Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 15. marraskuuta 2007 - Strasbourg

2. EU:n toimet epävakaissa tilanteissa

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma ”EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, komissio ja puheenjohtajavaltio Portugali ovat vuoden 2007 heinäkuusta lähtien työskennelleet tiiviisti yhdessä käynnistääkseen prosessin, jossa laaditaan strategisempia ja tehokkaampia EU:n toimia epävakaissa tilanteissa kumppanimaissa.

Tulevien puheenjohtajavaltioiden pitäisi jatkaa tätä prosessia. Tavoitteena ei ole maiden lokeroiminen tai luokittelu vaan niiden välineiden ja toimien räätälöinti erityistilanteita varten. Nämä epävakaat tilanteet muodostavat suuria esteitä köyhyyden vähentämiselle. Toimielinten valmiudet ovat kyseisissä tilanteissa hyvin rajattuja, ja valtiot eivät pysty vastaamaan hallintotehtävistään tai luonnonkatastrofien tai väkivaltaisten konfliktien seurauksista, tai hallinnolla ei ole kehitystavoitteita koskevaa poliittista tahtoa. Äärimmäisissä tapauksissa näillä tilanteilla voi olla seurauksia myös maan rajojen ulkopuolella, ja ne voivat vaikuttaa alueelliseen vakauteen tai jopa maailmanlaajuiseen turvallisuuteen.

Epävakautta koskeva ajatus ei ole uusi, vaikka kansainvälinen keskustelu siitä on aloitettu vasta melko äskettäin. Avunantajat, kumppanimaat ja kansalaisyhteiskunta ovat olleet jo pitkään tietoisia siitä, että erityisesti epäsuotuisissa tilanteissa on oltava tehokkaampi, jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Kaikki tilanteet ovat monimutkaisia ja erilaisia, ja ne edellyttävät räätälöityjä toimia, joissa diplomaattisilla toimilla, humanitaarisella avulla, kehitysyhteistyöllä ja turvallisuuteen ja kriisinhallintaan liittyvillä toimilla on kaikilla osansa.

Euroopan unionin toimien tehokkuus edellyttää pitkän aikavälin sitoutumista, mutta myös selkeiden tavoitteiden määrittelyä epävakaassa maassa toimittaessa. Johtavana periaatteena pitäisi edelleen olla valmiuksien kehittäminen ja ihmisten turvallisuus kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen puitteissa.

Tuen antamista epävakaissa tilanteissa pitäisi kuitenkin välttää, jos se on haitaksi menestyksekkäille maille. Tuen vahvistamista koskevat sitoumukset ovat siksi jälleen keskipisteessä. Euroopan komissio on antanut tiedonannon, jossa ehdotetaan Euroopan unionille pragmaattista toimintatapaa, jonka nojalla vaikeissa olosuhteissa voidaan toimia tehokkaammin kestävän kehityksen, vakauden ja rauhan saavuttamiseksi.

Tämä tiedonanto lähetettiin kaikille Euroopan unionin toimielimille. Yleisten asioiden neuvoston antaa 19. ja 20. marraskuuta päätelmät tästä aiheesta. Se kehottaa komissiota laatimaan tiedonannossa esitettyjen suositusten ja ensisijaisten toimien täytäntöönpanoa koskevan erityisen työsuunnitelman, jonka tarkoituksena on käsitellä epävakaita tilanteita tehokkaammin tukemalla kumppanimaiden toteuttamia ponnisteluja niiden kestävälle kehitykselle tarvittavien olojen luomiseksi tai palauttamiseksi.

Vuosi 2008 omistetaan Euroopan unionin epävakaita tilanteita koskevan strategisen toimintatavan laatimiselle. Tässä prosessissa tarvitaan kaikkien Euroopan unionin toimielinten sekä kaikkien EU:ssa ja kumppanimaissa kehitysyhteistyön parissa toimivien aktiivista osallistumista.

Euroopan parlamentin panos tähän työhön on erittäin tärkeä komissiolle, joka kehottaa sitä ottamaan aktiivisesti osaa tähän keskusteluun, jonka perusteella pitäisi olla mahdollista tukea epävakaiden tilanteiden yleistä toimintastrategiaa ja edistää tällä tavalla kestävää kehitystä, vakautta, rauhaa ja demokraattista hallintoa koskevien sopivien olosuhteiden luomista.

  Nirj Deva, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on aina erittäin hyödyllistä pystyä keskustelemaan näin tärkeästä asiasta, kun edessä on kollegoita kuohuva istuntosali, jossa ollaan innoissaan kuulemaan, mitä parlamentilla on tästä asiasta sanottavana. Olen myös hyvin kiitollinen komission jäsenelle siitä, että hän ilmoittanut perussäännöt ja omat näkemyksensä siitä, miten käsittelemme tätä asiaa.

Epävakaus on olosuhde, johon on paljon syitä. Ensimmäinen on tietysti dekolonisaatioprosessi. Siirtomaavallat vetivät karttoihin mielivaltaisesti rajoja, joilla katkaistiin kaikki vakaan sisäisen kansalaisyhteiskunnan toiminnot ja jaettiin maat kahteen tai kolmeen tai neljään riippumatta niiden heimoista tai uskonnollisista yhteisöistä ja niin edelleen. Se sai aikaan tietyn määrän epävakautta.

Sitten on epävakauden luonnollinen muoto, jonka epävakaat maat nyt kokevat: tulville alttiit maat, pienet saarivaltiot, joilla on vain yksi tuote taloudessaan. Ne ovat maita, jotka eivät maantieteellisesti pysty ylläpitämään itseään, koska jumala on suonut niille vain muutamia piirteitä, maita, joissa tapahtuu aavikoitumista, joka aiheuttaa ihmisten joukkomaastamuuttoa.

Maailmassa on tällä hetkellä 26 niin sanottua epävakaata valtiota, ja haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset maailmassa kohtaavat katastrofisia seurauksia, jotka eivät joissakin tapauksissa ole heidän omaa syytään vaan joskus huonon hallinnon, joskus sisäisen konfliktin, joskus sisällissodan, joskus, kuten muutama vuosi sitten Sierra Leonessa ja Liberiassa, kansanmurhaan syyllistyneiden diktaattoreiden syytä.

Nyt voidaan muuttaa epävakaa maa epävakaudesta epävakauden jälkeisen ajan kestävän kehityksen maaksi, kuten olemme nähneet tapahtuvan silmiemme edessä Sierra Leonessa. Mutta tämä vaatii ponnisteluja, se vaatii sitoutumista; se vaatii pitkän aikavälin sitoutumista kyseisen maan talouskasvuun, kuten komission jäsen sanoi. Se vaatii sitoutumista valtion kehittämiseen, ilmaisu, jota käytän tässä salissa tarkoituksella, koska valtion kehittämisen käsite on jotakin sellaista, josta kotimaallani Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pitkä kokemus, kuten on myös Ranskalla ja Espanjalla ja joillakin muilla Euroopan mailla. Mutta muilla kasvavilla supervalloilla siitä ei ole ollenkaan, ei lainkaan tietoa, sillä niillä ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan, miten selviytyä valtion kehittämisestä.

Meidän on pystyttävä yhdistämään itsemme historialliseen tietoon, joka on varastoitu eurooppalaisten kansojen tietoisuuteen ja auttamaan muita kansoja, jotka ympäri maailmaan johtavat valtion kehittämistä koskevaa prosessia. Jos me olisimme tehneet sen, jos pääministeri Blair olisi tehnyt sen, luulen, että esimerkiksi tilanne Irakissa olisi ollut täysin toisenlainen.

Onko Irak epävakaa valtio? Kyllä se on, koska se on tasapainoton, hallinto ei ole varmaa ja siellä on turvallisuusongelmia. Afrikassa on muita maita, jotka ovat hyvin epävakaita – Sudan, Somalia, pienet saaret – kuten aiemmin sanoin, kaiken tämän takia on koottava kaikki se tieto, mikä meillä jo on, ja siksi olen todella hyvin iloinen, että voin avata tämän keskustelun tänä aamuna.

  Puhemies. − (EN) Suuret kiitokset, arvoisa Nirj Deva. Pelkään, että unohditte yhden epävakautta koskevan tekijän. Kun te saavutte kyseisiin maihin, epävakaudet alkavat uudelleen.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensiksi ilmaista tyytyväisyyteni tästä tiedonannosta, jota – kuten te, arvoisa komission jäsen sanoitte – komissio on todella sävyttänyt todellisella pragmatismilla ja jonka nojalla voimme nyt tänään keskustella ongelmasta, joka ei koske pelkästään EU:n etelän kumppanimaiden kansalaisia, vaan myös omia kansalaisiamme, jotka usein, ja sangen oikeutetusti kysyvät, miten tehokasta Euroopan unionin kehitysapu on.

Tässä tapauksessa päätöslauselmamme olennainen viesti voidaan tiivistää yhteen lauseeseen, ja sen pitäisi saada kaikkien tuki poliittisista jaoista riippumatta. Se on sellaisen yksinkertaistetun yhteistyöjärjestelmän perustamisen ehdottaminen, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat toimittaa lupaamaansa apua erityisen vakavasta kriisistä kärsivälle kumppanimaalleen nopeammin kuin tällä hetkellä – enkä viivy näissä kriiseissä, koska Nirj Deva juuri selvitti niitä yksityiskohtaisesti. Ilman tätä apua kyseisten maiden ihmiset näkevät, kuinka heidän selviytymismahdollisuutensa vähenevät päivä päivältä. Kun tämä apu on hyväksytty, mikä ei sinänsä ole mikään loistava uroteko, Euroopan avun jakamista koskevien nykyisten menettelyjen monimutkaisuus ja pituus voivat aiheuttaa tilanteita, jotka ovat jopa järkyttävämpiä ja suoraan haitallisia ihmisille, joille apu on tarkoitettu.

Otetaan esimerkiksi Burundi, pieni maa, jossa johdin parlamentin tarkkailuvaltuuskuntaa viimeisimmissä vaaleissa kaksi vuotta sitten ja jonne minulla on ilo palata muutaman päivän päästä. Euroopan unioni on tehnyt siellä hyvin tärkeää ja merkityksellistä työtä ja tukenut vaalien ja toimielinten demokratisointiprosessia yli kymmenen vuotta kestäneen verisen konfliktin jälkeen. Kun toimielimet ja juuri demokraattisesti valittu hallinto oli perustettu, ne kohtasivat hyvin äkkiä todellisuuden ja väestön terveyttä, koulutusta ja maataloutta koskevat tarpeet, joihin oli vastattava välittömästi.

Näillä aloilla ei ole puutetta suunnitelmista, mutta jotta ne toteutuisivat, Euroopan apu on ehdottoman ratkaisevaa. Väestön välittömiin tarpeisiin vastaaminen ei ole ainoastaan ratkaisevaa, vaan ratkaisevaa on myös mahdollistaa se, että edelleen epävakaat julkiset viranomaiset voivat aloittaa jälleenrakennusprosessin, jota ilman on olemassa suuri riski, että maa ajautuu uudelleen hyvin nopeasti sekasortoon. Arvoisa komission jäsen, kahden vuoden kuluttua EU:n ilmoittama talousarviotuki ei ole vieläkään saapunut.

Se, mikä on totta Suurten järvien alueella, on totta myös maailman muilla alueilla. Arvoisa puhemies, tämän takia kaikkien niiden maailman maiden, joiden kanssa Euroopan unioni tekee yhteistyötä ja jotka ovat hyvin epävakaassa tilanteessa, pitäisi voida luottaa poikkeusjärjestelmään, jolla taataan nopeat ja tehokkaat toimet edellyttäen, että määritellään selkeästi ne ehdot, jotka niiden on täytettävä saadakseen tuen.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että voin käyttää puheenvuoroni kuultuani näin huomattavia asiantuntijoita ja eksperttejä, jotka ovat vuosien ajan kamppailleet tämän asian kanssa, ja arvoisa puhemies, lasken teidät heidän joukkoonsa.

Haluaisin kiinnittää huomiota epävakaiksi tunnustettujen valtioiden kasvavaa määrää koskevaan ongelmaan. Kuuden vuoden aikana tämä luku on miltei kaksinkertaistunut, 14:stä 26:een, joten tämä on hyvin todellinen ongelma, ja se on Euroopan unionille kasvava haaste.

Haluaisin korostaa, että yli puolet näistä epävakaista valtioista ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mikä korostaa tarvetta siihen, että meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota kyseiseen alueeseen Afrikassa, kyseiseen alueeseen maailmassa.

Katson myös, että on sanottava voimakkaita sanoja tarpeesta kehittää kyseisten maiden hallitusten vaikutusvaltaa. Afrikan unioni on oikeassa huomauttaessaan, että jälleenrakennusta koskeva ongelma on myös poliittinen kysymys, ehkä jopa enemmän kuin tekninen kysymys. Tämän takia demokratiaa ja avoimuutta koskevat mekanismit ovat perustavanlaatuisia asioita.

Olen täysin samaa mieltä minua ennen puhuneen Alain Hutchinsonin kanssa siitä, että menettelyjä on yksinkertaistettava, jotta apumme voisi olla nopeampaa ja todellisempaa.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, myös minä pidän todella myönteisenä sitä, että tätä aihetta käsitellään täällä parlamentissa, sillä vaikka on totta, että epävakaista valtioista ei ole olemassa mitään kattavaa oikeudellista määrittelyä, meillä on monia tapauksia, jotka kokemusten perusteella sijoittuvat siihen luokkaan. Esimerkiksi tänään iltapäivällä me keskustelemme muun muassa Somalian tapauksesta.

Tämän päätöslauselman nojalla voimme käsitellä joitakin vakavimmista ongelmista, joita olemme noissa puitteissa kohdanneet – esimerkiksi siitä, että tämä epävakaus perustuu usein äärimmäiseen köyhyyteen, jota seuraa usein toimielinten romahtaminen ja turvattomuus kaikilla tasoilla.

On lisäksi olennaisen tärkeää aloittaa siitä periaatteesta, että nämä valtiot ovat haaste kehitykselle, ja tämä tarkoittaa, että meidän on kiireellisesti laadittava johdonmukainen suunnitelma, joka perustuu humanitaariseen periaatteeseen, jolla ei lisätä jännitteitä. Tämä on ensimmäinen periaate, ja se on tärkeä opetus opittavaksi äskettäisistä tapahtumista, jotka koskevat Zoe’s Ark -järjestön toimintaa Tšadissa.

Ulkoisten toimien, erityisesti Euroopan unionin toimien on tällaisessa yhteydessä perustuttava ohjelmien täytäntöönpanoon kentällä, ja sen on oltava joustavaa, sitä on voitava mukauttaa vaihtuviin tarpeisiin ja sen on perustuttava lyhyeksi, keskipitkäksi ja pitkäksi aikaväliksi suunniteltuun strategiaan. Liian usein me juutumme mittareihin, jotka voivat olla tarpeellisia lyhyellä aikavälillä mutta joissa unohdetaan täysin keskipitkän ja pitkän aikavälin seuraukset.

Lopuksi minun on mainittava vastuuvelvollisuuden kaksisuuntaisen mekanismin perustamisen merkitys, erityisesti se, että siihen sisällytetään vastaanottajamaiden velvoite olla vastuussa, luonnollisesti, niille, jotka ovat antaneet resursseja, varoja ja lahjoituksia, mutta myös niiden omalle kansalle, jota niiden pitäisi ja pitää suojella ja jonka selviytyminen niiden pitäisi ja pitää taata. Avunantajien pitäisi myös varmistaa, että ne ovat vastuuvelvollisia kyseisille kansoille.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että on kiireesti tarjottava runsaampaa ja parempaa humanitaarista apua koko ajan epätasa-arvoisemmassa ja epäoikeudenmukaisemmassa maailmassa, jossa vauraus keskittyy yhä harvempien käsiin miljoonien ihmisten hyväksikäytön ja kurjuuden kustannuksella. Ei ole epäilystäkään siitä, että tarvitaan kiireesti enemmän ja parempaa kehitysyhteistyötä maailmassa, joka on joutunut kohtaamaan uuden kiihtyvän asevarustelun ja kansainvälisten suhteiden lisääntyvän militarisoinnin, jota Yhdysvallat liittolaisineen johtaa. Juuri tämän takia olemme erittäin huolissamme yrityksestä ehdollistaa kehitysapu turvallisuusstrategioille, joilla käytännössä pyritään saavuttamaan enemmän tai vähemmän piilotetut tavoitteet, jotka liittyvät valtioiden sisäisiin asioihin puuttumiseen, luonnonvarojen ryöstämiseen ja uuskolonialismiin.

Kansainvälisen tilanteen arvioinnista ei pitäisi jättää pois tai aliarvioida ulkoisia syitä, joiden tarkoituksena on lietsoa ja pahentaa ongelmien syynä usein olevia ristiriitoja. Meidän tarvitsee vain katsoa Maailmanpankin epävakaista valtioista laatimaa hyvin subjektiivista luetteloa. Kuinka monta esimerkkiä ulkoisesta puuttumisesta ja vihamielisyydestä se antaa?

Me todella tarvitsemme kansalliseen suvereniteettiin ja itsenäisyyteen ja kansainvälisten konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen perustuvan yhteistyö- ja kehityssuunnitelman, jotta voimme vastata miljoonien ihmisten perustavanlaatuisimpiin tarpeisiin – suunnitelman, jolla kannustetaan kansainvälisten suhteiden demilitarisointiin, jolla edistetään yhdenvertaisia ja oikeudenmukaisia taloudellisia suhteita ja kauan aikaa sitten maksettujen ulkomaisten velkojen mitätöintiä, suunnitelman, jolla päihitetään syvää epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa aiheuttavat toimintatavat, jotta voimme rakentaa oikeudenmukaisemman, rauhallisemman ja humaanimman maailman, jossa yhteenkuuluvuus on laajempaa.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta.– (PT) Epävakaissa valtioissa hallinnon, kehityksen ja turvallisuuden välinen yhteys on ensisijainen. EU:n on määriteltävä strategiset painopistealat suhteissa kyseisiin maihin, ja niissä ihmisten turvallisuuden on oltava kaikenkattavana tavoitteena.

Hallitusten toimielinten tukeminen ei riitä. On ensisijaisen tärkeää edistää parlamentaarisen valvonnan vahvistamista, tukea vapaita ja moniarvoisia tiedotusvälineitä, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista, ja antaa etusija naisille, haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille ja vähemmistöille. Tämä kaikki edellyttää EU:n sitoutumista.

Tällä hetkellä Somalia osoittaa järkyttävästi Euroopan kylmäkiskoisuuden. Epävakaisuuden syyt, jotka lietsovat väkivaltaisia konflikteja ja pahentavat valtion kykenemättömyyttä – esimerkiksi huono hallinto, äärimmäinen köyhyys ja ihmisoikeusloukkaukset – on otettava mukaan kahdenväliseen vuoropuheluun, ja usein neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot eivät sitä tee. Epävakaisuuden syyt on otettava huomioon strategioiden laatimisessa ja EU:n rahoitusvälineiden globalisaatiossa. Kehitysapu on keskitettävä ihmisiin, ja suoraa rahoitustukea hallituksille pitäisi harkita vain, kun on todisteita sitoutumisesta konfliktien ratkaisuun, demokraattisen oikeusjärjestyksen kehittämiseen ja hallinnon ja ihmisten turvallisuuden parantamiseen.

Lopuksi – ja valitettavasti tämä näkökohta on jätetty pois komission tiedonannosta ja päätöslauselmasta, josta äänestämme – EU:n on investoitava DDR- ja SSR-ohjelmien ohella enemmän kevyiden aseiden maailmanlaajuisten toimitusten valvontaan, koska ne lietsovat aseellisia konflikteja, jotka pahentavat monen valtion epävakaisuutta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Hyvät naiset ja herrat, kiitos lyhyestä mutta hyvin kattavasta keskustelusta. Haluaisin tehdä siitä yhteenvedon seuraavasti: yleisesti ottaen siinä kuvastui parlamentin tuki yleiselle kannalle, komission yleiselle näkemykselle, yleiselle ajatukselle. Tietysti keskustelun aikana nousi esiin joitakin yksittäisiä kysymyksiä, ja niistä voidaan keskustella tulevissa keskusteluissa. Esimerkiksi kevyiden aseiden toimitusta koskeva kysymys ja monet muut ajatukset parantavat minun mielestäni huomattavasti yleistä näkemystä.

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.