Hakemisto 
Puheenvuorot
PDF 1697k
Keskiviikko 14. marraskuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella (keskustelu)
 3. Äänestykset
  3.1. Maanjäristysten alueelliset vaikutukset (äänestys)
  3.2. Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus (äänestys)
  3.3. Maaperän suojelun puitteet (äänestys)
  3.4. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkekomitea (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.5. Kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskevien tietojen avoimuus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.6. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.7. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.8. Henkivakuutus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.9. Luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonta (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.10. Sisäpiirikaupat ja markkinoiden manipulointi (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.11. Rahoitusvälineiden markkinat (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.12. Arvopapereista julkistettava esite (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.13. Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskeva yhteisön säännöstö (Schengenin rajasäännöstö) (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.14. Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.15. Biosidituotteiden markkinoille saattaminen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.16. Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.17. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltaminen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.18. Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  3.19. 1-bentsyylipiperatsiini (BZP) (äänestys)
  3.20. Kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS 8) (äänestys)
  3.21. Kansainvälisesti hyväksyttyjen tilinpäätösnormien käyttö (äänestys)
  3.22. EU:n ja Venäjän huippukokous (äänestys)
  3.23. Vetoomusvaliokunnan käsittelyt vuonna 2006 (äänestys)
 4. Poliittisten ryhmien kokoonpano
 5. Äänestysselitykset
 6. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 7. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 8. Pakistanin tilanne (keskustelu)
 9. Neuvoston strategia ilmastonmuutosta käsittelevää Balin konferenssia varten (COP 13 ja COP/MOP 3) (keskustelu)
 10. Euroopan naapuruuspolitiikan lujittaminen - Georgian tilanne (keskustelu)
 11. Kyselytunti (neuvosto)
 12. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja
 13. EU:n ja Ukrainan talous- ja kauppasuhteet (keskustelu)
 14. Tonnikalakannan elvyttäminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä (keskustelu)
 15. Yhteisön alueella olevia avoimia työpaikkoja koskevat neljännesvuosittaiset tilastot (keskustelu)
 16. Tekijänoikeuden rajatylittävä kollektiivinen hallinnointi (keskustelu)
 17. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja
 18. Istunnon päättäminen


  

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 9.00.)

 

2. Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen nähdessäni täällä vähintään kaksi ryhmän puheenjohtajaa. Toinen heistä jäi melkein huomaamatta, mutta tuossa hän nyt astelee ripeästi omalle paikalleen.

Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Euroopan yhteisestä edusta: menestymisestä globalisaation aikakaudella.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaatio ei ole pelkästään ilmiö, jota on arvioitava sen taloudellisten seuraamusten ja teknisten vaikutusten mukaan. Teille, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin neuvoston jäsenille ja itse asiassa meille kaikille se on lähinnä poliittinen kysymys. Siihen liittyy työpaikkojen menetyksiä, kriisissä olevia alueita, talouden alojen katoamista sekä uusia turvallisuus- ja ympäristöuhkia, mutta myös uusia työmahdollisuuksia, uusia tuotantoaloja ja lukuisten tuotteiden osalta alhaisempia hintoja, jotka mahdollistavat taloudellisten resurssien paremman kohdentamisen ja hyödykkeiden ja palvelujen kaupan kasvun.

Globalisaatio on edistänyt uudenlaista ideoiden vaihtoa ja ihmisten välisiä yhteyksiä. Sekä talous- että kulttuurinäkymät ovat valtavat, mutta uuden maailmanlaajuisen epätasapainon riskit ovat myös suuret. Haasteenamme on tämän uuden ja yhä epävakaisemman riippuvuuden muokkaaminen yhä pienenevässä maailmassa. Ennen kaikkea globalisaation hyväksyminen ja sääntely on avaintekijä demokratioillemme ja itse tehokkaan demokratian käsitteelle: pystymmekö säilyttämään taloushallinnon perusvaihtojen ja monien muiden näkökohtien poliittisen valvonnan kansalaisillamme ja vaaleilla valituilla edustajilla?

Uskon vakaasti, että monilla tärkeillä aloilla me eurooppalaiset olemme tehokkaita ainoastaan, jos pystymme tarjoamaan uusia kollektiivisia poliittisia ratkaisuja aikamme vakavimpiin ongelmiin, kuten talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen, ympäristösuojeluun, energiaan, maahanmuuttoon ja terrorismin torjuntaan.

Euroopan unioni on saattanut sisäisen politiikkansa ajan tasalle varmistaakseen kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen. Sosiaalisen koheesion lujittamista ja ympäristön kunnioittamista pitäisi pitää taloudellisten uudistusten ohjenuorana. Tutkimukseen, innovointiin ja koulutukseen tehtyjen investointien on edistettävä kasvua ja työllisyyttä. Emme ole kuitenkaan yksin, ja olisi vastuutonta muuttua itsekeskeiseksi ja olla varma, että oma edun tavoittelu voi olla tehokasta. Tässä uudessa maailmassa ei ole vahvoja seiniä tai linnoituksia. Meidän on tehtävä yhteistyötä muiden valtioiden ja alueiden kanssa saadaksemme aikaan kaikille myönteisiä tuloksia.

Vakaus, vapaus, turvallisuus ja vauraus ovat pysyviä ja kestäviä ainoastaan, jos ne jaetaan. Tämä on Euroopan kutsumus. Meidän on johdettava ja muokattava globalisaatiota periaatteidemme ja arvojemme mukaisesti, katsottava ulospäin ja omaksuttava yleismaailmallinen näkemys, kuten teimme yhteisen historiamme parhaimpina hetkinä.

Yhteistyötä tehden EU ja sen jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että ne voivat ratkaista yhteisiä ongelmia ja yhteisiä haasteita hyödyntämällä 50 vuoden aikana yhdentymisestä saatua kokemusta. Uudessa Lissabonin sopimuksessa EU:lle annetaan tehokkaammat ja avoimemmat institutionaaliset edellytykset toteuttaa omaa osaansa maailmassa. Haasteena on säilyttää kyseisenä aikana aikaansaadut saavutukset ja lujittaa niitä sekä löytää tapoja puolustaa etujamme ja tuoda esiin yhteisiä arvojamme rajojemme ulkopuolella.

Uudistettu Lissabonin strategia on antanut Euroopan unionille puitteet, joilla vastata tähän haasteeseen. Uuden hallintosyklin käynnistäminen antaa meille mahdollisuuden harkita polkua, jota aiomme seurata. Tänään keskusteltavana oleva komission tiedonanto on erinomainen lähtökohta keskustelulle ja antoi perustan valtion ja hallitusten päämiesten väliselle keskustelulle 19. lokakuuta pidetyssä Lissabonin epävirallisessa kokouksessa. Meidän työmme neuvostossa perustuu tähän asiakirjaan, ja pyrkimyksenä on määrittää asiakirjapaketti, jolla edistetään Lissabonin strategian seuraavan kierroksen valmistelua.

Tällä viikolla kokoontunut Ecofin-neuvosto on nyt hyväksynyt päätelmät, kilpailukykyneuvosto hyväksyy myös joitakin tekstejä 22. marraskuuta, ja 5. ja 6. joulukuuta työllisyysneuvosto aikoo hyväksyä Euroopan työllisyysstrategian tulevaisuutta koskevat päätelmät Lissabonin strategian uuden syklin yhteydessä. Muut neuvoston kokoonpanot ovat käsitelleet kysymyksiä, jotka ovat merkityksellisiä uuden syklin valmistelun kannalta. Voin vahvistaa, että olemme olennaisilta osin yksimielisiä komission kanssa: uudistetun Lissabonin strategian on edelleen oltava tarkoituksenmukainen kehys Euroopan vastaukselle kohtaamiimme suuriin haasteisiin, erityisesti globalisaation haasteeseen. Eurooppa on saavuttanut merkittävää edistystä. Vuonna 2006 valitulla neljällä painopistealalla – työllisyys, tieto ja innovaatio, liiketoimintaympäristö sekä energia ja ilmastonmuutos – asetetut tavoitteet ovat yhä tarkoituksenmukaisia.

Uuden syklin tärkeimmillä suuntaviivoilla on säilytettävä tarvittava vakaus tulosten lujittamiseksi. Samalla on tärkeää tehdä mukautuksia ja parannuksia, jotta uudistetun Lissabonin strategian koko potentiaali voidaan saavuttaa. Meidän on käytettävä hyväksi jo saavutetun edistyksen aikaansaamaa myönteistä kehitystä, ja ensisijaisena tavoitteenamme pitäisi olla uudistusten tahdin nopeuttaminen talouksiemme vahvistamiseksi.

EU:lla on maailmanlaajuisia velvollisuuksia, ja sen on oltava paremmin valmiina globalisaation kohtaamiseen omaksumalla strategisen, yhtenäisen ja määrätietoisen lähestymistavan maailmanlaajuisella tasolla. Meidän on oltava voimakkaasti sitoutuneita toteuttamaan toimia kansallisella tasolla, jotta voimme käsitellä tehokkaammin väestörakenteen muutoksesta, julkisen talouden laadusta ja sen pitkäaikaisesta kestävyydestä, työmarkkinoista, työllisyydestä, sosiaalisesta koheesiosta, sisämarkkinoista, kilpailukyvystä, tutkimuksesta ja innovaatiosta, energiasta ja ilmastonmuutoksesta sekä koulutuksesta johtuvia ongelmia.

Samalla yhteisön Lissabonin ohjelmalla on tärkeä asema uudessa syklissä, sillä se takaa tehokkaammin uudistusten tarvittavan yhtenäisyyden. Parlamentin ja neuvoston vastuuta on lujitettava, ja jäsenvaltioiden välisiä hyvien käytäntöjen vaihtoja on kehitettävä. Maahanmuutolla on tärkeä tehtävä globalisaation yhteydessä auttamalla lisäämään kasvumahdollisuuksia ja helpottamalla muutoksia. Neuvosto vastaanotti viime viikolla raportin, jossa käsitellään tämän tilanteen vaikutuksia työvoiman liikkuvuuteen. Raportin mukaan maahanmuuttovirrat tukevat EU:n väestönkasvua ja huomiota pitäisi kiinnittää siihen, miten nämä auttavat vahvistamaan kriisien kohtaamisessa tarvittavaa joustavuutta ja korjaamaan alueiden välistä vähäistä liikkuvuutta.

Tässä maailmanlaajuisessa yhteydessä Lissabonin strategian ulkoista ulottuvuutta on vahvistettava ja kehitettävä, ja sen on tuotava esiin EU:n poliittisia ja taloudellisia tavoitteita ja sosiaalisia ja ympäristönormeja EU:n rajojen ulkopuolella. Kuten tiedätte, tätä näkökohtaa korostettiin Lissabonissa pidetyssä valtion ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa, jossa kehitimme erityisesti rahoitusmarkkinoiden epävakauteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. Tämä kiinnostava ja piristävä poliittinen keskustelu, johon parlamentin puhemies myös osallistui, vahvisti uskoamme tulevaisuuteen.

Kuten Portugalin pääministeri José Sócrates on jo täällä todennut, Euroopalla on velvollisuus johtaa globalisaatioprosessia, ja sillä on siihen tarvittavat valmiudet, ja se voi hyödyntää luotuja uusia mahdollisuuksia, myös ideoiden ja kulttuurin vaihdon alalla. Vahvistamalla ihmisten välisiä suhteita ja kansakuntien keskinäistä riippuvuutta EU vaikuttaa merkittävästi rauhaan ja maailmanlaajuiseen vakauteen. Euroopalla on poliittiset ja institutionaaliset edellytykset vastata yhdenmukaisesti globalisaation haasteisiin talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla, ja se voi siksi vaikuttaa globalisaatioprosessiin. Tarvitsemme voimakkaampaa strategista yhteistyötä kumppaneidemme kanssa voidaksemme kehittää uuden globalisaatio-ohjelman, jossa yhdistetään markkinoiden vastavuoroinen avaaminen, ympäristö-, sosiaali- ja talousnormien sekä immateriaalioikeuksia koskevien normien parantaminen sekä tarve tukea kehitysmaiden institutionaalisia valmiuksia.

Kuten Portugalin pääministeri myös totesi Lissabonin epävirallisen kokouksen lopussa, globalisaatiota koskeva EU:n julkilausuma hyväksytään 13. ja 14. joulukuuta pidettävässä eurooppalaisessa huippukokouksessa. Tämä on selvä merkki kansalaisille ja maailmalle Euroopan johtajien päättäväisyydestä ja sitoutumisesta parantaa EU:n valmiuksia vaikuttaa globalisaatio-ohjelmaan ja löytää oikeat vastaukset.

Edessämme olevat haasteet ovat sekä vaikeat että piristävät, ja Portugalin puheenjohtajavaltio jatkaa niiden ratkaisemista. Luotamme, kuten aina, siihen, että Euroopan parlamentti tukee maailmanlaajuisella tasolla sovittujen EU:n ja kansallisten toimien parantamista ja kehittämistä. Nämä mahdollistavat sen, että Eurooppa tekee velvollisuutensa maailmanlaajuisessa yhteydessä ja onnistuu tulevien haasteiden kohtaamisessa.

Toisinaan unohdamme, mitä Eurooppa tarkoittaa monille ihmisille tässä globaalissa maailmassa. Kuvat, joissa maahanmuuttajat makaavat lopen uupuneina rannoillamme, muistuttavat julmasti tästä todellisuudesta ja siitä, miten etuoikeutettuja me olemme täällä Euroopassa, josta on tullut toivon linnake, toivon, jonka mukaan on mahdollista rakentaa malli, jossa yhdistyvät kumppanuuteen, yhteistyöhön ja jaettuun vastuuseen perustuva vapaus, talouskasvu, sosiaalinen oikeus ja ympäristönsuojelu.

Panoksena ei ole pelkästään meidän eurooppalaisten menestys. ”Vahvempi unioni parempaan maailmaan” on puheenjohtajavaltiomme motto, kuten tiedätte, ja uskomme vilpittömästi, että Euroopalla on oltava ratkaiseva rooli oikeudenmukaisemman ja tasapainoisemman maailman rakentamisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtajaa edustava yhteisöasioista vastaava ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaatio on nykyisen eurooppalaisen sukupolven keskeinen aihe. Se koskettaa kaikkien kansalaistemme elämää tavalla tai toisella, joten on aiheellista, että se on noussut Euroopan asialistan kärkeen.

Kuten tiedätte, olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että 21. vuosisadan eurooppalaisessa toimintaohjelmassa on keskityttävä laajasti globalisaatiota koskevaan aiheeseen, ja samalla luonnollisesti säilytettävä eurooppalaiseen hankkeeseen aina kuuluvat arvot ja periaatteet. Globalisaatiota on kuitenkin pidettävä myös mahdollisuutena Euroopalle puolustaa ja vahvistaa etujaan maailmassa, jossa keskinäinen riippuvuus lisääntyy edelleen. Olen siksi erittäin tyytyväinen siihen, että voin osallistua Euroopan parlamentin tästä aiheesta järjestämään keskusteluun.

Kuten ministeri juuri äsken totesi, komission viime kuussa laatima asiakirja Euroopan yhteisestä edusta sai aikaan erinomaisen keskustelun Lissabonissa kokoontuneessa epävirallisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Sain paljon rohkaisua siitä, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, miten vastata globalisaatioon. Haluaisin kiittää Portugalin puheenjohtajavaltiota siitä, että se tukee jatkuvasti tätä globaalia eurooppalaista toimintaohjelmaa ja tarvetta antaa Lissabonin strategialle ulottuvuus, jolla voidaan vastata globalisaation haasteisiin.

Kannatamme myös ajatusta globalisaatiota koskevasta julkilausumasta joulukuussa kokoontuvassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Tämä olisi erinomainen tapa vahvistaa tätä yksimielisyyttä, jota on myös edistettävä täällä Euroopan parlamentissa laatimalla yhteinen päätöslauselmaesitys tästä tärkeästä aiheesta.

Euroopan unioni on itse asiassa kehittänyt asteittain globalisaatiolle aidon eurooppalaisen vastauksen, joka on rohkaissut eurooppalaisia hyötymään ilmiöstä täysimääräisesti. Tässä vastauksessa otetaan huomioon muutoksia kohtaavien ihmisten oikeutetut huolenaiheet, sillä ei saa unohtaa, että globalisaatio voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin haitallisesti, ja meillä on myös oltava vastaus heille.

Uskon, että Euroopan yhteinen etu muodostuu siitä, että saavutetaan oikea tasapaino, mutta tämä ei missään tapauksessa voi olla pelkoa tai tappiomielialaa luova vastaus, sen täytyy perustua luottamukseen. Viime kuukausien aikana on itse asiassa tullut esiin uusi etu: rahoitusmarkkinoiden kuohunta on osoittanut, miten Euroopan talouden terveys liittyy maailmanlaajuisiin kehityssuuntiin, kun taas äärimmäiset sääolot ovat osoittaneet, miten vakavia ilmastonmuutoksen mahdolliset seuraukset ovat ja että vastaus tähän ongelman on saatava pikaisesti. Näemme joka päivä, että globaali ulottuvuus vaikuttaa Euroopan työpaikkoihin, energiaan Euroopassa, kansalaistemme terveyteen ja elämänlaatuun kaikkialla Euroopassa.

(EN) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut, että lähtökohtanamme pitäisi olla luottamus. Meillä on kokemusta siitä, minkälaista on olla maailman suurin talous ja suurin viejä. Olemme keksinet innovatiivisia tapoja ratkaista uusia ongelmia – esimerkiksi päästökauppa – ja meillä on selvät perussäännöt, jotka ovat toimineet hyvin.

Ensinnäkin velvollisuutemme on suojella kansalaisiamme ilman, että olemme protektionistisia. Meidän pitäisi kohdentaa politiikkamme siten, että toiset seuraavat reittiämme ja avautuvat. Meidän ei pitäisi sulkea ovia, vaan pikemminkin saatava muut avaamaan omat ovensa. Protektionismi Euroopassa, joka on maailman suurin viejä, olisi tuhoon tuomittu doktriini.

Toiseksi olemme avoimia, mutta emme ole naiiveja. Tämä tarkoittaa, että tapamme ei ole antaa niiden, jotka eivät kunnioita tiettyjä perusperiaatteita, käyttää näitä periaatteita hyväkseen. Tämä oli äskettäin antamiemme ehdotusten henki, ja sillä varmistamme, että energiainvestointeja koskevat säännöt koskevat kolmansien maiden yrityksiä.

Kolmanneksi sääntöihin perustuvasta järjestelmästä voi olla paljon hyötyä, ja Euroopan unionin kokemuksen ansiosta EU:lla on erittäin hyvät mahdollisuudet tarjota hyvä säännösperusta maailmanlaajuisella tasolla – konkreettinen tapa muokata globalisaatiota. Olkaamme rehellisiä: avoimet taloudet edellyttävät sääntöjä. Markkinat eivät voi toimia ilman instituutiota, ja Euroopan unionilla on enemmän kuin muilla kokemusta eri sääntöjen yhdistämisestä, eri kansallisten kokemusten yhdistämisestä. Tämän vuoksi uskon todellakin, että olemme paremmin varustettuja kuin kukaan muu maailmassa muokkaamaan globalisaatiota – ehdottamaan, ei määräämään, omaa malliamme tälle globalisaatiovaiheelle, johon olemme nyt astumassa.

Meillä on myös välineitä, joiden avulla voimme luottavaisesti kohdata globalisaation. Koskaan aikaisemmin ei ollut yhtä selvää, että euro vahvistaa vakautta kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä. Kasvihuonekaasuja ja uusiutuvaa energiaa koskevien sitovien tavoitteiden asettaminen Euroopan unionin lainsäädännön avulla antaa meille verratonta uskottavuutta, ja käytössämme on luotettava eurooppalainen uudistusväline uudistetun Lissabonin strategian muodossa.

Kun käynnistimme uudestaan Lissabonin strategian vuonna 2005, pyrimme uudistamaan sitä monin eri tavoin. Lisäsimme osallisuutta ja vastuullisuutta jäsenvaltioiden ja komission välisen määritellyn kumppanuuden avulla. Selkeytimme tehtäviä töitä maakohtaisten suositusten avulla. Jokaisella jäsenvaltiolla on nyt oma kansallinen uudistusohjelmansa ja jokainen jäsenvaltio hyväksyy sen, että näiden uudistusten toteuttaminen edellyttää yhteisiä toimia. Olemme myös kohdistaneet uudelleen unionin rahoitusvälineen kasvuun ja työllisyyteen.

Tulokset tuottavat nyt hedelmää. Nykyisistä huolenaiheista huolimatta suorituskyky on parantunut: melkein 6,5 miljoonaa lisätyöpaikkaa on luotu Euroopan unionin 27 jäsenvaltioon kahden viimeisen vuoden aikana; vuosina 2007–2009 odotetaan syntyvän kahdeksan miljoonaa uutta työpaikkaa. Lissabonin uudistukset ovat epäilemättä vahvistaneet Euroopan talouden kasvupotentiaalia.

Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta: työ on vielä pahasti kesken. Jäsenvaltioiden ja unionin on jatkettava uudistuksia. Tämä on paras tapa tehdä talouksistamme joustavia epävarmojen taloudellisten näkymien edessä.

Vuonna 2006 sovitut neljä painopistealaa tarjoavat oikean kehyksen Lissabonille: tutkimus ja innovaatio, parempi liiketoimintaympäristö (byrokratian poistaminen ja parempien investointiolosuhteiden edistäminen), suurempi työllistettävyys sekä energiaa ja ilmastonmuutosta koskevat kysymykset. Nämä alat ja niiden määritelmät, ovat antaneet strategialle tarkemman painopisteen. Nämä alat liittyvät tietenkin myös läheisesti toisiinsa. Meistä ei tule koskaan tietoon perustuvaa, vähäpäästöistä taloutta ilman erittäin ammattitaitoista työvoimaa ja ilman lisätutkimusta ja laajempaa innovointia.

Haluaisin korostaa tutkimusta ja innovointia koskevaa kohtaa. Haluaisin käyttää hyväksi tätä tilaisuutta kiittääkseni Euroopan parlamenttia sen antamasta tuesta tutkimuksen, koulutuksen ja innovaation muodostamalle osaamiskolmion kehittämistä koskevalle komission vaatimukselle. Haluaisin todellakin kiittää teitä ja kiinnittää huomionne tarpeeseen tehdä yhdessä töitä, jotta Galileo-hanke voisi säilyä suurena eurooppalaisena hankkeena, ja haluaisin myös kiittää teitä EIT-hankkeelle antamastanne tuesta.

Edistymme eurooppalaista tietotilaa koskevan tarpeen osalta. Itse asiassa yksi asiakirjamme uutuuksista oli nimenomaan viidettä vapautta koskevan ajatuksen esittäminen – tiedon vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa.

Emme koskaan saa aikaan uutta dynaamisuutta ilman suotuisaa ilmapiiriä, myös pk-yrityksillemme. Euroopassa on 23 miljoonaa pk-yritystä. Joten siksi uskon, että kaikki nämä alat yhdessä voivat luoda suotuisan kierteen, jolla edistetään kaikkia tavoitteitamme välittömästi.

Kun valmistaudumme seuraavan kolmivuotiskauden käynnistymiseen, meidän on saatettava strategia ajan tasalle ottaen huomioon kaiken oppimamme ja uudet olosuhteet. Sosiaaliseen ulottuvuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Lisäsijoituksia kaikenikäisten koulutukseen on paras tapa torjua epätasa-arvoa ja sosiaalista syrjäytymistä ja, kuten sanoin aikaisemmin, kaikki eivät hyödy globalisaatiosta. Jos haluamme olla varmoja siitä, että Euroopan unionin kansalaiset tukevat toimintaohjelmamme, meidän pitäisi ottaa huomioon sosiaalista ulottuvuutta koskevat huolenaiheet. Tämän takia komissio on muun muassa ehdottanut muutosta globalisaatiorahastoon, nimenomaan koska olemme alusta lähtien tunnistaneet tarpeen antaa konkreettisia näitä aloja koskevia vastauksia.

Minua on erityisesti rohkaissut työmarkkinaosapuolten välinen sopimus joustoturvaa koskevista periaatteista, jota komissio ehdotti ennen kesää. Itse asiassa Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa saimme erittäin hyviä uutisia eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten välisestä sopimuksesta. Toivon, että joulukuun Eurooppa-neuvosto voi tukea näitä periaatteita. Tämä antaa jokaiselle jäsenvaltiolle erittäin hyvän pohjan määrittää parempi tasapaino työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden välillä.

Perusteellisten uudistusten tehokas toteutus, taitojen ja koulutuksen suurempi korostaminen, konkreettiset toimet, joilla Eurooppa muutetaan vähäpäästöiseksi taloudeksi: nämä ovat mielestämme seuraavan kauden painopisteet.

Yhdennetyt suuntaviivat tarjoavat eri jäsenvaltioille tärkeän koordinaatiovälineen, yhteiset puitteet, joiden avulla ne voivat toteuttaa omaa kansallista uudistusohjelmaansa. Jäsenvaltioiden arvioinnit ja palautteet osoittavat, että suuntaviivat toimivat. Ne ovat yhteisön Lissabonin ohjelman perusta. Vaikka suuntaviivat olisikin saatettava ajan tasalle, mielestäni meidän ei pitäisi korjata niitä, jos ne toimivat.

Meidän on myös tehtävä enemmän varmistaaksemme, että Lissabonin strategia edistyy tasaisesti kaikissa jäsenvaltioissa: yhden jäsenvaltion hitaampi uudistusprosessi vaikuttaa voimakkaasti toisiin. Myös parlamenttien, työmarkkinaosapuolten sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten pitäisi olla aktiivisempia.

Euroopan parlamentin sitoutuminen Lissabonin strategiaan on ollut ratkaisevaa vauhdin ylläpitämisessä. Yhdessä varapuheenjohtaja Verheugenin ja muiden kollegojen kanssa, odotan innokkaana yhteistyön syventämistä, kun siirrymme Lissabonin strategian seuraavan vaiheeseen.

Globalisaation ja Lissabonin välinen yhteys antaa meille erinomaisen mahdollisuuden osoittaa tänä päivänä, että Euroopan taloudellinen toimintaohjelma ei ole vapaaehtoinen lisä: se on avain Euroopan menestyksekkääseen tulevaisuuteen. Talousuudistus, maailmanlaajuinen visio, vähäpäästöinen talous: nämä ovat toisistaan riippuvaisia tavoitteita, joita on tavoiteltava samanaikaisesti, ja ainoastaan Euroopan unioni voi tarjota Euroopan kipeästi tarvitseman ulottuvuuden ja yhtenäisyyden. Ainoastaan yhdessä voimme tavoitella sitä, mitä kutsumme asiakirjassamme ”Euroopan yhteiseksi eduksi”.

Lopuksi haluan todeta, että uskon todella, että tämä ei ole pelkästään Euroopan yhteinen etu. Uskon todella, että globalisaation aikakaudella maailma tarvitsee myös sitoutuneempaa Eurooppaa, jossa etujamme suojellaan ja puolustetaan, mutta myös arvojamme – vapauden ja yhteisvastuun arvoja – on suojeltava tällä globalisaation aikakaudella.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Hans-Gert Pöttering, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Manuel Lobo Antunes, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, kansalaistemme mielestä globalisaatio ei ole abstrakti käsite. Globalisaatio on todellisuutta, joka vaikuttaa tavallisiin eurooppalaisiin päivittäin ja he kääntyvät hallitustensa ja toimielimiensä puoleen saadakseen vastauksia globalisaation tuomiin ongelmiin.

Kansalaisemme odottavat paljon Euroopan unionilta tämän suhteen. He odottavat saavansa suojelua ja turvaa: fyysistä suojaa terroristiuhkien varalta ja suojaa talousmarkkinoiden oikuilta. He odottavat että takaamme heidän elintarvikehuoltonsa ja elintarviketurvansa; kuitenkin vasta viime kesänä viljan hinnan nopea nousu käänsi kuluttajahinnat jyrkkään nousuun. Euroopan kuluttajat tarvitsevat vakuutuksen, että edulliset, maahantuodut tuotteet ovat kaikilta osin turvallisia. Tämä on erityisen ajankohtainen aihe: kun juhlakausi lähestyy, meidän on voitava vakuuttaa vanhemmille ja isovanhemmille, että lelut, joita he ostavat lapsilleen jouluksi, eivät vaaranna lasten terveyttä.

Vaikka globalisaation on edistettävä vaurautta, sen on myös oltava oikeudenmukaista – ja siihen on sovellettava eettisiä sääntöjä, esimerkiksi lasten hyväksikäytön kieltäminen. Globalisaatiota ei voida rakentaa heikompien ihmisten kustannuksella: sen täytyy olla väline, jolla torjutaan epätasa-arvoa ei pelkästään yksittäisissä maissa vaan myös maiden välillä. Globalisaatiota on kohdennettava siten, että se lisää yhteiskunnan heikompien ostovoimaa. Olemme aina edistäneet vapaata kauppaa, mutta sen on perustuttava tiukkoihin sääntöihin. Euroopan unionin avoimuus muulle maailmalle on liikkeelle paneva voima globaalissa taloudessa, ja monet yritykset haluavat sijoittautua Eurooppaan. Niiden on hyväksyttävä sääntömme ja noudatettava meidän terveys-, ympäristö- ja kuluttajansuojanormejamme.

Euroopan unioni on 50 vuoden aikana onnistunut luomaan toimivat sisämarkkinat, joissa jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen on aina ollut sääntönä. Euroopan unionilla on erityinen rooli tietotaitonsa viennissä ja kumppaneidensa tuotanto- ja laadunvalvontanormien kohottamisen auttamisessa. Olemme jo aloittaneet tämän monen kumppanin kanssa. Viime perjantaina Washingtonissa pidetyn ensimmäisen transatlanttisen talousneuvoston kokouksen menestys on myönteinen merkki, ja meidän on nyt tehostettava toimia ja muistutettava Brasiliaa, Kiinaa ja Intiaa niiden velvollisuuksista. Afrikan kanssa otamme hieman pehmeämmän linjan.

Jotta voimme kohdata ulkoiset haasteet, meidän on ensinnäkin vahvistettava sisämarkkinoitamme investoimalla enemmän tutkimukseen ja kehitykseen ja toiseksi varmistettava, että tutkimusta ja innovaatiota koordinoidaan paremmin jäsenvaltioiden kesken. Vaikka globalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia, se myös edellyttää mukauttamista, esimerkiksi koulutuksen mukauttamista ihmisen koko työelämän ajan.

Minun ryhmäni suhtautuu myönteisesti Lissabonin strategian uusiin kasvua ja työllisyyttä koskeviin aloitteisiin, ja myös komission ehdottamaan pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen, koska pienet ja keskisuuret yritykset ovat erittäin tärkeitä vakauden ja työpaikkojen luomisen moottoreita Euroopassa.

Hyvät parlamentin jäsenet, meitä politiikkoja pyydetään entistä useammin ratkaisemaan energiakysymyksiä koskevia haasteita. Euroopan unioni pysyy haavoittuvana, kunnes sillä on energian toimitusvarmuutta ja ympäristön turvallisuutta koskeva yhteinen politiikka. Öljyn hinnan ollessa melkein 100 Yhdysvaltain dollaria tynnyriä kohti on Eurooppa, jossa elämme, hätätilanteessa. Tarvitsemme eurooppalaisen energiapolitiikan, jolla taataan toimitusvarmuus ja kestävä kasvu tällä alalla. Meidän on tehtävä uusiutuvia energialähteitä koskeva perusteellinen tutkimus ja tutkittava siviiliydinvoiman energiatoimituksen mahdollisuuksia.

Näitä kysymyksiä koskevan keskustelun on oltava avointa ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi ja ihmisten tuen saamiseksi toiminnallemme. Loppujen lopuksi haluamme puhtaampaa, tehokkaampaa ja turvallisempaa energiaa Euroopalle. Euroopan on ilmoitettava yhteiset etunsa, ei pelkästään kaupan ja maailmantalouden osalta, vaan myös kulttuurin, kielten ja perinteen osalta. Tekemällä työtä yhteisten ratkaisujen löytämiseksi globalisaation haasteisiin voimme suojella kansalaistemme oikeutettuja etuja ilman, että olemme protektionistisia.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämän keskustelun otsikko kuvaa sitä seikkaa, että Euroopan parlamentin on keskusteltava neuvoston ja komission kanssa Euroopan – Euroopan unionin elinten ja EU:n jäsenvaltioiden – roolista globalisaation mahdollisuuksien ja riskien käsittelyssä. Meidän on siksi tehtävä selväksi – kuten tämän päivän keskustelussa tehdään – että globalisaation seuraukset voidaan nähdä eri tavalla ja että niitä voidaan tarkastella eri kilpailevien menetelmien avulla.

Tänään hyväksyttävää päätöslauselmaa koskevat neuvottelut ovat osoittaneet, että on olemassa suuri ero – monella alalla kuilu – parlamentin oikeiston käsitysten ja sosialistiryhmämme pyrkimysten välillä. Se, mitä sanomme tässä keskustelussa, määritellee parametrit, joita sovellamme arvioitaessa toimielinten, erityisesti komission, rooleja. Kuunneltuani erittäin tarkkaavaisesti teitä, arvoisa komission puheenjohtaja, ja Joseph Daulia sanoisin, että näkemyksissänne on jotakin yhteistä, mutta myös selviä eroja.

Ryhmämme arvioi jokaista, joka asettuu ehdokkaaksi komission puheenjohtajan vaaleissa nyt tai tulevaisuudessa, tiettyjen keskeisten kriteerien perusteella, jotka liittyvät erityisesti ehdokkaan käsitykseen komission roolista globaalissa taloudessa. Makrotalouspolitiikan koordinointia, ammattikieltä käyttääkseni, tai niin kutsuttua yhteistä talous- ja finanssipolitiikka, on ohjattava sosiaalipolitiikan periaatteiden avulla. Euroopan talouskehityksen on edistettävä yhteiskunnallista vakautta. EU:n on varmistettava, että maailmanlaajuinen talouskehitys johtaa oikeuksien ja mahdollisuuksien suurempaan tasa-arvoon maailmassa. Tämä on myös sosiaalipolitiikka. Ihmisten hyvinvointi Euroopan sisä- ja ulkopuolella on yhteinen mittapuumme.

Talouskehitys on sosiaalisen turvallisuuden edellytys – eikä toisin päin, kuten olemme kuulleet ehdotettavan parlamentin joissakin puheenvuoroissa. Ajatus, jonka mukaan sosiaaliturvan vähentäminen Euroopassa olisi talouskehityksen lähde, on aivan poikkeuksellinen. Jokainen, joka uskoo, että EU:ta voidaan käyttää sosiaalipolitiikan alan saavutusten poistamiseen käyttämällä globalisaatiota verukkeena, on erehtynyt. Sääntelemättömät markkinat, jotka johtavat maksimivoittoihin ja alhaisempiin sosiaalinormeihin, ovat ehkä ihanteellisia parlamentin oikeiston mielestä, ei kuitenkaan meidän. Euroopan menestyksen salaisuutena ovat olleet sosiaalinen kehitys ja talouskehitys, jotka ovat saman kolikon eri puolia. Meidän mielestämme mikään ei ole muuttunut tältä osin.

(Suosionosoituksia)

Joseph Daulin huomautus oli mielenkiintoinen. Heille, jotka eivät sitä kuulleet, toistan, että hän sanoi: ”Talous ensiksi!” Ei! Talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin on kuljettava käsi kädessä – tämä on ratkaisevaa, ja siinä korostuu Euroopan oikeistolaisen politiikan virhe. Tehkäämme yksi asia selväksi: ylivoimainen enemmistö neuvoston hallituksista on keskusta-oikeistohallituksia, eikä komissio tietenkään ole sosialismin Eldorado. Te, hyvä José Manuel Barroso, olette keskusta-oikeistolainen poliitikko, kuten useimmat komission jäsenet. Siksi tarkkailemme tiiviisti komission toimia arvioidaksemme lausuntojenne uskottavuutta.

Tarvitsemme tietenkin tutkimusta, innovointia ja koulutusta, ja sisämarkkinoiden on tietysti kehityttävä tavalla, jolla suojellaan ympäristöä ja vakautetaan yhteiskunnan resursseja. Tätä tosiaankin tarvitsemme! Komission on kuitenkin myös esitettävä asiaa koskevat direktiiviehdotukset. Lisäksi tarvitsemme vastaavat lainsäädäntöaloitteet, joilla vahvistetaan prosessia. On joitakin hyviä kohtia, joita tuemme, mutta on myös paljon sellaisia, joita meidän on tutkittava perusteellisesti.

Tarvitsemme myös tehokasta hallintoa. En tiedä, pitäisikö sitä kutsua Lissabonin prosessin hallinnon parantamiseksi, kuten siihen viitataan EU:n asiakirjojen otsikoissa. En tiedä, ymmärtääkö tavallinen mies tai nainen, mitä me sillä tarkoitamme. Kun puhutte hallinnon yksinkertaistamisesta ja mainitsette, että Baijerin entinen ministeri-puheenjohtaja johtaa tätä toimintaa, voin vain todeta, että kolme eläköön-huutoa ja paljon onnea!

Tarvitsemme aivan varmasti – ja tältä osin olemme täysin samaa mieltä teidän kanssanne, arvoisa komission puheenjohtaja – sääntöjä, joilla kesytämme tämän rahoitusmarkkinoilla vallitsevan villin lännen kapitalismin, joka uhkaa kokonaisia kansallisia talouksia. Joten aloittakaamme näiden sääntöjen laatiminen Euroopassa. Haluan selventää, että on tarpeen – ja haluan sanoa, että odotamme – että kansainvälisiä finanssikapitalisteja valvotaan, että niiden toiminta on avointa ja tietysti että niiden valtuuksia rajoitetaan; tällöin tuemme teitä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä on Euroopan sosiaalisen kehityksen yksi keskeisistä tekijöistä.

Lopuksi haluan todeta, arvoisa puhemies, Hans-Gert, hyvät parlamentin jäsenet, että aihe, josta tänään keskustelemme, nimittäin se, miten meidän pitäisi järjestäytyä globalisaation haasteiden kohtaamiseksi ja mitä valtaa Euroopalla, jolla tarkoitan institutionaalista Eurooppaa – teitä komissiossa ja meitä parlamentissa – itse asiassa on näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi, on myös mitta, jolla äänestäjät voivat arvioida meitä. Jos käymme pelkästään yleisiä keskusteluita, joissa esitämme täsmällisesti, mitä haluamme, mutta emme anna konkreettisia lainsäädäntötoimia täällä ja jäsenvaltioissa, koko keskustelu on turhaa. Siksi odotamme, että se, mitä esitämme täällä, näkyy myös yhteisessä päätöslauselmassa ja muutetaan vahvaksi politiikaksi.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (DE) Hyvä Martin Schulz, se seikka, että saitte ylittää puheaikanne melkoisesti, ei liittynyt mitenkään siihen, miten te puhuttelitte puhemiestä. Itse asiassa käyttämänne lisäaika vähennetään loppujen lopuksi teidän ryhmällenne myönnetystä ajasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, olemme juuri kuulleet menneisyyteen kuuluvaa kieltä:

Die Rede der Vergangenheit!

Muut tietävät usein paremmin kuin me, että elämme jo globaalissa yhteiskunnassa. Intia, Kiina ja Brasilia ovat hyödyntäneet mahdollisuuden aaltoa erittäin hyvin, kun taas Euroopassa liian moni pelkää aallon törmäävän Eurooppaan.

Kun presidentti Sarkozy puhui meille eilen, hän puhui ”huomisen Euroopan erilaisista tulevaisuuksista” ja avasi kilpailu-, energia- ja laajentumispolitiikkamme koskevan keskustelun.

José Manuel Barroson ilme keskustelun aikana kertoi meille enemmän kuin kaikki hänen sanansa tänä aamuna. Jos Eurooppa istuu kädet ristissä, koska kansalliset johtajat – jotka ilmaisevat kansalaisten huolenaiheita – riitauttavat EU:n työohjelman, menetämme mahdollisuuden muokata globalisaatiota Euroopan yhteisen edun mukaisesti.

Meidän ei tarvitse vakuuttaa kansalaisia vaan jäsenvaltioita. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että useimpien kansalaistemme mielestä Euroopan unioni, eikä kansallinen hallitus, pystyy parhaiten hallitsemaan globalisaatiota.

Katsokaa, miten globalisaation maanjäristys ravistelee Euroopan politiikkaa. Jotkin oikeistolaiset siirtyvät globaalien haasteiden edessä konservatismista nationalismiin tai kristillisdemokratiasta kristilliseen autokratiaan. Globalisaation särö kulkee suoraan PPE-ryhmän läpi.

Vasemmalla Kurt Beck ja hänen ystävänsä jarruttavat erittäin tarpeellisia uudistuksia. Franz Müntefering huomasi tämän, ja äänesti siksi jaloillaan. Visionäärit näkevät kuitenkin uudistusten tarpeen, ja he ovat kirjoittaneet sen uuteen eurooppalaiseen sosialistiseen manifestiin, joka hyväksyttiin asianmukaisesti Portossa.

Poliittista jakoa ei enää tehdä vasemmistolaisen ja oikeistolaisen talouspolitiikan välillä vaan jako tehdään niiden välillä, jotka vastaavat maailmanlaajuisiin haasteisiin vetämällä laskusillan ylös, ja niiden, jotka – kuten liberaalidemokraatit – kannattavat avointa yhteiskuntaa.

Hyvä José Manuel Barroso, enemmistö parlamentin jäsenistä kannattaa komission globalisaatiota koskevaa lähestymistapaa. Tämä enemmistö ei kuitenkaan muodosta yhtä poliittista perhettä. Se voi jopa erottaa ja muuttaa Euroopan poliittisia ryhmiä.

Globalisaatio muokkaa politiikkaamme entisestään. Ei tässä tiedonannossa määritellyssä globalisaation kapeassa taloudellisessa merkityksessä – vaikka vakaa euro ja tehokkaat kilpailusäännöt ja markkinoiden sääntely ovat kaikki meidän etujemme mukaisia – vaan sen laajemmassa kokonaisvaltaisemmassa merkityksessä, johon sisältyy maailman väestönkasvu ja maahanmuutto, ilmastonmuutos ja energian toimitusvarmuus sekä terrorismiin liittyvä järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus.

Eikö tämä ole vahvistus jota tarvitsemme jotta voimme ”toimia koko mantereella”, kuten tässä asiakirjassa kehotetaan, käyttämään ”kriittistä massaamme” jotta ”eurooppalaiset voivat muokata globalisaatiota”, kuten komission tiedonannossa vaaditaan?

Jos näin on, arvoisa José Manuel Barroso, missä ovat teidän toimintatapanne, aikataulunne ja laaja-alainen lähestymistapanne? Meille luvattiin toimintaa: sen sijaan meille tyrkytetään asiakirjaa, jossa on paljon sanahelinää, mutta vain vähän ehdotuksia. Tämä ei voi olla Euroopan lopullinen vastaus globalisaatioon. Odotan teidän sisämarkkinoita koskevaa arviotanne, jotta näen, miten te edistätte kasvua ja työpaikkoja vaikeassa maastossa, sekä teidän laillista maahanmuuttopolitiikkaanne, ja toivon, että se kattaa alkuperämaiden huolenaiheet.

Kollegani ja minä odotamme energian käytön vähentämistä ja rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa koskevia kiireellisiä toimia. Mielestämme sosiaalinen terveys ja taloudellinen elinvoimaisuus ovat myös tärkeitä. Jos luomme maailmanlaajuiset markkinat, tarvitsemme uutta maailmanlaajuista sosiaalista sopimusta, jossa yhdistetään joustavuuden ja oikeudenmukaisuuden kilpailevat vaatimukset, koska kuten Martin Luther King opetti meille ”epäoikeudenmukaisuus missä tahansa on uhka oikeudenmukaisuudelle kaikkialla”.

Joten unionin on yhdistettävä Lissabonin ohjelma, jonka painopiste on kilpailukyvyssä, Cardiffin ohjelma, jonka painopiste on sosiaalisissa oikeuksissa, ja Göteborgin ohjelma, jonka painopiste on ympäristössä.

Maailma tarvitsee vahvan, yhdistyneen unionin voidakseen kohdata epäoikeudenmukaisuutta, ristiriitoja ja köyhyyttä kaikkialla, missä niitä esiintyy, koska olemme niitä harvoja, jotka pystyvät ratkaisemaan maailmanlaajuisia kysymyksiä ja jos emme ota ohjaimia käsiimme, kukaan ei ota.

Tämä tarkoittaa, että lopetamme kauppatariffien tekopyhyyden ja laadimme Dohassa oikeudenmukaisen sopimuksen kehitysmaille; vahvistamme Balissa hiilipäästöjä koskevan sopimuksen ja käytämme kollektiivista vaikutusvaltaamme saadaksemme Amerikan mukaan; ja luomme kansainvälisen lähestymistavan rahoitusmarkkinoihin, keskitymme sääntelyä koskevaan yhteistyöhön, normien lähentymiseen ja sääntöjen yhdenmukaistamiseen.

Näiden haasteiden ratkaiseminen kaikille oikeudenmukaisella tavalla edellyttää enemmän ei vähemmän globalisaatiota. Sillä elämme yhdistyneessä maailmassa, joka edellyttää solidaarisuutta maailmanlaajuisella tasolla yhtä paljon kuin se edellyttää solidaarisuutta Euroopan kansalaisten välillä.

Meidän on katsottava eteenpäin Victor Hugon kanssa siihen päivään, jolloin ei ole taistelukenttiä vaan torit ovat avoinna kaupankäynnille ja ihmismieli ajatuksille.

 
  
MPphoto
 
 

  Mirosław Mariusz Piotrowski, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, globalisaatio on ilmiö, joka on monella tavalla peruuttamaton. Yksittäisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden ei pitäisi pelkästään ymmärtää sitä, niiden on myös vastattava näihin muutoksiin käytännöllisellä tavalla. EU:n toimet eivät kuitenkaan voi loukata itsenäisten valtioiden taloudellisia etuja, esimerkiksi rajoittamalla epäoikeudenmukaisesti hiilidioksidipäästöjä, mikä aiheuttaa vakavia haittoja Puolan kaltaisten maiden talouksille.

Toisaalta näiden poliittisten toimien ei pitäisi johtaa kansallisen identiteetin häviämiseen. Sillä aikaa kun Aasian maat mukautuvat menestyksekkäästi uuteen tilanteeseen ja niiden taloudet laajenevat nopeasti, me Euroopan parlamentissa keskustelemme sellaisista tärkeistä kysymyksistä kuten maatalous- ja metsätraktoreiden taustapeileistä ja sirkusten roolista ja merkityksestä Euroopan unionissa ja muista vastaavista asioista.

EU antaa jatkuvasti uusia määräyksiä, mikä vaikeuttaa entisestään tehokasta kilpailua, eikä se näytä ymmärtävän todellisuutta, mikä ilmenee sosialistiedustajien tämänpäiväisistä puheista. Toivon, että tämänpäiväinen keskustelu auttaa muuttamaan tapaa, jolla ajattelemme globalisaatiosta eurooppalaisesta näkökulmasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä tiedonanto osoittaa täydellistä mielikuvituksen puutetta, kun otetaan huomioon kohtaamamme tilanteen vakavuus.

Meille ei ole esitetty minkäänlaista todellista globalisaation määritelmää. Se liittyy yleensä taloudellisiin kysymyksiin – siitä haluaisin puhua.

Tässä asiakirjassa todetaan, että kohtaamme kolmannen teollisen vallankumouksen. Mielestäni meidän on otettava opiksemme aiemmista teollisista vallankumouksista. Niistä, joissa ympäristökustannuksia ei ole otettu täysin huomioon; niistä, joissa ei ole täysin otettu sosiaalisia kustannuksia huomioon. Oletetaan, että alhaiset hyödykekustannukset jatkuvat usein maailman köyhimpien valtioiden kustannuksella; että voimme käydä kauppaa maissa, joissa me pakotamme markkinat avautumaan, vaikka sosiaalista infrastruktuuria ja tervettä julkista sektoria ei ole vielä luotu; että meidän on varottava vastavuoroisuutta, paitsi tasa-arvoisten osapuolten välillä. On myös tapauksia, joissa olemme yliarvioineet markkinoiden roolin sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa, ja on talouden vakauteen liittyviä kysymyksiä, erityisesti kun se perustuu pikemminkin velkatalouteen ja spekulointiin kuin todellisuuteen, ja siten tämä on erittäin vaarallista talouden vakauden kannalta.

Kohtaamamme uusi tilanne ei koske pelkästään ilmastonmuutosta. Kyse on myös öljyntuotannon huipusta ja siitä, mitä se aiheuttaa kehitysmaiden mahdollisuuksille; kyse on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta.

On totta, että meidän on tasapainotettava kauppaa, sosiaalista ulottuvuutta ja ympäristöulottuvuutta. WTO asettaa kaupan etusijalle tuotantomenetelmiin nähden ja kaikkeen muuhun nähden, mikä antaa meille oikeuden sanoa, että tavaroiden tuotantotapa aiheuttaa meille ongelmia, sillä se ei täytä normejamme. Me emme halua, että tämä kirjoitetaan sääntöihin.

Jos tarkastelemme kasvua, puhumme yhä ikään kuin määrä olisi ratkaisevaa, ei laatu, eikä se, mikä itse asiassa kasvaa yhteiskunnissamme. Suhtaudun myönteisesti komission ensi viikolla pidettävään, tätä aihetta koskevaan konferenssiin, mutta tätä työtä olisi pitänyt tehdä jo monen vuoden ajan.

Mitä teemme maatalousalalle, matkailualalle ja monille muille huomioidessamme ilmastonmuutoksen? Emme ole samaa mieltä siitä, ettei ole tarvetta tarkastella uudestaan suuntaviivoja ja muuttaa niitä. Meidän mielestämme tällainen tarve on olemassa.

Jos puhumme koulutuksesta, kestävän kehityksen strategia edellyttää, että tarkastelemme alaa ilmastonmuutoksen ja ympäristökehityksen kannalta. En ole kuullut yhtään aihetta koskevaa todellista, vakavaa ehdotusta. Tästä ei ole olemassa eurooppalaista strategiaa.

Jos puhumme vähäpäästöisestä taloudesta, miten saavutamme sen? Tässä asiakirjassa ei esitetä mitään, mikä vakuuttaisi meitä näistä aiheista.

Meidän on myös tarkasteltava sosiaalista osallisuutta uudelleen. Sukupuolten palkkakuilu on yhä olemassa. Tarvitsemme yhä palkan, jolla elää, ja joustoturvan on otettava huomioon yksittäisten henkilöiden taloudellinen varmuus.

Meidän on yhä yhdistettävä Lissabonin ja Göteborgin ohjelmat. Tämä on haaste. Tässä asiakirjassa tämä ei onnistu, enkä ole vakuuttunut siitä, että parlamentti pystyy siihen myöskään.

 
  
MPphoto
 
 

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksi ilmaista pettymykseni päätöslauselmaluonnoksen lopulliseen versioon. Olen pettynyt kahteen asiaan. Ensinnäkin on sääli, että yksimielisyyteen pääseminen kesti näin kauan ja että enemmistöpäätös saatiin aikaan vasta viime hetkellä aikapulan takia, ja tämän hinta (mielestäni) oli liialliset myönnytykset peruskysymyksissä. Toiseksi olen pettynyt, koska päätöslauselmassa ei oteta huomioon Euroopan yhteistä etua, kuten asiakirjan otsikosta olisi voinut päätellä, ja – tarkemmin – siinä ei oteta huomioon eurooppalaisten kansalaisten enemmistön etuja.

Tämä kaksinkertainen pettymys on peräisin yhteisen päätöslauselmaesityksen arvioinnista, jossa ei tunnisteta globalisaation kielteisiä vaikutuksia ja jossa tarjotaan kansalaisille ainoastaan lähestymistapa, jolla sietää globalisaatiota, kuten heidän on siedettävä esimerkiksi tulvia. Mielestäni globalisaatiosta tai tulvista on mahdoton pitää, saati sietää niitä. Normaali lähestymistapa on, että yritetään vaikuttaa näihin prosesseihin, estää niiden kielteisiä vaikutuksia. Tässä päätöslauselmassa ei kuitenkaan ole esitetty mitään tällaista: siinä ei edes tarjota maailmanlaajuisen kestävän kehityksen mallia.

Päätöslauselmaesityksessä poliittinen ryhmämme keskittyi erityisesti seuraaviin seikkoihin:

Köyhyyden torjunta, sillä tilastot osoittavat, että noin 80 miljoonan ihmisen käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisista keskivertotuloista.

Korostimme, että tarvitaan tehokkaampia keinoja, joilla turvataan kansalaisten oikeudet, esimerkiksi laadukkaaseen ja hyväpalkkaiseen työhön, ja perusturva.

Lissabonin strategian osalta korostimme, että tarvitaan uutta kestävän kehityksen ja solidaarisuuden yhdennettyä strategiaa nykyisen Lissabonin strategian tilalle ja tehokasta täytäntöönpanovälinettä.

Eilen jotkin poliittiset ryhmät sopivat yhteisestä päätöslauselmasta, eivätkä huomioineet lainkaan meidän ryhmämme ehdotuksia. Tekemällä näin ne ovat osoittaneet, että ne kiinnittävät enemmän huomiota talousasioihin kuin sosiaalisiin oikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen. Edellä mainituista syistä ryhmämme ei tue päätöslauselmaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, eilen saimme nauttia Ranskan presidentin erittäin viisaasta puheesta. Kuuntelin tätä kaunopuheista pikkumiestä tarkkaavaisesti. Hän kannatti täysin vapaakauppaa, mutta jos muut maat kannattivat protektionismia, niin sitten tietysti myös hän. Hän tuki täysin demokratiaa: ihmisillä on oikeus saada esittää näkemyksiään, mutta niitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon, kuten ranskalaisten ja hollantilaisten näkemykset on jätetty huomiotta. Hän on – kuten hän sanoisi – eurooppalainen ensin, mutta ranskalainen läpikotaisin, ranskalainen ensin, mutta eurooppalainen läpikotaisin. Kenties vielä vähän unkarilaista gulassia mukaan.

Tarvitsemme eurooppalaista armeijaa, merivoimia ja ilmavoimia varmistamaan, että rauhanomaiset eurooppalaiset arvomme leviävät kaikkialle, sillä emme saa enää koskaan sotia. Meidän on luotettava demokraattisiin toimielimiimme, mutta ei liikaa. Ranskalaiset eivät voi järjestää toista kansanäänestystä, sillä se voisi johtaa englantilaisten kansanäänestykseen, ja tietysti me kaikki tiedämme, että englantilaiset hylkäisivät uuden perustuslain – oh, anteeksi – ”perustussopimuksen”.

Hän ehdotti, että meidän on, tutkittava itseämme tarkemmin ja varmistettava, että äitiyttä on enemmän, ei pelkästään naisille vaan myös miehille, enemmän omenapiirakkaa, varsinkin köyhille, riippumatta siitä, haluavatko he sitä vai eivät. Käyttääkseni vanhaa englantilaista sanonta – ja testaan mielelläni maailman parhaita tulkkeja – se oli täyttä humpuukia!

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitar Stoyanov (ITS)- (BG) Ensinnäkin haluaisin muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että globalisaatio ei ole prosessi, joka on itsessään olemassa, että Eurooppa on suuri tekijä maailmanpolitiikassa ja että Euroopan harjoittamalla politiikalla määritellään, kehittyykö globalisaatio.

Juuri tätä en pystynyt ymmärtämään komission strategiassa. Onko komissio halukas harjoittamaan politiikkaa, jolla globalisaatiota kehitetään, vai politiikkaa, jolla sitä hidastetaan? Lisäksi haluaisin kiinnittää huomionne siihen seikkaan, että sisämarkkinat eivät sinänsä takaa Euroopan menestystä globalisaation kehitysprosessissa.

Neuvosto on ilmoittanut, että sen mielestä kilpailukyky on erittäin tärkeää, mutta tällä hetkellä Euroopan unionissa on uusia talouksia, jotka ovat haavoittuvia ja jotka eivät ole kilpailukykyisiä edes sisämarkkinoilla.

Komissio on puolestaan todennut, että sen mielestä Lissabonin strategian kehitys on sille erittäin tärkeää, kun otetaan huomioon sen suunnitelmien täytäntöönpano globalisaation näkökulmasta.

Erityisesti Bulgarian osalta odotan, että Lissabonin strategia ei toimi, sillä minun maani, kuten olemme toistuvasti todenneet, ei ollut valmis, kun se liittyi Euroopan unioniin. Miten siis voimme suojella Euroopan kansalaisten etuja, jos emme käytä minkäänlaisia protektionismin muotoja?

Graham Watsonin mainitsema avoin yhteiskunta on kerrassaan petollinen EU:n heikoimmille talouksille. Jos sovellamme ensin maailmanlaajuista solidaarisuutta yhteisön sisäisen solidaarisuuden sijasta, miksi tarvitsemme yhteisöä?

Tässä yhteydessä globalisaation tuleva kehitys heikoissa talouksissa, joilla on suuria kauppavajeita ja jotka eivät ole kilpailukykyisiä edes sisämarkkinoilla, lisäävät näihin talouksiin kohdistuvaa painetta entisestään aina romahdukseen saakka, ja nämä taloudet, jotka ovat taistelleet voidakseen aloittaa normaalin kehityksen, hajoavat kuten korttitalot.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Bobošíková (NI).- (CS)(Puheenvuoron alkua ei kuultu) ... ryhtyä toimiin, jotta Euroopasta kehittyisi mahdollisimman vahvaa toimija maailmanmarkkinoilla. Tämän saavuttamiseksi maailman kauppaneuvottelut on kuitenkin saatava päätökseen, Euroopan maanviljelijöille myönnettäviä tukia on laskettava ja Yhdysvaltain tullimaksuja on alennettava. Kiinaa kohtaan on myös oltava tiukempi WTO:ssa, ja on käytettävä järjestelmällisesti polkumyynnin vastaisia toimia. Jos haluamme selvitä globalisaatiosta menestyksellisesti, meidän on vältettävä liiallista sääntelyä, joka haittaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä Barroson komissio oli luvannut, mutta sitten se juuttui tien alkutaipaleelle.

Unionista tulisi myös vahvempi, jos Turkki ja Ukraina liittyisivät siihen ja jos meillä olisi asianmukainen taloudellinen kumppanuus Venäjän kanssa. Maahanmuuttopolitiikka on epäterveellinen. Sen sijaan, että Eurooppa olisi köyhien ihmisten lopullinen määräpaikka, Euroopan pitäisi olla lopullinen määräpaikka aivoille, jotka nyt pyrkivät Kiinaan tai Yhdysvaltoihin. Jos todella haluamme selvittää globalisaation haasteet, tärkeintä on, että unioni voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisellä foorumilla; muuten sitä ei oteta vakavasti. Toivon, että valtion päämiehet tulevat samaan johtopäätökseen joulukuussa.

Haluaisin vielä esittää muutaman loppuhuomautuksen. Kollegani Martin Schulz totesi, että rahoitusmarkkinoilla riehuu villin lännen kapitalismi. Tämä retoriikka on peräisin syvimmän kommunismin ajalta, jolloin talouskapitalisteja nimitettiin ”Wall Streetin roistoiksi”. Me kaikki tiedämme, mitä tämä asenne lopulta teki itäblokin talouksille.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston ja komission puheenjohtajia heidän lausunnoistaan tästä Euroopan unionin tulevaisuutta koskevasta peruskysymyksestä.

Selviytyäkseen ja menestyäkseen Euroopan on kohdattava globalisaation haasteet ja vastattava näihin haasteisiin ja nähtävä mahdollisuudet eikä pelkästään uhat. Lissabonin ohjelman täyttäminen on keskeistä Euroopan tulevalle hyvinvoinnille, ja meidän on varmistettava, että pääsemme lopulta sopimukseen maailmankaupan neuvotteluissa. Meidän on uudistettava yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja meidän on oltava oikeudenmukaisia ei pelkästään omille maanviljelijöillemme vaan myös kehitysmaiden maanviljelijöille. Meidän on edistyttävä nopeammin sääntelyn purkamisessa, ja vapautettava yrityksiä ja teollisuutta, jotta ne voivat kilpailla kilpailukykyisin ehdoin Kiinan ja Intian kanssa, ja meidän on aidosti tuettava enemmän liittokansleri Merkelin pyrkimyksiä luoda transatlanttiset yhteismarkkinat.

Suhtaudun myönteisesti komission puheenjohtajan äskettäiseen globalisaatiota koskevaan lausuntoon, jossa hän totesi, että EU:n olemassaolon oikeutus 21-vuosituhannella on selvä: varustaa Eurooppa globaalia maailmaa varten. Tätä varten, hän sanoi, meidän on investoitava ihmisiin, kasvuun, työpaikkoihin, energian toimitusvarmuuteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen, että kuluttajia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Hän totesi myös, että protektionismi ei voi tehdä Euroopasta rikkaampaa; protektionismi tekee kansalaisistamme köyhiä eikä suojele heitä. Tämä on tärkeä lausunto, ja jokaisen eurooppalaisen hallituksen pitäisi ottaa se nyt huomioon.

Rahoituspalvelujen ja laskentatoimen alalla eurooppalaisista normeista on nopeasti tulossa maailmanlaajuisia normeja, ja olen ylpeä tästä. Paras tapa edetä Euroopassa on uudistaa radikaalisti Euroopan sosiaalista mallia, lisätä joustavuutta työmarkkinoilla ja edistää sääntelyn purkamista ja yritysten rasitusten vähentämistä.

Meidän on tietenkin myös otettava ohjat ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja suhtaudun myönteisesti parlamentin päätökseen ottaa huomioon ilmaliikenteen päästöt ja päästökauppajärjestelmä, mikä on toinen merkki halukkuudestamme johtaa globaalia yhteisöä.

Köyhyyden torjumisessa meidän on varmistettava, että EU:n ohjelmat ovat uskottavia, kustannustehokkaita ja kohdennettuja. Meidän on edistettävä kehitysmaiden kaupankäyntimahdollisuuksia todellisten vaikutusten saavuttamiseksi Afrikassa.

Meidän pitäisi olla ylpeitä saavutuksistamme, mutta meillä on vielä paljon mahdollisuuksia, joihin tarttua.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, kun neuvottelin globalisaation haastetta koskevasta päätöslauselmaesityksestä, näin erittäin selvästi parlamentin vasemmiston ja oikeiston välisen kuilun laajuuden. PPE- ja ALDE-ryhmän kollegani ovat kritisoineet miljoonia tavallisia ihmisiä, jotka – kun he näkevät työpaikkojen katoavan yritysten siirtojen, sulautumisten ja ostojen takia, tai vertaavat vähäisiä tulojaan johtajien (jotka muuten puhuvat maltillisen palkkakehityksen puolesta) saamiin runsaisiin palkkioihin – epäilevät globalisaation etuja.

Mielestäni globalisaatio on välttämätön prosessi varsinkin, kun se antaa köyhemmille maille pääsyn kansainvälisille markkinoille ja siten antaa niille mahdollisuuden nostaa kansalaistensa elintasoa. Mutta älkäämme antako iskulauseiden johtaa meitä harhaan! Täydelliset markkinat, joita liberaalit rakastavat, on illuusio. Kilpailu on välttämätöntä, mutta se ei ole koskaan vapaata.

Esimerkiksi energiamarkkinoilla itsenäiset valtiot hallitsevat 90 prosenttia maailman resursseista. Kartelli hallitsee öljymarkkinoita. Kaasumarkkinoilla on muodostumassa toinen kartelli. Hintapolitiikka ei ole avointa, ja sitä sovelletaan jopa 40 prosenttiin maailmankaupasta. Kolmannes loppuhinnasta menee välivaiheen keinottelijoiden pitkälle ketjulle, jonka taloudellinen panos on nolla. Kun nämä keinottelijat ja heidän ”erityisvälineensä” epäonnistuvat, keskuspankit pumppaat miljardeja rahoitusjärjestelmään maailmanlaajuisen epävakauden välttämiseksi, mutta itse asiassa ne tukevat keinottelua.

Jotkin pääjohtajat voivat saada pehmeän laskun kultaisten kädenpuristusten avulla, mutta miljoonat kuluttajat ovat velkaantuneet pahasti ja heidän on myytävä kotinsa. Kuudessa kuukaudessa melkein puoli miljoonaa amerikkalaista haki henkilökohtaista konkurssia. Sillä välin Euroopan taloudessa pelataan aikaa. Komissio on ehkä viimeistellyt talousennusteitaan, mutta poliittisten ehdotusten sijaan se tyytyy toistamaan tuttuja mantrojaan. Kyllä, tarvitsemme todellakin lisäkasvua ja lisää työpaikkoja paremman koordinaation, lisätutkimusten ja lisäkehityksen seurauksena ja kyllä, meidän on todella kohdattava uudet sosiaaliset realiteetit.

Minkälaiset budjetit näihin liittyy? Mitkä ovat resurssit? José Manuel Barroso ei halua parantaa yhdennettyjä suuntaviivoja. Oikeisto ei suostu keskustelemaan taloudellisesta koordinaatiosta. Presidentti Sarkozy lausuu paljon mahtipontisia sanoja, mutta hän ei käytä puolen tunnin aikana kertaakaan sanaa ”sosiaalinen”. Kuitenkin kaikissa mielipidetutkimuksissa vahvistetaan, että ihmiset haluavat, että enemmän huomiota kiinnitetään sosiaalisiin asioihin: he haluavat enemmän turvallisuutta, he haluavat, että heidän ostovoimansa paranee ja he haluavat parempia julkisia palveluita.

Euroopan kymmenen pääkaupungin kaupunginjohtajat ovat äskettäin allekirjoittaneet julistuksen, jossa todetaan, että julkisten palvelujen on oltava kaikkien saatavilla. Mutta mitä komissio tekee? Se piiloutuu raukkamaisesti tulevan perustussopimuksen pöytäkirjan taakse ja takaa toissijaisuuden ainoastaan muiden kuin taloudellisten palvelujen osalta – parempi poistaa julkiset palvelut, joita tavalliset eurooppalaiset vaativat! Ryhmäni ei hyväksy tätä komission väistelyä. Me aiomme yhtyä kaupunginjohtajien, alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja ammattiyhdistysten poliittiseen taisteluun sellaisen Euroopan puolesta, jossa sosiaalista ulottuvuutta vahvistetaan ja jossa julkisilla palveluilla on etusija.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE).(LT) Monet EU:n kansalaiset ovat huolestuneita globalisaation aiheuttamista muutoksista omassa elinympäristössä, ja meidän velvollisuutemme politiikkoina on antaa vastaus. Parlamentti rohkaisee toistuvasti jäsenvaltioita laatimaan yhteisen strategian, mutta haluaisin korostaa, että meidän pitäisi aloittaa itsestämme. Tämän päätöslauselman laatiminen oli erittäin kovaa työtä, eikä ollut helppoa yhdistää kaikkien valiokuntien lausuntoja yhteen yleiseen lausuntoon. Siksi haluaisin ehdottaa, että meidän pitäisi useammin yrittää yhdistää eri valiokuntien lausunnot ja eri päätöslauselmat yleiseksi lausunnoksi, jotta voimme antaa EU:n kansalaisille koordinoidun vastauksen siitä, mitä me itse asiassa aiomme tehdä.

Toinen erittäin tärkeä kysymys on roolimme maailmanlaajuisena toimijana. Haluaisin todeta, että meillä pitäisi olla aktiivinen rooli maailmalla. Tällä hetkellä Euroopan unioni on suurin unioni laajentumisen ja uusien mahdollisuuksien seurauksena. Meillä on oltava suurin rooli riippumatta siitä, olemmeko halukkaita tai haluttomia ottamaan tällaisen roolin. Tästä huolimatta näyttää siltä, että me viivyttelemme, ikään kuin odotamme, että joku muu keksisi ratkaisun. Meidän ulkopolitiikkamme pitäisi Lissabonin strategian ulkoisen ulottuvuuden myötä olla aktiivista.

Kotimaisen politiikan osalta haluaisin korostaa, että on tärkeää uudistaa painopistealojamme. Uusimman tutkimuksen mukaan syy siihen, miksi Euroopan unioni on jäänyt jälkeen tuotannon kasvussa, ei ole tietokoneiden tai korkean teknologian välineiden puute. Syy on se, että meillä on johtamisongelmia. Me emme käytä täysimääräisesti hyväksemme sisämarkkinoita emmekä pysty luomaan myönteisiä olosuhteita tavaroiden liikkuvuudelle ja rahoitusmarkkinoiden laajentumiselle. Vielä yksi kysymys: onko oikein, että EU:n ensisijainen tavoite tulevaisuudessa on tekniikan kehittäminen? Onko mahdollista, että elintarviketuotannosta tulisi ensisijainen tavoite, kuten asiantuntijat meitä varoittavat?

Yhteenvetona haluan todeta, että meidän pitäisi omaksua uusi asenne talousmarkkinoitamme kohtaan ja antaa etusija kotimaisten markkinoiden laajentumiselle. Sosiaalipolitiikan – joka on mainittu täällä useasti – osalta olen samaa mieltä: kyllä, sen pitäisi olla yksi asialistamme ensisijaisista tavoitteista, mutta tältä osin meidän pitäisi myös olla aktiivisia. Meidän pitäisi lopettaa tiettyjen ihmisten tukeminen; meidän pitäisi luoda heille mahdollisuuksia ansaita oma elantonsa. Ihmisiä ei pitäisi pakottaa siipeilijän asemaan; heidän pitäisi olla aktiivisia markkinoiden osallistujia. Siksi olisi viisasta sijoittaa sosiaalipolitiikkaan, joka tulevaisuudessa auttaa keräämään henkistä pääomaa ja varmistaa tuottavuuden kasvun.

Lopuksi haluan korostaa EU:n toimielinten välisen koordinaation lisäämisen tärkeyttä. Tämä päätöslauselma ja tämänpäiväinen keskustelu ovat esimerkkejä hyvästä koordinaatiosta. Toivon, että meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus keskustella näistä kysymyksistä, ei pelkästään öisissä istunnoissa, vaan myös päivisin.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN).(GA) Arvoisa puhemies, Maailman kauppajärjestön alainen vahva ja oikeudenmukainen kauppajärjestelmä on EU:n edun mukaista. Siksi ei ole hyväksyttävää, että Dohan neuvottelut koskisivat pelkästään EU:n antamia lisämyönnytyksiä maataloudelle, jonka osuus maailmankaupasta on loppujen lopuksi ainoastaan viittä prosenttia. Entä loput 95 prosenttia? Annetaanko tältä osin periksi?

Mielestäni komission jäsen Mandelson on liian innokas luovuttamaan EU:n maatalouden osalta. Tällä hetkellä hän kannattaa 46 prosentin tuontitariffileikkausta maatalouden alalla. Kuten presidentti Sarkozy totesi eilen täällä parlamentissa, meidän on säilytettävä kotimaiset elintarvikelähteet. Yhdysvallat esimerkiksi ei ole tähän mennessä antanut periksi maatalouden osalta. Äskettäin julkaistut Yhdysvaltain maatalousmenot osoittavat tämän.

Meidän on edistyttävä maailmankaupan neuvotteluissa teollisuuden, kaupan ja palvelujen alalla. EU:ssa voimassaoleva keskimääräinen tariffi on neljä prosenttia, kun taas Aasiassa ja Etelä-Amerikassa se on 30 prosenttia. Heti kun Intian ja Kiinan ohjelmisto- ja televiestintäalan markkinat saadaan avattua, on mahdollista edistyä kilpailun seurauksena. Lisäksi yksinkertaistamista pitäisi soveltaa ei pelkästään tullimenettelyihin vaan myös tuleviin kauppajärjestelyihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, mielestäni käsiteltävänä olevasta asiakirjasta puuttuu jotain erittäin tärkeää, ja se puuttui myös José Manuel Barroson puheesta. Puuttuva osa on tehokas analyysi ehdotuksista, jotka koskevat kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden toimintaa, kansainvälisiä veroparatiiseja, kansainvälisen talousrikollisuuden torjuntaa ja kansainvälisen tason verotuskohtelua – tiukimmassa merkityksessä pääoman liikkeitä.

Uskon, että kansainvälisessä keskustelussa on selvitettävä todellinen tilanne. Asiakirjassa ja komission puheenjohtajan puheessa ole yhtään osuvaa poliittista aloitetta vakavista aiheista, enkä voi olla tekemättä kytkentää ilmastonmuutokseen ja Balissa käytävään tulevaan keskusteluun, jossa rahoitusulottuvuus on erittäin tärkeä, erityisesti jos aiomme auttaa kaikkein haavoittuneimpia maita allekirjoittamaan Kioton toisen pöytäkirjan.

Me kaikki tiedämme, että tämä edellyttää erittäin paljon julkisia varoja. Mistä ne tulevat? Vaikka ymmärrän, että on erittäin rankkaa saada näitä asioita kansainvälisten asialistojen kärkeen, uskon, että jos emme onnistu tässä tai kieltäydymme tästä, aiheutamme vahinkoa kansainväliselle politiikallemme.

Toinen huomautukseni koskee maailmanlaajuista taistelua normien, erityisesti ympäristö- ja sosiaalinormien puolesta, ja varsinkin ympäristönormien puolesta.

Komission asiakirja on erittäin yleinen, kuten jäsen Watson toteaa, ja yhdyn hänen mielipiteensä. Kerrotte meille sivulla 6, että alakohtaisten kahdenvälisten kolmansien maiden kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena on kehittymässä uusi kansainvälinen lähestymistapa, jossa keskitytään sääntely-yhteistyöhön, normien lähentymiseen ja sääntöjen vastaavuuteen. No, arvoisa varapuheenjohtaja, haluaisin tietää täsmällisesti, mitä tämä tarkoittaa eurooppalaisten ympäristönormien säilymisen kannalta. Mitä se tarkoittaa kyseisten normien kehittämisen kannalta ja mitkä ovat sen käytännön vaikutukset niiden kansainvälisen edistämisen osalta, kuten José Manuel Barroso suunnittelee?

Huolenaiheeni kasvavat, kun luen Euroopan unionin ja Etelä-Korean välillä parhaillaan käytäviä neuvotteluja koskevia lehtiartikkeleita, jossa ehdotetaan, että normien säilymisen osalta – tai ainakin sosiaalisten normien osalta – meidän asemamme on heikompi kuin Yhdysvaltojen.

Te olette meille velkaa yksityiskohtaisen vastauksen näihin kysymyksiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaatio ei ole luonnollinen prosessi, vaikka jotkut ehkä haluavat esittää sen sellaisena. Globalisaatio on itsessään politiikan hedelmä. Se on politiikan luomus, joka on syntynyt toimenpiteistä, joilla on purettu sääntelyä ja vapautettu pääoman kanainvälistä liikkuvuutta. Sen poliittinen luominen jatkuu aina, kun kehitysmaita pakotetaan avaamaan pääomamarkkinansa ja sallimaan ulkomaiset yritysostot. Se on teollisuusmaiden eikä vähiten Euroopan unionin luomus.

Termin ”globalisaatio” todellinen merkitys ei liity niinkään talouden kansainvälistämiseen vaan pikemminkin siihen, että maanomistajat, pankit ja monialayritykset, jotka ovat nyt kansallisten lainsäätäjien ulottumattomissa, voivat sijoittaa rahansa sinne, mistä niistä saa parhaimmat tuotot sosiaalisista seurauksista välittämättä. Tämän vallan avulla ne voivat kääntää maat toisiaan vastaan mahdollisina liiketoiminnan paikkoina, ja siten pakottaa ne luomaan olosuhteet, jotka houkuttelevat suurimpiin mahdollisiin voittoihin.

Tämä on kilpailukykyä koskevan tavoitteen taakse peitelty pyrkimys, nimittäin pyrkimys alentaa yritysverotusta, tuhota hyvinvointijärjestelmää ja polkea palkkoja – toisin sanoen pyrkimys yhä vahvempaan kapitalismiin. Tämä tarkoittaa tietenkin, että globalisaatiopelissä ei ole pelkästään häviäjiä vaan myös erittäin pöyhkeitä voittajia. Näiden joukossa ovat myös eurooppalaiset monialayritykset, jotka ovat kehittyneet maailmanlaajuisiksi toimijoiksi tässä globalisaatioprosessissa ja joiden voitot olisivat tuskin voineet olla paremmat viime vuosina. Suuri enemmistö ei kuitenkaan hyödy tästä kehityksestä. Päinvastoin viidakon laki, joka vallitsee rajoittamattomassa kapitalismissa mahdollistaa sen, että hyväosaiset voivat alistaa ja käyttää hyväkseen huono-osaisia.

Nyt käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa peitellään tätä asiantilaa, eikä meidän ryhmämme tue sitä. Sen sijaan taistelemme edelleen erilaisen taloudellisen järjestyksen puolesta Euroopassa, taloudellisen järjestyksen, jossa ihmiset eivät ole pelkästään kustannustekijöitä ja maat ovat enemmän kuin pelkästään liiketoimintapaikkoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Witold Tomczak (IND/DEM).- (PL) Arvoisa puhemies, meidän on tehtävä ero kahden eri todellisuuden välillä: globalisaatiota koskevan ilmiön ja ohjelman.

Globalisaatio on uusien tekniikoiden kehityksen seurausta liikenteen, viestinnän ja tiedonkeruun ja -käsittelyn alalla. Globalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia, mutta se myös luo uusia uhkia. Meistä riippuu, miten me hyödynnämme sitä.

Globalisaatio toisaalta on ohjelma, joka tähtää ylikansallisen maailmanlaajuisen vallan luomiseen. Tämä on ihmisten ja kansojen vapauden vastaista, ja se vahvistaa niitä harvoja, joilla on eniten pääomaa, ja globaalia infrastruktuuria siten, että ne voivat toteuttaa omia itsekkäitä etujaan globaalin maan puitteissa, eikä se toimi ihmisten tai kansakuntien hyväksi. Tämä on pääosiltaan totalitaarinen ohjelma. Siinä vastustetaan pasifistisia ihanteita ja herätetään sodan uhka.

Eurooppaa houkutellaan heikentämään omien kansakuntien oikeuksia sen kosmopoliittisen eliitin roolin vahvistamiseksi maailman johtamisessa. Jos annamme periksi tälle houkutukselle, tämä poistaisi vuosisatoja vanhan eurooppalaisten kansakuntien perinnön, joka perustuu ihmisoikeuksien ja yhteiskuntien oikeuksien kunnioittamiseen.

Globalisaation aikakaudella Euroopan menestys tarkoittaisi ihmisoikeuksien kunnioittamista, perheiden ja kansakuntien oikeuksien kunnioittamista, ja tämä ilmaistaan luomalla toimielimiä, jotka takaavat, että niiden saavutuksia kunnioitetaan. Euroopan menestys on sitä, että näytetään maailman muille ihmisille ja kansakunnille, miten luodaan tilanne, jossa kansalaisten vapautta ja ihmisarvoa kunnioitetaan. Totalitaarisen globalisaation ohjelman seuraaminen olisi Euroopan kannalta tuhoisaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (ITS) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat: globalisaatio, kansainvälistyminen tai ”maapalloistuminen”, kuten jesuiitta Teilhard de Chardin sanoisi, on todennäköisesti täällä jäädäkseen, ja koemme nyt globalisaation toisen vaiheen, joka on laajempi kuin 1990-luvun globalisaatio, sillä siihen kuulu rahoitus, talous, kieli, väestöliikkeet ja ideologia, ja siinä on yksi vallitseva tekijä – nimittäin markkinat.

Globalisaation kielteiset vaikutukset ovat yhtä selviä: eteläisellä pallonpuoliskolla resursseja käytetään liikaa, Intiassa ja Kiinassa vaikutus kohdistuu ihmisiin, maahan, metsiin, meriin ja jokiin, ja ihmisoikeudet vaarantuvat. Täällä pohjoisessa yrityksiä uudelleensijoitetaan, työpaikkoja katoaa ja sosiaalijärjestelmien rahoitus on epävakaa. On myös olemassa riski – kun väestömme ikääntyy ja joudumme rahoittamaan vanhojen ihmisten hoidosta aiheutuvat kustannukset – että Euroopasta tulee geriatrinen Ruanda siihen liittyvine seurauksineen ihmiselämän väheksymisen ja ihmisoikeuksien rikkomisen osalta.

Nämä realiteetit ja itsestäänselvyydet huomioon ottaen, mikä on vastauksemme? Se näyttää olevan sekoitus taikasanoja, minimalismia ja sanahelinää. Kuulemme taikasanat, esimerkiksi parhaillaan käytävissä keskusteluissa ja käsiteltävissä päätöslauselmissa. Poliittiset loitsumme sisältävät viittauksia Lissabonin strategiaan ja kilpailukykyisempään talouteen. Se on 1960-luvun YK:n Hruštšovin jäänne, jolla yritetään pärjätä kapitalistiselle järjestelmälle. Se on Harry Potterin vastaus globalisaatioon.

Minimalismista erinomainen esimerkki on globalisaatiorahasto: pieni pussi rahoitusherkkuja. Se ei pysty valvomaan, mitä on tekeillä, näin ollen katsomme taivaisiin ja yritämme toistaa vanhaa sanahelinää. Isän, Adam Smithin; pojan, David Ricardonin; ja markkinoiden pyhän hengen nimissä; vapaakaupan ideologian suuren globaalin alttarin edessä, me teemme uhrauksia ja leikkaamme ja poistamme tullimaksuja.

Varsinaista sanahelinää! Kuitenkin Euroopan suurin keksintö, sen nerokkuuden tuote 2 500 vuotta sitten, oli looginen ajattelu: järki! Järki sanoo meille tänään, että vapaakauppa on välttämätön, mutta yhtä välttämätöntä on suojella sosiaalisia etujamme ja kulttuurietujamme. Joten meidän on keksittävä, miten yhdistää vapaakauppa ja ihmisten turvallisuus.

Meillä on todellakin siihen valmiudet uuden tullitekniikan ansiosta. Puhun vähennyskelpoisten tullimaksujen tekniikasta: tässä järjestelmässä viejät voivat tietenkin maksaa tullimaksut, mutta maksut antavat viejille vastaavan määrän tulliluottoa, joka voidaan vähentää ostokustannuksista tuojamaassa. Tämän muuttuvien, takaisinmaksettavien, siirtokelpoisten tullimaksujen uuden sukupolven – johon voidaan soveltaa alennuksia – ansiosta voimme ratkaista etelän ja pohjoisen välisen kansainvälisen kaupan taloudelliset, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvät epätasapainot.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI).- (EN) Arvoisa puhemies, yhä useammalle vaalipiirillemme globalisaatio merkitsee lohduttomuutta, sillä tehdas toisensa perään antaa periksi ja siirtyy itään.

Ainostaan kaksi viikkoa sitten Limavadyssa, omassa vaalipiirissäni, Seagate Technology ilmoitti lopettavansa. Näin 960 työpaikkaa katoaa, ja kyseinen pieni kaupunki yrittää toipua järkytyksestä. Tuotantoamme ei horjuta pelkästään halvan työvoiman houkutin vaan myös lamauttava Euroopan teollisuutta koskeva säännöstaakkamme.

Presidentti Sarkozy oli oikeassa, kun hän kertoi meille eilen, että EU:lla on oikeus suojella itseään tällaiselta tuholta; toivon, että se tekisi niin. Tilannetta voitaisiin parantaa kahdella välittömällä toimella: alennetaan Euroopan globalisaatiorahaston kynnysarvoa. Tuhannen työpaikan vähennys Pariisissa on huono juttu, mutta Limavadyn kaltaisessa pienessä kaupungissa se on katastrofaalista. Joten kynnysarvon pitäisi olla matalampi pienissä talouksissa. Toiseksi EU:n on höllennettävä valtiontukia koskevia kieltojaan, jotta teollisuuden kohtuullisten verohelpotusten kaltaisilla toimilla voidaan auttaa tuotantoamme selviytymään. Kehotan komissiota suhtautumaan myönteisesti näihin kahteen erityistoimeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Werner Langen (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, jokainen, joka kuuntelee täällä pidettyjä puheita, erityisesti Sahra Wagenknechtin ja Martin Schulzin puheita, voi todeta – ja olen siitä kiitollinen – että he puhuivat kauan sitten menneestä ajasta. Nämä olivat sosialistisesta rojulaatikosta otettuja sanontoja, eivätkä ne vie meitä eteenpäin globalisaatiota koskevissa kysymyksissä.

Jokainen tässä istuntosalissa tietää, että taloudellinen vapaus, vaurauden lisääntyminen ja sosiaalinen malli sopivat keskenään yhteen. Eurooppa on paras esimerkki tästä. Kuten otimme käyttöön euron sisäisenä kunto-ohjelmana yhtenäismarkkinoille, meillä on nyt kunto-ohjelmana Lissabonin strategia, sekä siihen liittyvät varaukset ja ongelmat, jotta pääsisimme kuntoon maailmanlaajuista kilpailua varten. Meillä ei ole mitään syytä piiloutua globalisaatiolta. Tapa, jolla siitä keskustellaan täällä, on täysin epätodellinen.

Globalisaatio on demokratian ja vaurauden päävaikutin kehitysmaissa. Ei tietenkään ole totta, että asialla on ainoastaan varjopuoli, kuten viimeisissä puheissa mainituista esimerkeistä käy ilmi. Itse asiassa kaikki maat hyötyvät globalisaatiosta: kehitysmaat, äskettäin teollistuneet maat ja jopa ne kehitysmaat, joilla on liian tuhlaavainen hallituskoneisto, johon veronmaksajilla ei ole enää varaa. Emme voi kääntää kelloa taaksepäin, ja Eurooppa on mallina muulle maailmalle. Ihmettelen, miksi emme mainitse tätä. Miksi puhumme vain ikävistä asioista?

Tietysti voimme puhua villin lännen käytännöistä rahoitusmarkkinoilla. Kyllä, tarvitsemme kansainvälistä koordinaatiota. Tarvitsemme kansainvälisiä rajoituksia ja valvontaa. Mutta kuka, Robert Goebbelsiä lukuun ottamatta, on maininnut, että on olemassa myös järjestelmällisiä vikoja, joita emme ole vielä onnistuneet vähentämään? Japanissa sääntönä on, että yrityksen johtaja ei saa ansaita yli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin tavallinen työntekijä. Mitä perusteita on sille, että sallimme, että johtajat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ansaitsevat tuhat kertaa enemmän kuin yrityksen työntekijät? Voimme puhua näistä asioista, mutta emme voi tuomita globalisaatiota yleisesti, sillä globalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia ja samanaikaisesti yhdistää vapauden ja vakauden.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Van Lancker (PSE).- (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on hyvä, että komissio tunnistaa ulkoisen ulottuvuuden Lissabonin strategian uudeksi elementiksi, mutta ennen kaikkea meidän ei pitäisi unohtaa, että globalisaatiolla on myös vaikutuksia Euroopan sisäiseen politiikkaamme.

Lissabonin strategia on ollut hyväksi talouskasvulle ja työpaikoille, totta, mutta on myös totta, että jokainen ei ole hyötynyt. Euroopassa globalisaatio on huomattavasti laajentanut ammattitaitoisten ja ammattitaidottomien välistä kuilua.

Joten olen iloinen, että komissio ja työministerien neuvosto kiinnittävät tulevaisuudessa enemmän huomiota sosiaaliseen ulottuvuuteen, sillä on yhä olemassa liian paljon ihmisiä – ammattitaidottomat. vammaiset, vanhemmat työntekijät, maahanmuuttajat – jotka eivät pääse kunnolliseen koulutukseen ja joilla ei ole hyviä työllisyysnäkymiä. Kuusi miljoonaa nuorta keskeyttää koulun saamatta päättötodistusta, 72 miljoonaa elää köyhyydessä yhteiskunnan reunalla ja Euroopassa on myös 14 miljoonaa työssäkäyvää köyhää.

Jokaisen tulisi saada osansa taloudellisesta vauraudesta, hyvät parlamentin jäsenet. Joten haluaisin korostaa kolmea lisäkohtaa.

Yksi: on selvää, että Lissabonin poliittisten välineiden uuden sukupolven on keskityttävä enemmän sosiaaliseen osallisuuteen, tasavertaisiin mahdollisuuksiin, köyhyyden vähentämiseen ja asianmukaiseen sosiaaliseen suojeluun. Sosiaalinen ulottuvuus on sisällytettävä yhdennettyihin suuntaviivoihin.

Kaksi: on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että jäsenvaltiot täyttävät antamansa työllisyyttä ja koulutusta koskevat sitoumukset. Talouskasvu ei välttämättä aina tarkoita laadukkaita työpaikkoja – tälle jäsenvaltiot ovat antaneet selvät sitoumukset.

Kolme: on tehtävä paljon enemmän kumppanuuden osalta. Hyvä kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden strategia edellyttää myös kansallisten parlamenttien, paikallisten ja alueellisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan panosta.

Ryhmäni ei siis ajattele, että Lissabonin strategiaan kuuluvien välineiden uusi sukupolvi voi jatkaa entiseen tapaan. Komission varapuheenjohtajan pitäisi arvostaa sitä, että on olemassa monia syitä tehdä kriittisiä muutoksia Lissabonin pakettiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernard Lehideux (ALDE) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä toistuva keskustelu globalisaation hyvistä ja huonoista puolista on yhtä järkevää kuin jouluaattona käytävä keskustelu talven hyvistä ja huonoista puolista.

Ainut todellinen kysymys meille on, miten Euroopan unioni voi yrittää kääntää väistämättömän globalisaation kansalaistensa eduksi. Euroopan kansalaiset odottavat tehokkaita uudistuksia, joilla edistetään työllisyyttä ja tuetaan heitä muuttuvina aikoina.

Lissabonin strategian seuraaminen on tähän mennessä ollut samanlaista kuin Godot’n odottaminen. Kuulemme, että siitä puhutaan paljon, odotamme innokkaasti sen toteutumista, mutta emme koskaan itse asiassa kohtaa sitä. Ne, joilla on avain Lissabonin strategian onnistumiseen, nimittäin jäsenvaltioiden, on löydettävä resurssit, joilla saavuttaa asetetut tavoitteet. Odotamme, että ne esittävät aloitteita sekä täydellisen ja riippumattoman arvioinnin tuloksistaan.

Tarkoitukseni ei ole antaa täysin synkkää kuvaa. On olemassa joitakin rohkaisevia merkkejä, kuten globalisaatiorahasto, joka toimii, vaikka sen tehokkuutta ei ole vielä todettu. On myös merkittävää, että ensimmäistä kertaa Euroopassa työmarkkinaosapuolet ovat laatineet yksimielisen arvioinnin työmarkkinoilla ratkaistavista haasteista. Ne ovat myös yksimielisiä siitä, että ne pyytävät jäsenvaltioita toteuttamaan joustoturvaa koskevaa politiikkaa, jossa yhdistyvät joustavuus ja turvallisuus sekä työnantajille että työntekijöille.

Lopuksi kehotan teitä, hyvä José Manuel Barroso, olemaan uhraamatta Lissabonin sopimuksen sosiaalista ulottuvuutta, koska se mielestänne vähentää kilpailukykyämme. Tavalliset ihmiset odottavat, että Eurooppa ottaa huomioon heidän huolenaiheensa, ja yritykset odottavat, että Eurooppa soveltaa politiikkaa, jolla torjutaan laajaa sosiaalista polkumyyntiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Wojciech Roszkowski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, komission asiakirjassa on paljon sanoja Euroopan unionin asemasta globalisaatioprosessissa, mutta annetaanko siinä täsmällisiä vastauksia kysymyksiin, joita kysymme itseltämme? Epäilen sitä.

Asiakirjassa annetaan sellainen vaikutelma, että hyvät EU-säännökset takaavat kasvun EU:ssa ja vaurauden sen kansalaisille. Kasvu ja vauraus riippuvat kuitenkin kansalaisten toimista, ja heidän on oltava aiempaa tehokkaampia ja tuottavampia, myös tehokkaampia ja tuottavampia kuin muiden maiden kansalaiset.

Hyvä sääntely ei riitä takamaan tulevaa talouskasvua Euroopan unionissa. Ei riitä, että taloudellisia eroja tasoitetaan vanhojen jäsenvaltioiden ja uusien jäsenvaltioiden välillä, joiden kasvu on nopeampaa kuin EU:n keskimäärin. Alhaisten työvoimakustannusten maista korkean työvoimakustannusten maihin suuntautuvan taloudellisen maahanmuuton vaikutukset eivät ole riittäviä.

Tuleva talouskasvu EU:ssa riippuu sen kilpailukyvystä, mutta tämän sijasta komission asiakirjassa käsitellään paljon sosiaalisten etujen suojelua. Tämä on ihan hyvä, mutta nämä eivät ole kasvun syitä, vaan sen seurausta. Kun suojelemme näitä sosiaalisia etuja, älkäämme unohtako, että kasvu tulee innovaatiosta, organisatorisen tehokkuuden parantamisesta sekä tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jill Evans (Verts/ALE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komissiota ja neuvostoa heidän julkilausumistaan. Olen samaa mieltä siitä, että EU:lla on mahdollisuus ottaa erittäin myönteinen rooli. Tähän mennessä talouden globalisaatio on kuitenkin kiihdyttänyt ympäristön pilaantumista, heikentänyt työntekijöiden olosuhteita ja lisännyt sosiaalista epätasapainoa.

Paikallisella tasolla tämä tarkoittaa työelämän epävarmuutta ja sitäkin pahempaa, työpaikkojen menetystä tuotanto- ja palvelualalla, minkä näin omakohtaisesti omassa yhteisössäni Walesissa, jossa asun, aiemmin tänä vuonna, kun Burberryn tehdas lopetti toimintansa, mikä merkitsi satojen työpaikkojen menetystä erittäin köyhällä alueella, lähentymisalueella.

Yritysten mielestä on helpompi siirtyä ja hakea halvinta työvoimaa kuin pohtia toimiensa seurauksia huolimatta vapaaehtoisista yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevista sopimuksista (kuten Burberryn sopimus), jotka näyttävät hyvältä paperilla, mutta merkitsevät käytännössä erittäin vähän.

Vaikutukset ovat tuhoisat paikallisille yhteisöille ja nämä paikalliset yhteisöt, kuten olemme jo kuulleet, ovat avaintekijöitä työpaikkoihin ja kasvuun, joihin Lissabonin toimintaohjelmassa nimenomaisesti pyritään. Kaikki tämä johtaa pettymykseen politiikkaa kohtaan ja osoittaa, että markkinat ovat vahvemmat kuin demokratia.

EU voi auttaa varmistamalla, että työ- ja sosiaalinormeja parannetaan koko maailmassa, mukaan lukien ilmastonmuutoksen markkinahintaiset kustannukset ympäristön polkumyynnin estämiseksi. Globalisaation vaikutukset tekevät sosiaaliturvasta entistä tärkeämmän työntekijöille ja yhteisöille.

Olen samaa mieltä siitä, että tästä eteenpäin meidän on tuettava pieniä yrityksiä ja tarjottava pitkäaikaisia kestäviä työpaikkoja, laadukkaita työpaikkoja, ja toivon, että pk-yrityksiä tukeva ehdotus auttaa tämän saavuttamisessa pitkällä aikavälillä.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies RodiKRATSA-TSAGAROPOULOU

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL).- (PT) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on oikein korostaa sitä, että Euroopan unionin menestys riippuu siitä, miten se vastaa yhteisvastuullisuuteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kun Euroopan unioni kärsii edelleen korkeasta köyhyydestä, joka vaikuttaa 17 prosenttiin väestöstä tai noin 80 miljoonaan ihmiseen EU:n 27 jäsenvaltiossa, kun työsuhteisiin liittyvä epävarmuus kasvaa ja köyhempien työntekijöiden osuus kasvaa, meidän on ensisijaisesti hylättävä neoliberaalinen politiikka ja asetettava etusijalle työllisyys ja siihen liittyvät oikeudet, kunnolliset palkat, parannettu sosiaaliturva ja laadukkaat julkiset palvelut kaikille, joilla tuetaan mikroyritysten ja pienten yritysten tuottavia sijoituksia ja varallisuuden oikeudenmukaisempaa jakoa ja siten edistetään jäsenvaltioiden todellista lähentymistä sekä kehitystä ja sosiaalista kehitystä ja toteutetaan yhteistyöpolitiikkaa kolmannen maailman maiden kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Louis (IND/DEM) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kansalaisemme – jotka ovat myös työntekijöitä, kuluttajia ja veronmaksajia – tunnustavat selvästi, että Euroopan unioni, sen tämänhetkisessä kokoonpanossa, ei niinkään ole suoja talouden globalisaation ylilyöntejä vastaan kuin välivaihe matkalla kohti näitä ylilyöntejä.

Meille on luvattu jo 20 vuoden ajan häikäisevää tulevaisuutta, euron suosiollista kurssia ja rajojen poistumista; näillä ne houkuttelivat meitä, esimerkiksi, saadakseen tukemme Maastrichtin sopimukselle vuonna 1992. Kaikesta huolimatta, meidän teollisuutemme panee pillit pussiin ja vetäytyy jättäen jälkeensä miljoonia työttömiä, teollisuusjoutomaata ja hylättyjä maaseutuja.

Kun kuulen presidentti Sarkozyn puhuvan täällä parlamentissa Euroopan puolustamisen puolesta, voisin melkein ajatella, ettei hän ole hyväksynyt Maastrichtin tai Lissabonin sopimusta. On erittäin hauskaa kuulla hänen puhuvan kuin kenraali de Gaulle ja ilmoittavan, että hän vastustaa WTO:ssa neuvotteluja, joilla todennäköisesti vahingoitetaan kansallisia etujamme. Hän näyttää kuitenkin unohtaneen, että Ranskalla ei ole veto-oikeutta ja että neuvotteluja voi käydä ainoastaan Brysselin komission jäsen, joka toistuvasti unohtaa jäsenvaltioiden hänelle antamat toimintaohjeet.

Vastaavat harhakuvat olivat ilmeisiä, kun – jälleen kerran täysin perustein – hän hyökkäsi Frankfurtissa sijaitsevan itsenäisen Euroopan keskuspankin deflatorista pakkomiellettä vastaan. Mutta ketä me uskomme: miestä, joka seisoo TV-kameroiden edessä ja ylistää Ranskan itsemääräämisoikeutta, vai miestä, joka hylkää kansallisen itsemääräämisoikeutemme eurooppalaisessa sopimuksessa? Todellisuus on, että Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan nykyisten sopimusten logiikkaa, joka estää meitä ohjaamasta euron kurssia, suojaamasta markkinoitamme ja puolustamasta itseämme maailmanlaajuisissa kauppaneuvotteluissa.

Kyllä, sopimuksessa mainitaan, että tavoitteena on kansalaisten puolustaminen, mutta tämä on vain poliittinen lausuma ilman oikeudellista sitovuutta. Sopimus vahvistaa merkittävästi sekä komission että EKP:n valtuuksia, ja niiden vapaakauppa-ajattelua. Pöytäkirja n:o 6 sekä EU:n perustamissopimuksen 3 ja 4 artikla vahvistavat niiden dogmaattista käsitystä esteettömästä kilpailusta kansallisista eduista piittaamatta, rajoista välittämättä ja demokratiasta piittaamatta.

Uskomme, että Ranskan kansa ja Euroopan kansalaiset haluavat jotakin muuta. Joten edistäkäämme aitoa vapaakauppaa, kansojen välistä vaihtoa, joka rikastuttaa niitä riistämättä niiltä niiden puolustusta tai identiteettiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Udo Bullmann (PSE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, seuraavan kolmen vuoden aikana komissio aikoo esittää ehdotuksia talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan muuttamiseksi Euroopan unionissa. Tämä on hyvä asia koska, kuten me kaikki tiedämme, mitään ehdotusta ei ole vielä annettu. Lokakuun asiakirja, joka on tämänhetkisen keskustelun perustana, on lyhyt asiakirja. Minun on mainittava ohimennen, että vaikka lyhyt asiakirja on aina hyvä, tämä on myös pintapuolinen asiakirja, ohut asiakirja, joka ei kerro meille mitään tämän matkan suunnasta.

Komission on autettava meitä ratkaisemalla ristiriita. Jos tämänpäiväinen keskustelu on kansilehti, johdanto, kyse on valtavista haasteista: globalisaatio, ilmastonmuutos, kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita koskeva kysymys – valtavat haasteet, jotka kohtaamme jokaisessa jäsenvaltioissa. Jos kuitenkin jatkamme keskustelua pidemmälle käytännön vaikutuksiin, meille kerrotaan, ettei ole tarvetta muuttaa käytännön poliittisia suuntaviivoja. Tämä on käsittämätöntä. Se on täysin käsittämätöntä, koska se luonnollisesti herättää kysymyksen tämän globalisaatiota koskevan keskustelun todellisesta luonteesta. Onko se tekosyy olla ryhtymättä toimiin sosiaali-, ympäristö- ja talouspolitiikan käytännön toteutuksen osalta, vai annetaanko siinä tosiaankin mahdollisuus nähdä todellinen kuva ja vastata Euroopan unionin valtioissa asuvien ihmisten kiireellisiin kysymyksiin ja tarpeisiin?

Haluaisin esittää vielä muutaman lisäkysymyksen. Jos tulevaisuutemme on ympäristöystävällisessä teollisuusyhteiskunnassa, miksi on niin vaikeaa puhua komissiossa, komission kanssa ja myös tässä parlamentissa asianmukaisesta investointipolitiikasta, jota tarvitaan, jos aiomme saavuttaa kyseisen päämäärän? Miksi emme voi puhua peruskorjausohjelmista ja nykyaikaisista ajoneuvo- ja liikennejärjestelmistä, joita tarvitsemme tämän päämäärän saavuttamiseksi? Miksi on melkein kiellettyä keskustella kunnollisesta investointipolitiikasta? Ja miksi nämä asiat eivät näy komission ohjelmassa? Miksi ne eivät myöskään ole Lissabonin toimintaohjelmassa? Toivon, että muutoksia tehdään vielä.

Kun puhumme osaamiskolmiosta – koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation tarpeesta – miksi emme voi tehdä eurooppalaisesta nuorisosopimuksesta käytännön välinettä ja taata laadukas koulutus kaikille nuorille Euroopassa, jotta he voivat käyttää erityisosaamistaan ja älykkyyttään teollisuusyhteiskunnan muuttamiseen. Nämä ovat käytännön haasteita, joihin haluamme vastata.

 
  
MPphoto
 
 

  Marco Cappato (ALDE).- (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni myös tässä keskustelussa on puhujia, jotka ovat asettaneet vastakkain taloudellisen vapauden ja sosiaalisten oikeuksien takaamisen ja suojelun ja köyhyyden torjumisen.

Taloudellisen vapauden ja sosiaalisten oikeuksien vastakkainasettelu on jäänne viime vuosisadalta, eikä se enää ole ajankohtaista Euroopan politiikassa. Meillä on epäilemättä velvollisuus varmistaa, että sääntöjä sovelletaan täysin taloudellisen vapauden ja monopolien välisessä vastakkainasettelussa, että rahoitusmarkkinat ovat avoimet ja että ympäristön saastuttamisen kustannukset maksetaan. Tämä on epäilemättä olennaista! Sosiaalisten oikeuksien näkökulmasta yrityksiin ja järjestäytyneeseen työhön suuntautuneet vanhat sosiaaliturvajärjestelmät, jotka eivät auta työttömiä ja sosiaalisten takuiden ja sosiaaliturvan ulkopuolella olevia estävät meitä auttamasta maamme köyhempiä.

Maassani Italiassa meillä on järjestelmä, joka enemmän tai vähemmän pakottaa ihmiset jäämään eläkkeelle 58 tai 59 vuoden iässä, kun taas vain 20 prosentilla työttömistä on jonkinlainen sosiaaliturva. Tämä on köyhempien ihmisten ongelma: ei globalisaatio tai taloudellinen vapaus, vaan se, että sosiaaliturvamekanismit ovat vanhoja, vanhentuneita ja ajastaan jäljessä; nämä mekanismit on korjattava, ja tässä Lissabonin strategia ja komissio voivat auttaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, en halua toistaa samoja vanhoja kuluneita lausuntoja globalisaation eduista. Olisi myös arvokasta, jos Euroopan parlamentissa esitettäisiin kriittinen lausunto globalisaatiosta.

Minusta keskusteluamme kuvaa parhaiten kanadalaisen filosofin John Ralston Saulin sanat. Omistan hänen sanansa kuorolle, joka ylistää globalisaatiota ja laulaa samaa laulua tänään Euroopan parlamentissa. Globalisaatio on ideologia, jossa on paljon elementtejä tyypillisestä länsimaisesta uskonnosta. Globalisaatio on usko yhteen ideaan, joka sulkee pois vaihtoehtoisia näkemyksiä. Sen pohjana on uskomus talouden paremmuudesta verrattuna muihin elämän alueisiin ja varmuus siitä, että kaikki taloudelliset teoriat, lukuun ottamatta liberalismia, ovat epäonnistuneet ja ettei ole olemassa muuta vaihtoehtoa.

Tämä vakaumus syntyy siitä seikasta, että liberalismi käynnistää globaalit voimat, jotka tukevat liberalismia oikeana tienä eteenpäin ja saavat muut lähestymistavat näyttämään vääriltä. Globalisaatio saa uskomaan, että talous on sivilisaation moottori. Viime vuosisadan aikana tai viimeisten 20 tai 30 vuoden aikana olemme oppineet arvioimaan kaikkea taloudellisin perustein. Edes Marx ei mennyt näin pitkälle. Hän sanoi, että talous on tärkeää, mutta ei mennyt niin pitkälle, että olisi sanonut, että kaikkea pitäisi arvioida voittojen perusteella.

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission tänään esittämä aihe on täynnä ristiriitaisuuksia. Haluaisin korostaa kahta seikkaa:

Ensinnäkin komissio korostaa sitä, että on lisättävä mukautumista globalisaatioon, jotta varmistetaan kansalaistemme elintason pysyvyys. Tämä ei ole tämänhetkinen tilanne, kun otetaan huomioon Lissabonin strategia. Totuus on, että tehostetun kilpailun politiikka lisää varallisuuden ja tuotantotehon epätasa-arvoa, ja ainoastaan Euroopan komissio voi nähdä varallisuuden kasvua tai EU:n jäsenvaltioiden eriarvoisen kehityksen vähenemistä.

Toiseksi saamme asiakirjasta tietoomme, että komissio pyrkii kohti sosiaalista Eurooppaa. Tästä ajatuksesta olemme kuulleet paljon, mutta josta emme ole itse nähneet mitään todisteita. Haluaisin mainita yksinkertaisen esimerkin: vuodesta 2002 autojen polttoaineiden hinnat jäsenvaltioissa ovat nousseet 35–50 prosenttia. Tämä, kuten monet muut asiat, tuntuu eniten vähätuloisten kukkaroissa, eikä yksikään komission sosiaalisista strategioista näytä tarjoavan ratkaisua.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Caspary (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaation aikakaudella Euroopan tavoitteena on menestyä, ja voimme saavuttaa tämän tavoitteen, jos tartumme tilaisuuteen. Keskustelumme julkisilla foorumeilla keskittyy aivan liian usein globalisaation haitallisiin vaikutuksiin. Keskustelemme niistä aina, kun yritykset ovat vähentäneet työpaikkoja tai siirtyneet ulkomaille, mutta puhumme aivan liian vähän globalisaation myönteisistä vaikutuksista.

Esimerkiksi omassa vaalipiirissäni – kotiseudullani. Vähintään 74 prosenttia vaalipiirini teollisuuden tuotannosta viedään maasta. Me hyödymme ehdottomasti globalisaatiosta. Surullista on, että kotiseudullani kannattamattomat yritykset myös irtisanovat työntekijöitä, mutta muut yritykset, jotka hyötyvät globalisaatiosta, ja jotka ovat mukautuneet, voivat palkata yhä useampia, ja työttömyyslukumme laskevat nopeasti. Valitettavasti puhumme liian harvoin kolikon tästä puolesta.

Euroopan unionilla on tärkeä rooli globalisaation muokkaamisessa. 480 miljoonan eurooppalaisen on puolustettava etujaan ja arvojaan. Meillä on jo maailman avoimin talous, mutta meidän on päästävä maailman markkinoille. Meidän on arvostettava enemmän vastavuoroisuutta. Tullien ulkopuolisia esteitä ja muita kaupan esteitä ei voida hyväksyä. Meidän on voitava puolustaa itseämme epäreiluja kauppakäytäntöjä vastaan. Tätä varten tarvitsemme kaupan suojatoimia, ja tarvitsemme komission jäsentä, jolta ei puutu uskottavuutta ja joka ei ole ylimielinen edustaessaan Euroopan unionia maailmalla, vaan joka rohkeasti puolustaa meidän kauppaetujamme yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen hengessä. Meidän on suojeltava tehokkaammin tekijänoikeuksia, meidän on panostettava enemmän maailmanlaajuisiin sääntöihin ja normeihin, meidän on vahvistettava WTO:ta, ja meidän on harjoitettava transatlanttista kumppanuutta.

Jos me yhdessä komission kanssa toteutamme näitä tehtäviä, voimme todella käyttää ja muokata globalisaatioprosessia ja varmistaa, että ihmiset voivat edelleen elää vapaina ja hyvinvoivina.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE).- (PT) Menestyminen globalisaation aikakaudella on Euroopan unionin suuri haaste. Kysymys kuuluu, miten kilpailukyky voidaan sovittaa sosiaaliseen koheesioon tai toisin sanoin globalisaatio sääntelyyn.

Lissabonin strategia antaa vastauksen, ja Lissabonin sopimus tekee päätöksenteosta helpomman, mutta menestys riippuu ennen kaikkea siitä, että Eurooppa pitää globalisaatiota pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana. Meidän on ymmärrettävä, mitä Kiinassa ja Intiassa tapahtuu. Kiina on mennyt Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Italian edelle teollistuneimpana maana, mennyt Yhdysvaltojen ohi teknisten tuotteiden viejänä ja kerännyt valtavat rahoitusvarannot.

Intian osalta harvat ihmiset tuntevat nimen ”TATA”. Vuonna 2006 TATAn autovalmistusalan tytäryhtiöllä oli suurempi pörssiarvo kuin General Motorsilla, kukaan ei puolestaan ollut kuullut MITTAL-konsernista ennen kuin se teki vihamielisen julkisen ostotarjouksen ARCELORista aiheuttaen paniikkia Pariisissa, Brysselissä ja Luxemburgissa.

Aasian ihmeen toista puolta ei kuitenkaan saa unohtaa. Tämä on kertomus kärsimyksestä, joka johtuu siitä, että Pekingin hallitus avustaa länsimaisia monikansallisia yrityksiä, jotka on siirtäneet tehtaansa hyötyäkseen halvasta työvoimasta ja hyvinvointivaltion puuttumisesta.

Ilmastonmuutoksen torjumisen haaste voitetaan tai hävitään Aasiassa. Euroopan on oltava tiukka ja vaadittava vastavuoroisuutta kansainvälisessä kaupassa, eikä se saa järjestelmällisesti soveltaa protektionistista politiikka. On totta, että kiinalainen kilpailu on epäreilua alhaisempien palkkojen, poliittisten oikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien puuttumisen, rahaväärennösten ja aliarvostetun valuutan takia. Kaikki tämä on totta. On kuitenkin myös totta, että 800 miljoonaa kiinalaista ja 700 miljoonaa intialaista vaatii kohtuullisia vähimmäistuloja ja parempaa sosiaalista oikeutta. Nämä ovat haasteita vahvemmalle Euroopalle ja paremmalle maailmalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE).- (EN) Arvoisa puhemies, olen myös sitä mieltä, että reaktiomme globalisaatioon ei pitäisi perustua pelkoon vaan kykyyn tarttua tilaisuuteen yhdistettynä älykkääseen mukautumiseen.

Kuten päätöslauselmassa todetaan, EU on maailmanlaajuisena toimijana avoimen maailmantalouden yksi suurimmista edunsaajista. Tämä ei ehkä aina ole selvää, kun otetaan huomioon globalisaation vastaisen retoriikan määrä. Olen samaa mieltä RyszardCzarneckin kanssa siitä, että liberalismi on levinnyt kaikkialle maailmaan. Mutta toisin kuin hän, olen iloinen siitä.

EU voi saavuttaa tavoitteensa ainoastaan olemalla aktiivinen ja järjestäytynyt maailmannäyttämöllä, ja tämä pitää erityisesti paikkansa maahanmuuton osalta. Olen kiitollinen siitä, että ALDE-ryhmälle laatimani kohta on säilynyt melkein muuttumattomana lopullisessa päätöslauselmassa. Olen todella sitä mieltä, että maahanmuutto on syytä nostaa painopistealaksi EU:n asialistalla, kuten myös ilmastonmuutos ja energia. Me näemme ulkopuolelta tulevan paineen; näemme sosiaaliset jännitteet ja todellakin rasismin EU:n sisällä. Tästä huolimatta meillä ei ole laillista ja laitonta maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevaa kattavaa EU:n politiikkaa.

Lopuksi älkäämme unohtako globaalin viestinnän mahdollisuuksia ja erityisesti Internetin mahdollisuuksia edistää ihmisoikeuksia. Se ei ehkä ole niin väistämätöntä, kun joskus ajattelimme – jos otamme huomioon esimerkiksi Kiinassa menestyksellisesti harjoitetun sensuurin – mutta tästä huolimatta, globalisaatio ja Internet ja muut maailmanlaajuiset viestintävälineet voivat merkittävästi edistää hyviä asioita. Tämä on myös osa globalisaatiota.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat neuvostossa ja komissiossa, aivan kuten ihmisen elämässä lapsuutta seuraa aikuisuus, samalla tavalla globalisaatio näyttää olevan luonnollinen vaihe ihmiskunnan kehityksessä ja sen seuraava haaste.

Alati muuttuvaa ja vierasta aihetta koskevassa vaikeassa keskustelussa haluaisin sanoa, että on paradoksaalista, että kaikki aiemmat puhujat parlamentin vasemmalta ja oikealta olivat huomattavassa määrin oikeassa.

Tärkeintä on, että on olemassa todellinen tarve laatia kunnolliset suuntaviivat ja määräykset globalisaation etujen oikeudenmukaisesta jaosta. Aina globalisaation määritelmästä asti on ollut selvää, että se on laajalle levinnyt ilmiö, ettei riitä, että pelkästään Euroopan unionilla olisi tällaiset elimet ja määräykset – koko maailman on hyväksyttävä ne. José ManuelBarroso oli aivan oikeassa sanoessaan, että Euroopan unioni voi ja sen pitäisi ehdottaa maailmalle tasapainoista ja oikeudenmukaista globalisaation mallia.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen keskustelun aihe on väärinymmärretty. Menestys globalisaation aikakaudella ei turvaa Euroopan etuja eikä EU:n maiden työntekijöiden hyvinvointia, vaan ainoastaan pääoman etuja. Globalisaation yhteydessä yritysten etujen mukaisella ja monikansallisten yritysten yhteisön ja kansainvälisellä tasolla luomalla uudella järjestyksellä pyritään moninkertaistamaan pääomatuotot käyttämällä työntekijöitä tehokkaasti hyväksi.

Presidentti Sarkozyn eiliset lausunnot globalisaatiosta vahvistavat EU:n luottamusta suureen pääomaan. Ne korostavat imperialismin sisäisten konfliktien vahvuutta ja aikomusta käyttää EU:ta muurinmurtajana muita suuria imperialistisia keskuksia vastaan, ja erityisesti työntekijöiden saavutuksia ja oikeutettuja vaatimuksia vastaan. Yhteinen nimittäjä kaikissa näissä yrityksissä on täysimittainen hyökkäys työntekijöitä vastaan. Palkkojen pienentäminen, työajan pidennys, pääoman tarpeisiin mukautuminen, eläkeiän korottaminen, joustoturva ja työsuhteiden muuttaminen ovat keskeisiä tekijöitä Lissabonin sopimuksessa.

Me katsomme sen tähden, että miljoonien työntekijöiden kokemaa karua todellisuutta ei voida arvioida globalisaation avulla. Kukaan ei myöskään ole vakuuttunut komission ja neuvoston esittämistä ympäristösuojeluun liittyvistä väitteistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Sturdy (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen Verheugenin on vaikea kuunnella kaikkea sitä, mitä tässä istuntosalissa sanotaan, mutta joitakin erittäin osuvia asioita on esitetty, ja toivon että hän ottaa ne huomioon.

Kuuntelin, mitä José Manuel Barrosolla oli sanottavana. Mielestäni hän sanoi jotakin sellaista, johon uskon täysin, nimittäin, että globalisaatiosta on Euroopan unionille hyötyä. GeorgiosToussas puhui äsken lipevästi työluokasta, mutta jos meillä ei ole globalisaatiota, jos meillä ei ole teollisuutta ja taloudellista toimintaa Euroopan unionissa, ihmisille ei ole työtä. Se, mitä presidentti Sarkozy sanoi eilen, huolestutti minua erittäin paljon. Palaammeko vanhaan Ranskaan, protektionistiseen Ranskaan, vai onko edessämme Ranska, joka syleilee uutta sukupolvea? Mieleen palaa se, kun kiinalaiset matkustivat Yhdysvaltoihin allekirjoittaakseen julistuksen ja liittyäkseen WTO:hon. Presidentti Clinton oli pystynyt lykkäämään allekirjoitusta kymmenen vuoden ajan. Kun presidentti Bush allekirjoitti sen, hänen neuvonantajansa katsoivat taaksepäin ja sanoivat: ”Hyvä Jumala, Kiina on allekirjoittanut sen! Mitä me olemme tehneet?” Itse asiassa, he ovat antaneet meille valtavia mahdollisuuksia.

Meidän on pidettävä Kiinaa ja Intiaa mahdollisuutena. Meidän ei pidä nostaa laskusiltoja, miehittää muureja, sulkea ovia, sillä Euroopalla on tässä valtavat mahdollisuudet, joihin meidän on tartuttava. Daniel Caspary puhui aivan oikein työllisyydestä omassa vaalipiirissään. Tiedän, että on erittäin vaikeaa säilyttää työpaikkoja, mutta jos emme voi olla osa globaaleja markkinoita, emme pääse mihinkään. Mielestäni meillä on valtavat mahdollisuudet, jos vain pystymme tarttumaan niihin. Meidän on tarkasteltava vapaakauppasopimusten kaltaisia asioita. Marokko on juuri allekirjoittanut vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Meidän on tarkasteltava sitä.

Lopuksi haluan pyytää, että komissio sallisi yritysten ja teollisuuden jatkaa sitä, mitä niiden pitäisi tehdä. Olkaa erittäin huolellisia, jottei antamanne lainsäädäntö vahingoita Euroopan mahdollisuuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission ja neuvoston puheenjohtajat, olemme juuri kuulleet José Manuel Barroson kertovan meille, että Euroopan unioni on hyvässä asemassa ja pystyy antamaan hyvän lainsäädäntöperustan maailmanlaajuisella tasolla. Hän on oikeassa. Jos aiomme tehdä näin, meidän on myös laitettava parlamenttimme järjestykseen. Unionin käyttämiin saatavilla oleviin välineisiin haasteiden selvittämisessä kuuluvat niin kutsutut talouspolitiikka ja työllisyyttä koskevat ”suuntaviivat”. Tänään pelkään, että komissio yrittää löyhentää näitä välttämättömiä suuntaviivoja globalisaation varjolla. Nämä ovat kuitenkin välttämättömiä, ja meidän on arvioitava niitä.

Meidän on tehtävä tämä ensinnäkin, koska Eurooppa-neuvoston viime maaliskuun kokouksessa valtion ja hallitusten päämiehet hyväksyivät parhaan mahdollisen strategian, jotta Euroopan unioni pystyisi käsittelemään globalisaatiota sekä energiantoimituksen ja ilmastonmuutoksen haasteita. Jos emme strategiaa toteutettaessa käytä kaikkia Euroopan unionissa käytettävissä olevia keinoja, myös suuntaviivoja – ja ehkä erityisesti suuntaviivoja – emme pääse minnekään ja edistämme ainoastaan illuusiota unionin kyvystä torjua globalisaatiota.

Meidän on myös tehtävä näin, koska komission jäsen Almunia on tunnustanut, että vaihtokurssien, öljynhinnan sub-prime-lainoja koskevan kriisin todellinen vaikutus EU:n talouteen vaikuttaa unionin ennustettuun talouskasvuun. Hän on tarkistanut ennusteita alaspäin: 2,9 prosentista 2,4 prosenttiin koko unionin osalta ja 2,6 prosentista 2,2 prosenttiin euroalueen osalta.

Meidän on tehtävä tämä myös siksi, että meidän on vastattava ihmisten toiveisiin Euroopassa ja, ajatelkoon Nicolas Sarkozy mitä tahansa, sosiaalinen Eurooppa on todellinen kysymys, joka on ratkaistava, jos ette halua, että Euroopan kansalaiset hylkäävät teidät lähitulevaisuudessa.

Komission jäsen Almunia esitti lopullisen syyn tähän, kun hän myönsi, että vallitsevassa kansainvälisessä ilmapiirissä Euroopan kasvu on etupäässä, jollei kokonaan, sisäisen kulutuksen varassa.

Onko tämän mittavan muutoksen taustaa vasten mahdollista, että ainut pysyvä asia on suuntaviivat? Onko mahdollista, ettei unionin ainut väline, jolla ohjataan jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikkaa, muutu?

Pyydän komission edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa kertomaan José Manuel Barrosolle, että hänen on muutettava suuntaviivojaan; että hänen on otettava huomioon uusi asiayhteys, jotta unioni voi varustautua sisäisesti parhailla saatavilla olevilla välineillä globalisaation tulevien haasteiden kohtaamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Wolf Klinz (ALDE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ne, jotka julistavat kannattavansa oikeudenmukaisempaa maailmaa, eivät kärsi tunnontuskia syyttäessään globalisaatiota omien talouksiensa vaikeuksista. Siksi he vaativat vähemmän vapaita markkinoita, enemmän sääntelyä ja enemmän hallituksen toimenpiteitä. Globalisaatio tarjoaa kuitenkin aidosti mahdollisuuden tilanteeseen, jossa kaikki hyötyvät, sillä sen ansiosta nousevat taloudet ja hitaat lähtijät maailmantaloudessa voivat ottaa muut kiinni ja antaa meille mahdollisuuden kehittää uusia markkinoita laadukkaille huipputuotteille, -välineille ja -palveluille.

Jos aiomme tarttua näihin mahdollisuuksiin, meidän on kuitenkin tehtävä kotitehtävämme, mikä tarkoittaa, että meidän on kaksinkertaistettava ponnistelujamme koulutuksen, jatkokoulutuksen – erityisesti nuorten työttömien – ja elinikäisen oppimisen alalla, oltava entistä luovempia lisäarvoketjujen muokkaustavoissamme ja talousprosesseissamme ja rohkaistava entistä enemmän vapaata liiketoimintaa. Vapaa globalisaatio johtaa avoimempiin markkinoihin ja lisääntyvään kilpailuun, josta on hyötyä kaikille kuluttajille.

Vastustakaamme houkutusta suojella talouttamme. Tällainen toimenpide muuttuisi nopeasti puhtaaksi protektionismiksi. Sen sijaan meidän on vaadittava taloudeltamme sisäistä voimaa uudistaa itseään. Investoikaamme tulevaisuuden teknologiaan, ja tulevaisuus on meidän.

 
  
MPphoto
 
 

  Ewa Tomaszewska (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, talouden pitäisi hyödyttää ihmisiä eikä päinvastoin. Pääoman ja työvoiman liikkuvuuden tahdin luonnolliset erot globalisaation aikakaudella johtavat työnormien jyrkkään vähenemiseen. Tuotanto siirtyy alueille, joissa on erittäin matalat palkat ja vielä vaarallisemmat työolot. Tämä johtaa työpaikkojen menetykseen alueilla, joissa on tiukemmat työnormit, ja työntekijöiden ostovoiman vähentymiseen, mikä puolestaan heikentää kulutustuotteiden kysyntää.

Jos Euroopan unioni haluaa menestyä globalisaation aikakaudella, sen on löydettävä tehokkaat keinot sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi ja Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden tukemiseksi ja suojelemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, minun mielestäni komission panos globalisaatiota koskevaan keskusteluun on erittäin arvokas.

Mielestäni globalisaatio ei ole uhka vaan mahdollisuus. Eurooppa on hyvässä asemassa vastatakseen haasteeseen. Meillä on korkealle kehittynyt infrastruktuuri, koulutusjärjestelmät, teknologia, pääomamarkkinat ja vilkkaat sisämarkkinat kehitteillä.

Emme voi liiaksi korostaa, että Euroopan vahvuutena ovat sen sisämarkkinat, jotka toimivat yritystemme ponnahduslautana maailmanmarkkinoille. Yritysinnovaatioita syntyy joka puolella Eurooppaa. Niiden leviämistä, joka tuo hyvinvointia Euroopalle, ei pidä rasittaa turhalla byrokratialla. Tältä osin käännyn erityisesti komission jäsenen Verheugenin puoleen. Byrokratian vähentäminen Euroopassa on avaintekijä globalisaation ja Euroopan kilpailukyvyn kannalta. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin, jotka ovatkin aivan oikein komission huomion keskipisteenä. Paljon on saatu aikaan, mutta esimerkiksi verotuksen esteet haittaavat yhä liiketoimintaa Euroopassa.

Vahvoja yrityksiä ei ole olemassa ilman työvoimaa, joka uhkaa pian olla niukka voimavara Euroopassa. Euroopan väestönkehitys tarvitsee maahanmuuttoa. Tässä maailman muut alueet ovat kaukana edellämme, mikä näkyy niiden taloudellisessa kehityksessä. Tämä on vaikea kysymys, joka edellyttää kaikkien etujen tasapainoista huomioonottamista, eikä vähiten työantajien. Tämä on EU:ta koskeva kysymys, tietysti, sillä kilpailukykyä ei saavuteta ilman liikkuvaa työvoimaa. Sinisen kortin kaltaiset suunnitelmat ovat tämän kannalta myönteisiä.

Myös pääoman pitäisi liikkua vapaasti, mutta vakaasti. Vakaa rahoitusjärjestelmä on kilpailukykyisen ja taloudellisesti turvallisen Euroopan ehdoton edellytys. Rahoitusmarkkinat ovat maailmanlaajuisesti yksi Euroopan vahvimmista aloista, yksi meidän uusista voittoisista aloistamme. On myös erittäin tärkeää, että innovaatiot helpottavat markkinalähtöisen sääntelyn ansiosta – mikä ei tarkoita ”laissez-faire”-asennetta – Euroopan laajuista toimintaa.

Ulkopuolisen maailman osalta Euroopan pitäisi vahvistaa asemaansa vahvana globaalina toimijana. Tarvitsemme yhtenäisyyttä Euroopan unionin jäsenvaltioilta, ja komissio voi myös osaltaan vaikuttaa tämän yhtenäisyyden saavuttamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tarkastelen mieluummin globalisaation mahdollisuuksia kuin ongelmia, mutta tämä riippuu siitä, miten toimimme Euroopassa. Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi investoida tutkimukseen ja kehitykseen, lisätä pitkän aikavälin investointeja hyvään ympäristöön ja investoida ihmisiin ja elinikäiseen oppimiseen, mutta komissio on unohtanut – komission asiakirjassa oleva virhe – että laiminlyömme sosiaalista ulottuvuutta.

Euroopan tämänhetkinen kehitys viittaa hyvään kasvuun ja työpaikkojen lisääntymiseen, mutta myös syrjäytymisen lisääntymiseen, kuilujen syvenemiseen, epävarmojen työpaikkojen lisääntymiseen ja sellaisten työpaikkojen lisääntymiseen – eikä vähiten Saksassa – joista saatava palkka ei riitä toimeentuloon vaan tarvitaan sosiaaliturvaa palkan täydentämiseksi. Meidän on liitettävä kasvuun ja työllisyyteen sosiaalinen ulottuvuus, joka vähentää ihmisten ja alueiden välistä kuilua Euroopassa. Tästä keskusteltiin Guimarãesissä pidetyssä työllisyys- ja sosiaaliministereiden kokouksessa, johon osallistuin.

Portugalin puheenjohtajavaltio yrittää viedä yhdennettyjä suuntaviivoja koskevaa kysymystä eteenpäin ja muuttaa niitä sosiaalisen yhteyden selventämiseksi ja yhtenäistämiseksi.

Komissio ei kuitenkaan halua tehdä näin. Komissio ei halua muuttaa suuntaviivoja. Suuntaviivoja on kuitenkin muutettava. Päätöslauselmassamme pääsimme yksimielisyyteen siitä, että haluamme uudet suuntaviivat, joissa otetaan huomioon sosiaalinen ulottuvuus ja joissa käsitellään tietysti myös turvallisuutta muutoksessa ja joustoturvaa. Komission pitäisi myös ottaa tämä huomioon kasvun ja sosiaalisen ulottuvuuden välisen yhteyden vahvistamiseksi.

Meidän on myös otettava huomioon Lissabonin strategia. Tällä hetkellä sitä ei ole siirretty kansalliselle, alueelliselle tai paikalliselle tasolle. On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä Lissabonin strategiasta. Meidän on otettava se huomioon ja saatava työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta tekemään työtä sen varmistamiseksi, että näitä kysymyksiä – sosiaalinen ulottuvuus, kasvu ja työllisyys – pidetään tärkeinä ja että ne otetaan huomioon.

 
  
MPphoto
 
 

  Samuli Pohjamo (ALDE).- (FI) Arvoisa puhemies, haluan tuoda tähän keskusteluun pohjoisen näkökulman. Työskentelin pari vuotta aluekehitysorganisaatiossa Suomessa napapiirin ja Venäjän rajan tuntumassa. Globalisaatio oli tuolle etäiselle alueelle sekä suuri uhka että mahdollisuus. Lähdimme kehitystyöhön uskoen omiin vahvuuksiimme globalisaatiota hyödyntäen. Yrittäjät, julkinen sektori, koululaitos ja yliopistot yhdistivät voimansa tuloksellisen innovaatioympäristön rakentamiseksi. Osaamisperustaa vahvistettiin verkottumalla globaalien osaamisverkostojen kanssa Lissabonin strategian hengessä. Samalla käynnistettiin uusiutuvan energian hankkeita. Tulokset ovat rohkaisevia, erityisesti kansainvälinen matkailu kasvaa alueella nopeasti. Uskon, että tällä alueen mallilla on käyttöä myös muualla Euroopassa, ja EU:n tulee vahvistaa tämänkaltaisen toiminnan edellytyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE).- (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan asema perustuu sisämarkkinoihin, sisämarkkinoiden vapauttamiseen ja maailmanmarkkinoiden vapauttamiseen, globalisaatioon. Tämä on antanut meillä hyvinvoinnin lisäksi vakaan demokratian. Joten meidän on varottava – ja tarkoitan tässä lähinnä kauppaan liittyviä näkökohtia – soveltamasta liian suojaavia strategioita, ja ennen kaikkea protektionistisia kaupan välineitä.

Arvoisa puhemies, Euroopan kilpailukykyä palvelee paremmin avoimuus maailmaa kohtaan, joten mielestäni on tärkeää, että kiinnitämme enemmän huomiota talousmarkkinoiden avautumiseen EU:n ulkopuolisissa maissa, erityisesti nousevissa teollisuusmaissa, kuten Intiassa, Brasiliassa ja Kiinassa, sillä näiden markkinoiden huomattava kasvupotentiaali antaa mahdollisuuden Euroopan yrityksille ja mahdollisuuden Euroopan taloudelle. Näiden nousevien teollisuusmaiden on puolestaan avattava markkinansa yrityksillemme, myös palveluiden osalta, ja vastavuoroisuuden nimissä kehotan komissiota neuvotteluissaan luomaan painetta erityisesti näihin maihin.

Kävimme Singaporessa osana kansainvälisen kaupan valiokunnan valtuuskuntaa ja näimme, että amerikkalaisilla yrityksillä on siellä paremmat mahdollisuudet kuin eurooppalaisilla, arvoisa puhemies, eikä se käy päinsä. Joten meidän on oltava ennakoivia. Olemme loppujen lopuksi maailman suurin talous. Jos me kaikki vedämme yhtä köyttä, meidän pitäisi voida käyttää valtaamme näiden markkinoiden avaamiseksi. Meidän on myös käsiteltävä tuontitullien ja tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamista, arvoisa puhemies, ja on myös tärkeä, että asetamme nämä nousevat markkinat etusijalle markkinoille pääsyä koskevassa strategiassamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puheenjohtaja, Eurooppaa on pyydetty näyttämään kansalaisilleen erilaisen puolen globalisaatiosta. En tarkoita vapaata kilpailua, vaan sosiaalista yhteisvastuuta, uudelleenjakoa, monipuolistamista ja kulttuuriarvoja.

Tässä sisäisessä vuoropuhelussa ja myös EU:n avautumisessa muulle maailmalle Euroopan unionin on edistettävä ja vahvistettava EU:n kulttuurihenkeä talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan sekä turvallisuus-, kestävän kehitys- ja maahanmuuttopolitiikan avulla. Komission on suoraan edistettävä vuotuisessa lainsäädäntötyössään, Lissabonin strategiassa ja myös uudistuksen jälkeisen perustamissopimuksen vahvistamisprosessissa seuraavia kulttuurisektorin aloja:

Ensinnäkin komission on vahvistettava laatuun ja innovatiivisiin palveluihin perustuvia kulttuuriteollisuuksia ja samalla annettava merkittäviä tuotanto- ja innovaatiomahdollisuuksia Euroopan taloudelle. Tämä ala on erittäin tärkeä kulttuurienväliselle vuoropuhelulle.

Toiseksi sen on vahvistettava tutkimuksen, koulutuksen ja innovaation osaamiskolmiota. Tätä ei valitettavasti vielä tueta lainsäädäntötoimilla, vaikka sen pitäisi olla yksi EU:n tavoitteista.

Kulttuurialan innovoinnin ei pitäisi olla ylellisyyttä, jota nauttivat ainoastaan muutaman monikansalliset yritykset, vaan pk-yritysten laaja-alaista politiikkaa.

Arvoisa puhemies, Euroopan komission ja neuvoston on selvästi määriteltävä kantansa globalisaation haasteiden vastaamiseen. Niiden on tehtävä tämä alustavasti kansallisten parlamenttien kanssa käytävän avoimen vuoropuhelun avulla. Globalisaatio voidaan esittää osana Euroopan historiaa, jos se voidaan sisällyttää eurooppalaisen kulttuurin henkeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Sharon Bowles (ALDE).- (EN) Arvoisa puhemies, globalisaatiota syytetään kaikesta, räjähdysmäisestä väestönkasvusta ja ilmastonmuutoksesta aina hyväksikäyttöön. Nämä ovat kuitenkin ihmiskunnan tuotteita; kuten myös kilpailu. Darwin kutsui sitä luonnolliseksi valinnaksi.

Euroopan kansalaiset ovat peloissaan. On totta, että meidän on koulutettava heitä, mutta ei niin, että ilmoitamme, että tarvitsemme EU:n tason politiikkaa globaalin talouden haasteeseen vastaamiseksi. Tämä pelottaa minua, sillä se antaa ymmärtää, että meiltä puuttuu politiikka.

EU:lla on ainutlaatuiset ylikansalliset valtuudet muokata asioita ja vastata haasteisiin. EU totesi Financial Times -lehdessä heinäkuussa: ”Bryssel on maailman säädöspääkaupunki, eikä sitä voida sivuuttaa Washingtonissa tai Tokiossa.” Joten, jos meillä on sitä, käyttäkäämme sitä, mutta harkiten. Mikä on kilpailukykyä koskevan ohjelman tarkoitus, jos se ei ole asemamme säilyttäminen maailmassa? Mikä on sisämarkkinoiden tarkoitus, jos emme saa niitä toimimaan asianmukaisesti? Lopettakaa pelkurimaiset tekosyyt. EU:n tehtävä on nimenomaan haasteisiin vastaaminen. Meidän on jatkettava sitä ennen kuin joudumme luonnollisen valinnan kohteeksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Cristobal Montoro Romero (PPE-DE).- (ES) Arvoisa puhemies, hyvät neuvoston ja komission edustajat, globalisaatio on hyväksi Euroopalle, Euroopan on edistettävä globalisaatiota.

Olemme todistamassa vielä hidasta mutta peruuttamatonta maailman rajojen katoamista, prosessia, joka on onnistunut nostamaan yli 400 miljoonaa ihmistä köyhyydestä alle 20 vuodessa, ja ensimmäistä kertaa vuonna 2007 Kiinasta tulee maa, maailman alue, joka vaikuttaa eniten maailmantalouden kasvuun. Kiina, ei Euroopan unioni, hyvät naiset ja herrat!

Tämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna, että globalisaatio on haaste mutta myös suuri mahdollisuus. Se on haaste siinä mielessä, että avautuminen tarkoittaa lisää kasvua, lisää hyvinvointia ja lisää työllisyyttä, ja tämä meidän on selitettävä Euroopan kansalaisille. Minua huolestuttaa kuitenkin se, että kuulen sanan ”suojella” tässä istuntosalissa.

Protektionismi on globalisaation kieltämistä ja Euroopan unioni kieltämistä. Kansalaisten suojelu ei ole tarpeen, kun he ovat oman taloudellisen kasvunsa ja oman hyvinvointinsa liikkeellepanevia voimia. Meidän on annettava tämä kyky takaisin ihmisille, ja meidän on siksi harjoitettava itsekritiikkiä Euroopan unionissa.

Tämä johtuu siitä, että me Euroopan unionissa emme tee sitä, mitä meidän pitäisi, kun kasvumme ei ole riittävä, kun olemme osaltamme vastuussa maailman finanssimarkkinoiden kriisistä ja kun emme tee kaikkea sitä, mitä meidän pitäisi EU:n sisällä, omalla ovellamme, talouskasvun edistämiseksi pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa ja työpaikkojen luomiseksi, sillä tarvitsemme enemmän työpaikkoja, kuin talouden avaamisen prosessi synnyttää.

Lissabonin strategia on todellinen suunnannäyttäjä: sisämarkkinoiden toteutuminen, julkisen talouden kuntoon saattaminen, työmarkkinoiden uudistaminen, nykyaikaistaminen, ympäristöuudistukseen ja uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminen ja lyhyesti Euroopan todellinen avautuminen merkitsee suurempaa sosiaalista koheesiota Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Enrique Barón Crespo (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni on erittäin asianmukaista, että globalisaatiota koskeva keskustelu käydään Portugalin puheenjohtajakauden aikana, koska Portugali on maa, jonka lippu on kartalla, koska portugalilaiset olivat eturintamassa, kun eurooppalaiset aloittivat globalisaation ja koska globalisaatio ei ole meille harmillinen asia. Eurooppalaiset aloittivat globalisaation prosessin renessanssin aikana, kun emme olleet yhtä kehittyneitä kuin kiinalaiset ja intialaiset, ja siten meidät nähdään muualla maailmassa.

Nyt Lissabonin sopimuksen myötä olemme myös edelläkävijöitä niin kutsutussa ”imperialismin jälkeisessä globalisaatiossa”. Me emme valloita uusia maanosia, vaan annamme vastauksen, jossa yhdistämme omasta tahdostamme valtioiden ja ihmisten yhteiset arvot ja voimme olla esimerkkinä globalisaatiosta, jota tarvitaan eniten, nimittäin poliittisesta ja sosiaalisesta globalisaatiosta.

Olemme täällä keskustelleet rajusta, hallitsemattomasta taloudellisesta globalisaatiosta siitä huolimatta, että esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahaston johdossa on eurooppalainen. Olemme tärkein yhteenliittymä WTO:ssa, ja meillä on erityisvastuu. Mitä puuttuu? Meiltä puuttuu kyky löytää ratkaisuja globaalissa maailmassa, joka on yhdenmukainen tämän kanssa. Erityisesti on olemassa kaksi erittäin tärkeää haastavaa näkökohtaa, joiden osalta meidän on oltava erittäin aktiivisia: kyse ei ole pelkästään kaupan ja tekniikan kehityksestä vaan ihmisoikeuksien, erityisesti työntekijöiden oikeuksien maailmanlaajuisesta puolustamisesta, jota varten kansainvälinen työjärjestö on perustettu, ja myös neuvotteluista ja politiikasta, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, ja tähän lopetan, mielestäni meillä eurooppalaisilla ei ole oikeutta suhtautua globalisaatioon pessimistisesti. Me etsimme sitä, ja nyt meidän on keksittävä innovatiivisia ratkaisuja.

 
  
MPphoto
 
 

  Jerzy Buzek (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja, on ilmeistä, ettemme pysty ratkaisemaan kaikkia globalisaation ongelmia yhdellä julkilausumalla ja yhdellä toimenpiteellä, jolla edistetään Lissabonin strategiaa. Neuvoston ja komission lausuma on kuitenkin hyvä asia, sillä siinä kiinnitetään huomiota siihen tosiseikkaan, että globalisaatio ei ole kirous eikä sen tarvitse olla uhka. Itse asiassa se voisi olla myönteinen asia Euroopan kansalaisille, ja kansalaisten ja heidän toimintansa pitäisi olla EU:n toiminnan tärkein ohjausväline.

Suhtaudun myönteisesti neljään toiminta-alaan. Ensinnäkin osaamiskolmioon, erityisesti innovaatioon, ja ymmärrän, että tässä on olennaista toimia nopeasti ainakin Euroopan teknologiainstituutin käynnistämiseksi.

Toiseksi liiketoimintaympäristö, ja tämä tarkoittaa täysin avoimia ja vapaita sisämarkkinoita ilman monopoleja, avointa kilpailua, vähemmän sääntelyä ja vähemmän byrokratiaa, joiden puolesta komission varapuheenjohtaja, Günter Verheugen, taistelee rohkeasti.

Kolmanneksi henkilöresurssit, mukaan lukien maahanmuuttoa koskevat ongelmat ja ensisijaisesti aivoviennin torjunta, mikä tarkoittaa parempaa koulutusta, houkuttelevia investointeja ja EU:n sosiaalista ulottuvuutta, joka perustuu talouden saavutuksiin.

Neljänneksi ja lopuksi, energia ja ilmastonmuutos, joka tarkoittaa yhteistä energiapolitiikkaa, josta olemme ymmärtääkseni kaikki tietoisia, ja päästöjen vähentäminen. Kasvihuonekaasujen vähentäminen pelkästään Euroopan unionissa ei kuitenkaan voi pelastaa maailman ilmastoa. Tästä syystä meillä on oltava EU, joka on poliittisesti vahva, sillä ainoastaan vahva EU voi vaikuttaa Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Intiaan ja ilmaston suojelua koskevien suuntaviivojen noudattamiseen.

Päästöjen vähentämisen osalta EU:ssa – kyllä, kannatan tätä, mutta kannatan myös poliittisesti vahvaa EU:ta, ja tämä tarkoittaa Euroopan perustamissopimuksen täysimääräistä ratifiointia mahdollisimman pian.

 
  
MPphoto
 
 

  Gary Titley (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, toivottavasti, ja sanon toivottavasti, Lissabonin sopimus merkitsee Euroopan unionin historian yhden luvun päättymistä, luvun, joka koskee EU:n kasvua, maanosan rauhan ja vakauden vahvistamista, kaupan ja taloudellisten esteiden purkamista jäsenvaltioiden välillä, ja institutionaalista kehitystä, jota tarvittiin näiden asioiden saavuttamiseksi. Nyt meidän on kuitenkin avattava uusi luku, ja katsottava ulospäin ja vastattava globalisaation haasteisiin.

Tarvitsemme globaalia Eurooppaa, joka laatii täysin uuden globalisaatiota koskevan ohjelman, joka perustuu avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön merkitykseen. Me tiedämme haasteet – ne on selostettu perusteellisesti tässä keskustelussa. Ilmastonmuutos ja maahanmuutto ovat mielestäni kaksi suurinta haastetta, mutta meidän on säilytettävä korkea kasvu ja työpaikat. Meillä on oltava nykyaikainen tehokas sosiaalinen toimintaohjelma. Meidän on käsiteltävä terrorismia ja rikollisuutta, edistettävä turvallisuutta rajojemme ulkopuolella ja vähennettävä köyhyyttä. Aivan kuten Sharon Bowles on todennut, meillä on näihin liittyvää politiikka. Olkaamme kuitenkin rehellisiä: edistys on ollut hidasta, se on ollut epätasaista eikä se ole aina ollut tehokasta.

Jos todella aiomme selviytyä globalisaatiosta, tarvitsemme radikaalin ja perusteellisen muutoksen, ei pelkästään politiikassamme vaan myös koko ajattelutavassamme Euroopan unionissa. Meidän on nyt keskityttävä toimintaan ja toimitukseen. Meidän on varmistettava, että jäsenvaltiot täyttävät lupauksensa, koska meillä on EU:n puitteet. Meillä ei kuitenkaan ole 27 jäsenvaltiota, jotka kaikki tekevät niin kuin ne sanovat, ja meidän on nyt keskityttävä lupausten täyttämiseen ja EU:n mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Radwan (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, globalisaatiota koskeva yhteenveto kahdessa minuutissa – tältä se kuulostaa! Ensiksi pyytäisin, että käsittelemme vähän rehellisemmin globalisaatiota koskevaa kysymystä keskusteluissamme. Kotiseutuni Baijeri saa puolet bruttokansantuotteestaan viennistä. Monet suhtautuvat kriittisesti globalisaatioon, mutta jos kysymme heiltä, ovatko he samaa mieltä siitä, etteivät paikalliset yritykset saa enää palvella maailmanmarkkinoita, he vastaisivat ”ei”.

Samoin, jos kääntyisimme yleisön puoleen ja kysyisimme, onko se valmis luopumaan tilaisuudesta ostaa kilpailukykyisesti hinnoiteltuja tuotteita – riippumatta siitä, onko kyse sähkölaitteista, tekstiileistä tai muista tuotteista – vapaaehtoisia ei olisi. Jokainen tietää, että tuonti halvan työvoiman maista on syynä viime vuosien alhaiseen inflaatioasteeseen. On ainoastaan oikein ja asianmukaista tunnustaa tämä, vaikka puhummekin säännöllisesti globalisaatiosta uhkana.

Euroopan on muokattava globalisaatioprosessia, joka on hyödyttänyt sekä valmistajiamme että kuluttajiamme. Tämä on tarkoituksena esimerkiksi byrokratian vähentämisessä, joka on tärkeä tavoite sekä komission jäsenelle Verheugenille että Euroopalle. En tarkoita, että tämä on pelkästään komission tehtävä; viittaan myös parlamenttiin ja neuvostoon. Puhumme nyt globalisaatiosta, mutta myöhemmin hyväksymme maaperän suojelua koskevan direktiivin ja lisäämme byrokratiaa. Lyhyesti sanottuna toimiemme on oltava erittäin yhdenmukaisia Euroopassa, ja meidän tehtävämme on muokata Eurooppaa.

Kun ajattelemme subprime-luottokriisiä Yhdysvalloissa, meidän on ymmärrettävä, että kansainväliset rahoitusmarkkinat liittyvät läheisesti toisiinsa ja että meidän eurooppalaisten on autettava, jotta asiat etenevät. Miten käsittelemme luokituslaitoksia, ja miten käsittelemme riskirahastoja? Valitettavasti näistä asioista vastaava komission jäsen McCreevy ei ole vielä ottanut ohjaimia käsiinsä amerikkalaisten ja muiden markkinoiden hillitsemiseksi, joten Eurooppa on jäänyt jälkeen.

Tästä huolimatta uskon vakaasti, että Eurooppa on valmistautunut hyvin globalisaatioon. Me hyödymme siitä, ja meidän on selitettävä tämä yleisölle, ja meidän on vaadittava vähimmäisnormeja, vaikka nämä eivät olisi eurooppalaisia normeja, ja tällöin olemme valmiita voittamaan globalisaatiopelin. Brysselissä tai Strasbourgissa ei päätetä, toteutuuko globalisaatio vai ei.

 
  
MPphoto
 
 

  Magda Kósáné Kovács (PSE).- (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Edustan aluetta, joka ei voinut valita kohtaloaan sodan jälkeen. Meidän maamme ja Euroopan onnekkaamman osan välillä oli piikkilanka-aita, mutta edes tämä ei voinut pysäyttää globalisaation odottamattomia vaikutuksia.

Vuonna 2000 aloimme tutustua kilpailukykyyn ja yhteisvastuuseen työtä ja työntekijöitä koskevassa strategiassa ja Lissabonin strategiassa. Siitä lähtien painopiste on monesti siirtynyt pääoman takaisinsaantiin, ja on alettu pelätä, että strategian inhimilliset kasvot häviävät.

Kilpailukyky ja työ ovat väistämättä ja historiallisesti erottamattomat käsitteet, ja alamme ymmärtää, että arvokas työ on ainoastaan osa arvokasta elämää. Arvokkaaseen elämään sisältyy myös perusturva, terveellinen elämä ja kehitys, syrjimättömyys ja hyväksyttävät elinolot.

Euroopan ei kuitenkaan pitäisi nähdä itsensä ainoastaan arvojen puolustajana, vaan se myös muokkaa sukupolvien unelmia ja luo mahdollisuuksia Euroopan kansalaisille ja kolmansista maista saapuville, jotka haluavat tehdä asioita. Tästä syystä solidaarisuuden ei pitäisi olla ainoastaan iskulause; sen pitäisi olla mahdollisuus ihmisille, jotka kykenevät tekemään asioita, tai antaa heille mahdollisuuden siihen.

Hyvät naiset ja herrat, työvoimamarkkinat ja pääoma, joka vaatii tuottoa, ovat häikäilemättömän valikoivia, ja uudet henkilöresurssit vaativat investointeja hintaan, joka on korkeampi kuin pääoma, joka liikkuu yhä helpommin, voi hankkia työvoimaa. Arvojen Eurooppa ei voi hyväksyä sitä, että uransa aloittavat henkilöt, köyhyydessä elävät vanhukset, uusia taitoja opettelevat ja monenlaisista haitoista kärsivät mustalaiset eivät saa työtä. Epäedullisen aseman ei pitäisi varsinkaan rasittaa tulevia sukupolvia, meihin käytetyt yhteisön varat eivät pelkästään anna heille arvokkaan elämän puitteet vaan myös parantavat Euroopan kilpailukyvyn näkymiä. Kiitän teitä, arvoisa puhemies.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, keskustelun luonnollinen johtopäätös on, että Euroopan mallin heijastaminen maailmanlaajuiselle ”jättivalkokankaalle” sisältää sekä riskejä että mahdollisuuksia.

Yleensä Euroopan kansalaiset pitävät globalisaatiota ulkoisena ilmiönä: se ei ole selvä eurooppalainen sääntelytoimi tai poliittinen toimi. Näin ollen eurooppalaisessa toimintaohjelmassa on osoitettava, että näkyvää, mitattavissa olevaa eurooppalaista etua suojellaan ja samalla edistetään maailmanlaajuista ymmärtämystä.

Unionin ulkoisen kauppaohjelman osalta mielestäni olisi painotettava markkinoillepääsyn vastavuoroisuutta ja tasapuolista kilpailua, kuten Ranskan presidentti Sarkozy nimenomaan totesi eilen tällä parlamentissa.

Ympäristösuojelua ja kuluttajien ja työntekijöiden terveyden suojelua koskeva tiukka eurooppalainen säädöskehys on selvä merkki unionin poliittisesta ja institutionaalisesta kypsyydestä. Jos tämä ei kuitenkaan ole asettanut unionia pitkäaikaiseen epäedulliseen kilpailuasemaan, muiden kansainvälisten toimijoiden on tehtävä samoin.

Lissabonin strategian sisäisten ja ulkoisten näkökohtien hyvät ja huonot puolet auttavat edistämään eurooppalaista mallia hallinnon globaalilla näyttämöllä. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sääntelyn tiukkuuden vähentämisen ja oikeudellisesti sitovan täydellisyyden kanssa sekä WTO:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä. Unionia pyydetään ottamaan johtava ja rakentava rooli lisääntyvässä kansainvälisessä yhteistyössä. Sitä pyydetään asettamaan etusijalle sitovien velvoitteiden antaminen ja kansainvälisten normien hyväksyminen sääntelyn yhtenäisyyden lisäämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Stephen Hughes (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erittäin laaja-alainen keskustelu, ja lopuksi haluaisin palauttaa keskustelun painopisteen sosiaalipolitiikkaan tuotantotekijänä.

Yhdennettyjä suuntaviivoja koskevan paketin käynnistäminen piti johtaa Lissabonin prosessin taloudellisten, sosiaalisten ja kestävyyttä koskevien näkökohtien tasapainoiseen huomioon ottamiseen, mutta todellisuudessa työllisyyssuuntaviivojen osalta kyse ei ole ollut yhdentämisestä vaan alistamisesta. Työllisyyssuuntaviivoista on tullut lähes näkymättömät, eikä niistä näy, että jäsenvaltioiden suoritukset vaihtelevat, kun otetaan huomioon lukuiset indikaattorit ja tavoitteet, jotka niiden pitäisi saavuttaa nuorten työttömyyttä koskevassa työllisyysstrategiassa, vanhojen työtekijöiden ammatillinen sijoittautuminen ja monia muita tekijöitä. Joissakin jäsenvaltioissa elinikäiseen oppimiseen ja aktiivisiin työmarkkinatoimiin liittyvät menot ovat itse asiassa laskeneet viimeisen viiden vuoden aikana – eivät nousseet vaan laskeneet. Tämä on kauhistuttavaa koko Lissabonin prosessin kannalta.

Työllisyysstrategialle on näin ollen annettava enemmän näkyvyyttä seuraavassa Lissabonin syklissä. Yksi toinen seikka – yhteisessä päätöslauselmassa, josta me keskustelemme tänään, korostetaan useassa kohdassa tarvetta edistää ihmisarvoista työtä ja painotetaan työelämän laadun parantamista. Tätä painopistettä ei edistetä siten, että komissio keskittyy työllisyysturvaan työturvallisuuden sijasta, joka toistetaan sekä työlainsäädäntöä koskevassa vihreässä kirjassa että joustoturvaa koskevassa tiedonannossa. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan joustoturvaa koskevassa työssä teemme selväksi, että sekä työllisyysturva että työturvallisuus ovat tärkeitä.

Nopeasti muuttuvat joustavat yritykset – yritys, joka muuttaa tuotantolinjaansa joka kuudes kuukausi, tietotekniikkakokoonpanoaan joka neljäs kuukausi – tarvitsevat mukautuvaa, ammattitaitoista, uskollista ja omistautunutta työvoimaa, ei epäsäännöllisiä and hajanaisia työmarkkinoita. Joten teemme parhaamme, jotta saamme aikaiseksi joustoturvaa koskevat hyvät periaatteet, mutta niiden on johdettava suuntaviivojen muuttumiseen. Puheenjohtaja Barroso sanoi aikaisemmin, että ”jos ne toimivat, älä korjaa niitä”. No, ne eivät toimi, joten ne on korjattava.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE).- (EN)Arvoisa puhemies, onnittelen komissiota erinomaisesta asiakirjasta ja haluaisin korostaa seuraavaa neljää kohtaa.

Ensimmäinen koskee osaamistaloutta. Mielestäni tapa, jolla tämä on ilmaistu paperilla, se, että ideoiden ja tutkijoiden vapaata liikkuvuutta pidetään EU:n ”viidentenä vapautena”, on kaunis tapa ilmaista asia, ja haluaisin nähdä tämän kehityksen.

Reaktiona siihen, mitä Stephen Hughes juuri äsken sanoi, mielestäni tämä kohta todellakin kuvaa tilannetta, jossa olemme; keskustelemme työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa siitä, että haluamme siirtyä pelkästään yksinkertaisesta työturvallisuudesta työllisyysturvaan edistämällä työllistettävyyttä ja vahvistamalla taitoja. Tällä tavoin Euroopan menestys globalisaation aikakaudella voi tarkoittaa yksittäisten henkilöiden menestystä – ihmisten menestystä – ja juuri tästä EU:ssa pitäisi olla paljon enemmän kyse.

Toinen kohta koskee pk-yrityksiä. Tältä osin viitataan lukuisiin uusiin vuoden 2008 lopussa annettaviin ehdotuksiin. Suhtaudun näihin myönteisesti, mutta tietyin varauksin: älkäämme siirtäkö painopistettämme uusiin, huomenna sovittaviin ehdotuksiin ennen kuin ensin keskitymme nykyisten sitoumusten täyttämiseen. Tältä osin haluan, että erityisesti Günter Verheugen kiinnittää huomiota tähän 25 prosentin vähentämistavoitteeseen voimassa olevan EU:n lainsäädännön yksinkertaistamisessa. Pyydän, että tämän osalta ryhdytään konkreettisiin toimiin kaikilta osin, mitä pikemmin sen parempi, sillä tästä on erityisesti hyötyä pk-yrityksille. Haluaisin tässä yhteydessä rohkaista työaikadirektiivin kokonaisuudistukseen, jossa meiltä kaikilta edellytetään paljon enemmän laaja-alaista ajattelua – ja tarkoitan todella meitä kaikkia, myös parlamentin jäseniä.

Kolmanneksi sisämarkkinat: ulkoisen ulottuvuuden lisääminen on hyvä asia, mutta saattakaamme ensin sisäinen ulottuvuus kuntoon, saattakaamme sisämarkkinoiden kehitys päätökseen ennen kuin kehitämme suuria ulkoisia tavoitteita. Haluaisin sanoa Martin Schulzille sekä Stephen Hughesille, että olen täysin samaa mieltä siitä, ettei kyse ole pelkästään talouskehityksestä, vaan tämä edistää myös sosiaalista kehitystä.

Lopuksi haluan mainita, että ainut asia, jota henkilökohtaisesti todella ihmettelen asiakirjassa, on ensimmäinen rivi etusivulla, jossa todetaan ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan sosiaali- ja talouskomitealle ja alueiden komitealle”. Tiedän, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea ovat olemassa – vaikka en tiedä, miksi – mutta älkää nostako niitä samalle tasolle kuin kahta yhteispäätösmenettelyyn osallistuvaa toimielintä.

 
  
MPphoto
 
 

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE).- (SK) Globalisaatioilmiöstä on tulossa yhä näkyvämpi. Tällaisessa tilanteessa Euroopan unionin on reagoitava melko nopeasti ja määriteltävä, onko Euroopan kilpailukyky säilynyt ja myös kasvanut; voiko Lissabonin strategia – työkalu, jolla pitäisi varmistaa, että näin tapahtuu – antaa ratkaisuja erityisesti innovaation, energian, maahanmuuton, koulutuksen ja väestökehityksen alalla. Tämän kaiken on edistettävä kasvua ja kykyä luoda työpaikkoja.

Uusia ympäristöön liittyviä haasteita tulee esiin, kuten hiilidioksidipäästöt, torjunta-aineiden käyttö, puhtaita vesivarantoja ja -lähteitä koskevat huolenaiheet, maaperän suojelu ja maatalous. Viimeisenä mutta ei vähäisempänä, on kohdattava myös terveyttä ja kulkutauteja koskevat haasteet sekä lihavuuden, sydän- ja verisuonitautien ja kaikentyyppisten syöpien lisääntyvän esiintyneisyyden torjuntaa koskevat haasteet.

Hyvät naiset ja herrat, globalisaatio tuo lisähaasteita turvallisuuden ja maahanmuuton alalla, ja rikollisuuteen ja terrorismiin liittyy kasvava vaara. Erittäin pian todistamme rautaesiripun ja jakautuneen Euroopan viimeisten jäänteiden häviämistä, kun yhdeksän jäsenvaltiota liittyy Schengenin alueeseen. Meidän on tehtävä kaikki mahdollinen tämän yhteisen alueen suojelemiseksi kaikilta osin, jotta laittomat siirtolaiset, jotka pahentavat jäsenvaltioiden turvallisuustilannetta, eivät pääse sisään. Toisaalta kannatan vastuullista lähestymistapaa laillisten siirtolaisten työlupiin: meidän on harkittava tätä asianmukaisesti ja meidän on valittava ammattitaitoisia työntekijöitä aloille, joissa on eniten pulaa työntekijöistä.

Haluaisin myös, että Euroopan unionin vanhemmat jäsenvaltiot – ja haluan, että komissio pane tämän merkille – poistavat uusien jäsenvaltioiden kansalaisten työllistämistä koskevat järjettömät rajoitukset. Tämänhetkisessä tilanteessa tämä on käsittämätön jäänne menneeltä ajalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ei voi sallia sitä, että siitä tulee globalisaation uhri, tai antaa kansalaisilleen sellaista kuvaa, että he ovat joutuneet tilanteeseen, johon he eivät voi vaikuttaa. Joten kysymys ei kuulu, onko globalisaatio hyvä vai paha, vaan, olemmeko valmiita kantamaan oman vastuumme ja sääntelemään sitä. Vastatakseen tähän haasteeseen Euroopan unionin on sovitettava yhteen kilpailukyky ja taloudellinen ja sosiaalinen koheesio. Monenvälisten sääntöjen lujittaminen on osa tätä prosessia.

Avoimessa talousjärjestelmässä paras tapa varmistaa, että kuluttajien ja kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan, on noudattaa kilpailusääntöjä ja luoda oikeudenmukaiset ja tasapuoliset markkinat, joissa otetaan huomioon ympäristö- ja sosiaalinormit. Kunnes meillä on säännöt, jotka tunnustetaan kansainvälisesti, on ratkaisevaa, että säilytämme, emmekä tuhoa, olemassa olevia kaupan suojakeinoja, jotka ovat ainoat tehokkaat keinot polkumyyntiä vastaan. Kyllä, Euroopan on mahdollista suojella kansalaisiaan ilman, että se on protektionistinen. Euroopan on myös investoitava niihin aloihin, joilla määritetään sen taloudellinen vaikutusvalta tulevaisuudessa: nimittäin tutkimus, innovaatio ja puhtaan teknologian kehittäminen.

Lisäksi, jotta voimme tukea niitä, joilla on eniten vaikeuksia hyödyntää globalisaatiota, Euroopan on nopeutettava järjestelyitään, joilla toteutetaan yhteisvastuuta käytännössä, esimerkiksi Euroopan globalisaatiorahaston ja joustoturvan avulla. On Euroopan edun mukaista, kun otetaan huomioon kansainvälinen kilpailu, ennakoida muutokset ja käynnistää uudistukset. Euroopan unionilla on kaikki tarvittavat valmiudet ja resurssit haasteen vastaamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, menestyminen globalisaatiossa on Euroopan hyvinvoinnin välttämätön edellytys, sen materiaalisen sisällön tuottaja. Nyt uudistetun Lissabonin strategian kolmevuotissyklin päättyessä onkin kiinnitettävä huomiota nimenomaan ulkoiseen ulottuvuuteen. Tahdon korostaa erityisesti kolmea elementtiä.

Ensinnäkin energia, sen saanti ja riittävyys, nostaa ja alentaa yhteiskuntia globaalissa kilpailuympäristössä. Euroopan kannalta tilanne ei näytä auvoiselta. Energiaomavaraisuuden heikkeneminen on EU:n vakava haaste. Jo nyt tuomme puolet energiastamme ulkopuolelta ja tuontiriippuvuuden arvioidaan kasvavan. Paitsi määrätietoista energiaomavaraisuuden kasvattamista, tarvitsemme lujaa yhteistä energiaulkopolitiikkaa, yhteisen äänen, solidaarisuutta ja tuontivarmuutta.

Toinen avainasia on ilmastonmuutos, globaali ilmiö, joka vaikuttaa kielteisesti ja globaalisti ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan ja vaatii globaaleja ratkaisuja. Yksipuoliset toimet vääristävät kilpailua ja aiheuttavat hiilivuotoa. Globalisaation kannalta esiin nousee maailmanlaajuisen päästökauppajärjestelmän välttämättömyys, kaikkien teollisuusmaiden ja nousevien talouksien pakollinen sitoutuminen siihen sekä puhtaan teknologian markkinoillepääsyn esteiden purkaminen.

Kolmanneksi EU:n tulee alituisesti muistaa Schumanin nerokkuus, eli se, että menestystarinassamme talous pantiin palvelemaan ylempiä päämääriä, inhimillistä hyvää, rauhaa ja vakautta. Kulttuuriperintömme velvoittaa ponnistelemaan inhimillisemmän ja ihmisoikeuksia kunnioittavan maailman puolesta. Vain siten globalisaatio voi olla yhteinen etu. Vain siten estämme, ettei maailma karkaa käsistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Euroopan kansalaiset näyttävät suhtautuvan yleisesti ottaen skeptisesti globalisaatioilmiöön – moni heistä todellakin pelkää sitä ja suhtautuu siihen erittäin kielteisesti. Tämä johtuu globaalin talouden ja Euroopan sosiaalisen rakenteen vallankumouksesta. Ennakkoluulo, pelko ja ennen kaikkea toimimattomuus ja kehityksen passiivinen seuranta eivät kuitenkaan ole oikeita tapoja kohdata maailmannäyttämön uusi järjestys. Tilannetta ei voida peruuttaa. Globalisaatio on tullut tänne jäädäkseen, riippumatta siitä, pidämmekö siitä vai emme. Suurta maailmankylää rakennetaan, kuten puheenjohtaja Barroso totesi.

EU:n on puolustettava eurooppalaisia etuja. Sen täytyy siksi osallistua menettelyllisesti, suunnitelmallisesti, kollektiivisesti ja dynaamisesti globalisaatioprosessiin ja kehittää asianmukaisia toimintasääntöjä uudessa maailmanjärjestelmässä. EU:n on mentävä eteenpäin; sen tavoitteena on oltava sekä Euroopan kansalaisten että tietysti maailman kansalaisten hyvinvointi. Periaatteiden ja arvojen kansainyhteisönä EU:n on asettava sen ihmiskeskeisyys erityisasemaan ja edistettävä sitä kansainvälisesti. Sen täytyy muuttaa taloudellinen kilpailu aitoon kilpailuun vapauden, demokratian ja laillisuusperiaatteen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, ympäristönsuojelun ja kansojen ja henkilöiden rauhanomaisten rinnakkaiselon edistämiseksi. Tämän roolin EU voi ottaa – ja sen on otettava – globalisaatioprosessissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE).- (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu ei tule yhtään liian aikaisin. Globalisaatio on tosiasia. Sanotaan, että jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Meidän haasteemme on vastata parhaan kykymme mukaan globalisaation aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin.

Paras vastaus on tietenkin olla vastustamatta globalisaatiota – mitä jotkut haluaisivat yhä meidän tekevän. Näin emme voi emmekä aio toimia. Tällainen olisi joka tapauksessa erityisen haitallista meille Euroopassa, koska olemme entistä riippuvaisempia muusta maailmasta raaka-aineiden, energian, markkinoiden, joille voimme myydä tuotteitamme, ja jopa, kun otetaan huomioon ikääntyvä väestömme, työvoiman osalta.

Meidän on hyväksyttävä globalisaatio ja muokattava sitä paremmaksi. Se merkitsee sopimusten tekemistä ja sääntöjen antamista kansainvälisesti. Eurooppalaisina meidät on koulutettu hyvin yhteisön sisäisten sopimusten tekoon. Joten käyttäkäämme tätä kokemusta ja ottakaamme ohjaat paremmin käsiimme kansainvälisellä tasolla.

Meidän pitäisi tehdä näin, arvoisa puhemies, luottavaisina itseemme ja niiden arvojen innoittamina, jotka innoittavat meidän toimintaamme EU:ssa; arvojen, jotka olemme ilmaisseet niin hyvin uudistussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa.

Hyvät naiset ja herrat, eilinen vakuuttelu, että komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelmassa keskitytään pyrkimykseen muokata globalisaatiota parhaalla tavalla, on hyvä merkki siitä, että asiaan suhtaudutaan vakavasti. Se, että globalisaatiosta keskusteltiin myös Lissabonin epävirallisessa kokouksessa osoittaa, että Lissabonin strategia tarvitsee uuden ulkoisen ulottuvuuden.

Lissabonin strategian ryhmäkoordinaattorina haluan korostaa, että tämä strategia on herättänyt meidät toimimaan. Olemme vähitellen puuskittain pääsemässä eteenpäin. Väliarvioinnin jälkeinen ensimmäinen kolmivuotissykli on melkein päättynyt, ja uusi mukautus on ehkä tarpeen. Ehdottaisin, arvoisa puhemies, että tästä lähtien keskitymme vähemmän tavoitteisiin, prosentteihin ja tilastoihin ja enemmän todellisiin tavoitteisiin: innovointiin, hyvään liiketoimintaympäristöön, kilpailukykyyn, kasvuun ja työpaikkojen lisäämiseen ja parantamiseen.

Lopuksi meidän on tehtävä työtä päästäksemme tavoitteeseen, johon me kaikki toivottavasti yhdymme, nimittäin antamaan hyvät mahdollisuudet kohtuulliseen elämänlaatuun mahdollisemman monelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).- (CS) Euroopan aiemmin osoittamaa kykyä sopeutua nykyaikaan on ihailtava, mutta globalisaation osalta emme ole varmoja, miten löydämme riittävän strategian, jonka avulla Eurooppa voi ottaa merkittävän roolin. Ensimmäinen askel tässä etsinnässä on ymmärtää, että Lissabonin strategialta puuttuu ulkoinen ulottuvuus, ja että sen on oltava osa monimutkaisempaa taloudellista ja sosiaalista strategiaa. Tässä strategiassa pitäisi asianmukaisesti tunnistaa erittäin säännellyn Euroopan talouden ja vapaan globaalin kaupan välinen ristiriita ja antaa meille väline, jolla minimoida tätä Euroopan kilpailukykyä heikentävää ristiriitaa.

Yhteisen talousalueen sisällä sääntelyä voidaan perustella kahdella syyllä: oikeudenmukainen kilpailu ja kuluttajansuojan korkea taso. Kolmansista maista peräisin olevien halpojen tuotteiden virta sekä väärennökset heikentävät kuitenkin merkittävästi näitä molempia. Meitä odottavat pelottavat tehtävät, kuten eurooppalaisten turvallisuusstandardien vastaisten tavaroiden – joita tuodaan maahan valtavia määriä – tarkistus.

Monimutkaisen strategiamme keskeisimmän kohdan on oltava sääntelymekanismin lähentymisen edistäminen, toisin sanoen maailmanlaajuisten sääntöjen ja normien luominen, ei ainoastaan teknisten vaan myös ympäristö-, sosiaali- ja turvallisuussääntöjen ja -normien. Yksi tapa tukea tätä prosessia on vaatia ihmisoikeuksien kunnioittamista jatkuvasti kolmansissa maissa. Sananvapauden ansiosta näiden maiden kansalaiset voivat vaatia korkeampaa elintasoa ja tiukempia työnormeja, ja siten edistää lähentymistä toiselta puolelta.

Uusi energiapolitiikkamme antaa hyvän vastauksen globalisaation haasteeseen ja tarjoaa hyvän esimerkin. Meidän on kuitenkin tarkistettava myös muita politiikanaloja, jotka myöhemmin ovat osa globalisaation hallintaa koskevaa tarkoituksenmukaista ja monimutkaista strategiaa. Meidän on myös poistettava esimerkiksi maatalouspolitiikan kaltaiset jäänteet.

Jos tahdomme olla edelleen tärkeä toimija globaalilla näyttämöllä, meidän ei pidä ainoastaan reagoida: meidän on aktiivisesti tehtävä yhteistyötä maailmanlaajuisten lähentymissääntöjen laadinnassa sekä EU:n sisällä että ulkopuolella. Euroopan täytyy hieman muuttua. Jos se ei muutu, voimme odottaa keitetyn sammakon kohtaloa: veden lämpötila nousee vähitellen kiehumispisteeseen, ja sitten onkin jo liian myöhäistä hypätä kattilasta pois.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Peter Martin (NI).- (DE) Arvoisa puhemies, yksi edellisistä puhujista, Alexander Radwan, totesi, että Eurooppa on valmistautunut hyvin globalisaatioon. Kuitenkin globalisaation nykyaikainen versio on ollut meillä jo kahdeksantoista vuotta. Olemme liukumassa globalisaation ansasta – keskustelu siitä, minkälaista oli ennen, massojen hyvinvoinnissa tapahtunut muutos ja ankara hyökkäys demokratiaa vastaan – suoraan eurooppalaiseen ansaan; Nizzassa ei onnistuttu saamaan aikaan kohtuullista sopimusta vaan langettiin politiikan perisyntiin, kun valittiin mieluummin hätäinen laajennus kuin unionin syventäminen.

Tämän seurauksena nykyiset ongelmat johtuvat lähinnä byrokratiasta, miljardien eurojen tuhlaamisesta ja – kyllä – Euroopan eliitin poliittisessa rekrytoinnissa tapahtuneista virheistä. Todellakin te itse, hyvä komission jäsen Verheugen, olette hyvä esimerkki tästä. Halveksittavat henkilökohtaiset hyökkäykset teitä kohtaan alkoivat, kun yrititte vähentää byrokratiaa. Nyt tehtävä on annettu uudelle miehelle, ja mattoa yritetään jo vetää hänen jalkojensa alta. Näemme vielä, miten hänen onnistuu vähentää byrokratiaa.

Tämä ei ole oikea tapa edetä. Jos emme pysty korjaamaan näitä epäkohtia, unioni pysyy poliittisessa lamaannustilassa, ja globalisaation haasteet kukistavat meidät.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on todellakin ollut pitkä ja laaja keskustelu, ja kaikista niistä keskusteluista, joihin olen osallistunut puheenjohtajavaltion puolesta, tällä on ollut eniten osallistujia ja jäseniä, jotka ovat ilmaisseet mielipiteensä. Tämä on selvästi erittäin ajankohtainen ja tärkeä aihe, mutta älkäämme elätelkö harhaluuloja, sillä se on myös vaikea ja ristiriitainen aihe, joka on aiheuttanut paljon erilaisia mielipiteitä, analyysejä ja kommentteja. Oletan kuitenkin, että yhteisenä johtopäätöksenä on, että globalisaatio on täällä jäädäkseen ja kehittyäkseen ja ilmentääkseen itseään uusilla tavoilla.

Emme voi kääntyä takaisin, astua taaksepäin, emme voi muuttaa historiaa. Globalisaatio itse on seurausta siitä, että kuljemme kohti tulevaisuutta. Meidän on luonnollisesti mietittävä, arvioitava ja päätettävä, miten saamme eniten irti ja eniten hyötyä globalisaatiosta, ja samalla vähennettävä ja poistettava kaikki siihen liittyvät tunnetut riskit ja pidettävä aina mielessä – erittäin tärkeä näkökohta minulle – että globalisaation on palveltava ihmiskuntaa ja kansalaisia, eikä päinvastoin. Ihmiskunnan, kansalaisten tai ihmisten ei pidä palvella globalisaatiota.

Ei myöskään ole epäilystä siitä, että voimme ottaa kaiken irti ja hyötyä kaikilta osin siitä, mitä globalisaatio voi tarjota; meidän Euroopassa on varustettava yrityksemme, sekä isot, pienet että keskisuuret, välineillä ja toimintatavoilla, joiden avulla ne voivat vastata talouden globalisaation haasteisiin. Meidän on nostettava pätevyyksiä ja koulutettava Euroopan kansalaisia, ja meidän on myös uudistettava sosiaalista malliamme. Kyse ei ole kyseisen mallin vähentämisestä tai heikentämisestä, itse asiassa aivan päinvastoin. Meidän on vahvistettava sitä ja mukautettava sitä, jotta se voi menestyksellisesti vastata globalisaation haasteisiin ja uhkiin. Ympäristöalalla on tunnustettava, että Euroopan unioni on kunnostautunut ympäristön suojelussa, ja se on osoittanut olevansa kyvykäs johtamaan ja osoittamaan tietä tulevaisuuteen, paremmin kuin mikään muu alueellinen ryhmittymä maailmassa. Neuvottelut, jotka alkavat Balissa joulukuussa osoittavat tämän selvästi.

Lopuksi minun on myös viitattava Lissabonin strategian ulkoiseen ulottuvuuteen, joka liittyy läheisesti globalisaatioon. Tarkoituksena on kutsua muut, jotka kulkevat samaa tietä ja joiden on kohdattava samat vaikeudet ja globalisaation haasteet, jakamaan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät arvot ja periaatteet meidän kanssamme, sekä luonnollisesti selventää, että globalisaatio hyödyttää kaikkia ainoastaan, jos pystymme olemaan samaa mieltä sosiaalisesta, talouden ja ympäristön maailmasta, joita säännellään aidosti ja jotka ovat kaikkien palveluksessa. Tämä näkökohta on tärkeä. Älkäämme olko naiiveja, hyvät naiset ja herrat. Vankkojen politiikanalojen, vankkojen periaatteiden ja vankkojen arvojen avulla voimme mielestäni todella saavuttaa, kuten olen todennut, meille olennaisen tavoitteen: globalisaation ihmiskunnan palveluksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission tiedonanto Euroopan yhteisestä edusta, joka on ollut tämänpäiväisen keskustelun perustana, on pelkästään eräänlainen keskusteluasiakirja. Se ei ole Lissabonin ohjelma seuraavalle kolmelle vuodelle. Se on asiakirja, jonka tarkoitus on piristää keskustelua Euroopan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa, jotta komissio voi syöttää kyseisen keskustelu tulokset seuraavaa Lissabonin sykliä koskeviin ehdotuksiinsa. Nämä ehdotukset laaditaan vasta joulukuussa. Niitä ei vielä käsitellä, joten ne arvoisat jäsenet, jotka kritisoivat komissiota siitä, ettei se ehdottanut konkreettisia ehdotuksia, ovat käsittäneet väärin.

Tämänpäiväinen keskustelu ei koske sitä. Komission tarkoitus on selvittää mihin te, Euroopan äänestäjien edustajat, haluatte komission kiinnittävän huomion Lissabonin ohjelman laadinnassa. Olen iloinen voidessani sanoa, että voin vastata myönteisesti moniin täällä esitettyihin asioihin.

Suuntaviivat pysyvät Lissabonin paketin keskeisenä välineenä. Kuten puheenjohtaja Barroso teki selväksi, tämä väline on toiminut, emmekä me aio muuttaa sitä, mutta sitä muokataan, jotta voimme ottaa asianmukaisesti huomioon kolmen viimeisen vuoden kokemukset ja kiinnittää enemmän huomiota kyseisenä aikana esiin tulleisiin kysymyksiin.

Haluaisin mainita muutaman esimerkin. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota kilpailukyvyn, energian ja ympäristön välisiin yhteyksiin. Tämänpäiväisessä keskustelussa on ollut useita tätä koskevia pyyntöjä. Tämä on aivan oikein. On aika lopettaa politiikanalojen tarkasteleminen yksittäin. Tarvitsemme täysin yhdennettyä lähestymistapaa. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota vankkoihin ehdotuksiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että maailmanlaajuisessa kilpailussa, jota varmasti haluamme, kaikilla on yhdenvertaiset edellytykset ja samat säännöt. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että löydämme tapoja, jolla sosiaalipolitiikka voi tukea rakennemuutosta. Tämänpäiväisessä keskustelussa kaikki puolueet näyttivät olevan sitä mieltä, että tämä on todella iso kysymys, ja todellakin tämä näkemys on perusteltu.

Haluaisin sanoa jotain tästä aiheesta. Mielestäni on väärin, että investoinnit sosiaaliseen vakauteen ja sosiaaliseen turvallisuuteen nähdään pelkkänä hyväntekeväisyytenä. Päinvastoin ne ovat myös sijoituksia taloudellisiin mahdollisuuksiin, sillä ei voi olla epäilystä siitä, että Euroopan taloudellinen potentiaali riippuu erittäin motivoituneesta ja erittäin tehokkaasta työvoimasta, ja syy siihen, että meillä on tämä etuus, on korkea palkkatasomme ja korkea sosiaaliturvatasomme.

Kyse ei ole siitä, että talouskasvu ja sosiaalinen hyvinvointi olisivat keskenään yhteensopimattomia. Itse asiassa, kuten monet puhujat ovat tänään todenneet, ne täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia. Haluaisin myös todeta, että jo pelkästään siksi, että yhä useampi alue ja ala kärsivät koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman puutteesta, työllistettävyyttä koskeva kysymys on ratkaistava entistä pontevammin. Joten mielestäni olemme samalla aaltopituudella monissa kysymyksissä.

Haluaisin vielä lisätä, että komissio yhtyy näkemykseen, jonka mukaan kuohunta, jota olemme viime aikoina kokeneet rahoitusmarkkinoilla, edellyttää kansainvälisiä, monenvälisiä toimia. Ei voida sallia, että asiat menevät eteenpäin omalla painollaan, koska tässä on kyse, kuten on jo mainittu, kansainvälisen rahoitusjärjestelmän sisäisestä rakenneviasta. Kyse ei ole niiden johtajien inhimillisestä virheestä, jotka pantiin eläkkeelle ja jotka saivat 100–200 miljoonan dollarin arvoiset eropaketit; ei, tämä on rakennevian seurausta.

Haluan myös esittää kolme lyhyttä huomautusta tänään täällä käydystä tärkeästä globalisaatiota koskevasta keskustelusta. Ensinnäkin on vaikeaa saada aikaan yhteistä eurooppalaista politiikka tämän keskustelun pohjalta, koska emme ole päässeet yksimielisyyteen Euroopan yhteisestä edusta. Jokapäiväisessä työssämme kohtaamme jatkuvasti nopeasti muuttuvia määritelmiä Euroopan yhteisestä edusta. Tietyn ajankohdan tilanteesta riippuen Euroopan yhteinen etu voi olla tavaratalojen halvat hinnat yhdessä jäsenvaltioissa tai teollisuuden työllisyyden korkea taso toisessa jäsenvaltiossa, ja tämä on tavoitteiden ristiriita, jota ei ratkaista helposti. Euroopan yhteinen etu voi olla Liègen terästeollisuuden korkea työllisyystaso, mainitakseni erittäin ajankohtaisen esimerkin, tai Euroopan päästökaupan korkeat ympäristönormit. Joudumme jatkuvasti kohtaamaan näitä ristiriitoja, eikä 27 jäsenvaltiolla ole yhteistä linjaa, jonka avulla ne voisivat määrittää Euroopan yhteisen edun.

Toiseksi emme voi hyväksyä näkemystä, jonka mukaan globalisaatio oli hyvä asia niin kauan kun se merkitsee, että pohjoisessa sijaitsevat rikkaat maat hallitsevat etelässä sijaitsevia köyhiä maita, että globalisaatio on hyvä näissä olosuhteissa, mutta huono asia kuin etelän maista tulee kilpailijoita. Tämä ei ole oikea reagointitapa. Ei myöskään ole hyväksyttävää, että esitämme korkeita ympäristö- ja sosiaalinormeja koskevia vaatimuksia kehitysmaille ja samalla kieltäydymme muuttamasta omaa politiikkaamme.

Olen kuullut, että nyt Euroopassa vaaditaan Kiinaa ja Intiaa muuttamaan ympäristö- ja sosiaalinormejaan. Niin niiden tietysti täytyykin, mutta kiinalaiset ja intialaiset katsovat näiden vaatimusten ilmentävän eurooppalaista protektionismia, sillä me kohotimme hyvinvointia alhaisten sosiaali- ja ympäristönormien avulla, ja nyt sanomme muille, että haluamme pitää sen, mitä meillä on, mutta he eivät voi saada samaa.

Voin vakuuttaa teille, hyvät naiset ja herrat, että tällainen politiikka on tuomittu epäonnistumaan. Meille ainut elinkelpoinen lähestymistapa on osoittaa näille kehittyville talouksille, että on olemassa toinen tapa, että on mahdollista muuttaa ympäristöhaaste ja sosiaalinen haaste taloudelliseksi mahdollisuudeksi. tästä tulee termi ”ympäristöystävällinen teollisuuspolitiikka”.

Uskon, että olemme suurilta osin yksimielisiä tästä, ja tämä huomioon ottaen komissio tekee nyt ankarasti työtä esittääkseen ehdotuksensa seuraavalle Lissabonin syklille. Näitä tarkastellaan neuvoston keväällä, maaliskuussa pidettävässä kokouksessa, ja Euroopan parlamentilla on hyvät mahdollisuudet ilmaista kantansa aloitteista ja ehdotuksista ennen kuin lopullinen päätös tehdään ensi vuoden maaliskuussa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(EL) Kiitän komission jäsentä yhteenvedosta.

Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

(Kannanottoa on lyhennetty työjärjestyksen 142 artiklan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 
 

  Edit Herczog (PSE), kirjallinen. (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvosto, arvoisa komissio, hyvät parlamentin jäsenet, globalisaation kehityksen seurauksena yhä useammasta maasta tulee demokraattinen ja yhä useampi maa alkaa harjoittaa vapaata globaalia kauppaa. Sellaisenaan tämä osoittaa, että Euroopan rauhan ja demokratian puoli vuosisataa kestävä politiikka on menestys. Toisaalta se, että jotkin maat saavat joskus etua kansainvälisessä kaupassa käyttämällä laittomia keinoja on merkki siitä, että siirtyminen perustuslaillisuuteen tapahtuu vähitellen, eikä se ole heti täydellistä. Juuri tästä syystä Euroopan tavoitteen pitäisi edelleen olla demokratian edistäminen ja vahvistaminen.

Se, miten menestymme globaalissa kilpailussa, riippuu meistä. Parlamentin globalisaatiota koskevan mietinnön laatijana tiedän, että olemme tunnistaneet haasteet ja että on aika toimia.

Meidän on ajateltava sitä, että tämänpäiväisen hyvinvointimme pitäisi säilyä lapsenlapsillemme siten, että maailman muiden ihmisten pitäisi kehittyä tällä tavoin. Onko heillä energiaa? Onko heillä asuttava ympäristö? Juuri tästä Euroopan energiapolitiikassa ja vähäpäästöisen talouden rakentamisessa on kyse.

Meidän on varmistettava, että jokainen ihminen Euroopassa alkuperästä ja tilanteesta riippumatta ja jokainen yritys koosta ja rekisteröidystä toimipaikasta riippumatta voi kehittää kaikkia kykyjään ja parhaita taitojaan. Juuri tästä yhtäläisissä mahdollisuuksissa, osaamiseen perustuvan yhteiskunnan rakentamisessa, innovaatiopolitiikassa ja uudessa eurooppalaisessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevassa politiikassa on kyse.

Meidän on siirryttävä digitaaliseen aikaan, jossa jokaisen on voitava osallistua tietoyhteiskuntaan kaikilla aloilla.

Lyhyesti sanottuna meillä on valmiina kaikki työkalut; meidän on vain tehtävä se. Ryhtykäämme työhön!

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. (PL) Globalisaatio on prosessi, jota ei voi lopettaa, mutta Euroopan unionin menestys tässä prosessissa ei ole itsestäänselvyys. Lissabonin strategia, jos sitä sovelletaan kuten tähän asti, ei ole menestyksen avain. Itse asiassa se on vain asiakirjan strategia ja myös vuoden 2005 puolivälissä, oli selvää, että päätavoitetta, joka oli kilpailu Yhdysvaltoja vastaan kilpailukyvyn ja innovaation alalla, ei ole saavutettu.

Tällä välin on ilmaantunut muita haasteita Kiinan, Intian ja muiden Aasian maiden taloudellisten hyökkäysten muodossa. Tähän asti järkevien tavoitteiden moninaisuus on onnistunut salamaan sen tosiasian, että meiltä puuttuu poliittista rohkeutta toteuttaa rakenteellisia uudistuksia kansallisella tasolla, jolla määritetään innovatiivisen ja dynaamisen Euroopan mahdollisuus. Tämän rohkeuden puuttumisen takia Euroopan unioni etsii korvaavia ratkaisuja. Esimerkiksi se panee toivonsa yhteisön talousarvion radikaaliin muuttumiseen, mikä tarkoittaa tutkimuksen ja kehityksen julkisten menojen lisäämistä. Tämä ei riitä, vaan tarvitaan myös kykyä ottaa riskejä sekä yksityisen rahoitussektorin antamaa tukea innovatiivisille yrityksille.

Ratkaisuksi tarjotaan Euroopan teknologiainstituuttia, mikä kuvaa pyrkimystä kohti institutionaalisia ratkaisuja, kun taas globalisaatiorahasto osoittaa liioiteltujen eurooppalaisten huolenaiheiden laajuuden. Asianmukainen vastaus globalisaation haasteeseen on markkinoiden täydellinen vapauttaminen ja Euroopan sosiaalisen mallin rohkea uudistaminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen.–(EN) Jotta menestyisimme globalisaation aikakaudella, Euroopan unionin on laadittava Euroopalle suoria ulkomaisia investointeja koskeva politiikka.

Tarvitsemme politiikan, joka kattaa:

– maahan tulevat suorat ulkomaiset investoinnit, toisin sanoen muualta maailmasta peräisin olevat suorat investoinnit Euroopan unioniin,

– maasta lähtevät suorat ulkomaiset investoinnit, toisin sanoen Euroopan unionista peräisin olevat suorat investoinnit muualle maailmaan ja

– sisäiset suorat ulkomaiset investoinnit, toisin sanoen Euroopan unionin mihin tahansa jäsenvaltioon kohdistuvat suorat investoinnit toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta.

On totta, että meillä on tällaiseen politiikkaan liittyviä elementtejä, kuten seitsemäs puiteohjelma, joilla määritetään olosuhteet, joilla houkutellaan tutkimusta ja kehitystä edistäviä investointeja.

Mutta tämä on ainoastaan osa, vaikkakin tärkeä osa, tarinaa.

Tosiseikat ja luvut osoittavat suorien ulkomaisten investointien tärkeyden tämän päivän maailmantaloudessa tai Euroopan suorien ulkomaisten investointien merkityksen muulle maailmalle.

Nämä seikat osoittavat, että jos aioimme vahvistaa Lissabonin tavoitteita, tarvitsemme kokonaisvaltaista suoria ulkomaisia investointeja koskevaa eurooppalaista politiikkaa, jotta Eurooppa voi tarjota kansalaisillemme suorista ulkomaisista investoinneista koituvat parhaat mahdolliset hyödyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen.(EN) Nykyisin eurooppalaisten mielestä ei ole lainkaan outoa patikoida Latinalaisessa Amerikassa, keskustella verkon välityksellä Afrikassa olevien ystävien kanssa tai tilata cd-levyjä Yhdysvalloista. Globalisaation seurauksena maailma kutistuu. Erityisesti nuori sukupolvi pitää Eurooppaa takapihana ja maailmaa kotikaupunkina.

Silti globalisaatiolla on paha kaiku. Pelätään yleisesti, että globalisaation seurauksena työvoimakustannuksiltaan halvat maat vievät Euroopalta työpaikat.

EU:lla on merkittävä rooli näiden näkemysten muuttamisessa. Se voi tehdä näin osoittamalla, että jäsenvaltiot ovat yhdessä tarpeeksi vahvoja, ei pelkästään selviytyäkseen globalisaatiosta vaan myös hyötyäkseen siitä. Kuten julkilausumassa todettiin, Eurooppa on maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä ja toiseksi suurin suorien ulkomaisten investointien kohde. Työllisyydestä puhuttaessa vuonna 2006 syntyi yhteensä 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa!

Tietenkin on asioita, joita voidaan parantaa: Euroopan innovointipolitiikka kaipaa piristystä, tarvitaan globaaleja markkinoita koskevaa sääntelyä ja ilmastonmuutoksen torjunnan ei pitäisi olla pelkästään Euroopan asia. Tästä huolimatta en epäile, ettei EU läpäisisi kirkkaasti globalisaation testiä.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

 

3. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

 

3.1. Maanjäristysten alueelliset vaikutukset (äänestys)
  

Mietintö: Nikolaos Vakalis (A6-0388/2007)

 

3.2. Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus (äänestys)
  

Mietintö: Thierry Cornillet (A6-0372/2007)

 

3.3. Maaperän suojelun puitteet (äänestys)
  

Mietintö: Cristina Gutiérrez-Cortines (A6-0410/2007)

 

3.4. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkekomitea (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

Mietintö: Pervenche Berès (A6-0236/2007)

– Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE), esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, äänestämme kohta yhdeksästä mietinnöstä. Seuraavat kuusi mietintöä ovat itse asiassa aiheeltaan samantyyppisiä. Kaikissa on kyse sen komiteamenettelyä koskevan sopimuksen toimeenpanosta, jonka kolme toimielintä saivat aikaan loistavasti. Olemme nyt käytännön toteutuksen vaiheessa, ja neuvoston ja komission käymien pitkien ja hedelmällisten neuvottelujen jälkeen siinä tarvitaan parlamentin tukea.

 

3.5. Kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskevien tietojen avoimuus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0418/2007)

 

3.6. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0419/2007)

 

3.7. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0420/2007)

 

3.8. Henkivakuutus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0421/2007)

 

3.9. Luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonta (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0422/2007)

 

3.10. Sisäpiirikaupat ja markkinoiden manipulointi (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0423/2007)

 

3.11. Rahoitusvälineiden markkinat (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0424/2007)

 

3.12. Arvopapereista julkistettava esite (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Pervenche Berès (A6-0425/2007)

 

3.13. Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskeva yhteisön säännöstö (Schengenin rajasäännöstö) (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Michael Cashman (A6-0289/2007)

 

3.14. Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Gyula Hegyi (A6-0292/2007)

– Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Gyula Hegyi (PSE), esittelijä.–(EN) Arvoisa puhemies, en halua viedä kollegojeni aikaa, mutta koska emme keskustelleet mietinnöstä täysistunnossa ja olemme nyt saavuttaneet ensimmäisen käsittelyn vaiheen, haluaisin kertoa teille muuntogeenisiä organismeja (GMO) koskevan uuden lainsäädännön keskeisistä seikoista.

Kompromissipaketti antaa parlamentille oikeuden valvoa GMO:iden tarkoituksellista levittämistä ympäristöön. Parlamentin valvonta merkitsee avoimuutta tässä arkaluonteisessa asiassa. Eurobarometri-mielipidekyselyn mukaan 94 prosenttia kansalaisista haluaa itse valita, käyttävätkö he GMO-tuotteita, 86 prosenttia haluaa enemmän tietoa GMO-tuotteista, ennen kuin he käyttävät niitä, ja 71 prosenttia ei halua GMO-elintarvikkeita. Tästä syystä suurin menestyksemme asiassa on se, että neuvosto ja komissio ovat suostuneet siihen, että parlamentti valvoo GMO:iden pakkausmerkintöjä koskevien vaatimusten täytäntöönpanoa.

Esitän kiitokseni varjoesittelijöille, komissiolle ja puheenjohtajavaltio Portugalille. Muuntogeenisiä organismeja koskevan avoimuuden lisääminen tekee Euroopan unionista demokraattisemman.

 

3.15. Biosidituotteiden markkinoille saattaminen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Åsa Westlund (A6-0344/2007)

 

3.16. Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Bert Doorn (A6-0374/2007)

 

3.17. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltaminen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

– Mietintö: Manuel Medina Ortega (A6-0370/2007)

 

3.18. Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

− Mietintö: Philip Bradbourn (A6-0225/2007)

 

3.19. 1-bentsyylipiperatsiini (BZP) (äänestys)
  

− Mietintö: Jean-Marie Cavada (A6-0417/2007)

 

3.20. Kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS 8) (äänestys)
  

− Päätöslauselmaesitys: B6-0437/2007

 

3.21. Kansainvälisesti hyväksyttyjen tilinpäätösnormien käyttö (äänestys)
  

– Päätöslauselmaesitys: B6-0438/2007

 

3.22. EU:n ja Venäjän huippukokous (äänestys)
  

− Yhteinen päätöslauselmaesitys: EU:n ja Venäjän huippukokous (RC-B6-0434/2007)

– Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne siihen, että tämän päätöslauselman kompromissiversiosta käydyn keskustelun jälkeen meillä oli täsmälleen 16 minuuttia aikaa jättää tarkistuksia ja tarkastella työmme tuloksia. Katson, että tämä on vastoin kaikkien parlamentin jäsenten ja poliittisten ryhmien oikeuksia vaikuttaa vapaasti päätöslauselmateksteihimme myös tarkistuksia jättämällä.

Pyydän, että tällaisen tilanteen ei anneta toistua tulevaisuudessa.

 
  
  

– Ennen tarkistuksesta 1 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(NL) Arvoisa puhemies, ehdotan seuraavaa tarkistusta kohtaan 6. Se edellyttää kohta kohdalta -äänestystä. Ensimmäinen lause muutetaan kuulumaan seuraavasti:

(EN) ”korostaa, että Tšetšenian tilanne aiheuttaa edelleen erimielisyyksiä EU:n ja Venäjän suhteissa”

(NL) Se korvaa nykyisen tekstin. Esittelijä suostuu tähän muutokseen.

 
  
  

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen kohdasta 23 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(NL) Arvoisa puhemies, meidän on annettava tosiasioiden puhua puolestaan ja otettava huomioon Siperian ylilentoja käsittelevä huippukokous. Huippukokousta ei ole pidetty, joten pyydämme, että tekstin sitä koskeva viittaus korvataan viittauksella seuraavaan huippukokoukseen.

 
  
  

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen johdanto-osan O kappaleesta toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, me puhumme pitkittyneistä konflikteista. Mainitsemme kaksi konfliktia – Abhasian ja Etelä-Ossetian – mutta ehdotan ryhmäni puolesta, että ilmauksen ”pitkittyneiden konfliktien” jälkeen lisätään sanat ”kuten Transnistrian konfliktin”, jotta myös Transnistria mainitaan johdanto-osan O kappaleessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Mikko, PSE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, Hannes Swoboda ilmoitti jo Transnistriaa koskevasta tarkistuksestamme.

 
  
  

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

 

3.23. Vetoomusvaliokunnan käsittelyt vuonna 2006 (äänestys)
  

– Mietintö: Carlos José Iturgaiz Angulo (A6-0392/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Äänestykset ovat päättyneet.

 

4. Poliittisten ryhmien kokoonpano
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Olen saanut tänään Daniela Buruiană-Aprodulta ja Cristian Stãnesculta kirjeet, joissa he ilmoittavat eroavansa ITS-ryhmästä. Parlamentti merkitsee tiedoksi tämän päätöksen, joka tulee voimaan tänään 14. marraskuuta 2007.

Kun tämän lisäksi kolme jäsentä on aiemmin tällä viikolla ilmoittanut eroavansa ryhmästä, totean, että ITS-ryhmän jäsenmäärä on nyt vähentynyt alle 20:een, joka on työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohdan mukaan poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvittava vähimmäismäärä.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Tästä syystä parlamentti merkitsee tiedoksi, että ITS-ryhmä ei enää täytä työjärjestyksessä asetettuja poliittisen ryhmän muodostamisen edellytyksiä. Näin ollen ryhmä lakkaa olemasta tästä ilmoituksesta lähtien.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Peter Martin (NI).- (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne siihen, että osoittaessani monien muiden jäsenten tavoin suosiota edelliselle ilmoituksellenne, Jean-Marie Le Pen näytti suoraan minulle tämän käsimerkin, joka tarkoittaa ”fuck you”. Pyydän teitä tarkistamaan tämän videotallenteelta. Katson, että tällaisesta teosta on määrättävä seuraamuksia. Minusta on pöyristyttävää, että joku käyttäytyy minua kohtaan tällaisella suorastaan aggressiivisella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Kiitos, hyvä Hans-Peter Martin. En nähnyt sitä itse, mutta panen huomautuksenne merkille.

 

5. Äänestysselitykset
  

– Mietintö: Vakalis (A6-0388/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Den Dover (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Konservatiivit ovat kannattaneet Vakalisin mietintöä, mutta suhtautuvat hyvin varauksellisesti kohtiin 16 ja 17. Me katsomme, että sekä maanjäristyksiä koskevat ennaltaehkäisyvalmiudet ja nopean reagoinnin valmiudet tulisi keskittää jäsenvaltioiden resursseihin, emmekä kannata ”eurooppalaisten pelastuspalveluvoimien perustamista”.

 
  
MPphoto
 
 

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen.(EN) Minä kannatan tätä maanjäristysten alueellisia vaikutuksia koskevaa mietintöä. Geologina ja meritieteilijänä – tein väitöskirjani Atlantin keskiselänteen seismisyydestä leveysasteiden 12°N ja 20°S välillä – tiedän paremmin kuin hyvin, että Yhdistynyt kuningaskunta on lähes immuuni maanjäristyksille. Yhdistyneen kuningaskunnan tietojen mukaan siellä on kuollut vain yksi ihminen maanjäristyksen seurauksena, ja se tapahtui 1600-luvun puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan päde muuhun Eurooppaan, jossa maanjäristykset ovat vuosisatojen kuluessa surmanneet tuhansia ihmisiä ja aiheuttaneet valtavaa hävitystä Lissabonista Sarajevoon.

Heinäkuussa tulvat tuhosivat osan vaalipiiristäni Gloucesterhirestä ja vahingoittivat teitä ja rautateitä, sairaaloita ja kouluja, jätevedenpuhdistamoja ja voimalaitoksia miljardien eurojen edestä. Saamme todennäköisesti apua Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta. Toivon, ettei se ole tarpeen, mutta jos on, Euroopan on osoitettava olevansa valmis auttamaan maanjäristysten koettelemia valtioita, alueita ja yhteisöjä.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Kuten todettu, koko Etelä-Eurooppaa rajaa kahden mannerlaatan reuna, joka kulkee Välimeren poikki ja jatkuu eräiden Azorien saariryhmän saarien kautta Atlantin valtameren läpi. Tästä syystä maanjäristykset ovat yksi yleisimmistä luonnonkatastrofeista tällä alueella.

Arvostamme monia parlamentin mietinnössä esitettyjä näkökohtia ja ehdotuksia. Erityisen myönteistä on sen tiedostaminen, että äärimmäiset reuna-alueet kärsivät luonnonkatastrofeista säännöllisesti ja että muun muassa kansallisia ennaltaehkäisy-, reagointi- ja tuhojen korjaamistoimia sekä yleisiä tiedotuskampanjoita, tieteellistä tutkimusta, pelastuspalvelua ja solidaarisuutta yhteisön tasolla on tuettava.

Koordinoinnin osalta mietinnössä ehdotetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden yhteistyötä mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Vaikka mietinnössä kannatetaan ”eurooppalaisten pelastuspalveluvoimien” perustamista ”ennaltaehkäisyyn ja hallintaan tarkoitetuksi välineeksi” – mitä me emme kannata – siinä todetaan, että tämä on järkevää ”vain, jos kansallisia pelastuspalveluja ja jäsenvaltioiden välisiä koordinointivälineitä parannetaan”. Näin tämä kysymys tuodaan uudelleen esiin, niin kuin mielestämme kuuluukin.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen.(PL) Esittelijä Thierry Cornillet on laatinut hyvin perusteellisen mietinnön, jossa todetaan, että maanjäristykset haittaavat alueiden sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta.

Meidän olisi muistettava, että vakavia maanjäristyksiä tapahtuu usein myös Euroopan unionin maissa ja alueilla, erityisesti Etelä-Euroopassa ja Välimeren alueella. Tästä syystä meidän on varmistettava, että on olemassa tarvittavat ennaltaehkäisyn ja nopean reagoinnin valmiudet, joilla tällaisiin katastrofeihin voidaan vastata.

On tärkeää käynnistää koko EU:ssa yhteiskunnallisia valistus- ja tiedotuskampanjoita sekä antaa jäsenvaltioiden teknisen alan viranomaisille koulutusta, johon sisältyy alue- ja paikallistasolla sekä maanjäristyksiin liittyville eri erikoisalojen asiantuntijoille annettava koulutus. Lisäksi meidän on otettava huomioon monien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten asema asiassa ja varmistettava, että niillä on ohjeet keskeisen infrastruktuurin, kuten televiestintäinfrastruktuurin, sähköverkkojen, sairaaloiden, siltojen, satamien ja lentoasemien, suojelemiseksi.

Koheesiopolitiikassa täytyisi tulevaisuudessa ottaa kunnolla huomioon maanjäristysten aiheuttamat vahingot, ja asia tulisi ottaa huomioon myös uudessa väestönsuojelun rahoitusvälineessä.

Mielestäni keskusteluun tulisi sisällyttää myös kysymykset yhteisön, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välisestä toimien koordinoinnista, yhteistyöstä ja joustavuudesta, sillä niiden puute aiheuttaa huomattavia ongelmia luonnonkatastrofien hoitamisessa.

 
  
  

– Mietintö: Cornillet (A6-0372/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE).(LT) Olemme tänään äänestäneet Thierry Cornillet’n mietinnön pohjalta laaditusta päätöslauselmasta humanitaarista apua koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta. Haluan kiittää esittelijää ja vahvistaa vielä kerran, että kannatan tätä tärkeää asiakirjaa.

Olemme tietoisia siitä, että Euroopan unioni – ja tarkoitan tässä komissiota ja jäsenvaltioita – on suurin humanitaarisen avun antaja. Vuonna 2006 EU:n avun suuruus oli vain kaksi miljardia euroa. Olen täysin samaa mieltä mietinnön kanssa siitä, että EU:n olisi päätettävä, mille tasolle humanitaarisen avun uudet rajat asetetaan. Toisaalta EU:n on määritettävä kantansa uusiin kansainvälisiin aloitteisiin ja Yhdistyneiden Kansakuntien käynnistämän uudistuksen toimeenpanoon. Budjettivaliokunnan jäsenenä haluaisin huomauttaa kolmannesta ongelmasta, joka EU:n on ratkaistava, nimittäin yhteisön ja jäsenvaltioiden resurssien käytön koordinoimisesta, jotta nämä resurssit olisivat helpommin humanitaaristen katastrofien uhrien saatavilla.

Toivon, että parlamentin konkreettinen ja täsmällinen kanta helpottaa yhteisten tavoitteidemme sekä humanitaarista apua koskevan konsensuksen saavuttamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (NI).- (NL) Arvoisa puhemies, olen iloinen kuullessani, että humanitaarisesta avusta on saavutettu eurooppalainen konsensus, eikä kukaan järkevä ihminen tietenkään vastusta todellisessa tarpeessa oleville maille annettavaa apua. Meidän on kuitenkin oltava rehellisiä ja myönnettävä, ettei selvästikään ole olemassa eurooppalaista konsensusta diktaattoreita koskevista käytännesäännöistä.

Muut jäsenvaltiot ovat tyystin piittaamatta Yhdistyneen kuningaskunnan aikomuksesta boikotoida EU:n ja Afrikan välistä huippukokousta, jos Robert Mugabe osallistuu siihen, ja humanitaariset murhenäytelmät – kuten me kaikki tiedämme – johtuvat hyvin usein sodista ja rikollisesta vallan väärinkäytöstä, kuten Zimbabwessa. Ikuinen totuus on, että Afrikka on veristen konfliktien näyttämö ja että Afrikan maat käyttävät enemmän rahaa aseisiin kuin ne saavat kehitysapuna.

Yhtä lailla on totta, että valtiot, joissa vallitsee demokraattinen järjestelmä ja joiden hallitsijat ja hallitus eivät ole lain yläpuolella, lähtevät tuskin koskaan sotaan toisiaan vastaan. Jos Mugaben kaltaisten diktaattorien sallitaan osallistua Euroopan unionin huippukokoukseen, tämä murentaa täysin Euroopan uskottavuuden ihmisoikeuksien ja demokratian alalla. Tämän kaksinaisuuden vuoksi pidättäydyin äänestämästä Cornillet’n mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Vaikka kannatamme monia mietinnössä korostettuja humanitaarisen avun näkökohtia, emme voi hyväksyä sellaista ”konsensusta” humanitaarisen avun antamista kolmansille maille koskevista EU:n periaatteista, tavoitteista ja strategioista, jossa kehotetaan edistämään ”oikeutta tai pikemminkin velvollisuutta toimia tapauksissa, joissa kansainvälistä humanitaarista oikeutta tai ihmisoikeuksia rikotaan vakavasti”, kun otetaan huomioon, että ”pakkotoimia, kuten sotilaallista interventiota, voidaan käyttää vain viimeisenä keinona”. Me tiedämme, mihin tällainen ”hyvien tarkoitusperien” politiikka, toisin sanoen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten satoja tuhansia kuolonuhreja vaatinut hyökkäys Irakiin ja maan sotilaallinen miehittäminen, johtaa.

Kuten sanottu, niin kutsuttu ”humanitaarinen väliintulo” kätkee usein taakseen muita todellisia päämääriä, jotka käyttävät ja manipuloivat sitä suurvaltojen ja ylikansallisten yritysten etujen ja häikäilemättömien laskelmien mukaan kyseenalaistaen kansainvälisen oikeuden perusperiaatteet.

Me uskomme, että miljoonia ihmisiä koskettavien vakavien ongelmien ratkaiseminen edellyttää muun muassa kaikkien kansojen ja valtioiden suvereniteetin kunnioittamista, kansainvälisten konfliktien rauhanomaista ratkaisemista ja taloudellisesti köyhimpien maiden polttavien tarpeiden tyydyttämistä ystävyyden ja solidaarisuuden pohjalta sekä niiden tehokasta kehittämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen.(PL) Esittelijä Thierry Cornillet korostaa perustellusti, että yhteisön ja jäsenvaltioiden on edistettävä humanitaarisen toiminnan poliittisia strategioita koskevaa keskustelua sopivalla neuvoston foorumilla perustamalla neuvostoon erityinen työryhmä. Tällainen ryhmä (esimerkiksi COHUMA eli humanitaarista apua käsittelevä neuvoston työryhmä) auttaisi kehittämään yhtenäisiä menetelmiä nopeiden ja järjestelmällisten toimien toteuttamiseksi tällä alalla.

On myös aivan oikein huomauttaa, että luonnonkatastrofien esiintymistiheys on kasvanut ja niiden vaikutukset käyvät yhä tuntuvammiksi, mikä merkitsee sitä, että toimia on tehostettava.

Näistä syistä kannatan ehdotusta, jonka mukaan EU:n nopean toiminnan valmiutta olisi lisättävä. Reagointivalmius ja -kyky kohenevat varmasti parantamalla koordinointia, ennakkovaroitusmekanismeja sekä riittävää materiaalin ja varastojen ennakkoon sijoittamista kansainvälisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen.(DE) Humanitaarista apua on usein hyvin vaikea toimittaa vaikeiden olosuhteiden tai turvallisuusongelmien vuoksi. Tämä tekee humanitaarista apua koskevien toimien yhdenmukaistamisesta ja koordinoinnista entistä tärkeämpää. Ponnisteluja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan saa käyttää millään lailla tekosyynä paisuttaa Euroopan unionin toimielimiä entisestään, eivätkä eurooppalainen pelastuspalveluvirasto tai EU:n kriisinhallintajoukot voi tarjota tehokasta suojelua luonnonkatastrofin sattuessa.

Lisäksi on otettava huomioon tilintarkastustuomioistuimen eilinen kritiikki, jossa huomautettiin ”olennaisesta määrästä virheitä” myös niiden 5,2 miljardin osalta, jotka on käytetty elintarvikeapuun, humanitaariseen apuun ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden osittaiseen rahoittamiseen. Koska nyt käsillä oleva mietintö ei mielestäni ole asianmukainen perusta kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseksi, äänestin sitä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Koska kannatan vahvasti oikea-aikaisia, hyvin suunnattuja ja tehokkain resurssein varustettuja humanitaarisen avun hankkeita, äänestin humanitaarista apua koskevan mietinnön puolesta.

Suhtaudun kuitenkin hyvin varauksellisesti moniin tekstissä käytettyihin ilmauksiin. On valitettavaa, että mietinnössä viitataan niin sanottuun uudistussopimukseen – henkiin herätettyyn EU:n perustuslakiin – jota vastustan jyrkästi. On epärealistista kuvitella, että humanitaarinen apu voisi olla täysin vapaa poliittisista näkökohdista; mietintö itse on hyvin poliittinen asiakirja, jolla edistetään EU:n poliittisia tavoitteita.

Joka tapauksessa asetettava tärkeysjärjestys, avun laajuus sekä avun toimittaminen niin, ettei se joudu hirmuhallitusten kynsiin, ovat kaikki poliittisia kysymyksiä. Moni seikka puhuu EU:n sotilaallisiin kysymyksiin sekaantumista vastaan, ja lisäksi se häiritsee selkeää keskittymistä humanitaariseen apuun. EU ei ole ainoa humanitaarista apua antava toimija. Sen tulisi keskittyä lisäämään valtioidemme humanitaaristen toimien arvoa parantamalla niiden koordinointia tietyillä aloilla, valvomalla asianmukaisesti niiden resurssien käyttöä sekä arvioimalla niiden vaikutusta.

 
  
  

– Mietintö: Gutiérrez-Cortines (A6-0410/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Peter Mayer (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä direktiivi maaperän suojelun puitteista on paha erehdys, joka vaarantaa Euroopan maatalouden kilpailukyvyn ja Euroopan elintarvikehuollon. Millainen kuva direktiivin kannattajilla oikein on viljelijöistämme? Minäpä kerron: he uskovat, että me tarvitsemme paksun byrokraattisen direktiivin ja että meidän on kartoitettava 420 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata, uhkailtava hirmuisilla sakoilla ja lopulta luotava maaperän suojelun painopistealueita, jotta viljelijät saadaan huolehtimaan kunnolla maistaan.

Tämä kuva on kuitenkin täysin todellisuuden vastainen. Maaperä on viljelijän arvokkain voimavara. Viljelijä, joka ei huolehdi maaperästään, ei ole kauan viljelijä. Suurimmasta osasta EU:n maaperästä pidetään huolta; se on säilyttämisen arvoista, ja viljelijämme hoitavat sitä. Mielestäni tämä direktiivi on esimerkki norsunluutornibyrokratiasta, ja toivon, että voimme oikaista tämän virheen nopeasti, ennen kuin maataloutemme kärsii vakavia vahinkoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Péter Olajos (PPE-DE).- (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. MDF-puoluetta edustavana Euroopan parlamentin jäsenenä äänestin maaperän suojelua koskevan eurooppalaisen direktiivin puolesta. Ellei Euroopan maataloudella ole riittävästi hyvälaatuista maata, se on vaarassa. Uskon, että jos tämä lainsäädäntö saadaan aikaan, meillä on mahdollisuus käyttää unionin resursseja maaperän puhdistamiseen saasteista ja sen suojeluun.

Haluaisin tässä vaiheessa kuitenkin muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tämä on mahdollista vain, jos myös jäsenvaltiot suhtautuvat velvollisuuksiinsa vakavasti. Esimerkiksi kotimaassani toimet jäävät useimmiten suunnitelmien laatimiseen, ja niiden toimeenpano viipyy. Unkarissa on kansallinen maaperän parannusohjelma, mutta sen johdonmukaisesta toimeenpanosta ei hiiskuta sanaakaan. Hallitus ei myönnä sille tarvittavia resursseja. Tulevaisuudessa sille on varattu 18 miljoonaa euroa, mikä on naurettava summa ongelman laajuuteen nähden. Tätä vauhtia nykyisin tiedossa olevan pilaantuneen maaperän puhdistamiseen kuluu yli 220 vuotta. Meidän on otettava tämä asia vakavammin! Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Anja Weisgerber (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, äänestin komission ehdotusta vastaan. Ehdotus on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Maaperään ei liity rajatylittäviä näkökohtia, ja tästä syystä kysymys voidaan säännellä jäsenvaltioissa yhtä hyvin tai paremmin kuin unionin tasolla. Monissa maissa on jo olemassa maaperän suojelua koskeva lainsäädäntö. Komission ehdotuksessa tätä ei juurikaan oteta huomioon.

Äänestin myös lopullisessa äänestyksessä mietintöä ja useimpia kompromisseja vastaan, vaikka katsonkin, että parlamentin hyväksymä mietintö on huomattavasti parempi kuin komission ehdotus. Mietintö sisälsi parannuksia esimerkiksi mahdollisesti pilaantuneiden alueiden määrittämisen suhteen. Uudelleen muotoillulla liitteellä II tehdään kyseisessä liitteessä lueteltujen kriteerien soveltamisesta joustavampaa. Yleisesti ottaen direktiivissä on kuitenkin monia säännöksiä, jotka tekevät siitä raskaan, byrokraattisen ja kalliin oikeusvälineen.

Yksi hyvä asia on se, että liitteessä I luetellut kriteerit eivät nyt ainakaan ole sitovia. Toinen on se, että direktiivissä tunnustetaan maan maatalouskäytön erityisluonne. Haitat painavat kuitenkin enemmän kuin hyödyt. Esimerkiksi rahoituksen osalta meidän olisi pitänyt todeta selväsanaisemmin, että maaperän suojelua koskevalla puitedirektiivillä ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon eikä sen täytäntöönpanoon myönnetä uusia varoja. Tässä tulee käyttää vain jo olemassa olevia tukimekanismeja.

Näistä syistä äänestin direktiiviä vastaan ja toivon että neuvosto tekee nyt tarvittavat korjaukset.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).- (CS) Arvoisa puhemies, jokin aika sitten parlamentti pyysi komissiolta maaperän suojelua koskevaa direktiiviä. Komission jäsen Dimas antoi sen meille viisi vuotta myöhemmin. Ei ole mikään salaisuus, että emme enää tarvitse sitä. Meillä on muita direktiivejä, jotka koskevat maaperän suojaluun liittyviä kansainvälisiä erityisongelmia. Komissio ei ota huomioon sitä tosiseikkaa, että monissa maissa – Tšekin tasavalta on yksi esimerkki – on oma lainsäädäntönsä ja asianmukaiset järjestelmänsä maaperän suojelemiseksi eroosiolta ja huonontumiselta. Se, mitä eräissä maissa (myös Flanderissa) tarvitaan, on yhteinen strategia ja nykyistä parempi koordinointi.

Esittelijöiden tekemän suunnattoman työn ansiosta parlamentti pystyi äänestämään uudelleen työstetyn direktiivin puolesta, joka luultavasti ei aiheuta kovin paljon vahinkoa, koska se mahdollistaa ainakin jo olemassa olevan kansallisen lainsäädännön säilyttämisen. Esitellessään ehdotuksen eilen komission jäsen ei osoittanut minkäänlaista ymmärtämystä parlamentin esittelijän suurella vaivalla neuvottelemaa järkevää ratkaisua kohtaan. Sulkemalla korvansa parlamentin vinkeiltä komission jäsen auttaa itse kuoppaamaan oman direktiivinsä. Hän olisi yhtä hyvin voinut pyytää minua äänestämään mietintöä vastaan. Uskon, että neuvosto toimii aivan vastaavasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että hyväksymämme säännökset ovat ehdottoman välttämättömiä ja auttavat parantamaan ympäristön tilaa samoin kuin ihmisten terveyttä. Maaperä on rajallinen ja uusiutumaton luonnonvara. Sosiaalisen, taloudellisen, ympäristöllisen ja kulttuurisen merkityksensä vuoksi se ansaitsee erityistä suojelua.

Olen samaa mieltä siitä, että maaperän suojelua tulisi säännellä yhteisön tasolla, jotta suojelun vähimmäistaso taataan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Suhtaudun hyvin myönteisesti ehdotukseen julkisista pilaantuneiden alueiden kansallisista kartoituksista. Kartoitus tulisi tehdä sellaisista alueista, joiden maaperä saattaa olla pilaantunut menneisyydessä. Avun tarjoamisen periaatetta noudattaen EU:n jäsenvaltioita tulisi auttaa palauttamaan pilaantunut maaperä viljelykäyttöön ja poistamaan siinä olevat vaaralliset yhdisteet.

Asianmukainen sääntely, jolla rajoitetaan maaperän huonontumista ja taataan sen kestävä käyttö samalla, kun huonontuneet alueet palautetaan viljelykäyttöön, on epäilemättä edistysaskel luonnonvarojen suojelussa.

Katson myös, että on erityisen tärkeätä yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden maaperän suojelua koskevaa lainsäädäntöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, kaikki itävaltalaiset PPE-ryhmän jäsenet kannattavat kunnianhimoisia toimenpiteitä maaperän suojelemiseksi, mutta ne on hyväksyttävä oikealla poliittisella tasolla. Me katsomme, että ehdotus ja mietintö ovat selvästi ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa, ja tästä syystä äänestimme monia tarkistuksia ja myös koko mietintöä vastaan.

Huolimatta esittelijä Cristina Gutiérrezin erinomaisesta työstä, jolla hän onnistui poistamaan monia ehdotuksen myrkkyhampaista, me katsomme, että mietintö ylittää selvästi EU:n lainsäädännön soveliaat rajat. Jäsenvaltioita tulisi kuitenkin kehottaa tehostamaan omia toimiaan tällä alalla, koska maaperä on kaiken taloudellisen ja maataloustoiminnan perusta. On myös todettava, että jäsenvaltiot vastaavat omien ohjelmiensa rahoituksesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Albert Deß (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, äänestin tätä niin kutsuttua maaperän suojelun puitedirektiiviä vastaan, koska katson meidän menettävän kaiken uskottavuutemme, jos puhumme päivästä toiseen byrokratian vähentämisestä ja luomme sitten tämän uuden byrokraattisen direktiivihirviön. Toisin kuin ilma ja vesi, maaperä ei ole rajatylittävä vaan kansallinen kysymys. Tämä direktiivi on täysin tarpeeton. Komission ja puheenjohtaja Barroson olisi pitänyt peruuttaa tämä ehdotus. Puheenjohtaja Barroso puhuu kaunopuheisesti byrokratian vähentämisestä, mutta hänen toimensa eivät ole hänen puheidensa mukaisia. Kotiseudullani tällaisia ihmisiä kutsutaan puhemyllyiksi. Olen viljellyt maatani 46 vuoden ajan. Se on nyt hedelmällisempi kuin 46 vuotta sitten. Kannatan täysin maaperää suojelevaa yhteisön sääntelyä, mutta sellaista, joka suojelee maatani yhteisön byrokratialta.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Sonik (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, äänestin direktiivin puolesta. Direktiivin säännösten täytäntöönpano mahdollistaa huonontuneiden alueiden talouskäytön ja suojelee samalla viheralueita teolliselta ja kaupalliselta käytöltä. Direktiivin avulla on mahdollista luokitella maaperä sen kasvi- ja eläintuotantokykyä koskevan arvioinnin mukaan kiinnittäen erityistä huomiota laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon.

Haluan painottaa, että on tärkeää laatia eurooppalainen strategia maaperän huononemiseen liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi. Erilaisten maaperätyyppien suuri määrä merkitsee sitä, että yksittäisten maiden toteuttamista toimista riippumatta tarvitaan eurooppalainen strategia, joka perustuu ennaltaehkäisyyn, tietoisuuden lisäämiseen maaperän suojelun tarpeellisuudesta sekä nykyisten riskitekijöiden kuvaukseen, jotta tämä ongelma voidaan ratkaista Euroopan tasolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me päätimme äänestää mietinnön puolesta, vaikka monissa EU:n jäsenvaltioissa jo on täysin toimiva maaperän suojelua koskeva lainsäädäntö.

Me kannatimme tarkistuksia 106, 107, 108 ja 110, jotka kuuluvat seuraavasti:

”Jäsenvaltiot, jotka ovat jo ottaneet käyttöön maaperän suojelua koskevaa kansallista lainsäädäntöä, vapautetaan tämän artiklan mukaisista velvoitteista sillä edellytyksellä, että niiden lainsäädännössä varmistetaan vähintään vastaava suojelun taso.”

Vaikka direktiivin voidaan katsoa olevan turhan tietyissä jäsenvaltioissa, toivomme, että sillä parannetaan tilannetta monissa jäsenvaltioissa, joilla ei tällä hetkellä ole maaperän suojelua koskevaa toimivaa lainsäädäntöä.

Toivomme myös, että jäsenvaltiot, joilla on tällä alalla toimiva lainsäädäntö, voivat tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa meneillään olevissa neuvotteluissa sen varmistamiseksi, ettei direktiivi aiheuta niille päällekkäistä hallintotyötä tultuaan voimaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM), kirjallinen.(DA) Hiilidioksidin varastointi on hyvin tärkeää kasvihuonekaasujen vähentämisen yhteydessä. Maaperän liiallinen käyttö, johon liittyy hiilen polttoa, aiheuttaa huomattavaa painetta. Tästä syystä tämä on kysymys, joka edellyttää kansainvälistä aloitetta.

Näin ollen kesäkuun liike kannattaa EU:n toimia maaperän suojelemiseksi jäsenvaltioissa.

On oikein hyvä, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt 22 artiklan nojalla aiheuttamisperiaatteen mahdollisen käytön sekä 28 artiklan nojalla maankäytön arvioinnin, kun otetaan huomioon sen suuri merkitys hiilen sitomisen kannalta. Molemmat ehdotukset tehtiin Jens-Peter Bonden aloitteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Äänestin loppujen lopuksi Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietinnön puolesta, koska katson, että hänen tekstillään maaperän suojelua koskeva ehdotus on olennaisilta osin kirjoitettu uusiksi niin, että toissijaisuusperiaate on palautettu, päällekkäisiä velvoitteita poistettu ja maatalouden vapaaehtoiset käytännesäännöt otettu käyttöön byrokratiaa kuitenkaan lisäämättä. Siinä myös tunnustetaan viljelijöiden tärkeä tehtävä maaperän vartijoina, mikä on hyvin arvokasta.

On tärkeää, että maaperän suojelua koskevalla ehdotuksella suojellaan soita, jotka ovat arvokkaita uhanalaisia elinympäristöjä, ja samalla mahdollistetaan kohtuullinen turpeenotto raaka-aineeksi. On epäselvää, mahdollistaako Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietintöön tehty tarkistus 36 – jolla mukautetaan 1 artiklan sisältämää luetteloa toiminnoista – tämän, ja kehotan komissiota tai neuvostoa selventämään asian kannanotoissaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen.(PT) Äänestin Cristina Gutiérrez-Cortinesin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta laatiman mietinnön puolesta, koska katson, että maaperä on elintärkeä luonnonvara, jota on suojeltava ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tulevat sukupolvet voivat toimia turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä..

Katson siksi, että tämä ehdotus edistää tehokasta maaperän suojelua sikäli, että siinä määritetään tavoitteet, joista ei ole yhteisön tai kansallista lainsäädäntöä. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti päätettävä oman erityistilanteensa mukaan, mitä toimia ne pitävät ensisijaisina.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Me ymmärrämme maaperän suojelun merkityksen varsinkin maataloudelle, jonka on tulevaisuudessa tuotettava enemmän elintarvikkeita ja joka siten tarvitsee enemmän vettä. Maaperän suojelu on näin ollen oleellisen tärkeää elintarviketuotannon varmistamiseksi ja puhtaan veden riittävyyden takaamiseksi tuleville sukupolville, sillä maalla on yhteiskunnallinen tehtävä, jota minkään yksityisen edun ei saa antaa vaarantaa.

Maaperä on ihmisen toiminnan, niin kaupunkien kuin infrastruktuurin, mutta myös luonnon ja maiseman perusta. Sen suojelu on tästä syystä keskeisen tärkeää kulttuuriperintömme ja luonnonvarojen säilyttämiseksi.

Euroopan komission tekemä ehdotus ei kuitenkaan ole paras mahdollinen tarkastelukulmansa vajavaisuuden, asettamiensa ehtojen ja maatalouden vähäisen huomioimisen vuoksi.

Euroopan parlamentti on muuttanut sitä huomattavasti tekemällä toissijaisuusperiaatetta tukevia ehdotuksia, tunnustamalla maatalouden merkityksen, toteamalla, että ”kukin jäsenvaltio voi päättää ilmastonsa, maaperän ominaispiirteiden (…) perusteella maaperään liittyvästä maatalouspolitiikastaan”, sekä ottamalla huomioon erilaiset lähestymistavat maaperän suojeluun.

Se sisältää siitä huolimatta edelleen seikkoja, joihin suhtaudumme varauksella. Tästä syystä pidättäydyimme äänestämästä lopullisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen.(PT) Mielestäni on erittäin tärkeää, että on olemassa maaperän suojelua koskeva puitedirektiivi, koska maaperä on uusiutumaton luonnonvara, joka on elintärkeä ihmisen toiminnan ja ekosysteemien selviytymisen kannalta varsinkin ilmastonmuutoksen käydessä yhä huolestuttavammaksi ja koska toistaiseksi ei ole olemassa erityistä maaperän suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

Näin ollen kannatan Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietintöä ja äänestän kaikkia tarkistusehdotuksia vastaan, joilla pyritään hylkäämään komission ehdotus tai heikentämään merkittävästi mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE), kirjallinen.(PL) Ehdotetulla puitedirektiivillä konsolidoidaan maaperän suojelupolitiikan alan säännöksiä, joita sisältyy hajanaisesti muuhun, jätehuoltoa, torjunta-aineita ja ympäristönsuojelua koskevaan lainsäädäntöön. Asiakirjassa ehdotetaan toimenpiteitä maaperän suojelemisen ja kestävän käytön takaamiseksi, jotta estetään sen huonontuminen ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta myös toimia jo huonontuneen maaperän kunnostamiseksi.

Puitedirektiivi on väline, jonka avulla on mahdollista ottaa huomioon maaperän erot EU:n eri jäsenvaltioissa ja taata joustavuus direktiivin täytäntöönpanossa. Sen tavoitteita on jo saavutettu, joskin vaihtelevassa määrin, yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädännön pohjalta. Toisaalta direktiivi tarjoaa loistavan tilaisuuden niille maille, joilla ei vielä ole mitään maaperän suojelua koskevaa sääntelyä.

Tässä suhteessa päätös ottaa käyttöön pilaantuneen maan määritelmä näyttäisi olevan varsin merkittävä, samoin kuin jäsenvaltioiden velvoittaminen laatimaan tällaisista maa-alueista kansallisia luetteloita, jotka julkistetaan ja päivitetään viiden vuoden välein. Lisäksi lausekkeet, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan seitsemän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta kunnostamisstrategia, joka sisältää kunnostamistavoitteet, rahoitusmekanismin sekä sellaisten ensisijaisten alueiden kartoituksen, joita on erityisesti suojeltava eroosiolta, suolaantumiselta ja happamoitumiselta, ovat hyvin rohkaisevia.

Kiitän tarkkaavaisuudestanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Geologiset ja ilmastolliset olosuhteet vaihtelevat Euroopan unionissa suuresti maasta toiseen ja joskus jopa yhden ja saman maan sisällä. Unionin alueella on noin 300 erilaista maaperätyyppiä. Tästä huolimatta Euroopan komissio haluaa välttämättä säännellä maankäyttöä Euroopan laajuisesti, ja ympäristövaliokunta haluaa itse asiassa lisätä sääntelyä. Minä kannatan toissijaisuusperiaatetta ja vastustan liiallista sääntelyä. Tästä syystä äänestin tätä huonosti sulavaa ja tarkoituksetonta mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä ei tarvita. Jäsenvaltioiden tilanne maaperän suhteen vaihtelee. Direktiivin sisältämät ongelma-alueet ovat luonteeltaan kansallisia, ja siksi niitä hoidetaan parhaiten kansallisella tasolla. Tarvittavaa maaperän suojelua säännellään jo nykyisellä EU:n ja kansallisella lainsäädännöllä.

Ehdotuksella lisätään vain byrokratiaa ja luodaan lisää mutkikkaita sääntöjä asianomaisille toimijoille. Yksityiskohtaiset määräykset ja kehotukset ovat tyypillisiä EU:n ideoita, jotka lisäävät kustannuksia ja herättävät ärtymystä EU:n koneistoa kohtaan. Jotkut Ruotsissa kyseenalaistavat direktiivin yhteensopivuuden lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan EU:n työn kanssa ja haluavat, että Ruotsin valtiopäivät käsittelevät ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Näin ollen olemme periaatteellisista syistä päättäneet hylätä ehdotuksen kokonaisuudessaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen.(EN) Tarkistus 112: Äänestän komission ehdotusta vastaan, koska maaperän suojelun puitedirektiivi vain lisäisi byrokratiaa ja päällekkäistä sääntelyä tuomatta mitään parannuksia maaperän suojeluun. YMP:n ja ympäristölainsäädännön uudistusten nojalla on jo olemassa runsaasti erilaisia toimenpiteitä, ja nämä edistävät maaperän suojelua.

 
  
MPphoto
 
 

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen.(DE) Maaperä on elintärkeä resurssi. Uusiutumattomana luonnonvarana se on äärimmäisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta, raaka-ainelähteenä sekä ravinteiden ja veden varastona ja suodattajana, Maaperä ei kuitenkaan ylitä rajoja, eikä Euroopan unioni voi siirtää sitä. Maaperän suojelu on maanomistajien edun mukaista ja kuuluu siten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Toissijaisuusperiaatetta tulee tässä noudattaa tinkimättömästi.

Ei ole mitään perustetta jättää kaikki nykyiset yhteisön säännökset ja viljelijöiden tähänastinen omistautuminen huomiotta ja luoda maaperän suojelua suorasti tai epäsuorasti koskevien yhteisön direktiivien, kansallisten säädösten ja täydentävien ehtojen rinnalle uusia säännöksiä. Lukuisten EU:n säätämien maaperään liittyvien direktiivien ja asetusten joukossa on sellaisia säädöksiä kuin nitraattidirektiivi, vesipolitiikan puitedirektiivi, päästökauppadirektiivi ja torjunta-ainedirektiivi.

Jäsenvaltioiden ja viljelijöiden rasitukseksi mahdollisesti koituva byrokraattinen työtaakka on räikeässä ristiriidassa byrokratian vähentämiseen tähtäävien yhteisten ponnistusten kanssa. Lisäksi direktiiviluonnoksessa hahmotellut varotoimenpiteet vaikuttavat kaikkiin maatalouteen liittyviin oikeuden aloihin. Katson, että maaperän suojelua koskeva yhteisön direktiivi on tarpeeton ja epätarkoituksenmukainen, ja äänestin ehdotusta vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen.(DE) Terve maaperä on ihmisten terveyden ja vaurauden perusta. Sitä on suojeltava. Emme voi olla tyytyväisiä maaperän nykytilaan EU:n kaikissa osissa.

Sääntelemällä tätä ongelmaa holhoavasti ja byrokraattisesti yhteisön tasolla mennään kuitenkin liian pitkälle.

Maaperä, jota jo suojellaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetulla direktiivillä (IPPC-direktiivi) ja elinympäristödirektiivillä, ei tunnetusti muuta maasta toiseen. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa vedestä, joka on mahdollinen maaperää saastuttava tekijä. Sitä säännellään kuitenkin jo vesipolitiikan puitedirektiivillä ja pohjavesidirektiivillä. Jos tähän nyt lisätään maaperän suojelua koskeva direktiivi, syntyy päällekkäistä sääntelyä ja kallista byrokratiaa, jota kukaan ei halua.

Avoin koordinointi ja parhaista toimintatavoista saatujen kokemusten vaihto olisi parempi lähestymistapa. Maaperän suojelua koskevan puitedirektiivin säätäminen olisi aloittamista väärästä päästä. On mahdoton ajatus, että maiden, joilla jo on esimerkillinen maaperän suojelua koskeva lainsäädäntö, olisi uhrattava paljon aikaa ja rahaa kartoittaakseen mahdolliset riskialueet koko alueeltaan.

Yritin tässä äänestyksessä rajoittaa syntyviä vahinkoja, mutta pelkään, etten onnistunut. Sen vuoksi en voinut äänestää mietinnön puolesta. Haluan edelleen voida katsoa viljelijöitä silmiin.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Kuten muutkin Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuoluetta edustavat parlamentin jäsenet, äänestin tätä direktiiviehdotusta vastaan. Vaikka kannatimme eilen maaperän suojelua koskevaan teemakohtaista strategiaa, maaperän suojelua koskeva direktiivi on tällaisenaan liian rajoittava. Siinä ei oteta huomioon monissa jäsenvaltioissa jo olemassa olevaa ja hyvin toimivaa lainsäädäntöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Vaikka vastustan ehdotusta maaperän suojelua koskevaksi direktiiviksi, äänestin mietinnön puolesta lopullisessa äänestyksessä.

Olen jo maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian käsittelyn yhteydessä kirjauttanut vastustavani tällaista direktiiviä. En usko, että tarvitaan lisää maaperän suojelua koskevaa lainsäädäntöä. Meillä on jo koko joukko säädöksiä, joilla taataan maaperän suojelu, eikä uusi tämän alan lainsäädäntö ole mielestäni tarpeellista eikä toivottavaa, ennen kuin kaikki nämä säädökset on pantu täysimittaisesti toimeen ja niiden vaikutukset analysoitu.

Esittelijän ehdottamat tarkistukset vähentävät kuitenkin jonkin verran uuden ehdotuksen ja nykyisen lainsäädännön päällekkäisyyttä, ja tämä on myönteistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen.(NL) Maaperän suojelu on hyvin tarpeellista luonnollisten maaperäjärjestelmien tuhoutumisen, eroosion, pilaantumisen ja kuivumisen estämiseksi. Ilman tämäntyyppisiä toimia kasvien viljely tiheästi asutuilla alueilla, joilla maaperän käyttö on voimaperäistä, käy mahdottomaksi. Monin paikoin Euroopassa näkee joutomaata, joka on menettänyt kaiken arvonsa sekä luonnon että ihmisen käytön kannalta.

Äänesti eilen parlamentin enemmistön kanssa Prodin mietinnön puolesta, jossa todetaan selväsanaisesti, että maaperän suojelemiseksi tarvitaan ennakoivia ja aktiivisia toimia.

Tänään me tutkimme, mitä nuo toimet voisivat olla. Mielestäni sellaisia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole toteuttaneet tarvittavia toimia, tulee rohkaista tekemään niin. Niiden toimettomuus vaikuttaa niiden itsensä lisäksi myös naapurivaltioihin esimerkiksi synnyttämällä eroosiojätettä, joka aiheuttaa jokien liettymistä ja tulvia.

EU:n säännöt eivät kuitenkaan saa missään tapauksessa luoda näitä kysymyksiä jo asianmukaisesti säänteleville jäsenvaltioille lisää byrokratiaa tai estää asioiden tehokasta hoitamista. Kannatan tarkistuksia, joilla on tarkoitus taata se, että ne, jotka soveltavat vastaavia tai tiukempia sääntöjä, voivat vapaasti tehdä niin. On kuitenkin vastuutonta hylätä, viivyttää tai rajoittaa maaperän suojelua koskevaa pakettia parlamentin suurimman ryhmän ehdottamalla tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Navarro (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietinnön puolesta, koska siinä ehdotetaan myönteisiä toimia maaperän suojelemiseksi ja kestäväksi käyttämiseksi. Maaperä on uusiutumaton luonnonvara, jota on ehdottoman tärkeää suojella ja joka on elintärkeä riittävän elintarviketuotannon ja puhtaan veden saatavuuden takaamiseksi. Euroopan parlamentti on kehottanut yksilöimään selkeämmin pilaantuneet alueet, joille ihmisen toiminnan seurauksena joutuneet vaaralliset aineet muodostavat merkittävän terveys- ja ympäristöriskin. Tällaisista alueista kootaan kansallisia tai alueellisia luetteloita, jotka asetetaan yleisön saataville. Kunkin jäsenvaltion on laadittava kunnostamisstrategia, jotta pilaantuneiden alueiden määrää voidaan rajoittaa, ja kunkin valtion maaperän erityispiirteet huomioon ottavaa kestäväpohjaista maatalouspolitiikkaa kannustetaan puhtaiden maa-alueiden säilyttämiseksi. Hyväksymällä tämän mietinnön Euroopan parlamentti korostaa, että maapallon luonnonvaroja on suojeltava ja niitä on käytettävä viisaammin.

 
  
MPphoto
 
 

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Tämä on taas yksi esimerkki siitä ”kaikille sopivan yhden koon” lähestymistavasta, jonka vuoksi Euroopan unioni on huonossa huudossa jäsenvaltioissa. Kun Euroopan unionissa on yli 300 erilaista maaperätyyppiä, miten voisimme odottaa, että ne kaikki katetaan yhdellä ainoalla direktiivillä? Tämä on selvästi mainio esimerkki alasta, jolla meidän tulisi antaa jäsenvaltioiden päättää omasta lainsäädännöstään omien maaperätyyppiensä perusteella.

On suuri pettymys, että vaikka Euroopan komissiolla on käytettävissään runsaasti tieteellistä asiantuntemusta, se on tuottanut lainsäädäntöehdotuksen, jossa jätetään huomiotta yksinkertaiset tieteelliset tosiasiat. Jos samana kesänä Yhdistyneessä kuningaskunnassa kärsitään tulvista ja Kreikassa helleaallosta, on selvää, että näiden sääilmiöiden vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden maaperään on täysin erilainen. Tämän ehdotuksen ainoa todellinen seuraus on se, että se aiheuttaa maatalousalan rasitteeksi yhä lisää byrokratiaa ja kustannuksia. On turhauttavaa, että taas kerran maatalouden on maksettava hinta turhan yhdenmukaisuuden tavoittelusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että parlamentti hyväksyi Cristina Gutiérrez-Cortinesin mietinnön, jossa kehotetaan luomaan maaperän suojelua varten yhtenäinen ja johdonmukainen eurooppalainen politiikka.

Maaperän suojelusta on tullut EU:ssa ensisijainen tavoite, koska maaperä Euroopassa huonontuu jatkuvasti. Syypäitä tähän ovat kiivas kaupungistuminen, pilaantuneiden alueiden määrän lisääntyminen (viime laskennassa yli kaksi miljoonaa) sekä 50 viime vuoden voimaperäiset viljelymenetelmät, joihin on liittynyt torjunta-aineiden ja nitraattipohjaisten lannoitteiden liiallinen käyttö.

Minun nähdäkseni ne 225 parlamentin jäsentä, jotka äänestivät tätä direktiiviä vastaan, ovat nationalistisia fanaatikkoja tai ainakin menettäneet kosketuksen tavallisten kansalaisten huolenaiheisiin! Euroopan unioni voi tarjota aitoa lisäarvoa maaperän suojelussa, josta vain yhdeksällä jäsenvaltiolla on omaa lainsäädäntöä.

Lisäksi direktiivi jättää jäsenvaltioille huomattavan valinnanvapauden, ja siinä asetetaan kaksi täsmällistä tavoitetta varsin avokätisin määräajoin: viiden ja vastaavasti seitsemän vuoden kuluessa direktiivin voimaansaattamisesta niiden on laadittava luettelo pilaantuneista alueista sekä hyväksyttävä kansallinen kunnostamisstrategia.

Minusta ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on joustavuus- ja toissijaisuusperiaatteiden kunnioittamista!

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. −(EN) Aion valitettavasti äänestää tätä mietintöä vastaan, koska mielestäni maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä ei tarvita. Äänestin sen hylkäämisen puolesta alun perin siksi, että tämä kysymys olisi mielestäni jätettävä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden päätettäväksi.

Meillä on nyt käsissämme epäsuhtainen ja joustamaton säädös, jossa vain toistetaan muissa direktiiveissä jo säänneltyjä asioita. Siinä yritetään kattaa yhtäältä aavikoituminen ja toisaalta maaperän puhdistaminen – varsin laaja vastuualue – mutta lopulta kumpaakaan niistä ei käsitellä riittävästi, vaan säädöksellä luodaan vain ongelmia sen täytäntöönpanoa ajatellen.

Omalla alueellani, jossa paikallisviranomaiset yrittävät kierrättää maa-ainesta, tämä ehdotus tekisi siitä niin hankalaa, että koko hankkeen toteuttamiskelpoisuus vaarantuisi.

Valitettavasti minun on sanottava, että tämä on huono ja tarpeeton säädösehdotus, ja äänestän sitä vastaan toivoen, että voin säästää viljelijät, puutarhurit ja paikallisviranomaiset byrokraattiselta painajaiselta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gabriele Stauner (PPE-DE), kirjallinen.(DE) Vastustan maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä, koska se rikkoo räikeästi toissijaisuusperiaatetta ja siten sitä on mahdotonta hyväksyä yhteisön säädökseksi. Vaikka Euroopan parlamentti hyväksyisi ehdotuksen, aion jatkaa taistelua Saksan liittohallituksessa sen puolesta, että Saksan liittotasavalta nostaa tästä direktiivistä kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Toubon (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Oikeudellisten asioiden valiokunnassa toimitetun äänestyksen mukaisesti katson, että komissio on tässä asiassa ylittänyt valtuutensa eikä Euroopan unionin tarvitse antaa jäsenvaltioille uusia ohjeita. Tämä kysymys kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Pidän ehdotusta keinotekoisena yrityksenä antaa täsmälleen samanlaisia määräyksiä maille, joiden oikeusperinteet ja ympäristöolosuhteet vaihtelevat valtavasti. Komission olisi näin ollen tarkasteltava uudelleen ehdotustaan ja yksilöitävä nimenomaisesti ne tilanteet, joissa yhteisön lainsäädäntö on tarpeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Ulmer (PPE-DE), kirjallinen.(DE) Vastustan maaperän suojelua koskevaa puitedirektiiviä, koska se rikkoo räikeästi toissijaisuusperiaatetta ja siten sitä on mahdotonta hyväksyä yhteisön säädökseksi. Vaikka Euroopan parlamentti hyväksyisi ehdotuksen, aion jatkaa taistelua Saksan liittohallituksessa sen puolesta, että Saksan liittotasavalta nostaa tästä direktiivistä kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

 
  
  

– Mietintö: Berès (A6-0425/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen.(PL) Arvoisa puhemies, komission Euroopan parlamentille esittämän ehdotuksen perusteena on uusi komiteamenettely, joka lisää huomattavasti Euroopan parlamentin toimivaltaa. Se on valvonnan käsittävä sääntelymenettely. Esittelijän kannatettava näkemys on se, että uutta menettelyä tulisi soveltaa arvopapereita koskevien esitteiden sääntelyyn, esimerkiksi toimenpiteisiin, jotka koskevat vapauttamista esitteen julkaisemisesta, esitteen muotoa ja kolmansien maiden esitteiden vastaavuutta.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta täysistuntoäänestykseen jätetyt tarkistukset perustuivat tähän. Käsiteltävänä oleva mietintö antaa myös lisäpontta pyrkimyksille edistää merkittävästi Euroopan rahoitus- ja osakemarkkinoiden sääntelyn yhdenmukaistamista. Tämä on paljolti väistämättömän globalisaation ja osaksi myös vuoden 1999 rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman ansiota.

Samalla se vahvistaa, että 1990-luvun alussa Puolan kaltaisissa maissa, joiden pääomamarkkinoiden uudelleenrakennus perustui eurooppalaisiin normeihin, tehtiin oikea valinta, mikä helpottaa nyt säännösten yhdenmukaistamista koko Euroopan unionissa.

 
  
  

– Mietintö: Cashman (A6-0289/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen.(PT) Vuonna 2006, neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen, hyväksyttiin päätös komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä sovellettavasta menettelystä vuonna 1999 tehdyn aiemman päätöksen muuttamisesta.

Tuolloin otettiin käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely. Sitä sovelletaan laajakantoisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on muuttaa (poistamalla tai täydentämällä) perustamissopimuksen 251 artiklan nojalla eli yhteispäätösmenettelyllä hyväksytyn säädöksen muita kuin keskeisiä osia.

Tätä uutta komiteamenettelyä sovelletaan komission luetteloimiin 25:een jo hyväksyttyyn säädökseen, jotka on mukautettava uuteen menettelyyn. Yksi niistä on käsillä oleva asetus Schengenin rajasäännöstöstä.

Tästä syystä kannatan esittelijä Michael Cashmanin esittämiä teknisiä tarkistuksia Schengenin rajasäännöstön erityislaadun ottamiseksi huomioon, koska kyse on Schengenin säännöstön kehittämisestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen.(DE) Schengenin säännöstö on erityisen arkaluontoinen aihe, jossa meidän on kyettävä vastaamaan kaikkiin odottamattomiin tapahtumiin. Järjestäytyneet ihmiskauppaa käyvät rikollisjärjestöt etsivät suojauksestamme jatkuvasti uusia aukkoja, joiden kautta ne voivat syöttää maahanmuuttajia EU:hun. Tästä syystä Schengen-aluetta ei saa laajentaa liian hätäisesti. On varmistettava etukäteen, että asianomaiset jäsenvaltiot pystyvät todella valvomaan ulkorajojaan. Koska epäilen tätä erittäin vahvasti, äänestin Michael Cashmanin mietintöä vastaan.

 
  
  

– Mietintö: Hegyi (A6-0292/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE).- (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Gyula Hegyin mietinnön puolesta, koska olemme toistuvasti arvostelleet geneettisesti muunnettujen organismien suhteen vallitsevaa demokratiavajetta.

Tiedämme, että neuvosto tai pysyvien edustajien komitea on tuskin koskaan tehnyt asianmukaista päätöstä GMO:iden sallimisen puolesta tai sitä vastaan. Euroopan komissio on lähes aina hoitanut riskinhallintatehtävänsä sallimalla GMO:t vastoin EU:n kansalaisten tahtoa ja monien jäsenvaltioiden ja asiantuntijoiden esittämistä epäilyksistä huolimatta. Lopullista sananvaltaa ei voida jättää Euroopan komissiolle. Euroopan parlamentin on voitava valvoa sen päätöksiä.

Vaikka Gyula Hegyin mietintö on sikäli oikeansuuntainen, että siinä vaaditaan parlamentille GMO-lupia koskevaa sitovaa yhteispäätösoikeutta, me hylkäämme neuvotellun sovitteluratkaisun, koska sillä ei poisteta epädemokraattista komiteamenettelyä. Ainoa hyväksyttävä ratkaisu on Euroopan parlamentille myönnettävä yhteispäätösoikeus kaikissa GMO-lupia koskevissa asioissa. Siksi minusta on varsin valitettavaa, että emme käyttäneet tämän äänestyksen tarjoamaa tilaisuutta hyväksemme ja luoneet vihdoin enemmän painetta tämän demokratiavajeen poistamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) On totta, että muuntogeenisiä organismeja hyödyntävän tekniikan pitkän aikavälin vaikutuksia ei vielä tunneta. Asiasta on annettu ristiriitaisia tieteellisiä lausuntoja, ja monet ihmiset pelkäävät mahdollisia vaaroja ja riskejä. Siksi on ryhdyttävä varotoimiin, eikä GMO:iden käyttöä maataloudessa saa vaatia.

Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annettu direktiivi 2001/18/EY on voimassa. Se kattaa muuntogeenisten organismien kokeellisen vapauttamisen ympäristöön eli toisin sanoen muuntogeenisten organismien päästämisen ympäristöön kokeiden (esimerkiksi kenttätestaus) suorittamista varten sekä muuntogeenisten organismien saattamisen markkinoille (muuntogeenisiä organismeja sisältävät tai niistä koostuvat tuotteet) esimerkiksi viljelyä, maahantuontia tai teollisuustuotteiksi prosessointia varten.

Mielestämme GMO-tekniikkaa on tärkeää valvoa laajemmin ainakin menettelyjen suhteen, kuten Euroopan parlamentti nyt aikoo tehdä, mutta korostamme, että niin maatalouden kuin jalostettujen elintarvikkeiden suhteen on oltava varovainen.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.(DE) 70 prosenttia Euroopan kansalaisista vastustaa geenitekniikkaa. Itävallassa kansalaiset pelkäävät elintarvikkeiden myrkkyjäämiä jopa enemmän kuin terroristi-iskuja tai lintuinfluenssaa. Sen lisäksi, että muuntogeenisten organismien ja terveysongelmien lisääntymisen välillä epäillään olevan yhteys, on yhä enemmän näyttöä siitä, että geenitekniikan käyttö huonontaa viljelysmaita joutomaaksi ja tekee viljelijöistä riippuvaisia monikansallisista suuryrityksistä.

 
  
  

– Mietintö: Bradbourn (A6-0225/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Konservatiivit äänestivät tämän mietinnön puolesta, mutta pahoittelevat sitä lähestymistapaa, jota neuvosto sovelsi parlamentaarisen prosessin kuluessa. Mietinnön laatimisen alkuvaiheessa neuvoston silloinen puheenjohtajavaltio harjoitti kohtuutonta painostusta parlamenttia kohtaan. Tämä on meistä täysin sopimatonta, kun otetaan huomioon parlamentin rooli lainsäädännön valvojana.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen.(PT) Tämä direktiivi on erittäin tärkeä, koska huoli rahanpesusta ja sen roolista kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin rahoituksessa on kasvussa.

Tästä syystä tarvitaan yhteisön yhteinen lähestymistapa, jotta voidaan luoda yhtenäiset säännöt, tukkia porsaanreiät sekä saavuttaa tasapaino valvonnan tarpeen sekä sisämarkkinoiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden suojelun välille.

Kannatan tätä aloitetta, jolla on tarkoitus päivittää rahanpesua koskeva direktiivi 2005/60/EY ja etenkin kaikki sen 41 artiklassa luetellut täytäntöönpanotoimenpiteet.

Kyse on jälleen tapauksesta, jossa voimassa olevaa lainsäädäntöä päivitetään uuden, komiteamenettelypäätökseen perustuvan valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaiseksi.

Tämä antaa Euroopan parlamentille paremmat mahdollisuudet valvoa komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Me olemme päättäneet äänestää ehdotuksen puolesta kokonaisuudessaan. On tärkeää luoda ja noudattaa kansainvälisiä normeja, jotta rahoitusjärjestelmää suojellaan rikollisuudelta ja yleensä rahanpesulta, mutta jäsenvaltioiden omien toimenpiteiden tulee samalla olla yhteensopivia yhtenäismarkkinoiden sääntöjen kanssa. Meistä on joka tapauksessa vastenmielistä, että käyttämällä taajaan terrorismi-termiä EU pyrkii laajentamaan toimivaltaansa jäsenvaltioiden kustannuksella. Terrorismin rahoitus muodostaa häviävän pienen osan rahanpesusta. Suuret summat menevät muunlaiselle järjestäytyneelle rikollisuudelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Nyt tehdyllä ehdotuksella muutetaan rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY määräyksiä, joilla asetettiin aikaraja komissiolle tällä alalla siirretylle täytäntöönpanovallalle.

Komission toimivallan käytöstä äskettäin tehdyn päätöksen mukaisesti tämä rajoitus on poistettu, mutta Euroopan parlamentilla säilyy oikeus valvoa yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyjen säädösten täytäntöönpanoa. Siksi on selvää, että kaikki tämän direktiivin tarkistukset tulee toimittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäviksi.

Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että kansalliset parlamentit suljetaan lainsäädäntömenettelyn ulkopuolelle tai että niiden toimivalta rajoitetaan tällä alalla vain yhteisön tasolla hyväksyttyjen direktiivien voimaansaattamiseen. Lisäksi ”uudistussopimuksella” pyritään asteittain muuttamaan oikeus- ja sisäasiat tulevaisuudessa yhteiseksi politiikaksi, mitä me luonnollisesti vastustamme.

Lopuksi on korostettava Euroopan unionin epäjohdonmukaisuutta, kun se tukee pääoman täysin vapaata liikkuvuutta ja veroparatiiseja ja samalla ajaa rahanpesun torjumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jeffrey Titford (IND/DEM), kirjallinen. −(EN) Tämän lainsäädännön tarkoituksena on estää EU:n rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. UKIP-puolue pyrkisi aina tekemään kansainvälistä yhteistyötä näissä kysymyksissä, mutta EU:lla ei ole toimivaltaa puolustusalalla. Kun komissio ei lisäksi ole kolmeentoista vuoteen pystynyt saamaan omia tilejään hyväksytyiksi, sitä ei voida pitää minkäänlaisena rahoitusalan asiantuntijana tai sopivana elimenä esittämään rahoitusjärjestelmän valvontaa koskevaa lainsäädäntöä.

 
  
  

– Mietintö: Cavada (A6-0417/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosialidemokraatit äänestimme tämän mietinnön puolesta, koska meistä on tarpeen lisätä tietoisuutta BZP:stä, joka on synteettinen huumausaine, ja saattaa se valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamuksien piiriin. Me äänestimme kuitenkin kaikkia sellaisia ehdotuksia vastaan, joilla pyritään estämään valvontatoimenpiteitä ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevien päätösten käyttöönotto, koska tämä on vastoin ennalta varautumisen periaatetta.

 
  
  

– Päätöslauselma: Kansainväliset tilinpäätösstandardit (B6-0437/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Vuodesta 2005 julkisesti noteerattujen yhtiöiden on täytynyt tietyissä olosuhteissa laatia konsolidoidut tilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Nämä standardit on laatinut Lontoossa kotipaikkaansa pitävä yksityinen organisaatio (International Accounting Standards Committee Foundation / International Accounting Standards Board), ja ne sisällytettiin yhteisön lainsäädäntöön asetuksella.

Tietyistä varauksista huolimatta päätöslauselmassa hyväksytään komission ehdotus (jolla muutetaan kyseistä asetusta) IFRS 8 -standardin tukemisesta niin, että Yhdysvaltojen SFAS 131 -standardin säännökset sisällytetään EU:n lainsäädäntöön.

Se hyväksytään, vaikka – kuten päätöslauselmassa todetaan – komission tekemässä vaikutusten arvioinnissa ei otettu riittävässä määrin huomioon käyttäjien etuja ja Euroopan eri maissa sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten tarpeita sekä vain paikallisesti toimivien yritysten tarpeita.

Sen vuoksi emme voi kannattaa tätä päätöslauselmaa.

 
  
  

– Yhteinen päätöslauselma: EU:n ja Venäjän huippukokous (RC-B6-0434/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, pyysin äänestysselityksiä EU:n ja Venäjän huippukokousta koskevasta päätöslauselmasta. Pahoittelen sitä, että eräitä tärkeitä kohtia on jostain kumman syystä uhrattu päätöslauselman lyhentämiseksi sen sijaan, että olisi laadittu pidempi mutta tärkeitä kysymyksiä käsittelevä päätöslauselma

Mielestäni on hyvin tärkeää kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään Venäjän hallituksen kanssa yhteisiä aloitteita turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi yhteisissä naapurimaissa erityisesti tehostamalla Ukrainasta ja Valko-Venäjästä käytävää vuoropuhelua sekä pyrkimällä yhdessä ratkaisemaan viimeinkin Vuoristo-Karabahin sekä Moldovan ja Georgian lukkiutuneet konfliktit näiden valtioiden täyden alueellista koskemattomuutta kunnioittaen, ja Transnistrian tapauksessa vetämään pois jäljellä olevat venäläiset joukot, jotka olisi tarvittaessa korvattava kansainvälisillä tarkkailijoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Hybášková (PPE-DE).- (CS) Äänestin painokkaasti tätä EU:n ja Venäjän 10. huippukokouksen tuloksia koskevaa päätöslauselmaa vastaan. Venäjän KGB-hallinto yrittää hankkia legitiimiyttä. Minä kieltäydyn olemasta marionetti, ja häpeän kaikkien niiden puolesta, jotka ryhtyvät Venäjän marioneteiksi tietämättömyyttään ja pelkuruuttaan ja varsinkin saadakseen pieniä taloudellisia etuja. Venäjä ei ole Euroopan kumppani. Olen täysin sitä käsitystä vastaan, että Venäjä olisi kumppanimme Kosovon itsenäisyyttä koskevassa kysymyksessä. Miksi parlamentti pitää kumppanuutta niin tärkeänä? Venäjä jatkaa tšetšeenien ruumiiden pudottamista helikoptereista Tšetšenian yllä, pitää tuhansia hallituksen vastustajia vankiloissa, järjestää laittomia oikeudenkäyntejä Toinen Venäjä -oppositiokoalitiota edustavia poliitikkoja vastaan ja pitää Mihail Hodorkovskia laittomasti vangittuna. Koska saamme tietää totuuden Anna Politkovskajan kuolemasta? Koska Venäjä lakkaa uhkailemasta ihmisoikeusaktivisteja? Miksi meitä ei ole kutsuttu tarkkailemaan Venäjän duuman vaaleja? Miksi Putin ei halua meitä, kumppaneitaan, sinne? Marokko ja palestiinalaishallinto kyllä sietävät meitä.

Tämä parlamentti pitää kumppaninaan toimijaa, joka rikkoo keskeistä yhteisvastuun periaatetta ja auttaa Puolaa vapaan viennin ja yhtäläisten vientiehtojen suhteen. Venäjä pitää meitä panttivankinaan. Jos tuemme demokraattisen ja vakaan Venäjän sijaan salaisen palvelun hallintoa, olemme itse pahin vihollisemme. Maallani on oikeus vapaasti edistää Euroopan turvallisuutta ja suojella Eurooppaa iranilaisten joukkojen mahdolliselta hyökkäykseltä. Miten voimme pyytää Yhdysvaltoja olemaan vaarantamatta politiikallaan Euroopan rauhaa, kun samalla teemme myönnytyksiä Venäjän aivan ilmeiselle tuelle Iranin hallitukselle? Tämä päätöslauselma on esimerkki kavaluudesta ja heikkoudesta. Me tšekit tiedämme, että heikkous Venäjän suhteen ei todellakaan kannata. Vastustan painokkaasti tätä päätöslauselmaa jo kunnioituksesta tšekkiläisten poliittisten vankien ja kaikkien miehitystä vastustaneiden perintöä kohtaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, äänestettyäni EU:n ja Venäjän huippukokousta käsittelevän päätöslauselmaesityksen puolesta pahoittelen edelleen, että esittelijä hylkäsi ehdottamani tarkistuksen uudesta johdanto-osan kappaleesta. Siksi siteeraan sitä nyt: ”ottaa huomioon, että Venäjän federaatio ei ole täyttänyt mitään niistä sitoumuksista, jotka se teki liittyessään Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1996 ja että se kaksi vuotta sitten yksinkertaisesti irtisanoi EU:n jäsenvaltion Viron kanssa jo allekirjoitetun uuden rajasopimuksen, minkä seurauksena tämä EU:n ja Venäjän välinen rajasektori on toistaiseksi ollut sääntelemättä; ottaa huomioon, että Venäjän federaation voimassa oleva lainsäädäntö sisältää yhä aggressiivisia säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi sotilaspalveluksessa oleville henkilöille myönnettäviä sosiaalietuuksia Baltian maissa tapahtuvissa aseellisissa selkkauksissa tapahtuvista kuolemantapauksista tai vammautumisista sekä menettelyjä vieraiden valtioiden tai niiden osien liittämiseksi Venäjän federaatioon”. Olen varma, että parlamentti harkitsee näitä seikkoja uudelleen myöhemmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen.(EN) Kannatin tätä päätöslauselmaa tietyin varauksin. Venäjä ja sen johtaja Vladimir Putin ovat viime aikoina osoittautuneet hankaliksi monilla aloilla, varsinkin energia-alalla.

Minulta liikenee kuitenkin jonkin verran ymmärrystä Venäjän reaktiolle Yhdysvaltojen kiistanalaiseen suunnitelmaan sijoittaa EU:n alueelle taktinen ohjuspuolustusjärjestelmä, jolla on muka tarkoitus torjua Iranin mannertenvälisten ballististen ydinohjusten tuskin uskottavaa uhkaa mutta joka samalla muodostaa uhan Venäjän puolustukselle.

Siksi pahoittelen sitä, että vihreiden ryhmän jättämä tarkistus 3, jonka puolesta äänestin, hylättiin äänin 242–362.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Tästä äskettäistä EU:n ja Venäjän huippukokousta käsittelevästä päätöslauselmasta voitaisiin puhua vaikka kuinka paljon, ja siksi mainitsemme vain eräitä esimerkkejä sen tavoitteista.

Päätöslauselmassa esimerkiksi silotellaan Yhdysvaltojen hallinnon aloitteita ja sen vastuuta – Naton jäsenten tuella tapahtuneesta – Euroopan militarisoinnin uudesta kärjistymisestä, mutta samalla siinä katsotaan, että ”julkilausumat, joita Venäjän viranomaiset ovat esittäneet” sekä ”[…]Venäjän sopimaton uhkaus vetäytyä tavanomaisia aseita Euroopassa koskevasta sopimuksesta ovat aiheuttaneet vakavaa huolestumisesta rauhan ja vakauden säilymisestä Euroopassa”.

Siinä korostetaan enemmän tai vähemmän suoraan keskeisiä näkökohtia, kuten että Venäjä on sallinut EU:n yritysten ostaa strategisia osuuksia venäläisissä yrityksissä, EU:sta Venäjälle suuntautuvien investointien edellytyksien parantamista (EU:n suurten rahoitusryhmittymien iloksi) sekä ”yhdenvertaista markkinoille pääsyä, infrastruktuurien käytettävyyttä ja investointimahdollisuuksia” energiaperuskirjan periaatteiden pohjalta.

Edellä mainittujen esimerkkien suuntaisesti päätöslauselmassa painostetaan poliittisesti Venäjän federaatiota ja pyritään jopa edistämään väliintulon välineitä, mutta jätetään samalla huomiotta venäjänkielisen väestön perusoikeuksien polkeminen Latviassa, joka on EU:n jäsenvaltio.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. −(EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue kannattaa tätä päätöslauselmaa ja sen tavoitetta luoda Venäjän kanssa tehtävää strategista yhteistyötä, joka perustuu yhteisiin arvoihin, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että Venäjää kehotetaan antamaan myönteinen panos kestävän poliittisen ratkaisun löytämiseen Kosovon tulevasta asemasta.

Äänestimme tarkistuksen 3 puolesta, koska tavanomaisten tai epätavanomaisten aseiden lisääminen Euroopan mantereella herättää huolenaiheita, jotka on syytä tuoda esiin, ja kannatamme Yhdysvaltojen ja Venäjän kahdenvälisten neuvottelujen jatkamista tästä kysymyksestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen.(PL) Arvoisa puhemies, Mafrassa pidetty EU:n ja Venäjän huippukokous kuvaa sitä muutosta, joka suhteissa on tapahtunut 1990-luvun jälkeen, jolloin vuonna 2007 umpeutuva kumppanuus- ja yhteistyösopimus tehtiin. Suhteisiin on vaikuttanut kolme merkittävää tekijää.

Ensimmäinen niistä on Euroopan unionin laajentuminen, joka merkitsi kokonaisen valtioryhmän selvää vapautumista Venäjän vaikutuspiiristä, mitä tämä entinen suurvalta on haluton hyväksymään.

Toinen tekijä on Putinin presidenttikauden autoritäärinen luonne, joka on haitannut Venäjän demokratisoitumista. Vaikka tällä hallinnolla on Venäjällä laaja hyväksyntä ja se on saanut aikaan perustavanlaatuisen talousjärjestyksen, EU ei voi olla reagoimatta ihmisoikeuksien loukkauksiin, jotka ovat myös yksi kitkaa aiheuttava ala.

Kolmas tekijä on energiamarkkinoiden tilanne, joka helpottaa Gazpromin käyttämistä poliittisiin tarkoituksiin ja joka on tehnyt Euroopan valtioista herkempiä kysymykselle energian toimitusvarmuudesta.

Edellä esitettyä taustaa vasten tarkasteltuna Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämässä päätöslauselmassa Venäjän arvostelu ja toiveet diplomaattisten suhteiden lämpenemisestä ovat sopivassa tasapainossa, ryyditettynä omaa arvojärjestelmäämme heijastavilla periaatteilla. Erityisen huomionarvoisia ovat ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat kohdat sekä Puolan kannalta tärkeä kehotus ratkaista Puolan maataloustuotteiden vientikieltoa Venäjän markkinoille koskeva umpikuja, mikä on osoitus kaivatusta Euroopan unionin valtioiden solidaarisuudesta suhteissa Moskovaan.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Äänestin EU:n ja Venäjän huippukokouksesta laaditun yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. Päätöslauselmassa parlamentti muun muassa kehottaa Venäjän hallitusta luomaan yhdessä EU:n kanssa tarvittavat edellytykset sille, että osapuolet voivat käynnistää pikaisesti neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta. Muita päätöslauselmassa käsiteltäviä kysymyksiä ovat Venäjän WTO-jäsenyys, Venäjän ihmisoikeustilanne, investointien edellytykset sekä Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamisesta tehdyn sopimuksen säilyttäminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen.(PT) Berliinin muurin murtumisen 18. vuosipäivää juhlittiin EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen, joka pidettiin sen jälkeen, kun tästä päätöslauselmasta oli keskusteltu, mutta ennen siitä toimitettua äänestystä. Nyt kahdeksantoista vuotta myöhemmin entinen Itä-Eurooppa on demokraattinen alue, jossa markkinatalous on vakiintunut. Venäjä taas on kaukana demokraattisesta ja kaikkea muuta kuin luotettava kumppani. Energiahuoltoa, Kosovoa, Kaukasusta, Keski-Aasiaa, Ukrainaa, Moldovaa ja Iranin ydinaseita koskevissa kysymyksissä Venäjän panos ratkaisun löytämiseksi on ollut heikko.

Samalla viikolla Euroopan kansainvälisten suhteiden neuvosto julkaisi raportin, jonka mukaan venäläiset sanelevat Venäjän ja Euroopan unionin välisten suhteiden säännöt ja Euroopalta puuttuu yhtenäisyys ja strategia, niin että joissain tapauksissa se ei vaikuta päässeen yli neuvostokauden muistoista kun taas toisissa kysymyksissä se toimii liiankin pragmaattisesti. Raportissa ehdotetaan aiheellisesti, että EU:n tulisi strategiallaan kannustaa Venäjää noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta. Vaikka Venäjä ei ole liberaali demokratia, sen on oltava ennakoitava ja luotettava valtio, ja Euroopan on työskenneltävä lujasti tämän saavuttamiseksi.

 
  
  

- Mietintö: Iturgaiz Angulo (A6-0392/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me pidämme tietojen luovuttamisen vapautta tärkeänä periaatteena. Virkamiesten olisi voitava ilman vaaraa seuraamuksista antaa tietoja sekä hankkia tietoja harjoittaakseen ilmaisunvapauttaan ja tietojen luovuttamisen vapauttaan. Heillä olisi oltava oikeus toimia nimettömänä, eivätkä viranomaiset ja muut julkiset elimet saa tutkia, kuka on luovuttanut tietoja tietojen luovuttamisen vapauden mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. −(EN) Vastustan jyrkästi Robert Atkinsin esittämää tarkistusta (tarkistus 1 kohtaan 15) Carlos José Iturgaiz Angulon mietintöön vetoomusvaliokunnasta.

Oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan petostentorjuntavirastosta OLAFista koskee viraston esittämiä syytöksiä erästä toimittajaa kohtaan, joka kirjoitti Paul van Buitenenin esittämiä väitteitä koskevasta OLAFin tutkimuksesta.

Riippumatta siitä, pitävätkö van Buitenenin väitteet paikkansa vai eivät, meidän on puolustettava myös omia näkemyksiämme vastustaville sanomalehdille työskentelevien journalistien oikeutta kertoa yleistä etua koskevista kysymyksistä.

Oikeusasiamiehen erityiskertomuksessa päädyttiin siihen, että OLAF toimi virheellisesti esittäessään syytöksiä toimittajaa vastaan. Vetoomusvaliokunta suostui pyytämään valiokunta-aloitteisen mietinnön laatimista tästä aiheesta painostaakseen OLAFia myöntämään, että tämä oli toiminut väärin. Äänestämällä PPE-DE-ryhmän tarkistuksen puolesta lyömme laimin työtään tekevien journalistien riippumattomuuden puolustamisen samoin kuin vetoomusvaliokunnan sekä oikeusasiamiehen työn tukemisen.

 

6. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 13.10 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

 

7. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

8. Pakistanin tilanne (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu neuvoston ja komission julkilausumista Pakistanin tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kuten tiedämme, Euroopan unioni on seurannut hyvin huolestuneena Pakistanin viimeaikaista kehitystä ja etenkin niitä tapahtumia, jotka johtivat marraskuun 3. päivänä poikkeustilan julistamiseen ja sen seurauksena vakaviin yhteiskunnallisiin levottomuuksiin ja lukuisiin pidätyksiin. Pidätettyjen joukossa on myös Pakistanin korkeimman oikeuden presidentti, joka on tällä hetkellä kotiarestissa.

Tämä on epäilemättä vakava takaisku Pakistanin oikeusvaltioperiaatteelle ja demokraattisille prosesseille, ja minä sanoisin, että se murskaa kaiken toivon, jota Pakistanin kansalla ja kansainvälisellä yhteisöllä on ehkä ollut Pakistanin demokraattisten instituutioiden legitiimiyden vahvistamisesta. Tästä syystä puheenjohtajavaltio antoi 6. marraskuuta Euroopan unionin puolesta julkilausuman, jossa se ilmaisi syvän huolemme poikkeustilan julistamisen sekä Pakistanin perustuslain ja perusoikeuksien lakkauttamisen johdosta.

Kaksi päivää aikaisemmin, 4. marraskuuta, EU:n Islamabadissa sijaitsevan edustuston päälliköt sekä korkea edustaja Javier Solana olivat ilmaisseet huolensa tapahtumien kehityksestä. Meidän sanamme, EU:n sanat, liittyivät näin niihin moniin muihin ääniin, jotka toistivat, kuinka tärkeää on saattaa perustuslaki uudelleen voimaan, palauttaa siviilihallinto, taata oikeuslaitoksen riippumattomuus ja tiedotusvälineiden vapaus, vapauttaa kaikki poliittiset vangit, toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat sekä luoda olosuhteet, joissa parlamenttivaalit voidaan pitää suunnitellusti eli tammikuussa 2008.

On selvää, että minkä tahansa valtion vakaus ja kehitys voidaan taata vain täyden demokraattisen uskottavuuden ilmapiirissä. Olemme syvästi huolestuneita raporteista, jotka kertovat lukuisista pidätyksistä, tiedotusvapauden loukkaamisista, kansalaisten sananvapauden tukahduttamisesta ja hyökkäyksistä tuomareita, lakimiehiä, journalisteja ja ihmisoikeusaktivisteja vastaan. Samalla vetoamme kuitenkin painokkaasti kaikkiin osapuoliin, että ne harjoittaisivat äärimmäistä pidättyväisyyttä ja pyrkisivät yhteistyössä löytämään kriisiin demokraattisen ja rauhanomaisen ratkaisun, joka mahdollistaa normaalien olojen nopean palauttamisen.

Vaikka Euroopan unioni on tietoinen Pakistanin nykyisistä turvallisuushaasteista ja Pakistanin kansan uhrauksista ja ponnisteluista ääriliikkeiden ja terrorismin torjumisessa, se uskoo vakaasti, että demokraattisen prosessin keskeyttäminen ei voi olla ratkaisu näihin ongelmiin.

Emme voi kuitenkaan olla antamatta tunnustusta liittolaiselle, johon olemme tässä ääriliikkeiden ja terrorismin torjumisessa aina voineet luottaa. Siksi meidän on varmistettava, että Pakistan sitoutuu edelleen tämän maailmanlaajuisen uhan torjumiseen, jossa kansainvälinen yhteistyö on keskeinen väline.

Euroopan unioni toivoo, että tämänhetkinen epävarma tilanne saadaan ratkaistua nopeasti ja rauhanomaisesti, ja kehottaa presidentti Musharrafia noudattamaan lupaustaan luopua sotilasunivormustaan ja asemastaan armeijan ylipäällikkönä.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, Pakistan on parlamentin täysistunnon esityslistalla jo kolmatta kertaa muutaman kuukauden sisällä. Se on osoitus siitä hyvin vaikeasta siirtymävaiheesta, jossa tämä valtio tällä hetkellä on. Presidentti Musharrafin armeijan ylipäällikön ominaisuudessa 3. marraskuuta julistama poikkeustila on lähettänyt hyvin huolestuttavan viestin Eurooppaan ja muuhun maailmaan ja vahingoittanut demokratian kehitystä Pakistanissa.

Ennen poikkeustilan julistamista olimme nähneet eräitä rohkaisevia kehitysaskelia, jotka antoivat toivoa laajempaan osallisuuteen perustuvasta poliittisesta prosessista ja demokraattisten instituutioiden vahvistumisesta, mutta nyt tämä on valitettavasti asetettu kyseenalaiseksi. Tänään me pohdimme, onko tilanne vielä käännettävissä vai onko jo liian myöhäistä palauttaa luottamus ja entiset olot ennen parlamenttivaaleja.

Marraskuun 3. päivän yönä pitämässään televisiopuheessa presidentti Musharraf sanoi, että hän lakkauttaa toistaiseksi perustuslain terroristitoiminnan ja -hyökkäysten selvän lisääntymisen kansakunnan turvallisuudelle muodostaman uhan vuoksi. Pakistanissa vallitsee kiistatta tällä hetkellä hyvin vakava uskonnollisten ääriliikkeiden ja väkivallan uhka, kuten luoteisen rajamaakunnan viimeaikaiset tapahtumat ja Benazir Bhutton saattueeseen Karachissa 18. lokakuuta kohdistettu hyökkäys ovat selvästi osoittaneet. Nyt joudumme kuitenkin todistamaan tuhansien asianajajien, toimittajien, poliittisten puolueiden työntekijöiden ja ihmisoikeusaktivistien pidätyksiä. Pidätettyjen joukossa on huomattavia henkilöitä kuten Pakistanin ihmisoikeuskomission puheenjohtaja Asma Jahangir ja korkeimman oikeuden tuomarikunnan puheenjohtaja Aitzaz Ahsan.

Nämä ihmiset kannattavat avointa ja suvaitsevaista Pakistania. He eivät ole terroristeja, ja on väärin pidättää heidät. Heidät olisi vapautettava välittömästi. Erityisen vakavina pidän jyrkkiä toimia Pakistanin oikeuslaitosta vastaan. Oikeusvaltioperiaate on kaikkien demokraattisten prosessien ydin, eikä toimivaa demokraattista järjestelmää voida ylläpitää ilman riippumatonta oikeuslaitosta.

Neuvoston puheenjohtajan juuri mainitsema puheenjohtajavaltion EU:n puolesta antama julkilausuma on tästä syystä hyvin selvä, eikä kantamme tule muuttumaan. Viime sunnuntaina pitämässään lehdistötilaisuudessa presidentti Musharraf ilmoitti toivovansa, että Pakistanissa voidaan pitää parlamenttivaalit viimeistään 9. tammikuuta 2008. Tämä olisi oikeansuuntainen askel, mutta jäljellä on vielä paljon ongelmia. Milloin voimme odottaa poikkeustilan päättyvän? Miten voidaan pitää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, kun lehdistöä ja sähköisiä viestimiä sensuroidaan, muut kansalaisoikeudet ja -vapaudet on lakkautettu ja oikeuslaitoksen riippumattomuus vesitetty? Miten puolueet voivat järjestää vaalikampanjoita, kun kokoontumisvapautta on rajoitettu ja Benazir Bhutton kaltaisia puoluejohtajia pidetään kotiarestissa? Nämä kysymykset ovat tässä vaiheessa täysin selvittämättä.

Tämän epävarmuuden päättämiseksi on erittäin tärkeää ilmoittaa mahdollisimman pian varma vaalipäivä sekä selvä aikataulu poikkeustilan lopettamiselle. Jotta vaaleilla olisi mitään mahdollisuuksia olla demokraattiset ja avoimet, kaikki poliittisten oikeuksien ja perusvapauksien rajoitukset on ehdottomasti kumottava. Nyt näyttää siltä, että vaalitarkkailijavaltuuskunnan lähettäminen ei ole mahdollista. Tietyt komission tiedonannossa EU:n vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta demokraattisten vaalien pitämiseksi asetetut ehdot eivät täyty.

Jos kuitenkin poikkeustila lakkautetaan suhteellisen nopeasti ja tilanne paranee pian merkittävästi, voisin ehkä vielä harkita asiaa uudelleen. Olen joka tapauksessa ryhtynyt tarvittaviin valmisteluihin EU:n vaalitarkkailijavaltuuskunnan lähettämiseksi Pakistaniin siltä varalta, että tilanne kohenee tuntuvasti pian. Kuten sanottu, olen kuitenkin hyvin epäileväinen sen suhteen, että näin kävisi.

On esitetty vaatimuksia Pakistanille antamamme avun keskeyttämisestä tai tarkistamisesta, ja eräät EU:n jäsenvaltiot ovat ryhtyneet tämänsuuntaisiin toimiin tai harkitsevat niitä. Muistutan kuitenkin, että Euroopan komission Pakistanille antama tuki keskittyy köyhyyden vähentämisen ja koulutuksen kaltaisiin keskeisiin kysymyksiin ja kattaa myös luoteisen rajamaakunnan ja Baluchistanin, jotka ovat Pakistanin köyhimpiä maakuntia.

Näin ollen meidän on tämän avun luonteen vuoksi mielestäni harkittava hyvin tarkkaan, miten asiassa edetään.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(ES) Arvoisa puhemies, tilanne on todella hyvin huolestuttava: perustuslaillisten takeiden lakkauttaminen, poikkeustila, monien kansalaisyhteiskunnan edustajien, esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomarikunnan puheenjohtajan Aitzaz Ahsanin, sekä hallituksen vastustajien pidätykset, oppositiojohtaja Benazir Bhutton kotiaresti. Mitä me teemme tässä tilanteessa?

Olemme saaneet tietää, että Yhdysvaltain varaulkoministeri John Negroponte vierailee pian Pakistanissa ja että yksi jäsenvaltio, Yhdistynyt kuningaskunta, on yhtynyt Yhdistyneiden Kansakuntien kehotukseen, jonka mukaan Pakistanin presidentin tulisi luopua armeijan ylipäällikkyydestä ja kumota poikkeustila kymmenen päivän kuluessa?

Mitä me, Euroopan unioni, voimme tehdä? Katson, että ensinnäkin meidän on toimittava erittäin varovaisesti. Nykyisen puheenjohtajavaltion edustaja totesi mielestäni aivan oikein, että Pakistan on arvokas kumppani terrorismin torjumisessa, ja se on myös ydinasevaltio.

Siksi katson, että Euroopan unionin on pyydettävä hallitusta mahdollisuuksien mukaan – sillä meidän on muistettava, että terrorismi on Pakistanissa vahva tekijä – palauttamaan jossain määrin järjestyksen ja vakaat olot sekä perustuslailliset oikeudet ja vapaudet sekä vapauttamaan laittomasti pidätetyt henkilöt. Lisäksi pyydän teitä, arvoisa komission jäsen, tekemään kaikkenne, jotta Pakistanissa voidaan pitää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja jotta Euroopan unioni on puheessanne mainitsemienne takeiden perusteella läsnä Pakistanissa ja osallistuu tähän prosessiin, joka on erittäin tärkeä tämän alueen vakauden sekä sen ja Euroopan unionin välisten suhteiden kannalta.

Tästä syystä luotamme lujasti kykyihinne, diplomaattiseen toimintaanne ja ponnisteluihinne, ja toivomme, että ne johtavat menestykselliseen tulokseen, joka mahdollistaa Euroopan unionin osallistumisen vaaliprosessiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Evans, PSE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvostoa ja komissiota, erityisesti neuvostoa sen 8. marraskuuta antamasta tiukkasävyisestä julkilausumasta.

Kellään ei uskoakseni ole epäilyksiä siitä, että Pakistanin tilanne on hyvin vakava ja räjähdysaltis. Voi olla vaikea huomata, että kaikki tapahtumat ovat tapahtuneet suurin piirtein kymmenen viime päivän aikana, sen jälkeen, kun poikkeustila julistettiin. Useat parlamentin jäsenet tapasivat kenraali Musharrafin muutamia kuukausia sitten sekä Brysselissä ja myöhemmin Islamabadissa, ja hän antoi meille joukon lupauksia. Hän sanoi noudattavansa ehdottomasti perustuslakia ja lupasi järjestää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Olen tyytyväinen hänen ilmoitukseensa siitä, että vaalit voidaan pitää tammikuun 9. päivään mennessä, mutta suhtaudun tähän komission jäsenen lailla epäillen ja kysyn: kun otetaan huomioon viimeaikaiset tapahtumat sekä tämänhetkiset poikkeustoimet – tiettyjen televisiokanavien sulkeminen ja muiden ihmisoikeuksien lakkauttaminen – onko alle kahdeksan viikon kuluttua mahdollista pitää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit?

Mainitessani komission jäsenen haluaisin myös kiinnittää hänen huomionsa päätöslauselman 14 kohtaan, jossa kehotamme komissiota harkitsemaan Pakistanille koulutukseen, köyhyyden vähentämiseen, terveydenhuoltoon ja hätäapuun annettavan avun laajentamista, mutta ohjaamaan varat tässä tilanteessa tunnustuksettomien kansalaisryhmien pikemmin kuin hallituksen kautta.

Meillä ei ole erimielisyyksiä Pakistanin kansan kanssa. Me tiedostamme, että Pakistan on lännen tärkeä liittolainen, kuten José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra sanoi. Me tiedostamme Pakistanin tärkeän roolin hyvin monilla aloilla sekä sen, että myös se on kärsinyt terrorismista. Mutta tämä ei mielestäni merkitse, että meidän olisi suljettava silmämme siltä, mitä nyt tapahtuu. Ryhmäni halusi sisällyttää päätöslauselmaan kohdan mahdollisista seuraamuksista ja kehottaa neuvostoa…

(Puhemies pyysi puhujaa puhumaan hitaammin.)

Luulin puhuvani niin selvää englantia, että he pysyisivät mukana, mutta hidastan totta kai vauhtia.

Kehotan myös neuvostoa harkitsemaan kohdennettuja seuraamuksia, kuten sosialistiryhmä olisi halunnut tehdä saamatta kuitenkaan tälle tukea: ehkä matkustuskieltoja, varojen jäädyttämistä. Me kaikki toivomme kuitenkin, ettei tätä tarvita ja että Pakistan voi perääntyä kuilun reunalta, että poikkeustila voidaan peruuttaa ja että kenraali Musharraf luopuu asemastaan armeijan ylipäällikkönä. Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että puhuin liian nopeasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, Pakistan on Euroopan unionin elintärkeä liittolainen. Nyt Pakistan on tienhaarassa. Uskon sen kuitenkin haluavan sitoutua meihin, ja me olemme lähihistoriassa tehneet ymmärtääkseni varsin hyvin eteneviä sitoumuksia Pakistanin suuntaan.

Mutta emme saa unohtaa sitä historiallista kontekstia, jossa nyt olemme. Tunnen Pakistanin kohtalaisen hyvin, ja sen selvästi vakavin sisäinen ongelma on tänä päivänä Afganistanin rajan takaa tuleva terrorismin uhka. Afganistan on yhteinen maailmanlaajuinen ongelma. Joitakin vuosia sitten me lännessä käänsimme selkämme Afganistanille. On tärkeää, että emme nyt käännä selkäämme Pakistanille.

Pakistan on ollut tämän taistelun etulinjassa ja kantanut välillä hyvin raskaan taakan kansainvälisen yhteisön puolesta. Tämä raskas taakka on levännyt heikoilla olkapäillä, ja sen on kantanut Pakistanin kansa, joka on kärsinyt väkivaltaa ja verenvuodatusta, joka muutoin olisi levinnyt muualle maailmaan. Tilannetta ei ratkaista eristämällä liberaalit kansalaiset ja arvot ja ottamalla nämä liberaalit arvot pois Pakistanin kansalta.

Näen, että komissio on jälleen kehottanut vapauttamaan pidätettyinä olevat vangit, ja tuen tätä kehotusta. Pidätettyihin kuuluu muun muassa Pakistanin korkeimman oikeuden tuomarikunnan puheenjohtaja Aitzaz Ahsan, joka on Pakistanin johtavia asianajajia. Pakistanin presidentin täytyy – ja tästä emme saa tinkiä – lopettaa poikkeustila välittömästi. Hänen on palautettava perustuslaki voimaan. Hänen on käynnistettävä korkeimman oikeuden toiminta uudelleen ja järjestettävä vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit.

Presidentti Musharrafin olisi ymmärrettävä, että me emme ole kääntäneet selkäämme Pakistanille. Me pidämme kiinni sitoumuksistamme. Nyt hänen on aika perääntyä nykyisestä kannastaan, ottaa huomioon meidän keskeiset arvomme ja tehdä niistä yhteisiä arvoja. Epätoivoisesta tilanteesta huolimatta hänellä on nyt ainutkertainen tilaisuus antaa valta Pakistanin kansalle, joka on tuon vallan todellinen haltija.

 
  
MPphoto
 
 

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, minäkin ymmärrän, kuinka merkittävä Pakistan on meidän kaikkien kannalta terrorismin torjumisessa, ja se on ollut liittolaisemme tässä taistelussa. Se ei kuitenkaan millään lailla oikeuta Pakistanin viime viikkojen tapahtumia.

Poikkeamalla yleisistä demokraattisista menettelyistä ei voida ratkaista Pakistanin poliittisia ongelmia. Yksi minua todella huolestuttava seikka on syy, jonka vuoksi hän teki tämän: koska hän pelkäsi, ettei olisi saanut korkeimmalta oikeudelta odottamaansa tai haluamaansa päätöstä. Tämä on tavallaan varsin triviaali seikka, ja hän näyttää ottaneen äärimmäiset keinot käyttöön suhteissaan Pakistanin kansaan ja oikeuslaitokseen, mikä on erittäin vaarallista.

On myönteistä, että hän on luvannut pitää vaalit, mutta kansainvälinen yhteisö ei saa antaa hänen pettää tätä lupaustaan. Pakistanin poikkeustila on kumottava välittömästi, ja Pakistanin hallituksen on noudatettava maan perustuslain asettamia rajoja. Korkeimman oikeuden toiminnan lakkauttaminen aiheutti suunnatonta vahinkoa Pakistanin vallankäytön elementtien erottamiselle toisistaan. Tällä kenraali Musharraf näytti äärimmäisen huonoa esimerkkiä. Tuomitsen jyrkästi kenraalin poliittisten vastustajien joukkopidätykset, joissa on pidätetty 3 000 rauhanomaista mielenosoittajaa sekä kansalais- ja ihmisoikeusaktivisteja.

Euroopan parlamentin on tänään lähetettävä kenraali Musharrafille hyvin voimakas viesti siitä, että hänen viimeaikaiset toimensa rikkovat kaikkia kansainvälisesti tunnustettuja sopimuksia ja että hän on viemässä Pakistania erittäin kielteiseen ja vaaralliseen suuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, monien muiden tavoin uskon, että olemme pahoillamme ja hieman suutuksissamme, kuin joudumme jälleen kerran keskustelemaan Pakistanin tilanteesta. Olen samaa mieltä lähes kaikesta, mitä tänä iltapäivänä on sanottu. Tilanne on vakava, varsinkin kun kyseessä on ydinasevaltio, ja ydinasevaltion kaatuminen on riski, jonka pitäisi todella hermostuttaa meitä kaikkia.

Ne, jotka sanovat, että on presidentti Musharrafin ja hänen kannattajiensa vallassa perääntyä kuilun reunalta, ovat oikeassa. Ajatus vaalien häiriöttömästä pitämisestä poikkeustilan vallitessa ei ole uskottava. Vaalit eivät todellakaan ole häiriöttömät, jos muiden poliittisten puolueiden johtajat ovat kotiarestissa tai vankilassa. Jos lehdistönvapautta ei ole, jos kansalaiset eivät voi hankkia edes lautasantenneja, koska niiden tuonti on kielletty, ei vapaille ja oikeudenmukaisille vaaleille ole mitään edellytyksiä.

On selvää, että haluamme kaikkien poliittisten vankien vapauttamista, lehdistönvapautta ja riippumattomasti toimivaa oikeuslaitosta, sillä jos kaikki demokratiaan sitoutuneet heitetään telkien taakse, ketkä jäävät jäljelle? Valtioksi, joka väittää olevansa sitoutunut demokratiaan, Pakistanin hallituksen tämänhetkisten toimien lähettämä viesti on erittäin huolestuttava.

Olen samaa mieltä Robert Evansin kanssa. Meillä on oltava valmiina tiettyjä seuraamuksia, joita voimme käyttää, mikäli presidentti Musharraf ei noudata Brittiläisen kansainyhteisön ja YK:n marraskuun 22. päiväksi asettamaa määräaikaa ja luovu armeijan ylipäällikkyydestä tai lopeta poikkeustilaa.

Meidän pitäisi tukea Amnesty Internationalin huomenna järjestämää toimintapäivää Pakistanin poliittisten vankien muistamiseksi, ja meidän on todella pohdittava annettavaa apua ja sitä, miten sitä käytetään. Pakistan on saanut viiden, kuuden viime vuoden aikana Yhdysvalloilta 10 miljardia dollaria avustuksia lähinnä terrorismin torjuntaan eikä koulutusjärjestelmän ylläpitoon ja kehittämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Georgiou, IND/DEM-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, koko läntinen maailma, Yhdysvallat etunenässä, vaatii ennenaikaisten vaalien järjestämistä Pakistanissa. Nämä tahot haluavat vaalien järjestämistä ennen kuin oppositio on vapautettu vankilasta ja korkeimman oikeuden tuomarikunnan puheenjohtaja Aitzaz Ahsan kotiarestista.

Seuraukset Pakistanissa ovat varmasti tuntuvat. Tämä aiheuttaa väistämättä poliittista epävakautta ja haittaa jo valmiiksi pahassa tilanteessa olevan maan taloutta. Kriisillä on todennäköisesti muitakin alueellisia vaikutuksia, ja sen laajempi kehitys vaikuttaa koko Aasian vakauteen. Minusta on mahdotonta erottaa Pakistanin ja Kashmirin tapahtumia Afganistanin tapahtumista.

Ehdotan, että EU vaatii Pakistanin huomattavan ydinasearsenaalin turvaamista tarvittaessa YK:n avulla ainakin siihen asti, että maassa palautetaan aiemmat poliittiset ja mahdollisuuksien mukaan demokraattiset olot.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme muun läntisen maailman lailla pitäneet jo vuosien ajan Pakistania tärkeänä liittolaisenamme.Terrorismin uhka ja Pakistanin hallituksen vahva retoriikka ja lupaukset tämän uhan torjumiseksi ovat vakuuttaneet myös EU:n. Liittolaisuuden ja keskinäisen solidaarisuuden varjoon on kuitenkin jäänyt liikaa epäkohtia.Nyt silmät on vihdoin avattava.

Kenraali Musharrafin kolmas päivä julistama poikkeustila, halkeama Pakistanin perustuslaillisuudessa, on vain jäävuoren huippu, josta varoitimme täällä heinäkuussa ja lokakuussa.Yhteiskuntaa on militarisoitu asteittain jo vuosia, ja ihmisoikeuksien tilan lakmus-testi, uskonnonvapaus ja vähemmistöjen oikeudet, on ollut rajoittunut.Sen sijaan, että Pakistanissa olisi tänä vuonna valmistauduttu demokratian voittokulkuun, on nähty selviä merkkejä itsevaltaisen hallitusjärjestelmän vahvistamisesta.Opposition jäsenten pidätykset, korkeimman oikeuden työn häiriköinti, maahan pääsyn evääminen yhdeltä oppositiojohtajalta ja toisen kotiaresti, YK:n edustajan vangitseminen sekä viranomaisten väkivalta rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan kertovat kaikki siitä, että Pakistan on reunalla.

Arvoisa komission jäsen, EU:n on annettava nyt luja ja yhtenäinen viesti, että juuri demokraattisten voimien kansansuosio ja ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta, ei armeija, on vahvin este radikaaliryhmien valtaannousulle.Ymmärrämme, että maassa on sisäisiä turvallisuusuhkia ja että niihin on voitava vastata, mutta demokratia ei ole turvallisuusuhka.Se juuri on ratkaisu myös kamppailussa talebanisaatiota vastaan.EU:n on uskallettava sanoa ääneen, että näemme vakaan ja demokraattisen yhteiskunnan rakentamisen aivan kohtalon kysymykseksi liittolaisillemme.Ensimmäinen askel Pakistanin vakauteen on korkeimman oikeuden riippumattomuuden ja työrauhan takaaminen.Seuraava on tammikuiset parlamenttivaalit.Myös kansainvälisen avun tarjoaminen viranomaisille lokakuisen pommi-iskun tutkinnassa indikoisi huoltamme.Ainakin muodollisesti perustuslaillinen yhteiskunta, jolla on pitkät demokraattiset perinteet ja jossa kansalla on aito tahto demokratiaan, rauhaan ja vakauteen, ei hevillä itsekään luovuta.Pakistan on siis kuitenkin myös toivoa täynnä.

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).- (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, monien valtioiden pitkäaikaiset kokemukset osoittavat, että oikeusvaltioperiaate ja demokratia ovat paras ja tehokkain tapa ehkäistä ääriliikkeitä, epävakautta ja kaaosta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna presidentti Musharrafin päätös julistaa poikkeustila on vakava virhe. Pakistanilta ei puutu demokraattisia perinteitä: päinvastoin, kuten pakistanilaisten tuomarien, asianajajien, toimittajien ja muiden valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajien rohkea ja vastuullinen toiminta osoittaa, kansalaisyhteiskunnalla on Pakistanissa syvät ja vahvat juuret. Tämä kansalaisyhteiskunta tarvitsee kuitenkin apua. Tästä syystä kehotamme presidentti Musharrafia kumoamaan poikkeustilan, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit sekä palauttamaan kaikki perustuslain takaamat oikeudet ja vapaudet, kuten liikkumisvapauden, sananvapauden sekä järjestäytymis- ja kokoontumisvapauden, jotta ensi vuoden alussa voidaan pitää todella demokraattiset, vapaat ja avoimet parlamenttivaalit.

 
  
MPphoto
 
 

  Neena Gill (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, kaksi viime viikkoa ovat olleet varsinainen järkyttävien tapahtumien vuoristorata tässä myllerryksessä olevassa ja ongelmien piinaamassa maassa. Sotatilalain käyttöönotto poikkeustilaksi naamioituna on kavala yritys horjuttaa Pakistania yhden miehen henkilökohtaisten etujen vuoksi.

Presidentti Musharraf perustelee toimiaan yrityksenä estää maataan tekemästä itsemurhaa, mutta Pakistan ei ole tekemässä itsemurhaa, vaan juuri maan diktaattorin toimet ja teot ovat viemässä siltä hengen.

On täysin mahdotonta hyväksyä, että oppositiojohtaja Benazir Bhutto on pantu kotiarestiin ja häneltä on kielletty poliittinen toiminta ja että muut aktivistit, viestimet ja riippumaton oikeuslaitos on tukahdutettu.

Vaikka ääriliikkeiden uhka maassa on todellinen, uskon, että kenraali Musharrafin toimet eivät kitke vaan ainoastaan rohkaisevat niitä ja vain heikentävät maan demokraattisia ja maltillisia ääniä.

Jotkut sanovat, että Pakistan on romahduksen partaalla. Meidän on estettävä tämä reagoimalla voimakkaasti. Pakistanin maltilliset kansalaiset ovat turhautuneita ja vihaisia ja pettyneitä Euroopan pehmeään linjaan.

Tästä syystä kehotan komission jäsentä Ferrero-Waldneria ja neuvostoa antamaan Pakistanin presidentille selvän viestin siitä, että ellei perustuslain, poliitikkojen, viestimien ja oikeuslaitoksen tukahduttaminen välittömästi lopu, tällä on vakavia seurauksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI).- (NL) Arvoisa puhemies, lähes kaikki aiemmat puhujat ovat korostaneet, että poikkeustilan julistamista Pakistaniin sekä tapaa, jolla se tehtiin, on täysin mahdoton hyväksyä. On täysin anteeksiantamatonta, että Musharraf osoittaa tällaista piittaamattomuutta demokratiaa kohtaan.

Lisäksi poikkeustila kärjistää edelleen erästä vakavaa ongelmaa, koska se tavallaan avaa toisen, islamistisen terrorismin vastaisen rintaman.

Kuten tiedätte, Musharrafin hallinnossa on jo ennestään paljon arvosteltavaa: esimerkiksi sen toimet talebaneja sekä Afganistanin rajan pinnassa toimivia al-Qaida-verkostoa lähellä olevia ryhmiä vastaan ovat tehottomia. Poikkeustilan julistaminen on avannut oven tällaisille terroristiorganisaatioille, ja se vain pahentaa tilannetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluan ensinnäkin kiittää Euroopan parlamenttia siitä, että se on ottanut esityslistalleen tämän keskustelun, joka Pakistanin tilanteen ja sen kanssa ääriliikkeiden ja terrorismin torjumisessa tekemämme yhteistyön huomioon ottaen on hyvin tarpeellinen.

Me emme voi emmekä aio suhtautua välinpitämättömästi Pakistanin kaltaiseen maahan. Tämä keskustelu osoittaa myös, että kaikilla kolmella toimielimellä, parlamentilla, neuvostolla ja komissiolla, on samat välittömät perustavoitteet, eli oikeusvaltioperiaatteen sekä demokraattisten vapauksien nopea ja täydellinen palauttaminen Pakistaniin sekä vapaiden ja demokraattisten vaalien pitäminen. Tämä on meitä yhdistävä päämäärä, jonka saavuttamiseksi meidän kaikkien, etenkin näiden kolmen toimielimen, on työskenneltävä omien vastuualueidemme ja toimivaltuuksiemme puitteissa.

Puheenjohtajavaltiona me ymmärrämme myös, kuten komission jäsen sanoi, että kaikkia toimia, jotka saattavat keskeyttää yhteistyön jo ennestään niukkuudesta kärsivän kansan kanssa, tulee harkita ja tutkia huolellisesti. Pakistanin kansa on kärsinyt jo tarpeeksi, eikä sille saa aiheuttaa lisää kärsimyksiä. Myös tämä on kysymys, jota on harkittava tarkoin, mikäli se nousee esiin.

Joka tapauksessa tavoitteemme ovat nyt selvät ja tarkasti määritellyt, ja vakuutan teille, että puheenjohtajavaltio ja neuvosto ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin aloitteisiin ja toimiin vastatakseen tilanteen kehittymiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, mielestäni on käynyt erittäin selväksi, että tapahtunutta on meistä kaikista hyvin vaikea ymmärtää. Se on hyvin vakavaa. Se koskettaa meitä kaikkia, koska poikkeustilan julistaminen on vaarantanut demokraattisten instituutioiden vahvistamisen ja nykyistä osallistavamman demokraattisen prosessin aikaansaamisen. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet palautetaan täysimittaisesti, tiedotusvälineiden toiminnan rajoitukset poistetaan ja vaalien puitteita ja edellytyksiä parannetaan olennaisesti. Vakautta ja kehitystä saadaan aikaan vain demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vallitessa.

Siksi meidän on pohdittava edelleen kysymystä mahdollisesta vaalitarkkailijavaltuuskunnasta. Kuten sanoin, nykyisissä olosuhteissa voisi olla mahdollista lähettää pienempi neuvonantajaryhmä seuraamaan prosessia. Jos se ei ole mahdollista, poikkeustila on kumottava ja kansalaisvapaudet palautettava hyvin nopeasti.

Olemme jo lisänneet tuntuvasti Pakistanille annettavaa apua etenkin koulutuksen ja maaseudun kehityksen aloilla. Tästä syystä katson, että meidän on tässä vaiheessa pysähdyttävä hetkeksi odottamaan ja harkittava päätöksiämme tarkoin. Emme tietenkään saa asettaa Pakistanin köyhiä vaaraan, mutta meidän on edettävä oikealla tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Keskustelun päätteeksi totean, että olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 15. marraskuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen.–(EN) Pakistan on tärkeä liittolainen terrorismin torjumisessa. Tämän seurauksena se on kohdannut valtavia sisäisiä paineita ja uhkaavaa epävakautta. Presidentti Musharaffin vastaus tähän tilanteeseen oli poikkeustilan julistaminen.

Hän väittää, että epätavallinen tilanne vaatii epätavallisia toimia. Hänen vastauksensa on osittain ymmärrettävä mutta täysin virheellinen. Demokratian vastaisia voimia torjutaan demokratialla. Hänen tulisi lopettaa poikkeustila ja ilmoittaa, milloin vaalit pidetään ja milloin hän luopuu univormustaan. Sitten hänen olisi avattava avoin ja laaja keskustelu Pakistanin tulevaisuudesta.

Olen varma siitä, että tällainen keskustelu paljastaisi pakistanilaisten suuren enemmistön vastustavan ääriliikkeitä ja fundamentalismia ja haluavan elää maassa, jolla on rauha itsensä ja naapuriensa kanssa sekä hyvät suhteet länsimaihin.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.


9. Neuvoston strategia ilmastonmuutosta käsittelevää Balin konferenssia varten (COP 13 ja COP/MOP 3) (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Guido Sacconin ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä: Neuvoston strategia ilmastonmuutosta käsittelevää Balin konferenssia varten (COP 13 ja COP/MOP 3) (O-0057/2007 – B6-0379/2007) ja

– Guido Sacconin ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä: Neuvoston strategia ilmastonmuutosta käsittelevää Balin konferenssia varten (COP 13 ja COP/MOP 3) (O-0058/2007 – B6-0380/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Guido Sacconi (PSE), laatija. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat ministeri ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, minun ei varmastikaan tarvitse muistuttaa teitä Balilla aivan pian pidettävän konferenssin merkityksestä. Sitä silmällä pitäen olemme pyytäneet teiltä lisätietoja konferenssia koskevasta strategiastanne, siitä, millaisen linjan aiotte siellä ottaa.

Euroopan unioni on muista riippumatta sitoutunut poikkeuksellisen suuriin ponnistuksiin, vaikka tiedämme, ettei se ole lopullinen ratkaisu. Yhteisenä tavoitteenamme on rajoittaa ilmaston lämpeneminen enintään kahteen asteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Olemme täysin tietoisia siitä, että tähän raja-arvoon liittyy suuri riski ja että eräissä osissa maailmaa ja Eurooppaa on varauduttava sopeutumistoimiin. Tiedämme kuitenkin, että uusi kansainvälinen sopimus on ehdottoman välttämätön, jos haluamme saavuttaa tämän vaikean tavoitteen.

Kuten tiedämme, Euroopan unionin vastuutaakka on rajallinen (14 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä). Uusi kansainvälinen sopimus, jossa otetaan huomioon Kioton jälkeen tapahtuneet muutokset ja etenkin Aasian jättiläisten poikkeuksellinen ja räjähdysmäinen kasvu: Bali on todella ratkaiseva askel tähän suuntaan, ja vaikka sopimusta ei tehdä siellä, siellä aloitetaan neuvottelut, ja siksi on hyvin tärkeää, että Balissa saadaan aikaan selvät neuvotteluvaltuudet sekä täsmälliset määräajat, jotta neuvottelut voidaan saada päätökseen vuoteen 2009 mennessä.

Viime kuukausina maailmanlaajuinen toimintaympäristö on muuttunut poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti aina IPCC:n raporteista, joiden lopullinen tiivistelmä julkaistaan tämän viikon lopulla ja esitellään Valenciassa, Nobel-palkinnon myöntämiseen Al Gorelle ja IPCC:n tutkijoille. Viime kuukausina on tapahtunut paljon muutoksia, ja me voimme siksi olla optimistisia, mutta samalla kriittisiä ja valppaita.

Haluaisin tästä syystä tiivistää laatimamme päätöslauselman sisällön, jonka uskomme parlamentin huomenna hyväksyvän suurella enemmistöllä; se on avuntarjous neuvottelijoille, jotta he voisivat ottaa tiukemman linjan neuvottelujen käynnistyessä. Kiitän Satu Hassia, joka muiden esittelijöiden kanssa on onnistunut tiivistämään päätöslauselmaa niin, ettei siitä tullut ylikoristeltua joulukuusta. Päätöslauselman painopiste on paljolti näissä neuvotteluissa, ja sellaisena me sen esittelemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Satu Hassi (Verts/ALE), laatija.(FI) Arvoisa puhemies, kiitokset erinomaisesta yhteistyöstä poliittisten ryhmien varjoesittelijöille neuvotteluissa tästä päätöslauselmasta.Ilmastonmuutos on nykyisyyttä ja se etenee ennusteita nopeammin.Dramaattinen merkki tästä oli se, että viime kesän lopulla pohjoisen Jäämeren jäästä suli miljoona neliökilometriä, yhtä paljon kuin Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen pinta-ala. Tutkijoiden viesti ilmastonmuutoksen etenemisestä ja päästövähennysten kiireellisyydestä muuttuu yhä hälyttävämmäksi.Näin kertovat myös ennakkotiedot IPCC:n tällä viikolla Valenciassa pidettävästä kokouksesta.

On tärkeää, että Kioton sopimuksen ja seuraavan ilmastosopimuksen välille ei jää aukkoa.Siksi post-2012-sopimuksen pitää olla valmis viimeistään vuonna 2009.Balilla EU:n tulee tehdä kaikkensa, jotta saadaan aikaan neuvottelumandaatti, joka mahdollistaa sen, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan alle kahden asteen.EU:n johtajuudella on tässä aivan ratkaiseva osuus.Osoitamme johtajuutta omilla toimenpiteillämme omien päästöjemme vähentämiseksi, mutta myös vetämällä kansainvälisiä neuvotteluja.On välttämätöntä saada mukaan kaikki teollisuusmaat, myös Yhdysvallat, mutta se ei riitä ilmaston pelastamiseen.Yhtä välttämätöntä on saada mukaan isot kehitysmaat, kuten Kiina ja Intia, hyväksymään rajat päästöjensä kasvulle.Tämä on ehkä kansainvälisen diplomatian historian vaikein haaste.Meidän on ymmärrettävä, että jos Kiina ja Intia ja vastaavat maat hyväksyvät rajat päästöilleen, se tarkoittaa valtavaa muutosta niiden ajattelussa ja toimintatavassa.Meidän on oltava valmis antamaan niille tästä jotain hyvitystä.Toisin sanoen, meidän on tuettava myös taloudellisesti puhtaan ilmastoystävällisen teknologian läpimurtoa näissä maissa.

Muistutan, arvoisat kollegat, kaikkia siitä, että Nicholas Stern arvioi, että ilmastonsuojeluun tarvitaan prosentti maailman kansantuotteesta vuosittain.Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat antoi Marshall-apua kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.Oli tärkeää saada käyntiin jälleenrakennus sodan jälkeen, mutta vielä tärkeämpää on estää siihen verrattava katastrofi ilmastonmuutoksen kautta.Siis meidän on oltava valmiit myös taloudellisesti maksamaan ilmastonsuojelusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, hyvin pian Indonesiaan kuuluvalle Balin saarelle kokoontuu ilmastonmuutoksia koskevan puitesopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden edustajia 13.seurantakokoukseen, jossa heidän täytyy taas kerran käyttää kokemustaan ja neuvottelutaitojaan tehdäkseen historiaa.

Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden2008–2012 valossa tällä välin saadut huolestuttavat tieteelliset tulokset ilmastonmuutokseen liittyvästä äskettäisestä kehityksestä tuovat selvästi esiin, kuinka tärkeää on löytää yhteinen ja tehokas vastaus tähän haasteeseen, koska kyse on koko planeettamme tulevaisuudesta. Tässä yhteydessä Balin konferenssi on viimeinen mahdollisuus käynnistää neuvottelut vuoden2012 jälkeistä ilmastonmuutoshallintoa koskevasta maailmanlaajuisesta ja kattavasta sopimuksesta. Olemme tietoisia tähän oikeudelliseen prosessiin liittyvistä vaikeuksista.

Euroopan unioni lähtee Baliin yhtä määrätietoisena kuin se on toiminut 15viime vuotta, joiden aikana olemme ottaneet päättäväisesti kansainvälisen yhteisön johtajan kiistattoman roolin tässä suuressa globaalisessa haasteessa. Euroopan unionin päätavoite Balin ilmastonmuutoskonferenssissa koskee prosessia itseään: se haluaa varmistaa, että maailmanlaajuinen ja kattava neuvotteluprosessi lähtee liikkeelle.

Haluan myös ilmoittaa, että EU pitää seuraavia näkökohtia keskeisen tärkeinä tehokkaiden ja asianmukaisten puitteiden luomiseksi vuoden2012 jälkeiseksi kaudeksi: ensinnäkin on jatkettava ongelmaa koskevan yhteisen näkemyksen kehittämistä, jotta puitesopimuksen päätavoite saavutetaan; toiseksi on päästävä sopimukseen kehittyneiden maiden lujemmasta sitoutumisesta maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseen; kolmanneksi muiden maiden antamia uusia oikeudenmukaisia ja tehokkaita panoksia on helpotettava muun muassa kannustimilla, joita luodaan uudenlaisilla joustavilla sitoumuksilla vähentää talouskehitykseen liittyviä kasvihuonekaasujen päästöjä; neljänneksi on laajennettava hiilidioksidimarkkinoita erityisesti tehostamalla innovatiivisia ja joustavia mekanismeja; viidenneksi on lisättävä teknologiasektorin yhteistyötä tutkimuksen, kehittämisen, levittämisen, ennusteiden ja avoimuuden alalla: ja lopuksi on tehostettava sopeutumistoimia erityisesti riskinhallintavälineiden, rahoituksen ja teknologian osalta.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, luvut puhuvat puolestaan. Olimme Kiotossa eturintamassa antaen laajempia sitoumuksia kuin meiltä pyydettiin, ja nyt EU ja sen jäsenvaltiot ovat määrittäneet selkeät ja kunnianhimoiset tavoitteet, jotka taas asettavat meidät ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamaan. Kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja painotti New Yorkissa, ilmastonmuutos on nykyään yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista, ja se on muuttunut teoriasta koko maailman väestön todelliseksi ja laajalti levinneeksi huolenaiheeksi.

Se on maailmanlaajuinen haaste, joka edellyttää maailmanlaajuista vastausta, ja sen tehokkuus riippuu kansainvälisen yhteisön yhteisestä toiminnasta. Tästä syystä me vaadimme painokkaasti, että on kaikin voimin pyrittävä neuvottelemaan maailmanlaajuinen kattava sopimus Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoksia koskevan puitesopimuksen pohjalta, joka muodostaa nyt ja jatkossa kaikkien tämän alan toimien ja aloitteiden keskeisen viitekehyksen.

Näin ollen muiden valtioiden on aika kantaa vastuunsa ja ottaa todellinen ja oikeasuhtainen rooli maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Valtioiden ja hallitusten päämiehet kävivät äskettäisessä Lissabonin epävirallisessa huippukokouksessa Eurooppaa ja globalisaatiota koskevan keskustelun, joka osoitti selvästi, että ilmastonmuutos on yksi EU:n painopistealoista, ja tämän sekä ympäristövaliokunnan 30.lokakuuta COP23:sta tekemien päätelmien rohkaisemina lähdemme Baliin päättäväisinä saavuttamaan tuloksen, joka mahdollistaa konkreettisen ja tuntuvan edistyksen kohti tulevaa ilmastonmuutoshallintoa. Bali ei ole matkan päämäärä vaan pikemmin sen alku, ”etenemissuunnitelma”, josta viime vuosina on puhuttu paljon. Se on monitahoinen ja vaikea haaste, mutta siitä voidaan selvitä eikä sitä voida lykätä. EU on osaltaan valmis kohtaamaan tämän haasteen, koska sitä kansalaisemme haluavat.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. −(EL) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tämänpäiväisestä mahdollisuudesta vaihtaa näkemyksiä EU:n kannasta Balissa pidettävässä YK:n konferenssissa, joka alkaa 3.joulukuuta.

Komissio ja Euroopan parlamentti antoivat ratkaisevan panoksen kunnianhimoisen ilmastonmuutosta koskevan yhteisön politiikan hyväksymiseksi. Yhteisö otti johtavan roolin kansainvälisellä näyttämöllä ja rakentavan aseman suhteessa tärkeimpiin kumppaneihimme kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden keskuudessa. Odotan tämän tiiviin ja hedelmällisen yhteistyön jatkumista Balissa, jossa parlamenttia edustaa vahva valtuuskunta.

Ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan esittämä kysymys koskee tärkeimpiä Balissa käsiteltäviä aiheita.

Yksi tällainen aihe on, miten saamme tärkeimmät kumppanimme tukemaan neuvottelujen aloittamista sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, jolla pyritään rajoittamaan ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen.

Balin konferenssi on epäilemättä virstanpylväs kansainvälisissä pyrkimyksissä torjua ilmastonmuutosta. Balissa testataan ensimmäistä kertaa käytännössä kansainvälisen yhteisön tahtoa muuttaa poliittiset julkilausumat toiminnaksi.

Rohkaisevia merkkejä on paljon. Ilmastonmuutos on nyt kansainvälisessä politiikassa päällimmäinen prioriteetti; se on kysymys, joka koskettaa välittömästi valtioiden ja hallitusten päämiehiä ympäri maailman. Kuukausi sitten YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin koolle kutsuma lajissaan ensimmäinen kokous lähetti hyvin selvän viestin: johtajat kautta maailman tiedostavat nyt, että ilmastonmuutos edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä pikaisia ja päättäväisiä toimia.

Äskettäinen Bogorissa pidetty kokous vahvisti myös, että yhä useammat maat ovat samaa mieltä siitä, että Balissa on päästävä sopimukseen virallisten neuvottelujen aloittamisesta ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi vuoden2012 jälkeiselle kaudelle.

Tähänastiset keskustelut ovat osoittaneet myös, että näkemykset vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaan sopimukseen sisällytettävistä tärkeimmistä seikoista ovat lähentyneet. Jotkut luonnollisesti haluaisivat, että sopimuksen tärkeimmät seikat koottaisiin Balissa ryhmiin (vähentäminen, sopeutuminen, teknologia, rahoitus), mikä on myös EU:n kanta.

On kuitenkin totta, että EU on onnistunut pitkälti määräämään Balin konferenssin asialistan. EU:n ilmasto- ja energiastrategia, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi maaliskuussa 2007 komission esityksen perusteella, on vaikuttanut ratkaisevasti Balin konferenssin tavoitteisiin ja niiden tasoon sekä vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan ilmastonmuutossopimuksen suunnitteluun.

EU:n strategia on toiminut monien monenvälisten ja kahdenvälisten keskustelujen pohjana. Tämän kuun lopussa EU keskustelee ilmastonmuutoksesta EU:n ja Kiinan sekä EU:n ja Intian välisissä huippukokouksissa yhtenä ensisijaisista aiheista. Nyt kehittyneisiin maihin kuuluvien kumppaniemme tehtävänä on vastata EU:n asettamiin tavoitteisiin ja tehdä niitä koskevaa yhteistyötä toimien aina tieteellisen näytön pohjalta.

Kehittyneiden maiden on edelleen otettava johtoasema ja tehtävä kunnianhimoisia sitoumuksia päästöjen vähentämiseksi absoluuttisesti mitattuna. Meillä on taloudelliset ja tekniset keinot kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamiseksi. Jos me ja muut kehittyneet maat emme ota ensimmäisiä askeleita, miten voimme edellyttää nopeasti kehittyvien kasvavien talouksien ryhtyvän toimiin, varsinkaan tarvittavassa laajuudessa?

Tästä huolimatta päästöjen maailmanlaajuista kasvua koskevat ennusteet eivät jätä epäilyksen sijaa siitä, että myös kehitysmaiden on annettava panoksensa. Toistaiseksi emme pyydä niitä sitoutumaan absoluuttisiin päästövähennyksiin. Meidän avullamme kehitysmaiden on kuitenkin hidastettava päästöjensä kasvua. Sillä kun joskus 10–15 seuraavan vuoden aikana olemme maailmanlaajuisesti saavuttaneet hiilidioksidipäästöjen huippukohdan, ne voivat alkaa absoluuttisesti mitattuna vähetä.

Tämä on ainoa tapa, jolla voimme rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousun kahteen asteeseen. Tässä yhteydessä meidän on keskityttävä konkreettisiin ehdotuksiin, joilla lisätään puhtaan teknologian rahoitusta ja siihen tehtäviä investointeja ja tehostetaan tämän teknologian siirtämistä kehitysmaihin.

Siitä syystä me kannatamme isännöivän Indonesian aloitetta kutsua valtionvarainministerit ilmastonmuutosta ja rahoitusta käsittelevään kokoukseen, joka pidetään Balissa konferenssin aikana.

Säilyttääkseen kansainvälisen johtoasemansa EU:n on ennen kaikkea saatava aikaan tuloksia omalla alueellaan. Komissio hyväksyy ensi vuoden alussa ilmastoa ja energiaa koskevan toimenpidepaketin ja suunnittelee toimia, joilla tavoitteemme, eli päästöjen yksipuolinen vähentäminen 20 prosenttia – tai 30 prosenttia, jos kansainvälinen sopimus syntyy – voidaan saavuttaa.

Tähän toimenpidepakettiin sisältyy ehdotuksia vastuun ja velvoitteiden jakamisesta jäsenvaltioiden kesken EU:n päästökauppajärjestelmän parantamiseksi ja uusiutuvia energianlähteitä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Myös yhteisön tasolla toteutettavilla toimilla on oltava osansa päästöjen vähentämisessä. Yksi tällainen toimi ovat hiilidioksidista ja moottoriajoneuvoista lähiaikoina tehtävät ehdotukset, joista keskusteltiin Euroopan parlamentin lokakuun täysistunnossa.

Komissio aikoo ehdottaa lainsäädäntöä, jonka avulla yhteisön tavoite 120 grammaa kilometriä kohden saavutetaan vuoteen 2012 mennessä. Komissio aikoo myös esittää hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan oikeudellisen kehyksen, joka sisältää tarvittavat takeet ympäristön suojelemiseksi.

Kuten neuvoston puheenjohtaja sanoi, Bali on vain neuvotteluprosessin alku. Nyt meidän on valmistauduttava ja varmistettava mahdollisimman laaja kansainvälinen tuki suunnittelemallemme etenemistavalle.

EU tehostaa kahdenvälisiä yhteyksiään tärkeimpiin kumppaneihin ja hyödyntää täysimittaisesti tulevia huippukokouksia ja kaikkia tärkeitä kansainvälisiä kokouksia.

Kuten olen aiemminkin sanonut, rohkaisevista kansainvälisistä merkeistä huolimatta vakavia mielipide-eroja on kuitenkin olemassa. Erimielisyyksiä on esimerkiksi siitä, miten ilmastonmuutosta tulisi torjua, ja erityisesti tavoitteiden lajeista ja luonteesta. Yhdysvallat vastustaa edelleen sitovia tavoitteita.

Tämäntyyppiset tavoitteet ovat ensisijaisen tärkeitä, jos haluamme varmistaa sopimuksemme tehokkuuden ja vahvistaa maailmanlaajuisia hiilidioksidimarkkinoita. Jatkamme yhteistyötä kaikkien sellaisten yhdysvaltalaisten toimijoiden kanssa, jotka voivat auttaa muuttamaan liittovaltiotason asennoitumista.

Yhdysvalloissa käydään jo hyvin vilkasta sisäistä keskustelua ilmastonmuutoksen torjumisesta. Saamme monilta yhdysvaltalaistahoilta selviä viestejä ja vetoomuksia päättäväisen toiminnan puolesta Balin konferenssin valmistelussa.

Luotamme siihen, että niiden yhteyksien avulla, joita teillä on parlamentaarikkokollegoihinne ympäri maailman sekä elinkeinoelämään ja kansalaisyhteiskuntaan, Euroopan parlamentti voi tukea EU:n kunnianhimoisia ilmastonmuutostavoitteita.

Me tarvitsemme tätä tukea ponnistellessamme ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen yhteistyön tehostamisen puolesta.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola, PPE-DE-ryhmän puolesta.(FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin lämmin kiitos Satu Hassille hyvästä yhteistyöstä tässä päätöslauselmassa.On selvää, että edessämme on ehkä tähän mennessä yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein ilmastonmuutoskonferenssi.Viidessä viimeisessä ilmastokokouksessa ei valitettavasti ole päästy paljon eteenpäin.Nyt viimein on tullut aika päättää konkreettisista toimintamalleista vuoden2012 jälkeiselle ajanjaksolle.

Yhteistä näille aiemmille kokouksille on ollut, että tuomisina todellisten läpimurtojen asemesta olemme nähneet selkään taputtelua EU:n yksipuolisten toimien ja ympäristöllisen kunnianhimon tuomasta johtajuudesta, ja näin päästelemme taas yhden vuoden eteenpäin.Ongelmana on, että globaaliin ilmasto-ongelmaan kaivataan nopeasti globaaleja toimenpiteitä, nimenomaan niitä on tuntunut syntyvän työläästi.Esimerkiksi vuosi sitten Nairobi ei tuonut näköpiiriin merkittävien uusien maiden sitoutumista päästöleikkauksiin vuodesta2013 lähtien.Toivo on siis pitänyt laittaa siihen, että Kioton sopimuksen ulkopuoliset neuvottelukuviot tuottaisivat maailman neljälle suurimmalle päästäjälle, Yhdysvalloille, Kiinalle, Intialle ja Venäjälle, päästövähennyksiä.

Ehkä konkreettisin haaste kehittyvien maiden kohdalla on ajatus solidaarisuudesta.Aikanaan ei osattu aavistaa, millaiseen nousuun päästöt lähtisivät, ja nyt noin puolet päästöistä tulee kehitysmaista, ennen muuta Kiinasta ja Intiasta.Niiden kansalaiset toki ovat oikeutettuja talouskasvuun, mutta kaikkien etu on, että tuo kasvu on mahdollisimman puhdasta.Neuvottelutilanne on siis hankala, mutta niin on käytäntökin.Se voi houkutella globaaleilla markkinoilla toimivia yrityksiä investoimaan edelleen sinne, missä ei ole kunnollisia ympäristönormeja tai päästörajoja.Kehitysmaiden ihmisille mitään solidaarista ei kuitenkaan ole siinä, että heidän ympäristönsä pilataan.Päästöjen siirtyminen ei ole päästöjen leikkaamista.Niinpä lopputulos on se, että kolme neljännestä päästöistä kasvaa kiihtyvää vauhtia.Miten tästä eteenpäin?Olisiko aika irrottaa teollinen tuotanto maakohtaisista rajoituksista ja niiden sijasta laatia maailmanlaajuinen teollisuussektorikohtainen järjestelmä ja kansainvälinen hiilitalous?Pääpaino tulisi olla energian säästöllä ja ekotehokkuudella, vähäpäästöisellä teknologialla ja sen kehittämisellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisa Ferreira, PSE-ryhmän puolesta.–(PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluan aluksi onnitella vilpittömästi esittelijä Satu Hassia hänen tekstistään ja hänen kyvystään saada aikaan sitoutumista tässä monitahoisessa kysymyksessä.

Teksti, josta äänestetään, heijastaa eri poliittisten ryhmien aitoa pyrkimystä lähettää Baliin selkeä, tehokas ja toimintaan innostava viesti. Tämä on ainoa tapa saavuttaa keskeinen tavoite eli se, että Balin kokous muodostaa lähtökohdan, josta käsin kaikki maailmanlaajuiset kumppanit tekevät vuoteen 2009 mennessä selviä ja määrällisiä poliittisia sitoumuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kaikkien on tehtävä uhrauksia ja sopeuduttava. Tavoite on saavutettu, jos tämä teksti saa parlamentissa laajan hyväksynnän. Se antaisi EU:n pioneerihengelle ympäristö- ja ilmastokysymyksissä demokraattista legitiimiyttä koko maailman silmissä. Tämä pioneerihenki on kuitenkin synnyttänyt uusia vastuita etenkin tehtyjen konkreettisten ehdotusten laadun suhteen. Näiden ehdotusten on samalla sisällettävä sekä vähennyksiä että sopeutumistoimia. Erityisesti on otettava huomioon se tosiasia, että suurimmat sopeutumiskustannukset lankeavat nyt maailman köyhimmille alueille, jotka ovat vaikuttaneet vähiten ongelman syntymiseen ja joilla on heikoimmat valmiudet ratkaista se. Ehdotuksissa on kuitenkin huolehdittava siitä, että kansainväliset vähennysvastuut jakautuvat tasapuolisesti, oikeassa suhteessa ja oikeudenmukaisesti.

Ympäristösitoumukset on mukautettava siihen kehitysprosessiin, johon köyhimmillä mailla ja alueilla on oikeus. Siihen kuuluu niin kehitysmaiden kuin kasvavien talouksien valtavien väestöjen mahdollisuus normaaleihin hyvinvointi- ja mukavuustasoihin. Vaikka Euroopan uraauurtava lähestymistapa on velvollisuus, sitä tulisi kuitenkin pitää myös mahdollisuutena hankkia ympäristöön liittyviä teknologisia ja innovatiivisia suhteellisia etuja. Tämä toteutuu kuitenkin vain, jos ympäristönäkökohdista ja -sitoumuksista vähitellen tulee maailmantalouden toimintaa sääntelevä tekijä. Jos näin ei käy, EU:n hyvät toimintatavat vääristävät kilpailua ja tuottavat sen kansalaisille pettymyksen.

Tässä yhteydessä parlamentti esittää käytännön ehdotuksena, että kansallisia sitoumuksia pitäisi täydentää harkitsemalla maailmanlaajuisia alakohtaisia sitoumuksia, joilla luotaisiin tavoitteita ja kansainvälisesti hyväksyttyjä hyviä toimintatapoja kaikille kansainväliseen kilpailuun osallistuville teollisuuden- ja palvelualoille. Tämä on hyvin kunnianhimoinen tavoite, mutta EU:n on kannettava sen myönteisen johtajan roolin mukainen vastuu, mikä on maapallon selviytymisen kannalta erittäin tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Lena Ek, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisat ministeri ja komission jäsen, Balissa joulukuussa alkavat neuvottelut uudesta Kioton sopimuksesta ovat luonnollisesti erittäin tärkeät. Parlamentti valmistautuu niihin tällä keskustelulla ja päätöslauselmalla, ja neuvosto on myös valmistautunut päätöslauselmalla. Nähdäkseni EU:n eri toimielinten välillä tarvitaan kuitenkin selkeämpää yhteistyötä. Puheenjohtajavaltio Portugalilla on tässä suuri vastuu. Euroopan unionin on puhuttava Balissa yhtenäisellä äänellä.

Se, miten kehitysmaiden tilanne hoidetaan ja miten ne kykenevät yhdistämään taloudellisen kehityksen ja ympäristöystävällisen tekniikan, on tärkeä osatekijä. Kehitysmaat tarvitsevat apuamme. Kauniiden puheiden lisäksi ne tarvitsevat rahaa, menetelmien kehittämistä ja mahdollisuuksia käyttää uutta teknologiaa. Meidän on keskitettävä ponnistuksemme eri politiikanaloille, ja apua tulee muuttaa niin, että se on myös ilmastoystävällistä.

Ratkaisu riippuu osittain myös toisesta tekijästä, jonka haluan tuoda keskustelussa esiin – metsistä. Nykyisin tuhoutuu suuria aloja metsää, ja me kaikki tiedämme, mitä se merkitsee ilmaston kannalta. Mutta se on katastrofi myös näillä alueilla eläville ihmisille, joilta katoaa toimeentulomahdollisuudet. On kehitettävä työskentelymenetelmä, jossa maksamme kehitysmaille ja tavallisille perheille siitä, että ne huolehtivat metsäalueista. Kestäväpohjainen tuotanto on äärimmäisen tärkeää. Täysin koskematon metsä on hyvä biologisen monimuotoisuuden kannalta, mutta lahoavat metsät aiheuttavat suuria metaanipäästöjä. Me tarvitsemme kasvavia metsiä, joiden lopputuotteista huolehditaan niin, että hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja ei vapaudu.

Balin konferenssista tulee suuri, vaikea ja kaoottinen. Me voimme vain tehdä parhaamme ja valmistautua huolellisesti, jotta neuvottelujen aloituksesta tulee hyvä. Tämä keskustelu on erinomainen väline siihen tarkoitukseen, mutta meidän on myös tehtävä valmisteluja ystäviemme kanssa vahvan transatlanttisen vuoropuhelun sekä Kiinan ja Intian kanssa käytävän vuoropuhelun avulla. Tiedämme, että 25 valtiota aiheuttaa 83 prosenttia haitallisten kaasujen päästöistä, ja, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, todellinen ystävä on sellainen, joka kysyy vointiasi ja kuuntelee myös vastauksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella Satu Hassia hänen tekemästään työstä ja tähän keskusteluun antamastaan panoksesta.

Onnittelen myös Yhdysvaltojen entistä varapresidenttiä Al Gorea, jolle äskettäin myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto hänen loistavasta toiminnastaan, jossa korostetaan kansainvälisten toimien tarvetta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Hänelle myönnetty palkinto on kansainvälinen osoitus siitä, että ilmastonmuutos on noussut kansainvälisen politiikan asialistan kärkeen. Nyt tarvitaan kansainvälisiä toimia, jotta voimme yhdessä vähentää hiilidioksidipäästöjä huomattavasti lähitulevaisuudessa. Näin ollen kannatan varauksetta EU:n 20/20- ja 50/50-tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

Balin konferenssi tarjoaa meille todellisen mahdollisuuden sopia virallisesta valtuutuksesta ja kehyksestä, jotta taataan selvät ja tiukat kansainväliset sitoumukset vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi.

Balissa luodaan perustukset ja aloitetaan etenemissuunnitelma, joka perustuu yhteiseen visioon, kehittyneiden maiden tinkimättömiin sitoumuksiin, hiilidioksidimarkkinoiden käytön laajentumiseen sekä teknologisen tutkimusyhteistyön tehostamiseen ja metsien hävittämisen vähentämiseen. Älkäämme myöskään unohtako, että EU:n on tuotettava tuloksia kotikentällä ja johdettava esimerkin voimalla.

Odotan siksi kiinnostuneena helmikuussa esitettävää puhemies Pötteringin ehdotusta siitä, miten Euroopan parlamentti itse voi pienentää hiilijalanjälkeään.

 
  
MPphoto
 
 

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta.–(DE) Arvoisa puhemies, kuten taas tänään neuvoston puheenjohtajalta kuulimme, Euroopan unionissa on muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi puhua Euroopan johtavasta roolista kansainvälisessä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kun muistelen maaliskuuta ja huippukokouksessa tehtyjä päätöksiä asettaa tavoitteiksi hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, energiatehokkuuden lisääminen 20 prosenttia ja uusiutuvien energiamuotojen käytön osuuden nostaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, rooli ei kuulosta kovinkaan johtavalta.

Pahoittelen syvästi, että jäsenvaltioiden kanssa käytävät neuvottelut energiapaketista eivät edenneet riittävän pitkälle, jotta voisimme antaa näille huippukokouksen päätöksille tukea täällä Brysselissä ennen Balin konferenssia. Jos ne maat, joiden kanssa EU aikoo neuvotella Balissa, katsovat Euroopan kulissien taakse ja näkevät, kuinka vaivalloisia jäsenvaltioiden kanssa käytävät neuvottelut energiatehokkuudesta ja uusiutuvista energialähteistä ovat, ne tajuavat, että koko juttu on ollut yhtä murhenäytelmää. Mielestäni on pahaenteistä, että vaadimme valtavia harppauksia maailmanlaajuisesti, mutta kotona olemme itse valmiita vain sipsuttelemaan eteenpäin. Ainakaan teknologian puute ei ole meidän ongelmanamme. Meidän ongelmanamme on, että meiltä puuttuu tyystin poliittinen rohkeus toteuttaa energia- ja resurssipolitiikassamme se suuri muutos, josta maaliskuussa keskusteltiin.

Minun on sanottava, että kun Herbert Reulin mietintö hyväksyttiin viime täysistunnossa, kuuntelin kauhuissani, kuinka jälleen puhuimme vain hiileen ja ydinvoimaan perustuvista vaihtoehdoista, ja olen syvästi häpeissäni, että eurooppalaiset tarjoavat nyt Afrikan maille ydinvoimaa ratkaisuna ilmasto-ongelmiin. Minusta tuntuu, että jotkut eurooppalaiset ovat menettäneet järkensä.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(IT) Arvoisa puhemies, parlamentin käsiteltävänä nyt oleva teksti on ilmastonmuutosta käsittelevän valiokunnan yhteisen työn tulos. Tämä väliaikainen valiokunta, jonka tehtävä on erittäin tärkeä, on toteuttanut laajoja kuulemis- ja keskustelualoitteita ja laatinut välineen, jota käyttämällä Eurooppa voi näytellä tärkeää osaa Balilla pidettävässä 13. seurantakonferenssissa.

Toimintaehdotuksen ydinviesti on selvä ja voimakas. Tarvitaan poliittista ja monenvälistä lähestymistapaa, joka pohjautuu YK:hon ja jossa otetaan huomioon IPCC sekä teknologian ja sosiaalisen mallin suuret muutokset. Tarvitaan teknologian siirtoa, yhteistyötä ja uusi ympäristö- ja kehityspoliittinen lähestymistapa. Komission ja neuvoston ehdottama 3,20 prosenttia on tässä mielessä vain alku, joskin myönteinen alku. Ajattelumme on oltava laaja-alaista ja eteenpäin suuntautuvaa, eikä tulevaisuudessa voida palata ydinteknologian kaltaisiin vanhoihin, vaarallisiin ja kiistanalaisiin tekniikkoihin.

Meidän on myös alettava miettiä itse parlamentin keskusteluissa esittämiämme innovatiivisia ehdotuksia, joihin liittokansleri Merkelin kaltaiset johtohahmot nyt ovat suuremmalla arvovallalla tarttumassa. Tarkoitan päästöjen määrän laskemista päästöinä asukasta kohden, jota olemme yhdessä Vittorio Prodin kanssa ehdottaneet ja joka on hyvin tärkeää nykytilanteessa, jossa päästöt ovat epätasapainossa ja jossa päästöjä pitää vähentää tasapuolisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, esitän seuraavat näkökohdat kollegani Hans Bloklandin puolesta.

Ensinnäkin esitän Satu Hassille mitä lämpimimmät kiitokset hänen tekemästään merkittävästä työstä käsissämme olevan päätöslauselman laatimiseksi. Lähestyvää Balin ilmastonmuutoskonferenssia ajatellen on tärkeää kirjata Euroopan parlamentin kanta ilmastopolitiikkaan mahdollisimman tiiviisti, ja juuri tämän Satu Hassi on tehnyt.

Nyt, kun Euroopan unioni keskittyy tiukasti ilmastopolitiikkaan, maailman muiden osien on aika seurata esimerkkiä, ja tämä koskee myös niitä maita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Kioton sopimusta. Balissa Euroopan unionin olisi näytettävä johtajan ominaisuutensa, ei holhoavasti vaan yhteistyön hengessä.

Mielestäni Balin konferenssi tarjoaa meille kaikille erinomaisen tilaisuuden kokoontua ja pohtia, mitä ilmastopolitiikan suhteen on tehtävä vuoden 2012 jälkeen. Maapallomme laadun säilyttämiseksi ja tulevaisuutemme turvaamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia yhteisiä ponnistuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, sallikaa minun toivottaa Stavros Dimas lämpimästi tervetulleeksi. Olemme iloisia, että voimme keskustella kanssanne Balissa siitä tavasta, jolla Eurooppa aikoo edetä ilmastopolitiikan alalla.

Ilmastopolitiikka on meidän kaikkien yhteinen haaste. Se ei ole vain palavasieluisten ympäristönsuojelijoiden tai liberaalien liikemiesten asia, vaan haaste, johon meidän kaikkien on vastattava yhdessä, ja juuri tätä ilmastonmuutosta käsittelevä väliaikainen valiokunta on aloittamassa. Kaikki eivät tätä vielä ymmärrä, mutta olemme joka tapauksessa saaneet hyvän alun.

Bali on kiistatta virstanpylväs. Balin jälkeinen tyhjiö, mikä merkitsisi myös Kioton jälkeistä tyhjiötä, olisi katastrofi paitsi ympäristön kannalta myös talouspoliittisesti, koska ilman varmoja päivämääriä talouselämä ei voi tehdä investointeja. Kysymys on myös siitä, mikä on nykyinen asemamme ja mitä me itse asiassa voimme tarjota Balissa, sillä meillä on oltava jotain tarjottavaa, muutoin emme voi odottaa muiden maanosien liittyvän meihin ratkaistakseen ongelman meidän kanssamme.

Tästä syystä on oikein ja kohtuullista, että meidän on tehtävä tarjouksia. Kolme kertaa kaksikymmentä on yhteensä varsin paljon, ja saamme olla iloisia, jos saavutamme nämä tavoitteet. Näen edessämme toki vielä suuria esteitä, mutta me pääsemme perille. Katson lisäksi, että koska meidän on näytettävä hyvää esimerkkiä, meidän on saatava aikaan eurooppalainen ympäristöulkopolitiikka, jolla osaltaan löydetään vastaus myös kaikkialla maailmassa esiintyviin valtaviin metsäpaloihin, jotka tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin kaikki Euroopan voimalaitokset yhteensä.

Euroopan täytyy mielestäni puuttua tähän, ja olemme edistyneet asiassa hyvin, ja näin myös Yhdysvaltojen sisäosissa asuvat amerikkalaiset saavat – eivätkä välttämättä hallitukseltaan – myönteisen kimmokkeen ryhtyä toimiin. Juuri tämä on se suunta, johon pyrimme. Pidän ilmastonmuutosta ainoastaan erinomaisena taloudellisena mahdollisuutena. Jos me emme käytä sitä, muut käyttävät.

 
  
MPphoto
 
 

  Riitta Myller (PSE).- (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin johtajuuden uskottavuus ilmastopolitiikassa punnitaan joulukuussa Balilla.Tuloksena on oltava maailmanlaajuinen tahto eli selkeä mandaatti toimia sen puolesta, ettei maapallon lämpötila nouse yli kahta astetta.Euroopan unioni on jo tehnyt omat päätöksensä.Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kaikkien teollistuneiden maiden, esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Australian, sitoutumista määrällisiin päästövähennyksiin.

Meillä ei ole enää varaa käydä sitä keskustelua, joka tähän saakka on käyty, eli pääsemmekö tähän tavoitteeseen teknologiaa kehittämällä vai sitovia tavoitteita asettamalla.Me tarvitsemme molempia.Mutta vasta sitovat tavoitteet ja riittävän tiukat päästötavoitteet pakottavat yritykset siirtymään puhtaampaan ja ympäristöä säästävämpään tekniikkaan.Meidän on muistettava, kuten täällä on todettu, että kaikkien osapuolten saamiseksi mukaan sopimukseen tarvitaan solidaarisuutta, erityisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia kehitysmaita kohtaan.Mutta myös kehittyvien maiden, kuten Kiinan ja Intian, kanssa on päästävä selkeään neuvottelutilanteeseen tulevaisuuden määrällisistä päästövähennyksistä.

Arvoisa puhemies, haluan kiittää vielä kaikkia niitä, jotka parlamentin puolesta ovat osallistuneet tämän päätöslauselman laatimiseen, erityisesti Satu Hassia ja ryhmien neuvottelijoita.Olette tehneet erinomaisen hyvää työtä.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Prodi (ALDE).- (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, toivotan Balissa etulinjaan joutuvan komission jäsenen Stavros Dimasin tervetulleeksi. Ilmaston lämpeneminen on polttava, hyvin vakava ja aidosti maailmanlaajuinen ongelma, jonka suhteen tarvitaan pikaisesti maailmanlaajuista yksimielisyyttä. Sen vuoksi on välittömästi tehtävä kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista koskevia ehdotuksia, jotka ovat tasapuolisempia ja laajemmin hyväksyttyjä kuin Kioton pöytäkirja, joka perustui perittyjen oikeuksien periaatteeseen eli siihen, että ”joka on saastuttanut eniten, saa jatkossakin saastuttaa eniten”. Tätä ei voida hyväksyä.

Tästä syystä meidän on mielestäni tehtävä rohkeampi ehdotus. Kuten jo todettiin, jättämäni tarkistus voidaan tiivistää periaatteeseen ”yksi henkilö, yksi päästöoikeus”, jota saksalainen professori Lutz on ehdottanut ja jota Saksan liittokansleri Merkel on kannattanut.

Jos kaikille halutaan antaa samat toimintaoikeudet ja samat mahdollisuudet hyödyntää luonnonvaroja, on tärkeää, että parlamentti tukee tätä prosessia, joka voisi päästökauppajärjestelmän kannalta tarkasteltuna antaa kehitysmaiden käyttöön paljon enemmän luonnonvaroja kuin kansainvälinen yhteistyö, ja helpommin valvottavassa muodossa. Vastapainoksi kehitysmailta edellytettäisiin sitoutumista trooppisten sademetsien kaltaisen hiilivarastojen säilyttämiseen.

Oikeudenmukaisuusperiaatteen tulisi olla asteittaisen kehityksen lähtökohta. Tämän kehityksen on lähdettävä tietyltä lähtötasolta, jotta voidaan laskea vuonna 2050 hyväksyttävät päästötasot. Siksi on oleellista, että perittyjen oikeuksien periaatteesta luovutaan asteittain. Nimenomaan tämän kysymyksen vakavuuden ja kiireellisyyden vuoksi meidän on laitettava pyörät pyörimään, jotta lopulliseen tulokseen päästään nopeasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Caroline Lucas (Verts/ALE).- (EN) Arvoisa puhemies, esimerkin avulla johtaminen on yksi tehokkaimmista strategioista, joita EU voi Balissa käyttää. Ensimmäinen uusi yhteisön ilmastosäädös, josta maaliskuun huippukokouksen jälkeen on päätettävä, on ilmailualan sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään. Tämän päätöksen tulos on erittäin tärkeä jo sinänsä mutta myös siksi, että se kertoo muille Balin konferenssin osanottajille, kuinka vakavasti EU suhtautuu ilmastonmuutosta koskeviin sitoumuksiinsa.

Toistaiseksi näkymät ovat suoraan sanottuna varsin huonot. Komission alkuperäinen ehdotus oli toivottoman heikko, ja se, että neuvosto ei pystynyt sopimaan yhteisestä valtuutuksesta ensimmäisessä käsittelyssä aikaan saatavaa sopimusta varten, lähettää erittäin kielteisen viestin. Kehotan siksi sekä neuvostoa että komissiota pyrkimään nopeasti huomattavasti parempaan.

Balin konferenssin onnistuminen riippuu ratkaisevasti siitä, onko mahdollinen uusi sopimus oikeudenmukainen. Tästä syystä ehdotuksissa on pyrittävä yhtäläisiin henkeä kohden laskettuihin päästöoikeuksiin esimerkiksi ”vähennä ja lähennä” -malliksi kutsutun lähestymistavan mukaisesti. Kehotan neuvostoa ja komissiota noudattamaan tätä lähestymistapaa.

Lopuksi haluan varoittaa luottamasta liikaa hiilidioksidipäästöoikeuksien vaihtojärjestelmiin. Kuten eräs kollegani muistettavasti huomautti, päästöoikeuksien vaihto on suurin piirtein yhtä hyödyllistä kuin sellainen tupakoinnin vastainen kampanja, jossa maksetaan siitä, että joku kehitysmaissa lopettaa tupakoinnin samalla, kun itse savuttelemme surutta edelleen. Se on vastuutonta ja täysin tehotonta.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Balin konferenssin tarkoituksena on edistää kunnianhimoista ja realistista vuoden 2012 jälkeistä ilmastokehystä. Enempään viivyttelyyn ei ole varaa. Ilmaston lämpenemiseen on puututtava välittömästi ja tiukasti. Ekologia ja talous voivat ja niiden täytyy sopia yhteen.

Saatavat hyödyt ovat paljon taloudellisia kustannuksia suuremmat. Tämä edellyttää kuitenkin laajempaa yhteisymmärrystä ja konkreettisia päästövähennyssitoumuksia, pelkkä toiveajattelu ei riitä. On sitouduttava vähentämään kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöjä. Kasvihuonekaasuja on otettava talteen kestävän kehityksen mukaisella metsänhoidolla ja tuotantonormien ja kulutuksen muutoksilla sekä maankäytön avulla.

Tätä varten komission on kuitenkin palautettava mieleensä uusiutuvien energialähteiden voimakasta edistämistä koskevat unohtuneet tavoitteet. Sen on ajettava kunnianhimoisempia tavoitteita ja osoitettava voimakkaampaa poliittista tahtoa.

Tätä me teiltä odotamme, arvoisa komission jäsen Dimas.

 
  
MPphoto
 
 

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE).- (SL) Euroopan unionilla on maailmanlaajuinen johtoasema ilmastonmuutoksen torjunnassa ja uuden ympäristöystävällisen tekniikan kehittämisessä. Mutta kuinka kauan? Tietoisuus tarpeesta vähentää ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon kasvaa monissa maissa. Tämän seurauksena myös sellaisissa maissa, joissa ympäristönsuojelu ei edes vielä vähän aikaa sitten ollut ensisijainen tavoite, laaditaan strategioita ja suunnitelmia ja toteutetaan toimenpiteitä.

Yksi esimerkki on Kiina, jossa ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskunta äskettäin vieraili tutustuakseen siellä vallitsevaan tilanteeseen. Vaikka Kiinan, joka Kioton pöytäkirjan mukaan on kehitysmaa, ei tarvitse vähentää kasvihuonekaasupäästöjään, se on tiedostamassa ilmaston lämpenemisen ongelman ja ryhtynyt jo toimiin. Se on hyväksynyt kansallisen ilmastonmuutosohjelman, jossa se on muun muassa asettanut itselleen monia kunnianhimoisia tavoitteita.

Tämä kaikki osoittaa, että me emme voi levätä laakereillamme, jos Eurooppa haluaa säilyttää maailmanlaajuisen vaikutusvaltansa. Kehotankin Baliin matkaavaa valtuuskuntaa esittämään Euroopan kannan ilmaston lämpenemisen torjuntaan tämän mukaisesti ja yhtenäisesti. Katsoakseni lämpenemistä voidaan rajoittaa riittävästi vain, jos onnistumme luomaan maailmanlaajuiset hiilidioksidimarkkinat. Hinta, toisin sanoen raha, on ihmisyhteisöissä erittäin tehokas keino päämäärien saavuttamiseksi.

Pyrkiessämme sopimukseen maailmanlaajuisista toimista emme saa unohtaa omien tavoitteidemme saavuttamista. Meidän on jatkuvasti kehitettävä omia toimiamme ja jatkettava innovaatioiden käyttöönottoa energia- ja liikennealoilla sekä muilla kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavilla aloilla. Vain panemalla suunnitelmat tehokkaasti ja menestyksekkäästi toimeen täällä kotona voimme onnistua neuvotteluissamme ja yhteistyössämme kolmansien maiden kanssa.

Toivon, että Balin konferenssiin osallistuva valtuuskunta onnistuu esittämään päätöslauselmassamme esitetyt kannat.

 
  
MPphoto
 
 

  Dorette Corbey (PSE).- (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin on ensi kuussa Balissa hyödynnettävä koko poliittista arvovaltaansa, jotta konferenssi onnistuu. Tätä varten tarvitsemme kipeästi myös kehitysmaiden sekä Kiinan ja Intian kaltaisten maiden tukea. Tähän asti nuo maat ovat kiihdyttäneet ilmastonmuutosta hyvin vähän, mutta ne kärsivät vakavasti sen seurauksista. Euroopan on tarjouduttava auttamaan näitä maita sopeutumaan ilmastonmuutokseen, ja meidän on investoitava teknologian siirtoon.

Olen optimistinen sen suhteen, että vuonna 2009 voimme käydä käsiksi peruskysymyksiin ja tehdä hyvän sopimuksen, jonka myös Yhdysvallat voi allekirjoittaa. Mutta siltä varalta, että muu maailma ei seuraa Eurooppaa ja suostu sitoviin tavoitteisiin, meillä on oltava suunnitelma B ja ehkä jopa suunnitelma C.

Suunnitelma B olisi asettaa maailmanlaajuisia vähennystavoitteita kaikille elinkeinoelämän aloille, ja jos se ei toimi, suunnitelma C on periä tuontitulleja sellaisten maiden tuotteilta, jotka kieltäytyvät toteuttamasta ilmastopolitiikkaa.

Ehdotettu päätöslauselma on hyvä ja ansaitsee täyden tukemme. Kiitokset Satu Hassille ja varjoesittelijöille.

 
  
MPphoto
 
 

  David Hammerstein (Verts/ALE).- (ES) Arvoisa puhemies, on ehdotettu kaikkia koskevaa henkeä kohden mitattua keskimääräistä päästötasoa, mutta on huomattava, että mikä saattaa olla sosiaalisesti oikeudenmukaista, voi olla ekologisesti mahdotonta.

Ympäristötavoitteisiin täytyy sisältyä Kiinan ja Intian kaltaiset maat, ja niihin täytyy sisältyä oikeudenmukaisuus. Pohjoisen ja etelän välisen ympäristölähentymisen on kuitenkin tapahduttava nopeasti, ja päästötasojen on oltava hyvin alhaiset, jos sen halutaan olevan tehokas toimenpide eikä pelkkää sumutusta.

Samalla meidän pitäisi harkita verotuksellisia ja kaupallisia toimenpiteitä, joilla hidastetaan sekä hyvin saastuttavien tuotteiden että saastuttavan tekniikan avulla valmistettujen tuotteiden kauppaa.

Tämäntyyppinen ulkoinen ilmastonsuojelu voisi olla Euroopan unionin vastaus eteläisistä maista tuotavien tuotteiden aiheuttamien päästöjen lisääntymiseen, ja me voisimme käyttää näin kerättävät varat eteläisissä maissa puhtaaseen teknologiaan tehtäviin investointeihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jens Holm (GUE/NGL).(SV) Päätämme pian siitä, miten voimme torjua ilmaston lämpenemistä vuoden 2012 jälkeen, kun Kioton sopimuksen voimassaolo päättyy.

Meillä on erittäin hyvä perusta. Me vaadimme jopa 80 prosentin vähennyksiä vuoteen 2050 mennessä, tukea kehitysmaille, jotta nämä voivat leikata päästöjään, lähes viidenneksestä maailman kasvihuonekaasupäästöistä vastuussa olevan lihateollisuuden vastaisia toimia, joustavampia patenttilakeja, jotka helpottaisivat vihreän teknologian levittämistä, biopolttoaineiden sertifiointia, jolla vältetään niiden ja elintarvikehuollon ristiriita, sekä maailman metsien suojelemista. Kuten sanottu, kaikki tämä on upeaa.

Se, mikä puuttuu ja mistä meidän täytyy huolehtia tulevaisuudessa, ovat toimenpiteet EU:n jatkuvasti kasvavia liikennevirtoja, EU:n tukia sekä sitä seikkaa vastaan, että EU:n lainsäädäntö- ja täytäntöönpanotoiminnassa markkinat asetetaan yleensä etusijalle.

Päätöslauselmaan on jätetty yksitoista tarkistusta. Useimmat niistä ovat mielestäni hyviä ja tehostavat päätöslauselman sanomaa, jonka mukaan rikkaat maat ovat vastuussa ilmastonmuutoksesta ja siksi niiden täytyy ensimmäisinä tehdä jyrkkiä vähennyksiä.

Tarkistus 7 huolestuttaa minua, koska siinä ehdotetaan ydinvoiman käyttämistä kasvihuoneilmiön torjuntaan. Emme saa korvata yhtä ympäristöongelmaa uusilla ongelmilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Anders Wijkman (PPE-DE).(SV) Arvoisa puhemies, on kulunut lähes 15 vuotta siitä, kun ilmastosopimus allekirjoitettiin Rion konferenssissa, ja silti kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyvät nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tämä osoittaa, kuinka tehotonta kansainvälinen yhteistyö on tähän asti ollut.

EU:n on jatkossakin otettava johtava vastuu omalla alueellaan toteutettavilla toimenpiteillä, jotka käsittävät kaikkea huomispäivän autojen tiukemmista vaatimuksista vaihtoehtoisille energialähteille annettavan tuen lisäämiseen. ”Kotimaan toimet” eivät kuitenkaan riitä. Karl-Heinz Florenz kysyi, mitä me voimme tarjota muulle maailmalle. Se on hyvä kysymys. Minun nähdäkseni me voimme tarjota kolme asiaa. Ensinnäkin voimme tarjota puhdasta ja ympäristöystävällistä tekniikkaa kaikille modernisointivaiheessa oleville kehitysmaille, varsinkin Kiinalle ja Intialle. Niillä on täysi oikeus kehitykseen, mutta niiden ei tarvitse toistaa meidän virheitämme. Teknologian ja osaamisen tukemisen tulee olla etusijalla EU:n talousarviossa. Ne hyötyvät siitä, mutta myös me hyödymme siitä.

Yhtä tärkeää on, että kannamme historiallisen vastuumme ja tuemme sopeuttamistoimia kaikissa pienituloisissa maissa, jotka kärsivät pahoin myrskyistä, tulvista ja pitkistä kuivuuskausista. Varat, joita tähän mennessä on laitettu sivuun erilaisiin sopeuttamisrahastoihin sekä komission äskettäiseen ”Climate Alliance” -aloitteeseen, eivät riitä. Niitä on naurettavan vähän. Tarve on satoja kertoja suurempi.

Kolmanneksi, kuten Lena Ek korosti, on tärkeää kiinnittää huomiota metsien ja varsinkin trooppisten metsien rooliin. Meidän on annettava metsänomistajille kannustimia olla hakkaamatta metsiä ja sen sijaan suojella niitä.

Bali ei ole ilmastopolitiikan kohtalonkysymys, mutta Balin konferenssin onnistuminen parantaa luonnollisesti mahdollisuuksia saada aikaan lopullinen sopimus vuonna 2009. Edellytän, että tämän helpottamiseksi komissio ja neuvosto kuuntelevat parlamenttia varsinkin siinä, että teknisen yhteistyön, sopeutumistoimien ja metsäkysymyksien suhteen on tehtävä paljon tähänastista enemmän.

 
  
MPphoto
 
 

  Matthias Groote (PSE).- (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kevään huippukokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet tekivät hyviä päätöksiä ilmastonmuutoksen torjunnasta. He päättivät, että kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään Euroopassa 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Kevään huippukokouksessa sovittiin myös, että vähennystavoitetta nostetaan 30 prosenttiin, jos muut teollistuneet maat sitoutuvat leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään. Tästä syystä EU:n tulisi tehdä kaikkensa kannustaakseen muita teollistuneita maita allekirjoittamaan Kioton pöytäkirjan jälkeistä aikaa koskevan sopimuksen.

Haluan viitata toiseen nimenomaiseen alaan, liikenteeseen, sillä on tärkeää, että onnistumme sisällyttämään liikenteen Kioton jälkeiseen sopimukseen. Pelkästään Euroopassa liikenne tuottaa 21 prosenttia kaikista kasvihuonekaasuista. Kioton pöytäkirja ei koskenut kansainvälistä lentoliikennettä, koska kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO vakuutti, että suunnitelmissa oli maailmanlaajuisen järjestelmän luominen. Tätä lupausta ei ole lunastettu vuoden 1997 jälkeen, ja pelkään, että odotamme yhä ilmailualan sisällyttämistä pöytäkirjaan. Toivon, että tämä edistysaskel voidaan käynnistää Balissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Herbert Reul (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, ilmasto-ongelma on vakava. Sitä ei kiistä kukaan. Poliittinen kysymys on kuitenkin, miten me aiomme ratkaista tämän ongelman. Minun on sanottava, että meidän on hyvin vaikea hyväksyä sitä, miten käsillä olevassa päätöslauselmassa tätä ongelmaa käsitellään.

Ongelmia ei ratkaista maalailemalla tuomiopäivän uhkakuvia ja puhumalla ihmisoikeuksien rikkomisista tai käyttämällä masentavaa kieltä sen sijaan, että ehdotettaisiin ratkaisuja. On pyrittävä etsimään realistiselta ja objektiiviselta pohjalta ratkaisuja ja punnittava erilaisia perusteluja. Tässä mielessä pahoittelen, että emme olleet valmiita sallimaan erilaisia arvioita ilmaston kehityssuuntausten ja muutosten syistä. Kannatan täysin kunnianhimoisia tavoitteita, mutta on myös tärkeää varmistaa, että ne voidaan saavuttaa, sillä muutoin ilmastopolitiikkamme on tehotonta.

On myös väärin luoda tabuja ja sanoa, että hiili ja puhtaan hiiliteknologian kehittäminen sekä ydinvoima ovat kiellettyjä aiheita ja että ainoa vastaus on uusiutuva energia. Näin ei ongelmaa todellakaan ratkaista. Tarvitaan kattavaa keskustelua, jossa kaikkia näkökohtia tarkastellaan perusteellisesti ja jossa me kaikki olemme avoimia monille erilaisille välineille ja monista lähteistä saatavalle tiedolle.

Meidän tulisi mielestäni osana tuota keskustelua pohtia myös, millaisia vaikutuksia voimme saada aikaan ja millaisilla resursseilla. Miten saamme aikaan suurimman mahdollisen vaikutuksen? Meidän pitää miettiä myös kustannuksia. Emme saa mielestäni keskittyä vain tapaan, jolla kansalliset poliittiset päätökset tehdään, vaan meidän on myös pohdittava, kuten pari kollegaa on minulle sanonut, miten teknologian kehitystä voidaan kannustaa ja tukea. Minusta ei ole mitään mieltä käydä tämänpäiväinen keskustelu ja sitten, pari tuntia tai pari päivää myöhemmin, keskustella samassa salissa Lissabonin strategiasta ja muusta sellaisesta. Nämä keskustelut on yhdistettävä, jos haluamme torjua ilmastonmuutosta ja lievittää sen vaikutuksia.

Minun nähdäkseni täällä on ollut vain rajalliset mahdollisuudet esittää niitä kriittisiä huomioita, joita esitimme valiokunnassa käymissämme keskusteluissa. Toivon, että kun seuraavan kerran käsittelemme ilmastonmuutosvaliokunnan perusteellista mietintöä, saamme mahdollisuuden esittää hieman monipuolisempia näkökantoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE).- (DE) Arvoisa puhemies, haluan yhtyä niihin moniin onnitteluihin, joita esittelijälle on esitetty tästä hyvästä ja puolueettomasta mietinnöstä, joka sai myös taakseen reilun enemmistön ilmastonmuutosvaliokunnassa. On sanomatta selvää, että odotamme tuloksia ja selviä neuvotteluvaltuuksia Balia varten. Tämän tulee sisältää yhteisiä mutta eriytettyjä velvollisuuksia teollistuneille maille, kehittyville talouksille ja kehitysmaille.

Päätöslauselmassa todetaan myös selvästi, että odotamme tuloksia vuoteen 2009 mennessä. Euroopan parlamentin hyväksymillä säädöksillä – ja puhujat ovat jo tänään maininneet ilmailualan sisällyttämisen päästökauppajärjestelmään sekä moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöt – on lähetettävä selkeä viesti muulle maailmalle, muille maanosille. Tämä on oleellinen edellytys sille, että kaikki maat saadaan mukaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, haluan ensinnäkin kiittää teitä ponnistuksistanne ilmastonmuutoksen tärkeässä kansainvälisessä kysymyksessä.

Arvoisa puhemies, ilmastonmuutoksen torjunnan tulisi kannustaa uuden kehitysmallin luomiseen. Tällä mallilla määritellään uudelleen nykyiset ympäristönsuojelutoimet ja yhdistetään yhtäältä taloudellinen toiminta ja toisaalta luonnonvarojen säästäminen ja sosiaalinen hyvinvointi.

EU:n tulisi ottaa tässä johtava asema ja varmistaa, etteivät neuvottelut johda Kioton pöytäkirjan joustavien mekanismien laajentamiseen. Tavoitteena Balissa tulisi olla ympäristöperspektiivin sisältävä sopimus. Sopimuksessa olisi myös hyödynnettävä mahdollisuuksia teknisiin innovaatioihin, talouskehitykseen ja työpaikkojen luomiseen.

Esimerkiksi siirtyminen vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävään maailmantalouteen liittämällä hiilidioksidimarkkinat päästökauppajärjestelmiin olisi oikeansuuntainen toimi.

Balin konferenssi tarjoaa mahdollisuuden laatia vuoden 2012 jälkeistä aikaa varten kattava ehdotus, joka sisältää sitovia pitkän aikavälin tavoitteita.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tämä aihe on kiistattoman tärkeä, ja olemme keskustelleet siitä säännöllisesti täällä Euroopan parlamentissa. Ilmastonmuutos ja Euroopan unionin valmistelut Balin konferenssia varten ovat olleet toistuva aihe niissä kuukausittaisissa istunnoissa, joihin olen osallistunut. Tämä korostaa sitä, kuinka tärkeänä parlamentti syystäkin aihetta pitää, ja tänä aamuna ilmastonmuutos oli jälleen esityslistalla globalisaatiota koskevan keskustelumme yhteydessä.

Avauspuheenvuorossani viittasin kuuteen perustavoitteeseen, jotka Euroopan unioni vie mukanaan Balin konferenssiin. Ne ovat selviä ja tarkoin määriteltyjä tavoitteita, jotka olettaakseni ymmärretään hyvin ja hyväksytään, ja pyrimme luonnollisesti saavuttamaan ne kaikki. Totesin kuitenkin myös hyvin selvästi, että tämä on vaikea, monitahoinen ja poliittisesti herkkä prosessi, mutta teemme tietenkin kaikkemme, jotta pääsemme tulokseen.

Jotkut parlamentin jäsenet ovat vihjanneet, että EU ei ehkä ole ollut se johtaja, joka se usein on väittänyt olevansa tässä prosessissa. En voi yhtyä tähän näkemykseen, sillä jos jokin blokki, organisaatio tai elin on osoittanut käytännön merkkejä kunnianhimoisista tavoitteista, halua mennä pidemmälle sekä todellista huolta kansalaistemme ongelmista, niin juuri Euroopan unioni. Me olemme asettaneet omat päästövähennystavoitteemme, jonka veroisia ei ole asetettu missään muualla, ja olemme myös toteuttaneet merkittäviä toimia energian säästämiseksi, uusiutuviin energialähteisiin investoimiseksi ja niin edelleen. Meillä on syytä olla ylpeitä tekemästämme työstä, emmekä saa hellittää otettamme.

Lopuksi totean, että olen pannut merkille Satu Hassin päätöslauselmassa esitetyt suositukset ja ehdotukset. Elisa Ferreira viittasi puheenvuorossaan eräisiin ehdotuksista, ja neuvosto pitää suositukset varmasti mielessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää kaikkia tämänpäiväisen keskustelun puhujia heidän myönteisistä puheenvuoroistaan.

Vallitsee yhä laajempi yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutoksen torjumisessa onnistuminen edellyttää maailmanlaajuisia toimia ja että Balissa on hahmoteltava vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevaan ilmastosopimukseen johtava prosessi ja sen sisältö.

Euroopan unioni aikoo tehostaa kahdenvälisiä yhteyksiään keskeisiin kumppaneihinsa saadakseen tukea tälle linjalle. Meidän on kuitenkin katsottava myös Balia pidemmälle. Emme saa unohtaa, että Bali on vain neuvotteluprosessin alku. Siellä on tietysti hyvin tärkeää varmistaa, että prosessi lähtee oikeaan suuntaan, mutta meidän on tulevina kuukausina ja vuosina pyrittävä nykyistä tehokkaammin saamaan aikaan yhteisiä näkemyksiä ja yhteisiä ratkaisuja kaikkien kumppaniemme kanssa.

EU:n ja Kiinan sekä EU:n ja Intian huippukokoukset sekä EU:n ja Aasian huippukokous, jotka kaikki pidetään nyt marraskuussa, ovat seuraavat askelet lähentymisen ja poliittisen muutosvoiman luomiseksi vuoden 2012 jälkeistä kansainvälistä ilmastosopimusta varten.

Yhdysvaltojen ja Kanadan suhteen on tärkeä jatkaa toimia, mutta myös laajentaa niitä liittohallitukseen pidettäviä yhteyksiä pidemmälle. Kansainvälinen hiilidioksidikumppanuus (ICAP) Yhdysvaltojen ja Kanadan osavaltioiden kanssa, jonka allekirjoitin Euroopan unionin puolesta Lissabonissa 29. lokakuuta, kokoaa yhteen kumppaneita, jotka pyrkivät aktiivisesti saamaan aikaan hiilidioksidimarkkinat päästökattoihin ja päästöoikeuksien kauppaan perustuvien pakollisten järjestelmien avulla.

Odotan kiinnostuneena näiden keskustelujen jatkamista Euroopan parlamentin jäsenten kanssa Balin konferenssin lähestyessä, ja kiitän teitä tuestanne.

Korostan, että ilman Euroopan parlamentin jatkuvaa tukea emme olisi aiemmin tänä vuonna saaneet aikaan energiakysymyksiä ja ilmastonmuutosta koskevaa pakettia, ja ilman tukeanne meillä ei ole toivoa saavuttaa parempaa tulosta Balissa. Pyydänkin teitä tulemaan Baliin kunnianhimoisin tavoittein ja auttamaan meitä, niin kuin te osaatte.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(FR) Julistan keskustelun päättyneeksi, ja olen vastaanottanut työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan päätöslauselmaesityksen(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.


10. Euroopan naapuruuspolitiikan lujittaminen - Georgian tilanne (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies.- (FR) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Raimon Obiols i Germàn ja Charles Tannockin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (2007/2088(INI)) ja

– Georgian tilannetta koskevista neuvoston ja komission julkilausumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Raimon Obiols i Germà (PSE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, perin tämän mietinnön yhteisesittelijän tehtävän kollegaltamme Panagiotis Beglitisiltä, joka on nyt Kreikan parlamentin jäsen, ja suhtauduin tehtävään tietyin varauksin, mutta nyt olen hyvin tyytyväinen työmme tulokseen. Olen tyytyväinen ensinnäkin hyvään yhteistyöhön toisen yhteisesittelijän Charles Tannockin kanssa, toiseksi mahdollisuuteen työskennellä erittäin pätevien avustajien ja virkamiesten kanssa, ja kolmanneksi siihen laajaan yksimielisyyteen, johon mietinnön valmistelussa päästiin.

Myös useimmat tarkistukset, jotka nekin jätettiin yhteisymmärryksen hengessä, oli mahdollista hyväksyä, ja minusta lopputulos on tyydyttävä.

Mietinnössä annetaan tuki joulukuussa 2006 julkaistulle komission asiakirjalle Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista ja tulevasta kehityksestä, ja saavutetun yksimielisyyden perusteella voidaan sanoa, että parlamentilla ja komissiolla on nykyisin yhteinen näkemys siitä, että Eurooppa ja Välimeren alue ovat toisistaan riippuvaisia kokonaisuuksia, joita ei voida tarkastella erillään toisistaan, ja että naapuruuspolitiikka tarjoaa uusia kanavia yhteisten haasteiden ja ongelmien kanssa painivien yhteiskuntien välisille suhteille ja yhteistyölle sekä suuria mahdollisuuksia saavuttaa yhdessä edistystä.

Mietinnössä luetellaan joukko seikkoja, joiden avulla Euroopan naapuruuspolitiikasta voidaan saada mahdollisimman tehokas ja kunnianhimoinen. Esittelen lyhyesti viisi niistä:

Ensinnäkin periaate laaja-alaisen politiikan toteuttamisesta eriytetyissä puitteissa, jotta Euroopan naapuruuspolitiikkaa ei pidettäisi standardoituna mekaanisena rutiinina, vaan keinona, jonka avulla Euroopan unioni voi järjestää suhteensa naapureihinsa ja pysyä samalla riittävän joustavana reagoidakseen menestyksellisesti erilaisiin tilanteisiin.

Toinen seikka on ajatus tasapainosta itäisten ja eteläisten maiden välillä. Me emme saa asettaa yksiä maita toisten edelle, vaan lähestymistapamme on oltava aina täysin tasapuolinen.

Kolmas näkökohta on Euro–Välimeri-politiikan vahvistaminen naapuruuspolitiikan avulla. Oma osuuteni mietinnön laatimisessa painottui juuri tähän asiaan. Se ei merkitse päällekkäisiä toimia tai liian laajojen ja mutkikkaiden puitteiden luomista, vaan yhteisvaikutuksen aikaansaamista, jotta Euroopan naapuruuspolitiikalla voidaan vahvistaa kumppanuuspolitiikan yleistä rakennetta ja Euro–Välimeri-assosaatiosopimuksia.

Neljäs seikka on siirtyminen yhteistyöstä kohti integraatiota kaikilla aloilla, joilla tämä on mahdollista. Tämä merkitsisi, että lähivuosina sektoreilla, jotka ovat tähän valmiita, olisi yhteisiä politiikanaloja, joilla luodaan lähentymistä ja yhteisvaikutusta energia-alan, liikenneverkkojen, kulttuurienvälisen vuoropuhelun, ympäristön tai koulutuksen kaltaisilla ydinaloilla.

Viides tärkeä seikka on, että keskushallinnon ja parlamentaaristen instituutioiden lisäksi myös monet muut kansalaisyhteiskunnan aktiiviset sektorit on mahdollisuuksien mukaan kutsuttava osallistumaan politiikkaan – mitä useampia, sitä parempi.

Tätä varten Euroopan naapuruuspolitiikassa on käsiteltävä myös viestinnän ja näkyvyyden peruskysymystä, toisin sanoen koko Euroopan poliittisten naapuruussuhteiden historiaa.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että tällä hetkellä naapuruuspolitiikka kohtaa ensimmäisen näkyvyyttä ja historiaa koskevan haasteensa, kun presidentti Sarkozy on tehnyt ehdotuksen Välimeren unionista. Kuulimme eilen Ranskan presidentin puheenvuoron, ja mielestäni hän esitti eräitä hyvin myönteisiä tarkennuksia todetessaan, että ensinnäkään hänen ehdotuksellaan Välimeren unionista ei suljeta ketään ulkopuolelle, toiseksi se on lisättävä Euro–Välimeri-politiikan säännöstöön, ja kolmanneksi sillä on pyrittävä menemään tätä pidemmälle.

Kannatan varauksetta ajatusta Euroopan naapuruuspolitiikan yleisen poliittisen ja institutionaalisen kehyksen yksinkertaistamisesta erityisesti Välimeren alueen osalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE), esittelijä.–(EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää sekä Panagiotis Beglitisiä, joka nyt istuu Kreikan parlamentissa, sekä hänen seuraajaansa Raimon Obiols i Germàa erinomaisesta puoluerajat ylittäneestä yhteistyöstä ja siitä yksimielisyydestä, johon lopulta tämän tärkeän mietinnön yhteisesittelijöinä pääsimme.

On itsestään selvää, että kaikki tarvitsevat hyviä naapureita. Epävarmassa ja alati muuttuvassa maailmassa EU:n on luotava reuna-alueidensa valtioihin hyvät ja laajat suhteet, jotka perustuvat turvallisuuteen, vakauteen ja kaikkien osapuolten keskinäiseen hyötyyn. Toistaiseksi Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) on osoittautunut arvokkaaksi välineeksi tässä prosessissa. Sillä on luotu ystäväpiiri, jolla pyritään edistämään kauppaa, matkailua ja poliittista yhteistyötä etenkin terrorismin ja ihmiskaupan torjunnan alalla. On kuitenkin luonnollisesti selvää, että yhteiset arvot ja etenkin demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää.

Minun on sanottava komissiolle, että ENP laadittiin hieman hätäisesti. Voidaan väittää, että kaikki eteläiset Euro–Välimeri-maat, Itä-Euroopan maat ja Etelä-Kaukasian naapurimaat kattava pakettiratkaisu ei voi olla Euroopan unionin käsitys pysyvästä ulkopolitiikasta. Mietinnössämme kuitenkin hyväksytään täysin, että toistaiseksi tämä yhtenäispolitiikka on pysyvä ratkaisu, ja parlamentti osallistuu siihen sellaisenaan.

On silti selvää, että Moldova ei ole sama kuin Marokko. Eteläisen ulottuvuuden valtiot eivät ole eurooppalaisia, ja siksi niillä ei ole todellisia mahdollisuuksia liittyä EU:n jäseniksi. Idässä, jota minun osuuteni mietinnöstä koskee, on nähdäkseni ainakin kaksi valtiota – Ukraina ja Moldova – jotka voivat Maastrichtin sopimuksen 49 artiklan nojalla liittyä unioniin, sillä ne ovat luonteeltaan kiistatta eurooppalaisia.

Viisumien myöntämisen helpottaminen, takaisinotto ja, Ukrainan toivottavasti liityttyä ensi vuonna WTO:hon, kattava vapaakauppasopimus EU:n kanssa ovat toki asioita, jotka etenevät hyvin Ukrainan kaltaisen maan kanssa, ja toivon, että ne ajan myötä laajennetaan koskemaan Moldovaa ja lopulta myös muita Etelä-Kaukasian maita.

Mielestäni ENP:n lopullisena tavoitteena itään päin on oltava viisumivapaus.

ENP auttaa yleisesti lujittamaan näiden maiden halua ankkuroitua lujasti EU:n toimielimiin. Moldovan tapauksessa ENP voi osoittautua merkittäväksi tekijäksi Transnistrian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemisessa. Joka tapauksessa Itä-Euroopan ENP-maiden on saatava EU:n neuvostolta ja komissiolta varma tieto siitä, että niillä on viime kädessä mahdollisuus liittyä EU:n jäseniksi ja että ENP ei ole vain viivyttelytaktiikkaa, jolla pyritään tekemään tyhjiksi näiden maiden jäsenyyspyrkimykset.

Mietinnössä tunnustetaan myös Valko-Venäjän kansan kärsimykset ja maan demokraattisten voimien urheus. Meidän on oltava valmiit toivottamaan Valko-Venäjä takaisin ENP:n piiriin ja tarjoamaan myös sille mahdollisuus tulla osaksi Eurooppaa, jos ja kun presidentti Lukašenkon hallinto luhistuu.

Mietinnössä ehdotetaan Euroopan parlamentin ja itäisten ENP:maiden välisen, alustavasti EURO-NESTiksi nimetyn parlamentaarisen edustajakokouksen perustamista. Se perustuu vastaaviin menestyksellisiin rakenteisiin, kuten Euro–Välimeri-alueen parlamentaariseen edustajakokoukseen, joka on jo toiminnassa ja muodostaa lähinnä ENP:n ja Barcelonan prosessin parlamentaarisen yhteistyön eteläisen ulottuvuuden, ja tunnetumpaan EU:n ja AKT-maiden parlamentaariseen edustajainkokoukseen. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että EURO-NEST vahvistaisi itäisten ENP-maiden demokraattisia instituutioita. Sen avulla Valko-Venäjän eristämiselle saataisiin nopeammin loppu ja esimerkiksi Azerbaidžanin ja Armenian parlamentaarikot saisivat mahdollisuuden keskustella mahdollisesti räjähdysalttiista Vuoristo-Karabahin pitkittyneestä konfliktista, joka saattaa puhjeta jälleen kerran sodaksi, kun otetaan huomioon Azerbaidžanin hallituksen kirstuihin virtaavat öljydollarit ja molempien osapuolien käyttämä retoriikka.

EU:sta on myös tullut aivan liian riippuvainen Venäjän energiavaroista, ja olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meidän on kehitettävä vaihtoehtoisia energialähteitä. Tästä syystä mietintöömme lisättiin ulkoasiainvaliokunnassa ehdotus Kazakstanin mahdollisesta liittämisestä ENP:n piiriin jonakin päivänä. Suurimmat poliittiset ryhmät eivät valitettavasti kuitenkaan enää kannata tätä ajatusta, joten se saatetaan hyvinkin poistaa mietinnöstä huomisessa äänestyksessä. Tämän prosessin avulla olisimme saaneet mahdollisuuden hyödyntää Kazakstanin suunnattomia luonnonvaroja samalla kun EU tukisi tämän maantieteellisesti valtavan ja strategisesti tärkeän maallisen valtion jatkouudistuksia. Jos se joskus ajautuu lähemmäs Venäjää ja Kiinaa, kuten olen varma näiden kahden suurvallan haluavan, kadumme katkerasti hätiköityä päätöstämme pitää etäisyyttä Kazakstaniin.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa arvoisalle komission jäsenelle erityiset kiitokset siitä, että hän on omistanut niin paljon aikaa, työtä, ponnistuksia ja energiaa Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. Annan suuren arvon tälle sitoutuneisuudelle ja ahkeruudelle.

Hyvät naiset ja herrat, Euroopan naapuruuspolitiikka, jota jäljempänä kutsun lyhyesti ENP:ksi, on keskeinen EU:n politiikanala.

ENP on peruselementti unionin suhteissa sitä ympäröiviin valtioihin. Vakaus, turvallisuus ja kehitys ovat toisiinsa yhteydessä olevia prosesseja. Unionin suhteita sen sekä itäisiin että eteläisiin naapureihin on lujitettava, jotta ENP:stä tulee kattava, yhtenäinen, osallistava, tasapainoinen ja johdonmukainen poliittinen kehys. Huolimatta kunkin maan ja kunkin yhteiskunnan erityispiirteistä ja yksilöllisyydestä on olemassa yhteisiä etuja sekä haasteita, jotka edellyttävät yhteistä vastausta.

Se, että me lujitamme ENP:tä, on ensi sijassa osoitus tämän politiikan ansioista. Pyrimme vahvistamaan ja syventämään ainoastaan sellaisia politiikanaloja, jotka ovat olleet menestyksellisiä. Me kaikki kuitenkin tunnustamme, että meidän on jatkettava ENP:n tehostamista ja vahvistamista. Sen jälkeen, kun komissio esitti ehdotuksensa viime vuoden lopulla, jäsenvaltiot ovat päässeet laajaan yhteisymmärrykseen ENP:n vahvistamisen tarpeesta ja tähän vaadittavista toimista. Tässä yhteydessä kiitän neuvoston puolesta molempia esittelijöitä, Charles Tannockia ja Raimon Obiols i Germàa, heidän erinomaisesta ja tyhjentävästä mietinnöstään.

Parlamentin näkemykset ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita varsinkin lujitetun Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanon kannalta, ja otamme ne huomioon mennessämme eteenpäin. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio Saksa julkaisi ENP:n lujittamista koskevan tilannekatsauksen, jonka neuvosto ja Eurooppa-neuvosto hyväksyivät viime kesäkuussa. Kesäkuussa kokoontunut neuvosto hyväksyi myös päätelmät, joissa toistettiin ENP:n pääperiaatteet. Ensinnäkin ENP:llä vakiinnutetaan kumppanuuteen ja yhteistyöhön perustuva strategia. Tavoitteenamme on edistää naapuriemme uudenaikaistamis- ja uudistuspyrkimyksiä. Tätä varten ja lujitetun ENP:n tehokkuuden varmistamiseksi sen kaikkien jäsenmaiden on noudatettava sitä osana etuoikeutettua kumppanuutta, jotta tarvittavat uudistukset saadaan aikaan. Brysselistä käsin määrättävä uudistusaikataulu ei todellakaan ole paras tapa saada aikaan tuloksia, ja tästä syystä olemme kuunnelleet, mitä kumppanuusmaat lujitetulta ENP:ltä haluavat.

Toiseksi, se on kattava, yhtenäinen, osallistava, tasapainoinen ja johdonmukainen poliittinen kehys. Jäsenvaltiot ovat samaa mieltä siitä, että läheisempiä suhteita on tarjottava kaikille kumppanuusvaltioille säilyttäen samalla idän ja etelän välinen kokonaistasapaino.

Kolmanneksi, eriyttämisnäkökohdat, jotka perustuvat kunkin toimen tehokkuuteen ja sillä annettavaan tukeen, ovat edelleen keskeisessä osassa EU:n suhteissa naapurivaltioihin. ENP:n poliittinen kehys on selvästi säilytettävä riittävän joustavana, jotta siinä voidaan ottaa huomioon kunkin kumppanin tarpeet sekä se, kuinka tehokkaasti ja näkyvästi ne etenevät ja ovat valmiita etenemään uudistusten tiellä. EU:n tuki tulisi näin ollen räätälöidä vielä enemmän kumppanien tarpeiden ja niiden ENP-toimintasuunnitelmissa määritettyjen ensisijaisten tavoitteiden mukaiseksi.

Lopuksi, Euroopan naapuruuspolitiikka ja laajentuminen ovat erillisiä prosesseja, eikä ENP rajoita kumppanivaltioiden ja EU:n suhteiden mahdollista tulevaa kehitystä. Osallistuminen ENP:hen mahdollistaa jo itsessään kansallisten muutosprosessien tehostamisen kumppanimaiden kansalaisten hyväksi, jäsenyysnäkymistä riippumatta. Tästä syystä meidän on varottava sekoittamasta toisiinsa näitä kahta eri asiaa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa todetaan, että unionin jäsenyyttä voi hakea jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa oikeusvaltion, vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien periaatteita. Kaikki jäsenyyshakemukset tutkitaan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

Haluan puhua hieman ENP:n lujittamisesta. Kuten tiedätte, yksi lujitetun ENP:n keskeisistä seikoista on unionin taloudellisen voiman hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Kumppaneille myönnettävän rahoituksen lisääminen eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen avulla on jo merkki unionin sitoutumisen syvenemisestä. Uudistusten lisätukivälineeksi on perustettu hallintotaparahasto, jossa sovelletaan objektiivisia ja avoimia myöntämiskriteerejä. Tämän rahaston kautta myönnetään rahoitusta ensi kerran tänä syksynä. Myös työ ENP:n investointivälineen perustamiseksi etenee. Sillä on tarkoitus tehostaa unionin budjetista maksettavien maksuosuuksien tehokkuutta ja helpottaa suurten avunantajien mobilisointia. Tämä uusi mekanismi on täysin yhteensopiva nykyisten rahoitusvälineiden, etenkin Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen, kanssa.

Sääntely- ja hallintouudistuksen ja instituutioiden rakentamistoimien kannustamiseksi ja tukemiseksi edelleen aiomme asteittain avata yhteisön virastoja ja ohjelmia ENP-maille. Tällä alalla on jo tapahtunut jonkin verran edistymistä. Komissio käy neuvotteluja ENP-kumppanien ensimmäisen ryhmän kanssa tarvittavista pöytäkirjoista, joissa määritellään näihin uusiin yhteisön ohjelmiin osallistumisen yleiset periaatteet. Israel, Marokko ja Ukraina ovat todennäköisesti ensimmäiset maat, jotka hyötyvät tästä toimenpiteestä.

Esitän lopuksi eräitä huomioita siitä, mitkä meidän mielestämme ovat lujitetun ENP:n keskeiset tekijät. Yksi oleellisista osatekijöistä on ensinnäkin taloudellisen yhdentymisen tehostuminen, joka on saavutettava erityisesti hyväksymällä asteittain kattavia vapaakauppasopimuksia. Ennen kuin tällaisista sopimuksista aletaan neuvotella, kumppanimaiden on kuitenkin liityttävä WTO:hon.

On myös tärkeää edistää tiettyjen henkilöryhmien liikkuvuutta kumppanimaiden ja EU:n välillä. Selvänä ja kouriintuntuvana osoituksena unionin avoimuudesta naapureitaan kohtaan ja sen viisumien myöntämisen helpottamiseen tähtäävän yhteisen linjan mukaisesti olemme tehneet Ukrainan ja Moldovan kanssa viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset. Keskustelemme myös viisumien myöntämisen helpottamisesta tietyille Itä-Euroopan maiden henkilöryhmille, jotta he voivat osallistua ENP:hen liittyviin tapahtumiin. Tässä tukeudutaan vastaaviin toimiin, joita on vuodesta 2003 sovellettu Euro–Välimeri-maista tuleviin kansalaisryhmiin.

Mainitsen lopuksi myös äskettäin tekemämme sitoumuksen Mustaanmereen ja tämän alueen maihin. Mustanmeren synergia -aloitteella on tarkoitus vahvistaa alueen maiden yhteistyötä ja syventää EU:n suhteita siihen kaikilla tasoilla. Yleisesti ottaen Euroopan naapuruuspolitiikka on sekä unionin että kumppanimaiden etujen mukainen. Nyt on aika tehdä siitä entistä houkuttelevampi, tehokkaampi ja uskottavampi politiikka, jolla taataan kaikille turvallisuus ja hyvinvointi.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, pidän Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jonka lujittamisesta tänään keskustelemme, strategisesti keskeisenä politiikkana. Esitänkin vilpittömät kiitokseni molemmille esittelijöille heidän todella tärkeästä mietinnöstään, joka antaa meille tuulta purjeisiin myös ENP:n matkan seuraavalle etapille.

Me haluamme luonnollisesti tämän naapuruuspolitiikan avulla levittää vakauttamme ja rohkaista uudistuksia. Euroopan kansainvälisiä haasteita silmälläpitäen tämän politiikan onnistuminen on ratkaisevan tärkeää paitsi oman hyvinvointimme myös meidän ja naapuriemme hyvinvoinnin, vakauden ja turvallisuuden kannalta. Tämä on niin sanoakseni koko jutun idea.

Kiitän teitä myös mietinnössä eritellyistä keskeisistä tekijöistä. Tämä on hyvin eriytetty politiikanala, joka edellyttää johdonmukaista poliittista kehystä. Se on myös suunniteltu tuottamaan synergiaa alueellisen rakenteen puitteissa – tätä ovat yhtäältä Mustanmeren synergia ja toisaalta Euro–Välimeri-kumppanuus. Tässä politiikassa otetaan huomioon tarve tukea tiettyjä sektoreita. Naapuruuspolitiikan täytäntöönpano ja tehostaminen ovat siis ehdottoman ensisijainen tavoite. Siksi olen kiitollinen parlamentin hyvin tärkeästä tuesta.

Myös Euroopan naapuruuspolitiikasta 3. syyskuuta järjestetyn konferenssin tulokset osoittavat, että kumppanimme ja jäsenvaltiot ovat nyt täysin samaa mieltä tästä tärkeysjärjestyksestä. Konferenssi oli todellinen menestys, sillä se keräsi ensi kertaa yhteen kaikki ENP:n kumppanimaat ja kaikki jäsenvaltiot sekä eri viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajat. Konferenssissa saavutettiin selkeä yhteisymmärrys naapuruuspolitiikan sisällöllisistä painotuksista taloudellisesta integraatiosta liikkuvuuden lisäämiseen ja energiapolitiikasta poliittiseen yhteistyöhön.

Parlamentilla voi olla erityisen suuri ja tärkeä tehtävä poliittisen yhteistyön alalla, ja se toimii katalysaattorina demokratian kehitykselle, ihmisoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen johtaville uudistuksille, joita me luonnollisesti pidämme tässä yhteydessä erittäin tärkeinä ja jotka näyttävät suuntaa naapuruuspolitiikalle. Naapuruuspolitiikka tuottaa myös jo selviä tuloksia. Ajatelkaamme vain, kuinka paljon ENP:n puitteissa tehtävä yhteistyömme Ukrainan kanssa on tiivistynyt oranssin vallankumouksen jälkeen. Se, että Ukraina on nyt pitänyt jo toisen kerran vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, on kiistaton menestys. Toivon, että Kiovan poliittiset päättäjät pystyvät nyt säilyttämään viime viikkojen muutosvoiman.

Me jatkamme teidän kanssanne myös tärkeiden uudistusten toteutusta koskevaa työtä merkittävän ENP:n toimintasuunnitelman avulla. Neuvottelut laajennetusta sopimuksesta edistyvät, ja kuten tiedätte, sillä on tarkoitus tuoda Ukraina mahdollisimman lähelle Euroopan unionia.

Me tuemme luonnollisesti edelleen myös Ukrainan liittymistä WTO:n jäseneksi, jotta voimme luoda monipuolisen vapaakauppa-alueen, ja kuten tiedätte, olemme jo tehneet Ukrainan kanssa sopimuksen viisumien myöntämisen helpottamisesta, ja toivon, että samanlainen sopimus voidaan pian tehdä myös Moldovan tasavallan kanssa. Kumpaankin sopimukseen liittyy takaisinottoa koskeva sopimus.

Marokko on myös naapuruuspolitiikan innokas edunsaaja, ja se käyttää sitä taitavasti uudenaikaistamisen moottorina, aivan kuten halusimmekin. Olemme antaneet hyvin selkeästi tunnustusta Marokon yksityiskohtaisen sisäisen uudistusohjelmansa pohjalta saavuttamalle edistykselle, ja esimerkiksi uusi lentoliikennettä koskeva sopimus sekä Marokon tiivis energiayhteistyö EU:n kanssa ovat hyviä hedelmällisen yhteistyön malleja.

Kävin juuri viime viikolla Rabatissa neuvotteluissa, joissa ajoin eteenpäin heinäkuussa aloittamaamme yhteistä harkintaprosessia pitkälle edistyneen maan aseman myöntämisestä Marokolle ENP:n puitteissa. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että ensi vuoden jälkipuoliskolla voimme esittää ehdotuksia uudesta edistyneemmästä assosiaatiomuodosta.

Naapuruuspolitiikka siis toimii, mutta meidän täytyy luonnollisesti yrittää tehdä siitä vielä parempi, vielä tehokkaampi ja vielä kattavampi. Komissio julkaisi viime joulukuussa suosituksia ENP:n lujittamiskeinoista, jotka neuvoston puheenjohtaja jo esitteli. Olemme mielestäni ottaneet eräitä hyvin tärkeitä askelia. Itäisillä kumppaneillamme ei esimerkiksi ollut alueellista ulottuvuutta, ja nyt olemme käynnistäneet itäisiä alueita varten räätälöidyn Mustanmeren synergia -ohjelman. Sillä annetaan idälle se, mikä etelällä on Euro–Välimeri-kumppanuuden muodossa jo kauan ollut, ja ensimmäinen Mustanmeren synergian puitteissa järjestettävä tapaaminen pidetään vuonna 2008.

Olemme myös edistyneet yhteisön ohjelmien ja virastojen avaamisessa naapureillemme. Tänä vuonna myönnämme myös ensimmäiset määrärahat uudesta hallintotaparahastosta, ja näin todistamme, että me voimme ja aiomme tarjota enemmän niille kumppaneille, jotka osoittavat aitoa uudistusintoa.

Lisäksi perustamme ennen tämän vuoden loppua naapuruuspolitiikan investointivälineen. Sen tarkoituksena on helpottaa varojen saamista naapuruuspolitiikkaan tavanomaisen talousarvion ulkopuolelta lähinnä suurien hankkeiden rahoittamiseksi energian ja liikenteen kaltaisilla aloilla.

Voimme mielestäni sanoa jo saaneemme jotain aikaan, mutta tarvitsemme jatkossakin teidän ja jäsenvaltioiden tukea, jotta voimme ajaa läpi lisää parannuksia ja lisää toimia. Ajattelen tässä lähinnä taloudellisen integraation tiivistämistä ja kumppaniemme kanssa käytävän vapaakaupan tehostamista. Kumppanimaiden integrointi EU:n sisämarkkinoihin on luonnollisesti hyvin vahva uudistuksia edistävä vipuvarsi. Tästä syystä meidän on asteittain avattava markkinamme myös niin sanotuille herkille maataloustuotteille ja palveluille, joilla aloilla kumppaneillamme on tiettyjä kilpailuetuja. Meidän on näin ollen myös kysyttävä itseltämme, olemmeko valmiit tekemään näin.

Toinen mielessäni oleva asia on viisumien myöntämisen yksinkertaistamista koskevat lisätoimet, joita tarvitaan kipeästi eri maiden kansalaisten välisten yhteyksien helpottamiseksi. Nämä toimet voidaan usein toteuttaa nykyisten sääntöjen puitteissa, mikäli tällaisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi löytyy tarpeeksi poliittista tahtoa, ja meidän on jatkettava naapuruuspolitiikan poliittisen ulottuvuuden kehittämistä. Tämä koskee itäisten kumppanimaidemme pitkittyneitä konflikteja, jotka haittaavat vakavasti näiden maiden uudistusten etenemistä ja joissain tapauksissa uhkaavat omaa turvallisuuttamme.

Tästä syystä naapuruuspolitiikalla tulee edistää sellaisen ilmapiirin syntymistä, jossa esimerkiksi Etelä-Kaukasian konfliktit voidaan ratkaista.

Välimeren alueella pyrin tietysti edelleen saavuttamaan etenkin kvartetin puitteissa edistystä Lähi-idän tilanteessa, ja toivon vilpittömästi, että Annapolisin kokous ja sitä seuraava avunantajien konferenssi Pariisissa toteutuvat, jotta Lähi-idässä saavutetaan lisää aitoa edistystä.

Olemme myös valmiit auttamaan Länsi-Saharan konfliktin osapuolia niiden pyrkimyksissä kestävään ratkaisuun. Lähiaikoina naapuruuspolitiikan painopiste on selkeästi käytännön toteutuksessa. Meidän kaikkien on pyrittävä yhteistoimin säilyttämään kumppaniemme nykyinen uudistustarmo ja tehostamaan sitä.

Ensi kuussa komissio antaa uuden naapuruuspolitiikkaa koskevan tiedonannon, jossa hahmottelemme oman panoksemme eli mitä EU:n on tehtävä konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi myös vuonna 2008. Huhtikuussa julkaisemme maakohtaiset edistymistä koskevat määräaikaiskertomukset, joissa analysoidaan, millä aloilla naapurimme voivat yhä parantaa toimintasuunnitelmien toimeenpanoa.

Joulukuun alussa on esitettävä eräitä perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten onko komissio täysin tietoinen eri naapurivaltioiden valmiuksista ja tavoitteista. Kuten sanoin, eriytetyllä lähestymistavalla voimme kuitenkin saavuttaa varsin paljon edistystä.

Eräs toinen mielestäni tärkeä seikka on ”omistuksen” käsite ja paikalliset mahdollisuudet toteuttaa omistusperiaatetta käytännössä sekä kansalaisyhteiskunnan vielä laajempi osallistuminen, millä alalla me voisimme tehdä paljon nykyistä enemmän.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan Georgian tapahtumista, joista olemme yhdessä keskustelleet. Haluan vain lisätä, että olemme hyvin huolissamme Georgian viimeaikaisesta kehityksestä. Me pahoittelemme Georgian valtion turvallisuusjoukkojen liiallista voimankäyttöä mielenosoitusten hajottamisessa sekä riippumattomien televisioasemien sulkemista.

Uskon, että tarvitsemme riippumattoman tutkimuksen näistä välikohtauksista. Olemme myös edelleen huolissamme yhä jatkuvasta poikkeustilasta sekä tiedotusvälineiden vapauden rajoituksista, sillä perustuslaillisten oikeuksien rajoittaminen ja joukkoviestimien sulkeminen ovat erittäin kovia toimenpiteitä, jotka eivät sovi yhteen niiden demokraattisten arvojen kanssa, joihin kahdenväliset suhteemme Georgiaan perustuvat ja joita Georgia on sitoutunut noudattamaan. Tästä syystä edellytämme, että nämä toimenpiteet kumotaan viipymättä.

Toisaalta suhtaudun myönteisesti presidentti Saakašvilin päätökseen pitää presidentinvaalit ja kansanäänestys parlamenttivaalien ajankohtana ja näin myöntyä opposition tärkeimpiin vaatimuksiin. Toivon, että tämä osaltaan lieventää jännitettä, ja vetoan kaikkiin osapuoliin, että ne pitäisivät poliittiset kiistat normaalin demokraattisen prosessin rajoissa ja palaisivat kaduilta neuvottelupöytään. Me tarvitsemme oikeat olosuhteet oikeudenmukaiselle ja avoimelle vaaliprosessille.

Halusin vain lisätä tämän. Suokaa anteeksi, että puhuin tavallista pidempään, mutta koska moton ”politiikassa on kyse ihmisistä” perusteella kannan erityisen vastuun, uskon teidän ymmärtävän, että nämä kysymykset ovat erityisen lähellä sydäntäni.

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija.(EN) Arvoisa puhemies, aluekehitysvaliokunta pitää lujitettua Euroopan naapuruuspolitiikkaa erittäin tärkeänä välineenä, jolla on ensisijaisesti tarkoitus tuoda naapurimme lähemmäs eurooppalaista arvojärjestelmää. Tehokas ja avoin ENP voi tarjota monenlaisia kannustimia EU:n naapurivaltioiden taloudellisten, oikeudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten edistämiseksi. On totta, että ENP:tä ei tule pitää suorana reittinä EU:n jäsenyyteen. Näin ollen EU:n lähestymistavassa sovellettava ehdollisuusperiaate tarjonnee käyttökelpoisia mekanismeja kumppanimaidemme välttämättömien taloudellisten ja demokraattisten muutosten kannustamiseen niiden oman halukkuuden ja edistyksen mukaan.

ENP voi toimia ainoastaan kaksisuuntaisena politiikkana. Uskon, että poliittisella tasolla ENP antaisi meille loistavan mahdollisuuden syventää säännöllistä poliittista vuoropuhelua niiden maiden kanssa, jotka ovat valmiita mukauttamaan ulkopoliittiset kantansa EU:n linjaan, kuten muun muassa Ukraina, Moldova, Georgia ja Armenia.

Aluekehitysvaliokunta korostaa rajatylittävien ja alueidenvälisten yhteistyöohjelmien ratkaisevaa merkitystä ENP:n täytäntöönpanossa. Näihin ohjelmiin olisi sisällyttävä taloudellisia ja ympäristönsuojelullisia sekä sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtia.

Haluan korostaa myös erästä toista periaatetta: ENP:n ei pitäisi rajoittua vain hallitusten ja instituutioiden väliseen yhteistyöhön. Sen on käsitettävä myös kansalaisyhteiskunta ja annettava virikkeitä etenkin kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten väliselle ruohonjuuritason vaihdolle. Siksi on tärkeää helpottaa tehokkaasti paikallisen rajaliikenteen ja tiettyjen väestöryhmien viisumivaatimuksia. ENP:n kehittämiseksi edelleen kehotamme myös komissiota laatimaan paikallis- ja alueviranomaisille suuntaviivoja niiden erityisroolista ENP:n toimintasuunnitelmien täytäntöönpanossa.

Aluekehitysvaliokunta katsoo, että myös luonnonkatastrofien estämistä ja yhteistä hoitamista koskevan yhteistyön olisi sisällyttävä ENP:hen. Kehotamme jäsenvaltioita sisällyttämään tämän seikan rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Adina-Ioana Vălean (ALDE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnanlausunnon valmistelija.(EN) Arvoisa puhemies, näinä globalisaation ja tulevaisuutta koskevan epävarmuuden aikoina naapurimme tarvitsevat Euroopan unionilta yksiselitteisiä viestejä. Niiden on saatava kuulla, että me pidämme niitä kumppaneinamme. Niiden on saatava tietää, että me tuemme niitä niiden siirtyessä kohti demokratiaa ja parempaa elämää. Sen vuoksi suhtaudun myönteisesti komission ehdotukseen ENP:n lujittamisesta tarjoamalla kumppaneillemme uusia kannustimia uudistusten toteuttamiseen.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana painotan ENP:n merkitystä keinona luoda rajojemme yli ulottuva vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Meillä ei ole varaa jättää naapureitamme selviytymään yksin turvallisuuskysymyksistä, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja laittomasta maahanmuutosta. Tämän päivän maailmassa kaikilla näillä ilmiöillä on maailmanlaajuiset vaikutukset, ja nämä haasteet ovat meidänkin haasteitamme. ENP on viime kädessä kaikkia hyödyttävä politiikka. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luominen on sekä EU:n että sen naapurien samoin kuin niiden kaikkien kansalaisten yhteisen edun mukaista.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Minulle ilmoitettiin, että neuvoston puheenjohtajalle ei ollut kerrottu tämän keskustelun olevan yhteiskeskustelu Euroopan naapuruuspolitiikasta ja Georgian tilanteesta.

Tästä syystä muutamme puhujien järjestystä ja annamme Manuel Lobo Antunesille mahdollisuuden käsitellä jälkimmäistä aihetta nyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. (PT) En tosiaan ymmärtänyt, että tässä keskustelussa oli määrä käsitellä sekä naapuruuspolitiikkaa että Georgiaa. Meillä ei ole paljon aikaa, ja totean nopeasti, että marraskuun 8. päivänä puheenjohtajavaltio antoi julkilausuman, jossa se ilmaisi syvän huolensa Georgian viimeaikaisista tapahtumista sekä kehotti osapuolia vuoropuheluun ja etsimään tämänhetkiseen kriisiin ratkaisuja, jotka eivät loukkaa demokratian periaatteita ja perusoikeuksia, varsinkaan ilmaisunvapautta. Korostamme myös, että on erittäin tärkeää, että Georgian hallitus palauttaa luottamuksen toimiensa legitiimiyteen ja tekee kaikkensa varmistaakseen demokratian periaatteiden noudattamisen.

Meidän näkökulmastamme nykyinen tilanne on edelleen huolestuttava, mutta olemme hyvin tyytyväisiä Georgian parlamentin ilmoitukseen siitä, että poikkeustila kumotaan ylihuomenna, 16. marraskuuta. Toivomme, että tämä todella toteutuu eikä jää vain ilmoitukseksi.

Tämä on merkittävä askel kohti normaalien demokraattisten olojen palauttamista Georgiaan, sillä presidenttivaalit on ilmoitettu pidettävän lähitulevaisuudessa ja kaikki niiden järjestämisen demokraattiset edellytykset on luonnollisesti taattava. Olemme tyytyväisiä myös siihen, että viranomaisten ja opposition välinen vuoropuhelu on käynnistynyt.

Voin ilmoittaa teille, että neuvosto työskentelee Georgian suhteen ja painostaa sitä poliittisin ja diplomaattisin keinoin palauttamaan ripeästi normaalit olot. Erityisedustajamme tällä alueella toimii aktiivisesti ja on parhaillaan Georgiassa. Voin myös kertoa, että Georgian tilanne on yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston seuraavan kokouksen esityslistalla. Kolmisen viikkoa sitten toimin itse Euroopan unionin ja Georgian välisen assosiaationeuvoston kokouksen puheenjohtajana ja korostin maan taloudellista edistystä sekä viittasin jokseenkin toiveikkaana myönteisenä pitämäämme demokratian kehitykseen.

Toivomme vilpittömästi, että Georgian tämänhetkiset tapahtumat eivät ole askel taaksepäin, sillä tämä haittaisi tietysti pahasti sekä poliittisen että taloudellisen tilanteen myönteistä kehitystä, jota pidimme rohkaisevana. Oletan, että Georgian kansalaiset ja viranomaiset ovat tietoisia tästä. Askel taaksepäin ei ole mahdollinen eikä hyväksyttävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacek Saryusz-Wolski, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(PL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsen ja ministeri, haluaisin puuttua yhteen Charles Tannockin ja Raimon Obiols i Germàn erinomaisessa mietinnössä esitettyyn seikkaan, nimittäin ajatukseen perustaa parlamentaarinen edustajakokous EURO-NEST.

EURO-NESTin päätarkoituksena, kuten mietinnössä ehdotetaan, on perustaa EU:n ystävien piiri parlamentaarisella tasolla sekä saada nämä ystävät ystävystymään myös keskenään. Tällä täydennetään EU:n toimeenpanevien elinten harjoittamaa naapuruuspolitiikkaa. EURO-NEST olisi vuoropuhelun, kokemusten vaihdon ja monenvälisen yhteistyön parlamentaarinen foorumi. Kyse ei ole vain yhteyksien vahvistamisesta Euroopan parlamentin sekä Ukrainan, Moldovan, Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian kansallisten parlamenttien sekä Valko-Venäjän demokraattisten voimien edustajien välillä. Meidän kannaltamme tärkeintä on, että naapureidemme välillä on vuoropuhelua ja yhteistyötä, että ne tutustuvat toisiinsa paremmin, oppivat luottamaan toisiinsa ja hyödyntävät parhaita esimerkkejä demokratiasta, sananvapaudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Enemmistö ulkoasiainvaliokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenistä kannatti suunnitelmaa EURO-NESTistä. Toivon, että se saa myös koko parlamentin tuen. Haluan osoittaa muutaman sanan liberaaliryhmän kollegoilleni, jotka jättivät tarkistuksen 5. Siinä ehdotettiin EURO-NESTin korvaamista jo olemassa olevalla PABSEC-organisaatiolla. Huomautan, että Mustanmeren taloudellisen yhteistyön parlamentaarisen edustajakokouksen PABSECin tehtävä on tyystin erilainen. Mikä tärkeintä, tässä organisaatiossa ei ole roolia Euroopan parlamentille. Kiitän sosialistiryhmän kollegojani heidän ymmärtämyksestään. Kompromissiratkaisu, jolla korvataan tarkistus 11 ja korostetaan tarvetta parantaa hallitusten välistä yhteistyötä, mahdollistaa tämäntyyppisen yhteistyön rajaamisen asianmukaisella tavalla.

Olen varma, että EURO-NEST antaa lisäpontta kumppanuuden vahvistamiseksi itäisten naapuriemme kansa ja täydentää suhteita eteläisiin naapureihimme osana Barcelonan prosessia. Se on viesti siitä, että me Euroopan parlamentin jäsenet suhtaudumme naapureihimme vakavasti, ja todistaa, että me puoluerajoihin katsomatta lujitamme siteitämme itäisiin naapureihimme.

 
  
MPphoto
 
 

  Marek Siwiec, PSE-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, käsillä olevassa mietinnössä on eräitä tärkeitä lausumia ja ne tulevat hyvään aikaan. Mietinnössä käsiteltyjen maiden (tarkoitan lähinnä itäistä aluetta) tilanne on hyvin dynaaminen, ja sen voidaan odottaa tuovan monia uusia kokemuksia. On erittäin hyvä, että Euroopan unionin toimielimet – komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti – puhuvat yhteisellä äänellä, joka heijastaa sitä tehtävää, jota varten ne perustettiin, ja kiitän komission jäsentä ja ministeriä näistä johdantolausumista. Osoitan kiitokseni myös esittelijöille.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmä kannattaa Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämistä ja lujittamista, mikäli se on harkittua ja tehokasta. Vältimme tämän mietinnön laatimisen aikana monet tarpeettomat kiistat. Vältimme hyvin epäviisaan keskustelun siitä, onko naapuruus idän kanssa tärkeämpää kuin naapuruus etelän kanssa. Se olisi sama kuin kysyisi lapselta, rakastaako hän enemmän äitiä vai isää. Vältimme turhat keskustelut siitä, korvaako Euroopan naapuruuspolitiikka EU:n laajentumiseen tähtäävän politiikan. Nämäkin ovat epätodellisia ongelmia, mutta näihin kysymyksiin saatiin selvennystä.

Euroopan naapuruuspolitiikka voi olla tehokasta, jos sitä toteutetaan yhteisvoimin. ”Yhteisvoimin” tarkoittaa, että sitä toteuttavat sekä Euroopan unioni että asianomaiset maat. Naapuruuspolitiikka ei voi olla samanlaista kaikkia maita kohtaan, koska niissä vallitsevan demokratian aste vaihtelee ja ne haluavat toteuttaa tätä politiikkaa eri tavoin. Tarkastellessamme juuri Georgian äskettäisiä tapahtumia saatoitte itse todeta, kuinka arkaluonteinen tämä kysymys on. Ukrainan järjestyksessään toisten demokraattisten vaalien synnyttämää tyytyväisyyttä varjostaa se, että nämä olivat toiset Ukrainassa kahden vuoden aikana pidetyt vaalit. Voidaan sanoa, että tyytyväisyys on pettymyksensekaista. Idässä politiikkamme koskee aluetta, joka kärsii jatkuvasti Venäjän federaation avoimesti tai kulissien takana masinoimasta vehkeilystä.

Kuten ministeri totesi, tämä politiikka voi onnistua vain, jos siihen liittyy resursseja, poliittista tahtoa, tehokkaita toimia ja realistinen asenne etenkin uusia toimielimiä perustettaessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta.–(FI) Arvoisa puhemies, naapuruuspolitiikka on yksi EU:n ulkopolitiikan prioriteeteista. ENP on osa laajempaa pyrkimystä rauhan, vakauden ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. ENP:n toimeenpano vaatii myös paljon EU:lta, sillä 27 jäsenvaltion strategiset tavoitteet on pystyttävä sovittamaan yhteen. On tärkeää välttää itä–länsi-vastakkainasettelua, vaikka on selvää, että EU:n jäsenvaltioilla on erilaisia yhteistyöprioriteetteja.

Yhteistyötä tarvitaan kaikkiin suuntiin. Kun mukana yhteistyössä ovat kaikki EU:n jäsenvaltiota ja 16 kumppanimaata, on myös ymmärrettävää, että tämän politiikan kehittämiseen liittyy vahvoja epäilyjä siitä, miten niin erilaiset kumppanimaat voidaan saada yhteistyöhön. Tämän ENP-politiikan vahvuus on kuitenkin se, että sen avulla EU:lla on käytössään enemmän resursseja kumppanimaiden tukemiseen kuin jos jokaista maasta lähestyttäisiin erillään ja aivan eri momenteilta. ENP:n kokonaisvaltainen lähestymistapa myös varmistaa sen, ettei EU:n politiikka riipu kunkin puheenjohtajamaan alueellisista tai maakohtaisista mieltymyksistä.

Arvoisa puhemies, ryhmäni antaa selkeän tukensa ENP:n kehittämiselle ja komission nimeämille painopistealoille, joita ovat taloudellinen integrointi, ihmisten liikkuvuus, energia – siihen haluamme kyllä lisätä ilmastonmuutoksen – sekä taloudellinen ja tekninen apu.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikka sai uutta liikevoimaa EU:n uusimmasta laajentumisesta. Nyt tämä politiikka auttaa naapurialueita kehittymään kohti eurooppalaista arvojärjestelmää. Se on välttämätön molempien osapuolten edun mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Se on toisin sanoen turvallisuuden ja vakauden sekä sellaisten arvojen kuin ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja täysimääräisen demokratian takaaja.

Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä on syytä korostaa myös sellaisten maiden kuin Ukrainan erityistä merkitystä ja ominaislaatua. Tällä maalla pitäisi olla erityisasema ENP:hen sisällytettyjen maiden joukossa, ja sille olisi annettava ensisijainen asema ennen kaikkea sen roolin vuoksi, joka sillä on Euroopan kulttuuriperinnön kannalta sekä niiden historiallisten siteiden vuoksi, joita sillä on naapurimaihinsa. Ensisijaisen aseman myöntäminen on erityisen tärkeää myös siksi, että tällä maalla on keskeinen asema energiavakauden ja -turvallisuuden varmistamisessa koko Euroopan unionille.

Ukrainan kysymystä ja tien avaamista sen EU:n täysjäsenyydelle olisi siksi tarkasteltava yksilölliseltä pohjalta ja ottaen huomioon, että Ukraina on EU:n tärkein kumppani sen itäeurooppalaisten naapurien joukossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi sanoa, että on valitettavaa, että tämä on yhteiskeskustelu, koska Georgian kriisi ansaitsisi todella oman keskustelunsa. Olin viime viikonloppunaEuroopan parlamentin puhemiehen lähettämänä Georgiassa. Olen juuri palannut sieltä, ja olisin halunnut tehdä selkoa tapahtumista sekä niistä lukuisista tapaamisista, joita minulla oli siellä. Kaksi minuuttia ei valitettavasti riitä siihen.

Ennen kuin ryhdyn puhumaan Georgiasta, haluaisin kuitenkin toivottaa tervetulleeksi uusimman Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin tulleen maan, nimittäin Mauritanian, jossa kävin hiljattain vaalitarkkailuvaltuuskuntamme vetäjänä.

Tällä hetkellä on selvää, että Georgiassa oleva vakava kriisi on totisesti asettanut Euroopan naapuruuspolitiikan koetukselle. Voiko tämä naapuruuspolitiikka olla todella hyödyllistä? Georgian tilanteen valossa on nyt perusteltua kysyä tätä.

Hyvät kollegat, voin kertoa teille, että neljä vuotta väkivallattoman ”ruusuvallankumouksen” jälkeen Georgian asukkaat ovat todella järkyttyneitä väkivallasta, jota televisioruuduissamme on nähty. Siinä on kyse Georgian väestöön kohdistetusta väkivallasta ja väkivallasta, jota on käytetty Imedi-TV-televisiokanavan sulkemiseen. Asukkaat ovat järkyttyneitä, koska he eivät ymmärrä, mitä on tapahtumassa.

Olenkin kiitollinen komissiolle siitä, että se on vaatinut Georgian viranomaisia käynnistämään riippumattoman ja avoimen tutkimuksen, koska ihmiset haluavat tietää tarkkaan, mitä on tapahtunut ja miten kaikki on käynyt.

Kävimme itse paikalla ja tietenkin kuulimme kaksi versiota tapahtumista: opposition version ja viranomaisten version. Molemmat ovat hyväksyttäviä. On selvää, että on kaksi versiota, mutta ihmiset vaativat todellista avoimuutta. On selvää, ettemme saa unohtaa – kollegamme jo mainitsikin tämän – että kuten tiedämme, Georgia on haavoittuva, mutta sen on myös tultava toimeen ”ison veljen” kanssa, joka on jatkuvasti sitä väijymässä.

Kun Georgian viranomaiset kiinnittävät huomiomme Venäjän läsnäoloon kaikkialla, meidän on tarkasteltava tapahtuneita ja tapahtuvia asioita. Niistä meillä on esimerkki järjestelyissämme Venäjän kanssa viisumimenettelyjen helpottamiseksi. Helpotuksista hyötyvät Abhasian ja Etelä-Ossetian asukkaat, joilla on Venäjän passi, vaikka nämä alueet ovat osa Georgian aluetta. Tämä asettaa Georgian tukalaan asemaan.

Arvoisa komission jäsen, mikään tämä ei ole teille uutta. Se, mitä meidän on vaadittava nyt – luonnollisesti poikkeustilan poistamisen lisäksi – on sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden palauttaminen sekä, kaikkein tärkeimpänä, lupauksen saaminen vapaiden ja avoimien vaalien järjestämisestä. Georgia pystyy nyt järjestämään tällaiset vaalit. Se osoitti sen viime vuonna, jolloin se järjesti avoimet, demokraattiset paikallisvaalit noudattaen täysin kansainvälisiä normeja. Nyt meidän on aika – käännyn tässä neuvoston puoleen, koska katson, että se on ollut jokseenkin ankara Georgian viranomaisten suhteen – osoittaa Euroopan naapuruuspolitiikallamme, että voimme olla hyödyksi. Meidän on osoitettava Georgian kansalle, että Euroopan naapuruuspolitiikalla on tarkoitus. Euroopan unioni ei saa tuottaa sille pettymystä. Tämä on sanoma, joka meidän olisi tuotava vahvasti julki Georgian viranomaisille.

 
  
MPphoto
 
 

  Willy Meyer Pleite, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, haluaisin aluksi kiittää Charles Tannockia ja Raimon Obiols i Germàa heidän esittämästään mietinnöstä. Pitemmittä puheitta haluan ilmoittaa teille, että ryhmäni suhtautuu kriittisesti naapuruuspolitiikassa omaksuttuun kehitykseen ja lähestymistapaan.

Olemme kriittisiä, koska vuonna 2004 näimme selvästi uusien mahdollisuuksien avautuvan luotaessa naapuruuspolitiikka, joka perustui keskeisesti ihmisoikeuksien edistämiseen, teknisen erityisasiantuntemuksen tarjoamiseen ja parempaan tasapainoon pyrkimiseen kaupan ja muuttovirtoihin osallistuvien ihmisten osalta. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, että rahoitusvälineen hyväksymisen jälkeen näyttää siltä, että annamme vaikutelman, että olemme itse asiassa kiinnostuneet vain vapaakauppa-alueiden ja vapaakauppasopimuksien järjestämisestä ja muuttovirtojen raudanlujasta valvonnasta, emmekä lainkaan käsittele ihmisoikeuksien edistämistä ja vaatimusta niiden kunnioittamisesta.

On kaksi selvää esimerkkiä, toinen lännen ja toinen etelän suunnalla, nimittäin Saharan konflikti, johon komission jäsen Ferrero-Waldner viittasi, ja Israelin konflikti. Toisin sanoen on kyse Marokon vastuusta Länsi-Saharan miehitettyjen alueiden suhteen ja Israelin valtion vastuusta Palestiinan konfliktissa.

Toivon vilpittömästi, että naapuruuspolitiikka noilla alueilla olisi ollut kyseistä kahta valtiota kohtaan vaativampaa, jotta ne olisi saatettu kertakaikkiseen vastuuseen näistä konflikteista. Niistä toinen on jatkunut lähes sata vuotta ja toinen neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta ilman, että ratkaisua olisi saatu aikaan.

Siksi katsomme, että tuosta näkökulmasta olisimme halunneet, että Euroopan unioni olisi omaksunut naapuruuspolitiikan toimeenpanossa tiukemman kannan.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta.– (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä osoitetaan selvästi, miten eurooppaintoinen poliittinen eliitti on tässä kysymyksessä täysin vailla kosketusta todellisuuteen ja äänestäjiensä toiveisiin.

Mietinnössä vaaditaan viisumien käsittelyn pikaista nopeuttamista, jotta matkustamista eräistä EU:n ulkopuolisista valtioista voidaan helpottaa ja tehdä vähemmän työlääksi. Eivät useimmat lontoolaiset tätä halua. He eivät halua tehdä ihmisten pääsyä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan helpommaksi, he haluavat tehdä sen vaikeammaksi. He haluavat olla valikoivampia sen suhteen, keitä maahan päästetään, eivät laajentaa nykyistä avoimien ovien politiikkaa.

Mietinnössä pidetään todennäköisenä Ukrainan liittymistä EU:hun. Ukrainassa on 46 miljoonan ihmisen väestö. EU:n kansalaisina ukrainalaisilla olisi oikeus muuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Valitsijoideni enemmistö ei halua, että miljoonille ihmisille entisten lisäksi annetaan oikeus muuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. He eivät halua enää valikoimatonta maahanmuuttoa Itä-Euroopasta. Meillä on jo tarpeeksi maahanmuuttajia, jotka ajelehtivat ympäri Lontoota ilman veroja ja vakuutuksia. Meillä on tarpeeksi rikollisia, huumekauppiaita, ihmiskauppiaita ja seksiorjia.

Toinen järjetön idea tässä mietinnössä on vaatimus EU:n naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen perustamiseksi – siinä meillä olisi toinen vailla kosketusta todellisuuteen oleva poliitikkojen keskustelupiiri kehittelemässä uusia tapoja tuhlata veronmaksajien rahoja. Näiden poliitikkojen olisi tietenkin saatava avokätinen korvaus ponnisteluistaan.

Ketään ei hämmästyttäne, että toinen tämän mietinnön laatijoista on Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen jäsen, puolueen, joka kotimaassaan teeskentelee olevansa euroskeptinen, mutta on täällä intohimoisen eurofiilinen. Ei ole mikään ihme, että Lontoossa Charles Tannock on tunnettu Itä-Euroopan puolella olevana jäsenenä.

Vastustan täysin tätä politiikkaa. Se vahingoittaa valitsijoideni etuja. Tämän vuoksi haluan tulla uudelleenvalituksi Lontoossa vuonna 2009, eikä Charles Tannockia kenties valita uudelleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI).- (NL) Arvoisa puhemies, mietinnön johdanto-osan C kappaleessa sanotaan, että Euroopan naapuruuspolitiikka ”on edelleen pidettävä erillään laajentumisprosessista; toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuminen ei sulje pois selvästi eurooppalaisiksi maiksi tunnistettavissa olevien itäisten naapurien mahdollisia pitkän aikavälin EU-jäsenyysnäkymiä”. Jostain syystä tämä sääntö ei näytä pätevän Turkkiin. Sen osalta meillä on täsmälleen päinvastainen tilanne. Turkki on selvästi määritettävissä Eurooppaan kuulumattomaksi maaksi, se ei kuulu Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, mutta se todella tavoittelee EU:n jäsenyyttä.

Koskaan ei ole ollut täysin selvää, miksi Turkkia ei otettu mukaan ENP:hen. Komissio totesi alusta alkaen, että Turkin mukaanottaminen hakijamaana ei ollut asianmukaista. Tämä on omituista, koska muissa tapauksissa on erityisesti korostettu, että naapuruuspolitiikka ja laajentumisprosessi on pidettävä selvästi erillään toisistaan. Turkin osalta sovelletaan selvästi omalaatuista sääntöä.

Kaikessa tässä on nähdäkseni kyse tahallisesta ideologisesta hämmennyksestä. Vaikka olisimme täysin sitoutuneet Turkin liittymisneuvotteluihin, meidän olisi silti pitänyt ottaa Turkki mukaan Euroopan naapuruuspolitiikkaan, vaikka edes varmuuden vuoksi. Jos neuvotteluja olisi jouduttu lykkäämään, minkä olisi pitänyt tapahtua ajat sitten, Turkki olisi voitu ottaa mukaan suoraan olemassa olevaan rakenteeseen. Niin ei tapahtunut, ja sen vuoksi asiat vaikeutuvat tulevaisuudessa entisestään.

 
  
MPphoto
 
 

  Marek Siwiec (PSE).- (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen äänestyksen jälkeen huomasin – ehkä ainoana – että Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat -ryhmän toiminta päättyi, kun parlamentin puhemies ilmoitti tästä asiasta. Huomautan kuitenkin, että tämä ryhmä on vielä olemassa, joten en ole varma, kuka teki virheen. Oliko se varapuhemies McMillan-Scott, kun hän ilmoitti, että ryhmä oli lakkautettu, vai näitä listoja kirjoittava henkilö?

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Hyvä Marek Siwiec, sähköistä äänestysjärjestelmää ei ole vielä päivitetty, mutta Philip Claeys ei puhunut muutama tunti sitten lakkautetun ryhmän puolesta, vaan pikemminkin sitoutumattomana jäsenenä.

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE).− (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, olen todella hämmästynyt Gerard Battenin sanoista. Hän on kotoisin kosmopoliittisesta Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja levittää täällä kuitenkin väärillä väitteillään ahdasmielistä ja muukalaisvihamielistä propagandaa. Sillä ei ole mitään tekemistä hänen suurenmoisen maansa ylvään perinteen kanssa.

Naapuruuspolitiikka on nyt luultavasti Euroopan unionin tärkein ulkopolitiikan väline, kun kaikkiaan kahdentoista maan liityttyä unioniin olemme nyt siirtymässä jonkinasteiseen vakauttamisen vaiheeseen. Tästä syystä on tärkeää, että ENP-välinettä käytetään tarkoituksenmukaisesti ja keskitetysti. Tästä onkin jo näyttöä muutamissa asioissa.

Kuten komission jäsen Ferrero-Waldner totesi, naapuruuspolitiikka antaa meille myös tärkeän välineen toimia aktiivisesti Lähi-idän konfliktia koskevissa kysymyksissä. Olen sitä mieltä, että se seikka, että Georgiassa jännitystilan jälkeen niin nopeasti päästiin ratkaisuihin ja että siellä on tarkoitus pitää uudet vaalit, on osittain yhteydessä eurooppalaisen näkökulman ja naapuruuspolitiikan vaikutuksiin ja osoittaa, että olemme tässä oikealla tiellä. Kyseinen politiikka antaa meille keinon pitää huolta eduistamme, rakentaa yhteyksiä, palvella kumppaniemme etuja ja edistää ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämistä.

Arvoisa komission jäsen, kun tässä yhteydessä käsittelemme Valko-Venäjää, minusta on mielenkiintoista nähdä, miten onnistumme löytämään sopivan tavan yhdistää ihmisoikeuksien ja demokratian välineet tilanteessa, jossa naapuruusväline ei vielä ole täyttä vaikutusta. Tämä on tärkeä harjoitus, joka meidän on toistettava tulevinakin vuosina.

Meillä on itäinen naapuruuspolitiikka ja eteläinen naapuruuspolitiikka. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Menetelmän ei kuitenkaan tarvitse aina olla sama, koska itäisellä naapuruuspolitiikalla on myös eurooppalainen näkökulma, mikä tarkoittaa, että lähtökohdat ja tietyssä määrin myös tulevaisuudennäkymät voivat olla erilaiset. Politiikka, johon kuuluvat assosiaatiosopimukset, kumppanuussopimukset ja yhteistyösopimukset ja jossa Ukrainan kaltaisten maiden on WTO:n jäsenyys ja sitten vapaakauppa-alueen luominen – askeleet kohti tällaista kehitystä – on mielestäni hyvin tärkeä väline etenemiselle.

Tämä on yhteisvastuun politiikkaa. Ei ole yksin keskieurooppalaisten jäsenvaltioiden asia katsoa idän suuntaan ja eteläeurooppalaisten katsoa etelän suuntaan – koko Euroopan yhteisö on vastuussa molemmista osista. Tästä syystä minun on sanottava, että en voi hyväksyä sellaisia ehdotuksia kuin esimerkiksi Välimeren unioni. Haluaisin kovasti nähdä espanjalaisten ja ranskalaisten kantavan huolta Ukrainasta, ja ruotsalaisten ja saksalaisten huolehtivan samalla tavoin Marokosta. Tätä politiikkamme on oltava, ei Euroopan unionin uutta jakamista.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemiesManuel António DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Marinus Wiersma (PSE).- (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi ryhmäni puolesta toistaa vilpittömästi vetoomuksen, jonka Elmar Brok osoitti meille kaikille juuri äsken. Se osoittaa, kuinka tärkeä naapuruuspolitiikka on Euroopan unionin ulkoisessa toiminnassa. Suhtaudumme myönteisesti suunnitelmiin ENP:n vahvistamisesta, mutta se ei merkitse, että ENP olisi saatettu loppuun. EU:n on jatkuvasti etsittävä tapoja tehdä kyseinen politiikka tehokkaammaksi.

Eriyttäminen – kuten muutkin ovat jo sanoneet – on naapuruuspolitiikan onnistumisen ydin. ENP koskee valtavan suurta aluetta, aina Marokosta Ukrainaan. Euroopan vaikutusvalta ei ole samanlainen kaikissa näissä maissa, eikä Eurooppa ole niille kaikille yhtä kiinnostava. ENP:n yhteydessä EU:n on tarjottava kumppanimailleen sellainen yhteistyösopimus, joka parhaiten täyttää sen odotukset. Tämä on selviö, jonka mielestämme pitäisi kuvastua komission ensisijaisissa tavoitteissa.

Georgian pyrkimykset Euroopan suhteen ovat toisenlaiset kuin Azerbaidžanin. Tunisia on Euroopalle vähemmän tärkeä kuin Ukraina, eikä Libanonilla ole samaa painoa kuin Marokolla. Tähän pohjautuu tarve tarkastella kutakin maata yksilöllisesti.

Meidän on keskityttävä niihin maihin, joissa ENP:n tärkein tavoite, maiden lähentäminen Eurooppaan, vaikuttaa olevan parhaiten saavutettavissa.

Mietinnössä puhutaan myös itäisten ENP-maiden naapureista. Mielestämme on hyvä ajatus työskennellä osana äskettäin hyväksyttyä Keski-Aasian strategiaa lujien siteiden aikaansaamiseksi kyseisten maiden kanssa. Tällöin Euroopan unioni voisi epäilemättä hyödyntää naapuruuspolitiikasta saamaansa kokemusta.

Emme kuitenkaan tue ajatusta siitä, että alueen ulkopuolisille maille annettaisiin ENP-maiden asema. Meidän on parempi keskittyä Keski-Aasiassa johdonmukaiseen lähestymistapaan eikä niinkään yksittäisten maiden vetämiseen mukaan ENP:hen.

Lopuksi totean, että vahvempi parlamentaarinen yhteistyö itäisten ENP-maiden kanssa on hyödyllistä vain, jos siihen yhdistyy monenvälinen yhteistyö alueen hallitusten kesken. Jos parlamentaarinen edustajakokous on tarkoitus perustaa, silloin olisi luotava myös ministerikokous, kuten muillakin alueilla, joilla olemme perustaneet tämäntyyppisiä parlamentaarisia edustajakokouksia. Meidän mielestämme tällainen parlamentti voi olla olemassa vain, jos myös neuvosto ja komissio luovat vastaavan hallitustenvälisen elimen.

 
  
MPphoto
 
 

  Lydie Polfer (ALDE) . – (FR) Arvoisa puhemies, olen Etelä-Kaukasiasta vastaava esittelijä ja haluan tämän Charles Tannockin ja Raimon Obiols i Germàn laatiman mietinnön yhteydessä – kiitokseni esittelijöille heidän työstään – käyttää tilaisuutta kertoa teille näkemyksistäni Georgian tilanteesta. Ne perustuvat vierailuun, jonka tein sinne 5. marraskuuta, jolloin mielenosoitukset olivat huipussaan.

Mielestäni tilanne oli erittäin mutkikas. Tärkeimmät aikaansaadut uudistukset olivat vaikuttavia, erityisesti talouden ja korruption torjunnan osalta. Toisaalta on pidettävä mielessä, että maan sosiaalinen ilmapiiri on vaikea – työttömyyttä on paljon, ja kolmannes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Eniten huomiota herätti erittäin jännittynyt, jopa aggressiivinen poliittinen ilmapiiri. Oppositio suuntaa äärimmäisen vakavia syytöksiä presidenttiin ja peruu ne sitten julkisesti, mikä herättää uusia kysymyksiä. Hallitus vastaa toistuvilla syytöksillä, joiden mukaan ulkomaat – toisin sanoen Venäjä – sekaantuvat asioihin, ja tuottaa videoaineistoa väitteidensä tueksi. Marraskuun 7. päivän tapahtumat, toisin sanoen hätätilan julistaminen, mielenosoittajiin kohdistettu väkivaltainen tehoisku ja televisioaseman sulkeminen, korostivat tilanteen äärimmäisen huolestuttavaa luonnetta. On selvää, että tällaiset toimet eivät sovi perinteisiin eurooppalaisiin arvoihin, jotka pohjautuvat oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin, ja että ne on selvitettävä.

Meidän täytyy toivoa, että 5. tammikuuta pidettäväksi suunnitellut presidentinvaalit mahdollistavat demokraattisen keskustelun paluun. Georgian asukkaiden on päätettävä, mikä on huhua ja mikä totta, ja keskittyäkö osakseen tulleisiin pettymyksiin vai edessä oleviin haasteisiin. Meidän tehtävämme on kuitenkin rohkaista ja auttaa heitä aidosti demokraattisten, asianmukaisesti johdettujen ja kansainvälisten normien mukaisten vaalien järjestämisessä. Niissä on kyse Georgian demokratian uskottavuudesta ja vakaudesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Inese Vaidere (UEN).(LV) Hyvät kuulijat, ”ruusuvallankumouksen” jälkeen Georgia toi esiin toiveensa yhtyä eurooppalaisiin arvoihin. Se odotti meiltä myötätuntoa ja ymmärtämystä. Valitettavasti olemme jättäneet tämän toiveen täysin vaille huomiota. Vaadin viime vuonna IVY:n rauhanturvajoukkojen korvaamista kansainvälisillä rauhanturvaajilla. Ehdotin tarkistusta siitä, onko lainmukaista, että Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa myönnetään Venäjän passeja. Tämä muuttaa Georgian kansan kansallista kokoonpanoa. Ehdotin, että komissio ja neuvosto hyväksyisivät Georgialle samat viisumihelpotukset, jotka nyt on myönnetty Venäjälle. Nämä vaatimukset aktiivisemmasta puuttumisesta Georgian tilanteen ratkaisemiseen kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Tämä piittaamattomuus on edistänyt selvästi nykyisen tilanteen syntymistä. Demokratisoinnin ja uudistuksen tie merkitsee usein sisäisiä poliittisia kriisejä, ja tämä on havaittavissa erityisesti tässä tilanteessa, jossa kriisejä aiheuttaa suuri naapurivaltio. Euroopan unionin on kuunneltava Georgiaa, ja sen on osoitettava solidaarisuutensa sekä teoin että sanoin. Kiitos!

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger (GUE/NGL).- (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikan virallisena tavoitteena todetaan olevan vakaiden, ystävällismielisten valtioiden piirin luominen EU:n ympärille. Tähän käytetään suuret summat rahaa, aikavälillä 2007–2013 12 miljardia euroa. Mihin tarkoituksiin? Paljon puhutaan ihmisoikeuksista, mutta kyse on EU:n etujen ajamisesta. Puhutaan muun muassa vapaakauppa-alueen perustamisesta. Ketä se hyödyttää?

Paljolti on kyse rajojen turvaamisesta ja muuttoliikkeen valvonnasta. Erityisesti mietinnössä – josta lainaan osia – todetaan, että Euroopan parlamentti ”korostaa tarvetta parantaa ENP-maiden valmiuksia hallita siirtolaisuusvirtoja, torjua tehokkaasti laitonta maahanmuuttoa, [...] tehostamaan yhteistyötään [...] terrorismin, [...] torjunnassa; kannattaa naapurien osallistumista Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) ja Euroopan poliisiviraston (Europol) toimintaan”. Nämä ovat asioita, joita emme kannata, ja siten, kuten kollegani Willy Meyer-Pleite sanoi, emme ryhmänä tue tätä mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM).- (NL) Arvoisa puhemies, komission sitoutuminen Israelin valtioon Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa on lähellä sydäntäni. Vasta eilen komissio esitteli kyseistä aihetta täällä arvovaltaisen edustajansa tohtori Andreas Eldinan avulla.

Arvoisa komission jäsen, jatkakaa tätä edelleen. Tiedän, että minulla on yhteisesittelijämme Charles Tannockin ja Israelin valtuuskuntamme puheenjohtajan Jana Hybáškován tuki.

Minulla on esitettävänä vain yksi polttava kysymys. Mitä uusia mahdollisuuksia komission jäsen näkee Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisessa Israelin osalta, kun otetaan huomioon juutalaisvaltion suuresti kehittynyt poliittinen ja taloudellinen asema? Lyhyesti sanoen, eikö tässä ole aivan paikallaan toteuttaa eriyttämistä Euroopan naapuruuspolitiikan sisällä? Mielestäni on, totisesti!

 
  
MPphoto
 
 

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE).- (ES) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että naapurialueinamme on menestyviä, vakaita ja rauhallisia maita, joissa valta perustuu demokraattiseen malliin ja joissa perusoikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin.

Tämän ajatuksen on oltava Euroopan naapuruuspolitiikan peruslähtökohta. Kyse on politiikasta, jonka pitäisi kannustaa ja auttaa naapureitamme tekemään välttämättömät uudistukset ja toteuttamaan niitä arvoja, joihin edellä viittasin.

Kysymys poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista uudistuksista on mielestäni olennainen osa mietintöä, jonka huomenna hyväksymme.

Toinen ajatus on, että naapuruuspolitiikassa on otettava huomioon kunkin maan erityispiirteet. Eroja ei pidä tehdä sen maanosan perusteella, johon maa kuuluu. Naapurimaamme sattuvat vain sijaitsemaan naapureinamme. Tämä on tärkeä asia. Sillä tosiasialla, että jotkut niistä kenties ovat myös eurooppalaisia maita, voi olla seurauksia mahdollisen unioniin liittymisen kannalta, mutta ei naapuruuspolitiikan kannalta. Tämä on yleisempi väite, josta olen yhtä mieltä, koska tekisimme virheen, jos syrjisimme jotain maaryhmää toisen kustannuksella.

Ei voi olla niin, että on olemassa jokin ensisijainen naapuruuspolitiikka ja toinen, toissijainen naapuruuspolitiikka. Välimeren etelärannikolla sijaitsevat naapurit ovat panneet jossain määrin levottomina merkille, että laajentuminen 27 maahan voi johtaa jonkinasteiseen poissulkemiseen unionin taholta. Naapuruuspolitiikka, joka asettaa itäisen Euroopan tai Kaukasian etusijalle, saattaa hyvin lietsoa tätä pelkoa.

Välimeren eteläpuolisilla mailla on hyvin vanhat siteet unioniin. Ne ovat meille ratkaisevan tärkeitä sellaisilla ydinaloilla kuin turvallisuus, muuttoliike ja energia. Monilla jäsenvaltiolla, kuten tiedämme, on tiiviit historialliset, poliittiset, ihmisten väliset, kulttuuriset ja taloudelliset siteet kyseisiin maihin.

Tämä on siis toinen tärkeä aihe puheessani. Meidän ei pidä naapuruuspolitiikassamme tehdä eroa eurooppalaisten ja Eurooppaan kuulumattomien välillä. Politiikan on oltava, kuten Elmar Brok juuri sanoi, yhteisvastuun politiikkaa.

Arvoisa puhemies, edellä olevan huomioon ottaen en yhdy niihin epäilyksiin, joita mietinnön numeroidussa 2 kohdassa tuodaan esiin ENP:n maantieteellisen ulottuvuuden tarkoituksenmukaisuudesta. En myöskään olisi jakanut mietintöä kahteen osaan, eurooppalaisia naapurialueita ja toisaalta Välimeren alueen naapurialueita käsittelevään jaksoon. Yksi ainut asiakirja olisi ollut parempi.

Lopuksi haluan sanoa kiitokseni Charles Tannockille ja Raimon Obiolsille.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda (PSE).- (DE) Arvoisa puhemies, kyse on siitä, osoittavatko Georgian tapahtumat, että naapuruuspolitiikka on epäonnistunut. Mielestäni se ei ole. Ne osoittavat, että saattaa vielä olla tarvetta korottaa naapuruuspolitiikan profiilia, sillä monet asiat, joita Georgiassa tapahtui, olivat ennustettavissa. Tosiasia on, että Georgian ”ruusuvallankumouksen” onnistumiset ja myönteiset puolet ovat viime kuukausina ja vuosina hämärtyneet niiden lukuisten autoritaaristen päätösten myötä, joilla on kavennettu oikeusjärjestelmää.

Yhdessä sosiaalisen tilanteen kanssa tämä on johtanut viime aikojen levottomuuksiin. Toivon, että olemme nyt kyllin vahvoja varmistamaan yhdessä presidentti Saakašvilin kanssa, että vuoropuhelu aloitetaan ja että maassa päästään avoimiin ja vapaisiin vaaleihin, joiden yhteydessä toteutuu sananvapaus, ja siten myös täysin demokraattisiin päätöksiin.

Toinen syy, miksi naapuripolitiikkaa on lujitettava, on epäilemättä koko keskustelu tulevasta laajentumisesta. Tarkoituksenamme on nyt keskustella laajentumisesta Kaakkois-Euroopan maiden ja Turkin kanssa ja viedä prosessi päätökseen. Nyt ei ole aika puhua seuraavista laajentumiskierroksista vaan pikemminkin lujittaa suhteita naapurimaihimme. Joillakin näillä mailla, mikäli ne sijaitsevat Euroopassa, on mahdollisuus päästä myöhempänä ajankohtana Euroopan unionin jäseniksi, joillakin ei. Tämän vahvan yhteyden on kuitenkin oltava olemassa.

Kolmas syy on jo mainittu. Katson, että Välimeren unionin kaltaiset hämärät ideat – sallinette ilmaisun – joilla vedettäisiin rajaviiva Euroopan unionin poikki ja joissa, kuten presidentti Sarkozy eilen ehdotti, muut EU:n jäsenvaltiot voisivat saada tarkkailija-aseman, on torjuttava. Siksi meillä on oltava yhteinen naapuruuspolitiikka, ja meidän on työskenneltävä yhdessä suhteiden vahvistamisen hyväksi.

Tulevaisuudenkuvana tulee kyseeseen EU:n ja Mustanmeren yhteisö ja EU:n ja Välimeren alueen yhteisö, mutta tulevaisuudessakin on aina koko Euroopan unionin tehtävä ylläpitää ja lujittaa suhteita näihin naapureihin, mihin kuuluu myös komission pyrkimysten tukeminen.

 
  
MPphoto
 
 

  István Szent-Iványi (ALDE).- (HU) Arvoisa puhemies, unionin tavoitteena on vaurauden, vakauden ja turvallisuuden alueen luominen unionin naapurien kanssa. Tällä alalla on saatu jo joitakin merkittäviä ja varteenotettavia tuloksia, mutta samoin on kohdattu vakavia epäonnistumisia. Umpikujaan ajautuneiden konfliktien ratkaisemisessa ei ole edetty varsinaisesti, eikä meillä ole mitään käsitystä siitä, miten Transnistrian, Abhasian, Palestiinan tai Länsi-Saharan kriisit olisi ratkaistava.

Naapuruuspolitiikan maat eivät muodosta mitään kokonaisuutta, eivät maantieteellisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti tai poliittisesti. Tämän vuoksi tarvitaan eriytettyä, maakohtaista lähestymistapaa – se, mikä on hyväksi Jordanialle, ei välttämättä ole hyvä Ukrainalle.

Naapuruuspolitiikan itäisen ja eteläisen ulottuvuuden kesken on luotava mahdollisimman pian poliittinen tasapaino ja talousarviotasapaino. Tämän on kuitenkin johdettava itäisen ulottuvuuden lujittamiseen, koska tämä ulottuvuus on selvä seuraus Euroopan unionin jokin aika sitten tapahtuneesta laajentumisesta uusiin jäsenvaltioihin. Olemme saaneet komissiolta monia lupauksia tästä ja odotamme komission yhä pitävän ne. Kiitos!

 
  
MPphoto
 
 

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, jotta Euroopan naapuruuspolitiikka olisi tehokasta, sitä on jatkuvasti seurattava ja se on mukautettava geopoliittiseen tilanteeseen. Vain tällä tavalla sillä pystytään toteuttamaan tehokkaasti EU:n sille asettamat tehtävät.

Euroopan naapuruuspolitiikalla on yhä edessään merkittäviä haasteita. Nämä haasteet eivät koostu yksinomaan tehokkaan avun tarjoamisesta valtioiden välisen tai taloudellisen yhteistyön luomiseksi. Tällä hetkellä on myös erittäin tärkeää saada vastaus siihen, kuinka voimme parantaa tilannetta niissä maissa, joissa vapaus on uhattuna. Mielessäni ovat erityisesti Venäjä ja Valko-Venäjä.

Euroopan naapuruuspolitiikan on oltava väline vaikuttaa viranomaisiin niissä maissa, joissa poliittinen vapaus ja demokratia eivät ole enempää kuin show-esitys, jossa itsenäistä mediaa edustavat toimittajat menettävät henkensä epäselvissä olosuhteissa ja jossa oppositio poistetaan järjestelmällisesti ja usein julmasti julkisesta elämästä. Maat, jotka toimivat tällä tavoin, on saatettava tietoisiksi siitä, että Euroopan unioni paljastaa ja tuomitsee täysin tällaiset käytännöt.

 
  
MPphoto
 
 

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE).- (HU) Arvoisa puhemies, kiitos teille. Kolme viime vuotta ovat osoittaneet, että Euroopan naapuruuspolitiikka on erittäin tärkeä väline yhteistyön tiivistämisessä kyseisten valtioiden kanssa ja yhteisömme vakauden ja turvallisuuden lisäämisessä. Naapuruuspolitiikka asettaa meille myös velvoitteen, joka koskee meitä etupäässä silloin, jos tähän mennessä rakennettu hauras järjestelmä jossakin politiikan piirissä olevista maista on uhattuna.

Haluaisin kiinnittää huomionne tilanteeseen Georgiassa, jossa yhdessä rakennetut demokratia, perustuslaillisuus ja voimakas taloudellinen kehitys ovat uhattuina. Joukkomielenosoitukset ja levottomuudet ovat tehneet tilanteen epävarmaksi. Olen vakuuttunut siitä, että syntyneen tilanteen takana ovat Venäjän supervaltapoliittiset, tuhoisat aikomukset.

Suurin huomio on kohdistettava demokraattisten instituutioiden järjestelmän vahvistamiseen. Hätätilan julistamisen jälkeen ja asevoimien kohdistettua kohtuuttomia toimia mielenosoittajiin presidentinvaalien aikaistaminen oli oikea askel tähän suuntaan.

Saakašvilin johtama Georgia on sitoutunut EU:n kumppaniksi. Monista ongelmista huolimatta se osoittaa merkittävää edistymistä uudistusten ja talouskasvun aloilla. EU, toisin sanoen komissio, neuvosto ja parlamentti, yhteistyössä Etyjin kanssa ovat kiinnostuneet laukaisemaan nämä jännitteet rauhanomaisin keinoin. Meidän on annettava siihen kaikki tukemme.

EU käyttää pehmeää voimaa, toisin sanoen osallistamiseen perustuvaa taivuttelumenetelmää, joka pantiin koetukselle Georgian tilanteessa, kun presidentti Saakašvili saattoi kiihtyneen prosessin takaisin demokratian piiriin. Mielestäni on erittäin tärkeää arvioida naapuruuspolitiikan tehokkuutta järjestelmällisesti Georgian tapahtumien valossa. Valta Georgiassa on nyt pantu koetukselle. Joka tapauksessa keskustelu jakautuneen opposition kanssa, jota ei voida sulkea pois tästä prosessista, on välttämätöntä. Tuestamme huolimatta Tbilisin on tammikuun vaaleissa todistettava, miten vahva maan demokraattinen järjestelmä on.

 
  
MPphoto
 
 

  Josep Borrell Fontelles (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, Etyjin puheenjohtajamaan Espanjan erityisedustajana minulla on ollut tilaisuus vierailla yhdellä konfliktien pahiten repimistä naapurialueistamme, Kaukasiassa. Georgiassa käynnissä olevat tapahtumat huomioon ottaen paras asia, mikä kaikkien lukkiutuneiden konfliktien osalta voisi tapahtua, on, että ne pysyvät lukkiutuneina. Emmehän ole saavuttaneet mitään selvää parannusta yhdenkään niiden osalta. Georgian tapahtumat, joita on erinomaisesti kuvailtu, totisesti osoittavat, miten vaikeaa täydellisen demokratian saavuttaminen on.

Tällä hetkellä Kaukasia on uuden kylmän sodan, paikallisen kylmän sodan eturintamassa. Saavuttuani Tbilisiin minua tervehti valtava presidentti Bushin kuva, ja saavuttuani Ossetian rajalle valtava presidentti Putinin kuva. Tämä symboloi uutta vastakkainasettelua, jonka luulimme jo voittaneemme.

Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi, mutta nyt on meidän velvollisuutemme käyttää naapuruuspolitiikkaa edistämään sitä, että tammikuun vaalit ovat vapaat ja rehelliset. Se on vaikeaa. On vaikeaa siirtyä muutamassa kuukaudessa hätätilasta, jossa mielenosoitukset tukahdutetaan väkivalloin ja jossa tiedotusvälineiden toiminta on estetty raa’alla voimalla, vapauden ilmapiiriin, missä vapaiden, demokraattisten vaalien pitäminen on mahdollista. On vaikea kuvitella, että voimme siirtyä tilanteesta, jossa poliisi hakkaa oikeusasiamiehen kaupungin kadulla, tilanteeseen, jossa ihmiset voivat vapaasti valita presidenttinsä. Näin asioiden laita kuitenkin on.

Meidän, Euroopan parlamentin, on oltava lujasti mukana ja osallistuttava Etyjin kanssa näiden vaalien tarkkailuun sinne lähetettävien vaalitarkkailijoiden avulla. Näin siksi, että kyseisellä alueella on vaakalaudalla eniten edistystä kohti demokratiaa tällä alueella, joka on yksi konfliktien pahiten repimistä alueista naapurialueillamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Samuli Pohjamo (ALDE).- (FI) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän mietinnön tekijöitä hyvästä mietinnöstä. Haluan korostaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan roolia Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanossa.

Kun eurooppalaisia arvoja halutaan edistää naapurimaissa, kulttuuri- ja opiskelijavaihto sekä onnistuneet yhdessä toteutetut käytännön hankkeet ovat avainasemassa. Aluekehitysvaliokunta on myös muistuttanut hyvistä kokemuksista kumppanuusperiaatteen toteuttamisesta koheesiopolitiikassa. Näitä hyviä kokemuksia on käytettävä hyväksi myös ENP:tä toteutettaessa.

Todellista lähentymistä saadaan aikaan myös rajaliikenteen esteiden vähentämisellä ja helpottamalla erityisesti opiskelijoiden, tutkijoiden, taiteilijoiden, toimittajien ja yrittäjien liikkumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Rogalski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, puhuessamme Euroopan naapuruuspolitiikasta meidän on muistettava, että meidän tulee tukea ennen kaikkea niitä hallituksia, jotka kunnioittavat perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, ja kannustaa kyseisten oikeuksien kunnioittamiseen maissa, joissa niitä ei kunnioiteta. Tämä on olennaisen tärkeää Euroopan mantereen vakaudelle.

ENP:hen sisällytettyjen maiden luettelo on pitkä. Haluaisin kiinnittää huomionne kahteen maahan, Ukrainaan ja Valko-Venäjään, jotka mahdollisesti sisällytetään ENP:hen.

Ukrainan on oltava tärkeysjärjestyksessämme etusijalla, ja kyseisen maan kanssa paraikaa käytävien neuvottelujen pitäisi johtaa assosiaatiosopimuksen solmimiseen ja mahdollistaa sitten maan liittyminen EU:hun. Sellainen politiikka antaisi meille vakuudet Venäjän lisääntyviä pyrkimyksiä vastaan ja siltä varalta, että Venäjä yrittäisi tehdä Ukrainasta uudelleen sen vasallivaltion.

Lopuksi totean Valko-Venäjän osalta, että komission aloite Valko-Venäjän kutsumiseksi tarkkailijaksi ENP-konferenssiin vaikuttaa ennenaikaiselta. Meidän on muistettava, että kyseistä maata hallitsee diktaattori Lukašenko ja että siellä rikotaan ihmisoikeuksia ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia. EU:n pitäisi mieluummin tarjota entistä tehokkaampaa tukea Valko-Venäjän väestölle ja oppositiolle. Valkovenäläisille ja erityisesti opiskelijoille myönnettävien viisumien kustannusten alentaminen voisi olla myönteinen viesti tähän suuntaan, ja komission olisi toteutettava tämä viipymättä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Hybášková (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ennen muuta kiittää komissiota sen yhteistyöstä tämän ainutlaatuisen aatteen hyväksi, jota Euroopan naapuruuspolitiikka edustaa. Nyt meillä on vihdoin selvä ero laajentumisvälineen ja ENP:n välillä.

Euroopassa on meneillään hyvin rauhanomainen kehitys, joka siten on ollut erittäin tuloksekasta. ENP edustaa luovan ajattelun tuotosta, jollainen on välttämätön rauhantilan ja vakauden olojen turvaamiseksi lapsillemme. Energiaturvallisuus, muuttoliike ja terrorismin torjunta ovat kaikki keskeisiä asioita. Mitä selkeäsanaisempia, täsmällisempiä ja analyyttisempia ja vähemmän poliittisempia olemme, sitä paremmin olemme valmiita kohtaamaan nämä uhkat. Saanen käyttää lisäksi tätä erityistä tilaisuutta kysyäkseni oikeusperustasta.

Jotkut toimintasuunnitelmat umpeutuvat pian. Erityisesti tarkoitan EU:n ja Israelin välistä toimintasuunnitelmaa, jonka on määrä umpeutua huhtikuussa 2008. Puheenjohtajavaltio Saksa perusti mietintäryhmän. Sen päätehtävänä on tuottaa selkeä toimintamalli tulevaisuutta varten. Arvoisa komission jäsen, mainitsen tässä yhteydessä, että tekemänne työ, meidän työmme, on otettu itse Israelissa hyvin myönteisesti vastaan.

Neuvosto ja komissio ovat vastaanottaneet epävirallisen asiakirjan, joka kuvastaa sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Israel haluaa lujittaa kahdenvälisiä suhteitamme. Se toivoo EU:n ja Israelin vuosittaisia kokoontumisia ja säännöllistä korkean tason yhteistyötä. Arvoisa komission jäsen, mikä on komission käsitys Israelin epävirallisesta asiakirjasta, ja erityisesti, miten komissio aikoo toimia uuden toimintasuunnitelman suhteen? Miten huolenaiheemme – terrorismin torjunta, ääriliikkeiden ja muukalaisvihan torjunta, energiaturvallisuus ja etenkin ihmisoikeuskysymykset sekä kansainväliset kysymykset ja Geneven yleissopimukset, kuvastuvat uudessa toimintasuunnitelmassamme tai tehostetussa toimintasuunnitelmassamme? Miten kaikki tämä otetaan huomioon, ja miten vastaamme mietintäryhmälle ja puheenjohtajavaltiolle Saksalle?

 
  
MPphoto
 
 

  Alexandra Dobolyi (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, olen myös erittäin huolissani Georgian kriisistä, ja minun on myönnettävä, että olen kielteisesti yllättynyt. Viime aikojen tapahtumat ovat hyvin onnettomia ja valitettavia kaikille niille, jotka kannattavat Georgian demokraattista kehitystä. Raportit, joita on saatu esimerkiksi Amnesty International- ja Human Rights Watch -järjestöiltä ja Georgian oikeusasiamieheltä, ovat hyvin järkyttäviä.

Maan nykyisen tilanteen huomioon ottaen pidän myönteisenä Georgian parlamentin edustajan ilmoitusta, jonka mukaan poikkeustila kumotaan perjantaina ja että georgialaisille toivottavasti palaa normaali elämä kahden vuorokauden sisällä tästä päivästä. Käsitykseni mukaan tilanne horjuttaa hallituksen ja myös presidentti Saakašvilin mainetta. Presidentti Saakašvili nousi valtaan vuonna 2003 rauhanomaisin protestein, ja se toi hänelle Kaukasian demokraattisimman johtajan maineen.

Se seikka, että presidentti Saakašvili on jo järjestänyt presidentinvaalit pidettäviksi 5. tammikuuta 2008, on myönteinen askel, joka on tuonut helpotusta maassa vallitsevaan jännittyneisyyteen. Hallituksen on kuitenkin toimitettava demokraattiset ja vapaat vaalit kansainvälisten normien mukaisesti ja näytettävä siten maailmalle, että edistystä maassa tapahtuu. Siksi hallituksen on taattava, että vaalikampanjassa taataan sananvapaus kaikille ehdokkaille. Pidän myönteisenä vuoropuhelua, joka on käynnissä viranomaisten ja opposition välillä, ja katson, että se on osoitus edistyksestä. Odotan, että kaikki osapuolet toimivat vastuullisesti koko vaalikampanjan ajan ja osallistuvat rakentavasti haasteeseen vapaiden ja demokraattisten vaalien aikaansaamiseksi, ja pyydän niitä toimimaan näin.

 
  
MPphoto
 
 

  Grażyna Staniszewska (ALDE).- (PL) Arvoisa puhemies, on olennaisen tärkeää, että samanaikaisesti naapuruuspolitiikan kanssa Euroopan unionin ovet pysyvät Itä-Euroopan naapureillemme avoinna. Jäsenyys voi olla pitkän aikavälin mahdollisuus, koska se riippuu edistymisestä uudistuksissa ja Kööpenhaminan arviointiperusteiden noudattamisesta, mutta sillä on suuri symbolinen ja poliittinen merkitys. Tiedän oman maani esimerkin perusteella, että EU:n jäsenyyden mahdollisuudella on kyky saada yhteiskunta liikkeelle taloudellisten uudistusten ja demokraattisen muutoksen tielle.

Tänään Euroopan parlamentissa lähetämme selvän ja myönteisen viestin itäisille naapureillemme. Nyt odotamme niiden reaktioita, emmekä ainoastaan poliittisia julistuksia vaan myös – mikä on kaikkein tärkeintä – taloudellisia ja sosiaalisia käytännön toimenpiteitä. Odotamme, että ne kulkevat uudistuksen ja demokratian tietä, uudistavat oikeusjärjestelmiään ja tekevät niistä poliittisista vaikutuksista riippumattomia, torjuvat korruption ja luovat talouskasvulle myönteisen ilmapiirin.

Olen vakuuttunut, että demokraattiset ja varakkaat Ukraina ja Moldova sekä jonain päivänä – toivokaamme niin – myös Valko-Venäjä ovat hyviä maita paitsi kyseisten maiden asukkaille myös koko Euroopan unionille.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, naapuruuspolitiikka on yksi niistä mekanismeista, joilla pyritään tukemaan sellaisen alueen luomista EU:n ympärille, jolla konfliktiton yhteistyö on mahdollista. Kyseisillä mekanismeilla vältetään myös kulttuurisen ja taloudellisen kahtiajaon syntyminen EU:n rajoille. Olen yhtä mieltä mietinnön laatijoiden julki tuomasta huolesta siitä, että olisi virhe sisällyttää Välimeren alueen ympärillä olevat maat tähän samaan politiikkaan. Olisi paljon parempi luoda EU–Välimeri-kumppanuus, jolla on omat sopivat mekanisminsa.

Mielestäni naapuruuspolitiikkaan pitäisi sisällyttää vain ne maat, joilla on maarajoja Euroopan unionin kanssa. Tähän politiikkaan osallistumisen pitäisi merkitä kyseiselle maalle askelta kohti EU:n jäsenyyttä. Näin luonnolliseesti vain, jos maa itse ja EU sitä haluavat. Tulevaisuudessa meidän on harkittava erillisen EU–Aasia-politiikan luomista niiden Aasian maiden kanssa, jotka haluavat tehdä taloudellista ja poliittista yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Näitä maita ovat esimerkiksi Georgia ja Armenia. Meidän on pidettävä toimintamme alueittain erillään.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE).(LT) Tiedämme, että Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on luoda Euroopan unionin ympärille turvallisuuden ja vakauden alue, kehittää tiiviitä suhteita naapurimaiden kanssa ja mahdollistaa se, että nämä maat voivat toteuttaa demokraattisia uudistuksia, jotka perustuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, oikeusvaltioon ja taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Kysymykseni on seuraava: minkä hinnan olemme valmiita maksamaan näistä päämääristä?

Jo saadun kokemuksen perusteella haluan tähdentää, että asiaankuuluvat varat ovat Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämisen kannalta oleelliset. Mielestäni 11 miljardia euroa seitsemän vuoden kaudelle 16:tta maata varten ei ole kovin paljon. Rahoitusvälineiden ja -politiikan tehokkaampi koordinointi on Euroopan naapuruuspolitiikan rahoituksen parantamisen olennainen osa, ja kehitteillä oleva EU:n budjetin uudistus on erinomainen tilaisuus säätää vankka perusta Euroopan naapuruuspolitiikan entistä paljon tehokkaammalle kehittämiselle tulevaisuudessa. En mitenkään voi olla samaa mieltä Tobias Pflügerin kanssa siitä, että olisi kysymys veronmaksajien rahojen tuhlaamisesta.

Toinen asia, jota haluan tähdentää, koskee EU:n naapurivaltioiden välisiä suhteita. On välttämätöntä, että ne ylläpitävät hyviä suhteita ja tukevat toinen toistaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne voisi ratkaista useimmat ongelmat yhteistyöllä. Tämän huomioon ottaen Euroopan parlamentin olisi ilmaistava selväsanainen tukensa EU:n itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaariselle edustajakokoukselle (EURO-NEST) ja osoitettava poliittista määrätietoisuutta ja tarjottava rahoitustukea tämän hankkeen toteuttamiseksi. EURO-NEST antaisi uuden virikkeen Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanon tehostamiselle ja lisäisi samalla tämän politiikan parlamentaarista ulottuvuutta, jonka puitteissa Euroopan parlamentti pystyisi täyttämään kunniakkaan tehtävänsä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE).- (PT) Euroopan unionin asema maailmassa on nyt ehdottoman tärkeä, jos haluamme saada aikaan minkäänlaista tasapainoa, joka on maailmanlaajuisen rauhan ja oikeudenmukaisuuden tavoittelussa välttämätön. Siksi ajattelu, jonka mukaan joidenkin maiden kanssa ollaan yhteistoiminnassa nimenomaan kahdenvälisin sopimuksin, ei saa horjuttaa monenvälisen lähestymistavan kehittämistä, jota kokonaisvaltainen näkemys meiltä edellyttää.

Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kiistämättömän vaikutuksen ja perusvapauksien takaamisen EU:n suhteissa maailmaan on toimittava kaiken vuoropuhelun vahvistajana kaikkien kumppanien kanssa maailmassa ja erityisesti Välimeren alueen yhteydessä.

Koska tämä alue sijaitsee maantieteellisesti Euroopan lähellä, sen perinnäisen yhteenkuuluvuuden, sen kulttuurisen monimuotoisuuden ja sen jatkuvan poliittisen epävakauden vuoksi EU:n on toimittava hyvin päättäväisesti ja varmistettava, että mainittuja perusperiaatteita noudatetaan. Siksi kiitän esittelijöitä siitä, että he tässä Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa mietinnössään painottavat tämän asian tärkeyttä.

Presidentti Sarkozyn esittämä ehdotus Välimeren unionista on samaan aikaan täysin irrallinen. Vaikka se on erittäin hyödyllinen, koska se elvyttää Välimeren aluetta koskevaa keskustelua, siinä ei ainoastaan ehdoteta nykyisen kumppanuuden purkamista, vaan samalla hylätään yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ensisijaisuutta koskevat EU:n perusperiaatteet ja pidetään niitä toisarvoisina kysymyksinä tapauskohtaista pragmatismia noudattaen, mikä suosisi eri tahdissa etenevää suhdetta.

Ei ole meidän tehtävämme suosia kumppaneidemme hidastelua, johon ne turvautuvat, tai edistää kahtiajakoja. Meidän on edistettävä kehitystä ja edistystä, mikä koskee erityisesti oikeuksia, ja taattava aina se, että käytämme investointejamme kasvun ja taloudellisen kehittymisen mahdollisuuksien tarjoamiseen ylipäänsä ja koko alueella.

Siten muiden tavoitteiden ohella on saavutettavissa se tavoite, että vapaakauppa-alueen toteuttaminen kyseisellä alueella vuoteen 2010 mennessä varmistetaan, mutta emme saa koskaan jättää noudattamatta humanismin mukaisia ja demokraattisia arvoja ja oikeuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE).- (RO) Olen kiitollinen Charles Tannockin mietinnöstä. Me tarvitsemme naapureita, jotka täyttävät Euroopan unionin vaatimukset, riippumatta siitä, tuleeko niistä ja milloin niistä tulee Euroopan unionin jäseniä.

Tästä syystä katson, että naapuruuspolitiikasta olisi tultava ennakoivaa. Meidän ei siis pitäisi vain seurata tilanteen kehitystä vaan myös tukea kyseisiä maita asetettujen vaatimusten täyttämisessä.

Georgian tilanteen osalta totean, että presidentti Saakašvilin päätöksiä presidentinvaalien aikaistamisesta, parlamenttivaalien toimeenpanoa koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä ja poikkeustilan kumoamisesta on pidettävä myönteisinä.

Kaikki nämä toimet edistävät sitä, että maahan voidaan palauttaa sellainen demokraattinen ilmapiiri, jossa voidaan jatkaa keskusteluja ja neuvotteluja toimivan ratkaisun löytämiseksi Georgian herkkään tilanteeseen.

Kannatan sitä, että maahan on palautettava oikeusvaltion mekanismit, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus. Pyydän Georgian kaikkia poliittisia voimia tekemään yhteistyötä audiovisuaalista toimintaa säätelevän lain aikaansaamiseksi, jotta viimeaikaisen tilanteen kaltaiset tilanteet voitaisiin ehkäistä.

Nyt vallassa oleva puolue on vuodesta 2003 lähtien tukenut keskeisiä aloja koskevia johdonmukaisia ja järjestelmällisiä uudistuksia, jotka vuorostaan ovat tuottaneet näkyvää taloudellista kehitystä ja vieneet Georgiaa kohti toimivaa markkinataloutta ja aitoa demokratiaa.

Saman hallituksen aikana on tuettu mekanismien luomista EU:n kanssa solmitun toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tehostamiseksi, ja kehityksen suuntaa kohti Eurooppaa on vahvistettu.

Samaan aikaan Georgiasta on tullut naapuruuspolitiikan strateginen kumppani, mikä on välttämätöntä alueen lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemiseksi, hyvä sovittelija, tärkeä kumppani alueellisessa yhteistyössä ja strateginen liittolainen energiayhteistyöhankkeiden ja liikenteen alalla.

Opposition väittämät ja asennoituminen pitää ottaa huomioon, mutta niitä on arvioitava yhteydessä koko poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen sekä maansisäisesti että tällä alueella. Mielestäni meidän olisi seurattava huolellisesti, mitä Georgian konfliktialueilla tapahtuu. Samoin on seurattava Venäjän federaation asennetta erityisesti nyt, kun Kosovon asemaa koskevan päätöksenteon määräaika lähestyy.

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, aion puhua erityisesti Välimeren alueesta, joka, kuten esittelijät ovat meitä muistuttaneet – ja mistä kiitän heitä – on Euroopan ulkopolitiikan kannalta hyvin tärkeä. Näin siksi, että tuen unionin voimakasta sitoutumista maailman tähän alueeseen, joka saa minut varoittamaan vaarasta häivyttää unionin Välimeren politiikka osaksisen yleistä naapuruuspolitiikkaa.

Me emme halua nähdä mitään kilpailevaa kehitystä itäisen Euroopan maiden ja eteläisten naapuriemme välillä. ENP:n tulisi kahdenvälisesti täydentää monenvälistä Barcelonan prosessia, joka – haluan huomauttaa teille – on ollut Välimeren alueen suhteiden järjestämisen viitekehys vuodesta 1995 alkaen. Siten ENP:n eikä minkään muunkaan Välimeren maihin suunnatun hankkeen ei pitäisi antaa hämärtää tai korvata Barcelonan tavoitteita, jotka perustuvat kumppanuuden kolmeen pilariin, poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen pilariin ja ovat ainoa keino edistää vaikuttavaa alueellista integraatiota.

Minun onkin korostettava kahta seikkaa. Ensinnäkin meidän on säilytettävä tasapaino rahoituksen jakamisessa Itä-Euroopan maiden ja Välimeren alueen maiden kesken. Kykymme pitää yllä vahvaa ja kunnianhimoista eurooppalaista Välimeren alueen politiikkaa riippuu tuon tasapainon saamisesta oikeanlaiseksi. Toiseksi haluaisin korostaa suunnitellun Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen osalta – tästä aiheesta olen aikaisemmin tänä vuonna laatinut parlamentissa mietinnön – koordinoidun ja asteittaisen lähestymistavan tärkeyttä. Se mahdollistaisi sen, että kyseiset maat voivat selviytyä avoimen kauppajärjestelmän rytmistä ja intensiivisyydestä ja ottaa samalla huomioon omat erikoispiirteensä ja erityisesti taloutensa joidenkin alojen haavoittuvuuden. Tavoitteenamme on oltava kehitystä edistävä kauppa.

Lopuksi totean, että haluaisin, että näitä näkökulmia olisi käsitelty mietinnössä, koska ne ovat välttämättömiä selkeän ja tämän alueen kehitystä ja vakautta koskevaan pitkän aikavälin strategiseen visioon perustuvan Välimeren alueen politiikan määrittelemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijöitä perusteellisesta paneutumisesta aiheeseen. Minun on kuitenkin korostettava, että jos yksi perustavoitteistamme on rauhan alueen luominen, meidän on kiinnitettävä huomio kyseisten maiden poliittiseen tilanteeseen.

Esimerkkinä mainitsen Egyptin. Tietääkö meistä kukaan, mitä Mubarakin jälkeisellä aikakaudella tapahtuu? Luulenpa, ettei kukaan tiedä sitä. Emmekö tajua, että ennemmin tai myöhemmin Egyptin ottaa valtaansa Muslimiveljeskunta, suuri islamilainen äärijärjestö? Siksi meidän on ymmärrettävä, että sellainen tilanne kaivaisi maan kaiken aluetta koskevan suunnittelumme alta.

En halua kerrata tässä taas ehdotusta, jonka tein viime vuonna mietintöä koskevan edellisen keskustelun yhteydessä. Ehdotin näiden maiden välisen yhteisön perustamista suhteiden lujittamiseksi naapuruuspolitiikassa.

Lopuksi haluan tähdentää, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa edistettiin samalla, kun kymmenen uutta jäsenvaltiota liitettiin unioniin tavoitteena lievittää uusien jakolinjojen muodostumista suhteessa naapurivaltioihin. Tästä syystä Euroopan naapuruuspolitiikan on säilyttävä sen itäisten ja eteläisten osien kesken yhtenäisenä, maantieteellisesti koossapysyvänä ja tasapainoisena.

Lisäksi haluan mainita, että koska Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvat maat eroavat poliittisesti, taloudellisesti ja myös kulttuurisesti toisistaan, monimuotoisuuden periaate on ratkaiseva kuten aina, mutta sitä ei saa käyttää syventämään näiden maiden välisiä kuiluja.

 
  
MPphoto
 
 

  Evgeni Kirilov (PSE).- (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Ferrero-Waldner oli alussa oikeassa siinä, että ENP:n pitäisi vauhdittaa demokraattista uudistamista. Georgian hallituksen on palautettava maahan täysimääräisesti normaali demokraattinen prosessi ja noudatettava ehdottomasti oikeusvaltion periaatteita kaikessa toiminnassaan. Erityisesti meidän tulisi tuoda esiin huolemme sananvapautta ja tiedonsaantia koskevien vakavien loukkausten suhteen. Se, mitä tässä tilanteessa tarvitaan, on poliittisen vuoropuhelun jatkaminen ja kompromissin löytäminen maan asukkaiden ja demokratian edun mukaisesti.

Olen erityisen levoton sen väkivallan vuoksi, jota poliisi on käyttänyt rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan. Viime päivien tapahtumat osoittavat, että hallitus ei kestä arvostelua. Veruke, jona on käytetty väitettyä vallankaappauksen toteuttamiseksi tehtyä salajuonta, johon Venäjällä olisi ollut jotain vaikutusta, on vähintäänkin suuresti kiistanalainen. Lisäksi on selvää, että kuka tahansa menestyksekäs oppositioon kuuluva haastaja, jollaista ei tällä hetkellä näytä olevan poliittisella näyttämöllä, on erittäin epätodennäköisesti venäläismielinen.

Pidämme myönteisenä presidentti Saakašvilin päätöstä aikaistaa presidentinvaaleja. Tämänpäiväiset uutiset, joiden mukaan poikkeustila kumotaan, ovat myös myönteinen merkki. Tästä lähtien odotamme, että kaikki välttämättömät ehdot vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämiseksi täytetään. Yksi näistä ehdoista on sananvapaus, ja tämä merkitsee, että kaikkien viimeaikaisten tapahtumien aikana pakkokeinoin lakkautettujen tiedotusvälineiden kuten Imedi-tv:n ja Kaukasia-tv:n on voitava aloittaa uudelleen normaali toimintansa. Meidän tulisi olla tässä hyvin selväsanaisia.

Uskon, että presidentti Saakašvili on kyllin rohkea kääntääkseen viime viikkoina esiintyneet kielteiset suuntaukset päinvastaisiksi. Valintansa jälkeen hän käynnisti Georgiassa hyvän uudistuspolitiikan, jota on tuettava. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että Euroopan parlamentin on seurattava ja tuettava maan demokraattista kehitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tiivistän sanomani, koska aikaa on vähän ja koska kuitenkin olen läsnä kyselytunnilla. Tämä on ollut hyvin pitkä ja kiihkeä keskustelu, jonka aikana on uskoakseni käsitelty naapuruuspolitiikan kaikki oleelliset näkökohdat.

Katson myös, että laaja yksimielisyys on saavutettu perustavanlaatuisissa kysymyksissä kuten siitä, että tarvitaan sellaista naapuruuspolitiikkaa, joka on sekä pohjoiseen että itään ja etelään suunnattua kokonaisvaltaista ja osallistavaa politiikkaa. Siinä on otettava myös huomioon politiikan kohteena olevien maiden erityispiirteet. Meidän on luonnollisesti otettava huomioon kumppaneidemme erityispiirteet ja tarpeet aivan samoin kuin meidän on käytettävä noiden tarpeiden ja erityispiirteiden edellyttämiä välineitä. Euroopan naapuruuspolitiikalla on yksi ainoa päämäärä, joka koskee kaikkia kumppaneita, ja se on sellaisen kumppanuuden luominen, joka vie niitä kohti taloudellista ja sosiaalista edistystä ja oikeusvaltion ja demokratian lujittamista niissä.

Minun on kuitenkin todettava, että toisinaan kuulen tällä ja muilla foorumeilla ajatuksen tai jopa ehdotuksen tai neuvon, että meidän olisi mahdollisesti lisättävä resursseja ja mahdollisesti lisättävä välineitä. Nämä ovat yleviä ajatuksia, joita ymmärrän, mutta meidän on myös oltava tietoisia siitä, että välineiden lisääminen tai rahoituksen, toisin sanoen resurssien lisääminen hyvin usein ei yksinkertaisesti toimi, koska kumppaniemme vastaanottokyky on rajallinen. Luonnollisesti haluaisimme, että resursseja voitaisiin myös lisätä, mutta totuus on, kuten sanoin, että kumppaniemme vastaanottokyky on hyvin usein rajallinen. Siten taloudellisten resurssien lisäämisellä ei ohjelmista saataisi tehokkaampia tai tuloksia saavutettaisi nopeammin tai tehtäisi niistä näkyvämpiä.

Mielestäni komissio on valinnut oikein ne alat, joilla kumppanuuksia pitäisi luoda niiden maiden kanssa, joilla on nämä yhteydet kanssamme. Komissio toimii monipuolisesti eri aloilla, joita ovat muun muassa hallinnollisten valmiuksien kehittäminen ja oikeusjärjestelmän vahvistaminen sekä tuen tarjoaminen kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja opetukseen ja koulutukseen. Naapuruuspolitiikka siis käsittää kokonaisen eri alojen kirjon. Kuten jo sanoin, on selvää, että ainoa ja kaikkein tärkein päämäärä näiden kumppaneiden kannalta on, että ne pystyvät läpikäymään sellaisen kehityksen, joka on myös Euroopan unionin etujen mukainen.

Neuvosto luonnollisesti seuraa edelleen tiiviisti niitä ehdotuksia, joita komissio tekee sen hyväksyttäviksi Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä. Se on myös luonnollisesti aina valmis tarkastelemaan ajatuksia, aloitteita ja ehdotuksia ja keskustelemaan niistä parlamentin kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, myös minä yritän esittää asiani mahdollisimman lyhyesti. Haluan vain todeta, että keskustelu on ollut hyvin hedelmällinen. Kiitokseni vielä molemmille esittelijöille. Oli oikeastaan selvää, että niin monet jäsenet halusivat käyttää puheenvuoron tämän tärkeän keskustelun yhteydessä.

Otan esille muutaman asian vastauksena eräisiin kysymyksiin. Ensimmäinen niistä on, että on totta, että Mauritania on nyt kumppani Euromed-prosessissa. Se ei ole kuitenkaan naapuruuspolitiikan kumppanimaa. Halusin vain tehdä tämän selvennyksen; varat Mauritaniaa varten tulevat yhä AKT-otsakkeesta.

Toiseksi haluan tehdä selväksi erään asian. Jotkut jäsenet esittivät kritiikkiä sen suhteen, etteivät ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio olisi vakavia tavoitteitamme. Asia on päinvastoin. Jos katsomme mitä tahansa toimintasuunnitelmaa, yksi niiden keskeisistä osista perustuu aina siihen, että ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota kehitetään mahdollisimman pitkälle. Mutta tietenkin tämä vie aikaa, ja me teemme työtä erityisesti kyseisten maiden kanssa oikeuslaitoksen ja oikeusjärjestelmän kysymyksessä, joka on tietenkin parannusten perusta näissä maissa.

Seuraava asiani on, että eräs Itsenäisyys ja demokratia -ryhmän jäsenistä totesi, että hän ei halua lisää muuttoliikettä. Haluan kertoa hänelle, että viisumihelpotukset käyvät aina käsi kädessä takaisinottosopimusten kanssa. Siten yritämme torjua laitonta maahanmuuttoa, mutta haluamme myös pyrkiä helpottamaan ihmisten välistä yhteydenpitoa ja siksi toisinaan sovellamme joitakin ideoita lailliseen maahanmuuttoon, mikä monien maidemme kannalta on myös välttämätöntä väestön ikääntymisen vuoksi.

Neljänneksi totean lukkiutuneista konflikteista, että naapuruuspolitiikalla ei tietenkään yksin pystytä ratkaisemaan kaikkia lukkiutuneita konflikteja. Sitä varten meillä on myös erityisedustajamme neuvoston pääsihteeri Javier Solana. Naapuruuspolitiikalla pyrimme luomaan parhaan ympäristön ratkaisun mahdollistamiseksi. Se on erittäin tärkeää, se on tärkeää Israelin ja Palestiinan suhteen, kun puhumme Maghrebista ja kun puhumme Itä-Euroopan maista.

Esille tuotiin toinenkin kysymys, joka koski Israelin erityisasemaa. Voin kertoa teille kuten kerroin ulkoministeri Tzipi Livnille, kun tapasin hänet Lissabonissa, että meillä on erityinen mietintäryhmä. Mietintäryhmä tekee parhaillaan työtään. Käsiteltävänä olevat ajatukset, erityisesti Israelin puolelta esitetyt, ovat hyvin kunnianhimoisia. Meidän on kuitenkin huolehdittava siitä, että se sopii naapuruuspolitiikan yleiseen yhtenäiseen kehykseen. Sen puitteissa voimme kuitenkin varmasti tehdä paljon. Tämä onkin asia, jota pohdimme ja josta keskustelemme parhaillaan. Toivon, että ensi vuonna, seuraavan assosiaationeuvoston aikana, voimme tehdä tätä koskevat ehdotukset. Näin ollen emme ole unohtaneet sitä, olemme teemme parhaillaan työtä sen parissa.

Lopuksi käsittelen Georgiaa. Monet kollegani, jotka ovat puhuneet Georgiasta, myös ystäväni Lydie Polfer, ovat sanoneet, että tilanne on hyvin mutkikas. Me kaikki tiedämme yhtäältä, että maassa on suuria jännitteitä opposition ja hallituksen välillä mutta että toisaalta siellä voi esiintyä myös muita pyrkimyksiä. Siksi on mielestäni hyvin tärkeää, että presidentti Saakašvili on edellyttänyt presidentinvaaleja. Hän on sanonut, että hän kysyy kansalaisten mielipidettä parlamenttivaalien ajankohdasta. Toivonkin todella, että uudistusnäkökulma, jota olemme todella yrittäneet edistää, jatkuu tulevaisuudessa. Muussa tapauksessa, jos nykyistä kriisiä ei voida ratkaista demokraattisella tavalla, luottamus Georgian hallitukseen on suuressa vaarassa. Mutta tietenkin yritämme tehdä kaikkemme Georgian tukemiseksi.

Viimeinen asiani käsittelee rahoitusta. Monet ovat sanoneet, että tarvitsemme lisää varoja. Teidän tulisi tietää, että Euroopan investointirahasto tai investointikehys, joka aina mainitaan, antaa mahdollisuuden myöntää lisää varoja maille, jotka tarvitsevat niitä muun muassa infrastruktuurihankkeita, energiaa tai liikennettä varten. Olemme siksi sanoneet, että varat, jotka meillä on nyt, eivät ehkä ole riittävät. Lisätkäämme siksi niitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)Keskustelu on päättynyt.

Haluan muistuttaa, että Raimon Obiols i Germàn ja Charles Tannockin mietinnöstä äänestetään huomenaamulla ja että teksteistä, jotka on jätetty neuvoston ja komission julkilausumia koskevan keskustelun päätteeksi, äänestetään 29. marraskuuta 2007 Brysselissä.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen.(EN) Moldova-valtuuskunnan puheenjohtajana haluan kiittää Charles Tannockia siitä, että hän on korostanut sitä seikkaa, että Moldova täyttää täysin ne kriteerit, jotka Maastrichtin sopimuksen 49 artiklassa asetetaan jäsenyysnäkymistä. Kiitokset myös yhteisesittelijänä toimineelle Raimon Obiols i Germàlle tästä tasapainoisesta ja seikkaperäisestä mietinnöstä.

Moldova ei kuulu unionin naapureihin, mutta se kuuluu maantieteellisesti Eurooppaan ja sillä pitäisi olla oikeus liittyä EU:hun, jos se vain täyttää vaaditut kolme Kööpenhaminan kriteeriä.

Vaikka EU–Moldova-toimintasuunnitelma ei ole läheskään valmis, meidän on pohdittava, mikä seuraava askel on. Lisää aloitteita tarvitaan kumppaneidemme motivoimiseksi kivuliaiden uudistusten tekoon.

Jotta ENP:n tavoitteet voitaisiin saavuttaa, sille varattujen taloudellisten ja muiden resurssien on oltava paljon runsaammat. Transnistrian ja Kaukasian lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemiseksi tarvitaan täysimääräisiä ETPP-operaatioita. Tällä hetkellä näiden operaatioiden toimeenpanemiseksi ei ole resursseja.

Lopuksi totean, että on vaikea kuvitella politiikkaa, joka sopisi sekä maantieteellisesti Eurooppaan kuuluviin maihin että Euroopan ulkopuolella oleviin Välimeren alueen maihin. Toisin sanoen ENP:n ulottuvuus on järjestettävä tulevaisuudessa uudella tavalla. Erityisesti itäiset osat on määriteltävä paremmin.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen.(PT) Onnittelen esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään. Päätöslauselmalla, jonka hyväksymme, lujitetaan parlamentin näkemystä tällä naapuruuspolitiikan alalla ja kehitetään niitä toimintalinjoja, jotka määrittelimme tammikuussa 2006.

Juuri tästä syystä on tärkeää hyväksyä tarkistukset 1 ja 2, joiden esittämisestä kiitän Charles Tannockia. Niissä vahvistetaan seikat, jotka koskevat naapurisuhteitamme eteläisen Atlantin reunalla sijaitsevien valtioiden kanssa. Olemme jo hyväksyneet kyseiset seikat, eikä niitä saa nyt unohtaa. On tärkeää muistuttaa jälleen kerran syrjäisimpien alueidemme – Kanariansaarten, Madeiran ja Azoreiden – naapureina olevien saarivaltioiden erityistilanteesta. Niiden kanssa meillä on historiallisia yhteyksiä ja erityisen läheisiä siteitä. Meidän on siksi myös toistettava pyyntömme komissiolle, että se ehdottaisi erityistä politiikkaa ja rakentaisi sellaisen, jotta Euroopan naapuruuspolitiikka voitaisiin ulottaa niin pitkälle kuin mahdollista Atlantissa lähellä Euroopan mannerta sijaitseviin saarinaapureihimme edellyttäen, että niissä korostuu paitsi maantieteellinen läheisyytemme myös kulttuurinen ja historiallinen yhteenkuuluvuutemme ja keskinäistä turvallisuutta koskeva yhteinen etumme.

Näiden linjojen mukaisesti haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni komissiota sen äskettäin neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamasta tiedonannosta, jonka aiheena on EU:n ja Kap Verden tasavallan suhteiden tulevaisuus.

 

11. Kyselytunti (neuvosto)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla ovat seuraavana kysymykset neuvostolle (B6-0382/2007).

Käsittelemme seuraavat kysymykset.

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 1 (H-0777/07)

Aihe: Pyöröovi-menetelmään perustuva maahanmuuttopolitiikka

Jotkut poliittiset päättäjät ja asiantuntijat ovat ehdottaneet, että tehtäisiin jäsenvaltioiden välinen sopimus, jonka avulla voitaisiin yhdistää unionin ulkorajojen valvonta uuteen pyöröovi-menetelmään perustuvaan maahanmuuttopolitiikkaan, jotta vakituisesti unioniin asettuneet maahanmuuttajat voisivat vierailla kotimaassaan pelkäämättä, että heiltä estetään paluu takaisin unioniin.

Pitääkö neuvosto tätä lähestymistapaa toteutuskelpoisena, ja olisiko mahdollista toteuttaa tällaista politiikkaa pelkästään hallitustenvälisen yhteistyön keinoin vai olisiko sen sijaan luotava uusia institutionaalisia mekanismeja tätä tarkoitusta varten?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Kuten parlamentin jäsen tiennee, komissio antoi toukokuussa 2007 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja alueiden komitealle tiedonannon kiertomuutosta ja mobiliteettikumppanuuksista Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä. Tiedonannossa komissio pitää kiertomuuttoa hyödyllisenä keinona, jota olisi hyödyllistä kehittää yhteisön tasolla muuttoliikkeiden tehokkaamman hallinnan varmistamiseksi. Kesäkuussa 2007 maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan laajentamisesta ja vahvistamisesta antamissaan päätelmissä neuvosto puolestaan korosti, että lailliset maahanmuuttomahdollisuudet, hyvin hallittu toistuvaismuutto mukaan lukien, voisivat hyödyttää kaikkia osapuolia.

Neuvosto katsoo, että siten kaikkia hyvin hallittua toistuvaismuuttoa koskevia mahdollisuuksia olisi tarkasteltava tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa, jotta neuvoston päätelmät voitaisiin antaa vuoden 2007 loppuun mennessä. Se seikka, että näitä kiertomuuttoon liittyviä mahdollisuuksia on tarpeen tarkastella, mikä perustui komission 16. toukokuuta 2007 antamaan tiedonantoon, toistettiin myös Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2007 antamissa päätelmissä. Neuvosto tutkii parhaillaan, mitä erityisiä välineitä ja -toimenpiteitä voitaisiin ottaa käyttöön kiertomuuton helpottamiseksi ja selvittää sitä, miten tällaiset toimenpiteet voidaan toteuttaa.

Komissio ei ole vielä ehdottanut mitään erityisiä toimenpiteitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE).- (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni puheenjohtajavaltio Portugali omistautuu kohtuullisessa määrin tälle asialle, ja mielestäni vastaus oli täsmällinen.

Tiedän, että Portugalin puheenjohtajakausi on päättymässä, koska tätä vuosipuoliskoa on enää melko vähän jäljellä. En tiedä, onko mielestänne mahdollista muotoilla ennen 31. joulukuuta konkreettista ehdotusta, vai kannustatteko komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat erityisesti institutionaalisia näkökohtia, sitä ovatko tämänhetkiset mekanismimme riittäviä, vai olisiko tarkoituksenmukaista luoda jonkinlainen instituutio helpottamaan tämänluonteista kiertomuuttoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Haluaisin kiittää parlamentin jäsentä hänen ystävällisistä sanoistaan. Puheenjohtajakaudet ovat todella aina lyhyempiä vuoden toisella puoliskolla kesälomien vuoksi, enkä ole varma, onko se hyvä vai huono asia. Me haluaisimme edetä tässä asiassa merkittävästi vuoden loppuun mennessä, mutta olemme myös luonnollisesti jossain määrin riippuvaisia aloitteista, joita komissio haluaa esittää, jotta voimme edetä. Se on aikomuksemme ja toiveemme. Tällä hetkellä en voi taata sitä, mutta jos on mahdollista ja jos meillä on siihen tilaisuus, epäilemättä käytämme sen.

 
  
MPphoto
 
 

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE).- (ES) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä neuvoston puheenjohtajan kanssa niin sanottuun pyöröovimenetelmään perustuvasta maahanmuutosta ja uusista ajatuksista sinisestä kortista, jonka tarkoituksena olisi vetää puoleensa kyvykkäitä maahanmuuttajia.

Haluaisin kuitenkin kysyä neuvoston puheenjohtajalta, onko hän vakuuttunut siitä, että me pystymme hillitsemään sitä suunnatonta maahanmuuttajavirtaa, joka suuntautuu EU:hun joka vuosi, kun otetaan huomioon se tosiasia, että maailmassa on maita, joiden kehitysaste on erittäin alhainen.

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE).- (PT) Kysymys, jonka haluaisin esittää kiertomuutosta, on seuraava: eikö pitäisi olla olemassa erityinen mekanismi, jolla varauduttaisiin tällaiseen maahanmuuttoon ja tarjottaisiin erityisesti koulutusta kyseisissä maissa? Ajattelen tässä esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevia Malawista tulevia lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Tämä kiertomuuton kysymys on ollut keskusteltavana tai siitä parhaillaan keskustellaan. Lisäksi komissio on nostanut sen ripeästi esille maahanmuuttoa Eurooppaan, erityisesti laitonta ja laillista maahanmuuttoa koskevan laajemman keskustelun yhteydessä, ja se on ollut yksi niistä mekanismeista, joihin on viitattu tässä maahanmuuttoon liittyviä asioita koskevassa keskustelussa. Komissio on pohtinut asiaa ja pyytänyt neuvostoa tekemään samoin ja keskustelemaan siitä. Mielestäni kiertomuuton mekanismit eivät yksin ratkaise kaikkia ongelmia, joita tällä alalla ja tässä keskustelussa ilmenee. Se on toimenpide, joka voisi olla yhtenä ehdotuksena ja yhtenä tapana lieventää taakkaamme ja ratkaista maahanmuuttoon, tässä tapauksessa juuri lailliseen maahanmuuttoon, liittyviä kysymyksiä. Tämä vaatii luonnollisesti useamman alan käsittäviä toimia, joista, kuten tiedätte, neuvosto parhaillaan keskustelee komission ehdotuksen pohjalta.

Tiedätte varmasti myös sen, että puheenjohtajavaltio Portugalin ohjelmassa ovat ensisijaisessa asemassa kaikki maahanmuuttoon liittyvät kysymykset, niin laittomaan kuin lailliseen maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. Ensi kuussa eli joulukuussa pidettävässä neuvostossa, johon puheenjohtajakautemme päättyy, haluaisimme voida esittää joukon laillisen maahanmuuton yleistä ongelmaa ja laittoman maahanmuuton torjuntaa koskevia päätelmiä, jotka viestivät todellisesta edistyksestä näillä molemmilla alueilla.

Siltä osin kuin on kyse tiettyjä ryhmiä koskevista konkreettisista teknisistä kysymyksistä, neuvoston pohdinta, johon neuvosto osallistuu ja sen täytyy osallistua, ei ole päättynyt, ja olen varma, että parlamentin jäsen ymmärtää, etten voi kertoa teille tällä hetkellä, mitkä pohdinnan tulokset ovat, en etenkään hyvin tapauskohtaisten ja yksityiskohtaisten kysymysten osalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 2 (H-0779/07)

Aihe: Vastuun jakaminen turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa

Miten vastuun jakamisen käsitteen suhteen on edistytty yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan puiteohjelman (2007–2013) yhteydessä?

Mitä käytännön toimia jäsenvaltiot ovat alkaneet toteuttaa huolehtiakseen siitä, että turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskeva vastuu jakautuisi tasapuolisesti niiden kesken?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät toukokuussa 2007 kolme päätöstä: päätöksen Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta kaudelle 2008–2013, päätöksen ulkorajarahaston perustamisesta kaudelle 2007–2013 ja päätöksen Euroopan paluurahaston perustamisesta kaudelle 2008–2013. Lisäksi neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2007 päätöksen, jolla luotiin kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto kaudelle2007-2013. Nämä neljä päätöstä ovat yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman erottamaton osa.

Eurooppa-neuvoston vahvistamien tavoitteiden mukaisesti tämän ohjelman tavoitteena on velvollisuuksien oikeudenmukainen jako jäsenvaltioiden kesken sen taloudellisen taakan osalta, joka syntyy EU:n ulkorajojen yhdennetystä valvonnasta ja yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanosta.

Euroopan pakolaisrahasto noudattaa niitä velvoitteita, joista on säädetty EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jonka mukaan neuvosto toteuttaa toimenpiteitä, joilla se edistää pakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamiseen ja näiden henkilöiden vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasituksen tasapuolista jakaantumista.

Neuvosto pyrkii edistämään solidaarisuutta myös muilla keinoin. Esimerkiksi neuvoston 18. syyskuuta 2007 antamissa päätelmissä Euroopan unionin eteläisten merirajojen vahvistamisesta kannustettiin jäsenvaltioita tarjoamaan apua kahdenväliseltä pohjalta erityisen kovan paineen kohteeksi joutuneille jäsenvaltioille ja todettiin, että tällaista apua voidaan antaa palauttamistoimien, vastaanotto-olosuhteiden ja tapausten analysointia koskevan asiantuntemuksen tasolla, tai vapaaehtoiseen sitoutumiseen huolehtimiseksi turvapaikanhakijoista, pakolaisista, toissijaisen suojeluaseman saaneista henkilöistä tai ilman huoltajaa olevista alaikäisistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Claude Moraes (PSE).- (EN) Se oli kattava toteamus vastuun jakamisen teoreettisesta tilanteesta. Tiedämme, mitkä välineet ovat, mutta minun on kysyttävä teiltä suoraan, kun kyseessä ovat Malta, Lampedusa ja Kanariansaaret: mikä on toteutus? Ovatko mielestänne neuvoston jäsenet, myös Länsi-Euroopassa olevat jäsenet, kuuden viime kuukauden aikana ottaneet vakavasti vastuunjakositoumuksensa näiden paikkoihin suhteen, joissa vallitsee hätätilanne? Jotkut kollegoistamme tietävät ja näkevät sen joka päivä.

Kukaan ei väitäkään Portugalin olevan välinpitämätön tässä asiassa, mutta entä miten aktiivisesti neuvosto hoitaa vastuunjakoa? Toteutetaanko sitä? Olkaa hyvä ja antakaa vilpitön vastauksenne.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Vastaan mielelläni arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen, ja luonnollisesti puhun puheenjohtajavaltio Portugalin puolesta sen käsityksen mukaisesti, joka sillä tästä ongelmasta on. Kysyjä tietää, että muuttoliike ja muuttovirrat, etenkin laittomat muuttovirrat erityisesti eteläisen Euroopan alueilta ovat uusi ongelma, jota meillä ei ollut vielä muutama vuosi sitten.

Meidän on siksi luonnollisesti reagoitava tähän uuteen ja outoon ilmiöön ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Kuten aina, kyseiset toimenpiteet, reaktiot ja välineet hahmottuvat kuitenkin vasta vähitellen, aivan samoin kuin tietoisuutemme tämän ongelman tärkeydestä ja vakavuudesta hahmottuu vasta vähitellen. Minun on todettava tässä asiassa, että avainsana puheenjohtajavaltio Portugalille ja Portugalille jäsenvaltiona tämän ongelman suhteen on solidaarisuus. Aivan samoin kuin me kaikki ymmärrämme, että silloinkin, kun toisenlaiset ongelmat vaikuttavat muutamaan jäsenvaltioon, ne on nähtävä kaikkien ongelmana. Siten myös laittoman muuttoliikkeen yhteydessä asianmukainen sana on solidaarisuus, koska tiedämme, että nämä ilmiöt vaikuttavat usein erityisesti yksittäisiin valtioihin.

On totta, että hyvin usein ainoastaan puhumme, ja on totta, että meidän on tehtävä muutakin kuin vain puhuttava. Joka tapauksessa vallitseva tietoisuus siitä, että kyseinen asia on maailmanlaajuinen, vaikuttaa kaikkiin ja on kaikkien vastuulla oleva ongelma, on ensimmäinen askel. Tietenkin olemme luottavaisia, että voimme asteittain ja realistisella tavalla mutta myös asian kiireellisyyden vuoksi turvautua edelleen solidaarisuuteen ja muuttaa sen konkreettisiksi toimiksi ja järjestelyiksi. Se on puheenjohtajavaltion tehtävä, ja sillä tavoin Portugalin on toimittava jäsenvaltiona. Ymmärtänette myös, että ei ole yksittäisen jäsenvaltion tai yksittäisen puheenjohtajavaltion tehtävä vaikuttaa kaikkiin tapahtumiin ja kaikkiin toimenpiteisiin, mitä ehkä saatetaan toivoa. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että voimistunut ja lisääntyvä vahva tietoisuus vallitsee siitä, että meidän on jaettava vastuumme ja tehostettava tällaista solidaarisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Busuttil (PPE-DE).(MT) Kaikella kunnioituksella, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en ole vakuuttunut vastauksestanne, koska samaan aikaan, kun ministerineuvosto pohtii asiaa, ihmisiä hukkuu Välimereen, ja Välimeren alueella on maita, jotka eivät selviä tästä hätätilanteesta. Tästä syystä en ole vakuuttunut. Aion kysyä teiltä erästä nimenomaista asiaa: Malta teki neuvostossa ehdotuksen vastuun taakanjaosta eli vastuun jakamisesta. Se pyysi, että kaikki EU:n aluevesien ulkopuolella – esimerkiksi Libyan aluevesillä – pelastetut maahanmuuttajat olisi jaettava kaikkien EU:n valtioiden kesken. Haluaisin tietää, mikä neuvoston vastaus on.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Tunnen hyvin tämän tilanteen ja tunnen hyvin ongelman, jonka Maltan hallitus on ottanut esille tässä yhteydessä. Voin todeta, että vastaus kysymykseenne sisältyy jäsenkollegallenne jo antamaani vastaukseen: puheenjohtajavaltio on tietoinen, että Portugali on myös eteläinen valtio, ja siksi mekin teemme kaikkemme varmistaaksemme, että sana “solidaarisuus” toteutetaan käytännössä samalla kun pidetään mielessä vaikeudet ja ongelmat – jotka ovat tosiasia – vaikka monien asioiden tavoin tämä asia vaatii myös pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 3 (H-0781/07)

Aihe: Laittomien siirtolaisten, etenkin naisten ja lasten, elinolosuhteiden turvaamistoimet

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä, jotta turvattaisiin EU:hun laittomasti saapuneiden siirtolaisten, etenkin naisten ja lasten, ihmisarvoiset tilapäiset elinolosuhteet ja jotta jäsenvaltiot huolehtisivat yhdenmukaisesti kansainvälisistä velvoitteistaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, en tiedä onko mahdollista tai säännösten mukaista, mutta kun kysymys on esitetty, haluaisin tietää tarkasti, kuka jäsenistä on sen laatija, koska luonnollisesti vastaukseni on osoitettu ensisijaisesti hänelle.

Olen varma, että tiedätte, että direktiivissä, joka on annettu jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, säädetään erityistä säännöistä kyseisten kansalaisten kohtelemiseksi. Direktiiviehdotuksen 13 artiklassa säädetään suojalausekkeista, joita sovelletaan oleskelun edellytysten osalta kaikkiin direktiivissä tarkoitettuihin henkilöihin ennen heidän palauttamistaan. Ehdotuksen 15 artiklassa, jossa vahvistetaan väliaikaisen säilöönoton edellytykset, määritellään kohtelu, joka on annettava kolmannen maan kansalaisille ennen heidän palauttamistaan. Direktiiviehdotuksen 15 artiklan 3 kohdassa todetaan, että erityisesti on kiinnitettävä huomiota muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden asemaan, ja erityismääräyksiä on annettu alaikäisistä henkilöistä. Kuten myös tiedätte, Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat parhaillaan tätä direktiiviehdotusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitos teille. Toistaisin Claude Moraesin kommentit: vastaatte kysymyksiimme teoreettisesti katsoen erittäin hyvin ja seikkaperäisesti. Mikä sitten on jäsenvaltioiden vastuu, kun meillä ei vielä ole teidän analyysejanne? Onko joitain kansainvälisiä sopimuksia, ja sovelletaanko niitä tasa-arvoisesti kaikkiin jäsenvaltioihin, vai huolehtivatko jotkut jäsenvaltiot erityissyistä suuremmasta tai pienemmästä osuudesta? Millainen vastuu on uusilla jäsenvaltioilla, jotka ovat laittomien maahanmuuttajien, jotka ovat pääasiassa naisia ja lapsia, kauttakulkureitteinä? Eilisen istunnon aikana mainitsin komission jäsenelle, että jopa 14-vuotias laittomien maahanmuuttajien salakuljettaja oli pidätetty.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Olen juuri äsken todennut, että neuvoston ja Euroopan parlamentin kesken on parhaillaan keskusteltavana direktiiviehdotus, jossa tähän asiaan tartutaan. Koska direktiiviehdotusta ei vielä ole hyväksytty, en voi sanoa tarkasti, mitä toimenpiteitä direktiivissä ehdotetaan heikoimmassa asemassa olevien ja eniten suojelua tarvitsevien ihmisten puolustamiseksi ja suojelemiseksi. Sen näemme myöhemmin. Tässä direktiiviehdotuksessa tartutaan nyt kyseiseen huolenaiheeseen, heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä huolehtimiseen.

Voin myös selvästi kertoa teille, että kun me, puheenjohtajavaltio Portugali, viittaamme laittomaan maahanmuuton ongelmaan, sanomme aina, että sen torjunta perustuu kahteen perusperiaatteeseen: solidaarisuuteen ja kunnioitukseen ihmisiä kohtaan ja ilmiön takana olevan humanitaarisen tragedian huomioon ottamiseen. Meidän ei pitäisi kohdella ihmisiä objekteina, eikä puheenjohtajavaltio tai Portugali hyväksy tai ole koskaan hyväksynyt ajatusta, että humanitaarista ulottuvuutta ei tarvitsisi ottaa huomioon tai että sitä tulisi pitää toissijaisena näissä tilanteissa. Tämä on periaatteellinen kantamme puheenjohtajavaltiona, se on periaatteemme EU:n jäsenvaltiona, ja se on kanta, jota emme hylkää missään olosuhteissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 4 (H-0784/07)

Aihe: Euroopan unionin turvallisuusstrategia

Mitä tuloksia tähän mennessä on saatu Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta? Voisiko neuvosto erityisesti kertoa, mitä tuloksia on saatu turvallisuusalueen laajentamisesta Euroopan reuna-alueille? Onko neuvosto tyytyväinen strategiaan ”rauha alueellisen yhdentymisen kautta” ja ”alueellinen yhdentyminen rauhan kautta” EU:n geopoliittisilla ulkoreunoilla?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, niiden neljän vuoden aikana, jotka ovat kuluneet Euroopan turvallisuusstrategian hyväksymisestä joulukuussa 2003, Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kehittynyt voimakkaasti.

Me olemme reagoineet menestyksekkäästi Euroopan strategiassa tunnistettuihin uhkiin, noudattaen johtoajatusta, joka on antanut suunnan lähestymistavallemme. Meidän on pitänyt olla aktiivisempia, johdonmukaisempia ja myös kyvykkäämpiä. Uudet uhkat, joita on terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, valtioiden rappeutuminen ja järjestäytynyt rikollisuus, on vastattu monilla konkreettisilla toimilla, jotka kuvastavat Euroopan unionin tällä hetkellä käytettävissä olevien keinojen määrää. Näihin kuuluvat diplomaattinen toiminta, siviili- ja sotilasoperaatiot ja kauppaan ja kehitykseen liittyvät toimet.

Olemme tukeneet tehokasta monenvälisyyttä ylläpitäen ja lisäten yhteistyötämme Yhdistyneiden Kansakuntien kriisinhallinnan kanssa, ja olemme tukeneet terrorismin torjuntaa ja asesulkua. Euroopan turvallisuuteen ja puolustuspolitiikkaan liittyvät operaatiomme ovat näkyvin panoksemme maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi, ja ne ovat osoitus valmiudestamme kantamaan maailmanlaajuista vastuuta. Vuodesta 2003 lähtien olemme käynnistäneet eri puolilla maailmaa 16 kriisinhallintaoperaatiota, joista neljä on ollut sotilaallista ja 12 siviilioperaatiota. Näitä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioita on kolmessa maanosassa ja ne vaihtelevat puhtaasti sotilaallisista operaatioista, joihin sisältyy myös turvallisuusalan uudistaminen ja instituutioiden kehittäminen, poliisioperaatioihin oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen varmistamiseksi. Acehista Ramallahiin, Kinshasasta Sarajevoon, EU on rauhan ja vakauden aikaansaamisen tärkein katalysaattori.

Unionin paineet ovat kuitenkin lisääntymässä. Olemme juuri periaatteessa päättäneet johtaa sotilasoperaatiota Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa tarkoituksena auttaa saamaan Darfurin kriisin alueelliset seuraukset päättymään. Lisäksi olemme valmiit johtamaan poliisioperaatiota oikeusperiaatteen toteutumisen varmistamiseksi Kosovossa. Olemme työskennelleet aktiivisesti ja kaikin käytettävissämme olevin keinoin naapurialueidemme rauhan ja vakauden puolesta alueella, joka ulottuu Länsi-Balkanilta ja Itä-Euroopasta aina Välimerelle. Uskon, että korkean edustajan Javier Solanan tekemä työ, EU:n laajentumispolitiikka, Barcelonan prosessi, juuri täällä keskustelun kohteena ollut Euroopan naapuruuspolitiikka, EU:n erityisedustajat Bosnia ja Hertsegovinassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Moldovassa ja Etelä-Kaukasuksella, samoin kuin EU:n rooli Lähi-idän kvartetin ja Kosovon troikan jäsenenä sekä muut ETPP-operaatiot, joihin olen täällä viitannut, kuvastavat määrätietoisuuttamme, jolla pyrimme luomaan turvallisuuden naapurialueillamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitos vastauksestanne. Minulla on todella se käsitys, että Euroopan turvallisuusstrategia on osoittautumassa menestyksekkäämmäksi Euroopan mantereen ulkopuolisissa operaatioissa kuin se on EU:n sisällä syntyvien haasteiden kohtaamisessa. Katson, että sellaiset tilanteet kuin se, joka nyt on Kosovossa, syntymässä olevan kriisin hallinta, ehdollisuuspolitiikka entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa – ehdokasvaltiossa, jonka poliittinen järjestelmä on vakavasti sairas – sekä entisen Itä-Euroopan maista tulevia kollegoitamme askarruttava aiheellinen tai aiheeton venäläisvastaisuus – kaikki nämä yhdessä haastavat meidät muotoilemaan johdonmukaisemman ja tehokkaamman Euroopan turvallisuusstrategian.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Olemme juuri keskustelleet täällä täysistunnossa Euroopan naapuruuspolitiikasta, joka on tarkoitettu juuri kyseisellä alueella sijaitseville kumppaneillemme. Oletan, että yleinen johtopäätös oli, että siitä huolimatta, että vaikeuksia voi olla ja että parannuksia voitaisiin vielä tehdä, tämä strategiaamme kuuluva Euroopan naapuruuspolitiikka on toiminut hyvin ja taannut, että monet kumppaneistamme ja naapureistamme voivat nauttia vakaudesta, taloudellisesta edistyksestä ja taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä.

Monet kumppaneistamme ovat nyt tunnetuista historiallisista syistä luonnollisesti käymässä läpi niin sanottua siirtymävaihetta, demokratian vahvistumisen ja oikeusvaltioperiaatteen lujittumisen vaihetta. Kuten hyvin usein, tällaiset prosessit eivät ole ilman vaikeuksia, kuohuntaa ja ongelmia. Tämä pätee ehkä joihinkin näistä maista. Puhuimme hiljattain Georgiasta, jolloin sanoin, että toimin Georgian ja EU:n assosiaationeuvoston puheenjohtajana noin kolme viikkoa sitten ja että minulla oli tilaisuus ilmoittaa georgialaisille kollegoillemme, että esimerkiksi talouden alalla olemme voineet panna tyytyväisinä merkille talouskehityksessä saavutetun huomattavaa edistystä huolimatta niistä ongelmista, joita maalla on Venäjän kanssa. Meidän on siksi oltava valmistautuneita merkittävään edistymiseen, jota me odotamme ja haluamme, mutta tunnetuista syistä meidän on myös joskus varauduttava taka-askeliin, joiden vilpittömästi toivomme olevan väliaikaisia. Toivomme, että nämä valtiot ja maat palaavat taas nopeasti kohti edistystä ja oikeusvaltioperiaatteen lujittamista.

Minun on siksi kerrottava parlamentin jäsenelle aivan vilpittömästi, että vaikka meillä Euroopan unionin kansalaisilla on joskus tapana olla hyvin vaatimattomia saavutustemme kapasiteetin ja itse saavutusten suhteen, meidän on myös oltava hiukan ystävällisempiä itseämme kohtaan. Mielestäni olemme vaikeuksista huolimatta saaneet aikaan jotain.

 
  
MPphoto
 
 

  Gay Mitchell (PPE-DE).- (EN) Ottaen huomioon sen, mitä unionin perussopimuksissa todetaan, ja mikä on uudistussopimuksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskeva sisältö, ottaen huomioon sen, mitä Ranskan tasavallan presidentti sanoi täällä eilen, ja lisäksi sen, että Ranskasta tulee ensi vuonna puheenjohtaja, pyydän neuvostoa kertomaan parlamentille, onko sen suunnitelmissa Euroopan unionin kattava yhteinen puolustuspolitiikka tämän parlamentin toimikauden aikana tai seuraavassa parlamentissa. Milloin neuvoston mielestä tämä mahdollisesti toteutuisi?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, neuvosto ei kommentoi Euroopan unionin valtionpäämiesten pitämiä puheita. Olen luonnollisesti kuitenkin pannut merkille presidentti Sarkozyn, EU:n hyvin tärkeän jäsenvaltion päämiehen lausunnon. Siitä, onko meidän tarkoitus edetä tuohon suuntaan vai ei, kohti tehostettua puolustusta, on asia, josta neuvosto päättää, ja kuten voitte kuvitella, en voi odottaa neuvoston päätöstä. Jos neuvosto niin päättää – ja kuten tiedätte, puolustus on erikoisalue, joka vaatii hyvin vahvaa yksimielisyyttä – silloin tietenkin voimme kulkea tuota tietä. Päätös on kuitenkin luonnollisesti neuvoston käsissä. Minulla ei ole kristallipalloa, enkä siksi voi kertoa teille, miten pitkälle tämä ajatus tulevaisuudessa etenee. Se jää nähtäväksi, mutta koska se on presidentti Sarkozyn ajatus, sitä varmasti kuunnellaan hyvin tarkkaavaisesti kuten kaikkia hänen ehdotuksiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 5 (H-0788/07)

Aihe: Makedonian liittymisneuvottelut

Mitä mieltä neuvosto on Makedonian nykyisestä EU:hun lähentymisestä, ja milloin se katsoo voivansa ilmoittaa, mitä päivämäärää pidetään mahdollisena tai suotavana liittymisneuvottelujen käynnistämiselle?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätös myöntää hakijamaan asema entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle oli tunnustus maalle sen toteuttamista uudistuksista. Eurooppa-neuvosto totesi, että tulevia toimenpiteitä harkittaessa on otettava huomioon ensikin neuvoston 12. joulukuuta 2005 antamissa päätelmissä edellytetty laajentumisstrategiaa koskeva keskustelu –neuvostossa päätettiin laajentumista koskevasta uudesta yksimielisyydestä, joka saavutettiin 14.–15. joulukuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa – toiseksi Kööpenhaminan poliittisten kriteerien noudattaminen entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, kolmanneksi vakautus- ja assosiaatioprosessin asettamat vaatimukset ja vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tehokas täytäntöönpanoja lopuksise, että komission lausunnossa mainittujen muiden kysymysten ratkaisemisessa ja jäsenyyttä koskevien kriteerien täyttämisessä ja Eurooppa-kumppanuuden painopisteiden täytäntöönpanossa on vielä edistyttävä huomattavasti.

Komissio on välikertomuksissaan tarkastellut kehitystä yksityiskohtaisesti. Arvioituaan tilannetta entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa sellaisena, kuin se on komission vuoden 2006 kertomuksessa, neuvosto piti istunnossaan 11.–12. joulukuuta 2006 valitettavana, että merkille pantu uudistusvauhti oli vuonna 2006 hidastunut. 14.–15. joulukuuta 2006 Eurooppa-neuvosto toisti, että kunkin maan lähentyminen Euroopan unioniin riippuu maan omista ponnisteluista sen pyrkiessä noudattamaan Kööpenhaminan kriteereitä ja vakautus- ja assosiaatioprosessissa vahvistettuja edellytyksiä. Eurooppa-neuvosto kehotti maata nopeuttamaan uudistusten toteutusvauhtia keskeisillä aloilla ja Eurooppa-kumppanuuksien puitteissa määritettyjen painopisteiden täytäntöönpanoa liittymisprosessin jouduttamiseksi. Euroopan unionin ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen vakautus- ja assosiaationeuvoston neljäs kokous pidettiin 24. heinäkuuta. Erityisen tärkeänä seikkana niissä viesteissä, joita unionin yhteisessä kannassa esitettiin vakautus- ja assosiaationeuvostolle, oli vaatimus, että vakaus ja demokraattisten instituutioiden asianmukainen toiminta ovat perustekijöitä niiden poliittisten edellytysten kannalta, jotka ovat olennaisia EU:n jäsenyyteen etenemisen varmistamisessa. Sellaisten instituutioiden kuin hallituksen, parlamentin ja presidentin on toimittava ja oltava yhteistyössä tehokkaasti. Niiden on myös täytettävä eriytetyt tehtävänsä ja toimittava vuorovaikutuksessa perustuslaissa säädetyllä tavalla. On luotava rakentava poliittinen ilmapiiri ja pidettävä sitä yllä, jotta maa voi keskittyä uudistuksiin, jotka ovat välttämättömiä sen unioniin etenemisen kannalta. On myös jatkettava ponnisteluja luottamuksen aikaansaamiseksi etnisten yhteisöjen välille kaikilla tasoilla. Unioni muistutti, että Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanon jatkaminen on poliittisten edellytysten tärkein osa. On välttämätöntä ponnistella kaikin tavoin laajimman mahdollisen poliittisen yksimielisyyden saavuttamiseksi siihen liittyvistä uudistuksista, sopimuksen kirjainta ja henkeä täysin noudattaen.

Lisäksi kokouksessa muistutettiin tärkeydestä edistyä oikeus- ja sisäasioiden aloilla, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunnassa. Samalla neuvosto myös muistutti siitä, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat EU:n integraatioprosessin keskeinen osa. Lopuksi haluan todeta, että neuvosto tarkastelee hyvin huolellisesti komission 6. marraskuuta julkaisemaa kertomusta, joka on ensi joulukuussa pidettävän yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmien aiheena.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).- (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos teille erittäin tyhjentävästä vastauksestanne. Minulla on vain kaksi lyhyttä täydentävää kysymystä. Ensinnäkin, onko mielestänne mahdollista, että liittymisneuvottelujen avaamisen ajankohdasta päätetään ensi vuoden aikana? Hakijamaa-asema on peräisin yli kahden vuoden takaiselta ajalta, ja on varmasti korkea aika ajatella ajankohdan määrittämistä.

Toinen lisäkysymykseni: miten on tarkoitus toimia, pyritäänkö tässä yhtäaikaiseen toimintaan muiden valtioiden kuten Serbian liittymisen kanssa, vai käsitelläänkö tätä valtiota todella muista erillisenä?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Kuten parlamentin jäsen ymmärtänee, en voi sanoa, voimmeko vai emmekö voi päättää entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian liittymisneuvottelujen aloittamisen ajankohdasta ensi vuonna. Vaikeita ja vaativia ehtoja ja edellytyksiä on täytettävä ennen kuin kyseiset neuvottelut voidaan aloittaa. Siten entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle ilmoitetaan liittymisneuvottelujen aloittamisen ajankohdasta ennemmin tai myöhemmin sen mukaan, miten se täyttää kyseiset edellytykset ja ehdot. Toteaisin kuitenkin, että ehdokasmaa itse on parempi vastaamaan tähän kysymykseen kuin Euroopan unioni.

Liittymisprosessien yhdistämisestä totean, että puheenjohtajavaltio pitää kiinni ja on aina pitänyt kiinni siitä, että kutakin ehdokasvaltiota on arvioitava erikseen, sen omilla ansioilla. Jos ehdokasvaltio on liittymiskelpoinen, koska se täyttää liittymisneuvottelujen aloittamiseen vaadittavat sitoumukset ja ehdot, sille olisi myönnettävä kyseinen asema riippumatta siitä, mitä muita ehdokasvaltioita koskevissa rinnakkaisissa prosesseissa tapahtuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)

Sarah Ludfordin laatima kysymys numero 6 (H-0790/07)

Aihe: Tiikerien suojelu

Mitä EU on tehnyt ja mitä tulevaisuuden toimenpiteitä se harkitsee kannustaakseen ja avustaakseen Intiaa ja muita asianosaisia maita niiden tiikerikantojen suojelemisessa siten, että paikallinen väestö olisi mukana suojelemassa kyseisiä eläinkantoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) antaa kansainvälisen oikeudellisen kehyksen tiikereiden ja muiden uhanalaisten lajien säilyttämiselle. EU ja sen jäsenvaltiot tukevat voimakkaasti CITES-sopimusta niin poliittisesti kuin taloudellisesti.

Viime vuosina EU on painottanut erityisesti tarvetta keskittyä enemmän CITES-valvonnan käytännön soveltamistyöhön, jotta voitaisiin vähentää laitonta teurastusta ja kauppaa ja taata lajien kestävä kauppa. Tämän tarpeen korostamiseksi komissio julkaisi 13. heinäkuuta 2007 suosituksen N:o 207/425/EY, jossa määritettiin joukko toimia luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanemiseksi. Laji ”pantera tigris” on puolestaan sisällytetty 9. elokuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1332/2005 liitteessä A olevaan luetteloon, ja se on sisällytetty myös CITES-yleissopimuksen liitteessä I olevaan luetteloon, mikä tarkoittaa, että tuon lajin yksilöitä voidaan siirtää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja tiukkoja kriteereitä soveltaen. Jos nuo kriteerit täytetään ja jos sellainen päätös, jolla kauppa sallitaan, mahdollistetaan, on oltava saatavilla takeet siitä, että toiminta ei ole lajien suojelutilanteen kannalta vahingollista.

Kiinnitämme myös huomiotanne tarpeeseen saada aikaan kansainvälistä yhteistyötä ja erityisesti kehittää valmiuksia helpottaa luonnonvaraisten kasvien ja eläinten suojelun ja kestävään käyttöön tähtäävän politiikan täytäntöönpanoa niissä valtioissa, joissa tällaisia lajeja esiintyy. Siten EU tuki Aasian suuria kissaeläimiä koskevia päätöksiä, jotka hyväksyttiin CITES-sopimuspuolien neljännessätoista kokouksessa kuluvan vuoden alussa ja joilla pyritään täytäntöönpano- ja suojelutoimien tehostamiseen.

Lisäksi olemme valmistautuneet antamaan apua Intialle ja alueen muille valtioille näiden päätösten täytäntöönpanossa. Olemme tietoisia siitä, että suojelutoimenpiteiden tehokas täytäntöönpano vaatii paikallisen väestön osallistumista. Olemme painottaneet, että CITES-yleissopimuksen avulla on varmistettava paikallisten ja maaseudun yhteisöjen tuki ja yhteistyö luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön hoidossa ja näin ollen niiden laittoman kaupan torjunnassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE).- (EN) Paljon kiitoksia puheenjohtajavaltiolle tästä, ja luen kyllä mainitut asiakirjat.

Ongelmana kuitenkin on, että tiikereiden tilanne on kriisissä. Luonnonvaraisena niitä on jäljellä luultavasti vain 3 000 yksilöä. Ne voivat kuolla sukupuuttoon vuoteen 2020 mennessä. Suurin ongelma on salametsästys, jota pitää yllä tiikerin nahkojen ja osien tuottoisa laiton kauppa, jonka sanotaan ulottuvan Itä-Eurooppaan. Intian metsäalan viranomaiset ovat kroonisen rahoituksen puutteen vuoksi kyvyttömiä selviytymään salametsästäjäliigoista. Voiko EU auttaa tässä? Onko meillä erityishankkeita?

Eräs kiinalainen virkamies sanoi äskettäin, että on hyvin vaikea vastustaa paineita aloittaa tiikereillä käytävä kauppa. Koulutus on tässä varmasti keskeistä, mutta sen lisäksi paikallisille ihmisille on annettava taloudellista tukea paremman tason ylläpitämiseksi. Mitä erityishankkeita EU:lla on tällä hetkellä?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa parlamentin jäsen voi varmaankin todeta, että olen laajasti, seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti viitannut siihen kansainväliseen oikeudelliseen kehykseen, jonka puitteissa Euroopan unioni on olemassa ja toimii. Olen luonnollisesti myös ilmaissut neuvoston halukkuuden, valmiuden ja sitoumuksen tehdä kaikkensa tämän kansainvälisen kehyksen puitteissa sen varmistamiseksi, että siihen sisältyviä toimenpiteitä sovelletaan tehokkaasti.

Lisäksi olen sanonut hyvin avoimesti, että tunnustamme, että meidän on työskenneltävä aina yhdessä paikallisen väestön kanssa, jolla on suora yhteys kyseisiin uhanalaisiin lajeihin. Salametsästyksen ja muun vastaavan toiminnan torjuminen ei ole helppoa, kuten näistä tilanteista kokemusta omaavat ihmiset tietävät. He tietävät, että toiminnan torjuminen on vaikeaa mutta välttämätöntä. Siihen arvioon yhdyn.

Koko Euroopan julkinen mielipide on puolellanne, koska se, mitä äskettäin on nähty uhanalaisten lajien laittoman kaupan yhteydessä osoittaa, että ihmiset tiedostavat aikaisempaa paljon paremmin tarpeen tuoda näitä asioita esiin. Julkisen mielipiteen paine ja näiden tilanteiden yhteydessä niihin kiinnitetty huomio on siksi nyt paljon suurempi kuin aikaisemmin. On siksi selvää, että tuohon yleisön tietoisuuteen voi luottaa, mikä on välttämätöntä myös sen varmistamisessa, että sekä unioni että sen jäsenvaltiot pystyvät toimimaan aikaisempaa tehokkaammin. Kuten sanoin, meidän on tiedostettava, että torjuminen on vaikeaa.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE).- (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te olette tehnyt hyvin selväksi, että te ja neuvosto kokonaisuudessaan olette sitoutuneet tiikerien suojelemiseen ja säilyttämiseen. Myös Intian pääministeri on lukuisissa lausunnoissaan ilmaissut voimakkaan sitoutumisensa tiikerien puolustamiseen. Koska olemme neuvottelemassa Intian kanssa kahdenvälisesti uuden EU:n ja Intian välisen kahdenvälisen sopimuksen solmimiseksi, katsotteko, että tämä on asia, jonka voisimme sisällyttää tähän sopimukseen ja että voisimme mennä nykyisiä CITES-sopimuksen mukaisia sopimuksia pidemmälle, jotta voisimme auttaa esimerkiksi koulutuksessa ja suojelussa – senkaltaisissa toimenpiteissä, joista Sarah Ludford puhui?

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysymykseni käsittelee tätä ongelmaa mutta hieman eri näkökulmasta. Olen sitä mieltä – asia, jonka te aivan aiheellisesti mainitsitte – että nyt keskusteltavan kaltaiset kysymykset herättävät suuressa yleisössä voimakkaita tunteita. Toisaalta – tekin viittasitte oikeudelliseen tilanteeseen – voidaan kysyä, onko todella oikein, että me Euroopan unionissa vaadimme itsellemme lainsäädäntö- tai sopimusperusteisia valtuuksia kaikissa asioissa, jotka koskettavat syvästi jotakuta EU:ssa. Eikö meidän pitäisi pysyä näissä asioissa hieman kohtuullisempina?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, minun on kyllä tunnustettava, että en täysin ymmärtänyt toista kysymystä, mikä ehkä johtui viivästyksistä tulkkauksessa.

Kun kyse on tiikereistä ja Intian kanssa käytävästä vuoropuhelusta, minun sanottava aivan vilpittömästi ja suoraan, että se on erityiskysymys, jota en ole pohtinut mutta jota pohdimme tulevaisuudessa. Siksi panen merkille parlamentin jäsenen ehdotuksen. Kahdenvälisessä vuoropuhelussamme Intian kanssa – EU–Intia- huippukokous on tulossa – voimme myös keskustella suojeltuja lajeja koskevasta kysymyksestä ja siitä, miten voimme paremmin suojella uhanalaisia lajeja.

Minun on tunnustettava, että luulen, että tulkkauksesta johtuen en ymmärtänyt teidän toista kysymystänne.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).- (DE) Paljon kiitoksia, ja pyydän anteeksi, että puhuin niin nopeasti. Varoin koko ajan ylittämästä puheaikaani. Mielestäni on tärkeää, että otamme esille tällaisia huolenaiheita, jos niillä on eurooppalaisten kannalta merkitystä. Toisaalta meidän olisi myös tiedostettava unionin oikeudelliset rajoitukset ja mahdollisuuksiemme mukaan kunnioitettava näitä rajoituksia.

Lähestymistapa, jota olette ehdottanut, vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta toisaalta meidän ei pitäisi asettaa itseämme alttiiksi moitteille, joiden mukaan unioni vaatii itselleen toimivaltaa kaikissa maailmanlaajuisissa asioissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT)Olen yhtä mieltä parlamentin jäsenen kanssa siitä, että Euroopan unioni ei voi eikä sen pitäisi vastata kaikesta ja ettei sitä pitäisi syyttää tai tuomita kaikesta. Perussopimusten mukaan monet näistä näkökulmista ja velvollisuuksista kuuluvat jäsenvaltioille, ja tässä tapauksessa ne voivat olla sekä jäsenvaltioiden että niiden valtioiden velvollisuuksia, joissa nämä tilanteet esiintyvät.

Euroopan unioni ei ole eikä se voi olla yleinen patenttiratkaisu. Tämä pätee erityisesti siksi, että on olemassa periaate, toissijaisuusperiaate, jota on aina kunnioitettava.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)

Gay Mitchellin laatima kysymys nro 7 (H-0792/07)

Aihe: EU:n ulkopuoliset rahoituspalvelukeskukset

Aikooko neuvosto antaa lausunnon siitä, kuinka se suhtautuu EU:n ulkopuolisiin rahoituspalvelukeskuksiin kaikkia osapuolia kiinnostavilla aloilla?

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen, toukokuussa 2006 antamissaan päätelmissä neuvosto oli tyytyväinen rahoituspalvelupolitiikkaa vuosiksi 2005–2010 koskevaan komission valkoiseen kirjaan. Neuvosto oli erityisen tyytyväinen ”rahoituspalvelujen ulkoisen ulottuvuuden kasvavasta merkityksestä esitettyihin ajatuksiin, joita ovat etenkin kolmansien maiden kanssa käytävän sääntelyvuoropuhelun syventäminen ja laajentaminen sekä maailmanlaajuisten rahapalvelumarkkinoiden edelleen avautumisen edistäminen”.

Ecofin-neuvosto tarkasteli 9. lokakuuta puheenjohtajavaltio Portugalin aloitteesta EU:n tärkeimpien kumppaneiden – Yhdysvaltojen, Japanin, Venäjän, Intian ja Kiinan – kanssa makrotaloudesta sekä rahoitus- ja sääntelykysymyksistä käydyn vuoropuhelun tilannetta. Keskustelussa korostettiin näiden strategisten vuoropuhelujen tärkeyttä. Tällaiset vuoropuhelut tekevät mahdolliseksi vahvistaa lähentymistä, yhteistyötä ja keskinäistä ymmärrystä kansainvälisten kumppaneiden kesken ja helpottaa vastaaville markkinoille pääsyä sekä edistää makrotalouden ja rahoitusalan vakautta. Vuoropuhelut ovat johtaneet merkittävään edistymiseen tilinpäätösstandardien lähentymisessä ja vastaavuudessa.

Neuvosto tukee komission tekemää työtä ja katsoo, että rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuistuminen vaatii lisää toimia lähentymisen ja yhteistyön aikaansaamiseksi kansainvälisellä tasolla, siinä komission ja neuvoston strategista näkemystä noudattaen, jossa Lissabonin strategian ulkoista ulottuvuutta on vahvistettava edistämällä sääntely-yhteistyötä ja siihen liittyvää kansainvälistä toimintaa sekä standardien lähentymistä ja vastaavuutta.

Lisäksi korostettiin, että Euroopan unionin on tärkeä varmistaa tätä alaa koskeva johdonmukainen lähestymistapa ja katsottiin, että neuvoston tulee saada jatkuvasti ja säännöllisesti tiedot näiden vuoropuhelujen kehityksestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gay Mitchell (PPE-DE).- (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Onko tämä neuvoston puheenjohtajavaltio tietoinen siitä, että on olemassa ajatussuunta, jonka mukaan kehitysmaat voisivat hyötyä suuresti rahoituspalvelualasta? Kun otetaan huomioon erityisesti Portugalin kokemukset Afrikassa, kysyn neuvoston puheenjohtajalta, mikäli hänellä ei ole vastausta nyt muistiossaan, voisiko hän saattaa tämän asian tarkasteltavaksi ja toteutettavaksi, koska se voi hyvinkin olla tie paitsi auttaa kehitysmaita myös saada aikaan maailmanlaajuista vaihtoa, joka hyödyttäisi suuresti myös tätä osaa maailmasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Parlamentin jäsen on oikeassa, minulla ei ole kirjoitettua vastausta muistiossani annettavaksi teille, mutta saatte kuulla kantani. Tämän asian osalta meillä oli tänä aamuna hyvin mielenkiintoinen keskustelu, kun keskustelimme myös rahoituspalveluista ja joillakin rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa kuohuntaa koskevista kysymyksistä.

Yksi asia, joka on mielestäni olennainen suhteessa Afrikkaan ja joka liittyy läheisesti EU–Afrikka-huippukokoukseen, on Afrikan asema globalisaatiossa: Olisiko Afrikan oltava täysipainoinen kumppani – kuten sen meidän mielestämme pitäisi – globalisaation esiin tuomissa ongelmissa ja haasteissa, pitäisikö Afrikan olla aktiivinen kumppani, ja pitäisikö sillä olla käytössään tehokkaat välineet, niin että se voi todella olla täysipainoinen kumppani globalisaatiossa? Vai haluammeko sittenkin Afrikan, joka on tuomittu sotaan, turvattomuuteen, alikehitykseen ja köyhyyteen?

Siksi tätä taustaa vasten rahoitusvälineet tai muut välineet, aloitteet tai mekanismit, jotka voisivat todella antaa Afrikalle sijan meidän kaikkien joukossa, Euroopan unionissa ja muiden suurten kasvavan talouden ryhmittymien joukossa sekä keskustelujen asialistalla, keskustelu globalisaatiosta ja globalisaation teema ovat erittäin kannatettavia.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos teille, että voitte olla täällä yliajalla kuten me muutkin, olemme siitä kiitollisia.

Mitkä mielestänne ovat suuremman edistymisen esteet tällä alalla, ja oletteko sitä mieltä, että kun otetaan huomioon, miten asiat nyt ovat, on tehty riittävästi? Nyt on kyse kuluttajien luottamuksesta rahoituspalvelualaan sekä Euroopan sisällä että sen ulkopuolella.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.−(PT) Tätä asiaa, muun muassa näiden vuoropuhelujen toimeenpanoa tämän erityisalueen osalta, joka on osa minulle esitettyä kysymystä, on johtanut komissio, ja se kuuluu sen vastuulle. Minun on myös tunnustettava, että en ole rahoitusalan asiantuntija ja ettei minulla siksi ole yksityiskohtaista tietämystä erityisalan osaamista vaativan vastauksen antamiseksi. Pyydätte tuollaista vastausta, mutta en pysty antamaan teille sellaista. Voin antaa teille poliittisen vastauksen, jossa hahmotellaan uutta todellisuutta, edessä olevia uusia ongelmia ja uusia haasteita mutta myös uusia mahdollisuuksia. Tätä kysymystä pitäisi nyt olla tarkasteltu ja kypsytelty ennätyksellisissä määrin. Myös meidän Euroopan unionissa on luonnollisesti etsittävä asianmukaisia vastauksia, jos ongelmia syntyy, ja tarvittavien välineiden on myös oltava käytettävissämme, kun kehitystä ja edistystä on saatava aikaan.

En pysty kertomaan teille tarkasti, mitä esteitä on mahdollisesti ilmennyt tai voi ilmaantua, mutta voin antaa teille, kuten jo olen tehnytkin, käsityksen siitä, mikä EU:n politiikka ja neuvoston vastuu tällä alalla on ollut. Lopuksi totean, että olen hyvin iloinen, että saatoin jatkaa läsnäoloani täällä kanssanne, erityisesti koska tämä toimikausi on päättymässä. Minulla on enää vain yksi mahdollisuus olla kanssanne, joten minun täytyy käyttää tämä kokemus hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT)Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.45 ja sitä jatkettiin klo 21.05.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

 

12. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

13. EU:n ja Ukrainan talous- ja kauppasuhteet (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana Zbigniew Zaleskin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö EU:n ja Ukrainan talous- ja kauppasuhteista (2007/2022(INI) (A6-0396/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE), esittelijä.–(PL) Mietinnössä kuvaillaan, missä asemassa ajattelemme Ukrainan olevan omassa taloudellisessa toiminnassamme sekä kumppanina kaupankäynnissä muiden maiden kanssa. Lisäksi halusimme korostaa Ukrainan asemaa Mustanmeren alueen politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa.

Mielestäni taloudellisen toiminnan ja kehityksen pitäisi edetä maassa vallitsevista poliittisista aatteista riippumatta. Talouden on oltava vapaata, valtion ja lainsäädäntöelinten pitäisi tarjota tukea ja yksittäisten liikemiesten ja yrittäjäryhmien pitäisi muodostaa taloudellisia yksiköitä. Talouden pitäisi olla väline hyvien elinolosuhteiden tarjoamiseen kansalaisille. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä parantamalla työolosuhteita, koulutusta ja oikeusjärjestelmää omistusoikeudet mukaan lukien. Emme voi sallia yhteistä omaisuutta käytettävän henkilökohtaiseen hyödyntavoitteluun. Ihmisiä pitäisi kannustaa ja motivoida työskentelemään rehellisesti aineellisten ja muiden henkilökohtaisten etujen saavuttamiseksi.

Jos itsellä ei ole omia hyviä malleja tai historiaa, kannattaa hyödyntää muiden, kuten naapureiden, hyviä käytäntöjä ja kokemuksia. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa Ukraina mukaan yhtenäismarkkinoille ja antaa EU:ssa kehitetty osaaminen sen käyttöön. Mielestäni meidän talousmallimme on hyvä, vaikka se onkin kaukana täydellisestä esimerkiksi elintarviketuotannon ja -kaupan osalta, mutta pyrimme jatkuvasti parantamaan sitä. Voimme tarjota Bugjoen toisella puolella sijaitsevalle naapurimaallemme standardeja ja sääntöjä, joiden olemme todenneet toimivan.

Mitä mietintö kattaa? Se kattaa teollisuuden, maatalouden, energian, rahoituksen, rajavartiolaitoksen, liikenneinfrastruktuurin, esimerkkejä korruption torjunnasta, teollis- ja tekijänoikeudet, ympäristön, tieteellisen yhteistyön ja naapurisuhteet. Ne ovat osia kokonaisuudessa, jota kutsumme taloudeksi. Talouden perustan muodostavat hyvin määritellyt standardit, ja mietinnössä suosittelemme, että kumppanimme kehittäisivät tällaisia standardeja itselleen tai noudattaisivat niitä.

Mitä ehtoja Ukrainan on täytettävä, jotta se voisi neuvotella paremmista yhteyksistä Euroopan unioniin? Oleellisia ehtoja mielestäni ovat ennen kaikkea se, että Ukraina liittyy Maailman kauppajärjestöön WTO:hon ja niin tehdessään tai jopa ennen sitä ratkaisee velkaongelman Kirgisian kanssa. Tämä prosessi on jo käynnissä. Toiseksi Ukrainan parlamentin on hyväksyttävä jäsenyys mahdollisimman pian. Muita ehtoja ovat hyvät suhteet naapureihin eli Venäjään ja Valko-Venäjään, vakaa valuutta, rahoituspalvelujen laatu, tavaramerkkien luominen kansainvälisille markkinoille sekä lain kirjaimen noudattaminen.

Ukrainalla, joka on ilmaissut halukkuutensa liittyä Euroopan unioniin, on suuria tai jopa valtavia haasteita: Euroopan vakuuttaminen taloudellisilla, oikeudellisilla, rahoituksellisilla ja poliittisilla toimilla siitä, että maa on riittävän sitoutunut kumppani, jotta EU kysyisi enemmin tai myöhemmin itseltään, kannattaisiko Ukraina ottaa mukaan yhteiseen eurooppalaiseen kokonaisuuteen?

Arvoisa komission jäsen, lähestymistapamme ovat ehkä joskus olleet erilaisia, mutta uskoakseni meillä on sama tavoite: hyödyllisen yhteistoimintatavan kehittäminen tämän niin tärkeän itäisen naapurimme kanssa.

Arvoisa puhemies, olen tainnut säästää jonkin verran aikaa, kun on jo ilta.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen.−(EN)Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijä Zbigniew Zaleskia tästä erittäin hyvästä mietinnöstä.

Haluan myös kiittää esittelijää hänen erinomaisesta yhteistyöstään komission yksiköiden kanssa tätä mietintöä laatiessaan. Mietintö on hyvin ajankohtainen. Se on laaja katsaus siitä, mistä EU:n ja Ukrainan talous- ja kauppasuhteissa on kyse.

Haluaisin keskittyä joihinkin kohtiin, joita tekin korostitte mietinnössänne. Pidämme Ukrainaa kumppanuusstrategiassamme tärkeänä ja arvokkaana kumppanina. Olemme samaa mieltä käsiteltävänä olevan mietinnön yleisestä hengestä: Ukrainan talouden lähentämisestä EU:hun niin paljon kuin mahdollista uudella laajennetulla sopimuksella, jonka yksi perustekijä on syvä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus.

Komissio on myös kanssanne täysin samaa mieltä tarpeesta vahvistaa Ukrainan oikeusvaltioperiaatetta ja Ukrainan WTO:hon liittymisen merkityksestä. Toivomme todella, että Ukraina voi saattaa vielä tänä vuonna päätökseen WTO:hon liittymisen, ja teemme Ukrainan hallituksen kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta se toteutuisi. Näkemyksemme mukaan monenkeskinen liittymisprosessi saadaan päätökseen sitten, kun WTO:n jäsenet ovat hyväksyneet liittymispaketin.

Ukraina on asettanut WTO:hon liittymisen ensisijaiseksi tavoitteekseen, ja olemme vakuuttuneita siitä, että se toteuttaa asianmukaisesti sisäiset ratifiointimenettelynsä virallistaakseen jäsenyytensä. Euroopan unionilla ei ole mitään kiinnostusta viivyttää vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamista yhtään enempää, ja se on valmis aloittamaan ne heti, kun WTO:n jäsenet ovat hyväksyneet päätöksen liittymispaketista. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että tulevan vapaakauppasopimuksen pitäisi olla syvä ja laaja-alainen ja sen painopisteen pitäisi olla voimakkaasti lainsäädännön yhdenmukaistamisessa.

Taloussuhteisiin naapurimaiden kanssa mietinnössä ehdotetaan kolmenvälistä vuoropuhelua: EU:n, Venäjän ja Ukrainan. Meidän pitäisi olla erittäin varovaisia siinä, että emme kaksinkertaistaisi sellaisiin aiheisiin liittyviä prosesseja, joita käsitellään jo muilla foorumeilla. Lisäksi herää kysymys, onko Euroopan unionilla vaarana tulla vedetyksi mukaan Venäjän ja Ukrainan kahdenvälisiin kiistoihin? Haluaisimme myös kyseenalaistaa tällaisen lähestymistavan hyödyn.

Meidän periaatteenamme on suosia energiamarkkinoiden avaamista kilpailulle keinona varmistaa turvallisen ja kohtuuhintaisen energian saanti. Se on tärkeä aihe tulevissa Ukrainan kanssa käytävissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa.

Kansalaisten perustarpeiden turvaamiseksi EU:n sähkö- ja kaasualan vapauttamista koskevassa lainsäädännössä on merkittäviä säännöksiä, joilla varmistetaan kuluttajien suojelu ja heidän perustarpeidensa täyttäminen. Aiomme neuvotella Ukrainan lainsäädännön yhtenäistämisestä tämän lainsäädännön kanssa.

Ehdotuksesta ulottaa yleinen tullietuusjärjestelmä koskemaan Ukrainaa haluaisin korostaa, että Ukraina ei täytä näiden lisäetuuksien vaatimuksia ja että Euroopan unioni on sitoutunut olemaan täydentämättä yleisen tullietuusjärjestelmän peruskriteerejä tilapäisin perustein. Se myös heikentäisi vakavasti asemiamme tulevasta vapaakauppasopimuksesta neuvoteltaessa.

Lopuksi haluan vielä kerran onnitella esittelijää hänen hyvästä mietinnöstään. Komissio on jo samaa mieltä sen yleisestä lähestymistavasta muutamaa edellä esittämääni näkökohtaa lukuun ottamatta. Komissio ottaa mietinnön huomioon nykyisessä ja tulevassa yhteistyössään Ukrainan kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jerzy Buzek, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(PL) Arvoisa puhemies, vaikka Ukrainan tilanne ei vaalien jälkeen vielä olekaan vakaa, demokratian edustajat ovat voittaneet. Tämä ei ole voitto pelkästään Ukrainan demokratialle vaan myös Euroopan unionille, joka tuki tämäntyyppistä toimintaa. Meidän on nyt Ukrainan, ukrainalaisten ja Euroopan unionin etujen vuoksi vahvistettava sitä, mitä Ukrainassa on niin suurella vaivalla saavutettu. Ukrainalaisten on itse tehtävä vaalien jälkeiset päätökset, mutta me voimme auttaa Ukrainaa ja samalla itseämme.

Tuen täysin Zbigniew Zaleskin mietintöä, ja onnittelen häntä tämän asiakirjan laatimisesta. Mielestäni on kolme aluetta, jotka ovat tärkeimpiä Ukrainan vakauttamisen kannalta ja hyödyntävät myös Euroopan unionia.

Ensimmäinen on energiayhteistyö, joka on hyvin tärkeää kummallekin osapuolelle. Meidän on ehdottomasti oltava mukana investoinneissa putkistoihin, jotka ovat monissa tapauksissa huonossa kunnossa, ja uusiin putkistoihin, kuten Odessasta Brodyn kautta Gdanskiin kulkevaan, sekä sähköverkkoon ja energiatehokkuuden tukemiseen. Voimme tarjota omia tekniikoitamme ja luoda yhteistä pääomaa energiatehokkuuden parantamiseksi Ukrainassa, mikä auttaa myös omaa energia-alaamme. Viimeisenä haluan mainita erään ilmeisen asian eli ydinvoimalaitosten turvallisuuden parantamisen Ukrainassa, mikä on Euroopalle hyvin tärkeää.

Toinen alue on tieteellinen yhteistyö. Ukrainan saavutukset tällä alueella ovat huomattavia. Niitä kannattaa käyttää hyödyksi. Lisäksi tähän alueeseen kuuluvat opiskelija- ja tutkijavaihdot, jotka voivat täyttää Euroopan unionin vajeen eli puuttuvat seitsemänsataa tuhatta tutkijaa. Meidän on pidettävä mielessä, että varmin ja nopein yhteistyömenetelmä ovat aina tiede, oppilaitokset ja opiskelijat.

Kolmas alue on paikallis- ja aluehallinnon välinen yhteistyö. EU:n kaupungeilla on tässä suhteessa paljon tarjottavaa. Voisimme auttaa luomalla Ukrainaan täysin demokraattisen paikallishallinnon, mitä ei tähän mennessä ole tapahtunut.

Tästä kaikesta pitäisi tehdä pitkän aikavälin tavoite eli assosioitumissopimus Ukrainan kanssa. Sillä ei ole merkitystä, kestääkö se 10 vai 20 vuotta. Ukrainalle kannattaa tarjota tämä mahdollisuus. Se auttaa ukrainalaisia ja se auttaa Euroopan unionia.

 
  
MPphoto
 
 

  Vural Öger, PSE-ryhmän puolesta.–(DE) Arvoisa puhemies, keskustelimme tämän iltapäivän täysistunnossa Euroopan naapuruuspolitiikasta. Vuoden 2004 laajentumiskierroksen jälkeen Euroopan komissio ehdotti yhtenäisen strategian kehittämistä unionin uusia naapureita varten. ENP:n avulla on luotu erityisiä yhteyksiä maaryhmään, joka jakaa EU:n perusarvot ja -tavoitteet.

Naapurimme Ukraina on vahvasti mukana ENP:ssä. Olemme tietoisia Ukrainan erityisestä geopoliittisesta ja kaupallisesta merkityksestä EU:n ja Venäjän sekä Keski-Aasian välisenä luonnollisena siltana. Nyt EU on Ukrainan tärkein kauppakumppani. Vuonna 2006 Ukrainan ja EU:n jäsenvaltioiden välisen kaupan arvo oli jo 26,6 miljardia euroa.

Me Euroopan unionissa arvostamme Ukrainan viime vuosien huomattavia ponnisteluja. Entinen komentotalous on kehittynyt tehokkaaksi markkinataloudeksi. OECD:n raportin mukaan Ukrainan talouskasvu oli vuosina 2000–2006 keskimäärin 7,6 %. Se on suuri saavutus.

Aloitimme helmikuussa 2007 neuvottelut Ukrainan ja EU:n välisestä uudesta kumppanuus- ja assosioitumissopimuksesta. Ukrainan toive päästä EU:n ja Naton jäseneksi ovat myös hyvin tiedossa. Liittyminen Maailman kauppajärjestöön WTO:hon on kauppa- ja talouspoliittisista syistä Ukrainan asialistan kärjessä. Oletamme, että liittyminen WTO:hon on mahdollista vielä tämän vuoden puolella. Se laajentaisi huomattavasti myös EU:n ja Ukrainan yhteistyömahdollisuuksia ja tasoittaisi tietä neuvotteluille vapaakauppa-alueen luomisesta ENP:n puitteissa.

EU:n on pidettävä Ukrainaa aidosti kumppanina ja annettava sille selviä viestejä. Tässä mielessä voin vain olla tyytyväinen Kiovassa 14. syyskuuta 2007 pidettyyn EU:n ja Ukrainan huippukokoukseen, jossa vahvistettiin näiden kahden osapuolen vahvat ja kestävät suhteet. Meidän pitäisi edelleen tukea Ukrainaa voimakkaasti matkalla kohti WTO:n jäsenyyttä, vapaakauppa-alueen muodostamisessa ja EU-pyrkimyksissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmä(LT) Ukraina on strategisesti ja taloudellisesti merkittävä EU:n kumppani ja itäinen naapuri, joka on tärkeässä asemassa niin alueen sisä- kuin ulkopuolellakin.

EU:n ja Ukrainan väliset suhteet ovat kehittyneet pääasiassa lisääntyvän poliittisen yhteistyön ja asteittain lisääntyvän taloudellisen yhdentymisen suuntaan. Näiden tavoitteiden toteutuminen vaikuttaisi demokratian vakiintumisen jatkumiseen ja markkinatalouden kehittymiseen Ukrainassa. Ukrainan kehityksen onnistuminen ei ole kiinni pelkästään EU:sta. Ukrainan on tehtävä selvä päätös länsimyönteisestä suunnasta ja seurattava sitä johdonmukaisesti.

Haluaisin jakaa joitakin ajatuksia EU:n ja Ukrainan talous- ja kauppasuhteista.

Ensinnäkin neuvottelujen aloittaminen vapaakauppa-alueesta EU:n kanssa liittyy ehdottomasti Ukrainan WTO:n jäsenyyteen. Neuvottelut vapaakauppa-alueesta kattaisivat kuitenkin tariffien poistamisen (joka sisältyy neuvotteluihin WTO:n kanssa) lisäksi myös laajemman lähentymisen – palvelualan vapauttamisen, institutionaaliset uudistukset sekä oikeusperustan yhdenmukaistamisen EU:n säännöstön kanssa. Siksi Ukrainan WTO:n jäsenyyden ohella pitäisi kehittää EU:n ja Ukrainan välisiä vapaakauppa-alueen luomiseen tähtääviä koordinoituja toimia.

Toiseksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota hyvän hallintokäytännön toteuttamiseen, julkisen sektorin tehostamiseen ja korruption hillitsemiseen. Tiiviimpi yhteistyö näillä alueilla auttaisi luomaan huomattavasti vakaammat EU:n ja Ukrainan väliset talous- ja kauppasuhteet, lujittamaan demokratisoitumisprosessia ja lisäämään Ukrainan mahdollisuuksia päästä EU:n jäseneksi.

Kolmanneksi on tärkeää tuoda esiin se, että Ukrainan tuottajat eivät ole vielä valmiita kilpailemaan EU:n jäsenvaltioiden tuottajien kanssa. Tämän vuoksi pitäisi suojautua Ukrainan talouden ja yhteiskunnan kielteisiltä vaikutuksilta ottamalla käyttöön siirtymäkausia ja perustamalla valvontaelimiä.

Neljäs asia on, että samalla kun EU tukee Ukrainan kanssa käytävän kaupan vapauttamista, sen on oltava varautunut ukrainalaisten tuottajien aiheuttamiin mahdollisiin ongelmiin ja varsinkin niihin, jotka liittyvät vientiin IVY-maihin, EU:n standardien täytäntöönpanon vastustamiseen sekä virkamiesten yrityksiin säilyttää vallitseva tilanne ja korruptoituneet suhteet. Uudistusten toteuttamisen helpottamiseksi Ukrainan hallituksen pitäisi tiedottaa liike-elämän edustajille ja suurelle yleisölle EU:n ja Ukrainan välisen kaupan vapauttamisen ja vapaakauppa-alueen eduista.

Viides asia on se, että EU:n ja Ukrainan välisten suhteiden tiivis kehittäminen saattaa lisätä Venäjän Ukrainaan kohdistamaa poliittista ja taloudellista painetta. Siinä tapauksessa EU:n pitäisi luopua passiivisen välittäjän roolistaan, kuten on tapahtunut varsin usein ennenkin, ja ottaa omien etujensa ja Ukrainan etujen puolustajan rooli. On mahdollista, että Venäjä painostaisi Ukrainaa ja tiettyjä EU-maita energiantuotantonsa avulla. Siksi EU:n pitäisi pyrkiä ratkaisemaan nämä ongelmat korkeimmalla tasolla ja sen lisäksi yrittää samanaikaisesti saada Ukraina mukaan EU:n yhteisille energiamarkkinoille ja varmistaa EU:n ja Ukrainan energiaturvallisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Mietinnössä annetaan yleiskuva Ukrainan nykykehityksestä EU:n kumppanina ja maan toteutettavana olevista tehtävistä. Mietintö ansaitsee myös kehuja useista siinä käsitellyistä aiheista ja siitä, miten syvällisesti niitä on arvioitu. Mietinnöstä käy ilmi, että sen laatija on syvällisesti ja henkilökohtaisesti kiinnostunut Ukrainan kehityskysymyksistä ja sen suhteiden kehittämisestä Euroopan unioniin, mikä on tietysti ollut hyödyksi mietinnölle. Esittelijä on varovaisesti ja hienotunteisesti arvioinut ongelmia, jotka muodostavat uhkan Ukrainan menestyksekkäälle kehitykselle, mutta jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, voi joskus olla vaikea ennakoida ongelmien ratkaisuja. Ei voi jäädä huomaamatta, että Ukrainan taloudessa yhä suurempi osa talouden sektoreista on ylisäänneltyjä, valtion interventio ei perustu lakiin ja keskenään ristiriitaisia lakeja säädetään jatkuvasti niiden hyödyksi, jotka etsivät laeista aukkoja tai tulkitsevat lakia työkseen. Tämä vaikeuttaa yhdessä runsaan byrokratian kanssa huomattavasti investointien virtaamista maan talouteen myös Euroopan unionista. Ilmeinen esimerkki tästä on energiasektori. Euroopan unioni on kiinnostunut Ukrainan maakaasun avoimesta kuljetusjärjestelmästä. Maakaasu on Ukrainan koko energiasektorin tavoin on ylisäänneltyä keinotekoisen monimutkaisine rakenteineen ja rahavirtoineen, jotka eivät ole läpinäkyviä. Euroopan unionilla ei vieläkään ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida Ukrainan kaasunkuljetusjärjestelmän turvallisuutta. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä Euroopan unionille, joka on Ukrainan suurin kauppakumppani. On syytä toivoa, että Ukraina selviää pitkittyneestä poliittisesta kriisistä ja Ukrainan hallitus osallistuu tulevaisuudessa EU:n keskusteluihin, jotka mahdollistavat kumpaakin osapuolta kiinnostavan tiiviin yhteistyön. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että Ukrainan toivetta liittyä Euroopan unioniin ei voida jättää huomiotta, ja haluaisinkin jälleen kerran painottaa seuraavaa: kiistaton mahdollisuus päästä EU:n jäseneksi on tehokkain uudistuskeino, jonka Euroopan unioni voi tarjota Ukrainalle. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta(EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella Zbigniew Zaleskia hyvin lämpimästi hänen mietinnöstään. Mielestäni se on huomattavan erilainen verrattuna muihin mietintöihin, joista me kansainvälisen kaupan valiokunnassa olemme viime aikoina äänestäneet. Verrattuna kahdenvälisiä kauppasuhteita koskeviin vuosi pari sitten laadittuihin mietintöihin, kuten EU:ta ja Venäjää tai EU:ta ja Mercosuria koskeviin mietintöihin, siinä ollaan paljon varovaisempia kahlitsemattoman vapaakaupan hyötyjen suhteen. Uskoakseni se myös osoittaa koko puoluekirjon kasvavan konsensuksen siitä, miten tärkeää on etsiä aktiivisesti poliittisia keinoja, joilla voidaan parhaiten alistaa kauppasäännöt kestävän kehityksen säännöille.

Tässä suhteessa voimme mielestäni olla tyytyväisiä siihen, että olemme hyödyntäneet mahdollisimman hyvin WTO:n Dohan kierroksen erilaiset viivästykset, jotka ovat tavallaan mahdollistaneet tämän oikeudenmukaisempien ja kestävämpien kauppasääntöjen etsinnän kahdenvälisissä kauppasuhteissamme. Kiitän siksi esittelijää aktiivisesta tilaisuuteen tarttumisesta.

Mietinnössä annetaan useita myönteisiä signaaleja kauppapolitiikan pääosaston Ukrainan kanssa käymistä vapaakauppasopimusneuvotteluista, ja haluaisin tuoda niistä esiin erityisesti neljä kohtaa.

Mietinnön 10 kohdassa varoitetaan mielestäni aivan oikeutetusti luottamasta pelkästään vientiin suuntautumiseen ja viennin monipuolistamiseen, jotta kauppa olisi kestävää. Sen sijaan siinä keskitytään kotimarkkinoiden kehittämisen tärkeyteen taloudellisesti kestävän kehityksen välttämättömänä perustana.

Mietinnön 13 kohdassa esitetään, että on saavutettava tasapaino sijoittajien oikeuksien suhteen. Siinä toisin sanoen vaaditaan Ukrainaan oikeudellista kehystä, joka edistää parhaita käytäntöjä yritysten yhteiskuntavastuussa.

Mietinnön 23 kohdassa esitetään merkittävää siirtymää ulkomaisessa energiavarojen saannissamme vaatimalla energiavarojen saantia koskevia monenvälisiä sääntöjä ja varoittamalla siitä, että yksipuolisen energian saannin parhaista ehdoista kilpailemista ei pidä tukea.

Lopuksi mietinnön 36 kohdassa tunnustetaan, että maatalous on erityistoimintaa, jota ei voida käsitellä samalla tavalla kuin teollisuustuotteita, mikä oikeuttaa erilaiset hintasäännöt.

Toivon todella, että nämä ja muut kohdat jäävät lopulliseen tekstiin, jotta ryhmäni voi erittäin mielellään äänestää mietinnön puolesta. Haluan kuitenkin vielä lisätä, että mielestäni on ikävä kuulla, että kauppapolitiikan pääosasto on vastustanut kolmea tärkeintä vihreiden jättämää ja esittelijän tukemaa tarkistusta, joissa vaaditaan kauppapolitiikan pääosastoa aloittamaan neuvottelut kahdenvälisestä vapaakauppasopimuksesta vasta sen jälkeen, kun Ukrainan parlamentti on antanut suostumuksensa WTO:n liittymisneuvotteluilla. Kauppapolitiikan pääosasto on varmasti oikeassa siinä, että tämä voisi viivästyttää kahdenvälistä vapaakauppasopimusta, mutta parlamentin jäseninä meidän on vaadittava, kuten teemme itse ennen tällaisen vapaakauppasopimuksen solmimista Euroopan unionin puolesta, että näin tärkeässä asiassa otetaan huomioon kansalaisten ääni, ja tämä koskee luonnollisesti myös ukrainalaisia. Siksi haluamme erityisesti kiittää esittelijä Zaleskia siitä, että hän ei ole taipunut tämän painostuksen alla, ja vielä kerran erinomaisesta mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta.–(DE) Arvoisa puhemies, kaikki ovat kiittäneet kunnioitettavaa kollegaamme Zbigniew Zaleskia, ja minä teen samoin. Hänen mietintönsä hyväksyttiin valiokunnassa ilman ainuttakaan vastalausetta, mikä osoittaa, että jos oikein yritämme, pystymme todellakin laatimaan puoluerajat ylittävän mietinnön.

Haluaisin esittää muutamia huomautuksia. Ukrainassa on pidetty vaalit. Ne olivat demokraattiset, oikeudenmukaiset ja vapaat, mutta uskoakseni ne eivät ole ratkaisseet läheskään kaikkia ongelmia. Nykyisellä presidentillä on ollut aina vaikeuksia vahvojen pääministerien kanssa, niin Julia Tymošenkon kanssa vuonna 2005 kuin Viktor Janukovitšinkin kanssa vuosina 2006–2007.

Vaikka Julia Tymošenkon ryhmittymän ja Meidän Ukrainamme -ryhmittymän välinen koalitiosopimus on olemassa paperilla pohjana mahdolliselle uudelle hallituskokoonpanolle, hallitusta ei ole vielä muodostettu. Emme myöskään tiedä, mitä tosiasiassa tapahtuu, vaikka määräaika on varsin lähellä. Jos hallitus muodostetaan siihen mennessä, sen ensimmäisenä tehtävänä on mielestäni perustuslain uudistaminen, sillä ilman perustuslain muutosta ei ole tulevaisuudessa varmaa, että Ukrainan poliittisten voimien sisäinen vakaus riittäisi välttämään uudet vaalit, varsinkin kun jotkut aikovat jo nyt vaatia uusia parlamenttivaaleja pidettäväksi presidentinvaalien yhteydessä.

Jos tarkastellaan tiettyjä alueita, kuten talouspolitiikkaa, OECD:n raportti antaa todella rohkaisevan kuvan. Siinä kerrotaan, että Ukrainan BKT kasvoi vuosina 2000–2006 keskimäärin 8,7 prosenttia. Jos näitä lukuja tarkastellaan lähemmin, nähdään, että kauppataseen alijäämä oli huomattava. Ukrainan kauppataseen alijäämä IVY-maiden kanssa on yli 4,5 miljardia euroa ja Euroopan unionin kanssa lähes 4,5 miljardia euroa. Se tarkoittaa, että talouden muutosta vielä todella tarvitaan ja kumppanuussopimuksia voi ja täytyy käyttää tähän tarkoitukseen.

Toisaalta Ukrainan luvut näyttävät erinomaisilta verrattuna esimerkiksi oman maani, Saksan liittotasavallan tilastoihin. Ukrainan työttömyysaste on alhaisempi, BKT kasvaa nopeammin, eläkemenot ovat suuremmat ja koulutukseen käytetty prosenttiosuus BKT:stä suurempi eli sijoitukset tulevaisuuteen suurempia kuin Saksan liittotasavallassa. Siksi voidaan ehdottomasti päätellä, että maa on kiistatta matkalla oikeaan suuntaan.

Mainitsin jo talouden ongelmat, ja ongelmia on tietysti muillakin alueilla. Venäjä on selvästi viestinyt ja ilmoittanut, että sen energiahinnat nousevat 1. tammikuuta 2008 lähtien kymmenen prosenttia. Sillä on valtava vaikutus Ukrainan talouteen. Tällä hetkellä Ukraina maksaa velkojaan Venäjälle toimittamalla maakaasua omista maanalaisista varastoistaan. Voimme seurata, miten asia etenee. Siitä tulee taas poliittinen kysymys, ja on tärkeää, että Euroopan unioni puuttuu asiaan rauhan säilyttämiseksi. Venäläisillä on oikeus nostaa hintojaan, ja on sanomattakin selvää, että ukrainalaisten on selvitettävä, miten he tulevat sen kanssa toimeen taloudellisesti.

Tarkastellaanpa vielä toistaa asiaa, nimittäin sosiaalipolitiikkaa. Vaalikampanjan aikana kaikki vaaleissa mukana olleet puolueet ilmoittivat suurista lisäyksistä sosiaalimenoihin. Kun katsotaan nykyistä Tymošenkon ryhmittymän ja presidentin puolueen välistä koalitiosopimusta, siinä ei mainita mitään sosiaalimenojen lisäämisestä. Luvattuja sosiaalimenojen lisäyksiä olisikin käytännössä mahdotonta toteuttaa valtion nykyisillä tuloilla. Se tarkoittaa, että Ukrainan kehitys ei etene yhtä nopeasti kuin aina väitetään.

Seuraavaksi haluan puhua ulkopolitiikasta. Vaalikampanjan aikana kaikki puolueet lupasivat siirtää maata lähemmäksi Euroopan unionia. Suurimmat tappiot kärsi ryhmittymä, joka on aina yhdistänyt tämän Euroopan unioniin lähentymisen tiiviisti Natoon liittymiseen, nimittäin Meidän Ukrainamme -ryhmittymä. Ukrainan väestön ehdoton enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä. Siksi pyydän Euroopan unionia etenemään tässä varovasti. Enemmistö väestöstä ei tahdo maansa liittyvän Natoon. Kaikki käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että he haluavat maansa liittyvän WTO:hon.

Kun tätä taustaa vasten pohditaan, miten kumppanuussopimuksia pitäisi nyt muotoilla, todelliset tarpeet ovat alueilla, joilla Ukrainalla on edelleen luettelemani ongelmat. Ukrainalla täytyy – ja tässä olen täysin samaa mieltä Zbigniew Zaleskin kanssa – olla eurooppalainen näkökulma, mahdollisuus liittyä EU:hun. Euroopan unionin kannalta olisi hyvä, että sillä olisi vahva kumppani idässä. Se olisi myös Ukrainan kannalta hyvä ottaen huomioon maan yleisen geostrategisen suuntauksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta.–(NL) Arvoisa puhemies, keskustelumme Euroopan unionin kauppa- ja taloussuhteista Ukrainaan koskevasta Zbigniew Zaleskin hyvin perusteellisesta mietinnöstä osuu ratkaisevaan hetkeen: parlamenttivaalit on pidetty ja uuden hallituksen on nyt tarmokkaasti selvitettävä maan taloudelliset ja poliittiset ongelmat. Tarkoitan aktiivisia korruption vastaisia toimenpiteitä. Talven tehdessä tuloaan Ukraina tarvitsee myös vahvan hallituksen, joka voi neuvotella Venäjän kanssa kaasun toimittamisesta ja siirtämisestä Venäjältä.

Mietinnön luettuani olen taipuvainen toteamaan, että Eurooppa on ilmaissut tahtonsa selvästi. Pallo on nyt Ukrainalla. Maan hallituksen on oltava paitsi tehokas myös poliittisesti määrätietoinen, jotta ongelmia voitaisiin käsitellä. Kun viiden vuoden aikana on pidetty yhtä monet vaalit, väestö on ymmärrettävästi väsynyt kaikkeen poliittiseen kahinointiin. Ukrainan poliitikkojen on siksi keskityttävä vähemmän toisiinsa ja enemmän maan poliittiseen ja taloudelliseen tulevaisuuteen.

Vaikka pallo onkin Ukrainalla, minulla on vielä sanottavaa, arvoisa puhemies. Myös Euroopan unionilla on tekemistä. Olen samaa mieltä siitä, mitä esittelijämme sanoo 51 kohdassa: Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja sen näköaloja ei ole määritelty selvästi. EU-jäsenyyden mahdollisuus on ulotettava koskemaan Ukrainaa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Euroopan unioni voi silloin osana Euroopan naapuruuspolitiikka käynnistää tai tukea maassa tarvittavia aloitteita.

 
  
MPphoto
 
 

  Sylwester Chruszcz (NI).- (PL) Arvoisa puhemies, Ukraina on Euroopan naapuruuspolitiikassa strategisesti tärkeä maa ja Euroopan unionin maiden tärkeä kumppani.

Me kaikki toivomme, että Ukrainan ja EU:n jäsenvaltioiden välisen kaupan kasvu lujittaa alueen maiden taloudellista kasvua ja yhteistyötä. Hyvät taloudelliset suhteet ovat kummallekin osapuolelle hyödyllisiä.

Ukrainan talouskasvun pitäisi tapahtua samanaikaisesti demokratian ja maan lakien kunnioittamisen kanssa. Tässä yhteydessä ajattelen myös etnisten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista, mikä on minulle tärkeä aihe. Toimintaa, jossa ihannoidaan fasismia ja kansanmurhia, ei pitäisi sallia. Me tuemme itäisen naapurivaltiomme demokraattisia ja taloudellisia prosesseja.

Toisaalta vaikuttaisi tarkoituksenmukaiselta välttää puolueellista ja yksipuolista tukea millekään Ukrainan poliittiselle ryhmittymälle.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Golik (PSE).- (PL) Arvoisa puhemies, toimin samalla tavalla kuin te aiemmin eli haluaisin aivan ensimmäisenä onnitella Zbigniew Zaleskia tästä oivaltavasta mietinnöstä, joka koskee EU:n ja Ukrainan kauppa- ja taloussuhteita. Yhteistyö Ukrainan kanssa on tällä hetkellä erityisen tärkeää, ja kaikki yhteistyön lujittamiseen tähtäävät aloitteet ovat selvä merkki Euroopan kiinnostuksesta itäistä naapurivaltiotamme kohtaan sekä Euroopan unionin avoimuudesta.

Ongelma on siinä, että edessä on todella aika, jolloin olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa käytännössä ajatus tiiviimmästä yhteistyöstä kuin Euroopan naapuruuspolitiikka, josta on tähän mennessä ollut vain vähän hyötyä Ukrainalle. Ukrainalla on kiistatta vielä pitkä matka yhteisön taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten rakenteiden saavuttamiseen. Tehtäviä, jotka Ukrainalla on vielä täytettävinään, on käsitelty mietinnössä perusteellisesti.

Vaikka Ukraina voikin ylpeillä saavutuksillaan oleellisia ovat kaupan ja pääomavirtojen vapauttaminen, lisäuudistukset ja Ukrainan talouden vahvistaminen WTO:n jäsenyys mukaan lukien. Oranssin vallankumouksen aikana ilmaistuista EU:n pyrkimyksistä huolimatta Ukrainan on vielä tehtävä yksiselitteinen valinta EU:n ja Venäjän vaihtoehdon välillä. Jos haluamme Ukrainan valitsevan Euroopan, meidän on ilmaistava se selvästi ja annettava sille tukemme.

EU:n pitäisi ilmaista kiinnostuksensa olla yhteydessä Ukrainaan kanssa tarjoamalla aktiivisesti tukea toisaalta Ukrainassa tehtäville muutoksille ja toisaalta ryhtymällä Euroopan unionissa toimiin, joiden tavoitteena on asteittainen siirtymä naapuruuspolitiikasta yhdentymispolitiikkaan. Tämän vuoksi on ryhdyttävä toimiin sekä talousrintamalla että yhteiskunnallisilla ja poliittisilla foorumeilla. Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista tukea Ukrainan riippumattomuutta Venäjästä lujittamalla taloudellisia siteitä, mikä tarkoittaa EU:n ja Ukrainan vapaakauppa-alueen perustamista sekä Ukrainan sisällyttämistä yhteisön sähköverkkoon ja mahdollisesti rahoituksen tarjoamista liikennejärjestelmälle.

Olisi myös hyödyllistä tukea ja toteuttaa ohjelmia Ukrainan tuomiseksi esille Euroopan unionissa ja Euroopan unionin tuomiseksi esiin Ukrainassa samoin kuin ohjelmia, joissa edistetään tieteen ja koulutuksen kehitystä, minkä professori Jerzy Buzek toi esiin. Tärkeimpiä toimia Euroopan unionin kuvan muuttamiseksi ukrainalaisten silmissä olisi viisumipakon poistaminen Euroopan unioniin matkustavilta sekä selvä ilmoitus – tästä kaikki ovat puhuneet – siitä, että Ukraina voi liittyä Euroopan unioniin, vaikkakin pidemmälle ulottuvalla aikataululla.

 
  
MPphoto
 
 

  Šarūnas Birutis (ALDE).(LT) Presidentti Juštšenko ilmoitti 18. lokakuuta Portugalissa Ukrainan aikomuksesta liittyä tänä vuonna WTO:hon. Ukraina on jo päättänyt neuvottelut WTO:n jäsenvaltioiden kanssa lukuun ottamatta Kirgisiaa, joka edelleen vaatii Ukrainaa maksamaan Neuvostoliiton ajalta peräisin olevan vanhan, 27 miljoonan Yhdysvaltain dollarin velan.

Ukrainan hyväksyminen WTO:hon johtaa tuontiverojen vähenemiseen ja maahantuojien lisääntymiseen. On kuitenkin tärkeää, että Ukrainan toteuttaa taloudellisia uudistuksia järjestelmällisesti. WTO:n jäsenyyden kaltaisista myönteisistä muutoksista huolimatta yleinen tunnelma osoittaa, että tarvitaan vakavahenkisiä uudistuksia.

Ukraina kehittyy nopeasti. Bruttokansantuote on viime vuosina kasvanut huomattavasti, mutta talouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn saralla on vielä paljon tehtävää. Maailman talousfoorumin vuosia 2007–2008 koskevan kansainvälisen kilpailukykyraportin mukaan Ukraina on pudonnut 69. sijalta sijalle 73. Oligarkkien vaikutus on ilmeisen negatiivinen.

Ukraina on strateginen kumppani, joten on tärkeää integroida se edelleen niin tärkeille sektoreille kuin energia ja kahdenvälinen kauppa. Ukrainan merkittävää asemaa EU:n energiatuotannon turvaamisessa olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Mahdollisuutta yhdistää Ukraina Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin olisi tuettava, koska Ukraina voisi olla strategisessa asemassa Eurooppaan toimitettavan öljyn ja kaasun kauttakulkumaana.

Toivon, että nyt kun parlamenttivaalit vaalit on pidetty, Ukraina on päässyt oikealle tielle matkallaan kohti poliittista vakautta. Mielestäni EU:n pitäisi jatkaa avointen ovien politiikkaansa suhteessa Ukrainaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olisi selvästikin Euroopan unionin etujen mukaista vahvistaa ja kehittää poliittisia ja taloudellisia siteitä Ukrainaan. Ukraina on hyötynyt jatkuvasta demokratisoimisprosessista, ja siitä on tullut yksi Euroopan unionin lupaavimmista kauppakumppaneista.

Ukrainan pyrkimykset päästä Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi ansaitsevat tuen. Jos WTO hyväksyy Ukrainan jäsenekseen, se osoittaa ennen kaikkea, että maa on kulkenut pitkän matkan keskitetystä suunnitelmataloudesta täysin toimivaksi markkinataloudeksi.

On myös tärkeää hyväksyä Ukrainan pyrkimykset luoda hyvät poliittiset ja taloudelliset siteet Venäjään. Koska Venäjä yrittää saada Ukrainan hallintaansa omien tarkoitusperiensä vuoksi tarjoamalla sille sopimusta yhteisestä kauppa-alueesta, on tärkeää, että Euroopan komissio esittää lopullisen näkökannan, jossa tuetaan Ukrainan pyrkimyksiä päästä Euroopan unionin jäseneksi. Ukrainalla pitäisi olla asianmukaiset poliittiset ja taloudelliset suhteet Venäjään, mutta samanaikaisesti meidän pitäisi tukea maan EU-pyrkimyksiä.

Puolan Schengenin sopimuksen hyväksymiseen liittyvät ratkaisut tulevat ensi vuoden alussa voimaan. On tärkeää, että turvallisuussäännösten noudattaminen Euroopan unionin rajoilla ei samalla luo uutta Berliinin muuria Ukrainan asukkaille. Toivon, että Euroopan komissio antaa Puolan panna nämä säännökset täytäntöön niin, että ne hyödyttävät Ukrainan asukkaita.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott (IND/DEM).- (EN) Arvoisa puhemies, esitin Ukrainan pääministerille Viktor Janukovitšille kysymyksiä hänen käydessään parlamentissa viime maaliskuussa. Esitin hänelle päin naamaa hänen maassaan vallitsevan ongelman: kammottavan mutta tuottoisan ja laajalle levinneen ihmisten elinten laittoman kaupan. Yllätyksekseni hän ei kieltänyt sitä. Itse asiassa hän totesi, että asia on erittäin piinallinen, ja hän pyysi meiltä ulkoasiainvaliokunnalta apua erityisesti ostajien suhteen, joista monet ovat EU:sta.

On tärkeää kehua Ukrainaa sen rehellisyydestä tässä ongelmassa, ja meidän pitäisi ilmaista vahva halumme hävittää juurineen tämä kaupankäynti, joka on täysin ihmisarvoa alentavaa ja ristiriidassa EU:n ja Ukrainan entistä tiiviimpien suhteiden kanssa. Mietinnössä on kyse Ukrainan auttamisesta esimerkiksi kaupan alueella. Siihen täytyy sisältyä myös apu, jota pääministeri pyysi parlamentiltamme. Asia on kiireellinen, koska ei voida puhua yhteistyön jatkamisesta maan kanssa, jossa kaupankäynti elävillä ja kuolleilla ihmisillä on merkittävä osa taloutta. Sen vastustamisella on oltava tärkeä osa EU:n ja Ukrainan välisessä yhteistyössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Béla Glattfelder (PPE-DE).- (HU) Kiitos paljon, arvoisa puhemies. Haluan onnitella muiden mukana kollegaamme Zbigniew Zaleskia hänen erinomaisesta mietinnöstään. On Euroopan unionin etujen mukaista, että Ukraina pysyy poliittisesti vakaana ja kehittää talouttaan. Menestyvä Ukraina voisi olla myönteinen esimerkki alueen kaikille maille ja entisen Neuvostoliiton valtioille ja auttaa vahvistamaan demokratiaa alueella.

Euroopan unionin on autettava ja kannustettava Ukrainaa sitomaan tulevaisuutensa Venäjän sijasta Euroopan unioniin. Ukraina on Euroopan maa, jonka maantieteellinen sijainti, historia sekä kulttuuriperinteet sitovat Eurooppaan. Meidän on autettava Ukrainaa, jotta se pystyy soveltamaan WTO:n sääntöjä. WTO:n jäsenyys saattaa johtaa vapaakauppasopimukseen Euroopan unionin kanssa.

Kaupankäynnin laajentaminen on Euroopan ja Ukrainan yhteinen etu, mutta kaupankäynnin on oltava myös häiriintymätöntä, mikä takaa sen, että Ukraina soveltaa sosiaalisia sekä työllisyyteen, eläinten terveyteen, kasvien terveyteen ja ympäristöön liittyviä sääntöjä. Jos epäonnistumme siinä, meillä on paljon ongelmia.

Haluaisin mainita esimerkkinä tästä Unkarin, koska Unkarilla on yhteinen raja Ukrainan kanssa. Unkarissa siipikarjan kasvattajien on tehtävä erittäin kalliita investointeja, jotta ne pystyvät noudattamaan eläinten hyvinvointia ja ympäristösuojelua koskevia määräyksiä. Jos vapaakauppasopimus kattaisi myös karjataloustuotteet, huomattava osa Unkarin tuottajista siirtäisi tuotantolaitoksensa Ukrainaan vain vajaan sadan kilometrin päähän nykyisestä sijaintipaikastaan ja voisi jatkaa kilpailevaa tuotantoa äärimmäisin alhaisin kustannuksin. Toisaalta kaikki tuotteet, joita he voisivat tuottaa välttäen eläinten hyvinvointia koskevat määräykset, palaisivat Euroopan unioniin, ja koska Tisza-joki virtaa Ukrainasta Unkariin, meillä Unkarissa olisi myös ympäristöongelmia.

Siksi on meidän mielestäni autettava Ukrainaa soveltamaan kaikkia kansainvälisiä sosiaalisia ja eläinten terveyttä, ympäristönsuojelua sekä eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä mahdollisimman pian. Kiitos oikein paljon mielenkiinnostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella Zbigniew Zaleskia hänen erinomaisesta työstään.

Ukraina on EU:n tärkeä kauppakumppani. Me tuemme sen liittymistä WTO:hon sekä neuvotteluja vapaakauppa-alueesta unionin kanssa.

Tämän vuoksi Ukrainan talouden suorituskykyä on kehitettävä, jotta se voi lähentyä EU:n taloutta mahdollisimman paljon.

Lisäksi on pyrittävä entistä enemmän vastaamaan tehokkaasti Ukrainan kohtaamiin haasteisiin. Seuraaviin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota:

korruption vastustamiseen, laittoman kaupan torjumiseen, yhteistyön lujittamiseen unionin kanssa tieteen, teknologian ja koulutuksen aloilla sekä tiiviimpien rajat ylittävien kulttuuriyhteyksin luomiseen.

Jos Ukraina jatkaa tarmokkaammin toteuttamiensa uudistustoimien tukemista, halutut tulokset saavutetaan uskoakseni pian.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, Ukrainan on nyt tehtävä strateginen päätös: tehdäkö maassa vallitsevasta hajaannuksesta pysyvä luomalla oranssi koalitio vai luodako Meidän Ukrainamme -koalitio Alueiden puolueen kanssa. Tehtävällä päätöksellä on tässä mielessä huomattava merkitys EU:n ja Ukrainan tuleville suhteille. Jos valitaan ensimmäinen vaihtoehto, on erittäin todennäköistä, että se johtaa poliittiseen yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa ja valtaviin taloudellisiin jännitteisiin Venäjän kanssa. Jos muodostetaan laaja oranssi-sininen-koalitio, talous on suhteellisen vakaata mutta Ukrainan yhdentyminen EU:hun viivästyy huomattavasti.

En ole varma, onko EU tällä hetkellä siinä asemassa, että se voisi antaa Ukrainalle riittävästi apua Venäjän kanssa syntyvän konfliktin aiheuttamien tappioiden korvaamiseksi. Tämä on tärkeä asia, sillä EU:n on nyt ilmoitettava, onko se valmis osallistumaan taloudellisesti ja poliittisesti huomattavasti Ukrainan auttamiseen. Jos emme esitä yksiselitteistä näkökantaa, voimme itse saada aikaan epävakautta Ukrainan sisäisessä tilanteessa. Haluan onnitella Zbigniew Zaleskia hänen mietinnöstään.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE).(LT) Jos joku kysyisi minulta tänään, mikä Euroopan naapuruuspolitiikan maista on lähimpänä Euroopan unionia, en epäröisi vastata: Ukraina.

Tällä valtavalla maalla, jolla on 46-miljoonainen väestö, on oikeus olla ylpeä demokraattisista saavutuksistaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Se on kiistatta kehittynyt yhdeksi lupaavimmista EU:n kumppaneista. Minulla oli yli kuukausi sitten mahdollisuus Euroopan parlamentin valtuuskunnan edustajana tarkkailla tämän maan parlamenttivaaleja ja olin tyytyväinen, että siellä on selvä suuntaus kohti demokraattisten yhteiskunnallisten elimien lisääntymistä, demokratia on muodostumassa oleelliseksi osaksi elämää Ukrainassa eivätkä maan vaalit poikkea EU:n jäsenvaltioiden vaaleista.

Jos katsotaan karttaa, on selvää, että Ukrainan sijainti ei voi olla helppo (toisella puolella on EU ja toisella Venäjä). Valinta ei ole helppo, koska ei ole helppo vastata kysymykseen: ”Quo vadis, Ukraina”. On kuitenkin selvää, että Ukrainan on nyt tehtävä peruuttamaton valinta.

Valinta ei tarkoita, että kaikki pitkäaikaiset kauppa- ja taloussuhteet Venäjään ja IVY-maihin olisi katkaistava tai että Venäjä ei voisi osallistua Ukrainan talouteen, vaan pikemminkin päinvastoin. Olisi esimerkiksi todennäköisempää, että Venäjän hiljattain ehdottama sopimus IVY-maiden yhtenäisestä talousalueesta vaarantaisi Ukrainan tavoitteen taloudellisesta itsenäisyydestä kuin auttaisi toteuttamaan sen.

Haluaisin korostaa, että sekä EU:n että sen toimielinten ja jäsenvaltioiden pitäisi tarjota poliittista ja diplomaattista apua, jotta varmistetaan maan hyväksyminen Maailmankauppajärjestöön WTO:hon. Erittäin tärkeää on myös WTO:n jäsenyyden jälkeinen apu, kuten apu virallisissa neuvotteluissa vapaakauppasopimuksesta ja EU:n ja Ukrainan välisestä uudesta, yksityiskohtaisemmasta sopimuksesta.

Lopuksi haluaisin kiittää puolalaista kollegaani Zbigniew Zaleskia hänen erinomaisesta mietinnöstään. Toivotan kaikkea hyvää ukrainalaisille kollegoillemme uuden hallituksen muodostamisessa ja heitä odottavien tärkeiden tehtävien aloittamisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Rogalski (UEN).- (PL) Arvoisa puhemies, Ukraina on Euroopan unionille strategisesti tärkeä naapuri. Se on luonnollinen silta meidän ja Venäjän sekä Keski-Aasian välillä.

Vuodesta 2004 eli suuresta laajentumisesta lähtien EU on ollut Ukrainan suurin kauppakumppani. EU:n ja Ukrainan taloudelliset ja kaupalliset edut ovat suurelta osin yhtenevät, ja siksi on järkevää yhdentää markkinoitamme entisestään suurimpien mahdollisten hyötyjen saavuttamiseksi. Tähän päästään luomalla yhteinen vapaakauppa-alue, mutta ensin Ukrainan on saatava päätökseen prosessi WTO:hon liittymiseksi. Meidän olisi tehtävä niin poliittisesti kuin diplomaattisestikin kaikkemme Ukrainan tukemiseksi sen pyrkimyksissä tämän jäsenyyden saavuttamiseksi. On myös välttämätöntä tarjota jatkuvaa tukea Ukrainan auttamiseksi täyttämään WTO:n vaatimukset.

Meidän pitäisi muistaa, että Ukrainan takana on Venäjän mahtava käsi, joka haluaisi jälleen hallita tätä Euroopan osaa. Siksi on hyvä ajatus antaa Ukrainalle markkinatalouden asema, mikä toisi maata lähemmäksi Länsi-Eurooppaa ja johtaisi Euroopan unionin jäsenyyteen. Zbigniew Zaleskin mietintö on hyvä askel tähän suuntaan, ja haluan onnitella häntä mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Caspary (PPE-DE).- (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa huomautukseni tuomalla esiin, että tämä on tänään toinen ulkopoliittista aihetta koskeva keskustelu, jossa komissiota ei ole edustanut toimivaltainen komission jäsen. Tänä aamuna pääkeskustelumme aiheena oli globalisaatio eikä toimivaltainen komission jäsen ollut paikalla. Tänä iltana tästä tärkeästä aiheesta vastaavat komission jäsenet eivätkä taaskaan ole paikalla. Minulla ei ole mitään arvostettua komission jäsentä Borgia vastaan, mutta mielestäni olisi asianmukaista, että komissiota edustaisi se komission jäsen, joka on vastuussa keskustelun aiheena olevasta asiasta. Olisin kiitollinen, arvoisa puhemies, jos välittäisitte tämän pyynnön komissiolle tulevia keskusteluja varten, ja olen varma, että se olisi koko komission jäsenten kollegion etujen mukaista.

Haluaisin ilmaista vilpittömät onnitteluni Zbigniew Zaleskille hänen erittäin monipuolisesta mietinnöstään. Meidän on parannettava yhteistyötämme ukrainalaisten naapuriemme kanssa. Siksi olisi hyvä, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa muotoiltaisiin sen mukaisesti. Siksi olisi hyvä, että Ukraina hyväksyttäisiin WTO:n jäseneksi. Siksi olisi hyvä, että neuvottelisimme kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta ja tukisimme näkemystä vapaakauppa-alueesta Ukrainan Euroopan unionin jäsenyyttä koskevan mahdollisuuden varovaisen julkistamisen alkuna.

Haluaisin kuitenkin sanoa tässä vaiheessa myös, että en näe Ukrainaa EU:n jäsenenä lähitulevaisuudessa. Parempi yhteistyö, johon monet kollegani ovat jo viitanneet, on myös tärkeä vaatimus ja voi hyödyttää kumpaakin osapuolta. Pidän erityisen tärkeänä hedelmällistä yhteistyötä ja tiivistä yhteisvastuuta itäisten naapurivaltioiden kanssa.

Mielestäni ei voida hyväksyä esimerkiksi sitä, että Venäjä tekisi yhteistyöstään Ukrainan kanssa riippuvaista siitä, mikä hallitus on Kiovassa vallassa ja minkä parlamentaarisen enemmistön Ukrainan kansa on valinnut. Sitä ei voida hyväksyä, ja Venäjä on tällaisella politiikalla väärillä raiteilla. Meidän on eurooppalaisina, Euroopan unionina tuettava ukrainalaisia seuraavissa vaiheissa heidän matkallaan kohti riippumattomuutta ja vakiintunutta demokratiaa. Zbigniew Zaleskin mietintö on suuri ja merkittävä panos tähän ponnisteluun.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Hyvä parlamentin jäsen Daniel Caspary, olette varmasti oikeassa siinä, että keskusteluun pitäisi olla vastaamassa asianmukainen komission jäsen, mutta käytännön syistä se ei ole aina mahdollista. Tiedän, että komission jäsen Borg on erittäin kokenut poliitikko, joka eittämättä välittää viestinne oikeille ihmisille.

Haluaisin korostaa, että aiemmin tänään käymässämme keskustelussa globalisaatiosta esitettyihin kysymyksiin vastasi komission jäsen Barroso, joten kyse on yhdistelmäkomissiosta, joka on kuitenkin erittäin pätevä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Sonik (PPE-DE).- (PL) Arvoisa puhemies, Ukrainan pitäisi olla etusijalla Euroopan unionin ulkopolitiikassa Euroopassa strategisen geopoliittisen tilanteensa vuoksi. Toisaalta Ukraina on Euroopan unionin rajanaapuri, ja toisaalta se voisi olla tärkeä silta EU:n, Venäjän ja Keski-Aasian maiden välillä. Koska sillä on pääsy Mustallemerelle, se voisi olla tärkeä kumppani myös sillä alueella.

Tuen mietinnön esittelijän suosituksia jäsenvaltioiden tuesta Ukrainalle sen pyrkiessä WTO:n jäseneksi. Se tuo roppakaupalla etuja Ukrainalle ja alueelle. Näin toteamalla emme saisi unohtaa sitä tosiasiaa, että historiallisista syistä Kiovalla on vielä paljon tehtävää. Euroopan unionin pitäisi tukea Ukrainan hallitusta maan uudelleenrakentamisessa monilla tasoilla, ei pelkästään taloudessa ja teollisuudessa vaan myös sosiaalisissa asioissa. Ulkopolitiikassa pitäisi myös olla huomattavaa joustavuutta ajatellen Ukrainan politiikan monitahoisuutta.

Tässä vaiheessa on tärkeää ottaa huomioon Venäjä, jonka edut ovat ristiriidassa yhteisön etujen kanssa, kun on kyse yhteisön oikealla puolella sijaitsevasta Ukrainasta. Ukrainan demokratia on vielä nuorta. Muutama viime vuosi on kuitenkin osoittanut, että demokratiaprosessit ovat vakiintumassa. Tällä kertaa emme saa unohtaa, että sosiaalisista asenteista riippuen olisi mahdollista, että Euroopan vastaiset voimat nousisivat valtaan. Tästä syystä haluaisin yhtyä niihin onnitteluihin, jotka on jo ilmaistu parlamentissa, ja kannatan Zbigniew Zaleskin mietintöä. Tässä mietinnössä on käsitelty kaikkia näitä peruskysymyksiä ja hahmoteltu reitti EU:n politiikalle kohti Ukrainaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää parlamentin jäseniä heidän kommenteistaan ja mielenkiintoisesta keskustelusta.

Olen nyt ottanut sen huomioon ja välitän viestinne kollegalleni komission jäsenelle Mandelsonille. Hän osallistuu tänään kansainväliseen tilaisuuteen, josta hän ei voinut olla poissa. Olen kuitenkin varma, että hän ottaa kommentit asianmukaisesti huomioon.

Haluaisin vastata joihinkin keskustelussa esiin tulleisiin kysymyksiin. Puuttumatta tarkemmin eri kohtiin haluaisin korostaa, että olemme samaa mieltä kahdesta tärkeimmästä johtopäätöksestä.

Ensinnäkin siitä, että Ukrainan on tärkeä ja arvokas kumppani Euroopan unionin naapuruusstrategiassa. Olemme samaa mieltä tärkeimmistä viesteistänne, jotka koskevat myönteistä taloudellista riippuvuussuhdetta, energiasuhteidemme merkitystä, tiedettä, ihmisten välisiä suhteita sekä tarvetta syventää ja lujittaa taloussuhteitamme.

WTO:hon liittymisen tärkeydestä komissio on täysin samaa mieltä. Komissio ja jäsenvaltiot kuitenkin uskovat, että neuvottelut vapaakauppasopimuksesta ovat ratkaiseva askel, joka on otettava mahdollisimman pian. Geneven WTO:n prosessin päättämisen seurauksena riittäisi, että käynnistettäisiin neuvottelut syvästä ja kattavasta vapaakauppa-alueesta. Toivomme, että WTO:n prosessi saadaan yhä päätökseen kuluvan luoden loppuun mennessä tai heti vuoden 2008 alussa.

Me pyrimme saamaan valmiiksi kaikkien aikojen kunnianhimoisimman kahdenvälisen kauppasopimuksemme. Siinä on käsiteltävä myös kysymystä institutionaalisista voimavaroista, uudistustarpeista, tullista, poliisista ja oikeuslaitoksesta sekä korruptiokysymystä yleisesti ottaen.

Haluaisin korostaa, että vapaakauppasopimus kattaa myös tieteellisen vaihdon ja viisumit.

Haluaisin myös todeta, että kauppavirtojen kasvu ei ole uhka kestävälle kehitykselle. Toisaalta se kannustaa kestävään kehitykseen EU-standardien hyväksymisellä.

Ukrainan mahdollisesta liittymisestä EU:hun haluaisin korostaa, että kumpikaan osapuoli ei ole valmis tähän askeleeseen. Uusi parannettu sopimus tuo Ukrainan niin lähelle EU:ta kuin mahdollista ilman, että päätetään ennakolta mahdollisista tulevista EU:n ja Ukrainan suhteiden kehityssuunnista perussopimuksen säännösten mukaisesti.

Lopuksi haluaisin kiittää esittelijää jälleen kerran tästä hyvästä ja mielestämme tasapuolisesta mietinnöstä. Aiomme myös ottaa meneillään olevassa työssämme Ukrainan kanssa asiaankuuluvasti huomioon sen suositukset.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Kiitos teille, arvoisa komission jäsen, ja kiitos kaikille teille puhujille, jotka osallistuitte tähän tärkeään keskusteluun erityisen merkityksellisestä aiheesta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. (HU) Keskustelun kohteena olleessa mietinnössä on aivan oikein valaistu sitä tosiasiaa, että Ukraina on Euroopan unionin strategisesti tärkeä kumppani, koska se voi toimia tärkeässä välittäjän tehtävässä Venäjän ja muiden Keski-Aasian maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Olemme vakuuttuneita siitä, että taloussuhteiden vahvistaminen vapaiden markkinoiden periaatteilla hyödyntää olennaisesti kumpaakin osapuolta. Tämä koskee erityisesti energiapolitiikkaa.

Viime kuukausien tapahtumat ovat selventäneet sitä, että Ukrainan energia-alalle on tällä hetkellä ominaista avoimuuden puute. Sekaannusta aiheuttavat suhteet antavat tilaa korruptiolle ja poliittiselle painostukselle. Kumpikaan ei edistä markkinasuhteiden toteuttamista. Ne hankaloittavat Ukrainan pyrkimyksiä yhdentyä unionin kanssa ja vaarantavat siten Euroopan energiansaannin turvallisuuden.

Euroopan unionin ja Ukrainan on tehtävä juuri tästä syystä yhteistyötä, jotta avoimuuden ja kilpailun periaatteet toteutuvat aloitettaessa yhteistyö energia-alan kehittämiseksi. Samanaikaisesti meidän on joka tapauksessa perustettava suhde vastavuoroisuuteen.

Mielestäni on tärkeää huomata, että Euroopan unionin ja Ukrainan välille kehitettävää taloudellista yhteistyötä ei voida tulkita ottamatta huomioon Venäjän tavoitteita. Ukrainassa valtaan tuleva hallitus voi olla tärkeässä asemassa sen varmistamisessa, että edellä hahmotellut periaatteet eivät toteudu pelkästään unionin kanssa käytävän vuoropuhelun yhteydessä vaan myös koko alueella.

 
  
MPphoto
 
 

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen.(EN) Vuoden 2004 laajentumisen jälkeen ja niiden maiden liittymisen jälkeen, joilla on Ukrainan kanssa yhteisiä ulkorajoja, on selvää, että Ukrainasta on tullut EU:lle kokonaisuudessaan strategisesti merkittävä naapuri ja ratkaiseva toimija alueella. EU on ollut vuodesta 2004 Ukrainan tärkein kauppakumppani, ja unionin rajojen laajeneminen itään on varmasti avannut uusia mahdollisuuksia kaupalle, teollisuusyhteistyölle ja talouskasvulle alueella.

Tässä mielessä on äärimmäisen tärkeää, että unioni tukee aktiivisesti Ukrainan liittymistä WTO:hon, minkä jälkeen olisi mahdollista luoda aito EU:n ja Ukrainan vapaakauppa-alue vakaan ja avoimen institutionaalisen kehyksen puitteissa. Yleisesti ottaen on todellakin unionin etujen mukaista lisätä Ukrainan hyvää kaupallista, taloudellista ja sosiaalista suorituskykyä, jotta varmistetaan kauppasuhteet ja poliittinen vakaus alueella.

Siksi tuemme vaatimusta koordinoidusta kokonaisvaltaisesta vastauksesta poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin itäisessä Keski-Euroopassa. Vielä tarkemmin meidän pitäisi luoda yhdessä Ukrainan kanssa yhdenmukaisia lähestymistapoja tärkeisiin kysymyksiin, kuten energiasaannin luotettavuuteen, ydinturvallisuuteen, maatalousasioihin ja kestävän ympäristön standardeihin.

 

14. Tonnikalakannan elvyttäminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana Iles Braghetton kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä (KOM(2007)0169 – C6-0110/2007 – 2007/0058(CNS)) (A6-0408/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin ilmaista esittelijä Iles Braghettolle ja kalatalousvaliokunnalle kiitokseni tästä mietinnöstä, jossa käsitellään tonnikalan elvytyssuunnitelmaa.

Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakanta on yksi yhteisön tärkeimmistä kalakannoista. Kuten tieteelliset lausunnot vahvistavat, tämä tonnikalakanta on nyt suuressa vaarassa romahtaa. Kaikki tähän kalastukseen osallistuvat valtiot ovat samaa mieltä siitä, että tarvitaan pikaisia toimenpiteitä tonnikalakannan ja kalastuksen kestävyyden varmistamiseksi.

Olen vakuuttunut siitä, että Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission ICCAT:in vuonna 2006 hyväksymä elvytyssuunnitelma on realistinen mahdollisuus tonnikalakannan asteittaiselle vahvistumiselle, jos suunnitelmaa noudatetaan kaikilta osin. Siksi tarvitaan välittömästi yhteisön tason määrätietoisia ja tehokkaita toimia. ICCAT:in elvytyssuunnitelma on ehdottomasti toteutettava nopeasti sekä suojelusyistä että yhteisen kalastuspolitiikan uskottavuuden ja EU:n kalastajien uskottavuuden varmistamiseksi. Tavoitteena on, että ehdotuksesta sovitaan marraskuun neuvostossa.

Neuvoston valmistelujen yhteydessä käydyissä keskusteluissa ehdotettiin alkuperäiseen ehdotukseen useita muutoksia, joista osa on samansuuntaisia kuin teidän ehdottamanne tarkistukset. Olen varma, että olemme yksimielisiä tavoitteista eli siitä, että on ryhdyttävä pikaisesti toimenpiteisiin liikakalastuksen karsimiseksi ja että on varmistettava ICCAT:in toimenpiteiden tiukka noudattaminen, jotta tonnikalakannat saadaan kestävälle tasolle. Se parantaa samanaikaisesti kalatalousalan kannattavuutta pitkällä aikavälillä. Alalle koituvien hyötyjen lisäksi olemme velvollisia täyttämään kansainvälisen poliittisen sitoumuksemme.

Palatakseni mietintöön, arvostan kalatalousvaliokunnan näkemystä ja olen samaa mieltä siitä, että yhteisön on tartuttava laivastonsa liiallisiin pyyntiponnistuksiin. Komissio katsoo myös, että vuotuinen kalastussuunnitelma on tehokas väline yhteisön laivaston ylikapasiteetista johtuvan liikakalastuksen välttämiseen.

Tässä yhteydessä komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 2, 7 ja 8, jotka koskevat vuotuisten kalastussuunnitelmien laatimista yhteisön laivaston kalastusponnistuksen ja kiintiöiden välisen tasapainon varmistamiseksi. Puheenjohtajamaan kompromississa on esitetty aihetta koskevaa asiaankuuluvaa määräystä.

Lisäksi komissio pyytää osallisia jäsenvaltioita sisällyttämään varosuunnitelmiinsa kalastuskapasiteettinsa pienentämisen joko väliaikaisella lopettamisella tai romutuksella, jotta varmistetaan, että vuoden 2008 ja seuraavien vuosien kiintiöitä noudatetaan kaikilta osin. Myönnän, että vaadimme alalta huomattavia uhrauksia, mutta ne ovat välttämättömiä osallisten kalastusalueiden, laivastojen ja rannikkoyhteisöjen pitkäaikaisen kestävyyden varmistamiseksi. On tehtävä valinta lyhytaikaisen uhrauksen ja kannan romahduksen välillä.

Olen myös täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että on alalle on taattava taloudelliset hyvitykset, joilla lievennetään kalastustoiminnan vähenemisen aiheuttamia sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia. Puheenjohtajamaan kompromississa on myös esitetty tarkistuksen 5 mukaista asiaan kuuluvaa rahoitustoimenpidettä koskevaa määräystä. Olen tietoinen siitä, että on muitakin huolia. Jaan suurimman osan näistä huolista ja tiedän, että niihinkin on tartuttava.

Tarkistuksesta 3 haluaisin ennen kaikkea todeta olevani hyvin tietoinen siitä, että tonnikalan lihotuslaitosten määrä on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 1990 ja että niiden kapasiteetti ylittää käytettävissä olevien suurimpien sallittujen saaliiden kokonaismäärän.

ICCAT on nyt hyväksynyt tiukan säännöksen tonnikalan kasvatuksen kestävän kehityksen varmistamiseksi. Seuraavassa vaiheessa säännellään laitosten lukumäärää. Komissio tukee täysin ICCAT:in kapasiteettityöryhmän heinäkuussa 2007 antaman suosituksen hyväksymistä.

Tässä suosituksessa ehdotetaan tonnikalan kalastusvenekapasiteetin ja kasvatuskapasiteetin jäädytyksen toteuttamista. Meidän on odotettava Antalyassa tällä viikolla pidettävän ICCAT-keskustelun lopullisia tuloksia. Siksi komissio ei voi hyväksyä tässä vaiheessa tarkistusta, joka koskee kasvatuskapasiteetin rajoittamista.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, missä yhteydessä ICCAT hyväksyi kalastusalueita ja vähimmäiskokoa koskevat poikkeukset. Kaikki sopimusosapuolet ovat sopineet näistä poikkeuksista osana elvytyssuunnitelmapakettia. Nämä poikkeukset myönnettiin pienimuotoista kalastusta harjoittaville ja joillekin kausiluontoista kalastusta harjoittaville laivastoille, koska niiden vaikutus saalisiin on niin vähäinen. Lisäksi näihin poikkeuksiin kuuluu joukko tiukkoja ehtoja, kuten alusten määrän rajoitus, saaliiden rajoitus ja nimetyt satamat. Elvytyssuunnitelmaa voidaan kuitenkin tarkistaa vuonna 2008 uusien tieteellisten lausuntojen tai suunnitelman toteutuksessa havaittujen puutteiden perusteella.

Tässä vaiheessa yhteisön vastuulla on varmistaa, että elvytyssuunnitelma sisältyy yhteisön lainsäädäntöön, jotta varmistetaan sen täytäntöönpano kaikilta osin. Tässä yhteydessä en voi hyväksyä parlamentin tarkistuksia poikkeuksien poistamisesta eli tarkistuksia 4 ja 6 tai tarkistuksia 12 ja 13 suunnitelman uudelleennimeämisestä, EY:n kiintiöiden muuttamisesta ja uuden takaisinmaksujärjestelmän käyttöönotosta. Nämä tarkistukset eivät ole ICCAT:in hyväksymän elvytyssuunnitelman tai takaisinmaksua koskevien ICCAT:in sääntöjen mukaisia.

Vastaavasti en voi hyväksyä rysiä koskevaa tarkistusta 10, koska ehdotuksessa ei ole tätä aihetta koskevia toimenpiteitä. Elvytyssuunnitelmalla säännellään ensimmäisen kerran rysätoimintaa, minkä ansiosta tulevaisuudessa on mahdollista arvioida kalastustoiminnan vaikutusta kalakantaan.

Tarkistuksista 9 ja 11, jotka liittyvät rangaistusten yhdenmukaistamiseen ja jonkin jäsenvaltion kansallisten kalastustoimien mahdolliseen keskeyttämiseen, jos valtio ei täytä tiedonantovaatimuksiaan, haluaisin todeta, että vaikka ymmärrämme täysin ehdotuksen taustalla olevan hengen ja olemme siitä samaa mieltä, emme voi hyväksyä tarkistusta tässä yhteydessä, koska ehdotukseen ei sisälly toimenpiteitä asiaan puuttumiseksi. Kyse on yleisestä politiikasta, ja komissio tutkii sitä, kun yhteisen kalastuspolitiikan kehystä uudistetaan vuonna 2008.

Meidän mielestämme asiakirjojen ja tietojen toimittaminen komissiolle sovittuina aikoina on tonnikalan elvytyssuunnitelman onnistumisen kannalta oleellinen asia ja myös ennakkoehto, jos meidän on tarkoitus seurata EU:n kiintiön kulutusta tosiajassa. Komission on siksi käynnistänyt puutteellisen tietojen toimittamisen vuoksi rikkomismenettelyt kaikkia seitsemää tonnikalan kalastukseen osallistuvia jäsenvaltiota vastaan.

Lopuksi haluaisin sanoa, että olemme hyvin huolestuneita kiintiöiden ylittymisestä joissakin jäsenvaltioissa, mikä murentaa yhteisön kansainvälistä uskottavuutta ja vaarantaa tonnikalan elvytyssuunnitelman onnistumisen.

Valvontakomitean Antalyassa 8. ja 9. marraskuuta pitämässä kokouksessa sopimusosapuolet – erityisesti Yhdysvallat ja Kanada – arvostelivat ICCAT:in sääntöjen noudattamisen laiminlyöntiä. Euroopan yhteisöä arvosteltiin odotetusti kovin sanoin suurimman sallitun saaliin ylittämisestä vuonna 2007.

Samanaikaisesti sopimusosapuolet tunnustivat Euroopan yhteisön laivaston ongelmat sopeutumisessa vuonna 2007 käyttöönotetun elvytyssuunnitelman todellisuuteen ja pitivät myönteisenä Euroopan yhteisön ehdotusta erityisestä takaisinmaksujärjestelmästä. Valvontakomitea on hyväksynyt EY:n ehdotukseen perustuvan erityisen suosituksen EY:n vuoden 2007 kiintiön ylittämiseen 4 440 tonnilla liittyvästä takaisinmaksujärjestelmästä.

Tämän suosituksen mukaan Euroopan yhteisön kiintiön liikakalastus vuonna 2007 johtaa vuotuiseen 1 480 tonnin vähennykseen vuosien 2009–2011 kiintiöistä.

Lisäksi valvontakomitea oli yhtä mieltä siitä, että Euroopan yhteisön luku oli tilapäinen ja sitä voitaisiin tarkistaa ja muuttaa meneillään olevien tutkimusten perusteella. ICCAT hyväksyy tämän suosituksen täysistunnossaan 18. marraskuuta.

Meidän on silti vakuutettava ICCAT:in osapuolet siitä, että Euroopan yhteisö tekee kaikkensa varmistaakseen, että jäsenvaltioidemme aluksille kohdennettuja kiintiöitä seuraavat tunnollisesti sekä kyseiset jäsenvaltiot että Euroopan komissio, jotta taataan vuodelle 2008 ja tuleville vuosille asetettujen kiintiöiden noudattaminen.

Tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen komissio on päättänyt tehdä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tonnikalan elvytyssuunnitelman täydellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja valvomiseksi. Yhteisön kalastuksenvalvontavirastolla on myös aktiivinen osa. Virasto on aloittanut valmistelutyön jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimien koordinoimiseksi niin, että kaikki on valmiina vuoden 2008 tonnikalan pyyntikautta varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Iles Braghetto (PPE-DE), esittelijä.–(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ICCAT:in Euroopan komission käynnistämän tonnikalan elvytyssuunnitelman tarkoitus on vastata tutkijoiden huoliin liikakalastuksesta johtuvasta kannan kriittisestä tilasta.

Suunnitelmaa on arvosteltu eri tavoin, mikä kuvaa sitä, että tieteellisillä asiantuntijoilla ja kalastajilla on eri näkemykset kantojen suojelun tarpeesta. Se tarjoaa kuitenkin asianmukaisen vastauksen esiin tuotuihin tarpeisiin edellyttäen pyyntikiintiön jatkuvaa vähentämistä enintään 20 prosentilla vuosina 2006–2010, vähimmäiskoon nostamista 30 kiloon, kalastuskausien rajoittamista ja valvontatoimenpiteiden tehostamista laittoman kalastuksen torjumiseksi.

Valiokunnan työllä pyrittiin tarkemmin ottaen vahvistamaan suunnitelman joitakin linjauksia tekemällä seuraavanlaisia ehdotuksia:

– Varaudutaan ennalta ja pyydetään jäsenvaltioita toimittamaan kalastussopimusten mukaiset kalastussuunnitelmat myös silloin, kun kalakantojen biologinen tila on hyvä, koska yksi suurimmista ongelmista on käytettävissä olevat kiintiöt ylittävä laivastokapasiteetti.

– Saatetaan kunkin jäsenvaltion kiintiöt ja lihotuslaitosten kapasiteetti tasapainoon.

– Poistetaan kalastusalueisiin ja vähimmäiskokoihin liittyvät poikkeukset. Ne ovat ristiriidassa kaikkien tieteellisten asiantuntijoiden näkemysten ja jäsenvaltioiden enemmistön mielipiteiden kanssa. Nämä poikkeukset eivät sitä paitsi ole biologisesta näkökulmasta oikeutettuja, koska Välimerellä ja Atlantilla on vain yksi kanta ja poikkeukset häiritsevät kilpailua huomattavasti, mikä johtaa entistä voimaperäisempään kalastukseen kyseisillä alueilla myös aluksilla, jotka eivät perinteisesti kalasta siellä, sekä tarkistusten tehon vähenemiseen.

– Vaaditaan jäsenvaltioita noudattamaan vaatimuksiaan tietojen ilmoittamisesta komissiolle, ja keskeytetään kansalliset kalastustoimet, jos jäsenvaltiot eivät toimita saalistietoja.

– Laaditaan suunnitelma rysien kunnostamiseksi Atlantilla ja toimintansa lopettaneiden rysien elvyttämiseksi Välimerellä, jotta voidaan säilyttää kestävä ja hyvin valikoiva tonnikalan kalastusmenetelmä.

– Valmistaudutaan maksamaan rahallisia korvauksia Euroopan kalastusrahastosta kalastajille pyyntikieltojaksojen aikana kalastusyritysten ja kalastajien sosiaalis-taloudellisen tasapainon turvaamiseksi ja suojelemiseksi.

– Yhdenmukaistetaan rangaistustoimia, jotta vältetään eri maiden väliset erot tämän asetuksen täytäntöönpanossa.

Lopuksi viime kuukausina käynnistetyt rikkomismenettelyt joitakin jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat laiminlyöneet vuoden 2007 pyyntikiintiöiden noudattamisen, ovat epäilemättä aiheellisia ja välttämättömiä, mutta olisi pidettävä myös mielessä, että nykyisten määräysten voimaantulosta tänä vuonna on vain lyhyt aika.

Kun otetaan huomioon, että kalakantojen hoito on myös erityisen monitahoinen asia varsinkin alueilla, joilla on kovaa kilpailua kolmansien maiden laivastojen kanssa etenkin Välimerellä, vastavuoroisuusperiaatetta on kunnioitettava paremmin, jotta varmistetaan, että ICCAT:in asettamia tavoitteita noudatetaan uskollisesti. Nämä toimenpiteet vaikuttavat vain, jos niiden periaatteita ja määräyksiä noudatetaan sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa.

Arvoisa puhemies, haluaisin päättää puheenvuoroni kiittämällä erityisesti kaikkia kollegojani, jotka ovat osallistuneet tähän työhön.

 
  
MPphoto
 
 

  Carmen Fraga Estévez, PPE-DE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, vaikka olenkin sitä mieltä, että tämä elvytyssuunnitelma ei ole niin kunnianhimoinen kuin pitäisi, totuus on, että se on ICCAT:issa vaivalla saavutetun kompromissin tulos, ja uskon, että hyväksymällä sen etenemme valtavan harppauksen eteenpäin ja lähetämme ensimmäisen kerran hyvin selvän viestin henkilöille, jotka ovat vastuussa tämän lajin liikakalastuksesta.

Joka tapauksessa tonnikalan Euroopan unionin kannalta vakava tila johtuu tietyistä jäsenvaltioista, jotka ovat sallineet Välimeren-laivastonsa huomattavan kasvun ja jopa rohkaisseet sitä, ja komissiosta, joka on täysin tietoinen näistä väärinkäytöksistä ja jatkuvasta todellisuutta pienemmistä saalisilmoituksista mutta ei ole tähän mennessä pannut tikkuakaan ristiin tilanteen korjaamiseksi.

Vastuun laiminlyöminen on johtanut kaikkien jäsenvaltioiden kalastustoiminnan keskeyttämiseen, mikä johtui elokuun pöyristyttävien uutisista, joiden mukaan kaksi maata oli kalastanut Euroopan unionin koko kiintiön.

Siksi on mielestäni tärkeää, että täysistunto tukee Iles Braghetton mietintöä, joka sisältää minun tarkistukseni, että jäsenvaltioita vaaditaan tästä eteenpäin toimittamaan etukäteen kalastussuunnitelma, jossa ilmoitetaan ensinnäkin alusten enimmäismäärä ja toiseksi kiintiön noudattaminen maan kalastusponnistelussa. Komission on ilmoittanut, että se puoltaa kalastussuunnitelman sisällyttämistä, ja toivomme, että neuvosto antaa sille myös tukensa.

Pahoittelen kuitenkin sitä, että mietinnössä ei ole esitetty määräyksiä poikkeuksista laivastoille, jotka ovat ikimuistoisista ajoista lähtien kalastaneet Atlantilla ja käyttäneet vähäisen määrän yhteisön kiintiöstä paljon valikoivammilla välineillä. Tähän perinteiseen kalastukseen osallistuvat joutuvat siksi maksamaan kahden jäsenvaltion kurenuottalaivaston rajoittamattoman rahanhimon synneistä, mihin viittasin edellä, vaikka eivät olleetkaan siinä millään tavalla osallisina. Tämä on vääryys, jonka myös toivon tämän parlamentin ja tämän neuvoston oikaisevan.

Lopuksi minulle jää enää tehtäväksi pyytää ja vaatia komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta yhteisön kiintiön jaossa ensi vuonna annetaan asianmukaiset korvaukset jäsenvaltioille, jotka on pakotettu keskeyttämään kalastus, koska muut ovat käyttäneet loppuun kiintiöt, joihin ne ovat oikeutettuja, ja jotta vastaava tonniluku vähennetään asiasta vastuussa olevien kiintiöistä, niin että se vastaa todellista tilannetta ja käytännössä toteutettavaa korvausta.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

 
  
MPphoto
 
 

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta.–(ES) Arvoisa puhemies, suhtaudun erittäin myönteisesti komission ehdotukseen ICCAT:issa sovitun tonnikalan elvytyssuunnitelman saattamisesta osaksi yhteisön lainsäädäntöä ja olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että sen sisältämät toimenpiteet mahdollistavat oikein sovellettuina kantojen asteittaisen elpymisen sekä Atlantilla että Välimerellä.

Suunnitelmassa — tämä on minulle erittäin tärkeä tekijä — on otettu huomioon perinteisen kalastustoiminnan erityisominaisuudet laajentamalla sitä koskemaan ehtoja, jotka estävät tällaisesta toiminnasta rankaisemisen, ja pyrkimällä samanaikaisesti yhdistämään kalavarojen suojelemisen ja sosiaalis-taloudelliset näkökohdat.

Tähän liittyen haluaisin ilmoittaa komission jäsenelle, että minun maani on alusta alkaen pyytänyt jonkinasteista joustavuutta perinteiseen laivastoon sovellettavassa vähimmäiskoossa ja siksi vaatinut, että tietty perinteiselle laivastolle varattu prosenttiosuus sisällytettäisiin kyseisen laivaston alle 30 kilon kiintiöön.

Komissio kuunteli pyyntöä, ymmärsi, että pienet perinteiset kalastajat eivät saisi joutua maksamaan suurten teollista kalastusta harjoittavien alusten aiheuttamasta tilanteesta ja suostui sisällyttämään suunnitelmaan tämän toimenpiteen, vaikkakin pienentämällä sen kahteen prosenttiin.

Arvoisa komission jäsen, se sisällytettiin kuitenkin liitteen I 6 kohtaan, mikä herättää maantieteellisen soveltamisalan suhteen epäilyksiä.

Toimenpiteiden rajaaminen Atlantin kalastajiin tarkoittaisi aivan yksinkertaisesti määräystä hävittää perinteinen Välimeren laivasto, jolla ei edes ole valmiuksia matkustaa Atlantin kalavesille. Tässä on kyse historiallisesta laivastosta, joka on toiminut vuosisatojen ajan aiheuttamatta kannalle ongelmia. Kaikki kannan pieneneminen johtuu Välimeren kurenuottalaivojen liiallisesta kapasiteetista.

Arvoisa komission jäsen, toimenpiteen pitäisi koskea kaikkien kalastukseen osallistuvien maiden laivastoja eikä pelkästään niiden, joilla on aluksia Atlantilla. Algerialla, Tunisialla ja Turkilla on myös oikeus käyttää osa kiintiöstään perinteisten alustensa suojelemiseen teollista kalastusta harjoittavien alusten kilpailulta, enkä usko, että tämä hyvin pieni poikkeus heikentäisi millään tavalla elvytyssuunnitelman tehoa.

Siksi pyydän komissiota ottamaan huomioon epäilyt, joita on esitetty toimenpiteen sisällyttämisestä liitteen I 6 kohtaan, ja pyydän komission edustajia pyrkimään kaikin mahdollisin tavoin parhaillaan käynnissä olevan ICCAT:in kokouksen aikana selventämään, että kaksi prosenttia saaliista voidaan kalastaa perinteisillä aluksilla sekä Atlantilla että Välimerellä.

Haluaisin ilmoittaa tänään keskustelun kohteena olevan mietinnön esittelijälle, että minun ryhmäni vastustaa jälleen sekä vähimmäiskokoa että kiellettyjä alueita koskevien poikkeuksien poistamista. Kuten komission jäsen mainitsi, niistä on sovittu ICCAT:issa. Samasta syystä vastustamme nyt ja huomenna äänestyksessä vihreiden ryhmän tekemiä uusia tarkistuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Alfonso Andria, ALDE-ryhmän puolesta.(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ensinnäkin haluaisin onnitella esittelijä Iles Braghettoa hänen kalatalousvaliokunnassa tekemästään erinomaisesta työstä, jonka ansiosta olemme voineet jättää huomenna äänestettäväksi tasapuolisen tekstin, joka perustuu jossakin määrin aiempaan kokemukseen ja täydentää tonnikalakannan elvytyksestä annettavaa asetusta tavalla, joka ehdottomasti parantaa sitä.

Tonnikalasaaliiden kiintiöitä ja Itä-Atlantin sekä Adrianmeren saaliita koskevien poikkeusten, joista osa alun perin säilytettiin, poistaminen on mielestäni yksi tämän parlamentaarisen menettelyn merkittävistä edistysaskelista. Nämä poikkeukset eivät olleet biologisesta näkökulmasta riittävän perusteltuja, koska Välimerellä ja Atlantilla on vain yksi tonnikalakanta ja ne voisivat jopa vakavasti vääristää kilpailua, koska ne voisivat tehostaa kalastusta alueilla, joilla ei ole rajoituksia. Tarkistuksia olisi myös vaikeampi tehdä ja ne olisivat epäilemättä tehottomampia.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että kalastajille on maksettava rahallisia korvauksia pyyntikieltojen aikana, ja olen myös tyytyväinen ehdotettuun rysien kunnostamissuunnitelmaan.

Laittoman kalastuksen katsotaan olevan yksi suurimmista tonnikalakantojen suojelua murentavista vitsauksista, ja sitä on myös torjuttava tarmokkaasti. Vaikka ehdotuksessa asetukseksi selvitetäänkin tarkistusongelmaa aiempaa osuvammin, jatkuvat erot siinä, miten eri jäsenvaltiot soveltavat säännöksiä, pitäisi mielestäni tasoittaa. Mielestäni tarvitaan entistä parempaa valtioiden välistä yhteistyötä täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi, ja se on minun tarkistukseni suunta.

Mielestäni vielä yksi ongelma on ratkaistava: tonnikalakantojen hoito Välimerellä edellyttää kokonaisstrategiaa muiden Välimerellä kalastavien ICCAT:in ulkopuolisten maiden kanssa. Ajattelen esimerkiksi Japanin laivastoa, koska muuten asetuksen tavoitteet epäonnistuvat.

Päätän puheeni toivomalla, että vahvistamme äänestyksellämme kalatalousvaliokunnan hyväksymän tekstin.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa antamalla tunnustusta kollegallemme Iles Braghettolle hänen tässä mietinnössä tekemästään työstä. Kuten mainitsin kalatalousvaliokunnan keskustelujen aikana, useiden tutkijoiden, ympäristöjärjestöjen ja myös joidenkin sektorin toimintojen laatimien raporttien perusteella mietinnön otsikko pitäisi mielestäni kuitenkin muuttaa.

Sen sijaan, että viitattaisiin oletettuun asetukseen tonnikalan elvytyssuunnitelmasta, sitä pitäisi kutsua elvytyksen vastaiseksi suunnitelmaksi tai vielä paremmin tonnikalan hävityssuunnitelmaksi. Tehdäänpä asia selväksi: kun väärin nimetty elvytyssuunnitelma hyväksyttiin ICCAT:issa vuosi sitten Dubrovnikissa, tieteellinen komitea varoitti silloinkin: ”Yleisesti ottaen alustavat tulokset viittaavat siihen, että vaikka hyväksytyt toimenpiteet ovatkin askel oikeaan suuntaan, niillä ei todennäköisesti saavuteta suunnitelman tavoitetta kaikilta osin”. Siinä todettiin lisäksi: ”Jos ne toteutetaan täydellisesti ja tuleva rekryytit ovat suunnilleen 1990-luvun tasolla eikä niihin vaikuta kutukannan biomassan viimeisin taso, nykyisten säännösten ollessa voimassa kannan elpymisen todennäköisyys vuonna 2023 on 50 prosenttia”.

Toisin sanoen jos täytäntöönpano ei olisi täydellistä tai rekryytit olisivat viimeaikaisten tasojen alapuolella kutukannan biomassan vähenemisen mukaisesti tai kumpaakin, elvytyssuunnitelman tavoitteita on vaikea saavuttaa.

Muistutan, että puheenvuoroni perustuu tieteellisiin raportteihin. Aivan kuin sekään ei riittäisi, vuonna 2007 jo alustavasti täytäntöönpantu suunnitelma on toteutunut käytännössä niin huonosti, että Euroopan unioni on ylittänyt kiintiönsä 26 prosentilla, mikä on ennennäkemättömänä eleenä pakottanut ryhtymään oikeudellisiin menettelyihin kaikkia niitä maita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet sääntöjä, eli erityisesti Ranskaa ja Italiaa vastaan.

Olen tietysti kiinnostunut tietämään, miten yksi maa, Espanja, pystyi viemään lähes 9 000 tonnia tonnikalaa vuonna 2006, kun se ilmoitti saaliikseen vain 4 700 tonnia, kuten Greenpeacen ja Adenan kaltaiset järjestöt ovat todenneet.

Lopuksi olisi myös kiinnostavaa kuulla, mihin toimenpiteisiin komissio ja hallitukset aikovat ryhtyä kalastuslaivaston koon valvomiseksi tai jopa pienentämiseksi, koska olisi vähintäänkin vaikeaa uskoa, että olisi mahdollista pienentää saaliita, kun alustemme määrä kasvaa ja laatu paranee, alusten, joiden enemmistö elää Euroopan unionin tuilla. Ehkäpä ICCAT:in kokous, joka on parhaillaan käynnissä Turkin Antalyassa ja johon kollegani Marie-Hélène Aubert ja Michael Earle osallistuvat, pystyy antamaan meille joitakin vastauksia.

Minun mielestäni välitön johtopäätös on kuitenkin yksinkertainen ja hälyttävä: kaikki merkit osoittavat, että kannan tilanne on hyvin paljon huonompi kuin optimistisimmat ennusteet. Jotkut sanovat jopa, että nykytilanteesta ei ole enää paluuta entiseen. Toisin sanoen mielestäni on olosuhteet huomioon ottaen vaikea uskoa, että nykyistä suunnitelmaa haluttaisiin kutsuta elvytyssuunnitelmaksi mieluummin kuin joksikin muuksi.

 
  
MPphoto
 
 

  James Nicholson (PPE-DE).- (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensimmäisenä myös onnitella mietinnön esittelijää. Elvytyksen onnistuminen minkä tahansa elvytyssuunnitelman mukaan on aina vaikeaa. Se ei poikkea mitenkään monista muista monivuotisista elvytyssuunnitelmista, mutta tällä kertaa on kyse tonnikalasta. Minä todella toivon kaikkien muiden tavoin, että ohjelma onnistuu.

Minulla on vain yksi aiempi kokemus asiasta, ja se koskee turskan elvytyssuunnitelmaa Irlanninmerellä. Noina vuosina alueen kalastajat eivät saaneet mitään korvausta siitä, että heidän ei sallittu kalastaa tuona aikana. Mielestäni vääryyttä ei voi korjata toisella vääryydellä: jos suojellaan, on valmistauduttava myös maksamaan korvauksia – mielestäni ei ole muuta vaihtoehtoa. Uhrauksia saa kyllä vaatia, mutta niillä on myös hintansa.

Olen tietoinen siitä, että tämä mietintö on äärimmäisen arkaluonteinen Välimereltä tuleville kalastajille ja Atlantilla kalastaville kalastajille. Se tulee olemaan heille sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta erittäin vaikea. Sellaisissa olosuhteissa asetus on myös erittäin harmillinen tämän alueen kalastajille. Tärkeintä on kuitenkin tonnikalalajien säilyminen ja suojelu.

 
  
MPphoto
 
 

  Paulo Casaca (PSE).- (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan onnitella esittelijäämme Iles Braghettoa hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Haluaisin ensimmäisenä todeta, että silmiinpistävin esimerkki nykyisen yhteisen kalastuspolitiikan kyvyttömyydestä varmistaa tämän toiminnan kestävyys on tilanne, jossa nyt olemme tonnikalan suhteen Itä-Atlantilla ja erityisesti Välimerellä. Tämä tunnustettiin hiljattain kalastuksen pääosaston tilaamassa hyvin mielenkiintoisessa tutkimuksessa, jonka julkaisemiseksi komission jäsen Borg näki vaivaa, mistä eleestä haluaisin kiittää häntä nyt.

Tosiasia on, että tiukat toimenpiteet, joihin nyt pyrimme tällä alueella, eli kalastustoiminnan täydellinen keskeyttäminen ennen vuoden loppua, yritys poistaa käytöstä huomattava osa laivastosta ja toiminnan täydellisen halvaantumisen mahdollisuus, vaikka niin ei ehkä saavuteta tavoitteita, ovat suora seuraus yhteisen kalastuspolitiikan näkemyksestä, jonka mukaan hoitoa koskevat päätökset erotetaan niiden soveltamisesta ja valvonnasta ja kalastusyhteisöjen ja viranomaisten vastuut on murennettu yksinomaisella EU:n toimivallalla, jota sitä puolustanut osapuoli ei kuitenkaan ole käyttänyt.

Ympäristön kannalta kestävän mutta taloudellisesti vähemmän kannattavan perinteisen vapaapyynnin oli kilpailtava nykyaikaisten tekniikoiden ja erittäin kehittyneiden apuneuvojen kanssa, jotka olivat lyhyellä aikavälillä verrattomasti kannattavampia mutta ympäristön kannalta kestämättömiä, ja vasta nyt kehitetään syrjiviä toimenpiteitä jälkimmäisiä aluksia vastaan. Haluaisin esittää täydellisen tukeni sille, mitä kollegani Rosa Miguélez Ramos täällä sanoi, koska on ratkaisevan tärkeää suosia perinteisiä kalastusmenetelmiä.

Kaupallisen tonnikalakalastuksen häviämisen välittömän uhkan pitäisi saada meidät kaikki miettimään, mitä on tehtävä pikaisesti yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä kokonaisuudessaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen samaa mieltä useimmista Iles Braghetton tonnikalakantojen palauttamista koskevista näkemyksistä. Me kaikki haluamme varmasti, että merien kalakannat ovat riittäviä.

Haluaisin kuitenkin tuoda esiin kaksi huolestuttavaa seikkaa. Ensinnäkin suunnitellaan sellaisen järjestelmän luomista, jossa kalastusveneet toimittaisivat yksityiskohtaisen tonnikalan kalastussuunnitelman paremman valvonnan varmistamiseksi. Mielestäni tämän kalastussuunnitelman synnyttämä tilanne olisi mahdollinen vain suurille tonnikalan kalastusaluksille, jotka pyytävät vain tonnikalaa, eikä pienille aluksille, jotka on tarkoitettu tonnikalan ohella muidenkin kalojen pyytämiseen.

Me kaikki haluamme valvoa tonnikalan kalastusta mutta emme halua vapauttaa siitä maita, joilla on pieniä aluksia. Täällä on sitä paitsi vahva kalastusperinne.

Toiseksi viittaan tarkistukseen 3, jossa yhdistetään lihotusyksiköiden kapasiteetti kansalliseen kiintiöön. Tonnikalaa kasvatetaan EU:ssa muissa maissa kuin niissä, joilla on suuret kiintiöt.

Esimerkiksi minun maalleni kiintiöistä ei ole hyötyä. Toisaalta meillä on suhteellisia etuja tonnikalan kasvatuksessa. Miksi meidän pitäisi pienentää omien yksiköidemme kapasiteettia kiintiömme tasolle?

Lopuksi haluaisin nyt todeta, että on mahdotonta hyväksyä tonnikalan kalastuksen kieltämistä syyskuussa, koska kahden EU:n jäsenvaltion pyyntimäärien olisi pitänyt riittää kaikille jäsenmaille. Näiden maiden on saatava asianmukaiset rangaistukset. Toisaalta niiden maiden, joilta kalastusoikeudet riistettiin tänä vuonna, pitäisi saada ensimmäisinä niiltä riistetty prosenttiosuus. Sillä aikaa meidän pitäisi etsiä keinoja tarkistaa kalasaaliit viipymättä.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Navarro (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää esittelijä Iles Braghettoa hänen erinomaisesta työstään. Koska ICCAT:in neuvottelut ovat yhä käynnissä, emme vielä tiedä, mitä kohtalolla on varattuna kalastajillemme ensi vuonna. Sen me tiedämme, että tänä kesänä tapahtui jotain hyvin vakavaa ja että meidän on tarkistettava saaliiden seurantajärjestelyt perusteellisesti. Olen iloinen voidessani todeta, että komissio on tarttunut toimeen, vaikka pelkäänkin, että jotkin viime kuussa ehdotetut toimenpiteet laittoman kalastuksen poistamiseksi eivät saa kovin hyvää vastaanottoa neuvostossa.

Toivon, että tapahtuipa mitä tahansa, yhte