Puhemies.−(IT) Esityslistalla on seuraavana Jan Mulderin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta (KOM(2007)0484 - C6-0283/2007 - 2007/0177(CNS) (A6-0470/2007)).
Mariann Fischer Boel,komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä parlamenttia tätä mietintöä koskevista ponnistuksista ja tietysti erityisesti esittelijää Jan Mulderia ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä.
Tiedän monien keskustelujen perusteella, että Jan Mulder seuraa tätä aihetta tiiviisti, ja yksikköni ja minä olemme arvioineet huolellisesti ehdotettuja tarkistuksia. Olen kiinnostuneena lukenut Jan Mulderin laatiman mietinnön. Arvostan todellakin Jan Mulderin ja Euroopan parlamentin vahvaa, omistautunutta kiinnostusta tähän aiheeseen. Arvostan myös tukea, jonka esittelijä toistuvasti ilmaisee mietinnössään täydentäville ehdoille.
Kuten olen todennut monta kertaa, tämä järjestelmä on oikea ja tarpeellinen ja se on säilytettävä, jos haluamme yhteiskunnan tukevan maatalousmenojamme. Tiedän, että olemme täysin samoilla linjoilla.
Olen pitkälti samaa mieltä mietinnössä ehdotettujen tarkistuksen perusteluosan kanssa. Voin hyväksyä erityisesti pyynnön luoda mahdollisimman yksinkertainen järjestelmä vesittämättä sen tehokkuutta. Mielestäni olemme täyttäneet tämän tavoitteen pitkälti ehdotuksella, joka koskee valvontaa ja seuraamusjärjestelmää. Meillä on tietysti mahdollisuus jatkaa tätä työtä terveystarkastuksessa, jossa keskitymme lähinnä täydentävien ehtojen soveltamisalaan.
Kun tarkastelemme neuvoston asetusta koskevaan ehdotukseen jätettyjä tarkistuksia, meidän kaikkien on pidettävä mielessä, että keskustelut neuvoston kanssa olivat erittäin vilkkaita. Alkuperäinen ehdotuksemme on kehittynyt ja nyt meillä on kompromissiteksti, jonka komissio on hyväksynyt ja joka on tiiviiden keskustelujen tulos.
Puheenjohtajavaltio Portugali on heijastanut kompromississa niin pitkälle kuin mahdollista ajatuksia, jotka olette nostaneet esiin mietintöä valmistellessanne.
Lainsäädännön kohtiin nyt ehdottamistanne konkreettisista tarkistuksista minun on sanottava, että ne eivät kuulu siihen neuvoston asetukseen, josta juuri nyt keskustelemme: monet niistä koskevat valvontasääntöjä, jotka kuuluvat komission toimivaltaan ja, kuten sanoin, komission uusi työjärjestys hyväksytään pian.
Katson, että Jan Mulderin tärkeimmät esitykset on otettu huomioon, erityisesti entistä suuremmassa joustavuudessa, kun jäsenvaltioiden on mukautettava valvontajärjestelmä hallinto-organisaatioonsa. Olemme myös laajentaneet huomattavasti mahdollisuutta tarkastusten ennakkoilmoitukseen.
Toisista parlamentin ehdotuksista on keskusteltu perusteellisesti neuvostossa ja kompromissi heijastaa kaikkia eri mielipiteitä. Näin on mahdollisuudessa lopettaa kymmenen kuukauden sääntö – mielestäni päivämäärän asettaminen on paljon parempi ajatus – de minimis -säännön ja pienten rikkomistapausten seurannassa sekä täydentävien ehtojen vaiheittaisessa käyttöönotossa uusissa jäsenvaltioissa, jotka soveltavat yksinkertaistettua järjestelmää. Haluamme säilyttää tämän kompromissitekstin, josta on neuvoteltu tiiviisti.
Käytämme mahdollisuuden keskustella ehdotuksestanne uusia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän pidennys; se tilaisuus tarjoutuu terveystarkastusta koskevan keskustelun yhteydessä. Kuten olette ehkä huomanneet, pidän sitä henkilökohtaisesti erittäin hyvänä ajatuksena.
Palaan loppukommentteja varten.
Jan Mulder, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, komission jäsenen alustuksen jälkeen ei juurikaan tarvita keskustelua, mutta haluaisin silti vielä valaista maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kantaa.
Ensimmäinen tekijä on täydentävät ehdot. En tiedä miksi sitä kutsutaan muilla kielillä, mutta olemme lainanneet tämän sanan eli cross-compliance hollantiin. Maanviljelijät tuntevat termin. Me todellakin tuemme sitä, kuten komission jäsen äsken totesi: se on keskeinen näkökohta maataloustuotannossa ja katsomme, että sitä voidaan puolustaa, koska se asettaa maataloustuotannolle vaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin sen varmistaminen, että maataloustuotteet ovat sopivia ihmisten kulutettavaksi. Sen yli mennään kaikenlaisissa direktiiveissä: lintu- ja luontotyyppidirektiivit, ympäristödirektiivit, eläinten hyvinvointia koskevat normit ja niin edelleen.
Tärkein kysymys on seuraava: missä muodossa tarkastukset on toteutettava? Tarkistusten osalta katson, että koska meillä on aina vain enemmän uudistuksia, on välttämätöntä saada maanviljelijöiltä laajaa tukea ja ymmärrystä täydentävien ehtojen järjestelmälle. Jos menetelmät ovat liian byrokraattisia, niin kuin ne ovat tällä hetkellä, sitä ei edistetä. Mitä voimme muuttaa tällä alalla?
Ensinnäkin yksittäisissä jäsenvaltioissa on tällä hetkellä liian monta valvontavirastoa, ja ne myös tekevät vielä tarkastuksia eri päivinä. Olemme mietinnössä vakuuttuneita siitä, että valvontavirastojen määrä olisi minimoitava, että tarkastukset olisi myös tehtävä yhtenä päivänä ja että maanviljelijöille olisi annettava tarkastuksesta ennakkoilmoitus kohtuullisessa ajassa. Tämän päivän äänestyksessä päätetään, miten kauan ennen tarkastusta ilmoitus on annettava.
Uskomme myös, että pienistä rikkomisista olisi annettava vähimmäistason määrittelevä säännös: viranomaisten ei pitäisi olla liian ankaria tällaisissa tapauksissa. Ei voida etsiä vikoja kaikesta, ja sitä paitsi maanviljelijöitä ei pitäisi koskaan rangaista kahdesti jostain, mistä säädetään EU:n ja jäsenvaltion lainsäädännössä. Se tarkoittaisi kahden sakon maksamista, ja me vastustamme sitä.
Tärkeä kohta mietinnössä – ja luulen, että komissiokin kannattaa sitä – on se, että moni asia, jonka viranomaiset tarkastavat täydentävien ehtojen alalla, tarkastetaan myös yksityisen teollisuuden toimesta. Miksi meillä pitäisi olla kaksi tarkastusjärjestelmää? Miksei voi olla niin, että jos yksityinen teollisuus tarkastaa jotain, niin viranomaiset toteavat ”hyvä, tarkastamme yksityisen teollisuuden järjestelmät aika ajoin, ja jos ne ovat hyviä, meidän ei tarvitse tehdä enää tarkastuksia itse maatiloilla”. Se voisi saada aikaan suuren muutoksen myös maanviljelijöiden näkökulmasta. Mielestäni se voisi olla erinomainen yhteistyömuoto yksityisen teollisuuden kanssa.
Komissiolle ja neuvostolle tiedoksi, että olemme tällä välin sopineet kymmenen kuukauden säännön poistamisesta. Katson, että määräaika hakemusten jättämiselle jäsenvaltioissa antaa suuntaa tuen soveltamiselle.
Maatalousvaliokunnassa me katsomme, että on kohtuullista antaa uusille jäsenvaltioille lisäaikaa sopeutumiseen, ja olemme sanoneet, että jos ne lopulta saavat sadan prosentin maataloustuen, niiden on myös noudatettava täysimääräisesti täydentäviä ehtoja. Emme tiedä, millainen järjestelmä on tulevaisuudessa, mutta tiedämme, että se on tällä hetkellä uskomattoman kallis.
Olisiko mahdollista, että komissio antaisi karkean arvion siitä, mitä täytäntöönpano maksaa kussakin jäsenvaltiossa, miten jäsenvaltioiden kustannuksia voidaan verrata toisiinsa ja miten niitä voidaan verrata täydentävien ehtojen kokonaiskustannuksiin? Tässä tutkimuksessa voitaisiin antaa erilaisia vaihtoehtoja siitä, miten se voidaan toteuttaa edullisemmin yhteistyöllä yksityisen teollisuuden kanssa.
Karkeasti arvioiden tällä hetkellä on noin 18 direktiiviä, joita maanviljelijöiden on noudatettava, jotta heidän tulotukiaan ei leikata. Lisää voi olla tulossa. Valmisteilla on esimerkiksi maaperädirektiivi. Komission olisi tutkittava, onko mahdollista vähentää niiden määrää, ja minulla on mielessä yksi tai kaksi direktiiviä.
On naurettavaa, että meillä on sekä nitraattidirektiivi että pohjavesidirektiivi. Pohjavesidirektiivissä sanotaan, että sallittu nitraattimäärä pohjavedessä on 50 milligrammaa litraa kohden (jos se ylittyy, joutuu maksamaan sakkoa); nitraattidirektiivissä säädetään 1,7 nautayksikköä hehtaaria kohden. Meillä pitäisi olla jompikumpi mutta ei molempia. Liika on haitaksi. Toisen niistä on mentävä, ja sanoisin, että se on nitraattidirektiivi.
Mairead McGuinness, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen tämänaamuisista kommenteistaan ja myös Jan Mulderia hänen yhteistyöstään tämän mietinnön yhteydessä.
Viime viikolla RTE:n televisio-ohjelmassa (jota olen joskus toimittanut ja juontanut) kysyttiin yksinkertainen kysymys ”montako tarkastajaa tarvitaan yhden maatilan tarkastamiseen”? Yhden maanviljelijän, Eamon Healyn (Redcross, Wicklow’n kreivikunta) tapauksessa tarvittiin kolmen kuukauden aikana seitsemän tarkastusta ja yhdeksän tarkastajaa hänen maatilansa tarkastamiseen! Katson, että millä tahansa standardeilla mitattuna tällainen tarkastusten taso on liiallinen ja haitallinen maatilalla, joka on aktiivinen ja kiireinen. Mielestäni se kertoo paljon tarpeesta muuttaa radikaalisti tapa, jolla toteutamme täydentävien ehtojen tarkastuksia maatiloilla, ja myös tarpeesta vähentää – kuten Jan Mulder totesi – monia erityyppisiä tarkastuksia, vaati niitä jäsenvaltio tai yksityinen teollisuus tai EU.
Noin 68 prosenttia noudattamatta jättämisistä katsotaan vähäisiksi, ja kuitenkin ne johtavat seuraamuksiin, ja mielestäni meidän on oltava tässä joustavampia. Katson, että alle 250 euron seuraamuksia ei pitäisi määrätä. Tiedän, että komissiolla on muita ajatuksia, mutta toivon, että saamme sen taivutettua perusteluillamme.
Yli 70 prosenttia tapauksista koskee korvamerkin katoamista tai jotain tunnistamiseen liittyvää vähäistä asiaa, joka ei aiheuta uhkaa ihmisten tai eläinten turvallisuudelle, ja katson, että meidän on oltava joustavampia tässä nimenomaisessa ongelmassa. Meidän on oltava oikeasuhteisia. Mielestäni meidän on annettava maanviljelijöille ennakkoilmoitus. Monet ovat osa-aikaisia, ja ennakkoilmoituksen antaminen antaa heille mahdollisuuden suunnitella tarkastusta. He eivät voi tehdä maatilalla suuria muutoksia lyhyessä ajassa.
Siksi meidän on mielestäni oltava käytännöllisiä. Epäilen tietääkö Eamon Healy, maanviljelijä, jonka äsken mainitsin, tästä keskustelusta tänä aamuna. En usko, että hän kuuntelee tätä. Tiedän kuitenkin, että hän on erittäin innokas saamaan selville työmme ja äänestyksemme tuloksen. Hän ei halua nähdä seitsemää tarkastusta tai yhdeksää tarkastajaa maatilallaan kolmen kuukauden aikana, ja hän kertoo meille, että meidän on kevennettävä työtapaamme. Mielestäni olemme sen hänelle ja muille maanviljelijöille velkaa.
Bernadette Bourzai, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin kiittää ja onnitella Jan Mulderia hänen työstään ja myös hänen menetelmästään ja eri kuulemisista, jotka hän on toteuttanut.
Komissio on hyväksynyt kertomuksessaan maataloustuen täydentävien ehtojen täytäntöönpanosta varsin monimutkaisen järjestelmän soveltamisen aloitusvaiheen.Komissio on asettanut tavoitteekseen saada kaikki toimijat hyväksymään järjestelmä ja suosittaa erottamaan toisistaan kysymykset, jotka johtuvat yhteisön kehyksestä, ja kysymykset, jotka liittyvät kansalliseen täytäntöönpanoon.Komissio korostaa toissijaisuusperiaatteen merkitystä, normeja ja vaatimuksia, jotka on mukautettava paikallisiin ehtoihin, mutta myös yhteisen kehyksen merkitystä EU:n maanviljelijöiden tasapuolisen kohtelun takaamisessa.
Nämä kaksitasoiset säännöt ovat tehneet järjestelmän täytäntöönpanosta erittäin vaikeaa. Maanviljelijöille ei ole annettu tarpeeksi tietoa, riskiperusteita on käytetty erittäin harvoin; hallinta-, valvonta- ja vähennysjärjestelmä on liian monimutkainen; ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota vähäisiin noudattamatta jättämisiin; valvonnan tasoa ei ole yhdenmukaistettu; ennakkoilmoitus aiheuttaa ongelman.
En haluaisi kyseenalaistaa henkilökohtaisesti täydentävien ehtojen henkeä, sillä niillä annetaan vastaus yhteiskuntamme legitiimeihin odotuksiin. Niitä ovat ympäristön kunnioittaminen, jäljitettävyys, elintarvikkeiden turvallisuus ja avoimuus. Toisaalta haluan korostaa sääntelyn raskasta taakkaa, niiden soveltamiseen liittyviä vaikeuksia itse paikalla ja kielteisiä näkemyksiä, joita niistä on maanviljelijöillä, jotka uskovat, että heidän ammattitaitonsa ja osaamisensa asetetaan kyseenalaiseksi. Siksi haluan muistuttaa yksinkertaistamisen tarpeesta.
Olen pettynyt komission ehdotuksiin, jotka ovat hyvin rajoittuneita, ja toivon, että parlamentin ehdotukset hyväksytään ja että komissio esittää entistä kunnianhimoisempia ehdotuksia terveystarkastuksen aikana.
Haluan korostaa, etten hyväksy lainkaan korvausten logiikkaa, että, koska EU:n maanviljelijöihin sovelletaan tiukkoja tuotantoehtoja (eläinten hyvinvointi, ympäristökysymykset, eläinlääkärien käytännöt), heidän olisi saatava maataloustukea. Maataloustuki muodostaisi tietyssä määrin tasapuoliset toimintaedellytykset kilpailussa unionin ulkopuolisten maanviljelijöiden kanssa, joihin ei sovelleta samoja tuotantoehtoja. Minusta kuitenkin tuntuu, että koska maanviljelijät saavat julkista tukea, niin heidän olisi osaltaan noudatettava monia tuotantosääntöjä. Maanviljelijöiden ja EU:n välillä pitäisi olla aito sopimus. Meidän pitää jotenkin siirtyä rajoituksesta sopimukseen.
Olen siksi tyytyväinen siihen, että asiaa koskeva tarkistukseni hyväksyttiin ja että, kun maanviljelijä tekee hakemuksensa ja ilmoittaa maanviljelyyn käytetyn alan, hänen on myös suostuttava noudattamaan kansanterveyttä, eläinten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevia kriteereitä.
Maksujen vähennysten on riiputtava siitä, katsotaanko noudattamatta jättäminen tahalliseksi teoksi vai laiminlyönniksi. Haluan myös, että seuraamukset ovat suhteessa sen toiminta-alan merkitykseen, johon noudattamatta jättäminen on vaikuttanut maatilalla, erityisesti kun kyse on yhdistetystä vilja- ja karjatilasta.
Eri jäsenvaltioiden maanviljelijöiden on myös noudatettava samoja sääntöjä, ja siksi on tärkeää varmistaa direktiivin hallintovaatimusten yhdenmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Olen myös tyytyväinen uusia jäsenvaltioita koskeviin mukautustoimiin.
Toisaalta vaikka kannatankin sellaisen kynnyksen, de minimis -kynnyksen, käyttöönottoa, jonka yläpuolella jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta suoran tuen vähennyksiä, vastustan täysin kynnyksen nostamista 250 euroon, mitä ehdotetaan tarkistuksessa 16. Jos näin kävisi, useimmista rikkomisista, jotka johtavat tuen vähentämiseen, ei tulisi seuraamuksia, eikä tuen täydentävien ehtojen järjestelmässä olisi mitään järkeä. Pyydän teitä siksi tukemaan Jan Mulderin tarkistusta 31, jossa ehdotetaan sadan euron kynnystä. Uskon, että tämän kompromissin kaikki voivat hyväksyä.
Nathalie Griesbeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluaisin kiittää kollegaamme Jan Mulderia hänen tämänpäiväisestä mietinnöstään ja hänen menetelmästään. Olen tyytyväinen, että parlamentti tarkastelee YMP:n tuen täydentävien ehtojen mekanismeja, jotka ovat osoittaneet vuoden 2003 suuren uudistuksen jälkeen liian pikkutarkkoja sääntöjä sisältävän järjestelmän rajoitukset ja jotka ovat tehneet maanviljelijöistä jonkinlaisia EU:n hallinnon ad hoc -virkamiehiä, kun he itse asiassa tekevät ihmiskunnalle välttämätöntä työtä ruokkiessaan meidät.
Vuoden 2003 uudistus on selvä askel eteenpäin, jonka olisi autettava maatalousalaamme suojelemaan ympäristöä ja terveyttä, ja hyväksyimme tässä hengessä keväällä 2005 uuden maaseuturahastoa koskevan asetuksen korvaamaan EMOTR:n tukiosaston.
Osallistun tähän keskusteluun tänään rakennerahastoista vastaavana budjettivaliokunnan pysyvänä esittelijänä korostaakseni – monien kollegojeni tavoin – sitä, miten tärkeää on vähentää byrokratiaa kyseisten rahastojen hallinnassa. Talousarvion alalla minusta on ensinnäkin tärkeää, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen kaikki toimijat, ympäristönsuojelun tärkeimmät takaajat, vähentävät turhia hallinnollisia taakkoja, niin että ne voivat keskittyä päätoimintaansa, joka on pyrkiä edelleen laadukkaaseen maatalouteen, jota odotamme, ja tehdä se ympäristöä kunnioittaen.
Toiseksi haluaisin, että valvonnassa keskitytään kahteen asiaan, jotka ovat erityisen käytännöllisiä asianmukaisen kustannus–hyöty-suhteen takaamisessa. Minusta on erittäin tärkeää, että tekemämme säännöt eivät estä saatavissa olevien luottojen käyttöä. Me taistelemme niistä jäsenvaltioiden kanssa kiivaasti jokaisella neuvottelukierroksella neuvostossa. Ei ole tavallista, että määrärahoja on jätetty käyttämättä niin paljon kuin vuoden 2007 lopussa.
Siksi aion äänestää kaikkien kyseisten toimien puolesta siinä määrin, kuin niillä pyritään vähentämään hallinnollista taakkaa.
Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmaista UEN-ryhmän puolesta tukeni Jan Mulderille. Mietinnön tarkoituksena on ollut varmistaa, että täydentävien ehtojen periaate ja siihen liittyvät tarkastukset eivät rankaise maanviljelijöitä epäoikeudenmukaisesti.
Maatalous ei ole mitä tahansa taloudellista toimintaa. Sillä on erityinen yhteiskunnallinen tehtävä. Monien ympäristövaatimusten täyttämisestä riippuvat maksut hyödyttävät maanviljelijöiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Maksujen laajaa sosiaalista tehtävää olisi jatkuvasti korostettava. Monet yhteiskunnan jäsenet eivät tunne tätä tehtävää, ja se olisi selitettävä heille.
Haluaisin tehdä erittäin tärkeä huomautuksen. Vaadimme maanviljelijöitämme noudattamaan täydentävien ehtojen periaatetta. Asetamme heille ehtoja. Meidän olisi asetettava samat ehdot niille, jotka tuovat maataloustuotteitaan EU:hun. Erityisesti eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset olisi määrättävä poikkeuksetta kaikille tuojille. Taloudelliset ja humanitaariset edut edellyttävät sitä.
Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta.– (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissioin jäsen, aluksi kiitos esittelijälle, joka on nähnyt paljon vaivaa, vaikka kaikkia hänen ehdotuksiaan ei hyväksyttykään maatalousvaliokunnassa.Olen siitä pahoillani.En mene nyt yksityiskohtiin, vaan sanon periaatteessa, että täydentävät ehdot ovat lainsäädännön noudattamista.Irrottamisen jälkeen uutta on se, että lainsäädännön noudattaminen on sidottu palkkioiden maksamiseen.
Siltä, joka ei ota vastaan palkkioita, niitä ei voida myöskään vähentää.Hakemuksia ei tarvitse jättää.Lainsäädäntöä on silti noudatettava.Hyvä Mairead McGuinness, kun puhutte seitsemästä tarkastuksesta ja yhdeksästä tarkastajasta – tai päinvastoin – niin teidän on kiisteltävä siitä jäsenvaltionne kanssa, sillä jäsenvaltiot vastaavat siitä, miten valvonta toteutetaan.Jos teillä ei ole koordinointia, koska niin moni laki liittyy niin moneen eri hallintoelimeen ja kaikki lähettävät tarkastajansa erikseen, ja siitä koituu selvä taakka yrityksille, niin se ei ole EU:n asia vaan teidän asianne omassa maassanne.Hoitakaa se, ja asia on sillä hyvä.
Mielestäni kyseiset rahat on ehdollistettava kiireesti.Olemme kuulleet istunnossa jonkun sanovan:”Ne ovat maatalouden rahoja.”Ei, ne eivät ole maatalouden rahoja, ne annetaan maataloudelle.On oikeutettua – älkää ymmärtäkö minua väärin – että ne annetaan.On myös oikeutettua, että yhteiskunta vaatii, että ne sidotaan tiettyihin ehtoihin.
Minun luokseni tehtiin äskettäin tarkastus.Kaksi tarkastajaa tuli käymään – he eivät antaneet minun valita ajankohtaa, mutta he ilmoittivat tulostaan, ja tarkastus sujui mainiosti.Arvoisa komission jäsen, tietysti tarkastuksia olisi käytettävä neuvontajärjestelmän kehittämiseksi, jotta maanviljelijöitä autetaan siinä, miten yrityksessä voidaan parhaiten noudattaa ja panna täytäntöön lainsäädäntöä.
Hanke on jo käynnistetty parlamentin aloitteesta.Se on siis mahdollista.Olkaa ystävällinen ja tehkää siitä jäsenvaltioita sitova, silloin olemme askelen edempänä.
Jacky Hénin, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, yhteisellä maatalouspolitiikalla piti teoriassa taata elintarvikkeiden turvallisuus, EU:n tuotannon ja hintojen vakaus sekä kohtuulliset tulot kaikille maanviljelijöille. Villiä kilpailua koskevan uskonkappaleen nimissä YMP 2003 ja siihen sisältyvä tuen tuotannosta irrottamisen järjestelmä muodostavat valitettavasti jälleen uuden askelen kohti kyseisten tavoitteiden hylkäämistä, vaikka nämä ovat elintärkeitä EU:lle.
Tilatukijärjestelmä aiheuttaa vakavia vaikeuksia aloilla kuten viini, maito, liha, juurikkaat, hedelmät ja vihannekset. Järjestelmän ympäristöä koskevien täydentävien ehtojen periaate on vain temppu, jolla uudistus myydään boheemeille, jotka pitävät itseään ympäristönsuojelijoina, vain koska se on muodikasta. Miten voimme kuvitella, että ympäristönsuojelua voidaan lisätä edistämällä kilpailua maatalousalalla ja laskemalla samaan aikaan elintarvikkeiden hintoja? Nämä kaksi vaatimusta ovat keskenään ristiriitaisia: on mahdotonta yhdistää alhaisemmat tuotantokustannukset ja ympäristösäännösten lisääminen.
Samalla tavalla emolehmäpalkkion irrottamisen välitön seuraus olisi se, että hävitetään luonnolliset hiilidioksidia nielevät niityt, jotka ovat erityisen tehokkaita kasvihuonekaasupäästöjen torjunnassa.
Maapallon suojelu ja laadukkaan eurooppalaisen naudanlihan tuotanto edellyttävät sitä, että tuen irrottaminen tuotannosta torjutaan. Yleisemmin ottaen tarvitsemme oikeastaan uutta maatalouspolitiikkaa.
Jeffrey Titford, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijän perusteluosa on valaiseva sikäli, että siinä täydentävät ehdot kuvataan ehtona julkisen tuen jatkumiselle, ja siinä kerrotaan, että ”viljelijöille maksetaan korvausta siitä, että he noudattavat ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä”. Siinä kerrotaan vielä, että kyseinen lainsäädäntö on hyvin ankaraa muun maailman normeihin verrattuna.
Siinä tiivistyy hyvin kaikki, mikä EU:n asenteessa maatalouteen on vialla. EU:lla on ankara sääntelyjärjestelmä, joka johdattaa viljelijät pois heidän luonnolliselta alaltaan tuottaa elintarvikkeita ja laittaa heidät valvomaan ympäristöä tai sitä, mitä mietinnössä kutsutaan maaseudun kehittämisen politiikaksi, joka kaikki lisää voimakkaasti heidän kustannuksiaan ja vähentää tuotantoa. Sillä on myös se vaikutus, että se laittaa maanviljelijät suoraan kilpailuun rahoituksesta maisemapuutarhojen ja luonnonpuistojen kanssa, vaikka nämä eivät luonnostaan ole heidän kilpailijoitaan.
Tiedän, että ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa täydentäviä ehtoja, koska myönnetään avoimesti, että ne ovat muodostaneet maanviljelijöille, ja jäsenvaltioille valvonnan kautta, raskaan, byrokraattisen taakan. Mielestäni ne olivat huono ajatus alusta alkaen, ja niiden yksinkertaistaminen on vain hätäapua hoidon sijasta. Tavallisesti ”yksinkertaistaminen” tarkoittaa EU:n kielessä lisää standardointia ja komission valvontaa. Taaskaan suuret luonnolliset erot maataloudessa EU:n hyvinkin erilaisissa ilmastoissa eivät sovellu tällaiseen standardointiin. Mietinnössä toitotetaan innokkaasti näkemystä, että täydentävät ehdot ovat tärkeä väline maanviljelijöille annettavan julkisen tuen oikeuttamiseksi. Epäilen, onko edes yksi prosentti kansalaisista kuullut täydentävistä ehdoista saati sitten ymmärtää, mitä ne tarkoittavat. Luovutaan todellisen yksinkertaistamisen vuoksi kokonaan täydentävistä ehdoista ja annetaan maanviljelijöiden jatkaa sitä, mitä he parhaiten osaavat, eli viljellä viljaa ja kasvattaa eläimiä.
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, maanviljelijät eivät ole kohtuuttomia ihmisiä eivätkä yleensä epärehellisiä, kuitenkin heitä usein kohdellaan täydentävissä ehdoissa epäoikeudenmukaisesti antamalla suhteettomia rangaistuksia pienistä rikkomuksista ja jättämällä ilmoittamatta tarkastuksista. Olemme kuulleet, että 68 prosenttia noudattamatta jättämisistä luokitellaan vähäisiksi, määrätyt seuraamukset ovat kuitenkin liiankin usein vaivoin toimeen tuleville maanviljelijälle melko lamauttavia. Erot siinä, miten täydentäviä ehtoja hallitaan maasta toiseen lisäävät kaunaa, jota ne ovat aiheuttaneet joissakin maanviljelijöissä.
Vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa meillä on erityinen ongelma, kaksinkertaiset pellot jotka ovat peräisin maanvuokrausjärjestelmästämme eli conacre. Sen sijaan, että olisi etsitty käytännöllistä ratkaisua, olemme saaneet tiukkaa kohtelua. Siihen on syynä ennen kaikkea maatalousministeriö, mutta se ja Bryssel olisivat kumpikin voineet tehdä enemmän ongelman ratkaisemiseksi. Vetoan todellakin siihen, että järjestelmää yksinkertaistaan ja joustavoitetaan ja vanhanaikaisella maalaisjärjellä korvataan joidenkin yli-innokkaiden byrokraattien joustamattomuus.
James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni tämän päivän mietintöön ja onnitella esittelijää hänen työstään.
Täydentävät ehdot ja niiden täytäntöönpanotapa jäsenvaltioissa on ratkaisevan tärkeää. Emme voi antaa toistemme – ja jokaisen jäsenvaltion – tehdä omia tulkintojaan. Jos kuuntelitte, mitä Mairead McGuinness ja Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf sanoivat tänä aamuna, se osoittaa erot jäsenvaltioiden tulkinnoissa. Asia on korjattava jäsenvaltioissa, ja meidän on vaadittava kutakin jäsenvaltiota panemaan tämä direktiivi täytäntöön oikealla ja asianmukaisella tavalla jokaisessa jäsenvaltiossa.
Maanviljelijät tarvitsevat ja vaativat vähemmän tarkastuksia, eivät lisää. Kun tarkastuksia tehdään, niistä on annettava ennakkoilmoitus riittävän ajoissa. Mielestäni on hullua sakottaa maanviljelijöitä kaikista pienistä yksityiskohdista; niin tapahtuu jo nyt. Maanviljelijöille pitäisi antaa aikaa korjata havaittu ongelma eikä vain kertoa heille, että he ovat tehneet laiminlyönnin ja heitä rangaistaan. Maatalouden byrokratiaa on ehdottomasti vähennettävä. Täydentävistä ehdoista ei saa tulla järjestelmää, joka antaa mahdollisuuden rangaista ja valvoa maanviljelijöitä. Meidän olisi autettava maanviljelijöitä ja annettava neuvoja siitä, miten he voivat tehdä asiat paremmin. Täydentävät ehdot voisivat olla myönteinen tekijä, ja niiden, jotka tekevät tarkastuksia, olisi saatava selkeä ja asianmukainen koulutus ja tunnettava velvollisuutensa.
Kyllä vain, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf on oikeassa. Minun maatilallani tehtiin tarkastus, joka kesti seitsemän tuntia. Ainoa seikka, jonka tarkastajat havaitsivat olevan vialla, oli se, että yhtä pientä osaa ei enää pidetty peltomaana ja olimme rakentaneet sille kanalan, mistä emme olleet ilmoittaneet. En katso, että tällaisesta yksinkertaisesta huolimattomuusvirheestä – kanalan rakentamisesta maatilalla ja sen ilmoittamisen laiminlyönnistä 12 kuukauden aikana – pitäisi rangaista. Se pitäisi voida korjata ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Francesco Ferrari (ALDE).-(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, katson, että Jan Mulderin mietinnöllä pyritään kunnioittavalla tavalla parantamaan EU:n maatalouspolitiikkaa.
Maatalous kiinnostaa Euroopan unionissa yhä enemmän. Kun muistetaan, että puolet unionin pinta-alasta on maatalouden käytössä, uskon, että täydentävät ehdot ovat yksi tärkeimmistä poliittisista viesteistä, jolla selitetään toive vahvistaa tukeamme maatalousalalle, samalla kun tuki tehdään riippuvaiseksi ympäristön kunnioittamisesta. Haluaisin korostaa tapaa, jolla kyseiset säännöt ovat yhteydessä kansalaisiin, kuluttajiin: tässä meillä on erittäin merkittävä keino lisätä tietoa niinkin ajankohtaisesta aiheesta kuin ympäristönsuojelu.
Hyväksyn esittelijän pyrkimykset yksinkertaistaa täydentäviä ehtoja: minusta sillä on todellakin kielteisiä vaikutuksia, jos maanviljelijöiltä vaaditaan liiallisia ponnistuksia lainsäädännön noudattamiseksi. Käsittelemällä uusia aiheita, kuten ilmastonmuutos, biopolttoaineet, vesivarat ja riskinhallinta, komissio on osoittanut halunsa siirtyä eteenpäin, vaikka on vielä hieman epäselvää, miten täydentäviä ehtoja käsitellään, jos se antaa vain yleisen vaatimuksen yksinkertaistamisesta selvittämättä miten – ja mihin tarkoitukseen – se pannaan täytäntöön.
Sellaisten tekijöiden, kuten yksinkertaistaminen, sääntelyn purkaminen ja – lisäisin itse – avoimuus, on aina tuettava kaikkia Euroopan unionin aloitteita. Minun pitäisi lopettaa tähän, mutta arvoisa komissio jäsen, tiedän, että vierailitte kymmenen päivää sitten Bresciassa, kotimaakunnassani ja – vaikka tämä ei ole kuulukaan tähän keskusteluun – saitte maistaa Brescian viinejä ja tyypillisiä tuotteita. Mielestäni se, että viiniin ei lisätä sokeria tarkoittaa tasapainon löytämistä laatuun ja tuottajien palkitsemista asianmukaisesti.
Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, maanviljelijöille pitäisi antaa taattua EU:n tukea vuosien 2007–2013 yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Siksi en voi hyväksyä sitä, että komissio yrittää alentaa tätä takuuta äskettäin ilmoittamallaan ”terveystarkastuksella”. Komissio yrittää leikata maanviljelijöille annettavaa suoraa tukea alle 13 prosenttiin. Tämä takuun poistamista ei mielestäni voida hyväksyä, koska maanviljelijät ovat siirtyneet kyseisten vuosien kesannointijärjestelmään eikä olisi oikein mennä takaisin.
Normeista sanoisin seuraavaa: jos niitä valvotaan koko EU:ssa, niitä pitäisi soveltaa myös EU:hun tuotuihin elintarvikkeisiin – eikä maanviljelijöitä pitäisi alistaa koko EU:ssa turhiin tarkastuksiin.
Meidän pitäisi tarkastella normia, jota sovelletaan EU:ssa sallittuihin elintarvikkeisiin, ja komission olisi toimittava eikä häirittävä maanviljelijöitä, jotka tekevät parhaansa kaikkialla EU:ssa, ja siihen sisältyy varmasti kotimaani Irlanti.
Maria Petre (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin onnitella kollegoitamme, esittelijöitämme ja varjoesittelijöitämme, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen esittää meille tämän paketin monimutkaisia tarkistuksia, jotka ovat välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudelle.
On selvää, että niiden EU:n asetusten ja direktiivien suuri määrä, joita maanviljelijöiden on noudatettava, tekee heidän pääsystään tukijärjestelmien piiriin entistä vaikeampaa. Tilatukijärjestelmän sääntöjä on yksinkertaistettava täydentävien ehtojen osalta. Oikeusperusta antaa mahdollisuuden soveltaa vähimmäissääntöä tukien vähentämiseen sekä poikkeuksiin vähennyksestä vähimmäisrikkomusten tapauksessa.
Vähemmän hallinnollisia velvollisuuksia, yhdenmukaiset tarkastukset, tarkastusten yhdistäminen, myös EU:n toimielinten tasolla, ja ajoissa maksetut tuet parantaisivat maanviljelijöiden saamaa kokonaistukea, mikä lisäisi yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuutta.
On myös tarpeellista antaa lisätukea valmisteltaessa tarkastuksia, joista mielestäni pitäisi ilmoittaa rajoitetussa ajassa ja jotka pitäisi toteuttaa asianmukaisesti koulutetun henkilökunnan toimesta.
Uusien jäsenvaltioiden Bulgarian ja Romanian tapauksessa katson, että 3, 4, 6, 7 ja 9 kohdan valinnaisen luonteen jatkaminen vuoteen 2013 on viisasta, mikäli kyseisten kohtien säännökset viittaavat lakisääteisiin määräyksiin hallintokysymyksissä.
Czesław Adam Siekierski (PPE-DE).-(PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kaikenlaisessa maataloustoiminnassa ja -tuotannossa pitäisi noudattaa vaatimuksia, jotka koskevat ympäristönsuojelua, turvallisuutta, laatua ja eläinten hyvinvointia. Jan Mulderin mietintö sisältää tässä suhteessa monia tärkeitä määräyksiä.
Pyytäisin komission jäsentä keskittymään erityisesti neljään tarkistukseen eli tarkistuksiin 19, 26, 27 ja 29. Jos täydentävien ehtojen järjestelmä aiotaan panna asianmukaisesti täytäntöön uusissa jäsenvaltioissa noudattaen yhteiskunnan odotuksia, se on otettava käyttöön vaiheittain.
Kaikkien vaatimusten pitäisi tulla voimaan kyseisissä maissa vasta vuonna 2013, kun ne alkavat saada täysimääräistä suoraa tukea. Meidän on muistettava, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä annetaan resursseja tilojen sopeutumiseen ja investointeihin. Arvoisa komissio jäsen, maanviljelijöillemme asetetut vaatimukset ja normit ovat tiukempia kuin EU:n ulkopuolisissa maissa. Meidän on tuettava omia maanviljelijöitämme ja suojeltava heitä epäreilulta kilpailulta. Tuontituotteiden on noudatettava samoja tuotantoprosesseja koskevia normeja kuin unionin tuotteiden.
Mariann Fischer Boel,komission jäsen.−(EN) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset parlamentin jäsenille heidän kaikista puheenvuoroistaan tässä keskustelussa.
Tiedätte, että byrokratian vähentäminen ja asioiden yksinkertaistaminen on ollut tämän komission asialistan kärkipäässä alusta alkaen. Siitä syystä avatessamme tämän keskustelun täydentävistä ehdoista teetimme Rambøll Managementilla YMP:n yksinkertaistamista koskevan raportin, joka liittyi nimenomaan täydentäviin ehtoihin. Se on suppea tutkimus, joka kattaa vain viisi erilaista jäsenvaltiota, mutta se on erittäin mielenkiintoinen ja toimitan teille siitä kopion.
Se osoittaa, kuten Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf osuvasti totesi, että jäsenvaltioiden välillä on hurjia eroja. Jäsenvaltioiden tavat panna täytäntöön täydentävien ehtojen järjestelmä eroavat toisistaan. Aivan kuten todettiin, neuvontajärjestelmä on ratkaisevassa asemassa.
Mielestäni meidän olisi käytettävä tätä tutkimusta terveystarkastusta koskevissa jatkokeskusteluissa siitä, mitä voimme tehdä täydentävien ehtojen järjestelmän yksinkertaistamiseksi vesittämättä sen perustana olevia ajatuksia.
Se on ensimmäinen askel yhdessä neuvoston keskustelujen ja Jan Mulderin mietinnön kanssa, mutta se ei ole viimeinen askel. Jatketaan terveystarkastusta, jotta näemme, mitä voidaan tehdä, ja käytetään kaikkia saatavilla olevia tietoja. Tämä mietintö on arvokas, kun katsotaan, mitä voidaan tehdä, mitä jäsenvaltiot voivat tehdä ja miten jäsenvaltiot voivat keskenään määritellä parhaat käytännöt sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jossa on tasapuoliset toimintaedellytykset.
Kiitos keskustelusta. Olen varma, että palaamme vielä tähän asiaan.
Kirjalliset kannanotot (142 artikla)
Witold Tomczak (IND/DEM), kirjallinen. – (PL) Olen tyytyväinen täydentäviin ehtoihin liittyvien kalliiden vaatimusten täytäntöönpanon lykkäämiseen uusissa jäsenvaltioissa (niin kutsutussa uudessa kymmenessä). Se on varmasti perusteltua. Kyseiset jäsenvaltiot eivät saa vielä täysimääräistä suoraa tukea, joka edustaa jo leijonanosaa Euroopan unionin kaikista maatalousmenoista.
Olen tyytyväinen myös sen mahdollisuuden pidentämiseen, että uudet jäsenvaltiot voivat hyötyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmästä vuosina 2010–2013. Siten vältetään yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän täytäntöönpanon uusille jäsenvaltioille aiheuttama raskas ja tarpeeton taakka.
Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta meidän ei pitäisi antaa sen hämärtää vakavaa tilannetta, joka koskee resurssien jakoa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä. Viimeisimpien, vuodelta 2005 peräisin olevien tietojen mukaan uudet jäsenvaltiot ovat saaneet 1,5 miljardia euroa suoraa tukea. Se on 21 kertaa vähemmän kuin vanhat viisitoista jäsenvaltiota. Edunsaajat saivat kuitenkin vain 2,4 kertaa vähemmän (kaksi miljoonaa euroa ja 4,9 miljoonaa euroa). Nämä valtavat erot heijastuvat myös kunkin edunsaajan saamassa keskimääräisessä tuessa. Uusissa jäsenvaltioissa sen määrä oli 723 euroa, kun taas vanhoissa viidessätoista jäsenvaltiossa se oli 6 327 euroa, mikä on lähes yhdeksän kertaa enemmän!
Jatkuva uusiin jäsenvaltioihin kohdistuva syrjintä vahingoittaa kyseisten valtioiden maanviljelijöitä. Se myös asettaa kyseenalaiseksi yhteisen maatalouspolitiikan hengen ja maatalouden kehityksen koko Euroopan unionissa.
(Istunto keskeytettiin klo 11.25 ja sitä jatkettiin klo 11.30.)