Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 14. marraskuuta 2007 - Strasbourg

5. Äänestysselitykset

– Mietintö: Vakalis (A6-0388/2007)

  Den Dover (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Konservatiivit ovat kannattaneet Vakalisin mietintöä, mutta suhtautuvat hyvin varauksellisesti kohtiin 16 ja 17. Me katsomme, että sekä maanjäristyksiä koskevat ennaltaehkäisyvalmiudet ja nopean reagoinnin valmiudet tulisi keskittää jäsenvaltioiden resursseihin, emmekä kannata ”eurooppalaisten pelastuspalveluvoimien perustamista”.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen.−(EN) Minä kannatan tätä maanjäristysten alueellisia vaikutuksia koskevaa mietintöä. Geologina ja meritieteilijänä – tein väitöskirjani Atlantin keskiselänteen seismisyydestä leveysasteiden 12°N ja 20°S välillä – tiedän paremmin kuin hyvin, että Yhdistynyt kuningaskunta on lähes immuuni maanjäristyksille. Yhdistyneen kuningaskunnan tietojen mukaan siellä on kuollut vain yksi ihminen maanjäristyksen seurauksena, ja se tapahtui 1600-luvun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan päde muuhun Eurooppaan, jossa maanjäristykset ovat vuosisatojen kuluessa surmanneet tuhansia ihmisiä ja aiheuttaneet valtavaa hävitystä Lissabonista Sarajevoon.

Heinäkuussa tulvat tuhosivat osan vaalipiiristäni Gloucesterhirestä ja vahingoittivat teitä ja rautateitä, sairaaloita ja kouluja, jätevedenpuhdistamoja ja voimalaitoksia miljardien eurojen edestä. Saamme todennäköisesti apua Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta. Toivon, ettei se ole tarpeen, mutta jos on, Euroopan on osoitettava olevansa valmis auttamaan maanjäristysten koettelemia valtioita, alueita ja yhteisöjä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Kuten todettu, koko Etelä-Eurooppaa rajaa kahden mannerlaatan reuna, joka kulkee Välimeren poikki ja jatkuu eräiden Azorien saariryhmän saarien kautta Atlantin valtameren läpi. Tästä syystä maanjäristykset ovat yksi yleisimmistä luonnonkatastrofeista tällä alueella.

Arvostamme monia parlamentin mietinnössä esitettyjä näkökohtia ja ehdotuksia. Erityisen myönteistä on sen tiedostaminen, että äärimmäiset reuna-alueet kärsivät luonnonkatastrofeista säännöllisesti ja että muun muassa kansallisia ennaltaehkäisy-, reagointi- ja tuhojen korjaamistoimia sekä yleisiä tiedotuskampanjoita, tieteellistä tutkimusta, pelastuspalvelua ja solidaarisuutta yhteisön tasolla on tuettava.

Koordinoinnin osalta mietinnössä ehdotetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden yhteistyötä mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Vaikka mietinnössä kannatetaan ”eurooppalaisten pelastuspalveluvoimien” perustamista ”ennaltaehkäisyyn ja hallintaan tarkoitetuksi välineeksi” – mitä me emme kannata – siinä todetaan, että tämä on järkevää ”vain, jos kansallisia pelastuspalveluja ja jäsenvaltioiden välisiä koordinointivälineitä parannetaan”. Näin tämä kysymys tuodaan uudelleen esiin, niin kuin mielestämme kuuluukin.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen.−(PL) Esittelijä Thierry Cornillet on laatinut hyvin perusteellisen mietinnön, jossa todetaan, että maanjäristykset haittaavat alueiden sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta.

Meidän olisi muistettava, että vakavia maanjäristyksiä tapahtuu usein myös Euroopan unionin maissa ja alueilla, erityisesti Etelä-Euroopassa ja Välimeren alueella. Tästä syystä meidän on varmistettava, että on olemassa tarvittavat ennaltaehkäisyn ja nopean reagoinnin valmiudet, joilla tällaisiin katastrofeihin voidaan vastata.

On tärkeää käynnistää koko EU:ssa yhteiskunnallisia valistus- ja tiedotuskampanjoita sekä antaa jäsenvaltioiden teknisen alan viranomaisille koulutusta, johon sisältyy alue- ja paikallistasolla sekä maanjäristyksiin liittyville eri erikoisalojen asiantuntijoille annettava koulutus. Lisäksi meidän on otettava huomioon monien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten asema asiassa ja varmistettava, että niillä on ohjeet keskeisen infrastruktuurin, kuten televiestintäinfrastruktuurin, sähköverkkojen, sairaaloiden, siltojen, satamien ja lentoasemien, suojelemiseksi.

Koheesiopolitiikassa täytyisi tulevaisuudessa ottaa kunnolla huomioon maanjäristysten aiheuttamat vahingot, ja asia tulisi ottaa huomioon myös uudessa väestönsuojelun rahoitusvälineessä.

Mielestäni keskusteluun tulisi sisällyttää myös kysymykset yhteisön, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välisestä toimien koordinoinnista, yhteistyöstä ja joustavuudesta, sillä niiden puute aiheuttaa huomattavia ongelmia luonnonkatastrofien hoitamisessa.

– Mietintö: Cornillet (A6-0372/2007)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Olemme tänään äänestäneet Thierry Cornillet’n mietinnön pohjalta laaditusta päätöslauselmasta humanitaarista apua koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta. Haluan kiittää esittelijää ja vahvistaa vielä kerran, että kannatan tätä tärkeää asiakirjaa.

Olemme tietoisia siitä, että Euroopan unioni – ja tarkoitan tässä komissiota ja jäsenvaltioita – on suurin humanitaarisen avun antaja. Vuonna 2006 EU:n avun suuruus oli vain kaksi miljardia euroa. Olen täysin samaa mieltä mietinnön kanssa siitä, että EU:n olisi päätettävä, mille tasolle humanitaarisen avun uudet rajat asetetaan. Toisaalta EU:n on määritettävä kantansa uusiin kansainvälisiin aloitteisiin ja Yhdistyneiden Kansakuntien käynnistämän uudistuksen toimeenpanoon. Budjettivaliokunnan jäsenenä haluaisin huomauttaa kolmannesta ongelmasta, joka EU:n on ratkaistava, nimittäin yhteisön ja jäsenvaltioiden resurssien käytön koordinoimisesta, jotta nämä resurssit olisivat helpommin humanitaaristen katastrofien uhrien saatavilla.

Toivon, että parlamentin konkreettinen ja täsmällinen kanta helpottaa yhteisten tavoitteidemme sekä humanitaarista apua koskevan konsensuksen saavuttamista.

  Koenraad Dillen (NI).- (NL) Arvoisa puhemies, olen iloinen kuullessani, että humanitaarisesta avusta on saavutettu eurooppalainen konsensus, eikä kukaan järkevä ihminen tietenkään vastusta todellisessa tarpeessa oleville maille annettavaa apua. Meidän on kuitenkin oltava rehellisiä ja myönnettävä, ettei selvästikään ole olemassa eurooppalaista konsensusta diktaattoreita koskevista käytännesäännöistä.

Muut jäsenvaltiot ovat tyystin piittaamatta Yhdistyneen kuningaskunnan aikomuksesta boikotoida EU:n ja Afrikan välistä huippukokousta, jos Robert Mugabe osallistuu siihen, ja humanitaariset murhenäytelmät – kuten me kaikki tiedämme – johtuvat hyvin usein sodista ja rikollisesta vallan väärinkäytöstä, kuten Zimbabwessa. Ikuinen totuus on, että Afrikka on veristen konfliktien näyttämö ja että Afrikan maat käyttävät enemmän rahaa aseisiin kuin ne saavat kehitysapuna.

Yhtä lailla on totta, että valtiot, joissa vallitsee demokraattinen järjestelmä ja joiden hallitsijat ja hallitus eivät ole lain yläpuolella, lähtevät tuskin koskaan sotaan toisiaan vastaan. Jos Mugaben kaltaisten diktaattorien sallitaan osallistua Euroopan unionin huippukokoukseen, tämä murentaa täysin Euroopan uskottavuuden ihmisoikeuksien ja demokratian alalla. Tämän kaksinaisuuden vuoksi pidättäydyin äänestämästä Cornillet’n mietinnöstä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Vaikka kannatamme monia mietinnössä korostettuja humanitaarisen avun näkökohtia, emme voi hyväksyä sellaista ”konsensusta” humanitaarisen avun antamista kolmansille maille koskevista EU:n periaatteista, tavoitteista ja strategioista, jossa kehotetaan edistämään ”oikeutta tai pikemminkin velvollisuutta toimia tapauksissa, joissa kansainvälistä humanitaarista oikeutta tai ihmisoikeuksia rikotaan vakavasti”, kun otetaan huomioon, että ”pakkotoimia, kuten sotilaallista interventiota, voidaan käyttää vain viimeisenä keinona”. Me tiedämme, mihin tällainen ”hyvien tarkoitusperien” politiikka, toisin sanoen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten satoja tuhansia kuolonuhreja vaatinut hyökkäys Irakiin ja maan sotilaallinen miehittäminen, johtaa.

Kuten sanottu, niin kutsuttu ”humanitaarinen väliintulo” kätkee usein taakseen muita todellisia päämääriä, jotka käyttävät ja manipuloivat sitä suurvaltojen ja ylikansallisten yritysten etujen ja häikäilemättömien laskelmien mukaan kyseenalaistaen kansainvälisen oikeuden perusperiaatteet.

Me uskomme, että miljoonia ihmisiä koskettavien vakavien ongelmien ratkaiseminen edellyttää muun muassa kaikkien kansojen ja valtioiden suvereniteetin kunnioittamista, kansainvälisten konfliktien rauhanomaista ratkaisemista ja taloudellisesti köyhimpien maiden polttavien tarpeiden tyydyttämistä ystävyyden ja solidaarisuuden pohjalta sekä niiden tehokasta kehittämistä.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen.−(PL) Esittelijä Thierry Cornillet korostaa perustellusti, että yhteisön ja jäsenvaltioiden on edistettävä humanitaarisen toiminnan poliittisia strategioita koskevaa keskustelua sopivalla neuvoston foorumilla perustamalla neuvostoon erityinen työryhmä. Tällainen ryhmä (esimerkiksi COHUMA eli humanitaarista apua käsittelevä neuvoston työryhmä) auttaisi kehittämään yhtenäisiä menetelmiä nopeiden ja järjestelmällisten toimien toteuttamiseksi tällä alalla.

On myös aivan oikein huomauttaa, että luonnonkatastrofien esiintymistiheys on kasvanut ja niiden vaikutukset käyvät yhä tuntuvammiksi, mikä merkitsee sitä, että toimia on tehostettava.

Näistä syistä kannatan ehdotusta, jonka mukaan EU:n nopean toiminnan valmiutta olisi lisättävä. Reagointivalmius ja -kyky kohenevat varmasti parantamalla koordinointia, ennakkovaroitusmekanismeja sekä riittävää materiaalin ja varastojen ennakkoon sijoittamista kansainvälisesti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen.−(DE) Humanitaarista apua on usein hyvin vaikea toimittaa vaikeiden olosuhteiden tai turvallisuusongelmien vuoksi. Tämä tekee humanitaarista apua koskevien toimien yhdenmukaistamisesta ja koordinoinnista entistä tärkeämpää. Ponnisteluja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan saa käyttää millään lailla tekosyynä paisuttaa Euroopan unionin toimielimiä entisestään, eivätkä eurooppalainen pelastuspalveluvirasto tai EU:n kriisinhallintajoukot voi tarjota tehokasta suojelua luonnonkatastrofin sattuessa.

Lisäksi on otettava huomioon tilintarkastustuomioistuimen eilinen kritiikki, jossa huomautettiin ”olennaisesta määrästä virheitä” myös niiden 5,2 miljardin osalta, jotka on käytetty elintarvikeapuun, humanitaariseen apuun ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden osittaiseen rahoittamiseen. Koska nyt käsillä oleva mietintö ei mielestäni ole asianmukainen perusta kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseksi, äänestin sitä vastaan.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Koska kannatan vahvasti oikea-aikaisia, hyvin suunnattuja ja tehokkain resurssein varustettuja humanitaarisen avun hankkeita, äänestin humanitaarista apua koskevan mietinnön puolesta.

Suhtaudun kuitenkin hyvin varauksellisesti moniin tekstissä käytettyihin ilmauksiin. On valitettavaa, että mietinnössä viitataan niin sanottuun uudistussopimukseen – henkiin herätettyyn EU:n perustuslakiin – jota vastustan jyrkästi. On epärealistista kuvitella, että humanitaarinen apu voisi olla täysin vapaa poliittisista näkökohdista; mietintö itse on hyvin poliittinen asiakirja, jolla edistetään EU:n poliittisia tavoitteita.

Joka tapauksessa asetettava tärkeysjärjestys, avun laajuus sekä avun toimittaminen niin, ettei se joudu hirmuhallitusten kynsiin, ovat kaikki poliittisia kysymyksiä. Moni seikka puhuu EU:n sotilaallisiin kysymyksiin sekaantumista vastaan, ja lisäksi se häiritsee selkeää keskittymistä humanitaariseen apuun. EU ei ole ainoa humanitaarista apua antava toimija. Sen tulisi keskittyä lisäämään valtioidemme humanitaaristen toimien arvoa parantamalla niiden koordinointia tietyillä aloilla, valvomalla asianmukaisesti niiden resurssien käyttöä sekä arvioimalla niiden vaikutusta.

– Mietintö: Gutiérrez-Cortines (A6-0410/2007)

  Hans-Peter Mayer (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä direktiivi maaperän suojelun puitteista on paha erehdys, joka vaarantaa Euroopan maatalouden kilpailukyvyn ja Euroopan elintarvikehuollon. Millainen kuva direktiivin kannattajilla oikein on viljelijöistämme? Minäpä kerron: he uskovat, että me tarvitsemme paksun byrokraattisen direktiivin ja että meidän on kartoitettava 420 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata, uhkailtava hirmuisilla sakoilla ja lopulta luotava maaperän suojelun painopistealueita, jotta viljelijät saadaan huolehtimaan kunnolla maistaan.

Tämä kuva on kuitenkin täysin todellisuuden vastainen. Maaperä on viljelijän arvokkain voimavara. Viljelijä, joka ei huolehdi maaperästään, ei ole kauan viljelijä. Suurimmasta osasta EU:n maaperästä pidetään huolta; se on säilyttämisen arvoista, ja viljelijämme hoitavat sitä. Mielestäni tämä direktiivi on esimerkki norsunluutornibyrokratiasta, ja toivon, että voimme oikaista tämän virheen nopeasti, ennen kuin maataloutemme kärsii vakavia vahinkoja.

  Péter Olajos (PPE-DE).- (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. MDF-puoluetta edustavana Euroopan parlamentin jäsenenä äänestin maaperän suojelua koskevan eurooppalaisen direktiivin puolesta. Ellei Euroopan maataloudella ole riittävästi hyvälaatuista maata, se on vaarassa. Uskon, että jos tämä lainsäädäntö saadaan aikaan, meillä on mahdollisuus käyttää unionin resursseja maaperän puhdistamiseen saasteista ja sen suojeluun.

Haluaisin tässä vaiheessa kuitenkin muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tämä on mahdollista vain, jos myös jäsenvaltiot suhtautuvat velvollisuuksiinsa vakavasti. Esimerkiksi kotimaassani toimet jäävät useimmiten suunnitelmien laatimiseen, ja niiden toimeenpano viipyy. Unkarissa on kansallinen maaperän parannusohjelma, mutta sen johdonmukaisesta toimeenpanosta ei hiiskuta sanaakaan. Hallitus ei myönnä sille tarvittavia resursseja. Tulevaisuudessa sille on varattu 18 miljoonaa euroa, mikä on naurettava summa ongelman laajuuteen nähden. Tätä vauhtia nykyisin tiedossa olevan pilaantuneen maaperän puhdistamiseen kuluu yli 220 vuotta. Meidän on otettava tämä asia vakavammin! Kiitos.

  Anja Weisgerber (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, äänestin komission ehdotusta vastaan. Ehdotus on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Maaperään ei liity rajatylittäviä näkökohtia, ja tästä syystä kysymys voidaan säännellä jäsenvaltioissa yhtä hyvin tai paremmin kuin unionin tasolla. Monissa maissa on jo olemassa maaperän suojelua koskeva lainsäädäntö. Komission ehdotuksessa tätä ei juurikaan oteta huomioon.

Äänestin myös lopullisessa äänestyksessä mietintöä ja useimpia kompromisseja vastaan, vaikka katsonkin, että parlamentin hyväksymä mietintö on huomattavasti parempi kuin komission ehdotus. Mietintö sisälsi parannuksia esimerkiksi mahdollisesti pilaantuneiden alueiden määrittämisen suhteen. Uudelleen muotoillulla liitteellä II tehdään kyseisessä liitteessä lueteltujen kriteerien soveltamisesta joustavampaa. Yleisesti ottaen direktiivissä on kuitenkin monia säännöksiä, jotka tekevät siitä raskaan, byrokraattisen ja kalliin oikeusvälineen.

Yksi hyvä asia on se, että liitteessä I luetellut kriteerit eivät nyt ainakaan ole sitovia. Toinen on se, että direktiivissä tunnustetaan maan maatalouskäytön erityisluonne. Haitat painavat kuitenkin enemmän kuin hyödyt. Esimerkiksi rahoituksen osalta meidän olisi pitänyt todeta selväsanaisemmin, että maaperän suojelua koskevalla puitedirektiivillä ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon eikä sen täytäntöönpanoon myönnetä uusia varoja. Tässä tulee käyttää vain jo olemassa olevia tukimekanismeja.

Näistä syistä äänestin direktiiviä vastaan ja toivon että neuvosto tekee nyt tarvittavat korjaukset.

  Zuzana Roithová (PPE-DE).- (CS) Arvoisa puhemies, jokin aika sitten parlamentti pyysi komissiolta maaperän suojelua koskevaa direktiiviä. Komission jäsen Dimas antoi sen meille viisi vuotta myöhemmin. Ei ole mikään salaisuus, että emme enää tarvitse sitä. Meillä on muita direktiivejä, jotka koskevat maaperän suojaluun liittyviä kansainvälisiä erityisongelmia. Komissio ei ota huomioon sitä tosiseikkaa, että monissa maissa – Tšekin tasavalta on yksi esimerkki – on oma lainsäädäntönsä ja asianmukaiset järjestelmänsä maaperän suojelemiseksi eroosiolta ja huonontumiselta. Se, mitä eräissä maissa (myös Flanderissa) tarvitaan, on yhteinen strategia ja nykyistä parempi koordinointi.

Esittelijöiden tekemän suunnattoman työn ansiosta parlamentti pystyi äänestämään uudelleen työstetyn direktiivin puolesta, joka luultavasti ei aiheuta kovin paljon vahinkoa, koska se mahdollistaa ainakin jo olemassa olevan kansallisen lainsäädännön säilyttämisen. Esitellessään ehdotuksen eilen komission jäsen ei osoittanut minkäänlaista ymmärtämystä parlamentin esittelijän suurella vaivalla neuvottelemaa järkevää ratkaisua kohtaan. Sulkemalla korvansa parlamentin vinkeiltä komission jäsen auttaa itse kuoppaamaan oman direktiivinsä. Hän olisi yhtä hyvin voinut pyytää minua äänestämään mietintöä vastaan. Uskon, että neuvosto toimii aivan vastaavasti.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että hyväksymämme säännökset ovat ehdottoman välttämättömiä ja auttavat parantamaan ympäristön tilaa samoin kuin ihmisten terveyttä. Maaperä on rajallinen ja uusiutumaton luonnonvara. Sosiaalisen, taloudellisen, ympäristöllisen ja kulttuurisen merkityksensä vuoksi se ansaitsee erityistä suojelua.

Olen samaa mieltä siitä, että maaperän suojelua tulisi säännellä yhteisön tasolla, jotta suojelun vähimmäistaso taataan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Suhtaudun hyvin myönteisesti ehdotukseen julkisista pilaantuneiden alueiden kansallisista kartoituksista. Kartoitus tulisi tehdä sellaisista alueista, joiden maaperä saattaa olla pilaantunut menneisyydessä. Avun tarjoamisen periaatetta noudattaen EU:n jäsenvaltioita tulisi auttaa palauttamaan pilaantunut maaperä viljelykäyttöön ja poistamaan siinä olevat vaaralliset yhdisteet.

Asianmukainen sääntely, jolla rajoitetaan maaperän huonontumista ja taataan sen kestävä käyttö samalla, kun huonontuneet alueet palautetaan viljelykäyttöön, on epäilemättä edistysaskel luonnonvarojen suojelussa.

Katson myös, että on erityisen tärkeätä yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden maaperän suojelua koskevaa lainsäädäntöä.

  Richard Seeber (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, kaikki itävaltalaiset PPE-ryhmän jäsenet kannattavat kunnianhimoisia toimenpiteitä maaperän suojelemiseksi, mutta ne on hyväksyttävä oikealla poliittisella tasolla. Me katsomme, että ehdotus ja mietintö ovat selvästi ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa, ja tästä syystä äänestimme monia tarkistuksia ja myös koko mietintöä vastaan.

Huolimatta esittelijä Cristina Gutiérrezin erinomaisesta työstä, jolla hän onnistui poistamaan monia ehdotuksen myrkkyhampaista, me katsomme, että mietintö ylittää selvästi EU:n lainsäädännön soveliaat rajat. Jäsenvaltioita tulisi kuitenkin kehottaa tehostamaan omia toimiaan tällä alalla, koska maaperä on kaiken taloudellisen ja maataloustoiminnan perusta. On myös todettava, että jäsenvaltiot vastaavat omien ohjelmiensa rahoituksesta.

  Albert Deß (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, äänestin tätä niin kutsuttua maaperän suojelun puitedirektiiviä vastaan, koska katson meidän menettävän kaiken uskottavuutemme, jos puhumme päivästä toiseen byrokratian vähentämisestä ja luomme sitten tämän uuden byrokraattisen direktiivihirviön. Toisin kuin ilma ja vesi, maaperä ei ole rajatylittävä vaan kansallinen kysymys. Tämä direktiivi on täysin tarpeeton. Komission ja puheenjohtaja Barroson olisi pitänyt peruuttaa tämä ehdotus. Puheenjohtaja Barroso puhuu kaunopuheisesti byrokratian vähentämisestä, mutta hänen toimensa eivät ole hänen puheidensa mukaisia. Kotiseudullani tällaisia ihmisiä kutsutaan puhemyllyiksi. Olen viljellyt maatani 46 vuoden ajan. Se on nyt hedelmällisempi kuin 46 vuotta sitten. Kannatan täysin maaperää suojelevaa yhteisön sääntelyä, mutta sellaista, joka suojelee maatani yhteisön byrokratialta.

  Bogusław Sonik (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, äänestin direktiivin puolesta. Direktiivin säännösten täytäntöönpano mahdollistaa huonontuneiden alueiden talouskäytön ja suojelee samalla viheralueita teolliselta ja kaupalliselta käytöltä. Direktiivin avulla on mahdollista luokitella maaperä sen kasvi- ja eläintuotantokykyä koskevan arvioinnin mukaan kiinnittäen erityistä huomiota laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon.

Haluan painottaa, että on tärkeää laatia eurooppalainen strategia maaperän huononemiseen liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi. Erilaisten maaperätyyppien suuri määrä merkitsee sitä, että yksittäisten maiden toteuttamista toimista riippumatta tarvitaan eurooppalainen strategia, joka perustuu ennaltaehkäisyyn, tietoisuuden lisäämiseen maaperän suojelun tarpeellisuudesta sekä nykyisten riskitekijöiden kuvaukseen, jotta tämä ongelma voidaan ratkaista Euroopan tasolla.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me päätimme äänestää mietinnön puolesta, vaikka monissa EU:n jäsenvaltioissa jo on täysin toimiva maaperän suojelua koskeva lainsäädäntö.

Me kannatimme tarkistuksia 106, 107, 108 ja 110, jotka kuuluvat seuraavasti:

”Jäsenvaltiot, jotka ovat jo ottaneet käyttöön maaperän suojelua koskevaa kansallista lainsäädäntöä, vapautetaan tämän artiklan mukaisista velvoitteista sillä edellytyksellä, että niiden lainsäädännössä varmistetaan vähintään vastaava suojelun taso.”

Vaikka direktiivin voidaan katsoa olevan turhan tietyissä jäsenvaltioissa, toivomme, että sillä parannetaan tilannetta monissa jäsenvaltioissa, joilla ei tällä hetkellä ole maaperän suojelua koskevaa toimivaa lainsäädäntöä.

Toivomme myös, että jäsenvaltiot, joilla on tällä alalla toimiva lainsäädäntö, voivat tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa meneillään olevissa neuvotteluissa sen varmistamiseksi, ettei direktiivi aiheuta niille päällekkäistä hallintotyötä tultuaan voimaan.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM), kirjallinen.−(DA) Hiilidioksidin varastointi on hyvin tärkeää kasvihuonekaasujen vähentämisen yhteydessä. Maaperän liiallinen käyttö, johon liittyy hiilen polttoa, aiheuttaa huomattavaa painetta. Tästä syystä tämä on kysymys, joka edellyttää kansainvälistä aloitetta.

Näin ollen kesäkuun liike kannattaa EU:n toimia maaperän suojelemiseksi jäsenvaltioissa.

On oikein hyvä, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt 22 artiklan nojalla aiheuttamisperiaatteen mahdollisen käytön sekä 28 artiklan nojalla maankäytön arvioinnin, kun otetaan huomioon sen suuri merkitys hiilen sitomisen kannalta. Molemmat ehdotukset tehtiin Jens-Peter Bonden aloitteesta.

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Äänestin loppujen lopuksi Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietinnön puolesta, koska katson, että hänen tekstillään maaperän suojelua koskeva ehdotus on olennaisilta osin kirjoitettu uusiksi niin, että toissijaisuusperiaate on palautettu, päällekkäisiä velvoitteita poistettu ja maatalouden vapaaehtoiset käytännesäännöt otettu käyttöön byrokratiaa kuitenkaan lisäämättä. Siinä myös tunnustetaan viljelijöiden tärkeä tehtävä maaperän vartijoina, mikä on hyvin arvokasta.

On tärkeää, että maaperän suojelua koskevalla ehdotuksella suojellaan soita, jotka ovat arvokkaita uhanalaisia elinympäristöjä, ja samalla mahdollistetaan kohtuullinen turpeenotto raaka-aineeksi. On epäselvää, mahdollistaako Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietintöön tehty tarkistus 36 – jolla mukautetaan 1 artiklan sisältämää luetteloa toiminnoista – tämän, ja kehotan komissiota tai neuvostoa selventämään asian kannanotoissaan.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen.−(PT) Äänestin Cristina Gutiérrez-Cortinesin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta laatiman mietinnön puolesta, koska katson, että maaperä on elintärkeä luonnonvara, jota on suojeltava ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tulevat sukupolvet voivat toimia turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä..

Katson siksi, että tämä ehdotus edistää tehokasta maaperän suojelua sikäli, että siinä määritetään tavoitteet, joista ei ole yhteisön tai kansallista lainsäädäntöä. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti päätettävä oman erityistilanteensa mukaan, mitä toimia ne pitävät ensisijaisina.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Me ymmärrämme maaperän suojelun merkityksen varsinkin maataloudelle, jonka on tulevaisuudessa tuotettava enemmän elintarvikkeita ja joka siten tarvitsee enemmän vettä. Maaperän suojelu on näin ollen oleellisen tärkeää elintarviketuotannon varmistamiseksi ja puhtaan veden riittävyyden takaamiseksi tuleville sukupolville, sillä maalla on yhteiskunnallinen tehtävä, jota minkään yksityisen edun ei saa antaa vaarantaa.

Maaperä on ihmisen toiminnan, niin kaupunkien kuin infrastruktuurin, mutta myös luonnon ja maiseman perusta. Sen suojelu on tästä syystä keskeisen tärkeää kulttuuriperintömme ja luonnonvarojen säilyttämiseksi.

Euroopan komission tekemä ehdotus ei kuitenkaan ole paras mahdollinen tarkastelukulmansa vajavaisuuden, asettamiensa ehtojen ja maatalouden vähäisen huomioimisen vuoksi.

Euroopan parlamentti on muuttanut sitä huomattavasti tekemällä toissijaisuusperiaatetta tukevia ehdotuksia, tunnustamalla maatalouden merkityksen, toteamalla, että ”kukin jäsenvaltio voi päättää ilmastonsa, maaperän ominaispiirteiden (…) perusteella maaperään liittyvästä maatalouspolitiikastaan”, sekä ottamalla huomioon erilaiset lähestymistavat maaperän suojeluun.

Se sisältää siitä huolimatta edelleen seikkoja, joihin suhtaudumme varauksella. Tästä syystä pidättäydyimme äänestämästä lopullisessa äänestyksessä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen.−(PT) Mielestäni on erittäin tärkeää, että on olemassa maaperän suojelua koskeva puitedirektiivi, koska maaperä on uusiutumaton luonnonvara, joka on elintärkeä ihmisen toiminnan ja ekosysteemien selviytymisen kannalta varsinkin ilmastonmuutoksen käydessä yhä huolestuttavammaksi ja koska toistaiseksi ei ole olemassa erityistä maaperän suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

Näin ollen kannatan Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietintöä ja äänestän kaikkia tarkistusehdotuksia vastaan, joilla pyritään hylkäämään komission ehdotus tai heikentämään merkittävästi mietintöä.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE), kirjallinen.−(PL) Ehdotetulla puitedirektiivillä konsolidoidaan maaperän suojelupolitiikan alan säännöksiä, joita sisältyy hajanaisesti muuhun, jätehuoltoa, torjunta-aineita ja ympäristönsuojelua koskevaan lainsäädäntöön. Asiakirjassa ehdotetaan toimenpiteitä maaperän suojelemisen ja kestävän käytön takaamiseksi, jotta estetään sen huonontuminen ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta myös toimia jo huonontuneen maaperän kunnostamiseksi.

Puitedirektiivi on väline, jonka avulla on mahdollista ottaa huomioon maaperän erot EU:n eri jäsenvaltioissa ja taata joustavuus direktiivin täytäntöönpanossa. Sen tavoitteita on jo saavutettu, joskin vaihtelevassa määrin, yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädännön pohjalta. Toisaalta direktiivi tarjoaa loistavan tilaisuuden niille maille, joilla ei vielä ole mitään maaperän suojelua koskevaa sääntelyä.

Tässä suhteessa päätös ottaa käyttöön pilaantuneen maan määritelmä näyttäisi olevan varsin merkittävä, samoin kuin jäsenvaltioiden velvoittaminen laatimaan tällaisista maa-alueista kansallisia luetteloita, jotka julkistetaan ja päivitetään viiden vuoden välein. Lisäksi lausekkeet, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan seitsemän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta kunnostamisstrategia, joka sisältää kunnostamistavoitteet, rahoitusmekanismin sekä sellaisten ensisijaisten alueiden kartoituksen, joita on erityisesti suojeltava eroosiolta, suolaantumiselta ja happamoitumiselta, ovat hyvin rohkaisevia.

Kiitän tarkkaavaisuudestanne.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Geologiset ja ilmastolliset olosuhteet vaihtelevat Euroopan unionissa suuresti maasta toiseen ja joskus jopa yhden ja saman maan sisällä. Unionin alueella on noin 300 erilaista maaperätyyppiä. Tästä huolimatta Euroopan komissio haluaa välttämättä säännellä maankäyttöä Euroopan laajuisesti, ja ympäristövaliokunta haluaa itse asiassa lisätä sääntelyä. Minä kannatan toissijaisuusperiaatetta ja vastustan liiallista sääntelyä. Tästä syystä äänestin tätä huonosti sulavaa ja tarkoituksetonta mietintöä vastaan.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä ei tarvita. Jäsenvaltioiden tilanne maaperän suhteen vaihtelee. Direktiivin sisältämät ongelma-alueet ovat luonteeltaan kansallisia, ja siksi niitä hoidetaan parhaiten kansallisella tasolla. Tarvittavaa maaperän suojelua säännellään jo nykyisellä EU:n ja kansallisella lainsäädännöllä.

Ehdotuksella lisätään vain byrokratiaa ja luodaan lisää mutkikkaita sääntöjä asianomaisille toimijoille. Yksityiskohtaiset määräykset ja kehotukset ovat tyypillisiä EU:n ideoita, jotka lisäävät kustannuksia ja herättävät ärtymystä EU:n koneistoa kohtaan. Jotkut Ruotsissa kyseenalaistavat direktiivin yhteensopivuuden lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan EU:n työn kanssa ja haluavat, että Ruotsin valtiopäivät käsittelevät ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Näin ollen olemme periaatteellisista syistä päättäneet hylätä ehdotuksen kokonaisuudessaan.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen.−(EN) Tarkistus 112: Äänestän komission ehdotusta vastaan, koska maaperän suojelun puitedirektiivi vain lisäisi byrokratiaa ja päällekkäistä sääntelyä tuomatta mitään parannuksia maaperän suojeluun. YMP:n ja ympäristölainsäädännön uudistusten nojalla on jo olemassa runsaasti erilaisia toimenpiteitä, ja nämä edistävät maaperän suojelua.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen.−(DE) Maaperä on elintärkeä resurssi. Uusiutumattomana luonnonvarana se on äärimmäisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta, raaka-ainelähteenä sekä ravinteiden ja veden varastona ja suodattajana, Maaperä ei kuitenkaan ylitä rajoja, eikä Euroopan unioni voi siirtää sitä. Maaperän suojelu on maanomistajien edun mukaista ja kuuluu siten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Toissijaisuusperiaatetta tulee tässä noudattaa tinkimättömästi.

Ei ole mitään perustetta jättää kaikki nykyiset yhteisön säännökset ja viljelijöiden tähänastinen omistautuminen huomiotta ja luoda maaperän suojelua suorasti tai epäsuorasti koskevien yhteisön direktiivien, kansallisten säädösten ja täydentävien ehtojen rinnalle uusia säännöksiä. Lukuisten EU:n säätämien maaperään liittyvien direktiivien ja asetusten joukossa on sellaisia säädöksiä kuin nitraattidirektiivi, vesipolitiikan puitedirektiivi, päästökauppadirektiivi ja torjunta-ainedirektiivi.

Jäsenvaltioiden ja viljelijöiden rasitukseksi mahdollisesti koituva byrokraattinen työtaakka on räikeässä ristiriidassa byrokratian vähentämiseen tähtäävien yhteisten ponnistusten kanssa. Lisäksi direktiiviluonnoksessa hahmotellut varotoimenpiteet vaikuttavat kaikkiin maatalouteen liittyviin oikeuden aloihin. Katson, että maaperän suojelua koskeva yhteisön direktiivi on tarpeeton ja epätarkoituksenmukainen, ja äänestin ehdotusta vastaan.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen.−(DE) Terve maaperä on ihmisten terveyden ja vaurauden perusta. Sitä on suojeltava. Emme voi olla tyytyväisiä maaperän nykytilaan EU:n kaikissa osissa.

Sääntelemällä tätä ongelmaa holhoavasti ja byrokraattisesti yhteisön tasolla mennään kuitenkin liian pitkälle.

Maaperä, jota jo suojellaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetulla direktiivillä (IPPC-direktiivi) ja elinympäristödirektiivillä, ei tunnetusti muuta maasta toiseen. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa vedestä, joka on mahdollinen maaperää saastuttava tekijä. Sitä säännellään kuitenkin jo vesipolitiikan puitedirektiivillä ja pohjavesidirektiivillä. Jos tähän nyt lisätään maaperän suojelua koskeva direktiivi, syntyy päällekkäistä sääntelyä ja kallista byrokratiaa, jota kukaan ei halua.

Avoin koordinointi ja parhaista toimintatavoista saatujen kokemusten vaihto olisi parempi lähestymistapa. Maaperän suojelua koskevan puitedirektiivin säätäminen olisi aloittamista väärästä päästä. On mahdoton ajatus, että maiden, joilla jo on esimerkillinen maaperän suojelua koskeva lainsäädäntö, olisi uhrattava paljon aikaa ja rahaa kartoittaakseen mahdolliset riskialueet koko alueeltaan.

Yritin tässä äänestyksessä rajoittaa syntyviä vahinkoja, mutta pelkään, etten onnistunut. Sen vuoksi en voinut äänestää mietinnön puolesta. Haluan edelleen voida katsoa viljelijöitä silmiin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Kuten muutkin Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuoluetta edustavat parlamentin jäsenet, äänestin tätä direktiiviehdotusta vastaan. Vaikka kannatimme eilen maaperän suojelua koskevaan teemakohtaista strategiaa, maaperän suojelua koskeva direktiivi on tällaisenaan liian rajoittava. Siinä ei oteta huomioon monissa jäsenvaltioissa jo olemassa olevaa ja hyvin toimivaa lainsäädäntöä.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Vaikka vastustan ehdotusta maaperän suojelua koskevaksi direktiiviksi, äänestin mietinnön puolesta lopullisessa äänestyksessä.

Olen jo maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian käsittelyn yhteydessä kirjauttanut vastustavani tällaista direktiiviä. En usko, että tarvitaan lisää maaperän suojelua koskevaa lainsäädäntöä. Meillä on jo koko joukko säädöksiä, joilla taataan maaperän suojelu, eikä uusi tämän alan lainsäädäntö ole mielestäni tarpeellista eikä toivottavaa, ennen kuin kaikki nämä säädökset on pantu täysimittaisesti toimeen ja niiden vaikutukset analysoitu.

Esittelijän ehdottamat tarkistukset vähentävät kuitenkin jonkin verran uuden ehdotuksen ja nykyisen lainsäädännön päällekkäisyyttä, ja tämä on myönteistä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen.−(NL) Maaperän suojelu on hyvin tarpeellista luonnollisten maaperäjärjestelmien tuhoutumisen, eroosion, pilaantumisen ja kuivumisen estämiseksi. Ilman tämäntyyppisiä toimia kasvien viljely tiheästi asutuilla alueilla, joilla maaperän käyttö on voimaperäistä, käy mahdottomaksi. Monin paikoin Euroopassa näkee joutomaata, joka on menettänyt kaiken arvonsa sekä luonnon että ihmisen käytön kannalta.

Äänesti eilen parlamentin enemmistön kanssa Prodin mietinnön puolesta, jossa todetaan selväsanaisesti, että maaperän suojelemiseksi tarvitaan ennakoivia ja aktiivisia toimia.

Tänään me tutkimme, mitä nuo toimet voisivat olla. Mielestäni sellaisia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole toteuttaneet tarvittavia toimia, tulee rohkaista tekemään niin. Niiden toimettomuus vaikuttaa niiden itsensä lisäksi myös naapurivaltioihin esimerkiksi synnyttämällä eroosiojätettä, joka aiheuttaa jokien liettymistä ja tulvia.

EU:n säännöt eivät kuitenkaan saa missään tapauksessa luoda näitä kysymyksiä jo asianmukaisesti säänteleville jäsenvaltioille lisää byrokratiaa tai estää asioiden tehokasta hoitamista. Kannatan tarkistuksia, joilla on tarkoitus taata se, että ne, jotka soveltavat vastaavia tai tiukempia sääntöjä, voivat vapaasti tehdä niin. On kuitenkin vastuutonta hylätä, viivyttää tai rajoittaa maaperän suojelua koskevaa pakettia parlamentin suurimman ryhmän ehdottamalla tavalla.

  Robert Navarro (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietinnön puolesta, koska siinä ehdotetaan myönteisiä toimia maaperän suojelemiseksi ja kestäväksi käyttämiseksi. Maaperä on uusiutumaton luonnonvara, jota on ehdottoman tärkeää suojella ja joka on elintärkeä riittävän elintarviketuotannon ja puhtaan veden saatavuuden takaamiseksi. Euroopan parlamentti on kehottanut yksilöimään selkeämmin pilaantuneet alueet, joille ihmisen toiminnan seurauksena joutuneet vaaralliset aineet muodostavat merkittävän terveys- ja ympäristöriskin. Tällaisista alueista kootaan kansallisia tai alueellisia luetteloita, jotka asetetaan yleisön saataville. Kunkin jäsenvaltion on laadittava kunnostamisstrategia, jotta pilaantuneiden alueiden määrää voidaan rajoittaa, ja kunkin valtion maaperän erityispiirteet huomioon ottavaa kestäväpohjaista maatalouspolitiikkaa kannustetaan puhtaiden maa-alueiden säilyttämiseksi. Hyväksymällä tämän mietinnön Euroopan parlamentti korostaa, että maapallon luonnonvaroja on suojeltava ja niitä on käytettävä viisaammin.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Tämä on taas yksi esimerkki siitä ”kaikille sopivan yhden koon” lähestymistavasta, jonka vuoksi Euroopan unioni on huonossa huudossa jäsenvaltioissa. Kun Euroopan unionissa on yli 300 erilaista maaperätyyppiä, miten voisimme odottaa, että ne kaikki katetaan yhdellä ainoalla direktiivillä? Tämä on selvästi mainio esimerkki alasta, jolla meidän tulisi antaa jäsenvaltioiden päättää omasta lainsäädännöstään omien maaperätyyppiensä perusteella.

On suuri pettymys, että vaikka Euroopan komissiolla on käytettävissään runsaasti tieteellistä asiantuntemusta, se on tuottanut lainsäädäntöehdotuksen, jossa jätetään huomiotta yksinkertaiset tieteelliset tosiasiat. Jos samana kesänä Yhdistyneessä kuningaskunnassa kärsitään tulvista ja Kreikassa helleaallosta, on selvää, että näiden sääilmiöiden vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden maaperään on täysin erilainen. Tämän ehdotuksen ainoa todellinen seuraus on se, että se aiheuttaa maatalousalan rasitteeksi yhä lisää byrokratiaa ja kustannuksia. On turhauttavaa, että taas kerran maatalouden on maksettava hinta turhan yhdenmukaisuuden tavoittelusta.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että parlamentti hyväksyi Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietinnön, jossa kehotetaan luomaan maaperän suojelua varten yhtenäinen ja johdonmukainen eurooppalainen politiikka.

Maaperän suojelusta on tullut EU:ssa ensisijainen tavoite, koska maaperä Euroopassa huonontuu jatkuvasti. Syypäitä tähän ovat kiivas kaupungistuminen, pilaantuneiden alueiden määrän lisääntyminen (viime laskennassa yli kaksi miljoonaa) sekä 50 viime vuoden voimaperäiset viljelymenetelmät, joihin on liittynyt torjunta-aineiden ja nitraattipohjaisten lannoitteiden liiallinen käyttö.

Minun nähdäkseni ne 225 parlamentin jäsentä, jotka äänestivät tätä direktiiviä vastaan, ovat nationalistisia fanaatikkoja tai ainakin menettäneet kosketuksen tavallisten kansalaisten huolenaiheisiin! Euroopan unioni voi tarjota aitoa lisäarvoa maaperän suojelussa, josta vain yhdeksällä jäsenvaltiolla on omaa lainsäädäntöä.

Lisäksi direktiivi jättää jäsenvaltioille huomattavan valinnanvapauden, ja siinä asetetaan kaksi täsmällistä tavoitetta varsin avokätisin määräajoin: viiden ja vastaavasti seitsemän vuoden kuluessa direktiivin voimaansaattamisesta niiden on laadittava luettelo pilaantuneista alueista sekä hyväksyttävä kansallinen kunnostamisstrategia.

Minusta ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on joustavuus- ja toissijaisuusperiaatteiden kunnioittamista!

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. −(EN) Aion valitettavasti äänestää tätä mietintöä vastaan, koska mielestäni maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä ei tarvita. Äänestin sen hylkäämisen puolesta alun perin siksi, että tämä kysymys olisi mielestäni jätettävä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden päätettäväksi.

Meillä on nyt käsissämme epäsuhtainen ja joustamaton säädös, jossa vain toistetaan muissa direktiiveissä jo säänneltyjä asioita. Siinä yritetään kattaa yhtäältä aavikoituminen ja toisaalta maaperän puhdistaminen – varsin laaja vastuualue – mutta lopulta kumpaakaan niistä ei käsitellä riittävästi, vaan säädöksellä luodaan vain ongelmia sen täytäntöönpanoa ajatellen.

Omalla alueellani, jossa paikallisviranomaiset yrittävät kierrättää maa-ainesta, tämä ehdotus tekisi siitä niin hankalaa, että koko hankkeen toteuttamiskelpoisuus vaarantuisi.

Valitettavasti minun on sanottava, että tämä on huono ja tarpeeton säädösehdotus, ja äänestän sitä vastaan toivoen, että voin säästää viljelijät, puutarhurit ja paikallisviranomaiset byrokraattiselta painajaiselta.

  Gabriele Stauner (PPE-DE), kirjallinen.−(DE) Vastustan maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä, koska se rikkoo räikeästi toissijaisuusperiaatetta ja siten sitä on mahdotonta hyväksyä yhteisön säädökseksi. Vaikka Euroopan parlamentti hyväksyisi ehdotuksen, aion jatkaa taistelua Saksan liittohallituksessa sen puolesta, että Saksan liittotasavalta nostaa tästä direktiivistä kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

  Jacques Toubon (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Oikeudellisten asioiden valiokunnassa toimitetun äänestyksen mukaisesti katson, että komissio on tässä asiassa ylittänyt valtuutensa eikä Euroopan unionin tarvitse antaa jäsenvaltioille uusia ohjeita. Tämä kysymys kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Pidän ehdotusta keinotekoisena yrityksenä antaa täsmälleen samanlaisia määräyksiä maille, joiden oikeusperinteet ja ympäristöolosuhteet vaihtelevat valtavasti. Komission olisi näin ollen tarkasteltava uudelleen ehdotustaan ja yksilöitävä nimenomaisesti ne tilanteet, joissa yhteisön lainsäädäntö on tarpeen.

  Thomas Ulmer (PPE-DE), kirjallinen.−(DE) Vastustan maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä, koska se rikkoo räikeästi toissijaisuusperiaatetta ja siten sitä on mahdotonta hyväksyä yhteisön säädökseksi. Vaikka Euroopan parlamentti hyväksyisi ehdotuksen, aion jatkaa taistelua Saksan liittohallituksessa sen puolesta, että Saksan liittotasavalta nostaa tästä direktiivistä kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

– Mietintö: Berès (A6-0425/2007)

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen.−(PL) Arvoisa puhemies, komission Euroopan parlamentille esittämän ehdotuksen perusteena on uusi komiteamenettely, joka lisää huomattavasti Euroopan parlamentin toimivaltaa. Se on valvonnan käsittävä sääntelymenettely. Esittelijän kannatettava näkemys on se, että uutta menettelyä tulisi soveltaa arvopapereita koskevien esitteiden sääntelyyn, esimerkiksi toimenpiteisiin, jotka koskevat vapauttamista esitteen julkaisemisesta, esitteen muotoa ja kolmansien maiden esitteiden vastaavuutta.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta täysistuntoäänestykseen jätetyt tarkistukset perustuivat tähän. Käsiteltävänä oleva mietintö antaa myös lisäpontta pyrkimyksille edistää merkittävästi Euroopan rahoitus- ja osakemarkkinoiden sääntelyn yhdenmukaistamista. Tämä on paljolti väistämättömän globalisaation ja osaksi myös vuoden 1999 rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman ansiota.

Samalla se vahvistaa, että 1990-luvun alussa Puolan kaltaisissa maissa, joiden pääomamarkkinoiden uudelleenrakennus perustui eurooppalaisiin normeihin, tehtiin oikea valinta, mikä helpottaa nyt säännösten yhdenmukaistamista koko Euroopan unionissa.

– Mietintö: Cashman (A6-0289/2007)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen.−(PT) Vuonna 2006, neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen, hyväksyttiin päätös komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä sovellettavasta menettelystä vuonna 1999 tehdyn aiemman päätöksen muuttamisesta.

Tuolloin otettiin käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely. Sitä sovelletaan laajakantoisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on muuttaa (poistamalla tai täydentämällä) perustamissopimuksen 251 artiklan nojalla eli yhteispäätösmenettelyllä hyväksytyn säädöksen muita kuin keskeisiä osia.

Tätä uutta komiteamenettelyä sovelletaan komission luetteloimiin 25:een jo hyväksyttyyn säädökseen, jotka on mukautettava uuteen menettelyyn. Yksi niistä on käsillä oleva asetus Schengenin rajasäännöstöstä.

Tästä syystä kannatan esittelijä Michael Cashmanin esittämiä teknisiä tarkistuksia Schengenin rajasäännöstön erityislaadun ottamiseksi huomioon, koska kyse on Schengenin säännöstön kehittämisestä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen.−(DE) Schengenin säännöstö on erityisen arkaluontoinen aihe, jossa meidän on kyettävä vastaamaan kaikkiin odottamattomiin tapahtumiin. Järjestäytyneet ihmiskauppaa käyvät rikollisjärjestöt etsivät suojauksestamme jatkuvasti uusia aukkoja, joiden kautta ne voivat syöttää maahanmuuttajia EU:hun. Tästä syystä Schengen-aluetta ei saa laajentaa liian hätäisesti. On varmistettava etukäteen, että asianomaiset jäsenvaltiot pystyvät todella valvomaan ulkorajojaan. Koska epäilen tätä erittäin vahvasti, äänestin Michael Cashmanin mietintöä vastaan.

– Mietintö: Hegyi (A6-0292/2007)

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE).- (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Gyula Hegyin mietinnön puolesta, koska olemme toistuvasti arvostelleet geneettisesti muunnettujen organismien suhteen vallitsevaa demokratiavajetta.

Tiedämme, että neuvosto tai pysyvien edustajien komitea on tuskin koskaan tehnyt asianmukaista päätöstä GMO:iden sallimisen puolesta tai sitä vastaan. Euroopan komissio on lähes aina hoitanut riskinhallintatehtävänsä sallimalla GMO:t vastoin EU:n kansalaisten tahtoa ja monien jäsenvaltioiden ja asiantuntijoiden esittämistä epäilyksistä huolimatta. Lopullista sananvaltaa ei voida jättää Euroopan komissiolle. Euroopan parlamentin on voitava valvoa sen päätöksiä.

Vaikka Gyula Hegyin mietintö on sikäli oikeansuuntainen, että siinä vaaditaan parlamentille GMO-lupia koskevaa sitovaa yhteispäätösoikeutta, me hylkäämme neuvotellun sovitteluratkaisun, koska sillä ei poisteta epädemokraattista komiteamenettelyä. Ainoa hyväksyttävä ratkaisu on Euroopan parlamentille myönnettävä yhteispäätösoikeus kaikissa GMO-lupia koskevissa asioissa. Siksi minusta on varsin valitettavaa, että emme käyttäneet tämän äänestyksen tarjoamaa tilaisuutta hyväksemme ja luoneet vihdoin enemmän painetta tämän demokratiavajeen poistamiseksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) On totta, että muuntogeenisiä organismeja hyödyntävän tekniikan pitkän aikavälin vaikutuksia ei vielä tunneta. Asiasta on annettu ristiriitaisia tieteellisiä lausuntoja, ja monet ihmiset pelkäävät mahdollisia vaaroja ja riskejä. Siksi on ryhdyttävä varotoimiin, eikä GMO:iden käyttöä maataloudessa saa vaatia.

Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annettu direktiivi 2001/18/EY on voimassa. Se kattaa muuntogeenisten organismien kokeellisen vapauttamisen ympäristöön eli toisin sanoen muuntogeenisten organismien päästämisen ympäristöön kokeiden (esimerkiksi kenttätestaus) suorittamista varten sekä muuntogeenisten organismien saattamisen markkinoille (muuntogeenisiä organismeja sisältävät tai niistä koostuvat tuotteet) esimerkiksi viljelyä, maahantuontia tai teollisuustuotteiksi prosessointia varten.

Mielestämme GMO-tekniikkaa on tärkeää valvoa laajemmin ainakin menettelyjen suhteen, kuten Euroopan parlamentti nyt aikoo tehdä, mutta korostamme, että niin maatalouden kuin jalostettujen elintarvikkeiden suhteen on oltava varovainen.

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.−(DE) 70 prosenttia Euroopan kansalaisista vastustaa geenitekniikkaa. Itävallassa kansalaiset pelkäävät elintarvikkeiden myrkkyjäämiä jopa enemmän kuin terroristi-iskuja tai lintuinfluenssaa. Sen lisäksi, että muuntogeenisten organismien ja terveysongelmien lisääntymisen välillä epäillään olevan yhteys, on yhä enemmän näyttöä siitä, että geenitekniikan käyttö huonontaa viljelysmaita joutomaaksi ja tekee viljelijöistä riippuvaisia monikansallisista suuryrityksistä.

– Mietintö: Bradbourn (A6-0225/2007)

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Konservatiivit äänestivät tämän mietinnön puolesta, mutta pahoittelevat sitä lähestymistapaa, jota neuvosto sovelsi parlamentaarisen prosessin kuluessa. Mietinnön laatimisen alkuvaiheessa neuvoston silloinen puheenjohtajavaltio harjoitti kohtuutonta painostusta parlamenttia kohtaan. Tämä on meistä täysin sopimatonta, kun otetaan huomioon parlamentin rooli lainsäädännön valvojana.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen.−(PT) Tämä direktiivi on erittäin tärkeä, koska huoli rahanpesusta ja sen roolista kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin rahoituksessa on kasvussa.

Tästä syystä tarvitaan yhteisön yhteinen lähestymistapa, jotta voidaan luoda yhtenäiset säännöt, tukkia porsaanreiät sekä saavuttaa tasapaino valvonnan tarpeen sekä sisämarkkinoiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden suojelun välille.

Kannatan tätä aloitetta, jolla on tarkoitus päivittää rahanpesua koskeva direktiivi 2005/60/EY ja etenkin kaikki sen 41 artiklassa luetellut täytäntöönpanotoimenpiteet.

Kyse on jälleen tapauksesta, jossa voimassa olevaa lainsäädäntöä päivitetään uuden, komiteamenettelypäätökseen perustuvan valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaiseksi.

Tämä antaa Euroopan parlamentille paremmat mahdollisuudet valvoa komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Me olemme päättäneet äänestää ehdotuksen puolesta kokonaisuudessaan. On tärkeää luoda ja noudattaa kansainvälisiä normeja, jotta rahoitusjärjestelmää suojellaan rikollisuudelta ja yleensä rahanpesulta, mutta jäsenvaltioiden omien toimenpiteiden tulee samalla olla yhteensopivia yhtenäismarkkinoiden sääntöjen kanssa. Meistä on joka tapauksessa vastenmielistä, että käyttämällä taajaan terrorismi-termiä EU pyrkii laajentamaan toimivaltaansa jäsenvaltioiden kustannuksella. Terrorismin rahoitus muodostaa häviävän pienen osan rahanpesusta. Suuret summat menevät muunlaiselle järjestäytyneelle rikollisuudelle.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Nyt tehdyllä ehdotuksella muutetaan rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY määräyksiä, joilla asetettiin aikaraja komissiolle tällä alalla siirretylle täytäntöönpanovallalle.

Komission toimivallan käytöstä äskettäin tehdyn päätöksen mukaisesti tämä rajoitus on poistettu, mutta Euroopan parlamentilla säilyy oikeus valvoa yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyjen säädösten täytäntöönpanoa. Siksi on selvää, että kaikki tämän direktiivin tarkistukset tulee toimittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäviksi.

Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että kansalliset parlamentit suljetaan lainsäädäntömenettelyn ulkopuolelle tai että niiden toimivalta rajoitetaan tällä alalla vain yhteisön tasolla hyväksyttyjen direktiivien voimaansaattamiseen. Lisäksi ”uudistussopimuksella” pyritään asteittain muuttamaan oikeus- ja sisäasiat tulevaisuudessa yhteiseksi politiikaksi, mitä me luonnollisesti vastustamme.

Lopuksi on korostettava Euroopan unionin epäjohdonmukaisuutta, kun se tukee pääoman täysin vapaata liikkuvuutta ja veroparatiiseja ja samalla ajaa rahanpesun torjumista.

  Jeffrey Titford (IND/DEM), kirjallinen. −(EN) Tämän lainsäädännön tarkoituksena on estää EU:n rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. UKIP-puolue pyrkisi aina tekemään kansainvälistä yhteistyötä näissä kysymyksissä, mutta EU:lla ei ole toimivaltaa puolustusalalla. Kun komissio ei lisäksi ole kolmeentoista vuoteen pystynyt saamaan omia tilejään hyväksytyiksi, sitä ei voida pitää minkäänlaisena rahoitusalan asiantuntijana tai sopivana elimenä esittämään rahoitusjärjestelmän valvontaa koskevaa lainsäädäntöä.

– Mietintö: Cavada (A6-0417/2007)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosialidemokraatit äänestimme tämän mietinnön puolesta, koska meistä on tarpeen lisätä tietoisuutta BZP:stä, joka on synteettinen huumausaine, ja saattaa se valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamuksien piiriin. Me äänestimme kuitenkin kaikkia sellaisia ehdotuksia vastaan, joilla pyritään estämään valvontatoimenpiteitä ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevien päätösten käyttöönotto, koska tämä on vastoin ennalta varautumisen periaatetta.

– Päätöslauselma: Kansainväliset tilinpäätösstandardit (B6-0437/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Vuodesta 2005 julkisesti noteerattujen yhtiöiden on täytynyt tietyissä olosuhteissa laatia konsolidoidut tilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Nämä standardit on laatinut Lontoossa kotipaikkaansa pitävä yksityinen organisaatio (International Accounting Standards Committee Foundation / International Accounting Standards Board), ja ne sisällytettiin yhteisön lainsäädäntöön asetuksella.

Tietyistä varauksista huolimatta päätöslauselmassa hyväksytään komission ehdotus (jolla muutetaan kyseistä asetusta) IFRS 8 -standardin tukemisesta niin, että Yhdysvaltojen SFAS 131 -standardin säännökset sisällytetään EU:n lainsäädäntöön.

Se hyväksytään, vaikka – kuten päätöslauselmassa todetaan – komission tekemässä vaikutusten arvioinnissa ei otettu riittävässä määrin huomioon käyttäjien etuja ja Euroopan eri maissa sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten tarpeita sekä vain paikallisesti toimivien yritysten tarpeita.

Sen vuoksi emme voi kannattaa tätä päätöslauselmaa.

– Yhteinen päätöslauselma: EU:n ja Venäjän huippukokous (RC-B6-0434/2007)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, pyysin äänestysselityksiä EU:n ja Venäjän huippukokousta koskevasta päätöslauselmasta. Pahoittelen sitä, että eräitä tärkeitä kohtia on jostain kumman syystä uhrattu päätöslauselman lyhentämiseksi sen sijaan, että olisi laadittu pidempi mutta tärkeitä kysymyksiä käsittelevä päätöslauselma

Mielestäni on hyvin tärkeää kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään Venäjän hallituksen kanssa yhteisiä aloitteita turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi yhteisissä naapurimaissa erityisesti tehostamalla Ukrainasta ja Valko-Venäjästä käytävää vuoropuhelua sekä pyrkimällä yhdessä ratkaisemaan viimeinkin Vuoristo-Karabahin sekä Moldovan ja Georgian lukkiutuneet konfliktit näiden valtioiden täyden alueellista koskemattomuutta kunnioittaen, ja Transnistrian tapauksessa vetämään pois jäljellä olevat venäläiset joukot, jotka olisi tarvittaessa korvattava kansainvälisillä tarkkailijoilla.

  Jana Hybášková (PPE-DE).- (CS) Äänestin painokkaasti tätä EU:n ja Venäjän 10. huippukokouksen tuloksia koskevaa päätöslauselmaa vastaan. Venäjän KGB-hallinto yrittää hankkia legitiimiyttä. Minä kieltäydyn olemasta marionetti, ja häpeän kaikkien niiden puolesta, jotka ryhtyvät Venäjän marioneteiksi tietämättömyyttään ja pelkuruuttaan ja varsinkin saadakseen pieniä taloudellisia etuja. Venäjä ei ole Euroopan kumppani. Olen täysin sitä käsitystä vastaan, että Venäjä olisi kumppanimme Kosovon itsenäisyyttä koskevassa kysymyksessä. Miksi parlamentti pitää kumppanuutta niin tärkeänä? Venäjä jatkaa tšetšeenien ruumiiden pudottamista helikoptereista Tšetšenian yllä, pitää tuhansia hallituksen vastustajia vankiloissa, järjestää laittomia oikeudenkäyntejä Toinen Venäjä -oppositiokoalitiota edustavia poliitikkoja vastaan ja pitää Mihail Hodorkovskia laittomasti vangittuna. Koska saamme tietää totuuden Anna Politkovskajan kuolemasta? Koska Venäjä lakkaa uhkailemasta ihmisoikeusaktivisteja? Miksi meitä ei ole kutsuttu tarkkailemaan Venäjän duuman vaaleja? Miksi Putin ei halua meitä, kumppaneitaan, sinne? Marokko ja palestiinalaishallinto kyllä sietävät meitä.

Tämä parlamentti pitää kumppaninaan toimijaa, joka rikkoo keskeistä yhteisvastuun periaatetta ja auttaa Puolaa vapaan viennin ja yhtäläisten vientiehtojen suhteen. Venäjä pitää meitä panttivankinaan. Jos tuemme demokraattisen ja vakaan Venäjän sijaan salaisen palvelun hallintoa, olemme itse pahin vihollisemme. Maallani on oikeus vapaasti edistää Euroopan turvallisuutta ja suojella Eurooppaa iranilaisten joukkojen mahdolliselta hyökkäykseltä. Miten voimme pyytää Yhdysvaltoja olemaan vaarantamatta politiikallaan Euroopan rauhaa, kun samalla teemme myönnytyksiä Venäjän aivan ilmeiselle tuelle Iranin hallitukselle? Tämä päätöslauselma on esimerkki kavaluudesta ja heikkoudesta. Me tšekit tiedämme, että heikkous Venäjän suhteen ei todellakaan kannata. Vastustan painokkaasti tätä päätöslauselmaa jo kunnioituksesta tšekkiläisten poliittisten vankien ja kaikkien miehitystä vastustaneiden perintöä kohtaan.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, äänestettyäni EU:n ja Venäjän huippukokousta käsittelevän päätöslauselmaesityksen puolesta pahoittelen edelleen, että esittelijä hylkäsi ehdottamani tarkistuksen uudesta johdanto-osan kappaleesta. Siksi siteeraan sitä nyt: ”ottaa huomioon, että Venäjän federaatio ei ole täyttänyt mitään niistä sitoumuksista, jotka se teki liittyessään Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1996 ja että se kaksi vuotta sitten yksinkertaisesti irtisanoi EU:n jäsenvaltion Viron kanssa jo allekirjoitetun uuden rajasopimuksen, minkä seurauksena tämä EU:n ja Venäjän välinen rajasektori on toistaiseksi ollut sääntelemättä; ottaa huomioon, että Venäjän federaation voimassa oleva lainsäädäntö sisältää yhä aggressiivisia säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi sotilaspalveluksessa oleville henkilöille myönnettäviä sosiaalietuuksia Baltian maissa tapahtuvissa aseellisissa selkkauksissa tapahtuvista kuolemantapauksista tai vammautumisista sekä menettelyjä vieraiden valtioiden tai niiden osien liittämiseksi Venäjän federaatioon”. Olen varma, että parlamentti harkitsee näitä seikkoja uudelleen myöhemmin.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen.−(EN) Kannatin tätä päätöslauselmaa tietyin varauksin. Venäjä ja sen johtaja Vladimir Putin ovat viime aikoina osoittautuneet hankaliksi monilla aloilla, varsinkin energia-alalla.

Minulta liikenee kuitenkin jonkin verran ymmärrystä Venäjän reaktiolle Yhdysvaltojen kiistanalaiseen suunnitelmaan sijoittaa EU:n alueelle taktinen ohjuspuolustusjärjestelmä, jolla on muka tarkoitus torjua Iranin mannertenvälisten ballististen ydinohjusten tuskin uskottavaa uhkaa mutta joka samalla muodostaa uhan Venäjän puolustukselle.

Siksi pahoittelen sitä, että vihreiden ryhmän jättämä tarkistus 3, jonka puolesta äänestin, hylättiin äänin 242–362.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.−(PT) Tästä äskettäistä EU:n ja Venäjän huippukokousta käsittelevästä päätöslauselmasta voitaisiin puhua vaikka kuinka paljon, ja siksi mainitsemme vain eräitä esimerkkejä sen tavoitteista.

Päätöslauselmassa esimerkiksi silotellaan Yhdysvaltojen hallinnon aloitteita ja sen vastuuta – Naton jäsenten tuella tapahtuneesta – Euroopan militarisoinnin uudesta kärjistymisestä, mutta samalla siinä katsotaan, että ”julkilausumat, joita Venäjän viranomaiset ovat esittäneet” sekä ”[…]Venäjän sopimaton uhkaus vetäytyä tavanomaisia aseita Euroopassa koskevasta sopimuksesta ovat aiheuttaneet vakavaa huolestumisesta rauhan ja vakauden säilymisestä Euroopassa”.

Siinä korostetaan enemmän tai vähemmän suoraan keskeisiä näkökohtia, kuten että Venäjä on sallinut EU:n yritysten ostaa strategisia osuuksia venäläisissä yrityksissä, EU:sta Venäjälle suuntautuvien investointien edellytyksien parantamista (EU:n suurten rahoitusryhmittymien iloksi) sekä ”yhdenvertaista markkinoille pääsyä, infrastruktuurien käytettävyyttä ja investointimahdollisuuksia” energiaperuskirjan periaatteiden pohjalta.

Edellä mainittujen esimerkkien suuntaisesti päätöslauselmassa painostetaan poliittisesti Venäjän federaatiota ja pyritään jopa edistämään väliintulon välineitä, mutta jätetään samalla huomiotta venäjänkielisen väestön perusoikeuksien polkeminen Latviassa, joka on EU:n jäsenvaltio.

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. −(EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue kannattaa tätä päätöslauselmaa ja sen tavoitetta luoda Venäjän kanssa tehtävää strategista yhteistyötä, joka perustuu yhteisiin arvoihin, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että Venäjää kehotetaan antamaan myönteinen panos kestävän poliittisen ratkaisun löytämiseen Kosovon tulevasta asemasta.

Äänestimme tarkistuksen 3 puolesta, koska tavanomaisten tai epätavanomaisten aseiden lisääminen Euroopan mantereella herättää huolenaiheita, jotka on syytä tuoda esiin, ja kannatamme Yhdysvaltojen ja Venäjän kahdenvälisten neuvottelujen jatkamista tästä kysymyksestä.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen.−(PL) Arvoisa puhemies, Mafrassa pidetty EU:n ja Venäjän huippukokous kuvaa sitä muutosta, joka suhteissa on tapahtunut 1990-luvun jälkeen, jolloin vuonna 2007 umpeutuva kumppanuus- ja yhteistyösopimus tehtiin. Suhteisiin on vaikuttanut kolme merkittävää tekijää.

Ensimmäinen niistä on Euroopan unionin laajentuminen, joka merkitsi kokonaisen valtioryhmän selvää vapautumista Venäjän vaikutuspiiristä, mitä tämä entinen suurvalta on haluton hyväksymään.

Toinen tekijä on Putinin presidenttikauden autoritäärinen luonne, joka on haitannut Venäjän demokratisoitumista. Vaikka tällä hallinnolla on Venäjällä laaja hyväksyntä ja se on saanut aikaan perustavanlaatuisen talousjärjestyksen, EU ei voi olla reagoimatta ihmisoikeuksien loukkauksiin, jotka ovat myös yksi kitkaa aiheuttava ala.

Kolmas tekijä on energiamarkkinoiden tilanne, joka helpottaa Gazpromin käyttämistä poliittisiin tarkoituksiin ja joka on tehnyt Euroopan valtioista herkempiä kysymykselle energian toimitusvarmuudesta.

Edellä esitettyä taustaa vasten tarkasteltuna Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämässä päätöslauselmassa Venäjän arvostelu ja toiveet diplomaattisten suhteiden lämpenemisestä ovat sopivassa tasapainossa, ryyditettynä omaa arvojärjestelmäämme heijastavilla periaatteilla. Erityisen huomionarvoisia ovat ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat kohdat sekä Puolan kannalta tärkeä kehotus ratkaista Puolan maataloustuotteiden vientikieltoa Venäjän markkinoille koskeva umpikuja, mikä on osoitus kaivatusta Euroopan unionin valtioiden solidaarisuudesta suhteissa Moskovaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Äänestin EU:n ja Venäjän huippukokouksesta laaditun yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. Päätöslauselmassa parlamentti muun muassa kehottaa Venäjän hallitusta luomaan yhdessä EU:n kanssa tarvittavat edellytykset sille, että osapuolet voivat käynnistää pikaisesti neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta. Muita päätöslauselmassa käsiteltäviä kysymyksiä ovat Venäjän WTO-jäsenyys, Venäjän ihmisoikeustilanne, investointien edellytykset sekä Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamisesta tehdyn sopimuksen säilyttäminen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen.−(PT) Berliinin muurin murtumisen 18. vuosipäivää juhlittiin EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen, joka pidettiin sen jälkeen, kun tästä päätöslauselmasta oli keskusteltu, mutta ennen siitä toimitettua äänestystä. Nyt kahdeksantoista vuotta myöhemmin entinen Itä-Eurooppa on demokraattinen alue, jossa markkinatalous on vakiintunut. Venäjä taas on kaukana demokraattisesta ja kaikkea muuta kuin luotettava kumppani. Energiahuoltoa, Kosovoa, Kaukasusta, Keski-Aasiaa, Ukrainaa, Moldovaa ja Iranin ydinaseita koskevissa kysymyksissä Venäjän panos ratkaisun löytämiseksi on ollut heikko.

Samalla viikolla Euroopan kansainvälisten suhteiden neuvosto julkaisi raportin, jonka mukaan venäläiset sanelevat Venäjän ja Euroopan unionin välisten suhteiden säännöt ja Euroopalta puuttuu yhtenäisyys ja strategia, niin että joissain tapauksissa se ei vaikuta päässeen yli neuvostokauden muistoista kun taas toisissa kysymyksissä se toimii liiankin pragmaattisesti. Raportissa ehdotetaan aiheellisesti, että EU:n tulisi strategiallaan kannustaa Venäjää noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta. Vaikka Venäjä ei ole liberaali demokratia, sen on oltava ennakoitava ja luotettava valtio, ja Euroopan on työskenneltävä lujasti tämän saavuttamiseksi.

- Mietintö: Iturgaiz Angulo (A6-0392/2007)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me pidämme tietojen luovuttamisen vapautta tärkeänä periaatteena. Virkamiesten olisi voitava ilman vaaraa seuraamuksista antaa tietoja sekä hankkia tietoja harjoittaakseen ilmaisunvapauttaan ja tietojen luovuttamisen vapauttaan. Heillä olisi oltava oikeus toimia nimettömänä, eivätkä viranomaiset ja muut julkiset elimet saa tutkia, kuka on luovuttanut tietoja tietojen luovuttamisen vapauden mukaisesti.

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. −(EN) Vastustan jyrkästi Robert Atkinsin esittämää tarkistusta (tarkistus 1 kohtaan 15) Carlos José Iturgaiz Angulon mietintöön vetoomusvaliokunnasta.

Oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan petostentorjuntavirastosta OLAFista koskee viraston esittämiä syytöksiä erästä toimittajaa kohtaan, joka kirjoitti Paul van Buitenenin esittämiä väitteitä koskevasta OLAFin tutkimuksesta.

Riippumatta siitä, pitävätkö van Buitenenin väitteet paikkansa vai eivät, meidän on puolustettava myös omia näkemyksiämme vastustaville sanomalehdille työskentelevien journalistien oikeutta kertoa yleistä etua koskevista kysymyksistä.

Oikeusasiamiehen erityiskertomuksessa päädyttiin siihen, että OLAF toimi virheellisesti esittäessään syytöksiä toimittajaa vastaan. Vetoomusvaliokunta suostui pyytämään valiokunta-aloitteisen mietinnön laatimista tästä aiheesta painostaakseen OLAFia myöntämään, että tämä oli toiminut väärin. Äänestämällä PPE-DE-ryhmän tarkistuksen puolesta lyömme laimin työtään tekevien journalistien riippumattomuuden puolustamisen samoin kuin vetoomusvaliokunnan sekä oikeusasiamiehen työn tukemisen.