Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 12. joulukuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Eurooppa-neuvoston valmistelu (Bryssel, 13. ja 14. joulukuuta 2007)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Eurooppa-neuvoston valmistelusta (Bryssel, 13. ja 14. joulukuuta 2007).

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tulevassa Eurooppa-neuvostossa pannaan ensimmäisenä tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen, joka tapahtuu Portugalin pääkaupungissa huomenna, sekä perusoikeuskirjan julistaminen tänään täällä parlamentissa jonkin ajan kuluttua. Lisäksi Eurooppa-neuvostossa kehotetaan saattamaan Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessi ripeästi päätökseen, jotta se voi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009.

Kuten olen todennut, Lissabonin sopimus tarjoaa unionille vakaan ja pysyvän toimielinkehyksen, jonka ansiosta se voi keskittyä täysipainoisesti tuleviin poliittisiin haasteisiin, kuten globalisaatioon ja ilmastonmuutokseen, kuten selkeästi painotettiin 19. huhtikuuta pidetyssä valtion- tai hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostossa annetaan globalisaatiota käsittelevä julkilausuma, jossa tehdään selväksi, että Euroopan unionilla on paitsi mahdollisuus myös velvollisuus toimia globaalien haasteiden edessä. Unionin sisä- ja ulkopolitiikka on valjastettava tähän tarkoitukseen. Ajattelen haasteita, joita ovat muun muassa Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteiden toteuttaminen, keväällä 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa sovittujen kunnianhimoisten ilmastonmuutos- ja energiasitoumusten täyttäminen, maailmanlaajuisen vastauksen löytyminen viimeaikaiseen rahoitusmarkkinoiden kriisiin, vapaan ja avoimen kaupan edistäminen, yhteistyömme kumppaniemme kanssa tehokkaiden ja yhtenäisten kestävän kehityksen strategioiden löytämiseksi, laaja-alaisen EU:n siirtolaispolitiikan kehittäminen sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU:n turvallisuus ja puolustuspolitiikan välineiden ja valmiuksien tehokas hyödyntäminen ja kehittäminen, jotta unioni voi ottaa entistä suuremman roolin turvallisemman maailman rakentamisessa.

Euroopan unioni auttaa varmistamaan, että globalisaatio on mahdollisuuksien lähde pikemminkin kuin uhka, ja että se edistää yksilöiden hyvinvointia. Toivomme myös, että Eurooppa-neuvostossa voidaan perustaa mietintäryhmä, jonka tarkoituksena on auttaa unionia ennakoimaan 20–30 vuoden kuluessa esiintyviä haasteita sekä vastaamaan niihin tehokkaasti. Eurooppa-neuvosto tarkastelee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla saavutettua edistystä. Tältä osin on syytä mainita ensinnäkin uusien jäsenvaltioiden sisärajojen valvonnan poistuminen, joka on erittäin tärkeä toimenpide kansalaisten arkielämän kannalta. Eurooppa-neuvostossa tarkastellaan myös siirtolaispolitiikan harjoittamista sekä erityisesti Afrikan ja Välimeren maihin sovellettavan kokonaisvaltaisen siirtolaisnäkemyksen sekä Itä- ja Kaakkois-Euroopan naapurialueisiin sovellettavan lähestymistavan täytäntöönpanon etenemistä. Tässä yhteydessä laaditaan selvitys muuttoliikettä käsittelevän ensimmäisen Euro–Välimeri-ministerikokouksen järjestämisestä. Selvitys otetaan huomioon Afrikan ja EU:n toisen huippukokouksen valmistelussa, kuten täällä eilen kerrottiin.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla käsitellään myös muita näkökohtia, joita ovat muun muassa terrorismin torjunnan aloittaminen etenkin radikalisoitumisen ja terroristiryhmiin värväämisen osalta, sekä oikeudellisen yhteistyön eteneminen. Eurooppa-neuvostossa tarkastellaan lisäksi taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien kysymysten parissa tehtyä työtä kasvun ja työllisyyden uudistetun Lissabonin strategian seuraavan ajanjakson valmistelua silmällä pitäen. Strategia on tarkoitus hyväksyä keväällä 2008 järjestettävässä Eurooppa- neuvostossa. Lokakuussa järjestetyssä valtion- tai hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa pyrittiin lujittamaan Lissabonin strategian ulkoista ulottuvuutta sekä vahvistettiin, että uudistettu Lissabonin strategia on yhä oikea kehys suurimpien haasteidemme, kuten erityisesti globalisaation voittamiseksi. Lisäksi tuossa kokouksessa todettiin, että Eurooppa menee eteenpäin ja että asetetut tavoitteet ovat yhä oikeat, minkä vuoksi uudella kaudella keskitytään lähinnä säilyttämään vakaus, joka on tarpeen saavutusten lujittamiseksi ja uudistusten vauhdittamiseksi.

Eurooppa-neuvostossa painotetaan tarvetta parantaa Euroopan kilpailukykyä yhtenäismarkkinoiden tuomia etuja hyödyntäen, kestävän kehityksen mukaisen teollisuuspolitiikan avulla sekä edistämällä innovointia ja tietotaitoa. Lissabonin strategian ulkoisen ulottuvuuden kehittämiseen sekä kuluttajien ja erityisesti pk-yritysten toimintaolojen parantamiseen kiinnitetään niin ikään huomiota. Työllisyys- ja sosiaalipolitiikan osalta Eurooppa-neuvosto aikoo hyväksyä joustoturvan yhteiset periaatteet, joissa korostetaan työmarkkinaosapuolten roolia työllisyys- ja sosiaalipolitiikan suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa. Lisäksi Eurooppa-neuvosto aikoo raportoida yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 tuloksista ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnisteluja syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Haluan korostaa myös kevään Eurooppa-neuvostossa aikaansaadun Euroopan energiapolitiikan edistämisen merkitystä. Huomiota kiinnitetään myös sähkön ja kaasun sisämarkkinoita koskevasta kolmannesta lainsäädäntöpaketista sekä strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta käytyjen keskustelujen edistymiseen.

Eurooppa-neuvostossa tarkastellaan kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanoa, ja sen odotetaan hyväksyvän, että strategiaan sisältyvien seitsemän tärkeimmän haasteen yhteydessä esitetyt tavoitteet ja painopisteet ovat edelleen täysin perusteltuja. Eurooppa-neuvosto aikoo myös hyväksyä komission tiedonannon EU:n yhdennetystä meripolitiikasta ja kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelmaan kuuluvia aloitteita ja ehdotuksia. Ulkosuhteissa Eurooppa-neuvoston odotetaan keskittyvän Kosovon tulevan aseman määrittelyyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa viime maanantaina käytyjen ministerineuvottelujen perusteella ja arvioivan neuvottelujen aikataulua. Koska Belgradissa ja Pristiinassa ei päästy sopimukseen, kuten tiedätte, Eurooppa-neuvoston odotetaan keskustelevan myös Euroopan unionin tulevasta roolista tässä prosessissa sekä toimista, joihin on ryhdyttävä asian ratkaisemiseksi ja alueen vakauden lujittamiseksi, jotta alue voisi lähentyä Euroopan unionia. Eurooppa-neuvostossa korostetaan eri valtioiden, erityisesti Brasilian ja Afrikan kanssa puolen vuoden kuluessa järjestettyjen huippukokousten merkitystä. Kuten tiedätte, Brasilian huippukokous oli ennennäkemättömän hieno aloite. EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa puolestaan saatiin aikaan joitakin hyvin rohkaisevia tuloksia, joista minulla oli mahdollisuus puhua parlamentissa eilen. Huomiota kiinnitetään myös siihen, miten suhteissa muihin alueisiin, kuten erityisesti Välimeren alueeseen, sekä kehitysyhteistyössä on päästy eteenpäin.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Eurooppa-neuvoston päätelmät heijastelevat puolen vuoden intensiivisen työn tuloksia sekä osoittavat, että Portugalin puheenjohtajakauden tärkeimmät tavoitteet on saavutettu. Euroopan unionilla on hyvin kunnianhimoinen työlista vielä edessään. Uskomme, että unioni jatkaa tulevillakin puheenjohtajakausilla korkean kasvun, yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen tiellä ja vahvistaa rooliaan globaalina toimijana kahden- ja monenvälisissä suhteissaan kumppaniensa kanssa. Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lokakuussa Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa saimme aikaan poliittisen sovun uudesta sopimuksesta ja käynnistimme valtion- tai hallitusten päämiestason keskustelun Euroopan eduista ja parhaista tavoista edistää niitä globalisaation kaudella.

Lissabonin sopimus allekirjoitetaan huomenna, ja perjantaina Eurooppa-neuvosto aloittaa työnsä konkreettisten tulosten aikaan saamiseksi Euroopassa, joka ajaa kansalaistensa etuja globalisaation aikakaudella. Minusta on tärkeää korostaa näiden kahden tosiasian välistä yhteyttä. Eurooppa on löytämässä ratkaisuja institutionaalisiin ongelmiinsa, mutta se tekee niin lähinnä siksi, että se ottaa huomioon kansalaistensa edut ja yrittää heijastella etujaan ja arvojaan myös maailmanlaajuisesti. Molemmilla tavoilla pyritään samoihin tavoitteisiin.

Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen ei ole pelkkä muodollisuus. Se osoittaa, että 27 jäsenvaltiota on hyväksynyt sopimuksen ja sitoutunut yhdessä Euroopan asiaan. Se on epäilemättä hyvin vahva symboli pitkästä tiestä, jonka olemme kulkeneet vuoden 2005 umpikujan jälkeen.

Myös perusoikeuskirjan julistaminen muutaman tunnin kuluttua täällä parlamentissa neuvoston puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen ja komission puheenjohtajan läsnä ollessa on osoitus siitä, että Euroopan unioni aikoo pitää kansalaisten oikeudet toimintansa ytimessä.

Perjantaina alkavassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa saamme toisen tilaisuuden tuoda esille unionia, joka pyrkii määrittelemään asemaansa globaalissa maailmassa. Aseman määrittely on osa Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Totuus on, että vahvistamme nykyisin pelkästään Lissabonin strategian ulkoista ulottuvuutta, lähinnä ajatusta siitä, että Euroopan vastauksen globalisaatioon on oltava proaktiivinen ja luotettava, eikä kielteinen ja passiivinen. Vasta eilen komissio hyväksyi tärkeän tiedonanto- ja päätöspaketin strategian uuden ajanjakson 2008–2010 valmistelua silmällä pitäen.

(EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategia toimii, sillä se on saanut aikaan talouskasvua ja tuonut työpaikkoja. Työllisyys on paras sitten 1980-luvun. Lissabonin strategia auttaa Eurooppaa ja Euroopan kansalaisia pärjäämään globalisaatiossa. Strategia on tuonut Euroopalle yhteisen ja käytännönläheisen asialistan, jossa otetaan täysipainoisesti huomioon kansalliset erot.

Itsetyytyväisyys olisi kuitenkin kohtalokasta Euroopan mahdollisuuksille muokata globalisaatiota. Tehtävää on vielä paljon: politiikan eri osa-alojen kehityksessä on eroja, ja jotkin jäsenvaltiot etenevät toisia nopeammin.

Eilen esitetyllä lainsäädäntöpaketilla vastataan tarpeeseen toimia ja kohdata globaalitalouden lisääntyvä epävarmuus, ja tarpeeseen kiinnittää entistä suurempaa huomiota paitsi sosiaaliseen ulottuvuuteen, koulutukseen ja ammattitaitoon myös tieto- ja viestintätekniikoihin, joustoturvaan, yhteisen energiapolitiikan tarpeeseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Eurooppa-neuvoston pian antamassa globalisaatiota koskevassa julkilausumassa tunnustetaan täysin Lissabonin strategian rooli. Julkilausumassa on tarkoitus esittää vakaumuksemme siitä, että unionilla on täysi syy suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteen. Nykyinen Euroopan unioni osoittaa, että poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten arvojen vaaliminen sekä Euroopan etujen puolustaminen ovat täysin sopusoinnussa ennakoivan globalisaationäkemyksen kanssa.

Meillä on nyt hyvät mahdollisuudet jatkaa sisäisiä uudistuksia ja parantaa valmiuksiamme kilpailla globaalisti taloudellisen ja sosiaalisen koheesion sekä solidaarisuuden arvojamme vaalien. Meillä on myös hyvät mahdollisuudet tarjota maapallomme ympäristötasapainon huomioon ottava globaali visio, jota maailma tarvitsee monenvälistä järjestystä, kollektiivista turvallisuusjärjestelmää, avointa ja reilua kauppaa sekä kestävää kehitystä varten. Meillä on niin ikään hyvät mahdollisuudet puolustaa eurooppalaisia etuja harjoittaessamme yhteistyötä ja vaaliessamme suhteitamme liittolaistemme ja maailman muiden suurvaltojen kanssa.

Olin kaksi viikkoa sitten neuvoston puheenjohtajan kanssa Kiinassa ja Intiassa osallistuakseni Euroopan unionin ja näiden kahden nousevan talousmahdin välillä järjestettyihin huippukokouksiin. Oli kiehtovaa havaita talouskehityksen vauhti tuossa maanosassa. Meidän on syytä seurata tarkoin Aasian tapahtumia. On totta, että talouskehitys on nostanut miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Kehityksellä on epäilemättä suoria vaikutuksia Euroopan tulevien sukupolvien elämään.

Keskeinen kysymys kuuluukin: mitä me aiomme tehdä tässä rakenteellisessa murroksessa? Ei pidä kuvitella turhia: globalisaatio merkitsee perusteellisia muutoksia myös valtasuhteissa. Totuus on, että vielä joitakin vuosia sitten eurooppalaisten puhuessa globalisaatiosta ajateltiin lähinnä länsimaalaistamista tai amerikkalaistamista. Nykyisin globalisaatiosta puhuttaessa moni eurooppalainen ajattelee ennen kaikkea Aasian nousevia talousmahteja.

Maailma on murroksessa, minkä vuoksi tarve mukauttaa yhteistä Eurooppa-hankettamme uusiin haasteisiin sopivaksi on käynyt minusta entistäkin selvemmäksi. Siten on tiettyjä ehtoja sen globalisaatiota koskevan julkilausuman hyväksymiselle, jonka Euroopan unionin johtajat antavat tällä viikolla. On selvempää kuin koskaan, etteivät myöskään Euroopan suurvallat kykene selviämään globalisaation haasteista yksin. On selvempää kuin koskaan, että tarvitsemme vahvaa Euroopan unionia.

Minusta Aasian suurvaltojen nousu sekä tietoisuus ilmastonmuutoshaasteesta ovat itse asiassa hyvin tärkeitä Euroopan unionia liikuttavia voimia, sillä ne osoittavat meille globalisaation haasteen olemassaolon sekä mahdollisuuden, johon voimme tarttua.

Tämänviikkoinen Eurooppa-neuvoston kokous onkin minusta hyvin tärkeä. Vielä muutama vuosi sitten EU:n johtajien olisi ollut mahdotonta päästä sopuun globalisaatiota käsittelevästä julkilausumasta, jota he nyt pian kannattavat. On selvää, etteivät Euroopan unionin tavoitteet ole vain Euroopan sisäisiä, vaan myös globaaleja. Meidän on ajettava etujamme ja vaalittava arvojamme uudessa nousevassa globaalissa maailmanjärjestyksessä. Näin ollen uskon, että voimme tehdä tärkeitä päätöksiä tällä viikolla. Päätöksiä olisi tehtävä niin, että luotamme täysin valmiuksiimme ja uskomme eurooppalaisten yhteiskuntien kykyyn tarttua haasteisiin.

On syytä muistaa erityisesti, että Euroopasta löytyy huomattavaa inhimillistä osaamista, hienoja tietopohjaisia perinteitä sekä kriittistä tietoa ja sopeutumiskykyä. Meillä on pitkälle kehitettyä tieteellistä ja teknistä tietotaitoa. Mikä tärkeintä, yhteiskuntamme ovat vapaita ja perustuvat oikeusvaltion periaatteelle, mikä on valttimme nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Tämä on eurooppalainen tapa elää. Eurooppalaisten elintapojen vaaliminen ja parantaminen ovat paras sijoituksemme. Voimme kohdata globalisaation luottavaisin mielin oikean poliittisen asialistan avulla. Globalisaatio asettaa erityisiä haasteita. Näitä ovat muun muassa massiivinen muuttoliike, joka on jossakin määrin uusi ilmiö Euroopassa ainakin sen hiljattain saaneen laajuuden takia.

Komissio antoi viime viikolla muuttoliikettä käsittelevän tiedonannon, josta keskustellaan Eurooppa-neuvostossa. Siinä korostetaan tarvetta käsitellä ongelmaa kokonaisvaltaisesti. Sillä on toki keskeinen merkitys rajavalvonnassa ja turvallisuudessa, mutta sillä on myös suuria taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, ja se on keskeisellä sijalla suhteissamme maailmanlaajuisiin kumppaneihin. Siirtolaisuus on lähellä kansalaisten huolenaiheita ja etuja. Yksittäiset jäsenvaltiot eivät kykene ratkaisemaan siirtolaiskysymystä yksin. Kuten olen sanonut useaan otteeseen myös täällä parlamentissa, ei ole mitään järkeä, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa, jossa ihmiset, voivat liikkua vapaasti, on 27 erilaista maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttoasiat vaativat yhtenäisen näkemyksen, ja meidän on tunnustettava, että joidenkin jäsenvaltioiden kohtaamia ongelmia on pidettävä myös Euroopan ongelmina.

(Suosionosoituksia)

Tarvitsemme yhtenäistä politiikkaa, joka on järkevä myös kansalaisten, siirtolaisten ja kansainvälisten kumppanien kannalta. Neuvostolle esittämämme asiakirjan tavoitteena on kirvoittaa keskustelua niin Eurooppa-neuvostossa kuin myös eurooppalaisissa yhteiskunnissa sekä luonnollisesti myös täällä parlamentissa sekä käynnistää kattavan politiikan syntymiseen johtava prosessi. Se, että unioni ottaa tämän kansalaisille elintärkeän kysymyksen esille Lissabonin sopimuksen allekirjoitusta seuraavana päivänä, osoittaa, että unioni jatkaa tiellä, joka perustuu Eurooppaa ja kansalaisia hyödyttäviin konkreettisiin tuloksiin. Tämä on oikea etenemistapa, ja uskon, että tämänviikkoinen Eurooppa-neuvoston huippukokous vie meidät askeleen eteenpäin toiveessamme ja halussamme muokata globalisaatiota arvojemme suuntaisesti.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Lissabonin Eurooppa-neuvosto merkitsee tuloksien ja lisäarvon Euroopan paluuta. Euroopan kansalaisille neuvosto suo lisää liikkumisen vapautta ja yhä tiiviimpää yhdentymistä. Moni institutionaalinen ongelma on ratkaistu, ja kaksi vuotta jatkunut lukkiutuneisuus ja epävarmuus ovat päättymässä.

Uudistussopimuksen allekirjoittaa huomenna Lissabonissa 27 jäsenvaltiota, mikä sinetöi yhteisen kohtalomme 2000-luvun Euroopassa, joka perustuu yhteisille arvoille, vauraudelle, turvallisuudelle ja solidaarisuudelle. Toivomme voivamme soveltaa uutta toimintamalliamme jo tammikuusta 2009 alkaen. Tämä on tärkeää, sillä Lissabonin sopimuksen määräykset vaikuttavat Euroopan parlamentin tuleviin vaaleihin ja siten myös komission puheenjohtajan valintaan.

Arvoisat kollegat, perusoikeusasiakirja on merkittävä uudistus Lissabonin sopimuksessa, koska se antaa selkeän vastauksen kahteen keskeisen kysymykseen: keitä me olemme ja mikä on yhteinen tavoitteemme? Perusoikeuskirja on osoitus yhteisistä arvoistamme ja samalla siitä, että olemme yksimielisiä erilaisuudestamme huolimatta. Jos sivuutamme toisen näistä periaatteista, kansalaiset suhtautuvat unioniin kielteisesti ja vastahakoisesti. Toivon, että perusoikeuskirjan henki ja kirjain toteutuvat mahdollisimman suuressa osassa Eurooppaa, sillä perusoikeuskirja vahvistaa, että jokainen meistä kuuluu Euroopan unioniin sekä yhteisiin arvoihin perustuvaan Euroopan yhteisöön.

Lisäksi uudistussopimus laajentaa demokratiaa, sillä se lisää Euroopan parlamentin valtaa, tasapuolistaa neuvoston äänestysjärjestelmää, antaa jäsenvaltioiden parlamenteille aktiivisen roolin toissijaisuusperiaatteen vaalijoina sekä tuo unionia lähemmäksi kansalaisia, joilla on nyt oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita.

Euroopan parlamentilla on nyt entistä enemmän velvollisuuksia ja vastuuta kansalaisiin nähden. Parlamentilta vaaditaan siten entistä suurempaa jämäkkyyttä ja näkyvyyttä. Ryhmäni on valmis tekemään osansa niin lainsäätäjänä kuin uusien ajatusten esittäjänä. Kannatan myös mietintäryhmän perustamista. Ryhmällä on keskeinen rooli suunnannäyttäjänä seuraavien 20–30 vuoden aikana. Jos haluamme rakentaa vaurauteen ja turvallisuuteen sekä yhteisiin arvoihin ja solidaarisuuteen perustuvaa Eurooppaa, meidän on voitava pohtia eurooppalaisen yhteiskuntamallin tulevaisuutta.

Sopimuksen ratifioinnin jälkeen voimme keskittyä niihin politiikan aloihin, joilla kansalaiset haluavat Euroopan tekevän enemmän. Ilmastonmuutokseen, energiaan, maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset on ratkaistava Euroopassa.

Arvoisat kollegat, toinen Lissabonissa päätöstä odottava kysymys on enemmän kuin symbolinen. Kyse on Schengenin säännöstön ulottamisesta unioniin vuonna 2004 liittyneisiin jäsenvaltioihin. Liikkumisen vapaus on hankala asia etenkin kansalaisille, jotka ovat kärsineet miehityksestä ja vapauden riistosta. Yhteisten arvojen yhteisössä eläminen ei sovi yhteen sen kanssa, että unionin alueella liikkuvia kansalaisia kohdellaan eri tavoin. Tasavertainen kohtelu edellyttääkin sitä myös lain edessä. Jos sivuutamme nämä periaatteet, sosiaalinen koheesio ei voi toteutua, ja kansalaiset, joita edustamme, kääntävät selkänsä Euroopalle.

Kannatan myös jäsenvaltioiden välisen poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön laajentamista. Yhteistyö antaa avoimessa Euroopassa mahdollisuuden torjua tehokkaasti ihmisten salakuljetuksen ja laittoman maahanmuuton kaltaisia ongelmia. Hyvät kollegat, torstaina alkava Eurooppa-neuvoston kokous vie meidät askeleen lähemmäksi entistä avoimempaa, demokraattisempaa ja toimintakykyistä Eurooppaa. Eurooppa, joka on moninaisuudessaan yhtenäinen ja joka edistää jäsenvaltioiden sisäisen vakauden lisäksi myös koko maailman rauhaa.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission puheenjohtaja viittasi aivan oikeutetusti yhteen nykyajan keskeisistä haasteista, nimittäin kysymykseen siitä, miten meidän pitäisi järjestää EU:n sisäasioiden politiikka huomenna allekirjoitettavan sopimuksen ja Euroopan unionin uusien oikeusrakenteiden pohjalta. Puheenjohtaja mainitsi massiivisen maahanmuuton ongelman esimerkkinä tavasta, jolla voitaisiin järjestää sisäinen eurooppalainen alue, jolla tarkoitan oikeudellista aluetta, jolla on ulkorajat, mutta ei enää sisärajoja. Tämä tapahtuu hallitustenvälisesti.

Kenenkään ei pidä kuvitella turhia: Schengenin sopimuksen täytäntöönpanosopimus ei ole osa Euroopan unionin lainsäädäntöä, se ei ole yhteisön laki vaan hallitustenvälinen väline. Tämä jo itsessään osoittaa, että rakenteellinen vika on yhä olemassa, sillä hallitustenvälisissä välineissä on kyse enimmäkseen sellaisesta lain muodosta, jossa keskitytään kansalliseen suvereniteettiin pikemminkin kuin tehokkaan eurooppalaisen kehyksen luomiseen. Tämä on keskeinen ero. Totuus on, että kansalliseen suvereniteettiin perustuva lainsäädäntö mahdollistaa kansallisten ominaispiirteiden ilmaisun sekä sen, että yksittäisten henkilöiden esittämät varaukset voivat estää unionin kehityksen. Tähän meillä ei ole varaa, kun tiedämme, mitä haasteita siirtolaispolitiikka tuo tullessaan.

Komission puheenjohtaja on tältä osin täysin oikeassa, sillä on väärin, että esimerkiksi Etelä-Euroopan valtioihin kohdistuu suurta siirtolaispainetta, kun taas Euroopan muissa osissa sijaitsevat valtiot pesevät kätensä ongelmasta. Näin ei voi jatkua loputtomiin. Ottamamme askel yhdentymisprosessin uudelleen käynnistämiseksi uuden sopimuksen pohjalta onkin ensimmäinen askel, jonka jälkeen on otettava uusia askelia. Tarkoitan tällä yhdentymisen tiivistämistä muilla aloilla, kuten yhteisessä sisäasioiden politiikassa, yhteisessä turvallisuuspolitiikassa sekä yhteisessä oikeuspolitiikassa.

Tästä pääsenkin toiseen aiheeseeni, joka on meille hyvin tärkeä juuri nyt. Allekirjoitamme tänään muodollisesti perusoikeuskirjan. Hienoa! Erinomainen pöytä, upeat tuolit ja miellyttävä ilmapiiri, kuten aina.

(Daniel Cohn-Benditin välihuomautus: Ja upeat parlamentin jäsenet!)

Kyllä, myös upeat parlamentin jäsenet. Toiset ovat tosin mukavampia kuin toiset, hyvä Daniel Cohn-Bendit.

(Naurua)

Kattaus tulee olemaan upea, kuten aina. Tästä tulee mieleeni eräs läheinen ystäväni, joka on ollut useaan otteeseen naimisissa ja myös hakenut eroa useaan otteeseen. Osallistuin joka kerran hänen häihinsä, ja lähtiessäni kotiin juhlallisen hääseremonian ja hienosti järjestetyn juhlan jälkeen minulla oli tapana sanoa hänelle: ”Järjestit meille upean päivän, kuten aina”. Tänään tunnen hieman samoin. Olin Roomassa kanssanne, arvoisa puhemies Hans-Gert Pöttering, ja monien muiden täällä tänään paikalla olevien jäsenten kanssa. Koimme tuon hetken yhdessä Roomassa. Tunnelma oli kuin häissä, joissa juhlitaan, tarjotaan hienoa ruokaa, upeita seremonioita ja musiikkia,

(Daniel Cohn-Benditin välihuomautus: Upeassa kaupungissa!)

upeassa kaupungissa, hienossa ilmapiirissä, mutta Daniel Cohn-Bendit ei ollut siellä, joten se oli upeaa!

(Naurua)

Kotiin palatessamme tuli kuitenkin avioero. Tänään lähdemme jälleen uusiin häihin, tällä kertaa Lissaboniin, jossa sama toistuu: upea ilmapiiri, hieno kaupunki ilman Daniel Cohn-Benditiä, joten kaikki on niin kuin pitääkin. Toivon vain, ettei toinen avioerohakemus seuraa Irlannissa. Lyhyesti sanoen, hyvät kollegat, meillä ei ole syytä juhlia ennen kuin uudistussopimus on tosiasiallisesti ratifioitu kaikissa 27 jäsenvaltiossa.

Sopimuksen ratifioinnissa on järkeä. Uudistussopimus on varmasti antanut opetuksen niille EU:n vastustajille, jotka halusivat romuttaa perustuslakisopimuksen uskoessaan voivansa siten keskeyttää yhdentymisprosessin. On totta, ettei Lissabonin sopimus täytä kaikkia toiveitamme, mutta se on parempi vaihtoehto kuin Euroopan tuhoaminen jatkuvalla yhdentymisen vastustamisella.

(Suosionosoituksia)

Ne, jotka hylkäsivät perustuslakisopimusluonnoksen katsoessaan, että siitä puuttuu sosiaalipolitiikka ja ettei siinä oteta tarpeeksi vahvasti huomioon sosiaalisia kysymyksiä, eivät löydä sosiaalista ulottuvuutta myöskään uudesta sopimuksesta, mutta perusoikeuskirjan julistaminen ja sen liittäminen sopimukseen on mahdollistanut monien keskeisten sosiaalisten oikeuksien toteutumisen.

Ääriliikkeiden kannattajilla oli varmasti syynsä perustuslakiluonnoksen hylkäämiseen. Ymmärrän enemmän sopimuksen sosiaalisista syistä hylänneitä kuin EU:n vastustajia, jotka hylkäsivät sen sillä perusteella, etteivät halua unionia.

Yksi asia on kuitenkin selvä: sopimus voi toimia vain ponnahduslautana. Se on askel eteenpäin, mutta se ei vie meitä tarpeeksi kauas. Tuo askel on kuitenkin joka tapauksessa otettava. Toivon, että tämä avioliitto on ikuinen ja että avioerojuristit joutuvat jäämään kotiinsa, sillä yhtäkään tulevien vuosien haastetta – kollegani Hannes Swoboda puhuu kohta Kosovosta – ei voida voittaa, ellei Euroopalle luoda vankkaa institutionaalista pohjaa.

(Suosionosoituksia)

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Martin Schulz on täysin oikeassa: nyt on juhlaviikko, jonka aikana julistamme juhlallisesti perusoikeuskirjan, joka suojelee kansalaisiamme unionin laajan vallan väärinkäytöltä, ja allekirjoitamme Lissabonin sopimuksen, joka vahvistaa toimintavalmiuksiamme ja parantaa huomattavasti demokratian laatua. Olen iloinen, että pääministeri Brown päätti vihdoin ilmaantua kokoukseen, vaikka valitettavasti päätös tuli kovin myöhään. Pelkään, että tämä on tyypillistä Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisessa EU:hun. Pitäkäähän huoli, että ministeri Brown allekirjoittaa kuulakärkikynällä eikä lyijykynällä!

(Naurua)

Eurooppa-neuvosto on ensimmäinen tilaisuutemme siirtyä päättäväisesti tästä introspektiivisestä harkinta-ajasta kunnon politiikan tekoon. Ensimmäisenä asiana on Kosovo, jonka itsenäisyyttä unioni suunnittelee valvovansa ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Kosovon ja meidän muiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että ne, jotka pelkäävät, että näin rohkea askel muodostaa ennakkotapauksen, valitsevat viisaan ja rakentavan pidättymisen tien, eivätkä yritä estää Kosovon asukkaiden itsemääräämisoikeutta.

Eurooppa-neuvoston olisi myös aika tehdä lujia päätöksiä Kosovon EUTP-operaation laajuudesta ja sisällöstä poliittisen tahtonsa osoituksena. Meidän olisi lisäksi muistutettava, ettemme suostu allekirjoittamaan vakaus- ja assosiaatiosopimusta Serbian kanssa ennen Serbian sotarikollisten luovutusta kansainväliselle sotarikostuomioistuimelle. Sarkozyn aloitteesta perustettu viisasten ryhmä voitaisiinkin panna kunnon töihin suunnittelemaan vaihtoehtoisia ratkaisumalleja Balkanin tulevaisuutta varten, mutta tämä ei saa sotkea nykyisiä sitoumuksiamme.

(Suosionosoituksia)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, EU:n johtajat kokoontuvat Brysseliin Eurooppa-neuvoston kokoukseen uuden uudistussopimuksen allekirjoittamista seuraavana päivänä. Irlanti on valtioita maita, joissa Lissabonin sopimuksesta järjestetään kansanäänestys. Jos kampanjaa sopimuksen puolesta käydään todella ammattimaiselta pohjalta, uskon, että kansanäänestyksestä tulee suuri menestys.

(EN) Lisäisin Martin Schulzin toteamukseen kielteisen tuloksen vaarasta, että velvollisuuteni Irlannin kansan edustajana on ottaa esille tällä Lissabonin tulevaisuutta käsittelevällä keskustelukierroksella myös kotimaata koskevia totuuksia.

Ensiksi haluan onnitella kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukana saamassa aikaan lopullista yhteisymmärrystä Lissabonin sopimuksesta. Se on kuitenkin vain kirjallinen asiakirja, joten voidaan kysyä – mitä teemme usein täällä parlamentissa – mitä Eurooppa haluaa nähdä? Mitä Euroopan kansalaiset haluavat tietää?

On totta, että Euroopan kansalaiset haluavat entistä tiiviimpää Eurooppaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita heille samaa kuin moni meistä saattaisi ajatella. Heille se tarkoittaa nykyistä älykkäämpää Eurooppaa, joka täyttää heidän päivittäiset tarpeensa. Siksi Lissabonin strategia sekä sen jatkaminen ja parantaminen on niin tärkeää sen kannalta, mitä Lissabonin kokouksessa saattaa tapahtua.

Toiseksi monen jäsenen käsittelemä siirtolaisongelma luo valtavia paineita niin voimavaroihin, joilla tarkoitan taloudellisia kustannuksia, joita se synnyttää etenkin Välimeren etelänpuoleisissa valtioissa, jotka joutuvat käyttämään suuria summia rahaa siirtolaisongelman ratkaisemiseksi, samoin kuin kyseisten valtioiden sosiaaliseen koheesioon. Siirtolaisuus saa aikaan suuria ongelmia ja edellyttää hyvää tahtoa ja ponnisteluja.

Kolmanneksi haluan mainita tärkeän kysymyksen siitä, minkälaista eurooppalaista visiota haluamme kehittää maailmassa ja nyt esimerkiksi Balin ilmastokokouksessa ja tulevaisuudessa myös New Yorkin kokouksissa lähikuukausina. Ja mikä tärkeintä meidän on kerrottava ja tiedotettava kansalaisille asianmukaisesti siitä, mikä heitä odottaa.

Ja lopuksi koska Irlannissa järjestetään pian kansanäänestys, haluan sanoa komission puheenjohtaja Barrosolle ja varapuheenjohtaja Wallströmille: ei veroja, ei veroja, ei veroja. Perussopimukset eivät suo teille valtuuksia esittää veroehdotuksia. Komission on pysyttävä erossa veroasioista.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meillä on täällä hieno joukko. Neuvoston puheenjohtaja ja neuvosto ovat työskennelleet uutterasti, ja neuvosto esitti hienon yhteenvedon. Tarkka sisältö jäi minulta huomaamatta, mutta pääkohdat esitettiin toki oikein.

Komission puheenjohtaja painotti, että komissio on tarttunut globalisaation haasteisiin. Sen täytyy olla totta, sillä komission puheenjohtaja mainitsi 87 kertaa sanan ”globalisaatio” ja 82 kertaa sanan ”haaste”.

Sitten häihin, joita Martin niin innokkaasti kuvaili. Tämä onkin hyvin mielenkiintoista, sillä sulhanen menee toistamiseen naimisiin saman morsiamen kanssa. Tämä on hyvin epätavallista jopa häissä, joissa teillä, hyvä Martin, on tapana käydä. Nyt morsian vain on vähän vanhempi ja vanhanaikaisempi eikä yhtä seksikäs kuin Roomassa. Häät ovat kuitenkin välttämättömät. Tällä kertaa meidät kaikki on kutsuttu. Koska tällä kertaa minä olen mukana, kuten en ollut viime kerralla, ne menevät hienosti. Tässä on se suuri ero.

Ennen kuin puhun kahdesta suuresta ongelmasta, saanen kertoa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin epätodellisesta esiintymisestä Lissabonissa. Hän nimittäin oli keksinyt, että erään alavaliokunnan komitean alakomitea kokoontuisi alahuoneessa, minkä vuoksi hän ei voisi ottaa osaa tilaisuuteen, jossa allekirjoitetaan jotain, mitä hän ei halua allekirjoittaa, mutta jonka hän tekisi myöhemmin siitä huolimatta. Aterialla hän kuitenkin allekirjoitti sopimuksen. Tämä on epätodellista, mutta sellainen on tämän päivän Yhdistynyt kuningaskunta. Se on teidän ongelmanne, ei minun!

Seuraavaksi haluan ottaa esille kaksi vakavaa aihetta, joista ensimmäinen koskee Kosovoa. Erään vanhan juutalaisvitsin mukaan kahdesta valittavana olevasta vaihtoehdosta on valittava aina kolmas. Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Jos emme tunnusta Kosovon itsenäisyyttä, edessämme on konflikti. Jos tunnustamme sen, edessämme on konflikti. Molemmat vaihtoehdot johtavat konfliktiin joko Kosovon tai Serbian kanssa. Euroopan unionin on nyt osoitettava päättäväisesti, että se kykenee myös toimimaan, ei pelkästään puhumaan. On laadittava vuoteen 2020 ulottuva asialista oikeusvaltion lujittamiseksi alueella, ja asialista on laadittava yhdessä Kosovon, Serbian ja Bosnia ja Hertsegovinan kanssa.

Meidän on vahvistettava oikeusvaltion periaatetta koko alueella. Meidän on saatava aikaan ympäristö- ja ilmastosopimus. Meidän on laadittava alueellinen kehittämissuunnitelma, johon liitetään muun muassa Balkanin laajuiset tieverkot, jotta nopeutetaan alueen lähentymistä Euroopan unioniin ja jotta kaikki alueen valtiot voisivat liittyä samanaikaisesti Euroopan unioniin. Konflikti voidaan estää vain varmistamalla, että kyseiset valtiot voivat paitsi hyödyntää EU:ta liittolaisenaan myös osallistua unionin kehittämiseen. Tällöin näemme, pystyykö 27 jäsenvaltion unioni sekä naittamaan morsiamensa että yhdistämään perheiden vaikeat lapset, jotta rauha voisi vihdoin edetä alueella. Itse asiassa puhun nyt hääyöstä.

Toinen aihe on aivan yhtä tärkeä, nimittäin Iran. Neuvoston on tehtävä päätös myös tässä asiassa. Tässä tapauksessa voidaan sanoa, että Iranin ydinpommiuhka on ilmeisesti laantunut, jos on uskominen Yhdysvaltain tiedustelupalvelua. Olemme kaikki kuin pieniä lapsia, jotka uskovat aina sen, mihin haluavat uskoa. Jos meille kerrotaan jotain epämieluisaa, väitämme sen valheeksi. Jos meille taas kerrotaan jotain mieluisaa, uskomme sen olevan totta. En tiedä, mikä on totta, mutta olisi mieluisaa, jos tiedustelupalvelu olisi tällä kertaa oikeassa.

Iranin mahdollinen ydinpommi ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. On olemassa myös vapauden, tai pikemminkin vapauden tukahduttamisen ongelma. Iranin kansan sortaminen on kiihtynyt viime vuosina. Euroopalla olisikin työsarkaa myös tässä. Kyse ei ole pelkästään ydinpommin uhkasta puhumisesta. Kyse on myös Iranin kansan vapaudesta ja siitä, miten voimme auttaa kansalaisyhteiskuntaa saamaan tuon vapauden.

Jotkin hallitusten päämiehet luulevat olevansa fiksuja antaessaan viisaita neuvoja ja tehdessään suuria ja viisaita asioita Euroopalle. Tekopyhiä ovat ne, jotka luulevat voivansa myydä ydinreaktoreita kaikkialle maailmaan – terroristisen diktatuurin Libyasta Tunisiaan, Algeriaan tai Marokkoon – vain tajutakseen myöhemmin, että kyseiset valtiot haluavat ydinpommin. Eilen ilmestyneessä New York Times -lehdessä todettiin se, jota me kaikki olemme sanoneet viimeiset 30 vuotta, nimittäin että kaikki valtiot, jotka käyttävät ydinvoimaa siviilitarkoituksissa, käyttävät sitä lopulta myös sotilastarkoituksissa vaihtoehtojen puuttuessa. Mehän myymme ydinreaktoreita kaikkialle Afrikkaan ja Amerikkaan sekä muualle, ja pidämme itseämme viisaina. On tyhmää toimia näin, se on sanottava.

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, Eurooppa-neuvosto kokoontuu uudistussopimuksen allekirjoittamisen merkeissä välittömästi erityisen tärkeän EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen jälkeen sekä myös – älkäämme unohtako tätä – Annapolisin prosessin täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa.

Lissabonin sopimuksesta on sanottava, että minusta unioni tekisi vakavan tulkintavirheen, jos se luulisi, että sopimus merkitsisi loppua luottamuskriisille, joka vallitsee yhteiskuntiemme eri osa-alueiden sekä unionin nykyisten taloudellisten ja sosiaalisten suuntausten välillä. Ongelma ei poistu mihinkään, joten meidän olisi syytä tunnustaa tämä ja valmistautua vastaamaan ongelmaan.

Samaa todellisuudentajua vaaditaan myös Afrikan osalta. Afrikan unionin komission puheenjohtaja Alpha Konaré on kehottanut Eurooppaa lopettamaan holhoamisen. Hän painotti, ettei Afrikka voi jäädä metsästysmaaksi ja ettei siitä voida tehdä myöskään uutta valloitusaluetta. Taloudellisilla kumppanuussopimuksilla on kohtalokkaat seuraukset Afrikan kansalle, hän julisti.

Seitsemän Latinalaisen Amerikan maata perusti Etelän pankin melkein huippukokouksen pitopäivänä vapautuakseen Kansainvälisen valuuttarahaston ikeestä ja kaventaakseen alueellisia eroja. Euroopan unionin on syytä ottaa tästä vaarin sekä ryhtyä toimiin vastatakseen yleiseen ja yhä kasvavaan vaatimukseen harjoittaa nykyistä tasapuolisempaa ja kunniakkaampaa kumppanuutta myös siirtolaiskysymyksessä.

Lopuksi otan esille Lähi-idän kysymyksen, joka ei ilmeisesti sisälly neuvoston asialistaan. Miten unioni saattoi suostua Annapolisissa jäämään täysin syrjään etenemissuunnitelman täytäntöönpanosta vastaavasta elimestä? Aikooko unioni katsoa passiivisena vierestä sopimuksen rikkomista, kuten se teki viime viikolla Itä-Jerusalemin siirtokuntia koskevassa asiassa? Mitä me yleisesti ottaen odotamme Euroopalta ja kuinka paljon voimavaroja olemme valmiita uhraamaan tavoitteiden saavuttamiseksi? Tämä on ensisijainen kysymys Eurooppa-neuvostossa.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pääministerit allekirjoittavat huomenna kello 11.30 lopullisen sopimuksen, jota yksikään heistä ei ole lukenut. He allekirjoittavat joukon sopimuksia, joita he eivät edes ymmärrä. Tanskan parlamentti kieltäytyi eilen järjestämästä kansanäänestystä sopimuksesta, jota sen jäsenet eivät ole lukeneet. He toimivat vastoin Tanskan perutuslakia, ja nyt heitä uhkaa tuomioistuin, joten kansanäänestys voidaan sittenkin järjestää.

Osa pääministereistä on kenties lukenut koko sopimusluonnoksen, tosin epäilen sitä. Lopullinen sopimus on edelleen lukukelvoton, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä ole konsolidoitu. Hallitustenvälinen konferenssi nimittäin päätti, että lukuversiot julkaistaan vasta, kun kaikki 27 jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen. On kyseenalaista allekirjoittaa sellaista, jota ei ole lukenut. Kaikki hallitustenväliset ja juristi-lingvistien neuvottelut on pidetty toistaiseksi ehdottoman salassa monilta parlamentin jäseniltä. Numerointijärjestelmää on muutettu kolme kertaa, etteivät tekniset vertailut olisi mahdollisia ennen sopimuksen allekirjoittamista. Ei ole laadittu edes taulukkoa, jossa nykyistä sopimusta verrataan lokakuussa julkaistuun versioon.

Ensin kumotaan kaksi kansanäänestystä, joilla EU:n perustuslaki hylättiin. Sitten neuvotellaan salassa ja muutetaan sopimuksen nimi, vaikka sisältö on sama. Tarjoukseni hyvästä viinipullosta on edelleen voimassa, jos näemme yhden esimerkin laista, joka voidaan hyväksyä perustuslain eikä Lissabonin sopimuksen ominaisuudessa. Jopa Tanskan ministeriön kokenein lakiasiain asiantuntija on myöntänyt, ettei sellaista ole.

Tanskan parlamentissa pidetyssä asiantuntijakuulemisessa pyysin kolme kertaa esimerkkejä kansallisen lainsäädännön piiriin kuuluvista aloista, joihin Lissabonin sopimus horisontaalisine lausekkeineen ja perusperiaatteineen ei ylety. En saanut yhtään pätevää esimerkkiä. Lissabonin sopimus hajottaa nykyisen EU:n ja johtaa sellaisen uuden valtion syntyyn, jolla on yhteinen kansalaisuus ja oikeushenkilön asema sekä kaikki kansallisvaltioiden välineet. Valtion virkamiehet antavat valtaosan laeista salassa. Demokraattinen vaje kasvaa. Ryhmäni ehdottaa, että sopimuksen allekirjoittaminen perutaan, kunnes olette lukeneet lopullisen tekstin.

(Suosionosoituksia)

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, jälleen kerran saamme tänään kuulla hienoa puhetta Euroopan demokraattisista arvoista. Saamme tänään mahtipontisen vakuutuksen uskosta ihmisoikeuksiin, vaikka samaan aikaan EU:n eliitti valmistautuu juhlistamaan toistaiseksi suurinta pöyhkeyden ilmaisua allekirjoittaakseen uudelleen muotoillun perustuslain vähät välittämättä kansalaisistaan, heidän toiveistaan tai ajatuksistaan.

Vuoden 2005 kansanäänestykset osoittivat, ettei Eurooppa ole ajan tasalla, mutta silti oppi ei mennyt perille: ei luovuttu siitä, mitä kansalaiset eivät halunneet vaan heidän vastustuksensa nujerrettiin päättämällä, ettei kansalaisten mielipidettä edes kysytä tällä kertaa. Tämä johti siihen pöyristyttävään tilanteeseen, että kansallinen toimivalta sivuutetaan kautta Euroopan, tilalle tulee ylivaltiollisia rakenteita, luodaan uusi EU:n kansalaisuus, EU saa oikeushenkilön aseman ja vain pieni osa kansalaisista saa enää äänensä kuuluviin.

Miksi? Siksi, että monissa valtioissa, kotimaani mukaan lukien, johtajat pelkäävät kansalaistensa mielipiteitä, mikä tekee heistä paitsi ylimielisiä, myös pelkureita. Nyt, kun ihmisoikeuksista puhutaan niin paljon, haluan sanoa seuraavaa: Annetaan Euroopan kansalaisille poliittinen ja inhimillinen perusoikeus sanoa kansanäänestyksessä ”kyllä” tai ”ei” Euroopan perustuslakisopimuksen osalta.

(Suosionosoituksia)

  Carlos Coelho (PPE-DE). - (PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Portugalin puheenjohtajakausi on lopuillaan, ja moni huomattava edistysaskel voidaan laskea sen ansioksi. En lukeudu niihin, jotka painottavat ylenpalttisesti muun muassa Brasilian ja Afrikan huippukokouksissa tehtyjä diplomaattisia aloitteita, sillä vasta ajan myötä näemme, tuovatko ne tullessaan konkreettisia toimia vai olivatko ne vain näkyviä mediatapahtumia.

Haluaisin kuitenkin korostaa Euroopan hyväksi puolen vuoden aikana toteutettuja rakenteellisia toimenpiteitä, joista tulee mieleeni kolme seuraavaa: toimielinkriisin päättyminen, jota seurasi huomenna allekirjoitettavan Lissabonin sopimuksen hyväksyminen, sitovan Euroopan unionin perusoikeuskirjan julistaminen, Schengenin alueen historiallinen laajentaminen yhdeksään uuteen jäsenvaltioon, mikä vastaa lähes neljän miljoonan neliökilometrin suuruista aluetta, EU:n strategisen elinvoimaisuuden varmistaminen sekä tärkeä Galileo-ohjelma, josta kaikki eivät pidä ja jonka moni haluaisi jättää kokonaan Yhdysvalloille, Venäjälle ja Kiinalle.

Haluan korostaa myös hyödyllistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa sekä erinomaista yhteisymmärrystä komission ja sen puheenjohtajan Durão Barroson kanssa. Toimielinten välinen yhteistyö sujui hyvin ja johti hyviin tuloksiin. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon teille mitä parhainta menestystä Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14. joulukuuta. Odotamme lisää tärkeitä ulkopoliittisia päätöksiä erityisesti Kosovo-asiassa sekä siinä, miten Eurooppa aikoo vastata globalisaation haasteisiin.

Haluan kiittää lisäksi puheenjohtajavaltio Portugalia siitä, että se sisällytti EU:n maahanmuuttopolitiikan neuvoston asialistalle, minkä ansiosta komission puheenjohtaja Barroso voi ottaa Eurooppa-neuvostossa esille Euroopan komission oikea-aikaiset siirtolaisuutta koskevat aloitteet. Jotkin ongelmat ja haasteet ovat selvästi yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltuuksien ulkopuolella ja edellyttävät siten yhteistä lähestymistapaa. Tämä pätee etenkin alueella, jolla ei ole sisärajoja, kuten olemme jo todenneet.

Arvoisa puhemies, saanen lopettaa viittaamalla Portugalin puheenjohtajakausiin. Portugali on kaikilla neuvoston puheenjohtajakausillaan tehnyt parhaansa puolustaakseen yhteisiä etuja. Näin tapahtui vuonna 1992, jolloin pääministerinä toimi Cavaco Silva ja ulkoministerinä nykyinen Euroopan parlamentin jäsen João de Deus Pinheiro, samoin kuin vuonna 2000, jolloin pääministerinä toimi António Guterres. Samaan Portugali on pyrkinyt myös nykyisellä kolmannella neuvoston puheenjohtajakaudellaan.

Arvoisa ministeri, saanen kiinnittää huomiota omaan sitoumukseenne, ministeri Luís Amadon ja pääministeri Sócratesin sitoumukseen sekä kaikkien niiden sitoumukseen, jotka ovat aktiivisesti pyrkineet niin täällä Brysselissä kuin Lissabonissakin varmistamaan Portugalin puheenjohtajakauden onnistumisen. Haluan kiinnittää huomionne pysyvien edustustojen työhön ja mainita suurlähettiläs Mendonça e Mouran ammattitaidon sekä kiittää Alexandre Leitãoa tehokkaiden yhteyksien järjestämisestä Euroopan parlamenttiin.

  Hannes Swoboda (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, puheenjohtajavaltio Portugalin huippusaavutuksena voidaan pitää sitä, että Lissabonin sopimus on nyt valmis allekirjoitettavaksi. Myös moni parlamentin jäsen on tehnyt omansa osansa.

Lissabonin sopimuksen yhtenä tehtävänä on vahvistaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä tarjota EU:lle institutionaalinen perusta. Sopimus voi kuitenkin vain tarjota oikeat edellytykset, mutta myös tahto ja päättäväisyys jatkaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ovat olennaisia.

Kuten osa puhujista on todennut, on aivan totta, että tässä nimenomaisessa sopimuksen allekirjoitusvaiheessa Kosovo panee koetukselle jäsenvaltioiden päättäväisyyden harjoittaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kosovo-päätöksemme aiheuttaa ongelmia luonteesta riippumatta.

Meillä on nyt kolmaskin vaihtoehto, kuten Daniel Cohn-Bendit totesi, sillä tätä kolmatta vaihtoehtoa eli sitä, että alueelle suunnataan runsaasti varoja ja aloitteita, on jo toteutettu jonkin aikaa. Vaihtoehdoista vain Kosovon itsenäisyys aiheuttaisi monia ongelmia, mutta voimme myös kieltäytyä tunnustamasta Kosovon itsenäisyyttä, mikä sekin saisi aikaan monia ongelmia tuolla alueella.

Minusta on aivan selvää, että meidän on pidettävän kiinni periaatteesta, että kaikkien tulevien viikkojen ja kuukausien aikana toteutettavien toimien on oltava lähtöisin alueelta ja että niihin on ryhdyttävä yhdessä Euroopan unionin kanssa. Tämä ei kuitenkaan onnistu, ellei Euroopan unionilla ole yhteistä kantaa.

Omasta kokemuksestani – olen nimittäin työskennellyt alueella Euroopan parlamentin nimissä jo kymmenen vuotta – voin sanoa, että vain yksi vaihtoehto on toteuttamiskelpoinen, nimittäin se, että Kosovolle myönnetään lähitulevaisuudessa itsenäisyys tietyin rajoituksin ja kansainvälisen valvonnan alaisuudessa. Uskon kuitenkin vakaasti, että Kosovon yksipuolista itsenäisyysjulistusta, jonka me hyväksyisimme osittain, ei voida missään nimessä hyväksyä. Myös monet Kosovon poliitikot ovat todenneet, että hanke voidaan toteuttaa yhdessä. Sain tästä ensi käden tuntumaa Kosovon äskettäisissä vaaleissa. Prosessi voidaan toteuttaa, jos Euroopan unioni valitsee yhteisen kannan.

Haluaisin myös näin Portugalin puheenjohtajakauden lopulla kehottaa neuvostoa varmistamaan yhtenäisen EU:n linjan, että kaikki osapuolet ottavat yhteistä vastuuta alueesta ja että tulevina viikkoina ja kuukausina toteutettavat toimet toteutetaan EU:n ollessa läsnä Kosovossa. Tämä on keskeinen vaatimus. Ratkaisevaa ei ole Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen vaan se, että EU voi harjoittaa alueella aktiivista turvallisuuspolitiikkaa. Neuvoston portugalilaisen puheenjohtajan on tehtävä oma osansa tämän mahdollistamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Sophia in 't Veld (ALDE). - (NL) Arvoisa puhemies, uudistussopimus allekirjoitetaan vihdoin viisi vuotta kestäneen pattitilanteen jälkeen, mutta myös sopimuspuolten olisi vihdoin toimittava Euroopan todellisten johtajien tavoin. Johtajien korkea aika jättää kansalliset saavutusten ylistyspuheet ja ryhtyä kampanjoimaan aktiivisesti sopimuksen tukemisen ja ratifioinnin puolesta, jotta se voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009.

Suurin muutos tapahtuu poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä. On tehtävä pikaisesti selväksi, miten aiomme ratkaista asiaa koskevat ongelmat siirtymäkautena vuonna 2008. Mikä on neuvoston kanta komission jäsenen Frattinin ehdotuksiin uusien menettelyjen soveltamisesta jo nyt ennen uusien sääntöjen voimaantuloa?

Myös perusoikeuskirja julistetaan virallisesti tänään. On häpeällistä, että jäsenvaltiot ovat heikentäneet perusoikeuskirjaa ottamalla sen pois Lissabonin sopimuksesta ja hyväksymällä kaksi vaihtoehtoa. Jäsenvaltioiden on nyt osoitettava käytännössä, että ne ottavat perusoikeudet tosissaan eivätkä vain lausu kauniita sanoja.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan todeta, että Euroopan unionista on tullut hieman aiempaa demokraattisempi ja tehokkaampi. Kypsässä demokratiassa kuitenkin paitsi toimitaan tehokkaasti myös valvontaan vallankäyttöä ja kannetaan vastuuta. Demokratian on nyt aika ottaa vastuuta myös taistelussa terrorismia vastaan, minkä vuoksi kehotamme neuvostoa selvittämään Euroopan osallisuutta CIA:n laittomissa toimissa.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, historialla on tapana toistaa itseään. Sopimus Euroopan perustuslaista allekirjoitettiin viisi vuotta sitten. EU:n jäsenvaltioiden johtajat olivat hyvin mielissään ja varmoja siitä, että sopimus tulisi voimaan. Kaksi jäsenvaltiota kuitenkin ilmaisi vankan vastalauseensa kansanäänestyksissä.

Hallitusten päämiehet allekirjoittavat kohta lähes identtisen sopimuksen ja laskevat sen varaan, että tällä kertaa kansanäänestyksiltä vältytään. He aliarvioivat siten selvästi tämän demokratian keskeisen välineen. Julkisesti harkinta-ajaksi nimetty aika on mennyt hukkaan. Se tuhlattiin manipulatiivisten järjestelyjen keksimiseen sen sijaan, että tuo aika olisi käytetty kuulemisiin, sosiaaliseen vuoropuheluun ja keskusteluihin.

On syytä korostaa, että niin sanottu uudistussopimus on hyvin korkea-arvoinen asiakirja, sillä se itse asiassa rajoittaa jäsenvaltioiden suvereniteettia. Se siirtää monet tähän asti kansallisvaltioille varatut etuoikeudet EU:n toimielimille, joita ei ole alistettu todelliselle demokraattiselle valvonnalle. Olen varma, että jos Euroopan kansakunnat saisivat päättää, huomenna allekirjoitettava sopimus kokisi edeltäjänsä kohtalon.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE). - (ES) Arvoisa puhemies, muutama kuukausi sitten otin yhteyttä kotimaani oikeusasiamieheen. Jonottaessani puhelimessa nauhalla soi kappale ”Let it be”, joka antoi vain vähän aihetta optimismiin viraston käsittelemien kanteiden osalta, mikä osoittautui sittemmin oikeaksi arvioksi.

Tunne on tuttu niille, jotka katsovat, ettei Euroopan unioni tee edelleenkään mitään sisällyttääkseen alueelliset kysymykset tai valtiottomat kansakunnat unionin toimielimiin ja politiikan aloihin. Valitettavasti on yhä enemmän ihmisiä, joiden mielestä tuo päivä ei koskaan koita, ja totuuden nimissä on sanottava, ettemme anna paljon vaihtoehtoja.

Kosovon tapauksesta on sanottava, että ongelmat kantautuvat korviimme, mutta en ole kuullut kenenkään esittävän mielestäni ratkaisevaa kysymystä: mitä kosovolaiset haluavat?

Lissabonin strategian kohdalla esiintyy mielestämme liikaa itsetyytyväisyyttä, joka johtuu suureksi osaksi siitä, että strategian arvioinnissa käytettävät indikaattorit perustuvat lähinnä bruttokansantuotteen kasvuun. Milloin otamme käyttöön sosiaalista ja ympäristöllistä kehitystä mittaavia indikaattoreita, joiden pohjalta strategian tuloksia voitaisiin arvioida mielekkäästi?

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). - (PT) Olemme astumassa jo toiseen Portugalin puheenjohtajakaudella harjoitetun neoliberaalin politiikan perusoppien harjoitusvaiheeseen. Niin sanotun Euroopan perustuslain pääkohdat sisältävän Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen huomenna on eittämättä vakavampi asia, joka edustaa laadullista edistystä neoliberaalissa integraatiossa, joka vain pahentaa sosiaalisia ongelmia ja lisää eriarvoisuutta.

Työolojen parantamisehdotusten sijaan luotetaan joustoturvaan, joka vain lisää työn epävarmuutta. Elinolojen parantamisehdotusten ja yli 80:tä miljoonaa kansalaista koskettavan köyhyysongelman ratkaisemisen sijaan esitetään entistä liberaalimpi versio Lissabonin strategiasta, jolla on tarkoitus jatkaa julkisten palvelujen vapauttamista ja yksityistämistä. Kuten tapahtumat 18. lokakuuta ja Lissabonin mielenosoitus osoittavat, työntekijät ja kansalaiset jatkavat taisteluaan Lissabonin sopimusta ja kyseistä politiikkaa vastaan sekä kampanjoivat sitovien kansanäänestysten järjestämiseksi sopimuksesta asianmukaisesti pidettyjen moniarvoisten keskustelujen jälkeen.

  Frank Vanhecke (NI). - (NL) Arvoisa puhemies, kun Venezuela hylkäsi hiljattain järjestetyssä kansanäänestyksessä erittäin pienellä äänten enemmistöllä Chavezin suunnitelmat perustuslain radikaalisesta muuttamisesta, Venezuelan diktaattorina esiintyvä Chavez alistui kansan tahdolle, kuten johtajien kuuluukin tehdä jokseenkin vapaassa maassa. Minusta me eurooppalaiset voisimme oppia paljon hänen esimerkistään.

Nyt meille tarjotaan uutena Euroopan perustuslaki, jonka äänestäjät hylkäsivät äänten enemmistöllä kahdessa jäsenvaltiossa järjestetyssä demokraattisessa kansanäänestyksessä. Sopimus on käytännöllisesti katsoen sama muutamia kosmeettisia muutoksia lukuun ottamatta. Todellisille keskusteluille eikä ainakaan kansanäänestyksille ole enää tilaa maissa, joissa sopimukseen suhtaudutaan kriittisesti tai joissa se saatetaan hylätä kansanäänestyksessä. Euroopan perustuslaki – anteeksi uudistussopimus – allekirjoitetaan Lissabonissa komein juhlamenoin, minkä jälkeen se runnotaan läpi parlamenteissa, jotka antavat sille tukensa kovalla kiireellä. Euroopan demokratia on näennäistä.

Tapa, jolla eurokraatit kohtelevat kansan ääntä, tuli jälleen kerran hiljattain ilmi komission jäsenen Olli Rehnin kertoessa meille Turkin mahdollisuudesta liittyä EU:hun. Hän on todennut julkisesti, etteivät kansalliset sopimukset tai erityiset vaalilupaukset saa olla esteenä Turkin liittymiselle. EU:n virkamiehet vähät välittävät äänestäjille annetuista Turkin liittymistä koskevista vaalilupauksista. Venezuelassa vallitsee vielä toistaiseksi demokratia, mutta valitettavasti Euroopassa sitä on paljon vähemmän.

  Giles Chichester (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tulevan Eurooppa-neuvoston asialistalla on joitakin tärkeitä kysymyksiä. Odotan innokkaasti puheita Euroopan kilpailukyvyn parantamisesta, etenemisestä kohti Euroopan kunnianhimoisia tavoitteita tarttua ilmastonmuutokseen sekä Euroopan sitoumuksesta tehdä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa köyhyyden vähentämiseksi. Tämän viikon kokouksessa päähuomion vie kuitenkin väistämättä Lissabonin uudistussopimuksen allekirjoittaminen.

Me brittiläiset konservatiivit olemme johdonmukaisesti todenneet, ettei tämä kauaskantoinen sopimus ollut välttämätön. Vasta tällä viikolla eräs Euroopan johtava yliopistoasiantuntija julkaisi selvityksen EU:n laajentumisen vaikutuksista. Hän totesi selkeästi juuri sen, mitä me olemme sanoneet jo jonkin aikaa, eli että EU toimii täydellisesti myös ilman uudistussopimusta. Hän toteaa tuossa selvityksessään, että toukokuun 2004 jälkeiset tapahtumat osoittavat, että EU:n institutionaalinen prosessi ja käytäntö ovat kestäneet enimmäkseen hyvin laajentumisen vaikutukset.

Tämä on tärkeää, kun muistetaan, että meille on väitetty, ettei EU selviä laajentumisesta ilman institutionaalista mullistusta tai jopa ”ruuhkaa”. Kaikki tämä vahvistaa näkemystämme siitä, että sopimuksessa on kyse poliittisesta symboliikasta pikemminkin kuin objektiivisesta arviosta Euroopan tarpeista.

Sopimuksen järkevyyden kyseenalaistamisen ohella olemme suhtautuneet hyvin kriittisesti myös prosessiin, joka on tuonut meidät tähän vaiheeseen. Se saa uskomaan, ettei sopimus ole pääkohdiltaan se sama Euroopan perustuslaki, jonka Ranska ja Alankomaat niin selkeästi hylkäsivät kansanäänestyksissään. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri pitää yksin pintansa johtajakollegoidensa keskuudessa pitämällä kiinni myytistä, että Lissabonin sopimus ja sopimus Euroopan perustuslaista ovat kaksi eri asiaa. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset eivät kuitenkaan usko häntä, ja suuri kansan enemmistö on ilmaissut toistuvasti haluavansa kansanäänestystä. Ministeri Brown ei ole kuunnellut heidän toiveitaan, mikä on ollut keskeinen syy hänen hallituksensa suosion ja yleensäkin Euroopan unionin suosion heikkenemiseen.

  Robert Goebbels (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, yksi prosentti Euroopan kansalaisista omisti vuonna 1981 yhteensä kahdeksan prosenttia Euroopan rikkauksista yhteensä. 25 vuotta myöhemmin tuon vauraimman yhden prosentin hallussa oli 17 prosenttia Euroopan unionin kokonaistuloista. Kuudesosa kansalaisista eli yhteensä 74 miljoonaa eurooppalaista elää yksittäisten jäsenvaltioiden määrittelemän köyhyysrajan alapuolella.

Noin 185 miljoonaa eurooppalaista eli lähes neljä prosenttia Euroopan kansasta eläisi köyhyydessä ilman tulonsiirtoja. Tarvitaan siis aktiivista sosiaalipolitiikkaa vaurauden jakamiseksi. Unionin toimet sosiaalisektorilla ovat kuitenkin varsin mitättömät. Komission juuri esittelemä visio 2000-luvun sosiaalisemmasta Euroopasta on käsitteellisessä mielessä oikea, mutta se ei sisällä lainsäädäntöaloitteita.

Komission puheenjohtaja Barroso totesi hetki sitten, että Lissabonin strategia kantaa hedelmää. Hän on oikeassa. Samaan aikaan Euroopan noususuhdannetta uhkaa kuitenkin erityisen salakavala globalisaation muoto, nimittäin rahoitusmarkkinoiden vapautuminen. Niin sanottu subprime-asuntolainakriisi alkoi Yhdysvaltain kulutushysteriasta. Globaalit rahoitusmarkkinat ottivat niskoilleen heikoin asuntolainoin rahoitetut ”erityiset välineet”. Pankki-, vakuutus- ja eläkesektorin kerma osoitti jälleen kerran, että ahneus vie voiton järjestä.

Rahoitusmaailma ei kuitenkaan ota riskejä, sillä se on ”too big to fail”. Jäsenvaltioiden keskuspankit ja veronmaksajat rientävät erorahan saavien avuksi, mikä ei tule halvaksi. Euroopan taloustoiminta on jo hiipunut, ja laskusuhdanteen uhka häilyy Yhdysvaltojen yllä. Dollarin arvo on putoamassa, ja raaka-aineiden, myös peruselintarvikkeiden, hinnat ovat nousussa. Luotonannon kiristyminen vahingoittaa jo pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja tulevia asunnonostajia.

Lukiessani luonnosta Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmiksi en näe, että Eurooppa voisi lähteä uuteen nousuun, mikä on karvas pettymys.

  Marco Cappato (ALDE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa ottamalla esiin Ranskan presidentti Nicholas Sarkozyn ilmeisen pikkuvoiton, kun hän onnistui poistamaan sanan ”liittyminen” Turkin kanssa parhaillaan käytävistä neuvotteluista.

Tämä ei kuitenkaan luonnollisesti muuta mitään, sillä neuvottelut jatkuvat. Nicholas Sarkozy, joka on tällä hetkellä poliittisesti merkittävin Euroopan valtionpäämies, mikä kävi ilmi myös hänen täällä parlamentissa pitämästään puheesta, puhuu meille Euroopan rajoista ja Välimeren unionista. Tällöin hänelle vastataan hieman ironisesti, ettei hän tiedä, mistä puhuu, mikä Välimeren unioni on tai mitä peliä hän pelaa.

Minusta hän tietää oikein hyvin, mitä peliä hän pelaa. Tuo peli koskee Euroopan rajoja: Välimeren unioni on strategia kansakuntien Euroopasta. Jos logiikkana olisivat pelkästään kansakuntien väliset suhteet, Välimeren unioni voisi olla järkevä tapa ratkaista taloudelliset, kaupalliset ja ympäristölliset ongelmat. Se ei kuitenkaan ole sitä, joten meidän on löydettävä vaihtoehtoinen ratkaisu, jos haluamme jotain muuta, jos haluamme oikeudenmukaisuuteen ja etenkin yksilönoikeuksiin perustuvaa kansalaisten Eurooppaa pikemminkin kuin valtioiden Eurooppaa.

Valtionpäämiesten, komission ja Euroopan unionin on tartuttava tähän vaihtoehtoon vastauksena Sarkozyn ranskalaiseen strategiaan kansakuntien Euroopasta. Meidän on päätettävä, haluammeko, että Euroopan unionin perusoikeuskirja on jonakin päivänä myös Turkin, Marokon, Israelin ja Palestiinan kansalaisten perusoikeuskirja. Meidän on päätettävä, haluammeko Euroopalle tällaisen tulevaisuuden, sillä muutoin kansakuntien ja valtioiden Eurooppa vie voiton.

Lopuksi toteaisin, että jotkin ihmiset käyttävät T-paitoja, joissa lukee ”Referendum on Europe”. Kannatan EU:n kansanäänestystä, mutta vastustan kansallisia kansanäänestyksiä, sillä ne tuovat esiin Euroopassa vallitsevan populismin, ääriainekset, kansallismielisyyden ja kommunismin.

  Mario Borghezio (UEN). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopassa on onneksi vielä isänmaanystäviä, ja on selvää, että vaadimme kansallista kansanäänestystä. Vaadimme niitä vastakin, sillä uskomme kansalaisten Eurooppaan, emme huippurahatalouteen perustuvaan Eurooppaan, jossa tuetaan ja rahoitetaan teknokraattista politiikkaa, jolla Euroopan institutionaalista hullunmyllyä ohjataan.

Juuri tämä kuva nousee uudelleen muotoillusta sopimuksestanne – vahvistus käsitykselle, että toimielimiä ohjaa teknokraattien byrokraattinen koneisto, joka on vastuussa vain itselleen ja ruokkii itse itseään. Missä tässä uudessa sopimusversiossa näkyvät esimerkiksi kansanäänestyksissä esille tulleet voimakkaat vaatimukset Euroopan sosiaalisen mallin suojelusta? Miten olette vastanneet vaatimukseen?

Rajakysymykseenkään sopimus ei anna vastausta, ja laajentumisesta jaaritellaan entiseen tapaan ilman, että olisi otettu esille Euroopan rajojen geopoliittista ongelmaa, joka on mielestämme keskeinen kysymys. Euroopan kaltaista rakennelmaa, jonka historialliset juuret ovat pyhän Rooman valtakunnan julkisoikeudessa, ei ole rakennettu sille henkiselle ajatukselle, että euron ja dollarin arvot asetetaan vastakkain. Meidän mielestämme on muitakin viitekohtia, kuten erityisesti Euroopan kristilliset arvot.

Euroopan keskeisiä ongelmia ei ratkaista oikeudellisin tempuin tai turvautumalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin. Valtioita ei voida johtaa tällä tavoin, kuten ei myöskään Euroopan tulevaisuutta tai historiaa. Kauan eläköön kansalaisten Eurooppa ja kristillisten arvojen Eurooppa!

  Miguel Portas (GUE/NGL). - (PT) Pääministerit ja valtionpäämiehet allekirjoittavat huomenna Lissabonissa Lissabonin sopimuksen, minkä jälkeen se on ratifioitava. Teksti ei eroa edellisestä sopimuksesta vaan on identtinen kopio Ranskan ja Alankomaiden hylkäämästä Euroopan perustuslakisopimuksesta. Ero on metodissa, sillä nyt vaaditaan sopimuksen nopeaa ratifiointia ilman kansanäänestyksiä. Espanjan pääministeri Zapatero ilmaisi täällä parlamentissa muutama päivä sitten toiveensa, että jäsenvaltioiden kansalaiset voisivat juuri tuona päivänä kertoa kantansa sopimukseen, joka määrää yhteisen tulevaisuutemme.

Hallituksilla on perjantain huippukokouksessa mahdollisuus hälventää valtion- tai hallitusten päämiesten päällä häilyvää epäilystä siitä, että he haluavat hyväksyä uuden sopimuksen kansalaisten selän takana. Heidän on syytä tarttua ministeri Zapateron ehdotukseen molemmin käsin. Heidän on syytä määrätä päivämäärä. Lissabonin sopimus ei ole oikeasti teidän sopimuksenne. Se ei ole Euroopan sopimus niin kauan kun sen voimaantulo on kiinni siitä, ettei kansanäänestyksiä järjestetä. Toivokaamme, että heillä on kanttia vastata demokratian vaatimukseen, sillä Eurooppa on edelleen riippuvainen demokratiasta!

  Jana Bobošíková (NI). - (CS) Arvoisat jäsenet, keskustelemme usein siitä, miten EU voisi lähentyä kansalaisia ja miten siitä voisi tulla nykyistä demokraattisempi. Valtioiden tai hallitusten päämiehet allekirjoittavat huomenna uudistussopimuksen. He ovat ilmoittaneet jo etukäteen, etteivät he halua kansanäänestyksiä sopimuksesta. On ikävää, että parlamentti on suurimmaksi osaksi hyväksynyt tämän. Se osoittaa mitä suurinta ylimielisyyttä ja piittaamattomuutta kansalaisten tahtoa kohtaan. Minusta tuntuu, että poliitikot ovat joko liian laiskoja tekemään selkoa uudesta sopimuksesta tai – mikä pahempaa – he pelkäävät kansalaisten mielipidettä. Poliitikot eivät halua joutua tekemään selkoa siitä, miten uusi sopimus muuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tehdä päätöksiä EU:n kanssa. Poliitikot eivät halua joutua kertomaan kansalaisille, etteivät he saa omaa komission jäsentä komissioon. Poliitikot eivät halua, että siirtolaisuuden, energian ja liikenteen kaltaisia kysymyksiä käsitellään Brysselissä eikä yksittäisissä jäsenvaltioissa. Hyvät parlamentin jäsenet, jos emme saa kansalaisia kannattamaan EU:n uutta muotoilua määrääviä sääntöjä, jos emme kerro heille sekä yhdentymisen eduista että kansallisen suvereniteetin vähenemisestä, jota sopimus selvästi merkitsee joillakin aloilla, poliittisen eliitin ja kansalaisten välinen kuilu vain syvene. Tämän vuoksi kansanäänestykset ovat minusta keskeinen osa sopimuksen ratifiointiprosessia.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimuksella on merkittävä vaikutus Euroopan unionin lähitulevaisuuden ulkopolitiikkaan.

Parlamentin ulkoasioiden valiokunnassa käytyjen keskustelujemme perusteella voin antaa monestakin syystä hyvin myönteisen lausunnon uudesta sopimuksesta. Yksi sopimuskehys lisää suuresti EU:n ulkoisten toimien johdonmukaisuutta: uusi sopimus merkitsee huomattavaa edistysaskelta nykyisiin järjestelyihin verrattuna. Se tarjoaa selkeän oikeusperustan naapuruuspolitiikalle, tuo koko unionille yhtenäisen oikeushenkilön aseman sekä velvoittaa jäsenvaltiot kuulemaan toisiaan ja osoittamaan keskinäistä solidaarisuutta.

Tärkeimpiä institutionaalisia parannuksia ovat kahta tehtävää hoitavan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean erityisedustajan toimivaltuuksien vahvistaminen – hän hoitaa myös Euroopan komission varapuheenjohtajan tehtäviä – ja EU:n ulkosuhdehallinnon perustaminen.

Mikä tärkeintä, uusi sopimus lisää parlamentin budjettivaltaa EU:n ulkopolitiikan menoissa, mikä tekee parlamentista tasavertaisen säätäjän neuvoston kanssa.

Sopimuksella luodaan myös uusi oikeusperusta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa YUTP:tä koskeville välineille tai menettelyille. Esimerkkinä mainittakoon sanktiot valtioista riippumattomia yhteisöjä vastaan, avaruuspolitiikka ja energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutoksen torjunta, kansainvälisen terrorismin torjunta sekä henkilötietojen suojelu.

Suurimmat parannukset on tehty itse asiassa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ETPP:ssä, sillä Lissabonin sopimukseen sisältyy erityinen määräys pysyvästä rakenteellisesta puolustusyhteistyöstä niiden jäsenvaltioiden välillä, joilla on tarvittavat sotilaalliset voimavarat.

Uudessa sopimuksessa on mielestämme kuitenkin myös joitakin puutteita: Euroopan parlamenttia olisi kuultava korkean edustajan ja komission varapuheenhohtajan nimittämisessä, jotta uusi henkilö voisi aloittaa tehtävässään 1. tammikuuta 2009 ja jotta mahdollinen väliaikainen nimitys olisi mahdollista ja luonnollisesti nimitettäessä uusi komissio, mukaan lukien ulkoasioista vastaava komission varapuheenjohtaja.

Haluan korostaa myös tarvetta varmistaa, että uusi vastavalittu korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja kuulisi tosiasiallisesti parlamenttia ennakolta YUTP:tä ja ETPP:tä koskevissa perusratkaisuissa.

Yhteenvetona todettakoon, että Lissabonin sopimus on virstanpylväs Euroopan unionin institutionaalisessa kehittämisessä ulkoasioiden alalla, ja ulkoasioiden valiokunnan puheenjohtajana suositan lämpimästi sen allekirjoittamista.

  Genowefa Grabowska (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Yhdistyneet Kansakunnat antoi kolme vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen, joka on vakioteksti ihmisoikeuksien alalla. Lähes 60 vuotta myöhemmin Euroopan unioni kodifioi ihmisoikeudet perusoikeuskirjaansa, joka vastaa Euroopan kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin 2000-luvun kynnyksellä.

Miksi kaksi valtiota, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta, sitten vastustivat perusoikeuskirjaa, vaikka ne ovat kansainvälisesti sitoutuneet ihmisoikeuksien kodifiointiin? Miksi ne eivät halua turvata omien kansalaistensa perusoikeuksia? Pettymykseni Puolan kansalaisena on sitäkin suurempi, kun sekä Puola että Yhdistynyt kuningaskunta olivat aiemmin hyväksyneet perusoikeuskirjan. Pääministerit ja ulkoministerit allekirjoittivat sen perustuslakisopimuksen toisena osana Roomassa 29. lokakuuta 2004. Allekirjoitukset asettivat heille velvollisuuksia EU:n kumppaneita kohtaan, mutta ne olivat myös merkki ja lupaus kansalaisille siitä, että he noudattaisivat perusoikeuskirjaa.

Perusoikeuskirjan sisältöä ei ole muutettu vuoden 2004 jälkeen. Sitä vastoin Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat muuttaneet mieltään. Kysymykseni kuuluu: miksi Tony Blairin ja Marek Belkan seuraajat vastustavat perusoikeuskirjaa ja vievät kansalaisiltaan oikeuden nauttia sen eduista? Pyytäisin myös neuvoston puheenjohtajaa kysymään Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisiltä pääministereiltä, miksi he eivät kunnioita edeltäjiensä allekirjoituksia. Jatkuvuuden periaate on keskeinen ulkopolitiikassa, ja me kansalaiset – siis Puolan kansalaiset – tarvitsemme perusoikeuskirjaan kirjattuja oikeuksia.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Lissabonin sopimuksen sisällöstä on puhuttu täällä paljon. Me Saksan liberaalit olemme aina kiinnittäneet erityistä huomiota eräisiin olennaisen tärkeisiin kysymyksiin. Ensinnäkin oli varmistettava institutionaalisen kompromissin säilyminen. Toiseksi halusimme EU:lle ulkoministerin, emme kiillottaaksemme kuvaamme vaan EU:n todelliseksi äänitorveksi. Olemme täysin samaa mieltä Jacek Saryusz-Wolskin kanssa siitä, mitä hän totesi hetki sitten institutionaalisista parannuksista. Katsomme kuitenkin, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kohtalo lähitulevaisuudessa riippuu yhä jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta, mikä on valitettavaa. Kolmas näkökohtakohta, johon kiinnitimme erityistä huomiota, on perusoikeuksien ehdoton suojelu, minkä vuoksi odotamme innokkaina perusoikeuskirjan julistamista.

Yleisesti ottaen on sanottava, että Lissabonin sopimus on Saksan ja Portugalin yhteistyön tulos, josta on kiittäminen molempia puheenjohtajavaltioita.

Todellinen mutka matkassa on kuitenkin se, ettei päätöksentekoprosessia ole onnistuttu tuomaan lähemmäksi kansalaisia. Neuvoston päätöstä olla esittelemättä konsolidoitua tekstiä voisi kuvailla saksaksi sanalla Realsatire, joka viittaa tosielämään, joka on absurdimpi kuin yksikään satiirikko voisi kuvitella. Tosielämä on kuitenkin päätöstä ihmeellisempi, sillä olen varma, että kansalaiset ja jäsenvaltioiden parlamentit saavat jäljennöksiä konsolidoidusta tekstistä voidakseen lukea, mistä sopimuksessa todellisuudessa on kyse.

Euroopan unionin on nyt lopetettava omaan napaan tuijottaminen ja omaksuttava kokonaisvaltainen ajattelutapa. Meidän on hoidettava kansainvälinen taloudellinen vastuumme. Maailmantalouden yleistila ennakoi nykyistä hitaampaa kasvua ja työpaikan menetyksiä Euroopassa. Olen tietoinen siitä, että monissa jäsenvaltioissa, myös omassani, on palattu tuohon omahyväisyyden tilaan, ja että halu uudistuksiin on hiipunut. Tähän on tultava muutos.

Toinen näkökohtani on, että meidän on hoidettava kansainvälinen roolimme vastuullisesti. Kansalaiset haluavat, että Euroopan unionilla on voimakas kansainvälinen rooli. Vastuu on meidän.

  Bogdan Pęk (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa ei ole pelkästään eliittien välinen sopimus. Siinä ei ole kyse yksistään EU:n toimielimistä. Euroopassa on ennen kaikkea kyse luottamuksesta.

Saksan kansallisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Udo Voigt julisti kuitenkin eilen eräällä Saksan valtiollisella televisiokanavalla, että Puolan on välittömästi palautettava Silesia saksalaisille sekä luovutettava välittömästi Pomerania, Gdańsk, Wrocław ja muita kaupunkeja takaisin saksalaisille. Samalla hän kyseenalaisti tiedot juutalaisvainojen uhrien lukumääristä.

Mietinpä vain nyt, kun Euroopan henki puhaltaa yli jäsenvaltioiden ja myös tämän parlamentin, että miksi Martin Schulz on kadottanut vallankumouksellisuuden tajunsa. Miksei Saksan hallitus ole ottanut voimakasta kantaa? Juuri tämänkaltaiset tapahtumat johtivat kolmannen valtakunnan syntyyn.

Vaadimme teräviä nuhteita tuolle fasistisille puolueelle ja sen julistamista laittomaksi, sillä se saattaa aiheuttaa suurta harmia Euroopalle: se tuhoaa luottamuksen yhteiseen hyvään pyrkivien Euroopan kansakuntien väliltä. Saksan olisi yhtenä johtavista Euroopan valtioista seurattava erityisen herkällä korvalla tämänkaltaista toimintaa ja ryhdyttävä toimiin välittömästi Euroopan yhteisöjen hyväksi.

  Alain Lamassoure (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, myös minä haluan omalta osaltani kiittää puheenjohtajavaltio Portugalia. Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen sekä EU:n ja Afrikan välinen huippukokous ovat virstanpylväitä Euroopan historiassa. Emme kuitenkaan saa antaa tulevien tapahtumien jättää varjoonsa näitä hienoja onnistumisia. Tältä osin haluankin nostaa esille kaksi huolenaihettani.

Toinen koskee uudistussopimuksen ratifiointia. Perustuslakisopimusluonnoksen hylkääminen ja sen korvaaminen tavanomaisella sopimuksella merkitsee, ettei sen ratifioinnille parlamenttiäänestyksessä ole esteitä yhdessäkään jäsenvaltiossa Irlantia lukuun ottamatta. Tämä on keskeinen osa kesäkuussa ja lokakuussa järjestetyissä Eurooppa-neuvostoissa saavutettua poliittista yhteisymmärrystä. Jos jokin hallitus on tällä välin muuttanut mieltään, sen on rehellisyyden nimissä kumppaneitaan kohtaan vähintäänkin ilmoitettava näille muutoksesta ennen sopimuksen allekirjoittamista, ei sen jälkeen. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, uskon, että puheenjohtajavaltio varmistaa, että tätä tärkeää rehellisyyden vaatimusta noudatetaan.

Toinen huolenaiheeni – jonka moni kollegani onkin jo ottanut esille – koskee Länsi-Balkanin tilannetta. Olemme tienneet jo kahdeksan vuoden ajan, että Kosovo saa itsenäisyyden ennemmin tai myöhemmin. Javier Solanan ja komission suurista ponnisteluista huolimatta tämä kysymys hämmentää kuitenkin mieliämme yhtä paljon kuin kahdeksan vuotta sitten.

Olemme todenneet useaan otteeseen, että Länsi-Balkanin alue tulee olemaan osa unionia, ja vaadimme yhteistä ulkopolitiikkaa. Unionin puheenjohtajavaltiot ovat kuitenkin toinen toisensa jälkeen vain siirtäneet kuuman perunan seuraavalle. Tilanne on muuttunut vuoden 1991 jälkeen. 16 vuodessa on kuollut 300 000 ihmistä, joten EU:n jäsenvaltioiden on nyt aika näyttää, että ne ovat ottaneet opikseen surullisesta menneisyydestä. Balkanin maiden tulevaisuutta ei päätetä Washingtonissa tai Moskovassa eikä edes New Yorkissa, vaan siitä päätetään täällä Euroopassa asianomaisten kansojen ja heidän naapuriensa, ystäviensä ja kumppaniensa kesken.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, puhun ensin Kosovosta. Balkanilla ja Kaukasuksella käydään taistelua eurooppalaisten arvojen ja kansallismielisten suuntausten välillä, Euroopan yhdentymisen ja Venäjän ajamien liikkeiden ja ajatusten välillä. Olen melko varma, että jos tulevaisuudessa katsomme taaksepäin, emme kadu ponnisteluja, joihin meillä on tänä päivänä mahdollisuus ryhtyä kaikin käytettävissä olevin keinoin, mutta sitä vastoin katuisimme, jos emme olisi ponnistelleet. Minusta tästä olisi tärkeää keskustella tämän viikon lopulla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Toiseksi haluan puhua globalisaatiosta. Minusta on tärkeää muistaa, että juuri globalisaation ansiosta Euroopasta on tullut johtava maailmantalous ja että globalisaatio on välttämättömyys, jos Euroopasta halutaan tehdä maailman johtava tietopohjainen talous. Tuo johtoasema ei nimittäin ole mahdollista, jos olemme parhaita vain Euroopassa. Emme saavuta tuloksia protektionistisin toimin, jotka heikentävät pitkällä aikavälillä työllisyyden ja vaurastumisen näkymiä, eivätkä anna mahdollisuutta tulla johtavaksi maailmantaloudeksi tai puolustaa eurooppalaisia arvoja.

Tämä johtaa päätelmään, että Eurooppa-neuvostossa olisi tärkeää korostaa kaikkia ponnisteluja, joita tarvitaan energialainsäädännössä, tietoliikennelainsäädännössä, sisämarkkinoilla, kaupassa ja kilpailussa. Kilpailussa ei ole kyse taistelusta henkilöiden tai identiteettien välillä. Se tarjoaa kaikille mahdollisuuden osallistua Euroopan kehittämiseen. Tämä vaihtoehto meidän olisi syytä valita, ja siten voimme hyödyntää Lissabonin sopimusta parhaalla mahdollisella tavalla globalisaation haasteeseen vastaamiseksi. Tämä mahdollisuus tarjoutuu meille nyt tällä viikolla, ja meidän olisi syytä tarttua siihen.

  Enrique Barón Crespo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, minusta olisi perusteltua antaa julkinen tunnustus puheenjohtajavaltio Portugalin työlle tänä Euroopan parlamentille hyvin tärkeänä päivänä, mistä on osoituksena perusoikeuskirjan julistuksen kunniaksi juhlallisesti koristeltu puhujankoroke.

Puheenjohtajavaltio Portugali sai – sanon tämän Euroopan parlamentin edustajana hallitustenvälisessä konferenssissa – luonnoksen, jossa perusoikeuskirja oli vain julistus numero 11. On myös perusteltua huomauttaa – kuten neuvoston puheenjohtaja totesi minulle henkilökohtaisesti istunnon alussa – että perusoikeuskirjan asemaa oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta muuttaa, joten katson, että hallitustenvälisessä konferenssissa onnistuimme yhdessä varmistamaan perusoikeuskirjan laillisen sitovuuden. Jäsenvaltiot eivät halunneet sisällyttää sitä sopimukseen, mutta se on joka tapauksessa peruskirja, ja sillä on siten perustuslaillinen asema.

Meidän olisi hyvä muistaa monien mies- ja naisjäsenten Euroopan parlamentissa vuosien saatossa tekemät ponnistelut perusoikeuskirjan aikaan saamiseksi. Meidän olisi syytä muistaa myös Simone Weil, nainen, joka ilmentää 1900-luvun Euroopan tragediaa ja selviytymistä siitä. Muita tärkeitä henkilöitä ovat muun muassa Altiero Spinelli, Fernand Herman ja monet muut, jotka uurastivat vuosikausia, jotta voisimme antaa perusoikeusjulistuksen identiteettimme osoituksena.

Arvoisa puhemies, minusta olisi nyt aika, että parlamentissa, joka säätää umpimähkään milloin mistäkin, kuten lehmistä, vuohista, kurkuista ja raha-asioista, puhuttaisiin vihdoin kansalaisista, tavallisista miehistä ja naisista. Minusta on kovin valitettavaa, että vielä nykyäänkin on valtioita, jotka rajoittavat kansalaistensa oikeuksia Euroopan kansalaisina.

Arvoisa puhemies, lopuksi tekisin vielä yhden tärkeän huomion: perusoikeuskirja ja Lissabonin sopimus vahvistavat unionia ylikansallisena valtioiden ja kansalaisten demokratiana, mikä on ensimmäinen vastaus poliittisen globalisaation aikakaudella. Teemme näin alueellisesti, mutta minusta se on esimerkki, jota on syytä seurata oman tulevaisuutemme ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden takia.

  Othmar Karas (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, valmistelemme huippukokousta, mutta en odota sen tuovan yllätyksiä. Odotan kuitenkin, että se toisi tulevaisuuden mahdollisuuksia ja antaisi suuntaa Eurooppa-neuvostolle monessa kysymyksessä.

Ensimmäinen mahdollisuus, joka huippukokouksen olisi annettava, on Lissabonin sopimuksen ratifiointi. Odotamme, että se tapahtuu ripeästi kaikissa jäsenvaltioissa ja että vuonna 2009 järjestettävien Euroopan parlamenttivaalien tulos otetaan huomioon uuden sopimuksen nojalla tapahtuvissa virkamiesnimityksissä. Odotan kuitenkin myös, että tien raivaaminen sopimuksen ratifioinnille tarkoittaisi myös sitä, että neuvosto ja komissio ryhtyisivät vihdoinkin kertomaan jäsenvaltioille sopimuksen sisällöstä.

Meidän ei pidä vaieta syistä, joiden perusteella kannatamme sopimusta. Kannatamme sitä siksi, että se vahvistaa kansalaisiamme, parlamenttejamme, demokratiaa ja Euroopan unionia.

Toinen mahdollisuutemme on mahdollisuus vapauteen. Keskustelemme myöhemmin Schengenistä. Olemme mielissämme siitä, että yhä useampi jäsenvaltio täyttää nykyisin Schengenin kriteerit, sillä se merkitsee vapauden lisääntymistä Euroopan unionin alueella ja unionin kansalaisille.

Kolmas mahdollisuus on toivoakseni se, että Euroopan unioni voisi ottaa nykyistä enemmän vastuuta globaalisti. Saanen sanoa suoraan, että mahdollisuudet löytää neuvotteluratkaisu Kosovon kysymykseen on käytetty loppuun ja että Euroopan unionin on otettava yhdessä vastuu Kosovosta. Olemme täysin yksimielisiä siitä, että Kosovon ja Serbian tulevaisuus on kiinni Euroopan unionista ja että meidän on tehtävä kaikkemme täyttääksemme Kosovon kansalaisten toiveen vapaudesta ja mahdollisuudesta elää rauhassa keskenään.

Viimeinen näkökohtani koskee tutkimuksen ja teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Galileon päätös on pantava täytäntöön. Päätös oli mahdollinen vain, koska Euroopan unioni kantoi taloudellisen vastuun.

  Manuel António dos Santos (PSE). - (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puheenjohtajavaltio Portugali on jättämässä hyvin kannustavan mutta myös vastuuntäyteisen perinnön. Juuri tuota poliittista perintöä odotetaan vahvistettavan ja kehitettävän tällä viikolla järjestettävässä huippukokouksessa. Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen huomenna, perusoikeuskirjan juhlallinen ratifiointi tuota pikaa Euroopan unionin kolmen toimielimen toimesta, strategisen kumppanuuden solmiminen Brasilian kanssa vahingoittamatta unionin erityisiä suhteita Mercosur-maihin, säännöllisten strategisten huippukokousten uudelleen käynnistäminen Afrikan maiden kanssa sekä Lissabonin strategialle ja monille muille Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta ratkaiseville kysymyksille annettu piristysruiske ovat huomattavia saavutuksia, joista on kuitenkin hyötyä vain, jos niillä saadaan aikaan politiikkaa ja saavutetaan tavoitteet, jotka ovat keskeisiä haluttaessa vahvistaa ja yhtenäistää Eurooppaa ja sen halua pyrkiä kohti vakaata maailmaa.

Tämä on pähkinänkuoressa se vastuu, jonka jäsenvaltiot, Eurooppa-neuvosto, komissio ja myös parlamentti perivät Portugalin puheenjohtajakaudelta. Se on myös kannustin, jonka avulla selviämme institutionaalisesta kriisistä, joka on estänyt Eurooppaa kehittymästä ja hidastanut Euroopan yhdentymisprosessia kahden viime vuoden aikana. Esitän jälleen kerran vilpittömät onnitteluni puheenjohtajavaltio Portugalille ja toivon, että seuraava puheenjohtajavaltio Slovenia jatkaisi samoilla linjoilla ja veisi eteenpäin jo tehtyä. Brysselin huippukokouksen ainoana tavoitteena pitäisi olla poliittisten olojen luominen tämän mahdollistamiseksi.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että Lissabonin sopimus allekirjoitetaan huomenna. Se tekee lopun epävarmuuden ajasta, jolloin ulkopuoliset näkivät unionin joutuneen eräänlaisen lamaannuksen tilaan. Onnitteluni siis puheenjohtajavaltio Portugalille.

Toivon, että kun sopimus on allekirjoitettu, emme keksi syytä jäädä sivustakatsojaksi. Unionin ja siten myös Eurooppa-neuvoston on aika suuntautua ulospäin ja tartuttava päättäväisesti kansalaisten ongelmiin, joista otan nyt esille kolme.

Talouskasvu: Eurooppa-neuvoston ei pidä sortua itsetyytyväisyyteen. Merkit eivät ole lupaavat: euro on melko voimakas, minkä vuoksi vienti on vaikeutunut. Inflaatio hiipuu, dollari on heikohko ja öljyn hinta on edelleen korkea. kaikki tutkimukset – joista tuorein on OECD:n laatima – laskevat Euroopan talouskasvuennusteita vuosille 2007 ja 2008.

Toisena otan esille laittoman maahanmuuton, joka on vakava ongelma, jota on tänä puolivuotiskautena yritetty ratkaista muun muassa Euro–Välimeri-maiden ministerin kokouksessa. Myös EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa oli viittauksia takaisinottosopimuksiin ja muihin välineisiin, mutta noudatetaanko niitä? Kuinka pitkään Euroopan unioni on neuvotellut takaisinottosopimuksista tiettyjen Välimeren maiden kanssa?

Laiton maahanmuutto ei ole sidoksissa pelkästään kolmansien maiden kanssa harjoitettavasta yhteistyöstä. Meidän on täytettävä sitoumuksemme esimerkiksi Frontex-viraston suhteen. Lisäksi Schengen-alueen tosiasiallinen laajeneminen, jonka Eurooppa-neuvoston on tarkoitus vahvistaa perjantaina, merkitsee myös ulkorajojen pidentymistä. Toivon, että uusista rajoista vastuussa olevat viranomaiset ja virkamiehet kykenevät selvittämään laittoman maahanmuuton verkostoja.

Lopuksi puhun vielä terrorismista, jonka uhka on yhä olemassa. Al-Qaidan johtajat ovat esittäneet uusia uhkauksia, Algerissa tehtiin eilen verisiä iskuja, ja muistuttaisin teitä myös Ranskan viimeviikkoisista ETAa koskevista tapahtumista.

Olen mielissäni siitä, että Portugalin puheenjohtajakaudella on pyritty täyttämään Euroopan terrorismin torjunnan koordinaattorin paikka, joka on ollut käsittämättömästi auki jo yli puoli vuotta. Jos tämä on johtunut toimivallan tai resurssien puutteesta, sopimuksen uudistamisessa ei todellakaan tartuttu tilaisuuteen kyseisen toimen vahvistamiseksi.

Lopuksi esittäisin toiveeni siitä, että Eurooppa-neuvostossa kehotettaisiin käsittelemään ripeästi komission tuore ehdotus terrorismin torjuntaa koskevan puitepäätöksen muuttamisesta niin, että myös terrorismin hyväksyminen katsotaan rikokseksi.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM) . – (FR) Arvoisa puhemies, tämä Saksan ja Portugalin puheenjohtajavuosi 2007 jää historiaan Euroopan yhdentymisen vuotena, jolloin ylimielisyys Euroopan kansalaisia ja demokratiaa kohtaan saavutti huippunsa.

Huomenna Lissabonissa allekirjoitettavaa sopimusta ei ole yksinkertaistettu eikä se ole kompromissin tulos. Se on yksinkertaisesti uudelleen lämmitetty versio perustuslakisopimuksesta, jonka ranskalaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä. Silti moni teistä pitää siitä kovaa ääntä yhdessä Valéry Giscard d’Estaingin kanssa.

Minun on siten varoitettava vakavasti niitä ranskalaisia kollegoitani, jotka kannattavat tätä kosmeettisesti muutettua perustuslakia: sopimuksen määräykset johtavat nimittäin uuden valtion syntyyn. Valtio luodaan kansalaisten tahdon vastaisesti, minkä vuoksi sillä ei ole laillista oikeutusta. Seuraukset ovat selvät mutta kaameat: Euroopan unionin elimiä ja niiden tekstejä on pidettävä lainvastaisina. Siten joudumme pian kohtaamaan kansalaisten oikeuksien saneleman pakottavan velvollisuuden, joka painaa päällemme: velvollisuuden olla noudattamatta tuota sopimusta. Tässä kaikki, mitä halusin sanoa.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin tässä loppupuheenvuorossani mainita vain lyhyesti erittäin tärkeän kysymyksen, joka on otettu esille useaan otteeseen ja joka sisältyy luonnollisesti Euroopan unionin ulkoisten asioiden asialistaan ja joka hyvin todennäköisesti on ensisijaisten aiheiden joukossa myös lähiviikkoina ja -kuukausina. Tarkoitan Kosovon kysymystä. Haluaisin kertoa lyhyesti puheenjohtajavaltio Portugalin kannan tähän elintärkeään aiheeseen.

Sen jälkeen, kun Ahtisaaren suunnitelma oli esitelty YK:n turvallisuusneuvostolle, oli mielestämme hyvin tärkeää, että Euroopan unioni, Venäjä ja Yhdysvallat muodostivat troikan, jonka tehtävänä oli löytää hyvin tiiviissä yhteistyössä osapuolten kanssa ratkaisumallit, jotka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä. Troikka asetti kaksi päätavoitetta, joista toinen oli se, että pyrittäisiin kartoittamaan Ahtisaaren suunnitelmasta ne näkökohdat, joita pitäisi ja kyettäisiin tutkimaan edelleen. Toisaalta me Euroopan unionissa uskomme vakaasti, että olemme tehneet kaikkemme hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi Kosovon tulevaisuutta koskevaan kysymykseen. Meille annettiin 120 päivää aikaa löytää tuo ratkaisu.

Nyt tiedämme, että – tämä on yleisessä tiedossa ja myös troikka on raportoinut siitä – osapuolten oli mahdotonta päästä yksimielisyyteen Kosovon tulevasta asemasta, mutta kaikkea ei ole vielä menetetty. Meidän on ennen kaikkea pantava merkille troikan osapuolten välinen hieno yhteishenki sekä sopimuspuolten välinen hieno ilmapiiri. Toiseksi kuten toivoimme ja oletimme, tiettyjen Ahtisaaren raportissa painotettujen näkökohtien tarkastelu oli mahdollista, mikä puolestaan mahdollisti sen, että uusista kohdista päästiin sopimukseen. Kolmas hyvin tärkeän seikka, joka ei ehkä ole saanut asianmukaista huomiota, on se, että osapuolet sopivat luopuvansa väkivaltaisista ratkaisuista Kosovon aseman määrittelyssä. Kiinnitämme suurta huomiota tähän poliittiseen sitoumukseen ja toivomme luonnollisesti vain, että sitä noudatetaan.

Prosessi on jätetty jälleen YK:n ratkaistavaksi, ja siitä keskustellaan uudelleen turvallisuusneuvostossa. Ei pidä unohtaa, että YK:lla on keskeinen rooli tässä prosessissa. Jos YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet eivät kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen Kosovon aseman määrittelevästä ratkaisusta, on selvää, että kansainvälisen yhteisön ja varsinkin Euroopan unionin on tehtävä päätöksiä, jotka tulevat olemaan moninaisia ja vaikeita, kuten me kaikki tiedämme.

Tähän liittyy kolme näkökohtaa, joilla on ratkaiseva merkitys Portugalille puheenjohtajavaltiona ja myös Euroopan unionin jäsenvaltiona 1. tammikuuta jälkeen. Ensimmäinen näkökohta on luonnollisesti mahdollisuus säilyttää jäsenvaltioiden yhtenäisyys. Mielestämme on olennaista, että päätökset, joita meidän odotetaan tekevän, on tehty yhdessä. Meidän on vedettävä yhtä köyttä. Tämä on meille elintärkeä asia. Emme halua ja vältämme viimeiseen asti Euroopan jakautumista Kosovon kysymyksessä, kuten on tapahtunut monesti aiemmin kansainvälisesti vaikeissa ongelmissa, jotka edellyttävät suurta vastuuta. Yhtenäisyys on siis otettava tunnuslauseeksemme.

Toiseksi Euroopan unionin on kannettava vastuunsa, sillä Kosovo on ennen kaikkea Euroopan ongelma, meidän yhteinen ongelmamme. Vaikka on selvää, että luotamme kansainvälisten kumppaniemme tukeen etsiessämme ratkaisua myös tähän ongelmaan, Eurooppa ei voi kuitenkaan kääntää selkäänsä Kosovolle, vaan sen on kannettava täysi vastuunsa tässä eurooppalaisessa ongelmassa. Portugalin puheenjohtajakauden päättyessä minun on sanottava, että minusta Euroopan unioni tiedostaa täysin tämän tosiasian sekä sen, että sillä on johtoasema tässä asiassa.

Kolmanneksi emme saa hätiköidä, vaan meidän on punnittava huolellisesti kaikkien päätöstemme seuraukset ja pyrittävä luonnollisesti yksimielisyyteen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Meidän on myös otettava selkeästi kantaa tähän kysymykseen ja kerrottava kannastamme avoimesti ja selkeästi kaikille kumppaneille, jotka ovat mukana ratkaisemassa Kosovon kysymystä.

Kaikissa Kosovon tulevaa asemaa koskevissa ratkaisuissa on ehdottomasti ja kaikissa olosuhteissa otettava huomioon Euroopan unionin perusarvot ja -periaatteet: rauha ja alueellinen vakaus luonnollisesti sekä lainsäädännön, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Kosovon ongelman ratkaisulle ei ole muuta viitekehystä, emmekä saa missään olosuhteissa unohtaa, että Euroopan unioni on tarjonnut Länsi-Balkanin maille ja erityisesti Serbialle vankat ja selkeät eurooppalaiset näkymät, joten meidän on ponnisteltava osapuolten kanssa myös tässä tarkoituksessa. Osapuolten on syytä tietää, että Eurooppa on heidän luonnollinen viitekehyksensä. Toivokaamme, että Euroopan unioni pysyy kaikissa tilanteissa ja erimielisyyksistä huolimatta yhtenäisenä selvittäessään tätä vaikeaa Kosovon kysymystä, jossa meidän ei pidä kuvitella turhia, koska se on monimutkainen ja vaikea ongelma, sillä, kuten olen sanonut, meillä ei ole vaihtoehtoja. Tämä on keskeinen kysymys Euroopan unionin uskottavuuden ja ulkoisten toimien kannalta. Tämä oli lyhykäisyydessään se, mitä halusin sanoa Kosovosta.

Arvoisa puhemies pyydän anteeksi, ja olen varman että ymmärrätte, kun haluan lopettaa henkilökohtaiseen viestiin: tämä on viimeinen kerta, kun osallistun Euroopan parlamentin keskusteluun puheenjohtajavaltio Portugalin edustajana. Nyt on siis jäähyväisten aika, ja siksi minun on annettava tunnustus ja ilmaistava kiitollisuuteni sen tuen johdosta, jota olen aina saanut täällä parlamentissa sekä puhemieheltä että kaikilta jäseniltä. Olen oppinut asioita kanssanne ja olen oppinut teiltä sen, miten tärkeä rooli parlamentilla on unionimme demokratian vahvistamisessa ja luonnollisesti myös niiden päätösten oikeutuksen vahvistamisessa, joita teemme pyrkiessämme tekemään unionista entistä vapaamman ja menestyvämmän Euroopan kansalaisten hyväksi.

Paljon kiitoksia, arvoisat jäsenet. Haluan luonnollisesti kiittää myös komission jäseniä ja komission henkilökuntaa, komission puheenjohtajaa, joka osallistui monesti kanssani näihin keskusteluihin ja jonka kanssa saatoin luoda yhteistä pohjaa työllemme, tavoitteillemme ja ponnisteluillemme. Kiitoksia, komissio.

Myös Euroopan parlamentin virkamiehet ymmärtävät varmasti haluni kiittää heitä sekä erityisesti täällä työskenteleviä maanmiehiäni. Kiitän myös portugalin kielen tulkkejani, joista olen hyvin ylpeä. Lopetan englantilaiseen sanontaan: I will miss you all, ja sama portugaliksi: Já sinto saudades. Paljon kiitoksia.

  Puhemies. − (DE) Obrigado, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Tapaamme luonnollisesti jälleen Lissabonissa huomenna, ja ensi viikolla olette jälleen täällä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan José Sócratesin kanssa. Koska tämä oli kuitenkin viimeinen täysistuntopuheenne, haluan osoittaa teille vilpittömät kiitoksemme ja vakuuttaa, että on ollut suuri kunnia tehdä kanssanne yhteistyötä, joka on ollut suuri menestys. Kiitoksia, puheenjohtaja Manuel Lobo Antunes.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä laaja-alaisesta keskustelusta, joka antaa mielestäni arvokkaan panoksen Lissabonin Eurooppa-neuvoston kokoukselle ja Brysselin huippukokoukselle.

Haluaisin keskittyä muutamaan tänä aamuna esille otettuun kysymykseen. Aloitan Lissabonin sopimuksesta ja perusoikeuskirjasta. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että puheenjohtajavaltio Portugali, kuten puheenjohtajavaltio Saksa ennen sitä, ansaitsee huomattavan tunnustuksen sen johdosta, että olemme päässeet näin pitkälle. Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen huomenna osoittaa, että kaikki allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet sopimuksen ratifiointiin.

Haluan tarttua tilaisuuteen kiittääkseni jälleen parlamentin edustajia heidän tärkeästä panoksestaan, jonka ansiosta unioni on kyennyt ratkaisemaan institutionaaliset ongelmansa. Myös komissiolla on ollut luonnollisesti aktiivinen rooli tässä pitkässä prosessissa, jossa merkittävä osa on ollut kansalaisagendalla ja puheenjohtaja Barroson aiemmin mainitsemalla niin sanotulla kaksivaiheisella lähestymistavalla. Niiden, joilla on tapana sanoa, että unioni toimii ilman muutoksiakin, ei sovi unohtaa, että uudistussopimuksessa on monia uusia tekijöitä, joiden avulla voimme nimenomaisesti tarttua tehokkaasti ilmastonmuutokseen ja energiakysymykseen yleisesti, ja että ne lisäävät avoimuutta neuvoston julkisten kokousten ansiosta sekä vahvistavat jäsenvaltion parlamenttien roolia. Uskonkin, että uudistussopimus lisää toimintamme avoimuutta ja demokraattisuutta.

Meillä kaikilla on velvollisuus tiedottaa kansalaisille ratifiointimenettelystä riippumatta siitä, päätetäänkö siitä kussakin jäsenvaltiossa erikseen. Tämä on tehtävä luonnollisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sekä ottamalla huomioon jäsenvaltioiden esille tuomat tarpeet ja toiveet kyseisen keskustelun suhteen. Minusta tämänpäiväinen perusoikeuskirjan julistaminen symbolisoi myös erästä toista merkittävää neuvottelusaavutusta, nimittäin sitä, että lukuun ottamatta kahden jäsenvaltion erityisjärjestelyä ja kunhan perustamissopimus tulee voimaan, perusoikeuskirja on oikeudellisesti sitova ja takaa Euroopan kansalaisten perusoikeudet.

Toinen näkökohta, jota haluan arvioida, on mietintäryhmä, sillä meidän on mielestäni varmistettava, että se keskittyy tuleviin poliittisiin haasteisiin, eikä niinkään toimielimiin. Sen on keskityttävä Euroopan kansalaisten odotuksiin, joten toivon myös, että ryhmä olisi läpileikkaus monimuotoisesta nyky-Euroopasta.

Kolmas näkökohtani koskee siirtolaisuutta. Minusta yhtenäinen lähestymistapa siirtolaisuuteen edellyttää Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden politiikan yhdistelmää. Se edellyttää laillista ja laitonta siirtolaisuutta koskevien toimintamenettelyjemme yhtenäisyyttä. Se edellyttää toimia muun muassa kehitysyhteistyöpolitiikan, yhteiskuntaan kotouttamisen, liikkumisen vapauden, rajaturvallisuuden ja viisumikäytäntöjen alalla. On hienoa, että neuvostossa keskustellaan yleisesti myös näistä kysymyksistä, mutta myös parlamentti voi mielestäni tuoda merkittävän panoksen keskusteluun. Kuten neuvoston puheenjohtaja totesi, Lissabonin strategia tuottaa tuloksia, ja tämä antaakin mielestäni aihetta kiitokseen yli parlamentin puoluerajojen. Yhtä mieltä ollaan myös tarpeesta ryhtyä toimiin strategiaan kuuluvan kestävän kehityksen kaikkien näkökohtien huomioon ottamiseksi. Tämä käsittää muun muassa joustoturvan, sosiaalisen osallisuuden ja ilmastonmuutoksen. Jos pääsemme yhteisymmärrykseen politiikan suunnasta, voimme poliittisesti sitoutua ratkaisemaan todelliset ongelmat, jotka osa teistä mainitsi aiemmin.

Lopuksi haluan sanoa myös monen jäsenen esille tuomasta Kosovon kysymyksestä, että komissio yhtyy täysin monen jäsenen ilmaisemaan huoleen Kosovon tilanteesta ja että Euroopan unioni on tehnyt voitavansa neuvotteluratkaisun aikaan saamiseksi. On kuitenkin selvää, että nykytilanne on kestämätön ja että YK:n turvallisuusneuvoston on ratkaistava se ottaessaan sen esille 19. joulukuuta. Eurooppa-neuvoston on niin ikään kartoitettava tilanne ja vahvistettava unionin sitoutuminen Kosovon aseman ratkaisemiseen ja johtoroolin ottamiseen ratkaisun täytäntöönpanossa, sillä koko alueen viitekehys on Eurooppa, kuten moni teistä onkin todennut.

Lopuksi haluan todeta, ettei nykyinen neuvosto Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen ja perusoikeuskirjan julistuksen myötä tee välttämättä eroa vuoden 2005 tapahtumien suhteen, mutta se merkitsee kuitenkin uuden vaiheen alkua Euroopan unionin kehittämisessä. Olemme ottaneet opiksemme vuoden 2005 tapahtumista, ja toivon, että voimme aloittaa unionin seuraavan 50-vuotiskauden aiempaa paljon luottavaisemmin.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Brysselissä joulukuussa pidettävän EU:n huippukokouksen valmistelut sujuvat odotettua paremmassa ilmapiirissä. Tämä johtunee uudistussopimuksen todennäköisesti ongelmattomasta hyväksymisestä Lissabonissa. Puolassa syntynyt kompromissi – joka tarkoittaa edellisen hallituksen perusoikeuskirja-asiassa omaksuman kannan säilyttämistä kokonaisen sopimuksen vaarantamisen estämiseksi – on siis hoitanut osansa.

On kuitenkin syytä korostaa, että uudistussopimuksen ympärille syntynyt ilmapiiri on johtanut siihen, että Euroopan unionin elinmahdollisuudet ovat kohtuuttomasti sidoksissa siihen, hyväksytäänkö vai hylätäänkö sopimus. EU:n vuoden 2004 laajentumiskierroksen sekä Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen, mikä nosti jäsenvaltioiden määrän 27:ään, unioni on toiminut Nizzan sopimuksen perusteella. Rahoitusnäkymien hyväksyminen vuosiksi 2007–2013 oli todiste unionin tehokkaasta toiminnasta. Hyväksyminen ei kylläkään sujunut ongelmitta, mutta yhteisymmärrys löytyi varoista. Rahakysymys onkin osoittautunut hankalimmaksi kysymykseksi, ja se panee nykyisten toimielinsääntöjen toimivuuden koetukselle.

Tästä ja muista sopimuksista huolimatta kuva EU:n kriisistä synnytettiin keinotekoisesti. Tämä puolestaan vähensi kansalaisten luottamusta EU:n toimielimiin ja kyseenalaisti laajentumisen mielekkyyden. Tämä vaarallinen noidankehä, joka saatiin osittain katkaistua vuoden 2007 jälkipuoliskolla, olkoon opiksi ja varoitukseksi tulevaisuudessa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Uudistussopimuksen allekirjoittaminen 13. ja 14. joulukuuta pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa päättää EU:n toimielinten uudistusprosessin. Uudistus lisää lähinnä Euroopan kansalaisten mahdollisuuksia ilmaista mielipiteensä EU:n lainsäädännöstä.

Jäsenvaltioiden parlamentit sisällyttävät uuden sopimuksen ratifioinnin jälkeen komission lainsäädäntöehdotukset omiin asialistoihinsa, mikä lisää unionin demokratiaa. Olisimme halunneet, että Euroopan unionin perusoikeuskirjalle olisi varattu oma lukunsa sopimuksessa, mutta valitettavasti perusoikeuskirja on nyt vain sopimuksen liitteenä, vaikka siten on saatu oikeusperusta, joka mahdollistaa sopimuksen määräysten sitovuuden. Perusoikeuskirjan kuudessa luvussa taataan oikeus ihmisarvoon, vapauteen, yhteisvastuullisuuteen, yhdenvertaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja kansalaisuuteen. Sopimuksen määräyksillä estetään muun muassa kansallisuuteen, etniseen alkuperään, uskontoon, ikään ja sukupuoleen perustuva EU:n kansalaisten syrjintä.

Lisäksi sopimus antaa unionille mahdollisuuden edistää ilmastonmuutoksen kansainvälistä torjuntaa ja varmistaa kaikkien kansalaisten riittävän sosiaalisen suojelun. Unioni ei voi perustua yksistään taloudellisiin kriteereihin. On rakennettava myös yhteisvastuullisuuteen sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen koheesion perustuvaa sosiaalista Eurooppaa.

Uuden sopimuksen hyväksyminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä ja sopimuksen ratifiointia kaikissa sen allekirjoittaneissa jäsenvaltioissa kesäkuuhun 2009 mennessä.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

3. Äänestykset

3.1. EY:n ja Marokon välinen Euro–Välimeri-ilmailusopimus (äänestys)

- Mietintö: Blokland (A6-0416/2007)

3.2. EY:n ja Marokon välisen Euro–Välimeri-lentoliikennesopimuksen muuttaminen Bulgarian ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (äänestys)

- Mietintö: Costa (A6-0458/2007)

3.3. Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto (äänestys)

- Mietintö: Böge (A6-0485/2007)

– Ennen äänestystä

  Reimer Böge, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, pyytäisin teitä varmistamaan, että jäsenet ovat omilla paikoillaan äänestyksen alkaessa, sillä tarvitsemme lakisääteisen enemmistön. Tämä on hyvin tärkeää kolmen seuraavan mietinnön osalta, sillä muutoin vuoden 2008 talousarviota koskevassa huomisessa äänestyksessä tulee ongelmia. Pyytäisin siis teitä kehottamaan kollegoitani menemään paikoilleen ja ottamaan osaa äänestykseen, koska muutoin meillä on vakava ongelma.

  Puhemies. − (EN) Kiitos, hyvä Reimer Böge, olette aivan oikeassa. Pyytäisin siis niitä jäseniä, jotka eivät vielä ole omilla paikoillaan, menemään omille paikoillensa. Aloitamme nyt nimenhuutoäänestyksen, joka edellyttää määräenemmistöä, ja kyseiset äänet ovat tärkeitä. Menisittekö siis ystävällisesti paikoillenne.

3.4. Joustovälineen varojen käyttöön ottaminen (äänestys)

- Mietintö: Böge (A6-0499/2007)

3.5. Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen muuttaminen (monivuotinen rahoituskehys) (äänestys)

- Mietintö: Böge (A6-0500/2007)

3.6. Maataloustuotteita koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet (äänestys)

- Mietintö: Bogdan Golik (A6-0461/2007)

3.7. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely (äänestys)

- Mietintö: Guerreiro (A6-0467/2007)

– Ennen äänestystä

  Pedro Guerreiro, esittelijä. − (PT) Haluaisin aloittaa lyhyen puheenvuoroni toteamalla, että kannatan Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunnan päätöstä laatia mietintö kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä, joka ei ole vielä onnistunut tavoitteissaan, mikä tiedostetaan ja tunnustetaan yleisesti. Tavoitteena oli nimittäin varmistaa kalataloustuotteiden markkinoiden vakaus sekä oikeudenmukaiset tulot tuottajille. Olemme siten iloisia Euroopan komission myöhäisestäkin päätöksestä suorittaa perusteellinen arvio nykyisestä YMJ:stä, jonka pikaista tarkistamista toivomme komissiolta, jotta sen myötävaikutuksen avulla varmistetaan alan tulot, markkinoiden vakaus, kalataloustuotteiden entistä parempi kaupan pito ja niiden lisäarvon nousu lisäämällä huomattavasti taloudellisia resursseja.

Vaikka osa alkuperäisistä ehdotuksistamme ei saanut tarvittavaa kannatusta kalatalousvaliokunnassa, mietintö, josta nyt äänestämme, sisältää mielestämme hyödyllisiä toimia. Näitä ovat muun muassa arviot siitä, ovatko nykyiset interventiomekanismit asianmukaisia ja tarpeeksi joustavia, jotta niillä voidaan vastata jäsenvaltioiden tarpeisiin; toimet sardiinin kompensaatiokorvauksen käyttöön ottamiseksi tonnikalakorvausten tavoin; toimet, joilla varmistetaan, että rakennerahastoilla voidaan nykyaikaistaa ja perustaa tuottajille myönnettäviin tuotanto- ja markkinointitukiin liittyviä infrastruktuureja sekä etenkin tukea tehokkaasti kalastusjärjestön perustamista ja toimintaa varsinkin pienimuotoisessa lähivesikalastuksessa. Lisäksi mietintö käsittää toimia, joilla varmistetaan, että tuotuihin ja sisämarkkinoilla kaupan pidettäviin kalataloustuotteisiin sovelletaan samoja sääntöjä ja vaatimuksia kuin yhteisön kalataloustuotteisiin. Nämä kysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä kalastajille, vaikka joidenkin jäsenvaltioiden kannalta niillä ei kenties olisikaan suurta merkitystä.

3.8. Euroopan lentoturvallisuusvirasto äänestys)

Mietintö: Leichtfried (A6-0482/2007)

3.9. Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet (äänestys)

- Mietintö: Poli Bortone (A6-0464/2007)

– Ennen äänestystä

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio ilmoittaa nyt kantansa tarkistuksiin: Komissio yhtyy parlamentin näkemyksiin ja myöntää, että on teetettävä pikaisesti tieteellinen arvio lapsia koskevista terveysväittämistä. Komissio asettaa siten etusijalle menettelyn, jota tarvitaan pikaisen päätöksen tekemiseksi lasten kehittymiseen ja terveyteen liittyvistä väittämistä, ja aikoo kehottaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista asettamaan etusijalle kyseisten väittämien arvioinnin. Lisäksi komissio vahvistaa, että väittämien arviointi voidaan aloittaa viipymättä odoteltaessa ravitsemusarvioiden valmistumista.

3.10. Mallien oikeudellinen suoja (äänestys)

- Mietintö: Lehne (A6-0453/2007)

3.11. Viinin yhteinen markkinajärjestely (äänestys)

- Mietintö: Castiglione (A6-0477/2007)

3.12. Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot (äänestys)

- Mietintö: Langen (A6-0472/2007)

3.13. Terrorismin torjunta (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys (B6-0514/2007)

– Ennen tarkistuksesta 3 toimitettua äänestystä

  Claudio Fava (PSE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ryhmämme ehdottamalla suullisella tarkistuksella on tarkoitus korvata sanat all forms of glorifying sanalla apology. Jälkimmäinen sana kuvastaa mielestämme paremmin käytöstä, jota pyritään hillitsemään. Jos Agustín Díaz de Mera on samaa mieltä, ryhmämme äänestää tarkistuksen puolesta.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 27 toimitettua äänestystä

  Cristiana Muscardini (UEN). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, työjärjestyksen 151 artiklan 3 kohta oikeuttaa teidät puhemiehenä päättämään, otetaanko 6 kohta, josta kohta äänestämme, käsiteltäväksi. Johdanto-osan kappaleessa todetaan, ettei terrorismi ole enää kitkettävissä. Onko parlamentin virallinen kanta todellakin se, ettei terrorismia voida kitkeä? Kyse täytyy olla joko käännösvirheestä jossakin tekstissä tai hyvin vakavasta poliittisesta virhearviosta, minkä vuoksi kehotan teitä, arvoisa puhemies, tekemään päätöksen kyseisen kohdan käsiteltäväksi ottamisesta.

  Puhemies. − (EN) Hyvä Cristiana Muscardini, yksiköt ovat jo suorittaneet kaikki käsiteltäväksi ottamista koskevat tarkastukset, ja ne pitivät tarkistuksia mahdollisena. Pelkäänpä pahoin, että tilanne on nyt tämä.

– Ennen tarkistuksesta 33 toimitettua äänestystä:

  Claudio Fava (PSE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tiedustelisin, suostuuko tarkistuksen tekijä poistamaan virkkeestä lauseet in some rare instances ja which may not be lawful. Jos nämä kaksi lausetta poistetaan tarkistuksesta, olemme valmiit kannattamaan sitä.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

PUHETTA JOHTI
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

4. Perusoikeuskirjan julistaminen ja allekirjoittaminen

  Puhemies. − (DE) Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja José Sócrates, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Durão Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on suuri ilo toivottaa teidät tervetulleiksi Euroopan demokratian sydämeen, Euroopan parlamenttiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan viralliseen allekirjoitustilaisuuteen. Tämä on todella onnellinen päivä etenkin Euroopan unionin kansalaisille.

Unionin perustajat loivat 50 vuotta sitten Euroopan yhteisöt runnellun Euroopan raunioista, ja tänään aikomuksemme on julistaa juhlallisin menoin eurooppalaisen identiteettimme perustana olevat yhteiset arvot.

Perusoikeuskirja, jonka julistamme tänään, symbolisoi sitä tärkeää matkaa, jonka olemme 50 vuoden kuluessa kulkeneet unionin muuttamiseksi Euroopan kansalaisten unioniksi.

Perusoikeuskirja todistaa, että asettaessamme Euroopan unionin peruskiveä olimme oppineet tärkeän läksyn Euroopan historiasta, ja tänään kunnioitamme kaikkien ihmisten ihmisarvoa, kiinnitämme huomiota saavutetun vapauden sekä rauhan ja demokratian säilyttämiseen ja noudatamme oikeusvaltion periaatteita Euroopan yhdentymisen liikkeelle panevana voimana.

Vapaus ei voi toteutua kunnioittamatta kanssaihmisten oikeuksia, eikä rauha voi kukoistaa ilman keskinäisten etujen tasapuolista jakautumista. Vapaus, rauha, oikeus ja sosiaalinen hyvinvointi voidaan saavuttaa vain yhdessä, ne eivät voi toteutua toistensa kustannuksella.

Unionin perustajat ymmärsivät tämän perustaessaan Euroopan yhteisöksi, joka rakentuu oikeusvaltion periaatteille. Euroopan unionin johtoajatuksena ei ole vallankäytön oikeutus vaan periaate, jonka mukaan valta juontuu lainsäädännöstä. Tästä kumpuavat todellinen nykyaikainen yhteiskunta ja visio unionistamme, yhteisten arvojen varaan rakentuvasta yhteisöstä. Vain todellinen oikeudenmukaisuus voi taata rauhan meille kaikille.

Unionin perustajien visio on käynyt toteen. Kahden järjestelmän välisessä taistossa, jossa vapaus ja demokratia asettuivat vastakkain diktatuurin ja yksilöiden sorron kanssa, tuo visio osoittautui vahvemmaksi ja menestyvämmäksi.

Sukupolvemme ovat nähneet sen ihmeen, että Euroopan jakautuminen tuli tiensä päähän. Rautaesiripun repeäminen ja 12 valtion liittyminen Euroopan unioniin oli mahdollista, koska vapauden ja demokratian ääni sekä yhtäläisten oikeuksien voima veivät voiton 1900-luvun epäinhimillisistä ideologioista.

Tänä vuonna 25. maaliskuuta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän kunniaksi annetussa Berliinin julkilausumassa on tärkeä kohta, jossa todetaan, että Euroopan unionin kansalaiset ovat yhdistyneet paremman tulevaisuuden puolesta. Olemmekin onnekkaita siinä mielessä, että vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet ovat meidän kaikkien arkipäivää Euroopan unionissa.

Tänään juhlallisin menoin julistettava perusoikeuskirja merkitsee meille suurta velvoitetta ja mahdollisuutta kertoa lähes 500 miljoonalle Euroopan unionin kansalaiselle sekä tuleville sukupolville, mistä Euroopan yhdentymisessä on todella kyse.

Arvoisat kuulijat, Euroopan unionin todellisessa olemuksessa on kyse paljon muustakin kuin vain taloudellisista kustannushyötylaskelmista. Nekin ovat toki tärkeitä ja vaikuttavat elämäämme EU:ssa, mutta olemme ennen kaikkea yhteisille arvoille perustuva yhteisö, jossa yhteisvastuullisuus, vapaus ja yhtäläiset oikeudet ovat olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Nämä yhteiset arvot, joista tärkein on loukkaamattoman ihmisarvon kunnioitus, ovat Euroopan yhdentymisen peruskivi sellaisina, kuin ne on kirjattu perusoikeuskirjan 1 artiklaan.

(Suosionosoituksia)

Siksi Euroopan parlamentti on katsonut, että perusoikeuskirjan laillisen sitovuuden tunnustaminen on elintärkeä osa kaikissa EU:n perussopimusten muuttamista koskevissa sopimuksissa. Euroopan parlamentti on saanut tahtonsa läpi tässä asiassa.

Valtion- tai hallitusten päämiesten huomenna allekirjoittamassa Lissabonin sopimuksen 6 artiklassa oleva viittaus perusoikeuskirjaan tekee siitä laillisesti yhtä sitovan kuin perussopimukset.

On täysin luonnollista vaatia, että 2000-luvun Euroopassa olisi vallittava kattavat ihmisoikeudet ja kaikkia unionin kansalaisia laillisesti yhtä lailla sitovat perusoikeudet, sillä tämähän on juuri eurooppalaisen identiteettikäsityksemme ydin.

(Suosionosoituksia)

Kansalaiset ja ihmisarvo ovat EU:n politiikan ytimessä. Siten Euroopan unioni tarjoaa viitekehyksen, jonka ansiosta voimme unionin kansalaisina rakentaa yhteistä tulevaisuuttamme rauhan vallitessa.

Euroopan unionilla ei ole tulevaisuutta ilman yhteisten arvojemme tarjoamaa vankkaa perustaa, joten niihin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Ilman yhteisiä arvoja emme voisi myöskään perustellusti vaatia muita maita noudattamaan ihmisoikeuksia, ellemme tunnustaisi omia arvojamme oikeudellisesti sitoviksi.

(Suosionosoituksia)

Emme saa myöskään antaa kenenkään Euroopan unionin sisä- tai ulkopuolisen estää päättäväistä haluamme puolustaa ihmisoikeuksia. Euroopan parlamentilla on moraalinen ja poliittinen velvollisuus puolustaa kaikkien maailman ihmisten ihmisarvoa.

(Suosionosoituksia)

Meidän eurooppalaisten on nykymaailmassa tuotava itseämme esiin yhteisönä, jota yhdistävät yhteiset arvot ja joka vaatii kunnioittamaan ihmisarvoa. Meidän on myös pyrittävä harjoittamaan kulttuurien välistä vuoropuhelua luottamuksen hengessä ja uupumattomasti siihen sitoutuen, eikä kukaan voi meitä pysäyttää.

(Suosionosoituksia)

Perusoikeuskirjan luonnostelussa käytettiin ensimmäistä kertaa Euroopan yhdentymisen historiassa uutta, avointa ja demokraattista valmistelukuntametodia. Metodi osoittautui hyvin onnistuneeksi, joten valmistelukunnasta tuli malli ja lähtökohta koko uudistusprosessille.

Euroopan parlamentilla on ollut erityisen aktiivinen rooli perusoikeuskirjan luonnostelussa, ja se on vaikuttanut ratkaisevasti sopimuksen sisältöön.

Perusoikeuskirja on ensimmäinen väline, jolla taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet on voitu turvata niin, että niillä on sama asema poliittisina oikeuksina ja yksilönvapauksina. Sillä turvataan unionin toimialaan kuuluvat perusoikeudet yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi perusoikeuskirja tarjoaa kaikille Euroopan unionin kansalaisille oikeuden kääntyä Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen puoleen. Toivomme, että perusoikeuskirja on jonakin päivänä oikeudellisesti sitova kaikissa jäsenvaltioissa.

(Suosionosoituksia)

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat jakamattomia. Kehotankin kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita poikkeuksetta hyväksymään kaikkien unionin kansalaisten etujen nimissä tämän eurooppalaisen konsensuksen.

Tämänpäiväinen juhlallinen perusoikeuskirjan julistaminen voi tarjota myös kaikille EU:n kansalaisille, jotka voivat turvata oikeutensa perusoikeuskirjaan, mahdollisuuden pohtia omia velvoitteitaan eurooppalaisten muodostamassa yhteisössä, muualla maailmassa ja tulevia sukupolvia kohtaan. Oikeuksia ei ole ilman velvollisuuksia, Yhteisvastuullisuus on se, joka yhdistää meidät.

(Suosionosoituksia)

Rakennamme kansalaisten Eurooppaa ja tarjoamme Euroopan unionille vankan pohjan yhteisten perus- ja demokraattisten oikeuksien turvaamiseksi. Perusoikeuskirjan julistaminen tänään osoittaa, että yhteisiin arvoihin perustuva yhteisömme on voimissaan ja menee eteenpäin. Tänään nuo yhteiset arvot juurrutetaan unionin kansalaisten elämään ja mieliin. Tämä päivä on suuri voitto Euroopan unionin kansalaisille, ja me kaikki voimme iloita siitä täysin sydämin.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

(Hälinää istuntosalissa)

(Useat jäsenet osoittivat äänekkäästi mieltään ja ottivat esiin banderolleja ja nauhoja.)

  Puhemies. − (DE) Olkaa hyvät ja laittakaa banderollit ja nauhat pois. Toivon, että osoitatte kunnioitusta parlamenttimme vierailijaa kohtaan.

Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, annan puheenvuoron nyt teille.

  José Sócrates, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, arvoisa Euroopan komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, julistamme tänään Euroopan parlamentin juhlaistunnossa Euroopan unionin perusoikeuskirjan. Haluankin ilmoittaa selvästi, että tämä joulukuun 12. päivä on tärkeä päivä paitsi Euroopan yhdentymisen historiassa myös Euroopan historiassa.

(Suosionosoituksia)

(Hälinää NI- ja IND/DEM-puolueiden taholta)

  Puhemies − (EN) Pyytäisin malttia, kiitos. Kehotan teitä kunnioittamaan puhujaamme ja antamaan hänelle mahdollisuus pitää puheensa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puheenvuoro on nyt teidän.

  José Sócrates, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Vaikka jotkut yrittävät huudoillaan estää toisia puhumasta, tämä on tärkeä päivä Euroopan historiassa. Haluan todeta myös, että tämä päivä, tämä juhlatilaisuus on kenties koko poliittisen urani tärkein tapahtuma, johon minulla on ollut kunnia osallistua.

Minulla on eurooppalaisena suuri kunnia allekirjoittaa ja julistaa perusoikeuskirja, ja olen erityisen iloinen siitä, että se tapahtuu Portugalin puheenjohtajakaudella. Olen iloinen tästä sekä eurooppalaisena että Portugalin kansalaisena erityisesti siksi, että valmistelukunta, jossa perusoikeuskirja sai alkunsa, aloitti työnsä juuri puheenjohtajakaudellamme vuonna 2000. Sen vuoksi haluan todeta Euroopan parlamentille, että kotimaalleni on kunnia olla tällä tavoin mukana tässä Euroopan unionin kansalaisuuden rakentamishankkeen tärkeässä vaiheessa.

Perusoikeuskirja merkitsee sitoutumista arvoihin, joille Euroopan sivilisaatio rakentuu. Nuo arvot ovat ihmisarvon suojelussa, ja tehtävänämme on tänään julistaa, että pidämme kiinni noista arvoista, joiden perusta on unionin jäsenvaltioille yhteisissä perustuslaillisissa perinteissä sekä kansainvälisissä oikeusvälineissä, mistä ovat osoituksena maailmanlaajuinen ihmisoikeusjulistus ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimus. Kuin varmuuden vakuudeksi myös Lissabonin sopimuksessa on edellytetään, että unioni hyväksyy Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Siten Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan perusoikeuksien suojelun merkitys nykydemokratioissa.

Tämä päivä on siten poikkeuksellinen siinä mielessä, että tästä päivästä lukien perusoikeudet tunnustetaan virallisena ja peruuttamattomana osana unionin yhteistä moraalista, poliittista, kansalaisuuden ja Euroopan sivilisaation parhaiden puolien perintöä.

Perusoikeuskirja on kuitenkin myös poliittisen toiminnan väline toimielimissä, joiden toimintaa se muokkaa. Toimielinten velvollisuutena on noudattaa perusoikeuskirjaan sisältyviä oikeuksia ja periaatteita sekä edistää niiden toteutumista. Perusoikeuskirja tarjoaa myös toiminnan välineen kansalaisille, sillä se osoittaa, että unionin hanke on myös kansalaisuushanke ja että unioni on kansalaistensa asialla sekä suojelee ja edistää heidän oikeuksiaan.

Perusoikeuskirja ilmentää ihmisarvon ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista Euroopassa. Siten sillä on myös sosiaalinen ulottuvuus, koska se välittää ihmisarvon merkityksen sanomaa työssä, työllisyydessä, terveydessä, sosiaaliturvassa ja hyvinvoinnissa sekä myös ympäristönsuojelussa. Se on tasa-arvon ja solidaarisuuden, kaikenmuotoisen syrjinnän vastaisten toimien sekä yhtäläisten oikeuksien peruskirja, koska siinä kiinnitetään erityistä huomiota miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon, vanhusten asemaan sekä yksilönoikeuksien ja henkilötietojen suojelua koskeviin tärkeisiin kysymyksiin samaan tapaan kuin lapsiin ja nuoriin.

Minun on syytä muistuttaa myös perusoikeuskirjaan kirjatuista vapauksista, jotka liittyvät Euroopan kansalaisuuteen ja siihen kuuluviin poliittisiin oikeuksiin, sekä taloudellisiin vapauksiin, jotka perustuvat Rooman sopimukseen, jonka allekirjoituksen 50-vuotispäivää vietämme tänä vuonna. Pidämme siis kiinni perinteistämme ja vaadimme jatkuvasti kuolemantuomion kieltämistä. Olenkin erityisen mielissäni neuvosto viime viikolla tekemästä päätöksestä kuolemanrangaistuksen vastaisen Eurooppa-päivän kunniaksi.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että perusoikeuskirja kattaa kansalaisten ja kansojen oikeudet ja kohdistuu toimielimeen, joka koskee myös muita kuin nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisia, mikä on myös tärkeää, koska se edustaa tästä päivästä lukien vakaata käsitystämme, että entistä parempi maailma on maailma, jossa näitä oikeuksia ja vapauksia noudatetaan maailmanlaajuisesti.

Perusoikeuskirja palvelee tästä päivästä lukien Euroopan unionin ulkopolitiikkaa, jonka tavoitteena on saada aikaan maailma, jossa taataan kaikkien näiden oikeuksien ja vapauksien yleismaailmallinen noudattaminen. Siten perusoikeuskirja toimii Euroopan unionin aseman suunnannäyttäjänä kansainvälisellä areenalla ja toimissa, joilla pyritään turvaamaan perusoikeuksien noudattaminen kaikkialla maailmassa.

Tämän ansiosta Euroopan kansalaiset voivat tuntea kuuluvansa unioniin. He voivat tunnustaa unionin heille takaamat oikeudet ja he huomaavat, että Eurooppa-hanke on rauhan ja demokratian edistämisen hanke, jossa yksilöiden oikeuksia kunnioitetaan täysipainoisesti. Kyse on moraalisesta arvovallastamme, ja tunne tästä juhlallisesta hetkestä yhdistää kaikki kolme toimielintä. Perusoikeuskirjan julistaminen tapahtuu päivää ennen Lissabonin sopimuksen allekirjoittamista. Perusoikeuskirjalla on peruslainsäädännön kaltainen oikeudellinen asema, joka vastaa perussopimusten asemaa, mikä koituu monen eduksi mutta joidenkin harmiksi. Perusoikeuskirja on yhtä kuin sopimus.

(Jäsenet osoittivat seisten suosiotaan.)

(Jälleen hälinää NI- ja IND/DEM-ryhmien taholta.)

  Puhemies. − (DE) Antaisitte vieraamme edes puhua loppuun.

Metelöinti ei ole mikään argumentti. Voitte yhtä hyvin poistua istuntosalista!

  José Sócrates, Neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Tässä globaalissa maailmassa, jossa taloudelliset ja rahoitusmaailman säännöt ovat monen mielestä absoluuttisia, se tosiasia, että EU:n 27 jäsenvaltiota vahvistavat unionin vakaan sitoumuksen yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin, joiden tarkoituksena on perusoikeuksien turvaaminen, on merkki halusta säädellä tuota globalisaatiota. Perusoikeudet ovat osa oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti elävien demokraattisten valtioiden yhteistä perinnettä, ja ne tarjoavat tärkeän välineen päättäjien vallankäytön rajoittamiseksi ja yksilönoikeuksien suojelemiseksi.

Perusoikeuskirja sitoo unionin toimielimiä ja valtioita, minkä ansiosta sillä voidaan rajoittaa päättäjien vallankäyttöä kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen etujen suojelemiseksi. Koska vallankäytön rajoittaminen on virallistettu, rajoittamisessa noudatetaan tiukasti toissijaisuusperiaatetta, mikä puolestaan vahvistaa huomattavasti unionin demokraattisuutta. Perusoikeuksien puolustaminen on selkeä, Euroopan identiteetille elintärkeä arvo, joka on osa geneettistä koodiamme ja koko Eurooppa-hanketta jäsentävä tekijä, jonka avulla Eurooppa voidaan määrittää arvojen unioniksi. Euroopalta odotetaankin näiden arvojen varauksetonta ajamista.

Tällaiseen Eurooppaan, näitä arvoja puolustavaan Eurooppaan minä haluan kuulua. Me kaikki, minä ja kaikki parlamentin jäsenet, olemme hyvin perillä siitä, että perusoikeuksien puolesta käytävä taistelu on valtioiden, kansalaisyhteiskuntien, teollisuusyritysten ja ammattiliittojen jokapäiväinen ja kenties loputon tehtävä, joka kuuluu myös jokaiselle kansalaiselle. Perusoikeuskirjan julistaminen on siten tyytyväisyytemme osoitus sen johdosta, että perusoikeuskirjasta päästiin yksimielisyyteen ja että sille annettiin sama oikeudellinen asema kuin unionin perustamissopimuksilla on.

Perusoikeuskirjan julistaminen on paitsi tämän ilomme osoitus myös merkki siitä, että unionin toimielimet ovat valmiita noudattamaan ja soveltamaan sitä jokapäiväisissä toimissaan. Vain siten voimme vastata Euroopan historiaan, vain siten voimme ansaita yhteisen identiteettimme ja yhteisen perinteemme parhaiden puolien perinnön, sen yhteisen identiteetin ja yhteisen perinnön, joissa kunnioitetaan Eurooppaa, joka taistelee kansalaistensa oikeuksien ja vapauksien takaamisen puolesta. Kiitos kaikille.

(GUE/NGL-, NI- ja IND/DEM-ryhmien jäseniä lukuun ottamatta muut jäsenet osoittivat jälleen seisten suosiotaan.)

  Puhemies. − (DE) Arvoisat kuulijat, haluan välittää teille muutamia tietoja, joten kehottaisin teitä rauhoittumaan hieman. Jordanian kuningas on nyt läsnä parlamentissa ja käyttää puheenvuoron välittömästi perusoikeuskirjan julistamisen jälkeen. Pyydän siis teitä kunnioituksesta Jordanian vierastamme kohtaan välttämään keskeytyksiä, jotta voimme suorittaa julistuksen arvokkaasti loppuun.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, arvoisa Portugalin pääministeri ja Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin kolmen poliittisen toimielimen – Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission – puhemies ja puheenjohtajat allekirjoittavat nyt Euroopan unionin perusoikeuskirjan Lissabonin sopimuksen allekirjoitusta edeltävänä päivänä täällä Strasbourgissa.

Minulle on suuri henkilökohtainen kunnia osallistua näin merkittävään tapahtumaan. Perusoikeuskirjan julistaminen vahvistaa lakiin perustuvaa kulttuuria Euroopassa. Euroopan unionissa, joka on ennen kaikkea oikeusvaltion periaatteelle rakentuva yhteisö, institutionaaliset muutokset edellyttävät perusoikeuksien noudattamisen lujittamista.

(EN) Arvoisat jäsenet, EU:n kolme toimielintä vahvistaa tänään sitoumuksensa, jonka ne tekivät joulukuussa vuonna 2000, jolloin perusoikeuskirja julistettiin ensimmäisen kerran. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin olemme kuitenkin ottaneet ratkaisevan askeleen eteenpäin.

Vuoden 2000 perusoikeuskirja ei ollut oikeudellisesti sitova. Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen huomenna ja sen ratifiointi myöhemmin liittävät perusoikeuskirjan osaksi unionin primaarilainsäädäntöä ja antavat sille saman oikeudellisen aseman kuin perussopimuksillakin on. Euroopan kansalaiset hyötyvät hyvin konkreettisesti tästä muutoksesta. Saanen valaista asiaa antamalla muutaman lyhyen esimerkin perusoikeuskirjan sisällöstä. Sen sisältämät 54 artiklaa kattavat oikeudet, jotka Euroopan yhteisön tuomioistuin on tähän päivään asti joutunut tunnustamaan tapauskohtaisesti. Nyt nuo oikeudet on koottu yhteen.

Perusoikeuskirjassa tunnustetaan ihmisarvon perusperiaatteet, ja se käsittää ennen kaikkea kaikki Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen sisältyvät perinteiset kansalaisvapaudet, kuten sananvapauden, kokoontumisvapauden, uskonnon vapauden, yhdenvertaisuuden lain edessä sekä syrjimättömyyden periaatteen.

Perusoikeuskirjassa vahvistetaan myös taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Se käsittää paitsi omistusoikeuden ja elinkeinovapauden myös työntekijöiden ja työmarkkinaosapuolten oikeudet ja muun muassa sosiaaliturvan ja sosiaalituen.

Perusoikeuskirjassa otetaan huomioon myös nyky-yhteiskunnan uudet haasteet. Siten se kattaa myös tietosuojaa, bioetiikkaa ja hyvää hallintoa koskevat oikeudet, jotka tunnetaan niin sanottuina kolmannen sukupolven oikeuksina. Näillä oikeuksilla on erittäin suuri merkitys monilla toiminnan aloillamme, kuten esimerkiksi tutkimuspolitiikassa, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella tai jatkuvissa ponnisteluissamme hyvän hallinnon puolesta.

(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, perusoikeuskirjan ansiosta Euroopan unioni voi ankkuroitua aitoon perusoikeuksiin pohjautuvaan kulttuuriin. Allekirjoittamalla tänään peruskirjan me unionin kolmen poliittisen toimielimen puhemiehet ja puhemies sitoudumme ensisijaisesti noudattamaan kaikissa toimissamme perusoikeuskirjaan kirjattuja oikeuksia. Lupauksen pitäminen saattaa ensi näkemältä tuntua helpolta, mutta todellisuudessa jatkuvana haasteenamme on varmistaa, että kansalaisvapauksia noudatetaan kaikilta osin ja kaikissa EU:n politiikan osa-aloilla, onpa kyse sitten sisämarkkinoita koskevasta lainsäädännöstä, maahanmuuton hoidosta tai terrorismin torjunnasta.

Perusoikeuskirja on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja, jossa yhteen ainoaan tekstiin on koottu yhteen niin kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet kuin taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, joihin sovelletaan yhtäläistä oikeudellista valvontaa. Se on eittämättä suuri saavutus, josta Euroopan unioni voi olla ylpeä. Minusta on erityisen tärkeää, että tämä olisi mahdollista uudessa laajentuneessa Euroopassa, jossa aiemmin vallitsivat totalitaariset ja autoritaariset järjestelmät, mutta joka rakentuu tänä päivänä vapauden ja solidaarisuuden arvoille.

(Suosionosoituksia)

Jos työskentelemme yhdessä ihmisoikeuskulttuurin edistämisesi, tuomme elintärkeän panoksen ponnisteluihin, joilla on tarkoitus pyrkiä kohti Eurooppaa, joka on aidosti sisäistänyt tavallisten kansalaisten mielestä uskottavat arvot. Perusoikeuskirjan vahvistama Eurooppa ajaa nyt entistä päättäväisemmin arvojaan maailmassa. Eurooppa on maailmanlaajuisen ihmisoikeusyleissopimuksen allekirjoittamisesta lähtien johtanut taistelua perusoikeuksien puolesta. Nyt Euroopalla on paremmat välineet, joilla se voi jatkaa taistelua menestyksellisesti vapauden, rauhan ja demokratian edistämiseksi.

(Jäsenet osoittivat seisten suosiotaan.)

(Useat jäsenet osoittivat äänekkäästi mieltään ja heiluttivat lippuja ja banderolleja huutaen: ”kansanäänestys!”)

(Parlamentin puhemies sekä neuvoston ja komission puheenjohtajat José Sócrates ja José Manuel Barroso allekirjoittivat perusoikeuskirjan.)

5. Juhlaistunto – Jordania

  Puhemies. − (DE) Arvoisat jäsenet, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, Euroopan parlamentilla on erityinen kunnia toivottaa Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan kuningas Abdullah II tervetulleeksi Strasbourgiin. Toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Toivotan tervetulleeksi myös kuningas Abdullahin korkea-arvoisen valtuuskunnan sekä Jordanian parlamentin ylä- ja alahuoneiden puhemiehet.

(Suosionosoituksia)

Jordanian kuninkaan tämänpäiväinen vierailu on kolmas sitten vuoden 2002, jolloin kuningas vieraili parlamentissa ensimmäisen kerran. Vuoden 2004 marraskuussa kuningas vieraili puheenjohtajakokouksessa Brysselissä. Hänen tämänpäiväinen vierailunsa ja puheensa Euroopan parlamentissa ovat osoitus Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan ja Euroopan parlamentin välillä vallitsevista vahvoista siteistä sekä rohkaiseva enne Välimeren alueen yhteisestä tulevaisuudesta.

Arvoisa kuningas, olin valmistellut paljon pidemmän puheen, mutta koska jouduitte odottamaan jonkin aikaa, lopetan lyhyeen ja totean vain, että on hienoa saada teidät tänne ja että minulla on nyt suuri kunnia antaa teille puheenvuoro.

(Suosionosoituksia)

  Abdullah II, Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan kuningas. − (EN) Bismillah ar-Rahman ar-Rahim, arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän teitä lämpimistä tervetuliaistoivotuksista. Minulla on Jordanian kansan puolesta kunnia palata tänne korkea-arvoiseen toimielimeen.

Hyvät ystävät, Eurooppa ja Lähi-itä elävät muutosten aikaa. Eurooppaa laajenee ja sillä on kauaskantoinen tehtävä: harjoittaa yhteistyötä yli rajojen sekä kasvaa esteettä. Lähi-idällä on uusia näkymiä, ja toivo naapurien välisestä rauhasta, kansamme mahdollisuuksista ja nuorisomme tulevaisuudesta viriää.

Muutokset eivät tapahdu yksinään. Alueillamme viriävä toivo edistää vakautta ja luo uusia mahdollisuuksia maailmanlaajuiselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Onnistuminen olisi aidosti etujemme mukaista. Olemme saaneet ratkaisevan tärkeän mahdollisuuden.

Israelin ja Palestiinan edustajat tapasivat kaksi viikkoa sitten Annapolisissa. Tapaamista tukivat sekä Euroopan unioni että molempien alueidemme kansat. He vaativat kattavia neuvotteluja rauhansopimukseen pääsemiseksi vuonna 2008 sekä välittömiä toimia etenemissuunnitelman mukaisten velvollisuuksien täytäntöön panemiseksi. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin on tapahtunut edistystä pysyvän ratkaisun löytämiseksi ja suvereenin, itsenäisen ja elinkykyisen palestiinalaisvaltion perustamiseksi.

(Suosionosoituksia)

Edistyminen on monien rauhaa kannattavien eurooppalaisten ja arabijohtajien työn tulos. Strategiaan oli mielestämme saatava aikaan muutos vuosikausia pahentuneen kriisin jälkeen. Vaadimme uudenlaista sitoutumista kahden valtion tavoitteeseen ja kohdennettuun prosessiin, jolla tuo tavoite voidaan mahdollisesti saavuttaa tiukassa määräajassa ja mitattavissa olevien vaatimusten sekä toiminnalle asetettavien välitavoitteiden avulla.

Uusia mahdollisuuksia tarjoutuu harvoin, mutta nyt meillä on mielestäni sellainen. Olemme todellisten haasteiden edessä, mutta Annapolis on virittänyt uuden toivon kipinän. Voimme ja meidän täytyy lietsoa tuo kipinä luottamuksen roihuksi, toiminnaksi ja konkreettisiksi tuloksiksi.

Euroopalla on lähinaapurinamme yhtäläinen etu löytää ratkaisu tähän aikamme keskeiseen kriisiin. Kaikki osapuolet arvostavat Euroopan riippumatonta roolia sekä alueelliseen edistykseen ja rauhaan perustuvaa mallia. Eurooppa on vuosikausia hakenut ratkaisua yhdessä kanssamme ja hakee sitä tulevaisuudessakin, kun tavoitteenamme on perustaa elinvoimainen rauhan ja vaurauden alue yhteiselle pallonpuoliskollemme.

Euroopalla on siten tärkeä ja huomattava rooli rauhan saavuttamisessa. Tarkoitan erityisesti Euroopan unionia ja teitä Eurooppaa edustavia jäseniä täällä Euroopan parlamentissa. Olen tullut tänne kehottaakseni teitä sitoutumaan aktiivisesti rauhanprosessiin, valjastamaan erityisesti käytännön osaamisenne ja panostuksenne tulevaisuuteen sekä tarjoamaan myös Jordanian oman panoksen tulevaan työhön.

Hyvät ystävät, toimintaa kaivataan monilla tärkeillä aloilla. Ensimmäiseksi on edistettävä neuvotteluja ja niiden tavoitetta, joka on saada aikaan lopullinen ratkaisu konfliktin päättämiseksi, Palestiinan ja Israelin turvallisuuden takaamiseksi sekä lopulta suvereenin, itsenäisen ja elinkykyisen palestiinalaisvaltion perustamiseksi.

(Suosionosoituksia)

Tulevaa vaikeaa aikaa ei pidä aliarvioida. Ongelmat ovat monitahoiset ja peräisin vuosikymmenien takaa. Epäkohdat on ensin kohdattava ja sitten unohdettava. Myönteistä on se, että Israelin ja Palestiinan osapuolet tunnustavat yhteisen merkittävän panoksensa konfliktin lopettamisessa. Paljon onkin jo saatu aikaan: Oslo, sitten etenemissuunnitelma ja Geneven sopimukset sekä muut aloitteet, joiden ansiosta ratkaisu häämöttää. Uskon, että osapuolet pääsevät loppuun asti.

Tämä edellyttää kuitenkin kansainvälisen yhteisön panosta. Euroopasta löytyy ainutlaatuista kokemusta konfliktin jälkeisistä elpymis- ja sovittelumekanismeista ja -prosesseista. Tämä pitää sisällään myös sellaisen turvallisuuskehyksen luomisen, joka tarjoaa turvallisuustakeet molemmille osapuolille. Euroopan rauhanturvajoukoilla on ollut rakentava rooli Libanonissa. Sitoumuksenne tuo suurta uskoa löytää ratkaisu Palestiinan ja Israelin kysymykseen.

Käytännössä tarvitaan niin resursseja kuin yhteistyötä taloudellisten mahdollisuuksien edistämiseksi ja luottamuksen synnyttämiseksi siihen, että poliittinen prosessi toimii, ja jotta saadaan aikaan rauhan yläpitämiseen vaadittavat olot. Palestiinalaiset ja israelilaiset haluavat molemmat pikaisesti konkreettisia tuloksia. Tämä edellyttää paitsi pidättymistä väkivallasta ja miehityksen lopettamista, myös elinolojen parantamista. Miehitettyjen palestiinalaisalueiden humanitaarinen tilanne on edelleen hyvin huono. Ihmisten on saatava työtä ja voitava kouluttautua, julkisten palvelujen on toimittava ja niin edelleen. Tällaiset toimet valavat suurta toivoa ja kumoavat pessimistisimmät ennusteet siitä, ettei muutos ole mahdollinen.

Avunantajavaltiot ja -elimet kokoontuvat ensi viikolla Pariisiin tekemään sitoumuksia ja suunnittelemaan tulevaa. Euroopan valtiot ja Euroopan unioni ovat jo tarjonneet apuaan, jota arvostetaan kaikkialla alueella.

Toinen tähän liittyvä välttämättömyys on se, että ymmärretään ja todetaan ääneen rauhan mahdollisuudet. Tulevaisuus on nähtävä uudella tavalla: tähän tulevaisuuteen kuuluu alue, jolla konflikti on väistynyt yhteistyön tieltä, jolla alueellinen talous yhdistää 22 valtion – yli 300 miljoonan ihmisen Atlantilta Intian valtamerelle – kyvyt ja voimavarat ja jolla ylikansallinen yhteistyö vie eteenpäin kehitystä, terveydenhuoltoa, ympäristöasioita ja muita.

Se on tulevaisuus, jossa kansalaisilla on mahdollisuus osallistua täysipainoisesti globaaliin kehitykseen. Tämä tulevaisuus pitää sisällään uusia yhteistyön mahdollisuuksia eurooppalaisten naapuriemme kanssa niin tieteessä, teknologiassa kuin kaupassakin.

Tämän lupaavan tulevaisuuden vuoksi meidän on löydettävä pikaisesti kokonaisvaltainen ratkaisu, jossa ovat mukana sekä Syyria että Libanon. Koko arabimaailma on nimitäin tunnustanut etenemisen tärkeyden. Arabien rauhanaloite vahvistettiin yksimielisesti viime keväänä. Se sai myös muslimivaltioiden laajan tuen. Meillä on vihdoin ja viimein mahdollisuus perustaa suvereeni, itsenäinen ja elinkykyinen palestiinalaisvaltio ja luoda kattavat, normaalit suhteet Israeliin ja 57 arabi- ja muslimivaltioon. Tämä edellyttää keskeisten valtioiden ja miljardien kansalaisten – jotka vastaavat lähes kolmasosaa Yhdysvaltain asukasluvusta – hyväksyntää, mutta tämä avaa ovet yhteiselle ja turvalliselle tulevaisuudelle, jossa vallitsee rauha ja uusi kumppanuus.

Rauhan saavuttaminen vaikuttaisi merkittävästi myös moneen muuhun kysymykseen. Se johtaisi uuden strategisen alueen syntyyn, mikä puolestaan auttaisi ratkaisemaan monia muita vakavia ongelmia, joita ovat muun muassa köyhyys ja aseiden leviäminen. Siten väkivaltaan turvautuvat joukot eivät voisi enää vedota palestiinalaisasiaan omien tavoitteidensa ja etujensa ajamiseksi.

(Suosionosoituksia)

Voimavarat ja ponnistelut keskistetään alueen potentiaalin valjastamiseen kehitystyön ja uudistusten avulla.

Me jordanialaiset olemme valmiit kohtaamaan uuden tulevaisuuden. Olemme ajaneet uudistusohjelmaamme alueellisesta epävakaudesta huolimatta. Viime vuosikymmenellä tapahtui huomattavaa kehitystä: talouskasvu vahvistui, pääomatulot kasvoivat ja koulutusjärjestelmä on mallillaan. Eurooppa on ollut tärkeä kumppani yksityisen sektorin investoinneillaan ja virallisella kehitysavullaan. Arvostamme suuresti parlamentin ja Euroopan unionin tukea ja kumppanuutta.

(Suosionosoituksia)

Uskomme myös, että rauhan saavuttamisen jälkeen kumppanuutemme voi vain tiivistyä.

Hyvät ystävät, naapuruutta on nyt mahdollista laajentaa Itämeren pohjoispuolelta aina Välimeren eteläosiin asti Euroopan ja Lähi-idän yhteistyön alueeksi. Se on Euro–Välimeri-kumppanuuden, tuon alueellisen yhteistyön ja kehityksen foorumin perusta. Tuossa kumppanuudessa on kyse tärkeistä yhteisistä eduista ja lukemattomista mahdollisuuksista. Meidän tehtävänämme on kehittää tuota kumppanuutta täyteen laajuuteensa.

Aikuisiksi nyt varttuvat eurooppalaiset nuoret eivät ole joutuneet elämään jakaantuneessa Euroopassa. Palestiinalaisilla ja israelilaisilla nuorilla ei ole yhtä hyviä kokemuksia. He ovat varttuneet ristiriitojen ja konfliktien maailmassa. Nyt meillä on kuitenkin mahdollisuus poistaa yhdessä esteet heidän tulevaisuutensa tieltä ja jättää menneet taaksemme.

Euroopan parlamentissa on nyt paljon useamman valtion edustajia kuin vain viisi vuotta sitten, jolloin vierailin täällä. Tästä voimme kiittää alueellista sitoutumista yhteistyön ja kehityksen alueen laajentamiseen. Lähi-itä kamppailee samojen tärkeiden tehtävien parissa. Yhdessä meillä on mahdollisuus onnistua ponnisteluissamme.

Rauhanprosessi on käynnistynyt nyt uudelleen. Edelliset yritykset epäonnistuivat, mutta tällä kertaa ainutlaatuinen tapahtumaketju on luonut uusia onnistumisen mahdollisuuksia. Yhdessä voimme, ja meidän on voitava, täyttää lupaus rauhasta.

(Suosionosoituksia)

Hyvät ystävät, me jordanialaiset tiedämme, että oliivipuun kasvattamisessa istuttaminen on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen käynnistyvät sadat toiminnot, jotka synnyttävät soluja ja elämiselle välttämättömät rakenteet. Sitten kasvavat juuret, puu kasvaa, ja vahva siemenkota varmistaa eloonjäämisen. Sadevesi pitää yllä elämää ja mahdollistaa hedelmien kypsymisen.

Lähi-idässä on nyt istutettu uusi oliivipuun oksa. Todellinen työ alkaa nyt. Meidän tehtävämme on luoda olot ja rakenteet, joilla rauha saa juuret ja joilla sitä voidaan vaalia ja pitää yllä tulevaisuudessa.

Kehotan teitä ottamaan osaa näihin ponnisteluihin. Kumppanuutemme voi merkitä historiallista käännettä ja tuottaa runsaan sadon – rauhan ja vaurautta vuosikausiksi kansalaistemme ja koko maailman hyväksi.

(Parlamentin jäsenet nousivat osoittamaan seisten suosiotaan puhujalle.)

  Puhemies. − (EN) Arvoisa Jordanian kuningas, kiitämme teitä vierailustanne Euroopan parlamentissa ja hienosta puheestanne. Olemme kaikki kovin otettuja – suosionosoitukset ovat siitä merkkinä – vakuuttavista sanoistanne. Harva merkkihenkilö tai johtaja on yhtä sitoutunut Lähi-idän rauhanhankkeeseen kuin te. Kutsutte meitä ystäviksenne, ja minä puolestani voin sanoa Euroopan parlamentin puolesta, että haluamme seistä rinnallanne turvallisen palestiinalaisvaltion perustamiseksi...

(Suosionosoituksia)

ja turvallisen Israelin valtion varmistamiseksi. Me Euroopan parlamentissa uskomme ihmisarvoon, joka koskee kaikkia maailman ihmisiä.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa Jordanian kuningas, haluamme harjoittaa tiivistä yhteistyötä Jordanian kanssa. Olette yksi niistä harvoista, jotka ovat vierailleet Euroopan parlamentissa useammin kuin kerran. Euroopan parlamentti ja Euroopan unioni haluaa vahvaa kumppanuutta, tiiviitä suhteita ja, jos se on mahdollista, ystävyyttä kaikkien Lähi-idän maiden kanssa. Olemme rinnallanne, joten tehkäämme työtä yhdessä.

Shukran jazilan, kiitoksia, arvoisa kuningas.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Martin Schulz (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kaikkien ryhmien puheenjohtajakollegani eivät ole Jordanian kuninkaan kunniaksi pidetyn juhlaistunnon takia saaneet tilaisuutta esittää työjärjestyksemme mukaista kannanottoa aiemmista tapahtumista. Haluaisin tehdä sen nyt heidän puolestaan.

Puhun nyt varmasti monen jäsenen puolesta kiittäessäni ensinnäkin parlamentin puhemiestä, komission puheenjohtajaa Barrosoa sekä José Sócratesia siitä arvokkaasta tavasta, jolla he tukivat perusoikeuskirjan juhlallista allekirjoitustapahtumaa. He saivat taakseen parlamentin ylivoimaisen tuen.

(Suosionosoituksia)

On kuitenkin kaksi asiaa, jotka haluan sanoa parlamentille täysin henkilökohtaisena mielipiteenä, joka ei siis ole ryhmäni mielipide.

Haluaisin kiinnittää parlamentin huomion asiaan, josta olen tietoinen ryhmäni puheenjohtajana. Tapana ei ole raportoida puheenjohtajakokouksessa käydyistä keskusteluista, mutta minusta teidän olisi hyvä tietää, hyvät parlamentin jäsenet, että Jens-Peter Bonde oli ainoa ryhmäpuheenjohtaja, joka pyysi puheenjohtajakokouksessa kutsua Lissabonin sopimuksen viralliseen allekirjoitustilaisuuteen. Minusta parlamentin kuuluu tietää tämä. Muiden ryhmien puheenjohtajat eivät tällaista pyyntöä esittäneet. Jens-Peter Bonde, joka pitää täällä niin suurta meteliä, halusi ehdottomasti olla mukana sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Meidän on vain hyväksyttävä tällainen kaksinaamaisuus.

Toiseksi haluan sanoa, että jo Saksan peruskoulussa meille kerrottiin tavoista, joilla Weimarin tasavallan valtiopäivillä hyödynnettiin kollektiivisen uhon taktiikkaa poliittisten vastustajien nujertamiseksi. Käytännön omaksunutta puoluetta johti Adolf Hitler. Tämä tuli mieleeni tämän aamun tapahtumista. Kiitos.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Joseph Daul (PPE-DE) . – (FR) Puhun lyhyesti. Minäkin olin kovin järkyttynyt aiemmin tänään. Istuntosalissamme vallitsee demokratia, joten tämän aamun kaltaiselle käyttäytymiselle TV-kameroiden houkuttelemiseksi ei ole tarvetta. Me kaikki olemme oikeutettuja viestintään. Niille, jotka syyllistyivät demokratialle ja vapaudelle omistautuneessa edustuslaitoksessa tänä aamuna koettuun häiriöön sanoisin vain, että heidän käytöksensä oli ala-arvoista. Palaamme tähän tämän iltapäivän puheenjohtajakokouksessa tilanteen pahenemisen estämiseksi.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Francis Wurtz (GUE/NGL) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan omasta puolestani ja tänään koetun perusteella myös koko ryhmäni puolesta tuomita kovin sanoin täällä aiemmin tänään nähdyn ala-arvoisen, sovinistisen ja EU:n vastaisen käytöksen.

(Suosionosoituksia)

Ryhmäni kannattaa luonnollisesti kansanäänestystä uudesta sopimuksesta, mutta sillä on omat epäilyksensä perusoikeuskirjan tietyistä artikloista. Tämä ei kuitenkaan liity mitenkään tämänaamuisiin tapahtumiin, eikä sitä ole syytä sekoittaa niihin. Me puolestamme kannatamme arvoyhteisöä, perusoikeuksien edistämistä ja demokraattista Eurooppaa, emmekä suvaitse sovinistista ja ala-arvoista käytöstä!

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Graham Watson (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron esittääkseni virallisen pyynnön parlamenttimme arvovallan säilyttämiseksi. Joidenkin jäsenten käytös heidän huutaessaan parlamentin, komission ja neuvoston edustajille peruskirjan allekirjoitustilaisuudessa oli ala-arvoista ja törkeää. Käytös oli kuin levottomalla jalkapallostadionilla ja tuo mieleen kommunistien käytöksen Venäjän duumassa ja kansallissosialistien käytöksen Saksan valtiopäivillä.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, virallinen pyyntöni on seuraava: ryhmäni vaatii, että tulevaisuudessa puhemies käyttää työjärjestyksen mukaisia valtuuksiaan poistaakseen istuntosalista ala-arvoisesti käyttäytyvät jäsenet.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE) . – (FR) Hyvät parlamentin jäsenet, minun tarvitsee tuskin lisätä, että olemme kaikkien kollegoidemme tavoin hyvin järkyttyneitä tapahtuneesta, mutta haluaisin kuitenkin kehottaa välttämään ylidramatisointia. Salissa voi istua 50 hullua, mutta 700 jäsentä ei hyväksy heidän käytöstään, joten ei ole syytä yleistää, jos vain pieni kaheleiden joukko metelöi äskettäin nähdyllä tavalla. Rauhoittukaamme kaikki, ja Graham Watsonille sanoisin, ettei häiriköiden poistaminen salista ole mielestäni oikea ratkaisu. Minusta vapaa parlamentti tarkoittaa sitä, että se hyväksyy muutaman sekopään, niin ikäviä kuin he ovatkin.

(Suosionosoituksia)

  Brian Crowley (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, totean ryhmäni puolesta, että vaikka me kaikki olemme sitä mieltä, että tiukatkin mielipiteet olisi voitava sallia parlamentaarisessa edustajakokouksessa, tämän aamuiset tapahtumat ylittivät sen, mitä demokraattisessa elimessä voidaan sallia. Toivoisin kuitenkin, ettemme jatka tätä keskustelua enempää vaan palaamme äänestyksiin ja lähdemme lounastauolle mahdollisimman pian.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, Martin Schulz esitti minulle henkilökohtaisen syytöksen, joten menkäämme äänestyksiin. Otin osaa rauhanomaiseen mielenosoitukseen, jossa vastustettiin perusoikeuskirjan julkistamista juhlallisin menoin, sillä perusoikeuskirja sisältyy perustuslakisopimukseen, josta en ole saanut edes konsolidoitua versiota ymmärtääkseni sen sisällön ja tarkoituksen. Allekirjoitatte huomenna sopimuksen, jota yksikään teistä ei ole lukenut, sillä se on yksinkertaisesti lukukelvoton. Käytätte äänestysaikaamme juhlistaaksenne voittoa demokratiasta, mutta en aio syyttää kollegoitanne, vaan totean vain Martin Schulzille, etten ole mikään rikollinen.

Ymmärrän kyllä hänen kantansa täysin, mutta meillä Tanskassa on toisenlaiset tavat, joten minulla oli mielenosoituksessa ylläni T-paita, jossa vaaditaan kansanäänestystä, ja mielestäni meidän kaikkien olisi vaadittava sitä. Kyse on demokraattisen normin puolustamisesta.

  Dimitar Stoyanov (NI). - (BG) Käytän puheenvuoron työjärjestyksen sen säännöksen nojalla, joka oikeuttaa minut henkilökohtaiseen lausumaan, sillä Daniel Cohn-Bendit loukkasi joitakin istuntosalin jäseniä. Ne olivat henkilökohtaisia loukkauksia, joiden vuoksi teillä, hyvä Daniel Cohn-Bendit, ei ole oikeutta piiloutua parlamentaarisen koskemattomuuden taakse. Luopukaa ensin parlamentaarisesta koskemattomuudestanne ja solvatkaa sitten parlamentin jäseniä! Tämänaamuisen tapahtuman osalta totean, että jokaisella parlamentin jäsenellä on oikeus ilmaista mielipiteensä.

Haluaisin nyt sanoa muutamansa sanan Joseph Daulille. Hyvä Joseph Daul, jos haluatte, että parlamentin jäseniä voidaan poistaa väkipakolla istuntosalista, ettekö toimi kuten Hitler, joka toimi täsmälleen samalla tavoin Saksan valtiopäivillä?

Suora demokratia on parasta demokratiaa. Korotimme ääntä ja käytimme siten oikeuttamme ilmaista vapaasti mielipiteemme sekä oikeuttamme harjoittaa vapaata demokratiaa sen sijaan, että petämme Euroopan kansoja, kuten te teitte. Uuden proletariaatin diktatuuri nostaa nyt päätään uudessa unionissa. Tällä kertaa se ei ole neuvostoliittolainen vaan eurooppalainen.

  Joseph Daul (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, nimeni mainittiin vaadittaessa parlamentaarisen koskemattomuuden poistamista ja istuntosalista poistamista. Hyvät parlamentin jäsenet, opetelkaa ensin jäsenten nimet oikein ja käyttäkää sitten puheenvuoro.

  Puhemies. − (EN) Siirrymme nyt äänestyksiin, mutta sitä ennen yksi ilmoitusasia.

Parlamentti hyväksyi 29. marraskuuta 2007 perusoikeuskirjan äänin 534 puolesta, 85 vastaan ja 21 tyhjää.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

6. Äänestykset (jatkoa)

6.1. Komission lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2008 (äänestys)

-Päätöslauselmaesitys (B6-0500/2007)

6.2. Talouskumppanuussopimukset (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys (B6-0497/2007)

6.3. Euroopan sopimusoikeus (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys (B6-0513/2007)

7. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Mietintö: Poli Bortone (A6-0464/2007)

  Renate Sommer (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, olemme vihdoin ottaneet käyttöön siirtymäkauden lastenruokamerkintöihin sisältyviä ravitsemus- ja terveysväittämiä varten. Komissio oli unohtanut tämän ja yrittänyt sälyttää lapsiasian parlamentille. Me estimme komission yrityksen. Vaadimme nimittäin komissiolta lausuntoa, jossa se myöntäisi lasten terveys- ja kehitysväittämiä koskevan siirtymäkauden tarpeen. Ongelmana on kuitenkin se, että komission viivyttely ehdotuksen esittämisessä on johtanut kilpailun vääristymiseen. Tuotteita on jo vedetty pois markkinoilta, koska asetus on tällä välin tullut voimaan. Aikamoista tunarointia komission taholta.

Jätin ryhmäni puolesta esityksen 4 artiklan poistamiseksi poliittisena mielenilmauksena. Pysymme kannassamme, jonka mukaan asetus on järjetön. Ravinneprofiilia ei voida laatia kaikista elintarvikkeista. Lähes puolet parlamentin jäsenistä on tätä mieltä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on ilmoittanut, ettei se kykene toimittamaan ravinnearvioita kaikista elintarvikkeista. Tämä on vain turhaa byrokratiaa ja laki on täysin turha!

  Hannu Takkula (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, pidän erittäin hyvänä sitä, että terveysväittämiä pyritään saamaan tuotteisiin, mutta on totta, että on huolehdittava siitä, että ne ovat paikkansa pitäviä ja perustuvat tietoon. Se ei sovi, että joku yritys itse tuottaa nämä tutkimukset ja niin sanotut kaupalliset argumentit ikään kuin siten voittavat terveydelliset argumentit. Eli tutkimuksen ja tiedon pitää olla oikeaksi havaittua ja sitä kautta luotettavaa.

On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että ravitsemusväittämät ja terveysväittämät ovat oikeita, ja siitä, että tätä kautta voitaisiin myös siirtyä terveellisempään ruokavalioon. Tämä on erityisen tärkeää lasten ja nuorten kohdalla, koska me tiedämme ne vakavat ongelmat, joita tällä hetkellä Euroopassa on liikalihavuuden, toisen asteen diabeteksen ja muiden tällaisten sairauksien myötä. On huolehdittava siitä, että ravinto on hyvää ja terveysväittämät paikkansa pitäviä.

- Mietintö: Lehne (A6-0453/2007)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, äänestin varaosien jälkimarkkinoiden vapauttamista käsittelevää mietintöä vastaan. Strategia on epäjohdonmukainen.

Vaadimme, että teollisuus kehittäisi jatkuvasti turvallisempia autoja, ja taistelemme teollisuuspiratismia vastaan. Sitä vastoin parlamentti on nyt kuitenkin laillistanut varaosien jäljennösten tuotannon, minkä väitetään alentavan varaosien hintoja. Kuluttajille ei kuitenkaan taata kunnostettujen ajoneuvojen ehdotonta turvallisuutta. Vapauttamisen kannattajat, jotka ovat lähinnä Yhdistyneen kuningaskunnan edustajia, väittävät, että pk-yritykset hyötyisivät tästä käytännöstä. Suurin osa patentoitujen varaosien halpakopioista valmistetaan kuitenkin nykyisin Aasiassa, ei Euroopassa. Tästä huolimatta 10 jäsenvaltiossa, joissa ei ole käytössä mallisuojausta, varaosien kustannukset ovat seitsemän prosenttia suuremmat kuin muissa 17 jäsenvaltiossa. Jälkimmäiset suojaavat kuitenkin edelleen Japanin ja muiden suurten autonvalmistajien malleja. Haluaisinkin kiinnittää huomion siihen, että onnettomuustilanteissa sekä kuljettajat että jalankulkijat ovat suuremmassa vaarassa huonolaatuisten varaosakopioiden vuoksi. Direktiivi on valitettava esimerkki EU:n strategian epäjohdonmukaisuudesta.

  Jan Březina (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin omalta osaltani ilmaista eriävän mielipiteeni teollisuuden varaosamallien oikeudellisen suojan rajoittamisesta. Teollis- ja tekijänoikeuksiin ollaan nyt puuttumassa ennennäkemättömällä tavalla. Jos näiden oikeuksien haltijat käyttävät monopoliasemaansa väärin, voidaan soveltaa tavanomaisia laillisia välineitä, kuten lisenssivaatimuksia. Teollisuuden mallisuoja maksaa huomattavasti, minkä vuoksi oikeudellinen suoja on aiheellinen myös taloudelliselta kannalta. Oikeudellisen suojan kumoaminen ei johda varaosien markkinoiden vapautumiseen, kuten komissio olettaa, vaan hyvin todennäköisesti nostaa lopputuotteiden hintaa. Tuottajat reagoisivat riippumattomien tuottajien ilmestymiseen varaosien markkinoille hyvin todennäköisesti niin, että he paikkaisivat tappioitaan nostamalla hintoja. Huolena on myös se, että riippumattomien valmistajien varaosien alhaisemmat hinnat laskevat turvallisuuden ja laadun tasoa. Minua huolestuttaakin, että uhattuina ovat viime kädessä kuluttajat.

- Mietintö: Castiglione (A6-0477/2007)

  Michl Ebner (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Giuseppe Castiglionen mietinnön puolesta, sillä se on mielestäni hyvin tasapainoinen mietintö etenkin jos muistamme sen alkuvaiheet, kun siihen jätettiin 800 tarkistusta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa. Sekä esittelijän että monen jäsenen ponnistelut ovat eittämättä tuottaneet tulosta vaikeiden ongelmien kanssa kamppailevalla alalla. On siis elintärkeää, että tarjoamme viininviljelijöille nykyistä paremmat tulevaisuudennäkymät.

Uskon, että mietintö luo pohjan edistykselle, ja toivon, että Euroopan komissio toimii uusien sopimusten mukaisesti ja ottaa asianmukaisesti huomioon – kaikilta osin huomioon, jos mahdollista – Euroopan parlamentin päätökset.

  Anja Weisgerber (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, tämän päivän äänestys viinimarkkinoiden uudistuksesta on Euroopan parlamentin sekä monen viininviljelyalueen ja viinintuottajan riemuvoitto. Saatoimme esimerkiksi varmistaa sakkaroosin käytön viinin väkevöimisessä. Parlamentti hylkäsi myös komission esitykset säännösten antamiseksi tässä vaiheessa siitä, että uusien viljelmien istutuskielto poistettaisiin vuonna 2014. Me ehdotimme käytännön ratkaisua, jonka mukaan vapauttamispäätöstä ei tehtäisi ennen tutkimuksen valmistumista vuonna 2012. Myös yksittäisten viinien merkinnöistä löytyi sopimus, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopassa käytössä olevat erilaiset merkintäjärjestelmät. Saimme lisäksi lisättyä turvalausekkeen viinimarkkinoita koskeviin asetuksiin Bocksbeutelin suojaamiseksi. Tätä erikoisen muotoista pulloa käytetään kotiseudullani Frankoniassa.

Hyvät parlamentin jäsenet, olemme esittäneet tänään hyvin tasapainoisen kehyksen, joka tarjoaa oivan pohjan neuvoston tuleville neuvotteluille. Pallo on nyt neuvostolla. Me parlamentissa olemme tehneet oman osamme ja tehneet sen vieläpä erittäin hyvin.

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että Euroopan parlamentti on tukenut maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ehdotusta ja erityisesti Puolan jäsenten tarkistusta, joka oikeuttaa käyttämään kaupallisia nimityksiä kuten ”hedelmäviini”, ”omenaviini” tai ”herukkaviini”. Näitä viinejä on valmistettu kotiseudullani jo 1200-luvulta lähtien eli lähes 800 vuoden ajan, joten olen iloinen, että Euroopan parlamentti on ottanut huomioon tämän tosiasian.

Lopuksi haluaisin onnitella puhemiestä hienosta asioiden johtamisesta erityisesti tämänpäiväisessä kiihtyneessä – välillä jopa ylikiihtyneessä – ilmapiirissä. Arvoisa puhemies, annan teille tunnustukseni parlamentaarisen käytännön aitona brittiläisen koulukunnan edustajana.

  Armando Veneto (PPE-DE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ilmoittaa, että äänestin PSE-ryhmään kuuluvan jäsen Lavarran jättämän tarkistuksen 294 puolesta viinin yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa äänestyksessä. Olen yksi tarkistuksen allekirjoittajista, koska minusta kuluttajilla on oikeus tietää, onko heidän kuluttamaansa viiniin lisätty sakkaroosia, ja koska tuotteiden jäljitettävyys on unionin ajama yleinen periaate. En siis näe, miksei sitä voitaisi soveltaa viinialalla.

Samasta syystä äänestin UEN-ryhmän jättämän tarkistuksen 310 puolesta. Kumpikaan tarkistus ei vaikuta Giuseppe Castiglionen kovalla työllä aikaan saamaan kompromissiin. Lopuksi toteaisin näissä kysymyksissä omaksumastani ja ryhmäni kannasta poikkeavasta kannastani, että kansalaisten etujen huomioon ottaminen tarkoittaa minusta sitä, että minun on noudatettava poliittisista sitoumuksista ainoastaan sitä, että hyväksyn kaikki kansalaisten edut turvaavat ehdotukset riippumatta siitä, mikä puolue on ne esittänyt.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Komission kanta viinin yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan neuvoston asetukseen on joitakin maita ja erityisesti uusia jäsenvaltioita syrjivä.

Ehdotuksella EU:n viinien markkinoimisesta kolmansissa maissa pyritään piristämään kauppaa, mutta jostakin syystä ehdotus liittyy viinin ylituotantoalueisiin ja pohjautuu tietoihin keskimääräisestä viinintuotannosta kolmelta viime vuodelta. Komissio haluaakin tukea tiettyjä viininviejiä ja merkkejä. Tukea saavien maiden tuottajilla ja viejillä olisi siten kilpailuetu. On väärin, että Liettuan ja joidenkin muiden maiden viinintuottajat, joilla ei ole viinitilaa, eivät saa tukea ollenkaan.

Tämän vuoksi äänestin mietintöä vastaan.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). - (CS) Annoin tukeni viinimarkkinoiden uudistukselle, jolla parannetaan eurooppalaisten viinien laatua ja kilpailukykyä. Tämä koskee etenkin Italiaa, missä laittomat viinintilat olisi raivattava ja huonolaatuisten viinien ylituotannon tukeminen lopetettava. Uudistus ei kuitenkaan saa suosia eteläisiä tuottajia pohjoisten kustannuksella. Vastustan ehdottomasti viinitilojen raivausta Moraviassa, missä kaikki tuotettu myös käytetään ja missä perinteisellä viinintuotannolla on suuri merkitys alueen kulttuurille ja matkailulle. Vastustan sokeroinnin kieltämistä Itä-Euroopassa ja Moraviassa, ellei samalla kielletä myös eteläisissä maissa harjoitettua viinin happamoittamista. En ymmärrä, miksi Moravian viininviljelijöiden pitäisi ostaa kallista rypäleen puristemehua eteläisistä valtioista vain korvatakseen 200-vuotisen sokerointiperinteensä, sillä tämä muuttaisi alueen laatuviinien perinteistä tuoksua ja makua. Tämä on ristiriidassa sisämarkkinoiden kilpailuperiaatteiden kanssa, enkä voi hyväksyä sitä. Kiitän kollegoja, jotka pysyivät äänestyksissä rinnallamme ja mahdollistivat siten terveen järjen käytön. Komission on nyt mukauduttava tähän.

  Jan Březina (PPE-DE). - (CS) Etelä-Euroopan valtiot, joissa viininviljelyllä on vahva jalansija, puolustavat kynsin ja hampain viinin ylituotantoa. Samaan aikaan ylijäämäviinien halvat hinnat ovat syrjäyttämässä liiallisten tukien vuoksi muiden jäsenvaltioiden laatuviinejä markkinoilta. En hyväksy, että samalla kun komissio kohtelee Euroopan johtavia viinintuottajia silkkihansikkain, Tšekin tasavallan kaltaisia valtioita kohdellaan tiukalla ja jopa kovalla kädellä. Miten muuten pitäisi tulkita ehdotusta, jonka mukaan rypäleen puristemehun yleinen käyttö EU:n eteläosissa sallittaisiin edelleen, kun taas sakkaroosin lisääminen olisi kielletty. Siksi olen hyvin iloinen, että parlamentti käsitteli uudistusta vastuullisesti ja liitti siihen tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun takaavia kohtia. Kannattamalla sakkaroosin lisäämistä parlamentti toimi Tšekin tasavallan ja muiden valtioiden etujen hyväksi sekä osoitti puolueettomuutensa ja halunsa vastustaa kansallisten etujen kanssa ristiriidassa olevia vaikutteita. Ymmärrän, että viinimarkkinoiden uudistus on välttämätön, enkä epäile sen perimmäisiä tavoitteita vaan lähinnä tapaa, joilla tavoitteisiin pyritään. Korostan tasapuolisen ja syrjimättömyyden periaatteen säilyttämisen merkitystä..

  Hynek Fajmon (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin muiden, Tšekin kansandemokraattiseen ODS-puolueeseen kuuluvien Tšekin tasavallan jäsenten tavoin Giuseppe Castiglionen mietintöä vastaan. Tämänkaltainen uudistus ei hyödytä Tšekin tasavaltaa, Moravian aluetta eikä myöskään Euroopan viinintuotantoa. Viinialaa oikeasti hyödyttävän vapauttamisen sekä sääntelyn ja hallinnollisen taakan vähentämisen sijasta suuntana on sääntelyn, rajoitusten ja määräysten lisääminen. Myönteisiä tuloksia ei ole koskaan saatu aikaan keskitetyllä suunnittelulla, mikä pätee myös viinialaan. Tämän vuoksi en kannattanut mietintöä.

  Daniel Hannan (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Kaakkois-Englannin vaalipiirini on Euroopan nopeimmin kasvavaa viininviljelyaluetta. Ilmastonmuutoksen seurauksena viininviljely on saanut edellisen Euroopan lämpenemisaallon aikana pinta-alaa Englannissa enemmän kuin koskaan sitten Henri II:n ajan.

Kotikreivikuntieni viininviljelijät eivät ole koskaan hakeneet EU:n tukia. Kent ja Surrey, Sussex ja Hampshire, Oxfordshire, Buckinghamshire sekä Berkshire ovat alueita, joilla sijaitsee kaupallisesti elinvoimaisia viinitiloja, jotka ovat riippuvaisia tuotteidensa laadusta. Silti juuri niiden menestyminen uhkaa nyt kääntyä niitä vastaan, koska ne lähestyvät sallitun kaupallisen viljelyn rajaa.

Viininviljelijät ovat toistaiseksi olleet EU:n sääntelyjärjestelmän ulkopuolella ja karttaneet tukia, mutta nyt he katsovat, että sääntely ulotetaan heihin jopa tapauksessa.

Emme pyydä Brysseliltä rahaa, joten emme halua myöskään rajoituksia. Englannin viininviljelijät haluavat vain kilpailla vapaasti.

  Adriana Poli Bortone (UEN). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastustan ehdottomasti mietintöä, jota on vielä huononnettu usealla tarkistuksella. Vastustan sitä etenkin siksi, että siihen lisättiin sokerointi, jota olimme onnistuneet välttämään vuosia, sillä se on mielestäni vain korvike.

Parlamentin enemmistö hylkäsi puristemehutuen. Kyse on vain rahataloudellisesta toimenpiteestä, mutta se olisi kuitenkin lieventänyt sokeroinnin sallimisen aiheuttamia vahinkoja. Tämä on voitto pohjoisen valtioille ja tappio Välimeren maille, jotka eivät ole osanneet suojella alueidensa korkeaa ammattitaitoa. Viinialan yhteinen markkinajärjestely vahingoittaa tuotteiden laatua ja omaleimaisuutta ja on haitallinen myös viininviljelijöille, tuottajille ja kuluttajille.

- Päätöslauselmaesitys: terrorismin torjunta (B6-0514/2007)

  Antonio Masip Hidalgo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, minusta hyvin myönteistä tänään on ollut se, että olemme antaneet virallisen muodon sivilisaatioiden liitolle, mitä aikoinaan jo presidentti Zapatero ja YK:n pääsihteeri Kofi Annan tukivat. Tämä on mielestäni hyvä alku.

Tänään allekirjoittamamme peruskirja vahvistaa minusta sivilisaatiomme todellisen luonteen, eikä se vahvista niiden kannattamaa fundamentalismia, jotka vastustivat täällä tänään peruskirjan allekirjoittamista, mikä on kovin säälittävä ja radikaali asenne. Valitettavaa on myös se, että islamilaiset radikaalit ovat omaksuneet tämän saman tavan. Nämä kaksi radikalismin muotoa on kitkettävä pois rauhan mahdollistamiseksi ja terrorismin torjumiseksi.

  Mario Borghezio (UEN). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ilmoittaa, että äänestin erehdyksessä terrorismia käsittelevän mietinnön puolesta, vaikka tarkoitukseni oli äänestää vastaan. Tein siitä virallisen ilmoituksen.

Mietintö on tekopyhä ja osoittaa EU:n pelkurimaisen asenteen terrorismiin. Se ei uskalla edes puhua siitä sen oikealla nimellä, lausua sanaa islamilainen terrorismi. Kaiken kukkuraksi parlamentti äänestin minun ja muiden UEN-ryhmän jäsenten jättämää tarkistusta vastaan, jossa vaadimme EU:ta kiinnittämään huomiota Al-Qaidan soluttautumiseen Maghreb-maissa. Jätimme tarkistuksen muutama päivä sitten, ja valitettavasti eiliset tapahtumat ylittivät pessimistisimmätkin ennusteemme ja osoittivat, että olimme oikeassa. Al-Qaidan islamilainen teurastus on iskenyt Algerin köyhään väestöön ja kohdistuu mahdollisesti myös islaminuskoisiin.

On häpeä, että tämä tapahtuu Euroopan porteilla ja että parlamentti hylkää vastatoimia vaativan tarkistuksen, sillä Eurooppa ei voi sulkea silmiään sen porteilla vaanivalta uhalta.

  Dimitar Stoyanov (NI). - (BG) Äänestin tyhjää terrorismin torjuntaa käsittelevää päätöslauselmaa koskevassa äänestyksessä. En tietenkään kannata terrorismin leviämistä, mutta en myöskään voi antaa tukea mietinnölle, joka mielestäni vain lietsoo paniikkimielialaa EU:n kansalaisten keskuudessa ja edesauttaa terrorismin perimmäisen tavoitteen saavuttamista eli terrorin kylvämistä. Olin kuitenkin tyytyväinen UEN-ryhmän ehdottamiin tarkistuksiin, jotka hyväksyttiin ja joissa todettiin, että asioiden käsittelyssä on lähdettävä liikkeelle syistä, sillä jo vanha sananlaskukin sanoo, että sairauksia on hoidettava niiden syistä käsin. Jos siis esimerkiksi emme painostaisi Israelia, jotta tämä lopettaisi erottelupolitiikkansa ja arabit erottavan aidan rakentamisen, mikä riistää arabeilta heidän perusoikeutensa, edistämme paljon enemmän terrorismin vastaista taistelua kuin kuuntelemalla puhelimia tai valvomalla Internetiä. Ei olisi kuitenkaan pitänyt hylätä UEN-ryhmän esittämiä tarkistuksia, joissa vaadittiin kiinnittämään huomiota terrorismin kehittymiseen Euroopassa, sillä kotimaassani kielletyt terroristijärjestöt toimivat MRF-puolueen suojeluksessa.

  Hannu Takkula (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, minusta tämä päätöslauselma on hyvä mutta hiukan ristiriitainen siinä suhteessa, että joistakin kohdin saa vaikutelman, että ikään kuin nostetaan kädet terrorismin edessä pystyyn. Eli ei hyväksytä sitä ajatusta, että terrorismi pitää eliminoida kokonaan, se pitää kitkeä kokonaan pois, ja esimerkiksi UEN-ryhmän Muscardini nosti tämän asian tässä suullisessa tarkistuksessaan esille. Minusta tämä on sellainen asia, joka olisi ehkä vaatinut syvällisemmän käsittelyn tämän mietinnön yhteydessä.

Minusta Euroopan unionin linjan pitää olla täysin selkeä suhteessa terrorismiin. Me edistämme demokratiaa, ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapautta emmekä missään olosuhteissa hyväksy terrorismia. Olisin myös osaltani kaivannut sitä, että koulutuksen merkitystä olisi painotettu syihin puuttumisessa. Esimerkiksi Palestiinan autonomisella alueella olevaa terrorismia vastaan pitäisi taistella ennen muuta koulutuksen kautta, niin että nuorilla tulevilla sukupolvilla olisi vihasta vapaa kasvatus ja koulutus ja he voisivat sitä kautta oppia rauhalliseen yhteiseloon.

  Hubert Pirker (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, terrorismin vastaisessa taistelussa on otettava käyttöön kaikki tehokkaat, saatavilla olevat ja lainmukaiset keinot. Jos unioni haluaa voittaa taistelun, sen on tehtävä yhteistyötä kumppaniensa kanssa.

Äänestin päätöslauselmaa vastaan sen Amerikan vastaisen sävyn vuoksi. Terrorismin vastustamisen sijaan päätöslauselman laatija ja monet muut asettuvat vastustamaan yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa terrorismin torjunnassa. Toinen vastaan äänestämisen syy on se, että päätöslauselmassa vaaditaan komissiota ja neuvostoa siirtämään Guantánamon vangit Eurooppaan. Se tarkoittaisi terrorismin tuontia Eurooppaan, mikä olisi virhearvio.

Kolmas syy vastaan äänestämiselle on se, että päätöslauselmassa hylätään toimet, joista olisi todistetusti hyötyä terrorismin torjunnassa. Näitä toimia ovat esimerkiksi matkustajarekistereiden ulottaminen Eurooppaan ja Europolin valtuuksien lisääminen.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Mietintö: Blokland (A6-0416/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Marokon kanssa tehty ilmailusopimus on toinen niin sanottuun Euroopan yhteiseen ilmatilaan liittyvä sopimus ja ensimmäinen Euroopan ulkopuolisen valtion kanssa tehty sopimus.

Poliittisesti tärkeänä asiana haluamme huomauttaa, että kalastusalan tavoin tässäkään sopimuksessa ei tehdä selväksi, että kansainvälisen oikeuden mukaan Marokon kuningaskunnan lainkäyttövaltaan kuuluva alue tarkoittaa Marokon määräämisoikeuden piiriin kuuluvaa aluetta. Näin varmistetaan kansainvälisen oikeuden noudattaminen sekä Saharan asukkaiden legitiimit ja luovuttamattomat oikeudet.

Marokon itsemääräämisoikeutta Länsi-Saharan alueesta ei ole tunnustettu laillisesti kansainvälisessä oikeudessa, kuten Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi lokakuussa 1975 antamassaan lausunnossa. Siten Marokolla, joka miehittää Länsi-Saharan aluetta laittomasti, ei ole itsemääräämisoikeutta tai lainkäyttöoikeutta tuolla alueella.

Lisäksi sopimus perustuu lähes yksinomaan kahden tavoitteen tukemiseen. Nämä vastustamamme tavoitteet ovat markkinoiden avaaminen ja sääntelyn yhdenmukaistaminen lentoliikennealan kilpailun edistämiseksi.

- Mietintö: Böge (A6-0485/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Komissio sai tämän vuoden kesä- ja heinäkuussa kolmannen ja neljännen hakemuksen Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöön ottamiseksi. Hakijoina oli kaksi saksalaisyritystä ja yksi suomalainen yritys, jotka kaikki toimivat tietoliikenteen alalla, tarkemmin sanoen matkapuhelinten valmistuksessa.

Molemmat hakemukset johtuvat tuotannon siirtämisestä kolmansiin maihin, minkä takia 4 211 työntekijää on jouduttu irtisanomaan

Näiden kahden hakemuksen ja kahden ranskalaisen hakemuksen (jotka on jo hyväksytty) lisäksi komissiolle on tullut hakemuksia Italiasta, Maltasta, Espanjasta ja Portugalista. Ne aiotaan hyväksyä ensi vuoden alussa.

Kuten sanottu, globalisaatiorahastolla ei voida ”alentaa” tuotannon siirtämisestä ja henkilöstövähennyksistä aiheutuvia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia.

Vaadimme näin ollen sääntelykehyksen laatimista yritystoiminnan siirtämisen ehkäisemiseksi ja siitä rankaisemiseksi. Valtiontuen saamisen ehdoksi on mielestämme asetettava se, että yritykset tekevät pitkäaikaisia sitoumuksia alueellisessa kehittämisessä ja työllisyydessä. Yrityksille ei myöskään pidä myöntää tukea, jolla edistetään yritysten siirtämistä. Yhtä tärkeää on vahvistaa työntekijöiden edustajien roolia yritysten johtokunnissa ja rakenteellisessa johtotason päätöksenteossa.

  Nina Škottová (PPE-DE), kirjallinen. − (CS) Euroopan globalisaatiorahaston kokonaisvaroista on käytetty noin 3,6 prosenttia vain kolmen valtion hyväksi. Globalisaatio kattaa kuitenkin lähes kaiken inhimillisen toiminnan. Varojen alhainen käyttöaste herättää ainakin kaksi kysymystä: Ensinnäkin voidaan kysyä, ovatko globalisaation vaikutukset näin rajalliset, ja toiseksi tiedämmekö me, miten varoja voidaan hakea? Voimme siis kysyä, tarvitsemmeko rahastoa? Toiseksi jos rahasto on mielestämme tarpeellinen, meidän on määriteltävä globalisaation mahdolliset vaikutukset entistä tarkemmin ja tarkistettava rahoituksen saannin edellytyksiä, jotta rahastoa voivat hyödyntää myös muut valtiot ja niiden ongelma-alueet. Myös taloudellisten, sosiaalisten ja muiden tekijöiden ilmoittaminen voisi olla tällöin aiheellista. Minun on vaikea hyväksyä komission perusteluja, joita ovat esimerkiksi ”yllätyksellisyys”. Äänestin mietintöä vastaan näiden epäilyjeni takia.

- Mietintö: Böge (A6-0499/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Joustovälineen käyttöönotto ja toimielinten välisen sopimuksen tarkistaminen ovat olennainen osa yhteisön alustavaa talousarviota vuodelle 2008.

Monivuotiseen rahoituskehykseen tehdyn 1 600 miljoonan euron korjauksen sekä joustovälineen käytön lisäksi on ehdotettu Euroopan satelliittinavigointijärjestelmään liittyville ohjelmille (EGNOS–GALILEO) suunnattujen varojen täydentämistä noin 200 miljoonalla eurolla. EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on joustovälineestä tarkoitus irrottaa 70 miljoonan euron lisärahoitus.

Huomattakoon, että esittelijä korostaa, että ”ulkoisten toimien yleensä ja erityisesti YUTP:n nykyisin tiedettyihin tarpeisiin ei pitkällä aikavälillä kyetä vastaamaan”. Hän jatkaa, että nykyiset tarpeet kattavat myös EU:n Kosovossa ja Afganistanissa suorittamille tehtäville suunnattujen varojen lisäämisen. Näiden tehtävien rahoittaminen muusta kuin yhteisön talousarviosta antaa piristysruiskeen EU:n yhä kasvavalle Nato-operaatioiden tukemiseen tarkoitetulle sotilaalliselle väliintulolle sekä Balkanilla (esimerkkinä mainittakoon tuki Kosovon aikeille julistautua yksipuolisesti itsenäiseksi, mikä on kansainvälisen oikeuden vastaista) että Keski-Aasiassa. Vastustamme yksiselitteisesti tällaisia poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, joustovälineen käyttö on rahoitusnäkymien tarkastuksen tavoin luonnollinen seuraus 23. marraskuuta saavutetusta vuoden 2008 talousarviota koskevasta sovitteluratkaisusta. Joustovälineellä on periaatteessa tarkoitus turvata budjettisuunnittelu vaikeasti ennustettavissa poikkeusoloissa. Vähäisen kokemukseni perusteella voin kuitenkin sanoa, että poikkeuksellisen välineen käyttö vastaa harvoin toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettuja kriteerejä.

Tämä pätee vuoden 2008 alustavaan talousarvioon. Galileo-ohjelmaan varattu 200 miljoonan rahoitus vuodeksi 2008 sekä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kasvavien tarpeiden rahoittamiseksi otsakkeesta IV varattu 70 miljoonan euron lisärahoitus ovat ratkaisuja ongelmiin, jotka olivat nähtävissä. Vaikka Euroopan parlamentin valtuuskunta esitti varauksia kiinnittääkseen huomiota satelliittinavigoinnin rahoituksen riittämättömyyteen sekä puutteelliseen rahoitukseen suhteessa Euroopan unionin kansainvälisiin tavoitteisiin, se ei saanut neuvostoa vakuuttuneeksi tarpeesta nostaa budjettimäärärahoja.

Rahoitusnäkymät enteilivät lopullisessa muodossaan vaikeuksia, jotka tulivat ilmi jo vuoden 2008 talousarvion valmisteluvaiheessa. Totuus asiassa on, että parlamentti ratkaisi sovittelumenettelyssä neuvoston synnyttämät ongelmat. Koska tilanteesta on annettu tiedotusvälineissä väärä kuva, vastaisuudessa olisi tehtävä oikeat päätelmät.

- Mietintö: Golik (A6-0461/2007)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Emme voi hyväksyä järjestelmää, jossa veronmaksajien rahaa käytetään EU:n maataloustuotteiden markkinointiin kolmansissa maissa. Tällaista toimintaa olisi mielestämme rajoitettava etenkin kehitysmaissa, sillä vaarana on kotimaisen maatalouden vahingoittuminen. EU:n on mielestämme edistettävä kehitysmaiden paikallista maataloutta sen sijaan, että se heikentää näiden maiden viljelijöiden asemaa. Paikallisen tuotannon menestyminen voi antaa kehitysmaille mahdollisuuden kehittää talouttaan ja edetä demokratian kehittämisessä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Entistä yksinkertaisemman ja hallittavamman yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisen kannalta on olennaisen tärkeää yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa.

Kannatan komission ehdotusta järjestelmän parantamiseksi ja erityisesti lainsäädännön konsolidointia, joka tarkoittaa kahden sisämarkkinoita ja kolmansia maita käsittelevän asetuksen liittämistä yhteen.

Aion äänestää Bogdan Golikin mietinnön puolesta ja haluaisin korostaa mietinnössä mainittua tarvetta kiinnittää WTO:n neuvotteluissa entistä enemmän huomiota tiedottamis- ja menekinedistämiskysymyksiin.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, äänestän (ehdotusta neuvoston asetukseksi maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa koskevan) Bogdan Golikin mietinnön hyväksymisen puolesta.

Esittelijä huomauttaa aivan perustellusti, että maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämistoimia sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa koskevaa yhteisön järjestelmää on yksinkertaistettava, jos halutaan edetä yksinkertaisen ja tehokkaan EU:n maatalouspolitiikan kehittämisessä.

Uskon, että tiedotuskampanjoilla voidaan tehokkaasti kertoa kuluttajille kestävästä maataloustuotannosta, korkealaatuisista EU:n maataloustuotteista, orgaanisesta viljelystä sekä terveysnäkökohdista.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Maatalouden tuloihin on vakavia seurauksia sillä, että WTO:n neuvotteluissa tehtyjen sitoumusten seurauksena vientituet poistuvat, yhteisön tuki putoaa 20,1 miljardiin euroon ja suurin osa EU:n maataloustuotteista kokee 48–73 prosentin hinnanlaskun.

Komissio pyrkii asetusehdotuksellaan estämään GATTin ja aiempien YMP:n uudistusten kielteisiä vaikutuksia, jotka tulevat korostuman WTO:n ja odotettujen YMP:n uudistusten myötä. Vaikutukset tuntuvat pääasiassa sekä kolmansien maiden että EU:n jäsenvaltioiden maataloustuotteiden jakelussa, sillä tuontitulleja ja yhteisön sisäistä maataloustukea leikataan rajusti.

Siten on ehdotettu tiedotus- ja menekinedistämisohjelmia. Ohjelmiin osoitetuilla varoilla ei kuitenkaan voida estää edellä mainittuja kielteisiä vaikutuksia. Tämän seurauksena ongelmat yhteisön maataloustuotteiden jakelussa kolmansissa maissa ja myös EU:ssa pahenevat entisestään ja tuottajahinnat laskevat, mikä on suoranainen katastrofi pienille ja keskisuurille viljelijöille, joiden tulotaso on jo nyt kannattavuuden rajalla. Ohjelmista hyötyisivät toisaalta pääasiassa vain suuret maatalousalan yritykset, joiden tuotantokustannukset ovat kilpailukykyiset.

- Mietintö: Guerreiro (A6-0467/2007)

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, joka on yksi yhteisen kalastuspolitiikan neljästä pilarista, käy jatkossa läpi perusteellisen rakennemuutoksen.

Ensisijaisia painopistealueita ovat kalataloustuotteita koskevaan kuluttajatiedotukseen liittyvien näkökohtien tarkistaminen sekä tuotteiden lisäarvon entistä tasapuolisempi jakautuminen markkinointiprosessissa (pääpaino on tällöin ensimyyntihinnoissa).

EU:n on myös löydettävä ratkaisut torjuakseen niin sanottua sosiaalista polkumyyntiä, jota harjoitetaan yleisesti joissakin kolmansissa maissa ja joka heikentää Portugalin tuotteiden kilpailukykyä.

Mietintö ansaitsee tukeni, koska siinä pyritään turvaamaan kansalliset edut.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Panemme tyytyväisinä merkille kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä käsittelevän mietinnön hyväksymisen. Mietinnössä annetaan selkeä viesti Euroopan komissiolle siitä, että kalataloustuotteiden nykyistä YMJ:ä on tarpeen tarkistaa nopeasti, jotta sen myötävaikutuksen avulla varmistetaan alan tulot, entistä parempi kaupan pito ja tuotteiden lisäarvon nousu etenkin rahoitusta tuntuvasti lisäämällä.

Kun otetaan huomioon, että YMJ:llä pyritään vastaamaan tehokkaasti tavoitteisiin, joiden vuoksi se on perustettu, ja kun tiedetään, että tulonsaannin epävarmuus alalla johtuu pitkälti markkinointitavoista, ensimyyntihintojen muodostumisesta sekä kalastuksen epäsäännöllisyydestä, pidämme valitettavana, että kalatalousvaliokunta hylkäsi ehdotuksemme, joissa mennään asian ytimeen. Ehdotuksiamme ovat muun muassa seuraavat:

- enimmäistuoton käyttöönotto

- valtionavun myöntäminen ja tehokkaiden markkinoiden interventiomekanismien kehittäminen

- tuotantokustannusten mahdollinen huomioon ottaminen ohjehintojen määrittelyssä

- rahallisen korvauksen myöntäminen kalastajille, jotka vähentävät vapaaehtoisesti ja väliaikaisesti pyyntiään tai pyyntiponnistuksiaan.

Aiomme joka tapauksessa ajaa edelleen näitä mielestämme oikeudenmukaisia toimia.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisellä markkinajärjestelyllä on pyritty varmistamaan markkinoiden vakaus ja alan toimijoiden tulot. Nämä tavoitteet sekä EY:n perustamissopimuksessa asetetut tavoitteet ovat oikeutettuja, ja niiden olisi pitänyt johtaa EU:n kalastusyhteisöjen hyvinvointiin.

Valitettavasti Brysselin 25 vuotta harjoittamalla yhteisen kalastuspolitiikan muodon saaneella sanelupolitiikalla on kuitenkin ollut tuhoisia seurauksia kalastusyhteisöille. Menestyviä markkinoita ja työpaikkojen turvaamista ei voida varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan avulla, vaan määräysvalta kalastuksen hoidossa on palautettava kalataloudesta riippuvaisille jäsenvaltioille.

- Mietintö: Leichtfried (A6-0482/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kuten olemme aiemminkin todenneet, jäsenvaltioiden viranomaiset ovat jo pitkään varmistaneet siviili-ilmailualan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien voimassa olevien sääntöjen noudattamisen. EU:n jäsenvaltioiden välinen sekä jäsenvaltioiden ja muiden valtioiden välinen yhteistyö on jo todellisuutta, ja yhteistyötä olisi syytä edistää ja kehittää edelleen, vaikka yhteistyössä varmistetaan jo nyt kunkin maan suvereniteetin sekä työntekijöiden ja käyttäjien oikeuksien kunnioittaminen (varmistetaan sosiaalinen yhdenmukaistaminen soveltamalla suotuisimpia ehtoja).

Jäsenvaltioiden toimivaltuuksia siviili-ilmailussa on kuitenkin vähitellen siirretty EU:lle. Tämä on erityisen kielteinen asia alalla, jolla toimivallan rajoja ei ole määritelty selkeästi.

Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) perustaminen merkitsee käytännössä uutta askelta tähän suuntaan. Onkin aiheellista korostaa, että virasto tulee harjoittamaan toimivaltaa, joka tällä hetkellä kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisille. Perimmäisenä tavoitteena on saada aikaan niin kutsuttu yhteinen eurooppalainen ilmatila sekä toteuttaa lentoliikenteen ja lennonvarmistuksen vapauttaminen EU:ssa. Taloudellisen kannattavuuden nimissä toteutettava vapauttaminen asettaa kyseenalaiseksi työntekijöiden oikeudet, palvelujen laadun ja turvallisuustason.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Leichtfriedin mietintöön kulminoituvat parlamentin, neuvoston ja komission väliset vaikeat neuvottelut. Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksien laajentaminen on tärkeä toimenpide Euroopan lentoturvallisuuden kannalta, joten ryhmäni saattoi antaa tukensa lopulliselle kompromissille.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vahvistan jo aiemmin esittämäni puoltavan kannan Jörg Leichtfriedin mietintöön. Parlamentin, neuvoston ja komission väliset neuvottelut johtivat mietinnön syntymiseen. Mietintö on hyvä kompromissi, vaikka se ei täytäkään kaikkia ajamiani vaatimuksia. Haluan korostaa Euroopan lentoturvallisuusviraston tärkeää roolia paitsi ilmailun myös lentoyhtiöiden toiminnan valvonnassa. Viraston vastuulla on todistusten ja lupien uusiminen ja myöntäminen sekä yhtenäisten turvallisuusmääräysten noudattamisen valvonta.

Virasto voi myös määrätä sakkoja, jos turvallisuusmääräyksiä ei ole noudatettu asianmukaisesti. Panen siten tyytyväisenä merkille tarkistuksella 15 aikaan saadun kompromissin, jonka ansiosta virasto saa täysin riippumattoman ja puolueettoman aseman myös asioissa, jotka liittyvät lupien perumiseen ja sakkojen määräämiseen. Haluan korostaa lisäksi, että henkilökunnalla on keskeinen rooli viraston kehittämisessä ja toiminnassa. Siten yhdyn täysin esittelijän kehotukseen vahvistaa viraston henkilökunnan asemaa mahdollisesti myös EU:n virkamiesten henkilöstösääntöjä hyödyntämällä.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Aion äänestää tämän mietinnön puolesta ja haluan onnitella esittelijää eräästä teknisesti hyvin tärkeästä asiasta. Esitän kuitenkin muutaman huomautuksen.

Matkustamohenkilökunnan luvat herättävät ymmärrettävästi huolta joissakin jäsenvaltioissa, ja tämä on johtanut määrätietoiseen lobbaukseen matkustamohenkilökuntaa edustavissa ammattiliitoissa. Minusta esittelijä on löytänyt kompromissin, joka lievittää joissakin maissa esiintyvää huolta ja jossa tunnustetaan matkustamohenkilökunnan rooli. Jotkin lentoyhtiöt käyttävät matkustamohenkilökuntaa hyväkseen kohtelemalla heitä lähinnä ”ilmatilan tarjoilijoina” ja maksamalla heille pienintä mahdollista palkkaa suurinta mahdollista työtuntimäärää vastaan sen jälkeen, kun henkilökunta on ensin itse kustantanut koulutuksensa.

Toiseksi on tärkeää tunnustaa, että EU-OPS-asetus siirtyy Euroopan lentoturvallisuusviraston alaisuuteen, minkä parlamentti on hyväksynyt. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa komissiota ja EASta siitä, ettei EU-OPS-asetuksen osaan Q sisältyviä lento- ja palvelusaikoja voida muuttaa ennen työuupumusselvityksen valmistumista ja alan edustajien kuulemista.

Toivon, että myös muita lentoturvallisuusnäkökohtia, mukaan lukien ohjaamon ovien ja matkatavaroiden käsittelyn valvontaa koskevia määräyksiä, voidaan soveltaa koko EU:ssa.

- Mietintö: Poli Bortone (A6-0464/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kuten usein on tätä alaa koskevien asetusten laita, mietinnön erityiset tavoitteet perustuvat jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään edistämään EU:n sisämarkkinoiden kehittämistä, tässä tapauksessa elintarvikkeita koskevien ravitsemus- ja terveysväittämien osalta.

Ehdotus käsittää kaksi muutosta elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1924/2006, ja sen tarkoituksena on varmistaa riittävän pitkä siirtymäaika lasten kehitykseen ja terveyteen liittyville terveysväittämille.

Ravitsemusväittämät, jotka ovat olleet käytössä jäsenvaltioissa ennen 1. tammikuuta 2006 kansallisten säännösten mukaisesti ja jotka eivät sisälly asetuksen (EY) N:o 1924/2006 liitteeseen, voivat olla käytössä kolme vuotta asetuksen voimaantulosta. Terveysväittämiin, jotka eivät liity lasten kehitykseen tai terveyteen, sovelletaan myös siirtymätoimenpiteitä, jotka on eritelty edellä mainitun asetuksen 28 artiklan 5 ja 6 kohdassa. Vastaavia siirtymätoimenpiteitä ollaan säätämässä myös lasten kehitykseen ja terveyteen liittyviä väittämiä varten.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin mietinnön puolesta, koska ravitsemus- ja terveysväittämien varmistamiseksi on syytä tehdä erinäisiä tarkistuksia. Terveet ruokatavat ovat tarpeellisia pitkän ja aktiivisen elämän kannalta, mutta tärkeää on myös varmistaa asianmukainen kuluttajatiedotus. Kuluttajia on johdettu liian pitkään harhaan suosittuja tuotteita valmistavien yhtiöiden ravinto- ja terveysominaisuuksia koskevilla väittämillä. Kehotan komissiota varmistamaan, että EU:n kansalaiset saisivat selkeää tietoa asiassa.

- Mietintö: Lehne (A6-0453/2007)

  Bert Doorn (PPE-DE), kirjallinen. − (NL) Autojen varaosamarkkinoiden vapauttamisesta on käyty kiivasta väittelyä vuodesta 1993 lähtien. Autojen näkyvien varaosien mallisuojien kumoaminen olisi minusta pitänyt toteuttaa jo aikoja siten. Annan siis täyden tukeni komission ehdotukselle, sillä autojen varaosien yhtenäismarkkinat eivät toimi kunnolla.

Kun autoon joudutaan vaihtamaan toimivia osia, kuten sivupeilejä tai valoja, varaosien, joilla auto saatetaan alkuperäiseen kuntoonsa, on oltava helposti saatavissa. Kannatan siis markkinoiden mahdollisimman pikaista vapauttamista ja mahdollisimman lyhyttä, viisivuotista siirtymäkautta. Äänestän luonnollisesti niitä tarkistuksia vastaan, joiden avulla jäsenvaltiot voivat hidastaa vapauttamisprosessia siirtymäkaudella.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä mietintö sisältää muutamia tarkistuksia direktiiviehdotukseen autojen varaosien jälkimarkkinoiden vapauttamisesta, joka koskee moottoriajoneuvoteollisuutta, koneita, investointihyödykkeitä ja kulutustavaroita.

Komission ehdotuksessa kannatetaan suojaamattomia markkinoita, kun taas mietinnössä ajetaan viiden vuoden siirtymäkautta valtioissa, joissa markkinoita suojellaan, kuten Portugalissa.

Tiedämme, että suojaamattomat markkinat johtavat suurten yritysten monopoliasemaan varaosien kaupassa, sillä suojelluilla markkinoilla kuluttajan on ostettava viallisen tai vahingoittuneen osan tilalle uusi osa alkuperäiseltä valmistajalta. Tätä perustellaan sillä, ettei tuotteen mallia pidä muuttaa. Paras tunnettu esimerkki löytyy moottoriajoneuvoteollisuudesta, vaikka direktiiviehdotus pätee myös muihin aloihin. Käytännössä yhden osan vaihtaminen saattaa tarkoittaa, että osia on ostettava useita, mikä näkyy kuluttajan kukkarossa.

Portugalissa on myös etenkin moottoriajoneuvoja valmistavia tehtaita, joiden toiminta perustuu juuri tunnettujen automallien varaosien valmistukseen ja joille markkinoiden vapauttaminen saattaisi merkitä isoja ongelmia.

  Janelly Fourtou (ALDE), kirjallinen. – (FR) Mallisuojia käsittelevään Klaus-Heiner Lehnen mietintöön on jätetty tarkistus, jota päätin tukea ja jossa ehdotetaan kahdeksan vuoden siirtymäkautta ennen moottoriajoneuvojen kaltaisten ongelmallisten tuotteiden varaosien (joilla ajoneuvo palautetaan alkuperäiseen tilaansa) teollis- ja tekijänoikeuksien täydellistä vapauttamista. Vaikutustutkimukset eivät ole toistaiseksi osoittaneet, että varaosien kuluttajahinnat olisivat alentuneet merkittävästi jäsenvaltioissa, jossa markkinat on jo vapautettu.

Lisäksi minusta tuntuu, että Euroopan unioni toimii omien etujensa vastaisesti. Muualla maailmassa halutaan suojella omia valmistajia teollis- ja tekijänoikeuksilla, mutta Euroopan unioni, joka väittää haluavansa suojella kuluttajia ja torjua väärennöksiä, tekee nyt väärän valinnan.

Kyse on autoteollisuuden taloudellisesta tasapainosta ja autoilijoiden etujen turvaamisesta EU:ssa.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Parlamentille jätetyssä mallien oikeudellisesta suojasta annetussa direktiiviehdotuksessa ehdotetaan varaosamarkkinoiden täydellistä vapauttamista erityisesti moottoriajoneuvosektorilla.

Esittelijä muuttaa tekstiä merkittävästi, sillä hän ehdottaa, että jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus pitää voimassa lainsäädäntö, joilla suojellaan tiukasti malleja viisi vuotta. Valmistajien monopolin säilyttäminen varaosien valmistuksessa on keino estää yhteisön työpaikkojen menetykset Turkin, Brasilian ja Korean kaltaisille maille, joissa on yhteisöä alhaisemmat tuotantokustannukset ja huonompi laatu.

Alan hätäinen vapauttaminen saattaisi tuoda mukanaan myös vakavia turvallisuusriskejä. Jos ajoneuvon valmistaja ei ole vastuussa varaosien tuotannosta, mikään ei takaa niiden vaatimustenmukaisuutta tai laatua. Auton käyttäjien edut ja turvallisuus on pantava taloudellisten tai poliittisten etujen edelle.

Postipalvelujen, raideliikenteen sekä energia- ja sähköalan jälkeen Brysselin tähtäimessä ovat nyt ajoneuvojen valmistajat. Ideologisiin syihin turvautuvalle ultraglobalisaatiolle ja pakkosyötetylle sääntelyn purkamiselle ei näy löytyvän rajoja.

(Äänestysselitystä on lyhennetty työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti.)

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, sisämarkkinat ovat hyvin monimutkainen järjestelmä, jossa sisämarkkinoista riippuvien eturyhmien edut on pyritty tasapainottamaan.

Direktiivin tavoitteena on autojen varaosien jälkimarkkinoiden täydellinen vapauttaminen. Yhtäältä suuri joukko varaosien valmistajia vaatii ottamaan huomioon oikeudet vapaaseen kilpailuun ja haluaa kieltää markkinoiden monopoliaseman, ja toisaalta osa autonvalmistajista (tässä huomiomme kohdistuu luonnollisesti autoteollisuuteen) perustaa varaosiensa valmistuksen suojaamisen mallien oikeudelliseen suojaan.

Tässä tilanteessa, jonka ratkaiseminen saattaa ensi näkemältä tuntua mahdottomalta, tuen esittelijän lähestymistapaa, sillä hän ehdottaa kestoltaan rajoitettua mallin suojaamista. Käytännössä tämä aika määräytyi tuotteen elinkaaren mukaan.

Olen esittelijän kanssa yhtä mieltä myös siitä, että varaosien uuden mallisuojan käyttöönoton jälkeen vanhasta mallisuojasta olisi luovuttava. Siitä olisi luovuttava myös silloin, kun mallin valmistus lopetetaan, eikä sen tilalle tule uutta. Tämä tuntuu minusta parhaalta mahdolliselta järjestelyltä, jolla suojataan tehokkaasti eturyhmien edut.

Kannatin myös ehdotusta siirtymäajan järjestelyistä, joiden ansiosta jäsenvaltiot, joiden lainsäädäntöä varaosien mallisuojauksessa noudatetaan, voivat säilyttää mallisuojan viisi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Annoin tukeni kompromissipaketille ja hylkäsin tarkistukset, joilla siirtymäkausi on tarkoitus ulottaa ”korjauslausekkeeseen”.

  Gary Titley (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan kilpailukykyisiä EU:n varaosamarkkinoita. Tämä ajaa alas kuluttajahintoja ja vauhdittaa pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaa. Tämän vuoksi kannatan komission ehdotusta, joka avaisi varaosamarkkinat kilpailulle.

Sitä vastoin en voi kannattaa sellaisenaan tarkistuksia, joilla pidennetään markkinoiden vapauttamisajanjaksoa kahdeksaan vuoteen. Tämä hidastuttaisi kilpailukykyisten varaosamarkkinoiden luomista, joka on tavoitteemme.

- Mietintö: Castiglione (A6-0477/2007)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Äänestimme mietintöä ja komission ehdotusta vastaan seuraavista syistä:

- Toivoimme, että uudistus olisi merkinnyt säästöä unionin veronmaksajien rahoihin ja että viiniteollisuus olisi poistettu yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen piiristä. Pitkällä aikavälillä katsomme, että EU:n viininvalmistukseen myönnettävän yhteisön tukien rahoitus verovaroin on lopetettava.

- Mielestämme on tuomittavaa käyttää veronmaksajien varoja eurooppalaisten viinien markkinointiin. Se on ristiriidassa parlamentin alkoholistrategian kanssa, jolla edistetään alkoholijuomien markkinoinnin vähentämiseen perustuvaa näkemystä. Tässä mielessä markkinointiin suunnattujen menojen lisääminen on valitettava osoitus kaksinaamaisuudesta.

- Vastustamme myös ehdotuksia, joissa kannatetaan EU:n veronmaksajien rahojen käyttöä viinin markkinointiin kolmansissa maissa. Viinien markkinointiin etenkin kehitysmaissa olisi mielestämme suhtauduttava varoen, sillä vaarana on kotimaisen teollisuuden tukahduttaminen. Unionin ei pidä horjuttaa paikallisten tuottajien asemaa kehitysmaissa vaan päinvastoin tukea sitä.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, äänestän mietintöä vastaan, mutta se ei johdu en esittelijä Giuseppe Castiglionen yleisestä näkemyksestä, johon liittyy joitakin myönteisiä kohtia, kuten raivaukseen sovellettavat määrälliset rajoitukset ja ympäristönormien noudattaminen, EU:n ulkopuolelta tuodun rypäleen puristemehun käytön kieltäminen sekä jäsenvaltioissa itsenäisesti hoidettavien toimien laajentaminen. Arveluttavia seikkoja ovat sokerointikäytännön tukeminen ja sen mahdollistaminen, ettei sokeroinnista ole pakko ilmoittaa kuluttajille tuotemerkinnöissä. Hyvin kyseenalainen kohta on myös niin sanottuihin hedelmäviineihin siirtyminen, kuten on ylipäätään mietinnön yleinen kanta rypäleen puristemehun käyttöön. Italian kansalaisena toivon, että ministeri De Castro ja hänen kollegansa saavat neuvoteltua sellaisen lainsäädännöllisen viitekehyksen, jossa otetaan nykyistä paremmin huomioon laatukysymykset ja kuluttajien oikeudet.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, annan täyden tukeni esittelijä Giuseppe Castiglionen mietinnölle ehdotuksesta neuvoston asetukseksi viinin yhteisestä markkinajärjestelystä.

Yksinkertaisten ja tehokkaiden tuotantosääntöjen ja terveeseen kilpailuun yhteisön markkinoilla perustuvien periaatteiden avulla ohjattavien viinimarkkinoiden luominen paitsi parantaa eurooppalaisten viinituotteiden laatua myös nostaa hedelmänviljelijöiden elintasoa.

On myös tärkeää, että kuluttajat ovat tietoisia tuotteiden tuotantoprosessista ja tuotteiden tarkasta alkuperästä.

Lisäksi näistä järjestelyistä hyötyvät varmasti myös kotimaani hedelmäviinien tuottajat, mikä oli tärkein peruste sille, että annan tukeni mietinnölle.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestämme mietintöä vastaan, koska se ei tuo merkittävää muutosta viini- ja viinitarha-alaa koskevan Euroopan komission kehnon ehdotuksen keskeisiin kohtiin.

Kuten olemme aina sanoneet, olemme eri mieltä tästä liberaalista kannasta, jolla muka halutaan edetä kohti viinin yhteisen markkinajärjestelyn purkamista. Euroopan parlamentti on itse tutkinut asiaa ja mennyt jopa sallimaan sokerin lisäämisen ja aiemmin voimassa olleiden tasojen nostamisen.

Mietinnön suurin epäkohta on kuitenkin se, että se jättää istutusoikeuksien vapauttamista koskevan kysymyksen kokonaan auki vuodesta 2013 eteenpäin, vaikka esittelijä myöntää, että tämä vain edistää tuotannon keskittymistä suurimpien viininviljelijöiden käsiin, jotka saavat jo nyt merkittävää valtiontukea ja muita etuja.

Yhtä lailla meistä on valitettavaa, että hyväksyntää eivät saaneet ehdotukset, jotka teimme istutusoikeuksien säilyttämiseksi ja viinintuotantoalueiden sekä erityisesti perhetilojen, pienten ja keskisuurten viininviljelijöiden ja viiniosuuskuntien rakenneuudistuksen tukemiseksi, vaikka toisaalta panemme tyytyväisinä merkille, että osa ehdotuksistamme hyväksyttiin, kuten se, jossa kannatetaan juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislausta.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Vaikka olen yhtä mieltä viinin YMJ:n uudistuksen tarpeesta ja kannatan yleisesti ottaen Euroopan komission ehdotusta, Giuseppe Castiglionen mietintö tuo mielestäni merkittävän panoksen tarkistuksillaan, joilla parannetaan huomattavasti komission tekstiä.

Myönteisistä kohdista mainittakoon muun muassa mahdollisuus jatkaa tuen myöntämistä juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislaukseen.

Äänestin tarkistusten 33 ja 223 puolesta, koska minusta alan vapauttamista ei pidä mielestäni toteuttaa äkillisesti, ja hylkäsin tarkistukset 314, 347, 293 ja 217, koska olen eri mieltä mahdollisuudesta jatkaa sokerilla väkevöittämistä, koska käytäntö horjuttaa tuottajien välistä tasapainoa. Näiltä osin kannatan siis komission alkuperäistä tekstiä.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Suhtaudun myönteisesti mietinnön yleiseen sisältöön, sillä siinä luodaan kattava katsaus Euroopan komission ehdotukseen, jossa muun muassa esitettiin 400 000 hehtaarin suuruisen viininviljelyalueen raivausta. Ehdotuksessa unohdetaan viininviljelysektorin sosiaaliset realiteetit, ja se olisi johtanut kesantomaan laajenemiseen maiseman kustannuksella. Mietinnössä raivausta pidetään hyödyllisenä toimena, joka perustuu vapaaehtoisuuteen.

Toinen myönteinen ehdotus koskee rakenneuudistuksen mahdollista toteuttamista viiniteollisuudessa. Euroopan viiniteollisuus kaipaa vaikutusvaltaisia ja menestyviä toimijoita vastatakseen kansainväliseen kilpailuun.

Kriisien ennaltaehkäisyä koskevissa ehdotuksissa ei kuitenkaan mennä tarpeeksi pitkälle, niin tarpeellisia kuin ne ovatkin. Kun otetaan huomioon tuotannon epävakaisuus, ehdotetuilla toimilla olisi vain lievittävä vaikutus. Mietinnöstä puuttuu todellinen kriisinhallintamekanismi, joka toisi jotain uuttaa nykyisiin toimiin.

Pidän valitettavana, ettei tuotemerkinnöissä vaadita ilmoittamaan viinin väkevöinnistä sakkaroosia lisäämällä. Tämä olisi mahdollistanut selkeän ja avoimen tiedottamisen kuluttajille.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Komissio pyrkii ottamaan viinin yhteisessä markkinajärjestelyssä huomioon viinintuotantoalueiden erityispiirteet jakamalla vastuuta ja antamalla tilaa aloitteiden tekoon.

Euroopan parlamentti on tänään kirjannut juuri nämä tavoitteet paperille. Luotamme täysin ehdotuksiimme, jotka saivat kaikkia jäsenvaltioita edustavien jäsenten tuen. Viininviljely on osa Euroopan kulttuuriperintöä. Maailmanlaajuisen viinintuotannon kehto on täällä Euroopassa. Viininviljely tarkoittaa liiketoimintaa, tuloja ja työpaikkoja. Komission tehtävänä ei ole hakea markkinoiden tasapainoa rajoittamalla tuotantoa tai muuttamalla sääntöjä, mikä estää tuotannon. Sitä vastoin komissio tehtävänä on turvata osuutemme globaaleista markkinoista ja varmistaa, että tuotteemme nauttivat ansaitsemaansa kansainvälistä arvostusta. Tavoitteena ei pidä olla markkinoiden rajoittaminen vaan uusien markkinoiden avaaminen. Miksi muuttaisimme hyvin kaupaksi käyvien viinien tuotantotapoja? Viinintuotantotapamme juuret ovat vanhoissa kulttuureissa ja perinteissä.

Euroopan parlamentti on tänään vahvistanut selkeästi tukensa markkinamekanismeihin liittyvien toimenpiteiden lisäämiselle, kansallisille määrärahoille, alueellisten aloitteiden teolle, sosiaalisesti arkaluontoiselle interventiotoimenpiteiden poistamiselle sekä nykyisten viininviljelykäytäntöjen säilyttämiselle eli sakkaroosin ja puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun lisäämiselle. Nämä lisäaineet on rinnastettu muihin lisäaineisiin lisätukien avulla.

Toivon, että ehdotuksemme sisällytetään uudistettuun viinin yhteiseen markkinajärjestelyyn.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Viininviljelylle epäsuotuisina vuosina, jolloin aurinkoa e saada riittävästi, rypäleiden hedelmäsokeripitoisuus ei riitä käymiselle tarvittavan alkoholimäärän tuottamiseen. Sen vuoksi lisäämme sokeria, joka ei muuta viinin makua. Ratkaisevaa on, että sokeri lisätään ennen käymistä, ei sen jälkeen, mikä tarkoittaa, ettei kyse ole happaman viinin makeuttamisesta, vaan sokerin lisääminen sallitaan vain pöytäviinien ja vins de pays -viinien valmistuksessa..

Näin on oltava myös tulevaisuudessa. Komission suunnitelmat korvata toistaiseksi peruslisäaineena käytettävä juurikassokeri eteläisiltä ylituotannon alueilta peräisin olevalla rypäleen rypälemehulla eivät ole harkinnan arvoisia. Viinin maun vaihtelusta asiantuntijoiden kesken käytyjen kiivaiden väittelyjen lisäksi on otettava huomioon myös ekologiset perusteet. Ei ole mitään mieltä kuljettaa rypäleen puristemehua läpi Euroopan alueille, joilla on sokerijuurikasta omasta takaa.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Tarkistukset, jotka on tehty mietintöön, johon meidän piti ottaa kantaa tämänpäiväisessä äänestyksessä, ovat suoraan sanottuna naurettavia. Esimerkkinä mainittakoon, että viiniä ostavien kuluttajien pitäisi itse voida päättää eri viinien sisältämästä sokerimäärästä. Siitä ei voida päättää EU:n toimielinten välisissä päätöksentekoprosesseissa.

Muualla maailmassa tuottajat ovat onnistuneet valmistaman eurooppalaisten kuluttajien mieleen olevia viinejä, jotka ovat vielä halvempia kuin eurooppalaiset viinit. Euroopan parlamentin enemmistö kuitenkin katsoo, että tätä vastaan pitää taistella pumppaamalla lisää rahaa maatalouspolitiikkaan ja toteuttamalla kaikenlaisia kampanjoita.

Euroopassa tuotetaan erinomaisia viinejä, siitä ei ole epäilystäkään. Kysymys kuuluu, onko oikein syrjiä köyhiä valtioita Euroopan viinintuotannon tukemiseksi?

Viinintuotannosta keskusteltaessa on tärkeää ottaa huomioon kaikki tekijät, myös kansanterveydelliset näkökohdat. Tämä puuttuu mietinnöstä.

Edellä mainituista syistä äänestin komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin mietinnön hylkäämisen puolesta. Viinintuottajien on voitava toimia vapailla markkinoilla, eikä heille pidä myöntää valtavia EU:n tukia, kuten nyt tehdään.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan komissio yrittää syrjäyttää Languedocin ja Roussillonin viininviljelijät, joiden maa ulottuu Rhônen alueelta aina Garonneen asti. Aluetta symboloi punapohjainen oksitaanin risti merkkinä vallankumouksen vuosisadasta, joka ulottui vuodesta 1907 Marcelin Albertin ajoista aina André Castéran aikoihin asti vuoteen 1976. Nyt komissio siis uhkaa syrjäyttää heidät anglosaksisten maiden eläkeläisillä, teenjuojilla, jotka uhkaavat ottaa Minervois’n, Corbièresin ja Costièresin viininviljelijöiden tai Picpoulin viinitilojen paikan.

Tämä on rikos sivilisaatiota vastaan! Ja kaikki tämä tapahtuu muka ylituotannon varjolla, vaikka totuus on toinen.

Totuus on, että Espanjassa ja Italiassa on 150 000 hehtaaria laitonta viininviljelymaata. Nämä laittomat maat olisi raivattava, sillä ylituotannossa on oikeasti kyse liikatuonnista, jonka osuus on noin 12 miljoona hehtolitraa vuodessa.

Kaiken kukkuraksi Tyynenmeren valtiot istuttavat sitä mukaan kuin me raivaamme. Ja kun Kiina ihastuu viiniin, viinistä on pian maailmanlaajuinen pula.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Komission ehdotus viinintuotannon uudistukseksi on nähtävästi jälleen vaikeasti nieltävä pala. Yhtäältä komissio yrittää tyhjentää Euroopan viinijärviä myöntämällä rahapalkkioita kokonaisviininviljelyalan vähentämisestä vastaan ja toisaalta sen tavoitteena on sallia viininviljely kaikkialla vuoden 2013 jälkeen. Jos yhä lisääntyvät rajoitukset kuitenkin poistetaan, paljon työvoimaa vaativat rinteillä sijaitsevat viinitarhat eivät enää kannata.

Aivan kuin siinä ei jo olisi ollut tarpeeksi, että viinintuottajat on pantu pelkäämään elinkeinonsa puolesta, suunnitteilla oleva sokeroinnin kieltäminen merkitsisi koko Pohjois-Euroopan satojen menetyksiä vähäaurinkoisina vuosina, ja tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttöön osoitetun tuen poistaminen estäisi viininviljelyn kokokaan myös Etelä-Euroopassa. Kaiken kukkuraksi suunnitteilla on ”pöytäviini”-merkinnän kieltäminen, joka johtaisi varmasti alimpien viiniluokkien lajikkeiden ylituotantoon. En voi välttyä ajatukselta, että tällaisen uudistuksen suunnittelijoilla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi asiantuntemusta ja tietoa asiassa. Giuseppe Castiglionen mietintö on parannus komission ehdotuksiin, minkä vuoksi äänestin sen puolesta.

  Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Kollegani ja minä hyväksyimme suurella enemmistöllä viinin yhteistä markkinajärjestelyä käsittelevän Giuseppe Castiglionen mietinnön.

Kannatin etenkin niitä neljää tarkistusta, jotka ovat mielestäni elintärkeitä paitsi Euroopan viinintuotannon turvaamiseksi erityisesti Bourgognen ja Franche Comtén alueilla mutta myös alan kilpailukyvyn lisäämiseksi.

Äänestin tarkistuksen 271 puolesta, koska siinä vastustetaan komission aikomusta kieltää sokerin lisääminen rypälemehuun. On nimittäin elintärkeää, että voimme säilyttää sokerointiperinteen, jota noudatetaan monilla Euroopan viininviljelyalueilla, myös Bourgognessa ja Franche Comtéssa, jota itse edustan.

Annoin tukeni myös tarkistuksille 33 ja 223, joissa vastustetaan istutusoikeuksien täydellistä vapauttamista 1. tammikuuta 2014 jälkeen. Viininviljelijöiden etujen mukaista olisi odottaa raivausjärjestelmän loppuun asti nähdäksemme, kuinka tehokas se on ollut. Tämän jälkeen vapauttamista voitaisiin harkita.

Äänestin myös tarkistuksen 107 puolesta, koska sillä pyritään säilyttämään tislaus pakollisena.

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen parlamentin tekemiin tarkistuksiin, joten annoin tukeni mietinnölle, Toivon, että se tekee myönteisen vaikutuksen 17.–19. joulukuuta kokoontuvassa maatalousneuvostossa. Kyse on alueidemme eduista.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aion äänestää arvostetun kollegamme Giuseppe Castiglionen laatiman mietinnön puolesta. Viiniala on kaivannut jo pitkään uudistusta, joka antaisi piristysruiskeen yhteisön viineille ja niiden kilpailukyvylle sekä antaisi tuottajille mahdollisuuden saada takaisin entiset markkinat ja hankkia uusia. Eurooppalaiset, erityisesti italialaiset tuottajat joutuvat vastaamaan uusien tuottajien hurjaan kilpailuun.

Kilpailun syynä ei ole niinkään Euroopan sisäinen kulutuksen väheneminen vaan lähinnä liian suuret tuotantokustannukset, liian tiukka ja monimutkainen sääntely, joka rajoittaa usein tuottajien kykyä mukautua kysynnän muutoksiin, sekä liian vaisut myynninedistämis- ja markkinointitoimenpiteet. Eurooppalaisten ja italialaisten viinien laatu on syytä hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Jotta Euroopan unioni voisi vakiinnuttaa johtoasemansa viinialalla, viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisessa olisi painotettava laatua, eli toisin sanoen on edistettävä, turvattava ja vahvistettava viinien alueellisia merkintöjä, suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, jotka edustavat eurooppalaista laatua maailmanmarkkinoilla.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. − (DE) Viininviljelylle epäsuotuisina vuosina, jolloin aurinkoa ei saada riittävästi, rypäleiden hedelmäsokeripitoisuus ei riitä käymiselle tarvittavan alkoholimäärän tuottamiseen. Sen vuoksi lisäämme sokeria, joka ei muuta viinin makua. Ratkaisevaa on, että sokeri lisätään ennen käymistä, ei sen jälkeen, mikä tarkoittaa, ettei kyse ole happaman viinin makeuttamisesta, vaan sokerin lisääminen sallitaan vain pöytäviinien ja vins de pays -viinien valmistuksessa. Näin on oltava myös tulevaisuudessa. Komission suunnitelmat korvata toistaiseksi peruslisäaineena käytettävä juurikassokeri eteläisiltä ylituotannon alueilta peräisin olevalla rypäleen rypälemehulla eivät ole harkinnan arvoisia. Viinin maun vaihtelusta asiantuntijoiden kesken käytyjen kiivaiden väittelyjen lisäksi on otettava huomioon myös ekologiset perusteet. Ei ole mitään mieltä kuljettaa rypäleen puristemehua läpi Euroopan alueille, joilla on sokerijuurikasta omasta takaa.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin mietinnön puolesta, mutta on silti monia huolta herättäviä kohtia, joita parlamentti ei ole halunnut nostaa esiin alan kilpailukyvyn lisäämiseksi kolmansista maista tuotavien viinien aiheuttaman kilpailun vuoksi sekä parantaakseen EU:ssa tuotettavien viinin laatua. On valitettavaa, että kansalliset ja alueelliset edut ovat menneet kestävän uudistusohjelman edelle.

Meidän on suojeltava eurooppalaisia laatuviinejämme ja ratkaistava myös kohtuuhintaisten laatuviinien tuotantoa koskeva kysymys. Komission ehdotukset on vesitetty, siitä ei ole epäilystäkään. Onneksi parlamentti kuitenkin hyväksyi tarkistukseni vähimmäiskriteereiden poistamisesta sekä sokeroinnin mahdollistavat tarkistukset. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä tarkistuksia Pohjois-Euroopan maille ja kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan viinintuottajille.

Euroopan viinintuotantoa uhkaa silti moni tekijä. EU:ssa oma markkinaosuutemme on katoamassa uuden maailman maihin.

Miksi näin tapahtuu? Siksi, että noissa maissa voidaan tuottaa laadultaan erinomaista viiniä kohtuuhintaan ja noudattamalla markkinastrategiaa, joka perustuu 2000-luvun kuluttajien tarpeisiin eikä roomalaisten kolmannella vuosisadalla sanelemiin tarpeisiin. Tarvitsemme laatua, emme määrää, ja meidän on tuotettava viiniä, joka on arvonsa väärtti.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. − (EN) EU:n viinimarkkinat riippuvat laajasta valinnanmahdollisuudesta ja kestävästä paikallisesta tuotannosta. Monelle viininkysymys on yhtä paljon kulttuuri- kuin kielikysymyskin. Sen vuoksi tämänpäiväinen äänestys oli niin kiistanalainen.

Sokeroinnin käytöstä kertovilla merkinnöillä tai sokerin lisäaineiden käytön kieltämisellä olisi ollut kielteisiä vaikutuksia Pohjois-Euroopan viinintuotantoon. Monet erinomaiset viinit ovat peräisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja erityisesti Kaakkois-Englannista. Näin on ollut siitä asti, kun ensimmäiset roomalaiset toivat viinin maahamme.

Äänestin mietinnön puolesta tämän perinteen säilyttämiseksi ja avointen markkinoiden tukemiseksi.

- Päätöslauselmaesitys: Terrorismin torjunta (B6-0514/2007)

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Konservatiivit äänestivät tätä päätöslauselmaa vastaan ensinnäkin siksi, että siinä vaaditaan EU:n osallisuuden lisäämistä ehdotetun uudistussopimuksen välityksellä, mikä ulottaisi EU:n toimivallan jäsenvaltioiden turvallisuuskysymyksiin, jotka ovat hyvin arkaluontoinen toiminnan ala. Konservatiivit uskovat vahvaan ja globaaliin kumppanuuteen, jota toteutetaan kaikkien terrorismin vastaiseen sotaan osallistuvien valtioiden ja erityisesti Yhdysvaltain liittolaistemme kanssa. Päätöslauselmaesityksessä ei tunnusteta yhteistyön tarvetta vaan siinä ajetaan lähinnä asian käsittelyä yhdenmukaisella tavalla.

  Michael Cashman (PSE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan sosialistipuolue (British Socialist Delegation EPLP) hyväksyi ja äänesti terrorismia käsittelevän päätöslauselman puolesta. Euroopan parlamentin hyväksymä päätöslauselman lopullinen versio ei ole virheetön, mutta meistä on tärkeää lähettää selkeä ja yksiselitteinen viesti niille, jotka uhkaavat elintapojamme, joista meidän ei pidä luopua.

EPLP-puolue on vakuuttunut siitä, että EU voi tehdä ja tekee kaiken voitavansa terrorismin kukistamiseksi ja että harjoittamalla yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden ja kansainvälisten liittolaisten kanssa pääsemme tähän lopulliseen tavoitteeseen helpommin kuin harjoittamalla erillistä politiikkaa.

Otamme täyden vastuun roolistamme parlamentin jäseninä tutkiessamme tarkoin komission tällä alalla tekemät ehdotukset, jotta varmistamme, että kaikki säädetyt lait ovat tarkoituksenmukaisia ja että niissä otetaan huomioon kansalaistemme perusoikeudet. Suhtaudumme edelleen kriittisesti liittolaistemme toimintamalleihin, jos tästä periaatteesta poiketaan, mutta suhtaudumme myönteisesti EU:n ja demokraattisten valtioiden väliseen yhteistyöhön ja etenkin EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin tärkeisiin suhteisiin oikeus- ja sisäasioissa. Uskomme vakaasti, että juuri liittolaistemme kanssa harjoitettavalla yhteistyöllä, ei vihamielisyydellä tai kostomentaliteetilla, kukistamme ne, jotka uhkaavat arvojamme ja periaatteitamme väkivallalla ja vihalla.

  Sylwester Chruszcz (NI), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, EU:n jäsenvaltioiden velvollisuus on taistella kaikissa muodoissaan esiintyvää terrorismia vastaan lain rajoissa sekä ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja kansalaisten vapauksia kunnioittaen. Terrorismin vastainen taistelu on luonteeltaan ylikansallista, joten kansainvälisen yhteistyön tarve on ilmeinen.

On todella välttämätöntä, että kaikki toimielimet ja viranomaiset, joilla on erityinen toimivalta terrorismin torjunnan alalla, alistetaan riippumattoman oikeuslaitoksen täydelliselle valvonnalle.

Terrorismin torjuntaa ei kuitenkaan pidä valjastaa Brysselin poliisi- ja oikeudellisen vallan kasvattamiseen jäsenvaltioiden kustannuksella, mihin terrorismin torjuntaa EU:ssa koskevassa päätöslauselmassa pyritään. Sen vuoksi en antanut sille tukeani.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Terrorismi uhkaa Euroopan unionin kansalaisten turvallisuutta enemmän kuin koskaan aiemmin. PPE-DE-ryhmä on siten nostanut terrorismin torjunnan ensisijaiseksi tehtäväkseen ja toivonut päätöslauselman antamista tässä tarkoituksessa.

Esitetty päätöslauselma todistaa, kuinka vaikeaa ja välttämätöntä on löytää oikea tasapaino turvallisuuden ja yksilönvapauksien kunnioittamisen välille. Euroopan demokratioissa on todella tarpeen varmistaa, että terrorismin vastaiset toimet ovat oikeasuhteisia tarkoitukseensa nähden, jotta ne eivät vaaranna kansalaistemme yksilönvapauksia.

Samalla on muistettava, että unionin ensisijaisena tavoitteena on suojella jokaisen EU:n kansalaisen oikeutta elää turvallisessa maailmassa, ja tähän tavoitteeseen unioni pyrkii ennaltaehkäisemällä ja torjumalla terrorismia.

On valitettavaa, että mietinnössä on runsaasti selkeästi suhteettomia ja joskus jopa perusteettomia määräyksiä, jotka horjuttavat sen tasapainoa. Ryhmämme esittämistä tarkistuksista huolimatta täysistunnossa lopulta hyväksytty päätöslauselma ei vastaa kantaamme hengeltään eikä kirjaimeltaan, minkä vuoksi äänestin sitä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Vaikka päätöslauselma sisältää kohtia, joissa kritisoidaan, vaikka vain lievästi, terrorismin vastaisen taistelun nimissä tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia, jotka olemme alusta asti tuominneet selvästi ja tiukasti, se ei sanoudu irti tuosta taistelusta tai yritä haastaa sitä tilanteissa, joissa kansainvälistä oikeutta on rikottu ja valtionterrorismia harjoitetaan terrorismin torjunnan nimissä.

Päätöslauselmassa kieltämättä kehotetaan suhtautumaan kriittisesti puolueettoman oikeudenkäynnin oikeuden ja tietosuojaoikeuden rikkomiseen sekä avoimuuden ja demokraattisen valvonnan puutteeseen sekä neuvoston haluttomuuteen vastata ”väitteisiin, jotka koskivat toimivallan väärinkäyttöä terrorismin torjunnan verukkeella erityisesti CIA:n poikkeuksellisten luovutusten ja salaisten vankiloiden tapauksessa”.

Emme kuitenkaan voi hyväksyä, että niin sanotun terrorismin vastaisen taistelun varjolla parlamentin olisi syytä ”pitää uuden uudistussopimuksen hyväksymistä erittäin myönteisenä” sekä kehottaa ”jäsenvaltioita ratifioimaan sen”. Emme pidä myöskään tarpeellisena jälleen kerran korostaa, että ”Yhdysvallat on keskeinen kumppani tällä alalla”, mikä tarkoittaa Yhdysvaltain ulkopolitiikan täydellistä hyväksymistä. Ei ole myöskään tarpeen vaatia Europolin valtuuksien lisäämistä ja sitä, että sille myönnetään riippumattomat valtuudet johtaa tutkimuksia.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) En voi tukea terrorismin torjuntaa käsittelevää päätöslauselmaesitystä, ja tähän on useita syitä.

Ensinnäkin päätöslauselmassa kannatetaan innokkaasti uudistussopimusta (Lissabonin sopimusta), mihin en voi yhtyä. Minusta uudistussopimus ei lisää Euroopan ja jäsenvaltioiden kansalaisten turvallisuutta.

Olen huolissani myös kansalaisvapauksia käsittelevistä kohdista. Päätöslauselmaesityksessä on toki muutamia erinomaisia kohtia, mutta se ei ole tasapainoinen, koska siinä korostetaan liikaa lainsäädäntöä ja turvallisuusyhteistyötä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Eurooppa on yhä useammin terroristien kohteena, koska se on ollut mukana rikkomassa kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia Yhdysvaltain ulkopolitiikan nimissä ja koska se ei ole kyennyt ottamaan oikeudenmukaisen välittäjän roolia Palestiinan kysymyksessä. EU:n on korkea aika myöntää, että islaminuskoisista maista tuleva massasiirtolaisuus on mahdollinen turvallisuusriski erityisesti siksi, että Eurooppaan kohdistuvasta siirtolaisuudesta on tullut muslimeille keino saavuttaa marttyyrin asema. Muslimien uskonnolliseksi tavoitteeksi on julistettu muslimimaahanmuuttajien soluttautuminen kristinuskoa tunnustaviin länsimaihin.

Sen sijaan, että nyt toimittaisiin tilanteen edellyttämällä tavalla, vaadittaisiin kieltämään välittömästi islamilaisista maista tulevien siirtolaisten pääsy Eurooppaan ja ryhdyttäisiin käännyttämään laittomia siirtolaisia, EU on hyvin varovainen ja pyrkii välttämään Euroopassa jo asuvien muslimien ärsyttämistä. Äänestin mietintöä vastaan pääosin siksi, että sen mukaan vastaus terrorismin ongelmaan on EU:n uudistussopimus, jossa vähät välitetään demokratiasta.

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. − (IT) Pyysimme Euroopan parlamenttia käsittelemään perusteellisesti terrorismin ongelmaa heinäkuun istunnossa. Jotkut viisaat päättivät kuitenkin käsitellä asiaa syyskuussa ja äänestää siitä joulukuussa. Jälleen on tuhlattu viisi kuukautta ja puheita tietoverkkoja yhä enemmän hyödyntävien terroristien sananvapauden puolustamiseen pikemminkin kuin EU:n kansalaisten ja terroristien hyökkäysten kohteena olleiden valtioiden turvallisuuden varmistamiseen.

Saharovin palkinto myönnetään Osmanille, jonka olemme jättäneet yksin taistelemaan miljoonien darfurilaisten elämän puolesta, emmekä vieläkään ole tarttuneet islamilaisten fundamentalistien väkivaltaisuuksiin Somaliassa, vaan itkemme krokotiilin kyyneleitä Algerian 50 uhrin puolesta.

Mikä häpeä!

En siis voi antaa tukeani päätöslauselmallenne, vaan äänestän sitä vastaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentin päätöslauselma käy yksiin EU:n taantumuksellisen politiikan ja demokratian vastaisten toimien kanssa ja monessa suhteessa jopa ylittää tuon politiikan, jolla EU pyrkii rajoittamaan työntekijöiden yksilönoikeuksia ja demokraattista vapautta terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Päätöslauselmassa kehotetaan tiivistämään edelleen poliisi- ja oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden lainvalvontamekanismien ja turvallisuuspalvelujen, Europolin ja Eurojustin välillä sekä tehostamaan Schengen II -tietojärjestelmän ja viisumitietojärjestelmän toimintaa työntekijöitä koskevien tietojen valvonnan ja rekisteröinnin tehostamiseksi ja ulottamiseksi koko EU:n alueelle. Sen lisäksi, että päätöslauselma mukautuu täysin EU:n uudenlaiseen ”terrorismin vastaiseen strategiaan”, jonka mukaan EU torjuu ja ehkäisee niin sanottua väkivaltaista radikalisoitumista, siinä vaaditaan, että strategiaa tuetaan ja käytetään muun muassa ”väkivaltaisuuksiin yllyttämisen” estämiseen. ”Radikalisoitumisen” vastainen strategia paljastaa EU:n niin sanotun terrorismin vastaisen politiikan ja lainvalvontamekanismien todellisen kohteen: kaikki ne, jotka vastustavat EU:n taantumuksellista politiikkaa ja haluavat uhmata sitä. Laativatpa monopolien poliittiset äänitorvet kuinka monta päätöslauselmaa tahansa, he eivät kykene pysähdyttämään oppositioliikkeitä ja sellaisten mielipiteiden vyöryä, joissa EU:ta pidetään valtioiden välisenä eurooppalaisen pääoman imperialistisena unionina.

- Päätöslauselmaesitys: Komission lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2008 (B6-0500/2007)

  Colm Burke, Avril Doyle, Jim Higgins, Mairead McGuinness ja Gay Mitchell (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Fine Gael -puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodeksi 2008 annetun päätöslauselman 16 kohtaa vastaan, koska vastustamme voimakkaasti kaikkia EU:n aloitteita yhteisen yritysveropohjan luomiseksi. Suhtaudumme myönteisesti siihen, ettei komissio aio ehdottaa ensi vuoden työohjelmassaan lainsäädäntöä aiheesta.

Verokilpailu on elintärkeää kasvun vauhdittamisen ja investointien houkuttelemisen kannalta sekä siksi, että etenkin euroalueen jäsenvaltiot voisivat hoitaa talouttaan. Euroopan keskuspankki määrää korkotason, ja vakaus- ja kasvusopimuksessa määritellään euroalueen lainanotto- ja inflaatiotarve, minkä vuoksi veropolitiikka on yksi euroalueen maiden tärkeimmistä jäljellä olevista EY:n perustamissopimuksen mukaisista välineistä, jotka on turvattava.

Fine Gael -puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet katsovat, että EU:n yhteinen yritysveropohja saattaisi johtaa yhtenäisen verokannan käyttöönottoon Euroopassa, mitä he vastustavat voimakkaasti.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestämme päätöslauselmaa vastaan, koska emme saaneet tukea ehdotuksillemme, joissa ilmaisemme syvän huolemme useilla aloilla tapahtuvan vapauttamisen ja sääntelyn purkamisen vauhdittumisen johdosta. Tämä on uhka EU:n työllisyydelle, palvelujen laadulle ja julkisille palveluille. Valtion rooli yleishyödyllisten palvelujen turvaajana nähdään yksipuolisesti, sillä pääpaino on kokonaan vapauttamisessa.

Myös EU:n valuutta- ja verotuspolitiikka on ollut rajoittavaa, koska päätavoite on hintojen vakauttaminen ja talousarvion konsolidointi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti, vaikka tiedetään, että nimellinen lähentyminen vaikuttaa kielteisesti talouskasvuun ja työllisyyteen, taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon, EU:n jäsenvaltioiden todelliseen lähentymiseen sekä julkisiin investointeihin.

Päätöslauselmassa painotetaan myös neoliberaalista Lissabonin strategiaa, joka on ollut tärkein EU:ssa käytössä ollut väline, jolla on pyritty vauhdittamaan julkisten palvelujen vapauttamista ja yksityistämistä sekä edistämään työmarkkinoiden joustoja ja mukautumista, palkanalennuksia ja sosiaaliturvaa sekä myös eläkkeitä ja terveydenhuoltoa koskevien säännösten avaamista yksityisluonteisille eduille.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, komission vuoden 2008 työohjelmassa on omaksuttu monitahoinen lähestymistapa, jonka pyrkimyksenä on toteuttaa kansalaisten tulevaisuuden odotukset täyttävä visio Euroopasta. Euroopan komission keskeisiin ensi vuoden painopistealueisiin kuuluvat toimet, joilla edistetään talouskasvua ja työllisyyttä, kestävää kehitystä sekä parannetaan siirtolaisvirtojen hallintaa. Niihin kuuluvat lisäksi ilmastonmuutos, energiakysymykset, EU:n laajeneminen ja kansainväliset toimet.

On syytä korostaa, että työohjelma on laadittu muiden toimielinten kanssa käytyjen perusteellisten keskustelujen sekä Lissabonissa äskettäin järjestetyssä neuvoston epävirallisessa kokouksessa käytyjen globalisaatiokeskustelujen pohjalta. Työohjelmaan sisältyy myös viestintää koskevia painopistealueita, mikä on osoitus komission lisäponnisteluista parantaa Euroopan kansalaisille suunnattua EU:ta koskevaa tiedotusta.

Suhtaudun myönteisesti vaatimukseen soveltaa uutta lähestymistapaa toissijaisuusperiaatteen soveltamisessa sekä ehdotukseen laatia riippumaton arvio ehdotetun lainsäädännön vaikutuksista uusien virheiden välttämiseksi. Kannatan lämpimästi myös ehdotuksia uudeksi lainsäädännöksi, jolla pyritään parantamaan naisten asemaa etenkin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, jolla on tärkeä asema Euroopan syntyvyyden alenemisen pysäyttämisessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Monista kritiikkiin oikeuttavista näkökohdista haluan keskittyä yhteen vuoden 2008 ensisijaisista tavoitteista, jota komission puheenjohtaja pitää yhtenä tärkeimmistä: Euroopan unionin uudistussopimusehdotuksen ratifiointiin.

Euroopan parlamentin enemmistö ”pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut tukemaan Lissabonin sopimuksen ratifiointia”; ”kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan tehokkaamman tiedotuspolitiikan kehittämiseksi, jotta kansalaiset saataisiin paremmin ymmärtämään EU:n toimintaa... pitäen silmällä valmistautumisesta Lissabonin sopimuksen ratifioimiseen ja Euroopan parlamentin vuoden 2009 vaaleihin”; sekä ”kehottaa komissiota esittämään selvästi, miten se aikoo toteuttaa käytännössä tiedonantonsa painopistealojen ja erityisesti Lissabonin sopimukseen liittyvän painopistealan sisällön”.

Kun otetaan huomioon komission puutteellinen toiminta vuonna 2005 niin sanotusta EU:n perustuslaista järjestettyjen kansanäänestysten aikana, tällaiset aikomukset, joista komissio on puhunut jo kauan ja jotka se nyt vahvistaa, merkitsisivät toteutuessaan todellista puuttumista ratifiointiprosessiin, joka on kunkin jäsenvaltion oma asia.

Tämä on ristiriidassa komission puheenjohtajan lausunnon kanssa, sillä kun häneltä kysyttiin ratifiointiprosessista, hän vastasi, että kukin jäsenvaltio päättää asiasta. Sitä vastoin puheenjohtaja pitää nyt ensisijaisena tehtävänään puuttua jäsenvaltioiden päätöksiin!

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Koska alun perin suunniteltu yksityisen rahoituksen varmistaminen Galileo-hankkeen rahoituksen täydentämiseksi on osoittautunut mahdottomaksi, Euroopan unioni päätti, että rahoitus on otettava kokonaan julkisista varoista, siis ennen kaikkea yhteisön talousarviosta.

Tämä on syynä toimielinten välisen sopimuksen (jossa vahvistetaan vuosien 2007–2013 rahoituskehys) tarkistamiseen. Sopimuksessa nostetaan alaotsakkeesta 1 a (kasvua edistävä kilpailukyky) otettavien määrärahojen enimmäismäärää 1 600 miljoonaan euroon (nykyarvossa mitattuna) ajanjaksolla 2008–2013 alaotsakkeeseen 2 (luonnonvarojen suojelu ja hallinta; maatalous, kalatalous ja ympäristö) kuuluvien alojen alibudjetoinnin ja alikäytön kustannuksella vuonna 2007.

EU varmistaa ensisijaisen tavoitteensa eli toimintansa rahoituksen toimielinten välisen sopimuksen tarkistamisen ja joustovälineen käyttöönoton avulla. Nähtäväksi jää, tarjotaanko Galileo-hankkeelle julkista pääomaa esimerkiksi julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kautta sen jälkeen, kun hanke on saatu päätökseen nimenomaan julkisin varoin. Tällöin kustannukset tulisivat valtion maksettaviksi, kun taas yksityiset tahot käärisivät voitot.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. − (EN) Emme kannata yhteisen yritysveropohjan luomista.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Kannatan komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelman hyväksymistä, koska minusta se vastaa erittäin hyvin Euroopan parlamentin poliittisia tavoitteita. Komission työn alla olevat yksityisyrityksiä sekä pk-yrityksiä koskevat lainsäädäntöehdotukset eivät kuitenkaan saa vaikuttaa jäsenvaltioiden politiikkaan, jolla on ollut hyvin merkittävä panos talouskasvun elpymisessä viime vuosina, esimerkiksi yhteiseen verokantaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan ”terveystarkastuksesta” komission hiljattain antama tiedonanto tarjoaa niin ikään hyvän perustan toimielinten välisille neuvotteluille. Euroopan komission on tässä tarkoituksessa keskeytettävä komission säännöksiä merkittävästi muuttavien lainsäädäntöehdotusten valmistelu, kunnes EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden väliset neuvottelut on saatu päätökseen.

Lopuksi haluan nostaa esiin vielä erään tärkeän asian: Pidän valitettavana yhteistä viisumipolitiikkaa koskevien lainsäädäntöaloitteiden puuttumista, koska yhteisellä viisumipolitiikalla voitaisiin taata henkilöiden vapaa liikkuminen Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä. Muistuttaisinkin komissiota siitä, että 12 jäsenvaltiota eli yli 100 miljoonaa EU:n kansalaista on yhä Yhdysvaltojen viisumivapausohjelman ulkopuolella.

- Päätöslauselmaesitys: talouskumppanuussopimukset (B6-0497/2007)

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. − (PL) AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenenä haluan antaa tukeni viime viikolla Lissabonissa pidetyn EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen tuloksille. Parlamentaarisen edustajakokouksen edellisessä istunnossa Kigalissa kehotimme varovaisuuteen ja välttämään EU:n ja Afrikan välisten suhteiden hätäistä sääntelyä. EU:n ja Afrikan yhteisessä strategiassa on luonnollisesti otettava huomioon molempien osapuolten edut, eikä yhteistyötä pidä harjoittaa toisen osapuolen kustannuksella.

Myös se, että Euroopan unioni on Afrikan maiden tärkein talouskumppani ja että suurin osa Afrikan maiden saamasta tuesta on peräisin Euroopasta, asettaa erityistä vastuuta unionille. Tämä tehtiin selväksi Euroopan parlamentin ja panafrikkalaisen parlamentin yhteisessä julkilausumassa, jossa kehotetaan aivan oikeutetusti molempia parlamentteja lisäämään osallistumistaan Euroopan ja Afrikan mantereiden tulevien suhteiden suunnitteluun. Euroopan parlamentti on ilmaissut selkeän tukensa 22. marraskuuta 2007 annettuun Kigalin julistukseen ja kehottanut pidentämään EU:n ja AKT-maiden välistä uutta kauppasopimusta koskevien neuvottelujen loppuun saattamisen määräaikaa, jotta uusi sopimus voidaan tehdä tarkasti harkiten, sekä ehdottanut WTO:n tiukkojen vaatimusten höllentämistä. On hyvä, että vuonna 2009 pidettävälle huippukokoukselle asetetut tavoitteet eivät rajoitu pelkästään rauhaan, turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, energia-asioihin, ilmastonmuutokseen ja siirtolaisuuteen vaan että tavoitteiksi on asetettu myös köyhyyden vähentäminen työllisyyttä parantamalla sekä terveydenhuoltoon ja koulutukseen panostamalla.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Jos on syntynyt epäilyjä EU:n todellisista aikeista suhteessa niihin vapaakauppasopimuksiin, joita se on ehdottanut tehtäväksi AKT-maiden (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden) kanssa ja joita kutsutaan talouskumppanussopimuksiksi, jotka olivat näkyvästi esillä EU:n ja Afrikan välisessä äskettäin järjestetyssä huippukokouksessa joidenkin Afrikan maiden kieltäydyttyä allekirjoittamasta niitä, nyt annettua päätöslauselmaa lukiessa voi ymmärtää syyt näille epäilyille. Portugalin ulko- ja yhteistyöministeri João Cravinho on kuitenkin jo neuvoston puheenjohtajana tehnyt asian selväksi Kigalissa 21. marraskuuta järjestetyssä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa.

Vaikka EU on joutunut (toistaiseksi) perääntymään, se yritti vastata vastustukseen esittämällä, että talouskumppanuussopimuksista neuvoteltaisiin kahdessa vaiheessa aloittamalla tavaroiden kaupasta, minkä jälkeen neuvoteltaisiin myös muista aloista, kuten palveluista ja investoinneista. EU on luvannut lisäksi miljoonia euroja AKT-maiden suvereniteetin ja riippumattomuuden (taloudellisen ja pian myös poliittisen) vakuudeksi. Tämä oli 17. marraskuuta 2007 kokoontuneessa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa tehdyn päätöksen tavoite.

Euroopan parlamentin enemmistö hyväksyy tuon päätöksen. Me puolestamme sanoudumme irti tällaisista aikeista ja menettelytavoista, joilla EU yrittää kolonisoida AKT-maita taloudellisesti.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. − (DE) Suhtaudun myönteisesti siihen, että valtaosa Euroopan parlamentin jäsenistä tukee talouskumppanuussopimuksia koskevan sekä Euroopan parlamentin jäsenten ja AKT-maiden parlamenttien jäsenten yhdessä Ruandassa laatiman Kigalin julistuksen asiasisältöä. Olen kuitenkin pettynyt siihen, että Strasbourgissa PPE-DE-ryhmä ja liberaalien ryhmä yllättäen hylkäsivät yhdessä neuvotellun tekstin, jonka Euroopan parlamentin jäsenet ja AKT-maiden parlamenttien jäsenet olivat hyväksyneet Kigalissa järjestetyssä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa. Uskon vahvasti, että tämä antaa täysin väärän viestin neuvotteluissa, joissa käsitellään AKT-maille elintärkeää kysymystä.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Talouskumppanuussopimuksia ei pidä nähdä pelkästään WTO:n vapaakauppasopimuksia muistuttavina sopimuksina, eivätkä ne saa missään tapauksessa heikentää AKT-maiden jo ennestään hauraita talouksia.

Talouskumppanuussopimuksilla on saatava aikaan aitoja kumppanuuksia, joilla edistetään uuden taloudellisen ja kaupallisen toimintaympäristön luomista kaikkien kyseisten alueiden kehityksen vauhdittamiseksi.

Olen kiitollinen, että parlamentin jäsenet hyväksyivät tarkistukseni, jossa muistutetaan, että AKT-maiden edut ovat etusijalla niiden kanssa tehdyissä keskinäisissä etuuskohtelusopimuksissa. On tärkeää, että otamme neuvotteluissa entistä johdonmukaisemmin huomioon syrjäisimpien alueiden erityisolot EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti. AKT-maiden läheisyydessä sijaitsevat merentakaiset maat ja alueet vaativat niin ikään erityistä huomiota niiden assosiaatiosopimusten mukaisesti, jotka liittävät ne unioniin EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 3 kohdan nojalla.

Vaikka käynnissä olevat neuvottelut ovat vaikeat etenkin paikallisia markkinoita ja arkoja tuotteita koskevan kysymyksen osalta, kehotan komissiota pyrkimään kompromisseihin, joissa otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden erityiset edut.

(Istunto keskeytettiin klo 13.50 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

8. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

Puhetta johti
varapuhemies Mechtild ROTHE

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

10. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja

11. EU:n ja Kiinan huippukokous – EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelu (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma EU:n ja Kiinan huippukokouksesta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti tämänpäiväiseen keskusteluun EU:n ja Kiinan välisestä ihmisoikeusvuoropuhelusta. Kuten tiedätte, ihmisoikeuskysymyksestä keskusteltiin Pekingissä aivan äskettäin pidetyssä huippukokouksessa, ja myös yhteisessä julkilausumassa on selkeä viittaus siihen.

Minusta on oikeudenmukaista myöntää, että vaikka jäljellä on vielä vakavia ratkaisemattomia kysymyksiä, Kiina on saanut viime vuoden kuluessa aikaan myös merkittävää edistystä ihmisoikeuksien saralla. Tämä pätee erityisesti sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin ja joihinkin muihin aloihin.

Kiinassa aiotaan uudistaa työleireillä tapahtuvaa uudelleenkoulutusta koskevaa järjestelmää. Tältä osin kannatamme suunnitteilla olevaa uutta lainsäädäntöaloitetta ja toivomme, että todellisia uudistuksia toteutetaan pikaisesti. Ihmisoikeuksien perusperiaatteisiin kuuluu, ettei yksilöltä riistetä hänen vapauttaan ilman asianmukaista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Kiina ponnistelee myös pannakseen täytäntöön YK:n kidutuksen vastaisen erityisraportoijan suositukset. Kiinan oikeusministeriö on antanut hiljattain tuomioistuimille ohjeeksi, etteivät nämä käyttäisi syyllisyyden todistamisessa pelkästään itse saamiaan tunnustuksia, jotka on voitu saada poliisin tai vankilahenkilökunnan harjoittaman kidutuksen tuloksena. Lisäksi Kiinassa on suunnitteilla julkisesta järjestyksestä vastaavalle henkilökunnalle suunnattuja erityisiä valmennustoimenpiteitä.

Panemme tyytyväisenä merkille myös sen, että Kiinan kansantasavallan korkein oikeus käyttää nykyisin täysivaltaisesti oikeuttaan tarkistaa alempien tuomioistuinten määräämät kuolemantuomiot. Tämän ansiosta todellisten ja toimeenpantujen kuolemantuomioiden määrä on käsittääksemme laskenut. Tämä on ilahduttava tieto Euroopan unionille. Kuten tiedätte, tämä on jo pitkään ollut unionin ensisijainen toiminnan tavoite.

Komissio on tästä huolimatta huolissaan – ja nyt minun on sanottava muutama kielteinen asia – Kiinan yleisestä ihmisoikeustilanteesta erityisesti kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien suhteen. Tässä tarkoitamme erityisesti sananvapautta, uskonnonvapautta ja kokoontumisen vapautta sekä vähemmistöjen, kuten esimerkiksi Tiibetin sekä Xinjiangin provinssin vähemmistöjen oikeuksien suojelua.

Suurin huoli on ihmisoikeuksien puolustajien sortaminen. Se, että he käyttävät oikeuttaan puhua vapaasti, johtaa usein väkivaltaiseen kohteluun ja kotiarestiin tai jopa vangitsemiseen. Internetin käyttöä – oikeutta saada tietoja – valvotaan tarkoin ja rajoitetaan, ja ne, jotka puhuvat esimerkiksi Tiibetin autonomian lisäämisen puolesta, saavat suhteettoman pitkiä vankilatuomioita. Valtionsalaisuuksia koskevan lainsäädännön ja muiden leväperäisesti määriteltyjen rikosoikeudellisten säännösten käyttö helpottaa niiden vainoamista, jotka haluavat puhua vapaasti tai harjoittaa vapaata julkaisutoimintaa.

Näin ollen komissio kehottaa Kiinan hallitusta sallimaan kaikenlaisten mielipiteiden ilmaisun. Tämä on mielestämme erittäin tärkeää myös Kiinan kansainvälisen imagon kannalta ja varsinkin, kun Kiina valmistautuu ensi vuoden olympiakisoihin, jolloin kaikkien katseet ovat Kiinassa. Historia osoittaa, että sananvapaus johtaa pitkällä aikavälillä entistä vakaamman yhteiskunnan syntymiseen. Me kaikki tiedämme tämän.

Kaikkia näitä kysymyksiä pohditaan säännöllisesti EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelussa. Suhtaudummekin myönteisesti siihen, että edellisessä, lokakuussa Pekingissä pidetyssä vuoropuhelussa saatoimme käydä avointa ja perusteellista ajatustenvaihtoa kaikista meitä askarruttavista kysymyksistä, sekä siihen, että osa keskusteluista johtaa myös jatkotoimiin. On tärkeää tunnustaa, että ihmisoikeusvuoropuhelu on merkittävä foorumi, jossa molemmat osapuolet voivat puhua avoimesti todellisista huolenaiheistaan ja pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin valtioidemme varsin suuria eroja.

Tältä osin on valitettavaa, että Kiina on päättänyt vetäytyä Berliinin ihmisoikeusseminaarista sen vuoksi, että siihen osallistuu kaksi kansalaisjärjestöä, ja on valitettavaa, että samasta syystä seminaaria ei voitu järjestää myöskään Pekingissä. Kansalaisyhteiskunnalla on kuitenkin mielestämme keskeinen rooli, ja kyseinen seminaari on sopiva foorumi kansalaisjärjestöille, jotka voivat antaa arvokkaan panoksensa. Uskon, että löydämme kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun, jotta tätä tärkeää ja onnistunutta toimintaa voidaan jatkaa tulevaisuudessa, kuten EU:n ja Kiinan huippukokouksessakin painotettiin.

Lopuksi haluan nostaa esille vielä kaksi muuta keskeistä ihmisoikeuskysymystä, joista keskustelemme ensisijaisesti ja säännöllisesti Kiinan kanssa. Toinen on kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointi Kiinassa ja toinen on Tiananmenin aukion mielenosoitusten aikaan vangittujen henkilöiden sekä vuoden 1989 tapahtumien vuoksi muistotilaisuutta myöhemmin viettäneiden vapauttaminen. Molempien osapuolten päättäväinen toiminta olisi erittäin tervetullut selkeä ja myönteinen viesti.

  Edward McMillan-Scott, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) – Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Benita Ferrero-Waldneria julkilausumasta.

Minusta on erittäin tärkeää, että EU:n ja Kiinan välisen huippukokouksen ja etenkin EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun jälkeen meillä parlamentin jäsenillä olisi mahdollisuus tarkastella niiden tuloksia. En aio nyt puhua tuosta huippukokouksesta vaan keskityn ihmisoikeusvuoropuheluun, jonka vuoksi matkustin Pekingiin viime toukokuussa ja jossa valmistelin yhdessä kollegani Hélène Flautren kanssa mietintöä Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen uudistuksesta.

Tänä iltapäivänä haluan puhua niiden puolesta, jotka eivät voi puhua omasta puolestaan. Tällä tarkoitan luonnollisesti valtaosaa Kiinan väestöstä, joka haluaa muutoksia ja uudistuksia. Liikettä johtaa muun muassa kristitty asianajaja Gao Zhisheng, joka katosi kotoaan Pekingissä, jossa häntä pidettiin viime vuonna kotiarestissa ”kumouksellisen vakaumuksen” vuoksi.

Tiedän, että hänen nimensä oli esillä vuoropuhelussa, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että parlamentin ongelmat liittyvät osittain juuri tuohon vuoropuheluun. Panin kyllä merkille komission huomautuksen vuoropuhelussa käydyn ajatustenvaihdon avoimuudesta ja perusteellisuudesta (ja uskon tämän pitävän paikkansa eurooppalaisten keskustelukumppanien kohdalla), mutta en ole niinkään vakuuttunut tästä kiinalaisten kohdalla. Omien kokemusteni perusteella – niiden kymmenen vuoden ajalta, jolloin olen vastannut EU:n ja Kiinan välisten asioiden raportoinnista vuodesta 1997 lähtien – Kiinan ihmisoikeustilanteessa ei ole tapahtunut lainkaan edistystä ihmisten elintason parantumisen, vankien vapauttamisen tai kidutusten lakkauttamisen suhteen. Myös Laogai-tutkimussäätiön johtaja Harry Wu raportoi yhä laajamittaisista vangitsemisista. Harry Wun arvion mukaan Kiinassa on nykyisin 6,8 miljoonaa tavalla tai toisella vangittua olevaa ihmistä, joista suurin osa on vangittu uskonnollisen vakaumuksensa tähden. Viittaan nyt erityisesti Falun Gong -liikkeen jäseniin, joita on kidutettu ja jopa tapettu syyttöminä heidän uskonsa tähden.

Seuraavaksi haluan pohtia hieman pian alkavia Kiinan olympiakisoja. On syytä muistaa, että olympialaisten peruskirjan 1 artiklan mukaan osanottajavaltioiden on noudatettava yleismaailmallisia eettisiä perusperiaatteita. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: Kiinaa ei voida pitää sopivana kisajärjestäjänä, koska vuoden 2001 jälkeen ei ole tapahtunut perusteellista edistystä. Toivon, että kaikki puolueryhmät tukevat yhteistä esitystä, jossa Kansainvälistä olympiakomiteaa kehotetaan arvioimaan, onko Kiina pannut täytäntöön vuonna 2001 sovitut ehdot. Pelkään pahoin, että täytäntöönpanosta löytyy puutteita. Minusta olympialaiset olisikin palautettava välittömästi Ateenaan ja pidettävä siellä.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, menen suoraan asiaan. Minusta olympiakisat voidaan hyvin pitää Kiinassa, sillä ne antavat meille oivan tilaisuuden vauhdittaa Kiinan kanssa käymäämme vuoropuhelua. Tämä todetaan myös yhteisessä julkilausumassa, hyvä Edward McMillan-Scott, ja jos pitäydytte ilmoittamassanne kannassa, ette kannata yhteistä julkilausumaa.

Arvoisa komission jäsen Benita Ferrero-Waldner, entinen kolleganne Madeleine Albright totesi toimiessaan ulkoministerinä, että on luonnollisesti paljon vaikeampaa puhua ihmisoikeusasioista Kiinan kuin Burman kanssa, koska Kiinassa geopoliittiset tekijät kuuluvat kuvaan mukaan. Tosiasia on, että tarvitsemme Kiinaa yhteistyökumppanina hakiessamme ratkaisua moniin globaaleihin ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan saa estää meitä ottamasta esille myös ihmisoikeusasiaa, josta on voitava keskustella hyvin perusteellisesti, mutta ei välttämättä opettajamaiseen ja kaikkitietävään tapaan. Olen hyvin tyytyväinen perusoikeuskirjan allekirjoittamiseen tänään, sillä moni puhuja on huomauttanut, ettei meillä ole oikeus puhua ihmisoikeuskysymyksistä, ellemme itse noudata ihmisoikeuksia niin kuin pitää. Olemmekin täysin vakuuttuneita siitä, että on Kiinan etujen mukaista, ettei ihmisoikeuksia sivuuteta vaan että niitä noudatetaan asianmukaisesti.

Kiina haluaa vakautta. Kuinka Kiina voisi pysyä vakaana, ellei ihmisoikeuskysymystä oteta esille nykyistä empaattisemmin? Emme halua Kiinan murtuvan. Ei ole mitään mieltä rakentaa Eurooppaa ja samaan aikaan yrittää tuhota Kiinaa, mutta ihmisoikeuksien laiminlyöminen vaarantaa Kiinan vakauden. Haluamme, että Kiinaa hallitaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti. Kun otetaan huomioon myös komission puheenjohtajan Barroson mainitsema Kiinan huima talouskasvu, maan vakaus voidaan varmistaa ainoastaan ottamalla täysipainoisesti huomioon sosiaaliset tekijät. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei kuitenkaan voida tavoitella, ellei ihmisoikeuksia kunnioiteta ja elleivät ammattiliitot tai kansalaisaloitteet ole sallittuja.

Toivomme, että Kiina keskittyisi entistä tiukemmin ympäristökysymyksiin, sillä ympäristö on tärkeä yhteinen ja globaali valttimme. Olemme tietoisia siitä, että Kiinassa on suunnitteilla monia laajamittaisia aloitteita ympäristöalan vähimmäisnormien rikkomista vastaan. Kiinalle olisi hyväksi ottaa ne huomioon, sillä se veisi kyseistä valtiota eteenpäin.

Edellä mainituista syistä olen sitä mieltä, ettei ole kyse Euroopan ylimielisyydestä vaan omien etujemme suojelusta. Aiomme ottaa ihmisoikeuskysymyksen esille Kiinan omien etujen vuoksi, ja Kiinan valistuneiden poliitikkojen olisi syytä kuunnella meitä ja ottaa huomioon päätöslauselmamme, joka on laadittu Kiinan etuja ajatellen ja joka voi auttaa Kiinaa menemään eteenpäin, mutta se ei pysty siihen, ellei se kunnioita ihmisoikeuksia.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ihailen kovin Kiinan panosta maailman sivilisaation kehityksessä. Teknologian, yhteiskunnan ja kulttuurin saralla Kiina on edistänyt ihmiskunnan kehitystä enemmän kuin kenties yksikään muu maa.

Sitä vastoin on valitettavaa, ettei Kiinan kasvava taloudellinen kypsyys ole saanut aikaan poliittista kypsyyttä. On myös valitettavaa, ettei Euroopan unioni tee enempää ohjatakseen Kiinaa oikealle tielle.

Kaksi päivää sitten maailmanlaajuisen ihmisoikeusjulistuksen 60-vuotispäivänä unioni julisti sitoumuksensa ihmisoikeuksien edistämiseen ja suojeluun kaikkialla maailmassa unionin ulkoisten toimien kulmakivenä.

Silti kaksi viikkoa sitten komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja Portugalin pääministeri José Socrates lähtivät huippukokouksesta kesken kaiken turvattuaan ensin Euroopan taloudelliset edut, ja jättivät virkamiehet neuvottelemaan päätelmistä, joissa ihmisoikeuksia – tämä ei ollut mikään yllätys – ei juurikaan mainita, mutta joissa tuetaan asevientikiellon purkamista ja vastustetaan Taiwanin tarjousta liittyä YK:hon. Tämä vei pohjaa Solanan edellisessä kuussa huolellisesti punnitsemasta lausunnosta.

Ihmettelenpä vain, mihin maailma on menossa, kun jopa Euroopan unioni, joka pitää itseään maailmanlaajuisten, toisistaan riippuvaisten ja jakamattomien ihmisoikeuksien puolustajana, ei kykene kritisoimaan selkeästi yhtä maailman pahinta ihmisoikeuksien rikkojaa.

Epäilenpä vain, että sekä Kiina ja muut valtiot saattavat katua päätöstään järjestää olympiakisat Pekingissä. Kiinan viranomaiset ovat luvanneet, että he lisäävät vapauden ja avoimuuden ilmapiiriä. Human Rights Watch -järjestön tietojen mukaan ihmisoikeusrikkomukset ovat kuitenkin lisääntyneet seitsemän viime vuoden kuluessa. Sen lisäksi, että Kiinassa teloitetaan enemmän ihmisiä kuin muissa maissa yhteensä, kisojen kynnyksellä on kiristetty rajusti toisinajattelijoiden valvontaa ja joukkotiedotusvälineiden toiminnanvapautta.

Nämä toimet ovat olympialaisten peruskirjan hengen vastaisia. Ne ovat räikeässä ristiriidassa niiden sitoumusten kanssa, jotka Pekingin viranomaiset tekivät kisaisäntäsopimuksessa, jonka ne allekirjoittivat kansainvälisessä olympiakomiteassa.

Sopimusta ei ole julkistettu, ja kysynkin, miksi ei? Siksi, että jos muu maailma huomaisi täydellisen ja totaalisen ristiriidan Kiinan lupausten ja tekojen välillä, emme voisi kuin boikotoida Pekingin kisoja samaan tapaan kuin boikotoimme Afrikkaa rotuerottelun takia.

En kuitenkaan usko boikotteihin. Olen myös sanonut, että Kiinan sitouttaminen uudistuksiin ja avoimuuteen tuo enemmän tuloksia kuin tehottomat uhkailut. Kiinan presidentin Hu Jintaon on kuitenkin hyväksyttävä, että sopimus on sopimus. Kisaisäntäsopimus, Kiinan perustuslakiin sisältyvä ihmisoikeuslauseke ja maailmanlaajuinen ihmisoikeusjulistus ovat Kiinan kansalaisille tehtyjä lupauksia. Jos Kiina haluaa, että olympialaiset ovat todiste sen laillisuudesta ja uskottavuudesta, sen on vastapainoksi osoitettava valmiutensa noudattaa ihmisoikeussitoumuksiaan parantamalla joukkotiedotusvälineiden toiminnanvapautta olympialupausten mukaisesti, lakkauttamalla kuolemanrangaistukset YK:n vaatimusten mukaisesti, lopettamalla Burman ja Darfurin sotilasdiktaattorien tukeminen sekä sallimalla yleisten vaalien järjestäminen Hongkongissa. Tällä tavoin Kiina voi hankkia itselleen paikan kansainvälisessä yhteisössä.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Kiinan kansantasavalta löytyy kaikilta ihmisoikeusrikkomuslistoilta, onpa kyse sitten sananvapaudesta tai kokoontumisen vapaudesta, pakkoaborteista, ihmisten katoamisista ja kidutuksista, uskonnonvapaudesta tai Taiwanin uhkailusta.

Kiina vainoaa edelleen katolisen kirkon jäseniä. Kanadan hallituksen entisen Aasian asioista vastanneen valtiosihteerin David Kilgourin raportin mukaan Falun Gong on järjestö, jota on vainottu eniten vuoden 1999 jälkeen ja jonka jäseniä on pakkosiirretty Kiinan työleireille. Näiden sittemmin jäljettömiin kadonneiden ihmisten ainoa rikos oli se, että he tapasivat Euroopan parlamentin varapuheenjohtajan Edward McMillan-Scottin.

Samaan aikaan kuppasuhteemme Kiinan kanssa kukoistavat. Kiina ulottaa vaikutusvaltansa jo Afrikkaan ja aikoo kutsua miljoonia vierailijoita olympiakisoihin. En voi käsittää, ettei tähän ole edelleenkään reagoitu niin kuin pitäisi: vapaan maailman on boikotoitava vuoden 2008 olympiakisoja.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin kanssa, mikä on hyvin myönteinen asia. Pekingissä 28. marraskuuta pidetyssä kymmenennessä EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa Euroopan unionia edusti kuitenkin komission puheenjohtaja, kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen sekä talous- ja raha-asioista vastaava komission jäsen.

On totta, että Euroopan unionin ja Kiinan välinen kauppa on kasvanut vuoden 2000 jälkeen 150 prosenttia. Totta on kuitenkin myös se, että Kiinan pahenevasta ihmisoikeustilanteesta on yhä vaikeampi saada tietoja. Ei ole kiellettyä puhua ihmisoikeuskysymyksistä yhdessä kauppa-asioiden kanssa. Niiden välillä on selvä yhteys esimerkiksi suhteessa oikeuteen kuulua ammattiliittoon ja Kiinan työntekijöiden mahdollisuuteen vaatia parempia työoloja. Yleinen asenneilmasto on valitettava varsinkin siksi, että se vie turhaa aikaa: vuonna 2001 tehty päätös lupaili Kiinan avautumista sekä ihmisoikeustilanteen ja demokratian parantumista, mutta Kiinan kansa odottaa yhä tuon lupauksen täyttämistä ja tähyää siksi meihin.

Kiinan kansa on katkerasti pettynyt toiveissaan siitä, että olympialaisten järjestäminen johtaisi kaivattuun avautumiseen. Kisavalmistelut ovat johtaneet entistä tiukempiin tukahduttamistoimiin, mutta valitettavasti myös itse kisojen järjestämisellä on ollut kielteisiä vaikutuksia, kun sen varjolla on tapahtunut vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Viittaan tässä pakkolunastuksiin ja siirtolaisten työvoiman hyväksikäyttöön. Tämä ei kenties tullut yllätyksenä, kun muistetaan, että toisinajattelija Hu Jia on kertonut, että Pekingin turvajärjestely-yksikön johtaja on sama henkilö kuin kisojen järjestelyvastaava.

Saamme kenties vihdoin syyn ihmettelyyn ja kritisointiin, kun ulkomaisten toimittajien pelottelu ja painostus – joka on jo alkanut – saavat entistäkin tiukemman sävyn, sillä heitä on jo estetty tekemästä työtään. Ranskan tietotoimiston France-Pressen kahden toimittajan pidättäminen 12. syyskuuta on esimerkki siitä, että tammikuussa 2007 laadittuja sääntöjä on noudatettu vain satunnaisesti ja jos käsitellyt asiat eivät ole kiusallisia hallitukselle. Kiinan lupaukset ovat jääneet kuolleeksi kirjaimeksi, ja Kiina on jopa laatinut mustia listoja. Musta lista on laadittu 42 ihmisryhmästä, jotka on luokiteltu ”ei-toivotuiksi” olympiakisojen aikana. Näiden joukossa ovat muun muassa Dalai Lama, Falun Gongin jäsenet ja tietyt toisinajattelijat.

Neuvottelut EU:n ja Kiinan uudesta puitesopimuksesta käynnistyivät tämän vuoden tammikuussa. Tämä on myönteinen asia, koska uusi sopimus merkitsee myös uutta ihmisoikeus- ja demokratialauseketta. Näin voimme keskustella puhtaalta pöydältä ihmisoikeusasioista Kiinan viranomaisten kanssa. Vuonna 2007 Kiina kuitenkin jätti osallistumatta ihmisoikeusvuoropuhelun valmisteluseminaariin, koska Kiinan viranomaiset eivät hyväksyneet kahden kansalaisjärjestön osallistumista tuohon täysin lainmukaiseen seminaariin. Toinen niistä on tunnettu järjestö, jota edustaa ihmisoikeusaktivisti Sharon Hom. Oli ilahduttavaa, että unioni otti tässä asiassa tiukasti kantaa. Samaan aikaan on kuitenkin syytä kysyä, voidaanko vastaavanlaisia seminaareja järjestää tulevaisuudessa. Meidän mielestämme nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia, sillä on hyvin tärkeää, että näitä lainmukaisia seminaareja voidaan pitää vastedeskin. Emme kuitenkaan voi sallia, että Kiinan viranomaiset sanelevat seminaarien osanottajat.

  Koenraad Dillen (NI). - (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentissa on annettu viime vuosikymmeninä useita hälyttäviä ihmisoikeusjulkilausumia. Perusoikeuskirjan julistaminen on jälleen kerran saanut meidät pohtimaan Euroopan tosiolemusta. Olemme solidaarisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva arvojen yhteisö.

Näin on ainakin teoriassa, mutta todellisuus on melko toisenlainen. Toisenlaista tapaa kaivataan myös Euroopan unionin toimintaan ihmisoikeusasioissa. Viime viikkoina on käynyt eritäin selväksi, että ihmisoikeuskeskusteluihin väsyneet ovat usein juuri niitä, jotka harjoittavat toisenlaista reaalipolitiikkaa, nimittäin sellaista, jossa pätee sääntö ”erst das Fressen, dann die Moral”, toisin sanoen moraalia mietitään vasta sitten, kun oma vatsa on täynnä.

Nicolas Sarkozy vierittää Pariisissa tuottoisten sopimusten vastineeksi punaista mattoa massamurhaajalle, joka vain muutama päivä sitten yritti laillistaa terrorismin ylpeilemällä, että hän on puhunut vuolaasti ihmisoikeuksista maassaan. Mugaben kaltainen verenhimoinen tyranni otettiin vastaan Lissabonissa kunniakkaasti, koska meidänhän on varmistettava kaupalliset etumme myös Afrikassa.

Kiinan kanssa harjoitamme samansuuntaista politiikkaa. Viime vuonna Amnesty International raportoi, että Kiinan kehitys on jäljessä keskeisissä asioissa, kuten kuolemanrangaistuksissa, oikeudenkäynneissä, lehdistönvapaudessa ja ihmisoikeusaktivistien vapaassa liikkumisessa. Samaan aikaan Kiinan pääkaupunkia sliipataan kovalla vauhdilla Amnesty Internationalin raportin mukaan. Muun muassa laskujen luvattomasta postittamisesta, laittoman taksin ajamisesta tai kerjäämisestä määrätään nykyisin uudelleenkoulutustyöleireille tai vangitaan ilman oikeudenkäyntiä.

Ihmisoikeusaktivistit vaiennetaan, mutta ensi vuonna stadionit loistavat ja täyttyvät, hyvät kuulijat. Euroopan silmäätekevät tekevät itseään tykö kisa-avajaisten parraspaikoilla. Kotiin palatessaan he epäilemättä jatkavat ääriliikkeiden vastaista taisteluaan Euroopassa. Tässä on jo tarpeeksi nieltävää.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Emme voida kieltää, etteivät Kiinan ja EU:n välisten huippukokousten alettua vuonna 1998 EU:n ja Kiinan väliset poliittiset, taloudelliset, kaupalliset ja tieteelliset suhteet olisi kehittyneet huomattavasti strategiseen kumppanuuteen asti. Strategiset kumppanuudet, niin kuin me ne miellämme, perustuvat kuitenkin yhteisiin arvoihin sekä demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

EU on aina perustunut ihmisoikeuksien kunnioitukseen, ja näin on vastedeskin. Kyse ei ole mistään lyhytaikaisesta julistuksesta, kuten EU:n yli 50-vuotinen historia on selvästi osoittanut. Kaikkien EU:n kumppanuusmaiden on korkea aika ymmärtää, että on olemassa asioita, joista EU ei aio koskaan luopua. Siksi haluankin muistuttaa, että juuri tässä istuntosalissa allekirjoitettiin muutama tunti sitten historiallinen EU:n perusoikeuskirja.

Haluan tässä vaiheessa mainita, että tietyt aiheet vaikuttavat kielteisesti EU:n ja Kiinan välisten suhteiden kehittämiseen ja että ongelmien ratkaisu on useimmiten Kiinan viranomaisten käsissä.

Keskusteluissamme ja jopa kaupallisia ja taloudellisia yhteistyösopimuksia koskevissa neuvotteluissamme Kiinan edustajien kanssa olemme aina muistuttaneet siitä ja huomauttaneet, että kiinalaisia on yhä vankilassa poliittisten mielipiteittensä, uskonnollisen vakaumuksensa tai etniseen vähemmistöön kuulumisen vuoksi, ja että veronkierron kaltaisista talousrikoksista voi saada kuolemanrangaistuksen.

Viime vuosina Pekingin olympialaisten lähestyessä olemme saaneet kuulla toisenlaisesta ”kehityksestä”, kuten siitä, että ihmisten koteja on raivattu pois kisarakennelmien tieltä ilman, että asianosaisille olisi maksettu korvauksia, ja että Kiinan viranomaiset ovat laatineet listan 42 ihmisryhmästä, jotka eivät ole tervetulleita olympialaisiin. Heihin lukeutuvat muun muassa Dalai Lama, hänen seuraajansa sekä muita ihmisoikeusaktivisteja.

Voin sanoa vain yhden asian: tämä on ehdottomasti olympialaisten perinteiden ja hengen vastaista. Siten ehdotan, että olympialaisten kunniaksi nämä Kiinan kannalta häpeälliset listat mitätöidään sekä varmistetaan, että poliittiset vangit ja toisinajattelijat vapautetaan sekä julistetaan kuolemanrangaistuskielto.

Minusta on valitettavaa, että EU:n ja Kiinan välisestä Pekingin huippukokouksesta ei kehkeytynyt historiallista tapahtumaa ja etteivät osanottajat kyenneet poliitikkoina viemään EU:n ja Kiinan suhteita uudelle tasolle. Yksi asia puuttui: Kiinan kansalaisten oikeuksiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota.

  Glyn Ford (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, puhun tässä keskustelussa EU:n ja Kiinan välisestä huippukokouksesta ja ihmisoikeusvuoropuhelusta, vaikka tietyistä parlamentin poliittisten puolueiden jättämistä päätöslauselmista olisi voinut päätellä, ettei keskustelun ensimmäistä osaa edes käydä.

Ihmisoikeuksista puhuminen Kiinan kanssa on täysin perusteltua, sillä Kiinan ihmisoikeustilanne on kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Kiinassa on edelleen käytössä kuolemanrangaistus, kuten komission jäsen Benita Ferrero-Waldner totesi avauspuheenvuorossaan. Kinassa sorretaan Tiibetin autonomian puolesta kampanjoivia järjestöjä, virallisesti hyväksyttyihin hyvin harvoihin ryhmittymiin kuulumattomia uskonnollisia ryhmittymiä sekä muita, jotka puolustavat omaa uskontoaan, lehdistönvapautta tai oikeuttaan kuulua ammattijärjestöihin. Suuren ongelman aiheuttavat myös ne sadat miljoonat kiinalaiset siirtotyöläiset, jotka haluavat järjestäytyä ammatillisesti tehdäkseen lopun työvoimansa riistosta ja saadakseen kunnolliset työolot.

Silti monet parlamentin jäsenet kieltäytyvät ehdottomasti tunnustamasta, että Kiinassa on kahden viime vuosikymmenen kuluessa saatu aikaan myös paljon myönteistä kehitystä. Vaikka Kiinan ihmisoikeustilanne on kaikkea muuta kuin tyydyttävä, se on kuitenkin paljon parempi kuin Tiananmenin aukion tapahtumien aikaan. Kuten komission jäsen totesi, esimerkiksi kuolemanrangaistustuomio edellyttää nykyään korkeimman oikeuden vahvistusta. Omien kokemusteni mukaan Kiinassa voi jo nykyään varsin laajasti ilmaista mielipiteensä, mutta kiinalaisilla ei ole järjestäytymisen vapautta, jonka Kiinan viranomaiset vielä nykyäänkin ehdottomasti kieltävät.

Meidän on painostettava Kiinaa edelleen näissä asioissa, mutta myönteisen kehityksen tunnustamatta jättäminen ei kannusta eteenpäin pyrkiviä edistyksellisiä ja liberaaleja hallituspuolueita, jotka eivät saa tunnustusta teoilleen.

Kiina on taloudellinen, teollinen ja poliittinen suurvalta. EU:n on syytä harjoittaa kriittistä Kiinan-politiikkaa, jossa Kiinaa kritisoidaan perustellusti asioissa, joissa se on toiminut väärin ja jotka edellyttävät parannusta. Samaan aikaan on jatkettava vuoropuhelua ilmastonmuutoksesta, globalisaation haittavaikutuksista, Afrikan kehittämisestä ja terrorismin vastaisesta taistelusta.

  Dirk Sterckx (ALDE). - (NL) Arvoisa puhemies, kannatan lämpimästi strategista kumppanuutta Kiinan kanssa. Olen iloinen, että suhteemme eivät rajoitu vain kauppaan ja että esimerkiksi kulttuurivaihto välillämme on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. On ilo huomata, että poliittisiin suhteisiin on kiinnitetty niin paljon huomiota, ja annan nyt yhden esimerkin.

Afrikka: meidän on syytä pitää yllä Kiinan-suhteitamme Kiinan Afrikka-politiikan osalta, ja nyt meillä on olemassa tähän myös oikea foorumi. Olen mielissäni siitä, että jäsen Michel matkustaa pian Pekingiin keskustelemaan tästä ja muista aiheista. Minusta on myös erittäin hyvä asia, että taloudellinen yhteistyömme kasvaa koko ajan. Olen kuitenkin hyvin huolissani taloudellisten suhteidemme epätasapainosta.

En esimerkiksi ole kuullut yhtäkään viittausta siihen, että meidän pitäisi kertoa yhtenäismarkkinoita koskevista kokemuksistamme kiinalaisille, jotka voisivat siten parantaa omia markkinoitaan huomattavasti. Sama koskee alueellista politiikkaa ja alueellisten erojen kaventamista. Meillä on kokemusta näistä asioista ja olemme oppineet niistä. Kiinalaiset eivät tosin ehkä ole kovin halukkaita ottamaan neuvojamme vastaan.

Komission jäsen Peter Mandelson on todennut, että Kiinaan kohdistuviin investointeihin liittyy melkoinen epävarmuus, mikä vahingoittaa EU:n vientiä Kiinaan ja on vahingollista myös Kiinan talouskasvulle. Hän on minusta oikeassa. Taloudellinen menestys edellyttää oikeusvaltion periaatteiden olemassaoloa ja varmuutta immateriaalioikeuksia, tuoteturvallisuutta ja pääoman hallintaa koskevissa asioissa. Nämä periaatteet ovat toki tarpeen myös yksilön ihmisoikeuksissa. Tämä on yhtä tärkeä asia ellei jopa tärkeämpi.

Olen iloinen, että aiomme laatia mietinnön ihmisoikeusvuoropuhelusta. Minusta se voitaisiin laatia joka kerta. Näen teidän tavoin, arvoisa komission jäsen, monia toiveita herättäviä merkkejä, mutta Euroopan parlamentin on keskityttävä muutaman asiaan, joita emme ole vielä ratkaisseet. Näitä ovat sananvapaus, vähemmistöihin sovellettava politiikka, valitettavasti edelleen jatkuva pakkotyö, vallan väärinkäyttö, jota esiintyy vielä valitettavan paljon, sekä edelleen käytössä oleva kuolemanrangaistus. Meidän Euroopan parlamentin jäsenten on tuotava esille jatkuvasti näitä kysymyksiä.

  Helga Trüpel (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme jälleen kerran pohtimassa oikeaa tapaa edetä poliittisissa suhteissamme Kiinan kanssa. Dirk Sterckx puhui äsken täysin syystä strategisesta kumppanuudesta, joka on mielestäni ehdottoman suotava tavoite. Meidän on kuitenkin oltava realisteja, mitä emme vielä täysin ole, koska meiltä puuttuu yhteisiin arvoihin, ihmisoikeuksiin, vähemmistöjen oikeudenmukaiseen kohteluun ja kuolemanrangaistuksen kieltämiseen perustuva pohja, jolle aitoa strategista kumppanuutta voidaan rakentaa.

Minusta oli täysin oikein, että – sanon tämän nimenomaan vihreää puoluetta edustavan saksalaisen Euroopan parlamentin jäsenen ominaisuudessa – Angela Merkel tapasi Dalai Laman, sillä tämä osoittaa, että tarkoitamme todella sitä, mitä sanomme ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Yhtä asiaa en sen sijaan pidä ollenkaan oikeana. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy puhui hiljattain täällä parlamentissa, jossa hän totesi, että ihmisoikeuksien on oltava Euroopan unionin tunnuslause. Kolmen viikon kuluttua hän kuitenkin matkusti Kiinaan, jossa hän ei ottanut puheeksi ihmisoikeuksia. Tämä on osoitus EU:n kaksinaamaisuudesta, jota emme voi sallia.

Uskon vakaasti, että Kiinan kanssa käymämme vuoropuhelu, jota kannatan ja jonka jatkamiseen on löydyttävä poliittista tahtoa, ei voi olla pelkkää mielistelyä ja kauniita puheita, vaan on esitettävä myös eriäviä mielipiteitä. Jos käymme itsevarmaa vuoropuhelua Kiinan kanssa, meidän on voitava myös esittää suoraa kritiikkiä. Kiinan on päästävä asettamiinsa tavoitteisiin myös olympialaisissa, ja meidän eurooppalaisten on uskallettava kritisoida tarvittaessa Kiinaa suoraan.

  Tunne Kelam (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin puhemies allekirjoitti muutama tunti sitten EU:n perusoikeuskirjan ja totesi, että Euroopan parlamentilla on moraalinen ja poliittinen velvollisuus puolustaa kaikkien maailman ihmisten ihmisarvoa. Lisäksi Portugalin pääministeri on todennut, että perusoikeuskirja on osa EU:n ulkopolitiikkaa.

Palataanpa Kiinaan. Tiedämme, että ottaessaan vastaan olympialaisten kisajäsenyyden Kiinan hallitus sitoutui noudattamaan sekä olympialaista ihannetta ihmisarvon kunnioituksesta että kansainvälisesti taattuja ihmisoikeuksia.

Euroopan parlamentin on nyt tunnustettava, että poliittiset vainot Kiinassa ovat viime aikoina lisääntyneet juuri olympialaisten vuoksi. Kaiken lisäksi Kiinassa on teloitettu enemmän ihmisiä kuin muissa maissa yhteensä eli jopa 10 000 henkilöä vuodessa.

Ihmisoikeusaktivisteja pidätetään, ja jopa seitsemän miljoonaa ihmistä on joutunut kidutuksen uhriksi kuuluisiksi tulleilla Laogai-leireillä.

Mitä meidän pitäisi tehdä? Vastauksen antoi eilen Saharov-palkinnon saaja Salih Mahmoud Osman, joka kehotti meitä lisäämään hallitusten painostamista ja ryhtymään konkreettisiin toimiin. Tiedostamme, että olemme laiminlyöneet vastuutamme toimia. Huolestuneisuuden toteaminen ääneen ei riitä, vaan on korkea aika ehdollistaa ja julistaa kollegamme Graham Watsonin sanoin: sopimus on sopimus.

Ainoa keino saada Kiinan kommunistiset diktaattorit kunnioittamaan kansalaisiaan on viestittää heille, että suhtaudumme solidaarisuuteen ja ihmisarvoon perustuviin arvoihimme tarpeeksi vakavasti, jotta diktaattorit ymmärtäisivät hävetä väärinkäytöksiään ja ylimielisyyttään.

  Józef Pinior (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on moneen otteeseen korostanut Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia ja demokratian puutetta. Nämä ovat ilmeisiä asioita. Vasta eilen puhuimme Kiinan puutteellisesta ihmisoikeustilanteesta, demokratiasta ja oikeusvaltiosta käydessämme keskustelua Euroopan unionin ihmisoikeusraportista viime vuodelta.

Toisaalta minusta on väärin sivuuttaa Kiinassa tapahtuneet muutokset parempaan. Euroopan unionin olisi hyödynnettävä etenkin tulevaa olympiakisojen vuotta painostaakseen Kiinan viranomaisia jouduttamaan vapauttamis- ja demokratisointiprosessia, oikeusvaltioperiaatteen noudattamista sekä kaikkien poliittisten vankien vapauttamista.

Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunta YK:n järjestössä tapasi 20. marraskuuta New Yorkissa Kiinan YK-edustajan Liu Zhenminin. Kokous oli mielestäni rakentava. Kiina osoitti merkkejä avautumisesta ja halukkuudesta viedä eteenpäin ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tätä korostivat myös Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin edustajat keskusteluissaan alivaliokunnan valtuuskunnan jäsenten kanssa.

  István Szent-Iványi (ALDE). - (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, miljardit ihmiset odottavat innokkaina 8. elokuuta 2008 alkavia olympialaisia. Kisoja seuraavat paitsi urheilun ystävät myös ne, jotka odottavat Kiinan parantavan ihmisoikeustilannettaan. Valitettavasti emme kuitenkaan voi olla tyytyväisiä toistaiseksi saavutettuihin tuloksiin. Kiinan kommunistipuolue voi puolestaan iloita, sillä sen on täytynyt saavuttaa suurta menestystä valtansa oikeuttamisessa. Meillä on nyt tilaisuus ottaa kaikki irti myös valmistautumisajasta olympialaisiin ja vaatia painokkaasti selvitystä ihmisoikeusrikkomuksista. Euroopan unionin ja Kiinan välinen ihmisoikeusvuoropuhelu on jatkunut jo 24 vuotta. Tulokset ovat kuitenkin hyvin epätasaiset. Joillakin aloilla, kuten esimerkiksi kuolemanrangaistuksen soveltamisessa on tapahtunut jonkinasteista edistystä, mutta monissa kysymyksissä on menty tuntuvasti taaksepäin, kuten ilmaisun- ja lehdistönvapaudessa sekä oikeudessa käyttää Internetiä. Jos haluamme saada aikaan muutoksia, niitä on saatava aikaan myös ihmisoikeusvuoropuhelussa.

Ensinnäkin on muistettava, ettei ihmisoikeusvuoropuhelu ole ainoa foorumi näiden ongelmien esiin ottamiseksi. Myös kaikki jäsenvaltiot ovat velvollisia käyttämään tiukkoja otteita kahdenvälisissä suhteissaan.

Toiseksi on varmistettava kansalaisjärjestöjen mukanaolo ja neuvottelujen avoimuus. Avoimuus on tärkeää Kiinan tapahtumien seuraamiseksi. Koska vuoropuhelu ei ole tavoite sinänsä, siitä on hyötyä vain, jos sillä edistetään Kiinan ihmisoikeustilannetta.

Lopuksi haluan puhua uiguurivähemmistön asemasta. Tästä unohdetusta vähemmistöstä on puhuttu vähän. Uiguurit ovat paitsi Kiinan yleisen sorron kohteena myös etnisen, uskonnollisen ja kielellisen syrjinnän uhreja. Kehotankin toimimaan myös tämän vähemmistön edut huomioon ottavalla tavalla. Kiitos.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). - (ES) Arvoisa puhemies, haluan ottaa tilaisuudesta vaarin ja muistuttaa Euroopan hallituksia muutamasta asiasta.

Ensimmäinen liittyy Kiinalle asetetun asevientikiellon purkamiseen, johon täällä on viitattu useaan otteeseen. Haluan muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti korostanut, että asevientikiellon purkaminen on mahdollista vasta, kun vuonna 1989 Tiananmenin aukion tapahtumien johdosta pidätettyjen asemaan on tullut merkittävä parannus, ei yleisellä tasolla vaan nimenomaan ihmisoikeuksien osalta, sillä tämä on se, mitä odotamme Kiinan viranomaisilta juuri nyt: todellista parannusta, joka mahdollistaa asevientikiellon purkamisen.

Tätä ennen asevientikiellon purkaminen olisi minusta paitsi enneaikaista myös välittäisi täysin vääränlaisen viestin ja hyvin huonon kuvan Euroopasta, sillä asevientikielto asetettiin, toistan tämän, hyvin erityisistä syistä, joita ei ole vielä selvitetty.

Toinen muistutus vahvistaa kollegani Helga Trüpelin näkemyksen, jonka mukaan ei voida hyväksyä, että jotkin Euroopan valtiot alistuvat toisinaan Kiinan viranomaisten painostukseen olla pitämättä virallisia kokouksia Kiinan merkkihenkilöiden tai toisinajattelijoiden, kuten Dalai Laman kanssa vastineeksi kauppasuhteiden varmistamisesta Kiinan kanssa.

Varsinkin tänään unionin perusoikeuskirjan allekirjoituksen päivänä tämä on täysin ristiriidassa Euroopan unionilta vaatimamme peruslogiikan kanssa.

  Ana Maria Gomes (PSE). - (PT) EU puhui Kiinan ja EU:n välisessä huippukokouksessa selvin sanoin siitä, miten Kiina vääristelee WTO:n sääntöjä, ei kunnioita työntekijöiden oikeuksia, tuo Eurooppaan terveydelle haitallisia tuotteita, väärentää teknologian tuotteita ja estää Euroopan maiden pääsyn markkinoilleen. Kiinan johtajat, jotka eivät ole tottuneet näin suoraan puheeseen, antoivat takaisin viivyttämällä muutaman päivän yhteisen julkilausuman antamista. Euroopan johtajat sitä vastoin eivät valitettavasti kyenneet pitämään yllä painostusta. He tekivät ikäviä myönnytyksiä Taiwanin kansanäänestystä koskevassa asiassa eivätkä asettuneet vastustamaan ”yhden Kiinan politiikkaa” tai arvostelleet Pekingiä vakavista ihmisoikeusongelmista. Puheenjohtaja José Sócrates nimittäin totesi portugalilaisille toimittajille, että joskus näistä asioista puhutaan ajanpuutteen vuoksi päivällisillä.

Kuolemanrangaistukset sekä viivyttely Tiananmenin aukion verilöylystä asti vangittuina olleiden ihmisten vapauttamisessa ovat syitä siihen, että parlamentti kannattaa Kiinalle määrätyn asevientikiellon jatkamista. Mielivaltaiset pidätykset ja oikeudenkäynnit, korruptio ja pakkohäädöt, lehtimiesten ja Internetin käyttäjien vainoaminen ja sortaminen, tiibetiläisten ja vähemmistöjen sortaminen sekä vastuu Darfurin ja Burman tragedioista: yksikään näistä keskeisistä kysymyksistä ei ollut huippukokouksen asialistalla. EU ei tietenkään ole ainoa, jolla on velvollisuus vaatia Pekingiä tilille ennen vuoden 2008 olympiakisoja. Jos kansainvälinen olympiakomitea neuvottelee ilmanlaadusta, miksei Pekingiä voitaisi arvioida sen perusteella, miten se noudattaa olympialaisaatetta suhteissaan oman maansa ja muiden maiden kansalaisten kanssa? Ei kukaan, eikä ainakaan neuvosto tai komissio, voi enää sivuuttaa taistelua Kiinan vapauksien ja ihmisoikeuksien puolesta. Tämä on kuin maraton, joka voi saada vauhtia vain vuoden 2008 olympialaisista. Miljoonien kiinalaisten ohella sillä on vaikutuksia koko ihmiskuntaan.

  Milan Horáček (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, EU:n ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua on käyty kaksi kertaa vuodessa suljettujen ovien takana jo 11 vuotta, mutta se ei ole johtanut Kiinan ihmisoikeustilanteen parantumiseen. Raportit teloituksista, vankiloissa tapahtuvista kidutuksista, työleireistä sekä tiibetiläisten sortamisesta ovat karu osoitus siitä, että me eurooppalaiset emme ole kantaneet vastuutamme.

Lähestyvät olympialaiset antavat Kiinalle hyvän syyn osoittaa aitoa uudistusintoa. Meidän ei kuitenkaan pidä sortua kaksinaamaisuuteen. On todella ilahduttavaa, että Saksan liittokansleri tapasi Dalai Laman voimakkaasta arvostelusta huolimatta. Olisi vain loogista, että Belgian, Ranskan ja muiden valtioiden johtajat tekisivät samoin. EU:ta pidetään maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien puolestapuhujana, joten olisi korkea aika toimia tämän mukaisesti kaikissa tilanteissa, myös vuoropuhelussamme Kiinan kanssa.

  Alexandra Dobolyi (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään 10 päivää sitten pidetystä EU:n ja Kiinan välisestä huippukokouksesta sekä kaksi kuukautta sitten EU:n ja Kiinan välillä järjestetystä 24. ihmisoikeusvuoropuhelusta.

Haluan erityisesti tänään aloittaa jälkimmäisestä aiheesta. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja sen toiminnan keskeinen periaate, johon me kaikki kiinnitämme suurta huomiota ja jota me kannatamme. Kuulun kuitenkin niihin, joiden mielestä EU:n olisi suhtauduttava tuloskeskeisesti ihmisoikeustilanteen parantamiseen, ei pelkästään periaatteellisesti. Mikä tärkeintä, meidän on tunnustettava, että parannukset tapahtuvat pikku hiljaa. Tämä ei tarkoita, että EU:n olisi varottava arvostelemasta Kiinaa tai käyttämästä valtaansa vaatiakseen siltä demokraattisia uudistuksia.

Kuulun myös niihin, jotka kiinnittävät huomiota 550 miljoonaa Euroopan kansalaista koskevaan tuotteiden korkeatasoiseen turvallisuuteen, Kiinan ja EU:n välisen kaupan epätasapainoon, Euroopan pääsyyn Kiinan markkinoille, kansainvälisiin tekijänoikeuksiin sekä kansainväliseen kilpailupolitiikkaan, jotka vaikuttavat tuhansiin eurooppalaisiin yrityksiin ja miljooniin työntekijöihin. Lisäksi kiinnitämme huomiota yhteistyöhön ympäristönsuojelun, kansainvälisen ympäristönhoitojärjestelmän ja koko maailmaa koskettavan ilmastonmuutoksen alalla.

Koska kiinnitämme huomiota kaikkiin näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, tuemme vahvasti komissiota, neuvostoa ja sen puheenjohtajavaltiota näiden ponnisteluissa ottaa nämä asiat esiin Kiinan kanssa käytävässä säännöllisessä vuoropuhelussa. EU:n ja Kiinan edellisessä huippukokouksessa annetun yhteisen 18-sivuisen julkilausuman lukeminen jo pelkästään auttaa ymmärtämään, että EU:n ja Kiinan välisen yhteistyön monitahoisuus, vaikeus ja tärkeys...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu osoittaa jälleen kerran, että yhteiskunnallinen muutos vie aikaa. Minusta meidän onkin aina muistettava Kiinan lähtökohdat. Meidän on myös mielestäni tunnustettava jonkinasteinen kehitys, kuten totesin alkupuheenvuorossani. Mutta totta on myös se, ettei Kiina ole vielä edennyt niin paljon, kuin olisimme halunneet.

Ihmisoikeusvuoropuhelu kansalaisjärjestöjen seminaarilla jatkettuna onkin minusta edelleen keskeinen foorumi ihmisoikeustilanteen esille ottamiseksi Kiinan kanssa.

Meidän on kuitenkin oltava sekä päättäväisiä että realisteja. Meidän on oltava päättäväisiä yrittäessämme vakuuttaa Kiinaa siitä, että ihmisoikeuksien täydellinen kunnioittaminen kaikissa tilanteissa on sen oman edun mukaista. Realisteja meidän on oltava siksi, että meidän on tunnustettava, että vain pitkäkestoisen sitoumuksen ja ponnistelujen avulla voimme odottaa, että Kiinassa tapahtuu todellisia uudistuksia. Tältä osin haluan sanoa myös, että kansalaisjärjestöseminaarien järjestäminen jatkossakin on sekä Kiinan että Euroopan unionin etujen mukaista. Myös huippukokous todisti tämän.

Siten uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa kansalaisyhteiskunnan seminaareja seuraavan ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä Slovenian puheenjohtajakaudella.

Muista kysymyksistä sanoisin vain, että ihmisoikeudet mainittiin myös yhteisessä julkilausumassa, josta luen nyt pari ensimmäistä riviä: ”Osapuolet painottivat sitoumustaan ihmisoikeuksien edistämiseen ja suojeluun sekä korostivat EU:n ja Kiinan välisen ihmisoikeusvuoropuhelun sekä sen jälkeen järjestettävien lainmukaisten kansalaisseminaarien merkitystä”. Kuten huomaatte, ihmisoikeudet mainitaan julkilausumassa. Osapuolet korostivat konkreettisten ihmisoikeustoimien merkitystä sekä vahvistivat sitoumuksensa kehittää vuoropuhelua edelleen.

Kuolemanrangaistuksista olen sanonut jo aiemmin, että ne ovat korkealla asialistallamme. Olemmekin vaatineet Kiinaa – ja vaadimme vastakin – vähentämään kuolemanrangaistuksia ja lopulta kumoamaan kuolemantuomiot kokonaan.

Ensimmäinen askel voisi olla se, että kuolemantuomioiden täytäntöönpanolle asetetaan väliaikainen kielto. Sen jälkeen, kuten totesin avauspuheenvuorossani, korkein oikeus tarkistaisi kuolemanrangaistustuomiot ensimmäisenä toimenaan, jota valvottaisiin jatkuvasti.

Minusta tämä keskustelu on osoittanut Kiinan epätasaisen kehityksen: se on kehittynyt monessa asiassa, mutta paljon on vielä tehtävää, ja voin sanoa, että jatkamme yhteistyötä Kiinan kanssa ja kannustamme sitä menemään eteenpäin. Minusta olympiakisat ovat Kiinalle oiva tilaisuus osoittaa, että kisoihin mennessä se on mennyt eteenpäin.

  Puhemies. − (DE) Olen saanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

12. Ääriainesten nousun torjunta Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma ääriainesten nousun torjunnasta Euroopassa.

  Franco Frattini, komission jäsen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin ilmaista syvän huoleni väkivaltaisten ääriryhmittymien ja -järjestöjen toiminnan kasvusta Euroopassa.

Tämänpäiväinen keskustelu onkin mielestäni äärimmäisen tärkeä, sillä ääriainekset, joista olemme puhuneet moneen otteeseen täällä parlamentissa, eivät yksistään johda terrorismiin, vaan siihen johtavat myös toiminta ja tapahtumat, jotka liitetään varsinaiseen rasismiin, juutalaisvastaisuuteen, ulkomaalaisvihaan, kansallismielisiin ääriaineksiin, islaminvastaisuuteen ja kaikkiin näihin suvaitsemattomuuden ilmenemismuotoihin, jotka ovat, kuten totesin, huolestuttavan yleisiä Euroopassa ja jotka ovat räikeässä ristiriidassa tänä aamuna julistamamme Euroopan unionin perusoikeuskirjan arvojen kanssa. Ääriliikkeet aiheuttavat vääjäämättä eripuraa ja väkivaltaa.

Ensimmäinen tavoite on siis mielestäni poliittinen. Tämä saakin minut kertomaan turvallisuuteen ja poliisitoimeen liittyvistä toimenpiteistä, mutta koska ongelmanamme ovat ääriliikkeet ja niiden taustat, meidän on jälleen kerran pyrittävä rakentaman unionia, joka olisi entistä lähempänä kansalaisiaan ja siten nykyistä valmiimpi välittämään suvaitsevaisuuden, solidaarisuuden sekä perusoikeuskirjan noudattamisen sanomaa, sillä perusoikeuskirja on vastedes jäsenvaltioita ja kansalaisia sitova kulmakivi.

Ääriainesten esiintymistä ei minusta voida koskaan perustella. Olemme todenneet tämän monta kertaa terrorismin yhteydessä, mutta se on sanottava myös rasismin ja muukalaisvihan yhteydessä. On kuitenkin syytä tutkia myös ääriainesten ja väkivallan esiintymisen perimmäisiä syitä. Se on velvollisuutemme, koska velvollisuutemme on toteuttaa eurooppalaisia toimia, joiden avulla voidaan paitsi torjua myös ennen kaikkea estää ja kitkeä ääri-ilmiöitä ja -toimintaa.

Kerron nyt muutaman esimerkin, jotka osoittavat mielestäni, että EU:n toimet voivat olla todella hyödyllisiä ja jopa hyödyllisempiä, jos saan sanoa, kuin pelkästään jäsenvaltioiden toimet. Kansalaisten osallistumisessa Euroopan poliittiseen elämään on hyvin tärkeää, että tähän kansalais- ja perusoikeushankkeeseen – eikä ole mikään sattuma, että Euroopan komissio rahoittaa tätä hanketta – liittyy toimia, joilla kansalaisia kannustetaan lisäämään osallistumistaan poliittiseen elämään ja toimielinten toimintaan ja siten esimerkiksi Euroopan parlamentin vaaleihin. Vuosi 2009 tarjoaakin ainutlaatuisen tilaisuuden edistää keskustelua, joka johtaisi suureen äänestysprosenttiin myönteisenä osoituksena osallistumisesta toimielinten toimintaan.

On kuitenkin selvää, että muut poliittiset toimet, joita odotamme Euroopalta ja joita se vie halukkaasti eteenpäin, liittyvät etenkin nuorten sukupolvien koulutukseen. Myös tämä on mielestäni äärimmäisen tärkeää, sillä koulutuksen avulla Euroopan traagiset tapahtumat eivät pääse unohtumaan ihmisten, tämän päivän nuorten, opiskelijoiden ja varhaisnuorten mielistä. Esimerkiksi kaikki ohjelmat, joita tuemme ja joita on mielestäni tuettava edelleen ja joissa kerrotaan Eurooppaa menneinä aikoina piinanneiden diktatuurien ja totalitaaristen hallitusten uhreista, ovat mielestäni välineitä, joita voidaan hyödyntää ääriainesten ja rasismin kitkemisessä. Esimerkiksi keskitysleirien historiaa voidaan käyttää opetuksena nuorille, jotta tämänkaltaiset tapahtumat eivät enää koskaan toistuisi Euroopassa tai muualla maailmassa.

On myös eräs toinen poliittinen toimi, joka meidän on syytä pitää mielessä: kyse on siitä, että lisätään suvaitsevaisuutta sekä kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua yleisesti. Meillä on kaksi merkittävää tapahtumaa, joita ovat tänä vuonna vietettävä Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi – aiomme tarkistaa vuoden kuluessa tehdyt aloitteet – sekä ensi vuonna vietettävä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Vuoden 2007 tulokset ja vuoden 2008 ohjelma tarjoavat mielestäni oivan tilaisuuden kertoa nuorille ja etenkin varhaisnuorille vuoropuhelusta, joka voi olla meille kaikille kasvattava kokemus.

On luonnollisesti tärkeää valistaa kansalaisia oikeuksien edistämisen sekä ääriainesten, väkivallan ja suvaitsemattomuuden kitkemisen tärkeydestä. Euroopan unionin perusoikeusvirastolla on tässä oma roolinsa. Me halusimme virastoa, jonka perustamista myös parlamentti tuki voimakkaasti. Wienissä sijaitsevalla Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksella on ollut tärkeä rooli muukalaisvihan torjumisessa, ja samaan tapaan myös perusoikeusvirastolla voi olla tärkeä rooli omalla sarallaan. Kuten tiedätte, valmistelemme perusoikeusvirastossa monivuotista kehystä, josta keskustelemme tiiviisti Michael Cashmanin kanssa. Katsomme, että perusoikeusviraston monivuotinen suunnittelukehys tarjoaa meille hyödylliset välineet ääriainesten vastaisille yhteisille toimillemme.

Meidän on luonnollisesti reagoitava: edellä mainittu politiikka on tärkeää ennalta ehkäisyn kannalta, mutta meidän on myös reagoitava. Kannatin myös neuvostossa voimakkaasti sellaista EU:n lainsäädäntöä – josta pääsimmekin sopuun viime huhtikuussa – jonka nojalla teoille, joiden motiivina on rasismi tai muukalaisviha, sekä näihin tekoihin syyllistyville voidaan määrätä sama rangaistus kaikissa Euroopan unionin maissa.

Rankaiseminen ei koske vain itse tekoja vaan myös yllytystä väkivaltaan ja vihan lietsomista, joita ei voida sekoittaa sananvapauteen, joka on kaikkien koskematon oikeus. Kyse on todellisesta yllyttämisestä väkivaltaisiin tekoihin. Jäsenvaltiot hyväksyivät kyseisen puitepäätöksen viime huhtikuussa. Kaikki ne kamalat rasismin ilmenemismuodot esimerkiksi urheilutapahtumissa ja jalkapallo-otteluissa, joissa ihmiset huutavat natseja kannattavia iskulauseita, sisältyvät tulevaisuudessa rangaistaviin tekoihin puitepäätöksessä, jota todella halusimme ja josta sovimme jo Saksan puheenjohtajuuskaudella. Sanon ”tulevaisuudessa”, sillä valitettavasti – ja vetoankin nyt teihin – huhtikuun jälkeen joidenkin jäsenvaltioiden parlamentit eivät ole lämmenneet ajatukselle sillä tuloksella, että tämän rasismin ja muukalaisvihan tuomitsevan puitepäätöksen voimaantuloon johtava menettely on nyt keskeytynyt.

Sanon tämän kaikella kunnioituksella jäsenvaltioiden parlamentteja kohtaan, mutta koska neuvoston puheenjohtajavaltion hallitus on antanut suostumuksensa, minusta sen olisi ryhdyttävä toimiin omassa parlamentissaan, jotta siellä esitetyt varaumat peruutetaan mahdollisimman pian ja jotta voimme varmistaa, että puitepäätös tulee voimaan kolme ja puoli vuotta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen.

Lopuksi haluan sanoa, hyvät kuulijat, että muilla aloilla on jo annettu lainsäädäntö, jonka nojalla rotuun ja etniseen alkuperään perustuva syrjintä tehdään rangaistavaksi ja jonka noudattamista valvotaan Euroopan komissiossa, joka vastaa EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistamisesta. Muistuttaisin esimerkiksi siitä, että ”rajattomista” audiovisuaalisista palveluista hiljattain annetussa direktiivissä säädetään selkeästi, etteivät audiovisualiset palvelut saa sisältää mitään sellaista, jolla yllytetään seksuaaliseen suuntautumiseen, rotuun uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan.

Poliittiset toimet, rikoslainsäädäntö tai oikeudenkäynnit eivät kuitenkaan riitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi tarvitaan syvälle juurrutettua yksilön oikeuksiin ja ihmisarvoon perustuvaa kulttuuria. Tämän me totesimme tänä aamuna allekirjoittaessamme juhlallisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan. Tämä on vain yksi toimintatapa valmistautuessamme ratifioimaan Lissabonin sopimuksen, jonka ansiosta Eurooppa voi opettaa muulle maailmalle tapoja, joilla nämä vastenmieliset ihmisen persoonaan kohdistuvat rikokset saadaan kitkettyä.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTINEZ MARTINEZ

  Manfred Weber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä ei voi olla totta. Minut kutsuttiin neljä tai viisi viikkoa sitten ottamaan osaa alueellani äärioikeiston järjestämän mielenosoituksen vastamielenosoitukseen. Äärioikeistolaisia mielenosoittajia oli vain 30, kun taas vastamielenosoitukseen tuli yli tuhat ihmistä. Tilanteessa, jossa vastassasi on äärioikeiston edustajia, tekee mieli sanoa, että tätä on vaikea uskoa. Miten joku voi Euroopan satavuotishistorian valossa kääntyä kannattamaan äärioikeistoa kylvääkseen vihaa ja ylimielisyyttä sekä lietsoakseen ihmisiä toinen toistaan vastaan?

Tänään käymämme keskustelu on tervetullut ja tärkeä. Ääriainekset ovat yhteiskuntamme syöpä. Jälleen kerran me poliitikot vetoamme ihmisten moraaliseen rohkeuteen, jotta he nousisivat vastustamaan ääriaineksia. Minusta nyt on myös aika kiittää siitä, että tätä moraalista rohkeutta löytyy yllin kyllin ja että niin monet todella vastustavat ääriaineksia. Mistä ääriliikkeissä on kyse? Haluan korostaa, että kun on kyse poliittisten puolueiden kieltämisestä tai julkisten mielipiteiden ja kantojen esittämisen kieltämisestä, on selvää, ettei kieltämisellä saa olla poliittisia tarkoitusperiä vaan niiden on perustuttava objektiivisiin kriteereihin. Olemme määritelleet tänään nuo objektiiviset kriteerit unionin perusoikeuskirjassa, jossa määritellään perusarvojemme ydin. Jos puolueet tai poliitikot vastustavat näitä arvoja, tuomioistuinten on päätettävä, onko heidän toimintansa lainvastaista ja mahdollisesti kiellettävä se, jos se todetaan lainvastaiseksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos ääripuolueet saavat ääniä vaaleissa ja voittavat paikkoja? Ensinnäkin tällaisten puolueiden kanssa ei pidä ryhtyä yhteistyöhön. Olenkin kiitollinen niille sosialistijäsenille, jotka erottivat Slovakian jäsenpuolueensa riveistään sen vuoksi, että tämä oli tehnyt yhteistyötä ääriliikkeen kannattajien kanssa. Toiseksi emme saa sivuuttaa sitä tosiasiaa, että näiden puolueiden vaalimenestys kumpuaa yleisestä tyytymättömyydestä, eikä tähän pidä vastata arvostelemalla äänestäjiä vaan pyrkimällä ratkaisemaan taustalla olevia ongelmia. Kolmanneksi haluan korostaa, että ääriajatukset syntyvät pikku hiljaa myös puolueissa, mihin on syytä kiinnittää huomiota. Viestini onkin seuraava: ei pidä antaa niille jalansijaa!

Poliittisia ääriaineksia löytyy sekä vasemmistosta että oikeistosta, mutta molemmat ovat yhtä pahoja. Tätä on syytä korostaa. Euroopassa on koettu ääriainesten nousu, mutta sen torjumisessa on saatu aikaan tuloksia. Ääriainesten vastainen taistelu on vaivan arvoista, ja me vielä voitamme kyseisen taistelun.

  Kristian Vigenin (PSE) – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, kiitoksia komission aloitteiden esittelystä. Minusta on vertauskuvallista, että keskustelemme perusoikeuskirjaan suoraan liittyvästä aiheesta juuri tänään sen allekirjoittamisen päivänä. Yleistyvät ääriainekset ja äärioikeistolaisten puolueiden ja järjestöjen vaikutusvallan kasvu ovat suoranainen uhka Euroopan unionin olemassaololle.

Euroopan unioni perustuu selkeisiin periaatteisiin, ja unioni on olemassa sen ansiosta, että rauha, solidaarisuus, suvaitsevaisuus, etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen välinen kunnioitus sekä kansojen välinen rauhanomainen rinnakkaiselo olivat mahdollisia Euroopassa 50 vuotta sitten. Nyt äärioikeistolainen liike hyökkää juuri näitä periaatteita ja unionin ydintä vastaan, joita ilman se ei voisi olla olemassa. Unioni ei kuitenkaan ole abstrakti rakennelma tai uusi hallinnollinen hallitsemisjärjestelmä. Se on unioni, jonka tehtävänä on puolustaa ja suojella koko maailmaa ohjaavia arvoja.

Meidän on ymmärrettävä, haluammepa tai emme tai riippumatta siitä, olemmeko valmiita tunnustamaan, että on ihmisiä, joilla ei ole perusoikeuksia, joita vainotaan poliittisesti sekä sorretaan ja syrjitään epädemokraattisissa järjestelmissä heidän rotunsa, etnisen alkuperänsä tai uskontonsa vuoksi kaikkialla maailmassa. Kaikkialla maailmassa on kuitenkin myös toivoa siitä, että Euroopan unioni voisi tukea heitä ja että suvaitsevaisuus, taatut kansalaisoikeudet ja yhteiskunnallinen turvallisuus vallitsisivat myös näiden ihmisten kotimaassa. Voimmeko olla vaikutusvaltaisia ja vakuuttavia muun maailman edessä, jos emme kykene ratkaisemaan omia ongelmiamme? Miten voimme kertoa ihmisille, jotka asettavat viimeisen toivonsa meihin, että siirtolaisia kuolee vain heidän alkuperänsä takia, että etnisiä vähemmistöjä syrjitään järjestelmällisesti tai että puolueideologia uhmaa naisten tasa-arvoa tai pitää homoseksuaalisuutta sairautena? Miten voimme kertoa näille ihmisille, että olemme unohtamassa historiamme synkimmän vaiheen, että nuoret ylistävät Hitleriä tai että antisemitismi on tulossa muotiin? Minä ja sosialistikollegamme emme voi hyväksyä tätä.

Täällä parlamentissa ei ole uskoakseni poliittista puoluetta, joka suhtautuisi välinpitämättömästi siihen, että äärioikeistolaisuus, rasismi ja muukalaisviha ovat voittamassa jalansijaa. Emmekö juuri tänään olleet todistamassa, miten äänekäs vähemmistö tallasi rahvaanomaisella käytöksellään maan rakoon Euroopan unionin kehityksen historiallisen virstanpylvään. Tuo vähemmistö voi palata entistäkin aggressiivisempana ja paremmin järjestäytyneenä vuonna 2009. Tekopyhän kansanäänestysvaatimuksen varjolla tuo vähemmistö uhmasi paitsi perusoikeuskirjaa myös itse perusoikeuksia. Juuri tällainen käytös, jota näkee myös monissa jäsenvaltioiden parlamenteissa, kannustaa ääriliikkeitä, jotka saattavat jo seuraavana päivänä syyllistyä uuteen tuomittavaan tekoon tämän poliittisen sirkuksen yllyttämänä. Meidän onkin puhuttava ongelmista selkeästi niiden oikein nimillä ja etsittävä ratkaisuja yhdessä. Sen vuoksi otamme tämän asian parlamentin asialistalle yhä uudestaan. Ääriainekset ovat nimittäin koko Euroopan haaste, jonka ratkaiseminen edellyttää yhteisiä eurooppalaisia, kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia.

Jos Euroopan komission tehtävänä on valvoa EU:n perussopimuksia, Euroopan parlamentin tehtävänä on valvoa arvojen kunnioittamista. Uskon, että yhdessä kykenemme vastustamaan viimeaikaista ääriainesten aaltoa ja kitkemään sen loukkaamatta perusoikeuksia, kuten sananvapautta, yhdistymisvapautta tai tiedotusvälineiden vapautta. Demokratian puolesta voidaan nimittäin taistella vai demokratian säännöin. Sääntöjen rikkominen merkitsisi ääriainesten voittoa. Kiitoksia.

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, muutama viikko sitten nuori mies nimeltä Carlos Palomino kuoli Madridin metrossa uusnatsien kanssa sattuneessa kahakassa saamiinsa puukoniskuihin. Hieman aiemmin Barcelonan metron valvontakamerat tallensivat erään riehujan hakkaamassa maahanmuuttajatyttöä – tytön mukaan tämän ihonvärin takia. Riehuja ei kuitenkaan tiennyt, että valvontakamerat tallensivat hänen tekonsa ja levittäisivät kuvan ympäri maailmaa.

Nämä ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat toistuneet eri puolella Eurooppaa. Me ja kaikki tästä ilmiöstä huolestuneet poliitikot yritämme usein korostetun vastuuntunnon vallassa vähätellä niiden merkitystä. Saatamme todeta, ettei meidän pidä hätääntyä, koska kyse on yksittäisistä tapahtumista, eikä meidän pidä liioitella, sillä ongelma ei ole niin vakava miltä näyttää, eikä hulluja ole oikeasti niin paljon liikkeellä.

Meillä on siis taipumus vähätellä näitä tekoja, sillä emme uskalla myöntää, että oikeasti kyse on vakavasta asiasta. Monet uusnatsien järjestöt ja äärioikeistoliikkeet nimittäin perustavat toimintansa yhteiskunnassamme esiintyvään pelkoon, jota emme voi kätkeä. Tämä todetaan aivan oikein myös päätöslauselmassa, josta äänestämme huomenna.

Pelkkä tuomitseminen ei siten riitä. Meidän on avattava silmämme, toimittava vastuullisesti ja kohdattava tämä ongelma, jossa ei ole kyse yksittäisestä ilmiöstä. Meidän on hätääntymättä tunnustettava ongelman todellinen laajuus. Tänään perusoikeuskirjan allekirjoittamisen päivänä on hyvä muistaa, että Euroopan unionilla on oma roolinsa ja vastuunsa tässä asiassa.

Ihmisarvon puolustamisessa tai rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden torjumisessa ei pidä noudattaa toissijaisuusperiaatetta, vaan toimiin on ryhdyttävä koko Euroopassa, ensin komissiossa ja perusoikeusvirastossa sen tutkimiseksi, millaisia verkostoja näiden tekojen taustalta mahdollisesti löytyy ja millaisia yhteyksiä äärioikeistolaisten liikkeiden välillä on. Siten voimme soveltaa oikeaa lainsäädäntöä, tukea koulutuspoliittisin tukitoimin niitä, jotka opettavat sietämään erilaisuutta, ja voimme saattaa vastuuseen näiden tapahtumien taustalla passiivisesti tai aktiivisesti olevat poliitikot sekä yhteiskunnalliset ja urheilualan vaikuttajat.

  Bogusław Rogalski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ääriainesten nousu Euroopassa on tosiasia, josta on puhuttava ääneen. Komission jäsen Frattini puhuikin siitä paljon, mutta vain yleisellä tasolla ja vähemmän tärkeistä kysymyksistä, kuten jalkapallo-otteluissa ilmenevästä rasismista. On puhuttava tosiseikoista, poliittisesta ääriliikkeestä, jota ilmenee Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies, äärioikeistolaisen NPD-puolueen johtaja vaati eilen Saksan television julkisella ARD:n kanavalla Puolaa palauttamaan välittömästi Saksalle Pomeranian ja Silesian. Hän julisti, että Kaliningrad, Gdansk ja Wrocław ovat Saksalle kuuluvia kaupunkeja, ja vaati niiden palauttamista Saksan lainkäyttövallan piiriin. Lisäksi hän vaati, että kaupungit ja alueet, jotka ovat osa Puolaa, palautettaisiin välittömästi Saksalle.

Puhumme siis johtavan unionin maan Saksan tapahtumista. NPD:n äärioikeistolaiset jäsenet ovat jo muutaman vuoden ajan vaatineet rajojen tarkistamista, kieltäneet toisen maailmansodan lopettaneet kansainväliset sopimukset sekä vaatineet rajojen siirtämistä. Arvoisa komission jäsen, emme voi sallia tätä. Tähän on vastattava voimakkaasti. Emme voi sallia, että jonkin maan, tässä tapauksessa Saksan, televisio antaa uusfasistien ja natsien esittää revisionistisia näkemyksiään ja lietsoa sotaa.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä ei ole vähäinen ongelma. NPD-puolueella on edustajia seitsemässä alueparlamentissa. Emme voi sallia tällaista nyky-Euroopassa, emmekä voi sallia demokraattisten periaatteiden ja sananvapauden heikentämistä, johon Daniel Cohn-Bendit ja Graham Watson syyllistyivät tänään. Graham Watson viittasi erimielisyyksiin perusoikeuskirjasta tai lähinnä EU:n uudistussopimuksesta ja arvosteli niitä, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan. En hyväksy tällaista käytöstä. Tämä ei ole demokratian mukaista eikä vastaa sitä kuvaa unionista, jota haluamme nuorille välittää. Olkaamme moninaisuudessamme yhtenäisiä.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, käsittelemämme ongelma liittyy mielestäni osittain siihen, miten taistella sellaista vastaan, jota kaikki pitävät ääriainesten toimintana, joka on pelkoa vierasta kohtaan ja halua suojalla omaa kulttuuria aivan kuin se olisi ainoa kulttuuri, joka ei ole koskaan muuttunut ja aivan kuin mikään ei olisi muuttunut ihmisten elämässä? Silti vain 50 tai 60 vuotta sitten Euroopassa tapahtui suuria muutoksia.

Halua suojella omaa kulttuuria on varmasti peräisin pelosta, että identiteetti tai ajatus omasta itsestä katoaa tavalla tai toisella, minkä vuoksi itseään on suojeltava muilta, joiden olemassaolo on kiistettävä.

Varmasti me kaikki täällä olemme ylpeitä itsestämme, kotimaastamme, uskonnostamme tai kulttuuriperinnöstämme. Suurin osa meistä ei kuitenkaan halua välittää kulttuuriamme eteenpäin väkivaltaisesti tai aluesidonnaisesti vaan kansalaisuuden, lain ja oikeuksien kautta.

Kuten moni muukin on todennut, perusoikeuskirjan allekirjoittaminen tänään oli erittäin tärkeä symboli ja keskeinen osa tätä keskustelua.

Minusta se, että valituksi tulee ääripuolueita, joilla on yksipuolinen käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on heidän, kertoo siitä, että oikeutamme väkivallan, vihan ja toimet niitä vastaan, joita ääriliikkeet pitävät erilaisina.

Muistan, kun vuosia sitten saimme tietää, että yksi brittien kansallispuolueen jäsen oli valittu Lontoon kaupunginvaltuustoon. Rasistinen väkivalta ulottui siis sinne asti.

(”Bravo!”-huutoja)

Tässä ei ole aihetta hurraamiseen, tämä on häpeä! Miten voitte hurrata tällaiselle asialle täällä parlamentissa, jonka demokraattisia jäseniä väitätte olevanne?

Rasistinen väkivalta on tuomittava. Ääriaineksista puhuttaessa meidän olisi muistettava myös se, etteivät myöskään seksismi tai naisviha ole kadonneet minnekään.

Ääripuolueiden valinta lisää pelkoa, ja siksi meidän on pohdittava, miten me vastaamme tähän. Siihen on vastattava myös varmistamalla, että toimemme ovat tärkeinä pitämiemme ihmisoikeuksien ja arvojen mukaisia. Meidän on varottava säätämästä lakeja, joiden tarkoituksena on torjua yhdenlaista äärimmäisyystoimintaa, mutta jotka itse asiassa vain vahvistavat ääriliikkeitä tai kylvävät pelkoa yhteisöihin.

Kannatan parlamentin yhteistä päätöslauselmaesitystä ja kiitän kollegoita, jotka ovat tehneet kovasti työtä sen parissa.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää komission varapuheenjohtajaa Franco Frattinia ja kaikkia kollegoitani ja esittelijöitä, jotka tekivät yhteistyötä kanssani tämän päätöslauselman parissa.

Rasismi ja muukalaisviha ovat lisääntyneet viime vuosina, kuten rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen selvityksistä ilmenee. Kasvu liittyy läheisesti sellaisten poliittisten puolueiden rajuun kasvuun Euroopassa, jotka tulkitsevat vääristyneesti maahanmuutto-ongelmia usein viedäkseen eteenpäin rotua ja identiteettiä puolustavaa sanomaa ja lietsoakseen itsesäilytysvaistoa kasvattavia tuntemuksia niitä Eurooppaan tulijoita vastaan, joita he pitävät terroristeina tai rikollisina tai jopa luokittelevat heidät etnisen taustan perusteella rasistisesti ja vihamielisesti.

Nykyisin on yhä enemmän puolueita ja liikkeitä, jotka ovat hyvin rasistisia ja joita on viime vuosina leimannut voimakas kansallismielisyys ja Eurooppa-vastaisuus. Heidän poliittinen propagandansa nousee sosiaalisesta epävarmuudesta ja pyrkii kokoamaan yhteen sivilisaatioiden sodan rikkomat palaset. Tuo propaganda on nyt poliittisen ja institutionaalisen keskustelun keskiössä ja näyttää joissakin tapauksissa olevan myös hallitusten tai hallitusten toiminnan viesti.

Äänestämme huomenna ääriainesten torjuntaa käsittelevästä päätöslauselmasta, jonka otsikko on kenties hieman epämääräinen. Jo Lenin totesi aikoinaan, että ääriliikkeet ovat kommunismin syöpä. Voisimme tulkita Leniniä omin sanoin toteamalla, että ääriliikkeet ovat kenties kaikkien poliittisten, uskonnollisten, taloudellisten ja ideologisten ohjelmien syöpä. Manfred Weber on oikeassa: poliittisia ääriaineksia löytyy sekä vasemmistosta että oikeistosta, mutta ei ole olemassa vain vasemmistolaisia tai oikeistolaisia ääriaineksia vaan myös uusliberalistisia, katolisia, islamilaisia, ekologisia tai anarkistisia ja kapinallisia ääriaineksia.

Euroopan ongelmana ovat kuitenkin äärioikeistolaisuuden nousu sekä tätä nousua ruokkivat ongelmat. Eurooppaan, kuten Italiaan, Ranskaan, Itävaltaan, Alankomaihin, Belgiaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Saksaan, Tanskaan ja Sveitsiin on viime vuonna syntynyt uusnatsien ja uusfasistien poliittisia puolueita ja liikkeitä, joiden toimintamallina on Euroopan yhdentymisen vastustaminen. Tämä kertoo kriisistä, joka on saanut Alfio Mastropaolon kaltaisen intellektuellin kuvailemaan uusoikeiston vastarintaa demokratian hullun lehmän taudiksi.

Joidenkin poliittisten puolueiden oikeuttaminen on edistänyt vaarallisten ajatusten leviämistä eurooppalaisen yhteiskunnan ytimeen ja ruokkinut revisionismia. Tämä on vaarallinen ja toisinaan aliarvioitu ilmiö, joka perustuu etnosentrisiin, usein piilossa oleviin taipumuksiin, jotka saattavat verhoutua näennäisesti demokraattisten ja laillisten tekojen taakse. Meidän onkin syytä kyseenalaistaa valintojamme ja poliittisia tavoitteitamme.

Nykyään korostetaan yhä enemmän tarvetta luoda yhteinen eurooppalainen kulttuuri ja identiteetti. Minusta eurooppalaista identiteettiä ja kulttuuria on rakennettava vuoropuhelun kautta ja vuorovaikutuksessa kulttuureihin, jotka eroavat niistä, jotka ovat viime vuosina luoneet pohjaa eurooppalaisen aatteen ja kulttuurin leviämiselle ja kasvulle.

Lopuksi toteaisin, että tarvitaan vahvaa taistelua kulttuurien puolesta. Poliisitoimet tai yleisen järjestyksen takaavat toimet eivät yksistään riitä, vaan tarvitaan suuria ponnisteluja kulttuurin saralla, sillä vain siten voimme varmistaa, että vuodesta 2008 tulee todellinen kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi, sillä Eurooppaa on rakennettava kulttuurienvälisten periaatteiden pohjalta.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). - (ES) Arvoisa puhemies, olisin kiitollinen, jos hyödyntäisitte puhemiehen arvovaltaanne ja kehottaisitte niitä jäseniä palaamaan päiväjärjestykseen, jotka luulevat olevansa sirkuksessa eikä parlamentissa ja jotka pilaavat siten tämän keskustelun pilanteollaan ja huuteluillaan.

  Puhemies. − (ES) Tämä vuosi lähenee loppuaan, joten ateriat, joilla juodaan vähän tavallista enemmän, ovat tavallisia. Tällöin olisi syytä pitää pieni lepohetki ja välttää häiritsemästä keskustelua, jossa puhujia olisi kaikissa tilanteissa kunnioitettava.

Kiitoksia vain kehotuksestanne, mutta kuten sanoin, muutaman drinkin aterialla juoneen olisi vain syytä viettää vähän siestaa ja välttää häiritsemästä puheenvuoroja epäkohteliaalla ja parlamentin tapojen vastaisella käytöksellä.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, inhoan ääriliikkeitä yhtä paljon kuin kuka muu tahansa. Meillä briteillä on taipumus inhota niitä, ja olemme taistelleet niitä vastaan vuosisatoja.

Jos haluamme taistella Euroopassa yleistyviä ääriaineksia vastaan, meidän on ensin tutkittava niiden syitä ennen kuin kiirehdimme antamaan lakeja, jotka vain rajoittavat ja ruokkivat tätä ilmiötä. Tarkastelkaamme Euroopan ääriliikkeiden huippuaikaa fasistisella 1930-luvulla. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Oswald Mosleyn johtama liike suojattiin lailla, ja kansa hylkäsi siten päivänvaloon tulleen vastenmielisen politiikan. Fasistijohtajia parjattiin kaikkialla Euroopassa, ja jopa Hitler vangittiin, minkä jälkeen hän ja monet muut saivat lisää valtaa.

Tänä aamuna olimme todistamassa ääriajattelun nousua täällä parlamentissa allekirjoittaessamme perusoikeuskirjaa, joka sisältyy Euroopan perustuslakiin, jonka puolestaan allekirjoitamme huomenna ja jonka kansanäänestyksestä on sovittu seitsemässä jäsenvaltiossa. Kaksi jäsenvaltiota äänesti puolesta ja kaksi vastaan, mutta vastaan äänestäneen jäsenvaltion tulosta ei otettu huomioon. Muissa jäsenvaltioissa äänestys on vielä toimittamatta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus antoi kirjallisen lupauksen, joka on nyt evätty. Kansalaisten kuulemisesta riittää puhetta täällä parlamentissa!

Myös EU on eräänlainen ääriaines, kun se yrittää tyrkyttää aatettaan tämän vääristellyn sopimuksen muodossa. Sopimus on laadittu tarkoituksellisesti siten, että kokeneita lakimiehiä lukuun ottamatta kukaan ei ymmärrä sitä. Sen numeroidut kohdat on koottu alkuperäisestä sopimuksesta ja nykyisistä sopimuksista, mutta numerointi ei vastaa alkuperäistä numerointia, minkä vuoksi sitä aiotaan muuttaa ennen allekirjoittamista ja jälleen kerran allekirjoittamisen jälkeen, jotta varmistetaan, etteivät EU:n kansalaiset ymmärrä sitä.

Kaiken kukkuraksi tätä näennäisesti demokraattista sopimusta aiotaan tyrkyttää briteille! Kiitos ei, meillä on jo omat säädöksemme, jotka on kirjattu vuodelta 1215 peräisin olevaan hienoon Magna Cartaan, jota on täydennetty vuodelta 1689 peräisin olevalla Bill of Rights -säädöksellä. Millä oikeudella te heitätte menemään nämä demokraattiset toimet, jotka on säädetty meille mutta ovat kaikkien noudatettavissa?

Unohdettu historia toistaa itseään. Olette jo vuosisatojen ajan unohtaneet meidät ja maksaneet siitä! Jos sivuutatte meidät nyt, olette pian tuhon omia.

(Suosionosoituksia puhujan oman ryhmän taholta.)

  Bruno Gollnisch (NI) . – (FR) Arvoisa puhemies, tämä on ties kuinka mones mietintö ääriainesten väitetystä noususta Euroopassa. Neuvosto, komissio ja puolueryhmät ovat kaikki mukana, ja kuten tavallista, retoriikka on älyllisesti köyhää, poliittisesti häpeällistä ja moraalisesti kieroutunutta.

Älyllisesti köyhää retoriikka on siksi, että sen mukaan kaikki uudet aatteet esimerkiksi uskonnossa, kuten kristinuskossa, jonka kannattajiksi jotkut teistä uskaltavat tunnustautua, politiikassa, olipa kyse sitten liberalismista tai sosialismista, tieteessä, myös nykyään itsestään selvinä pidetyissä asioissa, kuten siinä, että maapallo on pyöreä ja pyörii auringon ympäri, ovat ääriaineksia, kerettiläisiä ja kumouksellisia, jotka on siten tuomittava. Ei kuitenkaan riitä, että jokin mielipide teilataan, vaan on perusteltava, miksi se on väärä.

Poliittinen häpeä on aivan omaa aikaansaannostanne, teidän, jotka pidätte kiinni vallankahvasta ja jotka tuhlaatte aikaanne taisteluun oppositiota vastaan sen sijaan, että ratkaisisitte ongelmia. Tämä vain paljastaa kyvyttömyytenne ratkaista maahanmuuttajaongelman, jonka syntymiseen olette itse osasyyllisiä joko tahallisesti tai pelkuruuttanne. Myönnätte nyt, että olette epäonnistuneet taloudessa, sosiaalisissa kysymyksissä, kulttuurin saralla, moraalisissa asioissa ja koulutuksessa. Sen sijaan, että luopuisitte tästä katastrofaalisesta politiikasta, keskitytte vain siihen, miten päästä eroon vastustajistanne tai arvostelijoistanne.

Asenteenne on vastenmielinen etenkin moraaliselta kannalta. Rinnastatte täysin väärin väkivallan ja terrorismin siihen, että Euroopan kansalaiset reagoivat aivan perustellusti yrityksiin tuhota heidän identiteettinsä. Miten tekopyhiä olettekaan! Haluatte tukkia näiden ihmisten suut ja viedä heiltä heidän oikeutensa edustaa itseään poliittisesti: olette demokratian fariseuksia! Olette kuin Raamatun tekopyhät kirjanoppineet. Puhutte ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta, eurooppalaisista arvoista ja suvaitsevaisuudesta, mutta sisältä kaikki on mätää. Olisitte valmiita kieltämään hellimänne oikeudet kaikilta niiltä, jotka ovat eri mieltä kanssanne. Kaikki tämä olisi hyvin vastenmielistä, ellei se olisi niin irvokasta. Tulevat sukupolvet tulevat tuomitsemaan teidät samalla tavoin kuin barbaarit tekivät Roomalle: toivon, että edes barbaarit kohtelevat teitä ansionne mukaan!

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). - (RO) Hyvät parlamentin jäsenet, tämänpäiväinen keskustelunaihe on äärimmäisen tärkeä Euroopan unionin tulevaisuuden sekä kansalaisoikeuksien ja arvojemme turvaamisen kannalta.

Ääriainekset ovat viime vuosina olleet kasvussa Euroopan maiden julkisessa elämässä. Ilmiö on havahduttanut ja herättänyt monia kysymyksiä siitä, miten sitä vastaan voidaan taistella. Ääriainesten yleistymisen taustalla on useita eri syitä, mutta haluan korostaa yhtä keskeistä piirrettä tässä ääriaineksiin keskittyvässä keskustelussa, nimittäin siirtolaisuutta.

Ääriryhmät pitävät siirtolaisuutta Euroopan maiden suurimpana ongelmana, koska ne voivat siten panna yhteiskuntansa epämieluisat muutokset siirtolaisuuden syyksi. Siirtolaisuudella on kuitenkin elintärkeä asema Euroopan valtioiden talouksissa, koska se edistää talouskasvua, kuten me kaikki tiedämme. Sen epäsuotuisat vaikutukset, joita synnyttävät siirtolaisten vaikeudet sopeutua heidät vastaanottavaan yhteiskuntaan, olisi ratkaistava Euroopan unionille ominaisin keinoin. Muutoin on vaarana Euroopan rakentamisen perusarvojen murentuminen. Emme voi hyväksyä, että ääripuolueet yrittävät muuttaa perinteisten puolueiden puolueohjelmaa.

Jos turvaudumme tällaiseen strategiaan voidaksemme vähentää ääripuolueiden mukanaan tuomia vaaroja ja estääksemme niitä saamasta kansalaisten ääniä, tarjoamme vain oikeutuksen niiden ajatuksille ja toimintatavoille. Emme voi sallia, että ääriajattelua ilmentäviä viestejä omaksutaan ja tuetaan jäsenvaltioissa lainsäädännöllisesti. Tämä tuhoaisi ajatuksen monikulttuurisesta ja monietnisestä Euroopasta.

Italian romaniväestön ja ääriliikkeiden mielenosoitusten aiheuttama ongelma ei saa muodostua vaaralliseksi ennakkotapaukseksi Euroopan unionin perusarvoille, kuten tavaroiden, palveluiden, pääoman ja henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle. Meidän on kerrottava kansalaisille, että tällainen asenne saattaa olla haitallinen sekä yhteiskunnille että koko unionille.

Esimerkkinä tästä mainittakoon Romaniassa järjestettyjen Euroopan parlamentin jäsenten vaalien tulokset. Yksikään ääripuolue ei saanut tarpeeksi ääniä lähettääkseen edustajansa Euroopan parlamenttiin.

  Bárbara Dührkop Dührkop (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, ylitän muutamalla sekunnilla puheaikani, mutta haluan vain huomauttaa lähinnä takarivissä oikealla istuville jäsenille erästä kastilialaista sanontaa lainaten: ‘A palabras necias, oídos sordos – tyhmät puheet kaikuvat kuuroille korville. Jatkan nyt englanniksi.

(EN) Tänään, kun olemme allekirjoittaneet juhlavin menoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan, on kulunut yli puoli vuosisataa siitä, kun Eurooppa oli mitä julmimman rasistisen rikoksen eli juutalaisvainojen näyttämönä.

Miljoonia ihmisiä tapettiin heidän uskonsa, etnisen taustansa ja poliittisen vakaumuksensa tähden. Nyt jos koskaan meidän on syytä muistaa historiamme nykyhetkellä ja valmistautuessamme tulevaan.

Meidän on syytä olla valppaina sekä varottava mätää oksaa, kuten Ingmar Bergman on meitä opettanut. Kuten komission jäsen Frattini vahvisti tänään, rasismiin ja muukalaisvihaan perustuva väkivalta on nostanut päätään jäsenvaltioissamme.

Minusta huolestuttavinta on kuitenkin se, että yhä useampi nuori on mennyt tähän mukaan. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että opetamme heille, mistä kansalaisuudessa ja rasismissa on kyse.

Jäsenvaltioiden parlamentteihin on valittu yhä enemmän äärioikeistolaispuolueita, joiden ideologia ja poliittinen toiminta perustuvat suvaitsemattomuuteen ja ihmisten erotteluun. Parlamentti tarjoaa niille erinomaisen foorumin vihamielisen poliittisen sanoman levittämiseen. Meidän on pidettävä tätä silmällä ja pyrittävä torjumaan myös tätä ilmiötä.

Rasismi ja muukalaisviha ovat vapauden ja demokratian periaatteiden sekä perusoikeuksiemme rikkomisen räikeitä ilmentymiä. EU:n toimielimet ja me parlamentin jäsenet olemmekin velvollisia puolustamaan entistä päättäväisemmin perusvapauksia ja tuomitsemaan sekä torjumaan lain suomin keinoin kaikenmuotoista rasismia ja muukalaisvihaa.

Nollatoleranssi on entistäkin välttämättömämpi rasismin ja muukalaisvihan torjumisessa. Meidän on puolustettava kiivaasti arvojamme hyödyntämällä ja parantamalla Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden käytössä olevia välineitä.

Yhdenkään kansalaisen ei pitäisi enää koskaan joutua kokemaan vainoa rotunsa, uskontonsa, sukupuolensa, sosiaalisen asemansa kielensä, kansallisuutensa tai seksuaalisen suuntautumisensa takia. Jokaisen demokratiaa kannattavan moraalinen velvollisuus ja haaste on pyrkiä kitkemään rasismia ja muukalaisvihaa, edistää oikeutta elää rauhassa sekä puolustaa kansalaisoikeuksia.

  Viktória Mohácsi (ALDE). - (HU) Kiitoksia paljon, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet. Puhuimme eilen lähes kaksi tuntia ääriainesten nousun torjunnasta ja lopullisesta päätöslauselmatekstistä, joka perustuu liberaaleihin ajatuksiin mutta jossa olemme toki ottaneet huomioon kaikkien ryhmien ajatukset ja pyynnöt. Olenkin optimistinen ja uskon, että tästä tuskallisen vaikeasta aiheesta löytyy yhteinen kanta.

Olen hyvin harmissani siitä, että vielä tänäkin vuonna, joka on yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi, joudumme taistelemaan 1910-luvulla kaatuneiden diktatuurien haamuja vastaan, jotka pulpahtavat aika ajoin esiin. Tiedämme, ettei yksikään jäsenvaltio välty tältä. Otetaanpa muutama esimerkki: Slovakian kansallismielinen Pospolitos-puolue, Tšekin tasavallan kansallismieliset nuoret, Romanian uusoikeisto, Saksan kansallisdemokraattinen puolue sekä Italian Alliance-puolue. Kyse on kuitenkin pitkälti samasta ilmiöstä.

Kotimaastani puhuttaessa en voi hyväksyä, että ääripuolueet ja -järjestöt, kuten esimerkiksi Paremman Unkarin puolesta -liike tai Unkari Kaarti, jotka marssivat mustissa univormuissaan Tatárszentgyörgyssä ja perjantaisin Kerepesissä, antavat päivittäin lausuntoja, joissa ne selittävät romanirikollisuutta – joka jo käsitteenä on täysin absurdi – geneettisillä syillä, ja joissa ne vaativat romanien eristämistä gettoihin sen sijaan, että panostettaisiin heidän kotouttamiseensa. Haluankin tältä osin kiinnittää jälleen kerran kollegojeni huomion siihen, että monet Euroopan romaniasutukset ovat vielä tänäkin päivänä ääriliikkeiden vainon kohteita.

Sanoisin vielä muutaman ilmoitusasian puheenvuoroni lopuksi. Unkarin oikeusasiamies, Unkarin presidentti ja hallitus ovat virallisesti tuominneet Unkarin Kaartin ja Paremman Unkarin puolesta -liikkeen. Toivoisimme, että kaikki Euroopan hallitukset tuomitsisivat omien valtioidensa ääriliikkeet. Joka tapauksessa tämä edellyttää, että mahdollisimman moni kollegani äänestäisi huomenna ääriainesten torjuntaa koskevan parlamentin päätöslauselman puolesta. Kiitos.

  Eoin Ryan (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, olimme tänään todistamassa unionin perusoikeuskirjan julistusta, ja nyt keskustelemme ääriainesten noususta Euroopassa. Minusta näiden kahden asian välillä on hyvin selvä yhteys. EU:n perusoikeusvirasto tunnettiin vielä vähän aikaa sitten rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen nimellä. Emme voi torjua ääriaineksia tarttumatta rasismiin ja muukalaisvihaan, jotka ovat aivan liian yleisiä tämän päivän Euroopassa. Ääriainekset ruokkivat ääriaineksia, ja onkin vaarana, että joudumme noidankehään, ellemme ryhdy nopeasti selvittämään ja poistamaan niiden perimmäisiä syitä.

Kuuntelin täällä aiemmin puhunutta Bruno Gollnischia, joka kutsui parlamentin jäseniä ja muita barbaareiksi. Hän ei esittänyt yhtään uskottavaa tai myönteistä ajatusta siitä, millä tavoin me voisimme käsitellä tätä ongelmaa, vaan hän turvautui hänelle tyypilliseen panetteluun. Hän ja hänen johtajansa Jean-Marie Le Pen ovat tulossa Irlantiin Lissabonin sopimuksen takia. Yksi asia on varma: kiitos vain, mutta kotimaassani ei sallita tällaista käytöstä. Joten tulkaa vain, mutta voitte olla varmoja, että sopimus hyväksytään, kun ihmiset saavat kuulla ajatuksianne siitä, millaista Eurooppaa te haluatte kehittää. On nimittäin nähty, että asenneilmastoon, joka saa työläiset myötämielisiksi..

(Bruno Gollnisch keskeytti puhujan.)

Tiedämme kantanne, hyvä Bruno Gollnisch, sillä olemme kuulleet teitä ja johtajaanne lukuisia kertoja.

On siis nähty, että asenneilmastoon, joka saa työläiset myötämielisiksi äärioikeistopopulismille, liittyy myös maahanmuuttajien vieroksuntaa, nationalismia, autoritaarisuutta, sosiaalista valta-asemaa ja poliittista kyvyttömyyttä, mutta eniten juuri maahanmuuttajien vieroksuntaa. Valtioissa, joissa on riittävät raportointivälineet, uskonto on yleisimmin ilmoitettu syy syrjinnälle. Jos tällaiset ennakkoluulot ja syrjintä saadaan kitkettyä, voidaan sanoa, että olemme edistyneet merkittävästi ääriainesten torjunnassa.

Kehotankin kaikkia parlamentin jäseniä suosimaan keskustelua ja ajatustenvaihtoa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, etnisestä alkuperästä, roduista, uskonnosta sekä sosiaalisten ja taloudellisten muutosten vaikutuksista alueilla, jäsenvaltioissa ja kaikkialla Euroopassa. Tämän pitää tapahtua asiallisesti niin, ettei ihmisiä haukuta barbaareiksi. Tässä mielessä olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on kutsunut osana Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta paavi Benedictuksen, Afrikan unionin puheenjohtajan, Dalai Laman, YK:n pääsihteerin, Yhdistyneen kuningaskunnan päärabin sekä Damaskusin suurmuftin puhumaan Euroopan parlamenttiin vuonna 2008. Kannatan lämpimästi tämänsuuntaisia aloitteita.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Koenraad Dillen (NI). - (NL) Kaikella kunnioituksessa, arvoisa puhemies, mutta kuulisin mielelläni teiltä selityksen siihen, miksi oman ryhmänne jäsenet tai ne, jotka ovat selvästi samoilla linjoilla kanssanne, saavat paljon enemmän ylimääräistä puheaikaa, ja miksi näitä samanmielisiä ei keskeytetä niin helposti, kun taas puhujia, joiden kanssa olette selvästi eri mieltä, keskeytetään jo kymmenen sekunnin kuluttua. Minusta tämä on epäoikeudenmukaista, enkä voi hyväksyä sitä.

  Puhemies. − (ES) Hyvä Koenraad Dillen, ensinnäkin minusta on niin, että puhemies johtaa keskustelua omien kriteereidensä pohjalta eikä sen mukaan, kuka missäkin istuu.

En osaa antaa selitystä. Kaikki puhujat, myös ne, jotka ovat puhuneet keskenään, ovat saaneet ylimääräistä puheaikaa.

Joka tapauksessa toivoisin, että kaikki jäsenet osoittaisivat puheensa puhemiehelle ja parlamentille, ja kehottaisin välttämään kommentoimista keskenään, jotta voimme välttyä häiriöiltä ja keskeytyksiltä.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). - (SV) Arvoisa puhemies, olemme kaikki havainneet, että ääriainekset ovat lisääntyneet Euroopan unionissa. Meillä on syytä kysyä miksi. Miksi muukalaisviha ja muut ääriajattelun muodot ovat kasvussa? Olen varma, että syrjäytyneisyys ja yhteiskunnallinen osattomuus luovat pohjaa ääriaineksille ja muukalaisvihalle. Sivistyneen yhteiskunnan perusperiaatteena on kaikkien yksilöiden samanarvoisuus, joten meidän kaikkien on pyrittävä torjumaan ulkomaalaisvastaisia voimia, jotka syrjivät etniseltä taustaltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaisia ihmisiä tai niitä, joilla on eri sukupuoli tai jokin fyysinen vamma.

Nämä ulkomaalaisvastaiset ryhmät käyttävät aseinaan väkivaltaa ja uhkailua. Kotimaassani on jopa tapettu ihmisoikeuksia puolustaneita ihmisiä. Etniseltä taustaltaan poikkeavia nuoria on tapettu vain alkuperänsä takia. Meidän ei pitäisi enää koskaan antaa tämän toistua.

Me, jotka pyrimme edistämän kaikkien yksilöiden samanarvoisuutta, emme saa koskaan alistua siihen, että meidät vaiennetaan. Tiedämme kuitenkin myös, ettei tämä riitä. Ulkomaalaisvastaiset ryhmät ja ääriliikkeet käyttävät taloudellisesti ja sosiaaliset syrjäytyneitä nuoria hyväkseen lietsoakseen lisää pelkoa, levottomuutta ja vihaa muita ryhmiä vastaan. Ääriainesten torjunnan rinnalla on siten pyrittävä rakentamaan oikeudenmukaista ja solidaarista yhteiskuntaa.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, käsiteltävänämme oleva päätöslauselmaesitys on jälleen yksi osoitus tietämättömyydestä ja tekopyhyydestä. Siinä todetaan muun muassa, että ”jotkin poliittiset puolueet ja liikkeet, myös monissa maissa vallassa olevat tai paikallisella, kansallisella tai Euroopan tasolla edustettuina olevat puolueet, ovat tarkoituksella ottaneet asialistansa ytimeen rotuun, etniseen alkuperään, kansallisuuteen, uskontoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja/tai väkivallan”.

Päätöslauselmassa todetaan myös, että ”parlamentti tuomitsee jyrkästi kaikki rasistiset ja vihamieliset iskut ja kehottaa viranomaisia tekemään kaiken voitavansa teoista vastuussa olevien rankaisemiseksi”.

Annamme tällaisia päätöslauselmia täällä parlamentissa, jonka yksi jäsen käytti solvaavaa ja loukkaavaa kieltä sekä valheellisia mielikuvia, juuri niitä, joita ääriliikkeet usein käyttävät ja jotka perustuvat solvaukseen ja vihan ilmaisemiseen. Hän vihjasi, että voisin antaa Dachaun toistua. Saanen hieman valistaa häntä: ensinnäkin Dachau oli saksalainen kuolemanleiri, ja toiseksi se sijaitsee Saksassa, ja minä en ole saksalainen. Hän jopa väitti, että vierailtuaan neljä päivää Puolassa hän tuntee maan minua paremmin ja etten minä ole osa Puolaa, mutta Dachau ilmeisesti on.

Tällainen vihamielinen puhe toistuu liian usein liian monen poliitikon suusta. Nämä poliitikot haluavat opettaa meille demokratiaa, mutta itse he eivät juurikkaan kunnioita demokratiaa tai lainmukaista ja tasa-vertaista kohtelua. Näyttää siltä, että nyky-Euroopassa, kuten George Orwell kirjoitti vuosia sitten, jotkin siat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jotkut voivat piiloutua koskemattomuuden taakse tai välttyä jopa oikeudelta tai eurooppalaisilta pidätysmääräyksiltä. Kommunistisia rikollisia kohdellaan jollakin tavoin paremmin kuin tavallisia kansalaisia, ja samaan aikaan kun me puhumme täällä parlamentissa ääriaineksia vastaan, osa Saksan poliitikoista tukee avoimesti historiasta tuttuja revisionistisia poliittisia liikkeitä. Arvoisat kollegat, päätöslauselmiemme Eurooppa on kovin erilainen kuin todellinen Eurooppamme.

  Jana Bobošíková (NI). - (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, lohduttaudumme jälleen kerran varsinkin sillä, että ääriainesten nousu johtuu taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ja työttömyydestä. Pelkäänpä pahoin, ettei tämä arvio pidä enää paikkaansa. Monen EU:n jäsenvaltion talous on ollut kasvussa ja työttömyys on laskenut, mutta ääriliikkeet eivät ole vähenemään päin. Päinvastoin rotuun liittyvät rikokset ovat kasvussa, kansallismielisiä kansalliskaarteja perustetaan, joissakin jäsenvaltioissa SS-veteraanien liikehdintä nostaa päätään, ja poliitikkoja, jotka käyttävät juutalaisista ja romaniväestöstä nimitystä ”yhteiskunnan syöpä”, ihannoidaan. Politiikkaan ja armeijaan on soluttautunut uusnatseja ja rasisteja. Kotimaani Tšekin tasavallan pääministeri on ottanut sanavarastoonsa uusnatsien käyttämän retoriikan. Lisäksi köyhiä maahanmuuttajia muuttaa EU:hun, mutta kukaan ei näytä tietävän, miten ongelma pitäisi ratkaista. Myös tällä on vaikutuksensa.

Hyvät parlamentin jäsenet, yksikään päätöslauselma tai puhe ei voi tehdä tekemättömäksi Saksassa, Ala-Saksin osavaltiossa Mittweidan kaupungissa sattunutta tapahtumaa, jossa uusnatsit viilsivät keskellä kirkasta päivää ja välinpitämättömien sivustakatsojien läsnä ollessa 17-vuotiaan tytön kehoon hakaristin luultuaan tätä venäläiseksi. Uskon vakaasti, että ääriainesten syntymistä voidaan estää yksinomaan kansalaisten jokapäiväisellä toiminnalla, poliittisen eliitin taholta tulevalla julkisella tuomitsemisella, etenkin 1910-luvun historian avoimella ja kattavalla tulkinnalla sekä ennen kaikkea poliisilaitoksen ja oikeuslaitoksen avulla, jotka eivät saa sulkea silmiään rasisteilta, ulkomaalaisten vihaajilta ja uusnatseilta, vaan joiden on viipymättä tuomittava tällaiset teot.

  Péter Olajos (PPE-DE). - (HU) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Puhun nyt kirjallisen lausuman numero 93 yhtenä laatijana. Lausumassa, jonka jätin käsiteltäväksi yhdessä kollegoideni Csaba Sándor Tabajdin, István Szent-Iványin, Kristian Vigeninin ja Mikel Irujo Amezagan kanssa, tuomitaan unionin parlamentaaristen ääriryhmien toiminta, sillä ne ovat mitä selkein ääriainesten muoto.

Oman kokemukseni mukaan on niin, että vaikka moni kokee moraaliseksi ja poliittiseksi velvollisuudekseen estää ääriajattelua saamasta jalansijaa, he kuitenkin tyytyvät vain tuomitsemaan sen esimerkiksi kirjallisessa lausumassa tai muulla tavoin. Tähän on useita syitä. Yksi on se, että pyrkiessämme tekemään tunnetuksi näitä ajatuksia, luettelo ei ole koskaan täydellinen tai tarkka. Tämä saa monen luopumaan sen tukemisesta. Meidän on kuitenkin syytä tietää, ettei luettelo koskaan olekaan täydellinen ja etteivät käsitteet ja määritelmät ole koskaan tarkkoja. Juuri tästä syystä meidän on tartuttava ääriainesten ja ääriajattelun perimmäisiin syihin.

Täällä parlamentissa on tänään aihetta juhlaan, mutta perusoikeuskirjan allekirjoittamisessa on ollut omat ongelmansa. Perusoikeuskirjan 50 kohtaan on koottu yhteen kaikki ne arvot ja oikeudet, joita noudatamme ja joita haluamme varjella unionissa. Perusoikeuskirja on syrjinnän torjunnan, sananvapauden sekä uskonnon- ja kokoontumisvapauden peruskirja. Se on tasa-arvon, yksilönoikeuksien turvaamisen, tietosuojan sekä nuorten ja vanhojen oikeuksien turvaamisen peruskirja. Emme voi valita siitä kohtia mielemme mukaan, suosia yhtä ihmisryhmää toisen kustannuksella tai käyttää sitä lyhytnäköisiin sisäpoliittisiin tarkoituksiimme. Kaikkia on kunnioitettava ja suojeltava tasaveroisesti, sillä siten varmistetaan ihmisarvo. Olemme lisäksi parlamentin jäseninä lupautuneet toimimaan tällä tavoin. Me kutsumme ääriainesten kannattajiksi niitä, jotka vastustavat kaikkia näitä edellä esitettyjä ajatuksia ja oikeuksia, riippumatta heidän iästään, sukupuolesta, uskonnosta tai kansallisuudesta. Tässä hengessä haluaisin kehottaa kollegoitani tukemaan kirjallista lausumaa numero 93. Kiitos.

  Martine Roure (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, rasismi ja rasistiset rikokset ovat kasvussa Euroopassa. Romaniväestö, siirtolaiset ja kaikki ”erilaiset” kohtaavat yhä eri muotoihin puettua syrjintää työssä, koulutuksessa ja asumisessa.

Emme voi koskaan korostaa liikaa, että haluamme suvaitsevaisuuteen ja inhimillisiin arvoihin sekä perusoikeuksien suojeluun perustuvaa Euroopan unionia. Siten rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmentymien torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin tehty puitepäätös, jonka parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä 29. marraskuuta, on todella tarpeen ja antaa mahdollisuuden toteuttaa yhtäläisiä rasististen ajatusten ja vihamielisten puheiden vastaisia toimia koko Euroopan unionissa.

Ääripuolueet käyttävät hyväkseen ihmisten pelkoa toisiaan ja ulkomaalaisia kohtaan voidakseen siten tarjota helpon vastauksen globalisaation haasteisiin. Ne, jotka tarjoavat ihmelääkkeeksi kansallista suosintajärjestelmää, ovat kuitenkin vastuuttomia. Globalisaation haasteeseen voidaan vastata vain tarttumalla kokonaisvaltaisesti ihmiskunnan nykyisiin haasteisiin. On myös uskallettava sanoa, että omaan napaan tuijottamisella on tuhoisat seuraukset.

  Vălean, Adina-Ioana (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, demokraattista järjestelmää vaarantavat ääriliikkeet sekä kansalliset ja populistiset liikkeet lisääntyvät jatkuvasti Euroopassa.

Ihanteellisessa maailmassa demokratia on sitä, että kansalaiset hallitsevat kansalaisia näiden etujen mukaisesti. Poliittisista järjestelmistä demokratia onkin edelleen ”se pienin paha”, jos sen toteutumista valvotaan asianmukaisesti. Demokratian paradoksi on kuitenkin se, että se saattaa aiheuttaa oman tuhonsa sallimalla demokraattista järjestelmää jäytävät populistiset ja äärimmäiset mielipiteet.

Monissa Euroopan valtioissa on puolueita, jotka ovat onnistuneet saamaan jalansijaa poliittisen elämän keskiössä populistisine ja demagogisine ajatuksineen. Euroopan historia on osoittanut, että näennäisesti demokraattiset populistiseen ja kansallismieliseen propagandaan turvautuvat ääripuolueet ovat usein johtaneet siihen, että demokratiasta on kehittynyt diktatuuri.

Paras tapa taistella suvaitsemattomuutta vastaan on puolustaa lujasti demokraattisia arvojamme ja instituutioitamme, yksilönoikeuksiamme, lakia, tasavertaisia mahdollisuuksia ja erilaisuutta sekä rangaista vihan, erottelun tai syrjinnän lietsomisesta.

Jo Robert Kennedy totesi aikoinaan, että ääriainesten kannattajat eivät ole vaarallisia äärimmäisyytensä vaan suvaitsemattomuutensa takia. Paha ei ole siinä, mitä he sanovat ajamastaan asiasta vaan siinä, mitä he sanovat vastustajistaan.

Terveet demokratiat kaipaavat aktiivisia kansalaisia. Demokratia toimii vain, jos kansalaiset ovat tietoisia kansalaisoikeuksistaan ja -velvollisuuksistaan sekä harjoittavat niitä. Kansalaisuus vaatii uudistamista. Tarvitaan uusia tapoja opettaa demokratiaa. On varmistettava, että koulutusjärjestelmissämme tuetaan aktiivisen, kriittisen ja osallistuvan kansalaisuuden kehittämistä. Globaalissa maailmassa tarvitaan ehdottomasti kansalaisuutta, joka suosii erilaisuutta sekä edistää ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

  Wojciech Roszkowski (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, en tiedä, ovatko poliittiset ääriainekset kasvussa vai eivät. Tiedän, että niitä pitää vastustaa ja että ne pitää tuomita ideologiansa ja toimintatapojensa vuoksi. Näyttävin juhlamenoin tänään hyväksymämme perusoikeuskirja ei kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaan vaan saattaa synnyttää uusia.

Perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään poliittisiin tai muihin mielipiteisiin perustuva syrjintä. Korostan ilmausta ”muihin mielipiteisiin”, jotka pitävät siten sisällään myös äärimmäiset mielipiteet, kuten NPD:n johtajan Saksan televisiossa hiljattain esittämät vaatimukset Puolan vastaisen rajan muuttamisesta.

Latteuksilla on tapana osua niitä lausuvien omaan nilkkaan. Siten haluankin kysyä perusoikeuskirjan puolestapuhujilta, miten he aikovat taistella poliittisia ääriaineksia vastaan, kun he samalla puolustelevat niitä.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, en olisi täysin rehellinen, ellen toisi ensin esiin huoltani ”ääriainekset”-sanan yleistyneestä käytöstä ilman, että tuota ilmausta on mitenkään määritelty. Äärimmäisiä tekoja eli laittoman väkivallan äärimmäistä ilmenemismuotoa ei myöskään erikseen tuomita. Olisi myös väärin jättää mainitsematta pyrkimykset kansalaisten ”herättämiseksi” huomaamaan radikalisoitumisen vaarat, tai sen, että samaan aikaan luodaan väljiä tulkintoja mahdollisista rikollisista.

Haluaisin muistuttaa, että nykyhistorian ajanjaksoina, jolloin vapauksia ja oikeuksia on rajoitettu turvallisuuden, poliisitoimien ja tiukan valvonnan nimissä ja jolloin stereotypioihin perustuvan vainon on annettu saada jalansijaa, ideologinen kiihkoilu, rasismi ja muukalaisviha ovat voimistuneet, ja hirveitä rikoksia on tapahtunut. Vastaavanlaiset virheet tänä päivänä saattaisivat johtaa poliittisten puolueiden ja ammattiliittojen kieltämiseen, mikä olisi vakava isku demokratialle, oikeusvaltiolle ja kansalaisvapauksille. Sen vuoksi on varmistettava, ettei demokratiaa käytetä vain tekosyynä rangaistustoimenpiteiden käyttöönotolle. Toisaalta meidän on keskitettävä ponnistelumme ihmisarvoa alentavien väkivaltaisten ääritekojen perimmäisten syiden hillitsemiseen, sillä nuo teot ylittävät sananvapauden rajan.

Velvollisuutemme on taistella köyhyyttä, työttömyyttä, riistoa, työntekijöiden hyväksikäyttöä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan sekä varmistaa oikeanlaisen opetuksen ja koulutuksen avulla, että tulevat sukupolvet eivät mene mukaan aggressiivisiin kansallismielisiin ja fasistisiin järjestöihin, jotka tukevat ääritekoja yhtenä itseilmaisun muotona.

  Irena Belohorská (NI). - (SK) Kiitos, arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet. Mielestäni on elintärkeää antaa yhteinen päätöslauselma viime aikoina yleistyneiden ääriainesten torjunnasta. Voimme nähdä tiettyä symboliikkaa siinä, että käymme tätä keskustelua juuri tänään, kun Euroopan parlamentin puhemies sekä komission ja neuvoston puheenjohtajat vahvistivat allekirjoituksillaan EU:n lainmukaisen sitoutumisen perusoikeuskirjaan.

Emme voi sallia, että yksittäiset henkilöt tai äärijärjestöt hyökkäävät kansalaisia vastaan, sillä kansalaisten oikeudet on turvattava sivistyneessä yhteiskunnassa. Euroopan historia on osoittanut, millaisia muotoja ääriainekset, sotilaallinen kansalliskiihko ja ideologinen radikalismi voivat saada. Velvollisuutemme on oltava jatkuvasti valppaina ja seurata näiden järjestöjen tai yksittäisten henkilöiden mahdollisia tekoja Euroopassa sekä toteuttaa kovia otteita niitä vastaan.

Minun on valitettavasti lisättävä, että ääriainekset ovat nähtävästi nousussa etenkin nuorten keskuudessa. Tämä kertoo poliitikkojen jonkinasteisesta epäonnistumisesta. On tärkeää muistaa, että myönteisten tai ammatillisten välineiden puuttuessa monet poliitikot pyrkivät varmistamaan oman poliittisen selustansa kalastelemalla vähiten kouluttautunutta väestönosaa. Siksi meidän kaikkien tehtävänämme ja vastuunamme on lainsäädännön ja toimenpiteiden tiukentaminen nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Pilar del Castillo Vera (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tässä vaiheessa keskustelua tarpeellisin aiheesta on jo sanottu. Haluan kuitenkin viitata komission jäsenen kehotukseen pohtia ääriainesten esiintymisen perimmäisiä syitä.

Minusta ongelma ei ole siinä, että on olemassa väkivaltaisia tekoja tekeviä ääriryhmittymiä. Se on ongelma, mutta siihen on tartuttava lainmukaisin keinoin, ja rikolliset on saatettava oikeuteen. Suurin ongelma on siinä, että väkivaltaiset teot ja niiden vaikuttimet toistuvat ja saattavat koskea laajaa tai tiettyä väestönosaa. Sosiaaliselta ja poliittiselta näkökannalta ongelmia syntyy silloin, kun väkivalta muuttuu ongelmaksi. Väkivallan estämisessä sen sijaan on minusta kolme keskeistä tekijää.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että – ja myös komission jäsen mainitsi historian tuntemuksen – on hyvin tärkeää tietää historian tragedioista, onnistumisista ja viime kädessä meistä itsestämme ihmisinä. On kuitenkin varottava käyttämästä historiaa aseena muita vastaan lyhytnäköisten poliittisten etujen nimissä, mitä nyt tapahtuu joissakin valtioissa, myös kotimaassani Espanjassa, se on sanottava.

On myös kaksi muuta keskeistä tekijää, jotka sivuutetaan mielestäni nykyään hyvin usein.

Ensimmäinen on kasvatus. Arvot, kuten työ, kurinpito tai itseluottamus, toisin sanoen arvot, joilla nuoria kasvatetaan kunnon kansalaisiksi, ovat kadonneet tai katoamassa tai ainakin murentuneet.

Euroopan unionin yhteydessä sitä vastoin on tärkeää, ettemme murenna sitä ympäristöä, jossa me Euroopan kansalaiset voimme haastaa yhdessä globalisaation synnyttämät verkostot. Vaikka olemme kokeneet nykyaikana ja Euroopan historiassa 1910-luvulla paljon epävarmuutta, epätoivoa ja tarkoituksettomuutta, meidän on nyt luotava toivoa, pitkänäköisyyttä ja vahvaa johtajuutta, jotta jokainen tuntisi kuuluvansa Euroopan unioniin.

  Józef Pinior (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa ja Euroopan unionin valtiot ovat nykyisin muukalaisvihan, äärimmäisen kansallismielisyyden, juutalaisvastaisuuden, rasismin ja islaminvastaisuuden näyttämönä. Nyky-Euroopalta puuttuu toisen maailmansodan jälkeen vallinnut liberaalidemokraattinen konsensus, ja Euroopan maiden poliitikoilta puuttuu todellinen poliittinen tahto tarttua näihin ongelmiin.

Rasismin, islaminvastaisuuden, juutalaisvastaisuuden ja muukalaisvihan lisääntymisen torjuminen on yhteinen velvollisuus, ja siitä ovat vastuussa eurooppalainen koulutuslaitos, tieodotusvälineet, kirkko, urheilujärjestöt ja ennen kaikkea poliitikot. Pidämme itseämme usein puolustuskyvyttöminä tällaisia poliittisen toiminnan äärimuotoja vastaan. Vielä pahempaa on, että monet poliitikot ja puolueet käyttävät hyväkseen ääriliikkeitä tai populistisia liikkeitä omien tavoitteidensa ajamiseen.

Tarkoitukseni ei ole käyttää tätä keskustelua äänten kalasteluun Euroopan parlamentissa, vaikka voisinkin antaa siitä monta esimerkkiä. Nyt on kuitenkin tärkeää löytää unionille yhteinen toimintamalli ennen kaikkea koulutuksessa, mutta myös urheilussa, kulttuurissa ja politiikassa ääriainesten torjumiseksi.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, Jörg Haiderin siirtolaisvastainen puolue pääsi kahdeksan vuotta sitten Itävallan koalitiohallitukseen. EU:n jäsenvaltioiden hallituksilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Tämän hämmingin seurauksena Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen lisättiin 7 artikla. Sitä ei ole koskaan sovellettu, ja on selvää, että jäsenvaltioilla on kulttuurinen ongelma toistensa arvostelemisessa. Meidän olisi kuitenkin noudatettava nykyistä aktiivisempaa vertaisarviointipolitiikkaa silloin, kun jäsenvaltiot vaativat toisiaan tilille, sillä on koko unionin asia, jos äärimmäiset ja suvaitsemattomat puolueet saavat paikan jonkin EU:n jäsenvaltion hallituksessa.

Rikoslainsäädännöllä on syrjinnän kieltävien säädösten ohella vahva rooli, kun halutaan rangaista vihaan yllyttämisestä. Lainsäädännöllä voidaan muuttaa asenneilmastoa ja käyttäytymistä. Yhteiskunta asettaa hyväksyttävyyden rajat osittain sillä, mitä se pitää rikoksena tai kiellettynä. Tämän vuoksi olin hyvin pettynyt, kun komission jäsen nähtävästi piti Italian hallituksen karkotuspäätöksiä, jotka kohdistuivat romanialaisiin ja pääasiassa romaniväestöön, sekä siihen liittynyttä retoriikkaa yhteensopivana vapaata liikkumista sekä rasismin torjumista koskevien EU:n säädösten kanssa. Itse olen eri mieltä.

Lainsäädännössä voidaan kuitenkin edetä vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kysymys esimerkiksi siitä, pitäisikö juutalaisten joukkotuhon kieltämistä pitää rikoksena, herättää kiistaa Euroopassa. Minusta olikin oikein, että hiljattain hyväksytyssä EU:n uudessa lainsäädännössä, jossa kielletään yllyttäminen rotuvihaan ja uskonnolliseen vihaan, tämä jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi. Kotimaassani on tapana ajatella mieluummin niin, että David Irvining kaltaisten henkilöiden tuomitsemiseen riittää se, että heidän absurdeista ja historiaa vääristelevistä näkemyksistään syntyy kiivasta keskustelua.

Meidän valtavirtapuolueiden edustajien ei pidä pelästyä äärioikeiston, äärivasemmiston tai fundamentalistien uhittelevia puheita. Kaikkien demokraattisten puolueiden liberaalidemokraatit – kirjoitan sen pienellä – ovat yhtä varmoja sitoumuksestaan suvaitsevaiseen ja laaja-alaiseen visioon Euroopasta kuin ääriryhmät ovat suvaitsemattomuudestaan. Tätä emme voi korostaa liikaa.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, ääriaineksia tukevat sellaiset poliitikot, jotka käyttävät rasismia, kansalliskiihkoa ja muukalaisvihaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Ääriainekset puolestaan käyttävät terrorismia omien tavoitteidensa ajamiseen.

Ääriajattelu ei yhdistä ihmisiä tai yhteiskuntaryhmiä vaan jakaa ne. Ääri-ilmiöt ovat demokraattisen yhteiskunnan vihollisia, jotka ovat ristiriidassa Euroopan unionin perusarvojen kanssa ja ristiriidassa sellaisen kansalaisten yhteisön kanssa, joka tuomitsee fasistien ja kansallismielisten vihan ja sodan, joka maksoi kymmenien miljoonien eurooppalaisten hengen 1910-luvulla.

Laajin terroristijärjestö al-Qaida, jonka toiminta perustuu ääriajatteluun ja terrorismin käyttöön poliittisissa tarkoituksissa, kykenee tuhomaan heikkoja demokratioita ja saavuttamaan poliittista vaikutusvaltaa.

Kannatan tätä päätöslauselmaa, jossa pyritään saamaan EU:n toimielimet liikkeelle ja jatkamaan terrorismin ja ääriainesten vastaista toimintaa.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, äärioikeistolaisten rasististen ryhmien ja järjestöjen nousu Euroopassa ei ole sattuma. Se on seurausta kansalaisten vastaisesta, taantumuksellisesta ja imperialistisesta Euroopan unionin politiikasta. Tämä politiikka, jonka ainoana johtavana periaatteena on eurooppalaisten monopolien voiton maksimointi ja suurien rikkauksien kahmiminen työväenluokan työpanosta räikeästi hyväksi käyttämällä, lisää köyhyyttä, epätasa-arvoa ja syrjäytymistä sekä murentaa voimakkaasti työtä tekevien perheiden asemaa sekä pahentaa työväenluokan ongelmia.

Äärioikeistolaiset ja fasistiset aatteet, joita levitetään populismin ja demagogian varjolla, saavat jalansijaa juuri tällaisissa oloissa yhteiskunnan syrjäytyneiden väestönosien keskuudessa tai sosiaaliluokissa, joiden poliittinen tietoisuus on muita alhaisempi. Näiden ryhmien kehittymiselle ja kasvulle on nyt enemmän hedelmällistä maaperää kuin aiemmin kommunisminvastaisen ilmapiirin lietsonnan ja historian häpeällisen vääristelyn takia pyrittäessä mitätöimään Neuvostoliiton merkittävä panos fasismin kukistamisessa sekä pyrittäessä rinnastamaan kommunismi natsismiin ja fasismiin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Baltian maiden hallitukset ovat tunnustaneet ja oikeuttaneet paikalliset fasistiliikkeet, jotka tekivät yhteistyötä Baltian maihin toisen maailmansodan aikana perustettujen SS-joukkojen sekä natsien kanssa.

Fasismi, rasismi ja muukalaisviha ovat saman kolikon puolia. Ne ovat syntyneet kapitalistisesta järjestelmästä, joka luo, pitää yllä ja ruokkii näitä fasistisia ryhmittymiä. Juuri tästä syystä väitetty huoli äärioikeistolaisten ja puolisotilaallisten järjestöjen kasvusta Euroopassa on mielestämme tekopyhä, ja tuomitsemme kaikki yritykset rinnastaa luokkataistelu, työntekijöiden taistelu, kansanliikkeet ja kommunistinen ideologia ääri-ideologiaan ihmisten pelon ruokkimiseksi.

  Nickolay Mladenov (PPE-DE). - (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä päivä todistaa, että Euroopan parlamentti takaa paitsi enemmistön myös niiden oikeudet, jotka ajattelevat eri tavoin kuin enemmistö. Jos nimittäin parlamentin kansallismieliset pääsisivät tavoitteisiinsa, kellään meistä ei olisi oikeutta eriävään mielipiteeseen, vaikka heillä oli siihen mahdollisuus tänään. Suvaitsevaisuus ja ääriajattelu voitetaan pikemminkin asiallisin argumentein ja tosiasioin kuin kiihkoilemalla ja pitämällä meteliä. Tosiasiat kuitenkin valitettavasti kaikuvat kuuroille korville. Tämä on valitettava tosiasia.

Toivon silti, että kannattajamme ja äänestäjämme jäsenvaltioissa kuuntelivat tarkkaan, mitä myös komission jäsen Frattini totesi tänään. Ensinnäkin suvaitsemattomuus ja ääriainekset syntyvät siitä, että menneisyyden opetukset on unohdettu. Emme saa unohtaa menneisyyttä ja kahta Euroopassa koettua julmaa diktatuuria. Vetoankin komissioon ja kaikkiin meihin: älkäämme unohtako Euroopan historiaa ja osoittakaamme Euroopan komission ohjelmissa entistä enemmän rahoitusta hankkeisiin, joilla autamme muistamaan historiamme.

Toiseksi emme saa unohtaa, että myös kansalaiset ovat mukana poliittisessa prosessissa.

Hyvät kollegat, me olemme osasyyllisiä siihen, että kansallismielisyys ja muukalaisviha ovat nostaneet päätään Euroopassa. Moni meistä puhui byrokraatin pikemminkin kuin poliitikon ominaisuudessa. Olemme unohtaneet kielen, jota äänestäjät ymmärtävät, ja käytämme sitä vastoin toimielinten kieltä. Tehköön tämä meistä tarpeeksi vahvoja tässä keskustelussa, jotta voimme voittaa varsinkin uusissa jäsenvaltioissa ilmenevät ongelmat. Puhukaamme ongelmista niiden oikeilla nimillä ja tarttukaamme niihin suoraan silloin, kun niitä ilmenee. On nimittäin varsin yleistä, että puolueet saavuttavat vaalivoittoja puhumalla yhtä ja tekemällä toista. Sitten ne ihmettelevät ääriainesten syntyä ja kansalaisten tyytymättömyyttä. Meidän kaikkien Euroopan parlamentin jäsenten yhteinen velvollisuus on torjua myös yhä yleistyvää ääriajattelua ja suvaitsemattomuutta unionin itäisiä jäsenvaltioita kohtaan, mikä on vaarallista meille kaikille. Kiitoksia.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). - (HU) Arvoisa puhemies, ääriainesten torjuminen yleisellä tasolla ei riitä. Jokaisen on pyrittävä torjumaan omassa kotimaassaan ilmeneviä kansallismielisiä ja äärimmäisiä suuntauksia. Jokaisen on ennen kaikkea tuomittava äärinationalistit ja pysyteltävä kaukana niistä omassa maassaan. Tämä on ehdottoman välttämätöntä, sillä myös tämä keskustelu osoittaa, että ääriaineksia on torjuttava sekä suorien että epäsuorien välinein avulla.

Suoria välineitä on käytettävä vihaan yllyttävistä puheista rankaisemiseen. Jotkut vetoavat sananvapauteen ja sanovat, ettei tällaisia puhteita voida tuomita rikoslainsäädännöllisin keinoin, mutta minusta emme ole vielä löytäneet oikeaa tasapainoa. Demokraattisten puolueiden olisi toimittava esimerkkinä etenkin oikeistolle, ja demokraattisella oikeistolla on suuri vastuu ottaa etäisyyttä Euroopassa rehottavaan äärioikeistoon.

Osa kollegoistani on puhunut myös siitä, että meidän on reagoitava myös epäsuorien välineiden avulla, koska hyvin usein ääriainesten taustalla on sosiaalista epävarmuutta tai kansallisen identiteetin synnyttämää epävarmuutta. Nykyinen keskustelu on hyvin tärkeä, ja minusta komission jäsenen Frattinin, perusoikeusviraston ja Euroopan parlamentin on seurattava kaikkia ääri-ilmiöitä tarkoin. Kiitoksia huomiostanne.

  Sophia in 't Veld (ALDE). - (NL) Arvoisa puhemies, ääriaineksia on kaikkialla, mutta viime vuosina ne ovat sanelleet poliittisen agendan sävyn ja sisällön. Demokraattiset valtavirtapuolueet tekevät pesäeroa ääriaineksiin avain liian hitaasti, koska ne pelkäävät menettävänsä ääniä, mistä seuraa, että ääriainekset ja suvaitsemattomuus saavat vaivihkaa hyväksyntää politiikassa.

On myös toisenlaisia ääri-ilmiöitä. Rasismin ja nationalismin lisäksi esiintyy myös esimerkiksi naisiin ja homoseksuaaleihin kohdistuvaa, usein uskonnollisesta vakaumuksesta kumpuavaa ääriajattelua, josta emme ole vielä puhuneet. On pöyristyttävää seurata, kun valtaapitävät hallituspuolueet tai parlamenttia edustavat puolueet – joita löytyy myös kotimaastani – edistävät naisiin, homoihin ja toisenlaista uskontoa tunnustaviin kohdistuvaa syrjintää.

Arvoisa puhemies, lopuksi vielä muutama kenties kiistaa aiheuttava huomio. Kaikella kunnioituksella Eoin Ryanin sanomaa kohtaan, mutta itse en oikein lämpene ajatukselle kutsua täysistuntoomme maailman uskonnollisia johtajia, elleivät he ole valmiita luopumaan naisia ja homoseksuaaleja syrjivistä mielipiteistään.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, yksi tapa torjua ääriaineksia ja vähentää ääripuolueiden kannattajia on se, että kansalaisia kuullaan nykyistä enemmän heille tärkeissä asioissa ja että analysoidaan ääriainesten nousun taustalla olevia syitä.

Jos Euroopan kansalaiset äänestävät ääripuolueita, se tarkoittaa muun muassa sitä, että iso osa yhteiskuntaa on sitä mieltä, etteivät valtaapitävät kuuntele kansalaisia. En puolustele ääriaineksia, mutta ne eivät tule tyhjästä. Ranskassa Nicholas Sarkozy on ymmärtänyt tämän. Hän on onnistunut ääripuolueiden heikentämisessä puhumalla rehellisesti ja rohkeasti siirtolaisuuden ja Turkin EU:n jäsenyyden kaltaisista kysymyksistä. Kehottaisin Euroopan komissiota seuraamaan Ranskan esimerkkiä.

  Adrian Severin (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, eräs kaupunginjohtaja parjaa siirtolaisia ja väittää, että he aiheuttavat epävarmuutta. Toinen kaupunginjohtaja julistaa kaupunkinsa vapaaksi ulkomaalaisista. Valtionpäämies nimittää parlamenttia lainsuojattomien joukkioksi, yllyttää kansalaisia kapinaan lainsäätäjiä vastaan sekä ylistää demokratiaa, jossa ei ole oppositiota eikä puolueita.

Tänään puolestaan parlamentin jäsenten ryhmä vaati huligaanimaisesti käyttäytyen suoraa, niin sanottua ”kansandemokratiaa”, jossa vaalit korvattaisiin kansanäänestyksillä. Eräs vaikutusvaltainen johtaja puolestaan ilmaisee tukensa väkivaltaisille ryhmille, jotka valtasivat demokraattisen valtion parlamenttirakennuksen ja vaativat rauhansopimusten tarkistamista.

Monet toimittajat ilmaisevat päivittäin – vaikkakin toisinaan poliittisesti korrektilla kielellä – ulkomaalaisten, parlamentarismin, moniarvoisuuden, romanien ja islaminuskoisten vastaisia syrjiviä, suvaitsemattomia, erottelevia ja sovinistisia näkemyksiään.

Eräs ministeri vaati Euroopan komissiota myöntämään rahaa erään epätoivotun etnisen yhteisön keskittämiseksi asumaan unionin köyhimpiin maihin.

Kaikkien näiden Euroopan unionissa esiintyvien tekojen takana ovat henkilöt, jotka ovat olevinaan demokraattisten valtavirtapuolueiden demokraattisia jäseniä. Tuomitsemme tänään täällä parlamentissa ääripuolueet ja niiden perustamisen yksinkertaisesti siksi, että ne lietsovat suvaitsemattomuutta, jota ei pidä suvaita. Mutta entäpä myötävaikuttajat, nuo demokratian kaapuun puetut populistit, jotka demokraattisia instituutioita heikentämällä ja demokraattisia periaatteita vähättelemällä luovat suotuisaa ilmapiiriä ääriaineksille?

Vaarannamme omat arvomme, jos puhumme vain oireista ja väärintekijöistä sekä vaikenemme ja passivoidumme syiden ja myötävaikuttajien kohdalla. Tätä ei pidä päästää tapahtumaan.

  Inger Segelström (PSE). - (SV) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa kiittämällä kaikkia päätöslauselman valmistelussa mukana olleita. Nykyisin yksikään EU:n jäsenvaltio ei välty äärioikeistoilmiöltä, ei edes kotimaani Ruotsi. Edellisissä, vuonna 2006 järjestetyissä paikallisvaaleissa Ruotsin demokraatit (Sverigedemokraterna) saivat paikkoja kahteen kaupunginhallitukseen kolmesta. On odotettavissa, että niiden seuraava tavoite ovat Euroopan parlamentin jäsenten vaalit vuonna 2009 sekä Ruotsin parlamentin vaalit vuonna 2010. Meidän ruotsalaisten Euroopan parlamentin jäsenten on pyrittävä vaikeuttamaan tätä aivan samoin kuin jotkin muut tarvitsevat apua kaikkialla Euroopassa yleistyvän äärioikeiston leviämisen pysäyttämiseen.

Eurooppa tarvitsee demokraattisia puolueita, joiden ohjelma on tarkoitettu kaikille eikä vain pienelle osalle kansalaisia. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen tunnuslause vuoden 2006 vaaleissa oli ”Alla ska med” eli ”Kaikki mukaan”. Tämä on entistäkin tärkeämpää tässä keskustelussa, sillä keskustelun kohteenamme olevien puolueiden ja ryhmien ohjelmissa ei oteta huomioon EU:n perusarvoja tai kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Se, miten turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa koskeviin kysymyksiin suhtaudutaan, on minulle ehdottoman tärkeää kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenenä. Äärioikeistopuolueet vastustavat sekä entistä avoimempaa Eurooppaa että EU:n kehittämistä.

Sitä vastoin äärioikeistopuolueet kannattavat valtioita, joiden rajat ovat kiinni Tämä on uhka, joka kohdistuu sekä Ruotsiin että kaikkiin meihin EU:ssa. Haluan mainita vielä yhden asian päätöslauselmasta. Ääriryhmät levittävät sanomaansa lasten ja nuorten keskuudessa valkoisen valtavirtamusiikin kautta. Siinä käytetään joukkotiedotusvälineitä ja viestintää, ja se tapahtuu koulun, perheiden, opetuksen ja poliittisten arvojemme ulottumattomissa. Onkin tärkeää, että me kansalaisten valitsemina edustajina otamme ohjat käsiimme tässä keskustelussa. Meidän on otettava ohjat käsiimme nyt ja pidettävä niistä kiinni aina vuonna 2009 pidettäviin Euroopan parlamentin jäsenten vaaleihin asti. Kannattakaamme päätöslauselmaa.

(Suosionosoituksia)

  Kostas Botopoulos (PSE). - (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan demokratian yllä on uhka, enkä ole varma, olemmeko me kaikki ymmärtäneet sen merkityksen. Uhkana ei ole äärioikeistolaisten aatteiden leviäminen vaan siirtyminen aatteista äärioikeiston käyttämiin toimintamalleihin, toisin sanoen siihen, että pikku hiljaa hyväksytään raaka voimakäyttö, johon muun muassa puolisotilaalliset äärioikeistojärjestöjen turvautuvat.

On siis tehtävä selkeä ero kahden erilaisen toiminnan välillä: Yhtäältä torjumme aatteita, joita emme hyväksy ja jotka edistävät nationalismia, rasismia, muukalaisvihaa sekä naisten ja vähemmistöjen alistamista Euroopassa. Torjumme näiden aatteiden leviämistä omilla aatteillamme ja taistelemalla sellaisten poliittisen asioiden puolesta, jotka liittyvät lähinnä erilaisuuden ongelmaan tai siihen tosiasiaan, etteivät Euroopan kansalaiset hyväksy erilaisuutta tai erilaisuutta tukevaa politiikkaa eivätkä edes Eurooppaa.

Toisaalta käymme toisenlaista taistelua jopa rikollisin keinoin edellä mainittujen aatteiden leviämisen torjumiseksi, mutta tämä tapahtuu toimin, jotka johtavat väkivaltaan. Tältä näkökannalta katsottuna olen sitä mieltä, että tämä hyvin tasapainoinen yhteinen päätöslauselma, jonka laatimiseen osallistuivat kaikki parlamentin demokraattiset puolueet, on hyvin tärkeä poliittinen hetki parlamentillemme varsinkin tämänpäiväisten tapahtumien vuoksi. Olenkin hyvin ylpeä siitä, että päätöslauselma laadittiin sosialistiryhmän aloitteesta.

  Ana Maria Gomes (PSE). - (PT) Lissabonissa sijaitsevalla juutalaisten hautausmaalla häpäistiin 6. syyskuuta noin 20 hautakiveä, joihin oli maalattu hakaristejä. Kaksi tekijää pidätettiin. He kuuluvat Portugalin Frente Nacionaliin eli Kansallisrintamaan, joka on skinheadien äärioikeistolainen järjestö, joka lietsoo avoimesti rotuvihaa ja väkivaltaa valkoisten ylivallan varmistamiseksi. Tämä ja muut tapahtumat, kuten erityisesti muslimien vastainen liikehdintä Euroopan eri maissa sekä Italiassa hiljattain puhjenneet rotuväkivaltaisuudet romaniyhteisöä vastaan, osoittavat, että muukalaisviha ja väkivaltainen rasismi ovat todellisuutta, eikä meillä ole varaa vähätellä niitä.

Portugalin tapauksessa viranomaiset olivat ensin valmiita katsomaan asiaa läpi sormien julistamalla vain, että juutalaisvastaisuus on vastoin Portugalin oletetusti suvaitsevaista yhteiskuntailmapiiriä. Oikeus- ja sisäministereiden osallistuminen juutalaishautausmaan hautakivien puhdistustilaisuuteen sekä tämän solidaarisuudenosoituksen saama julkisuus Portugalin tiedotusvälineissä ovat kuitenkin opetuksena muille tapahtumille Portugalissa ja muualla. Ääriaineksia voidaan torjua tehokkaasti vain, jos poliitikot ja tiedotusvälineet ottavat vastuuta ja tuovat julkisuuteen tämänkaltaiset rikokset sekä tuomitsevat ne suorina hyökkäyksinä demokratian ja Euroopan sekä ihmiskunnan ydintä vastaan.

  Pierre Schapira (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ääriainesten nousu Euroopassa on hyvin huolestuttava asia, joten kaikkien EU:n toimielinten olisi aktivoiduttava näiden äärioikeistolaisten liikkeiden kasvun tukahduttamiseksi, sillä ne ovat sitäkin vaarallisempia, kun otetaan huomioon, että ne levittävät ajatuksiaan yhä useammin rikkomalla ihmisoikeuksia rasistisen ideologinsa takia. Emme voi sallia tällaista unionissa!

Komission on siis toimittava mielestäni kahden periaatteen mukaisesti sekä sopusoinnussa PSE-ryhmän asiassa jättämän kirjallisen kannanoton ja päätöslauselman kanssa: Komission on toteutettava myönteisiä toimia jäsenvaltioiden kanssa määrittääkseen asianmukaiset poliittiset ja oikeudelliset keinot, joilla tuomitaan ihmisoikeusrikkomukset ja ennalta ehkäistään ääriainesten syntymistä etenkin nuorten keskuudessa kertomalla heille unionin perusarvoista. Lisäksi on tärkeää varmistaa, ettei EU:n rahastoihin voi päästä käsiksi elin tai järjestö, joka ajaa arvoja tai antaa lausuntoja, joilla kansalaisia yllytetään muukalaisvihaan ja rotuväkivaltaan.

Haluan muistuttaa erityisesti puolalaisesta tapauksesta, jossa uskonnollinen radiokanava Radio Maria haki EU:n tukea, vaikka sen tiedetään levittävän ihmisoikeuksien vastaisia näkemyksiä. Käytänkin hyväkseni komission edustajan läsnäoloa kehottaakseni toistamiseen, ettei EU:n rahoitusta myönnettäisi tiedotusvälineille, jotka toimivat foorumina rasististen ajatusten levittämisessä ja joilla voi olla kauaskantoisia ja vaarallisia vaikutuksia väestön keskuudessa.

  Franco Frattini, komission jäsen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu on ollut mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen ja myös poliittisesti hyvin korkeatasoinen, joten haluan kiittää kaikkia puhujia, myös niitä, jotka ovat sanoneet asioita, joista en voi olla samaa mieltä. Osa puhujista itse asiassa epäili, onko tätä aihetta syytä nostaa ollenkaan esiin parlamentissa. Minusta se on ollut erittäin aiheellista.

Täällä on nostettu esiin hyvin poliittinen kysymys, joka koskee oikean tasapainon löytämistä seuraavien oikeuksien välillä: oikeutemme ilmaista vapaasti mielipiteemme, ja tämä oikeus tunnustetaan perusoikeuskirjassa, ja muut perusoikeudet, kuten ihmisarvo, tasavertaisuus ja syrjimättömyys. Saanen sanoa, että ne, jotka puhuivat tästä ja joiden mielestä ilmaisunvapauden nimissä on mahdollista rikkoa ja ravistella arvoja yksilön perusoikeuksien vastaisesti, käyttävät väärin todellista tulkintaa ilmaisunvapaudesta.

Pyrin puhumaan aina rehellisesti, vaikka mielipiteeni olisivatkin ristiriidassa minua ennen puhuneiden kanssa. Joku totesi, että jos kansalaiset hylkäävät perusoikeuskirjan kansanäänestyksessä, se on sananvapautta. En ole samaa mieltä, koska kansanäänestyksen vaatiminen vastoin perusoikeuskirjaa olisi sama asia, jos vaadittaisiin kansanäänestystä kansalaisten tahdon vastaisesti, sillä kansalaiset ovat perusoikeuksien todellisia haltijoita, ja meidän on nyt turvattava nuo perusoikeudet. Kyse ei ole tämän periaatteen kumoamisesta vaan siitä, että tosiasiassa perusoikeuksien suojelijat eivät ole äärimmäisyysihmisiä vaan ne, jotka syyllistyvät näiden oikeuksien loukkauksiin ja kieltämiseen, sekä ne, jotka haluavat pitää kiinni oikeudesta yllyttää väkijoukkoja tai väkivaltaisia ihmisjoukkoja tuhoamaan juutalaisten hautakiviä. Se ei ole sananvapautta vaan väkivaltaa, joka on kitkettävä pois poliittisin keinoin ja josta on rangaistava lain suomin välinein. Näitä kahta asiaa Euroopan on mielestäni pyrittävä päättäväisesti ajamaan.

Emme saa aliarvioida ääriaineksia. Emme saa ajatella, että yksittäinen tapaus voidaan painaa villaisella siksi, että kyse on vain yksittäistapauksesta, jos se on oire rasismista ja suvaitsemattomuudesta ja kertoo inhimillisten arvojen syvästä halveksunnasta. Meidän on kiinnitettävä huomiota myös näihin yksittäistapauksiin ja väkivallantekoihin.

Monet teistä ovat nostaneet esiin myös erään toisen erittäin tärkeän kysymyksen. Voidaanko poliittisten puolueiden levittämät rasistiset viestit sallia poliittisen sananvapauden nimissä? Kansalaisten valitsemilla poliitikoilla on mielestäni erityinen vastuu, eikä heillä ole oikeutta yllyttää kansanjoukkoja muita ihmisiä vastaan: tämä on henkilökohtaista vastuuntuntoa.

Minusta on vaikea kuvitella, että – sanon tämän suoraan – lain suomien välineiden, poliisin tai salaisen palvelun avulla olisi mahdollista laatia perusteellinen arvio jostakin puolueesta. Jos jokin puolue kuitenkin julistaa julkisesti tavoitteekseen rasismin elvyttämisen, tämä ei ole sananvapautta vaan hyökkäys Euroopan ydintä vastaan. Juuri näistä syistä repressiiviset toimet ovat oikeutettuja, eikä kyse ole tällöin sananvapauden rajoittamisesta tai rikkomisesta.

Aion puolustaa niiden oikeutta, jotka pitävät parempana jättää sanomatta haluamansa, mutta en voi puolustaa sellaisten oikeutta, jotka ovat eri mieltä kanssani kansanjoukkojen yllyttämisestä väkivaltaan, vahingoittamiseen ja tappamiseen. Tämä ei ole sananvapautta!

Näin ollen tämänpäiväinen aihe on hyvin keskeinen, ja aion esittää samansuuntaisia argumentteja keskustellessamme ääriainesten kauheasta muodosta eli terrorismista, sillä meidän ei pidä tehdä eroa rotuvihan välittäjien ja niiden välillä, joiden mielestä ihmisten tappaminen terrori-iskuissa on mahdollinen ratkaisu yhteiskunnan ongelmiin. Kumpaankin ongelmaan on mielestäni tartuttava Euroopassa koulutuksen ja ennaltaehkäisyn, suvaitsevaisuuskasvatuksen sekä oikeudellisten ja lainvalvontavälineiden avulla. Voimme olla tyytyväisiä vasta, kun olemme varmoja, ettei rasisteille, kiihkoilijoille tai terroristeille löydy sijaa Euroopassa.

  Puhemies. − (IT) Olen saanut viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. – (EN) Äänestän tämän päätöslauselman puolesta hieman vastahakoisesti. Se käsittelee tärkeää aihetta, jonka parissa olen tehnyt töitä täällä parlamentissa vuodesta 1984 asti, jolloin minut valittiin ensimmäisen kerran ja jolloin minulla oli kunnia toimia rasismin ja fasismin kasvua Euroopassa tutkivan parlamentin valiokunnan puheenjohtajana.

Huolenani on, että tämä päätöslauselma on siinä määrin puutteellinen, että henkilöt, jotka kuuluivat 1980-luvulla Movimento Sociale Italianon kaltaisiin neofasistisiin puolueisiin, voivat allekirjoittaa päätöslauselman ja äänestää sen puolesta tänään. Siinä tapauksessa päätöslauselma on ilman muuta puutteellinen.

  Lívia Járóka (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Kaikkialla Euroopassa vahvistuvat ääriliikkeet antavat syyn vakavaan huoleen, sillä niiden poliittinen toiminta perustuu vihan lietsomiseen yhteiskunnan heikoimpia väestönosia kohtaan sekä suvaitsemattomuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen lietsomiseen. Tällaiset aatteet ovat ristiriidassa unionin perussopimuksiin sisältyvien eurooppalaisten arvojen, ihmisarvon, tasavertaisten oikeuksien ja perusvapauksien sekä juuri tänään julkistetun unionin perusoikeuskirjan perusperiaatteiden kanssa. Kyseiset liikkeet ja niiden sanoma saattavat synnyttää pelkoa vähemmistöjen sekä lainkuuliaisen ja demokratiaa kannattavan kansalaisenemmistön keskuudessa. Ääriryhmien saama entistä suurempi huomio tiedotusvälineissä synnyttää yhä laajemmalle levittyviä vääriä yleistyksiä ja vääristeltyjä puolitotuuksia, joita emme voi hyväksyä ja jotka voivat olla jopa äärimmäisen vaarallisia, koska ne lujittavat ennakkoluuloja, lisäävät syrjintää ja estävät yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua.

Haluaisin muistuttaa teitä erikseen romaniväestön vastaisista tapauksista, jotka ovat niin ikään kasvussa. Euroopassa on yli 10 miljoonaa romania. He muodostavat Euroopan suurimman ja samalla haavoittuvimman ja suojattomimman etnisen vähemmistön. Heidän asemansa on kyllä parantunut viime vuosina, mutta monilla alueilla se on ilman muuta huonontunut. Euroopan unionin ja kansalaisjärjestöjen yhteisenä vastuuna on löytää ratkaisut heidän työttömyysongelmaansa ja kurjaan köyhyyteensä sekä tehdä loppu heidän erottelustaan asumisessa ja koulutuksessa. Näiden ongelmien ratkaisu on nyt tärkein vähemmistökysymys Euroopan unionissa.

  Magda Kósáné Kovács (PSE), kirjallinen. – (HU) Ääripuolueita, jotka ovat saaneet paikkoja useiden unionin jäsenvaltioiden parlamenteissa ja väliaikaisesti jopa Euroopan parlamentissa, ei pidä hyväksyä eurooppalaisessa politiikassa. Niiden kitkeminen on kaikkien Euroopan yhteisöön kuuluvien yhteisöjen tehtävä, vaikka tiedämmekin, että muutoin demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaativat kansalaiset peittelevät arjessa esiintyvää rasismia ja muukalaisvihaa.

Erityisessä vaarassa ovat nuoret, joille sekä juutalaisvainot että Berliinin muurin murtuminen ovat historiaa. Rajaton Eurooppa arvostaa liikaa tunnetta kuulua johonkin tiettyyn kansakuntaan, ja tällöin on helppoa levittää hurjimpiakin aatteita. EU:n lainsäädännössä on toistaiseksi otettu huomioon kansalliset toimenpiteet: EU:n lainsäädäntö ei sivuuta niitä eikä määrää niiden suuntaa. Ongelmat edellyttävät kuitenkin sekä poliittisia että oikeudellisia toimia, joten toiminnan on näyttävä paitsi tavoitteissamme myös eurooppalaisia arvoja tunnustavien kansalaisjärjestöjen ja kirkon reagoinnissa, sillä niillä on julkinen rooli.

Paavi Johannes Paavali II esimerkiksi on useaan otteeseen puhunut rasismia ja muukalaisvihaa vastaan. Hän on nähnyt uskonnon tehtäväksi edistää totuutta, rauhaa ihmisten välillä, anteeksiantoa, elämää ja rakkautta, toisin sanoen kaikkia niitä arvoja, joita nämä radikaalit ryhmittymät eivät edusta tai jos edustavatkin, niin vain äärimmäisessä muodossa.

Pyytäisin, että Euroopan parlamentin puhemies ja komission jäsenet kehottaisivat kirkkojen kanssa käytävässä vuoropuhelussa kirkkojen edustajia torjumaan ääriaineksia ja perumaan mahdolliset tuen osoitukset.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ääriaatteista ja -järjestöistä on tullut huolestuttavan yleinen arkipäivän ilmiö, jota voidaan nähdä poikkeuksetta lähes kaikkialla. Euroopan yhteisön perustajien perusperiaatteena oli sananvapaus ja mielipiteen vapaus. Tämä kuuluu perusarvoihimme myös nykyään. Todellinen demokratia takaa myös sananvapauden, joka ei kuitenkaan saa häiritä tai kyseenalaistaa rauhaa, elämää ja olemassaoloa. Olemmekin nyt päässeet tähän pisteeseen. Emme voi myöskään sallia foorumia tai järjestöjä sellaisille aatteille, jotka ovat aiemmin lietsoneet juutalaisvihaa sekä vihaa kansojen ja ihmisten välillä. Äärioikeisto hakee ja löytää monesti ratkaisun yhteiskunnallisiin ongelmiin erottelusta ja vihan lietsonnasta pikemminkin kuin yhteiskunnallisesta sovittelusta tai integraatiosta. Euroopan unionin on ihmisoikeuksien ja humanitaarisen suojelun todellisena vaalijana tehtävä kaikki voitavansa näiden aatteiden ja järjestöjen vähentämiseksi tai jopa hävittämiseksi kokonaan arkielämästämme, jos niiden käyttämä yhteiskuntarauhaa uhkaava väkivalta niin vaatii.

Ehdottaisin lisäksi, että unionin viestinnässä keskityttäisiin nykyistä enemmän tiedotukseen. Valitettavasti merkittävä osa yhteiskunnan lähinnä kouluttamattomasta väestönosasta on alttiina ääritoiminnalle ja populismille. Riskiryhmän muodostavat erityisesti nuoret, joilla ei ole välineitä historian olennaisten opetusten omaksumiseen oikeiden valintojen tekemiseksi. Tehtävämme onkin auttaa nuoria näiden valintojen tekemisessä. Jos luovutamme, horjutamme itse tulevaisuutemme perustaa.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin on taisteltava kaikenmuotoisia ääriaineksia vastaan, sillä ne ovat ristiriidassa unionin perusperiaatteiden eli vapauden ja demokratian periaatteiden sekä ihmisoikeuksien kunnioituksen kanssa. Tästä syystä ääriainesten ja terrorismin torjuntatoimet eivät saa vahingoittaa kansalaisten perusoikeuksia Euroopassa. Puolisotilaallisten ryhmien ääriliikehdintä, äärinationalismi, muukalaisviha, väkivaltaan yllyttäminen sekä paikalliset etniset ja uskonnolliset konfliktit ovat uhka kulttuuriltaan ja perinteiltään monipuolisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden vakaudelle. Jäsenvaltioiden onkin yhdistettävä voimansa taistellakseen ääritoimintaa vastaan ja tunnistaakseen ääritoiminnan lietsojat ja organisaattorit. Euroopan unionin perusoikeusvirastolla on niin ikään tärkeä rooli rasismin ja muukalaisvihan ennaltaehkäisyssä ja turvallisen ilmapiirin luomisessa unionin alueella.

Vuoropuhelu, koulutus ja kansalaisille tiedottaminen suvaitsevaisuuden edistämisessä ja rasismin torjumisessa ovat keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan edesauttaa vapauden ja demokratian periaatteiden leviämistä. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä myös yhteistyötä ja ponnisteltava sosiaalisesti, etnisesti ja kulttuurisesti syrjäytyneiden väestönosien integroimiseksi yhteiskuntaan, jotta syrjinnän ja väkivallan lietsomisen torjunnalla voidaan varmistaa etninen ja poliittinen sopusointu Euroopan unionissa.

(1) Ks. pöytäkirja

13. Montenegro - EY:n ja Montenegron välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista aiheista:

– komission julkilausuma Montenegrosta,

– Marcello Vernolan ulkoasianvaliokunnan puolesta laatima suositus ehdotuksesta neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0350 – C6-0463/2007 – 2007/0123(AVC)) (A6-0498/2007).

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Marcello Vernolaa erittäin perusteellisesta mietinnöstä, jonka hyväksyminen tapahtuu EU:n ja Montenegron välisten suhteiden varsin kriittisessä vaiheessa.

Saanen sanoa ensin muutaman sanan Länsi-Balkanin tulevaisuudennäkymistä Euroopassa. Maanantaina kokoontuneessa neuvoston ulkoministerikokouksessa vahvistettiin, että Länsi-Balkanin maiden tulevaisuus on Euroopan unionissa. Tämän osoituksena olemme kahden viime kuukauden kuluessa allekirjoittaneet vakautus- ja assosiaatiosopimuksen Montenegron kanssa sekä aloittaneet neuvottelut vastaavan sopimuksen tekemisestä Serbian sekä Bosnia ja Hertsegovinan kanssa.

Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Portugalia merkittävästä panoksesta tässä rohkaisevassa kehityksessä. Toivon, että voimme pian allekirjoittaa kaksi edellä mainittua sopimusta heti, kun kyseiset maat ovat täyttäneet vaaditut ehdot.

Montenegro on edistynyt myönteisesti itsenäistymisensä jälkeen. Kehittymistä on tapahtunut myös Serbian-suhteissa, jotka ovat nyt entistä kitkattomammat ja toimivammat. Ratkaiseva askel Montenegron tiellä kohti unionia otettiin luonnollisesti 15. lokakuuta tänä vuonna, jolloin allekirjoitimme maan kanssa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen. Olen iloinen, että pian tämän jälkeen Montenegron parlamentti ratifioi sopimuksen yksimielisesti. Sopimus tarjoaa vakaat puitteet Montenegron taloudelliselle, poliittiselle ja institutionaaliselle kehitykselle, ja se on merkittävä edistysaskel Montenegron tiellä kohti EU:n jäsenyyttä, kunhan sopimus pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Panen niin ikään tyytyväisenä merkille erään toisen myönteisen kehityksen, nimittäin sen, että Montenegron perustuslaki hyväksyttiin vain muutama päivä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Uusi perustuslaki vastaa pitkälti EU:n normeja ja auttaa vahvistamaan maan demokraattisia elimiä. Sen täysipainoinen täytäntöönpano edellyttää lisäponnisteluja ja päättäväisyyttä.

Komission säännöllisesti laatimassa, edistymistä koskevassa kertomuksessa, jonka se antoi 6. marraskuuta, korostetaan näitä myönteisiä edistysaskelia. Siinä kiitetään Montenegroa siitä, että itsenäistymisen jälkeen maahan on luotu tarpeellinen oikeudellinen ja institutionaalinen kehys. Lisäksi kertomuksessa nostetaan esiin Montenegron eteneminen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon valmistelussa sekä maan hallinnollisten valmiuksien parantamisessa. Edistymiskertomuksessa kiinnitetään huomiota myös joihinkin keskeisiin haasteisiin, joihin Montenegron on vastattava tulevina vuosina. Esimerkiksi Montenegron hallinnolliset valmiudet ovat edelleen melko puutteelliset, minkä takia hallinnollisia uudistuksia on syytä jatkaa kaikilla tasoilla. Korruption torjunta vaatii kiireellisiä toimenpiteitä konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi. Myös rahanpesu ja järjestäytynyt rikollisuus ovat edelleen ongelma, johon komission kertomuksessa kiinnitetään niin ikään täysin oikeutetusti huomiota.

Montenegron uusi perustuslaki lisää oikeuslaitoksen riippumattomuutta, koska perustuslain nojalla maahan perustetaan uusi perustuslaillinen elin, oikeusneuvosto, joka vastaa tuomareiden nimittämisestä ja erottamisesta. Montenegron hallitus on lisäksi hyväksynyt oikeudellista uudistusta koskevan strategian vuosille 2007–2012. Sen täytäntöönpano on varmasti suuri haaste, mutta on selvää, että Montenegron on varmistettava tuomareiden ja syyttäjien riippumattomuus, tilivelvollisuus ja ammattitaito.

Montenegro osallistuu aktiivisesti alueelliseen yhteistyöhön, ja sillä on hyvät suhteet naapurimaihin. Suurin osa Serbian itsenäistymisen jälkeen syntyneistä ongelmista on nyt ratkaistu. Montenegro suhtautuu rakentavasti myös Kosovon asemaa koskevaan kysymykseen, jossa se jakaa EU:n kannan.

Nyt olisi syytä keskittyä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen kokonaisvaltaista täytäntöönpanoa valmistelevan väliaikaisen sopimuksen täytäntöönpanoon sekä EU:n kumppanuutta koskeviin suosituksiin. Montenegron on saatava aikaan vankkoja tuloksia vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanossa sekä uudistuksissa. Se on hyvässä alussa, ja toivon, että se rakentaa toimintansa tälle myönteiselle kehitykselle.

Odotamme innokkaina entistäkin tiiviimpää yhteistyötä Montenegron hallituksen, parlamentin ja muiden elinten sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa eurooppalaisen uudistusohjelman puitteissa. Minulla on ilo ilmoittaa, että komission uusi edustusto on aloittanut toimintansa 1. marraskuuta. Edustusto valmistautuu ottamaan vastuulleen Euroopan jälleenrakennusviraston tehtävät sovitussa aikataulussa. Montenegrolle aiotaan myöntää lähes 100 miljoonaa euroa liittymistä edeltävästä rahoitusvälineestä vuoteen 2009 ulottuvalla kolmivuotiskaudella. Rahastoista avustetaan Montenegroa oikeusvaltion kehittämisessä, hallinnollisten valmiuksien parantamisessa sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanossa. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys sekä kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ovat muita painopistealueita. Uskon siis, että voimme luottaa Euroopan parlamentin vankkaan tukeen, joka on ratkaisevan tärkeä, kuten aina.

  Bernd Posselt (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, meille oli ilmoitettu, että nyt ovat vuorossa yhteiskeskustelu tai neuvoston ja komission julkilausumat. Halusin vain tiedustella, missä neuvosto on ja aikooko se olla läsnä ainakin neuvoston kyselytunnilla tai jopa tässä keskustelussa?

  Puhemies. − (IT) Yksiköt ovat ilmoittaneet minulle, että keskustelu käydään tässä muodossa puheenjohtajakokouksen päätöksellä, koska neuvosto valmistelee parhaillaan huomenna pidettävää Lissabonin huippukokousta.

  Marcello Vernola, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nyttemmin on hyväksytty, että Balkanin maiden tulevaisuus on Euroopan unionissa. Tämä vahvistettiin Thessalonikissa vuonna 2003 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, ja myös me täällä parlamentissa olemme vahvistaneet sen useaan otteeseen, joten asia on loppuun käsitelty.

Montenegrolla on eittämättä ”paalupaikka” Euroopan unionin jäsenyyteen johtavalla tiellä, kuten tosiasiat osoittavat: Montenegro erosi liitosta Serbian kanssa vuonna 2006, ja itsenäisyys julistettiin demokraattisesti asianmukaisen kansanäänestyksen jälkeen ja Serbian hallituksen asianmukaisella hyväksynnällä, minkä jälkeen neuvottelut Montenegron omasta vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta aloitettiin uudelleen ja saatiin päätökseen hieman reilussa kahdessa kuukaudessa. Sopimukset pantiin alulle 15. maaliskuussa 2007, minkä jälkeen ilmeni valitettavasti joitakin etenemistä hidastavia teknisiä ongelmia, mutta nyt neuvottelut ovat loppusuoralla. Komission jäsen ilmoitti juuri hetki sitten, että uusi edustusto on jo avattu Podgoricaan – onnittelut siitä – ja että kaikki on valmiina sopimuksen ratifiointia varten.

Montenegron viimevuotinen edistys, sen tekemät sitoumukset Euroopan yhteisöön liittyen sekä aina viime päiviin asti jatkunut uudistustyö vain vahvistavat kantaamme sopimuksen allekirjoittamisen puolesta. Tämä ei tosin ole lopullinen päämäärä, mutta se on hyvä lähtökohta.

Montenegron on nyt keskityttävä kaikkien niiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon, joita tarvitaan käynnissä jo olevan uudistusprosessin loppuun viemiseksi, jotta maa voi täyttää vakautus- ja assosiaatiosopimuksen yhteydessä tekemänsä sitoumukset. Tältä osin on syytä panna merkille myönteinen yhteistyön henki Euroopan parlamentin ja Montenegron parlamentin välillä. Olemme tavanneet Montenegron parlamentin edustajia useaan otteeseen, ja ensi viikolla he ottavat meidät vastaan Podgoricassa. Montenegrolla on kaikki, mitä se tarvitsee prosessiin loppuun saattamiseksi nopeassa aikataulussa, kuten ehdokasvaltion asema.

Montenegron talous on jatkanut kasvuaan viime vuosina, mikä on houkutellut maahan huomattavan määrän ulkomaista pääomaa osittain yrityksiä suosivan veropolitiikan ansiosta. Tämän ansiosta maan työttömyys on pudonnut jyrkästi 33 prosentista 12 prosenttiin.

Montenegrossa annettiin muutama kuukausi sitten uusi perustuslaki, mikä on selkeä merkki siitä, missä laajuudessa valtio vahvistaa demokraattisia oikeuksia, jotka erottavat sen muista Balkanin alueen valtioista. Montenegron viranomaiset työskentelevät ripeästi omaksuakseen EU:n normit. Tuoreet uutiset ovat saaneet meidät jättämään viisi tarkistusta viimeaikaisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

Entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on allekirjoitettu juuri näinä päivinä yhteistyösopimus, jolla säädellään teknistä tukea yhdessä rikostuomioistuimen kanssa. Meidän on syytä muistaa, että ilman ehtoja harjoitettava yhteistyö Haagin väliaikaisen tuomioistuimen kanssa on ratkaisevan tärkeää kaikille Jugoslavian seuraajavaltioille. Lisäksi on syytä muistaa, ettei Montenegro ole koskaan laiminlyönyt kansainvälisiä velvoitteitaan ja on itse asiassa saanut aina kiitosta tehokkaasta yhteistyöstä muiden valtioiden oikeusviranomaisten kanssa.

Montenegron on kuitenkin ponnisteltava edelleen torjuakseen ja vähentääkseen kansainvälistä rikollisuutta rajat ylittävän laittoman kaupan alalla. Myös Euroopan parlamentti katsoo, että julkisessa hallinnossa ja oikeuslaitoksessa esiintyvä korruptio on kitkettävä. Montenegro suhtautuu myönteisesti EU:n kehotuksiin, ja merkkejä tästä on nähtävissä uudessa perustuslaissa, jossa otetaan käyttöön mekanismeja oikeuslaitoksen autonomian ja riippumattomuuden turvaamiseksi.

Myös valtaapitävien kapasiteettia kehitetään niin, että Montenegro ottaa osaa yhteisön ystävyyskaupunkitoimintaan ja vaihto-ohjelmiin jäsenvaltioiden kanssa. Osalla ohjelmista edistetään nuorten ja tutkijoiden kehittymistä. Henkilöiden ja varsinkin opiskelijoiden ja tutkijoiden vapaan liikkuvuuden edistäminen on tavoite, johon pyritään muun muassa yksinkertaistamalla pikaviisumien saantimenettelyä, jota koskevia erityissopimuksia Montenegro allekirjoitti viime syyskuussa Euroopan unionin kanssa. Lopullisena tavoitteena on täydellinen viisumivapaus, jotta liikkumisen vapaus voisi toteutua koko laajuudessaan, mikä on tärkeä osa vakautus- ja assosiaatiosopimusta, sekä kanavointi kasvua ja koulutusta tukevaan toimintaan. Katsomme, että kulttuurialan laitoksille on annettava runsaasti tilaa esimerkiksi edistämällä yhdistystoimintaa ja turvaamalla kansalaisyhteiskunnan edustajien asema.

Ympäristö ansaitsee erityismaininnan: Vanhassa perustuslaissa Montenegro määritellään ekologiseksi tasavallaksi. Määritelmä on ensimmäinen laatuaan. Luonto onkin ollut suopea Montenegrolle, jonka upea rannikko Kotorin luonnonvaraisine lahtineen ja Durmitorin vuoristoineen kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Tätä perintöä on suojeltava erityisellä lainsäädännöllä, joka on jo suurimmaksi osaksi annettu, mutta jota ei sovelleta tiukasti usein rahoituksen puuttuessa.

Montenegro saa huomattavia tuloja matkailusta. Matkailu voi kuitenkin vahingoittaa luontoa, koska matkakohteissa ei ole asianmukaisia järjestelmiä, joilla mahdollistetaan suurten matkailijamäärien hallinta ekologisesti. Tästä syystä olemme eräässä toisessa yhteydessä kehottaneet komission jäsentä Olli Rehniä kiinnittämään komission huomion ympäristöpolitiikan edistämiseen erityisesti uusiutuvien energialähteiden, vesi- ja jätehuollon sekä rannikoiden suojelun osalta. Montenegro tiedostaa ongelman ja pyrkii parantamaan luonnonvarojen asianmukaista hoitoa. Montenegro onkin hyväksynyt hiljattain rakentamista ohjaavan aluesuunnitelman, jolla pyritään estämään rannikkoympäristön pilaantuminen.

  Doris Pack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, PPE-DE-ryhmän puolesta voin todeta, että suhtaudun tietenkin myönteisesti siihen edistykseen, jota Montenegro on saanut aikaan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen ja joka on johtanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiseen hyvin ripeässä tahdissa.

Montenegro ei voi tietenkään nyt jäädä lepäämään laakereilleen, vaan sen on syytä panna allekirjoittamansa sopimus täysimääräisesti täytäntöön. Maan on syytä noudattaa asettamiaan suuntaviivoja ja tehtävä mahdolliseksi annetun lainsäädännön soveltaminen hallinnossa. Montenegron on myös varmistettava, että oikeusjärjestelmä täyttää riittävät vaatimukset ja että valtiossa ryhdytään toimiin etenkin hallinnossa ja oikeuslaitoksessa esiintyvän korruption kitkemiseksi.

Olen hyvinkin tietoinen siitä, että alueella 1990-luvulla vallinnut tilanne mahdollisti korruption esiintymisen ja että sen kitkeminen nykyään on hyvin vaikeaa, mutta Montenegron putkahtaminen esiin salakuljetuksen, korruption ja rahanpesun yhteydessä ei tee hyvää valtion maineelle Euroopan unionin valtiona. Montenegron poliitikkojen onkin tehtävä kaikkensa valtion maineen puhdistamiseksi. On nimittäin odotettavissa, että Euroopan unionin kansalaiset hyväksyvät jossakin vaiheessa Montenegron joukkoonsa. Tästä syystä on välttämätöntä, että demokratian ja markkinatalouden kehittäminen tapahtuu täysin avoimesti.

En aio puhua jokaisesta kohdasta, joka on nostettu tänään esiin tai tullaan vielä nostamaan, enkä aio ottaa esille kaikkia päätöslauselman kohtia. Haluan kuitenkin korostaa, että Montenegron luonto on kuin helmi, minkä vuoksi vaaditaan erityisiä toimenpiteitä sen ainutlaatuisuuden suojelemiseksi. Kuten Marcello totesi, tämä tarkoittaa, että uuteen perustuslakiin sisältyvä lauseke, jossa Montenegro julistetaan ekologiseksi valtioksi, ei saa jäädä vain tyhjäksi lupaukseksi. Montenegron rannikko ja sitä ympäröivät alueet on suojeltava, ja massiiviset investointihankkeet on estettävä. Kulttuurisesti ja historiallisesti tärkeät piirteet ja alueet on säilytettävä sen varmistamiseksi, ettei Montenegro pilaa ainutlaatuista vetovoimaansa matkailukohteena. Länsi-Euroopasta löytyy runsaasti varoittavia esimerkkejä tällaisesta toiminasta.

Rannikon ja sitä ympäröivien alueiden myynti on estettävä, ja järkevä matkailun kehittäminen sekä harkitsevainen maankäyttö ovat tarpeen. Rannikkoalueiden ylirakentaminen on kiireesti estettävä, ja keinottelu maa- tai kiinteistöomaisuudella on pidettävä kurissa. Panenkin tyytyväisenä merkille, että alueelle on nyt ilmeisesti laadittu maankäyttösuunnitelma. Kannatan yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja toivon, että se saa Karadžićin kiinni ennen pitkää.

Toivon myös hartaasti, että Montenegro perustaisi kansallisen viraston, jotta montenegrolaiset opiskelijat ja harjoittelijat voisivat ottaa osaa Erasmus- ja Leonardo-koulutusohjelmiin.

Tapaamme ensi viikolla virkaveljiämme Montenegron parlamentin valtuuskunnasta. Rohkaisemme heitä tukemaan hallitustaan tämän ponnisteluissa jatkaa unionin tiellä ja taistella edellä mainittuja epäkohtia vastaan.

  Vural Öger, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, valtion- ja hallitusten päämiehet vahvistivat Thessalonikissa kesäkuussa 2003 pidetyssä EU:n huippukokouksessa tukensa Länsi-Balkanin maiden lähentymiselle kohti Euroopan unionia. Montenegro on viimeisin entisestä Jugoslaviasta irtautunut valtio, joka julistautui itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2006.

Montenegron suhteet Euroopan unioniin ovat tämän jälkeen lähentyneet entisestään, ja näyttääkin siltä, että Montenegro on valinnut eurooppalaisen linjan. Olen erityisen tyytyväinen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekoon 18. lokakuuta. Sopimus on virstanpylväs Montenegron ja EU:n välisissä suhteissa, ja se hyödyttää monin tavoin tätä pientä Balkanin maata varsinkin liiketoiminnassa ja kaupassa tarjotessaan vapaakauppa-alueen ja edistäessään investointeja ja liiketoiminnan alan yhteistyötä.

Reilun vuoden kuluttua Montenegron itsenäisyysjulistuksen jälkeen valtio saavutti erään toisen merkittävän tavoitteen, kun sen parlamentti hyväksyi ensimmäisen perustuslain, jolla on keskeinen asema tämän nuoren kansakunnan identiteetin muokkaajana. Perustuslain mukaan Montenegro on demokraattinen, liberaali ja ekologinen, oikeusvaltion periaatteelle perustuva valtio. Tämä on hieno saavutus. Montenegrolla on vielä pitkä matka EU:n jäsenyyteen, mutta jäljellä olevia esteitä raivataan askel kerrallaan.

Edistystä kaivataan erityisesti taistelussa harmaata taloutta ja korruptiota vastaan. Vapaan ja riippumattoman oikeuslaitoksen toiminta, yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa sekä ennen kaikkea uudistusprosessi demokratisoinnin, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen suojelun alalla ovat elintärkeitä Montenegrolle ja sen tulevaisuudelle EU:ssa. Ensimmäiseksi tavoitteeksi on asetettava vakautus- assosiaatiosopimuksessa määriteltyjen uudistusten toimeenpano.

Toinen Jugoslavian seuraajavaltio Serbia ottaa vastaan EU:n puheenjohtajavaltion tehtävät 1. tammikuuta 2008. Onkin ilahduttavaa huomata, että Länsi-Balkanin maat sisältyvät Slovenian painopistealueisiin. Länsi-Balkanin maiden turvallisuus ja vakaus on ensiarvoisen tärkeää paitsi alueelle itselleen myös koko Euroopalle.

Vakaalla ja demokraattisella Montenegrolla voi olla – ja sillä pitäisi olla – keskeinen rooli edellä mainittuihin tavoitteisiin pyrittäessä. Saanen lopettaa korostamalla, että Montenegron mahdollisuus liittyä EU:hun jossakin vaiheessa tulevaisuutta on merkittävä kannustin uudistusten jatkamiselle. Meidän Euroopan parlamentin jäsenten olisi syytä tukea Montenegroa sen tiellä kohti EU:n jäsenyyttä.

  Jelko Kacin, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Reilut sata vuotta sitten Montenegro sijoittui kuningaskuntien joukkoon Euroopan poliittisella kartalla. Valtio sai tunnustusta ja arvostusta sekä kulttuurisesti että poliittisesti.

Montenegron rannikolla sijaitseva Kotorin lahti kuului entiseen Itävalta-Unkariin ja tarjosi pääsyn myös merelle ja nykyiseen Hertsegovinaan. Montenegro, joka oli aikoinaan osa nykyaikaista Eurooppaa, valmistautuu nyt kokonaisvaltaiseen yhteistyöhön Euroopan unionin jäsenenä.

Toukokuun 2006 jälkeen, jolloin Montenegrosta tuli uusi eurooppalainen valtio, maassa on tapahtunut rohkaisevaa kehitystä eurooppalaisen asialistan suhteen. Maa ansaitsee vilpittömät onnittelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen ja lokakuussa annettujen uusien lakien johdosta. Myös Podgorica ansaitsee tunnustuksen yhteistyöstään Haagin rikostuomioistuimen kanssa ja myönteisestä panoksestaan alueen kestävän vakauden edistämisessä.

Euroopan unioni on kuitenkin vastedes erilainen, sillä muutama tunti sitten täällä istuntosalissa saimme olla mukana äärimmäisen tärkeässä historiallisessa tapahtumassa eli unionin perusoikeuskirjan allekirjoitustilaisuudessa. Myös Montenegron kansalaiset ansaitsevat enemmän demokratiaa, kunnioitusta, moninaisuutta ja oikeudellista varmuutta. Tämän nuoren valtion suurimmat haasteet liittyvät järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaan, jossa on tehtävä työtä entistä enemmän ja johon on myös mahdollisuus. Kehottaisinkin toimivaltaisia viranomaisia taistelemaan entistä aktiivisemmin korruptiota, järjestäytynyttä rikollisuutta sekä ihmisten, aseiden ja huumeiden salakuljetusta vastaan.

Tältä osin olen tyytyväinen vankkaan lainsäädäntökehykseen. Korostaisin kuitenkin, että lainsäädännön toteuttaminen käytännössä edellyttää myös riittäviä taloudellisia ja poliittisia voimavaroja. Olen edelleen hyvin huolissani avoimuuden ja poliittisen kulttuurin puutteesta sekä poliittisissa että taloudellisissa rakenteissa. Tämä estää Montenegroa kehittämästä demokraattista yhteiskuntaa ja vapaata markkinataloutta.

Montenegron on tehtävä nykyistä enemmän tiedotusvälineiden vapauden, moniarvoisuuden ja asiantuntemuksen kehittämisessä. Sen on toteutettava sovitut uudistukset kokonaisuudessaan ja varmistettava Montenegron radio- ja televisiolaitoksen riippumattomuus.

Pidän valitettavana, että toimittaja Duško Jovanovićin murhatutkimuksissa ei ole vieläkään edetty. Hän julkaisi kyseiseen aikaan artikkeleita, joissa käsiteltiin järjestäytynyttä rikollisuutta Montenegrossa.

Toimittajilla ja kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä asema demokratian kehittämisessä etenkin silloin, kun ne kiinnittävät huomiota vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kehotankin hallitusta toimimaan aktiivisesti näiden ongelmien ratkaisemiseksi sekä kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamiseksi ja kuulemiseksi, sekä tarjoamaan kansalaisyhteiskunnan edustajille nykyistä paremmat toiminnan mahdollisuudet.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, saanen esittää lämpimät kiitokseni Marcello Vernolalle hänen mietinnöstään ja kiittää siitä yhteistyökykyisestä tavasta, jolla sitä käsiteltiin ulkoasiainvaliokunnassa. Haluan kiittää vieläkin suurempaa kiitollisuutta tuntien montenegrolaisia virkaveljiämme ja komissiota, jotka osoittivat jälleen kerran, että eurooppalainen näkymä vauhdittaa demokratian, oikeusvaltion ja vakauden kehittämistä.

Tosiasiassa olen kuitenkin sitä mieltä, että prosessi etenee liian hitaasti. Tästä syystä kehotankin molempia osapuolia ja etupäässä meitä, EU:n toimielimiä, muistamaan, että Montenegro ja itse asiassa koko Länsi-Balkanin alue ovat osa Eurooppaa. Omien etujemme mukaista on, että kestävä rauha ja demokratia voisivat vallita tällä alueella. Meidän on syvennettävä sitoumustamme koko alueeseen. Ehdotuksemme, joka koskee erityistä asialistaa tiiviin taloudellisen ja ympäristöalan kumppanuuden toteuttamiseksi Länsi-Balkanin maiden kanssa, olisi hyväksyttävä. Meidän on myös syytä poistaa viisumipakko mahdollisimman pian.

Kehotan Montenegroa varmistamaan, ettei meidän tarvitsisi enää lukea edistyskertomuksista, kuten olemme tehneet jo vuosikausien ajan, että ponnistelut korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ovat olleet riittämättömät tai että julkisilta laitoksilta puuttuu tarvittava kapasiteetti. Montenegron on vauhditettava ponnistelujaan eurooppalaisten arvojen soveltamiseksi käytännössä. Tämä edellyttää avointa ilmapiiriä, joka mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan koko laajuudessaan ja jossa rajoittamattomat ja vapaat tiedotusvälineet ovat itsestäänselvyys.

Montenegron on otettava myös nykyistä näkyvämpi rooli rakentavana toimijana koko alueella sekä ponnisteluissa Kosovon aseman ratkaisemiseksi. Montenegro voisi myös harkita uudelleen tiettyjä toimia, jotka ovat johtaneet siihen, että valtio on joillakin aloilla riippuvainen Euroopan ulkopuolisista valtioista. Näillä toimilla tarkoitan sekä kahdenvälisen koskemattomuussopimuksen tekemistä Yhdysvaltojen kanssa että lainsäädäntöä, joka mahdollistaa epäterveen keinottelun maa- tai kiinteistöomaisuudella ja joka vahingoittaa ympäristönsuojelutoimia sekä estää Montenegron henkeäsalpaavan kauniin rannikon kehittämisen aidosti kestävällä tavalla.

Hiljattain annettuun maankäyttösuunnitelmaan sisältyvät tavoitteet ovat tärkeä askel. Onnittelen siis jälleen kerran saavutetusta edistyksestä ja rohkaisen jatkamaan uudistuksia maan pyrkiessä kohti Euroopan unionin jäsenyyttä.

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Vuonna 1918 itsenäinen Montenegro päätti liittyä vapaaehtoisesti naapurimaihinsa Serbiaan, Kroatiaan, Bosniaan, Hertsegovinaan ja Sloveniaan. Jugoslavian hajottua montenegrolaiset päättivät demokraattisesti vuonna 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä erota Serbiasta. Montenegrosta tuli siten 49. itsenäinen eurooppalainen valtio, jossa enemmistön muodostavat slaavit lukuun ottamatta Albanian ja Kosovon vastaisia raja-alueita, joilla albaanit muodostavat etnisen enemmistön.

Arkipäivän politiikassa on tärkeää pitää huoli siitä, ettei Montenegrosta tule turvasatamaa ulkomaalaisille, jotka haluavat maksaa vähemmän veroja ja pestä laittomasti hankittuja voittoja. Montenegron on ratkaistava ympäristön pilaantumisen ongelma sekä Serbian ja Kosovon pitkäaikaisten pakolaisten ahdinko.

Valtion rautatiet on saatava uudelleen käyttöön, ja salakuljetus on kitkettävä. Ryhmäni on tyytyväinen siihen, että ulkoasiainvaliokunta hyväksyi tarkistuksemme pakolaisten elin- ja työolosuhteista. Ihmiset, joilla ei ole minkään valtion kansalaisuutta, eivät voi elää näin lopun elämäänsä, joten Montenegron on noudatettava Euroopan neuvoston asiassa antamia suuntaviivoja.

Tarkistuksemme, jotka koskevat raidepalvelujen ulottamista Bosnian rajalla sijaitsevaan Nikšićin kaupunkiin sekä Albaniassa sijaitsevaan Shkodëriin, on niin ikään hyväksytty. On toteutettava kiireellisiä toimenpiteitä pohjois-etelä-suunnassa kulkevan raideosuuden huomioon ottamiseksi ja jotta korjataan se epätasapaino, jonka aiheutti päätös turvautua yksistään auto-, bussi- ja rekkaliikenteeseen.

Panemme tyytyväisinä merkille myös sen, ettei esittelijä toistanut edellisessä Montenegroa käsitelleessä mietinnössä tekemäänsä kehotusta liittää maa nopeasti Natoon. Natoon liittymisestä ei pidä tehdä EU:hun liittymisen ehtoa.

On myös hyvä, ettei mietinnössä toisteta vaatimusta siitä, että Montenegron olisi noudatettava neoliberalistista talouspolitiikkaa, jossa mentäisiin jopa pidemmälle kuin on menty Euroopan unionissa. Montenegrolla on mahdollisuus liittyä EU:hun, mikä on tärkeää niin Montenegrolle kuin muillekin EU:n jäsenyyttä haluaville entisen Jugoslavian valtioille.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, esittelijä Marcello Vernola toteaa täysin perustellusti, että Montenegron tulevaisuus on Euroopan unionissa. Tie unionin jäsenyyteen ei kuitenkaan ole ruusuinen. Huolta herättää tapa, jolla nuori valtio menee eteenpäin. Montenegro saattaa teoriassa olla vallan mainiosti ”vihreä” ja kehittyä ihanteellisella tavalla, mutta Podgorican on kyettävä pitämään kehitystä yllä pitkään, ja nykymeno näyttää istuvan syvässä.

Vaarana on esimerkiksi maanarvon epävakaa nousu Kotorian ”kultarannikolla”. Lisäksi nopeasti laajeneva ja toisinaan laiton rakentaminen rasittaa kohtuuttomasti maan vesi- ja viemärijärjestelmiä. Esittelijä Marcello Vernola mainitsee tämän, mutta ei tarpeeksi painokkaasti ongelman vakavuuteen nähden.

Montenegron matkailun huomattavilla kasvumahdollisuuksilla on myös haittavaikutuksensa. Vaikka tämä Adrianmeren piskuinen rannikkovaltio elää todellista kasvubuumia, maan pohjoisosan työttömyysprosentti on yli 20, ja köyhyys on maan keskitasoa suurempi.

Myös sodan painolasti tuntuu yhä. Infrastruktuuri on lähes olematon, ja joillakin paikkakunnilla on pulaa vedestä ja sähköstä. Montenegrolaiset eivät edelleenkään panosta riittävän tehokkaasti kestävään talouteen perustuvaan tulevaisuuteen. Montenegro tarvitsee kehittyäkseen ja EU:hun liittyäkseen perusteellisesti harkitun koko valtion kattavan kasvustrategian. On vältettävä piittaamatonta toimintaa tällä Euroopan ”uudella kultarannikolla”.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Alojz Peterle (PPE-DE). - (SL) Olen mielissäni voidessani antaa tukeni sille, että unioni tekee vakautus- ja assosiaatiosopimuksen Montenegron kanssa. Tämä on yksi tärkeimmistä ja myönteisimmistä tapahtumista Kaakkois-Euroopassa viime kuukausina. Sopimus on paitsi tunnustus Montenegron työlle myös velvoite jatkaa tätä työtä, jonka tavoitteena on unionin täysjäsenyys Thessalonikissa vallinneen hengen mukaisesti.

Sopimuksella määrätään selkeät ensisijaiset tavoitteet politiikassa ja taloudessa sekä muilla aloilla. Tässä mielessä olen tyytyväinen siihen, että sopimuksella on selkeä yhteys matkailuun, ympäristönsuojeluun, liikenteeseen ja energiantuotantoon. Kaikki nämä ensisijaiset tavoitteet liittyvät kiinteästi toisiinsa, minkä vuoksi on tärkeää, että Montenegro toteuttaa hallinnollisen uudistuksen, jonka avulla se voi varmistaa nopean kehityksen ja täyttää ehdokasvaltion aseman edellyttämät kriteerit. Toivon vilpittömästi menestystä Montenegrolle tältä osin, sillä sopimuksen täytäntöönpano on tästä kiinni, kuten edelliset puhujat ovat todenneet.

Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni panee Slovenian puheenjohtajuuskaudella merkille Montenegron edistymisen sopimusvelvoitteiden noudattamisessa. Montenegron kehitys on luonnollisesti erityisesti Koillis-Euroopan ja siten myös koko Euroopan unionin etujen mukaista.

  Hannes Swoboda (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Montenegroa voi ihailla monesta syystä: valtion luonto on upea, ja se hoiti ihailtavalla tavalla irtautumisensa Serbiasta, sillä sekä Montenegro että Serbia toimivat hyvin vastuullisesti. Ihailtavaa on minusta myös valtion vähemmistöpolitiikka, jonka ansiosta valtaosa vähemmistöistä tuntee olonsa kotoisaksi Montenegrossa. Näitä ja monia muita asioita on todella syytä ihailla.

Montenegrolla on kuitenkin myös varjopuolensa, jotka huolestuttavat minua kovasti ja joita muut puhujat ovat jo ottaneet esille. Yksi näistä on ulkomaisten sijoittajien, erityisesti venäläisten, aktiivinen toiminta maassa. Minulla ei ole mitään venäläisiä tai muunmaalaisia sijoituksia vastaan, mutta montenegrolaisten on syytä varoa epätasapainoa, joka saattaa tehdä heistä riippuvaisia vain yhdestä valtiosta. Sama pätee riippuvuuteen mistä tahansa muusta valtiosta, ei vain Venäjästä. Osa sijoituksista on jo nyt uhka Montenegron upeille luontokohteille ja viehättävälle luonnonmaisemalle.

Erityisesti minua surettaa muutaman jäsenen mainitsema korruption yleisyys. On olemassa monia tiedotusvälineiden lähteitä, joiden voidaan ainakin toivoa raportoivan uutisista varsin puolueettomasti. Savukkeiden salakuljetukseen liittyvä laajamittainen korruptio ja muut korruptiotapaukset, joista olemme saaneet lukea, ovat sellaisia, joiden luulimme jääneen jo historiaan. Kehotankin komissiota sisällyttämään nämä tapaukset painopistealueisiinsa. Jos korruptio olisi ainoa kriteeri, meidän ei pitäisi suostua vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiseen nyt eikä tulevaisuudessa. Aiomme niin kuitenkin tehdä, ja tämä koskee myös sosialistiryhmää, sillä haluamme tukea maan uudistusprosessia.

On kuitenkin tarpeetonta sanoa, että odotamme komissiolta ja Montenegrolta, että ne tekevät kaikkensa korruption kitkemiseksi, sillä se ulottuu politiikkaan asti, mikä on valitettavasti sanottava. Poliitikot ovat ainakin joutuneet vakavien korruptiosyytösten kohteeksi. Haluan korostaa, että Duško Jovanovićin murha on edelleen selvittämättä. Onkohan vain sattumaa, että hän ja hänen kollegansa olivat kirjoittaneet paljon järjestäytyneestä rikollisuudesta. Toivon, että tämä on vain sattumaa ja ettei näillä asioilla ole yhteyttä keskenään. Toivon totisesti, että Montenegron viranomaiset ratkaisevat tapauksen pian ja tekevät paljon nykyistä enemmän korruption kitkemiseksi kotimaassaan.

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, suositus Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä liittyy erityiseen tilanteeseen. Ensimmäistä kertaa olemme tekemisissä sellaisen valtion kanssa, joka saavutti itsenäisyyden kansanäänestyksellä.

Toimin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen edustamana vaalitarkkailijana Montenegron ensimmäisissä kansanäänestyksen jälkeen järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Vaalien demokraattisuuden varmistamisesta vastasivat sekä Euroopan neuvoston valtuuskunta että OECD. Minua kiehtoi kansalaisten laaja osallistuminen vaalien tarkkailuun. Kaikissa vaalilautakunnissa, joissa kävimme, oli läsnä kansalaisjärjestöjen edustajia vaalilautakunnan puheenjohtajina. Vaalilautakuntien jäsenten voimakas sitoutuminen siihen, että kaikki vaalimenettelyt ovat lainmukaisia, näkyi selvästi. On syytä myös huomauttaa, että Montenegro on hyväksynyt euron lailliseksi maksuvälineeksi.

Kun otetaan huomioon Montenegron edistyminen Euroopan unioniin johtavalla tiellä, kannatan suositusta sopimuksen tekemisestä. Toivon, että hyväksymisprosessi auttaa Montenegroa kohentamaan väestönsä elinoloja.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). - (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, EU:n ja Balkanin maiden väliset suhteet ovat arkaluonteinen asia osittain siksi, että EU:n suurimpien jäsenvaltioiden harjoittama ”hajota ja hallitse” -politiikka vaikutti keskeisesti entisen Jugoslavian hajoamiseen. Entisellä Jugoslavialla oli tärkeä asema koko alueen vakauttamisessa toisen maailmansodan jälkeen. Sloveniaa lukuun ottamatta kaikkia Balkanin maita leimaavat epävakaus, etniset jännitteet, siirtolaisongelmat, korkea korruptio- ja työttömyysaste, heikko valtio sekä demokraattisesti valittujen parlamenttien heikot vaikutusmahdollisuudet. Tällaiset olot ruokkivat laitonta kauppaa sekä aseiden, ihmisten, huumeiden, alkoholin ja tupakkatuotteiden salakuljetusta. Näissä oloissa on vaikeaa suunnitella liikenteen, energian ja talouden kehittämistä. Myös ympäristönsuojelussa on ongelmia. Kellekään ei siis pitäisi olla yllätys, että meistä nämä Montenegrossakin yleiset ilmiöt ovat kiireellistä ratkaisua vaativia ja koko maailmaa koskettavia ongelmia. Päätöslauselma on vain heikko korvike siitä, mitä meidän olisi tehtävä päästäksemme irti syyllisyydestä, joka on syntynyt monien asianhaarojen johdosta tällä alueella. Onko parlamentti tietoinen tästä?

  Georgios Georgiou (IND/DEM). - (EL) Arvoisa puhemies, kollegamme Marcello Vernola on antanut erinomaisen ja sanoisinko elävän kuvan Montenegrosta, joka on Balkanin alueen kiehtovin valtio. Balkanin maiden legendoihin on aina kuulunut tarinoita tästä entisestä kuningaskunnasta, joka on kyennyt elämään viiden naapurimaansa kanssa. Todellakin, sillä on peräti viisi naapuria! Montenegron rajanaapureita ovat Bosnia, Kroatia, Serbia, Albania ja myös Kosovo, josta saattaa tosin tulla Montenegron ongelma, sillä sanomalehtien ja kollegojemme mukaan Kosovo suunnittelee yksipuolista itsenäisyysjulistusta.

Kosovosta saattaa siis tulla ongelma Montenegrolle, jossa asuu nykyään runsaasti albaaneja. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen on minusta jäsenyysneuvottelujen aloittamisen kannalta hyvin myönteinen asia ja edistää maan hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistusta, mutta ennen kaikkea se auttaa korruption torjumisessa. Toivonkin, että sopimuksella voidaan hillitä albaaniväestön keskuudessa mahdollisesti syntyviä jännitteitä.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, Balkanin alueen poliittinen tilanne on saanut erityistä huomiota täällä parlamentissa jo usean vuoden ajan. Olemme iloisia siitä, että veristen konfliktien jälkeen rauha ja yhteistyö kansakuntien kesken ovat nyt normaali osa alueen ihmisten jokapäiväistä elämää.

Myös kaikkein arkaluonteisimpia asioita, kuten uuden valtion itsenäisyysjulistusta, hoidetaan ja voidaan hoitaa kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Tämä on alueen poliittisen kehityksen todellinen kehityssuuntaus, jonka ansiosta enemmistö alueen valtioista voi saavuttaa yhteisen strategisen tavoitteensa eli yhteistyön tiivistämisen Euroopan unionin kanssa ja lopulta unionin täysjäsenyyden.

Montenegro on erinomainen esimerkki tästä kehityssuuntauksesta. Julistauduttuaan itsenäiseksi se piti yllä hyviä suhteita lähinaapureihinsa, myös Serbian tasavaltaan, jonka kanssa se oli aiemmin muodostanut liittovaltion. Montenegro aloitti välittömästi itsenäistymisensä jälkeen tiiviit neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta, ja neuvottelut huipentuivat sopimuksen allekirjoittamiseen 15. lokakuuta tänä vuonna. Montenegro teki lisäksi vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa. Se tulee voimaan tammikuussa.

Tänä lyhyenä, alle puolitoista vuotta kestäneenä ajanjaksona Montenegro on edistynyt tuntuvasti. Myönteisiä saavutuksia ovat muutokset finanssi- ja veropolitiikassa, siirtyminen kilpailutalouteen sekä pääoman vapaa liikkuvuus.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää erityisesti sosiaalipolitiikassa ja työllisyydessä, energia-asioissa, ympäristönsuojelussa, turvallisuudessa ja kansalaisoikeuksissa. Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tehokas torjunta sekä kokonaisvaltainen yhteistyö Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ovat erityisen tärkeitä tehtäviä, jotka Montenegron hallituksen on hoidettava.

Montenegro ei kuitenkaan ole yksin ongelmineen. Kaikki Euroopan unionin jäsenyyttä hakevat Balkanin maat ovat vastaavien haasteiden edessä. Montenegro on etunenässä tässä prosessissa, ja haluankin esittää toiveeni siitä, että se säilyttää asemansa. Unioni on valmis vastaanottamaan Balkanin maat yhteisön jäseniksi. Se, tapahtuuko tämä ja milloin, riippuu ennen kaikkea Balkanin maiden poliittisen eliitin viisaudesta.

  Libor Rouček (PSE). - (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Montenegro on saavuttanut näkyvää edistystä lyhyen itsenäisyytensä aikana. Uuden valtion perusta on luotu, ja uusi perustuslaki on annettu. Maan talous kasvaa vahvasti, kahdeksan prosenttia vuodessa, ja kotimaisten investointien arvo kuluvana vuonna on noin 700 miljoonaa euroa. Vakautus- ja assosiaatiosopimus on allekirjoitettu, ja Montenegro on ottanut ensiaskeleensa EU:n täysjäsenyyteen johtavalla tiellä. Jotta tämä tie olisi mahdollisimman lyhyt ja nopea, Podgorican olisi tehtävä tiettyjä keskeisiä päätöksiä. Oikeusvaltion toimintaa on vahvistettava, ja muun muassa riippumattoman oikeuslaitoksen toiminta on taattava. Myös korruptiota on torjuttava entistäkin päättäväisemmin, ja poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon avoimuutta on lisättävä markkinatalouden demokraattisen ja tasapuolisen toiminnan varmistamiseksi. Matkailulla on keskeinen asema Montenegron taloudessa. Matkailun kestävän kehityksen mukainen kehittäminen on varmistettava yhtenäisellä lainsäädäntökehyksellä luonnonympäristön ja rannikon suojelemiseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, Montenegron ja sen naapurimaiden liittymisprosessi edistää alueellisen yhteistyön kehittämistä entisestään. Olen vakuuttunut siitä, että alueellinen yhteistyö CEFTAssa auttaa niin ikään monien, koko aluetta koskevien poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisussa. Haluaisin puheeni lopuksi kehottaa komissiota tukemaan Montenegroa ja muita Länsi-Balkanin valtioita alueellisen yhteistyön kehittämisessä erityisesti energian, liikenteen ja ympäristön aloilla.

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, Hannes Swoboda mainitsi hetki sitten aivan perustellusti Montenegron laajalle levinneen korruption. Tämän vahvistuksena viittaisin Transparency International -järjestön korruptiotutkimukseen, jonka mukaan Montenegron sijoitus on 3,3 asteikolla 0–10, jossa 10 tarkoittaa, ettei korruptiota esiinny lainkaan. Montenegro kuuluu siis niiden valtioiden kärkeen, joissa korruptio on iso ongelma.

Lisäisin edelliseen salakuljetuksen, joka on niin ikään suuri ongelma Montenegrossa. Tässä mielessä Montenegrolla ei tosiaankaan ole rajoja. Valtiossa ehdotettiin hiljattain tupakointikieltoa julkisissa tiloissa. Silti pääkaupungin keskustasta voi ostaa tuhansia salakuljetettuja savukelaatikoita. Tältä osin Montenegrolla on vielä pitkä matka Euroopan unioniin.

Toisaalta Montenegroa on rohkaistava täyttämään unionin kriteerit mahdollisimman pian. Olen iloinen siitä, että esimerkiksi oikeuslaitoksen kehittämisessä tai hallinnon uudistuksessa on edetty huomattavasti. Meidän on syytä antaa arvostusta Montenegron saavutuksille, joita se on tehnyt sen jälkeen, kun se julistautui lähes yksipuolisesti itsenäiseksi kansanäänestyksen jälkeen.

Minusta Euroopan unionin olisi annettava selkeä viesti siitä, että Montenegron tietä jäsenyyteen lyhennetään heti, kun se on täyttänyt vaaditut kriteerit. Meidän on tarjottava sille todelliset jäsenyysmahdollisuudet, ei tosin kahden, kolmen tai neljän vuoden kuluessa, vaan todellisena kannustimena Montenegron yhteiskunnalle, jotta se pyrkisi entistäkin ponnekkaammin unionin normien noudattamiseen.

  Bernd Posselt (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, Montenegro ei ole vain yksi maailman kauneimmista valtioista. Se on myös Balkanin maa, jolla on nykyajan valtioista pisin itsenäisyyshistoria. Montenegro oli Belgian perustamisen aikoihin ollut itsenäinen jo vuosisatoja, ja sillä oli valtion ominaispiirteet. Korostan tätä, sillä Montenegro sivuutetaan aina perusteettomasti piskuisena tarpeettomana maana, joka sai äkisti itsenäisyyden kuin kohtalon oikusta.

Sanoin jäsen Helmuth Markoville, että Montenegron liittolainen Serbia liitti maan itseensä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin kyse ei ollut vapaaehtoisesta liitosta. Maassa järjestettiin muodollinen parlamenttiäänestys, mutta ei muuta. Montenegrossa nähtiin laajamittainen vapautusliike, joka jatkoi toimintaansa koko 1920-luvun aina 1930-luvulle asti. Tito palautti lopulta Montenegron itsenäisyyden Jugoslaviassa, ja se saattoi erota Serbiasta Titon aikana annetun Jugoslavian perustuslain nojalla. Montenegron tielle asetettiin kuitenkin esteitä sen yrittäessään käyttää tätä oikeutta. Nykyisin valtio on itsenäinen ja matkalla kohti Euroopan unionin jäsenyyttä.

Meidän on tuettava Montenegron demokraattisia puolueita. Kuten todettu, Montenegron tapa käsitellä vähemmistöongelmaa voi toimia esimerkkinä monelle muulle alueen maalle, minkä vuoksi vähemmistöt kannattivat itsenäisyyttä. Valtio kaipaa kuitenkin yhä entistä vahvempaa riippumatonta koulutusjärjestelmää, kuten sellaista, jonka tarjoaa Podgorican lähellä Tuzissa sijaitseva fransiskaaninen koulutuskeskus. Yksityisiä koulutusaloitteita tarvitaan valtion jäykkien rakenteiden muuttamiseksi.

Kehotan Montenegron halitusta jatkamaan sinnikkäästi tällä moniarvoisuuden tiellä paitsi taloudessa myös koulutuksessa sekä maan perustuslaillisissa ja demokraattisissa rakenteissa.

(Suosionosoituksia)

  Józef Pinior (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Montenegro on epäilemättä esimerkki Balkanin maiden myönteisestä kehityksestä valtiorakenteiden, perustuslain, oikeusvaltion, maailmanmarkkinoille pääsyn ja markkinatalouden kehittämisen alalla. Siten Euroopan parlamentin olisi epäilemättä kannatettava Euroopan unionin ja Montenegron tasavallan välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta.

Samaan aikaan meidän on kuitenkin muistettava, että Montenegrolla on melkoisesti uudistettavaa ja tehtävää erityisesti oikeusvaltion kehittämisessä ja korruption torjumisessa. Muistuttaisin myös, että Montenegro allekirjoitti Yhdysvaltain kanssa huhtikuussa 2007 kahdenvälisen luovuttamattomuussopimuksen. Sopimus on valitettavasti ristiriidassa Euroopan unionin yhteisen kannan ja pääperiaatteiden kanssa. Kansainvälinen rikostuomioistuin on hyvin tärkeä elin EU:n politiikan kannalta. Tämä kahdenvälinen sopimus oli siten ikävä takaisku unionin kanssa mahdollisesti tehtävän sopimuksen kannalta.

En sano tätä sen vuoksi, että Euroopan parlamentti suhtautuisi kielteisesti Montenegroon. Päinvastoin minusta Euroopan komission ja kaikkien EU:n toimielinten olisi panostettava paljon auttaakseen Montenegroa valmistautumaan oikein suhteittensa lähentämisessä Euroopan unioniin erityisesti korruption torjunnassa, oikeusvaltion vahvistamisessa, markkinatalouden kehittämisessä ja harmaan talouden estämisessä.

  Paul Rübig (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Montenegron esimerkki osoittaa kansanäänestyksen mahdollisen merkityksen. Sen vuoksi ymmärrän hyvin, miksi täällä parlamentissa heiluteltiin tänään kansanäänestykseen kehottavia julisteita, sillä antaahan Lissabonin sopimus toki mahdollisuuden kansanäänestyksen järjestämiseen. Minusta on tärkeää, että kansalaiset voivat olla mukana kuulemisprosessissa ja että heillä on mahdollisuus ilmaista tahtonsa.

Myös Montenegron taloudellisia rakenteita on mielestäni tarpeen parantaa. Kuten Bernd Posselt on jo todennut, Euroopan unionin koulutuslaitokset ja -ohjelmat ovat hyvin tärkeitä tältä osin. Myös energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet asettavat ison haasteen Montenegrolle ja tarjoavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.

Tietoliikenteessä olisi suotavaa, että Montenegro siirtäisi verkkovierailusta annetun direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, sillä siten parannettaisiin myös kohtuuhintaista viestintää Euroopan maiden kanssa.

On sanomattakin selvää, että ympäristö on yksi keskeisistä haasteista. Lisäksi jätehuolto, jätevedenpuhdistamot ja jätevesihuolto aiheuttavat ongelmia. Pilaantumattoman luonnon kauneudesta puhuttaessa on mahdollista soveltaa uusimpia normeja. Euroopan unioni tarjoaa ympäristön suojelupuitteet, jotka olisi syytä ottaa käyttöön mahdollisimman pian.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Suurkiitokset esittelijälle, jolla oli kunnia esitellä mietinnössään uusi ja samalla vanha eurooppalainen valtio. Erottuaan ”pehmeästi” Serbiasta, Montenegro sai mahdollisuuden osoittaa pienen ja ylpeän valtion rajoittamattoman potentiaalin. Toisaalta Montenegron olisi osoitettava tietä alueellisen yhteistyön kehittämisessä ja jatkettava vähemmistöjen oikeuksien parantamista sekä edistettävä Balkanin alueen muuttamista ruutitynnyristä paikaksi, jossa kansoilla olisi hyvä elää.

Kuten muillakin vasta hiljattain itsenäistyneillä valtioilla, Montenegrolla on edessään joukko vaikeita haasteita, kuten esimerkiksi syvään juurtunut korruptio, laiton liiketoiminta ja harmaa talous. On valitettavaa, että jotkin ulkomaiset sijoittajat, erityisesti Venäjältä tulevat, ovat kiinnostuneista tästä nuoresta valtiosta vain, koska se tarjoaa helpon tavan päästä käsiksi laittomiin finanssikauppoihin. Montenegron päätös olla luovuttamatta Yhdysvaltain työntekijöitä kansainväliselle rikostuomioistuimelle sotilasavun vastineeksi heikentää valtion uskottavuutta suhteessa sen haluun harjoittaa rauhanomaista yhteistyötä naapurimaidensa kanssa ja jopa suhteessa sen sitoutumiseen eurooppalaisiin päämääriin.

Menneisyyden varjoista huolimatta Montenegro on nyt muutamien muiden naapurimaidensa tavoin kiinnostunut mahdollisesta jäsenyydestä Euroopan unionissa. Juuri jäsenyyden mahdollisuus kannustaa valtiota kehittämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä parantamaan kansalaisten elämänlaatua. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon on määrä panna vauhtia Montenegron uudistusprosessiin. Montenegro voi ottaa oppia naapurimaansa Slovenian ja muiden uudella vuosituhannella EU:hun liittyneiden valtioiden kokemuksesta EU:n jäsenyyden saavuttamisessa.

Montenegron julistautuminen ekologiseksi tasavallaksi on arvostettava aloite, mutta sen uskottavaan soveltamiseen käytännössä voi vielä mennä aikaa.

On hyvä, että Montenegroa ja muita Balkanin maita muusta Euroopasta erottava viisumipakkoasia on nyt nostettu esiin. Euroopan komission ja neuvoston ei pitäisi jäädä puolitiehen vaan poistaa tämä este kokonaan, samoin kuten taloudelliset ja byrokraattiset esteet. Niiden on kuitenkin varmistettava korkean suojelun taso rikollisia ja lainrikkojia vastaan.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäseniä hyvin asiantuntevasta ja tärkeästä keskustelusta, ja esittelijä Marcello Vernolaa keskustelun elävöittämisestä.

Monet jäsenet korostivat perustellusti, että on ehdottoman välttämätöntä torjua korruptiota ja rikollisuutta sekä varmistaa oikeusvaltion vahvistaminen Montenegrossa. Olen ehdottomasti samaa mieltä: oikeusvaltio on oleellisen tärkeää kaikille yhteiskunnan sektoreille, sillä se tukee koko yhteiskunnan ja talouden toimintaa. Juuri tästä syystä komissio kiinnittää suurta huomiota oikeuslaitoksen uudistukseen jo Montenegron ja muiden Länsi-Balkanin maiden liittymisprosessin alkuvaiheessa. Tämä on liittymisen tärkeimpiä poliittisia kriteereitä, ja siihen on kiinnitettävä ensisijaista huomiota.

Esittelijä Marcello Vernola ja monet muut jäsenet korostivat myös ekologian ja ympäristön merkitystä. Komissio auttaa tätä entistä kuningaskuntaa tulemaan ekologiseksi valtioksi, jossa kansoilla olisi hyvä elää, kuten jäsen Justas Vincas Paleckis totesi. Tähän pyritään vahvistamalla Montenegron hallintokapasiteettia, mikä puolestaan lisää valtion valmiuksia lähentää lainsäädäntöään unionin lainsäädäntöön esimerkiksi jätehuollossa ja jäteveden käsittelyssä.

Tämä liittyy kuitenkin myös korruptioon, ja haluankin lainata komission edistyskertomusta, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: ”Poliittisen korruption vähentämiseen pyrkivissä toimissa ei ole tapahtunut edistystä. Julkinen varainhoito aiheuttaa vakavaa huolta. Korruptio rehottaa varsinkin rakentamisessa ja maankäytön suunnittelussa, yksityistämishankkeissa, toimiluvissa ja julkisissa hankkeissa”. Nämä ovat vakavia asioita, minkä vuoksi Montenegron ensisijaisena tehtävänä on korruption kitkeminen.

Saanen lisäksi ilmoittaa arvoisille jäsenille, että komissio aikoo antaa ensi vuoden alussa, luultavasti maaliskuussa, tiedonannon, jossa kartoitamme Thessalonikin kokouksen ja viime vuonna pidetyn Salzburgin kokouksen jälkeen saavutettua edistystä sekä viitoitamme tulevaa. Yksi kartoitettavista asioista on viisumivapaus, jonka monet teistä ottivat esiin, ja täysin perustellusti. Komissio käynnistää vuoropuhelun viisumivapaata matkustamista koskevista suuntaviivoista. Viisumivapaudella on tarkoitus auttaa Länsi-Balkanin maita täyttämään vaatimukset, jotta kansalaisten ei enää tarvitsisi hankkia viisumia Euroopan unionin jäsenvaltioihin matkustaakseen.

Haluan kuitenkin korostaa, että tämä ei sinänsä kuulu komission vaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltuuksiin, ja sisäministeriöillä ja sisäministereillä on tässä keskeinen asema. Yhdistäkäämme siis voimamme sisäministerien ja Länsi-Balkanin maiden lobbaamiseksi, sillä meidän on varmistuttava siitä, että kaikki turvallisuusvaatimukset, kuten asiakirjojen myöntäminen ja rajavalvonta, ovat täysin kunnossa ennen viisumivapauden toteuttamista.

Olen hyvin tyytyväinen saadessani kuulla Montenegron ja Euroopan unionin parlamenttien välisestä onnistuneesta yhteistyöstä. Tiedän, että tämän on hyvin tärkeää, koska se on osa poliittista integraatiota, ja tämä auttaa kehittämään Montenegron instituutioita hyvin myönteisellä tavalla. Uskon, että voimme työskennellä yhdessä Montenegron demokraattisten instituutioiden ja hallintokapasiteetin vahvistamiseksi. Olen hyvin iloinen siitä, että olemme täysin samoilla linjoilla Montenegron kehittämisestä ja etenemisestä kohti Euroopan unionia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (EN) Olen saanut yhden päätöslauselmaesityksen komission julkilausumasta käydyn keskustelun päätteeksi⁽¹⁾.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys päätöslauselmaesityksestä ja Marcello Vernolan mietinnöstä toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin jäsenenä minulla on suuri ilo antaa tukeni vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiselle Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välillä.

Uskon, että Euroopan unionin ja Montenegron tasavallan välinen yhteistyö tyydyttää molempia osapuolia tulevaisuudessa etenkin kahdenvälisen vapaakauppa-alueen asteittaisen luomisen ansiosta. Olen hyvin tyytyväinen myös Montenegron tasavallan etenemiseen Euroopan unionin asettamien velvoitteiden täyttämisessä.

Puhuisin kuitenkin lyhyesti aloista, joilla Montenegron on komission suositusten mukaisesti ponnisteltava edelleen, jos se aikoo lähentyä Euroopan unionia. Montenegron tärkeimpänä tehtävänä on oikeusvaltion parantaminen julkisen hallinnon uudistuksen avulla, jotta se voi vahvistaa instituutioitaan kaikilla tasoilla sekä torjua tehokkaasti niiden politisoitumista. Olen tietoinen ja kiitollinen Montenegron lainsäädännöllisistä ponnisteluista tältä osin, mutta tärkeintä on, että ne alkaisivat näkyä pikku hiljaa tehokkaasti myös käytännössä. Montenegron viranomaisten on lisättävä avoimuutta myös talousarvion valvonnassa, julkisessa varainhoidossa ja tarjouskilpailuissa.

Uskon, että jos Montenegron tasavalta panee täytäntöön kaikki Euroopan komission suositukset, se voi siirtyä nopeasti unioniin suoraan johtavalle tielle.

(1) Ks. pöytäkirja.

14. 1 Maailman aids-päivä 1. joulukuuta 2007 (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma maailman aids-päivästä 1. joulukuuta 2007.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, meillä on jälleen kerran tilaisuus keskustella Euroopan parlamentissa tästä vakavasta terveysuhasta. Vasta muutama kuukausi sitten meillä oli tilaisuus puhua aidsia koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta. Huolemme ei tietenkään koske yksistään Euroopan yhteisöä vaan koko maailmaa.

Olemme huolissamme aids-tartuntojen kasvusta ja siitä, että maailmassa on aivan liikaa hiv-tartunnan saaneita ihmisiä, 33 miljoonaa. Siten haluamme toteuttaa toimia Euroopan unionissa ja toimia yhteistyössä myös kaikkien muiden EU:n ulkopuolisten kansainvälisten toimijoiden kanssa tämän maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi. Tämä on sopusoinnussa myös Euroopan yhteisön uuden terveysstrategian kanssa, jossa Euroopan unionilla on maailmanlaajuinen rooli terveysasioissa.

Voimme keskittyä ensinnäkin aids-tartuntojen estämiseen, sillä tämä on hyvin tärkeää. Samalla on varmistettava aids-testien mahdollisuus sekä tarvittaessa hoito. Tämä kaikki edellyttää tietoisuuden lisäämistä, jolla on keskeinen rooli ja jossa olemme jäljessä. Palaan tähän tuota pikaa. Sitten on vielä aidsin aiheuttama sosiaalinen häpeä, joka on keskeinen huolenaiheemme, sillä se johtaa eräänlaiseen noidankehään: sosiaalinen häpeä estää ihmisiä testauttamasta itseään ja ottamasta selvää mahdollisesta tartunnasta, minkä vuoksi he saattavat tartuttaa muita. He eivät uskalla hakeutua hoitoon tai testeihin, koska pelkäävät haittavaikutuksia. Tämä on erityisen huolestuttavaa nuorten keskuudessa, ja tärkein huolemme ja tavoitteemme liittyy tähän.

Tutkimukset ja mielipidemittaukset osoittavat, että nuorten keskuudessa on paljon tiedonpuutetta, jopa tietämättömyyttä näistä terveysuhkista. Siten on tärkeää kertoa nuorille oikealla ja informatiivisella tavalla, joka ei lietso paniikkia eikä myöskään johda itsetyytyväisyyteen, että kyse on vakavasta sairaudesta, johon ei ole parannuskeinoa mutta jolta voi suojautua. Nuorille on voitava kertoa, miten siltä voi suojautua, ja heille on kerrottava, ettei heidän ole syytä pelätä tartunnan saaneita tai taudin kanssa eläviä ihmisiä.

Eurobarometrin tutkimuksista paljastuu kaksi ääripäätä: Osa nuorista ajattelee, ettei ole syytä huoleen, että tartunnasta voi selviytyä muutaman antibioottikuurin avulla. Toisaalta he saattavat luulla, että tartunnan voi saada vain koskettamalla tartunnan saanutta henkilöä tai jopa juomalla samasta lasista tai suutelemalla. Aidsiin suhtautumisessa on siis kaksi ääripäätä, joista kummastakaan ei ole apua tavoitteemme kannalta, eli aidsin leviämisen ja uusien tartuntojen estämisessä.

Maailman aids-päivä on tärkeä päivä, joka antaa mahdollisuuden keskusteluun ja tietoisuuden lisäämiseen. Meidän ei kuitenkaan pidä tyytyä vain aids-päivään, ja siksi olenkin iloinen, että ainakin Euroopan unionissa keskustelemme aiheesta jatkuvasti. Nuorten osalta meidän on kuitenkin syytä muistaa, että 1980-luvulla järjestettiin erittäin aktiivinen, tehokas ja ponteva kampanja, joka onnistui tavoitteessaan eli tietoisuuden lisäämisessä. Tämän jälkeen luovutimme ja unohdimme, että uusi nuorten sukupolvi oli tulossa seksuaalisesti aktiiviseen ikään kampanjoiden jo mentyä ohi. Itse asiassa osa näistä nuorista syntyi juuri ennen kampanjoiden päättymistä, joten he eivät ehtineet saada tuolloin annettua valistusta. Tämän vuoksi tilanne on nyt se, jonka äsken kerroin. Tiedämme, että valistus, jonka haluamme antaa, on mahdollista yksinkertaisten viestien, yksinkertaisten menettelyjen, roolimallien sekä esimerkillisten ja asiasta puhuvien julkisuuden henkilöiden ja mielipidejohtajien avulla.

Tänä vuonna tavoitteenamme oli ehdottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden terveysministereille maailman aids-päivänä tehtäviä yhteisiä kouluvierailuja, joissa puhuisimme ja vaihtaisimme ajatuksia näistä ongelmista nuorten kanssa, jotta tietäisimme, mitä he tietävät näistä asioista, ja kertoaksemme, mitä me tiedämme. Ehdotukseemme vastattiin myönteisesti, sillä yli puolet jäsenvaltioista tarttui siihen.

Menimme siis kouluihin, myös minä menin, ja kokemus oli hyvin valaiseva. Keskustelimme nuorten kanssa saadaksemme ensinnäkin selville, mitä he tietävät aidsista. Myös käytännön ongelmia tuli esille. Nuoret tietävät esimerkiksi, että kondomi on paras suoja tautia vastaan, mutta ongelmana on, miten hankkia niitä? Asia saattaa nolostuttaa, huolestuttaa tai ujostuttaa. Jotkin käytännön asiat muodostuvat siis ongelmaksi, jota emme ole pitäneet ongelmana Euroopassa. Mutta ne ovat olemassa.

Haluamme puhua nuorille nuorten kielellä, joten komissio teki tänä vuonna aloitteen televisiossa esitettävän tietoiskun tekemisestä hiv-tartuntojen estämiseksi. Tätä toteutettiin nuorille järjestetyllä kilpailulla, jonka voitti puolalainen opiskelija. Tämän jälkeen tietoisku tehtiin, ja sitä esitettiin useilla TV-kanavilla ja myös kouluvierailujen yhteydessä. Tämä on tärkeä strategia, jota meidän on noudatettava: meidän on puhuttava nuorille kielellä, jota he ymmärtävät.

Mutta kuten totesin aiemmin, hivin ja aidsin tuomat haasteet ulottuvat kauas Euroopan unionin rajojen ulkopuolelle. On totta, että hiv-palvelujen saatavuudessa on tapahtunut maailmanlaajuista edistystä etenkin keski- ja matalapalkkaisissa maissa, joissa asuu nykyisin noin 95 prosenttia hiv-potilaista.

Hoitoa saavien ihmisten määrä on kasvanut huomattavasti näihin maihin suunnatun kansainvälisen rahoituksen ennennäkemättömän nousun ansiosta: kun tuo luku vuonna 2001 oli 100 000 ihmistä, vuonna 2007 se on jo 2,5 miljoonaa. Nämä ovat vaikuttavia lukuja, mutta silti yli 70 prosenttia retrovirushoitoa tarvitsevista ihmisistä ei ole hoidon piirissä. Tämä osoittaa, että meillä on vielä pitkä tie edessämme.

EU:n toimia rahoitetaan monin eri rahoitusvälinein sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti. Yksi tällainen väline on maailmanlaajuinen rahasto. On myös muita, julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kautta toimivia rahoitusmekanismeja. Näiden kansainvälisen yhteisön yhteisten ponnistelujen avulla on saatu aikaan edistystä, mutta paljon on vielä tehtävää, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä EU:n toimielinten välillä.

Kuten totesin puheenvuoroni alussa, päätavoitteenamme on vähentää uusien hiv-tartuntojen määrää sekä pyrkiä löytämään parhaat tuki- ja hoitomuodot hiv-tartunnan saaneille ja aidsia sairastaville potilaille. Haluan siten korostaa jälleen kerran sitä, että on erittäin tärkeää torjua sosiaalista leimautumista, sosiaalista syrjäytymistä ja potilaiden syrjintää, sillä muutoin emme kykene hallitsemaan tilannetta. Tässä tarkoituksessa meidän on lisättävä valistuskampanjoita.

Euroopan komission mottona aidsin torjunnassa onkin ”Muista minua”, sillä kyse on unohdetusta taudista kaikkialla, tai ainakin siitä on tullut sellainen. Palautamme sen nyt eturintamaan paitsi muistuttaaksemme kansalaisia taudin olemassaolosta myös kehottaaksemme päättäjiä nostamaan taudin torjunnan poliittisen agendansa kärkeen sekä toteuttamaan kaikki vaadittavat toimenpiteet. Tältä osin luotan Euroopan parlamentin tukeen, jonka tiedän saavani.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tehtävää on kovin paljon. Aloitan siitä, mitä komission jäsen korosti puheessaan, eli aidsin vaikutuksista lapsiin, sillä yksi tänä vuonna meneillään olevista kampanjoista on Stop Aids in Children. Tiedämme, että joka päivä kerran minuutissa syntyy hiv-tartunnan saanut lapsi ja että maailmassa on yhteensä 2,3 miljoonaa tartunnan saanutta lasta, joista vain joka kymmenes retrovirushoitoa tarvitseva saa sitä. Tiedämme myös, että hoidon puutteessa noin joka kolmas lapsi kuolee ensimmäisenä elinvuotenaan ja puolet ennen toista ikävuotta. Tiedetään myös, että maailmassa on 15,2 miljoonaa alle 18-vuotiasta nuorta, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat kuolleet aidsiin, ja että vuoteen 2010 mennessä maailmassa on 20 miljoonaa aids-orpoa.

Nämä luvut koskevat lapsia, jotka asettavat suuren haasteen, mutta toki kyse on myös aikuisista. Tiedämme, kuinka paljon jäsenvaltioissamme on ihmisiä, joilla on diagnosoitu hiv. Määrät ovat nousussa, ja tilastot pelottavat: joka kolmas ei tiedä tartunnastaan.

Tämä on iso haaste, mutta on myös muita haasteita, joita meidän olisi mielestäni tänä vuonna syytä korostaa. Komission jäsen mainitsikin muutaman niistä. Perustietämyksen taso on itse asiassa laskenut viiden vuoden kuluessa eli ihmiset eivät ole yhtä valistuneita kuin aiemmin. Myytit ja väärinkäsitykset ovat yleistyneet. Viidesosa ihmisistä ei tiedä, että hiv-tartunnan voi saada suojaamattomassa seksissä. Vain alle puolet seksuaalisesti aktiivisista ihmisistä käyttää aina ehkäisyä uuden seksikumppanin kanssa.

Tiedämme, että diagnosoitujen ihmisten määrä on kolminkertaistunut vuoden 1997 jälkeen ja että riskikäyttäytyminen on kasvussa. Tiedämme, että neljännes kaikista hi-viruksesta johtuvista kuolemista johtuu myöhäisestä diagnosoinnista ja että kolmasosassa tapauksista kuolema on estettävissä. Tiedämme erityisesti, että on liian monia tapauksia, joissa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, joilla on hiv-tartunta, jäävät ilmaisen hoidon ulkopuolelle. Kun heillä ei ole varaa heidän henkensä mahdollisesti pelastavaan hoitoon, he jatkavat elämäänsä tartuttaen mahdollisesti muita. Lisäksi tiedetään, että hiv-tapausten määrä miesvankien keskuudessa on 15 kertaa suurempi kuin muun väestön.

Kaikki nämä asiat tiedämme, ja meillä on tietoa myönteisistä merkeistä ja tutkimuksista. Totesin itse hiljattain Ruandassa, että tutkimustietoa on saatavilla, kliinisiä kokeita tehdään ja että Afrikassa on tarve testata afrikkalaisille tarkoitettuja rokotteita.

Kaikki tämä vaatii kiireellisiä toimia. Vuosi 2010 on kohdevuosi, ja se on jo hyvin lähellä. Arvoisa komission jäsen, meidän molempien toimikausi lähenee loppuaan. En halua, että käytämme sitä tekosyynä ja jätämme asian seuraajillemme. Haluan, että voimme sanoa vuonna 2009, jolloin jätämme mahdollisesti virkamme, että olemme ainakin täyttäneet lupauksemme.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, onnitteluni komissiolle sen ponnisteluista, joista komission jäsen hetki sitten kertoi. Haluan korostaa maailman aids-päivän ja yhteisen vastuumme merkitystä aidsin torjumiselle, sillä tauti etenee koko maailmassa, eikä se ole saanut ansaitsemaansa huomiota.

Näin ollen ryhmäni on iloinen, että keskustelemme asiasta tänään täällä Strasbourgissa. Luvut puhuvat puolestaan: maailmassa on yhteensä 33 miljoonaa hiv-tartunnan saanutta tai aidsia sarastavaa ihmistä. Aidsiin on kuollut yhteensä 25 miljoonaa ihmistä.

Monet käyttäytyvät kuitenkin niin kuin koko tautia ei olisi olemassa. Koska aids liittyy seksiin, moni on mieluummin siitä hiljaa. Ja kuten komission jäsen totesi, tämä vaikeuttaa ihmisten valistamista aidsista. Tästä kärsii etenkin nuorten sukupolvi, sillä uusista hiv-tartunnoista puolet havaitaan alle 25-vuotiailla nuorilla. Nytkin, juuri tällä hetkellä, kuudella nuorella todetaan tartunta, ja kolme lasta kuolee aidsiin. Kyse on sukupolvesta, joka ei tiedä elämästä ilman aidsia.

Aids ei rajoitu vain Afrikkaan. Hiv-tartuntojen määrä Euroopassa ja Keski-Aasiassa on kaksinkertaistunut viime vuosina, 1,25 miljoonasta 2,4 miljoonaan. Euroopan unionin on korkea aika tehdä jotakin. Tämä miljoonien perheiden elämän tuhoava tauti on estettävissä. Sitä vastaan voidaan taistella tehokkaan valistuksen, kondomien saatavuuden helpottamisen ja kohtuuhintaisten lääkkeiden avulla.

Komission jäsen huomautti perustellusti, että aidsista on tullut unohdettu tauti Euroopassa. Nykynuoret eivät olleet vielä syntyneet 1990-luvulla, jolloin järjestettiin laajoja valistuskampanjoita. Meidän on toimittava ponnekkaasti, jos emme halua, että tilanne karaa käsistä

Siten osittain symbolisena tekona ja osittain siksi, että aloite mielestämme erittäin tärkeä, ryhmäni käynnisti viime kuussa kampanjan, jonka tarkoituksena on alentaa kondomien arvonlisäveroa viiteen prosenttiin koko Euroopan unionissa. Se, että veroprosentti vaihtelee niin suuresti jäsenvaltioittain – joissakin jäsenvaltioissa se on jopa 25 prosenttia – osoittaa, ettemme suhtaudu yhtenäisesti tähän yhteiseen ongelman, tai ainakin sen, ettemme tee tarpeeksi asian hyväksi.

Puheenjohtajavaltio Portugali on antanut vankan tuen kampanjallemme, ja toivomme myönteistä tukea myös komission jäsen Kovácsilta, kun hän käynnistää ensi vuoden lopulla keskustelun EU:n alv-järjestelmistä.

  Holger Krahmer, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, lähes kaksi viikkoa sitten järjestettynä maailman aids-päivänä näin julisteen, jossa luki: ”Ikuisesti sinun, AIDS”. Viesti oli, että vaikka aids ei ole parannettavissa, se on hoidettavissa. Monet ihmiset, varsinkin nuoret, unohtavat tämän tai mieluummin sivuuttavat sen. Edellisten puhujien mainitsemat tartuntaluvut puhuvat puolestaan. Valistus on ainoa keino estää hiviä ja aidsia, ja olen iloinen, että komissio yhtyy tähän näkemykseen.

Valistuksessa ei kuitenkaan pidä tyytyä vain julistekampanjoihin tai ministerien kouluvierailuihin. Näihin asioihin saatetaan kiinnittää vähäksi aikaa huomiota myös tiedotusvälineissä, mutta se ei vielä muuta käyttäytymismalleja etenkään nuorten keskuudessa.

Aidsista ja hivistä kerrottiin aiemmin lehdissä todellisina kauhutarinoina. Ihmiset tunsivat turvattomuutta ja pelkoa, koska kukaan ei tiennyt viruksen todellista vaarallisuutta. En halua paluuta tuohon aikaan, mutta koska hiv ja aids ovat todellisuutta ja koska hoidot ovat entistäkin turvallisempia, ongelma ei enää saa automaattisesti yhtä paljon julkista huomiota kuin ennen.

Moni on jo tottunut näihin viesteihin, ja osa on jopa kyllästynyt näkemään ja kuulemaan niitä. Tämä on järjen vastaista, mutta se on tosiasia. Valistusta on mukautettava muuttuneita oloja vastaavaksi. Valistusta on suunniteltava niin, että se tavoittaa ihmiset ja heidän huomionsa ja jotta räätälöidyt viestit tavoittavat erityiset kohderyhmät näiden omalla kielellä. Moni nuori erehtyy pitämään hiviä vähäisenä riskinä, minkä vuoksi on erityisen tärkeää, että puhumme nuorille heidän omalla kielellään ja saamme heidät pohtimaan tartunnan seurauksia.

Moni ei kuitenkaan edelleenkään ajattele seurauksia, tai valitettavasti he ryhtyvät ajattelemaan niitä liian myöhään lääkärin tai sosiaalityöntekijän kerrottua, että testi on ollut positiivinen. Tällöin hämärästä ja kaukaisesta taudista tuleekin yhtäkkiä totta. Edistystä tapahtuu vain, jos saamme ihmiset ajattelemaan hiviä ennen kuin on liian myöhäistä.

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sitkeitä pitkäaikaisia ponnisteluja. Kohderyhmiä varten on oltava heille suunnitellut välineet, palvelut ja hankkeet, sillä mitä eriytetympää ja henkilökohtaisempaa hoitoa potilaat saavat, sen paremmin he voivat. Hyväntekeväisyysjärjestöt, kuten Saksassa toimivat AIDS-Hilfe -yhdistykset, voivat olla merkittävässä asemassa, jos ne ottavat tämän uuden haasteen vastaan. Näin ei valitettavasti vielä ole aina käynyt.

Hiv-positiivisilla on nykyisin ainakin Länsi-Euroopassa hyvät mahdollisuudet elää pitkään. Muualla maailmassa, kuten Afrikassa, asia on toisin. Vaikka tilanne on meidän kannaltamme hyvä, emme saa sortua itsetyytyväisyyteen.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen lääkärinä toiminut aidsin parissa 20 vuotta, ja minun on sanottava suoraan, että olisin odottanut komissiolta paljon yksityiskohtaisempia ja käytännönläheisempiä ehdotuksia. Euroopassa tartunnan saa yleisimmin seksisuhteiden välityksellä. Täsmennän asiaa esittämällä seuraavat kysymykset:

1) Kehottaako komissio kaikkia jäsenvaltioita järjestämään seksivalistusta kouluissa?

2) Kehottaako komissio jäsenvaltioita säätelemään kondomien hintoja, sillä kondomi on ainoa tapa suojautua tartunnoilta?

Toiseksi yleisemmin tartunnan saa Euroopassa suonensisäisesti erityisesti huumeiden käyttäjien keskuudessa. Mitä komissio aikoo tehdä kehottaakseen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön haittojen rajoittamiseen tähtääviä strategioita, jotka ovat ainoa keino, jolla suonensisäisiä tartuntoja voidaan vähentää niiden keskuudessa, jotka eivät kykene tai halua luopua huumeista?

Muun maailman osalta olisin toivonut, että komissio olisi tullut tänne ja sanonut: Oltuamme kahdeksan kuukautta umpikujassa parlamentin kanssa panemme nyt merkille, että parlamentti on äänestänyt TRIPS-sopimuksen 6 artiklan muuttamisesta, ja vaikka tämä ei ole vielä johtanut kyseisen artiklan muuttamiseen, komissio on sitoutunut WTO:n sääntöjen muuttamiseen. TRIPS-sopimuksen säännöt antavat monikansallisille yrityksille mahdollisuuden pitää hallussaan patentteja 20 vuotta sillä seurauksella, että lääkkeet eivät päädy Afrikkaan. Emme ole kuulleet tästä kerrassaan mitään! Ellei sääntöjä muuteta, Afrikan kohdalla puheet ovat vain turhia lupauksia.

Lopuksi minun on kysyttävä, miten on mahdollista, että vaikka kaikki puhuvat niin kovin aidsin torjunnasta, samaan aikaan komission jäsen Mandelson kirjoittaa kirjeitä Thaimaan hallitukselle kehottaakseen, ettei se säädä lakeja, joilla mahdollistetaan yleislääkkeiden jakaminen? Kaiken lisäksi hän mainostaa ja mainitsee nimeltä lääkeyhtiöitä, kuten Sanofi-Avensiksen. Minusta komissiolla pitäisi olla jotakin sanottavaa tähän!

  Françoise Grossetête (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, on totta, että aids on vaatinut aivan liian paljon uhreja. Ja uhreja tulee vielä lisää. Valitettavasti moni lapsi saa tartunnan jo ennen syntymäänsä. Luvut ovat hälyttäviä. Niistä on kerrottu täällä, joten en aio käydä niitä läpi uudelleen.

Valitettavasti aidsin leviäminen jatkuu paitsi EU:n jäsenvaltioissa myös kolmansissa maissa. Tämän uuden epidemia-aallon torjuminen edellyttää ennaltaehkäisevän toiminnan, hoidon ja tuen lisäämistä sekä välttämättömien kumppanuuksien kehittämistä. Ennaltaehkäisyn ohella on parannettava kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoja ja neuvontaa sekä helpotettava hoitoon pääsyä ja sosiaalisten palvelujen saantia. Taudin kielteisiä vaikutuksia on pyrittävä lieventämään, sillä tauti on valitettavasti edelleen tabu, josta ei uskalleta puhua avoimesti. Kaikki tämä edellyttää saatavilla olevien voimavarojen ja tutkimuksen valjastamista, ponnistelujen koordinointia ja hankkeiden rahoittamista. Voimme edistää merkittävällä ja kestävällä tavalla epidemian kitkemistä vain, jos kaikki toimijat osallistuvat yhdessä tehokkaiden kumppanuuksien kehittämiseen.

On silmiinpistävää, että nykynuoret eivät ole koskaan nähneet sellaisia tehokkaita valistuskampanjoita, joita järjestettiin 1980-luvulla. Yhteiskuntien onkin otettava vastuuta asiassa ja valistettava nuoria hivistä ja aidsista. Tuoreista selvityksistä ilmenee, että nuoret ovat ällistyttävän huonosti perillä taudista. 54 prosenttia ”vanhojen jäsenvaltioiden” nuorista luulee, että tartunnan voi saada juomalla samasta lasista kuin tartunnan saanut. Tämä osoittaa, että on ensiarvoisen tärkeää lisätä tietoisuutta sekä panostaa ennaltaehkäisyyn ja tiedottamiseen kondomin käytöstä. Kondomien hinta on toinen asia, joka on nostettava esiin. Tämä osoittaa, ettemme voi jäädä puolitiehen ja unohtaa tätä vanhaa sairautta. Valistuksessa jaettavien viestien on oltava oikeanlaisia ja kohderyhmänsä paremmin tavoittavia. Tältä osin toimiin on jo ryhdytty. Viestien on oltava nykyaikaisia, sellaisia, jotka todella koskettavat nuoria. Vielä tähän päivään asti neuvonta ja testeihin hakeutuminen on jätetty potilaiden vastuulle pitkälti eettisistä syistä. Jälkeenpäin voimme nähdä, että tällainen toimintamalli on ongelmallinen kahdesta syystä: ensinnäkin palveluihin pääsy on vaikeaa, ja toiseksi ihmiset pelkäävät leimautumista ja syrjintää. Alhaisen tulotason valtioissa testien vapaaehtoisuus on suuri este aidsin torjumiselle. Miten voidaan olettaa, että huono-osaiset ja kouluttamattomat potilaat voisivat antaa valistuneen suostumuksen? Miten henkilö, joka ei ole koskaan kuullutkaan hi-viruksesta, voi suostua testattavaksi?

Mitä hyötyä testeistä on niille, joiden kotimaassa ei ole sosiaaliturvajärjestelmää? Saharan etelänpuoleista Afrikkaa koskevista tuoreista tutkimuksista ilmenee, että vain 12 prosenttia miehistä ja 10 prosenttia naisista on testauttanut itsensä ja saanut tuloksen. Aids on edelleen uhka, minkä vuoksi emme saa antaa otteemme herpaantua.

  Pierre Schapira (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aids on edelleen 2000-luvun vitsaus, vaikka kansainvälinen yhteisö on ponnistellut jo 20 vuoden ajan poikkeuksellisen paljon sen torjumiseksi satunnaisia herpaantumisen jaksoja lukuun ottamatta.

Haluan muistuttaa, että YK:ssa syyskuussa 2000 asetetuissa vuosituhannen kehitystavoitteissa seitsemäntenä mainitaan aidsin pysäyttäminen vuoteen 2015 mennessä, minkä jälkeen nykykehityksessä toivotaan tapahuvan käänne parempaan. Tilanne kehitysmaissa ja erityisesti Afrikassa, jossa aidsiin menehtyvien määrä kasvaa jatkuvasti, vaatii kuitenkin ponnistelujen kaksinkertaistamista, jos tuo tavoite aiotaan saavuttaa.

EU:n toimet voivat perustua useaan toimintamalliin. Ensinnäkin voidaan parantaa yhteistyötä varsinkin eteläisen pallonpuoliskon maiden paikallisviranomaisten kanssa, sillä kestäviä tuloksia potilaiden hoidossa, taudin ennaltaehkäisyssä, lääkkeiden toimittamisessa, tiedotus- ja valistuskampanjoiden järjestämisessä sekä myös terveydenhoitopalvelujen hoitamisessa paikallisväestön tarpeiden mukaisesti saadaan aikaan vain paikallisin toimin.

Toiseksi on löydettävä ratkaisut köyhien valtioiden jatkuvaan pulaan terveydenhoitohenkilökunnasta. EU:n on toimittava konkreettisten ja kunnolla rahoitettujen ohjelmien avulla, jotta kehitysmaiden terveydenhuoltohenkilökunta voi harjoittaa ammattiaan omassa kotimaassaan asianmukaisin välinein ja lääkkein varustettuina.

Aidsin pitkäjänteinen torjunta edellyttää myös vahvaa sitoutumista siihen, että kehitysmaiden potilaat saavat tarvitsemaansa lääkehoitoa kohtuuhintaan. Kun otetaan huomioon, että moni kehitysmaiden aids-potilas on jo kehittänyt vastustuksen ensimmäisen sukupolven lääkehoidolle, on elintärkeää löytää tapoja, joilla näille potilaille voidaan antaa uusinta yleistä lääkehoitoa. Kehottaisinkin komissiota varmistamaan erityisesti, että neuvottelujen alla olevat kahdenväliset alueelliset sopimukset – erityisesti talouskumppanuussopimukset – eivät sisältäisi määräyksiä, jotka saattavat estää kehitysmaita hyödyntämästä kaikkia TRIPS-sopimuksen ja Dohassa vuonna 2001 annetun julkilausuman suomia välineitä aids-potilaiden suojelemiseksi.

Lopetan nyt puheenvuoroni. Euroopan unionin on kannettava vastuunsa tilanteessa, jossa miljoonia ihmisiä kuolee vuosittain aidsiin. Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, sillä aika on käsittääkseni käymässä vähiin.

Haluan esittää vain muutamia huomautuksia. Ensinnäkin kyse on kaikkia ihmisiä koskevasta ongelmasta, ja tämä on viesti, jonka haluamme välittää. Kyse ei ole riskiryhmistä, emmekä voi enää ajatella, ettei asia koske meitä: aids on koko väestön ongelma ja koskee niin nuoria kuin naisiakin. Kansalaisten valveutuneisuutta on parannettava, ja myös poliittinen viesti on saatava välitettyä.

Siirtolaiskysymykseen – sehän otettiin täällä esiin – meillä on erityinen suhtautumistapa. Puheenjohtajavaltio Portugalin asialistalla olivat muun muassa terveys- ja siirtolaiskysymykset, ja siirtolaisten – myös laittomien – hoitoon pääsy, testaukset, hoidot ja terveydenhoito ovat niin ikään tärkeitä näkökohtia. Kyse ei ole vain heidän suojelemisestaan tai ihmisoikeuksista, jotka nekin ovat toki ensisijaisia, vaan koko yhteiskunnan suojelemisesta.

Täällä esille nostetut asiat, kuten huumeidenkäyttäjien mahdollisuudet vaihtaa neulat puhtaisiin, kondominkäytön edistäminen, kouluissa annettava seksivalistus sekä vankiloiden ongelmat ovat kaikki esillä myös keskusteluissamme jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Olemme perustaneet pohdintaryhmän, jossa ovat mukana kaikki ja jossa keskustellaan ja vaihdetaan tietoja parhaista käytännöistä ja kokemuksista. Ymmärrämme toki Euroopan unionissa, ettemme ole toimivaltaisia näissä kysymyksissä vaan että näiden toimien toteuttaminen kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle. Sen vuoksi pyrimme nostamaan poliittista profiilia ja järjestämme teknisen tason keskustelutilaisuuksia, mutta jäsenvaltiot ovat loppujen lopuksi vastuussa yksittäisten aloitteiden toteuttamisesta.

Muiden Vittorio Angoletton esille ottamien kysymysten osalta panin merkille erityisesti TRIPS-sopimusta koskevan ongelman. Olen pannut merkille ongelman ja sen mahdolliset vaikutukset kehitysmaiden mahdollisuuksiin päästä käsiksi lääkkeisiin sekä myös muut hänen mainitsemat kolmansia maita koskevat kysymykset. Aion ottaa nämä asiat esille niistä vastuussa olevien kollegojeni kanssa sekä kertoa heille arvoisan jäsenen esille ottamista huolista.

Retrovirushoitoon pääsystä Euroopan unionissa toteaisin, että tuemme ensin hyvin aktiivisesti – ja toivon mukaan voimme laajentaa tukemme myös muille aloille – puheenjohtajavaltio Saksan Bremenin kokouksen jälkeen tekemää aloitetta kohtuuhintaisen retrovirushoidon saamiseksi kaikille sitä tarvitseville potilaille. Ensimmäinen menestystarina, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, tulee Bulgariasta. Jatkamme toki ponnisteluja puheenjohtajakaudella komission tukemana, ja kun toimintamalli on valmis, voimme toivon mukaan soveltaa sitä myös kolmansiin maihin. Tämä on jatkuva tavoitteemme.

Haluan vielä kerran kiittää parlamentin jäseniä hyvin mielenkiintoisesta keskustelusta, jossa olen pannut merkille kaikki esille otetut kysymykset.

  Puhemies − (EN) Keskustelu on päättynyt.

15. Useiden uponneiden alusten aiheuttamat öljyvahingot Mustallamerellä ja Asovanmerellä (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma useiden uponneiden alusten aiheuttamista öljyvahingoista Mustallamerellä ja Asovanmerellä.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin välittää kollegani Stavros Dimasin pahoittelut sen johdosta, ettei hän päässyt ottamaan osaa tähän keskusteluun tänään, sillä hän osallistuu, kuten tiedätte, ilmastonmuutoskokoukseen, jossa hänen on edustettava yhteisöä.

Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Tiedämme, että marraskuussa Mustanmeren alueella riehuneet voimakkaat myrskyt vaativat ihmishenkiä ja aiheuttivat suurta aineellista tuhoa ja ympäristövahinkoja. Mereen pääsi noin 1 300 tonnia öljyä, ja rikkilastissa olleita tankkereita upposi. Komissio lähetti kahdenvälisen sopimuksen nojalla alueelle viidestä EU:n asiantuntijasta koostuvan ryhmän, joiden lisäksi alueelle saapui komission ja YK:n ympäristöohjelman edustajia. EU:n asiantuntijaryhmä totesi, että Ukrainan puhdistusoperaatio oli päässyt hyvään alkuun. Paikallinen tekniikka ja resurssit todettiin riittäviksi, ja Ukraina ilmoitti, ettei se tarvitse lisää pelastuskalustoa. Operaation keskeiset tulokset esitellään Ukrainan viranomaisille Kiovassa 14. joulukuuta. Esittelytilaisuudessa keskustellaan myös yhteistyön lisäämisestä Mustanmeren ekologisen tilan seurannan parantamiseksi.

Öljytuhoja koskevien kansainvälisten tilastojen mukaan Mustanmeren onnettomuutta voidaan pitää keskisuurena onnettomuutena, jonka ympäristötuhot eivät olisi huomattavat. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettemme olisi huolissamme, sillä aina on olemassa sekundaarisen saastumisen mahdollisuus. Ympäristöpaineiden suuruus, haavoittuvaisten lajien esiintyminen salmessa, alueen poliittinen sensitiivisyys ja samankaltaisten onnettomuuksien uusiutumisriski korostavat tarvetta arvioida tilannetta kokonaisvaltaisesti. Euroopan komissio harkitseekin seurannan järjestämistä muiden välineiden, kuten onnettomuuksien jälkeisten arviointioperaatioiden välityksellä. Odotankin innokkaana keskustelua aiheesta.

  Stanisław Jałowiecki, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tilaisuutemme keskustella tänään viime kuussa sattuneesta Mustanmeren onnettomuudesta on erittäin tervetullut ainakin kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se, että Euroopan unionilla on monien maiden, myös Venäjän suhteen, julkisen mielipiteen korvaava rooli. Kuvitellaanpa, mitä EU:n tiedotusvälineissä tapahtuisi, jos samankaltainen onnettomuus sattuisi esimerkiksi Baltian alueella. Televisio välittäisi meille päivät pääksytysten kuvia tuhoutuneista kasveista ja eläimistä. Asiantuntijat ryöpyttäisivät meitä kertoen tuhojen pahaenteisistä vaikutuksista. Venäjän tiedotusvälineet sen sijaan ovat hiljaa. Vain suurella vaivalla sain kootuksi tiedon murusia lähinnä Ukrainan tietolähteistä. Euroopan parlamentin ääni on siis äärimmäisen tärkeä tässä asiassa.

Toista syytä voisin kutsua EU:n tietoisuuden lisäämiseksi siitä, että alueet, joihin olemme tähän asti kiinnittäneet vain vähän huomiota tai emme ollenkaan, kuten Mustameren alue, ovat olennainen osa maanosaamme niin maantieteellisessä mielessä kuin luonnon, ekologian, talouden ja kulttuurinkin kannalta, ja että olemme osa yhteistä kokonaisuutta, jonka eri osat vaikuttavat toisiinsa.

Tietoisuuden pitäisi lisätä vastuuntuntoamme, jonka puolestaan pitäisi ulottua myös Mustanmeren alueeseen. Vastuumme oikeuttaa meidät vaatimaan Mustanmeren alueen tekemistä entistä turvallisemmaksi. On syytä mainita, että lähitulevaisuudessa alueella on sattunut useita pieniä onnettomuuksia.

Tässä mielessä seuraavat kaksi tavoitetta ovat erityisen tärkeitä: Mustanmeren tilanteen seuranta nyt, kun onnettomuudesta on kulunut vajaa kuukausi, ja myös paljon myöhemmin tulevaisuudessa.

Toiseksi Euroopan unionin naapurimaat on saatava vihdoinkin uusimaan laivastojaan ja etenkin tankkejaan. Mustameri on tulossa mustemmaksi ja mustemmaksi, mutta ei luonnollisista syistä, joista se on saanut nimensäkin, vaan raakaöljyn väristä. Siitä on vaarassa tulla yksi suuri öljytankki. EU:n naapurimaita on painostettava kieltämään nopeasti vanhentuneet yksirunkoiset tankkerit.

Kehotan siis parlamenttia hyväksymään käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen, jossa vaadimme neuvostoa ja komissiota vauhdittamaan yhteistyötä EU:n ulkopuolisten rannikkovaltioiden kanssa. Maarajat ovat suhteellisen helposti suljettavissa, mutta merirajat eivät. Koska emme aio rakentaa sulkuja, ehdotetut toimet ovat myös omien etujemme mukaiset.

  Silvia-Adriana Ţicău, PSE-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, Mustanmeren hiljattaisten voimakkaiden myrskyjen seurauksena neljä alusta upposi ja seitsemän vahingoittui. Näistä aluksista kaksi oli öljytankkereita.

Onnettomuudet sattuivat Kertšinsalmessa, joka yhdistää Mustanmeren Asovanmereen ja muodostaa pääväylän Venäjän öljyntuonnille Eurooppaan.

Mereen valui 2 000 tonnia polttoöljyä, ja uponneiden tankkereiden lastina oli yli seitsemän tonnia rikkiä. Yhteisön pelastuspalvelumekanismista lähetettiin alueelle seitsemän hengen asiantuntijaryhmä arvioimaan tuhojen vaikutuksia ja määrittämään tarvittavat toimet.

Toimin Mustanmeren synergiasta komission antaman tiedonannon esittelijänä Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, ja tässä ominaisuudessa kehotin unionia ottamaan ohjat käsiinsä yhteisen meripolitiikan periaatteiden edistämisessä sekä meriliikennereittien kehittämisessä tuolla alueella.

Meriliikenteen lainsäädäntöpaketti on tärkeä Mustanmeren alueelle. Satamavalvonnasta annettu direktiivi ja satamien turvallisuudesta annettu direktiivi 65/2005 lisäävät meriliikenteen turvallisuutta Mustallamerellä.

Vuonna 2006 Mustanmeren yhteisymmärrysmuistion nojalla tarkastettiin yli 4 650 alusta, jotka kuuluivat 83 eri lipun alle. Bulgarian, Georgian, Romanian, Venäjän Federaation, Turkin ja Ukrainan viranomaisten suorittamista tarkistuksista kävi ilmi, että 69,39 prosenttia aluksista oli puutteellisesti varustettuja ja että noin kuusi prosenttia niistä sai kuitenkin jatkaa liikennöimistä. Näistä 8,7 prosenttia oli rahtialuksia, 2,9 prosenttia matkustaja-aluksia, 2,7 prosenttia kemiallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettuja aluksia ja 0,5 prosenttia öljytankkereita. Alusten liikenteessä pitäminen johtui merenkulun turvallisuusjärjestelmien puutteista, pelastuskaluston puuttumisesta sekä alusten vakauden takaavien välineiden ja järjestelmien puutteista.

Lisäksi Mustanmeren rannikkovaltioita, kuten Georgia, kuuluu Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan mustalle listalle, ja viisi Mustanmeren rannikkovaltiota on harmaalla listalla.

Unionin olisi tehtävä mielestäni nykyistä enemmän meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi Mustallamerellä.

Euroopan meriturvallisuusvirasto, Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan sihteeristö sekä jäsenvaltiot rahoittavat yhdessä tutkimuksia ja ohjelmia meriliikenteen turvallisuuden lisäämiseksi. Meriturvallisuusvirasto myöntää vuodesta 2007 alkaen tukea jäsenvaltioille myrkyllisten aineiden aiheuttaman meren saastumisen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan tarvittavien valmiuksien kehittämiseen.

Komissio on jo valmistellut Euroopan laajuisen liikenneverkon budjetin turvin hankkeita Mustanmeren alueen, Välimeren ja Länsi-Euroopassa sijaitsevien merien merireittien kehittämiseksi. Pyydän, että komissio toteuttaa vastaavanlaisen tutkimuksen myös Mustanmeren alueesta ja että otetaan käyttöön meriturvallisuusviraston kehittämä CleanSeaNet-palvelu, jonka avulla voidaan havaita öljyvuotoja ja valvoa Euroopan vesiä sekä myös Mustanmeren aluetta.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Kiitoksia, arvoisa puhemies ja arvoisa komission jäsen. Ensinnäkin haluan kiittää Paolo Costaa, joka jätti liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta päätöslauselmaesityksen aiheesta, josta keskustelemme tänään. Toivoisin kuitenkin paljon ripeämpää poliittista toimintaa kuin se, että vain tyydytään toteamaan, ettei neuvoston pidä viivytellä yhteisen kannan hyväksymisessä kolmanteen merenkulun turvallisuuspakettiin sisältyvästä seitsemästä lainsäädäntöehdotuksesta. Tämä ei mielestäni ratkaise tilannetta ympäristölle vaarallisilla sisävesillä, kuten Mustallamerellä tai Itämerellä, joiden rannikkovaltioina on sekä EU:n jäsenvaltioita että Venäjä. Kun otetaan huomioon öljyn korkea hinta ja korkeat tuotot, Venäjän öljynvienti meriteitse kasvaa hyvin nopeasti tulevaisuudessa. Tämä vastaa Venäjän liikennepolitiikkaa, jonka mukaisesti öljyä viedään sen omien satamien kautta, kun taas EU:n öljyterminaalien putket Ventspilsissä ja Butingessä pidetään kiinni. Voimmeko odottaa, että näiden tankkereiden tarve kasvaa ja että Venäjän tankkerilaivastoon investoidaan tarpeeksi, jotta vältytään jokikäyttöön tarkoitettujen ja 40 vuotta vanhojen yksirunkoisten tankkereiden ja alusten käytöltä? En usko. Suurin syy mahdollisille öljykuljetuksille meriteitse ovat mahdollisimman halvaksi tulevat haaksirikot. Katson, että jos tiukkoja meriturvallisuustoimia jatketaan vain Euroopan unionin alueella, jäsenvaltioita ympäröiviä meriä ei voida suojella, ellei unioni aseta kansainvälisiä normeja. Kiitoksia.

  Péter Olajos (PPE-DE). - (HU) Viime vuosikymmeninä on tapahtunut räjähdysmäistä kasvua monilla aloilla, mutta mikään ei vedä vertoja maailmankaupan ja siihen liittyvien tavarakuljetusten kasvulle. Meriliikenne on vaikuttanut keskeisesti tähän kasvuun, sillä 90 prosenttia Euroopan unionin ulkoisesta kaupasta hoidetaan meriliikenteen välityksellä. Koska meriteitse tapahuvat kuljetukset ovat yleisin kuljetuksen muoto, minusta ihmisillä on oikeus myös vaatia, että henkilö- ja tavaraliikenne on turvallista ja saastuttamatonta, jotta merionnettomuusriskit ja alusten aiheuttama saastuminen vähenisivät.

Viime kuussa tapahtui kolme vakavaa onnettomuutta, joiden laajuus vastaa öljytankkeri Exxon Valdezin vuonna 1989 tapahtuneen haaksirikon aiheuttamien öljytuhojen laajuutta, mikä on hyvin masentava tieto. Huomiota onkin kiinnitettävä ennaltaehkäisyn ja tehokkaiden toimien merkitykseen. Tämänkaltaisten onnettomuuksien aiheuttamat ympäristövahingot eivät rajoitu muutaman maan tai maanosan rajoille, vaan ne varantavat ja lopulta tuhoavat peruuttamattomasti yhteisen omaisuutemme ja yhteiset luonnonvaramme. Siksi on kiireesti tehostettava kansainvälistä yhteistyötä sekä suhtauduttava vakavasti aktiiviseen ennaltaehkäisyyn sekä onnettomuuksien jälkeiseen kunnostustyöhön. Lisäksi on tarpeen tarkistaa viipymättä asiaa koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä, korjata puutteet, kieltää jokikäyttöön tarkoitettujen alusten liikennöinti merillä sekä panna tosiasiallisesti täytäntöön ”saastuttaja maksaa” -periaate. Euroopan unionin ensisijaisena tavoitteena on vaatia turvalliseen kansainväliseen meriliikenteeseen tähtääviä toimia, kuten on jo tapahtunut Euroopan unionissa. Kiitoksia.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE). - (RO) Arvoisa puhemies, marraskuun onnettomuus aiheutti ympäristötuhoja niin Mustallamerellä kuin Asovanmerelläkin. Tämä osoittaa, etteivät meret tunne rajoja ja että Euroopan unionin ulkopuolella tapahtuneiden onnettomuuksien synnyttämät öljyvuodot saattavat vahingoittaa myös jäsenvaltioiden rannikkoekosysteemejä.

Mustanmeren saastumisen aiheuttaneet uponneet alukset oli tarkoitettu sisävesiliikenteeseen, ei meriliikenteeseen, minkä vuoksi tonneittain öljyä valui mereen vahingoittaen meren luonnonympäristöjä. Yli 15 000 lintua ja delfiiniä jäi öljyn peittoon, ja useita harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja löytyi kuolleina Mustanmeren rannikolta ja merenpohjasta. Tämä vaati huomattavia ponnisteluja Mustanmeren ekosysteemin palauttamiseksi entiseen tilaansa.

Vesiympäristöjen pilaantumisella on runsaasti kielteisiä seurauksia, koska ne vaikuttavat väestön ekologiseen turvallisuuteen, elämänlaatuun ja terveyteen. Mustanmeren ekosysteemin jatkuvan pilaantumisen, laittoman kalastuksen ja luonnonvarojen liikakäytön aiheuttama biodiversiteetin äkillinen ehtyminen on huolestuttavaa. Lisäksi öljyvahingot pahentavat maailman saastuneimpana pidetyn alueen ympäristötilaa.

Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet ovat sitoutuneet biodiversiteetin ehtymisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä. Nämä tavoitteet on saavutettava myös merenkulussa.

Meidän on varmistettava Euroopan unionissa, että meriliikenne tapahtuu turvallisesti ja että merirajoja suojellaan mahdollisimman tehokkaasti rajat ylittäviltä uhkilta. Markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten annetun uuden vihreän kirjan tarkoituksena on niin ikään tehostaa ”saastuttaja maksaa” -periaatteen soveltamista, ja toivonkin, että vihreällä kirjalla on myönteinen vaikutus tämäntyyppisten ympäristöonnettomuuksien estämismekanismeihin.

  Nickolay Mladenov (PPE-DE). - (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Mustameri on paitsi Euroopan unionin ulkoraja Bulgarian ja Romanian liityttyä unioniin, myös merialue, jolla on valtava taloudellinen potentiaali unionin kehittämisessä. Jos Mustameri ja Kaspianmeri lasketaan yhdeksi merialueeksi, niiden ulkomaankaupan markkinapotentiaali on yli 200 miljoonaa euroa, ja väestön lukumäärä on yli 350 miljoonaa.

Saanen muistuttaa lyhyesti syyskuussa käydystä keskustelusta Euroopan tulvista ja metsäpaloista. Keskustelimme tuolloin tarpeesta yhdistää voimamme auttaaksemme jäsenvaltioita selviytymään tämän vuoden luonnononnettomuuksista. Sama tarve pätee nyt Mustanmeren alueeseen. Vetoan ennen kaikkea Euroopan komissioon ja luonnollisesti jäsenvaltioihin, varsinkin Bulgariaan ja Romaniaan, jotta nämä panisivat alulle ensisijaisen tutkimuksen tarpeesta perustaa Mustanmeren alueellinen pelastuskeskus, jonka tarkoituksena olisi auttaa jäsenvaltioita selviytymään viime kuussa tapahtuneen onnettomuuden kaltaisista vakavista onnettomuuksista. Toiseksi olisi laadittava perusteellinen selvitys näiden ja kaikkien muiden Mustanmeren alueen onnettomuuksien perimmäisistä syistä, jotta voimme ottaa opiksi ja antaa suosituksia Mustanmeren-politiikkaa varten. Kolmanneksi nyt on aika perustaa Mustanmeren alueen alueellinen meritiedotuskeskus, jolla parannetaan kuljetusreittien ja merenkulun turvallisuutta yleisesti.

Kertšinsalmen onnettomuus meidän on vain hyväksyttävä, ja etenkin niiden, jotka asuvat Mustaanmereen rajoittuvalla alueella, olisi selviydyttävä siitä mahdollisimman lyhyessä ajassa. Voimme kuitenkin käyttää tilannetta hyväksemme ja kartoittaa jäsenvaltioiden, komission ja Mustanmeren rannikkovaltioiden välisen yhteistyön perusteita ja mahdollisuuksia tämän tärkeän eurooppalaisen meriväylän turvallisuuden parantamiseksi. Kiitoksia.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). - (RO) Hyvät parlamentin jäsenet, Mustanmeren alueellista yhteistyötä koskevan aiheen esittelijänä olen iloinen tämän keskustelun käymisestä, mutta olen myös hyvin pahoillani siitä, että todellisuudessa keskustelumme teemana on vain sen ikävän tosiasian tunnustaminen, ettei Mustaanmereen kiinnitetä vieläkään tarpeeksi huomiota Euroopan unionissa ja ettei suunniteltuja toimia panna tyydyttävästi täytäntöön.

Tästä huolimatta haluan muistuttaa, että Bulgarian ja Romanian liityttyä Euroopan unioniin Mustastamerestä tuli osittain sisämeri ja ettemme voi sivuuttaa sen strategista merkitystä koko maailmalle.

Mustanmeren alue on äärimmäisen tärkeä Euroopan unionin energia- ja liikennepolitiikan kannalta. Tämä panee meidät kehittämään koko alueen kattavaa kokonaisvaltaista ja yhtenäistä strategiaa, jonka tavoitteena olisi meriliikenteen turvallisuuden ja kestävän kehityksen varmistaminen sekä ympäristönsuojelunäkökohtien perusteellinen huomioon ottaminen. Myös kaikkien rannikkovaltioiden yhteisiä, kansalliset ja kahdenväliset suhteet ylittäviä ponnisteluja tarvitaan todellisen alueellisen politiikan edistämiseksi.

Siksi olen iloinen vuonna 2007 käynnistetystä Mustanmeren synergiaa koskevasta aloitteesta, mutta haluan muistuttaa eräästä mietintöni tärkeästä kohdasta, nimittäin tarpeesta toteuttaa konkreettisia ja vankkoja toimia tämän yhteistyöaloitteen kehittämiseksi ja loppuun saattamiseksi niin alueilla, alueiden välillä kuin Euroopan unionissakin.

Marraskuun 11. päivänä tapahtunut öljyvahinko osoitti, että meidän on yhdistettävä voimamme tällä alalla. Euroopan unionin on otettava keskeinen rooli lisäämällä osallisuuttaan Mustanmeren synergiaa koskevassa aloitteessa ja kannustamalla myös naapurimaitaan ja kumppaneitaan toimimaan samoin. Tämä on ainoa keino vastata tehokkaasti niiden kansalaisten odotuksiin ja pyyntöihin, joita marraskuun onnettomuuden vaikutukset koskevat nyt suoraan.

  Rumiana Jeleva (PPE-DE). - (BG) Haluan ennen kaikkea kertoa olevani tyytyväinen siihen, että komissio on päätynyt tähän käsitykseen. Keskustelumme osoittaa, että Mustameri on nyt EU:n politiikan ja poliitikkojen painopistealana. Suositan tällaista lähestymistapaa ja uskon, että siitä hyötyvät kaikki Euroopan unionin kansalaiset. Kuten täällä on jo todettu aiemmin, paljon enemmän työtä olisi vielä tehtävä Mustanmeren alueen suojelemiseksi. Kyse onkin nyt siitä, miten estää Kertšinsalmen kaltaisia onnettomuuksia. Onnettomuuksia ei nimittäin voida estää kokonaan, mutta niiden perimmäiset syyt voidaan varmasti minimoida.

Meriemme suojelun parantaminen voidaan varmistaa kahdella tapaa. Ensinnäkin alueellista yhteistyötä on kehitettävä edelleen. Toiseksi alueellisen yhteistyön rinnalla tarvitaan entistä parempaa meriturvallisuuspolitiikkaa. Kolmannessa merenkulun lainsäädäntöpaketissa esitetyt toimet ovat oikeansuuntaisia, ja ne olisi pantava täytäntöön mahdollisimman hyvin. Niiden täytäntöönpano on välttämätöntä Kertšinsalmen kaltaisten onnettomuuksien estämiseksi Mustallamerellä. Koska Euroopan parlamentti ja komissio ovat antaneet tukensa lainsäädäntöpaketille jo jonkin aikaa sitten, neuvoston on nyt aika ryhtyä toteuttamaan aktiivisesti toimia turvallisuuspaketin soveltamiseksi. Lainsäädäntöpaketissa esitettyjen toimien onnistunut täytäntöönpano sekä alueellisen yhteistyön tiivistäminen esimerkiksi taloudellisen yhteistyön ja DABLAS-ympäristönsuojelualoitteen avulla voisivat edistää merkittävästi meriemme turvallisuutta ja lisätä merenkulun kilpailukykyä.

Minusta tämä onnettomuus on jälleen yksi todiste vesialueidemme tärkeydestä ja tarpeesta harjoittaa oikeaa politiikkaa tällaisten onnettomuuksien estämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Siten uskon, että nyt on korkea aika panna meripolitiikan kolmas lainsäädäntöpaketti täytäntöön ja saattaa se voimaan. Kiitoksia.

  Gabriele Albertini (PPE-DE). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kertoa liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta, miksi olemme jättäneet tämän päätöslauselmaesityksen haaksirikoista Kertšinsalmessa Mustallamerellä. Myötätuntomme on onnettomuuden uhrien puolella.

Kehotamme neuvostoa ja komissiota seuraamaan tarkoin Mustanmeren tilannetta ja ryhtymään käytännön toimiin onnettomuuden ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Euroopalla ei ole vielä käytössään säännöksiä, joita tarvitaan Mustanmeren alueella tapahtuvien vakavien onnettomuuksien estämiseksi. Säännöksillä olisi muun muassa saatava jäsenvaltiot vastuuseen oman valtionsa lipun alla liikennöivien alusten turvallisuudesta sekä saattamaan syytteeseen ympäristötuhoista vastuussa olevat henkilöt myös siviilioikeudessa.

Vaikka Euroopan parlamentti hyväksyi kolmannen merenkulun turvallisuuspaketin ensimmäisessä käsittelyssä huhtikuussa 2007, sitä ei ole vielä hyväksytty kokonaan, ja asia ei ole jostain selittämättömästä syystä edennyt neuvostossa huolimatta puheenjohtajavaltio Portugalin liikenne- ja matkailuvaliokunnalle antamasta lupauksesta hyväksyä se. Tämä seitsemän mietintöä käsittävä paketti on hyvin kattava: se panee vauhtia merenkulun turvallisuusnormien laatimiseen, varmistaa matkustajien turvallisuuden, lieventää onnettomuuksien ympäristövahinkoja sekä asettaa velvollisuuksia ja vastuuta jäsenvaltioille, liikennöijille ja alusten omistajille. Keskustelun hajanaisuus ja se, että siinä nostetaan esille tiettyjä näkökohtia, osoittaa, ettei neuvosto halua tarttua kunnolla turvallisuusasiaan vaan pyrkii tyrehdyttämään koko asian etenemisen.

Merenkulun turvallisuus on aivan liian tärkeä, jotta taktikointiin olisi varaa. Se on vakava asia jo sattuneiden onnettomuuksienkin takia: Erika, Prestige ja viimeisimpänä Segesta Jetin onnettomuus Messinan salmessa sekä Sea Diamondin onnettomuus Santorinissa. Kun otetaan huomioon kaikki jo sattuneet onnettomuudet sekä meriliikenteen kasvu Euroopassa, onnettomuuksien riski saattaa hyvinkin vielä kasvaa tulevaisuudessa.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti katsoo, että kaikkia seitsemää lainsäädäntöehdotusta on vietävä eteenpäin mahdollisimman pian ennen uusia, ihmishenkiä vaativia onnettomuuksia. On tarpeen yhdenmukaistaa luokitustyypit ja saatava jäsenvaltiot valvomaan aluksiaan ja varmistamaan, että ne tarkastetaan satamissa ja että niiden liikennöintiä valvotaan, jotta tiedetään, mihin toimiin ryhdytään onnettomuustilanteissa, ja jotta voidaan varmistaa vastuun hoitaminen sekä kolmansiin osapuoliin että matkustajiin nähden. Pyydämme siis, ettei neuvosto ummista silmiään näiltä Mustanmeren traagisilta onnettomuuksilta.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, sanon muutaman asian ensinnäkin Venäjästä, jonka moni puhuja on ottanut esille. Haluan aloittaa toteamalla, että yhteisön pelastuspalvelumekanismi voidaan ottaa käyttöön vain sen maan pyynnöstä, jota onnettomuus koskee. Sekä Ukrainalle että Venäjän Federaatiolle lähetettiin viralliset avuntarjontakirjeet. Ukraina otti avun vastaan ja pyysi apua, mutta Venäjä kieltäytyi avusta.

Merenkulun turvallisuudesta yleisesti puhuttaessa voin todeta, että kollegani, komission varapuheenjohtaja Jacques Barrot kirjoitti 10. joulukuuta kollegalleen, Venäjän liikenneministeri Levitinille nostaakseen esille nämä huolenaiheet ja korostaakseen EU:n ja Venäjän välisen, Mustanmeren ja Itämeren alueen yhteistyön tiivistämisen tärkeyttä merenkulun turvallisuuden parantamisessa.

Meriympäristöä koskevien ongelmien ratkaiseminen alueellisesti on Euroopan unionin meristrategian kulmakivi, ja ehdotettu meristrategiadirektiivi on hyväksytty neuvoston ja parlamentin toisessa käsittelyssä. Tämä on minusta oikein myönteinen kehityssuunta.

Komissio on ottanut kantaa Mustanmeren alueen strategiaan tiedonannossaan nimeltä ”Mustanmeren synergia – Uusi alueellinen yhteistyöaloite”. Ehdotuksella vauhditetaan aloitetta, jonka tarkoitus on kohdentaa poliittinen huomio asiaan alueilla. Mustanmeren onnettomuudet koskivat nimenomaan tietyn luokan aluksia eli niin sanottuja meri- tai jokiliikenteen öljytankkereita, jotka voivat liikennöidä avomerellä vain tietyin rajoituksin.

Komissio on yleisesti ottaen huolissaan mahdollisuudesta, että kyseiseen luokkaan kuuluvat alukset liikennöivät Euroopan unionin muilla merialueilla tai lähialueilla, erityisesti Itämerellä. EU:ssa on tiukat meriturvallisuutta ja alusten kuntoa koskevat säännöt. Meitä huolestuttaa myös se, mitä kansainvälisillä vesillä tapahtuu, koska tämä voi koskea helposti myös Euroopan unionia ja koska olemme huolissamme ympäristön tilasta koko maailmassa. Siten nämä onnettomuudet osoittavat myös, että on tärkeää painottaa jatkuvasti meriturvallisuusnäkökohtia sekä EU:ssa että kansainvälisesti.

Tässä suhteessa on tärkeää, että vauhditetaan kolmanteen merenkulun turvallisuuspakettiin sisältyvien seitsemän lainsäädäntöehdotuksen tarkastelua.

Lopuksi toteaisin valmiuskysymyksestä, että komissio on myös sitoutunut jatkuvasti parantamaan yhteisön valmiusvälineitä, kuten pelastuspalvelumekanismia, jotta mahdollisiin uusiin onnettomuuksiin voidaan reagoida nopeasti ja tehokkaasti. Tämä edellyttää yhteistyötä myös EU:n naapurimaiden, kuten Välimeren rannikkovaltioiden sekä luonnollisesti muiden kolmansien maiden kanssa.

Haluan kiittää parlamentin jäseniä käymästämme keskustelusta. Välitän luonnollisesti kollegalleni mielenkiintoiset näkemyksenne.

  Puhemies. − (EN) Olen saanut yhden työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

(Istunto keskeytettiin klo 19.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

(1) Ks. pöytäkirja.

16. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

17. Talletusten vakuusjärjestelmät (keskustelu)

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana Christian Ehlerin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö talletusten vakuusjärjestelmistä (2007/2199(INI)) (A6-0448/2007).

  Christian Ehler, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo esitellä teille tänään mietintö, joka hyväksyttiin yksimielisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Talletusten vakuusjärjestelmien tulevaisuudesta käytiin ennen valiokuntaäänestystä kiivasta väittelyä erityisesti joidenkin alueellisten ongelmien tiimoilta Yhdysvaltain kiinteistömarkkinoiden kriisissä.

Komissio antoi vuoden 2006 lopussa tiedonannon talletusten vakuusjärjestelmistä vuonna 1994 annetun direktiivin tarkistamisesta. Komissio pani alulle kuulemisprosessin ennen tiedonannon laatimista. Kuulemisessa esiin tulleiden empiiristen havaintojen perusteella voimme tehdä sen johtopäätöksen, että direktiivin tavoitteet on olennaisilta osin saavutettu ja ettei lainsäädäntötoimiin ole toistaiseksi tarvetta.

Se, että rahoitusmarkkinoiden rakenteet Euroopassa ovat nykyisin yhä useammin luonteeltaan ylikansalliset, panee meidät kuitenkin kiinnittämään entistä tarkemmin huomiota yhteistyöhön erilaisten eurooppalaisten vakuusrakenteiden välillä. Komissio määrittelee tiedonannossaan alat, joilla itsesääntely tai oikeusperustojen eriytetty käsittely voisivat parantaa kuluttajien etuja.

Tätä lähestymistapaa olisi mielestämme jatkettava. Katsomme, että dynaaminen neuvotteluprosessi, johon ottavat osaa komissio, jäsenvaltiot ja Euroopan talletussuojalaitosten foorumi EFDI, on hyvin hyödyllinen ja antaa meille mahdollisuuden sopeutua muuttuviin oloihin mahdollisimman nopeasti.

Nordean ongelma ei toistaiseksi oikeuta vaatimaan direktiivin tarkistamista, joka tulisi hyvin kalliiksi. Olen siten hyvin kiitollinen komissiolle, että se teki täysin selväksi, että Nordean ongelma, jossa on ensisijaisesti kyse maksujen palauttamisesta, jää jäsenvaltioiden ratkaistavaksi.

Talletusten vakuusjärjestelmiä Skandinavian maissa operoivat henkilöt sekä näiden maiden valvontaviranomaiset joutuvat itse päättämään, palautetaanko maksut vai pitääkö talletusten vakuusjärjestelmiä kohdella vakuutuksina ilman palautusoikeutta. Tämä on keskeinen ongelma jäsenvaltioissa.

Mietintö voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan komission käynnistämää selvitystä sekä yhteisen kannan hyväksymistä selvityksen havainnoista, kuten talletusten vähimmäissuojasta. Toisessa osassa pohditaan, vääristävätkö erilaiset vakuusjärjestelmät kilpailua. Kolmas osa koskee tulevia kriisejä ja riskinhallintaa.

Aion puhua hyvin lyhyesti mietintöni ensimmäisestä osasta, sillä se ei näyttänyt aiheuttavat suurempaa kiistaa, ja se vastaa talletusten vakuusjärjestelmistä käydyn kuulemisprosessin tuloksia. Olen sitä mieltä, että kantamme talletusten vähimmäissuojasta, jota on mukautettava inflaation mukaisesti direktiivin seuraavan tarkistuksen yhteydessä, on tasapainoinen suhteessa uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden etuihin. Haluan korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ja talletusten takaajilla in jo mahdollisuus ylittää EU:n minimi talletuksien takaamisen yhteydessä.

Mietinnön toisessa tärkeässä kohdassa tarkastellaan, vääristävätkö erilaiset vakuusjärjestelmät ja niiden erilaiset rahoitusmenetelmät kilpailua. Komissio on esittänyt näkemyksensä asiasta selvityksessä, joka saattaa johtaa yksittäisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmien yhdenmukaistamiseen edellyttäen, että selvityksen suositukset pannaan täytäntöön.

Jos ex post -järjestelmiä soveltavilta jäsenvaltioilta ei vaadita vakuusjärjestelmien täydellistä ja kallista uudistusta, on tarpeen analysoida, onko vakuusjärjestelmien erilaisuus ja siitä johtuva kallis markkinoiden vääristyminen mitenkään perusteltavissa sisämarkkinoilla. Tätä ei ole vielä analysoitu, joten se on tärkeä tehtävä tulevaisuudessa.

Mietinnön kolmannessa osassa pohditaan riskin- ja kriisinhallintaa. Sisämarkkinat ja yhä suurempi valtioiden välinen riippuvuus edellyttävät analysointia siitä, toimivatko rajat ylittävä riskin- ja kriisinhallinta kitkattomasti. Lisäksi tarvitaan kipeästi perusteellisia neuvotteluja kaikkien sidosryhmien kesken. Pitkäkestoiset kysymykset, kuten ”vapaamatkustajien” ongelma ja moraalisen riskin vaara on ratkaistava tältä osin.

Kriisin- ja riskinhallintaa analysoivat empiiriset selvitykset ovat minusta välttämättömiä, jos haluamme löytää toteuttamiskelpoiset taakanjaon järjestelmät rajat ylittävien kriisien varalle sekä yhteiset menetelmät riskien varhaiseksi havaitsemiseksi, tai jos haluamme kehittää riskiriippuvaisten maksujen määrittämiseen tarkoitetun järjestelmän. Selvitykset voisivat ohjata myöhemmin käytävien keskustelujen sisältöä.

Edellä esitetyn perusteella hylkään ehdottomasti PSE-ryhmän tarkistuksen, joka perustuu olettamukseen markkinoiden vääristymisestä, josta ei kuitenkaan ole nykyisin näyttöä. Nykyinen prosessi on mielestämme oikeansuuntainen.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin välittää lämpimät kiitokset talous- ja raha-asioiden valiokunnalle ja varsinkin sen esittelijälle Christian Ehlerille tiedonannossamme esitetyn politiikan tukemisesta.

Yhdyn täysin näkemykseenne, että lainsäädäntöehdotuksille ei ole toistaiseksi tarvetta. Joitakin ongelmakohtia voidaan parannella sääntelyllä, jonka kustannusvaikutukset jäävät vähäisiksi, ja työskentelemällä yhdessä Euroopan talletussuojalaitosten foorumissa EFDIssä. Tuore rahoituskriisi todistaa, että talletusten tai luottamuksen säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää rahoituskriisissä. Talletusten vakuusjärjestelmien kohdalla kaksi asiaa näyttää nouseva ylitse muiden: riittävä talletusten vähimmäissuoja ja lyhyt maksujen palautusaika. Jos tallettajat tietävät, että heidän talletuksensa suojataan ja he suhtautuvat luottavaisesti siihen, että suojatut talletukset palautetaan tarpeeksi nopeasti, heidän ei tarvitse jonottaa pankkeihin.

Nykyinen direktiivi on osoittautunut joustavaksi, ja se antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden nostaa talletussuojaa oman taloustilanteensa mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat ryhtyä välittömästi toimiin, jos talletussuoja osoittautuu riittämättömäksi. Talletussuojalaitosten oikea-aikaista maksujen ulosmaksua voidaan toki parantaa. Direktiivin mukaan palautusten maksamiseen ei saisi mennä yli kolmea kuukautta, mutta tämä arvio tehtiin sen mukaan, millaista tekniikkaa vuonna 1994 oli saatavilla. Tämän vuoksi olemme pyytäneet EFDIä tunnistamaan nopean ulosmaksun esteet.

Tallettajille on myös kerrottava saatavilla olevasta talletussuojasta. Direktiiviin sisältyviä tiedottamisvelvoitteita sovelletaan eri tavoin eri puolilla Eurooppaa. Olemmekin pyytäneet EFDIä tunnistamaan parhaimmat tavat tiedon välittämiseksi tallettajille. Rajat ylittävistä kriiseistä olen samaa mieltä parlamentin kanssa eli tarpeesta selvittää taakanjakoa ja kaikkien osapuolten välistä toimintaa ennen kriisin puhkeamista. Ecofin-neuvoston 9. lokakuuta tekemät päätelmät ovat selkeät tältä osin. Olen pannut merkille ehdotuksen, että EFDI osallistuisi taakanjakoa koskeviin yleisiin neuvotteluihin. Saanen korostaa, että vain hyvin harvalle järjestelmälle on annettu muita valtuuksia kuin ne, jotka mahdollistavat maksujen palautuksen tallettajille. Järjestelmien varoilla voidaan kattaa vain murto-osa laajan rajat ylittävän kriisin aiheuttamista tappioista. Tämän vuoksi en voi tukea ehdotusta, että EFDI osallistuisi taakanjakoa koskeviin yleisiin neuvotteluihin.

Mietinnössä korostetaan myös mahdollisten markkinoiden vääristymien poistamisen tärkeyttä. Tutkimme asiaa toivomusten mukaisesti. Nykyisen sääntelykehyksen täydellisen yhdenmukaistamisen korkeat kustannukset, joiden on arvioitu olevan 2,5–4,5 miljardia euroa, eivät kuitenkaan toistaiseksi ole mielestämme perusteltavissa. Osa tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevista ongelmista on jo käsitelty. ”Topping-up” -säännösten soveltamista on helpotettava, kun haaraosaston on voitava tarjota isäntämaassa suurempi suojelun taso kuin kotimaassaan. Jäsenvaltioiden järjestelmien välillä tehtävät järjestelyt eivät kuitenkaan aina ole toimineet käytännössä, minkä vuoksi tuemme EFDIn ponnisteluja saada aikaan vapaaehtoinen mallisopimus. Jotkin jäsenvaltiot mukauttavat jo maksuja järjestelmiensä avulla pankkien yksittäisten riskien mukaan. Haluamme tukea asianosaisia jäsenvaltioita, jotta pankit, joilla on samanlainen riskiprofiili, voisivat toimia tasaveroisissa oloissa.

Eurooppa tarvitsee talletusten vakuusjärjestelmiä varmistaakseen tallettajien luottamuksen säilymisen rahoituskriiseissä. Uskon, että ehdotetut parannukset vievät meitä lähemmäksi tätä tavoitetta.

  Piia-Noora Kauppi, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää kaikkia, sillä aiheemme on hyvin ajankohtainen.

Me kaikki tiedämme, että meneillään oleva rahoitusalan myllerrys on korostanut rajat ylittävän kriisinhallinnan merkitystä. Lokakuussa kokoontuneen Ecofin-neuvoston päätös lisätä etukäteen tapahtuvaa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja varsinkin valvontajärjestelmien kesken on mitä kannatettavin.

Pankit ovat maksujärjestelmien keskiössä ja hoitavat sellaisten tavallisten kuluttajien säästöjä, jotka eivät ole rahoitusalan ammattilaisia. Siten maksujärjestelmien sekä selvitys- ja suoritusjärjestelmien asianmukainen toiminta on erityisen tärkeä asia. Monilla pankeilla on nykyään rajat ylittävää toimintaa. Hajanainen kansallinen sääntelyjärjestelmä ei siten enää riitä. Jopa vastuu vajeiden takausjärjestelmien vaatimuksista vaihtelee jäsenvaltioittain.

Tästä ei saa tulla tallettajien ongelma. Esittelijä Christian Ehler on tehnyt hyvää työtä ja osoittanut mietinnössään runsaasti kompromissitahtoa. Mietinnössä korostetaan oikeutetusti kilpailun vääristymien poistamisen tärkeyttä. Kuten komission jäsen totesi, on hyvin tärkeää taata tasavertaiset toimintaolosuhteet.

Pahoittelen kuitenkin sitä, ettei mietinnössä loppujen lopuksi käsitellä talletusten ex ante -vakuusjärjestelmien kysymystä. Jäsenvaltioissa, joissa on käytössä talletusten ex post -vakuusjärjestelmät, on todettu, että tämä on tyypillinen ongelma Skandinavian maiden ja pohjoismaiden markkinoille, mutta kyse ei ole siitä. Se on itse asiassa haitallista koko yhtenäismarkkinoiden kilpailulle laajassa mittakaavassa. Itse asiassa suurin osa eurooppalaisista järjestelmistä on ex ante -järjestelmiä. Jos emme yhtenäistä sääntöjä, jotka koskevat näihin järjestelmiin maksettujen varojen palautettavuutta ja siirrettävyyttä, se vääristää isäntämaan valinnanmahdollisuuksia haaraosastojen ja tytäryhtiöiden mallien välillä, mikä puolestaan vääristää kilpailua. On siis hyvin ilahduttavaa, että komissio tutkii asiaa ja selvittää, esiintyykö kilpailun vääristymistä, sekä antaa mahdollisesti suosituksia erityisesti jo rahaksi muutettujen ex ante -vakuuksien palautettavuudesta ja siirrettävyydestä.

Kannatan siis komission aloitetta ja Christian Ehlerin mietintöä, mutta työtä on jatkettava.

  Pervenche Berès, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän esittelijää mietinnöstä. Ensinnäkin olen samaa mieltä monesta Piia-Noora Kaupin esittämästä näkemyksestä. Aloitimme työskentelyn mietinnön parissa viime keväänä, ja ne, jotka pitivät sitä tuolloin hyvin ajankohtaisena, olivat oikeassa, kun ajatellaan viime kesän tapahtumia.

Viime kesän tapahtumat panevat pohtimaan talletusten vakuusjärjestelmiä. Emme yksinkertaisesti voi pitää yllä järjestelmää, jossa useat markkinatoimijat toimivat useassa maassa ilman, että heillä on käytössään vähintään yhdenmukaiset tai edes yhtenäisiin periaatteisiin perustuvat vakuusjärjestelyt, joissa otetaan huomioon paitsi kilpailun edut myös kansalaisten luottamus markkinamekanismeihin.

Matkustaessani viime kesänä eri maissa ja myös Skandinavian ulkopuolisissa maissa, minua hämmästytti kovin se, että talletusten vakuusjärjestelmiä koskeva ongelma otettiin järjestelmällisesti esille ja että sitä pidettiin niin keskeisenä. Tiedän, mitä komission jäsen sanoisi tähän: ”Jos lasketaan yhteen kaikki Euroopassa käytössä olevat talletusten vakuusjärjestelmät, se olisi silti vain pisara meressä verrattuna määrään, jota tarvittaisiin kriiseistä selviämiseksi”. Tämä on kuitenkin heikko peruste, kun meidän on ratkaistava kilpailua ja markkinamekanismien luotettavuutta koskevat esteet erityisesti siksi, että niillä on liiketoimintastrategioita vääristävä vaikutus yritysten joutuessa vääristä syistä toimimaan välittäjänä eri tytäryhtiöiden ja haaratoimistojen välillä.

Edellä esitettyjen perustelujen takia pyysin ryhmäni tukea. Ryhmäni jättikin tarkistuksen, jossa komissiota vaaditaan nopeuttamaan toimintaansa ja ottamaan huomioon kansalaisten odotukset, sillä he eivät välttämättä esitä vaatimuksiaan painokkaasti ensisijaisina vaatimuksina, vaan haluavat vakuutuksen rahoitusmarkkinamekanismien toiminnasta ja niiden tavasta reagoida tapahtumiin. Varma eurooppalainen talletusten vakuusjärjestelmä voi vastata tähän.

Arvoisa komission jäsen, minusta toimenkuvaanne kuuluu arvioida luottamusta Euroopan rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Minusta ei riitä, että vain odotetaan tuoreita tutkimustuloksia. Asioiden etenemistä on vauhditettava, jotta voimme edetä yhdenmukaiselta pohjalta ja tulkita selkeästi ja avoimesti talletusten vakuusmekanismeja ja niiden toimintaa Euroopan unionissa.

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten täällä on jo todettu, talletusten vakuusjärjestelmät ovat jälleen kerran olleet viime viikkojen keskustelun kohteena. Northern Rockin tapauksessa pankin haarakonttorit täyttyivät sadoista talletuksensa pois hakevista asiakkaista, ja sijoittajille korvaamista koskeva ongelma pankin mentyä konkurssiin on edelleen tuoreessa muistissamme.

Tämä osoittaa liiankin hyvin, että rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuinen yhdentyminen on haaste myös Euroopalle. Rajat ylittävän konsolidoinnin kasvu pankkisektorilla herättää kysymyksen valvontavallasta, talletusten vakuusjärjestelmien riittävästä talletussuojasta sekä järjestelmien välillä tehtävästä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Kuten tiedätte, alin talletussuoja Euroopassa on 20 000 euroa, tosin tällä hetkellä se on monessa jäsenvaltiossa paljon korkeampi. Vakuusjärjestelmien rahoitus kuuluu kuitenkin jäsenvaltioille, ja myös järjestelmien rakenne vaihtelee suuresti.

Tästä syystä seuraavat kohdat vaativat pikaista selvennystä: kuinka laajalle talletusten vakuusjärjestelmien yhdenmukaistaminen olisi ulotettava, selvennys järjestelmien rahoituksesta sekä vahinkojen ennaltaehkäisyyn tarkoitettujen varojen aktiivisesta ennakkokäytöstä.

Rajat ylittävissä rahoituslaitoksissa huomio keskittyy kriisitilanteissa valvonnan rakenteisiin erityisesti silloin, kun on kyse ryhmävalvonnasta, sekä taakanjakoon. Jos tytäryhtiö toimii isäntävaltiossa ja kuuluu tämän valtion vakuusjärjestelmän piiriin, mutta valvonnasta vastaa kotimaan valvontaviranomainen ryhmävalvontaperiaatteen mukaisesti, valvontajärjestelmien ja vakuusjärjestelmien välille syntyy kuilu, mikä on ilman muuta sijoittajien etujen vastaista.

Kannatan kuitenkin esittelijän omaksumaa linjaa. Ennen kuin turvaudumme lainsäädännöllisiin toimiin, jäsenvaltioiden on sitä ennen poistettava vakuusjärjestelmiensä puutteet. Komission on samaan aikaan käynnistettävä mahdollisimman nopeasti kohdennettuja selvityksiä rajat ylittävästä riskinhallinnasta sekä yksityiskohtainen analyysi eri järjestelmien rahoitustavoista. Tutkimustulosten perusteella voidaan harkita lainsäädännöllisiin toimiin ryhtymistä myöhemmin, jos ne osoittautuvat tarkoituksenmukaisiksi ja tarpeellisiksi.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää selvitysten ja analyysien tarpeen korostamisesta, mutta myös hänen johtopäätöksestään, että mahdolliset markkinoiden vääristymät on korjattava tasapuolisten toimintaedellytysten mahdollistamiseksi. Minusta on tärkeää tehdä tämä johtopäätös keskustelusta.

Siitä, ilmeneekö markkinoiden vääristymiä vai ei, voidaan olla montaa mieltä. Jos niitä kuitenkin esiintyy, jotain on tehtävä, sillä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että tarvitaan lisää rajat ylittävää kilpailua. Lisäksi haluamme turvata myös kuluttajien edut.

On tärkeää keskustella järjestelmien välisistä eroista, sillä kyse on vääristymästä, jos yhdessä jäsenvaltiossa on käytössä ex ante -järjestelmä ja toisessa ex post -järjestelmä, mikä todellisuudessa antaa valtiolle mahdollisuuden auttaa kuiville pankit, jotka eivät kykene maksamaan asiakkailleen.

Olen sitä mieltä, että vääristymää aiheuttaa jo se, että olemme eri mieltä asiasta. Vääristymä on sitäkin vakavampi, jos se perustuu olettamukseen siitä, että valtioiden olisi autettava pankkeja, jotka eivät kykene maksamaan asiakkailleen.

Hyvä saavutus esittelijä Christian Ehlerin mietinnössä on minusta se, että olemme tehneet tällaisen päätelmän. Komission olisi mielestäni otettava se huomioon tulevissa toimissaan.

Voimme olla eri mieltä nykyisestä tilanteesta. Olemme kuitenkin yhtä mieltä tarpeesta ryhtyä toimiin, jos selvitykset osoittavat, että markkinoiden vääristymiä todella esiintyy.

Haluan kiittää esittelijää tästä päätelmästä sekä kehottaa komissiota vastaamaan siihen toiminnalla.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijä Christian Ehleriä hänen työstään, joka osuu hetkeen, jolloin tulee kuluneeksi kymmenen vuotta talletusten vakuusjärjestelmistä vuonna 1994 annetun direktiivin saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, ja jota luonnehtivat rahoitusalan myllerrykset ja keskustelut rahoituspalvelujen markkinoiden parantamisesta.

Jäsenvaltioiden kannat vaihtelevat suuresti, ja tärkeitä asioita on odottamassa ratkaisemistaan. Vaikka suurin osa jäsenvaltioista soveltaa ex ante -järjestelmää, talletussuojan tasossa, rahastojen koossa ja rahoitustavoissa on vielä suuria eroja.

Otetaanpa kaksi esimerkkiä: vakuutetut summat ovat kahdeksankertaiset valtiossa, jossa talletussuojan taso on korkein, verrattuna valtioon, jossa on alhaisin talletussuojan taso. Lisäksi vain yhden jäsenvaltion vakuusrahaston varat saattavat muodostaa jopa 40 prosenttia koko Euroopan rahastojen varoista. Tämä vääristää kilpailua. Ex post -järjestelmät uhkaavat sekä kansallista että koko Euroopan rahoitusalan vakautta kriisin aikana.

Myös rajat ylittävät pankkiryhmittymät ovat vaikeuksissa. Varojen konsolidointi eri järjestelmien avulla aiheuttaa käytännön ongelmia. Vakuuksien keskittäminen yhden järjestelmän varaan on mahdollista vain lisäämällä valtioiden välisiä sääntöjä ja sopimuksia, mikä hajottaa järjestelmää ja altistaa sen riskien kasaantumiselle. Talletusten vakuusjärjestelmien päämäärät herättävät tärkeitä kysymyksiä muun muassa talletussuojan tasosta, riskipohjaisista maksuista, rahastojen käytöstä likviditeetin saamiseksi, taakanjaosta, rajat ylittävien kriisien hoitamisesta, rahoituslaitosten selvitystiloista sekä jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä.

Talletusten vakuusjärjestelmien pitäisi voida tarjota riskipohjainen turvaverkko, jolla voidaan turvata tallettajien edut, taata tasa-arvoinen ja tehokas kilpailu, vakauttaa rahamarkkinoita sekä varmistaa tasaveroinen taakanjako kriisitilanteissa.

Siten kaikkien mahdollisuuksien poisvieminen nykyisestä kehyksestä ei saisi estää perusteellisen ja kunnianhimoisen uudistuksen toteuttamista sen jälkeen, kun tarpeelliset selvitykset ovat valmistuneet.

  Mariela Velichkova Baeva (ALDE). - (BG) Hyvät kollegat, tosiasia on, että rahoituskriisit eivät ole uusi ilmiö, vaan ne ovat merkki rahoitusalan ja reaalitalouden välisestä epätasapainosta Yhdysvaltain asuntolainakriisi on saanut rahoitusalan ammattilaiset muistuttamaan, että taloudet ja rahoitusmarkkinat liittyvät toisiinsa ja että tarvitaan laaja-alaista keskustelua riskinhallinnan parantamiseksi.

Esittelijä Christian Ehlerin päätöslauselmaluonnoksessaan esittämä ajatus arvioida ja parantaa Euroopan unionin varovaisuus- ja varhaisen varoituksen toimia rahoitusmarkkinoiden vakauden takaamiseksi, sekä kysymys talletusten takaamisesta perinteisenä säästämismuotona kotimaassani Bulgariassa ovat todella ajankohtaisia kysymyksiä. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että pankkien vastuu arvopaperisalkkujensa huolellisesta järjestämisestä ja tallettajien varojen tehokkaasta hoidosta on ensisijaisen tärkeää. Luottamusta ja rahoitusalan vakautta luonnollisesti lisäisi se, että kuluttajat olisivat paremmin perillä joustavien järjestelmien käyttötavoista, talletusmuotojen hajauttamisesta sekä vakuusrahastojen kaltaisista mekanismeista.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä puheenvuoroista. Lopuksi haluan tehdä muutaman tärkeän huomion.

Lainsäädännön muuttaminen ei ole mielestämme tässä tilanteessa tarpeen. Direktiivi on edelleen ajankohtainen ja kykenee sopeutumaan muuttuviin oloihin. Pitkällä aikavälillä ja rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että positiivisilla vakuusjärjestelmillä voidaan edistää kitkatonta kriisinhallintaa pankkialalla, jossa toiminta ulottuu yhä laajemmalle Eurooppaan.

Siten mahdolliset lisätoimet vakuusjärjestelmien yhdenmukaistamisen lisäämiseksi Euroopan unionissa ovat sidoksissa kriisinhallinnan parissa aloitettuun työhön.

Piia-Noora Kaupin ja Gunnar Hökmarkin mainitsemista ongelmista voin todeta, että maksujen palauttaminen pankille, joka luopuu jostakin syystä vakuusohjelmasta, ei kuulu nykyisen direktiivin soveltamisalaan ja kuuluu siten jäsenvaltioiden lainsäädännön piiriin. Yhdenmukaistaminen Euroopassa vaatisi rahoitusmenetelmien täydellistä yhdenmukaistamista.

Haluan kiittää esittelijä Christian Ehleriä sekä talous- ja raha-asioiden valiokuntaa hyvin rakentavasta suhtautumisesta.

  Puhemies. - (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

18. Omaisuudenhoito II (keskustelu)

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana Wolf Klinzin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö omaisuudenhoidosta II (2007/2200(INI)) (A6-0460/2007).

  Wolf Klinz, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, yhteissijoitusyritysten sijoituksista vuonna 1985 annetun UCITS-direktiivin jälkeen EU:n rahoitusmarkkinat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Direktiiviä on sittemmin päivitetty kahdesti markkinoilla tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi. Direktiivin jälleenpäivitys on ensi vuoden asialistan kärjessä.

Yksi tärkeä tekijä komission nykyisessä uudistushankkeessa on omaisuudenhoidosta annettu ensimmäinen päätöslauselma – omaisuudenhoidosta I – jonka Euroopan parlamentti antoi huhtikuussa 2006. Siinä esitellään uudistuspaketin keskeiset kohdat. Olen kiitollinen komissiolle siitä, että se on hyväksynyt nämä suositukset ja että se aikoo panna ne täytäntöön lainsäädännöllisessä välineessä vuoden vaihteessa.

Nykyinen päätöslauselmaluonnos, jonka nimi on ”Omaisuudenhoito II”, on niin ikään tarkoitettu tasoittamaan tietä komission tuleville aloitteille. Tässä tarkoituksessa luonnoksessa esitetään joukko toimenpiteitä, jotka eivät rajoitu pelkästään ensi vuodelle suunnitellun uudistuspaketin sisältöön, vaan ne ovat mielestämme välttämättömiä, jos Euroopan rahoitusalasta halutaan entistä kilpailukykyisempi. Seuraavassa esitän päätöslauselmaluonnoksen keskeiset kohdat:

Ensinnäkin komission olisi syytä harkita sijoituskelpoisten varojen ulottamista kiinteistörahastoihin ja hedge-rahastoihin. Molemmilla tuotteilla autetaan hajauttamaan arvopaperisalkkujen riskeille altistumista sekä voidaan tarjota houkuttelevat tuottomahdollisuudet. Sen ohella, että tarjotaan mahdollisuus lisätä nämä tuotteet arvopaperisalkkuihin, olisi syytä harkita sijoitusyhtiön toimilupaa, joka mahdollistaisi yksityisten sijoittajien suoran pääsyn näihin tuotteisiin. Panemme tyytyväisenä merkille kiinteistörahastoja käsittelevän komission asiantuntijaryhmän perustamisen ja kannatamme komission päätöstä laatia selvitys yhdenmukaistamattomista vähittäisrahastoista.

Toiseksi sekä vähittäissijoittajien että ammattimaisten sijoittajien ja institutionaalisten sijoittajien pitäisi hyötyä EU:n yhtenäismarkkinoista täysipainoisesti. Näille ryhmille, jotka pärjäävät käytännössä ilman perinteisiä kuluttajansuojamekanismeja, ei ole vielä koskaan annettu mahdollisuutta toimia rajojen yli ilman julkisia ilmoitusmenettelyjä. Suunnattuja anteja koskevan eurooppalaisen järjestelmän luominen voisi korjata tilanteen. Se olisi suunniteltava siten, ettei se rajoita yksittäisten jäsenvaltioiden nykyjärjestelmiä, joista osa on hyvin liberaaleja. Tällaisen joustavuuden takaamiseksi parlamentti on ehdottanut, että Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea antaisi suosituksia järjestelmän laatimisesta. Seuraavassa vaiheessa voitaisiin tutkia, onko tämä riittävä toimi vai tarvitaanko maailmanlaajuisesti sitovaa direktiiviä.

Kolmanneksi vähittäissijoittajille suunnattujen sijoitustuotteiden kirjo kasvaa koko ajan, mutta saatavilla oleva tuotetiedotus ei mahdollista tuotteiden suhteellisten etujen vertailua. Tämä johtuu osaksi siitä, että Euroopan maiden lainsäädäntö on hyvin hajanainen. Jotta yksittäiset sijoittajat voisivat kuitenkin tehdä asiantuntevia päätöksiä, kilpailevia tuotteita koskevien tietojen antamis- ja ilmoittamisvelvollisuuksien on voitava olla jossakin määrin vertailukelpoisia. Eri alojen on voitava kilpailla tasavertaisesti samoilla säännöillä. Tästä syystä kehotamme komissiota tarkistamaan eri tuoteluokkien nykyistä lainsäädäntökehystä ja tekemään ehdotuksia siitä, miten tilannetta voidaan parantaa.

Tavoitteena ei ole tehdä tuotteista täysin vertailukelpoisia. Henkivakuutukset, sijoitustodistukset ja rahastot vaihtelevat olennaisesti oikeudellisen asemansa ja rakenteensa suhteen. Tarkoituksena on lähinnä luoda yhtäläiset tietojen toimittamista koskevat vaatimukset. Edes maksimaalisesta avoimuudesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos sijoittajat eivät saa edes vähimmäistason tietoja eri rahoitustuotteista ja niiden toimintatavoista. Jäsenvaltioiden vastuulla onkin edistää alan koulutusaloitteita.

Neljänneksi sijoittajien pitäisi hyötyä sekä laajasta tuotevalikoimasta että alhaisesta kustannustasosta. EU:n rahastot ovat kuitenkin nykyisin hyvin hajanaiset, mikä ruokkii tehottomuutta ja kohtuutonta kustannustasoa erityisesti kilpaileviin maihin verrattuna. Komissio aikoo laatia ensi vuonna lainsäädäntökehyksen rahastojen fuusioita varten. Tämä on kannatettava ajatus. Komissio on kuitenkin sivuuttanut erään keskeisen esteen rajat ylittäville fuusioille, nimittäin verotuksen. Vaadimmekin, että rajat ylittäviä fuusioita kohdellaan verotuksessa täsmälleen samalla tavoin kuin kansallisia fuusioita, toisin sanoen fuusiot eivät saa lisätä sijoittajien verovastuuta. Emme vaadi veroasteeseen kohdistuvia toimia tai vastaavia. Vaadimme vain, ettei rajat ylittäviä fuusioita kohdella eri tavoin kuin kotimaisia.

Viidenneksi parlamentti aikoo laatia erillisen mietinnön, jossa arvioidaan hedge-rahastoja ja pääomarahastoja koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen tarpeellisuutta. Komission olisi kuitenkin valmistauduttava ottamaan aktiivisesti osaa näistä aiheista käytäviin kansainvälisiin keskusteluihin.

Lopuksi haluan kiittää kollegoitani valiokunnassa sekä erityisesti muiden ryhmien varjoesittelijöitä tiiviistä yhteistyöstä. Toivon, että kuten ensimmäiselläkin kerralla, komissio hyväksyy jälleen ehdotuksemme, jotta sijoittajat ja rahoitusala voisivat hyötyä täysipainoisesti Euroopan yhtenäismarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ja erityisesti esittelijä Wolf Klinziä siitä, että he tekivät aloitteen valiokunta-aloitteisen mietinnön laatimiseksi, sekä mietinnön parissa tehdystä kovasta työstä. Haluan ottaa tilaisuudesta vaarin ja kiittää myös Euroopan parlamenttia sen hyödyllisestä panoksesta omaisuudenhoitoa koskevassa keskustelussa. Parlamentin edellinen, omaisuudenhoitoa käsittelevä mietintö oli niin ikään erinomainen lisä työllemme yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin parissa.

Olemme mielestämme onnistuneet luomaan pitkässä analysointi- ja kuulemisprosessissa vankan konsensuksen siitä, mitä pitää tehdä ja miten. Meidän on syytä välttää asialistamme ylikuormittamista, mutta emme myöskään sulje silmiämme muilta aiheilta ja ongelmilta. Tämänpäiväinen mietintö on osoitus siitä, että Euroopan rahoitusala on myös monien muiden haasteiden edessä. Olemme jo aloittaneet työnteon monella mietinnössä mainitulla alalla. Tavoitteena on saada vankat todisteet tulevien päätösten pohjaksi. Olemme iloisia, että parlamentti kannattaa huolellista vaikutustenarviointiprosessia. Me komissiossa uskomme vahvasti tällaiseen lähestymistapaan. Se takaisi, että tulevat aloitteet vastaavat todellisia tarpeita ja tarjoavat tehokkaat ratkaisut. Toimimme näin myös suunnattuja anteja koskevassa toiminnassamme. Aiomme esittää viimeistään toukokuussa 2008 komission tiedonannon, jossa arvioimme suunnattuja anteja koskevan EU:n järjestelmän tarpeellisuutta ja toteutettavuutta.

Tänään käsittelemässämme mietinnössä vaaditaan nopeita ratkaisuja yhdenmukaistamattomien vähittäisrahastojen rajat ylittävien toimilupien helpottamiseksi. Tutkimme tarkoin myös tätä tärkeää asiaa ja raportoimme siitä neuvostolle ja parlamentille syksyllä 2008. Toivomme, että tämä mietintö tarjoaa jonkinlaisen empiirisen pohjan tähän monimutkaiseen keskusteluun.

Keskustelua seuratessa saattaa toisinaan syntyä vaikutelma, että ratkaisut on löydetty jo ennen ongelman varsinaista määrittelyä. Varoitamme hätäilystä laajentaa edelleen EU:n vähittäisrahastokehystä. Kolmas UCITS-direktiivi mahdollistaa jo laajan kirjon innovatiivisia strategioita sekä myös vaihtoehtoisia sijoituksia. Meillä on oltava selkeä käsitys siitä, mikä on nykyään mahdollista ja onko riskinhallinnan valvonta tehtäviensä tasalla kautta koko alan, ennen kuin harkitaan vähittäisrahastokehyksen laajentamista. Ymmärrämme kyllä Euroopan rahoitusalan halun tunnustella johtoasemaansa innovoinnissa ja rahatalouden luovuudessa, muta tämä ei saa heikentää sijoittajien luottamusta yhteissijoitustoimintaan.

Tunnustamme mietinnössä esille otetun huolen eroista korvaavien tuotteiden jakeluun sovellettavissa sääntelyvaatimuksissa sekä korostamme, että komissio on avoin merkittävien kysymysten käsittelylle. Vastaukset lokakuussa esitettyyn todistepyyntöön antavat mahdollisuuden arvioida, aiheuttaako sääntelyn pirstaleisuus todellisen ja merkittävän riskin sijoittajien tappioksi. Näiden vastausten ja myöhemmin tapahtuvan seurannan pohjalta komissio antaa syyskuussa 2008 tiedonannon EU:n toimien tarpeellisuudesta.

Suhtaudumme myönteisesti siihen, että mietinnössä tunnustetaan hedge-rahastojen myönteinen panos markkinoiden toiminnassa ja yritysten tehokkuudessa. Jotkin tuoreet yritysvetoiset aloitteet parhaita käytänteitä koskevien vapaaehtoisten standardien kehittämiseksi ovat kannatettava ja oikeasuuntainen vastaus tietojen toimittamisen tehostamista koskeviin vaatimuksiin. Olemme hyvillämme myös siitä, että parlamentin mielestä pitkälle globalisoituneella alalla tarvitaan kansainvälisiä vastauksia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että omaisuudenhoidossa on saatu paljon aikaan. Edessä on kuitenkin vielä pitkä tie. Tällä nopeasti muuttuvalla alalla ilmaantuu jatkuvasti uusia haasteita. Hätäinen ja huonosti valmisteltu toiminta ei kuitenkaan hyödytä meitä mitenkään. On ilo huomata, että komissio on saanut parlamentista hyödyllisen kumppanin, joka ponnistelee saman tavoitteen eteen: kohti yhdennettyä ja tehokasta eurooppalaista sijoitusrahastoalaa, josta hyötyvät sekä ala että sijoittajat.

  Astrid Lulling, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, jos tarkastelemme kantaamme tähän tärkeään valiokunta-aloitteeseen mietintöön, joka käsittelee komission valkoista kirjaa sijoitusrahastoista, olemme päättäneet yksimielisesti keskittyä muihin kuin lainsäädännöllisiin näkökohtiin, koska lainsäädäntöehdotus kolmannen UCITS-direktiivin tarkistamisesta jätetään käsiteltäväksi alkuvuodesta 2008. Näin ollen kysymykset, joita olemme päättäneet käsitellä, ovat olennaisen tärkeitä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille.

On olemassa riski, että sijoituskelpoisten varojen ulottaminen avoimiin kiinteistörahastoihin ja vaihtoehtoisiin rahastoihin vahingoittaa yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin alaan kuuluvien tuotteiden erinomaista mainetta maailmalla ja haittaa niiden jakelua sekä Euroopan unionissa että kolmansissa maissa. Estääkseen sijoitusrahastoalaan kohdistuvat haittavaikutukset, parlamentti on kehottanut komissiota laatimaan perusteellisen selvityksen vaikutuksista, joita saattaa olla näiden yhdenmukaistamattomien vähittäisrahastojen sisällyttämisestä varoihin, joita voidaan pitää UCITS-sijoituksina.

UCITS-sijoitusten arvo on yhteensä tuhansia miljardeja euroja, ja niiden osuus on noin 80 prosenttia Euroopan sijoitusrahastomarkkinoista. Ala odottaa kuumeisesti UCITS-direktiivin tarkistamista. Parlamentti on esittänyt selkeästi, ettei sijoituskelpoisten varojen laajentamista pidä toteuttaa ennen UCITS-direktiivin tarkistamisen loppuunsaattamista, jotta vältytään turhilta ja haitallisilta viivytyksiltä tässä tarkistustyössä. Olen ryhmäni nimissä vaatinut johdonmukaisesti tämän linjan noudattamista, joten olen kiitollinen esittelijän kompromissihalukkuudesta.

Mietinnössä vaaditaan myös luomaan unioniin yhdenmukainen lainsäädäntökehys suunnatuille anneille. Kannatan täysin mietinnön suosituksia tältä osin.

Suunnattuja anteja koskevan järjestelmän on perustuttava ammattitaitoisten sijoittajien tarkkaan määrittelyyn rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin vaatimusten mukaisesti. Asianmukaisesti informoidut ja ammattitaitoiset sijoittajat, joilla on oikeus ottaa osaa suunnattuihin anteihin, eivät saa missään oloissa joutua kärsimään liiallisesta byrokratiasta paitsi tarpeettomien myös tehottomien sääntöjen takia.

En voi hyväksyä sosialistien tarkistusta, jossa vaaditaan tasavertaisuutta jäsenvaltioiden sääntely- ja valvontajärjestelmien välillä suunnattuja anteja koskevien järjestelyjen soveltamisessa, sillä tämä tarkoittaisi vastavuoroisen markkinoillepääsyn sallimisen. Vaatimus tasavertaisuudesta on sitä paitsi täysin epärealistinen.

Minun on korostettava kohtaa, josta minä ja ryhmäni olemme eri mieltä esittelijän kanssa. Se koskee mietinnön 19 kohtaa, jossa käsitellään niin sanottuja vakuusrahastoja. Jo rahastojen käsite on ristiriitainen, joten vastustimme niiden virheellistä tulkintaa. Toivon, että onnistumme poistamaan tuon kohdan. Minun on kuitenkin onniteltava esittelijää laadukkaasta työstä, jonka ansiosta voimme valmistella kunnolla lainsäädäntöesityksen. Voimme siis nyt odottaa levollisin mielin meitä ensi vuonna odottavia tehtäviä.

  Harald Ettl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, saanen sanoa Astridille, ettei hänen tarvitsisi aina olettaa, että sosialistien esitykset ovat kestämättömiä. Aloitan kiittämällä lämpimästi esittelijä Wolf Klinziä tasapainoisesta mietinnöstä. Komission jäsenelle minun on todettava, ettei hänen pitäisi aina huolehtia niin kovin asialistan ylikuormittamisesta.

Käsittelemme omaisuudenhoidosta laadittua mietintöä Yhdysvaltain rahoitus- ja asuntolainakriisin taustaa vasten. Ei edes Euroopan keskuspankki kykene arvioimaan niiden vahinkojen koko laajuutta, jota tämä kriisi on aiheuttanut Euroopan rahoitusjärjestelmille ja pankeille. Ja lisää voi olla – tai itse asiassa on – tulossa. Globaalit rahoitusmarkkinat ovat jo nyt niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa, ettei ollut mitään keinoa suojella unionia spekulatiivisilta ylilyönneiltä, joista meidän kaikkien on loppujen lopuksi otettava syy niskoillemme. Ahneet pankinjohtajat, jotka keskittyivät vain omistaja-arvoon, nauttivat edelleenkin korkeasta asemasta, ja Yhdysvaltain luokituslaitokset jatkavat kuumana käyvää kauppaa johtaen meitä harhaan. Reaktiivisesta lainsäädännöstä ei kuitenkaan koskaan voida mennä takuuseen. On silti paljon vielä tehtävää, eikä komissio voi jättää asiaa ja markkinoita sikseen.

Yksi mietinnön viesteistä, jonka haluan nostaa esiin, on se, että tiedottamisen ja avoimuuden lisääminen parantavat kuluttajansuojaa ja -turvaa. Tämä on erittäin vankka lähtökohta. Toinen myönteinen asia on, että mietinnössä mainitaan hedge-rahastot ja pääomarahastot, sillä yhä useampi sijoitustenhoitaja sijoittaa vaihtoehtoisiin sijoitustuotteisiin. Hedge-rahastot, avoimet kiinteistörahastot ja muut vähittäistuotteet olisi sen vuoksi sisällytettävä kolmanteen UCITS-direktiiviin. Tämä on vielä tekemättä.

Omaisuudenhoidon käsite pitää mielestäni sisällään vakaan kehityksen joko sijoitustodistusten, eläkerahastojen, henkivakuutusyhtiöiden, pankkien tai yksityisen omaisuudenhoidon avulla. Meillä on vuodesta 2003 asti ollut direktiivi sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista. Sen täytäntöönpano on ollut täysin riittämätön. Rahastoala mainitsee aina kalliin ylisääntelyn erityiseksi ongelmaksi ja kieltäytyy laajentamasta avoimuus- ja vastuusääntöjä.

Arvoisa komission jäsen, tarvitsemme nyt selkeästi jäsennellyn, oikeusvarmuuden mahdollistavan järjestelmän. Olen tyytyväinen, että ehdotukseni yritysjohdon valvontaa koskevan lausekkeen parantamisesta hyväksyttiin, mutta pahoittelen, että esitykseni rahoitusmarkkinoiden valvonnasta EU:ssa hylättiin. Voimme ajatella ja todennäköisesti meidän onkin ajateltava hieman enemmän myös tähän suuntaan, arvoisa komission jäsen.

On kuitenkin ilahduttavaa, että vakuusrahastoista saatiin aikaan puoluerajat ylittävä kompromissi. Kun kaikki on sanottu ja tehty, meidän on tehtävä kaikkemme sen varmistamiseksi, että sijoitustenhoitajien harjoittamaa keinottelua rajoitetaan ja että parlamentti, komissio ja neuvosto eivät sorru vitkasteluun. Tämä oli osoitettu teille, arvoisa komission jäsen. Ryhtykää toimiin, ja tehkää se hyvin!

  Margarita Starkevičiūtė , ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan huomauttaa, ettei tämä mietintö vastaa todellisuutta, vaikka se onkin tasapainoinen ja yleisesti ottaen hyväksyttävissä. Ongelmana on, että saamiemme tietojen mukaan suurin osa rahoituslaitoksista ei noudata suosittamiamme sääntöjä ja säädöksiä.

Suurimpana ongelmana näyttää olevan näissä säädöksissä ilmenevien ristiriitojen hyväksikäyttö. Tämän vuoksi mietintöä on tarkasteltava muiden mietintöjen ja asiakirjojen, kuten rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin yhteydessä jonkinasteisen yhdenmukaisuuden havaitsemiseksi. Toinen kohta, jonka haluan tuoda esille, on se, että yhdyn Astrid Lullingin mielipiteeseen siitä, että UCITSilla on hyvä maine, ja siksi meidän on oltava erityisen tarkkoja uusien tuotteiden sisällyttämisestä arvopaperisalkkuihin.

Miksikö meidän on oltava tarkkoja? Siksi, ettemme tunne näitä tuotteita. Olen pahoillani, mutta niin mietinnössä kuin komission esityksessäkin vähittäissijoittajien ja institutionaalisten ammattisijoittajien salkut ja edut ovat menneet hieman sekaisin. Vähittäissijoittajilla olisi oltava selkeät määritelmät ja säännökset. Mutta koska meillä on sekä UCITS-rahastoja että vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, käytännössä esimerkiksi kotimaassani ne esitetään yhteen niputettuna vähittäissijoittajalle, joka ei ymmärrä, mihin hän sijoittaa.

Tämän vuoksi meillä on oltava selkeämmät määritelmät ja yksiselitteisesti jäsennelty asiakirja. Toivon, että ensi vuonna komissio laatii selkeämmin jäsennellyn asiakirjan. Meidän on todellakin turvattava vähittäissijoittajien edut. Yksityisillä sijoittajillakin pitäisi toki olla enemmän oikeuksia, mutta tämä pitää määritellä erikseen. Ei pidä neuvoa ihmisiä sijoittamaan vaihtoehtoisiin rahastoihin, joita ei ole edes määritelty. Kotimaassani kaikkia rahastoja kutsutaan nykyisin vaihtoehtoisiksi.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää esittelijä Wolf Klinziä valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä ja siitä, että hän hyväksyi myös muiden ryhmien kaikki ehdotukset ja näkemykset.

Omaisuudenhoidon ympäristön ja rahoitusmarkkinatuotteiden yhdenmukaistamisesta voi olla valtavasti hyötyä Euroopan taloudelle, kuten vuonna 1985 annettu UCITS-direktiivikin on osoittanut.

UCITS-direktiivistä on tullut valtavan kuuluisa nimi maailmalla. UCITS tarjoaa pohjan vankoille eurooppalaisille rahastomarkkinoille ja tuo nostovoimaa taloudelle lisääntyneen vakauden ja säästöjen tuottavien uudelleensijoitusten ansiosta.

Mietinnön aiheena ei kuitenkaan ole UCITS-direktiivin tarkistaminen, joka on edessä ja jota kannatamme. Mietinnössä käsitellään sitä vastoin yhdenmukaistamattomia vähittäisrahastoja, jotka ovat UCITS-direktiivin soveltamisalan ulkopuolella ja vaativat lukuisia tärkeitä toimenpiteitä.

Kannatan erityisesti suunnattuja anteja koskevaa järjestelmää, jonka myös komission jäsen mainitsi. Aloitteesta on paljon apua pyrittäessä luomaan yhdenmukaistamattomien rahastojen markkinat Eurooppaan.

Maksujen avoimuus on pitkäaikainen ja aliarvioitu väline sijoittajille tiedottamisen parantamiseksi. Myös muut mietinnössä esitetyt toimet ovat oikeansuuntaisia ja poistavat markkinoiden vääristymiä.

Palatakseni UCITSin menestystarinaan toteaisin, ettei meidän pidä olla ahneita tai sekoittaa asioita hätäillen. Viittaan tässä luonnollisesti keskusteluun UCITS-direktiivin soveltamisalan ulottamisesta uusiin omaisuusluokkiin, kuten avoimiin kiinteistörahastoihin tai hedge-rahastojen rahastoihin. Minusta nyt ei ole oikea aika keskustella näistä hankalista asioista. Saatamme päätyä vain entistäkin jäykempään järjestelmään ja huomata rahoitusmarkkinaympäristön muuttuneen.

Minusta on tärkeää keskustella myös vakuusrahastojen roolista. Vakuusrahastoja ei ole olemassakaan. Ryhmämme halusi hieman joustavuutta. Varojen riittävyyden takaavan järjestelmän luominen rahastoja varten ei mielestämme ratkaise ongelmaa. Vakuusrahastoja ei ole olemassakaan, joten määritelmä olisi poistettava järjestelmästä. Siksi PPE-DE-ryhmä on jättänyt ehdotuksen.

  Pervenche Berès (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää mietinnöstä. Siinä käsitellyt ongelmat toistuvat. Voidaan esimerkiksi kysyä, mikä tarkalleen ottaen erottaa institutionaaliset ammattisijoittajat yksityisistä sijoittajista? Jotkut haluavat uskotella, että niiden välillä on jonkinlainen ”Kiinan muuri”. Minä en tähän usko, ja viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, missä määrin rahoitusalan innovaatiot ovat levinneet sijoittajaluokasta toiseen aina yksittäisiin sijoittajiin asti. Kuvitelma siitä, että lainsäädäntöä voitaisiin suunnitella sen varassa, että on olemassa kaksi sijoittajaluokkaa, valistuneet ammattisijoittajat ja piensijoittajat, on minusta vaarallinen. Olemme hyvin tietoisia sijoitustuotteiden luokituksen vähittäisestä lipsumisesta. Käsite kahdesta eri sijoittajaluokasta voi olla olemassa, mutta meidän on oltava selkeän tietoisia siitä, miten käsitettä sovelletaan.

Toinen kysymys, jonka haluan nostaa esille ja jota käsitellään myös muissa rahoitusmarkkinateksteissä, koskee sijoittajille tiedottamista. Tämä on luonnollisesti olennaisen tärkeä asia, mutta joudumme aloittamaan alusta, sillä rahoitusalan innovaatioiden monimutkaisuus on uusia asia, jota ei ole vielä otettu kunnolla huomioon ja kohdattu. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä: meidän on muistettava, ettei tällä voida korvata tuotesijoittajien vastuuta.

Kolmanneksi, arvoisa komission jäsen, minun on sanottava, että mielestäni hieman erehdyitte liittäessänne yhteen rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin ja UCITS-direktiivin täytäntöönpanon. Onko järkeenkäypää, että rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa ennen kuin edes tiedämme, miten se liittyy UCITS-direktiiviin? Tilanne olisi minusta tasapainoisempi, jos olisimme toimineet toisin.

Verotuksesta esittelijä on maininnut vaikutukset rahastofuusioihin. Meidän on mielestäni muistettava myös vaikutukset tuotesijoituksiin, joita voivat haitata puhtaasti verotukselliset esteet.

Haluan sanoa muutaman sanan myös sosialistien tarkistuksesta, sillä näiden tuotteiden markkinat eroavat niitä tuottavien maiden, niitä ostavien sekä sellaisten maiden välillä, jotka sekä tuottavat että ostavat niitä. Olemme ottaneet käyttöön vastavuoroisuuden käsitteen, jota voitaisiin soveltaa paitsi markkinoiden avaamiseen tai markkinoille pääsyyn myös sääntelyyn ja valvontaan. Vastavuoroisuus on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia, sillä ajatus siitä, että Euroopan unionin ulkopuolinen maa, joka vain tuottaa näitä tuotteita, voisi päästä markkinoillemme millä tahansa ehdoilla vain siksi, että me olemme päässeet sen markkinoille – mikä ei luultavasti hyödyttäisi mitenkään eurooppalaisia kuluttajia – on minusta epärealistinen ja teoreettinen argumentti, jota en voi hyväksyä.

Esittelijä on väittänyt useammin kuin kerran, että vastavuoroisuus olisi vastoin WTO:n sääntöjä. Arvoisa komission jäsen, haluankin kysyä teiltä: Mitä me teimme silloin, kun tunnustimme vastaavuussäännöt Yhdysvaltojen kanssa? Juuri tätä lähestymistapaa pyydämme teidän soveltavan tässäkin tapauksessa. Vastavuoroisuuden käsitettä on lisäksi sanottu epärealistiseksi, koska sitä ei ole yhdenmukaistettu unionissa. Jos vastavuoroisuudesta neuvotteleminen kolmansien maiden kanssa kuitenkin kannustaisi määrittelemään unioniin yhteiset sääntelyn ja valvonnan normit, eikö se merkitsisi huomattavaa edistystä?

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). - (HU) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Toivon voivani puhua lyhyesti. Olen kotoisin idästä, vähävaraiselta alueelta, joten en oikein innostu siitä, että jokainen vuorollaan tuskailee sen kanssa, mitä hedge-rahastojen tai pääomarahastojen suhteen tapahtuu UCITS-direktiivin laajentamisen jälkeen, sillä tämä ei koske aluettani ollenkaan ainakaan muutamaan vuoteen. Ehkä opimme jotain jopa kiinteistörahastojen inhimilliseltä puolelta. Mutta korostaisin sitä, mitä odotan tilintarkastukselta itäisen alueen asukkaana. Pankkeja, jotka toimivat hyvin usein jakelijoina tässä järjestelmässä ja käsittelevät suuria rahasummia, olisi joka tapauksessa tutkittava, sillä myyntikustannukset ovat nykyisin jopa 60 prosenttia kokonaiskustannuksista. Ensinnäkin kotialueeni pankit ovat tällä tavoin uskomattoman tuottoisia. Jos saavutamme tässä jotakin, olemme ottaneet askeleen eteenpäin.

Toiseksi rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin tuomissa kannustimissa ei myöskään ole otettu huomioon kustannusten avoimuutta, sillä jos pankilla on esimerkiksi rahastonhoitaja ja myyjä, emme tiedä, mitä tapahtuu sisäisissä kaupoissa, ja on mielenkiintoista, että eivät edes sisäiset kaupat ole onnistuneet rikkomaan myyntihintoja.

Kolmanneksi on kuitenkin sanottava, että jotkin jäsenvaltiot tekevät paljon tai panevat täytäntöön säännöksiä, jotka käytännöllisesti katsoen takaavat, että arvopapereiden säilyttäjät, rahastonhoitajat ja niiden johto pitävät jalat maassa. Kotimaassani tai Euroopan valtioissa on paljon päteviä nuoria, jotka kykenevät esimerkiksi omaisuudenhoitotehtäviin hyvään hintaan ja laadukkaasti, joten tuotannonsiirrot ovat minusta kaikkien etujen mukaista vapaille markkinoille pääsyn kannalta.

Vielä lopuksi sananen kuluttajansuojasta. Myönnän kyllä, että koulutus on todella tärkeä asia, mutta sen rinnalla on korostettava verotusasioita. Jos haluan ottaa UCITS-sijoituksen ulos toisessa valtiossa, tilanne on pahempi kuin jos tekisin sen kotimaassani. Näinhän ei voi olla. Kiitoksia paljon.

  Gay Mitchell (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Wolf Klinziä tästä mietinnöstä. Euroopan rahastoalalla on tapahtunut suurta edistystä viime vuosina, ja UCITS-direktiivillä on ollut osansa tässä kehityksessä. Vaikka ala on kasvanut nopeasti, sen kasvumahdollisuudet ovat kuitenkin paljon suuremmat. Nämä mahdollisuudet voidaan valjastaa lisäämällä alan kilpailua ja liikkuvuutta koko EU:ssa.

Tekisin nyt muutaman huomion mietinnöstä. Suosituksessa ulottaa UCITS-direktiivin soveltamisala avoimiin kiinteistörahastoihin ja hedge-rahastojen rahastoihin tehtäviin sijoituksiin on hyvät puolensa, mutta tämä pitäisi mielestäni sisällyttää erilliseen direktiiviin tai lainsäädännölliseen välineeseen. Myös ehdotuksissa suunnattuja anteja koskevan EU:n järjestelmän parantamiseksi on hyvät puolensa, ja myös minusta on ensiarvoisen tärkeää määritellä, ketkä kelpaavat sijoittajiksi. On syytä huomata, että vaikka rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sekä esitedirektiiviin sisältyvät määritelmät tarjoavat hyvän lähtökohdan, on kenties myös muita kysymyksiä, jotka on otettava huomioon.

Sijoituspolitiikasta ja riskinhallinnasta haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että vaikka Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea CESR selvittää parhaillaan, miten UCITS-direktiivin riskinhallintaprosessia koskevat vaatimukset on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa, komitean tavoitteena ei ole vaatimusten yhdenmukaistaminen. Joitakin keskeisiä aloja, joilla käytännöt eroavat toisistaan, voidaan tutkia tavoitteena nykyistä yhtenäisemmän lähestymistavan soveltaminen. Vakuusrahastoja olisi tuettava varojen riittävyyttä koskevin vaatimuksin, ja tämä olisi hoidettava siten, että rahastoja voitaisiin kutsua vakuusrahastoiksi vain, jos ne on tuettu varojen riittävyyden takaavan järjestelmän avulla. Säilytysyhteisön toimilupaa koskevat vaatimukset huolestuttavat minua, sillä se johtaisi säilytysyhteisön perustamiseen UCITS-direktiivissä säädetystä asemasta poikkeavalla tavalla. Tämä puolestaan saisi aikaan sääntelytyhjiön, koska UCITS ja säilytysyhtiö olisivat alistettuina erillisille sääntelyjärjestelmille, ja se saattaisi synnyttää minitahoisia oikeudellisia ongelmia UCITS-direktiiviin liittyvien ongelmien yhteydessä.

Kiitän kollegaani tästä erittäin hyödyllisestä mietinnöstä ja toivon, että komission jäsen voi vastata esille ottamiini kohtiin.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin mietintö osoittaa, että molempien toimielinten näkemykset etenemisestä omaisuudenhoitoa koskevissa asioissa ovat varsin yhteneväiset. Myös tulevien päätösten on voitava perustua perusteelliseen vaikutusten analyysiin.

Molemmat toimielimet haluavat tehokkaita markkinoita, jotka vastaavat Euroopan rahastoalan sekä sijoittajien tarpeisiin ja odotuksiin. Paljon on tehty tähän suuntaan, mutta paljon tehtävää on vielä edessä. Olemme sitoutuneita tulosten aikaansaamiseen, mutta meidän on oltava varovaisia. On turvattava uudistukset ja UCITSin maine. On uhrattava aikaa yhteistyöhön ja kuulemiseen kaikkien sidosryhmien kanssa, ja on pyrittävä välttämään toimia, jotka saattavat vääristää markkinoita ja joista ei ole mainittavaa hyötyä.

Vasta kaikkien näiden ehtojen täyttyessä voimme olla varmoja, että päätöksemme ovat haasteiden tasalla. Odotamme innokkaasti yhteistyötä toimielintemme välillä tällä hyvin tärkeällä alalla.

  Puhemies. - (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

19. Euroopan perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston yhteistyö (keskustelu)

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana Adamos Adamoun kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Euroopan neuvoston välisen sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston yhteistyöstä (KOM(2007)0478 – C6-0311/2007 – 2007/0173(CNS)) (A6-0443/2007).

  Franco Frattini, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia ja erityisesti esittelijä Adamos Amadouta jatkuvasta ja rakentavasta yhteistyöstä sekä tuesta tämän tärkeän yhteistyösopimuksen aikaansaamiseksi.

Perusoikeusviraston perustaminen oli suuri menestys perusoikeuksien edistämiselle ja kunnioittamiselle Euroopan unionissa. Se on menestys myös kansainvälisen yhteistyön suhteen. Olen aina sitoutunut varmistamaan, että kaikki kolme toimielintä antavat täyden tukensa tälle merkittävälle aloitteelle. Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välinen kitkaton yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää viraston toiminnan onnistumiseksi.

Luonnos neuvoston päätökseksi vastaa tätä tavoitetta ja on osoitus molempien järjestöjen aidosta halusta työskennellä yhdessä. On ilahduttavaa huomata, sopimusneuvottelut ovat edenneet nopeasti ja että molemmat osapuolet ovat osallistuneet niihin hyvin rakentavasti.

Tämä tärkeä sopimus antaa perusoikeusvirastolle mahdollisuuden toimia parhaan kykynsä mukaan. Jotta virasto voisi toimia koko laajuudessaan, on jo toteutettu joukko toimia, ja lisää on valmisteilla. Sopimuksella edistetään kattavaa yhteistyökehystä ja tarjotaan jäsennelty foorumi molemmille osapuolille, mikä antaa entistä paremmat mahdollisuudet keskinäiselle vuoropuhelulle ja yhteisille toimille sekä tehostaa niitä.

Sopimuksen ansiosta myös vältytään päällekkäisyyksiltä kahden elimen välillä. Se mahdollistaa säännöllisen yhteydenpidon ja tapaamiset perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston virkamiesten välillä sekä säännöllisen tiedonvaihdon. Riippumattoman henkilön nimittäminen viraston hallintoneuvostoon ja johtokuntaan parantaa ajatustenvaihtoa ja yhteistyötä.

Sopimus tukee yhteistä tavoitettamme edistää ja suojella perusoikeuksia Euroopan unionissa.

  Adamos Adamou, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa ilmaisemalla tyytyväisyyteni siihen, että Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston välinen yhteistyö on ollut tähän asti erinomaista etenkin, kun ne saivat aikaan molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen. Toivon, että yhteistyö jatkuu vastakin kitkattomasti tältä pohjalta.

Varjoesittelijöiden kanssa käydyistä, mietinnön pääsisältöä koskeneista pitkittyneistä keskusteluista ja kuulemisista huolimatta asiakirjojen tarkastusyksikkö ilmoitti, että työjärjestyksen 83 artiklan 7 kohdan sekä 51 artiklan 2 kohdan nojalla sopimustekstiä ei ole mahdollista muuttaa ja että mietinnön osalta ainoastaan menettelyä koskevat muutokset ovat mahdollisia. Tämä johti siihen, että monet kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenet hyväksyivät mietinnön vastalauseena. Mietinnössäni siis vain yksinkertaisesti hyväksytään sopimuksen tekeminen Euroopan neuvoston ja perusoikeusviraston välillä. Perusoikeuksien suojelemista koskevien periaatteiden muodostama EU:n järjestelmä on kehitetty pääasiallisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön myötä, ja se on vahvistettu EU:n perussopimuksissa nimenomaisesti esitetyllä tunnustuksella. On kuitenkin erittäin tärkeää varmistaa, että tätä ihmisoikeuksien suojelemista koskevaa järjestelmää lujitetaan edelleen samalla, kun taataan perusperiaatteiden, kuten syrjintäkiellon, poissulkemiskiellon, sanan- ja uskonnonvapauden, omantunnonvapauden sekä sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien noudattaminen.

Euroopan perusoikeusvirasto voisi antaa tällaiset takeet asian kannalta merkityksellisille yhteisön toimielimille, laitoksille ja virastoille ja yhteisöön kuuluville jäsenvaltioille yhteisön oikeuden täytäntöönpanon yhteydessä. On tärkeää tunnustaa, että Euroopan neuvosto on alalla harjoittamansa kehittyneen toiminnan avulla kehittänyt sääntöjen ja oikeudellisten välineiden kattavan järjestelmän ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseksi ja edistämiseksi sekä hankkinut laajamittaisen kokemuksen. Tämän vuoksi perusoikeuksien suojelu, jonka sekä perusoikeusvirasto että Euroopan neuvosto ovat asettaneet yleiseksi tavoitteeksi, on toteutettava toisiaan täydentävällä ja positiivisella tavalla; on vältettävä toimintojen päällekkäisyys sekä se, että Euroopan neuvoston käyttöön ottama vakiintunut oikeudellinen ja ei-oikeudellinen järjestelmä ihmisoikeuksien ja yksilönoikeuksien suojelemiseksi heikkenee ja haurastuu. Meidän on varmistettava, ettei 47 jäsenvaltiota käsittävän Euroopan neuvoston vahvistamaa oikeustapausta tai ihmisoikeuksien suojelua vaaranneta.

Haluan korostaa, että on vältettävä toimivaltuuksien ja menettelyjen päällekkäisyyden vaaraa, jotta vältytään sekaannuksilta Euroopan neuvoston ja perusoikeusviraston tavoitteissa ja vastuussa ja jotta niiden välillä voidaan harjoittaa harmonista yhteistyötä. Tämä täytyy ottaa huomioon varsinkin perusoikeusviraston vuosittaisessa työohjelmassa sekä vahvistettaessa näiden elinten välistä yhteenkuuluvuutta ja toisiaan täydentävyyttä.

Euroopan neuvoston ja perusoikeusviraston välisessä tiedonvaihdossa on ensiarvoisen tärkeää varmistaa niin pitkälle kuin mahdollista, että molemmat osapuolet noudattavat tiedonvaihdossa ehdotonta luottamuksellisuutta. Perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston olisi sovittava nykyistä täsmällisemmin sopimuksen 15 artiklan täytäntöönpanoa koskevista säännöistä. Kyseisen artiklan mukaan Euroopan neuvosto saa perusoikeusvirastolta avustuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa täysi avoimuus ja välttää viittaukset näiden kahden laitoksen välisestä liiallisesta riippuvuudesta.

On myös välttämätöntä panna sopimuksen 7 artikla täytäntöön niin, että molemmat elimet voivat yhteisestä sopimuksesta vaihtaa voimassaolevien luottamuksellisuussääntöjen sallimissa rajoissa mahdollisimman paljon tietoja ottamalla asianmukaisesti huomioon työjärjestyksensä. Tietoja eivät saa käyttää muut kuin ne elimet, jotka osallistuvat suoraan kyseessä olevien asioiden tarkasteluun. Niitä ei myöskään saa antaa kolmansien maiden elinten tai virastojen käyttöön, jos niiden käyttötavasta ei ole annettu takeita ja jos niiden käyttöä ei valvota.

Kuten olen todennut, komission ja Euroopan neuvoston välinen yhteistyö sopimusneuvotteluissa on ollut antoisaa, joten on odotettavissa, Euroopan neuvosto ja perusoikeusvirasto jatkavat tehokasta yhteistyötä samassa entisessä yhteistyön, avoimuuden ja keskinäisen täydentävyyden hengessä. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että Euroopan parlamentti osallistuisi tähän prosessiin säännöllisesti annettavin mietinnöin ja että Euroopan neuvostolta pyydetään lausuntoa kaikista suoritetuista selvityksistä ja arvioista, jotka koskevat näiden elinten toiminnan täydentävyyttä, päällekkäisyyksien estämistä sekä avoimuutta.

  Kinga Gál, PPE-DE-ryhmä. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on iloa puhua tänään PPE-DE-ryhmän varjoesittelijän ominaisuudessa sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja Euroopan neuvoston välillä Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston välisestä yhteistyöstä.

Olemme käyneet pitkiä keskusteluja ja esittäneet runsaasti kysymyksiä perusoikeusviraston tarpeesta, Euroopan neuvoston suhtautumisesta virastoon sekä mahdollisuudesta harjoittaa todellista ja tehokasta yhteistyötä viraston ja Euroopan neuvoston välillä.

Parlamentti ja komissio ovat koko ajan todenneet selkeästi, että virasto on tarpeen ja hyödyllinen ja että parlamentti ja komissio ennakoivat hyvää yhteistyötä Euroopan neuvoston ja viraston välillä.

Siten olen iloinen siitä, että sopimus on nyt saatu aikaan ja voimme puhua institutionalisoidusta yhteistyöstä. Toisaalta pahoittelen, ettemme oikeastaan kyenneet parantamaan tekstiä sen joitakin kohtia muuttamalla, sillä olisin halunnut korostaa, että perusoikeusviraston käsitellessä käytännön asioita, se voisi ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen kokemukset ja asiantuntemuksen, joita sillä on raportoinnista eri valiokunnissa, kuten oikeudellisten asioiden ja ihmisoikeuksien valiokunnassa, jolla on laaja asiantuntemus ja kokemus näiden asioiden hoidosta.

Olen joka tapauksessa tyytyväinen, koska sopimuksen tekeminen on viesti siitä, että viraston olisi voitava aloittaa toimintansa mahdollisimman pian. Virasto vihittiin virallisesti käyttöön 1. maaliskuuta, mutta sen toiminta- ja hallintorakenteet eivät ole vielä valmiit. Tilanne on nyt ehdottomasti korjattava, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Olen seurannut tätä asiaa toimikauteni alusta asti sekä pannut merkille huomattavat vaikeudet viraston toimialan, toimivaltuuksien ja päätöksentekorakenteiden suunnittelussa kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla.

Virasto koskee meitä kaikkia, sillä se kerää ja kokoaa yhteen tietoja sekä valmistelee suositukset alan elimille. Sen toiminta-alueen määrittely on siten vaikeaa, koska se toiminta-ala on horisontaalinen ja menee ristiin yhteisön eri politiikanalojen kanssa.

Voimme olla tyytyväisiä, jos saamme perustettua uskottavan ja vastuullisen viraston, jolle myönnetään sen tehtäviä vastaavat riittävät toimivaltuudet ja määrärahat. Sopimus voi auttaa tässä.

Aiomme varmistaa tehtävien päällekkäisyyksien estämisen. Toivokaamme, että perusoikeuskirjan juhlallinen julistus tänään ja perusoikeusvirasto olisivat saman kolikon eri puolia: ensimmäinen käytännön askel kohti unionin yhteistä politiikkaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien alalla.

  Genowefa Grabowska, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen menettely on hyvin epätyypillinen, sillä Euroopan parlamentti ottaa kantaa Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisen yhteistyösopimuksen tarpeellisuuteen. Me emme voi puuttua sopimukseen, voimme vain arvioida sitä ja kertoa mielipiteemme.

Euroopan neuvosto on vanhin ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävä järjestö Euroopassa. Ketään täällä ei tarvitse muistuttaa siitä, että Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin – aiemmin Euroopan yhteisöjen – välillä on harjoitettu yhteistyötä alusta alkaen. Euroopan unionin jäsenyyttä haluavien maiden liittyminen Euroopan neuvostoon edellyttää, että kyseinen valtio noudattaa Euroopan neuvoston henkilöstösääntöihin kirjattuja arvoja: oikeusvaltion periaatteita, demokratiaa ja ennen kaikkea ihmisoikeuksia.

Siten olisi hyvä asia, että sekä Euroopan yhteisöt eli Euroopan unioni että Euroopan neuvosto tekisivät yhteistyötä paitsi neuvottelupöydässä Strasbourgissa myös työskentelemällä yhdessä yhteisen toimialan piiriin kuuluvissa asioissa. Sopimus, josta puhumme tänään, ei ole omaleimainen eikä uusi, eikä perusoikeusvirastokaan ole täysin uusi elin.

Kuten tiedämme, perusoikeusvirasto korvasi aiemmin Wienissä toimineen Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen, jolla oli samankaltainen yhteistyösopimus Euroopan neuvoston kanssa. Kyseinen vuonna 1999 tehty molemmat osapuolet huomioon ottava sopimus oli voimassa siihen asti, kunnes keskus korvattiin perusoikeusvirastolla.

Nyt, kun uusi virasto on perustettu, meidän on kuitenkin tarkistettava Euroopan neuvoston kanssa tehtyä uutta yhteistyösopimusta varmistaaksemme, etteivät kaksi samankaltaista elintä kilpaile keskenään vaan tekevät yhteistyötä.

Minun on sanottava, että sopimus neuvoteltiin nopeasti mutta hyvin. Meillä ei ole suuria varauksia sen sisällöstä, eikä meillä voisikaan olla. Sopimus luo yhteistyöpuitteet, mahdollistaa säännöllisen yhteydenpidon ja mikä tärkeintä, luo henkilökohtaiset yhteydet, sillä se antaa Euroopan neuvostolle mahdollisuuden kääntyä perusoikeusviraston hallintoneuvostossa ja johtokunnassa istuvan ulkopuolisen henkilön ja tämän varajäsenen puoleen. Kaikki tämä saa minut tukemaan täysin päätöslauselmaesitystä ja hyväksymään sopimuksen, joka palvelee hyvin molempien elinten etuja.

  Irena Belohorská (NI). - (SK) Arvoisat parlamentin jäsenet, kiitoksia, että saan tilaisuuden käyttää puheenvuoron. Mietintö käsittelee Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston välillä mahdollisesti ilmeneviä eturistiriitoja. Kysymys on mielestäni toisarvoinen. Todellinen ristiriita on Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen välillä.

Molemmilla tuomioistuimilla on toimivalta ihmisoikeusrikkomuskysymyksissä, ja on olemassa joitakin päätöksiä, joissa tuomioistuinten toimivalta menee päällekkäin. Valtaosa tällaisista tapauksista liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn Euroopan yleissopimuksen 8 artiklaan ja koskee kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi vireille pantuja menettelyitä. Näitä ovat esimerkiksi tapaukset, joissa ovat mukana National Panasonic, Hoechst AG ja Niemetz.

Euroopan unionin perusoikeuskirja sekä Euroopan unionin vahvistama ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehty Euroopan yleissopimus ovat samankaltaisia mutta silti erillisiä asiakirjoja. Euroopan unionin perusoikeusviraston toimivalta keskittyy valvontaan ja tukeen. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 300 artiklan nojalla tehty sopimus, jossa selvennetään yksittäiset toimivaltuudet, on siten kannatettava. Kannatettavaa on myös se, että Euroopan neuvosto saa edustajan perusoikeusviraston johtokuntaan.

Koska perusoikeusviraston toimivalta on rajallinen, minusta sen toiminta täydentää Euroopan neuvoston toimintaa pikemminkin kuin kilpailee sen kanssa. Meidän on joka tapauksessa jatkettava keskustelua aiheesta ottamalla huomioon muutokset perusoikeuskirjan laillisessa asemassa.

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionissa on otettu viime kuukausina neljä ratkaisevaa askelta ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi. Ensimmäinen on erillisen perusoikeusviraston perustaminen. Toinen on se, että lauseke perusoikeuskirjan laillisesta sitovuudesta sekä lauseke Euroopan unionin liittymisestä vuonna 1950 tehtyyn Euroopan ihmisoikeussopimukseen on sisällytetty Lissabonin uudistussopimukseen. Kolmas on perusoikeuskirjan juhlallinen allekirjoittaminen parlamentissa tänään: virallisen julistamisen myötä perusoikeuskirja on osa yhteisön säännöstöä ja nykyajan ihmisoikeusnormisto. Neljäs on yhteistyösopimuksen tekeminen EU:n perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston välillä, mistä keskustelemme tänään ja mikä osoittaa juuri sen, mitä varten Euroopan unioni on olemassa – edistääkseen ihmisoikeuksia – sekä osoittaa ihmisoikeuksien merkityksen jokaiselle nykyaikaiselle yhteiskunnalle ja valtiolle.

Euroopan unionin kansainvälinen rooli ihmisoikeuksien vaalijana ei ole korvattavissa, jäljiteltävissä tai vaihdettavissa. Päinvastoin nyt on pantu alulle uusi yhteistyön vaihe, jossa ei ole vastakkainasettelua. Yhdyn siten maanmieheni, esittelijä Adamos Adamoun kantaan kaikessa, mitä hän on sanonut aiheesta, ja annan täyden tukeni hänen mietinnölleen, josta onnittelen häntä.

Olen Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen kunniajäsen, mikä on minulle kunnia. Tunnen tänään kuitenkin suurta ylpeyttä ja iloa myös siksi, että Euroopan unioni ja Euroopan neuvosto ovat aloittaneet yhteistyön ihmisoikeuksien alalla, ja toivon, että tämä vuosisata ansaitsee paikkansa maailmanhistoriassa ihmisoikeuksien vuosisatana.

  Sylwester Chruszcz (NI). - (PL) Arvoisa puhemies, Wienissä toimiva Euroopan unionin perusoikeusvirasto on jälleen yksi kallis elin lisää, joka kaiken lisäksi anastaa itselleen oikeuden valvoa ja läksyttää jäsenvaltioita perusoikeuskirjan ja muiden asioiden noudattamisessa.

On vaikea välttyä mielikuvalta, että EU:n veronmaksajien rahaa ohjataan jälleen kerran Brysselin auktoriteettien ja syntymässä olevan eurovaltion vahvistamiseen. Euroopan neuvosto ja ETYJ ovat nykyisin toimivia elimiä, jotka käsittelevät samoja asioita kansainvälisesti, ei ylikansallisesti. Kyse onkin jo olemassa olevien elinten toimintojen päällekkäisyydestä, mikä lisää Euroopan unionin valtaa ja byrokratiaa.

Euroopan valtiot, myös kotimaani Puola, ovat velvoitettuja suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia noudattamalla muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Euroopan perusoikeusvirasto sitä vastoin on muiden kiihtyvällä vauhdilla perustettujen virastojen tavoin pelkkää rahan haaskausta ja kyseenalainen, ellei jopa vahingollinen aloite Brysseliltä.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). - (RO) Hyvät parlamentin jäsenet, tätä täysistuntoa leimaavat EU:n eri toimet ihmisoikeuksien alalla sekä mahdollisuus laatia arvio näistä toimista vuonna 2007.

Perusoikeusviraston perustamisen ja perusoikeuskirjan julistamisen ohella päätös tehdä yhteistyösopimus perusoikeusviraston ja Euroopan neuvoston kanssa on osa Euroopan unionin ponnisteluja vahvistaa toimintakykyään ja rooliaan ihmisoikeuksien edistäjänä sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella. Haluan nostaa esiin kaksi näkökohtaa, jotka ovat mielestäni tärkeitä tältä osin.

Ensinnäkin kannatan aloitetta saavuttaa sopimuksella kaksi tavoitetta, joita ovat EU:n ihmisoikeuspolitiikan tehostaminen ja lujittaminen sekä toimien yhtenäisyys ja päällekkäisyyksien välttäminen. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme varmistaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen ja perusoikeuskirjalla täydennettyjen perusperiaatteiden noudattamisen myös niin, että vahvistamme omia mekanismejamme tässä tarkoituksessa.

Toiseksi kannatan aloitetta lujittaa yhteistyötä Euroopan neuvoston käynnistämissä erityisissä ihmisoikeuksien suojeluhankkeissa. Tämäntyyppinen yhteistyö antaa unionille mahdollisuuden parantaa entisestään ihmisoikeustilannetta, kun se voi toimia erityisissä tapauksissa unionin sisällä ja muualla. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että yhteistyötä olisi syytä edistää varsinkin Euroopan unionin rajavaltioissa, jotta voimme luoda aidon demokratian alueen unionin ulkorajoille.

Mustanmeren alueellista yhteistyötä koskevan aiheen esittelijänä kehotan EU:n toimielimiä tukemaan alueellisia yhteistyöhankkeita. Euroopan neuvoston alulle panema aloite Mustanmeren Euroregio-alueen perustamisesta alueellisen demokratian edistämiseksi on minusta hyvä lähtökohta tähän suuntaan, ja kehotankin komissiota antamaan hankkeelle täyden tukensa niiden onnistumiseksi.

  Puhemies. - (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

20. Toimivalta ja yhteistyö elatusapuasioissa (keskustelu)

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana Genowefa Grabowskan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä elatusapuun liittyvissä asioissa (KOM(2005)0649 – C6-0079/2006 – 2005/0259(CNS)) (A6-0468/2007).

  Franco Frattini, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, elatusvelvollisuuksista annetulla säädösehdotuksella pyritään parantamaan toimeentulosta riippuvaisten ihmisten epävarmaa asemaa.

Euroopan unionissa, jossa ihmiset liikkuvat yhä enemmän, elatusavun saajien, etenkään lasten, ei pitäisi joutua kohtaamaan esteitä heille kuuluvien avustusten saamisessa etenkään silloin, kun maksaja, kuten esimerkiksi lapsen vanhempi, on lähtenyt kodista tai muuttanut ulkomaille.

Haluan kiittää esittelijä Genowefa Grabowskaa työstä, jonka hän on tehnyt antaakseen äänen sidosryhmille, kuten hallituksista riippumattomille järjestöille, jotka avustavat elatusavun saajia 11. syyskuuta pidettävässä erittäin tärkeässä julkisessa kuulemistilaisuudessa.

Yleisesti ottaen kannatamme Genowefa Grabowskan mietintöä, joka tukee asetusehdotusta keskeisiltä osin.

Tekisin muutaman huomion joistakin esitetyistä tarkistuksista. Ensinnäkin oikeusperustasta olemme sitä mieltä, että nykyinen asetusehdotus liittyy perheoikeuteen. Ymmärrän kuitenkin parlamentin huolen, kun otetaan huomioon asiaa koskevat nykyiset oikeussäännöt. Sen vuoksi olemme asetusehdotuksen kanssa samaan aikaan annetussa tiedonannossamme kehottaneet neuvostoa päättämään EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että asetusehdotus hyväksyttäisiin yhteispäätösmenettelyssä. Tämä on mielipiteeni, ja pyydän neuvostoa toimimaan tämän kehotuksen pohjalta.

Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevista muista tarkistuksista voin todeta, että neuvottelut elatusvastuiden kansainvälistä perintää koskevasta yleissopimuksesta saatiin viime kuussa päätökseen kansainvälistä yksityisoikeutta käsitelleessä Haagin konferenssissa.

Kun otetaan huomioon yleissopimuksen ja siihen liitetyn, sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan pöytäkirjan onnistuminen, yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat halukkaita noudattamaan yleissopimuksen kansainvälisiä sääntöjä. Siten asetuksen sääntöjä ja ehdotettuja tarkistuksia olisi tarkistettava, jotta varmistetaan niiden yhtäpitävyys kansainvälisten sääntöjen kanssa.

Mietinnössä ehdotetaan, että tuomioistuimet voisivat soveltaa tapausten käsittelyssä omia oikeussääntöjään, jos sillä nopeutetaan riita-asioiden ratkaisua. Ymmärrämme halun nopeuttaa oikeudenkäyntiä, mutta mielestämme ehdotettu ratkaisu ei takaa riittävää oikeusvarmuutta, ja vaarana on, ettei se ole elatusapuun oikeutettujen henkilöiden edun mukaista. Heidän etunsa on turvattava soveltamalla samaa lakia riippumatta siitä, mikä tuomioistuin käsittelee asiaa.

Parlamentti äänestää nyt mietinnöstä. Asiaa koskevat kansainväliset oikeussäännöt ovat selkiytyneet. Toivon hartaasti, että hanke saadaan käynnistettyä uudelleen täydessä mitassa vuonna 2008. Luotan vakaasti siihen, että neuvosto nostaa hankkeen etusijalle tulevina kuukausina.

  Genowefa Grabowska, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa esittämällä kiitokseni. Haluan esittää suurkiitokset Euroopan komissiolle erinomaisesta yhteistyöstä perustyössä. Kiitän myös kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa ja varjoesittelijöitä sekä erityisesti oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja valiokunnan lausuntoluonnoksen laatinutta Diana Wallisia todella hienosta yhteistyöstä. Diana Wallis otti harteilleen raskaan taakan saadakseen komission vakuuttuneeksi tarpeesta tehdä tarkistuksia oikeusperustaan.

Minun olisi kenties syytä aloittaa oikeusperustasta, sillä ehdotettu päätöslauselma esitettiin meille menettelyssä, jota parlamentti ei voi hyväksyä. Halusimme, että asetus annetaan yhteispäätösmenettelyssä eikä kuulemismenettelyssä. Olin siten iloinen komission jäsenen sanoista, ja olen tietoinen neuvostolle annettavasta tiedonannosta, jossa komissio kehottaa neuvostoa antamaan meille mahdollisuuden yhteispäätösmenettelyyn. Lisäisin vain yhden asian komission jäsenen puheenvuoroon.

En kyseenalaista sitä, että elatussuhteet kuuluvat perheoikeuden piiriin. Väittäisin kuitenkin, että kokonaisuutena ajatellen elatussuhteiden luonne on hyvin monimutkainen. Se, että ne liittyvät perheoikeuteen ei tarkoita, että ne rajoittuisivat vain perheoikeuden piiriin. Elatussuhteilla on vaikutuksia yhteismarkkinoihin ja molempien osapuolten, eli sekä elatusapuun oikeutetun henkilön että elatusvelvollisen taloudelliseen tilanteeseen. Olemme siten oikeutettuja poistamaan elatussuhteet perheoikeudesta ja liittämään elatusvelvollisuuksien täyttäminen perheoikeuden sijasta aloille, joilla parlamentti on toimivaltainen. Näitä aloja ovat yhteismarkkinat, kotihoito ja ihmisoikeusasiat. Siten minusta menettelyn vaihtamisessa ei pitäisi olla ongelmaa.

Tämä ehdotus ansaitsee siis mielestäni neuvoston huomion mutta myös sen hyväksynnän. Asetusta valmistellessamme järjestimme kuulemistilaisuuksia, jotka olivat suoraan sanottuna yhtä valitusta. Naiset nimittäin kertoivat meille vaikeuksistaan, kun he yrittivät saada elatusmaksuja lapsilleen, joiden toinen vanhempi asuu toisessa valtiossa, eikä ole kovin kiinnostunut jälkikasvunsa kasvatuksesta tai koulutuksen maksamisesta.

Elatusvastuun pakoilussa turvaudutaan erilaisiin temppuihin. En mainitse kaikkia, vaan otan yhden esimerkin. Voidakseen kadotan Eurooppaan lähes jälkiä jättämättä riittää, kun vain muuttaa yhden kirjaimen sukunimessään, ja elatusvelvollisuus katoaa elatusvelvollisen mukana. Kyseisellä asetuksella pyrimmekin varmistamaan, ettei yksikään elatusvelvollinen Euroopassa voisi ajatella kaikessa rauhassa voivansa hyödyntää elatusvastuuta pakoilevaa henkilöä suosivaa järjestelmää siten, että hän vain lähtee elatusapua maksamatta valtiosta, johon lapsi on jäänyt, ja muuttaa muualle Euroopan unioniin, jossa sisärajat on poistettu – ja varsinkin nyt, kun uusia jäsenvaltioita on liittymässä muutaman päivän kuluttua Schengenin alueeseen.

Haluan mainita kaksi päätöslauselmassa esitettyä toimenpidettä, jotka ovat minusta kaikkien tärkeimpiä ja ovat täysin uusia. Elatusapupäätöstä, joka on tehty elatusapuun oikeutetun henkilön normaalissa kotivaltiossa, ei tarvitse vahvistaa elatusvelvollisen kotivaltiossa. Siten asetuksessa ehdotetaan ”eksekvatuurimenettelyn” kumoamista. Tämä on aivan uutta, mutta jos halutaan varmistaa elatusvelvoitteiden tosiasiallinen hoitaminen, meidän on toimittava näin. Jos säilytämme tuon eksekvatuurimenettelyn, pyrkimykset varmistaa elatusvelvollisuuksien täyttäminen valuvat hukkaan.

Ymmärrän kyllä, että meidän pitää noudattaa kaikkia Haagin yleissopimuksen ja konferenssin yhteydessä hyväksyttyjä määräyksiä, mutta kansainvälinen järjestelmä on äärimmäisen hidas, ja kansainväliseen yksityisoikeuteen kuuluvien sopimusten ratifiointi voi kestää vuosia. Euroopan unionin on mentävä eteenpäin ja varmistettava, että lapsista pidetään huolta silloin, kun heidän isänsä tai äitinsä laiminlyö velvollisuutensa. Siten kyseinen asetus on pantava ripeästi täytäntöön lasten parhaaksi. Asetuksella turvataan lasten asema, mutta suojellaan myös elatusapuun oikeutettuja henkilöitä. Kiitänkin puheenjohtajavaltio Portugalia työstä asetusehdotuksen valmistelussa, ja luovutan asian nyt puheenjohtajavaltio Slovenialle luottaen täysin siihen, että työ saadaan vietyä loppuun asti ja saamme aikaan hyvän asetuksen.

  Diana Wallis, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä hyvin myönteisestä lausunnosta. Haluan kiittää myös esittelijä Genowefa Grabowskaa hienosta yhteistyöstä tämän asian parissa.

Tämä on yksi niistä ehdotuksista, jotka voisivat tehdä Euroopasta todellisen niille, joiden etuja palvelemme. Se voisi tuoda käytännön helpotusta näiden ihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin. En tiedä, kuinka monta kertaa valitsijat ovat ottaneet minuun Euroopan parlamenttiin valittuna jäsenenä yhteyttä kertoakseen vaikeuksistaan saada elatusapua toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä. Aivan liian usein olen ollut kyvytön antamaan käytännön neuvoja ja myönteisiä vastauksia.

Toivon, että tämän asetuksen myötä voisimme useimmiten pystyä paljon parempaan. Asetusehdotus antaa EU:lle mahdollisuuden mennä paljon pidemmälle kuin valtiot voisivat mennä täällä jo mainitun Haagin konferenssin avulla. Meidän olisi todellakin voitava mennä pidemmälle. Olemme kuitenkin rohkaisseet kansalaisia liikkumaan vapaasti kansallisten rajojen yli EU:ssa, ja meidän pitäisi kyetä antamaan heille vastaus hyvän, yksinkertaisen ja toimivan oikeusjärjestelmän muodossa silloin, kun heillä on vaikeaa avioliitossaan tai ihmissuhteiden kariutuessa. Meidän olisi ennen kaikkea voitava tarjota tukea lapsille, jotka kärsivät hajonneen liiton taloudellisista seurauksista. Asetusehdotus antaisi meille yksinkertaistetun yksivaiheisen prosessin, jolloin vältyttäisiin siltä painajaiselta, että lähes saman prosessin joutuu käymään läpi useassa tuomioistuimessa ulkomaita myöten. Tämä on liikaa herkässä ja vaikeassa elämäntilanteessa oleville ihmisille.

Oikeudellisten asioiden valiokunta on hyväksynyt kernaasti suurimman osan asetusehdotuksesta, mutta se on halunnut tehdä joitakin teknisiä parannuksia. Tässä mielessä olen hyvin kiitollinen kollegalleni Carlo Casinille. Esittelijän tavoin olen kuitenkin samaa mieltä siitä, ettemme voi hyväksyä oikeusperustaa. Sovellettavan menettelyn olisi pitänyt olla yhteispäätösmenettely eikä kuulemismenettely. Minusta jäsenvaltiot ovat olleet täysin kohtuuttomia sekä lainsäädännön sisällön että sen suhteen, miten se vaikuttaa kansalaisiin. Toivon, että ne ottavat opikseen komission jäsenen vetoomuksesta.

Ryhmäni ei halua, että tämän yksivaiheisen järjestelmän tehokkuutta heikennetään. Toki meidän on noudatettava puolustuksen oikeuksia – elatusvelvollista koskevaa tuomiota – mutta tätä pitäisi soveltaa tuomioistuimeen, jossa tuomio on annettu. Meidän ei pidä sallia tapauksen vireillepanoa uudelleen tuomion toimeenpanevassa tuomioistuimessa, sillä muutoin tuhoamme juuri ne hyödyt, joihin pyrimme. Sen vuoksi haluamme poistettavan 33 artiklan a kohdan. Lisäksi kyseenalaistamme tarkistuksen 61, joka jättää oven liian auki.

Lopuksi haluan tehdä muutaman huomion Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavana parlamentin jäsenenä. Yhdistyneen kuningaskunnan poisjättäytyminen tämän välineen soveltamisesta tai sen hylkääminen on huono uutinen monille muista jäsenvaltioista tulleille kansalaisille, jotka asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se on huono uutinen myös monille briteille, joiden elinkumppanit muuttavat toiseen jäsenvaltioon. Vaihtelua on todellakin melkoisesti, kun opt-out-vaihtoehdon soveltaminen aiheuttaa sekaannusta, ja kansalaiset joutuvat toisen luokan kansalaisen asemaan heille tarjolla olevaan oikeusjärjestelmään nähden.

Eniten pahoittelen kuitenkin sitä, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ole ymmärtänyt brittijäsenten kestämätöntä kantaa näissä kysymyksissä. Pitäisikö meidän tosiasiassa edes käsitellä, keskustella tai etenkään äänestää sellaisia asioita koskevista ehdotuksista, joita ei voida sellaisinaan soveltaa meidät edustamaan valinneisiin kansalaisiin? Jotkut ovat jo alkaneet kyseenalaistaa kantaamme. Nämä poisjättäytymistä koskevat vaihtoehdot ovat demokraattisesti kestämättömiä ja tuhoisia EU:n siviilioikeusjärjestelmän yhtenäisyydelle. Tällaiset poisjättäytymistä ja osallistumista koskevat järjestelmät, joissa voidaan valita ”rusinat pullasta”, vain vahingoittavat niitä, joilla on kaikkein vaikeinta ja jotka tarvitsevat eniten lain suomaa turvaa.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Panayiotis Demetriou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin onnitella esittelijä Genowefa Grabowskaa hänen aloitteestaan nostaa tämä kysymys esille sekä hänen tänä iltana osoittamastaan erittäin myönteisestä näkemyksestään.

Hyvät kollegat, seitsemän vuotta sitten käynnistetty Haagin konferenssin kuulemiskierros on lähenemässä loppuaan. Herää kysymys, mitä edistystä on saatu aikaan tuomioiden vastavuoroisessa tunnustamisessa ja toimeenpanossa kansainvälisessä yksityisoikeudessa? Missä viipyy julistus siitä, että tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen ja toimeenpanon periaate on oikeudellisen ja poliisiyhteistyön kulmakivi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa? Vastaus on, ettei suurta edistystä ole tapahtunut tähän suuntaan. Asiasta vastaavan komission jäsen Frattinin ponnisteluista ja aloitteista huolimatta vuonna 2004 hyväksyttyä Haagin ohjelmaa ei ole viety eteenpäin siinä laajuudessa, kuin olisi ollut tarpeen.

Valitettavasti se, että jotkin jäsenvaltiot käyttävät väärin oikeutta vedota kansalliseen suvereniteettiin, on este lainsäädännön yhdenmukaistamiselle asiasisällöissä ja menettelyissä. Nämä yleishuomiot eivät tietenkään kumoa keskustelumme kohteena olevan ehdotuksen hyödyllisyyttä tai merkitystä. Päinvastoin ne tuovat esiin tarpeen tehdä lisää ehdotuksia neuvoston asetuksiksi, jotka kattavat perheoikeuden koko laajuudessaan: avioerot, asumuserot, elatusasiat ja omaisuuskysymykset. Tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 kaipaa perusteellista uudistusta ja nykyaikaistamista. Tarvetta on itse asiassa korostettu laajasti asetuksen muuttamisehdotuksen myötä, mutta valitettavasti vain elatusavun kohdalla. Erot jäsenvaltioiden lainsäädännöissä säilyvät merkittävissä oikeusasioissa. Edessä on kuitenkin vielä pitkä tie. Vaikka lähentymiselle on mahdollisuuksia, lainsäädännön yhdenmukaistamista olisi joudutettava.

Euroopan parlamentin ehdottamilla tarkistuksilla korjataan monia ehdotuksen puutteita ja parannetaan sen sisältöä. Ennen kaikkea tarkistuksilla poistetaan monia esteitä, jotka haittaavat elatusaputuomioiden täytäntöönpanoa Euroopan unionissa, ja niillä vähennetään elatusvelvollisena olevan vanhemman tai puolison mahdollisuuksia pakoilla oikeutta tämän muutettua yhdestä EU:n jäsenvaltiosta toiseen. Juuri tätä asiaa käsitellään 33 artiklan a kohdassa, jossa pyrin ensinnäkin siihen, ettei tuomion täytäntöönpanosta kieltäytymiselle annettaisi rajoittamattomia mahdollisuuksia elatusvelvollisen olosuhteiden muuttumisen perusteella, ja toiseksi siihen, että sallitaan liikkumavaraa asian käsittelemiseksi tällä tavoin tapauksissa, joissa olosuhteet ovat todella vakavat ja antavat tuomioistuimelle oikeuden tarkistaa kantaansa.

  Andrzej Jan Szejna, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää mitä lämpimimmin esittelijä Genowefa Grabowskaa siitä työstä, jonka hän on tehnyt käsiteltävänämme olevan asetusehdotuksen ja mietinnön hyväksi. Hieno tulos ei ole minulle yllätys, sillä professori Grabowska on Puolan johtavimpia EU:n lainsäädännön asiantuntijoita.

Kun otetaan huomioon, että avio- ja asumuserojen määrä Euroopan unionissa on kasvussa, elatusvelvollisuuksia koskevien tuomioiden tunnustamisessa ja toimeenpanossa ilmenevät oikeudelliset esteet ovat sitäkin tärkeämpi kysymys. Kun otetaan vielä huomioon jäsenvaltioiden yhdentymisaste ja sitovien oikeuslähteiden yhä suuri määrä Euroopan unionissa, oikeusjärjestelmän parantaminen on elintärkeää.

Asiaa koskevaa järjestelmää ei ole toistaiseksi yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Sen vuoksi kannatan tätä asetusehdotusta, jossa tehdään erittäin olennaisia ehdotuksia ongelmista, joista parhaillamme keskustelemme. On syytä huomata, että asetusehdotus on pitkään kestäneen, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen lujittamiseen Euroopan unionissa tähtäävän Haagin työohjelman tulos. Olen samaa mieltä siitä, että elatusvelvollisuuksien tehokas toimeenpano kohentaa monien sellaisten lasten elinoloja ja koulutusmahdollisuuksia, jotka ovat ensisijaisesti oikeutettuja elatusapuun. Tämä on erittäin tärkeä asia Euroopan sosialisteille.

Asetusehdotuksessa käsitellään joitakin nyky-yhteiskunnalle tyypillisiä ongelmia, mutta sillä voidaan myös parantaa sisämarkkinoiden toimintaa etenkin poistamalla liikkumisen esteitä henkilöiltä, joille saattaa aiheutua haittaa elatusvelvollisuuksien täytäntöönpanosta annettujen lakien välisistä eroista eri jäsenvaltioissa.

Meidän on ponnisteltava lujasti nopean, ja mahdollisesti maksuttoman elatusmaksujen toimeenpanojärjestelmän luomiseksi kaikkien Euroopan unionin kansalaisten parhaaksi. Nykyään tuomioistuimet joutuvat toisinaan turvautumaan rajuihin toimenpiteisiin elatusmaksujen toimeenpanemiseksi, kun elatusapua saavat henkilöt ovat taloudellisesti tiukoilla.

Kannatan myös ajatusta siitä, että tuomioistuinten tuomioilla olisi sama lainvoima kuin jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, ilman lisämuodollisuuksien velvoitetta.

Lopuksi haluan vielä korostaa tarvetta lisätä Euroopan parlamentin osallisuutta tehtäessä päätöksiä asioissa, joilla on keskeinen merkitys Euroopan unionin ja sisämarkkinoiden toiminnalle.

  Carlo Casini (PPE-DE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tarkastelumme alla olevan mietinnön tavoitteena on saada poistetuksi suurin osa elatusmaksujen saamisen esteistä Euroopassa sekä mahdollistaa sellaisen oikeusjärjestelmän luominen, joka vastaa elatusapuun oikeutettujen henkilöiden oikeutettuihin odotuksiin.

Tärkein lähtökohta on, että suuri osa elatusapuun oikeutetuista henkilöistä on heikko osapuoli, joka tarvitsee siten kunnon suojelua. On selvää, että suurin ongelma piilee elatusvelvollisten nykyisessä asemassa. On kuitenkin syytä tehdä vähintään mahdollinen eli poistaa tarpeeton byrokratia ja turvata sovellettava lainsäädäntö, suosia oikeudessa elatusvelvollisen asuinpaikkaa ja panna välittömästi täytäntöön oikeuden päätökset, joiden nojalla elatusmaksu on maksettava myös valtiossa, joka ei ole se, jossa tuomio on annettu.

Oikeudellisten asioiden valiokunnalla, jota pyydettiin antamaan valiokuntien vahvistetussa yhteistyömenettelyssä lausunto tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä sekä tuomioiden täytäntöönpanosta elatusapuun liittyvissä asioissa, on ollut tärkeä asema tekstin luonnostelussa ja pääpuolueryhmien välisen merkittävän kompromissisopimuksen saavuttamisessa, mistä haluan kiittää julkisesti Diana Wallisia. Oikeudellisten asioiden valiokunnan jättämien tarkistusten päätavoitteena on elatusvelvollisuuksien selkeä määrittely, asetusehdotuksen soveltamisalan laajentaminen, heikoimmilla olevien osapuolten etujen turvaaminen sekä ehdotetun tekstin yksinkertaistaminen.

On ollut tarpeen laatia elatusvelvollisuuksien yksiselitteinen määrittely sekä sisällyttää asetuksen soveltamisalaan kaikki kertasummien maksumääräykset. Kuten totesin, erityistä huomiota on kiinnitetty heikoimmassa asemassa oleviin osapuoliin, ja tältä osin asetustekstiä on vielä yksinkertaistettava. Puheaikani on nyt lopussa, mutta toteaisin vielä, että olen varma, että PPE-DE-ryhmä antaa tälle päätökselle täyden tukensa.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, hajonneiden avioliittojen valitettava kasvu yhdistettynä Euroopan unionissa asuvien ihmisten liikkuvuuden kasvuun johtavat väistämättä rajat ylittävien elatusapukiistojen lisääntymiseen. Elatusvelvolliselle asetetun elatusvaatimuksen toimeenpano edellyttää kääntymistä sen jäsenvaltion oikeuslaitoksen puoleen, jossa päätös pannaan täytäntöön. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan aina toimi, joten on olemassa selkeä tarve laatia yksityiskohtaiset säännöt tuomioistuinten toimivallasta elatusasioissa.

Päätöslauselmaluonnoksen tavoitteena on vähentää missä tahansa jäsenvaltiossa tehtyyn oikeuden päätökseen liittyviä muotoseikkoja sekä varmistaa sen tosiasiallinen toimeenpano. Tullessaan voimaan uudella asetuksella mahdollistetaan, että elatusapuun oikeutetulle henkilölle voidaan antaa sitova toimeenpanomääräys missä tahansa Euroopan unionissa. Lisäksi asetusehdotuksella yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan täytäntöönpanojärjestelmää. Kannatan Haagin konferenssissa hyväksyttyä toimenpiteitä ja yhdyn täysin esittelijän mielipiteeseen siitä, että tässä asiassa unionissa sovellettavien asetusten on oltava tehokkaampia ja nopeammin toimeenpantavia.

EU:n kansalaisten lisääntynyt liikkuvuus johtaa myös sellaisten avioliittojen kasvuun, joissa puolisoilla on eri kansallisuus ja he asuvat eri valtioissa tai asuvat jäsenvaltiossa, jonka kansallisuus puuttuu molemmilta. Kun tällainen pari päättää erota, he voivat vedota monen eri maan lakiin. Asetuksen laaja subjektiivinen ja objektiivinen soveltamisala on perusteltu sillä, että joissakin jäsenvaltioissa elatusapumaksujen saantiprosentti on huolestuttavan alhainen. Esimerkiksi kotimaassani Puolassa se on vain 10 prosenttia.

Asetuksella mahdollistetaan lisäksi, että avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti voi vaatia lapsen isää maksamaan raskauden ja synnytyksen aikaiset elinkustannukset. Nykyään moni jäsenvaltio ei tunnusta tätä vaatimusta elatusvaatimuksena, mikä hankaloittaa entisestään sen saamista.

Ennen Puolan liittymistä Euroopan unioniin tuomioistuimet saivat joka vuosi ulkomailta yli tuhat elatusvaatimusta. Rajojen avauduttua kaikki ennusteet ennakoivat rajua kasvua elatusvaatimusten määrässä sekä Puolassa että muualla. Rajojen ja työmarkkinoiden avautuminen saattaa johtaa isien elatusvastuupakoiluun, josta kärsivät etunenässä lapset. Emme voi hyväksyä tätä.

  Franco Frattini, komission jäsen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun lyhyesti. Haluan kiittää kaikkia puhujia, esittelijää ja jäseniä, jotka ovat ottaneet osaa tähän työhön. Meillä on tulevina kuukausina edessämme kolme tavoitetta, joita puheenjohtajavaltio Slovenia toivon mukaan vie onnistuneesti eteenpäin.

Ensimmäinen tavoite: vakuuttaa neuvosto siitä, että jos katsomme tarpeelliseksi muuttaa oikeusperustaa EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan nojalla, teemme niin varmistaaksemme paremman demokraattisen perustan aloitteelle, jolla pyritään objektiivisesti turvaamaan heikossa asemassa olevien väestöryhmien, kuten erityisesti lasten edut perheen hajottua.

Toisena tavoitteena on varmistaa, että elatusapuun oikeutetut henkilöt saavat yhtäläisen suojelun riippumatta siitä, missä maassa asia on tuotu oikeuteen. Olisihan nimittäin eriskummallista, jos niin sanottu lex fori -kriteeri johtaisi olennaiseen vaihteluun elatusapuun oikeutettujen henkilöiden suojelun tasossa. Sääntöjen yhdenmukaistaminen on siten myös yksi keskeinen tavoite.

Kolmas tavoite, jonka parissa on mielestäni tehtävä töitä, liittyy tuomioiden täytäntöönpanoon: aivan liian usein haluamme pitää kiinni elatusapuun oikeutettujen suojelun periaatteesta perheasioissa, mutta emme kuitenkaan varmista periaatteen täytäntöönpanoa tai sallimme asian vireillepanon uudelleen, kun maksumääräys pitäisi antaa. Tämä ei toimi elatusapuasioissa: jos niin olisi, toimenpide menettäisi täysin merkityksensä.

Olemme laatineet varsin innovatiivisia ehdotuksia: elatusvelvollisen pankkitilin tilapäinen jäädyttäminen, jos tämä kieltäytyy elatusavun maksamisesta, tai elatusvelvolliselle osoitettu pakollinen kausittainen maksumääräys summasta, jonka tämä joutuu maksamaan. Kuten tiedätte, neuvostossa tämä on herättänyt eripuraa ja vastustusta jäsenvaltioiden enemmistössä, koska juuri tämä on asetuksen uutuus: toimenpide on voitava panna aidosti täytäntöön tai muutoin on turha tuoda esille elatusapuun oikeutettujen lasten tai eronneiden puolisoiden etujen suojelun tärkeyttä!

Meidän on työskenneltävä näiden kysymysten parissa tulevina kuukausina, ja on selvää, että komissio ja parlamentti ovat tässä tapauksessa yksimielisempiä kuin muulloin, ja meidän on saatava neuvostokin vakuuttuneeksi siitä, että tämä on oikea tie.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) EU:sta puuttuu toistaiseksi yhtenäinen järjestelmä, jolla tunnustetaan ja pannaan täytäntöön lainmukaiset velvoitteet elatuksen maksamiseksi ulkomaille. Yhteisön alaa koskevat määräykset eivät riitä niiden elatusvelvollisten vastuuseen saattamiseen, jotka yrittävät väistää elatusmaksuvelvollisuuksiaan.

Nykyisen asetuksen mukaan kaikki elatusapua koskevat eri jäsenvaltioissa annetut tuomiot on pantava nopeasti ja asianmukaisesti täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

Täten helpotetaan kansalaisten elämää, nimittäin elatusavun saamista vanhemmalta tai muilta elatusvelvollisilta, kun nämä asuvat eri maassa kuin lapsi. Siten edistetään myös Euroopan unionin perusoikeuksiin kuuluvan oikeuden täytäntöönpanoa, oikeutta yksityis- ja perhe-elämään ja lastensuojeluun, EU:n lakien yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista koko EU:n alueella sekä eurooppalaisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista sekä myös sisämarkkinoiden toimintaa.

Minusta tuomioistuinten olisi tarkistettava oikeudellisten neuvonantajien riippumaton asema ja toimivalta sekä otettava huomioon oikeudenkäynnin osapuolten tilanne. Elatusapuun oikeutettuun henkilöön on voitava soveltaa tämän asuinvaltion lakeja, ja elatusriidat on voitava ratkaista nykyistä edullisemmin. Lisäksi on vältettävä laajimman mahdollisen toimivallan hakemista.

21. Lammas- ja vuohieläinten elektronisen tunnistamisen käyttöönottopäivämäärä (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 21/2004 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse lammas- ja vuohieläinten elektronisen tunnistamisen käyttöönottopäivämäärästä (KOM(2007)0710 – C6-0448/2007 – 2007/0244(CNS)) (A6-0501/2007).

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten me kaikki tiedämme, jäljitettävyys on keskeinen tekijä eläinten terveyden ja elintarviketurvallisuuden korkean tason varmistamisessa.

Meillä Euroopan unionissa on melko tuoreita kokemuksia joistakin taudeista, kuten suu- ja sorkkataudista ja sinikielitaudista. Tämä osoittaa jälleen kerran tehokkaiden tunnistamisjärjestelmien tärkeyden. Yksittäinen tunnistaminen ei toimi kunnolla ilman elektronista tunnistamista.

Komissiota on pyydetty vahvistamaan tai muuttamaan mietinnössä esitettyä elektronisen järjestelmän käyttöönottoajankohtaa, jotta ei vaaranneta asetuksen periaatteita. Siksi kyse on teknisestä mietinnöstä, jossa käsitellään erilaisia metodeja ja teknologiaa.

Komission kertomuksessa keskitytään ainoastaan parhaisiin tapoihin ottaa käyttöön elektroniset tunnistejärjestelmät. Kertomuksen laatimiseksi tarvitsimme kuitenkin tietoja ja neuvoja erityisesti niiltä jäsenvaltioilta, jotka jo työskentelevät järjestelmän parissa. Kertomuksen valmisteluun tarvitut selvitykset ja kokeilut kestivät paljon odotettua kauemmin, mikä selittää kertomuksen viivästymisen.

Arvostamme suuresti parlamenttia ja kiitämme sitä siitä, että se suostui käsittelemään aihetta kiireellisenä. Siten vältytään oikeudellisesti epävarmalta tilanteelta tammikuussa 2008.

Kertomuksessa todetaan, että lampaiden ja vuohien elektronisten tunnistejärjestelmien tekniset ehdot on täytetty, mutta jäsenvaltioille on annettava riittävästi aikaa valmistautua niiden käyttöönottoon.

Hyväksymme parlamentin kannan, jonka mukaan järjestelmien käyttöönotolle on vahvistettava tietty päivämäärä. Toisaalta emme voi hyväksyä muita ehdotettuja tarkistuksia, jotka saattaisivat vaarantaa asetuksen periaatteet, sillä kysymyshän on nyt siitä, mikä olisi varsinainen käyttöönottopäivämäärä.

Haluan vielä kerran kiittää esittelijää nopeasta työstä sekä parlamenttia siitä, että se suostui käsittelemään asian kiireellisenä.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Kyprianou, suostuimme pyyntöönne käsitellä tätä asiaa kiireellisenä. Käsittelemme kiireellistä asiaa, minkä vuoksi olemme vielä täällä näin myöhään.

Kysymys on tietenkin siitä, miten tämä kiireellistä käsittelyä vaativa tilanne pääsi syntymään. Puhuitte jo siitä hieman. Kävin läpi aineistoa ja sain silmiini juuri sen asetuksen, jota haluamme muuttaa täällä tänään. Asetus on annettu 17. joulukuuta 2003, ja siinä säädetään, että ”1 kohdassa tarkoitettujen lisäohjeiden mukainen elektroninen tunnistaminen on pakollinen kaikille eläimille 1 päivästä tammikuuta 2008”. Sitten on pari lauseketta, jotka sallivat poikkeamisen tästä ja joihin en nyt puutu, minkä jälkeen asetuksessa todetaan, että ”komissio toimittaa neuvostolle ennen 30 päivää kesäkuuta 2006 kertomuksen elektronisen tunnistamisen järjestelmän soveltamisesta sekä aiheellisia ehdotuksia, joista neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä”.

Toisin sanoen kysymys juontaa juurensa jo kaukaa. Komissio ei ilmeisesti toimittanut koskaan neuvostolle kyseistä kertomusta, eikä neuvosto palannut asiaan. Haluaako komissio viestittää tällä jotakin? Jos komissio toimitti kertomuksen, hyvä niin, mutta jäsenvaltioilta ei tullut vastausta. Nyt olemme sitten liemessä huomatessamme, ettei määräaikaa voida enää noudattaa. Asialle ei voi mitään, mutta sitten komissio ehdotti, että uuden määräajan asettamisen sijasta uudesta määräajasta voitaisiin päättää komiteamenettelyssä. Toisin sanoen määräajasta päättäminen olisi nyt komission käsissä. Olemme siis kenties nähneet kaiken tämän vaivan turhan takia, ja niinpä valiokunta päätti, että pakollista elektronista merkintää koskeva säännös tulisi voimaan 31. joulukuuta 2009 ja että sitä sovellettaisiin 1. tammikuuta 2010 alkaen, siis kaksi vuotta myöhemmin kuin alkuperäisessä asetuksessa oli säädetty. Mutta tärkeintä on, että meillä on nyt päivämäärä. Valiokunta totesi lisäksi, että myös tästä asiasta olisi toimitettava kertomus.

Komission ehdotuksen ongelma on tietenkin siinä, että komissio sysää nyt yhä enemmän päätöksentekoa komiteamenettelyn piiriin samoin kuten komissio teki 17. joulukuuta 2003 annetun asetuksen kanssa, jossa elektronista tunnistejärjestelmää koskevat säännökset ja soveltamisjärjestelyt delegoitiin komissiolle komiteamenettelyn kautta. Myös tuolloin komission piti toimittaa neuvostolle kertomus, mutta ei parlamentille. Käytäntö, jossa kaikki asiat siirretään komiteamenettelyyn, riistää parlamentilta sen päätöksenteko-oikeudet ja valvontavaltuudet, ja sitten huomaamme vasta jälkikäteen, ettei velvollisuuksia ole täytetty.

Ellei komissio olisi esittänyt näitä muutoksia ja pyytänyt kiireellistä käsittelyä, koska sillä oli paineita määräajan noudattamisessa, olisimme ajatelleet, että kaikki on kunnossa. Mutta asia ei ollut niin! Tämän on oltava varoituksena parlamentille siitä, ettei komissiolle pidä delegoida liikaa asioita, vaan parlamentin on voitava harjoittaa valvontavaltaansa.

On esitetty muutamia tarkistuksia. Komissio totesi, ettei se voi hyväksyä niitä. Valiokunta vaati, että sääntöjen on oltava sitovia. Tästä on itse asiassa säädetty myös perusasetuksessa, jota, kuten me kaikki tiedämme, ei ole kumottu vaan vain muutettu. Struan Stevenson on jättänyt tarkistuksia, osan yhdessä Mairead McGuinnessin kanssa. Kyseisissä tarkistuksissa ehdotetaan järjestelmän tekemistä vapaaehtoiseksi. Jos siitä tulee vapaaehtoinen, voimme yhtä hyvin unohtaa koko asian. Mitä säädettävää jäisi jäljelle? Voisimme yhtä hyvin hyväksyä sen tosiasian, että kaikki kissat näyttävät harmailta pimeässä. Siksi katson, että meidän on pitäydyttävä tiukoissa säännöissä, joihin sisällytetään järjestelmän käyttöönottopäivämäärä ja määräys kertomuksen toimittamisesta Euroopan parlamentille.

On opiksi meille, että tämän mietinnön takia olemme törmänneet kuin puolivahingossa komission ja neuvoston todella epätavalliseen menettelytapaan.

Arvoisa komission jäsen Kyprianou, toivon, ettei kritiikkini ole ollut tarpeettoman ankaraa, mutta voitte kuvitella, että mietintöä luonnostellessani ja valmistautuessani tähän iltaan tutustumalla asiaa koskevaan aineistoon, minun täytyi hieroa silmiäni tajutessani, mitä kaikkea EU:n toimielimissä voi tapahtua. Sekä parlamentti että komissio – ja myös me yksilöinä, ainakin minun itseni osalta – haluamme varmasti varmistaa, ettei tällaista pääsisi enää tapahtumaan tavaksi asti.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa vastaamalla esittelijä Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin minulle esittämään kysymykseen. Hän kysyi, miksi tarkistusteni tarkoituksena on tehdä tunnistejärjestelmästä vapaaehtoinen. Voin vastata hänelle heti, miksi haluan tehdä siitä vapaaehtoisen.

Viime viikolla vaalipiirissäni Skotlannissa lisääntymiskaarensa loppupäässä olevia lampaita – tiedoksi jäsenille, jotka eivät työskentele maatalouden parissa täällä parlamentissa ja joita ei ole täällä montaa, että tarkoitan vanhoja uuhia – myytiin kahdella punnalla kappaleelta. Vuosi sitten hinta oli 60 puntaa, tänä vuonna kaksi. Tiedustelisin esittelijältä, että miten viljelijällä, joka saa vain kaksi puntaa lampaastaan, voi olla varaa hankkia mikrosiruja ja kalliita skannereita ja lukulaitteita, jotka sopivat yhteen pakollisen elektronisen tunnistejärjestelmän kanssa? Ongelma on taloudellinen.

Komission alkuperäisessä ehdotuksessa tehtiin aivan oikein, kun siinä kehotettiin kuulemaan sidosryhmiä ja laatimaan taloudellisia vaikutuksia ja kustannushyötysuhdetta koskeva analyysi. En ole nähnyt kaikkia lukuja. En tiedä, mitä vaalipiirini lampaankasvattajat haluaisivat. Minun täytyy muistuttaa parlamentin jäseniä siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on Euroopan suurin – ylivoimaisesti suurin – lammaskanta. Ehdotuksen vaikutukset olisivat katastrofaaliset nykyisessä taloustilanteessa. Käytännössä se tarkoittaisi, että – jos järjestelmästä tehdään pakollinen ja etenemme maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan maanantai-illan äänestyksessä asettaman päivämäärän mukaisesti, jolloin järjestelmän pakollinen käyttöönottopäivämäärä olisi 31. joulukuuta 2009 – koko brittiläinen lampaankasvattajien ammattikunta joutuisi lopettamaan toimintansa ja jättämään alan. Ylänköalueet ja kukkulat, joita lampaankasvattajat ovat hoitaneet ja joilla lampaat ovat laiduntaneet vuosisatoja, muuttuisivat luonnonvaraisiksi, minkä jälkeen ihmiset huomaisivat vahingon jo tapahtuneen.

Samaan aikaan kun aiheutamme tuhoa eläinlaumoissa, joiden jäljitettävyys on jo nyt Euroopan paras – meillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa on nykyisin ehdottoman varma jäljitettävyysjärjestelmä, joten lampaankasvattajat eivät voi ymmärtää, miksi haluamme ottaa käyttöön uuden elektronisen tunnistejärjestelmän, kun heidän omansa on jo parasta mahdollista laatua – tuomme EU:hun lampaanlihaa maista, jota eivät noudata eläinten hygieniaa ja hyvinvointia koskevia EU:n standardeja ja tiukkaa sääntelyä, jota sovellamme lampaankasvattajiimme.

Käyttäkäämme siis hieman maalaisjärkeä. Toivon, että huomisessa äänestyksessä jäsenet ymmärtävät, miksi vaadimme vapaaehtoista järjestelmää ja toistaiseksi vastustamme pakollisen päivämäärän asettamista elektronisen tunnistejärjestelmän käyttöönotolle.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kuuntelen aina tarkkaavaisesti Struan Stevensonin puheita, ja olen kuunnellut häntä nyt usean vuoden ajan, mutta tämä puhe hämmästyttää minua, sillä se olisi osunut paremmin vuoteen 2003 kuin vuoteen 2007, joka on itse asiassa kallistumassa jo vuoden 2008 puolelle.

Esittelijä Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf ilmaisi asian osuvasti: asetus on vuodelta 2004, ja siitä keskusteltiin parlamentissa vuonna 2003. Siinä säädetään, että lammas- ja vuohieläinten elektronisen tunnistejärjestelmän käyttöönottopäivämäärä on 1. tammikuuta 2008.

Hyvä Struan Stevenson, Ranska, Italia ja Kreikka sekä teidän kotimaanne ja omani ovat ne viisi jäsenvaltiota, joista löytyvät Euroopan suurimmat lammas- ja vuohikannat – enkä epäile ollenkaan, etteikö vaalipiirissänne kasvatettaisi lampaita, niin minunkin vaalipiirissäni. Neljä jäsenvaltiota on ottanut tehtäväkseen – jota tunnutte kammoavan – saada kasvattajat merkitsemään lampaat ja vuohet, sillä asetuksessa kuulemamme mukaan todetaan, että järjestelmä on pakollinen 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Parlamentin jäsenenä ymmärrän tämän täysin. Tiedän myös sen, että osa jäsenvaltioista, kuten omanne, ja siksi kuuntelin teitä juuri äsken, ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan, minkä vuoksi ehdotin vapaaehtoisesti päivämäärää, jonka maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta kaiken lisäksi on hyväksynyt ja jossa päivämäärää hieman pidennetään. Mutta jos teidän vaalipiirissänne yhdestä eläimestä saa kaksi puntaa, minun vaalipiirissäni siitä maksetaan vain punta.

Nykyisin, kun eläintautiongelmat ovat yleistyneet Euroopassa, minusta tämänkaltainen järjestelmä tarjoaa takeet ja keinot tehostaa viljelijöidemme tuotteiden hyödyntämistä. Tunnistejärjestelmän ansiosta tiedämme kaikkien yhteisön alueelle tuotavien eläinten alkuperän ja voimme varmistua niiden hyvästä terveydestä. Se on tae myös kuluttajille, ja sen täytyy olla hyväksi kasvattajille, jotka saavat siten paremman hinnan lihatuotteistaan.

Jos kasvattajat eivät saa nykyistä parempaa hintaa lihatuotteistaan, tilanne johtuu sinikielitaudista, suu- ja sorkkataudista sekä Chikungunya-virusepidemiasta. Jos näin on, meillä ei ole toivoa. Ryhtykäämme siis töihin ja olkaamme johdonmukaisia ja tutustukaamme esittelijä Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin mainitsemaan asetukseen, joka on, toistan, peräisin vuodelta 2004. Tutustukaamme siihen huolellisesti ja tunnustakaamme, että vaikka siinä sallitaan joitakin poikkeuksia, sitä ei voida soveltaa valikoiden, koska käyttöönottopäivämäärä ei voi olla vapaaehtoinen. Se ei voi olla vapaaehtoinen, sillä me jäsenet, komissio ja neuvosto päätimme, että se on pakollinen.

Toisin sanoen emme voi mennä ajassa kolme vuotta taaksepäin ja kertoa viljelijöille, että kaikki heidän siihenastiset ponnistelunsa ovat valuneet täysin hukkaan, koska britit unohtivat pyytää viljelijöitään toimimaan samoin. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Pyydän teitä lukemaan tarkistukseni huolella. Ryhmäni ei missään nimessä aio kyseenalaistaa järjestelmän pakollisuutta, koska se saisi aikaan lainvastaista syrjintää jäsenvaltioiden välillä ja jopa Euroopan unionin sisällä. Tosin minua ei hämmästyttäisi, jos joku, jolla – enkä nyt viittaa teihin, hyvä Struan Stevenson – oli otsaa hylätä perusoikeuskirja täällä parlamentissa tänään, osoittaisi samanlaista tai jopa suurempaa röyhkeyttä hylkäämällä lammas- ja vuohieläinten tunnistejärjestelmän.

Tämä on siis tilanteemme: meillä on asetus, komissio on tehnyt meille järkevän ehdotuksen, ja mekin olemme tehneet järkevän ehdotuksen komissiolle, joten päättäkäämme tämän asian käsittely ajoissa ilman, että kenellekään aiheutuu asiasta sen suurempaa vahinkoa.

  Neil Parish (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tuen täysin sitä, mitä Struan Stevenson totesi juuri äsken, ja tuen myös täysin komission pyrkimyksiä. Meidän on mielestäni ymmärrettävä lampaankasvatuksen laajuus ja lukumäärä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 25 miljoonaa lammasta, Ranskassa 8,5 miljoonaa ja Irlannissa kolme miljoonaa. Lisäksi Espanjassa ja muissa valtioissa on suuria määriä lampaita. Tunnistejärjestelmän on siis oltava oikeanlainen. Jos aiomme ottaa käyttöön elektronisen järjestelmän, sen on oltava käytännöllinen ja kustannustehokas, ja viljelijöiden on osattava käyttää sitä. Kuten Struan Stevenson aivan oikein totesi, lampaan arvo ei ole kummoinen, joten kaikkia järjestelmään liittyviä asioita eivät tee eläinlääkärit, vaan moni niistä jää viljelijöiden vastuulle. Kun viljelijät sitten tulevat lukemaan tunnistemerkintöjä, heidän on voitava tehdä se myös käytännössä kaikenlaisissa oloissa, kuten märällä kelillä vuoren rinteellä.

Olen nähnyt paljon näitä elektronisia järjestelmiä hotellihuoneiden oviaukoissa, ja ihmiset sanovat, etteivät eri tunnisteet mene ristiin. Ajatte myös järjestelmää, joka mahdollistaa sen, että lammasauton ajaessa torille, ihanteellisessa tapauksessa on mahdollista tarkastaa sähköisesti jokainen autossa oleva eläin. Tämä on ihanteellinen järjestelmä. Sanon teille varsin selvästi, ettei ole järkevää ottaa käyttöön elektronista tunnistejärjestelmää ennen kuin meillä on käytännöllinen, kustannustehokas ja käyttövalmis järjestelmä. Olette siten mielestäni täysin oikeassa sanoessanne, että meidän pitäisi odottaa vuoden 2009 loppuun ja katsoa tuolloin, mikä on tilanne. Struan Stevenson totesi aivan perustellusti, että järjestelmää pitäisi soveltaa vapaaehtoisesti sitten, kun jäsenvaltiot ovat siihen valmiita, kun liikuteltavia lampaita on paljon ja kun meillä on toimiva järjestelmä. Toivon, ettei järjestelmää oteta käyttöön liian pian, ennen kuin olemme siihen edes valmiita..

  James Nicholson (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies jälleen kerran puhumme täällä lampaiden merkitsemisestä. Voin vain sanoa, että on todella harmillista, ettei komissio kuullut meitä silloin, kun kyseenalaistimme sen ehdotukset ja varoitimme sitä. Rosa Miguélez Ramosille haluan sanoa, että on totta, että puhuimme tästä silloin alussa, kun oli puhe lampaiden merkitsemisestä. Valitettavasti puheitamme ei kuitenkaan kuultu, vaikka sanoimme, ettei järjestelmä ole toimiva.

Varoitimme siis teitä, mutta ette halunneet kuulla meitä. Totuus on, ettei lampaankasvattajilla ole ikinä varaa kalliisiin tunnistejärjestelmiin, sillä he ansaitsevat lampaillaan vähemmän nyt kuin 20 vuotta sitten! Osoittakaa minulle mikä tahansa muu liiketoimi tai toimiala, jonka odotetaan tekevän valtavia panostuksia, vaikka ansiot tuotannosta ovat alhaisemmat kuin 20 vuotta sitten. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että tämä on tilanne.

Nykyinen järjestelmämme on riittävä, joten siirtäkäämme asia kauas tulevaisuuteen. Voimme mielestäni aivan hyvin palata asiaan vuonna 2009. On mahdollista, että ajan myötä elektronisesta tunnistetekniikasta, joka on vielä aivan liian kallis, tulee muiden tekniikoiden tavoin kohtuuhintainen lampaankasvattajalle alhaisempien kustannusten ja parempien tuottojen ansiosta. Siinä tapauksessa asiaa voidaan harkita uudelleen.

Suuri haaste lampaankasvatuksessa on saada se kannatettavaksi. Kun näin tapahtuu, voimme mennä eteenpäin luottavaisin mielin. Minun on sanottava, että kuuntelin hyvin kiinnostuneena Rosa Miguélez Ramosin ja Struan Stevensonin keskustelua lampaista, sillä tavallisesti he puhuvat kalasta, joka on täysin eri asia ja synnyttää kenties enemmän väittelyä kuin lampaat tänään.

Lampaankasvattajille elinkeinon kuitenkin tekee hyvin vaikeaksi se, että he saavat niin vähäisiä ansioita kovasta työstä, kuten Neil Parish on esittänyt. Vuoren rinteillä on tuhansia lampaita koko kesän. Yritäpä saada ne kiinni merkittäväksi ja seurata niitä. Minun on sanottava komission jäsenelle: toivonpa vain, että lähetätte jonkun näitä suunnitelmia tekevistä virkamiehistänne kyseisille alueille toteamaan, mitä lampaankasvattajat joutuvat käymään läpi. Siten ehkä ymmärrätte, mitä ajattelemme asiasta ja miksi esitämme tällaisia näkemyksiä.

Toimikaamme siis vapaaehtoiselta pohjalta sitten, kun olemme siihen valmiita. Edetkäämme asianmukaista vauhtia ja nopeudella, johon meillä on varaa.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, koska on jo myöhä. Haluaisin muistuttaa arvoisia jäseniä siitä, että se, mistä tänään puhumme, koskee tunnistejärjestelmän käyttöönottopäivämäärää. Päätös järjestelmän käyttöönotosta oli oikea, mutta päivämäärä jäi auki, tai pikemminkin asetimme päivämäärän, jota voimme päätöksemme mukaisesti muuttaa myöhemmin tai jonka voimme vahvistaa.

Monien jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista kävi ilmi kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että järjestelmän toteuttaminen on mahdollista sekä teknisesti että taloudellisesti, kuten mietinnössä todetaan, sekä myös se, että jäsenvaltioille on annettava enemmän aikaa järjestelmän käyttöönottoon, mikä tarkoittaa, että käyttöönottopäivämäärän on oltava realistisempi.

Totuus on, että komissio ehdotti päivämäärän asettamista myöhemmässä vaiheessa. Voin vakuuttaa, ettei tarkoituksena ollut höynäyttää parlamenttia, ja juuri tämän vuoksi valitsimme tämän menettelyn, että asiasta keskustellaan, eikä asetukseen lisätä uutta artiklaa, jonka ansiosta olisimme voineet tehdä päätöksen pelkästään neuvoston kanssa.

Komission tarkoituksena ei ollut missään vaiheessa jättää parlamenttia näiden päätösten ulkopuolelle. Päivämäärän asettamista pidettiin teknisenä kysymyksenä. Koska periaate oli jo hyväksytty, ajattelimme, että tämä tekninen kysymys voitaisiin hyväksyä komiteamenettelyssä, ja toistaakseni sen, mitä sanoin aiemmin, voimme aivan hyvin hyväksyä tarkistuksen, jossa asetetaan täsmällinen päivämäärä, joka antaa uskoakseni jäsenvaltioille tarpeeksi aikaa – kaksi vuotta – valmistautua järjestelmän käyttöönottoon.

Emme kuitenkaan hyväksy kovin mielellämme vapaaehtoista järjestelmää, koska asetus koskee jäljitettävyyttä, jonka täytyy olla tehokas ja jota täytyy soveltaa tasapuolisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Jäljitettävyyden ansiosta saadaan myös tietoa eläinten terveydentilasta Euroopan unionissa. Voimme toki tarkastella järjestelmän suoria kustannuksia, mutta jos otetaan huomioon menetysten ja eläintautien vähentymisen ansiosta syntyvien säästöjen pitkäaikaiset hyödyt, uskomme, että järjestelmä on loppujen lopuksi taloudellisesti kannattava.

Olemme joka tapauksessa valmiita hyväksymään parlamentin tarkistuksen, jonka uskomme myös neuvoston hyväksyvän ensi viikolla.

  Puhemies. − (PL) Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf käyttää työjärjestyspuheenvuoron.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, esittelijä. − (DE) Saanen esittää komission jäsenelle vielä yhden kysymyksen. Arvoisa komission jäsen Markos Kyprianou, jätin käsiteltäväksi tarkistuksen, jossa sallittaisiin tietyt poikkeukset, joita ei ole tarkoitus soveltaa vapaaehtoiselta pohjalta. Myös alkuperäinen väline sallii itse asiassa vaihtelun ja päivityksen, jos ne suoritetaan 9 artiklan 4 kohdan nojalla. Tietyissä tapauksissa – jotka eivät saa pitää sisällään vapaaehtoisia sopimuksia, mikä veisi pohjan koko asialta – voitaisiin harkita tapoja, joilla kollegoideni esille tuomat ongelmakohdat voitaisiin hoitaa käytännössä. Tämä on vain ehdotus ja asia, jota haluatte kenties pohtia.

  Puhemies. − (PL) Tämä ei ollut työjärjestyspuheenvuoro, mutta voisiko komission jäsen vastata kysymykseen?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten sanoin, meillä on ongelma niiden asetusten hyväksymisessä, jotka vaikuttavat asetuksen keskeisiin periaatteisiin ja näkökohtiin.

Tutkimme vielä asiaa, mutta tämä on joka tapauksessa huomioon otettava kysymys.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 13. joulukuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Minusta lampaiden ja vuohien elektronisesta tunnistejärjestelmästä ei ole annettu tarpeeksi tietoja. Katson lisäksi, että taloudellinen arvio ja etenkin kustannushyötyanalyysi, jossa arvioidaan järjestelmän merkitystä tuottajille, on välttämätön ennen elektronisen tunnistejärjestelmän käyttöönottopäivämäärän asettamista.

Minusta ei ole perustelua asettaa tunnistejärjestelmän käyttöönottopäivämäärää ennen kuin on arvioitu järjestelmän vaikutukset etenkin jäljitettävyyteen ja tautien valvontaan.

Irlannissa lampaankasvatusala on hiipumassa, ja moni kasvattaja on jättämässä alan. Sen vuoksi näiden toimenpiteiden ja kustannusten pakottaminen alalle tähän aikaan ei ole hyvä asia.

Jos elektronisen tunnistejärjestelmän käyttöönotolle on legitiimi peruste, karjankasvattajat olisivat myötämielisiä ja valmiita ottamaan järjestelmän käyttöön vapaaehtoisesti. Jos ja kun elektroninen tunnistejärjestelmä otetaan käyttöön, se pitäisi tapahtua vapaaehtoisesti eikä pakollisena.

Lisäksi jos elektroninen tunnistejärjestelmä otetaan käyttöön, sitä pitäisi soveltaa vain tietyn päivämäärän jälkeen syntyneisiin eläimiin, mutta ei nykyiseen eläinkantaan.

22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.25.)