Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 10. joulukuuta 2007 - Strasbourg

16. Yhteisön meriympäristöpolitiikka (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) [09388/2/2007 – C6-0261/2007 – 2005/0211(COD)] (Esittelijä: Marie-Noëlle Lienemann) (A6-0389/2007).

  Marie-Noëlle Lienemann, esittelijä. − Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, direktiivi, joka parlamenttimme on määrä hyväksyä toisessa käsittelyssä, on erittäin tärkeä, koska se on ensimmäinen direktiivi, jossa jäsenvaltioita vaaditaan luomaan ympäristöstrategian merten ja valtamerten hyvän ekologisen tilan palauttamiseksi. Ensimmäisessä käsittelyssä painotimme jo sen suurta merkitystä, koska tuoreet tieteelliset tutkimukset osoittavat, että kalakantojen sekä merten ja valtamerten biologisen monimuotoisuuden säilyminen on erityisen pahasti uhattuna. Jotkut jopa väittävät, että 50 vuoden kuluttua kaloja ei enää ole. Lisäksi valtameret toimivat ilmaston perusluonteisena säätelijänä, ja niiden saastuminen uhkaa heikentää tätä säätelyä sekä voimistaa ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia. Oli siis kiireellistä ja tarpeellista, että Euroopan unioni käy erityisesti makeaa vettä koskevan vesipolitiikan puitedirektiivin hyväksymisen jälkeen nopeasti käsiksi merivesikysymykseen.

Ensimmäisessä käsittelyssä ilmaisimme halukkuutemme parantaa olemassa olevaa tekstiä. Muistutan teitä aluksi tämän direktiivin rakenteellisista näkökohdista ja olemassa olevista teksteistä. Ensimmäisenä tavoitteena on palauttaa merten ja valtamerten hyvä ekologinen tila. Toisena tavoitteena on määrittää tarvittavat askeleet jokaista jäsenvaltiota varten. Ensinnäkin on tarkoitus tehdä yhteistyötä merialueilla tai merellisillä osa-alueilla, toiseksi määritellä veden ja biologisen monimuotoisuuden tila näissä merissä ja sen jälkeen määritellä hyvä ekologinen tila sekä ensisijaiset ekologiset tavoitteet ja lopuksi laatia toimintasuunnitelma ja määritellä toimenpiteet. Pidimme siis tätä direktiiviä myönteisenä mutta myös riittämättömänä siinä muodossa, jossa sen komissiolta saimme.

Olemme painottaneet useita näkökohtia. Ensimmäinen näkökohta on tarve tehdä direktiivistä tiukka Siitä on tehtävä tiukka resurssien ja tulosten suhteen. Tämä on varmasti myönteisin näkökohta yhteistyössämme neuvoston ja komission kanssa. Direktiivistä tuli tiukka.

Toinen näkökohta on se, että toivomme, että hyvä ekologinen tila määritellään tarkasti, jotta hyvän tilan palauttaminen ei olisi pelkkää puhetta. Toiveemme toteutuivat suurelta osin, koska hyvän ekologisen tilan kriteereihin sisällytettiin kaikkien ekosysteemiin vaikuttaviin saasteiden painostus ja tarve arvioida niitä ja vähentää niiden vaikutusta hyvän ekologisen tilan palauttamiseksi.

Kolmas näkökohta on se, että parlamentti on erittäin halukas perustamaan suojeltuja merialueita. Niiden on tarkoitus olla eräänlaisia suojelualueita, joilla on keskeinen rooli biotoopin monimuotoisuuden palauttamisessa ja etenkin kalakantojen uudelleen muodostamisessa. Toivoimme rajoittavampaa ja tiukempaa tekstiä, jossa käsiteltäisiin ankarammin näiden suojelualueiden tarpeellisuutta, mutta periaate on otettu huomioon. Joka tapauksessa on otettu huomioon se, että niiden on oltava riittävän suuria, jotta niillä voisi olla roolinsa biologisen monimuotoisuuden palauttamisessa.

Lopuksi parlamentissa toivottiin, että direktiivin kattamaa alaa laajennettaisiin. Toivoimme erityisesti, että rannikkovedet otettaisiin huomioon, emmekä halunneet, että jää epävarmuutta tarpeesta ottaa huomioon kaikki vuorovedet. Suuressa osassa tapauksista näin joka tapauksessa kävikin Olisimme tosin kaivanneet hieman parempaa määritelmää vuoroveden peittämälle maalle, mutta teksti on riittävän hyvä.

Haluan korostaa, miten tärkeää on, että maantieteellisiä alueita koskevat strategiat ovat yhtenäisiä. Olisimme kaivanneet tiukempaa tekstiä, mutta yhtenäisyyden tarve on vahvistettu.

Lopuksi, Itämeren jäsenkollegamme toivoivat, että Itämerestä tulee eräänlainen pilottihanke, joka antaa meille mahdollisuuden edetä nopeammin tilanteen kiireellisyyden vuoksi. Heidän toiveensa ei toteutunut täysin, koska toimielimissä ei perinteisesti valita mitään aluetta aivan erityisesti. Ajatus pilottialueesta on kuitenkin säilynyt, ja olen varma, että komissio valitsee Itämeren tällaiseksi alueeksi.

Lopuksi vielä aikataulusta: meille oli tärkeintä, että direktiivi on sitova silläkin uhalla, että se pitkittää hieman aikaa, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on määrä saavuttaa tavoitteet. Lopuksi hyväksyttiin tämä kompromissi. Määräaika on asetettu vuoteen 2020, mutta jäsenvaltiot eivät saa viivytellä, koska niiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään vuoteen 2010 mennessä. Kehotan niitä joka tapauksessa toimimaan viipymättä. Vesidirektiivin suhteen, viivästys vain lisääntyy, ja merillä ei ole aikaa odottaa.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, käytän tämän puheenvuoron kollegani Stavros Dimasin puolesta. Hänen läsnäolonsa Balilla ilmastonmuutoskonferenssissa esti häntä saapumasta tänne tänä iltana. Ensin haluan kiittää ja onnitella esittelijä Marie Noëlle Lienemannia hänen erinomaisesta meristrategiadirektiiviä koskevasta työstään sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sen myönteisestä ja rakentavasta panoksesta.

Tämä direktiivi on merkki uudesta tavasta lähestyä merten ja valtamerten suojelua. Seuraava haaste on tietenkin sen onnistunut täytäntöönpano. Parlamentin ponnistelut kunnianhimoisempien tavoitteiden asettamiseksi tälle lainsäädäntöaloitteelle ovat kantaneet hedelmää, ja niiden avulla on varmistettu, että hyväksytystä direktiivistä tulee tehokas väline merten ja valtamerten yhtenäisessä suojelussa. Komissio on iloinen, että yhteisymmärrykseen oli mahdollista päästä toisessa käsittelyssä. Haluan erityisesti korostaa Euroopan parlamentin rakentavaa roolia tässä prosessissa. Koska parlamentti pitää aina kiinni korkeista poliittisista ja ympäristötavoitteista, sillä on ollut hyödyllinen ja rakentava rooli tämän yhteisymmärryksen hyväksi tehdyssä työssä.

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on, että jäsenvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin hyvän meriympäristön tilan saavuttamiseksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Se saavutetaan laatimalla meristrategioita ja panemalla niitä täytäntöön jäsenvaltioiden merivesialueilla. Näin ollen direktiivin tavoite on erittäin vaativa. Komissio pysyy valppaana varmistaakseen, että ryhdytään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voisimme taata meriympäristömme tehokkaan suojelun. Eräiden tärkeiden seikkojen osalta parlamentti on onnistunut menemään komission alkuperäistä ehdotusta pidemmälle.

Haluan korostaa erityisesti kolmea kysymystä, jotka ovat olleet neuvotteluissa keskeisiä: direktiivin kunnianhimoisen tavoitteen varmistaminen, ympäristön hyvän tilan tarkempi määritteleminen, tietyt kuvaavat nimitykset mukaan lukien, sekä suojeltujen merialueiden perustamisen edellyttäminen tämän direktiivin yhteydessä.

Parlamentti on vaatinut koko neuvotteluprosessin ajan, että on varmistettava, että direktiivin tavoitteet ovat kaikkien olennaisten seikkojen osalta hyvin kunnianhimoiset. Direktiivin esittämissä uusissa puitteissa työskentelemme ensi kertaa yhtenäisellä tavalla yhdessä merten ja valtamerten suojelemiseksi. Jatkamme tämän poliittisen aloitteen työstämistä, jotta meristrategiadirektiivi voisi konkreettisesti toimia Euroopan unionin meripolitiikan ympäristöpilarina. Tämän vuoksi komissio voi hyväksyä kompromissipaketin päästäkseen toisessa käsittelyssä yhteisymmärrykseen tästä direktiivistä.

  Eija-Riitta Korhola, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ryhmäni esittelijänä voin ilolla todeta, että direktiivi, josta olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen, on yksi niistä EU:n ympäristölainsäädännöistä, jonka tuloksista jälkipolvet saavat konkreettisesti nauttia. On aika viimein kiinnittää huomiota meriympäristöömme, jonka tilan heikkeneminen on ollut surullista katseltavaa, Itämeri pysäyttävimpänä esimerkkinä. Käsiteltävä direktiivi tuo uutta toivoa tähän tilanteeseen tavoitteena pysäyttää merten saastuminen ja elvyttää merten biodiversiteetti.

Työ näiden kahden vuoden aikana ei ole aina ollut helppoa. Vaikka tavoite on ollut kaikilla sama, ovat poliittisten ryhmien keinot usein poikenneet toisistaan. Yksi esimerkki, jossa kantamme erosivat toisistaan, liittyi niihin näkymiin, joita hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevalla tekniikalla vastaisuudessa on. Lienemannin kanta olisi käytännössä estänyt tämän tekniikan kehittämisen. Me taas katsoimme, että ilmastonmuutoksen valossa se on välttämätöntä eikä meridirektiiviin näin ollen pidä luoda sellaisia yksityiskohtia, jotka tekisivät tämän mahdottomaksi.

Uskon, että nyt saavutettu kompromissi tyydyttää kaikkia osapuolia. Se on kunnianhimoinen tavoitteissaan jättäen keinot jäsenvaltioille ja toisaalta velvoittaen kullakin merialueella jäsenvaltioita yhteistyöhön parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Kompromissiteksti kuvailee selkeästi, millaista meriympäristön hyvää tilaa haemme ja mitkä ovat sen mahdolliset uhkatekijät. Samalla se ei enää nimeä yksityiskohtaisesti eri toimia uhkatekijöinä, sillä listaa ei saisi tyhjentäväksi, ja toisaalta se asettaisi meriympäristössä tapahtuvat toimet eriarvoiseen asemaan. Nyt valittu sanamuoto velvoittaa mutta ei syyllistä, kannustaa ilman perustelemattomia pakkokeinoja. Tavoitteet ovat kuitenkin selkeät, tieteellisesti perusteltavissa, sitovat ja siten myös tehokkaat.

Haluan kiittää kollega Lienemannia onnistuneesta työstä. Hän on menestyksekkäästi johtanut neuvotteluja kuunnellen myös muita ryhmiä. Kiitän erityisesti siitä, että saimme Itämeren vakavan tilanteen nostettua esille.

Olen varma, että meristrategiadirektiivi muodostaa erinomaisen ympäristöpilarin EU:n yleiselle meripolitiikalle. Se tukee oivallisesti yleisen meripolitiikan tavoitetta lisätä kasvua, työpaikkoja ja kestävää kehitystä rakentuen samalla vahvalle merentutkimukselliselle tietopohjalle. Tämänkaltaista lainsäädäntöä yhteisömme tarvitsee.

  Justas Vincas Paleckis, PSE-ryhmän puolesta. – (LT) Onnittelen esittelijää tärkeästä työstä. Haluan sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että asiakirja olisi ollut vielä tehokkaampi, jos siinä olisi esitetty voimakkaampia mielipiteitä. Voimakkaat mielipiteet voivat kuitenkin odottaa. Tällä välin voimme nauttia saavutetusta kompromissista.

Merten ja valtamerten suojeluun ei vähään aikaan ole kiinnitetty sen ansaitsemaa huomiota. Meriluonnonvaroja on hyödynnetty säälimättä, ekosysteemi kulutetaan loppuun, ja olemme kohdelleet meriympäristöä kuin sahaisimme oksaa, jolla istumme. Sen vuoksi suojeltujen merialueiden perustaminen on erittäin tärkeää elävän meriluonnon säilyttämiseksi tuleville sukupolville.

Kuten yleisesti tiedetään, Euroopan unionin merialueet ovat sen maa-alueita suurempia. Kaikkien EU:n alueiden ja miljoonien EU:n kansalaisten hyvinvointi riippuu ympäröivien merten ja valtamerten hyvästä tilasta ja tuottavuudesta. Näin ollen on välttämätöntä, että Euroopan unioni ottaa ympäristönsuojelun tulevaisuudessa huomioon kokonaisuutena ja tietää, että sitä ei voi paikkailla yksittäisillä merkityksettömillä päätöksillä. Kun vähennämme maaperän saastumista, myös merialueiden saastuminen vähenee. Meidän on varattava lisää varoja ojituksen rakentamiseen, eikä sen kehittäminen ole vähemmän tärkeää EU:n ulkopuolellakaan.

Kannatan sitä, että Euroopan unioni on omaksumassa jälleen kerran maailmassa johtavan aseman ja on sitoutunut saavuttamaan merialueiden hyvän tilan 13 vuoden sisällä.

Itämeren kysymys on jo mainittu. Itämeri on erityisen herkkä – sen vesi vaihtuu vain 25–30 vuoden välein, joten saasteiden vaikutus on keskimääräistä voimakkaampaa. Vuosikymmenten vastuuttoman kemikaalien käytön seuraukset tuntuvat edelleen. Ennen öljyn uuttamisen aloittamista ja suunnitelmia öljyjohtojen rakentamiseksi Itämereen meidän pitäisi ottaa huomioon ympäristökysymykset. Meidän pitäisi varmistaa, että päätöksillämme ei ole haitallista vaikutusta lastemme ja lastenlastemme hyvinvointiin.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää ja onnitella Marie-Noëlle Lienemannia hänen ponnistuksistaan ja tavasta, jolla hän hoiti neuvottelut neuvoston ja komission kanssa. Keskityn eräisiin tärkeimmistä myönteisistä asioista.

Kokonaisuutena direktiivi korostaa riittävästi vaatimustenmukaisuuteen ja ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen tarvittavia toimenpiteitä. Ympäristön tilan huononemiselta vältytään. Vaikka Euroopan parlamentti vaati määräajaksi alun perin vuotta 2017, jäsenvaltioiden vaatimustenmukaisuusaikataulu on nyt laadittu vuoteen 2020 saakka. Se on realistinen määräaika, jota neuvosto ehdotti yhteistyössä kansallisten edustajien kanssa.

Jäsenvaltiot toimittavat alustavan arvion vuoteen 2012 saakka määrittäen ympäristön hyvän tilan ja asettaen johdonmukaisia ympäristötavoitteita. Neuvosto ilmoitti Euroopan parlamentille selkeistä sitoumuksista yhdennettyyn politiikkaan ja yhdennettyihin lähestymistapoihin, jotka kannustavat jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä saavuttaakseen Euroopan unionin laajuisesti ympäristön hyvän tilan.

Direktiivissä otetaan myös huomioon yhteinen kalastuspolitiikka. Siinä säädetään kannattavasta kalavarojen hyödyntämisestä ja kunnioitetaan samanaikaisesti ekosysteemien eheyttä, jotta ne voidaan säilyttää tai palauttaa ja jotta voidaan tarvittaessa suojella kalojen muninta-, suoja- ja ruokailupaikkoja.

Lopuksi, rahoituksen alalla otetaan käyttöön olemassa olevat varat taloudellisten resurssien puitteissa ja vuosien 2007–2013 talousnäkymien mukaisesti. Seuraavaa kautta varten rahoituksesta neuvotellaan uudelleen, koska direktiivi on voimassa vuoteen 2020 saakka.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, minäkin aloitan onnittelemalla esittelijä Marie Noëlle Lienemannia hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Direktiivin tavoitteena on suojella meriympäristöä, niin kuin sen pitääkin. Kalatalousvaliokunnan esittelijänä haluan kuitenkin huomauttaa muutamista asioista.

Ympäristövaliokunnan on korostettava enemmän kalastusta ja ongelmia, joita merten saastuminen sille aiheuttaa. Merimiehet ja kalastajat tuntevat meren kaikkein parhaiten. He elävät merillä, ja meri on heidän elinkeinonsa. Heidän panostaan tarvitaan tämän ongelman ratkaisemisessa. Haluan myös ilmaista tyytyväisyyteni suojeltujen merialueiden laajentamisesta.

Lyhyesti sanoen menestys meristrategian turvaamisessa riippuu neljästä päätekijästä. Ensimmäinen on se, että asianosaiset on saatava sitoutumaan direktiivissä esitettyyn aikatauluun. Emme voi emmekä saa sallia ohjelmamme lykkääntyvän. Kaikki tavoitteet on saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Ellemme saavuta niitä silloin, tilanteen korjaaminen on liian myöhäistä.

Toinen päätekijä on yhteistyö kolmansien maiden kanssa. Meret ovat rajattomia. Meidän pitäisi kokoontua neuvottelupöytään ja keskustella asioista kaikkien naapureidemme kanssa. Meidän ei pidä unohtaa, että Välimerellä on 27 valtiota, ja vain seitsemän niistä on Euroopan unionin jäsenvaltioita. Meidän kaikkien pitäisi siis kokoontua yhteen ja katsoa, mitä voimme tehdä.

Kolmanneksi tätä tarkoitusta varten pitäisi myöntää riittävästi varoja.

Neljänneksi meidän pitäisi saada kalastajat osallistumaan ponnistuksiin. Se on ainoa mahdollisuutemme onnistua.

Lopuksi ja huomautusten päätteeksi toistan, että oikein sovellettuna meristrategiadirektiivi edistää kannattavaa, kestävää kalastusta ja tervettä meriympäristöä, jotta meillä olisi puhtaita meriä, joiden kauneudesta voimme kaikki nauttia.

  Inger Segelström (PSE). - (SV) Arvoisa puhemies, sallikaa minun aloittaa kiittämällä Marie-Noëlle Lienemannia hänen hyvästä työstään puitedirektiivin parissa. Koska olen ruotsalainen ja asun Tukholmassa Itämeren, yhden maailman saastuneimman meren, rannalla, kannatan tätä direktiiviä erityisen voimakkaasti. Ruotsin väestöstä 40 prosenttia asuu alle viiden kilometrin päässä rannikolta. Saaret mukaan lukien maassa on 71 000 matkailualan työpaikkaa. Lisäksi kalastusalan työpaikkoja on 4 000. Kalatalouden ansiosta voimme nauttia kalasta, mikä on meille ruotsalaisille erittäin tärkeää.

Meriympäristön vahingoittuminen johtaa monien elämänlaadun heikkenemiseen, ja se on ei-toivottua kehitystä. Vaarana on, että kaupallinen ja huvikalastus veneissä, meressä uiminen ja merialueilla virkistäytyminen saattaa päättyä, ellemme tee EU:ssa jotain yhdessä, tässä ja nyt. Yhteinen meriympäristöpolitiikka auttaa vahvistamaan ja suojelemaan merten ekosysteemiä ja luomaan tietokannan seurantaa ja tietojen hankintaa varten. Meillä on Euroopan parlamentissa kunnianhimoisemmat tavoitteet kuin komissiolla, ja olen iloinen, että olemme asettaneet ympäristön hyvän tilan saavuttamisen määräajaksi vuoden 2017 emmekä vuotta 2021. Olen myös iloinen, että jäsenvaltioiden on esitettävä meriympäristöä koskevat toimenpideohjelmat vuoteen 2015 mennessä.

Haluan kiittää komission jäsentä Frattinia hänen osallistumisestaan. Ympäristönsuojeluun sitoutuneena kansalaisena haluaisin, että edistystä tapahtuisi nopeammin, mutta jos kaikki 27 jäsenvaltiota lisäävät vauhtia, voimme tehdä jotain ja aloittaa nyt. Tämä on erinomainen esimerkki alasta, jolla rajat ylittävä yhteistyö on tarpeen. Toivon, että Itämerestä tulee pilottialue, sillä yhdeksästä Itämeren valtiosta kahdeksan on EU:n jäsenvaltioita. Tämä on meidän ongelmamme ja vastuualueemme. On myös tärkeää, että me ympäristöulkopolitiikkaan sitoutuneet teemme Itämerellä ja meriympäristön alalla yhteistyötä Venäjän kanssa. Meillä on edessämme sekä ympäristöpoliittisia että energiapoliittisia päätöksiä. Nostakaamme meriympäristö nyt huomion keskipisteeksi!

  Georgios Toussas (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimuksen mukainen kehitys, jota ohjaa kilpailukyvyn tukemisen periaate eli monopoliasemassa olevien yritysryhmien kannattavuuden lisääminen Euroopan unionissa, ei vain lisää työläisten ja työntekijöiden hyväksikäyttöä äärimmilleen vaan myös pahentaa ympäristöongelmia vakavasti tuhoamalla järjestelmällisesti merten ekosysteemejä ja merten biologista monimuotoisuutta ja aiheuttamalla meriveden laadun tasaista heikkenemistä.

Sen lisäksi, että laivat vahingoittavat saasteillaan merivettä, teollisuuden saasteet ovat erittäin suurelta osin vastuussa meriveden saastumisesta. Se saastuttaa pohjavettä mittaamattoman paljon, ja saasteet siirtyvät myöhemmin meriveteen. Myös jatkuvasti lisääntyvien kalanviljelylaitosten saasteet rasittavat meriympäristöä ja ekosysteemien toimintaa vakavasti.

Meriympäristön ongelmia pahentavat huomattavasti monopoliasemassa olevien yritysten tulva toimialoille, jotka olivat ennen julkisessa omistuksessa, julkisten palveluiden ja julkisten infrastruktuurien yksityistämisen seurauksena sekä julkisen omaisuuden, kuten meriveden, kaupallistamisen vuoksi. Valtavat monopoliryhmien omistamat matkailukompleksit johtavat suurituloisten matkailijoiden yleistymiseen samaan aikaan, kun riistetään julkista omaisuutta, kuten rannikoita, rantoja ja merivettä.

Meriveden saastuminen ei enää johdu yksinomaan siitä, että matkailukomplekseista lasketaan mereen jätteitä ja jätevettä, vaan myös teollisuuslaitosten rakentamisesta niiden liiketoimintaa varten, mukaan lukien suolanpoistolaitteiden asentaminen golfkenttien kastelua ja niiden yleisiä tarpeita varten. Seuraukset ovat kauheat kokonaisten maa-alueiden asukkaille.

Arvoisa puhemies, haluan päättää puheenvuoroni huomauttamalla, että neuvoston ja komission mietinnön yhteinen kanta ei todellisuudessa tarjoa tarvittavaa ratkaisua, mikäli aiomme ratkaista tai edes lieventää vakavia ympäristöongelmia.

  Andres Tarand (PSE). - (ET) Meret ovat biosfäärin vähiten tutkittu ja vähiten tunnettu osa. Vieläkin tärkeämpää on pitää meriä hyödynnettäessä lähtökohtana ympäristönsuojelusta tuttua varovaisuusperiaatetta.

Onneksi esittelijä Marie Noëlle Lienemannilla on sama lähtökohta. Kiitän häntä siitä.

Toivon, että pääsemme toisessa käsittelyssä yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa, ja meristrategian täytäntöönpano voi alkaa nopeasti.

Haluan myös korostaa erikseen, että kannatan mietinnön tarkistusta 29, jossa Itämerelle halutaan myöntää Euroopan unionin meristrategian toteuttamisessa pilottialueen asema.

Itämeri on epäilemättä Eurooppaa ympäröivistä meristä uhanalaisin, sillä se on matala, ja vesi vaihtuu hitaasti Itämeren ja Atlantin valtameren välillä. Tämän vuoksi esimerkiksi kaasuputkia ei voi rakentaa samoin kuin Pohjanmereen tai Välimereen.

Jos Itämeri olisi jo nyt Euroopan unionin meristrategian pilottialue, NordStream-hanketta ei luultavasti toteutettaisi.

Onneksi Euroopan unionin ei tarvitse luoda Itämeren toimenpideohjelmaa tyhjästä. Itämeren suojelemiseksi laaditulla Helsingin yleissopimuksella on tehty tarpeelliset valmistelut Itämeren toimenpideohjelman puitteissa.

Itämeri sopii näin ollen hyvin meristrategian pilottialueeksi. Myönteistä on myös se, että HELCOM:in avulla Itämeren toimenpideohjelman toteuttamiseen voi osallistua myös Venäjä. Ilman Venäjän osallistumista on vaikea suojella Itämerta suojellaan ja varmistaa, että sen ympäristön tila on hyvä.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE). - (RO) Arvoisa puhemies, ensin haluan kiittää ja onnitella esittelijää.

Euroopan meristrategian perusluonteisena osana on tunnustaa, että ihmisen toiminta vaikuttaa kielteisesti ekosysteemeihin, ja lisätä ponnistuksia näiden vaikutusten torjumiseksi. Ihmisen toiminnan ja matkailun kehittyminen rannikoilla vaikuttaa merkittävästi meriympäristöön kalastustoiminnan, meriliikenteen ja virkistysmatkailun lisääntymisen seurauksena. Ilmastonmuutokset, jätteet, kalastustoiminta, akustiset, biologiset ja kemialliset tekijät uhkaavat merivesiä, ja direktiivi on merkittävä askel ekosysteemien eheyden parantamiseksi ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Mustanmeren ja Asovanmeren öljy- ja rikkisaasteet, jotka ovat syntyneet hiljattain myrskyn vuoksi ja aiheuttaneet useiden kauppalaivojen uppoamisen, vaikuttavat elämäämme vähintään kymmenen vuoden ajan. Onnettomuus sattui järjestelmävian vuoksi, koska laivat oli suunniteltu joki- eikä meriliikenteeseen, mikä osoittaa, että meriympäristön suojelemiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi ei tehdä lainkaan ponnistuksia. Tämä vakava onnettomuus mutkistaa kyseisten vesien ekologisen tilan paranemista. Ne on jo luokiteltu maailman saastuneimpien merialueiden joukkoon.

Mustanmeren veden laadun heikkeneminen vaikuttaa sekä kansanterveyteen että meren biologiseen monimuotoisuuteen, ja ekosysteemin eheyden palauttamiseksi tarvitaan huomattavia ponnistuksia. Lisäksi vaarallista rahtia sisältävissä merikuljetuksissa on noudatettava kansainvälisten sopimusten vaatimuksia ja varmistettava vähimmäisturvallisuus, jotta tulevaisuudessa voitaisiin välttyä samanlaisilta tuhoisilta tapahtumilta, jotka aiheuttavat huomattavaa vahinkoa sekä merien että ihmisten elämälle.

Direktiivin avulla voimme varmistaa, että Euroopan unionin meriympäristöä suojellaan paremmin ja että ihmisen toiminta ja liikenne eivät vaikuta veden laatuun ja luonnon monimuotoisuuteen.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, jäsenvaltioiden on nyt laadittava merivesiään varten meristrategioita hyväksyttyjen tekstien perusteella. Tällaiset strategiat alkavat merivesien tilan arvioimisesta sekä niiden olemassa olevista vaikutuksista ja paineista. Niiden avulla kehitetään tavoitteita hyvän ympäristön tilan aikaansaamiseksi.

Jäsenvaltiot laativat seurantaohjelmia ja kehittävät sitten vuodesta 2015 lähtien tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavia ohjelmia ja toimenpiteitä. Nämä vaiheet käydään jaksottaisesti uudelleen läpi joka kuudes vuosi.

Nyt ehdotettavaan kokonaisvaltaiseen kompromissipakettiin on sisällytetty useita avainkysymyksiä. Tärkeintä on, että direktiivin tavoite on nyt selkeä ja kunnianhimoinen, sillä jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin hyvän meriympäristön tilan saavuttamiseksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä.

Lainsäätäjät ovat sopineet hyvän ympäristön tilan määritelmästä. Määritelmää ja siihen sisältyviä määritelmään liittyviä kuvaavia nimityksiä on noudatettava. Nyt on sovittu tarkistetusta aikataulusta, joka on itse asiassa vaativampi kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa, mutta se tarjoaa samalla riittävästi aikaa asianmukaisten toimien toteuttamiseksi kaikissa vaiheissa.

Poikkeukset, myös kohtuuttomat kustannukset, on määritelty paremmin. Jäsenvaltioiden on perustettava suojeltuja merialueita tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Jokaisella merialueella tarvitaan toimia, ja tämän vuoksi meristrategioiden kehittämiseen liittyy tiivis yhteistyö alueellisten merisopimusten kanssa ja niiden puitteissa.

Tämän direktiivin täytäntöönpano itse asiassa vaatii tällaista parempaa koordinointia. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, miten tärkeinä parlamentti piti merkittäviä alueellisia prosesseja kaikkien neuvotteluiden aikana. Haluan erityisesti mainita Itämeren toimenpideohjelman, joka hyväksyttiin Helsingin yleissopimuksen yhteydessä. Kuten parlamentti korostaa, tämä yhdennetty toimenpideohjelma on hyödyllinen esimerkkitapaus ja voimavara, joka helpottaa kehitystä direktiivin täytäntöönpanemisessa.

Tällaisen yhdennetyn lähestymistavan on oltava merkittävä osa kaikkia toimia, joihin erilaisissa alueellisissa merisopimuksissa on ryhdytty Euroopan merien – Välimeren, Pohjois-Atlantin, Mustanmeren ja Itämeren suojelemiseksi.

Lopuksi, komissio on erittäin iloinen neuvottelujen tuloksesta. Komissio voi hyväksyä ehdotetut kompromissitarkistukset täysin.

  Puhemies – (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) EU:n politiikassa on otettava paremmin huomioon maailman valtameret ja erityisesti Eurooppaa ympäröivät merivedet tehokkaan ympäristönsuojelun mukaisesti. Nykyinen meristrategiapuitedirektiivi on vastaus ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, ja siinä tarjotaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimenpiteitä. Jotta Euroopan tasolla otettaisiin asianmukaiset askeleet, ensiksi on erittäin tärkeää, että meriympäristön tilan kartoittamisessa käytetään yhdenmukaisia kriteereitä. Lisäksi direktiivillä pakotetaan jäsenvaltiot saavuttamaan meriympäristön hyvän tilan vuoteen 2017 mennessä ja laatimaan siihen tarvittavat asetukset.

Pyydän jäsenvaltioita ryhtymään mietinnön yhteydessä tarvittaviin toimenpiteisiin meren saastumisen varmistamiseksi ja jäljittämiseksi, jotta voitaisiin soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta. EU:n hiilidioksidin merenpohjaan varastoimista koskevia toimenpiteitä on lujitettava, koska ne edistävät innovatiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntaa. Jo olemassa olevia pilottihankkeita on kuitenkin tarkistettava kriittisesti etenkin niiden tehokkuuden ja mahdollisten välillisten vahinkojen suhteen. Ilmastonmuutoksen tehokasta torjumista varten meidän ei pitäisi sulkea innovaatioita pois vaan sisällyttää ne EU:n laajaan ympäristöpolitiikkaan.