Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 14. marraskuuta 2007 - Strasbourg

10. Euroopan naapuruuspolitiikan lujittaminen - Georgian tilanne (keskustelu)

  Puhemies.- (FR) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Raimon Obiols i Germàn ja Charles Tannockin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (2007/2088(INI)) ja

– Georgian tilannetta koskevista neuvoston ja komission julkilausumista.

  Raimon Obiols i Germà (PSE), esittelijä. –(ES) Arvoisa puhemies, perin tämän mietinnön yhteisesittelijän tehtävän kollegaltamme Panagiotis Beglitisiltä, joka on nyt Kreikan parlamentin jäsen, ja suhtauduin tehtävään tietyin varauksin, mutta nyt olen hyvin tyytyväinen työmme tulokseen. Olen tyytyväinen ensinnäkin hyvään yhteistyöhön toisen yhteisesittelijän Charles Tannockin kanssa, toiseksi mahdollisuuteen työskennellä erittäin pätevien avustajien ja virkamiesten kanssa, ja kolmanneksi siihen laajaan yksimielisyyteen, johon mietinnön valmistelussa päästiin.

Myös useimmat tarkistukset, jotka nekin jätettiin yhteisymmärryksen hengessä, oli mahdollista hyväksyä, ja minusta lopputulos on tyydyttävä.

Mietinnössä annetaan tuki joulukuussa 2006 julkaistulle komission asiakirjalle Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista ja tulevasta kehityksestä, ja saavutetun yksimielisyyden perusteella voidaan sanoa, että parlamentilla ja komissiolla on nykyisin yhteinen näkemys siitä, että Eurooppa ja Välimeren alue ovat toisistaan riippuvaisia kokonaisuuksia, joita ei voida tarkastella erillään toisistaan, ja että naapuruuspolitiikka tarjoaa uusia kanavia yhteisten haasteiden ja ongelmien kanssa painivien yhteiskuntien välisille suhteille ja yhteistyölle sekä suuria mahdollisuuksia saavuttaa yhdessä edistystä.

Mietinnössä luetellaan joukko seikkoja, joiden avulla Euroopan naapuruuspolitiikasta voidaan saada mahdollisimman tehokas ja kunnianhimoinen. Esittelen lyhyesti viisi niistä:

Ensinnäkin periaate laaja-alaisen politiikan toteuttamisesta eriytetyissä puitteissa, jotta Euroopan naapuruuspolitiikkaa ei pidettäisi standardoituna mekaanisena rutiinina, vaan keinona, jonka avulla Euroopan unioni voi järjestää suhteensa naapureihinsa ja pysyä samalla riittävän joustavana reagoidakseen menestyksellisesti erilaisiin tilanteisiin.

Toinen seikka on ajatus tasapainosta itäisten ja eteläisten maiden välillä. Me emme saa asettaa yksiä maita toisten edelle, vaan lähestymistapamme on oltava aina täysin tasapuolinen.

Kolmas näkökohta on Euro–Välimeri-politiikan vahvistaminen naapuruuspolitiikan avulla. Oma osuuteni mietinnön laatimisessa painottui juuri tähän asiaan. Se ei merkitse päällekkäisiä toimia tai liian laajojen ja mutkikkaiden puitteiden luomista, vaan yhteisvaikutuksen aikaansaamista, jotta Euroopan naapuruuspolitiikalla voidaan vahvistaa kumppanuuspolitiikan yleistä rakennetta ja Euro–Välimeri-assosaatiosopimuksia.

Neljäs seikka on siirtyminen yhteistyöstä kohti integraatiota kaikilla aloilla, joilla tämä on mahdollista. Tämä merkitsisi, että lähivuosina sektoreilla, jotka ovat tähän valmiita, olisi yhteisiä politiikanaloja, joilla luodaan lähentymistä ja yhteisvaikutusta energia-alan, liikenneverkkojen, kulttuurienvälisen vuoropuhelun, ympäristön tai koulutuksen kaltaisilla ydinaloilla.

Viides tärkeä seikka on, että keskushallinnon ja parlamentaaristen instituutioiden lisäksi myös monet muut kansalaisyhteiskunnan aktiiviset sektorit on mahdollisuuksien mukaan kutsuttava osallistumaan politiikkaan – mitä useampia, sitä parempi.

Tätä varten Euroopan naapuruuspolitiikassa on käsiteltävä myös viestinnän ja näkyvyyden peruskysymystä, toisin sanoen koko Euroopan poliittisten naapuruussuhteiden historiaa.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että tällä hetkellä naapuruuspolitiikka kohtaa ensimmäisen näkyvyyttä ja historiaa koskevan haasteensa, kun presidentti Sarkozy on tehnyt ehdotuksen Välimeren unionista. Kuulimme eilen Ranskan presidentin puheenvuoron, ja mielestäni hän esitti eräitä hyvin myönteisiä tarkennuksia todetessaan, että ensinnäkään hänen ehdotuksellaan Välimeren unionista ei suljeta ketään ulkopuolelle, toiseksi se on lisättävä Euro–Välimeri-politiikan säännöstöön, ja kolmanneksi sillä on pyrittävä menemään tätä pidemmälle.

Kannatan varauksetta ajatusta Euroopan naapuruuspolitiikan yleisen poliittisen ja institutionaalisen kehyksen yksinkertaistamisesta erityisesti Välimeren alueen osalta.

  Charles Tannock (PPE-DE), esittelijä.–(EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää sekä Panagiotis Beglitisiä, joka nyt istuu Kreikan parlamentissa, sekä hänen seuraajaansa Raimon Obiols i Germàa erinomaisesta puoluerajat ylittäneestä yhteistyöstä ja siitä yksimielisyydestä, johon lopulta tämän tärkeän mietinnön yhteisesittelijöinä pääsimme.

On itsestään selvää, että kaikki tarvitsevat hyviä naapureita. Epävarmassa ja alati muuttuvassa maailmassa EU:n on luotava reuna-alueidensa valtioihin hyvät ja laajat suhteet, jotka perustuvat turvallisuuteen, vakauteen ja kaikkien osapuolten keskinäiseen hyötyyn. Toistaiseksi Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) on osoittautunut arvokkaaksi välineeksi tässä prosessissa. Sillä on luotu ystäväpiiri, jolla pyritään edistämään kauppaa, matkailua ja poliittista yhteistyötä etenkin terrorismin ja ihmiskaupan torjunnan alalla. On kuitenkin luonnollisesti selvää, että yhteiset arvot ja etenkin demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää.

Minun on sanottava komissiolle, että ENP laadittiin hieman hätäisesti. Voidaan väittää, että kaikki eteläiset Euro–Välimeri-maat, Itä-Euroopan maat ja Etelä-Kaukasian naapurimaat kattava pakettiratkaisu ei voi olla Euroopan unionin käsitys pysyvästä ulkopolitiikasta. Mietinnössämme kuitenkin hyväksytään täysin, että toistaiseksi tämä yhtenäispolitiikka on pysyvä ratkaisu, ja parlamentti osallistuu siihen sellaisenaan.

On silti selvää, että Moldova ei ole sama kuin Marokko. Eteläisen ulottuvuuden valtiot eivät ole eurooppalaisia, ja siksi niillä ei ole todellisia mahdollisuuksia liittyä EU:n jäseniksi. Idässä, jota minun osuuteni mietinnöstä koskee, on nähdäkseni ainakin kaksi valtiota – Ukraina ja Moldova – jotka voivat Maastrichtin sopimuksen 49 artiklan nojalla liittyä unioniin, sillä ne ovat luonteeltaan kiistatta eurooppalaisia.

Viisumien myöntämisen helpottaminen, takaisinotto ja, Ukrainan toivottavasti liityttyä ensi vuonna WTO:hon, kattava vapaakauppasopimus EU:n kanssa ovat toki asioita, jotka etenevät hyvin Ukrainan kaltaisen maan kanssa, ja toivon, että ne ajan myötä laajennetaan koskemaan Moldovaa ja lopulta myös muita Etelä-Kaukasian maita.

Mielestäni ENP:n lopullisena tavoitteena itään päin on oltava viisumivapaus.

ENP auttaa yleisesti lujittamaan näiden maiden halua ankkuroitua lujasti EU:n toimielimiin. Moldovan tapauksessa ENP voi osoittautua merkittäväksi tekijäksi Transnistrian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemisessa. Joka tapauksessa Itä-Euroopan ENP-maiden on saatava EU:n neuvostolta ja komissiolta varma tieto siitä, että niillä on viime kädessä mahdollisuus liittyä EU:n jäseniksi ja että ENP ei ole vain viivyttelytaktiikkaa, jolla pyritään tekemään tyhjiksi näiden maiden jäsenyyspyrkimykset.

Mietinnössä tunnustetaan myös Valko-Venäjän kansan kärsimykset ja maan demokraattisten voimien urheus. Meidän on oltava valmiit toivottamaan Valko-Venäjä takaisin ENP:n piiriin ja tarjoamaan myös sille mahdollisuus tulla osaksi Eurooppaa, jos ja kun presidentti Lukašenkon hallinto luhistuu.

Mietinnössä ehdotetaan Euroopan parlamentin ja itäisten ENP:maiden välisen, alustavasti EURO-NESTiksi nimetyn parlamentaarisen edustajakokouksen perustamista. Se perustuu vastaaviin menestyksellisiin rakenteisiin, kuten Euro–Välimeri-alueen parlamentaariseen edustajakokoukseen, joka on jo toiminnassa ja muodostaa lähinnä ENP:n ja Barcelonan prosessin parlamentaarisen yhteistyön eteläisen ulottuvuuden, ja tunnetumpaan EU:n ja AKT-maiden parlamentaariseen edustajainkokoukseen. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että EURO-NEST vahvistaisi itäisten ENP-maiden demokraattisia instituutioita. Sen avulla Valko-Venäjän eristämiselle saataisiin nopeammin loppu ja esimerkiksi Azerbaidžanin ja Armenian parlamentaarikot saisivat mahdollisuuden keskustella mahdollisesti räjähdysalttiista Vuoristo-Karabahin pitkittyneestä konfliktista, joka saattaa puhjeta jälleen kerran sodaksi, kun otetaan huomioon Azerbaidžanin hallituksen kirstuihin virtaavat öljydollarit ja molempien osapuolien käyttämä retoriikka.

EU:sta on myös tullut aivan liian riippuvainen Venäjän energiavaroista, ja olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meidän on kehitettävä vaihtoehtoisia energialähteitä. Tästä syystä mietintöömme lisättiin ulkoasiainvaliokunnassa ehdotus Kazakstanin mahdollisesta liittämisestä ENP:n piiriin jonakin päivänä. Suurimmat poliittiset ryhmät eivät valitettavasti kuitenkaan enää kannata tätä ajatusta, joten se saatetaan hyvinkin poistaa mietinnöstä huomisessa äänestyksessä. Tämän prosessin avulla olisimme saaneet mahdollisuuden hyödyntää Kazakstanin suunnattomia luonnonvaroja samalla kun EU tukisi tämän maantieteellisesti valtavan ja strategisesti tärkeän maallisen valtion jatkouudistuksia. Jos se joskus ajautuu lähemmäs Venäjää ja Kiinaa, kuten olen varma näiden kahden suurvallan haluavan, kadumme katkerasti hätiköityä päätöstämme pitää etäisyyttä Kazakstaniin.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa arvoisalle komission jäsenelle erityiset kiitokset siitä, että hän on omistanut niin paljon aikaa, työtä, ponnistuksia ja energiaa Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. Annan suuren arvon tälle sitoutuneisuudelle ja ahkeruudelle.

Hyvät naiset ja herrat, Euroopan naapuruuspolitiikka, jota jäljempänä kutsun lyhyesti ENP:ksi, on keskeinen EU:n politiikanala.

ENP on peruselementti unionin suhteissa sitä ympäröiviin valtioihin. Vakaus, turvallisuus ja kehitys ovat toisiinsa yhteydessä olevia prosesseja. Unionin suhteita sen sekä itäisiin että eteläisiin naapureihin on lujitettava, jotta ENP:stä tulee kattava, yhtenäinen, osallistava, tasapainoinen ja johdonmukainen poliittinen kehys. Huolimatta kunkin maan ja kunkin yhteiskunnan erityispiirteistä ja yksilöllisyydestä on olemassa yhteisiä etuja sekä haasteita, jotka edellyttävät yhteistä vastausta.

Se, että me lujitamme ENP:tä, on ensi sijassa osoitus tämän politiikan ansioista. Pyrimme vahvistamaan ja syventämään ainoastaan sellaisia politiikanaloja, jotka ovat olleet menestyksellisiä. Me kaikki kuitenkin tunnustamme, että meidän on jatkettava ENP:n tehostamista ja vahvistamista. Sen jälkeen, kun komissio esitti ehdotuksensa viime vuoden lopulla, jäsenvaltiot ovat päässeet laajaan yhteisymmärrykseen ENP:n vahvistamisen tarpeesta ja tähän vaadittavista toimista. Tässä yhteydessä kiitän neuvoston puolesta molempia esittelijöitä, Charles Tannockia ja Raimon Obiols i Germàa, heidän erinomaisesta ja tyhjentävästä mietinnöstään.

Parlamentin näkemykset ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita varsinkin lujitetun Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanon kannalta, ja otamme ne huomioon mennessämme eteenpäin. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio Saksa julkaisi ENP:n lujittamista koskevan tilannekatsauksen, jonka neuvosto ja Eurooppa-neuvosto hyväksyivät viime kesäkuussa. Kesäkuussa kokoontunut neuvosto hyväksyi myös päätelmät, joissa toistettiin ENP:n pääperiaatteet. Ensinnäkin ENP:llä vakiinnutetaan kumppanuuteen ja yhteistyöhön perustuva strategia. Tavoitteenamme on edistää naapuriemme uudenaikaistamis- ja uudistuspyrkimyksiä. Tätä varten ja lujitetun ENP:n tehokkuuden varmistamiseksi sen kaikkien jäsenmaiden on noudatettava sitä osana etuoikeutettua kumppanuutta, jotta tarvittavat uudistukset saadaan aikaan. Brysselistä käsin määrättävä uudistusaikataulu ei todellakaan ole paras tapa saada aikaan tuloksia, ja tästä syystä olemme kuunnelleet, mitä kumppanuusmaat lujitetulta ENP:ltä haluavat.

Toiseksi, se on kattava, yhtenäinen, osallistava, tasapainoinen ja johdonmukainen poliittinen kehys. Jäsenvaltiot ovat samaa mieltä siitä, että läheisempiä suhteita on tarjottava kaikille kumppanuusvaltioille säilyttäen samalla idän ja etelän välinen kokonaistasapaino.

Kolmanneksi, eriyttämisnäkökohdat, jotka perustuvat kunkin toimen tehokkuuteen ja sillä annettavaan tukeen, ovat edelleen keskeisessä osassa EU:n suhteissa naapurivaltioihin. ENP:n poliittinen kehys on selvästi säilytettävä riittävän joustavana, jotta siinä voidaan ottaa huomioon kunkin kumppanin tarpeet sekä se, kuinka tehokkaasti ja näkyvästi ne etenevät ja ovat valmiita etenemään uudistusten tiellä. EU:n tuki tulisi näin ollen räätälöidä vielä enemmän kumppanien tarpeiden ja niiden ENP-toimintasuunnitelmissa määritettyjen ensisijaisten tavoitteiden mukaiseksi.

Lopuksi, Euroopan naapuruuspolitiikka ja laajentuminen ovat erillisiä prosesseja, eikä ENP rajoita kumppanivaltioiden ja EU:n suhteiden mahdollista tulevaa kehitystä. Osallistuminen ENP:hen mahdollistaa jo itsessään kansallisten muutosprosessien tehostamisen kumppanimaiden kansalaisten hyväksi, jäsenyysnäkymistä riippumatta. Tästä syystä meidän on varottava sekoittamasta toisiinsa näitä kahta eri asiaa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa todetaan, että unionin jäsenyyttä voi hakea jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa oikeusvaltion, vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien periaatteita. Kaikki jäsenyyshakemukset tutkitaan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

Haluan puhua hieman ENP:n lujittamisesta. Kuten tiedätte, yksi lujitetun ENP:n keskeisistä seikoista on unionin taloudellisen voiman hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Kumppaneille myönnettävän rahoituksen lisääminen eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen avulla on jo merkki unionin sitoutumisen syvenemisestä. Uudistusten lisätukivälineeksi on perustettu hallintotaparahasto, jossa sovelletaan objektiivisia ja avoimia myöntämiskriteerejä. Tämän rahaston kautta myönnetään rahoitusta ensi kerran tänä syksynä. Myös työ ENP:n investointivälineen perustamiseksi etenee. Sillä on tarkoitus tehostaa unionin budjetista maksettavien maksuosuuksien tehokkuutta ja helpottaa suurten avunantajien mobilisointia. Tämä uusi mekanismi on täysin yhteensopiva nykyisten rahoitusvälineiden, etenkin Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen, kanssa.

Sääntely- ja hallintouudistuksen ja instituutioiden rakentamistoimien kannustamiseksi ja tukemiseksi edelleen aiomme asteittain avata yhteisön virastoja ja ohjelmia ENP-maille. Tällä alalla on jo tapahtunut jonkin verran edistymistä. Komissio käy neuvotteluja ENP-kumppanien ensimmäisen ryhmän kanssa tarvittavista pöytäkirjoista, joissa määritellään näihin uusiin yhteisön ohjelmiin osallistumisen yleiset periaatteet. Israel, Marokko ja Ukraina ovat todennäköisesti ensimmäiset maat, jotka hyötyvät tästä toimenpiteestä.

Esitän lopuksi eräitä huomioita siitä, mitkä meidän mielestämme ovat lujitetun ENP:n keskeiset tekijät. Yksi oleellisista osatekijöistä on ensinnäkin taloudellisen yhdentymisen tehostuminen, joka on saavutettava erityisesti hyväksymällä asteittain kattavia vapaakauppasopimuksia. Ennen kuin tällaisista sopimuksista aletaan neuvotella, kumppanimaiden on kuitenkin liityttävä WTO:hon.

On myös tärkeää edistää tiettyjen henkilöryhmien liikkuvuutta kumppanimaiden ja EU:n välillä. Selvänä ja kouriintuntuvana osoituksena unionin avoimuudesta naapureitaan kohtaan ja sen viisumien myöntämisen helpottamiseen tähtäävän yhteisen linjan mukaisesti olemme tehneet Ukrainan ja Moldovan kanssa viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset. Keskustelemme myös viisumien myöntämisen helpottamisesta tietyille Itä-Euroopan maiden henkilöryhmille, jotta he voivat osallistua ENP:hen liittyviin tapahtumiin. Tässä tukeudutaan vastaaviin toimiin, joita on vuodesta 2003 sovellettu Euro–Välimeri-maista tuleviin kansalaisryhmiin.

Mainitsen lopuksi myös äskettäin tekemämme sitoumuksen Mustaanmereen ja tämän alueen maihin. Mustanmeren synergia -aloitteella on tarkoitus vahvistaa alueen maiden yhteistyötä ja syventää EU:n suhteita siihen kaikilla tasoilla. Yleisesti ottaen Euroopan naapuruuspolitiikka on sekä unionin että kumppanimaiden etujen mukainen. Nyt on aika tehdä siitä entistä houkuttelevampi, tehokkaampi ja uskottavampi politiikka, jolla taataan kaikille turvallisuus ja hyvinvointi.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, pidän Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jonka lujittamisesta tänään keskustelemme, strategisesti keskeisenä politiikkana. Esitänkin vilpittömät kiitokseni molemmille esittelijöille heidän todella tärkeästä mietinnöstään, joka antaa meille tuulta purjeisiin myös ENP:n matkan seuraavalle etapille.

Me haluamme luonnollisesti tämän naapuruuspolitiikan avulla levittää vakauttamme ja rohkaista uudistuksia. Euroopan kansainvälisiä haasteita silmälläpitäen tämän politiikan onnistuminen on ratkaisevan tärkeää paitsi oman hyvinvointimme myös meidän ja naapuriemme hyvinvoinnin, vakauden ja turvallisuuden kannalta. Tämä on niin sanoakseni koko jutun idea.

Kiitän teitä myös mietinnössä eritellyistä keskeisistä tekijöistä. Tämä on hyvin eriytetty politiikanala, joka edellyttää johdonmukaista poliittista kehystä. Se on myös suunniteltu tuottamaan synergiaa alueellisen rakenteen puitteissa – tätä ovat yhtäältä Mustanmeren synergia ja toisaalta Euro–Välimeri-kumppanuus. Tässä politiikassa otetaan huomioon tarve tukea tiettyjä sektoreita. Naapuruuspolitiikan täytäntöönpano ja tehostaminen ovat siis ehdottoman ensisijainen tavoite. Siksi olen kiitollinen parlamentin hyvin tärkeästä tuesta.

Myös Euroopan naapuruuspolitiikasta 3. syyskuuta järjestetyn konferenssin tulokset osoittavat, että kumppanimme ja jäsenvaltiot ovat nyt täysin samaa mieltä tästä tärkeysjärjestyksestä. Konferenssi oli todellinen menestys, sillä se keräsi ensi kertaa yhteen kaikki ENP:n kumppanimaat ja kaikki jäsenvaltiot sekä eri viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajat. Konferenssissa saavutettiin selkeä yhteisymmärrys naapuruuspolitiikan sisällöllisistä painotuksista taloudellisesta integraatiosta liikkuvuuden lisäämiseen ja energiapolitiikasta poliittiseen yhteistyöhön.

Parlamentilla voi olla erityisen suuri ja tärkeä tehtävä poliittisen yhteistyön alalla, ja se toimii katalysaattorina demokratian kehitykselle, ihmisoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen johtaville uudistuksille, joita me luonnollisesti pidämme tässä yhteydessä erittäin tärkeinä ja jotka näyttävät suuntaa naapuruuspolitiikalle. Naapuruuspolitiikka tuottaa myös jo selviä tuloksia. Ajatelkaamme vain, kuinka paljon ENP:n puitteissa tehtävä yhteistyömme Ukrainan kanssa on tiivistynyt oranssin vallankumouksen jälkeen. Se, että Ukraina on nyt pitänyt jo toisen kerran vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, on kiistaton menestys. Toivon, että Kiovan poliittiset päättäjät pystyvät nyt säilyttämään viime viikkojen muutosvoiman.

Me jatkamme teidän kanssanne myös tärkeiden uudistusten toteutusta koskevaa työtä merkittävän ENP:n toimintasuunnitelman avulla. Neuvottelut laajennetusta sopimuksesta edistyvät, ja kuten tiedätte, sillä on tarkoitus tuoda Ukraina mahdollisimman lähelle Euroopan unionia.

Me tuemme luonnollisesti edelleen myös Ukrainan liittymistä WTO:n jäseneksi, jotta voimme luoda monipuolisen vapaakauppa-alueen, ja kuten tiedätte, olemme jo tehneet Ukrainan kanssa sopimuksen viisumien myöntämisen helpottamisesta, ja toivon, että samanlainen sopimus voidaan pian tehdä myös Moldovan tasavallan kanssa. Kumpaankin sopimukseen liittyy takaisinottoa koskeva sopimus.

Marokko on myös naapuruuspolitiikan innokas edunsaaja, ja se käyttää sitä taitavasti uudenaikaistamisen moottorina, aivan kuten halusimmekin. Olemme antaneet hyvin selkeästi tunnustusta Marokon yksityiskohtaisen sisäisen uudistusohjelmansa pohjalta saavuttamalle edistykselle, ja esimerkiksi uusi lentoliikennettä koskeva sopimus sekä Marokon tiivis energiayhteistyö EU:n kanssa ovat hyviä hedelmällisen yhteistyön malleja.

Kävin juuri viime viikolla Rabatissa neuvotteluissa, joissa ajoin eteenpäin heinäkuussa aloittamaamme yhteistä harkintaprosessia pitkälle edistyneen maan aseman myöntämisestä Marokolle ENP:n puitteissa. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että ensi vuoden jälkipuoliskolla voimme esittää ehdotuksia uudesta edistyneemmästä assosiaatiomuodosta.

Naapuruuspolitiikka siis toimii, mutta meidän täytyy luonnollisesti yrittää tehdä siitä vielä parempi, vielä tehokkaampi ja vielä kattavampi. Komissio julkaisi viime joulukuussa suosituksia ENP:n lujittamiskeinoista, jotka neuvoston puheenjohtaja jo esitteli. Olemme mielestäni ottaneet eräitä hyvin tärkeitä askelia. Itäisillä kumppaneillamme ei esimerkiksi ollut alueellista ulottuvuutta, ja nyt olemme käynnistäneet itäisiä alueita varten räätälöidyn Mustanmeren synergia -ohjelman. Sillä annetaan idälle se, mikä etelällä on Euro–Välimeri-kumppanuuden muodossa jo kauan ollut, ja ensimmäinen Mustanmeren synergian puitteissa järjestettävä tapaaminen pidetään vuonna 2008.

Olemme myös edistyneet yhteisön ohjelmien ja virastojen avaamisessa naapureillemme. Tänä vuonna myönnämme myös ensimmäiset määrärahat uudesta hallintotaparahastosta, ja näin todistamme, että me voimme ja aiomme tarjota enemmän niille kumppaneille, jotka osoittavat aitoa uudistusintoa.

Lisäksi perustamme ennen tämän vuoden loppua naapuruuspolitiikan investointivälineen. Sen tarkoituksena on helpottaa varojen saamista naapuruuspolitiikkaan tavanomaisen talousarvion ulkopuolelta lähinnä suurien hankkeiden rahoittamiseksi energian ja liikenteen kaltaisilla aloilla.

Voimme mielestäni sanoa jo saaneemme jotain aikaan, mutta tarvitsemme jatkossakin teidän ja jäsenvaltioiden tukea, jotta voimme ajaa läpi lisää parannuksia ja lisää toimia. Ajattelen tässä lähinnä taloudellisen integraation tiivistämistä ja kumppaniemme kanssa käytävän vapaakaupan tehostamista. Kumppanimaiden integrointi EU:n sisämarkkinoihin on luonnollisesti hyvin vahva uudistuksia edistävä vipuvarsi. Tästä syystä meidän on asteittain avattava markkinamme myös niin sanotuille herkille maataloustuotteille ja palveluille, joilla aloilla kumppaneillamme on tiettyjä kilpailuetuja. Meidän on näin ollen myös kysyttävä itseltämme, olemmeko valmiit tekemään näin.

Toinen mielessäni oleva asia on viisumien myöntämisen yksinkertaistamista koskevat lisätoimet, joita tarvitaan kipeästi eri maiden kansalaisten välisten yhteyksien helpottamiseksi. Nämä toimet voidaan usein toteuttaa nykyisten sääntöjen puitteissa, mikäli tällaisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi löytyy tarpeeksi poliittista tahtoa, ja meidän on jatkettava naapuruuspolitiikan poliittisen ulottuvuuden kehittämistä. Tämä koskee itäisten kumppanimaidemme pitkittyneitä konflikteja, jotka haittaavat vakavasti näiden maiden uudistusten etenemistä ja joissain tapauksissa uhkaavat omaa turvallisuuttamme.

Tästä syystä naapuruuspolitiikalla tulee edistää sellaisen ilmapiirin syntymistä, jossa esimerkiksi Etelä-Kaukasian konfliktit voidaan ratkaista.

Välimeren alueella pyrin tietysti edelleen saavuttamaan etenkin kvartetin puitteissa edistystä Lähi-idän tilanteessa, ja toivon vilpittömästi, että Annapolisin kokous ja sitä seuraava avunantajien konferenssi Pariisissa toteutuvat, jotta Lähi-idässä saavutetaan lisää aitoa edistystä.

Olemme myös valmiit auttamaan Länsi-Saharan konfliktin osapuolia niiden pyrkimyksissä kestävään ratkaisuun. Lähiaikoina naapuruuspolitiikan painopiste on selkeästi käytännön toteutuksessa. Meidän kaikkien on pyrittävä yhteistoimin säilyttämään kumppaniemme nykyinen uudistustarmo ja tehostamaan sitä.

Ensi kuussa komissio antaa uuden naapuruuspolitiikkaa koskevan tiedonannon, jossa hahmottelemme oman panoksemme eli mitä EU:n on tehtävä konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi myös vuonna 2008. Huhtikuussa julkaisemme maakohtaiset edistymistä koskevat määräaikaiskertomukset, joissa analysoidaan, millä aloilla naapurimme voivat yhä parantaa toimintasuunnitelmien toimeenpanoa.

Joulukuun alussa on esitettävä eräitä perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten onko komissio täysin tietoinen eri naapurivaltioiden valmiuksista ja tavoitteista. Kuten sanoin, eriytetyllä lähestymistavalla voimme kuitenkin saavuttaa varsin paljon edistystä.

Eräs toinen mielestäni tärkeä seikka on ”omistuksen” käsite ja paikalliset mahdollisuudet toteuttaa omistusperiaatetta käytännössä sekä kansalaisyhteiskunnan vielä laajempi osallistuminen, millä alalla me voisimme tehdä paljon nykyistä enemmän.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan Georgian tapahtumista, joista olemme yhdessä keskustelleet. Haluan vain lisätä, että olemme hyvin huolissamme Georgian viimeaikaisesta kehityksestä. Me pahoittelemme Georgian valtion turvallisuusjoukkojen liiallista voimankäyttöä mielenosoitusten hajottamisessa sekä riippumattomien televisioasemien sulkemista.

Uskon, että tarvitsemme riippumattoman tutkimuksen näistä välikohtauksista. Olemme myös edelleen huolissamme yhä jatkuvasta poikkeustilasta sekä tiedotusvälineiden vapauden rajoituksista, sillä perustuslaillisten oikeuksien rajoittaminen ja joukkoviestimien sulkeminen ovat erittäin kovia toimenpiteitä, jotka eivät sovi yhteen niiden demokraattisten arvojen kanssa, joihin kahdenväliset suhteemme Georgiaan perustuvat ja joita Georgia on sitoutunut noudattamaan. Tästä syystä edellytämme, että nämä toimenpiteet kumotaan viipymättä.

Toisaalta suhtaudun myönteisesti presidentti Saakašvilin päätökseen pitää presidentinvaalit ja kansanäänestys parlamenttivaalien ajankohtana ja näin myöntyä opposition tärkeimpiin vaatimuksiin. Toivon, että tämä osaltaan lieventää jännitettä, ja vetoan kaikkiin osapuoliin, että ne pitäisivät poliittiset kiistat normaalin demokraattisen prosessin rajoissa ja palaisivat kaduilta neuvottelupöytään. Me tarvitsemme oikeat olosuhteet oikeudenmukaiselle ja avoimelle vaaliprosessille.

Halusin vain lisätä tämän. Suokaa anteeksi, että puhuin tavallista pidempään, mutta koska moton ”politiikassa on kyse ihmisistä” perusteella kannan erityisen vastuun, uskon teidän ymmärtävän, että nämä kysymykset ovat erityisen lähellä sydäntäni.

  Tunne Kelam (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija.–(EN) Arvoisa puhemies, aluekehitysvaliokunta pitää lujitettua Euroopan naapuruuspolitiikkaa erittäin tärkeänä välineenä, jolla on ensisijaisesti tarkoitus tuoda naapurimme lähemmäs eurooppalaista arvojärjestelmää. Tehokas ja avoin ENP voi tarjota monenlaisia kannustimia EU:n naapurivaltioiden taloudellisten, oikeudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten edistämiseksi. On totta, että ENP:tä ei tule pitää suorana reittinä EU:n jäsenyyteen. Näin ollen EU:n lähestymistavassa sovellettava ehdollisuusperiaate tarjonnee käyttökelpoisia mekanismeja kumppanimaidemme välttämättömien taloudellisten ja demokraattisten muutosten kannustamiseen niiden oman halukkuuden ja edistyksen mukaan.

ENP voi toimia ainoastaan kaksisuuntaisena politiikkana. Uskon, että poliittisella tasolla ENP antaisi meille loistavan mahdollisuuden syventää säännöllistä poliittista vuoropuhelua niiden maiden kanssa, jotka ovat valmiita mukauttamaan ulkopoliittiset kantansa EU:n linjaan, kuten muun muassa Ukraina, Moldova, Georgia ja Armenia.

Aluekehitysvaliokunta korostaa rajatylittävien ja alueidenvälisten yhteistyöohjelmien ratkaisevaa merkitystä ENP:n täytäntöönpanossa. Näihin ohjelmiin olisi sisällyttävä taloudellisia ja ympäristönsuojelullisia sekä sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtia.

Haluan korostaa myös erästä toista periaatetta: ENP:n ei pitäisi rajoittua vain hallitusten ja instituutioiden väliseen yhteistyöhön. Sen on käsitettävä myös kansalaisyhteiskunta ja annettava virikkeitä etenkin kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten väliselle ruohonjuuritason vaihdolle. Siksi on tärkeää helpottaa tehokkaasti paikallisen rajaliikenteen ja tiettyjen väestöryhmien viisumivaatimuksia. ENP:n kehittämiseksi edelleen kehotamme myös komissiota laatimaan paikallis- ja alueviranomaisille suuntaviivoja niiden erityisroolista ENP:n toimintasuunnitelmien täytäntöönpanossa.

Aluekehitysvaliokunta katsoo, että myös luonnonkatastrofien estämistä ja yhteistä hoitamista koskevan yhteistyön olisi sisällyttävä ENP:hen. Kehotamme jäsenvaltioita sisällyttämään tämän seikan rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin.

  Adina-Ioana Vălean (ALDE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnanlausunnon valmistelija.–(EN) Arvoisa puhemies, näinä globalisaation ja tulevaisuutta koskevan epävarmuuden aikoina naapurimme tarvitsevat Euroopan unionilta yksiselitteisiä viestejä. Niiden on saatava kuulla, että me pidämme niitä kumppaneinamme. Niiden on saatava tietää, että me tuemme niitä niiden siirtyessä kohti demokratiaa ja parempaa elämää. Sen vuoksi suhtaudun myönteisesti komission ehdotukseen ENP:n lujittamisesta tarjoamalla kumppaneillemme uusia kannustimia uudistusten toteuttamiseen.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana painotan ENP:n merkitystä keinona luoda rajojemme yli ulottuva vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Meillä ei ole varaa jättää naapureitamme selviytymään yksin turvallisuuskysymyksistä, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja laittomasta maahanmuutosta. Tämän päivän maailmassa kaikilla näillä ilmiöillä on maailmanlaajuiset vaikutukset, ja nämä haasteet ovat meidänkin haasteitamme. ENP on viime kädessä kaikkia hyödyttävä politiikka. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luominen on sekä EU:n että sen naapurien samoin kuin niiden kaikkien kansalaisten yhteisen edun mukaista.

  Puhemies. − (ES) Minulle ilmoitettiin, että neuvoston puheenjohtajalle ei ollut kerrottu tämän keskustelun olevan yhteiskeskustelu Euroopan naapuruuspolitiikasta ja Georgian tilanteesta.

Tästä syystä muutamme puhujien järjestystä ja annamme Manuel Lobo Antunesille mahdollisuuden käsitellä jälkimmäistä aihetta nyt.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. −(PT) En tosiaan ymmärtänyt, että tässä keskustelussa oli määrä käsitellä sekä naapuruuspolitiikkaa että Georgiaa. Meillä ei ole paljon aikaa, ja totean nopeasti, että marraskuun 8. päivänä puheenjohtajavaltio antoi julkilausuman, jossa se ilmaisi syvän huolensa Georgian viimeaikaisista tapahtumista sekä kehotti osapuolia vuoropuheluun ja etsimään tämänhetkiseen kriisiin ratkaisuja, jotka eivät loukkaa demokratian periaatteita ja perusoikeuksia, varsinkaan ilmaisunvapautta. Korostamme myös, että on erittäin tärkeää, että Georgian hallitus palauttaa luottamuksen toimiensa legitiimiyteen ja tekee kaikkensa varmistaakseen demokratian periaatteiden noudattamisen.

Meidän näkökulmastamme nykyinen tilanne on edelleen huolestuttava, mutta olemme hyvin tyytyväisiä Georgian parlamentin ilmoitukseen siitä, että poikkeustila kumotaan ylihuomenna, 16. marraskuuta. Toivomme, että tämä todella toteutuu eikä jää vain ilmoitukseksi.

Tämä on merkittävä askel kohti normaalien demokraattisten olojen palauttamista Georgiaan, sillä presidenttivaalit on ilmoitettu pidettävän lähitulevaisuudessa ja kaikki niiden järjestämisen demokraattiset edellytykset on luonnollisesti taattava. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että viranomaisten ja opposition välinen vuoropuhelu on käynnistynyt.

Voin ilmoittaa teille, että neuvosto työskentelee Georgian suhteen ja painostaa sitä poliittisin ja diplomaattisin keinoin palauttamaan ripeästi normaalit olot. Erityisedustajamme tällä alueella toimii aktiivisesti ja on parhaillaan Georgiassa. Voin myös kertoa, että Georgian tilanne on yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston seuraavan kokouksen esityslistalla. Kolmisen viikkoa sitten toimin itse Euroopan unionin ja Georgian välisen assosiaationeuvoston kokouksen puheenjohtajana ja korostin maan taloudellista edistystä sekä viittasin jokseenkin toiveikkaana myönteisenä pitämäämme demokratian kehitykseen.

Toivomme vilpittömästi, että Georgian tämänhetkiset tapahtumat eivät ole askel taaksepäin, sillä tämä haittaisi tietysti pahasti sekä poliittisen että taloudellisen tilanteen myönteistä kehitystä, jota pidimme rohkaisevana. Oletan, että Georgian kansalaiset ja viranomaiset ovat tietoisia tästä. Askel taaksepäin ei ole mahdollinen eikä hyväksyttävä.

  Jacek Saryusz-Wolski, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(PL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsen ja ministeri, haluaisin puuttua yhteen Charles Tannockin ja Raimon Obiols i Germàn erinomaisessa mietinnössä esitettyyn seikkaan, nimittäin ajatukseen perustaa parlamentaarinen edustajakokous EURO-NEST.

EURO-NESTin päätarkoituksena, kuten mietinnössä ehdotetaan, on perustaa EU:n ystävien piiri parlamentaarisella tasolla sekä saada nämä ystävät ystävystymään myös keskenään. Tällä täydennetään EU:n toimeenpanevien elinten harjoittamaa naapuruuspolitiikkaa. EURO-NEST olisi vuoropuhelun, kokemusten vaihdon ja monenvälisen yhteistyön parlamentaarinen foorumi. Kyse ei ole vain yhteyksien vahvistamisesta Euroopan parlamentin sekä Ukrainan, Moldovan, Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian kansallisten parlamenttien sekä Valko-Venäjän demokraattisten voimien edustajien välillä. Meidän kannaltamme tärkeintä on, että naapureidemme välillä on vuoropuhelua ja yhteistyötä, että ne tutustuvat toisiinsa paremmin, oppivat luottamaan toisiinsa ja hyödyntävät parhaita esimerkkejä demokratiasta, sananvapaudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Enemmistö ulkoasiainvaliokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenistä kannatti suunnitelmaa EURO-NESTistä. Toivon, että se saa myös koko parlamentin tuen. Haluan osoittaa muutaman sanan liberaaliryhmän kollegoilleni, jotka jättivät tarkistuksen 5. Siinä ehdotettiin EURO-NESTin korvaamista jo olemassa olevalla PABSEC-organisaatiolla. Huomautan, että Mustanmeren taloudellisen yhteistyön parlamentaarisen edustajakokouksen PABSECin tehtävä on tyystin erilainen. Mikä tärkeintä, tässä organisaatiossa ei ole roolia Euroopan parlamentille. Kiitän sosialistiryhmän kollegojani heidän ymmärtämyksestään. Kompromissiratkaisu, jolla korvataan tarkistus 11 ja korostetaan tarvetta parantaa hallitusten välistä yhteistyötä, mahdollistaa tämäntyyppisen yhteistyön rajaamisen asianmukaisella tavalla.

Olen varma, että EURO-NEST antaa lisäpontta kumppanuuden vahvistamiseksi itäisten naapuriemme kansa ja täydentää suhteita eteläisiin naapureihimme osana Barcelonan prosessia. Se on viesti siitä, että me Euroopan parlamentin jäsenet suhtaudumme naapureihimme vakavasti, ja todistaa, että me puoluerajoihin katsomatta lujitamme siteitämme itäisiin naapureihimme.

  Marek Siwiec, PSE-ryhmän puolesta. –(PL) Arvoisa puhemies, käsillä olevassa mietinnössä on eräitä tärkeitä lausumia ja ne tulevat hyvään aikaan. Mietinnössä käsiteltyjen maiden (tarkoitan lähinnä itäistä aluetta) tilanne on hyvin dynaaminen, ja sen voidaan odottaa tuovan monia uusia kokemuksia. On erittäin hyvä, että Euroopan unionin toimielimet – komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti – puhuvat yhteisellä äänellä, joka heijastaa sitä tehtävää, jota varten ne perustettiin, ja kiitän komission jäsentä ja ministeriä näistä johdantolausumista. Osoitan kiitokseni myös esittelijöille.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmä kannattaa Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämistä ja lujittamista, mikäli se on harkittua ja tehokasta. Vältimme tämän mietinnön laatimisen aikana monet tarpeettomat kiistat. Vältimme hyvin epäviisaan keskustelun siitä, onko naapuruus idän kanssa tärkeämpää kuin naapuruus etelän kanssa. Se olisi sama kuin kysyisi lapselta, rakastaako hän enemmän äitiä vai isää. Vältimme turhat keskustelut siitä, korvaako Euroopan naapuruuspolitiikka EU:n laajentumiseen tähtäävän politiikan. Nämäkin ovat epätodellisia ongelmia, mutta näihin kysymyksiin saatiin selvennystä.

Euroopan naapuruuspolitiikka voi olla tehokasta, jos sitä toteutetaan yhteisvoimin. ”Yhteisvoimin” tarkoittaa, että sitä toteuttavat sekä Euroopan unioni että asianomaiset maat. Naapuruuspolitiikka ei voi olla samanlaista kaikkia maita kohtaan, koska niissä vallitsevan demokratian aste vaihtelee ja ne haluavat toteuttaa tätä politiikkaa eri tavoin. Tarkastellessamme juuri Georgian äskettäisiä tapahtumia saatoitte itse todeta, kuinka arkaluonteinen tämä kysymys on. Ukrainan järjestyksessään toisten demokraattisten vaalien synnyttämää tyytyväisyyttä varjostaa se, että nämä olivat toiset Ukrainassa kahden vuoden aikana pidetyt vaalit. Voidaan sanoa, että tyytyväisyys on pettymyksensekaista. Idässä politiikkamme koskee aluetta, joka kärsii jatkuvasti Venäjän federaation avoimesti tai kulissien takana masinoimasta vehkeilystä.

Kuten ministeri totesi, tämä politiikka voi onnistua vain, jos siihen liittyy resursseja, poliittista tahtoa, tehokkaita toimia ja realistinen asenne etenkin uusia toimielimiä perustettaessa.

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta.–(FI) Arvoisa puhemies, naapuruuspolitiikka on yksi EU:n ulkopolitiikan prioriteeteista. ENP on osa laajempaa pyrkimystä rauhan, vakauden ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. ENP:n toimeenpano vaatii myös paljon EU:lta, sillä 27 jäsenvaltion strategiset tavoitteet on pystyttävä sovittamaan yhteen. On tärkeää välttää itä–länsi-vastakkainasettelua, vaikka on selvää, että EU:n jäsenvaltioilla on erilaisia yhteistyöprioriteetteja.

Yhteistyötä tarvitaan kaikkiin suuntiin. Kun mukana yhteistyössä ovat kaikki EU:n jäsenvaltiota ja 16 kumppanimaata, on myös ymmärrettävää, että tämän politiikan kehittämiseen liittyy vahvoja epäilyjä siitä, miten niin erilaiset kumppanimaat voidaan saada yhteistyöhön. Tämän ENP-politiikan vahvuus on kuitenkin se, että sen avulla EU:lla on käytössään enemmän resursseja kumppanimaiden tukemiseen kuin jos jokaista maasta lähestyttäisiin erillään ja aivan eri momenteilta. ENP:n kokonaisvaltainen lähestymistapa myös varmistaa sen, ettei EU:n politiikka riipu kunkin puheenjohtajamaan alueellisista tai maakohtaisista mieltymyksistä.

Arvoisa puhemies, ryhmäni antaa selkeän tukensa ENP:n kehittämiselle ja komission nimeämille painopistealoille, joita ovat taloudellinen integrointi, ihmisten liikkuvuus, energia – siihen haluamme kyllä lisätä ilmastonmuutoksen – sekä taloudellinen ja tekninen apu.

(Suosionosoituksia)

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikka sai uutta liikevoimaa EU:n uusimmasta laajentumisesta. Nyt tämä politiikka auttaa naapurialueita kehittymään kohti eurooppalaista arvojärjestelmää. Se on välttämätön molempien osapuolten edun mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Se on toisin sanoen turvallisuuden ja vakauden sekä sellaisten arvojen kuin ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja täysimääräisen demokratian takaaja.

Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä on syytä korostaa myös sellaisten maiden kuin Ukrainan erityistä merkitystä ja ominaislaatua. Tällä maalla pitäisi olla erityisasema ENP:hen sisällytettyjen maiden joukossa, ja sille olisi annettava ensisijainen asema ennen kaikkea sen roolin vuoksi, joka sillä on Euroopan kulttuuriperinnön kannalta sekä niiden historiallisten siteiden vuoksi, joita sillä on naapurimaihinsa. Ensisijaisen aseman myöntäminen on erityisen tärkeää myös siksi, että tällä maalla on keskeinen asema energiavakauden ja -turvallisuuden varmistamisessa koko Euroopan unionille.

Ukrainan kysymystä ja tien avaamista sen EU:n täysjäsenyydelle olisi siksi tarkasteltava yksilölliseltä pohjalta ja ottaen huomioon, että Ukraina on EU:n tärkein kumppani sen itäeurooppalaisten naapurien joukossa.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi sanoa, että on valitettavaa, että tämä on yhteiskeskustelu, koska Georgian kriisi ansaitsisi todella oman keskustelunsa. Olin viime viikonloppunaEuroopan parlamentin puhemiehen lähettämänä Georgiassa. Olen juuri palannut sieltä, ja olisin halunnut tehdä selkoa tapahtumista sekä niistä lukuisista tapaamisista, joita minulla oli siellä. Kaksi minuuttia ei valitettavasti riitä siihen.

Ennen kuin ryhdyn puhumaan Georgiasta, haluaisin kuitenkin toivottaa tervetulleeksi uusimman Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin tulleen maan, nimittäin Mauritanian, jossa kävin hiljattain vaalitarkkailuvaltuuskuntamme vetäjänä.

Tällä hetkellä on selvää, että Georgiassa oleva vakava kriisi on totisesti asettanut Euroopan naapuruuspolitiikan koetukselle. Voiko tämä naapuruuspolitiikka olla todella hyödyllistä? Georgian tilanteen valossa on nyt perusteltua kysyä tätä.

Hyvät kollegat, voin kertoa teille, että neljä vuotta väkivallattoman ”ruusuvallankumouksen” jälkeen Georgian asukkaat ovat todella järkyttyneitä väkivallasta, jota televisioruuduissamme on nähty. Siinä on kyse Georgian väestöön kohdistetusta väkivallasta ja väkivallasta, jota on käytetty Imedi-TV-televisiokanavan sulkemiseen. Asukkaat ovat järkyttyneitä, koska he eivät ymmärrä, mitä on tapahtumassa.

Olenkin kiitollinen komissiolle siitä, että se on vaatinut Georgian viranomaisia käynnistämään riippumattoman ja avoimen tutkimuksen, koska ihmiset haluavat tietää tarkkaan, mitä on tapahtunut ja miten kaikki on käynyt.

Kävimme itse paikalla ja tietenkin kuulimme kaksi versiota tapahtumista: opposition version ja viranomaisten version. Molemmat ovat hyväksyttäviä. On selvää, että on kaksi versiota, mutta ihmiset vaativat todellista avoimuutta. On selvää, ettemme saa unohtaa – kollegamme jo mainitsikin tämän – että kuten tiedämme, Georgia on haavoittuva, mutta sen on myös tultava toimeen ”ison veljen” kanssa, joka on jatkuvasti sitä väijymässä.

Kun Georgian viranomaiset kiinnittävät huomiomme Venäjän läsnäoloon kaikkialla, meidän on tarkasteltava tapahtuneita ja tapahtuvia asioita. Niistä meillä on esimerkki järjestelyissämme Venäjän kanssa viisumimenettelyjen helpottamiseksi. Helpotuksista hyötyvät Abhasian ja Etelä-Ossetian asukkaat, joilla on Venäjän passi, vaikka nämä alueet ovat osa Georgian aluetta. Tämä asettaa Georgian tukalaan asemaan.

Arvoisa komission jäsen, mikään tämä ei ole teille uutta. Se, mitä meidän on vaadittava nyt – luonnollisesti poikkeustilan poistamisen lisäksi – on sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden palauttaminen sekä, kaikkein tärkeimpänä, lupauksen saaminen vapaiden ja avoimien vaalien järjestämisestä. Georgia pystyy nyt järjestämään tällaiset vaalit. Se osoitti sen viime vuonna, jolloin se järjesti avoimet, demokraattiset paikallisvaalit noudattaen täysin kansainvälisiä normeja. Nyt meidän on aika – käännyn tässä neuvoston puoleen, koska katson, että se on ollut jokseenkin ankara Georgian viranomaisten suhteen – osoittaa Euroopan naapuruuspolitiikallamme, että voimme olla hyödyksi. Meidän on osoitettava Georgian kansalle, että Euroopan naapuruuspolitiikalla on tarkoitus. Euroopan unioni ei saa tuottaa sille pettymystä. Tämä on sanoma, joka meidän olisi tuotava vahvasti julki Georgian viranomaisille.

  Willy Meyer Pleite, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, haluaisin aluksi kiittää Charles Tannockia ja Raimon Obiols i Germàa heidän esittämästään mietinnöstä. Pitemmittä puheitta haluan ilmoittaa teille, että ryhmäni suhtautuu kriittisesti naapuruuspolitiikassa omaksuttuun kehitykseen ja lähestymistapaan.

Olemme kriittisiä, koska vuonna 2004 näimme selvästi uusien mahdollisuuksien avautuvan luotaessa naapuruuspolitiikka, joka perustui keskeisesti ihmisoikeuksien edistämiseen, teknisen erityisasiantuntemuksen tarjoamiseen ja parempaan tasapainoon pyrkimiseen kaupan ja muuttovirtoihin osallistuvien ihmisten osalta. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, että rahoitusvälineen hyväksymisen jälkeen näyttää siltä, että annamme vaikutelman, että olemme itse asiassa kiinnostuneet vain vapaakauppa-alueiden ja vapaakauppasopimuksien järjestämisestä ja muuttovirtojen raudanlujasta valvonnasta, emmekä lainkaan käsittele ihmisoikeuksien edistämistä ja vaatimusta niiden kunnioittamisesta.

On kaksi selvää esimerkkiä, toinen lännen ja toinen etelän suunnalla, nimittäin Saharan konflikti, johon komission jäsen Ferrero-Waldner viittasi, ja Israelin konflikti. Toisin sanoen on kyse Marokon vastuusta Länsi-Saharan miehitettyjen alueiden suhteen ja Israelin valtion vastuusta Palestiinan konfliktissa.

Toivon vilpittömästi, että naapuruuspolitiikka noilla alueilla olisi ollut kyseistä kahta valtiota kohtaan vaativampaa, jotta ne olisi saatettu kertakaikkiseen vastuuseen näistä konflikteista. Niistä toinen on jatkunut lähes sata vuotta ja toinen neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta ilman, että ratkaisua olisi saatu aikaan.

Siksi katsomme, että tuosta näkökulmasta olisimme halunneet, että Euroopan unioni olisi omaksunut naapuruuspolitiikan toimeenpanossa tiukemman kannan.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta.– (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä osoitetaan selvästi, miten eurooppaintoinen poliittinen eliitti on tässä kysymyksessä täysin vailla kosketusta todellisuuteen ja äänestäjiensä toiveisiin.

Mietinnössä vaaditaan viisumien käsittelyn pikaista nopeuttamista, jotta matkustamista eräistä EU:n ulkopuolisista valtioista voidaan helpottaa ja tehdä vähemmän työlääksi. Eivät useimmat lontoolaiset tätä halua. He eivät halua tehdä ihmisten pääsyä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan helpommaksi, he haluavat tehdä sen vaikeammaksi. He haluavat olla valikoivampia sen suhteen, keitä maahan päästetään, eivät laajentaa nykyistä avoimien ovien politiikkaa.

Mietinnössä pidetään todennäköisenä Ukrainan liittymistä EU:hun. Ukrainassa on 46 miljoonan ihmisen väestö. EU:n kansalaisina ukrainalaisilla olisi oikeus muuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Valitsijoideni enemmistö ei halua, että miljoonille ihmisille entisten lisäksi annetaan oikeus muuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. He eivät halua enää valikoimatonta maahanmuuttoa Itä-Euroopasta. Meillä on jo tarpeeksi maahanmuuttajia, jotka ajelehtivat ympäri Lontoota ilman veroja ja vakuutuksia. Meillä on tarpeeksi rikollisia, huumekauppiaita, ihmiskauppiaita ja seksiorjia.

Toinen järjetön idea tässä mietinnössä on vaatimus EU:n naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen perustamiseksi – siinä meillä olisi toinen vailla kosketusta todellisuuteen oleva poliitikkojen keskustelupiiri kehittelemässä uusia tapoja tuhlata veronmaksajien rahoja. Näiden poliitikkojen olisi tietenkin saatava avokätinen korvaus ponnisteluistaan.

Ketään ei hämmästyttäne, että toinen tämän mietinnön laatijoista on Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen jäsen, puolueen, joka kotimaassaan teeskentelee olevansa euroskeptinen, mutta on täällä intohimoisen eurofiilinen. Ei ole mikään ihme, että Lontoossa Charles Tannock on tunnettu Itä-Euroopan puolella olevana jäsenenä.

Vastustan täysin tätä politiikkaa. Se vahingoittaa valitsijoideni etuja. Tämän vuoksi haluan tulla uudelleenvalituksi Lontoossa vuonna 2009, eikä Charles Tannockia kenties valita uudelleen.

  Philip Claeys (NI).- (NL) Arvoisa puhemies, mietinnön johdanto-osan C kappaleessa sanotaan, että Euroopan naapuruuspolitiikka ”on edelleen pidettävä erillään laajentumisprosessista; toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuminen ei sulje pois selvästi eurooppalaisiksi maiksi tunnistettavissa olevien itäisten naapurien mahdollisia pitkän aikavälin EU-jäsenyysnäkymiä”. Jostain syystä tämä sääntö ei näytä pätevän Turkkiin. Sen osalta meillä on täsmälleen päinvastainen tilanne. Turkki on selvästi määritettävissä Eurooppaan kuulumattomaksi maaksi, se ei kuulu Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, mutta se todella tavoittelee EU:n jäsenyyttä.

Koskaan ei ole ollut täysin selvää, miksi Turkkia ei otettu mukaan ENP:hen. Komissio totesi alusta alkaen, että Turkin mukaanottaminen hakijamaana ei ollut asianmukaista. Tämä on omituista, koska muissa tapauksissa on erityisesti korostettu, että naapuruuspolitiikka ja laajentumisprosessi on pidettävä selvästi erillään toisistaan. Turkin osalta sovelletaan selvästi omalaatuista sääntöä.

Kaikessa tässä on nähdäkseni kyse tahallisesta ideologisesta hämmennyksestä. Vaikka olisimme täysin sitoutuneet Turkin liittymisneuvotteluihin, meidän olisi silti pitänyt ottaa Turkki mukaan Euroopan naapuruuspolitiikkaan, vaikka edes varmuuden vuoksi. Jos neuvotteluja olisi jouduttu lykkäämään, minkä olisi pitänyt tapahtua ajat sitten, Turkki olisi voitu ottaa mukaan suoraan olemassa olevaan rakenteeseen. Niin ei tapahtunut, ja sen vuoksi asiat vaikeutuvat tulevaisuudessa entisestään.

  Marek Siwiec (PSE).- (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen äänestyksen jälkeen huomasin – ehkä ainoana – että Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat -ryhmän toiminta päättyi, kun parlamentin puhemies ilmoitti tästä asiasta. Huomautan kuitenkin, että tämä ryhmä on vielä olemassa, joten en ole varma, kuka teki virheen. Oliko se varapuhemies McMillan-Scott, kun hän ilmoitti, että ryhmä oli lakkautettu, vai näitä listoja kirjoittava henkilö?

  Puhemies. − (ES) Hyvä Marek Siwiec, sähköistä äänestysjärjestelmää ei ole vielä päivitetty, mutta Philip Claeys ei puhunut muutama tunti sitten lakkautetun ryhmän puolesta, vaan pikemminkin sitoutumattomana jäsenenä.

  Elmar Brok (PPE-DE).− (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, olen todella hämmästynyt Gerard Battenin sanoista. Hän on kotoisin kosmopoliittisesta Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja levittää täällä kuitenkin väärillä väitteillään ahdasmielistä ja muukalaisvihamielistä propagandaa. Sillä ei ole mitään tekemistä hänen suurenmoisen maansa ylvään perinteen kanssa.

Naapuruuspolitiikka on nyt luultavasti Euroopan unionin tärkein ulkopolitiikan väline, kun kaikkiaan kahdentoista maan liityttyä unioniin olemme nyt siirtymässä jonkinasteiseen vakauttamisen vaiheeseen. Tästä syystä on tärkeää, että ENP-välinettä käytetään tarkoituksenmukaisesti ja keskitetysti. Tästä onkin jo näyttöä muutamissa asioissa.

Kuten komission jäsen Ferrero-Waldner totesi, naapuruuspolitiikka antaa meille myös tärkeän välineen toimia aktiivisesti Lähi-idän konfliktia koskevissa kysymyksissä. Olen sitä mieltä, että se seikka, että Georgiassa jännitystilan jälkeen niin nopeasti päästiin ratkaisuihin ja että siellä on tarkoitus pitää uudet vaalit, on osittain yhteydessä eurooppalaisen näkökulman ja naapuruuspolitiikan vaikutuksiin ja osoittaa, että olemme tässä oikealla tiellä. Kyseinen politiikka antaa meille keinon pitää huolta eduistamme, rakentaa yhteyksiä, palvella kumppaniemme etuja ja edistää ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämistä.

Arvoisa komission jäsen, kun tässä yhteydessä käsittelemme Valko-Venäjää, minusta on mielenkiintoista nähdä, miten onnistumme löytämään sopivan tavan yhdistää ihmisoikeuksien ja demokratian välineet tilanteessa, jossa naapuruusväline ei vielä ole täyttä vaikutusta. Tämä on tärkeä harjoitus, joka meidän on toistettava tulevinakin vuosina.

Meillä on itäinen naapuruuspolitiikka ja eteläinen naapuruuspolitiikka. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Menetelmän ei kuitenkaan tarvitse aina olla sama, koska itäisellä naapuruuspolitiikalla on myös eurooppalainen näkökulma, mikä tarkoittaa, että lähtökohdat ja tietyssä määrin myös tulevaisuudennäkymät voivat olla erilaiset. Politiikka, johon kuuluvat assosiaatiosopimukset, kumppanuussopimukset ja yhteistyösopimukset ja jossa Ukrainan kaltaisten maiden on WTO:n jäsenyys ja sitten vapaakauppa-alueen luominen – askeleet kohti tällaista kehitystä – on mielestäni hyvin tärkeä väline etenemiselle.

Tämä on yhteisvastuun politiikkaa. Ei ole yksin keskieurooppalaisten jäsenvaltioiden asia katsoa idän suuntaan ja eteläeurooppalaisten katsoa etelän suuntaan – koko Euroopan yhteisö on vastuussa molemmista osista. Tästä syystä minun on sanottava, että en voi hyväksyä sellaisia ehdotuksia kuin esimerkiksi Välimeren unioni. Haluaisin kovasti nähdä espanjalaisten ja ranskalaisten kantavan huolta Ukrainasta, ja ruotsalaisten ja saksalaisten huolehtivan samalla tavoin Marokosta. Tätä politiikkamme on oltava, ei Euroopan unionin uutta jakamista.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti
varapuhemiesManuel António DOS SANTOS

  Jan Marinus Wiersma (PSE).- (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi ryhmäni puolesta toistaa vilpittömästi vetoomuksen, jonka Elmar Brok osoitti meille kaikille juuri äsken. Se osoittaa, kuinka tärkeä naapuruuspolitiikka on Euroopan unionin ulkoisessa toiminnassa. Suhtaudumme myönteisesti suunnitelmiin ENP:n vahvistamisesta, mutta se ei merkitse, että ENP olisi saatettu loppuun. EU:n on jatkuvasti etsittävä tapoja tehdä kyseinen politiikka tehokkaammaksi.

Eriyttäminen – kuten muutkin ovat jo sanoneet – on naapuruuspolitiikan onnistumisen ydin. ENP koskee valtavan suurta aluetta, aina Marokosta Ukrainaan. Euroopan vaikutusvalta ei ole samanlainen kaikissa näissä maissa, eikä Eurooppa ole niille kaikille yhtä kiinnostava. ENP:n yhteydessä EU:n on tarjottava kumppanimailleen sellainen yhteistyösopimus, joka parhaiten täyttää sen odotukset. Tämä on selviö, jonka mielestämme pitäisi kuvastua komission ensisijaisissa tavoitteissa.

Georgian pyrkimykset Euroopan suhteen ovat toisenlaiset kuin Azerbaidžanin. Tunisia on Euroopalle vähemmän tärkeä kuin Ukraina, eikä Libanonilla ole samaa painoa kuin Marokolla. Tähän pohjautuu tarve tarkastella kutakin maata yksilöllisesti.

Meidän on keskityttävä niihin maihin, joissa ENP:n tärkein tavoite, maiden lähentäminen Eurooppaan, vaikuttaa olevan parhaiten saavutettavissa.

Mietinnössä puhutaan myös itäisten ENP-maiden naapureista. Mielestämme on hyvä ajatus työskennellä osana äskettäin hyväksyttyä Keski-Aasian strategiaa lujien siteiden aikaansaamiseksi kyseisten maiden kanssa. Tällöin Euroopan unioni voisi epäilemättä hyödyntää naapuruuspolitiikasta saamaansa kokemusta.

Emme kuitenkaan tue ajatusta siitä, että alueen ulkopuolisille maille annettaisiin ENP-maiden asema. Meidän on parempi keskittyä Keski-Aasiassa johdonmukaiseen lähestymistapaan eikä niinkään yksittäisten maiden vetämiseen mukaan ENP:hen.

Lopuksi totean, että vahvempi parlamentaarinen yhteistyö itäisten ENP-maiden kanssa on hyödyllistä vain, jos siihen yhdistyy monenvälinen yhteistyö alueen hallitusten kesken. Jos parlamentaarinen edustajakokous on tarkoitus perustaa, silloin olisi luotava myös ministerikokous, kuten muillakin alueilla, joilla olemme perustaneet tämäntyyppisiä parlamentaarisia edustajakokouksia. Meidän mielestämme tällainen parlamentti voi olla olemassa vain, jos myös neuvosto ja komissio luovat vastaavan hallitustenvälisen elimen.

  Lydie Polfer (ALDE) . – (FR) Arvoisa puhemies, olen Etelä-Kaukasiasta vastaava esittelijä ja haluan tämän Charles Tannockin ja Raimon Obiols i Germàn laatiman mietinnön yhteydessä – kiitokseni esittelijöille heidän työstään – käyttää tilaisuutta kertoa teille näkemyksistäni Georgian tilanteesta. Ne perustuvat vierailuun, jonka tein sinne 5. marraskuuta, jolloin mielenosoitukset olivat huipussaan.

Mielestäni tilanne oli erittäin mutkikas. Tärkeimmät aikaansaadut uudistukset olivat vaikuttavia, erityisesti talouden ja korruption torjunnan osalta. Toisaalta on pidettävä mielessä, että maan sosiaalinen ilmapiiri on vaikea – työttömyyttä on paljon, ja kolmannes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Eniten huomiota herätti erittäin jännittynyt, jopa aggressiivinen poliittinen ilmapiiri. Oppositio suuntaa äärimmäisen vakavia syytöksiä presidenttiin ja peruu ne sitten julkisesti, mikä herättää uusia kysymyksiä. Hallitus vastaa toistuvilla syytöksillä, joiden mukaan ulkomaat – toisin sanoen Venäjä – sekaantuvat asioihin, ja tuottaa videoaineistoa väitteidensä tueksi. Marraskuun 7. päivän tapahtumat, toisin sanoen hätätilan julistaminen, mielenosoittajiin kohdistettu väkivaltainen tehoisku ja televisioaseman sulkeminen, korostivat tilanteen äärimmäisen huolestuttavaa luonnetta. On selvää, että tällaiset toimet eivät sovi perinteisiin eurooppalaisiin arvoihin, jotka pohjautuvat oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin, ja että ne on selvitettävä.

Meidän täytyy toivoa, että 5. tammikuuta pidettäväksi suunnitellut presidentinvaalit mahdollistavat demokraattisen keskustelun paluun. Georgian asukkaiden on päätettävä, mikä on huhua ja mikä totta, ja keskittyäkö osakseen tulleisiin pettymyksiin vai edessä oleviin haasteisiin. Meidän tehtävämme on kuitenkin rohkaista ja auttaa heitä aidosti demokraattisten, asianmukaisesti johdettujen ja kansainvälisten normien mukaisten vaalien järjestämisessä. Niissä on kyse Georgian demokratian uskottavuudesta ja vakaudesta.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät kuulijat, ”ruusuvallankumouksen” jälkeen Georgia toi esiin toiveensa yhtyä eurooppalaisiin arvoihin. Se odotti meiltä myötätuntoa ja ymmärtämystä. Valitettavasti olemme jättäneet tämän toiveen täysin vaille huomiota. Vaadin viime vuonna IVY:n rauhanturvajoukkojen korvaamista kansainvälisillä rauhanturvaajilla. Ehdotin tarkistusta siitä, onko lainmukaista, että Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa myönnetään Venäjän passeja. Tämä muuttaa Georgian kansan kansallista kokoonpanoa. Ehdotin, että komissio ja neuvosto hyväksyisivät Georgialle samat viisumihelpotukset, jotka nyt on myönnetty Venäjälle. Nämä vaatimukset aktiivisemmasta puuttumisesta Georgian tilanteen ratkaisemiseen kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Tämä piittaamattomuus on edistänyt selvästi nykyisen tilanteen syntymistä. Demokratisoinnin ja uudistuksen tie merkitsee usein sisäisiä poliittisia kriisejä, ja tämä on havaittavissa erityisesti tässä tilanteessa, jossa kriisejä aiheuttaa suuri naapurivaltio. Euroopan unionin on kuunneltava Georgiaa, ja sen on osoitettava solidaarisuutensa sekä teoin että sanoin. Kiitos!

  Tobias Pflüger (GUE/NGL).- (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikan virallisena tavoitteena todetaan olevan vakaiden, ystävällismielisten valtioiden piirin luominen EU:n ympärille. Tähän käytetään suuret summat rahaa, aikavälillä 2007–2013 12 miljardia euroa. Mihin tarkoituksiin? Paljon puhutaan ihmisoikeuksista, mutta kyse on EU:n etujen ajamisesta. Puhutaan muun muassa vapaakauppa-alueen perustamisesta. Ketä se hyödyttää?

Paljolti on kyse rajojen turvaamisesta ja muuttoliikkeen valvonnasta. Erityisesti mietinnössä – josta lainaan osia – todetaan, että Euroopan parlamentti ”korostaa tarvetta parantaa ENP-maiden valmiuksia hallita siirtolaisuusvirtoja, torjua tehokkaasti laitonta maahanmuuttoa, [...] tehostamaan yhteistyötään [...] terrorismin, [...] torjunnassa; kannattaa naapurien osallistumista Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) ja Euroopan poliisiviraston (Europol) toimintaan”. Nämä ovat asioita, joita emme kannata, ja siten, kuten kollegani Willy Meyer-Pleite sanoi, emme ryhmänä tue tätä mietintöä.

  Bastiaan Belder (IND/DEM).- (NL) Arvoisa puhemies, komission sitoutuminen Israelin valtioon Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa on lähellä sydäntäni. Vasta eilen komissio esitteli kyseistä aihetta täällä arvovaltaisen edustajansa tohtori Andreas Eldinan avulla.

Arvoisa komission jäsen, jatkakaa tätä edelleen. Tiedän, että minulla on yhteisesittelijämme Charles Tannockin ja Israelin valtuuskuntamme puheenjohtajan Jana Hybáškován tuki.

Minulla on esitettävänä vain yksi polttava kysymys. Mitä uusia mahdollisuuksia komission jäsen näkee Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisessa Israelin osalta, kun otetaan huomioon juutalaisvaltion suuresti kehittynyt poliittinen ja taloudellinen asema? Lyhyesti sanoen, eikö tässä ole aivan paikallaan toteuttaa eriyttämistä Euroopan naapuruuspolitiikan sisällä? Mielestäni on, totisesti!

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE).- (ES) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että naapurialueinamme on menestyviä, vakaita ja rauhallisia maita, joissa valta perustuu demokraattiseen malliin ja joissa perusoikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin.

Tämän ajatuksen on oltava Euroopan naapuruuspolitiikan peruslähtökohta. Kyse on politiikasta, jonka pitäisi kannustaa ja auttaa naapureitamme tekemään välttämättömät uudistukset ja toteuttamaan niitä arvoja, joihin edellä viittasin.

Kysymys poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista uudistuksista on mielestäni olennainen osa mietintöä, jonka huomenna hyväksymme.

Toinen ajatus on, että naapuruuspolitiikassa on otettava huomioon kunkin maan erityispiirteet. Eroja ei pidä tehdä sen maanosan perusteella, johon maa kuuluu. Naapurimaamme sattuvat vain sijaitsemaan naapureinamme. Tämä on tärkeä asia. Sillä tosiasialla, että jotkut niistä kenties ovat myös eurooppalaisia maita, voi olla seurauksia mahdollisen unioniin liittymisen kannalta, mutta ei naapuruuspolitiikan kannalta. Tämä on yleisempi väite, josta olen yhtä mieltä, koska tekisimme virheen, jos syrjisimme jotain maaryhmää toisen kustannuksella.

Ei voi olla niin, että on olemassa jokin ensisijainen naapuruuspolitiikka ja toinen, toissijainen naapuruuspolitiikka. Välimeren etelärannikolla sijaitsevat naapurit ovat panneet jossain määrin levottomina merkille, että laajentuminen 27 maahan voi johtaa jonkinasteiseen poissulkemiseen unionin taholta. Naapuruuspolitiikka, joka asettaa itäisen Euroopan tai Kaukasian etusijalle, saattaa hyvin lietsoa tätä pelkoa.

Välimeren eteläpuolisilla mailla on hyvin vanhat siteet unioniin. Ne ovat meille ratkaisevan tärkeitä sellaisilla ydinaloilla kuin turvallisuus, muuttoliike ja energia. Monilla jäsenvaltiolla, kuten tiedämme, on tiiviit historialliset, poliittiset, ihmisten väliset, kulttuuriset ja taloudelliset siteet kyseisiin maihin.

Tämä on siis toinen tärkeä aihe puheessani. Meidän ei pidä naapuruuspolitiikassamme tehdä eroa eurooppalaisten ja Eurooppaan kuulumattomien välillä. Politiikan on oltava, kuten Elmar Brok juuri sanoi, yhteisvastuun politiikkaa.

Arvoisa puhemies, edellä olevan huomioon ottaen en yhdy niihin epäilyksiin, joita mietinnön numeroidussa 2 kohdassa tuodaan esiin ENP:n maantieteellisen ulottuvuuden tarkoituksenmukaisuudesta. En myöskään olisi jakanut mietintöä kahteen osaan, eurooppalaisia naapurialueita ja toisaalta Välimeren alueen naapurialueita käsittelevään jaksoon. Yksi ainut asiakirja olisi ollut parempi.

Lopuksi haluan sanoa kiitokseni Charles Tannockille ja Raimon Obiolsille.

  Hannes Swoboda (PSE).- (DE) Arvoisa puhemies, kyse on siitä, osoittavatko Georgian tapahtumat, että naapuruuspolitiikka on epäonnistunut. Mielestäni se ei ole. Ne osoittavat, että saattaa vielä olla tarvetta korottaa naapuruuspolitiikan profiilia, sillä monet asiat, joita Georgiassa tapahtui, olivat ennustettavissa. Tosiasia on, että Georgian ”ruusuvallankumouksen” onnistumiset ja myönteiset puolet ovat viime kuukausina ja vuosina hämärtyneet niiden lukuisten autoritaaristen päätösten myötä, joilla on kavennettu oikeusjärjestelmää.

Yhdessä sosiaalisen tilanteen kanssa tämä on johtanut viime aikojen levottomuuksiin. Toivon, että olemme nyt kyllin vahvoja varmistamaan yhdessä presidentti Saakašvilin kanssa, että vuoropuhelu aloitetaan ja että maassa päästään avoimiin ja vapaisiin vaaleihin, joiden yhteydessä toteutuu sananvapaus, ja siten myös täysin demokraattisiin päätöksiin.

Toinen syy, miksi naapuripolitiikkaa on lujitettava, on epäilemättä koko keskustelu tulevasta laajentumisesta. Tarkoituksenamme on nyt keskustella laajentumisesta Kaakkois-Euroopan maiden ja Turkin kanssa ja viedä prosessi päätökseen. Nyt ei ole aika puhua seuraavista laajentumiskierroksista vaan pikemminkin lujittaa suhteita naapurimaihimme. Joillakin näillä mailla, mikäli ne sijaitsevat Euroopassa, on mahdollisuus päästä myöhempänä ajankohtana Euroopan unionin jäseniksi, joillakin ei. Tämän vahvan yhteyden on kuitenkin oltava olemassa.

Kolmas syy on jo mainittu. Katson, että Välimeren unionin kaltaiset hämärät ideat – sallinette ilmaisun – joilla vedettäisiin rajaviiva Euroopan unionin poikki ja joissa, kuten presidentti Sarkozy eilen ehdotti, muut EU:n jäsenvaltiot voisivat saada tarkkailija-aseman, on torjuttava. Siksi meillä on oltava yhteinen naapuruuspolitiikka, ja meidän on työskenneltävä yhdessä suhteiden vahvistamisen hyväksi.

Tulevaisuudenkuvana tulee kyseeseen EU:n ja Mustanmeren yhteisö ja EU:n ja Välimeren alueen yhteisö, mutta tulevaisuudessakin on aina koko Euroopan unionin tehtävä ylläpitää ja lujittaa suhteita näihin naapureihin, mihin kuuluu myös komission pyrkimysten tukeminen.

  István Szent-Iványi (ALDE).- (HU) Arvoisa puhemies, unionin tavoitteena on vaurauden, vakauden ja turvallisuuden alueen luominen unionin naapurien kanssa. Tällä alalla on saatu jo joitakin merkittäviä ja varteenotettavia tuloksia, mutta samoin on kohdattu vakavia epäonnistumisia. Umpikujaan ajautuneiden konfliktien ratkaisemisessa ei ole edetty varsinaisesti, eikä meillä ole mitään käsitystä siitä, miten Transnistrian, Abhasian, Palestiinan tai Länsi-Saharan kriisit olisi ratkaistava.

Naapuruuspolitiikan maat eivät muodosta mitään kokonaisuutta, eivät maantieteellisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti tai poliittisesti. Tämän vuoksi tarvitaan eriytettyä, maakohtaista lähestymistapaa – se, mikä on hyväksi Jordanialle, ei välttämättä ole hyvä Ukrainalle.

Naapuruuspolitiikan itäisen ja eteläisen ulottuvuuden kesken on luotava mahdollisimman pian poliittinen tasapaino ja talousarviotasapaino. Tämän on kuitenkin johdettava itäisen ulottuvuuden lujittamiseen, koska tämä ulottuvuus on selvä seuraus Euroopan unionin jokin aika sitten tapahtuneesta laajentumisesta uusiin jäsenvaltioihin. Olemme saaneet komissiolta monia lupauksia tästä ja odotamme komission yhä pitävän ne. Kiitos!

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, jotta Euroopan naapuruuspolitiikka olisi tehokasta, sitä on jatkuvasti seurattava ja se on mukautettava geopoliittiseen tilanteeseen. Vain tällä tavalla sillä pystytään toteuttamaan tehokkaasti EU:n sille asettamat tehtävät.

Euroopan naapuruuspolitiikalla on yhä edessään merkittäviä haasteita. Nämä haasteet eivät koostu yksinomaan tehokkaan avun tarjoamisesta valtioiden välisen tai taloudellisen yhteistyön luomiseksi. Tällä hetkellä on myös erittäin tärkeää saada vastaus siihen, kuinka voimme parantaa tilannetta niissä maissa, joissa vapaus on uhattuna. Mielessäni ovat erityisesti Venäjä ja Valko-Venäjä.

Euroopan naapuruuspolitiikan on oltava väline vaikuttaa viranomaisiin niissä maissa, joissa poliittinen vapaus ja demokratia eivät ole enempää kuin show-esitys, jossa itsenäistä mediaa edustavat toimittajat menettävät henkensä epäselvissä olosuhteissa ja jossa oppositio poistetaan järjestelmällisesti ja usein julmasti julkisesta elämästä. Maat, jotka toimivat tällä tavoin, on saatettava tietoisiksi siitä, että Euroopan unioni paljastaa ja tuomitsee täysin tällaiset käytännöt.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE).- (HU) Arvoisa puhemies, kiitos teille. Kolme viime vuotta ovat osoittaneet, että Euroopan naapuruuspolitiikka on erittäin tärkeä väline yhteistyön tiivistämisessä kyseisten valtioiden kanssa ja yhteisömme vakauden ja turvallisuuden lisäämisessä. Naapuruuspolitiikka asettaa meille myös velvoitteen, joka koskee meitä etupäässä silloin, jos tähän mennessä rakennettu hauras järjestelmä jossakin politiikan piirissä olevista maista on uhattuna.

Haluaisin kiinnittää huomionne tilanteeseen Georgiassa, jossa yhdessä rakennetut demokratia, perustuslaillisuus ja voimakas taloudellinen kehitys ovat uhattuina. Joukkomielenosoitukset ja levottomuudet ovat tehneet tilanteen epävarmaksi. Olen vakuuttunut siitä, että syntyneen tilanteen takana ovat Venäjän supervaltapoliittiset, tuhoisat aikomukset.

Suurin huomio on kohdistettava demokraattisten instituutioiden järjestelmän vahvistamiseen. Hätätilan julistamisen jälkeen ja asevoimien kohdistettua kohtuuttomia toimia mielenosoittajiin presidentinvaalien aikaistaminen oli oikea askel tähän suuntaan.

Saakašvilin johtama Georgia on sitoutunut EU:n kumppaniksi. Monista ongelmista huolimatta se osoittaa merkittävää edistymistä uudistusten ja talouskasvun aloilla. EU, toisin sanoen komissio, neuvosto ja parlamentti, yhteistyössä Etyjin kanssa ovat kiinnostuneet laukaisemaan nämä jännitteet rauhanomaisin keinoin. Meidän on annettava siihen kaikki tukemme.

EU käyttää pehmeää voimaa, toisin sanoen osallistamiseen perustuvaa taivuttelumenetelmää, joka pantiin koetukselle Georgian tilanteessa, kun presidentti Saakašvili saattoi kiihtyneen prosessin takaisin demokratian piiriin. Mielestäni on erittäin tärkeää arvioida naapuruuspolitiikan tehokkuutta järjestelmällisesti Georgian tapahtumien valossa. Valta Georgiassa on nyt pantu koetukselle. Joka tapauksessa keskustelu jakautuneen opposition kanssa, jota ei voida sulkea pois tästä prosessista, on välttämätöntä. Tuestamme huolimatta Tbilisin on tammikuun vaaleissa todistettava, miten vahva maan demokraattinen järjestelmä on.

  Josep Borrell Fontelles (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, Etyjin puheenjohtajamaan Espanjan erityisedustajana minulla on ollut tilaisuus vierailla yhdellä konfliktien pahiten repimistä naapurialueistamme, Kaukasiassa. Georgiassa käynnissä olevat tapahtumat huomioon ottaen paras asia, mikä kaikkien lukkiutuneiden konfliktien osalta voisi tapahtua, on, että ne pysyvät lukkiutuneina. Emmehän ole saavuttaneet mitään selvää parannusta yhdenkään niiden osalta. Georgian tapahtumat, joita on erinomaisesti kuvailtu, totisesti osoittavat, miten vaikeaa täydellisen demokratian saavuttaminen on.

Tällä hetkellä Kaukasia on uuden kylmän sodan, paikallisen kylmän sodan eturintamassa. Saavuttuani Tbilisiin minua tervehti valtava presidentti Bushin kuva, ja saavuttuani Ossetian rajalle valtava presidentti Putinin kuva. Tämä symboloi uutta vastakkainasettelua, jonka luulimme jo voittaneemme.

Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi, mutta nyt on meidän velvollisuutemme käyttää naapuruuspolitiikkaa edistämään sitä, että tammikuun vaalit ovat vapaat ja rehelliset. Se on vaikeaa. On vaikeaa siirtyä muutamassa kuukaudessa hätätilasta, jossa mielenosoitukset tukahdutetaan väkivalloin ja jossa tiedotusvälineiden toiminta on estetty raa’alla voimalla, vapauden ilmapiiriin, missä vapaiden, demokraattisten vaalien pitäminen on mahdollista. On vaikea kuvitella, että voimme siirtyä tilanteesta, jossa poliisi hakkaa oikeusasiamiehen kaupungin kadulla, tilanteeseen, jossa ihmiset voivat vapaasti valita presidenttinsä. Näin asioiden laita kuitenkin on.

Meidän, Euroopan parlamentin, on oltava lujasti mukana ja osallistuttava Etyjin kanssa näiden vaalien tarkkailuun sinne lähetettävien vaalitarkkailijoiden avulla. Näin siksi, että kyseisellä alueella on vaakalaudalla eniten edistystä kohti demokratiaa tällä alueella, joka on yksi konfliktien pahiten repimistä alueista naapurialueillamme.

  Samuli Pohjamo (ALDE).- (FI) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän mietinnön tekijöitä hyvästä mietinnöstä. Haluan korostaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan roolia Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanossa.

Kun eurooppalaisia arvoja halutaan edistää naapurimaissa, kulttuuri- ja opiskelijavaihto sekä onnistuneet yhdessä toteutetut käytännön hankkeet ovat avainasemassa. Aluekehitysvaliokunta on myös muistuttanut hyvistä kokemuksista kumppanuusperiaatteen toteuttamisesta koheesiopolitiikassa. Näitä hyviä kokemuksia on käytettävä hyväksi myös ENP:tä toteutettaessa.

Todellista lähentymistä saadaan aikaan myös rajaliikenteen esteiden vähentämisellä ja helpottamalla erityisesti opiskelijoiden, tutkijoiden, taiteilijoiden, toimittajien ja yrittäjien liikkumista.

  Bogusław Rogalski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, puhuessamme Euroopan naapuruuspolitiikasta meidän on muistettava, että meidän tulee tukea ennen kaikkea niitä hallituksia, jotka kunnioittavat perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, ja kannustaa kyseisten oikeuksien kunnioittamiseen maissa, joissa niitä ei kunnioiteta. Tämä on olennaisen tärkeää Euroopan mantereen vakaudelle.

ENP:hen sisällytettyjen maiden luettelo on pitkä. Haluaisin kiinnittää huomionne kahteen maahan, Ukrainaan ja Valko-Venäjään, jotka mahdollisesti sisällytetään ENP:hen.

Ukrainan on oltava tärkeysjärjestyksessämme etusijalla, ja kyseisen maan kanssa paraikaa käytävien neuvottelujen pitäisi johtaa assosiaatiosopimuksen solmimiseen ja mahdollistaa sitten maan liittyminen EU:hun. Sellainen politiikka antaisi meille vakuudet Venäjän lisääntyviä pyrkimyksiä vastaan ja siltä varalta, että Venäjä yrittäisi tehdä Ukrainasta uudelleen sen vasallivaltion.

Lopuksi totean Valko-Venäjän osalta, että komission aloite Valko-Venäjän kutsumiseksi tarkkailijaksi ENP-konferenssiin vaikuttaa ennenaikaiselta. Meidän on muistettava, että kyseistä maata hallitsee diktaattori Lukašenko ja että siellä rikotaan ihmisoikeuksia ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia. EU:n pitäisi mieluummin tarjota entistä tehokkaampaa tukea Valko-Venäjän väestölle ja oppositiolle. Valkovenäläisille ja erityisesti opiskelijoille myönnettävien viisumien kustannusten alentaminen voisi olla myönteinen viesti tähän suuntaan, ja komission olisi toteutettava tämä viipymättä.

  Jana Hybášková (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ennen muuta kiittää komissiota sen yhteistyöstä tämän ainutlaatuisen aatteen hyväksi, jota Euroopan naapuruuspolitiikka edustaa. Nyt meillä on vihdoin selvä ero laajentumisvälineen ja ENP:n välillä.

Euroopassa on meneillään hyvin rauhanomainen kehitys, joka siten on ollut erittäin tuloksekasta. ENP edustaa luovan ajattelun tuotosta, jollainen on välttämätön rauhantilan ja vakauden olojen turvaamiseksi lapsillemme. Energiaturvallisuus, muuttoliike ja terrorismin torjunta ovat kaikki keskeisiä asioita. Mitä selkeäsanaisempia, täsmällisempiä ja analyyttisempia ja vähemmän poliittisempia olemme, sitä paremmin olemme valmiita kohtaamaan nämä uhkat. Saanen käyttää lisäksi tätä erityistä tilaisuutta kysyäkseni oikeusperustasta.

Jotkut toimintasuunnitelmat umpeutuvat pian. Erityisesti tarkoitan EU:n ja Israelin välistä toimintasuunnitelmaa, jonka on määrä umpeutua huhtikuussa 2008. Puheenjohtajavaltio Saksa perusti mietintäryhmän. Sen päätehtävänä on tuottaa selkeä toimintamalli tulevaisuutta varten. Arvoisa komission jäsen, mainitsen tässä yhteydessä, että tekemänne työ, meidän työmme, on otettu itse Israelissa hyvin myönteisesti vastaan.

Neuvosto ja komissio ovat vastaanottaneet epävirallisen asiakirjan, joka kuvastaa sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Israel haluaa lujittaa kahdenvälisiä suhteitamme. Se toivoo EU:n ja Israelin vuosittaisia kokoontumisia ja säännöllistä korkean tason yhteistyötä. Arvoisa komission jäsen, mikä on komission käsitys Israelin epävirallisesta asiakirjasta, ja erityisesti, miten komissio aikoo toimia uuden toimintasuunnitelman suhteen? Miten huolenaiheemme – terrorismin torjunta, ääriliikkeiden ja muukalaisvihan torjunta, energiaturvallisuus ja etenkin ihmisoikeuskysymykset sekä kansainväliset kysymykset ja Geneven yleissopimukset, kuvastuvat uudessa toimintasuunnitelmassamme tai tehostetussa toimintasuunnitelmassamme? Miten kaikki tämä otetaan huomioon, ja miten vastaamme mietintäryhmälle ja puheenjohtajavaltiolle Saksalle?

  Alexandra Dobolyi (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, olen myös erittäin huolissani Georgian kriisistä, ja minun on myönnettävä, että olen kielteisesti yllättynyt. Viime aikojen tapahtumat ovat hyvin onnettomia ja valitettavia kaikille niille, jotka kannattavat Georgian demokraattista kehitystä. Raportit, joita on saatu esimerkiksi Amnesty International- ja Human Rights Watch -järjestöiltä ja Georgian oikeusasiamieheltä, ovat hyvin järkyttäviä.

Maan nykyisen tilanteen huomioon ottaen pidän myönteisenä Georgian parlamentin edustajan ilmoitusta, jonka mukaan poikkeustila kumotaan perjantaina ja että georgialaisille toivottavasti palaa normaali elämä kahden vuorokauden sisällä tästä päivästä. Käsitykseni mukaan tilanne horjuttaa hallituksen ja myös presidentti Saakašvilin mainetta. Presidentti Saakašvili nousi valtaan vuonna 2003 rauhanomaisin protestein, ja se toi hänelle Kaukasian demokraattisimman johtajan maineen.

Se seikka, että presidentti Saakašvili on jo järjestänyt presidentinvaalit pidettäviksi 5. tammikuuta 2008, on myönteinen askel, joka on tuonut helpotusta maassa vallitsevaan jännittyneisyyteen. Hallituksen on kuitenkin toimitettava demokraattiset ja vapaat vaalit kansainvälisten normien mukaisesti ja näytettävä siten maailmalle, että edistystä maassa tapahtuu. Siksi hallituksen on taattava, että vaalikampanjassa taataan sananvapaus kaikille ehdokkaille. Pidän myönteisenä vuoropuhelua, joka on käynnissä viranomaisten ja opposition välillä, ja katson, että se on osoitus edistyksestä. Odotan, että kaikki osapuolet toimivat vastuullisesti koko vaalikampanjan ajan ja osallistuvat rakentavasti haasteeseen vapaiden ja demokraattisten vaalien aikaansaamiseksi, ja pyydän niitä toimimaan näin.

  Grażyna Staniszewska (ALDE).- (PL) Arvoisa puhemies, on olennaisen tärkeää, että samanaikaisesti naapuruuspolitiikan kanssa Euroopan unionin ovet pysyvät Itä-Euroopan naapureillemme avoinna. Jäsenyys voi olla pitkän aikavälin mahdollisuus, koska se riippuu edistymisestä uudistuksissa ja Kööpenhaminan arviointiperusteiden noudattamisesta, mutta sillä on suuri symbolinen ja poliittinen merkitys. Tiedän oman maani esimerkin perusteella, että EU:n jäsenyyden mahdollisuudella on kyky saada yhteiskunta liikkeelle taloudellisten uudistusten ja demokraattisen muutoksen tielle.

Tänään Euroopan parlamentissa lähetämme selvän ja myönteisen viestin itäisille naapureillemme. Nyt odotamme niiden reaktioita, emmekä ainoastaan poliittisia julistuksia vaan myös – mikä on kaikkein tärkeintä – taloudellisia ja sosiaalisia käytännön toimenpiteitä. Odotamme, että ne kulkevat uudistuksen ja demokratian tietä, uudistavat oikeusjärjestelmiään ja tekevät niistä poliittisista vaikutuksista riippumattomia, torjuvat korruption ja luovat talouskasvulle myönteisen ilmapiirin.

Olen vakuuttunut, että demokraattiset ja varakkaat Ukraina ja Moldova sekä jonain päivänä – toivokaamme niin – myös Valko-Venäjä ovat hyviä maita paitsi kyseisten maiden asukkaille myös koko Euroopan unionille.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, naapuruuspolitiikka on yksi niistä mekanismeista, joilla pyritään tukemaan sellaisen alueen luomista EU:n ympärille, jolla konfliktiton yhteistyö on mahdollista. Kyseisillä mekanismeilla vältetään myös kulttuurisen ja taloudellisen kahtiajaon syntyminen EU:n rajoille. Olen yhtä mieltä mietinnön laatijoiden julki tuomasta huolesta siitä, että olisi virhe sisällyttää Välimeren alueen ympärillä olevat maat tähän samaan politiikkaan. Olisi paljon parempi luoda EU–Välimeri-kumppanuus, jolla on omat sopivat mekanisminsa.

Mielestäni naapuruuspolitiikkaan pitäisi sisällyttää vain ne maat, joilla on maarajoja Euroopan unionin kanssa. Tähän politiikkaan osallistumisen pitäisi merkitä kyseiselle maalle askelta kohti EU:n jäsenyyttä. Näin luonnolliseesti vain, jos maa itse ja EU sitä haluavat. Tulevaisuudessa meidän on harkittava erillisen EU–Aasia-politiikan luomista niiden Aasian maiden kanssa, jotka haluavat tehdä taloudellista ja poliittista yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Näitä maita ovat esimerkiksi Georgia ja Armenia. Meidän on pidettävä toimintamme alueittain erillään.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Tiedämme, että Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on luoda Euroopan unionin ympärille turvallisuuden ja vakauden alue, kehittää tiiviitä suhteita naapurimaiden kanssa ja mahdollistaa se, että nämä maat voivat toteuttaa demokraattisia uudistuksia, jotka perustuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, oikeusvaltioon ja taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Kysymykseni on seuraava: minkä hinnan olemme valmiita maksamaan näistä päämääristä?

Jo saadun kokemuksen perusteella haluan tähdentää, että asiaankuuluvat varat ovat Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämisen kannalta oleelliset. Mielestäni 11 miljardia euroa seitsemän vuoden kaudelle 16:tta maata varten ei ole kovin paljon. Rahoitusvälineiden ja -politiikan tehokkaampi koordinointi on Euroopan naapuruuspolitiikan rahoituksen parantamisen olennainen osa, ja kehitteillä oleva EU:n budjetin uudistus on erinomainen tilaisuus säätää vankka perusta Euroopan naapuruuspolitiikan entistä paljon tehokkaammalle kehittämiselle tulevaisuudessa. En mitenkään voi olla samaa mieltä Tobias Pflügerin kanssa siitä, että olisi kysymys veronmaksajien rahojen tuhlaamisesta.

Toinen asia, jota haluan tähdentää, koskee EU:n naapurivaltioiden välisiä suhteita. On välttämätöntä, että ne ylläpitävät hyviä suhteita ja tukevat toinen toistaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne voisi ratkaista useimmat ongelmat yhteistyöllä. Tämän huomioon ottaen Euroopan parlamentin olisi ilmaistava selväsanainen tukensa EU:n itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaariselle edustajakokoukselle (EURO-NEST) ja osoitettava poliittista määrätietoisuutta ja tarjottava rahoitustukea tämän hankkeen toteuttamiseksi. EURO-NEST antaisi uuden virikkeen Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanon tehostamiselle ja lisäisi samalla tämän politiikan parlamentaarista ulottuvuutta, jonka puitteissa Euroopan parlamentti pystyisi täyttämään kunniakkaan tehtävänsä.

  Jamila Madeira (PSE).- (PT) Euroopan unionin asema maailmassa on nyt ehdottoman tärkeä, jos haluamme saada aikaan minkäänlaista tasapainoa, joka on maailmanlaajuisen rauhan ja oikeudenmukaisuuden tavoittelussa välttämätön. Siksi ajattelu, jonka mukaan joidenkin maiden kanssa ollaan yhteistoiminnassa nimenomaan kahdenvälisin sopimuksin, ei saa horjuttaa monenvälisen lähestymistavan kehittämistä, jota kokonaisvaltainen näkemys meiltä edellyttää.

Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kiistämättömän vaikutuksen ja perusvapauksien takaamisen EU:n suhteissa maailmaan on toimittava kaiken vuoropuhelun vahvistajana kaikkien kumppanien kanssa maailmassa ja erityisesti Välimeren alueen yhteydessä.

Koska tämä alue sijaitsee maantieteellisesti Euroopan lähellä, sen perinnäisen yhteenkuuluvuuden, sen kulttuurisen monimuotoisuuden ja sen jatkuvan poliittisen epävakauden vuoksi EU:n on toimittava hyvin päättäväisesti ja varmistettava, että mainittuja perusperiaatteita noudatetaan. Siksi kiitän esittelijöitä siitä, että he tässä Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa mietinnössään painottavat tämän asian tärkeyttä.

Presidentti Sarkozyn esittämä ehdotus Välimeren unionista on samaan aikaan täysin irrallinen. Vaikka se on erittäin hyödyllinen, koska se elvyttää Välimeren aluetta koskevaa keskustelua, siinä ei ainoastaan ehdoteta nykyisen kumppanuuden purkamista, vaan samalla hylätään yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ensisijaisuutta koskevat EU:n perusperiaatteet ja pidetään niitä toisarvoisina kysymyksinä tapauskohtaista pragmatismia noudattaen, mikä suosisi eri tahdissa etenevää suhdetta.

Ei ole meidän tehtävämme suosia kumppaneidemme hidastelua, johon ne turvautuvat, tai edistää kahtiajakoja. Meidän on edistettävä kehitystä ja edistystä, mikä koskee erityisesti oikeuksia, ja taattava aina se, että käytämme investointejamme kasvun ja taloudellisen kehittymisen mahdollisuuksien tarjoamiseen ylipäänsä ja koko alueella.

Siten muiden tavoitteiden ohella on saavutettavissa se tavoite, että vapaakauppa-alueen toteuttaminen kyseisellä alueella vuoteen 2010 mennessä varmistetaan, mutta emme saa koskaan jättää noudattamatta humanismin mukaisia ja demokraattisia arvoja ja oikeuksia.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE).- (RO) Olen kiitollinen Charles Tannockin mietinnöstä. Me tarvitsemme naapureita, jotka täyttävät Euroopan unionin vaatimukset, riippumatta siitä, tuleeko niistä ja milloin niistä tulee Euroopan unionin jäseniä.

Tästä syystä katson, että naapuruuspolitiikasta olisi tultava ennakoivaa. Meidän ei siis pitäisi vain seurata tilanteen kehitystä vaan myös tukea kyseisiä maita asetettujen vaatimusten täyttämisessä.

Georgian tilanteen osalta totean, että presidentti Saakašvilin päätöksiä presidentinvaalien aikaistamisesta, parlamenttivaalien toimeenpanoa koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä ja poikkeustilan kumoamisesta on pidettävä myönteisinä.

Kaikki nämä toimet edistävät sitä, että maahan voidaan palauttaa sellainen demokraattinen ilmapiiri, jossa voidaan jatkaa keskusteluja ja neuvotteluja toimivan ratkaisun löytämiseksi Georgian herkkään tilanteeseen.

Kannatan sitä, että maahan on palautettava oikeusvaltion mekanismit, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus. Pyydän Georgian kaikkia poliittisia voimia tekemään yhteistyötä audiovisuaalista toimintaa säätelevän lain aikaansaamiseksi, jotta viimeaikaisen tilanteen kaltaiset tilanteet voitaisiin ehkäistä.

Nyt vallassa oleva puolue on vuodesta 2003 lähtien tukenut keskeisiä aloja koskevia johdonmukaisia ja järjestelmällisiä uudistuksia, jotka vuorostaan ovat tuottaneet näkyvää taloudellista kehitystä ja vieneet Georgiaa kohti toimivaa markkinataloutta ja aitoa demokratiaa.

Saman hallituksen aikana on tuettu mekanismien luomista EU:n kanssa solmitun toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tehostamiseksi, ja kehityksen suuntaa kohti Eurooppaa on vahvistettu.

Samaan aikaan Georgiasta on tullut naapuruuspolitiikan strateginen kumppani, mikä on välttämätöntä alueen lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemiseksi, hyvä sovittelija, tärkeä kumppani alueellisessa yhteistyössä ja strateginen liittolainen energiayhteistyöhankkeiden ja liikenteen alalla.

Opposition väittämät ja asennoituminen pitää ottaa huomioon, mutta niitä on arvioitava yhteydessä koko poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen sekä maansisäisesti että tällä alueella. Mielestäni meidän olisi seurattava huolellisesti, mitä Georgian konfliktialueilla tapahtuu. Samoin on seurattava Venäjän federaation asennetta erityisesti nyt, kun Kosovon asemaa koskevan päätöksenteon määräaika lähestyy.

  Kader Arif (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, aion puhua erityisesti Välimeren alueesta, joka, kuten esittelijät ovat meitä muistuttaneet – ja mistä kiitän heitä – on Euroopan ulkopolitiikan kannalta hyvin tärkeä. Näin siksi, että tuen unionin voimakasta sitoutumista maailman tähän alueeseen, joka saa minut varoittamaan vaarasta häivyttää unionin Välimeren politiikka osaksisen yleistä naapuruuspolitiikkaa.

Me emme halua nähdä mitään kilpailevaa kehitystä itäisen Euroopan maiden ja eteläisten naapuriemme välillä. ENP:n tulisi kahdenvälisesti täydentää monenvälistä Barcelonan prosessia, joka – haluan huomauttaa teille – on ollut Välimeren alueen suhteiden järjestämisen viitekehys vuodesta 1995 alkaen. Siten ENP:n eikä minkään muunkaan Välimeren maihin suunnatun hankkeen ei pitäisi antaa hämärtää tai korvata Barcelonan tavoitteita, jotka perustuvat kumppanuuden kolmeen pilariin, poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen pilariin ja ovat ainoa keino edistää vaikuttavaa alueellista integraatiota.

Minun onkin korostettava kahta seikkaa. Ensinnäkin meidän on säilytettävä tasapaino rahoituksen jakamisessa Itä-Euroopan maiden ja Välimeren alueen maiden kesken. Kykymme pitää yllä vahvaa ja kunnianhimoista eurooppalaista Välimeren alueen politiikkaa riippuu tuon tasapainon saamisesta oikeanlaiseksi. Toiseksi haluaisin korostaa suunnitellun Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen osalta – tästä aiheesta olen aikaisemmin tänä vuonna laatinut parlamentissa mietinnön – koordinoidun ja asteittaisen lähestymistavan tärkeyttä. Se mahdollistaisi sen, että kyseiset maat voivat selviytyä avoimen kauppajärjestelmän rytmistä ja intensiivisyydestä ja ottaa samalla huomioon omat erikoispiirteensä ja erityisesti taloutensa joidenkin alojen haavoittuvuuden. Tavoitteenamme on oltava kehitystä edistävä kauppa.

Lopuksi totean, että haluaisin, että näitä näkökulmia olisi käsitelty mietinnössä, koska ne ovat välttämättömiä selkeän ja tämän alueen kehitystä ja vakautta koskevaan pitkän aikavälin strategiseen visioon perustuvan Välimeren alueen politiikan määrittelemiseksi.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijöitä perusteellisesta paneutumisesta aiheeseen. Minun on kuitenkin korostettava, että jos yksi perustavoitteistamme on rauhan alueen luominen, meidän on kiinnitettävä huomio kyseisten maiden poliittiseen tilanteeseen.

Esimerkkinä mainitsen Egyptin. Tietääkö meistä kukaan, mitä Mubarakin jälkeisellä aikakaudella tapahtuu? Luulenpa, ettei kukaan tiedä sitä. Emmekö tajua, että ennemmin tai myöhemmin Egyptin ottaa valtaansa Muslimiveljeskunta, suuri islamilainen äärijärjestö? Siksi meidän on ymmärrettävä, että sellainen tilanne kaivaisi maan kaiken aluetta koskevan suunnittelumme alta.

En halua kerrata tässä taas ehdotusta, jonka tein viime vuonna mietintöä koskevan edellisen keskustelun yhteydessä. Ehdotin näiden maiden välisen yhteisön perustamista suhteiden lujittamiseksi naapuruuspolitiikassa.

Lopuksi haluan tähdentää, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa edistettiin samalla, kun kymmenen uutta jäsenvaltiota liitettiin unioniin tavoitteena lievittää uusien jakolinjojen muodostumista suhteessa naapurivaltioihin. Tästä syystä Euroopan naapuruuspolitiikan on säilyttävä sen itäisten ja eteläisten osien kesken yhtenäisenä, maantieteellisesti koossapysyvänä ja tasapainoisena.

Lisäksi haluan mainita, että koska Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvat maat eroavat poliittisesti, taloudellisesti ja myös kulttuurisesti toisistaan, monimuotoisuuden periaate on ratkaiseva kuten aina, mutta sitä ei saa käyttää syventämään näiden maiden välisiä kuiluja.

  Evgeni Kirilov (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Ferrero-Waldner oli alussa oikeassa siinä, että ENP:n pitäisi vauhdittaa demokraattista uudistamista. Georgian hallituksen on palautettava maahan täysimääräisesti normaali demokraattinen prosessi ja noudatettava ehdottomasti oikeusvaltion periaatteita kaikessa toiminnassaan. Erityisesti meidän tulisi tuoda esiin huolemme sananvapautta ja tiedonsaantia koskevien vakavien loukkausten suhteen. Se, mitä tässä tilanteessa tarvitaan, on poliittisen vuoropuhelun jatkaminen ja kompromissin löytäminen maan asukkaiden ja demokratian edun mukaisesti.

Olen erityisen levoton sen väkivallan vuoksi, jota poliisi on käyttänyt rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan. Viime päivien tapahtumat osoittavat, että hallitus ei kestä arvostelua. Veruke, jona on käytetty väitettyä vallankaappauksen toteuttamiseksi tehtyä salajuonta, johon Venäjällä olisi ollut jotain vaikutusta, on vähintäänkin suuresti kiistanalainen. Lisäksi on selvää, että kuka tahansa menestyksekäs oppositioon kuuluva haastaja, jollaista ei tällä hetkellä näytä olevan poliittisella näyttämöllä, on erittäin epätodennäköisesti venäläismielinen.

Pidämme myönteisenä presidentti Saakašvilin päätöstä aikaistaa presidentinvaaleja. Tämänpäiväiset uutiset, joiden mukaan poikkeustila kumotaan, ovat myös myönteinen merkki. Tästä lähtien odotamme, että kaikki välttämättömät ehdot vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämiseksi täytetään. Yksi näistä ehdoista on sananvapaus, ja tämä merkitsee, että kaikkien viimeaikaisten tapahtumien aikana pakkokeinoin lakkautettujen tiedotusvälineiden kuten Imedi-tv:n ja Kaukasia-tv:n on voitava aloittaa uudelleen normaali toimintansa. Meidän tulisi olla tässä hyvin selväsanaisia.

Uskon, että presidentti Saakašvili on kyllin rohkea kääntääkseen viime viikkoina esiintyneet kielteiset suuntaukset päinvastaisiksi. Valintansa jälkeen hän käynnisti Georgiassa hyvän uudistuspolitiikan, jota on tuettava. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että Euroopan parlamentin on seurattava ja tuettava maan demokraattista kehitystä.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tiivistän sanomani, koska aikaa on vähän ja koska kuitenkin olen läsnä kyselytunnilla. Tämä on ollut hyvin pitkä ja kiihkeä keskustelu, jonka aikana on uskoakseni käsitelty naapuruuspolitiikan kaikki oleelliset näkökohdat.

Katson myös, että laaja yksimielisyys on saavutettu perustavanlaatuisissa kysymyksissä kuten siitä, että tarvitaan sellaista naapuruuspolitiikkaa, joka on sekä pohjoiseen että itään ja etelään suunnattua kokonaisvaltaista ja osallistavaa politiikkaa. Siinä on otettava myös huomioon politiikan kohteena olevien maiden erityispiirteet. Meidän on luonnollisesti otettava huomioon kumppaneidemme erityispiirteet ja tarpeet aivan samoin kuin meidän on käytettävä noiden tarpeiden ja erityispiirteiden edellyttämiä välineitä. Euroopan naapuruuspolitiikalla on yksi ainoa päämäärä, joka koskee kaikkia kumppaneita, ja se on sellaisen kumppanuuden luominen, joka vie niitä kohti taloudellista ja sosiaalista edistystä ja oikeusvaltion ja demokratian lujittamista niissä.

Minun on kuitenkin todettava, että toisinaan kuulen tällä ja muilla foorumeilla ajatuksen tai jopa ehdotuksen tai neuvon, että meidän olisi mahdollisesti lisättävä resursseja ja mahdollisesti lisättävä välineitä. Nämä ovat yleviä ajatuksia, joita ymmärrän, mutta meidän on myös oltava tietoisia siitä, että välineiden lisääminen tai rahoituksen, toisin sanoen resurssien lisääminen hyvin usein ei yksinkertaisesti toimi, koska kumppaniemme vastaanottokyky on rajallinen. Luonnollisesti haluaisimme, että resursseja voitaisiin myös lisätä, mutta totuus on, kuten sanoin, että kumppaniemme vastaanottokyky on hyvin usein rajallinen. Siten taloudellisten resurssien lisäämisellä ei ohjelmista saataisi tehokkaampia tai tuloksia saavutettaisi nopeammin tai tehtäisi niistä näkyvämpiä.

Mielestäni komissio on valinnut oikein ne alat, joilla kumppanuuksia pitäisi luoda niiden maiden kanssa, joilla on nämä yhteydet kanssamme. Komissio toimii monipuolisesti eri aloilla, joita ovat muun muassa hallinnollisten valmiuksien kehittäminen ja oikeusjärjestelmän vahvistaminen sekä tuen tarjoaminen kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja opetukseen ja koulutukseen. Naapuruuspolitiikka siis käsittää kokonaisen eri alojen kirjon. Kuten jo sanoin, on selvää, että ainoa ja kaikkein tärkein päämäärä näiden kumppaneiden kannalta on, että ne pystyvät läpikäymään sellaisen kehityksen, joka on myös Euroopan unionin etujen mukainen.

Neuvosto luonnollisesti seuraa edelleen tiiviisti niitä ehdotuksia, joita komissio tekee sen hyväksyttäviksi Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä. Se on myös luonnollisesti aina valmis tarkastelemaan ajatuksia, aloitteita ja ehdotuksia ja keskustelemaan niistä parlamentin kanssa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, myös minä yritän esittää asiani mahdollisimman lyhyesti. Haluan vain todeta, että keskustelu on ollut hyvin hedelmällinen. Kiitokseni vielä molemmille esittelijöille. Oli oikeastaan selvää, että niin monet jäsenet halusivat käyttää puheenvuoron tämän tärkeän keskustelun yhteydessä.

Otan esille muutaman asian vastauksena eräisiin kysymyksiin. Ensimmäinen niistä on, että on totta, että Mauritania on nyt kumppani Euromed-prosessissa. Se ei ole kuitenkaan naapuruuspolitiikan kumppanimaa. Halusin vain tehdä tämän selvennyksen; varat Mauritaniaa varten tulevat yhä AKT-otsakkeesta.

Toiseksi haluan tehdä selväksi erään asian. Jotkut jäsenet esittivät kritiikkiä sen suhteen, etteivät ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio olisi vakavia tavoitteitamme. Asia on päinvastoin. Jos katsomme mitä tahansa toimintasuunnitelmaa, yksi niiden keskeisistä osista perustuu aina siihen, että ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota kehitetään mahdollisimman pitkälle. Mutta tietenkin tämä vie aikaa, ja me teemme työtä erityisesti kyseisten maiden kanssa oikeuslaitoksen ja oikeusjärjestelmän kysymyksessä, joka on tietenkin parannusten perusta näissä maissa.

Seuraava asiani on, että eräs Itsenäisyys ja demokratia -ryhmän jäsenistä totesi, että hän ei halua lisää muuttoliikettä. Haluan kertoa hänelle, että viisumihelpotukset käyvät aina käsi kädessä takaisinottosopimusten kanssa. Siten yritämme torjua laitonta maahanmuuttoa, mutta haluamme myös pyrkiä helpottamaan ihmisten välistä yhteydenpitoa ja siksi toisinaan sovellamme joitakin ideoita lailliseen maahanmuuttoon, mikä monien maidemme kannalta on myös välttämätöntä väestön ikääntymisen vuoksi.

Neljänneksi totean lukkiutuneista konflikteista, että naapuruuspolitiikalla ei tietenkään yksin pystytä ratkaisemaan kaikkia lukkiutuneita konflikteja. Sitä varten meillä on myös erityisedustajamme neuvoston pääsihteeri Javier Solana. Naapuruuspolitiikalla pyrimme luomaan parhaan ympäristön ratkaisun mahdollistamiseksi. Se on erittäin tärkeää, se on tärkeää Israelin ja Palestiinan suhteen, kun puhumme Maghrebista ja kun puhumme Itä-Euroopan maista.

Esille tuotiin toinenkin kysymys, joka koski Israelin erityisasemaa. Voin kertoa teille kuten kerroin ulkoministeri Tzipi Livnille, kun tapasin hänet Lissabonissa, että meillä on erityinen mietintäryhmä. Mietintäryhmä tekee parhaillaan työtään. Käsiteltävänä olevat ajatukset, erityisesti Israelin puolelta esitetyt, ovat hyvin kunnianhimoisia. Meidän on kuitenkin huolehdittava siitä, että se sopii naapuruuspolitiikan yleiseen yhtenäiseen kehykseen. Sen puitteissa voimme kuitenkin varmasti tehdä paljon. Tämä onkin asia, jota pohdimme ja josta keskustelemme parhaillaan. Toivon, että ensi vuonna, seuraavan assosiaationeuvoston aikana, voimme tehdä tätä koskevat ehdotukset. Näin ollen emme ole unohtaneet sitä, olemme teemme parhaillaan työtä sen parissa.

Lopuksi käsittelen Georgiaa. Monet kollegani, jotka ovat puhuneet Georgiasta, myös ystäväni Lydie Polfer, ovat sanoneet, että tilanne on hyvin mutkikas. Me kaikki tiedämme yhtäältä, että maassa on suuria jännitteitä opposition ja hallituksen välillä mutta että toisaalta siellä voi esiintyä myös muita pyrkimyksiä. Siksi on mielestäni hyvin tärkeää, että presidentti Saakašvili on edellyttänyt presidentinvaaleja. Hän on sanonut, että hän kysyy kansalaisten mielipidettä parlamenttivaalien ajankohdasta. Toivonkin todella, että uudistusnäkökulma, jota olemme todella yrittäneet edistää, jatkuu tulevaisuudessa. Muussa tapauksessa, jos nykyistä kriisiä ei voida ratkaista demokraattisella tavalla, luottamus Georgian hallitukseen on suuressa vaarassa. Mutta tietenkin yritämme tehdä kaikkemme Georgian tukemiseksi.

Viimeinen asiani käsittelee rahoitusta. Monet ovat sanoneet, että tarvitsemme lisää varoja. Teidän tulisi tietää, että Euroopan investointirahasto tai investointikehys, joka aina mainitaan, antaa mahdollisuuden myöntää lisää varoja maille, jotka tarvitsevat niitä muun muassa infrastruktuurihankkeita, energiaa tai liikennettä varten. Olemme siksi sanoneet, että varat, jotka meillä on nyt, eivät ehkä ole riittävät. Lisätkäämme siksi niitä.

  Puhemies. − (PT)Keskustelu on päättynyt.

Haluan muistuttaa, että Raimon Obiols i Germàn ja Charles Tannockin mietinnöstä äänestetään huomenaamulla ja että teksteistä, jotka on jätetty neuvoston ja komission julkilausumia koskevan keskustelun päätteeksi, äänestetään 29. marraskuuta 2007 Brysselissä.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen.–(EN) Moldova-valtuuskunnan puheenjohtajana haluan kiittää Charles Tannockia siitä, että hän on korostanut sitä seikkaa, että Moldova täyttää täysin ne kriteerit, jotka Maastrichtin sopimuksen 49 artiklassa asetetaan jäsenyysnäkymistä. Kiitokset myös yhteisesittelijänä toimineelle Raimon Obiols i Germàlle tästä tasapainoisesta ja seikkaperäisestä mietinnöstä.

Moldova ei kuulu unionin naapureihin, mutta se kuuluu maantieteellisesti Eurooppaan ja sillä pitäisi olla oikeus liittyä EU:hun, jos se vain täyttää vaaditut kolme Kööpenhaminan kriteeriä.

Vaikka EU–Moldova-toimintasuunnitelma ei ole läheskään valmis, meidän on pohdittava, mikä seuraava askel on. Lisää aloitteita tarvitaan kumppaneidemme motivoimiseksi kivuliaiden uudistusten tekoon.

Jotta ENP:n tavoitteet voitaisiin saavuttaa, sille varattujen taloudellisten ja muiden resurssien on oltava paljon runsaammat. Transnistrian ja Kaukasian lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemiseksi tarvitaan täysimääräisiä ETPP-operaatioita. Tällä hetkellä näiden operaatioiden toimeenpanemiseksi ei ole resursseja.

Lopuksi totean, että on vaikea kuvitella politiikkaa, joka sopisi sekä maantieteellisesti Eurooppaan kuuluviin maihin että Euroopan ulkopuolella oleviin Välimeren alueen maihin. Toisin sanoen ENP:n ulottuvuus on järjestettävä tulevaisuudessa uudella tavalla. Erityisesti itäiset osat on määriteltävä paremmin.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. –(PT) Onnittelen esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään. Päätöslauselmalla, jonka hyväksymme, lujitetaan parlamentin näkemystä tällä naapuruuspolitiikan alalla ja kehitetään niitä toimintalinjoja, jotka määrittelimme tammikuussa 2006.

Juuri tästä syystä on tärkeää hyväksyä tarkistukset 1 ja 2, joiden esittämisestä kiitän Charles Tannockia. Niissä vahvistetaan seikat, jotka koskevat naapurisuhteitamme eteläisen Atlantin reunalla sijaitsevien valtioiden kanssa. Olemme jo hyväksyneet kyseiset seikat, eikä niitä saa nyt unohtaa. On tärkeää muistuttaa jälleen kerran syrjäisimpien alueidemme – Kanariansaarten, Madeiran ja Azoreiden – naapureina olevien saarivaltioiden erityistilanteesta. Niiden kanssa meillä on historiallisia yhteyksiä ja erityisen läheisiä siteitä. Meidän on siksi myös toistettava pyyntömme komissiolle, että se ehdottaisi erityistä politiikkaa ja rakentaisi sellaisen, jotta Euroopan naapuruuspolitiikka voitaisiin ulottaa niin pitkälle kuin mahdollista Atlantissa lähellä Euroopan mannerta sijaitseviin saarinaapureihimme edellyttäen, että niissä korostuu paitsi maantieteellinen läheisyytemme myös kulttuurinen ja historiallinen yhteenkuuluvuutemme ja keskinäistä turvallisuutta koskeva yhteinen etumme.

Näiden linjojen mukaisesti haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni komissiota sen äskettäin neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamasta tiedonannosta, jonka aiheena on EU:n ja Kap Verden tasavallan suhteiden tulevaisuus.