Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 14. tammikuuta 2008 - Strasbourg

17. Lentoasemamaksut (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana Ulrich Stockmannin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0497/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lentoasemamaksuista (KOM(2006)0820 - C6-0056/2007 - 2007/0013(COD)).

  Ulrich Stockmann, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on tietysti aina parempi, jos komission jäsen on läsnä, sillä haluaisin osoittaa joitakin kriittisiä kysymyksiä suoraan hänelle, mutta minun täytyy tehdä niin myöhemmin.

Olemme jo yli 15 vuoden ajan yrittäneet, tai pikemminkin komissio on yrittänyt, säätää sääntelykehyksen lentoasemamaksuista EU:n direktiivin muodossa. Kaksi yritystä on jo kaatunut lentoasemien ja lentoyhtiöiden sekä eri jäsenvaltioiden väliseen eturistiriitaan. Tälläkin kertaa oli melkoinen määrä ristiriitoja, enkä muista yhtäkään valiokunnan 189 tarkistuksesta, jonka kaikki osapuolet olisivat hyväksyneet yleisesti.

Moni lentoyhtiö haluaa, että toinen puoli eli lentoasemat sekä hinnoista ja "single till" -mallin käyttöönotosta viime kädessä päättävä sääntelyviranomainen olisivat mahdollisimman avoimia kustannusten suhteen. Moni lentoasema ei haluaisi nykytilanteeseen minkäänlaista muutosta. Neuvotteluita ovat lisäksi haitanneet jäsenvaltioiden rakenteelliset erityispiirteet.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa esimerkiksi on jo olemassa tiukka sääntelyviranomainen CAA, kun taas samaan aikaan valtaosa lentoasemista kannattaa sääntelyn purkamista, mihin suuntaan itse asiassa ollaan menossa. Ruotsissa, Portugalissa, Kreikassa, Suomessa ja Espanjassa monet lentoasemat toimivat lentoasemaverkostoina, joilla on vakiolentoasemamaksut. Tämä tietää ristisubventiojärjestelyjä ja usein vähäistä avoimuutta. Espanjassa lentoasemamaksuista säädetään jopa parlamentissa, toisin sanoen parlamentin jäsenet päättävät sovellettavien maksujen suuruudesta. Saksassa tätä alaa ohjataan liittovaltiotasolla eikä kansallisen viranomaisen toimesta, kun taas uusissa jäsenvaltioissa lentoasemamaksuja tarvitaan lähinnä lentokenttäinfrastruktuurin kehittämiseen.

Tuon esiin kaikki nämä eri intressit vain osoittaakseni, kuinka monimutkaiset nämä neuvottelut ovat olleet. Tähänastiset tekemisemme ovat siis keskittyneet näiden eturistiriitojen ratkaisemiseen, sillä olemme valiokunnassa sitä mieltä, että asetusta tarvitaan ja että kaikki voitava on tehtävä, jotta asetuksesta päästään yksimielisyyteen.

Mitä tähän mennessä on siis saatu aikaan näiden erojen korjaamiseksi? Olemme kaventaneet direktiivin soveltamisalaa lentoasemiin, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 5 miljoonaa matkustajaa tai joiden vuotuinen matkustajamäärä on 15 prosenttia kyseisen jäsenvaltion matkustajamäärästä, sillä niiden alueellisten lentoasemien kohdalla, joiden vuotuinen kävijämäärä on alle viisi miljoonaa, markkina-aseman väärinkäytön riski on joko pieni tai olematon. Toiseksi olemme säätäneet, että lentoasemat saavat vapaasti valita mieluisimman liiketoimintamallinsa, ja kolmanneksi olemme liittäneet lentoasemaverkot yleisesti direktiivin soveltamisalaan. Neljänneksi olemme vahvistaneet sääntelyviranomaisten roolia antamalla heille mahdollisuuden siirtää direktiivin säännösten tai niiden osien toteuttamisen alueellisille sääntelyviranomaisille. Viidenneksi olemme ottaneet käyttöön entistä tiukemmat sääntelyviranomaisen väliintuloa koskevat vaatimukset, ja kuudenneksi olemme antaneet lentoaseman pitäjälle mahdollisuuden tietyin ehdoin rahoittaa infrastruktuurihankkeita etukäteen lentoasemamaksuillaan, kuten on ollut mahdollista aiemminkin. Haluamme, että maksujen eriyttäminen perustuu objektiivisille kriteereille tarjottujen palvelujen ja ympäristönsuojelun tason mukaan. Haluamme myös menettelyn yleisen palvelutasosopimuksen laatimiseksi ja tekemiseksi.

Kompromissit, joista on neuvoteltu, hyväksyttiin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa vain yhden äänestäessä vastaan. Se on todellinen saavutus lähtöasetelma huomioon ottaen ja haluankin tältä osin kiittää kaikkia varjoesittelijöitä heidän tiiviistä rakentavasta yhteistyöstään.

Seuraavaksi meidän on luotava yhdenmukaiset avoimuuden, syrjimättömyyden, säännellyn kuulemisen ja ilmoittamisen periaatteet lentoasemamaksujen asettamiselle Euroopassa. Siten voidaan vähentää kilpailun vääristymistä tulevaisuudessa ja vaikeuttaa markkina-asemansa väärinkäyttöä suunnittelevien aikeita.

Direktiivillä voidaan mielestäni edistää merkittävästi lentoasemien ja lentoyhtiöiden välisen luontaisen kumppanuuden lujittumista ja vahvistaa samalla Euroopan asemaa lentoliikenteen solmukohtana. Kehotan siten jäseniä antamaan tukensa liikenne- ja matkailuvaliokunnalle huomisessa äänestyksessä ensimmäisen käsittelyn mukaisesta direktiivistä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa jäsen Stockmann, jota haluan kiittää hänen melkoisesta työstään. Haluaisin esittää teille lyhyesti ehdotuksen direktiiviksi lentoasemamaksuista.

Direktiiviehdotuksella pyritään ennen kaikkea siirtämään osaksi yhteisön lainsäädäntöä periaatteet, jotka jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet kansainvälisen siviili-ilmailun järjestämisen yhteydessä: periaatteina ovat syrjimättömyys, avoimuus ja kuuleminen.

Kehys, joka direktiivillä luodaan näihin periaatteisiin perustuen, tarjoaa rakenteen lentoliikenteen harjoittajien ja lentoasemien edustajien väliselle vuoropuhelulle maksuja määritettäessä ja perittäessä. Direktiivissä muun muassa velvoitetaan lentoasemien edustajia kuulemaan lentoliikenteen harjoittajia ennen maksuja koskevan päätöksen tekoa.

Toimin juuri näin kuullessani lentoliikenteen harjoittajia ja lentoasemien edustajia ennen direktiiviehdotuksen laatimista. Molemmat osapuolet hyväksyivät ehdotuksen periaatteet.

Direktiivillä otetaan käyttöön myös jokaiseen jäsenvaltioon perustettavan riippumattoman sääntelyviranomaisen käsite. Sääntelyviranomaisella on keskeinen asema äsken mainitsemieni perusperiaatteiden noudattamisen varmistamisessa.

Nämä olivat pääpiirteissään sen ehdotuksen tavoitteet, jonka esittelijänä jäsen Stockmann toimii.

Haluaisin ennen keskustelun jatkumista jo tässä vaiheessa kiittää esittelijäänne ja liikenne- ja matkailuvaliokuntaa komission ehdotukselle osoittamasta tuesta.

Arvoisa puhemies, minusta tämä ehdotus on melko tasapainoinen, ja kuten esittelijä Stockmann juuri totesi, meidän on epäilemättä oltava erittäin tarkkoja siitä, miten direktiivi aiotaan panna täytäntöön niin, että parannetaan lentoyhtiöiden ja lentoasemien välistä yhteistyötä.

Kiitos. Kuuntelen hyvin tarkkaavaisesti, mitä puheenvuoron käyttävillä jäsenillä on sanottavanaan.

  Brian Simpson, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijä Stockmannia hänen mietinnöstään ja ilmoittaisin parlamentille PSE-ryhmän puolesta, että aiomme tukea liikenne- ja matkailuvaliokunnan omaksumia linjauksia.

Esittelijä on tehnyt hienoa työtä saadessaan aikaan entistä realistisemman ja tasapainoisemman kannan, mutta minun on silti vaikea ymmärtää, miksi komissio esitti tämän ehdotuksen tässä muodossa ja tähän ajankohtaan.

Puhun nyt yksityishenkilönä: jo vuosien ajan siviili-ilmailussa ja komissiossa on ruokittu ajatusta sääntelyn purkamisesta, mutta nyt meille kerrotaan, että sääntely on ratkaisu. Minun on sanottava, että tällainen ironia ei pure minuun. Tämä on nyt kuitenkin tilanne.

Tuen täysin näkemystä, että avoimuus lentoasemamaksuissa on tarpeen ja että sidosryhmiä kuullaan täysipainoisesti. Tuen myös täysin näkemystä, että on tarpeen varmistaa, että määräävässä markkina-asemassa olevat lentoasemat eivät käytä asemaansa väärin, ja kannatan vahvasti avointa muutoksenhakumenettelyä edellyttäen, että toimivallan käyttöä koskevat säännöt ja sovittelijoiden valtuudet on tarkoin määritelty.

Epäilen kuitenkin vahvasti, voidaanko ehdotuksella EU:n laajuiseksi sääntelyksi lentoasemien tilanteesta saada aikaan lentoyhtiöiden ja komission toivoma utopia lentoasemamaksuista. Toki, jos lainsäädännöllä voidaan poistaa havittelemamme monopolistiset käytännöt, sääntelyn olisi perustuttava kustakin yksittäisestä lentoasemasta tehtyyn markkinatutkimukseen, eikä mihinkään ilman selvää syytä hatusta vedettyihin sattumanvaraisiin lukuihin. Olen sitä mieltä, että jos on käytettävä lukuja, on valittava sellaisia, jotka kertovat lentoaseman taloudellisesta asemasta, eli olisi ilmoitettava kansallisen matkustajamäärän prosenttiluku, joka koskisi määräävässä markkina-asemassa olevia lentoasemia eikä niitä, joilla ei tuota asemaa ole.

En vastusta määräävässä markkina-asemassa olevien lentoasemien sääntelyä, mutta minusta on väärin, että lentoasemien valtaosaa säänneltäisiin tasapäistetysti sattumanvaraisten kävijämäärälukujen perusteella suurten päättäjien tavoittelemiseksi.

  Arūnas Degutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluaisin onnitella esittelijä Stockmannia mietinnöstä, jossa hän jälleen kerran osoittaa suvaitsevaisuutta ja pätevyyttä melko kiistanalaisten ehdotusten käsittelyssä. Tuleva direktiivi koskee melko erityistä alaa, eikä sen sisältökään ole ihan tavanomainen. Tiedämme kaikki vallan hyvin, että suurin osa lentoasemista toimii luonnollisin monopoliehdoin ja joutuu vääjäämättä eturistiriitoihin, kun taas käyttäjät eli lentoyhtiöt saattavat kärsiä tästä. Täten me kaikki ymmärrämme, että alan sääntely on välttämätöntä, vaikka on olemassa myös vaara, että sääntely saa aikaa vastakkaisia vaikutuksia eli lisää kustannuksia ja menoja, ja tällä puolestaan voi olla vaikutuksia lentoyhtiöihin.

Kysymys siitä, pitäisikö kaikkia lentoasemia säännellä, ja jos ei, mitkä lentoasemat ja kuinka suuri osa niistä olisi ulotettava sääntelyn piiriin, nousi esiin heti ensimmäisessä tapaamisessa asianomaisten osapuolten kanssa. Liberaaliryhmän jäsenenä kannatan mahdollisimman vähäistä sääntelyä ja valtion väliintuloa liiketoiminnassa, varsinkin kun olen korostanut, että Euroopan yhteisön lentoasemista noin 25 käyttää väärin monopoliasemaansa tai yrittää sitä. Sen vuoksi ehdotin, että sääntely olisi ulotettava noin 25 lentoasemaan. Kompromissiin pääsemiseksi hyväksymme kuitenkin enemmistön kannan sekä muut ehdotukset, ja olemme pohtineet kompromissikysymystä.

  Zsolt László Becsey, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa, kuinka iloinen olen siitä, että olemme päässeet onnistuneeseen kompromissiin tässä uudessa asiassa, joka vaatii yhteistä päätöstä. Se on saanut eri puolueryhmien tuen liikenne- ja matkailuvaliokunnassa.

Esiin saattaa tulla kysymys siitä, pitääkö tätä alaa säännellä ylipäätään ja mikä olisi kynnysarvo [...] lentoasemat, lentoasemat, jotka alittavat kynnysarvon [...] alempi kynnysarvo. Olemme uskoakseni tehneet oikean päätöksen siinä, että olemme käsitelleet ainoastaan periaatteita, jotka ovat todella tarpeen sen estämiseksi, etteivät jäsenvaltiot pyri poikkeamaan kynnysarvoista ja siten asettumaan napit vastakkain.

Olen iloinen myös siitä, että tosiasiassa vain suuret ja monopoliasemassa olevat lentoasemat ulotetaan sääntelyn piiriin. Minusta olemme onnistuneet yhdessä myös siinä, että valitusprosessi aloitetaan vain kynnysarvojen ylitystilanteessa. Olemme asettaneet realistiset määräajat valitusprosessille ja lopettaneet siten lyhyeen loputtomat väittelyt.

Henkilökohtaisesti pidän onnistumisena, että tekstiin on sisällytetty etukäteisrahoituksen mahdollisuus, mikä estää väärinkäytökset myös tältä osin. Olemme saaneet aikaan yhteisen kompromissin monista sääntelyviranomaisen tehtävistä ja omistajan riippumattomuudesta.

Suurin hyöty tulee olemaan avoimuus, josta on melkoisesti apua, kun kansalaisille tarjotaan asianmukaista tietoa siitä, mistä lentolipun hinta koostuu. Unionin kansalaiset luottavat entistä avoimempaan EU:hun, ilman, että vaarannetaan samalla toissijaisuusperiaatteen noudattaminen.

Kaikki kysymyksiä ei ole saatu ratkaistua. Odotan keskusteluja neuvoston kanssa monista kysymyksistä, kuten turvamaksuista tai kaksinkertaisista check-in-järjestelmistä. Meillä on minusta nyt kuitenkin hyvin vahva näkemys, ja toivon, että menestys ohjaa meitä neuvotteluissamme neuvoston kanssa. Kiitos, arvoisa puhemies, ja pahoittelen vielä kerran viivästystä.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen. Ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Stockmannia kompromissista, jonka hän sai aikaan tällä vaikealla alalla. Lentoliikennemarkkinat ovat minusta nykyään ala, jolla EU:n sääntely on tarpeen, sillä juuri tällä alalla jäsenvaltioiden kansallisilla markkinoilla on merkittävin rooli. Tämän vuoksi on hyvin vaikeaa suhtautua tasapuolisesti EU:n lentoyhtiöihin, jotka ovat lentoliikenneinfrastruktuurin eli lentoasemien pääomistajia. Olen mielissäni siitä, että liikenne- ja matkailuvaliokunta luo pohjaa kompromissille, jolla maksualennuksia voidaan soveltaa palvelujen laadusta tai määrästä riippumatta, ja myös uusiin reitteihin. Direktiivi näyttää osuvan suoraan lentoliikennealan arkaan kohtaan myös soveltamisalansa ja merkityksensä suhteen. Tästä on osoituksena monien halu vähentää direktiivin soveltamisalaan sisällytettävien lentoasemien määrää. Kiitoksia.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, oli toinenkin syy siihen, miksi lentoasemamaksuja ja niiden yhteistä sääntelyä koskeva keskustelu kesti niin kauan. Lisäsyynä olivat loputtomat puheenvuorot liikenne- ja matkailuvaliokunnassa käydyssä keskustelussa. Aihe oli äärimmäisen lobbauksen kohteena, toisin sanoen siihen liittyi paljon rahallisia intressejä, joten meidän on parlamentin jäseninä syytä esittää muutama kysymys. Mitä tämän kaiken takana on? Miksi näin tapahtuu? Miksi piti taistella ja väitellä niin kovasti? Vastaus voidaan aina löytää kysymällä: kuka hyötyy avoimuuden puutteesta? Vanha kysymys siitä, kuka hyötyy, tai kuten latinankieliset sanovat, cui bono, auttaa vastauksen löytymisessä.

Avoimuuden puutteesta hyötyvät aina ne, joilla on markkina-asema ja jotka voivat sanella ehdot. Vain hyvin harvassa tapauksessa se on kuluttajien etujen mukaista tai oikeudenmukaista heidän kannaltaan. Kilpailu on aina epäreilua avoimuuden puuttuessa, kun on kätkettyä holhousta ja piilotukia. Tämän vuoksi yhteisen sääntelyn toteutuminen oli minusta hyvin tärkeää.

Varjopuolena oli minusta se, ettemme kyenneet saamaan sääntelyn piiriin enempää lentoasemia. Olisin halunnut sisällyttää direktiivin soveltamisalaan myös pienet lentoasemat, joiden kilpailuasema on usein huonompi kuin suurten lentoasemien siksi, että ne mainostavat laajasti halpalentoyhtiöitä.

Vielä vihoviimeinen näkökohta: minusta on hyvin tärkeää esittää tarkistus, jolla lentomaksut liitetään päästöjen tasoon. Siten voisimme lieventää lentoliikenteen ympäristövaikutuksia ja vähentää samalla eniten melusta kärsivien haittoja.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, lentoasemilla on paljon suurempi vaikutus talouteemme, aluesuunnitteluumme, maanpäälliseen liikenteeseemme ja ympäristöömme mitä olimme aiemmin kuvitelleet. Suuret lentoasemat, joilla on tärkeä kansainvälinen asema lentoliikenteen solmukohtina tai tuloväylinä suuriin kaupunkitaajamiin, ovat muuttuneet ostoskeskuksiksi, liiketoiminnan paikoiksi virastoille ja jakeluyrityksille, julkisen maanpäällisen liikenteen solmukohdiksi sekä ympäröivän alueen tulliporteiksi.

Lentoasemat ovat tärkeä poliittinen väline viranomaisille, tai ne on myyty kansainväliselle yritykselle, joka havittelee vain voittoja ja laajentumista. Lentoasemat tekevät voittoja myös ilmailualan ulkopuolella, ottavat osaa kansainväliseen kilpailuun ja joutuvat osallisiksi eturistiriitoihin lentoyhtiöiden, matkustajien sekä muiden käyttäjien ja paikallisten asukkaiden kanssa. Lentoasemia voidaan käyttää väärin, koska ne voivat painostaa kaikkia niistä riippuvaisia osapuolia, kuten lentoyhtiöitä tai matkustajia, auttamaan niitä suhteettomasti voittojen saamisessa.

Nämä kalliit lentoasemat saavat aikaan myös sen, että lähistölle rakennetaan pienempiä kilpailevia lentoasemia, jotka perivät pienempiä maksuja, joissa on huonompi palvelujen taso ja jotka vievät yhä enemmän tilaa, mikä puolestaan vain lisää melusaasteista kärsivien alueiden määrää. Jos Euroopan unioni säätelee lentoasemien tuloja, sitä ei pidä tehdä näiden yhtiöiden voittojen turvaamiseksi tai lentoyhtiöiden kustannusten rajoittamiseksi, eikä sitä pidä tehdä ilmailun aseman vahvistamiseksi tarjoamalla matkustajille mahdollisimman halpoja lentoja.

Tavoitteena on oltava paras mahdollinen ympäristön suojelu ilmailun jatkuvalta laajenemiselta sekä turvallisuuden parantaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena olisi oltava myös avoimuus, jottei varoja ja tarpeettomia eroja maksujen suuruudessa voitaisi enää pitää liikesalaisuutena.

Ratkaisu on nyt hahmottumassa siihen suuntaan, että lentoasemiin, joiden vuotuinen matkustajamäärä on 1–5 miljoonaa vuodessa, ei sovelleta näitä sääntöjä. Minulle ei olisi mikään yllätys, jos tämä johtaisi pieniin lentoasemiin panostamisen lisääntymiseen alueilla, joilla on tiheä asukastiheys. Myös muilta osin, kuten valitusmenettelyä, standardien tiukkuutta ja voittojen suuruutta koskevissa kysymyksissä tekstiä tullaan lieventämään suhteessa komission alkuperäiseen ehdotukseen. Veikkaan, että tämä johtaa väärinkäytösten jatkumiseen, ja jo muutaman vuoden kuluttua vaatimukset sääntöjen tiukentamisesta lisääntyvät.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tämä mietintö, jossa on kyse sen estämisestä, että lentoasemat käyttäisivät väärin kilpailuasemaansa, saa varmasti tukeni. Olen erityisen tyytyväinen mietinnön kolmeen kohtaan: ensimmäinen on soveltamisalan mukauttaminen. Kaikki lentoasemat eivät voi käyttää väärin asemaansa. Keskittyminen suuriin lentoasemiin on siten järkevää, joten olen eri mieltä muutaman edellisen puhujan kanssa.

Toiseksi olen tyytyväinen maksujen eriyttämisen mahdollisuuteen, joka mietinnössä tarjotaan. Kun otetaan huomioon ilmailun haitalliset ympäristövaikutukset lentoasemilla ja niiden ympäristössä, eriyttämisen väline saattaa rohkaista käyttämään puhtaampia ja hiljaisempia koneita. Yhdyn myös näkemykseen, että on vältettävä rasittamasta lentoasemia liiallisella hallinnollisella taakalla. Avoimuuden vuoksi lentoasemien olisi paljastettava tietyt tiedot, mutta on kuitenkin syytä pitää tiukasti silmällä kustannuksia ja luottamuksellisuutta.

Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan tarkistuksesta 19. Vaikka kannatan lämpimästi riippumatonta sääntelyviranomaista, minusta tarkistuksen 19 sanamuoto saattaa aiheuttaa ongelmia joissakin maissa, koska menettelyjen laatiminen ja niiden valvonnan järjestäminen on osoitettu samalle elimelle. Toivon, että neuvoston kanssa käytävät keskustelut tarjoavat mahdollisuuden ratkaista tämä kysymys tyydyttävästi.

Lopuksi haluaisin kiittää esittelijää hänen työstään ja odotan keskustelun mietinnöstä jatkuvan.

  Jim Allister (NI). – Arvoisa puhemies, komissiossa puhutaan paljon teollisuuden kilpailukyvyn parantamisesta ja byrokratian vähentämisestä, mutta komission toiminta näissä asioissa vie usein Eurooppaa täysin päinvastaiseen suuntaan, kuten minusta näyttää nyt tapahtuvan lentoliikenneasiassa.

Olemme ajaneet lentojen hintojen nostamista ympäristöveroilla, ja nyt meillä on direktiiviehdotus lentoasemamaksuista, jotka nostavat väistämättömästi lentojen hintoja. Alueelliset lentoasemat ovat erityisen huoleni kohteena. Ne ovat monesti toimineet alueiden taloudellisen kehityksen puskureina: ne ovat avanneet markkinoita, ne ovat tehneet saavuttamattomasta saavutettavan, ne ovat olleet välttämättömiä talouden muutoksessa. Ja nyt komissio aikoo tavoilleen uskollisena käytännöllisesti katsoen tukahduttaa ne raskaalla byrokratialla haudaten innovaatiot raportointivaatimusröykkiöiden alle, mistä viime kädessä lentomatkustajat maksavat.

Sanon tämän komissiolle: jos tämän direktiivin todellisena tarkoituksena on estää määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, miksi alueelliset lentoasemat sisällytetään siihen, kun ne kerran eivät ole ongelma? Omassa vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa lentoasemilla on tärkeä asema alueen kehittämisessä, ja silti viime viikolla, juuri kun komission puheenjohtaja Barroso lupasi kunnon tukea Pohjois-Irlannille, ja juuri sinä päivänä, kun otimme käyttöön uuden tien Belfastin ja Heathrow’n välillä, saamme tämän komission ehdotuksen, joka nostaa hintoja ja estää laajentamiset. Näistä syistä äänestän ehdotusta vastaan, anteeksi pyytelemättä.

  Antonio De Blasio, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (HU) Kiitos, arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet. Ensinnäkin pahoitteluni viivästyksestä ja kiitokset, että saan käyttää puheenvuoron.

Avoimen lentoasemamaksujärjestelmän luominen on ensiarvoisen tärkeää, sillä nykyisin ei ole olemassa yhdenmukaista lainsäädäntöä, jolla alaa ohjattaisiin. Komission puitedirektiivi on tarjonnut välineen lentoasemamaksujen perimiselle, ja se antaa myös tarpeeksi liikkumatilaa jäsenvaltioille. Lentoasemilla ja lentoliikenteellä on erityinen merkitys Euroopan unionille, koska ne toimivat alueiden välisinä solmukohtina, luovat työpaikkoja ja houkuttelevat yrityksiä. Ne lisäävät merkittävästi myös EU:n sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta.

Yksityistäminen ja kaupallisten toimijoiden mukaantulo ovat sekoittaneet lentoasemamaksuissa aiemmin olleen tasapainon. Lentoyhtiöt valittavat, että suuret lentoasemat käyttäytyvät siten, kuin ne olisivat monopoliasemassa. Tämä ongelma on hoidettu direktiiviluonnoksella, joka edistää asianmukaista markkinakilpailua, sillä ehdotuksessa todetaan, että maksujärjestelmät sekä niitä laativat lentoasemat eivät saa aiheuttaa syrjintää eri lentoyhtiöiden välillä. Maksujen on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta vastattava palvelujen tai infrastruktuurin todellisia kustannuksia.

Maksujen eriyttämistä tai nostamista varten on aina asetettava tavoitteet ja laadittava selkeät kriteerit, jotta lentoyhtiöiden ja lentoasemien palvelujen käyttäjiltä voidaan periä selkeästi määritelty hinta – sama maksu samoista palveluista.

Suunnittelemamme kuulemismekanismi on niin ikään tärkeä. Jos lentoyhtiöt eivät ole tyytyväisiä niiden nimissä perittyihin maksuihin, ne voivat kääntyä riippumattoman sääntelyviranomaisen puoleen.

Lopuksi minusta on tärkeää korostaa, että Euroopan unionin komission olisi syytä laatia Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomus direktiivin onnistumisesta neljän vuoden kuluessa direktiivin antamisesta. Kertomuksessa arvioitaisiin tuloksia ja kerrottaisiin, onko sääntelyn tavoitteet saavutettu. Kiitos.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme kuulleet ainakin abstraktisessa ja yleisessä mielessä joitakin loistavia perusteita sille, pitäisikö sääntelyä purkaa vai lisätä. Yksittäisissä tapauksissa kuitenkin molemmat vaihtoehdot saattavat osoittautua käytännöllisimmiksi. Komissio teki minusta aivan oikein laatiessaan direktiiviehdotuksen lentoasemamaksuista, vaikka myös Costan mietinnön kohdalla oli oikein kiittää hallinnollisen rasituksen keventämiseksi tehdystä työstä.

Lentoasemat ovat tärkeitä taloudellisia toimijoita, mutta niiden tärkeään taloudelliseen asemaan liittyy sekä myönteisiä että mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia. Komissio esittää ehdotuksessaan mielenkiintoisen, mutta tosin ehkä hieman turhan hienojakoisen käsitteen. Olemme liikenne- ja matkailuvaliokunnassa tehneet joitakin muutoksia, ja toivon sekä uskonkin, että ne ovat parempaan suuntaan.

Esittelijämme Stockmann kävi joukon pitkiä keskusteluja kaikkien sidosryhmien kanssa ja erityisesti parlamentin eri puolueryhmien kanssa ennen niiden muutamien erinomaisten kompromissien laatimista, joiden valtaosalle voimme antaa tuen.

Haluaisin keskittyä kolmeen näkökohtaan. Ensinnäkin halusimme varmistaa, että direktiivillä estetään yksittäisiä lentoasemia käyttämästä väärin määräävää markkina-asemaansa. Toiseksi tarvitsemme yhteisön laajuisia säännöksiä lentoasemamaksujen laskemiseen tarkoitetun joustavan, syrjimättömän, avoimen ja kattavan menettelyn. Kolmanneksi on loogista perustaa riippumaton sääntelyviranomainen kuhunkin jäsenvaltioon säännösten täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Oletan, että ehdotuksemme hyväksytään huomisessa täysistunnossa äänten enemmistöllä, ja haluan kiittää etenkin esittelijää hienosta työstä.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Stockmannia hänen loistavasta mietinnöstään ja hyvästä yhteistyöstä. Uskon, että lainsäädäntöprosessin loppuvaiheeseen päästyämme olemme ottaneet tärkeän lisäaskeleen kohti tilannetta, jossa Euroopan merkittävimmät lentoasemat noudattavat vihdoin samoja sääntöjä eri maksujen perimisessä palveluista, jotka liittyvät laskeutumiseen, nousuun, lentokentän valaistukseen, koneiden pysäköintiin sekä matkustajien ja rahdin käsittelyyn.

Direktiivin soveltamisala oli yksi kiistanaiheista. Kompromissi on minusta loistava: 5 miljoonaa matkustajaa, 15 prosenttia jäsenvaltion lennoista. Huomiota olisi kiinnitettävä myös siihen, että varmistimme kompromississamme sen, että jäsenvaltioilla on tarvittaessa ja selvityksen perusteella mahdollisuus vaatia muita saman jäsenvaltion lentoasemia noudattamaan näitä määräyksiä.

Minusta keskeisiä näkökohtia on neljä. Ensimmäinen on se, että avoimuus on jatkuva aihe läpi koko lainsäädännön, ja olennaisten tavoitteiden ja lentoasemamaksujen suuruuden määrittelyä koskevien kriteerien asettaminen on tärkeää.

Toinen on se, että lentoasemamaksujen suuruus voi edelleenkin vaihdella, ja mielessäni ovat myös esimerkiksi ympäristönsuojelun tasoon ja meluhaittoihin perustuvat vaihtelut maksuissa. Tämä mahdollistaisi ohjauspolitiikan harjoittamisen.

Kolmas tärkeä näkökohta on, että lentoaseman pitäjän ja lentoaseman käyttäjän väliselle kuulemiselle on suunniteltu selkeä ja pakollinen menettely ja että on laadittu hyvä valitusmenettely. Viimeinen näkökohta on, että merkittävien lentoasemainvestointien etukäteisrahoituksesta ja hinnoittelumahdollisuuksista on sovittava selkeästi.

Yhteenvetona sanoisin, että uskon pääsevämme hyvään lopputulokseen, jos neuvostolla on siihen halua. Tiedostan kyllä, että matkan varrelle sattuu ongelmiakin. Mielessäni ovat myös turvatoimien rahoitusta koskevat hyväksytyt tarkistukset, joiden pääasiallisena tarkoituksena oli toimia painostuksen välineenä erään toisen asian ratkaisemiseksi, kuten tiedätte. Tällä välin, kunnes tämä asia on ratkaistu, meidän olisi mielestäni täällä parlamentissa osoitettava entistä suurempaa joustavuutta loppukäsittelyssä.

  Eugenijus Gentvilas (ALDE). – (LT) Euroopan komission direktiiviehdotus takaa lentoasemia valvovien elinten ja niiden käyttäjien välisen yhteistyön, jolloin suuret lentoasemat eivät voi olla ottamatta huomioon asiakkaiden tarpeita eivätkä voi ottaa monopoliasemaa markkinoilla. Tämän vuoksi haluan antaa tukeni mietinnölle aluekehitysvaliokunnan jäsenen ominaisuudessa. Lentoliikenteen on vastattava alueellisten yhteisöjen taloudellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin, ja on tärkeää korostaa, että 90 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista asuu pääkaupunkien ulkopuolella. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa alueellisten lentokenttien toiminnan onnistuminen, koska siten voidaan lisätä alueiden houkuttelevuutta.

Esitetty mietintö vähentää riskiä, että suurimmat lentoasemat saavat monopoliaseman, ja auttaa siten lieventämään suurten lentoasemien ja niiden läheisyydessä sijaitsevien kaupunkien ympäristö-, infrastruktuuri- ja liikenneongelmia. Tämä nimittäin mahdollistaa alueellisten lentoasemien kehityksen nopeutumisen ja takaa eri maiden alueiden sosiaalisen ja taloudellisen kehittämisen. Rahti- ja matkustajavirtojen jakautuminen on hyvin tärkeä perusta tehokkaalle aluekehitykselle. Tämän vuoksi kehotan vielä kerran tukemaan esittelijä Stockmannin mietintöä.

  Adam Bielan (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhtenä vastuualueena on varmistaa, että yhteisön markkinoita kehitetään reilun oikeudenmukaisen kilpailun periaatteiden mukaisesti.

Lentoasemamaksuista annetun direktiiviehdotuksen tavoitteena on estää mahdollisuus, että lentoasemat, joilla on määräävä markkina-asema unionin markkinoilla tai yksittäisissä jäsenvaltioissa, käyttäisivät väärin asemaansa. Ehdotus annettiin, koska kaikki maat eivät sovella avoimia menettelyjä lentoasemamaksujen määrittelyssä. Uusia säännöksiä on tarkoitus soveltaa 67 suureen lentoasemaan. Meidän olisi minusta hyvä muistaa, että lentoasemien, erityisesti pienten, kehittämisellä on tärkeä sija aluekehityksen edistämisessä Euroopassa. Se auttaa merkittävästi tasoittamaan unionin eri alueiden välisiä taloudellisia eroja. Tämä pätee etenkin Keski- ja Itä-Euroopan maihin.

Kotimaani Puola on lentoliikenteen johtavia maita. Puolan lentoliikennemarkkinat kasvoivat 13 prosenttia viime vuonna, ja markkinat kuuluvat eniten kasvaviin maailmassa. Lentoliikenteen kasvu vaatii kuitenkin huomattavia investointeja. Sen vuoksi on elintärkeää antaa pienille lentoasemille mahdollisuus sisällyttää lentoasemamaksuihinsa osa infrastruktuurin pitkäaikaisten kehittämishankkeiden kustannuksista. Tämä olisi merkittävä apu pienten lentoasemien kehittämisen rahoituksessa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin tässä minuutin puheenvuorossani ottaa esille tarkistukset, jotka jätimme varmistaaksemme, että tässä direktiivissä otetaan selkeästi huomioon niiden alueiden rajoitteet, jotka ovat maantieteellisen sijaintinsa ja luonnonolosuhteidensa takia pysyvästi epäsuotuisassa asemassa, kuten syrjäisimmät alueet. Tämä on tapahduttava erityisesti EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Direktiivissä on mielestämme tunnustettava selkeästi lentoasemien merkitys alueiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle sekä alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Näin ollen direktiiviin on sisällytettävä asianmukaiset poikkeukset, kuten ehdotus siitä, että kyseisillä alueilla sijaitseviin lentoasemiin ei sovelleta direktiivissä säädettyjä sääntöjä, jos säännöillä ei taata yleisen julkisen palvelun velvoitteiden noudattamista. Toivomme, että tämä ehdotus saa tukenne.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, minusta on hyödyllistä muistuttaa aika ajoin komissiota siitä, että Irlanti on saarivaltio ja että olemme täysin riippuvaisia lentoasemista voidaksemme olla osa Eurooppaa ja muuta maailmaa. Alueelliset lentoasemat ovat minulle tärkeä asia, ja myös se, että niitä tuetaan täysivaltaisesti.

Kuulen monesti väitteitä, että pienten lentoasemien tukeminen kasvattaa hiilijalanjälkeä, mutta minusta väite on väärä. Jos kaikki lennot lähtevät Dublinista, se tarkoittaa, että kaikki ne, jotka asuvat lähellä Corkin lentoasemaa, kuten minä, tai lähellä Shannonin, Waterfordin tai Kerryn asemaa, joutuvat ensin ajamaan Dubliniin tai ottamaan toisen lennon – sukkulakoneen Dubliiniin – ja jatkamaan sieltä. Sitä vastoin alueellisille lentoasemille annettavan tuen avulla nämä lennot voisivat järkevästi lähteä suoraan alueelliselta kentältä määränpäähänsä.

Toinen huomioni koskee liikuntarajoitteisia matkustajia. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun Irlannin lentoasemamaksuihin sisältyi pyörätuolimaksu. Moni liikuntarajoitteinen henkilö otti minuun yhteyttä vaatiakseen maksun poistamista, koska heidän mielestään muut matkustajat saattaisivat kokea joutuvansa maksamaan liikaa pyörätuolimatkustajien takia. On hyvin tärkeää ymmärtää, että yhdellä kymmenestä Euroopan kansalaisesta – tai jopa useammalla, 17 prosentilla toisinaan – tulee olemaan jokin vamma, ja ettei erityismaksuja pitäisi periä.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Euroopassa ja Eurooppaan tehdään yhä useampia matkoja, mutta silti matkustaminen maanosassamme ja maanosaamme kallistuu jatkuvasti. Hintojen nousun syyt, kuten öljyn hinnan nousu, turvallisuuteen liittyvät kustannukset ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ovat pysyviä tekijöitä, jotka hyvin todennäköisesti myös jäävät.

Tässä yhteydessä tavoitteenamme on oltava aidosti kilpailukykyisten lentoasemamarkkinoiden edistäminen, sillä ne ovat toimintakykyiset vain, jos ne ovat avoimet ja ennustettavissa olevat. Nämä ovat minusta tämän direktiiviehdotuksen olennaisimmat hyvät puolet siinä versiossa, josta nyt keskustelemme ja jossa esittelijä Stockmannilla oli merkittävä panos. Yksi sen erityisen hyvistä puolista on, että lentoasemamaksujen määrittämiselle ja perimiselle on laadittu joukko yleisiä sääntöjä, joilla luodaan yhteiset periaatteet määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi. Koska noin 70 prosenttia lentoasemista kuuluu näiden sääntöjen piiriin, vältytään oikealla tavalla kohdistamasta lainsäädäntöä pieniin tai alueellisiin lentoasemiin, joiden kohdalla tätä riskiä ei ole.

Lisäksi esimerkiksi Portugalin tai Suomen kaltaisia maita varten, joissa lentoliikennettä hallinnoivat lentoasemien yhdistykset tai verkot, on varmistettu yhdenmukaiset maksut kaikille lentoasemille edellyttäen, että maksut ovat sopusoinnussa kilpailusääntöjen kanssa. Myös seuraavia seikkoja on syytä korostaa: lentoasemien pitäjien ja käyttäjien velvoittaminen tietojenvaihtoon, avoimuutta koskevat vaatimukset sekä lentoasemamaksujen laskumetodi. Perustamalla riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen, joka puuttuu asioihin vain, jos lentoasemamaksuista ei päästä lopulliseen päätökseen, voidaan niin ikään edistää markkinoiden moitteetonta toimintaa.

Loppusanoina minun on todettava, arvoisa puhemies, että määrittämällä tiukat ja avoimet kriteerit maksujen käytölle uusien lentoasemainfrastruktuurihankkeiden etukäteisrahoitukseen voidaan samalla turvata paitsi yleinen etu lentoasemien ja uusien lentoasemainfrastruktuurien kehittämisessä myös matkustajien eli kuluttajien oikeudet, sillä painopisteemme on viime kädessä oltava kuluttajien eduissa.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää siitä, että hän on kärsivällisesti kuunnellut ja huomioinut eri vaatimuksia, jotka kertovat lentoasemajärjestelmien vaihtelevuudesta Euroopassa. Haluan kiittää myös komissiota sen herkästä suhtautumisesta siihen tosiasiaan, ettei vaihtelevuus voi kuitenkaan tarkoittaa järjestelmiä, jotka eivät ole läheskään avoimia, jotka voivat olla syrjiviä tai rajoittaa eri sidosryhmien ja käyttäjien osallisuutta.

Esittelijän perusteellisen vuoropuhelun ja sovittelun perusteella uskon, että nykyinen teksti tarjoaa meille erittäin hyödyllisen välineen, jolla voimme varmistaa, että kolme tärkeintä sidosryhmää – kansalliset viranomaiset, lentoasemat ja lentoyhtiöt – selvittävät nämä erot, sanalla sanoen työntekijöiden ja matkustajien eduksi. Direktiiviehdotuksen ansiosta lentoasemat voivat tarjota korkealaatuisia palveluita, joissa otetaan huomioon uusien matkustajien tarpeet sekä palveluiden saatavuuteen, turvallisuuden lisäämiseen, ympäristövaikutusten, etenkin meluhaittojen vähentämiseen liittyvät vaatimukset sekä ristiriitojen ja oikeudellisen epävarmuuden vähentäminen kuulemista parantamalla.

Olisi ehkä ollut parempi tehdä soveltamista koskevista kriteereistä nykyistä yksinkertaisemmat määräämällä vain prosenttiluku, mikä olisi saattanut antaa nykyistä edustuksellisemman tuloksen. Olen joka tapauksessa tyytyväinen siihen, että tekstissä tunnustetaan lentoasemaverkkojen toimintakapasiteetti, sillä verkot ovat osoittautuneet erittäin toimivaksi järjestelmäksi maissa, kuten kotimaassani, joissa lentoyhtiöt ovat vuodenaikojen aiheuttamien vakavien ongelmien armoilla.

Haluaisin vielä tämän lisäksi mainita ehdotuksen, jonka mukaan nykyisen maksutason varmistamisessa hyväksytään myös parlamentaariset ja oikeudelliset menettelyt.

  Samuli Pohjamo (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä, Stockmannia asian perusteellisesta valmistelusta. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota vielä yhteen asiaan harvaan asutun ja pitkien etäisyyksien maan näkökulmasta.

Suomessa lentoasemat muodostavat yhtenäisen verkon, jossa sovelletaan pääsääntöisesti tasahinnoittelua. Järjestely on taannut kohtuulliset liikennöintimaksut myös vähäliikenteisillä syrjäseutujen lentoasemilla. Näille alueille lentoyhteydet ovat elintärkeitä.

Tarkistuksissa 9 ja 16 otetaan huomioon lentoasemaverkon olemassaolo, mutta käsitellään verkkoa pienten lentoasemien kannalta kohtuuttomalla tavalla. Minä toivon, että parlamentti ottaa huomioon jäsenmaissa vallitsevat erilaiset olosuhteet ja muokkaa direktiivin muotoon, joka turvaa mahdollisuuden ylläpitää, kehittää ja rahoittaa yhtenäisin perustein ylläpidettyä kansallista lentoasemaverkkoa.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa sanomalla arvostavani esittelijä Stockmannin ja komission alulle panemaa työtä.

Euroopan talouden kilpailukyky edellyttää avointa ja järkevää suhtautumista lentoasemamaksuihin. Nämä muodostavat merkittävän osan liikenteenharjoittajien käyttökustannuksista. Kysymys koskee paitsi lentoasemien omistajia myös lentoyhtiöitä ja siten myös matkustajia. Tämä koskee alueellisten lentoasemien rinnalla myös lentoasemia, joilla on tärkeä kansallinen tai Euroopan laajuinen merkitys.

Tässä nousee esiin kysymys sovellusalasta. Onko ehdotettu kriteeri, jonka mukaan sovellusala ulotetaan lentoasemin, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 5 miljoonaa matkustajaa tai joiden vuotuinen matkustajamäärä on 15 prosenttia yksittäisen jäsenvaltion matkustajamäärästä, tarkoituksenmukainen? Nämä säännökset eivät saa missään tapauksessa vaikuttaa kielteisesti matkustajiin. Lentoasemien tarjoamien palvelujen on täytettävä tulojen, lähtöjen ja transit-liikenteen turvallisuus- ja täsmällisyyskriteerit. Me kaikki olemme tietoisia siitä, että nykyään lentoasemamme poikkeavat huomattavasti toisistaan täsmällisyydessä. Joillakin lentoasemilla matkustajia kohdellaan kiusankappaleina. Parannukset matkustajien palvelussa olisivat todella tervetulleita.

  Jim Higgins (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen jo kuukausia käytyjen neuvottelujen tulokseen sekä mielissäni siitä, että parlamentti on omaksunut järkevän kannan.

Euroopan komission alkuperäinen ehdotus, jonka mukaan direktiiviä sovellettaisiin kaikkiin lentoasemiin, joiden vuotuinen matkustajamäärä on yli miljoona, oli erittäin huolestuttava varsinkin Irlannin nänökulmasta, sillä jos tämä lähestymistapa olisi hyväksytty, direktiiviä sovellettaisiin sekä Shannonin että Corkin lentoasemin ja mahdollisesti ajan mittaan myös Ireland West Airport –lentoasemaan, joka havittelee laajentumisen jatkamista. Olen väittänyt, että lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on alle 5 miljoona, ovat paljon enemmän markkinavoimien armoilla kuin suuret lentoasemat, joten niiden sisällyttäminen tämän direktiivin ehtoihin asettaisi alueelliset lentoasemat tarpeettomaan puristusotteeseen.

Kun otetaan huomioon parlamentin tänään omaksuma kanta, voimme nyt odottaa, että suurten lentoasemien hinnoittelupolitiikka sekä infrastruktuurihankkeiden rahoitus muuttuvat entistä avoimemmiksi. Myös kaikissa yksittäisissä jäsenvaltioissa tullaan näkemään voimakasta sääntelyä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että lentoasemat ja niiden käyttäjät eivät käytä väärin määräävää markkina-asemaansa.

Valituksista huolimatta olen erityisen mielissäni, etteivät lentoasemien käyttäjät voi lykätä lentoaseman pitäjien hyväksymiä suunnitelmia hinnanmuutoksista. Kuuden kuukauden ilmoitusaika lentoyhtiöille epäsuotuisista muutoksista riittää mielestäni mahdollisesti molempien osapuolten kesken käytävälle neuvottelulle ja sopimiselle. Se, ettei lentoaseman käyttäjillä ole mahdollisuutta lykätä lentoasemien suunnitelmia, antaa lentoasemille mahdollisuuden aloittaa infrastruktuurihankkeet viipymättä, mikä puolestaan säästää niiden ja lopulta myös lentomatkustajien rahaa, kun nämä todennäköisimmin hyötyvät lisäkustannussuunnitelmista.

Haluaisin kiittää parlamentin kollegoitani, jotka tukivat alkuperäiseen ehdotukseen tekemiäni tarkistuksia sekä näkemyksiäni neuvotteluissa, mikä tarkoittaa, että alueelliset eli pienet lentoasemat välttyvät edelleen – ainakin lähitulevaisuudessa – lisäbyrokratialta ja sen kustannuksilta. Yhdyn vielä kerran muiden kiitoksiin: kiitokset esittelijä Stockmannille hyvin tehdystä työstä.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minun on kiitettävä ja onniteltava Stockmannia hänen avoimuudestaan ja kyvystään saavuttaa kompromissi eri intressien välillä, jotka liittyivät tämän korkealaatuisen mietinnön valmisteluun, ja erityisesti mitä tulee syrjäisimpiin alueisiin. Kannatan komission ehdotuksen laajoja linjauksia ja sitoudun mietintöön, koska se takaa syrjimättömät lentoasemamaksut, paitsi tilanteissa, kuten erityisesti syrjäisimpien alueiden kohdalla, jolloin erisuuruiset maksut ovat EY:n perustamissopimuksen mukaisia ja välttämättömiä. Lentoaseman pitäjien ja käyttäjien välillä on oltava pakollinen kuulemismenettely. Maksujen eriyttämisen on tapahduttava avoimesti ja selkeiden kriteereiden pohjalta sekä ottamalla huomioon alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate.

Ehdotuksemme mukaan tuleva uudelleen muotoilu on mahdollista yleisen edun objektiivisista ja avoimista syistä ja erityisesti yleisen saatavuuden nimissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että – lainaan nyt mietintöä – "lentoasemat perivät saman maksun samasta palvelusta. Lentoaseman pitäjä voi myöntää lentoaseman käyttäjille alennuksia maksuista käytettyjen palvelujen laadun perusteella sillä edellytyksellä, että kyseinen alennus on kaikkien lentoaseman käyttäjien saatavilla julkaistuin, avoimin ja objektiivisin ehdoin. Se voi myöntää alennuksen uusia reittejä avaaville käyttäjille ... EY:n kilpailulainsäädännön mukaisesti...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Parlamentin jäsenenä, matkustajana ja lentäjänä olen tyytyväinen, että tämän direktiivin myötä unioni on nyt ensimmäistä kertaa sääntelemässä lentoasemamaksuja, mikä on minusta hyödyllistä useastakin syystä. Ensinnäkin minusta on ratkaisevan tärkeää, että voimme direktiivin avulla määritellä lentoasemamaksujen perimisen yhteiset periaatteet, mikä selkiyttää tilannetta ja vähentää syrjiviä käytäntöjä.

Toinen painotus liittyy mielestäni lentoasemaviranomaisten ja lentoyhtiöiden välisen vuoropuhelun avaamiseen, jonka pitäisi tarkoittaa, että matkustajiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, olipa kyse sitten heidän turvallisuudestaan tai palvelujen laadusta. Minusta on tärkeää, että olemme tämän direktiivin myötä voineet näyttää suhtautuvamme suopeasti lentoasemien kehitystarpeisiin, toisin sanoen mahdollisuuteen nostaa maksuja, mutta tällöin edellytetään, että käydään vuoropuhelua käyttäjien kanssa, annetaan heille selkeää tietoa sekä osoitetaan maksut suoraan kehittämistarkoituksiin.

Lopuksi haluaisin antaa vahvan tukeni riippumattomien sääntelyviranomaisten perustamiselle, kunhan se ei johda liialliseen byrokratiaan, kuten suhteellisuusperiaatteet velvoittavat. Ajattelen erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa on yksi suuri lentoasema ja yksi vahvasti valtion omistuksessa oleva kansallinen lentoyhtiö. Vaikka tällöin ei tarvita laajaa sääntelyviranomaista, on äärimmäisen tärkeää erottaa rakenteellisesti toisistaan sääntely sekä toimet, jotka liittyvät omistajuuteen tai valvontaan.

Saanen huomauttaa myös terminologiasta: minusta englanninkielinen ilmaisu "riippumaton sääntelyviranomainen" on parempi kuin "riippumaton valvontaviranomainen", koska jälkimmäinen voidaan ymmärtää jonkinlaiseksi valvontaelimeksi, mitä direktiivissä ei tarkoiteta. Ehdotankin, että toisessa käsittelyssä mahdollistetaan poikkeuksen tai "opt-outin" mahdollisuus tietyin ehdoin niiden lentoasemien kohdalla, jotka toimivat erityisolosuhteissa. Kiitokset esittelijälle ja hänen kanssaan työskennelleille.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Haluaisin kiittää esittelijä Stockmannia hänen merkittävistä parannuksistaan komission ehdotukseen.

Kaikkiin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin lentoasemiin sovelletaan samoja avoimuuden sääntöjä, ja lentoasemien on toimitettava tietoja lentoasemamaksujen laskemisesta ja käytöstä.

Johdanto-osan kappaleen 1 mukaan lentoasemien tärkein tehtävä on varmistaa ilma-aluksista sekä matkustajista ja rahdista huolehtiminen laskeutumisesta nousuun. Kun otetaan huomioon lentoasemalla tapahtuvien toimintojen suuri kirjo, on tarpeen määritellä selkeästi kaikkien elinten vastuut ja erityisesti tapa, jolla nämä toiminnot rahoitetaan.

Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä mahdollisuuteen, että direktiiviä noudatettaisiin jopa kaikissa jäsenvaltioissa.

Lentoasemien ja liikenteenharjoittajien välinen jatkuva vuoropuhelu on välttämätöntä. Yhdessä tarkistuksessamme suositellaan, että lentoasemamaksuja, jotka on otettu käyttöön turvatoimista aiheutuvien menojen kattamiseksi, olisi käytettävä ainoastaan turvatoimien täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden olisi myös käytettävä rakennerahastoja alueellisten lentoasemiensa infrastruktuurin kehittämiseen. Eurostatin tilastojen mukaan lentoliikenne kasvoi viidessä uudessa jäsenvaltiossa 25 prosentilla vuonna 2006 vuodesta 2005.

Samana ajanjaksona Romaniassa kasvu on ollut voimakkainta, 35 prosenttia.

  Puhemies. − Arvoisa esittelijä Stockmann, teillä on mahdollisuus puheenvuoroon keskustelun lopussa. Haluatteko käyttää sen nyt vai keskustelun lopussa?

  Ulrich Stockmann, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, vaikka catch the eye -menettely ei oikeastaan ole tarkoitettu esittelijöille, haluaisin esittää muutaman kysymyksen komission jäsenelle, koska hän ei kuullut esittelyäni hetki sitten. Puhun lyhyesti, kun saan siihen seuraavan kerran mahdollisuuden.

  Puhemies. − Hyvä on, asia on selvä, mutta meidän on ensin käytävä esityslista loppuun. Sen vuoksi siirrymme nyt seuraavaan puhujaan ja palaamme sen jälkeen "catch the eye" -menettelyyn.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, minusta tämän keskustelun pääsisältö voidaan kiteyttää kysymykseen: kuinka määräävää markkina-asemaa voidaan mitata?

Tällä direktiivillä komissio yrittää sisällyttää suuren joukon yhteisön lentoasemia sääntelyn piiriin. Komission mielestä tämä on oikein, koska se katsoo, että lentoasemien ja niiden käyttäjien, lentoyhtiöiden, väliset suhteet eivät ehkä ole tasapainossa. Joissakin tapauksissa komissio on oikeassa: EU:n suuria lentoasemia, kuten Lontoon Heathrow’ta ja Pariisin Charles de Gaullea olisi syytä säännellä, jotta ne eivät voisi käyttää väärin markkina-asemaansa. Mutta minusta EU:n pieniä alueellisia lentoasemia olisi säänneltävä vain jos todetaan, että ne toimivat kilpailusääntöjen vastaisesti.

Takaisin siis itse kysymykseen: kuinka määräävää markkina-asemaa voidaan mitata? Järjestelmä, johon sisältyvät kaikki yhteisön lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on vähintään 5 miljoonaa, on mielivaltainen mutta varmasti parempi kuin jos rajana olisi miljoona. Parempi on myös järjestelmä, johon sisällytetään lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on 15 prosenttia kyseisen jäsenvaltion matkustajamäärästä, tosin sekin on mielivaltainen.

Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan Newcastlen lentoaseman vuotuinen matkustajamäärä on 5,2 miljoonaa, mutta se joutuu silti kilpailemaan muiden, Pohjois-Englannissa sijaitsevien lentoasemien kanssa liiketoiminnan houkuttelemiseksi. Miksi siis lisäisimme niille pienille alueellisille lentoasemille raskaaksi ja kalliiksi käyvää byrokratiaa, kun ne itse asiassa kilpailevat keskenään ja niiden on kasvettava? Tämän vuoksi haluan, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi mahdollisuus jättää lentoasemia tämän sääntelyn ulkopuolelle.

Direktiivin toissijaiset tavoitteet sitä vastoin ovat oikein hyvät. Kannatan kernaasti yhteisiä sääntöjä keskinäisen tiedon tarjoamiselle, avoimuutta sekä maksujen perimistä. Mutta komission ei tosiaankaan pitäisi tältäkään osin säännellä enempää kuin mikä sääntelyn rajoissa on tarpeen.

  Ulrich Stockmann, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä komission jäseneltä kohdista, joissa valiokuntamme kanta erosi merkittävästi komission ehdotuksesta. Ensimmäinen kohta koskee direktiivin soveltamisalan kaventamista 5 miljoonaan matkustajamäärään vuodessa, ja toinen lentoasemaverkkojen sisällyttämistä soveltamisalaan, mikä on aivan uusi näkökanta. Kolmas kohta koskee sääntelyviranomaisten vastuun lisäämistä antamalla heille mahdollisuus delegoida toimivaltaansa alueellisille sääntelyviranomaisille. Neljäs kohta koskee etukäteisrahoitusta, joka puuttuu komission ehdotuksesta, vaikka se on mahdollista ICAO:n nojalla. Lopuksi vielä yksi kysymys: mikä on kantanne lentoasemamaksujen eriyttämiseen ympäristökriteerien perusteella? Näihin kysymyksiin haluaisin edelleen vastauksen.

  Avril Doyle (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Toistamatta sitä, mitä täällä on jo sanottu, totean olevani täysin samaa mieltä tarpeesta lisätä lentoasemamaksujen avoimuutta. Lentoasemamaksuthan eivät sisälly lentoyhtiöiden käyttökustannuksiin vaan ovat osa lentoasemien käyttö-, kehitys- ja ylläpitokustannuksia, joten haluaisin tietää komission näkökannan lentoyhtiöiden velvoitteeseen palauttaa lentoasemamaksut, jos matkustaja joutuu perumaan lentonsa.

Matkustajien olisi ainakin saatava täysi hyvitys, ellei tosiasiallista korvausta, lentoasemamaksuista lennon peruuntuessa. Minusta ei voida hyväksyä, että lentoyhtiöt panevat lentoasemamaksut omaan taskuunsa, jos lento perutaan. Jotkin lentoyhtiöt nimittäin toimivat näin nykyään, kun taas toiset palauttavat maksun perittyään siitä ensin muhkean hallintomaksun, minkä vuoksi tosiallista palautusta ei enää kannata hakea.

Tämä oli pieni mutta paljon ärtymystä matkustajien keskuudessa herättävä asia EU:ssa, ja meidän olisikin nyt sanottava jotakin tästä aiheesta ja se liittää se siihen, mistä keskustelemme parlamentissa.

Puhetta johti
varapuhemies Luisa MORGANTINI

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Koska velvollisuutemme on varmistaa avoimuus, käyttäjille ja matkustajille tarkoitetun tiedon oikeellisuus sekä lentoliikennepalvelujen laatu ja koska vuoden 2006 yhdentoista ensimmäisen kuukauden aikana otettiin käyttöön 211 uutta alueellista reittiä, mikä vastaa 1 800 uutta lentoa viikossa, haluaisin kysyä komissiolta, mihin toimiin on ryhdytty lentoasemamaksujen tiedottamisessa matkustajille, sillä hehän eivät valitettavasti tiedä, mitä oikeuksia heillä on lennon peruuntuessa tai myöhästyessä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksi kiittää vielä kerran esittelijäänne Stockmannia, joka jatkoi vuoropuheluamme. Aloitimme, minä aloitin, vuoropuhelun lentoasemien ja lentoyhtiöiden edustajien kanssa. Kiitos, esittelijä Stockmann, että kuuntelitte molempia osapuolia, sillä ei ole helppoa laatia sääntöjä hyvälle vuoropuhelulle, joka mahdollistaisi tasapainoisten ratkaisujen löytymisen ja estäisi määräävässä markkina-asemassa olevia lentoasemia käyttämästä väärin asemaansa.

Esittelijä Stockmann, vastaan nyt kysymyksiinne. Lentomatkustajien määrästä sanoisin, että meistä 5 miljoonaa on sopiva luku. On välttämätöntä ottaa huomioon lentoasemaverkot, ja hyväksyn sen. Suhtaudun kuitenkin vastahakoisesti toimivallan delegointiin alueellisille sääntelyviranomaisille. Se voisi olla vaarallista, enkä näe sen tuomaa lisähyötyä. Tarvitsemme puolueettoman viranomaisen, joka varmistaa, että lentoasemiin sovelletaan samoja vuoropuhelun ja maksujen määrittelyn ehtoja. Kannatan maksujen eriyttämistä ympäristökriteerien pohjalta. Sitä vastoin – palaan tähän vielä – ei ole syytä harkita infrastruktuurien etukäteisrahoitusta. Lentoasemien ja maksujen perinnän hyvässä hallinnoinnissa on luonnollisesti kyse siitä, että ennakoidaan infrastruktuurien tarpeita. Etukäteisrahoitusta ei tällöin tarvita.

Tässä oli teille muutamia vastauksia. Haluan seuraavaksi palata muutamiin täällä esitettyihin huomioihin. Ensiksi vastaisin jäsen Simpsonille, että direktiivin avulla on voitu estää liiallinen sääntely ja byrokratia. Pyrimme perusperiaatteiden noudattamiseen. Jäsenvaltiot ovat sitä paitsi jo hyväksyneet nämä periaatteet Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä. Emme halua sääntelyä sääntelyn vuoksi. Uskon vilpittömästi voivamme väittää, että olemme löytäneet parhaat puitteet lentoyhtiöiden ja lentoasemien välisen hyvän vuoropuhelun varmistamiselle, ja minusta juuri tässä vuoropuhelussa avoimuutta voidaan parantaa. Jäsen Allister totesi, että direktiivi saa aikaan sen, että alueellisista lentoasemista tulee muita kalliimpia. Asia on juuri päinvastoin! Päinvastoin siksi, että juuri avoin tilinpito, pakollinen kuuleminen sekä liikenteenharjoittajien välinen syrjimättömyys mahdollistavat sen, että varsinkin tietyt alueelliset lentoasemat toimivat avoimesti ja että kuluttajien eli matkustajien on entistä helpompi matkustaa lentokoneella ilman ikäviä yllätyksiä.

Kuten sanoin – ja osoitan sanani Lichtenbergerille, direktiivin ansiosta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön melusaasteeseen tai muihin ympäristönäkökohtiin perustuvia maksuja tai veroja. Koska direktiivissä pyritään kuitenkin välttämään ylisääntelyä, kaikkia maksuja ei ole tarpeen määrittää erikseen. Vastauksena El Khadraouille sanoisin, että on toki olemassa mahdollisuus mukauttaa maksuja ympäristökriteerien pohjalta. Neuvosto on ehdottanut tätä, ja aion hyväksyä sen.

Minulle on esitetty kysymyksiä lentojen peruuntumisen aiheuttamista ongelmista. Teksti ei kyllä rehellisesti sanottuna käsittele tätä kysymystä, joten vastaaminen on hankalaa. Matkustajien oikeuksissa on menty paljon eteenpäin, ja samalla tiellä on jatkettava. Arvoisa jäsen, pyytäisin teitä kääntymään puoleeni kirjallisesti, jotta voin toimittaa täsmällisen vastauksen kysymykseenne, joka on täysin aiheellinen, kuten oli myös jäsen Ţicăun, joka puhui samasta aiheesta.

Arvoisa puhemies, esittelen seuraavaksi lyhyesti komission kannan tarkistuksiin. Monet esittelijänne jättämistä tarkistuksista vahvistavat komission tavoitetta parantaa lentoasemien ja lentoyhtiöiden välisiä suhteita. Esittelijä Stockmann, komissio hyväksyy 21 näistä tarkistuksista, joilla edistetään tämän tavoitteen saavuttamista. Mainitsen erityisesti tarkistuksen 12 lentoasemamaksujen määrittelystä sekä tarkistukset 14 ja 16 lentoasemaverkoista muutamin sanamuutoksin. Komissio ehdotti alun perin direktiiviä sovellettavaksi lentoasemiin, joiden vuoituinen liikennemäärä on yli 1 miljoonaa matkustajaa. Komissio hyväksyy tarkistuksen 7 alkuosassa ehdotetun uuden rajan, jota sekä parlamentin että neuvoston enemmistö näyttää tukevan. Sitä vastoin komissio ei voi hyväksyä 27 muuta esittelijänne jättämää tarkistusta sellaisinaan, ja ne vaativat mielestämme syvällisempää keskustelua. Näitä ovat erityisesti turvamaksuja koskevat tarkistukset 13, 21, 22, 23 ja 24. Tästä aiheesta keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Sovittelumenettelyssä löytyi kompromissi, ja näyttääkin siltä, arvoisa Stockmann, etteivät nämä tarkistukset ole enää tarpeen. Direktiivi ei myöskään saa ulottua vain tapauksiin, joissa kilpailulainsääntöä on rikottu. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia, jotka koskevat tilanteita, joissa lentoasemilla on määräävä asema lentoasemien käyttäjiin nähden. Direktiivin soveltamisala on laajempi, joten mielestämme tarkistus 7 osittain, tarkistus 16 osittain, tarkistus 19 ja tarkistus 20 ovat tarpeettomia. Komissio ei voi hyväksyä myöskään lentoasemainfrastruktuurien etukäteisrahoitusta käsitteleviä tarkistuksia. maksun periminen ennen infrastruktuurin valmistumista on vastoin periaatteita, joille direktiivi perustuu.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tällä ei kuitenkaan väheksytä esittelijä Stockmannin erinomaista työtä, joka on mielestäni tuonut merkittävän parannuksen tähän direktiiviluonnokseen. Vaikka esitin huomioita joihinkin tarkistuksiin, haluan siitä huolimatta kiittää jälleen kerran esittelijä Stockmannia ja liikennevaliokuntaa laadukkaasta työstä ja panoksesta tämän tärkeän tekstin etenemisessä, joka mahdollistaa lentoasemien ja lentoyhtiöiden välisen vuoropuhelun jäsentymisen. Haluamme, etteivät lentoasemien käyttäjät joudu kärsimään vuoropuhelun puutteesta, sekä estää tilanteet, joissa avoimuuden puute mahdollistaa käytännöt, joita emme voi mitenkään hyväksyä. Nämä huomiot halusin esittää, ja haluan kiittää parlamenttia sen omistautumisesta tähän asiaan. Uskon näin ollen, että lentoasemamme ja lentoyhtiömme ovat nyt saaneet välineen pysyvän, kaikkia osapuolia hyödyttävän vuoropuhelun luomiseen.

Komission kanta parlamentin tarkistuksiin

Stockmannin mietintö (A6-0497/2007)

Hyväksyttävissä olevat tarkistukset: 8, 10, 11, 12

Tarkistukset, jotka voidaan periaatteessa hyväksyä: 3, 21, 27, 29, 30, 33, 35, 40, 44, 45

Tarkistukset, jotka voidaan hyväksyä uudelleen muotoiltuina: 14, 15

Osittain hyväksyttävissä olevat tarkistukset: 7 (1. osa), 16, 17, 18, 22, 35 (1.osa)

Hylätyt tarkistukset: 1, 2, 4, 5, 6, 9, 13, 19, 20, 23, 24, 25, 26, 28, 31, 32, 34, 36, 37, 38, 39, 41, 42, 43, 46, 47, 48

  Ulrich Stockmann, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ensinnäkin haluan kiittää kaikkia huomioista ja ehdotuksista. Yhteistä matkaa on vielä jonkin verran jäljellä, ja kovaa vääntöä tullaan käymään neuvoston esittäessä yhteisen kantansa.

Viime viikkoina on käynyt ilmeiseksi, että neuvosto on tullut lähemmäksi ajatustapaamme monessa kysymyksessä, joita ovat muun muassa direktiivin soveltamisala, lentoasemaverkkokysymys sekä opt-out mallin hylkääminen joissakin jäsenvaltioissa. On kuitenkin olemassa myös joitakin uusia kohtia, joista ei ole vielä keskusteltu, kuten kansallisten ylärajojen asettaminen lentoasemamaksuille. Näistä asioista on siis vielä keskusteltava myöhemmin. Ensinnäkin on tärkeää löytää mahdollisimman suuri yksimielisyys näistä kohdista huomenna, jotta meillä olisi vahva neuvottelumandaatti neuvoston kannan rinnalla.

Haluan kiittää teitä, komission jäsen, seikkaperäisestä kannastanne. Haluan lopettaa kertomalla, miksi infrastruktuurin etukäteisrahoitus on niin tärkeä asia parlamentille: ensinnäkin ICAO mahdollistaa etukäteisrahoituksen, toiseksi emme luonnollisestikaan halua lentoasemamaksujen yhtäkkiä nousevan uuden infrastruktuurin tullessa markkinoille, ja kolmanneksi infrastruktuurin tarve on valtaisa paitsi Itä-Euroopassa myös muissa uusissa jäsenvaltioissa. Tiedän, että tämä on kiistanalainen aihe, joten meidän on odotettava ja katsottava, miten tässä voitaisiin mennä eteenpäin.

Kiitos jälleen kerran. Odotan innolla tulevia keskusteluja kanssanne ja kollegoideni kanssa. Kiitän myös varjoesittelijöitä hienosta yhteistyöstä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 15. tammikuuta 2008.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Aloite, jolla pyritään selventämään lentoasemamaksujen sääntelyä sekä lentoasemamaksujen laskemista koskevien avointen ja syrjimättömien menettelyjen kehittämistä, on tervetullut, koska siten estetään määräävässä markkina-asemassa olevien lentoasemien väärinkäytökset.

Näin varmistetaan myös avoimuus ja keskeytymätön tiedonkulku lentoliikennepalvelujen tarjoajien ja asiakkaiden välillä sekä yksittäisten lentoasemien että lentoasemaverkkojen kohdalla. Lisäksi jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän direktiivin säännöksiä muihin lentoasemiinsa ja edistää siten kilpailua sekä alentaa epäsuorasti lentoasemamaksuja loppukäyttäjien eduksi.

Yhteisten normien ansiosta matkustajat saavat samoja palveluja samaan hintaan, ja kustannustehokkuus on ainoa kriteeri, jota lentoasemat käyttävät laitteistojensa ja palvelujensa hoidossa. Näiden menettelyjen täytäntöönpanon asianmukainen valvonta taataan perustamalla riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen kaikkiin jäsenvaltioihin.

Uskon vakaasti, että sääntelystä hyötyvät ennen kaikkea EU:n kansalaiset. Muita hyviä puolia ovat: ilmailualan investoinnit lisääntyvät, matkustajien turvallisuus ja luottamus paranevat, mikä puolestaan edistää merkittävästi Euroopan unionin lentoliikenteen kehittämistä pitkällä aikavälillä.