Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) [09388/2/2007 – C6-0261/2007 – 2005/0211(COD)] (Esittelijä: Marie-Noëlle Lienemann) (A6-0389/2007).
Holger Krahmer, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ilmanlaatudirektiivistä tehty kompromissi on pääasiallisesti onnistuneen ryhmätyön tulos. Haluan korostaa aluksi sitä. Kiitän erityisesti jäsenkollegoitani, jotka ovat osallistuneet aktiivisesti direktiivin tekstin laatimiseen, ja etenkin esittelijöitä, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän Anja Weisgerberiä ja Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän Dorette Corbeytä sekä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän Satu Hassia. Haluan kiittää myös komissiota sen arvokkaasta avusta sekä neuvoston puheenjohtajavaltiota Portugalia, joka on antanut tämän hyvän tuloksen saavuttamiseksi ratkaisevan panoksen avoimena ja rakentavana neuvottelukumppanina.
Kompromissi antaa EU:n tulevalle ilmanlaatupolitiikalle vakaan perustan. Uudessa direktiivissä säilytetään tasapaino kunnianhimoisten tavoitteiden ja rajojen sekä sen joustavuuden välillä, jota tarvitaan direktiivin täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa. Lisäksi direktiivissä keskitytään enemmän julkiseen tiedottamiseen ja saasteen lähteillä tehtävien toimenpiteiden tarvetta koskevan valistuksen lisäämiseen.
Haluan aluksi esittää pääpiirteittäin kompromissin tärkeimmät osat. Hienojakoisimpia PM2,5-hiukkasia koskevassa säätelyssä on tapahtunut ratkaisevaa kehitystä, mihin ilmanlaatulainsäädännön tarkistuksella pyritäänkin. Kaikkien asiantuntijoiden mielestä yksinomaan ihmisten toiminnasta syntyvät hienojakoisimmat pienhiukkaset ovat kaikkein suurin uhka ihmisten terveydelle. Hienojakoiset PM2,5-pölyhiukkaset, joiden halkaisija on alle 2,5 mikrometriä ja joita ei siis näe paljaalla silmällä, voivat tunkeutua keuhkoihin ja johtaa vakaviin, pitkäaikaisiin hengitystiesairauksiin. Euroopan ilmanlaatupolitiikassa olisi siis pitänyt keskittyä pienimpiin hiukkasiin jo kauan sitten.
Yhdysvalloissa on ollut ankara PM2,5-raja vuodesta 1997 lähtien. Yhdysvalloissa tämän alan lainsäädäntö on runsaat kymmenen vuotta EU:ta edellä. Kaikella kunnioituksella Yhdysvaltain ilmanlaatupolitiikkaa kohtaan haluan kuitenkin sanoa, että emme voi yksinkertaisesti jäljitellä sitä, mitä Yhdysvalloissa on tehty jo vuosien ajan. Euroopassa olosuhteet ovat aivan erilaiset, etenkin väestön ja liikenteen vilkkauden suhteen.
Ympäristöjärjestöjen vaatimus ankaran PM2.5-rajan asettamisesta on epärealistinen. Euroopassa tiedot eivät ole hyvät, ja mittauskokemus on puutteellista. Tällaisissa olosuhteissa ei ole hyvä asettaa rajoja hätäisesti. Neuvosto ja parlamentti ovat alun alkaen olleet yksimielisiä PM2,5-hiukkasten sääntelystä kahdessa vaiheessa. Aluksi vuodesta 2010 lähtien tavoitteena ja vuodesta 2015 lähtien rajana pitäisi olla 25 mikrogrammaa kuutiometriä kohti. Parlamentti on jatkuvasti yrittänyt vaikuttaa komissioon ja myös kampanjoinut neuvoston vastustaman ankaramman PM2,5-arvon hyväksi. Parlamentille on siis kunniaksi, että haluamme nyt alentaa PM2,5-rajaa 20 mikrogrammaan kuutiometriä kohti toisessa vaiheessa vuonna 2020.
PM2,5-hiukkasille asetetun tavoitteen ja rajan lisäksi jäsenvaltioita varten otetaan vuonna 2015 käyttöön velvoite 20 mikrogramman altistuspitoisuudesta. Tavoitteena on vähentää taustapitoisuutta, ja velvoitteella on myönteinen vaikutus ihmisten terveyden suojelemiseen etenkin kaupunkialueilla. Myös Euroopan parlamentin ehdottama malli PM2,5-pitoisuuksien alentamiseksi vuoteen 2020 mennessä on otettu käyttöön. Jäsenvaltioiden mukaan erilaistumista esiintyy, ja panokset otetaan entistä enemmän huomioon.
PM10-hiukkasten suhteen parlamentin enemmistö puhui ensimmäisessä käsittelyssä voimakkaasti sellaisen kunnianhimoisen vuosittaisen raja-arvon puolesta, joka myös korreloituu paremmin voimassa olevaan päivittäiseen raja-arvoon. Neuvoston ja komission kanta, jonka mukaan nykyisiä raja-arvoja ei pitäisi muuttaa, on saanut neuvotteluissa tunnustusta. Kun määräaikaa jatketaan PM10-hiukkasten suhteen kolmella vuodella, määräajan jatkaminen taataan vuoteen 2012 saakka sen jälkeen, kun voimaan tulee uusi direktiivi, joka koskee paikallisia viranomaisia, jotka eivät ole kaikista todistettavista ponnistuksista huolimatta pystyneet noudattamaan raja-arvoja maantieteellisen sijaintinsa tai sääolosuhteiden vuoksi.
Vaikka ilmanlaadun parantaminen on EU:lle merkittävä haaste myös tulevaisuudessa, haluan tuoda esiin kolme näkökohtaa, jotka pitäisi mielestäni ottaa huomioon direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja lainsäädäntöä tarkistettaessa vuonna 2013.
Ensinnäkin se, että ilmansaasteiden määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä jyrkästi. Kuten Euroopan ympäristökeskuksen uudesta tutkimuksesta ilmenee, noin 50 % hienojakoisten pölyainesten päästöistä väheni vuosien 1990 ja 2004 välisenä aikana – siis jo ennen PM10-raja-arvojen käyttöönottoa. Tämä saavutus johtuu pikemminkin teknisestä kehityksestä kuin lainsäädännöstä.
Toiseksi olosuhteet vaihtelevat valtavasti Euroopan unionissa ja jäsenvaltioiden välillä. Olen jo maininnut sääolosuhteet ja maantieteelliset tekijät. Suurin vaikutus on kuitenkin pääasiassa hyvin erilaisella väestön tiheydellä, liikenteen vilkkaudella ja teollisuuden määrällä. Tähän on kiinnitettävä enemmän huomiota, kun uusi lainsäädäntö pannaan täytäntöön.
Kolmanneksi lyhytaikaiset rajoitukset, kuten tiesulut ja liikennekiellot, tai ankarammat, lainsäädäntöön perustuvat rajoitukset, eivät auta vähentämään ilmansaasteita enempää.
Parlamentti kannattaa voimakkaasti toimenpiteitä saasteiden lähteillä koskevaa komission julkilausumaa, joka julkaistaan yhdessä uuden direktiivin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä vuonna 2008. Ilmansaasteita voidaan vähentää vain pitkällä aikavälillä ja EU:n tasolla nimenomaan lujittamalla rajat ylittäviä toimenpiteitä. Tulevaisuudessa pitäisi keskittyä pääasiassa saasteiden lähteitä koskevaan politiikkaan, etenkin yksityisiin polttolaitoksiin, laivateollisuuteen ja myös maatalouteen, joka on saanut tähän mennessä vain vähän huomiota osakseen.
Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, käsittelen tätä asiaa kollegani komission jäsenen Dimasin puolesta. Hän osallistuu Balin konferenssiin.
Haluan aloittaa kiittämällä ja onnittelemalla esittelijä Holger Krahmeria hänen erinomaisesta työstään ilmanlaatua koskevan direktiivin parissa, ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa, etenkin varjoesittelijöitä, heidän myönteisestä panoksestaan.
Ehdotuksen saaminen tähän vaiheeseen ei ole ollut helppoa. Euroopan parlamentilla on ollut rakentava rooli työssä, jota on tehty, jotta järkevästä ja tehokkaasta tekstistä päästäisiin yhteisymmärrykseen. Haluan ilmaista, että komissio arvostaa tätä.
Komission ehdotusta valmisteltaessa ja neuvotteluiden aikana meitä ovat selkeästi ohjanneet tieteelliset todisteet jatkuvan ilmanlaadun parantamisen tärkeydestä ja varsinkin tarpeesta puuttua pienhiukkasiin (PM2,5). EU:n kansalaisten eliniän odote lyhenee keskimäärin yli kahdeksalla kuukaudella ilmansaasteiden takia. Tätä ei voida hyväksyä. Meidän on tehtävä asian hyväksi enemmän.
Muutaman viime vuoden aikana ilmanlaatua on onnistuttu parantamaan EU:ssa vain rajallisesti, ja PM2,5-hiukkastavoitteiden sekä olemassa olevien standardien saavutettavuus on ollut keskustelun keskiössä.
Lisätoimia tarvitaan selvästi yhteisön tasolla, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Yhteisön toimenpiteet, joilla puututaan päästöihin niiden alkulähteessä, on määritelty ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa. Olemme hyvin tilanteen tasalla näiden toimenpiteiden kehittämisessä ja hyväksymisessä. Viimeinen kehitystä koskeva päivitys löytyy myös kompromissipaketin yhteydessä olevasta julkilausumasta. Komissio ja parlamentti ovat samaa mieltä näiden toimenpiteiden merkityksestä päästöjen tehokkaan vähentämisen kannalta.
Direktiivi on pääpiirteissään seuraavanlainen. Direktiivissä olemassa olevat rajoitukset ja tavoitearvot säilyvät ennallaan, mutta vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseksi tietyillä alueilla myönnetään aikaa edellyttäen, että tietyt ehdot täytetään. Kompromissitekstissä taataan, että lykkäys on rajallinen eikä kannusta viivyttelemään tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisessa. Koska ilmalla ei ole rajoja, nämä toimenpiteet tukevat pyrkimyksiä vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseksi myös lähialueilla ja naapurivaltioissa.
Vuosittaisen PM10-raja-arvon suhteen ymmärrän, että valiokunnan ehdotuksen takana oleva kunnianhimo on sille uhkana. Tieteellisissä todisteissa kuitenkin todetaan, että kroonisessa altistumisessa tärkeintä on PM10-hiukkasten PM2,5-osuus, joten komissio on ehdottanut PM10-raja-arvon säilyttämistä ennallaan ja pyrkimistä näihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin uusien PM2,5-tavoitteiden avulla. PM10-standardit arvioidaan täysin uudelleen vuoden 2013 tarkistuksessa. Näin varmistetaan, että standardit heijastavat asianmukaisesti uusinta tieteellistä tietoa ja täytäntöönpanokokemuksia.
Neuvotteluiden pääasiallisena haasteena on ollut asettaa PM2,5-hiukkasille ajankohtaisia sekä realistisia mutta kunnianhimoisia päästötavoitteita. Kompromissipaketin tarkistusartiklan tekstissä esitetään erittäin selkeät sitoumukset, jotka osoittavat, että osana vuoden 2013 pakollista tarkistusta harkitaan kunnianhimoisempaa vuosittaista raja-arvoa. Lisäksi PM2,5-hiukkasille asetetaan ohjeellinen raja-arvo.
Emme voi liioitella sen merkitystä, että uusi, oikeudellisesti sitova altistuspitoisuus otetaan käyttöön jo vuonna 2015. Vaikka uusi altistuksen vähentämiseen tähtäävä lähestymistapa tarjoaa jo jäsenvaltioille joustavuutta, jotta ne voisivat maksimoida erittäin tehokkaasti torjuntatoimiensa kansanterveydelliset vaikutukset, uusi oikeudellinen velvoite ja sen suhteellisen lyhyt täytäntöönpanoaika takaavat, että jäsenvaltiot ryhtyvät pikaisesti toimiin ja puuttuvat ankarasti pienhiukkasiin väestön altistumisen vähentämiseksi.
Olen erittäin iloinen voidessani kiittää siitä, että valiokunta piti erityisen tärkeinä herkkiä ryhmiä, myös lapsia. Lisäyksillä tuetaan herkkien ryhmien asianmukaista huomioon ottamista torjuntatoimien suunnittelussa.
Tämän tärkeän lainsäädännön avulla Euroopan unioni on valmis jatkamaan ilmansaasteiden merkittävien haittavaikutusten tehokasta vähentämistä ja minimoimista. Komissio tukee prosessia aktiivisesti kehittämällä Euroopan yhteisön toimenpiteitä ja tukemalla jatkuvasti direktiivien täytäntöönpanemista jäsenvaltioissa tarjoamalla opastusta ja helpottamalla jäsenvaltioiden välisiä vaihtotoimia.
Anja Weisgerber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Holger Krahmeria ja varjoesittelijöitä heidän tehokkaasta yhteistyöstään. Pääseminen neuvoston kanssa yhteisymmärrykseen toisessa käsittelyssä on menestys Euroopan parlamentille. Tämä sopimus on merkittävä askel Euroopan paremman ilmanlaadun hyväksi. Tarvitsemme kuitenkin apua kaikilta asianosaisilta. Suurten ja pienten kaupunkien on laadittava puhtaan ilman hyväksi suunnitelmia ja perustettava esimerkiksi ympäristövyöhykkeitä, elleivät ne noudata raja-arvoja. Jäsenvaltioiden on luotava puhtaan ilman hyväksi sopivat olosuhteet – esimerkiksi moottoriajoneuvojen tarroja koskevan asetuksen täytäntöönpano Saksassa.
Sitä kuitenkin vaaditaan myös Euroopassa. Vain noin 20–30 prosenttia ilmaperäisistä nokihiukkasista syntyy kaupunkien ytimen liikenteessä. Paikalliset viranomaiset voivat kuitenkin viime kädessä vaikuttaa asiaan vain siellä. Paikallisilla viranomaisilla ei ole mahdollisuutta noudattaa raja-arvoja, ellei Euroopan tasolla ryhdytä toimenpiteisiin muista lähteistä kuin liikenteestä syntyvien päästöjen vähentämiseksi. Pelkkä päästöjen mittaaminen ei paranna ilmanlaatua. Tarvitsemme toimenpiteitä hienojakoisten pölypäästöjen torjumiseksi jo niiden lähteillä. Se tarjoaa terveydelle todellista suojaa.
Komissio on nyt sitoutunut myös poliittisesti ottamaan nämä askeleet. Se haluaa tehdä lainsäädäntöesityksiä, kuten kuorma-autoja koskevan Euro 6 -standardin (se johtaa lopulta myös nokihiukkassuodattimien pakolliseen käyttöönottoon), pieniä teollisuuslaitoksia koskevat päästöstandardit sekä laivojen moottoreita koskevat uudet määräykset. Nämä määräykset on yhdistettävä paikallisten viranomaisten toimenpiteisiin, jotta ilmanlaatu todella paranisi.
Aluksi asetetaan raja-arvot pienimmille pölyhiukkasille. Nämä hiukkaset ovat vahingollisempia ihmisen terveydelle, koska niitä voi hengittää sisään. Näin ollen meidän on arvioitava sitä. Kunnianhimoisten mutta realististen raja-arvojen myötä osoitamme jälleen olevamme terveydensuojelun puolella. Lainsäätäjät ovat osoittaneet tässä asiassa suhteellisuudentajua ja varmistaneet samanaikaisesti korkeatasoisen terveydensuojelun. Koska me täällä parlamentissa olemme saaneet aikaan hyviä tuloksia pienimpien pölyhiukkasten osalta, olemme hyväksyneet neuvoston kannan, jonka mukaan olemassa oleviin PM10-raja-arvoihin, joihin kuuluvat myös päivittäiset raja-arvot, ei tehdä muutoksia. Tämä merkitsee kuitenkin myös sitä, että vuosittaisia PM10-raja-arvoja ei tiukenneta. Direktiivin tekstistä käy selvästi ilmi, että paikalliset viranomaiset eivät ole velvollisia ryhtymään tehottomiin lyhytaikaisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi tiesulkuihin. Sen sijaan pitäisi keskittyä pitkän aikavälin kestäviin toimenpiteisiin, kuten ympäristövyöhykkeisiin. Paikalliset viranomaiset tekevät tässä asiassa jo paljon, ja heidän pitäisi jatkaa toimiaan.
Suuret ja pienet kaupungit voivat kuitenkin anoa määräajan jatkamista olemassa olevien PM10-raja-arvojen noudattamiseksi ankarissa olosuhteissa. Haluan korostaa tarkoituksella, että se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paikalliset viranomaiset vapautetaan vastuusta. He eivät voi ylittää raja-arvoja loputtomiin, ja määräaikaa voidaan jatkaa vain ankarin ehdoin: niiden ilmasto-olosuhteiden tai kenttäolosuhteiden on oltava epäsuotuisat – niissä on esimerkiksi ongelmakohtia, ja ne ovat ryhtyneet paikallisella tasolla kaikkiin asianmukaisiin ja kohtuullisiin toimenpiteisiin. Joustavuus paikallisviranomaisten suhteen edistää direktiivin toteutettavuutta ilman, että terveydensuojelun taso jätettäisiin huomiotta.
Hyvät naiset ja herrat, olemme esittäneet vastuullista pakettia. Olemme saaneet terveydensuojelun rintamalla kehitystä aikaan.
PUHETTA JOHTI varapuhemies Marek SIWIEC
Dorette Corbey, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, puhdas ilma on elämän perusedellytys. Ilmasta on tullut viimeisten 30 vuoden aikana puhtaampaa, mutta se en edelleen aivan liian saastunutta. Tällä hetkellä voimassa olevien direktiivien noudattaminen ei riitä. Ilmanlaatudirektiiviä on tarkistettava, jotta voisimme puuttua saasteisiin tehokkaammin. Viime viikolla parlamentti ja neuvosto pääsivät sopimukseen uudesta direktiivistä. Pidän lopputulosta myönteisenä ja kiitän Holger Krahmeria, Anja Weisgerberia ja muita varjoesittelijöitä heidän rakentavasta yhteistyöstään kahden viime vuoden aikana. Haluan korostaa kolmea näkökohtaa.
Ensimmäinen koskee ankarampia standardeja. Ryhmäni on johdonmukaisesti sitoutunut kunnianhimoisempiin hiukkasia ja muita ihmisille ja ympäristölle haitallisia epäpuhtauksia koskeviin standardeihin, joten olen tyytyväinen siihen, että meidän ansiostamme saamme uuden mikrohiukkasia koskevan standardin. Mikrohiukkassaaste on näkymätöntä ja hajutonta, mutta se on vastuussa suurimmasta osasta terveyshaittoja ja johtaa satojen tuhansien eurooppalaisten ennenaikaiseen kuolemaan. Suuri määrä ihmisiä sairastaa astmaa ja kärsii muista sairauksista. Uuden standardin ansiosta voimme lähestyä näitä terveyshaittoja huomattavasti kohdennetummalla tavalla.
Näin ollen sopimus tietää kansanterveydelle hyvää. Parlamentti ei tyytynyt komission ja neuvoston vähäiseen kunnianhimoon. Vaadimme tiukempaa sitoutumista ja saimme sen aikaan. PM2,5-standardia laskettiin 25:sta mikrogrammasta 20:een. Tieteilijöiden mukaan se pidentää keskimääräistä eliniän odotetta neljällä tai viidellä kuukaudella. Uudetkaan standardit eivät kuitenkaan riitä. Parannuksia tarvitaan edelleen lisää. Muun muassa lapsiin on kiinnitettävä lisää huomiota. Viime kädessä meidän on saatava aikaan standardi, jossa sallitaan enintään 10 mikrogrammaa hiukkasia kuutiometrissä ilmaa. Se on Maailman terveysjärjestön suosittelema päästökatto, joka takaa, että ilma todella on puhdasta. Nykyinen direktiivi on askel oikeaan suuntaan.
Toinen näkökohta on se, että Euroopan on paitsi asetettava viisaita standardeja myös kehitettävä välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopassahan osataan usein hyvin asettaa yleisiä poliittisia tavoitteita, mutta tavoitteiden todelliseen saavuttamiseen tarvittavien oikeiden välineiden luominen ei ole lainkaan niin tehokasta. Ilman puhtaampia autoja, laivoja, maataloutta ja teollisuutta ilmanlaatua koskevat standardit jäävät paperitiikeriksi.
Äänestimme äskettäin Euro V -standardista ja Euro VI -standardista, jotka koskevat puhtaampia henkilöautoja vuodesta 2009 lähtien ja vielä puhtaampia autoja vuodesta 2014 lähtien. Tällainen raskaita ajoneuvoja ja linja-autoja koskeva lainsäädäntö on otettava nopeasti käyttöön. Parlamentti on kehottanut neuvostoa ja komissiota jouduttamaan täydentävän politiikan laatimista, jotta voisimme puuttua saastumisen lähteisiin. Tämä johti komission julkilausumaan, jossa lueteltiin kaikki tulevien vuosien toimenpiteet. Julkilausumasta tulee direktiivin liite, ja siinä viitataan direktiiviin. Tämä on yleisölle selvä poliittinen merkki siitä, että Eurooppa ryhtyy toimeen ja käynnistää puhdistusoperaatioita kaikilla aloilla.
Kolmas keskustelunaihe on ollut standardien joustavuus. 24 jäsenvaltiota ei pysty noudattamaan olemassa olevan direktiivin asettamia standardeja. Se ei tunnu minusta esimerkiltä hyvästä lainsäädännöstä. Olen aina ollut sitä mieltä, että on täysin hyväksyttävää, että jäsenvaltioille, jotka ryhtyvät useisiin toimenpiteisiin mutta eivät pysty noudattamaan standardeja, annetaan lisäaikaa ongelmakohtien ratkaisemiseksi edellyttäen kuitenkin, että keskipitkällä aikavälillä käyttöön otetaan paljon ankarammat standardit. On erittäin tärkeää, että täällä laatimamme lainsäädäntö on käyttö- ja toteuttamiskelpoista.
Osoitamme tänään, että Euroopan parlamentti suhtautuu vakavasti jäsenvaltioiden kanteluihin lainsäädännöstä, jonka toteuttaminen on mahdotonta. Kokemus on opettanut meille, että ilmasta ei tule puhtaampaa, jos laiminlyömme direktiivin täytäntöönpanon. Uusi ilmanlaatudirektiivi on vanhan direktiivin parannettu versio. Paremmat, ankarammat standardit ovat hyvä uutinen niin kansanterveydelle, paikallisille viranomaisille kuin rakennusyrityksillekin. Voimme hengittää jälleen!
Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensin haluan onnitella Holger Krahmeria hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka koskee tätä vaikeaa ja erittäin tärkeää aihetta.
Samalla haluan onnitella varjoesittelijöitä ja kaikkia kollegoita, jotka ovat tarjonneet ehdotuksia ja neuvoja ja tehneet tarkistuksia, jotka loppujen lopuksi ovat auttaneet laatimaan kompromissilainsäädännön, josta päästiin neuvotteluissa yhteisymmärrykseen ja jolla, mikäli se pannaan täytäntöön, pyritään parempaan ilmanlaatudirektiiviin ja tarjotaan Euroopalle jossain määrin puhtaampaa ja terveellisempää ilmaa.
Aikana, jolloin hengitystieinfektiot, kuten astma, keuhkolaajentumatauti ja keuhkosyöpä ovat lisääntymässä monissa osissa Eurooppaa, ja sairastuneet ovat enimmäkseen kaikkein haavoittuvimpia eli lapsia ja vanhuksia, meidän lainsäätäjien on varmistettava, että teemme parhaamme, jotta kansalaiset voisivat hengittää terveellisemmin.
Tätä varten olimme yhdessä päättäneet, että emme taivu neuvoston kohtuuttomiin vaatimuksiin, joissa ei hyväksytty minkäänlaisia muutoksia PM10-hiukkasten olemassa olevia päivittäisiä ja vuosittaisia raja-arvoja koskeviin säännöksiin ja joissa hylättiin suoralta kädeltä parlamentin ehdotus tehdä saastumisen lähteitä koskevien EU:n lisätoimenpiteiden hyväksymiseen poikkeuksia.
Vaikka olemme päässeet yhteisymmärrykseen, neuvoston on kuitenkin ymmärrettävä, että parlamentti pitää miljoonien kansalaisten terveyttä tärkeämpänä kuin muutaman eurooppalaisen teollisuusjätin vaurautta. Kaikkien on ymmärrettävä täysin, että parlamentti kantaa paljon suurempaa huolta siitä, että sairaudet eivät tuhoaisi ihmisten keuhkoja kuin siitä, että ahneet teollisuuspohatat pääsisivät lihottamaan lompakoitaan.
Olen varma, että parlamentilla on tulevaisuudessa tilaisuus saada kaikki säännöksensä hyväksytyiksi niin, että lainsäädännössä tehdään vähemmän kompromisseja, ja se todella suojelee kansalaisia kokonaisvaltaisesti huomattavilta hengitysteiden vaurioilta.
Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan antaa Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta tunnustuksemme Holger Krahmerin laadukkaalle mietinnölle. Jatkamme työtämme direktiivin parissa. Se on erittäin tärkeä koko ekosysteemille, johon kuuluu Euroopan ja laajemmin tarkasteltuna koko maailman asukkaiden terveydentilan paraneminen.
Näiden säännösten taloudellista näkökohtaa ei pidä myöskään salata. Tavoitteenamme pitäisi näin ollen olla sellaisen kompromissiratkaisun löytäminen, joka antaa jäsenvaltioille todellisen mahdollisuuden noudattaa hyväksyttyjä raja-arvoja, joissa määritellään ilmakehää saastuttavien hiukkas- ja kaasupäästöjen katto. Viittaan nyt PM2,5- ja PM10-hiukkaspitoisuuksiin sekä kaasuista hiilimonoksidiin ja hiilidioksidiin, rikkidioksidiin, typpioksidiin ja otsoniin, bentseeniin, haihtuviin orgaanisiin yhdisteisiin sekä lyijyyn.
Se siis tarkoittaa luotettavaa ja säännöllistä valvontaa. Monien yritysten, myös energiaa ja etenkin lämpöä tuottavien yritysten, perusteellisiin uudistuksiin tarvitaan huomattavia varoja. Maa-, lento- ja vesiliikenteen menetelmiin ja järjestelyihin on tehtävä perusluonteisia muutoksia.
On totta, että näistä ja muista kustannuksista on selvittävä. Totta on kuitenkin myös se, että kaikki maat eivät ole siinä asemassa, että ne voisivat ryhtyä tässä asiassa selkeitä taloudellisia vahinkoja kärsimättä ankariin toimenpiteisiin siinä suhteellisen lyhyessä asiassa, jota on ehdotettu. Tämä koskee etenkin uusia jäsenvaltioita, myös Puolaa, joka tekee tällä alalla paljon.
Lopuksi haluan korostaa, että on myös tärkeää, että EU:n aloittamat toimet saavat kannatusta muuallakin, etenkin Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä, Japanissa ja Brasiliassa. Ilmahan on koko maailmalle yhteistä.
Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, muistamme Maailman terveysjärjestön 5. lokakuuta 2006 tekemän vetoomuksen, jossa kansainvälinen yhteisö haastettiin parantamaan ilman laatua. Tarkoitus oli ottaa käyttöön erittäin tiukat standardit ilmansaasteita varten ja vähentää 15 prosenttia saastuneiden kaupunkien kuolemantapauksista. Euroopan unioni, joka on usein ilmastonsääntelyn alalla kärkisijoilla, tuotti kuitenkin suuren pettymyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Pettymys oli niin suuri, että ympäristöasioista vastaava komission jäsen Stavros Dimas oli henkilökohtaisesti tyrmistynyt Euroopan parlamentin kannasta, jolla heikennettiin voimassaolevaa lainsäädäntöä, joka oli jo muutenkin melko hampaaton.
Toisessa käsittelyssä 9. lokakuuta 2007 vihreät varoittivat ympäristöasioiden valiokuntaa hallinnon yksinkertaistamisen epäsuotuisista vaikutuksista ja etenkin niiden päivien määrän lisäämisestä, jolloin pitoisuushuippujen ylittäminen on sallittua ja tiettyjä epäpuhtauksia koskevien poikkeuksien laajentamisesta. Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä äskettäin syntyneessä kompromississa rajoitetaan vaurioita enemmän ensimmäiseen käsittelyyn verrattuna. Kaupunkialueiden PM2,5-hiukkasille ehdotetaan uutta raja-arvoa, 20 mikrogrammaa kuutiometriä kohti. Euroopan komission on määrä tarkistaa tämä arvo vuonna 2015.
Lisätoimenpiteitä voidaan tietenkin panna toimeen haavoittuvien väestönosien, kuten lasten ja vanhusten, huomioon ottamiseksi. Vaikka kompromissi on alkutilannetta parempi, se ei ole suuri edistysaskel Euroopan parlamentille. Se ei velvoita jäsenvaltioita ryhtymään rajoittaviin toimenpiteisiin, joita tarvitaan Euroopan väestön terveyden parantamiseksi. Ilmansaasteiden arvioidaan yhä lyhentävän kansalaisten odotettavissa olevaa elinikää yhdeksällä kuukaudella. On siis mentävä pidemmälle ja vähennettävä hiukkasleijumaa varhaisemmassa vaiheessa sellaisten ennaltaehkäisevien välineiden avulla, joiden tarkoituksena on vähentää eri alojen, etenkin liikenteen, päästöjä sekä teollisuuden aiheuttamia päästöjä.
Dimitrios Papadimoulis , GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen ja arvoisat jäsenkollegat, Euroopassa kuolee vuosittain ennenaikaisesti 370 000 ihmistä ilmansaasteisiin liittyviin sairauksiin. Komission virallisten lukujen mukaan eliniän odotteen on eräissä Euroopan maissa havaittu lyhentyneen 8–24 kuukautta sen seurauksena, että he altistuvat vaarallisille ilmaperäisille epäpuhtauksille. Valtaosa kuolemista johtuu hienojakoisista ilmaperäisistä hiukkasista. Poliittinen ryhmäni kannattaa lopullista sovittelusopimusta ja epäröiviä mutta joka tapauksessa myönteisiä toimia, joihin se on ryhtynyt vastatakseen tilanteeseen.
Haluan kuitenkin keskittyä eräisiin vakaviin puutteisiin. Raja-arvot, joita tässä sovittelusopimuksessa asetetaan hienojakoisille ilmassa kantautuville hiukkasille, ovat lähes kaksinkertaiset Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksiin verrattuna. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston asettamat raja-arvot ovat tiukemmat kuin Euroopan unionissa. Hienojakoisten ilmassa kantautuvien hiukkasten (PM10) turvallisemmista raja-arvoista ei ole päästy sopimukseen. Valvontavaatimuksia on vähennetty, vaikka kriittisen ympäristökuormituksen jatkuva valvonta on erittäin tärkeää tilanteen parantamiseksi.
Bentseeniä koskevien vaatimusten noudattamisen määräaikaa on jatkettu, joten suureen syylliseen, polttoaineen laatuun, ei puututa. Vaikka tarvitsemme kaikkien mukaan parempia polttoaineita ja puhtaampia autoja, työpaikkojen ilmanlaatu on vapautettu valvonnasta. Lisäksi jäsenvaltioille on annettu runsaasti pelivaraa olla panematta olemassa olevaa lainsäädäntöä toimeen ja olla valvomatta, että se pannaan toimeen oikealla tavalla. Ottamamme askel on siis myönteinen, mutta se ei riitä, ja juuri tämän vuoksi poliittinen ryhmäni kannattaa Euroopan parlamentin sovittelusopimusta mutta pyytää samaan aikaan neuvostoa ja komissiota ottamaan rohkeampia askelia.
Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, puhun nyt kollegani Johannes Bloklandin puolesta. Hän osallistuu tällä hetkellä ilmastonmuutoskonferenssiin Balilla.
Pitkällisten neuvottelujen jälkeen ilmanlaadusta on vihdoin päästy sopimukseen. Se on paitsi suuri myös erittäin tärkeä saavutus, koska ilmanlaadulla on suora vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Näin ollen haluan kiittää esittelijä Holger Krahmeria erittäin lämpimästi työstä, jota hän on tehnyt saavutuksensa eteen.
Direktiivillä annetaan realistinen panos terveyden ja ympäristön parantamiseksi. Ilmanlaatu on viime vuosina jo parantunut merkittävästi, ja direktiivin myötä parannuksia saadaan tulevaisuudessa lisää. Useiden maiden on kuitenkin edelleen vaikea noudattaa ankaria standardeja niin pian. Sen vuoksi olen iloinen, että sopimuksessa sallitaan lykkäys, jotta jäsenvaltiot saisivat ilmanlaadun standardien puitteisiin edellyttäen, että ne ryhtyvät riittäviin ponnistuksiin.
Toinen tärkeä näkökohta on se, että mittauksia ei vaadita paikoissa, joihin yleisö ei pääse ja jotka eivät ole pysyvästi asuttuja. Tällainen joustavuus on erityisen tärkeää satama-alueilla. Suhtaudun myös erityisen myönteisesti siihen, että on viitattu nimenomaan toimenpiteisiin saasteiden alkulähteillä. Tällaiset toimenpiteet, esimerkiksi uusi raskaita ajoneuvoja koskeva Euro VI--standardi, ovat mielestäni välttämättömiä hyvän ilmanlaadun saavuttamiseksi.
Lopuksi voin siis sanoa, että kannatan nykyistä sopimusta ja äänestän sen puolesta.
Andreas Mölzer (NI). - (DE) Arvoisa puhemies, hengitysteiden sairauksien tämänhetkinen osoitettu lisääntyminen – etenkin lasten, vanhusten ja sairaiden ihmisten keskuudessa – samoin kuin allergian aiheuttamien hengitysvaikeuksien lisääntyminen on suoraan yhteydessä liikenteeseen, joka vyöryy päivittäin kaupunkialueiden ja merkittävien kuljetusreittien läpi.
EU:n epäonnistunut tukipolitiikka on viime vuosikymmeninä heijastunut pääasiassa kaukoliikenteeseen. Kuten yleisesti tiedetään, emme ole tähän asti pystyneet siirtymään menneistä sanoista tekoihin erityisen herkkien alueiden, kuten Alppien, osalta esimerkiksi panemalla täytäntöön Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen. Julkisten yhtiöiden myyminen, joka on johtanut katastrofaalisen puutteelliseen julkiseen raideliikenneverkkoon, on kuitenkin nyt myös kostautumassa.
Mielestäni on erittäin kiistanalaista, missä määrin liikenteen rajoittamisen ja ympäristövyöhykkeiden perustamisen tai kaupunkien tietullien kaltaiset toimet voidaan vielä ottaa käyttöön. Saastepäästöjen pääsyylliset, kuten vanhenevilla dieselmoottoreilla varustetut kaupalliset ajoneuvot, on ennen kaikkea vaihdettava erittäin nopeasti.
Péter Olajos (PPE-DE). - (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Maailmassa yli 300 miljoonaa ihmistä sairastaa astmaa. Heistä 30 miljoonaa on eurooppalaisia ja 200 000 unkarilaisia. Länsi-Euroopassa 18 prosenttia astmaatikoista on luokiteltu vakavaa astmaa sairastaviksi. Kotimaassani Unkarissa astmapotilaiden määrä on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 250 prosenttia. Vuosittain diagnosoitavien uusien potilaiden määrä on kaksinkertaistunut tänä aikana. Ilmansaasteet ovat astman ja astmakohtausten laukaisijana ensimmäisellä sijalla. Tarkasteltavanamme olevan mietinnön tiedot puhuvat mielestäni puolestaan, ja mietinnön kohtalo, josta päätämme huomenna, koskee vain osittain ympäristönsuojelua. Siinä on paljon suuremmassa määrin kyse elämänlaadusta ja terveydensuojelusta.
Tällä hetkellä yksi Euroopan unionin lainsäädännön suurimmista ongelmista on sen puutteellinen täytäntöönpano. Se pätee valitettavasti myös ilmanlaatua koskevaan lainsäädäntöön. Näin ollen tärkein tehtävämme on nyt edistää olemassa olevien sääntöjen noudattamista eikä äänestää uusien, vieläkin tiukempien sääntöjen puolesta. Kotikaupungissani Budapestissa on kaksi miljoonaa asukasta, ja se ylittää esimerkiksi ilmassa kantautuvien pienhiukkasten sallitut rajat jo vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana, eivätkä nelin- tai viisinkertaisetkaan ylitykset ole epätavallisia. Meidän tehtävänämme on siis kehittää nykyistä lainsäädäntöä edelleen järkevällä tavalla ja valmistella suuntaviivoja, joissa ei määrätä lisätehtäviä vaan hiotaan olemassa olevia tehtäviä, jotta niillä todella edistettäisiin EU:n väestön hyväksi puhtaampaa ilmaa.
Holger Krahmerin mietintö täyttää mielestäni tämän vaatimuksen. Sen hyvä puoli on se, että siinä halutaan mitata ilmansaasteet ja ottaa ne talteen etupäässä saasteiden alkulähteillä. Lähestymistapa on teknisesti oikea. Kompromissi ei siis ole kunnianhimoinen vaan edistyksellinen. Uskon, että asianosaiset kaupungit ja jäsenvaltiot pystyvät nyt panemaan sen yhdenmukaisemmin täytäntöön ja että pystymme ehkä jättämään lapsillemme asumiskelpoisemman Euroopan. Erittäin paljon kiitoksia, arvoisa puhemies.
Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Onnittelen esittelijää. Aluksi haluan sanoa, että hyvä sää on aina miellyttävä asia. Emme ole siinä asemassa, että voisimme vaikuttaa säähän, mutta voimme tehdä ja meidän onkin tehtävä jotain sen laadulle. Ilmansaasteet ovat Euroopan unionin tiheään asutuilla ja teollisuus- ja kaupunkialueilla edelleen tasolla, jota ei voida hyväksyä. Euroopan suurimmissa kaupungeissa ilmansaasteiden uhan voi tuntea liiankin selvästi. Se aiheuttaa vuosittain kymmenien tuhansien eurooppalaisten ennenaikaisen kuoleman. Saasteella on haitallinen vaikutus sekä ihmiselämän pituuteen että sen laatuun.
Vahingolliset kaasupäästöt ovat viime vuosina vähentyneet EU:n jäsenmaissa huomattavasti. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Meidän on kesytettävä hirviöt, teiden pahimmat ilmansaastuttajat, jotka sylkevät ilmaan kaasua. Meidän on ryhdyttävä ratkaiseviin toimenpiteisiin julkisen liikenteen kehittämiseksi ja ihmisten rohkaisemiseksi, jotta he käyttäisivät harvemmin yksityisiä kulkuvälineitä. Tämä asia on avainasemassa uusissa jäsenvaltioissa, joissa 20 tai jopa 30 vuotta vanhat, hirvittävän huonokuntoiset autot jatkavat ympäristön saastuttamista.
Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ja Euroopan parlamentin yleinen kanta on erittäin tärkeä valtioille, jotka liittyivät Euroopan unioniin 2000-luvulla, etenkin tiukempien ehtojen ja ilmansaasteiden vähentämistavoitteiden, näiden tavoitteiden täytäntöönpanon joustavuuden sekä pitkä- että lyhytaikaisten tavoitteiden koordinoinnin suhteen.
Meidän on tehtävä voitavamme, jotta suurimmassa osassa Eurooppaa saavutettaisiin vuoteen 2015 mahdollisimman pieni erikokoisten ilmaperäisten hiukkasten pitoisuus. Maille, jotka ryhtyvät aktiivisiin toimenpiteisiin saasteiden vähentämiseksi mutta jotka eivät ole vielä saavuttaneet asetettuja tavoitteita, pitäisi antaa siihen mahdollisuus. On tärkeää lyhentää neljän ja kahden vuoden siirtymäaikaa kolmeen ja kahteen vuoteen.
Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentissa tarkastellaan tänään toista kertaa ilmanlaatua koskevaa direktiiviehdotusta. Yksi direktiivin tavoitteista on rajoittaa ilmakehässä leijuvien pölyhiukkasten määrää muutamina tulevina vuosina. Nämä sisään hengittämämme hiukkaset ovat kooltaan 2,5–10 mikronia. Tieteilijät varoittavat, että hienojakoisimmat hiukkaset ovat vakava uhka ihmiselämälle, ja käsiteltävänä oleva direktiivi koskee juuri niitä.
Parlamentin ja neuvoston välisessä kompromississa on esitetty myönnytyksiä neuvostolle, joka kannattaa lievempiä rajoituksia. Toivon, että direktiivissä kaavaillut toimet osoittautuvat riittäviksi ja että kun Euroopan komissio käsittelee ongelmaa uudelleen vuonna 2013, hyväksytään kunnianhimoisempia tavoitteita, koska kyse on nykyisten ja tulevien sukupolvien terveydestä.
Lopuksi haluan kiittää esittelijää hänen hyvästä työstään ja muistuttaa, että ongelman välttäminen on parempi vaihtoehto kuin sen seurausten korjaaminen.
Hiltrud Breyer (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, kompromissiratkaisu on odotettua parempi, mutta olisi teeskentelyä ylistää sitä suureksi menestykseksi, sillä se vesitettiin. Se on tarkistettuihin säännöksiin verrattuna vesitetty, koska pahoin saastuneet paikat voidaan nyt jättää pois laskuista.
Neuvoteltu kompromissi on kuitenkin myös vahinkojen rajoittamista, koska suunniteltu armonaika on nyt käsitettävä pelkäksi kehotukseksi olla tekemättä mitään. Jotta poikkeuksesta ei tulisi sääntöä, komission on valvottava käsiteltävänä olevia toimintasuunnitelmia sekä raja-arvojen noudattamista ja määrättävä täytäntöönpanon laiminlyömisestä seuraamuksia. Näin ollen kompromissia ei pitäisi ylistää suureksi menestykseksi, koska tiedämme, että direktiivin olisi todellisuudessa pitänyt olla voimassa jo pitkään.
Sen ei kuitenkaan – ja tämä on kompromissin myönteinen näkökohta – pitäisi myöskään antaa saksalaisille paikallisviranomaisille mahdollisuutta pyöritellä peukaloitaan. Tuore lupa olla tekemättä mitään on näin antanut paikallisviranomaisille ja liittovaltioille mahdollisuuden olla laatimatta toimintasuunnitelmia.
Meidän on kuitenkin myös korostettava, että Saksan liittovaltion hallinto-oikeuden päätös tarkoittaa ja on korostanut Saksan osalta sitä, että paikallisviranomaiset ovat joka tapauksessa velvollisia toimimaan. Tiedämme, että Euroopan unionissa on jo tehty hyviä aloitteita, kuten ympäristövyöhykkeiden perustaminen ja ajoneuvokannan uudistaminen. Nyt on varmasti kuitenkin jo aivan selvää, että kyseessä on viimeinen lykkäys. Nyt on todella siirryttävä sanoista tekoihin, jotta voisimme varmistaa, että kunnianhimoinen ilmanlaatupolitiikka ei muuttuisi naurettavaksi.
Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). - (CS) Hyvät naiset ja herrat, ilmansaasteiden valvonta ja ilmanlaadun parantamiseen tähtäävät ponnistukset ovat kiitettäviä toimia. Se, että toisissa käsiteltävänä olevan esityksen osissa asetetaan varsin korkeita vaatimuksia, kun taas toisissa todellisuutta yksinkertaistetaan jossain määrin, ei ole ongelma. Vakavampaa on se, että vaikka hienojakoisten hiukkasten valvontaa ja poistamista koskevan keskustelun keskiössä ovat nyt aivan oikein karkeiden hiukkasten sijaan hienojakoisemmat hiukkaset, PM2,5- eikä PM10-hiukkaset, sen pitäisi koskea myös PM2,5-hiukkasia pienempiä hiukkasia. Ne tunkeutuvat keuhkorakkuloihin saakka, ja koska keuhkorakkuloiden pinta-ala on suuri, niihin saattaa kertyä suuria määriä haitallisia aineita. Koska nämä hiukkaset eivät kerry ylempiin hengitysteihin, ne saattavat olla hyvin vaarallisia. Kannatan direktiiviehdotusta näistä varauksista huolimatta. Sitä kannattaa myös GUE/NGL-ryhmä, jonka jäsen olen, ja uskon, että palaamme lähitulevaisuudessa laajemmin tähän aiheeseen.
Françoise Grossetête (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, me kaikki myönnämme ja olemme kaikki sanoneet, että asutuskeskuksemme, kaupunkimme, ovat yhä saastuneempia, ja että näiden saasteiden aiheuttamia kuolemantapauksia esiintyy valitettavasti yhä enemmän. Toimin itse jo yli 16 vuotta sitten perustamani departementtini ilmanlaadun seurantaverkon puheenjohtajana, ja haluan muistuttaa, että kansalaiset pitävät ilmansaasteiden vähentämistä viranomaisten tärkeimpänä ympäristönsuojelutoimena. Sitä pitää tärkeimpänä huolenaiheenaan jopa 54 prosenttia ranskalaisista.
Tämä teksti vastaa siis hengitystiesairauksien, kuten astman, keuhkoputkentulehduksen ja keuhkolaajentumataudin pahenemiseen. Näistä sairauksista kärsivät pääasiassa pienet lapset – talvella ei muusta puhutakaan kuin pienimpien lasten ilmatiehyttulehduksista. Vanhemmat ihmiset sairastuvat keuhkosyöpään.
Tämän vuoksi hienojakoisimpia, vahingollisimpia ja tähän saakka sääntelemättömiä hiukkasia koskevien uusien standardien käyttöönotto on tyydyttävä toimenpide. Meillä on kuitenkin ulottuvillamme suuri joukko ratkaisuja ilmanlaadun parantamiseksi, muun muassa. polttoaineisiin, liikennevälineisiin ja ajoneuvoihin kohdistuvat toimet. Meidän pitäisi edelleen soveltaa EU:n runsasta lainsäädäntöä, joka on jo käytettävissämme mutta jota valitettavasti ei noudateta suurimmassa osassa jäsenvaltioista. Niiden tekstien nojalla, joista äänestetään huomenna, jäsenvaltioiden on perustettava kaupunkialueille näytteenottopisteitä. Itse asiassa jokaisella on oltava käytössään ”hiukkaskartta”. Meidän on myös toimitettava yleisölle, varsinkin erityisen herkille ihmisille, päivittäin tietoja ilman hiukkasleijumasta.
Lopuksi, emme saa unohtaa suljettujen tilojen ilmanlaatua, sillä vietämme niissä joskus yli 80 prosenttia ajasta. Kotien ilmanlaatua koskevia tutkimuksia kohtaan osoitetaan vähäistä kiinnostusta, vaikka sen terveysvaikutus on varmasti yhtä merkittävä kuin ulkoilman vaikutus.
Euroopan ilmanlaatua ja puhtaampaa ilmaa koskevassa direktiiviehdotuksessa lähestytään ilmanlaadun ja ihmisten terveyden välistä suhdetta ja esitetään yhteisön toimia ilmanlaadun parantamiseksi Euroopassa.
Hiilidioksidipäästöistä 40 prosenttia syntyy kaupunkiliikenteessä, ja ajoneuvot aiheuttavat 70 prosenttia muista epäpuhtauspäästöistä. Etenkin suurkaupunkialueilla liikenneruuhkat aiheuttavat Euroopan unionille kustannuksia, jotka kohoavat noin yhteen prosenttiin BKT:sta.
Monissa Euroopan pääkaupungeissa liikenne on ruuhkautunutta, ja saasteet vaikuttavat vakavasti asukkaiden elämään. Yli 66 prosenttia Euroopan kansalaisista pitää kaupunkien liikenneruuhkia ja niihin liittyviä saasteita ongelmina, joilla on vakava vaikutus heidän elämäänsä, ja he pyytävät Euroopan unionia toimimaan yhtenäisesti ja etenkin päättäväisesti.
8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa Euroopan unioni lupasi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna.
Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on keskityttävä toimiinsa ahtailla suurkaupunki- ja kaupunkialueilla ja lähestyttävä kaupunkitaajamien ilmanlaatua noudattamalla toissijaisuusperiaatetta kunnianhimoisemmin, ottamalla Euroopan tasolla käyttöön yhteistyö- ja koordinointistrategian. Kaupunkiliikennettä koskeva vihreä kirja edistää julkisen joukkoliikenteen kehittämistä mutta esittää myös toimenpiteitä tieliikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
Haluan tarkentaa tarkistuksen 31 osalta, että pakollisten teknisten standardien alalla on jo ryhdytty muussa lainsäädännössä eräisiin toimiin maalla kulkevien ajoneuvojen aiheuttaman saastumisen vähentämiseksi.
On mielestäni erittäin tärkeää, että parlamentille ilmoitetaan viiden vuoden välein kehityksestä, jota jäsenvaltioissa on tapahtunut ilmanlaadun parantamisen alalla, ja erityisen tärkeää on mielestäni se, että myös nämä toimet rahoitetaan rakennerahastoista.
Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin ja neuvoston ilmanlaatua ja puhtaampaa ilmaa koskeva direktiivi on erittäin tärkeä Euroopan kansalaisten terveyden kannalta, etenkin siksi, että teollisuuden, liikenteen ja voimaloiden päästöt, kuten hiukkaset, rikki- ja typpioksidi sekä lyijy, saattavat kulkeutua pitkien matkojen päähän.
Direktiivissä asetetaan rajat näille päästöille ja korostetaan epäpuhtauspäästöjen ja niiden lähteiden vähentämisen suurta merkitystä. Vaatimusten noudattamista koskevat ehdot kuitenkin vaihtelevat. Vyöhykkeillä ja kaupunkialueilla, joilla toimii monia epäpuhtauspäästöjä aiheuttavia laitoksia, esimerkiksi hiililämmitteisiä uuneja ja vanhoja teknologioita käyttäviä laitoksia, direktiivin vaatimusten noudattamiseen tarvittavat muutokset vievät aikaa ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia.
Tapauksissa, joissa se on perusteltua, direktiivin vaatimusten käyttöönottoa pitäisi lykätä tarkistuksen 2 mukaisesti. Direktiivissä korostetaan aivan oikein epäpuhtauspäästöjen valvonnan tarvetta. Se on erittäin tärkeää epäpuhtauksien, myös rajat ylittävien epäpuhtauksien, rajoittamisen kannalta. Onnittelen esittelijä Holger Krahmeria.
Richard Seeber (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että pääsimme kaikissa ryhmissä näin nopeasti sopimukseen näistä tärkeistä asiakirjoista. Ilmanlaatu on tärkeää kansalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Olen myös iloinen, että olemme asettaneet tiukat rajat, etenkin uudet PM2,5-hiukkasten raja-arvot, koska ne ovat erityisen vahingollisia terveydelle. Raja-arvoja ei valitettavasti ole tiukennettu monilla muilla aloilla, vaikka se olisikin ollut suotavaa. Tämä koskee tietenkin sekä PM10-hiukkasia että typen oksideja.
Jäsenvaltioiden nykyinen ilmanlaatu huolestuttaa minua kuitenkin asettamiamme raja-arvoja enemmän. Kuten te kaikki tiedätte, nykyiset rajat ylitetään lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Kunnianhimoisen lainsäädäntöpaketin täytäntöönpano riippuu nyt todella meistä, niin kuin sen valvominen riippuu komissiosta. Komissio ei ole tähän mennessä ottanut käyttöön rikkomusmenettelyitä, vaikka rajat ylitetään jatkuvasti. Toisaalta täytäntöönpanon on siis oltava täydellistä, mutta toisaalta komission on myös ryhdyttävä käytännön toimiin, jos jäsenvaltiot eivät edelleenkään voi tai halua noudattaa rajoja.
On myös tärkeää, että olemme saaneet aikaan yhdenmukaiset mittauskriteerit. Yksittäisten jäsenvaltioiden käytäntö on tässä asiassa hyvin erilainen. Liikenne on myös minun kotimaassani yksi ilmansaasteiden pääasiallisista syistä, ja sen suhteen on sanottava, että komissio ei ole myöskään täysin valmis tukemaan täällä aloitteita, joita maat tekevät noudattaakseen ilmanlaatua koskevia raja-arvoja. Komission pitäisi todella pyytää, että jäsenvaltioita tuetaan eikä estetä, kun ne pyrkivät pitämään ilman puhtaana. Olemme nähneet Alppien läpi kulkevan liikenteen lisääntyvän todella huomattavasti, ja siinäkin asiassa on tehtävä jotain ilmanlaadun suhteen.
Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti selventää tänään pitkäaikaista keskustelua niiden standardien määrittelystä, joita vaaditaan sovellettavan kansanterveydellisistä syistä PM25- ja PM10-hiukkasiin. Tänään saamme aikaan huomattavaa parannusta niille herkkien lasten ja vanhusten hyväksi. Kannatan tätä politiikkaa täysin.
On myös selvää, että yksilöidymmät toimenpiteet ovat mahdollisia. Melko kaupungistuneiden alueiden jakaminen vyöhykkeisiin on jatkossa mahdollista ja parantaa niin toteutettavuutta vaarantamatta perimmäisiä tavoitteitamme. Selvää on myös se, että saastumisen lähteitä koskevaan politiikkaan puututaan nyt vakavasti ja että Euroopassa tehdään rajat ylittävää yhteistyötä.
Arvoisa puhemies, ainakin minulle on epäselvää, onko Alankomaiden lainsäädännöstä todella poistettu este, joka koskee useita hankkeita yhtenäisen ympäristö- ja aluesuunnitteluluvan vuoksi. Alankomaissa, myös Alankomaiden parlamentin alahuoneessa ja lainsäädännössä, on tarkistettava, voidaanko tätä selventää ilmanlaatua koskevassa yhteistyöohjelmassa.
Eurooppa tarjoaa tänään erittäin selkeät puitteet sitä varten, mitä voidaan toteuttaa, myös Alankomaissa. Nyt on Alankomaiden asia luoda järkevä yhteys aluesuunnittelun ja ympäristöpolitiikan välillä, jotta vältyttäisiin muilta tarpeettomilta esteiltä. Siinä hengessä lupaan mielelläni tänään kannatukseni syntyneelle sopimukselle.
Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, nyt ehdotettava kokonaisvaltainen kompromissipaketti sisältää useita keskeisiä kysymyksiä.
Se sisältää ennen kaikkea seuraavat asiat:
- PM10-hiukkasia koskevan määräajan pidentämismahdollisuus yhteisen kannan tasolla; toimenpiteisiin ryhtymistä ei voi viivyttää, ja yksivaiheinen lähestymistapa vähentää hallinnollista taakkaa;
- PM10-hiukkasia koskevat standardit ovat ennallaan komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti;
- realistinen ja ajankohtainen vuosittainen PM2,5-tavoite vuoteen 2010 ja raja-arvoksi 25 µg kuutiometriä kohti vuoteen 2015 mennessä;
- suuntaa-antava raja-arvo vuodeksi 2020, joka lisätään kunnianhimoiselle PM2,5-esityslistalle vuoden 2013 pakollista tarkistusta varten;
- velvoite oikeudellisesti sitovasta altistuspitoisuudesta vuonna 2015, joka täydentää altistuksen vähentämistavoitetta ja johtaa pikaisiin toimenpiteisiin, joiden odotetaan tuovan maksimaalisesti kansanterveydellistä hyötyä; ja
- komission julkilausuma edistyksestä Euroopan yhteisön toimenpiteiden kehittämisessä hiukkasten lähteellä.
Johdanto-osan uudessa 15 kappaleessa vahvistetaan myös kahden lainsäätäjän päätöstä pitää ensisijaisen tärkeänä lainsäädäntöehdotuksia, jotka komissio esitti puuttuakseen yhteisön tasolla päästöihin niiden alkulähteellä.
Tiedän, että nämä asiat olivat ensimmäisessä käsittelyssä ensisijaisen tärkeitä parlamentille ja tällä kertaa valiokunnalle. Uskon, että nyt ehdotettu kompromissi tyydyttää parlamenttia, koska keskeisen periaatteen eli kunnianhimoisen mutta realistisen ilmanlaatua koskevan standardin asettamisen suhteen saavutettiin merkittävä voitto sekä selkeä tiekartta, johon sisältyi myös tarpeellisten yhteisön toimenpiteiden hyväksyminen ja hyvin määritelty tarkistus vuodelle 2013.
Olen myös erityisen iloinen voidessani todeta, että sekä parlamentti että neuvosto pitivät tärkeänä, että tässä direktiivissä päästään kompromissiin. Tuloksena syntynyt kompromissi sekä esitetty päätös antaa Euroopan unionille mahdollisuuden siirtyä tehokkaisiin seuraaviin vaiheisiin taatakseen kansalaisilleen terveellisempää ilmaa.
Lopuksi, komissio on erittäin tyytyväinen neuvottelujen tulokseen. Komissio voi hyväksyä ehdotetut kompromissitarkistukset täysin.
Haluan vielä kerran kiittää ja onnitella esittelijä Holger Krahmeria kaikista hänen ponnistuksistaan, jotta yhteisymmärrykseen päästäisiin toisessa käsittelyssä.
Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan tiistaina 11. joulukuuta 2007.
Kirjalliset kannanotot (142 artikla)
Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Ei tarvitse erikseen selittää eikä korostaa, että ympäristömme ilman hyvä laatu on tärkeää. Euroopan nykyinen ensisijainen poliittinen tavoite, jossa keskitytään yhtenäisen ja yhdenmukaisen lainsäädännön nopeaan ja kauaskantoiseen käyttöönottoon ilmanlaadun takaamiseksi, on oikea lähestymistapa.
Tällä hetkellä keskustelunaiheena olevan direktiivin ehdotuksessa yhdistetään ja kevennetään olemassa olevaa eurooppalaista lainsäädäntöä yhden yhtenäisen esityksen avulla. Sen tällä hetkellä sisältämän esityksen arvion jälkeen voidaan varmuudella sanoa, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän, Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän hyväksymä kompromissipaketti heijastaa täysimääräisesti kaikkien sellaisten asianosaisten etuja, joihin direktiivillä on suora vaikutus. Tässä tasapainoisessa jäsenvaltioille tehdyssä ehdotuksessa tuntuu sen säännösten painoarvo Euroopan ilmanlaadun samanaikaisesti parantuessa ja hiukkasten vähentyessä pidemmällä aikavälillä huomattavasti.
Yksittäisten PM10- ja PM2,5-tavoitearvojen erittäin yksityiskohtaisen käsittelyn lisäksi on mielestäni erittäin tärkeää keskittyä säännöksiin, jotka koskevat joustamista jäsenvaltioiden hyväksyttävien arvojen saavuttamisen suhteen. On huomauttamisen arvoista, että jäsenvaltioilla on jo huomattavia vaikeuksia aikaisempien ilmanlaadun parantamista koskevien säännösten noudattamisessa.
On myös tärkeää korostaa pitkäaikaisia ilmanlaatua koskevia toimenpiteitä. Tiedämme kokemuksesta, että lyhytaikaiset toimenpiteet eivät usein ole yhtä tehokkaita kuin pitkäaikaiset. Jäsenvaltioita pitäisi kannustaa ottamaan vapaaehtoisesti käyttöön ilmansaasteita koskevia pitkäaikaisia poliittisia strategioita.
Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Oikeus puhtaaseen ilman voidaan tulkita myös ihmisoikeudeksi, koska jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tehtävänä on taata ihmisille peruselinolot (puhdas vesi ja ilma). Viidestäkymmenestä sataan vuotta sitten teollisuusyhteiskuntaa symboloi savuava tehtaanpiippu. Arvomme ovat tällä välin muuttuneet, ja arvostamme ainakin puheissamme puhdasta ja luonnollista elämäntapaa. Kaupunkiemme ilma on valitettavasti vain osittain todisteena siitä. Raskaan teollisuuden romahdettua tai sen siirryttyä kolmanteen maailmaan teollisuuden aiheuttama saastuminen on vähentynyt, mutta moottoriajoneuvojen käyttö on moninkertaistunut. 25 vuotta sitten kymmenen miljoonan asukkaan Unkarissa oli miljoona autoa. Nyt autoja on kolme kertaa enemmän, ja niistä lähes miljoona saastuttaa Budapestin ilmaa tuoden mukanaan kaikki katastrofaaliset terveysvaikutukset. Keuhkosyöpätapaukset ovat moninkertaistuneet, ja astmaa esiintyy yhdeksän kertaa enemmän. Erityisesti pääteiden varrella asuvat pikkulapset altistuvat jatkuville riskeille. On myös käynyt ilmi, että dieselajoneuvojen aiheuttamat mikrohiukkaspäästöt ovat erityisen vahingollisia ihmisten terveydelle. Euroopan pitäisi hävetä, että tässä suhteessa EU:n standardit ovat alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa. Meidän ei pitäisi vain puhua vaan toimia. Meidän on käytettävä määriteltyjä välineitä tieliikenteen rajoittamiseksi asutuilla alueilla ja laadittava paljon nykyistä ankarammat päästösäännöt edelleen käytössä oleville ajoneuvoille. Saastuttajien yhteiskunnasta on tultava terveellistä elämää viettävä yhteiskunta!
Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan ilmanlaatudirektiivi parantaa Euroopan kansalaisten terveyttä ja edistää elintason parantumista kaupunkiympäristössä. Lainsäädännön sitovan luonteen vuoksi saavutus koskee koko Euroopan unionin aluetta.
Direktiivin heikko kohta on toimenpiteiden rahoittaminen, jotta voitaisiin sopeutua tavoitteisiin, jotka jäsenvaltiot ovat luvanneet saavuttaa vuoteen 2010 tai 2015 mennessä. Ensin on ryhdyttävä huomattaviin taloudellisiin ponnistuksiin ilmansaasteiden näytteenotto- ja mittauskeskusten perustamiseksi. Rakennerahaston varat, jotka on jo myönnetty ympäristöpolitiikkaan hyväksyttäville jäsenvaltioille, ovat saatavilla myös direktiivissä kuvattujen tavoitteiden saavuttamista varten, mutta se vähentää alun perin arvioituja summia. Mielestäni on lisättävä uusi budjettikohta, kun direktiivi astuu voimaan.
Kannatan samaan aikaan sellaisen joustavuuslausekkeen lisäämistä, joka sallisi jäsenvaltioille enintään kahden vuoden siirtymäkauden edellyttäen, että ne voivat todistaa ponnistelleensa huomattavasti ilmansaasteiden vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi.
Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Keskustelemme tänään toisessa käsittelyssä kahdesta merkittävästä ympäristön laatua parantavasta direktiivistä - toinen koskettaa meriä, toinen ilmaa. Ilmansuojelu on ympäristönsuojelun keskeisimpiä ja perinteisimpiä aloja siitä syystä, että ilmanlaatu ja ihmisen terveys ovat suoraan yhteydessä toisiinsa. Kuten komissio on todennut, elinajanodote on ilman pilaantumisen vuoksi lyhentynyt EU:ssa 8,5 kuukautta. Satojen tuhansien ihmisten elämänlaatu heikkenee päivittäin, ja luontoympäristö on uhattuna viime vuosien merkittävistä päästövähennyksistä huolimatta. Ilmanlaatudirektiivin tärkeyttä ei voine korostaa liikaa: se kokoaa hajanaisen normiston yhteen, mikä parantaa lähestymistapaa ongelmaan.
Haluan ensinnäkin kiittää neuvostoa siitä, että se tuli parlamenttia vastaan tärkeissä kysymyksissä: lähes puolet parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymistä tarkistuksista oli otettu kattavasti mukaan. Neuvosto päätyi puoltamaan nimenomaan eräitä hyvin keskeisiä parlamentin tarkistuksia, jotka koskevat tiettyjen hiukkaspitoisuuksien tavoitearvojen korvaamista sitovilla raja-arvoilla ja niiden määräaikoja ja sovellettavuutta. Juuri ihmisen terveydelle haitallisimpia PM2,5-pienhiukkasia koskeva raja-arvonormi on ratkaisevan tärkeä.
Tarvitsemme siis ehdottomasti tiukan direktiivin. Pelkät raja-arvot eivät kuitenkaan itsessään riitä. Huomiota onkin kiinnitettävä myös ilmanlaatua parantavien tekniikoiden edistämiseen.