Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Somaliaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä.(1)
John Bowis (PPE-DE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, monien sukupolvien ajan Somalimaasta ja Somaliasta on tullut ihmisiä minun vaalipiiriini Lontoossa. Heillä on pitkät perinteet työskentelystä Britannian kauppalaivastossa ja rahan lähettämisestä takaisin kotiin. Aikanani Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa toimin yhteispuheenjohtajana kaikkien puolueiden brittien ja somalien ryhmässä. Joskus käsittelimme ongelmia ja joskus otimme esiin henkilökohtaisia kysymyksiä ja niin edelleen. Niitä oli paljon. Somalit olivat suurenmoisia ihmisiä, mutta heille ei ole suotu erityisen suurenmoisia johtajia.
Nyt asiat ovat menneet ojasta allikkoon. Meillä on nyt vararikossa oleva valtio. Meillä on tilanne, jossa maan terveystilastot ovat kutakuinkin huonoimmat maailmassa. Sen kansa kohtaa väkivaltaa päivittäin ja lapsi- ja äitikuolleisuus kasvaa päivittäin. He ovat joutuneet Etiopian ja hallituksen joukkojen ja aseellisten ryhmittymien ristituleen. Tämän vuoksi tämä asia on tänään esityslistalla. Voimme nähdä, kuinka kauheaa elämä Somaliassa on tällä hetkellä. Voimme nähdä silmiinpistävän tarpeen toimittaa sinne humanitaarista apua, mutta emme voi toimittaa sitä sinne. Voimme nähdä, että siellä tarvitaan rauhanturvajoukkoja, ja pidämme myönteisenä Afrikan unionin lupausta, mutta emme pidä myönteisenä sitä, mitä se itse asiassa tarjoaa. Se ei ole yhtään sitä, mitä se on luvannut.
Tällä hetkellä siellä ovat ainoastaan Ugandan joukot. Etiopia ei lähde ennen kuin siellä on luvatut 8 000 miestä. Meidän on nähtävä, miten saamme ihmiset puhumaan – puhumaan rajojen yli, puhumaan joidenkin perinteisten ennakkoluulojemme yli – koska jos ihmiset eivät puhu, vakautta ei ole, ja jos ei ole vakautta, maalla ei ole tulevaisuutta. Jos tulevaisuutta ei ole, enemmän ihmisiä kuolee. Me emme ole vastuussa, mutta me emme ole tehneet mitään estääksemme tapahtuneen.
Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan tietysti korostaa tämän päätöslauselman merkitystä, erityisesti tänä aamuna käymämme keskustelun puitteissa. Puhumme tarkalleen siitä, miten käsitellä epävakaiden valtioiden tilannetta. Somalia ei ole pelkästään epävakaa valtio, se on itse asiassa vararikossa oleva valtio.
Emme kuitenkaan saa tässä vaiheessa unohtaa, kuten John Bowis sanoi, että tällä hetkellä maassa valtavasti tapahtuvaa väkivaltaa pitää pääasiassa käynnissä alueen muista maista ja monissa tapauksissa länsimaista, myös Euroopan unionista peräisin olevien aseiden, pääasiassa kevyiden aseiden ja ammusten tuonti.
Emme saa siksi unohtaa, että sen lisäksi, että reagoimme Somalian tapahtumien nykyisiin välittömiin seurauksiin, meillä on myös vastuu tilanteesta, ja kun puhumme velvoitteesta ja vastuusta suojella, mitä me olemme tottuneet tekemään tällaisissa keskusteluissa, meidän on vastattava myös ennaltaehkäisystä, esimerkiksi valvomalla aseiden vientiä.
Ana Maria Gomes (PSE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PT) Eilen Mogadishussa yllytettiin hyökkäämään Afrikan unionin joukkoja vastaan – tämä on sen tragedian ja sen menetyksen laajuus, jotka tuhoavat Somaliaa ja kuohuttavat koko Afrikan sarvea. EU:n on painostettava kiireellisesti kaikkia konfliktin osapuolia sitoutumaan kattavaan kansallisen sovittelun prosessiin, jossa voidaan käsitellä kriisin taustalla olevia poliittisia kysymyksiä. ”Väliaikainen hallitus” pysyy kuvitelmana, jos se ei edelleenkään ryhdy toimenpiteisiin suojellakseen siviiliväestöä ja helpottaakseen humanitaarisen avun toimittamista.
YK:n äskettäisen raportin mukaan Somaliassa on enemmän aseita kuin koskaan. On olennaista, että vuonna 1992 säädettyä aseidenvientikieltoa rikkovat maat ja välittäjät pysäytetään ja asetetaan vastuuseen. Lopuksi, Afrikan unionin rauhanturvajoukkoja on vahvistettava kiireellisesti, ja maata miehittävien Etiopian joukkojen on lähdettävä. Pitäisi tunnustaa, että Etiopian interventio, jonka Bushin hallinto Euroopan unionin passiivisen osallistumisen avulla käynnisti, ei ole saanut aikaan rauhaa eikä hallitusta eikä edes auttanut torjumaan terrorismia Somaliassa. Se on saanut aikaan vain enemmän kärsimystä, köyhyyttä ja kuolemaa koko alueen ihmisille.
Marcin Libicki (UEN),päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, puhumme täällä tänään Somaliassa tapahtuneesta tragediasta. Yleisesti sanotaan, että tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää kolmea interventiotoimenpidettä: diplomaattista painostusta, taloussaartoa ja tarvittaessa aseellista väliintuloa. On kuitenkin olemassa neljäs mahdollisuus, jota emme mainitse, ja se on se, että EU:n jäsenvaltioiden pitäisi aloittaa poistamalla omien valeliikeyritystensä mahdollisuudet lahjoa entisten siirtomaidensa virkamiehiä, jotka sitten aloittavat sisällissotia, usein näiden valeliikeyritysten ajamien peruspyrkimysten takia.
Haluaisin sanoa jotakin samasta aiheesta, josta Raül Romeva i Rueda ja Ana Maria Gomes puhuivat: varmastikin näissä maissa, myös Somaliassa, käytetyt aseet ovat peräisin ja tuodaan niin sanotuista demokraattisista maista, maista, jotka ovat taloudellisesti kehittyneitä. Tämän maailman osan valtioiden pitäisi painostaa erityisesti omia aseiden tuottajiaan ja valeliikemiehiä varmistaakseen, että ne eivät provosoi eivätkä ne ole osasyynä planeetallamme tällä hetkellä leviävissä pahimmissa katastrofeissa.
Marios Matsakis (ALDE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, Somaliasta on laadittu aiemmin Euroopan parlamentin ja YK:n päätöslauselmia. Valitettavasti sen tilanne ei ole parantunut, ja pitkittynyt sisällissota on jatkunut laantumattomana. Siitä johtuva ihmisten järkyttävä kärsimys jatkuu, mistä seuraa satoja tuhansia rutiköyhiä pakolaisia, tuhansia aliravittuja ja kuolevia lapsia ja tietojen mukaan koleran ja hepatiitin kaltaisista tartuntataudeista johtuva hätätila kyseisellä alueella. Maa on epätoivoisessa tilanteessa, jossa anarkia ja viidakon laki vallitsevat.
Tässä yhteisessä päätöslauselmaesityksessä teemme edellisten tapaan monia hyödyllisiä ehdotuksia, kuten kaiken ulkomaisen sotilaallisen väliintulon – pääasiassa Etiopian ja Eritrean – lopettaminen Somaliassa, ja Somaliaa koskevan aseidenvientikiellon täysimääräinen täytäntöönpano, joka ei, surullista kyllä 15 vuotta sen säätämisen jälkeen ole vieläkään todella tehokas.
Me kehotamme myös suojelemaan lehdistön vapautta tuomitsemalla jyrkästi Somalian hallituksen tiedotusvälineitä kohtaan harjoittaman järjestelmällisen häirinnän ja sen, että se on häpeällisesti jättänyt tutkimatta niiden toimittajien murhat, joiden teksteissä olisi luultavasti arvosteltu hallitusta.
Me annamme näitä kehotuksia tietoisina siitä, että mahdollisuus, että niitä kuunnellaan on hyvin pieni. Meidän on kuitenkin toivottava sinnikkäästi, että terve järki ja humaani asenne voittavat viimein ja että Somalian kansa näkee lopultakin rauhallisempia ja vauraampia päiviä.
Erik Meijer (GUE/NGL), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Somaliaa ei vuodesta 1991 lähtien ole käytännössä ollut olemassa maana, ainakaan siinä mielessä, mikä on Italian entisen siirtomaan alue. Vain pohjoisessa, Britannian entisessä siirtomaassa Somalimaassa, on olemassa jonkinlainen valtio, mutta tätä valtiota ei ole tunnustettu kansainvälisesti.
Valtion tilalla ovat lukuisat sotapäälliköt, jotka vuoroin taistelevat ja vuoroin tekevät yhteistyötä toistensa kanssa. Naapurimaan Etiopian armeija on nimittänyt itsensä heidän yhteiseksi suojelijakseen. Islamilaisten tuomioistuinten liitto on toisaalta niiden yhteinen vastustaja, ja se haluaa yhdistää Somalian uudelleen perinteisten islamilaisten sääntöjen perusteella ilman sotapäälliköitä.
Kaikki tähän mennessä toteutetut pyrkimykset perustaa yleisesti hyväksytty yhtenäinen hallitus ja auttaa Somaliaa toimimaan uudelleen valtiona ovat epäonnistuneet. Komission rahoitustuki vuonna 2004 perustetun väliaikaishallituksen toimielimille oli aikanaan perusteltua, mutta johti syytöksiin, että Euroopan unioni on puolueellinen aseellisessa konfliktissa ja tekee siten yhteistyötä Etiopian kanssa sellaisia voimia vastaan, jotka näkisivät mielellään tiukan islamilaisen hallinnon vallassa.
Sellainen Euroopan unionin politiikka ei voi onnistua ilman Somalian asukkaiden tukea, vaikka se olisi miten hyvää tarkoittavaa tahansa. Tämän takia on hyvä, että päätöslauselmaesityksessä, josta pian äänestämme, kehotetaan lopettamaan ulkomainen sotilaallinen väliintulo ja aloittamaan vuoropuhelu ja sovittelu kotimaisella tasolla.
Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, Siad Barren hallinnon vuonna 1991 tapahtuneen sortumisen jälkeen Somalialla ei ole ollut asianmukaisesti toimivaa hallitusta. Sisäinen tilanne on kaaosta ja anarkiaa. Islamilaisten tuomioistuinten liiton kapinallisten ja väliaikaisen hallituksen joukkojen välisen konfliktin tuloksena 850 000 ihmistä joutui kodittomaksi ja monet kuolivat.
Somalian tilanne on dramaattinen. Kolera leviää koko alueella, yli 1,5 miljoonaa ihmistä tarvitsee kiireellistä lääkärinapua ja kymmenet tuhannet lapset kärsivät aliravitsemuksesta. On olemassa todellinen uhka, että tämä konflikti voisi johtaa epävakauteen koko alueella. Vielä huolestuttavampaa on se, että luvatuista 8 000:sta Afrikan unionin sotilaasta vain 1 600 on tähän mennessä aloittanut välitystoiminnassa.
Tämän takia Afrikan unionin, Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja YK:n pitäisi lisätä humanitaarista ja logistista apua somalialaisille sekä tehostaa diplomaattisia ponnisteluja, joilla pyritään vauhdittamaan rauhanprosessia ja luomaan vakaa hallitus vuonna 2009 järjestettävissä vapaissa vaaleissa.
Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, Somalia sijaitsee Somalian niemimaalla, joka tunnetaan Afrikan sarvena, ja se on etnisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen valtio. Somalialaiset muodostavat 97 prosenttia väestöstä, ja melkein sata prosenttia tunnustaa islamia.
Sillä on luonnonvarojensa ansiosta riittävät mahdollisuudet saavuttaa talouskehitystä ja tarjota kunnollinen elämä kansalaisille Somalian tasavallassa, joka perustettiin vuonna 1960. Surullista kyllä, vallankaappaus, sisällissota, muutokset poliittisessa suuntauksessa, heimoerot ja islamilaisten tuomioistuinten liiton osallistuminen Taleban-yhteyksineen valtataisteluun ovat kaikki yhdistyneet ja luoneet Somalian kansalle helvetin maan päälle.
Miten voimme auttaa näitä ihmisiä? Ratkaisu Somalian tilanteeseen on YK:n ja Afrikan unionin käsissä. Afrikan unionin pitäisi Afrikan edun takia vahvistaa poliittista ja sotilaallista toimintaansa suojellakseen ihmisiä ja luodakseen vaaditut olot ehdottoman olennaiselle YK:n ja Euroopan unionin tarjoamalle humanitaariselle avulle. Somalian tilanteessa keskustelu ihmisoikeusrikkomuksista, joita tapahtuu maassa laajassa mittakaavassa, ei muuta mitään. Tarvitaan Euroopan unionin tukemaa toimintaa.
Danuta Hübner,komission jäsen. −(EN) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä John Bowisin siitä, että niin kauan kuin ihmiset puhuvat, on toivoa. Meidän mielestämme tämä Somaliaa koskeva herätys on tänään oikein hyvin ajoitettu, koska tilanne aiheuttaa tällä hetkellä merkittävän uhan rauhalle ja turvallisuudelle, ei pelkästään kyseisellä alueella vaan myös ulkopuolella. Se aiheuttaa myös ääretöntä kärsimystä Somalian kansalle.
Kuten tiedätte, unioni on johtavassa asemassa Somalian rauhanprosessissa ja väliaikaisen hallituksen toimielinten perustamisessa. Olemme aina tavoitelleet poliittista ratkaisua, jossa kaikki Somalian osapuolet ovat mukana, ja komission jäsen Louis Michel teki viimeisen epätoivoisen rauhanrakentamismatkan pelastaakseen rauhanprosessin ennen Etiopian väliintuloa joulukuussa 2006, ja hän on auttanut EU:n tuen yhdistämisessä Afrikan unionin rauhanrakennustehtävän Somaliassa ja todellisen kansallisen sovittelukongressin käynnistämisen osalta.
Humanitaarinen katastrofi laajenee ja humanitaarinen toimintatila vähenee Somaliassa mukaan luettuna riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvat tehoiskut ja jälkimmäisten kuolemat kohdistetuissa iskuissa. Humanitaaristen vaikeuksien nykyinen taso on Etelä- ja Keski- Somaliassa saavuttanut hälyttävän asteen. Humanitaarista apua tarvitsee arviolta 1,5 miljoonaa ihmistä, mukaan luettuna yli 730 000 maan sisäistä pakolaista, joista kolmanneksen arvioidaan olevan erittäin suuressa vaarassa. Arviolta 173 000 Mogadishun asukasta pakeni väkivaltaa pelkästään kahden viime viikon aikana.
Haluan myös ilmoittaa teille, että vastauksena nykyiseen humanitaariseen kriisiin komission humanitaarisen avun toimisto ECHO työskentelee hankkeita toteuttavien kumppaneiden kanssa tukeakseen 1,5 miljoonaa ihmistä ja tarjoaa paikallisväestölle, maan sisäisille pakolaisille ja vastaanottaville yhteisöille vettä, jätevesihuoltoa, ravintoa, lääkkeitä ja tukea karjalle ja elinkeinoille. Tänä vuonna se on osoittanut Somalian avuksi kaikkien aikojen suurimman talousarvion, joka nousee 20 miljoonaan euroon asti.
Olemme myös hyvin huolissamme Mogadishun ja muiden Etelä- ja Keski-Somalian alueiden turvallisuustilanteen kehittymisestä. Kapinalliset toimet näyttävät laajenevan, ja kaikki osapuolet ovat lisänneet huomattavasti sotilaallisia valmiuksiaan viime viikkojen aikana. EU on sitoutunut noudattamaan monialaista lähestymistapaa, joka sisältää kattavan turvallisuusstrategian tukemisen sekä tulitaukoprosessin ja Afrikan unionin Somalian-tehtävän täysimääräisen käynnistämisen, joilla edistettäisiin Etiopian vetäytymistä ja kannustettaisiin edustuksellisen ja tehokkaan pääministerin ja hallituksen nimittämiseen ja samalla sitouduttaisiin vakuutusten tarjoamiseen oppositiolle sen osallistumisen helpottamiseksi vuoden 2009 vaaleihin päättyvän siirtymäkauden loppuajaksi. EU kehottaa myös kaikkia osapuolia kunnioittamaan perusihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä.
Lopuksi meidän on otettava huomioon kriisin alueelliset ulottuvuudet ja saatava mukaan Etiopia ja Eritrea, jotka käyvät Somaliassa valtakirjalla sotaa, joka uhkaa saada aikaan niiden oman rajakonfliktin. Komissio on nimittänyt erityislähettiläänsä Somaliaan ja ajaa EU:n toimia koskevia ehdotuksia eteenpäin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa. Se pysyy sitoutuneena tiiviiseen työskentelyyn Euroopan parlamentin kanssa poistaakseen väkivallan ja löytääkseen kriisiin poliittisen ratkaisun.
Puhemies. – (EL) Mario Matsakis puhuu menettelyä koskevasta asiasta.
Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin jatkamme äänestykseen, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron ja huomauttaa jälleen kerran, että parlamentissa ei ole neuvoston edustusta. Tästä on tulossa miltei pysyvä tilanne, ja ehkä sille pitää tehdä jotakin.
Puhemies. – (EL)Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.
Kirjalliset kannanotot (142 artikla)
Glyn Ford (PSE). – (EN) Somalian tilanne kuvastaa romahtanutta valtiota ja vararikossa olevaa taloutta. Vuonna 1991 tapahtuneen Siad Barren hallituksen kaatamisen jälkeen siellä ei ole ollut toimivaa hallitusta, mikä on johtanut anarkiaan, klaanien väliseen taisteluun ja ryöstelyyn.
Islamilaisten tuomioistuinten liiton ja Etiopian ja väliaikaisen hallituksen yhdistyneiden joukkojen välinen taistelu on ajanut pakoon ainakin 100 000 ihmistä, ja nälänhätä uhkaa. Mogadishun huonontunut tilanne on kuitenkin estänyt kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä puuttumasta tähän laajenevaan humanitaariseen katastrofiin.
Pidän myönteisenä Afrikan unionin ponnisteluja rauhanturvajoukkojen kokoamiseksi kansallisessa sovittelussa auttamiseksi, mutta ainoastaan 20 prosenttia luvatuista 8 000 ihmisestä on tosiasiassa toimitettu. Afrikan unionin on kunnioitettava sitoumuksiaan. Euroopan unionin on kuitenkin myös lisättävä ponnistelujaan poliittisen, taloudellisen ja logistisen tuen tarjoamisessa.
Kansainvälisen yhteisön, myös EU:n, on tehostettava humanitaarisen avun tarjoamista pakolaisille. Somalian palauttamista toimivaksi valtioksi koskeva lopullinen ratkaisu edellyttää kuitenkin, että Somalian kansainvälinen yhteysryhmä, myös Afrikan unioni, YK, EU ja Yhdysvallat, toimii yhdessä Somaliassa sijaitsevien toimijoiden kanssa tukeakseen väliaikaisen liittovaltion peruskirjan ja toimielinten täytäntöönpanoa.