Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 16. tammikuuta 2008 - Strasbourg

14. Unionin romanistrategia (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Jan Marinus Wiersman, Hannes Swobodan, Katalin Lévain, Adrian Severinin ja Jan Anderssonin PSE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä, joka koskee unionin romanistrategiaa (O-0081/2007/rev. 1 – B6-0389/2007)

– Viktória Mohácsin ALDE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä, joka koskee unionin romanistrategiaa (O-0002/2008 – B6-0003/2008)

– Lívia Járókan PPE-DE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä, jonka aiheena on romaneja koskeva Euroopan yhteisön toimintasuunnitelma (O-0003/2008 – B6-0004/2008)

– Roberta Angelillin UEN-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä, joka koskee yhteisön romanistrategiaa (O-0004/2008 – B6-0005/2008).

  Lívia Járóka, esittäjä. − (HU) Arvoisa puhemies, kiitän puheenvuorosta. Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan romanien kestämättömän tilanteen ratkaisemiseksi on laadittu monia asiakirjoja, kuten vuonna 2005 tehty Euroopan parlamentin päätös romaneista, vuonna 2004 tehty Euroopan komission tutkimus, Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö romaninaisista sekä Eurostatin toimintasuunnitelma vuodelle 2003.

Silti yksikään jäsenvaltio tai EU:n toimielin ei ole saanut aikaan todellista edistystä romanien osallistamisen alalla, vaikka kyseessä on EU:n suurin ja nopeimmin kasvava vähemmistö, jonka kotouttaminen olisi sekä EU:n työmarkkinoiden että eurooppalaisten yhteiskuntien etu.

Komission jäsen Špidlan asettama korkean tason neuvoa-antava työryhmä esitteli viime joulukuussa raportin, jossa suositeltiin yhteisön toimintasuunnitelman laatimista. Tällainen toimintasuunnitelma on laadittava, vaikka komissiolta edellytetäänkin voimakkaampaa ja aidompaa sitoutumista tehokkaiden, välittömien toimenpiteiden toteuttamiseen. Tämä koskee myös Euroopan parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa monilla romaneihin vaikuttavilla aloilla.

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on käynnistettävä, rahoitettava, seurattava ja toteutettava tukiohjelmia suoraan unionin resursseista heikoimmassa asemissa oleville ryhmille. Jos Euroopan unionin rahoitusvälineet otetaan käyttöön, investointien vaikutus yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin on otettava keskeiseksi ja pakolliseksi kriteeriksi. Jos siis toisin sanoen kehitys rahoitetaan EU:n resursseilla, tarjouksentekijät pitäisi velvoittaa tekemään ja toteuttamaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskeva analyysi ja toimenpidesuunnitelma.

Toimenpidesuunnitelman ottaminen kilpailujen pakolliseksi osaksi eri kehityssektoreilla ja tietyillä alueilla auttaisi merkittävällä tavalla turvaamaan ja edistämään muita heikommassa asemassa olevien ja kehityksestä jälkeenjääneiden sosiaalisten ryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia.

On myös tärkeää tehdä koko EU:n kattava kriisikartoitus, jonka pohjalta voidaan arvioida EU:n niitä alueita, joilla äärimmäinen köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat voimakkaimmin romaniyhteisöihin ja muihin kuin romaniyhteisöihin, ja jonka avulla jäsenvaltioita tukeva Euroopan komissio voi käynnistää rotusyrjinnän lopettamiseen tähtäävät toimet, joita hallitukset ovat lykänneet vuosikymmeniä erilaisten poliittisten sitoumusten vuoksi.

On tärkeää, että vähemmistöjen kotouttamisesta ja osallistamisesta suoraan tai välillisesti vastaavat komission jäsenet koordinoivat toimiaan hoitaessaan koulutusta, työllisyyttä, yhtäläisiä mahdollisuuksia, alueita ja kehitystä koskevia tehtäviään ja että he perustavat teknisen työryhmän ja laativat romanien asioita koskevan toimintasuunnitelman vuodeksi 2008 yhdessä parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämän suunnitelman täytäntöönpano on myös käynnistettävä mahdollisimman pian.

Hyväksyimme vuonna 2005 päätöslauselman, jonka vaikutusten voidaan nyt huomata jääneen hyvin vähäisiksi. Mielestäni on tärkeää, että osapuolet käynnistävät mahdollisimman pian vuoropuhelun, johon myös komissio ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat.

Lisäksi katson, että vuonna 2008 kaikkien osapuolten pitäisi toteuttaa romaneja koskevia toimia ja käydä heitä koskevaa keskustelua. Tämä on mielestäni tärkeää, ja aion itse käynnistää kansanpuolueen puolesta tämän työn vuonna 2008. Kiitos.

  Roberta Angelilli, esittäjä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänä aamuna hyväksyttiin mietintö lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta. Sen yhtenä tavoitteena on torjua köyhyyttä ja syrjintää. Päätimme laatia tältä osin erillisen kohdan romanilapsista, sillä he jäävät usein terveys- ja sosiaalipalvelujen ja koulutusjärjestelmän ulkopuolelle.

On yleisesti tunnettu asia, että erittäin suuri osa romanilapsista ei käy koulua tai käy koulua vain satunnaisesti. Monet romanilapset pakotetaan itse asiassa erikoiskouluihin tai jopa vammaisille tarkoitettuihin laitoksiin. Saatavilla oleva tiedot osoittavat, että joissakin jäsenvaltioissa yli 60 prosenttia romanilapsista keskeyttää koulunkäynnin ennenaikaisesti. On selvää, että jos lapset eivät käy koulua, jos he eivät osaa lukea tai jos heidän koulutustasonsa on riittämätön, heillä ei ole tulevaisuutta, vaan heidän on pakko kerjätä tai työskennellä pimeillä markkinoilla. Heidän kohtalonsa on sinetöity: parhaassa tapauksessa he elävät köyhyydessä ja syrjäytyneinä yhteiskunnasta, pahimmassa tapauksessa heistä tulee järjestäytyneen rikollisuuden uhreja.

On muuten syytä muistaa, että romaniväestö on keskimäärin hyvin nuorta: noin 45 prosenttia romaneista on alle 16-vuotiaita. Juuri tästä syystä komission olisi äärimmäisen tärkeää suunnitella romanilapsiin kohdistuvia tarkkoja, konkreettisia toimia, joilla torjuttaisiin erityisesti koulunkäynnin keskeyttämistä ja tuettaisiin tarkoituksenmukaista, laadukasta koulutusta. Ellemme voi turvata lasten oikeutta koulutukseen, emme kykene takaamaan heille yhdenvertaista kohtelua emmekä turvaamaan heidän oikeuttaan tulevaisuuteen.

  Jan Marinus Wiersma, esittäjä. − (NL) Arvoisa puhemies, mekin olemme esittäneet komissiolle kysymyksiä, ja odotan komission jäsenen vastaavan niihin. Keskustelemme tänä iltana lähinnä toimenpiteistä, joilla Euroopan unioni – Euroopan komissio – puuttuu romanien ongelmiin. Romanit muodostavat suuren vähemmistöryhmän. Osasta heistä tuli EU:n kansalaisia muutama vuosi sitten ja osasta taas EU:n kansalaisia viime vuonna. Näiden kansalaisten elinolosuhteet ovat useimmissa tapauksissa sietämättömät. Olemme iloisia siitä, että Euroopan parlamentti saa tänään Euroopan komissiolta vastauksen.

Olemme myös iloisia siitä, että Eurooppa-neuvosto kiinnitti Brysselissä pidetyssä huippukokouksessa huomiota romanien tilanteeseen ja pyysi komissiolta tarkempia ehdotuksia siitä, miten EU voisi täydentää niiden jäsenvaltioiden toimia, joissa elää suuria romaniyhteisöjä, miten me voisimme koordinoida työtä ja vaihtaa parhaita käytäntöjä ja kuinka käytettävissä olevia EU:n resursseja voitaisiin hyödyntää tehokkaammin rahastojen avulla kyseisissä maissa, jotta romanien tilannetta saataisiin muutettua.

Puhun tästä erityisesti siksi, että kun Euroopan unioniin liittyi viime vuonna ja vuonna 2004 monia uusia maita, toivotimme ne tervetulleiksi todeten samaan hengenvetoon, että meidän pitäisi puuttua yhdessä romanien ongelmiin. Toimin itse Slovakiasta vastaavana esittelijänä ja muistan, kuinka Slovakian hallitus teki kaikenlaisia lupauksia. Minulla on kuitenkin omat epäilykseni sen suhteen, kuinka tehokkaasti nämä lupaukset on pantu täytäntöön. Siksi tämä asia on edelleen tärkeä.

Romanit eivät ole tavanomainen kansallinen vähemmistö, kuten unkarilaiset Slovakiassa tai venäläiset Baltian maissa. He ovat tyypillinen eurooppalainen vähemmistö, ja meidän pitäisi laatia yhdessä asiaankuuluvien jäsenvaltioiden kanssa heitä koskevaa eurooppalaista politiikkaa, jossa Euroopan unionilla olisi omat vastuualueensa, kuten Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston julkilausumissa todettiin.

Pyydämme erityisesti komissiota varmistamaan, että yhteistyötä komission itsensä kanssa koordinoidaan tehokkaammin. Kuinka voimme parantaa yhteistyötä? Kuinka voimme antaa romanipolitiikan jonkun, mahdollisesti komission jäsenen, vastuulle? Meidän pitäisi kenties harkita myös romanien tunnustamista eurooppalaiseksi vähemmistöksi kiertääksemme jossakin määrin toissijaisuusperiaatetta, jota sovelletaan tällä hetkellä jäsenvaltioiden vähemmistöpolitiikkaan.

Lopuksi totean, että uskon kaikkien tarkoittavan hyvää, mutta koordinointia on silti tehostettava ja toimia lisättävä.

  Viktória Mohácsi, esittäjä. − (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, muistutan teille, että Euroopan parlamentti kiinnitti huomiota romanien kotouttamista koskeviin puutteisiin jo vuonna 1983. Vuoden 1994 päätöslauselmassa se kehotti komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioiden hallituksia tekemään kaikkensa romanien sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen kotouttamisen edistämiseksi.

Kuten varmasti muistatte, parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2005 päätöslauselman, jossa pyysimme komissiota hyväksymään toimintasuunnitelman, jossa jäsenvaltioille ja ehdokasvaltioille annettaisiin selvät suositukset romanien taloudellisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta kotouttamisesta.

Jälleen marraskuussa 2007 romanien sosiaalista kotouttamista koskeva kysymys sisällytettiin ehdotuksestani Euroopan parlamentin päätöslauselmaan EU:n romanistrategiana. Pyysimme jälleen komissiota laatimaan välittömästi EU:n strategian romanien sosiaalisen kotouttamisen edistämiseksi ja käyttämään tähän tarkoitukseen integraatiorahastoa ja rakennerahastoja.

Kaiken tämän lisäksi meillä on varmaa tietoa siitä, että ainakin kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa romanilapset laitetaan edelleen erillisille luokille ja erillisiin oppilaitoksiin, ja meidät, romanit, luokitellaan edelleen täysin perusteettomasti vammaisiksi, meidät ohjataan tiettyihin ammatteihin ja meidät leimataan jatkuvasti.

Valitettavasti jokaisessa jäsenvaltiossa tiedetään yleisesti, millaisissa slummeissa ja hirvittävissä oloissa romanit elävät. Tiedämme myös valitettavasti varsin hyvin, että romanien keskimääräinen eliniänodote on kaikissa jäsenvaltioissa 15 vuotta matalampi kuin EU:n kansalaisten yleinen eliniänodote. Toistan, että jokaisessa jäsenvaltiossa romanit ovat yliedustettuja työttömien joukossa.

Lisäksi romanit joutuvat valitettavasti joka kuukausi jossakin jäsenvaltiossa rasististen hyökkäysten kohteeksi. Tiedämme uutisista – muutoin asiasta ei ole erityisemmin puhuttu – että tämän vuoden tammikuun 4. päivän yönä Marconin romanialueella noin 250 romaniasukkaan slummi sytytettiin tuleen, ja kolme päivää myöhemmin myös Italiassa, Apriliassa paikalliseen mustalaisten asuinyhteisöön heiteltiin Molotovin cocktaileja. Nämä teot vaaransivat suoraan satojen ihmisten hengen, ja kummankin teon motiivina oli rasismi.

On siis selvää, että selitysten vaatiminen on oikeutettua, että tarvitsemme päätöslauselmaesityksen ja Euroopan unionin strategian ja että jokaisen jäsenvaltion on laadittava romanien kotouttamista koskeva suunnitelma. Ketään ei voida pitää poikkeuksena, eikä kukaan voi teeskennellä, etteikö hänen kotimaassaan olisi romaneja – tunnustettiinpa heidät tai ei – ja etteivätkö esiin tuodut asiat pitäisi paikkaansa poikkeuksetta kaikissa jäsenvaltioissa. Kiitos.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aivan ensin jäsen Járókaa, jäsen Angelillia, jäsen Wiersmaa ja jäsen Mohácsia näiden ongelmien ottamisesta esiin. Vastaan kysymyksiinne kollegani Vladimír Špidlan puolesta, sillä hän on parhaillaan Kiinassa. Meillä on nyt mahdollisuus käsitellä perinpohjaisesti tätä äärimäisen tärkeää aihetta.

Viime vuosi osoitti todella sekä EU:n toimielinten että jäsenvaltioiden tehostavan pyrkimyksiään parantaa romanien tilannetta EU:ssa pysyvästi. Monet ovat sanoneet tämän olevan tarpeen, ja olen asiasta samaa mieltä. Asiassa on jo otettu muutamia merkittäviä askeleita. Niitä ovat esimerkiksi Euroopan parlamentin vuonna 2005 tekemä päätös Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodesta, korkean tason asiantuntijaryhmän tekemä, etnisten vähemmistöjen kotouttamista koskeva työ, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työ sekä joulukuun Eurooppa-neuvoston hyväksymät päätelmät, joihin viitattiin juuri äsken.

Haluan tuoda esiin, ettemme voi todellakaan sivuuttaa romaneihin kohdistuvaa syrjintää emmekä heidän syrjäytymistään yhteiskunnasta ja työmarkkinoilta. Olemme siksi päättäneet vakaasti käyttää tilanteen parantamiseksi kaikkia käytettävissämme olevia välineitä, kuten lainsäädäntöä, rakennerahastoja sekä tiedotus- ja valistuskampanjoita. On ilmiselvää, ettei työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa koskevia ohjelmia ja toimenpiteitä käytetä riittävästi romanien sosiaalisen kotoutumisen edistämiseksi. Siksi meidän on keskitettävä kaikki voimamme ensisijaisesti siihen, että parannamme näiden toimenpiteiden käyttömahdollisuuksia tarkan suunnitelman mukaisesti. On sanomattakin selvää, että tällaisen suunnitelman on perustuttava jäsenvaltioiden viralliseen ja pitkäaikaiseen sitoumukseen sekä yhteisön välineiden ja politiikkojen tehokkaaseen käyttöön.

Haluan siksi vastata kysymyksiinne lyhyesti ja käytännönläheisesti sekä esitellä pääpiirteittäin ehdotuksemme vuodeksi 2008. Komissio hyväksyy tänä kesänä syrjinnän torjumiseen tähtäävää tarkistettua strategiaa koskevat suuntaviivat – kyse on siis Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden seurantatoimista. Joulukuussa 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti näissä suuntaviivoissa käsitellään enimmäkseen romaneja koskevaa ongelmaa sekä korkean tason asiantuntijaryhmän suosituksia etnisten vähemmistöjen kotouttamisesta. Näitä suuntaviivoja täydennetään komission yksikköjen työasiakirjalla, jossa tarkastellaan näiden toimenpiteiden etenemistä ja tehokkuutta ja sitä, kuinka ne ovat hyödyttäneet romaneja, sekä politiikan että lainsäädännön näkökulmasta, myös rakennerahastojen ohjelmasuunnittelussa.

Tarjoudumme myös järjestämään korkean tason romanitapaamisen, jonka tarkoituksena on saattaa yhteen kansallisten hallitusten ja parlamenttien edustajat, Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Alueiden komitea, romanien kansalaisyhteiskunnan johtohahmot sekä muut merkittävät toimijat. Olemme vakuuttuneita siitä, että romanien oikeuksia voidaan puolustaa avoimilla korkean tason keskusteluilla ja että romanien tilannetta voidaan parantaa käyttämällä resursseja kohdennetummin.

Kollegani Vladimír Špidlan henkilökunta valmistelee mainitsemiani aloitteita ja keskittyy sitten romaneja koskevaan ongelmaan syrjinnän torjumisen, Euroopan sosiaalirahaston, työllisyyden ja sosiaalisen integraation aloilla. Koska romanien tilanne on kytköksissä komission moniin toiminta-aloihin, kuten aluepolitiikkaan, koulutukseen, kansanterveyteen ja oikeuteen, tiedonvaihdosta vastaa vuonna 2004 perustettu, romaniasioihin keskittyvä osastojen välinen asiantuntijaryhmä. Lisäksi komissio teki muutama viikko sitten kumppanuuspuitesopimuksen romanien eurooppalaisen tiedotustoimiston (ERIO) kanssa. Tällä kumppanuussopimuksella luodaan pysyvät, suorat suhteet EU:n toimielinten ja romanien kansalaisyhteiskunnan välille.

Muutenkin on muistettava, että jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin tasolla toteutetaan useita aloitteita osana juuri alkanutta Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta. Näillä aloitteilla pyritään korostamaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun merkitystä ja ennen kaikkea sitä, kuinka kulttuurien monimuotoisuus hyödyttää yhteiskuntaamme, sekä valistamaan kansalaisia näistä asioista.

Komissio julkaisee keväällä 2008 vihreän kirjan, jossa käsitellään koulutusasioita maahanmuuttajataustaisten tai epäsuotuisassa asemassa oleviin vähemmistöihin kuuluvien oppilaiden kannalta. Vihreässä kirjassa käsitellään myös romaneihin vaikuttavia merkittäviä asioita, kuten koulutuksen alalla tapahtuvaa rotuerottelua. Vihreän kirjan pitäisi käynnistää laaja-alainen keskustelu tästä aiheesta ja johtaa kenties EU:n toimintasuunnitelman hyväksymiseen.

Haluan lisäksi vastata suoraan jäsen Mohácsin esittämään kysymykseen toteamalla, että komissio aikoo työohjelmansa mukaisesti antaa vuonna 2008 ehdotuksen direktiiviksi yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen soveltamisesta muissa kuin työllisyyttä koskevissa asioissa – toisin sanoen ehdotuksen monialaiseksi direktiiviksi.

Nämä ovat tällä hetkellä keskeisiä, valmisteilla olevia asioita. Jään nyt odottamaan mielenkiinnolla keskustelua, jonka lopuksi saatan vielä esittää muutaman huomion.

  Roberta Alma Anastase, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (RO) Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että käymme tätä keskustelua täysistunnossa, koska meidän on luotava katsaus romaneja koskeviin EU:n toimiin ja analysoitava menetelmiä, joilla niitä tehostetaan.

Monet viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet meille, että EU:n romanipolitiikassa on yhä merkittäviä puutteita ja että nykyisten haasteiden vuoksi sitä on ajantasaistettava ja muutettava.

Vastavuoroinen suvaitsevaisuus ja etnisten ryhmien kotouttaminen ovat Euroopan unionin tärkeitä periaatteita. Romanit ovat merkittävä eurooppalainen vähemmistöryhmä, jolla on huomattavia vaikutuksia monien jäsenvaltioiden talouteen sekä sosiaaliseen ja poliittiseen elämään. Siksi meidän on ehdottomasti luotava EU:lle romaneja koskeva yhtenäinen visio, jossa etusijalla on heidän kotouttamisensa ja jolla heille taataan yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.

Esitin Euroopan komissiolle marraskuussa kysymyksen tästä aiheesta, ja minulle vastattiin, että komissio esittäisi uusia ehdotuksia romanien kotouttamisesta. Pyydän nyt komissiota selventämään aikomuksiaan. Haluan ensinnäkin tietää, millä tavalla komissio käsittelee tätä kysymystä toimielimenä varmistaakseen, että romanien suojelua ja kotouttamista koskevia EU:n toimia koordinoidaan ja seurataan tehokkaasti.

Kuten kollegani jo totesivat, myös koulutuksella ja suvaitsevaisuuskasvatuksella on suuri merkitys. Ne hyödyttäisivät kaikkia EU:n kansalaisia, ja suvaitsevaisuuskasvatus edistäisi romanien kotoutumista, lisäisi heidän vuorovaikutustaan ja syventäisi heidän sosiaalisia suhteitaan Euroopan unionissa. Nämä seikat helpottaisivat romanien kotoutumista yhteiskuntaan ja vähentäisivät toisaalta heihin kohdistuvaa syrjintää ja heidän leimaamistaan. Pyydän siksi komission jäsentä kertomaan meille tällaisista ohjelmista ja niiden täytäntöönpanosta sekä erityisesti siitä, aikooko se käsitellä tätä asiaa suunnitellessaan EU:n romanipolitiikkaa.

Kiitän teitä ja toivon, että tämä keskustelu johtaa EU:n romanipolitiikkaa parantaviin vakaisiin ja konkreettisiin päätöksiin.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitokset vastauksestanne, joka sisälsi ainakin joiltakin osin kompromisseja. Teidän on ymmärrettävä, että olemme näiden asioiden suhteen kärsimättömiä, sillä viimeisimmät tapaukset ovat osoittaneet jälleen, kuinka pakottava tämä ongelma on.

Totean ensimmäiseksi, että hyväksymme ajatuksen romanitapaamisesta. Mielestäni se on hyvä ajatus, etenkin jos romanit pääsevät osallistumaan siihen itse. On kuitenkin tärkeää toimia nopeasti, sillä pelkään, että nyt kun ehdotus on tehty, siitä keskustellaan loputtomiin ja asian suhteen jahkaillaan liikaa. Katson, että romanitapaaminen pitäisi järjestää mahdollisimman pian, tämän vuoden aikana. Parlamentti tarjoaa varmasti apuaan asiassa.

Toiseksi on tietenkin myös tärkeää ottaa paikallisviranomaiset mukaan: hallituksilla on yleensä hyvät aikomukset, ja ne tekevät lupauksia, mutta viime kädessä ongelma jää kaupunginjohtajan tai muun alueellisen tahon hoidettavaksi, eikä sitä ratkaista kunnolla.

Kolmanneksi kiitän teitä siitä, että olette ryhtyneet toimiin niiden ehdotusten suhteen, jotka koskevat yhdenvertaista kohtelua muualla kuin työpaikalla. Tämä on yleisesti erittäin tärkeä asia, jota ryhmämme kannattaa voimakkaasti.

Arvoisa komission jäsen, haluan todeta ryhmäni puolesta, että osastojen väliset ryhmät – joita meillä kaikilla on omissa hallintojärjestelmissämme – vaativat aina paljon työtä mutta ovat myös avuksi. Mielestämme olisi tärkeää, että yksi komission jäsen vastaisi aiheeseen liittyvästä koordinoinnista tai että ainakin yksi komission jäsenten valtuuttama edustaja vastaisi asian hoitamisesta.

En edelleenkään tiedä, miksi komission romanialaisjäsenelle on annettu se tehtävä, joka hänellä on. Asiaa auttaisi, jos hän voisi edes hoitaa tehtäväänsä. En tiedä.

Haluamme kuitenkin, että nämä asiat asetetaan etusijalle. Asiat kulkevat nyt oikeaan suuntaan. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä selonteostanne, mutta romanien kannalta asioita olisi tärkeää tehostaa ja vauhdittaa.

  Alfonso Andria, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka komissiolle esitetyt suulliset kysymykset ovat johdatelleet tätä keskustelua eteenpäin, se on pohjimmiltaan luonnollinen jatke aloitteelle, jonka parlamentti teki jokin aika sitten ja jota se on viime aikoina lujittanut. On selvää, että romanien tilanteen parantaminen edellyttää toimintasuunnitelmaa, koska romanivähemmistö on kotoutunut huonosti Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteiskunta- ja siviilielämään.

Koska romanikulttuurille on ominaista muun muassa se, että sen jäseniä elää useissa eri maissa, tarvitaan EU:n laajuinen strategia. Kannatan tätä ajatusta itse. Strategian avulla voidaan parantaa romanien surkeita, monissa tapauksissa jopa epäinhimillisiä elinolosuhteita. Huonot elinolot johtuvat epäilemättä sosiaalisesta syrjäytymisestä, ja ne aiheuttavat puolestaan erilaisia haittavaikutuksia: asuinmaasta vieraantumista sekä väkivaltaa – joko joutumista väkivallan uhriksi tai sortumista väkivallan käyttöön.

Toteutettavien toimien tukeminen edellyttää paitsi ohjeita siitä, kuinka paikalliset ja kansalliset viranomaiset voivat vähentää jäsenvaltioissa elävien vähemmistöjen sosiaalisia ongelmia, myös riittävästi varoja. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan taloudellisesta ongelmasta. Todellisena tavoitteena on luoda tilanne, jossa kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet löytää työpaikka, saada koulutusta, löytää asunto, käyttää terveydenhuoltopalveluja ja sosiaalipalveluja sekä elää ympäristössä, jossa kansalaisoikeuksien käyttäminen on mahdollista päätöksentekoprosesseista alkaen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka muodostuu monenlaisista toimista. Vastustan siksi henkilökohtaisesti sitä, että yksi ainut komission jäsen olisi vastuussa romaneja koskevista asioista.

Decade of Roma Inclusion -aloitteen (2005–2015) käynnistämisestä on kulunut kaksi vuotta. Aloitteeseen liittyy edelleen paljon sitoumuksia, joita niitä kannattaneiden hallitusten on ryhdyttävä toteuttamaan ja panemaan täytäntöön. Mitä aloitteita komissio aikoo tehdä tämän asian suhteen? Toivon, että ne käynnistetään mahdollisimman pian, heti Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden jälkeen, tämän Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden aikana.

  Elly de Groen-Kouwenhoven, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, romanien nykytilanteen vuoksi minun on esitettävä aivan aluksi kritiikkiä: Euroopan komissio on käsitellyt EU:n romanien ongelmia hitaasti ja laiskanlaisesti.

Se voisi ottaa esimerkkiä Euroopan neuvostosta ja ETYJ:stä, joilla on ollut viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan pelkästään romanien asioihin keskittyviä virkamiehiä. Euroopan neuvosto on laatinut paljon nimenomaan romaneja koskevia suosituksia, ja ETYJ on laatinut toimintasuunnitelman romanien tilanteen parantamisesta EYTJ:n alueella. Haluaisinpa tietää, kuinka paljon huomiota komissio ja EU:n jäsenvaltiot ovat kiinnittäneet näihin asiakirjoihin ja ovatko ne ottaneet vakavasti romaneja koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman tai Decade of Roma Inclusion -toimintasuunnitelmat.

Pelkkä kritiikin antaminen ei kuitenkaan kuulu poliittiseen tyyliini, ja komission jäsen Ferrero-Waldner on antanut minulle aihetta myös optimismiin. Haluan siksi pyytää komission jäsentä välittämään seuraavan viestin puheenjohtaja Barrosolle ja komission kollegiolle, kun tapaatte.

Ensinnäkin EU:n pitäisi laatia mahdollisimman pian romaneja koskeva strategia, jossa pitäisi keskittyä ensisijaisesti EU:n romanien elinolojen parantamiseen, työpaikkojen luomiseen romaneille, sillä lähes 90 prosenttia romaneista on vailla työtä, mustalaisvihan torjumiseen, romanien kouluttautumisen tukemiseen, romanien asuntojen kehittämiseen terveellisempään suuntaan sekä romanien poliittisen osallisuuden edistämiseen.

Toiseksi tällaisen strategian edistämiseksi Euroopan komissio tarvitsee pysyvän romaniasioiden yksikön, jonka palvelukseen on palkattava romaneja. Toivon todella, että komissio palkkaa romaneja heidän osaamisensa vuoksi eikä heidän ihonvärinsä takia, niin kuin jotkin jäsenvaltiot ovat tehneet aikaisemmin.

Kolmanneksi Euroopan komission ensisijaisiin tavoitteisiin pitäisi kuulua myös romaneja koskeviin hankkeisiin keskittyvän EU:n rahaston perustaminen. Euroopan parlamentin pitäisi tietenkin myös osallistua yhteisen "Euroopan työunionin" luomiseen romanien tilanteen parantamiseksi. Tässä vaiheessa haluan ottaa uudelleen esiin ehdotuksen romanien asioita käsittelevän pysyvän esittelijän tehtävän perustamisesta Euroopan unioniin. Pysyvä esittelijä antaisi tilanteesta hyvän yleiskuvan ja esittäisi suosituksia Euroopan parlamentille, EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille.

Haluan lisäksi romanien äänen kuuluvan voimakkaammin Euroopan parlamentissa. Heidän valitsemiensa Euroopan parlamentin jäsenten pitäisi ajaa heidän etujaan.

Lopuksi korostan, että romaneja koskevassa EU:n strategiassa pitäisi tuoda esiin yhteiset poliittiset arvot, jotka liittyisivät tulevaan laajentumisprosessiin sekä kiihkoisänmaallisuuden ja äärioikeistolaisuuden torjumiseen Euroopassa.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän komission jäsentä hänen sanoistaan ja hänen tekemistään sitoumuksista, jotka näyttävät olevan mielestäni linjassa sen kanssa, mitä Euroopan parlamentti on todennut useaan otteeseen päätöslauselmissaan. Nämä lupaukset toiminnasta eivät kuitenkaan itsessään vielä riitä.

Haluan kysyä, mitä välineitä komissio käyttää, ja pyydän sitä kertomaan meille, kuinka jäsenvaltiot ovat käyttäneet varoja, joita on varattu eri menoluokissa niiden käyttöön romanien kotouttamista varten. Toiseksi mitä tarkistuksia komissio tekee hyväksyttyjen direktiivien konkreettisesta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa? Kolmanneksi minäkin haluaisin, että komissiossa olisi yksi ainut henkilö, joka käsittelisi kaikkia romaneihin liittyviä asioita.

Minun on todettava erityisesti, että kotimaassani Italiassa rasismi ja leimaaminen ovat erittäin voimakkaita ilmiöitä, jotka kohdistuvat erityisesti romaneihin. Tämä johtuu erityisesti siitä, ettei Italia ole siirtänyt rotujen tasa-arvosta annettua direktiiviä 2000/43/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään. Mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä asian suhteen? Italian lainsäädäntöön ei ole siirretty rotuun perustuvan häirinnän käsitettä, kysymystä todistustaakan jakamisesta eikä rotusyrjinnästä johtuvan huonon kohtelun vuoksi annettavan suojelun käsitettä.

Kysyn lisäksi, tietääkö komissio, että yhdessä Italian suurimmista kaupungeista eli Milanossa maahanmuuttajalapset, jotka ovat tässä tapauksessa enimmäkseen romaneja ja joiden vanhemmat rikkovat lainsäädäntöä ja oleskelevat maassa ilman oleskelulupaa, eivät pääse julkisiin kouluihin? Mielestäni tämä on täysin kaikkien EU:n asiakirjojen vastaista. Se rikkoo myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaa sekä tänä aamuna hyväksymäämme päätöslauselmaa lasten oikeuksista.

Lopuksi haluan tuoda esiin, että Italian hallitus neuvottelee ties kuinka monennen oikeusasteen kanssa asiasta, joka liittyy itse asiassa romaneihin. Kyse on siitä, voidaanko taloudelliset päämäärät ottaa osaksi niitä kriteereitä, joiden perusteella toisen jäsenvaltion kansalainen voidaan karkottaa maasta, tässä tapauksessa Italiasta. Vaikka tämä kysymys näyttääkin liittyvän yleisesti maahanmuuttoon, se koskee todellisuudessa nimenomaan romaneja. Haluaisin kuulla, mitä mieltä olette asiasta.

  Desislav Chukolov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän puheenvuoron, jotta Euroopan parlamentissa kuullaan kerrankin, kuinka asiat todella ovat, ja jotta tekopyhät puheenvuorot loppuvat ainakin hetkeksi.

Mitä keskustelusta on saatu selville tähän mennessä? Siitä on selvinnyt se, että olette huolissanne Euroopan unionin, myös kotimaani Bulgarian, mustalaisväestöstä. En uskalla edes ajatella, kuinka huolissanne mahdatte olla juuri nyt Bulgarian eläkeläisten mitättömistä eläkkeistä tai rehellisistä, työssään raatavista bulgarialaisista, jotka joutuvat mustalaisten tekemien rikosten kohteeksi joka päivä.

Hyvät parlamentin jäsenet, kehotan teitä kantamaan huolta myös siitä, että Bulgarian sosialistipuolueella on tapana ostaa mustalaisten ääniä Bulgariassa järjestettävien vaalien aikana. Olkaa huolissanne myös siitä, että Bulgarian sosialistien hallituskumppani, Oikeus- ja vapausliike, joka on edustettuna myös Euroopan parlamentin ALDE-ryhmässä, ostaa mustalaisilta kaikki jäljelle jäävät äänet. Olkaa huolissanne siitä, että Oikeus- ja vapausliikkeen puheenjohtaja Ahmed Doghan kutsuu äänten ostamista, mustalaisten äänten ostamista, "normaaliksi eurooppalaiseksi käytännöksi".

Olkaa huolissanne myös siitä, että Bulgariassa mustalaisten tekemien rikosten osuus kaikista rikoksista on 30–40 prosenttia, vaikka heitä on väestöstä vain 3–4 prosenttia. Nämä rikokset eivät ole ainoastaan köyhyysrikoksia eli köyhyyden vuoksi tehtyjä rikoksia. Ne ovat äärimmäisen julkeita ja julmia rikoksia: 79-vuotiaan naisen raiskaus ja murha ei ole köyhyysrikos. Olette varmasti samaa mieltä, eikö totta?

On ilmeistä, ettei valtavista määrärahoista ole hyötyä. Rahoitus ei ratkaise ongelmaa, sillä rahat osoitetaan kyseenalaisille säätiöille ja kansalaisjärjestöille. Meidän mielestämme, Atakan patrioottien mielestä, ongelma ratkaistaan siten, että jokaisessa maassa noudatetaan kaikkia lakeja. Lain noudattaminen ja se, ettei yhdeltäkään vähemmistöltä suvaita lain rikkomista, tuottaa tuloksia. Mustalaisten tekemiä rikoksia ei nimittäin tutkita Bulgariassa perinpohjaisesti. Tämä on tosiasia – tosiasia, jonka voitte nähdä myös itse.

Teini-ikäisten Belneyskin siskosten murhaa ei tutkittu. Asiaa salailtiin. Meidän pitäisi olla huolissamme näistä asioista. Siitä, että osoitamme suvaitsevaisuutta vähemmistöä kohtaan enemmistön kustannuksella, ei seuraa mitään hyvää, päinvastoin. Kiitos.

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ilahduin komission jäsen Ferrero-Waldnerin sanoista ja olen myös iloinen aloitteista, joita voimme odottaa tulevaisuudessa. Uskon tämän todella auttavan parantamaan romanien tilannetta merkittävästi, mutta olen myös samaa mieltä siitä, mitä edellä puhunut hollantilaisjäsen sanoi tuodessaan esiin kärsimättömyytensä. Minäkin olen monien muiden tavoin kärsimätön, koska tilanne todellakin muuttuu hyvin hitaasti.

EU:ssa elää 7–9 miljoonaa romania. Useimmat heistä elävät huonoissa sosiaalisissa oloissa, ja he ovat painineet samojen ongelmien parissa vuosia. Niitä ovat syrjäytyminen ja osallisuus, työttömyys, kouluissa tapahtuva rotuerottelu sekä romaninaisten kohtaama moniperusteinen syrjintä.

Useimmat jäsenvaltiot eivät katso romanien muodostavan kansallista vähemmistöä eivätkä halua muuttaa merkittävästi heidän tilannettaan, ja viime vuosien kokemukset ovat todellakin osoittaneet radikalismin ja mustalaisvihan nostavan päätään sekä uusissa että vanhoissa jäsenvaltioissa.

Katson siksi, ettei meillä ole aikaa tuhlattavana, että Euroopan unionissa on saatava aikaan todellisia muutoksia ja että EU tarvitsee yhtenäisen romanipolitiikan. Ilman EU:n romanipolitiikkaa ei ole kansallista romanipolitiikkaa. Tämä asia on ymmärrettävä, ja siihen on puututtava. Olisi hyvä, jos etenisimme niin, että romaneille myönnettäisiin kansainvälisen vähemmistön asema, joka on todellinen erityisasema.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmä on jo laatinut toimintasuunnitelman. Teemme maaliskuussa Euroopan-kiertueen ja järjestämme konferensseja, työpajoja ja vierailuja, joihin osallistuu paikallisia romaneja, kansalaisjärjestöjä ja hallituksia. Pyrimme tuomaan tällä tavoin esiin syrjintätapauksia ja kiinnittämään EU:n kansalaisten huomion romanien kurjaan tilanteeseen korjataksemme sen. Kiitos.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, romaneilla ei ole yhteyttä historialliseen Rooman valtakuntaan, eivätkä he ole myöskään nykypäivän roomalaisia. He eivät ole myöskään kotimaaton kansakunta eivätkä kansallinen vähemmistö. He ovat etnis-kulttuurinen yhteisö, joka vaalii edelleen heimoperinteitään, ja yleiseurooppalainen yhteisö, jota orjuutettiin Euroopassa esimodernina ja varhaismodernina aikana, jonka jäseniä fasistihallinnot toimittivat keskitysleireille kuolemaan ja jonka jäseniä kommunistidiktaattorit sulkivat vankiloiksi muuttuneisiin valtioihin. Heistä tuli vapaita eurooppalaisia kylmän sodan päättymisen jälkeen ja kahtiajaon päättymisen jälkeisen EU:n ensimmäisen laajenemisen myötä.

Koska romaneja on syrjitty vuosisatojen ajan, romaniyhteisö syrjäytyi eurooppalaisesta vauraudesta ja hyvinvoinnista ja yritti suojella itseään kyseenalaistamalla eurooppalaisen yhteiskuntajärjestyksen. Nyt, kun Euroopan maiden kesken vallitsee sopu, eikö myös romanien kanssa pitäisi tehdä sovinto – vai pitäisikö EU:n julistaa romanit toisen luokan kansalaisiksi, jotka pitäisi jälleen keskittää muutamaan, romanigetoiksi muuttuneeseen jäsenvaltioon, ja pitäisikö sen kohdella heitä tämän mukaisesti? Näihin kysymyksiin on helppo vastata. Romanikysymys on Euroopan unionia koskeva kysymys. Se ei ole pelkkä kysymys vaan valtava haaste – yhteinen haaste, johon meidän on tartuttava yhdessä. Muuten emme onnistu kotouttamaan romaneja eurooppalaiseen yhteiskuntaan emmekä saattamaan heitä eurooppalaisen yhteiskuntajärjestyksen piiriin.

Asia on luonteeltaan paitsi kulttuurinen myös sosiaalinen. Euroopan unionin on varattava sitä varten määrärahoja, laadittava ohjelmia ja luotava erityisiä toimielinrakenteita auttaakseen niiden jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, joihin romanit päättävät asettua, tarjotakseen heille mahdollisuuden elää aineellisesti kelvollista elämää, saada asianmukaista koulutusta, saada tasapuoliset mahdollisuudet kilpailla muiden kanssa, elää tulematta syrjityiksi ja tuntea olevansa osa eurooppalaista yhteiskuntaa. Odotamme Euroopan komission toteuttavan tämänsuuntaisia toimia ja tiedottavan Euroopan parlamentille asioiden etenemisestä.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustellessamme Lissabonin strategiasta työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa puhumme voimakkaasta talouskasvusta, korkeasta työllisyysasteesta, hyvistä sosiaalisista oloista, hyvästä terveydenhuollosta sekä siitä, että koulutusjärjestelmän ja osaamisen kehittämisen on oltava näiden tavoitteiden saavuttamisen taustalla liikkeellepaneva voima. Jos tarkastelemme tätä kaikkea, kaikkia näitä tavoitteita EU:n romanivähemmistön kannalta, huomaamme romanien työttömyysasteen olevan uskomattoman korkea. Huomaamme, etteivät heidän sosiaaliset olonsa ole järin hyvät, etteivät heille tarjotut terveydenhuoltopalvelut ole kovin hyviä, että heidän asuinolonsa ovat huonot ja että heitä syrjitään yhteiskunnassa ja jopa koulutusjärjestelmässä. Koulutuksen alalla romaneihin sovelletaan erityistoimenpiteitä, joiden vuoksi heidän oikeutensa asianmukaiseen koulutukseen ei toteudu. Silti Lissabonin strategia laadittiin kaikkien hyväksi.

Esititte useita hyviä ehdotuksia. Kannatamme niitä, mutta on tärkeää, että strategian lisäksi laaditaan toimintasuunnitelma. Valtavirtaistaminen on toki tärkeää, mutta samalla komission työtä on koordinoitava. On tärkeää, että määrärahoja tarkistetaan, niin että ne suunnataan romanivähemmistölle. Romanien tilanne on tärkeää ottaa aina huomioon työllisyys- ja koulutusalan ja muiden alojen strategioita laadittaessa, jotta heidät otetaan mukaan eri strategioihin.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla ei ole romaneja, perinteisiä kansallisia vähemmistöjä eikä maahanmuuttajavähemmistöjä koskevaa vähemmistöpolitiikkaa. Mielestäni romanit voidaan lukea perinteiseksi kansalliseksi vähemmistöksi, mutta heidän heikon sosiaalisen tilanteensa vuoksi heitä on kuitenkin kohdeltava erillisenä ryhmänä.

Olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentin omantunnon äänet, kaksi romanisyntyistä unkarilaista Euroopan parlamentin jäsentä, jäsen Járóka ja jäsen Mohácsi, ovat ottaneet muiden jäsenten tavoin tämän kysymyksen esiin, sillä tuomitsemme aivan oikeutetusti sen, mitä Italiassa tapahtui marraskuussa. Tähän kysymykseen on perusteltua palata jatkuvasti.

Mitä velvollisuuksia Euroopan unionilla on asian suhteen? Olen iloinen siitä, mitä komission jäsen Ferrero-Waldner sanoi. Euroopan unionilla on myös velvollisuuksia tämän asian suhteen, mutta sen on pidettävä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat asiat erillään omaan toimivaltaansa kuuluvista asioista. Olen myös täysin samaa mieltä jäsen Swobodan kanssa, joka ei ole enää paikalla. Yksimielisyytemme ei johdu historiallisesta Itävalta-Unkarin monarkiasta, vaan siksi, että jäsen Swoboda oli oikeassa todetessaan, että paikallistason toiminta ratkaisee sen, mikä onnistuu ja mikä ei. Tarkemmin sanottuna jäsenvaltioille on laadittava kansalliset toimintaohjelmat. Olen ylpeä siitä, että hallitusosastoni on laatinut EU:n ensimmäisen keskipitkän aikavälin romaniohjelman. Rahat on osoitettava jäsenvaltiolle, mutta päätökset on tehtävä paikallisesti.

Mitä EU voi tehdä? Sen pitäisi seurata, mitä jäsenvaltiot tekevät, ja ehdottaa "parasta käytännön menetelmää" parhaan ratkaisun aikaan saamiseksi. Tässä asiassa ei ole kyse ainoastaan rahasta, vaan myös siitä, onko enemmistön ja romaniyhteisön keskuudessa päteviä asiantuntijoita, jotka haluaisivat viedä tätä asiaa eteenpäin. Euroopan tulevaisuus riippuu vähemmistöistä.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan ensiksi torjua kritiikin, jonka mukaan komission jäsen Špidla on puuttunut tähän ongelmaan turhan laiskanlaisesti. Mielestäni tällaisen kritiikin esittäminen ei ole oikea tapa käydä keskustelua Euroopan parlamentissa.

On tärkeää, että keskitymme parantamaan nuorille romaneille annettavaa opetusta ja koulutusta. Tunnemme kaikki oppivelvollisuusjärjestelmän, ja katson, että kirjoitus-, luku- ja laskutaidon opettelun pitäisi olla pakollista, sillä nämä asiat ovat tärkeitä elämässä.

Toisaalta ymmärrän toki myös sen, etteivät kaikki edes halua sopeutua yhteiskuntaan. Meidän on tietenkin järjestettävä aloitteita kaikille niille, jotka eivät halua sopeutua yhteiskuntaamme. Katson, että objektiivinen lähestymistapa on tulevaisuuden kannalta paras tapa ratkaista nämä ongelmat.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on tuotu esiin lukuisia keskustelunaiheeseemme liittyviä ongelmia. Arvoisa komission jäsen, minusta vaikuttaa siltä, että sen sijaan, että laadimme strategiaa ja kerromme muille, mitä tehdä, meidän kannattaisi ehkä kysyä asiaa romaniyhteisön edustajilta itseltään.

Euroopan parlamentissa on tällä hetkellä kaksi romanijäsentä. Muistan myös erään varsin kuuluisan espanjalaisen sosialistijäsenen, joka valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 1989 ja joka oli erityisen kiinnostunut romanikulttuurista ja tiesi aiheesta paljon. Romanikulttuuri on osa meidän kulttuuriamme ja osa eurooppalaista yhteiskuntaa, ja se heijastaa sitä, millaisia ihmisiä me olemme.

Olisi kenties viisasta luoda katsaus romanien historiaan, puhua romanikulttuurin edustajien kanssa ja kysyä heiltä, kuinka voimme parantaa heidän tilannettaan parhaiten, sen sijaan, että kerromme heille, kuinka he voivat sopeutua yhteiskuntaan ja kuinka voimme vastata parhaiten heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (DE) Arvoisa puhemies, totean vielä lyhyesti, että tämä keskustelu on ollut erittäin mielenkiintoinen ja että meille kaikille on selvää, että tähän tilanteeseen on reagoitava. Ymmärrän tietenkin sen, että te kaikki toivotte reaktion olevan mahdollisimman nopea.

Haluan myös kertoa teille, että direktiivi 2000/43/EY takaa jo yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen soveltamisen rotuun ja etniseen alkuperään katsomatta työhönotossa, sosiaalialalla, koulutuksessa ja tuotteiden ja palvelujen saatavuuden suhteen ja että tätä direktiiviä sovelletaan myös romaneihin. Katson, että myös tämä on hyvin tärkeää. Tämä direktiivi mahdollistaa myös myönteiset toimenpiteet jäsenvaltioissa. On kuitenkin totta, ettei jäsenvaltioiden ole pakko sisällyttää näitä toimenpiteitä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

EU:n säännöksiä on kuitenkin sovellettava, ja kerron myös sen, että olemme päättäneet komissiossa vakaasti varmistaa, että ne pannaan täytäntöön. Komissio käynnisti viime vuonna rikkomismenettelyt 22:ta sellaista jäsenvaltiota vastaan, jotka eivät olleet panneet EU:n säännöksiä asianmukaisesti täytäntöön. Hyvä jäsen Agnoletto, yksi näistä maista on Italia.

Romanien sopeutumisesta työmarkkinoille totean, että yksi tärkeimmistä tähän tarkoitukseen perustetuista välineistämme on Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Euroopan sosiaalirahastosta voidaan myöntää yhteisrahoitusta suurelle osalle niistä toimenpiteistä, joilla pyritään parantamaan romanien työllistettävyyttä. Esimerkiksi vuosina 2000–2006 rahastosta myönnettiin 275 miljoonaa euroa erityisesti romanien kotouttamiseen tähtääviin hankkeisiin.

Etnisten vähemmistöjen kotouttamista käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä on todennut, että tietyt ESR:n rahoittamat hankkeet, kuten Espanjan Acceder-ohjelma, ovat erinomaisia esimerkkejä romanien aktiivisesta kotouttamisesta. Haluan siksi kehottaa uudelleen voimakkaasti yksittäisiä jäsenvaltioita hyödyntämään tätä mahdollisuutta. Olen samaa mieltä jäsen Swobodan kanssa siitä, että kansallisten elinten lisäksi myös paikallisilla organisaatioilla on tässä asiassa merkittävä tehtävä.

Kuten kaikki tiedämme, romanien sosiaalinen syrjäytyminen on monitahoinen ilmiö, ja siksi sen torjunta edellyttää johdonmukaista lähestymistapaa, jossa puututaan kaikkiin tärkeisiin heidän elämäänsä koskeviin näkökohtiin, muun muassa koulutukseen, työllisyyteen, terveydenhoitoon, asumiseen ja infrastruktuuriin. Tämä lähestymistapa edellyttää tehokasta koordinointia EU:n toimielinten tasolla. Olen vakuuttunut siitä, että näiden toimenpiteiden ansiosta asiassa tapahtuu seuraavan vuoden aikana todellista edistystä.

Teistä monet ovat sanoneet – ette kuitenkaan kaikki – että haluaisitte yhden komission jäsenen ottavan tämän kysymyksen vastuulleen. Välitän tämän viestin kollegalleni komission jäsen Špidlalle. Tämä asia on kuitenkin kytköksissä hyvin monenlaisiin asioihin, ja siksi kaikkien tärkeintä on tehokas koordinointi. Voitte varmastikin puhua vielä komission jäsen Špidlalle toisesta aiheesta.

Haluan eritellä vielä hyvin lyhyesti muutaman seikan, jotka nousivat erityisesti esiin keskustelun aikana. Yksi niistä koski vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja romanien itsensä kanssa. Katson, että tällainen vuoropuhelu – ja erityisesti vuoropuhelu romaneja ja heidän lapsiaan koskevien toimenpiteiden suunnasta – on hyvin tärkeää ensinnäkin syrjimättömyysperiaatteen takaamiseksi ja toisaalta työttömyyden torjumiseksi ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi romanien elinalueilla sekä lähinnä enemmistön ennakkoluuloista johtuvien esteiden kaatamiseksi, jotta romanien voidaan tunnustaa olevan todellinen osa eurooppalaista kulttuuria.

Olen samaa mieltä kaikkien asian esiin ottaneiden kanssa.

Kaikki ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että minulla on politiikan ulkopuolella eräänlainen harrastus, olen nimittäin puhunut aina ihmisoikeuskasvatuksen puolesta. Se on suvaitsevaisuuskasvatusta. Voin siis sanoa, että ihmisoikeuskasvatusta koskeva kysymys on mielestäni valtavan tärkeä ja aion varmasti sisällyttää sen näihin suuntaviivoihin.

Hyvä jäsen de Groen-Kouwenhoven, minun on vastattava, että komissio saattaa olla hidas, mutta laiska se ei ole. Kun ymmärrätte, että Euroopan neuvosto ja erityisesti ETYJ ovat käynnistäneet useita ohjelmia pääasiassa Euroopan komission tuella, tulette huomanneeksi myös sen, että tämä tuki käytännössä on hyvin myönteinen tapa lähestyä asiaa.

Viimeinen huomioni koskee romaneja kansainvälisenä vähemmistönä. Haluan todeta asiasta vain sen, että meidän on muistettava, ettei Euroopan unionilla ole toimivaltaa määritellä jäsenvaltioiden kansallisia vähemmistöjä. Tiedätte myös, että tässä yhteydessä on muistettava se, ettei sosiaalipoliittisia toimenpiteitä suunnata etnisen alkuperän vaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Mutta kuten tiedätte, erityisesti jäsenvaltioilla on keskenään hyvin erilaiset näkemykset siitä, mikä katsotaan vähemmistöksi ja miten vähemmistö määritellään. Siksi tätä kysymystä ei voida vielä ratkaista kovin nopeasti. Muilta osin välitän mielelläni huomionne eteenpäin. Saatte varmastikin tätä aihetta koskevat suuntaviivat pian.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) On selvää, että romanit ovat Euroopan unionissa laiminlyöty vähemmistö, emmekä saa antaa tilanteen jatkua tällaisena. Tuen täysin kollegoitani ja kehotan komissiota tehostamaan toimiaan tämän asian suhteen. Tilanne on se, että EU:n suurin etninen vähemmistöryhmä elää kerrassaan surkeissa oloissa ja meidän on vaikeaa suojella ja auttaa sitä. Komissio on nyt ryhdyttävä konkreettisiin ja pikaisiin toimiin, joilla tuetaan romaniyhteisön kotoutumista yhteiskuntaan – niin talouteen, sosiaaliseen elämään kuin politiikkaankin. EU:n on näytettävä esimerkkiä tässä asiassa.