Puheenvuorot

Torstai 13. joulukuuta 2007 - Strasbourg

11.3. Oikeutta ”lohtunaisille”

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu viidestä oikeutta lohtunaisille koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), laatija.−(ES) Arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa, että tämän päätöslauselman liikkeellepanevana voimana olen erityisen tyytyväinen, että olemme lopulta löytäneet riittävästi tilaa ja päässeet riittävään yhteisymmärrykseen sen käsiteltäväksi jättämiseksi, koska uskon vilpittömästi, että aihe on sen arvoinen ja paljon arvokkaampikin.

Kyseessä on lähes 200 000 naista, jotka tunnetaan kaunistelevasti lohtunaisina, jotka Japanin keisarillinen armeija pakotti ennen toista maailmansotaa ja sen aikana seksuaaliorjiksi. 62 vuotta myöhemmin eloonjääneet kaipaavat edelleen oikeutta.

He ovat kärsineet elämänsä aikana huonosta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, eristyneisyydestä ja häpeästä ja usein äärimmäisestä köyhyydestä. Tähän saakka Japanin hallitus ei ole noudattanut kansainvälisiä korvaussääntöjä, joihin kuuluvat korvaukset, kuntoutus ja hyvitys sekä asian täydellinen julkistaminen, anteeksipyyntö ja sen takaaminen, että kohtelu ei toistu. Se on erityisen tärkeää, koska Japani on sodanjälkeisen ajan tärkeimpiä avunantajia.

Näin ollen tarvittiin pikaista reaktiota ja oli huomautettava, niin kuin eloonjääneet tekevät, että totuuden on kuljettava käsi kädessä oikeudenmukaisuuden kanssa ja että anteeksipyyntö ei merkitse mitään, ellei asiasta sen lisäksi oteta vastuuta. Haluan korostaa, että tässä ei ole kyse vain yksittäisten uhrien oikeuksista vaan yhteisistä oikeuksista, jotka tuovat mukanaan vastuun, joka on muistettava, jotta tällaisia rikkomuksia ei enää tapahtuisi.

Tämä merkitsee, että meidän on pyydettävä japanilaisia olemaan rehellisiä historiansa osalta eikä vain tunnustamaan tosiasioita vaan myös pyytämään anteeksi edeltäjiensä puolesta ja korvaamaan uhrien kärsimät vahingot.

Lopuksi haluan ilmaista suuren kunnioitukseni ja tunnustukseni naisille, joilla oli ja joilla on edelleen rohkeutta puhua avoimesti ja vaatia oikeutta, ja Amnesty Internationalin kaltaisille järjestöille, jotka tukevat heitä tällä tiellä.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), laatija. −(SV) Arvoisa puhemies, päätöslauselmassa vaaditaan oikeutta ja hyvitystä sadoille tuhansille naisille, niin sanotuille lohtunaisille, jotka pakotettiin tarjoamaan seksuaalisia palveluita ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Kaikki nämä halventamisen kohteeksi joutuneet naiset, joita pidettiin seksuaalisessa orjuudessa, odottavat edelleen oikeutta ja hyvitystä. Japanin viranomaiset ovat kyllä tehneet jonkin verran ponnistuksia, mutta kuten päätöslauselma osoittaa, Japanin hallituksella ja viranomaisilla on edelleen paljon tehtävää, jotta nämä naiset saisivat oikeutta ja hyvitystä.

Suurin osa naisista, jotka joutuivat tähän kauheaan tilanteeseen, olivat silloin hyvin nuoria. Se tarkoittaa, että nämä hirvittävät kokemukset ovat tuhonneet heidän koko elämänsä. He ovat joutuneet kärsimään elämänsä loppuun saakka huonosta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, eristyneisyydestä, häpeästä ja usein äärimmäisestä köyhyydestä. Se, että nämä naiset eivät ole saaneet täyttä oikeutta ja hyvitystä, tarkoittaa myös, että näiden rikosten tekijät ovat itse asiassa nauttineet koskemattomuutta teoistaan.

Uhreja, naisia, rangaistaan jälleen, kun taas syylliset eivät joudu vastuuseen teoistaan. Tämä päätöslauselma on tärkeä myös siksi, että siinä korostetaan sitä, mitä sota- ja konfliktialueilla aina tapahtuu. Naiset ovat aina pääasiallisia uhreja. On siis tärkeää, että kiinnitämme tähän asiaan huomiota. Meidän on yritettävä tehdä siitä loppu.

  Marcin Libicki (UEN), laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, kun puhumme rikoksista ja ajattelemme 1900-luvun rikoksia, ajattelemme ennen kaikkea saksalaisten ja bolshevikkien tai laajemmin sanottuna kommunistien rikoksia. Euroopassa ei tiedetä niin laajalti, että Japani teki Kaukoidässä valtavia rikoksia 1930-luvulta sodan loppuun saakka. Yksi suurimmista rikoksista oli naisten seksuaalinen hyväksikäyttö tuohon aikaan.

Japanin keisarilliset asevoimat pakottivat noin 100 000 Kaukoidän valloitettujen maiden naista seksuaaliseen orjuuteen. Tällä seksuaalisella orjuudella, joka oli sinänsä täysin rikollista, oli muitakin seurauksia. Näitä seurauksia olivat pakkoabortit, laajamittaiset silpomiset ja murhat sekä laajamittaiset itsemurhatapaukset näiden naisten keskuudessa. Naiset, jotka ovat edelleen elossa, ovat selvästi hyvin iäkkäitä.

On myönnettävä, että sodan jälkeen Japanin hallitus teki paljon korvatakseen nämä kauheat rikokset naisille, jotka joutuivat ne kokemaan. Tänään tässä päätöslauselmassa Japanin hallitusta vaaditaan tekemään lopullinen poliittinen, moraalinen ja taloudellinen hyvitys naisille, jotka ovat vielä elossa, ja kuolleiden naisten perheille. Se on varmasti sen velkaa.

  Sophia in 't Veld (ALDE), laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa ilmaisemalla solidaarisuuteni näille naisille – uskoakseni meidän kaikkien puolesta. Olen iloinen, että tämä on esityslistalla, koska siihen on mennyt hyvin paljon aikaa. Euroopan parlamentti on epäröinyt viisi kuukautta, pitäisikö naisten ihmisoikeuksien olla etusijalla vai ei.

Koenraad Dillen, joka ei ole enää paikalla, sanoi juuri, että naisten sortaminen on Koraanille tyypillistä – se on pelkkää pötyä, sillä niin sanottujen lohtunaisten tapaus osoittaa, että miehet eivät tarvitse Koraania naisten sortamiseen ja hyväksikäyttöön.

Olen itse asiassa myös melko pettynyt Euroopan parlamentin asenteeseen. Kuten juuri sanoin, parlamentti epäröi tässä asiassa hyvin pitkään, ja olen kuullut jopa tämän parlamentin jäsenten esittävän esimerkiksi seuraavanlaisia väitteitä: ”Kyllä, mutta 90 prosenttia näistä naisista teki sen omasta vapaasta tahdostaan” ja ”No, se on heidän kulttuuriaan, sitä täytyy ymmärtää”. Minusta se on suoraan sanottuna kuvottavaa. Se on raiskaus, ja raiskaus on poikkeuksetta rikos kaikkina aikakausina ja kaikissa kulttuureissa.

Olen ymmärtänyt, että japanilaisia koulukirjoja on muutettu, mutta sitten kuulen Japanin suurlähetystöstä, että tarina on kerrottu erittäin varovasti, koska oppilaat eivät vielä tiedä paljon seksuaalisuudesta, ja se saattaisi olla heille psykologisesti haitallista. Kukaan ei puhu ”lohtunaisille” aiheutuneesta psykologisesta vahingosta. Minusta se on suoraan sanoen järkyttävää. Olen joka tapauksessa iloinen, että asia on nyt esityslistallamme ja että olemme juuri hyväksymässä sitä.

On mielestäni tärkeää, että anteeksipyynnöt ovat vilpittömiä ja yksiselitteisiä. Se ei ole pelkkä muodollisuus. Koska edellinen pääministeri Shinzo Abe saattoi koko kysymyksen jälleen kerran epäilyttävään valoon, ei riitä, että nykyinen hallitus sanoo: ”Mehän jatkamme vanhaa politiikkaa”. Tarvitaan vilpittömyyttä ja yksiselitteisyyttä.

Kun myös kuulen väitteet, joita on tullut viime päivinä Japanin suurlähetystöstä ja joihin muuten kuuluu tunnustus kaikesta, mitä on jo tehty, uskon, että vilpittömyyden alalla on vielä tapahduttava paljon edistystä. Toivon siis, että tässä päätöslauselmassa ilmaistaan meidän kaikkien solidaarisuutta uhreille.

  Karin Scheele (PSE), laatija. − (DE) Arvoisa puhemies, olen erittäin kiitollinen edelliselle puhujalle, koska hän kiinnitti huomiota siihen, että mikään maailman uskonnoista ei ole turvassa laajamittaisilta naisiin kohdistuvilta ihmisoikeusrikkomuksilta, mutta sillä on enemmän tekemistä diktatuurien ja autoritaaristen järjestelmien kuin jonkin tietyn uskonnon kanssa.

Japanin keisarilliset asevoimat pakottivat sadat tuhannet naiset prostituutioon ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Historioitsijoiden arvioiden mukaan noin 200 000 näistä Koreasta, Kiinasta, Taiwanista ja Filippiineiltä lähtöisin olleista ”lohtunaisista” annettiin seksiorjiksi japanilaisille sotilaille. Niin sanottu lohtunaisjärjestelmä on yksi 1900-luvun suurimmista ihmiskauppatapauksista, ja se johti laajamittaisiin joukkoraiskauksiin ja pakkoabortteihin.

Sodan päätyttyä asevoimat murhasivat monia naisia tai estivät heitä palaamasta kotiin. Monet eloonjääneistä vaikenivat häpeissään menneisyydestään. Heidät leimattiin ja siirrettiin yhteiskunnan laidalle. Pakkoprostituutiokysymystä ei otettu puheeksi sotarikosoikeudenkäynneissä, eikä korvauksista puhuttu.

Lohtunaisten kohtalo tuli uudelleen esiin vasta 1980-luvun lopussa. Syynä siihen ei ollut automaattinen muutos tietoisuudessa vaan Etelä-Korean nopeasti kasvava naisliike. Vähitellen prostituutioon pakotetut naiset alkoivat puhua asiasta julkisesti. Vuonna 1992 alkoivat viikoittaiset mielenosoitukset Soulissa Japanin suurlähetystön edessä seuraavin sanoin: Japanin hallituksen pitäisi hävetä, ei meidän.

Vuonna 1997 Japanin hallitusta pyydettiin ensimmäistä kertaa kantamaan kansainvälisesti oikeudellinen ja moraalinen vastuu naisiin kohdistuneista erittäin vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. YK:n erityisraportoija vaati naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevassa raportissaan taloudellista hyvitystä uhreille ja tuomioita syyllisille. Japanin hallitus reagoi tuolloin hylkäämällä vaatimukset täysin.

Tänään on sanottu jo useita kertoja, että totuus on otettava huomioon. Näin ollen pyydämme Japanin hallitusta hylkäämään julkisesti kaikki väitteet, joissa kielletään tai kyseenalaistetaan lohtunaisten alistaminen ja orjuuttaminen. Vaadimme myös, että he kantavat moraalisen ja oikeudellisen vastuun 200 000 ihmisen orjuuttamisesta. Kehotamme Japanin hallitusta ottamaan käyttöön järjestelmiä korvausten tarjoamiseksi mahdollisimman pian kaikille elossa oleville uhreille ja heidän perheilleen.

Monet lohtunaisjärjestelmän uhreista ovat kuolleet tai he ovat vähintään 80-vuotiaita, minkä vuoksi on erittäin tärkeää toimia nopeasti. Kehotamme kuitenkin myös Japanin kansalliskokouksessa toimivia kollegoitamme antamaan parlamentissa panoksensa, jotta nämä järjestelmät hyväksyttäisiin.

  Andrikienė, Laima Liucija, PPE-DE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, maailmanhistoriassa on sivuja, joiden emme halua koskaan toistuvan missään.

Yksi näistä sivuista on ”lohtunaisten” tarina. Viittaan Japanin hallituksen virallisesti valtuuttamaan nuorten naisten hankintaan 1930-luvulta lähtien ja toisen maailmansodan aikana yksinomaan Japanin keisarillisten asevoimien seksiorjiksi. Emme tiedä tarkkaan orjuutettujen naisten määrää, mutta tiedämme, että niin sanottuun lohtunaisjärjestelmään sisältyi joukkoraiskauksia, pakkoabortteja, nöyryyttämistä ja seksuaalista väkivaltaa, joka johti silpomiseen, kuolemaan tai lopulta itsemurhaan, ja että se oli yksi 1900-luvun suurimmista ihmiskauppatapauksista, joka ei koskenut vain satoja vaan tuhansia naisia.

Elossa olevat uhrit ovat nyt vähintään 80-vuotiaita, ja voitaisiin väittää, että ongelma ei ole enää tärkeä. Ymmärrän kuitenkin täysin näiden naisten ja heidän perheidensä halun puhdistaa nimensä. Ilmaisemme tänään solidaarisuutemme naisille, jotka joutuivat tämän järjestelmän uhreiksi. Vaadimme Japanin hallitusta muodollisesti tunnustamaan ja hyväksymään historiallisen ja oikeudellisen vastuunsa ja ottamaan käyttöön tehokkaita hallinnollisia järjestelmiä tarjotakseen korvauksia kaikille niin sanotun lohtunaisjärjestelmän elossa oleville uhreille ja menehtyneiden uhrien perheille.

Kun otetaan huomioon Euroopan unionin ja Japanin erinomaiset suhteet, jotka perustuvat yhteisiin arvoihin, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, toivon, että Japanin hallitus ja parlamentti ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tunnustaakseen seksiorjien kärsimykset ja poistaakseen olemassa olevat esteet korvausten saamiselle japanilaisissa tuomioistuimissa ja että nykyisiä ja tulevia sukupolvia valistetaan näistä tapahtumista. Olen varma, että niin sanotun lohtunaisjärjestelmän olemassaolon virallinen tunnustaminen ja Japanin hallituksen anteeksipyyntö edistäisi myös paljon kipeän yhteisen historian haavojen paranemista.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN) Arvoisa puhemies, ihmisille voidaan antaa heidän syntinsä anteeksi, mutta ihmisten rikoksia ei voi unohtaa. Tämä koskee yhtä paljon Japania kuin esimerkiksi natsi-Saksaa tai Stalinin Venäjää.

Japanilaiset tekivät 1930- ja 1940-luvuilla erittäin raakoja sotarikoksia. He saivat tavallaan maksaa sen kalliisti, kun Yhdysvaltain mahtava ydinpommi aiheutti laajaa tuhoa ja tuhosi kaksi heidän kaupungeistaan, Hiroshiman ja Nagasakin.

Japani on kuitenkin saanut maailmassa ennen aikaan paljon todella pahoja asioita, ja yksi niistä – niin sanottujen lohtunaisten seksuaalinen orjuus – nousi esiin vasta suhteellisen vähän aikaa sitten. Eräät näistä köyhistä ja nyt heiveröisistä iäkkäistä naisista ovat kuitenkin vielä elossa jäänteinä menneisyydestä, joka on epämukavaa Japanille mutta kidutusta heille itselleen.

Nämä naiset pyytävät tämän päivän rikkaalta ja vaikutusvaltaiselta Japanilta kahta hyvin yksinkertaista asiaa: virallista anteeksipyyntöä ja hyvin vaatimatonta humanitaarista apua. Euroopan parlamentti varmasti odottaa ja vaatii tällä yhteisellä päätöslauselmaesityksellä, että Japanin hallitus tarjoaa molempia ja nopeasti. Muuten, häpeään saattamisen lisäksi, EU:n on harkittava erityisen tehokkaita toimia entistä keisarillista Japania vastaan.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen keskustelun aiheena on ihmisoikeusrikkomus, joka tapahtui 1930-luvulla Japanin miehityksen aikana, kun nuoria naisia käytettiin keisarillisissa asevoimissa seksuaalisesti hyväksi ja pakotettiin prostituutioon huolimatta siitä, että Japanin hallitus oli allekirjoittanut kansainvälisiä yleissopimuksia naisten ja lasten kaupan torjumiseksi ja kannatti YK:n naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa päätöslauselmaa.

Japanin pääministerin vilpitöntä myötätuntoa heikentää tällä hetkellä japanilaisten upseerien yhteys Aasian naisten rahasto -ohjelman toiminnan ja mandaatin päättymiseen maaliskuussa 2007. Rahastosta maksettiin naisille vain rahallista korvausta.

Vaikka kannatamme päätöslauselmaa ja korvausvaatimuksia, haluamme kuitenkin huomauttaa, että normaalisuuden ja sairaalloisuuden raja hämärtyy myös nykyaikana, ja se uhmaa moraalisääntöjä, joten tarvitaan ankaria toimia prostituution, nykypäivän orjuuden, torjumiseksi. Prostituoidut eivät ole vain 50 vuotta sitten käytyjen sotien uhreja. Myös nykypäivänä naisia käytetään hyväksi, esimerkiksi Belgian Kongossa, kuten lehdistössä kerrotaan, ja monissa muissa maissa, myös rikkaissa maissa.

Ihmisen kunnioittamisen nimissä meidän pitäisi myös paljastaa sellaisen hedonistisen ja kaupallisen kulttuurin leviäminen, joka viittaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja jossa jopa hyvin nuoria naisia ja tyttöjä houkutellaan prostituutioon ja muuhun turmelukseen.

Naisten identiteetin ja arvokkuuden kunnioittaminen ei perustu yksinomaan rikosten tai hyväksikäytön paljastamiseen seksuaalisen syrjinnän tai muun epäoikeudenmukaisuuden alalla. Se perustuu pääasiassa kehitysohjelmien laatimiseen ja siihen, että tosielämässä noudatetaan periaatteita, jotka koskevat kaikkia naisen elämänalueita. Näiden periaatteiden on synnyttävä uudesta käsityksestä, joka koskee naisen arvoa vaimona, äitinä, hoitajana tai työntekijänä, ihmisenä ja henkilönä, joka on tasa-arvoinen miehen kanssa huolimatta siitä, että hän on erilainen kuin mies.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.− (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, vuonna 1993 Japanin hallituksen tuolloinen puhemies Yohei Kono laajensi Japanin ”vilpittömiä anteeksipyyntöjä ja katumusta kaikkia niitä kohtaan,… jotka kärsivät rajatonta kipua ja saivat parantumattomia fyysisiä ja psyykkisiä vammoja lohtunaisina”. Vuonna 1995 tuolloinen pääministeri Murayama pyysi myös lohtunaisilta julkisesti anteeksi toisen maailmansodan päättymisen 50. vuosipäivänä. Samana vuonna perustettiin Aasian naisten rahasto myöntämään Japanin hallituksen ja kansan puolesta korvauksia ja lääketieteellistä apua eloonjääneille.

Yritykset saada lohtunaisille korvauksia ja uusi julkinen anteeksipyyntö Japanin entiseltä pääministeriltä Junichiro Koizumilta toisen maailmansodan päättymisen 60.vuosipäivänä vuonna 2005 ovat Japanilta myönteisiä askelia. Japani on siis tunnustanut olevansa vastuussa näistä sanoin kuvaamattomista ihmisoikeusrikkomuksista. Japanin ulkoasiainministeri vahvisti vain muutama päivä sitten Japanin viralliseksi kannaksi hallituksen puhemies Konon julistuksen, jota lainasin alussa.

Meillä on nyt eloonjääneiden koskettava todistus, ja se on jälleen herättänyt kiinnostusta tätä hirveää ajanjaksoa kohtaan niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassakin.

Tässä asiassa toimemme eivät koske ainoastaan menneisyyttä. Niissä pyritään vetämään tapahtumista oikeat johtopäätökset sekä tekemään kaikki voitavamme nykypäivän orjuuden muotojen, seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan, torjumiseksi.

Komissio tukee Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusvälineen avulla aktiivisesti koko maailmassa kansalaisjärjestöjä, jotka osallistuvat naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseen ja seksuaaliseen orjuuteen tähtäävän ihmiskaupan torjumiseen. 23. marraskuuta 2007, kansainvälisenä päivänä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, komissio antoi uuden merkin vahvistamalla voimakkaan sitoumuksensa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseen.

Euroopan unioni käy Japanin kanssa säännöllisesti ihmisoikeusvuoropuhelua, jossa sivutaan kaikkia EU:n huolenaiheita – myös naisten oikeuksia. Japani on samanmielinen maailmanlaajuinen toimija, joka tekee kanssamme rakentavaa yhteistyötä monenvälisillä foorumeilla parantaakseen ihmisoikeuksien kunnioittamista ja suojelemista. Japani on näin ollen antanut yhdessä Euroopan unionin kanssa päätöslauselman ihmisoikeuksista Pohjois-Koreassa ja tuominnut Myanmarin hallituksen toimet.

  Puhemies. - (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys näistä kolmesta aiheesta toimitetaan tämänpäiväisen istunnon jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.