, ja se on hyödyksi niin taloudelle kuin yhteiskunnallekin. Minä puolestani pidän ääriliberaalia globalisaatiota kansakuntien taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet tuhoavana koneistona.

Mietinnössä käsitellään lisäksi vain mahdollista edistystä – tulevaisuudessa. Kenellä olisi tahtoa tarkastella nykyhetkeä ja kartoittaa globalisaation tänä päivänä yhteiskunnassamme aiheuttamia vastoinkäymisiä ja vahinkoja?

Näin suuren lyhytnäköisyyden, vastuuttomuuden ja puutteiden vuoksi aion äänestää mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen.(PL) Arvoisa puhemies, kannatin tätä mietintöä, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston suositusta eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi.

Euroopan yhteiskunnan tuleva kehitys riippuu enenevässä määrin koulutuksesta, tieteellisestä tutkimuksesta, innovaatiosta ja teknologiasta. Tämän vuoksi on niin tärkeää tukea liikkuvuuden edistämistä Euroopan työmarkkinoilla. Olen vakuuttunut siitä, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustaminen helpottaa pääsyä Euroopan työmarkkinoille.

Esittelijä Mario Mantovani korostaa mietinnössään oikeutetusti, että vuodesta 2012 lähtien kaikki tutkintotodistukset, diplomit ja Europass-asiakirjat on kytkettävä vastaavaan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoon. Viitekehystä olisi käytettävä tutkintotasojen vertailun helpottamiseksi. On hyvin tärkeää, että jäsenvaltiot tukevat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen täytäntöönpanoa etenkin vaihtamalla parhaita käytäntöjä. Mietinnössä mainittu eurooppalaista tutkintojen viitekehystä käsittelevä neuvoa-antava ryhmä voi varmistaa yhteistyöprosessin koheesion ja valvoa sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Kannatin tätä mietintöä, jolla pyritään perustamaan eurooppalainen tutkintojen viitekehys suoritettujen tutkintojen EU:n laajuisen tunnustamisen helpottamiseksi. Se lisää niiden kansalaisten liikkuvuutta, jotka haluavat työskennellä toisissa jäsenvaltioissa, antamalla neutraalin ja uskottavan viitepisteen monien eri tutkintojen vertailua varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.(DE) Ammattilaisten tutkintojen tunnustaminen toisessa jäsenvaltiossa ja samojen ehtojen soveltaminen näihin kuin kotimaiseen työvoimaan on teoriassa mahdollista. Käytännön tasolla on kuitenkin vielä ongelmia, jotka on ratkaistava. Mikäli esimerkiksi kokenutta itävaltalaista opettajaa vaaditaan suorittamaan kahden vuoden työharjoittelu ammattinsa harjoittamiseksi Saksassa, järjestelmässä on selvästikin jotain vikaa. Joissakin jäsenvaltioissa työharjoittelua käytetään väärin korkeasti koulutetun, akateemisen tutkinnon omaavan henkilöstön palkkaamiseksi mahdollisimman halvalla sekä esteiden luomiseksi tiettyihin ammatteihin pääsylle.

Epävarmat työolosuhteet, joista kärsi ensi alkuun vain matalapalkka-ala, vaivaavat nyttemmin myös korkeasti koulutettuja työntekijöitä. EU:n ei tule kannustaa tätä kehityssuuntausta entisestään sinisen kortin järjestelmän myötä. Meillä on riittävästi koulutettuja työntekijöitä, jos kykenemme maksamaan heille asianmukaista palkkaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. –(EL) Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen hyväksyminen lisää EU:n puuttumista jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin, niiden yhdenmukaistamista ja ennalta määrättyihin laatu- ja tulosindikaattoreihin mukautumista. Se on vain uusi keino, jonka avulla koulutus korvataan joustavalla ”oppimisella”, joka tapahtuu yhteiskunnallisen koulutusprosessin ulkopuolella. Todellisen tiedon syrjäyttää ohimenevä ja pinnallinen jatkuva koulutus, joka varustaa työntekijät pääoman kulloinkin tarvitsemilla taidoilla.

Tutkintojen tunnustaminen ei tällöin perustu kunkin maan virallisen koulutusjärjestelmän puitteissa myönnettyihin todistuksiin, vaan työnantajien kontrolloimien organisaatioiden järjestämiin kelpuutuskokeisiin. Tämä syventää entisestään tutkintotodistusten ja uramahdollisuuksien välistä kuilua.

Eri koulutustasojen ja oppimismuotojen kytkeminen toisiinsa, jolla pyritään asettamaan kokemuspohjainen oppiminen samalle tasolle järjestelmällisen koulutuksen kanssa, on yritys laskea työntekijöiden oikeuksien tasoa ja ajaa kaikkien työntekijöiden palkat mahdollisimman alas.

Elinikäisen oppimisen ja ammatillisten tutkintojen tunnustamisjärjestelmän myötä EU pyrkii laajemmin alistamaan kaiken koulutuksen markkinoiden tarpeille ja lisäämään pääoman tuottavuutta. Se on täysin ristiriidassa työntekijöiden ja nuorten koulutustarpeiden kanssa.

Näistä syistä äänestämme mietintöä ja komission ehdotusta vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. −(SK) Työvoiman rajat ylittävästä liikkuvuudesta on tullut EU:ssa välttämättömyys: se on arkitodellisuutta 27 valtion unionissa laajentumisen jälkeen. Tämän kehityksen johdosta tarvitaan innovoivaa ja entistä joustavampaa koulutusta, joka valmistelee Euroopan kansalaisten integroitumista nykyaikaisille työmarkkinoille, joilla koulutus on perusedellytys kaikissa ikäryhmissä ja yhteiskunnan kerroksissa.

Kannatin Mario Mantovanin mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi, koska olen vakuuttunut, että se on ainoa keino Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys koostuu kahdeksasta vertikaalisesta viitetasosta, jotka määräytyvät kolmen horisontaalisen kriteerin eli tietojen, taitojen ja osaamisen perusteella. Se edesauttaa yksilöiden integroitumista työmarkkinoille oppimisprosessin päättymisen jälkeen.

Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen onnistumiseksi on ehdottoman tärkeää, että jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten yhteistyö täytäntöönpanoprosessin aikana perustuu molemminpuoliseen luottamukseen.

Euroopan työmarkkinoiden rakennemuutos on synnyttänyt tarpeen joustavalle lähestymistavalle koulutukseen. Jäsenvaltioiden olisi siksi hyödynnettävä eurooppalaista tutkintojen viitekehystä tehostaakseen elinikäisen oppimisen ohjelmiaan. Sekä työnantajien että Euroopan kansalaisten on lisäksi ymmärrettävä tutkintojen merkitys käytännössä. Se johtaa työvoiman suurempaan ja ennen kaikkea esteettömään liikkuvuuteen EU:n alueella.

 
  
MPphoto
 
 

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. −(PT)Talouden globalisaatio on kysymys, johon EU ei ole vielä löytänyt selvää ja uskottavaa vastausta.

Globaalimpi talous edellyttää muutosvalmiutta, mikä merkitsee suurempaa liikkuvuutta.

Yhteisen viitekehyksen luominen eri järjestelmistä lähtöisin olevien tutkintojen tunnustamista, vertailua ja siirtämistä varten on olennaista eurooppalaisen hankkeen kannalta ratkaisevan osatekijän kehitykselle, eli työntekijöiden liikkuvuuden helpottamiselle tässä tapauksessa tutkintojen siirrettävyyden ansiosta.

Työntekijöiden parempi kouluttaminen ja yhdenmukaistettu järjestelmä näiden tietojen, taitojen ja osaamisen tunnustamiseksi lisäävät työntekijöiden liikkuvuutta ja edistävät sisämarkkinoiden kehitystä.

Eurooppalaisten työntekijöiden taitojen lisääminen ja parantaminen voisivat auttaa turvaamaan Euroopan yritysten paremman organisoinnin, innovaation lisäämisen ja kilpailukyvyn parantamisen.

 
  
  

- Mietintö: Coelho (A6-0358/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). (LT) On valitettavaa, että SIS II -järjestelmän käyttöönottoa lykätään jatkuvasti. Annoimme tänään tätä tärkeää kysymystä koskevan päätöslauselman. Olemme niin pahasti jäljessä aikataulusta, että on välttämätöntä löytää sellainen ratkaisu, joka sallisi meidän käyttää SIS 1+ -verkostoa 13. marraskuuta 2008 jälkeen.

Nyt on ilmeistä, että SIS II -järjestelmän toteutukseen myönnetyt inhimilliset ja taloudelliset resurssit on jaettava kolmen samanaikaisesti kehitettävän hankkeen kesken, jotka ovat SIS II, SISone4all sekä viestintäinfrastruktuurin asentaminen, käyttö ja hallinnointi.

Tämän vuoksi uskon, että EU:n ja jäsenvaltioiden resurssien jakaminen oikein on erittäin tärkeää. Ottaen huomioon sen merkityksen EU:n turvallisuudelle on selvää, että SIS II on ensisijaisen tärkeä hanke. EU:n turvallisuuteen ja viestintäinfrastruktuurin kehittämiseen on kohdennettava varoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. −(PT) Täyttääkseen tyhjiön Schengenin tietojärjestelmän (SIS) ja siihen sisältyvän viisumitietojärjestelmän (VIS) laajentamisen aikana, nyt käsiteltävänä oleva ehdotus pyrkii tarjoamaan väliaikaisen ratkaisun, jolla estetään keskeytykset ja uuden järjestelmän infrastruktuurien asentamisen viivästymisestä mahdollisesti aiheutuvat katkokset. Kustannukset jaetaan yhteisön talousarvion ja jäsenvaltioiden kesken.

Korostamme, että tämä edellyttää SIS-järjestelmän toimintojen laajentamista, mikä tapahtuu kehittämällä niitä, antamalla uusille viranomaisille pääsyn järjestelmään ja kytkemällä ne toisiinsa sekä lisäämällä uusia tietoluokkia (kuten tiedonkeruuta koskeva mandaatti ja biometriset tiedot).

Entisen järjestelmän laajentaminen muodostaa merkittävän uhan kansalaisten oikeuksille, vapauksille ja takeille, sillä se merkitsee uusien tietojen lisäämistä tietokantaan, jota käyttävät lisäksi monet eri elimet. Tiedon luottamuksellisuutta ei voida taata täysin, sillä tiedot voidaan säilyttää pitempään, jonka lisäksi ne voidaan jakaa kolmansien maiden kanssa.

Pohjimmiltaan kyse on yrityksestä mukauttaa SIS-järjestelmä nykyisen turvallisuuspolitiikan vaarallisiin ja ei-hyväksyttäviin tavoitteisiin sekä sisäasioiden lisääntyvästä laajentamisesta ja yhteisöllistämisestä EU:ssa, jota vastustamme jyrkästi.

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún, Jens Holm, Mary Lou McDonald ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. −(EN)Emme vastusta ehdotettua väliaikaista ratkaisua, jolla varmistetaan SIS 1+ -järjestelmää varten tarkoitetun verkon olemassaolo ajalla 13. marraskuuta – 17. joulukuuta 2008. Emme kuitenkaan voi kannattaa Carlos Coelhon ehdotusta käyttää EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaan sisältyvää yhdyskäytävälauseketta. Tästä syystä olemme päättäneet äänestää mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.(DE)Meille jo nykyisin suuren ongelman muodostavat järjestäytyneet rikollisjoukot ja laittomat maahanmuuttajat, joilla on taipumusta kerääntyä raja-alueille, joilla heidän kiinniottamisensa on myös kaupunkeja helpompaa. Molemmat nämä ryhmät ovat jo lähtöruudussa ja aikovat rajojen avaamisen jälkeen siirtyä muihin maihin, jonne he voivat hävitä jälkeä jättämättä. Tilanteeseen on vastattava lisäämällä rajat ylittävää yhteistyötä ja valvontaa raja-alueilla. Schengen-alueen laajentuminen merkitsee valtavaa vastuuta kaikille siihen osallistuville maille.

Schengen-alueeseen liittyminen ei siis saisi riippua yksinomaan Schengenin tietojärjestelmän toimivuudesta, jossa esimerkiksi Puola ei kaiketi ole vielä onnistunut. Sen sijaan on varmistettava, että Schengen-alueen tulevat jäsenet kykenevät valvomaan tehokkaasti EU:n ulkorajoja, että työmarkkinoiden suojelua varten säädettyjen siirtymäkausien suhteen ei lipsuta ja että kerjäämisen edistyminen pysäytetään. Ennen kuin nämä seikat on taattu, hätiköityä ja harkitsematonta laajentumista ei tule sallia.

Frontexin vuoden 2006 vuosikertomuksen mukaan pidätysluvut ovat edelleen huomattavasti korkeammat Schengen-alueen nykyisellä ulkorajalla (lähinnä Itävalta ja Saksa) kuin EU:n ulkorajoilla, josta syystä voidaan epäillä, olisiko laajentuminen hyväksyttävä. Kysymys kuuluu itse asiassa, olisiko Schengen-järjestelmä lakkautettava osittain, etenkin koska Itävallan sisäministeriön ihmiskauppaa käsittelevän raportin mukaan lähes puolet Itävaltaan laittomasti saapuneista maahanmuuttajista on tullut maahan Italian vastaisen Schengen-rajan kautta.

 
  
MPphoto
 
 

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. −(EN)En vastusta ehdotettua väliaikaista ratkaisua, jolla varmistetaan SIS 1+ -järjestelmää varten tarkoitetun verkon olemassaolo 13. marraskuuta ja 17. joulukuuta 2008 välisenä aikana. En kuitenkaan voi tukea Carlos Coelhon ehdotusta käyttää EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaan sisältyvää yhdyskäytävälauseketta. Tämän vuoksi olen päättänyt äänestää mietintöä vastaan.

 
  
  

- Mietintö: Belohorská (A6-0291/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE).(SK) Kannatan järkevää kompromissia, jonka avulla saavutettaisiin tasapaino yhtäältä terveyden ja ympäristön suojelun ja toisaalta maataloustuotannon välillä. Tästä syystä äänestin slovakialaisen kollegani Irena Belohorskán laatiman mietinnön puolesta. Hän on syöpäsairauksien ehkäisyn ja hoidon alalla tunnustettu asiantuntija. Onnittelen häntä tästä mietinnöstä, joka perustuu hänen laajaan kokemukseensa lääkärinä ja joka sisältää tasapainoisen strategian torjunta-aineiden kestävää käyttöä varten. Uskon mietinnön edistävän tehokkaampien toimien käyttöönottoa suurelle yleisölle tiedottamista varten sekä johtavan asianmukaisten levitysmenetelmien määrittelyyn ja torjunta-aineiden asteittaiseen vähentämiseen maataloudessa.

Mahdollinen ratkaisu on tukea viljelijöitä keinoin, jotka kannustaisivat heitä vähentämään keinotekoisten lannoitteiden käyttöä tautien, tuholaisten ja rikkaruohojen torjunnassa maatilalla, mikä edesauttaisi asteittaista siirtymistä luonnonmukaisiin tuotteisiin. Mietintö voi kannustaa kuluttajia valitsemaan kaupassa tai valintamyymälässä terveytensä vuoksi ulkoisesti näyttävien tuotteiden sijaan vähemmän houkuttelevan näköisiä mutta terveellisempiä luomutuotteita.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Me kaikki haluamme hengittää puhdasta ilmaa ja pysäyttää jäätiköiden sulamisen. Kuitenkin energiansäästöohjelmista huolimatta energiantarpeemme kasvaa nopeasti. Vaakakupissa on myös Euroopan riippuvuus kaasun ja öljyn tuonnista.

Sen vuoksi on investoitava uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja käsiteltävä ydinvoimaloiden turvallisuutta ja etenkin radioaktiivisen jätteen lopullista hävittämistä koskevaa kysymystä. Näin jopa 14 prosenttia tarvitsemastamme energiasta voitaisiin tuottaa puhtaista lähteistä. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että 32 prosenttia energiastamme saadaan fossiilisista polttoaineista, ja että ala työllistää 300 000 henkeä sekä saastuttaa huomattavasti ympäristöä. Tämän vuoksi kannatan Herbert Reulin laatimaa konventionaalisia energianlähteitä koskevaa mietintöä. Olen esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä, että investointeja olisi tarkasteltava uudelleen ja sellaista teknologiaa kehitettävä, jonka avulla voidaan tehostaa energian tuotantoa fossiilisista polttoaineista ja vähentää päästöjä. Tehtävää on paljon.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE).(LT) Olemme tehneet tänään tärkeän päätöksen torjunta-aineiden käyttöstrategian suhteen. Äänestin päätöslauselman puolesta. Tiedämme hyvin, että hengittämämme ilma on saastunutta ja aiheuttaa terveysriskin, ja että syömämme ruoan tuotannossa on käytetty ihmisten terveydelle vaarallisia kemikaaleja. Tuleva sukupolvi, omat lapsemme kasvavat näissä olosuhteissa.

Olen täysin varma, että torjunta-aineiden ihmisten terveydelle aiheuttamia vaaroja on vähennettävä. Meidän olisi siksi toteutettava määrätietoisia toimia ja tehtävä parhaamme tarpeellisten varojen löytämiseksi. Kannatan jäsenvaltioiden velvoittamista laatimaan toimintasuunnitelmia, joissa määriteltäisiin alueet, joilla torjunta-aineiden käyttö kiellettäisiin kokonaan, ja joiden avulla torjunta-aineiden käyttöä vähennettäisiin huomattavasti seuraavien 10 vuoden sisällä.

 
  
MPphoto
 
 

  Irena Belohorská (NI), kirjallinen. −(PT) Hyvin tiedetään, että komission heinäkuussa 2006 esittämä torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia sekä direktiiviehdotus torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista ja kasvinsuojelutuotteiden markkinoille saattamista koskeva asetusehdotus pyrkivät vähentämään torjunta-aineiden käytön yleisiä riskejä ja niiden kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Torjunta-aineiden käyttöön liittyviä riskejä on jo vähennetty, mutta joillakin alueilla ja etenkin maissa, jotka ovat pitkään harjoittaneet tehomaataloutta, torjunta-aineita tavataan edelleen maaperässä ja vedessä kohtuuttomissa määrissä. Se tarkoittaa myös, että perinteisen maatalouden maiden kuten Portugalin olisi saatava enemmän tukea säilyttääkseen vähemmän intensiivisen maataloustuotantonsa.

Emme kuitenkaan usko, että ratkaisu on torjunta-aineiden korvaaminen geenimuunnelluilla organismeilla. Kemiallisten torjunta-aineiden ei-toivotut vaikutukset ihmisten terveydelle tunnetaan hyvin, mutta geenimuunneltujen organismien vaikutusta terveyteen ei ole vielä tutkittu, jonka vuoksi niihin olisi sovellettava varovaisuusperiaatetta.

Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia käsittelee vain kasvinsuojelutuotteita, eli ainoastaan yhtä torjunta-ainetyyppiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen.(PL) Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin antamaan torjunta-aineiden valmistusta ja käyttöä koskevaan uuteen direktiiviin. Direktiivillä tiukennetaan kasvinsuojelutuotteiden valmistuksessa käytettävien kemikaalien kaupan ehtoja. Se hyödyttää Euroopan unionin kansalaisia ja etenkin näiden elämän ja terveyden suojelua. Direktiivissä määritetään lisäksi yksityiskohtaisesti tilanteet, joissa lentolevitys voidaan sallia. Siinä suositellaan myös vähentämään käytettyjen torjunta-aineiden määriä ja asettamaan etusijalle muut kuin kemialliset vaihtoehdot.

Irena Belohorskán mietintö ansaitsee tukemme jo pelkästään siihen sisältyvien määräysten laajuuden ja ajantasaisuuden vuoksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan unionin kansalaiset eivät enää halua olla päivittäin tekemisissä myrkkyjen kanssa taikka kuluttaa niitä sisältäviä tuotteita. Kansalaiset eivät myöskään halua kärsiä karsinogeenisten, myrkyllisten tai endokriinisia häiriöitä aiheuttavien aineiden vaikutuksia. Näihin Euroopan yhteiskunnan ilmaisemiin selviin odotuksiin vastaamiseksi oli myös paikallaan tukea torjunta-aineiden käyttökieltoa julkisilla paikoilla maaseudulla ja kaupungeissa. Torjunta-aineiden käyttö olisi kiellettävä sairaskotien, parantoloiden, kuntoutuskeskusten, klinikoiden ja sairaaloiden läheisyydessä. Kielto olisi ulotettava koskemaan myös puistoja, julkisia puutarhoja, urheilu- ja vapaa-ajan alueita, koulujen pihoja, lasten leikkikenttiä ja muita vastaavia alueita.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen.(DE)Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia on tärkeä lisä tänään ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttyyn asetus- ja direktiiviehdotukseen.

Teemakohtainen strategia on tarpeen, koska torjunta-aineiden käyttö ei ole vähentynyt Euroopan unionissa vaan niiden määrä on pysynyt korkeana huolimatta eräiden jäsenvaltioiden vuosina 1992–2003 vapaaehtoisesti hyväksymistä tehokkaista toimista. Belohorskán mietinnössä korostetaan jälleen kerran tarvetta soveltaa varovaisuusperiaatetta torjunta-aineiden käyttöön.

 
  
  

- Mietintö: Reul (A6-0348/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE).(LT) Pidän konventionaalisia energianlähteitä ja energiateknologiaa käsittelevää mietintöä ensiarvoisen tärkeänä. Todellisuus pakottaa EU:n jäsenvaltiot muuttamaan suhtautumistaan energiakysymyksiin sekä unionin sisällä että maailmanmarkkinoilla varantoja, energialähteiden yhdistelmää ja toimitusvarmuutta ajatellen.

Haluaisin korostaa ydinvoiman merkitystä, sillä se on varma, luotettava ja ympäristöystävällinen energialähde. Vakuuttava tosiasia on, että Saksa, jossa on 17 ydinvoimalaa, tuottaa kuusinkertaisen määrän hiilidioksidia verrattuna Ranskaan, jossa voimaloita on 59.

Ydinvoima on erityisen tärkeää niille maille, joilla ei ole runsaita uusiutuvan energian lähteitä kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa, vesivoimaa tai biomassaa, jonka käyttö on erityisen kallista. Sähkö on keskeinen resurssi, jonka olisi oltava kaikkien saatavilla.

Äänestin mietinnön puolesta ja haluaisin korostaa, kuinka tärkeää on, että EU tukee ydinvoimaloiden tai muiden ympäristöystävällisten voimalaitosten rakentamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Romano Maria La Russa (UEN).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koen tarpeelliseksi täsmentää eräitä uuden sukupolven ydinteknologiaan liittyviä seikkoja. On hyvä muistaa, että Italia sulki ydinvoimalansa vuonna 1987 kansanäänestyksen seurauksena. Italia teki ehkä oikein, mutta tämä on asteittain saattanut meidät riippuvaisiksi ulkomaisista energialähteistä.

Puhdas, turvallinen ja ympäristöystävällinen uuden sukupolven ydinteknologia on kuitenkin epäilemättä tarpeen energiahuollon ja ilmastonmuutoksen ongelmaan vastaamiseksi. Energialähteiden yhdistelmä on siis saatettava ajan tasalle. Uusiutuvien energialähteiden sekä puhtaan hiilivoiman ja kaasuenergian rinnalla ydinvoima sallii Euroopan vähentää riippuvuutta tulevaisuudessa.

Tästä syystä äänestin neljännen sukupolven ydinvoimaloiden rakentamisen puolesta, sillä ne mahdollistavat turvallisemman ja ympäristöystävällisemmän energiantuotannon. Kannan kuitenkin edelleen suurta huolta ja vakavia epäilyksiä ydinjätteen varastoinnista. Mietinnössä jätteen varastoinnin ongelma katsotaan ratkaistuksi, mutta en suoraan sanoen yhdy tähän näkemykseen. Jäteongelma on keskeinen, ja sen ratkaiseminen lähitulevaisuudessa edellyttää valtavia tutkimusinvestointeja.

Lopuksi toteaisin, että unionin energiahuollon turvaamiseksi – sallikaa minulle vielä pari sekuntia – energialähteiden yhdistelmää on mukautettava tulevina vuosina tutkimuksen edistyessä ja etenkin uuden teknologian kehittyessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, äänestin samoin kuin kollegani valtuuskunnassa Reulin mietintöä vastaan, sillä emme usko ydinvoiman olevan turvallista sen paremmin kuin puhdastakaan. Emme usko myöskään uuden sukupolven ydinvoimaloihin ja ydinenergiaan.

Asiasta on laadittu lukuisia raportteja ja tilastoja: mikäli todellakin haluamme ydinvoimalla olevan huomattavaa merkitystä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, ydinvoimalaitosten lukumäärää on lisättävä huomattavasti. Se ei ole realistista eikä mahdollista käytännössä. Tästä syystä – ja puhun laajemmin tästä kysymyksestä seuraavaa mietintöä käsiteltäessä – tehokkaat toimenpiteet energiatehokkuuden parantamiseksi ja autojen hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi olisivat parempi ratkaisu, jolla Euroopasta tehtäisiin terveellisempi paikka ja jonka avulla voisimme saada muut maat ja mantereet seuraamaan esimerkkiämme.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Göran Färm ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen.(SV) Olemme päättäneet äänestää mietintöä vastaan, sillä emme pidä sitä tasapainoisena, jonka lisäksi siinä ei käsitellä muun muassa eräitä tärkeitä ydinenergiaan liittyviä ongelmia.

Emme myöskään usko, että unionin energiatutkimuksen määrärahoja olisi käytettävä uuden sukupolven ydinfissioreaktorien kehittämiseen.

Kyseenalaistamme fossiilisista lähteistä tuotettujen synteettisten polttoaineiden, samoista lähteistä tuotetun vetykaasun sekä ydinvoiman ympäristöarvon, sillä yksikään näistä energialähteistä ei ole pitkällä aikavälillä kestävä sen paremmin ympäristön kuin toimitusvarmuudenkaan kannalta.

Uskomme myös, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on lopetettava vaiheittain pitkällä aikavälillä, mitä mietinnössä ei mainita lainkaan.

Katsomme, että hiilidioksidin talteenotolla voi olla tärkeä osuus hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Energiansäästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävät toimet sekä uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä kestävämpiä ratkaisuja, ja niiden olisi oltava lopullinen tavoite.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. −(PT) Mietintö on monilta osin myönteinen: siinä tunnustetaan konventionaalisten energianlähteiden rooli ja niiden tarpeellisuus energiantuotannossa, avataan mahdollisuuksia ydinfissioenergian kehittämisen käynnistämiseksi uudelleen ja kehotetaan poistamaan rajoitukset uusien hiilikäyttöisten voimaloiden rakentamiseksi.

Mietintö avaa myös uusia mahdollisuuksia kivihiilen käytön kehittämiseen ja louhintaan, ja se kannustaa kansainväliseen yhteistyöhön myös EU:n ulkopuolisten maiden kuten Kiinan ja Intian kanssa. Lisäksi mietinnössä korostetaan sisäisten resurssien arvoa ja määritetään aiempaa realistisemmin uusiutuvien energioiden panos. Siinä kritisoidaan eräiltä osin nestemäisten biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä, ja korostetaan, että maiden on kannustettava energia-alan tutkimusta ja kehitystä etenkin ympäristöllisten ja ydinvoiman turvallisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Mietinnössä on kuitenkin myös monia puutteita. Kasvavat ongelmat öljymarkkinoilla liitetään siinä vain kontekstuaalisiin ja satunnaisiin tekijöihin ottamatta huomioon strategista kysymystä eli resurssien ehtymistä. Mietinnössä ei myöskään käsitellä monissa Euroopan maissa jo käyttöön otetun jätteistä tuotetun biometaanin valtavaa potentiaalia.

Tästä syystä pidättäydyimme äänestämästä tästä mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN)Kannatin tätä energiakysymyksiä käsittelevää valiokunta-aloitteista mietintöä, jossa pohditaan monia energiatehokkuuteen, toimituksiin ja ympäristönsuojeluun liittyviä osa-alueita. En tukenut tarkistuksia, joissa kannatetaan ydinvoimaa: mielestäni kestäviä ja uusiutuvia energiavaroja olisi kehitettävä ja tutkimus- ja kehitystoimet olisi keskitettävä ensi kädessä näille alueille.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. −(DE)Periaatteessa olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että energiatehokkuutta on parannettava ja energiansiirtoa järkeistettävä, ja että uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen on tärkeää. Uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä ei kuitenkaan tule käyttää tekosyynä, jonka varjolla jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia rajoitetaan entisestään salavihkaa osana EU:n perustuslakia. Koska tätä seikkaa ei ole tehty riittävän selväksi nyt käsiteltävässä mietinnössä, se on hylättävä.

Uusiutuvien energialähteiden käytön jatkuvasta lisäämisestä huolimatta tulemme olemaan riippuvaisia konventionaalisesta energiantuotannosta vielä monien vuosikymmenten ajan, jonka vuoksi on tarpeen varmistaa sen aiempaa suurempi ympäristöystävällisyys. EU:ssa vallitsee kuitenkin edelleen pakkomielle ydinvoimaa kohtaan. Siitä osoituksena on paitsi ydinvoiman hehkuttaminen ympäristöystävällisenä energialähteenä, mikä on itsessään pilkantekoa, myös ydinvoiman tutkimuksen avokätinen rahoitus. Se osoittaa minusta, että olemme epäonnistuneet ajatusmallimme muuttamisessa havaittavasti. Tämä on yksi lisäperuste, jonka vuoksi vastustan äänestyksen kohteena olevaa mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. −(DE)Reulin mietintö on ydinteollisuuden puolustuspuhe. Terveen järjen vastaisesti ydinenergiaa kuvaillaan tulevaisuuden teknologiaksi, ja yhä suurempi osuus EU:n tutkimusrahoituksesta ja budjettivaroista suunnataan tämän erittäin riskialttiin ja aikansa eläneen teknologian kehittämiseen.

Vattenfallin ydinvoimalan tuoreista tapahtumista huolimatta mietintö keskittyy ydinvoiman käytön lisäämiseen Euroopassa. Mainittujen tapahtumien valossa on kyynistä väittää ydinvoiman tuottamisen olevan entistä turvallisempaa. Sen sijaan, että jatketaan investointia tähän ongelmalliseen energiamuotoon samalla kun jätteen lopullisen varastoinnin ongelman käsittelyä vältetään tarkoituksella, lopulliseksi tavoitteeksi olisi asetettava yhteiskunnallinen ja ekologinen vallankumous.

Se tarkoittaa ydinteollisuuden yksityisten monopolien hajottamista, mittavan rahoituksen antamista uusiutuville energiamuodoille ja entistä paikallisempaa energiantuotantoa. Ottaen huomioon, että nimenomaan ydinvoimayritykset ovat panneet alulle hintojen jyrkän nousun, toimiin on ryhdyttävä kiireesti. Mietintö palvelee ainoastaan Euroopan ydinteollisuuden intressejä ja voitontavoittelua. Vaatimusta uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta Eurooppaan ei voida hyväksyä.

Määräämättömäksi ajaksi myönnettävän rahoituksen oikeusperusta on määrä vahvistaa uudistussopimuksessa. Se on yksi syy lisää hylätä kyseinen sopimus. Yksikin sentti lisärahoitusta ydinvoimalle EU:ssa on liikaa. Uusiutuvista lähteistä saatavan energian tuotannon eli aurinko-, tuuli- ja vesivoiman edistäminen on ainoa kestävä energiapolitiikka.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. −(PT) Hyväksyessään tämän vuoden alussa energiapaketin Euroopan komissio korosti tarvetta laatia teknologinen toimintasuunnitelma fossiilisia polttoaineita varten ja vaati omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan ydinvoiman suhteen.

Todellisuus on karu: fossiilisille polttoaineille ei ole yhtä halpaa ja tehokasta vaihtoehtoa. Ne säilyttävät siis keskeisen ja olennaisen asemansa EU:n energiapolitiikassa myös vuoden 2020 jälkeen.

Siksi on löydettävä uusia vastauksia EU:n energiahuoltoa koskevaan kysymykseen pitäen mielessä kilpailukykyä, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevat kriteerit. Näin ollen on erityisen tärkeää investoida uuden energiateknologian kehittämiseen, ensinnäkin ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja nykyisten laitosten turvallisuuden parantamiseksi, ja toisekseen uusien energialähteiden kehittämiseksi sekä fossiilisten polttoaineiden tehokkaamman ja puhtaamman käytön varmistamiseksi.

On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot ja EU keskittävät ponnistelunsa energiatutkimukseen, energialähteiden tehokkaammasta käytöstä aina uusiin teknologioihin ja nykyisten energialähteiden puhtaampaan käyttöön, josta syystä äänestin tämän mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen.(PL) Kannatin Herbert Reulin laatimaa konventionaalisia energianlähteitä ja energiateknologiaa koskevaa mietintöä.

Mietinnössä tuodaan esiin hyvin tärkeä ajankohtainen kysymys, josta on keskusteltava laajemmin Euroopan unionissa, eli yhteisen strategian ja yhteisen energiapolitiikan tarve. Euroopan energiaturvallisuuden takaaminen on prioriteetti. Sen vuoksi komission ehdotus Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman esittämisestä kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle on hyvin tervetullut.

Maailmanluokan johtajana Euroopan unionin on otettava johto myös nykyaikaisen energiateknologian kehittämisessä pitäen samalla kaikki asiaankuuluvat taloudelliset ja ympäristölliset normit korkealla tasolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen.(SV) Olen päättänyt kannattaa tätä mietintöä, koska EU:ssa on käyty harvinaisen tasapainoista keskustelua tarpeesta sisällyttää ydinvoima Euroopan tulevaan energialähteiden yhdistelmään. Mietinnössä todetaan muun muassa, että ”ydinenergia on välttämätöntä sen kannalta, että perusenergiantarve halutaan täyttää Euroopassa keskipitkällä aikavälillä” ja että ”ydinenergia on tällä hetkellä EU:n merkittävin hiilidioksidipäästöiltään vähäinen energianlähde” sekä korostetaan ydinenergian ratkaisevan tärkeää roolia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Ydinenergia vastaa nykyisin kolmanneksesta EU:n sähköntuotannosta ja se tulee aina kuulumaan tärkeimpiin energialähteisiin monissa EU:n jäsenvaltioissa.

Mielestäni on valitettavaa, ettei ydinenergiaan kiinnitetä suurempaa huomiota hiilidioksidipäästöistä keskusteltaessa. Mikäli aiomme kattaa tulevan energiantarpeen lisäämättä riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja kasvattamatta hiilidioksidipäästöjämme, turvallisen uuden ydinvoiman kehittäminen on yhä tärkeämpää. Ydinvoima ei valitettavasti sisälly niihin toimiin, joita pidetään realistisina 20–30 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä.

 
  
  

- Mietintö: Davies (A6-0343/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Annoimme tänään autoteollisuudelle tehtäväksi kehittää moottoreita, jotka laskevat hiilidioksidipäästöt alle 120 grammaan kilometriltä. Nykyinen taso on 157 grammaa. Haluan kuitenkin varoittaa niitä, jotka taputtivat tälle ehdotukselle, että päästöjen vähentämistä haittaa suuresti autoilijoiden ja etenkin vanhoilla ajoneuvoilla ajavien autoilijoiden määrän kasvu.

Ongelmaa ei ratkaista mainonnan kaksinkertaisella sääntelyllä. Hyvin tiedetään, että valtaosa ihmisistä keskittyy autoa ostaessaan kustannustehokkuuteen ympäristövaikutusten sijasta. Kustannuksia mutta myös päästöjä nostavat lisäksi ajoneuvojen turvallisuusvaatimusten tiukentamista koskevat määräykset.

Hyvät parlamentin jäsenet, tieliikenteen osuus päästöistä ei laske merkittävästi ennen kuin ympäristöä vähemmän rasittavat ja käyttökustannuksiltaan alhaisemmat ajoneuvot halpenevat. Tämän vuoksi en taputtanut tämänpäiväiselle mietinnölle. Valiokunnan mietintö sen paremmin kuin komission strategiakaan ei ole riittävän kattava. Kannatin siksi muita ehdotuksia, muun muassa sakkojen määräämistä päästörajojen rikkomisen johdosta ja etenkin verotoimenpiteitä ja autokannan uusimisen tukemista.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE).(SK) Juuri hyväksymämme mietintö autojen hiilidioksidipäästöjä koskevasta tulevasta strategiasta antaa panoksensa yhteen kiivaimmista Euroopan parlamentissa käydyistä keskusteluista. Kyse ei ole vain ympäristöstä ja siten EU:n kansalaisten terveydestä, vaan myös merkittävän teollisuudenalan kilpailukyvystä. Äänestin esitetyn tarkistuksen puolesta, sillä se tarjoaa kompromissin molempien näkökohtien välillä. Siinä huomioidaan asianmukaisesti ympäristön suojelu samalla kun se tarjoaa Euroopan autoteollisuudelle sopivat ja realistiset ehdot.

Automainonnan osuus on jopa 20 prosenttia lehtikustantajien mainostuloista. Mainontaa koskevien pakollisten vaatimusten asettaminen Chris Daviesin alkuperäisen mietinnön mukaisesti rikkoisi keskeistä ilmaisunvapauden periaatetta. Tästä syystä äänestin niiden tarkistusten puolesta, joilla mietinnöstä poistetaan kiistanalaiset kohdat 36–41. Kannatin PPE-DE-ryhmän ehdotusta, jossa autonvalmistajia kehotetaan allekirjoittamaan automainonnan vapaaehtoiset käytännesäännöt. Valtaosa tarkistuksista hyväksyttiin, joten äänestin lopullisessa äänestyksessä Chris Daviesin mietinnön puolesta. Äänestystulos lähettää selvän poliittisen viestin eurooppalaisen lainsäädännön laatimisen puolesta hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, parlamentti voi vielä osoittaa lainsäädännön välityksellä, että suhtaudumme Euroopassa vakavasti ilmaston suojeluun. Meidän on tehtävä kaikkemme voidaksemme saavuttaa lainsäädännön avulla kaikki ne tavoitteet, joista emme äänestäneet tänään.

Pidän valitettavana, että emme sitoutuneet 120 gramman kattoarvoon kilometriltä vuodesta 2012 alkaen. Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun teollisuus lupasi saavuttaa tämän tavoitteen ehdottamansa itsesääntelyn avulla sillä perusteella, että se olisi parempi ja tehokkaampi lähestymistapa. Toivoin parlamentin lähettävän tänään selvän viestin ilmastopolitiikan puolesta, mutta niin ei käynyt.

Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan. Toivon, että osoitamme lainsäädännössä enemmän sisua ja päättäväisyyttä ja teemme selväksi, että otamme todellakin ilmastokysymykset vakavasti Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Březina (PPE-DE).(CS) Äänestin yhteisön strategiaa henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi koskevaa mietintöä vastaan, en tosin täällä aiemmin mainituista syistä.

Äänestin ehdotusta vastaan, koska se etäännyttää meidät aiempien strategia-asiakirjojen kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja sälyttää sen sijaan hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kokonaan Euroopan autoteollisuuden niskoille. Vastustan myös vaatimusta, joka koskee 20 prosentin mainostilan pakollista myöntämistä. Se muistuttaa vaarallisen paljon tupakoinnin haittavaikutuksista järjestettyä tiedotuskampanjaa.

Tällainen lähestymistapa tekee hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä opinkappaleen, jonka siirtäminen tulevaan sitovaan lainsäädäntöön johtaisi kilpailukykymme heikentymiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Christoph Konrad (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, äänestin Daviesin mietintöä vastaan, sillä ajoneuvojen hiilidioksiditehokkuuden yhdenmukaista luokitusta kokeva päätöksemme on mielestäni pohjimmiltaan epärealistinen ja mahdoton hyväksyä.

Ajoneuvon kokoon ja painoon perustuva liukuva asteikko olisi ollut parempi ratkaisu, jonka avulla olisimme voineet tasoittaa pelikentän Euroopan unionin autonvalmistajille. On esimerkiksi suuri ero siinä, lämmitänkö koko taloa vaiko vain yhtä huonetta. Näin ollen on myös suuri ero siinä, ajanko suuri- vai pienikokoisella autolla. Siksi tarvitaan segmentointia ja painoon perustuvaa liukuvaa asteikkoa. Hukkasimme tämän tilaisuuden, ja pahoittelen sitä. Tämän päätöksen myötä – jota en kannattanut – hukkasimme myös tilaisuuden tasapainottaa ympäristön ja teollisuuden intressejä.

 
  
MPphoto
 
 

  Kurt Joachim Lauk (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, äänestin Daviesin mietintöä vastaan, koska hyväksyttyjen tarkistusten vuoksi olemme edelleen kaukana ihanteellisesta tilanteesta, johon kuuluu ympäristön suojelun lisäksi työllisyyden edistäminen Euroopassa sekä sen varmistaminen, että kuluttajaa ei rasiteta tarpeettomasti kohtuuttomilla hinnoilla. Päätöksemme ovat pohjimmiltaan työllisyyden ja kuluttajien edun vastaisia.

Teknisellä tasolla olemme etääntyneet kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka oli välttämätön sellaisen tilanteen aikaansaamiseksi, jossa kaikki tahot osallistuvat hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, ei yksin autonvalmistajat vaan myös muiden autonosien valmistajat. Olemme nyt hylänneet tämän tien. Emme myöskään ole sisällyttäneet ajoneuvojen painoa kriteereihin, taikka segmentoineet luokitusta painon mukaan, mikä on Euroopan kilpailukyvyn kannalta tärkeää, sillä korkeamman painoluokan ajoneuvot ovat Euroopan tarvitseman innovaation eturintamassa.

Olemme asettaneet aikarajoja, joiden pitäminen on vaikeaa tai kallista, ja olemme järjettömästi laiminlyöneet vaatimusta hiilidioksiditasoon perustuvista veroista jäsenvaltioissa, jonka vuoksi hiilidioksidia tuottavia vanhoja ajoneuvoja on edelleen markkinoilla ja maanteillä. Tästä syystä olen äänestänyt mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Linda McAvan (PSE).- (EN)Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa kahdesta seikasta, joista ensimmäinen koskee menettelyä ja toinen äänestysjärjestystä.

Äänestyslistassa ei ensinnäkään mainittu lainkaan kohtaa 3. Toisekseen uskon, että meidän olisi tarkasteltava uudelleen tarkistusten 52 ja 51 kohtaloa. Jos katsotte tarkistusta 51, huomaatte sen olevan selvästi lähimpänä alkuperäistä tekstiä, ja siitä olisi siis pitänyt äänestää ensin. Tarkistus 52 on kauimpana alkuperäisestä ja siitä olisi pitänyt äänestää toisena.

Pyytäisin puheenjohtajistoa tutkimaan asiaa, sillä näin olisi selvästikin pitänyt menetellä. Toivoisin siis vastauksia näiden menettelyä koskevien seikkojen osalta.

Poliittiselta kannalta katsoen tämä oli ensimmäinen varsinainen äänestys ilmastonmuutoksesta. Kyseessä ei ollut lainsäädännöllinen teksti – sekin tulee aikanaan – mutta uskon, että kieltäytyessään kannattamasta Euroopan komission tukemaa vuoden 2012 määräpäivää parlamentin ALDE- ja PPE-DE-ryhmät epäonnistuivat ensimmäisessä ilmastonmuutosta koskevassa testissä. Tämänpäiväisten tapahtumien johdosta parlamentin ulkopuolella tullaan miettimään, otammeko todella vakavasti hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat sitoumukset, jotka teimme maaliskuussa.

Puhumme siitä, kuinka Euroopan olisi oltava ympäristön Eurooppa. Sitä varten on säädettävä lakia, mikäli haluamme sen toteutuvan jonakin päivänä.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Françoise Castex äänesti henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan Daviesin mietinnön puolesta.

Nyt kun Grenelle-ympäristökonferenssin puitteissa käytävät keskustelut monopolisoivat kaiken huomion Ranskassa, Euroopan unioni edistää omalta osaltaan merkittävästi ympäristömme laatua vahvistamalla henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan strategian.

Françoise Castex iloitsee siitä, että Euroopan parlamentti on vaatinut eurooppalaista autoteollisuutta varmistamaan, että vuoteen 2012 mennessä uusien autojen hiilidioksidipäästöt eivät ylitä 120 g/km.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ranskalainen jäsen suhtautuu myönteisesti CARS-aloitteeseen (Carbon Allowance Reductions System), jonka puitteissa päästökiintiöitä laiminlyöville valmistajille määrätään taloudellisia seuraamuksia, samalla kun palkitaan ne valmistajat, jotka ovat ryhtyneet varotoimiin ja joiden päästöt jäävät raja-arvon alapuolelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld ja Christofer Fjellner (PPE-DE), kirjallinen.(SV) Kannatamme pääpiirteissään Daviesin mietintöä strategiasta ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (A6-0343/07).

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi autoliikenteen osuuden pienentämisen on oltava etusijalla. On tärkeää löytää ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja auton käytölle. Autonvalmistajille olisi kuitenkin annettava tilaisuus valita itse, kuinka ne haluavat saavuttaa meidän politiikkojen asettamat ympäristötavoitteet. Sitä ei tule säännellä yksityiskohtaisesti lainsäädännössä.

Vastustamme myös esittelijän ehdottamia mainontaa koskevia sääntöjä, jotka eivät ole perusteltuja ja jotka rajoittavat ilmaisunvapautta.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta.

Henkilöautot ja kevyet hyötyajoneuvot tuottavat nykyisin 19 prosenttia Euroopan unionin hiilidioksidipäästöistä. On olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni sitoutuu kunnianhimoiseen ja realistiseen tavoitteeseen kaikkien EU:n markkinoille tuotavien ajoneuvojen keskimääräisten päästöjen vähentämiseksi.

Tieliikenteen vaikutusta ilmanlaatuun on voitava vähentää autokannan uusimisen myötä.

Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin vahvistamiin määräaikoihin. Vaikka teollisuuden on toteutettava jo vuodesta 2011 alkaen todettavia ja mitattavia toimia, pidän vuotta 2015 sopivana määräaikana 125 gramman raja-arvon saavuttamiseksi. Se osuu samaan aikaan Euro VI -normien voimaantulon kanssa.

Tehokas lainsäädäntö on ennen kaikkea realistinen, ja teollisuus on jo kauan sitten asettanut ympäristöhaasteet toimiensa keskipisteeseen. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa ensisijaisena tavoitteena on oltava hiilidioksidipäästöjen absoluuttisen määrän vähentäminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen.– (NL)Daviesin mietintö ansaitsee tukemme sen lähettämän poliittisen viestin ansiosta. Kaikkien toimialojen on tehtävä osansa ilmastonmuutokseen vastaamiseksi, Euroopan autoteollisuus mukaan lukien. Kannatan siksi lämpimästi kompromissiratkaisua eli 125 hiilidioksidigramman tavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä.

Alankomaiden näkökulmasta Daviesin mietinnöllä on kiistämätön lisäulottuvuus. Ilman pienhiukkasten aiheuttama ongelma Alankomaissa vaatii toimia Euroopan tasolla ongelman ratkaisemiseksi sen alkulähteellä. Mikäli näin ei tapahdu, emme kykene saavuttamaan nykyistä tai tiukempaa pienhiukkaspitoisuuksien normitasoa runsaan liikenteen alueilla kuten Rotterdamin satamassa ja Schiphol-lentokentällä.

Kannatan parempaa tiedottamista kuluttajille henkilöautojen ympäristöystävällisyydestä, kuten on nykyisin esimerkiksi jääkaappien ja pesukoneiden suhteen, mutta vastustin ehdotusta, jonka mukaisesti autoteollisuuden kaikkiin mainoksiin ja markkinointiviesteihin olisi lisättävä samankaltainen pakollinen varoitus kuin savukepaketteihin. Mainonnan ja markkinoinnin alalla uskon itsesääntelyyn enemmän kuin mihinkään Euroopan tasolla säädettyihin oikeudellisiin velvoitteisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Erika Mann (PSE), kirjallinen. −(DE) Äänestin yhteisön strategiaa henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi koskevaa Daviesin mietintöä vastaan. Äänestin alun perin mietinnön puolesta suorassa äänestyksessä täysistunnossa, mutta vedin sittemmin ääneni takaisin kirjallisesti, kuten käy ilmi parlamentin arkistoista lokakuun 25. päivältä 2007.

Pidän mietintöä erittäin omavaltaisena ja katson, että siinä ei huomioida asianmukaisesti Saksan autoteollisuuden tarpeita sen paremmin kuin ympäristökysymyksiäkään.

Mietinnössä ei esimerkiksi tehdä eroa ajoneuvojen lukuisten eri painoluokkien välille, joten se asettaa epärealistisia vaatimuksia autonvalmistajille.

Mainonnan osalta ajoneuvojen merkintävaatimukset rinnastetaan yhä suuremmassa määrin tupakkatuotteita koskeviin vaatimuksiin.

Mietinnöstä käydyn keskustelun aikana esittelijä (Chris Davies, englantilainen vihreä liberaali) oli valmis kompromissiin vain yhdessä asiassa aivan prosessin lopussa. Tällöin oli jo liian myöhäistä laatia mielekäs parlamentin suositus, joka olisi voinut saada kaikkien ryhmien tuen.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN)Kannatin mietinnön alkuperäistä versiota, jossa esitettiin tiukkoja päästörajoituksia eli 120 grammaa hiilidioksidia kilometriltä vuoteen 2012 mennessä. Valitettavasti konservatiivit ja liberaalit Euroopan parlamentin jäsenet vesittivät ehdotuksen korkeampien päästörajojen ja pitemmän siirtymäkauden sallimiseksi. Yleinen strategia on hyvä, mutta on sääli, että sitä on heikennetty tarpeettomasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti vahvisti henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävän yhteisön strategian, josta iloitsen.

Aloite auttaa meitä vähentämään hiilidioksidipäästöjä, ja se edistää siten myös EU:n yleisempien ympäristöä ja energiariippumattomuutta koskevien tavoitteiden toteuttamista. Äänestystuloksen Euroopan komissiolle ja kansainväliselle yhteisölle lähettämä viesti olisi kuitenkin voinut olla kunnianhimoisempi.

Vuodesta 1995 lähtien 120 grammaa hiilidioksidia kilometriltä on ollut sellainen raja-arvo, jota autoteollisuus on pitänyt toteutuskelpoisena. Toteutusta on siis lykätty nyt jo 12 vuoden ajan, vaikka hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on teknisen kehityksen ansiosta nykyään vielä helpompaa kuin kaksitoista vuotta sitten.

Euroopan parlamentti ei mene tarpeeksi pitkälle tyytyessään 125 hiilidioksidigramman enimmäisarvoon kilometriltä. Äänestin siksi tarkistuksia 42 ja 52 vastaan, sillä niiden tavoitteet ovat realismin ja varovaisuuden varjolla tosiasiassa varsin vaatimattomia.

Nyt kuluttajien kiinnittäessä entistä enemmän huomiota ajoneuvojen saasteisiin, ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on hyödyksi niin autoteollisuudelle kuin kuluttajillekin ja tietenkin myös maapallolle.

 
  
MPphoto
 
 

  Renate Sommer (PPE-DE), kirjallinen. −(DE) Kannatin sitovan keskimääräisen päästörajan käyttöönottoa koskevia ehdotuksia, tosin eräin varauksin. Ajoneuvon kokoon ja painoon perustuva liukuva asteikko olisi mielestäni ollut suositeltavampi vaihtoehto.

Vaikka puollan yleensä teollisuuden vapaaehtoisia sitoumuksia, pidän sitovia oikeudellisia velvoitteita ajoneuvoteollisuuden kohdalla välttämättöminä. Kokemus on osoittanut, että vapaaehtoiset sitoumukset epäonnistuisivat tällä alalla.

Kuten tiedämme, 25 maan unionin kasvihuonekaasupäästöjä laskettiin arviolta viidellä prosentilla vuosien 1990 ja 2004 välillä. Vähennys ei kuitenkaan toteutunut tieliikenteessä, jonka päästöt nousivat päinvastoin jyrkästi 26 prosentilla. Toimien tarve on selvästikin pakottava, ja autoteollisuuden on annettava panoksensa päästövähennyksiin.

Kattorajan käyttöönottoa vuonna 2012 on kritisoitu sillä perusteella, ettei se jätä riittävää siirtymäaikaa. Aikarajasta on kuitenkin keskusteltu jo vuosia ja teollisuus on tiennyt odottaa sitä pitkään.

Meidän on kuitenkin aina muistettava tarve tasapainottaa ympäristön ja autoteollisuuden intressejä, sillä se on hyödyksi myös Euroopan unionin työpaikkojen ja kilpailukyvyn kannalta. Kyse on kukoistavasta teollisuudesta, joka on EU:lle tärkeä. Ilman vankkaa teollisuutta meillä ei ole varaa ympäristöohjelmiin!

 
  
  

- Mietintö: Wagenknecht (A6-0391/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE).(LT) Jäsenvaltiot ovat toistaiseksi päässeet yhteisymmärrykseen vain välillisen verotuksen yhtenäistämisestä eli valmisteverosta, arvonlisäverosta, vähimmäisveroasteen määrittelystä ja lukuisten poikkeuksien soveltamisesta arvonlisäverotuksessa. En usko, että esimerkiksi polttoaineen valmisteveron vähimmäisaste lisää taloudellista kilpailukykyä. Se johtaa todennäköisemmin hintojen nousuun ja kulutuksen laskuun etenkin globaalia hinnannousua ajatellen. Ehdotettu valmisteverojen yhteensovittaminen muodostaisi sietämättömän rasitteen uusille jäsenvaltioille.

Veropohjan ehdotettu yhtenäistäminen EU:n tasolla olisi ollut mielekkäämpää 15 vanhan jäsenvaltion talouden kannalta, sillä ne vastaavat toisiaan kehitystasoltaan. Ehdotus on askel kohti voittojen verotuksen yhtenäistämistä. Raskaimman taakan kantaisivat uusien jäsenvaltioiden heikommat taloudet. Ne menettäisivät tällöin tilaisuuden hyötyä verokilpailusta ja kiihdyttää talouskasvuaan. Se epäisi niiltä mahdollisuuden nostaa elintasoaan vastaamaan vanhojen jäsenvaltioiden tasoa.

Äänestin mietintöä vastaan, koska sen ajoitus on tarkistuksista huolimatta huono.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Göran Färm ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. – (SV)Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit uskomme ennen kaikkea, että veropolitiikka on kansallinen kysymys.

Mietinnössä korostetaan myös jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta verotuksen suhteen.

Päätimme äänestää mietinnön puolesta, sillä siinä painotetaan monin tavoin veropolitiikan roolia jäsenvaltioissa työllisyyden, hyvinvoinnin ja ympäristön sekä toimivien sisämarkkinoiden kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämää tarkistusta 20, joka tähtää verotuksen merkitystä Lissabonin strategialle käsittelevän Wagenknechtin mietinnön 17 kohdan poistamiseen.

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamiseksi kannatan nimittäin kaikkia verotuksen yhdenmukaistamiseen yhteisön tasolla tähtääviä toimia.

Vaikka verotus kuuluukin edelleen lähinnä jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, tarvetta jonkinasteiselle koordinoinnille jäsenvaltioiden välillä on ilmennyt nopeasti. Komissio on siksi ottanut välillisessä verotuksessa asteittain käyttöön valmisteverojen vähimmäisveroasteen vähentääkseen kilpailun vääristymiä.

Kuitenkin tänään äänestettävän mietinnön 17 kohdassa kyseenalaistetaan juuri tämä järjestelmä, ja ehdotetaan sen korvaamista menettelytapasäännöillä!

En usko jäsenvaltioiden ”rohkaisemisen” olevan riittävää välillisen verotuksen yhteensovittamiseksi. Vielä vähemmän uskon menettelytapasääntöjen tehokkuuteen valmisteverojen alalla: se lisäisi vääjäämättä houkutusta purkaa alaa koskeva yhteisön säännöstö, jonka johdosta epäreilun kilpailun viheliäiset seuraukset koettaisiin myös tällä alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. −(PT) Äänestimme lopullista tekstiä vastaan muun muassa siksi, että se asettuu puolustamaan talous- ja finanssiryhmittymiä, kuten esittelijä korosti vetäessään nimensä mietinnöstä ennen lopullista äänestystä ja kehottaessaan hylkäämään sen. Päätöslauselma pyrkii höllentämään sääntöjä ja menettelyjä, jotta suuryritykset pääsevät helposti eri markkinoille, korjaavat suurimmat voitot ja kohtaavat kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisimman vähän esteitä.

Katsomme lisäksi, että jäsenvaltioiden verotuksellista itsemääräämisoikeutta ja oikeutta määritellä oma veropolitiikkansa on kunnioitettava kaikissa asiaa koskevissa keskusteluissa. Näin ei ole tapahtunut tässä yhteydessä. Yhteinen eurooppalainen veropolitiikka, joka kannustaa verokilpailua, hyödyttäisi vain eurooppalaista ja kansainvälistä suurta pääomaa.

Saatavilla olevat tiedot osoittavat, että viimeisten 10 vuoden aikana yritysten voittojen keskimääräinen verotusaste on laskenut merkittävästi samalla kun tuloveroaste on pysynyt käytännössä ennallaan.

Pahoittelemme, että lopulliseen tekstiin ei ole sisällytetty esittelijän ehdotuksia, joissa korostettiin verotuksen potentiaalia uudelleenjakoon sekä verotaakan siirtymistä suurituloisilta pienituloisille.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen.(SV) Kesäkuun lista vastustaa jyrkästi tätä mietintöä, joka pyrkii yhteisen vero- ja tullipolitiikan käyttöönottoon EU:ssa.

On uskomatonta, että Euroopan parlamentti tekee tänään päätöksiä asioista, joiden suhteen yhteistä politiikkaa ei ole olemassa. Ei ole EU:n asia päättää verokysymyksistä tai kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan kansalliset veronsa. On lisäksi järjetöntä pyrkiä yhteisön veron määräämiseen.

Mietintö osoittaa myös, kuinka Lissabonin strategia avaa EU:lle oven uusien politiikan alueiden käsittelyyn ylikansallisesti ja uusien hankkeiden aloittamiseen, mikä tuo mukanaan uusia kustannuksia.

Kesäkuun lista äänestää mietintöä vastaan, sillä verotuksesta on päätettävä jäsenvaltioissa kansallisesti ja täysivaltaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vero- ja tullipolitiikan merkitystä Lissabonin strategian toteuttamisessa käsittelevä mietintö, sellaisena kuin se hyväksyttiin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, on hyväksyttävä kompromissi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän välillä, ja kannatan sitä. Iloitsen siitä, että onnistuimme säilyttämään saman tasapainon täysistuntoäänestyksessä.

Olennaisinta mietinnössä on mielestäni sen 4 kohta, jossa painotetaan Euroopan unionin terveen verokilpailun etuja. Mikäli nimittäin aiomme saavuttaa Lissabonin strategian talouskasvua ja työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet, meidän on varmistettava, että yrityksiä ei yliveroteta, sillä juuri ne luovat työpaikkoja. Meidän ei myöskään missään tapauksessa tule yliverottaa suoraan tai välillisesti palkansaajia ja kuluttajia, joiden panos kasvuun on merkittävä.

Verokilpailu Euroopan unionin sisällä pakottaa jäsenvaltiot lieventämään verovaatimuksiaan ja tehostamaan julkisten menojen hallinnointia, mikä on vain hyödyksi veronmaksajille.

Yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja, toinen mietinnössä käsitelty kiistelty kysymys, on mielestäni hyvä väline veropolitiikan yhteensovittamiseksi, ja se vähentää byrokratiaa ja tehostaa yritysverotusta Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. –(EL) Veropolitiikkaa käytetään tulojen uudelleenjakoon pääoman hyväksi. Kaikki keskustaoikeistolaiset ja keskustavasemmistolaiset hallitukset turvautuvat siihen, ja se säätelee pääomaa EU:ssa.

Yhteistä veropolitiikkaa ei ole imperialististen eturistiriitojen vuoksi. Kuitenkin vaikka tällainen politiikka olisi olemassa, pääoma edistäisi vain omaa tuottavuuttaan tavallisten kansalaisten tulojen ja tarpeiden kustannuksella.

Armottoman kilpailun vallitessa pääoma siirtyy nykyisin helposti ja nopeasti korkean verotuksen maista matalamman verotuksen maihin. Kaikissa jäsenvaltioissa yritysten verotusaste laskee henkilökohtaisten tulojen kustannuksella.

Tämä ei kuitenkaan toteudu ansiotulojen verotuksessa, joka pysyy ennallaan samalla kun välilliset verot ja arvonlisävero nousevat, mikä lisää eriarvoisuutta ja syventää köyhien ja rikkaiden välistä kuilua. Tätä heijastavat myös OECD:n luvut, jotka osoittavat välillisen veron arvonlisäveron muodossa nousseen 6,9 prosenttiin BKT:sta vuonna 2006. Pääoma vapautetaan siis systemaattisesti veroista ja työntekijöiden verotusta nostetaan välillisen verotuksen kautta.

Näin on käynyt myös Kreikassa: yritysten verotusta on kevennetty 10 prosentilla, kun taas alv on noussut yhdellä prosentilla ja uusi kahden prosentin korotus on suunnitteilla.

Tämä on kapitalismin raakalaisuutta, joka luo epätasa-arvoa ja köyhyyttä valtaosalle kansalaisista. Meidän on käännettävä kehityssuuntaus päinvastaiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. −(EN)Vaikka mietintöön sisältyy monia myönteisiä tekijöitä verorasituksen jakamiseksi oikeudenmukaisemmin, en voi kannattaa aiempaa suuremman roolin antamista Euroopan unionille verotuksen alalla, sillä se heikentäisi edelleen jäsenvaltioiden taloudellista itsemääräämisoikeutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gay Mitchell (PPE-DE), kirjallinen. −(EN)Fine Gaelin edustajat Euroopan parlamentissa päättivät vastustaa mietintöä lopullisessa äänestyksessä johtuen lukuisista viittauksista yhteiseen yhtenäistettyyn veropohjaan ja muihin vastaaviin seikkoihin.

Tuemme Lissabonin toimintaohjelmaa ja kannatamme mietintöä muun muassa alhaisemman verotuksen ja verokilpailun hyötyjen tunnustamisen osalta, mutta vastustamme EU:n toimielinten oikeutta puuttua euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden kuten Irlannin oikeuksiin. Koroista määrää EKP, ja lainaehdot sekä inflaatiota koskevat vaatimukset asetetaan vakaus- ja kasvusopimuksessa. Veropolitiikka on täten yksi näille jäsenvaltioille perussopimuksen nojalla jätetyistä välineistä ja se olisi säilytettävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. −(EN)EU:n laajuiset verotuskäytännöt voisivat edistää monin tavoin Lissabonin strategian parempien lopputulosten saavuttamista. Lyhyesti sanottuna, koemme myönteisiksi pienyritysten kasvun ja työpaikkojen luomisen kannustamisen sekä ympäristökysymykset. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimeen ja toteutettava toimenpiteet – se kuuluu niiden toimivaltaan.

Veropohjan yhtenäistäminen EU:n tasolla ei ole niin ratkaisevaa kuin esittelijä antaa ymmärtää. Euroopan parlamentin työväenpuolueen (EPLP) mukaan paljon hyvää voidaan saada aikaan Lissabonin strategian toteutuksessa jäsenvaltioiden toimien kautta EU:n toiminnan sijasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL), kirjallinen. −(DE)Euroopan parlamentti osoitti tämänpäiväisessä äänestyksessään, että valtaosa sen jäsenistä kannattaa veropolitiikkaa, joka palvelee kymmenen tuhannen hyväosaisimman etuja mutta on haitaksi Euroopan unionin väestön enemmistölle. Vaikka eräät ehdotukseni hyväksyttiin – eihän kukaan halua tietenkään avoimesti puolustaa arvonlisäveron ja ansiotuloveron nostamista tai EU:n laajuisen verodumppauksen helpottamista – valtaosa jäsenistä vastusti ehdotuksiamme, jotka koskivat varallisuusveron ja liiketapahtumien verotuksen korottamista ja verodumppauksen rajoittamista yhtenäistetyn yhtiöveropohjan avulla.

Äänestyksen jälkeen lopullista mietintöä saattoi tuskin tunnistaa samaksi tekstiksi kuin alkuperäinen luonnokseni, ja sen sisältöä heikennettiin edelleen eräiltä osin talous- ja raha-asioiden valiokunnan hyväksymässä versiossa. Tästä syystä olin velvollinen poistamaan nimeni mietinnöstä ja kehotin jäseniä hylkäämään mietinnön lopullisessa äänestyksessä. Iloitsen siitä, että myöskään eräät Euroopan parlamentin sosialistiryhmän jäsenet eivät kokeneet voivansa hyväksyä mietinnön lopullista versiota, kuten äänestystulos osoittaa.

Parlamentilla oli tänään tilaisuus huomioida vaatimukset oikeudenmukaisemman ja sosiaalisesti kestävän veropolitiikan puolesta ja vahvistaa Euroopan parlamentin selkeä kanta asiaan, mutta se luopui tästä mahdollisuudesta. Euroopan parlamentin enemmistö on sen sijaan vahvistanut epäröimättä jälleen kerran EU:n erheellisen politiikan.

 
  
MPphoto
 
 

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen.(SV) Annoin tänään tukeni mietinnölle, joka käsittelee veropolitiikan merkitystä Lissabonin prosessille. Kannatan terveellistä verokilpailua ja yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa kansanvälisille yrityksille ilman verotasojen yhdenmukaistamista, sekä mahdollisuuden antamista jäsenvaltioille jäädä halutessaan järjestelmän ulkopuolelle. On myös tärkeää vahvistaa jäsenvaltioiden täysivaltaisuus verotuksen alalla. Vastustan lisäksi kaikkia pyrkimyksiä EU:n yhteiseen veroon siirtymiseksi.

 
  
  

- Mietintö: Florenz (A6-0336/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE).(SK) Ihailen ja kunnioitan niiden maiden päättäväisyyttä, jotka ovat kieltäneet tupakoinnin paitsi toimistoissa ja kaikilla työpaikoilla, myös ravintoloissa, pubeissa, baareissa ja yökerhoissa. Taloudellisten vaikutusten arvioinneissa ei ole todettu ravintoloitsijoiden pelkäämää tulonmenetystä. Tiedämme myös, että hengityselinten syöpäsairauksien ja muiden tautien hoito maksaa jopa 50 miljoonaa euroa.

Skotlannissa sydänlihastulehduksen vuoksi sairaalaan otettujen potilaiden määrä on laskenut lähes 20 prosentilla tupakointikiellon käyttöönoton jälkeen. Raskauden aikana tupakoivien tai passiiviselle tupakoinnille altistuneiden naisten lapset syntyvät ennenaikaisesti ja heidän syntymäpainonsa on normaalia alhaisempi. Vetoan Euroopan unionin jäsenvaltioihin, myös kotimaahani, jotta ne ottaisivat viipymättä käyttöön tehokkaita lakeja tupakoinnin kieltämiseksi työpaikoilla ja ravintoloissa ja tupakoinnin vähentämiseksi yleensäkin.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE).- (RO) Mietinnön äänestyksen yhteydessä haluaisin korostaa sen merkitystä Euroopan kansalaisten ja koko Euroopan unionin tulevaisuudelle. Kannatan strategista lähestymistapaa tupakointikysymykseen, passiivinen tupakointi mukaan lukien, sekä ehdotettuja konkreettisia ja tiukkoja toimia tupakoinnin ja sen haittavaikutusten torjumiseksi Euroopan tasolla. Olen myös vakuuttunut siitä, että strategisessa lähestymistavassa keskeisessä asemassa on tupakoinnin ehkäiseminen, jota varten on kehitettävä todella tarkoituksenmukaista valistusta. Nykytilanne on selvä: tietoisuutta tupakoinnin seurauksista on parannettava kaikissa Euroopan yhteiskunnan kerroksissa. Yhtä lailla tärkeää on kohdistaa tupakoinnin ehkäisyyn tähtäävät toimet lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa valistamiseen vaaroista ennakkoon, jotta voisimme turvata savuttoman Euroopan tuleville sukupolville.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, haluan selvittää kantaani tämän huolestuttavan ilmiön eli nikotiiniriippuvuuden torjuntaa käsittelevästä Florenzin mietinnöstä järjestetyssä äänestyksessä. Korostan äänestäneeni mietinnön puolesta, vaikka puollan tupakoitsijoiden vapautta ja luonnollisesti myös moniarvoisuutta. Niin sanotun passiivisen tupakoinnin haittavaikutukset eli tupakansavun tupakoimattomille aiheuttamat vaikutukset ovat kuitenkin hälyttävät. Muistuttaisin parlamenttia siitä, että tupakointi johtaa vuosittain 650 000 hengen kuolemaan. Näistä 80 000 ovat passiivisen tupakoinnin uhreja, jopa lapsia. Tästä syystä meidän on rajoitettava joidenkin yksilöiden vapauksia ehkäistäksemme kuolemantapauksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannu Takkula (ALDE).- (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan ilmaista tyytyväisyyteni tämän mietinnön johdosta. On erittäin hyvä, että otamme selkeästi kantaa passiivista tupakointia vastaan.

Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska on korkea aika toimia Euroopan unionin tasolla myös siten, että ihmisiä ei altisteta suoranaisesti tupakansavun vaaroille. Kuten aikaisemmin olemme jo kuulleet, 650 000 henkilöä vuosittain kuolee tupakan vaikutuksesta. Kyseisessä asiassa on ryhdyttävä toimiin.

Siitä huolimatta, että kannatan kyseistä esitystä, tiedän että sitä on vaikeaa panna täytäntöön ja toteuttaa kaikkialla. 11 artiklaan sisältyy ajatus siitä, että koko EU:n alueella pitäisi kieltää yksityishenkilöautoissa tupakoiminen, jos alaikäisiä lapsia on läsnä. Tämä on hyvä tavoite, mutta on tarpeen pohtia, millä tavalla sitä voitaisiin valvoa? Savuttomuus on tavoite, johon meidän pitää pyrkiä, mutta meidän on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että kyseisten toimien on oltava järkeviä ja että niiden noudattamista voidaan valvoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Christoph Konrad (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, me kaikki tiedämme tietenkin tupakoinnin olevan terveydelle vaarallista. Äänestin kuitenkin savutonta Eurooppaa koskevaa mietintöä vastaan periaatteellisista syistä, sillä voidaan todellakin sanoa, ettei valtio ole lujittanut asemaansa millään muulla alalla niin menestyksekkäästi kuin tupakoinnin torjunnassa julkisilla paikoilla. EU:n maat, joihin me kuulumme, puuttuvat tupakointikiellon myötä ennennäkemättömän laajalti kansalaisten yksityiselämään ja elintapoihin.

Kyse on valtion tukemasta laaja-alaisesta kieltopolitiikasta, jonka tarkoituksena on saada ihmiset muuttamaan käytöstään. Mietintö tekee tämän hyvin selväksi. Yksimielisyys, tai nykyinen näennäinen yksimielisyys, ei ole vapauden tae. Päinvastainen on totta. Pohjimmiltaan – ja meidän olisi tunnustettava tämä totuus – vapauden kukoistaminen edellyttää mahdollisuutta poiketa normista. Huolestuneet kansalaiset ovat liikekannalla, elämme holhousvaltiossa, ja kaikki sen kannattajat kuvittelevat, ettei kyse ole vapauksista. He erehtyvät pahasti!

 
  
MPphoto
 
 

  Renate Sommer (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, myös minä äänestin savutonta Eurooppaa koskevaa mietintöä vastaan, vaikka altistankin itseni niin tehdessäni varsinaiselle noitavainolle jopa itse parlamentin sisällä. Sen vuoksi monet parlamentin jäsenistä eivät yksinkertaisesti uskaltaneet äänestää mietintöä vastaan, vaikka hekään eivät halua tällaista holhouspolitiikkaa.

Kannatan tietenkin tupakoimattomien sekä lasten ja nuorten suojelua, mutta kyse on periaatekysymyksestä. Meillä ei ensinnäkään ole toimivaltaa terveyspolitiikan alalla, vaan se kuuluu jäsenvaltioille. Näin ollen se tarkoittaa toissijaisuusperiaatteen rikkomista ja toimivallan omimista EU:n tasolla. Toisekseen ja erityisesti, olemme saaneet tarpeeksi! Hyvät parlamentin jäsenet, me olemme saaneet tarpeeksi! Jo vuosien ajan EU on käynyt sotaa tupakoijia, alkoholia ja liikalihavuutta vastaan Euroopassa olettaen ilmeisesti, että kansalaiset ovat tyhmiä ja heitä on siksi holhottava lainsäädännön välityksellä. Vastustan nimenomaan tätä asennetta.

Kansalaiset, joita edustan, eivät ole tyhmiä. Kieltopolitiikalla ei koskaan saavuteta tavoitteita, ja minun tehtäväni on edustaa kansalaisia eikä holhota heitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Hannan (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, jos koskaan jokin kysymys on vaatinut toissijaisuutta, se on varmasti tupakointi. Älkäämme puhuko siitä, kuinka tekopyhää on tukea tupakanviljelyä Euroopan unionissa samalla kun sen käyttöä rajoitetaan. Jättäkäämme huomiotta kaksinaismoralistiset pyrkimykset ehkäistä tupakointia EU:ssa mutta kannustaa sitä unionin ulkopuolella. Keskittykäämme sen sijaan perustavanlaatuisempaan kysymykseen siitä, mitä tekemistä tällä on Brysselin kanssa.

Tupakan oikeudellisesta ja verotuksellisesta asemasta päättäminen on taatusti kansallinen etuoikeus, ja siitä, missä ja koska voimme tätä tuotetta käyttää, olisi päätettävä vielä tätäkin paikallisemmalla tasolla: yksityisomistuksessa olevissa tiloissa päätöksen tulisi kuulua tilan haltijalle ja julkisissa tiloissa kunnanhallitukselle. Sen ei missään muodoin tulisi kuulua kansallisille hallituksille, ja vielä vähemmän Euroopan unionille. Toissijaisuusperiaate, hyvät parlamentin jäsenet – muistatteko sen?

 
  
MPphoto
 
 

  Marcin Libicki (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, olemme keskustelleet tässä istunnossa Karl-Heinz Florenzin laatimasta mietinnöstä, joka pyrkii rajoittamaan oikeutta tupakoida. Äänestin mietintöä vastaan, koska katson, että rajoituksia olisi säädettävä ainoastaan siinä tapauksessa, että tupakointi on vahingoksi muille. Emme kuitenkaan voi kieltää ihmisiä aiheuttamasta vahinkoa itselleen, mikäli he tahtovat niin tehdä. Se merkitsee tunkeutumista yksilönoikeuksien alueelle, johon yhdelläkään työnantajalla ei ole oikeutta. Sairaanhoidon kustannuksia koskeva kysymys on tietenkin asian kannalta merkittävä, mutta se koskee vain niitä, jotka ovat vastuussa toisten vakuuttamisesta. Mikäli se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, tupakoijien vakuutusmaksuja voitaisiin korottaa hoitokulujen kattamiseksi. Myös eräs toinen seikka on mainittava, nimittäin toissijaisuusperiaate. Edelliset puhujat ovat jo viitanneet siihen ja olen tietenkin täysin yhtä mieltä siitä, että tämän ongelmallisen asian on kuuluttava kansallisten viranomaisten eikä Euroopan unionin toimivaltaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Caspary (PPE-DE), kirjallinen. −(DE) Kannatan kaikkia jäsenvaltioiden toimenpiteitä tupakoinnin vaaroista tiedottamiseksi kansalaisille. Katson kuitenkin, että kaikki tällaiset toimet kuuluvat jäsenvaltioiden toimialaan, ei Euroopan unionin.

Näin ollen hylkäsin Florenzin mietinnön lopullisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. −(PT) Annoin ääneni Karl-Heinz Florenzin mietinnölle, joka koskee vihreää kirjaa ”Tavoitteena savuton Eurooppa: Euroopan toimintavaihtoehdot”, sillä pidän olennaisen tärkeänä, että ryhdymme asianmukaisiin toimiin tupakansavun aiheuttamien kuolemantapausten ja vakavien sairauksien määrän vähentämiseksi.

Kannatan myös komissiolle esitettyä kehotusta tupakkatuotteita koskevan direktiivin 2001/37/EY muuttamisesta, jonka tarkoituksena on tarkistaa etenkin karsinogeenisten, mutageenisten tai myrkyllisten lisäaineiden ja muiden aineiden käyttöä koskevia määräyksiä tieteen kehittyessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Strasbourg ei ole Qom, eikä Euroopan parlamentti ole ylin johtaja, jonka tehtävänä on sopivaisuussääntöjen ja oikeiden ajatusmallien levittäminen kaikkialle unionissa. Eivätköhän kaikki ole jo ymmärtäneet, että tupakointi voi olla terveydelle vaarallista. Mutta elämä itsessään on vaarallista, sillä se päättyy aina kuolemaan. En itse ole koskaan tupakoinut.

Minua ei kuitenkaan loukkaa se, että aikuiset ihmiset ottavat tämän riskin. Sen sijaan minua tyrmistyttää käännyttämisinto, jota osoittavat ympäristövaliokunnan ajatollahit, jotka haluavat valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä toiseen pelastaa planeetan ihmisten ja heidän heikkouksiensa kustannuksella. Näille fanaatikoille sanon ei.

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen.(PL) Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä, ja koska en itse tupakoi mutta tunnen tupakansavun monet haittavaikutukset tupakoijan lähiympäristölle, kannatan Karl-Heinz Florenzin laatimaa mietintöä ”Tavoitteena savuton Eurooppa”.

Minusta on täysin paikallaan, että Euroopan parlamentti itse lähettää kaikille EU:n kansalaisille ja jäsenvaltioille lujan ja yksitulkintaisen viestin siitä, ettemme halua ihmisten tupakoivan julkisilla paikoilla kuten ravintoloissa, baareissa ja julkisissa liikennevälineissä. Emme etenkään halua ihmisten tupakoivan työpaikoilla.

Vaadimme myös tiukempia toimia savukkeiden alaikäisille myyntiä vastaan. Lisäksi rajoitteiden rinnalla olisi mielestäni käynnistettävä laaja tiedotuskampanja, joka kattaisi muutkin kysymykset kuin tupakan haittavaikutukset. Ne tunnetaan yleensä hyvin, mutta on myös tehtävä selväksi, että tupakoimattomien oikeutta elää savuttomassa ympäristössä ei voida alistaa tai rajoittaa tupakoijien oikeudelle tupakoida.

Mikäli toivomme vetoomuksemme savuttoman Euroopan puolesta kantavan hedelmää, meidän Euroopan parlamentin jäsenten on näytettävä esimerkkiä ja lopetettava tupakointi työpaikallamme. Se tarkoittaa tupakoinnin kieltämistä kokonaan parlamentin tiloissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR)Kannatin tätä mietintöä, jonka välityksellä jäsenvaltioille tarjotaan tukea tiukkojen tupakoinnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, samalla kun pyritään kannustamaan kansanterveyden edistämistä.

Tupakansavu ei ole pelkästään tärkein ilmanpilaaja, vaan savukkeiden sisältämät kemikaalit altistavat tupakoijat ja tupakoimattomat suurille riskeille. Tämä on erityisen totta suljetuissa tiloissa, kuten työpaikoilla, baareissa ja ravintoloissa. Näin ollen on mielestäni olennaista kieltää selvästi ja yksiselitteisesti tupakointi mainituissa tiloissa.

Kansalaisten terveyden parhaaseen mahdolliseen suojeluun tähtäävää tiukkaa lainsäädäntöä ei voida toteuttaa tehokkaasti ilman todellista ponnistelua tupakoinnin riskeistä tiedottamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi. Pidän lisäksi myönteisenä pyrkimystä toteuttaa tehokkaita valistuskampanjoita, jotka on suunnattu tietyille kohderyhmille ja etenkin nuorille, raskaana oleville naisille ja vanhemmille.

Pahoittelen lopuksi, että hyväksyimme tarkistuksen, jossa komissiota kehotetaan tutkimaan purutupakan käyttöön liittyviä terveysriskejä ja sen vaikutusta savukkeiden kulutukseen. Pyyntö on mielestäni täysin asiaankuulumaton tällaisessa mietinnössä, sillä purutupakan terveysriskit, kuten esimerkiksi kielisyöpä, tunnetaan laajalti.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN)Kannatin tätä mietintöä, jossa määritellään vaihtoehdot tupakansavun kaikkialla EU:ssa aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Mietinnössä ei vaadita EU:n lainsäädäntöä, vaan jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan käyttöön kattava tupakointikielto kahden vuoden sisällä. Tällainen kielto on jo voimassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta tupakan aiheuttamien haittojen vuoksi kannatan tämän järkevän toimintamallin laajentamista kaikkialle EU:ssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. −(DE)Tupakointikiellot ovat tietenkin kansanterveydellisten etunäkökohtien mukaisia ja niitä on siksi pidettävä hyvinä julkisissa tiloissa. On myös paikallaan suojella lapsia ja nuoria. Näiden erityisryhmien kannalta hyödyllisempää olisi kuitenkin hyvän esimerkin tarjoaminen, johon kuuluu nykyisten tupakoinnin vastaisten kampanjoiden jatkaminen. Euroopan unionin yritys säätää kaikkia jäsenvaltioita koskeva yleinen tupakointikielto on kuitenkin tekopyhä, sillä se on itse osoittautunut kyvyttömäksi pääsemään sopimukseen edes parlamentin omia toimitiloja koskevasta kiellosta.

Demokraattinen järjestelmämme ja moderni elämänasenne perustuvat valinnanvapauteen, jota olisi loogisesti sovellettava myös tupakointiin. Jos valtaosa kansalaisista kannattaa tupakoinnin kieltämistä ravintoloissa, niin se toteutuu joka tapauksessa lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Kehityssuuntaus tupakoinnin lopettamista kohti on jo näkyvä, ja suvereniteettiperiaatteen mukaisesti kunkin maan olisi voitava päättää itse, haluaako se kieltää tupakoinnin esimerkiksi ravintoloissa, ja missä muodossa tällainen kielto olisi toteutettava.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. –(EL) Kannatin Florenzin mietintöä vihreästä kirjasta ”Tavoitteena savuton Eurooppa”. Uskon sen edistävän kansanterveyden suojelua ja auttavan merkittävästi tupakoinnin haittavaikutusten vähentämisessä sekä nuorten että kroonisten tupakoitsijoiden keskuudessa. Tämä tapahtuu kannustamalla kieltämään välittömästi kaikki riippuvuutta vahvistavat lisäaineet ja edistämällä ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. −(EN)Kannatan vahvasti tupakointikieltoa julkisilla paikoilla kansanterveyden suojelemiseksi ja passiivisen tupakoinnin vaarojen torjumiseksi.

Skotlannissa tupakointi on ollut kiellettyä julkisilla paikoilla nyt 19 kuukauden ajan, ja luvut osoittavat, että tupakointikiellon määräämisen jälkeen sairaalakäynnit sydänkohtauksen vuoksi ovat vähentyneet 20 prosentilla.

Tupakointikielto on siis pelastanut henkiä ja se on ollut tehokas skotlantilaisten paremman terveyden edistämisessä. Odotan innolla tämän lähestymistavan soveltamista kaikkialla Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. −(PL) Kannatin Karl-Heinz Florenzin laatimaa mietintöä nimeltä ”Tavoitteena savuton Eurooppa”.

Tupakansavu on erittäin haitallista. Se sisältää tuhansia kemiallisia aineita, joista yli 250 on karsinogeenisia ja myrkyllisiä. Pienikin altistuminen näille aineille voi edistää kasvainten kehittymistä. Tupakansavun pienhiukkaset kerääntyvät pysyvästi suljettuihin tiloihin, joissa ne aikaansaavat ilmansaasteita, joita paraskaan tuuletusjärjestelmä ei kykene poistamaan tehokkaasti.

Passiivinen tupakointi tappaa vuosittain tuhansia ihmisiä Euroopan unionissa. Heidän kuolemansa voitaisiin estää. Jokaisen Euroopan unionin kansalaisen on voitava elää ja työskennellä savuttomassa ympäristössä. Tätä on korostettava erityisesti julkisten laitosten ja tilojen osalta. Euroopan unionin väestöstä 70 prosenttia ei tupakoi. Meidän on pidettävä se mielessä ja turvattava näiden ihmisten mahdollisuus elää puhtaassa ja turvallisessa ympäristössä.

 
  
  

- Päätöslauselmaesitys RC-B6-0376/2007

 
  
MPphoto
 
 

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE).(SK) Äänestin mietintöä vastaan, sillä se ei heijasta selvästi Euroopan unionin kantaa Turkin suhteen. Liittymisneuvottelut Turkin kanssa on jäädytettävä täysin. Siihen on lukuisia syitä. Turkki on nykyisellään epäluotettava kumppani. Kieltämällä Turkin liittymisen EU:hun, eli kertomalla toisin sanoen turkkilaisille totuuden näiden jäsenyystoiveiden tulevaisuudesta, auttaisimme viimeinkin maan yhteiskunnan demokratisoitumista.

Turkki miehittää edelleen EU:n jäsenvaltiota: 40 prosenttia Kyproksen alueesta on Turkin armeijan hallussa. Turkissa ei ole uskonnonvapautta. Kaikki ei-muslimit, kristityt, ortodoksis-katolisen kirkon jäsenet ja protestantit kärsivät vainoa, koska he eivät voi rakentaa kirkkoja. Viisi sataa ortodoksikirkkoa on tuhottu samalla kun muslimit rakentavat moskeijoita kaikkialla Euroopan unionissa. Turkissa ei ole sananvapautta. Turkki kieltää surmanneensa aikanaan kolmanneksen armenialaisväestöstä. Se valmistautuu uuteen sotilaalliseen hyökkäykseen Irakissa. Se ei ole ratkaissut kurdivähemmistöä koskevaa kysymystä omalla alueellaan. Turkki ei kuulu Eurooppaan eikä sen paikka ole Euroopan unionissa. Etuoikeutettu kumppanuus Turkin kanssa täysjäsenyyden sijasta riittää oikein hyvin.

 
  
MPphoto
 
 

  Christoph Konrad (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, en äänestänyt Turkkia koskevan päätöslauselman puolesta, koska olen syvästi huolestunut siitä, että Turkin parlamentti antoi suostumuksensa sotilaalliselle iskulle Irakia vastaan. Sitä ei voitu huomioida mietinnössä, mutta kyse on hyvin ajankohtaisesta asiasta.

Toimenpiteet terroristiryhmää vastaan eivät ole sama asia, kuin äänestäminen naapurimaahan hyökkäämisen puolesta. Irakin tilanteen horjuttaminen ei ole EU:n edun mukaista. Meidän olisi muistutettava Turkille, että ehdokasmaana sen on huomioitava EU:n etunäkökohdat yhteisten intressien puitteissa. Tämä osoittaa, että täysjäsenyyden myöntäminen – jota en ohi mennen sanoen itse kannata – Turkille, jolla on yhteinen raja Iranin ja Irakin kanssa, merkitsisi EU:n poliittisen kartan piirtämistä kokonaan uudelleen. Meidän ei mielestäni kannata ottaa siihen liittyviä riskejä.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (ITS).(NL) Arvoisa puhemies, äänestin Ria Oomen-Ruijtenin laatimaa päätöslauselmaa vastaan, sillä katson, että parlamentilla olisi oltava nykyistä aktiivisempi ja kunnianhimoisempi rooli Turkin kanssa käytävien neuvottelujen valvonnassa.

Nyt meidän on ilmeisesti varmistettava, ettemme loukkaa pääministeri Erdoganin ja presidentti Gülin herkkiä tunteita. On yhä selvempää, että Turkki on eri asemassa kuin muut ehdokasmaat. Turkin ei tietenkään tarvitse noudattaa kovin tiukasti Kööpenhaminan kriteerejä huolimatta neuvoston, komission ja parlamentin lupauksista asian suhteen.

Tämän kehityksen valossa meidän ei tule yllättyä siitä, että yhä useammat Euroopan unionin kansalaiset kääntävät selkänsä unionille.

 
  
MPphoto
 
 

  Frank Vanhecke (ITS).(NL) Arvoisa puhemies, uusi Turkin liittymistä koskeva äänestys valaisee hyvin sitä seikkaa, että Eurooppa on useimmille kansalaisille etäinen asia, joka ei koske heitä, ja lisäksi myös eurooppalaiset toimielimet itse vieraantuvat enenevässä määrin Euroopan kansalaisista.

Eurokraattien Eurooppa ei ole enää itsensä, kun valmistaudumme huolettomasti ottamaan jäseneksi maan, joka ei ole eurooppalainen sen paremmin historiansa, kulttuurinsa kuin uskontonsakaan puolesta, joka ei kuulu euroalueeseen, ja joka ei ole edes maantieteellisessä mielessä eurooppalainen. Lisäksi meidät on pakotettu nielemään asia täysin epädemokraattisesti, koska Euroopan kansalaisten suuri enemmistö vastustaa todellisuudessa Turkin liittymistä, mutta heidän mielipidettään ei kysytä.

Kansalaiset eivät voi ilmaista mielipidettään Turkin suhteen, aivan kuten he eivät myöskään voi sanoa mielipidettään uudesta perustuslaista, jota emme saa sanoa perustuslaiksi. Pelkäävätkö eurokraatit todellisuudessa demokratiaa, kansalaisten kuulemista? Euroopan toiminta on yhä epädemokraattisempaa ja demokratian vastaista, ja kaikki tämä päättyy vielä huonosti.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, kaksi viikkoa sitten Hrant Dinkin poika Arat Dink ja kustantaja Sarkis Seropian tuomittiin vuodeksi vankeuteen 301 artiklan nojalla, toisin sanoen turkkilaisuuden halventamisesta. Mikä heidän rikoksensa oli? Heidän lehtensä Argos julkaisi yli vuosi sitten, siis ennen Hrant Dinkin murhaa, uutisen, jonka mukaan Hrant Dink oli Reutersin haastattelussa todennut kutsuvansa vuoden 1915 murhia kansanmurhaksi. Lehti siis uutisoi vain tämän asian, siinä kaikki.

Pidän siksi välttämättömänä äänestää sen puolesta, että päätöslauselmassamme Turkkia vaaditaan tunnustamaan armenialaisten kansanmurha. Sanon tämän Turkkia kunnioittavana ystävänä. Turkin on hyvä ymmärtää, ettei vaatimusta ole erityisesti suunnattu sitä vastaan. Kyse on EU:n tavasta pyrkiä kohti parempaa yhteiskuntaa, jossa historian kauheudet vältetään. Sellainen henkinen mieliala, jossa kansallista identiteettiä suojellaan rikoslailla, mihin 301 artiklaa jatkuvasti käytetään, ja jossa kielletään valtion virheet, sotii ankarasti tätä tapaa vastaan.

Yksi eurooppalaisuuden perustavista lähtökohdista on, että historiaa katsotaan suoraan silmiin ja tehdään sen kanssa tiliä. Armenialaisten kansanmurha on historiallinen totuus. Sen tunnustamista parlamentti vaati Turkilta jo neuvottelujen käynnistämistä koskevassa päätöslauselmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Annoin tukeni tarkistuksille, joita ehdotettiin tänään äänestyksen kohteena olevaan Euroopan unionin ja Turkin välisiä suhteita käsittelevään tekstiin, jotta muistaisimme Brysselin Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2006 antamat päätelmät. Niissä täsmennettiin periaatetta, jonka mukaisesti unioni vaatii tietenkin laajentumisen yhteydessä kaikkia ehdokasmaita täyttämään tinkimättä Kööpenhaminan kriteerit, mutta laajentuminen riippuu myös unionin vastaanottokapasiteetista.

Monet teistä ovat jo pitkään olleet tietoisia epäilyistäni, tai pikemminkin huolistani, jotka koskevat Euroopan unionin toimintakyvyn säilymistä, mikäli Turkista tulee sen jäsenvaltio.

Turkki on tietenkin ystävämaa ja geostrategisesti tärkeä kumppani unionille. Kannatan siis luonnollisesti etuoikeutettua kumppanuutta Euroopan unionin ja Turkin välillä. Vastustan kuitenkin kiivaasti Turkin vastaanottamista yhteisöön.

Uskon lisäksi, että Turkin potentiaaliseen jäsenyyteen liittyvät vaikeudet tulevat yhä selvemmin esiin liittymisneuvottelujen edetessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Onnittelen esittelijää Euroopan unionin ja Turkin välisiä suhteita koskevan päätöslauselman johdosta. Ria Oomen-Ruijtenin laatima päätöslauselma on konsensuaalinen ja tasapainoinen asiakirja, jossa hän on pyrkinyt käsittelemään kaikkia tähän ongelmaan liittyviä kysymyksiä.

Yhtäältä päätöslauselmassa onnitellaan Turkkia sen hiljattain järjestämien vapaiden ja rehellisten vaalien johdosta, kehotetaan hallitusta vauhdittamaan uudistusprosessia ja suhtaudutaan myönteisesti hallituksen aikomukseen hyväksyä uusi siviilien valtaan nojaava perustuslaki. Päätöslauselmassa kehotetaan myös tekemään uusi poliittinen aloite pysyvän ratkaisun löytämiseksi kurdikysymykseen. Lisäksi siinä viitataan Kyproksen kysymyksen ratkaisemiseen YK:n puitteissa.

Toisaalta Ranskan puoltaman kannan mukaisesti iloitsen siitä, että päätöslauselmassa muistutetaan Turkin liittymisen riippuvan Kööpenhaminan kriteerien tinkimättömästä täyttämisestä ja Euroopan unionin vastaanottokapasiteetista.

Kaikista näistä syistä päädyin äänestämään päätöslauselman hyväksymisen puolesta lopullisessa äänestyksessä täysistunnossa. Pahoittelen vain vielä kerran suuresti sitä, että Euroopan parlamentti ei kehottanut muodollisesti Turkkia tunnustamaan virallisesti armenialaisten vuoden 1915 kansanmurhaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Kuten aiemmin korostimme, Turkin unioniin liittymistä koskevat neuvottelut herättävät monenlaisia kysymyksiä. Prosessia kannustavat suurvallat, jotka pyrkivät ristiriitaisuuksista huolimatta integroimaan tämän mahtavan maan EU:n yhtenäismarkkinoille saadakseen siten hallintaansa sen talouden ja hyödyntääkseen sen geostrategista asemaa omien suunnitelmiensa edistämiseksi Lähi-idässä, Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa.

Päätöslauselma on tässä suhteessa valaiseva, sillä siinä korostetaan, että ”Turkki on merkittävä kauttakulkukeskus Euroopan unionin kaasutoimitusten monipuolistamisen kannalta”, sekä painotetaan energiahankkeita, joissa Turkki on mukana Etelä-Kaukasiassa. Siinä todetaan lisäksi, että ”Turkin geostrateginen merkitys alueella ja sen rooli kuljetuksissa ja logistiikassa korostuvat tulevina vuosina”.

Muun muassa seuraavia tärkeitä tekijöitä olisi myös korostettava:

- Turkki ei ole edennyt EU:n jäsenvaltion Kyproksen tunnistamisen suhteen, sen asevoimat miehittävät edelleen saaren pohjoisosaa ja se ylenkatsoo YK:n asiaa koskevia päätöslauselmia;

- Turkin viranomaiset sortavat edelleen kurdiväestöä ja kieltävät kurdien lailliset kulttuuriset, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. –(EL) Tutkin unioniin liittymisprosessin edistymistä käsittelevä mietintö sisältää täysin teeskenneltyjä onnitteluja Turkin hallitukselle ja uudelle presidentille. Mietintö ilmentää tekopyhästi ja tyhjänpäiväisesti ihmisoikeuksia koskevaa toiveajattelua epämääräisin ja yleisluontoisin termein. Siinä tuomitaan terrorismi ja mainitaan EU:n ja Turkin yhteinen taistelu sitä vastaan.

Mietinnössä ei toisaalta viitata lainkaan Turkin asevoimien jatkuvaan miehitykseen Pohjois-Kyproksella. Turkin kieltäytymistä Kyproksen tasavallan tunnustamisesta ei tuomita mietinnössä edes symbolisesti, eikä Turkkia painosteta millään tavoin tämän kysymyksen suhteen. Mietinnössä ei tuomita Turkin hallinnon harjoittamaa politiikkaa Kreikan itsemääräämisoikeuksien kieltämiseksi, taikka sen uhkausta voimankäytöstä naapurimaitaan kohtaan. Turkin viranomaisten raakamaista sortoa ja rikoksia kurdiväestöä kohtaan ei tuomita vakavasti. Mietinnössä ei viitata lainkaan Turkin keskiluokan, niin hunnun käytön kannattajien kuin sekulaaristen ryhmienkin, harjoittamaa poliittista sortoa kommunisteja ja muita edistyksellisiä ajattelijoita kohtaan. Kaikesta tästä huolimatta Turkkia kehotetaan käyttämään kohtuutta tulevassa hyökkäyksessä Pohjois-Irakiin!

EU:n puitteissa mietintö heijastaa vaikutusvaltaisten imperialististen maiden tavoitteita, jotka vastaavat niiden geopoliittisia intressejä laajemmalla alueella.

Turkin ja alueen muiden kansojen edun mukaista on vastustaa Turkin integrointia EU:hun ja sen imperialistisia suunnitelmia.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Päätöslauselman painoarvoa on heikennetty, sillä valtaosa parlamentin jäsenistä vastusti olennaisia tarkistuksia, jotka koskivat armenialaisten kansanmurhan tunnustamista.

Kannatan edelleen Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Jäsenyyden edellytys on kuitenkin oman menneisyyden hyväksyminen.

Lisäksi vastustan täysin ristiriitaa, johon Euroopan parlamentti juuri syyllistyi. Syyskuun 28. päivänä 2005 antamansa päätöslauselman 5 kohdassa parlamentti kehotti Turkkia tunnustamaan armenialaisten kansanmurhan ja piti tätä Euroopan unioniin liittymisen ennakkoehtona. Armenialaisten kansanmurhan jättäminen pois uudesta päätöslauselmasta on askel taaksepäin, enkä voi allekirjoittaa sitä tältä osin.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen.−(PT) Lopputuloksesta huolimatta parhaillaan Turkin kanssa käytävien neuvottelujen on johdettava uudistuksiin, joita maa tarvitsee epätoivoisesti ja jotka ovat itsessään tärkeimmällä sijalla mahdollista EU:hun liittymistä ajatellen.

Tässä yhteydessä meidän on katsottava AKP:n voitto sitoumukseksi taloudellisiin uudistuksiin ennemmin kuin äänestykseksi islamin puolesta.

Viimeaikaisen kehityksen valossa kurdikysymystä on käsiteltävä yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, pitäen mielessä Irakin kysymyksen ja kurdien asuttamassa maan pohjoisosassa vallitsevan rauhan. Emme toisaalta voi olla kritisoimatta kurdien terroristi-iskuja Turkkia vastaan tai kurdien puutteellista integrointia ja hyväksymistä Turkissa.

Lopuksi, emme voi korostaa liikaa Turkin geostrategista merkitystä Euroopan rajojen turvallisuuden ja energiatoimitusten kannalta, etenkin vaihtoehtona riippuvuudelle Venäjän kaasusta sekä kumppanina vuoropuhelussa islamilaisten maiden kanssa ja Irakin kysymyksessä.

Kaikista näistä syistä EU:n strategiana on oltava vakava ja tiukka neuvottelu.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa Turkkia kannustetaan vauhdittamaan uudistuksia.

Turkilta on vaadittava suurempia ponnisteluja: armeijan valvonta siviilivallan toimesta on varmistettava, kidutusta ei tule suvaita, naisia ja vähemmistöjä on suojeltava, ja armenialaisten kansanmurha on tunnustettava.

Myös kurdikysymyksen käsittely on otettava huomioon uudistusprosessin arvioinnissa. Hyväksymässämme päätöslauselmassa Turkin hallitusta kehotetaan painokkaasti tekemään poliittinen aloite pysyvän ratkaisun löytämiseksi kurdikysymykseen. Lisäksi siinä tuomitaan Irakin alueellisen koskemattomuuden loukkaukset samalla kun tuomitaan tietenkin myös PKK:n harjoittamat väkivaltaisuudet.

Tarkoituksena ei ole tehdä Turkista silmätikkua, vaan muistuttaa, ettemme tarjoa erityiskohtelua emmekä aio myydä halvalla perimmäisiä arvojamme.

Olisi lisäksi erittäin vahingollista jättää huomiotta kansalaisten mielipide, joka ilmeni jälleen Meidän Eurooppamme -hankkeen puitteissa ennen Lissabonin huippukokousta toteutetussa kyselyssä. Eurooppalaiset ovat huolissaan mahdollisista huonosti valmistelluista tulevista jäsenyyksistä ja EU:n vastaanottokapasiteetista monien uusien jäsenten liityttyä unioniin vuosien 2004 ja 2007 välillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Renate Sommer (PPE-DE), kirjallinen. −(DE) Kannatan Turkkia koskevaa päätöslauselmaa. Turkin hallituksen on tarmokkaasti pantava uudistukset täytäntöön viimeinkin.

Vaikka armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen Turkin toimesta ei kuulu Kööpenhaminan kriteereihin, EU:n jäsenyyttä havittelevan maan on toki kohdattava menneisyytensä pimeä puoli.

Kaiken kaikkiaan Turkilla on vielä pitkä matka edessään Kööpenhaminan kriteerien täyttämiseksi. Ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien, kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien alalla on vielä suuria puutteita ja Turkin demokratia on yleisesti ottaen heikko suhteessa armeijaan.

Kyproksen kysymyksessä ei vieläkään ole edistytty. Sen vuoksi meidän on jatkettava tänä vuonna painostusta Ankaran pöytäkirjan ratifioimiseksi. Ilman sitä ja mikäli Turkin joukot eivät vetäydy saarelta, ratkaisun löytäminen ei ole mahdollista. Turkki kieltäytyy ilmeisesti ymmärtämästä, että Euroopan unioniin kuuluu 27 jäsenvaltiota, joista yksi on Kyproksen tasavalta!

Turkin kaakkoisosan konfliktin osalta mainittakoon, että suunnitelma hyökkäyksestä Pohjois-Irakiin on ollut vireillä vähintään keväästä 2006 lähtien. Nyt on aihetta pelätä maahanhyökkäyksen toteutuvan. Kuitenkin maa, joka rajojensa turvaamiseksi saamastaan kansainvälisestä tuesta huolimatta vaatii oikeutta rikkoa halunsa mukaan kansainvälistä oikeutta, poissulkee lopullisesti itseltään mahdollisuuden liittyä Euroopan unioniin.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. −(PL) Pidättäydyin äänestämästä EU:n ja Turkin suhteita koskevasta mietinnöstä lopullisessa äänestyksessä. Näin siksi, että monia kuukausia kestäneistä neuvotteluista huolimatta päätöslauselmassa ei mainita lainkaan Turkin vastuuta armenialaisten joukkomurhassa vuonna 1915.

Turkki yrittää sensuroida kansainvälistä yhteisöä tässä kysymyksessä. Tuorein todiste tästä oli Yhdysvaltain kongressin painostaminen. Kongressi pysyi kuitenkin lujana ja vahvisti asianmukaisen kannan. On virhe taipua Turkin perusteettoman painostuksen edessä tässä asiassa.

Haluaisin kuitenkin lisätä, että arvostan suuresti sitä, että mainitussa päätöslauselmassa käsitellään Turkin kristityn vähemmistön oikeuksia, kuten oikeutta kouluttaa pappeja sekä kirkon säätiöiden oikeutta oikeushenkilöllisyyteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää äänestyksessä EU:n ja Turkin suhteita koskevasta päätöslauselmasta esittääkseni vastalauseen meneillään oleviin liittymisneuvotteluihin. Kahden viimeaikaisen tapahtuman perusteella mahdolliseen jäsenyyteen liittyvien riskien pitäisi olla selviä. Ensinnäkin maan kokema poliittinen kriisi ennen tasavallan presidentin valitsemista: se valaisi turkkilaisessa yhteiskunnassa vallitsevien jännitysten lisäksi myös maan institutionaalista epävakautta. Ajattelen myös kiristynyttä tilannetta Irakin rajalla ja epävakauden riskiä yhdellä niistä harvoista alueista, joilla väkivaltaisuudet oli onnistuttu pitämään aisoissa. Turkin parlamentin päätöstä sallia armeijan tehdä aseellisia hyökkäyksiä Irakiin ei voida hyväksyä. Turkki pelaa vaarallista peliä alueella eikä EU:n tulisi tukea nykyisiä populistisia ja sotaisia pyrkimyksiä.

Kaikki tämä lujittaa vakaumustani: mikäli laajennamme unionia Irakin rajalle saakka, unionissa ei olisi enää mitään eurooppalaista! En usko Turkin olevan vieläkään EU-kelpoinen. Meidän tehtävämme on esittää sille vaihtoehtoisia ratkaisuja: tässä suhteessa Nicolas Sarkozyn ehdottama Välimeren unioni on varmastikin mahdollisuus, johon EU:n ja Turkin olisi tartuttava.

 
  
MPphoto
 
 

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. −(SK) En kannattanut Euroopan parlamentin päätöslauselmaa EU:n ja Turkin suhteista, koska Euroopan unionin laajentuminen ja Turkin liittyminen yhteisöön ovat vakavia kysymyksiä, ja ne edellyttävät yksityiskohtaisempaa tietoa ja laajempaa keskustelua. Oma kantani on, että kaikkiin maihin olisi sovellettava liittymismenettelyssä samoja sääntöjä.

Ehdotetut tarkistukset, joissa vaadittiin tunnustamaan armenialaisten kansanmurha ja esittämään anteeksipyyntö Armenialle ja sen kansalle, hylättiin täysistunnossa. Vain tapahtuneen tunnustaminen ja anteeksipyytäminen voivat antaa uuden sysäyksen Turkin ja Armenian väliselle sovintoprosessille. Lisäksi Turkki vaikeuttaa edelleen Kyproksen ongelman ratkaisua. Sotilaallinen operaatio Irakin rajalla eläviä kurdeja vastaan, jonka Turkin parlamentti on hyväksynyt, ei johda rakentavan ratkaisun löytämiseen maan terrorismiongelmaan. Se johtaa vain koko alueen vakauden horjuttamiseen.

Myöskään uskonnonvapauden alalla ei ole tapahtunut näkyvää edistystä Turkin tasavallassa. Turkissa elävien kristittyjen turvallisuutta ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista ei ole taattu. Viime aikoina kristityt papit, lähetyssaarnaajat, kustantajat tai käännynnäiset ovat joutuneet väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Turkki ei myöskään ole avannut uudelleen ortodoksikirkon seminaaria, jota ilman tämän ikiaikaisen kirkon olemassaolo itsessään on uhattuna.

 

10. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 14.00 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

 

11. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

12. Euroopan unionin ja Serbian suhteet (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies.(IT)Esityslistalla on seuraavana Jelko Kacinin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan unionin ja Serbian suhteista, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin ja Serbian suhteista (2007/2126(INI)) (A6-0325/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Jelko Kacin (ALDE), esittelijä.–(SL) Puhun teille tänä päivänä esittelijän roolissa, mutta samalla liberaalidemokraattina, slovenialaisena, entisenä jugoslaavina ja eurooppalaisena. Synnyinmaani hajosi 15 vuotta sitten lukuisissa verisissä sodissa, jotka jatkuivat lähes kokonaisen vuosikymmenen ajan.

Monet alueen maista, Serbia mukaan lukien, kokevat vielä tänäkin päivänä tämän konfliktin tuhoisat vaikutukset. Näille hauraille nuorille demokratioille Euroopan unionin jäsenyys on tehokas kannuste demokratisoinnin jatkamiseen. Euroopan unioni, johon nämä maat haluavat liittyä mahdollisimman pian, perustuu yhteisiin arvoihin ja normeihin, joista tärkeimpiä on oikeusvaltioperiaate.

Balkanin maiden osalta kyse ei ole kuitenkaan vain oikeusjärjestelmän uudistamisesta vaan myös täydestä yhteistyöstä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

(EN) Serbia ei toistaiseksi ole täyttänyt kansallista ja kansainvälistä velvollisuuttaan pidättää neljä vielä vapaalla jalalla olevaa sotarikoksista syytettyä, kuten Mladić ja Karadžić, joita syytetään lähes 8 000 siviilin surman järjestämisestä Srebrenicassa. Kuka tahansa, joka tappaa yhdenkin ihmisen, syyllistyy rikokseen, mutta kansanmurhaan syyllistyneet henkilöt ovat kansainvälisen ja poliittisen tason haaste.

Vierailin Srebrenicassa ennen tämän mietinnön laatimista. Uskon serbialaisten itsekunnioitukseen. Tämän vuoksi korostan, että Serbian valtion on todistettava tekevänsä yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Toukokuussa valtaan astui uusi Eurooppa-myönteinen hallitus, jonka tärkeimpiä tavoitteita on yhteistyö tuomioistuimen kanssa. Olen tähän erittäin tyytyväinen. Panen myös tyytyväisenä merkille, että hallitus on ryhtynyt toimiin ja se on pidättänyt ja luovuttanut kuudesta ensi sijassa etsintäkuulutetusta karkulaisesta kaksi, eli Tolimirin ja Djordjevicin.

Pidätykset osoittavat, että Serbia pystyy löytämään ja pidättämään vielä vapaalla jalalla olevat sotarikolliset. Kuten pääsyyttäjä Del Ponte on sanonut, suurin este ei ole mahdollisuuksien puute vaan pikemminkin mahdollisuuksien muuntaminen konkreettisiksi tuloksiksi. Tämän vuoksi EU:lla ei ole varaa luopua ehdoistaan nyt tilanteen ollessa ratkaisevassa käännekohdassa.

Kosovon tulevaa asemaa ympäröivien jännitteiden kiristyessä olisi väärin luulla, että EU:n asettamista ehdoista luopuminen ja taipuminen Belgradille tehtäviin myönnytyksiin olisi pitkällä tähtäimellä sen paremmin EU:n kuin Serbiankaan edun mukaista. Sotarikollisuuden katsominen läpi sormien voi olla nykyaikaisen reaalipolitiikan mukaista, mutta se ei edistä kestävää rauhaa tai alueellista vakautta pitkällä aikavälillä.

Usein sanotaan Serbian olevan avain alueen vakauteen, mutta Belgradin poliitikot erehtyvät, mikäli he olettavat tämän tarkoittavan Serbian saavan erityiskohtelua. Serbian olisi aika käyttää monia lahjojaan ja potentiaaliaan näyttääkseen esimerkkiä naapurimailleen, sen sijaan että muut alueen maat joutuvat riutumaan Serbian vastahakoisuuden johdosta.

On totta, ettei EU ole kokonainen ennen Balkanin maiden liittymistä unioniin, mutta tämä ei voi tapahtua hinnalla millä hyvänsä, eikä sen hintana saa etenkään olla kansainvälisen lainsäännön vesittäminen ja Euroopan perusarvojen laiminlyönti.

Serbian kansalaisilla on oikeus saada tietää totuus heidän nimissään vielä äsken harjoitetusta sodan politiikasta. Myös tästä syystä kannatan erikoissyyttäjän tuoretta aloitetta pääministeri Djindjićin murhan takana olevien poliittisten motiivien selvittämiseksi. Samasta syystä pahoittelen myös lieviä tuomioita, jotka Serbian sotarikostuomioistuin langetti neljälle Skorpionit-ryhmän jäsenelle kuuden muslimin teloittamisesta Srebrenicassa.

Serbian taloudellinen ja kulttuurinen potentiaali on valtava, ja sen kansalaisiin kuuluu lukuisia lahjakkaita yksilöitä kaikilta elämänaloilta. Uusi hallitus on osoittanut omaavansa monia dynaamisia ja kunnianhimoisia ministereitä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Serbialla olisi tarvittavaa hallinnollista ja institutionaalista kapasiteettia hoitaa ammattimaisesti EU:n jäsenyysneuvotteluja jatkossa.

Viime kuukausina edistystä on tapahtunut lukuisilla aloilla: vakaus- ja assosiaatiosopimusneuvotteluja koskevat tekniset keskustelut on saatu päätökseen, Kioton pöytäkirja on ratifioitu, Keski-Euroopan vapaakauppasopimus (CEFTA) tehty ja oikeusasiamies, Serbian keskuspankin pääjohtaja, julkisesta tiedottamisesta vastaava virkamies ja valtion tilintarkastuslaitoksen neuvoston jäsenet on nimitetty.

Perustuslakituomioistuimen tuomarien nimittämisessä ei kuitenkaan valitettavasti ole juuri tapahtunut tuntuvaa edistystä. Lisäksi hallitusta arvostelevien tai arkoihin kysymyksiin kuten sotarikoksiin huomiota kiinnittävien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden julkinen panettelu jatkuu edelleen. Tässä yhteydessä tuomitsen viimeaikaiset tapahtumat Novi Sadissa, jossa uusnatsijärjestö hyökkäsi fasismin vastaiseen rauhanomaiseen mielenosoitukseen kokoontuneen joukon kimppuun. Toimivaltaisten viranomaisten on ehdottomasti löydettävä syylliset ja tutkittava rikos perinpohjaisesti.

Tunnustan kuitenkin myös, että EU:n tiukka viisumipolitiikka, joka estää Serbian tavallisia kansalaisia tapaamasta veljiään Euroopan unionissa, jarruttaa Serbian demokraattista kehitystä ja edistää osaltaan muukalaisvihaa ja nationalismia.

Suhtaudun myönteisesti neuvoteltuihin sopimuksiin. Ne ovat tärkeä ensiaskel, mutta lopullisena tavoitteena on oltava kaikkien alueen kansalaisten vapaa matkustaminen. Tiesittekö, että vain joka kymmenennellä serbialaisella on passi? Meidän on voitava tarjota jotakin konkreettista muulle väestölle. Kehotan painokkaasti neuvostoa varmistamaan sopimusten voimaantulon ensi vuoden alussa, ja kehotan neuvostoa myös laatimaan konkreettisen suunnitelman viisumivapauden edistämiseksi.

Haluan tässä yhteydessä kiittää avustajiani, kollegojani parlamentissa, ulkoasiainvaliokunnan sihteeristöä, poliittisia ryhmiä, komissiota, Serbian edustustoa EU:ssa sekä Serbian Euroopan unioniin yhdentymisestä vastaavaa virastoa.

Haluaisin päättää puheenvuoroni henkilökohtaisemmalla tasolla. Yhtenä harvoista Länsi-Balkanilla syntyneistä Euroopan parlamentin jäsenistä olen hyvin ylpeä saamastani tilaisuudesta toimia mietinnön esittelijänä. Kotimaastani Sloveniasta ei tullut EU:n jäsentä siksi, että se olisi ollut helppoa, vaan siksi, koska se oli vaikeaa. Selvisimme tehtävästä, ja samaten siitä tulevat selviytymään Serbian poliittiset päättäjät sekä älymystön ja liike-elämän edustajat niin päätettyään. Kehotan Serbiaa ja sen kansaa nyt heräämään, auttamaan itseään ja naapureitaan sekä koko aluetta, ja liittymään joukkoomme. Tehkää se! Olette tarpeeksi vahvoja. Yhdessä selviämme kyllä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (IT) Kiitän parlamenttia kärsivällisyydestä normaalin puheajan ylittymisen johdosta. Esitän parlamentille anteeksipyynnön esittelijän puolesta. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Serbialla on luonnollisesti paikkansa Euroopassa ja me kaikki tunnustamme, että se on kohdannut viime vuosina tärkeitä tai paremminkin valtavan vaikeita haasteita johtuen sen merkityksestä Länsi-Balkanin alueen vakaudelle ja kehitykselle. Euroopan unioni on yrittänyt auttaa Serbiaa vastaamaan haasteisiin osoittamalla konkreettisemmin ja näkyvämmin mahdollisen EU:n jäsenyyden hyödyt ja vahvistamalla niitä.

Olemme siis pyrkineet todistamaan Serbian kansalle ja viranomaisille sitoumuksemme Serbian lähentämiseksi Euroopan unioniin. Olemme pyrkineet osoittamaan mahdollisen vaihtoehtoisen ratkaisun tukemalla Eurooppa-myönteisiä poliittisia ja yhteiskunnallisia voimia, jotka kannattavat tarpeellisten uudistusten jatkamista demokratian ja kehityksen vahvistamiseksi maassa.

Vakaus- ja assosiaatiosopimukset ovat keskeisellä sijalla Länsi-Balkanin maiden lähentämisessä unioniin. Ne ovat myös välttämätön väline maan mahdollisen EU:n jäsenyyden ehtojen selkeyttämisessä. Tämän vuoksi pidämme hyvin myönteisenä sitä, että komissio on saanut päätökseen Serbian kanssa käymänsä neuvottelut vakaus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiseksi. Toivomme vilpittömästi, että edellytykset sopimuksen allekirjoittamiselle komission toimesta täytetään nopeasti.

Vakaus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisella heti tarvittavien edellytysten täyttyessä on neuvoston vahva poliittinen tuki. Ennen kuin neuvosto voi panna sopimuksen täytäntöön, Serbian on kuitenkin tehtävä täyttä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

Myös Serbian kansalaisten Euroopan unionissa liikkumisen helpottaminen vahvistaisi keskinäisiä siteitämme, ja se edistäisi epäilemättä demokratisoitumisprosessia ja myönteistä suhtautumista Euroopan unioniin Serbian yhteiskunnassa.

Syyskuussa allekirjoitetut viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset, jotka tulevat voimaan tammikuussa 2008, ovat mielestämme keskeisen tärkeitä.

Komissio on sopinut Serbian kanssa keskustelujen aloittamisesta viisumivapaudesta sopimusten voimaantulon jälkeen. EU on myös tehnyt selväksi Serbialle, ettei sen integrointiprosessi ole sidoksissa Kosovon tulevan aseman määrittämistä koskevaan kysymykseen. Kunkin maan edistyminen Euroopan unionin jäsenyyteen johtavalla tiellä riippuu sen omista saavutuksista ja se tapahtuu vakaus- ja assosiaatioprosessin ehtojen ja Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti.

Lopuksi, arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan toistaa, kuinka tärkeänä Euroopan unionin puheenjohtajavaltio pitää tätä tilaisuutta keskustella Euroopan parlamentin kanssa siitä, kuinka suuri merkitys Serbian eurooppalaisen tulevaisuuden turvaamisella on sekä Serbialle itselleen että koko alueelle. Ei ole epäilystäkään siitä, että Länsi-Balkan kuuluu edelleen Euroopan unionin tärkeimpiin painopistealueisiin, ja että lopullinen tavoitteemme on rauha, vakaus, demokratia ja vauraus alueella.

Sen vuoksi haluamme integroida nämä maat unioniin, ja vakaus- ja assosiaatioprosessi luo puitteet mahdollisen liittymisen valmistelulle. Serbian geostrateginen merkitys koko alueen vakaudelle on suuri, josta syystä prosessin eteneminen on välttämätöntä EU:n lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi Länsi-Balkanilla, eli vakauden, rauhan ja edistyksen turvaamiseksi alueella.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella Jelko Kacinia hänen laatimastaan perusteellisesta mietinnöstä, joka kattaa EU:n ja Serbian suhteiden nykytilaan liittyvät olennaiset näkökohdat. Olen pyytänyt komission yksiköitä seuraamaan mietintöön sisältyviä suosituksia, ja se onkin jo ollut hyödyksi valmisteltaessa komission vuotuista edistymiskertomusta, joka on määrä hyväksyä 6. marraskuuta.

Mietinnössänne painotetaan monia sellaisia aloja, joilla sekä Euroopan unionin että Serbian on lisättävä ponnisteluja, mille annan täyden tukeni. Kannatan erityisesti viisumiasioiden helpottamiselle annettua painoarvoa sekä kehotusta edistyä nyt viisumivapauden alalla.

Juuri tästä syystä komissio on ilmoittanut aikovansa aloittaa ensi vuoden alussa kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa vuoropuhelun viisumivapautta koskevasta etenemissuunnitelmasta määrittelemällä sen ehdot ja edellytykset. Tämä kysymys on valtavan tärkeä, eikä vähiten siksi, että se antaa alueen nuorelle sukupolvelle konkreettista näyttöä siitä, mitä Eurooppa todellisuudessa merkitsee.

Suhteemme Serbiaan ovat erittäin kriittisessä käännekohdassa. Olen viimeisten kahden viikon aikana käynyt tiiviitä keskusteluja tilanteesta neuvoston puheenjohtajiston, jäsenvaltioiden sekä Serbian viranomaisten kanssa. Ei lienee yllätys, että tärkeimmät puheenaiheet olivat Kosovon asemaa koskeva prosessi ja vakaus- ja assosiaatiosopimus, muun muassa sen riippuvuus yhteistyöstä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

Kosovo-keskustelujen määräaika 10. joulukuuta lähestyy nopeasti, ja kansainvälisen troikan työssä alkaa nyt ratkaiseva vaihe. Annamme täyden tukemme EU:n edustajan suurlähettiläs Wolfgang Ischingerin työlle, emmekä jätä yhtäkään kiveä kääntämättä neuvotellun ratkaisun löytämiseksi.

Nyt on olennaisen tärkeää, että molemmat osapuolet – Belgrad ja Pristina – kantavat vastuunsa ja esittävät todella rakentavia ja luovia ehdotuksia, jotka voisivat johtaa kestävään neuvoteltuun ratkaisuun. Olen myös käynyt tiiviitä keskusteluja jäsenvaltioiden ja Serbian viranomaisten kanssa vakaus- ja assosiaatiosopimuksesta. Sopimus on poliittinen virstanpylväs Serbian-suhteissamme. Se on portti kohti ehdokkuutta Euroopan unionin jäseneksi.

Komissio on ensin neuvotellut ja viimeistellyt sopimusluonnoksen tekniset valmistelut, ja jäsenvaltiot arvioivat sitä nyt neuvoston työryhmän puitteissa.

Se tekee tiivistä yhteistyötä puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden kanssa tekstin oikeudellisen ja kielellisen tarkistuksen toimittamiseksi, joten Euroopan unioni on pian teknisesti valmis allekirjoittamaan sopimuksen, edellyttäen että poliittiset edellytykset on täytetty – lähinnä täysi yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa – minkä tulisi johtaa vielä vapaina olevien syytettyjen pidättämiseen. Tämä on ymmärtääkseni yhdessä linjassa mietintöönne sisältyvän neuvostolle osoitetun suosituksen kanssa.

Entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen osalta, kuten olen aiemmin sanonut, katson Serbian lasin olevan toistaiseksi puolitäysi pikemmin kuin puolityhjä. Olen tehnyt selväksi Serbian hallitukselle, että vakaus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen on saavutettavissa. Sen toteutuminen riippuu nyt poliittisesta tahdosta ja mahdollisuuksien muuntamisesta tuloksiksi. Me olemme valmiita, kun Serbia on valmis ja täyttää ehdot. Pallo on nyt selvästikin Serbialla.

Samalla meidän tulisi kuitenkin myös arvostaa Serbian tähänastisia ponnisteluja. Olemme liian usein taipuvaisia unohtamaan ne keskusteluissamme. Sitten vuoden 2004 Serbia on tehnyt yhteistyötä ja löytänyt sekä luovuttanut yli 20 entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttamista 24 syytetystä. Tämä osoittaa, että ehdollisuuspolitiikkamme toimii.

Yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ei kuitenkaan voi olla pätkittäistä, ja enemmän on tehtävä täyden yhteistyön eteen erityisesti etsintäoperaatioiden tehostamisen sekä arkistojen ja asiakirjojen saatavuuden osalta.

Pääsyyttäjä matkustaa huomenna takaisin Belgradiin kahdeksi päiväksi, ja komissio tulee kiinnittämään suurta huomiota hänen havaintoihinsa arvioidessaan vakaus- ja assosiaatiosopimuksen parafointia.

Allekirjoittaminen riippuu täydestä yhteistyöstä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jota tulemme arvioimaan yhdessä neuvoston kanssa. Tämä edellyttää, että Serbia tekee kaiken voitavansa löytääkseen ja pidättääkseen karkulaiset ja että se antaa entisen Jugoslavian alueen kansainväliselle rikostuomioistuimelle kaikki tarvittavat tiedot näiden pidättämiseksi ja viemiseksi Haagin tuomioistuimen.

Sanoisin lopuksi, että Serbialla on todellakin valtavaa taloudellista, kulttuurista ja älyllistä potentiaalia, joka vain odottaa vapauttamistaan palvellakseen maan eurooppalaisen tulevaisuuden tavoittelua.

Komissio on sitoutunut täysin Serbian tulevaisuuteen Euroopassa. Olen vakuuttunut siitä, että Serbia voi edetä suhteellisen nopeasti tiellä Eurooppaan, kunhan olennaiset ehdot on täytetty.

Tämä on ratkaisevan tärkeää, ei yksin Serbian jäsenyyspyrkimysten kannalta, vaan myös koko Länsi-Balkanin alueen vakaudelle ja edistykselle. Serbian on siis korkea aika kääntää kivuliaan menneisyytensä sivu ja astua tielle kohti eurooppalaista tulevaisuuttaan.

 
  
MPphoto
 
 

  György Schöpflin, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, kaikki täällä ovat varmaankin yhtä mieltä siitä, että Serbialla on eurooppalainen tulevaisuus, ja että sen toteutuminen on erittäin toivottavaa niin Serbian kuin Euroopankin näkökulmasta. Kysymys kuuluu siis, kuinka se voidaan saavuttaa nykyisistä lähtökohdista.

Ongelman ydin on, että vaikka Serbialla onkin joitakin demokratian piirteitä, sillä on vielä matkaa vakaisiin demokraattisiin perusrakenteisiin. Kommunismin ja Jugoslavian hajoamista seuranneiden sotien perintö on jättänyt syviä jälkiä Serbian yhteiskuntaan, jonka vuoksi on sitäkin vaikeampaa ylläpitää luotettavia ja puolueettomia instituutioita. Oikeusvaltion heikkous, korruptio ja nepotismi sekä jokapäiväisen väkivallan huolestuttavan korkea taso ovat merkkejä siitä, että Serbian yhteiskunnan on käytävä läpi merkittävä murros ennen kuin sen voidaan katsoa noudattavan demokratian osalta Kööpenhaminan kriteerejä.

Mainitsemani perinnön kenties myrkyllisin piirre on tapa, jolla nationalismi houkuttelee edelleen poliittisesti merkittävää osaa yhteiskunnasta, mukaan lukien osaa eliitistä. Serbian etnisen nationalismin puoltajien mielissä serbialaisuus on yhtä kuin Serbian kansakunta. Tällä on vakavia seurauksia muiden kuin serbien muodostamalle väestönosalle. Maan poliittisella eliitillä on vielä paljon tehtävää tällä saralla. Vain Serbia itse – maan poliittinen eliitti ja sen yhteiskunta – voi toteuttaa tarvittavan muutoksen kohti demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia.

Tämän syvällisen mietinnön päätelmät tarjoavat kuitenkin vakuuttavaa näyttöä siitä, kuinka muutos voidaan toteuttaa ja kuinka Serbia voi jälleen ottaa oman paikkansa Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis, PSE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, nyt talven kynnyksellä Serbian poliittinen ilmapiiri kuumenee. Tästä syystä PSE-ryhmä osallistui mietinnön valmisteluun pyrkimyksenään etenkin paremman kuvan saaminen tilanteesta valtiossa, joka menetti etuoikeutetun asemansa entisessä Jugoslavian liittovaltiossa ja jonka nationalistiset leimahdukset ovat vahingoittaneet koko aluetta, tuhonneet monia elämiä, vaatineet lukuisia uhreja ja joihin on vastattu pommein ja ohjuksin.

Kaikesta huolimatta valtaosa maan väestöstä toivoo vain voivansa jatkaa eurooppalaisella polulla ja parantaa näin omat ja naapuriensa haavat. Tämä mietintö pyrkii, ystävällisesti mutta lujasti, auttamaan tämän tärkeän tien viitoittamisessa. Haluan erityisesti kiittää kollegaamme Jelko Kacinia, joka toi mietintöön mittavan työpanoksensa lisäksi myös ymmärrystä ja sydäntä.

Haluaisin korostaa Serbian Eurooppa-myönteisen hallituksen menestyksekästä työtä tilanteessa, joka ei ole kaikkein helpoimpia. Sen toimien ansiosta Euroopan parlamentti on voinut esittää vakaus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista, ehkä jo tämän vuoden loppuun mennessä. Kuitenkin se, onnistuuko Serbia kääntämään sivua suhteissaan unioniin, riippuu pitkälti serbialaisista itsestään. Omalta osaltamme pidämme tiukasti kiinni kannastamme, jonka mukaan sopimus allekirjoitetaan vasta Serbian osoitettua tuloksia ja otettua kiinni vielä vapaalla jalalla olevat sotarikolliset.

PSE-ryhmä ehdotti mietintöön joitakin tarkistuksia, joilla pyritään lieventämään serbeille arkaluonteisten kysymysten muotoilua. Tarkistuksissa esitetään muun muassa johdanto-osan M kappaleen uudelleenmuotoilua sen korostamiseksi, että etnisten ryhmien välinen sovinto on äärimmäisen tärkeää alueen vakauden turvaamisessa.

Näkemyksemme mukaan Kosovo on erillinen ongelma, jonka vuoksi sitä ei käsitellä juuri lainkaan mietinnössä. Tämän ongelman ratkaisemisen ei tulisi johtaa Serbiaa harhaan eurooppalaiselta polulta, jonka varrella sen on ajan mittaan määrä kohdata Kosovo ja entisen Jugoslavian tasavallat sekä muu Eurooppa.

 
  
MPphoto
 
 

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta.–(HU) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, haluaisin aluksi onnitella esittelijää Jelko Kacinia rakentavan ja tasapainoisen mietinnön johdosta. Vuonna 2003 Euroopan unioni sitoutui integroimaan Serbian unioniin, sillä se oli vakuuttunut Serbian tärkeydestä alueellisen vakauden turvaamisessa sekä Serbian tulevaisuudesta Euroopassa. Tämän jälkeen integroitumisen vauhti riippuu yksin Serbiasta.

Täysi yhteistyö Haagissa sijaitsevan entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on tärkeä ennakkoehto. Edistystä on tapahtunut, ja kuudesta tärkeimmästä etsitystä sotarikollisesta kaksi on luovutettu, mutta pahimmat sotarikolliset Mladić ja Karadžić ovat edelleen vapaalla jalalla. Suuremmat ponnistelut ovat tarpeen. Suurin voimainkoitos sekä Serbialle että Euroopalle on Kosovon asemaa koskevan kysymyksen ratkaiseminen. Nykyinen tilanne muodostaa suurimman esteen sekä alueelliselle vakaudelle että Serbian EU:hun liittymiselle. Odotamme Serbian toimivan rakentavasti tilanteen ratkaisemiseksi mahdollisimman pikaisesti ja tyydyttävästi.

Vähemmistöjen oikeuksien alalla on edistytty; väkivaltaiset hyökkäykset ovat harventuneet ja vähemmistöille on taattu uusia oikeuksia perustuslain nojalla. Edistyminen ei kuitenkaan ole läheskään riittävää: kansallisia neuvostoja koskevia määräyksiä ei ole otettu käyttöön ja vähemmistöjen itsemääräämisoikeuden takaava lainsäädäntö puuttuu. Serbian on myös saavutettava eräät eurooppalaiset tavoitteet, koska maan perustuslakituomioistuin ei ole toimiva käytännössä, oikeusjärjestelmä on hidas ja poliittisille vaikutteille altis, ja korruptio sekä järjestäytynyt rikollisuus ovat levinneet kaikille talous- ja yhteiskuntaelämän alueille. Mikäli Serbia haluaa vilpittömästi yhdentyä Eurooppaan, sen on välttämätöntä lisätä ponnisteluja näillä aloilla. Eurooppa tukee parhaansa mukaan Serbiaa tavoitteiden saavuttamisessa, mutta Serbian itsensä on toteutettava toimet. Meidän on korostettava, että serbialaiset ystävämme itse ovat velvollisia tekemään kaikkensa varmistaakseen Serbian onnistuneen integroinnin Euroopan unioniin. Kiitos, arvoisa puhemies.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta.(GA) Arvoisa puhemies, komissio tekee piakkoin päätöksen EU:n ja Serbian välisen vakaus- ja assosiaatiosopimuksen solmimisesta. Kannatan kyseistä sopimusta, joka lähettää kansainvälisellä tasolla selvän viestin siitä, että Serbian liittyminen EU:hun on tämän päivän poliittisella asialistalla. Kyse on maan ensimmäisestä merkittävästä askeleesta kohti EU:n jäsenyyttä.

(EN)Monet parlamentin jäsenet ovat puhuneet Serbian menneistä vaikeuksista sekä Serbian jäsenyyteen ja vakaussopimukseen liittyvistä ongelmista, mutta meidän on myös annettava tunnustusta sille valtavalle matkalle, joka on jo kuljettu kohdatuista vaikeuksista huolimatta.

Kuten aina toistensa kanssa läheisten maiden välisissä suhteissa, tulevaisuudessa on vielä odotettavissa vaikeuksia, jotka koskevat Kosovon kysymyksen hoitamista Serbiassa, molempien jatkuvaa yhteistyötä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa sekä suhteita muiden entiseen Jugoslaviaan kuuluneiden naapurimaiden kanssa.

Serbian viranomaiset ovat kuitenkin välittäneet selvän viestin siitä, että he haluavat omalta osaltaan edelleen nähdä edistystä tapahtuvan. He ovat halukkaita kuulemaan parhaiden käytäntöjen malleista, joita voimme suositella heille. Muistakaamme myös Euroopan unionin aiemmat saavutukset – yli 165 miljoonaa euroa jälleenrakennusta varten. Meidän kaikkien on pidettävä mielessä, että Balkanin sota on edelleen valtava psykologinen arpi, joka haittaa paitsi Serbian myös muiden alueen maiden kehitystä. Ja jos katsotte omien maidemme lähimenneisyyteen, näette samankaltaisia psykologisia murtumia, joiden ylitse pääseminen vei meiltä aikansa.

Meidän tulisi antaa lisää liikkumatilaa, jotta Serbia voisi toteuttaa muutoksen ja saada aikaan edistystä. Tehtävämme ja velvollisuutemme on varmistaa, että olemme hyvä naapuri ja annamme uskollisen esimerkin siitä, kuinka asiat voivat parhaiten sujua, mutta jo tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä olisi myös palkittava.

 
  
MPphoto
 
 

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi esittää lämpimät kiitokseni esittelijälle perusteellisesta ja kattavasta työstä. Olemme hyvin tyytyväisiä, että Euroopan parlamentti antaa selkeän ja säännöllisen panoksensa poliittiseen keskusteluun Kaakkois-Euroopan tilanteesta. Serbialla on ollut ja on edelleen tärkeä rooli alueella.

Sen vuoksi on olennaisen tärkeää korostaa alati, että Serbian tulevaisuus on Euroopan unionissa ja että olemme hyviä ja luotettavia kumppaneita. Kumppanuuden rakentaminen vaatii kuitenkin vähintään kaksi osapuolta, joten vetoan Serbiaan, jotta se jatkaisi unioniin yhdentymisen tiellä ja omaksuisi rakentavan roolin Kosovon kysymyksen ratkaisussa.

Odotamme Serbian tekevän viimeinkin täyttä yhteistyötä Haagin tuomioistuimen kanssa – tämä on tehty selväksi useaan otteeseen – sekä noudattavan eurooppalaisia normeja. Toivon todellakin, että myös matkustusmahdollisuuksien parantaminen vie kehitystä eteenpäin ja johtaa parannuksiin tulevaisuudessa.

En kuitenkaan voi hyväksyä ajoittain kuultuja ehdotuksia eri normien soveltamisesta Serbian jäsenyyteen. Iloitsen siitä, että esittelijä, komission jäsen ja neuvoston edustaja ovat samaa mieltä asiasta, etenkin koska maksoimme tällaisesta menettelystä korkean hinnan vähän aikaa sitten.

Suhtaudun suurella ymmärryksellä Serbian vaikeuksiin ja sen raskaaseen tilanteeseen, mutta toistan, että kumppanuuden rakentamiseen tarvitaan vähintään kaksi osapuolta.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta.– (NL)Arvoisa puhemies, kuten missä tahansa maassa, joka on viimeaikaisen sodan tuloksena menettänyt alueita ja vaikutusvaltaa, myös Serbiassa kansallismielinen ylemmyydentunne saa vankkaa tukea. Sen sijaan, että eristämme Serbian ja rankaisemme sitä, koska sotarikoksista syytettyä Ratko Mladićia ei ole löydetty, Serbialle olisi tarjottava tulevaisuus, jossa myös Vojvodinan, Sandžakin ja Preševon etnisten vähemmistöjen tilanne on turvattu.

Poliittinen ryhmäni kannattaa Kacinin mietinnön pyrkimystä aloitteentekoon, jonka tavoitteena on Serbian liittyminen Euroopan unioniin. Valitettavasti ulkoasioiden valiokunnan lisäämä 8 kohta ennakoi Kosovoa koskevaa päätöksentekoa. Joulukuun 10. päivän jälkeen Yhdysvallat ja monet Euroopan unionin jäsenvaltiot tunnustavat todennäköisesti yksipuolisesti Kosovon, ja Serbia ottaa yksipuolisesti takaisin Kosovon pohjoisosan. Tämän vuoksi emme ole yhtä luottavaisia sen suhteen, että Kosovon tulevan aseman ratkaisu edistää vakautta ja alueen integrointia Euroopan unioniin.

Niin kauan kuin 8 kohdan perusteeton optimismi säilytetään, poliittinen ryhmäni ei voi tukea mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, mietintö alkaa sanoin: ”Serbian tulevaisuus on Euroopan unionissa”. Myöhemmin sanotaan: ”alueen kaikkien maiden tulevaisuus on EU:ssa”. Nämä alueen maat ovat siis Kroatia, Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Makedonia, Montenegro ja Albania. Joillakin niistä on keskinäisiä historiallisia vihollissuhteita, jotka ovat purkautuneet traagisissa sodissa viime aikoina.

EU uskoo tietenkin, että maiden liityttyä unioniin ongelmat ratkeaisivat itsestään sulassa sovussa. Tarkastelkaamme kuitenkin loppuun saakka erästä niistä seurauksista, joihin näiden maiden liittyminen tosiasiassa johtaisi. Niiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 24 miljoonaa henkeä. Monet näistä ihmisistä käyttäisivät oikeuttaan muuttaa muualle EU:hun. Kokemuksen mukaan monet heistä tulisivat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Yhdistynyt kuningaskunta hukkuu jo nyt EU:sta ja muualta saapuviin maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin. Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön epäviralliseen politiikkaan kuuluu eri etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin kuuluvien turvapaikanhakijoiden sijoittaminen eri puolille maata johtuen eri ryhmien välisten mahdollisten konfliktien ja väkivallan pelosta. Mikäli Serbia ja muut Balkanin maat liittyisivät EU:hun, vielä enemmän niiden välistä historiallista vihamielisyyttä ja verikostoja tuotaisiin Yhdistyneen kuningaskunnan maaperälle.

Serbian ja sen naapureiden on edistyttävä demokraattisina ja riippumattomina kansallisvaltioina, jotka ratkaisevat ongelmansa rauhanomaisesti – ei liittymällä Euroopan unioniin.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, eurooppalaisissa päättävissä elimissä yleensä ja etenkään Jelko Kacinin mietinnössä Serbiaa ei kohdella suvereenina valtiona vaan huonona oppilaana, huonona alamaisena, jolle Euroopan unioni jakaa omavaltaisesti hyviä tai huonoja arvosanoja.

Pluspisteitä annetaan Serbian valitessa Eurooppa-myönteiseksi katsomamme hallituksen. Eurooppa-myönteisellä tarkoitetaan tietenkin, että se tunnustaa ja seuraa orjallisesti Brysselin opinkappaleita. Miinuspisteitä puolestaan jaetaan silloin, kun serbit eivät tee riittävän innokkaasti yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Tässä yhteydessä on paikallaan muistuttaa, että kyseinen tuomioistuin tekee pilkkaa kahdesta periaatteesta, jotka muodostavat oikeusjärjestelmämme perustan: valtioiden oikeudellinen suvereenisuus ja ilmaisunvapaus. Näin esimerkiksi 28 prosentin kannatuksen saaneen Serbian radikaalipuolueen puheenjohtaja Vojislav Seselj on ollut helmikuusta 2003 asti vangittuna Haagissa ja odottaa edelleen oikeudenkäyntiä, vaikka hän saapui tuomioistuimen eteen vapaaehtoisesti. Kyseinen tuomioistuin rikkoo täten häpeilemättä Euroopan unionin julistamia periaatteita, joita ovat muun muassa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Todellisuudessa Vojislav Seseljin ainoa rikos on se, että hän on isänmaallinen serbi.

Tosiasiassa Euroopan unionin johtajat, jotka haluavat purkaa Euroopan kansallisvaltiot, eivät voi antaa serbeille anteeksi sitä, että nämä vastustivat valtionsa hajottamista ja etenkin Serbian historiallisen sydämen Kosovon luovuttamista. Kosovon serbien osakseen saama kohtelu on varoituksena kaikille Euroopan kansoille. Jos albaanit vaativat tänä päivänä Kosovon valtion perustamista, se johtuu siitä, että maahanmuutto Albaniasta ja serbien syntyvyyden lasku ovat saattaneet heidät valta-asemaan maakunnassa, jossa he olivat 50 vuotta sitten vähemmistössä. Nyt enemmän kuin koskaan ennen, Kosovon esimerkin on saatava meidät vahvistamaan Euroopan kansojen oikeus pysyä omana itsenään ja päättää omista asioistaan, toisin sanoen heidän oikeutensa säilyttää identiteettinsä ja suvereeniutensa. Serbian kansan on tietenkin löydettävä oikeutettu paikkansa tässä isänmaiden ja kansojen muodostamassa suuressa eurooppalaisessa Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Doris Pack (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Jelko Kacinin esittelemä mietintö on saanut laajaa kannatusta parlamentissa. Monet meistä osallistuivat sen laadintaan. En siksi aio käsitellä mietinnön yksityiskohtia, vaan haluaisin vain esittää erinäisiä henkilökohtaisia huomioita asiaan.

Serbian demokraattiset voimat tekivät pesäeron Miloševićin kauteen liian myöhään, aivan liian myöhään. Sen johdosta yhteistyöhön Haagin tuomioistuimen kanssa ei ryhdytty vakavalla ja uskottavalla otteella, minkä vuoksi yhteistyö myös vakaus- ja assosiaatiosopimuksen puitteissa viivästyi ensin ja keskeytettiin sitten ennen sen uudelleen aloittamista, ja nyt odotamme jälleen edistymistä. Toisin sanoen, Serbian tie Euroopan unioniin on jo viitoitettu ja Serbialla on kykyä siihen, mutta myös sen itsensä on ponnisteltava sen eteen.

Ratkaisematon Kosovon kysymys varjostaa mustan pilven lailla Serbian politiikkaa ja vaikuttaa lamauttavasti. Kuka tilanteesta kärsii? Siihen on helppo vastata: nuori sukupolvi. Kauppasulun ja Naton pommitusten jälkeen – joista molemmista serbit saavat kiittää Miloševićia eikä nykyisin hallituksessa istuvia demokraattisia voimia – nuorta sukupolvea odottaa jälleen uusi vaikea ongelma eli Kosovo. Se haittaa myös tehokasta poliittista työtä, mikä taas pelaa radikaalien ja näiden korkeamman tason liittolaisten pussiin.

Viisumien myöntämisen helpottaminen luo onneksi viimeinkin hieman tilaa hengähtää, ja parlamentti on kauan kampanjoinut sen puolesta. Toivomme nuorten serbialaisten osallistuvan pikaisesti koulutus- ja nuoriso-ohjelmiin, jotka avattiin vuodesta 2007 alkaen. Haluan myös antaa tunnustusta Vojvodinan alueparlamentin erittäin myönteiselle toiminnalle suvaitsevaisuuden ja nuorisoyhteistyön alalla, millä on valtava vaikutus. Hyvin monet Tonavan alueen nuoret ovat kohdanneet toisensa kuluneen vuoden aikana, ja se on upea esimerkki sitoumuksesta suvaitsevaisuuteen ja rauhanomaisiin yhteiskuntasuhteisiin.

Serbia kaipaa kipeästi normalisointia. Poliittisten päättäjien olisi tehtävä enemmän nykyhetken ja tulevaisuuden eteen ja jätettävä taakse menneisyys. Heidän olisi myös tehtävä enemmän tavallisten kansalaisten jokapäiväisen elämän parantamiseksi varmistaakseen kansan jatkuvan tuen.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, arvon kollegamme Jelko Kacinin puheenvuorosta puuttui mielestäni kaksi seikkaa. Hän ei ensinnäkään kiittänyt arvon puhemiestä, ja mikä tärkeämpää, hän ei maininnut mietinnön heijastamaa tasapainoa.

Työskentelimme hyvin yhdessä ja haluaisin kiittää häntä suuresti siitä. Tekstistä on kehittynyt erinomainen mietintöluonnos. Toistan näin sanoessani komission jäsen Olli Rehnin näkemyksen asiasta. Merkittävää edistystä on tapahtunut, mutta maan arvioinnissa olisi otettava huomioon sekä myönteiset että kielteiset seikat. Yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on edistynyt huomattavasti. Olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei edistyminen ole riittävää. Toivon, että Carla del Ponten kanssa päästään sopimukseen tulevien päivien aikana, ja ministeri Ljajićin kanssa keskustellessani tein poliittisen ryhmäni nimissä selväksi, että kaikkiin kysymyksiin on löydettävä ratkaisu. Emme voi pysähtyä puolitiehen, emmekä myöskään kun matkaa on taitettu kolmen neljänneksen verran. Täysi yhteistyö on välttämätöntä. Se on parlamentin ja koko Euroopan unionin yhteinen kanta.

Näkemykseni mukaan keskeinen ongelma maassa on, kuten Doris Pack on sanonut, että kansallismieliset päättävät valitettavan usein asialistasta. Äärioikeistolaisia nationalisteja ei voida ohittaa edes oikealta siiveltä, kuten eräät yrittävät tehdä. Tämä johtaa pelkkään kaaokseen. Se, että Tomislav Nikolić piti parlamentin puhemiehen virkaa hallussaan edes neljäkin päivää, on kuohuttavaa. Tilanteen vaikeuden ja arkaluontoisuuden huomioon ottaen, miten kukaan voi edes kuvitella äärioikeiston johtajan nimeämistä parlamentin puhemieheksi? Se on kuohuttavaa. Tällainen politiikka ei vie Serbiaa eteenpäin. Se vahvistaa vain jälleen Serbian nationalistisen kehityssuunnan. Toivon, että kaikki keskustan voimat miettivät hetken ja ymmärtävät, että kansalliskiihkoilijat on erotettava selvästi muista, olivatpa nämä nykyisin konservatiiveja tai sosialisteja. Keskusta on ainoa voima, joka voi viedä maata eteenpäin, edellyttäen ettei heitä houkutella liittoutumaan nationalistien kanssa.

Kyllä, viisumivapaan matkustamisen suhteen on tehtävä enemmän. Ensimmäinen askel kohti viisumien myöntämismenettelyn helpottamista on otettu, ja nyt olisi pyrittävä viisumivapauteen, jotta nuoret voivat tulla Eurooppaan ja nähdä omin silmin, mitä se tarkoittaa. Sitä tarvitsevat nuoret serbialaiset, ja sitä tarvitsee myös Serbia kokonaisuudessaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Samuli Pohjamo (ALDE).- (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensiksikin haluan kiittää esittelijä Jelko Kacinia perusteellisesta ja hyvästä mietinnöstä. Mietinnössä on tuotu esiin EU:n ja Serbian suhteita piinaavat vaikeat ongelmat, mutta siinä on myös otettu esille monet Serbian kehityksessä ilmenneet myönteiset seikat.

Haluan painottaa luontevan kanssakäymisen merkitystä EU:n ja Serbian välisten suhteiden kehityksessä. On tärkeää, että serbialaisten nuorten mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille parannetaan opiskelijavaihto- ja kulttuuriohjelmilla. Tästä on saatu hyviä kokemuksia monien valtioiden kanssa muun muassa Erasmus Mundus- ja Leonardo-ohjelmien puitteissa.

Luontevaa kanssakäymistä lisää myös Serbian kanssa tehty viisumisopimus. Sopimuksen voimaantulo vuoden loppuun mennessä on varmistettava, samalla kun nopeutetaan viisumien käsittelyä ja kehitetään tukitoimia erityisesti nuorten ja ammattilaisten matkustusmahdollisuuksien lisäämiseksi.

Lopuksi haluan todeta, että Euroopan jälleenrakennusvirasto on täyttänyt tehtävänsä myös Serbiassa. Sen työ on jo loppusuoralla, ja viraston tehtäviä voidaan siirtää komission yksiköille painottaen tukea hallinnon ja oikeuslaitoksen kehittämiseen. Siten voidaan edistää Serbian ja alueen muiden valtioiden lähentymistä Euroopan unioniin.

 
  
MPphoto
 
 

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN).(PL) Mietinnössä viitataan viimeaikaisiin muutoksiin Serbiassa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä etenkin hallituksen ja entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen välisen yhteistyön lisäämiseksi. Annetuista lupauksista huolimatta Radko Mladićia ei ole pidätetty ja luovutettu Haagin tuomioistuimelle. Puutteellinen edistyminen tällä alalla on huolestuttavaa ja se antaa kielteisen kuvan Serbian viranomaisten toiminnasta oikeusvaltioperiaatteen lujittamiseksi.

Uusi perustuslaki samoin kuin ihmisoikeuksien ja kansallisten vähemmistöjen oikeuksien suojelua, turvallisuuspalveluja, oikeuslaitosta ja armeijaa koskevat säännökset sekä ponnistelut korruption vähentämiseksi ovat askeleita oikeaan suuntaan. Uudistuksiin liittyy kuitenkin eräitä puutteita, kuten se, ettei perustuslakituomioistuinta nimetty turvaamaan demokratiaa. On välttämätöntä seurata Serbian hyväksymien toimenpiteiden ja sen antamien sitoumusten kehitystä. Edistymisestä huolimatta Serbialla on vielä paljon tehtävää.

 
  
MPphoto
 
 

  Joost Lagendijk (Verts/ALE).(NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, hyvät naiset ja herrat, pyrimme tänään korostamaan Serbiassa tapahtunutta myönteistä kehitystä, ja haluaisin tehdä täysin selväksi, ettei siinä ole mitään vikaa. Serbian demokraattinen kehitys on Euroopan unionille tärkeää, ja unionin on tunnustettava tämä prosessi ja tuettava sitä mahdollisuuksien mukaan. Samanlaisiin ponnisteluihin on ryhdytty muissa EU:n toimielimissä ja erityisesti neuvostossa.

On kuitenkin vältettävä liioittelua, hyvät parlamentin jäsenet. Vaikka Serbia täyttäisikin kaikki mietinnön vaatimukset, jos se omaksuu samanaikaisesti kielteisen ja tuhoisan asenteen Kosovon tulevaisuudesta käytävissä neuvotteluissa, tämä vaikuttaa tietenkin haitallisesti Serbian Euroopan unioniin lähentymisen etenemiseen. Hyvät parlamentin jäsenet, näin pitääkin olla. En siksi ymmärrä, ja pahoittelen sitä, ettei Serbian asennetta Kosovon neuvotteluissa ole toistaiseksi sidottu millään tavoin Serbian edistymiseen eurooppalaisella tiellä, vaikka uskon niiden välisen yhteyden olevan selvä, kuten kaikki tietävät.

Pyydän siksi parlamentin jäseniä tukemaan tarkistusta, jossa kyseinen yhteys tehdään selväksi. Serbian kanta Kosovon kysymykseen on yhteydessä Serbian ja Euroopan unionin välisten neuvottelujen tahtiin ja sisältöön. Tähänastista kieltäytymistä tämän yhteyden tunnustamisesta perustellaan sillä, että me Euroopan unionissa emme halua vaikeuttaa entisestään Serbian demokraattien ja presidentti Tadićin työtä, josta syystä meidän on vaiettava vaikeista asioista.

Hyvät parlamentin jäsenet, en mitenkään voi yhtyä edelliseen tilannearvioon. Yhdyn asiasta vastaavan komission jäsenen edeltäjän Chris Pattenin hiljattain ilmaisemaan näkemykseen, jonka mukaan on väärin uskoa, että autamme demokraatteja lepsuilulla sen sijaan, että omaksuisimme avoimen ja rehellisen asenteen Serbiaa kohtaan. Avoimuuden ja rehellisyyden puutteemme vahvistaa Vojislav Kostunicaa, joka voi tällöin julistaa Euroopan unionin taipuvan myönnytyksiin kovan linjan edessä. Tämä ei ole oikea tie eteenpäin. Vetoan teihin jälleen kerran: olkaa myönteisiä, mutta myös rehellisiä, ja tehkää asiat selviksi. EU:n ja Serbian kansalaisilla on oikeus siihen.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, EU on osaltaan vastuussa Naton Jugoslaviaa vastaan käymästä epäoikeudenmukaisesta ja likaisesta sodasta. Se on yhteisvastuussa tuhansien jugoslaavien murhasta, infrastruktuurien, tehtaiden ja koko maan laajamittaisesta tuhoamisesta sekä rikastetun uraanin käytöstä. Sotarikoksien johdosta olisi pidätettävä, saatettava oikeuteen ja tuomittava Bill Clinton, Tony Blair, Javier Solana (Naton entinen pääsihteeri) sekä muiden Jugoslaviaan hyökänneiden maiden johtajat. Mitään tämänkaltaista ei valitettavasti ole tapahtunut. Jugoslavia on hajotettu, ja nyt perustatte protektoraatteja ja yritätte liittää Serbian. Vaaditte katumuksen ilmausta kansalta, joka itsestään selvästi puolusti vain maansa itsenäisyyttä. Voitte saada tällaisen julistuksen hallitukselta, mutta nuori sukupolvi ei unohda ja anna anteeksi Naton ja EU:n rikoksia.

Jatkatte nyt samaa politiikkaa Kosovon itsenäisyyden ja uuden protektoraatin perustamisen myötä. Mietinnössä ehdotetut toimenpiteet ovat muiden seikkojen ohella yritys lunastaa joukkomurha ja tuhot Euroopan työntekijöiden varoilla. Jugoslavian kansojen murhaajat yritetään täten esittää pelastajina, ja näin pyritään luomaan suotuisat olosuhteet Serbian kytkemiseksi imperialistisen vaunun perään, jotta eurooppalainen pääoma voisi ottaa maan valtaansa.

Kreikan kommunistinen puolue tuomitsee mietinnön ja uskoo olevan Balkanin kansojen edun mukaista, ettemme unohda, vaan taistelemme EU:ta ja sen ruokkimaa raakuutta vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM). (NL) Arvoisa puhemies, Jelko Kacinin perusteellinen ja kattava mietintö antaa tasapainoisen kuvan Serbian sosioekonomisesta kehityksestä. Mietinnössä käsitellään sekä kielteisiä että myönteisiä puolia, kuten yhtäältä erinomaisia kasvulukuja ja toisaalta korkeaa työttömyysastetta, eli konkreettisesti 7,2 prosentin kasvua ja 20 prosentin työttömyysastetta viimeisten kolmen vuoden aikana.

Suorat ulkomaiset sijoitukset ovat Serbian kehitykselle olennaisia, ja juuri niistä on tällä hetkellä puutetta. Syyt siihen ovat selvät. Pääsyy on Belgradin imago-ongelma. Ulkomaiset sijoittajat karkottaa maasta ennen kaikkea pitkittynyt poliittinen epävarmuus – liikanimeltään Kosovo – ja markkinoiden hyytyminen Belgradin markkinauudistusten tahdissa.

Tämä nostaa esiin tärkeän kysymyksen: onko Serbia itse oman edistymisensä suurin este? Kacinin mietinnön alussa todetaan Serbian tulevaisuuden olevan Euroopan unionissa. Belgrad on täysin tietoinen Euroopan sille asettamista ehdoista samoin kuin Euroopan sitoumuksesta yhteistyöhön tällä tiellä. Viime kädessä Serbian viranomaisten itsensä olisi vastattava pakottavaan kysymykseen: seisooko Serbia oman edistymisensä tiellä?

 
  
MPphoto
 
 

  Zsolt László Becsey (PPE-DE).- (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Jelko Kacinin mietintö on erinomainen ja ammattimainen tuotos. On selvästi havaittavissa, että hän on kotoisin tältä alueelta ja tuntee sen hyvin. Haluaisin esittää seuraavat huomiot:

1. Periaatteelliset arvot. On elintärkeää, ettei yhdenkään maan sallita liittyä Euroopan unioniin kantaen sellaista perintöä, jossa kollektiivisia rikoksia ja joukkomurhia ei ensinnäkään ole tutkittu, jonka lisäksi edes niiden muistaminen, kuolleiden muistaminen ei ole sallittua. Oikeus ihmisarvoon on kuitenkin ollut vähimmäisoikeus sitten Antigonen aikojen. Koska tähän pisteeseen ei ole Serbiassa päästy eikä siihen edes pyritä, ei ole yllättävää, että kaduilla vaanivat radikaaliryhmät voimistuvat jatkuvasti tai että uusfasistit ovat liikekannalla Vojvodinan maakunnassa. Tämä ongelma on ratkaistava, sillä jos emme siihen kykene, huolta on kannettava Serbian lisäksi koko Euroopan kehityksestä.

2. Meidän olisi mielestäni pidettävä kiinni ainakin tälle mietinnölle asettamistamme tavoitteista. Älkäämme siis heikentäkö sitä tarkistuksin, älkäämme sensuroiko laatimiamme päätöslauselmia tai niihin sisältyviä näkemyksiä, vaan viitatkaamme niihin sellaisenaan. Sama koskee myös aluejärjestelyjä, jotka Jelko Kacin on oikeutetusti sisällyttänyt mietintöönsä komission työn pohjalta, sillä kukaan ei ymmärrä, mitä haluamme, jos vesitämme mietinnön tarkoituksettomasti.

3. Meidän on autettava Serbiaa, eikä vain puhuttava siitä. Viisumivaatimusten lieventämisen jälkeen ne on poistettava kokonaan, jotta tavalliset serbialaiset voivat tulla Eurooppaan aina halutessaan. Ennen kuin tämä on toteutettu, ei ole mielekästä jauhaa Serbian Euroopan unioniin liittymisestä, sillä emme voi ottaa kolmatta askelta ennen ensimmäistä. Sama koskee Serbian liittymistä CEFTA-sopimukseen, assosiaatioprosessin toteutusta sekä Serbian tulevaisuutta Maailman kauppajärjestössä.

Huomauttaisin lopuksi, että tarvitsemme ruohonjuuritasolta ylöspäin suuntautuvaa yhteiskuntaa, joka edellyttää suhteellisuutta, jotta voidaan varmistaa välttämätön etnisten vähemmistöjen edustaminen julkishallinnossa sekä tarkoituksenmukaiset itsehallinnon muodot. Suhteellisuuden puute merkitsee luottamuksen puutetta, ja luottamuksen puuttuessa emme voi edetä todella kohti uudenlaista, pitkään kaivattua yhteistyötä Balkanilla. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique De Keyser (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, Jelko Kacinin mietintö käsittelee Serbiaa eikä Kosovoa taikka sitä, mitä joulukuun jälkeen tapahtuu. On myös totta, ettei Serbian asennetta Kosovon suhteen sidota mietinnössä lupaukseen Euroopan unioniin liittymisestä. Joost Lagendijk pahoittelee tätä, kun taas oma ryhmäni iloitsee siitä ja katsoo, että Euroopan parlamentti kieltäytyy näin lehmänkaupoista ja rinnakkaisesta diplomatiasta.

On totta, että kansainvälistä rikostuomioistuinta ja Serbian yhteistyötä sen kanssa koskeva kysymys on jatkuvasti nostettu esiin. Carla Del Ponte onkin juuri niin sanotusti soittanut hälytyskelloja; hän on muistuttanut tinkimättömyydestä sekä Euroopan unionin ja ehdollisuusperiaatteen hyödyntämisestä kaikissa ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä, ja uskon hänen olevan oikeassa.

Toisin kuin Carl Lang, en usko, että kyse on vain plus- ja miinuspisteiden jakamisesta. Mielestäni nationalismia koskeva kysymys, rankaisemattomuuden kulttuuri, se että neljä rikollista – eikä kaikkein vähäisimpiä – kulkee edelleen vapaalla jalalla Serbiassa, kaikki tämä on sietämätöntä. Sanon myös, että tiedämme kokemuksesta, että maille on vain hyödyksi selvittää menneisyytensä ja myöntää rikoksensa. Vaadimme Kroatialta valtavia ponnistuksia, samoin myös Bosnialta, ja juuri nämä samaiset ponnistukset mahdollistivat myös Euroopan rakentamisen toisen maailmansodan jälkeen.

Ne ovat arvojemme ytimessä, kyse ei ole pisteistä, vaan tämä on arvojemme ydin ja sovinnon avain Balkanilla. Lisään vielä, vaikka emme nyt puhukaan Kosovosta, että vieraillessaan joitakin viikkoja sitten Euroopan parlamentissa Serbian varapääministeri Bozidar Djelic vakuutti meille jälleen kerran, että kävipä Kosovon suhteen kuinka tahansa, hänen maansa ei aio turvautua aseisiin. Muistutan tästä ja toivon, liittämättä tätä kysymystä mitenkään Kacinin mietintöön, että myös hänen maanmiehensä kuulivat tämän kehotuksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, olen pannut merkille eräiden Euroopan maiden vuosien mittaan omaksuman kielteisen asenteen Serbiaa kohtaan. Serbia nähdään Venäjän Balkanin-politiikan täytäntöönpanijana. Erästä toista näkökohtaa ei kuitenkaan ole huomioitu riittävästi. Serbia sijaitsee yhdellä tärkeimmistä reiteistä islaminuskon leviämiseksi Eurooppaan. Henkilökohtaisesti kannatan mahdollisimman hyvien suhteiden vaalimista Turkin ja muiden muslimimaiden kanssa, mutta ei ole Euroopan edun mukaista sallia kristityn maan jatkuvaa nöyryyttämistä samalla kun suositaan muslimimaita. Tällä voi olla pitkäkantoisia vaikutuksia mantereemme tulevaisuudelle. Kyseinen alue tarvitsee vakautta, ei rodullisten ja uskonnollisten jännitteiden lietsontaa. Kaikki pitävät toki myönteisenä Serbian poliittisen elämän jatkuvaa demokratisoitumista.

Suhteissamme Serbian meidän olisi kunnioitettava sen kansallista ylpeyttä ja perinteitä. Vain silloin Serbia kääntyy unionin puoleen muiden valtojen sijasta, mikä johtaa myös alueelliseen vakauteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Gahler (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, entisen Jugoslavian tasavallan Serbian tulevaisuus on Euroopassa. Sama koskee myös muita entisen Jugoslavian tasavaltoja. Kuten jokaisen potentiaalisen ehdokkaan osalta, tähän arvoyhteisöön liittymiseen sovelletaan ehtoja, ja haluaisinkin kiittää esittelijää paitsi mietinnöstä, myös näiden ehtojen selventämisestä puheessaan. Täysi yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on todellakin ennakkoehto vakaus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiselle. Minun on vaikea sietää sitä, että sotarikollisilla kuten Mladićilla ja Karadžićilla on edelleen monia kannattajia Serbiassa ei vain suuren yleisön mutta myös poliisin, armeijan ja julkishallinnon keskuudessa. Kyseessä ovat toisin sanoen samat tahot, joiden kanssa neuvottelemme pian Serbian ja EU:n tiiviimmistä suhteista.

Menneisyyden käsittely ei ole muodollinen edellytys tiiviimmille suhteille EU:n kanssa, mutta se olisi hyödyksi serbeille itselleen, heidän lähinaapureilleen sekä EU:lle kokonaisuudessaan.

Virallisesti myös Kosovon kysymystä on tarkasteltava erillään, mutta pidän nationalistien kieltäytymistä keskustelusta lähinnä haitallisena. Mielestäni on myös väärin ostaa Venäjän veto turvallisuusneuvostossa myymällä avokätisesti keskeiset yritykset venäläisille konserneille. Prosessin päätteeksi EU:n on Belgradin laskelmien mukaan määrä antaa vakaus- ja assosiaatiosopimuksen muodossa vastinetta myönnytyksille, joita ei todellisuudessa ole tehty Kosovon kysymyksessä. Tämä käy selväksi 10. joulukuuta jälkeen.

Yhdyn siksi täysin Joost Lagendijkin näkemykseen. Yhteistyö Kosovon kysymyksessä voi edistää tai haitata tiiviimpien suhteiden kehittymistä Serbian ja EU:n välillä, ja Belgradin olisi otettava huomioon tämä tosiseikka.

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, Serbiassa tapahtui viime vuonna eräitä merkittäviä muutoksia, joista neuvoteltiin varmastikin myös menestyksekkäästi.

Serbian ja Montenegron valtioliiton purkaminen oli vaikea ja kivulias prosessi, mutta se vietiin päätökseen onnistuneesti. Rehelliset ja vapaat demokraattiset parlamenttivaalit pidettiin ja uusi Eurooppa-myönteinen hallitus astui valtaan. Sitä seurasi huomattava ja kipeästi kaivattu talouskasvu.

Kolmentoista kuukauden tauon jälkeen Serbian hallituksen ja EU:n väliset neuvottelut vakaus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiseksi aloitettiin uudelleen. Sopimus saatetaan hyvinkin allekirjoittaa jo lähitulevaisuudessa. Se olisi merkittävä askel kohti Serbian liittymistä EU:hun. Kuten tänään on jo mainittu useaan otteeseen, se edellyttää Serbian tekevän yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Luotan siihen, että huomenna ja ylihuomenna Carla del Ponten Belgradin-matkan aikana voitetaan ainakin jotkin esteet, kuten esimerkiksi ministeriöiden arkistojen täyttä saatavuutta koskeva kysymys.

Tämänpäiväisessä lyhyessä puheenvuorossani en kommentoi Kosovon tilannetta, koska keskustelemme Serbiaa käsittelevästä mietinnöstä. Haluaisin kuitenkin antaa tunnustusta Serbian vastuulliselle ja ennakoivalle asenteelle ja yhteistyölle alueellisten aloitteiden kuten vakaussopimuksen ja Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) puitteissa. Yhteistyö osoittaa Serbian olevan selvästi kiinnostunut kehittämään ja ylläpitämään hyviä suhteita alueellisiin naapureihinsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, Serbia on eurooppalainen maa, joka on edistynyt huomattavasti Euroopan unioniin integroitumisessa viime vuosina. Voisimme tietenkin puhua monista ongelmista, jotka eivät välttämättä ole todellisuudessa suurempia Serbiassa kuin Albaniassa tai Bosnia ja Hertsegovinassa, vaikka olemmekin ilmeisesti valmiit sulkemaan silmämme näiden maiden tapauksessa.

Meidän olisi mielestäni luotava kannustinjärjestelmä Serbiaa varten kannustaaksemme sitä ponnistelemaan yhä kovemmin eurooppalaisten normien täyttämiseksi. Tavoitteen, eli Euroopan unionin jäsenyyden, olisi kuitenkin oltava selvä ja näkyvä. Michael Gahler puhui asiaa Venäjän ja Serbian suhteista. Serbialle olisi kuitenkin tehtävä hyvin selväksi, että sen paikka on Euroopan unionissa ja että työskentely Serbian kanssa on helpompaa, jos se on unionin sisällä ennemmin kuin sen ulkopuolella. Ainakin tämä on minusta päivänselvää.

 
  
MPphoto
 
 

  Marcello Vernola (PPE-DE).- (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Serbian viranomaisten on osoitettava suurempaa sitoutuneisuutta yhteistyöhön syyttäjä Carla Del Ponten kanssa sotarikollisten kiinnioton varmistamiseksi. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että se on paitsi ennakkoehto koko Balkanin alueen turvallisuudelle ja Euroopan unionille, myös oikeudellinen ja moraalinen velvollisuus.

Meidän on myös varmistettava, että Serbian hallitus uusii sitoumuksensa kaikkien alueella elävien etnisten ryhmien rauhanomaiseen yhteiseloon. Sisäministeriö on jo ryhtynyt toimiin etnisten ryhmien välisten selkkausten ehkäisemiseksi ja hillitsemiseksi Vojvodinan maakunnassa vuodesta 2004 alkaen, mutta vähemmistöjen osallistumista yhteiskuntaelämään ja näiden asianmukaista edustusta instituutioissa on edistettävä.

Me kaikki kannatamme Kosovon kysymyksen välitöntä ratkaisemista joulukuussa. Monet ongelmat jäävät kuitenkin ratkaisematta, joista ensimmäinen on tarve iskeä albanialaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka horjuttaa koko tämän alueen vakautta Makedonian ja Albanian raja-alueet mukaan lukien, ja joka vaarantaa siten koko Balkanin alueen yleisen turvallisuuden.

Kosovoa ei pidä jättää omilleen. Meidän on vaadittava turvaamaan koko Balkanin alueen turvallisuus Euroopan unionin jatkuvan läsnäolon avulla. Tältä kannalta katsoen Serbian nopeutettu liittyminen EU:hun vakauttaisi koko aluetta eritoten kaikilla kuviteltavissa olevilla aloilla käytävän laittoman kaupan kitkemiseksi. Laiton kauppa kukoistaa kaikkialla Balkanin alueella ympäristöalasta alkaen.

Meidän on kehotettava Serbiaa ottamaan nopeasti käyttöön energian, vedenkäsittelyn ja yhdennetyn jätekierron kattava asianmukainen ympäristöpolitiikka, jotta voitaisiin estää myös tämän alan joutuminen järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE).- (HU) Arvoisa puhemies, Jelko Kacinin mietintö merkitsee käännekohtaa Euroopan parlamentin asenteessa. Pitkän aikaa Euroopan parlamentti on yksipuolisesti palkinnut albaaneja ja rangaissut serbejä kaikissa Kosovoa koskevissa kannanotoissaan. Mietintö antaa viimeinkin uskottavan ja objektiivisen kuvan Serbiasta, mikä on olennaisen tärkeää voidaksemme varmistaa, ettei Serbiaa pidetä enää nyrkkeilysäkkinä tai syntipukkina. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö serbien tarvitsisi jonakin päivänä tunnustaa Miloševićin ajan rikoksia, aivan kuten myös Kosovon albaanien ja kaikkien kansojen on joskus hyväksyttävä oman menneisyytensä rikokset.

On hyvin ja oikein, että tuomme Serbiaa lähemmäs Euroopan unionia, ja olen yhtä mieltä siitä, että viisumien myöntämisen helpottaminen ei ole riittävää vaan meidän olisi perustettava Serbian kansalaisia varten viisumivapaa järjestelmä. Vähintään yhtä tärkeää on nopeuttaa ehdokasmaan aseman myöntämistä Serbialle. Valtavan riskin aiheuttaa Kosovo: Euroopan neuvoston arvioiden mukaan arviolta 100 000 serbipakolaisen odotetaan lähtevän Kosovosta, jolloin suurimman vastuun joutuu kantamaan Vojvodinan maakunta.

Jelko Kacinin ehdottamia tarkistuksia on kiitettävä siitä, että ne antavat puolueettoman kuvan etnisten ryhmien välisestä tilanteesta Vojvodinassa ja edelleen jatkuvista hirmuteoista, samoin kuin tarpeesta säätää kansallisten neuvostojen oikeudellisesta asemasta ja varmistaa vähemmistöjen suhteellinen edustus poliisivoimissa ja oikeusjärjestelmässä sekä ylläpitää vähemmistöryhmien radioasemia ja niiden rahoitusta. Kaiken kaikkiaan haluan onnitella Jelko Kacinia: Serbian tuominen lähemmäs Euroopan unionia on tärkeä askel. Kiitos huomiostanne.

 
  
  

Ρuhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

 
  
MPphoto
 
 

  Kinga Gál (PPE-DE).- (HU) Kiitän teitä tilaisuudesta puhua, arvoisa puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, annan tukeni tälle mietinnölle ja pidän komission hyväksymää versiota erityisen hyvänä ja tasapainoisena. Serbian mahdollinen Euroopan unionin jäsenyys on Unkarin kannalta erityisen tärkeää. On perimmäisen etumme mukaista, että naapurimaamme voi liittyä yhteisöön mahdollisimman pian. Se on ainoa mahdollisuus sovinnontekoon vaihtoehtona etnisten ryhmien välisille konflikteille, sodalle sekä ihmisten syrjinnälle tai nöyryyttämiselle näiden äidinkielen tai erilaisten tapojen johdosta.

Emme luonnollisesti ole välinpitämättömiä Serbian unkarilaisvähemmistön kohtalon suhteen, ja olemme ponnistelleet suuresti pitääksemme Vojvodinan kysymyksen Euroopan asialistalla. Iloitsen siitä, että mietinnössä kiinnitetään huomiota tarpeeseen säilyttää Vojvodinan vuosisatojen kuluessa kehittynyt monietninen luonne, sillä se on hyvin tärkeää. Tällaisen monietnisyyden perustana on eri etnisten ryhmien rinnakkaiselo, joka ei perustu vaikenemiseen ja nöyryytyksiin, vaan todelliseen yhdenvertaisuuteen lain edessä sekä yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Se ei valitettavasti ole nykyisin arkitodellisuutta alueella.

Pidän erityisen tärkeänä alueen etnisen tasapainon ja sen erityisominaisuuksien säilyttämistä, ja serbipakolaisten asuttaminen tälle alueelle vaarantaisi mielestäni mahdollisuudet ylläpitää herkkää tasapainoa ja se voisi kärjistää etnisten ryhmien välistä konfliktia. Olemme nähneet lähimenneisyydessä monia rumia esimerkkejä tällaisista konflikteista. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomionne esimerkiksi edelleen ratkaisemattomaan tapaukseen, eli niiden unkarilaisnuorten kohtaloon, joille langetettiin kohtuuttoman ankara tuomio Temerinissä ilmiselvästi etnisen syrjinnän perusteella. Kaiken kaikkiaan Balkanin alue tarvitsee siis Euroopan unionia, koska vain unionin henki, periaatteet ja institutionaalinen järjestelmä sekä sen yhtenäisyys, jota korostan erityisesti, voivat johtaa elämisen arvoiseen elämään. Kiitos paljon.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen seurannut keskustelua suurella mielenkiinnolla ja olen tietenkin pannut merkille monien jäsenten esittämät ehdotukset ja huolet.

Sattumoisin keskustelun tulos vaikuttaa minusta varsin selvältä: on selvää, että rauha, vakaus ja edistyminen Serbiassa sekä koko Länsi-Balkanin alueen vakaus voidaan varmistaa vain vahvistamalla Serbian todelliset eurooppalaiset näköalat. Olemme hyväksyneet täysin tämän tosiseikan, onhan neuvosto toistuvasti todennut, että Serbian tulevaisuuteen kuuluu luonnollisesti Euroopan unionin jäsenyys.

Me kaikki tiedämme, ettei suunnitelmaa voida toteuttaa ilman ehtoja. On määrättävä ensinnäkin ehtoja, jotka koskevat Serbian omaa sisäistä poliittista prosessia, demokraattisten arvojen sekä oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvien ominaisarvojen kunnioittamista. Ehdot koskevat tietenkin myös Serbian välttämätöntä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Serbia onkin ponnistellut suuresti tehdäkseen yhteistyötä tuomioistuimen kanssa. Me kaikki tiedämme muiden toimien ja edistysaskelten olevan vielä tarpeen. Sallikaa minun kuitenkin ilmaista rohkaiseva luottamukseni siihen, että Serbian viranomaiset kykenevät prosessin päätteeksi toteuttamaan tarvittavat toimet täyden yhteistyön turvaamiseksi.

Meidän Euroopan unionissa on autettava Serbiaa. Uskomme, että olisi strateginen virhe jättää Serbia ja sen kansa epävarmuuteen ilman suuntaa, näköaloja tai suunnitelmaa. Emme saa tehdä tätä strategista virhettä, ja meidän on tehtävä kaikkemme sen estämiseksi.

Haluan myös antaa tunnustusta edistymiselle Serbian kansalaisten mahdollisuuksissa liikkua vapaasti Euroopan alueella. Meidän on jatkettava tällä tiellä. Toimiin on ryhdytty, ja tätä sekä muita aloitteitamme on ylistettävä asianmukaisesti.

Meidän on lisäksi tarjottava uusia mahdollisuuksia Serbian nuorelle sukupolvelle, sillä vain heidän avullaan ja yhdessä heidän kanssaan voidaan rakentaa demokraattinen Serbia, joka jakaa täysin arvomme ja periaatteemme, ja joka haluaa olla erottamaton osa Euroopan unionia.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen.−(FI) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, haluan kiittää asiallisesta ja vastuullisesta keskustelusta sekä esittelijää erittäin asiapitoisesta mietinnöstä. Keskustelusta päätellen parlamentissa ja koko unionissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että Serbian tulevaisuus on Euroopan unionissa, että Euroopan unionin ovi on auki Serbialle, kun maa täyttää ehdot, ja että maan hallituksella on käsissään avaimet, joiden avulla se vie Serbian Eurooppaan. Valtaosa Serbian kansalaisista kannattaa ja tukee tätä kehitystä.

Serbian hallitus on nyt paljon vartijana, sillä on avaimet käsissään. Toivon, että Serbian hallitus käyttää nyt näitä avaimiaan ja toteuttaa Serbian kansan tahdon, serbialaisten tahdon suuntautua kohti Euroopan unionia. Voitte olla varmoja, että otamme huomioon mietinnössä esitetyt näkemykset ja että me otamme ne huomioon myös omassa edistymiskertomuksessamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007.

 

13. EU:n ja Afrikan suhteiden nykytila (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies.(EL) Esityslistalla on seuraavana Maria Martensin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta (2007/2002(ΙΝΙ)) (Α6-0375/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Martens, esittelijä. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelemme nyt EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilaa käsittelevästä mietinnöstä. Mietinnössä selvitetään Afrikan ja Euroopan yhteistä visiota tulevasta yhteistyöstä, jonka tavoitteena on Afrikan kehityksen edistäminen ja köyhyyden torjunta. Strategian on koostuttava muustakin kuin pelkästään nykyisen politiikan puolustamisesta. Kyse on visiosta, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, molemminpuoliseen kunnioitukseen, ja joka tähtää ihmisten hyvinvointiin.

Afrikalla ja Euroopalla on pitkä yhteinen menneisyys, mutta suhteet ovat todellakin muuttuneet, eikä yksisuuntainen vaihto ole enää mahdollista. Nyt tarvitaan tasavertaista kumppanuutta molempia mantereita koettelevien turvallisuuteen, kauppaan, muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi yhdessä.

Euroopan unioni laati vuonna 2005 Euroopan Afrikka-strategian. Toimin myös sitä koskevan mietinnön esittelijänä. Strategiassa oli mielestämme kaksi tärkeää puutetta. Se oli laadittu Afrikkaa varten ulkopuolelta, ilman Afrikan panosta, eivätkä myöskään parlamentti ja kansalaisyhteiskunta osallistuneet riittävästi strategian valmisteluun. Iloitsen siitä, että keskustelemme nyt EU:n ja Afrikan yhteisestä strategiasta, jonka laadintaan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat aiempaa tiiviimmin. Tämä yhteistyö on hyvin lupaavaa tulevaisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies, strategiassa määritetään tulevan yhteisen toiminnan rakenteet ja suunta. Köyhyyden torjunnan ja vuosituhannen kehitystavoitteiden on oltava jatkossakin keskeisessä asemassa. Vaikka viimeisimmät vuosituhattavoitteiden toteutumista koskevat luvut antavat aihetta jonkinasteiseen optimismiin, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 41,1 prosenttia väestöstä elää edelleen dollarilla päivässä. Tilannetta ei voida parantaa pelkän kehitysavun kautta, vaan myös talouskasvua on ruokittava.

Parhaillaan neuvoteltavat talouskumppanuussopimukset voisivat olla hyvä väline siinä, edellyttäen – haluan korostaa tätä – että niiden ytimessä on kestävä kehitys ja ne ovat muutakin kuin pelkkiä eurooppalaisia kauppasopimuksia. Haluaisin kuulla komission jäsenen mielipiteen määräpäivän mahdollisesta lykkäämisestä 1. tammikuuta 2008 jälkeen.

Arvoisa puhemies, Afrikan hallitukset ovat tietenkin ensi kädessä vastuussa omien maidensa kehityksestä. Ne ovat entistä itsenäisempiä sekä poliittisesti että taloudellisesti. Afrikan kehitys on täydessä vauhdissa, eikä vähiten uusien instituutioiden kuten Nepadin (Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi) ja Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmän näyttämölle saapumisen ansiosta. Siitä on kauan, kun Eurooppa oli Afrikan ainoa ja yksinomainen taloudellista ja poliittista tukea tarjoava kumppani. Muut maat alkavat käyttää vaikutusvaltaansa Afrikassa ja Afrikan suhteen hyvin ponnekkaasti – katsokaa esimerkiksi Kiinaa. Emme voi enää pitää suhdettamme Afrikkaan itsestään selvänä.

Arvoisa puhemies, mietinnössä korostetaan kolmea ensisijaista toiminnan alaa, jotka ovat rauha ja turvallisuus, hyvä hallintotapa, sekä talouskasvu ja investoiminen ihmisiin. Euroopan toiminta-alojen osalta mietinnössä kiinnitetään huomio siihen, kuinka tärkeää on varmistaa kehitysyhteistyön ja muiden politiikanalojen kuten kaupan, maatalouden ja maahanmuuttopolitiikan suurempi keskinäinen johdonmukaisuus. Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa voidaan tehostaa vain, jos Eurooppa kykenee kohdistamaan tuen johdonmukaisesti ja koordinoidusti ja parantamaan kirjanpitoa siitä.

Rauha ja turvallisuus ovat vakava ongelma Afrikassa. Mietinnössä korostetaan yhdennetyn lähestymistavan merkitystä konfliktitilanteiden käsittelyssä. Tällä alalla ensisijaisena painopisteenä olisi oltava velvollisuutemme suojella ihmisiä ja antaa panoksemme konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun sekä jälleenrakentamiseen. Hyvä hallintotapa, toimiva oikeusvaltio ja vakaa demokratia ovat tietenkin vakauden ja kehityksen ennakkoedellytyksiä. Näiden alojen kapasiteetin rakentaminen on elintärkeää. Tuemme komission pyrkimyksiä tällä alalla.

Arvoisa puhemies, toinen EU:n ja Afrikan välinen huippukokous järjestetään joulukuussa Lissabonissa seitsemän vuoden tauon jälkeen. Kokouksessa päätetään EU:n ja Afrikan yhteisestä strategiasta ja toimintasuunnitelmasta. Pelissä on paljon ja kokouksen onnistuminen on meidän kaikkien edun mukaista. Lisäksi vaikka Zimbabwen tilanne on hyvin huolestuttava, on muistettava, että kyse on EU:n ja Afrikan eikä EU:n ja Zimbabwen välisestä huippukokouksesta, ja ihmiskeskeisestä lähestymistavasta valtionpäämiehiin keskittyvän kumppanuuden sijasta.

On hyvä asia, että Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti saavat kokouksessa tilaisuuden ilmaista parlamentaarisen kantansa yhteiseen strategiaan. Yleisafrikkalaisen parlamentin ja oman parlamenttimme valtuuskunnat tapasivat viime viikolla valmistellakseen yhteistä julistusta. Toivon, että puhemiehemme voivat esittää sen hallitusten päämiehille huippukokouksessa.

Arvoisa puhemies, asiasta olisi tietenkin vielä paljon sanottavaa, mutta näen puheaikani olevan ohi joten päätän puheeni kiitoksiin kollegoilleni ja komissiolle hedelmällisestä yhteistyöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa esittelijä, niin Eurooppa, Afrikka kuin maailmakin ovat muuttuneet suuresti viimeisen vuosikymmenen aikana. Eurooppa on nykyisin 27 jäsenvaltion lohko, jonka sisällä yhdistyvät ajoittain valtavan erilaiset ulkopoliittiset tavoitteet ja toimintamallit. Vaikka Euroopan Afrikkaan antaman julkisen kehitysavun määrän huomioon ottaen ei voida sanoa Afrikan mannerta laiminlyödyn, voidaan kuitenkin puhua strategisesta tyhjiöstä Euroopan ja Afrikan välisessä suhteessa. Viime vuosina tämän tyhjiön kielteiset seuraukset ovat tulleet yhä selvemmiksi. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot tunnustavat nyt tarpeen nostaa Afrikan-suhteet uudelle tasolle, ja toinen EU:n ja Afrikan välinen huippukokous on oikea hetki tämän toiveen esittämiseksi selvästi.

Euroopan unionin ja Afrikan välisten suhteiden tunnustamiselle uudella tasolla on monia perusteita. Ensinnäkin laajalti on ymmärretty, että kaikki globaalit haasteet kuten rauha ja turvallisuus tai kansainvälinen kauppa edellyttävät kansainvälisen yhteisön yhteistä toimintaa, mikä on perusteena uusien yhteistyömuotojen kehittämiselle. Sekä Eurooppaa että Afrikkaa koetteleviin ongelmiin ja etenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on etsittävä vastauksia, ja energiavaroja samoin kuin muuttoliikkeitä on voitava hallinnoida. Afrikalla on myös tahtoa käsitellä yhteisesti yhteisiä ongelmia, jonka lisäksi on tarpeen sopeutua erityisiin geopoliittisiin muutoksiin kansainvälisellä kentällä.

EU:n ja Afrikan uudet suhteet määritellään teksteissä, jotka hyväksytään toivoaksemme joulukuun huippukokouksessa, ja joita ovat EU:n ja Afrikan yhteinen strategia, ensimmäinen toimintasuunnitelma ja toivottavasti myös Lissabonin julistus. Nämä tekstit ilmentävät Euroopan ja Afrikan välisen suhteen erityisluonnetta. Niissä määritellään lähestymistapa, joka suosii yhtäältä monenvälisiä kanavia ja pyrkii toisaalta käsittelemään suhteemme monia osa-alueita entistä yhtenäisemmin. Tämän lähestymistavan ansiosta EU eroaa erityisesti muista kansainvälisistä toimijoista. Afrikan tunnustaminen strategiseksi maailmantason kumppaniksi ilmenee myös huippukokouksen ja hyväksyttävien asiakirjojen valmistelussa käytetyssä menettelyssä. Vuonna 2005 hyväksytty EU:n Afrikka-strategia oli vain unionia sitova EU:n teksti, kun taas uusi, ensimmäistä kertaa todella yhteinen strategia ja toimintasuunnitelma ovat afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa tekemämme työn tulos.

Huippukokouksen asiakirjat on valmisteltu alusta alkaen yhteisessä asiantuntijaryhmässä ja toivomme, että ne hyväksytään EU:n ja Afrikan ministeritroikan kokouksessa 31. lokakuuta. Prosessiin on osallistunut myös hallituksesta riippumattomia toimijoita ja kansalaisyhteiskunnan edustajia niin Afrikasta kuin Euroopastakin. Yhteinen strategia ja ensimmäinen toimintasuunnitelma ovat siis yhteisen työn tulos. Näin ollen niiden nykyinen sanamuoto heijastaa monia Maria Martensin selvästikin hyvin perinpohjaiseen ja kattavaan mietintöön sisältyviä ehdotuksia ja vastaa moniin sen huoliin.

Sekä yhteisessä strategiassa että toimintasuunnitelmaehdotuksessa määritettyjen Euroopan unionin ja Afrikan välisten kumppanuushankkeiden on katettava molempia osapuolia kiinnostavat kysymykset. Keskeisenä kriteerinä on oltava, että ne tuovat lisäarvoa nykyiseen yhteistyöhön ja poliittiseen vuoropuheluun, jonka lisäksi niillä on mielestämme oltava myös myönteinen vaikutus Euroopan ja Afrikan kansalaisten arkielämään. Näillä kumppanuuksilla, jotka haluamme rakentaa, pyritään myös varmistamaan molempien osapuolten antamien sitoumusten saattaminen tasapainoon, mikä muuttaa EU:n ja AKT-maiden (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat) välisen suhteen yksipuolista ja avustamiseen perustuvaa logiikkaa.

Kokemus on myös osoittanut, että poliittiset sitoumukset edellyttävät toimeenpano- ja seurantamekanismeja, jotta ne ovat muutakin kuin pelkkiä hyviä aikeita. Huippukokouksien välillä komissioiden ja ministeritroikan säännöllisten tapaamisten rinnalla voidaan nykyisin järjestää tarpeen mukaan täydentäviä alakohtaisia ministerikokouksia. Todellinen muutos EU:n ja Afrikan suhteissa saadaan kuitenkin aikaan vain, jos myös monet muut toimijat osallistuvat todella prosessiin.

Tätä varten haluamme perustaa epävirallisia yhteisiä asiantuntijaryhmiä kunkin kumppanuushankkeen täytäntöönpanoa varten. Niihin voivat osallistua monet sidosryhmät eli Euroopan ja Afrikan parlamentit, paikallisviranomaiset, Euroopan ja Afrikan kansalaisyhteiskunta, Afrikan alueorganisaatiot, tutkimuslaitokset, kansainväliset erityisjärjestöt ja -laitokset sekä yksityinen sektori. Samanaikaisesti laajennetaan yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua, ja ne toimivat kanavina yhteisen strategian ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa.

Vaikka tällaiset syvälliset muutokset eivät voi tapahtua välittömästi, mantereidemme väliset suhteet ovat muutoksen tienhaarassa. Meitä odottava haaste koskee tämän tilaisuuden hyödyntämistä täysin, mikä tapahtuu aloittamalla uuden strategisen vision täytäntöönpano EU:n ja Afrikan vuoropuhelussa. Aiomme pitää tämän tavoitteen mielessä järjestäessämme seuraavan EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen joulukuussa Lissabonissa luottavaisin mielin ja tietäen tekevämme tarvittavan.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi onnitella ja kiittää Maria Martensia erinomaisesta mietinnöstä, jossa määritellään monet ongelmat ja hahmotellaan myös useita ratkaisumalleja. Parlamentin panos voi joka tapauksessa olla meille inspiraationlähteenä tämän pohjimmiltaan hyvin tärkeän kysymyksen käsittelyssä, jossa tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa, eli Euroopan ja Afrikan välisissä suhteissa.

Kuten tiedätte, vuosi 2007 on erityisen merkittävä Euroopan ja Afrikan suhteiden tulevaisuudelle. Viisi vuotta sitten lykättiin huippukokousta, joka oli määrä järjestää Lissabonissa vuonna 2003, ja Kairossa vuonna 2000 järjestetystä ensimmäisestä Euroopan ja Afrikan välisestä huippukokouksesta on kulunut jo seitsemän vuotta. Niinpä nyt on mielestäni korkea aika määritellä uudelleen suhteet uudelta pohjalta. Afrikka on muuttunut suuresti viime vuosien aikana, sillä Afrikka on luonut oman mantereen laajuisen toimielinrakenteensa, joka muistuttaa monilta osin omia rakenteitamme. Uutta instituutiota eli Afrikan unionia on tarpeen vahvistaa ja lujittaa. Se on laatinut kunnianhimoisia koko mantereen kattavia ohjelmia olennaisilla alueilla kuten yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tai rauhan ja turvallisuuden sekä hyvän hallintotavan alalla, ja nämä tekijät ansaitsevat tietenkin sekä tukemme että huomiomme.

Afrikalla on tänä päivänä kiistämätön kansainvälinen ulottuvuus. Viittaan tässä yhteydessä Afrikan kansainvälisten suhteiden monipuolistamiseen, josta Maria Martens puhui; ajattelen esimerkiksi Kiinan uutta roolia ja sen vaikutusta investoinneille Afrikan mantereella. Tarkoitan tietenkin myös globaaleja haasteita, joihin Afrikan samoin kuin maailman muidenkin toimijoiden on vastattava, ja joita ovat ilmastonmuutos, energia, monenvälisten instituutioiden uudistaminen, pandemiavaara ja muuttoliikkeet. On selvää, että Afrikan on saatava äänensä kuuluviin, käytettävä vaikutusvaltaansa ja ennen kaikkea pidettävä kiinni oikeuksistaan. Kaikki juuri luettelemani globaalit haasteet ovat loppujen lopuksi myös meidän haasteitamme. Nämä haasteet ja kysymykset ovat meille yhteisiä, ja ne tuovat lisäksi hyvin ilmi Euroopan ja Afrikan välisen keskinäisen riippuvuussuhteen. Kohtalomme ovat toisiinsa sidotut.

Entistä poliittisempi yhteinen strategia voi tehdä suuren eron Afrikalle mutta myös Euroopalle, enkä epäröi sanoa, koko maailmalle. Molempien mantereiden kannalta on siis pakottavan tärkeää luoda uudet puitteet ja välineet Euroopan ja Afrikan välisen vuoropuhelun nostamiseksi korkeammalle tasolle. Euroopan ja Afrikan yhteisen strategian, jonka olemme laatineet näiden viime kuukausien aikana yhteistyössä afrikkalaisten kumppaniemme kanssa, on luotava tarvittavat puitteet, mutta tarkoituksena ei ole kääntää selkäämme perinteiselle solidaarisuussuhteelle. Kyse on ennen kaikkea laadullisesta edistysaskeleesta, joka vie Euroopan ja Afrikan välisen suhteen uudelle aikakaudelle, jolla tasavertaisilla kumppaneilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.

Nämä tavoitteet ilmenevät hyvin käsillä olevasta mietinnöstä, ja kannatan luonnollisesti Euroopan parlamentin ehdottamia merkittäviä uudistuksia strategian ja sitä seuraavien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon seurantaa varten. Tältä osin katson Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin yhteisen valtuuskunnan perustamisen olevan olennaisen tärkeää tulevien institutionaalisten rakenteiden viimeistelemiseksi. Lisäisin myös, että molempien instituutioiden puhemiesten välisiä tapaamisia olisi järjestettävä säännöllisesti, samoin kuin yhteisiä kuulemistilaisuuksia, jonka lisäksi tapahtunutta edistymistä olisi käsiteltävä myöskin yhteistyössä laadituissa poliittisissa raporteissa. Kaikki tämä on tarpeen, jotta prosessin alkusysäys voitaisiin muuntaa kestäväksi liikevoimaksi ja jotta se saisi tarvitsemaansa poliittista elinvoimaa.

Olemme tietoisia siitä, että lähestymistapa edellyttää myös Afrikan unionilla olevan vahvoja ja toimivia instituutioita, joilla on valmiuksia vuorovaikutukseen omien toimielintemme kanssa. Tästä syystä aiomme tietenkin tukea jatkossakin Afrikan unionia muutoksessa ja instituutioidensa lujittamisessa. Tämä sitoumus on jo vahvistettu käytännössä: minulla on ilo ilmoittaa, että ensimmäiselle yleisafrikkalaisen parlamentin esittämälle työohjelmalle annetaan 275 000 euroa rahoitusta parhaillaan käynnissä olevan toimielinten vahvistamiseen tähtäävän ohjelman puitteissa, jota rahoitetaan yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta. Etenkin puhemies Borrell on puhunut tästä kysymyksestä.

Toivon, että tämä ensimmäinen rahoituserä sallii yleisafrikkalaisen parlamentin osallistua täysimääräisesti Euroopan parlamentin aloitteeseen yhteisen parlamentaarisen tapaamisen järjestämiseksi ennen joulukuista Lissabonin huippukokousta, jotta parlamenttien työtulokset voitaisiin esitellä huippukokouksessa valtionpäämiehille.

Lopuksi, kuten olen usein sanonut, mantereidemme kansalaisyhteiskuntien ja edustajakokoustemme osallistuminen prosessiin ja sen kokeminen omakseen on myös välttämätöntä Euroopan ja Afrikan välisen vuoropuhelun onnistumiselle ja toimivalle yhteistyölle. Meillä on toisinaan taipumusta unohtaa, että puhumme nyt 1,5 miljardin ihmisen yhteisestä kohtalosta, ja he tulevat toteuttamaan ensimmäisinä ja etupäässä tämän kumppanuuden käytännössä.

Hyvä Maria Martens, olen luonnollisesti täysin yhtä mieltä kanssanne tarpeesta koordinoida toimintaa; juuri tämän vuoksi esitimme käytännesääntöjä, joiden on määrä johtaa eri avunantajien väliseen parempaan työnjakoon, suurempaan yhdenmukaistamiseen. Uskon asenteemme olevan johdonmukainen, sillä kuten tiedätte, olemme varanneet kymmenennen Euroopan kehitysrahaston puitteissa erityisiä määrärahoja hyvän hallintotavan edistämiseen, ja se on yksi afrikkalaisten ystäviemme kanssa käymämme poliittisen vuoropuhelun luonnollisesti tärkeistä osa-alueista. Talouskumppanuussopimusten osalta saan epäilemättä tilaisuuden vastata kysymyksiin puheenvuorojenne jälkeen. Jätän siis vastaamisen kannanottojenne jälkeen rajoittaakseni omaa puheenvuoroani ja sen kestoa.

Viimeinen seikka, jonka neuvoston puheenjohtaja toikin jo hyvin esille: Euroopan ja Afrikan välisen huippukokouksen merkityksestä ei ole epäilystäkään. Nyt on korkea aika järjestää tämä kokous, jonka liikkeellepanevana voimana on päämäärän muuttaminen. Tavoitteena on oikeastaan mantereidemme välisen suhteen luonteen muuttaminen. Suhteemme on perinteisesti ollut tavanomainen ja – myönnettäköön se – jossain määrin vanhanaikainen avunsaajan ja avunantajan välinen suhde. Nyt on siis luotava aiempaa huomattavasti poliittisempi suhde, jonka osapuolet ovat tasavertaisia kumppaneita, joilla on yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet. Uskon tämän olevan luonnollisesti paljon tärkeämpää. Kerron enemmän monista näistä aiheista myöhemmin, kun esitätte minulle tarkempia kysymyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Michel Rocard, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelijan roolissani haluan sanoa, että valiokunta tukee näitä pyrkimyksiä. Ulkoasiainvaliokunta on huolissaan Afrikan tilanteesta ja se kannattaa toimiamme. Epäilyksiä sillä on vain sen suhteen, olemmeko riittävän rohkeita.

Mietintömme antaa ymmärtää sellaisen asian, mitä ei ole soveliasta panna paperille mutta minkä voin kuitenkin sanoa, eli että Afrikan suhteen vallitsee tekopyhä ja tukahduttava poliittinen korrektius, josta olisi päästävä eroon suunnitelmien viemiseksi päätökseen. Puhuttaessa Afrikan kehittämisestä lisäämällä sen tuotteiden pääsyä markkinoillemme on muistettava, ettei näistä maista noin neljälläkymmenellä ole minkäänlaisia vientituotteita. Iskulause on siis valheellinen. Yksikään Afrikan maa ei ole ravinnon suhteen omavarainen, vaan niihin tuodaan ruokaa, ja vienti Euroopasta sekä Brasiliasta tukahduttaa paikallisen elintarviketuotannon. Afrikkaa on siis autettava suojautumaan – tämä todetaan myös mietinnössä.

Korruptio on tietenkin tuhoisa vitsaus. Hyvin köyhissä maissa sitä esiintyy kuitenkin jatkuvasti. On siis aloitettava suurista kaloista ja keskityttävä niihin. Tavanomaisiin keskustelukumppaneihimme, olivatpa nämä vaikka ministereitä, sekä omiin korruption lähteisiimme. Pienimuotoinen korruptio häviää ainoastaan kehityksen myötä. Älkäämme moittiko heitä sellaisesta, mihin syyllistyimme itsekin vain joitakin vuosisatoja sitten. Korruptio vaivasi myös meidän laajentumisemme alkuvaiheita.

Lopuksi sanoisin, että edes kaupankäynti ja tuet eivät tee diktatuurista demokratiaa. Se voi kuitenkin muuttua valistuneeksi itsevaltiudeksi. Kidutuksen ja sieppausten lopettaminen, ilmaisunvapaus, oikeusjärjestelmän riippumattomuus ja sen harjoittama poliisin valvonta ovat tärkeämpiä kuin länsimaiden miellyttämiseksi järjestetyt monipuoluevaalit, joiden aikana toimittajia ja ehdokkaita siepataan ja surmataan. Tämä olisi otettava huomioon ehdoissamme. Sanottavaa olisi paljon.

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Maria Martens on laatinut erinomaisen mietinnön, jonka kehitysyhteistyövaliokunta hyväksyi yksimielisesti. Ensimmäistä kertaa koskaan Afrikka ja Eurooppa ovat alkaneet tehdä todellista yhteistyötä laatiakseen yhteisen lähestymistavan demokratian kehitykseen, kehityksen tukemiseen sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseen koko Afrikan mantereella. Jaan neuvoston ja komission edustajien ilmaiseman toiveen siitä, että mietintö osoittautuu inspiraation lähteeksi EU:n ja Afrikan välisen Lissabonin huippukokouksen valmistelussa. Monien mietinnön ehdotusten toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää Euroopan ja Afrikan suhteiden kehitykselle. Keskinäisissä suhteissa edistyminen on vaikeaa, mikäli emme paranna unionin politiikan johdonmukaisuutta monilla aloilla, kuten kaupan, kehitysyhteistyön, ympäristönsuojelun, maatalouden ja maahanmuuton alalla.

On lisäksi tärkeää noudattaa aikaisempia päätöksiä ja täyttää annetut sitoumukset. Vuonna 2005 Euroopan unionin neuvosto päätti, että Afrikan maille annettavaa kehitysapua nostettaisiin vähintään puolella. Kotimaani Puolan kehitysapu on noussut merkittävästi viime vuosina. Ongelmana on, että Puolan antamasta kahdenvälisestä avusta tuskin 1,4 prosenttia suunnattiin viime vuonna Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Huolta aiheuttaa myös eräiden jäsenvaltioiden hidastelu tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja 10. Euroopan kehitysrahastoa koskevan sisäisen sopimuksen ratifioinnissa. Nykyisellään unionin jäsenvaltioista vain puolet on ratifioinut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) kanssa tehdyn kumppanuussopimuksen, jonka on määrä astua voimaan 1. tammikuuta 2008.

Mikäli ratifiointia ei saateta päätökseen, Afrikan-ohjelmien jatkaminen on hyvin vaikeaa ja Afrikkaa koskevat tukihankkeet jäävät suunnitteluasteelle. Kehotan siksi painokkaasti parlamentin jäseniä painostamaan kansallisia parlamentteja ja hallituksia varmistaakseen tarkistetun Cotonoun sopimuksen ratifioinnin.

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentin sosialistiryhmä on aina tukenut vankkumatta periaatetta, jonka mukaan asianomaisten väestöjen on koettava kehitysstrategiat omikseen, jotta näiden ensisijaiset tarpeet voitaisiin todellakin ottaa huomioon.

Käsillä olevassa mietinnössä painotamme siis luonnollisesti kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista uuteen Euroopan ja Afrikan yhteiseen strategiaan. Näiden toimijoiden osallistuminen on kuitenkin ollut hyvin puutteellista parhaillaan käynnissä olevassa valmisteluvaiheessa, vaikka uusi strategia pyrkii luomaan uuden kumppanuuden kentän. On pakottavan tärkeää korjata pikaisesti suuntaa. Tässä suhteessa voimmekin iloita puheenjohtajavaltio Portugalin myönteisestä aloitteesta kutsua joulukuiseen Lissabonin huippukokoukseen Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin valtuuskunnat. Toivokaamme, ettei kyseinen ele ole pelkästään symbolinen.

Olemme myös painottaneet – ja Maria Martens mainitsi asiasta hetki sitten – että unionin eri politiikanalojen välillä on oltava todella johdonmukainen yhteys. Tämä edellyttää, että varsinkin kauppa-, maatalous-, kalastus- ja maahanmuuttopolitiikan puitteissa kiinnitetään erityistä huomiota seurauksiin, joita niillä on eteläisten maiden ja etenkin Afrikan kehitykselle.

Olemme myös muistuttaneet, että Euroopan unioni on luvannut tehdä parhaansa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi. Tämän vuoksi vaadimme, että Euroopan ja Afrikan uudessa strategiassa muistutetaan selväsanaisesti näistä sitoumuksista ja eritellään konkreettiset toimenpiteet, joilla varmistetaan sitoumusten täyttäminen Afrikan suhteen.

Talouskumppanussopimusten osalta kantamme on selvä: emme vastusta missään muodoin, sen paremmin ideologisista kuin muistakaan syistä, sellaisten sopimusten allekirjoittamista, joilla vakiinnutettaisiin sekä Euroopan että AKT-maiden kansalaisia hyödyttävän kumppanuussuhteen ehdot. Vastustamme sen sijaan määrätietoisesti sellaisia sopimuksia, joiden allekirjoittaminen heikentäisi etenkin näiden Afrikan maiden väestön nykyistä asemaa. Tähän pyrkii ehdottamamme tarkistus.

Haluaisin lopuksi korostaa, ettemme ole vielä voineet tutustua seuraavassa Lissabonin huippukokouksessa esiteltävään tekstiin. Olette kertoneet sitä valmisteltavan parhaillaan. Seuraamme siis tarkkaavaisesti sitä, kuinka mietintöömme sisältyvät suositukset huomioidaan tekstin laadinnassa, ja varaamme luonnollisesti oikeuden reagoida tekstiin kunhan olemme tutustuneet siihen.

 
  
MPphoto
 
 

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Maria Martensin mietintö sisältää monia kiinnostavia suosituksia, vaikka minun onkin myönnettävä, että poliittinen ryhmäni suhtautuu varauksella mietinnön varsin kielteiseen yleissävyyn sekä selkeän ja johdonmukaisen tulevaisuudenvision puuttumiseen.

Seitsemän vuotta Kairossa järjestetyn ensimmäisen huippukokouksen jälkeen puheenjohtajavaltio Portugali ja komissio yrittävät laatia uuden EU:n ja Afrikan strategian ja irrottautua uskoakseni aidosti vanhasta mallista, joka perustuu avunantajiin ja avunsaajiin. Huippukokouksen toteutuminen on erittäin tärkeää, eikä vain kielteisistä syistä eli johtuen pelokkaasta reaktiostamme Kiinan kasvavaan vaikutusvaltaan.

Päinvastoin, molempien osapuolten kasvava tietoisuus siitä, että Eurooppa ja Afrikka eivät ole enää toistensa yksinoikeutettuja ja etuoikeutettuja kumppaneita, antaa ainutlaatuisen tilaisuuden täysin uudenlaisen ja entistä tasapainoisemman kumppanuuden kehittämiseen. Ensi näkemältä Euroopan ja Afrikan väliset vedet eivät vaikuta kovin syviltä. Afrikan kannalta olennaista on, että uudet kumppanuushankkeet irrottautuvat perinteisestä kuviosta, jonka muodostavat riippuvaisuus avusta sekä hyväntekeväisyyden ja tuen ehdollisuuden kulttuuri. Teollistumisen lisäämistä, yksityissektorin kehittämistä sekä tietotalouteen investoimista vaaditaan yhä äänekkäämmin.

Onneksi myös Afrikassa kasvaa tietoisuus siitä, että jokainen on ensi kädessä itse vastuussa omien ongelmiensa ratkaisusta. Euroopan on nyt tehtävä selväksi, kuinka se aikoo tukea lupaavaa kehitystä putoamatta holhouksen ja väliintulon muodostamaan ansaan. EU:n ja Afrikan tulevan kumppanuuden on väistämättä perustuttava vastavuoroisen vastuuvelvollisuuden periaatteeseen. Maataloustukien tinkimätön poistaminen voisi tässä suhteessa vahvistaa EU:n uskottavuutta sen afrikkalaisten ystävien keskuudessa enemmän kuin mikään toinen ele.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta.– (EN)Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä heidän puheenvuoroistaan, sekä etenkin esittelijäämme Maria Martensia hänen tämän kysymyksen parissa tekemästä työstään, sillä kyseessä on todellakin uudenlainen kumppanuus, uusi Euroopan unionin ja Afrikan välinen sopimus. Onnittelen neuvostoa sen antamasta panoksesta EU:n ja Afrikan joulukuisen huippukokouksen järjestämiseksi, ja toivoisin, ettei kokouksen onnistuminen riipu siitä, osallistuuko tietty yksittäinen henkilö siihen.

Liian paljon on pelissä Euroopan ja Afrikan suhteen kannalta, eivätkä tulokset voi määräytyä ainoastaan siltä pohjalta, osallistuuko Robert Mugabe kokoukseen vaiko ei. Me kaikki tiedämme Robert Mugaben toimista Zimbabwessa ja suhtaudumme niihin kriittisesti. Me kaikki puollamme Zimbabwen demokraattisten instituutioiden ja kansanliikkeiden oikeuksia ja vaadimme suojaamaan näitä demokraattisia oikeuksia, mutta tämä ei saisi estää sitä kehitystä ja työtä, jota on tehtävä Euroopan ja unionin ja koko Afrikan välillä.

Hallintotapaa, kehitysapua ja etenkin vapaakauppaa koskevat kysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä Afrikan tulevalle kehitykselle. Kehitysyhteistyöstä puheen ollen, Euroopan unioni on maailman suurin avunantaja. Kotimaani Irlanti on asukasmääräänsä suhteutettuna maailman kuudenneksi suurin avunantaja. Avun antamisen tarkoituksena ei kuitenkaan tulisi olla vastineen saaminen. Sen sijaan olisi pyrittävä antamaan ihmisille mahdollisuus vapauttaa itsensä, selviytyä vaikeuksista kaupankäynnin avulla sekä luoda koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmät ja infrastruktuurit sen varmistamiseksi, etteivät he ole tulevaisuudessa enää riippuvaisia avusta.

Kiinan osallistuminen kehitykseen herättää kysymyksiä, sillä se ei kiinnitä Euroopan lailla huomiota hyvään hallintotapaan, korruption poistamiseen ja avoimuuteen. Meidän on tarpeen tiedostaa Kiinan vaikutusvalta kehittyvässä maailmassa. Arvoisa puhemies, kiitän teitä kärsivällisyydestänne.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ilmoitetuista pyrkimyksistä huolimatta ei voida sanoa, että olisimme tuoneet mitään uutta keskusteluihin, joita on käyty kuukausien ajan Euroopan unionin ja Afrikan välisestä kumppanuudesta. Rauhan ja oikeusvaltion on tietenkin oltava ehdottoman tärkeitä ensisijaisia tavoitteita, joiden edistämisessä Euroopan unionilla on kasvava rooli, ja tästä on luonnollisesti iloittava. Sitä varten on kuitenkin tarpeen seurata tiiviisti muun muassa vaalien järjestämistä varten annettua tukea, jotta asianosaiset kansalaiset voisivat todeta demokratian tuomat konkreettiset hyödyt jokapäiväisessä elämässään.

Muilta osin sanoisin, että Euroopan unionin ehdotukset ovat loppujen lopuksi varsin tavanomaisia, ne keskittyvät hyvän hallintotavan ja vapaakaupan edistämiseen ja niissä korostetaan talouskehitystä ja huomioidaan terveyspolitiikka. Päivänpolttavien tapahtumien valossa uskomme kuitenkin, että Euroopan ja Afrikan strategiassa sivuutetaan kaksi olennaista kysymystä. Ensinnäkin elintarviketurva tilanteessa, jota leimaavat raaka-aineiden ja etenkin viljan hinnan nousu, biopolttoaineiden ripeä kehitys sekä tarve säilyttää ja kehittää maanviljelyä, johon seuraava Euroopan kehitysrahasto varaa vain pienen osan talousarviostaan, samoin kuin tekee valitettavasti myös valtaosa Afrikan valtioiden hallituksista. Jopa Maailmanpankki on hiljattain korostanut pakottavaa tarvetta tarkistaa näkemyksiä tällä alalla, mikä on osoitus sen merkityksestä. Elintarvikkeita koskeva kysymys on tänä päivänä olennaisen tärkeä, samoin myös pienviljelijöiden tulevaisuus, joka unohdetaan liian usein kehitysapupolitiikassa.

Toinen tärkeä tekijä on, että Afrikalla on kuten tiedätte valtavia luonnonvaroja, joista sen väestö ei valitettavasti hyödy, vaikka myös luonnontuotteiden hinnat ovat nousseet huomattavasti. Kaikki suuret talousvallat, samoin kuin nousevan talouden maat kuten Kiina ryntäävät näille apajille, jotka ovat yhä harvemmassa. Tällä kultakuumeella ja ahneudella on rajuja seurauksia yhteiskunnalle ja ympäristölle, ja se ylläpitää sotia ja korruptiota.

Euroopan unioni on tässä suhteessa puheissaan teorian tasolla, jopa sinisilmäinen, samalla kun se osallistuu kuitenkin itse Afrikan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kuinka luonnonvarojen käyttöä voitaisiin järkeistää, hallita ja jakaa siten, että asianomainen väestö hyötyy niistä todella ilman ympäristön tuhoamista? Tätä tärkeää kysymystä ei ole huomioitu riittävästi Euroopan unionin ja Afrikan yhteisessä strategiassa, mutta sitä joudutaan pakostakin käsittelemään, ottaen huomioon alan nopean kehityksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen Maria Martensille kiitollinen etenkin valiokunnassa tekemästämme yhteistyöstä sekä hänen asialle antamastaan huomiosta, mutta myös välillämme ilmenneistä näkemyseroista. Muutamaa seikkaa lukuun ottamatta pidän lopputulosta huomionarvoisena.

EU:n ja Afrikan suhteet ovat kehittyneet huomattavasti sitten Kairon julistuksen vuonna 2000. Afrikassa, tällä monimuotoisella ja sodan runtelemalla mantereella, on tapahtunut paljon kehitystä. Edistys on johtanut Afrikan unionin luomiseen, yhtenäisyyden etsimiseen moninaisuudessa.

Yleisafrikkalainen parlamentti on ottanut tunnuslauseekseen ”yksi Afrikka, yksi ääni”. Yhteiskunnalliset liikkeet ovat Afrikassa voimakkaita, ja ne edellyttävät Vural Ögerin äsken mainitsemia asioita. Yhteiskunnalliset liikkeet voimistuvat ja muodostavat verkostoja, ja ne olivat hyvin esillä Nairobin sosiaalifoorumissa. Edistystä on tapahtunut myös sen suhteen, että pyrimme nyt Afrikan ja Euroopan kumppanuuteen ja yhteiseen politiikkaan Euroopan Afrikka-politiikan sijasta.

Yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin väliset tapaamiset ja niiden osallistuminen Lissabonin huippukokoukseen ilmentävät käytännössä sitä tekijää, jonka totesimme puuttuvan mietinnöstä, eli parlamentin roolia. Emme vaadi vain roolia tässä asiassa, vaan myös tilaisuutta toteuttaa sitä käytännössä, ja Louis Michelin tuki on ollut hyvin tärkeää puheenjohtajavaltion Portugalin antaman tuen rinnalla. Näkemyseromme ovat kuitenkin selvät.

Strategian eri osa-alueet ovat tärkeitä, mutta niitä on edistettävä johdonmukaisella politiikalla, ja viittaan tässä yhteydessä erityisesti aseiden myyntiin ja asekauppaan. Meidän on siis edistyttävä tällä tiellä tietoisina siitä, että se on täynnä esteitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, koulutus luo sillan kurjuudesta toivoon. Se on työkalu jokapäiväistä elämää varten modernissa yhteiskunnassa. Se on turvavalli köyhyyttä vastaan ja kehityksen kulmakivi. Näillä sanoin Kofi Annan kuvaili vuosituhattavoitteiden strategiaa, joka muistuttaa pitkälti EU:n Afrikkaa koskevan kehitysstrategian tavoitteita. Koulutus on siinä kaupan rinnalla keskeisessä asemassa Afrikan mantereen kehityksessä.

Tästä huolimatta EU on ryhtynyt muiden rikkaiden maiden kuten Yhdysvaltojen, Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin tavoin viemään järjestelmällisesti Afrikasta ja Aasiasta niiden ammattitaitoisen ja koulutetun työvoiman.

Komission jäsen Frattini ilmoitti viime kuussa, että turvatakseen taloutensa tarvitsemat maahanmuuttajat EU tuo seuraavien 20 vuoden aikana 20 miljoonaa ammattitaitoista työntekijää näistä maanosista Yhdysvaltojen vihreän kortin kaltaisen, niin sanotun sinisen kortin järjestelmän puitteissa. Vaikka ammattitaitoisen työvoiman jatkuva saatavuus oman ikääntyvän työväestömme jättämien aukkojen paikkaamiseksi hyödyttää meitä, tällä aivoviennillä on tuhoisia vaikutuksia Afrikan köyhissä ja alikehittyneissä maissa.

Eurooppa osallistuu myös Afrikan köyhien pääoman riistoon. Vaikka lapset ovat maidemme tulevaisuus, EU:n kehitysyhteistyövarat on yleensä sidottu väestönkasvun rajoittamisohjelmiin, jotka tähtäävät uusien afrikkalaisten syntymisen estämiseen.

EU:n väestörakenteen muutoksia koskevassa vihreässä kirjassa sanotaan selvästi, ettei talouskasvu ole mahdollista ilman väestönkasvua. Afrikka on nykyään maailman ainoa maanosa, jossa syntyvyys ylittää uusiutumistason. Jos saavutamme vuosituhattavoitteet ja pidämme lupauksemme, Afrikka nousee kuluvalla vuosisadalla johtavaan asemaan maailmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, mietinnössä kuvaillaan kieltämättä yksityiskohtaisesti Afrikan mantereen monia ongelmia sekä Euroopan unionin ja Afrikan kumppanuuden monia haasteita. Vaikka luotankin ehdottomasti esittelijän asiantuntemukseen kehitysyhteistyöpolitiikassa, mietinnössä ei kuitenkaan mielestäni korosteta riittävästi Afrikan ongelmien perimmäistä syytä eikä siinä vastata tiettyihin perustavanlaatuisiin haasteisiin.

Ei ehkä ole poliittisesti korrektia sanoa näin, mutta se on totta. Toisin kuin mietinnössä väitetään, Afrikka ja Euroopan unioni eivät tänä päivänä jaa yhteistä näkemystä demokratian, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien vahvistamisesta. Mietinnössä oikeutetusti mainittujen köyhyyden, nälän, turvallisuuden puutteen ja mannerta vaivaavien sosioekonomisten ongelmien pääsyy ovat todellisuudessa pahat ja korruptoituneet hallitusjärjestelmät, jotka eivät ponnistele lainkaan hyvän hallintotavan, demokratian ja ihmisoikeuksien eteen.

Kukaan ei esimerkiksi enää kiellä, että Robert Mugabe on rikollinen, joka on pakottanut oman maansa polvilleen ja joka terrorisoi maansa väestöä. Kuitenkin mitä eteläisen Afrikan kehittyvät maat sanovat? Että vaalit olivat moitteettomat ja länsimaiden olisi huolehdittava omista asioistaan. Suhtaudun siksi epäillen näiden samaisten johtajien lupauksiin hyvästä hallintotavasta.

Mietinnössä tarkastellaan oikeutetusti rauhaa ja turvallisuutta. Afrikka ja sen lukemattomat epädemokraattiset hallitusjärjestelmät käyttävät Oxfamin mukaan aina enemmän rahaa aseiden ostoon kuin näille maille annetun kehitysavun valtava määrä. Kaikilla näillä ongelmilla on siis yhteinen syy.

Lopuksi minun on sanottava, etten yhdy maahanmuuttoa käsittelevässä luvussa esitettyihin näkemyksiin. Kuka tahansa, joka kuvittelee kiertosiirtolaisuuden käsitteen tekevän lopun Afrikan aivovuodosta ja Eurooppaan kohdistuvasta muuttopaineesta, pettää pahoin itseään.

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Gahler (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää perusteellisesta ja kattavasta mietinnöstä. Yleisten periaatteiden suhteen vallitsee laaja yksimielisyys parlamentissa. EU:n ja Afrikan huippukokous Lissabonissa joulukuussa tapahtuu korkeaan aikaan. Iloitsen siitä, että sovimme tällöin yhteisestä strategiasta.

Euroopan parlamentin kanta Robert Mugaben erityistapaukseen on tunnettu jo vuosien ajan. Kyseinen herrasmies ei kuitenkaan saa muodostua kompastuskiveksi Euroopan ja Afrikan välisissä suhteissa. Uskon, että riittävän monilla Euroopan hallitusten päämiehillä on selvä ja yksiselitteinen viesti tälle herralle. Sen vuoksi hänen on oltava läsnä kokouksessa kuullakseen viestimme.

Suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana haluaisin kertoa eräistä parlamenttien tulevaa yhteistyötä koskevista erityistoiveista, joista sovimme viime viikolla Midrandissa. Afrikan parlamentteja on pitkään laiminlyöty. Parlamenteilla on kyllä tärkeä perustuslaillinen rooli paperilla, mutta niiden omien maiden hallitukset sen paremmin kuin avunantajatkaan eivät aina ota niitä vakavasti. Kuitenkin jos niillä on riittävät resurssit, ja jos parlamenttien hallintojen, valiokuntien ja ryhmien jäsenten ja henkilöstön valmiuksia kehitetään kattavasti ja menestyksekkäästi, Afrikan parlamenteilla on todellista potentiaalia suoriutua varsinaisesta tehtävästään eli toimeenpanovallan poliittisesta valvonnasta. Tämän skenaarion vastustamattomiin etuihin kuuluu myös, että paikallistasolla olisi tällöin demokraattista legitimiteettiä omaavia valvontaelimiä, joiden taholta kritiikkiä otettaisiin ongelmatilanteissa vastaan helpommin kuin ulkomaisilta avunantajilta.

Kehotan siis painokkaasti komissiota sisällyttämään parlamenttien valmiuksien kohdistetun kehittämisen maakohtaisiin ohjelmiinsa, jotta voisimme joidenkin vuosien kuluttua nähdä afrikkalaisen politiikan vastaavan käytännössä paremmin kansalaisten tarpeisiin kansallisten parlamenttien panoksen ansiosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (PSE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan onnitella Maria Martensia tämän työstä sekä tunnustaa EU:n ja Afrikan unionin poliittisen tahdon rakentaa yhteinen strategia, joka kattaa lukuisia molemmille merkittäviä kysymyksiä, kuten turvallisuus, ympäristö, muuttoliike, kehitysyhteistyö sekä ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen.

Strategian tehokkuuden takaamiseksi EU:n on rakennettava kumppanuutta tästä hetkestä alkaen, ottaen asianmukaisesti mukaan kansalaisyhteiskunnan toimijat ja paikalliset parlamentit. EU:n on edistettävä konkreettista ja suoraa toimintaa ihmisoikeuksien, ilmaisunvapauden ja yhdistymisvapauden sekä demokratian periaatteiden turvaamiseksi, jotta voidaan varmistaa Afrikan mantereen kestävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys, johon osallistuvat kaikki yhteiskunnan kerrokset.

Toistan lisäksi muiden kollegojeni tavoin vaatimuksen siitä, että EU sitoutuu vahvasti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, työväestöä tappavan aidsin torjuntaan sekä sellaisen eurooppalaisen politiikan laadintaan etenkin kansainvälisen kaupan alalla, joka on kehitysyhteistyön kanssa johdonmukaista.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE).(LT) Haluan onnitella Maria Martensia EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilaa käsittelevästä mietinnöstä sekä tämän ehdottamista toimenpiteistä suhteiden parantamiseksi.

On häpeällistä, että Afrikka on edelleen maailman köyhin maanosa. EU:n ja muiden maiden antamasta kansainvälisestä avusta huolimatta köyhyys ei ole vähentynyt vaan päinvastoin lisääntynyt. Vuosituhannen kehitystavoitteita ei vielä ole saavutettu.

Tämä tapahtuu Afrikassa, jolla on maailman mantereista rikkaimmat luonnonvarat. Tärkein syy siihen on, että raaka-aineet viedään matalaan hintaan, kun taas lopputuotteista maksetaan korkea hinta. Tilannetta voitaisiin muuttaa kehittämällä jalostusteollisuutta sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, luomalla uusia työympäristöjä ja kannustamalla alueellista yhteistyötä.

Kuten mietinnössä todetaan ja kuten Euroopan parlamentti on jatkuvasti korostanut, koulutus on edelleen epäilemättä keskeisessä asemassa Afrikan riippumattoman talouden kehittymisessä.

Afrikan tulevaisuuden osalta haluaisin mainita sotilaalliset konfliktit, jotka ovat vaivanneet eräitä alueita kuten Sudania jo vuosien ajan. Tilanne merkitsee turvattomuutta sekä paikallisille että ulkomaisille investoijille. Eräät maat kuitenkin käyttävät konflikteja hyväkseen lisätäkseen raaka-ainetuotantoa edullisin ehdoin.

EU:n ja kansainvälisen yhteisön olisi ponnisteltava kovemmin sotilaallisten konfliktien ratkaisemiseksi Afrikassa. Näin voitaisiin myös tehostaa kehitysyhteistyöohjelman täytäntöönpanoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Helmuth Markov (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, Afrikan kehityspolitiikassa keskeisessä asemassa on kauppa, joka voi oikein käytettynä tietenkin auttaa vähentämään köyhyyttä ja parantaa myös terveydenhoitoa Afrikassa. Kauppa voi auttaa myös koulutuksen tason nostamisessa ja lukutaidottomuuden torjunnassa. Se ei kuitenkaan voi tehdä niin komission näkemyksen pohjalta.

Iloitsen siitä, että komissio on omaksunut viime maanantaista alkaen uuden lähestymistavan talouskumppanuussopimuksiin, johtuen joko terveen järjen voitosta taikka Afrikan maiden kovasta painostuksesta. Enää ei siis esitetä hulluja vaatimuksia markkinoiden vastavuoroisesta vapauttamisesta taikka vaadita Singaporen kysymysten käsittelemistä. Nyt on sovittu, että yksittäisiä aiheita ei käsitellä vaan keskusteluissa keskitytään vain tavarakauppaan ja muista kysymyksistä keskustellaan myöhempänä ajankohtana.

Jos omaksuisimme saman asenteen myös Dohan kehityskierroksen suhteen, voisimme ehkä onnistua paremmin myös siinä, sillä keskustelujen toistuva epäonnistuminen johtuu nimenomaan tästä syystä. WTO ja Dohan kehityskierros ovat epäonnistuneet, koska komissio haluaa aina lähettää yhden ja saman viestin. Se korostaa aina, että vastapuolen on ymmärrettävä, että haluamme vain sen parasta, ja mikäli se ei sitä ymmärrä, emme voi päästä sopimukseen.

Kuitenkin jos katsomme parlamentin jäsen Sturdyn aikanaan vuonna 2006 laatimaa mietintöä, voimme todeta parlamentin olleen asiassa huomattavasti komissiota viisaampi: on selvää, että komission jäsen Mandelson olisi voinut suostua jo paljon aiemmin samaisiin vaatimuksiin, joihin hän joutuu nyt taipumaan pakon edessä. Olisimme ehkä voineet estää asioita menemästä näin pitkälle.

Te itse kerroitte meille asiasta valiokunnassa, ja kysyimme teiltä tästä nimenomaisesti. Mitä tällöin vastasitte? Sanoitte, että komission jäsen Mandelson hoitaa tehtävänsä erinomaisesti! Suoraan sanoen, myös neuvostolla on vastuunsa asiassa, koska sen on hyväksyttävä viime kädessä kumppanuussopimus. Se voisi osallistua ajoittain neuvotteluihin sen sijaan, että se sysää vastuun ratkaisun löytämisestä yksin komission jäsenen harteille. Teillä on vastuunne asiassa, enkä usko valiokunnallemme kertomanne perusteella, että olette kantaneet vastuunne talouskumppanuussopimusten osalta.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luisa MORGANTINI

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Sturdy (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, olen varsin yllättynyt siitä, että olen näin täysin yhtä mieltä parlamentin toista puolta edustavan kollegan kanssa.

Onnittelen Maria Martensia hänen laatimastaan mietinnöstä. Tässä istuntosalissa on sanottu tämän iltapäivän aikana monia osuvia sanoja, mutta me olemme pettäneet Afrikan. Olemme pettäneet Afrikan menneisyydessä, ja talouskumppanuussopimuksia käsittelevän mietinnön esittelijän roolissani toivon, ettei Euroopan unioni petä Afrikkaa jälleen.

Komissio julkaisi eilen talouskumppanuussopimuksia koskevan tiedonannon, jossa tunnustettiin viimeinkin, että neuvotteluja on mahdotonta saada päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä, kuten aiemmin kaavailtiin ja kuten sanottiin myös laatimassani mietinnössä. Komissio vaatii kuitenkin edelleen, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden on sitouduttava allekirjoittamaan täysin talouskumppanuussopimukset vuonna 2008, ja että eräiden alueen maiden olisi allekirjoitettava sopimukset ja toisten ei. Mikä uskomaton farssi!

Näihin neuvotteluihin liittyy liian monia epäselvyyksiä ja epävarmuutta, ja aikaa on jäljellä enää hyvin vähän. Tiedonanto on tarkoituksella epämääräinen ja vaikka ymmärränkin sen tarkoituksen, se huolestuttaa minua: en itse koskaan allekirjoita sopimuksia, joita en ymmärrä, mutta pyydämme kuitenkin Afrikkaa tekemään juuri näin.

Lisäksi uudet ehdotukset alueiden sisäisten osasopimusten tekemiseksi niiden Afrikan maiden kanssa, jotka haluavat liittyä sopimukseen, johtaisivat varsinaiseen sekasotkuun, kun kullakin naapurimaalla olisi erilainen sopimus.

Ehdotettu AKT-alueiden ja muiden maiden myöhempi liittyminen tarkoittaisi käytännössä, että nämä maat allekirjoittaisivat sopimuksen, jonka neuvotteluihin ne eivät olisi osallistuneet. Kuinka tätä voidaan pitää hyvänä ideana? Eikö talouskumppanuussopimusten tarkoituksena olekaan alueellinen yhdentyminen?

Kuka siis keskittyy täytäntöönpanoon, valvontamekanismeihin ja vaikutusten arviointiin sillä välin, kun neuvotteluosapuolet ponnistelevat päästäkseen sopimukseen näistä pienemmistä pakettiratkaisuista? AKT-maita ei tulisi pakottaa valitsemaan paikallisia tai alueellisia markkinoita mahdollisesti vahingoittavien kauppasopimusten ja vientimarkkinat lamauttavien esteiden välillä. Valintaa ei ole vielä tehty, eivätkä komission viime hetken politiikan muutokset auta palauttamaan niiden toimijoiden luottamusta, jotka on jätetty menettelyjen ulkopuolelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Josep Borrell Fontelles (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, tämän keskustelun on määrä auttaa meitä eteenpäin Lissabonia ja huippukokousta kohti, ja meidän on kiitettävä puheenjohtajavaltio Portugalia sen Euroopan ja Afrikan suhteille antamasta huomiosta. Toivomme sen auttavan eurooppalaisia ymmärtämään lopultakin, että heidän kohtalonsa on erottamattomasti sidoksissa Afrikan tulevaisuuteen. Meidän on ymmärrettävä, että Afrikan kehitys on hyvinvointimme edellytys, emmekä kykene kontrolloimaan muuttovirtoja tai turvaamaan energiahuoltoa ilman lujaa kumppanuutta Afrikan kanssa.

Meidän on oltava selväsanaisia sen suhteen, että kyse ei ole köyhien auttamisesta vaan se on meidän oman etumme mukaista. Myös se on tehtävä selväksi, että afrikkalaiset eivät aina luota sanoihimme vaan he pitävät niitä retorisina, koska emme ole vielä irrottautuneet siirtomaamenneisyydestä ja luoneet vankkaa tasavertaisten kumppaneiden suhdetta, jota me kaikki toivomme ja josta puhumme, mutta joka on vielä kaukana todellisuudesta.

Afrikan nykyaikaistaminen on valtava tehtävä. Afrikkalaisilla on suuri vastuu asiassa, mutta niin on myös meillä. Ilman meitä, ilman tukeamme ja yhteistyötämme, he eivät voi korjata Martensin mietinnössä kuvailtua tilannetta, sillä he tarvitsevat kaupan lisäksi myös tukea ja tasa-arvoista kumppanuutta voidakseen irrottautua menneisyydestä, josta me olemme tietenkin osittain vastuussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Olle Schmidt (ALDE).- (SV) Kiitos, arvoisa puhemies. Joulukuussa pidetään ensimmäinen Afrikan unionin ja EU:n välinen huippukokous moneen vuoteen. Kokous on tärkeä EU:lle, jolla on suuri vastuu Afrikan demokraattisen ja talouskehityksen tukemisessa. Puheenjohtajavaltio Portugali ansaitsee kiitosta tästä aloitteesta. EU:n oltava nykyistä aktiivisempi Afrikan mantereella.

Toisin kuin Brian Crowley, olen huolissani siitä, että Zimbabwen diktaattori Robert Mugabe osallistuu todennäköisesti kokoukseen. Ei ole Euroopan unionin arvolle sopivaa istua samaan neuvottelupöytään Mugaben kanssa. Mugaben huono hallinto ja korruptio ovat lamauttaneet koko maan. Poliittisia vastustajia ahdistellaan ja vangitaan; sanavapautta ei ole; maassa, joka oli ennen Afrikan viljavarasto, on puutetta ruuasta; ja sadat tuhannet ovat kodittomia. Maan talous on sortumispisteessä, inflaatio on yli 7 000 prosenttia, väestön keski-ikä on maailman alhaisin, ja neljänneksellä väestöstä on HI-virus. Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä Manuel Lobo Antunes, eräs keino osoittaa EU:n tuntevan vastenmielisyyttä Mugaben diktatorista käytöstä kohtaan on olla hyväksymättä hänen osallistumistaan kokoukseen. Mugaben hirmuvalta on lopetettava. Diktatuurit edellyttävät suoraa puhetta, hyvät ystävät. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää esittelijä Martensia tärkeästä mietinnöstä. Siinä ilmaistaan yhtäältä selkeästi komissiolle, että parlamentaarinen ulottuvuus on tällä kertaa otettava osaksi EU:n yhteisen Afrikka-strategian laatimisprosessia. Se, että komissio jätti vuoden 2005 EU:n Afrikka-strategian valmistelussa huomiotta paitsi vastapuolen, myös parlamentin, on valitettavasti ollut komission yleinen toimintamalli. Toisaalta mietinnössä nostetaan ansiokkaasti esiin joukko ratkaisevan tärkeitä sisältökysymyksiä sekä strategia.

Ensinnäkin menneisyyden valossa on selvää, että yleismaailmalliset ihmisoikeudet vaativat toteutuakseen yleismaailmallista suojaa. Tästä syystä on välttämätöntä, että EU:n Afrikka-strategian rauhan ja turvallisuuden painopistealueeseen sisällytetään suojeluvastuun käsitteen tunnustava ja sitä suosiva näkökulma. Meillä on suojeluvastuu, ja siitä tulee käydä myös EU:n sisällä keskustelua.

Toiseksi, kuten mietinnössä kiitettävästi vaaditaan, ilmastonmuutos on nostettava strategiassa aivan keskeiseen asemaan. Vesi, sen laatu ja riittävyys, on nousemassa energian rinnalla merkittäväksi poliittiseksi ongelmaksi, ja Afrikka on silloin aivan ensimmäisenä uhrin asemassa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että Afrikan merkittävimmät ympäristöongelmat ovat toistaiseksi eroosio ja ylilaiduntaminen. Ilmastonmuutos luonnollisestikin pahentaa asiaa. Tarvitaan mukauttamis- ja tukitoimia. Afrikka on EU:lle toisaalta luonteva kumppani kansainvälisissä yhteyksissä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kolmanneksi painotan pienyritysten ja paikallisen yrittäjyyden merkitystä Afrikan kestävän ja todellisen talouskehityksen ehtona. Meidän olisi suunnattava toimemme sen tukemiseen. Vain paikallinen väestö itse voi nostaa Afrikan jaloilleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Maria Gomes (PSE).(PT) Minun on onniteltava Maria Martensia tämän tärkeän mietinnön johdosta nyt, kun EU pyrkii määrittelemään uudelleen suhteensa Afrikkaan johtuen etenkin uuden toimijan eli Kiinan esiinnoususta mantereella. EU:n ja Afrikan suhde voi kuitenkin edetä vain, jos kehitys- ja turvallisuuspolitiikan muodostama kaksitahoinen lähestymistapa on johdonmukainen etenkin ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallintotavan suhteen.

EU:n ja Afrikan huippukokouksessa hyväksyttävän yhteisen strategian ja sen toimintasuunnitelman tärkeyden huomioon ottaen haluan pyytää puheenjohtajavaltio Portugalia tiedottamaan asianmukaisesti Euroopan parlamentille tekstien ja niiden sisällön neuvottelujen etenemisestä. Näin voidaan varmistaa, että yhteiseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimet konkretisoituvat Euroopan parlamentin tuella ja erilaisten soveltuvien rahoitusvälineiden valvonnan puitteissa.

Me parlamentissa toivomme, että yhteinen strategia ja toimintasuunnitelma heijastelevat Euroopan unionin sitoumuksia, ja etusijalle asetetaan asianmukaisesti köyhyyden torjunta ja vuosituhannen kehitystavoitteet, etenkin perusterveydenhuollon ja peruskoulutuksen saatavuus. Haluamme sisällyttää niihin yhteisiä toimia pienaseiden ja kevytaseiden, eli Afrikan todellisten joukkotuhoaseiden, laittoman kaupan hillitsemiseksi sekä naisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseksi, sillä heissä on voima Afrikan kipeästi tarvitsemaa muutosta, rauhaa ja kehitystä varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Eurooppa on pitkään potenut huonoa omaatuntoa Afrikan suhteen menneen siirtomaapolitiikkansa johdosta. Tänä päivänä yritämme auttaa kehittyviä maita liittymään globaaliin maailmaan. Suhteidemme painopiste on siksi siirtynyt maailmanlaajuisiin haasteisiin. Tautien, nälänhädän ja juomaveden puutteen lisäksi tällaisia kysymyksiä ovat turvallisuus, kauppa, muuttoliike, aivovuoto ja ilmastonmuutos.

Hyväntekeväisyyden rinnalla tehtävämme on valvoa, että Afrikan instituutioiden päätöksenteko on vastuullista ja se perustuu demokraattisin periaatteisiin. Tässä suhteessa pidän komission jäsen Mandelsonin kehitysstrategiaa vaarallisena, sillä se keskittyy yksinomaan kauppasuhteisiin Tyynenmeren alueella.

Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on vaadittava komissiota vahvistamaan valmiuksia ihmisoikeuskysymysten alalla. Ilman sitä demokratialla ei mitään mahdollisuuksia Afrikassa sen paremmin kuin muuallakaan maailmassa. Minua vaivaa se, kuinka syvälle entisen kommunistiblokin ideologia on juurtunut Afrikkaan. Huolta aiheuttaa myös Kiinan totalitaarisen markkinamallin kasvava vaikutus, sillä se vie Afrikan raaka-aineet ja työpaikat Afrikan kansalaisilta.

Haluan onnitella esittelijää Maria Martensia hänen erinomaiseen mietintöönsä sisältyvästä kattavasta ja tasapainoisesta uuden strategian määritelmästä. Meidän on kuitenkin tarkasteltava myös strategian taloudellisia puitteita ja opittava ennustamaan tulokset oikeiden indikaattorien pohjalta.

Komissio ei mielestäni myöskään kerro riittävästi Euroopan kansalaisille siitä, kuinka tärkeää on EU:n yhteistyö sen läheisimmän naapurin Afrikan kanssa. Toivon, että joulukuisessa Lissabonin huippukokouksessa hyväksytään muun muassa tämän mietinnön pohjalta uusi, ihmisoikeuksiin nojaava näkemys EU:n ja Afrikan suhteista.

Haluaisin sanoa lopuksi, että huippukokous on ratkaisevan tärkeä EU:n ja Afrikan suhteiden suunnan muuttamiseksi, jonka vuoksi en kannata Tšekin tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aikeita estää yleisafrikkalainen huippukokous Zimbabwen diktaattorin osallistumisen vuoksi. Tämän läsnäolo olisi kuitenkin kiellettävä ja tuomittava jyrkästi.

 
  
MPphoto
 
 

  Thijs Berman (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Afrikan maiden suhteet ovat kiristyneet liiaksi johtuen talouskumppanuussopimusten neuvottelusta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden kanssa. Mikäli neuvottelut epäonnistuvat, Cotonoun sopimus päätyy monien maiden osalta mustaan aukkoon 1. tammikuuta lähtien, sillä kauppasuhteitamme niihin säätelee tällöin vähemmän suotuisa yleinen tullietuusjärjestelmä.

Olisi kuitenkin häpeällistä rangaista täten köyhiä maita, jotka eivät pidä EU:ta ja AKT-maita nykyisin tasavertaisina kumppaneina. Meidän on sallittava köyhien maiden suojella markkinoitaan heikoilla sektoreilla, jotka kaatuisivat vapaakaupan temmellyksessä. Neuvottelut ovat jyrkässä ristiriidassa Maria Martensin mietintöön sisältyvien hyvien tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, jotka itse jaan.

Sosialisteina halusimme lisätä, ettei EU:n kauppa- ja maatalouspolitiikka saa olla kehityspolitiikan tiellä. Tarvitsemme johdonmukaisuutta, ja on sanomattakin selvää, että politiikan tavoitteena olisi oltava edelleen emansipaatio ja naisten oikeudet. Komission on kehitettävä tältä pohjalta konkreettinen politiikka, ja valvottava sen jälkeen tiiviisti kehitysyhteistyötä.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE).(PL) Afrikalle myönnetyistä useista miljardeista euroista huolimatta köyhyys syvenee mantereella, kuten ilmenee Maria Martensin perusteellisesta mietinnöstä. En ole keskustellut asiasta puheenjohtajavaltio Portugalin edustajan Manuel Lobo Antunesin taikka Johan Van Hecken kanssa, mutta haluaisin korostaa, että yhteistyö paikallisten afrikkalaisten toimijoiden kanssa on taloudellisen avun tehokkuuden ehdoton ennakkoedellytys.

Afrikan taloutta on tuettava teknologian käyttöönotossa, yrittäjähengen herättämisessä, kansalaisten sitoumuksen kannustamisessa ja yksilöllisten aloitteiden tukemisessa. Esimerkiksi lähetystyöntekijät harjoittavat varojen puutteesta huolimatta tällaista toimintaa, kun taas unioni ei osallistu laisinkaan, vaikka sillä on huomattavat taloudelliset valmiudet. Tärkeimpiä haasteita on koulutus, toisin sanoen inhimilliseen pääomaan investointi, josta on suurta hyötyä. Myös Afrikka on kuitenkin antanut tiettyjä sitoumuksia. Niitä ovat aseiden tuonnin lopettaminen ja eräiden etenkin omistusoikeutta koskevien säädösten käyttöönotto, mikä on talouskehityksen kannalta olennaista. Haluaisin sanoa lopuksi, että hallitusten tehtävänä on palvella kansalaisia, eikä hyötyä antamastamme avusta, jota symbolisoivat nykyisin Afrikan viranomaisten edustajien ajamat luksusautot.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Arlette Carlotti (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, tämän päivän Afrikalla on kahdet kasvot: siellä on äärimmäistä köyhyyttä ja inhimillistä kärsimystä, kuten Darfurissa tai Somaliassa, mutta liian usein unohdetaan mainita, että se on myöskin mantere, jolla pannaan kaikesta huolimatta toimeen uudistuksia, joka demokratisoituu, vaikkakin liian hitaasti, ja joka löytää pikkuhiljaa tiensä kohti kasvua.

EU:n ja Afrikan uudessa strategiassa on siis huomioitava todellisuuden kaksi eri puolta sekä tuettava tätä vielä niin haurasta kehitystä luomalla todellinen poliittinen kumppanuus, joka perustuu ensinnäkin yhtenäisyyteen, sillä Afrikan unionin välityksellä koko Afrikan on oltava ensisijainen keskustelukumppanimme; toisekseen tasa-arvoon, mikä tarkoittaa asialistan määrittelyä yhdessä sen sijaan, että siitä päättäisivät pohjoiset maat yksin; ja kolmanneksi nöyryyteen, sillä Eurooppa ei ole enää Afrikan ainoa ja yksinoikeutettu kumppani. Vuosituhattavoitteiden on oltava tiekarttanamme, lupaukset on pidettävä ja unionin sekä jäsenvaltioiden tekemiä rahoitussitoumuksia kunnioitettava, jonka lisäksi on tunnustettava Afrikan parlamenttien asema. Maria Martensin mietintö on viesti, jonka lähetämme tänään komissiolle ja neuvostolle, ja tulemme olemaan läsnä Lissabonissa joulukuussa todetaksemme, onko viestimme todellakin kuultu.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, yhdyn pitkälti Maria Martensin mietintöön, jossa todetaan, että EU:n nykyisen Afrikan-strategian potentiaalia rajoittaa luonnollisesti se, että sitä ei laadittu yhdessä Afrikan kansalaisten kanssa. Tämä oli virhe, ja se on korjattava ja tullaan korjaamaan seuraavassa EU:n strategiassa, jonka on lujitettava Afrikan unionin roolia kumppanuuden ja tasa-arvon käsitteiden pohjalta. Siinä on katettava muun muassa sellaiset huolta aiheuttavat kysymykset kuin rauha, siirtolaisongelma ja vakavien sairauksien kuten aidsin ja malarian torjunta.

Kehityksen on oltava tavoitteemme ja kaupan yksi sen aseista. Sitä varten on tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja edistettävä oikeudenmukaista kansainvälistä kauppaa. Strategiamme onnistuu kuitenkin vain, jos autamme lujittamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla mantereella.

EU:n Afrikan-strategian uudelleen muotoilussa ja uudistamisessa on otettava huomioon uudet paikalliset ja maailmanlaajuiset olosuhteet. Se seikka, että keskusteluja käydään tänä päivänä Afrikan unionin kanssa, on itsessään merkittävä. Toisaalta sekä öljyn että ruuan kulutuksen yleinen kasvu edellyttää maailmanlaajuisen tuotantokapasiteetin kasvattamista, ja Afrikan mantereella on paitsi suuret öljy- ja kaasuvarat, myös valtavaa hyödynnettävää potentiaalia maatalouden alalla.

Puhun lopuksi huippukokouksesta. Huippukokous ei ole tarpeen Afrikan-strategian määrittelemiseksi. Koska puheenjohtajavaltio Portugali on kuitenkin lähtenyt tälle tielle, olisi väärin jäädä puolimatkaan, sillä menettäisimme tällöin tilaisuuden vaikuttaa myönteisesti Afrikan kansalaisten elämään. Keskustelut eivät saa koskea vain velkojen mitätöintiä, arvoisa puhemies, sillä varallisuuden lisääntyminen maailmassa voi tarjota ja sen on tarjottava tilaisuus parantaa hyvinvointia Afrikassa. Varallisuuden on hyödytettävä kansalaisia eikä vain eliittiä.

Kansainvälinen yhteistyö ei saa enää olla ongelma Afrikalle, kuten joku toinen on sanonut. Sen vuoksi meidän on parannettava yhteistyötä voidaksemme taata koulutuksen, terveyden edistämisen, demokratisoinnin ja kehityksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää ja sanoa, että yhdyn Louis Michelin näkemykseen uudentyyppisen kumppanuuden ja suhteiden luomisesta Euroopan ja Afrikan välille. Haluan myös onnitella Manuel Lobo Antunesia puheenjohtajavaltio Portugalin järjestämän Euroopan ja Afrikan välisen huippukokouksen johdosta.

Tätä uutta kumppanuutta rakennettaessa virallinen kehitysapu on kuitenkin edelleen ja vielä joidenkin vuosien ajan hyvin hyödyllinen väline Euroopan ja Afrikan suhteissa, eikä vain Euroopan unionin itsensä vaan myös yksittäisten jäsenvaltioiden kannalta.

Jäsenvaltioiden välillä olisi kannustettava tervettä kilpailua kehitysavun määrän ja laadun parantamiseksi. Kotimaani Espanja on kolminkertaistanut avun määrän parlamentin kuluvalla vaalikaudella, ja edelliseen hallitukseen verrattuna se on nostanut tuet 200 miljoonasta eurosta vuonna 2004 odotettavasti 850 miljoonaan euroon vuonna 2008. Espanja on nykyisin toiseksi suurin kehitysavun antaja maailmassa, ja kehitysyhteistyökomitean jäsenvaltioista Espanjan tuki on myös noussut tänä aikana eniten.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensi alkuun kiittää teitä huomioistanne, ehdotuksistanne ja myös kritiikistänne puheenjohtajavaltion EU:n ja Afrikan suhteita koskevia suunnitelmia kohtaan. Olen luonnollisesti pannut asianmukaisesti merkille kaikki ehdotukset, huomiot ja kritiikin.

Haluaisin tehdä hyvin selväksi, että ehdotuksiimme uuden suhteen luomiseksi Afrikan kanssa sisältyy kaksi aspektia, joita pidän innovatiivisina tai joiden ainakin toivomme ja uskomme osoittautuvan sellaisiksi. Aiomme ensinnäkin luoda toimivan kumppanuuden afrikkalaisten kumppaniemme kanssa, ja kumppanuuden on osoittauduttava tehokkaaksi myös omistajuuden osalta.

Kuten jo mainitsin, Afrikan-strategiaamme ei kehitetä yksipuolisesti. Kyse on yhteisestä strategiasta, joka laaditaan, jota analysoidaan ja josta keskustellaan yhdessä. Lopputulokset ja ehdotukset vastaavat siten afrikkalaisten ystäviemme toiveita ja odotuksia, ja tietenkin myös meidän afrikkalaisille kumppaneillemme asettamia myönteisiä odotuksia.

Haluamme myös lisätä strategiaan osallistuvien toimijoiden määrää, jotta se ei käsittäisi tavalliseen tapaan vain hallituksia. Hallitusten lisäksi haluamme ottaa mukaan toimintaan muut julkiset instituutiot, parlamentit, kuten jo sanoin, sekä kansalaisyhteiskunnan eri ryhmien edustajat ja toimijat. Toinen erittäin tärkeänä pitämäni tekijä on halumme ajantasaistaa Euroopan unionin ja Afrikan yhteistä asialistaa. Haluamme sen vastaavan uusia globaaleja haasteita, huomioivan maailmassa tapahtuvat syvälliset muutokset ja etenkin tarjoavan Afrikalle todellisen tilaisuuden löytää paikkansa uudessa maailmanjärjestyksessä.

Tämän vuoksi aiomme käsitellä Afrikan kanssa uusia ajankohtaisia kysymyksiä kuten energiaa, ilmastonmuutosta, muuttoliikkeitä, liikkuvuutta ja työllisyyttä, unohtamatta kuitenkaan luonnollisesti perinteisen kumppanuutemme kannalta olennaisia kysymyksiä, joita ovat rauha, turvallisuus, demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet sekä tieteeseen ja tietoyhteiskuntaan liittyvät kysymykset.

Pidän asialistaa kattavana, kunnianhimoisena ja, kuten sanoin, kauttaaltaan nykyaikaisena. Yhteistä asialistaamme Afrikan kanssa on päivitettävä, sillä sen on vastattava tehokkaasti nykyisiä tarpeita. Haluaisin myös sanoa, ettei puheenjohtajavaltio Portugali ole koskaan epäröinyt mainita nimeltä Afrikan tai muun maailman diktaattoreja tuomitakseen nämä, ja teemme niin jatkossakin aina tarpeen vaatiessa.

Haluaisin lopuksi antaa tunnustusta komission kanssa tehdylle yhteistyölle toisen EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen valmistelussa. Komissio sekä tämän alan erityiskysymyksistä eli kauppapolitiikasta, ulkosuhteista ja humanitaarisesta avusta vastaavat komission jäsenet ovat antaneet meille sitoumuksensa ja arvokkaan tukensa. Olemme varmoja siitä, että teemme kaikki työtä yhteisen tavoitteen eteen, eli muutoksen saamiseksi aikaan Afrikassa ja Afrikkaa varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää neuvostoa, joka vastasi kattavasti kannanottoihin, joihin yhdyn täysin.

Jaan itsekin monet esitetyistä huolenaiheista. Komissio pyrkii lisäämän ulkoisen toimintansa johdonmukaisuutta ja Euroopan ja Afrikan välisen vuoropuhelun ansiosta voimmekin todennäköisesti poistaa asteittain monia ristiriitoja, joista eräät Michel Rocard toi esiin puheenvuorossaan. On selvää, että harjoitamme toisinaan ristiriitaista politiikkaa, tästä riittävänä esimerkkinä ovat maataloustuet. Kyse on ristiriidasta. Valitettavasti toisistaan eroavien intressien välillä on tehtävä valintoja, joiden takana on seisottava. Huomautan, että Eurooppa on varmaankin ainoa kansainvälinen toimija, joka korjaa jatkuvasti itse omaa toimintaansa ja joka ainakin yrittää ilmiselvästi edetä oikeaan suuntaan.

Toisekseen on puhuttu Zimbabwesta. En aio palata tähän kysymykseen. Maria Martens vastasi siihen paremmin, kuin mitä itse voisin tehdä. Huippukokous järjestetään Afrikan ja EU:n välillä, ei Zimbabwen ja Euroopan välillä. Tämä on ensimmäinen seikka. Toisekseen, olen kyllä kuullut mantran lailla toistetut kehotukset Mugaben tuomitsemiseksi. Minäkin voin tehdä samoin, mutta se ei muuta mitään. Mugaben kutsuminen ei riipu meistä. Pyydän anteeksi, mutta emme voi ottaa afrikkalaisen kumppanimme paikkaa. Ja kehitysyhteistyöstä sekä etenkin AKT-maista ja poliittisista suhteista ja vuoropuhelusta Afrikan kanssa vastaavan komission jäsenen roolissani minun on valitettavasti sanottava teille, ettei meillä ole pakottavaa määräämisoikeutta, jonka nojalla voisimme sanoa afrikkalaisille ystävillemme: ”Voitte kutsua kaikki muut paitsi hänet”. Sitä paitsi, jos sallitte minun olla hieman julkea: jos mittapuuna käytettäisiin sitä, kuka on diktaattori ja kenet katsomme sopivaksi, ongelmia ei olisi vain Mugaben suhteen, vaan niitä olisi monia muita. Rohkenen siis kuitenkin huomauttaa myös tästä seikasta. Se on totuus.

Tärkeää on se, että huippukokous pidetään, ja että kokouksessa voidaan puhua avoimesti ja nostaa pöydälle ihmisoikeuksia Zimbabwessa koskeva kysymys. Katson tämän olevan hyödyllistä ja tärkeää, ja haluan sanoa sen. Kokous on siis pidettävä. Se on viivästynyt jo tarpeeksi. Afrikan ja Kiinan välinen huippukokous on järjestetty. Parhaillaan valmistellaan Afrikan ja Japanin huippukokousta, ja mekö muka vain odottelisimme, että kokous järjestetään jonakin päivänä, en edes oikein tiedä koska.

Haluaisin myös sanoa, että Etelä-Afrikkaa on syytetty tilanteesta. Jos jokin Afrikan maa ponnistelee kaikin voimin tämän kysymyksen ratkaisemiseksi kaikkien osapuolten edun mukaisesti, se on nimenomaan Etelä-Afrikka. Ja todennäköisesti Etelä-Afrikka on hyvin kiireinen valmistellessaan Zimbabwen valtapuolueen ja opposition välistä merkittävää sopimusta, jonka on määrä johtaa rehellisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin maaliskuussa 2008. Työ ei ole päättynyt, mutta viimeisin presidentti Mbekin kanssa käymäni keskustelu avaa ainakin todellisia näkymiä tähän suuntaan. Älkäämme siis arvostelko Etelä-Afrikkaa, se tekee parhaansa, eikä lainkaan hullummin.

Maatalouden rahoitusosuuden osalta haluaisin huomauttaa vain, että yhdeksännestä kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon siirryttäessä maatalouden määrärahat nousevat 663 miljoonasta eurosta 1,1 miljardiin. On totta, että yhdeksännen ja kymmenennen EKR:n välinen korotus tarkoittaa tuen tosiasiallisen prosenttiosuuden laskua, mutta kovan käteisen muodossa nousu on huomattava. On lisäksi sanottava, että ilahduin suuresti kuunnellessani Maailmanpankin pääjohtajaa pari päivää sitten Washingtonissa pidetyssä kokouksessa, jossa hän ilmoitti kehitysavun suuremmasta keskittämisestä maatalouteen. Jaan siis täysin huolenne, arvoisa jäsen.

Kansalaisyhteiskunnan ja parlamenttien sekä yleisafrikkalaisen parlamentin roolin osalta voin tietenkin vain antaa täyden hyväksyntäni tälle lähestymistavalle.

Lyhyesti, koska puheaika on hyvin rajoitettu, haluaisin vielä sanoa pari sanaa talouskumppanuussopimuksista, koska lupasin puhua tästä kysymyksestä. Tunnette kantani näihin sopimuksiin. Ne ovat välttämätön edellytys Afrikan integroimiseksi maailmanlaajuiseen yhteisöön. Aasian esimerkki osoittaa, että kehityksen kannalta ratkaisevaa ei ole apu, vaan taloudellinen kehitys ja liittyminen maailmanmarkkinoihin. Omalta osaltani uskon, että talouskumppanuussopimukset antavat AKT-maille tilaisuuden liittyä maailmankauppaan asteittain, luomalla ensin alueelliset markkinat. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, ettemme tule näkemään 1. tammikuuta 2008 markkinoiden rajua ja ehdotonta vapauttamista. Mistä siis on kyse? Tosiasiassa se merkitsee markkinoiden asteittaista avaamista, tuotteista riippuen enemmän tai vähemmän pitkiä siirtymäkausia, sekä alueellisia rahastoja, jotka tukevat kehitystä taloudellisesti ja auttavat vastaamaan markkinoiden vapauttamisen aikaansaamien nettoverotappioiden ongelmaan. Monia kiinnostavia ehdotuksia on tehty tällä alalla.

Lisäksi pystymme myös saamaan kokoon suhteellisen merkittäviä resursseja monilla sellaisilla aloilla, jotka voivat luoda ihanteelliset olosuhteet, jotta markkinoiden asteittainen vapauttaminen ja avaaminen voisi tapahtua hyödyllisellä, myönteisellä ja tuottoisalla tavalla. Ymmärrän hyvin itse kunkin pelkoja, mutta talouskumppanuussopimusten lykkäämistä koskevan pyynnön osalta minun on sanottava, etten oikein ymmärrä, mitä hyötyä siitä olisi. Voimme toki teeskennellä sen olevan mahdollista, mutta WTO ei tule myöntämään meille poikkeusta AKT-maita varten, sillä nykyinen järjestelmämme on epäedullinen toisille kehitysmaille, jotka vaativat samaa kohtelua kuin entiset siirtomaat.

Ainoa vaihtoehto on siis yleinen tullietuusjärjestelmä. Vähiten kehittyneet LDC-maat pääsevät markkinoille ”Kaikki paitsi aseet” -strategian mukaisesti, mutta muiden kuin LDC-maiden osalta – ja haluaisin muistuttaa niitä olevan kuitenkin 36 – se merkitsee nykyistä suppeampaa pääsyä markkinoille. Talouskumppanuussopimusten ansiosta voimme jatkossakin taata etuoikeutetun markkinoille pääsyn historiallisille kumppaneillemme, mutta ne tukevat myös ennen kaikkea alueellista taloudellista yhdentymistä. Omalta osaltani uskon, että juuri tässä ilmenee kaupan todellinen potentiaali kehityksen edistämiseen.

Olemme tietenkin tietoisia vaikeuksista sekä kumppaneidemme epäröinnistä ja näiden oikeutetuista peloista. Juuri tästä syystä ehdotimme, että ensin solmittaisiin alasopimuksia, joilla ratkaistaan ensi alkuun kauppaa koskeva kysymys ja sovitaan kaupan avaamisesta vastavuoroiselta pohjalta WTO:n sääntöjä noudattaen. Kuten olen aina sanonut, AKT-kumppaneillemme tarjottu markkinoille pääsy perustuu luonnollisesti epäsymmetriaan. Muistuttaisin, että omalta osaltamme avaamme markkinamme täysin, ja käytämme kaiken saamamme joustavuuden ja liikkumavaran huomioidaksemme kehitystä koskevat kysymykset, etenkin tarpeen suojella maataloustuotannon ydintä ja syntyvää teollisuutta.

Jatkamme edelleen työskentelyä tämän kysymyksen parissa. Varsinainen haaste on sen varmistaminen, ettei muiden kuin LDC-maiden tilanne kaupan alalla muutu katastrofaaliseksi 1. tammikuuta. Vaakakupissa on näiden maiden kaupallinen etu. Mikäli markkinoille pääsyä koskevaa kysymystä ei ole ratkaistu 1. tammikuuta mennessä, on selvää, että ne joutuvat yleiseen tullietuusjärjestelmään, jolloin ne jäävät ulkopuolelle, todella katastrofaaliseen asemaan. Vauhtia on siis kiihdytettävä, jotta voisimme päästä edes väliaikaiseen sopimukseen. Näin siis talouskumppanuussopimusten osalta.

Lopuksi haluaisin sanoa, että allekirjoitan täysin kaiken sen, mitä puhemies Borrell sanoi erittäin selkeäsanaisesti. Sekä huippukokouksen että strategian haasteena on Euroopan ja Afrikan välisen suhteen luonteen muuttaminen perinpohjaisesti. Hänen sanojaan lainatakseni, on solmittava vankka kumppanuus, jonka osapuolet ovat samanarvoisia ja kunnioittavat toisiaan, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. On irrottauduttava tästä suhteesta – jota en sanoisi tavanomaiseksi, ongelma on paljon vaikeampi – joka on aikansa elänyt, vanhanaikainen, epätuottoisa ja usein nöyryyttävä avunantajan ja avunsaajan välinen suhde.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(IT)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007 kello 11.30.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) EU:n ja Afrikan huippukokouksen on määrä merkitä käännettä EU:n politiikassa ja varmistaa Afrikan maiden ja kansojen itsemääräämisoikeuden ja oikeuden kehitykseen kunnioittaminen. Se tekee näin edistämällä oikeudenmukaisemman, rauhanomaisemman ja inhimillisemmän, entistä solidaarisemman maailman luomista.

Tämä edellyttää esimerkiksi:

- välittömiä solidaarisuustoimia miljoonien ihmisten perustarpeiden kattamiseksi;

- kansallisen suvereniteetin ja itsenäisyyden kunnioittamista, valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta ja kansainvälisten konfliktien rauhanomaista ratkaisua;

- kansainvälisten suhteiden demilitarisointia sekä aseistuksen ja sotilaallisten menojen asteittaista vähentämistä;

- oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia kansainvälisiä taloussuhteita, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestön kaupan vapauttamista koskevien määräysten ja talouskumppanuussopimusten hylkäämistä;

- jo monin verroin takaisin maksettujen ulkomaanvelkojen mitätöimistä;

- tarkoituksenmukaista yhteistyöohjelmaa sekä aktiivista molemminpuolista tukea kehitykselle;

- maahanmuuttajien oikeuksien takaamista.

Suhteemme ei tule enää perustua uuskolonialistisiin tai holhoaviin pyrkimyksiin sen maaperän takaisin saamiseksi, joka menetettiin Afrikan kansojen saadessa itsenäisyytensä 1900-luvun loppupuoliskolla, sen paremmin kuin maiden sisäisiin asioihin puuttumiseen, EU:n suurvaltojen sotilaalliseen läsnäoloon taikka monikansallisten yritysten harjoittamaan luonnonvarojen hallintaan ja hyödyntämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vaikka Euroopan unionin ja Afrikan suhteiden tilannetta käsittelevän Euroopan parlamentin mietinnön merkitystä EU:n ja Afrikan joulukuisen huippukokouksen kannalta onkin korostettava, erityisesti on iloittava sen realistisesta luonteesta.

Mietinnössä kehotetaan luomaan EU:n ja Afrikan välille todellinen kumppanuussuhde, joka on demokraattinen ja realistinen ja joka perustuu tehokkaan ja johdonmukaisen tuen lisäksi myös kaupankäyntiin.

Haluan erityisesti ilmaista tukeni talouskumppanuussopimusten neuvottelulle, sillä kuten mietinnössä korostetaan, kansainvälinen kauppa on nähtävä kehitystä palvelevana välineenä. Vain kontrolloitu, oikeudenmukainen ja kestävä talouskasvu, jota aikaansaa markkinoille pääsyn vauhdittama lisääntynyt liiketoiminta, voi poistaa köyhyyttä pysyvästi.

Vapaakauppa ei ole itsetarkoitus, vaan sen on hyödytettävä AKT-maita; tämän vuoksi talouskumppanuussopimukset on pantava täytäntöön asteittain ja epäsymmetrisesti paikallisten erityispiirteiden huomioimiseksi.

Emme voi tyytyä antamaan valikoivaa apua, sillä tällöin emme ratkaise ongelmia, parhaimmillaankin vain lykkäämme niitä myöhemmäksi.

Afrikka ei ole vain humanitaarisen avun toimintakenttä, sen on oltava oman kehityksensä tekijä ja Euroopan unionin on oltava sen kumppani tässä kehityksessä.

 

14. Kansainvälinen sopimus rypälepommien kieltämisestä (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies.(IT)Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- Josep Borrell Fontellesin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta neuvostolle esittämästä suullisesta kysymyksestä: Kansainvälinen sopimus rypälepommien kieltämisestä, Oslon julistuksen seuranta (O-0048/2007 - B6-0319/2007) ja

- Josep Borrell Fontellesin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä: Kansainvälinen sopimus rypälepommien kieltämisestä, Oslon julistuksen seuranta (O-0052/2007 - B6-0320/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Josep Borrell Fontelles, laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, rypälepommien kieltämistä koskevat vaatimukset ovat alati kuuluvampia. Rypälepommien käyttö Libanonin sodassa kesällä 2006 osoitti, kuinka laajan inhimillisen katastrofin ne voivat aiheuttaa.

Nämä aseet ovat uhka sekä siviileille että sotilashenkilöstölle, mutta käytännössä 90 prosenttia niiden uhreista on siviilejä. Lisäksi 10 prosenttia näistä tappavista pommeista ei räjähdä, vaan ne jäävät maahan, jossa ne käyttäytyvät maamiinojen lailla.

Siksi tällaisia ammuksia sisältävän maan raivaaminen on vaarallista sekä alueiden väestöille että kansainvälisille rauhanturvajoukoille. Pommeja ei käytetä vain sodassa, vaan ne hankaloittavat pitkäkestoisesti liikennettä ja maataloutta, jonka lisäksi ne luovat esteitä kaupalle ja humanitaariselle avulle.

Ne kuuluvat siten tärkeimpiin köyhien maiden kehitystä haittaaviin ongelmiin: köyhimmät maat kärsivät niistä pahiten ja näissä maissa uhreiksi joutuvat ensi sijassa köyhimmät ja vähiten koulutetut väestöryhmät.

Emme voi enää väittää, että vastustajien pommittaminen 10 000 metrin korkeudesta ja pommien syytäminen maahan on tehokas keino rauhan turvaamisessa tai sotilaallisia toimia varten.

Rauhanturvajoukkojen ja humanitaarisen avun lähettäminen on tänä päivänä keskeistä konfliktialueiden vakauttamisessa ja jälleenrakentamisessa, eikä näitä pommeja voida enää pitää oikeutettuina myöskään sotilaalliselta kannalta katsoen.

Kerromme komissiolle ja neuvostolle tänään nimenomaan niistä aloitteista, joihin on johtanut kansainvälisen yhteisön asennemuutos rypälepommien suhteen.

Euroopan parlamentti on toistuvasti omaksunut erittäin selvän kannan: haluamme kieltää rypäleammusten käytön, valmistamisen, siirtämisen, rahoittamisen ja varastoinnin maailmanlaajuisesti sovellettavalla kansainvälisellä sopimuksella. EU:n jäsenvaltioiden olisi tällä välin toteutettava yksipuolisia toimia käytön ja siirtämisen kieltämiseksi, kuten monet maat ovat jo tehneet tai valmistautuvat tekemään.

Arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, Euroopan parlamentti haluaa kiittää neuvoston puheenjohtajaa, komissiota ja jäsenvaltioita niiden ponnisteluista rypäleammusten käyttöön liittyviä humanitaarisia ongelmia käsittelevän uuden pöytäkirjan neuvottelemiseksi tiettyjen tavanomaisten aseiden käyttöä koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen. Valitettavasti on kuitenkin tunnustettava, että edistys on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä.

Tarvitsemme siksi vahvaa Oslon prosessia, jonka pohjalta valtiot, kansalaisjärjestöt, Punainen Risti ja muut kansainväliset järjestöt voivat laatia ja toteuttaa kunnianhimoisen toimintasuunnitelman. Toistaiseksi 80 maata, joista monet ovat kehitysmaita, on antanut tukensa Oslon prosessille, mutta vielä on epäselvää, johtaako prosessi aikanaan rypäleammusten täyskieltoon.

Selvää puolestaan on se, että tarvitsemme yhdennettyä ja kattavaa lähestymistapaa, jossa huomioidaan humanitaariset näkökohdat, ja joka keskittyy aseistariisunnan lisäksi ennen kaikkea siviilien suojeluun ja auttaa näitä selviytymään sodan seurauksista, samalla kun varmistetaan näiden ammusten varastojen tuhoaminen ja asianomaisten alueiden raivaaminen ammuksista.

Nyt monien tärkeiden tapahtumien alla, kuten joulukuinen Wienin kokous ja seuraavalla viikolla Brysselissä järjestettävä tapaaminen sekä kansainvälinen toimintapäivä rypäleammusten kieltämiseksi 5. marraskuuta, nyt kun kaikkialla maailmassa järjestetään monia tapahtumia, mitä me aiomme tehdä?

Tässä yhteydessä haluaisin kysyä komission ja neuvoston edustajilta: mitä aiomme tehdä, mikä on kantamme? Mikä on Euroopan unionin näkemys tiettyjen tavanomaisten aseiden käyttöä koskevan yleissopimuksen puitteissa käytävien keskustelujen tilasta?

Laatiiko neuvosto yhteisen kannan asiaan? Mihin aloitteisiin ryhdymme kannustaaksemme jäsenvaltioita toteuttamaan kansallisia toimia rypälepommien kieltämiseksi? Kuinka tuemme kolmansia maita näistä ammuksista kärsivien alueiden raivaamisessa, riskeistä tiedottamisessa ja kiellettyjen ammusten varastojen tuhoamisessa?

Lopuksi, aikooko komissio harkita kansainvälisen konferenssin järjestämistä Euroopan unionin roolin määrittelemiseksi niiden sosioekonomisten, humanitaaristen ja kehitykselle aiheutuvien seurausten käsittelyssä, joita aikaansaavat konfliktit, joissa käytetään näitä aseita?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, hyvä Josep Borrell, haluan aluksi kiittää teitä rypäleaseiden kieltämistä koskevista kysymyksistänne. Yritän vastata lyhyesti ja mahdollisimman puolueettomasti kolmeen neuvostolle esitettyyn kysymykseen.

Ensimmäisen kysymyksenne osalta on sanottava, että tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen puitteissa – josta käytän lyhyyden vuoksi termiä ”yleissopimus” – Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajisto on kuten tiedätte ilmaissut Euroopan unionin nimissä huolestuneisuutensa rypäleammusten humanitaarisista seurauksista. Etenkin Genevessä viime marraskuun 7.–17. päivänä pidetyssä yleissopimuksen sopimuspuolten kolmannessa tarkistamiskonferenssissa Euroopan unioni ilmaisi näkemyksensä, jonka mukaan rypäleammukset ovat erityisen tärkeässä asemassa tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen parissa tehtävässä tulevassa työssä.

EU esitti, että perustettaisiin hallitusten asiantuntijoiden avoin ryhmä, joka laatisi suosituksia lisätoimista yleissopimuksen puitteissa. Ehdotusta ei hyväksytty sopimusvaltioiden konferenssissa. Sovittiin kuitenkin, että sodan räjähtämättömiä jäänteitä käsittelevän hallitusten asiantuntijaryhmän istuntojenvälinen kokous kutsuttaisiin pikaisesti koolle ja se keskittyisi erityisesti rypäleammuksiin.

Kyseinen kokous pidettiin Genevessä 19.–22. kesäkuuta 2007, jolloin EU esitti alustavan mandaatin sellaisen oikeudellisesti sitovan sopimuksen neuvottelemiseksi, jossa käsiteltäisiin kattavasti kaikkia rypäleammusten aiheuttamia humanitaarisia ongelmia. Sopimus on määrä hyväksyä vuoden 2008 loppuun mennessä.

EU:n troikka kävi laajaa keskustelua kolmansien maiden kanssa EU:n toimintamallin edistämiseksi. Hallitusten asiantuntijaryhmä päätti kuitenkin lykätä laillisesti sitovaa sopimusta koskevan päätöksen tekoa siihen saakka, kunnes ensi kuussa pidettävä yleissopimuksen korkeiden sopimusosapuolten vuoden 2007 kokous olisi järjestetty.

Näiden ponnistelujen rinnalla rypäleammuksiin liittyvien huolten ratkaisemiseksi monet EU:n jäsenvaltiot ovat kuten tiedätte allekirjoittaneet Oslon julistuksen ja osallistuneet rypäleammusten täyskieltoon tähtäävän Oslon prosessin puitteissa järjestettyihin kokouksiin.

EU:n jäsenvaltiot ovat osallistuneet prosessiin kansalliselta pohjalta. Toistaiseksi ei ole päästy sopimukseen EU:n yhteisestä kannasta Oslon prosessiin. Jäsenvaltioiden enemmistö pitää näitä prosesseja toisiaan täydentävinä rinnakkaisina pyrkimyksinä, jotka johtavat yhteiseen tavoitteeseen eli rypäleammuksia koskevan oikeudellisesti sitovan kansainvälisen sopimuksen laatimiseen.

Toisen kysymyksenne osalta on sanottava, että EU:n jäsenvaltiot puheenjohtajavaltio mukaan lukien osallistuvat kuten jo todettiin tuleviin Brysselissä ja Wienissä pidettäviin kokouksiin halutessaan kansalliselta pohjalta. EU:n yhteistä kantaa ei ole määrä laatia.

Lopuksi, kolmannen kysymyksenne osalta voin sanoa, että Itävallan ja Belgian tuoreet rypäleammusten kieltämistä koskevat päätökset, joihin Josep Borrell viittaa kysymyksessään, on kuten tiedätte tehty puhtaasti kansalliselta pohjalta. Neuvosto ei ole ryhtynyt mihinkään erityisiin toimiin tässä asiassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (IT) Toivokaamme, että se ilmaisee pian kantansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Josep Borrell Fontellesia tämän suullisen kysymyksen johdosta. Iloitsen siitä, koska se antaa meille tilaisuuden vastata kattavasti tähän kysymykseen, jolla on erityisen hirveitä seurauksia. Sillä on erityisen kielteisiä vaikutuksia ihmisiin ja etenkin siviileihin. Tämä kysymys on siksi minulle hyvin tärkeä, sillä ihmisten turvallisuuteen vaikuttavat seikat ovat aina lähellä sydäntäni. Allekirjoitan täysin neuvoston puheenjohtajan esittämän kannan, mutta haluaisin mainita myös pari muuta seikkaa.

Kuluneen vuoden aikana olen saanut tilaisuuden keskustella asiasta useissa virallisissa ja epämuodollisissa yhteyksissä, muun muassa kokouksissa – joista ensimmäinen pidettiin Pariisissa ja toinen myöhemmin Aleksandriassa – jotka järjesti Institute for Peace Studies ja joiden puheenjohtajana toimi Suzanne Mubarak. Hän suhtautui tähän kysymykseen erittäin vakavasti ja uskon, että hän on yrittänyt edistää asiaa. Kuten henkilömiinat, sodanaikaiset räjähteet aiheuttavat suuria riskejä siviiliväestöjen elämälle ja turvallisuudelle, ja haluaisinkin vastata kattavasti Josep Borrell Fontellesin esittämiin kysymyksiin.

Vaikutukset voivat olla sekä välittömiä että pitkäkestoisia. Ammuksista räjähteet leviävät laajoille alueille ja kuten tiedämme, ne voivat tappaa tai vammauttaa monia siviilejä, usein lapsia. Lisäksi monet tytärpommit tai -ammukset eivät räjähdä maahan osuessaan ja niiden tappavat vaikutukset jatkuvat konfliktin päättymisen jälkeen, jonka vuoksi rypäleammukset haittaavat suuresti myös kansainvälisen humanitaarisen avun antamista. Näimme sen Libanonin sodassa.

Viime vuosien konfliktien aikaisen kriisinhallinnan sekä konfliktien jälkeisen jälleenrakentamisen alalla komissio on toiminut aktiivisesti maamiinojen ja muiden sodanaikaisten räjähteiden kuten rypäleammusten aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.

Kahden vuodet 2002–2007 kattavan Euroopan komission miinoja koskevan toimintastrategian puitteissa maailmanlaajuisesti on suunnattu yli 300 miljoonaa euroa erilaisiin hankkeisiin kuten miinanraivaukseen, varastojen tuhoamiseen, miinojen riskeistä valistamiseen sekä uhrien auttamiseen, kuntoutukseen ja sosioekonomiseen integraatioon. Rypäleammuksiin liittyviä hankkeita on myös toteutettu maissa, jotka kärsivät suuresti näistä aseista, kuten Afganistanissa, Laosissa ja Kambodžassa, vain muutaman mainitakseni.

Tulevaisuudessa aiomme pitää sitoumuksemme valtavirtaistamalla henkilömiinojen ja sodanaikaisten räjähteiden vastaiset toimet yhteisön ulkoisiin tukistrategioihin ja -ohjelmiin – ne tullaan siis huomioimaan kaikilla osa-alueilla.

Komissio käyttää myös ECHO:n hallinnoimaa humanitaarisen avun välinettä rahoittaakseen humanitaarisia miinanraivaustoimia. Viimeksi humanitaarista miinanraivausta tuettiin Libanonissa, jolle annettiin merkittävää humanitaarista apua aiemmin mainitsemani joulukuun 2006 konfliktin jälkeen.

Komission roolin osalta aseistariisuntaa koskevien sopimusten tai yleissopimusten neuvottelussa haluaisin muistuttaa, ettemme ole kaikissa tapauksissa toimivaltaisia käymään tällaisia neuvotteluja. Jos yhteisö ei ole asianomaisen aseistariisuntasopimuksen sopimuspuoli, niin se voi laillisesti ainoastaan kannustaa sopimusvaltioita sitoutumaan monenvälisyyteen, etenkin osallistumalla sopimuksiin ja yleissopimuksiin. Puheenjohtaja kertoi jo laajalti tästä kysymyksestä.

Osallistuimme EU:n troikan toimiin keskeisessä asemassa olevissa valtioissa kuten Yhdysvalloissa, Japanissa, Brasiliassa, Etelä-Koreassa, Kanadassa, Pakistanissa ja Ukrainassa rypäleammuksia koskevien monenvälisten aloitteiden edistämiseksi tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen puitteissa, ja etenkin neuvottelujen järjestämiseksi, jotta voitaisiin luoda oikeudellisesti sitova väline rypäleammuksiin liittyviin humanitaarisiin ongelmiin vastaamiseksi. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen ensi vuoden loppuun mennessä.

Samanaikaisesti komissio seuraa myös tiiviisti Oslon prosessin etenemistä ja se aikoo osallistua tarkkailijan asemassa asian tiimoilta Brysselissä ja Wienissä järjestettäviin kokouksiin.

Lopuksi haluaisin vakuuttaa Josep Borrell Fontellesille sekä Euroopan parlamentille, että komissio aikoo jatkossakin tehdä kaikkensa rypäleammusten kattavaan ja tehokkaaseen kieltoon tähtäävien monenvälisten aloitteiden tukemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsenelle saaneeni rohkaisua siitä, että jaamme samat huolet ja tavoitteet, ja haluan kiittää häntä viimeaikaisen kehityksen esittelemisestä ja kuvailusta. Iloitsen myös parlamentin jäsenten hyvästä yhteistyöstä asiaa koskevan päätöslauselmaesityksen valmistelussa.

Asialla on ensinnäkin pakottava kiire. Se on pakottavan tärkeää sekä inhimilliseltä että poliittiselta kannalta, sillä eri puolilta maailmaa saaduista varoitussignaaleista huolimatta rypälepommit ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Meidän on siis käsiteltävä kahta ongelmaa.

Ensinnäkin, rypälepommien käyttöön liittyy erityisen epäinhimillisiä piirteitä. Näitä pommeja ei yleensä voida suunnata hyvin tarkasti. Räjähdysvarmuus on itse asiassa paljon odotettua alhaisempi. Tämän traaginen seuraus on siviiliuhrien erittäin suuri määrä, joka on kuten sanottu yli 90 prosenttia.

Toinen ongelma on räjähtämättömien rypälepommien suuri määrä entisillä konfliktialueilla. Se aiheuttaa suurta haittaa maille, jotka ovat päättäneet ryhtyä jälleenrakentamaan talouttaan konfliktin jälkeen. Tätä taustaa vasten uskon, että EU:n olisi ryhdyttävä johtamaan pyrkimyksiä rypäleammusten kaikenlaisen valmistamisen, käytön ja myynnin kieltämiseksi.

Ensi alkuun näiden aseiden käyttö olisi keskeytettävä välittömästi. Päätöslauselmassamme korostetaan lisäksi, ettei EU:n joukkojen tulisi missään olosuhteissa käyttää minkäänlaisia sirpalepommeja, kunnes asiaa koskevat kansainväliset sopimukset on tehty. Pyydämme parlamenttia ja komissiota lisäämään nopeasti kaikkien käytettävissä olevien välineiden avulla taloudellista tukea räjähtäneistä ja räjähtämättömistä rypäleammuksista kärsiville yhteisöille ja yksilöille.

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, puhun Euroopan parlamentin sosialistiryhmän nimissä. Nämä kysymykset ilmentävät parlamentin johtavaa asemaa tavanomaisten aseiden riisunnassa, ammusten siirtämisen valvonnassa ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden lujittamisessa.

Taistelimme laajentaaksemme Ottawan yleissopimuksen koskemaan kaikkia miinoja. Kauan ennen Eurooppa-neuvostoa puolustimme asekauppaa koskevaa maailmanlaajuista sopimusta. Parlamentti on myös jatkuvasti korostanut, että on elintärkeää muuntaa aseiden vientiä koskevat EU:n käytännesäännöt oikeudellisesti sitovaksi välineeksi.

Rypälepommeja koskevat kysymykset katsovat tulevaisuuteen ja pohtivat, mitä Euroopan on tehtävä hävittääkseen nämä aseet, jotka eivät tee eroa siviilien ja sotilashenkilöstön välillä ja jotka tuhoavat monien ihmisten elämän. Vaadimme keskeyttämään välittömästi niiden käytön, valmistuksen, varastoinnin ja viennin. Moratorio on aikanaan muunnettava säädökseksi, jolla nämä raakalaismaiset ammukset kielletään pitkällä tähtäimellä asevarastoista ja taistelukentiltä, samalla tavoin kuin henkilömiinojen käyttöä on jo alettu harventaa.

Sen lisäksi, että kehotamme Euroopan unionia kampanjoimaan diplomatian keinoin uuden välineen puolesta, haluamme jäsenvaltioiden näyttävän esimerkkiä ja lopettavan näiden aseiden käytön asevoimissaan. Niiden on lisäksi lopetettava pysyvästi rypäleaseiden vienti, valmistus ja varastointi. Libanonissa, Tšetšeniassa, Afganistanissa ja monissa muissa maissa, joissa sota on jo ohi, ihmiset maksavat joka päivä äärimmäisen hinnan asevoimien rikollisesta ja moraalittomasta vastuuttomuudesta näiden menetettyä kaiken käsityksen niistä eettisistä ja oikeudellisista rajoista, joiden olisi ohjattava sivistyneiden ihmisten toimintaa.

Euroopan on johdettava globaalia liittoa näiden rajojen määrittämiseksi ja vahvistamiseksi uudelleen ja niiden lujittamiseksi. Tarvitsemme pikaisesti yhteisen kannan rypälepommien ja muiden rypäleaseiden hävittämiseksi lopullisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, rypälepommit tappavat ja haavoittavat erottelematta siviilejä, joista monet ovat lapsia. Ne tuhoavat unelmia ja elämiä. Ottakaamme esimerkiksi irakilaisen pojan Ahmed Kamelin tapaus. Kiiltävän esineen houkuttelemana Ahmed tarttui tytärammukseen, joka räjähti. Hän menetti molemmat kätensä ja näkönsä. Kuinka 12-vuotiaan voidaan odottaa ymmärtävän tämän asian?

Kuitenkin järkyttävä totuus on, että rypäleammuksia varastoidaan yli 15:ssä unionin jäsenvaltiossa. Pöyristyttävää on myös se, että ainakin kymmenen EU:n jäsenvaltiota valmistaa tällaisia aseita: Ranska, Espanja, Kreikka, Italia, Alankomaat, Puola, Romania, Slovakia, Ruotsi ja Bulgaria. Minun näkemykseni mukaan kaikilla näillä mailla sekä aseita käyttäneillä mailla, Yhdistynyt kuningaskunta mukaan lukien, on verta käsissään.

Olen tyytyväinen tiettyjen maiden kuten Belgian aloitteisiin rypäleammusten kieltämiseksi kansallisessa lainsäädännössä, mutta kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden on seurattava perässä. Kehotan painokkaasti neuvostoa ja komissiota tukemaan Oslon prosessia, johon olemme kehottaneet niitä jo aiemmin.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden maiden hallitusten diplomaattinen taktiikka, jonka mukaan rypäleammuksia olisi sekä ”älykkäitä” että ”tyhmiä”, on jätettävä omaan arvoonsa – ne kaikki tappavat ja vammauttavat. Termi ”älykäs” ei voisi olla harhaanjohtavampi tai sopimattomampi.

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on keskeytettävä välittömästi kaikenlaisten rypäleammusten käyttö, rahoittaminen, varastointi, valmistaminen, siirtäminen ja vieminen. Kaikkien tällaisia ammuksia käyttäneiden valtioiden on kannettava vastuunsa ammusten raivaamisesta ja komission on pikaisesti lisättävä taloudellista tukea räjähtämättömistä rypäleammuksista kärsiville yhteisöille. Kannustan teitä kaikkia tukemaan tätä päätöslauselmaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE)Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Oslon prosessi tarjoaa historiallisen tilaisuuden päästä kansainväliseen sopimukseen – ei vain julistukseen, vaan kansainväliseen sopimukseen – rypälepommien kieltämiseksi. Viimeisten kahden vuosikymmenen ajan asian puolesta on kampanjoitu ja tehty aloitteita kansainvälisellä tasolla, mutta ne ovat toistuvasti vajonneet sotilaallisten ja taloudellisten intressien muodostamaan diplomatian suohon. Nyt meillä on tilaisuus päästä sopimukseen vuonna 2008.

Se edellyttää tukea muiltakin tahoilta kuin parlamentilta, jonka kanta asiassa on selvä kaikissa parlamentaarisissa ryhmissä. Kuulin ilolla ja mielenkiinnolla, hyvä Benita Ferrero-Waldner, että myös komissio tukee kantaamme, mikä on hyvin myönteistä. Tärkeää on, että neuvosto seuraa nyt parlamentin ja komission omaksumaa selkeää kantaa. Kyse ei ole vain rypälepommien käytön, varastoinnin ja kaupan kieltämisestä, vaan myös tuotannosta. Tällaisten aseiden valmistus olisi kiellettävä, ja Euroopan unioni kuuluu edelleen niiden tärkeimpiin tuottajiin. Rypäleaseita valmistetaan edelleen Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Espanjassa ja Belgiassa. Belgia ja Itävalta ovat säätäneet lakeja tuotannon lopettamiseksi, mutta tiedän, ettei valmistusta ole vielä lopetettu kokonaan Belgiassa. Lainsäädännössä on lisäksi porsaanreikiä.

Meidän on ajettava rypäleaseiden kieltämistä. Jäsenvaltioiden on edistyttävä kiellon määräämisessä ja neuvoston on puolustettava täällä määriteltyä selkeää kantaa. Vain siten voimme taata, että sopimus saadaan todellakin aikaan vuonna 2008.

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE)Arvoisa puhemies, jouduin henkilökohtaisesti tekemisiin tämän asian kanssa ensimmäisen kerran Naton käydessä hyökkäyssotaa Jugoslaviaa vastaan. Vastustin kyseistä sotaa, jota monien muiden sotien tavoin kävivät länsimaat.

Rypälepommien uhreista jotakuinkin 98 prosenttia on siviilejä. Rypälepommien tytärpommeista 5–40 prosenttia ei räjähdä. Sanon tämän suorasukaisesti: tärkeimmät teollistuneet länsimaat ovat suurimpia rypälepommien valmistajia, ja ne varustavat armeijansa näillä pommeilla ja käyttävät niitä sodassa. Rypälepommeja valmistetaan 34 maassa, joista 13 on EU:n jäsenvaltioita. Rypälepommeilla on osansa EU:n valtioiden käymissä sodissa, esimerkiksi entisessä Jugoslaviassa, Afganistanissa ja Irakissa, joten älkäämme vuodattako krokotiilin kyyneleitä!

EU:n on otettava lusikka kauniiseen käteen. Käytännössä se merkitsee, että Euroopan unionin on vahvistettava yhteinen kanta, jossa tuomitaan nämä murhaavat aseet. Tämä tarkoittaa, että rypäleaseiden valmistus on lopetettava eikä niitä tietenkään voida enää käyttää kuten tehtiin Persianlahden sodassa, Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa ja Libanonissa. Sitä ei tule enää sallia.

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Hutchinson (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, paljon on jo sanottu ja luonnollisestikin pahoittelemme – ilmaus on heikko – rypäleaseiden käyttöä, joka aiheuttaa suurta vahinkoa monissa maissa, ja kiitän Josep Borrellia tämän huolestuttavan ongelman esiin tuomisesta.

Kuitenkin kiellon tehokkuuden sekä päätöslauselmassa ilmaistun tahdon täyttämisen varmistamiseksi on luonnollisesti ajateltava aseiden käyttöä laajemmalti myöskin niiden valmistamista ja myyntiä. Emme voi yhtäältä puhua humanitaarisista näkökohdista – on totta, että kaikkialle maaperään hautautuneet räjähtämättömät ammukset estävät väestön ja pakolaisten alueelle paluun lisäksi myös humanitaarisen avun – emme siis voi korostaa tätä humanitaarista aspektia puheissamme, jollemme ryhdy myös tehokkaisiin toimiin niitä teollisuuden toimijoita kohtaan, jotka valitettavasti valmistavat ja myyvät näitä aseita omissa maissamme.

Sanoisin lopuksi, että tämä päätöslauselma voi antaa myös tilaisuuden vedota jäsenvaltioihin. Kotimaani Belgia on säätänyt asiaa koskevan lain ja uskon sen olleen tässä suhteessa edelläkävijä. Uskon myös, että Belgian hyväksymä laki voisi innostaa meitä vetoamaan asiassa muihin 26 jäsenvaltioon.

 
  
MPphoto
 
 

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE).(NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, neuvoston puheenjohtaja, haluaisin käyttää puheenvuoron ilmaistakseni kannatukseni niin esitetylle kysymykselle kuin Josep Borrellin käyttämälle sanamuodollekin, samoin kuin asiaa koskevalle yhteiselle päätöslauselmaesitykselle.

Tiedän liiankin hyvin, että ponnistelut asevalvonnan puolesta ovat aina hyvin vaikeita, ja usein niissä edetään ensin kaksi askelta eteenpäin ja sitten yksi taaksepäin. Ponnisteluja on mielestäni lisättävä, sillä viime vuosina on alkanut vaikuttaa siltä, että aseistariisunnan ja asevalvonnan puolestapuhujat ovat muinaisjäännöksiä vanhalta ajalta, koska nykyisin uudelleen varustautuminen on jälleen asialistalla. Pidän sitä erittäin huolestuttavana.

Kun muistamme, että maailman ainoan jäljellä olevan suurvallan johtaja uhkasi hiljattain mahdollisella kolmannella maailmansodalla, pelko kouraisee sydäntäni. Nykytilanteessa, joka ei kannusta yhteisiin ponnisteluihin, on mielestäni tärkeämpää kuin koskaan ennen, että niin neuvosto kuin komissiokin korostavat jatkuvasti jäsenvaltioiden yhteistoiminnan merkitystä tässä asiassa, mitä ei toistaiseksi ole tapahtunut.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter (Verts/ALE).- (SV) Kiitos, arvoisa puhemies. Puhun myös kollegani Raül Romevan nimissä. Hän on kotoisin Espanjasta, minä olen ruotsalainen. Molemmat maat valmistavat näitä hirvittäviä aseita ja molemmat ovat luvanneet kieltää ne. Mutta mitä kotimaani on tehnyt asian eteen? Oslon keskusteluissa Ruotsin kanta oli, että kiellon sijasta pitäisi rajoittaa käyttöä. Se on häpeällistä. Yksikään sivistynyt maa ei voi puolustaa näiden julmien aseiden käyttöä, ja iloitsen todella neuvoston, komission ja parlamentin suuresta yhteisymmärryksestä tänä päivänä täyskiellon puolesta.

Rypäleaseet iskevät viattomiin lapsiin. Ne sotivat siten ihmisoikeuksia ja talouskehitystä vastaan. Siksi meidän on onnistuttava taistelussamme niiden kieltämiseksi. Tämä on ensiaskel – prosessi on saatettava päätökseen mahdollisimman pikaisesti, sillä jokainen minuutti merkitsee yhden lapsen kuolemaa. Kiitos.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, yhdyn edellisten puhujien näkemykseen siviiliväestölle vahingollisten rypäleaseiden valmistuksen, viennin ja varastoinnin kieltämisestä, ja ilmaisen tukeni Oslon prosessille huolimatta siitä, että kotimaani valmistaa, varastoi ja vie ulkomaille kyseisiä aseita, kuten edellinen puhuja sanoi.

Minun on kuitenkin korostettava erästä seikkaa. Vain kuukausi sitten, 21. syyskuuta, hallitus tai tarkemmin sitä kannattava sosialistipuolue esitti parlamentille tarkistusta puolustusmateriaalin ja kaksikäyttötuotteiden ulkomaankauppaa säätelevään lakiin. Kyseisellä tarkistuksella pyrittiin muun muassa rajoittamaan ja kieltämään tarpeen vaatiessa rypälepommit, jotka ovat erityisen vahingollisia siviileille.

Toisin sanoen kotimaani on muuttamassa suuntaa tässä kysymyksessä: edelliset hallitukset hyväksyivät rypäleaseiden valmistuksen, varastoinnin ja maastaviennin. Nykyinen hallitus on sitoutunut täysin Oslon prosessiin ja se haluaa lopettaa asteittain ja kieltää loppujen lopuksi kokonaan näiden aseiden valmistuksen, varastoinnin ja viennin. Halusin korostaa tätä tärkeää seikkaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, puhun lyhyesti kahdesta tärkeästä seikasta, sillä tiedän keskustelulle varatun ajan ylittyneen. Käydyn keskustelun perusteella olen ensinnäkin saanut selvän kuvan tilanteesta ja olen vakuuttunut, että Euroopan parlamentti seuraa asiaa tiiviisti ja monet jäsenet kantavat huolta siitä. Otan tämän tietenkin asianmukaisesti huomioon.

Toisekseen haluaisin huomauttaa, että Euroopan unioni on johtoasemassa tässä kysymyksessä, vaikkei se ehkä paneudu asiaan joidenkin jäsenten toivomalla energialla ja vaikka se kokee vaikeuksia. Olemme kuitenkin kaikesta huolimatta jossain määrin toiveikkaita.

Olemme jo ilmaisseet asianmukaisessa yhteydessä eli tiettyjä tavanomaisia aseita koskevassa yleissopimuksessa Euroopan unionin huolet näiden aseiden käytön humanitaarisista seurauksista. Olemme myös ehdottaneet oikeudellisesti sitovaa välinettä, joka vahvistetaan viimeistään vuoden 2008 loppuun mennessä, vaikkei se ehkä ole niin kunnianhimoinen kuin monet teistä toivoisivat. Otamme kuitenkin nyt ratkaisevia askeleita. Prosessi synnyttää toivoakseni lisää poliittista tahtoa, intoa ja ponnisteluja saavuttaaksemme lopulta ehdotetut tavoitteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä vielä yhden seikan aiemmin sanomaani. Voin tietenkin puhua ainoastaan komission toimivaltaan kuuluvista aloista ja kuten tiedätte, tämä erityisala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Voin kuitenkin puhua uhreille annetusta rahoitusavusta.

Voin vahvistaa mitä sanoin aiemmin, eli että olemme tehneet parhaamme sodanaikaisten räjähteiden kuten rypäleammusten aiheuttamien ongelmien lievittämiseksi etenkin miinoja koskevien toimintastrategioidemme ja asianomaisen horisontaalisen budjettikohdan välityksellä, josta maksettiin arviolta kolmannes tällä alalla käytetyistä varoista.

Voin myös vakuuttaa teille, että miinojen ja sodanaikaisten räjähteiden vastaisia toimia tullaan jatkamaan uusien maantieteellisten välineiden puitteissa, ja lisäksi ne valtavirtaistetaan nyt – tämä on uutta – myös ulkoisiin tukistrategioihin ja -ohjelmiin.

Joitakin toimia voidaan rahoittaa myös uuden vakausinstrumentin puitteissa, joten käytössämme on nyt useampia välineitä tähän tärkeään haasteeseen vastaamiseksi, ja aiomme taatusti ottaa huomioon parlamentin ilmaiseman vankan näkemyksen käyttääksemme näitä välineitä mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, sillä jaan täysin esittämänne tavoitteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007.

(Istunto keskeytettiin hetkeksi kyselytunnin alkamista odotettaessa.)

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


15. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT) Hyvät parlamentin jäsenet, käsittelemme seuraavaksi neuvostolle esitettyjä kysymyksiä. Kuten eilen komissiolle esitettyjä kysymyksiä käsiteltäessä kokeilemme eräitä uusia sääntöjä, joita on ehdotettu parlamentin uudistamisen puitteissa. Erityisryhmä tarkastelee näitä ehdotuksia, jotka koskevat käytännössä kahta alaa. Pyytäisin ensinnäkin parlamentin jäseniä siirtymään eturivien penkkeihin, jotta istunto olisi entistä osallistavampi. Toiseksi, neuvoston puheenjohtaja vastaa esitettyihin lisäkysymyksiin yhdellä kertaa. Lisäkysymyksiä esitetään yleensä kaksi, ja neuvoston edustaja vastaa siis niihin molempiin yhdessä keskustelun lopuksi eikä kumpaankin erikseen välittömästi.

Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0318/2007).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 1 (H-0678/07)

Aihe: Solidaarisuusrahasto katastrofeja varten

Eräitä unionin jäsenvaltioita, kuten Kreikkaa ja Espanjaa koettelivat tänä kesänä vakavat metsäpalot, ja unionin kyvyttömyys vastata ripeästi ja tehokkaasti tällaisiin hätätilanteisiin kävi selvästi ilmi. Voiko neuvosto kehittää solidaarisuusrahaston säännöksiä, jotta vastaisuudessa käytössämme olisi tarkoituksenmukaisia järjestelmiä tällaisten katastrofien torjumiseksi ja niiden vaikutusten lievittämiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastaan tähän kysymykseen, että Euroopan unionin nykyinen solidaarisuusrahasto perustettiin kuten tiedätte vastaamaan merkittäviin ja poikkeuksellisen laajoihin katastrofeihin Keski-Eurooppaa kesällä 2002 koetelleiden tulvien seurauksena.

Neuvosto antoi vuonna 2002 Euroopan komission ehdotuksen pohjalta asetuksen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamiseksi. Solidaarisuusrahastosta annetun asetuksen 14 artiklassa säädetään, että neuvosto tarkistaa asetusta komission ehdotuksen perusteella viimeistään 31. joulukuuta 2006 mennessä.

Komissio esitti vuonna 2005 asetuksen (EY) N:o 2012/2002 korvaamista uudella solidaarisuusrahastoa koskevalla asetuksella. Ehdotuksella pyrittiin etenkin laajentamaan kyseisen säädöksen soveltamisalaa koskemaan teollisia ja teknologisia katastrofeja, kansanterveydellisiä hätätilanteita ja terroritekoja, sekä madaltamaan kynnystä katastrofin luokittelemiseksi merkittäväksi.

Ehdotuksessa esitettiin, että voimassa olevasta asetuksesta poistettaisiin alueelliset poikkeuskriteerit, mutta komissio voisi poikkeustapauksissa tunnustaa tapahtuneen merkittävän katastrofin.

Euroopan parlamentti antoi asiaa koskevan lausunnon toukokuussa 2006, ja samana vuonna neuvosto kävi asianmukaisilla tasoilla keskustelua komission ehdotuksesta ja parlamentin lausunnosta, mutta sopimukseen ei päästy.

Sen tähden asetusta (EY) N:o 2012/2002 sovelletaan edelleen, ja komissio ehdotti sitä käytettäväksi vuonna 2007. Kuten kerroin teille viime kuussa vastatessani toiseen samaa asiaa käsittelevään kysymykseen, neuvoston tietojen mukaan asetusta on sovellettu tehokkaasti siinä katettujen katastrofien tapauksissa. Euroopan komissio laatii säännöllisesti selvityksiä, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti solidaarisuusrahaston käytöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE).(ES) Neuvoston ehdotus oli täysin selvä. Uusi asetus on viivästynyt pahasti. Haluan esittää neuvostolle seuraavan konkreettisen lisäkysymyksen: tänä kesänä länsimaisen sivilisaation synnyinkehto antiikin Kreikka sekä olympiastadion lähes tuhoutuivat palossa. Odottaako neuvosto, että Vatikaani, Prado ja Belémin palatsi palavat maan tasalle, vai voimmeko elätellä toivoa siitä, että meillä on ennen ensi kesää tällaisten katastrofien käsittelyyn soveltuva asetus?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Manuel Medina Ortega, emme tietenkään aio odottaa, että Rooma, Lissabon, Lontoo tai Pariisi kärsii luonnonkatastrofeista, ennen kuin käsittelemme asiaa yksityiskohtaisemmin. Toivomme vilpittömästi, että Belémin palatsi ja Belémin torni pysyvät pystyssä vielä monien vuosisatojen ajan, kuten tähänkin saakka.

En kuitenkaan luonnollisesti voi sitoutua neuvoston nimissä mihinkään tiettyyn määräaikaan nykyisten sääntöjen muuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Elizabeth Lynne (ALDE).- (EN)Kiitän teitä vastauksestanne, mutta yhdyn esitettyyn jatkokysymykseen. Meidän on tarpeen tietää, koska asiaan tulee muutos.

Viittaan etenkin tulviin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kysymys käsittelee kylläkin metsäpaloja, mutta solidaarisuusrahasto kattaa myös tulvat. Kotiseutuni West Midlands on kärsinyt pahoin. Tulvat koettelivat Worcestershiressa sijaitsevaa kotikylääni, samaten kuin muuta Worcestershirea ja ympäröiviä alueita Herefordissa ja Shropshiressa.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on tietenkin hakenut varoja solidaarisuusrahastosta. Toivon, että komissio suhtautuu suopeasti pyyntöön ja että neuvosto yrittää todellakin muuttaa rahaston toimintatapaa, jotta rahoituksen saaminen voisi tapahtua tulevaisuudessa nopeammin.

Voisiko neuvoston edustaja kertoa meille myös, mitä mieltä hän on nopean toiminnan joukoista, ja tullaanko asiaa edistämään, jotta tulvista kärsiville alueille voitaisiin hätätilanteissa tuoda suojapatoja?

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi sanoa iloitsevani siitä, että voimme nyt istua keskustelemaan kaikki yhdessä. Idea on mielestäni mainio.

Itse kysymyksen osalta haluaisin sanoa sanasen maastopaloista, arvoisa ministeri. Niillä on eräissä tapauksissa luonnollinen syy, mutta paloja sytytetään myös tarkoituksella. Eräissä maissa oikeusasema yllyttää palojen sytyttämiseen, sillä se tarjoaa tietyille henkilöille eräitä etuja.

Onko missään vaiheessa harkittu mahdollisuutta painostaa näitä maita muuttamaan oikeusasemaa, jotta tällaista kannustinta ei enää olisi tulevaisuudessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) No niin. Olen uskoakseni vastannut jo ainakin eräisiin juuri esitetyistä kysymyksistä. Olen myös sanonut, että arviomme solidaarisuusrahaston toiminnasta menneisyydessä oli myönteinen, eli katsoimme sen toimineen tarkoituksenmukaisesti.

Nopean toiminnan joukkoja koskeva kysymys on tarkasteltavana. Päätöstä ei ole tehty, koska asian arviointi ja keskustelu jatkuu vielä neuvostossa. Myöskään maastopalojen ehkäisyn suhteen ei ole tehty päätöstä, vaikka asiassa on edistytty. Paljon on vielä tehtävä, ja kokemusten eli parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö EU:n tasolla voivat varmastikin olla hyödyksi tällä alalla.

Ponnistelut ovat edelleen tarpeen. On sanottava, että kotimaani kärsii systemaattisesti vuodesta toiseen pahoin maastopaloista, tuhopoltoista ja kaikista etenkin metsäpaloihin liittyvistä ongelmista. Kansallisella tasolla olemme säätäneet useita toimia ja aloitteita, jotka ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi maastopalojen ja tuhopolttojen ehkäisyssä, ja jaamme tietenkin mielellämme kokemuksemme kaikkien jäsenvaltioiden kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 2 (H-0680/07)

Aihe: Vammaisia koskeva yhdennetty eurooppalainen politiikka

Harkitseeko neuvosto mahdollista yhteisen päätöksen tekemistä vammaisten kansalaisten tukemista, ammatillista koulutusta ja integroimista koskevan yhdennetyn eurooppalaisen politiikan luomiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Kiitän teitä kysymyksestänne, hyvä Marie Panayotopoulos-Cassiotou. Kuten tiedätte, neuvosto voi toimia lainsäätäjänä vain komission jossain vaiheessa tekemän ehdotuksen pohjalta.

Neuvostolle ei toistaiseksi ole esitetty lainsäädäntöehdotusta neuvoston päätöksestä vammaisten kansalaisten tukemista, ammatillista koulutusta ja integroimista koskevan yhdennetyn eurooppalaisen politiikan luomiseksi.

Kuten tiedätte, neuvosto antoi vuonna 2000 direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista. Siinä kielletään eri tekijöihin, muun muassa vammaisuuteen, perustuva syrjintä. Kuluva vuosi 2007 julistettiin lisäksi Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi neuvoston ja parlamentin yhteispäätösmenettelyn puitteissa yhdessä tekemällä päätöksellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa. Työelämässä esiintyvän syrjinnän poistaminen ei ole tehokas keino vammaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Eilen ilmoitettiin uuden teknologian käsittävästä terveysohjelmasta. Eikö kyseisen ehdotuksen välityksellä voitaisi auttaa tätä suurta joukkoa Euroopan kansalaisia, jotka voisivat olla aktiivisia ja hyödyttää koko yhteiskuntaa nyt väestömäärän laskiessa, hyödyntämään koko potentiaaliaan ja osallistumaan sosiaaliseen koheesioon?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Marie Panayotopoulos-Cassiotou, esititte puheenvuorossanne oikeastaan yleisluontoisia huomioita, ette niinkään suoraa kysymystä. Uskon kuitenkin, että olemme kaikesta huolimatta voineet todeta jäsenvaltioiden ja myös EU:n olevan yhä tietoisempia tarpeesta tehdä yhteistyötä vastataksemme näihin kysymyksiin tarkoituksenmukaisesti.

On myös sanottava, että puheenjohtajavaltio Portugali järjestää puheenjohtajakaudellaan Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden puitteissa 19.–20. marraskuuta Lissabonissa asiaa käsittelevän merkittävän kokouksen, jossa aiomme luonnollisesti tutkia tilannetta ja siihen liittyviä kysymyksiä. Pyrimme tietenkin myös turvaamaan tulevan poliittisen sitoumuksen asiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Mitä toimia neuvosto suunnittelee julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi vammaisille? Katsotteko, että tilanteen parantamiseksi voitaisiin hyödyntää parhaita käytäntöjä ja vertailuanalyysiä?

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vammaisten oikeudet on vahvistettu nimenomaisesti perusoikeuskirjassa, joka sisältyy Lissabonin sopimukseen ja josta tulee siten oikeudellisesti sitova. Voisiko neuvoston puheenjohtajavaltio ehkä kehottaa jäsenvaltioita reagoimaan käytännössä näin luotuihin uusiin mahdollisuuksiin ja ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla varmistettaisiin vammaisten mahdollisuuksien lisääminen ja parantaminen?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Haluan huomauttaa kahdesta seikasta. Perusoikeuskirja ei ole vielä tullut voimaan täysimääräisesti eikä sitä ole julkaistu. Myöskään Lissabonin sopimus ei ole vielä voimassa, joten meidän on tyydyttävä toistaiseksi odottamaan. En luonnollisesti voi ennustaa nyt lokakuussa, minkälaisia aloitteita tai päätöksiä neuvosto tulee tekemään tällä alalla. Lisäksi perusoikeuskirja ei muodosta itsessään oikeusperustaa lainsäädäntöaloitteille, kuten tiedätte.

Liikenteen osalta sanottakoon, ettei komissio ole esittänyt tämän alan aloitteita neuvoston hyväksyttäväksi, joten kysymys kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Niiden on siis ehdotettava harkintansa mukaan tarpeellisia toimia kansallisella tasolla erityisolosuhteet huomioon ottaen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT) Hyvät parlamentin jäsenet, Marian Harkinin, Avril Doylen ja Esko Seppäsen esittämät kysymykset kirjattiin eilisessä keskustelussa. Työjärjestyksen liitteen II A osion 2 kohdan mukaan niitä ei voida ottaa käsiteltäväksi, joten siirrymme seuraavaan kysymykseen.

Kysymyksiä 3, 4 ja 5 ei käsitellä, koska niiden aihe on jo kirjattu tämän istuntojakson esityslistalle.

Sarah Ludfordin laatima kysymys numero 6 (H-0687/07)

Aihe: Seksuaalirikolliset

Katsooko puheenjohtajavaltio Portugali, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat ryhtyneet kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotka koskevat lapsiseksirikollisten tunnistamista, oikeuteen saattamista sekä seurantaa tuomion jälkeen, lapsiseksirikoksia koskevien tietojen vaihtamista sekä kadonneiden, kaapattujen tai vaarassa olevien lasten pelastamista?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Sarah Ludford, lasten suojelu seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja ihmiskaupan torjunta ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä Euroopan unionille.

Viittaan tältä osin neuvoston 27. syyskuuta 2001 antamaan päätöslauselmaan kansalaisyhteiskunnan panoksesta kadonneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten etsinnöissä, jossa se totesi, että lasten katoamisten ja seksuaalisen hyväksikäytön torjuminen on Euroopan unionille ensisijainen asia.

Neuvosto on siksi antanut erinäisiä säädöksiä, jotka käsittelevät erilaisia tähän kysymykseen liittyviä näkökohtia, kuten ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisesta toiminnasta 24. helmikuuta 1997 hyväksytty yhteinen toiminta, edellä mainittu 27. syyskuuta 2001 annettu neuvoston päätöslauselma kansalaisyhteiskunnan panoksesta kadonneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten etsinnöissä, sekä 22. joulukuuta 2003 lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta annettu neuvoston puitepäätös.

Neuvosto on arvioinut Belgian kuningaskunnan hiljattain tekemää ehdotusta puitepäätökseksi lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista johtuvien ammattikieltojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Euroopan unionissa, sekä muita ehdotuksia, kuten ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa ja ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä jäsenvaltioiden välillä.

Neuvotteluprosessin tuloksena neuvosto on päättänyt sulauttaa Belgian kuningaskunnan tekemän aloitteen säännökset rikosrekisteritietojen vaihtoa koskevaan säädökseen. Sen johdosta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on määrä saada tietoa lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikoksesta langetetusta tuomiosta.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22. joulukuuta 2003 annetussa neuvoston puitepäätöksessä määritellään lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan liittyvät rikokset ja kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että näistä rikoksista langetetaan yhdestä kolmeen vuoden vankeusrangaistus ja eräissä tapauksissa enimmäispituudeltaan viidestä kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Puitepäätöksessä jäsenvaltiot velvoitetaan panemaan se täytäntöön 20. tammikuuta 2006 mennessä. Neuvostolle ja komissiolle toimitettujen täytäntöönpanotoimia koskevien ilmoitusten sekä komission laatiman kertomuksen perusteella neuvoston on arvioitava 20. tammikuuta 2008 mennessä, ovatko jäsenvaltiot täyttäneet puitepäätöksestä johtuvat velvoitteensa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE).- (EN)Kiitän suuresti puheenjohtajaa tämän antamasta vastauksesta.

Madeleine McCannin tapaus on herättänyt suurta huomiota ja totisesti myös polemiikkia. En aio mennä kyseisen tapauksen yksityiskohtiin, vaan minua kiinnostaa se, mitä voimme oppia yleisellä tasolla eurooppalaisen toiminnan riittävyydestä kadonneiden lasten ollessa kyseessä. Haluan kysyä kolmesta seikasta.

Ensimmäinen näistä on kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelin. Komission jäsen Frattini kertoi meille eilen, ettei hän ole lainkaan tyytyväinen toimiin, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet pannakseen täytäntöön helmikuisen neuvoston päätöksen ja ottaakseen käyttöön yhteisen kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron116, jonka oli määrä olla toiminnassa elokuuhun mennessä. Vain neljä jäsenvaltiota on valinnut palveluntoimittajan, kun taas jäsenvaltioista kolme ei edes ole vastannut tietopyyntöön. Tämä ei ole kovinkaan vaikuttavaa! Aiotteko patistaa muita 23jäsenvaltiota?

Toisekseen, oikeus- ja sisäasiainministerit kehottivat joitakin viikkoja sitten luomaan EU:n yhteisen tietokannan kadonneista lapsista. Tietääkseni yksityistaholla on tehty joitakin yrityksiä tähän suuntaan yhteistyössä YouTube-sivuston ja Madeleine McCannin vanhempien kanssa. Kannattaako EU oman tietokannan luomista?

Kolmanneksi, puhuitte seksuaalirikollisia koskevien tietojen vaihtamisen eteen tehtävästä työstä, mutta koska saamme käyttöön tietokoneistetun tietokannan?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Sarah Ludford, vastaan moniin esitettyihin kysymyksiin seuraavasti.

Monet näistä toimenpiteistä ovat ensinnäkin suhteellisen tai hyvin uusia, ja niiden vaikutuksia on siksi vielä tarpeen arvioida. Näin tehdään parhaillaan, ja tulemme tietenkin arvioimaan sitä, mitkä toimet ovat olleet tehokkaita ja mitkä taas ovat epäonnistuneet, sekä edistymistämme tällä alalla. Nimenomaan näin onkin toimittava, sen sijaan että jahtaisimme ja syyttelisimme jäsenvaltioita ja yrittäisimme määrittää itse kunkin vastuun asiassa.

Yhteistyöprosessi edellyttää jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja se perustuu kokemusten vaihtoon. Katson kaikesta huolimatta, että olemme edistyneet hyvin tällä alalla vastataksemme tilanteisiin, jotka ovat inhimilliseltä kannalta todella hirvittäviä.

Lopuksi, pidän myös uudistussopimusta tässä suhteessa myönteisenä, sillä se kannustaa tehokkaasti jäsenvaltioita laajempaan ja tehokkaampaan yhteistyöhön tällaisten rikosten torjunnassa ja mahdollistaa sen käytännössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE).- (EN)Neuvoston puheenjohtaja, te mainitsitte ihmiskauppaa koskevan kysymyksen ja olin iloinen kuullessani teidän käyttävän tätä termiä, sillä vaikka lapsia koskevat tapaukset kuten McCannin tapaus saavat julkisuutta, monia lapsia ja nuoria aikuisia kaupataan edelleen unionin jäsenvaltioihin. Haluaisin kysyä teiltä, uskotteko asian suhteen tehtävän tarpeeksi. Pyytäisin myös auttamaan jäsenvaltioista löydettyjä ihmiskaupan uhreja: heille on annettava kuntoutusta ja heidät on palautettava kotimaahansa tai sitten on varmistettava, että heistä ei tule rikollisia jäsenvaltiossa, johon heidät on kaupattu. Uskon tämän olevan erittäin vakava ongelma unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Arvoisa ministeri, kuuntelin tarkasti Sarah Ludfordille antamaanne vastausta. Hän esitti teille täsmällisen kysymyksen, johon ette vastannut, eli kuinka aiotte patistaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä perustaneet vihjepuhelinta. Ehkäpä voisitte täsmentää vastaustanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) En ole kriminaalipolitiikan asiantuntija sen paremmin kuin oikeusministerikään. Olen täällä neuvoston edustajan ominaisuudessa, ja voin vain kertoa teille, mikä on neuvoston yleinen näkemys asiasta tällä hetkellä. Aina voidaan tehdä enemmän tai paremmin, mutta totuus on kuten jo sanoin, että käyttöön on otettu erinäisiä säädöksiä, jotka vastaavat tarkoituksenmukaisesti toivomukseen torjua tehokkaasti tämäntyyppisiä rikoksia. Kuten sanoin, monet näistä toimista on otettu käyttöön hiljattain, ja niitä kaikkia on vielä arvioitava asianmukaisesti.

Esitetty uusi kysymys koski jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten tietoisuuden lisäämistä tästä ilmiöstä, joka on laajuudeltaan ja vakavuudeltaan oikeastaan uudenlainen. Kuten aina uusien ilmiöiden ollessa kyseessä, sitä on tarpeen tarkastella ja arvioida määrättyä menettelyä noudattaen. Kehotamme edelleen tarpeen vaatiessa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole täyttäneet aloitteiden tai lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia velvoitteitaan, tekemään niin mahdollisimman pikaisesti. Jos sitoumus on annettu, se on täytettävä ja toteutettava, tällä alalla samoin kuin kaikilla muillakin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Lambert van Nistelrooijin laatima kysymys numero 7 (H-0689/07)

Aihe: Suez- ja Gaz de France -yhtiön fuusio

Ranskalaisen energiayhtiön Suezin ja valtionyhtiö Gaz de Francen hallintoneuvostot ilmoittivat 3. syyskuuta päättäneensä toteuttaa suunnitellun yhdistymisensä. Tuloksena on maailman neljänneksi suurin energiayritys Gazpromin, Electricité de Francen ja EON:n jälkeen. Komissio on jo velvoittanut fuusioyhtiötä luopumaan tietyistä toiminnoistaan Belgiassa ja Ranskassa.

Katsooko neuvosto, että nämä yhdistymissuunnitelmat ovat edelleen neuvoston nykyisin soveltamien Euroopan unionin energiamarkkinoiden vapauttamiseen liittyvien periaatteiden mukaiset?

Missä määrin uusi fuusioyhtiö ja Ranskan valtio ovat luvanneet toteuttaa Euroopan komission vaatiman pääverkkojen omistussuhteiden eriyttämisen?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksi on sanottava, että kevään 2007 Eurooppa-neuvoston päätelmissä käsiteltiin kuten tiedätte kattavasti EU:n energiapolitiikkaa, myös kaasun ja sähkön sisämarkkinoita koskevaa kysymystä.

Neuvosto ei voi antaa lausuntoa siitä, onko fuusiohanke nykyisellään näiden päätelmien mukainen. Neuvosto huomauttaa, että Eurooppa-neuvoston päätelmät otettiin huomioon syyskuussa 2007 esitellyssä Euroopan komission kolmannessa energiapaketissa, jonka tavoitteena on kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden avaaminen. Vasta sitten kun ehdotetuista asetuksista ja direktiiveistä on päästy sopimukseen ja kun ne ovat astuneet voimaan, kyetään arvioimaan sitä, noudattaako fuusioyhtiö GDF Suez asiaankuuluvia säännöksiä. Neuvosto huomauttaa lisäksi, että perussopimuksen kilpailusäännösten nojalla on Euroopan komission vastuulla varmistaa kaikkien yhtiöiden välisten sopimusten yhteensopivuus yhteisön sääntöjen kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE).(NL). On mielestäni aivan oikein, että komissio arvioi politiikkaa ja konkreettisia toimia. Haluaisin esittää lisäkysymyksen, joka koskee eurooppalaisia markkinoita, eli yhtenäismarkkinoiden toteuttamista.

Yritysten eriyttämisen nimenomaisena tavoitteena on tuoda lisää investointeja verkkoihin, mutta voimme todeta, ettei tehtyjä sopimuksia ole noudatettu tältä osin myöskään maiden välillä. Maiden on määrä kyetä 10 prosentin energiavaihtoon, mitä kutsutaan yhteentoimivuudeksi, mutta olemme viivästyneet tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Kysymykseni kuuluu: mihin toimiin neuvosto on ryhtynyt edistääkseen käytännössä investointeja esimerkiksi Ranskan ja Espanjan välisen yhteyden parantamiseksi? Energiapalveluja voidaan ostaa halvemmalla naapurimaista, mutta jos pääverkkoja ei ole kytketty, se ei ole mahdollista. Mitä aiotte tehdä asian eteen?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Lambert van Nistelrooij, neuvosto päätti monista energiakysymyksiä koskevista toimenpiteistä Eurooppa-neuvoston viimeisimmässä kokouksessa maaliskuussa. Ne on nyt pantava täytäntöön komission ehdotusten pohjalta. Kunkin elimen ja toimielimen on kannettava oma vastuunsa: komission on tehtävä ehdotuksia, jotka neuvoston on hyväksyttävä tai hylättävä tai joita sen on tarkistettava, jonka jälkeen tuomioistuimen on todettava, noudattavatko jäsenvaltioiden lainsäädäntö ja rangaistukset voimassa olevaa lainsäädäntöä. En voi sanoa toistaiseksi tämän enempää tästä asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)Kysymys 8 on peruutettu. Kysymys 9 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Roberta Alma Anastasen laatima kysymys numero 10 (H-0702/07)

Aihe: Viisumijärjestelyjen helpottaminen Moldovan ja Georgian kansalaisten tapauksessa

Moldovan ja Georgian kansalaiset kohtaavat suuria vaikeuksia hakiessaan viisumeja Euroopan unionin jäsenvaltioihin. Viisumijärjestelyjen helpottamista Euroopan yhteisöjen ja Venäjän federaation välillä koskeva sopimus on lisäksi johtanut paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa Abhasian, Etelä-Ossetian ja Transdniestrian separatististen alueiden asukkaat, joista useimmilla on Venäjän passi, voivat saada viisumin ja liikkua maasta toiseen huomattavasti helpommin. Miten neuvosto aikoo nopeuttaa Moldovan ja Georgian kansalaisten viisumijärjestelyjen helpottamista sekä kyseisten sopimusten täytäntöönpanoa? On erittäin tärkeää, että mahdollisimman monet jäsenvaltiot tulevat viipymättä mukaan Chişinaussa toimivan yhteisen viisumihakemusten käsittelykeskuksen toimintaan, jotta viisumijärjestelyjen helpottamisprosessi toteutuisi käytännössä. Miten on mahdollista, että tähän mennessä vasta muutamat jäsenvaltiot ovat lähteneet mukaan keskuksen toimintaan, ja mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä, jotta muut jäsenvaltiot lähtisivät mahdollisimman nopeasti siihen mukaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Hyvä Roberta Alma Anastase, neuvosto valtuutti 19.joulukuuta2006 antamallaan päätöksellä komission neuvottelemaan Euroopan yhteisön ja Moldovan tasavallan välisen sopimuksen viisumijärjestelyjen helpottamiseksi. Sopimus parafoitiin Chisinaussa 25.huhtikuuta 2007, ja se allekirjoitettiin Brysselissä 10.lokakuuta 2007, itse asiassa minun toimestani.

Koska sopimukseen päästiin nopeasti, Euroopan parlamenttia kuullaan päätösluonnoksesta sopimuksen tekemiseksi. Moldovan hallitus teki 17.lokakuuta kaksi lakiesitystä, joilla ratifioitiin Euroopan unionin kanssa solmitut viisumijärjestelyjen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset.

Voin kertoa teille neuvoston puolesta, ettei komissiolla ole toistaiseksi valtuutusta aloittaa neuvotteluja samanlaisen sopimuksen tekemiseksi Georgian kanssa. Chisinaussa toimivan yhteisen viisumihakemusten käsittelykeskuksen puitteissa tehtävästä yhteistyöstä päättävät jäsenvaltiot yksin.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE).- (RO) Onnitteluni Moldovan tasavallan kanssa allekirjoitettujen sopimusten johdosta. Haluaisin huomauttaa tässä yhteydessä kahdesta seikasta. Pidän ensinnäkin välttämättömänä käsitellä neuvoston ja Moldovan tasavallan suhteista käytävissä keskusteluissa heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sattuneita tapahtumia. Eräiltä romanialaisilta virallisilta valtuuskunnilta kiellettiin 12.lokakuuta pääsy Moldovan tasavallan alueelle maan rajalla. Kolmannen maan viisumijärjestelyjen helpottamisen olisi mielestäni oltava loppukädessä vastavuoroista, joten haluaisin tietää, aikooko neuvosto käsitellä tätä asiaa. Toiseksi, allekirjoittamissanne sopimuksissa viitataan moldovan kieleen, jota ei ole tunnustettu viralliseksi kieleksi. Toivoisin meidän huomauttavan tästä, etenkin koska vain romanian kieli on tunnustettu Euroopan unionissa. Georgian osalta katson, että olisi pyrittävä muuttamaan tilannetta, jossa Georgian kansalaiset nyt ovat Etelä-Ossetian kansalaisiin verrattuna.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, allekirjoitin kuten sanoin Moldovan kanssa tehdyn viisumijärjestelyjen helpottamista koskevan sopimuksen, ja voin kertoa teille, että Moldovan hallitus arvostaa näitä toimia, aloitteita ja sopimuksia, ja se tunnustaa ne asianmukaisesti.

Kyseinen väline on erittäin tärkeä sekä suhteissamme Moldovan kanssa että yleisemmin suhteissamme naapurimaihimme. Toivon vilpittömästi, että sopimus auttaa aiotusti lujittamaan EU:n ja Moldovan välisiä suhteita ja etenkin vahvistamaan inhimillistä ulottuvuutta Euroopan naapuruuspolitiikassa, toisin sanoen lähentämään kansoja, jotta voimme oppia tuntemaan toisemme lähemmin ja paremmin, koska juuri se lujittaa epäilemättä eurooppalaista henkeä ja keskinäistä ymmärrystä.

Sopimuksen soveltamisessa ilmeneviä vaikeuksia on tietenkin arvioitava. Vaikeuksia on ilmennyt vasta hiljattain, mutta voin sanoa teille, että mikäli Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa solmimat sopimukset aiheuttavat ongelmia tai vaikeuksia, jos ne eivät johda odotettuihin tuloksiin tai kun ne johtavat päinvastaisiin tuloksiin, komission on mahdollisesti yhteistyössä neuvoston kanssa tarkasteltava kehitystä ja tehtävä tarvittaessa välttämättömät muutokset.

Panen merkille Georgiaa koskevan kommenttinne, hyvä Roberta Alma Anastase.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE).(LT) Onko suunnitteilla sopimus viisumijärjestelyjen helpottamiseksi Valko-Venäjän kanssa? Schengen-alueen laajentamisen jälkeen Liettua, jolla on pitkä yhteinen raja Valko-Venäjän kanssa, ei voi helposti kutsua maan asukkaita vierailulle, eivätkä valkovenäläiset voi vierailla rajan takana asuvien sukulaistensa luona. Onko tällaisia suunnitelmia siis vireillä?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Danutė Budreikatė, viisumijärjestelyjen helpottamista koskevista sopimuksista päätetään, kuten tiedätte, tapauskohtaisesti. Niissä huomioidaan luonnollisesti asianomaisen maan olosuhteet, sen kanssa ylläpitämämme suhteet, tekniset turvallisuuskysymykset ja niin edelleen. Näin ollen Valko-Venäjän tai minkä tahansa muun maan tapauksessa komission on siis ensin tehtävä asianmukainen päätösesitys neuvostolle, joka tekee päätöksen sen pohjalta. Kuitenkin kuten sanoin, päätöstä tällaisen sopimuksen tekemisestä tai neuvottelujen aloittamisesta ei voida tehdä ilman eräiden teknisten ja poliittisten edellytysten täyttymistä.

Kuitenkin silloin, kun ne ovat teknisesti ja poliittisesti mahdollisia, viisumijärjestelyjen helpottamista koskevat sopimukset ovat kuten sanoin avuksi naapuruuspolitiikan inhimillisen tai humanitaarisen ulottuvuuden lujittamisessa. Emme voi olla toisillemme muukalaisia, vaan meidän on päinvastoin opittava tuntemaan toisemme paremmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Dimitrios Papadimoulisin laatima kysymys numero 11 (H-0703/07)

Aihe: Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustaminen

Euroopan parlamentti hyväksyi 4. syyskuuta 2007 päätöslauselman luonnonkatastrofeista (P6_TA(2007)0362), jossa mainittiin erityisesti Kreikkaa kuluneen kesän aikana koetelleet kymmeniä ihmisuhreja vaatineet tulipalot. Päätöslauselmassa samoin kuin yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamista koskevassa mietinnössä (A6-0286/2006, 18.9.2006), tunnustetaan muun muassa pelastuspalvelumekanismin merkityksellisyys ja kehotetaan perustamaan pelastuspalvelujoukot, joilla olisi valmius toimia välittömästi hätätilanteissa, kuten myös komission entisen jäsenen Michel Barnier'n kertomuksessa ehdotettiin.

Kun otetaan huomioon, että pelastuspalvelujoukkojen perustaminen tarjoaisi erityisesti lisätukea jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille, jotka kantavat vastuun pelastuspalveluista, miten neuvosto kommentoi pelastuspalvelujoukkojen perustamista?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Hyvä Dimitrios Papadimoulis, neuvosto haluaa huomauttaa, että 15.–16.kesäkuuta 2006 ja 14.–15.joulukuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi ja pani merkille puheenjohtajavaltion selvitykset unionin hätätila- ja kriisivalmiuksien vahvistamisesta käytettävissä olevien voimavarojen koordinoinnin ja toimittamisen parantamiseksi.

Myös kesäkuun2006 Eurooppa-neuvosto vahvisti suuntaviivoja unionin hätätila-, kriisi- ja katastrofivalmiuksien vahvistamiseksi sekä Euroopan unionin sisällä että sen ulkopuolella. Se kehotti kiinnittämään erityistä huomiota Euroopan unionin nopean toiminnan valmiuksien kehittämiseen jäsenvaltioiden käyttöön asettamien voimavarojen kuten pelastuspalveluyksiköiden pohjalta, sekä työskentelemään komission ehdotusten pohjalta yhteisön pelastuspalveluvalmiuksien vahvistamiseksi.

Michel Barnierin toukokuussa 2006 esittämän kertomuksen osalta neuvosto haluaa huomauttaa, että 15.–16.kesäkuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto katsoi sen antavan tärkeän panoksen keskusteluun. Vaikka tietyt Barnierin kertomukseen sisältyvät ideat on sisällytetty yhteisön sääntöihin tai käytäntöihin, neuvostolle ei toistaiseksi ole tehty ehdotusta Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamiseksi.

Ottaen huomioon viimeaikaiset tuhot joissakin jäsenvaltioissa sekä sen, että Euroopan unionin on pystyttävä vastaamaan tehokkaasti ja nopeasti luonnonkatastrofeista johtuviin kriisi- ja hätätiloihin, neuvosto kehotti 15. ja 16.lokakuuta 2007 antamissaan päätelmissä komissiota jatkamaan asian tarkastelua ja tekemään asiaan liittyviä ehdotuksia ennen 10.joulukuuta2007 pidettävää yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokousta.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa, mutta hän kertoi juuri neuvostolle tyypillisin sanakääntein puolitoista vuotta kestäneestä toimettomuudesta ja viivytyksistä. Lukemanne teksti onnistuu vesittämään Barnierin ehdotuksen kokonaan. Kysynkin teiltä, kuinka monia tulipalojen ja tulvien uhreja meidän on vielä surtava? Montako kotia on menetettävä? Kuinka kauan jäsenvaltioiden sallitaan haaskata voimavarojaan ennen kuin te neuvostossa ehdotatte viimeinkin selvitystä, jota Euroopan parlamentti on jo kauan vaatinut? Kysyn teiltä, aiotteko neuvoston puheenjohtajana esittää 10.joulukuuta, että neuvosto tutkii Euroopan parlamentin suosituksen lisäapua antavien pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta, vai kertooko seuraajanne meille jälleen puolentoista vuoden kuluttua uusia tarinoita viivästymisen syistä?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Hyvä Dimitrios Papadimoulis, neuvosto odottaa luonnollisesti suurella mielenkiinnolla komission ehdotusta pelastuspalvelujoukkojen mahdollisesta perustamisesta. Komission toivotaan tekevän ehdotuksensa ennen 10.joulukuuta järjestettävää yleisten asioiden neuvoston kokousta, alle kahden kuukauden sisällä. Voimme siis toivottavasti tarkastella ja arvioida pian komission ehdotuksia, ja toimimme niiden pohjalta asianmukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE).(LT) Myös minä haluan korostaa tämän kysymyksen merkitystä, ja iloitsen siitä, että neuvosto on ollut yhteydessä komissioon ja odottaa vastausta. Haluaisin kuitenkin kysyä, mikä on komission näkemys joukkojen toiminnasta poikkeuksellisissa tilanteissa. Ottaen huomioon lukuisat tulvat ja tulipalot, ilmastonmuutoksen ja tapahtumat kaukana Amerikassa, mikä on komission näkemys näiden joukkojen käytännön roolista tällaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa?

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mainitsitte useaan otteeseen Barnierin laatiman kertomuksen. Se on synnyttänyt pelkoa avustusjärjestöissä, sillä siinä säädetään käytännössä sotilaallisista johtorakenteista tai alustavasta päätöksenteosta asevoimien tasolla. Onko neuvosto tietoinen pelastuspalvelujoukkojen sotilaallistumista koskevista peloista, ja kuinka se voi ja aikoo vastata näihin huoliin?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, kuten jo mainitsin, Barnierin kertomusta koskevissa neuvoston päätelmissä ja sen ehdotuksessa todettiin, että se voisi toimia lähtökohtana tuleville päätöksille. Se ei tarkoita, että kertomus hyväksytään sataprosenttisesti tai edes osittain perustaksi työlle. Kyse on vain neuvoston silloisesta näkemyksestä. Kuten juuri sanoin, en voi ennakoida neuvoston reaktioita ehdotuksiin, toimintamalleihin ja menettelyihin, joita ei vielä ole olemassa, sillä se tarkoittaisi historian ennakoimista.

Meidän on odotettava komission ehdotuksia ja sen arviota. Keskustelemme niistä neuvostossa ja vedämme johtopäätöksemme. Päätämme tällöin myös tulevasta suunnasta, ja haluaisin mainita tässä yhteydessä erään tärkeän seikan. Pyytämällä komissiota esittämään asiaa koskevia ehdotuksia neuvosto on yksiselitteisesti ilmaissut kiinnostuksensa ja halunsa edetä tällä alalla. Se on minusta kiistaton myönteinen merkki.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 12 (H-0708/07)

Aihe: Professori Ukshin Hotin kohtalo

Kansainvälisesti tunnustettu tiedemies ja rauhanaktivisti professori Ukshin Hoti toimi 1990-luvulla ulkoministerinä presidentti Rugovan johtamassa Kosovon epävirallisessa demokraattisessa tasavallassa. Hänet vangittiin Milosevicin hallinnon aikana, ja hän hävisi vuosia sitten jälkiä jättämättä.

Voiko neuvosto tiedustella nykyisen, demokraattisesti valitun Serbian hallitukselta, mitä professori Hotille tapahtui, ja kysyä, ovatko Serbian viranomaiset valmiita tutkimaan asiaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Hyvä Bernd Posselt, professori Ukshin Hoti on yksi Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) luettelossa mainituista yli 2 000 henkilöstä, jotka heidän perheensä ilmoittivat kadonneiksi Kosovon konfliktin aikana.

ICRC on kerännyt tammikuusta 1998 lähtien tietoa Kosovossa kadonneista henkilöistä. Tiedot on toimitettu Belgradin ja Pristinan viranomaisille, joita on pyydetty tekemään kaikkensa näiden henkilöiden löytämiseksi.

ICRC tekee Kosovossa tiivistä yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon-lähetystön kanssa. Niin Pristinaa kuin Belgradiakin kiinnostavista kysymyksistä käydyn vuoropuhelun puitteissa kadonneita henkilöitä käsittelevä työryhmä, johon kuuluu molempien hallitusten edustajia, on tavannut ajoittain maaliskuusta2004 lähtien Punaisen Ristin suojeluksessa.

Kumpikin puoli tekee työtä kadonneiden henkilöiden löytämiseksi, mutta edistyminen on hidasta. Oikeus saada tietoa meille tärkeiden kadonneiden henkilöiden kohtalosta on humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien piiriin kuuluva peruskysymys.

Näin ollen Euroopan unionin neuvosto tukee kansainvälisten samoin kuin Serbian ja Kosovon paikallisviranomaisten tekemää työtä ja kannustaa niitä tehostamaan ponnisteluja.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, jokainen uhri on tietenkin yhtä lailla tärkeä, joten olen tyytyväinen tähän tutkimukseen. Professori Hoti oli kuitenkin hyvin tunnettu. Pidän tiiviisti yhteyttä hänen perheeseensä. Hän oli Saharov-palkinnon saaneen Ibrahim Rugovan läheisin tukija, ja serbit pidättivät hänet virallisesti. Siinä tapauksessa heidän on tiedettävä jotakin hänen olinpaikastaan! Tämä kysymys on selvitettävä muodollisesti Belgradin hallituksen kanssa neuvoston tuella. Mitä sanottavaa Serbian hallituksella on tämän vangin olinpaikasta, jonka se otti vastuulleen pidättäessään hänet?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, kuten jo sanoin, neuvosto tukee tietenkin asiasta vastaavien viranomaisten kaikkia ponnisteluja professori Ukshin Hotin löytämiseksi. Ymmärrämme myös, kuten sanoin, että tässä asiassa on kyse ihmisoikeuksista ja niiden suojelemisesta. Se on siksi sisällytettävä asiasta vastaavien hallitusten kanssa käymäämme poliittiseen vuoropuheluun.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Robert Evansin laatima kysymys numero 13 (H-0710/07)

Aihe: Ilmastonmuutos

Katsooko neuvosto, että Euroopan unionin tavoite, jonka mukaan maapallon lämpötila saa nousta enintään 2°C, voidaan edelleen saavuttaa?

Onko neuvosto keskustellut, mitä lisätoimenpiteitä on harkittava Euroopan unionin tasolla, jotta voitaisiin vastata Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2007 raportissa esitettyihin huoliin?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Euroopan johtajat päättivät lähettää kansainväliselle yhteisölle selvän viestin määrätietoisuudestaan ilmastonmuutoksen torjunnassa vahvistamalla seuraavat sitoumukset tarkoituksenaan kannustaa globaalin sopimuksen neuvottelua vuoden2012 jälkeistä aikaa varten.

Kunnes mainittu sopimus on saatu aikaan, Euroopan unioni on sitoutunut lujasti vähentämään omatoimisesti kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen2020 mennessä vähintään 20prosentilla vuoden1990 tasoihin verrattuna. Toisekseen Euroopan unioni on valmis sitoutumaan 30prosentin vähennykseen, jos muut teollisuusmaat suostuvat samankaltaisiin vähennyksiin ja jos myös taloudellisesti edistyneet kehittyvät maat antavat asianmukaisen panoksen.

Euroopan unioni uskoo, että sen on otettava johto käsiinsä asettamalla kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita, jotta teollisuusmaat voivat taivuttaa kehittyvät maat osallistumaan maailmanlaajuisiin ponnisteluihin.

Kunnianhimoinen tavoite vahvistaa tietenkin myös maailmanlaajuisia hiilidioksidimarkkinoita, jotka on säilytettävä päästövähennyksistä aiheutuvien kustannusten rajoittamiseksi. Moniin toimiin on jo ryhdytty Euroopan ilmastonmuutosohjelman puitteissa ja Euroopan unionin energiapolitiikan strategisen analyysin yhteydessä suunnitellaan monia muita toimia, joiden avulla on määrä saavuttaa merkittävä osa kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteesta.

Päästökauppajärjestelmä on keskeisessä asemassa EU:n pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa, ja sitä on ehdottomasti analysoitava Euroopan unionin yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Evans (PSE).- (EN)Kiitän neuvoston puheenjohtajaa tästä rohkaisevasta vastauksesta. Sanoitte haluavanne lähettää vahvan viestin, ja että tarvitsemme maailmanlaajuisen sopimuksen. Kuulin mielenkiinnolla 30 prosentin tavoitteesta. Olen yhtä mieltä kanssanne siitä, että meidän on oltava kunnianhimoisia. Tämä on luonnollisestikin ala, jolla on vaikutusta useimpiin Euroopan kansalaisiin ja josta he kantavat suurta huolta.

Voisitteko mahdollisesti täsmentää näkemyksiänne sellaisista myönteisistä konkreettisista toimista, joita voisimme toteuttaa kannustaaksemme niitä maita, kuten Yhdysvaltoja, joiden olisi voitava tehdä enemmän, ja avustaaksemme niitä maita, kuten vaikkapa Kiinaa, Intiaa tai Venäjää, jotka ehkä kamppailevat parhaillaan tämän asian kanssa? Mitä muuta voisimme tehdä käytännössä prosessin edistämiseksi puhumisen sijaan? En tarkoita, että olisitte tyytynyt puheisiin, mutta mitä siis tulemme asiasta puhumisen sijasta tekemään käytännössä sen toteuttamisen eteen?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Euroopan unionin käytettävissä olevat välineet ovat diplomaattiset keinot, luja vakaumuksemme ja sanoisimmeko poliittinen määrätietoisuutemme. Mielestäni voimme parhaiten taivuttaa muut seuraamaan meitä näyttämällä esimerkkiä ja antamalla tahdin, kuten nimenomaan teemme parhaillaan.

Asettamalla itsellemme kunnianhimoisia tavoitteita, jotka vastaavat kansalaisten odotuksia, näytämme selvästikin esimerkkiä paitsi unionin sisällä myös maailmanlaajuisesti. Se innostaa julkista mielipidettä muissa maissa, mikä taas pakottaa asianomaiset hallitukset ryhtymään vastaaviin toimiin kuin asettamamme kunnianhimoiset tavoitteet.

Yhdysvaltojen osalta mainitsemani johtovaikutus on mielestäni ollut hyvin ilmeinen. Euroopan unionin maailmanlaajuisella tasolla antama esimerkki on johtanut Yhdysvalloissa yhteiskunnalliseen painostukseen asiasta vastaavia viranomaisia kohtaan kunnianhimoisempien tavoitteiden puolesta. Henkilökohtainen näkemykseni on, että Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen Al Gorelle ilmastonmuutoskysymysten ansiosta oli yhteydessä tähän, eli kunnianhimoiseen politiikkamme, muutoshaluumme ja tahtoomme saada muut sitoutumaan tavoitteisiimme, mikä kaikki tapahtuu tietenkin monenvälisen diplomatian puitteissa Yhdistyneiden Kansakuntien välityksellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE).- (EN)Voisinko kehottaa parlamenttia ottamaan johdon käsiinsä sammuttamalla ilmastoinnin, sillä olen aivan jäässä, ja tämä voisi myös edistää panostamme ilmastonmuutosasiaan?

Neuvoston puheenjohtaja, vastasitte jo yhteen niistä kysymyksistä, jotka halusin esittää, mutta tulemme todennäköisesti tarvitsemaan Al Gorea enemmän suuren yleisön sitouttamiseksi asiaan. Pyytäisin siksi neuvostoa kuvailemaan sitä, kuinka se aikoo muuntaa yleisön huolet julkiseksi toiminnaksi Euroopan unionin sisällä, sekä ottamaan huomioon, ettemme halua pysäyttää kehittyvän maailman edistymistä, sillä heidän kehityksensä on tosiasiassa hyödyksi meille.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT) Yritämme ratkaista tämän parlamentin lämpötilaa koskevan ongelman.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Hyvä Mairead McGuinness, kiitän teitä kysymyksestänne. Meidän on kampanjoitava jatkuvasti tietoisuuden lisäämiseksi ja kansalaisille tiedottamiseksi. Meidän on myös johdettava näyttämällä esimerkkiä. Näin onkin tehty.

Paljon on selvästikin vielä tehtävä, mutta kansalaisten tietoisuus ilmastonmuutoskysymyksistä on yhä suurempaa, koska vaikutukset ovat näkyviä ja todellisia, ja ihmiset voivat tuntea ne itse. Voisin mainita oman henkilökohtaisen kokemukseni asiasta, mikäli sillä on merkitystä. Portugalin ilmasto ei ole nyt minun ollessani viidenkymmenen enää sama, kuin ollessani kuuden, seitsemän ikäinen. Olen havainnut muutoksen käytännössä, kuten muutkin. Ihmiset haluavat tietää, miksi muutos on tapahtunut ja mitkä ovat sen seuraukset.

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tarvittava lainsäädäntö ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi ja pysäyttämiseksi tai sen syiden minimoimiseksi. Jäsenvaltiot ovat antaneet poliittisia sitoumuksia EU:n tasolla ja niiden on nyt sitouduttava hyväksymään tarvittava lainsäädäntö sekä varmistamaan sen noudattaminen. Toistan, että meidän on johdettava maailman tasolla näyttämällä esimerkkiä.

En halua aliarvioida entisen varapresidentin Al Goren kampanjaa, jolla on uskoakseni ollut merkittävä vaikutus julkiseen mielipiteeseen kaikkialla maailmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 14 (H-0713/07)

Aihe: Kuohunta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla

Äskettäin pidetyssä EU:n valtiovarainministereiden epävirallisessa kokouksessa (Porto 14.–15. syyskuuta) keskusteltiin USA:n epävakaiden rahoitusmarkkinoiden aiheuttamasta kriisistä Euroopassa. Voisiko neuvosto tehdä yhteenvedon näistä keskusteluista? Käsiteltiinkö neuvostossa erityisesti Northern Rockia, joka on tällä hetkellä rahoitusvaikeuksissa, jotka ovat suoraa seurausta USA:ssa vallitsevasta epävakaudesta?

Katsooko neuvosto, että tällä asialla on laajempia vaikutuksia Euroopan rahoitusmarkkinoihin?

Katsooko neuvosto, että nykyiset rahoituspalvelualan turvatakeet antavat riittävän suojan erityisesti niille kuluttajille, jotka ovat ostaneet rahoituspalvelutuotteita ”kotijäsenvaltionsa” ulkopuolelta?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, haluan sanoa tästä asiasta seuraavaa. Portugalilaisessa Porton kaupungissa 14.–15.syyskuuta järjestetyssä EU:n valtiovarainministerien ja keskuspankkien johtajien epävirallisessa kokouksessa keskusteltiin monista kysymyksistä, taloudellisen ja rahoitustilanteen kehitys mukaan lukien.

Kuten puheenjohtajavaltio Portugalin kotisivuilla on kerrottu, arviomme on kaksitahoinen. Elämme ensinnäkin aikaa, jota leimaa riskin volatiliteetti ja uudelleen arvioiminen maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla johtuen Yhdysvaltojen asuntolainamarkkinoilla koetuista vaikeuksista, jotka ovat siirtyneet globaaliin rahoitusjärjestelmään monimutkaisten rahoitusvälineiden kautta.

Sillä on ollut vaikutusta myös rahamarkkinoiden toimintaan, mikä on edellyttänyt tärkeimpien keskuspankkien kuten Euroopan keskuspankin taholta nopeita ja lujia toimia. Toisaalta vaikka rahoitusmarkkinoiden myllerrys on kiistatta lisännyt epävarmuutta talousnäkymistä, Euroopan unionin makrotaloudellinen perusta on vakaa ja maailman tasolla kasvu on pysynyt vankkana huolimatta hidastumisesta Yhdysvalloissa.

Eurooppalaiset rahoituslaitokset vaikuttavat vankoilta ja niiden viime vuosien terve tuottavuus takaa, että ne voivat selviytyä nykyisestä epävakaudesta rahoitusmarkkinoilla.

Huomauttaisin kuitenkin, että jäsenvaltioiden yksittäistapauksia ei käsitelty. Keskustelimme arvioinnin aikana myös siitä, mitä rahoitusmarkkinoiden viimeaikaisesta epävakaudesta voidaan oppia. Erityisesti korostettiin, että vaikka rahoitusalan sääntely- ja valvontakehys on vakaa ja sitä on vahvistettu hiljattain lainsäädännössä, muun muassa panemalla täytäntöön vakavaraisuusdirektiivi ja tekemällä työtä SolvenssiII -direktiivin parissa, meidän on pysyttävä valppaina etenkin rahoitustuotteiden alan nopeaa ja innovatiivista kehitystä ajatellen.

Rahoitusmarkkinoiden viimeaikainen myllerrys on näin ollen lisännyt eräiden neuvoston asialistalla edelleen olevien kysymysten kiireellisyyttä sekä Euroopan unionin tarvetta löytää yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa keinoja lisätä läpinäkyvyyttä, parantaa arvostusmenettelyjä, vahvistaa edelleen riskinhallintaa ja tehostaa markkinoiden toimintaa etenkin monimutkaisten rahoitustuotteiden osalta.

Ecofin-neuvoston kokouksessa 9.lokakuuta sovittiin yksityiskohtaisesta toimintaohjelmasta, jonka asianomaiset elimet toteuttavat EU:n tasolla vuoden2008 loppuun mennessä tiiviissä yhteistyössä tärkeimpien kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Samassa lokakuisessa Ecofin-neuvoston kokouksessa annettiin lisäksi päätelmiä Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden vakautusmekanismien vahvistamisesta. Nämä neuvoston kotisivuilla saatavilla olevat päätelmät ovat yli vuoden kestäneiden valmistelujen konkreettinen tulos. Neuvosto vahvisti etenkin eräitä yhteisiä periaatteita, joiden on ohjattava kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamisessa.

Lisäksi sovittiin, että EU:n pankkivalvontaviranomaisten, keskuspankkien ja valtiovarainministerien vuonna2005 allekirjoittamaa yhteistyötä ja tietojen vaihtoa koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa laajennetaan ja siihen sisällytetään kolme uutta elementtiä, eli kokouksessa virallisesti hyväksytyt yhteiset periaatteet, yhteinen analyysikehys mahdollisen kriisin systeemisten vaikutusten arvioimiseksi sekä yhteiset käytännön suuntaviivat rajat ylittävissä kriisitilanteissa noudatettavia menettelyjä varten.

Kokouksessa määriteltiin toimintaohjelma ja aikataulu näiden sekä muiden Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden vakautusmekanismien tehostamiseen tähtäävien toimien toteuttamiselle. Kaiken tämän tarkoituksena on tietenkin suojella kuluttajia ja investoijia, jotka ovat riippuvaisia rahoitusmarkkinoiden toimivuudesta.

Sallikaa minun korostaa lopuksi, että käsitykseni mukaan neuvosto yhdessä Euroopan parlamentin ja komission kanssa allekirjoittaa tavoitteen toiminnan vakauden tehokkaasta valvonnasta ja sääntelystä, joiden avulla varmistetaan rahoitusmarkkinoiden vakaus, globaali kilpailukyky ja kuluttajansuoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE).- (EN)Kiitän neuvoston puheenjohtajaa. Minun on tutkittava yksityiskohtaista vastaustanne, jota arvostan, sillä kysymyksessä on vakava asia.

On totta, että tallettajien luottamus Northern Rock -pankkiin on murtunut ja sillä on dominovaikutus. Luottamus on todellakin pankkijärjestelmän vakauden avain ja olennaista rajat ylittävissä palveluissa sekä rahoituspalvelualan liiketoiminnassa.

Uskotteko kuvailemienne toimien olevan riittäviä luottamuksen palauttamiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Neuvosto voi vielä yllättää parlamentin jäsenet. Kuten sanoin, Ecofin-neuvosto pyysi työryhmää analysoimaan perusteellisesti tilannetta sekä mahdollisia uusia välineitä tai toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä tällaisten tilanteiden vaikutuksia Euroopan rahoitusmarkkinoilla. Ministerineuvosto on siis hyvin tietoinen ongelmista, ja se on pyytänyt toimivaltaisia elimiä tekemään perusteellista työtä. Työryhmää on pyydetty ehdottamaan toimenpiteitä, joihin on mahdollisesti ryhdyttävä vastaavien tilanteiden ehkäisemiseksi. Toimien tehokkuus käytännössä voidaan nähdä vasta tulevaisuudessa. Neuvostolle tiedotetaan kuitenkin siis toimista, joihin on mahdollisesti ryhdyttävä estääksemme rahoitusmarkkinoiden myllerrysten vaikutukset talouteemme tulevaisuudessa.

On sanottava, että asiaa käsiteltiin myös Lissabonissa viime viikolla pidetyssä valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa. Valtion- ja hallitusten päämiehet tähdensivät painokkaasti seuraavaa: ensinnäkin Euroopan talous on taloustieteilijöiden mukaan vankalla pohjalla, eli taloutemme on vakaa, ja toisekseen, he tukevat Ecofin-neuvoston ehdottamia toimenpiteitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Johan Van Hecken laatima kysymys numero 15 (H-0717/07)

Aihe: Erityisvirastojen lukumäärän lisääntyminen

Yhteisöllä on tällä hetkellä 23 erityisvirastoa. Ne on siroteltu moniin EU-maihin ja kaupunkeihin. Niiden toimintaa ja työtä valvotaan tuskin lainkaan. Viimeksi perustettu virasto, ”perusoikeusvirasto” sijaitsee Wienissä ja työllistää sata ihmistä. Viraston tarkoituksena on valvoa, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan Euroopan unionissa. Samasta tehtävästä huolehtii erinomaisesti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja itse asiassa myös Euroopan neuvosto, molemmat Strasbourgissa. Virastot kuluttavat vuodessa noin miljardi euroa verorahoja. Eräät tarkkailijat katsovat, että Eurooppa-neuvostolla on tuskin yhtään kokousta, jossa ei perustettaisi uutta virastoa…

Aikooko neuvosto perustaa vielä muita virastoja? Tutkitaanko niiden tarpeellisuutta? Tunteeko neuvosto virastojen vaikutuksen yhteisön talousarvioon? Onko neuvosto valmis sulkemaan joitakin virastoja, mikäli niiden olemassaolo ei ole perusteltua?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Johan Van Hecke, huomauttaisin, että yhteisön virastojen perustamista ja sulkemista koskevat kysymykset on esitettävä komissiolle, jolla on yksinomainen aloiteoikeus tällä alalla. Lainsäädäntöelimet parlamentti ja neuvosto ryhtyvät toimiin vain komission ehdotusten pohjalta. Neuvoston osalta voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että uuden viraston perustamisen tarvetta harkitaan huolellisesti kussakin tapauksessa.

Virastojen budjettikysymysten osalta kehotan arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan 18.huhtikuuta2007 annettuun yhteiseen julistukseen, jossa kolme toimielintä sopivat yhteisistä periaatteista nykyisten tai tulevien yhteisön virastojen budjettihallintoa varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Johan Van Hecke (ALDE). (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisaa ministeriä tämän vastauksesta. Esittämälläni kysymyksellä oli kahtalainen perusta. Olen ensinnäkin huolestunut jokaisen neuvoston istunnon jälkeen perustettavien virastojen määrän räjähdysmäisestä kasvusta: viiden vuoden sisällä on perustettu 12uutta virastoa, ja niiden henkilöstömäärä on noussut 166:sta 3 700:aan. Kysymykseni toinen osa kuuluu: arvioiko neuvosto säännöllisesti uudelleen tarvetta ylläpitää virastoja, kun niiden olemassaolon oikeutus ei ehkä ole enää itsestään selvä? Toinen huoleni koskee sitä, kuinka neuvosto itse on järjestänyt kaikkien näiden virastojen menojen sisäisen valvonnan, ja millaisena se näkee parlamentin roolin asiassa?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Hyvä Johan Van Hecke, kuten jo sanoin, viraston perustamista koskevan ehdotuksen esittää Euroopan komissio, ja neuvosto arvioi komissiota kuultuaan, onko ehdotus perusteltu. Päätökset tehdään siis perussopimuksen määräysten mukaisesti. Esimerkkinä hyvin hyödyllisestä eurooppalaisesta virastosta voisin mainita Lissabonissa Portugalissa sijaitsevan Euroopan meriturvallisuusviraston.

Virastojen hallinnon osalta sanoisin, että niillä on kuten tiedätte omat valvontamekanisminsa, jotka ovat uskoakseni varsin tiukkoja. Kuten mainitsin, toimielimet ovat myös sopineet yhteisistä periaatteista, joita sovelletaan suoraan yhteisön virastojen budjettihallintoon.

Henkilökohtainen kokemukseni asiasta on, että virastoille myönnettyjen varojen ankaraan hallintoon ja tarkkaan käyttöön kiinnitetään erityistä huomiota. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Bill Newton Dunnin laatima kysymys numero 16 (H-0719/07)

Aihe: Tietoverkkorikollisuutta käsittelevä yhteysverkosto 24/7

Olen kuullut Yhdysvalloista, että kymmenen EU:n jäsenvaltiota ei osallistu tietoverkkorikollisuuden torjuntaan pyrkivän yhteysverkoston (24/7) toimintaan. Nämä jäsenvaltiot ovat Belgia, Kypros, Viro, Kreikka, Irlanti, Latvia, Puola, Slovakia ja Slovenia sekä Portugali – neuvoston tämänhetkinen puheenjohtajavaltio.

Kuinka tärkeänä neuvosto pitää kansainvälisen tietoverkkorikollisuuden torjuntaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Bill Newton Dunn, neuvostolle ei ole ilmoitettu jäsenvaltioiden osallistumisesta kyseiseen verkostoon, joka on lähinnä G8-maiden ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden aloite. Neuvosto ei näin ollen voi vahvistaa tai kieltää tätä tietoa. Neuvosto pitää kuitenkin tietoverkkorikollisuuden torjuntaa erittäin tärkeänä, josta osoituksena on 24.helmikuuta2005 tehty puitepäätös2005/222/JAI tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä sekä neuvoston tuki Euroopan neuvoston 23.marraskuuta2001 tekemän tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen nopealle ratifioinnille.

Lisäksi neuvoston päätelmät yleisestä toimintalinjasta tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi esitellään ja niistä keskustellaan seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa, joka on määrä pitää marraskuussa.

Portugalilla on myös kansallinen keskusyhteysviranomainen, joka toimii vuorokauden ympäri jokaisena viikonpäivänä ja joka vastaa tämäntyyppisten rikosten torjunnasta Interpolin ja globaalin operatiivisen verkoston välityksellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bill Newton Dunn (ALDE).- (EN)Kiitän neuvoston puheenjohtajaa avoimesta, rehellisestä ja asiapitoisesta vastauksesta. Tuletteko käsittelemään seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa, johon viittasitte, sitä kiinnostavaa seikkaa, että neuvosto ei ilmeisesti ole tietoinen asiasta eikä 10 jäsenvaltiota osallistu verkostoon, mikä on mielestäni täysin ennenkuulumatonta? Ottaisitteko siis tämän kysymyksen käsiteltäväksi neuvostossa?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Panen merkille kysymyksenne ja huolenne. Tämän kysymyksen ottamisesta asialistalle ja keskusteltavaksi päätetään luonnollisesti vasta myöhempänä ajankohtana, mutta välitän asiaa koskevat huolenne.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(PT)

Ilda Figueiredon laatima kysymys numero 17 (H-0723/07)

Aihe: Yhdysvalloissa vangittuina olevia Kuuban kansalaisia koskeva vierailukielto

Aiemmin tänä vuonna hain Yhdysvaltain hallitukselta lupaa vierailla maassa laittomasti vangittuina olevien Kuuban kansalaisten René Gonzálezin, Gerardo Hernándezin, Antonio Guerreron, Ramón Labañinon ja Fernando Gonzálezin luona. Lupa evättiin kuitenkin sillä perusteella, että en tuntenut heitä ennen heidän vangitsemistaan.

Viime syyskuussa kahden vangin puolisoilta evättiin jälleen kerran lupa tavata aviomiehensä, joita he eivät ole voineet tavata yhdeksään vuoteen toistuvien vierailukieltojen vuoksi.

Mikä on neuvoston näkemys tästä tilanteesta, joka loukkaa asianomaisten kansalaisten ihmisoikeuksia? Aikooko se ilmaista huolensa Yhdysvaltain viranomaisille?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, hyvä Ilda Figueiredo, kuten arvoisa parlamentin jäsen toki tietää, maahanpääsyä koskeva päätös kuuluu valtioiden kansalliseen toimivaltaan. Kuubalaisten vankien ja heidän perheenjäsentensä kohtelu on puolestaan kahdenvälinen asia Yhdysvaltojen ja Kuuban välillä, sillä konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen nojalla kunkin maan kansalaisten oikeuksien ja etujen suojelusta ulkomailla vastaa asianomainen maa.

Neuvosto ei siis ole pätevä antamaan lausuntoa asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL).(PT) Se on totta, mutta puheenjohtajan on otettava huomioon, että nämä viisi Kuuban kansalaista ovat olleet vangittuina Yhdysvalloissa yhdeksän vuoden ajan, eikä heidän perheenjäsenilleen, kahden osalta edes heidän vaimoilleen, ole myönnetty vierailulupaa. Heidän puolisonsa ovat vierailleet parlamentissa ja he ovat täällä tänäänkin. On myös totta, että olen itse parlamentin jäsen ja pyysin lupaa tavata vangit, mutta sitä ei myönnetty. Olen kuitenkin Euroopan parlamentin jäsen, enkä siis anonut vierailulupaa yksinomaan kansalaisena vaan myös parlamentin edustajan ominaisuudessani. Euroopan parlamentin ja sen puhemiehen sekä tietenkin myös puheenjohtajavaltio Portugalin olisi mielestäni otettava kantaa asiaan, koska parlamentin jäsenen eli tässä tapauksessa minun vierailuni kieltäminen on ihmisoikeusloukkaus ja se osoittaa kunnioituksen puutetta parlamenttia kohtaan. Tämä kysymys koskee kuitenkin myös muita parlamentin jäseniä ja pyydän siksi teitä, arvoisa puhemies, välittämään huolemme.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes.(PT) Arvoisa puhemies, panen tietenkin merkille Ilda Figueiredon esittämät huomautukset, mutta minulla ei ole mitään lisättävää edelliseen vastaukseeni. Teidän on myös ymmärrettävä, etten voi esittää henkilökohtaista kantaani tähän kysymykseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo19.30 ja sitä jatkettiin klo21.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

 

16. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

17. Oopiumin tuotanto lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (FR)Esityslistalla on seuraavana Marco Cappaton ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (2007/2125(INI)) (A6-0341/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Marco Cappato, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ehdotamme tässä mietinnössä, että parlamentin olisi tehtävä aloite ja esitettävä neuvostolle yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa oopiumin tuotantoa Afganistanissa koskeva ehdotus.

Lähdemme mietinnössä siitä oivalluksesta, että tähänastiset tulokset ovat riittämättömiä. Heroiinin valmistukseen käytetyn oopiumin tuotanto on kasvanut 50 prosentilla viimeisten kahden vuoden aikana. Emme ole löytäneet tehokasta keinoa vähentää tätä mittavaa tuotantoa, joka ei tietenkään rikastuta kasvattajia ja viljelijöitä vaan suurta kansainvälistä huumemafiaa, terroristeja ja talebaneja.

Mietintö pohjaa myös siihen tosiseikkaan, että kipulääkkeistä on samanaikaisesti suurta puutetta. Maailman väestöstä noin 80 prosentilla ei ole käytettävissään lainkaan kipulääkkeitä. Nämä kysymykset voitaisiin tietenkin erottaa täysin toisistaan, mutta poliittisten elinten on mielestäni oltava pragmaattisia ja ymmärrettävä, että kun heroiinin valmistukseen käytetty tuotantovolyymi on valtava ja toisesta samaisesta kasvista valmistettavasta tuotteesta on samalla suurta pulaa, niin näiden lähtökohtien toisiinsa kytkemisen olisi oltava mahdollista.

Ulkoasiainvaliokunnassa esitetyt tarkistukset, Ana Maria Gomesin Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta esittämät tarkistukset sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän täysistunnossa esittämät tarkistukset ovat auttaneet varmistamaan, että nyt käsiteltävä ehdotus ei ole vaihtoehtoinen eli kielteinen, eikä siinä vaadita korvaamaan tähän asti harjoitettua politiikkaa uudella yhdessä yössä.

Pyydämme neuvostoa ja komissiota suorittamaan kokeilun, käynnistämään pilottihankkeita, joiden puitteissa osa heroiinin tuotantoon käytetystä sadosta käytetään kipulääkkeiden valmistukseen. Myös kysyntäpuolella voitaisiin panna alulle uusia ohjelmia kipulääkkeiden viemiseksi esimerkiksi Afrikkaan ja Aasiaan, joista ne puuttuvat käytännössä kokonaan.

Sen vuoksi mietintö, sellaisena kuin ulkoasiainvaliokunta on sen hyväksynyt ja muutettuna ehdotetuilla tarkistuksilla, on mielestäni pohjimmiltaan hyvin tasapainoinen. Mietinnön lähtökohtana on se yksinkertainen olettamus, että yhteistyö viljelijöiden kanssa on todennäköisesti – omasta mielestäni varmasti – helpompaa, jos voimme ehdottaa heille, että osa heidän tuotannostaan käytetään lailliseen käyttötarkoitukseen sen sijaan, että ratkaisumme on vain viljelmien hävittäminen, savustaminen ja tuhoaminen. Tällainen politiikka on vain lisäsyy konflikteihin paikallisen väestön kanssa, ja se on osoittautunut ainakin toistaiseksi hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi.

Toivon siksi, että Euroopan ja Afganistanin hallitusten ymmärrettävästi omaksuman virallisen linjan, eli oopiumin tuotannon torjunnan välttämättömyyden korostamisen rinnalla voisimme välittää myös toisenlaisen viestin, ja Euroopan parlamentti on ehkä muita vapaampi esittämään tällaisen ehdotuksen. Olemme jo ottaneet tämän vastuun kannettavaksemme, ja toivon meidän vahvistavan sen huomisessa äänestyksessä. Olemme muita tahoja vapaampia ehdottamaan vaihtoehtoisten ratkaisujen kokeilua ja niiden arvioimista pragmaattiselta eikä ideologiselta pohjalta.

Kullakin meistä on oma näkemyksensä kansainvälisestä politiikasta ja huumeista sekä kansainvälisistä ohjelmista Afganistanissa. Nyt käsiteltävä mietintö ei ole aatteellinen ehdotus, vaan käytännönläheinen yritys ratkaisun löytämiseksi tähä