Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 15. marraskuuta 2007 - Strasbourg

9.2. Uzbekistan (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Uzbekistania koskevasta päätöslauselmaesityksestä.⁽¹⁾

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin muistuttaa siitä, mitä Ranskan presidentti, Nicolas Sarkozy, sanoi tässä parlamentissa muutama päivä sitten: Kaikki ne, jotka ovat laiminlyöneet arvojemme kunnioittamisen ja sen sijaan halunneet saada sopimuksia, ovat sen takia hävinneet kaikilla rintamilla. Uzbekistanin ja laajemminkin Keski-Aasian osalta on olemassa vaara, että alueen energiavaroja arvioitaessa yksittäisten maiden edut alkavat painaa vaakakupissa enemmän kuin yhteiset arvomme. Tämä näkyy valitettavasti myös kyvyttömyydestä sopia päätöslauselmaesityksestä PPE- ja UEN-ryhmien tueksi siltä osin kuin se koskee neuvoston päätöstä keskeyttää uzbekistanilaisia virkamiehiä koskevien viisumirajoitusten soveltaminen kuudeksi kuukaudeksi ilman, että ihmisoikeustilanne olisi aidosti muuttunut.

Päätöslauselmaesityksessä viitataan myös Uzbekistanin hyvin kriittiseen ihmisoikeustilanteeseen. Tähän mennessä Uzbekistanissa on kuitenkin vallinnut näkemys, ja tämän kuulin itse, että ihmisoikeudet ovat kyseisen maan sisäinen asia. Emme voi olla samaa mieltä tästä lähestymistavasta, ja kehotan teitä tukemaan päätöslauselmaesityksen ensimmäistä kriittisempää versiota.

  Elisabeth Jeggle (PPE-DE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, demokraattisena toimielimenä emme voi sallia ihmisoikeuksien polkemista missään päin maailmaa. Meistä on kuitenkin yhtä mahdotonta hyväksyä, että tässä parlamentissa harkitsemattomasti vaarannettaisiin EU:n ja Uzbekistanin väliset diplomaattisuhteet ja parlamenttien välinen yhteistyö. Minun mielestäni Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän ja vasemmistoryhmien esittämät päätöslauselmaesitykset vastaavat diplomaattista hajottamiskisaa.

Parlamentin lokakuussa 2006 antamassa viimeisimmässä päätöslauselmassa sitouduimme rakentavaan ja vuoropuheluun perustuvaan ratkaisuun. Nyt me emme kuitenkaan enää pyri vuoropuheluun vaan paiskaamaan oven kiinni. Minun ryhmäni ei voi vastata tästä, joten pyydän teitä hylkäämään PSE-ryhmän, ALDE-ryhmän ja vasemmiston esittämät päätöslauselmaesitykset.

Meidän ryhmämme ja Eurooppa kansakuntien puolesta -ryhmän esittämällä päätöslauselmaesityksellä on puolellaan seuraavat edut: Uzbekistanin poliittinen tilanne ei ole missään nimessä tyydyttävä. Ihmisoikeustilanne on edelleen monessa suhteessa hälyttävä. Jonkinlaista edistystä on kaikesta huolimatta saavutettu. Esimerkiksi tämän vuoden 8. ja 9. päivänä käytiin Taškentissa Euroopan unionin ja Uzbekistanin välisen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun ensimmäinen kierros. Kaikkien Euroopan parlamentin päätöslauselmien on kuvastettava nykyistä tilannetta, ja tämänhetkinen päätöslauselma voi perustua vain tähän.

  Adam Bielan (UEN), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä päätöslauselman muita laatijoita. Ottaen huomioon vuonna 2004 annetut yhteisön suuntaviivat ihmisoikeuksien suojelusta haluaisin samalla korostaa, että Euroopan unionin ja Uzbekistanin välisiä suhteita on parannettava. Haluaisin kuitenkin korostaa, että näiden suhteiden pitäisi perustua demokratian, oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin, erityisesti jälkimmäiseen.

Sen osalta, että on tehty päätös keskeyttää kuudeksi kuukaudeksi tiettyjen Uzbekistanille määrättyjen pakotteiden soveltaminen, minä tuen aloitetta kyseisen maan ihmisoikeuksissa saavuttaman edistyksen seuraamiseksi. Uzbekistanin oikeusministeriön kielteinen päätös, joka koski näitä oikeuksia valvovan viraston tunnustamista, osoittaa, että meidän pitäisi ponnistella tällä alalla enemmän.

Tämän parlamentin varapuhemiehenä, jonka vastuulla on naapuruuspolitiikka muun muassa Uzbekistanin kanssa, kehotan kansainvälisiä toimielimiä ja erityisesti Uzbekistanin viranomaisia ryhtymään tukitoimenpiteisiin, jotka johtavat kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen.

  Hélène Flautre (Verts/ALE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, tämän päätöslauselman tavoite on yksinkertainen: totuuden kertominen. Sitä Uzbekistanin kansa ja ihmisoikeusaktivistit meiltä pyytävät.

Kiire johtuu toimittajien ja toisinajattelijoiden muutaman viime kuukauden aikana tapahtuneista murhista ja neuvoston 15. lokakuuta antamista päätelmistä, jotka presidentti Karimov esitteli väärin perustein diplomaattisena voittona. Tärkeää on, että pakotteita on jatkettu 12 kuukaudella, koska Andijanin joukkomurhasta ei ole tehty tutkimusta ja koska asiaa koskevat asiantuntijoiden kokoukset eivät ole tuottaneet tuloksia.

Viisumirajoitusten poistamisen osalta kuudeksi kuukaudeksi me olemme samaa mieltä siitä, että viisumirajoitukset pitäisi ottaa uudelleen käyttöön, jos käyttöön otettuja erinomaisia kriteerejä – esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoijien vierailut – ei täytetä kuudessa kuukaudessa.

Toisaalta emme ole tyytyväisiä ihmisoikeuksissa väitetysti saavutettua edistystä koskeviin päätelmiin. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksen poistamista ei ole edelleenkään tosiasiassa toteutettu, ja EU:n ja Uzbekistanin vuoropuhelua ihmisoikeuksista on lykätty.

Lopuksi, tässä päätöslauselmassa me tuomitsemme monien riippumattomien toimittajien ja toisinajattelijoiden murhan, ja vaadimme tekemään vakavasti otettavan ja puolueettoman tutkinnan.

Olen huolissani PPE-ryhmän ja UEN-ryhmän aikomuksista. Ne ehdottavat etenemään pidemmälle kuin kaikki jäsenvaltiot tulkitessaan neuvoston päätelmiä niin, että viisumirajoituksia ei pelkästään keskeytetä vaan ne poistetaan kokonaan. Niiden esityksen 3 kohdassa todetaan, että pakotteiden tehottomuudella rohkaistaan Uzbekistanin hallintoa, missä ei ole älyllistä eikä poliittista järkeä. Tekstissä ei edes mainita 13 ihmisoikeusaktivistia, joiden välitöntä vapauttamista puhemies Hans-Gert Pöttering vaati kirjeitse.

Lopuksi, viimeinen huomautukseni on, että 9 kohdassa mainitaan Human Rights Watchin vaikea tilanne. Se on hienoa, mutta järjestö on tehnyt selväksi, että se ei halua nimeään mainittavan päätöslauselmassa, joka olisi teknisesti epäasianmukainen ja haitallinen ihmisoikeusaktivisteille ja Uzbekistanin kansalle ja jota loppujen lopuksi, kuten kaikki ymmärtävät, diktaattori, presidentti Karimov käyttäisi propagandavälineenä.

Siksi pyydän PPE-ryhmän ja UEN-ryhmän Euroopan parlamentin jäseniä omaksumaan välttämättömän vakavan asenteen tähän asiaan ja Uzbekistanin kansaan ja tukemaan päätöslauselmaesitystämme, jossa kerrotaan ainoastaan totuus Uzbekistanin ihmisoikeustilanteesta.

  Marios Matsakis (ALDE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, Uzbekistanissa vuodesta 1989 vallassa olleen presidentti Karimovin tyrannimainen hallitusjärjestelmä on syövän tapainen riesa demokratialle. Presidentti Karimovin hallinto on vastuussa terroristisen ja korruptoituneen politiikan täytäntöönpanosta Uzbekistanissa, minkä uhreja ovat tietenkin pääasiassa uzbekistanilaiset ihmiset. Näitä ihmisiä pidätetään ja vangitaan mielivaltaisesti, kidutetaan ja pahoinpidellään, ja vaikka kansainvälinen yhteisö ja EU ovat useasti vaatineet demokraattista uudistusta, presidentti Karimov ei kiinnitä siihen mitään huomiota.

Tämä muistuttaa minua toisesta henkilöstä, joka hallitsee maataan samanlaisella totalitaarisella tavalla eikä kiinnitä mitään huomiota niihin, jotka vaativat panemaan täytäntöön demokraattisia uudistuksia. Puhun Saudi-Arabian kuninkaasta Abdullahista. Saudi-Arabia on maa, jossa naisilla ei ole äänioikeutta, ei edes oikeutta ajaa autoa, ja jossa ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää.

Surullista kyllä, tässä suhteessa EU:n hallitukset syyllistyvät kaksinaismoralismiin: ne hyökkäävät raivokkaasti presidentti Karimovia vastaan – ja se on aivan oikein – mutta ovat hyvin lempeitä kuningas Abdullahia kohtaan. Kuningas Abdullah sai itse asiassa yliampuvan vastaanoton tehdessään äskettäin valtiovierailut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Italiaan.

Tärkein ero Uzbekistanin ja Saudi-Arabian välillä on raha – paljon rahaa – ja niin kauan kuin kuningas Abdullah tuhlaa miljardejaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa, hänen osallistumistaan ihmisoikeuksia ja demokraattisia instituutiota koskeviin räikeisiin rikkomuksiin kotimaassaan voidaan kätevästi katsoa läpi sormien. Oletan, että tämän takia melkein kaikki ryhmät torjuivat juhlallisesti ehdotukseni siitä, että keskustelisimme tänään täällä Saudi-Arabian tilanteesta. Ehkä ensi kerralla voitaisiin toivottavasti osoittaa enemmän ymmärtäväisyyttä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Uzbekistanissa tarvitaan perinpohjaista muutosta. Ensimmäinen virike tähän suuntaan tukahdutettiin alkuunsa 13. toukokuuta 2005 raa’alla voimalla, joka vaati satojen mielenosoittajien hengen. Sen jälkeen ulkomaailma on pysynyt hiljaa epäilyttävän pitkään. Sangen vähän on tapahtunut 27. lokakuuta 2005 käymämme aiemman aihekohtaisen ja kiireellisen keskustelun jälkeen.

Mutta Ukrainan, Georgian ja Valko-Venäjän kaltaiset paremmin tunnetut valtiot eivät olleet ainoita, joissa autoritaariset hallinnot tulivat valtaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen; näin tapahtui erityisesti myös Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Demokratia ei voittanut niissä, vaan pieni joukko ihmisiä, jotka olivat keränneet kokemusta vanhassa valtiokoneistossa ja turvallisuusjoukoissa.

Koska näillä ihmisillä ei ollut muuta tavoitetta kuin vallassa pysyminen, he tekivät valtionyrityksistä omaa yksityistä omaisuuttaan, peukaloivat vaalituloksia, antoivat oppositiolle mahdollisimman vähän liikkumavaraa, hankaloittivat vapaiden järjestöjen toimintaa, rajoittivat lehdistöä ja tarvittaessa käyttivät väkivaltaa omaa kansaansa vastaan. Surullista kyllä, asiat ovat Uzbekistanissa edelleen näin.

Tähän asti taloudelliset ja sotilaalliset edut ovat vaikuttaneet aivan liian paljon Euroopan asenteeseen Uzbekistania kohtaan. Näyttä siltä, että Uzbekistanin diktatuurin on sallittu jatkuvan, koska se osoittautui hyödylliseksi Afganistanin sotilasoperaatiossa. Sellainen asenne tuhoaisi täydellisesti Euroopan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien pyrkimysten uskottavuuden. Eurooppa ei saa tehdä uzbekistanilaisten oikeuksista ja vapauksista toisarvoisia muihin asioihin nähden.

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Saksan puheenjohtajakaudella ja Saksan liittohallituksen yksiselitteisen vaikutuksen myötä Uzbekistanille määrättyjä pakotteita helpotettiin sillä edellytyksellä, että Karimovin hallitus parantaisi maan ihmisoikeustilannetta. Uzbekistanin vankiloissa käytetään kuitenkin edelleen kidutusta, eikä Uzbekistanin ihmisoikeustilanne ole parantunut yhtään. Kuulemme tämän kansainvälisiltä järjestöiltä, jotka tarkkailevat vakavia hyökkäyksiä kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Ihmisoikeusjärjestöjen lisäksi myös naisten järjestöt, tiedotuskeskukset ja monet muut järjestöt ovat vahingoittuneet. Ihmisoikeusaktivisteille annetaan pitkiä tuomioita, ja monien aktivistien, myös toimittajien on ollut pakko paeta maasta.

Me emme saa lieventää pakotteita, me emme saa poistaa niitä. Näemme jälleen kerran, että jopa tässä parlamentissa käydään erilaisia keskusteluja ihmisoikeuksista, kun kyseessä on raaka-aineiden saatavuus verrattuna siihen, kun panoksena eivät ole raaka-aineet. Meidän on lähetettävä selkeä viesti, että emme hyväksy tätä.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, minä myös haluaisin käyttää tämän keskustelun suomaa tilaisuutta antaakseni hälytysmerkin parlamentille ja kiinnittääkseni sen huomion ihmisryhmään, jota erityisesti vainotaan Uzbekistanissa, eikä pelkästään Uzbekistanissa vaan myös Turkmenistanissa. Kyseessä ovat yleisesti ottaen lesbot, homot, biseksuaalit ja transsukupuoliset.

Homot ja lesbot kohtaavat tavallisesti kaksinkertaista syrjintää, koska he ovat monesti aktivisteja, mutta myös koska he ovat homoja ja lesboja. Kahdesta viiteen vuoden pituinen vankilatuomio odottaa monia niistä, jotka julkisesti tunnustavat kuuluvansa tähän ryhmään tai jotka tuomitaan sen jäseninä.

Minun mielestäni ehkä tässä yhteydessä, kun puhumme ihmisoikeuksista yleisesti, me otamme tavallisesti huomioon kaikki ihmisoikeudet, mutta unohdamme usein tämän erityisryhmän, jolla on erityistarpeita ja joka on myös yrittänyt Madridissa pidetyssä Etyjin viimeisimmässä kokouksessa esittää nämä perustelut monien hallitusten käsittämättömästä vastustuksesta huolimatta.

Minun mielestäni meidän pitäisi muistaa tämä, ja joka tapauksessa meidän pitäisi ottaa se esille, kun jatkossa keskustelemme Euroopan unionin ja Keski-Aasian välisistä suhteista.

  Józef Pinior (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kaikkea olen hyvin huolissani PPE-DE-ryhmän Uzbekistanin ihmisoikeustilannetta koskevasta asenteesta. Meidän ei pitäisi antaa pettää itseämme tekopyhillä ponnisteluilla, joihin Uzbekistanin hallitus on ryhtynyt saavuttaakseen uskottavuutta ja joiden tarkoituksena on antaa vaikutelma demokraattisesta edistyksestä ja parantaa suhteita Euroopan unioniin.

Ei, Uzbekistan ei ole edistynyt kahden viime vuoden aikana. Hallitus ei ole vieläkään sallinut riippumatonta tutkintaa Andijanin murhista. YK:n raportin mukaan ihmisoikeuksista tehdään edelleen pilkkaa, ja kidutusta käytetään edelleen. Poliittisella oppositiolla ei vieläkään ole oikeutta ilmaista itseään vapaasti. Lehdistö on edelleen hallituksen komennossa. Me tuomitsemme sen, ja me myös kysymme hallituksen osallisuudesta kahteen murhaan, teatterinjohtajan ja toimittajan, joiden molempien tiedettiin arvostelleen Uzbekistanin hallitusta.

Emme saa tukea presidentti Karimovin järjestämää hänen omaa uudelleenvalintaansa koskevaa temppua 23. joulukuuta, ja meidän on oltava hyvin varovaisia ja tarkkaavaisia Uzbekistanin poliittisen tilanteen osalta, vaikka jotkin kansalliset edut Euroopan unionissa saattaisivat kärsiä siitä. Ihmisoikeuksien ei ikinä pidä antaa väistyä taloussuhteiden tieltä Euroopan unionissa.

  Danuta Hübner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, äskettäin hyväksytyssä Keski-Aasiaa koskevassa strategiassa kuvastuu Euroopan unionin sitoutuminen pitkän aikavälin osallistumiseen ja yhteistyön parantamiseen alueella. EU ja Keski-Aasian maat, myös Uzbekistan ovat sopineet tekevänsä ihmisoikeuksista, oikeusjärjestyksestä, hyvästä hallinnosta ja demokratisoinnista strategian keskeisiä osia.

Me aiomme lisätä tukea ihmisoikeuksien suojelulle ja riippumattoman oikeuslaitoksen perustamiselle ja kehittämiselle edistäen siten kestävästi oikeusjärjestyksen vakauttamista ja kansainvälisten ihmisoikeusstandardien kunnioittamista Keski-Aasiassa.

EU:n ja Uzbekistanin suhteet on asetettava tähän yhteyteen, jossa kannustaminen myönteisten toimien toteuttamiseen ihmisoikeuksien ja demokratisoinnin edistämiseksi ovat vuoropuhelun ja yhteistyön perusta. Suhteissamme Uzbekistaniin on ollut vaikea vaihe muutaman viime vuoden aikana, erityisesti Andijanin toukokuun 2005 tapahtumien jälkeen, ja me olemme edelleen hyvin huolissamme ihmisoikeustilanteesta.

Uskomme vakaasti, että meillä on sitoumuksien avulla paremmat mahdollisuudet kannustaa Uzbekistanin ihmisoikeustilanteen edistymistä kuin eristämällä maa. Eristäminen ei ole toiminut. Me pidämme myönteisenä asteittaista uudelleen sitoutumista, jota on tapahtunut kuluneen vuoden aikana sen jälkeen, kun EU:n ja Uzbekistanin yhteistyöneuvosto sopi aloittavansa säännöllisen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun, jonka ensimmäinen kierros järjestettiin tämän vuoden toukokuussa. Andijanin tapahtumista on myös järjestetty kaksi kierrosta asiantuntijatason neuvotteluja. Suunnittelemme myös Uzbekistanin kansalaisyhteiskunnan kanssa lehdistönvapautta koskevaa vuoropuhelua, joka pitäisi järjestää Taškentissa aikaisin ensi vuonna. Pidämme myös myönteisenä habeas corpus -menettelyn käyttöönottoa ja kuolemanrangaistuksen poistamisen toteuttamista Uzbekistanissa. Niiden pitäisi tulla voimaan tammikuussa 2008.

Viimeisimmässä yleisten asioiden neuvoston kokouksessa EU:n jäsenvaltiot sopivat rajoitteiden uudistamisesta, mutta samalla ne sopivat viisumirajoitteiden ehdollisesta keskeyttämisestä. Neuvosto kehotti Uzbekistania panemaan täysimääräisesti täytäntöön sen ihmisoikeuksiin liittyvät kansainväliset velvoitteet ja erityisesti sallimaan asiaankuuluvien kansainvälisten elinten esteettömän pääsyn vankiloihin, toimimaan tehokkaasti YK:n erityisraportoijien kanssa, sallimaan kaikkien kansalaisjärjestön toimia rajoituksitta Uzbekistanissa ja vapauttamaan ihmisoikeuksien puolustajat vankeudesta ja lopettamaan näiden häirinnän.

Neuvosto totesi, että viisumirajoitusten poistamista tarkasteltaisiin uudelleen kuuden kuukauden kuluttua, jotta voitaisiin arvioida, onko Uzbekistan edistynyt näiden ehtojen täyttämisessä. Uzbekistanin viranomaiset sopivat jatkavansa keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä EU:n ja Uzbekistanin yhteistyöneuvoston puitteissa ensi vuoden alkupuolella.

Uzbekistan on myös osoittanut olevansa valmis keskustelemaan avoimesti komission kanssa tavoista, joilla voidaan edelleen parantaa yhteisön tukea maan poliittisten toimielinten parlamentin uudistuksen ja oikeuslaitoksen uudistuksen tukemisessa, ja tästä kaikesta keskustellaan lisää yhteistyöneuvostossa. Se, että EU:n rajoitteita sovelletaan edelleen, on selvä merkki sekä Uzbekistanin kansalle että laajemmalle yleisölle, että olemme huolissamme Uzbekistanin tilanteesta.

Uzbekistanilla on edessään pitkä matka ihmisoikeuksien alalla, ja me painostamme edelleen neuvoston päätelmien mukaisesti Uzbekistania siihen, että haluamme nähdä konkreettista edistystä ihmisoikeustilanteessa itse paikalla.

Ihmisoikeudet ovat jatkossakin tärkeä ja vaikea osa suhteissamme Uzbekistaniin, mutta komissio uskoo, että sitoutuminen on paras tapa edistää myönteistä kehitystä.

  Puhemies. – (EL)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

(Lyhennetty työjärjestyksen 142 artiklan mukaisesti)

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kun Euroopan unioni puhuu, vapaudet kohentuvat.

Euroopan unionin on ehdottomasti jatkettava politiikkaa, joka aloitettiin vuonna 2005 sen Andijanissa tapahtuneen sokean ja täysin rankaisemattomaksi jääneen sorron seurauksena, jossa Etyjin ja Human Rights Watchin mukaan kuoli 500–1000 ihmistä. Monet edessämme olevat haasteet (energia, terrorismi, vapaudet) tarkoittavat, että Euroopan on toimittava enemmän kuin koskaan omilla reuna-alueillaan. Sen tärkein tehtävä on edistää ihmisoikeuksia ja muodostaa maltilliset suhteet Uzbekistaniin riippuen perusoikeuksia koskevasta edistyksestä. EU ei voi jättää huomiotta kuviteltua oikeusjärjestystä koskevaa todellisuutta ja viime syyskuussa tapahtunutta Taškentin hallinnon tunnetun vastustajan johtaja Mark Weilin kauheaa murhaa. Uzbekistanin hallitus on äskettäin toteuttanut useita toimenpiteitä, jotka tähtäävät kuolemanrangaistuksen poistamiseen ja yksityisoikeuden luomiseen. Vaikka nämä päätökset ovat edelleen hyvin riittämättömiä, Euroopan unionin lujuus ei ole ollut turhaa, ja sillä vastustetaan vaarallisen reaalipolitiikan periaatteita, joita on mahdotonta hyväksyä. Meidän on edettävä vielä pidemmälle saavuttaaksemme demokratian ja poliittisen vakauden, mutta olemme viimein alkaneet toivoa. Tämän laajan maan, Uzbekistanin vastuulla on nyt se, ettei se tuhoa tätä toivoa, vaan rakentaa aidon kumppanuussuhteen Euroopan kanssa.

(1) Ks. pöytäkirja.