Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 14. tammikuuta 2008 - Strasbourg

18. Vaarallisten kemikaalien vienti ja tuonti (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana Johannes Bloklandin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0406/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (KOM(2006)0745 - C6-0439/2006 - 2006/0246(COD).

  Stavros Dimas, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää ja onnitella Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijä Bloklandia, varjoesittelijöitä, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa, jäsen Mannia sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa erinomaisista mietinnöistä sekä ensimmäisessä käsittelyssä esitetyistä näkemyksistä.

Euroopan unionin politiikka ja lainsäädäntö kansanterveyden suojelua ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä ovat edistyneet merkittävästi kemiallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentämisessä paitsi Euroopan unionissa myös maailmanlaajuisesti. Euroopan unioni on kansainvälisten sopimusten pysyvä osapuoli. Yksi näistä on vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevaa ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä kansainvälisessä kaupassa koskeva Rotterdamin yleissopimus. Sopimus pantiin täytäntöön yhteisössä vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 304/2003. Monilta osilta asetus ei rajoitu vain Rotterdamin yleissopimuksen määräyksiin vaan menee pidemmälle ja tarjoaa korkean tason suojan kemikaaleja maahan tuoville jäsenvaltioille.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 10. tammikuuta 2006 tuomion asetuksen (EY) N:o 304/2003 kumoamiseksi, koska se katsoi, että asetuksella olisi oltava kaksinkertainen oikeusperusta eli EY:n perustamissopimuksen 133 artikla sekä 175 artiklan 1 kohta. Näin ollen ehdotuksen tarkoituksena on antaa uusi asetus, jolla olisi nämä kaksi oikeusperustaa. Komissio ehdotti samalla asetuksen säännöksiin joitakin teknisiä muutoksia, jotka perustuvat sen laatimaan kertomukseen menettelyjen täytäntöönpanon tähänastisista kokemuksista. Kertomus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä tämän ehdotuksen kanssa. Seuraavassa esitetään komission tärkeimmät muutosehdotukset asetukseen:

Ensinnäkin on ehdotettu joitakin poikkeuksia keskeiseen vaatimukseen, jonka mukaan tuojamaa antaa ennen tuontia nimenomaisen suostumuksen tuotteen maahantuonnille. Näitä poikkeuksia sovelletaan tietyin ehdoin ainoastaan tapauksiin, joissa komission ja viejämaan nimeämän kansallisen viranomaisen kohtuullisista ponnisteluista huolimatta nimenomaista suostumusta koskevaan pyyntöön ei ole saatu vastausta. Poikkeuksilla pyritään saamaan aikaan jonkinasteista joustavuutta säilyttämällä samalla korkean suojelun taso, joka on itse asiassa parempi kuin Rotterdamin yleissopimuksessa.

Toiseksi komissio ehdottaa poikkeusta nimenomaisen suostumuksen vaatimukseen tietyin ehdoin tapauksissa, joissa kemikaaleja viedään OECD- maihin.

Kolmanneksi on selkiytetty nimenomaisen suostumuksen voimassaoloaikaa. Lisäksi nimenomaisia suostumuksia tarkistetaan säännöllisin väliajoin ja tapauksissa, joissa hyväksytään vaihtoehtoinen näyttö.

Neljänneksi säädetään menettelyistä ja keinoista, joilla mahdollistetaan tulliviranomaisten tiedonsaanti, sillä tulliviranomaisilla on useimmissa jäsenvaltioissa tärkeä sija asetuksen noudattamisen varmistamisessa etenkin viennin valvonnan suhteen.

Arvoisa puhemies, haluan tuoda esiin tyytyväisyyteni ponnisteluihin, joita me kaikki olemme tehneet päästäksemme yksimielisyyteen tästä asetuksesta ensimmäisessä käsittelyssä. Euroopan komissio on valmis hyväksymään tarkistusten kompromissipaketin sopuun pääsemiseksi ensimmäisessä käsittelyssä.

  Johannes Blokland, esittelijä. − (NL) Arvoisa puhemies, kemikaalien tuontia ja vientiä koskevan mietinnön esittelijänä minulla on ilo kertoa, että saimme aikaan hyvän tuloksen ensimmäisessä käsittelyssä. Haluan siksi kiittää kaikkia tämän asian parissa yhteistyötä tehneitä. Kiitän erityisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sihteeristöä sekä varjoesittelijöitä ja heidän henkilökuntaansa, joilta sain huomattavaa tukea. Arvostan suuresti hyvää yhteistyötä neuvoston kanssa, etenkin puheenjohtajavaltio Portugalin ja Euroopan komission kanssa.

Ehdotus oli teknisesti monimutkainen, ja keskustelut kävivät aika ajoin melko kuumina siitä, mikä tarkalleen ottaen olisi paras ratkaisu ympäristön kannalta. Merkittävin saavutuksemme on mielestäni se, että tämän uuden asetuksen ansiosta vaarallisten kemikaalien kauppaa tullaan käsittelemään eettisesti vastuullisella tavalla.

Halusimme erityisesti toimia ottamalla lähtökohdaksi kultaisena sääntönä tunnetun periaatteen: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille". Vaikka tämä on ikivanha Raamatusta ja muista uskonnoista löytyvä periaate, se sai aikaan yleisluontoista keskustelua.

Komission alkuperäinen ehdotus sisälsi itse asiassa hyvin ennakkoluulottomia järjestelmiä, jotka mahdollistavat vaarallisten kemikaalien viennin hiljaisella sopimuksella. Tätä ehdotettiin, vaikka erityisesti kehitysmaiden kannalta täydellinen avoimuus tuonnissa on tärkeää. Kysehän on loppujen lopuksi aineista, jotka ovat kiellettyjä Euroopan unionissa tai joihin kohdistetaan tiukkoja rajoituksia. Minusta pääsimme hyvään tulokseen saavutetussa sovussa. Se tarkoittaa kehitysmaiden suojelun ja tietoisuuden lisäämisen varmistamista vaarallisista aineista.

Arvoisa puhemies, tällä uudella asetuksella voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön maailmanlaajuinen Rotterdamin yleissopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1998 mutta joka on ollut virallisesti voimassa vuodesta 2004. Näin ollen voin suositella lämpimästi, että jokainen äänestäisi huomenna neuvoston kanssa löydetyn sovun puolesta.

Arvoisa puhemies, haluaisin lopuksi kehottaa myös neuvostoa ja komissiota tekemään kaikkensa sisällyttääkseen kemikaaliluettelon Rotterdamin yleissopimukseen. Yleissopimuksessa olevaan luetteloon sisältyy nyt noin 40 kemikaalia. Luetteloon on määrätty arvioitavaksi tai mahdollisesti lisättäväksi ainakin 200 kemikaalia. Meidän on työskenneltävä tarmokkaasti muiden kemikaalien parissa etenkin kehitysmaiden suojelemiseksi.

  Erika Mann, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää lämpimästi etenkin esittelijää ja komissiota sekä tietenkin myös neuvostoa. Olemme esitelleet erittäin hyvän mietinnön. Pidimme teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa ensisijaisena sellaisen käytännönläheisen asetuksen laatimista, jolla voidaan valvoa vaarallisten kemikaalien kansainvälistä tuontia ja vientiä järkevästi, loogisesti ja riittävän johdonmukaisesti siten, että tuojamaat ymmärtäisivät Euroopan unionin pyrkimyksiä. Suurin ongelma olikin esittäessämme joitakin arkaluontoisia ja vaarallisia aineita kansainvälisen luettelon täydennysosaan, kun kukaan ei ymmärtänyt, mistä kaikissa aineissa oli kyse.

Käsiteltävänämme oleva asetusehdotus on hyvä, ja toivon, että se on ymmärrettävissä myös kansainvälisesti, jotta se voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön. Kohdat, joita ei ymmärretä, eivät tietenkään ole kovinkaan järkeviä. Tämä voi olla yhtä vaarallista: jos jotakin kohtaa ei ymmärretä, se ei voi mitenkään toimia.

Teollisuusvaliokunta on tyytyväinen, ja haluan kiittää erityisesti esittelijä Bloklandia siitä, että hän jaksoi neuvotella väsymättä ja järkevästi niin kauan, että päädyimme lopulta hyvään kompromissiin. Toivoisin vain, ettemme tekisi enää luetteloon välittömiä lisäyksiä vaan että sitä testattaisiin ensin käytännössä, jotta meillä olisi todella toimiva laki.

  Frieda Brepoels, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, käsiteltävänämme oleva asetus koskee, kuten tiedetään, hyvin teknistä kysymystä. Sen vuoksi siitä ei aluksi ollut mahdollisuutta keskustella, mutta nyt kun meillä onkin tilaisuus esittää näkemyksemme, haluaisin puhua lyhyesti PPE-DE-ryhmän puolesta.

Myös minä olen hyvin mielissäni siitä, että useiden neuvoston ja komission kanssa käytyjen epämuodollisten kuulemisten päätteeksi pääsimme yksimielisyyteen ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä oli yksinomaan esittelijämme ponnistelujen ja avoimuuden ansiota, sillä hän oli valmis kuulemaan kaikkia osapuolia. Kiitä luonnollisesti myös komissiota ja neuvostoa niiden panoksesta.

Kaksinkertaisen oikeusperustan – 133 artikla ja 175 artiklan 1 kohta – ja teknisten muutosten ohella, nykyinen asetus tiettyjen vaarallisten aineiden tuonnista ja viennistä keskittyykin, kuten esittelijä totesi, nimenomaista suostumusta koskevaan muutettuun menettelyyn, jota käsitellään 13 artiklassa. Epämuodollisissa keskusteluissa keskityttiin lähinnä tähän kysymykseen.

Olen vakuuttunut, että joissakin tapauksissa joustavuuden lisääminen on paikallaan paitsi Euroopan maiden vienti-intressien turvaamiseksi myös mahdollisimman korkean ympäristön ja kansanterveyden suojelun tason varmistamiseksi kaikille osapuolille. Tällä tavoin mahdollistetaan, että tiettyjä vaarallisia kemikaaleja voidaan edelleen viedä maasta ilman selvää hyväksyntää tai suostumusta mutta hyvin tiukoin ehdoin.

Sopimuksen sanamuoto mahdollistaa mielestäni kemikaalien turvallisen viennin ja jopa turvallisuuden lisääntymisen. Tässä viimeisessä kohdassa päästiin itse asiassa yhteisymmärrykseen hylkäämällä osa komission alkuperäisestä tekstistä. PPE-DE-ryhmän varjoesittelijänä olen varma myös siitä, että olemme neuvoston ja komission kanssa saaneet aikaan onnistuneen, tasapainoisen ja käytännönläheisen kompromissin. Toivon, että kollegani hyväksyvät kaiken huomenna.

  Gyula Hegyi, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin kertoa hyväksyväni mietinnön ja tietenkin Rotterdamin yleissopimuksen täytäntöönpanon, sillä se on tärkeä kansainvälinen sopimus useiden vaarallisten kemikaalien kieltämisestä.

Aihe ei ole minulle vieras. Toimin PSE-ryhmän varjoesittelijänä mietinnölle, joka käsitteli useiden kemikaalien, myös perfluorioktaanisulfonaattien sekä elohopean viennin kieltämistä, ja nyt minä ja kollegani työskentelemme ammoniumnitraatin ja muiden aineiden kieltämisen parissa. Yhteistyö näissä kysymyksissä oli antoisaa kollegani Bloklandin kanssa.

Meidän on ymmärrettävä, ettei Euroopan laajuinen kielto riitä. Esimerkiksi DDT ja lindaani ovat olleet jo vuosikausia kiellettyjä EU:ssa, mutta kansalaisten verestä voidaan edelleen löytää jäämiä näistä aineista. Usein sen jälkeen, kun EU on kieltänyt jonkin kemikaalin, monet monikansalliset yritykset valmistavat ja myyvät näitä kiellettyjä kemikaaleja EU:n ulkopuolisiin maihin, erityisesti kolmansiin maihin. Tämän jälkeen kiellettyjen kemikaalien on helppo palata tuontituotteissa, ja niitä on myös ympäristösaasteina valtamerissä, merissä, joissa ja ilmassa. Elohopean vientikielto, jolle parlamentti antoi täyden tukensa, näytti meille, miten pitäisi reagoida oikein. Sama kohtelu on tarpeen myös muiden vaarallisten kemikaalien kohdalla.

Korostan kemikaaleista tehtyjen kansainvälisten sopimusten – kuten Rotterdamin yleissopimuksen, Tukholman yleissopimuksen ja kansainvälistä kemikaalihallintaa koskevan strategisen lähestymistavan – merkitystä, sillä kemikaalien aiheuttamat ongelmat voidaan ratkaista kansainvälisesti vain tällaisilla välineillä.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmä puolesta. – Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Bloklandia erinomaisesta mietinnöstä ja siitä ihailtavan taitavasta tavasta, jolla hän käsitteli kaikkia tähän tärkeään mietintöön liittyviä menettelyä koskevia kysymyksiä. Lisäksi haluan kiittää esittelijää kaikkia varjoesittelijöitä kohtaan esittämästään kunnioituksesta ja heidän huomioon ottamisestaan. Komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista, parannettuna kompromissitarkistuksilla, jotka kaikki parlamenttiryhmät ovat yhdessä hyväksyneet, esitetään joukko tarkoituksenmukaisia ja kipeästi kaivattuja sääntöjä, joilla voidaan suurella todennäköisyydellä taata korkean tason kansanterveyden ja ympäristön suojelu. Myrkyllisten aineiden häikäilemättömän kansainvälisen kaupan aiheuttamat vakavat ongelmat ovat hyvin tiedossa ja aiheuttavat huolta, joten on hyvin toivottavaa, että komission ehdotuksen täytäntöönpano auttaa kehitysmaita torjumaan näiden aineiden aiheuttamaa vakavaa uhkaa kansalaistensa hyvinvoinnille ja meidän ympäristöllemme.

Lukuun ottamatta tämän asetusehdotuksen asiasisältöä, se osoittaa myös jossain määrin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen hyödyllisyyden. Kyseinen päätös koskee komission neuvostoa ja Euroopan parlamenttia vastaan nostamaa kannetta. Samalla herää kysymys siitä, miksi näihin toimiin oli ylipäätään ryhdyttävä, ja mikseivät EU:n kolme keskeisintä toimielintä löytäneet ratkaisua sovinnolla joutumatta turvautumaan tuomioistuimen päätökseen. Oikeustoimet johtivat vääjäämättä viivästyksiin, koituivat kalliiksi ja aiheuttivat mahdollista kitkaa toimielinten välille, mitä olisi syytä välttää. Näin nyt kuitenkin tapahtui, mutta nyt menneet on jätettävä, vaikka tämä voi kenties olla meille kaikille opetukseksi sekä auttaa viisaampien päätösten teossa välttäen oikeustoimia mahdollisimman pitkälle vastaisuudessa.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, saanen kiitää Johannes Bloklandia hienosta yhteistyöstä, jota harjoitimme läpi koko prosessin. Rotterdamin yleissopimus allekirjoitettiin kymmenen vuotta sitten. Tuolloin todettiin, että ennen vaarallisten aineiden vientiä olisi syytä saada aikaan kirjallinen hyväksyntä. Kysehän ei ole mistä tahansa kemikaaleista: kemikaaliluettelo sisältää kaikkein vaarallisimpia kemikaaleja, joita ihmisten käytössä on nykyään. Tähän meni siis kymmenen vuotta. Yksi syy tähän on entisen komission itsepäinen suhtautuminen sen väittäessä, että kyse on vain kaupallisesta asiasta. Kiitän komission jäsentä Stavros Dimasta sen varmistamisesta, että meillä on nyt asianmukainen oikeusperusta ja voimme jatkaa tästä eteenpäin.

Neuvottelut neuvostonkaan kanssa eivät aina olleet helppoja. Olin järkyttynyt neuvoston puheenjohtajavaltion näkemyksestä, että tappavia kemikaaleja, jotka ovat periaatteessa kiellettyjä EU:ssa, voidaan viedä muihin maihin pitkiksi ajoiksi ilman ennakkosuostumusta. Neuvosto ei nimittäin halunnut EU:n teollisuuden joutuvan epäedulliseen kilpailuasemaan. Todellinen epäedullinen kilpailuasema syntyisi silloin, jos ala joutuisi selviytyäkseen vaarantamaan kansalaisten terveyden sekä ympäristö- ja kansainvälisen lainsäädännön. On absurdia väittää, että kansainvälisiä yleissopimuksia on rikottava vain siksi, että muut eivät noudata sääntöjä ja normeja. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että EU:n pitäisi viedä laittomia huumausaineita, sillä jos se ei tee niin, mafia tekee.

Olen mielissäni siitä, että pääsimme lopulta sopuun ja tukimme vihdoin laittoman viennin mahdollistavan porsaanreiän. Nyt meillä on lainsäädäntö, joka paitsi kattaa yleissopimuksen kemikaalit myös sisältää vaatimuksia, jotka kohdistuvat muihin EU:ssa tiukan valvonnan alaisiin kemikaaleihin. Toimivaltaisten viranomaisten on nyt syytä arvioida lainsäädäntöä terveys- ja ympäristönäkökohtien kannalta ennen vientiä. On hyvä, että poikkeusten määräaikaa on lyhennetty 36 kuukaudesta 12:een. Hyvä asia on myös se, että asetusehdotukseen sisällytettiin myös tuotteiden sisältämät kemikaalit. Nyt meillä on lopultakin asianmukainen ja komission ehdotusta parempi lainsäädäntö, vaikka se olisi voinut olla vieläkin parempi, jos kansanterveys- ja ympäristönäkemykset olisivat menneet yritysten intressien edelle. Se on itse asiassa ainoa kestävä talousmalli.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Bloklandia. Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti on muuttanut kurssia ja sulkenut tämän valtavan porsaanreiän. Tiedämme, että kehitysmaissa on yli 1,5 miljoonaa myrkytystapausta ja lähes 30 000 kuolemantapausta vuodessa. Olisi ollut pöyristyttävää, jos komission ehdotus olisi tullut voimaan, sillä se olisi mahdollistanut vaarallisten kemikaalien viennin ilman tuojamaiden lupaa, ellei vastausta toimitettaisi 90 päivän kuluessa.

Myös terveys- ja ympäristölainsäädännön tulkinta olisi joutunut hyvin arveluttavaan valoon, jos olisimme sallineet viennin jatkumisen, kun yhtäältä olemme luomassa uutta turvallisuuden virstanpylvästä uusimmalla torjunta-ainetodistuksella ja toisaalta toimimme täysin päinvastaisesti vientiasioissa. EU:n olisi varmistettava korkea suojelun taso paitsi omalla maaperällään myös pyrittävä siihen muualla maailmassa, joten vientisääntöjen paradoksaalisella lieventämisellä ei olisi autettu EU:n uskottavuuden lisäämistä.

Kaiken lisäksi kemikaalien ja torjunta-aineiden viennissä tarvitaan lisää avoimuutta. Tarvitaan nykyistä parempi järjestelmä, jolla ilmoitetaan EU:n jäsenvaltioiden viemien tuotteiden määrä. Kysehän on loppujen lopuksi rajoitusten ja kieltojen kohteena olevien tavaroiden liikkumisesta, ja tältä osin jäsenvaltioissa kaivataan maksimaalista avoimuutta. Siten tarvitaan entistä enemmän tietoja viennin määrästä ja yksittäisistä jäsenvaltioista, joista materiaalit ovat peräisin.

  Avril Doyle (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, koska olemme vielä tottumattomia tähän menettelyyn – ja katsoessani ympärilleni huomaan, että kaikki muut paikalla olijat ovat jo puhuneet – tarkoittaako se sitä, että saan puhua kokonaiset viisi minuuttia? Oletan, että saan ainakin kaksi minuuttia, jotka otettiin pois "catch-the-eye" -menettelyn takia. Tähän on saatava selvyys.

Tuen kollegoitani tässä tärkeässä sääntelyssä, joka on toisella kierroksella valiokunnissa ja parlamentissa, sillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti vuosi sitten, että asetuksella olisi pitänyt olla alun perin kaksi oikeusperustaa.

Pääasiallinen asia, josta haluan puhua "catch-the-eye"-menettelyn yhteydessä, on yleinen huoleni oikeusperustoista ja hankaluuksista joihin olemme törmänneet paitsi tämän lain käsittelyssä myös toistemme suhteen. Valiokunnissa ja täysistunnossa on kulunut paljon aikaa keskusteluihin tarkistuksista joko yhden tai kahden oikeusperustan puolesta sekä eri näkökohdista.

Minusta parlamentin on nyt aika arvioida menettelyitä – joihin olemme tulossa – eri oikeusperustoja – sillä usein kaksinkertaisia oikeusperustoja ehdotetaan meille tai neuvostossa, joka kääntyy uudelleen puoleemme ennen yhteisen kannan löytymistä. Pidän tätä melko ontuvana lainsäätämisenä, sillä mitä suuremmaksi EU tulee – nyt siinä on jo 27 jäsenvaltiota ja lisää tulee, mitä kannatan – sitä vaikeampaa on asianmukainen lainsäädäntö. Meidän on oltava todella tarkkoina siinä, mitä teemme tällä alalla. On mielenkiintoista, että nyt asia onkin käänteinen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on itse asiassa todennut, että kaksinkertaista oikeusperustaa tarvitaan tällä nimenomaisella alalla yhden oikeusperustan sijasta, kun normaalisti vain yksi oikeusperusta helpottaisi huomattavasti elämää – jos voimme pitäytyä vain yhdessä – sillä hyvin usein kaksinkertaiset oikeusperustat ovat toimineet lakimiesten pelinappulana.

Voisikohan komission jäsen kertoa, mistä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyssä yhtä oikeusperustaa koskeneessa kanteessa tarkalleen ottaen oli kysymys, kuka sen esitti, ja jos komission jäsen voisi toimittaa meille lisätietoja siitä, miksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin valitsi kaksinkertaisen oikeusperustan. Olemme saaneet aikaa menettelyn läpivientiin toistamiseen, ja asetuksen vaikutukset pidetään voimassa siihen asti, kunnes annamme uuden asetuksen, kuten nyt teimme, ja olenkin erittäin mielissäni siitä, että olemme nähtävästi kattavan yhteistyön ansiosta pääsemässä sopuun jo ensimmäisessä käsittelyssä. Komission jäsenen näkemykset tästä ja koko oikeusperustatapauksesta, jonka vuoksi olemme täällä toistamiseen, olisivat hyvin tervetulleita.

  Puhemies. − Annoin teille lisäaikaa, kuten muillekin, mutta vain tämän kerran, sillä viisi minuuttia ei ole liikaa, kun kerran paikalla olevia jäseniäkin on vähemmän.

  Stavros Dimas, komission jäsen. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia puhujia heidän myönteisistä näkemyksistään.

Yhdyn täysin parlamentin pyrkimyksiin saada aikaan korkea kansanterveyden ja ympäristönsuojelun taso erityisesti maissa, joissa ei ole tarvittavaa infrastruktuuria tai valmiuksia vaarallisten kemikaalien käsittelyyn.

Olen täysin samaa mieltä myös näkemyksestä, että Euroopan yhteisön olisi otettava ohjat käsiinsä yhteisön lainsäädäntökehyksen laatimisessa varmistaakseen korkean suojelun tason. Monissa kohdissa asetus ei rajoitu vain Rotterdamin yleissopimuksen määräyksiin vaan siinä säädetään myös niistä täytäntöönpanon ehdoista, joilla varmistetaan korkean suojelun taso kaikissa maailman maissa, ei pelkästään yleissopimuksen allekirjoittajamaissa.

Olen vakuuttunut, että tämä esimerkki rohkaisee myös muita maita seuraamaan perässä ja liittymään yleissopimukseen. Komissio tekee kaikkensa tukeakseen Rotterdamin yleissopimusta ja mahdollistaakseen näiden tavoitteiden saavuttamisen.

Vastauksena arsenikista ja elohopeasta esitettyyn huoleen komissio haluaa korostaa, että asetuksen (EY) N:o 304/2003 22 artiklan 3 kohdan nojalla ehdotukseen on sovellettava asiaa koskevaa liitettä, jos metalliarsenikki on kielletty tai jos siihen kohdistetaan tiukkoja rajoituksia yhteisössä. Komissio korostaa myös, että neuvostossa ja parlamentissa valmistellaan parhaillaan ehdotusta elohopean viennin kieltämiseksi yhteisön ulkopuolisiin maihin. Kiellossa mennään, kunhan se tulee voimaan, pidemmälle kuin Rotterdamin yleissopimuksessa, johon sisältyy ennakkosuostumuksen vaatimus, ja pidemmälle kuin yhteisön asetuksessa, jolla tuo yleissopimus on pantu täytäntöön.

Haluan vielä kerran kiittää varsinkin esittelijä Bloklandia sekä varjoesittelijöitä heidän ponnisteluistaan ja erinomaisesta työstään. Komissio on erityisen tyytyväinen neuvottelujen tulokseen ja pitää kaikkia esitettyjä kompromissitarkistuksia hyväksyttävinä.

Olisi itse asiassa ollut paljon helpompaa ja selkeämpää, jos meillä olisi kaksinkertaisen oikeusperustan sijasta ollut vain yksi oikeusperusta, mutta tämä kovin usein esiintyvä ongelma on meille tuttu: jos muistan oikein, meillä on nyt 133 ja 175 artikla, kun taas monissa tapauksissa meillä on 95 ja 175 artikla. Oikeusperustaa ehdottaessamme turvaamme toki aina oikeudellisen yksikön lausuntoon. Tässä tapauksessa kyse oli kaupasta ja ympäristöstä, kuten olen todennut, mikä oli syynä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökselle kaksinkertaisesta oikeusperustasta.

  Johannes Blokland, esittelijä. − (NL) Arvoisa puhemies, jäsenet Doyle ja Matsakis puhuivat oikeusperustan ongelmasta, ja komission jäsen Dimas, jota haluan kiittää lämpimästi vastauksesta, käsitteli niin ikään samaa ongelmaa.

Toimiessani esittelijänä ongelmana olikin, että neuvoston puheenjohtajan mukaan neuvosto myönsi yksimielisesti vakavat ongelmat, jotka nousivat siitä, että oikeusperustana olisi "kaupankäynti". Neuvosto kertoi haluavansa saada lausunnon neuvoston oikeudelliselta yksiköltä muuttaakseen oikeusperustaksi "ympäristön".

Parlamentti puolestaan kääntyi oman oikeudellisen yksikkönsä puoleen. Tämä oli ehdottomasti sitä mieltä, että oikeusperustan pitäisi koskea "ympäristöä" kaupan sijasta. Tältä pohjalta päädyimme nykyiseen päätelmään, joka tehtiin lähes yksimielisesti, ainakin neuvostossa.

Olisi itse asiassa ollut parempi, jos emme olisi vieneet ongelmaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen vaan olisimme poliittisen ratkaisun löytämiseksi aloittaneet neuvottelut komission jäsenen, neuvoston puheenjohtajan ja parlamentin kesken. Mitä tämän jälkeen tapahtui? Asetus on onneksi tullut voimaan. Se nimittäin toimii: neuvosto käsitteli aihetta kiireellisenä, samoin parlamentti. Keskusteluja oli kuitenkin melkoisesti, ja lopulta kaikki olivat väärällä tiellä, niin komissio, neuvosto kuin parlamenttikin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi ikään kuin Salomonin tuomion päätyessään kaksinkertaiseen oikeusperustaan, vaikka neuvosto ja parlamentti olivat todenneet sen mahdottomaksi. Tämänkaltaisessa tilanteessa kaikki ovat loppujen lopuksi väärässä, ja vuosia on mennyt hukkaan, vaikka ei onneksi sentään kehitysmaiden kustannuksella, koska työhän jatkui edelleen.

Tähän on joka tapauksessa mennyt melkoisesti aikaa. Meidän olisi mielestäni toimittava yhdessä, jotta vastaavia ongelmia ei syntyisi jatkossa. Otimme tämän ongelman esille myös komission jäsenen Dimasin kanssa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan alustavassa haastattelussa.

Puhuimme ongelmasta myös komission jäsenen Verheugenin ja komission puheenjohtaja Barroson kanssa järjestetyissä kolmessa kuulemistilaisuudessa. Tuolloin meille jäi myönteinen mielikuva, ettei Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen meno ollut niinkään komission päätös vaan pikemminkin oikeudellisen yksikön. Minusta vastaisuudessa ongelman ratkaiseminen olisi jätettävä poliitikkojen eikä lakimiesten hoidettavaksi.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 15. tammikuuta 2008.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Ehdotus asetukseksi vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista merkitsee parannusta kemikaalien käyttöön siltä osin, että kansan ja ympäristön terveyttä voidaan suojella entistä tehokkaammin. Asetuksella pyritään edistämään viejien ja tuojien yhteistä tilivelvollisuutta ja tukemaan heitä yhteistyöponnisteluissa, joilla pyritään varmistamaan vaarallisten kemikaalien kansainvälisen kaupan valvonta. Uudella asetuksella muutetaan viejän määritelmää siten, että viejiksi lasketaan myös henkilöt, jotka vievät EU:sta vaarallisia kemikaaleja mutta jotka eivät asu EU:n alueella. Täten varmistetaan vaarallisten kemikaalivirtojen tehokas valvonta.

Ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettely, jossa tiettyjen kemikaalien vienti edellyttää tuojamaan nimenomaisen luvan, auttaa osaltaan kauppaa käyviä maita saamaan entistä tarkempaa tietoa niistä ympäristö- ja terveyskriteereiden perusteella kielletyistä vaarallisista kemikaaleista, jotka saattavat kulkea tuojamaiden kautta. Tällä menettelyllä ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata tehokasta ja yhtäjaksoista rajavalvontaa, ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä varmistaakseen vaarallisten materiaalien liikkumisen tehokas valvonta alueellaan.

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Uusi asetus tiettyjen vaarallisten kemikaalien ja torjunta-aineiden tuonnista pitää nyt sisällään myös joukon järkeviä teknisiä tarkistuksia. Aiemmin tämän alan kansainvälinen kauppa kariutui aina hallinnollisiin esteisiin. Tämä johtui pääasiassa siitä, että tuojamaan oli annettava "nimenomainen suostumus" ennen tavaroiden toimittamista. Suostumus on kiistatta äärimmäisen tärkeä, kun on kyse mahdollisesti vaarallisista aineista, minkä vuoksi vaatimus on säilytettävä.

Toissijaisuusperiaate on loppujen lopuksi yksi unionin pilareista, joten on tärkeää, että jäsenvaltioilla olisi vastaisuudessakin mahdollisuus päättää, mitä mahdollisesti vaarallisia aineita on lupa viedä jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolelle.

Vapaakaupan näkökulmasta ajatellen meidän on kuitenkin säilytettävä jonkinasteinen joustavuus. Suuremman liikkumatilan ansiosta on myös helpompi estää se, että viejät, joiden toimintaa ei valvota riittävän tehokkaasti, eivät voisi käyttää hyväkseen maita, joiden tuonninvalvontajärjestelmät eivät ole vielä riittävän kehittyneet. Nykyisessä kompromississa otetaan huomioon nämä näkökohdat, ja sillä varmistetaan paitsi mahdollisten vaarallisten kemikaalien vastuullinen kauppa myös tarjotaan liikkumatilaa, jota tarvitaan mahdollistamaan tavaroiden kansainvälisen kaupan kitkaton jatkuminen.