Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen seurannut talousarvion valvontavaliokunnassa lukuisia tilintarkastustuomioistuimen kertomuksia maatalousbudjetin varojen väärinkäytöstä ja vilpillisestä käytöstä ja haluan siksi kertoa, että olin erittäin tyytyväinen huomatessani Euroopan parlamentin toivottavan uuden teknologian tervetulleeksi monilla eri tavoilla, erityisesti maatalouden alalla.
Toivon, että tulevaisuudessa tämä tieto – jota yksi tähän mietintöön ehdotetuista tarkistuksista koski – leviää Internetin kautta Euroopan unionissa kaikille niille, jotka haluavat tutustua siihen, erityisesti kunkin jäsenvaltion erilaisille kansallisille tarkastusviranomaisille, niin että ne näkevät, jos esimerkiksi Kreikassa vaaditaan oliivinviljelyyn enemmän tilaa kuin mitä tosiasiassa onkaan käytettävissä.
Halusin käyttää puheenvuoron myös puhuakseni perustuslakisopimuksesta. Haluan varmistaa, että Euroopan parlamentti saa sanottua oman sanansa asiasta ja että kansalaisille järjestetään tulevaisuudessa kansanäänestys, ja annan siksi äänestysselitykset kaikista mietinnöistä.
Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, koska edustan lontoolaisia, ei välttämättä ole täysin ilmeistä, miksi annan äänestysselityksen maataloutta ja yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta asiasta. Meidän on kuitenkin huomattava, että yhteinen maatalouspolitiikka vaikuttaa kuluttajien oikeuksiin kaikkialla Euroopan unionissa hintojen nousun muodossa.
Siksi meidän kaikkien tehtävänä on seurata veronmaksajien rahojen käyttöä monilla eri aloilla, myös yhteisen maatalouspolitiikan alalla.
Ymmärrän, että yhteisen maatalouspolitiikan hallinnointiin tarvitaan todella maankäyttöä koskevia tietoja, ja uskon siksi meidän kaikkien pitävän paremman teknologian käyttöä myönteisenä asiana. Toivon, että useimmat äänestäjäni hyötyvät tämän teknologian käyttöönotosta.
Kollegani tavoin annan äänestysselityksen muun muassa siksi, että EU:n kansalaisille ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille pitäisi antaa mahdollisuus tuoda esiin kantansa perustuslakisopimuksesta kansanäänestyksen muodossa.
Puhemies. − Hyvät parlamentin jäsenet, muistutan teille, että äänestysselitysten on koskettava kyseisiä mietintöjä. Jos joku yrittää puhua jostakin muusta, joudun valitettavasti keskeyttämään puheen työjärjestyksen mukaisesti.
Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun ilomielin itse mietinnöstä. Jäsen Graefe zu Baringdorfin mietinnössä kerrotaan uusista petoksentorjuntamenetelmistä ja YMP:n mukaisesta maatalouspolitiikasta. Toisin sanoen siinä käsitellään yhtä kaikkien aikojen tehottomimmista, kalliimmista, epätaloudellisimmista, byrokraattisimmista ja moraalittomimmista tilatukijärjestelmistä. Tätä järjestelmä ei pelasteta millään maatalous-meteorologisilla tempuilla. Johtopäätösten tekeminen YMP:stä saaduista kokemuksista tarkoittanee siihen perustuvaa arvailua.
Ennen kuin annamme lisää valtaa yhdellekään organisaatiolle, meidän pitäisi ensin tarkastella sitä, kuinka se käyttää jo saamaansa valtaa. Maatalous on kuulunut EU:n toimivaltaan 1960-luvulta lähtien. Tällä on saatu aikaan valtavaa sotkua: pilattu luontoa, tuhottu ylijäämiä ja aiheutettu köyhyyttä Afrikassa. Haluammeko me todella antaa tälle organisaatiolle nyt toimivallan ulkopolitiikan, rikosoikeuden tai puolustuksen alalla? Jos haluamme, eikö meidän pitäisi selvittää kansan mielipide kansanäänestyksillä, jotka meille luvattiin?
Marcus Porcius Cato vanhemman sanotaan päättäneen jokaisen puheensa sen aiheesta riippumatta vaatimukseen Karthagon tuhoamisesta. Päätän omani nyt vaatimukseen Lissabonin sopimusta koskevasta kansanäänestyksestä: Pactio Olisipio censenda est!
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, katson, ettei kenenkään meistä tarvitse olla turhaan huolissaan uudesta teknologiasta. On kuitenkin tärkeää, että sitä käytetään asianmukaisesti, ei vääriin tarkoituksiin.
Yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä väärinkäytöksiä tapahtuu kuitenkin paljon erityisesti Etelä-Euroopassa, ja luotan siihen, että tällä teknologialla niitä voidaan torjua ainakin jossakin määrin. Jos näin on, voisimme säästää paljon enemmän kuin äänestyksen avoimuuden lisäämiseen tarvittavat 400 euroa, joista joku valitti.
Tässä mietinnössä puhutaan kaukokartoituksesta. Toteanpa vain, että jos EU alkaisi kartoittaa yleistä mielipidettä, se huomaisi, kuinka eri puolilla EU:ta paheksutaan sitä, että kansalaiset jätetään päätöksenteon ulkopuolelle ja heiltä evätään heidän oikeutensa ilmaista mielipiteensä kaikkein tärkeimmästä asiasta – siitä, kuinka heitä pitäisi hallita.
Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, yhteinen maatalouspolitiikka on jäänne 1900-luvulta. Väestörakenteen muutos ja biopolttoaineiden kysyntä kasvattavat maataloustuotteiden kysyntää. Ajatus, jonka mukaan Euroopan unionin pitäisi käyttää suuri osa talousarviostaan maataloustuotannon tukemiseen, on yksinkertaisesti vanhanaikainen, eikä siis ole mitään syytä, miksi väärän asian tekemiseen tarvittaisiin uutta teknologiaa. Väärän asian tekeminen pitäisi lopettaa.
Minun on myönnettävä, että lojaalina konservatiivina noudatin ryhmäkuria ja äänestin tämän mietinnön puolesta, mutta tein sen erittäin vastentahtoisesti.
Lisäksi minun on kyseenalaistettava se, onko Euroopan parlamentilla oikeutta – demokraattista oikeutusta – hyväksyä tämä toimenpide tai mikä tahansa muu toimenpide, ellei se kerran kuuntele kansan mielipidettä Lissabonin sopimuksesta.
Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta tuntuu, että tämä kaukokartoitusta koskeva toimenpide voisi itse asiassa vähentää tehokkaasti eläinten korvamerkitsemiseen liittyvää byrokratiaa, joka haittaa tällä hetkellä joidenkin Kaakkois-Englannissa asuvien maanviljelijöiden työtä. Jos tämä mekanismi toimii kunnolla, se voisi tehostaa YMP:n eli äärimmäisen tehottoman byrokraattisen järjestelmän toimintaa. Siispä lojaalina konservatiivina noudatin ryhmäkuria ja kannatin tätä toimenpidettä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koko YMP:n järjestelmä olisi pitänyt uudistaa jo kauan sitten, ja vetoankin muihin samoin ajatteleviin Euroopan parlamentin jäseniin tämän prosessin nopeuttamiseksi. Ihmettelen kuitenkin sitä, että jos voimme kaukokartoittaa lehmiä, miksemme kartoita kansalaisten mielipiteitä kansanäänestyksestä.
Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän mielelläni puheenvuoron puhuakseni jäsen Graefe zu Baringdorfin mietinnöstä, jota vastaan äänestin. Äänestin mietintöä vastaan, koska kaikenlaiset kaukokartoituslaitteet johtavat vääjäämättä kaukoseurantaan. Mihin se puolestaan päättyy? Emme halua, että EU:n kansalaisia seurataan minkäänlaisilla kaukokartoituslaitteilla – taivaalla kulkevilla kameroilla – ja juuri siihen jäsen Graefe zu Baringdorfin mietintö laajemmin johtaisi.
Meidän on mietittävä, onko tämä tekosyy, jolla pyritään keksimään käyttöä Galileo-hankkeelle. Sen kustannukset olivat niin valtavat, että jos rahat olisi käytetty johonkin muuhun, niillä olisi esimerkiksi voitu maksaa kaikki Euroopan parlamentissa pidettävät nimenhuutoäänestykset kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Jos EU haluaa kerran kartoittaa jotakin, kartoittakoon sitten EU:n kansalaisten mielipiteitä ja järjestäköön viipymättä kansanäänestyksen Lissabonissa allekirjoitetusta uudesta perustuslaista.
Godfrey Bloom (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän teidän olevan kanssamme samaa mieltä tästä kansanäänestyksestä, sillä tiedän, että toivotte kansanäänestystä itsekin, koska se toisi Euroopan parlamentille legitimiteetin. En kuitenkaan puhu tästä poliittisesta kiistakapulasta sen enempää, vaan totean, etten ole onnekseni konservatiivi eikä minun tarvitse siksi äänestää sokeasti täyden hölynpölyn puolesta, vaan voin äänestää maalaisjärkeäni käyttäen. Äänestin jäsen Graefe zu Baringdorfin mietintöä vastaan, koska mielestäni koko ajatus satelliiteista ja taivaalta käsin tapahtuvasta vakoilusta on erittäin vastenmielinen ja äärimmäisen pelottava. Uskon sen johtavan pitkällä aikavälillä vain ja ainoastaan väärinkäytöksiin. Niin käy vääjäämättä – ja tiedän, että naisystävämme täällä, joka näkee kaiken ruusunpunaisena, pitää ajatusta kerrassaan ihastuttavana – mutta meidän on mietittävä asioita myös seuraavan sukupolven kannalta. Valitettavasti en luota poliitikkoihin lainkaan. Jos heillä on mahdollisuus käyttää valtaansa väärin, he tekevät niin varmasti. En näe tässä tapauksessa minkäänlaista poikkeusta, joten äänestin mietintöä vastaan.
Graham Booth (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan selittää, miksi äänestin jäsen Graefe zu Baringdorfin mietintöä vastaan. Yhteisellä maatalouspolitiikalla on tuhottu yli 30 vuoden ajan Yhdistyneen kuningaskunnan maataloutta. Emme halua EU:n sekaantuvan enää asiaan, ja tämä mietintö laajentaisi EU:n valtaa sekaantua asioihin. Äänestin mietintöä vastaan siis siksi, että haluaisimme Yhdistyneelle kuningaskunnalle takaisin vallan hoitaa omaa maatalouttaan. Toiveemme toteutuminen on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, koska emme ota huomioon edes sitä, miten ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät kansanäänestyksessä, joka perustuslaista pitäisi järjestää.
Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Haluan tuoda esiin äänestäneeni kulutusluottosopimuksia koskevan mietinnön puolesta, koska katson sen olevan askel oikeaan suuntaan. Olen iloinen siitä, että olemme onnistuneet taltuttamaan komission ja neuvoston innostuksen säätää yksityiskohtaisempi laki, jota emme mielestäni tarvitse. Jäsenvaltioiden välillä on eroja, jotka johtuvat niiden erilaisista oikeusperinteistä ja rahoituskulttuureista, eikä pyrkimys poistaa nämä erot väkisin johda mielestäni hyvään lopputulokseen. Siksi on hyvä, että Euroopan parlamentti on keskittynyt perusasioihin: kulutusluottosopimusten yhtenäistämisen periaatteisiin (joista haluaisin korostaa oikeutta perua sopimus sekä kuluttajan mahdollisuutta maksaa luotto ennenaikaisesti takaisin ilman taloudellisia seuraamuksia). Katson, että kahden viikon määräaika, jonka aikana kumpi tahansa osapuoli voi purkaa sopimuksen, on tarpeen kummankin osapuolen oikeusturvan kannalta. Samalla on tärkeää varmistaa, että liitännäisen luottosopimuksen kohdalla määräaikaa voidaan lyhentää kuluttajan pyynnöstä kolmeen päivään. Tämän ansiosta kuluttajat voivat saada ostamansa tuotteen aiemmin haltuunsa. Katson, että säännös, jolla taataan, ettei luoton ennenaikainen takaisinmaksu koidu kuluttajan vahingoksi, on enemmän kuin riittävä. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä tämä säännös osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja näin suojelemme kuluttajien etuja.
Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen siitä, että Euroopan unioni on saanut tänään, kuusi vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen, luottosopimuksia koskevat yhtenäiset säännöt.
Kuluttajansuoja paranee – myös yli rajojen. On mahdollista, että tämä auttaa myös vähentämään kotitalouksien ei-toivottua velkaantumista. Neljäntoista päivän määräaika, jonka aikana sopimuksen voi irtisanoa ilman seuraamuksia, pitäisi auttaa, samoin kun sen, että lainan ottajalle on annettava etukäteen vakiomuotoiset tiedot lainan kaikista kuluista. Oikeus maksaa laina ennenaikaisesti takaisin on puolestaan uusi asia. Parlamentin jäsenten mielipiteitä on jakanut eniten se, kuinka varmistetaan, etteivät pankit peri suunnattomia lisämaksuja lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta. Näiden lisämaksujen pitäisi vastata suuruudeltaan todellisia kuluja. Katson kuitenkin, että kuluja pitäisi rajoittaa myös sillä perusteella, minkä verran lainaa on jäljellä. Olemme äänestäneet tänään juuri tämän asian puolesta.
Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, olen äänestänyt neuvoston yhteisen kannan puolesta, johon tehtiin tarkistuksia jäsen Lehnerin mietinnöllä.
Yli kuusivuotisen lainsäädäntötyön tuloksena syntynyt direktiivi kulutusluottosopimuksista on merkittävä askel eteenpäin sopimusvapauden suojelun alalla, ja se kannustaa kuluttajia tekemään vastuullisia päätöksiä. On muistettava, ettei suuri määrä säännöksiä paranna automaattisesti kuluttajansuojaa. Tietotulva voi hämmentää kokemattoman kuluttajan, jolloin yksinkertaisuuden ja avoimuuden tavoite ei täyty. Lisäksi se aiheuttaa suuret kustannukset, jotka siirretään viime kädessä kuluttajan maksettaviksi.
Vaikka kuluttajat ovat edelleen kiinnostuneita ostamaan luotolla ja käyttävät kulutusluottotuotteita, hyvin harvat heistä ovat selvillä kulutusluottoihin liittyvistä riskeistä, kuten siitä, että sairastuessaan tai menettäessään työnsä he eivät välttämättä kykenisi maksamaan luottoaan takaisin. Katson, että tämä direktiivi auttaa kuluttajia tekemään nopeasti ja helposti oikeita päätöksiä, kun he voivat verrata keskenään useita kotimaisten ja ulkomaisten luotonantajien tarjouksia.
Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tätä mietintöä on käsitelty sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa pitkään molemmissa käsittelyissä. Siellä tiedetään hyvin, että olen suhtautunut asiaan erittäin kriittisesti jo aivan alkuvaiheissa, jolloin siellä sekoitettiin yhdellä markkina-alueella saatavissa olevat uudet tuotteet – esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla asuntolainat, joita kuluttaja voi lyhentää saatavillaan samalta pankilta – jotka olisi alustavien ehdotusten mukaan kielletty tässä mietinnössä. Suhtaudun asiaan kriittisesti myös nyt, kuusi vuotta myöhemmin, kun huolenaiheemme liittyvät luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta aiheutuviin kustannuksiin – huolimatta siitä, että olemme todellakin käsitelleet tätä asiaa kuusi vuotta.
Tämä säädös on erittäin tärkeä. Se vaikuttaa valtavaan määrään ihmisiä: myös omassa vaalipiirissäni jokaiseen kansalaiseen, joka omistaa asunnon. Puhuin asiasta konservatiivien tapaamisessa Harpolen kylässä Michael Orton-Jones -nimisen miehen talolla. Hän otti kysymyksen kulutusluottodirektiivistä sekä parlamentin hyväksymistä rahanpesudirektiiveistä henkilökohtaisesti kanssani esiin.
Meidän on käsiteltävä tällaisia hyvin tärkeitä säädöksiä paljon varovaisemmin.
Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, edustan Lontoota, maailman mahtavinta kaupunkia, jossa sijaitsee Euroopan kaksi suurinta rahoitusalan keskusta: Lontoon City, joka on, kuten kaikki tiedämme, maailman suurin talousmahti, sekä Docklands, Canary Wharf, josta käsin käytiin ennen kaikenlaista kauppaa eri puolille maailmaa ja josta kaupataan nyt rahoituspalveluja eri puolille maailmaa.
Joukko ruotsalaisfilosofeja lauloi muinoin: "Money, money, money, I work all day, I work all night to pay the bills I have to pay, ain’t it sad. But in my dreams I have a plan. I’ll get myself a wealthy man."
Minun kohdallani näin ei käy, sillä makuni on sattumoisin hieman toisenlainen. Mielestäni on kuitenkin tärkeää – paitsi Lontoossa sijaitsevien vaalipiirieni myös rahoituspalvelualan kannalta – että tutkimme jatkossakin eurooppalaisten kuluttajien puolesta tapoja helpottaa kulutusluottojen saamista.
Puhemies. − Hyvä jäsen Kamall, yritän ottaa tämän hyvin vakavasti, mutta toivon, ettei keskustelu taannu briteille varsin tutun Just a Minute -radio-ohjelman tasolle.
(Naurua)
Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minuutin puheenvuoro ilman toistoa, sivupolkuja tai – mikä se yksi olikaan? Epäröintiä! Juuri niin.
Aloitetaanpa sitten perimmäisistä periaatteista. Mihin Euroopan unioni tarvitsee politiikkaa kulutusluottosopimuksia koskevien lakien yhdenmukaistamisesta? Mielestäni tämä mietintö perustuu ajatusvirheeseen. Vapaa kauppa ja avoimet markkinat eivät edellytä yhteisiä lakeja kaupallisen toiminnan jokaisesta näkökohdasta. Itse asiassa asia on pikemminkin päinvastoin. Vapaat markkinat perustuvat monipuolisuuteen, erilaisuuteen ja moniarvoisuuteen, ja vaikka tietynlainen kevyt kansallinen sääntely saattaa joskus olla paikallaan, se ei tarkoita markkinoiden toiminnan jokaisen näkökohdan yhdenmukaistamista EU:ssa.
Tämä on tärkeä asia, sillä minusta vaikuttaa siltä, että EU:n toimivallan laajentaminen monille Lissabonin sopimuksessa ehdotetuille aloille – paitsi kuluttajansuojelun myös oikeus- ja sisäasioiden, ulkoasioiden ja puolustuksen alalle sekä kaikille muille aloille – perustuu samaan ajatusvirheeseen.
Jos aiomme siirtää näitä aloja koskevan toimivallan suureksi osaksi tai kokonaan Brysseliin, meidän pitäisi edes kohteliaisuuttamme kuulla ensin äänestäjiämme. Lissabonin sopimuksesta pitäisi järjestää kansanäänestys. Pactio Olisipio censenda est!
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedämme, lainsäädännön yhdenmukaistaminen on ollut EU:n tärkein työkalu sen perustamisesta lähtien. Se on saanut otteen elämämme jokaisesta osa-alueesta, ja on jokseenkin selvää, että tämä on sen strategia – strategia, jolla heikennetään kansallisten päätösten merkitystä ja vaikutusta, jäsenvaltioiden kykyä tehdä kansallisia päätöksiä sekä tällä tavoin kansallisia toimielimiä.
Tällä toimintatavalla on tehostettu Euroopan yhdentymistä, ja suhtaudun siihen siksi melko vihamielisesti. Uskon nimittäin vakaasti, että jäsenvaltioilla on oltava oikeus hallita omien rajojensa sisällä asioita, jotka vaikuttavat niiden kansalaisiin.
Yhdenmukaistamiseen liittyy yksi näkökohta, jossa voimme olla avuksi. Voimme antaa EU:n kansalaisille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä Lissabonin sopimuksesta.
Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni äänestysselityksen yhteydessä on aiheellista kertoa, kuinka oikein äänesti. Äänestin itse tämän mietinnön puolesta ja tein niin jälleen lojaalina konservatiivina ryhmäkuria noudattaen. Jos olisin voinut päättää asiasta itse, olisin jälleen äänestänyt sitä vastaan syistä, jotka muutamat kollegat ovat tuoneet hyvin selvästi esiin. Mainitsen heistä erityisesti jäsen Hannonin, joka viittasi siihen, että vapaat markkinat edellyttävät monipuolisuutta.
Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän saada keskeyttää jäsen Helmerin. Ajattelin, voisiko hän punnita uudelleen sanojaan: kyseessä on toisen käsittelyn mietintö, joten…
(Puhemies keskeytti puhujan)
Puhemies. − Pahoittelen: kuulemme nyt jäsen Helmerin äänestysselityksen. Jokaisella puhujalla on yksi minuutti aikaa äänestysselityksen antamiseen. Hyvä jäsen Helmer, olkaa hyvä ja jatkakaa.
Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä siitä, että luottosopimusten pitäisi kuulua jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan ja että niihin pitäisi soveltaa paikallisia tapoja ja käytäntöjä. Kansainvälisten luottosopimusten määrä ei ole vielä itsessään riittävä syy yhdenmukaistaa lainsäädäntöä. Väitänkin, että EU on menettämässä luottoaan kansalaistensa silmissä, koska se ei suostu ryhtymään tarpeellisiin toimiin ja hankkimaan itselleen oikeutusta järjestämällä kansanäänestyksiä.
Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä tuo mieleeni ajat, jolloin toimin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneessa. Jos tämä mietintö olisi voinut vähänkin auttaa Gordon Brownia ja Labour-puolueen taitamatonta hallitusta välttämään kotimaassani Northern Rock -kriisin tai jos se olisi jollakin tapaa opettanut tälle Labour-puolueen hallitukselle kotimaassani, kuinka taloutta hoidetaan, olisin saattanut sanoa tämän mietinnön olevan hyvä.
Lojaalina konservatiivina minun oli kuitenkin noudatettava ryhmäkuria ja äänestettävä sen puolesta. Kun kerran puhumme luotoista, totean, että luotto edellyttää luottamusta. Johtuuko se, ettei kansanäänestystä järjestetä, siitä, ettei Euroopan unioni luota kansalaisiinsa eivätkä EU:n kansalaiset luota EU:n toimielimiin? Onko syynä se, ettemme luota kansalaistemme tekevän oikean päätöksen?
Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta auttaakseni jäsenvaltioita ja nostan siksi esiin seuraavat kohdat: tarkistuksessa 46 äänet jakaantuivat – jäsenvaltioiden oman lainsäädännön mukaisista oikeuksista ei saa luopua. Äänestin tämän tarkistuksen puolesta ja olen iloinen siitä, että asia sai kannatusta. Äänestin myös tarkistuksen 9 puolesta. Sen 1 kohdassa kavennettiin velvollisuuden soveltamisalaa. Tarkistusta ei valitettavasti hyväksytty. Äänestin myös tarkistuksen 29 puolesta. Siinä todetaan, että korvauksen on oltava kansallisen lainsäädännön mukainen. Valitettavasti sitäkään ei hyväksytty.
Pyrin auttamaan äänestykselläni jäsenvaltioiden hallituksia. Tätä ei pidä kuitenkaan tulkita siten, että haluaisin yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten puuttuvan rahoituslaitosten ja pankkien toimintaan. Kuten jäsen Deva jo huomautti, niillä on erittäin huonot edellytykset tehdä niin. Northern Rockin pelastamiseen on käytetty puolet valtion varoista, eikä kukaan tiedä, onko se jo päättynyt. Tiedämme vain, että kansanäänestysten järjestäminen Lissabonin sopimuksesta on päättynyt, vaikka asian ei pitäisikään olla niin.
Graham Booth (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on tunnustettava eräs asia. Minulla ei ole minkäänlaista pätevyyttä tähän työhön, ja silti istun täällä laatimassa lainsäädäntöä, joka vaikuttaa noin 400 miljoonaan ihmiseen. Katsellessani tätä täyttä istuntosalia pelkään, ettei monikaan parlamentin jäsen ole sen pätevämpi kuin minä, koska täällä käymämme keskustelu ei ole järin tasokasta. Jäsenvaltioiden kansalaisilla on itsellään kaiken kaikkiaan valtava määrä tietoa, ja silti epäämme heiltä oikeuden itse tehdä omat päätöksensä. Mielestäni tämä on alue, jolta poliitikkojen pitäisi pysyä poissa ja jolla ihmisten pitäisi antaa tehdä omat päätöksensä. Pyydän erityisesti, että kansalaisille järjestettäisiin kansanäänestys EU:n perustuslaista.
John Attard-Montalto (PSE). – (MT) Haluan selittää lyhyesti, kuinka äänestin, kiinnittääkseni Maltan viranomaisten huomion asiaan. Haluan tuoda esiin erityisesti kaksi tapausta. Niistä ensimmäinen koskee gozalaista poikaa, jonka tapausta on käsitelty tiedotusvälineissä kahden viimeisen vuoden ajan. Hänen isänsä, herra Attard, on joutunut kärsimään ennakkoluuloista: häneltä on evätty hänen oikeutensa isänä ja häntä on estetty viemästä lasta asumaan kotimaahansa Gozon saarelle. Toinen liittyy puolestaan 13-vuotiaan tytön rikostapaukseen. Koska viranomaiset eivät tienneet, minne sijoittaa hänet, tyttö lähetettiin ensin vankilaan, sitten mielisairaalaan. Nämä ovat vakavia virheitä. Kiitos.
Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhun Itävallan kansanpuolueen Eurooppa-klubin (ÖVP-Europa-Club) puolesta. Olemme äänestäneet kaikkia niitä kohtia vastaan, joissa puhutaan oikeudesta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, koska näiden kohtien voidaan tulkita puoltavan raskauden keskeyttämistä missä vaiheessa tahansa, mitä vastustamme.
Kohdassa 127 jäsenvaltioita kehotetaan kieltämään huivin käyttö. Äänestimme tämän kohdan puolesta siksi, ettei nuoria pitäisi rohkaista käyttämään poliittisia symboleja, ja siksi, että haluamme varmistaa, että äänioikeus ja valinnanvapaus taataan nuorille jatkossakin.
Äänestimme myös 116 kohdan puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tämän kohdan perusteella pitäisi ryhtyä lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin.
Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö huolestutti minua jossakin määrin, koska useissa mietinnöissä kehotetaan laajentamaan parlamentin toimivaltuuksia, joita ei edes varsinaisesti vielä ole.
Edustan omassa vaalipiirissäni Leicestershiressa sijaitsevaa Rothleyn kaupunkia, jossa McCannin perhe asuu. McCannit ovat vaatineet voimakkaasti parlamenttia pitämään aktiivisemmin rekisteriä kadonneista lapsista ja monista muista asioista.
Edustan myös Northamptonin kaupungissa uutta hyväntekeväisyysjärjestöä nimeltä KidsAid. Sen on perustanut David Mackintosh, joka oli vahvasti sitä mieltä, että tämä mietintö on pääosin erittäin hyvä.
Kuten tavallista, poliittinen korrektius vei kuitenkin parlamentissa jälleen voiton, ja jos katsotte tarkistuksia 162, 163 ja 164, huomaatte, kuinka parlamentti yrittää laajentaa toimivaltaansa.
Euroopan parlamentissa on käytössä uusi motto: ellet menesty, määrittele menestys uudelleen. Juuri niin te olette toimineet Lissabonin sopimuksen kohdalla, ja toivon todella, että oman vaalipiirini asukkaat pääsevät sanomaan sanansa asiasta.
Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron antaakseni äänestysselityksen jäsen Angelillin mietinnöstä "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia". Panen merkille, että mietinnön perusteluosassa esittelijä toteaa haluavansa korostaa, ettei tätä työasiakirjaa ole tarkoitettu "luetteloksi etusijalle asetettavista ongelmista tai oikeuksista".
Edustan maailman mahtavimman kaupungin ja maailman mahtavimman maan pääkaupungin Lontoon vaalipiiriä. Vaalipiirissäni on paljon lapsia. Olen myös kahden lapsen isä, ja kuten suuri filosofi muinoin sanoi, uskon, että lapsissa on tulevaisuus. Siksi on tärkeää, että lasten oikeudet otetaan huomioon. Suhtaudun kuitenkin hyvin epäilevästi siihen, onko asia hoidettava Euroopan unionin tasolla.
Mietitäänpä esimerkiksi sitä, haluammeko, että nuorille annetaan valitusta ja opetusta sellaisesta kirosanasta kuin "seksuaali- ja lisääntymisoikeudet". Mielestäni meidän on etsittävä paikallisia ratkaisuja hyvin varovasti – ja annettava briteille oikeus sanoa sanansa perustuslaista kansanäänestyksessä.
Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Benjamin Disraeli vastasi kerran eräälle delegaatiolle: "Pidän enemmän meidän vapauksistamme kuin heidän liberalismistaan ja englantilaisten oikeuksista kuin ihmisoikeuksista".
Sen lisäksi, että oikeuksia koskeva kansallinen perinteemme on erilainen kuin Euroopan käsitys yleismaailmallisista oikeuksista, se on ristiriidassa niiden kanssa. Me vetoamme tiettyihin oikeuksiin, jotka on kirjattu tiettyinä ajankohtina tiettyihin asiakirjoihin – Magna Cartaan, Bill of Rights -lakiin tai muihin asetuksiin – emmekä luota yleismaailmallisiin ihmisoikeussääntöihin, joita tulkitsevat tuomarit, joita emme voi valita.
Minun on todettava, että meidän perinteemme on ollut menestyksekkäämpi kuin muutaman Manner-Euroopan maan valitsema yleismaailmallinen linja. Meillä ei ole tapahtunut vallankumouksia, eikä meillä ole ollut diktaattoreja. Uskomme, että kaikki oikeudet ovat viime kädessä kiinni yksilöstä itsestään.
Aldous Huxley totesi kerran, ettei vapauksia anneta, vaan ne otetaan. Siksi vastustan voimakkaasti Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisällyttämistä Lissabonin sopimukseen ilman kansanäänestystä. Kansan mielipidettä on kuunneltava. Pactio Olisipio censenda est!
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä käsitellään vakavia asioita, ja toisaalta siihen liittyy myös vakavia moraalisia ongelmia. Nämä ongelmat vaikuttivat voimakkaasti tapaan, jolla äänestin. Mielestäni osa tämän mietinnön kohdista on loukkaavia. On inhottavaa ajatella, että meidän pitäisi antaa lapsille oikeuksia, joita joku pitää omasta mielestään nuorten lisääntymisterveyttä koskevina oikeuksina. Asiaa käsitellään johdanto-osan L kappaleessa sekä kohdissa 162, 163 ja 164.
Mielestäni on väärin ja sopimatonta asettaa yhteiskunnalle ideologisia ja moraalisesti arveluttavia arvoja, jotka voivat olla ristiriidassa jollakin alueella vakiintuneen eettisen ajattelutavan kanssa. Siksi vastustan pohjimmiltani tätä mietintöä, ja kuten jäsen Hannan totesi, perusoikeuskirja vie meidät juuri tähän suuntaan. Siksi haluan, että kotimaani kansalaisille annetaan mahdollisuus joko hyväksyä tai hylätä se.
Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan. Meillä on ensimmäistä kertaa edessämme teksti, josta konservatiivit saivat äänestää vapaasti, ja käytin tätä vapautta hyväkseni.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä siitä, mitä kollegani jo sanoivat. Tämä mietintö sisältää paljon sellaista, mistä olen samaa mieltä. Sen henki on hyvin äidillinen, eikä äidillisyyttä varmasti vastusta kukaan.
Toisaalta siinä ehdotetaan, että ehkäisisimme teiniraskauksia ja torjuisimme sukupuolitautien leviämistä järjestämällä sukupuolivalistusta. Oman kokemukseni mukaan käy niin, että jos lapsille kertoo jostakin ja heille opettaa, kuinka se tehdään, he haluavat heti kokeilla sitä. Siksi meidän on turha yllättyä, jos näin käy! Täällä on puhuttu aivan liikaa nuorten lisääntymisterveyteen liittyvistä oikeuksista eikä riittävästi lisääntymisterveyteen liittyvästä vastuusta. Meidän pitäisi suhtautua lapsiin vastuullisemmin. Lisäksi näiden asioiden käsittely pitäisi jättää vanhemmille ja paikallisille toimijoille.
Lopuksi, ennen kuin jatkamme asian käsittelyä, totean, että Lissabonin sopimuksesta pitäisi järjestää kansanäänestys.
Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin pettynyt tähän mietintöön. Sain äänestää mietinnöstä vapaasti, ja minun on todettava, että äänestin epäröimättä sitä vastaan. Tässä mietinnössä ei ole kyse lasten oikeuksista. Siinä on kyse lasten oikeudesta harrastaa seksiä ja tehdä abortteja, ja sitä minun on vaikeaa hyväksyä.
Vaan kuinka onkaan käynyt lasten ja heidän vanhempiensa oikeudelle päättää Euroopan unionin ja Lissabonin sopimuksen tulevaisuudesta – edessämme olevasta tulevaisuudesta? On muistettava, ettei näitä toimielimiä ole perustettu meitä varten, vaan lapsiamme varten. Aiommeko kysyä heiltä, mitä mieltä he ja heidän vanhempansa ovat siitä, mihin suuntaan EU:n pitäisi kehittyä? Emme. Me päätämme heidän kohtalostaan, ilman että heille on annettu mitään oikeutta vaikuttaa asiaan. Se on väärin.
(Suosionosoituksia)
Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan vain kertoa äänestäneeni jäsen Angelillin mietintöä vastaan. Tämä ei johdu siitä, että vastustaisin lasten oikeuksia – päinvastoin. Mielestäni on hyvä asia, että tällä mietinnöllä rikotaan muutamia Euroopan parlamentin tabuja, joista yksi on tyttöihin kohdistuva rakenteellinen väkivalta muslimiyhteisöissä. Mietinnössä jopa todetaan, että muslimityttöjen velvollisuus käyttää huivia haittaa heidän persoonallisuutensa kehittymistä – ja mielestäni tämä pitää paikkansa.
Vaikka olen tästä kaikesta samaa mieltä, äänestin tätä mietintöä vastaan, sillä se on jälleen yksi esimerkki EU:n sekaantumisesta asioihin. Katson, että kaikki nämä asiat voitaisiin hoitaa paremmin kansallisesti ja ettei EU:lla pitäisi olla mitään tekemistä asian kanssa.
Annan teille yhden esimerkin. Mietinnössä vastustetaan erittäin voimakkaasti alaikäisten vankeusrangaistuksia. Sen sijaan kotimaassani kannatetaan laajalti myös vakaviin rikoksiin syyllistyneiden alaikäisten vangitsemista, jotta heidät saataisiin muuttamaan tapansa.
Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, meidän on kehitettävä osaamistamme koko työuramme ajan eikä ainoastaan koulussa.
Koulutus on tärkeää henkilökohtaisen kasvun sekä työllistymismahdollisuuksien parantamisen kannalta. Koska yritykset ratkaisevat sen, millaista uutta osaamista tarvitaan ja millaisia vaatimuksia työmarkkinoilla asetetaan, aikuiskoulutusta on muutettava vastaamaan näitä vaatimuksia. Näin päästään eroon työmarkkinoilla vallitsevista ristiriitaisuuksista. Kaikki tämä otetaan huomioon aikuiskoulutussuunnitelmaa koskevassa komission ehdotuksessa, ja äänestin siksi sen puolesta. Olen samaa mieltä siitä, että EU:n jäsenvaltioiden pitäisi edistää aikuiskoulutusta hyväksymällä aktiivisesti toimenpiteitä sekä motivoimalla kansalaisia kouluttautumaan ja työnantajia järjestämään asianmukaiset olosuhteet koulutukselle. Tätä varten tarvitaan taloudellisia kannustimia, kuten apurahoja, verohelpotuksia, tukia tai yhteisrahoitusta.
Tähän on käytettävä aktiivisemmin rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että ikäihmiset osallistuvat elinikäiseen oppimiseen ja löytävät tällä tavoin oman paikkansa työmarkkinoilla.
Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Packin mietinnön puolesta, koska elinikäisellä oppimisella pyritään muun muassa lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta. Tällainen politiikka tarjoaa yli 50-vuotiaille – myös siis minulle – paremmat mahdollisuudet reagoida työmarkkinoiden muutoksiin ja sopeutua uuteen tilanteeseen ilman merkittäviä seuraamuksia. Mietinnössä korostetaan elinikäisen oppimisen myönteisiä vaikutuksia sosiaaliseen osallisuuteen ja työllistettävyyteen, eikä tätä seikkaa pidä missään nimessä sivuuttaa ikääntyvässä yhteiskunnassa, kuten kotimaassani Virossa.
Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Packin mietintö aikuiskoulutuksesta, "Oppia ikä kaikki", on mielestäni yksi Euroopan unionin tärkeimmistä toimintaohjelmista: sillä pyritään lisäämään motivaatiota osallistua aikuiskoulutusohjelmiin ja suorittaa korkeakouluopinnot loppuun sekä edistämään vieraiden kielten opiskelua. Tämä puolestaan parantaa kansalaisten työllistymismahdollisuuksia ja heidän tulotasoaan sekä mahdollistaa maahanmuuttajien kotouttamisen paremmin yhteiskuntaan. Sopivat lastenhoitoa koskevat puiteohjelmat ovat kuitenkin naisille erityisen tärkeitä.
Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisuuteen siirtää tietoa sukupolvelta toiselle. Tästä syystä ÖVP-Europa-Clubilla oli ilo äänestää tämän mietinnön puolesta.
Nina Škottová (PPE-DE). – (CS) (Puheenvuoron alku ei kuulu) … tämän aikuiskoulutusta koskevan mietinnön johdanto-osassa korostetaan selvästi sitä, että Euroopan unionin kaikissa toimielimissä on kiinnitettävä huomiota elinikäiseen oppimiseen. Asiakirjojen valtava määrä, kauniit sanat, pyynnöt ja puoltoäänet – myöskään omani – eivät kuitenkaan riitä. Meidän on rohkaistava oppilaitoksia osallistumaan todella elinikäisen oppimisen prosessiin. Elinikäisen oppimisen prosessia ei pitäisi pitää perinteisen koulutuksen jatkeena, vaan siitä pitäisi tulla kokonaisvaltainen osa koulutusjärjestelmää. Tämä edellyttää perustavanlaatuisia muutoksia. Siksi tämä prosessi voi aiheuttaa jäsenvaltioille huomattavia taloudellisia rasitteita, ja ne saattavat puolestaan rajoittaa mahdollisuuksia kehittää koulutusta. Kun pohdimme yksittäisten politiikanalojen rahoitusta ja sitä, mihin varat pitäisi ohjata, emme saa unohtaa tätä osa-aluetta emmekä varsinkaan yliopistoja, jotka ovat luonnollisia keskuksia oppimiselle.
Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän mietinnön otsikko on "Aikuiskoulutus: Oppia ikä kaikki". Toivon, että Euroopan komissio ja Lissabonin sopimuksen kannattajat ottaisivat itse opikseen tästä ilmaisusta.
Aikuiskoulutus on yksi koulutusjärjestelmän tärkeimmistä osista. Uskon myös, että Euroopan parlamentin useimmat jäsenet pitävät elinikäistä oppimista erittäin hyvänä asiana.
Meillä jokaisella on ollut koulussa erinomaisia opettajia, ja muistamme kaikki heidät. Minulla oli loistava matematiikanopettaja, joka opetti minulle, että ihmisiä on kolmenlaisia: on niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.
Minulla oli loistava opettaja myös luonnontieteissä: hän opetti minulle, että radioaktiivisilla kissoilla on 18 puolikasta elämää. Uskon kuitenkin, että tärkein asia tiivistyy lauseeseen, jonka varmasti tunnistatte ja jota nykyajan nuoret käyttävät yhä enemmän: "We don’t need no education; we don’t need no thought control".
Toimimalla niin kuin olemme toimimassa Lissabonin sopimuksen suhteen lisäämme jälleen yhden tiilen äänestäjiemme ja heitä hyväksikäyttävän eurooppalaisen eliitin väliseen muuriin.
Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan antaa teille tunnustusta kärsivällisyydestänne näiden äänestysselitysten aikana. Arvostan myös siitä, että nauroitte joillekin vitseille.
Saatatte ehkä muistaa, että edustan maailma mahtavinta kaupunkia ja maailman mahtavimman maan pääkaupunkia Lontoota. Lontoossa toimii paljon oppilaitoksia. Kävin itse kouluni Lontoossa ja suoritin maisterintutkinnon London School of Economics -korkeakoulussa.
Haluan kuitenkin tuoda tässä äänestysselityksessä esiin sen, ettei meidän pidä aliarvioida jatkokoulutuksen merkitystä elinikäisen oppimisen kannalta. Muutamat oppilaitokset ovat kerrassaan erinomaisia: Bromley College, jota johtaa ansioitunut Peter Jones – halusin mainita hänet nimenomaisesti – sekä Westminster College. Meillä kaikilla on oikeus saada sanoa sanamme perustuslaista.
Puhemies. − Vastaan imarteluun toteamalla, että ajattelin tähän saakka asioiden etenevän hyvin, mutta nyt tämä alkaa käydä jo hieman yksitoikkoiseksi.
Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää teitä, henkilökuntaanne ja tulkkeja kärsivällisyydestä ja hyväntuulisuudesta.
Saanko kysyä, miten tämä asia liittyy Euroopan unioniin? Minkä sopimuksen artiklan nojalla tai minkä ihmeen logiikan perusteella aikuiskoulutus kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan?
Useimmat meistä hyväksyvät sen, että rajat ylittävistä asioista on perusteltua tehdä monen valtion välisiä aloitteita. Hyväksyn tämän – ja voin myös hyväksyä sen, että esimerkiksi saastumista tai tariffialennuksia koskevat asiat tai muun muassa ilmailun joihinkin näkökohtiin liittyvät asiat edellyttävät koordinoitua eurooppalaista strategiaa. Tosin näissäkään asioissa koordinointi EU:n tasolla ei tarkoita sitä, että EU olisi toimivaltainen.
Entä sitten aikuiskoulutus? Kaikista aloista juuri aikuiskoulutus kuuluu niihin, joista pitäisi päättää jäsenvaltioissa demokraattisia mekanismeja ja menettelyjä käyttäen.
Miksi me aina oletamme, että Brysselin herrat ovat viisaampia kuin tavalliset äänestäjät? EU:n perustuslaista, jota kutsutaan nyt Lissabonin sopimukseksi, on tehty sama typerä olettamus. Siksi siitä pitäisi järjestää kansanäänestys. Pactio Olisipio censenda est!
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö on hyvin äidillinen. Keskeisintä siinä on kuitenkin se, että siinä tuodaan esiin ajatus, jonka mukaan EU:n toimielimillä olisi oikeus käynnistää ohjelmia ja sanella jäsenvaltioille, kuinka niiden on priorisoitava asiat ja menot, jotka kuuluvat ilmiselvästi ja joiden pitääkin kuulua niiden yksinomaiseen toimivaltaan, koska jokaisella alueella on oikeus päättää omista painopisteistään oman talousarvionsa asettamien rajojen mukaisesti. Kunkin alueen tai maan on ratkaistava itse, onko aikuiskoulutus ja menojen lisääminen on ensiarvoisen tärkeää. Tällaisen päätöksen tekeminen ei kuulu EU:lle, eikä sitä pidä tehdä EU:n vuoksi, vaan siksi, että se on oikein vallitsevissa olosuhteissa.
Oppia ikä kaikki – olen oppinut itse paljon sen jälkeen, kun tulin tänne vuonna 2004. Olen oppinut erityisesti sen, että EU:n eliitti todellakin ylenkatsoo kansalaisiaan ja epää siksi kansalta sille kuuluvan perusoikeuden, äänioikeuden.
Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tällä kertaa tätä mietintöä vastaan. Näin tehdessäni noudatin konservatiivien ryhmäkuria, mutta tein niin mielelläni, sillä olisin joka tapauksessa äänestänyt mietintöä vastaan syistä, jotka ystäväni ja kollegani, erityisesti jäsen Hannan ja jäsen Allister, ovat tuoneet selvästi esiin.
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä Euroopan unionin kanssa. Kannatan kouluttautumista. Kannatan aikuiskoulutusta. Vastustan kuitenkin ehdottomasti sitä, että EU:n toimielimet päättävät, kuinka se toteutetaan. Jäsen Hannanin tavoin en kykene keksimään, mihin perussopimusten artiklaan tämä kaikki oikein perustuu. Meillä ei ole sopimusten nojalla oikeutta hyväksyä tällaista mietintöä.
Meillä ei myöskään ole oikeutta hyväksyä Ranskassa ja Hollannissa hylättyä perustuslakia. Perustuslaista pitäisikin järjestää kansanäänestys kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Thomas Wise (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Koulutettuna aikuisena haluaisin kysyä jäsen Hannanilta, joka on mitä ilmeisimmin käynyt enemmän kouluja kuin minä, mitä hänen latinankielinen ilmaisunsa tarkoittaa.
Puhemies. − Hän kertoo sen teille varmasti istunnon päätyttyä!
Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut yksi Euroopan parlamentin eloisimmista keskusteluista aivan sen alusta asti. Jos olisimme käyneet tällaisia keskusteluja aikaisemmin, täällä saattaisi olla televisiokameroita ja äänestäjämme saisivat tietää, mitä oikein teemme niiden tylsien, vaikeaselkoisten asioiden sijasta, joita käsittelemme päivästä toiseen.
Puhun kuitenkin nyt aikuiskoulutuksesta. Mietinnön otsikossa todetaan "oppia ikä kaikki". Tähän asiaan pitäisi kuitenkin epäilemättä soveltaa toissijaisuusperiaatetta: jäsenvaltioiden pitäisi päättää itse omista painopisteistään. Ei todellakaan ole Euroopan komission tai Euroopan parlamentin tehtävä päättää, onko aikuiskoulutus välttämätöntä vai ei!
Mietinnössä kuitenkin todetaan, ettei koskaan ole liian myöhäistä oppia. Meidän onkin otettava hyvin nopeasti opiksemme se, ettemme voi erottaa EU:n kansalaisia päätöksentekijöistä. Meidän on kerrottava heille, kuinka haluamme kehittää Euroopan unionia, ja siksi meidän on järjestettävä kansanäänestys.
Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan ensisijaisesti siksi, että olen opettaja. Tämä toimenpide liittyy epäilemättä suoraan tai välillisesti eurooppalaisten tutkintojen viitekehykseen, jota voidaan luonnehtia kaappaukseksi. Sen seurauksena opiskelijat suorittavat tutkintoja perinteisissä yliopistoissaan mutta heidän tutkintotodistuksensa korvataan uudella asiakirjalla, jossa on EU:n logo, EU:n vaakuna ja EU:n motto ja jossa ei viitata millään tavalla opetusta antaneeseen suurenmoiseen yliopistoon tai korkeakouluun. Tämä on varsin ilmeinen ja inhottava tapa kääntää selkä itse oppilaitokselle, ja tämä asia koskee EU:n kaikkia yliopistoja, ei ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan maineikkaita yliopistoja.
Palaan vielä aikuiskoulutukseen ja esitän teille asiaa koskevan ehdotuksen. Tuetaan aikuiskoulutusta kaikin mokomin: annetaan jokaiselle aikuiselle Euroopan unionissa kopio Lissabonin sopimuksesta ja pyydetään heitä äänestämään siitä.
Graham Booth (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, kyllä, äänestin tätä mietintöä vastaan. Syynä on se, että Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue kannattaa Yhdistyneen kuningaskunnan apurahajärjestelmän palauttamista, ja haluan tuoda esiin, että juuri EU-jäsenyytemme johti alun perin tämän järjestelmän lakkauttamiseen Englannissa ja Walesissa. Lisäksi on jäsenvaltioiden, ei EU:n, tehtävä päättää verokannusteista ja -helpotuksista työnantajille, jotka tekevät yhteistyötä aikuiskoulutukseen liittyvissä asioissa. Kuten tavallista EU:n pitäisi sekaantua asioihin vähemmän, ei enemmän.
Koska minulla on vielä aikaa jäljellä, lisään, että on epädemokraattista, raukkamaista ja lainvastaista, että Euroopan unionin perustuslaki aiotaan ratifioida, vaikka se hylättiin kahdessa kansanäänestyksessä.
Puhemies. − Aikaa oli kyllä, mutta puhuitte väärästä aiheesta.
Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Packin mietintöä vastaan. Tämä ei tietenkään johtunut siitä, että vastustaisin elinikäistä oppimista. Päinvastoin kenenkään ei pitäisi epäillä aikuiskoulutuksen merkitystä jatkuvasti muuttuvassa maailmassamme.
Katson kuitenkin, ettei Euroopan unionin eikä ennen kaikkea Euroopan komission pitäisi puuttua liikaa asioihin, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämä on paitsi maalaisjärjen myös toissijaisuusperiaatteen mukaista. Euroopan parlamentissa puhutaan paljon toissijaisuusperiaatteesta, mutta käytännössä se on osoittautunut merkityksettömäksi sanaksi.
Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan käyttää puheenvuoron jäsen Angelillin erinomaisesta mietinnöstä, jonka aiheena on lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia. Lapsiprostituutioon ja seksimatkailuun on erittäin tärkeää puuttua voimakkaasti. Näiden rikosten uhreja löytyy aivan omilta kulmiltamme. Esimerkiksi Saksan, Tšekin tasavallan ja Itävallan välisellä raja-alueella naisiin ja yhä enenevässä määrin lapsiin kohdistuva prostituutio on lisääntynyt valtavasti rajojen avaamisen jälkeen. Asiaan ei kuitenkaan kiinnitetty Euroopan unionissa pitkään lainkaan huomiota.
Lapsiprostituutioon liittyviin keskeisiin ongelmiin, kuten rikollisten verkostoitumiseen Internetissä sekä rajat ylittävän valvontayhteistyön ja lainvalvontayhteistyön puutteeseen, voidaan puuttua vain EU:n tasolla. Tässä mietinnössä käsitellään näitä asioita ja yhdistetään ne kattavaksi strategiaksi. Tämä on rohkaiseva merkki, vaikka lasten hyväksikäytön estäminen edellyttää vielä paljon työtä.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin saksalaisen kollegani Graefe zu Baringdorfin mietinnön puolesta. Samalla kannatin ehdotusta neuvoston asetukseksi toimista, joita komission olisi toteutettava vuosina 2008–2013 yhteisessä maatalouspolitiikassa käyttöön otettujen kaukokartoitussovellusten avulla.
Kannatan sitä ajatusta, että kaukokartoitus pitäisi rahoittaa asianmukaisin määrärahoin eikä maataloustukirahastosta. Vaikka kollegoideni mielestä painopisteen pitäisi olla pikemminkin EU:n yhteisen tutkimuskeskuksen maatalousyksikön nykyisen verkkosivuston parantamisessa siten, että kaikki asiaankuuluvat tutkimustiedot olisivat vapaasti yleisön saatavilla, kannatan voimakkaasti paikkatietoinfrastruktuurin ja verkkosivun luomista, kuten Euroopan komission asiakirjassa ehdotetaan.
Kannatan ehdotuksia, jotka koskevat luettelon laatimista kaikista paikkatieto- ja kaukokartoitushankkeista sekä agrometeorologisista hankkeista ja olemassa olevan paikkatietoinfrastruktuurin ja verkkosivujen yhdistämistä.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Euroopan komissio katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan hallinnointiin liittyviin tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan huomattavasti tietoja maankäytöstä sekä maatalousmaan ja viljelmien tilasta. Siksi se on esittänyt tutkimusmenetelmäksi kaukokartoitusta, jolla helpotetaan perinteisissä maatalouden tilasto- ja arviointijärjestelmissä käytettävän tiedon saantia.
Ehdotuksessa otettiin huomioon sillä välin neuvoston päätöksen N:o 1445/2000/EY nojalla käynnistetty kaukokartoitustekniikoita koskeva kokeiluhanke. Komission mukaan tämän hankkeen ansiosta agrometeorologista tuoton arviointia ja viljelmien tilan seurantaa koskevaa järjestelmää saatiin kehitettyä pitkälle.
Nyt komissio ehdottaa, että kaukokartoitustekniikan soveltamista maatalousmarkkinoiden seurantaan jatketaan kaudella 2008–2013. Uusi hanke käynnistyy 1. tammikuuta 2008 ja kestää kuusi vuotta. Kaukokartoitussovellukset olisivat näin ollen komissiolle keino toteuttaa ja seurata yhteistä maatalouspolitiikkaa, vaikka tiedoista voikin olla hyötyä myös jäsenvaltioille.
Keskeinen kysymys on se, kuinka niitä käytetään ja kuka niitä käyttää. Siksi äänestimme tyhjää.
Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kannatan yleisesti ottaen Euroopan komission ehdotusta ja äänestän jäsen Graefe zu Baringdorfin mietinnön puolesta, sillä siinä esitetään hyvin keskeisiä huomioita.
Ymmärrän esimerkiksi sen, että esittelijä on huolissaan siitä, etteivät jäsenvaltioiden tiedot ole vertailukelpoisia tutkimustiheyteen liittyvien erojen vuoksi.
Kannatan silti luettelon laatimista, paikkatietoinfrastruktuurin ja asiaankuuluvien verkkosivujen yhdistämistä sekä maatalousyksikön verkkosivujen parantamista siten, että tiedot ovat yleisön saatavilla.
Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Äänestämme tätä mietintöä vastaan, sillä tavalliseen tapaan Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyrkii tekemään tarkistuksia, joilla EU:n talousarviosta siirrettäisiin lisää rahaa maatalouspolitiikkaan. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tarkistuksessa 4 ehdotetaan, että ohjelmaa varten varattaisiin erilliset 9,2 miljoonan euron määrärahat sen sijaan, että tämä summa kanavoitaisiin Euroopan maatalouden tukirahaston kautta. Tulkitsemme tämän pyrkimykseksi varmistaa määrärahojen korottaminen.
David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Katson, että asiakirja, jolla täydennetään ehdotusta yhteisen maatalouspolitiikan jakautumisen tarkentamisesta, auttaa skotlantilaisia viljelijöitä saamaan oikeudenmukaisen sopimuksen. Kun satoja voidaan arvioida paremmin ja asiaa koskevat tiedot voidaan asettaa kaikkien saataville, voidaan parantaa politiikkaa, jota ei ole pidetty tähän saakka tasapuolisena, avoimena ja ympäristöystävällisenä.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Saksalaisen kollegani Kurt Lechnerin erinomaisen mietinnön perusteella hyväksyn sen, että Euroopan parlamentti hyväksyy yhteispäätösmenettelyn toisessa käsittelyssä lainsäädäntöpäätöslauselman neuvoston yhteisestä kannasta direktiivin antamiseksi jäsenvaltioiden kulutusluottosopimuksia koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja vuonna 1987 hyväksytyn ja kahdesti muutetun yhteisön kehyksen kumoamisesta. Mielestäni on hyvä, että Euroopan komissio haluaa luoda edellytykset kulutusluottojen todellisille sisämarkkinoille, varmistaa kuluttajien korkeatasoisen suojelun ja selventää yhteisön säännöksiä muotoilemalla uudelleen tämäntyyppisistä luotoista vuosina 1987, 1990 ja 1998 annetut direktiivit.
Lisäksi kiitän ranskalaista kollegaani Jean-Paul Gauzès'ta hänen tekemästään tärkeästä työstä. Hänen viisautensa ja luja vakaumuksensa ovat vaikuttaneet huomattavasti tähän merkittävään kompromissiin, joka on erittäin tärkeä talouskasvun, kuluttajansuojan ja luottolaitosten kannalta.
Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Viisi vuotta kestäneiden keskustelujen jälkeen EU:n kuluttajat saavat pian kuluttajaluotoista samanlaista tietoa, minkä ansiosta heidän on helpompaa vertailla ulkomaisia luotonantajia ostaessaan auton, astianpesukoneen tai vuodesohvan.
Vaikka EU:n kansalaiset voivatkin jo ottaa pankkilainoja ulkomailta kulutustuotteiden ostamista varten, vain harvat käyttävät tätä mahdollisuutta: luottojen kokonaismäärässä laskettuna alle prosentti tämäntyyppisistä luotoista otetaan tällä hetkellä ulkomailta. Korkojen välinen ero voi kuitenkin olla jopa 100 prosenttia (Portugalissa 12 prosenttia, Suomessa 6 prosenttia). Suurimpina esteinä pidetään kielimuuria, välimatkaa ja kuluttajien luottamuksen puutetta.
Kannatan tätä direktiiviä, sillä sen pitäisi lisätä kuluttajien luottamusta, auttaa pitämään kuluttajat paremmin ajan tasalla, helpottaa valintojen tekemistä ja tarjota kuluttajille heidän suojeluaan koskevat yhtenäiset säännöt (jotka koskevat ennenaikaista takaisinmaksua, oikeutta purkaa sopimus jne.).
Esitän lopuksi kaksi kysymystä.
Rohkaisemmeko ihmisiä ottamaan liikaa lainaa, ellemme paranna lainanantajien edellytyksiä tarkistaa kuluttajien luottokelpoisuutta? Eikö meidän pitäisi avata kiireesti myös asuntolainamarkkinat rajat ylittävälle kilpailulle?
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä äänestysselitys liittyy Euroopan komission vuonna 2002 tekemän ehdotuksen toiseen käsittelyyn. Näillä kompromisseilla pyritään saavuttamaan neuvoston kanssa sopimus tekstistä, jolla kumottaisiin nykyinen direktiivi 87/102/ETY ja luotaisiin kulutusluottosopimuksia koskeva yhteinen oikeudellinen kehys.
Ajatuksena on edistää kansallisten markkinoiden avaamista ja rajat ylittävää kulutusluottotoimintaa, millä puolestaan pyritään lisäämään kilpailua ja kehittämään sisämarkkinoita.
Teksti sisältää muun muassa todellisen vuosikoron laskentakaavan, ennenaikaista takaisinmaksua koskevat ehdot sekä säännökset siitä, mitä tietoja kuluttajille on annettava kulutusluottosopimuksista.
Äänestimme sellaisten ehdotusten puolesta, joilla pyritään parantamaan kuluttajansuojaa. Kuluttajansuojan parantaminen on erittäin tärkeää Portugalissa, missä perheiden velkaantuneisuusaste kasvaa koko ajan ja on yli 124 prosenttia perheiden käytettävissä olevista tuloista ja missä suuret rahalaitokset korjaavat hävyttömät voitot.
Äänestimme kaikkia sellaisia ehdotuksia vastaan, joilla pyritään avaamaan rahoitusmarkkinoita ja edistämään rajat ylittävää luottotoimintaa, sillä niillä pyritään pikemminkin helpottamaan suurten rahalaitosten toimintaa kuin suojelemaan kuluttajia.
Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsenvaltioiden kulutusluottolakien yhdenmukaistamista koskevan mietinnön puolesta.
Vaikka EU:n kotitaloudet voivatkin jo ottaa pankkilainoja ulkomailta kulutustuotteiden ostamista varten, vain harvat käyttävät tätä mahdollisuutta: Suurimpina esteinä pidetään kielimuuria, välimatkaa ja luottamuksen puutetta.
Uusi direktiivi lisää markkinoiden avoimuutta, ja tämä hyödyttää 200–75 000 euron lainan ottavia kuluttajia. Kuluttajat saavat tarvitsemansa tiedot voidakseen tehdä valintansa tietoisina kaikista olennaisista seikoista, jos he päättävät ottaa luoton toisesta jäsenvaltiosta.
Luottotarjouksissa kuluttajille annetaan tietoja "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot" -lomakkeen muodossa. Lisäksi kuluttajat hyötyvät siitä, että luottojen vuosikorot ovat vertailukelpoisia koko Euroopan unionissa.
Direktiivin ansiosta kuluttajat saavat hyvät perustiedot, joita on helppo vertailla. Se, että kuluttajille annetaan oikeus purkaa sopimus ja maksaa laina ennenaikaisesti takaisin ilman liiallisia kuluja ja että heidän oikeutensa ja velvoitteensa esitetään avoimesti, lisää heidän luottamustaan, mikä on tarpeen hintojen vertailemisen kannalta.
Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kompromissi, josta parlamentin on annettava lausuntonsa, on toki parempi kuin neuvoston kanta, mutta sen monet kulutusluottosopimuksia koskevat keskeiset kohdat ovat edelleen puutteellisia.
Kahdensadan euron alaraja eli luoton vähimmäismäärä, josta alkaen direktiiviä sovelletaan, on mielestäni liian matala ottaen huomioon useimmissa jäsenvaltioissa vallitsevan elintason.
Mielestäni ei myöskään ole tarpeen yhdenmukaistaa sääntöjä, jotka koskevat lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittäviä korvauksia. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat liian suuret. Neuvoston neuvottelemaan "kompromissiin" on vain lisätty erilaisia kansallisia sääntöjä, ja se pikemminkin monimutkaistaa kuin yhtenäistää tilannetta.
Mielestäni direktiivi on aivan liian byrokraattinen yritysten, luottolaitosten ja kuluttajien kannalta. Annettavia vähimmäistietoja on liikaa, ja ne ovat vaikeaselkoisia. Vaarana on, että direktiivi aiheuttaa vain hämmennystä valistuneiden kuluttajien keskuudessa.
Toine Manders (ALDE), kirjallinen. − (NL) Tämänpäiväinen äänestystulos Euroopan parlamentissa tarkoittaa sitä, että olemme viiden vuoden jälkeen saaneet viimeinkin aikaan sopimuksen kulutusluottodirektiivistä. Euroopan komission, neuvoston ja parlamentin välinen vuoropuhelu oli vielä viime viikon lopussa hedelmätöntä, sillä esittelijä vastusti ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvää kompromissiehdotusta, jonka kaikki muut osapuolet olivat valmiita hyväksymään. Tämän jälkeen Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän neuvottelijat saivat aikaan kompromissin, jonka myös Euroopan komissio ja neuvosto hyväksyivät ja joka on saanut tänään parlamentin laajan tuen. Olen iloinen siitä, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä on päättänyt antaa tukensa kompromissille, koska olen vakuuttunut siitä, että tämä on paras mahdollinen kuluttajien ja alan välinen kompromissi. Kiitän kaikkia osapuolia, erityisesti esittelijää, sitoutumisesta tähän prosessiin.
Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikassa kulutusluottojen ja asuntolainojen määrä on kasvanut 95 miljardiin euroon. Kulutusluottojen määrä kasvaa nopeammin kuin missään muussa euroalueen maassa ja lähentelee EU:n vuotuista kokonaisbudjettia. Tämä on merkki kasvavasta köyhyydestä.
Kaksi miljoonaa kotitaloutta on ottanut lainaa, eikä 3–4 prosenttia niistä kykene maksamaan lainaansa takaisin. Useimmissa tapauksissa lainan määrä ylittää 40 prosenttia tuloista, mikä johtaa jatkuviin ulosmittauksiin. Sama koskee myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden on pakko turvautua lainanottoon.
Pankit saavat huikeat voitot perimällä korkeita lainakorkoja ja maksamalla pieniä talletuskorkoja, tekevät sääntöjenvastaisia pidätyksiä ja perivät laittomia maksuja ja syyllistyvät muun muassa harhaanjohtavaan mainontaan. Tämän seurauksena työläisten pankkitilien saldot painuvat yhä voimakkaammin pakkasen puolelle.
EU tukee rahalaitoksia takaamalla tuotot ja lieventämällä epäsuositun politiikkansa seurauksia, mikä heikentää työläisten ostovoimaa ja elämänlaatua.
Direktiiviehdotuksella turvataan vapaus tehdä sopimuksia sopimuspuolten neuvotteluasemien epätasaväkisyydestä huolimatta. Sillä kasvatetaan rahoituslaitosten varallisuutta siirtämällä vastuu kuluttajalle. Se suojataan kuluttajia ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittäviltä korvauksilta, yhtenäistetään lainsäädäntöä ja edistetään kansallisten kulutusluottomarkkinoiden avaamista, ja siitä on tehty tarkoituksella lainanottajille monimutkainen ja vaikeaselkoinen.
Kreikan kommunistipuolueen jäsenet äänestävät rahoitusluottojen määrän kasvattamista vastaan ja puolustavat työläisiä hyödyttävää taloutta, todellista kansan taloutta.
David Martin (PSE), kirjallinen. − Kannatan kulutusluottolakien yhdenmukaistamista Euroopan unionissa. Mietinnöllä luodaan kulutusluottojen sisämarkkinat, ja se sisältää joukon vaatimuksia, joilla varmistetaan, että sopimukset ovat oikeudenmukaisia sekä kuluttajille että luotonantajille. Kulutusluottoja koskevien sääntöjen, etenkin ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittäviä korvauksia koskevien sääntöjen, on oltava kuluttajien näkökulmasta edullisia. Mielestäni mietinnössä puututaan asianmukaisesti näihin huolenaiheisiin. Myös yhdenmukaistamalla mainontaa varmistetaan, että asiakkaat ovat eri puolilla Euroopan unionia yhtä lailla perillä keskeisistä seikoista tehdessään kulutusluottoja koskevia päätöksiä.
Béatrice Patrie (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin PSE-ryhmän ja neuvoston saavuttaman kompromissin puolesta (tarkistus 46), koska sen avulla voidaan säilyttää viime keväänä Saksan puheenjohtajuuskaudella saavutettu tasapaino.
Olen tyytyväinen siihen, että tässä direktiiviehdotuksessa määriteltyjen kulutusluottojen alaraja on 200 euroa ja yläraja 75 000 euroa. Mielestäni olisi kuitenkin ollut vielä parempi, että ylärajaksi olisi asetettu 50 000 euroa.
Olen erityisen tyytyväinen täysistunnossa saavutettuun määräenemmistöön: näin varmistetaan, että kuluttajan etua todella suojellaan, jos hän päättää maksaa luottonsa ennenaikaisesti takaisin. Pankkien perimiä korvauksia rajoitetaan voimakkaasti ja pankkeja voidaan kieltää perimästä korvausta alle 10 000 euron lainoista.
Meidän pitäisi joka tapauksessa pyrkiä torjumaan ensisijaisesti kansalaisten liiallista velkaantumista, ja luottoihin pitäisi turvautua vain kohtuullisessa määrin. On harhaanjohtavaa ajatella, että kulutusta voidaan elvyttää tarjoamalla kotitalouksille luottoja: tämä toimintamalli johtaa ainoastaan siihen, että heikoimmassa asemassa olevat kuluttajat ajautuvat köyhyyteen.
Kasvua elvytetään kulutuksen keinoin nostamalla palkkoja eikä tarjoamalla kuluttajille lisää luottoa!
Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Jäsen Lechnerin mietintö EU:n kulutusluottomarkkinoiden avaamisesta hyväksyttiin tänään.
Katson, että tähän saakka lähes kokonaan kansallisten markkinoiden muuttaminen eurooppalaisiksi markkinoiksi ja kuluttajien korkeatasoisen suojelun säilyttäminen ovat ensimmäinen askel kohti kulutusluottoja koskevien sääntöjen yhtenäistämistä.
Kuluttajien velkaantumisen vaara on edelleen aivan liian suuri. Valvonnan ja avoimuuden varmistaminen luomalla kunkin kuluttajan luottotiedot sisältäviä tietokantoja näyttää olevan välttämätöntä.
Äänestin kuitenkin useimpien kollegoideni tavoin 16 artiklaa koskevaa tarkistusta 29 vastaan ja olen iloinen, että se hylättiin. Mielestäni tällä kohdalla olisi rangaistu kuluttajia, jotka päättävät maksaa lainansa ennenaikaisesti takaisin.
Se, että kuluttajille tarjotaan mahdollisuus maksaa laina ennenaikaisesti takaisin, on hyvä aloite. Sitä ei pidä pilata antamalla lainanantajalle mahdollisuus vaatia korvausta kustannuksista, kun se ei ole oikeudenmukaista eikä perusteltua.
Siksi oli asetettava selvät rajat. Lainanantaja voi vaatia korvausta enintään yhden prosentin lainan arvosta.
Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Kulutusluottoja koskevan direktiivin on sisällettävä selvät, yksinkertaiset ja ytimekkäät säännöt, jotta voimme tarjota eurooppalaista lisäarvoa ja kehittää sisämarkkinoita.
Siksi haluan kiittää Euroopan parlamenttia siitä, että se on saanut aikaan tästä säädöksestä hyvän sopimuksen. Pidän kansallisten kulutusluottomarkkinoiden avaamista erittäin tärkeänä, sillä se lisää kilpailua, mikä puolestaan hyödyttää suuresti kuluttajia.
EU pyrkii selvästikin edistämään tällä uudella ehdotuksella rahoituslaitosten välistä kilpailua ja selventämään sitä, mitä tietoja kuluttajalle on annettava ennen luottosopimuksen tekemistä sekä itse luottosopimuksessa. Nämä tiedot ovat mielestäni kuluttajansuojan kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi ehdotus saattaa laskea lainakorkoja tarjonnan lisääntyessä erityisesti pienillä markkinoilla.
Myös tämän sopimuksen mukaiset luoton ylärajat ovat hyvin myönteinen asia Portugalin markkinoille. Olen vakuuttunut siitä, että tämä uusi kehys parantaa luotonottomahdollisuuksia, koska tilannetta on parannettava nykyisestä turvaamalla asianmukainen kuluttajansuoja, varmistamalla kuluttajien luottokelpoisuus ja estämällä kuluttajien liiallinen velkaantuminen terveen sosiaalipolitiikan mukaisesti. Tarkoituksena on, että direktiivi tuottaa meille hyötyä ja ettei ongelmia yritetä ratkoa luomalla uusia ongelmia.
Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Direktiivi, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi tänään, on erittäin kiistanalainen säädös, ja se on ollut "jäissä" lähes kuusi vuotta. Se on kuitenkin EU:n kansalaisille hyvin tärkeä säädös, koska sillä yhtenäistetään kulutusluottomarkkinoita.
Kulutusluottomarkkinat ovat 800 miljardin euron markkinat (kaksi kolmesta eurooppalaista ostaa huonekaluja, television tai auton luotolla), ja korot vaihtelevat tällä hetkellä Suomen 6 prosentista yli 12 prosenttiin Portugalissa. Silti kulutusluottomarkkinat ovat olleet lähes kokonaan kansalliset: tällä hetkellä alle prosentti luotoista otetaan ulkomailta.
Tällä direktiivillä avataan rajat parhaita luottosopimuksia etsiville kuluttajille: he saavat mahdollisuuden valita parhaan tarjouksen, heille taataan samat oikeudet ja annetaan samat vakiomuotoiset tiedot vertailua varten ja, mikä tärkeintä, heitä suojellaan liialliselta velkaantumiselta. Direktiivin tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa lainanottajan luottokelpoisuuden arvioiminen, ilmainen ja nopea tiedonsaanti epäämistilanteessa sekä 14 päivän oikeus purkaa sopimus.
Direktiivissä on kuitenkin yksi puute – ja suuri sellainen: siinä ei säädetä selvästi ennenaikaista takaisinmaksua koskevista ehdoista. Jos kuluttajia rangaistaan voimakkaasti luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta, yhtenäistämisen hyödyt ovat täysin turhia!
Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin jäsen Lechnerin kulutusluottoja koskevan mietinnön puolesta. Mielestäni on hyvin tärkeää, että EU:lla on yleinen viitekehys, jonka avulla kuluttajia suojellaan viime aikoina voimakkaasti kasvaneella alalla.
Etenkin Italiassa kulutusluottosopimusten liikevaihto on kasvanut räjähdysmäisesti. Kuluttajat tekevät usein sopimuksia houkuttelevien mainoskampanjoiden perusteella ilman, että he ovat täysin perillä oikeuksistaan ja sopimusehdoista, ja jälkeenpäin he huomaavat sitoutuneensa monenlaisiin ehtoihin ja velvoitteisiin. Tätä taustaa vasten olen vahvasti sitä mieltä, että kuluttajansuojaa on parannettava – myös tällä direktiivillä.
Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestän jäsen Lechnerin mietinnön puolesta. Mietintö koskee suositusta toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta.
Pidän neuvotteluissa saavutettua kompromissia tyydyttävänä. Ratkaisuehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan luottojen myöntämismenettelyä ja helpottamaan kuluttajien luotonottoa kaikkialla Euroopan unionissa. Sääntöjen yhdenmukaistaminen lisää kilpailua luottoja tarjoavien rahoituslaitosten välillä, pienentää kustannuksia ja luo todelliset kulutusluottojen sisämarkkinat.
Jacques Toubon (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kulutusluottosopimuksia koskevan direktiiviehdotuksen äänestystulos on Union pour un Mouvement Populaire (UMP) -puolueeseen kuuluvien Euroopan parlamentin ranskalaisjäsenten mielestä suuri edistysaskel.
Euroopan parlamentin ja erityisesti esittelijän, jäsen Lechnerin panoksen ansiosta lopullisella tekstillä kannustetaan avaamaan rajat tällä päivittäisen elämän tärkeällä osa-alueella sekä säilyttämään samalla kuluttajien, myös ranskalaiskuluttajien, oikeudet.
Siispä direktiivin siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollistaa parempien luottoehtojen tarjoamisen tulevaisuudessa sekä kuluttajien liiallisen velkaantumisen torjumisen.
Bernadette Vergnaud (PSE), kirjallinen. – (FR) Vaikka euron käyttöönotosta on kulunut kuusi vuotta, Euroopan unionilla ei ole toistaiseksi ollut pankkipalvelujen alalla yhteismarkkinoita, jotka auttaisivat kansalaisia hyötymään konkreettisesti yhteisen valuutan tarjoamista eduista.
Nyt koroista ja luottoehdoista annettavat tiedot yhdenmukaistetaan, joten tarjouksia on helpompi vertailla. Kuluttajat voivat tehdä valintansa olennaisten tietojen perusteella ja saada parhaat luottoehdot.
Luotonantajien on kerrottava kuluttajille selvästi luottotarjouksensa hyvistä ja huonoista puolista. Sopimuksen purkamisoikeudesta liitännäisen luottosopimuksen yhteydessä (heti tuotteen toimituksen jälkeen) sekä luoton ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä maksettavista korvauksista annetaan selkeät säännöt. Näiden korvausten on oltava "oikeudenmukaisia ja oikeudenmukaisesti perusteltuja". Korvauksen määrä ei saa ylittää prosenttia ennenaikaisesti takaisinmaksetun luoton määrästä, eikä sitä saa periä vaihtuvakorkoisesta lainasta. Olen erityisen iloinen siitä, että nyt Ranskan lisäksi muutkin jäsenvaltiot voivat todeta, ettei korvauksia saa periä alle 10 000 euron luotoista. Siksi äänestin tämän mietinnön puolesta.
Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Ruotsin maltillisen kokoomuspuolueen jäsenet ovat äänestäneet lasten oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa käsittelevän ehdotuksen puolesta. Katsomme, että lasten oikeuksia on kunnioitettava samalla tavalla kuin ihmisoikeuksiakin, ja kannatamme tietenkin esimerkiksi lapsipornografian ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista. Korostamme kuitenkin, että mietinnön monissa kohdissa käsitellään asioita, joiden sääntely pitäisi jättää jäsenvaltioille. Yksi esimerkki tästä ovat adoptiot. Lisäksi mietinnössä käsitellään asioita, joista yhteisö on jo laatinut lainsäädäntöä, esimerkiksi televisiomainontaa ja tuotemerkintöjä.
Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä katson sen edistävän kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön torjumista. Lisäksi katson sen edistävän myös köyhyyden ja syrjinnän torjumista sekä parantavan lasten mahdollisuuksia saada koulutusta.
Mielestäni on erityisen hyvä, että Euroopan parlamentti kannattaa mekanismia, jonka avulla lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita myyvät yritykset voitaisiin asettaa syytteeseen Euroopassa. Kehotan myös komissiota ottamaan kiireesti käyttöön mekanismeja, joiden avulla päähankkijasta tehdään vastuuvelvollinen tapauksissa, joissa hankintaketjussa on rikottu lapsityövoimaa koskevia YK:n yleissopimuksia.
Mielestäni on kuitenkin valitettavaa, että tekstistä pyrittiin poistamaan viittaukset nuorten oikeuteen saada seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja perhesuunnittelua koskevaa valistusta ja niihin liittyviä palveluja.
Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Jäsen Angelillin mietinnön aiheena on lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia. Äänestin sen puolesta, koska mielestäni on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että monet EU:n hyväksymät välineet vaikuttavat suoraan tai välillisesti lasten oikeuksiin. Siksi katson, että on tärkeää laatia lainsäädäntökehys, jossa tunnustetaan lasten oikeudet, niin että ne voidaan kodifioida lain muotoon.
Tätä taustaa vasten tämä mietintö auttaa merkittävällä tavalla varmistamaan, että lasten oikeuksia kunnioitetaan, koska siinä kannatetaan yhteisön lainsäädännön laatimista kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan kieltämiseksi ja korostetaan koulutuksen, terveyden, adoption sekä köyhyyden ja syrjinnän torjumisen kaltaisten asioiden merkitystä. Lisäksi haluan korostaa, että uusi Lissabonin sopimus sisältää oikeusperustan lasten oikeuksille, joten niiden turvaaminen kuuluu nyt Euroopan unionin tavoitteisiin.
Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Lasten oikeudet ovat ehdottomasti yleismaailmallisia ja loukkaamattomia oikeuksia. Junilistan panee tyytyväisenä merkille, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet lasten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on jo olemassa oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä lainsäädäntöä, jolla suojellaan lapsia lapsityöltä, ihmiskaupalta, väkivallalta ja muilta heihin kohdistuvilta loukkauksilta. Lisäksi lasten oikeudet ovat Ruotsin lainsäädännössä osa-alue, jossa etusijalle asetetaan aina lapsen etu.
Olemme päättäneet äänestää mietinnöstä tyhjää siitä yksinkertaisesta syystä, että meistä vaikuttaa siltä, ettei esittelijä ole onnistunut keskittymään mietinnössään lapsen etuun. Mietinnössä keskitytään lähes yksinomaan siihen, mikä sosiaalinen malli jäsenvaltioissa pitäisi ottaa käyttöön, jotta voitaisiin toteuttaa se, mitä juuri Euroopan parlamentti pitää parhaana ratkaisuna. Tämä mietintö kattaa kaiken mahdollisen televisioväkivallan ja väkivaltaisten tietokonepelien kieltämisestä pakkoavioliittoihin, laittomiin adoptioihin ja laittomaan työhön.
Olemme tietenkin äänestäneet niiden tarkistusten puolesta, joissa korostetaan, että lasten oikeusturvan suojelemiseksi ja lasten yleismaailmallisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi on noudatettava lasten oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä on lähes 200 kohtaa. Kannatamme sen joitakin näkökohtia – joitakin taas emme. Tapa, jolla äänestimme, johtuu juuri tästä.
Haluamme huomauttaa, ettei tässä mietinnössä puututa siinä esitettyjen ongelmien syihin.
Mietinnössä vältellään vastuuta, koska siinä ei arvostella EU:n uusliberalistista politiikkaa, josta miljoonien ihmisten ja etenkin lasten köyhyys johtuu. Tällainen politiikka johtaa voimakkaaseen ja sietämättömään sosiaaliseen epätasa-arvoon, joka johtuu kapitalistisesta sorrosta ja keskittämisestä. Se lisää sosiaalisia ongelmia: työläisten palkkojen arvo heikkenee, irtisanominen on helppoa, sopimusjärjestelyt käyvät yhä epävarmemmiksi, työpäivät pitenevät, työaikoihin vaaditaan joustoa ja julkisia palveluja liberalisoidaan ja yksityistetään. Tällä politiikalla on voimakkaita haittavaikutuksia työläisten työtehoon ja heidän perheidensä ja lastensa elinoloihin.
Lasten oikeuksien kunnioittaminen ja suojeleminen edellyttää muun muassa vaurauden oikeudenmukaista jakamista, työpaikkoja, joissa työntekijöillä on kunnon oikeudet, asianmukaisia palkkoja, lyhyempiä työpäiviä, vankkojen julkisten sosiaaliturvajärjestelmien kehittämistä, terveydenhuoltoa sekä yleistä ja ilmaista koulutusta.
Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. − (EN) Vaikka äänestinkin tämän mietinnön puolesta, haluan tehdä selväksi kantani sen 2 kohdasta. Siinä sanotaan, että hallitustenvälisen konferenssin 19. lokakuuta 2007 tekemä päätös lasten oikeuksien sisällyttämisestä Lissabonin sopimuksessa vahvistettaviin EU:n tavoitteisiin on uusi oikeusperusta lasten oikeuksille. Sillä perustella, miten komission jäsen Frattini vastasi kysymykseeni tässä täysistunnossa käydyssä keskustelussa, Lissabonin sopimus ei sisällä uutta erityistä oikeusperustaa. Tämä asia on tärkeää tehdä selväksi. En myöskään kannata 127 kohtaa, sillä en kannata huivin ja hijabin käytön kieltämistä.
Milan Horáček (Verts/ALE), kirjallinen. − (DE) Haluan kommentoida jäsen Angelillin mietintöä lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta. Mietintö on erinomainen. Lapsiprostituutioon ja seksimatkailuun on erittäin tärkeää puuttua voimakkaasti.
Näiden rikosten uhreja löytyy aivan omilta kulmiltamme. Esimerkiksi Saksan, Tšekin tasavallan ja Itävallan välisellä raja-alueella naisiin ja yhä enenevässä määrin lapsiin kohdistuva prostituutio on lisääntynyt valtavasti rajojen avaamisen jälkeen. Tätä asiaa on kuitenkin alettu pitää EU:ssa tärkeänä vasta vähän aikaa sitten.
Lapsiprostituutioon liittyviin keskeisiin ongelmiin, kuten rikollisten verkostoitumiseen Internetissä sekä rajat ylittävän valvontayhteistyön ja lainvalvontayhteistyön puutteeseen, voidaan puuttua vain EU:n tasolla.
Tässä mietinnössä käsitellään näitä asioita ja yhdistetään ne kattavaksi strategiaksi. Tämä on rohkaiseva merkki, vaikka lasten hyväksikäytön estäminen edellyttääkin vielä paljon työtä.
Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä katson sen olevan kattava kannanotto ja täynnä hyviä ehdotuksia. Mielestäni on erityisen hyvä asia ottaa lasten oikeudet huomioon päätöksissä, jotka vaikuttavat heihin suoraan, ja on tärkeää, että lapsilla on asianmukainen edustus oikeuskäsittelyissä tai hallinnollisissa käsittelyissä. Mietinnössä tuodaan voimakkaasti esiin, että lapset tarvitsevat terveellisen ja turvallisen ympäristön ja että heillä on oikeus leikkiin. Siinä todetaan myös, että lapsille, joilla on lain mukaan oikeus tehdä työtä, on maksettava palkkaa samapalkkaisuusperiaatteen mukaisesti: nuoria käytetään monilla aloilla aivan liian usein vanhempien työntekijöiden edullisina korvikkeina, vaikka he hoitavatkin työtehtävänsä yhtä hyvin ja tekevät yhtä kovasti työtä. Äänestin myös sen kohdan poistamisen puolesta, jossa jäsenvaltioita kehotettiin kieltämään nuorten tyttöjen hijabin käyttö. Mielestäni tämä kohta oli huono ehdotus naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalta, koska siinä hijabin oletettiin olevan automaattisesti merkki naisten alistamisesta, mitä se ei ole. Minua itseäni suututtaa nähdä varhaismurrosikäisten tyttöjen käyttävän vaatteita, joihin on painettu seksuaalisesti vihjailevia tekstejä. En kuitenkaan pyri sisällyttämään näitä vaatteita kieltävää kohtaa parlamentin mietintöön. Olen iloinen siitä, että kyseinen kohta poistettiin mietinnöstä.
David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan voimakkaasti ajatusta lasten oikeuksia koskevasta, kattavasta ja johdonmukaisesta EU:n strategiasta. Lasten kokeman väkivallan, köyhyyden ja syrjinnän kaikkien muotojen torjuminen on asia, jota ei pitäisi tyytyä käsittelemään vain kansallisesti. Lapsilla on oikeus koulutukseen, terveyteen ja adoptioon. Nämä ovat oikeuksia, jotka koko EU:n pitäisi tunnustaa ja joita sen pitäisi suojella myös jatkossa.
Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Vanhaa islamilaista traditiota noudattavissa rinnakkaisyhteiskunnissa kukoistaa väkivalta. Lapset antavat heihin juurrutetun, rappiolliseen länsimaiseen kulttuuriin kohdistuvan vihan purkautua koulujen pihoilla ja kaduilla, ja heistä saattaa jopa tulla potentiaalisia terroristeja. Olemme sulkeneet silmämme ensimmäisiltä varoitusmerkeiltä, sillä olemme ymmärtäneet väärin, mitä suvaitsevaisuus oikein on, ja olemme kieltäytyneet kiinnittämästä huomiota ongelman räjähdysmäiseen kasvuun.
Myös lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan ja pornografian kasvu on erittäin huolestuttavaa. On yleisesti tiedossa, että suuri osa seksuaalirikollisista uusii rikoksensa. Olemme saaneet myös selville, kuinka epäilyttävillä tavoilla lapsia adoptoidaan kehitysmaista. Adoptiomenettelyihin liittyy ihmiskauppaa, elinkauppaa ja prostituutiota.
Koska lähinnä idässä valtava määrä orpoja odottaa adoptiota ja koska Euroopassa miljoonat pariskunnat eivät saa lasta, lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa voitaisiin torjua tehokkaasti kieltämällä tiukasti lasten adoptointi Euroopan ulkopuolelta, ottamalla käyttöön rekisteri seksuaalirikollisista ja langettamalla tiukempia rangaistuksia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsipornografian hallussapidosta. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä asiana mainittakoon se, että meidän on torjuttava väkivallan kierrettä torjumalla maahanmuuttajaperheissä ilmenevää väkivaltaa ja rajoittamalla ulkomaalaisten osuutta kouluissa.
Emma Nicholson of Winterbourne (ALDE), kirjallinen. − (EN) Vaikka lasten oikeuksien puolustaminen asetetaankin Lissabonin sopimuksessa EU:n yleistavoitteeksi, siinä ei myönnetä EU:lle uutta lainsäädäntövaltaa tätä tarkoitusta varten. Katson, että kaikkien tällä alalla toteutettavien toimien pitäisi perustua olemassa olevaan oikeuskehykseen. Tässä mietinnössä on merkittäviä osa-alueita, jotka jäävät näiden rajojen ulkopuolelle. Mietintö ei myöskään tarjoa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja lasten ongelmiin. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita laitoshoito. Olemme äänestäneet sen puolesta, että laitoshoito olisi vain tilapäistoimenpide. Eri puolilla Eurooppaa elää kuitenkin satoja tuhansia lapsia, joilla on jo syntyessään tai joille kehittyy myöhemmin sellainen fyysinen tai henkinen vamma, että he tarvitsevat lääketieteellisistä tai sosiaalisista syistä pitkäaikaista laitoshoitoa. Neliraajahalvauksesta, selkärankahalkiosta tai vesipäästä kärsivät lapset voivat elää arvokkaan ja onnellisen elämän, kun heitä hoitaa asiantunteva henkilökunta ja kun heidän perheenjäsenensä käyvät katsomassa heitä. On siis ensisijaisen tärkeää vahvistaa järjestelmää – ei lakkauttaa sitä.
Me eurooppalaiset olemme sitoutuneet noudattamaan lapsen oikeuksia koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta. Tässä mietinnössä vääristellään useita yleissopimuksen tärkeitä viestejä. Siksi en voi valitettavasti äänestää tämän mietinnön puolesta, vaikka olenkin mietinnön kannattajien tavoin huolissani lasten hyvinvoinnista.
Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tämä pitkä mietintö on täynnä kaunokirjallisuudelle ominaista retoriikkaa. Sillä pyritään peittämään se, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat vastuussa sivistymättömästä politiikastaan, jonka seurauksena tavallisten perheiden lapset ja aikuiset joutuvat elämään epäinhimillisissä oloissa. Kuinka tekopyhää onkaan, että EU:n pitäisi osoittaa mielenkiintoa lasten oikeuksia kohtaan, samalla kun se on pyrkinyt musertamaan työläiset työttömyydellä ja osa-aikatyöllä, heikentämällä heidän elintasoaan, yksityistämällä terveydenhuolto- ja koulutuspalvelut ja kaupallistamalla urheilun ja kulttuurin. Vaikka mietinnössä puhutaan valistavaan tapaan muun muassa lapsiin kohdistuvan väkivallan ja lapsipornografian torjumisesta, sillä ei kyetä peittämään sitä tosiseikkaa, että järjestelmä, jonka tärkein arvo on voitto, kohtelee lapsia voiton lähteenä. Se kaupallistaa adoption ja ajaa ihmiset lapsityöhön, prostituutioon ja elinkauppaan. Kuinka EU:n puolustajat kehtaavatkin puhua lasten oikeuksista, kun EU:n/Naton lentokoneet pommittivat Belgradin äitiysneuvolaa! On muistettava, että EU:n/Naton sotavoimat tappavat tuhansia lapsia Afganistanissa, Irakissa ja muualla. On muistettava, että niiden vuoksi sadat tuhannet lapset kuolevat nälkään ja sairauksiin Afrikassa, Aasiassa ja eri puolilla planeettaamme. Näistä rikoksista ei mietinnössä mainita halaistua sanaa.
Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Lapset ovat ihmisiä, joilla on omat oikeutensa aina hedelmöittymisestä lähtien. Jokaisella lapsella on oikeus perheeseen, joka on hänen kasvunsa perusta. Emme saa unohtaa katulapsia ja siirtolaislapsia, joihin myös kohdistuu väkivaltaa. Lasten oikeuksien on oltava EU:n tärkein painopiste. Kannatan aloitetta luottamuksellisen hätänumeron perustamisesta.
Olen ilmaissut kannattavani lasten oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa äänestämällä tämän mietinnön puolesta. Tätä strategiaa käsitellään kollegani jäsen Angelillin erinomaisessa mietinnössä, jossa annetaan myös paljon hyödyllisiä tietoja.
Meidän on ymmärrettävä, että meiltä puuttuu yhä oikeusperusta. Siksi meidän on hyväksyttävä osana pitkän aikavälin strategiaa konkreettisia, lasten oikeuksiin liittyviä toimenpiteitä ja pantava ne mahdollisimman pian täytäntöön. Kun Lissabonin sopimus ratifioidaan, EU:n perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti sitova. Sen 24 artiklassa käsitellään nimenomaan lasten oikeuksia.
Meillä on edessämme useita suuria haasteita: meidän on vähennettävä verkkorikollisuutta mahdollisimman nopeasti, pantava piste pedofilialle sekä lasten ja nuorten seksuaaliselle hyväksikäytölle ja asetettava kansainvälistä adoptointia koskevat säännöt, joiden on oltava lasten edun, ei aikuisten edun, mukaisia. Väkivallan kaikkia muotoja on torjuttava.
Nyt meidän on aika siirtyä sanoista tekoihin. EU:n on kuunneltava lapsia – he ovat tulevan yhteiskuntamme perusta. Euroopan on oltava turvallinen paikka lapsille. Onnelliset lapset merkitsevät onnellista yhteiskuntaa.
Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Keskustellessamme lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian kehittämisestä meidän pitäisi mielestäni asettaa etusijalle "lapsen edun" käsite, joka ei ole vastakkainen oikeuksien käsitteelle vaan joka täydentää oikeuksia ja toimii myös strategiaa ohjaavana teemana.
Lasten oikeuksiin kohdistuvat uhkatekijät vaihtelevat luonteeltaan ja vakavuusasteeltaan koko Euroopassa ja laajemmin maailmassa. Joissakin paikoissa on ensiarvoisen tärkeää torjua köyhyyttä ja sen syitä tai ryhtyä toimiin lapsisotilaiden käytön tai lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi, kun taas toisaalla on turvattava lasten oikeus terveydenhoitopalveluihin, suojeltava lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä tai ihmiskaupalta, turvattava lasten oikeus oikea-aikaiseen ja avoimien sääntöjen mukaiseen adoptioon sekä vahvistettava perheen roolia. Näissä kaikissa tapauksissa pitäisi kuitenkin käyttää kriteerinä "lapsen etua".
Kaikkien päätösten, säädösten ja toimien hyödyllisyyttä, tarpeellisuutta ja hyviä puolia pitäisi arvioida nimenomaan tämän kriteerin valossa. Katson siksi, että tätä strategiaa laadittaessa on tärkeintä vakiinnuttaa "lapsen edun" käsite ja että sen on oltava ensisijainen oikeuksiin nähden, sillä oikeudet eivät ole aina kohtuullisia, toteutettavissa tai asianmukaisia.
Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Tämän mietinnön ansioksi voidaan katsoa se, että siinä määritellään hyvin selvästi lapsen oikeudet ja ennen kaikkea tuomitaan lähes kaikki lapsiin kohdistuvat vaarat, jotka vaihtelevat lasten altistumisesta tiedotusvälineissä esitettävälle kauhulle, pornografialle ja väkivallalle aina kunniarikoksiin, pakkoavioliittoihin ja sukuelinten silpomiseen kulttuurisista tai uskonnollisista syistä.
Esittelijä ei mainitse mietinnössään sanoja "islam" tai "islamismi", sillä ne ovat suuria tabuja poliittiseen korrektiuteen liittyvistä syistä. Lisäksi kostotoimien pelko estää täysin tämän uskonnon kommentoimisen, joten mietinnössä ei myöskään esitetä kritiikkiä. Tästä huolimatta esittelijä on kuitenkin onnistunut tuomitsemaan yleisillä kommenteillaan sääntöjen mukaisesti kaiken syrjinnän, jota islamin harjoittaminen aiheuttaa. Mietinnössä tuomitaan siis se, että tyttöjä kielletään osallistumasta tiettyyn opetukseen ja tiettyihin urheilulajeihin, kuten uintiin, sekä kaikki perinteet ja tavat, jotka ovat julmia ja vahingoksi nuorille muslimitytöille.
Olemme tästä iloisia. Tämä mietintö on ensimmäinen askel kohti mielipiteenvapautta ja terävänäköisyyttä. Äänestämme sen puolesta.
Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Yksi kohta huolestutti kaikkia ryhmiä. Alkuperäisen mietinnön 127 kohdassa kehotettiin kaikkia EU:n jäsenvaltioita kieltämään huivin ja hijabin käyttö koulussa. Voimme yksityishenkilöinä kannattaa perusajatusta eli sitä, että turvaisimme lasten oikeuden leikkiä vapaasti, osallistua koulun liikuntatunneille ja saada alaikäisinä tiettyä suojelua vanhempien pakolta ja vallalta. Näin monimutkaista ja arkaluonteista kysymystä voidaan tuskin kuitenkaan ratkaista Euroopan unionissa. Euroopan maat pyrkivät luomaan tasapainon lasten, vanhempien ja valtion oikeuksien ja velvollisuuksien välille oman historiansa ja poliittisen tilanteensa valossa. Kannatamme täysin sitä, että EU:n pitäisi laatia asialle hyvä kehys. On kohtuullista, että mietinnön 127 kohta jätetään tällaisen kehyksen ulkopuolelle.
Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. − (EN) Olin iloinen siitä, että valiokunta keskittyi mietinnössään voimakkaasti perheeseen ja pani merkille perheen merkityksen lapsen kannalta. Kannatan myös sitä, että lapsia suojellaan voimakkaasti ihmiskaupalta, laitoshoidolta, pornografialta ja vammautumiselta.
Mietinnössä kuitenkin sidotaan EU:n politiikka lasten oikeuksia koskevaan YK:n kansainväliseen yleissopimukseen ja siirretään tällä tavoin valta lasten suhteen vanhemmilta valtiolle. Vaikka tätä ei tuodakaan nimenomaisesti esiin, kyse on järisyttävästä siirrosta, johon liittyy merkittäviä huolenaiheita.
Vaikka tässä mietinnössä oli myönteisiä piirteitä – esimerkiksi ne, jotka olen maininnut edellä – mietinnöllä pyrittiin valitettavasti edistämään sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksia, joihin YK:n yleissopimuksessa luetaan mukaan abortti. Tilanteen huomioon ottaen tämä tuntui varsin omituiselta, koska aiheenamme ovat lapset ja lasten suojelu. Vaikka kannatan voimakkaasti kaikenlaista lasten suojelua, en voinut äänestää tämän mietinnön puolesta.
Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Vaikka monet jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, lasten ja nuorten perusoikeuksia rikotaan aivan liikaa.
Siksi komission aloite EU:n strategian laatimisesta on paikallaan. Vaikka lasten oikeudet kuuluvatkin yhä kansallisvaltioiden toimivaltaan, sekä komissio että Euroopan parlamentin esittelijä, jäsen Angelilli, ovat korostaneet monia tärkeitä seikkoja, kuten väkivallan kaikkien muotojen, lapsiin vaikuttavan köyhyyden ja heihin kohdistuvan syrjinnän torjumista sekä maahanmuuttajalasten oikeuksien kunnioittamista. Vihreiden / Euroopan vapaan allianssin ryhmä on onnistunut lisäämään mietintöön kohdat, jotka koskevat lasten oikeutta osallistua heitä koskevien päätösten tekemiseen, lasten oikeusasiamiehen perustamista, lapsityövoiman kieltämistä, samapalkkaisuusperiaatteen noudattamista alle 18-vuotiaiden kohdalla, pakolaislasten oikeuksien tunnistamista sekä oikeutta puhtaaseen ja suojattuun ympäristöön.
Olen ilahtunut siitä, että parlamentti on varannut aikaa keskustelun käymiseen tästä aiheesta. Kannatan täysin tätä mietintöä.
Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. − (PL) En voinut kannattaa mietintöä lapsen oikeuksia koskevasta strategiasta, sillä vasemmisto on onnistunut sisällyttämään siihen viisi viittausta, jotka koskevat näitä niin sanottuja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksia ja joissa viitataan muun muassa abortintekomahdollisuuteen.
Jeffrey Titford (IND/DEM), kirjallinen. − (EN) Kannatan sitä, että EU suojelee lasten oikeuksia. Haluan kiinnittää komission huomion lapsiin kohdistuvaan syrjintään antamalla yhden tuoreen esimerkin, jossa on kyse lasten oikeudesta matkustaa lentäen. Alaikäiset lapset eivät voi nimittäin lentää yksin ilman vanhemman henkilön seuraa. Jos vammaisille tai muille vastaaville ryhmille asetettaisiin samanlainen kielto, asiasta nousisi kunnon meteli. Ilmeisesti EU kuitenkin katsoo, että lasten oikeuksia voidaan hyvin polkea tällaisella mielivaltaisella tavalla.
Myös mietinnön 127 kohta on aiheuttanut kiistaa. Siinä Euroopan parlamentti "kehottaa jäsenvaltioita kieltämään huivin ja hijabin käytön ainakin peruskoulussa". Äänestin tätä kohtaa vastaan, koska tämä ilmaisu on monitulkintainen ja koska tämä asia on mielestäni liian tärkeä käsiteltäväksi sivuseikkana tällaisessa mietinnössä. Olisin kuitenkin pettynyt, jos tällainen käytäntö yleistyisi eurooppalaisissa peruskouluissa.
Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Olen voimakkaasti sitä mieltä, että lapset on kasvatettava vahvassa, rakastavassa ja turvallisessa perheympäristössä, että lapsia on suojeltava vaaroilta ja hyväksikäytöltä, että he tarvitsevat moraalista ohjausta ja ensiluokkaista opetusta ja että heille on annettava mahdollisimman hyvät eväät elämään. Mielestäni valtion rooli on tässä asiassa rajallinen. Sen ei pitäisi pyrkiä kumoamaan vanhempien, koulun ja kirkon oikeuksia ja velvollisuuksia. Siksi en näe mitään syytä, miksi EU:n pitäisi sekaantua asiaan. Mielestäni on valitettavaa, että tekstistä poistettiin kohta, jossa parlamentti kehotti jäsenvaltioita kieltämään huivin ja hijabin käytön ainakin peruskoulussa. Miten länsimaiseen yhteiskuntaan kotiutuminen voi muka onnistua, jos tällaisen asun käyttö sallitaan? Mielestäni on myös valitettavaa, että tekstiin on sisällytetty viittauksia nuorten seksuaalisiin "oikeuksiin". Tämä haperoittaa entisestään lapsuuden käsitettä. Näistä ja monista muista syistä äänestin mietintöä vastaan.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Saksalainen kollegani jäsen Pack on laatinut erinomaisen mietinnön aiheesta "Aikuiskoulutus: oppia ikä kaikki", ja äänestin sen perusteella Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta.
Oppiminen ja koulutus, erityisesti elinikäinen oppiminen, ovat ratkaisevassa asemassa pyrkiessämme saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet, jotka koskevat talouskasvun lisäämistä, kilpailukyvyn parantamista ja sosiaalista edistystä. Tämä aloite, joka sai alkunsa jo vuonna 2001, on hyvä uutinen EU:lle ja sen kansalaisille niin kilpailukyvyn, aikuisten sosiaalisen osallisuuden kuin väestörakenteen muutokseen liittyvien haasteidenkin kannalta.
Oppimisen ja yritysasioiden osalta ehdotan, että asian käsittely siirretään työmarkkinaosapuolille. Meitä on muistutettava jatkuvasti siitä, että niillä on nykyisten sopimusten – EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen – nojalla oikeudelliset keinot rakentaa EU:n sosiaalilainsäädäntöä. Asia vahvistetaan Lissabonin sopimuksessa, joka on parhaillaan ratifioitavana.
Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. − Äänestin tämän mietinnön puolesta siksi, että nykyisen taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen laajuus, nopea siirtyminen tietopohjaiseen yhteiskuntaan ja EU:n väestön ikääntymisestä johtuvat väestörakenteen muutokset ovat kaikki haasteita, jotka edellyttävät uudenlaista tapaa käsitellä opetusta ja koulutusta osana elinikäistä oppimista.
Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Jäsen Packin mietinnön aiheena on "Aikuiskoulutus: oppia ikä kaikki". Äänestin sen puolesta, sillä katson, että aikuiskoulutuksella voidaan hankkia tärkeitä taitoja ja että sillä on siksi ratkaiseva merkitys talouskasvua, kilpailukykyä ja sosiaalista osallisuutta koskevien Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Toisaalta olen myös samaa mieltä siitä, että elinikäisellä oppimisella on erittäin suuri merkitys pyrkiessämme tarttumaan nykyisiin haasteisiin, jotka koskevat taloudellista ja sosiaalista muutosta, nopeaa siirtymistä tietopohjaiseen yhteiskuntaan sekä väestön ikääntymisestä johtuvia väestörakenteen muutoksia.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Aikuiskoulutukseen on tärkeää kiinnittää lisää huomiota. Aikuiskoulutusta on vietävä eteenpäin. Aikuisten osallistumista opetukseen ja koulutukseen on lisättävä, jos EU haluaa saavuttaa tavoitteen, jonka mukaan aikuiskoulutukseen osallistuvien aikuisten osuutta nostetaan 12,5 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.
Aikuiskoulutuksen laatu on kuitenkin taattava kiinnittämällä erityistä huomiota laadukkaan opiskelun eri tekijöihin, ennen kaikkea kouluttajien kehittämiseen, laadunvarmistusmekanismeihin, opetusmenetelmiin ja opetusmateriaaliin.
Kuten mietinnössä todetaan, aikuiskoulutus on keskeinen osa elinikäistä oppimista ja hyvin monitahoinen ala. Aikuisten on liitettävä oppiminen osaamiseensa, kokemuksiinsa ja kulttuuritaustaansa.
Lisäksi on tärkeää korostaa sukupuolten tasa-arvoa elinikäisen oppimisen ohjelmissa, jotta niin miehet kuin naisetkin voivat hyötyä yhtä lailla elinikäisen oppimisen tarjoamista mahdollisuuksista. On myös tärkeää varmistaa kaikin käytettävissä olevin keinoin miesten ja naisten tasa-arvoisuus aikuiskoulutuspolitiikan kehittämiseen tähtäävissä toimenpiteissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa.
Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Luotamme voimakkaasti jäsenvaltioiden kykyyn käsitellä kysymyksiä, jotka koskevat aikuiskoulutuksen kaltaista erittäin tärkeää asiaa. On tärkeää, että jäsenvaltioiden opetusministeriöillä on käytettävissään riittävästi määrärahoja aikuiskoulutuksen kehittämiseen. Yksi tapa saada jäsenvaltioiden käyttöön resursseja on pienentää niiden maksuosuuksia EU:n talousarvioon, jolloin ne voivat investoida enemmän hoitoalaan, opetukseen ja hyvinvointiin.
Huomautamme jälleen kerran, ettei Euroopan parlamentin liittovaltiohenkinen enemmistö kunnioita sitä, että opetuksen järjestämiseen ja koulutusjärjestelmän sisältöön liittyvä toimivalta kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille.
Tätä Euroopan parlamentin oma-aloitteista mietintöä ei olisi tarvinnut laatia alkuunkaan, ja sitä voidaankin pitää vain Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan työllistämishankkeena.
Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Mietintö, josta äänestämme, koskee aikuiskoulutusta eli asiaa, joka on saamassa valtavasti merkitystä Euroopan unionissa. Aikuiskoulutus on myös muuttunut siitä, mitä se oli kotimaassani – se on hyödyllinen kehityssuuntaus ja tuhansien ihmisten intohimo. Tämän ilmiö ei johdu ainoastaan kaupallisista syistä. Haluan kiinnittää huomionne erääseen aikuiskoulutusta ja täydennyskoulutusta koskevaan näkökohtaan, joka liittyy sekä nykyajan väestörakenteellisiin ja sivistyksellisiin haasteisiin että vanhan yhteiskuntajärjestelmän perintöön. Sosialistinen järjestelmä lujitti tietynlaista koulutusmallia, jossa humanistiset aineet olivat täynnä propagandaa ja joka heijasteli muilla aloilla irrottautumista maailmalla ilmenevistä suuntauksista. Siksi aikuiskoulutus merkitsee uusissa jäsenvaltioissa paitsi tilaisuutta korjata sosialistisen koulutusmallin edellä kuvattuja puutteita myös todellista avautumista maailmalle.
Mitä tulee vieraiden kielten opiskeluun, valmiuteen ottaa uudelleenkoulutuksen ja työpaikan vaihdon riski sekä eurooppalaisten koulutusstandardien edistämiseen, aikuiskoulutus on liikkuvuuden ilmeinen edellytys ja tarjoaa mahdollisuuden löytää työtä. Tämä puolestaan selittää sen, miksi kaltaiseni Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansalaiset ovat erittäin kiinnostuneita täydennyskoulutuksesta.
Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Jäsen Pack toteaa mietinnössään, ettei koulutus voi rajoittua vain kouluvuosiin, vaan sen on jatkuttava koko työelämän ajan.
Olen samaa mieltä siitä, että nykyiset talouden ja yhteiskunnan nopeat muutokset kasvattavat jatkuvan, pitkäaikaisen henkilökohtaisen kehityksen tarvetta. Lisäksi aikuiskoulutus parantaa aikuisten omanarvontuntoa, edistää sosiaalista integraatiota ja auttaa kehittämään kulttuurien välistä vuoropuhelua.
David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Katson, että mietinnössä asetettu tavoite eli se, että aikuiskoulutukseen osallistuisi vuoteen 2010 mennessä 12,5 prosenttia jäsenvaltioiden aikuisista, parantaisi EU:n kilpailukykyä ja mahdollistaisi sosiaalisen osallisuuden ja kulttuurien välisen ymmärtämyksen lisäämisen – ja juuri sitä tarvitsemme kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuotena. Teknologian käytön lisääminen sekä lastenhoitopalvelujen lisäämistä koskevat ehdotukset parantavat kaikkien mahdollisuuksia hyötyä todella koulutuksesta. Äänestin siksi tämän mietinnön puolesta.
Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) On ensinnäkin haitallista estää oman maansa kansalaisia oppimasta ja toisaalta laatia "sinistä korttia" koskevia suunnitelmia, sillä epätavanomaisten työsuhteiden lisääntyessä ja kilpailun aiheuttaman paineen kasvaessa hyvä perus- ja jatkokoulutus eivät suojaa enää millään tavalla työttömyydeltä. Yritykset ovat torjuneet riittävän hyvin koulutettuja ihmisiä vain siksi, että ne etsivät vastavalmistuneita pätkätöihin mahdollisimman pienellä palkalla tai haluavat vain tehdä yhä epätavanomaisempia työsopimuksia.
Olen siis periaatteesta sitä mieltä, ettei osaavan työvoiman puutetta pitäisi käyttää tekosyynä. Ellei tämä ole mahdollista, etusijalle pitäisi asettaa kausiluonteinen malli. Näin voidaan estää joukkomuuton jatkuminen.
Vaikka EU:n tavoitteissa, toimissa ja ohjelmissa onkin ristiriitaisuuksia, elinikäinen oppiminen ansaitsee yhä tukemme.