Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 15. marraskuuta 2007 - Strasbourg

3. Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Elizabeth Lynnen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta (2007/2104(INI)) (A6-0400/2007).

  Elizabeth Lynne (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä varjoesittelijöitä. Se, että näin laajaan mietintöön ei ole täysistunnossa esitetty tarkistuksia, osoittaa, että tämä on todelle työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö ja että me voimme olla siitä ylpeitä. Haluaisin kiittää myös komissiota tiiviistä yhteistyöstä ja puheenjohtajavaltio Portugalia siitä, että se teki sosiaalipolitiikasta puheenjohtajakautensa painopistealan.

Meillä on valtava haaste Euroopassa. Haaste koskee oikeudenmukaisuutta. Se koskee menetettyjä mahdollisuuksia, kykenemättömyyttä elää elämää ilman toisten armopaloja ja elämää ilman syrjintää, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.

Tavoitteemme on selkeä: haluamme laajentaa mahdollisuuksia, jotta ketään ei jätetä yksin taustasta tai olosuhteista riippumatta. Euroopan näkemyksenä on oltava vapaus ja mahdollisuudet kaikille, paremmat mahdollisuudet ja kannustimet työhön sekä työhön kykenemättömien turvaverkon vahvistaminen.

Vuonna 2007 tosiseikat ovat hyytäviä: 72 miljoonaa Euroopan kansalaista elää edelleen köyhyydessä; kahdeksan prosenttia kaikista Euroopan unionin ihmisistä kärsii työssäkäyvien köyhyydestä. Nämä ovat todella järkyttäviä tilastoja. Mutta mitä ne itse asiassa tarkoittavat? Ne tarkoittavat, että yksi kuudesta kansalaisesta elää nyt köyhyysrajan alapuolella – kuudesosa! Monet ihmiset eivät usko, että se voisi olla mahdollista vuonna 2007. Viisikymmentä vuotta Rooman sopimuksen jälkeen, 50:n talouskasvun vuoden jälkeen, kymmenen prosenttia ihmisistä kuuluu kotitalouksiin, joissa kenelläkään ei ole työtä! Köyhyys on kaikilla mittareilla mitattuna edelleen yksi suurimmista Euroopan haastavista sosiaalisista ongelmista, ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisen on oltava politiikkamme ytimessä.

Joillakin aloilla edistymme, mutta meidän on oltava rehellisiä: suurimmassa osassa emme edisty. Monissa EU:n jäsenvaltioissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Tuloihin liittyvän köyhyyden poistamisen on oltava jäsenvaltioiden ensisijainen tavoite, mutta sen kuudesosan lisäksi, joka elää taloudellisessa köyhyydessä, on paljon enemmän niitä, jotka jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle muista syistä. Meidän on tunnustettava, että monilla perheillä – jopa monilla yksittäisillä henkilöillä – on ongelmia, jotka ovat monimutkaisempia kuin pelkästään alhaiset tulot. Mahdollisuuksille on monitahoisia esteitä. Ennen kaikkea olennaista on varhainen puuttuminen. Ennaltaehkäisy on tietysti parempi kuin hoito.

Tiedämme, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa teiniäidin tyttärellä on kolme kertaa suurempi todennäköisyys tulla itsekin teiniäidiksi; tiedämme, että rikoksesta tuomitun isän pojilla on neljä kertaa suurempi riski tulla tuomituksi rikoksesta kuin niillä, joilla ei ole rikoksesta tuomittua isää. Pyörää ei kuitenkaan tarvitse monilla aloilla keksiä uudelleen. Meidän on tarkasteltava, miten muut EU:n jäsenvaltiot käsittelevät näitä kysymyksiä, ja opittava niiltä. Meidän on jaettava parhaat käytännöt tehokkaammin. Suomessa on esimerkiksi otettu käyttöön kokonaisvaltainen kestävä toimintatapa, joka on ollut uskomattoman tehokas kodittomien ihmisten määrän vähentämisessä. Tanskassa puolestaan pannaan täytäntöön uutta politiikkaa, jolla parannetaan kauan kodittomina olleiden elämänlaatua sen sijaan, että ainoa tavoitteena olisi kyseisten henkilöiden integroiminen valtaväestön yhteiskuntaan. Belgiassa köyhyyden kokeneet ihmiset työskentelevät sosiaalityöntekijöiden kanssa auttaakseen näitä ymmärtämään paremmin köyhien ihmisten tarpeita.

Köyhyyden syynä ei aina ole työttömyys: työssäkäyvien köyhyys on myös ongelma. Siksi olen kehottanut vaihtamaan kaikissa jäsenvaltioissa parhaita käytäntöjä kunnollisesta vähimmäispalkasta. Ainakin viidellä EU:n jäsenvaltiolla ei edes ole sellaista. Meidän on myös painostettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vähimmäistulotaso kaikille.

Jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän estääkseen myös heikossa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytön, varmistaakseen vammaisten ja ikääntyneiden pääsyn työhön, estääkseen ihmiskaupan, turvatakseen turvapaikanhakijoiden oikeudet, varmistaakseen terveydenhoidon ja yhteisöpalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden kaikille, lopettaakseen mielenterveysongelmaisten leimaamisen ja edistääkseen rakentavampaa lähestymistapaa huumeiden ja alkoholin osalta.

Nämä ovat vain muutamia niistä kysymyksistä, joita mietinnössä on käsitelty. Euroopan näkemyksenä on oltava vapaus ja mahdollisuudet kaikille. Siksi on niin tärkeää tarkastella mekanismien perustamista Euroopan tasolla, jotta parhaiden käytäntöjen vaihdosta tulisi totta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, aluksi haluaisin onnitella esittelijää Elizabeth Lynneä hyvin mielenkiintoisesta ja kattavasta mietinnöstä. Olen tyytyväinen nähdessäni, että Euroopan parlamentti on päättänyt käsitellä tämän mietinnön kattamaa sangen laajaa sosiaalisten kysymysten kirjoa, kysymyksiä, jotka on ratkaistava kiireellisesti. Tämä mietintö edistää huomattavasti jatkuvaa sosiaalisen todellisuuden kartoittamista.

Asiakirja on laadittu hetkellä, jolloin komissio ja jäsenvaltiot tutkivat mahdollisuuksia Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen. Meidän on vastattava kansalaistemme pelkoihin, ja ymmärrämme, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yksi heidän tärkeimmistä ongelmistaan. Kansalaisten mielipidetutkimukset osoittavat, että Euroopan unionin pitäisi toimia keskeisessä asemassa tukeakseen yhdenmukaisempia ja yhtenäisempiä yhteiskuntia.

Kuten puheenjohtaja Barroso sanoi eilisaamun tärkeässä keskustelussa globalisaatiosta, Euroopan unioni on edistynyt huomattavasti Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Uusia työpaikkoja luodaan: yksin viime vuonna luotiin 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Työttömyysluku on laskenut noin seitsemään prosenttiin. Vaikka luku on edelleen liian korkea, se on matalimmillaan kymmeneen viime vuoteen. Talouskasvu on ollut tyydyttävää huolimatta viime aikojen taloudellisesta epävakaudesta.

Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta. Lissabonin strategian täytäntöönpaneminen on ollut epätasaista, eikä sen kaikkia tavoitteita ole saavutettu. Todellakin 12 miljoonaa ihmistä on edelleen työttöminä, ja he ovat usein nuoria ihmisiä tai pitkäaikaistyöttömiä, joilla on heikot mahdollisuudet ammatilliseen kasvuun tai sosiaalisen edistykseen, kahdeksan prosenttia Euroopan työvoimasta kärsii työssäkäyvien köyhyydestä, 78 miljoonaa Euroopan kansalaista kärsii köyhyydestä, ja viidesosa Euroopan unionin kansalaisista kärsii huonoista elinoloista.

Lyhyesti, paljon on tehtävä, jotta yhteiset sosiaaliset tavoitteemme saavutetaan. Nyt, kun näemme kasvua ja työllisyyttä koskevan Euroopan unionin strategian myönteiset tulokset, on oikea aika alkaa toteuttaa sosiaalisia tavoitteita.

Pidän myönteisenä mietinnön viittausta tarvittavaan poliittiseen tahtoon ja siihen, että köyhyyttä ja syrjäytymistä koskevat kysymykset ratkaistaan. Myös minun mielestäni on kiireellisesti käsiteltävä lasten köyhyyttä, torjuttava syrjintää ja edistettävä moninaisuutta. Tämä tarkoittaa tietysti, että on valvottava asiaankuuluvan lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tarvittaessa menettelyjen aloittamista niitä jäsenvaltioita vastaan, joiden on todettu rikkovan Euroopan unionin lainsäädäntöä.

Mietinnössä tarkastellaan myös esteitä, jotka haittaavat yhteiskuntaan osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on yhdistettävä tukitoimenpiteet sopiviin turvaverkkoihin sen varmistamiseksi, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Tämä asenne näkyy komission äskettäisessä tiedonannossa aktiivisesta osallisuudesta. Tässä tiedonannossa määritellään aktiivista osallisuutta koskevan tasapainoisen ja strategisen lähestymistavan kolme tärkeintä tekijää:

– pääsy yhdentyneille työmarkkinoille;

– palvelujen parempi saatavuus;

– riittävä tulotuki.

Tiedonannolla käynnistetään myös näitä kysymyksiä koskevan kuulemisen toinen vaihe työmarkkinaosapuolten kanssa Euroopan unionin aktiivista osallistumista koskevan yhteistyön tehostamiseksi.

Kuulemisen perusteella komissio aikoo laatia aktiivisen osallisuuden yhteisiä periaatteita koskevan suosituksen, joka on suunniteltu annettavaksi vuoden 2008 toisella puoliskolla. Seuraavien viiden aikana annettavaksi suunnitellussa seuraavassa tiedonannossa komissio aikoo myös esittää uusia toimenpiteitä vammaisten aktiivisen osallisuuden tueksi.

Komissio on kiitollinen Euroopan parlamentille sen sinnikkäistä ponnisteluista syrjinnän torjumiseksi. Kuten komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2008 on todettu, komissio aikoo vuonna 2008 antaa ehdotuksia ratkaistakseen ongelman, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa nykyisin olevaa suojelua koskevaa porsaanreikää. Ehdotukset, jotka pitäisi hyväksyä seuraavana kesänä, perustuvat pitkäaikaiseen vuoropuheluun Euroopan parlamentin kanssa, Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodesta 2007 saatuihin kokemuksiin ja kattavaan julkiseen kuulemiseen.

Euroopan unioni on edistynyt huomattavasti sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa, ja Euroopan parlamentti on ollut tässä prosessissa tärkeä kumppani. Meidän on kuitenkin jatkettava tulevaisuudessa sukupuolten tasa-arvon vahvistamista. Se on perusoikeus, ja se on olennainen ehto kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamisessa. Siksi pidän erityisen myönteisenä mietinnön viittausta sukupuolten tasa-arvoon.

Amsterdamin sopimuksesta lähtien unioni on edistynyt kaikilla sukupuolten tasa-arvoa koskevilla aloilla, ja vuodesta 2003 lähtien vammaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevalla alalla. Molemmilla aloilla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Se, että moninkertaista syrjintää esiintyy edelleen, on vahva peruste yhdenvertaisten mahdollisuuksien jatkuvaan korostamiseen kaikilla aloilla. Tätä aihetta käsitellään vuonna 2008 annettavassa komission tiedonannossa, joka perustuu Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodesta 2007 saatuihin kokemuksiin.

Hyvät naiset ja herrat, muutokset EU:n sosiaalisessa tilanteessa seuraavat luonnollisesti yhteiskuntamme kehitystä ja koko maailmanlaajuisessa käsityksessä tapahtuvia muutoksia. Olen siitä huolimatta vakuuttunut, että peruskäsitys eli tasapainon löytäminen taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien välille on edelleen täysin pätevä. Siksi meidän velvollisuutemme on jatkaa sellaisten uusien lähestymistapojen tutkimista, jotka auttavat meitä ratkaisemaan edelleen ilmenevät ongelmat.

  Miroslav Mikolášik, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SK) Vaikka jäsenvaltioiden sosiaalisen tilanteen ja sosiaalipolitiikan valvominen on välttämätöntä unionin kohtaamien ongelmien ja haasteiden määrittämiseksi, toimet, joita toteutamme niiden käsittelemiseksi, ovat vielä tärkeämpiä.

Kansanterveyden osalta meidän pitäisi keskittyä ongelmiin, joita EU:n kansalaiset kohtaavat terveydenhuoltoalalla. Väestönkehityssuuntaukset ja keskimääräisen elinajanodotteen kasvu huomioon ottaen meidän on kehitettävä kansanterveysstrategioita, joilla parannetaan elämänlaatuamme erityisesti, jotta voidaan estää tauteja ja torjua niitä tehokkaasti. Näissä strategioissa pitäisi myös ottaa huomioon, että kaikki yhteiskunnan osat tarvitsevat laadukasta, saatavilla olevaa ja luotettavaa terveydenhoitoa yhteiskunnallisesta asemasta, iästä tai oleskelumaasta riippumatta.

Meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota epäedullisimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten fyysisesti tai psyykkisesti vammaisiin ihmisiin, iäkkäisiin ihmisiin ja lapsiin. Terveydenhoitoalan kasvavien kustannusten takia jäsenvaltioiden pitäisi toteuttaa tehostettuja toimenpiteitä, kuten kohdennetut tiedotuskampanjat, rinnakkaisvalmisteiden käyttö, uusien teknologioiden käyttö, keskinäistä tukea koskevat toimenpiteet paikallistasolla ja suurempi yhteenkuuluvuus sukupolvien välillä ja perheissä. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden pitäisi yhteistyössä komission kanssa kehittää toimintatapoja ja tukea eurooppalaisia aloitteita, jotka liittyvät tupakoinnin, alkoholismin ja liikalihavuuden torjuntaan ja joilla tuetaan kansalaistemme elämänlaadun parantamista.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä meidän pitäisi keskittyä panemaan tehokkaasti täytäntöön nykyinen kansanterveyslainsäädäntö. Jäsenvaltioiden ja komission pitäisi varmistaa, että veden, ilman ja maaperän laatua sekä melusaastetta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kemikaaleista annettuja säännöksiä, myös REACH-asetuksen kattamia säännöksiä sovelletaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Tässä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnossa korostetaan, että köyhyydessä ja sosiaalisessa syrjäytymisessä on monia ulottuvuuksia, mutta tärkeimpiä niistä ovat perheiden taloudellinen tilanne, asumisolot ja koulutuksen, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon saatavuus.

Valiokunta korostaa, että naiset ja lapset ovat köyhyyden ja syrjäytymisen ensisijaisia uhreja, ja panee merkille, että köyhyysriski on vielä korkeampi maahanmuuttajien, ikääntyneiden, vammaisten ja yksinhuoltajaperheiden kohdalla. Se panee myös merkille, että keskimäärin 15 prosenttia oppilaista keskeyttää koulun mutta että joissakin maissa, kuten Portugalissa, kyseinen osuus nousee miltei 40 prosenttiin, mikä on huolestuttavaa tyttöjen koulutuksen kannalta.

Se korostaa, että on tärkeää säilyttää laadukkaat julkiset palvelut, vankka julkinen ja yleinen sosiaaliturvajärjestelmä, sosiaalisen suojelun korkea taso sekä laadukkaat työpaikat ja työhön liittyvät oikeudet ja varmistaa, että kyseisten julkisten politiikkojen laadinnassa ja täytäntöönpanossa otetaan selkeästi huomioon sukupuolinäkökohdat. Se kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan naisten sosiaalisen osallisuuden ja naisten oikeudet ehdottomalle etusijalle ja mukauttamaan vastaavasti niitä koskevia politiikkoja, tulonjakopolitiikka mukaan luettuna.

  Edit Bauer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies. Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Elizabeth Lynnen mietintö, josta onnittelen häntä vilpittömästi, ei selvästikään ole eikä voi olla viimeinen sana sosiaalista osallisuutta ja sosiaalipolitiikan muuttamista koskevassa kysymyksessä.

Olemme usein taipuvaisia ajattelemaan, että Euroopan sosiaalinen malli on ajaton, mutta sosiaalipolitiikkaa on selkeästi myös muutettava, ei vain globalisaation takia vaan myös talouden, yhteiskunnan odotusten, väestönkehityshaasteen ja muuttuvien arvojen takia, koska meidän on löydettävä sopivat vastaukset kohtaamiimme haasteisiin. Myös tämän takia komission aloitetta jonkinlaisen Euroopan väestöön vaikuttavien sosiaalisten ongelmien luettelon laatimisesta on pidettävä myönteisenä.

On selvää, että miltei 500 miljoonaa unionin kansalaista eivät ole yhtenäistä massaa. Huolimatta siitä, että tuloerot vanhojen jäsenvaltioiden välillä ovat pienenemässä, rikkaiden ja köyhien alueiden väliset erot ovat silti kasvamassa. Kaksi kolmannesta EU:n kymmenen uuden jäsenvaltion kansalaisista elää köyhillä alueilla, joilla tulotaso on puolet tai vähemmän kuin puolet vanhojen jäsenvaltioiden keskimääräisestä tulosta. Tilanne on vielä pahempi Bulgariassa ja Romaniassa, joissa keskimääräiset tulot eivät ole edes yhtä kolmasosaa vanhojen jäsenvaltioiden tuloista henkeä kohti.

On päivänselvää, että köyhyyden torjumiseksi meidän on tiedettävä enemmän köyhyyden eri esiintymismuodoista. Sitä varten tarvitsemme kuitenkin uusia köyhyysindikaattoreita, koska tähän mennessä meillä on ollut kattavaa tietoa vain suhteellisen köyhyyden riskistä.

Tämän takia odotamme innokkaasti komission tähän liittyvää tiedonantoa. Mietinnössä kiinnitetään myös huomiota köyhtymisen uusiin riskeihin. Tiedämme esimerkiksi hyvin vähän siitä, miten vaarallisia väestön velan määrät ovat. 15 vanhasta jäsenvaltiossa 12:ssa väestön velka henkeä kohti on yli 16 000 euroa, mikä on 90 prosenttia perheen keskimääräisistä vuosituloista.

Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa vielä viimeisen lauseen. Mietinnössä korostetaan edelleen lasten köyhyyden torjumisen merkitystä, ja meidän mielestämme se on äärimmäisen tärkeää.

  Richard Falbr, PSE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aivan aluksi haluaisin kiittää Elizabeth Lynneä erittäin hyvästä mietinnöstä ja erinomaisesta yhteistyöstä. Monet tekijät aiheuttava sosiaalista syrjäytymistä, ja olisi erittäin harmillista olla käyttämättä tätä mietintöä seurantaan. Haluaisin puheenvuorossani korostaa julkisten palvelujen merkitystä ja niiden osuutta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa. Kun julkiset palvelut yksityistetään, niistä tulee kalliimpia ja ne ovat huonommin saatavilla. Pidän valitettavana, että emme ole onnistuneet hyväksymään kantaa, jossa tuomitaan ne valtiot, jotka ottavat käyttöön matalan perusveron ja tekevät siten mahdottomaksi riittävien varojen keräämisen valtion sosiaalisia tehtäviä varten. Olisi ehdottomasti hyödyllistä jäsenvaltioille, jos ne tiedottaisivat toisilleen onnistumisistaan osana hyväksi osoittautuneita menetelmiä koskevaa tietojenvaihtoa. Pitäisin tietysti myönteisenä myös tietojenvaihtoa niistä menetelmistä, jotka eivät kannattaneet tai jopa epäonnistuivat. Tiedän, että tätä ei tehdä, mutta olen varma, että olisi hyödyllistä, jos työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt saisivat sen toteutumaan.

Perusehto sen varmistamiseksi, että yhä useammat jäsenvaltioiden kansalaiset eivät päätyisi riippuvaisiksi usein epätäydellisestä sosiaaliturvasta, on riittävän useiden verrattain hyväpalkkaisten työpaikkojen tarjoaminen. Emme voi sallia sitä, että jotkut työssäkäyvät ihmiset ovat usein riippuvaisia sosiaaliturvasta. Siksi meidän on pyrittävä säätämään kunnollinen vähimmäispalkka kaikissa jäsenvaltioissa, joko lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla kunkin valtion perinteisestä menetelmästä riippuen. Yrityksiä vanhuuseläkejärjestelmien mukauttamiseksi tehostetaan. Toteuttaessaan toimia peruspilarin – valtion vanhuuseläkejärjestelmän – säilyttämiseksi kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi kunnioittaa ratifioimiaan asiaankuuluvia Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia. Vammaisten integroiminen työmarkkinoille on erityisen tärkeää. Siksi meidän on tarkasteltava kriittisesti niiden hallitusten toimia, jotka ovat poistaneet erilaiset kannustimet, joilla pyritään lisäämään vammaisten työpaikkoja, ja Tšekin tasavalta on yksi niistä.

  Ona Juknevičienė, ALDE Group. – (LT) Onnittelut kollegalleni Elizabeth Lynnelle mietinnön laatimisesta ja siitä, että hän on saanut aikaan poliittisen kompromissin, jossa otetaan huomioon erilaisten poliittisten ryhmien kannat unionin sosiaalisesta todellisuudesta.

On totta, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat suoraan vastuussa köyhyyden vähentämisestä. Heidän velvollisuutensa on toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ihmisillä on työpaikka, lapset käyvät koulua ja köyhimmille ihmisille annetaan sosiaalitukea.

Unionin tehtävä köyhyyteen ja epätasa-arvoon liittyvien ongelmien ratkaisussa on kuitenkin edelleen yhtä tärkeä. Se, että 78 miljoonaa Euroopan kansalaista elää köyhyydessä ja että köyhien ja rikkaiden välinen yhteiskunnallinen ero kasvaa koko ajan, on mitä vakavin merkki siitä, että toimenpiteitä pitäisi toteuttaa sekä kansallisella tasolla että Euroopan tasolla.

Useimmilla jäsenvaltioilla on riittävät vähimmäistulotasot. On kuitenkin vielä tapauksia, joissa työnantajat eivät maksa sovittuja tasoja ja rikkovat siten lakia. Kuten olen aiemmin maininnut useammin kuin kerran, ulkomailla työskentelevät liettualaiset joutuvat usein tällaisen laittoman kohtelun kohteeksi. Meidän ei pitäisi sallia työnantajien harjoittaa kyseisiä käytäntöjä.

Pidän myönteisenä jäsenvaltioiden vastausta neuvoston kehotukseen lasten köyhyyden vähentämisestä. Ne eivät ole kuitenkaan vielä laatineet toimintasuunnitelmiaan ongelman käsittelemiseksi. Vammaiset ja ikääntyneet ovat erityisen heikossa asemassa. Meidän on varmistettava, että he saavat vähintään vähimmäistason pitkäaikaishoitoa edulliseen hintaan. Sosiaalirahasto osoittaa varoja tätä varten. On häpeällistä, että niitä ei edelleenkään käytetä kotimaassani.

Olen samaa mieltä esittelijän näkemyksestä, että kokemuksia on jaettava ja että sosiaaliturvaa koskevien saavutusten onnistuneita esimerkkejä on seurattava. On välttämätöntä ottaa oppia niiltä jäsenvaltioita, jotka käyttävät tehokkaasti EU:n osoittamia varoja niiden kokemusten jakamiseksi. Hyvät naiset ja herrat, saadaksemme kansalaisemme luottamaan Euroopan unioniin ja sen toimielimiin meidän on ratkaistava heidän kohtaamansa vaikeimmat ongelmat.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy sanoi täällä parlamentissa pitämässään puheessa, että ranskalaisista tuntuu, että EU ei välitä heistä eikä tarjoa sosiaaliturvaa. Ranskan kansalaiset eivät ole äänestäneet perustuslakia vaan Eurooppaa vastaan, koska he eivät tunne siellä oloaan turvalliseksi.

Komissio on luvannut laatia sosiaaliseen todellisuuteen perustuvan kertomuksen, jossa analysoidaan sosiaalisia suuntauksia. Toivon todella, että tässä kertomuksessa keskitytään toimintakehykseen, kehykseen, jossa määritellään keinot köyhyyden vähentämiseksi tai jopa poistamiseksi Euroopassa. Sitten pystymme voittamaan kansalaistemme tuen, ja ehkä alamme tuntea, että työskentelemme heidän puolestaan.

  Sepp Kusstatscher, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, meillä on nyt edessämme hyvin paljon ajatuksia sosiaalipolitiikasta, mistä kiitän Elizabeth Lynneä. Koska sosiaalipolitiikalla ei ole niin paljon painoarvoa EU:ssa kuin talouspolitiikalla, tämä mietintö ei ole niinkään EU:n kartoitus – kuten otsikossa sanotaan – kuin luettelo sosiaalipoliittisia toimenpiteitä koskevista vaatimuksista jäsenvaltioissa.

Minulla on kaksi huomautusta. Sosiaalipoliittiset asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Me voimme vain suosituksia Euroopan tasolla. Euroopan unioni on epätasapainoisessa tilassa, koska on yhtenäistetty taloutta mutta ei sosiaalisia asioita. Eurooppa ei ole juuri kehittynyt sitten vuoden 2000 Lissabonin kokouksen. Päinvastoin, köyhyys lisääntyy. Jotta voisimme todella torjua köyhyyttä ja jotta kaikki EU:n kansalaiset voisivat elää arvokkaasti ja oikeudenmukaisesti, me tarvitsemme talous-, markkina- ja kilpailunäkökulmien lisäksi sosiaaliset, oikeudenmukaiset ja ekologiset sisämarkkinat kaikille.

Toiseksi: usein vain puhutaan, ei toimita. Tiedämme, mitä ongelmat ovat. Emme todella tarvitse tutkimuksia ja analyysejä. On viimeinkin aika käydä toimiin. Ei riitä, että vuosi 2010 julistetaan Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi. Tarvitsemme tehokkaan köyhyyden vastaisen toimintasuunnitelman, tarvitsemme tietoja, jotta kaikilla ihmisillä, myös työttömillä, olisi riittävä perustulo, ja jotta he voisivat elää arvokkaasti. Tässä on kyse oikeudenmukaisuudesta ja kaikkien ihmisten ihmisoikeudesta.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta.– (SV) Arvoisa puhemies, hyvä Elizabeth Lynne, tämä on oiva kartoitus sosiaaliturvan puutteesta, jonka kanssa aivan liian monet jäsenvaltioiden kansalaiset on pakotettu elämään. Kartoitus osoittaa myös köyhyyden, liikakansoituksen, sosiaalisen syrjäytymisen ja terveysongelmien ja lyhyemmän elinajanodotteen välisen yhteyden.

Kartoituksessa käsitellään asumista, työtä ja sosiaaliturvaa koskevan oikeuden ja naisten ja vammaisten oikeuksien merkitystä. Se osoittaa myös, että uhkapeliongelmat, alkoholin kulutus, huumeet ja tupakointi lisäävät sosiaalista syrjäytymistä. Johtopäätös on siksi, että jäsenvaltioiden on käsiteltävä näitä ongelmia.

Tähän asti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on usein sangen toisenlainen. Nämä ovat usein vain kauniita sanoja, koska erilaisten direktiivien ja asetusten nojalla ja viittaamalla yhtenäismarkkinoiden sääntöihin ja kilpailusääntöihin EU estää usein jäsenvaltioita ratkaisemasta ongelmia.

Lisäksi me tuemme viinintuottajia ja tupakankasvatusta. Tavaroiden vapaa liikkuminen esimerkiksi estää Ruotsia pitämästä yllä rajoittavaa alkoholipolitiikka, mikä on hyvin tärkeää. Ruotsissa on pelimonopoli uhkapelien rajoittamiseksi, mutta EU uhkaa sitä oikeustoimilla. Samaa kaksinaamaisuutta on harhaanjohtavaa mainontaa ja lapsille suunnattua mainontaa koskevan lainsäädännön tekstissä, koska toisella kädellä EU antaa TV:tä koskevia direktiivejä tuotesijoittelusta ja lapsille suunnatusta mainonnasta.

Sosiaalisen todellisuuden muuttaminen on mahdollista, mutta sitä varten kansanterveyttä ja ympäristöä koskevien asioiden on oltava tärkeämpiä kuin yhtenäismarkkinoiden kilpailusääntöjen, ja sosiaaliturvan ja turvallisuuden on oltava tärkeämpiä kuin sääntelyn purkamisen ja yksityistämisen.

GUE/NGL-ryhmä äänestää mietinnön puolesta, ja me teemme edelleen kaikkemme parantaaksemme kansalaisten sosiaaliturvaa.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun ensimmäistä kertaa kuulin sosiaalisen todellisuuden kartoittamista koskevasta prosessista, olin iloinen, että joku halusi käydä todellista keskustelua yhteiskunnan tilasta.

Valitettavasti, kun luin komission asiakirjan, petyin, kun huomasin, että kartoittamisprosessissa ei tarkasteltu sosiaalista todellisuutta vaan taloudellisia indikaattoreita.

En ole vakuuttunut siitä, että taloudelliset indikaattorit ovat luotettava mittari sosiaaliselle todellisuudelle. Jos ne olisivat, Irlannin viime vuosikymmeninä parantuneen taloudellisen aseman pitäisi näkyä parannuksina sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa eikä niinkään vakavien rikosten, riippuvuuksien, itsemurhien, vieraantumisen, perheiden ongelmien, syrjäytymisen ja yksinäisyyden lisääntymisenä, jonka tällä hetkellä näemme.

Me emme vain kysyisi, onko ihmisillä työtä, me kysyisimme, arvostetaanko heitä, onko heillä yhteyksiä, täytetäänkö heidän fyysiset, emotionaaliset, älylliset ja hengelliset tarpeensa, ja me tarkastaisimme, ulottuisiko tämän ihmisen kunnioitus kaikkiin ihmisiin iästä, koosta, kyvyistä, väristä tai muista ominaisuuksista riippumatta.

Jos kartoittaisimme sosiaalisen todellisuuden asianmukaisesti, tarkastelisimme myös ihmisen luonnollisen elinympäristön kestävyyttä: perhettä. Jos pitäisimme tämän mielessämme, me emme vain tarkastelisi rikkaiden ja köyhien välistä kuilua vaan perheiden rikkoutumisen ja sosiaalisen eristäytymisen jättämää kuilua.

Ymmärtääksemme sosiaalista todellisuutta meidän on aloitettava yhteiskunnan perustana olevan ihmisen todellisuudesta. Annan teille vain yhden esimerkin ja toivon, että se kuvastaa ristiriitaisia tuloksia, joita saamme, jos tarkastelemme rahaa tai jos tarkastelemme miestä tai naista. Me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että naisilla olisi oltava oikeus työhön ja että työn pitäisi olla tasa-arvoista. Mutta kun painostamme niitä naisia, jotka haluaisivat jäädä kotiin pienen vauvan kanssa, taloudellisista syistä töihin, eikä huolehtimaan lapsesta, ja työnnämme heitä osallistumaan työvoimaan, voimme rekisteröidä hyvin korkeat työllisyysluvut ja olettaa, että tämä tarkoittaa terveempää sosiaalista todellisuutta. Jos me kuitenkin tarkastelemme vauvaa, jolle äidin välitön läheisyys on olennaista, ja näemme hänen kokemansa menetyksen, joka tiedemiesten mukaan on neurologinen ja elinikäinen, meidän on kysyttävä, onko tämä korkea työllisyys todellakin osoitus terveestä sosiaalisesta todellisuudesta.

Lyhyen aikavälin ajattelun ja yksinomaan yhteiskunnan talouteen keskittymisen ironia on siinä, että ihmisten ja perheen inhimillinen hyvinvointi lopultakin vaikuttaa eniten talouteen.

Katsokaa kustannuksia, joita vaikeuksissa olevista ihmisistä aiheutuu valtion taloudelle. Ajatelkaa kustannuksia, jotka johtuvat rikoksista, huumeista, koulun keskeyttämisestä ja niin edelleen. Sosiaalisten ongelmien kasvu voi syödä talouskasvun. Sana ”economics” eli talous tulee kreikasta ja tarkoittaa kodin hoitamista. Talouden pitäisi palvella kaikkia ihmisiä, auttaa heitä olemaan kotonaan yhteisöissään, kotonaan itsessään.

Jos onnistumme tässä, meillä on tulevaisuudessa kartoitettavana hyvin terve sosiaalinen todellisuus.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, mietintö, joka on jokseenkin arvoituksellisesti nimetty ”sosiaalisen todellisuuden kartoittamiseksi”, hyväksyttiin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa miltei yksimielisesti – vastaan oli vain yksi ääni – minkä ei itse asiassa pitäisi olla yllätys. Mietinnön 97 suosituksessa kun päädytään pyytämään apua kaikelle ja kaikille: köyhille, naisille, miehille, nuorille, iäkkäille, työttömille, matalapalkkaisille työntekijöille, vammaisille, syrjinnästä kärsiville, sairaille, tänään terveille, jotka huomenna saattavat sairastua, ja niin edelleen janiin edespäin.

Voisin hieman ironisesti sanoa, että ainoa mietinnöstä pois jätetty ryhmä on minun kaltaiseni ihmiset: heteroseksuaalit, keski-ikäiset valkoiset miehet, joiden poliittinen suuntaus on oikealla.

Ilman ironiaa sanoisin kuitenkin, että tässä parlamentissa ei ole yhtään ihmistä, joka ei olisi samaa mieltä siitä, että yhteiskuntamme heikommat jäsenet ovat oikeutettuja suojeluun ja että sivistynyttä yhteiskuntaa voidaan loppujen lopuksi arvioida sen mukaan, minkä tasoista sosiaalista suojelua se tarjoaa niille ihmisille, joiden on puolueettomista syistä vaikeaa osallistua normaalisti yhteiskuntaan. Siksi pitäisi olla tavallaan huono ihminen, jos ei kannattaisi tämän mietinnön sisältämää hyvien aikomusten luetteloa ja sosiaalista joulupukkipolitiikkaa.

Minä en kuitenkaan aio kannattaa tätä mietintöä. On totta, että suositusluettelossa on monia asioita, joita en voi tukea, erityisesti maahanmuuttopolitiikan, integraation ja monimuotoisuuden sekä perhepolitiikan olennaisen suojelun puutteen takia. Tärkein syy sille, etten voi kannattaa tätä mietintöä, on kuitenkin perustavanlaatuisempi. Sosiaalipolitiikka ja kaikki, mikä voidaan sisällyttää otsikon ”sosiaaliturva” alle, on erinomainen esimerkki jäsenvaltioiden ja toisinaan niiden liittovaltioiden toiminta-alasta – ei Euroopan unionin.

Ellei jollakulla tässä parlamentissa ole konetta, joka tuottaa rahaa ja resursseja tyhjästä, ellei sellaista konetta ole, sosiaalista suojelua koskevat toimenpiteet on edelleen rahoitettava veronmaksajien rahoista. Tämä tarkoittaa, että valintoja on tehtävä ja että valitettavasti me emme voi aina leikkiä joulupukkia kaikessa ja kaikille.

On tehtävä olennaisia päätöksiä, jotka ovat koko yhteiskunnalle kaikkein perustavanlaatuisimpia, ja nämä päätökset on tehtävä alimmalla mahdollisella tasolla, mahdollisimman lähellä kansalaisia eikä Brysselin, Luxemburgin tai Strasbourgin norsunluutorneissa.

Esimerkiksi kotimaani kokemusten mukaan flaamit ja vallonit tekevät aivan erilaisia valintoja terveydenhuollon ja työttömyyttä koskevan toimintatavan kaltaisissa asioissa. Flaamien ja vallonien yhteiskunnat ovat erilaisia, heidän poliittiset ja taloudelliset maailmansa ovat erilaisia, ja siksi he valitsevat erilaisia toimintatapoja ja painopistealoja. Jos tämä on tänään totta Belgiassa, kuinka paljon todempaa se soveltuvin osin on Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Romaniassa?

Olisi eri asia, jos tämä mietintö olisi vain luettelo hyvistä aikomuksista, mutta Euroopan unionin toimielimet ovat jo vuosia yrittäneet omia sosiaalipolitiikan, eikä se ole hyvä asia.

  Gabriele Stauner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, toisin kuin jotkut juuri minua ennen puhuneet, minä uskon, että komissiota on vain onniteltava tiedonannoista, joiden pohjalta tämä keskustelu käydään. Ne ovat jäsenvaltioille runsas lähde niiden etsiessä tosiseikkoja ja tietoja sosiaalipolitiikasta, ja sen lisäksi ne ovat minun mielestäni varma merkki siitä, että EU ja komissio suhtautuvat vakavasti itsenäiseen sosiaalipolitiikkaan.

Jos ilmaisemme sitoutuvamme Euroopan sosiaalimalliin niin, että emme vain ylistä sitä perinteenä ja historiallisena saavutuksena vaan myös teemme siitä tulevaisuuden yhdistyneen Euroopan tavaramerkin, sosiaalisen todellisuutemme kartoittaminen on perusedellytys. Erityisesti vuosien 2004 ja 2007 laajentumiskierrosten jälkeen meidän on lopultakin tehtävä ero siihen näkemykseen, että Euroopan unionin sosiaalipolitiikka on sisämarkkinoiden alainen.

Tämä ei kuitenkaan ole täysin itsestäänselvää, koska talouspolitiikan valta-asema komission ehdotuksissa on monilla aloilla valitettavasti silmiinpistävää. Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa parlamenttia vihreästä kirjasta ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” ja joustoturvaa koskevasta keskustelusta. Komissio hyllytti ensin mainitun eilen, mikä on uutinen, jota voin vain pitää vilpittömästi myönteisenä ja suositella samaa menettelyä joustoturvaehdotuksille, jotka on suunnattu työntekijöiden työsuhdetta koskevia vaivalla hankittuja oikeuksia vastaan.

Kaikki tässä mietinnössä käsitellyt kohdat – suuret kiitokset Elizabeth Lynnelle – ovat hyvin ajankohtaisia. Ajattelen vähimmäispalkkaa koskevaa keskustelua kotimaassani ja palkankorotusvaatimuksia, joita tuetaan Ranskan ja Saksan rautateillä meneillään olevilla lakoilla. Palkkapolitiikan osalta olemme oikeassa, kun sanomme, että kokopäiväistä työtä tekevän miehen tai naisen on saatava tekemästään työstä elanto. Mikä tahansa muu ei vastaa työnantajien kristillistä vastuuta työntekijöitään kohtaan. Työn on oltava kannattavaa – sen on oltava perusperiaate.

Lasten köyhyys järkyttää minua aina, ja sitä minä pahoittelen myös kotimaassani. Minun mielestäni meidän on kiinnitettävä siihen erityistä huomiota. Sitä ei pitäisi olla olemassa. Haluaisin itse asiassa nähdä jäsenvaltioiden ryhtyvän nopeasti sellaisiin ponnistuksiin, että meidän olisi tarpeetonta julistaa vuotta 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuodeksi.

Puhetta johti
varapuhemiesMiguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minä haluaisin myös aloittaa kiittämällä Elizabeth Lynneä erinomaisesta työstä ja erinomaisesta mietinnöstä. Minutkin kutsuttiin konferenssiin Azoreille, jossa me, komissio ja parlamentti, kävimme yhdessä vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan kanssa näistä asioista.

Haluaisin myös kiittää komissiota siitä, että se ottaa nämä asiat vakavasti uudessa tiedonannossaan sosiaalisesta syrjäytymisestä ja esittämällä ensi vuonna suosituksen, jossa käsitellään näitä asioita. Aivan kuten komission jäsen Špidla sanoo, tilanne Euroopassa on yleisesti ottaen hyvä, sillä kasvua ja työpaikkoja on enemmän, mutta samalla myös kuilut kasvavat. Kuilut kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Monissa maissa erot ovat todella suuria, enkä puhu pelkästään uusista ja vanhoista jäsenvaltioista – on uusia jäsenvaltioita, joissa kuilut ovat pieniä, ja vanhoja jäsenvaltioita, joissa kuilut ovat suuria. Meidän on hoidettava tämä.

Minun mielestäni komission kolmeen pilariin perustuva strategia on erittäin hyvä. Työstä on sanottava, että työpaikat eivät riitä, koska on olemassa myös huonolaatuisia töitä, joilla ei ole mahdollista elättää itseään ja joissa ei ole mahdollisuuksia. Meillä on oltava laadukkaita töitä, joista saa kunnollista palkkaa. Valiokunnassa me tarkastelimme vähimmäistuloa koskevaa tilannetta ja huomasimme, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Meidän on vaihdettava tästä kokemuksia löytääksemme parhaat käytännöt. Sitten on julkiset palvelut, joiden on oltava kaikkien saatavilla: sosiaalipalvelut, asuminen, terveydenhoito ja niin edelleen. Menetelmänä on avoin koordinointimenetelmä, jota meidän on vahvistettava.

Haluaisin lopuksi myös mainita, että tänään me äänestämme parlamentin kannasta muun muassa tuleviin yhdennettyihin suuntaviivoihin. Meidän on sisällytettävä myös sosiaalinen ulottuvuus yhdennettyihin suuntaviivoihin, jotta voimme yhdistää kasvua ja työllisyyttä koskevat kysymykset sosiaaliseen ulottuvuuteen, jotta näitä kysymyksiä ei käsiteltäisi erillisinä vaan kokonaisuutena.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kiitän Elisabeth Lynneä siitä, että hän on nostanut esiin hyvin tärkeän asian. Pidän mietinnön tavoitetta myönteisenä, eli sitä, että eri sidosryhmien huomio kiinnitetään keskusteluun siitä, mistä Euroopan sosiaalinen malli muodostuu. Tämä on laaja-alainen aihe, ja siksi voin puhua vain muutamasta tärkeimmästä kohdasta.

Nizzan huippukokouksessa vuonna 2000 jäsenvaltiot sitoutuivat huomattavaan ja mitattavissa olevaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen vuoteen 2010 mennessä. Valitettavasti tuohon tavoitteeseen tähtäävä toiminta ei ole ollut erityisen menestyksekästä.

Vapaaseen liikkuvuuteen ja vapaakauppaan perustuva avoin Eurooppa on edistänyt taloudellista kehitystä, josta ihmisten hyvinvointi ja parempi elämänlaatu riippuvat. Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monet eurooppalaiset pohtivat, onko globalisaation, vapauttamisen ja suuremman kilpailun lopputulos kuitenkaan parantanut heidän hyvinvointiaan.

Nyt, 2000-luvulla, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen aste Euroopassa on huolestuttavan korkea. Komission jäsen Špidla sanoi äskettäin, että noin 20:tä prosenttia eli noin viidesosaa kansalaisistamme, uhkaa luisuminen köyhyyteen. Kaikissa jäsenvaltioissa on sosiaalipalvelut ja sosiaaliedut, mutta niiden saamisen jälkeenkin kuudesosa ihmisistä elää köyhyydessä.

Olemmeko kysyneet itseltämme, miksi asiat ovat näin unionissa, jota ei ole muodostettu pakkokeinoin? Miksi nyt, 62 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja 50 vuotta unionin perustamisen jälkeen me emme pysty takaamaan ihmisten perusoikeuksia? Kysymykseni on seuraava: onko talouden menestys tavoite itsessään vai pitäisikö sen olla keino ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen?

Jäsenvaltiot ovat lisäksi sosiaalitukea tarjoamalla sitoutuneet tarjoamaan etuja, jotka vastaavat sitä vähimmäismäärää, joka tarvitaan elämiseen, tarjoamaan apua, joka riittää täyttämään tämän tavoitteen. Meidän ei tarvitse saattaa virallisesti osaksi kansallista lainsäädäntöämme direktiivikasaa – se on pelkkää itsepetosta. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko hyväksyttyjen tekstien oikea-aikainen täytäntöönpano taattu Euroopan unionin toimielinten tasolla, myös niin sanotuilla ei-sitovilla politiikanaloilla.

Meidän ei pitäisi Euroopassa keskittyä pelkästään taloudellisiin tuloksiin ja kilpailuun, meidän pitäisi myös harkita suuremman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävien sosiaalipoliittisten toimenpiteiden luomista. Ja kun teemme sitä varten päätöksen, meidän on myös varmistettava, että se pannaan täytäntöön. Sen verran kansalaisemme meiltä odottavat.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, valitettavasti meidän kaikkien niin kovasti himoitsemaan talouskehitykseen liittyy lisääntynyt tulojen jakautuminen, joka heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aiheuttaa vakavia ongelmia heikommille ryhmille – niille, joihin työttömyys vaikuttaa, niille, jotka saavat matalaa palkkaa tai niille, joilla on vaikeuksia koulutuksen ja terveydenhoidon saatavuudessa.

Nizzan Eurooppa-neuvoston hyväksymiä tehtäviä ei ole suoritettu asianmukaisesti. Joidenkin ihmisryhmien tulot ovat edelleen alle vähimmäistoimeentulon rajan. Myös taloudellisen riippumattomuuden puute vaikuttaa haitallisesti ihmisten omanarvon tunteeseen. Syrjinnän yleistä kieltämistä ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamista pääasiassa vammaisille tarvitaan selvästi, mutta se tarkoittaa, että sosiaalisia tavoitteita koskevat kustannukset nousevat. Väestömme ikääntyy, mikä aiheuttaa pelkoja eläkevakuutusjärjestelmien taloudellisista valmiuksista.

Onnittelen Elizabeth Lynneä erinomaisesta mietinnöstä, jossa kiinnitetään huomiota näihin ja muihin tärkeisiin sosiaalisiin ongelmiin maissamme sekä menetelmiin, joita voitaisiin käyttää niiden käsittelemiseksi. Tuen ehdottomasti tätä luonnosta.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota ristiriitaan Euroopan unionin sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia koskevassa lähestymistavassa. Paine rajoittaa sosiaalisia tavoitteita koskevia kustannuksia estää lukuisten sosiaalisten ongelmien käsittelyn. Voisin esittää yhdeksi esimerkiksi Puolan eläkejärjestelmän uudistuksen.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, en ole yksin halutessani onnitella Elizabeth Lynneä hänen mietinnöstään, osittain koska tiedän, että kartoittaessaan kaikkea, mikä sosiaaliasioissa on Euroopassa väärin, hän löysi niin monia väärin olevia asioita, että parlamentin virkamiesten piti raahata hänet työpöydän luota, jotta hän voisi olla kanssamme tänä aamuna, eikä hän ollut vielä lopettanut.

On totta, että Euroopassa on paljon köyhyyttä. Kun sisään tullessani näin kollegani Fernando Fernándezin, muistin, mitä hän sanoi muutama vuosi sitten Pueblassa Meksikossa, kun me molemmat osallistuimme maailman köyhyyttä käsittelevään konferenssiin. Hän sanoi silloin, että köyhyydestä voidaan syyttää lähinnä huonoa hallintoa, jota on kaikkialla maailmassa. Kansalliset hallitukset ovat siten ennen kaikkea vastuussa köyhyydestä, ei Euroopan unioni. Tämä on kehotus kansallisille hallituksille ottaa vastuuta, sillä ne odottavat ja vaativat niin paljon Euroopalta mutta etenkin silloin, kun eniten tarvittaisiin, tekevät niin vähän itse.

Tapasin parlamenttiin tullessani myös ystäväni Karl Von Wogaun, ja hän kysyi minulta, onko totta, että Italiassa valtioneläke leskelle tai jollekulle täysin työkyvyttömälle on 50 euroa kuukaudessa elämän ajan. Arvoisa puhemies, minun oli valitettavasti pakko kertoa hänelle, että se on totta. Koska olen ainoa tähän parlamenttiin valittu eläkeläisten edustaja, sanon tämän takia kyllä kaikkien niiden vähimmäispalkalle, jotka ovat tarpeeksi onnellisia ollakseen töissä, sanon kyllä Euroopan kaikkien vanhuuseläkkeellä olevien vähimmäiseläkkeelle ja sanon kyllä kaikille työttömille, työn ulkopuolella oleville tai ilman eläkettä oleville, jotta myös he olisivat oikeutettuja saamaan vähimmäistulon.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, hyvä Elizabeth Lynne, olen hyvin kiitollinen komissiolle aloitteista ja Elizabeth Lynnelle erinomaisesta mietinnöstä. Kuten Carlo Fatuzzo jo sanoi, kaikkien, jotka haluavat torjua köyhyyttä, on todella keskityttävä tiiviimmin vanhempaan sukupolveen. Meidän on pysyttävä väestörakenteen muutoksen tasalla ja myös varmistettava, että huolimatta terveydenhuoltojärjestelmien vakaasti kasvavista kustannuksista tulevaisuudessa on yhtä mahdollista ikääntyä arvokkaasti. Vanhemmilla ihmisillä on aivan samanlainen oikeus kattavaan ja laadukkaaseen terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon heidän tuloistaan tai asuinpaikastaan riippumatta.

Tarvitsemme välittömästi kohdennettua kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä siitä, miten laadukas ja edullinen hoito järjestetään ja taataan parhaiten. Meidän on erityisesti otettava huomioon ongelma, joka koskee dementiasta kärsivien ihmisten kasvavaa määrää. Tätä varten tarvitsemme kuitenkin luotettavia tietoja, ja myös siksi pyydämme komissiota antamaan meille nämä tiedot mahdollisimman pian.

Sosiaalisessa Euroopassa näyttöön perustuvan hoidon ja lääkkeiden on oltava yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Ei voida yksinkertaisesti hyväksyä, että esimerkiksi samat antibiootit maksavat Belgiassa kolme euroa ja Saksassa 34 euroa. Siksi olen iloinen siitä, että tämän mietinnön avulla me kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan meidän kanssamme ja lääketeollisuuden ja potilasryhmien kanssa tiiviin vuoropuhelun, jotta voitaisiin kehittään tasapainoiset suuntaviivat lääkkeiden tehokkuutta ja hintaa koskevaa suurempaa avoimuutta varten. Myös näin edistetään meidän kaikkien terveydenhoitokustannusten vähentämistä.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, myös minä onnittelen teitä kahdesta tiedonannostanne ja toivon, että jatkatte rakentavien ehdotustenne esittämistä.

Kollegani Elizabeth Lynne sosiaaliasioita koskevalla ymmärtäväisellä lähestymistavallaan ja me kaikki tarkistuksinemme olemme osallistuneet kaikkiin avointa koordinointimenetelmää koskeviin toimiin, myös kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Mietintö sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta antaa suunnan jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikalle. Siinä pitäisi ottaa huomioon se, että tällä hetkellä Euroopalla on vakavia väestörakenteeseen liittyviä ongelmia, jotka vaikuttavat välittömästi sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja sukupolvien väliseen solidaarisuuteen.

Jäsenvaltiot eivät vieläkään ota perheitä huomioon niille annetun tuen muodossa, vaikka ne muodostavatkin yhteiskunnan perustan. Köyhyys lisääntyy niin yksinhuoltajaperheissä kuin suurperheissäkin, ei pelkästään tulojen puutteen takia, vaan myös sosiaalituen puutteen ja erityisesti verotusta koskevan yhdenvertaisen kohtelun puutteen takia

Perheiden elinolot vaikuttavat suoraan lapsiin, erityisesti heikommassa asemassa olevissa luokissa. Epätasa-arvoisuus resurssien ja mahdollisuuksien saatavuudessa kasvaa, mikä rajoittaa sekä henkilökohtaista kehitystä että Euroopan tulevaa taloudellista kehitystä ja yhteenkuuluvuutta. Eikö EU pysty takaamaan jokaista siellä syntynyttä lasta varten tuloa, joka kattaa lapsen elinkustannukset ja kasvatuksen kunkin jäsenvaltion henkilöä kohden laskettua tuloa vastaavasti.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämistä koskevan politiikan on perustuttava työmarkkinoille osallistumiseen. Sillä on myös edistettävä työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden ja perheissä epävirallista työtä tekevien henkilöiden sosiaalista osallistamista. Tämän takia jäsenvaltioita kehotetaan investoimaan pääasiassa tapoihin, joilla tunnustetaan lasten ja muiden huollettavien hoidossa saavutetut epäviralliset taidot esimerkiksi alustavaksi koulutukseksi ja työkokemukseksi. Tällä helpotetaan heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja tarjotaan eläke- ja vakuutusoikeudet.

Sukupolvien välistä solidaarisuutta on ylläpidettävä hyödyntämällä vanhempien ihmisten tietoja ja kokemusta ja jakamalla sitä nuorempien sukupolvien käytettäväksi. Jäsenvaltioita kehotetaan edistämään järjestelmiä, joissa vaihdetaan palveluja sukupolvien välillä, ja investoimaan vapaaehtoisjärjestelmiin, liittyivätpä ne sitten koulutukseen, kulttuuriin tai liike-elämään.

Tämä saavutetaan luomalla sopivat infrastruktuurit ja tarjoamalla tietoja vanhempien ihmisten lisääntyneistä mahdollisuuksista osallistua kyseiseen toimintaan, jotta he eivät eristäydy tai joudu sosiaalisen syrjäytymisen uhreiksi.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa Elizabeth Lynne, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset siitä, että annoitte meille tämän tiedonannon ja tämän asiakirjan, joiden avulla voimme epäilemättä parantaa tietämystämme muutoksista ja suuntauksista, sekä suunnitelman, joka meillä on tulevaisuudessa oltava.

Meidän ei pitäisi kuitenkaan tehdä virhettä. Meillä on paljon asiakirjoja, meillä on paljon analyysejä, meillä on paljon keskusteluja ja meillä on paljon sanoja, mutta nyt, kuten sairauksia varten, me tarvitsemme diagnoosin lisäksi myös hoitoa.

On totta, kuten te, arvoisa komission jäsen, sanoitte, että tarvitsemme unionin, sen toimielinten ja sen mekanismien kautta annettavaa eurooppalaista hoitoa, jotta voimme vastata tämän ja huomisen päivän ongelmiin ottaen huomioon, että jos emme tee sitä unionin tasolla, sitä ei pystytä tekemään pelkästään jäsenvaltioiden tasolla.

Joitakin nopeasti edistyviä jäsenvaltioita kuten omaani alkaa uhata jarruttamaan pyrkivä politiikka, jolla pyritään muista jäsenvaltioista käsin luomaan epäoikeudenmukaista kilpailua meidän maassamme toteutettavien tarjousten ja sosiaalisen muutoksen osalta. Arvoisa komission jäsen, ottakaa huomioon, että on leviämässä tunne, että Euroopan sosiaalipolitiikka, joka 1960- ja 1970-luvuilla, kuten espanjalainen ammattiyhdistysliikkeen jäsen kertoi minulle tänään kirjeessä, oli tähdätty yhtenäistämisprosessiin, ja että 1980- ja 1990-luvuilla se rajoitettiin varmistamaan vähimmäisvaatimukset, alkaa nyt luisua kohti sellaista sosiaalipolitiikkaa, jossa jäsenvaltiot kilpailevat keskenään saavuttaakseen matalimman yhteisen nimittäjän.

Arvoisa komission jäsen, tulevaisuudessa kohtaamamme riskit sisältävät ikääntymisen ja globalisaation lisäksi yhteenkuuluvuuden tarttuvan puutteen ja aggressiivisen, muukalaisvihamielisen ja Euroopan vastaisen nationalismin, joka uhkaa sekä Euroopan nykyisiä että tulevia sosiaalipoliittisia voittoja.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin myös omasta puolestani kiittää vilpittömästi esittelijäämme Elizabeth Lynneä. Sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallistuminen edistävät köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa ennaltaehkäisevässä terveydenhoidossa ja monilla muilla aloilla, ja ne ovat tulevaisuuden tärkeimpiä haasteita.

Käsitteestä ”vähimmäistulo” on keskusteltu usein eri tavoilla jäsenvaltiossa, josta tulen. Tuen kuitenkin täysin Gabriele Staunerin lähestymistapaa työpaikkojen, kokoaikaisen työn ja tulojen osalta. Työmarkkinaosapuolten kumppanuus on hyvin vakaata Itävallassa, mikä antaa meille loistavan tilaisuuden, todellakin sellaisen, jota käytetään yrityksissä löytää ratkaisu kaikkien asianosaisten sopimuksella. Tämä tarkoittaa, että meillä ei ole niin paljon lakkoja kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa ne ovat usein hyvin tavallisia.

Juuri tämän takia EU:n tason sääntelyyn on suhtauduttava hyvin varovaisesti. Erilaiset kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät tarkoittavat, että meidän on edettävä hyvin järkevästi kaikenlaisen yhtenäistämisen suhteen.

Meidän on tarjottava sosiaalista suojelua kaikille työntekijöille ja mahdollistettava heidän sosiaalinen osallisuutensa. Toissijaisuuden puitteissa on luonnollisesti oltava myös mahdollista, että jäsenvaltioilla pitäisi olla, pitää olla ja voi olla korkeampia normeja.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan sosiaalinen todellisuus on sitä, että köyhyys rehottaa. Seitsemänkymmentäkaksi miljoonaa miestä, naista ja lasta elää köyhyysrajan alapuolella, monet ovat kodittomia ja monet vammaiset eristäytyvät kotiinsa palvelujen puutteen takia. Monet ihmiset ovat köyhyysloukussa joustamattomien sosiaaliturvasääntöjen takia.

Pelkään, että tiedonannoilla ja suuntaviivoilla ei tätä ongelmaa ratkaista. En aliarvioi komission jäsenen Špidlan kohtaamia vaikeuksia, mutta meidän on säädettävä jäsenvaltioille oikeudelliset velvoitteet tarvittavien muutosten toteuttamiseksi.

Työssäkäyvät ihmiset huomaavat eläkkeensä laskevan ja työturvallisuutensa heikkenevän, ja monet pelkäävät joutumista pohjalle. Ongelma on se, että epätasa-arvo on sisäänrakennettuna monen jäsenvaltion talousmallissa. Monissa niistä, myös Irlannissa, asenne on se, että ”luodaan vaurautta, sen jälkeen selvitämme sosiaaliset ongelmat”. Näin ollaan piittaamatta siitä todellisuudesta, että sosiaalinen epätasa-arvo jarruttaa taloudellista kehitystä ja että meillä ei voi olla pitkän aikavälin kestävää vaurautta kaikille, jos käsittelemme sosiaalipolitiikkaa jälkihuomautuksena emmekä hyödynnä 72 miljoonan ihmisen hukattua lahjakkuutta puhumattakaan siitä, että jätämme huomioimatta tilastojen takana piilevän inhimillisen kurjuuden.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Euroopan yhteiskunnat käyvät läpi dramaattisia muutoksia työn ja perhe-elämän luonteessa, naisten yhteiskunnallisessa asemassa ja sosiaalisessa liikkuvuudessa. Yhteiskunnan arvot muuttuvat ja yhteiskunnat muuttuvat koko ajan monikulttuurisemmiksi. Nykyinen kehitys on laajentanut ihmisten näköpiiriä ja antanut heille enemmän vaihtoehtoja, kun he tekevät elämäänsä koskevia päätöksiä.

Vaikka Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat maailman rikkaimpien maiden joukossa, uusia köyhyyden ja epätasa-arvon muotoja ilmenee silti. Kymmenet miljoonat Euroopan kansalaiset elävät edelleen köyhyydessä. Sosiaalinen osallistuminen ja sosiaalinen suojelu ovat Euroopan unionin perusarvoja ja kaikkien ihmisten perusoikeuksia. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tehostettava ponnistelujaan lasten köyhyyden torjumiseksi. Ellei heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien lasten osallistumista paranneta huomattavasti jo esiasteella, koulunsa kesken jättävien oppilaiden määrä ei vähene, emmekä pysty lisäämään toisen asteen koulutuksen päättävien ja siten tärkeimpien taitojen hankkivien ihmisten määrää. Yhä useampien kansalaisten on selvittävä sosiaalisesta syrjäytymisestä, työttömyydestä ja muista sosiaalisesti epämieluisista ilmiöistä, jotka ovat haitallisia sekä heille että taloudelle ja yhteiskunnalle.

Tästä näkökulmasta myös nuorisotyöttömyyden torjuminen on olennaista. On tärkeää poistaa esteet joissakin ammattikoulutusohjelmissa, jotta ne ovat joustavampia ja tehokkaampia ja jotta ne kuvastavat työmarkkinoiden tarpeita. Tällä parannetaan huomattavasti heikossa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia itsensä puolustamiseen. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisen on oltava Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden poliittisia painopistealoja.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä keskustelua ja mietintöä sosiaalisesta todellisuudesta ja vaikka meidän on tietysti pidettävä myönteisenä kartoitusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja avointa koordinointimenetelmää, todellisuus, joka meidän on ymmärrettävä, on se, että näillä keinoilla ei ole vielä lopetettu sitä, että naiset saavat Saksassa 24 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet, melkein kolmasosa lapsista elää Puolassa köyhyydessä ja vaurautta koskeva epätasa-arvo kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 40 vuoteen korkeimmillaan.

En usko, että Euroopan sosiaalirahoitus ja kansalliset ohjelmat, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan New Deal ovat olennaisen tärkeitä aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä niiden todellisten esteiden kaatamiseksi, jotka estävät yhteiskuntamme ryhmiä siirtymästä työttömyydestä työhön, vaan että työ on edelleen parhaista välineistämme köyhyyden torjumiseen.

Kiitän todella komission jäsentä Špidlaa siitä, että hän ilmaisi lujan sitoutumisen komission työohjelmaan, joka koskee uutta lainsäädäntöä syrjintää koskevasta 13 artiklasta, mistä olen keskustellut pitkään hänen kanssaan. Minä ja tämä parlamentti odotamme yksityiskohtaista työskentelyä hänen kanssaan eikä vähiten ensi viikon puheenjohtajavaltion kokouksessa.

Mutta kaikkien meidän – hänen ja meidän yhdessä – on suojauduttava tällaiselta kartoitusta koskevalta puheelta, jolla viivästytetään uutta sosiaalipoliittista ohjelmaa Euroopassa, tai yhden alan sääntelyn purkamiselta, joka johtaa epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen, ei näiden epäkohtien torjumiseen.

Ammattiyhdistysliikkeet, sosiaalialan kansalaisjärjestöt ja tietysti vammaiset, joiden kanssa olen työskennellyt yli 20 vuotta, suhtautuvat epäillen siihen, mitä olemme tekemässä sosiaaliselle Euroopalle. Meidän on kuunneltava heidän huoliaan ja vastattava niihin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on ollut äärimmäisen kattava ja yksityiskohtainen. Olisi hyvin vaikeaa antaa yksityiskohtaisia vastauksia yksittäisiin huomioihin, joten haluaisin vain antaa lyhyen yhteenvedon vastaukseksi.

Ensinnäkin minusta näyttää, että keskustelu on selvästi osoittanut, että parlamentti pitää myönteisenä ajatusta sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta, ja vaikka olenkin samaa mieltä Alejandro Cercasin kanssa siitä, että diagnoosi ei ole sama kuin hoito, olen myös sitä mieltä, että mikään hoito ei ole mahdollinen ilman diagnoosia. Yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti, ja meidän on löydettävä uusia menetelmiä siihen sopeutumiseen tai vanhojen menetelmien uudistamiseen. Jotta tämä olisi tehokasta, meidän on ymmärrettävä kokonaiskuva.

Minun mielestäni keskustelulla on toinen yhteinen nimittäjä, ja se on se, että vaikka sosiaalisella todellisuudella on jossain määrin oma dynamiikkansa, meillä on myös meidän omat arvomme: yleinen eurooppalainen näkemys Euroopan sosiaalimallista, joka sisältää sosiaalisen osallistumisen ja sosiaalisen suojelun ja toiminnan yleisesti. Siksi meidän ajattelu- ja toimintamallissamme ei ole hyväksyttävää omaksua passiivista näkemystä. On aina mahdollista kokeilla aktiivista politiikkaa ja aktiivista puuttumista.

Haluaisin myös korostaa kolmatta ajatusta. On päivänselvää, että kuten useimmissa toimissa, myös suuressa osassa Euroopan unionin päätöksiä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan tietyn ongelman ratkaisuun tarkoitettuja toimintatapoja käsitellään parhaalla ja tehokkaimmalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden kannasta sosiaalipolitiikkaan ei ole epäilystäkään. Toisaalta keskustelu osoittaa selvästi sen, että tavoitetta ei voida saavuttaa yksin jäsenvaltioiden tasolla ilman Euroopan tason ponnisteluja. Siksi velvollisuutenamme on löytää edullisin ja tehokkain vuorovaikutus tällä alalla.

Keskustelussa tuotiin esiin huolenaihe, jonka myös minä jossain määrin jaan: huoli siitä, että yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikan epätasa-arvo ja toisiaan vastaamattomuus voi johtaa kilpailuun, joka mahdollisesti heikentää sosiaalisia normeja. Euroopan komissio ei tahdo lähteä tälle tielle. Perusnäkemyksemme on tehdä Euroopan yksittäisistä sosiaalipolitiikoista toisiaan vastaavia siten, että niissä varmistetaan kilpailu ja alhaalta ylöspäin suuntautuva kehitys niin, että edistykseen kuuluu aina sosiaalinen ulottuvuus.

Hyvät naiset ja herrat, keskustelu osoittaa myös selvästi sen, että sosiaali- ja talouspolitiikkaa ei voida suunnitella joko/tai-pohjalta. Ainoa mahdollisuus on ”ei vain / vaan myös”, mikä tarkoittaa kummankin politiikan yhteistä tasapainoista kehitystä antamatta etusijaa kummallekaan. Tavallisesti etusija annetaan talouspolitiikalle. Voin kuitenkin huomata keskustelusta selvästi, että Euroopan parlamentti ei suosi tätä lähestymistapaa.

Hyvät naiset ja herrat, mainitsitte monia yksittäisiä ongelmia, erityisesti terveyspalveluja koskevan kysymyksen ja lääkkeiden saannin ja palvelujen yleisen järjestämisen. Keskustelitte väestön ikääntymisen vaikutuksista ja yleishyödyllisten palvelujen tärkeydestä. Olen iloinen, että kaikki nämä näkemykset esitetään Euroopan komission strategisissa asiakirjoissa. Pyrimme liittämään ne yleiseen yhteiseen strategiaan.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin lopuksi esittää kiitokseni Elizabeth Lynnelle, jonka mietintö, josta parhaillaan keskustellaan, on epäilemättä tärkeä osa yleisiä ponnisteluja, joilla pyritään varmistamaan koko Euroopan unionin edistys.

  Puhemies. − (ES) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Puhemiehenä haluaisin myös onnitella Elizabeth Lynneä mietinnöstä, jolla on ollut valtava vaikutus kansalaisyhteiskuntaan.

Olen saanut todistaa, miten köyhyyttä vastustavat ja osallistumista kannattavat nuorten ihmisten kulkueet matkustivat läpi Euroopan, ottivat Elizabeth Lynnen mietinnön ja matkustivat kaupungista kaupunkiin, eurooppalaisesta pääkaupungista toiseen ja ylistivät Euroopan parlamenttia kollegamme työn ansiosta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.35 ja sitä jatkettiin klo 12.00)

Puhetta johti
varapuhemies Hans-Gert PÖTTERING

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minä ja Erika Mann, joka ei voi olla täällä tänään kanssamme parlamentissa, sekä muut kollegat, haluaisimme pyytää teitä välittämään Euroopan unionin kansalaisten, jota parlamentti edustaa, solidaarisuudenilmauksemme sen trooppisen myrskyn uhreille, josta sitten tuli jouluhurrikaani ja joka on hävittänyt Haitia, Dominikaanista tasavaltaa, Jamaikaa, Kuubaa, Barbadosta ja muita Karibian alueita ja jättänyt jälkeensä tuhoa, tauteja ja kuolemaa.

Arvoisa puhemies, ilmaiskaa solidaarisuutemme myös Meksikon Oaxacan, Chiapasin ja ennen kaikkea Tabascon osavaltioiden tulvien uhreille. Haluaisin pyytää teitä, arvoisa puhemies, välittämään solidaarisuudenilmauksemme ja sen lisäksi kehottamaan Euroopan komissiota ottamaan käyttöön käytettävissään olevat välineet helpottaakseen tilannetta ja korjatakseen tuhoja, jotka vaikuttavat aina eniten heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin.

  Puhemies. −(DE) Suuret kiitokset, hyvä José Ignacio Salfranca Sánchez-Neyra. Parlamentin osalta etenemme tällä tavalla ja välitämme ajatuksenne komissiolle.