Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu tilannetta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja raiskausta sotarikoksena koskevista kuudesta päätöslauselmaesityksestä (1).
Raül Romeva i Rueda, laatija. − (ES) Arvoisa puhemies, seksuaalisen väkivallan ja raiskauksen käyttäminen sota-aseena ei valitettavasti ole mikään uusi asia.
On todella huomionarvoista, että kansainvälisen rikostuomioistuimen vuonna 1998 antaman Rooman perussäännön 7 ja 8 artiklassa määrätään, että raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu seksuaalisen väkivallan muoto katsotaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiksi sekä vainoon, kidutukseen ja vakaviin sotarikoksiin rinnastettavaksi menettelyksi riippumatta siitä, syyllistytäänkö niihin aseellisen selkkauksen yhteydessä.
Kongon demokraattisessa tasavallassa käytävä sota osoittaa, missä määrin tämä kysymys ansaitsee paljon tähänastista enemmän huomiota. Alueella on tehty vuosittain kymmeniä tuhansia ilmoituksia raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta. Monet näistä tapauksista sattuvat leireillä, jotka on tarkoitettu kotiseudultaan siirtymään joutuneille tai pakolaisille, ja usein niihin syyllistyvät hallituksen joukot, kapinallisryhmät tai muut aseistetut joukot.
Siksi on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että Euroopan parlamentti paitsi tuomitsee tällaiset toimintatavat myös kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia tekemään niistä välittömästi lopun, tutkimaan ne, käsittelemään ne oikeudessa, langettamaan niistä tuomiot sekä huolehtimaan uhrien, todistajien ja perheenjäsenten suojelusta.
Myös EU:n omille toimielimille on muistutettava, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325 korostetaan jäsenvaltioiden vastuuta rankaisemattomuuden lopettamisesta ja syytteiden nostamisesta niitä vastaan, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja sotarikoksiin sekä seksuaaliseen tai muuhun väkivaltaan, joka kohdistuu erityisesti naisiin.
Erik Meijer, laatija. − (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan valtiot yhdistivät Afrikan siirtomaissa heimoja, jotka eivät tulleet toimeen keskenään, ja jakoivat toisia heimoja vetämällä rajat suoraan niiden maiden halki. Kongon demokraattinen tasavalta, jonka valtavalla alueella on monia rodullisia ryhmiä, ei saanut rauhassa totutella itsenäisyyteen siirtymällä asteittain itsehallintoon Belgian siirtomaakaudella ennen vuotta 1960. Siirtomaavallan purkamiseen ei valmistauduttu millään tavoin: siitä tuli yhtäkkiä väistämätöntä, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olivat myöntäneet itsenäisyyden läheisille pienemmille siirtomailleen 1950-luvun lopussa osittain Marokon, Tunisian, Algerian ja Kenian vapaussotien seurauksena.
Siitä lähtien Kongo on ollut jatkuvasti sotatoimialuetta. Alkuvuosia hallitsi länsiosaa edustavan Kasavubun, koillisosaa edustavan Lumumban ja kaakkoisosaa edustavan Tshomben välinen selkkaus. Heillä kaikilla oli erilainen aatteellinen tausta ja tavoitteet, mutta mikä olennaisinta, kutakin heistä kannatti vain pieni osa Kongon väestöstä.
Maa pysyi näennäisen rauhanomaisena ja yhtenäisenä keinottelija Mobutun tiukan sotilaallisen diktatuurin aikana, mutta erimielisyyksistä ei koskaan päästy. Myöskään edellisillä vaaleilla ei saatu aikaan yhtenäisyyttä tai hyvää yhteistyötä. Maa on edelleen konfliktialuetta, jonka rajat ovat häilyvät, ja aivan kuten 1960-luvullakin kyse on etnisten alueiden rajaamisesta ja kaivosalueiden hallinnasta. Ulkomaiset yhtiöt ovat hyötyneet tästä. Selkkauksessa näyttää nyt olevan kyse siitä, mikä näistä monista eri heimoista hallitsee muita. Nykyisessä tilanteessa Kongolla ei ole tulevaisuudennäkymiä.
Päätöslauselmassa mainitut julmuudet ja yleinen piittaamattomuus laista sekä naisiin kohdistuneet lukuisat raiskaukset liittyvät kaikki tähän sekasortoon. Ongelmaa ei ratkaista vuonna 2006 seksuaalista väkivaltaa vastaan säädetyllä lailla niin kauan kuin selkkaus jatkuu ja hyvin monet ihmiset ovat lisäksi vailla vakituista asuinpaikkaa.
Päätöslauselmassa viitataan oikeutetusti hallituksen edustajien, rauhanturvajoukkojen ja avustusjärjestöjen asemaan. Niiden edustajien on tehtävä kaikki voitava tällaisten julmuuksien estämiseksi joutumatta niihin itse osallisiksi. Välttämätön edellytys on, että Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat tunnustavat raiskauksen, pakkoraskauden, seksuaalisen hyväksikäytön ja muut seksuaalisen väkivallan muodot sotarikoksiksi, mutta tällaisen väkivallan kasvualusta on kitkettävä paikan päällä.
Ryszard Czarnecki, laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, vierailin Kongon demokraattisessa tasavallassa vain kolme viikkoa sitten, joten tietoni tilanteesta eivät ole peräisin vain asiakirjoista, vaikka ne ovatkin erittäin tärkeitä.
Kongo on todellakin kovan onnen maa, joka on vaihtanut nimeä monta kertaa. Sitä kutsuttiin ennen Kongoksi, sitten siitä tuli Zaire ja nyt se tunnetaan Kongon demokraattisena tasavaltana. Väestön joukkosiirrot ovat kuitenkin olleet siellä vielä paljon nimenvaihdoksiakin yleisempiä. Käsittelemiemme asiakirjojen mukaan yksistään viime vuonna 400 000 kongolaisen oli pakko jättää kotinsa. Viime vuosina tähän on pakotettu nelinkertainen määrä ihmisiä, joiden yhteismäärä on 1,5 miljoonaa.
Viittaan myös siihen, että niin kapinallisten kannattajat kuin hallitusta edustavat poliisi ja armeijakin käyttävät raiskausta harkitusti aseena poliittisten tarkoitusperiensä saavuttamiseen. Tämä on ennennäkemätöntä, ja Afrikan unioni on täysin kykenemätön ratkaisemaan asiaa.
Tadeusz Zwiefka, laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, vakaa käsitykseni on, että Kongon viralliseen nimeen kuuluvat sanat "demokraattinen tasavalta" ovat nykyisin melko sisällyksettömiä, koska juuri kyseisessä maassa on aivan silmiemme edessä kehittymässä yksi viime vuosien pahimmista humanitaarisista kriiseistä.
Yli 650 000 ihmistä siirtyy jatkuvasti eri puolille maata. Pelkästään Kivun maakunnassa 80 prosenttia perheistä on siirretty kotiseudultaan viimeisten viiden vuoden aikana, noin 1 000 naista kuukaudessa raiskataan ja kymmenistä tuhansista lapsista on tullut sotilaita. Kongon demokraattisessa tasavallassa armeijat syyllistyvät kulkureiteillään kaikkiin mahdollisiin rikoksiin siviiliväestöä kohtaan: raiskauksiin, murhiin ja ryöstelyyn. Seksuaalisen väkivallan avulla terrorisoidaan ja rangaistaan niitä Kongon demokraattisen tasavallan asukkaita, jotka kannattivat selkkauksessa väärää puolta. Tämä on niin yleistä, että Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan 75 prosenttia maailman kaikista raiskauksista tehdään Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa. Raiskauksiin liittyy julmaa kidutusta, kuten nuijalla hakkaamista ja veitsellä silpomista. Monet nuoret naiset on pakotettu seksiorjuuteen.
Muistettakoon, että Kongon demokraattiseen tasavaltaan on nykyisin sijoitettu maailman laajin YK:n rauhanturvajoukko, joka käsittää yli 17 000 sotilasta. Mikä on pääasiallinen menetelmä seksuaalisen väkivallan estämiseksi? Seinillä olevat iskulauseet, jossa todetaan raiskaamisen olevan epäinhimillistä. Kaikkein hälyttävintä on se, että YK:n sotilaat ovat itse sekaantuneet tähän skandaaliin. YK:n tutkijat ovat useissa tapauksissa saaneet selville, että YK:n sotilaat ovat itse pakottaneet kongolaisia tyttöjä prostituutioon. Kyseisten sotilaiden rankaiseminen on kuitenkin osoittautunut täysin mahdottomaksi, koska heidän yksikkönsä johtajat ovat tehneet kaikkensa syytteeseenpanon estämiseksi. Useissa tapauksissa sotilaat ovat väkivallalta suojelemisen sijasta syyllistyneet väkivaltaan, ja nämä tapaukset vain lisääntyvät. Ainoa oikea nimitys tälle on skandaali.
Vetoan kansainväliseen yhteisöön, jotta se tukisi välittömiä määrätietoisia toimia seksuaalirikoksiin syyllistyneiden tunnistamiseksi ja rankaisemiseksi. Korostaisin vielä, että ne maat, jotka lähettävät paikan päälle YK:n alaisia sotilaallisia yksiköitä, vastaavat koko rauhaturvaoperaatioihin osallistuvaa henkilöstöä koskevien rikossyytteiden asianmukaisesta tutkinnasta.
Ymmärrän, että Euroopan unionin mahdollisuudet tämäntyyppisten konfliktien ratkaisemiseen ovat vähäiset. Tästä huolimatta vaadin varojen myöntämistä Kivussa järjestettävää rauhankonferenssia varten. Euroopan unionin tukea olisi myös suunnattava seksuaalirikosten uhreille annettavaan lääketieteelliseen, oikeudelliseen ja sosiaaliseen apuun.
Luotan siihen, että Euroopan unioni ja YK tunnustavat virallisesti kaikentyyppiset seksuaalirikokset rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan.
Josep Borrell Fontelles, laatija. − (ES) Arvoisa puhemies, kuvaukset Kongon Kivussa tapahtuneesta seksuaalisesta väkivallasta herättävät pakostakin vastenmielisyyttä. Kollegamme ovat kuvailleet alueen tapahtumia, enkä aio toistaa niitä. Emme saa tyytyä vain tuomitsemaan niitä, koska silloin viestimme saattaisi kaikua kuuroille korville: meidän on tehtävä jotain tämän lopettamiseksi, ja keinomme on Kongon hallituksen painostaminen, koska kapinallisten lisäksi myös asevoimat syyllistyy tällaisiin julmuuksiin, joiden tarkoituksena on naisten nöyryyttäminen ja yhteiskunnan moraalisen perustan horjuttaminen.
Meidän on saatava Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan unioni julistamaan seksuaalinen väkivalta rikokseksi ihmiskuntaa vastaan. Meidän on kehotettava komissiota myöntämään Kongolle runsaasti kehitysapuvaroja ensisijaisesti uhrien tukemiseen: oikeudelliseen, sosiaaliseen ja lääketieteelliseen apuun.
Paikan päällä oleva Yhdistyneiden Kansakuntien henkilöstö on saatava pitämään uhrien puolustamista ja syyllisten etsimistä päätehtävänään, ja tätä varten Yhdistyneiden Kansakuntien Kongon demokraattisessa tasavallassa toteuttaman rauhanturvaoperaation toimeksiantoa on laajennettava, jotta sillä olisi suorempi yhteys tällaisten tapahtumien estämiseen.
Lopuksi totean, että meidän on vedottava Kivun konferenssin osallistujiin, jotta he saisivat aikaan konkreettisia tuloksia, joissa vaaditaan oikeutta ja vastuun myöntämistä, sillä jos Kongon tasavallan valtiollisen armeijan univormua kantavat raiskaajat kaiken tapahtuneen jälkeen jäävät rankaisematta, uhrien nöyryytys on kaksinkertainen: ensin heidät raiskataan ja sen jälkeen he joutuvat huomaamaan, ettei syyllisiä rangaista.
Näin me voimme ja näin meidän tulee toimia. Luotan siihen, että komissio ottaa tämän asianmukaisesti huomioon ja suuntaa Kongolle tarkoitetut kehitysapumäärärahat uudelleen pyyntöni mukaisesti auttaakseen uhreja ja tehdäkseen lopun naisten ihmisarvon raa'asta polkemisesta.
Urszula Gacek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, käsittelemämme päätöslauselmatekstin tiedot ovat hälyttäviä. Olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että näiden tilastotietojen taustalla on yksittäisten naisten murhenäytelmiä.
Haluan kertoa parlamentille Lumon tarinan. Hän joutui joukkoraiskauksen uhriksi vuonna 1994. Väkivalta oli niin raakaa, että tämä nuori nainen sai pysyviä sisäisiä vammoja. Vuosien hoidosta ja neljästä leikkauksesta huolimatta hän ei ole vieläkään tervehtynyt, eikä todennäköisesti toivu koskaan täysin. Hänen sulhasensa, lähes koko hänen perheensä ja yhteiskunta ovat hylänneet hänet. Ainoastaan hänen äitinsä ja afrikkalainen hyväntekeväisyysjärjestö HEAL Africa ovat tukeneet häntä. HEAL Africalla on sairaala Gomassa, joka johtaa raiskaustilastoja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Sairaala on erikoistunut hoitamaan raa'an seksuaaliväkivallan uhreja. Kirurgit ovat onnistuneet työssään hyvin, ja "äideiksi" kutsutut tukihenkilöt auttavat uhreja psyykkisesti.
Euroopan parlamentin pitäisi kiittää näitä ihmisiä heidän työstään, mutta pelkkä kiitos ei riitä. On pohdittava, miten voimme tarjota heille käytännön apua. Velvollisuutemme on auttaa Lumoa ja hänen tuhansia kongolaisia kanssasisariaan.
(Suosionosoituksia)
Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Kongon demokraattisen tasavallan tilannetta ja raiskausta sotarikoksena koskevassa tämänpäiväisessä ehdotuksessa kehotamme Euroopan unionia ja Yhdistyneitä Kansakuntia muodollisesti tunnustamaan raiskauksen, pakotetun raskaaksi saattamisen, seksiorjuuden ja muut seksuaalisen väkivallan muodot rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan ja kidutuksen muodoksi. Vaadimme myös, että Kongon hallitusta painostetaan tekemään loppu olosuhteista, joissa nämä rikokset jäävät rankaisematta. Nämä toimenpiteet ovat tarpeen satojentuhansien naisten järkyttävän tilanteen parantamiseksi.
Väkivalta, jonka uhreiksi naiset joutuvat Kongon demokraattisessa tasavallassa, käy yli ymmärryksen. Kivun maakunnassa yli kolmasosa naisista on joutunut raiskauksen uhriksi, ja monia on raiskattu toistuvasti pitkän ajanjakson kuluessa. Tätä on jatkunut vuosikausia. Useimmat rikoksentekijöistä ovat jommankumman osapuolen joukoissa taistelevia sotilaita, Kongon turvallisuusjoukkojen jäseniä ja poliiseja. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä YK:n erityisraportoija antoi selvityksensä viime syyskuussa.
Aseellisten joukkojen hirmuteot ovat käsittämättömän julmia, ja niiden tarkoituksena on varmistaa naisten täydellinen fyysinen ja psyykkinen tuhoaminen. Raiskauksen aiheuttamaa järkytystä pahentaa se, että monet uhrit kohtaavat sen jälkeen yhteiskunnallista syrjintää ja joutuvat perheidensä hyljeksimiksi. Muun muassa tästä syystä vain murto-osa tapahtuneista raiskauksista ilmoitetaan.
Toistan sen, mitä kollegani Fontelles juuri äsken totesi: haluamme tästä syystä laajentaa YK:n toimeksiantoa siviilien suojeluun seksuaaliselta väkivallalta. YK:n rauhanturvaoperaatioihin osallistuvan henkilöstön seksuaalirikoksia koskevat ilmoitukset on tutkittava perusteellisemmin, ja syylliset on saatava oikeuteen vastaamaan teoistaan.
Gomassa pidettävä rauhaa, turvallisuutta ja kehitystä käsittelevä konferenssi käynnistyi muutama päivä sitten. Kehotamme kaikkia osanottajia ratkaisemaan kiireesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa koskevan ongelman, huolehtimaan siitä, että syylliset saadaan oikeuden eteen ja tekemään lopun nykyisestä tilanteesta, jossa nämä teot jäävät rankaisematta.
Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään raiskauksesta sotarikoksena Kongon demokraattisessa tasavallassa. Ironista kyllä, tätä maata nimitetään Kongon demokraattiseksi tasavallaksi. Nykyään näyttää siltä, että mitä enemmän nimissä ja puheissa viitataan demokratiaan, sitä vähemmän ihmisoikeuksia tavallisilla ihmisillä on.
Totean jälleen kerran, että ainoa keino presidentin virkaan nostettujen afrikkalaisten sotapäälliköiden kurissa pitämiseksi ovat toisaalta talouspakotteet ja toisaalta aseellinen väliintulo. Emme voi muuta kuin jatkaa keskustelua asiasta, kunnes Euroopan unioni perustaa poliisijoukot, jotka eivät tietenkään puuttuisi jokaiseen sisällissotaan mutta jotka pystyisivät edes valvomaan leirejä – niin kutsuttuja pakolaisleirejä – joissa Kongon demokraattisen tasavallan pahimmat rikokset tehdään. Ihmisten kärsimykset ja kuolema jatkuvat meidän vatvoessamme asiaa loputtomiin.
Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Kongossa tapahtuvat järkyttävät joukkoraiskaukset on organisoitu järjestelmällisesti, toisin sanoen niitä käytetään myös sotilaallisena strategiana. Kyse ei ole vain sodasta vaan naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta terrorista. Kaikki Itä-Kongossa taistelevat ryhmät käyttävät raakoja raiskauksia valta-asemansa symbolina ja pelottelukeinona riippumatta siitä, onko kyse paikallisten heimojen aseistautuneista joukoista tai kansallisarmeijan sotilaista
Juuri yhteiskunnan heikoimpia jäseniä eli naisia, lapsia ja jopa vauvoja käytetään raakalaismaisesti hyväksi, vahingoitetaan tarkoituksella ja silvotaan. Heihin myös tartutetaan HI-virus tai muita tartuntatauteja ja heidät jopa tapetaan. Tiedämme ja olemme kuulleet, että julmuudet ylittävät inhimillisen käsityskyvyn rajat, ja raiskaukset on nyt ehdottomasti tuomittava rikokseksi ihmiskuntaa vastaan, sotarikoksiksi ja kidutusmuodoksi. Kun raiskauksen uhrit palaavat traumatisoituneina ja yksinäisinä kyliinsä tuskallisten hoitotoimenpiteiden jälkeen – monet naisista kaikki sukuelimensä menettäneinä – he jäävät siellä lähestulkoon tai kokonaan vaille suojaa.
Annankin täyden tukeni jäsen Borrellin ja jäsen Scheelen huomautuksille: myös EU:n määrärahojen avulla on perustettava naisten asuntoloita, jotka toimisivat eräänlaisena turvapaikkana sairaalahoidosta palaaville ihmisille ja joissa he voisivat yrittää päästä uuden elämän alkuun. Ovathan uhrit kärsineet ruumiillisen väkivallan lisäksi sanoinkuvaamattoman julmasta henkisestä väkivallasta.
Tiedämme, että suurin syypää näihin väkivallantekoihin ovat kapinalliset, mutta lähes viidesosa ilmoitetuista tapauksista voidaan panna hallituksen joukkojen ja poliisin tiliin, ja on todella häpeällistä, ettei yhtä ainoaa syyllistä ole vielä pidätetty tai edes asetettu syytteeseen. Tyhjien puheiden aika on siis ohi. Tarvitaan YK:n ja EU:n poliittisia toimia, sillä jos me...
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, käytin hiljattain puheenvuoron seksuaalisesta orjuudesta Japanissa toisen maailmansodan aikana ja esitin samalla vastalauseeni raa'asta väkivallasta, joka nykyisin kohdistuu naisiin Kongon demokraattisessa tasavallassa. Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan 75 prosenttia maailman kaikista raiskauksista tapahtuu Kongon demokraattisessa tasavallassa. Vieläkin huolestuttavampaa tämä on siksi, että väkivallanteoissa osoitetaan erityistä julmuutta. Ne kohdistuvat jopa kolmivuotiaisiin tyttöihin.
Aseelliset ryhmät käyttävät raiskauksia taktisena keinona vastarinnan murtamiseen ja etnisten ryhmien rankaisemiseen. Tämä pätee paitsi aseistettuihin kapinallisiin myös Kongon armeijaan. Elintarvikepula ja taudit, seksuaalinen väkivalta ja hyökkäysten ennennäkemätön määrä ovat muuttaneet alueen maanpäälliseksi helvetiksi. Olisi pidettävä mielessä, että heimojen välinen kilpailu juontaa juurensa siirtomaa-ajalta, jolloin yhtä heimoa suosittiin toisen kustannuksella.
Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kongon demokraattinen tasavalta on Afrikan suurin maa. Sillä on runsaasti luonnonvaroja, kuten vettä, trooppisia metsiä ja maatalousmaata, mutta sen sivilisaatio on pitkään ollut romahdustilassa. Yli neljä miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä Kongon demokraattisessa tasavallassa kahden sisällissodan, heimojen välisten selkkausten sekä aseellisten ryhmien ja sissien toiminnan takia. Ihmisten järkyttävää tilannetta pahentavat vielä kansalaisten joukkosiirrot heidän aiemmilta asuinalueiltaan, korruptoituneet ja heikot hallitukset, aids-epidemia ja raju Ebola-virusepidemia.
Miten näitä ihmisiä voidaan auttaa? Humanitaarisen avun ja teknisen tuen lisäksi on välttämätöntä puuttua näistä hirmuteoista vastuussa olevien johtajien ja organisaattoreiden toimiin. He ovat jääneet ja jäävät jatkossakin rangaistuksetta, ja heidät pitäisi nyt sulkea Kongon yhteiskunnan ulkopuolelle. Kansainvälisten erikoisjoukkojen pitäisi ottaa kiinni kansanmurhaan syyllistyneet rikolliset, jotta heidät voidaan asettaa syytteeseen tuomioistuimessa.
Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, en halua toistaa aikaisempia puheenvuoroja, joten totean vain, että ainakin omasta puolestamme pidämme tuen myöntämistä välttämättömänä. Toivottavasti tuki on mahdollisimman merkittävää ja laajaa.
Toteaisin myös, että vieraillessani Kongon demokraattisessa tasavallassa vaalien aikana huomasin järkytyksekseni, että 13-vuotiaille ja joskus jopa sitä nuoremmille pojille opetetaan kaksi asiaa: taisteleminen ja jopa itseään nuorempien tyttöjen raiskaaminen. Tällaisen kuvan saa opposition presidenttiehdokasta Bembaa tukevien ryhmien niin kutsutuista sotilaista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään poikkeus, vaan tilanne on samanlainen kaikissa ryhmissä. Näin ollen tuen jäsen Borrellin huomautusta, että käytettävissä olevia määrärahoja ja voimavaroja on suunnattava muun muassa näiden nuorten ihmisten uudelleenkoulutukseen muiden tavoitteiden lisäksi. Jos nämä nuorukaiset omaksuvat nykyiset tapansa, heillä ei ole muuta tulevaisuutta kuin elämä raiskauksiin ja murhiin syyllistyvissä jengeissä. Heille on tehtävä jotain. Vaikuttaa siltä, että haasteenamme on löytää keino muuttaa näiden ihmisten asennetta elämää ja vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio on edelleen äärimmäisen huolestunut heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta – etenkin laajamittaisesta seksuaalisesta väkivallasta – Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa, ja tuomitsee ankarasti kaikki naisiin kohdistuvat väkivallanteot.
Nykyisessä väkivallan ja turvattomuuden ilmapiirissä kaikki Kongon demokraattisen tasavallan itäosan aseistautuneet ryhmät ja osa kansallisista asevoimista ovat jossain määrin osasyyllisiä tämäntyyppisten tekojen jyrkkään lisääntymiseen. Tässä yhteydessä on tärkeää sekä tukea rankaisemattomuuden vastaisia toimia että puuttua ongelman perimmäisiin syihin. On syytä panna merkille, että Kongon demokraattisen tasavallan itäosaan juurtuneen seksuaalisen väkivallan taustalla ovat alueen alituiset selkkaukset ja väkivaltaisuudet.
Rauha on jatkuvan turvallisuuden ja vakauden edellytys, ja nämä kaksi tekijää vaikuttavat keskeisesti seksuaalisen väkivallan esiintymiseen Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tästä syystä komissio on yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa jatkuvasti edistänyt poliittisen ratkaisun löytämistä Kongon demokraattisen tasavallan itäosan kriisiin.
Kivun maakunnassa meneillään oleva rauhaa, turvallisuutta ja kehitystä käsittelevä konferenssi ja siihen liittyvä Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan välinen uusi sopimus, jonka ne tekivät Nairobissa marraskuussa 2007, voisivat olla merkki prosessin huomattavasta edistymisestä. Myönnettäköön kuitenkin, että edessä on vielä monia haasteita ennen kuin Kivussa voidaan saavuttaa pysyvä rauha.
Nämä toimet eivät kuitenkaan riitä, ja niitä on täydennettävä aktiivisella tuella, jolla vahvistetaan valtion kykyä suojella maan väestöä. Tässä yhteydessä komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa vahvistaen oikeusvaltioperiaatetta ja rankaisemattomuuden vastaisia toimia tukemalla armeijasta, poliisista ja oikeuslaitoksesta koostuvan turvallisuussektorin uudistamista.
Haluaisin pohtia joitakin parlamentin jäsenten esittämiä kysymyksiä ja vastata niihin. Komissio kiinnittää erityistä huomiota seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalirikoksia koskevaan ongelmaan usean rahoittajan yhteisessä hankkeessa, joka koskee oikeuslaitosta ja kuntouttamista Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa. Hankkeessa painotetaan muun muassa oikeusalan toimijoiden voimavarojen kehittämistä ja seksuaalisen väkivallan uhreille annettavan oikeusavun tehostamista.
Komissio myöntää myös huomattavasti humanitaarista apua – arviolta 40 miljoonaa euroa vuodessa – Kongon demokraattiselle tasavallalle ja etenkin Uturin ja Kivun alueille. EU:n Humanitaarisissa ohjelmissa ja terveysohjelmissa otetaan huomioon niiden mainitsema sukupuoleen perustuva väkivalta sekä luovuuden että tiedottamisen näkökulmasta.