Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 30. tammikuuta 2008 - Bryssel

22. Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma - Mahdollisuuksien toteuttaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Fiona Hallin mietintö teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta energiatehokkuuden toimintasuunnitelmasta: Mahdollisuuksien toteuttaminen (2007/2106(INI)) (A6-0003/2008).

  Fiona Hall, esittelijä. − Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä varjoesittelijöitä hyvin paljon heidän hyvästä yhteistyötään tämän mietinnön osalta.

Energiatehokkuus on erittäin tärkeää hiilidioksidipäästöjen vähentämisen, toimitusvarmuuden parantamisen ja taloudellisen tehokkuuden edistämisen kannalta. Lokakuussa 2006 komissio laati energiatehokkuuden toimintasuunnitelman ja ehdotti 20 prosentin parannusta energiatehokkuuteen vuoteen 2020 mennessä ja esitti kymmenen toiminnan painopistealuetta. Nämä vaihtelivat kodinkoneista rakennuksiin ja kuljetuksiin, ja niihin kuului taloudellisia kannustimia, energiatehokkuutta koskeva tietoisuus ja paljon muuta. EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät komission toimintasuunnitelman viime maaliskuussa, ja energiatehokkuudesta tuli etusivun juttu, koska liittokansleri Merkel ilmoitti, että tehottomat hehkulamput pitäisi kieltää.

Nyt on parlamentin vuoro arvioida toimintasuunnitelma. Toivon, että mietintömme lähettää vahvan viestin siitä, mitä parlamentin jäsenet haluavat nähdä tapahtuvan energiatehokkuuden suhteen. Ensimmäinen tämän mietinnön välittämä viesti on, että joissakin komission ehdotuksissa ei mennä aivan riittävän pitkälle. Haluaisin antaa kolme esimerkkiä. Ensiksi, ehdotus rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkastamiseksi: komissio ehdottaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia rakennuksiin ja rakennusten osiin, mikä on hyvä. Rakennukset ovat avainasemassa energiantarpeen leikkaamisessa. Yli 40 prosenttia käyttämästämme energiasta kulutetaan rakennuksissa, ja 75 prosenttia tällä hetkellä pystyssä olevista rakennuksista on olemassa myös vuonna 2050, joten meidän on käytävä käsiksi olemassa olevien rakennusten ja uuden rakennuskannan energiatehokkuuteen. Mutta meidän ei pitäisi alentaa vain rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä olevaa 1 000 m2:n alaa – meidän pitäisi päästä siitä eroon kokonaan ja soveltaa direktiiviä kaikkiin lämmitystä ja jäähdytystä tarvitseviin rakennuksiin koosta riippumatta. Meidän on myös aikaistettava passiivisen talon standardin määräaikaa asuinrakennusten ja muiden kuin asuinkäytössä olevien rakennusten osalta koko Euroopassa. Ei riitä, että tämä on vain keskipitkän aikavälin tavoite.

Toiseksi kodinkoneiden osalta parlamentin raportissa suhtaudutaan myönteisesti ehdotukseen toteuttaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset, jotka on yhdistetty dynaamiseen energiamerkintäjärjestelmään, jotta pysyttäisiin tekniikan kehityksen tasalla. Mutta mietinnössämme komissiota pyydetään esittämään yhden watin tehokkuusvaatimus valmiustilalle ja tekemään analyysi mahdollisista energiansäästöistä, joita voidaan tehdä poistamalla valmiustila kokonaan. Mietinnössämme myös kehotetaan komissiota laatimaan aikataulu joidenkin paljon energiaa käyttävien laitteiden, kuten pationlämmittimien, poistamiseksi kokonaan markkinoilta.

Kolmanneksi mietinnössä pyydetään lisäapua pienyrityksille, joihin nousevat polttoaineiden hinnat erityisesti vaikuttavat ja jotka tarvitsevat energiatehokkuutta. Valitettavasti sekä EU:n että kansallisen tason rahoitusjärjestelmät ovat tavallisesti monimutkaisia. Kaikki menee hienosti, jos kyseessä on suuri yhtiö, mutta mikroyrityksillä, joissa on muutama työntekijä, ei ole kapasiteettia käyttää monimutkaisia ohjelmia. Pieniä yrityksiä on kohdeltava kuten kotitalouksia ja tarjottava yksinkertaisia järjestelmiä ja ennakkorahaa.

Tämä on siis mietinnön ensimmäinen viesti: meidän on mentävä hiukan pidemmälle. Toinen tärkeä viesti on, että sekä komissio että kansalliset hallitukset ovat epäonnistuneet nykyisen energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön toimeenpanossa. Komission toimintasuunnitelma säästää 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ei ole erillissuunnitelma. Se perustuu pitkälti aiempaan lainsäädäntöön, jonka toimeenpano on ollut häpeällistä. Vain muutamat jäsenvaltiot ovat saattaneet rakennusdirektiivin kunnolla osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kuusi kuukautta 30. kesäkuuta päättyneen määräajan jälkeen kolmasosa jäsenvaltioista ei vielä ole esittänyt kansallisia energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiaan. Komissio ei ole lisännyt henkilökuntaan kaikkia niitä 20 ylimääräistä henkilöä, joiden se sanoi olevan välttämättömiä energiatehokkuussitoumusten toimittamiseksi, ja tästä syystä toimintasuunnitelman aikataulu on livennyt.

Haluaisin kuitenkin kiittää komissiota siitä, että se vastasi hyvin myönteisesti ja rakentavasti tässä mietinnössä esitettyyn kritiikkiin, ja kiitän erityisesti komission jäsenen Piebalgsin ja Euroopan parlamentin jäsen Nieblerin välisestä kirjeenvaihdosta, joka piti parlamentin tilanteen tasalla.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin esittää suuret kiitokset esittelijä Hallille hyvin ajankohtaisesta ja tärkeästä mietinnöstä.

Keskitämme ehdottomasti ponnistelumme siihen, ettemme ainoastaan pane täytäntöön nykyistä lainsäädäntöä vaan itse asiassa täytämme lupauksemme energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin liittyvän esityslistamme osalta. Haluaisin mainita, että olemme myös saavuttaneet kestäviä onnistumisia. Tällä viikolla käynnistimme kaupunginjohtajien yleiskokouksen, johon osallistuu nyt yli sata kaupunkia. Olemme nyt kollegiossa hyväksyneet uusiutuvan energian direktiivin, joka epäsuorasti vahvistaa energiatehokkuutta. Hyväksyimme ehdotuksen hiilidioksidin vähentämisestä päästökauppajärjestelmään kuulumattomalla sektorilla. Hyväksyimme autoista tuleviin päästöihin liittyvän ehdotuksen. Voisin nimetä lisää hyvin voimakkaita toimenpiteitä, joissa komissio on täyttänyt lupauksensa. Emme ole pitäneet lupauksiamme ainoastaan lainsäädäntökysymysten suhteen. Kestävän energian viikko on hyvä esimerkki siitä, miten komission energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämispolitiikka kantaa hedelmää.

Uskon, että meidän pitäisi vahvistaa täytäntöönpanoa. Komission on käynnistänyt 59 rikkomusmenettelyä, kun täytäntöönpanon aikataulu ei ole pitänyt. Tällä hetkellä 42 rikkomusmenettelyä on vireillä. Komissio jatkaa tämän asian parissa työskentelyä ja myös tarkastaa kaiken lainsäädännön yhdenmukaisuuden osalta. Euroopan komissio keskittyy voimakkaasti tähän. Uskon, että nykyinen päästökauppajärjestelmään kuulumista tai kuulumattomuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskeva lainsäädäntöehdotus saa jäsenvaltiot ehdottomasti korostamaan enemmän energiatehokkuutta.

Energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien osalta meillä oli melko laimea alku. Kirjoitin ministereille ja muistutin heitä velvollisuudesta raportoida ja tehdä laatusuunnitelmia, ja nyt 27 jäsenvaltiosta 21 on tehnyt niin. Olemme tehneet alustavan analyysin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista, jotka ovat osa pakettia, ja toisinaan ne jäävät hiukan lainsäädäntötoimien varjoon. Uskon, että on oikein, että jatkamme näitä toimia.

Esittelijä Hallin mainitsemista asioista rakennusdirektiivin uudelleenmuotoilu on tämän vuoden työsuunnitelmissa. Olemme nyt loppuvaiheessa määrittelemässä kodinkoneiden energiatehokkuutta. Muutamme myös pakkausmerkintöjä koskevaa direktiiviä. Itse asiassa noudatamme kaikkia pyyntöjä, jotka Euroopan parlamentti on esittänyt meille.

Mutta uskon, että tässä direktiivissä tarjotaan erittäin hyvät suuntaviivat, joita komissio voi noudattaa, koska direktiivi on hyvin konkreettinen. Voisin sanoa, että joissakin tapauksissa asiat ovat paremmin ja joissakin tapauksissa huonommin. Uskon todella, että kiinnitämme huomiota, mutta voisimme kiinnittää enemmänkin huomiota. Täytämme ehdottomasti lupauksemme. Tämä mietintö ei jää hyllyyn vaan käytämme sitä valmisteluasiakirjana. Pidän parlamentin jatkuvasti ajan tasalla, miten edistymme energiatehokkuuden alalla.

  Evangelia Tzampazi (PSE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mietintö on perinpohjainen ja johdonmukainen. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnossa olemme korostaneet tärkeitä asioita. Myönnetään yleisesti, että energiatehokkuuden parantaminen on nopein, kestävin ja taloudellisin tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa energiatehokkuutta. Meidän pitäisi suosia tutkimusta ja ekologista innovointia kehittämällä energiatehokkaita teknologioita kuitenkin niin, että muistamme tarpeen muuttaa kulutustottumuksiamme. Olemme korostaneet julkisen sektorin mahdollista roolia EU:n tavoitteiden saavuttamisessa valitsemalla energiatehokkaita tuotteita ja palveluita.

Minun pitäisi huomauttaa, että Euroopan kansalaisina voimme kaikki vaikuttaa yritykseen sekä suunnittelemalla toimintaperiaatteita että panemalla olemassa oleva lainsäädäntö täytäntöön jokapäiväisessä elämässämme tekemillämme valinnoilla.

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä esittelijä Hallin kanssa, kun hän huomauttaa mietinnössään, että energiatehokkuus on kustannustehokkain ja välittömästi saatavilla oleva väline taistelussa kasvihuonekaasupäästöjä vastaan.

Kyllä, komissio on oikeassa mainitessaan energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassaan, että tarvitaan ennen muuta poliittista tahtoa ja sitoumusta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jos suunnitelman tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.

Koko mietintö on ollut oikeutetusti kriittinen sekä komissiota että jäsenvaltioita kohtaan siitä, etteivät ne tee enempää olemassa olevan energiatehokkuuteen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi. Tämä painostus on johtanut siihen, että komission jäsen on lisännyt henkilökuntaansa energiatehokkuuden alalla ja, niin ymmärtäisin, perustanut erityisyksikön seuraamaan energiatehokkuussuunnitelmaa korostaen ensisijaista tavoitetta, jonka komissio on lopulta asettanut energiatehokkuudelle vaikuttaakseen hiilidioksidipäästöjemme vähentämiseen ja auttaakseen ilmastonmuutoksen vaikean kysymyksen vastaisessa taistelussa.

Kuitenkin parlamentin mietintö osoittaa, että jäsenvaltiot jättävät kansallisia energiatehokkuussuunnitelmiaan edelleen valitettavan hitaasti, ja pyytäisin komissiota jatkamaan niiden painostusta.

Jopa Balilla Eurooppaa kritisoitiin siitä, ettei se korosta tarpeeksi energiatehokkuutta ja ponnistele riittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tarvitsemme sekä lainsäädännöllisiä että markkinoihin perustuvia ratkaisuja. Jos esimerkiksi koko EU:n valaistus vaihdettaisiin uusiin teknologioihin, säästettäisiin valtavasti energiaa. Viisikymmentä miljoonaa tynnyriä öljyä säästettäisiin ja hiilidioksidipäästöjä vähennettäisiin 28 miljoonaa tonnia vuodessa.

Odotamme komissiolta energiatehokkuutta osoittavia pakkausmerkintöjä koskevan direktiivin tarkastusta tänä vuonna, koska nykyisessä kodinkoneiden järjestelmässä A:sta G:hen ei ole enää tilaa lisääntyneelle energiatehokkuudelle, ja vaikka järjestelmä onkin hyvin selkeä ja kuluttajaystävällinen, se aiheuttaa nyt markkinointiongelmia aidosti tehokkaammille tuotteille, koska se on saavuttanut rajansa. Monet kodinkoneet luokitellaan merkinnällä A+ tai A++, vaikka näitä luokkia ei ole edes olemassa. Toisaalta EU:ssa on tällä hetkellä 188 miljoonaa kodinkonetta, jotka ovat yli kymmenen vuotta vanhoja ja pelottavan tehottomia.

Kiitän esittelijä Hallia hänen kattavasta mietinnöstään ja suosittelen sitä kollegoilleni.

  Adam Gierek, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onnittelen esittelijä Hallia hänen monitahoisesta lähestymistavastaan. Mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että jäsenvaltiot ja komissio ovat pahasti myöhässä tämän alan olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanossa.

Primäärienergian tehokas käyttö riippuu energian sähköksi muuttamisen tehokkuudesta, vähimmäisenergiaa ja kulutusta koskevien standardien käyttöönotosta, rakennusten yleisestä lämpöuudistuksesta, yleisestä yhteistuotannon käyttöönotosta hallinnollisia esteitä poistamalla ja energiansiirron häviöiden ja kitkan aiheuttamien häviöiden vähentämisestä.

Mietinnössä tuodaan esiin myös ongelman globaalius ja tarve leikata kasvihuonekaasupäästöjä. Asumisen osuus kaikesta energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia, ja lämpöuudistus voisi vähentää sen määrää ainakin puolella, toisin sanoen 20 prosentilla kaikesta kulutetusta energiasta. Lisäksi yhteistuotanto yhdessä energiansiirron häviöiden vähentämisen kanssa voi kaksinkertaistaa energiatehokkuuden. Tunnettujen teknologioiden, esimerkiksi lämpöuudistuksen ja yhteistuotannon, avulla primäärienergian mahdollisten säästöjen voidaan arvioida olevan noin 25–30 prosenttia. Hiilidioksidipäästöjen vähennykset ovat yhtä suuria.

On kuitenkin ristiriitaista, että näiden suunnitelmien toteuttamisen voivat estää Euroopan komission tulevat säännökset, erityisesti rajoittavat hiilidioksidipäästönormit, jotka nostavat tuotantokustannuksia ja vähentävät mahdollisuuksia uudistusinvestointeihin erityisesti, kun ne koskevat uudistamista kaipaavia vanhempia voimaloita ja lämmityslaitoksia.

Ongelman maailmanlaajuisen luonteen toinen näkökohta on tarve laatia yhteisiä ympäristön kannalta sopivia standardeja, joita voidaan soveltaa sekä Euroopan unionissa että sen kumppanimaissa. Tämä on hyödyllisen yhteistyön ja reilun kilpailun edellytys maailman markkinoilla.

  Jorgo Chatzimarkakis, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä ja onnittelemalla kollegaani Fiona Hallia, joka on löytänyt oikean vastauksen komission hyvin tärkeään ja hyvin harkittuun, perustavanlaatuiseen aloitteeseen. Minun on kehuttava komission jäsen Piebalgsia siitä, että hän on asettunut johtamaan energiatehokkuuteen sitoutuneita, koska energiatehokkuus on epäilemättä yksi omavaraisuuden tärkeimmistä lähteistä energiahuollon osalta. Se on myös innovoinnin lähde, sillä jos teemme kaiken raportissa ehdottamamme, asetumme paljon muita edelle, jopa maailmanlaajuisesti innovoinnin ja Lissabonin strategian tavoitteiden osalta.

Yhtä kaikki olen yllättynyt kohtuuttomasta kritiikistä ihmisten elämäntyyliä kohtaan mietinnön joissakin kohdissa. Haluan mainita yhden esimerkin: kohdassa 16 vaaditaan suoraan, että komission pitäisi poistaa tiettyjä laitteita markkinoilta. Erityisesti mainitaan pationlämmittimet tai ulkotilojen kaasulämmittimet. Ilmastonmuutokseen liittyvä hysteria saa toisinaan aikaan todellisia totalitaarisia piirteitä!

Olemme juuri onnistuneet häätämään tupakoitsijat kahviloista. Uskon, että oli oikein tehdä niin, enkä pidä sitä ongelmana. Monet ravintoloitsijat ovat nyt toimineet järkevästi ja panneet näitä pationlämmittimiä ulos. On kehittynyt uusi kulttuuri. Ihmiset ovat alkaneet kokoontua illanviettoihin ulos, missä he voivat tupakoida, ja nyt EU:n poliitikot, me harvat yksilöt täällä, kerromme 490 miljoonalle ihmiselle, miten he voivat tai eivät voi viettää vapaa-aikaansa. Yritämme taas muuttaa elämäntyylejä. Luulen, että kansalaisemme eivät siedä tätä enää kovin kauaa.

On oikein, että ilmastonsuojelun tavoitteet ovat päivänselviä, mutta meidän on todella pohdittava, onko meidän yritettävä säännellä ihmisten elämäntapoja yksityiskohtaisesti. Vai haluammeko kieltää pationlämmittimet joulumarkkinoilta, jotka tunnemme Saksasta ja – kyllä, Claude – Luxemburgista, Belgiasta ja Itävallasta? Tekisimme kaikki viisaasti, jos muistaisimme maanmiehiämme ja välttäisimme sekaantumista yhteiskunnan miellyttävään puoleen: ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tähän päivään asti homo sapiens on aiheuttanut pahoja vahinkoja ympäristölle, jonka tärkein osa hän itse on. Tämä johtuu huomattavassa määrin energian käytöstä, minkä takia esittelijä Hallin mietintö energian järkevästä käytöstä on erittäin tervetullut.

Arvostan erityisesti sitä, että mietinnössä käsitellään rakennuksille asetettavia vaatimuksia. Mahdollisimman korkeaa energiatehokkuuden ja lämpöeristyksen tasoa on sovellettava uusien rakennusten lisäksi myös kunnostettuun rakennuskantaan.

Seuraavaksi siirrytään LED-valaistukseen, joka säästää energiaa ja kestää kauan. Monet sähkökäyttöiset kodinkoneet voisivat myös kuluttaa paljon vähemmän energiaa käytön aikana. On myös vältettävä energian tuhlausta, jonka laitteiden pitäminen valmiustilassa aiheuttaa.

Kannatan verokannustimia järkevään energiankulutukseen. Ihmisten valistaminen energia-asioiden suhteen on myös hyvin tärkeää, ja sen pitäisi alkaa jo lapsuudessa. Nämä ovat asioita, jotka meidän on tehtävä, jos planeetallamme on tarkoitus olla tulevaisuus.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, esittelijä Hallin mietintö soittaa hälytyskelloja. Olemme keskellä kestävän energian viikkoa, ja olipa tämä tapahtuma miten myönteinen tahansa, sen ei pitäisi kääntää huomiota siitä, että erityisesti hallitusten saavutukset energiatehokkuudessa viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana ovat olleet suuri pettymys. Hallitukset eivät ole panneet lainsäädäntöä täytäntöön, vaan ne ovat lähettäneet energiatehokkuuden toimintasuunnitelmia, jotka eivät ole toimintasuunnitelmia vaan vain jonkinlaisia kyhäelmiä – tämä on naurettavaa!

Vetoan pääministerien ylpeyteen. Kuulkaahan, pääministerit! Tulette Brysseliin maaliskuussa, kun on kulunut vuosi historiallisesta huippukokouksesta, jossa te esititte monta puheenvuoroa siitä, miten energiatehokkuus on aina ensisijassa. Nyt vuotta myöhemmin tulette tänne, ettekä ole saavuttaneet oikeastaan mitään hallituksina!

Mielestäni meidän kaikkien pitäisi liittyä voimiin, jotka hoputtavat hallituksia. Komission on myös hyväksyttävä ja tehtävä uusia aloitteita rakentamisesta, sähkön ja lämmön yhteistuotannosta ja sähkönsäästön merkinnöistä.

Lopuksi, hyvälle ystävälleni Schatzille:

Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Ainoa typerys täällä olet sinä, koska joulumarkkinat olivat olemassa jo kauan ennen pationlämmittimien keksimistä, ja uskon, että parlamentilla on täysi oikeus ainakin kysyä, miten epäjohdonmukaisia olemme ilmastonmuutoksen suhteen. Kyse ei ole puuttumisesta ihmisten elämäntyyliin; kyse on haavan paikkaamisesta, mikä tämän parlamentin on tehtävä, jos haluamme parantaa haavan.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, EU:ssa on yleisesti sovittu, että meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä pysäyttääksemme ilmastonmuutoksen, mutta tämä ei saa johtaa byrokraattiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole vapauksia eikä dynamismia.

Tässä pätee kaksi perusperiaatetta: meidän on asetettava joka maan päästöille tavoitteet ja jätettävä sitten maiden ja markkinoiden tehtäväksi päästä tavoitteisiin vapaassa kilpailussa, ja meidän on sisäistettävä päästöjen kustannukset hinnoittelemalla päästöoikeudet tarpeeksi korkeiksi. Silloin päästöt otetaan automaattisesti huomioon miljardeissa taloudellisissa päätöksissä, joita kotitaloudet ja yritykset tekevät päivittäin ympäri maailmaa. Silloin kotitaloudet valitsevat omasta halustaan energiaa säästäviä lamppuja, autonvalmistajat tuottavat ajoneuvoja, joiden polttoaineen kulutus on vähäistä, talojen suunnittelijat rakentavat passiivisia taloja, energiantuottajat tuottavat vähän päästöjä aiheuttavaa energiaa. Silloin alan tutkimus ja kehitys kannattavat.

Mutta EU ei saa ottaa käyttöön kieltoja ja sääntelyitä. Siksi meidän on kieltäydyttävä pationlämmittimien kieltämisestä, rakennusten purkutöistä saatavista veroeduista ja energiansäästön julkisesta rahoituksesta.

  Anni Podimata (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin ensiksi onnitella esittelijä Hallia hänen energiatehokkuuskysymyksen rohkeasta, kokonaisvaltaisesta lähestymistavastaan, joka ylittää Euroopan komission ehdotukset.

Kun otetaan huomioon nykyinen energiatilanne, energiatehokkuus on tehokkain väline ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, koska kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmä ei ole vielä tuottanut toivottuja tuloksia.

Energiatehokkuuden osalta on painotettava rakennusalaa, joka on kuluttaa yli 40 prosenttia energiastamme. Kreikassa rakennusala kuluttaa noin kolmanneksen kokonaisenergiavaroista ja aiheuttaa 40 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Kreikan on kuitenkin vielä saatettava rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi kansalliseksi laiksi. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tuomitsi Kreikan tästä hiljattain. Kreikka oli myös yksi niistä kymmenestä maasta, jotka eivät ole vielä tehneet kansallista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaa. Vaikka kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen yhteisön lainsäädännön kanssa onkin olennaista, se ei riitä, jos aiomme saavuttaa haluamamme tavoitteet. Olen mielissäni, että komission jäsen tähdensi sitä, että EU:n on vaadittava kaikilta jäsenvaltioilta energiatavoitteiden yhtenäisempää toteuttamista mahdollisuuksien mukaan.

Mietinnössä ehdotetut toimenpiteet ja kannustimet, esimerkiksi rakennerahastojen energiatehokkuusrahoituksen käyttö, rakennerahaston ja koheesiorahaston myöntämän vähimmäisosuuden lisääminen, verokannustimet ja ennen kaikkea energiatehokkaita taloja ja pk-yrityksiä koskeva arvonlisäveron alennus voivat olla erittäin hyödyllisiä tässän tarkoituksessa.

Ilmastonmuutostavoitetta ei voi saavuttaa yksin, vaan kaikkien jäsenvaltioiden on toimittava yhdessä. Jos haluamme EU:n jatkavan tämän ponnistuksen etujoukossa ja neuvottelevan vahvasti muiden valtioiden kanssa, meidän on ensisijaisesti kavennettava johtavien maiden ja jäljessä tulevien maiden välistä eroa.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – Arvoisa komission jäsen, onnittelen teitä toteutettujen toimenpiteiden johdosta. Euroopan tärkein ongelma nykyään on energian käyttö ja sen vaikutus ilmastoon. Se on nykyään tärkeämpää Euroopalle kuin elintarviketuotanto – voimme olla varmoja siitä. Tarkistettuani huolellisesti huomasin, että kaikki kahdeksan viimeisintä puheenjohtajavaltiota asettivat sen etusijalle, ja jotkut asettivat sen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Mutta jos energiakysymykset ovat niin tärkeitä, niiden täytyy saada sen mukaista rahoitusta. Muuten puhumme pelkkiä tyhjiä lauseita, joille ei ole mitään tukea.

Tiedämme, miten paljon lisäarvoa voimme tuottaa, jos me kaikki Euroopan unionissa vedämme yhtä köyttä. Jos jaamme kokemuksemme, valitsemme parhaat ratkaisut ja yhdistämme ne, voimme olla varmoja suuresta edistyksestä. Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita kuluttamaan yhteisiä eurooppalaisia varoja tutkimukseen, teknologioihin, innovointiin ja kehittämiseen energiasektorilla?

Energiatehokkuus, josta puhumme – sopivuus ja säästöt – on jopa tärkeämpää kuin uusiutuva energia tai puhdas hiiliteknologia. Kuitenkin tuhannen miljardin euron kokonaisbudjetista vain muutama sata miljoonaa jaetaan seitsemän vuoden aikana yhteisiin eurooppalaisiin tutkimus- ja kehitysohjelmiin.

Pyydän komission jäsentä, Euroopan komissiota ja Euroopan neuvostoa ajattelemaan asiaa uudelleen ja valitsemaan nopean teknologisen kehityksen polun ennen hyvin ankarien päästöstandardien määräämistä.

  Vladimir Urutchev (PPE-DE). – Tänään täällä parlamentissa keskustelemme jälleen kerran tärkeistä energiakysymyksistä, mikä osoittaa, että energiaongelmien käsittely vuorovaikutuksessa ilmastonmuutoksen kanssa on yksi EU:n toimielimien tärkeimmistä prioriteeteistä. Myös esittelijä Fiona Hallin loistava ja kattava mietintö todistaa tämän.

Energiatehokkuus on ehdottomasti yksi niistä pilareista, jotka tukevat energiapolitiikkaamme vielä pitkään. Euroopan kansalaiset ymmärtävät osansa ja energiatehokkuuden osan, kun tavoitellaan ilmaston vakautta ja parempaa energiavarmuutta tulevaisuudelle. Siksi julkisen tuen ja suotuisan poliittisen tilanteen vallitessa kehotan komissiota osoittamaan vielä enemmän aloitekykyä, käyttämään kaikki mekanismit vaikuttaakseen käytökseen, jotta taataan kunnianhimoisen 20 prosentin tavoitteen täyttyminen ja jotta jokainen eurooppalainen voi tuntea energiatehokkuuden hyödyt.

Jos lopullinen tavoitteemme on yrittää pelastaa planeetta katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta, samalla kun Eurooppamme on energiavarma ja kilpailukykyinen maailmanlaajuisilla markkinoilla, on meidän kiinnitettävä riittävästi huomiota loppuun 80 prosenttiin energiaa. Tähän 80 prosenttiin kuuluu ydinenergia, jota nykyään aliarvioidaan ja joka jää edelleen kahden viime vuosikymmenen pelkojen ja dogmien varjoon. Meidän on yhdistettävä kaikki viisautemme ja terve järkemme päästäksemme tämän yli ja keskustellaksemme ydinenergiasta avoimesti ja selvästi asiana ja tilaisuutena, jota ihmiskunnalla ja Euroopalla ei ole varaa menettää. Meillä kaikilla tässä istuntosalissa on poliittinen vastuu toteuttaa tämä käytännössä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – Olen hyvin tyytyväinen, että saan puhua ”catch the eye”-menettelyllä. Keskustelu esittelijä Hallin mietinnöstä on näyttänyt selvästi, että meidän on edettävä nopeammin. Energiatehokkuudelle on monia mahdollisuuksia. Alankomaissa me kutsumme sitä ”alhaalla riippuvaksi hedelmäksi”: jos tartumme tähän tilaisuuteen, voimme hyvin nopeasti auttaa niiden yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa, jotka olemme asettaneet itsellemme ja jotka toistimme Balilla ja vahvistimme taas komission paketissa 23. tammikuuta. Komission jäsen Piebalgsilla oli tässä hyvin tärkeää osa.

Aluepoliittisessa valiokunnassa huomasimme – Jerzy Buzek mainitsi tästä – että vuoteen 2006 mennessä oli täysin mahdollista priorisoida energia ja energiatehokkuus rakennerahastojen tavoitteisiin, kuitenkin itse asiassa vain 1,16 prosenttia käytettiin tähän. Mutta Danuta Hübner ilmoitti viime viikolla keskusteluissa aluepoliittisen valiokunnan kanssa, että säännöstä on tarkoitus tarkastaa ja näihin asioihin kohdistaa enemmän huomiota vuosien 2007–2013 ohjelmissa. Joten johtopäätökseni tästä on, että meidän on edettävä nopeammin ja käytettävä olemassa olevia välineitä paremmin hyväksi Euroopan tasolla.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää parlamentin jäseniä hyvin merkittävästä keskustelusta. Kuten sanoin, komission pyrkimyksenä on energiatehokkuuden toimintasuunnitelman noudattaminen. Tiedän, että toisinaan te toivotte meidän etenevän nopeammin, mutta on toimia, jotka meidän pitää toteuttaa – parempi sääntely, julkinen kuuleminen ja vaikutusten arviointi. Kaikki vie aikaa. Uskon, että tarvitsemme keskustelua sääntelystä ja myös kannustimista. Mielestäni molempien pitäisi olla tasapainossa, mutta molempia pitäisi käyttää.

Tapasin tänään montenegrolaisen ministerin. Montenegrolla on loistava strategia vuoteen 2025 asti, mutta kehotin häntä voimakkaasti pyrkimään sääntelyyn, koska Montenegrossa rakennuskanta kasvaa valtavasti. Maassa ei estetä sijoittajia, jotka asettavat erittäin kovat vaatimukset uusiutuvien energioiden välittömälle uudelleenintegroinnille. Kaikki normit ja koko maa hyötyy tästä. Muuten veronmaksajat maksavat lisäenergiahuollosta.

Uskon siis, että tarvitaan kunnianhimoa. Olemme esittäneet uusia suuntaviivoja budjettikysymykseen. Meidän on yritettävä saada enemmän aikaan, kun valtion tukea sovelletaan uusiin teknologioihin, energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin. Työskentelemme myös energiatehokkuutta käsittelevän kansainvälisessä foorumissa, jossa voitaisiin luoda synergiaa kansainvälisellä tasolla. Budjettivallan käyttäjiä ovat kuitenkin sekä komissio että parlamentti.

Olen hyvin kiitollinen työstä, jonka Jerzy Buzek teki seitsemännen puiteohjelman eteen. Luulen, että meillä on vielä merkittäviä keinoja. Tämä on myös osa hyvää työtänne ja tämän parlamentin työtä. Budjetin lisäys tai uudelleenjako on paljon monimutkaisempi asia, johon en osaa vastata. En vastustaisi ollenkaan lisärahaa kollegoideni budjettiin – komission jäsenen Potočnikin budjettiin tai ulkosuhteiden budjettiin – mutta sitä olisi pohdittava yhdessä budjettikeskustelussa.

Mietintö on mielestäni erinomainen. Se ei ole aina kovin mukava komissiolle, mutta tässä ei nyt ole kyse mukavuudesta. Puhumme energiatehokkuudesta, ja kunnianhimo on ehdottomasti suurta myös komission puolella.

  Fiona Hall, esittelijä. − Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kollegoitani heidän myönteisistä ja kannustavista kommenteistaan ja sanoa jälleen, että arvostan sitä, että komissio on hyvin rakentava vastauksessaan parlamentin kritiikkiin.

Haluaisin ottaa esiin kaksi asiaa. Ensinäkin mielestäni oli todella vahinko, ettei komission tekemään, viime viikolla energiapaketin yhteydessä esitettyyn energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien arviointiin kiinnitetty enempää huomiota, koska se oli huolestuttavan synkkä arvio. On selvää, että kansalliset hallitukset eivät vielä ole tarpeeksi kunnianhimoisia toimintasuunnitelmissaan. Ne eivät ota huomioon 20 prosentin tavoittetta, ja komission mukaan joissakin jäsenvaltioissa on huomattava ero poliittisessa sitoutumisessa energiatehokkuuteen ja käyttöön otetuissa toimenpiteissä. Mielestäni tämä on huolestuttavaa.

Toiseksi se, että meillä on nyt uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi ja siinä olevat tavoitteet, merkitsee, että energiatehokkuus on tärkeäpää kuin koskaan ennen. Jos aiomme saavuttaa 20 prosentin sitovan tavoitteen koko EU:ssa, meidän on pidettävä energiantarve hallinnassa. Voimme saavuttaa 20 prosenttia vain, jos 100 prosenttia energiankäytön kokonaismäärästä on jotakin, jota vähennetään ennemmin kuin annetaan lisääntyä.

Toivon, että tämä mietintö merkitsee uutta alkua ja sitä, että energiatehokkuutta koskevan poliittisen sanahelinän ja sen todellisen toteuttamisen välinen ero alkaa kaventua.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön ja siihen yleiseen lähestymistapaan, jota siinä ehdotetaan energiatehokkuudelle Euroopan unionissa, sen aiheiden ja maantieteen suhteen. On tärkeää, että puhumme tänään toimintasuunnitelmasta ja sen yksityiskohdista; tämä osoittaa, että otamme todellisia askeleita oikeaan suuntaan.

Mustanmeren alueen alueellisen yhteistyön esittelijänä haluaisin korostaa tämän alueen energiatehokkuuden merkitystä energiavarmuuden tavoitteen saavuttamisessa ja energialähteistä riippuvuuden vähentämisessä.

Arvostan myös aiheen kansainvälistä lähestymistapaa ja maailmanlaajuisten haasteiden tutkimista. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että Euroopan parlamentti tiedostaa, että tulevaisuudessa Venäjä ei voi täyttää sisäistä eikä sopimuksenmukaista kaasun kysyntää ja että parlamentti ilmaisee huolensa tästä.

Tämän takia toistamme kahden tärkeän tavoitteen merkitystä EU:n toimielimille: EU:n energiantuontia on korvattava muilla lähteillä, toimitusvarmuuteen on taattava tehokkaat keinot ja energiauudistusta on edistettävä Mustanmeren alueella ja EU:n naapurimaissa ottaen huomioon avoimen ja kestävän energiasektorin luominen.

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. – Toimintasuunnitelma, joka tähtää 20 prosentin tehokkuuteen vuoteen 2020 mennessä, on kunnianhimoinen mutta tarpeellinen suunnitelma. Toisaalta on hyödytöntä asettaa tavoitteita, jos ei ole tahtoa saavuttaa niitä. Esimerkiksi yhteensä 21 toimenpiteestä, joiden oli suunniteltu päättyvän vuoteen 2007 mennessä, vain kolme saatiin täysin valmiiksi. Tämä on synkkä ennätys. On totta, että monet toimet ovat käynnissä, mutta siitä huolimatta osuus, joka on alle 15 prosenttia loppuun suoritetuista projekteista, ei anna mitään ylpeyden aihetta.

Häpeän sanoa, että maassani Maltalla asiaan ei ole suhtauduttu vakavasti. Saarella, jossa on runsaasti aurinkoa ja tuulta, voisi odottaa, että näitä kahta elementtiä käytettäisiin täysin hyväksi.

Aurinkoenergian osalta hyvin harvat yksityiset, kaupalliset ja julkiset rakennukset käyttävät hyväkseen tätä vaihtoehtoista energiaa.

Tuulienergia oli aiemmin suositumpaa maatalousalueilla. Valtio aikoo rakentaa rannikon ulkopuolella toimivia tuulipuistoja sitä huolimatta, että teknologiaa ei ole saatavilla Maltan vesien syvyydelle. Se myös ilmoitti tärkeälle kehittäjälle, joka odotti pystyttävänsä neljä energiaa tuottavaa tuulimyllyä, että lupaa ei myönnettäisikään esteettisistä syistä.

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. – Energiatehokkuuden parantaminen on ilmeisin ratkaisu haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseksi. Yhteinen toiminta tällä alalla voi myös todella auttaa vähentämään Euroopan riippuvuutta energiatoimituksista.

Suurin mahdollisuus säästää energiaa on ehkä teollisuus- ja asuinrakennusten tehokkuudessa. Tämä pitää paikkansa erityisesti unionin uusissa jäsenvaltioissa. Sosialistisista raskaan teollisuuslaitoksista ja korkeista kerrostaloista, joissa sadat tuhannet asuvat ja jotka ovat tunnusomaisia alueelle, on tullut energiantuhlauksen symboleja. On tervetullutta kehitystä, että Euroopan komissio on tunnustanut entisten sosialistimaiden erityistilanteen toimintasuunnitelmassaan ja määrittelee energiatehokkuuden edistämisen tärkeimmäksi tavoitteeksi uusissa jäsenvaltioissa.

On valitettavaa, että useat jäsenvaltiot eivät pidä lupauksiaan pannessaan energiatehokkuuslainsäädännön täytäntöön. Esimerkiksi Unkarin hallitus käyttää kauniita sanoja ilmastonsuojelutoimenpiteistä, mutta on siirtänyt kansallisen energiatehokkuuden toimintasuunnitelman hyväksymistä kuukausia.

On kuitenkin iloittava siitä, että tästä huolimatta jotkut yhteisöt käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Hyvä esimerkki tästä on Óbudassa, yhdessä Budapestin suurimmista kaupunginosista, aloitettu ohjelma, jonka mukaan monet korkeat kerrostalot kunnostetaan tulevina vuosina yhteisön tuella.

Olemme vakuuttuneita siitä, että Eurooppa pystyy toimimaan johtajana energiatehokkuuskysymyksessä. Se on myös sen ensisijainen etu. Tehokkain energian käyttö merkitsee myös tehokkaampaa taloutta, uusia työpaikkoja, parempaa kilpailukykyä ja lisäksi paremmin asuttavaksi kelpaavaa ympäristöä.

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – Ennen kaikkea haluaisin toivottaa tervetulleeksi esittelijä Hallin valiokunta-aloitteisen mietinnön. Itse asiassa tämä mietintö ilmestyy aikaan, jolloin kaikki aloitteet, joiden tarkoituksena on lisätä konkreettisia toimia energiatehokkuuden lisäämiseksi, pitäisi ottaa lämpimästi vastaan. Energiatehokkuus on todellakin tehokkain tavoite, jolla tarjotaan nykyiset teknologiset välineet, joilla käsitellään aidosti ja nopeasti maapallon ilmaston lämpenemisen ja rajallisten fossiilisten energiavarantojen aiheuttamia haasteita. Olemme nyt aloittaneet suunnitelman leikata energiankulutusta, ja on tärkeää, että saavutamme tavoitteemme aikataulun mukaisesti. Mutta tällaisella suunnitelmalla on tietenkin valtavat kustannukset, ja se vaatii taloudellisia uhrauksia. Kustannukset ja uhraukset ovat hyvin haastavia erityisesti niille maille, joiden budjetit ovat pienimmät ja taloudet vähemmän kehittyneet. On tärkeää, että energiatehokkuustavoitteet eivät yksinkertaisesti huononna heikoimpien talouksien ja alojen tilannetta köyhimmissä jäsenvaltioissa. Siksi tarvitaan tapauskohtaisia siirtymätoimenpiteitä tukemaan haavoittuvimpia aloja ja maita lainsäädännön täytäntöönpanossa markkinahäiriöiden välttämiseksi. Tietysti pitkällä aikavälillä on merkittävät mahdollisuudet säästää kustannustehokkaasti energiaa, ja voimakkaamman energiatehokkuuden politiikka hyödyttäisi hyvin todennäköisesti unionin työmarkkinoita.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – Harvan päätöksen vaikutukset lienevät Euroopassa yhtä kauaskantoisia ja keskenään ristiriitaisia kuin neuvoston kevään 2007 ilmastopoliittisen triplan – päästövähennys 20 prosenttia, energiansäästö 20 prosenttia sekä uusiutuvia 20 prosenttia, kaikki vuoteen 2020 mennessä. Jälkimmäinen sitova tavoite kun uhkaa valitettavasti kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kunnes tämä ymmärretään, ilmastollinen hyöty on saatavissa vain kahdesta ensimmäisestä.

Energian säästö nimenomaan energiatehokkuuden parantamisessa onkin kiistatta yksi tehokkaimmista työkaluista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tästä ja mietinnön sisällöstä vallitsee parlamentissa laaja konsensus; kiitän esittelijä Hallia siitä, että hän työllään mahdollisti sen syntymisen.

Arvokasta mietinnössä on se, että siinä on ymmärretty asian laajuus ja mahdollisuus: vaatimuksella energiatehokkuudesta tulee olla yhteiskunnallinen läpäisyvaikutus. Sen pitää kohdistua kaikkeen suunnitteluun ja toimintaan kaikilla tasoilla. Energiatehokkuustavoitteiden ja sääntöjen piiriin on suljettava yhtälailla laitteet, rakennukset, energiantuotanto ja –siirto, liikenne sekä kulutustottumukset.

Toimia tarvittaisiin viipymättä. Siksi on valitettavaa, että parlamentin pitää muistuttaa komissiota siitä, että lainsäädäntöä on jo alalla valmiina. Jäsenmaiden täytäntöönpano on ollut tähän asti huomattavan vajavaista, mihin komission on kiinnitettävä huomiota.

Energiatehokkuuden parantamisessa on kyse kilvoittelusta, jossa ilmaston kannalta paras tulos saavutetaan markkinoiden omin ehdoin. Tästä esimerkkinä ovat erilaiset standardointijärjestelmät. On varottava joustamatonta lainsäädäntöä: Kun paras käytettävissä oleva tekniikka valjastetaan käyttöön kepin ja porkkanan avulla, hevosvoimia riittää – lainsäätäjän yksityiskohtainen keinovalikoimiin puuttuminen vain uuvuttaa juhdan.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN), kirjallinen. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelussamme järkevästä energian käytöstä, olen samaa mieltä esittelijä Hallin tärkeimmistä argumenteista, mutta haluan kiinnittää myös huomiota joihinkin asioihin, jotka ovat erityisen tärkeitä uusille jäsenvaltioille.

1. Kaventaakseen eroa itsensä ja kehittyneimpien EU:n valtioiden välillä uusien jäsenvaltioiden on kehityttävä 2–3 kertaa nopeammin kuin vanhojen, toisin sanoen vähintään 6 prosentin vuotuisella bruttokansantuotteen kasvuvauhdilla. Tällainen kasvuvauhti tarkoittaa huomattavaa hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä, mitä ei otettu huomioon ehdotuksissa, jotka Euroopan komissio esitti hiljattain energia- ja ilmastonmuutospaketissaan.

2. Komission ehdotukset on selvästi suunnattu rajoittamaan hiilen käyttöä, mikä vahingoittaa pääasiassa talouksia sellaisia kuin Puolaa, missä energiantuotanto perustuu pääasiassa erilaisten hiilien polttamiseen.

3. Ehdotus, että energian tuotannosta vastaavan teollisuuden on hankittava kaikki hiilidioksidin päästöoikeutensa huutokaupalla vuodesta 2013 alkaen, aiheuttaa energiahintojen valtavan nousun, mikä tuntuu erityisen tuskallisesti kotimaissa taloudessa. Tällä hetkellä, kun puolalainen energian tuotannosta vastaava teollisuus ostaa vain 10 prosentin päästöoikeuksistaan huutokaupalla, sähkövoiman hinta on noussut noin 15 prosenttia vuonna 2007, ja sen arvioidaan nousevan seuraavien vuosien aikana vielä 20–30 prosenttia.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – Tämä mietintö energiatehokkuudesta on ajankohtainen, kun otetaa huomioon huolemme ilmastonmuutoksesta ja tarve hyväksyä fossiilisten polttoaineiden rajalliset energiavarat.

Mutta energiantuhlauksen poistaminen on itsessään positiivista ja puhtaasti itsekkäältä kannalta; energiatehokkuuden parantamisen pitäisi leikata kotitalouksien ja yritysten kustannuksia.

Monet tietävät, että energianäytöstä on oltava hyvin perillä. Moni tietää jo, että televisio käyttää valmiustilassa 45 prosenttia sähköstä, jonka päällä oleva televisio käyttää; että sähkölaite valmiustilassa käyttää 10 prosenttia kotitalouksien energiasta EU:ssa; ja että puhelimen laturin jättäminen kytketyksi käyttää energiaa, josta 95 prosenttia menee hukkaan.

Vaikka me kaikki voimme toimia ja sammuttaa virran sähkölaitteista, eikö olisi tehokkaampaa, jos valmistajat suunnittelisivat laitteet energiantuhlauksen poistamisen näkökulmasta.

Yhdistämällä tuotannossa uutta kehitystä ja kuluttajien lisääntynyttä tietoisuutta saadaan tuloksia, mutta teollisuus tarvitsee kannustimia kehittääkseen uusia, energiatehokkaita tuotteita, ja yleisö tarvitsee positiivisia viestejä, joista se oppii energiansäästöjen määrästä, joka voidaan saada aikaan kotona ja toimistossa.

  Péter Olajos (PPE-DE), kirjallinen. – EPP-ED-ryhmän esittelijänä ympäristövaliokunnassa vihreästä kirjasta energiatehokkuuden parantamiseksi (Enemmän tuloksia vähemmällä) olen iloinen toistuvista ja lisääntyneistä yhteisön ponnistuksista tällä alalla.

Samaan aikaan minun on ilmaistava pettymykseni, että Euroopan komission ja parlamentin yrittäessä vakavasti luoda vapaamuotoisia sääntöjä ja valmistella toteutettavia suunnitelmia jäsenvaltioiden asenne niiden toteuttamiseen on monessa tapauksessa riittämätön.

Jotkut jäsenvaltiot ovat laiminlyöneet toimintasuunnitelmien valmistelumääräajan kuukausilla tai enemmällä; esimerkiksi seitsemän maata ei tähän päivään mennessä ole vielä toimittanut niitä, vaikka ne ovat jo seitsemän kuukautta myöhässä.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Suunnitelmista ei ole yhteistä sopimusta, ja valmistellut suunnitelmat ovat usein hyvin valjuja eivätkä useinkaan anna käsitystä todellisesta suunnitelmasta ja välinejärjestelmästä, jolla yhteiset tavoitteet saavutetaan.

Näin voimme sanoa melko suoraan, että monet unionin jäsenvaltiot ovat antaneet vain tyhjiä lupauksia energiatehokkuudesta, säästäväisyydestä ja lopullisesta ”vähäisten hiilidioksidipäästöjen yhteiskunnan” tavoitteesta. Millainen tulevaisuus on taloudella, kotitalouksilla ja kuljetuksilla, joissa ei ole hiilidioksidipäästöjä?

Olisi hyvä, jos unionin lainsäädännön valvoja, komissio, laatisi silloin tällöin yhteenvetoanalyyseja ja arviointeja toimitettujen kansallisten suunnitelmien laadusta ja laajuudesta, jolla jäsenvaltiot toteuttavat niitä.

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – Ennen kaikkea haluaisin toivottaa tervetulleeksi esittelijä Hallin valiokunta-aloitteisen mietinnön. Itse asiassa tämä mietintö ilmestyy aikaan, jolloin kaikki aloitteet, joiden tarkoituksena on lisätä konkreettisia toimia energiatehokkuuden lisäämiseksi, pitäisi ottaa lämpimästi vastaan. Energiatehokkuus on todellakin tehokkain tavoite, jolla tarjotaan nykyiset teknologiset välineet, joilla käsitellään aidosti ja nopeasti maapallon ilmaston lämpenemisen ja rajallisten fossiilisten energiavarantojen aiheuttamia haasteita. Olemme nyt aloittaneet suunnitelman leikata energiankulutusta, ja on tärkeää, että saavutamme tavoitteemme aikataulun mukaisesti. Mutta tällaisella suunnitelmalla on tietenkin valtavat kustannukset, ja se vaatii taloudellisia uhrauksia. Kustannukset ja uhraukset ovat hyvin haastavia erityisesti niille maille, joiden budjetit ovat pienimmät ja talloudet vähemmän kehittyneet. On tärkeää, että energiatehokkuustavoitteet eivät yksinkertaisesti huononna heikoimpien talouksien ja alojen tilannetta köyhimmissä jäsenvaltioissa. Siksi tarvitaan tapauskohtaisia siirtymätoimenpiteitä tukemaan haavoittuvimpia aloja ja maita lainsäädännön täytäntöönpanossa markkinahäiriöiden välttämiseksi. Tietysti pitkällä aikavälillä on merkittävät mahdollisuudet säästää kustannustehokkaasti energiaa, ja voimakkaamman energiatehokkuuden politiikka hyödyttäisi hyvin todennäköisesti unionin työmarkkinoita.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – Ennen kaikkea haluaisin onnitella esittelijä Hallia erittäin kattavasta mietinnöstä, jonka tarkoituksena on parantaa energiatehokkuutta ja pyytää sellaisia jäsenvaltioita, jotka ovat jäljessä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoissa, ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin.

Toiseksi olen iloinen voidessani myöntää, että mietintö ei ole osoittanut energian säästämistä ainoastaan teollisuuden kuluttajille vaan myös pienkuluttajille – erityisesti lisäämällä kuluttajien tietoisuutta ja tarjoamalla luotettavaa tietoa ympäristöystävällisimmistä vaihtoehdoista. Huomautettakoon, että kotitalouksien kulutus käsittää 40 prosenttia kokonaisenergian kulutuksesta. Siksi on meidän kaikkien yksilöllinen vastuu vaikuttaa energiatehokkuuden maksimointiin.

Kolmanneksi energian kulutus lisääntyy jatkuvasti ja samoin energian kustannukset. On yksinkertaista tervettä järkeä panna toimeen energiatehokkuuteen liittyvät toimenpiteet, jotta tuotantovälineitä voidaan käyttää ihanteellisesti.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. – Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijä Hallia tästä mietinnöstä, joka sisältää monta varteenotettavaa, järkevää, mahdollista ehdotusta energiatehokkuuden edistämiseen. Tämänhetkisen tuotantoon ja toimitusvarmuuteen liittyvän tohinan keskellä on olemassa vaara, että unohdamme sen, että rakennus- ja välinenormien muutoksissa sekä siinä, miten käytämme energiaa, on itsessään paljon energiakapasiteettia. Olen iloinen voidessani kannattaa tätä mietintöä ja toivon, että se on alku tämänsuuntaisille lisätoimille.