Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 15. marraskuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Luisa MORGANTINI

(Istunto avattiin klo 10.00.)

2. EU:n toimet epävakaissa tilanteissa

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma ”EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, komissio ja puheenjohtajavaltio Portugali ovat vuoden 2007 heinäkuusta lähtien työskennelleet tiiviisti yhdessä käynnistääkseen prosessin, jossa laaditaan strategisempia ja tehokkaampia EU:n toimia epävakaissa tilanteissa kumppanimaissa.

Tulevien puheenjohtajavaltioiden pitäisi jatkaa tätä prosessia. Tavoitteena ei ole maiden lokeroiminen tai luokittelu vaan niiden välineiden ja toimien räätälöinti erityistilanteita varten. Nämä epävakaat tilanteet muodostavat suuria esteitä köyhyyden vähentämiselle. Toimielinten valmiudet ovat kyseisissä tilanteissa hyvin rajattuja, ja valtiot eivät pysty vastaamaan hallintotehtävistään tai luonnonkatastrofien tai väkivaltaisten konfliktien seurauksista, tai hallinnolla ei ole kehitystavoitteita koskevaa poliittista tahtoa. Äärimmäisissä tapauksissa näillä tilanteilla voi olla seurauksia myös maan rajojen ulkopuolella, ja ne voivat vaikuttaa alueelliseen vakauteen tai jopa maailmanlaajuiseen turvallisuuteen.

Epävakautta koskeva ajatus ei ole uusi, vaikka kansainvälinen keskustelu siitä on aloitettu vasta melko äskettäin. Avunantajat, kumppanimaat ja kansalaisyhteiskunta ovat olleet jo pitkään tietoisia siitä, että erityisesti epäsuotuisissa tilanteissa on oltava tehokkaampi, jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Kaikki tilanteet ovat monimutkaisia ja erilaisia, ja ne edellyttävät räätälöityjä toimia, joissa diplomaattisilla toimilla, humanitaarisella avulla, kehitysyhteistyöllä ja turvallisuuteen ja kriisinhallintaan liittyvillä toimilla on kaikilla osansa.

Euroopan unionin toimien tehokkuus edellyttää pitkän aikavälin sitoutumista, mutta myös selkeiden tavoitteiden määrittelyä epävakaassa maassa toimittaessa. Johtavana periaatteena pitäisi edelleen olla valmiuksien kehittäminen ja ihmisten turvallisuus kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen puitteissa.

Tuen antamista epävakaissa tilanteissa pitäisi kuitenkin välttää, jos se on haitaksi menestyksekkäille maille. Tuen vahvistamista koskevat sitoumukset ovat siksi jälleen keskipisteessä. Euroopan komissio on antanut tiedonannon, jossa ehdotetaan Euroopan unionille pragmaattista toimintatapaa, jonka nojalla vaikeissa olosuhteissa voidaan toimia tehokkaammin kestävän kehityksen, vakauden ja rauhan saavuttamiseksi.

Tämä tiedonanto lähetettiin kaikille Euroopan unionin toimielimille. Yleisten asioiden neuvoston antaa 19. ja 20. marraskuuta päätelmät tästä aiheesta. Se kehottaa komissiota laatimaan tiedonannossa esitettyjen suositusten ja ensisijaisten toimien täytäntöönpanoa koskevan erityisen työsuunnitelman, jonka tarkoituksena on käsitellä epävakaita tilanteita tehokkaammin tukemalla kumppanimaiden toteuttamia ponnisteluja niiden kestävälle kehitykselle tarvittavien olojen luomiseksi tai palauttamiseksi.

Vuosi 2008 omistetaan Euroopan unionin epävakaita tilanteita koskevan strategisen toimintatavan laatimiselle. Tässä prosessissa tarvitaan kaikkien Euroopan unionin toimielinten sekä kaikkien EU:ssa ja kumppanimaissa kehitysyhteistyön parissa toimivien aktiivista osallistumista.

Euroopan parlamentin panos tähän työhön on erittäin tärkeä komissiolle, joka kehottaa sitä ottamaan aktiivisesti osaa tähän keskusteluun, jonka perusteella pitäisi olla mahdollista tukea epävakaiden tilanteiden yleistä toimintastrategiaa ja edistää tällä tavalla kestävää kehitystä, vakautta, rauhaa ja demokraattista hallintoa koskevien sopivien olosuhteiden luomista.

  Nirj Deva, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on aina erittäin hyödyllistä pystyä keskustelemaan näin tärkeästä asiasta, kun edessä on kollegoita kuohuva istuntosali, jossa ollaan innoissaan kuulemaan, mitä parlamentilla on tästä asiasta sanottavana. Olen myös hyvin kiitollinen komission jäsenelle siitä, että hän ilmoittanut perussäännöt ja omat näkemyksensä siitä, miten käsittelemme tätä asiaa.

Epävakaus on olosuhde, johon on paljon syitä. Ensimmäinen on tietysti dekolonisaatioprosessi. Siirtomaavallat vetivät karttoihin mielivaltaisesti rajoja, joilla katkaistiin kaikki vakaan sisäisen kansalaisyhteiskunnan toiminnot ja jaettiin maat kahteen tai kolmeen tai neljään riippumatta niiden heimoista tai uskonnollisista yhteisöistä ja niin edelleen. Se sai aikaan tietyn määrän epävakautta.

Sitten on epävakauden luonnollinen muoto, jonka epävakaat maat nyt kokevat: tulville alttiit maat, pienet saarivaltiot, joilla on vain yksi tuote taloudessaan. Ne ovat maita, jotka eivät maantieteellisesti pysty ylläpitämään itseään, koska jumala on suonut niille vain muutamia piirteitä, maita, joissa tapahtuu aavikoitumista, joka aiheuttaa ihmisten joukkomaastamuuttoa.

Maailmassa on tällä hetkellä 26 niin sanottua epävakaata valtiota, ja haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset maailmassa kohtaavat katastrofisia seurauksia, jotka eivät joissakin tapauksissa ole heidän omaa syytään vaan joskus huonon hallinnon, joskus sisäisen konfliktin, joskus sisällissodan, joskus, kuten muutama vuosi sitten Sierra Leonessa ja Liberiassa, kansanmurhaan syyllistyneiden diktaattoreiden syytä.

Nyt voidaan muuttaa epävakaa maa epävakaudesta epävakauden jälkeisen ajan kestävän kehityksen maaksi, kuten olemme nähneet tapahtuvan silmiemme edessä Sierra Leonessa. Mutta tämä vaatii ponnisteluja, se vaatii sitoutumista; se vaatii pitkän aikavälin sitoutumista kyseisen maan talouskasvuun, kuten komission jäsen sanoi. Se vaatii sitoutumista valtion kehittämiseen, ilmaisu, jota käytän tässä salissa tarkoituksella, koska valtion kehittämisen käsite on jotakin sellaista, josta kotimaallani Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pitkä kokemus, kuten on myös Ranskalla ja Espanjalla ja joillakin muilla Euroopan mailla. Mutta muilla kasvavilla supervalloilla siitä ei ole ollenkaan, ei lainkaan tietoa, sillä niillä ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan, miten selviytyä valtion kehittämisestä.

Meidän on pystyttävä yhdistämään itsemme historialliseen tietoon, joka on varastoitu eurooppalaisten kansojen tietoisuuteen ja auttamaan muita kansoja, jotka ympäri maailmaan johtavat valtion kehittämistä koskevaa prosessia. Jos me olisimme tehneet sen, jos pääministeri Blair olisi tehnyt sen, luulen, että esimerkiksi tilanne Irakissa olisi ollut täysin toisenlainen.

Onko Irak epävakaa valtio? Kyllä se on, koska se on tasapainoton, hallinto ei ole varmaa ja siellä on turvallisuusongelmia. Afrikassa on muita maita, jotka ovat hyvin epävakaita – Sudan, Somalia, pienet saaret – kuten aiemmin sanoin, kaiken tämän takia on koottava kaikki se tieto, mikä meillä jo on, ja siksi olen todella hyvin iloinen, että voin avata tämän keskustelun tänä aamuna.

  Puhemies. − (EN) Suuret kiitokset, arvoisa Nirj Deva. Pelkään, että unohditte yhden epävakautta koskevan tekijän. Kun te saavutte kyseisiin maihin, epävakaudet alkavat uudelleen.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensiksi ilmaista tyytyväisyyteni tästä tiedonannosta, jota – kuten te, arvoisa komission jäsen sanoitte – komissio on todella sävyttänyt todellisella pragmatismilla ja jonka nojalla voimme nyt tänään keskustella ongelmasta, joka ei koske pelkästään EU:n etelän kumppanimaiden kansalaisia, vaan myös omia kansalaisiamme, jotka usein, ja sangen oikeutetusti kysyvät, miten tehokasta Euroopan unionin kehitysapu on.

Tässä tapauksessa päätöslauselmamme olennainen viesti voidaan tiivistää yhteen lauseeseen, ja sen pitäisi saada kaikkien tuki poliittisista jaoista riippumatta. Se on sellaisen yksinkertaistetun yhteistyöjärjestelmän perustamisen ehdottaminen, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat toimittaa lupaamaansa apua erityisen vakavasta kriisistä kärsivälle kumppanimaalleen nopeammin kuin tällä hetkellä – enkä viivy näissä kriiseissä, koska Nirj Deva juuri selvitti niitä yksityiskohtaisesti. Ilman tätä apua kyseisten maiden ihmiset näkevät, kuinka heidän selviytymismahdollisuutensa vähenevät päivä päivältä. Kun tämä apu on hyväksytty, mikä ei sinänsä ole mikään loistava uroteko, Euroopan avun jakamista koskevien nykyisten menettelyjen monimutkaisuus ja pituus voivat aiheuttaa tilanteita, jotka ovat jopa järkyttävämpiä ja suoraan haitallisia ihmisille, joille apu on tarkoitettu.

Otetaan esimerkiksi Burundi, pieni maa, jossa johdin parlamentin tarkkailuvaltuuskuntaa viimeisimmissä vaaleissa kaksi vuotta sitten ja jonne minulla on ilo palata muutaman päivän päästä. Euroopan unioni on tehnyt siellä hyvin tärkeää ja merkityksellistä työtä ja tukenut vaalien ja toimielinten demokratisointiprosessia yli kymmenen vuotta kestäneen verisen konfliktin jälkeen. Kun toimielimet ja juuri demokraattisesti valittu hallinto oli perustettu, ne kohtasivat hyvin äkkiä todellisuuden ja väestön terveyttä, koulutusta ja maataloutta koskevat tarpeet, joihin oli vastattava välittömästi.

Näillä aloilla ei ole puutetta suunnitelmista, mutta jotta ne toteutuisivat, Euroopan apu on ehdottoman ratkaisevaa. Väestön välittömiin tarpeisiin vastaaminen ei ole ainoastaan ratkaisevaa, vaan ratkaisevaa on myös mahdollistaa se, että edelleen epävakaat julkiset viranomaiset voivat aloittaa jälleenrakennusprosessin, jota ilman on olemassa suuri riski, että maa ajautuu uudelleen hyvin nopeasti sekasortoon. Arvoisa komission jäsen, kahden vuoden kuluttua EU:n ilmoittama talousarviotuki ei ole vieläkään saapunut.

Se, mikä on totta Suurten järvien alueella, on totta myös maailman muilla alueilla. Arvoisa puhemies, tämän takia kaikkien niiden maailman maiden, joiden kanssa Euroopan unioni tekee yhteistyötä ja jotka ovat hyvin epävakaassa tilanteessa, pitäisi voida luottaa poikkeusjärjestelmään, jolla taataan nopeat ja tehokkaat toimet edellyttäen, että määritellään selkeästi ne ehdot, jotka niiden on täytettävä saadakseen tuen.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että voin käyttää puheenvuoroni kuultuani näin huomattavia asiantuntijoita ja eksperttejä, jotka ovat vuosien ajan kamppailleet tämän asian kanssa, ja arvoisa puhemies, lasken teidät heidän joukkoonsa.

Haluaisin kiinnittää huomiota epävakaiksi tunnustettujen valtioiden kasvavaa määrää koskevaan ongelmaan. Kuuden vuoden aikana tämä luku on miltei kaksinkertaistunut, 14:stä 26:een, joten tämä on hyvin todellinen ongelma, ja se on Euroopan unionille kasvava haaste.

Haluaisin korostaa, että yli puolet näistä epävakaista valtioista ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mikä korostaa tarvetta siihen, että meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota kyseiseen alueeseen Afrikassa, kyseiseen alueeseen maailmassa.

Katson myös, että on sanottava voimakkaita sanoja tarpeesta kehittää kyseisten maiden hallitusten vaikutusvaltaa. Afrikan unioni on oikeassa huomauttaessaan, että jälleenrakennusta koskeva ongelma on myös poliittinen kysymys, ehkä jopa enemmän kuin tekninen kysymys. Tämän takia demokratiaa ja avoimuutta koskevat mekanismit ovat perustavanlaatuisia asioita.

Olen täysin samaa mieltä minua ennen puhuneen Alain Hutchinsonin kanssa siitä, että menettelyjä on yksinkertaistettava, jotta apumme voisi olla nopeampaa ja todellisempaa.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, myös minä pidän todella myönteisenä sitä, että tätä aihetta käsitellään täällä parlamentissa, sillä vaikka on totta, että epävakaista valtioista ei ole olemassa mitään kattavaa oikeudellista määrittelyä, meillä on monia tapauksia, jotka kokemusten perusteella sijoittuvat siihen luokkaan. Esimerkiksi tänään iltapäivällä me keskustelemme muun muassa Somalian tapauksesta.

Tämän päätöslauselman nojalla voimme käsitellä joitakin vakavimmista ongelmista, joita olemme noissa puitteissa kohdanneet – esimerkiksi siitä, että tämä epävakaus perustuu usein äärimmäiseen köyhyyteen, jota seuraa usein toimielinten romahtaminen ja turvattomuus kaikilla tasoilla.

On lisäksi olennaisen tärkeää aloittaa siitä periaatteesta, että nämä valtiot ovat haaste kehitykselle, ja tämä tarkoittaa, että meidän on kiireellisesti laadittava johdonmukainen suunnitelma, joka perustuu humanitaariseen periaatteeseen, jolla ei lisätä jännitteitä. Tämä on ensimmäinen periaate, ja se on tärkeä opetus opittavaksi äskettäisistä tapahtumista, jotka koskevat Zoe’s Ark -järjestön toimintaa Tšadissa.

Ulkoisten toimien, erityisesti Euroopan unionin toimien on tällaisessa yhteydessä perustuttava ohjelmien täytäntöönpanoon kentällä, ja sen on oltava joustavaa, sitä on voitava mukauttaa vaihtuviin tarpeisiin ja sen on perustuttava lyhyeksi, keskipitkäksi ja pitkäksi aikaväliksi suunniteltuun strategiaan. Liian usein me juutumme mittareihin, jotka voivat olla tarpeellisia lyhyellä aikavälillä mutta joissa unohdetaan täysin keskipitkän ja pitkän aikavälin seuraukset.

Lopuksi minun on mainittava vastuuvelvollisuuden kaksisuuntaisen mekanismin perustamisen merkitys, erityisesti se, että siihen sisällytetään vastaanottajamaiden velvoite olla vastuussa, luonnollisesti, niille, jotka ovat antaneet resursseja, varoja ja lahjoituksia, mutta myös niiden omalle kansalle, jota niiden pitäisi ja pitää suojella ja jonka selviytyminen niiden pitäisi ja pitää taata. Avunantajien pitäisi myös varmistaa, että ne ovat vastuuvelvollisia kyseisille kansoille.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että on kiireesti tarjottava runsaampaa ja parempaa humanitaarista apua koko ajan epätasa-arvoisemmassa ja epäoikeudenmukaisemmassa maailmassa, jossa vauraus keskittyy yhä harvempien käsiin miljoonien ihmisten hyväksikäytön ja kurjuuden kustannuksella. Ei ole epäilystäkään siitä, että tarvitaan kiireesti enemmän ja parempaa kehitysyhteistyötä maailmassa, joka on joutunut kohtaamaan uuden kiihtyvän asevarustelun ja kansainvälisten suhteiden lisääntyvän militarisoinnin, jota Yhdysvallat liittolaisineen johtaa. Juuri tämän takia olemme erittäin huolissamme yrityksestä ehdollistaa kehitysapu turvallisuusstrategioille, joilla käytännössä pyritään saavuttamaan enemmän tai vähemmän piilotetut tavoitteet, jotka liittyvät valtioiden sisäisiin asioihin puuttumiseen, luonnonvarojen ryöstämiseen ja uuskolonialismiin.

Kansainvälisen tilanteen arvioinnista ei pitäisi jättää pois tai aliarvioida ulkoisia syitä, joiden tarkoituksena on lietsoa ja pahentaa ongelmien syynä usein olevia ristiriitoja. Meidän tarvitsee vain katsoa Maailmanpankin epävakaista valtioista laatimaa hyvin subjektiivista luetteloa. Kuinka monta esimerkkiä ulkoisesta puuttumisesta ja vihamielisyydestä se antaa?

Me todella tarvitsemme kansalliseen suvereniteettiin ja itsenäisyyteen ja kansainvälisten konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen perustuvan yhteistyö- ja kehityssuunnitelman, jotta voimme vastata miljoonien ihmisten perustavanlaatuisimpiin tarpeisiin – suunnitelman, jolla kannustetaan kansainvälisten suhteiden demilitarisointiin, jolla edistetään yhdenvertaisia ja oikeudenmukaisia taloudellisia suhteita ja kauan aikaa sitten maksettujen ulkomaisten velkojen mitätöintiä, suunnitelman, jolla päihitetään syvää epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa aiheuttavat toimintatavat, jotta voimme rakentaa oikeudenmukaisemman, rauhallisemman ja humaanimman maailman, jossa yhteenkuuluvuus on laajempaa.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta.– (PT) Epävakaissa valtioissa hallinnon, kehityksen ja turvallisuuden välinen yhteys on ensisijainen. EU:n on määriteltävä strategiset painopistealat suhteissa kyseisiin maihin, ja niissä ihmisten turvallisuuden on oltava kaikenkattavana tavoitteena.

Hallitusten toimielinten tukeminen ei riitä. On ensisijaisen tärkeää edistää parlamentaarisen valvonnan vahvistamista, tukea vapaita ja moniarvoisia tiedotusvälineitä, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista, ja antaa etusija naisille, haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille ja vähemmistöille. Tämä kaikki edellyttää EU:n sitoutumista.

Tällä hetkellä Somalia osoittaa järkyttävästi Euroopan kylmäkiskoisuuden. Epävakaisuuden syyt, jotka lietsovat väkivaltaisia konflikteja ja pahentavat valtion kykenemättömyyttä – esimerkiksi huono hallinto, äärimmäinen köyhyys ja ihmisoikeusloukkaukset – on otettava mukaan kahdenväliseen vuoropuheluun, ja usein neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot eivät sitä tee. Epävakaisuuden syyt on otettava huomioon strategioiden laatimisessa ja EU:n rahoitusvälineiden globalisaatiossa. Kehitysapu on keskitettävä ihmisiin, ja suoraa rahoitustukea hallituksille pitäisi harkita vain, kun on todisteita sitoutumisesta konfliktien ratkaisuun, demokraattisen oikeusjärjestyksen kehittämiseen ja hallinnon ja ihmisten turvallisuuden parantamiseen.

Lopuksi – ja valitettavasti tämä näkökohta on jätetty pois komission tiedonannosta ja päätöslauselmasta, josta äänestämme – EU:n on investoitava DDR- ja SSR-ohjelmien ohella enemmän kevyiden aseiden maailmanlaajuisten toimitusten valvontaan, koska ne lietsovat aseellisia konflikteja, jotka pahentavat monen valtion epävakaisuutta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Hyvät naiset ja herrat, kiitos lyhyestä mutta hyvin kattavasta keskustelusta. Haluaisin tehdä siitä yhteenvedon seuraavasti: yleisesti ottaen siinä kuvastui parlamentin tuki yleiselle kannalle, komission yleiselle näkemykselle, yleiselle ajatukselle. Tietysti keskustelun aikana nousi esiin joitakin yksittäisiä kysymyksiä, ja niistä voidaan keskustella tulevissa keskusteluissa. Esimerkiksi kevyiden aseiden toimitusta koskeva kysymys ja monet muut ajatukset parantavat minun mielestäni huomattavasti yleistä näkemystä.

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.

3. Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Elizabeth Lynnen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta (2007/2104(INI)) (A6-0400/2007).

  Elizabeth Lynne (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä varjoesittelijöitä. Se, että näin laajaan mietintöön ei ole täysistunnossa esitetty tarkistuksia, osoittaa, että tämä on todelle työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö ja että me voimme olla siitä ylpeitä. Haluaisin kiittää myös komissiota tiiviistä yhteistyöstä ja puheenjohtajavaltio Portugalia siitä, että se teki sosiaalipolitiikasta puheenjohtajakautensa painopistealan.

Meillä on valtava haaste Euroopassa. Haaste koskee oikeudenmukaisuutta. Se koskee menetettyjä mahdollisuuksia, kykenemättömyyttä elää elämää ilman toisten armopaloja ja elämää ilman syrjintää, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.

Tavoitteemme on selkeä: haluamme laajentaa mahdollisuuksia, jotta ketään ei jätetä yksin taustasta tai olosuhteista riippumatta. Euroopan näkemyksenä on oltava vapaus ja mahdollisuudet kaikille, paremmat mahdollisuudet ja kannustimet työhön sekä työhön kykenemättömien turvaverkon vahvistaminen.

Vuonna 2007 tosiseikat ovat hyytäviä: 72 miljoonaa Euroopan kansalaista elää edelleen köyhyydessä; kahdeksan prosenttia kaikista Euroopan unionin ihmisistä kärsii työssäkäyvien köyhyydestä. Nämä ovat todella järkyttäviä tilastoja. Mutta mitä ne itse asiassa tarkoittavat? Ne tarkoittavat, että yksi kuudesta kansalaisesta elää nyt köyhyysrajan alapuolella – kuudesosa! Monet ihmiset eivät usko, että se voisi olla mahdollista vuonna 2007. Viisikymmentä vuotta Rooman sopimuksen jälkeen, 50:n talouskasvun vuoden jälkeen, kymmenen prosenttia ihmisistä kuuluu kotitalouksiin, joissa kenelläkään ei ole työtä! Köyhyys on kaikilla mittareilla mitattuna edelleen yksi suurimmista Euroopan haastavista sosiaalisista ongelmista, ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisen on oltava politiikkamme ytimessä.

Joillakin aloilla edistymme, mutta meidän on oltava rehellisiä: suurimmassa osassa emme edisty. Monissa EU:n jäsenvaltioissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Tuloihin liittyvän köyhyyden poistamisen on oltava jäsenvaltioiden ensisijainen tavoite, mutta sen kuudesosan lisäksi, joka elää taloudellisessa köyhyydessä, on paljon enemmän niitä, jotka jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle muista syistä. Meidän on tunnustettava, että monilla perheillä – jopa monilla yksittäisillä henkilöillä – on ongelmia, jotka ovat monimutkaisempia kuin pelkästään alhaiset tulot. Mahdollisuuksille on monitahoisia esteitä. Ennen kaikkea olennaista on varhainen puuttuminen. Ennaltaehkäisy on tietysti parempi kuin hoito.

Tiedämme, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa teiniäidin tyttärellä on kolme kertaa suurempi todennäköisyys tulla itsekin teiniäidiksi; tiedämme, että rikoksesta tuomitun isän pojilla on neljä kertaa suurempi riski tulla tuomituksi rikoksesta kuin niillä, joilla ei ole rikoksesta tuomittua isää. Pyörää ei kuitenkaan tarvitse monilla aloilla keksiä uudelleen. Meidän on tarkasteltava, miten muut EU:n jäsenvaltiot käsittelevät näitä kysymyksiä, ja opittava niiltä. Meidän on jaettava parhaat käytännöt tehokkaammin. Suomessa on esimerkiksi otettu käyttöön kokonaisvaltainen kestävä toimintatapa, joka on ollut uskomattoman tehokas kodittomien ihmisten määrän vähentämisessä. Tanskassa puolestaan pannaan täytäntöön uutta politiikkaa, jolla parannetaan kauan kodittomina olleiden elämänlaatua sen sijaan, että ainoa tavoitteena olisi kyseisten henkilöiden integroiminen valtaväestön yhteiskuntaan. Belgiassa köyhyyden kokeneet ihmiset työskentelevät sosiaalityöntekijöiden kanssa auttaakseen näitä ymmärtämään paremmin köyhien ihmisten tarpeita.

Köyhyyden syynä ei aina ole työttömyys: työssäkäyvien köyhyys on myös ongelma. Siksi olen kehottanut vaihtamaan kaikissa jäsenvaltioissa parhaita käytäntöjä kunnollisesta vähimmäispalkasta. Ainakin viidellä EU:n jäsenvaltiolla ei edes ole sellaista. Meidän on myös painostettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vähimmäistulotaso kaikille.

Jäsenvaltioiden on tehtävä enemmän estääkseen myös heikossa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytön, varmistaakseen vammaisten ja ikääntyneiden pääsyn työhön, estääkseen ihmiskaupan, turvatakseen turvapaikanhakijoiden oikeudet, varmistaakseen terveydenhoidon ja yhteisöpalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden kaikille, lopettaakseen mielenterveysongelmaisten leimaamisen ja edistääkseen rakentavampaa lähestymistapaa huumeiden ja alkoholin osalta.

Nämä ovat vain muutamia niistä kysymyksistä, joita mietinnössä on käsitelty. Euroopan näkemyksenä on oltava vapaus ja mahdollisuudet kaikille. Siksi on niin tärkeää tarkastella mekanismien perustamista Euroopan tasolla, jotta parhaiden käytäntöjen vaihdosta tulisi totta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, aluksi haluaisin onnitella esittelijää Elizabeth Lynneä hyvin mielenkiintoisesta ja kattavasta mietinnöstä. Olen tyytyväinen nähdessäni, että Euroopan parlamentti on päättänyt käsitellä tämän mietinnön kattamaa sangen laajaa sosiaalisten kysymysten kirjoa, kysymyksiä, jotka on ratkaistava kiireellisesti. Tämä mietintö edistää huomattavasti jatkuvaa sosiaalisen todellisuuden kartoittamista.

Asiakirja on laadittu hetkellä, jolloin komissio ja jäsenvaltiot tutkivat mahdollisuuksia Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen. Meidän on vastattava kansalaistemme pelkoihin, ja ymmärrämme, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yksi heidän tärkeimmistä ongelmistaan. Kansalaisten mielipidetutkimukset osoittavat, että Euroopan unionin pitäisi toimia keskeisessä asemassa tukeakseen yhdenmukaisempia ja yhtenäisempiä yhteiskuntia.

Kuten puheenjohtaja Barroso sanoi eilisaamun tärkeässä keskustelussa globalisaatiosta, Euroopan unioni on edistynyt huomattavasti Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Uusia työpaikkoja luodaan: yksin viime vuonna luotiin 3,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Työttömyysluku on laskenut noin seitsemään prosenttiin. Vaikka luku on edelleen liian korkea, se on matalimmillaan kymmeneen viime vuoteen. Talouskasvu on ollut tyydyttävää huolimatta viime aikojen taloudellisesta epävakaudesta.

Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta. Lissabonin strategian täytäntöönpaneminen on ollut epätasaista, eikä sen kaikkia tavoitteita ole saavutettu. Todellakin 12 miljoonaa ihmistä on edelleen työttöminä, ja he ovat usein nuoria ihmisiä tai pitkäaikaistyöttömiä, joilla on heikot mahdollisuudet ammatilliseen kasvuun tai sosiaalisen edistykseen, kahdeksan prosenttia Euroopan työvoimasta kärsii työssäkäyvien köyhyydestä, 78 miljoonaa Euroopan kansalaista kärsii köyhyydestä, ja viidesosa Euroopan unionin kansalaisista kärsii huonoista elinoloista.

Lyhyesti, paljon on tehtävä, jotta yhteiset sosiaaliset tavoitteemme saavutetaan. Nyt, kun näemme kasvua ja työllisyyttä koskevan Euroopan unionin strategian myönteiset tulokset, on oikea aika alkaa toteuttaa sosiaalisia tavoitteita.

Pidän myönteisenä mietinnön viittausta tarvittavaan poliittiseen tahtoon ja siihen, että köyhyyttä ja syrjäytymistä koskevat kysymykset ratkaistaan. Myös minun mielestäni on kiireellisesti käsiteltävä lasten köyhyyttä, torjuttava syrjintää ja edistettävä moninaisuutta. Tämä tarkoittaa tietysti, että on valvottava asiaankuuluvan lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tarvittaessa menettelyjen aloittamista niitä jäsenvaltioita vastaan, joiden on todettu rikkovan Euroopan unionin lainsäädäntöä.

Mietinnössä tarkastellaan myös esteitä, jotka haittaavat yhteiskuntaan osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on yhdistettävä tukitoimenpiteet sopiviin turvaverkkoihin sen varmistamiseksi, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Tämä asenne näkyy komission äskettäisessä tiedonannossa aktiivisesta osallisuudesta. Tässä tiedonannossa määritellään aktiivista osallisuutta koskevan tasapainoisen ja strategisen lähestymistavan kolme tärkeintä tekijää:

– pääsy yhdentyneille työmarkkinoille;

– palvelujen parempi saatavuus;

– riittävä tulotuki.

Tiedonannolla käynnistetään myös näitä kysymyksiä koskevan kuulemisen toinen vaihe työmarkkinaosapuolten kanssa Euroopan unionin aktiivista osallistumista koskevan yhteistyön tehostamiseksi.

Kuulemisen perusteella komissio aikoo laatia aktiivisen osallisuuden yhteisiä periaatteita koskevan suosituksen, joka on suunniteltu annettavaksi vuoden 2008 toisella puoliskolla. Seuraavien viiden aikana annettavaksi suunnitellussa seuraavassa tiedonannossa komissio aikoo myös esittää uusia toimenpiteitä vammaisten aktiivisen osallisuuden tueksi.

Komissio on kiitollinen Euroopan parlamentille sen sinnikkäistä ponnisteluista syrjinnän torjumiseksi. Kuten komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2008 on todettu, komissio aikoo vuonna 2008 antaa ehdotuksia ratkaistakseen ongelman, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa nykyisin olevaa suojelua koskevaa porsaanreikää. Ehdotukset, jotka pitäisi hyväksyä seuraavana kesänä, perustuvat pitkäaikaiseen vuoropuheluun Euroopan parlamentin kanssa, Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodesta 2007 saatuihin kokemuksiin ja kattavaan julkiseen kuulemiseen.

Euroopan unioni on edistynyt huomattavasti sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa, ja Euroopan parlamentti on ollut tässä prosessissa tärkeä kumppani. Meidän on kuitenkin jatkettava tulevaisuudessa sukupuolten tasa-arvon vahvistamista. Se on perusoikeus, ja se on olennainen ehto kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamisessa. Siksi pidän erityisen myönteisenä mietinnön viittausta sukupuolten tasa-arvoon.

Amsterdamin sopimuksesta lähtien unioni on edistynyt kaikilla sukupuolten tasa-arvoa koskevilla aloilla, ja vuodesta 2003 lähtien vammaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevalla alalla. Molemmilla aloilla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Se, että moninkertaista syrjintää esiintyy edelleen, on vahva peruste yhdenvertaisten mahdollisuuksien jatkuvaan korostamiseen kaikilla aloilla. Tätä aihetta käsitellään vuonna 2008 annettavassa komission tiedonannossa, joka perustuu Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodesta 2007 saatuihin kokemuksiin.

Hyvät naiset ja herrat, muutokset EU:n sosiaalisessa tilanteessa seuraavat luonnollisesti yhteiskuntamme kehitystä ja koko maailmanlaajuisessa käsityksessä tapahtuvia muutoksia. Olen siitä huolimatta vakuuttunut, että peruskäsitys eli tasapainon löytäminen taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien välille on edelleen täysin pätevä. Siksi meidän velvollisuutemme on jatkaa sellaisten uusien lähestymistapojen tutkimista, jotka auttavat meitä ratkaisemaan edelleen ilmenevät ongelmat.

  Miroslav Mikolášik, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SK) Vaikka jäsenvaltioiden sosiaalisen tilanteen ja sosiaalipolitiikan valvominen on välttämätöntä unionin kohtaamien ongelmien ja haasteiden määrittämiseksi, toimet, joita toteutamme niiden käsittelemiseksi, ovat vielä tärkeämpiä.

Kansanterveyden osalta meidän pitäisi keskittyä ongelmiin, joita EU:n kansalaiset kohtaavat terveydenhuoltoalalla. Väestönkehityssuuntaukset ja keskimääräisen elinajanodotteen kasvu huomioon ottaen meidän on kehitettävä kansanterveysstrategioita, joilla parannetaan elämänlaatuamme erityisesti, jotta voidaan estää tauteja ja torjua niitä tehokkaasti. Näissä strategioissa pitäisi myös ottaa huomioon, että kaikki yhteiskunnan osat tarvitsevat laadukasta, saatavilla olevaa ja luotettavaa terveydenhoitoa yhteiskunnallisesta asemasta, iästä tai oleskelumaasta riippumatta.

Meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota epäedullisimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten fyysisesti tai psyykkisesti vammaisiin ihmisiin, iäkkäisiin ihmisiin ja lapsiin. Terveydenhoitoalan kasvavien kustannusten takia jäsenvaltioiden pitäisi toteuttaa tehostettuja toimenpiteitä, kuten kohdennetut tiedotuskampanjat, rinnakkaisvalmisteiden käyttö, uusien teknologioiden käyttö, keskinäistä tukea koskevat toimenpiteet paikallistasolla ja suurempi yhteenkuuluvuus sukupolvien välillä ja perheissä. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden pitäisi yhteistyössä komission kanssa kehittää toimintatapoja ja tukea eurooppalaisia aloitteita, jotka liittyvät tupakoinnin, alkoholismin ja liikalihavuuden torjuntaan ja joilla tuetaan kansalaistemme elämänlaadun parantamista.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä meidän pitäisi keskittyä panemaan tehokkaasti täytäntöön nykyinen kansanterveyslainsäädäntö. Jäsenvaltioiden ja komission pitäisi varmistaa, että veden, ilman ja maaperän laatua sekä melusaastetta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kemikaaleista annettuja säännöksiä, myös REACH-asetuksen kattamia säännöksiä sovelletaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Tässä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnossa korostetaan, että köyhyydessä ja sosiaalisessa syrjäytymisessä on monia ulottuvuuksia, mutta tärkeimpiä niistä ovat perheiden taloudellinen tilanne, asumisolot ja koulutuksen, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon saatavuus.

Valiokunta korostaa, että naiset ja lapset ovat köyhyyden ja syrjäytymisen ensisijaisia uhreja, ja panee merkille, että köyhyysriski on vielä korkeampi maahanmuuttajien, ikääntyneiden, vammaisten ja yksinhuoltajaperheiden kohdalla. Se panee myös merkille, että keskimäärin 15 prosenttia oppilaista keskeyttää koulun mutta että joissakin maissa, kuten Portugalissa, kyseinen osuus nousee miltei 40 prosenttiin, mikä on huolestuttavaa tyttöjen koulutuksen kannalta.

Se korostaa, että on tärkeää säilyttää laadukkaat julkiset palvelut, vankka julkinen ja yleinen sosiaaliturvajärjestelmä, sosiaalisen suojelun korkea taso sekä laadukkaat työpaikat ja työhön liittyvät oikeudet ja varmistaa, että kyseisten julkisten politiikkojen laadinnassa ja täytäntöönpanossa otetaan selkeästi huomioon sukupuolinäkökohdat. Se kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan naisten sosiaalisen osallisuuden ja naisten oikeudet ehdottomalle etusijalle ja mukauttamaan vastaavasti niitä koskevia politiikkoja, tulonjakopolitiikka mukaan luettuna.

  Edit Bauer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies. Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Elizabeth Lynnen mietintö, josta onnittelen häntä vilpittömästi, ei selvästikään ole eikä voi olla viimeinen sana sosiaalista osallisuutta ja sosiaalipolitiikan muuttamista koskevassa kysymyksessä.

Olemme usein taipuvaisia ajattelemaan, että Euroopan sosiaalinen malli on ajaton, mutta sosiaalipolitiikkaa on selkeästi myös muutettava, ei vain globalisaation takia vaan myös talouden, yhteiskunnan odotusten, väestönkehityshaasteen ja muuttuvien arvojen takia, koska meidän on löydettävä sopivat vastaukset kohtaamiimme haasteisiin. Myös tämän takia komission aloitetta jonkinlaisen Euroopan väestöön vaikuttavien sosiaalisten ongelmien luettelon laatimisesta on pidettävä myönteisenä.

On selvää, että miltei 500 miljoonaa unionin kansalaista eivät ole yhtenäistä massaa. Huolimatta siitä, että tuloerot vanhojen jäsenvaltioiden välillä ovat pienenemässä, rikkaiden ja köyhien alueiden väliset erot ovat silti kasvamassa. Kaksi kolmannesta EU:n kymmenen uuden jäsenvaltion kansalaisista elää köyhillä alueilla, joilla tulotaso on puolet tai vähemmän kuin puolet vanhojen jäsenvaltioiden keskimääräisestä tulosta. Tilanne on vielä pahempi Bulgariassa ja Romaniassa, joissa keskimääräiset tulot eivät ole edes yhtä kolmasosaa vanhojen jäsenvaltioiden tuloista henkeä kohti.

On päivänselvää, että köyhyyden torjumiseksi meidän on tiedettävä enemmän köyhyyden eri esiintymismuodoista. Sitä varten tarvitsemme kuitenkin uusia köyhyysindikaattoreita, koska tähän mennessä meillä on ollut kattavaa tietoa vain suhteellisen köyhyyden riskistä.

Tämän takia odotamme innokkaasti komission tähän liittyvää tiedonantoa. Mietinnössä kiinnitetään myös huomiota köyhtymisen uusiin riskeihin. Tiedämme esimerkiksi hyvin vähän siitä, miten vaarallisia väestön velan määrät ovat. 15 vanhasta jäsenvaltiossa 12:ssa väestön velka henkeä kohti on yli 16 000 euroa, mikä on 90 prosenttia perheen keskimääräisistä vuosituloista.

Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa vielä viimeisen lauseen. Mietinnössä korostetaan edelleen lasten köyhyyden torjumisen merkitystä, ja meidän mielestämme se on äärimmäisen tärkeää.

  Richard Falbr, PSE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aivan aluksi haluaisin kiittää Elizabeth Lynneä erittäin hyvästä mietinnöstä ja erinomaisesta yhteistyöstä. Monet tekijät aiheuttava sosiaalista syrjäytymistä, ja olisi erittäin harmillista olla käyttämättä tätä mietintöä seurantaan. Haluaisin puheenvuorossani korostaa julkisten palvelujen merkitystä ja niiden osuutta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa. Kun julkiset palvelut yksityistetään, niistä tulee kalliimpia ja ne ovat huonommin saatavilla. Pidän valitettavana, että emme ole onnistuneet hyväksymään kantaa, jossa tuomitaan ne valtiot, jotka ottavat käyttöön matalan perusveron ja tekevät siten mahdottomaksi riittävien varojen keräämisen valtion sosiaalisia tehtäviä varten. Olisi ehdottomasti hyödyllistä jäsenvaltioille, jos ne tiedottaisivat toisilleen onnistumisistaan osana hyväksi osoittautuneita menetelmiä koskevaa tietojenvaihtoa. Pitäisin tietysti myönteisenä myös tietojenvaihtoa niistä menetelmistä, jotka eivät kannattaneet tai jopa epäonnistuivat. Tiedän, että tätä ei tehdä, mutta olen varma, että olisi hyödyllistä, jos työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt saisivat sen toteutumaan.

Perusehto sen varmistamiseksi, että yhä useammat jäsenvaltioiden kansalaiset eivät päätyisi riippuvaisiksi usein epätäydellisestä sosiaaliturvasta, on riittävän useiden verrattain hyväpalkkaisten työpaikkojen tarjoaminen. Emme voi sallia sitä, että jotkut työssäkäyvät ihmiset ovat usein riippuvaisia sosiaaliturvasta. Siksi meidän on pyrittävä säätämään kunnollinen vähimmäispalkka kaikissa jäsenvaltioissa, joko lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla kunkin valtion perinteisestä menetelmästä riippuen. Yrityksiä vanhuuseläkejärjestelmien mukauttamiseksi tehostetaan. Toteuttaessaan toimia peruspilarin – valtion vanhuuseläkejärjestelmän – säilyttämiseksi kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi kunnioittaa ratifioimiaan asiaankuuluvia Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia. Vammaisten integroiminen työmarkkinoille on erityisen tärkeää. Siksi meidän on tarkasteltava kriittisesti niiden hallitusten toimia, jotka ovat poistaneet erilaiset kannustimet, joilla pyritään lisäämään vammaisten työpaikkoja, ja Tšekin tasavalta on yksi niistä.

  Ona Juknevičienė, ALDE Group. – (LT) Onnittelut kollegalleni Elizabeth Lynnelle mietinnön laatimisesta ja siitä, että hän on saanut aikaan poliittisen kompromissin, jossa otetaan huomioon erilaisten poliittisten ryhmien kannat unionin sosiaalisesta todellisuudesta.

On totta, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat suoraan vastuussa köyhyyden vähentämisestä. Heidän velvollisuutensa on toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ihmisillä on työpaikka, lapset käyvät koulua ja köyhimmille ihmisille annetaan sosiaalitukea.

Unionin tehtävä köyhyyteen ja epätasa-arvoon liittyvien ongelmien ratkaisussa on kuitenkin edelleen yhtä tärkeä. Se, että 78 miljoonaa Euroopan kansalaista elää köyhyydessä ja että köyhien ja rikkaiden välinen yhteiskunnallinen ero kasvaa koko ajan, on mitä vakavin merkki siitä, että toimenpiteitä pitäisi toteuttaa sekä kansallisella tasolla että Euroopan tasolla.

Useimmilla jäsenvaltioilla on riittävät vähimmäistulotasot. On kuitenkin vielä tapauksia, joissa työnantajat eivät maksa sovittuja tasoja ja rikkovat siten lakia. Kuten olen aiemmin maininnut useammin kuin kerran, ulkomailla työskentelevät liettualaiset joutuvat usein tällaisen laittoman kohtelun kohteeksi. Meidän ei pitäisi sallia työnantajien harjoittaa kyseisiä käytäntöjä.

Pidän myönteisenä jäsenvaltioiden vastausta neuvoston kehotukseen lasten köyhyyden vähentämisestä. Ne eivät ole kuitenkaan vielä laatineet toimintasuunnitelmiaan ongelman käsittelemiseksi. Vammaiset ja ikääntyneet ovat erityisen heikossa asemassa. Meidän on varmistettava, että he saavat vähintään vähimmäistason pitkäaikaishoitoa edulliseen hintaan. Sosiaalirahasto osoittaa varoja tätä varten. On häpeällistä, että niitä ei edelleenkään käytetä kotimaassani.

Olen samaa mieltä esittelijän näkemyksestä, että kokemuksia on jaettava ja että sosiaaliturvaa koskevien saavutusten onnistuneita esimerkkejä on seurattava. On välttämätöntä ottaa oppia niiltä jäsenvaltioita, jotka käyttävät tehokkaasti EU:n osoittamia varoja niiden kokemusten jakamiseksi. Hyvät naiset ja herrat, saadaksemme kansalaisemme luottamaan Euroopan unioniin ja sen toimielimiin meidän on ratkaistava heidän kohtaamansa vaikeimmat ongelmat.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy sanoi täällä parlamentissa pitämässään puheessa, että ranskalaisista tuntuu, että EU ei välitä heistä eikä tarjoa sosiaaliturvaa. Ranskan kansalaiset eivät ole äänestäneet perustuslakia vaan Eurooppaa vastaan, koska he eivät tunne siellä oloaan turvalliseksi.

Komissio on luvannut laatia sosiaaliseen todellisuuteen perustuvan kertomuksen, jossa analysoidaan sosiaalisia suuntauksia. Toivon todella, että tässä kertomuksessa keskitytään toimintakehykseen, kehykseen, jossa määritellään keinot köyhyyden vähentämiseksi tai jopa poistamiseksi Euroopassa. Sitten pystymme voittamaan kansalaistemme tuen, ja ehkä alamme tuntea, että työskentelemme heidän puolestaan.

  Sepp Kusstatscher, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, meillä on nyt edessämme hyvin paljon ajatuksia sosiaalipolitiikasta, mistä kiitän Elizabeth Lynneä. Koska sosiaalipolitiikalla ei ole niin paljon painoarvoa EU:ssa kuin talouspolitiikalla, tämä mietintö ei ole niinkään EU:n kartoitus – kuten otsikossa sanotaan – kuin luettelo sosiaalipoliittisia toimenpiteitä koskevista vaatimuksista jäsenvaltioissa.

Minulla on kaksi huomautusta. Sosiaalipoliittiset asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Me voimme vain suosituksia Euroopan tasolla. Euroopan unioni on epätasapainoisessa tilassa, koska on yhtenäistetty taloutta mutta ei sosiaalisia asioita. Eurooppa ei ole juuri kehittynyt sitten vuoden 2000 Lissabonin kokouksen. Päinvastoin, köyhyys lisääntyy. Jotta voisimme todella torjua köyhyyttä ja jotta kaikki EU:n kansalaiset voisivat elää arvokkaasti ja oikeudenmukaisesti, me tarvitsemme talous-, markkina- ja kilpailunäkökulmien lisäksi sosiaaliset, oikeudenmukaiset ja ekologiset sisämarkkinat kaikille.

Toiseksi: usein vain puhutaan, ei toimita. Tiedämme, mitä ongelmat ovat. Emme todella tarvitse tutkimuksia ja analyysejä. On viimeinkin aika käydä toimiin. Ei riitä, että vuosi 2010 julistetaan Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi. Tarvitsemme tehokkaan köyhyyden vastaisen toimintasuunnitelman, tarvitsemme tietoja, jotta kaikilla ihmisillä, myös työttömillä, olisi riittävä perustulo, ja jotta he voisivat elää arvokkaasti. Tässä on kyse oikeudenmukaisuudesta ja kaikkien ihmisten ihmisoikeudesta.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta.– (SV) Arvoisa puhemies, hyvä Elizabeth Lynne, tämä on oiva kartoitus sosiaaliturvan puutteesta, jonka kanssa aivan liian monet jäsenvaltioiden kansalaiset on pakotettu elämään. Kartoitus osoittaa myös köyhyyden, liikakansoituksen, sosiaalisen syrjäytymisen ja terveysongelmien ja lyhyemmän elinajanodotteen välisen yhteyden.

Kartoituksessa käsitellään asumista, työtä ja sosiaaliturvaa koskevan oikeuden ja naisten ja vammaisten oikeuksien merkitystä. Se osoittaa myös, että uhkapeliongelmat, alkoholin kulutus, huumeet ja tupakointi lisäävät sosiaalista syrjäytymistä. Johtopäätös on siksi, että jäsenvaltioiden on käsiteltävä näitä ongelmia.

Tähän asti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on usein sangen toisenlainen. Nämä ovat usein vain kauniita sanoja, koska erilaisten direktiivien ja asetusten nojalla ja viittaamalla yhtenäismarkkinoiden sääntöihin ja kilpailusääntöihin EU estää usein jäsenvaltioita ratkaisemasta ongelmia.

Lisäksi me tuemme viinintuottajia ja tupakankasvatusta. Tavaroiden vapaa liikkuminen esimerkiksi estää Ruotsia pitämästä yllä rajoittavaa alkoholipolitiikka, mikä on hyvin tärkeää. Ruotsissa on pelimonopoli uhkapelien rajoittamiseksi, mutta EU uhkaa sitä oikeustoimilla. Samaa kaksinaamaisuutta on harhaanjohtavaa mainontaa ja lapsille suunnattua mainontaa koskevan lainsäädännön tekstissä, koska toisella kädellä EU antaa TV:tä koskevia direktiivejä tuotesijoittelusta ja lapsille suunnatusta mainonnasta.

Sosiaalisen todellisuuden muuttaminen on mahdollista, mutta sitä varten kansanterveyttä ja ympäristöä koskevien asioiden on oltava tärkeämpiä kuin yhtenäismarkkinoiden kilpailusääntöjen, ja sosiaaliturvan ja turvallisuuden on oltava tärkeämpiä kuin sääntelyn purkamisen ja yksityistämisen.

GUE/NGL-ryhmä äänestää mietinnön puolesta, ja me teemme edelleen kaikkemme parantaaksemme kansalaisten sosiaaliturvaa.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun ensimmäistä kertaa kuulin sosiaalisen todellisuuden kartoittamista koskevasta prosessista, olin iloinen, että joku halusi käydä todellista keskustelua yhteiskunnan tilasta.

Valitettavasti, kun luin komission asiakirjan, petyin, kun huomasin, että kartoittamisprosessissa ei tarkasteltu sosiaalista todellisuutta vaan taloudellisia indikaattoreita.

En ole vakuuttunut siitä, että taloudelliset indikaattorit ovat luotettava mittari sosiaaliselle todellisuudelle. Jos ne olisivat, Irlannin viime vuosikymmeninä parantuneen taloudellisen aseman pitäisi näkyä parannuksina sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa eikä niinkään vakavien rikosten, riippuvuuksien, itsemurhien, vieraantumisen, perheiden ongelmien, syrjäytymisen ja yksinäisyyden lisääntymisenä, jonka tällä hetkellä näemme.

Me emme vain kysyisi, onko ihmisillä työtä, me kysyisimme, arvostetaanko heitä, onko heillä yhteyksiä, täytetäänkö heidän fyysiset, emotionaaliset, älylliset ja hengelliset tarpeensa, ja me tarkastaisimme, ulottuisiko tämän ihmisen kunnioitus kaikkiin ihmisiin iästä, koosta, kyvyistä, väristä tai muista ominaisuuksista riippumatta.

Jos kartoittaisimme sosiaalisen todellisuuden asianmukaisesti, tarkastelisimme myös ihmisen luonnollisen elinympäristön kestävyyttä: perhettä. Jos pitäisimme tämän mielessämme, me emme vain tarkastelisi rikkaiden ja köyhien välistä kuilua vaan perheiden rikkoutumisen ja sosiaalisen eristäytymisen jättämää kuilua.

Ymmärtääksemme sosiaalista todellisuutta meidän on aloitettava yhteiskunnan perustana olevan ihmisen todellisuudesta. Annan teille vain yhden esimerkin ja toivon, että se kuvastaa ristiriitaisia tuloksia, joita saamme, jos tarkastelemme rahaa tai jos tarkastelemme miestä tai naista. Me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että naisilla olisi oltava oikeus työhön ja että työn pitäisi olla tasa-arvoista. Mutta kun painostamme niitä naisia, jotka haluaisivat jäädä kotiin pienen vauvan kanssa, taloudellisista syistä töihin, eikä huolehtimaan lapsesta, ja työnnämme heitä osallistumaan työvoimaan, voimme rekisteröidä hyvin korkeat työllisyysluvut ja olettaa, että tämä tarkoittaa terveempää sosiaalista todellisuutta. Jos me kuitenkin tarkastelemme vauvaa, jolle äidin välitön läheisyys on olennaista, ja näemme hänen kokemansa menetyksen, joka tiedemiesten mukaan on neurologinen ja elinikäinen, meidän on kysyttävä, onko tämä korkea työllisyys todellakin osoitus terveestä sosiaalisesta todellisuudesta.

Lyhyen aikavälin ajattelun ja yksinomaan yhteiskunnan talouteen keskittymisen ironia on siinä, että ihmisten ja perheen inhimillinen hyvinvointi lopultakin vaikuttaa eniten talouteen.

Katsokaa kustannuksia, joita vaikeuksissa olevista ihmisistä aiheutuu valtion taloudelle. Ajatelkaa kustannuksia, jotka johtuvat rikoksista, huumeista, koulun keskeyttämisestä ja niin edelleen. Sosiaalisten ongelmien kasvu voi syödä talouskasvun. Sana ”economics” eli talous tulee kreikasta ja tarkoittaa kodin hoitamista. Talouden pitäisi palvella kaikkia ihmisiä, auttaa heitä olemaan kotonaan yhteisöissään, kotonaan itsessään.

Jos onnistumme tässä, meillä on tulevaisuudessa kartoitettavana hyvin terve sosiaalinen todellisuus.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, mietintö, joka on jokseenkin arvoituksellisesti nimetty ”sosiaalisen todellisuuden kartoittamiseksi”, hyväksyttiin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa miltei yksimielisesti – vastaan oli vain yksi ääni – minkä ei itse asiassa pitäisi olla yllätys. Mietinnön 97 suosituksessa kun päädytään pyytämään apua kaikelle ja kaikille: köyhille, naisille, miehille, nuorille, iäkkäille, työttömille, matalapalkkaisille työntekijöille, vammaisille, syrjinnästä kärsiville, sairaille, tänään terveille, jotka huomenna saattavat sairastua, ja niin edelleen janiin edespäin.

Voisin hieman ironisesti sanoa, että ainoa mietinnöstä pois jätetty ryhmä on minun kaltaiseni ihmiset: heteroseksuaalit, keski-ikäiset valkoiset miehet, joiden poliittinen suuntaus on oikealla.

Ilman ironiaa sanoisin kuitenkin, että tässä parlamentissa ei ole yhtään ihmistä, joka ei olisi samaa mieltä siitä, että yhteiskuntamme heikommat jäsenet ovat oikeutettuja suojeluun ja että sivistynyttä yhteiskuntaa voidaan loppujen lopuksi arvioida sen mukaan, minkä tasoista sosiaalista suojelua se tarjoaa niille ihmisille, joiden on puolueettomista syistä vaikeaa osallistua normaalisti yhteiskuntaan. Siksi pitäisi olla tavallaan huono ihminen, jos ei kannattaisi tämän mietinnön sisältämää hyvien aikomusten luetteloa ja sosiaalista joulupukkipolitiikkaa.

Minä en kuitenkaan aio kannattaa tätä mietintöä. On totta, että suositusluettelossa on monia asioita, joita en voi tukea, erityisesti maahanmuuttopolitiikan, integraation ja monimuotoisuuden sekä perhepolitiikan olennaisen suojelun puutteen takia. Tärkein syy sille, etten voi kannattaa tätä mietintöä, on kuitenkin perustavanlaatuisempi. Sosiaalipolitiikka ja kaikki, mikä voidaan sisällyttää otsikon ”sosiaaliturva” alle, on erinomainen esimerkki jäsenvaltioiden ja toisinaan niiden liittovaltioiden toiminta-alasta – ei Euroopan unionin.

Ellei jollakulla tässä parlamentissa ole konetta, joka tuottaa rahaa ja resursseja tyhjästä, ellei sellaista konetta ole, sosiaalista suojelua koskevat toimenpiteet on edelleen rahoitettava veronmaksajien rahoista. Tämä tarkoittaa, että valintoja on tehtävä ja että valitettavasti me emme voi aina leikkiä joulupukkia kaikessa ja kaikille.

On tehtävä olennaisia päätöksiä, jotka ovat koko yhteiskunnalle kaikkein perustavanlaatuisimpia, ja nämä päätökset on tehtävä alimmalla mahdollisella tasolla, mahdollisimman lähellä kansalaisia eikä Brysselin, Luxemburgin tai Strasbourgin norsunluutorneissa.

Esimerkiksi kotimaani kokemusten mukaan flaamit ja vallonit tekevät aivan erilaisia valintoja terveydenhuollon ja työttömyyttä koskevan toimintatavan kaltaisissa asioissa. Flaamien ja vallonien yhteiskunnat ovat erilaisia, heidän poliittiset ja taloudelliset maailmansa ovat erilaisia, ja siksi he valitsevat erilaisia toimintatapoja ja painopistealoja. Jos tämä on tänään totta Belgiassa, kuinka paljon todempaa se soveltuvin osin on Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Romaniassa?

Olisi eri asia, jos tämä mietintö olisi vain luettelo hyvistä aikomuksista, mutta Euroopan unionin toimielimet ovat jo vuosia yrittäneet omia sosiaalipolitiikan, eikä se ole hyvä asia.

  Gabriele Stauner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, toisin kuin jotkut juuri minua ennen puhuneet, minä uskon, että komissiota on vain onniteltava tiedonannoista, joiden pohjalta tämä keskustelu käydään. Ne ovat jäsenvaltioille runsas lähde niiden etsiessä tosiseikkoja ja tietoja sosiaalipolitiikasta, ja sen lisäksi ne ovat minun mielestäni varma merkki siitä, että EU ja komissio suhtautuvat vakavasti itsenäiseen sosiaalipolitiikkaan.

Jos ilmaisemme sitoutuvamme Euroopan sosiaalimalliin niin, että emme vain ylistä sitä perinteenä ja historiallisena saavutuksena vaan myös teemme siitä tulevaisuuden yhdistyneen Euroopan tavaramerkin, sosiaalisen todellisuutemme kartoittaminen on perusedellytys. Erityisesti vuosien 2004 ja 2007 laajentumiskierrosten jälkeen meidän on lopultakin tehtävä ero siihen näkemykseen, että Euroopan unionin sosiaalipolitiikka on sisämarkkinoiden alainen.

Tämä ei kuitenkaan ole täysin itsestäänselvää, koska talouspolitiikan valta-asema komission ehdotuksissa on monilla aloilla valitettavasti silmiinpistävää. Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa parlamenttia vihreästä kirjasta ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” ja joustoturvaa koskevasta keskustelusta. Komissio hyllytti ensin mainitun eilen, mikä on uutinen, jota voin vain pitää vilpittömästi myönteisenä ja suositella samaa menettelyä joustoturvaehdotuksille, jotka on suunnattu työntekijöiden työsuhdetta koskevia vaivalla hankittuja oikeuksia vastaan.

Kaikki tässä mietinnössä käsitellyt kohdat – suuret kiitokset Elizabeth Lynnelle – ovat hyvin ajankohtaisia. Ajattelen vähimmäispalkkaa koskevaa keskustelua kotimaassani ja palkankorotusvaatimuksia, joita tuetaan Ranskan ja Saksan rautateillä meneillään olevilla lakoilla. Palkkapolitiikan osalta olemme oikeassa, kun sanomme, että kokopäiväistä työtä tekevän miehen tai naisen on saatava tekemästään työstä elanto. Mikä tahansa muu ei vastaa työnantajien kristillistä vastuuta työntekijöitään kohtaan. Työn on oltava kannattavaa – sen on oltava perusperiaate.

Lasten köyhyys järkyttää minua aina, ja sitä minä pahoittelen myös kotimaassani. Minun mielestäni meidän on kiinnitettävä siihen erityistä huomiota. Sitä ei pitäisi olla olemassa. Haluaisin itse asiassa nähdä jäsenvaltioiden ryhtyvän nopeasti sellaisiin ponnistuksiin, että meidän olisi tarpeetonta julistaa vuotta 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuodeksi.

Puhetta johti
varapuhemiesMiguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minä haluaisin myös aloittaa kiittämällä Elizabeth Lynneä erinomaisesta työstä ja erinomaisesta mietinnöstä. Minutkin kutsuttiin konferenssiin Azoreille, jossa me, komissio ja parlamentti, kävimme yhdessä vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan kanssa näistä asioista.

Haluaisin myös kiittää komissiota siitä, että se ottaa nämä asiat vakavasti uudessa tiedonannossaan sosiaalisesta syrjäytymisestä ja esittämällä ensi vuonna suosituksen, jossa käsitellään näitä asioita. Aivan kuten komission jäsen Špidla sanoo, tilanne Euroopassa on yleisesti ottaen hyvä, sillä kasvua ja työpaikkoja on enemmän, mutta samalla myös kuilut kasvavat. Kuilut kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Monissa maissa erot ovat todella suuria, enkä puhu pelkästään uusista ja vanhoista jäsenvaltioista – on uusia jäsenvaltioita, joissa kuilut ovat pieniä, ja vanhoja jäsenvaltioita, joissa kuilut ovat suuria. Meidän on hoidettava tämä.

Minun mielestäni komission kolmeen pilariin perustuva strategia on erittäin hyvä. Työstä on sanottava, että työpaikat eivät riitä, koska on olemassa myös huonolaatuisia töitä, joilla ei ole mahdollista elättää itseään ja joissa ei ole mahdollisuuksia. Meillä on oltava laadukkaita töitä, joista saa kunnollista palkkaa. Valiokunnassa me tarkastelimme vähimmäistuloa koskevaa tilannetta ja huomasimme, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Meidän on vaihdettava tästä kokemuksia löytääksemme parhaat käytännöt. Sitten on julkiset palvelut, joiden on oltava kaikkien saatavilla: sosiaalipalvelut, asuminen, terveydenhoito ja niin edelleen. Menetelmänä on avoin koordinointimenetelmä, jota meidän on vahvistettava.

Haluaisin lopuksi myös mainita, että tänään me äänestämme parlamentin kannasta muun muassa tuleviin yhdennettyihin suuntaviivoihin. Meidän on sisällytettävä myös sosiaalinen ulottuvuus yhdennettyihin suuntaviivoihin, jotta voimme yhdistää kasvua ja työllisyyttä koskevat kysymykset sosiaaliseen ulottuvuuteen, jotta näitä kysymyksiä ei käsiteltäisi erillisinä vaan kokonaisuutena.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kiitän Elisabeth Lynneä siitä, että hän on nostanut esiin hyvin tärkeän asian. Pidän mietinnön tavoitetta myönteisenä, eli sitä, että eri sidosryhmien huomio kiinnitetään keskusteluun siitä, mistä Euroopan sosiaalinen malli muodostuu. Tämä on laaja-alainen aihe, ja siksi voin puhua vain muutamasta tärkeimmästä kohdasta.

Nizzan huippukokouksessa vuonna 2000 jäsenvaltiot sitoutuivat huomattavaan ja mitattavissa olevaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen vuoteen 2010 mennessä. Valitettavasti tuohon tavoitteeseen tähtäävä toiminta ei ole ollut erityisen menestyksekästä.

Vapaaseen liikkuvuuteen ja vapaakauppaan perustuva avoin Eurooppa on edistänyt taloudellista kehitystä, josta ihmisten hyvinvointi ja parempi elämänlaatu riippuvat. Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että monet eurooppalaiset pohtivat, onko globalisaation, vapauttamisen ja suuremman kilpailun lopputulos kuitenkaan parantanut heidän hyvinvointiaan.

Nyt, 2000-luvulla, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen aste Euroopassa on huolestuttavan korkea. Komission jäsen Špidla sanoi äskettäin, että noin 20:tä prosenttia eli noin viidesosaa kansalaisistamme, uhkaa luisuminen köyhyyteen. Kaikissa jäsenvaltioissa on sosiaalipalvelut ja sosiaaliedut, mutta niiden saamisen jälkeenkin kuudesosa ihmisistä elää köyhyydessä.

Olemmeko kysyneet itseltämme, miksi asiat ovat näin unionissa, jota ei ole muodostettu pakkokeinoin? Miksi nyt, 62 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja 50 vuotta unionin perustamisen jälkeen me emme pysty takaamaan ihmisten perusoikeuksia? Kysymykseni on seuraava: onko talouden menestys tavoite itsessään vai pitäisikö sen olla keino ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen?

Jäsenvaltiot ovat lisäksi sosiaalitukea tarjoamalla sitoutuneet tarjoamaan etuja, jotka vastaavat sitä vähimmäismäärää, joka tarvitaan elämiseen, tarjoamaan apua, joka riittää täyttämään tämän tavoitteen. Meidän ei tarvitse saattaa virallisesti osaksi kansallista lainsäädäntöämme direktiivikasaa – se on pelkkää itsepetosta. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko hyväksyttyjen tekstien oikea-aikainen täytäntöönpano taattu Euroopan unionin toimielinten tasolla, myös niin sanotuilla ei-sitovilla politiikanaloilla.

Meidän ei pitäisi Euroopassa keskittyä pelkästään taloudellisiin tuloksiin ja kilpailuun, meidän pitäisi myös harkita suuremman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävien sosiaalipoliittisten toimenpiteiden luomista. Ja kun teemme sitä varten päätöksen, meidän on myös varmistettava, että se pannaan täytäntöön. Sen verran kansalaisemme meiltä odottavat.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, valitettavasti meidän kaikkien niin kovasti himoitsemaan talouskehitykseen liittyy lisääntynyt tulojen jakautuminen, joka heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aiheuttaa vakavia ongelmia heikommille ryhmille – niille, joihin työttömyys vaikuttaa, niille, jotka saavat matalaa palkkaa tai niille, joilla on vaikeuksia koulutuksen ja terveydenhoidon saatavuudessa.

Nizzan Eurooppa-neuvoston hyväksymiä tehtäviä ei ole suoritettu asianmukaisesti. Joidenkin ihmisryhmien tulot ovat edelleen alle vähimmäistoimeentulon rajan. Myös taloudellisen riippumattomuuden puute vaikuttaa haitallisesti ihmisten omanarvon tunteeseen. Syrjinnän yleistä kieltämistä ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamista pääasiassa vammaisille tarvitaan selvästi, mutta se tarkoittaa, että sosiaalisia tavoitteita koskevat kustannukset nousevat. Väestömme ikääntyy, mikä aiheuttaa pelkoja eläkevakuutusjärjestelmien taloudellisista valmiuksista.

Onnittelen Elizabeth Lynneä erinomaisesta mietinnöstä, jossa kiinnitetään huomiota näihin ja muihin tärkeisiin sosiaalisiin ongelmiin maissamme sekä menetelmiin, joita voitaisiin käyttää niiden käsittelemiseksi. Tuen ehdottomasti tätä luonnosta.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota ristiriitaan Euroopan unionin sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia koskevassa lähestymistavassa. Paine rajoittaa sosiaalisia tavoitteita koskevia kustannuksia estää lukuisten sosiaalisten ongelmien käsittelyn. Voisin esittää yhdeksi esimerkiksi Puolan eläkejärjestelmän uudistuksen.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, en ole yksin halutessani onnitella Elizabeth Lynneä hänen mietinnöstään, osittain koska tiedän, että kartoittaessaan kaikkea, mikä sosiaaliasioissa on Euroopassa väärin, hän löysi niin monia väärin olevia asioita, että parlamentin virkamiesten piti raahata hänet työpöydän luota, jotta hän voisi olla kanssamme tänä aamuna, eikä hän ollut vielä lopettanut.

On totta, että Euroopassa on paljon köyhyyttä. Kun sisään tullessani näin kollegani Fernando Fernándezin, muistin, mitä hän sanoi muutama vuosi sitten Pueblassa Meksikossa, kun me molemmat osallistuimme maailman köyhyyttä käsittelevään konferenssiin. Hän sanoi silloin, että köyhyydestä voidaan syyttää lähinnä huonoa hallintoa, jota on kaikkialla maailmassa. Kansalliset hallitukset ovat siten ennen kaikkea vastuussa köyhyydestä, ei Euroopan unioni. Tämä on kehotus kansallisille hallituksille ottaa vastuuta, sillä ne odottavat ja vaativat niin paljon Euroopalta mutta etenkin silloin, kun eniten tarvittaisiin, tekevät niin vähän itse.

Tapasin parlamenttiin tullessani myös ystäväni Karl Von Wogaun, ja hän kysyi minulta, onko totta, että Italiassa valtioneläke leskelle tai jollekulle täysin työkyvyttömälle on 50 euroa kuukaudessa elämän ajan. Arvoisa puhemies, minun oli valitettavasti pakko kertoa hänelle, että se on totta. Koska olen ainoa tähän parlamenttiin valittu eläkeläisten edustaja, sanon tämän takia kyllä kaikkien niiden vähimmäispalkalle, jotka ovat tarpeeksi onnellisia ollakseen töissä, sanon kyllä Euroopan kaikkien vanhuuseläkkeellä olevien vähimmäiseläkkeelle ja sanon kyllä kaikille työttömille, työn ulkopuolella oleville tai ilman eläkettä oleville, jotta myös he olisivat oikeutettuja saamaan vähimmäistulon.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, hyvä Elizabeth Lynne, olen hyvin kiitollinen komissiolle aloitteista ja Elizabeth Lynnelle erinomaisesta mietinnöstä. Kuten Carlo Fatuzzo jo sanoi, kaikkien, jotka haluavat torjua köyhyyttä, on todella keskityttävä tiiviimmin vanhempaan sukupolveen. Meidän on pysyttävä väestörakenteen muutoksen tasalla ja myös varmistettava, että huolimatta terveydenhuoltojärjestelmien vakaasti kasvavista kustannuksista tulevaisuudessa on yhtä mahdollista ikääntyä arvokkaasti. Vanhemmilla ihmisillä on aivan samanlainen oikeus kattavaan ja laadukkaaseen terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon heidän tuloistaan tai asuinpaikastaan riippumatta.

Tarvitsemme välittömästi kohdennettua kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä siitä, miten laadukas ja edullinen hoito järjestetään ja taataan parhaiten. Meidän on erityisesti otettava huomioon ongelma, joka koskee dementiasta kärsivien ihmisten kasvavaa määrää. Tätä varten tarvitsemme kuitenkin luotettavia tietoja, ja myös siksi pyydämme komissiota antamaan meille nämä tiedot mahdollisimman pian.

Sosiaalisessa Euroopassa näyttöön perustuvan hoidon ja lääkkeiden on oltava yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Ei voida yksinkertaisesti hyväksyä, että esimerkiksi samat antibiootit maksavat Belgiassa kolme euroa ja Saksassa 34 euroa. Siksi olen iloinen siitä, että tämän mietinnön avulla me kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan meidän kanssamme ja lääketeollisuuden ja potilasryhmien kanssa tiiviin vuoropuhelun, jotta voitaisiin kehittään tasapainoiset suuntaviivat lääkkeiden tehokkuutta ja hintaa koskevaa suurempaa avoimuutta varten. Myös näin edistetään meidän kaikkien terveydenhoitokustannusten vähentämistä.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, myös minä onnittelen teitä kahdesta tiedonannostanne ja toivon, että jatkatte rakentavien ehdotustenne esittämistä.

Kollegani Elizabeth Lynne sosiaaliasioita koskevalla ymmärtäväisellä lähestymistavallaan ja me kaikki tarkistuksinemme olemme osallistuneet kaikkiin avointa koordinointimenetelmää koskeviin toimiin, myös kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Mietintö sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta antaa suunnan jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikalle. Siinä pitäisi ottaa huomioon se, että tällä hetkellä Euroopalla on vakavia väestörakenteeseen liittyviä ongelmia, jotka vaikuttavat välittömästi sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja sukupolvien väliseen solidaarisuuteen.

Jäsenvaltiot eivät vieläkään ota perheitä huomioon niille annetun tuen muodossa, vaikka ne muodostavatkin yhteiskunnan perustan. Köyhyys lisääntyy niin yksinhuoltajaperheissä kuin suurperheissäkin, ei pelkästään tulojen puutteen takia, vaan myös sosiaalituen puutteen ja erityisesti verotusta koskevan yhdenvertaisen kohtelun puutteen takia

Perheiden elinolot vaikuttavat suoraan lapsiin, erityisesti heikommassa asemassa olevissa luokissa. Epätasa-arvoisuus resurssien ja mahdollisuuksien saatavuudessa kasvaa, mikä rajoittaa sekä henkilökohtaista kehitystä että Euroopan tulevaa taloudellista kehitystä ja yhteenkuuluvuutta. Eikö EU pysty takaamaan jokaista siellä syntynyttä lasta varten tuloa, joka kattaa lapsen elinkustannukset ja kasvatuksen kunkin jäsenvaltion henkilöä kohden laskettua tuloa vastaavasti.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämistä koskevan politiikan on perustuttava työmarkkinoille osallistumiseen. Sillä on myös edistettävä työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden ja perheissä epävirallista työtä tekevien henkilöiden sosiaalista osallistamista. Tämän takia jäsenvaltioita kehotetaan investoimaan pääasiassa tapoihin, joilla tunnustetaan lasten ja muiden huollettavien hoidossa saavutetut epäviralliset taidot esimerkiksi alustavaksi koulutukseksi ja työkokemukseksi. Tällä helpotetaan heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja tarjotaan eläke- ja vakuutusoikeudet.

Sukupolvien välistä solidaarisuutta on ylläpidettävä hyödyntämällä vanhempien ihmisten tietoja ja kokemusta ja jakamalla sitä nuorempien sukupolvien käytettäväksi. Jäsenvaltioita kehotetaan edistämään järjestelmiä, joissa vaihdetaan palveluja sukupolvien välillä, ja investoimaan vapaaehtoisjärjestelmiin, liittyivätpä ne sitten koulutukseen, kulttuuriin tai liike-elämään.

Tämä saavutetaan luomalla sopivat infrastruktuurit ja tarjoamalla tietoja vanhempien ihmisten lisääntyneistä mahdollisuuksista osallistua kyseiseen toimintaan, jotta he eivät eristäydy tai joudu sosiaalisen syrjäytymisen uhreiksi.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa Elizabeth Lynne, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset siitä, että annoitte meille tämän tiedonannon ja tämän asiakirjan, joiden avulla voimme epäilemättä parantaa tietämystämme muutoksista ja suuntauksista, sekä suunnitelman, joka meillä on tulevaisuudessa oltava.

Meidän ei pitäisi kuitenkaan tehdä virhettä. Meillä on paljon asiakirjoja, meillä on paljon analyysejä, meillä on paljon keskusteluja ja meillä on paljon sanoja, mutta nyt, kuten sairauksia varten, me tarvitsemme diagnoosin lisäksi myös hoitoa.

On totta, kuten te, arvoisa komission jäsen, sanoitte, että tarvitsemme unionin, sen toimielinten ja sen mekanismien kautta annettavaa eurooppalaista hoitoa, jotta voimme vastata tämän ja huomisen päivän ongelmiin ottaen huomioon, että jos emme tee sitä unionin tasolla, sitä ei pystytä tekemään pelkästään jäsenvaltioiden tasolla.

Joitakin nopeasti edistyviä jäsenvaltioita kuten omaani alkaa uhata jarruttamaan pyrkivä politiikka, jolla pyritään muista jäsenvaltioista käsin luomaan epäoikeudenmukaista kilpailua meidän maassamme toteutettavien tarjousten ja sosiaalisen muutoksen osalta. Arvoisa komission jäsen, ottakaa huomioon, että on leviämässä tunne, että Euroopan sosiaalipolitiikka, joka 1960- ja 1970-luvuilla, kuten espanjalainen ammattiyhdistysliikkeen jäsen kertoi minulle tänään kirjeessä, oli tähdätty yhtenäistämisprosessiin, ja että 1980- ja 1990-luvuilla se rajoitettiin varmistamaan vähimmäisvaatimukset, alkaa nyt luisua kohti sellaista sosiaalipolitiikkaa, jossa jäsenvaltiot kilpailevat keskenään saavuttaakseen matalimman yhteisen nimittäjän.

Arvoisa komission jäsen, tulevaisuudessa kohtaamamme riskit sisältävät ikääntymisen ja globalisaation lisäksi yhteenkuuluvuuden tarttuvan puutteen ja aggressiivisen, muukalaisvihamielisen ja Euroopan vastaisen nationalismin, joka uhkaa sekä Euroopan nykyisiä että tulevia sosiaalipoliittisia voittoja.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin myös omasta puolestani kiittää vilpittömästi esittelijäämme Elizabeth Lynneä. Sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallistuminen edistävät köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaa ennaltaehkäisevässä terveydenhoidossa ja monilla muilla aloilla, ja ne ovat tulevaisuuden tärkeimpiä haasteita.

Käsitteestä ”vähimmäistulo” on keskusteltu usein eri tavoilla jäsenvaltiossa, josta tulen. Tuen kuitenkin täysin Gabriele Staunerin lähestymistapaa työpaikkojen, kokoaikaisen työn ja tulojen osalta. Työmarkkinaosapuolten kumppanuus on hyvin vakaata Itävallassa, mikä antaa meille loistavan tilaisuuden, todellakin sellaisen, jota käytetään yrityksissä löytää ratkaisu kaikkien asianosaisten sopimuksella. Tämä tarkoittaa, että meillä ei ole niin paljon lakkoja kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa ne ovat usein hyvin tavallisia.

Juuri tämän takia EU:n tason sääntelyyn on suhtauduttava hyvin varovaisesti. Erilaiset kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät tarkoittavat, että meidän on edettävä hyvin järkevästi kaikenlaisen yhtenäistämisen suhteen.

Meidän on tarjottava sosiaalista suojelua kaikille työntekijöille ja mahdollistettava heidän sosiaalinen osallisuutensa. Toissijaisuuden puitteissa on luonnollisesti oltava myös mahdollista, että jäsenvaltioilla pitäisi olla, pitää olla ja voi olla korkeampia normeja.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan sosiaalinen todellisuus on sitä, että köyhyys rehottaa. Seitsemänkymmentäkaksi miljoonaa miestä, naista ja lasta elää köyhyysrajan alapuolella, monet ovat kodittomia ja monet vammaiset eristäytyvät kotiinsa palvelujen puutteen takia. Monet ihmiset ovat köyhyysloukussa joustamattomien sosiaaliturvasääntöjen takia.

Pelkään, että tiedonannoilla ja suuntaviivoilla ei tätä ongelmaa ratkaista. En aliarvioi komission jäsenen Špidlan kohtaamia vaikeuksia, mutta meidän on säädettävä jäsenvaltioille oikeudelliset velvoitteet tarvittavien muutosten toteuttamiseksi.

Työssäkäyvät ihmiset huomaavat eläkkeensä laskevan ja työturvallisuutensa heikkenevän, ja monet pelkäävät joutumista pohjalle. Ongelma on se, että epätasa-arvo on sisäänrakennettuna monen jäsenvaltion talousmallissa. Monissa niistä, myös Irlannissa, asenne on se, että ”luodaan vaurautta, sen jälkeen selvitämme sosiaaliset ongelmat”. Näin ollaan piittaamatta siitä todellisuudesta, että sosiaalinen epätasa-arvo jarruttaa taloudellista kehitystä ja että meillä ei voi olla pitkän aikavälin kestävää vaurautta kaikille, jos käsittelemme sosiaalipolitiikkaa jälkihuomautuksena emmekä hyödynnä 72 miljoonan ihmisen hukattua lahjakkuutta puhumattakaan siitä, että jätämme huomioimatta tilastojen takana piilevän inhimillisen kurjuuden.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Euroopan yhteiskunnat käyvät läpi dramaattisia muutoksia työn ja perhe-elämän luonteessa, naisten yhteiskunnallisessa asemassa ja sosiaalisessa liikkuvuudessa. Yhteiskunnan arvot muuttuvat ja yhteiskunnat muuttuvat koko ajan monikulttuurisemmiksi. Nykyinen kehitys on laajentanut ihmisten näköpiiriä ja antanut heille enemmän vaihtoehtoja, kun he tekevät elämäänsä koskevia päätöksiä.

Vaikka Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat maailman rikkaimpien maiden joukossa, uusia köyhyyden ja epätasa-arvon muotoja ilmenee silti. Kymmenet miljoonat Euroopan kansalaiset elävät edelleen köyhyydessä. Sosiaalinen osallistuminen ja sosiaalinen suojelu ovat Euroopan unionin perusarvoja ja kaikkien ihmisten perusoikeuksia. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tehostettava ponnistelujaan lasten köyhyyden torjumiseksi. Ellei heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien lasten osallistumista paranneta huomattavasti jo esiasteella, koulunsa kesken jättävien oppilaiden määrä ei vähene, emmekä pysty lisäämään toisen asteen koulutuksen päättävien ja siten tärkeimpien taitojen hankkivien ihmisten määrää. Yhä useampien kansalaisten on selvittävä sosiaalisesta syrjäytymisestä, työttömyydestä ja muista sosiaalisesti epämieluisista ilmiöistä, jotka ovat haitallisia sekä heille että taloudelle ja yhteiskunnalle.

Tästä näkökulmasta myös nuorisotyöttömyyden torjuminen on olennaista. On tärkeää poistaa esteet joissakin ammattikoulutusohjelmissa, jotta ne ovat joustavampia ja tehokkaampia ja jotta ne kuvastavat työmarkkinoiden tarpeita. Tällä parannetaan huomattavasti heikossa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia itsensä puolustamiseen. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisen on oltava Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden poliittisia painopistealoja.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä keskustelua ja mietintöä sosiaalisesta todellisuudesta ja vaikka meidän on tietysti pidettävä myönteisenä kartoitusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja avointa koordinointimenetelmää, todellisuus, joka meidän on ymmärrettävä, on se, että näillä keinoilla ei ole vielä lopetettu sitä, että naiset saavat Saksassa 24 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet, melkein kolmasosa lapsista elää Puolassa köyhyydessä ja vaurautta koskeva epätasa-arvo kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 40 vuoteen korkeimmillaan.

En usko, että Euroopan sosiaalirahoitus ja kansalliset ohjelmat, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan New Deal ovat olennaisen tärkeitä aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä niiden todellisten esteiden kaatamiseksi, jotka estävät yhteiskuntamme ryhmiä siirtymästä työttömyydestä työhön, vaan että työ on edelleen parhaista välineistämme köyhyyden torjumiseen.

Kiitän todella komission jäsentä Špidlaa siitä, että hän ilmaisi lujan sitoutumisen komission työohjelmaan, joka koskee uutta lainsäädäntöä syrjintää koskevasta 13 artiklasta, mistä olen keskustellut pitkään hänen kanssaan. Minä ja tämä parlamentti odotamme yksityiskohtaista työskentelyä hänen kanssaan eikä vähiten ensi viikon puheenjohtajavaltion kokouksessa.

Mutta kaikkien meidän – hänen ja meidän yhdessä – on suojauduttava tällaiselta kartoitusta koskevalta puheelta, jolla viivästytetään uutta sosiaalipoliittista ohjelmaa Euroopassa, tai yhden alan sääntelyn purkamiselta, joka johtaa epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden lisääntymiseen, ei näiden epäkohtien torjumiseen.

Ammattiyhdistysliikkeet, sosiaalialan kansalaisjärjestöt ja tietysti vammaiset, joiden kanssa olen työskennellyt yli 20 vuotta, suhtautuvat epäillen siihen, mitä olemme tekemässä sosiaaliselle Euroopalle. Meidän on kuunneltava heidän huoliaan ja vastattava niihin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on ollut äärimmäisen kattava ja yksityiskohtainen. Olisi hyvin vaikeaa antaa yksityiskohtaisia vastauksia yksittäisiin huomioihin, joten haluaisin vain antaa lyhyen yhteenvedon vastaukseksi.

Ensinnäkin minusta näyttää, että keskustelu on selvästi osoittanut, että parlamentti pitää myönteisenä ajatusta sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta, ja vaikka olenkin samaa mieltä Alejandro Cercasin kanssa siitä, että diagnoosi ei ole sama kuin hoito, olen myös sitä mieltä, että mikään hoito ei ole mahdollinen ilman diagnoosia. Yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti, ja meidän on löydettävä uusia menetelmiä siihen sopeutumiseen tai vanhojen menetelmien uudistamiseen. Jotta tämä olisi tehokasta, meidän on ymmärrettävä kokonaiskuva.

Minun mielestäni keskustelulla on toinen yhteinen nimittäjä, ja se on se, että vaikka sosiaalisella todellisuudella on jossain määrin oma dynamiikkansa, meillä on myös meidän omat arvomme: yleinen eurooppalainen näkemys Euroopan sosiaalimallista, joka sisältää sosiaalisen osallistumisen ja sosiaalisen suojelun ja toiminnan yleisesti. Siksi meidän ajattelu- ja toimintamallissamme ei ole hyväksyttävää omaksua passiivista näkemystä. On aina mahdollista kokeilla aktiivista politiikkaa ja aktiivista puuttumista.

Haluaisin myös korostaa kolmatta ajatusta. On päivänselvää, että kuten useimmissa toimissa, myös suuressa osassa Euroopan unionin päätöksiä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan tietyn ongelman ratkaisuun tarkoitettuja toimintatapoja käsitellään parhaalla ja tehokkaimmalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden kannasta sosiaalipolitiikkaan ei ole epäilystäkään. Toisaalta keskustelu osoittaa selvästi sen, että tavoitetta ei voida saavuttaa yksin jäsenvaltioiden tasolla ilman Euroopan tason ponnisteluja. Siksi velvollisuutenamme on löytää edullisin ja tehokkain vuorovaikutus tällä alalla.

Keskustelussa tuotiin esiin huolenaihe, jonka myös minä jossain määrin jaan: huoli siitä, että yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikan epätasa-arvo ja toisiaan vastaamattomuus voi johtaa kilpailuun, joka mahdollisesti heikentää sosiaalisia normeja. Euroopan komissio ei tahdo lähteä tälle tielle. Perusnäkemyksemme on tehdä Euroopan yksittäisistä sosiaalipolitiikoista toisiaan vastaavia siten, että niissä varmistetaan kilpailu ja alhaalta ylöspäin suuntautuva kehitys niin, että edistykseen kuuluu aina sosiaalinen ulottuvuus.

Hyvät naiset ja herrat, keskustelu osoittaa myös selvästi sen, että sosiaali- ja talouspolitiikkaa ei voida suunnitella joko/tai-pohjalta. Ainoa mahdollisuus on ”ei vain / vaan myös”, mikä tarkoittaa kummankin politiikan yhteistä tasapainoista kehitystä antamatta etusijaa kummallekaan. Tavallisesti etusija annetaan talouspolitiikalle. Voin kuitenkin huomata keskustelusta selvästi, että Euroopan parlamentti ei suosi tätä lähestymistapaa.

Hyvät naiset ja herrat, mainitsitte monia yksittäisiä ongelmia, erityisesti terveyspalveluja koskevan kysymyksen ja lääkkeiden saannin ja palvelujen yleisen järjestämisen. Keskustelitte väestön ikääntymisen vaikutuksista ja yleishyödyllisten palvelujen tärkeydestä. Olen iloinen, että kaikki nämä näkemykset esitetään Euroopan komission strategisissa asiakirjoissa. Pyrimme liittämään ne yleiseen yhteiseen strategiaan.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin lopuksi esittää kiitokseni Elizabeth Lynnelle, jonka mietintö, josta parhaillaan keskustellaan, on epäilemättä tärkeä osa yleisiä ponnisteluja, joilla pyritään varmistamaan koko Euroopan unionin edistys.

  Puhemies. − (ES) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Puhemiehenä haluaisin myös onnitella Elizabeth Lynneä mietinnöstä, jolla on ollut valtava vaikutus kansalaisyhteiskuntaan.

Olen saanut todistaa, miten köyhyyttä vastustavat ja osallistumista kannattavat nuorten ihmisten kulkueet matkustivat läpi Euroopan, ottivat Elizabeth Lynnen mietinnön ja matkustivat kaupungista kaupunkiin, eurooppalaisesta pääkaupungista toiseen ja ylistivät Euroopan parlamenttia kollegamme työn ansiosta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.35 ja sitä jatkettiin klo 12.00)

Puhetta johti
varapuhemies Hans-Gert PÖTTERING

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minä ja Erika Mann, joka ei voi olla täällä tänään kanssamme parlamentissa, sekä muut kollegat, haluaisimme pyytää teitä välittämään Euroopan unionin kansalaisten, jota parlamentti edustaa, solidaarisuudenilmauksemme sen trooppisen myrskyn uhreille, josta sitten tuli jouluhurrikaani ja joka on hävittänyt Haitia, Dominikaanista tasavaltaa, Jamaikaa, Kuubaa, Barbadosta ja muita Karibian alueita ja jättänyt jälkeensä tuhoa, tauteja ja kuolemaa.

Arvoisa puhemies, ilmaiskaa solidaarisuutemme myös Meksikon Oaxacan, Chiapasin ja ennen kaikkea Tabascon osavaltioiden tulvien uhreille. Haluaisin pyytää teitä, arvoisa puhemies, välittämään solidaarisuudenilmauksemme ja sen lisäksi kehottamaan Euroopan komissiota ottamaan käyttöön käytettävissään olevat välineet helpottaakseen tilannetta ja korjatakseen tuhoja, jotka vaikuttavat aina eniten heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin.

  Puhemies. −(DE) Suuret kiitokset, hyvä José Ignacio Salfranca Sánchez-Neyra. Parlamentin osalta etenemme tällä tavalla ja välitämme ajatuksenne komissiolle.

4. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista:ks. pöytäkirja

5. Äänestykset

  Puhemies. −(DE) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

5.1. Euroopan tason poliittisten puolueiden säännöt ja rahoitus (äänestys)

- Mietintö: Leinen (A6-0412/2007)

- Ennen äänestystä:

  Jo Leinen (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, neuvosto hyväksyi viime perjantaina tämän Euroopan tason puolueiden ja säätiöiden rahoitusta koskevan asetuksen sisällön olennaisilta osin. Tänä aamuna käytiin lisäksi kolmenvälinen vuoropuhelu komission ja neuvoston kanssa, ja pääsimme sopimukseen ratkaisemattomina olleista kysymyksistä. Siksi tämän hankkeen hyväksymiselle ensimmäisessä käsittelyssä ja parempaa rahoitusta koskevien edellytysten luomiselle jopa vuodelle 2008 on todelliset mahdollisuudet.

Siksi ehdotan, että lykkäämme äänestystä Brysselissä 29. marraskuuta pidettävään seuraavaan täysistuntoon.

(Parlamentti hyväksyi ehdotuksen.)

5.2. Yhteisön alueella olevia avoimia työpaikkoja koskevat neljännesvuosittaiset tilastot (äänestys)

– Mietintö: Athanasiu (A6-0335/2007)

5.3. Schengenin säännösten määräysten täysimääräinen soveltaminen (äänestys)

– Mietintö: Coelho (A6-0441/2007)

5.4. Tonnikalakannan elvyttäminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä (äänestys)

– Mietintö: Braghetto (A6-0408/2007)

5.5. Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys: B6-0435/2007

– Ennen 1 kohtaa edeltävästä otsikosta toimitettua äänestystä:

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Haluaisin ehdottaa ensimmäinen osan otsikon muuttamista näin: ”Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus”. Eli muutetaan ”Ulkoiset toimet” muotoon ”Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus”.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 5 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, koska 5 kohtaan tehty suullinen tarkistus peruutettiin, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa äänestää vastaan päinvastoin kuin sen luetteloissa todetaan.

−Ennen 14 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, joillakin jäsenillä on ongelmia keskiosan kanssa sen kohdan osalta, jossa todetaan, että ”huomauttaa, että viime vuosina Euroopan talouden perusongelmana on ollut kotimaisen kysynnän riittämättömyys”. Yhteisymmärryksessä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän Daniel Casparyn kanssa ehdotan siksi, että lisätään ”joissakin jäsenvaltioissa” sanan ”perusongelmana” jälkeen, mikä toivottavasti ratkaisee keskiosaa koskevat ongelmat. Uskon, että tämä voisi auttaa myös Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 30 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, en vastusta asiakirjan lykkäämistä, mutta pyytäisin silti, että äänestämme siitä. Jos parlamentti äänestää asiakirjan puolesta, asiakirja kuuluu muualle, mutta voi käydä myös niin, että sitä ei hyväksytä, ja sen takia pyydän äänestämään alkuperäisestä asiakirjasta.

  Puhemies. – (DE) Kohta kohdalta -äänestystä ei ole pyydetty.

– Lopullisen äänestyksen jälkeen:

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, parlamentti on äänestänyt yhdennettyjen suuntaviivojen ajanmukaistamisen ja tarkistamisen puolesta. Tämä koskee esimerkiksi sosiaalista ulottuvuutta. Tähän mennessä komissio on päättänyt olla kiinnittämättä huomiota siihen.

Haluaisin kuulla komission jäsenen Špidlan kommentin parlamentin nyt tekemästä päätöksestä ja siitä, aikoo hän edistää yhdennettyjen suuntaviivojen ajanmukaistamista ja tarkistamista komissiossa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen.−(CS) Parlamentin tekemällä päätöksellä on tiettyä painoarvoa, ja komission on otettava se huomioon valmistellessaan tulevia asiakirjoja. Parlamentin äänestyksellä on siksi luonnollisesti asianmukainen painoarvo, ja yhdennettyjä suuntaviivoja koskeva kysymys oli perustavanlaatuinen parlamentin kanssa käymässämme keskustelussa.

  Puhemies. −(DE) Tulkitsemme, että ”tietty painoarvo” merkitsee ”suurta painoarvoa”, ja suosittelemme, että komissio hyväksyy arviomme.

5.6. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY soveltaminen (äänestys)

Yhteinen päätöslauselmaesitys: B6-0462/2007

Ennen äänestystä:

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies , hyvät naiset ja herrat, viittaan työjärjestyksen 19 ja 166 artiklaan. Ennen kuin parlamentti äänestää tiettyjen ryhmien vapaata liikkuvuutta koskevasta yhteisestä päätöslauselmaesityksestä, haluaisin ryhmäni puolesta tuomita jyrkästi sen 13 kohdassa esitetyn henkilökohtaisen hyökkäyksen komission varapuheenjohtajaa Franco Frattinia vastaan.

Haluan tuomita italialaisten sosiaalidemokraattien poliittisesti tyylittömän liikkeen, jonka tietyt kollegani ovat tehneet ja joka ei sovi kohtaamiemme haasteiden arvolle. Ja mikä on vielä vakavampaa, tällainen Franco Frattinin kommenttien valheellinen vääristely, joka toimielimemme on torjuttava, tarkoittaa, että emme voi tehdä maltillista päätöstä.

Vaikka ryhmämme äänestäisi kyseisen liikkeen takia tätä päätöslauselmaa vastaan, se ei kuitenkaan millään tavoin vähentäisi tukeamme kaikille romanialaisille ja muille EU:n kansalaisille, jotka noudattavat lakia ja kunnioittavat vastaanottajavaltiotaan.

Euroopan unioni perustuu oikeusjärjestykseen, kuten vahvistamme päätöslauselmassa, jonka ryhmäni on allekirjoittanut italialaisten ja romanialaisten kollegoidemme yhteisaloitteesta. Kysymys vapaasta liikkuvuudesta ei ole vain kansallinen asia, vaan se on eurooppalainen asia. Hyvät naiset ja herrat, siinä ei ole kyse poliittisten tilien selvittämisestä vaan arvoista.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kävimme parlamentissa laajan keskustelun, johon komission jäsen Frattini osallistui. Komission jäsen vastasi hyvin maltillisesti kommentoidessaan parlamentin eri jäsenten puheenvuoroja ja vastatessaan niihin. Tässä päätöslauselmassa arvostellaan vain yhtä kohtaa eli sitä, että komission jäsenen Frattinin voidaan todistaa antaneen julkisesti virheellistä tietoa Euroopan unionin lainsäädännön tietystä kohdasta.

Se, että päätöslauselmassamme oikaistaan tämä ja että siinä myös selvennetään, että Euroopan kansalaisten oikeussuojasta vastaava komission jäsen antoi julkisesti virheellisen lausunnon kansalaisten oikeuksia koskevasta olennaisesta kysymyksestä, on tämän parlamentin velvollisuus, eikä sillä ole mitään tekemistä minkäänlaisten salaliittoteorioiden kanssa. Tiedämme kuitenkin oikein hyvin, hyvä Joseph Daul, että olette säälittävä parlamentin jäsen, koska Forza Italia painosti teitä antamaan tuon lausunnon. Tämä on kaikki, mitä asiasta on sanottavana.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Puhemies. −(DE) Me emme halua käydä tätä keskustelua tässä ja nyt.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minun mielestäni meidän pitäisi kommentoida puheenjohtaja Joseph Daulin antamaa lausuntoa erillisesti. Tämä parlamentti ilmaisee mielipiteensä enemmistön tuella, ja sillä on täysi oikeus arvostella tai sensuroida komission jäseniä. Se on tämän parlamentin täysivaltainen oikeus.

Teimme niin kuin teimme siksi, että Franco Frattini tulkitsi yhteisön lainsäädäntöä väärin, ja vaikka kaiken tämän huutamisen keskeltä minun on vaikeaa saada ääntäni kuuluviin, haluaisin toistaa, että toimimme täällä Euroopan parlamentin jäseninä Euroopan komission jäsentä kohtaan ja niin me teemme edelleen!

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Puhemies. −(DE) Yrittäkää olla vähemmän tunteellisia tätä asiaa käsitellessänne.

  Graham Watson , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää lyhyesti työjärjestyspuheenvuoron. Kaikista puoluepoliittisista keskusteluista riippumatta komission jäseniltä on erittäin harkitsematon sekaantua kotimaidensa tai minkä tahansa muun maan puoluepoliittisiin asioihin. Minun mielestäni ei ole kohtuutonta, että parlamentti muistuttaa komissiota sen velvollisuuksista tässä yhteydessä.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Puhemies. −(DE) Minulla on nyt vielä kolme puheenvuoroa, ja sitten päätämme tämän lyhyen keskustelun.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, en usko, että minun tarvitsee lisätä paljon siihen, mitä Monica Frassoni, Graham Watson ja Martin Schulz ovat sanoneet. Haluaisin sanoa vain tämän: olisi järkevää, että jos komission jäsenen lausuntoja kyseenalaistaa neljä täysin parlamentin eri puolilta olevaa ryhmää, komission jäsen miettisi, mitä hänen pitäisi olla tekemättä uudelleen saadakseen parlamentin luottamuksen.

(Suosionosoituksia)

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, työjärjestyksen 151 ja 19 artiklan mukaisesti pyydän teitä arvioimaan, voidaanko 13 kohta hyväksyä, sillä se sisältää järjettömän ja perusteettoman henkilökohtaisen hyökkäyksen komission varapuheenjohtajaa vastaan. Jos tämä asiakirja hyväksytään sen jälkeen, kun komission puheenjohtajan edustaja puolusti Franco Frattinia, se aiheuttaisi sopimattoman ristiriidan parlamentin ja komission välillä sisäpoliittisista syistä. Siksi pyydän, että esityksen tekstistä äänestetään ilman 13 kohtaa, ja pyydän myös, että esittäjät peruuttavat tekstin suullisella tarkistuksella.

– Ennen 1 kohdasta toimitettua äänestystä

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin lisätä seuraavan suullisen tarkistuksen. ”pahoittelee Roomassa 31. lokakuuta 2007 tapahtunutta Giovanna Reggianin murhaa ja ilmaisee osanottonsa hänen perheelleen”.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 13 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin lisätä seuraavan tarkistuksen. ”katsoo, että koulutus ja koulun keskeyttämisen torjuminen romaniyhteisöissä on yksi tärkeimmistä välineistä sosiaalisen syrjäytymisen, hyväksikäytön ja rikosten torjumisessa”.

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

– Ennen johdanto-osan F kappaleesta toimitettua äänestystä

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, ”ottaa huomioon saapumista ja oleskelua koskevasta oikeudesta annetun direktiivin 2004/38/EY 5, 6, 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen ehtojen merkityksen”.

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

5.7. Schengenin säännösten määräysten soveltaminen (äänestys)

Päätöslauselmaesitys: B6-0448/2007

5.8. Pakistanin tilanne (äänestys)

Yhteinen päätöslauselmaesitys: B6-0472/2007

– Ennen 1 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Robert Evans, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana johdin neuvotteluja tästä kompromissitekstistä. Tunnustan, että tämä on arkaluontoinen kysymys ja että on tärkeää, että me kaikki tunnemme Pakistanin tilanteen. Uskon, että koko parlamentti haluaa lähettää vahvan ja yhtenäisen viestin kenraali Musharrafille.

Kompromissihengessä ja jotta päätöslauselmalle saataisiin toivottavasti koko parlamentin tuki, haluaisin ehdottaa seuraavaa suullista tarkistusta. Johdanto-osan A kappaleessa me toteamme, että presidentti Musharraf on lopettanut perustuslain noudattamisen ja oikeusvaltion toistaiseksi ja korvannut ne sotatilalailla. Ehdottaisin, että me sanomme hänen korvanneen ne ”poikkeustilalailla, tosiasiassa sotatilalailla”. Siten, muiden kollegojen tekemien ehdotusten mukaisesti kolmessa muussa paikassa 1, 10 ja 11 kohdassa meidän pitäisi korvata ”sotatilalaki” ”poikkeustilalailla”. Toivon, että tällä saadaan parlamentin täysi tuki.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

5.9. Ilmastonmuutosta käsittelevä Balin konferenssi (äänestys)

Päätöslauselmaesitys: B6-0432/2007

– Ennen äänestystä:

  Satu Hassi (Verts/ALE).- (FI) Arvoisa puhemies, olisin vain huomauttanut, että tämän päätöslauselman suomenkielisessä tekstissä yksi tärkeä kohta on käännetty väärin. 1 kohdassa, joka koskee Balin neuvottelumandaattia, suomenkielisessä tekstissä on ymmärretty väärin, että tämä päätöslauselma käsittelisi EU:n sisäistä neuvottelumandaattia ennen Balin kokousta. Tosiasiassa tällä Balin mandaatilla tarkoitetaan sitä, että Balin kokouksessa ilmastosopimuksen ratifioineet maat pyrkivät saavuttamaan neuvottelumandaatin, jolla luodaan mahdollisuudet saada aikaan seuraava ilmastosopimus. Eli suomenkielisessä versiossa 1 kohdassa sanat ”sopimaan tätä kokousta varten tarvittavasta neuvottelumandaatista” tulisi kuulua ”tässä kokouksessa sopimukseen neuvottelumandaatista”.

– Äänestyksen jälkeen:

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minut olisi pitänyt merkitä äänestämään tarkistusta 7 vastaan. Pelkään, että kun painoin nappia, väärä valo ilmestyi. Se olisi pitänyt olla vastaan annettu ääni. Se ei muuta äänestyksen tulosta, mutta se on minulle arka aihe. Pyytäisin siksi, että ääneni merkittäisiin vastaan annetuksi ääneksi.

  Puhemies. −(DE) Se merkitään kuten sanoitte.

5.10. Euroopan naapuruuspolitiikan lujittaminen (äänestys)

Mietintö: Obiols i Germà ja Tannock (A6-0414/2007)

– Ennen 14 kohdan toisesta kappaleesta toimitettua äänestystä:

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, mutta haluaisin vain tehdä selväksi, että käsitteen ”takaisinottoa koskevat sopimukset” poistaminen koskee vain 14 kohdan ensimmäistä kappaletta, jotta äänestyksen tulkinnassa ei olisi mitään epäselvyyttä.

−Ennen tarkistuksesta 3 toimitettua äänestystä

  Charles Tannock (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä 19 kohdan a alakohtaan seuraavat sanat: ”korostaa tarvetta ottaa ETA-maat (Islanti, Norja, Liechtenstein ja Sveitsi) mukaan yhteistyöhön ja hyödyntää täysipainoisesti niiden kokemusta Euroopan unionin kanssa työskentelemisestä”.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 42 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Charles Tannock (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain varmistaa, että suullisella tarkistuksella poistetaan koko kohta, joten se pitäisi käsitellä ensin ennen tarkistusta 13, mikä tarkoittaa, että luettelon äänestysjärjestystä on muutettava.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

5.11. EU:n ja Ukrainan talous- ja kauppasuhteet (äänestys)

Mietintö: Zaleski (A6-0396/2007)

– Ennen äänestystä:

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, ennen äänestystä minä ja kollegani kansainvälisen kaupan valiokunnasta haluaisimme lausua kiitoksemme menestyksekkäästi tehdystä työstä, jonka avulla voimme säästää aikaa, koska tarkistuksia ei ole.

Tämän mietinnön pitäisi lähettää Ukrainan uudelle hallitukselle ja parlamentille selvä viesti siitä, että me olemme omalta osaltamme tehneet kaiken tarvittavan varmistaaksemme, että vapaakauppa-aluetta koskevat neuvottelut voidaan käydä. Olemme tässä vuoropuhelussa luottavaisia kumppaneita. Jos Ukrainasta on täällä tänään edustaja, voisiko hän kertoa kansalliselle parlamentille, että Euroopan parlamentti suosittelee äänestämään viipymättä Ukrainan WTO:hon liittymistä koskevasta hakemuksesta ja ratifioimaan tämän liittymisen heti, kun päätös Genevessä on tehty.

Sekä EU:n että Ukrainan molemminpuolisen edun takia pyydän teitä kaikkia nyt tukemaan tätä mietintöä. Suuret kiitokset.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. −(DE) Arvoisa Zbigniew Zaleski, jos voisin onnitella teitä siitä, miten hyvin ilmaisette itseänne kielelläni, tekisin niin.

5.12. EU:n toimet epävakaissa tilanteissa

- Päätöslauselmaesitys: B6-0476/2007

5.13. Sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen (äänestys)

- Mietintö: Lynne (A6-0400/2007)

– Ennen 9 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Elizabeth Lynne (ALDE), esittelijä.–(EN) Ehdotan, että sana ”naiset” vaihdetaan ”henkilöihin” 9 kohdassa.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

6. Äänestysselitykset

  Puhemies. (IT) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

- Mietintö: Leinen (A6-0412/2007)

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen.− (PL) Jo Leinenin mietinnössä todetaan erityisesti, että komission ehdotusten merkittävin uudistus on se, että Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoittamisen lisäksi myös niiden Euroopan tason poliittisten tytärsäätiöiden rahoittaminen unionin talousarviosta on mahdollista.

Olen samaa mieltä siitä, että ehdotetulla asetuksella parannetaan Euroopan tason poliittisten puolueiden taloudellista vakautta ja niiden vaalikampanjoiden rahoitusta Euroopan parlamentin vaaleissa vuonna 2009.

- Mietintö: Coelho (A6-0441/2007)

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Vuosi sitten näytti edelleen siltä, että Schengen-alueen laajentumisen päivämäärää lykättäisiin vuoteen 2009. Olen iloinen, että me kaikki olemme tehostaneet ponnistelujamme ja löytäneet rakentavan ratkaisun, jolla henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ilman passitarkastuksia tehdään totta.

Siksi pidän myönteisenä Carlos Coelhon mietintöä, jossa vahvistetaan yhdeksän uuden jäsenvaltion liittyminen Schengen-alueeseen. Minun mielestäni henkilöiden vapaa liikkuvuus ilman passitarkastuksia on todellinen Euroopan yhdentymisen menestystarina, ja siksi olin tyytyväinen äänestäessäni tämän mietinnön puolesta. Uusien jäsenvaltioiden, myös Slovakian, liittyminen Schengen-alueeseen kertoo selkeästi Euroopan kansalaisille, että totalitaaristen kommunistihallintojen Länsi- ja Itä-Euroopan väliin rakentama rautaesirippu siirretään historian kirjoihin 21. toukokuuta 2007 lähtien.

Minulle tästä mietinnöstä äänestäminen on historiallinen tapahtuma, koska se tapahtuu samalla viikolla, jolloin Slovakia ja Tšekin tasavalta juhlivat – 17. marraskuuta – totalitaarisen hallinnon kaatumisen 18. vuosipäivää, sen hallinnon, joka esti kansalaisia matkustamasta ympäri Eurooppaa. Uskon, että Euroopan kansalaiset pitävät tätä hyvänä joululahjana.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Carlos Coelhon mietintöä vastaan pääasiassa kiinnittääkseni huomion Schengen-sopimuksen avointen rajojen politiikkaan liittyviin lukuisiin ongelmiin. Schengen-järjestelmä joka tapauksessa seisoo tai kaatuu toisaalta ulkorajojen vesitiiviin valvonnan – mitä ei suoraan sanottuna tapahdu – ja toisaalta kaikkien jäsenvaltioiden koordinoiman kaikissa jäsenvaltioissa toteutettavan jyrkän rikoksia koskevan toimintatavan – mikä toteutuu aivan liian harvoin – mukana. Lopuksi, kaikkien Schengen-alueen maiden on toteutettava tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, ja se taas on täysin ristiriidassa esimerkiksi sangen monen jäsenvaltion viime vuosina toteuttamien joukkolaillistamisen aaltojen kanssa.

Näissä olosuhteissa, yksilönä ja poliitikkona, en voi iloita siitä, että minun ei enää tarvitse mennä rajatarkastusten läpi sisärajoilla, koska rikollisten ja laittomien maahanmuuttajien ei myöskään tarvitse enää tehdä niin, ja se on turmiollista yhteiskunnallemme.

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin puhua kollegani Carlos Coelhon mietinnöstä, joka koskee neuvoston päätösehdotusta Schengenin säännösten määräysten täysimääräisestä soveltamisesta EU:hun vuonna 2004 liittyneissä yhdeksässä jäsenvaltiossa. Minä olen itse sitä mieltä, että tämä päätös on ehdottomasti elintärkeä. Maidemme, myös kotimaani Tšekin tasavallan liittymistä ei pitäisi lykätä missään olosuhteissa. Kaikki tähän mennessä tehdyt analyysit osoittavat, että kaikki nämä maat ovat riittävän valmistuneita Schengen-alueen laajentumiseen. Asiaankuuluvien jäsenvaltioiden, monien tutkimuksiin osallistuneiden asiantuntijoiden, poliisin, oikeusviranomaisten, virkamiesten ja muiden uskomattomien ponnistelujen ansiosta nämä jäsenvaltiot ovat nyt riittävän valmiita soveltamaan kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävästi. Siksi oletan, että myös oikeus- ja sisäasioiden neuvosto ilmaisee tukensa tälle päätökselle 6.–7. joulukuuta tänä vuonna. Sisärajojen poistamisen symbolinen merkitys, joka kansalaistemme mielissä yhdistyy Schengen-alueeseen liittymiseen, on historiallista, ja sitä voidaan verrata vain rautaesiripun sortumiseen miltei 20 vuotta sitten.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, olen iloinen siitä, että – teknisestä ongelmasta huolimatta – me kaikki äänestämme yhdessä mietinnöstä, jolla vahvistetaan, että uudet jäsenvaltiot, myös Tšekin tasavalta, ovat valmiita liittymään Schengen-alueeseen jo vuonna 2008. Arvostan jäsenvaltioiden ja komission ponnisteluja ja avoimuutta laajentumista ennen tarvittujen tiiviiden teknisten kuulemisten aikana. Laajentunut Schengen-alue tuo epäilemättä suurempia haasteita Euroopan sisäiselle turvallisuudelle, mutta toisaalta, ja tätä haluaisin korostaa, se on niiden ponnistelujen huipentuma, joilla toteutetaan vapaa liikkuvuus todella yhdentyneellä alueella. Ensi vuonna Eurooppa on yhtenäisempi kuin koskaan ennen. Rautaesirippu on ehdottomasti mennyttä, ja minä kiitän siitä.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Puolan liittyminen Schengen-alueeseen tuo mukanaan rajojen ylittämisen helppouteen liittyvien mahdollisten etujen lisäksi myös uhkia.

Yksi Puolan jo monien vuosien ajan kokema kielteinen ilmiö ovat vaikeudet, joita itäisten naapuriemme kansalaiset ovat kohdanneet tullessaan maahamme, mukaan luettuna Valko-Venäjällä ja Ukrainassa asuvat puolalaiset. Rajavalvonnan puute saattaa johtaa moniin kielteisiin ilmiöihin, jotka liittyvät rikollisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon. Olemme myös huolissamme toteutetuista toimista, joilla pyritään poistamaan kansallinen rajavalvonta jäsenvaltioissa yleiseurooppalaisen EU:n rajavalvonnan hyväksi. Tämän takia äänestin tyhjää tästä asiasta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kuten jo kauan olemme sanoneet, katsomme, että oikeus- ja sisäasioihin kuuluvat alat ovat valtioiden, erityisesti Portugalin valtion, keskeisintä toimivaltaa. Siksi vastustamme niiden asteittaista siirtoa EU:n ylikansallisille toimielimille menettelyllä, jossa jokaista uutta ”edistysaskelta” perustellaan edellisellä ”edistysaskelella”.

Tämä pätee Schengen-alueen perustamiseen ja Schengenin säännöstöön, joiden nojalla rajavalvontaan liittyvät toimintatavat tai toimenpiteet – viisumit, turvapaikka tai maahanmuutto – tai poliisin ja oikeuslaitoksen mekanismit yhteisöllistetään.

Tämä pätee ennen kaikkea silloin, kun tällainen ”yhteisöllistäminen” toteutetaan siten, että tärkeimmät EU:n voimat varmistavat yhteistyössä, että ne saavat päätöksentekoprosessin avulla mahdollisuuden puolustaa ja suojella omia etujaan, mistä ei ole kysymys Portugalin osalta.

Kuten olemme todenneet, näitä asioita koskeva yhdenvertaisten itsenäisten valtioiden välinen kansainvälinen ja eurooppalainen yhteistyö on yksi asia, mutta kansallisen riippumattomuuden ja demokratian suojaamista koskevien perustekijöiden luovuttaminen EU:n tärkeimpien voimien hallitsemille ylikansallisille toimielimille ”Eurooppa-linnakkeen” luomiseksi on aivan toinen asia, eikä sitä voida hyväksyä.

Siksi äänestimme siten kuin äänestimme.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen.−(IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, äänestän tätä mietintöä vastaan, koska, kuten olen jo yksityiskohtaisesti moneen otteeseen, myös äskettäin parlamentissa pitämissäni puheenvuoroissani selittänyt, vastustan ankarasti Schengenin sopimusta. Vastustan sitä erityisesti silloin, kun kyseisestä sopimuksesta kehittyy laittomien maahanmuuttajien ja vaarallisten liikkeiden väline EU:n sisälle.

Schengenin säännöstön osapuoliksi haluavien maiden rajat ovat helppo kohde rikollisille. Ne tarjoaisivat uuden keinon entisen neuvostoblokin ja Lähi-idän maista peräisin olevalle valvomattomalle maahanmuutolle puhumattakaan yhteiskunnallisesta epäjärjestyksestä, jota kansalaisten vapaa liikkuvuus EU:ssa kiistämättä aiheuttaa Italiassa ja muissa maissa.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen.− (SV) Schengen-yhteistyön on pysyttävä avoimena kaikille jäsenvaltioille, jotka haluavat liittyä siihen ja osallistua yhteistyöhön. Toisaalta on äärimmäisen tärkeää, että kaikki yhteistyöhön osallistuvat maat täyttävät vaatimukset jo liittyessään, koska yhteistyö käsittää yhteisen ulkorajan. Jos yhdessä maassa on puutteita, Ruotsilla ei ole mitään keinoa tarkastaa rajavalvontaa. Tutkimukset osoittivat, että on ongelmia, joihin on tartuttava, ja että olisi järkevää lykätä liittymistä, kunnes kaikki vaatimukset on täytetty.

- Mietintö: Braghetto (A6-0408/2007)

  Jan Andersson, Göran Färm ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Tällä äänestysselityksellä me allekirjoittaneet Ruotsin sosiaalidemokraattien Euroopan parlamentin jäsenet haluaisimme selvittää, miten me äänestimme Iles Braghetton mietinnöstä (A6-0408/2007).

Meidän mielestämme on hyvin tärkeää laatia tonnikalakannan elvyttämissuunnitelma. Tonnikala on ollut jo kauan uhanalainen laji laajan liikakalastuksen takia. Ajan mittaan tämä uhkaa vahingoittaa koko ekosysteemiä kyseisillä kalastusvesillä. Meidän mielestämme komission päätöslauselma ei ole kuitenkaan täysin riittävä, ja siksi äänestimme sitä vastaan.

Äänestimme valiokunnan tarkistusten 4 ja 6 puolesta. Nämä kaksi tarkistusta koskevat kahden meidän mielestämme kyseenalaisen poikkeuksen poistamista tonnikalan kalastuksesta.

Tuimme myös tarkistusta 13, joka olisi tarkoittanut, että hyväksyisimme nimensä arvoisen elvyttämissuunnitelman. Ehdotus oli huomattavasti kattavampi kuin alkuperäinen ehdotus, mitä me kannatamme täysimääräisesti. Tonnikalakannan taso on edelleen vaarallisen alhainen, ja Euroopan unionin on otettava suurempaa vastuuta tonnikalakannan elvyttämisestä.

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen.– (FR) Haluaisin selittää äänestyskäyttäytymistäni tonnikalakannan elvyttämistä Itä-Atlantilla ja Välimerellä koskevan mietinnön äänestyksessä.

Koska tonnikalakannan tila on todella kriittinen, Euroopan unioni toimii tämän asetuksen nojalla seuraavasti: saaliskiintiöiden tasainen vähentäminen, kalastuskausien rajoittaminen ja valvontatoimenpiteiden tehostaminen laittoman kalastuksen torjumiseksi. Kannatan näitä ehdotuksia.

Minua kuitenkin kiusaa tietty pessimismi.

Ensinnäkin siksi, että tiedemiehet sanovat jo nyt, että tämän asetuksen säännökset eivät riitä takaamaan kantojen elpymistä. Heidän mielestään olisi järkevää määrätä kiintiöistä, jotka ovat huomattavasti alle Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission ICCATin asettamien vuotuisten saalistasojen. Olen taipuvainen uskomaan heitä, joten tuin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämää tarkistusta 13.

Koska Välimerellä on laivastoja EU:hun kuulumattomista maista, kuten Libyasta, Turkista, Tunisiasta, Japanista ja Kiinasta, jotka eivät ole ICCATin jäseniä, on selvää, että käsittelemällämme asetuksella on vaikutusta vain, jos kyseiset maat allekirjoittavat siinä esitetyt määräykset, eikä siitä ole mitään varmuutta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n tonnikalakannan monivuotisen elvyttämissuunnitelman laatiminen on Kansainvälisen tonnikalojen suojelukomission hyväksymän yhden toimenpiteen käytännön täytäntöönpanoa.

Suunnitelmalla muun muassa määrätään saaliskiintiöiden tasaisesta vähentämisestä, pyyntikieltojaksoista, vähimmäiskoon lisäämisestä ja tarkkailijajärjestelmästä kalastusaluksilla ja kala-altaissa.

Hyväksytyssä suosituksessa määrätään myös kalastajille pyyntikieltojakson aikana maksettavasta rahallisesta korvauksesta, jotta laivastot ja alan työllisyys voidaan turvata.

Meidän mielestämme on myös tärkeää parantaa valvontaa, päivittää ajoittain eri alusten pyytämien saaliiden määrää sen estämiseksi, että jotkin maat ylittäisivät osoitetut kiintiöt ja aiheuttaisivat toisille haittaa, kuten tällä hetkellä tapahtuu. Muistanette, että tonnikalan pyynti kiellettiin syyskuusta joulukuuhun, koska epäiltiin, että jotkin maat olivat jo ylittäneet kiintiönsä, kuten sitten osoittautuikin tapahtuneen.

Lopuksi, me olemme pahoillamme sen ehdotuksemme hylkäämisestä, jossa korostettiin, että pienimuotoinen rannikkokalastus ja perinteinen kalastus tarjoavat tuhansia työpaikkoja ja samalla käyttävät kalavaroja kestävästi hyödyksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Kannatin tätä mietintöä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi, jossa esitetään tonnikalakantojen elvytyssuunnitelmaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Ehdotuksen nojalla kalastajille korvataan kannan elvyttämiseen tarkoitetuista pyyntikieltojaksoista ja kiintiöiden vähentämisestä aiheutuneet menetykset. Siinä ei suositella poikkeuksia pyyntikausiin tai vähimmäiskokoihin. Tarvitaan päättäväistä toimintaa, jotta voidaan varmistaa, että tätä kalakantaa ei kuluteta niin, ettei sitä voida enää elvyttää.

- Päätöslauselma: Euroopan yhteinen etu (B6-0435/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, sillä siinä poimitaan uusliberaalin politiikan tärkeimmät kohdat yhteisön tasolla ja yritetään kannustaa niiden täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti.

Se on päätöslauselma, jossa joustoturva hyväksytään käsitteeksi, jota on kehitettävä ja joka on liitettävä kunkin jäsenvaltion kansallisiin uudistusohjelmiin, jossa yritetään piilottaa Lissabonin strategiaan ja sen kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa koskeviin suuntaviivoihin olennaisesti kuuluvat todelliset seuraamukset ja tavoitteet, erityisesti ne, jotka liittyvät vapauttamiseen ja yksityistämiseen.

Emme voi hyväksyä päätöslauselmaa, jossa pidetään myönteisenä aikomusta kehittää ulkoinen ulottuvuus Lissabonin strategiaan edistäen erityisesti markkinoiden vapauttamista maailmanlaajuisesti ja korostetaan sen uusliberaalia luonnetta ja puuttumista kolmansien maiden taloudellisiin suuntaviivoihin.

Komission tiedonannossa sen osallistumisesta valtioiden ja hallitusten päämiesten lokakuun kokoukseen todetaan, että kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian uudelleen käynnistäminen on ollut menestys, mutta komission olisi pitänyt lisätä siihen sanat ”suurille kansallisille ja kansainvälisille talous- ja rahoitusryhmille”, jotka ovat nähneet voittojensa kasvavan räjähdysmäisesti, kun taas työntekijöiden osana on ollut heidän oikeuksiensa heikkeneminen.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. − Minä ja Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegani uskomme vahvasti, että Euroopan unionin jäsenvaltiot toteuttavat politiikkaa, jolla edistetään Euroopan kilpailuasemaa globalisoituneessa taloudessa. Uskomme, että Euroopan pitäisi toteuttaa Lissabonin ohjelmaa tarmokkaasti varmistamalla sopimus maailmankauppaneuvotteluissa, vaatimalla sääntelyn purkamista entisestään, jotta teollisuus ja liikeyritykset voisivat vapaasti kilpailla maailmanmarkkinoilla, edistämällä edelleen sisämarkkinoiden vapauttamista ja panemalla tehokkaasti täytäntöön palveludirektiivi ja noudattamalla vakaata kilpailupolitiikkaa. Kaikkea tätä on tuettava järkähtämättömällä sitoutumisella vapaakauppaan ja avoimiin markkinoihin. Jotkin näistä tekijöistä ovat tässä esityksessä, ja me pidämme sitä myönteisenä.

Surullista kyllä, me uskomme, että yleisesti tämä yhteinen esitys on valtava hukattu tilaisuus. Siinä olisi pitänyt määrätä perusperiaatteista EU:n globalisaatiota koskevalle lähestymistavalle, kuten edellä on hahmoteltu, mutta siinä ei tehdä niin. Esityksessä on kohtia, joilla Eurooppa saataisiin ottamaan suunta, joka heikentäisi EU:n kykyä kilpailla menestyksekkäästi globalisoituneessa taloudessa.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen.– (FR) Tällä päätöslauselmalla olisi pitänyt antaa tilaisuus vahvistaa muutama kiireellinen asia ja todeta se, mitä Euroopan parlamentti oikeastaan edellyttää Euroopan unionin toimielimiltä kasvun, 27 jäsenvaltion yhteisen yhteiskunnallisen edistyksen ja kehitysmaiden kehityksen elvyttämisen varmistamiseksi.

Siinä ei ole mitään näistä, vaan sama vanha tarina siitä, miten hyvä asia globalisaatio on. Siinä ei ole mitään EKP:n poliittisesta vastapainosta, jolla säädettäisiin teollisuutta ja työpaikkoja suosivasta rahapolitiikasta. Siinä ei ole mitään strategiasta, jolla voitaisiin ehkäistä sitä, että hedge-rahastot ja valtion sijoitusrahastot pääsevät EU:hun niin helposti. Siinä ei ole mitään yhteisön etusijasta ja sosiaalisten (ILO) tai ympäristöön liittyvien normien tiukasta määräämisestä. Siinä ei ole mitään kehitysavusta, joka on olennaista kehitysyhteistyölle.

Miksi me olemme yllättyneitä Euroopan matalasta kasvusta, yhteiskunnallisista ongelmista ja ihmisten epäluottamuksesta?

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Minä kannatin äänestyksessä tätä yhdistettyä päätöslauselmaa, joka on vastaus komission asiakirjaan ”Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella”. Päätöslauselmassa korostetaan monia tapoja, joilla unioni voi hyötyä globalisaation tuomista mahdollisuuksista: tasavertaisten toimintaedellytysten edistäminen kilpailu- ja kauppakysymyksissä, EU:n päätöksenteon parantaminen, jotta se olisi yhtenäisempää, ja sen korostaminen, että EU:n sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. −(EN) Pidän myönteisenä tätä päätöslauselmaa, jossa kiinnitetään huomiota moniin toisiinsa liittyviin kysymyksiin – sosiaalisista oikeuksista rahoituksen sääntelyyn ja siihen, miten kansalainen voi ymmärtää niitä markkinoiden laajentumisen jälkeen. Liberaalisten markkinaehtojen ja kehitysmaiden tarpeita koskevien kysymysten välillä on oltava tasapaino, ja on ehdottoman välttämätöntä, että käymme keskustelua tästä aiheesta yhä uudelleen.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Eurooppa ei onnistu torjumaan köyhyyden lisääntymistä ja ilmastonmuutosta, jotka ovat globalisaation suurimmat haasteet, jos se jatkuvasti korostaa vapauttamista. Juuri vapaakauppa aiheuttaa nämä ongelmat. Globalisaatio luo harhakuvan, että yleinen vaurauden taso maailmassa nousee asteittain, mutta samalla minä panen merkille, että kuilu jäsenvaltioiden rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa tasaisesti. Vapauttaminen johtaa myös suureen ympäristökatastrofiin, joka odottaa meitä, ellemme kiirehdi toteuttamaan ratkaisevia, täytäntöönpantavia toimenpiteitä ilmaston lämpenemisen torjumiseksi.

Pontevan politiikan puuttuminen tältä alalta on rikollisen vastuutonta. Energiatehokkaaseen talouteen investoiminen ja työpaikkojen luominen alalle on kuitenkin lupaava suunta. Saastuttaja maksaa -periaate sivuutetaan aivan liian usein. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenenä pidän tämän osuuden puutetta valitettavana.

Jos Eurooppa haluaa yhtenäismarkkinat, joilla henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman liikkuminen on vapaata, sen pitäisi myös säätää korkeista sosiaali- ja ympäristönormeista, jolla tarjotaan suojelua ja annetaan esimerkki muulle maailmalle.

Ehdotettu asiakirja on epäselvä ja pinnallinen, ja jälleen kerran se symboloi komission politiikkaa.

- Päätöslauselma: Direktiivin 2004/38/EC soveltaminen (B6-0462/2007)

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olisi todella tekopyhää, jos parlamentin suuri enemmistö ensin kannattaa Roberta Angelillin suullista tarkistusta, jossa välitetään Euroopan parlamentin surunvalittelut ja tuki kotimaassamme tapahtuneen järjettömän ja vakavan rikoksen uhrin perheelle, ja sitten se ei hyväksy selkeää kantaa estääkseen tällaiset toimet, tällaisen rehellisten kansalaisten joukkoteurastuksen, joka tapahtuu valvonnan puutteen takia.

Kukaan ei halua, että Italiassa on muukalaisvihaa, ei etenkään sellaisen kansan jäseniä kohtaan kuin Romanian kansa, joka on, kuten L’Avvenire-lehden pääkirjoituksessa muistutettiin, antanut meille Mircea Eliaden, Ionescon ja Cioranin kaltaisia taitelijoita. Se on suurenmoinen kulttuuri, joka on hyvin lähellä meitä. Rikollisten hyöky, ja erityisesti romaniryhmien ilmaantuminen, on aivan toinen asia. Heitä varten tarvitaan rajavalvontaa ja pelotteita sekä sormenjälkitunnistusmenetelmän käyttöönotto, jotta tiedämme, kuka on tulossa maahamme ja mahdollisesti mitkä heidän aikeensa ovat, ja mikä tärkeämpää, jotta voimme määrittää tarkan saapumispäivän.

Vaikka emme haluakaan ottaa Euroopassa käyttöön ankaria toimenpiteitä, jos kuitenkin sanomme, että tarkistuksia on tehtävä kolmen kuukauden jälkeen, meidän on tiedettävä tarkka saapumispäivä ja näin, kuten Giuliano Amato myönsi Italian edustajainhuoneessa, ei tällä hetkellä tapahdu.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska tunnustan, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, jota kaikkien jäsenvaltioiden on kunnioitettava ja puolustettava.

Lisäksi katson, että olemme oikeassa korostaessamme jälleen kerran, että EU itse asiassa perustettiin torjumaan kaikkia rasismin ja muukalaisvihan muotoja ja kaikki syrjinnän muotoja. Meidän kaikkien tässä parlamentissa pitäisi myös tunnustaa, että Euroopan romaneja syrjitään ehkä kaikkein eniten, joissakin maissa jopa sellaisella tasolla, jota on mahdotonta hyväksyä. Meidän pitäisi ymmärtää, että romanivähemmistön sopeuttaminen, sosiaalinen osallisuus ja suojelu ovat tavoitteita, jotka tällä Euroopan unionilla on vielä saavuttamatta. Minun mielestäni se on tavoite, johon meidän kaikkien pitäisi pyrkiä vapaan liikkuvuuden hengen mukaisesti.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, äänestin keskustavasemmistoryhmien vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa esittämää päätöslauselmaa vastaan – kerron pian miksi – ilmoitettuani, että kannatan ehdottomasti ja täysimääräisesti Mario Mantovanin ehdotusta estää kolmansien maiden kansalaisilta pääsy EU:hun ja siten Italiaan kolmeksi vuodeksi. Kannatan erittäin paljon EU:n kansalaisia koskevaa työntekijöiden, kansalaisten ja matkailijoiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen edellyttäen, että se ei ole lupa tappaa.

On käsittämätöntä, että 45-vuotias nainen kuolee matkallaan töistä kotiin ja että muutaman päivän päästä eläkkeelle jäämässä ollut lääkäri tapetaan hänen kotiinsa tehdyssä murtoyrityksessä Milanossa. Molemmat tapaukset sattuivat muutaman viime päivän aikana Italiassa. Tämä ei ole vapaata liikkuvuutta!

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). – (RO) Äänestin PSE-, ALDE-, Verts- ja GUE/NGL-ryhmien esittämän vapaata liikkuvuutta koskevan päätöslauselman puolesta, vaikka se täyttääkin vain osittain sen tarkoituksena, jota varten uskon sen laaditun.

Minun mielestäni päätöslauselman tekstissä olisi pitänyt esittää vielä selvempi tuki muissa kuin alkuperämaassaan oleskeleville Euroopan kansalaisille, epäsuorasti Italiassa oleskeleville Romanian kansalaisille, jotka noudattavat Italian lakeja.

Asiakirjassa, josta äänestimme, ei tuomita Romanian kansalaisiin kohdistuvia muukalaisvihamielisiä asenteita eikä siinä viitata Italian romanialaisyhteisön ja Italian kansalaisten välisten jännitteiden vahvistumiseen, mikä johtuu myös Italian ministerikomitean antaman asetuksen riittämättömästä täytäntöönpanosta ja tiettyjen italialaisten poliitikkojen lausunnoista.

Olen myös sitä mieltä, kuten PPE-DE-ryhmän ja UEN-ryhmän yhteisessä päätöslauselmassa mainittiin, että Italian viranomaisten antamien oikeudellisten säännösten tehokkaalla täytäntöönpanolla olisi voitu estää tämä tilanne.

Pyydän sekä Euroopan komissiota että Italian viranomaisia tarkastelemaan myös PPE-DE-ryhmän ja UEN-ryhmän yhteisen päätöslauselman säännöksiä, joita ei ole sisällytetty tänään hyväksyttyyn tekstiin.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tilanteesta on oikeastaan tulossa koko ajan naurettavampi. Nyt tämän parlamentin enemmistö katsoo tarpeelliseksi syyttää Italian kansaa ja hallitusta muukalaisvihasta. Päätöslauselmaesityksessä todetaan lisäksi, että Italian hallituksen toimintatapa Italiassa suurin joukoin oleskelevien Romanian romanien rikosongelmaan lisää jännitteitä. Italia voi siis syyttää vain itseään kaikesta tästä, ja sen olisi pitänyt osallistua Euroopan sosiaalirahaston ohjelmiin romanien osallistamiseksi.

Haluaisin tässä vaiheessa tehdä selväksi, että Italian kansalla ja hallituksella on oikeus puolustaa itseään, ja tapahtunut pääasiassa osoittaa, että direktiivi ei ole sopiva, ja että rikollisten – huomatkaa, rikollisten, ei kunnollisten toimeentulonsa eteen työtä tekevien ihmisten – karkottamisesta on tehtävä helpompaa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä tätä yhteistä päätöslauselmaa, jossa pannaan merkille, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on kaikille EU:n kansalaisille annettu perusoikeus. Jäsenvaltioilla on velvollisuus huolehtia niiden alueella elävistä toisten jäsenvaltioiden kansalaisista ja varmistaa kaikkien unionin kansalaisten arvokkuus ja heidän oikeuksiensa kunnioitus riippumatta siitä, missä he elävät.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen.−(IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, vastustan ankarasti näitä päätöslauselmaesityksiä ja haluan ilmaista lujan vastustukseni. Tämä kaikki johtuu Italian hallituksen myöhästyneistä ja tuloksettomista toimista, sillä hallitus on tajunnut, että Italia on kriisissä, mutta valitettavasti vasta EU:n kansalaisten tekemien hirvittävien tekojen jälkeen.

Direktiivissä 2004/38/EY sanotaan selvästi, että ”unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella (…) jos heillä on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat niin, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle”.

Siksi nämä päätöslauselmaesitykset vaikuttavat turhilta verukkeilta. Perustamissopimuksilla säädetään kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta EU:ssa, eikä kukaan halua osallistua alkuperämaahan perustuvaan syrjintään. Jos EU:n kansalaiset kuitenkin syyllistyvät vakaviin ja iljettäviin väkivaltarikoksiin toisessa jäsenvaltiossa tai jos he eivät pysty perustelemaan vierailuaan, kuten direktiivissä vaaditaan, on koko unionin etujen mukaista, että heidät lähetettäisiin takaisin omaan maahansa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. −(RO) Kannatin äänestyksessä vapaata liikkuvuutta koskevaa päätöslauselmaa, joka laadittiin PSE-ryhmän ja muiden poliittisten ryhmien aloitteesta, koska minun mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että Italiassa kehittynyt tilanne ei luo vaarallista ennakkotapausta, joka kyseenalaistaa Euroopan unionin perusperiaatteiden kunnioittamisen.

Minun mielestäni tämä tilanne pitäisi ratkaista välittömästi, jotta Euroopan unionin kansalaisten syrjintää ei sallittaisi, kansallisuudesta riippumatta.

Päätöslauselmassa ehdotetuilla toimenpiteillä suojellaan kaikkia Euroopan kansalaisia väärinkäytöksiltä. EU tarvitsee kaikkia kansalaisiaan, ja romanialaisten pitäisi voida tuntea eurooppalaisten solidaarisuus, koska Romanian ulkopuolella työskentelee tuhansia romanialaisia, joita arvostetaan heidän ahkeruutensa, rehellisyytensä ja moitteettomuutensa ansiosta.

Uudistussopimukseen liitettävässä unionin peruskirjassa luetellaan Euroopan kansalaisten perusoikeudet: ihmisarvo, vapaus, tasa-arvo, yhteisvastuu, kansalaisuus, lainkäyttö. EU takaa demokratian, oikeusjärjestyksen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen suojelun. Tässä yhteydessä päätöslauselmassa ehdotetuilla toimenpiteillä edistetään romaniyhteisön parempaa osallistumista.

- Päätöslauselma: Schengenin säännösten määräysten soveltaminen (B6-0448/2007)

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Toistaakseni päätöslauselmaesityksessä sanotun myös minä haluaisin onnitella Portugalin hallitusta siitä, että se on tehnyt ehdotuksen, jolla tarjotaan teknistä siirtymävaiheen ratkaisua – SISone4all – jonka avulla uudet jäsenvaltiot voidaan liittää Schengenin tietojärjestelmään vuonna 2007 ennen kuin komissio ottaa käyttöön uuden Schengenin tietojärjestelmän II.

Myös Schengen-alueeseen liittyvät uudet jäsenvaltiot ansaitsevat onnittelut valtavista ponnisteluista, joita he ovat tehneet täyttääkseen kaikki Schengeniin liittyvät vaatimukset niin lyhyessä ajassa. Schengen-alueen laajentuminen yhdeksällä valtiolla 21. joulukuuta 2007 alkaen on myös täysin ansaittu tulos Euroopan parlamentin toimista alkuperäisessä päivämäärässä pysymiseksi. Tämän takia äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme tätä päätöslauselmaa vastaan, koska vastustamme periaatteessa oikeus- ja sisäasioiden yhteisöllistämistä, sillä se kuuluu valtioiden itsemääräämisoikeuden ytimeen. ”Uudistussopimus” on yritys tehdä oikeus- ja sisäasioiden yhteisöllistämisestä yleistä politiikkaa.

Yhteisöllistäminen – eli kansallisen itsemääräämisoikeuden menettäminen – on vielä vakavampaa, kun sitä edistetään yhteisön toimintatavoilla ja toimenpiteillä, joille on luonteenomaista vaarantaa kansalaisten oikeudet, vapaudet ja takuut, jotka edustavat kulttuurin ja demokratian perussaavutusten etenemistä.

Miettikäärajoittavaa turvapaikkapolitiikkaa ja turvapaikanhakijoiden lisääntyviä vaikeuksia heidän oikeuksiensa ja takuidensa varmistamisessa. Tarkastelkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja sen turvallisuuteen suuntautuvaa toimintatapaa, sen laittomien maahanmuuttajien kriminalisointia, sen epäinhimillisiä ”pidätyskeskuksia” ja sen kolmansien maiden inhimillisiin resursseihin kohdistuvaa syrjivää, hyväksikäyttävää ja ahnetta kohtelua. Pankaa merkille tietojen lisääntyvä käyttäminen ja useampien elinten, myös kolmansien maiden käytettävissä olevien tietojen – myös biometristen tietojen – jatkuvasti lisääntyvä säilyttäminen, esimerkiksi Yhdysvaltain elinten pääsy lentomatkustajien tietoihin.

- Päätöslauselma: Pakistan (B6-0472/2007)

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen.− (SV) Pakistanin nykyinen tilanne on ehdottomasti kriittinen, koska presidentti on julistanut poikkeustilan ja ihmisoikeuksia on rikottu selkeästi riistämällä vapaus, käyttämällä väkivaltaa rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja vaientamalla tiedotusvälineet. Me vastustamme tätä ankarasti, mutta vastustamme myös Euroopan parlamenttia, joka tämän päätöslauselman nojalla tekee jälleen uuden yrityksen saada EU ottamaan haltuunsa jäsenvaltioiden itsenäisen ulkopolitiikan.

YK on ainoa elin, jolla on jäsentensä puolesta toimi- ja määräysvalta painostuksen harjoittamiseen maailmanlaajuisessa yhteisössä. On hyvin tärkeää palauttaa vakaus ja rauha ja palauttaa ihmisoikeuksien kunnioitus Pakistanissa, mutta se ei ole tehtävä, joka EU:n pitäisi ottaa pois jäsenvaltioilta.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. −(EN) Olen samaa mieltä siitä, että julistettu poikkeustila (tosiasiallisesti sotatilalaki) pitäisi lopettaa ja että siviilioikeus pitäisi ottaa välittömästi uudelleen käyttöön, ja tämän puolesta äänestin.

Monille meistä Pakistanin politiikkaa seuraavista on masentavaa nähdä, miten pahasti tämä on vaikuttanut pakistanilaisiin yhteisöihin vaalipiireissämme.

Paluu demokraattiseen menettelyyn on olennaisen tärkeää Pakistanin politiikan uskottavuudelle ja asianmukaisuudelle.

- Päätöslauselma: Ilmastonmuutosta käsittelevä Balin konferenssi (B6-0432/2007)

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, ryhmämme piti tarkistusta ydinvoiman roolin tunnustamisesta ilmastokokouksen julkilausumassamme olennaisena osana tätä päätöslauselmaa. Siksi ilmaisemme tyytyväisyytemme siitä, että parlamentti totesi tämän hyväksymällä tarkistuksen 7. Emme ole kannassamme yksin. YK:n ilmastopaneeli IPCC totesi niin ikään ydinvoiman merkittävän roolin vähäpäästöisenä energiamuotona. Ja on ehkä syytä muistuttaa, että tämä talo teki historiallisen päätöksen Reulin mietinnön yhteydessä äänin 509 puolesta. Euroopan parlamentti tunnusti ydinenergian tällä hetkellä EU:n merkittävimmäksi hiilidioksidipäästöiltään vähäiseksi energialähteeksi ja korosti samoin sen roolia ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Sen sijaan ryhmämme ei kannattanut päätöslauselman 25 kohtaa, koska se mielestämme tarpeettomasti liitti tai rinnasti rauhanomaisen ydinvoiman ydinaseiden leviämiseen ja terrorismin uhkaan. Meidän on muistettava, että ilmakehällä ei ole moraalisia sensoreita. Se ei vierasta yhtä energiamuotoa tai sympatiseeraa toista energiamuotoa ideologisista syistä. Vain päästöttömyydellä on merkitystä, ja nyt päästöt eivät ole tervetulleita. Joka tapauksessa ilmaisen tyytyväisyytemme siitä, että tämä talo antoi selkeän viestin ilmastonmuutoskokousta varten ja tunnusti ilmastonmuutoksen uhkan vakavuuden.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, valtuuskuntani, Itävallan sosiaalidemokraatit, äänesti tyhjää Balin konferenssia koskevasta mietinnöstä juuri niistä syistä, jotka Eija-Riitta Korhola myös otti esiin. Tuemme tämän mietinnön muita poliittisia viestejä. Mietintö on todella hyvä. Valtuuskuntani ei voi tukea sellaisen viestin lähettämistä, että ydinvoima on olennainen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Minun mielestäni maiden ja maanosien pitäisi myös voida itse päättää, mitä strategiaa ne noudattavat.

Haluaisin korostaa uudelleen valtuuskuntani tukea tämän mietinnön kaikille osille, myös ydinvoimahankkeiden jättämistä puhtaan kehityksen mekanismin ulkopuolelle. Emme kuitenkaan halunneet tukea tätä ydinvoimaa kannattavaa poliittista viestiä, joten äänestimme tyhjää. Osoittaaksemme, että olemme samaa mieltä yleisesti hyvän mietinnön muiden osien kanssa, emme halunneet äänestää sitä vastaan.

  Bairbre de Brún, Jens Holm ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. −(EN) Tuemme päätöslauselmaa, jossa käsitellään tulevaa Balin konferenssia. Päätöslauselmassa esitetään monia merkittäviä kohtia. Siinä selkeytetään muun muassa karjankasvatusalalta peräisin olevien päästöjen huomattavaa määrää. Siinä korostetaan myös kehitysmaille annettavan asiaankuuluvan tuen merkitystä niiden ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten rajoittamista koskevassa ennaltaehkäisy- ja lievitystyössä. Emme kuitenkaan tue ehdotusta siitä, että ydinenergiaa olisi pidettävä välineenä, joka on välttämätön ilmastonmuutoksen ehkäisemiselle.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitystä, joka koskee maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamista kahteen celsiusasteeseen – Balin ilmastonmuutoskonferenssia (COP 13 ja COP/MOP3) edeltäviä ja sen jälkeisiä toimia. Koska ilmastonmuutos on tällä hetkellä yhteiskuntien tärkein haaste, minun mielestäni on olennaista, että Euroopan unioni vahvistaa johtavaa asemaansa Balin konferenssissa ja jotta vuoden 2012 jälkeen sovellettava maailmanlaajuinen ilmastosopimus saadaan aikaan.

  Elisa Ferreira (PSE), kirjallinen.– (PT) Tarkistuksella 7 tuhotaan koko lopullista tekstiä koskevien neuvottelujen aikana vallinnut kompromissihenki. Sen hyväksyminen muuttaa huomattavasti tekstiä, josta olisi pitänyt vallita laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys Balin haasteiden osalta.

Vaikka varjoesittelijänä annoinkin sosialistipuolueen ymmärtää, että äänestäisin puolesta, tunsin, että minun on yleisen tavoitteen mukaisessa hengessä äänestettävä lopullisessa äänestyksessä tyhjää vastalauseena kahdelle näkökulmalle: edellä mainitun ydinenergiaa tukevan tarkistuksen 7 sisällyttäminen tekstiin ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän käyttämä menetelmä tekstistä käytyjen neuvottelujen aikana vallinneen kompromissihengen takia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On totta, että havaitsemme hyvin selvää, nopeaa ja luonnotonta ilmastonmuutosta, joka johtuu monista tekijöistä mutta erityisesti uusliberaalin politiikan ahneesta luonteesta. Tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä mukauttaaksemme ihmiskunnan uusiin elinoloihin.

Erilaisissa tieteellisesti uskottavissa ja perustelluissa tulevaisuudennäkymissä ennakoidut ilmastonmuutokset eivät välttämättä ole hitaita ja asteittaisia toteutetuista toimenpiteistä riippuen.

On ryhdyttävä kiireellisesti perusteellisempiin ja monialaisempiin toimiin, jotta tulevaisuudessa voidaan välttää vakavammat ongelmat, mukaan luettuna inhimillisten ja ympäristöön liittyvien tragedioiden räjähdysmäinen kasvu.

Korostamme kuitenkin myös sitä, että uusliberaaliin politiikkaan on tehtävä ero Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti, muuten tärkeimmät voimat ja ylikansalliset yritykset jatkavat omien etujensa ajamista voittojen osalta ja hyväksikäyttöä sekä luonnonvarojen osalta että kansainvälisessä kaupassa, mukaan luettuna kasvihuonekaasupäästöjen kauppa, millä on äärimmäisen haitallinen vaikutus tasapainoiseen inhimilliseen kehitykseen.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen.− (SV) Ympäristöongelmat ovat rajatylittäviä, ja siksi YK:n ilmastonmuutoskonferenssi on huomattava diplomaattinen foorumi maailmanlaajuiselle muutokselle. Käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa EU pyrkii kokoamaan jäsenvaltiot yhteisen lipun alle ohjatakseen konferenssin neuvotteluja EU:n mielestä oikeaan suuntaan.

Ilmastonmuutoksen rajoittaminen on hyvä tavoite, mutta on valitettavaa, että EU:n käsissä maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka ylittää sen ja ulkopolitiikan välisen rajan samalla, kun sanelemme kolmansille maille ja jäsenvaltioille, miltä niiden kansallisen ilmastopolitiikan pitäisi näyttää. Kesäkuun lista katsoo, että jokaisella maalla pitäisi olla oma äänensä ilmastonmuutoskonferenssissa, ja siksi olemme päättäneet äänestää tätä päätöslauselmaa vastaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa, jossa määritetään EU:lle ehdotettu neuvotteluasema vuoden 2012 jälkeisen ajan maailmanlaajuisen ilmastonmuutosta koskevan yhteistyön tulevaisuudesta käytävien neuvottelujen alkua varten. Siinä määritetään EU:lle vakaa ja edistyksellinen asema maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen edistämiseksi ja otetaan huomioon ilmastonmuutoksen yhteiskunnallinen vaikutus, EU:n toivottu aikomus rajoittaa ilmaston lämpenemistä kahteen celsiusasteeseen tai vähemmäksi ja ehdoton tarve maailmanlaajuiselle tuelle järjestelmää varten.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen.−(EN) Fine Gaelin valtuuskunnan (PPE-DE) puolesta:

Fine Gaelin jäsenet äänestivät tämän päätöslauselmaesityksen puolesta, koska meidän mielestämme on tärkeää, että Euroopan parlamentin näkemys ilmastonmuutoksesta esitetään ennen Balin konferenssia. Äänestimme kuitenkin tarkistusta 7 vastaan, koska vastustamme perinteisesti ydinvoimaa.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. −(EN) Haluaisin kiittää esittelijöitä tästä esityksestä, jossa keskitytään yhteen aikamme tärkeimpiin ongelmiin liittyviin kysymyksiin.

Päästöjä koskevia ylärajoja, vähennyksiä koskevia tavoitteita ja muuhun kuin hiileen perustuvia energiantuotannon vaihtoehtoja ei joillakin lainkäyttöalueilla ole hyväksytty siten kuin EU:ssa on sovittu. Mutta tässä konferenssissa voidaan edetä pitkälle kansainvälisen toiminnan yhdistämisessä ja koordinoinnissa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. −(RO) Päätöslauselma ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen on äärimmäisen merkittävä asiakirja tulevaisuudellemme, ja siksi äänestin sen hyväksymisen puolesta.

Ilmastonmuutokset ovat suuri haaste, ja niillä on tuhoisat seuraukset ympäristölle ja ihmisyhteisöille.

Käsittelemme ongelmaa, johon meidän pitäisi soveltaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä. Ilmastonmuutokset ovat jo vaikuttaneet tuhoisasti maatalouteen, hydrologisiin järjestelmiin, metsiin, eläimistöön ja kasvistoon. Kreikan, Romanian, Bulgarian, Espanjan ja Portugalin kaltaisilla mailla on ollut kuivuuskausia sekä tulvia.

EU:n pitäisi vahvistaa asemaansa ilmastonmuutosten vähentämisen johtajana. Jäsenvaltioiden pitäisi lisätä vesivarojen suojelua, metsien häviämisen välttämistä ja saastuttamattomien teknologioiden edistämistä varten käytettävissä olevia rahoitusmekanismeja, ja niiden pitäisi käyttää kyseisiä mekanismeja.

Meidän on annettava kunkin jäsenvaltion määritellä oma energiayhdistelmänsä sen energiavarojen turvaamiseksi. Ydinenergiaa tuottavien jäsenvaltioiden pitäisi samalla varmistaa kyseisten laitosten turvallisuus ja erityisesti asianmukainen jätehuolto. Tarvitaan jätteen määrän vähentämistä ja laitosten turvallisuuden lisäämistä koskevia tutkimusvaroja.

- Mietintö: Obiols i Germà ja Tannock (A6-0414/2007)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, en halua missään nimessä aliarvioida kahden esittelijän tässä Euroopan kumppanuuspolitiikasta laaditussa mietinnössä tekemään erinomaista työtä, mutta haluaisin huomauttaa, että mietinnössä on aukko: Siinä ei kiinnitetä huomiota valtavaan haasteeseen, jonka aiheuttaa etelästä suuntautuva maahanmuutto, jossa minun mielestäni Pohjois-Afrikan mailla itsellään on myös valtava vastuu.

Olisin halunnut, että tässä mietinnössä olisi ollut vetoomus EU:n jäsenvaltioiden ja Pohjois-Afrikan välisen yhteisestä politiikasta laittoman maahanmuuton torjumiseksi, vetoomus, jossa kehotettaisiin Pohjois-Afrikan maita ryhtymään itse toimeen ja jossa luotaisiin hyvät naapuruussuhteet ja säädettäisiin jäsenvaltioiden antamasta hyväntahtoisuuteen perustuvasta taloudellisesta ja aineellisesta tuesta, ja kehotettaisiin yhteiseen toimintatapaan tämän valtavan haasteen osalta.

Tämä minun mielestäni perustavanlaatuinen näkökohta puuttuu tästä mietinnöstä, ja siksi äänestin tyhjää.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Sen jälkeen, kun tehtiin päätös ottaa uusia ja huomattavia askeleita Euroopan kapitalistisessa yhdentymisessä erityisesti sillä tasolla, joka tunnetaan ”EU:n asemana maailmassa”, mikä kuvastuu meneillään olevana ”perustuslaillisena” hankkeena – joka nyt on elvytetty ”uudistussopimuksena” – ja nykyisessä EU:n politiikassa, Euroopan parlamentin enemmistö on nyt hyväksymässä Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) vahvistamisesta mietintöä, joka on pakollista luettavaa…

Kaikki Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvät EU:n todellisia tarkoituksia ja kunnianhimoja koskevat epäilyt selkeytyisivät pian tätä mietintöä luettaessa. Siinä päädytään ohjelmaan, jossa tosiasiassa sekaannutaan koko Välimeren, Lähi-idän, Keski-Aasian ja Itä-Euroopan alueeseen ja valvotaan sitä. Se on ohjelma, jonka tarkoituksen on saavuttaa muun muassa seuraavat tavoitteet: toimiminen alkuun panevana voimana ENP-maiden hallitusten sitoutumiselle poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin ja niiden vahvistaminen, niiden yhtenäistäminen EU:n yhteisiin toimintalinjoihin, niiden yhtyminen EU:n ulkopolitiikkaan ja vapaakauppa-alueen perustaminen.

Mietinnössä myös puolletaan uusia yhteisiä toimia EU:n ja Yhdysvaltojen välillä pyrittäessä demokratian edistämiseen, energian toimitusvarmuuden parantamiseen ja alueelliseen turvallisuuden vahvistamiseen EU:n naapurialueilla, mikä on niin selkeästi ilmaistu kohta, että sitä lievennettiin äänestyksessä täysistunnossa.

Olisi parasta lukea mietintö…

  Janusz Lewandowski (PPE-DE) , kirjallinen.− (PL) Naapuruuspolitiikka saa uutta merkitystä, kun Euroopan unionin lisälaajentuminen on menossa muodista pois. Välimeren naapuruus on luonteeltaan erilaista kuin Itä-Euroopan naapuruus, jossa monet Neuvostoliiton vaikutuspiiristä pois päässeet maat ilmoittavat avoimesti halunsa liittyä Euroopan yhteisöön. Kuten puolalaiset, unkarilaiset ja liettualaiset hyvin ymmärtävät, tässä tapauksessa minkäänlaisella osallistumisen korvaavalla muodolla ei tyydytetä kansallisia kunnianhimoja. Niillä voi näissä maissa vaikuttaa vähemmän vaadittuun suuntaan poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä. Ne tarjoavat vähemmän kannustimia vahvistaa demokratiaan ja oikeusjärjestykseen, talousmarkkinoiden periaatteisiin ja ihmisoikeuksien todelliseen kunnioittamiseen perustuvan valtion menettelyjä.

Kun tätä tarkastellaan Puolan kaltaisen Euroopan unionin rajavaltion näkökulmasta, vaikuttaisi siltä, että paras politiikkaa on itärajamme toiselle puolella sijaitsevien maiden pyrkimyksiä koskeva mahdollisimman suuri avoimuus. Tämä liittyy selvästi vakauden alueen luomiseen Euroopan unionin ympärille ja nuorissa demokratioissa usein esiintyvän demagogisen toiminnan rajoittamiseen.

TACIS- ja MEDA-ohjelmat korvaavaan uuteen ENPI-ohjelmaan perustuvat talousarvioon liittyvät ponnistelut ovat myös perusteltuja, koska niillä tuetaan meidän maanosassamme toivottuja prosesseja. Tähän mennessä Itä-Euroopan naapuruutta ei ole rahoitettu niin hyvin kuin Välimeren naapuruutta. Mitä laajemmaksi Euroopan unioni kehittyy, sitä laajempi vastuumme vanhan mantereen osalta on.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä Euroopan naapuruuspolitiikasta tehdään yhteenveto keinoista ja tavoista puuttua imperialistisesti naapurimaiden asioihin. Se sopii EU:n yleiseen imperialistiseen strategiaan koko maailmassa. Kuten tavallista, mietinnössä käytetään naapurimaiden ”demokraattisia uudistuksia” ja ”demokratisointia” sopivimpana tekosyynä käyttää pakotteita ja painostusta sellaisia hallituksia kohtaan, jotka eivät mukaudu sen toimintatapoihin. Tämän tarkoituksena on tukea ja rahoittaa monien kansalaisjärjestöjen toimintaa, jotta ne voivat edistää horjuttavaa asemaansa näissä maissa ja edistää EU:n interventionistisia suunnitelmia.

Euroopan parlamentti kehottaa naapurimaita osallistumaan EU:n maahanmuuton vastaiseen politiikkaan tehostamalla sortotoimia maahanmuuttajia kohtaan. Se kehottaa niitä tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien sortomekanismiensa, kuten Europolin ja rajavalvontaviraston Frontexin kanssa; se sisällyttää ne EU:n suunnitelmiin rajoittaa demokraattista vapautta ja hyökätä kansanliikkeitä vastaan käyttämällä terrorismin torjuntaa tekosyynä. Se kehottaa avoimesti yhteisiin toimiin EU:n ja Yhdysvaltojen välillä pyrittäessä tavoitteisiin, kuten yhteisiin imperialistisiin interventioihin ja saaliiden jakamiseen.

On ihmisten etujen mukaista vastustaa EU:n ja Yhdysvaltojen imperialistisia suunnitelmia tällä alalla ja kaataa ne ja tehostaa taistelua kansallisen riippumattomuuden ja kansan itsemääräämisoikeuden puolesta.

  Pierre Schapira (PSE), kirjallinen.– (FR) Tässä mietinnössä yksityiskohtaisesti esitetty Euroopan naapuruuspolitiikan vahvistaminen edellyttää Välimeren kahden rannan välisen yhteistyön syventämistä hallitusten, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välisen tehostetun vuoropuhelun avulla. Olennaista on myös muistaa, että ENP:ssä on noudatettava Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikassa asetettua linjaa. Miltei kaikki Välimeren etelä- tai itäpuolella sijaitsevat maat ovat kehitysmaita OECD:n kehitysapukomitean laatiman virallisen luettelon mukaan. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen pitäisi siksi olla EU:n toiminnan painopisteala kyseisellä alueella.

- Mietintö: Zaleski (A6-0396/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Kannatan suhteiden vahvistamista Ukrainaan ja tuen jäsennellyn vuoropuhelun edistämistä kyseisen, välittömän itäisen naapurimme kanssa.

Ukraina osoitti viime vaaleissa suurta päättäväisyyttä demokraattisten muutosten tekemiseen. Se päätti jatkaa yhteenliittymällä, joka on selvästi Eurooppa-myönteinen, uudenaikainen ja edistyksellinen. Meidän on myös muistettava, että Ukraina on laaja maa, jolla on houkuttelevat taloudelliset mahdollisuudet ja että se on vakavasti otettava kumppani taloussuhteissa. On korkea aika allekirjoittaa Ukrainan kanssa sopimus taloudellisesta yhteistyöstä vapaakauppa-alueella. Meidän on vastattava siihen, että Ukraina on liittymässä Maailman kauppajärjestöön.

Tuen täysimääräisesti luotettavan energiansiirtojärjestelmän luomista Ukrainan ja EU:n välille. Kannatan vahvasti yhteistyötä maatalous- ja ympäristöasioissa, mutta haluaisin korostaa eniten tieteeseen ja koulutukseen liittyvää yhteistyötä ja tietoon perustuvaa taloutta koskevan ulottuvuuden laajentamista.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Ukraina on strategisesti tärkeä naapuri EU:lle ja luonnollinen ”silta”, joka yhdistää EU:n Venäjään ja Keski-Aasiaan. Se on suuri maa, joka lähti demokratian tielle oranssin vallankumouksen myötä. Ukrainasta on tullut Euroopan unionin naapuruuspolitiikan keskeinen kumppani.

Yhteistyötämme Ukrainan kanssa on parannettava, ja meidän on annettava kaikki mahdollinen diplomaattinen ja poliittinen tuki Ukrainan liittymiselle WTO:hon. Vapaakauppa-aluetta koskevat neuvottelut pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, jotta kunnianhimoinen sopimus voidaan allekirjoittaa mahdollisimman pian. Me kaikki ymmärrämme, miten monimutkainen tilanne on Ukrainalle: se on hyvin nuori ja hauras demokratia. Nyt maan on tehtävä strateginen päätös: lähentyäkö Venäjää vai lähentyäkö Euroopan unionia?

Tämän takia esittelijä Zgibniew Zaleskin erinomainen ja tasapainoinen mietintö on laadittu hetkellä, jolloin Ukraina tarvitsee selkeästi ilmaistuja mahdollisuuksia Euroopan unionin jäsenyyteen. Pidän tätä mietintöä myönteisenä ja annoin sille äänestyksessä yksiselitteisen tukeni. Uskon, että aikaisten parlamenttivaalien perusteella maa pystyy muodostamaan hallituksen, joka lähentää Ukrainaa entisestään meidän yhteiseen eurooppalaiseen taloomme.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin aikomuksena pitäisi olla vahvempien ja tiiviimpien suhteiden luominen Ukrainaan. Zbigniew Zaleskin mietinnössä, jonka olemme hyväksyneet, on monia ehdotuksia siitä, miten se voitaisiin toteuttaa.

Ukrainan pitäisi olla strateginen kumppanimme, ei vain sen erityisen maantieteellisen sijainnin ja koon takia, vaan erityisesti sen aseman takia, joka sillä on alueella ja suhteissa Venäjään ja Keski-Aasian valtioihin. Siksi on EU:n etujen mukaista vahvistaa ja kehittää taloudellisia ja poliittisia siteitä kyseisen maan kanssa.

Olemme kaikki tietoisia siitä, miten paljon Ukrainan kansalla on työtä tehtävänä, jotta se saavuttaa länsimaiset standardit taloudessaan, elintasossaan ja yhteiskunnallisissa asioissa ja valtion demokraattisen järjestelmän vahvistamisessa. EU:n pitäisi tarjota apua näiden tavoitteiden saavuttamisessa, ja yksi tapa sen tekemiseen olisi tehdä vapaakauppasopimus Ukrainan kanssa ja tukea sen liittymistä WTO:hon. Tämä auttaisi vahvistamaan markkinataloutta, demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa, millä saataisiin Ukraina lähemmäksi EU:n jäsenyyttä.

EU:n ja Ukrainan lähentäminen on pitkä ja vaikea prosessi. Se tapahtuu monilla tasoilla, mutta se on kuitenkin välttämätöntä. Kahden osapuolen lähentämiseksi Ukrainan on jatkettava aloittamiaan taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, jatkettava Eurooppa-myönteistä politiikkaansa ja vahvistettava demokratiaansa. EU:n on omalta osaltaan lähetettävä selkeä viesti osoittaakseen, että Ukrainan EU:n jäsenyydelle on mahdollisuuksia.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen.− (SV) Kesäkuun lista pitää myönteisenä lisääntynyttä kauppaa ja syvempiä taloussuhteita Ukrainan kanssa. Sellainen kehitys hyödyttäisi molempia osapuolia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Voidaan kuitenkin huomata, että tämän mietinnön takana oleva tarkoitus ei ole pelkästään taloussuhteiden kehittäminen vaan ulkopolitiikan johtaminen EU:n puolesta. Mietinnön sävy on silminnähden määräilevä, ja annetut yhteistyötä koskevat ehdotukset on esitetty miltei yksinomaan EU:n ehdoin ja EU:n omia etuja korostaen. Kesäkuun lista on siksi päättänyt äänestää tätä mietintöä vastaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. −(EN) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa toimin sosiaalidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä. Siinä pannaan merkille alueet, joilla EU:n ja Ukrainan pitäisi vahvistaa suhdettaan, käsitellään vapaakauppa-aluetta Ukrainan kanssa, energiatoimituksia ja suhteita Venäjään. Haluaisin, että EU:lla ja Ukrainalla olisi vahvempi ja syvempi suhde, ja kauppa- ja taloussuhteet ovat olennainen osa sitä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n suhteet Ukrainaan kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikkaan, jolla, kuten mietinnössä todetaan, pyritään tukemaan markkinatalouden, toisin sanoen kapitalismin kehittymistä EU:n naapurimaissa.

Mietinnöllä pyritään allekirjoittamaan vapaakauppasopimus (FTA) Ukrainan kanssa eli integroimaan Ukraina EU:n yhtenäismarkkinoille siten, että Ukraina hyväksyy asteittain yhteisön säännöstön.

Siten tässä mietinnössä

- kehotetaan Ukrainaa ”kiinnittämään enemmän huomiota markkinoiden vapauttamiseen varmistamalla yksityistämisprosessin onnistuneen toteutuksen, monopolien purkamisen” (lue: julkiset yritykset) ”ja valtionpankin riippumattomuuden”;

- kannustetaan ”lähentämään ja yhdenmukaistamaan maatalous-, teollisuus- ja palvelualojen standardeja” yhdenmukaistamalla niitä ”yhteisön standardien kanssa” ja ottaen huomioon Ukrainan mahdollisen liittymisen yhteiseen talousalueeseen Venäjän ja muiden entisten neuvostotasavaltojen kanssa muistutetaan, että ”jotkin yhteistä talousaluetta koskevan sopimuksen määräykset, mikäli niitä sovelletaan täysipainoisesti, saattavat olla ristiriidassa EU:n kanssa tehtävän toimivan vapaakauppasopimuksen kanssa”. Uskokaa tai älkää, kuten esittelijä toteaa, sopimus ”estäisi Ukrainan todellisen taloudellisen itsehallinnon ja olisi kova isku maan itsenäisyydelle”.

Tämä riittää…

- Päätöslauselma: EU:n toimet epävakaissa tilanteissa (B6-0476/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Meidän mielestämme suuntaukset, jotka jossakin määrin muovaavat EU:n humanitaarista toimintatapaa tulevaisuudessa, ovat hyvin huolestuttavia ja äärimmäisen kielteisiä, sillä ne esitetään muun muassa sellaisten aloitteiden muodossa kuin ”EU:n toimet epävakaissa tilanteissa kehitysmaissa” tai ”kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus”, jotka on suunnattu pääasiassa Afrikan maihin mutta myös Karibian ja Tyynenmeren maihin.

Analyysi kyseisistä aloitteista paljastaa, että keskeinen asia ”kehityksen” liittämisessä ulkoiseen ulottuvuuteen on EU:n tärkeimpien voimien (YUTP/ETPP) strategisten tavoitteiden saavuttaminen, mikä on käytännössä sama kuin sanoa, että ”kehityksen” edistäminen on sekaantumisen ja valvonnan väline strategiassa, jossa ei paljonpuhuvasti suljeta pois ”sotilaallisia pakkokeinoja”

Siitä johtuu koko ohjelma ja välineiden loistokkuus, millä meidän mielestämme sulautetaan ja sekoitetaan avun ja sekaantumisen välisiä rajoja esimerkiksi niinkin perustavanlaatuisissa asioissa kuin valtiorakenteiden kehittäminen.

Varmastikin on kiireellisesti osoitettava solidaarisuutta monille maille, joiden tilanne on siirtomaa-ajan perintönä katastrofaalinen ja jotka ovat vuosikymmenten pituisen sekaantumisen uhreja, mutta jotta sellainen solidaarisuus olisi tehokasta, sen pitäisi perustua kansallisen itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden periaatteiden kunnioittamiseen ja tehokkaaseen ja aitoon kehitysapuun ja yhteistyöpolitiikkaan.

- Mietintö: Lynne (A6-0400/2007)

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, sanon hyvin tyytyväisenä, että kannatin äänestyksessä Elizabeth Lynnen ehdotusta Euroopan köyhyyden torjumiseksi.

Minun on kuitenkin tämän Strasbourgissa kokoontuvan täyteen ahdetun parlamentin edessä arvosteltava sitä, että Italiassa syrjitään iäkkäitä eläkeläisiä, jotka pakotetaan elämään köyhyydessä, jos heistä tulee työkyvyttömiä täytettyään 65 vuotta, mutta heille myönnetään huomattava etuus, jos heistä tulee työkyvyttömiä ennen 65 ikävuotta.

Arvoisa puhemies, koska Brysselissä allekirjoitetaan 12. joulukuuta 2007 uusi sopimus, jolla annetaan sitova oikeusvaikutus perusoikeuskirjalle, pyydän, että Italiaa vastaan aloitetaan rikkomismenettelyt 12. joulukuuta, koska se rikkoo iäkkäiden oikeutta saada samaa kohtelua kuin kaikki muut kansalaiset.

  Jan Andersson, Göran Färm ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit äänestimme mietinnön puolesta. On tärkeää, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa tehostetaan Euroopassa. Haluaisimme kuitenkin selventää kantaamme. 32 kohdassa puhutaan kunnollisen toimeentulon takaavan minimipalkan käyttöön ottamisesta jäsenvaltioiden tasolla. Mietinnössä todetaan selkeästi, että tämä pitäisi tehdä silloin, kun se on mahdollista, yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Siksi katsomme, että meillä pohjoismaissa käytössä oleva työehtosopimusmalli katetaan tällä muotoilulla.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Ruotsin konservatiivit suhtautuvat myönteisesti sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta laaditun mietinnön useimpiin kohtiin. Monien ehdotusten, kuten taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa ja työ- ja perhe-elämän kannattavaan yhdistämiseen liittyviä parempia mahdollisuuksia koskevien ehdotusten osalta me olemme kansallisessa politiikassa olleet liikkeelle paneva voima.

Ruotsin konservatiivit ovat kuitenkin päättäneet äänestää mietintöä vastaan, koska monissa ehdotuksissa ylitetään toissijaisuusperiaatteen rajat. Me emme esimerkiksi katso, että Euroopan parlamentin pitäisi huolehtia hoito-ohjelmista rangaistuslaitoksissa tai uhkapeliriippuvuuden hoidosta. Euroopan parlamentilla ei myöskään pitäisi olla mielipidettä siitä menettelystä, jonka mukaisesti jäsenvaltiot päättävät järjestää terveydenhuoltonsa, emmekä hyväksy väitettä, että sääntelyn purkaminen vahingoittaisi hoidon laatua. Työmarkkinapolitiikan toimenpiteet, kuten vähimmäispalkan käyttöönotto, pitäisi myös jättää päätettäväksi kansallisella tasolla.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme tämän mietinnön puolesta, koska siinä esitetään tärkeitä tietoja sosiaalisesta tilanteesta: 78 miljoonaa Euroopan kansalaista elää edelleen köyhyydessä, kahdeksan prosenttia Euroopan unionista kärsii työssäkäyvien köyhyydestä ja monissa jäsenvaltioissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa.

Siinä on myös joitakin myönteisiä suosituksia, kuten se, että on otettava käyttöön kunnollisen toimeentulon takaava minimipalkka, suojattava työttömyysetuudet ja tuettava vammaisia, vaikka siinä ei käsitelläkään sosiaalisen tilanteen perimmäisiä syitä eikä kehoteta lopettamaan uusliberaalia politiikkaa, mitä me ehdotamme.

Siinä on siis tehty vain harvoja vaatimuksia tarvittavien poliittisten muutosten osalta. Siihen on valitettavasti sisällytetty vain osittain naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa hyväksytyn lausuntoni ehdotukset. Niistä haluaisin korostaa kehotusta yhteisön toimielimille ja jäsenvaltioille asettaa naisten sosiaalinen osallisuus ja naisten oikeudet ehdottomalle etusijalle ja mukauttaa vastaavasti niitä koskevia politiikkoja, tulonjakopolitiikka mukaan luettuna.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. −(EN) Minä ja Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegani olemme sitä mieltä, että jäsenvaltioiden pitäisi voida päättää sosiaalipolitiikasta. Olemme vahvasti sitä mieltä, että Euroopan unionin toimivaltaa ei pitäisi laajentaa tällä alalla ja että maita ei pitäisi painostaa hyväksymään toimenpiteitä, jotka voisivat haitata niiden taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Meidän mielestämme myös ”Euroopan sosiaalinen malli” on este taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle.

Tässä mietinnössä on kohtia, joita tuemme, kuten ihmisten auttaminen pois köyhyydestä, ihmisten avustaminen takaisin työhön, vammaisten tukeminen ja iäkkäiden hoito. Näissä ja muissa sosiaaliasioissa jäsenvaltiot toteuttavat parhaiten toimenpiteet ottaen huomioon kansalliset olosuhteet. Meidän perustavanalaatuinen näkemyksemme on, että vahva talous on paras keino saavuttaa sosiaalista edistystä yhteiskunnassa.

  Carl Lang (NI), kirjallinen.– (FR) Tässä mietinnössä sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta Euroopassa paljastetaan heti alussa sen todellinen taloudellinen ja sosiaalinen tilanne. Se on tunnustus ultraliberaalin ja globalistisen politiikan valtavasti suoltamien euro-optimististen järjettömyyksien voimattomuudesta.

Millään työttömyyttä, köyhyyttä tai sosiaalista syrjäytymistä torjuvilla toimilla ei ole vuoden 2000 jälkeen saavutettu mitään. Mikä vielä pahempaa, kun Euroopan unioni kehottaa laajempaan taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon ja sen niin kutsutun sosiaalisen mallin suojeluun, mietinnössä muistutetaan, että 78 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyydessä.

Siinä unohdetaan mainita, mitä köyhyyden helvettiin liittyy, eikä siinä ole kyse pelkästään taloudesta. Se on psykologista miljoonille eurooppalaisille, jotka tuntevat olevansa kulttuurisesti ja sosiaalisesti tuuliajolla omalla maaperällään, kun he näkevät työnsä katoavan ulkomaille uudelleensijoittamisessa. Se on myös fyysistä, kun integroinnissa kohtaamiensa vaikeuksien takia turhautuneesta maahanmuuttajaväestöstä suurelta osin lähtöisin oleva väkivalta ja epävarmuus pahentavat koko tilannetta.

Ratkaisuna ei siksi ole sekamuotoisen ultraliberaalin skitsofreenisen eurooppalaisen järjestelmän tunnustaminen vaan sen haastaminen niin, että ehdotetaan elvytettyjen identiteettien Eurooppaa, jossa sovelletaan suojelua ja yhteisön etusijaa ennen kaikkea eurooppalaisiin!

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen.− (PL) Olen samaa mieltä siitä, että sosiaalinen osallistuminen ja sosiaaliturva ovat Euroopan unionin perusarvoja ja että ne ovat kaikkien kansalaisten perusoikeuksia.

Mietinnössä korostetaan asianmukaisesti tarvetta ottaa EU:n lainsäädännössä huomioon etninen ja uskontoon perustuva heterogeenisyys kaikkien ihmisten suojelemiseksi väkivallalta ja syrjinnältä.

Olen myös samaa mieltä muotoilusta, jonka mukaan tavaroiden ja palvelujen saatavuuden pitäisi olla jokaisen EU:n kansalaisen oikeus.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen.– (PT) Sosiaalipolitiikka kuuluu suurelta osin jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja sen vuoksi kannatan avoimen koordinointimenetelmän edistämistä ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtäävää parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Sosiaaliturvajärjestelmien on perustuttava periaatteisiin, joilla kannustetaan tuen saajia etsimään työllistymismahdollisuuksia eikä käytetä niitä käänteisinä kannustimina toimettomuuteen.

Väestön alhaisen koulutustason ja koulun korkean keskeyttämisasteen pitäisi saada meidät pysähtymään ja ajattelemaan, koska vähiten koulutetut henkilöt ovat alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle.

Tämä tilanne on erityisen huolestuttava kotimaassani Portugalissa, jossa vuonna 2005 yli 39 prosenttia nuorista (18–24-vuotiaista) oli päättänyt vain alemman keskiasteen koulutuksen.

Tämä suuntaus on käännettävä, ja kansalaisille on annettava tarpeelliset taidot, jotta he voivat päästä menestyksekkäästi työmarkkinoille.

Koska tämä ehdotus on kyseisen linjan mukainen, äänestin sen puolesta.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen.− (PL) Äänestän Elizabeth Lynnen sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta laatiman mietinnön puolesta.

Hän on sangen oikein huomauttanut, että elvytetyssä Lissabonin strategiassa ei keskitytä pelkästään taloudellisiin tuloksiin ja kilpailukykyyn vaan myös suuremman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kasvun sosiaalisen ulottuvuuden edistämiseen. Sosiaalinen osallisuus ja sosiaaliturva ovat EU:n perusarvoja. Ne ovat kaikkien perusoikeus riippumatta etnisestä alkuperästä, iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai vakaumuksesta.

Osa EU:n yhteiskunnasta elää valitettavasti edelleen köyhyydessä. Jäsenvaltiot ehdottavat erilaisia köyhyydeltä ja sosiaaliselta syrjäytymiseltä suojelun muotoja. Siksi minun mielestäni tällä alalla pitäisi syventää jäsenvaltioiden yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Huomiota pitäisi kiinnittää myös nuorisotyöttömyyttä koskevaan ongelmaan ja lasten köyhyyden torjuntaan, koska köyhien perheiden lapsilla on vähemmän mahdollisuuksia saada tulevaisuudessa työtä.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen.− (SV) Tässä huomionarvoisessa mietinnössä on paljon ansiokkaita huomautuksia syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisen kohtelun merkityksestä. Siinä on valitettavasti myös äärimmäisen kauaskantoisia huomautuksia muun muassa minimipalkkojen käyttöönotosta. Ruotsi vastustaa poliittisesti määritettyjä minimipalkkoja. Aivan riippumatta siitä, mitä pidetään järkevänä sosiaalipolitiikkana, EU:n on hyväksyttävä, että jäsenvaltiot päätyvät erilaisiin ratkaisuihin. Tästä ei saa tulla taas yhtä esimerkkiä siitä, että EU menee ja sääntelee yksityiskohtaisesti alueella, jonka on kuuluttava kokonaan ja täysimääräisesti jäsenvaltioiden tasolle.

EU:n jäsenvaltiot ovat myös hyvin erilaisilla asteilla kehityksessä. Minimipalkkojen käyttöönotolla estetään köyhimpiä maita kilpailemasta.

7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset:ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.20 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

8. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen:ks. pöytäkirja

9. Keskustelut ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista

9.1. Kristilliset yhteisöt Lähi-idässä (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu seitsemästä kristillisiä yhteisöjä Lähi-idässä koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Mario Mauro (PPE-DE) ,päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, uskonnollinen vapaus on objektiivinen tekijä ihmisoikeuksien kunnioituksen tunnustamisessa. Kristittyjen ympäri maailmaa kärsimä väkivalta on sekä ihmisarvon loukkaus että haaste sille.

Aioin esittää tätä päätöslauselmaesitystä lokakuun viimeiseen täysistuntoon, mutta poliittisten ryhmien koordinaattori pyysi lykkäämään sitä marraskuun täysistuntoon, jotta meillä olisi ollut enemmän aikaa valmistella yksityiskohtaisempi teksti, jonka tukena olisi laajempi yhteisymmärrys. Tekstissä, josta äänestämme tänä iltapäivänä ja joka on sosiaalidemokraattien, liberaalien, Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän ja Itsenäisyys ja demokratia -ryhmän välisen kompromissin tulos, ovat jäljellä alkuperäisen päätöslauselmaluonnoksen keskeisimmät piirteet.

Pystyimme myös lisäämään konkreettisia viittauksia väkivallantekoihin ja pahoinpitelyihin, joita tänä vuonna on kohdistettu kristillisiä yhteisöjä vastaan Lähi-idän lisäksi myös maailman muissa osissa. Nämä tapahtumat koskevat pääasiassa Irakia, Egyptiä, Pakistania, Turkkia, Kiina ja Vietnamia, ja itse asiassa muutaman viime päivän aikana suoritettu tiivis koordinointi ja siitä seurannut lukuisten Lähi-idän ulkopuolella tapahtuneiden välikohtausten paljastuminen on johtanut siihen, että olemme päätyneet uuteen, sopivampaan otsikkoon, joka on ”vakavat tapahtumat, jotka uhkaavat kristillisten yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen olemassaoloa”.

Teksti ei tietenkään kata kaikkea kristittyjä kohtaan suunnattua väkivaltaa, esimerkiksi Eritreassa ja Pohjois-Koreassa. Hyvät naiset ja herrat, haluaisin pyytää teitä joka tapauksessa tunnustamaan tämän tekstin poliittisen viestin, joka on suunnattu myös niitä maita ja tapahtumia kohtaan, joita ei ole mainittu. Alusta alkaen yhteydenpito muiden ryhmien kanssa on auttanut minua selventämään, että tällä päätöslauselmalla ei missään nimessä yritetä sytyttää uudelleen kulttuurien välistä konfliktia. Eurooppa on aina ollut ensimmäisenä suojelemassa vähemmistöjen oikeuksia, eikä se voi enää olla välittämättä siitä kasvavasta haitasta, joka vaikuttaa niin moniin kristittyihin.

Hyvät naiset ja herrat, parlamenttimme voi nyt esittää näkemyksensä kiireellisestä ja merkittävästä aiheesta, elämän ja uskonnonvapauden suojelusta, ei pelkästään kristittyjen vaan miljoonien kaikkia uskontoja edustavien ihmisten puolesta. Siksi pyytäisin…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Glyn Ford (PSE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun sosiaalidemokraattisen ryhmän puolesta ilmaistakseni täyden tukemme tälle uskonnollista vainoa koskevalle yhteiselle päätöslauselmaesitykselle.

Yhdessä minuutissa pystyn sivuamaan vain joitakin kyseisen päätöslauselman osia ja haluaisin keskittyä eräässä vaiheessa kymmentä prosenttia Irakin väestöstä edustaneen kotoperäisen kristillisen yhteisön ahdinkoon. Ihmisenä, joka tukee Pelastakaa assyriaiset -kampanjaa ja jota tällä kampanjalla tuetaan, minun on sanottava, että tämä parlamentti on tottunut perustamaan toimintansa kompromississa saavutettuun yhteisymmärrykseen, joka joskus johtaa merkityksen häviämiseen ja menettämiseen.

Se on totta tämän päätöslauselman osalta. Johdanto-osan K kappaleessa pahoitellaan tilannetta Turkin raja-alueille sijaitsevissa assyrialaiskylissä. Miksi? Koska Turkin hallitus tosiasiallisesti pommittaa assyrialaiskyliä väittäen, että niissä on PKK:n taistelijoita, mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Johdanto-osan S kappaleessa viitataan tilanteeseen Syyriassa, jonne on paennut tuhansia, jopa satoja tuhansia pakolaisia Jordaniasta ja Irakista, mutta nyt raja on suljettu.

Se, mitä tarvitaan, on tuki ja apu.

  Adam Bielan (UEN), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa ilmaisemalla tyytyväisyyteni ja kiittämällä tämän päätöslauselman muita laatijoita, sillä siinä käsitellään sellaisia tärkeitä ongelmia, kuin kristittyihin yhteisöihin tietyissä Lähi-idän valtioissa ja koko maailmassa liittyviä tapahtumia.

Yhtenä päätöslauselman allekirjoittajista haluaisin myös korostaa, että uskonnonvapauden takaaminen on ensimmäinen askel perusihmisoikeuksien varmistamisessa ja että ympäri maailmaa tapahtuvat kristittyjen sortotoimet ovat perusesimerkki näiden oikeuksien rikkomisesta.

Lisäksi olen tietoinen, että emme näe viranomaisten, toimielinten ja poliittisten liikkeiden koko maailmassa reagoivan tähän asiaan, mutta haluaisin kuitenkin jälleen kerran korostaa käsiteltävänä olevan päätöslauselman merkitystä kristittyjen oikeuksien puolustamisessa ja korostaa, että Unioni kansakuntien puolesta -ryhmä tukee sitä täysimääräisesti.

  Hélène Flautre (Verts/ALE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, en uskalla ajatella PPE-ryhmän kollegoideni ilmeitä, jos he saisivat selville, että Persianlahden valtioissa tai ASEAN-maissa olisi annettu muslimiyhteisöjä Euroopassa koskeva päätöslauselma. Sitä pidettäisiin ilkeänä iskuna, merkkinä vihamielisyydestä, EU:hun kuulumattoman maan uskonnollisen viranomaisen sekaantumisena jäsenvaltioidemme ja uskonnollisten vähemmistöjen suhteeseen, mitä ei voitaisi hyväksyä. Älkää tehkö muille, mitä ette haluaisi itsellenne tehtävän on myös kristillinen ohjenuora.

Vakavasti puhuen, pidettäisiinkö sellaista päätöslauselmaa kehotuksena suvaitsevaisuuteen ja kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun? Varmastikaan ei! Arvoistaan niin ylpeää Euroopan unionia neuvottaisiin osoittamaan näissä erittäin arkaluontoisissa aiheissa hieman arvostelukykyä ja kansainvälisten sopimusten kunnioitusta.

Uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien rikkomisen torjumiseksi ja kristittyjen murhien tai vapautta hartaudenharjoittamiseen koskevien rajoitusten tuomitsemiseksi meidän on valittava kahdesta yhtä hyvin perustellusta toimintatavasta. Ensimmäinen on puhua kyseiselle maalle meitä molempia sitovien kansainvälisten sitoumusten ja sopimusten nojalla ja pyytää sitä tutkimaan asiaa, asettaa vastuussa olevat syytteeseen ja varmistaa uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen, ja sitä me teemme täällä säännöllisesti.

Toinen toimintatapa on se, jota Yhdistyneet Kansakunnat soveltavat 12 maan ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden esittämän päätöslauselman nojalla. Se koskee uskontoon ja vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän kaikkien muotojen poistamista ja ajatuksen ja omantunnon vapautta, koska kansainvälisessä lainsäädännössä – ja tämä on hyvin arvokasta – ne liittyvät toisiinsa. Yksilön oikeudet vakaumukseen, uskontoon, ajatteluun ja omatuntoon ovat toisistaan riippuvaisia.

Mitä me teemme tänään, jos hyväksymme tämän ehdottamanne tekstin, jota on mahdotonta hyväksyä? Me jätämme huomiotta jäsenvaltioidemme Yhdistyneissä Kansakunnissa tekemän työn ja sovellamme erilaista lähestymistapaa, joka todennäköisesti kannustaa tiettyjä maita käyttämään uskonnollisia kysymyksiä hyväkseen kansainvälisissä suhteissa. Me toimimme vastoin tasapainoista lähestymistapaa, jota esimerkiksi tällä hetkellä Pakistanissa kotiarestissa oleva Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoija Asma Jahangir suosittelee, ja loppujen lopuksi teemme koko maailman uskonnollisten vähemmistöjen, myös kristittyjen tilanteesta epävakaampaa.

Sanon jälleen kerran yhdessä uskonnon vapauden parissa työskentelevien asiantuntijoiden kuten Christian Solidarity Worldwide -järjestön kanssa, että tällä päätöslauselmalla vain lisätään niiden vaaroja, joita haluamme suojella.

  Bastiaan Belder (IND/DEM), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, jos perusoikeudet ovat meille todella tärkeitä, emme voi jättää huomiotta Lähi-idän kristillisten yhteisöjen epävarmaa tilannetta. Käsiteltävänä olevalla päätöslauselmaesityksellä kannustetaan kaikkia Euroopan unionin toimielimiä tässä suhteessa.

Parlamenttimme valtuuskunnan äskettäinen vierailu antoi meille laajemman näkemyksen Libanonin kristittyjen jokapäiväisestä elämästä. He pelkäävät päätyvänsä eräänlaiseen toisen luokan kansalaisten asemaan, kuten samaa uskontoa tunnustaville ihmisille on tapahtunut melkein kaikissa muissa alueen maissa.

Heidän on tehtävä välitön valinta henkilökohtaisen turvallisuutensa ja henkilökohtaisen arvokkuutensa, uskonnollisten vakaumustensa välillä. Tämän päivän Libanonin kristityt haluavat pitää molemmat.

Viime vuosien todellinen poliittinen väkivalta kohdistuu nyt suoraan setripuun maan kristittyihin. Tietolähde Libanonissa sanoi juuri tällä viikolla, että vaikka kristityt eivät olekaan ensisijaisia kohteita, suurin osa murhatuista poliitikoista ja hyökkäyksien kohteiksi joutuneista toimittajista olivat taustaltaan kristittyjä, ja tämä pelottaa Libanonin kristittyä väestöä.

  Marios Matsakis (ALDE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, tuhansien vuosien ajan ihmisen olemassaoloa maan päällä ovat uhanneet hänen puolustuskykynsä tai ymmärryksensä ulkopuolella olevat tappavat voimat. Kyseiset voimat vaihtelevat katastrofaalisista luonnonilmiöistä käsittämättömiin ruumiillisiin ja henkisiin sairauksiin. Ihmisen voimatonta asemaa on ollut helpompi käsitellä ihmisen ”jumalaksi” kutsuman yliluonnollisen tahon ansiosta. Eri ihmisryhmät ovat kehittäneet erilaisia näkemyksiä ja erilaisia lähestymistapoja jumalaan.

Tuloksena on ollut useiden uskontojen syntyminen. Kyseiset uskonnot ovat tietenkin ihmisten eivätkä jumalan luomia, ja siksi niissä on monia heikkouksia. Näitä heikkouksia ovat muun muassa fanatismi, dogmatismi ja kieltäytyminen hyväksymästä muiden ihmisten uskonnonvapautta. Kyseisten heikkouksien määrä ja voimakkuus vaihtelevat eri uskonnoissa, ja valitettavasti äärimmäisen uskonnolliset johtajat ja häikäilemättömät poliitikot ovat usein käyttäneet hyväkseen niitä.

Tämä on johtanut uskonsotiin ja halveksittavien rikosten tekemiseen ihmisiä vastaan uskonnon nimessä. Ihmiskunnan kaksi tärkeintä uskontoa, kristinusko ja islam, eivät kumpikaan ole vapaita näistä surullisista vastuksista, ja historia on täynnä häpeällisiä esimerkkejä sen todistamiseksi. Ajan myötä useimmista uskonnoista tietenkin kehittyy kypsempiä ja humaanimpia, ja näin on ehdottomasti käynyt kristinuskon kanssa. Mutta valitettavasti tällaista muutosta ei ole tapahtunut joidenkin muiden uskontojen osalta.

Tämän takia joissakin, pääasiassa islamilaisissa maissa, kristittyjä vainotaan joskus äärimmäisen ja rikollisen pontevasti ja joskus poliittisten ryhmien ja jopa hallitusten suostumuksella. Tämä asiaintila on todella hyvin surullinen, ja se koskee monia maita ja alueita koko maailmassa – jotkin niistä on jo mainittu tänään täällä parlamentissa – mutta se on tunnusmerkillisempää Lähi-idässä.

Toivomme, että tämän päätöslauselman avulla voimme kiinnittää huomiota kristittyjen vainoamiseen näissä maissa, ja toivottavasti auttaa varmistamaan, että sekä poliittiset että uskonnolliset viranomaiset kyseisissä maissa ymmärtäisivät täysimääräisesti, että kyseinen vihamielinen käytös ei vastaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita eikä rakkautta korostavan uskonnon todellisia opetuksia.

Kiitos, arvoisa puhemies, kuten näette, minulla on jäljellä vielä 20 sekuntia!

  Erik Meijer (GUE/NGL), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Lähi-idän kristilliset yhteisöt ovat peräisin kristinuskon varhaisilta vuosilta. Ne ovat varhaisempia kuin kristinusko Euroopassa tai islam Lähi-idässä.

Vielä tänäkin päivänä niitä kuitenkin pidetään usein vieraana osana nykyisin lähinnä islamilaisella alueella. Tämä ei johdu pelkästään joidenkin islamin sisäisten tahojen suvaitsemattomuudesta, vaan syytä on myös Euroopassa.

Eurooppa ja kristinusko ovat kolme kertaa historian aikana herättäneet vastenmielisyyttä ja vihaa kyseisellä alueella. Ensimmäinen kerta oli myöhäiskeskiajan ristiretket, jolloin Euroopan miehityssotajoukot valtasivat paikkoja, jotka ovat pyhiä kristityille mutta myös juutalaisille ja muslimeille. Toinen kerta seurasi ottomaanien valtakunnan sortumista viime vuosisadan alussa, kun Egypti, Sudan, Jordania ja Irak joutuivat brittien siirtomaahallinnon ja Syyria ja Libanon Ranskan siirtomaahallinnon alaisuuteen.

Tällä hetkellä olemme kolmannessa vaiheessa. Euroopan kannat Israelista, Palestiinasta ja Irakista herättävät suurta vastustusta Lähi-idässä, jossa epäillään, että Eurooppa keskittyy pääasiassa omiin energiatoimituksiinsa, omien liikennereittiensä suojaamisen ja suosituimmuuskohtelun antamiseen niille etnisille tai uskonnollisille vähemmistöille, jotka suhtautuvat siihen myötämielisimmin.

Yksi mahdollinen seuraus on, että kristilliset vähemmistöt eivät ehkä pysty pitkällä aikavälillä puolustamaan itseään Lähi-idässä vaan joutuvat pakenemaan Eurooppaan. Liikkumavaran antaminen kristityille ja juutalaisille Lähi-idässä on parempi ratkaisu, ja se Euroopan on todella tehtävä myös muslimivähemmistönsä suhteen.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos sallitte minun sanoa, Hélène Flautre puhuu pötyä. Muslimit tekevät huomattavasti muslimivähemmistöjen puolesta. Me tuemme muslimivähemmistöjä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä. Valitettavasti on kuitenkin totta, että jos me emme tee mitään kristittyjen puolesta, ei tee kukaan mukaan.

Muslimi- tai arabiliitto ei ikinä ole puolustanut kristittyjen oikeuksia kuten me olemme puolustaneet muslimien oikeuksia. Siksi on korkea aika ottaa tämä asia esiin. Se on oikeudenmukainen toimenpide, vaikka minun onkin sanottava painokkaasti, että ongelma ei ole islam. Lähi-idän kristityt ovat selvinneet 1 200 vuotta islamilaisen hallinnon alaisuudessa. Vasta meidän oletettavasti edistyneellä aikakaudellamme he ovat vakavassa vaarassa, erityisesti Irakissa, joka on lännen miehittämä.

Meidän on tunnustettava oma vastuumme siitä, että he voivat selviytyä ja elää vapaasti ja arvokkaasti. Uskonnollista vainoa tapahtuu eniten kommunistisessa Kiinassa, valekristillisellä kansallismielisellä Venäjällä, kommunistisissa diktatuureissa – ja myös islamilaisten hallintojen alaisuudessa. Minulle islamismi on pelkästään järjetön diktatuuri ja 1900-luvun ideologia. Meillä eurooppalaisilla on tässä velvollisuutemme, ja meidän on täytettävä se.

(Suosionosoituksia)

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, onnittelut tämän yhteisen päätöslauselmaesityksen laatijoille. Haluaisin huomauttaa, että on asianmukaista muistaa, että ennen kristittyjen vainoa oli esimerkiksi juutalaisvainoja, ja Irakissa vainotaan edelleen jazideja, mandealaisia ja itse muslimeja, sekä shiioja että sunneja.

Ei olisi oikeudenmukaista eikä oikeasuhteista verrata Irakin tapahtumia Euroopan tapahtumiin. On itse asiassa muistettava, että Irakissa vainotuilla ei valitettavasti ole Euroopassa suojelua, johon he ovat oikeutettuja, olivatpa he kristittyjä tai muita kuin kristittyjä. Euroopan unionissa on kerta kaikkiaan uskomattomia esimerkkejä ymmärtäväisyyden puutteesta Irakissa vainottuja kohtaan. Haluaisin lopuksi, muita aliarvioimatta, muistuttaa teitä Isä Ragheed Gannista ja koko Mosulin pyhän hengen kirkon seurakunnasta, ehkä hirviömäisimmästä tänä vuonna tehdystä rikoksesta

  Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, puhumme täällä tänään kristittyjen ankarasta vainosta erityisesti Lähi-idässä. Emme saisi kuitenkaan unohtaa, että kristittyjä vainotaan koko maailmassa, ja minä en ole samaa mieltä Paulo Casacan kanssa siitä, että hyvin monia uskonnollisia vähemmistöjä vainotaan.

Voisiko hän antaa esimerkkejä siitä, missä näitä vähemmistöjä vainotaan mitenkään suuressa mittakaavassa? Minä en puhu vääräuskoisten satunnaisista tapoista, olivat ne sitten miten tuomittavia tahansa, vaan tapauksista, joissa toista uskontoa vainotaan samalla tavoin kuin kristittyjä vainotaan. Olen täysin samaa mieltä Bernd Posseltin kanssa, ja olen samaa mieltä paljosta muusta sanotusta, kun on annettu esimerkkejä kristittyjen vainosta, mutta en, kuten Paulo Casaca väittää, monien muiden uskontojen vainosta. Se ei ole totta. Kristityt ovat vainojen pääkohde, ja pääasiassa kristittyjä vainotaan.

Kuulimme eilen parlamentissa presidentti Sarkozyn puheen, jossa hän puhui tarpeesta puolustaa Euroopan identiteettiä. Mikä tämä identiteetti on? Kuka meitä puolustaa, jos me emme puolusta itseämme ja identiteettimme ydintä? Lähi-idän kristityt todistavat eurooppalaisesta identiteetistämme. He ovat olleet siellä 2 000 vuotta, ja meidän on puolustettava heitä, jos he aikovat pysyä siellä.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, uskon, että tänään otamme tämän päätöslauselmaesityksen avulla tärkeän askelen, koska tämän parlamentin on aina tuomittava toimet ja tapahtumat, jotka vaarantavat miesten ja naisten elämän heidän uskonsa, uskonnollisen vakaumuksensa tai poliittisen kantansa takia.

Uskonnonvapaus on arvo, joka meidän on otettava esiin. Vaikka on totta, että joissakin tapauksissa kristityt ottavat riskin vainosta ja kriminalisoinnista, juuri tästä syystä parlamentin on suojeltava ja puolustettava heitä, aivan kuin tämä parlamentti on aina suojellut ja puolustanut muslimikansalaisia, jotka ovat olleet syrjinnän uhreja lännessä. Meidän mielestämme kaikilla uskonnoilla voi olla myönteinen asema, rauhaa rakentava asema moninaisuuden kunnioittamisen edistämisessä. Tämän takia meidän on tuomittava ankarasti kaikki uskonnollisen fundamentalismin muodot, sillä se aiheuttaa usein konflikteja. Minun mielestäni tämän parlamentin on aina pyrittävä kuuntelemaan ja edistämään uskontojen välistä vuoropuhelua.

Jotkin huomattavat esimerkit osoittavat, miten on mahdollista rakentaa ratkaisu, jossa uskonnot voivat kuunnella toisiaan ja kehittyä yhteiseltä pohjalta. Muistelen myös innokkaasti joidenkin katolisten, joidenkin kristittyjen uhrauksia, kun he ovat taistelleet vapauttaakseen köyhät ja taistelleet kansojen ja yhteiskunnallisen vapautumisen puolesta. Tämän takia ryhmämme äänestää tämän päätöslauselman puolesta, sellaisten pappien kuin Peppino Diana ja Pino Puglisi muistoksi, jotka kuolivat mafiaa ja yleisesti järjestäytynyttä rikollisuutta vastustavan mielipiteensä takia.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä yhteistä päätöslauselmaesitystä, koska minun mielestäni on olennaista, että suojelemme kristillisiä vähemmistöjä Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. On tärkeää, että suojelemme kaikkia uskonnollisia yhteisöjä vainolta. Minusta on tyrmistyttävää, että ihmisten on päivittäisissä rutiineissaan kohdattava rajoituksia siinä, mitä he voivat tehdä ja minne mennä, heidän omistusoikeudessaan ja koulutuksen tai työn saannissa, sekä uhkauksia hengelleen sen takia, että he kuuluvat kristilliseen yhteisöön.

Uskonnonharjoittamisen vapaus on perusihmisoikeus, ja siten on ensisijaisen tärkeää, että hallitukset varmistavat, että jopa uskonnolliset vähemmistöt voivat omissa maissaan harjoittaa uskontoaan ilman mitään rajoituksia, eli ilman, että heidän henkeään tai mitään muuta uhataan.

Muslimien on ymmärrettävä, että heidän on edistettävä uskonnonvapauden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden periaatetta, samaa vapautta ja suvaitsevaisuutta, joista he nauttivat muissa maissa, joissa useassa on laaja kristitty väestö.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE).- (FI) Arvoisa puhemies, annan suuren arvon kollega Mauron aloitteelle. Joka päivä rauhaa rakastavat kristityt joutuvat sekä systemaattisen sorron uhreiksi että sijaiskärsijöiksi kriiseissä, joihin eivät ole osallisia. Tämä on täysin tuomittavaa ja välttämätöntä nostaa esille. Jotta kristittyjen asemaa voitaisiin todella parantaa, on kuitenkin tärkeää ymmärtää ongelma osana laajempaa kokonaisuutta. Kristittyjen lisäksi vaikeuksissa ovat monissa maissa myös muslimit, buddhalaiset, hindut, juutalaiset, sikhit, ahmadit. Lista on pitkä.

Uskonnonvapaus on avain ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia kunnioittavaan yhteiskuntaan. Se on eräänlainen metaoikeus, jonka toteutuminen on käytännössä muiden ihmisoikeuksien olemassaolon edellytys ja joka kuvastaa koko yhteiskunnan kuntoa. Jos yhteiskunta alkaa sairastaa, se näkyy ensimmäisenä juuri rajoituksina uskonnonvapaudessa ja uskonnollisten vähemmistöjen asemassa. Tästä syystä meidän on ilmaistava vahva tuki YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalle uskonnonvapaudesta.

On huomion arvoista, että monissa maissa, kuten Pakistanissa ja Indonesiassa, uskonnolliset yhteisöt ponnistelevat yhteisvoimin uskonnonvapauden ja vähemmistöjen suojan puolesta. Itse uskonto voi siis olla myös ratkaisu. Pluralistinen dialogi johtaa aina jännitteiden vähenemiseen, uskonnonvapauden ja koko yhteiskunnan hyvään.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Uskonnollisten vähemmistöjen vainon monissa maissa pitäisi saada meidät miettimään haurauteen liittyviä näkökohtia sivilisaatiossa, jonka olemme mielestämme saaneet aikaan. Uskonnonvapaus on yleismaailmallisten ihmisoikeuksien olennainen ja erottamaton pilari. Kunnioitettavista aikomuksista huolimatta tämä päätöslauselma on vaillinainen.

Euroopan parlamentin on puhuttava suoraan erityisesti kristillisten vähemmistöjen vainosta, mutta ensiksi kaikista uskontoon tai vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden tai syrjinnän muodoista, jotka itse asiassa vaikuttavat kaikkiin uskonnollisiin yhteisöihin. Meidän pitäisi olla myös huolissamme islaminvastaisuudesta ja juutalaisvihasta, jotka ovat lisääntymässä Euroopassa ja muualla. Jos keskitymme miltei yksinomaan kristittyjen syrjintään, saatamme antaa väärän kuvan. Siksi on korostettava, että Euroopan parlamentti tukee täysimääräisesti EU:n jäsenvaltioiden YK:n yleiskokoukselle esittämää päätöslauselmaa uskontoon tai vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän kaikkien muotojen poistamisesta.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, myös Lähi-idällä on kristilliset juurensa. Kristityt ovat monesti onnistuneet osoittamaan, että he pystyvät elämään muslimien, juutalaisten tai muiden uskontojen edustajien kanssa rauhassa ja toisiaan kunnioittaen huolimatta eroista heidän välillään.

Viime aikoina olemme kuitenkin nähneet islaminuskon kannattajien toimia, joissa on pantu täytäntöön väärää käsitystä, että kristinuskon vastaisuus osoittaa, miten hyvä muslimi on. Libanonilainen toimittaja Hazem Saghieh huomautti tästä äskettäin. Lukuisissa ja usein äärimmäisissä sellaisten ihmisten oikeuksien rikkomissa, joita pelkästään heidän kristillisen uskonsa takia kohdellaan toisen luokan kansalaisina, rikotaan ihmisen vapauden perusperiaatetta: uskonnon harjoittamisen vapautta.

On esitettävä joitakin kysymyksiä: Mitä me voimme Euroopan unionissa, joka on avoin muslimikansalaisille ja kunnioittaa heidän oikeuksiaan, tehdä niiden kristittyjen puolesta, joilla ei ole pienintäkään osaa kyseisistä oikeuksista noissa maissa? Missä tässä on pienintäkään vastavuoroisuutta? Sitä ei ole yhtään murhissa, joissa kannustimena on uskonto, ei laajalle levinneessä syrjinnässä, ei siinä, että kristillisten kirkkojen rakentamiseen ei anneta suostumusta, eikä kristillisen kulttuurin muistomerkkien tuhoamisessa.

Koko maailma haluaa rauhaa, ja ihmiset haluavat vapautta, myös uskonnonvapautta.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, nykyinen poliittinen tilanne Lähi-idässä tarkoittaa, että kyseisellä alueella asuvat kristityt tuntevat olonsa koko ajan uhatummaksi. Yksi syy tähän on islamilaisten fundamentalistien vaikutuksen lisääntyminen, sillä he syyttävät kristittyjä kaikista alueen ihmisten kärsimistä epäonnistumisista. Koska kristityillä on uskonnollisia siteitä ihmisiin lännessä, heitä myös syytetään perinteisten yhteiskuntarakenteiden länsimaistamisesta, mistä Lähi-idän ihmiset eivät mielellään puhu.

Yksi tapa, jolla fundamentalistit ilmaisevat tyytymättömyyttään, on järjestää lännenvastaisia mielenosoituksia, joiden aikana he tuhoavat kristinuskoon liittyviä symboleita ja kristittyjen hoitamia kauppoja. Äärimmäisissä tapauksissa tehdään jopa murhia. Hallitusten passiivisuus johtaa siihen, että monet kristityt perheet päättävät muuttaa pois maasta.

Päätöslauselmassa esitetään monia Lähi-idän kristittyjen kohtaamia ongelmia. Siinä eivät kuitenkaan ole kaikki esimerkit, joten minun mielestäni Euroopan parlamentin pitäisi laatia laaja mietintö kristittyjen tilanteesta Lähi-idässä tai yleisesti uskontojen tilanteesta. Meidän pitäisi myös miettiä hieman, miten voitaisiin käydä sellaista kulttuurien välistä vuoropuhelua, johon kristillinen yhteisö ja muslimialueet voisivat osallistua tehokkaasti.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, onnittelen Mario Mauroa. Minulla ei ole minkäänlaisia epäilyksiä tästä päätöslauselmasta. Tuen sitä täysin. Ainoa ongelma on se, olemmeko tehokkaita, tuleeko meistä tehokkaita ja muutammeko mitään. Voimme toimia kolmella tavalla.

Ensimmäinen tapa on diplomaattinen painostus. Sitä me teemme nyt. Euroopan hallitukset on kuitenkin saatava myös liikkeelle. Jokaisen diplomaatin olisi muistettava se. Voimme vaatia kyseisiä toimia kahden- ja monenvälisissä keskusteluissa. Ainoa tapa hyvän tuloksen saavuttamiseen on laaja diplomaattinen painostus.

Toinen tapa on talouspakotteet. Tiedän oman maani kokemuksista 20 tai 30 vuotta sitten, mitä talouspakotteet merkitsivät Varsovan kommunistiselle hallinnolle – hyvin valitut pakotteet, jotta kansalaisille ei aiheuteta harmia. Meidän on käytettävä myös tätä menetelmää.

Viimeinen tapa on toimintamme perusteellinen analysointi, koska Lähi-idän ja maailman muiden osien mailla on ylä- ja alamäkensä. Ne riippuvat myös meidän toimistamme, jotka eivät aina ole kovin johdonmukaisia tai viisaita. Tämä koskee interventioita, kulttuuritapahtumia sekä diplomaattien puheita. Emme halua salata vakaumuksiamme. Aivan päinvastoin – haluamme osoittaa ne selkeästi. Meidän pitää kuitenkin toimia sekä lujasti että oikeudenmukaisesti.

  Danuta Hübner, komission jäsen. −(EN) Arvoisa puhemies, komissio on tietoinen uskontoon ja vakaumukseen perustuvasta syrjinnästä ja tuomitsee sen ankarasti. Menettelytapanamme on kaikenlaisen syrjinnän torjuminen, ja teemme sitä myös kahdenvälisissä suhteissa ja YK:n kaltaisilla monenvälisillä foorumeilla.

EU on YK:n yleiskokouksessa omaksunut lähestymistavan, jonka mukaan se esittää totutun päätöslauselmansa uskontoon ja vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän kaikkien muotojen poistamisesta. Viime vuonna päätöslauselman tekstiä koskeva yhteisymmärrys sai ennätykselliset 99 muuta kannattajaa.

Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kiinnitämme erittäin tarkasti huomiota ihmisoikeuksiin ja demokratian tilanteeseen kumppanimaissa. Otamme kyseisiä asioita esiin poliittista vuoropuhelua koskevissa kokouksissa menettelytapojen ja julkisten lausuntojen avulla ja muistutamme kumppaneita heidän kansainvälisen lainsäädännön mukaisista sitoumuksistaan, joissa kielletään syrjintä kaikilla perusteilla.

EU pyrkii myös aktiivisesti edistämään ihmisoikeuksien suojelua naapuruuspolitiikan puitteissa. Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat kattavat laajan kirjon kysymyksiä tällä alalla. Ihmisoikeuksien alivaliokunnan yksittäisissä kokouksissa Jordanian, Israelin, Marokon, Libanonin ja Tunisian kanssa on jo tarkistettu ENP:n toimintasuunnitelman ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien sitoumusten täytäntöönpanossa saavutettu edistys. Ihmisoikeuksien alivaliokunnan ensimmäinen kokous Egyptin kanssa on suunniteltu pidettäväksi myöhemmin tässä kuussa.

Sen lisäksi, että meillä on kahdenvälisiä yhteyksiä hallituksiin ja tuemme poliittisia uudistuksia, tuemme maailmanlaajuisesti myös kansalaisjärjestöjä, jotka suojelevat ja edistävät aktiivisesti ihmisoikeuksia. Meidän mielestämme ihmisoikeuksien puolustajien asema yhteiskunnassa on välttämätön.

Meistä on yhtä tärkeää ylläpitää ja edelleen lisätä uskonnonvapautta Euroopassa. EU voi näyttää ja jakaa hyviä käytäntöjä.

  Puhemies. – (EL) Paulo Casaca on halunnut antaa henkilökohtaisen lausuman työjärjestyksen 145 artiklan mukaisesti.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, että en ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi. Tunnen täysimääräistä ja varauksetonta yhteenkuuluvuutta koko Lähi-idässä, erityisesti Irakissa vainottuja kristillisiä yhteisöjä kohtaan. Huomautin vain, ja aion toimittaa kollegalleni kaiken, minkä hän katsoo tarpeelliseksi, että sellainen vaino ei valitettavasti rajoitu vain kristilliseen yhteisöön ja että jazidien yhteisö, mandelaisyhteisö, enemmistöjen yhteisöjen ulkopuolella olevat shiiat ja sunnit ovat myös olleet hirvittävän vainon kohteena kyseisessä maassa, ja se on tosiseikka, jota ei voida jättää huomiotta. Halusin vain korostaa tätä ja sanoa, että olen halukas toimittamaan kaikki vaaditut asiakirjat.

  Puhemies. – (EL) Hyvä Paulo Casaca, olette ylittänyt henkilökohtaiselle lausumalle varatun ajan.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

(1) Ks. pöytäkirja.

9.2. Uzbekistan (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Uzbekistania koskevasta päätöslauselmaesityksestä.⁽¹⁾

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin muistuttaa siitä, mitä Ranskan presidentti, Nicolas Sarkozy, sanoi tässä parlamentissa muutama päivä sitten: Kaikki ne, jotka ovat laiminlyöneet arvojemme kunnioittamisen ja sen sijaan halunneet saada sopimuksia, ovat sen takia hävinneet kaikilla rintamilla. Uzbekistanin ja laajemminkin Keski-Aasian osalta on olemassa vaara, että alueen energiavaroja arvioitaessa yksittäisten maiden edut alkavat painaa vaakakupissa enemmän kuin yhteiset arvomme. Tämä näkyy valitettavasti myös kyvyttömyydestä sopia päätöslauselmaesityksestä PPE- ja UEN-ryhmien tueksi siltä osin kuin se koskee neuvoston päätöstä keskeyttää uzbekistanilaisia virkamiehiä koskevien viisumirajoitusten soveltaminen kuudeksi kuukaudeksi ilman, että ihmisoikeustilanne olisi aidosti muuttunut.

Päätöslauselmaesityksessä viitataan myös Uzbekistanin hyvin kriittiseen ihmisoikeustilanteeseen. Tähän mennessä Uzbekistanissa on kuitenkin vallinnut näkemys, ja tämän kuulin itse, että ihmisoikeudet ovat kyseisen maan sisäinen asia. Emme voi olla samaa mieltä tästä lähestymistavasta, ja kehotan teitä tukemaan päätöslauselmaesityksen ensimmäistä kriittisempää versiota.

  Elisabeth Jeggle (PPE-DE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, demokraattisena toimielimenä emme voi sallia ihmisoikeuksien polkemista missään päin maailmaa. Meistä on kuitenkin yhtä mahdotonta hyväksyä, että tässä parlamentissa harkitsemattomasti vaarannettaisiin EU:n ja Uzbekistanin väliset diplomaattisuhteet ja parlamenttien välinen yhteistyö. Minun mielestäni Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän ja vasemmistoryhmien esittämät päätöslauselmaesitykset vastaavat diplomaattista hajottamiskisaa.

Parlamentin lokakuussa 2006 antamassa viimeisimmässä päätöslauselmassa sitouduimme rakentavaan ja vuoropuheluun perustuvaan ratkaisuun. Nyt me emme kuitenkaan enää pyri vuoropuheluun vaan paiskaamaan oven kiinni. Minun ryhmäni ei voi vastata tästä, joten pyydän teitä hylkäämään PSE-ryhmän, ALDE-ryhmän ja vasemmiston esittämät päätöslauselmaesitykset.

Meidän ryhmämme ja Eurooppa kansakuntien puolesta -ryhmän esittämällä päätöslauselmaesityksellä on puolellaan seuraavat edut: Uzbekistanin poliittinen tilanne ei ole missään nimessä tyydyttävä. Ihmisoikeustilanne on edelleen monessa suhteessa hälyttävä. Jonkinlaista edistystä on kaikesta huolimatta saavutettu. Esimerkiksi tämän vuoden 8. ja 9. päivänä käytiin Taškentissa Euroopan unionin ja Uzbekistanin välisen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun ensimmäinen kierros. Kaikkien Euroopan parlamentin päätöslauselmien on kuvastettava nykyistä tilannetta, ja tämänhetkinen päätöslauselma voi perustua vain tähän.

  Adam Bielan (UEN), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä päätöslauselman muita laatijoita. Ottaen huomioon vuonna 2004 annetut yhteisön suuntaviivat ihmisoikeuksien suojelusta haluaisin samalla korostaa, että Euroopan unionin ja Uzbekistanin välisiä suhteita on parannettava. Haluaisin kuitenkin korostaa, että näiden suhteiden pitäisi perustua demokratian, oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin, erityisesti jälkimmäiseen.

Sen osalta, että on tehty päätös keskeyttää kuudeksi kuukaudeksi tiettyjen Uzbekistanille määrättyjen pakotteiden soveltaminen, minä tuen aloitetta kyseisen maan ihmisoikeuksissa saavuttaman edistyksen seuraamiseksi. Uzbekistanin oikeusministeriön kielteinen päätös, joka koski näitä oikeuksia valvovan viraston tunnustamista, osoittaa, että meidän pitäisi ponnistella tällä alalla enemmän.

Tämän parlamentin varapuhemiehenä, jonka vastuulla on naapuruuspolitiikka muun muassa Uzbekistanin kanssa, kehotan kansainvälisiä toimielimiä ja erityisesti Uzbekistanin viranomaisia ryhtymään tukitoimenpiteisiin, jotka johtavat kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen.

  Hélène Flautre (Verts/ALE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, tämän päätöslauselman tavoite on yksinkertainen: totuuden kertominen. Sitä Uzbekistanin kansa ja ihmisoikeusaktivistit meiltä pyytävät.

Kiire johtuu toimittajien ja toisinajattelijoiden muutaman viime kuukauden aikana tapahtuneista murhista ja neuvoston 15. lokakuuta antamista päätelmistä, jotka presidentti Karimov esitteli väärin perustein diplomaattisena voittona. Tärkeää on, että pakotteita on jatkettu 12 kuukaudella, koska Andijanin joukkomurhasta ei ole tehty tutkimusta ja koska asiaa koskevat asiantuntijoiden kokoukset eivät ole tuottaneet tuloksia.

Viisumirajoitusten poistamisen osalta kuudeksi kuukaudeksi me olemme samaa mieltä siitä, että viisumirajoitukset pitäisi ottaa uudelleen käyttöön, jos käyttöön otettuja erinomaisia kriteerejä – esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoijien vierailut – ei täytetä kuudessa kuukaudessa.

Toisaalta emme ole tyytyväisiä ihmisoikeuksissa väitetysti saavutettua edistystä koskeviin päätelmiin. Esimerkiksi kuolemanrangaistuksen poistamista ei ole edelleenkään tosiasiassa toteutettu, ja EU:n ja Uzbekistanin vuoropuhelua ihmisoikeuksista on lykätty.

Lopuksi, tässä päätöslauselmassa me tuomitsemme monien riippumattomien toimittajien ja toisinajattelijoiden murhan, ja vaadimme tekemään vakavasti otettavan ja puolueettoman tutkinnan.

Olen huolissani PPE-ryhmän ja UEN-ryhmän aikomuksista. Ne ehdottavat etenemään pidemmälle kuin kaikki jäsenvaltiot tulkitessaan neuvoston päätelmiä niin, että viisumirajoituksia ei pelkästään keskeytetä vaan ne poistetaan kokonaan. Niiden esityksen 3 kohdassa todetaan, että pakotteiden tehottomuudella rohkaistaan Uzbekistanin hallintoa, missä ei ole älyllistä eikä poliittista järkeä. Tekstissä ei edes mainita 13 ihmisoikeusaktivistia, joiden välitöntä vapauttamista puhemies Hans-Gert Pöttering vaati kirjeitse.

Lopuksi, viimeinen huomautukseni on, että 9 kohdassa mainitaan Human Rights Watchin vaikea tilanne. Se on hienoa, mutta järjestö on tehnyt selväksi, että se ei halua nimeään mainittavan päätöslauselmassa, joka olisi teknisesti epäasianmukainen ja haitallinen ihmisoikeusaktivisteille ja Uzbekistanin kansalle ja jota loppujen lopuksi, kuten kaikki ymmärtävät, diktaattori, presidentti Karimov käyttäisi propagandavälineenä.

Siksi pyydän PPE-ryhmän ja UEN-ryhmän Euroopan parlamentin jäseniä omaksumaan välttämättömän vakavan asenteen tähän asiaan ja Uzbekistanin kansaan ja tukemaan päätöslauselmaesitystämme, jossa kerrotaan ainoastaan totuus Uzbekistanin ihmisoikeustilanteesta.

  Marios Matsakis (ALDE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, Uzbekistanissa vuodesta 1989 vallassa olleen presidentti Karimovin tyrannimainen hallitusjärjestelmä on syövän tapainen riesa demokratialle. Presidentti Karimovin hallinto on vastuussa terroristisen ja korruptoituneen politiikan täytäntöönpanosta Uzbekistanissa, minkä uhreja ovat tietenkin pääasiassa uzbekistanilaiset ihmiset. Näitä ihmisiä pidätetään ja vangitaan mielivaltaisesti, kidutetaan ja pahoinpidellään, ja vaikka kansainvälinen yhteisö ja EU ovat useasti vaatineet demokraattista uudistusta, presidentti Karimov ei kiinnitä siihen mitään huomiota.

Tämä muistuttaa minua toisesta henkilöstä, joka hallitsee maataan samanlaisella totalitaarisella tavalla eikä kiinnitä mitään huomiota niihin, jotka vaativat panemaan täytäntöön demokraattisia uudistuksia. Puhun Saudi-Arabian kuninkaasta Abdullahista. Saudi-Arabia on maa, jossa naisilla ei ole äänioikeutta, ei edes oikeutta ajaa autoa, ja jossa ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää.

Surullista kyllä, tässä suhteessa EU:n hallitukset syyllistyvät kaksinaismoralismiin: ne hyökkäävät raivokkaasti presidentti Karimovia vastaan – ja se on aivan oikein – mutta ovat hyvin lempeitä kuningas Abdullahia kohtaan. Kuningas Abdullah sai itse asiassa yliampuvan vastaanoton tehdessään äskettäin valtiovierailut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Italiaan.

Tärkein ero Uzbekistanin ja Saudi-Arabian välillä on raha – paljon rahaa – ja niin kauan kuin kuningas Abdullah tuhlaa miljardejaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa, hänen osallistumistaan ihmisoikeuksia ja demokraattisia instituutiota koskeviin räikeisiin rikkomuksiin kotimaassaan voidaan kätevästi katsoa läpi sormien. Oletan, että tämän takia melkein kaikki ryhmät torjuivat juhlallisesti ehdotukseni siitä, että keskustelisimme tänään täällä Saudi-Arabian tilanteesta. Ehkä ensi kerralla voitaisiin toivottavasti osoittaa enemmän ymmärtäväisyyttä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Uzbekistanissa tarvitaan perinpohjaista muutosta. Ensimmäinen virike tähän suuntaan tukahdutettiin alkuunsa 13. toukokuuta 2005 raa’alla voimalla, joka vaati satojen mielenosoittajien hengen. Sen jälkeen ulkomaailma on pysynyt hiljaa epäilyttävän pitkään. Sangen vähän on tapahtunut 27. lokakuuta 2005 käymämme aiemman aihekohtaisen ja kiireellisen keskustelun jälkeen.

Mutta Ukrainan, Georgian ja Valko-Venäjän kaltaiset paremmin tunnetut valtiot eivät olleet ainoita, joissa autoritaariset hallinnot tulivat valtaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen; näin tapahtui erityisesti myös Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Demokratia ei voittanut niissä, vaan pieni joukko ihmisiä, jotka olivat keränneet kokemusta vanhassa valtiokoneistossa ja turvallisuusjoukoissa.

Koska näillä ihmisillä ei ollut muuta tavoitetta kuin vallassa pysyminen, he tekivät valtionyrityksistä omaa yksityistä omaisuuttaan, peukaloivat vaalituloksia, antoivat oppositiolle mahdollisimman vähän liikkumavaraa, hankaloittivat vapaiden järjestöjen toimintaa, rajoittivat lehdistöä ja tarvittaessa käyttivät väkivaltaa omaa kansaansa vastaan. Surullista kyllä, asiat ovat Uzbekistanissa edelleen näin.

Tähän asti taloudelliset ja sotilaalliset edut ovat vaikuttaneet aivan liian paljon Euroopan asenteeseen Uzbekistania kohtaan. Näyttä siltä, että Uzbekistanin diktatuurin on sallittu jatkuvan, koska se osoittautui hyödylliseksi Afganistanin sotilasoperaatiossa. Sellainen asenne tuhoaisi täydellisesti Euroopan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien pyrkimysten uskottavuuden. Eurooppa ei saa tehdä uzbekistanilaisten oikeuksista ja vapauksista toisarvoisia muihin asioihin nähden.

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Saksan puheenjohtajakaudella ja Saksan liittohallituksen yksiselitteisen vaikutuksen myötä Uzbekistanille määrättyjä pakotteita helpotettiin sillä edellytyksellä, että Karimovin hallitus parantaisi maan ihmisoikeustilannetta. Uzbekistanin vankiloissa käytetään kuitenkin edelleen kidutusta, eikä Uzbekistanin ihmisoikeustilanne ole parantunut yhtään. Kuulemme tämän kansainvälisiltä järjestöiltä, jotka tarkkailevat vakavia hyökkäyksiä kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Ihmisoikeusjärjestöjen lisäksi myös naisten järjestöt, tiedotuskeskukset ja monet muut järjestöt ovat vahingoittuneet. Ihmisoikeusaktivisteille annetaan pitkiä tuomioita, ja monien aktivistien, myös toimittajien on ollut pakko paeta maasta.

Me emme saa lieventää pakotteita, me emme saa poistaa niitä. Näemme jälleen kerran, että jopa tässä parlamentissa käydään erilaisia keskusteluja ihmisoikeuksista, kun kyseessä on raaka-aineiden saatavuus verrattuna siihen, kun panoksena eivät ole raaka-aineet. Meidän on lähetettävä selkeä viesti, että emme hyväksy tätä.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, minä myös haluaisin käyttää tämän keskustelun suomaa tilaisuutta antaakseni hälytysmerkin parlamentille ja kiinnittääkseni sen huomion ihmisryhmään, jota erityisesti vainotaan Uzbekistanissa, eikä pelkästään Uzbekistanissa vaan myös Turkmenistanissa. Kyseessä ovat yleisesti ottaen lesbot, homot, biseksuaalit ja transsukupuoliset.

Homot ja lesbot kohtaavat tavallisesti kaksinkertaista syrjintää, koska he ovat monesti aktivisteja, mutta myös koska he ovat homoja ja lesboja. Kahdesta viiteen vuoden pituinen vankilatuomio odottaa monia niistä, jotka julkisesti tunnustavat kuuluvansa tähän ryhmään tai jotka tuomitaan sen jäseninä.

Minun mielestäni ehkä tässä yhteydessä, kun puhumme ihmisoikeuksista yleisesti, me otamme tavallisesti huomioon kaikki ihmisoikeudet, mutta unohdamme usein tämän erityisryhmän, jolla on erityistarpeita ja joka on myös yrittänyt Madridissa pidetyssä Etyjin viimeisimmässä kokouksessa esittää nämä perustelut monien hallitusten käsittämättömästä vastustuksesta huolimatta.

Minun mielestäni meidän pitäisi muistaa tämä, ja joka tapauksessa meidän pitäisi ottaa se esille, kun jatkossa keskustelemme Euroopan unionin ja Keski-Aasian välisistä suhteista.

  Józef Pinior (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kaikkea olen hyvin huolissani PPE-DE-ryhmän Uzbekistanin ihmisoikeustilannetta koskevasta asenteesta. Meidän ei pitäisi antaa pettää itseämme tekopyhillä ponnisteluilla, joihin Uzbekistanin hallitus on ryhtynyt saavuttaakseen uskottavuutta ja joiden tarkoituksena on antaa vaikutelma demokraattisesta edistyksestä ja parantaa suhteita Euroopan unioniin.

Ei, Uzbekistan ei ole edistynyt kahden viime vuoden aikana. Hallitus ei ole vieläkään sallinut riippumatonta tutkintaa Andijanin murhista. YK:n raportin mukaan ihmisoikeuksista tehdään edelleen pilkkaa, ja kidutusta käytetään edelleen. Poliittisella oppositiolla ei vieläkään ole oikeutta ilmaista itseään vapaasti. Lehdistö on edelleen hallituksen komennossa. Me tuomitsemme sen, ja me myös kysymme hallituksen osallisuudesta kahteen murhaan, teatterinjohtajan ja toimittajan, joiden molempien tiedettiin arvostelleen Uzbekistanin hallitusta.

Emme saa tukea presidentti Karimovin järjestämää hänen omaa uudelleenvalintaansa koskevaa temppua 23. joulukuuta, ja meidän on oltava hyvin varovaisia ja tarkkaavaisia Uzbekistanin poliittisen tilanteen osalta, vaikka jotkin kansalliset edut Euroopan unionissa saattaisivat kärsiä siitä. Ihmisoikeuksien ei ikinä pidä antaa väistyä taloussuhteiden tieltä Euroopan unionissa.

  Danuta Hübner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, äskettäin hyväksytyssä Keski-Aasiaa koskevassa strategiassa kuvastuu Euroopan unionin sitoutuminen pitkän aikavälin osallistumiseen ja yhteistyön parantamiseen alueella. EU ja Keski-Aasian maat, myös Uzbekistan ovat sopineet tekevänsä ihmisoikeuksista, oikeusjärjestyksestä, hyvästä hallinnosta ja demokratisoinnista strategian keskeisiä osia.

Me aiomme lisätä tukea ihmisoikeuksien suojelulle ja riippumattoman oikeuslaitoksen perustamiselle ja kehittämiselle edistäen siten kestävästi oikeusjärjestyksen vakauttamista ja kansainvälisten ihmisoikeusstandardien kunnioittamista Keski-Aasiassa.

EU:n ja Uzbekistanin suhteet on asetettava tähän yhteyteen, jossa kannustaminen myönteisten toimien toteuttamiseen ihmisoikeuksien ja demokratisoinnin edistämiseksi ovat vuoropuhelun ja yhteistyön perusta. Suhteissamme Uzbekistaniin on ollut vaikea vaihe muutaman viime vuoden aikana, erityisesti Andijanin toukokuun 2005 tapahtumien jälkeen, ja me olemme edelleen hyvin huolissamme ihmisoikeustilanteesta.

Uskomme vakaasti, että meillä on sitoumuksien avulla paremmat mahdollisuudet kannustaa Uzbekistanin ihmisoikeustilanteen edistymistä kuin eristämällä maa. Eristäminen ei ole toiminut. Me pidämme myönteisenä asteittaista uudelleen sitoutumista, jota on tapahtunut kuluneen vuoden aikana sen jälkeen, kun EU:n ja Uzbekistanin yhteistyöneuvosto sopi aloittavansa säännöllisen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun, jonka ensimmäinen kierros järjestettiin tämän vuoden toukokuussa. Andijanin tapahtumista on myös järjestetty kaksi kierrosta asiantuntijatason neuvotteluja. Suunnittelemme myös Uzbekistanin kansalaisyhteiskunnan kanssa lehdistönvapautta koskevaa vuoropuhelua, joka pitäisi järjestää Taškentissa aikaisin ensi vuonna. Pidämme myös myönteisenä habeas corpus -menettelyn käyttöönottoa ja kuolemanrangaistuksen poistamisen toteuttamista Uzbekistanissa. Niiden pitäisi tulla voimaan tammikuussa 2008.

Viimeisimmässä yleisten asioiden neuvoston kokouksessa EU:n jäsenvaltiot sopivat rajoitteiden uudistamisesta, mutta samalla ne sopivat viisumirajoitteiden ehdollisesta keskeyttämisestä. Neuvosto kehotti Uzbekistania panemaan täysimääräisesti täytäntöön sen ihmisoikeuksiin liittyvät kansainväliset velvoitteet ja erityisesti sallimaan asiaankuuluvien kansainvälisten elinten esteettömän pääsyn vankiloihin, toimimaan tehokkaasti YK:n erityisraportoijien kanssa, sallimaan kaikkien kansalaisjärjestön toimia rajoituksitta Uzbekistanissa ja vapauttamaan ihmisoikeuksien puolustajat vankeudesta ja lopettamaan näiden häirinnän.

Neuvosto totesi, että viisumirajoitusten poistamista tarkasteltaisiin uudelleen kuuden kuukauden kuluttua, jotta voitaisiin arvioida, onko Uzbekistan edistynyt näiden ehtojen täyttämisessä. Uzbekistanin viranomaiset sopivat jatkavansa keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä EU:n ja Uzbekistanin yhteistyöneuvoston puitteissa ensi vuoden alkupuolella.

Uzbekistan on myös osoittanut olevansa valmis keskustelemaan avoimesti komission kanssa tavoista, joilla voidaan edelleen parantaa yhteisön tukea maan poliittisten toimielinten parlamentin uudistuksen ja oikeuslaitoksen uudistuksen tukemisessa, ja tästä kaikesta keskustellaan lisää yhteistyöneuvostossa. Se, että EU:n rajoitteita sovelletaan edelleen, on selvä merkki sekä Uzbekistanin kansalle että laajemmalle yleisölle, että olemme huolissamme Uzbekistanin tilanteesta.

Uzbekistanilla on edessään pitkä matka ihmisoikeuksien alalla, ja me painostamme edelleen neuvoston päätelmien mukaisesti Uzbekistania siihen, että haluamme nähdä konkreettista edistystä ihmisoikeustilanteessa itse paikalla.

Ihmisoikeudet ovat jatkossakin tärkeä ja vaikea osa suhteissamme Uzbekistaniin, mutta komissio uskoo, että sitoutuminen on paras tapa edistää myönteistä kehitystä.

  Puhemies. – (EL)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

(Lyhennetty työjärjestyksen 142 artiklan mukaisesti)

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kun Euroopan unioni puhuu, vapaudet kohentuvat.

Euroopan unionin on ehdottomasti jatkettava politiikkaa, joka aloitettiin vuonna 2005 sen Andijanissa tapahtuneen sokean ja täysin rankaisemattomaksi jääneen sorron seurauksena, jossa Etyjin ja Human Rights Watchin mukaan kuoli 500–1000 ihmistä. Monet edessämme olevat haasteet (energia, terrorismi, vapaudet) tarkoittavat, että Euroopan on toimittava enemmän kuin koskaan omilla reuna-alueillaan. Sen tärkein tehtävä on edistää ihmisoikeuksia ja muodostaa maltilliset suhteet Uzbekistaniin riippuen perusoikeuksia koskevasta edistyksestä. EU ei voi jättää huomiotta kuviteltua oikeusjärjestystä koskevaa todellisuutta ja viime syyskuussa tapahtunutta Taškentin hallinnon tunnetun vastustajan johtaja Mark Weilin kauheaa murhaa. Uzbekistanin hallitus on äskettäin toteuttanut useita toimenpiteitä, jotka tähtäävät kuolemanrangaistuksen poistamiseen ja yksityisoikeuden luomiseen. Vaikka nämä päätökset ovat edelleen hyvin riittämättömiä, Euroopan unionin lujuus ei ole ollut turhaa, ja sillä vastustetaan vaarallisen reaalipolitiikan periaatteita, joita on mahdotonta hyväksyä. Meidän on edettävä vielä pidemmälle saavuttaaksemme demokratian ja poliittisen vakauden, mutta olemme viimein alkaneet toivoa. Tämän laajan maan, Uzbekistanin vastuulla on nyt se, ettei se tuhoa tätä toivoa, vaan rakentaa aidon kumppanuussuhteen Euroopan kanssa.

(1) Ks. pöytäkirja.

9.3. Somalia (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Somaliaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä.⁽¹⁾

  John Bowis (PPE-DE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, monien sukupolvien ajan Somalimaasta ja Somaliasta on tullut ihmisiä minun vaalipiiriini Lontoossa. Heillä on pitkät perinteet työskentelystä Britannian kauppalaivastossa ja rahan lähettämisestä takaisin kotiin. Aikanani Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa toimin yhteispuheenjohtajana kaikkien puolueiden brittien ja somalien ryhmässä. Joskus käsittelimme ongelmia ja joskus otimme esiin henkilökohtaisia kysymyksiä ja niin edelleen. Niitä oli paljon. Somalit olivat suurenmoisia ihmisiä, mutta heille ei ole suotu erityisen suurenmoisia johtajia.

Nyt asiat ovat menneet ojasta allikkoon. Meillä on nyt vararikossa oleva valtio. Meillä on tilanne, jossa maan terveystilastot ovat kutakuinkin huonoimmat maailmassa. Sen kansa kohtaa väkivaltaa päivittäin ja lapsi- ja äitikuolleisuus kasvaa päivittäin. He ovat joutuneet Etiopian ja hallituksen joukkojen ja aseellisten ryhmittymien ristituleen. Tämän vuoksi tämä asia on tänään esityslistalla. Voimme nähdä, kuinka kauheaa elämä Somaliassa on tällä hetkellä. Voimme nähdä silmiinpistävän tarpeen toimittaa sinne humanitaarista apua, mutta emme voi toimittaa sitä sinne. Voimme nähdä, että siellä tarvitaan rauhanturvajoukkoja, ja pidämme myönteisenä Afrikan unionin lupausta, mutta emme pidä myönteisenä sitä, mitä se itse asiassa tarjoaa. Se ei ole yhtään sitä, mitä se on luvannut.

Tällä hetkellä siellä ovat ainoastaan Ugandan joukot. Etiopia ei lähde ennen kuin siellä on luvatut 8 000 miestä. Meidän on nähtävä, miten saamme ihmiset puhumaan – puhumaan rajojen yli, puhumaan joidenkin perinteisten ennakkoluulojemme yli – koska jos ihmiset eivät puhu, vakautta ei ole, ja jos ei ole vakautta, maalla ei ole tulevaisuutta. Jos tulevaisuutta ei ole, enemmän ihmisiä kuolee. Me emme ole vastuussa, mutta me emme ole tehneet mitään estääksemme tapahtuneen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan tietysti korostaa tämän päätöslauselman merkitystä, erityisesti tänä aamuna käymämme keskustelun puitteissa. Puhumme tarkalleen siitä, miten käsitellä epävakaiden valtioiden tilannetta. Somalia ei ole pelkästään epävakaa valtio, se on itse asiassa vararikossa oleva valtio.

Emme kuitenkaan saa tässä vaiheessa unohtaa, kuten John Bowis sanoi, että tällä hetkellä maassa valtavasti tapahtuvaa väkivaltaa pitää pääasiassa käynnissä alueen muista maista ja monissa tapauksissa länsimaista, myös Euroopan unionista peräisin olevien aseiden, pääasiassa kevyiden aseiden ja ammusten tuonti.

Emme saa siksi unohtaa, että sen lisäksi, että reagoimme Somalian tapahtumien nykyisiin välittömiin seurauksiin, meillä on myös vastuu tilanteesta, ja kun puhumme velvoitteesta ja vastuusta suojella, mitä me olemme tottuneet tekemään tällaisissa keskusteluissa, meidän on vastattava myös ennaltaehkäisystä, esimerkiksi valvomalla aseiden vientiä.

  Ana Maria Gomes (PSE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PT) Eilen Mogadishussa yllytettiin hyökkäämään Afrikan unionin joukkoja vastaan – tämä on sen tragedian ja sen menetyksen laajuus, jotka tuhoavat Somaliaa ja kuohuttavat koko Afrikan sarvea. EU:n on painostettava kiireellisesti kaikkia konfliktin osapuolia sitoutumaan kattavaan kansallisen sovittelun prosessiin, jossa voidaan käsitellä kriisin taustalla olevia poliittisia kysymyksiä. ”Väliaikainen hallitus” pysyy kuvitelmana, jos se ei edelleenkään ryhdy toimenpiteisiin suojellakseen siviiliväestöä ja helpottaakseen humanitaarisen avun toimittamista.

YK:n äskettäisen raportin mukaan Somaliassa on enemmän aseita kuin koskaan. On olennaista, että vuonna 1992 säädettyä aseidenvientikieltoa rikkovat maat ja välittäjät pysäytetään ja asetetaan vastuuseen. Lopuksi, Afrikan unionin rauhanturvajoukkoja on vahvistettava kiireellisesti, ja maata miehittävien Etiopian joukkojen on lähdettävä. Pitäisi tunnustaa, että Etiopian interventio, jonka Bushin hallinto Euroopan unionin passiivisen osallistumisen avulla käynnisti, ei ole saanut aikaan rauhaa eikä hallitusta eikä edes auttanut torjumaan terrorismia Somaliassa. Se on saanut aikaan vain enemmän kärsimystä, köyhyyttä ja kuolemaa koko alueen ihmisille.

  Marcin Libicki (UEN), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, puhumme täällä tänään Somaliassa tapahtuneesta tragediasta. Yleisesti sanotaan, että tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää kolmea interventiotoimenpidettä: diplomaattista painostusta, taloussaartoa ja tarvittaessa aseellista väliintuloa. On kuitenkin olemassa neljäs mahdollisuus, jota emme mainitse, ja se on se, että EU:n jäsenvaltioiden pitäisi aloittaa poistamalla omien valeliikeyritystensä mahdollisuudet lahjoa entisten siirtomaidensa virkamiehiä, jotka sitten aloittavat sisällissotia, usein näiden valeliikeyritysten ajamien peruspyrkimysten takia.

Haluaisin sanoa jotakin samasta aiheesta, josta Raül Romeva i Rueda ja Ana Maria Gomes puhuivat: varmastikin näissä maissa, myös Somaliassa, käytetyt aseet ovat peräisin ja tuodaan niin sanotuista demokraattisista maista, maista, jotka ovat taloudellisesti kehittyneitä. Tämän maailman osan valtioiden pitäisi painostaa erityisesti omia aseiden tuottajiaan ja valeliikemiehiä varmistaakseen, että ne eivät provosoi eivätkä ne ole osasyynä planeetallamme tällä hetkellä leviävissä pahimmissa katastrofeissa.

  Marios Matsakis (ALDE), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, Somaliasta on laadittu aiemmin Euroopan parlamentin ja YK:n päätöslauselmia. Valitettavasti sen tilanne ei ole parantunut, ja pitkittynyt sisällissota on jatkunut laantumattomana. Siitä johtuva ihmisten järkyttävä kärsimys jatkuu, mistä seuraa satoja tuhansia rutiköyhiä pakolaisia, tuhansia aliravittuja ja kuolevia lapsia ja tietojen mukaan koleran ja hepatiitin kaltaisista tartuntataudeista johtuva hätätila kyseisellä alueella. Maa on epätoivoisessa tilanteessa, jossa anarkia ja viidakon laki vallitsevat.

Tässä yhteisessä päätöslauselmaesityksessä teemme edellisten tapaan monia hyödyllisiä ehdotuksia, kuten kaiken ulkomaisen sotilaallisen väliintulon – pääasiassa Etiopian ja Eritrean – lopettaminen Somaliassa, ja Somaliaa koskevan aseidenvientikiellon täysimääräinen täytäntöönpano, joka ei, surullista kyllä 15 vuotta sen säätämisen jälkeen ole vieläkään todella tehokas.

Me kehotamme myös suojelemaan lehdistön vapautta tuomitsemalla jyrkästi Somalian hallituksen tiedotusvälineitä kohtaan harjoittaman järjestelmällisen häirinnän ja sen, että se on häpeällisesti jättänyt tutkimatta niiden toimittajien murhat, joiden teksteissä olisi luultavasti arvosteltu hallitusta.

Me annamme näitä kehotuksia tietoisina siitä, että mahdollisuus, että niitä kuunnellaan on hyvin pieni. Meidän on kuitenkin toivottava sinnikkäästi, että terve järki ja humaani asenne voittavat viimein ja että Somalian kansa näkee lopultakin rauhallisempia ja vauraampia päiviä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), päätöslauselmaesityksen esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Somaliaa ei vuodesta 1991 lähtien ole käytännössä ollut olemassa maana, ainakaan siinä mielessä, mikä on Italian entisen siirtomaan alue. Vain pohjoisessa, Britannian entisessä siirtomaassa Somalimaassa, on olemassa jonkinlainen valtio, mutta tätä valtiota ei ole tunnustettu kansainvälisesti.

Valtion tilalla ovat lukuisat sotapäälliköt, jotka vuoroin taistelevat ja vuoroin tekevät yhteistyötä toistensa kanssa. Naapurimaan Etiopian armeija on nimittänyt itsensä heidän yhteiseksi suojelijakseen. Islamilaisten tuomioistuinten liitto on toisaalta niiden yhteinen vastustaja, ja se haluaa yhdistää Somalian uudelleen perinteisten islamilaisten sääntöjen perusteella ilman sotapäälliköitä.

Kaikki tähän mennessä toteutetut pyrkimykset perustaa yleisesti hyväksytty yhtenäinen hallitus ja auttaa Somaliaa toimimaan uudelleen valtiona ovat epäonnistuneet. Komission rahoitustuki vuonna 2004 perustetun väliaikaishallituksen toimielimille oli aikanaan perusteltua, mutta johti syytöksiin, että Euroopan unioni on puolueellinen aseellisessa konfliktissa ja tekee siten yhteistyötä Etiopian kanssa sellaisia voimia vastaan, jotka näkisivät mielellään tiukan islamilaisen hallinnon vallassa.

Sellainen Euroopan unionin politiikka ei voi onnistua ilman Somalian asukkaiden tukea, vaikka se olisi miten hyvää tarkoittavaa tahansa. Tämän takia on hyvä, että päätöslauselmaesityksessä, josta pian äänestämme, kehotetaan lopettamaan ulkomainen sotilaallinen väliintulo ja aloittamaan vuoropuhelu ja sovittelu kotimaisella tasolla.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, Siad Barren hallinnon vuonna 1991 tapahtuneen sortumisen jälkeen Somalialla ei ole ollut asianmukaisesti toimivaa hallitusta. Sisäinen tilanne on kaaosta ja anarkiaa. Islamilaisten tuomioistuinten liiton kapinallisten ja väliaikaisen hallituksen joukkojen välisen konfliktin tuloksena 850 000 ihmistä joutui kodittomaksi ja monet kuolivat.

Somalian tilanne on dramaattinen. Kolera leviää koko alueella, yli 1,5 miljoonaa ihmistä tarvitsee kiireellistä lääkärinapua ja kymmenet tuhannet lapset kärsivät aliravitsemuksesta. On olemassa todellinen uhka, että tämä konflikti voisi johtaa epävakauteen koko alueella. Vielä huolestuttavampaa on se, että luvatuista 8 000:sta Afrikan unionin sotilaasta vain 1 600 on tähän mennessä aloittanut välitystoiminnassa.

Tämän takia Afrikan unionin, Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja YK:n pitäisi lisätä humanitaarista ja logistista apua somalialaisille sekä tehostaa diplomaattisia ponnisteluja, joilla pyritään vauhdittamaan rauhanprosessia ja luomaan vakaa hallitus vuonna 2009 järjestettävissä vapaissa vaaleissa.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta.– (PL) Arvoisa puhemies, Somalia sijaitsee Somalian niemimaalla, joka tunnetaan Afrikan sarvena, ja se on etnisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen valtio. Somalialaiset muodostavat 97 prosenttia väestöstä, ja melkein sata prosenttia tunnustaa islamia.

Sillä on luonnonvarojensa ansiosta riittävät mahdollisuudet saavuttaa talouskehitystä ja tarjota kunnollinen elämä kansalaisille Somalian tasavallassa, joka perustettiin vuonna 1960. Surullista kyllä, vallankaappaus, sisällissota, muutokset poliittisessa suuntauksessa, heimoerot ja islamilaisten tuomioistuinten liiton osallistuminen Taleban-yhteyksineen valtataisteluun ovat kaikki yhdistyneet ja luoneet Somalian kansalle helvetin maan päälle.

Miten voimme auttaa näitä ihmisiä? Ratkaisu Somalian tilanteeseen on YK:n ja Afrikan unionin käsissä. Afrikan unionin pitäisi Afrikan edun takia vahvistaa poliittista ja sotilaallista toimintaansa suojellakseen ihmisiä ja luodakseen vaaditut olot ehdottoman olennaiselle YK:n ja Euroopan unionin tarjoamalle humanitaariselle avulle. Somalian tilanteessa keskustelu ihmisoikeusrikkomuksista, joita tapahtuu maassa laajassa mittakaavassa, ei muuta mitään. Tarvitaan Euroopan unionin tukemaa toimintaa.

  Danuta Hübner, komission jäsen. −(EN) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä John Bowisin siitä, että niin kauan kuin ihmiset puhuvat, on toivoa. Meidän mielestämme tämä Somaliaa koskeva herätys on tänään oikein hyvin ajoitettu, koska tilanne aiheuttaa tällä hetkellä merkittävän uhan rauhalle ja turvallisuudelle, ei pelkästään kyseisellä alueella vaan myös ulkopuolella. Se aiheuttaa myös ääretöntä kärsimystä Somalian kansalle.

Kuten tiedätte, unioni on johtavassa asemassa Somalian rauhanprosessissa ja väliaikaisen hallituksen toimielinten perustamisessa. Olemme aina tavoitelleet poliittista ratkaisua, jossa kaikki Somalian osapuolet ovat mukana, ja komission jäsen Louis Michel teki viimeisen epätoivoisen rauhanrakentamismatkan pelastaakseen rauhanprosessin ennen Etiopian väliintuloa joulukuussa 2006, ja hän on auttanut EU:n tuen yhdistämisessä Afrikan unionin rauhanrakennustehtävän Somaliassa ja todellisen kansallisen sovittelukongressin käynnistämisen osalta.

Humanitaarinen katastrofi laajenee ja humanitaarinen toimintatila vähenee Somaliassa mukaan luettuna riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvat tehoiskut ja jälkimmäisten kuolemat kohdistetuissa iskuissa. Humanitaaristen vaikeuksien nykyinen taso on Etelä- ja Keski- Somaliassa saavuttanut hälyttävän asteen. Humanitaarista apua tarvitsee arviolta 1,5 miljoonaa ihmistä, mukaan luettuna yli 730 000 maan sisäistä pakolaista, joista kolmanneksen arvioidaan olevan erittäin suuressa vaarassa. Arviolta 173 000 Mogadishun asukasta pakeni väkivaltaa pelkästään kahden viime viikon aikana.

Haluan myös ilmoittaa teille, että vastauksena nykyiseen humanitaariseen kriisiin komission humanitaarisen avun toimisto ECHO työskentelee hankkeita toteuttavien kumppaneiden kanssa tukeakseen 1,5 miljoonaa ihmistä ja tarjoaa paikallisväestölle, maan sisäisille pakolaisille ja vastaanottaville yhteisöille vettä, jätevesihuoltoa, ravintoa, lääkkeitä ja tukea karjalle ja elinkeinoille. Tänä vuonna se on osoittanut Somalian avuksi kaikkien aikojen suurimman talousarvion, joka nousee 20 miljoonaan euroon asti.

Olemme myös hyvin huolissamme Mogadishun ja muiden Etelä- ja Keski-Somalian alueiden turvallisuustilanteen kehittymisestä. Kapinalliset toimet näyttävät laajenevan, ja kaikki osapuolet ovat lisänneet huomattavasti sotilaallisia valmiuksiaan viime viikkojen aikana. EU on sitoutunut noudattamaan monialaista lähestymistapaa, joka sisältää kattavan turvallisuusstrategian tukemisen sekä tulitaukoprosessin ja Afrikan unionin Somalian-tehtävän täysimääräisen käynnistämisen, joilla edistettäisiin Etiopian vetäytymistä ja kannustettaisiin edustuksellisen ja tehokkaan pääministerin ja hallituksen nimittämiseen ja samalla sitouduttaisiin vakuutusten tarjoamiseen oppositiolle sen osallistumisen helpottamiseksi vuoden 2009 vaaleihin päättyvän siirtymäkauden loppuajaksi. EU kehottaa myös kaikkia osapuolia kunnioittamaan perusihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä.

Lopuksi meidän on otettava huomioon kriisin alueelliset ulottuvuudet ja saatava mukaan Etiopia ja Eritrea, jotka käyvät Somaliassa valtakirjalla sotaa, joka uhkaa saada aikaan niiden oman rajakonfliktin. Komissio on nimittänyt erityislähettiläänsä Somaliaan ja ajaa EU:n toimia koskevia ehdotuksia eteenpäin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa. Se pysyy sitoutuneena tiiviiseen työskentelyyn Euroopan parlamentin kanssa poistaakseen väkivallan ja löytääkseen kriisiin poliittisen ratkaisun.

  Puhemies. – (EL) Mario Matsakis puhuu menettelyä koskevasta asiasta.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin jatkamme äänestykseen, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron ja huomauttaa jälleen kerran, että parlamentissa ei ole neuvoston edustusta. Tästä on tulossa miltei pysyvä tilanne, ja ehkä sille pitää tehdä jotakin.

  Puhemies. – (EL)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Somalian tilanne kuvastaa romahtanutta valtiota ja vararikossa olevaa taloutta. Vuonna 1991 tapahtuneen Siad Barren hallituksen kaatamisen jälkeen siellä ei ole ollut toimivaa hallitusta, mikä on johtanut anarkiaan, klaanien väliseen taisteluun ja ryöstelyyn.

Islamilaisten tuomioistuinten liiton ja Etiopian ja väliaikaisen hallituksen yhdistyneiden joukkojen välinen taistelu on ajanut pakoon ainakin 100 000 ihmistä, ja nälänhätä uhkaa. Mogadishun huonontunut tilanne on kuitenkin estänyt kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä puuttumasta tähän laajenevaan humanitaariseen katastrofiin.

Pidän myönteisenä Afrikan unionin ponnisteluja rauhanturvajoukkojen kokoamiseksi kansallisessa sovittelussa auttamiseksi, mutta ainoastaan 20 prosenttia luvatuista 8 000 ihmisestä on tosiasiassa toimitettu. Afrikan unionin on kunnioitettava sitoumuksiaan. Euroopan unionin on kuitenkin myös lisättävä ponnistelujaan poliittisen, taloudellisen ja logistisen tuen tarjoamisessa.

Kansainvälisen yhteisön, myös EU:n, on tehostettava humanitaarisen avun tarjoamista pakolaisille. Somalian palauttamista toimivaksi valtioksi koskeva lopullinen ratkaisu edellyttää kuitenkin, että Somalian kansainvälinen yhteysryhmä, myös Afrikan unioni, YK, EU ja Yhdysvallat, toimii yhdessä Somaliassa sijaitsevien toimijoiden kanssa tukeakseen väliaikaisen liittovaltion peruskirjan ja toimielinten täytäntöönpanoa.

(1) Ks. pöytäkirja.

10. Äänestykset

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

10.1. Kristilliset yhteisöt Lähi-idässä (äänestys)

– (EL) Yhteinen päätöslauselmaesitys Β6-0449/2007

10.2. Uzbekistan (äänestys)

– (EL) Yhteinen päätöslauselmaesitys Β6-0451/2007

Ensimmäisestä päätöslauselmaesityksestä suoritetun äänestyksen jälkeen

  Evgeni Kirilov (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, en pystynyt äänestämään ajoissa. Olkaa hyvä ja merkitkää minulle puolesta annettu ääni.

10.3. Somalia (äänestys)

– (EL) Yhteinen päätöslauselmaesitys Β6-0454/2007

11. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset:ks. pöytäkirja

12. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

13. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset:ks. pöytäkirja

14. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

15. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen:ks. pöytäkirja

16. Seuraavien istuntojen aikataulu:ks. pöytäkirja

17. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. – (EL) Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 16.20.)

Turkin äskettäinen vaalitulos antoi Turkin uudelle hallitukselle vahvan mandaatin poliittisten ja taloudellisten uudistusten toteuttamiselle. Miten neuvosto tukee Turkin hallitusta edessä olevien poliittisten ja taloudellisten haasteiden kohtaamisessa varmistaakseen, että Turkki ajaa uudistuksia entistä voimakkaammin?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Turkin parlamenttivaalien äänestysaste oli korkea.Uusi parlamentti edustaa kokoonpanoltaan paremmin Turkin väestöä kuin edellinen parlamentti, ja pääministeri Erdoganin hallituksella on ehdoton enemmistö.Kuten arvoisa parlamentin jäsen toteaa, hallituksen legitimiteetti uudistettiin, ja sillä on selkeä mandaatti, jonka ansiosta se voi ajaa uudistustoimia määrätietoisesti.

Erityisesti erilaisissa poliittisen vuoropuhelun tapaamisissa Euroopan unioni on tarttunut – ja tarttuu jatkossakin – jokaiseen tilaisuuteen kiinnittääkseen Turkin huomion EU:n odotuksiin siitä, että uusi hallitus antaa uudistuksille uutta pontta viime vuosina havaitun hidastumisen jälkeen ja vaaleja edeltävänä aikana.Tässä yhteydessä kiinnittäisimme huomion siihen, että parlamentin enemmistö pyrkii laatimaan uuden perustuslain. Aiomme seurata tätä prosessia tiiviisti.

Edistys uudistuksissa, sekä uuden lainsäädännön antamisessa että sen täytäntöönpanossa, on olennaista, jotta liittymisneuvotteluissa voidaan edetä. Unioni on edelleen valmis auttamaan Turkkia tällä tiellä.Edessä on paljon työtä varsinkin poliittisten ehtojen osalta.Olemme korostaneet, että edistyksen on oltava merkittävää sellaisilla aloilla kuin sananvapaus, uskonnonvapaus ja siviili–sotilassuhteet.Olemme tietenkin huolestuneita maan kaakkoisosan tilanteesta, tuomitsemme suoraan kaikki terroristiteot ja korostamme, että lain ensisijaisuutta ja alueellisen vakauden ylläpitoa on kunnioitettava jatkuvasti.

Lisäksi kannustamme edelleen Turkkia etenemään sen ja Kyproksen tasavallan välisten suhteiden normalisoinnissa ja vaadimme Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjan täysimääräistä täytäntöönpanoa, joka mainitaan 21. syyskuuta 2005 annetussa EU:n julistuksessa yhdessä 11. joulukuuta 2006 annettujen neuvoston päätelmien kanssa.Vaadimme Turkkia myös tehostamaan toimia sen varmistamiseksi, että se täyttää sitoumuksensa hyvien naapuruussuhteiden ylläpitämisestä täysimääräisesti ja yksiselitteisesti. Samoin sen on täytettävä sitoumus ratkaista kaikki ratkaisemattomat rajakiistat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa esitetyn kiistojen rauhanomaisen ratkaisemisen periaatteen mukaisesti käyttäen tarvittaessa kansainvälisen tuomioistuimen oikeutta.

Talouden osalta toivomme, että Turkki jatkaa edelleen vakaan talouskasvun tiellä ja panee samaan aikaan täytäntöön rakenteellisen uudistusohjelman.

Yhteenvetona haluaisin korostaa, että unioni on laatinut liittymistä edeltävän strategian niin, että Turkki on saanut kehyksen liittymisen valmistelemiseen.Assosiaatiosopimus on tärkeä yhteistyöväline molemmille osapuolille.Liittymiskumppanuudessa, jota on määrä arvioida pian, asetetaan ensisijaiset tavoitteet jatkotoimille, ja lisäksi EU:n tuki räätälöidään liittymiskumppanuuden mukaan hakijamaan erityistarpeisiin sopivaksi.Rahoitusavun osalta uuden liittymistä valmistelevan rahoitusvälineen nojalla keskimääräinen Turkille vuosittain osoitettava apu nousee 497 miljoonasta eurosta vuonna 2007 653 miljoonaan euroon vuonna 2010.

Lisäksi liittymisneuvottelut ovat itsessään erittäin arvokas ja tehokas väline uudistuksen aikaansaamiseksi.

Neuvosto sopi 1. lokakuuta pitämässään kokouksessa postipalveluiden täydestä vapauttamisesta. Neuvosto päätti, että postipalvelut vapautetaan Euroopan unionissa 31. joulukuuta 2010 mennessä. Voiko neuvosto antaa lausunnon tämän johdosta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen aivan oikein toi julki, neuvosto pääsi 1. lokakuuta 2007 pidetyssä tapaamisessaan poliittiseen sopimukseen ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla muutetaan yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista koskevaa direktiiviä 97/67/EY. Ehdotus on määrä hyväksyä yhteispäätösmenettelyllä, johon parlamentti siis osallistuu täysimääräisesti.

Yksi sopimuksen keskeisiä seikkoja on 31. joulukuuta 2010 asetettu määräaika muutetun direktiivin täytäntöönpanemiseksi.Tältä osin tietyt jäsenvaltiot (uudessa 3 artiklassa luetellut) voivat lykätä määräaikaa enintään 31. joulukuuta 2012 asti sillä ehdolla, että ne ilmoittavat tästä komissiolle etukäteen.Muita kohtia ovat selventäminen ja keskeisten määritelmien olennainen muokkaaminen, yleispalveluluonteen säilyttäminen sekä kyseisen palvelun rahoitus ja lupajärjestelmä.

Lisäksi sopimuksessa otetaan huomioon muutokset komission ehdotukseen ottaen mukaan useat tarkistukset, joita Euroopan parlamentti ehdotti ensimmäisessä käsittelyssä.

Juristilingvistit viimeistelevät sopimuksen tekstin niin, että neuvosto voi hyväksyä yhteisen kannan tulevassa tapaamisessa.

Neuvosto on erittäin tyytyväinen erinomaiseen yhteistyöhön ja yhteiseen näkemykseen, joka sillä on tällä hetkellä Euroopan parlamentin kanssa tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Voisiko neuvosto tutkia mahdollisuutta perustaa EU:n kansalaisille rahasto, joka kuoleman tapauksessa korvaisi vainajan kotiuttamisesta aiheutuvat kustannukset, jos perheen taloudellinen tilanne ei salli sitä?

Irlannissa viimeaikainen muiden jäsenvaltioiden kansalaisten määrän lisääntyminen on tuonut esille taloudellisia ongelmia, joita jotkut perheet mahdollisesti kohtaavat sukulaisen ruumiin kotiuttamisessa toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen kuoleman jälkeen. Monissa tapauksissa paikalliset yhteisöt keräävät rahaa kattamaan kustannukset. Mitä tapahtuu, kun näin ei tehdä? Olisiko mahdollista perustaa ”kotiuttamisrahasto”, joka hoitaisi tällaiset tapaukset?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Arvoisan parlamentin jäsenen esittämä kysymys on kiinnostava ja kuvastaa yhtä puolta valtioiden välisessä ruumiiden kotiuttamista koskevassa laajemmassa kysymyksessä, josta tällä hetkellä määrätään Strasbourgissa vuonna 1973 tehdyllä yleissopimuksella. Jäsenvaltioista vain jotkut ovat allekirjoittaneet kyseisen sopimuksen, jossa annetaan tarkat ohjeet ruumiiden kuljetuksesta.Aihetta käsiteltiin komission vihreässä kirjassa konsuliviranomaisten Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta, mutta siinä kyse oli vain ruumiiden siirtämisestä Euroopan unionin ulkopuolisista valtioista.

Ruumiiden kotiuttamista koskeva kysymys on jäsenvaltioiden vastuulla, ja niiden kannat vaihtelevat tässä asiassa.Useimmilla valtioilla, ehkä kaikilla, ei ole mitään velvollisuutta tai laillista mahdollisuutta kotiuttaa kansalaistensa ruumiita.Puheenjohtajavaltion mukaan onkin epätodennäköistä, että lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä voitaisiin päättää tästä asiasta eli sellaisen rahaston perustamisesta, jolla korvattaisiin kulut, joita useimmat jäsenvaltiot pitävät yksityishenkilöiden vastuulle kuuluvina.

Neuvosto on epäilemättä tietoinen siitä, että sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat vuosittain 1,9 miljoonan EU:n kansalaisen kuoleman, ja että sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta voidaan parhaiten ehkäistä poliittisilla, sosiaalisilla ja taloudellisilla toimenpiteillä. Voiko neuvosto näin ollen ilmoittaa, mihin toimiin se on ryhtynyt sydän- ja verisuonitautien ehkäisemisen varmistamiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Neuvosto painottaa sydän- ja verisuonitautien ehkäisemistä käsittelemällä sydän- ja verisuonitautien esiintymiseen liittyviä erityisiä terveysseikkoja.

– Ravinto ja liikunta:vuonna 2005 neuvosto antoi päätelmät terveiden elintapojen edistämisestä ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä sekä päätelmät terveyden edistämisestä ravitsemuksen ja liikunnan alalla tapaamisessaan 31. toukokuuta 2007.Se laatii parhaillaan uusia päätelmiä ravitsemukseen, ylipainoon ja liikalihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevan EU:n strategian toteuttamisesta.Strategian täytäntöönpanoa varten perustetun korkean tason ryhmän keskusteluissa suolan vähentäminen elintarvikkeista on ensisijainen kysymys, sillä suola on keskeinen tekijä sydän- ja verisuonitautien aiheuttajana.

– Tupakointi:neuvostossa keskusteltiin 31. toukokuuta 2007 strategisista vaihtoehdoista ”Tavoitteena savuton Eurooppa” -politiikassa.Aktiivisen ja passiivisen tupakoinnin vähentäminen voi johtaa merkittävään edistykseen sydän- ja verisuoniterveydessä.

– Alkoholi:neuvosto antoi marraskuussa 2006 päätelmänsä EU:n strategiasta alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi.Liiallinen alkoholin käyttö ja siitä seuraavat haittavaikutukset ovat yksi painopistealoista Saksan, Portugalin ja Slovenian puheenjohtajakausien ohjelmassa.

On hyvä mainita myös Euroopan sydänterveyden asiakirja, jonka Euroopan sydänverkko (European Heart Network) ja Euroopan kardiologiyhdistys (European Society of Cardiology) laativat Euroopan komission ja Maailman terveysjärjestön (WHO) tuella ja jonka tavoitteena on vähentää sydän- ja verisuonitautien vaikutusta EU:ssa ja WHO:n Euroopan alueella sekä pienentää eroja kyseisen alueen maiden välillä.

Kyseiset toimet auttavat vähentämään merkittävimpiä riskitekijöitä, jotka aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja ja jotka esitellään Euroopan parlamentin heinäkuussa 2007 antamassa päätöslauselmassa. Toimilla korostetaan, että terveelliset elintavat ovat tärkeät näiden tautien torjumisessa.

Kun otetaan huomioon kansalaisyhteiskunnan ja AKT-maiden huoli liittyen joulukuuhun asetettuun talouskumppanuussopimusten tekemisen määräaikaan, miten neuvosto on suunnitellut neuvottelevansa afrikkalaisten kollegojensa kanssa seuraavassa AKT-maiden parlamentaarisessa edustajakokouksessa, joka pidetään Kigalissa 17.–23. marraskuuta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

On komission vastuulla neuvotella talouskumppanuussopimuksista EU:n puolesta. Tästä määrätään neuvoston kesäkuussa 2002 hyväksymissä suuntaviivoissa.Neuvotteluja käydään yleensä alueellisella tasolla.Kaikkien AKT-maiden tasolla AKT:n ja EU:n ministerineuvosto on vastuussa poliittisten suuntaviivojen hyväksymisestä ja tarvittavien päätösten tekemisestä, jotta Cotonoun kumppanuussopimuksen säännökset (15 artiklan 2 b kohta), mukaan lukien talouskumppanuussopimuksia koskevat säännökset, voidaan panna täytäntöön.Tässä yhteydessä AKT:n ja EU:n ministerineuvosto tuki 25. toukokuuta 2007 talouskumppanuussopimusneuvottelujen tarkistusta, kuten Cotonoun kumppanuussopimuksen 37 artiklan 4 kohdassa edellytetään.

AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous ei ole virallinen neuvottelufoorumi talouskumppanuussopimuksille, vaan sillä on laajempi ja erittäin tärkeä asema Cotonoun järjestelmässä.Cotonoun kumppanuussopimuksen 17 artiklan 2 kohdan säännösten nojalla edustajakokouksen tehtävä neuvoa-antavana elimenä on edistää demokratiakehitystä vuoropuhelun ja kuulemisen kautta ja keskustella kehitykseen ja AKT–EU-kumppanuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Euroopan unionin neuvosto on sitoutunut lujasti antamaan poliittista ohjausta EU:n puolesta talouskumppanuussopimuksiin liittyvässä prosessissa.Neuvosto antoikin päätelmänsä huhtikuussa 2006 ja toukokuussa 2007 korostaen sitoumustaan talouskumppanuussopimuksiin, jotka ovat kehitysvälineitä, joilla edistetään köyhyyden poistamista AKT-maista.

Euroopan unioni on maailman tärkein hyödykkeiden viejä ja tuoja, tärkein palveluiden viejä sekä toiseksi tärkein suoran rahoituksen lähde ja saaja, minkä vuoksi se on yksi globaalin talouden suurimmista edunsaajista ja sillä on suuri vastuu vastattaessa maailmanlaajuisiin haasteisiin. Yksi niistä, euron arvo suhteessa maailman tärkeimpiin valuuttoihin, on seurausta maailmantalouden epätasapainosta ja Euroopan unionin alhaisesta talouskasvusta, mikä johtuu unionin sisäisen kysynnän puutteesta.

Katsooko neuvosto, että Euroopan unioni ei ole mitenkään vastuussa euron arvosta vaan kaikki johtuu muiden kauppablokkien, Kiinan tai USA:n toiminnasta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen aivan oikein osoittaa, Euroopan unioni on maailmanlaajuinen talousjohtaja useassa mielessä, tavaroiden ja palveluiden kaupassa ja sisäisten ja ulkoisten sijoitusten alalla.En voi kuitenkaan olla samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen arvioimasta talouskasvusta ja sisäisestä kysynnästä unionissa.Jos saatavilla olevat Euroopan komission ennustukset osoittautuvat oikeiksi, bruttokansantuote kasvaa yli mahdollisen arvion sekä vuonna 2007 että 2008, ja sisäinen kysyntä kasvaa vieläkin enemmän tänä vuonna (ja enemmän kuin Yhdysvaltain kysyntä).

Totta puhuen Euroopan unioni ottaa vastuunsa vakavasti, kun kyse on sen tehtävästä ratkaista maailman talouden epätasapaino. Se toivoo samaa myös kumppaneiltaan maailmassa.EU on ajanut läpi Lissabonin ohjelmassa asetettuja talousuudistuksia seitsemän vuoden ajan yrittääkseen vastata useisiin kysymyksiin, jotka liittyvät sekä talouden kysyntään että yleiseen kilpailukykyä edistävään ohjelmaan maailmantaloudessa.Menestyksekkäät uudistukset, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet Lissabonin ohjelman puitteissa, tuottavat nyt tuloksia, ja EU:n taloudella on tällä hetkellä vahva asema, josta se voi käsitellä tämänhetkistä maailmanlaajuista taloudellisen epävakauden kautta.Emme ole kuitenkaan omahyväisiä: rakenneuudistustöiden on jatkuttava ja niitä jatketaankin Lissabonin ohjelman painopistealojen mukaisesti.

Euron vaihtokurssia koskevan erityiskysymyksen osalta voin kertoa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että neuvosto ei ole keskustellut vaihtokurssisuuntauksista euron osalta tai niiden valuuttojen osalta, joita käytetään jäsenvaltioissa, jotka eivät käytä euroa kansallisena valuuttanaan.

Voin kuitenkin ilmoittaa teille, että euroryhmä hyväksyi ja päätti antaa lausunnon vaihtokurssikysymyksestä tapaamisessaan 8. lokakuuta, jolloin ryhmä toisti, että euroalue täyttää tehtävänsä pienentääkseen epätasapainoa järjestäytyneesti panemalla toimeen rakenneuudistuksia ja osallistumalla kasvun uudelleentasapainottamiseen.

Taloustilanteesta ja vaihtokurssien kehityksestä keskusteltiin myös G7-maiden talousasioista vastaavien ministerien kokouksessa, joka pidettiin Washingtonissa 19. lokakuuta.G7-maiden talousasioista vastaavien ministerin lausunnossa todettiin seuraavasti:Vakuutamme, että vaihtokurssien olisi kuvastettava talouden perustekijöitä.Vaihtokurssien liiallinen epävakaisuus ja sekasortoinen liikehdintä eivät ole toivottavia talouskasvun kannalta.Valvomme vaihtomarkkinoita edelleen tiiviisti ja teemme tarkoituksenmukaista yhteistyötä.Olemme tyytyväisiä Kiinan päätökseen vähentää maan valuutan joustavuutta, mutta kun otetaan huomioon Kiinan kasvava vaihtotaseen ylijäämä ja maan sisäinen inflaatio, painotamme, että Kiinan on sallittava sen todellisen vaihtokurssin nopeutettu arvonnousu.

Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan mainitsi 10. lokakuuta 2007 antamissaan lausunnoissa, että hän esittää pian Turkin kansalliskokoukselle päätöslauselman, jolla hän pyytää lupaa toteuttaa sotilaallisia toimia Pohjois-Irakissa.

Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Solana on jo ottanut kantaa asiaan lausunnoissaan todeten, että: ”mikään mahdollisuus, että Irakin turvallisuustilanne mutkistuu entisestään, ei ole toivottava, ja tämän viestin välitämme näin ollen turkkilaisille ystävillemme”, mitä toimia neuvosto aikoo välittömästi toteuttaa Turkin armeijan mahdollisen sotilaallisen väliintulon välttämiseksi Pohjois-Irakissa? Mitä seurauksia tällaisesta toimesta olisi Turkin EU:hun liittymistä koskevan prosessin edistymisen kannalta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Seuraamme tilannetta erittäin tarkasti ja olemme tiiviisti yhteydessä Turkin viranomaisiin.Puheenjohtajavaltio tuomitsi jyrkästi hiljattain tehdyt terroriteot Kaakkois-Turkissa ja ilmaisi näin solidaarisuutensa Turkin kansalle.Kansainvälisen yhteisön ja erityisesti alueen sidosryhmien on tuettava Turkkia sen pyrkiessä suojelemaan kansalaisiaan ja torjuessa terrorismia kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia, perusvapauksia ja oikeusvaltion periaatetta, ylläpitäen kansainvälistä ja alueellista rauhaa ja vakautta ja pidättäytyen suhteettomista aseellisista toimista.On myös hyvä mainita, että puheenjohtajavaltio osallistui Irakin naapurivaltioiden ministerikonferenssiin, joka järjestettiin Istanbulissa 2.–3. marraskuuta. Siellä osallistujat ilmaisivat arvostuksensa Irakin hallituksen toimille terrorismin torjumiseksi, mukaan lukien toimille, joilla estetään Irakin käyttäminen tukikohtana terroristihyökkäyksille Irakin naapurimaihin. Osallistujat muistuttivat myös kahdenvälisistä sopimuksista, joita Irak ja sen naapurivaltiot ovat allekirjoittaneet terrorismin torjumisesta.Vuoropuhelun ja yhteistyön vahvistaminen Turkin ja Irakin hallitusten välillä on äärimmäisen tärkeää tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Turkki on ehdokasvaltio, joka neuvottelee EU:hun liittymisestä. Tämän takia ja neuvottelupuitteiden mukaisesti Turkin on pidettävä yllä hyviä naapuruussuhteita ja kunnioitettava kansainvälistä oikeusjärjestelmää.

Tässä yhteydessä voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että seuraamme tilannetta jatkossakin tarkasti ja puolustamme ratkaisua, joka perustuu Turkin ja Irakin väliselle yhteistyölle.

Voiko neuvoston puheenjohtaja kertoa, onko se ottanut yhteisön lainsäädännön puutteellista täytäntöönpanoa koskevan kysymyksen puheenjohtajakaudellaan pidettävien neuvoston kokousten asialistalle?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Puheenjohtajavaltio Portugali ei aio käsitellä tätä kysymystä neuvostossa tällä hetkellä.

On korostettava, että komissio perussopimusten vartijana valvoo yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.Komissio antaa kahdesti vuodessa ”Sisämarkkinoiden tulostaulu” -kertomuksen lainsäädännön täytäntöönpanossa unionin eri valtioissa.Kuudestoista täytäntöönpanon tulostaulu julkaistiin 5. heinäkuuta 2007.

Puheenjohtajavaltiolla ei ole tietoa siitä, koska komissio julkaisee seuraavan tulostaulun.

On jo pitkään käyty vilkasta keskustelua ilmansaasteista eurooppalaisten suurkaupunkien keskustoissa ja siitä, että saastuminen johtuu ajoneuvojen pakokaasupäästöistä. Pyydän neuvostolta tietoja henkilöautojen verotuksesta annetun direktiivin (KOM(2005)0261) hyväksymisestä. Direktiivin mukaan ajoneuvojen verotus on sidoksissa niiden hiilidioksidipäästöihin.

Kun otetaan huomioon myös Euroopan parlamentin 5. syyskuuta 2006 antama päätöslauselma, mistä syystä kyseisen direktiivin hyväksyminen on viivästynyt yli vuoden? Aikooko puheenjohtajavaltio ryhtyä toimiin, jotta direktiivi hyväksyttäisiin?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Puheenjohtajavaltion Portugalin kantana on, että ympäristön kestävän kehityksen parantamisessa veropolitiikalla olisi oltava suurempi osa.Puheenjohtajavaltio onkin käynnistämässä keskustelua kaikista aloitteista, joilla voitaisiin edistää työtä, jolla torjutaan ilmastonmuutosta ja päästään EU:n tavoitteisiin kasvihuonekaasupäästöjen yleisestä vähentämisestä. Verotoimia toteuttamalla voitaisiin vaikuttaa myönteisesti saastumiseen ja kuluttajakäyttäytymiseen.

Tätä taustaa vasten puheenjohtajavaltio Portugali syvensi keskustelua ehdotuksesta direktiiviksi henkilöautojen verotuksesta (COM(2005)0261) verokysymyksiä käsittelevässä työryhmässä ja esitti kompromissitekstin, jolla jäsenvaltiot saavat lisää joustovaraa valitessaan ympäristövaikutusehtoja, joita käytetään veroporrastuksen perustana (hiilidioksidi grammamääränä kilometriä kohden, polttoainekulutus tai muut seikat, joilla edistetään päästöjen vähenemistä).Puheenjohtajavaltio Portugali käynnisti yleisen keskustelun tästä aiheesta neuvostossa (ECOFIN) 13. marraskuuta, ja tavoitteena on hyväksyä ehdotus direktiiviksi mahdollisuuksien mukaan puheenjohtajavaltion toimikauden päättymiseen mennessä.

Voisiko neuvosto antaa lausunnon, jossa kerrottaisiin pääpiirteittäin mitä uusia ja innovatiivisia aloitteita se on tänä vuonna toteuttanut Euroopan nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa työllisyyspolitiikkansa laatimisesta ja täytäntöönpanosta.Neuvostolla on kuitenkin useita vastuualueita työllisyyden alalla, ja tänä vuonna se on arvioinut jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkaa⁽¹⁾ ja korostanut työllisyyden suuntaviivoilla sitä, miten tärkeää on torjua nuorten työttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyttä jäsenvaltioissa.

Perustamissopimuksen 130 artiklan mukaan neuvosto perusti työllisyyskomitean, joka on neuvoa-antava elin, joka ryhtyi tutkimaan jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkaa lokakuussa 2007 käyttäen ”Cambridgen analyysia” ja ottaen huomioon erityisesti nuorten kysymyksen.

Tänä vuonna unioni sai käyttöönsä uuden välineen – Euroopan globalisaatiorahaston – pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseen joukkoirtisanomistapauksissa.Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, parlamentti ja neuvosto sopivat tästä välineestä viime vuoden lopulla.

Voiko neuvosto paljastaa, kuinka paljon jälleenrakennustukea EU antaa Sierra Leonelle tämän sodan hävittämän ja YK:n mukaan maailman toiseksi köyhimmän maan avustamiseksi, kun otetaan huomioon, että Sierra Leonen presidentinvaalit ja parlamenttivaalit sujuivat rauhallisesti ja oikeudenmukaisesti aikaisemmin tämän vuoden aikana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Kun Sierra Leonen vaalien lopulliset tulokset julkaistiin 17. syyskuuta, puheenjohtajavaltio onnitteli EU:n puolesta uutta presidenttiä, Ernest Bai Koromaa.Neuvosto odottaa parempaa poliittista vuoropuhelua uuden hallituksen kanssa.

Sierra Leonen väestö on osoittanut kunnioitettavan vahvaa sitoutumista demokratiaan kautta koko vaaliprosessin.Sierra Leonen tärkeimmät toimielimet ja kansallinen vaalilautakunta erityisesti ovat tärkeässä asemassa vaaliprosessin menestymisessä.

EU:n tuki Sierra Leonelle ohjataan lähinnä Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta.Kymmenennen EKR:n ohjelmoitavan avun Sierra Leonelle osoitettu määrä on 242 miljoonaa euroa (vastaavasti yhdeksännessä EKR:ssä 220 miljoonaa euroa) sekä 26,4 miljoonaa euroa ohjelmoimattomana apuna (odottamattomat tilanteet).Tätä määrää voidaan tarkistaa väliarvioinnissa niiden tulosten mukaan, jotka maa saavuttaa verrattuna sen johtajien toteuttamiin sitoumuksiin.Tällä EU:n yhteistyön uudella, EKR:n mukaisella välineellä voidaan mahdollistaa sopivan avun antaminen niille maille, jotka ovat sitoutuneimpia hallintonsa uudistamiseen.Toivomme, että Sierra Leonen uudet johtajat auttavat nostamaan maan kehityksen uuteen kasvuun niin, että he voivat saada enemmän tukea.

EU ja monet sen jäsenvaltiot tukevat avokätisesti myös Sierra Leonen erityistuomioistuinta.Erityistuomioistuin on äskettäin pyytänyt rahoittamisensa kattamista vuodelle 2008, ja neuvoston valmisteluelimet ottivat tämän huomioon ja keskustelivat vastikään lisätuesta, jota voitaisiin antaa uusien, vuoden 2008 talousarvion sitoumusten perusteella.

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä konkreettisia ja poliittisia rakenteita EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ja Yhdysvaltojen hallinto ovat perustaneet sen varmistamiseksi, että me kaikki voimme yhteistyössä ja yhteisesti ottaa käyttöön ilmastonmuutoksen pysäyttämisen edellyttämät välttämättömät erityistoimet?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

EU päätti lähettää kansainväliselle yhteisölle selvän viestin päättäväisyydestään torjua ilmastonmuutosta ja sitoumuksestaan aloittaa neuvottelut maailmanlaajuisesta, Kioton sopimusta seuraavasta sopimuksesta vuoden 2012 jälkeiselle kaudelle.

Ilmastonmuutos on ollut esillä järjestelmällisesti EU:n diplomaattisella asialistalla, ja viime vuosina sillä on ollut merkittävä osa erilaisissa huippukokouksissa ja tapaamisissa EU:n ja kolmansien maiden, myös Yhdysvaltojen, välillä.

Viimeisimmässä EU:n ja Yhdysvaltain välisessä huippukokouksessa 30. huhtikuuta 2007 annettiin yhteinen lausuma energiavarmuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Lausunnossa korostetaan molemminpuolista etuamme varmistaa taattu, edullinen ja puhdas energiantoimitus ja torjua ilmastonmuutosta. Perimmäisenä päämääränä on vakauttaa kasvihuonekaasupitoisuudet.

EU ja Yhdysvallat kävivät korkean tason vuoropuhelua ilmastonmuutoksesta, puhtaasta energiasta ja kestävästä kehityksestä Helsingissä 24.–25. lokakuuta 2006 käyttäen olemassa olevia aloitteita edistyksen perustana Gleanaglesissa kokoontuneiden G8-maiden toimintasuunnitelman mukaisesti.Ilmastonmuutosta, puhdasta energia ja kestävää kehitystä käsittelevän Gleanaglesin vuoropuhelun kolmas ministeritapaaminen järjestettiin Berliinissä 9.–11. syyskuuta 2007. Siihen osallistui edustajia 20 sellaisesta maasta, joilla on suuri energiantarve, mukaan lukien Yhdysvallat. Maat keskustelivat innovatiivisista ajatuksista, joilla voidaan kehittää yhdennetyn energia- ja ilmastonmuutospolitiikan näkymiä.

Gleanaglessa alkanut G8-maiden prosessi johti tärkeisiin tuloksiin Heiligendammissa tänä vuonna.Kaikki G8-osapuolet tunnustivat, että YK:n ilmastonmuutosta koskeva prosessi on sopiva elin ilmastonmuutokseen liittyvien maailmanlaajuisten toimien neuvottelemiseksi.Myös G8-kokouksen yhteydessä on hyvä mainita sherpojen (teknisten neuvojien) ilmastonmuutosta koskeva erityistapaaminen (Berliinissä 16. lokakuuta 2007).

Kahdenvälisissä EU:n ja Yhdysvaltain tapaamisissa tehtävän yhteistyön alalla voitiin edetä myös ilmastonmuutosta koskevassa korkean tason tapahtumassa, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri järjesti (New York, 24. syyskuuta 2007).

Voiko neuvosto vakuuttaa, että Euroopan syrjäiset alueet ja raja-alueet hyötyvät tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä vuosina 2007–2013 toteutettavista rahoitustoimista?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman lähtökohtana on, että alueet ovat tärkeimpiä sidosryhmiä innovointi- ja tutkimustoiminnassa.

”Valmiudet”-erityisohjelman nojalla ”tietämyksen alueet” -aloitteelle osoitetaan 126 miljoonaa euroa. Lisäksi 340 miljoonaa euroa varataan ”tutkimuspotentiaali”-aloitteelle, joka koskee erityisesti Euroopan unionin lähentymisalueita ja syrjäisimpiä alueita.

Teoriassa edellä mainittujen aloitteiden – jotka on kohdennettu alueisiin – on määrä toimia kautta koko puiteohjelman.Seitsemättä puiteohjelmaa varten on suunniteltu väliarviointia, joka toteutetaan ohjelman aikana.Tämä saattaa vaikuttaa joihinkin ohjelman osiin.Kuitenkin on todennäköistä, että alueisiin täsmällisesti kohdennetut aloitteet jatkuvat.

Lisäksi on huomioitava ”Yhteistyö”-erityisohjelman ERA-net-hankkeet, jotka on hyvä mainita alueellisen ulottuvuuden yhteydessä, sillä yksi tällaisen välineen painopistealoista on alueellisten (ja kansallisten) julkisten tiede- ja teknologiahankkeiden välisten verkostojen luominen.

Tämän takia Euroopan alueiden yleisesti (ja syrjäisimpien alueiden erityisesti) olisi hyödyttävä rahoitusaloitteista seitsemännen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman nojalla vuoteen 2013 mennessä.

Lisäksi on hyvinkin mahdollista saada aikaan parempaa synergiaa Euroopan alueille tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman ja rakennerahastoihin liittyvien ohjelmien välillä sallimalla ensisijaisesti alueellisten elinten osallistumisen puiteohjelmaan ja mahdollistamalla sen, että Euroopan alueet voivat kehittää paikallistasolla tuloksia, jotka saadaan osallistumalla ohjelman kattamiin hankkeisiin.

Pakistan on puoltanut näkyvästi Kashmirin itsemääräämisoikeutta. Katsooko neuvosto, että Pakistanin on myönnettävä sama oikeus Baluchistanin kansalle ja Pakistanin heimoalueille sen sijaan, että armeijaa käytetään Pakistanin omien kansalaisten nujertamiseen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole koskaan esittänyt kantaa Baluchistanin kansan itsemääräämisoikeutta koskevasta kysymyksestä.

Maaoikeuksien puolesta kampanjoivaa Kiinan kansalaista Yang Chunlinia on kidutettu kiinalaisessa vankilassa. Hänen siskonsa Yang Chunpingin mukaan tätä aktivistia pidettiin ketjuilla kiinnitettynä yhdessä asennossa ja hänet pakotettiin siivoamaan muiden vankien eritteitä. Pidätyksen syynä oli Yang Chunlinin käynnistämä olympiakisojen vastainen vetoomus, jonka allekirjoitti yli kymmenen tuhatta henkilöä, pääasiassa maatonta maanviljelijää ja jonka iskulause oli ”emme halua olympiakisoja, vaan ihmisoikeuksia!”. Maan laittomat pakkolunastukset ovat Kiinassa arkipäivää. Uusien urheilulle pyhitettyjen kompleksien rakentamista varten on ilmeisesti puolitoista miljoonaa kiinalaista pakotettu jättämään kotinsa.

Pitkään ajateltiin, että olympiakisojen järjestämisellä olisi myönteisiä vaikutuksia Kiinaan, koska tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden avata Kiinaa laajemmin ulkoisille vaikutteille. Nyt kuitenkin valtaa alaa teoria, jonka mukaan olympiakisojen boikotoiminen on ainoa jäljelle jäänyt voimakeino, jolla Eurooppa voi painostaa Kiinaa. Harkitseeko neuvosto olympiakisojen boikotoimista tehdäkseen Kiinalle selväksi, että ihmisoikeuksien räikeitä loukkauksia ei voida hyväksyä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti EU:n lähetystön päälliköt Pekingissä seuraavat tiiviisti ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta, myös Yang Chunlinin tilannetta, ja neuvosto ottaa säännöllisesti yksittäiset järkyttävät tapaukset esiin Kiinan viranomaisten kanssa eri yhteyksissä.

Kiinan viranomaisille annettiin myös luettelo yksittäisistä tapauksista ennen viimeisimpiä, Pekingissä 17. lokakuuta käytyjä keskusteluja.Kyseisessä tapaamisessa EU esitti huolensa ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvasta ahdistelusta ja jatkuvista pidätyksistä.EU pahoitteli, että tiedotusvälineitä, myös internetiä, valvotaan ja tarkkaillaan entistä enemmän, ja puolusti sananvapautta.Se otti esiin myös kysymyksen kidutuksesta.Kuten aiemmissakin vuoropuheluissa tapahtui, EU pyysi Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Kiina allekirjoitti yhdeksän vuotta sitten ja jolla suojataan kansalaisten oikeuksia ja tarjotaan heille suojaa hyväksikäytöltä.

EU käy Kiinan kanssa ihmisoikeusvuoropuhelua, jossa se nostaa esiin monia väitteitä, jotka esitetään avoimessa kirjeessä ”Haluamme ihmisoikeuksia, emme olympiakisoja”, joka oli Yang Chunlinin kampanjan teema.Viimeisimmällä keskustelukierroksella käsiteltyihin aiheisiin kuuluivat seuraavat kysymykset: ulkomaisille toimittajille annettujen mahdollisuuksien ja riippumattomuuden antaminen myös kansallisille toimittajille, kiinalaisten työläisten oikeuksien suojaaminen rakennustyömailla ja siirtotyöläisten syrjinnän lopettaminen.Neuvosto on huolestunut myös siitä, että ihmisiä on siirretty ja pakotettu muuttamaan kaupunkikehityksen takia, olipa syynä olympialaiset tai ei.

Yhteenvetona neuvosto siis on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että Kiinan ihmisoikeustilanne herättää huolta.Kuitenkin joillakin aloilla on havaittavissa jonkinlaista kehitystä. Esimerkiksi teloitusten määrä on vähentynyt korkeimman kansanoikeuden toteuttaman, kuolemantuomioita koskevan tarkistuksen seurauksena, ulkomaisia tiedotusvälineitä koskevia rajoituksia on vähemmän 1. tammikuuta 2007 alkaen, ja uusi työsopimuslainsäädäntö on saatettu voimaan.

Neuvosto uskookin, että on hyödyllistä jatkaa vuoropuhelua Kiinan kanssa näistä aiheista, vaikka tuloksia ei voitaisikaan mitata aina jokaisen keskustelukierroksen jälkeen ja vaikka eteneminen onkin vain asteittaista.

Ihmisoikeuksien ja olympialaisten osalta Kiina on antanut monia sitoumuksia tällä alalla osana tarjoustaan isännöidä olympialaiset vuonna 2008.Neuvosto tarkkaileekin tilannetta tiiviisti ja nostaa esiin kaikki huoltaherättävät kysymykset.Olympialaisten boikotoimisen osalta ei ole Euroopan unionin neuvoston tehtävänä päättää asiasta (, sillä kysymyksestä päättää jokainen Kansainvälisen olympiakomitean jäsenvaltio).

18.–19. lokakuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi uudistussopimuksen, joka allekirjoitetaan Lissabonissa 13. joulukuuta. Saavutetun yhteisymmärryksen ansiosta keskustelu voidaan suunnata koskemaan EU:n tärkeimpiä tavoitteita nyt kun kuusi vuotta kestäneet institutionaalista uudistusta koskeneet neuvottelut on saatettu päätökseen. EU:n perustuslakisopimuksesta saadut kokemukset osoittavat kuitenkin, että uudistussopimuksen ratifiointi 27 jäsenvaltiossa saattaa aiheuttaa ongelmia. Sosiologisten tutkimusten mukaan noin 60 prosenttia Ranskassa perustuslakisopimusta vastaan äänestäneistä perusteli kantaansa sillä, että perustuslakiteksti oli hyvin monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävää. Uudistussopimuksen verrattuna perustuslakiteksti oli selvästi lyhyempi ja helpommin ymmärrettävä. On syytä epäillä, pystyvätkö jäsenvaltiot selittämään kansalaisilleen uudistussopimuksen sisällön ja merkityksen.

Onko neuvosto suunnitellut Euroopan laajuisia toimia, joilla tuetaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä selittää uudistussopimuksen tekstiä EU:n kansalaisille?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Ratifiointiprosessi on täysin jokaisen jäsenvaltion vastuulla.

Milloin päättyy vuonna 2006 allekirjoitetun Euroopan unionin ja Albanian välisen vakaus- ja kumppanuussopimuksen ratifiointi?

Tähän mennessä 27 jäsenvaltiosta vain 10 on ratifioinut sopimuksen. Niistä kuusi on uusia jäsenvaltioita: Puola, Unkari, Slovakia, Slovenia, Liettua ja Latvia, ja neljä vanhoja jäsenvaltioita: Espanja, Irlanti, Ruotsi ja Luxemburg.

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Tällainen lainsäädännöllinen ja parlamentaarinen ratifiointiprosessi vaihtelee eri jäsenvaltioiden välillä.Tästä seuraa, että neuvosto ei voi ennustaa, milloin nämä järjestelyt tulevat valmiiksi.Se toivoo, että edistystä tapahtuu edelleen, jotta kyseiset järjestelyt saadaan valmiiksi tulevina kuukausina.

Tällä hetkellä mainittujen kymmenen jäsenvaltion lisäksi kaksi muuta jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta ja Viro) on ratifioinut vastikään EU:n ja Albanian välisen vakaus- ja kumppanuussopimuksen.

Kreikassa ja muissa jäsenvaltioissa on vastikään käynnistynyt julkinen vuoropuhelu sosiaaliturvajärjestelmien uudistamisesta sekä naisia koskevan ”suojaavan” lainsäädännön mahdollisesta mukauttamisesta. Kun otetaan huomioon Lissabonissa 13.–14. marraskuuta järjestettävä konferenssi, jossa käsitellään eläkejärjestelmien uudistamista, kysyn neuvostolta seuraavaa: Minkä kuvan neuvosto on muodostanut työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttajansuoja-asioiden neuvostossa (EPSCO) tähän mennessä käydyistä keskusteluista naisten eri eläkejärjestelmistä⁽¹⁾, jäsenvaltioittain? Mitkä eläkemallit ovat sen mielestä tuoneet parhaat tulokset naisten palkkojen, työllisyyden ja uralla etenemisen suhteen? Aikooko se pyytää Euroopan komissiota laatimaan vertailevan tutkimuksen, jotta todettaisiin parhaat käytänteet naisten työllisyyden kohentamiseksi sekä perhe- ja työelämän yhdistämiseksi kitkattomasti?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Jäsenvaltioita pyydettiin antamaan tietoja niiden eläkejärjestelmien viimeaikaisista kehityssuuntauksista osaksi sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaan neuvoston ja komission yhteiseen raporttiin, jonka sosiaalisen suojelun komitea laati neuvoston suostumuksella ja keväällä järjestetyn Eurooppa-neuvoston esittelemänä.Arvoisa parlamentin jäsen voi hakea tietoja Kreikan nykyisen uudistuksen tilanteesta aihetta käsittelevästä analyysimerkinnästä vuoden 2007 yhteisen raportin⁽²⁾ liitteistä.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ovat yksi neuvoston painopistealoista, ja haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni muistuttaakseni, että arvoisan parlamentin jäsenen esittämät huolenaiheet ovat täsmälleen samat kuin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavien ministerien viimeisimmässä epävirallisessa tapaamisessa (4. lokakuuta) käsitellyt aiheet. Tapaamisessa tarkasteltiin erityisesti seuraavia kysymyksiä: sukupuoliulottuvuuden sisällyttäminen kasvuun ja työllisyyteen, naisten yrittäjyyshenki ja sopeutuminen työelämään, työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen naisille ja miehille.

Työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja sen työmarkkinaosapuolille ja yleiselle järjestykselle mukanaan tuomia haasteita käsiteltiin konferenssissa 12. heinäkuuta. Konferenssissa korostettiin yhteensovittamisen tärkeyttä Lissabonin strategian työllisyystavoitteiden täyttämisen kannalta ja erityisesti naisten osallistumismahdollisuuksien osalta (tasavertaiset mahdollisuudet, sosiaalipalvelut, joustava työaika).

Kreikan lehdistössä äskettäin julkaistuista lehtiartikkeleista ilmenee, että NATO-joukoissa Bosniassa, Kosovossa ja Afganistanissa palvelleiden kreikkalaisten sotilaiden keskuudessa on todettu 23 syöpätapausta. Epäilyt näiden tapausten yhteydestä oleskeluun köyhdytetyn uraanin saastuttamilla alueilla yltyvät, koska on todettu kolme ruuansulatuselinten syöpätapausta, kaksi kivessyöpätapausta ja kolme imukudossyöpätapausta. Muista 15 tapauksesta ei ole annettu tietoja. Vastaavista sotilaiden syöpätapauksista on ilmoitettu myös muissa maissa, jotka ovat lähettäneet joukkoja sotaa käyviin maihin, kuten Italiassa, jossa on jo virallisesti vahvistettu 225 tapausta ja syöpään on jo menehtynyt 37 sotilasta.

Mikä on neuvoston kanta EU:n ja NATOn vastuuseen kiellettyjen aseiden käytöstä Jugoslavian sodassa? Aikooko neuvosto myöntää vahingonkorvauksia saasteille alttiiksi joutuneille sotilaille ja väestölle?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Naton sotilasoperaatioihin liittyvät kysymykset eivät kuulu Euroopan unionin toimivaltaan, eikä EU:lla ole mitään tarkkoja tietoja arvoisan parlamentin jäsenen esittämästä kysymyksestä.

Vuoden 2007 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja on sanonut El País -sanomalehdelle, että kukaan ei uskalla arvostella Iranin diktatuuria öljyyn liittyvien intressien vuoksi. Hän on osoittanut ymmärtävänsä täydellisesti yhteisön motiiveja, jotka liittyvät Irania myötäilevään Euroopan unionin politiikkaan.

Eikö neuvosto katso, että sen Irania myötäilevä politiikka aiheuttaa vakavia seurauksia Iranin kansalaisille ja vaarantaa maailmanrauhan?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Neuvosto arvostelee Iranin ihmisoikeustilanteen jatkuvaa heikentymistä.EU:n puheenjohtajavaltio on seurannut tilannetta tarkasti ja vedonnut Iraniin toistuvasti virallisin yhteydenotoin, sekä Lissabonissa että Teheranissa, ja julistuksin varmistaakseen, että Iran täyttää kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa.

EU on antanut useita julistuksia Portugalin puheenjohtajuuskauden alusta alkaen erityisesti nuoriso-oikeudesta, kuolemanrangaistustapauksista ja sananvapaudesta. EU jatkaa tällaista toimintaa tarpeen mukaan ja kuolemanrangaistusta, kidutusta ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen mukaisesti.

Toistaiseksi virallisia yhteydenottoja on ollut viisi, ja niissä on käsitelty keskeisimpiä huolenaiheita, esimerkiksi kuolemanrangaistuksen käyttöä ilman kansainvälisesti määriteltyjen vähimmäissääntöjen täyttämistä (alaikäisten teloittaminen, kivittämällä teloittaminen ja julkiset teloitukset), tiukentuneita sananvapausrajoitteita, lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta ja tiettyjen vähemmistöjen ja uskonnollisten yhteisöjen, erityisesti Bahá’ín, vainoamista ja ihmisoikeuksien puolustajien ahdistelua.

EU onkin kannattanut osaltaan Kanadan esittämää päätöslauselmaa, josta keskustellaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen kolmannessa komiteassa, ja on vahvasti sitoutunut tukemaan sitä.

Liettua itsenäistyi Neuvostoliitosta jo 16 vuotta sitten. Yhtä kauan Liettua on odottanut turhaan saavansa takaisin sille Roomassa vuodesta 1937 kuulunutta lähetystörakennusta, niin kutsuttua ”Villa Lituaniaa”. Huolimatta Liettuan lähettilään Stasys Lozoraitisin esittämästä nootista Italian viranomaiset antoivat Neuvostoliitolle luvan ”Villa Lituanian” haltuunottoon. Nykyään rakennuksen edessä liehuu Venäjän lippu.

Vaikka Rooma onkin koko ajan toistuvasti vahvistanut, että Liettua ei ole menettänyt oikeuttaan ”Villa Lituaniaan”, Italian ulkoministeri Massimo D'Alema on nyt ilmoittanut, ettei Liettua saa omaisuuttaan takaisin koskaan. Liettuaa pyydettiin vuonna 1999 vuokraamaan Rooman laitamilla sijaitseva Stozzin palatsi. Tämä ei kuitenkaan ratkaise merkittävää diplomaattista selkkausta – menetetyn omaisuuden palauttamista. ”Villa Lituania” on tällä hetkellä 20 miljoonan euron arvoinen.

Miten neuvosto katsoo Liettuan voivan toteuttaa oikeutetut vaatimuksensa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole keskustellut kyseisestä asiasta, koska se ei kuulu neuvoston toimivaltaan.

Komissio on äskettäin esitellyt tulevaa yhdennettyä Euroopan unionin meripolitiikkaa koskevat ehdotuksensa. On otettava huomioon, että kaikkien tätä alaa koskevien ehdotusten on turvattava jäsenvaltioiden toimivaltuudet alueiden hallinnon ja erityisesti aluevesien ja yksinomaisten talousvyöhykkeiden osalta niiden eri soveltamisaloilla. Näitä ovat resurssien hyödyntäminen, liikenne, tutkimus, rajahallinto ja turvallisuus, aluesuunnittelu sekä ympäristö tai taloudellinen toiminta kuten kalastus.

Miten neuvosto aikoo rahoittaa tätä politiikkaa yhteisön talousarviosta soveltamalla periaatetta, jonka mukaan uusille painopisteille on myönnettävä uutta rahoitusta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Euroopan unionin yhdennettyä meripolitiikkaa koskevassa tiedonannossa, joka annettiin 10. lokakuuta 2007, komissio hahmottelee ajatuksiaan merialan asioiden yleispolitiikasta ja kertoo aloitteistaan ja toimistaan, joita se aikoo toteuttaa tulevaisuudessa, jotta Euroopan unionille voidaan muotoilla yhdennetty meripolitiikka.

Eurooppa-neuvoston toivotaan esittävän kantansa komission tiedonannosta ja siinä esitellyistä ajatuksista joulukuussa 2007 pidettävässä istunnossa.

Neuvosto toivoo kuulevansa tulevaa meripolitiikkaa koskevista ehdotuksista, joita komissio mahdollisesti haluaa antaa aloiteoikeutensa perusteella. Neuvosto aikoo tarkastella niitä olennaisten menettelyjen mukaisesti ja yhteisön sääntöjä kunnioittaen.Jos tällaiseen ehdotukseen liittyy yhteisön rahoitusta esitetyille toimenpiteille, tarkastelee neuvosto tällöin tiiviisti yhdessä Euroopan parlamentin kanssa kysymystä asiassa sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

Budapestin tuomioistuin puuttui päätöksellään Unkarin kommunistisen työväenpuolueen sisäisiin asioihin ja päätyi jopa kieltämään puolueen 21. yleiskokouksen. Puolueen puheenjohtajisto syyttää tuomioistuimen päätöstä luonteeltaan poliittiseksi, joka on ennenkuulumatonta oikeushistoriassa kahtena viime vuosikymmenenä. Puoluejohdon kieltäydyttyä peruuttamaan päätöksen mukaisesti kokousta tuomioistuimen presidentti uhkasi nostaa syytteet puolueen puheenjohtajaa Gyula Thurmeria ja kuutta puheenjohtajiston jäsentä vastaan julkisesta herjauksesta, josta heidät voidaan tuomita jopa kahden vuoden vankeustuomioihin. Tämä päätös rikkoo Unkarin perustuslakia ilmaisunvapauden suhteen ja on osa kommunismin vastaisia toimia Itä-Euroopassa.

Tuomitseeko neuvosto Budapestin tuomioistuimen sietämättömän kannan Unkarin kommunistiseen työväenpuolueeseen?

Ovatko esitetyt syytökset sen mielestä osoitus poliittisten ja demokraattisten oikeuksien ja vapauksien vakavasta rikkomisesta sekä laittomasta puuttumisesta laillisen puolueen sisäisiin asioihin?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Neuvoston vastuulla ei ole esittää kantaa jäsenvaltion tuomioistuimen esittämästä oikeudellisesta päätöksestä.

Turkin ja Kyproksen tasavallan kahdenvälisten suhteiden normalisointi ei tähän mennessä ole edistynyt. Vuonna 2006 puheenjohtajavaltio Suomi asetti yhdeksi ulkopolitiikan painopisteistä ns. Kyproksen ongelman. Tämä ongelma on toistaiseksi jäänyt puheenjohtajavaltio Portugalin käsittelemien asioiden ulkopuolelle.

Mitä puheenjohtajavaltio Portugali aikoo tehdä vuoden 2007 loppuun mennessä vaikuttaakseen neuvotteluissa vallitsevaan tilanteeseen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Turkin ja Kyproksen tasavallan kahdenvälisten suhteiden normalisointia koskevaa kysymystä seurataan tiiviisti, ja sitä käsitellään asianmukaisilla tasoilla.EU:n kymmenen uuden jäsenvaltion liittymistä koskevan Ankaran sopimuksen mukauttamispöytäkirjan ratifiointi ja sitä seuraava täytäntöönpano ovat sitoumuksia, jotka Turkki on tehnyt, muttei vielä täyttänyt.Asiaan on kiinnitetty paljon huomiota, esimerkiksi EU:n ja Turkin välisessä poliittisten johtajien troikan tapaamisessa, joka pidettiin Lissabonissa 18. syyskuuta.Kysymystä käsitellään myös seuraavassa EU:n ja Turkin välisessä ministeritason tapaamisessa, joka järjestetään Brysselissä 20. marraskuuta.Lisäksi neuvosto pyytää Turkkia säännöllisesti muuttamaan politiikkaansa Kyproksen tasavallan kansainvälisiin järjestöihin ja foorumeihin osallistumisen osalta.

Neuvosto myös tarkastelee tilannetta komission 6. marraskuuta julkaiseman edistyskertomuksen pohjalta.11. joulukuuta 2006 annettujen neuvoston päätelmien mukaan neuvosto tarkastelee kysymyksiä, jotka mainitaan 21. syyskuuta 2005 annetussa EU:n julistuksessa.Pöytäkirjan täysimääräinen täytäntöönpano on myös lyhyen aikavälin ensisijainen tavoite liittymiskumppanuudessa, jota arvioidaan uudelleen tämän vuoden aikana.Neuvotteluprosessiin vaikuttaa se, täyttääkö Turkki EU:lle antamansa sitoumukset ja liittymiskumppanuuden ensisijaiset tavoitteet.

Kyproksen tilanteen osalta unioni on edelleen sitoutunut pääsemään ratkaisuun Kyproksen ongelmassa YK:n esittämissä puitteissa, joiden mukaan etsitään syrjimätöntä, toteuttamiskelpoista ja EU:n perustamisperiaatteiden mukaista ratkaisua.Tuemme 8. heinäkuuta 2006 YK:n turvissa tehdyn sopimuksen nopeaa täytäntöönpanoa ja odotamme innolla, että tekniset komiteat ja asiantuntijaryhmät aloittavat työnsä perustavanlaatuisissa kysymyksissä.Voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että puheenjohtajavaltio ja Euroopan unioni jatkavat näiden toimien tukemista.

Haluan myös sanoa, että unioni on edelleen sitoutunut pääsemään ratkaisuun Kyproksen ongelmassa YK:n esittämissä puitteissa, joiden mukaan etsitään syrjimätöntä, toteuttamiskelpoista ja EU:n perustamisperiaatteiden mukaista ratkaisua.Puheenjohtajavaltio jatkaa tutkimuksia siitä, miten yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät huhtikuulta 2004 ja tammikuulta 2007 voidaan toteuttaa täysimääräisesti yhteisymmärryksessä.

Onko neuvosto käsitellyt lähellä jaetun Kyproksen pääkaupunkia Nikosiaa sijaitsevalle Ercanin lentokentälle (joka on Pohjois-Kyproksen ainoa kansainvälinen lentokenttä) suuntautuvien suorien lentojen sallimista?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset säätävät lennoista kansallisella tasolla.Euroopan komission tehtävänä on varmistaa, että sääntely tapahtuu yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja että siinä noudatetaan kansainvälisiä velvoitteita.Aihetta ei siis käsitellä neuvostossa.

Voin lisätä, että Kyproksen tasavallan hallitus pitää Tymboun (Ercanin) lentokentän toimia laittomina ja toteuttaa tällöin täysivaltaista oikeuttaan määrittää tasavallalle lailliset lentokentät ja saapumis- ja lähtöreitit kansainvälisen lainsäädännön (Chicagon yleissopimus) mukaisesti.Kyseinen lentokenttä sijaitsee Kyproksen tasavallan sellaisella alueella, johon Kyproksen tasavallan hallituksella ei ole tosiasiallista valtaa, ja näin se siis toimii ilman tarpeellisia lupia toimivaltaisilta, hallituksen nimittämiltä viranomaisilta.

Haluan myös sanoa, että unioni on edelleen sitoutunut pääsemään ratkaisuun Kyproksen ongelmassa YK:n esittämissä puitteissa, joiden mukaan etsitään syrjimätöntä, toteuttamiskelpoista ja EU:n perustamisperiaatteiden mukaista ratkaisua.Puheenjohtajavaltio jatkaa toimintaa siinä, miten yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät huhtikuulta 2004 ja tammikuulta 2007 voidaan toteuttaa täysimääräisesti yhteisymmärryksessä.

Yhdysvaltojen presidentti on ilmoittanut uusista Kuuban vastaisista toimenpiteistä vain muutama päivä ennen Yhdistyneiden kansakuntien 30. lokakuuta 2007 pidettävää yleiskokousta. Yleiskokouksessa keskustellaan päätöslauselmaehdotuksesta ja tuomitaan taloudellinen, kaupallinen ja rahoitusta koskeva saartopolitiikka, jota Yhdysvallat edelleen käyttää Kuubaa vastaan. Yhdysvaltojen presidentti on myös ilmoittanut myöntävänsä taloudellista ja poliittista tukea kehitykselle, jota kutsutaan ”siirtymiseksi kohti demokratiaa”, toisin sanoen, että Yhdysvallat auttaisi kaatamaan Kuuban sosialistisen hallituksen. Presidentti on todennut kansainvälisissä tiedotusvälineissä, että hän tekisi aloitteita, perustaisi muun muassa ”kansainvälisen vapausrahaston”, jonka avulla kuubalaisia autettaisiin jälleenrakentamaan maataan. Lisäksi yksityisille ryhmille myönnettäisiin lupia, jotta nämä voisivat edistää kuubalaisten nuorten pääsyä Internetiin ja kehottaa nuoria kuubalaisia osallistumaan apurahaohjelmiin.

Kannattaako neuvosto kansainvälisellä tasolla esitettyä kehotusta, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous äänestäisi Yhdysvaltojen Kuuballe määräämän kauppasaarron kumoamisen puolesta? Tuomitseeko neuvosto Yhdysvaltojen toistuvan puuttumisen Kuuban sisäisiin asioihin?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa marraskuun istuntojaksolla.

EU pitää tätä kysymystä ensisijaisesti Yhdysvaltojen ja Kuuban kahdenvälisiin suhteisiin kuuluvana.Kuitenkin, kuten viime vuonna tapahtui, EU äänesti Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 61 puolesta. Päätöslauselma koskee Yhdysvaltain Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamisen tarvetta.Neuvosto antoi asetuksen (EY) N:o 2271/96 tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta ja sopimuksen Euroopan unionista J.3 ja K.3 artiklan perusteella yhteisen toiminnan tietyn kolmannen maan tietyn lainsäädännön tai siihen perustuvien taikka siitä aiheutuvien toimien ekstraterritoriaalisen soveltamisen vaikutusten torjumiseksi toteutettavista toimenpiteistä.EU jatkaa pyyntöjään Helms–Burton -lainsäädännön kumoamisesta.

Lisäksi neuvoston 18. kesäkuuta 2007 antamissa EU:n Kuuban politiikkaa koskevissa päätelmissä todetaan, että EU tunnustaa, ”että Kuuban kansalaisilla on oikeus päättää itsenäisesti tulevaisuudestaan, ja on valmis vaikuttamaan myönteisesti kaikkien Kuuban yhteiskunnan alojen tulevaan kehitykseen, myös kehitysyhteistyön avulla”.

Voiko komissio antaa kattavan lausunnon siitä, miten 4 000 miehen vahvuisten EU:n rauhanturvajoukkojen lähettäminen Tšadiin on tähän mennessä edistynyt? Voiko komissio ilmoittaa myös, kuinka moni Euroopan maa on luvannut lähettää rauhanturvajoukkoja kyseiseen operaatioon?

Suunnittelu on edelleen käynnissä, ja virallinen joukkojen muodostamisprosessi alkaa neuvoston päätettyä operaation toiminta-ajatuksesta, joka komission tietojen mukaan valmistuu lähiviikkojen aikana.Joukkojen muodostaminen tapahtuu operaation komentajan vastuulla.Jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat antaneet epävirallisia ja ei-sitovia lupauksia osallistumisestaan rauhanturvajoukkoihin.

Koska yhteiset toimet ovat osa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, arvoisa parlamentin jäsen voi halutessaan pyytää lisätietoja neuvostolta.

Voiko komissio ilmoittaa, mitä ohjelmia se aikoo käynnistää peruskoulutuksen tarjoamiseksi kehitysmaiden lapsille? Voiko komissio ilmoittaa myös, kuinka paljon tuki on rahassa ja miten kyseisten ohjelmien hallinnointi yleisesti ottaen hoidetaan?

Komissio osallistuu yleiseen peruskoulutukseen liittyvien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen monin keinoin.Tätä tukee selkeästi eurooppalaisen konsensuksen ja Afrikan strategian painottaminen vuosituhattavoitteissa.

Euroopan komissio tukee kahdenvälisen yhteistyön puitteissa kehitysmaiden ponnistuksia koulutuksen alalla: yli 400 kahdenvälistä ja alueellista projektia on käynnissä lähes sadassa maassa.Vuonna 2006 Euroopan yhteisö osoitti 517 euroa kehitysyhteistyöpolitiikan ja ulkoisen avun koulutusosiolle:43 prosenttia peruskoulutukseen, 15 prosenttia ammatilliseen koulutukseen, 24 prosenttia täydentävään ammatilliseen koulutukseen ja 18 prosenttia institutionaaliseen tukeen.

Hankkeiden kautta annettavan tuen lisäksi komissio antaa yleistä budjettitukea 28 maalle yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta.Tämä väline on tärkeä, koska sen avulla maksetaan palkkoja ja muita juoksevia kuluja, jotka katetaan tukea vastaanottavien valtioiden talousarvioista.Noin 30 prosenttia kyseisille 28 maalle osoitetusta tuesta on suunniteltu annetavaksi tällä tavalla.Komissio tukee koulutusta merkittävästi kyseisen välineen kautta. Väline on voimakas kannustin vakaan sosiaalipolitiikan toteuttamiseksi, koska osa yleisestä budjettituesta on sidottu indikaattoreihin, joiden avulla mitataan vuosituhattavoitteiden toteutumista.

Tuen tehokkuutta ja yhdenmukaistamista koskevan Pariisin julistuksen mukaisesti komissio pyrkii suurentamaan ohjelmoitavan kahdenvälisen sektorikohtaisen, talousarviotukena käytetyn kehitystuen – sektorikohtaisena tai yleisenä – osuutta 50 prosenttiin mahdollisuuksien mukaan.

Täysin kustannuslaskentaan perustuva lähestymistapa sektorikohtaiseen tukeen perustuvassa kehitysavussa ei ole täydellinen.Esimerkiksi Ruandassa talousarviotuki jaetaan tuenantajien koordinoidun ryhmän kautta, ja nämä tuenantajat käyvät sektorilla jatkuvaa vuoropuhelua viranomaisten kanssa.Tulokset ovat näkyviä: julkisia varoja on ohjattu menestyksekkäästi sosiaalisektorille ja sotilaallisia kuluja on vähennetty.Sosiaalimenot nousivat vuoden 1998 2,5 prosentin bruttokansantuoteosuudesta 7,5 prosenttiin vuonna 2004.Koulumaksut poistettiin erityistoimin, mistä seurasi peruskoulutukseen ilmoittautuneiden osuuden kasvu 93 prosenttiin.

Uuden ohjelmakauden puitteissa koulutukseen on varattu EY:n talousarviossa ja kymmenennessä Euroopan kehitysrahastossa noin 1,8 miljardia euroa (kaikki alueet).Komissio kehittää keinoja, joiden avulla rahoitussitoumukset voidaan yhdistää vuosituhattavoitteissa edistymiseen.Sopimus vuosituhattavoitteista on parannettu versio yleisestä talousarviotuesta, koska siinä on koulutukseen ja muihin oleellisiin vuosituhattavoitteisiin liittyviä aloja koskevat tulosindikaattorit.Tavoitteena on pidemmän aikavälin ennakoitavuus, jolloin koulutukselle annettavaa tukea ei horjuta talousarviotuen maksuille ominainen tempoilevuus.

Temaattisella ohjelmalla ”Investoiminen ihmisiin” voidaan kehitysmaille antaa myös lisäapua tapauksissa, joissa tavanomaiset taloudellisen tuen muodot eivät ole riittäviä.Tällaista lisätukea aiotaan käyttää, jotta edistystä nopeutetaan kohti ”Koulutusta kaikille” -ohjelman keskeistä tavoitetta, avointa ensiasteen opetusta, tarjoamalla rahoitusta nopean toiminnan aloitteeseen.

Jokin aika sitten joukko Myanmarissa toimivia kansalaisjärjestöjä varoitti paikallisen väestön köyhyydestä ja kurjuuteen vajoamisen vaarasta öljyn hinnannousun seurauksena, mutta myös sen vuoksi, että sosiaalipalvelut puuttuvat ja terveydenhuoltoon sekä opetukseen suunnatut julkiset menot ovat rajalliset. Lisäksi ne katsovat, että kansainväliset avustusohjelmat ovat melko vähäisiä ja riittämättömiä. Lokakuun 15. ja 16. päivänä 2007 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto korosti, että Myanmar tarvitsee merkittäviä humanitaarisen avun ohjelmia, ja ilmoitti, että EU on valmis lisäämään apua sillä ehdolla, että humanitaarinen tilanne arvioidaan.

Mitä EU:n toimia maassa toteutetaan, millä tavoin EU on siellä läsnä ja mitä yhteistyötä se tekee paikallisen väestön ja järjestöjen sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa? Onko komissiolla käytettävissään arviota nykyisestä humanitaarisesta tilanteesta ja kansainvälisen kauppasaarron todennäköisistä seurauksista? Aikooko se toteuttaa humanitaarisia ja diplomaattisia lisätoimia ja -aloitteita?

Komissio on humanitaaristen järjestöjen tavoin huolissaan Burman väestön yleisestä haavoittuvaisuudesta, joka on vain kasvanut viime vuosien aikana.Tämän kehityksen takia komissio on korottanut humanitaarista apuaan jatkuvasti viime vuosien aikana.Vuonna 1997 Burman kriisille osoitettiin alle 4 miljoonaa euroa vuosittain – tähän määrään kuului paitsi tuki maassa asuvalle väestölle myös tuki burmalaisille pakolaisille, jotka oli sijoitettu leireille naapurivaltioihin.Vuonna 2007 käynnissä olevien ohjelmien arvo oli 15,5 miljoonaa euroa.

Burmassa ensisijaisen toiminnan alat ovat suojelu, perusterveydenhuolto, vesi ja puhtaanapito, elintarvikeapu ja ravinto raskaana oleville ja imettäville naisille ja lapsille.Thaimaan pakolaisleireille – niitä on noin 150 000 – komission osoittama tuki kattaa perustarpeet: elintarvikkeet, terveydenhuollon, juomaveden saatavuuden ja puhtaanapidon.Nämä toimet ovat Yhdistyneiden Kansakuntien virastojen, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja kansalaisjärjestöjen täytäntöönpanemia.

Lisäksi komissio voi kertoa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että Maailman elintarvikeohjelmalle on juuri myönnetty yhden miljoonan euron lisätuki ja että komission yksiköt valmistelevat parhaillaan uutta 18 miljoonan euron arvoista ohjelmaa vuoden 2007 lopulle ja koko vuodelle 2008 vastaamaan Burman väestön, erityisesti etnisten vähemmistöjen, suojelun, perusterveydenhuollon, veden ja puhtaanapidon tarpeisiin ja burmalaisten pakolaisten tarpeisiin Thaimaassa.

Tämä humanitaarinen apu lisätään budjettikohtaan kotiseudultaan siirtymään joutuneille väestöryhmille myönnettävästä tuesta, ja sillä annetaan 16 miljoonaa euroa kaudelle 2007–2010 Myanmarille ja Thaimaalle ja vuodesta 2008 alkaen uuteen elintarviketurvallisuuden temaattiseen ohjelmaan, josta osoitetaan 16 miljoonaa euroa pelkästään Myanmarille.

Tiukasti humanitaarisen avun lisäksi komissio on kehittänyt myös ohjelmia köyhyyden poistamiseen.Ensimmäistä kertaa vuonna 2007 Burman väestön eduksi hyväksyttiin monivuotinen alueohjelma (2007–2010).Kyseisen ohjelman arvo on 32 miljoonaa euroa, ja varat käytetään Three Disease Fund -rahaston toiminnan tukemiseen. Rahaston tavoitteena on torjua tuberkuloosin, malarian ja HIV:n/aidsin⁽¹⁾ aiheuttamia tuhoja Myanmarissa.Ohjelman muita toiminta-aloja on peruskoulutus UNICEFin⁽²⁾ ”Koulutusta kaikille” -aloitteen kautta.

Lisäksi komissio on ilmaissut huolensa useissa yhteyksissä sekä julkisesti että hillityn diplomatian kautta humanitaarisen toimintatilan pienenemisestä Myanmarissa. Esimerkiksi Punaisen Ristin kansainvälisellä komitealla on vaikeuksia täyttää tehtäväänsä Myanmarissa, erityisesti vierailla pidätettyjen luona ja käydä itäisillä konfliktialueilla.Myanmarin humanitaaristen avustustyöntekijöiden työlle ja pääsyehdoille asetetut rajoitukset ovat myös merkittävä este tukiohjelmien laajentamiselle.

Komissio voi vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että se jatkaa hellittämättä ponnistuksiaan Burman viranomaisten taivuttelemiseksi ja jatkaa humanitaarista apuaan.

Afrikan maiden hallitukset sitoutuivat 27. huhtikuuta 2001 annetussa Abujan julistuksessa kohdentamaan 15 prosenttia vuotuisista julkisista määrärahoista terveydenhuoltoon. Nyt, yli kuusi vuotta myöhemmin, suurin osa näistä maista käyttää kuitenkin paljon pienemmän osan määrärahoistaan terveydenhuoltoon.

Terveydenhuolto on erittäin tärkeää kehityksen kannalta. Mitä komissio tekee kannustaakseen kehitysmaiden hallituksia lisäämään kansallisia investointeja terveydenhuoltoon ja pyrkimään saavuttamaan parlamentin asettaman tavoitteen, jonka mukaisesti 20 prosenttia EU:n antamasta taloudellisesta avusta olisi käytettävä terveydenhuoltoon ja koulutukseen?

Vuonna 2001 HIV/aidsia⁽¹⁾, tuberkuloosia ja muita vastaavia tartuntatauteja käsitelleessä Afrikan huippukokouksessa Abujassa Afrikan yhtenäisyysjärjestön valtioiden ja hallitusten päämiehet lupasivat asettaa tavoitteekseen osoittaa terveydenhuoltosektorille vähintään 15 prosenttia vuotuisesta talousarviosta.

Kysymyksessään arvoisa parlamentin jäsen tuo ilmi, että kuusi vuotta myöhemmin suurin osa maista osoittaa huomattavasti pienemmän osuuden talousarvioistaan terveydenhuoltoon.Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin huono.Maailman terveysjärjestön Afrikan aluetoimisto tiedotti elokuussa 2007, että puolet alueen maista kohdentaa 10–15 prosenttia julkisista määrärahoista terveydenhuoltoon.Lisäksi kymmenen alueen valtiota on onnistunut nostamaan terveydenhuoltoon käytettävien varojen määrän tasolle, joka vastaa 30–40:tä Yhdysvaltain dollaria henkeä kohti.

Komissio tuki alkuperäistä Abujan julistusta ja on jatkanut kehitys- ja terveysasioihin keskittyvää poliittista vuoropuhelua Afrikan maiden hallitusten, valtionvarain- ja terveysministeriöiden kanssa.Komissio jatkaa tätä vuoropuhelua, mutta päätökset varojen kohdentamisesta on tehtävä yhteistyömaissa – niitä ei voida tehdä Brysselissä.

Kaksi viikkoa sitten (24–26. lokakuuta 2007) komissio osallistui ensimmäiseen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) terveysministereiden tapaamiseen Brysselissä, jossa yli 40 terveysministeriä keskusteli AKT-maiden haasteista niiden pyrkiessä saavuttamaan terveyteen liittyviä vuosituhannen kehitystavoitteita.Terveydenhuoltojärjestelmien rahoitus ja hallinto ovat olleet pääasiallisia huolen ja keskustelun aiheita.Tämän tapaamisen julistuksessa uudistettiin sitoumus Abujan julistuksen tavoitteiden edistämiseen.

Afrikan kumppanivaltioiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun tukena on työ, jota tehdään avun vaikuttavuuden ja ennustettavuuden parantamiseksi.Komissio on ollut EU:n uuden kehityspolitiikan käyttöönoton liikkeelle paneva voima. Tässä kuvastuu eurooppalainen tavoite ratkaisevan panoksen antamisesta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarjoamalla vakaampaa ja paremmin koordinoitua ja ennakoitavaa virallista kehitysapua.

Tässä mielessä suoritusperustainen talousarviotuki, joka vahvistaa kumppanivaltioiden yleistä kykyä kehittää ja toimeenpanna kehityssuunnitelmia, on tärkeä keino.Yhdeksännen eurooppalaisen kehitysrahaston alaisuudessa kaksi kolmesta talousarviotukea saaneesta maasta sitoutui terveydenhuoltosektorin rahoituksen kehittämiseen liittyviin tulostavoitteisiin.Kymmenennen eurooppalaisen kehitysrahaston alaisuudessa noin 40 prosenttia ohjelmoitavasta avusta kansallisella tasolla kanavoidaan talousarviotuen kautta. Osa tästä tuesta sidotaan talousarvion toteuttamisen tuloksiin terveyssektorilla.

Kuitenkaan edes talousarviotuki ei aina mahdollista sitä huomattavaa rahoituksellista liikkumavaraa, jota valtiot tarvitsevat kattaakseen terveydenhuollon korkeat juoksevat menot.Jos komissio ei tarjoa pitkäaikaista, ennakoitavaa ja koordinoitua tukea, se ei anna kumppanimaille riittäviä mahdollisuuksia vahvistaa terveydenhuoltojärjestelmiä, taata työntekijöiden määrien ennakoitavuutta ja tarjota terveysohjelmia. Edellä mainitut seikat ovat keskeisessä asemassa tähdättäessä terveyssektorin vuosituhattavoitteisiin.

Tämän vuoksi kymmenenteen eurooppalaiseen kehitysrahastoon sisällytetään uusi talousarviotukeen liittyvä menettely, vuosituhannen kehitystavoitteita koskeva sopimus. Menettely mahdollistaa pitkäaikaisemman (kuusi vuotta) ja helpommin ennakoitavan avun ja tulosten arvioimisen talousarviotuen tehokkuuden kehittämiseksi.

20 prosentin tavoitearvo, johon arvoisa parlamentin jäsen viittaa, on komission asettama tavoite, jonka mukaisesti vuoteen 2009 mennessä pyritään kohdentamaan 20 prosenttia kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvasta avusta ”perusasteen ja toisen asteen koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon kyseisille aloille tarkoitettuna hanke-, ohjelma- tai talousarvioapuna ottaen huomioon kaikille maantieteellisille alueille tarkoitettu keskiarvo”.

Turkin edistymisestä vuonna 2006 antamassaan kertomuksessa komissio toteaa, että Turkin vuonna 2004 ja 2005 toteuttamat uudistukset ovat vaikuttaneet myönteisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien päätösten täytäntöönpanoon. Komissio huomauttaa toisaalla, että Turkin lainsäädäntö saattaa joskus estää maan sisäisen oikeudellisen menettelyn avaamisen uudelleen.

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous arvosteli lokakuun alkupuolella 2007 ankarasti muun muassa Turkkia siitä, että sen yhteistyö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa on hyvin puutteellista. Turkkia syytetään erityisesti siitä, että se on tehnyt hyvin vaikeaksi oikeusjuttujen viemisen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Parlamentaarinen yleiskokous vaati asianomaisia viranomaisia ottamaan juttujen kantajat suojelukseensa.

Mihin myönteisiin vaikutuksiin komissio viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten täytäntöönpanon osalta? Mihin toimiin komissio ryhtyy parlamentaarisen yleiskokouksen havaintojen ja päätelmien johdosta?

Turkkiin liittyvässä seurantakertomuksessa vuodelta 2006 todellakin mainitaan, että Turkin vuosina 2004 ja 2005 toteuttamat uudistukset vaikuttivat myönteisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten toimeenpanoon.

Näihin uudistuksiin lasketaan kuuluvaksi toukokuussa 2004 tehdyt perustuslain tarkistukset, joilla muun muassa lakkautettiin valtion turvallisuustuomioistuimet ja annettiin etusija perusoikeudet takaaville kansainvälisille sopimuksille suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön.

Vuonna 2005 tehtiin tarkistuksia rikos- ja rikosprosessilakeihin, joissa säädetään esimerkiksi kidutuksesta sekä henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä.Näiden tarkistusten nojalla Turkin kidutuksen määritelmän voidaan katsoa olevan lähempänä kansainvälisen lainsäädännön linjaa.Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea on ylistänyt Turkin uutta lainsäädännöllistä viitekehystä yhdeksi Euroopan kattavimmista.

Näiden uudistusten avulla Turkki on tarjonnut oikeussuojakeinoja useissa tapauksissa, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut Turkin syyllistyneen ihmisoikeuksien loukkauksiin.Tällä on ollut myönteisiä vaikutuksia ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanoon.

Komissio valvoo tarkasti kaikkien Euroopan neuvoston elimien, mukaan lukien parlamentaarisen edustajakokouksen työtä, ja ilmaisee kantansa tämän yhteistyön puitteissa.

Komissio jatkaa Turkin ihmisoikeustilanteen seuraamista ja yhteistyötä Euroopan neuvoston elimien kanssa.

Bulgarian liittymistä koskevat Euroopan odotukset ja päätökset pahentavat sähköenergiavajetta Balkanin alueella. Mitä toimia komissio toteuttaa tai suosittelee – etenkin kun otetaan huomioon unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden sitoutuminen yksimielisyyteen Euroopan energian huoltovarmuutta suojeltaessa – käsitelläkseen Euroopan päätösten vuoksi syntynyttä tilannetta, ja ehkäistäkseen, torjuakseen ja oikaistakseen lähitulevaisuudessa odotettavissa olevat huoltohäiriöt?

Arvoisa parlamentin jäsen viittaa selvästikin seurauksiin, joita aiheutui vuoden 2006 lopulla tapahtuneesta Kozloduyn ydinvoimalan kolmannen ja neljännen reaktorin sulkemisesta.

Bulgarian hallitus teki sulkemispäätöksen kahdeksan vuotta sitten, vuonna 1999. Päätös perustui ydinturvallisuuden ehdottomiin vaatimuksiin, ja se on yhdenmukainen Bulgarialle liittymissopimuksessa asetettujen velvoitteiden kanssa.

Reaktorien sulkemisen tiedettiin aiheuttavan seurauksia.

EU on antanut hyvin huomattavan määrän taloudellista apua, ei ainoastaan reaktoreiden käytöstä poistamiseen, vaan myös sulkemisen seuraamusten lieventämiseksi.Avustuksina on annettu 550 miljoonaa euroa, jotka on kanavoitu pääasiassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoiman Kozloduyn käytöstä poistamista varten perustetun kansainvälisen tukirahaston kautta.Puolet tästä summasta on tarkoitus käyttää huomattavia energiasäästöjä tuoviin projekteihin, kuten Pernikin kaltaisten ruskohiilivoimaloiden kehittämiseen.Kozloduyn aiempaa suuremmalla teholla toimivien viidennen ja kuudennen reaktorin nykyaikaistamiseksi on lisäksi myönnetty 212,5 miljoonan euron Euratom-laina.Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin varovaisten arvioiden mukaan komission rahoittamat energiasäästöt kompensoivat Kozloduyn kahden reaktorin sulkemisesta aiheutuneen tuotannon supistumisen.

Sähkön toimitusvarmuuden takaamiseksi tarvitaan kuitenkin myös parempia yhteyksiä maiden välille.Tämä tarkoittaa käytännössä sähkön siirtoverkonhaltijoiden yhteistyötä.Balkanin alueella on lisäksi rakenteellisena ongelmana vähäinen investointi tuotantokapasiteettiin.Energian tuotannon tärkeyden huomioiden on tarpeen houkutella mukaan yksityisiä sijoituksia.Tämän vuoksi komissio tukee voimakkaasti energiayhteisön perustamissopimuksen toimeenpanoa. Sopimus luo yhteisen lainsäädäntö- ja säännösviitekehyksen alueelle.Markkinoiden yhdentäminen ja selkeät säännöt ovat keskeinen ehto investointien saamiselle alueelle.

Turkki on jo jonkin aikaa suorittanut sotilaallisia operaatioita Pohjois-Irakissa. Turkin suuri kansalliskokous näytti tekemällään päätöksellä vihreää valoa turkkilaisjoukkojen hyökkäykselle Pohjois-Irakiin. Yhden valtion aseiden käyttö ja rajojen loukkaaminen toisen valtion kustannuksella merkitsee kansainvälisen oikeuden ja Euroopan unionin periaatteiden rikkomista.

Millä tavoin Euroopan komissio on reagoinut ja miten se aikoo reagoida Turkkia vastaan, joka jo toteuttaa sotilaallisia operaatioita Pohjois-Irakissa? Tuleeko tämä vaikuttamaan kielteisesti Turkin EU-jäsenyyden edistymiseen? Sisällytetäänkö Turkin Irakissa toteuttamat sotilaalliset operaatiot komission arviointikertomukseen?

Komissio tuomitsee Kurdistanin työväenpuolueen harjoittaman väkivallan Turkin alueella.

Syyskuusta 2007 lähtien sotilashenkilöstö ja useat siviilit ovat kärsineet hyökkäysten seurauksista.Kansainvälisen yhteisön ja erityisesti alueen sidosryhmien on tuettava Turkkia sen pyrkiessä suojelemaan kansalaisiaan ja taistellakseen terrorismia vastaan oikeusvaltiota kunnioittaen, kansainvälistä ja alueellista rauhaa ja vakautta vaalien ja pidättäytyen epäsuhtaisista aseellisista toimista.Kaikki toimet, jotka eivät seuraa näitä arvoja, merkitsevät voittoa työväenpuolueen väkivaltaiselle provokaatiostrategialle.

Komissio pitää erityisen tärkeänä Irakin ja Turkin hallitusten välisen vuoropuhelun ja yhteistyön vahvistamista ongelman ratkaisemiseksi ja muistuttaa Irakin hallitusta ja kurdien aluehallitusta niiden vastuusta huolehtia Turkin vastaisen rajan vartioimisesta ja taata, että Irakin aluetta ei käytetä Turkin vastaisiin väkivaltaisiin toimiin.

Milloin voimme puhua realistisesta määräajasta Makedonian sekä Bosnia ja Hertsegovinan liittymiselle EU:n rakenteeseen näiden valtioiden viime vuosina saavuttaman edistyksen taustaa vasten?

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ja Bosnia ja Hertsegovina ovat saaneet vakautus- ja assosiaatiosopimukseen osallistuvina Länsi-Balkanin valtioina mahdollisuuden tulevaan EU:n jäsenyyteen.Ennen EU:hun liittymistä näiden kahden valtion on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit ja vakautus- ja assosiaatiosopimuksen puitteissa esitetyt ehdot.

Vuonna 2005 komissio määritti strategia-asiakirjassaan Länsi-Balkanin maille toisiaan seuraavat vaiheet niiden tiellä kohti EU:n jäsenyyttä.Yksi merkittävä välitavoite tällä tiellä ovat vakautus- ja assosiaatiosopimukset, joilla maita valmistellaan tulevaan EU:n jäsenyyteen.Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen velvollisuudet on tärkeää panna tyydyttävästi täytäntöön, jotta EU voi harkita jäsenyyshakemusta.

Kyseisten kahden maan EU:hun liittymisaikataulun osalta Eurooppa-neuvosto ilmoitti joulukuussa 2006, että unioni asettaisi liittymiselle tavoitepäivämäärät vasta, kun liittymisneuvotteluissa oltaisiin lähes valmiita.

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia haki jäsenyyttä vuonna 2004, ja sille annettiin ehdokasvaltion asema joulukuussa 2005.Komission tehtävänä on suositella liittymisneuvottelujen aloittamista heti, kun maa on täyttänyt kaikki tarpeelliset ehdot.

Ennen liittymisneuvottelujen aloittamista maan on erityisesti saavutettava konkreettista edistystä Kööpenhaminan kriteerien täyttämisessä ja vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tehokkaassa täytäntöönpanossa.Poliittiset ehdot on täytettävä, taloudellisissa ehdoissa on edettävä merkittävästi, ja jäsenyyden velvoitteisiin on vastattava.

Bosnia ja Hertsegovinan tapauksessa vakautus- ja assosiaatiosopimukseen liittyvät tekniset neuvottelut saatiin päätökseen joulukuussa 2006.Toukokuussa 2007 jäsenvaltiot tukivat neuvottelujen tuloksia, mutta toistivat, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksen päättämiseksi Bosnia ja Hertsegovinan on täytettävä neljä keskeistä ehtoa, jotka EU esitti lokakuussa 2005:i) poliisiuudistus; ii) täysimääräinen yhteistyö entistä Jugoslaviaa koskevista asioista vastaavan kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kanssa; iii) yleisradiotoiminnan uudistus; ja vi) julkisen hallinnon uudistus.Bosnia ja Hertsegovinan toistaiseksi toteuttama edistys ei ole vielä mahdollistanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen päättämistä.Sopimuksen päättäminen on ehdoton edellytys Bosnia ja Hertsegovinan jatkolähentymiselle EU:ta kohti.

Britannia allekirjoitti äskettäin Turkin kanssa sopimuksen nimeltä ”Turkin ja Yhdistyneen kuningaskunnan strateginen liittoutuma 2007–2008”, jota hallitsee selvästi kaksijakoinen ajattelutapa, sillä siinä viitataan järjestelmällisesti huolehdintaan ja ajattelutapoihin, joissa tunnustetaan tapahtuneeksi tosiasiaksi se, että 37 prosenttia Kyproksen tasavallasta on turkkilaisarmeijan miehittämä ja rikotaan räikeästi YK:n turvallisuusneuvoston 18. marraskuuta 1983 antamaa päätöslauselmaa 541/83 sekä sen 11. toukokuuta 1984 antamaa päätöslauselmaa 550/84, joissa ”Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta" tuomitaan laittomaksi ja separatistiseksi entiteetiksi ja kaikkia valtioita kehotetaan olemaan tunnustamatta mitään muuta kyproslaista valtiota kuin Kyproksen tasavallan. Samanaikaisesti lehtiartikkeleissa arvioidaan, että tällä sopimuksella Kypros uhrataan turkkilaisten etujen hyväksi ja siitä tulee brittien vastalahja Turkille, jotta se ei hyökkäisi Irakiin.

Mikä on komission kanta ja miten se arvioi tätä sopimusta? Katsooko se, että tämä sopimus rikkoo kansainvälistä ja yhteisön oikeutta sekä synnyttää ongelman EU:n jäsenvaltioiden välille?

Ensinnäkin komissio haluaisi muistuttaa Euroopan unionin tunnetusta ja pitkäaikaisesta kannasta, jonka mukaan EU tunnustaa vain Kyproksen tasavallan kansainvälisen oikeuden alaisesti.Itsenäiseksi julistautunutta ”Pohjois-Kyproksen turkkilaista tasavaltaa” eivät tunnusta Euroopan unioni eikä yksikään sen jäsenvaltioista.

Komissio ei voi puuttua tai kommentoida jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä sopimuksia, jos ne eivät riko yhteisön säännöstöä.

Komissio uskoo vakaasti, että tällaiset asiat korostavat jälleen kerran, että Kyproksen kysymys on ratkaistava nopeasti ja kattavasti.Se vetoaa jälleen kerran kaikkiin asianosaisiin osapuoliin, jotta ne aloittaisivat mahdollisimman nopeasti täysivaltaiset neuvottelut Yhdistyneiden Kansakuntien suojissa päästäkseen kattavaan ratkaisuun.

Euroopan unionin päättäjät eivät useiden laajentumiskierrosten yhteydessä ole onnistuneet välittämään kansalaisille uusien maiden liittymisen historiallista merkitystä ja siinä piileviä mahdollisuuksia. Itälaajentumisen jälkeen julkista keskustelua leimasivat lähinnä varoitukset, että työntekijöiden muutto uusista jäsenvaltioista saattaa johtaa työmarkkinoiden ylikuormittumiseen. Länsi-Balkanin maiden liittymisnäkymien yhteydessä EU:n laajentumisen tavoitteista ei tiedotettu julkisuuteen, mikä ilmenee ilmeisenä tiedonpuutteena ja EU:n laajentumispolitiikan kannatuksen huomattavana laskuna. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä tiedonpuutteen korjaamiseksi?

Komissio pahoittelee EU:n laajentumispolitiikkaa koskevaa kielteistä asennetta, joka vaikuttaa vallitsevan useissa jäsenvaltioissa.

Komissio on painottanut toistuvasti paremman tiedotuksen tärkeyttä ja tarvetta korvata uskomukset tosiasioilla.Tietoisuutta laajentumispolitiikan haasteista ja eduista on parannettava.

On kuitenkin totta, että komissio ei yksinään voi muuttaa yleistä näkemystä, vaan tähän tarvitaan kaikkien Euroopan unionin toimielinten osallistumista.Tässä jäsenvaltioiden onkin tehtävä paljon enemmän kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

Komissio on tietenkin valmis auttamaan jäsenvaltioita niiden ponnistuksissa ja antamaan niille asiatietoa ja luomalla synergiaa EU:n toimielinten ja asianosaisten jäsenvaltioiden välille.Tässä mielessä komissio onkin tehostanut toimintaansa, jota seuraavat esimerkit valaissevat.

Vuoden 2004 laajentumisen kolmantena vuosipäivänä julkaistiin useita internetsivuja, joilla kuvattiin viimeisimmän laajentumisen myönteistä vaikutusta.

Suurelle yleisölle suunnattu, laajentumispolitiikkaa käsittelevä esite ollaan julkaisemassa kaikilla virallisilla kielillä.

Useiden, erityisesti nuorille tarkoitettujen tapahtumien järjestäminen.

Komissio on julkaissut kertomuksen uusista jäsenvaltioista vanhoihin siirtyvien työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta. (Tähän nimenomaan viitattiin kysymyksessä.)

Laajentuminen johti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden asteittaiseen täytäntöönpanoon EU:ssa.Jäsenvaltiot, jotka avasivat työmarkkinansa heti uusien jäsenvaltioiden työntekijöille, hyötyivät monella tavalla: siirtotyöläiset täyttivät avoimia toimia, ja työpaikat siirtyivät harmaalta sektorilta valkoiselle.Tämän myönteisen kokemuksen perusteella useat muutkin jäsenvaltiot ovat siirtymässä työntekijöiden täysin vapaaseen liikkuvuuteen.Pelko uusista jäsenvaltioista saapuvien siirtotyöläisten hyökyaallosta vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinoille ei ole toteutunut.

Vuonna 2008 jatketaan hankkeita, joilla tiedotetaan laajentumisen vaikutuksista, ja niitä täydennetään toimilla, joilla pyritään tarjoamaan mahdollisuus verkostoitumiseen jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä.

Julkisen tuen korottaminen tuleviin laajentumisiin Kaakkois-Euroopan maihin vaatii sinnikästä yritystä.Komission kantana on, että viidennen laajentumisen merkittävistä eduista on annettava todenperäistä tietoa.

Komissio vetoaa kaikkiin toimijoihin tiedon paremmaksi jakamiseksi ja ponnistusten tukemiseksi, jotta tiedotus olisi parempaa. Erityisesti komissio toivoo tukea parlamentin jäseniltä.

Vuonna 2003 perustettu ihmiskauppaa käsittelevä asiantuntijaryhmä on tärkeä tekijä EU:n ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Komissio on nyt kuulemma nimittämässä ryhmään uusia jäseniä. Tähän saakka ryhmä on toiminut alkuperäisessä kokoonpanossaan. Millä aikataululla komissio aikoo nimittää uusia jäseniä, ja millaista menettelyä se aikoo soveltaa nimitysasiassa? Miten komissio kykenee varmistamaan menettelyn avoimuuden? Miten kansalliset asiantuntijat valitaan, ja saavatko kaikki maat edustajansa ryhmään? Pidetäänkö ryhmän toimenkuva entisellään vai onko sitä tarkoitus muuttaa? Miten komissio aikoo huolehtia siitä, että valtioista riippumattomat järjestöt, esimerkiksi naisjärjestöt, saavat edustajansa ryhmään?

Komissio on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän tehtävä on tärkeä.Nykyinen asiantuntijaryhmä on nimityksestään lähtien tarjonnut komissiolle mielipiteitään ja näkökantojaan monista tärkeistä aiheista.Vuonna 2004 se julkaisi kertomuksen, joka on edelleen inspiraation lähde jatkotoimille.

Komissio on parhaillaan nimittämässä uutta asiantuntijaryhmää. Se ottaa huomioon laajentumisesta johtuvat olennaiset muutokset ja tarpeen varmistaa erityisasiantuntijuus työvoiman hyväksikäytön alalla.Komissio teki 17. lokakuuta 2007 päätöksen uuden ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamisesta⁽¹⁾.

Asiantuntijaryhmä muodostuu 21 jäsenestä, joista enintään 11 jäsentä on jäsenvaltioiden hallinnoista, enintään viisi jäsentä hallitustenvälisistä ja kansainvälisistä järjestöistä ja kansalaisjärjestöistä, enintään neljä jäsentä työmarkkinajärjestöistä ja työnantajien järjestöistä, yksi jäsen Europolista⁽²⁾ ja enintään kaksi jäsentä yliopistoista tai muista tutkimuslaitoksista.Jäsenvaltioiden hallintojen jäsenen nimittää komissio jäsenvaltioiden ehdotuksesta.Komissio nimittää muut jäsenet hakemuspyyntöön vastanneiden joukosta.

Avoimuuden varmistamiseksi hakemuspyyntö julkaistaan virallisessa lehdessä ja oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston verkkosivulla.

Euroopan parlamentti hyväksyi 21. kesäkuuta 2007 nuorisorikollisuutta koskevan päätöslauselman P6_TA(2007)0283, jossa pyydetään laatimaan yhtenäinen EU:n tason strategia.

Nuorisorikollisuuden torjumista koskevien toimien ja toimivaltaisten viranomaisten verkottumisen sisällyttäminen yhteisön yleisemmän tason ohjelmiin, esimerkiksi Daphne II –ohjelmaan tai rikollisuuden ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevaan erityisohjelmaan, on vain tilapäinen ratkaisu, sillä tämän ilmiön huolestuttavan kasvun torjumiseksi tehokkaasti koko EU:ssa tarvitaan erityisesti nuorisorikollisuutta koskevia kysymyksiä varten laadittua yhteisön ohjelmaa.

Aikooko komissio ryhtyä suunnittelemaan tämän ilmiön torjumista koskevaa eurooppalaista strategiaa?

Aikooko komissio laatia tutkimuksen ja julkaista tiedonannon, tavoitteena sellaisen yhteisön puiteohjelman suunnitteleminen, joka keskittyy kolmeen perusasiaan, nimittäin ennaltaehkäisyyn, oikeudellisiin ja muihin kuin oikeudellisiin toimiin sekä syyllisten integrointiin yhteiskuntaan, kuten parlamentin päätöslauselmassa ehdotetaan?

Mikä on komission arvio tietyissä jäsenvaltioissa esiintyvään taipumukseen suuntautua vapaudenriistorangaistuksiin vaihtoehtoisten, luonteeltaan pedagogisten rangaistusten sijasta, ja missä määrin se katsoo olevan tarkoituksenmukaista edistää tiettyjä yhteisiä eurooppalaisia vähimmäisstandardeja ja suuntauksia nuorisorikollisuutta koskevissa kysymyksissä`?

Komissio on pannut merkille suositukset parlamentin 21. kesäkuuta 2007 antamassa nuorisorikollisuutta koskevassa päätöslauselmassa, joka perustuu arvoisan parlamentin jäsenen mietintöön.

On selvää, että kaikkien sidosryhmien – lähinnä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten ja kansallisten viranomaisten – on tehostettava toimiaan ehkäistäkseen ja torjuakseen syitä, jotka johtavat nuoria rikollisuuteen, ja vähentääkseen nuorten sosiaalisen syrjäytymisen vaikutuksia.

Komissio tukee täysin monitahoista lähestymistapaa nuorisorikollisuuden ehkäisemisessä ja torjumisessa.Yhteistyötä on vahvistettava kaikkien julkisten ja yksityisten palveluiden välillä, joilla on vastuuta opetuksen, koulutuksen, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden aloilla, keskittyen erityisesti ehkäiseviin toimiin.Tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamisen pitäisi olla Euroopan unionin toiminnan kulmakivenä, ja sen pitäisi johtaa toimintamallien tai vähimmäisohjesääntöjen kehittämiseen.

Komissio tukee jatkossakin eri paikallisten ja kansallisten elinten yhteistyötä rahoitusvälineiden kautta erilaisissa tavoitteissa.Nuorisorikollisuuden syiden ja sen hoidon monialaisen luonteen huomioiden ei vaikuta sopivalta, että avuksi luotaisiin yksi ainoa rahoitustukiohjelma.Nuorten sosiaalista syrjäytymistä todennäköisesti estävän julkisen politiikan moninaisuus vaati yhteisöltä monentyyppistä rahoitustukea.

Nuorisorikollisuudesta ollaan parhaillaan tekemässä laajaa tutkimusta, ja tilastotietoja kerätään rikosoikeudesta luotettavien ja vertailukelpoisten mittarien perusteella.Eurooppalainen rikoksentorjuntaverkosto on arvokas konsultointi- ja koordinointiväline tulevassa kehityksessä.

Voisiko komissio antaa lausunnon, jossa kerrottaisiin pääpiirteittäin mitä edistystä on saavutettu Euroopan länsirannikolla tapahtuvan huumeiden tuonnin torjunnassa MAOC-ohjelman (Maritime Analysis Operations Centre) puitteissa?

MAOC-N-keskus (The Maritime Analysis and Operation Centre – Narcotics (MAOC-N)) on seitsemän EU:n jäsenvaltion (Espanja, Portugali, Ranska, Italia, Irlanti, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta) hallitustenvälinen, sotilaallisesti tuettu lainvalvonta-aloite, jonka tavoitteena on estää Länsi-Afrikan rannikon kautta lento- tai meriteitse tuotavien, Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevien huumeiden, erityisesti kokaiinin, pääsy Euroopan markkinoille.MAOC-N-ohjelman päätoimipaikaksi valittiin Portugalin Lissabon kaupungin keskeisen sijainnin vuoksi. Huumeidenvastaisten toimintojen koordinoinnissa ohjelman toiminta-alue keskittyy Atlantille, ja sitä voidaan mahdollisesti laajentaa Välimeren länsiosiin.

MAOC-N-ohjelma on ollut tosiasiallisesti toiminnassa 1. huhtikuuta 2007 lähtien, ja sopimuksen ratifiointiprosessi alkoi 30. syyskuuta 2007. Huhtikuusta 2007 lähtien MAOC-N on koordinoinut menestyksekkäästi strategisten tietojen vaihtoa ohjelman osapuolten välillä ja toimeenpannut 27 operaatiota. Ohjelman aikana on takavarikoitu yhteensä 16 638 kilogrammaa laittomia huumeita, joista 13 038 kilogrammaa kumppanimaiden toimesta ja 3 600 kilogrammaa ohjelman operatiivisten toimien seurauksena.

Voisiko komissio antaa lausunnon, jossa kerrotaan pääpiirteittäin kuinka yleistä kokaiinin käyttäminen on Euroopassa tällä hetkellä ja mitä ohjelmia EU:n tasolla on yhteisesti perustettu kokaiinin käytön torjumiseksi Euroopan unionissa?

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) julkaiseman vuosikertomuksen 2006 mukaan kokaiini on ohittanut synteettiset huumausaineet (ekstaasi/amfetamiini) ja on nyt kannabiksen jälkeen toiseksi yleisimmin käytetty lainvastainen huume.Synteettisten huumeiden käyttö on useimmissa EU:n valtioissa vähentynyt tasaisesti, mutta kokaiinin käyttö on kasvanut joissakin jäsenvaltioissa.Kokaiinin käyttäjien määrä vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden kesken ja on useimmissa alhainen.

Kaikki EU:n jäsenvaltiot suorittavat tutkimuksia ja keräävät säännöllisesti tietoja kokaiinin käytön yleisyydestä ja levinneisyydestä.EMCDDA kerää nämä tiedot luotettavien ja standardoitujen tarkkailumenetelmien mukaisesti ja käsittelee, analysoi ja jatkokäsittelee niitä EU:n laajuisen kuvan luomiseksi.

EU:n huumausaineita koskeva toimintasuunnitelma (2005–2008) edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja EU:n tietoinfrastruktuurin kehittämistä huumeiden käytön estämiseksi.Useimmilla jäsenvaltioilla on yleisiä, suurelle yleisölle suunnattuja, informaation, koulutuksen ja tiedotuksen sisältäviä ohjelmia, mutta myös valikoiduille kohderyhmille (riskiryhmiin kuuluvat nuoret, vapaa-ajan toimintaryhmät ja niin edelleen) tarkoitettuja ohjelmia.EU:n tasolla yhteistyötä tukee kansanterveyttä koskeva yhteisön toimintaohjelma ja vuodesta 2007 lähtien huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskeva erityisohjelma.

Lokakuun alussa Lissabonissa kokoontuneet EU:n jäsenvaltioiden sisäministerit päättivät ehdottaa, että henkilö- ja ajoneuvotarkastukset EU:n sisärajoilla lakkautetaan 21./22. joulukuuta 2007. Toisaalta tiedotusvälineissä on esitetty tietoja epävirallisesta EU:n kannasta, joka varoittaa uusien jäsenvaltioiden rajavalvonnan puutteista EU:n naapurivaltioiden rajoilla.

Katsooko komissio, että uusien jäsenvaltioiden rajavalvonnassa on puutteita naapurivaltioiden Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän, Serbian ja Kroatian rajoilla?

Schengenin arviointiprosessi Tšekin tasavallassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Maltalla, Puolassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Sloveniassa on saatu valmiiksi ennen sisärajojen valvonnan poistamista.Vaikka komission asiantuntijat osallistuvat arviointivierailuihin, on korostettava, että arviointiprosessi suoritetaan neuvoston vastuulla.

Asianosaisten jäsenvaltioiden tekemien valmistelujen tilaa ryhdyttiin arvioimaan vuonna 2006.Siitä lähtien asianosaisiin jäsenvaltioihin tehtiin monia vierailuja, jotta voitiin varmistaa Schengenin sopimuksen oikeanlainen toteuttaminen ulkorajoilla (myös lähetystöihin, poliisiasemille ja tietosuojaviranomaisille).

Tämän kaksi vuotta kestäneen arviointiprosessin ja tarkistusten tuloksena kävi selväksi, että asianosaiset jäsenvaltiot osoittivat olevansa tarpeeksi valmiita noudattamaan koko Schengenin sopimusta.Jäljellä ei ole enää vaikeuksia tai ongelmia maarajojen valvonnassa Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän, Serbian ja Kroatian rajoilla.

Parlamenttia kuullaan neuvoston päätösluonnoksesta, jolla vahvistetaan tämä myönteinen arvio ja päätetään päivämäärä, jolloin rajavalvonta poistetaan kyseisten uusien jäsenvaltioiden rajoilta.

Euroopan unionin sisä- ja oikeusasioiden ministerineuvoston lopullisessa päätösluonnoksessa laillistetaan uusi kansalaisten mielipiteiden ja vakaumusten biometrisen seurannan aikakausi. Siten lisätään salaisten palvelujen häikäilemättömyyttä, ja luottamuksellisten henkilötietojen käsittely ja vaihto kaikkien asianomaisten kolmansien osapuolten, valtioiden, kansainvälisten elimien ja yksityisyritysten kanssa yleistyy, jopa ”ennaltaehkäisevästi”. Epäilyttäviä henkilöitä koskevia tietoja vaihdetaan ennakoivaa toimintaa ja rangaistavien tekojen havaitsemista sekä rangaistusten täytäntöönpanoa varten. Nämä tiedot koskevat poliittista ja ammattiyhdistystoimintaa, mutta ne voivat liittyä jopa terveydentilaan, uskontoon ja elämänfilosofiaan sekä kansalliseen alkuperään, ja verukkeena käytetään mahdollista uhkaa jäsenvaltion julkiselle turvallisuudelle. Tarkoitusperät voivat olla myös tieteellisiä tai tilastollisia.

Mikä on komission kanta tähän päätökseen, joka on ristiriidassa henkilötietojen ja demokraattisten oikeuksien suojelun kanssa?

Neuvosto ei ole vielä hyväksynyt komission ehdotusta rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamista koskevasta neuvoston puitepäätöksestä.

Neuvoston puitepäätösluonnoksessa ei säännellä henkilökohtaisen uskon ja vakaumuksen biometristä seurantaa.Neuvoston puitepäätösluonnoksen 7 artiklassa säännellään erityisten tietoryhmien, arkaluonteisten henkilökohtaisten tietojen, tietojenkäsittelyä.Erityisiin tietoryhmiin kuuluvaksi tiedoksi on määritelty henkilötiedot, jotka koskevat rotua tai etnistä alkuperää, poliittisia mielipiteitä, uskonnollista tai filosofista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista ja terveyteen ja seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja.Erityisten tietoryhmien tietojenkäsittely on sallittua vain välttämättömissä tapauksissa maan oman lainsäädännön taatessa tietojenkäsittelylle tarvittavan suojan.Komission kantana on, että tällainen toiminta ei edistä arkaluonteisten henkilötietojen tietojenkäsittelyn ja vaihdon leviämistä laajemmalle.Euroopan tietosuojavaltuutettu on ilmoittanut olevansa tyytyväinen 7 artiklan nykyiseen sanamuotoon.

Neuvoston puitepäätösluonnoksessa annetaan selkeät säännöt siitä, miten henkilökohtaisia tietoja on käsiteltävä jäsenvaltioiden välillä.Lisäksi siinä säännellään selvästi toisesta jäsenvaltiosta saatujen tai saataville asetettujen henkilökohtaisten tietojen siirrosta kolmanteen valtioon tai kansainväliseen elimeen.Lopuksi puitepäätöksessä säännellään sellaisten henkilökohtaisten tietojen siirrosta, jotka toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut tai asettanut saataville yksityisille osapuolille jäsenvaltioissa.

Neuvoston puitepäätösluonnoksessa ei sallita henkilökohtaisten tietojen luovuttamista eteenpäin millekään asianosaiselle osapuolelle.Puitepäätöksessä annetaan myös yksityiskohtaiset tiedot niistä syistä, joiden takia henkilökohtaisia tietoja on sallittua antaa eteenpäin rikollisuuden ehkäisemisessä, tutkimisessa, selvittämisessä tai syytteeseen asettamisessa tai rikoksista määrättyjen rangaistusten toimeenpanemisessa.Yleiselle turvallisuudelle aiheutuvan mahdollisen uhkan ehkäisemisen osalta neuvoston puitepäätösluonnoksessa sallitaan henkilötietojen siirtäminen eteenpäin, jos tavoitteena on ehkäistä yleiselle turvallisuudelle aiheutuva välitön ja vakava uhka, sikäli kun se on yhdenmukainen sen syyn kanssa, jonka takia tiedot kerättiin.Toimivaltaiset viranomaiset saavat käsitellä tällaisia tietoja vain asiassa sovellettavien säädösten mukaisesti ja tietojenkäsittelyn ollessa välttämätöntä ja oikeasuhtaista tarkoitukseen nähden.Tieteellisissä ja tilastollisissa tarkoituksissa käsiteltyjen henkilötietojen osalta neuvoston puitepäätösluonnoksessa säädetään, että toimivaltaiset viranomaiset voivat käsitellä välitettyjä tietoja myöhemmin historiantutkimusta tai tilastollisia tai tieteellisiä tarkoituksia varten sillä ehdolla, että jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset suojatoimet, esimerkiksi tietojen nimettömyyden.

Yhteenvetona komissio ei siis katso, että neuvoston puitepäätösluonnos rikkoisi henkilötietosuojaa tai demokraattisia oikeuksia.Puitepäätöksessä annetaan tietosuojalle vain vähimmäisvaatimukset, minkä takia komission kantana on, että kansallisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhdenmukaisuus puitepäätöksen kanssa neuvoston puitepäätösluonnoksen 27 artiklassa esitetyllä tavalla, olisi käytettävä sen arvioimiseen, onko tietosuojan tasoa nostettava.

Euroopan yhteisö on äskettäin liittynyt Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi -järjestön jäseneksi. Jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisön suostumuksen voidakseen liittyä moniin siviilioikeudellisiin yleissopimuksiin. Euroopan komissio on antanut neuvostolle useita ehdotuksia, jotka koskevat edellä mainittujen allekirjoittamista tai ratifiointia. Joidenkin yleissopimusten osalta päätöstä on odotettu usean vuoden ajan. Jotkut yleissopimukset ovat voimassa yksinomaan niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat onnistuneet ratifioimaan ne ennen liittymistään Euroopan unioniin.

Pitääkö komissio hyvänä käytäntönä sitä, että Euroopan kansalaisilta kielletään mahdollisuus päästä hyötymään ajanmukaisista yleissopimuksista, joista monessa tapauksessa neuvotellaan sekä jäsenvaltioiden että komission pyynnöstä? Pitääkö komissio hyvänä käytäntönä sitä, että Eurooppa pidetään syrjässä maailmanlaajuisista yhteistyösopimuksista, ja että niihin liittymistä viivytetään loputtomiin? Myöntääkö komissio, että yhteisön liittyminen Haagin konferenssiin on ristiriidassa sen kanssa, että sen jäsenvaltiot eivät voi liittyä moniin siviilioikeudellisiin yleissopimuksiin neuvoston viivyttämistaktiikan vuoksi? Katsooko komissio, että muuta osapuolet voivat pitää Euroopan unionia luotettavana kumppanina kansainvälisissä neuvotteluissa, jos se etsii ratkaisua vuosien ajan eikä pysty päättämään toimintalinjoistaan? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä mainitun ongelman ratkaisemiseksi?

Komission käsityksen mukaan arvoisa parlamentin jäsen viittaa kansainvälisiin yleissopimuksiin, joiden ratifiointi on kesken Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan Gibraltarista käymän kiistan takia. Sen sijaan parlamentin jäsen ei viittaa välittäjän hallinnassa oleviin arvopapereihin liittyviin tiettyihin oikeuksiin sovellettavasta laista tehdyn Haagin yleissopimukseen liittymiseen. Sopimuksen ratifioinnin osalta neuvostossa on esitetty eriäviä mielipiteitä, sillä parlamentti itse vaati 14. joulukuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa neuvostoa olemaan allekirjoittamatta kyseistä yleissopimusta, ennen kuin on teetetty kattava vaikutustutkimus siitä, että liittyminen ei aiheuttaisi vääristymiä rahoituspalveluiden sisämarkkinoille.

Kuten kirjalliseen kysymykseen E-2576/07 annetussa vastauksessakin esitettiin, komissio on erittäin huolissaan siitä, että Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Gibraltaria koskevat erimielisyydet estävät tällä hetkellä yhteisön liittymisen useisiin tärkeisiin yleissopimuksiin, toisin sanoen seuraaviin sopimuksiin:

– vuoden 1996 Haagin yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä vanhempainvastuuta ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa (lastensuojelua koskeva Haagin yleissopimus);

– vuoden 2001 liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevan Kapkaupungin Unidroit-yleissopimus ja sen lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskeva pöytäkirja;

– vuoden 2002 Kansainvälisen merenkulkujärjestön pöytäkirja matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse tehtyyn Ateenan yleissopimukseen;

– vuoden 2003 rajatylittävillä vesillä tapahtuvien työtapaturmien rajatylittävien vaikutusten aiheuttamia vahinkoja ja vahingonkorvausta koskevaa siviilioikeudellista vastuuta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien pöytäkirja;

– vuoden 2003 lapsiin liittyvää yhteydenpitoa koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus.

Koska nämä yleissopimukset kuuluvat kokonaan tai osittain yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, jäsenvaltiot eivät saa ratifioida niitä ilman yhteisöltä saatua lupaa.Tästä seuraa, että Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kahdenväliset ongelmat estävät tosiaankin kaikkia muita jäsenvaltioita ratifioimasta kyseisiä yleissopimuksia.

Kuten luettelosta käy ilmi, ongelma ei koske ainoastaan yleissopimuksia, jotka hyväksyttiin kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin puitteissa vaan myös muita sopimuksia kansainvälisten järjestöjen, esimerkiksi Unidroitin ja Euroopan neuvoston, puitteissa.

Komissio on ryhtynyt jo huomattaviin toimiin tilanteen korjaamiseksi.Erityisesti lastensuojelua koskevan Haagin yleissopimuksen osalta komissio on ottanut kyseessä oleviin jäsenvaltioihin yhteyttä useita kertoja vuodesta 2005 alkaen ja vaatinut niitä ratkaisemaan tilanteen, jota muiden jäsenvaltioiden on jatkuvasti vaikeampi hyväksyä, koska ne haluaisivat ratifioida kyseisen arvokkaan yleissopimuksen.Kysymystä käsiteltiin myös useissa YOS:n⁽¹⁾ neuvostoissa suoraan asianosaisten ministerien kanssa.

Kyseiset kaksi jäsenvaltiota ovat vakuuttaneet komissiolle, että kysymyksestä neuvotellaan ja että ongelman odotetaan ratkeavan pian.

Kuinka pitkälle osana yhteisvastuun ja maahanmuuttovirtojen hallinnan yleisohjelmaa perustettujen uusien rahastojen (Euroopan unionin rahasto kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten, Euroopan pakolaisrahasto, ulkorajarahasto ja Euroopan palauttamisrahasto) täytäntöönpano on edennyt? Onko rahastojen suuntaviivoista ja varojen jaosta maittain päätetty? Edellytetäänkö alueellisten ja paikallisviranomaisten osallistumista samoin kuin kansalaisjärjestöjen osallistumista rahastojen toimien suunnitteluun ja toteuttamiseen?

Strategisten suuntaviivojen tehtävänä on antaa jäsenvaltioille suuntaviivat EU:n rahastojen ohjelmointiin.Komissio hyväksyi strategiset suuntaviivat ulkorajarahastolle ja Euroopan kotouttamisrahastolle elokuussa 2007⁽¹⁾.Euroopan palauttamisrahaston ja Euroopan pakolaisrahaston täytäntöönpanon strategiset suuntaviivat hyväksytään todennäköisesti marraskuussa 2007.

Strategisten suuntaviivojen hyväksyminen ei ole erityisesti myöhässä. Rahastojen perustamisasiakirjat hyväksyttiin vasta vuoden 2007 keväällä. Kolmen rahaston kohdalla suuntaviivat hyväksytään valvontaa koskevan sääntelymenettelyn perusteella. Menettelyä käytettiin tässä ensimmäistä kertaa.

Jäsenvaltioille neljästä rahastosta myönnettävien varojen osalta komissio ilmoitti jäsenvaltiolle heinäkuussa 2007 varainhoitovuoden 2007 lopulliset määrärahat ja varainhoitovuodeksi 2008 suunnitellut määrärahat.

Rahastojen määrärahoista 90–93 prosenttia on pantava täytäntöön yhteisen hallinnoinnin nojalla.Tämän takia onkin nyt jäsenvaltioiden tehtävä ottaa alueelliset ja paikalliset elimet ja kansalaisjärjestöt mukaan monivuotisten ja vuosittaisten ohjelmien kehittelyyn ja täytäntöönpanoon.

Itse asiassa rahastojen perustamispäätöksissä määrätään selvästi, että jäsenvaltiot ovat vastuussa yhteisrahoitettujen hankkeiden valitsemisesta ja toimeenpanemisesta ohjelmoinnin yhteiseurooppalaisten tavoitteiden mukaisesti. Kansallisella ja alueellisella tasolla voidaan määrittää paremmin turvapaikkapolitiikkaan, kotouttamiseen, palauttamisen hallintaan ja ulkorajoihin liittyvät ensisijaiset tarpeet.

Komission ”yhteisön toimintana” suoraan toimeenpanemien rahasto-osuuksien osalta ehdotuspyyntöjä julkaistaan säännöllisesti.Kansalaisjärjestöt ja alueelliset ja paikalliset elimet voivat lähettää hakemuksia varsinkin kotouttamisrahastolle, Euroopan pakolaisrahastolle ja palauttamisrahastolle.

Voiko komissio ilmoittaa, miten pitkälle AKT-maiden kanssa tehtäviä talouskumppanuussopimuksia koskevat neuvottelut ovat edistyneet?

Erityisesti tietyt Afrikan maat ovat yhä huolestuneempia siitä, että nämä uudet sopimukset heikentävät kestävän kehityksen prosessia, joka on ollut kaikkien aikaisempien sopimusten perustana. Lisäksi ollaan sitä mieltä, että nämä sopimukset hyödyttävät suhteettomasti EU:ta sen kauppakumppanien kustannuksella AKT-maissa. Katsooko komissio, että tämä on EU:n etujen mukaista pitkällä aikavälillä?

Onko todennäköistä, että uudet sopimukset AKT-maiden kanssa tulevat voimaan 1. tammikuuta 2008, kuten suunniteltu? Ellei ole, aikooko komissio toteuttaa siirtymätoimia siihen asti, kunnes asiasta päästään sopimukseen? Jos on, minkätyyppisiä siirtymätoimia komissio voisi harkita toteuttavansa?

Cotonoun sopimuksen mukainen kaupan suosituimmuusasema korvataan AKT-maiden kanssa solmittavilla talouskumppanuussopimuksilla. Sopimukset on tehtävä viimeistään ensi kuussa. Kansalaisjärjestöt ovat aktiivisesti vastustaneet näiden sopimusten tekemistä tämän vuoden loppuun mennessä, koska monia sopimusten avainkohtia ei ole vielä neuvoteltu valmiiksi. Sopimusten tekeminen pakottaisi maailman köyhimpien valtioiden joukossa olevia maita hyväksymään hauraiden markkinoidensa radikaalin vapauttamisen. Olisi oikeudenmukainen ratkaisu, että AKT-maille annettaisiin lisää aikaa neuvotella ja joustavuutta tehdä päätökset omien kaupan alan uudistustensa suunnittelusta ja aikatauluista. Jos talouskumppanuussopimukset tehdään tämän vuoden puolella, AKT-maiden vienti EU:n alueelle saattaisi romahtaa. Tällöin AKT-maat joutuisivat etsimään uusia tulolähteitä terveydenhoito- ja koulutusjärjestelmiensä rahoittamiseksi.

Mitä suojatoimia komissio suunnittelee AKT-maille siltä varalta, että talouskumppanuussopimuksia ei tehdä vuoden loppuun mennessä?

Nykyinen Cotonoun sopimukseen perustuva AKT-maiden kauppajärjestelmä on määrä korvata talouskumppanuussopimuksilla, joista käytävät neuvottelut pitäisi saattaa päätökseen ensi kuun loppuun mennessä. Kansalaisyhteiskunta vastustaa kuitenkin sopimusten tekemistä siihen mennessä, koska sopimusten pääkohdista ei ole vielä keskusteltu riittävästi. Neuvottelujen liian pikainen päätökseen vieminen johtaisi siihen, että eräiden maailman köyhimpien kansakuntien muutoinkin hauraat markkinat kärsisivät vapauttamisesta, joka saattaisi haitata vakavasti EU:hun suuntautuvaa AKT-vientiä. Lisäksi siitä koituisi jälkiseurauksia kyseisten kansakuntien terveydenhoito- ja koulutusjärjestelmille. Siksi AKT-maat vaativat lisää neuvotteluaikaa ja joustavuutta, jotta ne ehtivät suunnitella omia kauppauudistuksiaan. On välttämätöntä, että neuvotteluja käydään edelleen oikeudenmukaisesti.

Mitä toimia komissio ehdottaa asianosaisten maiden suojelemiseksi, jos talouskumppanuussopimuksista käytäviä neuvotteluja ei kuitenkaan kyetä viemään päätökseen kuluvan vuoden loppuun mennessä?

Komissio ilmoitti 23. lokakuuta 2007 talouskumppanuussopimuksista antamassaan tiedonannossa selvästi, että jolleivät sen kanssa neuvottelevat alueet allekirjoita talouskumppanuussopimuksia asetetussa määräajassa, komissio on valmis allekirjoittamaan talouskumppanuussopimukset vain tiettyjen maiden kanssa. Tähän saakka komissio oli kuitenkin voimakkaasti vaatinut sitä, että talouskumppanuussopimukset neuvotellaan ja tehdään aluetasolla ja korostanut, että näiden sopimusten allekirjoittaminen oli järkevää vain alueellisen yhdentymisen näkökulmasta. Toimiessaan näin komissio aiheuttaa voimakkaita jännitteitä samalla alueella olevien maiden välille, joita kohdellaan eri tavalla sen mukaan, allekirjoittavatko ne sopimukset vai eivät, mikä taas on täysin alueellisen yhdentymisen tavoitteen vastaista.

Miten komissio aikoo estää sen, että tällaiset sopimukset ovat suoraan vahingollisia maille, jotka eivät allekirjoita niitä? Miten komissio voi selittää tämän uuden kantansa, kun se on aina pitänyt alueellista yhdentymistä ensisijaisena perusteena talouskumppanuussopimuksia allekirjoitettaessa?

Perustuen Cotonoun sopimukseen ja sen tavoitteisiin kestävästä kehityksestä, alueellisesta yhdentymisestä ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) paremmasta osallistumisesta monenväliseen kauppajärjestelmään Euroopan yhteisö on johtanut talouskumppanuussopimusneuvotteluja AKT-maiden ryhmän ja AKT-alueiden kanssa vuodesta 2002 lähtien.Näissä neuvotteluissa ollaan nyt loppuvaiheessa ennen vuoden 2007 lopulle asetettua määräaikaa, jolloin nykyiset Cotonoun etuudet ja Maailman kauppajärjestön AKT-maiden suojaamiseksi myöntämä poikkeuslupa päättyvät.Talouskumppanuussopimusneuvottelujen vuoden 2007 yhteisessä AKT:n ja EU:n välisessä arvioinnissa vahvistetaan osapuolten sitoumus pysyä määräajassa.

EU:n tavoitteena on korvata nykyinen Cotonoun sopimusjärjestely täysimääräisillä, kattavilla talouskumppanuussopimuksilla, jotka käsittävät tavaroiden ja palveluiden kauppaa koskevat kysymykset, sijoitukset ja AKT-maiden kehitykselle tärkeät kauppaan liittyvät alat. Samalla halutaan luoda toimivat paikalliset markkinat ja erityissuhteet kyseisten alueiden ja EU:n välille.Samanaikaisesti kehitys talouskumppanuussopimusneuvotteluissa ei ole ollut tasaista.Jos täysimääräistä talouskumppanuussopimusta ei saada aikaan ajoissa, osapuolten on tallennettava jo neuvotellut kysymykset sopimukseen, jonka ytimessä on hyvä markkinoillepääsyjärjestely, ja jatkettava sitten neuvottelujen viimeistelyä muilla aloilla vuoden 2008 alussa.Näin vältetään kaupan keskeytyminen ja tinkiminen täysimääräisen kehityspaketin sisältävien, kattavien talouskumppanuussopimusten neuvottelutavoitteesta.

Vastaavasti jos vain tietyt alueen maat haluavat jatkaa neuvotteluita, komissio on valmis työskentelemään tältä pohjalta päästäkseen markkinoillepääsyä koskeviin sopimuksiin, joita pidetään välivaiheena ennen täysimääräisiä talouskumppanuussopimuksia.Käynnissä olevan alueellisen yhdentymisen vauhdin säilyttämiseksi kaikki tällaiset sopimukset ovat ponnahduslauta kohti täysimääräistä talouskumppanuussopimusta kyseisen alueen kaikkien maiden kanssa.

Komissio uskoo, että tällä hetkellä tälle käytännölliselle lähestymistavalla ei ole vaihtoehtoja. Lähestymistapa esiteltiin komission 23. lokakuuta 2007 antamassa tiedonannossa. Komissio aikoo seurata kehitystavoitteita pikemminkin kuin EU:n hyökkäävää eduntavoittelua.

Millä tavoin komissio arvioi sisäisten ja ulkoisten turvallisuusnäkökohtien yhdistämisen tähänastista tehokkuutta Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa täytäntöönpantaessa? Mitä institutionaalisia puutteita esiintyy unionin eri pilareille rakentuvan eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan harjoittamisessa sisäisen ulottuvuuden osalta? Katsotaanko turvallisuusjärjestelmän, joka tukeutuu pilarien väliseen järjestelmään eurooppalaista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevissa kysymyksissä, olevan institutionaalisesti ja toiminnallisesti täydellinen?

Euroopan unionin turvallisuusstrategissa todetaan seuraavasti:”Kylmän sodan jälkeiselle maailmalle on ominaista rajojen avautuminen ja tällaisessa ympäristössä turvallisuuden sisäiset ja ulkoiset näkökohdat liittyvät erottamattomasti toisiinsa.”EU:n toiminta on kattanut Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa määritettyjen uhkien sisäiset ja ulkoiset seikat. Erityisesti on huomioitu vuoden 2005 Euroopan terrorisminvastaisen strategian seikat sisäisestä näkökulmasta ja kansainvälisen yhteistyön ja kolmansien maiden strategisten kumppanien kanssa annettavan avun kautta.Järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen osalta Euroopan unioni vaatii sellaisten kansainvälisten sopimusten ratifiointia, jotka ovat viitekehyksenä tuellemme kolmansissa maissa.Europol antaa vuosikertomuksia ja tilastoja, jotka auttavat parantamaan tietoja ja tietämystä kyseisillä aloilla.

Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpano on tehokkaampaa, kun EU:n ja yhteisön välineet toimivat samojen tavoitteiden edistämiseksi.Komissio on pyrkinyt tähän ottamalla huomioon myös sisäpolitiikan ulkoiset seikat.Tästä tulee helpompaa, kun Lissabonin sopimus tulee voimaan. Sen ansiosta nykyinen jako ensimmäisen ja kolmannen pilarin välillä poistuu, yhteispäätösmenettely otetaan käyttöön ja parlamentin asema vahvistuu.

YUTP:n⁽¹⁾ ja ETPP:n⁽²⁾ mukaisissa toimissa otetaan huomioon ulkoiset uhkat EU:n ulkopuolella tehtävien yhteisön toimien rinnalla ja sisäiset toimet vapauden, oikeuden ja turvallisuuden aloilla.

Yleisesti komissio uskoo, että sen sisä- ja ulkopolitiikan tavoitteet liittyvät toisiinsa enemmän kuin koskaan aiemmin. Niissä vaaditaan uudenlaista näkemystä siitä, miten EU:n etuja ja arvoja, joihin tietenkin kuuluu EU:n kansalaisten turvallisuus, suunnitellaan, edistetään ja suojataan.

Kaikki välineemme toimivat keskenään, kun käsitellään Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa korostettuja haasteita: laajentumispolitiikkaamme, joka edistää rauhaa, vakautta, vaurautta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta kaikkialla Euroopassa; naapuruuspolitiikkamme, jolla tähdätään yhteisiin etuihin ja arvoihin perustuvien suhteiden luomiseen naapurimaidemme kanssa; kauppapolitiikkamme, kehitysapupolitiikkamme ja humanitaarisen avun politiikkamme ja toimintamme ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden aloilla.

Euroopan turvallisuusstrategian kaikissa tarkistuksissa olisi otettava huomioon nämä uudet, maailmanlaajuiset haasteet ja sisällytettävä vastaukset niihin Euroopan tasolla toimielinseikoista huolimatta, kuten komissio ilmoitti vuonna 2006 tiedonannossaan ”Euroopan unioni maailmassa – Käytännön ehdotuksia johdonmukaisempaa, tehokkaampaa ja näkyvämpää toimintaa varten”⁽³⁾.

Tiedotusvälineissä on kerrottu, että bangalorelaisessa tekstiilitehtaassa on sattunut kaksi traagista tapahtumaa. Ensiksi intialainen miespuolinen työntekijä sairastui työpaikallaan, mutta joutui odottamaan tuntikausia lupaa poistua tehtaasta. Hän kuoli sairaalassa myöhemmin samana päivänä. Kolme kuukautta aiemmin vastaavan kaltaisessa tilanteessa samassa tehtaassa raskaana ollut naispuolinen työntekijä synnytti lapsen ilman apua tehtaan porttien ulkopuolella, koska häntä ei autettu työvuoron aikana käynnistyneessä synnytyksessä. Vauva ilmeisesti kuoli.

Onko työterveydenhoito ja -turvallisuus komission mielestä perusoikeus? Mitä hyvää terveyttä ja turvallisuutta koskevia toimia komissio toteuttaa kolmansien maiden kanssa neuvotellessaan ja sopimuksia tehdessään, jotta tällaiset kauhistuttavat tragediat eivät toistuisi?

Työterveyden ja -turvallisuuden edistäminen kansainvälisellä tasolla on yksi päätavoitteista, jotka esiteltiin äskettäin annetussa komission työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa⁽¹⁾.Strategiassa painotetaan tarvetta parantaa työnormeja maailmanlaajuisesti.Tässä yhteydessä EU aikoo edistää ehkäisyä työterveyden ja -turvallisuuden alalla tekemällä monenvälistä yhteistyötä toimivaltaisten kansainvälisten elinten (ILO⁽²⁾, WHO⁽³⁾) kanssa ja toimimalla kahdenvälisesti osana komission suhteita kolmansien maiden kanssa ja erityisesti Intian kaltaisten nousevien talouksien kanssa.

Jäsenvaltioissa ilmenee runsaasti ongelmia hevoseläinten tunnistamista koskevien direktiivien asianmukaisessa täytäntöönpanossa. Joissakin kysymyksen esittäjän tietoon tulleissa tapauksissa jonkin jäsenvaltion myöntämiä tunnistusasiakirjoja (passeja) ei ole tunnustettu jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Toisissa tapauksissa taas passeja ei edes ole tarkastettu asianmukaisesti jäsenvaltioiden välillä tapahtuneissa kuljetuksissa.

Voiko komissio ilmoittaa, onko voimassaolevan lainsäädännön täytäntöönpanoa sen mielestä tarpeen parantaa, ja jos on, niin miten sitä voitaisiin parantaa?

Neuvoston direktiivissä 90/426/ETY⁽¹⁾ annetaan säännöt jäsenvaltioiden välillä kuljetettavien hevoseläinten eläinlääkärintarkastuksista.Kun hevoseläin siirretään jäsenvaltiosta toiseen, sen mukana on toimitettava paitsi sen tunnistusasiakirja (passi) myös virallinen eläinlääkärinlausunto tai -todistus, joka on annettu lähtöpaikassa.Kuitenkin direktiivin 6 artiklan mukaisesti tietyt jäsenvaltiot ovat myöntäneet toisilleen poikkeuksia näistä todistusvaatimuksista.

Komission päätöksellä 93/623/ETY⁽²⁾ vahvistettiin, että siirrettäessä hevoseläimiä valtioiden välillä niiden mukana on seurattava passi.Komission päätöksellä 2000/68/EY⁽³⁾ muutettiin päätöstä 93/623/ETY ja laajennettiin säännöksiä koskemaan jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamista.

Jotta yhteisön lainsäädäntöä noudatettaisiin yhdenmukaisemmin, komissio valmisteli asetusehdotuksen korvaamaan kyseiset kaksi päätöstä.Kun tämä uusi ja suoraan sovellettavissa oleva komission asetus hyväksytään, sillä muistutetaan suoraan useita sidosryhmiä siitä, että niiden velvollisuutena on tunnistaa hevoseläimet ja huolehtia niiden tunnistamisesta tietyn ajan kuluttua syntymästä tai maahantuonnista yksittäisellä, koko elämän käytössä olevalla passilla, joka kiinnitetään eläimeen elektronisella transponderilla.

Euroopan parlamentti katsoi 10. heinäkuuta 2007 hyväksytyssä päätöslauselmassaan P6_TA(2007)0326, että sähkö- ja kaasumarkkinoiden julkinen omistus on yksi tärkeimmistä vääristymiä aiheuttavista tekijöistä EU:n tasolla ja että kannustin kilpailuun kyseisillä markkinoilla on pienempi, jos niillä on julkisia yrityksiä, jotka useimmissa tapauksissa ovat perussääntönsä takia vähemmän avoimia ja tarjoavat vähemmän tietoa mahdollisille investoijille ja ovat riippuvaisia jäsenvaltioiden hallitusten tekemistä poliittisista päätöksistä.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä tämän periaatteen sisällyttämiseksi politiikkaansa alan yhtiöiden omistukselle perustamissopimuksessa asetettujen rajojen sisällä? Katsooko komissio, että energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa voidaan edetä, jos samanaikaisesti alalla on eräiden Euroopan hallitusten tukemia julkisia oligopoleja ja monopoleja?

Kuten komission sisämarkkinaehdotuksille 19. syyskuuta 2007 annetuissa perusteluissa todetaan, paketti ja erityisesti ehdotus tehokkaammasta eriyttämisestä koskevat samalla tavalla julkisesti kuin yksityisesti omistettuja yrityksiä.Tämä tarkoittaa, että julkisuudestaan tai yksityisyydestään riippumatta yksikään henkilö tai ihmisryhmä ei voi yksinään tai yhdessä vaikuttaa siirtoverkonhaltijoiden hallitusten kokoonpanoon, äänestyksiin tai päätöksentekoon ja samalla tuotantolaitoksiin tai -yhtiöihin.Näin varmistetaan, että jos tuotantotoiminta on julkisessa omistuksessa, taataan julkisesti omistetun siirtoverkonhaltijan riippumattomuus edelleen, mutta näillä ehdotuksilla ei vaadita, että valtion omistuksessa olevat yhtiöt myisivät verkkonsa yksityisomisteiselle yritykselle.Esimerkiksi julkisyhteisö tai valtio voisi tätä vaatimusta noudattaakseen siirtää oikeudet (joilla ”vaikutus” saadaan) toiselle julkisesti tai yksityisesti omistetulle oikeushenkilölle.

Tärkeää on, että kaikissa tapauksissa, joissa eriyttämistä suoritetaan, kyseisen jäsenvaltion on osoitettava, että käytännössä tulokset ovat tosiaankin toimivia ja että yhtiöt toimivat täysin erillään toisistaan ja antavat näin todelliset, tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla EU:n alueella.Lisäksi komission ehdotuksella velvoitetaan jäsenvaltiot takaamaan sääntelyviranomaisen riippumattomuus varmistamalla, että sääntelyviranomainen on oikeudellisesti erillään ja toiminnallisesti riippumaton kaikista muista julkisista tai yksityisistä yhteisöistä.

Näillä säännöksillä olisi varmistettava, että siirtoverkonhaltijoiden tai toimitusyritysten omistajuudesta riippumatta kaikilla markkinoiden toimijoilla olisi samanlaiset, tasapuoliset toimintaedellytykset ja että sääntelyviranomaiset kohtelisivat niitä tasapuolisesti.

Äskettäin on julkistettu osittain tutkimus, jonka tietojen mukaan noin 433 lentoyhtiötä ja matkatoimistoa ei ilmoita asianmukaisesti ja todellisin luvuin edullisia tarjouksiaan, minkä seurauksena esitettyjen lippuhintojen perässä Internet-sivustoille päätyviä kansalaisia johdetaan harhaan. Tähän mennessä julkistettujen tietojen mukaan puolet lentoyhtiöistä antaa yleisölle harhaanjohtavaa tietoa: noin 217 yhtiötä 14 jäsenvaltiossa ja Norjassa ei noudata yhteisön sääntöjä, esimerkiksi sitoumusta, jonka mukaan niiden on esitettävä tiedot kunkin maan virallisella kielellä eikä vain englanniksi, kuten nyt tapahtuu, sekä mainittava lipun todellinen hinta ja lisämaksut (lentokenttäverot jne.).

Milloin komissio aikoo julkistaa tutkimuksen yksityiskohtaisine tietoineen siitä, mitkä lentoyhtiöt rikkovat yhteisön kuluttajansuojasääntöjä, ja mihin toimiin se aikoo ryhtyä? Lukeutuuko sen lähiajan tavoitteisiin laatia lainsäädäntöehdotus, jolla suojellaan kuluttajia vilpilliseltä toiminnalta ja varmistetaan vahingonkorvaukset?

Kuluttajansuojalainsäädännöstä vastaava verkosto – joka luotiin kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetulla asetuksella⁽¹⁾ alle vuosi sitten – teki syyskuun 2007 lopussa ensimmäisen yhteisen markkinatutkimuksensa ”EU-Sweep”-tutkimuksena lentoliikenteen lippuja myyvistä Internet-sivustoista.Tämä on uusi ja tehokas täytäntöönpanoväline.Tällä kertaa tutkimukseen osallistui 15 jäsenvaltiota ja Norja.Komissio aikoo rakentaa tämän pilottitoimen varaan ja toistaa tulevaisuudessa vastaavanlaisia täytäntöönpanotoimia.

Viranomaiset tarkistivat Internet-sivustojen yhdenmukaisuuden eurooppalaisen ja kansallisen lainsäädännön kanssa ja löysivät ne sivustot, jotka eivät vastanneet vaatimuksia täysin.Näitä sivustoja tutkivat nyt viranomaiset, jotka päättävät tarvittavista jatkotoimista.Jos viranomaiset vahvistavat lainvastaisia toimia, ne varmistavat, että sopiviin täytäntöönpanotoimenpiteisiin ryhdytään.

Komissio ymmärtää, että tämän tutkimuksen tulokset on edullista jakaa laajalti.Koska jäsenvaltiot ovat vastuussa täytäntöönpanotoimiin ryhtymisestä, komissio keskustelee niiden kanssa siitä, millainen jatko sweep-tutkimukselle olisi annettava erityisesti tutkimustulosten tarkemman julkaisemisen osalta.

Alustavat sweep-tutkimuksen tulokset osoittavat, että nykyiseen lainsäädäntöön perustuva parannettu täytäntöönpano voi suojata kuluttajia harhauttavilta markkinointimenettelyiltä.Suojan taso nousee entisestään sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin⁽²⁾ käyttöönoton myötä.Komissio aikookin tulevaisuudessa tehostaa lainsäädännön toimeenpanoa kuluttajansuojalainsäädännöstä vastaavan verkoston avulla.Ennen uusien lainsäädäntöehdotusten suunnittelemista komission olisi tutkittava nykyisten välineiden kaikkien mahdollisuuksien käyttämistä.

Erityisen tyytyväinen komissio on tällä hetkellä parlamentissa ja neuvostossa käytävään lainsäädäntökeskusteluun ehdotuksesta tarkistaa kolmatta ilmailupakettia⁽³⁾.Kun uusi asetus on hyväksytty, hintojen avoimuus parantuu, kun selvennetään, että lopullisella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka sisältää kaikki soveltuvat maksut, veloitukset, lisäveloitukset, verot ja korvaukset, joita ei voi välttää ja jotka ovat ennustettavissa julkaisuajankohtana. Tämä koskee kaikkia EU:n sisäisiä lentoja sekä kaikkien yhtiöiden lentoja, jotka lähtevät joltakin EU:n lentokentältä.

Vuonna 2004 Ulises Ruiz Ortiz pääsi Meksikossa Oaxacan kuvernööriksi vilpillisten vaalien avulla. Ruiz Ortiz on vastuussa lukuisista ihmisoikeusloukkauksista – kuten Amnesty International on ilmoittanut – jotka ovat kohdistuneet alkuperäisväestöön, elintarvikkeiden ja työolojen parantamisen puolesta lakossa olleisiin opettajiin sekä kaikkiin muihin, jotka ovat uskaltaneet ilmoittaa heihin kohdistuneista sortotoimista.

Meksikon korkein oikeus päätti kesäkuussa 2007, että Ruiz Ortizin hallinnon alaisuudessa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset tutkitaan.

Miten komissio aikoo käyttää vaikutusvaltaansa vaatiakseen, että kyseiset ihmisoikeusloukkaukset tutkitaan?

Huomattakoon, että tilanne on jatkunut tällaisena jo yli kolmen vuoden ajan ja että EU:n ja Meksikon väliseen assosiaatiosopimukseen sisältyy ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista koskeva lauseke. Onko komissio harkinnut mahdollisuutta tarkistaa kyseistä assosiaatiosopimusta?

Euroopan unioni ja komissio seuraavat erittäin tarkasti Oaxacan tilanteen kehittymistä ja ovat tarkkailleet tapahtumia tiiviisti.Komissio on saanut säännöllisesti tietoja Oaxacan tapahtumista edustustoltaan Meksikossa, kansalaisyhteiskunnan järjestöiltä ja Meksikon viranomaisilta.

Komissio nostaa ihmisoikeuskysymyksen esiin aina, kun se on mahdollista, kuten se on tehnyt alusta alkaen, ja se on vahvistanut vuodesta 2004 lähtien vaihtoa Meksikon kanssa poliittisen vuoropuhelun puitteissa.Komissio jatkaa tietenkin tällaista toimintaa tulevien korkean tason yhteydenottojen puitteissa maailmanlaajuisen sopimuksen nojalla ja kiinnittää erityistä huomiota Oaxacan tilanteeseen.

Sopimuksen mukaisten, erilaisten toimiemme rinnalla EU:n edustusto Meksikossa tuki Erika Mannin, Euroopan parlamentin jäsenen ja EU:n ja Meksikon parlamentaarisessa sekavaltiokunnassa toimivan valtuuskunnan puheenjohtajan, parlamentaarista Oaxaca-valtuuskuntaa ja osallistui siihen syyskuussa 2006.Tuolloin Erika Mann tapasi edustajia muun muassa Oaxacan kansojen kokouksesta (APPO).

Komissio hankkii tietoa myös eri kansallisten ja kansainvälisten ihmisoikeusasioiden kansalaisjärjestöjen raporteista ja huomioista, myös Oaxacan selkkauksen yhteydessä.Komissio myös järjestää tapaamisia näiden järjestöjen kanssa kuullakseen, millaisia tuloksia ne ovat saaneet tilannetta tutkiessaan ja analysoidessaan.Euroopan parlamentin jäsenet, jotka kuuluvat EU:n ja Meksikon parlamenttien väliseen valtuuskuntaan, ovat osallistuneet näihin tapaamisiin.Helmikuun lopulla vuonna 2007 järjestetyssä hallitustenvälisen valtuuskunnan tapaamisessa Meksikossa komission Meksikon edustusto järjesti ihmisoikeuksia käsittelevän istunnon, jossa Oaxacan ongelmasta keskusteltiin.

Vähän aikaa sitten EU:n neuvosto pyysi tietoja Oaxacan osavaltion ihmisoikeustilanteesta.Jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja komission Meksikon edustuston edustajien lähetystö muodostettiin 27.–28. elokuuta 2007. Lähetystö järjesti tapaamisia Meksikon valtion ihmisoikeuskomission (CEDHO), ihmisoikeuskansalaisjärjestöjen, korkeimman oikeuden presidentin, oikeuskanslerin, hallituksen pääsihteerin ja Oaxacan liittovaltion ihmisoikeuksista vastaavan apulaispääsihteerin kanssa.Myös yleisen turvallisuuden viraston edustaja puhui kuukausittaisessa poliittisten neuvonantajien tapaamisessa syyskuussa 2007, jolloin Oaxacan tilannetta tarkasteltiin.

Olisi korostettava, että komissio tekee aktiivisesti yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien Meksikon ihmisoikeusasioiden päävaltuutetun kanssa.Komissio on sitoutunut kahteen ihmisoikeuksia tukevaan hankkeeseen. Toinen niistä käsittelee paikallisten ihmisten tilannetta Oaxacan vankilajärjestelmässä.Tässä yhteydessä Oaxacan selkkauksesta keskustellaan päävaltuutetun viraston ja komission välisissä yhteydenotoissa, ja kysymys on osa yhteistä ihmisoikeuksia puolustavaa politiikkaamme.

Voiko komissio kertoa, onko se pyytänyt yhteisön lainsäädännön puutteellista täytäntöönpanoa koskevan kysymyksen ottamista Portugalin puheenjohtajakaudella pidettävien neuvoston kokousten asialistalle?

Komissio ei ole vielä pyytänyt, että EU:n lainsäädännön puutteellista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskeva kysymys otettaisiin ministerineuvoston minkään tapaamisen esityslistalle Portugalin puheenjohtajakaudella.

Olisi muistettava, että komissio antoi vähän aikaa sitten yhteisön lainsäädännön soveltamista koskevan tiedonannon⁽¹⁾, joka esitettiin toimielimille.Komissio työskentelee aktiivisesti sen eteen, että sen tiedonannossa esitetyt toimet pannaan täytäntöön.Komissio aikoo kutsua koolle kansallisten asiantuntijoiden ryhmän keskustelemaan tiedonannosta Portugalin puheenjohtajakauden aikana. Tällöin joitakin tiedonannossa määriteltyjä kysymyksiä voidaan nostaa takaisin asialistalle neuvoston vuoden 2008 tapaamisen muodostamiseksi.

Lisäksi voitaisiin käydä yleistä keskustelua yhdestä tai useammasta neuvoston muodostamisesta muissa yhteyksissä, esimerkiksi ohjelman tai toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen esittelemisestä.

Erityisesti sisämarkkinoiden tulostaulun osalta komissio esitteli ensimmäisen kertomuksensa vuodelle 2007 viime heinäkuussa 2007.Seuraavaa kertomusta on suunniteltu joulukuulle 2007, ja sen odotetaan tuovan sisältöä keskusteluun vuoden 2008 kevään Eurooppa-neuvostoon.

Oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla komissio on esitellyt myös vuosittaisen tulostaulun kesäkuusta 2005 lähtien. Siinä arvioidaan EU:n lainsäädännön toimeenpanon toinen puoli näissä kysymyksissä kansallisella tasolla.

Kreikan hallituksen Kreikan parlamentissa esittämissä ohjelmajulistuksissa puhuttiin hyvin vähän Olympic Airlines -yhtiön kohtalosta, eikä hallitus antanut mitään sen tulevaisuutta koskevaa konkreettista sitoumusta. Nykyinen Kreikan hallitus on vallassa jo neljättä vuotta, ja PASOK-puolueen sille perinnöksi jättämä Olympic Airlinesin, tämän maailman historiallisimpiin ja turvallisimpiin lentoyhtiöihin kuuluvan yhtiön, traaginen tilanne heikkenee entisestään.

Missä vaiheessa Euroopan komission ja Kreikan hallituksen välillä käytävät keskustelut Olympicin tulevaisuudesta tarkalleen ottaen ovat?

Komissio on antanut vuoden 1994 jälkeen viisi päätöstä Olympic Airways -yhtiön valtionavusta.Ensimmäiset kolme olivat ”ehdollisia” päätöksiä, joilla sallittiin tuen käyttäminen yhtiön uudelleenjärjestelyihin ennen 1990-luvun loppua tietyin ehdoin.

Valitettavasti näitä päätöksiä ei noudatettu, eikä uudelleenjärjestely tuottanut odotettuja tuloksia.Tämän takia komission oli annettava ensin joulukuussa 2002 ja sitten syyskuussa 2005 kaksi ”kielteistä” päätöstä, joissa todetaan, että Kreikka antoi Olympic Airwaysille ja Olympic Airlinesille laitonta, yhteismarkkinoiden sääntöjen vastaista tukea.Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti ensimmäisen näistä päätöksistä joitakin pieniä seikkoja lukuun ottamatta.On myös mainittava, että yhteisöjen tuomioistuin totesi, että Kreikka ei ollut pannut täytäntöön ensimmäistä päätöstä.Laiminlyönnistä ilmoittavan tuomioistuimen päätöksen tuomiota ei pantu täytäntöön, minkä takia komissio pani asian vireille EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan tarkoittamalla tavalla.

Euroopan komissio jatkaa useita vuosia kestäneitä keskusteluja Kreikan viranomaisten kanssa löytääkseen ratkaisun ongelmiin, jotka koskevat vuosina 2002 ja 2005 annettujen päätösten täytäntöönpanoa.Komission tavoitteena on varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan sekä vuosina 2002 ja 2005 annettujen päätösten täytäntöönpanon osalta että kaikki muiden toimenpiteiden osalta, joihin saattaa liittyä julkisten varojen käyttämistä Olympic Airwaysin/Airlinesin hyväksi.

Missä määrin komissio on noudattanut tulevien laajentumisten vaikutuksista koheesiopolitiikan tehokkuuteen laaditussa Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisessa mietinnössä (P6_TA(2007)0130) esitettyjä ehdotuksia?

Mitä johtopäätöksiä tehtiin?

Onko jo laadittu käytännön suunnitelmia vaadittua porrasmallia varten ja onko liittymistä valmistelevaa tukea tämän johdosta jo alettu uudistaa? Ellei ole, minkälainen aikataulu komissiolla on tätä varten?

Komissio on täysin samaa mieltä mietinnön kahdesta päälähtökohdasta: koheesiopolitiikan tärkeydestä ja menestyksestä pienennettäessä eroavaisuuksia ja edistettäessä näin EU:n sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Komissio on myös samaa mieltä siitä, että viimeaikaisten laajentumisten seurauksena tällaiset eroavaisuudet ovat muuttuneet suuremmiksi.Komissio tietää myös hyvin, miten globalisaatio aiheuttaa painetta Euroopan talouksille uudelleensijoittelun, väestönmuutoksen, muuttovirtojen ja muiden näihin liittyvien seikkojen osalta.Vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikkaa uudistettiin ja uudenaikaistettiin vastaukseksi näihin haasteisiin samalla, kun sitä järjesteltiin Lissabonin ja Göteborgin ohjelmien mukaiseksi.

Komissio on samaa mieltä myös siitä, että jos Kroatia ja Länsi-Balkanin maat liittyisivät EU:hun ennen tämän ohjelmointikauden loppua, ne voitaisiin sijoittaa koheesiopolitiikan nykyisiin puitteisiin ilman merkittäviä häiriöitä.Arvoisan parlamentin jäsenen olisi huomattava, että 27 valtion EU:lle vuosiksi 2007–2013 asetetut kelpoisuussäännöt määritettiin vuonna 2006 ja niitä sovelletaan parhaillaan.Turkin osalta komission kantana on, että tarvitaan erityistä vaikutustenarviointia sopivana ajankohtana sen mukaan, mikä sen todennäköinen vaikutus EU:n koheesiopolitiikkaan olisi.Neuvottelukehyksen mukaan Turkin kanssa käytävät liittymisneuvottelut voidaan päättää vasta, kun vuodesta 2014 alkavalle kaudelle on luotu rahoituskehys mahdollisten välillisten uudistusten ohella.

Komissio arvioikin sopivana ajankohtana kaikkien tulevien laajentumisten vaikutukset EU:n koheesiopolitiikalle ja esittää muutoksia tämän mukaisesti.Ennen kuin kyseinen arvio on tehty, komissio ei voi antaa arviota toiminnasta aiheutuvista kustannuksista.

Komissio arvioi, että riittävät määrärahat komission vuosille 2007–2013 antamien rahoitusnäkymien mukaisesti ovat olennainen ennakkoedellytys, jotta politiikan menestyminen voidaan varmistaa. Komissio ottaa mielellään huomioon ehdotukset, joilla pyritään parantamaan koheesiopolitiikan vipuvaikutusta nykyisissä jäsenvaltioissa, esimerkiksi yksityisen pääoman osallistumisen tehostamista tai innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttämistä, valtiontukien lisäksi.Tällä hetkellä komissio ei kuitenkaan voi arvioida, miten suuria summia tarvitaan tietyn politiikan toteuttamiseen tulevaisuudessa.

Euroopan kemikaalivirasto valmistelee uutta kemiallisten aineiden luokitusta (30. ATP). Kansainvälisen syöpätutkimuslaitoksen viimeisimpien tutkimustulosten mukaan formaldehydi (CAS-numero 50-00-0) on karsinogeeninen aine. Kehotan komissiota tekemään Reach-lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä kaikkensa varmistaakseen, että formaldehydi luokitellaan karsinogeeniksi.

Haluaisin myös tietää toimiiko komissio yhteistyössä Euroopan kemikaaliviraston kanssa uuden kemiallisten aineiden luokituksen (30. ATP) valmistelussa ja pyritäänkö formaldehydi jo luokittelemaan karsinogeeniksi, jotta kansalaisia voidaan suojella vaaralliselta aineelta?

Formaldehydi on luokiteltu kuuluvaksi ryhmään 3 syöpävaarallisuudessa vuodesta 1996 lähtien, jolloin vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevan direktiivin 67/548/ETY⁽¹⁾ 22. mukautus⁽²⁾ tekniseen kehitykseen annettiin.Ryhmään 3 kuuluu aineita, jotka herättävät huolta, koska niillä on mahdollisesti ihmiselle syöpää aiheuttava vaikutus, mutta saatavilla olevien tietojen perusteella asiasta ei voida antaa täysin tyydyttävää arviota.

Ranska, joka on ottanut huomioon kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen äskettäisen päätöksen, esittää, että formaldehydi luokiteltaisiin syöpävaarallisuudeltaan ryhmään 1.Ryhmään 1 kuuluvat aineet, joiden tiedetään aiheuttavan syöpää ihmisille.Itse asiassa syyskuussa 2004 kansainvälinen syöväntutkimuslaitos päätteli, että formaldehydi aiheuttaa ihmisille syöpää ja luokitteli sen ryhmään 1.Tämä luokitus on korkeampi kuin aiemmat kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen tekemät arviot.

Luokittelusta ja merkitsemisestä vastaava tekninen komitea keskusteli Ranskan ehdotuksesta marraskuussa 2005 vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkitsemistä koskevan direktiivin⁽³⁾ nojalla.Komissio käyttää kyseisen teknisen komitean suosituksia laatiessaan ehdotuksen mukauttamisesta tekniseen kehitykseen päivittääkseen vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkitsemistä koskevan direktiivin aineluetteloa komitologiamenettelyllä.Kyseiset aineet luetellaan liitteessä I.

Formaldehydin syöpävaarallisuutta kuitenkin tutkitaan edelleen, ja erityisesti odotetaan Yhdysvaltojen kansallisen syöpäinstituutin epidemiologiatutkimuksen päivitystä. Näiden syiden takia päätettiin, että päätöksentekoa lykätään tulevaan tapaamiseen.Yhdysvaltain kansallisen syöpäinstituutin päivitetyn tutkimuksen tulokset ovat todennäköisesti pian saatavilla.

Tämän takia luokittelusta ja merkitsemisestä vastaava tekninen komitea ei viimeistellyt keskusteluaan formaldehydin syöpävaarallisuudesta, eikä asiaa siis voitu sisällyttää helmikuussa 2007 äänestettyyn teknisen edistyksen mukaisen 30. mukautuksen ehdotusluonnokseen eikä teknisen edistyksen mukaiseen 31. mukautukseen, joka menee komitologiamenettelyyn vuoden 2007 loppuun mennessä.

Kuitenkin riskinarviointikomitea, joka on määrä perustaa kesäkuuhun 2008 mennessä, aikoo keskustella Ranskan ehdotuksesta jälleen Reach⁽⁴⁾-lainsäädäntökehyksessä. Riskinarviointikomitean suosituksen perusteella komissio voisi luoda uuden ehdotuksen tekniseen edistykseen mukauttamiseksi muokatakseen tarvittaessa formaldehydin nykyistä luokitusta.

Internetin huutokauppasivustoilla tarjotaan myytäväksi eurooppalaisten artistien CD-levyjä, jotka ovat selkeästi kiinalaisia (levyillä on kiinalaista kirjoitusta) ja jotka on epäilemättä kopioitu laittomasti. Kiinan viranomaisten lupauksista ja lainsäädännön väitetystä tiukentamisesta huolimatta on laittomien jäljennösten ja piratismin kiristynyt valvonta jäänyt mitä ilmeisemmin kuolleeksi kirjaimeksi. Tämän seurauksena on tulliviranomaisten mukaan 70 prosenttia kaikista laittomista jäljitelmistä peräisin Kiinasta.

Erityisesti audiovisuaaliala kärsii tästä tilanteesta. Kiinassa tehdyistä kopioista eivät kärsi ainoastaan tunnetut yhdysvaltalaiset tähtiartistit, vaan myös vähemmän tunnetut eurooppalaiset esiintyjät ovat piratismin uhreja, mikä tekee ilmiöstä entistäkin harmillisemman. Aikooko Euroopan komissio ottaa piratismi-ongelman jälleen kerran esille Kiinan viranomaisten kanssa? Onko se valmis harkitsemaan seuraamusten toteuttamista, kuten muun muassa Yhdysvallat on tehnyt esittämällä lukuisia asiaa koskevia valituksia WTO:lle?

Tekijänoikeuksien tehokas suojelu ja täytäntöönpano Kiinassa ovat EU:n painopisteala.Komissio on tietoinen piratismista Kiinan audiovisuaalialalla ja puuttuu tähän asiaan säännöllisesti kahdenvälisissä keskusteluissaan tekijänoikeuskysymyksistä Kiinan viranomaisten kanssa.Asia oli esimerkiksi viimeisimmän, Pekingissä 27. syyskuuta 2007 järjestetyn EU:n ja Kiinan välisen tekijänoikeustyöryhmän esityslistalla.Kiinan viranomaiset ovat työskennelleet voittaakseen ongelman, mutta toimet eivät ole riittäneet.Kysymys on myös 28. marraskuuta 2007 Kiinassa pidettävän EU:n ja Kiinan välisen huippukokouksen asialistalla.

Komissio on suosinut vuoropuhelua ja yhteistyötä Kiinan kanssa piratismin torjumisessa.Tällä yhteistyöhön perustuvalla lähestymistavalla on päästy tuloksiin vain rajallisesti.Komissio on tehnyt Kiinalle selväksi, että asiassa tarvitaan merkittävää edistystä.EU:n ja Kiinan välinen huippukokous onkin tärkeä, jotta voidaan määrittää Kiinan sitoutuminen EU:n huoliin vastaamisessa.Jos Kiina ei edelleenkään kiinnitä tarpeeksi huomiota tekijänoikeuskysymyksiä koskeviin EU:n huoliin, komissio harkitsee jättävänsä valituksen Maailman kauppajärjestöön.

Koska arviolta 3 miljoonaa EU:n kansalaista sairastuu vuosittain sairaanhoitoon liittyvien infektioiden vuoksi, ja koska arviolta 50 000 henkilöä kuolee niiden seurauksena, kiireellisten toimien tarve on ilmeinen. Voiko komissio ilmoittaa, voidaanko sairaanhoitoon liittyviä infektioita koskevan suosituksen suunniteltua julkistamista aikaistaa elokuusta 2008?

Kuten arvoisa parlamentin jäsen toteaa, sairaanhoitoon liittyvät infektiot ovat merkittävissä osin vastuussa sairauksista ja kuolleisuudesta eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Komissio harkitsee parhaillaan antavansa ehdotusluonnoksen neuvoston suositukseksi sairaanhoitoon liittyvien infektioiden ehkäisystä ja valvonnasta.

Ehdotusta valmistellaan asiantuntijoiden kansainvälisen ryhmän avustuksella, ja siinä otetaan huomioon seuraavien tahojen huomiot:

tartuntatautien seurantaa ja valvontaa koskevan yhteisön verkoston valvontaviranomaiset ja

sidosryhmät, jotka osallistuivat julkiseen kuulemiseen joulukuusta 2005 tammikuuhun 2006.

Keskeisimpien suositusten mukaan luodaan tai vahvistetaan:

valvontaa ja ehkäiseviä toimenpiteitä infektioiden leviämisen estämiseksi;

infektioiden ehkäisemisen ja valvonnan ohjelmia terveydenhuoltolaitoksissa;

valvontajärjestelmiä yleisesti hyväksyttyjen normien mukaisesti;

opetusta, koulutusta, tutkimusta ja tietojenvaihtoa.

Komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2008 ehdotus määritellään strategiseksi aloitteeksi korostaen sitä, miten tärkeänä komissio pitää tätä ehdotusta.

Tavoitteena on esitellä ehdotus työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevälle neuvostolle Ranskan puheen johtajakauden aikana vuonna 2008.

Kun otetaan huomioon aika, joka tarvitaan kollegion hyväksymiseen ja neuvostolle siirtämiseen johtaviin vaiheisiin, ei ole realistista olettaa, että ehdotus voitaisiin esitellä työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevälle neuvostolle puolen vuoden kuluessa Slovenian puheenjohtajakauden aikana.

Komissio haluaa vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle pyrkivänsä kuitenkin päättäväisesti välttämään viivästyksiä tässä strategisessa aloitteessa.

Aikooko komissio sallia sen, että vuosisatoja vanhojen puiden kasvupaikat voidaan osoittaa Natura 2000 -suojelukohteiksi Pohjoismaiden mallin mukaisesti, ja aikooko komissio tarkistaa vuosisatoja vanhoiksi puiksi hyväksyttävien puulajien luetteloa ja ulottaa elinympäristödirektiivin koskemaan uhanalaisimpia vuosisatoja vanhoja puita?

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun direktiivin 92/43/ETY⁽¹⁾ (luontotyyppidirektiivi) tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden suojeleminen kaikkialla EU:ssa ja erityisesti EU:n keskeisimpien, direktiivissä lueteltujen lajien ja luontotyyppien suojelu.Direktiiviin kuuluu monia metsäluontotyyppejä, jotka ovat tyypillisesti ominaisia tietyille puulajeille, joita alueilla esiintyy ja joiden takia alueelle vaaditaan Natura 2000 -nimitystä.Lisäksi puiden suojelu on tärkeää myös tikkojen ja kovakuoriaisten kaltaisten lajien suojelemiseksi, koska kyseiset lajit voivat olla riippuvaisia hakkuukypsistä ja vanhoista puista.Tämän takia Natura 2000 -verkostoon voi kuulua vanhoja puita sellaisissa tapauksissa, joissa ne edistävät alueen suojelutavoitteita.

Kuitenkaan hyvin vanhojen puiden vähäinen määrä ei ole erityinen syy liittää aluetta Natura 2000 -verkostoon.Vaikka tällaisilla puilla onkin paljon merkitystä ekologisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti, niitä ei voida pitää järjestelmällisesti luonnon yleisen monimuotoisuuden keskeisinä tekijöinä.Tämän takia komissio ei suunnittele tarkistavansa direktiiviä niin, että siinä otettaisiin vanhat puut huomioon alueen valintaehtona.Jäsenvaltiot voivat toki ryhtyä kansallisiin toimenpiteisiin tällaisten tärkeiden elävien muistomerkkien suojelemiseksi.

Kaasun ja sähkön hinnat nousevat kohtuuttomasti, mikä johtuu erityisesti Belgiassa muun muassa kilpailun puutteesta. Tämä voisi antaa kansallisille sääntelyelimille ja kansallisille viranomaisille aiheen määrätä energialle enimmäishinnat, jotta siten voitaisiin jossain määrin painaa alaspäin loppukäyttäjien maksamia hintoja.

Onko komissio yhtä mieltä siitä, että enimmäishintojen asettaminen (mahdollisesti tilapäisesti) on kuluttajan kannalta perusteltu ja tarkoituksenmukainen keino reagoida kilpailun vähyyteen energiamarkkinoilla?

EU:n lainsäädäntökehyksessä, erityisesti sähköstä⁽¹⁾ ja kaasusta⁽²⁾ annetun direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa, sallitaan hintojen sääntely rajoitetuissa olosuhteissa – kun halutaan varmistaa yleisen ja julkisen palvelun velvoitteet, toisin sanoen kotitalouksien ja jos jäsenvaltio pitää tarpeellisena, että pienillä yrityksillä on oikeus saada tietyntasoista sähköä alueellaan järkevään, helposti ja selvästi vertailtavaan ja avoimesti ilmaistuun hintaan.Tällaiset hintasääntelyt eivät kuitenkaan saa estää markkinoiden avautumista⁽³⁾.

Jotta markkinat toimisivat, on tosiaankin olennaista, että jakelua, tuotantoa ja sijoituksia koskevat päätökset tehdään keskeisimpiä ja vääristelemättömiä tietoja käyttäen.Hinnat ovat tärkein osa näissä tiedoissa.

Jos enimmäishintoja käytetään muussa tarkoituksessa kuin direktiivissä määritellyssä laillisessa yleispalvelun varmistamisessa, voidaan uhata vakavasti kilpailukykyisten energiamarkkinoiden muodostumista.Jos enimmäishinta asetetaan liian matalaksi tai jos kustannukset kasvavat, kun taas säänneltyjä hintoja ei muuteta, sähkön- ja kaasunjakelijat voivat joutua hinnoissa ahtaalle, kun vähittäismyyntihinnat eivät enää kata heidän kulujaan.Uudet osallistujat ovat tärkeitä, jotta aiemmin monopolisoiduille markkinoille tulee kilpailua. Uudet osallistujat ovat kuitenkin erittäin haavoittuvassa asemassa, sillä niiden on turvauduttava energian tukkumarkkinoihin sähkön ja kaasun hankkimiseksi.Vaara ei ole teoreettinen.Se on havaittu jo useissa jäsenvaltioissa.

Tämän takia komission on täytynyt käynnistää useita rikkomismenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat ottaneet käyttöön säänneltyjä hintoja tai enimmäishintoja muussa kuin laillisen yleispalvelun tarjoamisen tavoittelussa.Komission on täytynyt myös aloittaa oikeudenkäyntejä muiden oikeudellisten välineiden nojalla mukaan lukien valtiontukisäännöt.

On lisättävä, että oikein toimivat markkinat ja hintasignaalit ovat myös edellytys sijoituspäätösten tekemiselle.Enimmäishinta saattaa tehdä markkinoista epäkiinnostavat sijoituksille ja tukahduttaa kasvumahdollisuudet, kun yksityiset toimijat eivät pysty enää kattamaan kulujaan tai eivät ainakaan voi saada sellaisia voittoja kuin muilla markkinoilla.Sijoitukset esimerkiksi tuotantokykyyn ovat kuitenkin tärkeitä olemassa olevan tuotantokyvyn korvaamisen varmistamiseksi.Oikein toimivat markkinat ja hintasignaalit ovat siis tärkeitä paitsi energian sisämarkkinoiden luomiselle myös muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle. Näihin tavoitteisiin kuuluvat energian toimitusvarmuus, Kioton tavoitteiden saavuttaminen kevään 2007 Eurooppa-neuvoston sopimuksen mukaisesti ja energian säästötavoitteet⁽⁴⁾.

Komissio harkitseekin toimia, joilla keskityttäisiin ydinasiaan eli toimenpiteisiin, joilla parannettaisiin kilpailuolosuhteita.Komission 19. syyskuuta 2007 esittelemä kolmas vapauttamista koskeva paketti sekä entistä tehokkaammat täytäntöönpanotoimet EU:n kilpailusääntöjen nojalla kuvastavat sitä, miten tärkeänä komissio pitää oikeasti kilpailukykyisten energiamarkkinoiden toteutumista.

Todellinen tai oletettu yhteisön lainsäädäntö, jonka mukaan on kiellettyä valmistaa perinteisiä kotiteollisuustuotteita kuten juustoa, makkaraa ja oliiviöljyä ja jonka mukaan on kiellettävä puulusikat tai maustetelineet ravintoloissa, on viime aikoina aiheuttanut suurta hämmästystä ja ollut kansalaisten keskuudessa huomattavin tyytymättömyyttä aiheuttava tekijä eurooppalaisen todellisuuden suhteen.

Eikö komissio voi ryhtyä toimenpiteisiin, jotta erotettaisiin selvästi ja yksiselitteisesti, minkälainen lainsäädäntö todella kuuluu yhteisön lainsäädäntöön ja minkälainen ei, jotta kansalainen voisi ymmärtää, mikä on yhteisön lainsäädäntöä ja mikä ei?

Komission mukaan elintarvikehygieniasäännöissä otetaan itse asiassa käyttöön tarvittava joustavuus, jolla varmistetaan eurooppalaisen elintarviketuotannon olemassaolo jatkossakin ja tuetaan sitä.

Lisäksi komissio haluaisi painottaa, että perinteisten elintarvikkeiden pienimuotoiselle tuotannolle ei ole minkäänlaista eurooppalaista kieltoa eikä ravintoloiden puulusikoista tai maustetelineistä myöskään ole minkäänlaista eurooppalaista kieltoa.

Asetusta (EY) N:o 852/2004 ja asetusta (EY) N:o 853/2004 sovelletaan elintarvikehygienian alalla.Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön kansallisia toimenpiteitä mukauttaakseen tuotantoa maatiloilla tai säilyttääkseen mahdollisuuden tuottaa perinteisiä elintarvikkeita ja lisäksi käyttää perinteisiä menetelmiä elintarvikkeiden tuotannon, valmistuksen tai jakelun missä tahansa vaiheessa.

Hyödyllisiä välineitä, esimerkiksi hygieniasäännöksistä annettuja komission ohjeasiakirjoja ja kansallisia hyvien käytäntöjen oppaita, on kehitetty, ja ne ovat jäsenvaltioiden ja elintarvikealan toimijoiden saatavilla, jotta nämä tahot voivat ymmärtää Euroopan unionin lainsäädäntöä elintarvikehygienian alalla.

Vuodesta 2008 lähtien komissio aikoo järjestää koulutusta virallisille tarkastajille jäsenvaltioissa.Näiden kurssien tarkoituksena on antaa tarkastajille myös tietoa joustavuudesta, jota elintarvikehygieniaa koskevassa lainsäädännössä on tarjolla.

Voiko komissio kertoa, miten Via Baltica -maantiehanke on edennyt sen jälkeen, kun Rospuda-laakson ja siten myös Natura 2000 -alueen halki kulkevan, Augustówin kaupunkia palvelevan ohikulkutien rakennustyöt keskeytettiin?

Kuten aiemmissa Via Baltica -hanketta koskevien suullisten kysymysten vastauksissa (H-0157/07, H-0158/07 ja H-0202/07) todettiin, on komission tehtävänä varmistaa perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti, että perustamissopimuksen säännöksiä ja niistä seuraavia toimielinten toimenpiteitä noudatetaan.

Via Baltica -hankkeeseen kuuluvan Augustówin ohikulkutien osalta komissio päätti 21. maaliskuuta 2007 saattaa tapauksen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.Myös komission 21. maaliskuuta 2007 tekemässä päätöksessä esitetään väliaikaisia toimenpiteitä perustamissopimuksen 242 ja 243 artiklan perusteella.Augustówin ohikulkutien rakentaminen johtaisi ainutlaatuisen ekosysteemin ja Rospudan harvinaisten suoalueiden tuhoutumiseen.Hankkeessa tunkeudutaan luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetussa direktiivissä 79/409/ETY⁽¹⁾ (”lintudirektiivi”) nimetyille erityissuojelualueille ja alueille, joita on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetundirektiivin 92/43/ETY⁽²⁾ (”luontotyyppidirektiivi”) nojalla ehdotettu yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi, sekä alueille, joita aiotaan ehdottaa komissiolle yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.

Puolan viranomaiset antoivat lausunnon siitä, että työt Rospudan laaksossa aloitetaan 1. elokuuta 2007. Tämän seurauksena tuomioistuimelle jätettiin pyyntö väliaikaisesta toimenpiteestä 27. heinäkuuta 2007.On pantava merkille, että Puola vahvisti myöhemmin tuomioistuimelle, että töitä Rospudan laaksossa ei aloitettaisi ennen tuomioistuimen antamaa päätöstä.Komissio seuraa tilannetta tarkasti hankkeen toteuttamisen osalta.Saatavilla olevien tietojen mukaan töitä Rospudan laaksossa ei ole aloitettu.

Kysymykseni koskee tiettyjen vaatetus- ja tekstiilialan tuotteiden tuontia Kiinasta Euroopan unionin jäsenvaltioihin koskeneen ns. yhteisymmärryspöytäkirjan voimassaolon päättymiseen tämän vuoden 31. joulukuuta liittyviä viimeaikaisia tapahtumia ja vaatetus- ja tekstiilialan kaupan täydellisen vapauttamisen jatkamista.

Mikä on komission arvio vaatetus- ja tekstiilialan kaupan vapauttamisen vaikutuksista tälle Euroopan unionissa strategisen tärkeälle alalle ja yritysten ja erityisesti pk-yritysten kannattavuudelle ja työllisyydelle?

Miten komissio arvioi vaatetus- ja tekstiilialan kaupan vapauttamisen vaikuttavan suuriin tuonti- ja jakeluyrityksiin niiden voittomarginaalien kasvaessa räjähdysmäisesti ja yritysten painostaessa alentamaan tuottajahintoja samalla kun ne pitävät ennallaan tai nostavat kuluttajilta perimäänsä voittomarginaalia?

Vaatetus- ja tekstiilialan sopimuksen päätyttyä vuonna 2005 Shanghain yhteisymmärryspöytäkirjalla esiteltiin sovitut tasot Kiinan tuonnille EU:hun kymmenessä tuoteryhmässä, jotta voitaisiin käsitellä Kiinasta tuotavien tekstiilituotteiden kasvavaa määrää.Sovittuja tasoja sovelletaan tuontieriin, jotka on lähetetty Kiinasta viimeistään 31. joulukuuta 2007. Yhteisymmärryspöytäkirja sinällään on voimassa vuoden 2008 loppuun.

Tämä oli lopullinen sopimus Kiinan kanssa, ja se perustui Kiinan Maailman kauppajärjestöön (WTO) liittymisen säännöksille. Siinä annettiin EU:n teollisuudelle lisää hengähdysaikaa sopeutua uusiin haasteisiin, jotka Kiina asetti maailman merkittävimpänä tekstiilialan toimijana.

Komissio on täysin tietoinen, että muut maat ovat tehneet vuoden 2008 loppuun asti voimassa olevia yhteisymmärryssopimuksia tuontirajoituksineen ja että tekstiilialalla tarvitaan sujuvaa siirtymistä kohti täydellistä vapauttamista vuonna 2008. Komissio on keskustellut Kiinan kanssa siitä, miten siirtyminen onnistuu parhaiten.Tässä hengessä komissio ja Kiina päättivät ottaa käyttöön yhteisen valvontamekanismin kaupalle kahdeksassa tekstiilituoteryhmässä vuonna 2008 (luokka 4: T-paidat, luokka 5: pujopaidat, luokka 6: housut, luokka 7: puserot, luokka 20: vuodeliinavaatteet, luokka 26: leningit, luokka 31: rintaliivit ja luokka 115: pellava ja rami).Valvonta kattaa taloudellisesti tärkeät luokat ja erityisen herkät luokat.Kaksi luokkaa, jotka eivät kuulu sopimukseen, ovat sellaisia, joiden käyttö sovituilla tasoilla oli ja on matalin vuosina 2005–2007.

Tällä yhteisellä valvonnalla Kiina tosiasiassa hyväksyi, että sillä on meidän kanssamme yhteinen vastuu varmistaa sujuva siirtyminen sen jälkeen, kun yhteisymmärryspöytäkirjassa sovitut tasot umpeutuvat tämän vuoden lopussa.

Jäsenvaltiot, tekstiiliteollisuus ja kaupanala ovat tyytyväisiä tähän sopimukseen, sillä ne kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että vuoden 2005 tilanteen uusinta ei olisi kenenkään edun mukainen.

Vaikka kaupan kysymykset ovat erittäin tärkeitä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden kaupan vapauttamisessa, kyseinen ala EU:ssa käy läpi rakenteellisia muutoksia, jotka ovat kaupan kysymyksiä suurempia.

Itse asiassa rakennemuutokset alkoivat vuosia ennen kiintiöiden purkamista.Tämän takia kävi selväksi, että EU:n tekstiili- ja vaatetusteollisuuden kilpailuedut ovat lähinnä innovoinnissa, tutkimuksessa, työvoiman taidoissa ja markkinoille pääsyssä.Tällä teollisuudenalalla kyseisten kilpailuvahvuuksien voimistaminen on myös Lissabonin strategiamme edistämistä.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus voi säilyttää strategisen asemansa EU:n taloudessa.Ala voi kuitenkin tarjota tulevaisuudessa vähemmän, mutta parempia työpaikkoja.Tarvitaankin aloitteita, jotka liittyvät innovointiin, tutkimukseen ja taitoihin, jotka ovat keskeisiä keinoja alan yritysten toimintakyvyn kasvussa.

Kun tekstiiliala vapautettiin vuonna 2005, komissio oli kiinnostunut vapauttamisen vaikutuksista kuluttajahintoihin ja teetti aiheesta tutkimuksen.

Tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että kuluttajat hyötyivät tekstiilikaupan asteittaisesta vapauttamisesta merkittävästi.Kaikkialla EU:ssa vaatteiden hinnat laskivat 16,2 prosenttia suhteessa yleiseen hintatasoon vaatetus- ja tekstiilialan sopimuksen vaiheittaisen käytöstä poistamisen aikana.Vaatetus- ja tekstiilialan sopimuksen nojalla tapahtuvan asteittain etenevän vapauttamisen ja hintojen alenemisen välillä on suora yhteys: tuontihintojen keskimäärin 60 prosentin aleneminen näkyy kuluttajille matalampina hintoina.Kuluttajahinta on yhdistelmä palvelun hinnasta ja tuontituotteen hinnasta, ja tällöin aleneminen ei ole yhtä täydellistä.

Tutkimuksessa löydettiin myös todisteita siitä, että edut jäävät osittain tuotantoketjuun. Siinä huomautettiin myös toimimattomuudesta sisämarkkinoilla ja kilpailussa jakelualalla.Joissakin jäsenvaltioissa kuluttajahinnat ovat laskeneet merkittävästi (50 prosentin lasku vaatteiden hinnoissa suhteessa yleiseen hintatasoon), kun taas toisissa tilanne ei ole juurikaan muuttunut.Kuluttajahintojen alenemista koskevat eroavaisuudet jäsenvaltioissa liittyvät kansallisten palvelualojen ja erityisesti vähittäismyyntialan rakenteeseen.

Tutkimus on alku prosessille, jossa komissio pohtii, miten kaupan avautumisen edut voidaan jakaa tasapuolisesti, ja joka on nähtävä osana laajempaa globaalin Euroopan strategiaamme.

Komissio on julkaissut ehdotuksen, joka koskee päästökauppaa vuoden 2012 jälkeen. On käsitelty EU:n laajuisia tai kansallisia enimmäismääriä. Luvat voidaan myöntää jatketulla huutokaupalla tai vertailuanalyysin avulla. Järjestelmä voi vaikuttaa merkittävästi polttoaineiden käyttöön EU:ssa ja jäsenvaltioissa sekä EU:n energiavarmuuteen ja investointimahdollisuuksiin etenkin entistä tehokkaampien hiilivoimaloiden tapauksessa.

Miten komissio aikoo varmistaa, että jäsenvaltioiden omia eri energiamuotojen osuuksia koskevia päätöksiä kunnioitetaan? Miten päästökauppajärjestelmä voitaisiin suunnitella niin, että se edistäisi hiilivoimaloiden jatkuvaa modernisointia samoin kuin erittäin tehokkaiden voimaloiden rakentamista siihen saakka, kunnes hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on markkinoilla vuoden 2020 jälkeen?

Komission ehdotus EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta on vielä kesken.Järjestelmän ensimmäisen kauppakauden aikana saadun kokemuksen perusteella yksi tarkistuksen tarkoituksista on parempi yhdenmukaisuus ja ennustettavuus erityisesti järjestelmän kattamille laitoksille myönnettävien päästörajojen osalta.

Energiayhdistelmän rakenne on jäsenvaltioiden päätettävissä.EU:n päästökauppajärjestelmä on ainoastaan väline, jolla varmistetaan, että hiilen hinta otetaan huomioon sijoitus- ja tuotantopäätöksissä.Järjestelmässä siis kannustetaan sijoittamaan nykyaikaisiin ja tehokkaampiin voimaloihin, sillä tällaiset voimalat voisivat joko myydä ylimääräisiä päästöoikeuksiaan tai ostaa vähemmän oikeuksia päästöjensä kattamiseen.

Vuosi 2008 on julistettu Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi, ja kulttuurien monimuotoisuus ja keskinäinen suvaitsevaisuus ovat EU:n perusarvoja. Tästä huolimatta sekä EU:n jäsenvaltioista että naapurimaista kantautuu uutisia kansallisten vähemmistöjen oikeuksien, etenkin kielellisten oikeuksien, loukkauksista. Räikeä esimerkki tästä on romanialaisyhteisöjen tilanne ja heidän kielellisten oikeuksiensa laiminlyönti useissa Euroopan maissa niin, että romanian kieli, yksi EU:n virallisista kielistä, on vaarassa köyhtyä ja joutua unohduksiin.

Monikielisyyteen on kiinnitetty huomiota tammikuusta 2007 lähtien, ja vuosi 2008 on julistettu Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä edistääkseen vuoropuhelua ja kulttuurien monimuotoisuutta sekä myötävaikuttaakseen kansallisten vähemmistöjen kielellisten oikeuksien suojelun tason parantumiseen ja yhtenäistämiseen, vähemmistöinä olevat romanialaisyhdyskunnat mukaan luettuina? Mitä välineitä tähän tarkoitukseen on tarkoitus käyttää unionin sisä- ja ulkopolitiikan yhteydessä?

Komissio vahvistaa vuonna 2005 antamassaan tiedonannossa ”Uusi monikielisyyden puitestrategia”⁽¹⁾ sitoumuksensa monikielisyyteen ja painottaa, että kielellisen moninaisuuden kunnioittaminen on yksi Euroopan unionin ydinarvoista.Komission monikielisyyspolitiikalla kannustetaan käyttämään kaikkia kieliä, sillä niillä on samat oikeudet ja sama arvo.

Toimintasuunnitelma ”Kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen” (2004–2006) oli ensimmäinen kattava, poliittinen lausunto kielistä, ja sillä määrättiin Euroopan tason toimista, joilla edettäisiin kyseisellä alalla.Nämä toimet käsittivät kaikki Euroopan unionissa olevat kielet: viralliset kielet, kansallis-, alue- ja vähemmistökielet ja maahanmuuttajien kielet.

Sekä toimintasuunnitelmassa että monikielisyyttä koskevassa tiedonannossa painotettiin, että kielellinen näkökulma on otettava huomioon muissa eurooppalaisissa toiminta-aloissa ja ohjelmissa esimerkiksi kulttuurin, tiedotusvälineiden ja sosiaalisen osallisuuden aloilla.Määrittääkseen monikielisyyden merkityksen Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen 2008 komissio muodosti korkean tason asiantuntijaryhmän, joka antaa suosituksensa vuoden 2007 loppuun mennessä.

Yksi Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 tavoitteita on antaa keinot kulttuurienväliselle vuoropuhelulle ja kansalaisten väliselle vuoropuhelulle, jotta voidaan vahvistaa kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden arvostusta.Teemavuoden valmistelu johti kehittämään laajempaa strategiaa, jolla edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja ottamaan tähän mukaan EU:n ohjelmia ja välineitä sekä kannustamaan jäsenvaltioita ja kaikkia asiasta kiinnostuneita osapuolia mukaan.Myös kolmansia maita osallistuu toimintaan.

Kielten opetuksen oppimäärät kouluissa kuuluvat EU:n jäsenvaltioiden vastuulle.Alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevalla peruskirjalla suojataan alueellisia ja vähemmistöjen kieliä.Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet peruskirjan.

Kielten opiskelun ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen ovat Elinikäinen oppiminen -ohjelman (2007–2013) tavoitteita. Komission tuki järjestöille, jotka edistivät alue- ja vähemmistökieliä, rajoittui aiemmin Euroopan vähemmistökielten toimistoon ja Mercator-tietoverkostoon.Nyt elinikäisen oppimisen ohjelma on avattu myös muille vastaaville järjestöille.Vuonna 2008 ohjelmassa kieliin liittyvien poikittaistoimien sijaan etusijan saavat hankkeet, jotka vahvistavat kielitaidon hankkimista. Tällä parannetaan Euroopan kulttuurienvälistä vuoropuhelua.Ohjelma on avoin käytännössä kaikille kielille (jäsenvaltioiden viralliset kielet, alue- ja vähemmistökielet, maahanmuuttajien kielet, EU:n ulkopuoliset kielet ja niin edelleen).Tässä uudessa ohjelmassa voidaan huomioida myös hankkeet ja järjestöt, jotka tukevat ja edistävät romanian kieltä myös vähemmistöjen kielenä.

Sri Lankan hallituksen on ihmisoikeusloukkauksista esitetty vakavia syytöksiä. Aikooko komissio sen vuoksi harkita uudelleen Sri Lankan asemaa yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP Plus) suhteen?

Nykyisen yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan asetuksen⁽¹⁾ nojalla myönnettiin GSP Plus -järjestely tammikuusta 2006 alkaen vuoden 2008 loppuun asti niille maille, jotka vuoden 2005 loppuun mennessä täyttivät asetuksen 9 artiklassa esitetyt vaatimukset.

Sri Lanka oli yksi viidestätoista maasta, jotka täyttivät vuonna 2005 sekä haavoittuvaisuusehdot että yleisen tullietuusjärjestelmäasetuksen liitteen III yleissopimusten ratifioinnin.

Voidakseen hyötyä edelleen yleisestä tullietuusjärjestelmästä seuraavan, 1. tammikuuta 2009 voimaan tulevan tullietuusjärjestelmäasetuksen nojalla edunsaajien on osoitettava yhdenmukaisuus yleisen tullietuusjärjestelmäasetuksen 9 artiklan vaatimusten kanssa.Vaatimuksia ovat haavoittuvaisuus, kansainvälisten yleissopimusten tehokas täytäntöönpano ja lupaus säilyttää yleissopimusten ratifiointi ja niiden määräämät lainsäädäntö ja toimenpiteet.

Vuosien 2009–2011 GSP Plus -edunsaajista hyväksytään luettelo joulukuussa 2008 sen jälkeen, kun yhdenmukaisuus 9 artiklassa esitettyjen valintaehtojen kanssa on tarkistettu huolellisesti.

Keskivertoperheiden liian alhaisen syntyvyyden ilmiö on kärjistynyt useimmissa jäsenvaltioissa, mutta yritysryhmät asettavat kyseenalaiseksi nuorten naisten oikeuden äitiyteen ja yleisemmin työntekijöiden oikeudet. Tästä tyypillisenä esimerkkinä ovat laittomat toimet Nausan Varvaresos-tekstiiliyrityksessä, joka pyysi sisäisellä asiakirjalla tehtaan vastuuhenkilöitä osoittamaan naispuoliset työntekijät, jotka aikovat hankkia lapsen vuoden 2007 aikana tai vuonna 2008, koska Varvaresos-yritys muiden yritysten tavoin pyrkii välttämään vanhempainlomia ja raskaus- ja synnytysavustuksia, joiden eteen työntekijät ovat joutuneet taistelemaan. Tilanne liittyy yrityksen aikomukseen sulkea yksi kolmesta tehtaastaan ja irtisanoa välittömästi työntekijöitä tai muuttaa työsopimuksia, ja ensimmäisiksi uhreiksi joutuvat nuoret naiset ja äidit. Tämä ilmiö on yleistynyt ja yritysryhmät käyttävät sitä hyväkseen työntekijöitä palkatessaan ja irtisanoessaan.

Tuomitseeko komissio nämä yritysryhmien laittomat toimet, joilla rikotaan naisten yksilönoikeuksia ja kollektiivisia oikeuksia ja yleisemmin työntekijöiden oikeuksia?

Direktiivin 92/85/ETY⁽¹⁾ 10 artiklassa kielletään raskaana olevien naisten irtisanominen ”raskauden alkamisen ja (…) äitiysloman päättymisen välisenä aikana, lukuun ottamatta erityisiä tapauksia, jotka eivät liity työntekijän tilaan (…)”.

Lisäksi direktiivissä 2002/73/EY⁽²⁾ määritellään välitön syrjintä seuraavasti: ”tilanne, jossa henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa” (2 artikla). Lisäksi 7 artiklassa todetaan, että ”raskauteen tai direktiivissä 92/85/ETY tarkoitettuun äitiysvapaaseen liittyvää naisten epäedullisempaa kohtelua on pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna syrjintänä”.

Tämän takia käytäntö raskaana olevien naisten valitsemisesta irtisanottaviksi olisi yhteisön lainsäädännön vastainen.

Komissio painottaa, että on toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävä varmistaa, että työnantajat noudattavat yhteisön lainsäädäntöä kansallisella tasolla.Myös jäsenvaltioiden on varmistettava, että syrjintää kokeneille henkilöille on tarjolla keinot, joilla he voivat saada todellisen ja vaikuttavan korvauksen tai hyvityksen.

Marraskuussa 2001 perustettiin DABLAS-työryhmä, jonka tavoitteena on tarjota foorumi Tonavan ja Mustanmeren suojelua koskevalle yhteistyölle. Työryhmän toimet kohdistuvat seuraaviin edunsaajavaltioihin: Bulgaria, Romania, Turkki ja Kroatia. Alan asiantuntijoiden mukaan noin 50 prosenttia Mustanmeren saastumisesta johtuu Tonavasta, mutta myös suoraan mereen laskevien Dnepr- ja Dnestr-jokien suistot aiheuttavat kumpikin 20 prosenttia veden pilaantumisesta.

Mihin toimiin komissio on ryhtynyt estääkseen ympäristön pilaantumisen, joka johtuu Dneprin ja Dnestrin suistoista ja muista Mustaanmereen laskevista joista? Onko DABLAS-aloitetta tarkoitus laajentaa siten, että se kattaa nämä joet?

Tonavan ja Mustanmeren DABLAS-aloite käynnistettiin komission vuonna 2001 aloittaman tiedonannon⁽¹⁾ seurauksena. Siinä korostettiin Tonavan ja Mustanmeren alueen kohtaamia maalta peräisin olevan saasteen aiheuttamia ongelmia ja hahmoteltiin komission lähestymistapaa ongelman käsittelyyn.

Mustanmeren sivujoet Dnestr ja Dnepr kuuluvat jo aloitteen yleispäämääriin, vaikka niiden valuma-alue ei ulotukaan minkään EU:n jäsenvaltion alueelle.

Tiedonannossa korostetaan, että kahden keskeisen ympäristöä koskevan yleissopimuksen (Tonavan suojelua ja kestävää käyttöä koskevasta yhteistyöstä tehty sopimus ja Mustanmeren suojelusta tehty yleissopimus tai Mustanmeren yleissopimus) olisi oltava perustana alueelliselle yhteistyölle.Mustanmeren yleissopimusta on pidetty aktiivisesti mukana DABLAS-hankkeen kehittämisessä.

Mustanmeren yleissopimuksen merkitys alueellisen ympäristöyhteistyön foorumina on tunnustettu myös äskettäin annetussa Mustanmeren synergiaa koskevassa tiedonannossa⁽²⁾.Tämän seurauksena komissio on tutkinut Euroopan yhteisön mahdollisuuksia osallistua sopimuspuolena kyseiseen yleissopimukseen.Tämä vaatisi, että yleissopimusta tarkistettaisiin niin, että sopimuspuoleksi voisivat tulla Euroopan yhteisön kaltaiset alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt.

Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvottelevat parhaillaan ehdotetusta meristrategiadirektiivistä, jonka tavoitteena on varmistaa ympäristön hyvä tila vuoteen 2021 mennessä EU:ta ympäröivissä merissä, myös Mustassameressä.Direktiivissä vaaditaankin lisätoimia yhteistyölle alueellisella tasolla, jotta muut asianosaiset valtiot osallistuvat kunnolla direktiivin toimeenpanoon, mukaan lukien maalta peräisin olevan saasteen torjumiseen.Tässä yhteydessä Mustanmeren yleissopimus vaikuttaakin etuoikeutetulta foorumilta, jossa tällaista yhteistyötä voidaan kehittää alueella direktiivin tarkoittamalla tavalla.

Lukemattomat eläimet kärsivät edelleen sanoin kuvaamattomia tuskia Euroopan maanteillä tapahtuvissa eläinkuljetuksissa. Esimerkkeinä mainittakoon juomataukojen pitämättä jääminen ja matkan aikana loukkaantuneiden vasikoiden lopettaminen. EU:n direktiivissä kuljetusten enimmäiskestoksi on säädetty 8 tuntia, mutta eräs Espanjasta Kreikkaan viety lammaserä oli matkalla peräti 96 tuntia. Itävallan eläintensuojelijat ovat perustaneet Internetfoorumin (www.gegentiertransporte.at), jonne on kerätty jo yli 60 000 tuenilmaisua näitä epäkohtia vastaan.

Miten näitä kerättyjä yli 60 000 allekirjoitusta voidaan hyödyntää parhaiten, jotta parlamentti tai myös komissio ja neuvosto paneutuisivat tehostetusti eläinkuljetusten epäkohtiin? Milloin voimme odottaa komissiolta selontekoa eläinkuljetuksista?

Komissio on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen näkemyksestä siitä, miten tärkeää EU:n toimielinten on ottaa huomioon EU:n kansalaisten eläinten hyvinvoinnista esittämät huolet.

Näihin kysymyksiin kuuluu eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevan asetuksen asianmukainen täytäntöönpano, joka on komission ensisijainen tavoite.

Kysymys ei ole kuitenkaan yksin komission vastuulla.

Jäsenvaltioilla on täysi vastuu löytää sopiva ratkaisu, jolla varmistetaan sääntöjen nopea ja asiaankuuluva täytäntöönpano.

Eläinkuljetuksia koskevissa EU:n säännöissä otetaan huomioon ajoneuvoille, kuljettajille ja lastaus- ja purkamisolosuhteille asetetut vaatimukset.

Maatalousministerineuvostossa viime lokakuussa 2008 käsiteltiin eläinkuljetuksia koskevan EU:n lainsäädännön parempaa toimeenpanoa.Ministerit vaativat EU:n lainsäädännön täsmällistä noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa.

Tällä välin komissio tarkkailee tiiviisti kuljetuksia koskevan asetuksen täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa.

Komission eläinlääketieteen asiantuntijoille annetut tehtävät sekä kansalaisjärjestöjen esittämät valitukset korostavat, että koordinoituja toimia tarvitaan kiireellisesti.Samaan aikaan komissio on tietoinen siitä, että tietyissä jäsenvaltioissa on ryhdytty toimiin puutteiden korjaamiseksi.

Komissio on aina valmis aloittamaan toimia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät pane täytäntöön toimenpiteitä eläinten hyvinvointia koskevien EU:n sääntöjen vahvistamiseksi.

Pitkän matkan kuljetuksien navigointijärjestelmien käytöllä parannetaan valvontaa ja mahdollistetaan kohdennetut toimet.Eläinkuljetusten kansallisten yhteyspisteiden luominen ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten verkostojen perustaminen helpottavat eläinten huonon kohtelun ehkäisemistä.Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään seuraamuksista ja valvomisesta.Tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa, jotta eläinten hyvinvoinnin tärkeyttä voidaan korostaa elintarvikeketjun toimijoille.

Kuljetusaikojen ja tilavaatimusten tarkistuksesta annetun komission tulevan ehdotuksen osalta toteutetaan erityinen vaikutustenarviointi vuonna 2008. Tähän vaikutustenarviointiin kuuluu erityisesti kattava tutkimus lainsäädännön edellä mainittujen seikkojen täytäntöönpanon nykytilasta.

Eri julkaisuissa on viime aikoina kerrottu ”C-Ice Swiss Cannabis Ice Tea” -nimisen tuotteen pääsystä useiden Euroopan maiden markkinoille. Sen jälkeen kun juoma oli lanseerattu ensin Sveitsissä, sitä myydään nyt muun muassa Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa, Portugalissa, Espanjassa, Romaniassa ja Bulgariassa. Tuotteen valmistajan mukaan tuote on laillinen, koska teestä on poistettu kasvin huumaavat ainesosat, ja sen ilmoitetaan sisältävän 5 prosenttia hamppukasvin kukinnosta saatua uutetta ja erittäin pienen määrän, vain 0,0015 prosenttia THC:tä. Asia ei ole kuitenkaan selvä kuluttajille. On syytä epäillä, että tuotteen myyminen on vaarallista ja johtaa siihen, että nuoriso alkaa pitää kannabista täysin normaalina asiana. Teetä näytään markkinoitavan jopa terveysjuomana.

Pitääkö komissio tällaista markkinointistrategiaa asianmukaisena nykymaailmassa, jossa varsinkin nuorison alkoholin ja huumausaineiden käyttö ja tupakointi ovat vakava yhteiskunnallinen ongelma?

Aikooko komissio toteuttaa erityistoimia sellaisten mainonta- ja markkinointikäytäntöjen valvomiseksi, joilla pyritään luomaan myönteisiä mielikuvia tuotteista tai aineista, joiden tiedetään muussa käyttömuodossa tai suurempina määrinä olevan laittomia tai vaarallisia?

Tuotenimi tai elintarvikkeen myyntinimi, jossa esiintyy sana ”Cannabis”, on tosiaan huolestuttava kansanterveyden kannalta katsottuna.

Ensinnäkin loppukuluttajille myytävien elintarvikkeiden merkintöjä, kuvausta ja markkinointia säännellään elintarvikkeiden merkintöjä koskevassa direktiivissä 2000/13/EY.Yleisissä säännöissä kielletään sellaisten tietojen käyttäminen, jotka voisivat johtaa kuluttajaa harhaan.

Toiseksi kannabis luokitellaan kielletyksi huumeeksi kaikissa jäsenvaltioissa ja myös keskeisissä Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksissa.Huumekauppaa ja huumeiden käyttöä EU:ssa pyritään torjumaan, ja on tämän kaikille jäsenvaltioille yhteisen, ensisijaisen tavoitteen vastaista markkinoida tuotetta, jonka edes väitetään sisältävän kannabista. Yhteinen tavoite perustuu useille EU:n tasoisille lainsäädäntövälineille sekä EU:n huumestrategialle (2005–2012) ja huumeita koskevalle EU:n toimintasuunnitelmalle (2005–2008).

EU:n kansanterveysohjelmassa tehtyjen toimien lisäksi tänä vuonna annetaan merkittävästi rahoitusta huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan EU:n erityisohjelman nojalla. Ohjelman tarkoituksena on tukea jäsenvaltioita niiden työssä huumeidenkäyttöä vastaan.Jos tuotteita siis markkinoidaan kiinnittämällä huomiota huumeisiin, toimitaan kaikkien jäsenvaltioiden noudattaman huumeiden vastaisen politiikan vastaisesti.Tämän takia jotkut jäsenvaltiot ovat kieltäneet kyseisen elintarvikkeen pääsyn markkinoilleen EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan nojalla, jolla kielto voidaan perustella julkisen moraalin ja kansanterveyden perusteella.