Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 14. marraskuuta 2007 - Strasbourg

2. Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen nähdessäni täällä vähintään kaksi ryhmän puheenjohtajaa. Toinen heistä jäi melkein huomaamatta, mutta tuossa hän nyt astelee ripeästi omalle paikalleen.

Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Euroopan yhteisestä edusta: menestymisestä globalisaation aikakaudella.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaatio ei ole pelkästään ilmiö, jota on arvioitava sen taloudellisten seuraamusten ja teknisten vaikutusten mukaan. Teille, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin neuvoston jäsenille ja itse asiassa meille kaikille se on lähinnä poliittinen kysymys. Siihen liittyy työpaikkojen menetyksiä, kriisissä olevia alueita, talouden alojen katoamista sekä uusia turvallisuus- ja ympäristöuhkia, mutta myös uusia työmahdollisuuksia, uusia tuotantoaloja ja lukuisten tuotteiden osalta alhaisempia hintoja, jotka mahdollistavat taloudellisten resurssien paremman kohdentamisen ja hyödykkeiden ja palvelujen kaupan kasvun.

Globalisaatio on edistänyt uudenlaista ideoiden vaihtoa ja ihmisten välisiä yhteyksiä. Sekä talous- että kulttuurinäkymät ovat valtavat, mutta uuden maailmanlaajuisen epätasapainon riskit ovat myös suuret. Haasteenamme on tämän uuden ja yhä epävakaisemman riippuvuuden muokkaaminen yhä pienenevässä maailmassa. Ennen kaikkea globalisaation hyväksyminen ja sääntely on avaintekijä demokratioillemme ja itse tehokkaan demokratian käsitteelle: pystymmekö säilyttämään taloushallinnon perusvaihtojen ja monien muiden näkökohtien poliittisen valvonnan kansalaisillamme ja vaaleilla valituilla edustajilla?

Uskon vakaasti, että monilla tärkeillä aloilla me eurooppalaiset olemme tehokkaita ainoastaan, jos pystymme tarjoamaan uusia kollektiivisia poliittisia ratkaisuja aikamme vakavimpiin ongelmiin, kuten talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen, ympäristösuojeluun, energiaan, maahanmuuttoon ja terrorismin torjuntaan.

Euroopan unioni on saattanut sisäisen politiikkansa ajan tasalle varmistaakseen kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen. Sosiaalisen koheesion lujittamista ja ympäristön kunnioittamista pitäisi pitää taloudellisten uudistusten ohjenuorana. Tutkimukseen, innovointiin ja koulutukseen tehtyjen investointien on edistettävä kasvua ja työllisyyttä. Emme ole kuitenkaan yksin, ja olisi vastuutonta muuttua itsekeskeiseksi ja olla varma, että oma edun tavoittelu voi olla tehokasta. Tässä uudessa maailmassa ei ole vahvoja seiniä tai linnoituksia. Meidän on tehtävä yhteistyötä muiden valtioiden ja alueiden kanssa saadaksemme aikaan kaikille myönteisiä tuloksia.

Vakaus, vapaus, turvallisuus ja vauraus ovat pysyviä ja kestäviä ainoastaan, jos ne jaetaan. Tämä on Euroopan kutsumus. Meidän on johdettava ja muokattava globalisaatiota periaatteidemme ja arvojemme mukaisesti, katsottava ulospäin ja omaksuttava yleismaailmallinen näkemys, kuten teimme yhteisen historiamme parhaimpina hetkinä.

Yhteistyötä tehden EU ja sen jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että ne voivat ratkaista yhteisiä ongelmia ja yhteisiä haasteita hyödyntämällä 50 vuoden aikana yhdentymisestä saatua kokemusta. Uudessa Lissabonin sopimuksessa EU:lle annetaan tehokkaammat ja avoimemmat institutionaaliset edellytykset toteuttaa omaa osaansa maailmassa. Haasteena on säilyttää kyseisenä aikana aikaansaadut saavutukset ja lujittaa niitä sekä löytää tapoja puolustaa etujamme ja tuoda esiin yhteisiä arvojamme rajojemme ulkopuolella.

Uudistettu Lissabonin strategia on antanut Euroopan unionille puitteet, joilla vastata tähän haasteeseen. Uuden hallintosyklin käynnistäminen antaa meille mahdollisuuden harkita polkua, jota aiomme seurata. Tänään keskusteltavana oleva komission tiedonanto on erinomainen lähtökohta keskustelulle ja antoi perustan valtion ja hallitusten päämiesten väliselle keskustelulle 19. lokakuuta pidetyssä Lissabonin epävirallisessa kokouksessa. Meidän työmme neuvostossa perustuu tähän asiakirjaan, ja pyrkimyksenä on määrittää asiakirjapaketti, jolla edistetään Lissabonin strategian seuraavan kierroksen valmistelua.

Tällä viikolla kokoontunut Ecofin-neuvosto on nyt hyväksynyt päätelmät, kilpailukykyneuvosto hyväksyy myös joitakin tekstejä 22. marraskuuta, ja 5. ja 6. joulukuuta työllisyysneuvosto aikoo hyväksyä Euroopan työllisyysstrategian tulevaisuutta koskevat päätelmät Lissabonin strategian uuden syklin yhteydessä. Muut neuvoston kokoonpanot ovat käsitelleet kysymyksiä, jotka ovat merkityksellisiä uuden syklin valmistelun kannalta. Voin vahvistaa, että olemme olennaisilta osin yksimielisiä komission kanssa: uudistetun Lissabonin strategian on edelleen oltava tarkoituksenmukainen kehys Euroopan vastaukselle kohtaamiimme suuriin haasteisiin, erityisesti globalisaation haasteeseen. Eurooppa on saavuttanut merkittävää edistystä. Vuonna 2006 valitulla neljällä painopistealalla – työllisyys, tieto ja innovaatio, liiketoimintaympäristö sekä energia ja ilmastonmuutos – asetetut tavoitteet ovat yhä tarkoituksenmukaisia.

Uuden syklin tärkeimmillä suuntaviivoilla on säilytettävä tarvittava vakaus tulosten lujittamiseksi. Samalla on tärkeää tehdä mukautuksia ja parannuksia, jotta uudistetun Lissabonin strategian koko potentiaali voidaan saavuttaa. Meidän on käytettävä hyväksi jo saavutetun edistyksen aikaansaamaa myönteistä kehitystä, ja ensisijaisena tavoitteenamme pitäisi olla uudistusten tahdin nopeuttaminen talouksiemme vahvistamiseksi.

EU:lla on maailmanlaajuisia velvollisuuksia, ja sen on oltava paremmin valmiina globalisaation kohtaamiseen omaksumalla strategisen, yhtenäisen ja määrätietoisen lähestymistavan maailmanlaajuisella tasolla. Meidän on oltava voimakkaasti sitoutuneita toteuttamaan toimia kansallisella tasolla, jotta voimme käsitellä tehokkaammin väestörakenteen muutoksesta, julkisen talouden laadusta ja sen pitkäaikaisesta kestävyydestä, työmarkkinoista, työllisyydestä, sosiaalisesta koheesiosta, sisämarkkinoista, kilpailukyvystä, tutkimuksesta ja innovaatiosta, energiasta ja ilmastonmuutoksesta sekä koulutuksesta johtuvia ongelmia.

Samalla yhteisön Lissabonin ohjelmalla on tärkeä asema uudessa syklissä, sillä se takaa tehokkaammin uudistusten tarvittavan yhtenäisyyden. Parlamentin ja neuvoston vastuuta on lujitettava, ja jäsenvaltioiden välisiä hyvien käytäntöjen vaihtoja on kehitettävä. Maahanmuutolla on tärkeä tehtävä globalisaation yhteydessä auttamalla lisäämään kasvumahdollisuuksia ja helpottamalla muutoksia. Neuvosto vastaanotti viime viikolla raportin, jossa käsitellään tämän tilanteen vaikutuksia työvoiman liikkuvuuteen. Raportin mukaan maahanmuuttovirrat tukevat EU:n väestönkasvua ja huomiota pitäisi kiinnittää siihen, miten nämä auttavat vahvistamaan kriisien kohtaamisessa tarvittavaa joustavuutta ja korjaamaan alueiden välistä vähäistä liikkuvuutta.

Tässä maailmanlaajuisessa yhteydessä Lissabonin strategian ulkoista ulottuvuutta on vahvistettava ja kehitettävä, ja sen on tuotava esiin EU:n poliittisia ja taloudellisia tavoitteita ja sosiaalisia ja ympäristönormeja EU:n rajojen ulkopuolella. Kuten tiedätte, tätä näkökohtaa korostettiin Lissabonissa pidetyssä valtion ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa, jossa kehitimme erityisesti rahoitusmarkkinoiden epävakauteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. Tämä kiinnostava ja piristävä poliittinen keskustelu, johon parlamentin puhemies myös osallistui, vahvisti uskoamme tulevaisuuteen.

Kuten Portugalin pääministeri José Sócrates on jo täällä todennut, Euroopalla on velvollisuus johtaa globalisaatioprosessia, ja sillä on siihen tarvittavat valmiudet, ja se voi hyödyntää luotuja uusia mahdollisuuksia, myös ideoiden ja kulttuurin vaihdon alalla. Vahvistamalla ihmisten välisiä suhteita ja kansakuntien keskinäistä riippuvuutta EU vaikuttaa merkittävästi rauhaan ja maailmanlaajuiseen vakauteen. Euroopalla on poliittiset ja institutionaaliset edellytykset vastata yhdenmukaisesti globalisaation haasteisiin talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla, ja se voi siksi vaikuttaa globalisaatioprosessiin. Tarvitsemme voimakkaampaa strategista yhteistyötä kumppaneidemme kanssa voidaksemme kehittää uuden globalisaatio-ohjelman, jossa yhdistetään markkinoiden vastavuoroinen avaaminen, ympäristö-, sosiaali- ja talousnormien sekä immateriaalioikeuksia koskevien normien parantaminen sekä tarve tukea kehitysmaiden institutionaalisia valmiuksia.

Kuten Portugalin pääministeri myös totesi Lissabonin epävirallisen kokouksen lopussa, globalisaatiota koskeva EU:n julkilausuma hyväksytään 13. ja 14. joulukuuta pidettävässä eurooppalaisessa huippukokouksessa. Tämä on selvä merkki kansalaisille ja maailmalle Euroopan johtajien päättäväisyydestä ja sitoutumisesta parantaa EU:n valmiuksia vaikuttaa globalisaatio-ohjelmaan ja löytää oikeat vastaukset.

Edessämme olevat haasteet ovat sekä vaikeat että piristävät, ja Portugalin puheenjohtajavaltio jatkaa niiden ratkaisemista. Luotamme, kuten aina, siihen, että Euroopan parlamentti tukee maailmanlaajuisella tasolla sovittujen EU:n ja kansallisten toimien parantamista ja kehittämistä. Nämä mahdollistavat sen, että Eurooppa tekee velvollisuutensa maailmanlaajuisessa yhteydessä ja onnistuu tulevien haasteiden kohtaamisessa.

Toisinaan unohdamme, mitä Eurooppa tarkoittaa monille ihmisille tässä globaalissa maailmassa. Kuvat, joissa maahanmuuttajat makaavat lopen uupuneina rannoillamme, muistuttavat julmasti tästä todellisuudesta ja siitä, miten etuoikeutettuja me olemme täällä Euroopassa, josta on tullut toivon linnake, toivon, jonka mukaan on mahdollista rakentaa malli, jossa yhdistyvät kumppanuuteen, yhteistyöhön ja jaettuun vastuuseen perustuva vapaus, talouskasvu, sosiaalinen oikeus ja ympäristönsuojelu.

Panoksena ei ole pelkästään meidän eurooppalaisten menestys. ”Vahvempi unioni parempaan maailmaan” on puheenjohtajavaltiomme motto, kuten tiedätte, ja uskomme vilpittömästi, että Euroopalla on oltava ratkaiseva rooli oikeudenmukaisemman ja tasapainoisemman maailman rakentamisessa.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtajaa edustava yhteisöasioista vastaava ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaatio on nykyisen eurooppalaisen sukupolven keskeinen aihe. Se koskettaa kaikkien kansalaistemme elämää tavalla tai toisella, joten on aiheellista, että se on noussut Euroopan asialistan kärkeen.

Kuten tiedätte, olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että 21. vuosisadan eurooppalaisessa toimintaohjelmassa on keskityttävä laajasti globalisaatiota koskevaan aiheeseen, ja samalla luonnollisesti säilytettävä eurooppalaiseen hankkeeseen aina kuuluvat arvot ja periaatteet. Globalisaatiota on kuitenkin pidettävä myös mahdollisuutena Euroopalle puolustaa ja vahvistaa etujaan maailmassa, jossa keskinäinen riippuvuus lisääntyy edelleen. Olen siksi erittäin tyytyväinen siihen, että voin osallistua Euroopan parlamentin tästä aiheesta järjestämään keskusteluun.

Kuten ministeri juuri äsken totesi, komission viime kuussa laatima asiakirja Euroopan yhteisestä edusta sai aikaan erinomaisen keskustelun Lissabonissa kokoontuneessa epävirallisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Sain paljon rohkaisua siitä, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, miten vastata globalisaatioon. Haluaisin kiittää Portugalin puheenjohtajavaltiota siitä, että se tukee jatkuvasti tätä globaalia eurooppalaista toimintaohjelmaa ja tarvetta antaa Lissabonin strategialle ulottuvuus, jolla voidaan vastata globalisaation haasteisiin.

Kannatamme myös ajatusta globalisaatiota koskevasta julkilausumasta joulukuussa kokoontuvassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Tämä olisi erinomainen tapa vahvistaa tätä yksimielisyyttä, jota on myös edistettävä täällä Euroopan parlamentissa laatimalla yhteinen päätöslauselmaesitys tästä tärkeästä aiheesta.

Euroopan unioni on itse asiassa kehittänyt asteittain globalisaatiolle aidon eurooppalaisen vastauksen, joka on rohkaissut eurooppalaisia hyötymään ilmiöstä täysimääräisesti. Tässä vastauksessa otetaan huomioon muutoksia kohtaavien ihmisten oikeutetut huolenaiheet, sillä ei saa unohtaa, että globalisaatio voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin haitallisesti, ja meillä on myös oltava vastaus heille.

Uskon, että Euroopan yhteinen etu muodostuu siitä, että saavutetaan oikea tasapaino, mutta tämä ei missään tapauksessa voi olla pelkoa tai tappiomielialaa luova vastaus, sen täytyy perustua luottamukseen. Viime kuukausien aikana on itse asiassa tullut esiin uusi etu: rahoitusmarkkinoiden kuohunta on osoittanut, miten Euroopan talouden terveys liittyy maailmanlaajuisiin kehityssuuntiin, kun taas äärimmäiset sääolot ovat osoittaneet, miten vakavia ilmastonmuutoksen mahdolliset seuraukset ovat ja että vastaus tähän ongelman on saatava pikaisesti. Näemme joka päivä, että globaali ulottuvuus vaikuttaa Euroopan työpaikkoihin, energiaan Euroopassa, kansalaistemme terveyteen ja elämänlaatuun kaikkialla Euroopassa.

(EN) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut, että lähtökohtanamme pitäisi olla luottamus. Meillä on kokemusta siitä, minkälaista on olla maailman suurin talous ja suurin viejä. Olemme keksinet innovatiivisia tapoja ratkaista uusia ongelmia – esimerkiksi päästökauppa – ja meillä on selvät perussäännöt, jotka ovat toimineet hyvin.

Ensinnäkin velvollisuutemme on suojella kansalaisiamme ilman, että olemme protektionistisia. Meidän pitäisi kohdentaa politiikkamme siten, että toiset seuraavat reittiämme ja avautuvat. Meidän ei pitäisi sulkea ovia, vaan pikemminkin saatava muut avaamaan omat ovensa. Protektionismi Euroopassa, joka on maailman suurin viejä, olisi tuhoon tuomittu doktriini.

Toiseksi olemme avoimia, mutta emme ole naiiveja. Tämä tarkoittaa, että tapamme ei ole antaa niiden, jotka eivät kunnioita tiettyjä perusperiaatteita, käyttää näitä periaatteita hyväkseen. Tämä oli äskettäin antamiemme ehdotusten henki, ja sillä varmistamme, että energiainvestointeja koskevat säännöt koskevat kolmansien maiden yrityksiä.

Kolmanneksi sääntöihin perustuvasta järjestelmästä voi olla paljon hyötyä, ja Euroopan unionin kokemuksen ansiosta EU:lla on erittäin hyvät mahdollisuudet tarjota hyvä säännösperusta maailmanlaajuisella tasolla – konkreettinen tapa muokata globalisaatiota. Olkaamme rehellisiä: avoimet taloudet edellyttävät sääntöjä. Markkinat eivät voi toimia ilman instituutiota, ja Euroopan unionilla on enemmän kuin muilla kokemusta eri sääntöjen yhdistämisestä, eri kansallisten kokemusten yhdistämisestä. Tämän vuoksi uskon todellakin, että olemme paremmin varustettuja kuin kukaan muu maailmassa muokkaamaan globalisaatiota – ehdottamaan, ei määräämään, omaa malliamme tälle globalisaatiovaiheelle, johon olemme nyt astumassa.

Meillä on myös välineitä, joiden avulla voimme luottavaisesti kohdata globalisaation. Koskaan aikaisemmin ei ollut yhtä selvää, että euro vahvistaa vakautta kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä. Kasvihuonekaasuja ja uusiutuvaa energiaa koskevien sitovien tavoitteiden asettaminen Euroopan unionin lainsäädännön avulla antaa meille verratonta uskottavuutta, ja käytössämme on luotettava eurooppalainen uudistusväline uudistetun Lissabonin strategian muodossa.

Kun käynnistimme uudestaan Lissabonin strategian vuonna 2005, pyrimme uudistamaan sitä monin eri tavoin. Lisäsimme osallisuutta ja vastuullisuutta jäsenvaltioiden ja komission välisen määritellyn kumppanuuden avulla. Selkeytimme tehtäviä töitä maakohtaisten suositusten avulla. Jokaisella jäsenvaltiolla on nyt oma kansallinen uudistusohjelmansa ja jokainen jäsenvaltio hyväksyy sen, että näiden uudistusten toteuttaminen edellyttää yhteisiä toimia. Olemme myös kohdistaneet uudelleen unionin rahoitusvälineen kasvuun ja työllisyyteen.

Tulokset tuottavat nyt hedelmää. Nykyisistä huolenaiheista huolimatta suorituskyky on parantunut: melkein 6,5 miljoonaa lisätyöpaikkaa on luotu Euroopan unionin 27 jäsenvaltioon kahden viimeisen vuoden aikana; vuosina 2007–2009 odotetaan syntyvän kahdeksan miljoonaa uutta työpaikkaa. Lissabonin uudistukset ovat epäilemättä vahvistaneet Euroopan talouden kasvupotentiaalia.

Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta: työ on vielä pahasti kesken. Jäsenvaltioiden ja unionin on jatkettava uudistuksia. Tämä on paras tapa tehdä talouksistamme joustavia epävarmojen taloudellisten näkymien edessä.

Vuonna 2006 sovitut neljä painopistealaa tarjoavat oikean kehyksen Lissabonille: tutkimus ja innovaatio, parempi liiketoimintaympäristö (byrokratian poistaminen ja parempien investointiolosuhteiden edistäminen), suurempi työllistettävyys sekä energiaa ja ilmastonmuutosta koskevat kysymykset. Nämä alat ja niiden määritelmät, ovat antaneet strategialle tarkemman painopisteen. Nämä alat liittyvät tietenkin myös läheisesti toisiinsa. Meistä ei tule koskaan tietoon perustuvaa, vähäpäästöistä taloutta ilman erittäin ammattitaitoista työvoimaa ja ilman lisätutkimusta ja laajempaa innovointia.

Haluaisin korostaa tutkimusta ja innovointia koskevaa kohtaa. Haluaisin käyttää hyväksi tätä tilaisuutta kiittääkseni Euroopan parlamenttia sen antamasta tuesta tutkimuksen, koulutuksen ja innovaation muodostamalle osaamiskolmion kehittämistä koskevalle komission vaatimukselle. Haluaisin todellakin kiittää teitä ja kiinnittää huomionne tarpeeseen tehdä yhdessä töitä, jotta Galileo-hanke voisi säilyä suurena eurooppalaisena hankkeena, ja haluaisin myös kiittää teitä EIT-hankkeelle antamastanne tuesta.

Edistymme eurooppalaista tietotilaa koskevan tarpeen osalta. Itse asiassa yksi asiakirjamme uutuuksista oli nimenomaan viidettä vapautta koskevan ajatuksen esittäminen – tiedon vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa.

Emme koskaan saa aikaan uutta dynaamisuutta ilman suotuisaa ilmapiiriä, myös pk-yrityksillemme. Euroopassa on 23 miljoonaa pk-yritystä. Joten siksi uskon, että kaikki nämä alat yhdessä voivat luoda suotuisan kierteen, jolla edistetään kaikkia tavoitteitamme välittömästi.

Kun valmistaudumme seuraavan kolmivuotiskauden käynnistymiseen, meidän on saatettava strategia ajan tasalle ottaen huomioon kaiken oppimamme ja uudet olosuhteet. Sosiaaliseen ulottuvuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Lisäsijoituksia kaikenikäisten koulutukseen on paras tapa torjua epätasa-arvoa ja sosiaalista syrjäytymistä ja, kuten sanoin aikaisemmin, kaikki eivät hyödy globalisaatiosta. Jos haluamme olla varmoja siitä, että Euroopan unionin kansalaiset tukevat toimintaohjelmamme, meidän pitäisi ottaa huomioon sosiaalista ulottuvuutta koskevat huolenaiheet. Tämän takia komissio on muun muassa ehdottanut muutosta globalisaatiorahastoon, nimenomaan koska olemme alusta lähtien tunnistaneet tarpeen antaa konkreettisia näitä aloja koskevia vastauksia.

Minua on erityisesti rohkaissut työmarkkinaosapuolten välinen sopimus joustoturvaa koskevista periaatteista, jota komissio ehdotti ennen kesää. Itse asiassa Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa saimme erittäin hyviä uutisia eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten välisestä sopimuksesta. Toivon, että joulukuun Eurooppa-neuvosto voi tukea näitä periaatteita. Tämä antaa jokaiselle jäsenvaltiolle erittäin hyvän pohjan määrittää parempi tasapaino työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden välillä.

Perusteellisten uudistusten tehokas toteutus, taitojen ja koulutuksen suurempi korostaminen, konkreettiset toimet, joilla Eurooppa muutetaan vähäpäästöiseksi taloudeksi: nämä ovat mielestämme seuraavan kauden painopisteet.

Yhdennetyt suuntaviivat tarjoavat eri jäsenvaltioille tärkeän koordinaatiovälineen, yhteiset puitteet, joiden avulla ne voivat toteuttaa omaa kansallista uudistusohjelmaansa. Jäsenvaltioiden arvioinnit ja palautteet osoittavat, että suuntaviivat toimivat. Ne ovat yhteisön Lissabonin ohjelman perusta. Vaikka suuntaviivat olisikin saatettava ajan tasalle, mielestäni meidän ei pitäisi korjata niitä, jos ne toimivat.

Meidän on myös tehtävä enemmän varmistaaksemme, että Lissabonin strategia edistyy tasaisesti kaikissa jäsenvaltioissa: yhden jäsenvaltion hitaampi uudistusprosessi vaikuttaa voimakkaasti toisiin. Myös parlamenttien, työmarkkinaosapuolten sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten pitäisi olla aktiivisempia.

Euroopan parlamentin sitoutuminen Lissabonin strategiaan on ollut ratkaisevaa vauhdin ylläpitämisessä. Yhdessä varapuheenjohtaja Verheugenin ja muiden kollegojen kanssa, odotan innokkaana yhteistyön syventämistä, kun siirrymme Lissabonin strategian seuraavan vaiheeseen.

Globalisaation ja Lissabonin välinen yhteys antaa meille erinomaisen mahdollisuuden osoittaa tänä päivänä, että Euroopan taloudellinen toimintaohjelma ei ole vapaaehtoinen lisä: se on avain Euroopan menestyksekkääseen tulevaisuuteen. Talousuudistus, maailmanlaajuinen visio, vähäpäästöinen talous: nämä ovat toisistaan riippuvaisia tavoitteita, joita on tavoiteltava samanaikaisesti, ja ainoastaan Euroopan unioni voi tarjota Euroopan kipeästi tarvitseman ulottuvuuden ja yhtenäisyyden. Ainoastaan yhdessä voimme tavoitella sitä, mitä kutsumme asiakirjassamme ”Euroopan yhteiseksi eduksi”.

Lopuksi haluan todeta, että uskon todella, että tämä ei ole pelkästään Euroopan yhteinen etu. Uskon todella, että globalisaation aikakaudella maailma tarvitsee myös sitoutuneempaa Eurooppaa, jossa etujamme suojellaan ja puolustetaan, mutta myös arvojamme – vapauden ja yhteisvastuun arvoja – on suojeltava tällä globalisaation aikakaudella.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Hans-Gert Pöttering, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Manuel Lobo Antunes, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, kansalaistemme mielestä globalisaatio ei ole abstrakti käsite. Globalisaatio on todellisuutta, joka vaikuttaa tavallisiin eurooppalaisiin päivittäin ja he kääntyvät hallitustensa ja toimielimiensä puoleen saadakseen vastauksia globalisaation tuomiin ongelmiin.

Kansalaisemme odottavat paljon Euroopan unionilta tämän suhteen. He odottavat saavansa suojelua ja turvaa: fyysistä suojaa terroristiuhkien varalta ja suojaa talousmarkkinoiden oikuilta. He odottavat että takaamme heidän elintarvikehuoltonsa ja elintarviketurvansa; kuitenkin vasta viime kesänä viljan hinnan nopea nousu käänsi kuluttajahinnat jyrkkään nousuun. Euroopan kuluttajat tarvitsevat vakuutuksen, että edulliset, maahantuodut tuotteet ovat kaikilta osin turvallisia. Tämä on erityisen ajankohtainen aihe: kun juhlakausi lähestyy, meidän on voitava vakuuttaa vanhemmille ja isovanhemmille, että lelut, joita he ostavat lapsilleen jouluksi, eivät vaaranna lasten terveyttä.

Vaikka globalisaation on edistettävä vaurautta, sen on myös oltava oikeudenmukaista – ja siihen on sovellettava eettisiä sääntöjä, esimerkiksi lasten hyväksikäytön kieltäminen. Globalisaatiota ei voida rakentaa heikompien ihmisten kustannuksella: sen täytyy olla väline, jolla torjutaan epätasa-arvoa ei pelkästään yksittäisissä maissa vaan myös maiden välillä. Globalisaatiota on kohdennettava siten, että se lisää yhteiskunnan heikompien ostovoimaa. Olemme aina edistäneet vapaata kauppaa, mutta sen on perustuttava tiukkoihin sääntöihin. Euroopan unionin avoimuus muulle maailmalle on liikkeelle paneva voima globaalissa taloudessa, ja monet yritykset haluavat sijoittautua Eurooppaan. Niiden on hyväksyttävä sääntömme ja noudatettava meidän terveys-, ympäristö- ja kuluttajansuojanormejamme.

Euroopan unioni on 50 vuoden aikana onnistunut luomaan toimivat sisämarkkinat, joissa jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen on aina ollut sääntönä. Euroopan unionilla on erityinen rooli tietotaitonsa viennissä ja kumppaneidensa tuotanto- ja laadunvalvontanormien kohottamisen auttamisessa. Olemme jo aloittaneet tämän monen kumppanin kanssa. Viime perjantaina Washingtonissa pidetyn ensimmäisen transatlanttisen talousneuvoston kokouksen menestys on myönteinen merkki, ja meidän on nyt tehostettava toimia ja muistutettava Brasiliaa, Kiinaa ja Intiaa niiden velvollisuuksista. Afrikan kanssa otamme hieman pehmeämmän linjan.

Jotta voimme kohdata ulkoiset haasteet, meidän on ensinnäkin vahvistettava sisämarkkinoitamme investoimalla enemmän tutkimukseen ja kehitykseen ja toiseksi varmistettava, että tutkimusta ja innovaatiota koordinoidaan paremmin jäsenvaltioiden kesken. Vaikka globalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia, se myös edellyttää mukauttamista, esimerkiksi koulutuksen mukauttamista ihmisen koko työelämän ajan.

Minun ryhmäni suhtautuu myönteisesti Lissabonin strategian uusiin kasvua ja työllisyyttä koskeviin aloitteisiin, ja myös komission ehdottamaan pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen, koska pienet ja keskisuuret yritykset ovat erittäin tärkeitä vakauden ja työpaikkojen luomisen moottoreita Euroopassa.

Hyvät parlamentin jäsenet, meitä politiikkoja pyydetään entistä useammin ratkaisemaan energiakysymyksiä koskevia haasteita. Euroopan unioni pysyy haavoittuvana, kunnes sillä on energian toimitusvarmuutta ja ympäristön turvallisuutta koskeva yhteinen politiikka. Öljyn hinnan ollessa melkein 100 Yhdysvaltain dollaria tynnyriä kohti on Eurooppa, jossa elämme, hätätilanteessa. Tarvitsemme eurooppalaisen energiapolitiikan, jolla taataan toimitusvarmuus ja kestävä kasvu tällä alalla. Meidän on tehtävä uusiutuvia energialähteitä koskeva perusteellinen tutkimus ja tutkittava siviiliydinvoiman energiatoimituksen mahdollisuuksia.

Näitä kysymyksiä koskevan keskustelun on oltava avointa ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi ja ihmisten tuen saamiseksi toiminnallemme. Loppujen lopuksi haluamme puhtaampaa, tehokkaampaa ja turvallisempaa energiaa Euroopalle. Euroopan on ilmoitettava yhteiset etunsa, ei pelkästään kaupan ja maailmantalouden osalta, vaan myös kulttuurin, kielten ja perinteen osalta. Tekemällä työtä yhteisten ratkaisujen löytämiseksi globalisaation haasteisiin voimme suojella kansalaistemme oikeutettuja etuja ilman, että olemme protektionistisia.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. –(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämän keskustelun otsikko kuvaa sitä seikkaa, että Euroopan parlamentin on keskusteltava neuvoston ja komission kanssa Euroopan – Euroopan unionin elinten ja EU:n jäsenvaltioiden – roolista globalisaation mahdollisuuksien ja riskien käsittelyssä. Meidän on siksi tehtävä selväksi – kuten tämän päivän keskustelussa tehdään – että globalisaation seuraukset voidaan nähdä eri tavalla ja että niitä voidaan tarkastella eri kilpailevien menetelmien avulla.

Tänään hyväksyttävää päätöslauselmaa koskevat neuvottelut ovat osoittaneet, että on olemassa suuri ero – monella alalla kuilu – parlamentin oikeiston käsitysten ja sosialistiryhmämme pyrkimysten välillä. Se, mitä sanomme tässä keskustelussa, määritellee parametrit, joita sovellamme arvioitaessa toimielinten, erityisesti komission, rooleja. Kuunneltuani erittäin tarkkaavaisesti teitä, arvoisa komission puheenjohtaja, ja Joseph Daulia sanoisin, että näkemyksissänne on jotakin yhteistä, mutta myös selviä eroja.

Ryhmämme arvioi jokaista, joka asettuu ehdokkaaksi komission puheenjohtajan vaaleissa nyt tai tulevaisuudessa, tiettyjen keskeisten kriteerien perusteella, jotka liittyvät erityisesti ehdokkaan käsitykseen komission roolista globaalissa taloudessa. Makrotalouspolitiikan koordinointia, ammattikieltä käyttääkseni, tai niin kutsuttua yhteistä talous- ja finanssipolitiikka, on ohjattava sosiaalipolitiikan periaatteiden avulla. Euroopan talouskehityksen on edistettävä yhteiskunnallista vakautta. EU:n on varmistettava, että maailmanlaajuinen talouskehitys johtaa oikeuksien ja mahdollisuuksien suurempaan tasa-arvoon maailmassa. Tämä on myös sosiaalipolitiikka. Ihmisten hyvinvointi Euroopan sisä- ja ulkopuolella on yhteinen mittapuumme.

Talouskehitys on sosiaalisen turvallisuuden edellytys – eikä toisin päin, kuten olemme kuulleet ehdotettavan parlamentin joissakin puheenvuoroissa. Ajatus, jonka mukaan sosiaaliturvan vähentäminen Euroopassa olisi talouskehityksen lähde, on aivan poikkeuksellinen. Jokainen, joka uskoo, että EU:ta voidaan käyttää sosiaalipolitiikan alan saavutusten poistamiseen käyttämällä globalisaatiota verukkeena, on erehtynyt. Sääntelemättömät markkinat, jotka johtavat maksimivoittoihin ja alhaisempiin sosiaalinormeihin, ovat ehkä ihanteellisia parlamentin oikeiston mielestä, ei kuitenkaan meidän. Euroopan menestyksen salaisuutena ovat olleet sosiaalinen kehitys ja talouskehitys, jotka ovat saman kolikon eri puolia. Meidän mielestämme mikään ei ole muuttunut tältä osin.

(Suosionosoituksia)

Joseph Daulin huomautus oli mielenkiintoinen. Heille, jotka eivät sitä kuulleet, toistan, että hän sanoi: ”Talous ensiksi!” Ei! Talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin on kuljettava käsi kädessä – tämä on ratkaisevaa, ja siinä korostuu Euroopan oikeistolaisen politiikan virhe. Tehkäämme yksi asia selväksi: ylivoimainen enemmistö neuvoston hallituksista on keskusta-oikeistohallituksia, eikä komissio tietenkään ole sosialismin Eldorado. Te, hyvä José Manuel Barroso, olette keskusta-oikeistolainen poliitikko, kuten useimmat komission jäsenet. Siksi tarkkailemme tiiviisti komission toimia arvioidaksemme lausuntojenne uskottavuutta.

Tarvitsemme tietenkin tutkimusta, innovointia ja koulutusta, ja sisämarkkinoiden on tietysti kehityttävä tavalla, jolla suojellaan ympäristöä ja vakautetaan yhteiskunnan resursseja. Tätä tosiaankin tarvitsemme! Komission on kuitenkin myös esitettävä asiaa koskevat direktiiviehdotukset. Lisäksi tarvitsemme vastaavat lainsäädäntöaloitteet, joilla vahvistetaan prosessia. On joitakin hyviä kohtia, joita tuemme, mutta on myös paljon sellaisia, joita meidän on tutkittava perusteellisesti.

Tarvitsemme myös tehokasta hallintoa. En tiedä, pitäisikö sitä kutsua Lissabonin prosessin hallinnon parantamiseksi, kuten siihen viitataan EU:n asiakirjojen otsikoissa. En tiedä, ymmärtääkö tavallinen mies tai nainen, mitä me sillä tarkoitamme. Kun puhutte hallinnon yksinkertaistamisesta ja mainitsette, että Baijerin entinen ministeri-puheenjohtaja johtaa tätä toimintaa, voin vain todeta, että kolme eläköön-huutoa ja paljon onnea!

Tarvitsemme aivan varmasti – ja tältä osin olemme täysin samaa mieltä teidän kanssanne, arvoisa komission puheenjohtaja – sääntöjä, joilla kesytämme tämän rahoitusmarkkinoilla vallitsevan villin lännen kapitalismin, joka uhkaa kokonaisia kansallisia talouksia. Joten aloittakaamme näiden sääntöjen laatiminen Euroopassa. Haluan selventää, että on tarpeen – ja haluan sanoa, että odotamme – että kansainvälisiä finanssikapitalisteja valvotaan, että niiden toiminta on avointa ja tietysti että niiden valtuuksia rajoitetaan; tällöin tuemme teitä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä on Euroopan sosiaalisen kehityksen yksi keskeisistä tekijöistä.

Lopuksi haluan todeta, arvoisa puhemies, Hans-Gert, hyvät parlamentin jäsenet, että aihe, josta tänään keskustelemme, nimittäin se, miten meidän pitäisi järjestäytyä globalisaation haasteiden kohtaamiseksi ja mitä valtaa Euroopalla, jolla tarkoitan institutionaalista Eurooppaa – teitä komissiossa ja meitä parlamentissa – itse asiassa on näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi, on myös mitta, jolla äänestäjät voivat arvioida meitä. Jos käymme pelkästään yleisiä keskusteluita, joissa esitämme täsmällisesti, mitä haluamme, mutta emme anna konkreettisia lainsäädäntötoimia täällä ja jäsenvaltioissa, koko keskustelu on turhaa. Siksi odotamme, että se, mitä esitämme täällä, näkyy myös yhteisessä päätöslauselmassa ja muutetaan vahvaksi politiikaksi.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Puhemies. − (DE) Hyvä Martin Schulz, se seikka, että saitte ylittää puheaikanne melkoisesti, ei liittynyt mitenkään siihen, miten te puhuttelitte puhemiestä. Itse asiassa käyttämänne lisäaika vähennetään loppujen lopuksi teidän ryhmällenne myönnetystä ajasta.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, olemme juuri kuulleet menneisyyteen kuuluvaa kieltä:

Die Rede der Vergangenheit!

Muut tietävät usein paremmin kuin me, että elämme jo globaalissa yhteiskunnassa. Intia, Kiina ja Brasilia ovat hyödyntäneet mahdollisuuden aaltoa erittäin hyvin, kun taas Euroopassa liian moni pelkää aallon törmäävän Eurooppaan.

Kun presidentti Sarkozy puhui meille eilen, hän puhui ”huomisen Euroopan erilaisista tulevaisuuksista” ja avasi kilpailu-, energia- ja laajentumispolitiikkamme koskevan keskustelun.

José Manuel Barroson ilme keskustelun aikana kertoi meille enemmän kuin kaikki hänen sanansa tänä aamuna. Jos Eurooppa istuu kädet ristissä, koska kansalliset johtajat – jotka ilmaisevat kansalaisten huolenaiheita – riitauttavat EU:n työohjelman, menetämme mahdollisuuden muokata globalisaatiota Euroopan yhteisen edun mukaisesti.

Meidän ei tarvitse vakuuttaa kansalaisia vaan jäsenvaltioita. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että useimpien kansalaistemme mielestä Euroopan unioni, eikä kansallinen hallitus, pystyy parhaiten hallitsemaan globalisaatiota.

Katsokaa, miten globalisaation maanjäristys ravistelee Euroopan politiikkaa. Jotkin oikeistolaiset siirtyvät globaalien haasteiden edessä konservatismista nationalismiin tai kristillisdemokratiasta kristilliseen autokratiaan. Globalisaation särö kulkee suoraan PPE-ryhmän läpi.

Vasemmalla Kurt Beck ja hänen ystävänsä jarruttavat erittäin tarpeellisia uudistuksia. Franz Müntefering huomasi tämän, ja äänesti siksi jaloillaan. Visionäärit näkevät kuitenkin uudistusten tarpeen, ja he ovat kirjoittaneet sen uuteen eurooppalaiseen sosialistiseen manifestiin, joka hyväksyttiin asianmukaisesti Portossa.

Poliittista jakoa ei enää tehdä vasemmistolaisen ja oikeistolaisen talouspolitiikan välillä vaan jako tehdään niiden välillä, jotka vastaavat maailmanlaajuisiin haasteisiin vetämällä laskusillan ylös, ja niiden, jotka – kuten liberaalidemokraatit – kannattavat avointa yhteiskuntaa.

Hyvä José Manuel Barroso, enemmistö parlamentin jäsenistä kannattaa komission globalisaatiota koskevaa lähestymistapaa. Tämä enemmistö ei kuitenkaan muodosta yhtä poliittista perhettä. Se voi jopa erottaa ja muuttaa Euroopan poliittisia ryhmiä.

Globalisaatio muokkaa politiikkaamme entisestään. Ei tässä tiedonannossa määritellyssä globalisaation kapeassa taloudellisessa merkityksessä – vaikka vakaa euro ja tehokkaat kilpailusäännöt ja markkinoiden sääntely ovat kaikki meidän etujemme mukaisia – vaan sen laajemmassa kokonaisvaltaisemmassa merkityksessä, johon sisältyy maailman väestönkasvu ja maahanmuutto, ilmastonmuutos ja energian toimitusvarmuus sekä terrorismiin liittyvä järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus.

Eikö tämä ole vahvistus jota tarvitsemme jotta voimme ”toimia koko mantereella”, kuten tässä asiakirjassa kehotetaan, käyttämään ”kriittistä massaamme” jotta ”eurooppalaiset voivat muokata globalisaatiota”, kuten komission tiedonannossa vaaditaan?

Jos näin on, arvoisa José Manuel Barroso, missä ovat teidän toimintatapanne, aikataulunne ja laaja-alainen lähestymistapanne? Meille luvattiin toimintaa: sen sijaan meille tyrkytetään asiakirjaa, jossa on paljon sanahelinää, mutta vain vähän ehdotuksia. Tämä ei voi olla Euroopan lopullinen vastaus globalisaatioon. Odotan teidän sisämarkkinoita koskevaa arviotanne, jotta näen, miten te edistätte kasvua ja työpaikkoja vaikeassa maastossa, sekä teidän laillista maahanmuuttopolitiikkaanne, ja toivon, että se kattaa alkuperämaiden huolenaiheet.

Kollegani ja minä odotamme energian käytön vähentämistä ja rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa koskevia kiireellisiä toimia. Mielestämme sosiaalinen terveys ja taloudellinen elinvoimaisuus ovat myös tärkeitä. Jos luomme maailmanlaajuiset markkinat, tarvitsemme uutta maailmanlaajuista sosiaalista sopimusta, jossa yhdistetään joustavuuden ja oikeudenmukaisuuden kilpailevat vaatimukset, koska kuten Martin Luther King opetti meille ”epäoikeudenmukaisuus missä tahansa on uhka oikeudenmukaisuudelle kaikkialla”.

Joten unionin on yhdistettävä Lissabonin ohjelma, jonka painopiste on kilpailukyvyssä, Cardiffin ohjelma, jonka painopiste on sosiaalisissa oikeuksissa, ja Göteborgin ohjelma, jonka painopiste on ympäristössä.

Maailma tarvitsee vahvan, yhdistyneen unionin voidakseen kohdata epäoikeudenmukaisuutta, ristiriitoja ja köyhyyttä kaikkialla, missä niitä esiintyy, koska olemme niitä harvoja, jotka pystyvät ratkaisemaan maailmanlaajuisia kysymyksiä ja jos emme ota ohjaimia käsiimme, kukaan ei ota.

Tämä tarkoittaa, että lopetamme kauppatariffien tekopyhyyden ja laadimme Dohassa oikeudenmukaisen sopimuksen kehitysmaille; vahvistamme Balissa hiilipäästöjä koskevan sopimuksen ja käytämme kollektiivista vaikutusvaltaamme saadaksemme Amerikan mukaan; ja luomme kansainvälisen lähestymistavan rahoitusmarkkinoihin, keskitymme sääntelyä koskevaan yhteistyöhön, normien lähentymiseen ja sääntöjen yhdenmukaistamiseen.

Näiden haasteiden ratkaiseminen kaikille oikeudenmukaisella tavalla edellyttää enemmän ei vähemmän globalisaatiota. Sillä elämme yhdistyneessä maailmassa, joka edellyttää solidaarisuutta maailmanlaajuisella tasolla yhtä paljon kuin se edellyttää solidaarisuutta Euroopan kansalaisten välillä.

Meidän on katsottava eteenpäin Victor Hugon kanssa siihen päivään, jolloin ei ole taistelukenttiä vaan torit ovat avoinna kaupankäynnille ja ihmismieli ajatuksille.

  Mirosław Mariusz Piotrowski, UEN-ryhmän puolesta. –(PL) Arvoisa puhemies, globalisaatio on ilmiö, joka on monella tavalla peruuttamaton. Yksittäisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden ei pitäisi pelkästään ymmärtää sitä, niiden on myös vastattava näihin muutoksiin käytännöllisellä tavalla. EU:n toimet eivät kuitenkaan voi loukata itsenäisten valtioiden taloudellisia etuja, esimerkiksi rajoittamalla epäoikeudenmukaisesti hiilidioksidipäästöjä, mikä aiheuttaa vakavia haittoja Puolan kaltaisten maiden talouksille.

Toisaalta näiden poliittisten toimien ei pitäisi johtaa kansallisen identiteetin häviämiseen. Sillä aikaa kun Aasian maat mukautuvat menestyksekkäästi uuteen tilanteeseen ja niiden taloudet laajenevat nopeasti, me Euroopan parlamentissa keskustelemme sellaisista tärkeistä kysymyksistä kuten maatalous- ja metsätraktoreiden taustapeileistä ja sirkusten roolista ja merkityksestä Euroopan unionissa ja muista vastaavista asioista.

EU antaa jatkuvasti uusia määräyksiä, mikä vaikeuttaa entisestään tehokasta kilpailua, eikä se näytä ymmärtävän todellisuutta, mikä ilmenee sosialistiedustajien tämänpäiväisistä puheista. Toivon, että tämänpäiväinen keskustelu auttaa muuttamaan tapaa, jolla ajattelemme globalisaatiosta eurooppalaisesta näkökulmasta.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä tiedonanto osoittaa täydellistä mielikuvituksen puutetta, kun otetaan huomioon kohtaamamme tilanteen vakavuus.

Meille ei ole esitetty minkäänlaista todellista globalisaation määritelmää. Se liittyy yleensä taloudellisiin kysymyksiin – siitä haluaisin puhua.

Tässä asiakirjassa todetaan, että kohtaamme kolmannen teollisen vallankumouksen. Mielestäni meidän on otettava opiksemme aiemmista teollisista vallankumouksista. Niistä, joissa ympäristökustannuksia ei ole otettu täysin huomioon; niistä, joissa ei ole täysin otettu sosiaalisia kustannuksia huomioon. Oletetaan, että alhaiset hyödykekustannukset jatkuvat usein maailman köyhimpien valtioiden kustannuksella; että voimme käydä kauppaa maissa, joissa me pakotamme markkinat avautumaan, vaikka sosiaalista infrastruktuuria ja tervettä julkista sektoria ei ole vielä luotu; että meidän on varottava vastavuoroisuutta, paitsi tasa-arvoisten osapuolten välillä. On myös tapauksia, joissa olemme yliarvioineet markkinoiden roolin sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa, ja on talouden vakauteen liittyviä kysymyksiä, erityisesti kun se perustuu pikemminkin velkatalouteen ja spekulointiin kuin todellisuuteen, ja siten tämä on erittäin vaarallista talouden vakauden kannalta.

Kohtaamamme uusi tilanne ei koske pelkästään ilmastonmuutosta. Kyse on myös öljyntuotannon huipusta ja siitä, mitä se aiheuttaa kehitysmaiden mahdollisuuksille; kyse on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta.

On totta, että meidän on tasapainotettava kauppaa, sosiaalista ulottuvuutta ja ympäristöulottuvuutta. WTO asettaa kaupan etusijalle tuotantomenetelmiin nähden ja kaikkeen muuhun nähden, mikä antaa meille oikeuden sanoa, että tavaroiden tuotantotapa aiheuttaa meille ongelmia, sillä se ei täytä normejamme. Me emme halua, että tämä kirjoitetaan sääntöihin.

Jos tarkastelemme kasvua, puhumme yhä ikään kuin määrä olisi ratkaisevaa, ei laatu, eikä se, mikä itse asiassa kasvaa yhteiskunnissamme. Suhtaudun myönteisesti komission ensi viikolla pidettävään, tätä aihetta koskevaan konferenssiin, mutta tätä työtä olisi pitänyt tehdä jo monen vuoden ajan.

Mitä teemme maatalousalalle, matkailualalle ja monille muille huomioidessamme ilmastonmuutoksen? Emme ole samaa mieltä siitä, ettei ole tarvetta tarkastella uudestaan suuntaviivoja ja muuttaa niitä. Meidän mielestämme tällainen tarve on olemassa.

Jos puhumme koulutuksesta, kestävän kehityksen strategia edellyttää, että tarkastelemme alaa ilmastonmuutoksen ja ympäristökehityksen kannalta. En ole kuullut yhtään aihetta koskevaa todellista, vakavaa ehdotusta. Tästä ei ole olemassa eurooppalaista strategiaa.

Jos puhumme vähäpäästöisestä taloudesta, miten saavutamme sen? Tässä asiakirjassa ei esitetä mitään, mikä vakuuttaisi meitä näistä aiheista.

Meidän on myös tarkasteltava sosiaalista osallisuutta uudelleen. Sukupuolten palkkakuilu on yhä olemassa. Tarvitsemme yhä palkan, jolla elää, ja joustoturvan on otettava huomioon yksittäisten henkilöiden taloudellinen varmuus.

Meidän on yhä yhdistettävä Lissabonin ja Göteborgin ohjelmat. Tämä on haaste. Tässä asiakirjassa tämä ei onnistu, enkä ole vakuuttunut siitä, että parlamentti pystyy siihen myöskään.

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksi ilmaista pettymykseni päätöslauselmaluonnoksen lopulliseen versioon. Olen pettynyt kahteen asiaan. Ensinnäkin on sääli, että yksimielisyyteen pääseminen kesti näin kauan ja että enemmistöpäätös saatiin aikaan vasta viime hetkellä aikapulan takia, ja tämän hinta (mielestäni) oli liialliset myönnytykset peruskysymyksissä. Toiseksi olen pettynyt, koska päätöslauselmassa ei oteta huomioon Euroopan yhteistä etua, kuten asiakirjan otsikosta olisi voinut päätellä, ja – tarkemmin – siinä ei oteta huomioon eurooppalaisten kansalaisten enemmistön etuja.

Tämä kaksinkertainen pettymys on peräisin yhteisen päätöslauselmaesityksen arvioinnista, jossa ei tunnisteta globalisaation kielteisiä vaikutuksia ja jossa tarjotaan kansalaisille ainoastaan lähestymistapa, jolla sietää globalisaatiota, kuten heidän on siedettävä esimerkiksi tulvia. Mielestäni globalisaatiosta tai tulvista on mahdoton pitää, saati sietää niitä. Normaali lähestymistapa on, että yritetään vaikuttaa näihin prosesseihin, estää niiden kielteisiä vaikutuksia. Tässä päätöslauselmassa ei kuitenkaan ole esitetty mitään tällaista: siinä ei edes tarjota maailmanlaajuisen kestävän kehityksen mallia.

Päätöslauselmaesityksessä poliittinen ryhmämme keskittyi erityisesti seuraaviin seikkoihin:

– Köyhyyden torjunta, sillä tilastot osoittavat, että noin 80 miljoonan ihmisen käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisista keskivertotuloista.

– Korostimme, että tarvitaan tehokkaampia keinoja, joilla turvataan kansalaisten oikeudet, esimerkiksi laadukkaaseen ja hyväpalkkaiseen työhön, ja perusturva.

– Lissabonin strategian osalta korostimme, että tarvitaan uutta kestävän kehityksen ja solidaarisuuden yhdennettyä strategiaa nykyisen Lissabonin strategian tilalle ja tehokasta täytäntöönpanovälinettä.

Eilen jotkin poliittiset ryhmät sopivat yhteisestä päätöslauselmasta, eivätkä huomioineet lainkaan meidän ryhmämme ehdotuksia. Tekemällä näin ne ovat osoittaneet, että ne kiinnittävät enemmän huomiota talousasioihin kuin sosiaalisiin oikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen. Edellä mainituista syistä ryhmämme ei tue päätöslauselmaa.

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, eilen saimme nauttia Ranskan presidentin erittäin viisaasta puheesta. Kuuntelin tätä kaunopuheista pikkumiestä tarkkaavaisesti. Hän kannatti täysin vapaakauppaa, mutta jos muut maat kannattivat protektionismia, niin sitten tietysti myös hän. Hän tuki täysin demokratiaa: ihmisillä on oikeus saada esittää näkemyksiään, mutta niitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon, kuten ranskalaisten ja hollantilaisten näkemykset on jätetty huomiotta. Hän on – kuten hän sanoisi – eurooppalainen ensin, mutta ranskalainen läpikotaisin, ranskalainen ensin, mutta eurooppalainen läpikotaisin. Kenties vielä vähän unkarilaista gulassia mukaan.

Tarvitsemme eurooppalaista armeijaa, merivoimia ja ilmavoimia varmistamaan, että rauhanomaiset eurooppalaiset arvomme leviävät kaikkialle, sillä emme saa enää koskaan sotia. Meidän on luotettava demokraattisiin toimielimiimme, mutta ei liikaa. Ranskalaiset eivät voi järjestää toista kansanäänestystä, sillä se voisi johtaa englantilaisten kansanäänestykseen, ja tietysti me kaikki tiedämme, että englantilaiset hylkäisivät uuden perustuslain – oh, anteeksi – ”perustussopimuksen”.

Hän ehdotti, että meidän on, tutkittava itseämme tarkemmin ja varmistettava, että äitiyttä on enemmän, ei pelkästään naisille vaan myös miehille, enemmän omenapiirakkaa, varsinkin köyhille, riippumatta siitä, haluavatko he sitä vai eivät. Käyttääkseni vanhaa englantilaista sanonta – ja testaan mielelläni maailman parhaita tulkkeja – se oli täyttä humpuukia!

  Dimitar Stoyanov (ITS)- (BG) Ensinnäkin haluaisin muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että globalisaatio ei ole prosessi, joka on itsessään olemassa, että Eurooppa on suuri tekijä maailmanpolitiikassa ja että Euroopan harjoittamalla politiikalla määritellään, kehittyykö globalisaatio.

Juuri tätä en pystynyt ymmärtämään komission strategiassa. Onko komissio halukas harjoittamaan politiikkaa, jolla globalisaatiota kehitetään, vai politiikkaa, jolla sitä hidastetaan? Lisäksi haluaisin kiinnittää huomionne siihen seikkaan, että sisämarkkinat eivät sinänsä takaa Euroopan menestystä globalisaation kehitysprosessissa.

Neuvosto on ilmoittanut, että sen mielestä kilpailukyky on erittäin tärkeää, mutta tällä hetkellä Euroopan unionissa on uusia talouksia, jotka ovat haavoittuvia ja jotka eivät ole kilpailukykyisiä edes sisämarkkinoilla.

Komissio on puolestaan todennut, että sen mielestä Lissabonin strategian kehitys on sille erittäin tärkeää, kun otetaan huomioon sen suunnitelmien täytäntöönpano globalisaation näkökulmasta.

Erityisesti Bulgarian osalta odotan, että Lissabonin strategia ei toimi, sillä minun maani, kuten olemme toistuvasti todenneet, ei ollut valmis, kun se liittyi Euroopan unioniin. Miten siis voimme suojella Euroopan kansalaisten etuja, jos emme käytä minkäänlaisia protektionismin muotoja?

Graham Watsonin mainitsema avoin yhteiskunta on kerrassaan petollinen EU:n heikoimmille talouksille. Jos sovellamme ensin maailmanlaajuista solidaarisuutta yhteisön sisäisen solidaarisuuden sijasta, miksi tarvitsemme yhteisöä?

Tässä yhteydessä globalisaation tuleva kehitys heikoissa talouksissa, joilla on suuria kauppavajeita ja jotka eivät ole kilpailukykyisiä edes sisämarkkinoilla, lisäävät näihin talouksiin kohdistuvaa painetta entisestään aina romahdukseen saakka, ja nämä taloudet, jotka ovat taistelleet voidakseen aloittaa normaalin kehityksen, hajoavat kuten korttitalot.

  Jana Bobošíková (NI).- (CS)(Puheenvuoron alkua ei kuultu) ... ryhtyä toimiin, jotta Euroopasta kehittyisi mahdollisimman vahvaa toimija maailmanmarkkinoilla. Tämän saavuttamiseksi maailman kauppaneuvottelut on kuitenkin saatava päätökseen, Euroopan maanviljelijöille myönnettäviä tukia on laskettava ja Yhdysvaltain tullimaksuja on alennettava. Kiinaa kohtaan on myös oltava tiukempi WTO:ssa, ja on käytettävä järjestelmällisesti polkumyynnin vastaisia toimia. Jos haluamme selvitä globalisaatiosta menestyksellisesti, meidän on vältettävä liiallista sääntelyä, joka haittaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä Barroson komissio oli luvannut, mutta sitten se juuttui tien alkutaipaleelle.

Unionista tulisi myös vahvempi, jos Turkki ja Ukraina liittyisivät siihen ja jos meillä olisi asianmukainen taloudellinen kumppanuus Venäjän kanssa. Maahanmuuttopolitiikka on epäterveellinen. Sen sijaan, että Eurooppa olisi köyhien ihmisten lopullinen määräpaikka, Euroopan pitäisi olla lopullinen määräpaikka aivoille, jotka nyt pyrkivät Kiinaan tai Yhdysvaltoihin. Jos todella haluamme selvittää globalisaation haasteet, tärkeintä on, että unioni voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisellä foorumilla; muuten sitä ei oteta vakavasti. Toivon, että valtion päämiehet tulevat samaan johtopäätökseen joulukuussa.

Haluaisin vielä esittää muutaman loppuhuomautuksen. Kollegani Martin Schulz totesi, että rahoitusmarkkinoilla riehuu villin lännen kapitalismi. Tämä retoriikka on peräisin syvimmän kommunismin ajalta, jolloin talouskapitalisteja nimitettiin ”Wall Streetin roistoiksi”. Me kaikki tiedämme, mitä tämä asenne lopulta teki itäblokin talouksille.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston ja komission puheenjohtajia heidän lausunnoistaan tästä Euroopan unionin tulevaisuutta koskevasta peruskysymyksestä.

Selviytyäkseen ja menestyäkseen Euroopan on kohdattava globalisaation haasteet ja vastattava näihin haasteisiin ja nähtävä mahdollisuudet eikä pelkästään uhat. Lissabonin ohjelman täyttäminen on keskeistä Euroopan tulevalle hyvinvoinnille, ja meidän on varmistettava, että pääsemme lopulta sopimukseen maailmankaupan neuvotteluissa. Meidän on uudistettava yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja meidän on oltava oikeudenmukaisia ei pelkästään omille maanviljelijöillemme vaan myös kehitysmaiden maanviljelijöille. Meidän on edistyttävä nopeammin sääntelyn purkamisessa, ja vapautettava yrityksiä ja teollisuutta, jotta ne voivat kilpailla kilpailukykyisin ehdoin Kiinan ja Intian kanssa, ja meidän on aidosti tuettava enemmän liittokansleri Merkelin pyrkimyksiä luoda transatlanttiset yhteismarkkinat.

Suhtaudun myönteisesti komission puheenjohtajan äskettäiseen globalisaatiota koskevaan lausuntoon, jossa hän totesi, että EU:n olemassaolon oikeutus 21-vuosituhannella on selvä: varustaa Eurooppa globaalia maailmaa varten. Tätä varten, hän sanoi, meidän on investoitava ihmisiin, kasvuun, työpaikkoihin, energian toimitusvarmuuteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen, että kuluttajia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Hän totesi myös, että protektionismi ei voi tehdä Euroopasta rikkaampaa; protektionismi tekee kansalaisistamme köyhiä eikä suojele heitä. Tämä on tärkeä lausunto, ja jokaisen eurooppalaisen hallituksen pitäisi ottaa se nyt huomioon.

Rahoituspalvelujen ja laskentatoimen alalla eurooppalaisista normeista on nopeasti tulossa maailmanlaajuisia normeja, ja olen ylpeä tästä. Paras tapa edetä Euroopassa on uudistaa radikaalisti Euroopan sosiaalista mallia, lisätä joustavuutta työmarkkinoilla ja edistää sääntelyn purkamista ja yritysten rasitusten vähentämistä.

Meidän on tietenkin myös otettava ohjat ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja suhtaudun myönteisesti parlamentin päätökseen ottaa huomioon ilmaliikenteen päästöt ja päästökauppajärjestelmä, mikä on toinen merkki halukkuudestamme johtaa globaalia yhteisöä.

Köyhyyden torjumisessa meidän on varmistettava, että EU:n ohjelmat ovat uskottavia, kustannustehokkaita ja kohdennettuja. Meidän on edistettävä kehitysmaiden kaupankäyntimahdollisuuksia todellisten vaikutusten saavuttamiseksi Afrikassa.

Meidän pitäisi olla ylpeitä saavutuksistamme, mutta meillä on vielä paljon mahdollisuuksia, joihin tarttua.

  Robert Goebbels (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, kun neuvottelin globalisaation haastetta koskevasta päätöslauselmaesityksestä, näin erittäin selvästi parlamentin vasemmiston ja oikeiston välisen kuilun laajuuden. PPE- ja ALDE-ryhmän kollegani ovat kritisoineet miljoonia tavallisia ihmisiä, jotka – kun he näkevät työpaikkojen katoavan yritysten siirtojen, sulautumisten ja ostojen takia, tai vertaavat vähäisiä tulojaan johtajien (jotka muuten puhuvat maltillisen palkkakehityksen puolesta) saamiin runsaisiin palkkioihin – epäilevät globalisaation etuja.

Mielestäni globalisaatio on välttämätön prosessi varsinkin, kun se antaa köyhemmille maille pääsyn kansainvälisille markkinoille ja siten antaa niille mahdollisuuden nostaa kansalaistensa elintasoa. Mutta älkäämme antako iskulauseiden johtaa meitä harhaan! Täydelliset markkinat, joita liberaalit rakastavat, on illuusio. Kilpailu on välttämätöntä, mutta se ei ole koskaan vapaata.

Esimerkiksi energiamarkkinoilla itsenäiset valtiot hallitsevat 90 prosenttia maailman resursseista. Kartelli hallitsee öljymarkkinoita. Kaasumarkkinoilla on muodostumassa toinen kartelli. Hintapolitiikka ei ole avointa, ja sitä sovelletaan jopa 40 prosenttiin maailmankaupasta. Kolmannes loppuhinnasta menee välivaiheen keinottelijoiden pitkälle ketjulle, jonka taloudellinen panos on nolla. Kun nämä keinottelijat ja heidän ”erityisvälineensä” epäonnistuvat, keskuspankit pumppaat miljardeja rahoitusjärjestelmään maailmanlaajuisen epävakauden välttämiseksi, mutta itse asiassa ne tukevat keinottelua.

Jotkin pääjohtajat voivat saada pehmeän laskun kultaisten kädenpuristusten avulla, mutta miljoonat kuluttajat ovat velkaantuneet pahasti ja heidän on myytävä kotinsa. Kuudessa kuukaudessa melkein puoli miljoonaa amerikkalaista haki henkilökohtaista konkurssia. Sillä välin Euroopan taloudessa pelataan aikaa. Komissio on ehkä viimeistellyt talousennusteitaan, mutta poliittisten ehdotusten sijaan se tyytyy toistamaan tuttuja mantrojaan. Kyllä, tarvitsemme todellakin lisäkasvua ja lisää työpaikkoja paremman koordinaation, lisätutkimusten ja lisäkehityksen seurauksena ja kyllä, meidän on todella kohdattava uudet sosiaaliset realiteetit.

Minkälaiset budjetit näihin liittyy? Mitkä ovat resurssit? José Manuel Barroso ei halua parantaa yhdennettyjä suuntaviivoja. Oikeisto ei suostu keskustelemaan taloudellisesta koordinaatiosta. Presidentti Sarkozy lausuu paljon mahtipontisia sanoja, mutta hän ei käytä puolen tunnin aikana kertaakaan sanaa ”sosiaalinen”. Kuitenkin kaikissa mielipidetutkimuksissa vahvistetaan, että ihmiset haluavat, että enemmän huomiota kiinnitetään sosiaalisiin asioihin: he haluavat enemmän turvallisuutta, he haluavat, että heidän ostovoimansa paranee ja he haluavat parempia julkisia palveluita.

Euroopan kymmenen pääkaupungin kaupunginjohtajat ovat äskettäin allekirjoittaneet julistuksen, jossa todetaan, että julkisten palvelujen on oltava kaikkien saatavilla. Mutta mitä komissio tekee? Se piiloutuu raukkamaisesti tulevan perustussopimuksen pöytäkirjan taakse ja takaa toissijaisuuden ainoastaan muiden kuin taloudellisten palvelujen osalta – parempi poistaa julkiset palvelut, joita tavalliset eurooppalaiset vaativat! Ryhmäni ei hyväksy tätä komission väistelyä. Me aiomme yhtyä kaupunginjohtajien, alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja ammattiyhdistysten poliittiseen taisteluun sellaisen Euroopan puolesta, jossa sosiaalista ulottuvuutta vahvistetaan ja jossa julkisilla palveluilla on etusija.

(Suosionosoituksia)

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Monet EU:n kansalaiset ovat huolestuneita globalisaation aiheuttamista muutoksista omassa elinympäristössä, ja meidän velvollisuutemme politiikkoina on antaa vastaus. Parlamentti rohkaisee toistuvasti jäsenvaltioita laatimaan yhteisen strategian, mutta haluaisin korostaa, että meidän pitäisi aloittaa itsestämme. Tämän päätöslauselman laatiminen oli erittäin kovaa työtä, eikä ollut helppoa yhdistää kaikkien valiokuntien lausuntoja yhteen yleiseen lausuntoon. Siksi haluaisin ehdottaa, että meidän pitäisi useammin yrittää yhdistää eri valiokuntien lausunnot ja eri päätöslauselmat yleiseksi lausunnoksi, jotta voimme antaa EU:n kansalaisille koordinoidun vastauksen siitä, mitä me itse asiassa aiomme tehdä.

Toinen erittäin tärkeä kysymys on roolimme maailmanlaajuisena toimijana. Haluaisin todeta, että meillä pitäisi olla aktiivinen rooli maailmalla. Tällä hetkellä Euroopan unioni on suurin unioni laajentumisen ja uusien mahdollisuuksien seurauksena. Meillä on oltava suurin rooli riippumatta siitä, olemmeko halukkaita tai haluttomia ottamaan tällaisen roolin. Tästä huolimatta näyttää siltä, että me viivyttelemme, ikään kuin odotamme, että joku muu keksisi ratkaisun. Meidän ulkopolitiikkamme pitäisi Lissabonin strategian ulkoisen ulottuvuuden myötä olla aktiivista.

Kotimaisen politiikan osalta haluaisin korostaa, että on tärkeää uudistaa painopistealojamme. Uusimman tutkimuksen mukaan syy siihen, miksi Euroopan unioni on jäänyt jälkeen tuotannon kasvussa, ei ole tietokoneiden tai korkean teknologian välineiden puute. Syy on se, että meillä on johtamisongelmia. Me emme käytä täysimääräisesti hyväksemme sisämarkkinoita emmekä pysty luomaan myönteisiä olosuhteita tavaroiden liikkuvuudelle ja rahoitusmarkkinoiden laajentumiselle. Vielä yksi kysymys: onko oikein, että EU:n ensisijainen tavoite tulevaisuudessa on tekniikan kehittäminen? Onko mahdollista, että elintarviketuotannosta tulisi ensisijainen tavoite, kuten asiantuntijat meitä varoittavat?

Yhteenvetona haluan todeta, että meidän pitäisi omaksua uusi asenne talousmarkkinoitamme kohtaan ja antaa etusija kotimaisten markkinoiden laajentumiselle. Sosiaalipolitiikan – joka on mainittu täällä useasti – osalta olen samaa mieltä: kyllä, sen pitäisi olla yksi asialistamme ensisijaisista tavoitteista, mutta tältä osin meidän pitäisi myös olla aktiivisia. Meidän pitäisi lopettaa tiettyjen ihmisten tukeminen; meidän pitäisi luoda heille mahdollisuuksia ansaita oma elantonsa. Ihmisiä ei pitäisi pakottaa siipeilijän asemaan; heidän pitäisi olla aktiivisia markkinoiden osallistujia. Siksi olisi viisasta sijoittaa sosiaalipolitiikkaan, joka tulevaisuudessa auttaa keräämään henkistä pääomaa ja varmistaa tuottavuuden kasvun.

Lopuksi haluan korostaa EU:n toimielinten välisen koordinaation lisäämisen tärkeyttä. Tämä päätöslauselma ja tämänpäiväinen keskustelu ovat esimerkkejä hyvästä koordinaatiosta. Toivon, että meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus keskustella näistä kysymyksistä, ei pelkästään öisissä istunnoissa, vaan myös päivisin.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, Maailman kauppajärjestön alainen vahva ja oikeudenmukainen kauppajärjestelmä on EU:n edun mukaista. Siksi ei ole hyväksyttävää, että Dohan neuvottelut koskisivat pelkästään EU:n antamia lisämyönnytyksiä maataloudelle, jonka osuus maailmankaupasta on loppujen lopuksi ainoastaan viittä prosenttia. Entä loput 95 prosenttia? Annetaanko tältä osin periksi?

Mielestäni komission jäsen Mandelson on liian innokas luovuttamaan EU:n maatalouden osalta. Tällä hetkellä hän kannattaa 46 prosentin tuontitariffileikkausta maatalouden alalla. Kuten presidentti Sarkozy totesi eilen täällä parlamentissa, meidän on säilytettävä kotimaiset elintarvikelähteet. Yhdysvallat esimerkiksi ei ole tähän mennessä antanut periksi maatalouden osalta. Äskettäin julkaistut Yhdysvaltain maatalousmenot osoittavat tämän.

Meidän on edistyttävä maailmankaupan neuvotteluissa teollisuuden, kaupan ja palvelujen alalla. EU:ssa voimassaoleva keskimääräinen tariffi on neljä prosenttia, kun taas Aasiassa ja Etelä-Amerikassa se on 30 prosenttia. Heti kun Intian ja Kiinan ohjelmisto- ja televiestintäalan markkinat saadaan avattua, on mahdollista edistyä kilpailun seurauksena. Lisäksi yksinkertaistamista pitäisi soveltaa ei pelkästään tullimenettelyihin vaan myös tuleviin kauppajärjestelyihin.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, mielestäni käsiteltävänä olevasta asiakirjasta puuttuu jotain erittäin tärkeää, ja se puuttui myös José Manuel Barroson puheesta. Puuttuva osa on tehokas analyysi ehdotuksista, jotka koskevat kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden toimintaa, kansainvälisiä veroparatiiseja, kansainvälisen talousrikollisuuden torjuntaa ja kansainvälisen tason verotuskohtelua – tiukimmassa merkityksessä pääoman liikkeitä.

Uskon, että kansainvälisessä keskustelussa on selvitettävä todellinen tilanne. Asiakirjassa ja komission puheenjohtajan puheessa ole yhtään osuvaa poliittista aloitetta vakavista aiheista, enkä voi olla tekemättä kytkentää ilmastonmuutokseen ja Balissa käytävään tulevaan keskusteluun, jossa rahoitusulottuvuus on erittäin tärkeä, erityisesti jos aiomme auttaa kaikkein haavoittuneimpia maita allekirjoittamaan Kioton toisen pöytäkirjan.

Me kaikki tiedämme, että tämä edellyttää erittäin paljon julkisia varoja. Mistä ne tulevat? Vaikka ymmärrän, että on erittäin rankkaa saada näitä asioita kansainvälisten asialistojen kärkeen, uskon, että jos emme onnistu tässä tai kieltäydymme tästä, aiheutamme vahinkoa kansainväliselle politiikallemme.

Toinen huomautukseni koskee maailmanlaajuista taistelua normien, erityisesti ympäristö- ja sosiaalinormien puolesta, ja varsinkin ympäristönormien puolesta.

Komission asiakirja on erittäin yleinen, kuten jäsen Watson toteaa, ja yhdyn hänen mielipiteensä. Kerrotte meille sivulla 6, että alakohtaisten kahdenvälisten kolmansien maiden kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena on kehittymässä uusi kansainvälinen lähestymistapa, jossa keskitytään sääntely-yhteistyöhön, normien lähentymiseen ja sääntöjen vastaavuuteen. No, arvoisa varapuheenjohtaja, haluaisin tietää täsmällisesti, mitä tämä tarkoittaa eurooppalaisten ympäristönormien säilymisen kannalta. Mitä se tarkoittaa kyseisten normien kehittämisen kannalta ja mitkä ovat sen käytännön vaikutukset niiden kansainvälisen edistämisen osalta, kuten José Manuel Barroso suunnittelee?

Huolenaiheeni kasvavat, kun luen Euroopan unionin ja Etelä-Korean välillä parhaillaan käytäviä neuvotteluja koskevia lehtiartikkeleita, jossa ehdotetaan, että normien säilymisen osalta – tai ainakin sosiaalisten normien osalta – meidän asemamme on heikompi kuin Yhdysvaltojen.

Te olette meille velkaa yksityiskohtaisen vastauksen näihin kysymyksiin.

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaatio ei ole luonnollinen prosessi, vaikka jotkut ehkä haluavat esittää sen sellaisena. Globalisaatio on itsessään politiikan hedelmä. Se on politiikan luomus, joka on syntynyt toimenpiteistä, joilla on purettu sääntelyä ja vapautettu pääoman kanainvälistä liikkuvuutta. Sen poliittinen luominen jatkuu aina, kun kehitysmaita pakotetaan avaamaan pääomamarkkinansa ja sallimaan ulkomaiset yritysostot. Se on teollisuusmaiden eikä vähiten Euroopan unionin luomus.

Termin ”globalisaatio” todellinen merkitys ei liity niinkään talouden kansainvälistämiseen vaan pikemminkin siihen, että maanomistajat, pankit ja monialayritykset, jotka ovat nyt kansallisten lainsäätäjien ulottumattomissa, voivat sijoittaa rahansa sinne, mistä niistä saa parhaimmat tuotot sosiaalisista seurauksista välittämättä. Tämän vallan avulla ne voivat kääntää maat toisiaan vastaan mahdollisina liiketoiminnan paikkoina, ja siten pakottaa ne luomaan olosuhteet, jotka houkuttelevat suurimpiin mahdollisiin voittoihin.

Tämä on kilpailukykyä koskevan tavoitteen taakse peitelty pyrkimys, nimittäin pyrkimys alentaa yritysverotusta, tuhota hyvinvointijärjestelmää ja polkea palkkoja – toisin sanoen pyrkimys yhä vahvempaan kapitalismiin. Tämä tarkoittaa tietenkin, että globalisaatiopelissä ei ole pelkästään häviäjiä vaan myös erittäin pöyhkeitä voittajia. Näiden joukossa ovat myös eurooppalaiset monialayritykset, jotka ovat kehittyneet maailmanlaajuisiksi toimijoiksi tässä globalisaatioprosessissa ja joiden voitot olisivat tuskin voineet olla paremmat viime vuosina. Suuri enemmistö ei kuitenkaan hyödy tästä kehityksestä. Päinvastoin viidakon laki, joka vallitsee rajoittamattomassa kapitalismissa mahdollistaa sen, että hyväosaiset voivat alistaa ja käyttää hyväkseen huono-osaisia.

Nyt käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa peitellään tätä asiantilaa, eikä meidän ryhmämme tue sitä. Sen sijaan taistelemme edelleen erilaisen taloudellisen järjestyksen puolesta Euroopassa, taloudellisen järjestyksen, jossa ihmiset eivät ole pelkästään kustannustekijöitä ja maat ovat enemmän kuin pelkästään liiketoimintapaikkoja.

  Witold Tomczak (IND/DEM).- (PL) Arvoisa puhemies, meidän on tehtävä ero kahden eri todellisuuden välillä: globalisaatiota koskevan ilmiön ja ohjelman.

Globalisaatio on uusien tekniikoiden kehityksen seurausta liikenteen, viestinnän ja tiedonkeruun ja -käsittelyn alalla. Globalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia, mutta se myös luo uusia uhkia. Meistä riippuu, miten me hyödynnämme sitä.

Globalisaatio toisaalta on ohjelma, joka tähtää ylikansallisen maailmanlaajuisen vallan luomiseen. Tämä on ihmisten ja kansojen vapauden vastaista, ja se vahvistaa niitä harvoja, joilla on eniten pääomaa, ja globaalia infrastruktuuria siten, että ne voivat toteuttaa omia itsekkäitä etujaan globaalin maan puitteissa, eikä se toimi ihmisten tai kansakuntien hyväksi. Tämä on pääosiltaan totalitaarinen ohjelma. Siinä vastustetaan pasifistisia ihanteita ja herätetään sodan uhka.

Eurooppaa houkutellaan heikentämään omien kansakuntien oikeuksia sen kosmopoliittisen eliitin roolin vahvistamiseksi maailman johtamisessa. Jos annamme periksi tälle houkutukselle, tämä poistaisi vuosisatoja vanhan eurooppalaisten kansakuntien perinnön, joka perustuu ihmisoikeuksien ja yhteiskuntien oikeuksien kunnioittamiseen.

Globalisaation aikakaudella Euroopan menestys tarkoittaisi ihmisoikeuksien kunnioittamista, perheiden ja kansakuntien oikeuksien kunnioittamista, ja tämä ilmaistaan luomalla toimielimiä, jotka takaavat, että niiden saavutuksia kunnioitetaan. Euroopan menestys on sitä, että näytetään maailman muille ihmisille ja kansakunnille, miten luodaan tilanne, jossa kansalaisten vapautta ja ihmisarvoa kunnioitetaan. Totalitaarisen globalisaation ohjelman seuraaminen olisi Euroopan kannalta tuhoisaa.

  Jean-Claude Martinez (ITS) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat: globalisaatio, kansainvälistyminen tai ”maapalloistuminen”, kuten jesuiitta Teilhard de Chardin sanoisi, on todennäköisesti täällä jäädäkseen, ja koemme nyt globalisaation toisen vaiheen, joka on laajempi kuin 1990-luvun globalisaatio, sillä siihen kuulu rahoitus, talous, kieli, väestöliikkeet ja ideologia, ja siinä on yksi vallitseva tekijä – nimittäin markkinat.

Globalisaation kielteiset vaikutukset ovat yhtä selviä: eteläisellä pallonpuoliskolla resursseja käytetään liikaa, Intiassa ja Kiinassa vaikutus kohdistuu ihmisiin, maahan, metsiin, meriin ja jokiin, ja ihmisoikeudet vaarantuvat. Täällä pohjoisessa yrityksiä uudelleensijoitetaan, työpaikkoja katoaa ja sosiaalijärjestelmien rahoitus on epävakaa. On myös olemassa riski – kun väestömme ikääntyy ja joudumme rahoittamaan vanhojen ihmisten hoidosta aiheutuvat kustannukset – että Euroopasta tulee geriatrinen Ruanda siihen liittyvine seurauksineen ihmiselämän väheksymisen ja ihmisoikeuksien rikkomisen osalta.

Nämä realiteetit ja itsestäänselvyydet huomioon ottaen, mikä on vastauksemme? Se näyttää olevan sekoitus taikasanoja, minimalismia ja sanahelinää. Kuulemme taikasanat, esimerkiksi parhaillaan käytävissä keskusteluissa ja käsiteltävissä päätöslauselmissa. Poliittiset loitsumme sisältävät viittauksia Lissabonin strategiaan ja kilpailukykyisempään talouteen. Se on 1960-luvun YK:n Hruštšovin jäänne, jolla yritetään pärjätä kapitalistiselle järjestelmälle. Se on Harry Potterin vastaus globalisaatioon.

Minimalismista erinomainen esimerkki on globalisaatiorahasto: pieni pussi rahoitusherkkuja. Se ei pysty valvomaan, mitä on tekeillä, näin ollen katsomme taivaisiin ja yritämme toistaa vanhaa sanahelinää. Isän, Adam Smithin; pojan, David Ricardonin; ja markkinoiden pyhän hengen nimissä; vapaakaupan ideologian suuren globaalin alttarin edessä, me teemme uhrauksia ja leikkaamme ja poistamme tullimaksuja.

Varsinaista sanahelinää! Kuitenkin Euroopan suurin keksintö, sen nerokkuuden tuote 2 500 vuotta sitten, oli looginen ajattelu: järki! Järki sanoo meille tänään, että vapaakauppa on välttämätön, mutta yhtä välttämätöntä on suojella sosiaalisia etujamme ja kulttuurietujamme. Joten meidän on keksittävä, miten yhdistää vapaakauppa ja ihmisten turvallisuus.

Meillä on todellakin siihen valmiudet uuden tullitekniikan ansiosta. Puhun vähennyskelpoisten tullimaksujen tekniikasta: tässä järjestelmässä viejät voivat tietenkin maksaa tullimaksut, mutta maksut antavat viejille vastaavan määrän tulliluottoa, joka voidaan vähentää ostokustannuksista tuojamaassa. Tämän muuttuvien, takaisinmaksettavien, siirtokelpoisten tullimaksujen uuden sukupolven – johon voidaan soveltaa alennuksia – ansiosta voimme ratkaista etelän ja pohjoisen välisen kansainvälisen kaupan taloudelliset, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvät epätasapainot.

  Jim Allister (NI).- (EN) Arvoisa puhemies, yhä useammalle vaalipiirillemme globalisaatio merkitsee lohduttomuutta, sillä tehdas toisensa perään antaa periksi ja siirtyy itään.

Ainostaan kaksi viikkoa sitten Limavadyssa, omassa vaalipiirissäni, Seagate Technology ilmoitti lopettavansa. Näin 960 työpaikkaa katoaa, ja kyseinen pieni kaupunki yrittää toipua järkytyksestä. Tuotantoamme ei horjuta pelkästään halvan työvoiman houkutin vaan myös lamauttava Euroopan teollisuutta koskeva säännöstaakkamme.

Presidentti Sarkozy oli oikeassa, kun hän kertoi meille eilen, että EU:lla on oikeus suojella itseään tällaiselta tuholta; toivon, että se tekisi niin. Tilannetta voitaisiin parantaa kahdella välittömällä toimella: alennetaan Euroopan globalisaatiorahaston kynnysarvoa. Tuhannen työpaikan vähennys Pariisissa on huono juttu, mutta Limavadyn kaltaisessa pienessä kaupungissa se on katastrofaalista. Joten kynnysarvon pitäisi olla matalampi pienissä talouksissa. Toiseksi EU:n on höllennettävä valtiontukia koskevia kieltojaan, jotta teollisuuden kohtuullisten verohelpotusten kaltaisilla toimilla voidaan auttaa tuotantoamme selviytymään. Kehotan komissiota suhtautumaan myönteisesti näihin kahteen erityistoimeen.

  Werner Langen (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, jokainen, joka kuuntelee täällä pidettyjä puheita, erityisesti Sahra Wagenknechtin ja Martin Schulzin puheita, voi todeta – ja olen siitä kiitollinen – että he puhuivat kauan sitten menneestä ajasta. Nämä olivat sosialistisesta rojulaatikosta otettuja sanontoja, eivätkä ne vie meitä eteenpäin globalisaatiota koskevissa kysymyksissä.

Jokainen tässä istuntosalissa tietää, että taloudellinen vapaus, vaurauden lisääntyminen ja sosiaalinen malli sopivat keskenään yhteen. Eurooppa on paras esimerkki tästä. Kuten otimme käyttöön euron sisäisenä kunto-ohjelmana yhtenäismarkkinoille, meillä on nyt kunto-ohjelmana Lissabonin strategia, sekä siihen liittyvät varaukset ja ongelmat, jotta pääsisimme kuntoon maailmanlaajuista kilpailua varten. Meillä ei ole mitään syytä piiloutua globalisaatiolta. Tapa, jolla siitä keskustellaan täällä, on täysin epätodellinen.

Globalisaatio on demokratian ja vaurauden päävaikutin kehitysmaissa. Ei tietenkään ole totta, että asialla on ainoastaan varjopuoli, kuten viimeisissä puheissa mainituista esimerkeistä käy ilmi. Itse asiassa kaikki maat hyötyvät globalisaatiosta: kehitysmaat, äskettäin teollistuneet maat ja jopa ne kehitysmaat, joilla on liian tuhlaavainen hallituskoneisto, johon veronmaksajilla ei ole enää varaa. Emme voi kääntää kelloa taaksepäin, ja Eurooppa on mallina muulle maailmalle. Ihmettelen, miksi emme mainitse tätä. Miksi puhumme vain ikävistä asioista?

Tietysti voimme puhua villin lännen käytännöistä rahoitusmarkkinoilla. Kyllä, tarvitsemme kansainvälistä koordinaatiota. Tarvitsemme kansainvälisiä rajoituksia ja valvontaa. Mutta kuka, Robert Goebbelsiä lukuun ottamatta, on maininnut, että on olemassa myös järjestelmällisiä vikoja, joita emme ole vielä onnistuneet vähentämään? Japanissa sääntönä on, että yrityksen johtaja ei saa ansaita yli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin tavallinen työntekijä. Mitä perusteita on sille, että sallimme, että johtajat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ansaitsevat tuhat kertaa enemmän kuin yrityksen työntekijät? Voimme puhua näistä asioista, mutta emme voi tuomita globalisaatiota yleisesti, sillä globalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia ja samanaikaisesti yhdistää vapauden ja vakauden.

  Anne Van Lancker (PSE).- (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on hyvä, että komissio tunnistaa ulkoisen ulottuvuuden Lissabonin strategian uudeksi elementiksi, mutta ennen kaikkea meidän ei pitäisi unohtaa, että globalisaatiolla on myös vaikutuksia Euroopan sisäiseen politiikkaamme.

Lissabonin strategia on ollut hyväksi talouskasvulle ja työpaikoille, totta, mutta on myös totta, että jokainen ei ole hyötynyt. Euroopassa globalisaatio on huomattavasti laajentanut ammattitaitoisten ja ammattitaidottomien välistä kuilua.

Joten olen iloinen, että komissio ja työministerien neuvosto kiinnittävät tulevaisuudessa enemmän huomiota sosiaaliseen ulottuvuuteen, sillä on yhä olemassa liian paljon ihmisiä – ammattitaidottomat. vammaiset, vanhemmat työntekijät, maahanmuuttajat – jotka eivät pääse kunnolliseen koulutukseen ja joilla ei ole hyviä työllisyysnäkymiä. Kuusi miljoonaa nuorta keskeyttää koulun saamatta päättötodistusta, 72 miljoonaa elää köyhyydessä yhteiskunnan reunalla ja Euroopassa on myös 14 miljoonaa työssäkäyvää köyhää.

Jokaisen tulisi saada osansa taloudellisesta vauraudesta, hyvät parlamentin jäsenet. Joten haluaisin korostaa kolmea lisäkohtaa.

Yksi: on selvää, että Lissabonin poliittisten välineiden uuden sukupolven on keskityttävä enemmän sosiaaliseen osallisuuteen, tasavertaisiin mahdollisuuksiin, köyhyyden vähentämiseen ja asianmukaiseen sosiaaliseen suojeluun. Sosiaalinen ulottuvuus on sisällytettävä yhdennettyihin suuntaviivoihin.

Kaksi: on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että jäsenvaltiot täyttävät antamansa työllisyyttä ja koulutusta koskevat sitoumukset. Talouskasvu ei välttämättä aina tarkoita laadukkaita työpaikkoja – tälle jäsenvaltiot ovat antaneet selvät sitoumukset.

Kolme: on tehtävä paljon enemmän kumppanuuden osalta. Hyvä kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden strategia edellyttää myös kansallisten parlamenttien, paikallisten ja alueellisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan panosta.

Ryhmäni ei siis ajattele, että Lissabonin strategiaan kuuluvien välineiden uusi sukupolvi voi jatkaa entiseen tapaan. Komission varapuheenjohtajan pitäisi arvostaa sitä, että on olemassa monia syitä tehdä kriittisiä muutoksia Lissabonin pakettiin.

  Bernard Lehideux (ALDE) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä toistuva keskustelu globalisaation hyvistä ja huonoista puolista on yhtä järkevää kuin jouluaattona käytävä keskustelu talven hyvistä ja huonoista puolista.

Ainut todellinen kysymys meille on, miten Euroopan unioni voi yrittää kääntää väistämättömän globalisaation kansalaistensa eduksi. Euroopan kansalaiset odottavat tehokkaita uudistuksia, joilla edistetään työllisyyttä ja tuetaan heitä muuttuvina aikoina.

Lissabonin strategian seuraaminen on tähän mennessä ollut samanlaista kuin Godot’n odottaminen. Kuulemme, että siitä puhutaan paljon, odotamme innokkaasti sen toteutumista, mutta emme koskaan itse asiassa kohtaa sitä. Ne, joilla on avain Lissabonin strategian onnistumiseen, nimittäin jäsenvaltioiden, on löydettävä resurssit, joilla saavuttaa asetetut tavoitteet. Odotamme, että ne esittävät aloitteita sekä täydellisen ja riippumattoman arvioinnin tuloksistaan.

Tarkoitukseni ei ole antaa täysin synkkää kuvaa. On olemassa joitakin rohkaisevia merkkejä, kuten globalisaatiorahasto, joka toimii, vaikka sen tehokkuutta ei ole vielä todettu. On myös merkittävää, että ensimmäistä kertaa Euroopassa työmarkkinaosapuolet ovat laatineet yksimielisen arvioinnin työmarkkinoilla ratkaistavista haasteista. Ne ovat myös yksimielisiä siitä, että ne pyytävät jäsenvaltioita toteuttamaan joustoturvaa koskevaa politiikkaa, jossa yhdistyvät joustavuus ja turvallisuus sekä työnantajille että työntekijöille.

Lopuksi kehotan teitä, hyvä José Manuel Barroso, olemaan uhraamatta Lissabonin sopimuksen sosiaalista ulottuvuutta, koska se mielestänne vähentää kilpailukykyämme. Tavalliset ihmiset odottavat, että Eurooppa ottaa huomioon heidän huolenaiheensa, ja yritykset odottavat, että Eurooppa soveltaa politiikkaa, jolla torjutaan laajaa sosiaalista polkumyyntiä.

  Wojciech Roszkowski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, komission asiakirjassa on paljon sanoja Euroopan unionin asemasta globalisaatioprosessissa, mutta annetaanko siinä täsmällisiä vastauksia kysymyksiin, joita kysymme itseltämme? Epäilen sitä.

Asiakirjassa annetaan sellainen vaikutelma, että hyvät EU-säännökset takaavat kasvun EU:ssa ja vaurauden sen kansalaisille. Kasvu ja vauraus riippuvat kuitenkin kansalaisten toimista, ja heidän on oltava aiempaa tehokkaampia ja tuottavampia, myös tehokkaampia ja tuottavampia kuin muiden maiden kansalaiset.

Hyvä sääntely ei riitä takamaan tulevaa talouskasvua Euroopan unionissa. Ei riitä, että taloudellisia eroja tasoitetaan vanhojen jäsenvaltioiden ja uusien jäsenvaltioiden välillä, joiden kasvu on nopeampaa kuin EU:n keskimäärin. Alhaisten työvoimakustannusten maista korkean työvoimakustannusten maihin suuntautuvan taloudellisen maahanmuuton vaikutukset eivät ole riittäviä.

Tuleva talouskasvu EU:ssa riippuu sen kilpailukyvystä, mutta tämän sijasta komission asiakirjassa käsitellään paljon sosiaalisten etujen suojelua. Tämä on ihan hyvä, mutta nämä eivät ole kasvun syitä, vaan sen seurausta. Kun suojelemme näitä sosiaalisia etuja, älkäämme unohtako, että kasvu tulee innovaatiosta, organisatorisen tehokkuuden parantamisesta sekä tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisesta.

  Jill Evans (Verts/ALE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komissiota ja neuvostoa heidän julkilausumistaan. Olen samaa mieltä siitä, että EU:lla on mahdollisuus ottaa erittäin myönteinen rooli. Tähän mennessä talouden globalisaatio on kuitenkin kiihdyttänyt ympäristön pilaantumista, heikentänyt työntekijöiden olosuhteita ja lisännyt sosiaalista epätasapainoa.

Paikallisella tasolla tämä tarkoittaa työelämän epävarmuutta ja sitäkin pahempaa, työpaikkojen menetystä tuotanto- ja palvelualalla, minkä näin omakohtaisesti omassa yhteisössäni Walesissa, jossa asun, aiemmin tänä vuonna, kun Burberryn tehdas lopetti toimintansa, mikä merkitsi satojen työpaikkojen menetystä erittäin köyhällä alueella, lähentymisalueella.

Yritysten mielestä on helpompi siirtyä ja hakea halvinta työvoimaa kuin pohtia toimiensa seurauksia huolimatta vapaaehtoisista yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevista sopimuksista (kuten Burberryn sopimus), jotka näyttävät hyvältä paperilla, mutta merkitsevät käytännössä erittäin vähän.

Vaikutukset ovat tuhoisat paikallisille yhteisöille ja nämä paikalliset yhteisöt, kuten olemme jo kuulleet, ovat avaintekijöitä työpaikkoihin ja kasvuun, joihin Lissabonin toimintaohjelmassa nimenomaisesti pyritään. Kaikki tämä johtaa pettymykseen politiikkaa kohtaan ja osoittaa, että markkinat ovat vahvemmat kuin demokratia.

EU voi auttaa varmistamalla, että työ- ja sosiaalinormeja parannetaan koko maailmassa, mukaan lukien ilmastonmuutoksen markkinahintaiset kustannukset ympäristön polkumyynnin estämiseksi. Globalisaation vaikutukset tekevät sosiaaliturvasta entistä tärkeämmän työntekijöille ja yhteisöille.

Olen samaa mieltä siitä, että tästä eteenpäin meidän on tuettava pieniä yrityksiä ja tarjottava pitkäaikaisia kestäviä työpaikkoja, laadukkaita työpaikkoja, ja toivon, että pk-yrityksiä tukeva ehdotus auttaa tämän saavuttamisessa pitkällä aikavälillä.

Puhetta johti
varapuhemies RodiKRATSA-TSAGAROPOULOU

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL).- (PT) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on oikein korostaa sitä, että Euroopan unionin menestys riippuu siitä, miten se vastaa yhteisvastuullisuuteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kun Euroopan unioni kärsii edelleen korkeasta köyhyydestä, joka vaikuttaa 17 prosenttiin väestöstä tai noin 80 miljoonaan ihmiseen EU:n 27 jäsenvaltiossa, kun työsuhteisiin liittyvä epävarmuus kasvaa ja köyhempien työntekijöiden osuus kasvaa, meidän on ensisijaisesti hylättävä neoliberaalinen politiikka ja asetettava etusijalle työllisyys ja siihen liittyvät oikeudet, kunnolliset palkat, parannettu sosiaaliturva ja laadukkaat julkiset palvelut kaikille, joilla tuetaan mikroyritysten ja pienten yritysten tuottavia sijoituksia ja varallisuuden oikeudenmukaisempaa jakoa ja siten edistetään jäsenvaltioiden todellista lähentymistä sekä kehitystä ja sosiaalista kehitystä ja toteutetaan yhteistyöpolitiikkaa kolmannen maailman maiden kanssa.

  Patrick Louis (IND/DEM) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kansalaisemme – jotka ovat myös työntekijöitä, kuluttajia ja veronmaksajia – tunnustavat selvästi, että Euroopan unioni, sen tämänhetkisessä kokoonpanossa, ei niinkään ole suoja talouden globalisaation ylilyöntejä vastaan kuin välivaihe matkalla kohti näitä ylilyöntejä.

Meille on luvattu jo 20 vuoden ajan häikäisevää tulevaisuutta, euron suosiollista kurssia ja rajojen poistumista; näillä ne houkuttelivat meitä, esimerkiksi, saadakseen tukemme Maastrichtin sopimukselle vuonna 1992. Kaikesta huolimatta, meidän teollisuutemme panee pillit pussiin ja vetäytyy jättäen jälkeensä miljoonia työttömiä, teollisuusjoutomaata ja hylättyjä maaseutuja.

Kun kuulen presidentti Sarkozyn puhuvan täällä parlamentissa Euroopan puolustamisen puolesta, voisin melkein ajatella, ettei hän ole hyväksynyt Maastrichtin tai Lissabonin sopimusta. On erittäin hauskaa kuulla hänen puhuvan kuin kenraali de Gaulle ja ilmoittavan, että hän vastustaa WTO:ssa neuvotteluja, joilla todennäköisesti vahingoitetaan kansallisia etujamme. Hän näyttää kuitenkin unohtaneen, että Ranskalla ei ole veto-oikeutta ja että neuvotteluja voi käydä ainoastaan Brysselin komission jäsen, joka toistuvasti unohtaa jäsenvaltioiden hänelle antamat toimintaohjeet.

Vastaavat harhakuvat olivat ilmeisiä, kun – jälleen kerran täysin perustein – hän hyökkäsi Frankfurtissa sijaitsevan itsenäisen Euroopan keskuspankin deflatorista pakkomiellettä vastaan. Mutta ketä me uskomme: miestä, joka seisoo TV-kameroiden edessä ja ylistää Ranskan itsemääräämisoikeutta, vai miestä, joka hylkää kansallisen itsemääräämisoikeutemme eurooppalaisessa sopimuksessa? Todellisuus on, että Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan nykyisten sopimusten logiikkaa, joka estää meitä ohjaamasta euron kurssia, suojaamasta markkinoitamme ja puolustamasta itseämme maailmanlaajuisissa kauppaneuvotteluissa.

Kyllä, sopimuksessa mainitaan, että tavoitteena on kansalaisten puolustaminen, mutta tämä on vain poliittinen lausuma ilman oikeudellista sitovuutta. Sopimus vahvistaa merkittävästi sekä komission että EKP:n valtuuksia, ja niiden vapaakauppa-ajattelua. Pöytäkirja n:o 6 sekä EU:n perustamissopimuksen 3 ja 4 artikla vahvistavat niiden dogmaattista käsitystä esteettömästä kilpailusta kansallisista eduista piittaamatta, rajoista välittämättä ja demokratiasta piittaamatta.

Uskomme, että Ranskan kansa ja Euroopan kansalaiset haluavat jotakin muuta. Joten edistäkäämme aitoa vapaakauppaa, kansojen välistä vaihtoa, joka rikastuttaa niitä riistämättä niiltä niiden puolustusta tai identiteettiä.

  Udo Bullmann (PSE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, seuraavan kolmen vuoden aikana komissio aikoo esittää ehdotuksia talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan muuttamiseksi Euroopan unionissa. Tämä on hyvä asia koska, kuten me kaikki tiedämme, mitään ehdotusta ei ole vielä annettu. Lokakuun asiakirja, joka on tämänhetkisen keskustelun perustana, on lyhyt asiakirja. Minun on mainittava ohimennen, että vaikka lyhyt asiakirja on aina hyvä, tämä on myös pintapuolinen asiakirja, ohut asiakirja, joka ei kerro meille mitään tämän matkan suunnasta.

Komission on autettava meitä ratkaisemalla ristiriita. Jos tämänpäiväinen keskustelu on kansilehti, johdanto, kyse on valtavista haasteista: globalisaatio, ilmastonmuutos, kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita koskeva kysymys – valtavat haasteet, jotka kohtaamme jokaisessa jäsenvaltioissa. Jos kuitenkin jatkamme keskustelua pidemmälle käytännön vaikutuksiin, meille kerrotaan, ettei ole tarvetta muuttaa käytännön poliittisia suuntaviivoja. Tämä on käsittämätöntä. Se on täysin käsittämätöntä, koska se luonnollisesti herättää kysymyksen tämän globalisaatiota koskevan keskustelun todellisesta luonteesta. Onko se tekosyy olla ryhtymättä toimiin sosiaali-, ympäristö- ja talouspolitiikan käytännön toteutuksen osalta, vai annetaanko siinä tosiaankin mahdollisuus nähdä todellinen kuva ja vastata Euroopan unionin valtioissa asuvien ihmisten kiireellisiin kysymyksiin ja tarpeisiin?

Haluaisin esittää vielä muutaman lisäkysymyksen. Jos tulevaisuutemme on ympäristöystävällisessä teollisuusyhteiskunnassa, miksi on niin vaikeaa puhua komissiossa, komission kanssa ja myös tässä parlamentissa asianmukaisesta investointipolitiikasta, jota tarvitaan, jos aiomme saavuttaa kyseisen päämäärän? Miksi emme voi puhua peruskorjausohjelmista ja nykyaikaisista ajoneuvo- ja liikennejärjestelmistä, joita tarvitsemme tämän päämäärän saavuttamiseksi? Miksi on melkein kiellettyä keskustella kunnollisesta investointipolitiikasta? Ja miksi nämä asiat eivät näy komission ohjelmassa? Miksi ne eivät myöskään ole Lissabonin toimintaohjelmassa? Toivon, että muutoksia tehdään vielä.

Kun puhumme osaamiskolmiosta – koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation tarpeesta – miksi emme voi tehdä eurooppalaisesta nuorisosopimuksesta käytännön välinettä ja taata laadukas koulutus kaikille nuorille Euroopassa, jotta he voivat käyttää erityisosaamistaan ja älykkyyttään teollisuusyhteiskunnan muuttamiseen. Nämä ovat käytännön haasteita, joihin haluamme vastata.

  Marco Cappato (ALDE).- (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni myös tässä keskustelussa on puhujia, jotka ovat asettaneet vastakkain taloudellisen vapauden ja sosiaalisten oikeuksien takaamisen ja suojelun ja köyhyyden torjumisen.

Taloudellisen vapauden ja sosiaalisten oikeuksien vastakkainasettelu on jäänne viime vuosisadalta, eikä se enää ole ajankohtaista Euroopan politiikassa. Meillä on epäilemättä velvollisuus varmistaa, että sääntöjä sovelletaan täysin taloudellisen vapauden ja monopolien välisessä vastakkainasettelussa, että rahoitusmarkkinat ovat avoimet ja että ympäristön saastuttamisen kustannukset maksetaan. Tämä on epäilemättä olennaista! Sosiaalisten oikeuksien näkökulmasta yrityksiin ja järjestäytyneeseen työhön suuntautuneet vanhat sosiaaliturvajärjestelmät, jotka eivät auta työttömiä ja sosiaalisten takuiden ja sosiaaliturvan ulkopuolella olevia estävät meitä auttamasta maamme köyhempiä.

Maassani Italiassa meillä on järjestelmä, joka enemmän tai vähemmän pakottaa ihmiset jäämään eläkkeelle 58 tai 59 vuoden iässä, kun taas vain 20 prosentilla työttömistä on jonkinlainen sosiaaliturva. Tämä on köyhempien ihmisten ongelma: ei globalisaatio tai taloudellinen vapaus, vaan se, että sosiaaliturvamekanismit ovat vanhoja, vanhentuneita ja ajastaan jäljessä; nämä mekanismit on korjattava, ja tässä Lissabonin strategia ja komissio voivat auttaa.

  Ryszard Czarnecki (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, en halua toistaa samoja vanhoja kuluneita lausuntoja globalisaation eduista. Olisi myös arvokasta, jos Euroopan parlamentissa esitettäisiin kriittinen lausunto globalisaatiosta.

Minusta keskusteluamme kuvaa parhaiten kanadalaisen filosofin John Ralston Saulin sanat. Omistan hänen sanansa kuorolle, joka ylistää globalisaatiota ja laulaa samaa laulua tänään Euroopan parlamentissa. Globalisaatio on ideologia, jossa on paljon elementtejä tyypillisestä länsimaisesta uskonnosta. Globalisaatio on usko yhteen ideaan, joka sulkee pois vaihtoehtoisia näkemyksiä. Sen pohjana on uskomus talouden paremmuudesta verrattuna muihin elämän alueisiin ja varmuus siitä, että kaikki taloudelliset teoriat, lukuun ottamatta liberalismia, ovat epäonnistuneet ja ettei ole olemassa muuta vaihtoehtoa.

Tämä vakaumus syntyy siitä seikasta, että liberalismi käynnistää globaalit voimat, jotka tukevat liberalismia oikeana tienä eteenpäin ja saavat muut lähestymistavat näyttämään vääriltä. Globalisaatio saa uskomaan, että talous on sivilisaation moottori. Viime vuosisadan aikana tai viimeisten 20 tai 30 vuoden aikana olemme oppineet arvioimaan kaikkea taloudellisin perustein. Edes Marx ei mennyt näin pitkälle. Hän sanoi, että talous on tärkeää, mutta ei mennyt niin pitkälle, että olisi sanonut, että kaikkea pitäisi arvioida voittojen perusteella.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission tänään esittämä aihe on täynnä ristiriitaisuuksia. Haluaisin korostaa kahta seikkaa:

Ensinnäkin komissio korostaa sitä, että on lisättävä mukautumista globalisaatioon, jotta varmistetaan kansalaistemme elintason pysyvyys. Tämä ei ole tämänhetkinen tilanne, kun otetaan huomioon Lissabonin strategia. Totuus on, että tehostetun kilpailun politiikka lisää varallisuuden ja tuotantotehon epätasa-arvoa, ja ainoastaan Euroopan komissio voi nähdä varallisuuden kasvua tai EU:n jäsenvaltioiden eriarvoisen kehityksen vähenemistä.

Toiseksi saamme asiakirjasta tietoomme, että komissio pyrkii kohti sosiaalista Eurooppaa. Tästä ajatuksesta olemme kuulleet paljon, mutta josta emme ole itse nähneet mitään todisteita. Haluaisin mainita yksinkertaisen esimerkin: vuodesta 2002 autojen polttoaineiden hinnat jäsenvaltioissa ovat nousseet 35–50 prosenttia. Tämä, kuten monet muut asiat, tuntuu eniten vähätuloisten kukkaroissa, eikä yksikään komission sosiaalisista strategioista näytä tarjoavan ratkaisua.

  Daniel Caspary (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaation aikakaudella Euroopan tavoitteena on menestyä, ja voimme saavuttaa tämän tavoitteen, jos tartumme tilaisuuteen. Keskustelumme julkisilla foorumeilla keskittyy aivan liian usein globalisaation haitallisiin vaikutuksiin. Keskustelemme niistä aina, kun yritykset ovat vähentäneet työpaikkoja tai siirtyneet ulkomaille, mutta puhumme aivan liian vähän globalisaation myönteisistä vaikutuksista.

Esimerkiksi omassa vaalipiirissäni – kotiseudullani. Vähintään 74 prosenttia vaalipiirini teollisuuden tuotannosta viedään maasta. Me hyödymme ehdottomasti globalisaatiosta. Surullista on, että kotiseudullani kannattamattomat yritykset myös irtisanovat työntekijöitä, mutta muut yritykset, jotka hyötyvät globalisaatiosta, ja jotka ovat mukautuneet, voivat palkata yhä useampia, ja työttömyyslukumme laskevat nopeasti. Valitettavasti puhumme liian harvoin kolikon tästä puolesta.

Euroopan unionilla on tärkeä rooli globalisaation muokkaamisessa. 480 miljoonan eurooppalaisen on puolustettava etujaan ja arvojaan. Meillä on jo maailman avoimin talous, mutta meidän on päästävä maailman markkinoille. Meidän on arvostettava enemmän vastavuoroisuutta. Tullien ulkopuolisia esteitä ja muita kaupan esteitä ei voida hyväksyä. Meidän on voitava puolustaa itseämme epäreiluja kauppakäytäntöjä vastaan. Tätä varten tarvitsemme kaupan suojatoimia, ja tarvitsemme komission jäsentä, jolta ei puutu uskottavuutta ja joka ei ole ylimielinen edustaessaan Euroopan unionia maailmalla, vaan joka rohkeasti puolustaa meidän kauppaetujamme yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen hengessä. Meidän on suojeltava tehokkaammin tekijänoikeuksia, meidän on panostettava enemmän maailmanlaajuisiin sääntöihin ja normeihin, meidän on vahvistettava WTO:ta, ja meidän on harjoitettava transatlanttista kumppanuutta.

Jos me yhdessä komission kanssa toteutamme näitä tehtäviä, voimme todella käyttää ja muokata globalisaatioprosessia ja varmistaa, että ihmiset voivat edelleen elää vapaina ja hyvinvoivina.

  Edite Estrela (PSE).- (PT) Menestyminen globalisaation aikakaudella on Euroopan unionin suuri haaste. Kysymys kuuluu, miten kilpailukyky voidaan sovittaa sosiaaliseen koheesioon tai toisin sanoin globalisaatio sääntelyyn.

Lissabonin strategia antaa vastauksen, ja Lissabonin sopimus tekee päätöksenteosta helpomman, mutta menestys riippuu ennen kaikkea siitä, että Eurooppa pitää globalisaatiota pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana. Meidän on ymmärrettävä, mitä Kiinassa ja Intiassa tapahtuu. Kiina on mennyt Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Italian edelle teollistuneimpana maana, mennyt Yhdysvaltojen ohi teknisten tuotteiden viejänä ja kerännyt valtavat rahoitusvarannot.

Intian osalta harvat ihmiset tuntevat nimen ”TATA”. Vuonna 2006 TATAn autovalmistusalan tytäryhtiöllä oli suurempi pörssiarvo kuin General Motorsilla, kukaan ei puolestaan ollut kuullut MITTAL-konsernista ennen kuin se teki vihamielisen julkisen ostotarjouksen ARCELORista aiheuttaen paniikkia Pariisissa, Brysselissä ja Luxemburgissa.

Aasian ihmeen toista puolta ei kuitenkaan saa unohtaa. Tämä on kertomus kärsimyksestä, joka johtuu siitä, että Pekingin hallitus avustaa länsimaisia monikansallisia yrityksiä, jotka on siirtäneet tehtaansa hyötyäkseen halvasta työvoimasta ja hyvinvointivaltion puuttumisesta.

Ilmastonmuutoksen torjumisen haaste voitetaan tai hävitään Aasiassa. Euroopan on oltava tiukka ja vaadittava vastavuoroisuutta kansainvälisessä kaupassa, eikä se saa järjestelmällisesti soveltaa protektionistista politiikka. On totta, että kiinalainen kilpailu on epäreilua alhaisempien palkkojen, poliittisten oikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien puuttumisen, rahaväärennösten ja aliarvostetun valuutan takia. Kaikki tämä on totta. On kuitenkin myös totta, että 800 miljoonaa kiinalaista ja 700 miljoonaa intialaista vaatii kohtuullisia vähimmäistuloja ja parempaa sosiaalista oikeutta. Nämä ovat haasteita vahvemmalle Euroopalle ja paremmalle maailmalle.

  Sarah Ludford (ALDE).- (EN) Arvoisa puhemies, olen myös sitä mieltä, että reaktiomme globalisaatioon ei pitäisi perustua pelkoon vaan kykyyn tarttua tilaisuuteen yhdistettynä älykkääseen mukautumiseen.

Kuten päätöslauselmassa todetaan, EU on maailmanlaajuisena toimijana avoimen maailmantalouden yksi suurimmista edunsaajista. Tämä ei ehkä aina ole selvää, kun otetaan huomioon globalisaation vastaisen retoriikan määrä. Olen samaa mieltä RyszardCzarneckin kanssa siitä, että liberalismi on levinnyt kaikkialle maailmaan. Mutta toisin kuin hän, olen iloinen siitä.

EU voi saavuttaa tavoitteensa ainoastaan olemalla aktiivinen ja järjestäytynyt maailmannäyttämöllä, ja tämä pitää erityisesti paikkansa maahanmuuton osalta. Olen kiitollinen siitä, että ALDE-ryhmälle laatimani kohta on säilynyt melkein muuttumattomana lopullisessa päätöslauselmassa. Olen todella sitä mieltä, että maahanmuutto on syytä nostaa painopistealaksi EU:n asialistalla, kuten myös ilmastonmuutos ja energia. Me näemme ulkopuolelta tulevan paineen; näemme sosiaaliset jännitteet ja todellakin rasismin EU:n sisällä. Tästä huolimatta meillä ei ole laillista ja laitonta maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevaa kattavaa EU:n politiikkaa.

Lopuksi älkäämme unohtako globaalin viestinnän mahdollisuuksia ja erityisesti Internetin mahdollisuuksia edistää ihmisoikeuksia. Se ei ehkä ole niin väistämätöntä, kun joskus ajattelimme – jos otamme huomioon esimerkiksi Kiinassa menestyksellisesti harjoitetun sensuurin – mutta tästä huolimatta, globalisaatio ja Internet ja muut maailmanlaajuiset viestintävälineet voivat merkittävästi edistää hyviä asioita. Tämä on myös osa globalisaatiota.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat neuvostossa ja komissiossa, aivan kuten ihmisen elämässä lapsuutta seuraa aikuisuus, samalla tavalla globalisaatio näyttää olevan luonnollinen vaihe ihmiskunnan kehityksessä ja sen seuraava haaste.

Alati muuttuvaa ja vierasta aihetta koskevassa vaikeassa keskustelussa haluaisin sanoa, että on paradoksaalista, että kaikki aiemmat puhujat parlamentin vasemmalta ja oikealta olivat huomattavassa määrin oikeassa.

Tärkeintä on, että on olemassa todellinen tarve laatia kunnolliset suuntaviivat ja määräykset globalisaation etujen oikeudenmukaisesta jaosta. Aina globalisaation määritelmästä asti on ollut selvää, että se on laajalle levinnyt ilmiö, ettei riitä, että pelkästään Euroopan unionilla olisi tällaiset elimet ja määräykset – koko maailman on hyväksyttävä ne. José ManuelBarroso oli aivan oikeassa sanoessaan, että Euroopan unioni voi ja sen pitäisi ehdottaa maailmalle tasapainoista ja oikeudenmukaista globalisaation mallia.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen keskustelun aihe on väärinymmärretty. Menestys globalisaation aikakaudella ei turvaa Euroopan etuja eikä EU:n maiden työntekijöiden hyvinvointia, vaan ainoastaan pääoman etuja. Globalisaation yhteydessä yritysten etujen mukaisella ja monikansallisten yritysten yhteisön ja kansainvälisellä tasolla luomalla uudella järjestyksellä pyritään moninkertaistamaan pääomatuotot käyttämällä työntekijöitä tehokkaasti hyväksi.

Presidentti Sarkozyn eiliset lausunnot globalisaatiosta vahvistavat EU:n luottamusta suureen pääomaan. Ne korostavat imperialismin sisäisten konfliktien vahvuutta ja aikomusta käyttää EU:ta muurinmurtajana muita suuria imperialistisia keskuksia vastaan, ja erityisesti työntekijöiden saavutuksia ja oikeutettuja vaatimuksia vastaan. Yhteinen nimittäjä kaikissa näissä yrityksissä on täysimittainen hyökkäys työntekijöitä vastaan. Palkkojen pienentäminen, työajan pidennys, pääoman tarpeisiin mukautuminen, eläkeiän korottaminen, joustoturva ja työsuhteiden muuttaminen ovat keskeisiä tekijöitä Lissabonin sopimuksessa.

Me katsomme sen tähden, että miljoonien työntekijöiden kokemaa karua todellisuutta ei voida arvioida globalisaation avulla. Kukaan ei myöskään ole vakuuttunut komission ja neuvoston esittämistä ympäristösuojeluun liittyvistä väitteistä.

  Robert Sturdy (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen Verheugenin on vaikea kuunnella kaikkea sitä, mitä tässä istuntosalissa sanotaan, mutta joitakin erittäin osuvia asioita on esitetty, ja toivon että hän ottaa ne huomioon.

Kuuntelin, mitä José Manuel Barrosolla oli sanottavana. Mielestäni hän sanoi jotakin sellaista, johon uskon täysin, nimittäin, että globalisaatiosta on Euroopan unionille hyötyä. GeorgiosToussas puhui äsken lipevästi työluokasta, mutta jos meillä ei ole globalisaatiota, jos meillä ei ole teollisuutta ja taloudellista toimintaa Euroopan unionissa, ihmisille ei ole työtä. Se, mitä presidentti Sarkozy sanoi eilen, huolestutti minua erittäin paljon. Palaammeko vanhaan Ranskaan, protektionistiseen Ranskaan, vai onko edessämme Ranska, joka syleilee uutta sukupolvea? Mieleen palaa se, kun kiinalaiset matkustivat Yhdysvaltoihin allekirjoittaakseen julistuksen ja liittyäkseen WTO:hon. Presidentti Clinton oli pystynyt lykkäämään allekirjoitusta kymmenen vuoden ajan. Kun presidentti Bush allekirjoitti sen, hänen neuvonantajansa katsoivat taaksepäin ja sanoivat: ”Hyvä Jumala, Kiina on allekirjoittanut sen! Mitä me olemme tehneet?” Itse asiassa, he ovat antaneet meille valtavia mahdollisuuksia.

Meidän on pidettävä Kiinaa ja Intiaa mahdollisuutena. Meidän ei pidä nostaa laskusiltoja, miehittää muureja, sulkea ovia, sillä Euroopalla on tässä valtavat mahdollisuudet, joihin meidän on tartuttava. Daniel Caspary puhui aivan oikein työllisyydestä omassa vaalipiirissään. Tiedän, että on erittäin vaikeaa säilyttää työpaikkoja, mutta jos emme voi olla osa globaaleja markkinoita, emme pääse mihinkään. Mielestäni meillä on valtavat mahdollisuudet, jos vain pystymme tarttumaan niihin. Meidän on tarkasteltava vapaakauppasopimusten kaltaisia asioita. Marokko on juuri allekirjoittanut vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Meidän on tarkasteltava sitä.

Lopuksi haluan pyytää, että komissio sallisi yritysten ja teollisuuden jatkaa sitä, mitä niiden pitäisi tehdä. Olkaa erittäin huolellisia, jottei antamanne lainsäädäntö vahingoita Euroopan mahdollisuuksia.

  Pervenche Berès (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission ja neuvoston puheenjohtajat, olemme juuri kuulleet José Manuel Barroson kertovan meille, että Euroopan unioni on hyvässä asemassa ja pystyy antamaan hyvän lainsäädäntöperustan maailmanlaajuisella tasolla. Hän on oikeassa. Jos aiomme tehdä näin, meidän on myös laitettava parlamenttimme järjestykseen. Unionin käyttämiin saatavilla oleviin välineisiin haasteiden selvittämisessä kuuluvat niin kutsutut talouspolitiikka ja työllisyyttä koskevat ”suuntaviivat”. Tänään pelkään, että komissio yrittää löyhentää näitä välttämättömiä suuntaviivoja globalisaation varjolla. Nämä ovat kuitenkin välttämättömiä, ja meidän on arvioitava niitä.

Meidän on tehtävä tämä ensinnäkin, koska Eurooppa-neuvoston viime maaliskuun kokouksessa valtion ja hallitusten päämiehet hyväksyivät parhaan mahdollisen strategian, jotta Euroopan unioni pystyisi käsittelemään globalisaatiota sekä energiantoimituksen ja ilmastonmuutoksen haasteita. Jos emme strategiaa toteutettaessa käytä kaikkia Euroopan unionissa käytettävissä olevia keinoja, myös suuntaviivoja – ja ehkä erityisesti suuntaviivoja – emme pääse minnekään ja edistämme ainoastaan illuusiota unionin kyvystä torjua globalisaatiota.

Meidän on myös tehtävä näin, koska komission jäsen Almunia on tunnustanut, että vaihtokurssien, öljynhinnan sub-prime-lainoja koskevan kriisin todellinen vaikutus EU:n talouteen vaikuttaa unionin ennustettuun talouskasvuun. Hän on tarkistanut ennusteita alaspäin: 2,9 prosentista 2,4 prosenttiin koko unionin osalta ja 2,6 prosentista 2,2 prosenttiin euroalueen osalta.

Meidän on tehtävä tämä myös siksi, että meidän on vastattava ihmisten toiveisiin Euroopassa ja, ajatelkoon Nicolas Sarkozy mitä tahansa, sosiaalinen Eurooppa on todellinen kysymys, joka on ratkaistava, jos ette halua, että Euroopan kansalaiset hylkäävät teidät lähitulevaisuudessa.

Komission jäsen Almunia esitti lopullisen syyn tähän, kun hän myönsi, että vallitsevassa kansainvälisessä ilmapiirissä Euroopan kasvu on etupäässä, jollei kokonaan, sisäisen kulutuksen varassa.

Onko tämän mittavan muutoksen taustaa vasten mahdollista, että ainut pysyvä asia on suuntaviivat? Onko mahdollista, ettei unionin ainut väline, jolla ohjataan jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikkaa, muutu?

Pyydän komission edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa kertomaan José Manuel Barrosolle, että hänen on muutettava suuntaviivojaan; että hänen on otettava huomioon uusi asiayhteys, jotta unioni voi varustautua sisäisesti parhailla saatavilla olevilla välineillä globalisaation tulevien haasteiden kohtaamiseksi.

  Wolf Klinz (ALDE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ne, jotka julistavat kannattavansa oikeudenmukaisempaa maailmaa, eivät kärsi tunnontuskia syyttäessään globalisaatiota omien talouksiensa vaikeuksista. Siksi he vaativat vähemmän vapaita markkinoita, enemmän sääntelyä ja enemmän hallituksen toimenpiteitä. Globalisaatio tarjoaa kuitenkin aidosti mahdollisuuden tilanteeseen, jossa kaikki hyötyvät, sillä sen ansiosta nousevat taloudet ja hitaat lähtijät maailmantaloudessa voivat ottaa muut kiinni ja antaa meille mahdollisuuden kehittää uusia markkinoita laadukkaille huipputuotteille, -välineille ja -palveluille.

Jos aiomme tarttua näihin mahdollisuuksiin, meidän on kuitenkin tehtävä kotitehtävämme, mikä tarkoittaa, että meidän on kaksinkertaistettava ponnistelujamme koulutuksen, jatkokoulutuksen – erityisesti nuorten työttömien – ja elinikäisen oppimisen alalla, oltava entistä luovempia lisäarvoketjujen muokkaustavoissamme ja talousprosesseissamme ja rohkaistava entistä enemmän vapaata liiketoimintaa. Vapaa globalisaatio johtaa avoimempiin markkinoihin ja lisääntyvään kilpailuun, josta on hyötyä kaikille kuluttajille.

Vastustakaamme houkutusta suojella talouttamme. Tällainen toimenpide muuttuisi nopeasti puhtaaksi protektionismiksi. Sen sijaan meidän on vaadittava taloudeltamme sisäistä voimaa uudistaa itseään. Investoikaamme tulevaisuuden teknologiaan, ja tulevaisuus on meidän.

  Ewa Tomaszewska (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, talouden pitäisi hyödyttää ihmisiä eikä päinvastoin. Pääoman ja työvoiman liikkuvuuden tahdin luonnolliset erot globalisaation aikakaudella johtavat työnormien jyrkkään vähenemiseen. Tuotanto siirtyy alueille, joissa on erittäin matalat palkat ja vielä vaarallisemmat työolot. Tämä johtaa työpaikkojen menetykseen alueilla, joissa on tiukemmat työnormit, ja työntekijöiden ostovoiman vähentymiseen, mikä puolestaan heikentää kulutustuotteiden kysyntää.

Jos Euroopan unioni haluaa menestyä globalisaation aikakaudella, sen on löydettävä tehokkaat keinot sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi ja Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden tukemiseksi ja suojelemiseksi.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, minun mielestäni komission panos globalisaatiota koskevaan keskusteluun on erittäin arvokas.

Mielestäni globalisaatio ei ole uhka vaan mahdollisuus. Eurooppa on hyvässä asemassa vastatakseen haasteeseen. Meillä on korkealle kehittynyt infrastruktuuri, koulutusjärjestelmät, teknologia, pääomamarkkinat ja vilkkaat sisämarkkinat kehitteillä.

Emme voi liiaksi korostaa, että Euroopan vahvuutena ovat sen sisämarkkinat, jotka toimivat yritystemme ponnahduslautana maailmanmarkkinoille. Yritysinnovaatioita syntyy joka puolella Eurooppaa. Niiden leviämistä, joka tuo hyvinvointia Euroopalle, ei pidä rasittaa turhalla byrokratialla. Tältä osin käännyn erityisesti komission jäsenen Verheugenin puoleen. Byrokratian vähentäminen Euroopassa on avaintekijä globalisaation ja Euroopan kilpailukyvyn kannalta. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin, jotka ovatkin aivan oikein komission huomion keskipisteenä. Paljon on saatu aikaan, mutta esimerkiksi verotuksen esteet haittaavat yhä liiketoimintaa Euroopassa.

Vahvoja yrityksiä ei ole olemassa ilman työvoimaa, joka uhkaa pian olla niukka voimavara Euroopassa. Euroopan väestönkehitys tarvitsee maahanmuuttoa. Tässä maailman muut alueet ovat kaukana edellämme, mikä näkyy niiden taloudellisessa kehityksessä. Tämä on vaikea kysymys, joka edellyttää kaikkien etujen tasapainoista huomioonottamista, eikä vähiten työantajien. Tämä on EU:ta koskeva kysymys, tietysti, sillä kilpailukykyä ei saavuteta ilman liikkuvaa työvoimaa. Sinisen kortin kaltaiset suunnitelmat ovat tämän kannalta myönteisiä.

Myös pääoman pitäisi liikkua vapaasti, mutta vakaasti. Vakaa rahoitusjärjestelmä on kilpailukykyisen ja taloudellisesti turvallisen Euroopan ehdoton edellytys. Rahoitusmarkkinat ovat maailmanlaajuisesti yksi Euroopan vahvimmista aloista, yksi meidän uusista voittoisista aloistamme. On myös erittäin tärkeää, että innovaatiot helpottavat markkinalähtöisen sääntelyn ansiosta – mikä ei tarkoita ”laissez-faire”-asennetta – Euroopan laajuista toimintaa.

Ulkopuolisen maailman osalta Euroopan pitäisi vahvistaa asemaansa vahvana globaalina toimijana. Tarvitsemme yhtenäisyyttä Euroopan unionin jäsenvaltioilta, ja komissio voi myös osaltaan vaikuttaa tämän yhtenäisyyden saavuttamiseen.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tarkastelen mieluummin globalisaation mahdollisuuksia kuin ongelmia, mutta tämä riippuu siitä, miten toimimme Euroopassa. Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi investoida tutkimukseen ja kehitykseen, lisätä pitkän aikavälin investointeja hyvään ympäristöön ja investoida ihmisiin ja elinikäiseen oppimiseen, mutta komissio on unohtanut – komission asiakirjassa oleva virhe – että laiminlyömme sosiaalista ulottuvuutta.

Euroopan tämänhetkinen kehitys viittaa hyvään kasvuun ja työpaikkojen lisääntymiseen, mutta myös syrjäytymisen lisääntymiseen, kuilujen syvenemiseen, epävarmojen työpaikkojen lisääntymiseen ja sellaisten työpaikkojen lisääntymiseen – eikä vähiten Saksassa – joista saatava palkka ei riitä toimeentuloon vaan tarvitaan sosiaaliturvaa palkan täydentämiseksi. Meidän on liitettävä kasvuun ja työllisyyteen sosiaalinen ulottuvuus, joka vähentää ihmisten ja alueiden välistä kuilua Euroopassa. Tästä keskusteltiin Guimarãesissä pidetyssä työllisyys- ja sosiaaliministereiden kokouksessa, johon osallistuin.

Portugalin puheenjohtajavaltio yrittää viedä yhdennettyjä suuntaviivoja koskevaa kysymystä eteenpäin ja muuttaa niitä sosiaalisen yhteyden selventämiseksi ja yhtenäistämiseksi.

Komissio ei kuitenkaan halua tehdä näin. Komissio ei halua muuttaa suuntaviivoja. Suuntaviivoja on kuitenkin muutettava. Päätöslauselmassamme pääsimme yksimielisyyteen siitä, että haluamme uudet suuntaviivat, joissa otetaan huomioon sosiaalinen ulottuvuus ja joissa käsitellään tietysti myös turvallisuutta muutoksessa ja joustoturvaa. Komission pitäisi myös ottaa tämä huomioon kasvun ja sosiaalisen ulottuvuuden välisen yhteyden vahvistamiseksi.

Meidän on myös otettava huomioon Lissabonin strategia. Tällä hetkellä sitä ei ole siirretty kansalliselle, alueelliselle tai paikalliselle tasolle. On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä Lissabonin strategiasta. Meidän on otettava se huomioon ja saatava työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta tekemään työtä sen varmistamiseksi, että näitä kysymyksiä – sosiaalinen ulottuvuus, kasvu ja työllisyys – pidetään tärkeinä ja että ne otetaan huomioon.

  Samuli Pohjamo (ALDE).- (FI) Arvoisa puhemies, haluan tuoda tähän keskusteluun pohjoisen näkökulman. Työskentelin pari vuotta aluekehitysorganisaatiossa Suomessa napapiirin ja Venäjän rajan tuntumassa. Globalisaatio oli tuolle etäiselle alueelle sekä suuri uhka että mahdollisuus. Lähdimme kehitystyöhön uskoen omiin vahvuuksiimme globalisaatiota hyödyntäen. Yrittäjät, julkinen sektori, koululaitos ja yliopistot yhdistivät voimansa tuloksellisen innovaatioympäristön rakentamiseksi. Osaamisperustaa vahvistettiin verkottumalla globaalien osaamisverkostojen kanssa Lissabonin strategian hengessä. Samalla käynnistettiin uusiutuvan energian hankkeita. Tulokset ovat rohkaisevia, erityisesti kansainvälinen matkailu kasvaa alueella nopeasti. Uskon, että tällä alueen mallilla on käyttöä myös muualla Euroopassa, ja EU:n tulee vahvistaa tämänkaltaisen toiminnan edellytyksiä.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE).- (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan asema perustuu sisämarkkinoihin, sisämarkkinoiden vapauttamiseen ja maailmanmarkkinoiden vapauttamiseen, globalisaatioon. Tämä on antanut meillä hyvinvoinnin lisäksi vakaan demokratian. Joten meidän on varottava – ja tarkoitan tässä lähinnä kauppaan liittyviä näkökohtia – soveltamasta liian suojaavia strategioita, ja ennen kaikkea protektionistisia kaupan välineitä.

Arvoisa puhemies, Euroopan kilpailukykyä palvelee paremmin avoimuus maailmaa kohtaan, joten mielestäni on tärkeää, että kiinnitämme enemmän huomiota talousmarkkinoiden avautumiseen EU:n ulkopuolisissa maissa, erityisesti nousevissa teollisuusmaissa, kuten Intiassa, Brasiliassa ja Kiinassa, sillä näiden markkinoiden huomattava kasvupotentiaali antaa mahdollisuuden Euroopan yrityksille ja mahdollisuuden Euroopan taloudelle. Näiden nousevien teollisuusmaiden on puolestaan avattava markkinansa yrityksillemme, myös palveluiden osalta, ja vastavuoroisuuden nimissä kehotan komissiota neuvotteluissaan luomaan painetta erityisesti näihin maihin.

Kävimme Singaporessa osana kansainvälisen kaupan valiokunnan valtuuskuntaa ja näimme, että amerikkalaisilla yrityksillä on siellä paremmat mahdollisuudet kuin eurooppalaisilla, arvoisa puhemies, eikä se käy päinsä. Joten meidän on oltava ennakoivia. Olemme loppujen lopuksi maailman suurin talous. Jos me kaikki vedämme yhtä köyttä, meidän pitäisi voida käyttää valtaamme näiden markkinoiden avaamiseksi. Meidän on myös käsiteltävä tuontitullien ja tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamista, arvoisa puhemies, ja on myös tärkeä, että asetamme nämä nousevat markkinat etusijalle markkinoille pääsyä koskevassa strategiassamme.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puheenjohtaja, Eurooppaa on pyydetty näyttämään kansalaisilleen erilaisen puolen globalisaatiosta. En tarkoita vapaata kilpailua, vaan sosiaalista yhteisvastuuta, uudelleenjakoa, monipuolistamista ja kulttuuriarvoja.

Tässä sisäisessä vuoropuhelussa ja myös EU:n avautumisessa muulle maailmalle Euroopan unionin on edistettävä ja vahvistettava EU:n kulttuurihenkeä talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan sekä turvallisuus-, kestävän kehitys- ja maahanmuuttopolitiikan avulla. Komission on suoraan edistettävä vuotuisessa lainsäädäntötyössään, Lissabonin strategiassa ja myös uudistuksen jälkeisen perustamissopimuksen vahvistamisprosessissa seuraavia kulttuurisektorin aloja:

Ensinnäkin komission on vahvistettava laatuun ja innovatiivisiin palveluihin perustuvia kulttuuriteollisuuksia ja samalla annettava merkittäviä tuotanto- ja innovaatiomahdollisuuksia Euroopan taloudelle. Tämä ala on erittäin tärkeä kulttuurienväliselle vuoropuhelulle.

Toiseksi sen on vahvistettava tutkimuksen, koulutuksen ja innovaation osaamiskolmiota. Tätä ei valitettavasti vielä tueta lainsäädäntötoimilla, vaikka sen pitäisi olla yksi EU:n tavoitteista.

Kulttuurialan innovoinnin ei pitäisi olla ylellisyyttä, jota nauttivat ainoastaan muutaman monikansalliset yritykset, vaan pk-yritysten laaja-alaista politiikkaa.

Arvoisa puhemies, Euroopan komission ja neuvoston on selvästi määriteltävä kantansa globalisaation haasteiden vastaamiseen. Niiden on tehtävä tämä alustavasti kansallisten parlamenttien kanssa käytävän avoimen vuoropuhelun avulla. Globalisaatio voidaan esittää osana Euroopan historiaa, jos se voidaan sisällyttää eurooppalaisen kulttuurin henkeen.

  Sharon Bowles (ALDE).- (EN) Arvoisa puhemies, globalisaatiota syytetään kaikesta, räjähdysmäisestä väestönkasvusta ja ilmastonmuutoksesta aina hyväksikäyttöön. Nämä ovat kuitenkin ihmiskunnan tuotteita; kuten myös kilpailu. Darwin kutsui sitä luonnolliseksi valinnaksi.

Euroopan kansalaiset ovat peloissaan. On totta, että meidän on koulutettava heitä, mutta ei niin, että ilmoitamme, että tarvitsemme EU:n tason politiikkaa globaalin talouden haasteeseen vastaamiseksi. Tämä pelottaa minua, sillä se antaa ymmärtää, että meiltä puuttuu politiikka.

EU:lla on ainutlaatuiset ylikansalliset valtuudet muokata asioita ja vastata haasteisiin. EU totesi Financial Times -lehdessä heinäkuussa: ”Bryssel on maailman säädöspääkaupunki, eikä sitä voida sivuuttaa Washingtonissa tai Tokiossa.” Joten, jos meillä on sitä, käyttäkäämme sitä, mutta harkiten. Mikä on kilpailukykyä koskevan ohjelman tarkoitus, jos se ei ole asemamme säilyttäminen maailmassa? Mikä on sisämarkkinoiden tarkoitus, jos emme saa niitä toimimaan asianmukaisesti? Lopettakaa pelkurimaiset tekosyyt. EU:n tehtävä on nimenomaan haasteisiin vastaaminen. Meidän on jatkettava sitä ennen kuin joudumme luonnollisen valinnan kohteeksi.

  Cristobal Montoro Romero (PPE-DE).- (ES) Arvoisa puhemies, hyvät neuvoston ja komission edustajat, globalisaatio on hyväksi Euroopalle, Euroopan on edistettävä globalisaatiota.

Olemme todistamassa vielä hidasta mutta peruuttamatonta maailman rajojen katoamista, prosessia, joka on onnistunut nostamaan yli 400 miljoonaa ihmistä köyhyydestä alle 20 vuodessa, ja ensimmäistä kertaa vuonna 2007 Kiinasta tulee maa, maailman alue, joka vaikuttaa eniten maailmantalouden kasvuun. Kiina, ei Euroopan unioni, hyvät naiset ja herrat!

Tämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna, että globalisaatio on haaste mutta myös suuri mahdollisuus. Se on haaste siinä mielessä, että avautuminen tarkoittaa lisää kasvua, lisää hyvinvointia ja lisää työllisyyttä, ja tämä meidän on selitettävä Euroopan kansalaisille. Minua huolestuttaa kuitenkin se, että kuulen sanan ”suojella” tässä istuntosalissa.

Protektionismi on globalisaation kieltämistä ja Euroopan unioni kieltämistä. Kansalaisten suojelu ei ole tarpeen, kun he ovat oman taloudellisen kasvunsa ja oman hyvinvointinsa liikkeellepanevia voimia. Meidän on annettava tämä kyky takaisin ihmisille, ja meidän on siksi harjoitettava itsekritiikkiä Euroopan unionissa.

Tämä johtuu siitä, että me Euroopan unionissa emme tee sitä, mitä meidän pitäisi, kun kasvumme ei ole riittävä, kun olemme osaltamme vastuussa maailman finanssimarkkinoiden kriisistä ja kun emme tee kaikkea sitä, mitä meidän pitäisi EU:n sisällä, omalla ovellamme, talouskasvun edistämiseksi pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa ja työpaikkojen luomiseksi, sillä tarvitsemme enemmän työpaikkoja, kuin talouden avaamisen prosessi synnyttää.

Lissabonin strategia on todellinen suunnannäyttäjä: sisämarkkinoiden toteutuminen, julkisen talouden kuntoon saattaminen, työmarkkinoiden uudistaminen, nykyaikaistaminen, ympäristöuudistukseen ja uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminen ja lyhyesti Euroopan todellinen avautuminen merkitsee suurempaa sosiaalista koheesiota Euroopassa.

  Enrique Barón Crespo (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni on erittäin asianmukaista, että globalisaatiota koskeva keskustelu käydään Portugalin puheenjohtajakauden aikana, koska Portugali on maa, jonka lippu on kartalla, koska portugalilaiset olivat eturintamassa, kun eurooppalaiset aloittivat globalisaation ja koska globalisaatio ei ole meille harmillinen asia. Eurooppalaiset aloittivat globalisaation prosessin renessanssin aikana, kun emme olleet yhtä kehittyneitä kuin kiinalaiset ja intialaiset, ja siten meidät nähdään muualla maailmassa.

Nyt Lissabonin sopimuksen myötä olemme myös edelläkävijöitä niin kutsutussa ”imperialismin jälkeisessä globalisaatiossa”. Me emme valloita uusia maanosia, vaan annamme vastauksen, jossa yhdistämme omasta tahdostamme valtioiden ja ihmisten yhteiset arvot ja voimme olla esimerkkinä globalisaatiosta, jota tarvitaan eniten, nimittäin poliittisesta ja sosiaalisesta globalisaatiosta.

Olemme täällä keskustelleet rajusta, hallitsemattomasta taloudellisesta globalisaatiosta siitä huolimatta, että esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahaston johdossa on eurooppalainen. Olemme tärkein yhteenliittymä WTO:ssa, ja meillä on erityisvastuu. Mitä puuttuu? Meiltä puuttuu kyky löytää ratkaisuja globaalissa maailmassa, joka on yhdenmukainen tämän kanssa. Erityisesti on olemassa kaksi erittäin tärkeää haastavaa näkökohtaa, joiden osalta meidän on oltava erittäin aktiivisia: kyse ei ole pelkästään kaupan ja tekniikan kehityksestä vaan ihmisoikeuksien, erityisesti työntekijöiden oikeuksien maailmanlaajuisesta puolustamisesta, jota varten kansainvälinen työjärjestö on perustettu, ja myös neuvotteluista ja politiikasta, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, ja tähän lopetan, mielestäni meillä eurooppalaisilla ei ole oikeutta suhtautua globalisaatioon pessimistisesti. Me etsimme sitä, ja nyt meidän on keksittävä innovatiivisia ratkaisuja.

  Jerzy Buzek (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja, on ilmeistä, ettemme pysty ratkaisemaan kaikkia globalisaation ongelmia yhdellä julkilausumalla ja yhdellä toimenpiteellä, jolla edistetään Lissabonin strategiaa. Neuvoston ja komission lausuma on kuitenkin hyvä asia, sillä siinä kiinnitetään huomiota siihen tosiseikkaan, että globalisaatio ei ole kirous eikä sen tarvitse olla uhka. Itse asiassa se voisi olla myönteinen asia Euroopan kansalaisille, ja kansalaisten ja heidän toimintansa pitäisi olla EU:n toiminnan tärkein ohjausväline.

Suhtaudun myönteisesti neljään toiminta-alaan. Ensinnäkin osaamiskolmioon, erityisesti innovaatioon, ja ymmärrän, että tässä on olennaista toimia nopeasti ainakin Euroopan teknologiainstituutin käynnistämiseksi.

Toiseksi liiketoimintaympäristö, ja tämä tarkoittaa täysin avoimia ja vapaita sisämarkkinoita ilman monopoleja, avointa kilpailua, vähemmän sääntelyä ja vähemmän byrokratiaa, joiden puolesta komission varapuheenjohtaja, Günter Verheugen, taistelee rohkeasti.

Kolmanneksi henkilöresurssit, mukaan lukien maahanmuuttoa koskevat ongelmat ja ensisijaisesti aivoviennin torjunta, mikä tarkoittaa parempaa koulutusta, houkuttelevia investointeja ja EU:n sosiaalista ulottuvuutta, joka perustuu talouden saavutuksiin.

Neljänneksi ja lopuksi, energia ja ilmastonmuutos, joka tarkoittaa yhteistä energiapolitiikkaa, josta olemme ymmärtääkseni kaikki tietoisia, ja päästöjen vähentäminen. Kasvihuonekaasujen vähentäminen pelkästään Euroopan unionissa ei kuitenkaan voi pelastaa maailman ilmastoa. Tästä syystä meillä on oltava EU, joka on poliittisesti vahva, sillä ainoastaan vahva EU voi vaikuttaa Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Intiaan ja ilmaston suojelua koskevien suuntaviivojen noudattamiseen.

Päästöjen vähentämisen osalta EU:ssa – kyllä, kannatan tätä, mutta kannatan myös poliittisesti vahvaa EU:ta, ja tämä tarkoittaa Euroopan perustamissopimuksen täysimääräistä ratifiointia mahdollisimman pian.

  Gary Titley (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, toivottavasti, ja sanon toivottavasti, Lissabonin sopimus merkitsee Euroopan unionin historian yhden luvun päättymistä, luvun, joka koskee EU:n kasvua, maanosan rauhan ja vakauden vahvistamista, kaupan ja taloudellisten esteiden purkamista jäsenvaltioiden välillä, ja institutionaalista kehitystä, jota tarvittiin näiden asioiden saavuttamiseksi. Nyt meidän on kuitenkin avattava uusi luku, ja katsottava ulospäin ja vastattava globalisaation haasteisiin.

Tarvitsemme globaalia Eurooppaa, joka laatii täysin uuden globalisaatiota koskevan ohjelman, joka perustuu avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön merkitykseen. Me tiedämme haasteet – ne on selostettu perusteellisesti tässä keskustelussa. Ilmastonmuutos ja maahanmuutto ovat mielestäni kaksi suurinta haastetta, mutta meidän on säilytettävä korkea kasvu ja työpaikat. Meillä on oltava nykyaikainen tehokas sosiaalinen toimintaohjelma. Meidän on käsiteltävä terrorismia ja rikollisuutta, edistettävä turvallisuutta rajojemme ulkopuolella ja vähennettävä köyhyyttä. Aivan kuten Sharon Bowles on todennut, meillä on näihin liittyvää politiikka. Olkaamme kuitenkin rehellisiä: edistys on ollut hidasta, se on ollut epätasaista eikä se ole aina ollut tehokasta.

Jos todella aiomme selviytyä globalisaatiosta, tarvitsemme radikaalin ja perusteellisen muutoksen, ei pelkästään politiikassamme vaan myös koko ajattelutavassamme Euroopan unionissa. Meidän on nyt keskityttävä toimintaan ja toimitukseen. Meidän on varmistettava, että jäsenvaltiot täyttävät lupauksensa, koska meillä on EU:n puitteet. Meillä ei kuitenkaan ole 27 jäsenvaltiota, jotka kaikki tekevät niin kuin ne sanovat, ja meidän on nyt keskityttävä lupausten täyttämiseen ja EU:n mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

  Alexander Radwan (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, globalisaatiota koskeva yhteenveto kahdessa minuutissa – tältä se kuulostaa! Ensiksi pyytäisin, että käsittelemme vähän rehellisemmin globalisaatiota koskevaa kysymystä keskusteluissamme. Kotiseutuni Baijeri saa puolet bruttokansantuotteestaan viennistä. Monet suhtautuvat kriittisesti globalisaatioon, mutta jos kysymme heiltä, ovatko he samaa mieltä siitä, etteivät paikalliset yritykset saa enää palvella maailmanmarkkinoita, he vastaisivat ”ei”.

Samoin, jos kääntyisimme yleisön puoleen ja kysyisimme, onko se valmis luopumaan tilaisuudesta ostaa kilpailukykyisesti hinnoiteltuja tuotteita – riippumatta siitä, onko kyse sähkölaitteista, tekstiileistä tai muista tuotteista – vapaaehtoisia ei olisi. Jokainen tietää, että tuonti halvan työvoiman maista on syynä viime vuosien alhaiseen inflaatioasteeseen. On ainoastaan oikein ja asianmukaista tunnustaa tämä, vaikka puhummekin säännöllisesti globalisaatiosta uhkana.

Euroopan on muokattava globalisaatioprosessia, joka on hyödyttänyt sekä valmistajiamme että kuluttajiamme. Tämä on tarkoituksena esimerkiksi byrokratian vähentämisessä, joka on tärkeä tavoite sekä komission jäsenelle Verheugenille että Euroopalle. En tarkoita, että tämä on pelkästään komission tehtävä; viittaan myös parlamenttiin ja neuvostoon. Puhumme nyt globalisaatiosta, mutta myöhemmin hyväksymme maaperän suojelua koskevan direktiivin ja lisäämme byrokratiaa. Lyhyesti sanottuna toimiemme on oltava erittäin yhdenmukaisia Euroopassa, ja meidän tehtävämme on muokata Eurooppaa.

Kun ajattelemme subprime-luottokriisiä Yhdysvalloissa, meidän on ymmärrettävä, että kansainväliset rahoitusmarkkinat liittyvät läheisesti toisiinsa ja että meidän eurooppalaisten on autettava, jotta asiat etenevät. Miten käsittelemme luokituslaitoksia, ja miten käsittelemme riskirahastoja? Valitettavasti näistä asioista vastaava komission jäsen McCreevy ei ole vielä ottanut ohjaimia käsiinsä amerikkalaisten ja muiden markkinoiden hillitsemiseksi, joten Eurooppa on jäänyt jälkeen.

Tästä huolimatta uskon vakaasti, että Eurooppa on valmistautunut hyvin globalisaatioon. Me hyödymme siitä, ja meidän on selitettävä tämä yleisölle, ja meidän on vaadittava vähimmäisnormeja, vaikka nämä eivät olisi eurooppalaisia normeja, ja tällöin olemme valmiita voittamaan globalisaatiopelin. Brysselissä tai Strasbourgissa ei päätetä, toteutuuko globalisaatio vai ei.

  Magda Kósáné Kovács (PSE).- (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Edustan aluetta, joka ei voinut valita kohtaloaan sodan jälkeen. Meidän maamme ja Euroopan onnekkaamman osan välillä oli piikkilanka-aita, mutta edes tämä ei voinut pysäyttää globalisaation odottamattomia vaikutuksia.

Vuonna 2000 aloimme tutustua kilpailukykyyn ja yhteisvastuuseen työtä ja työntekijöitä koskevassa strategiassa ja Lissabonin strategiassa. Siitä lähtien painopiste on monesti siirtynyt pääoman takaisinsaantiin, ja on alettu pelätä, että strategian inhimilliset kasvot häviävät.

Kilpailukyky ja työ ovat väistämättä ja historiallisesti erottamattomat käsitteet, ja alamme ymmärtää, että arvokas työ on ainoastaan osa arvokasta elämää. Arvokkaaseen elämään sisältyy myös perusturva, terveellinen elämä ja kehitys, syrjimättömyys ja hyväksyttävät elinolot.

Euroopan ei kuitenkaan pitäisi nähdä itsensä ainoastaan arvojen puolustajana, vaan se myös muokkaa sukupolvien unelmia ja luo mahdollisuuksia Euroopan kansalaisille ja kolmansista maista saapuville, jotka haluavat tehdä asioita. Tästä syystä solidaarisuuden ei pitäisi olla ainoastaan iskulause; sen pitäisi olla mahdollisuus ihmisille, jotka kykenevät tekemään asioita, tai antaa heille mahdollisuuden siihen.

Hyvät naiset ja herrat, työvoimamarkkinat ja pääoma, joka vaatii tuottoa, ovat häikäilemättömän valikoivia, ja uudet henkilöresurssit vaativat investointeja hintaan, joka on korkeampi kuin pääoma, joka liikkuu yhä helpommin, voi hankkia työvoimaa. Arvojen Eurooppa ei voi hyväksyä sitä, että uransa aloittavat henkilöt, köyhyydessä elävät vanhukset, uusia taitoja opettelevat ja monenlaisista haitoista kärsivät mustalaiset eivät saa työtä. Epäedullisen aseman ei pitäisi varsinkaan rasittaa tulevia sukupolvia, meihin käytetyt yhteisön varat eivät pelkästään anna heille arvokkaan elämän puitteet vaan myös parantavat Euroopan kilpailukyvyn näkymiä. Kiitän teitä, arvoisa puhemies.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, keskustelun luonnollinen johtopäätös on, että Euroopan mallin heijastaminen maailmanlaajuiselle ”jättivalkokankaalle” sisältää sekä riskejä että mahdollisuuksia.

Yleensä Euroopan kansalaiset pitävät globalisaatiota ulkoisena ilmiönä: se ei ole selvä eurooppalainen sääntelytoimi tai poliittinen toimi. Näin ollen eurooppalaisessa toimintaohjelmassa on osoitettava, että näkyvää, mitattavissa olevaa eurooppalaista etua suojellaan ja samalla edistetään maailmanlaajuista ymmärtämystä.

Unionin ulkoisen kauppaohjelman osalta mielestäni olisi painotettava markkinoillepääsyn vastavuoroisuutta ja tasapuolista kilpailua, kuten Ranskan presidentti Sarkozy nimenomaan totesi eilen tällä parlamentissa.

Ympäristösuojelua ja kuluttajien ja työntekijöiden terveyden suojelua koskeva tiukka eurooppalainen säädöskehys on selvä merkki unionin poliittisesta ja institutionaalisesta kypsyydestä. Jos tämä ei kuitenkaan ole asettanut unionia pitkäaikaiseen epäedulliseen kilpailuasemaan, muiden kansainvälisten toimijoiden on tehtävä samoin.

Lissabonin strategian sisäisten ja ulkoisten näkökohtien hyvät ja huonot puolet auttavat edistämään eurooppalaista mallia hallinnon globaalilla näyttämöllä. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sääntelyn tiukkuuden vähentämisen ja oikeudellisesti sitovan täydellisyyden kanssa sekä WTO:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä. Unionia pyydetään ottamaan johtava ja rakentava rooli lisääntyvässä kansainvälisessä yhteistyössä. Sitä pyydetään asettamaan etusijalle sitovien velvoitteiden antaminen ja kansainvälisten normien hyväksyminen sääntelyn yhtenäisyyden lisäämiseksi.

  Stephen Hughes (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erittäin laaja-alainen keskustelu, ja lopuksi haluaisin palauttaa keskustelun painopisteen sosiaalipolitiikkaan tuotantotekijänä.

Yhdennettyjä suuntaviivoja koskevan paketin käynnistäminen piti johtaa Lissabonin prosessin taloudellisten, sosiaalisten ja kestävyyttä koskevien näkökohtien tasapainoiseen huomioon ottamiseen, mutta todellisuudessa työllisyyssuuntaviivojen osalta kyse ei ole ollut yhdentämisestä vaan alistamisesta. Työllisyyssuuntaviivoista on tullut lähes näkymättömät, eikä niistä näy, että jäsenvaltioiden suoritukset vaihtelevat, kun otetaan huomioon lukuiset indikaattorit ja tavoitteet, jotka niiden pitäisi saavuttaa nuorten työttömyyttä koskevassa työllisyysstrategiassa, vanhojen työtekijöiden ammatillinen sijoittautuminen ja monia muita tekijöitä. Joissakin jäsenvaltioissa elinikäiseen oppimiseen ja aktiivisiin työmarkkinatoimiin liittyvät menot ovat itse asiassa laskeneet viimeisen viiden vuoden aikana – eivät nousseet vaan laskeneet. Tämä on kauhistuttavaa koko Lissabonin prosessin kannalta.

Työllisyysstrategialle on näin ollen annettava enemmän näkyvyyttä seuraavassa Lissabonin syklissä. Yksi toinen seikka – yhteisessä päätöslauselmassa, josta me keskustelemme tänään, korostetaan useassa kohdassa tarvetta edistää ihmisarvoista työtä ja painotetaan työelämän laadun parantamista. Tätä painopistettä ei edistetä siten, että komissio keskittyy työllisyysturvaan työturvallisuuden sijasta, joka toistetaan sekä työlainsäädäntöä koskevassa vihreässä kirjassa että joustoturvaa koskevassa tiedonannossa. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan joustoturvaa koskevassa työssä teemme selväksi, että sekä työllisyysturva että työturvallisuus ovat tärkeitä.

Nopeasti muuttuvat joustavat yritykset – yritys, joka muuttaa tuotantolinjaansa joka kuudes kuukausi, tietotekniikkakokoonpanoaan joka neljäs kuukausi – tarvitsevat mukautuvaa, ammattitaitoista, uskollista ja omistautunutta työvoimaa, ei epäsäännöllisiä and hajanaisia työmarkkinoita. Joten teemme parhaamme, jotta saamme aikaiseksi joustoturvaa koskevat hyvät periaatteet, mutta niiden on johdettava suuntaviivojen muuttumiseen. Puheenjohtaja Barroso sanoi aikaisemmin, että ”jos ne toimivat, älä korjaa niitä”. No, ne eivät toimi, joten ne on korjattava.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, onnittelen komissiota erinomaisesta asiakirjasta ja haluaisin korostaa seuraavaa neljää kohtaa.

Ensimmäinen koskee osaamistaloutta. Mielestäni tapa, jolla tämä on ilmaistu paperilla, se, että ideoiden ja tutkijoiden vapaata liikkuvuutta pidetään EU:n ”viidentenä vapautena”, on kaunis tapa ilmaista asia, ja haluaisin nähdä tämän kehityksen.

Reaktiona siihen, mitä Stephen Hughes juuri äsken sanoi, mielestäni tämä kohta todellakin kuvaa tilannetta, jossa olemme; keskustelemme työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa siitä, että haluamme siirtyä pelkästään yksinkertaisesta työturvallisuudesta työllisyysturvaan edistämällä työllistettävyyttä ja vahvistamalla taitoja. Tällä tavoin Euroopan menestys globalisaation aikakaudella voi tarkoittaa yksittäisten henkilöiden menestystä – ihmisten menestystä – ja juuri tästä EU:ssa pitäisi olla paljon enemmän kyse.

Toinen kohta koskee pk-yrityksiä. Tältä osin viitataan lukuisiin uusiin vuoden 2008 lopussa annettaviin ehdotuksiin. Suhtaudun näihin myönteisesti, mutta tietyin varauksin: älkäämme siirtäkö painopistettämme uusiin, huomenna sovittaviin ehdotuksiin ennen kuin ensin keskitymme nykyisten sitoumusten täyttämiseen. Tältä osin haluan, että erityisesti Günter Verheugen kiinnittää huomiota tähän 25 prosentin vähentämistavoitteeseen voimassa olevan EU:n lainsäädännön yksinkertaistamisessa. Pyydän, että tämän osalta ryhdytään konkreettisiin toimiin kaikilta osin, mitä pikemmin sen parempi, sillä tästä on erityisesti hyötyä pk-yrityksille. Haluaisin tässä yhteydessä rohkaista työaikadirektiivin kokonaisuudistukseen, jossa meiltä kaikilta edellytetään paljon enemmän laaja-alaista ajattelua – ja tarkoitan todella meitä kaikkia, myös parlamentin jäseniä.

Kolmanneksi sisämarkkinat: ulkoisen ulottuvuuden lisääminen on hyvä asia, mutta saattakaamme ensin sisäinen ulottuvuus kuntoon, saattakaamme sisämarkkinoiden kehitys päätökseen ennen kuin kehitämme suuria ulkoisia tavoitteita. Haluaisin sanoa Martin Schulzille sekä Stephen Hughesille, että olen täysin samaa mieltä siitä, ettei kyse ole pelkästään talouskehityksestä, vaan tämä edistää myös sosiaalista kehitystä.

Lopuksi haluan mainita, että ainut asia, jota henkilökohtaisesti todella ihmettelen asiakirjassa, on ensimmäinen rivi etusivulla, jossa todetaan ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan sosiaali- ja talouskomitealle ja alueiden komitealle”. Tiedän, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea ovat olemassa – vaikka en tiedä, miksi – mutta älkää nostako niitä samalle tasolle kuin kahta yhteispäätösmenettelyyn osallistuvaa toimielintä.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE).- (SK) Globalisaatioilmiöstä on tulossa yhä näkyvämpi. Tällaisessa tilanteessa Euroopan unionin on reagoitava melko nopeasti ja määriteltävä, onko Euroopan kilpailukyky säilynyt ja myös kasvanut; voiko Lissabonin strategia – työkalu, jolla pitäisi varmistaa, että näin tapahtuu – antaa ratkaisuja erityisesti innovaation, energian, maahanmuuton, koulutuksen ja väestökehityksen alalla. Tämän kaiken on edistettävä kasvua ja kykyä luoda työpaikkoja.

Uusia ympäristöön liittyviä haasteita tulee esiin, kuten hiilidioksidipäästöt, torjunta-aineiden käyttö, puhtaita vesivarantoja ja -lähteitä koskevat huolenaiheet, maaperän suojelu ja maatalous. Viimeisenä mutta ei vähäisempänä, on kohdattava myös terveyttä ja kulkutauteja koskevat haasteet sekä lihavuuden, sydän- ja verisuonitautien ja kaikentyyppisten syöpien lisääntyvän esiintyneisyyden torjuntaa koskevat haasteet.

Hyvät naiset ja herrat, globalisaatio tuo lisähaasteita turvallisuuden ja maahanmuuton alalla, ja rikollisuuteen ja terrorismiin liittyy kasvava vaara. Erittäin pian todistamme rautaesiripun ja jakautuneen Euroopan viimeisten jäänteiden häviämistä, kun yhdeksän jäsenvaltiota liittyy Schengenin alueeseen. Meidän on tehtävä kaikki mahdollinen tämän yhteisen alueen suojelemiseksi kaikilta osin, jotta laittomat siirtolaiset, jotka pahentavat jäsenvaltioiden turvallisuustilannetta, eivät pääse sisään. Toisaalta kannatan vastuullista lähestymistapaa laillisten siirtolaisten työlupiin: meidän on harkittava tätä asianmukaisesti ja meidän on valittava ammattitaitoisia työntekijöitä aloille, joissa on eniten pulaa työntekijöistä.

Haluaisin myös, että Euroopan unionin vanhemmat jäsenvaltiot – ja haluan, että komissio pane tämän merkille – poistavat uusien jäsenvaltioiden kansalaisten työllistämistä koskevat järjettömät rajoitukset. Tämänhetkisessä tilanteessa tämä on käsittämätön jäänne menneeltä ajalta.

  Tokia Saïfi (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ei voi sallia sitä, että siitä tulee globalisaation uhri, tai antaa kansalaisilleen sellaista kuvaa, että he ovat joutuneet tilanteeseen, johon he eivät voi vaikuttaa. Joten kysymys ei kuulu, onko globalisaatio hyvä vai paha, vaan, olemmeko valmiita kantamaan oman vastuumme ja sääntelemään sitä. Vastatakseen tähän haasteeseen Euroopan unionin on sovitettava yhteen kilpailukyky ja taloudellinen ja sosiaalinen koheesio. Monenvälisten sääntöjen lujittaminen on osa tätä prosessia.

Avoimessa talousjärjestelmässä paras tapa varmistaa, että kuluttajien ja kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan, on noudattaa kilpailusääntöjä ja luoda oikeudenmukaiset ja tasapuoliset markkinat, joissa otetaan huomioon ympäristö- ja sosiaalinormit. Kunnes meillä on säännöt, jotka tunnustetaan kansainvälisesti, on ratkaisevaa, että säilytämme, emmekä tuhoa, olemassa olevia kaupan suojakeinoja, jotka ovat ainoat tehokkaat keinot polkumyyntiä vastaan. Kyllä, Euroopan on mahdollista suojella kansalaisiaan ilman, että se on protektionistinen. Euroopan on myös investoitava niihin aloihin, joilla määritetään sen taloudellinen vaikutusvalta tulevaisuudessa: nimittäin tutkimus, innovaatio ja puhtaan teknologian kehittäminen.

Lisäksi, jotta voimme tukea niitä, joilla on eniten vaikeuksia hyödyntää globalisaatiota, Euroopan on nopeutettava järjestelyitään, joilla toteutetaan yhteisvastuuta käytännössä, esimerkiksi Euroopan globalisaatiorahaston ja joustoturvan avulla. On Euroopan edun mukaista, kun otetaan huomioon kansainvälinen kilpailu, ennakoida muutokset ja käynnistää uudistukset. Euroopan unionilla on kaikki tarvittavat valmiudet ja resurssit haasteen vastaamiseksi.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, menestyminen globalisaatiossa on Euroopan hyvinvoinnin välttämätön edellytys, sen materiaalisen sisällön tuottaja. Nyt uudistetun Lissabonin strategian kolmevuotissyklin päättyessä onkin kiinnitettävä huomiota nimenomaan ulkoiseen ulottuvuuteen. Tahdon korostaa erityisesti kolmea elementtiä.

Ensinnäkin energia, sen saanti ja riittävyys, nostaa ja alentaa yhteiskuntia globaalissa kilpailuympäristössä. Euroopan kannalta tilanne ei näytä auvoiselta. Energiaomavaraisuuden heikkeneminen on EU:n vakava haaste. Jo nyt tuomme puolet energiastamme ulkopuolelta ja tuontiriippuvuuden arvioidaan kasvavan. Paitsi määrätietoista energiaomavaraisuuden kasvattamista, tarvitsemme lujaa yhteistä energiaulkopolitiikkaa, yhteisen äänen, solidaarisuutta ja tuontivarmuutta.

Toinen avainasia on ilmastonmuutos, globaali ilmiö, joka vaikuttaa kielteisesti ja globaalisti ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan ja vaatii globaaleja ratkaisuja. Yksipuoliset toimet vääristävät kilpailua ja aiheuttavat hiilivuotoa. Globalisaation kannalta esiin nousee maailmanlaajuisen päästökauppajärjestelmän välttämättömyys, kaikkien teollisuusmaiden ja nousevien talouksien pakollinen sitoutuminen siihen sekä puhtaan teknologian markkinoillepääsyn esteiden purkaminen.

Kolmanneksi EU:n tulee alituisesti muistaa Schumanin nerokkuus, eli se, että menestystarinassamme talous pantiin palvelemaan ylempiä päämääriä, inhimillistä hyvää, rauhaa ja vakautta. Kulttuuriperintömme velvoittaa ponnistelemaan inhimillisemmän ja ihmisoikeuksia kunnioittavan maailman puolesta. Vain siten globalisaatio voi olla yhteinen etu. Vain siten estämme, ettei maailma karkaa käsistä.

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Euroopan kansalaiset näyttävät suhtautuvan yleisesti ottaen skeptisesti globalisaatioilmiöön – moni heistä todellakin pelkää sitä ja suhtautuu siihen erittäin kielteisesti. Tämä johtuu globaalin talouden ja Euroopan sosiaalisen rakenteen vallankumouksesta. Ennakkoluulo, pelko ja ennen kaikkea toimimattomuus ja kehityksen passiivinen seuranta eivät kuitenkaan ole oikeita tapoja kohdata maailmannäyttämön uusi järjestys. Tilannetta ei voida peruuttaa. Globalisaatio on tullut tänne jäädäkseen, riippumatta siitä, pidämmekö siitä vai emme. Suurta maailmankylää rakennetaan, kuten puheenjohtaja Barroso totesi.

EU:n on puolustettava eurooppalaisia etuja. Sen täytyy siksi osallistua menettelyllisesti, suunnitelmallisesti, kollektiivisesti ja dynaamisesti globalisaatioprosessiin ja kehittää asianmukaisia toimintasääntöjä uudessa maailmanjärjestelmässä. EU:n on mentävä eteenpäin; sen tavoitteena on oltava sekä Euroopan kansalaisten että tietysti maailman kansalaisten hyvinvointi. Periaatteiden ja arvojen kansainyhteisönä EU:n on asettava sen ihmiskeskeisyys erityisasemaan ja edistettävä sitä kansainvälisesti. Sen täytyy muuttaa taloudellinen kilpailu aitoon kilpailuun vapauden, demokratian ja laillisuusperiaatteen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, ympäristönsuojelun ja kansojen ja henkilöiden rauhanomaisten rinnakkaiselon edistämiseksi. Tämän roolin EU voi ottaa – ja sen on otettava – globalisaatioprosessissa.

  Marianne Thyssen (PPE-DE).- (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu ei tule yhtään liian aikaisin. Globalisaatio on tosiasia. Sanotaan, että jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Meidän haasteemme on vastata parhaan kykymme mukaan globalisaation aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin.

Paras vastaus on tietenkin olla vastustamatta globalisaatiota – mitä jotkut haluaisivat yhä meidän tekevän. Näin emme voi emmekä aio toimia. Tällainen olisi joka tapauksessa erityisen haitallista meille Euroopassa, koska olemme entistä riippuvaisempia muusta maailmasta raaka-aineiden, energian, markkinoiden, joille voimme myydä tuotteitamme, ja jopa, kun otetaan huomioon ikääntyvä väestömme, työvoiman osalta.

Meidän on hyväksyttävä globalisaatio ja muokattava sitä paremmaksi. Se merkitsee sopimusten tekemistä ja sääntöjen antamista kansainvälisesti. Eurooppalaisina meidät on koulutettu hyvin yhteisön sisäisten sopimusten tekoon. Joten käyttäkäämme tätä kokemusta ja ottakaamme ohjaat paremmin käsiimme kansainvälisellä tasolla.

Meidän pitäisi tehdä näin, arvoisa puhemies, luottavaisina itseemme ja niiden arvojen innoittamina, jotka innoittavat meidän toimintaamme EU:ssa; arvojen, jotka olemme ilmaisseet niin hyvin uudistussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa.

Hyvät naiset ja herrat, eilinen vakuuttelu, että komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelmassa keskitytään pyrkimykseen muokata globalisaatiota parhaalla tavalla, on hyvä merkki siitä, että asiaan suhtaudutaan vakavasti. Se, että globalisaatiosta keskusteltiin myös Lissabonin epävirallisessa kokouksessa osoittaa, että Lissabonin strategia tarvitsee uuden ulkoisen ulottuvuuden.

Lissabonin strategian ryhmäkoordinaattorina haluan korostaa, että tämä strategia on herättänyt meidät toimimaan. Olemme vähitellen puuskittain pääsemässä eteenpäin. Väliarvioinnin jälkeinen ensimmäinen kolmivuotissykli on melkein päättynyt, ja uusi mukautus on ehkä tarpeen. Ehdottaisin, arvoisa puhemies, että tästä lähtien keskitymme vähemmän tavoitteisiin, prosentteihin ja tilastoihin ja enemmän todellisiin tavoitteisiin: innovointiin, hyvään liiketoimintaympäristöön, kilpailukykyyn, kasvuun ja työpaikkojen lisäämiseen ja parantamiseen.

Lopuksi meidän on tehtävä työtä päästäksemme tavoitteeseen, johon me kaikki toivottavasti yhdymme, nimittäin antamaan hyvät mahdollisuudet kohtuulliseen elämänlaatuun mahdollisemman monelle.

  Zuzana Roithová (PPE-DE).- (CS) Euroopan aiemmin osoittamaa kykyä sopeutua nykyaikaan on ihailtava, mutta globalisaation osalta emme ole varmoja, miten löydämme riittävän strategian, jonka avulla Eurooppa voi ottaa merkittävän roolin. Ensimmäinen askel tässä etsinnässä on ymmärtää, että Lissabonin strategialta puuttuu ulkoinen ulottuvuus, ja että sen on oltava osa monimutkaisempaa taloudellista ja sosiaalista strategiaa. Tässä strategiassa pitäisi asianmukaisesti tunnistaa erittäin säännellyn Euroopan talouden ja vapaan globaalin kaupan välinen ristiriita ja antaa meille väline, jolla minimoida tätä Euroopan kilpailukykyä heikentävää ristiriitaa.

Yhteisen talousalueen sisällä sääntelyä voidaan perustella kahdella syyllä: oikeudenmukainen kilpailu ja kuluttajansuojan korkea taso. Kolmansista maista peräisin olevien halpojen tuotteiden virta sekä väärennökset heikentävät kuitenkin merkittävästi näitä molempia. Meitä odottavat pelottavat tehtävät, kuten eurooppalaisten turvallisuusstandardien vastaisten tavaroiden – joita tuodaan maahan valtavia määriä – tarkistus.

Monimutkaisen strategiamme keskeisimmän kohdan on oltava sääntelymekanismin lähentymisen edistäminen, toisin sanoen maailmanlaajuisten sääntöjen ja normien luominen, ei ainoastaan teknisten vaan myös ympäristö-, sosiaali- ja turvallisuussääntöjen ja -normien. Yksi tapa tukea tätä prosessia on vaatia ihmisoikeuksien kunnioittamista jatkuvasti kolmansissa maissa. Sananvapauden ansiosta näiden maiden kansalaiset voivat vaatia korkeampaa elintasoa ja tiukempia työnormeja, ja siten edistää lähentymistä toiselta puolelta.

Uusi energiapolitiikkamme antaa hyvän vastauksen globalisaation haasteeseen ja tarjoaa hyvän esimerkin. Meidän on kuitenkin tarkistettava myös muita politiikanaloja, jotka myöhemmin ovat osa globalisaation hallintaa koskevaa tarkoituksenmukaista ja monimutkaista strategiaa. Meidän on myös poistettava esimerkiksi maatalouspolitiikan kaltaiset jäänteet.

Jos tahdomme olla edelleen tärkeä toimija globaalilla näyttämöllä, meidän ei pidä ainoastaan reagoida: meidän on aktiivisesti tehtävä yhteistyötä maailmanlaajuisten lähentymissääntöjen laadinnassa sekä EU:n sisällä että ulkopuolella. Euroopan täytyy hieman muuttua. Jos se ei muutu, voimme odottaa keitetyn sammakon kohtaloa: veden lämpötila nousee vähitellen kiehumispisteeseen, ja sitten onkin jo liian myöhäistä hypätä kattilasta pois.

  Hans-Peter Martin (NI).- (DE) Arvoisa puhemies, yksi edellisistä puhujista, Alexander Radwan, totesi, että Eurooppa on valmistautunut hyvin globalisaatioon. Kuitenkin globalisaation nykyaikainen versio on ollut meillä jo kahdeksantoista vuotta. Olemme liukumassa globalisaation ansasta – keskustelu siitä, minkälaista oli ennen, massojen hyvinvoinnissa tapahtunut muutos ja ankara hyökkäys demokratiaa vastaan – suoraan eurooppalaiseen ansaan; Nizzassa ei onnistuttu saamaan aikaan kohtuullista sopimusta vaan langettiin politiikan perisyntiin, kun valittiin mieluummin hätäinen laajennus kuin unionin syventäminen.

Tämän seurauksena nykyiset ongelmat johtuvat lähinnä byrokratiasta, miljardien eurojen tuhlaamisesta ja – kyllä – Euroopan eliitin poliittisessa rekrytoinnissa tapahtuneista virheistä. Todellakin te itse, hyvä komission jäsen Verheugen, olette hyvä esimerkki tästä. Halveksittavat henkilökohtaiset hyökkäykset teitä kohtaan alkoivat, kun yrititte vähentää byrokratiaa. Nyt tehtävä on annettu uudelle miehelle, ja mattoa yritetään jo vetää hänen jalkojensa alta. Näemme vielä, miten hänen onnistuu vähentää byrokratiaa.

Tämä ei ole oikea tapa edetä. Jos emme pysty korjaamaan näitä epäkohtia, unioni pysyy poliittisessa lamaannustilassa, ja globalisaation haasteet kukistavat meidät.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on todellakin ollut pitkä ja laaja keskustelu, ja kaikista niistä keskusteluista, joihin olen osallistunut puheenjohtajavaltion puolesta, tällä on ollut eniten osallistujia ja jäseniä, jotka ovat ilmaisseet mielipiteensä. Tämä on selvästi erittäin ajankohtainen ja tärkeä aihe, mutta älkäämme elätelkö harhaluuloja, sillä se on myös vaikea ja ristiriitainen aihe, joka on aiheuttanut paljon erilaisia mielipiteitä, analyysejä ja kommentteja. Oletan kuitenkin, että yhteisenä johtopäätöksenä on, että globalisaatio on täällä jäädäkseen ja kehittyäkseen ja ilmentääkseen itseään uusilla tavoilla.

Emme voi kääntyä takaisin, astua taaksepäin, emme voi muuttaa historiaa. Globalisaatio itse on seurausta siitä, että kuljemme kohti tulevaisuutta. Meidän on luonnollisesti mietittävä, arvioitava ja päätettävä, miten saamme eniten irti ja eniten hyötyä globalisaatiosta, ja samalla vähennettävä ja poistettava kaikki siihen liittyvät tunnetut riskit ja pidettävä aina mielessä – erittäin tärkeä näkökohta minulle – että globalisaation on palveltava ihmiskuntaa ja kansalaisia, eikä päinvastoin. Ihmiskunnan, kansalaisten tai ihmisten ei pidä palvella globalisaatiota.

Ei myöskään ole epäilystä siitä, että voimme ottaa kaiken irti ja hyötyä kaikilta osin siitä, mitä globalisaatio voi tarjota; meidän Euroopassa on varustettava yrityksemme, sekä isot, pienet että keskisuuret, välineillä ja toimintatavoilla, joiden avulla ne voivat vastata talouden globalisaation haasteisiin. Meidän on nostettava pätevyyksiä ja koulutettava Euroopan kansalaisia, ja meidän on myös uudistettava sosiaalista malliamme. Kyse ei ole kyseisen mallin vähentämisestä tai heikentämisestä, itse asiassa aivan päinvastoin. Meidän on vahvistettava sitä ja mukautettava sitä, jotta se voi menestyksellisesti vastata globalisaation haasteisiin ja uhkiin. Ympäristöalalla on tunnustettava, että Euroopan unioni on kunnostautunut ympäristön suojelussa, ja se on osoittanut olevansa kyvykäs johtamaan ja osoittamaan tietä tulevaisuuteen, paremmin kuin mikään muu alueellinen ryhmittymä maailmassa. Neuvottelut, jotka alkavat Balissa joulukuussa osoittavat tämän selvästi.

Lopuksi minun on myös viitattava Lissabonin strategian ulkoiseen ulottuvuuteen, joka liittyy läheisesti globalisaatioon. Tarkoituksena on kutsua muut, jotka kulkevat samaa tietä ja joiden on kohdattava samat vaikeudet ja globalisaation haasteet, jakamaan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät arvot ja periaatteet meidän kanssamme, sekä luonnollisesti selventää, että globalisaatio hyödyttää kaikkia ainoastaan, jos pystymme olemaan samaa mieltä sosiaalisesta, talouden ja ympäristön maailmasta, joita säännellään aidosti ja jotka ovat kaikkien palveluksessa. Tämä näkökohta on tärkeä. Älkäämme olko naiiveja, hyvät naiset ja herrat. Vankkojen politiikanalojen, vankkojen periaatteiden ja vankkojen arvojen avulla voimme mielestäni todella saavuttaa, kuten olen todennut, meille olennaisen tavoitteen: globalisaation ihmiskunnan palveluksessa.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. −(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission tiedonanto Euroopan yhteisestä edusta, joka on ollut tämänpäiväisen keskustelun perustana, on pelkästään eräänlainen keskusteluasiakirja. Se ei ole Lissabonin ohjelma seuraavalle kolmelle vuodelle. Se on asiakirja, jonka tarkoitus on piristää keskustelua Euroopan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa, jotta komissio voi syöttää kyseisen keskustelu tulokset seuraavaa Lissabonin sykliä koskeviin ehdotuksiinsa. Nämä ehdotukset laaditaan vasta joulukuussa. Niitä ei vielä käsitellä, joten ne arvoisat jäsenet, jotka kritisoivat komissiota siitä, ettei se ehdottanut konkreettisia ehdotuksia, ovat käsittäneet väärin.

Tämänpäiväinen keskustelu ei koske sitä. Komission tarkoitus on selvittää mihin te, Euroopan äänestäjien edustajat, haluatte komission kiinnittävän huomion Lissabonin ohjelman laadinnassa. Olen iloinen voidessani sanoa, että voin vastata myönteisesti moniin täällä esitettyihin asioihin.

Suuntaviivat pysyvät Lissabonin paketin keskeisenä välineenä. Kuten puheenjohtaja Barroso teki selväksi, tämä väline on toiminut, emmekä me aio muuttaa sitä, mutta sitä muokataan, jotta voimme ottaa asianmukaisesti huomioon kolmen viimeisen vuoden kokemukset ja kiinnittää enemmän huomiota kyseisenä aikana esiin tulleisiin kysymyksiin.

Haluaisin mainita muutaman esimerkin. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota kilpailukyvyn, energian ja ympäristön välisiin yhteyksiin. Tämänpäiväisessä keskustelussa on ollut useita tätä koskevia pyyntöjä. Tämä on aivan oikein. On aika lopettaa politiikanalojen tarkasteleminen yksittäin. Tarvitsemme täysin yhdennettyä lähestymistapaa. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota vankkoihin ehdotuksiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että maailmanlaajuisessa kilpailussa, jota varmasti haluamme, kaikilla on yhdenvertaiset edellytykset ja samat säännöt. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että löydämme tapoja, jolla sosiaalipolitiikka voi tukea rakennemuutosta. Tämänpäiväisessä keskustelussa kaikki puolueet näyttivät olevan sitä mieltä, että tämä on todella iso kysymys, ja todellakin tämä näkemys on perusteltu.

Haluaisin sanoa jotain tästä aiheesta. Mielestäni on väärin, että investoinnit sosiaaliseen vakauteen ja sosiaaliseen turvallisuuteen nähdään pelkkänä hyväntekeväisyytenä. Päinvastoin ne ovat myös sijoituksia taloudellisiin mahdollisuuksiin, sillä ei voi olla epäilystä siitä, että Euroopan taloudellinen potentiaali riippuu erittäin motivoituneesta ja erittäin tehokkaasta työvoimasta, ja syy siihen, että meillä on tämä etuus, on korkea palkkatasomme ja korkea sosiaaliturvatasomme.

Kyse ei ole siitä, että talouskasvu ja sosiaalinen hyvinvointi olisivat keskenään yhteensopimattomia. Itse asiassa, kuten monet puhujat ovat tänään todenneet, ne täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia. Haluaisin myös todeta, että jo pelkästään siksi, että yhä useampi alue ja ala kärsivät koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman puutteesta, työllistettävyyttä koskeva kysymys on ratkaistava entistä pontevammin. Joten mielestäni olemme samalla aaltopituudella monissa kysymyksissä.

Haluaisin vielä lisätä, että komissio yhtyy näkemykseen, jonka mukaan kuohunta, jota olemme viime aikoina kokeneet rahoitusmarkkinoilla, edellyttää kansainvälisiä, monenvälisiä toimia. Ei voida sallia, että asiat menevät eteenpäin omalla painollaan, koska tässä on kyse, kuten on jo mainittu, kansainvälisen rahoitusjärjestelmän sisäisestä rakenneviasta. Kyse ei ole niiden johtajien inhimillisestä virheestä, jotka pantiin eläkkeelle ja jotka saivat 100–200 miljoonan dollarin arvoiset eropaketit; ei, tämä on rakennevian seurausta.

Haluan myös esittää kolme lyhyttä huomautusta tänään täällä käydystä tärkeästä globalisaatiota koskevasta keskustelusta. Ensinnäkin on vaikeaa saada aikaan yhteistä eurooppalaista politiikka tämän keskustelun pohjalta, koska emme ole päässeet yksimielisyyteen Euroopan yhteisestä edusta. Jokapäiväisessä työssämme kohtaamme jatkuvasti nopeasti muuttuvia määritelmiä Euroopan yhteisestä edusta. Tietyn ajankohdan tilanteesta riippuen Euroopan yhteinen etu voi olla tavaratalojen halvat hinnat yhdessä jäsenvaltioissa tai teollisuuden työllisyyden korkea taso toisessa jäsenvaltiossa, ja tämä on tavoitteiden ristiriita, jota ei ratkaista helposti. Euroopan yhteinen etu voi olla Liègen terästeollisuuden korkea työllisyystaso, mainitakseni erittäin ajankohtaisen esimerkin, tai Euroopan päästökaupan korkeat ympäristönormit. Joudumme jatkuvasti kohtaamaan näitä ristiriitoja, eikä 27 jäsenvaltiolla ole yhteistä linjaa, jonka avulla ne voisivat määrittää Euroopan yhteisen edun.

Toiseksi emme voi hyväksyä näkemystä, jonka mukaan globalisaatio oli hyvä asia niin kauan kun se merkitsee, että pohjoisessa sijaitsevat rikkaat maat hallitsevat etelässä sijaitsevia köyhiä maita, että globalisaatio on hyvä näissä olosuhteissa, mutta huono asia kuin etelän maista tulee kilpailijoita. Tämä ei ole oikea reagointitapa. Ei myöskään ole hyväksyttävää, että esitämme korkeita ympäristö- ja sosiaalinormeja koskevia vaatimuksia kehitysmaille ja samalla kieltäydymme muuttamasta omaa politiikkaamme.

Olen kuullut, että nyt Euroopassa vaaditaan Kiinaa ja Intiaa muuttamaan ympäristö- ja sosiaalinormejaan. Niin niiden tietysti täytyykin, mutta kiinalaiset ja intialaiset katsovat näiden vaatimusten ilmentävän eurooppalaista protektionismia, sillä me kohotimme hyvinvointia alhaisten sosiaali- ja ympäristönormien avulla, ja nyt sanomme muille, että haluamme pitää sen, mitä meillä on, mutta he eivät voi saada samaa.

Voin vakuuttaa teille, hyvät naiset ja herrat, että tällainen politiikka on tuomittu epäonnistumaan. Meille ainut elinkelpoinen lähestymistapa on osoittaa näille kehittyville talouksille, että on olemassa toinen tapa, että on mahdollista muuttaa ympäristöhaaste ja sosiaalinen haaste taloudelliseksi mahdollisuudeksi. tästä tulee termi ”ympäristöystävällinen teollisuuspolitiikka”.

Uskon, että olemme suurilta osin yksimielisiä tästä, ja tämä huomioon ottaen komissio tekee nyt ankarasti työtä esittääkseen ehdotuksensa seuraavalle Lissabonin syklille. Näitä tarkastellaan neuvoston keväällä, maaliskuussa pidettävässä kokouksessa, ja Euroopan parlamentilla on hyvät mahdollisuudet ilmaista kantansa aloitteista ja ehdotuksista ennen kuin lopullinen päätös tehdään ensi vuoden maaliskuussa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (EL) Kiitän komission jäsentä yhteenvedosta.

Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

(Kannanottoa on lyhennetty työjärjestyksen 142 artiklan mukaisesti)

  Edit Herczog (PSE), kirjallinen. –(HU) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvosto, arvoisa komissio, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaation kehityksen seurauksena yhä useammasta maasta tulee demokraattinen ja yhä useampi maa alkaa harjoittaa vapaata globaalia kauppaa. Sellaisenaan tämä osoittaa, että Euroopan rauhan ja demokratian puoli vuosisataa kestävä politiikka on menestys. Toisaalta se, että jotkin maat saavat joskus etua kansainvälisessä kaupassa käyttämällä laittomia keinoja on merkki siitä, että siirtyminen perustuslaillisuuteen tapahtuu vähitellen, eikä se ole heti täydellistä. Juuri tästä syystä Euroopan tavoitteen pitäisi edelleen olla demokratian edistäminen ja vahvistaminen.

Se, miten menestymme globaalissa kilpailussa, riippuu meistä. Parlamentin globalisaatiota koskevan mietinnön laatijana tiedän, että olemme tunnistaneet haasteet ja että on aika toimia.

Meidän on ajateltava sitä, että tämänpäiväisen hyvinvointimme pitäisi säilyä lapsenlapsillemme siten, että maailman muiden ihmisten pitäisi kehittyä tällä tavoin. Onko heillä energiaa? Onko heillä asuttava ympäristö? Juuri tästä Euroopan energiapolitiikassa ja vähäpäästöisen talouden rakentamisessa on kyse.

Meidän on varmistettava, että jokainen ihminen Euroopassa alkuperästä ja tilanteesta riippumatta ja jokainen yritys koosta ja rekisteröidystä toimipaikasta riippumatta voi kehittää kaikkia kykyjään ja parhaita taitojaan. Juuri tästä yhtäläisissä mahdollisuuksissa, osaamiseen perustuvan yhteiskunnan rakentamisessa, innovaatiopolitiikassa ja uudessa eurooppalaisessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevassa politiikassa on kyse.

Meidän on siirryttävä digitaaliseen aikaan, jossa jokaisen on voitava osallistua tietoyhteiskuntaan kaikilla aloilla.

Lyhyesti sanottuna meillä on valmiina kaikki työkalut; meidän on vain tehtävä se. Ryhtykäämme työhön!

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. –(PL) Globalisaatio on prosessi, jota ei voi lopettaa, mutta Euroopan unionin menestys tässä prosessissa ei ole itsestäänselvyys. Lissabonin strategia, jos sitä sovelletaan kuten tähän asti, ei ole menestyksen avain. Itse asiassa se on vain asiakirjan strategia ja myös vuoden 2005 puolivälissä, oli selvää, että päätavoitetta, joka oli kilpailu Yhdysvaltoja vastaan kilpailukyvyn ja innovaation alalla, ei ole saavutettu.

Tällä välin on ilmaantunut muita haasteita Kiinan, Intian ja muiden Aasian maiden taloudellisten hyökkäysten muodossa. Tähän asti järkevien tavoitteiden moninaisuus on onnistunut salamaan sen tosiasian, että meiltä puuttuu poliittista rohkeutta toteuttaa rakenteellisia uudistuksia kansallisella tasolla, jolla määritetään innovatiivisen ja dynaamisen Euroopan mahdollisuus. Tämän rohkeuden puuttumisen takia Euroopan unioni etsii korvaavia ratkaisuja. Esimerkiksi se panee toivonsa yhteisön talousarvion radikaaliin muuttumiseen, mikä tarkoittaa tutkimuksen ja kehityksen julkisten menojen lisäämistä. Tämä ei riitä, vaan tarvitaan myös kykyä ottaa riskejä sekä yksityisen rahoitussektorin antamaa tukea innovatiivisille yrityksille.

Ratkaisuksi tarjotaan Euroopan teknologiainstituuttia, mikä kuvaa pyrkimystä kohti institutionaalisia ratkaisuja, kun taas globalisaatiorahasto osoittaa liioiteltujen eurooppalaisten huolenaiheiden laajuuden. Asianmukainen vastaus globalisaation haasteeseen on markkinoiden täydellinen vapauttaminen ja Euroopan sosiaalisen mallin rohkea uudistaminen.

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen.–(EN) Jotta menestyisimme globalisaation aikakaudella, Euroopan unionin on laadittava Euroopalle suoria ulkomaisia investointeja koskeva politiikka.

Tarvitsemme politiikan, joka kattaa:

– maahan tulevat suorat ulkomaiset investoinnit, toisin sanoen muualta maailmasta peräisin olevat suorat investoinnit Euroopan unioniin,

– maasta lähtevät suorat ulkomaiset investoinnit, toisin sanoen Euroopan unionista peräisin olevat suorat investoinnit muualle maailmaan ja

– sisäiset suorat ulkomaiset investoinnit, toisin sanoen Euroopan unionin mihin tahansa jäsenvaltioon kohdistuvat suorat investoinnit toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta.

On totta, että meillä on tällaiseen politiikkaan liittyviä elementtejä, kuten seitsemäs puiteohjelma, joilla määritetään olosuhteet, joilla houkutellaan tutkimusta ja kehitystä edistäviä investointeja.

Mutta tämä on ainoastaan osa, vaikkakin tärkeä osa, tarinaa.

Tosiseikat ja luvut osoittavat suorien ulkomaisten investointien tärkeyden tämän päivän maailmantaloudessa tai Euroopan suorien ulkomaisten investointien merkityksen muulle maailmalle.

Nämä seikat osoittavat, että jos aioimme vahvistaa Lissabonin tavoitteita, tarvitsemme kokonaisvaltaista suoria ulkomaisia investointeja koskevaa eurooppalaista politiikkaa, jotta Eurooppa voi tarjota kansalaisillemme suorista ulkomaisista investoinneista koituvat parhaat mahdolliset hyödyt.

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. –(EN) Nykyisin eurooppalaisten mielestä ei ole lainkaan outoa patikoida Latinalaisessa Amerikassa, keskustella verkon välityksellä Afrikassa olevien ystävien kanssa tai tilata cd-levyjä Yhdysvalloista. Globalisaation seurauksena maailma kutistuu. Erityisesti nuori sukupolvi pitää Eurooppaa takapihana ja maailmaa kotikaupunkina.

Silti globalisaatiolla on paha kaiku. Pelätään yleisesti, että globalisaation seurauksena työvoimakustannuksiltaan halvat maat vievät Euroopalta työpaikat.

EU:lla on merkittävä rooli näiden näkemysten muuttamisessa. Se voi tehdä näin osoittamalla, että jäsenvaltiot ovat yhdessä tarpeeksi vahvoja, ei pelkästään selviytyäkseen globalisaatiosta vaan myös hyötyäkseen siitä. Kuten julkilausumassa todettiin, Eurooppa on maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä ja toiseksi suurin suorien ulkomaisten investointien kohde. Työllisyydestä puhuttaessa vuonna 2006 syntyi yhteensä 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa!

Tietenkin on asioita, joita voidaan parantaa: Euroopan innovointipolitiikka kaipaa piristystä, tarvitaan globaaleja markkinoita koskevaa sääntelyä ja ilmastonmuutoksen torjunnan ei pitäisi olla pelkästään Euroopan asia. Tästä huolimatta en epäile, ettei EU läpäisisi kirkkaasti globalisaation testiä.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT