Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2112(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0495/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0495/2007

Keskustelut :

PV 30/01/2008 - 23
CRE 30/01/2008 - 23

Äänestykset :

PV 31/01/2008 - 8.11
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0034

Puheenvuorot
Keskiviikko 30. tammikuuta 2008 - Bryssel EUVL-painos

23. Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentäminen ja poisheittämisen lopettaminen Euroopan kalastuksessa (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Carl Schlyterin mietintö kalatalousvaliokunnan puolesta ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskevasta politiikasta (2007/2112(ΙΝΙ)) (Α6-0495/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter, esittelijä. − Arvoisa puhemies, olen kiitollinen varjoesittelijälle, että hän auttoi meitä saamaan aikaan hyvän mietinnön. Haluan kiittää myös komission jäsentä Borgia siitä, että hän vihdoinkin – vihdoinkin! – ehdotti voimakkaita toimenpiteitä kalojen poisheittämisen ja ei-toivottujen sivusaaliiden käsittelyyn.

Nykyinen kalastuspolitiikkamme tyhjentää maailman valtameret, tuhoaa merenpohjat, hävittää ekosysteemit ja saa kalakannat romahtamaan. Nykyinen kalastuspolitiikkamme tappaa jopa merilintuja. Jos tämä tuho olisi tapahtunut maalla – jos olisimme kohdelleet metsiämme samalla tavalla kuin nyt kohtelemme meriä – kaduilla olisi ollut mellakoita, mutta valtamerien tuho tapahtuu poissa näkyvistä ja hiljaisuudessa. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät” vaikutti voimakkaasti vuonna 1962, ja se oli monelle herätys, joka sai heidät innostumaan ympäristöstä huolehtimisesta ja luonnonsuojelusta. Elämme nyt hiljaisen meren aikaa. Itse asiassa viime vuonna toimittaja Isabella Lövin julkaisi kirjan juuri tuolla nimellä. Nyt on pantava vähän eloa taisteluun tulevien kala- ja kalastajasukupolvien pelastamiseksi.

Komission ehdotukset merkitsevät itse asiassa loppua kiintiöjärjestelmille ja yksityiskohtaiselle sääntelylle, jotka ovat käytännössä rohkaisseet kalastajia tyhjentämään meret ja heittämään hyödyttömät kalat takaisin kuolleina ja jonka mukaan kalastusvälineiden kehitys tähtäsi pääasiassa siihen, että meristä otettiin enemmän ja enemmän kalaa. Kun uhkana on alusten täyttäminen hyödyttömillä kaloilla, EU:n kalastajia yritetään kannustimen avulla saada kalastamaan valikoivemmin.

Mutta menestyksekäs politiikka tarvitsee porkkanoita ja keppejä. Voimme esimerkiksi sallia lisää kalastuspäiviä aluksille, joissa on valikoivat pyydykset, tai sallia niille pääsyn alueille, jotka ovat suljettuja aluksilta, joissa ei ole valikoivia pyydyksiä.

Kaikenlaiselle kalastukselle on tärkeää asettaa vuotuiset vähennystavoitteet sivusaaliille ja poisheittämisille ja käydä vuoropuhelua osallisten kanssa parhaiden tulosten saamiseksi. Positiivisia esimerkkejä ovat Biskajanlahti, Kattegat ja Skagerrak. Kyseisillä alueilla ranskalaiset ja ruotsalaiset kalastajat ovat käyttäneet lajitteluristikoita erittäin menestyksekkäästi keisarihummerin (Nephrops) kalastuksessa. Näin sivusaaliit ovat käytännössä poistuneet täysin.

Kun kalastuslaivastolle annetaan vähän enemmän vapautta ja vastuuta, yhteistyö tutkimusyhteisön ja kalastajien välillä voi ehkä kehittyä, mikä voi johtaa myönteiseen kehitykseen. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että tiedämme paremmin siitä, mitä kaloja pyydystetään. Meidän täytyy harkita järjestelmiä, jotka käyttävät sähköisiä kalastuspäiväkirjoja, ja mahdollista videovalvontaa, nähdäksemme, voimmeko keksiä hyvän ratkaisun henkilökohtaisen koskemattomuuden säilyttämiseen.

Toinen tärkeä näkökohta on pohtia, mitä meidän pitäisi tehdä kaloille, jotka on pyydystetty sivusaaliiden muodossa, kun poisheittäminen on kielletty. On tärkeää, että ne voitaisiin käyttää jollakin tavalla, mutta samalla korvaustason pitäisi olla niin alhainen, ettei se kannusta aktiivisesti etsimään sivusaaliita.

Toivon ja uskon, että komissio antaa nopeasti ehdotuksen, joka voidaan toteuttaa. Ehdotuksesta tulisi tärkeä osa taistelussa liikakalastusta vastaan ja kestävän kalastuksen saavuttamisessa. Mutta tietystikään tämä ei riitä – tarvitsemme myös pyyntiponnistuksen yleisiä vähennyksiä tällä hetkellä uhanalaisten lajien osalta, mutta ehkä voimme keskustella niistä toisena päivänä.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin kiittää esittelijää ja kaikkia kalatalousvaliokunnan jäseniä erinomaisesta työstä.

Olemme kaikki sitä mieltä, että poisheittäminen on vähintäänkin tarpeetonta hyvien luonnon- ja talousvarojen tuhlausta, joka pitäisi lopettaa. Jokainen kalastus on kuitenkin erilaista ja edellyttää räätälöityjä ratkaisuja. Siksi olemme valinneet tuloksiin perustuvan lähestymistavan, joka tarkoittaa sitä, että asetamme tavoitteet poisheittämismäärän pienentämiseksi tiettynä aikana ja jätämme sitten kyseisten kalastajien asiaksi valita, miten saavuttaa tavoitteet – tällaisia toimenpiteitä voisivat olla silmäkoon suurentaminen, valikoivien pyydysten käyttö, reaaliaikaiset pyyntikiellot, toiminnan alueelliset muutokset tai mikä tahansa muu mahdollinen toimenpide tai niiden yhdistelmä.

Siirryn nyt tarkemmin mietintöön. Yhteisön merilintuja ja haita koskevien toimintasuunnitelmien osalta voin ilmoittaa teille, että jälkimmäinen on tekeillä ja että edellisen suhteen virkakuntani kerää parhaillaan tietoja ja tieteellisiä neuvoja tarkoituksenaan saada suunnitelma valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Olen erityisesti samaa mieltä siitä, että poisheittämiseen liittyvää politiikkaa ei pitäisi pitää erillisenä toimintana, vaan osana yleistä lähestymistapaa siirtyä kohti kestävän enimmäistuoton tavoitetta. Olemme myös samaa mieltä tapauskohtaisesta lähestymistavasta ja sektorin osallistumisen ja kuulemisen tärkeydestä kaikilla tasoilla. Tässä olen kiinnostunut ehdotuksestanne kokeilla poisheittämiskäytännön seurannan uusia käyttötapoja, kuten tehtiin joissakin kolmansissa maissa.

Lisäksi meidän on taattava, että kannustimet palkitsevat poisheittämisen todellisen vähentämisen. Ne on arvioitava huolellisesti, jotta ne eivät johda vastakkaisiin vaikutuksiin. Jäsenvaltioilla on todellakin ollut jo mahdollisuuksia suosia puhtaampaa kalastusta jakamalla kiintiöitä. Olen sitä mieltä, että kannustimien pitäisi seurata toimeenpanon eri vaiheita, jotta käytöksen muutosta edistettäisiin, kunnes lopullinen tavoite on saavutettu.

Politiikan toteuttamisessa olen yleisesti samaa mieltä ehdotuksistanne, mutta painotan eri seikkoja. Meidän pitäisi asettaa tavoitteeksi poisheittämiskielto kalastuksessa aina, kun se on mahdollista alusta alkaen eikä viimeisenä keinona, kuten tunnutte ehdottavan. Minun täytyy selventää tässä kuitenkin, että tietyissä tapauksissa asetettu tavoite voi olla se, että poisheittämistä tapahtuu mahdollisimman vähän.

Miten pitkälle olemme siis päässeet? Pian odotettavissa olevien tieteellisten neuvojen perusteella valitsemme kalastukselle tietyn lainsäädännön tämän vuoden aikana, ja samaan aikaan laadimme suunnitelman, jossa annetaan määräaika myöhemmille ehdotuksille, jotka kattavat ajan mittaan kaikki Euroopan pyyntialueet.

Kuten neuvoston joulukuussa pidetyssä istunnossa päätettiin, jäsenvaltiot kokeilevat poisheittämisen vähentämistä siian kalastuksessa Pohjanmerellä vähentääkseen valkoturskan poisheittämistä 30 prosentilla. Turskan osalta Norjan kanssa on tehty sitoumus, että poisheittämistä vähennetään alle 10 prosenttiin. Muu toiminta sisältää ehdotuksen teknisistä toimenpiteistä Atlantilla, ehdotuksen tarkastetusta turskan elvytyssuunnitelmasta, valvontasäännön tarkastuksen ja useita tutkimuksia ja lakiehdotusten vaikutusten arviointeja.

Lopuksi, olen samaa mieltä tarkistuksista 1, 3, 5, 6, 8 ja 10–12. Tarkistukset 2 ja 7 liittyvät toisiinsa ja olen samaa mieltä niistä pienin muutoksin. Tarkistuksen 9 osalta tarvitaan varovaisuutta, koska kyseiset tekniikat kaipaavat lisätutkimusta. Suurten kustannusten ja luotettavuuden kanssa on ongelmia.

Lopuksi en voi kannattaa tarkistusta 4 sellaisenaan. Tarkistuksia 13, 14 ja 15 minun on vielä mietittävä, koska on vielä tutkittava ja arvioitava sopivia kannsutimia, joilla kalastajat houkutellaan hyväksymään tehokkaaseen poisheittämiseen liittyvä politiikka. Vasta tämän jälkeen voidaan hyväksyä lopullinen kanta.

Päätän mainitsemalla uudelleen, että lainsäädäntötoimia tarvitaan kiireellisesti tässä asiassa, ja toivon teidän jatkuvaa yhteistyötänne tämän politiikan kehittämisessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, kalojen poisheittäminen tai pudottaminen mereen EU:n vesillä tuhoaa yli miljoona tonnia kalaa vuodessa, erityisesti monilajisessa kalastuksessa. Maailmanlaajuisesti FAO:n mukaan ei-toivottuja sivusaaliita heitetään miljoonia tonneja takaisin mereen joka vuosi. Tällä on hyvin kielteinen vaikutus tulevaan kalastustalouteen ja meren ekosysteemien terveyteen. Käytännössä ei välitetä moraalista. Toiminta epäeettistä ja täysin kestävän kehityksen periaatteiden vastaista ja suoraa seurausta yhteisestä kalastuspolitiikasta, joka kriminalisoi kalastajat sivusaaliiden pyydystämisestä, ja pakottaa heidät heittämään kalat pois – kalastajat, jotka yrittävät epätoivoisesti ansaita elantonsa kohdatessaan yhä heikompia kalakantoja.

Perimmäisenä tavoitteenamme on oltava näiden ei-toivottujen sivusaaliiden vähentäminen ja varsinainen poisheittämisen poistaminen poisheittämiskiellon avulla ja kannustimilla, joilla taataan että kaikki ei-toivotut sivusaaliit puretaan aluksesta. Mutta sen, miten ja milloin pääsemme tähän kieltoon, pitäisi olla kaikkien mukana olevien sidosryhmien asia, mukaan lukien komission, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien, kalastajien, tieteen asiantuntijoiden, kansallisten hallitusten ja kansalaisjärjestöjen ja tarvittaessa erikseen jokaisella kalastusalueella. Mikrotason hallinnointijärjestelmän kielteistä kierrettä on vältettävä, ja yhteinen kalastuspolitiikka on muutettava perusteellisesti, koska poisheittäminen pilaa vakavasti sen maineen. Poisheittämisongelman ratkaiseminen hyödyttää kaikkia tähän liittyviä toimijoita, erityisesti kalastajia. On mahdollista toteuttaa kielto, kuten Norjan ja Islannin esimerkit näyttävät meille.

Olen tyytyväinen, että mietinnössä painotetaan, että kalastajien ja muiden sidosryhmien on otettava vastuu ja omistus liittyen mihin tahansa politiikkaan poisheittämisen poistamiseksi. Voitaisiin käyttää uusia tapoja kalastusalusten seuraamiseksi, esimerkiksi sähköisiä kalastuspäiväkirjoja ja videovalvontajärjestelmän käyttöä kalastusalusten suoja-alueella, mitä on kokeiltu jonkinlaisella menestyksellä Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa. Ainoa onnistunut tapa saada toteutettua mahdollinen poisheittämiskielto on kalastajien osallistuminen seurantaan ja valvontaan ja ennen kaikkea ryhmäpaineen avulla yhtäläisten toimintaedellytysten takaamiseksi. Kiitän esittelijää kaikesta yhteistyöstä ja tästä tasapainoisesta mietinnöstä, jota suosittelen parlamentille.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, poisheittäminen on kauhistuttavaa tuhlausta. Valtavia määriä kaloja heitetään pois joka vuosi eurooppalaisten kalastuspaikoissa ympäri maailmaa: jopa 7–8 miljoonaa tonnia. Se, ettei poisheittämisen vähentämiseksi tehdä mitään, ei ole ratkaisu, ja meillä on nyt esittelijä Schlyterin mietintö valiokunta-aloitteisena vastauksena komission vuonna 2007 antamaan tiedonantoon.

Komission tiedonanto on tervetullut viivästyksestä huolimatta, ja komissio aikoo nyt toimia nopeasti, ja tietyt näkökohdat sisällytetään uuteen tekniseen toimenpidesääntelyyn vuonna 2008.

Ihannemaailmassa siirtyisimme suoraan täydelliseen ja välittömään poisheittämiskieltoon. Mutta todellisuus on monimutkaisempaa. Esittelijä Schlyterin mietinnössä tunnustetaan, miten monimutkaista on käsitellä kalojen poisheittämisen ongelmaa, ja suhtaudun todella hyvin myönteisesti hänen laajaan lähestymistapaansa.

Mietinnössä korostetaan käytännön näkökohtia, mukaan lukien poisheittämisen käsittelyn kustannuksia ja pyydystettyjen, poisheitettävien kalojen käsittelyä, valikoivempien pyydysten käyttöönoton kustannuksia, suurimpiin sallittuihin saaliisiin ja kiintiöjärjestelmään liittyviä seurauksia, jos poisheittäminen kielletään, ja tarvetta antaa kalastajille kannustimia kalastaa kestävämmällä tavalla. Siinä tunnustetaan, että koska sekä poisheittämisen syyt että sen vähentämiseen tarvittavat toimet vaihtelevat kalastusaloittain, yksi ainoa ratkaisu ei toimi koko yhteisön alueella.

Poisheittämisen armahtaminen ei ole ratkaisu, koska se saattaa luoda poisheittämisen markkinat sen sijaan, että se rohkaisisi kalastajia kalastamaan kestävällä tavalla. Kun otetaan huomioon liikakalastuksen tasot ja huolet kalakannoista, mukaan lukien turska- ja tonnikalakannoista, tarvitsemme edelleen olemassa olevien kantojen hyvää hallinnointia.

Mietinnössä poisheittäminen asetetaan myös laajempaan yhteyteen sen ongelman kanssa, että sivusaaliina voi olla merilintuja ja haita, ja siinä vaaditaan huomattavaa määrää poisheittämiseen liittyviä pilottihankkeita maantieteellisesti laajalle alueelle.

Pyydän kollegoitani tukemaan tätä mietintöä, jolla on tärkeä merkitys käsiteltäessä häpeällistä poisheittämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Elspeth Attwooll, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, ALDE-ryhmä suhtautuu erittäin myönteisesti esittelijä Schlyterin mietintöön, jota voi suositella sen herkän, mutta erittäin käytännöllisen lähestymistavan vuoksi.

Ihmisten on lähes mahdotonta ymmärtää sitä, miten ihmeessä me sallimme, että kalat pyydystetään ja heitetään sen jälkeen kuolleina takaisin mereen. Myös kalastajat ovat erittäin huolissaan siitä, että heidät jossain määrin pakotetaan tällaiseen toimintaan, sillä nykyinen sääntöjen ja teknisten mahdollisuuksien yhdistelmä merkitsee sitä, että joitakin kaloja ei yksinkertaisesti haluta alukseen. Toisinaan tämä johtuu siitä, että niillä ei ole riittävästi taloudellista arvoa. Meidän on yritettävä ajoissa ja yhdessä estää tällainen poisheittäminen, joka johtuu säilytystilan varaamisesta kaupallisesti arvokkaammille kaloille. Epäilen, että jo nyt on vähemmän houkuttelevaa toimia näin niissä kalastusaluksissa, joiden päivät merellä ovat rajatut.

Toisinaan hylkäys johtuu kuitenkin itse määräämistämme ehdoista, esimerkiksi aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskoista ja kiintiörajoituksista. Tietysti, jos olemme tosissamme suojelun suhteen, tarvitsemme suurimmat sallitut saaliit. Mutta mielestäni meidän on vakavasti mietittävä menetelmiä, joita käytämme pitääksemme kalastuksen suurimpien sallittujen saaliiden asettamissa rajoissa määritelläksemme muun muassa sen, kuinka paljon kiintiöiden perustaminen ja poisheittämisen ongelma kytkeytyvät yhteen, erityisesti, kun on kyse monilajikalastuksesta.

Tämä sekä mietinnössä ehdotettujen toimenpiteiden käyttöönotto on tietysti toteutettava sidosryhmien sitoutuessa niihin täysin. Ilman sitä emme voi toivoa menestystä. Ala näyttää jo tietä. Olen erityisen ylpeä skotlantilaisista ja heidän vapaaehtoisesta reaaliaikaisten pyyntikieltojen järjestelmästään. Tarvitsemme kunnon kannustimia tämän kaltaiseen positiiviseen toimintaan, sillä on vielä erittäin paljon tehtävää. Luotan siihen, että parlamentti antaa täyden tukensa mietinnölle ja että komissio ja neuvosto vievät asioita eteenpäin sen suosittelemalla tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että arvostan tätä mietintöä; mielestäni esittelijä on laatinut käytännöllisen, kattavan lähestymistavan kalojen poisheittämisen ongelmaan. Mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja kaikki ajattelevat jo uusia sovellettavia menetelmiä.

On aika lopettaa kovat puheet tästä asiasta ja ryhtyä toimeen. Mietinnössä on paljon käytännöllisiä ehdotuksia, jotka voitaisiin panna täytäntöön. Se, mitä emme missään nimessä voi tehdä, on olla tekemättä mitään. Meidän on toimittava niin kauan kuin poisheittäminen tuottaa ongelmia.

Haluaisin myös pyytää komissiota takaamaan, että pienille kalastajille ei aiheudu lisäkustannuksia niiden toimenpiteiden vuoksi, joilla ratkaistaan tämän poisheittämisen ongelma.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, yhteinen kalastuspolitiikka on epäonnistunut surkeasti. Se on epäonnistunut kantojen säilyttämisessä, kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjemme elättämisessä ja julkisen kannatuksen tai uskottavuuden saamisessa.

Tähän on pääosin syynä poisheitettyjen saaliiden aiheuttama skandaali. Yhteisen kalastuspolitiikan kiintiöjärjestelmä itsessään on suora syy poisheittämiseen. Se ei mittaa pyydettyä kalamäärää; se mittaa vain aluksesta purettujen kalojen määrää.

Suhtaudun myönteisesti tähän esittelijä Schlyterin mietintöön. Olen erityisesti vahvasti samaa mieltä myönteisten kannustimien periaatteesta, jolla palkitaan ne kalastajat, jotka ryhtyvät toimiin poisheittämisen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

Olen myös samaa mieltä, että toimenpiteet on räätälöitävä erityyppisiin kalastuksiin. Yhteisen kalastuspolitiikan suurin vika on pitkään ollut, että se on ollut liian keskitetty ja joustamaton. Kiinnitän huomiota kohtaan 15, jossa suhtaudutaan myönteisesti vapaaehtoiseen, reaaliaikaisten pyyntikieltojen järjestelmään, joka on otettu käyttöön Skotlannissa ja joka on loistava esimerkki sellaisesta aloitteesta, jota yhteisen kalastuspolitiikan pitäisi edistää ja kannustaa ainakin niin kauan kuin emme pääse siitä eroon johtamistoimenpiteenä.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmä. – Arvoisa puhemies, poisheittäminen on vain yksi puoli painajaisesta nimeltä yhteinen kalastuspolitiikka. EU tuhoaa huonosti harkitulla politiikallaan toimeentulon kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Kalan vienti on kehittyvälle maailmalle huomattavasti tärkeämpää kaupan kannalta kuin muiden hyödykeiden, esimerkiksi riisin, kahvin ja teen, vienti.

Esimerkiksi Mauritania on riippuvainen kalastusteollisuudestaan, joka on puolet sen viennistä ja 15 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Tuhottuaan Mauritanian vedet komissio haluaa nyt päästä eroon sopimuksestaan. Sen mielestä nämä tuottamattomiksi muuttuneet vedet eivät ole 86 miljoonan euron arvoiset vuodessa. Tämän kalastussopimuksen irtisanomisen on tarkoitus olla salaisuus; no, se oli tähän asti. Mielestäni afrikkalaisten pitäisi tietää EU:n halpamaisista ja häpeällisistä suunnitelmista. Kyse on kolonialismista surkeimmillaan, ja syytän näitä toimielimiä rasismista ja haavoittuvien yhteiskuntien hyväksikäytöstä. Puheenjohtaja Barroson maailmaton maailmanvalta ei ole yhtä hyvää tekevä kuin hän haluaisi meidän uskovan, joten jos haluat edetä, hylkää Giscard ja hylkää Lissabonin sopimus sekä yhteinen kalastuspolitiikka.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI). – Arvoisa puhemies, poisheittämisen skandaali on EU:n omaa tekoa. Monilajiseen kalastukseen määrätään mahdottomat kiintiöt ja rajoitukset, kiellettyjä kantoja pyydetään väistämättömästi ja sen seurauksena ne pudotetaan takaisin – kuolleena – mereen. Ja tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun monessa osassa maailmaa nähdään nälkää.

EU on vuosia väännellyt käsiään tämän takia, mutta rehellisesti sanottuna se ei ole tehnyt mitään asian lopettamiseksi. Uskon, että tällaiset kalat pitäisi purkaa aluksesta; ne pitäisi myydä kiinteään hintaan, jonka pitäisi olla riittävän alhainen olemaan rohkaisematta tarkoitukselliseen pyyntiin ja toisaalta riittävän korkea tekemään kalojen aluksesta purkamisen kannattavaksi.

On myös järkevää ja oikein, että meidän pitäisi palkita valikoivempien pyydysten käyttö. Mutta torjun ehdottomasti laajan poisheittämiskiellon muuttumisen taas yhdeksi välineeksi, joka ajaa lisää kalastajiamme ammatistaan.

Olemme märehtineet tätä asiaa vuosia. Nyt on viimeinkin aika tehdä jotakin sen suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, yleisesti tuen esittelijän mietintöä, sillä siinä ilmaistaan pitkään jatkunut huoli yhteisen kalastuspolitiikan jäykkyydestä, kun on kyse sellaisten ongelmien ratkomisesta, jotka ovat vakiintuneet kalastuksen johtamisjärjestelmiimme ja joista poisheittäminen on jälleen yksi esimerkki.

Kannatan erityisesti kohtia, joissa puolletaan kalastuskohtaista ei-toivottujen sivusaaliiden ja poisheittämisen vähennyksien käyttöönottoa ja niiden vähittäistä poistamista ja kiellon käyttöönottoa vain, kun on varmistettu, ettei ole vaihtoehtoja, kuten neuvosto ja kaikki alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ovat sanoneet.

Emme voineet hyväksyä toista lähestymistapaa emmekä voineet siirtyä täysin kattavaan poisheittämisen kieltoon johtamisjärjestelmällä poisheittämistä tukevalla sekä jäykän TAC-järjestelmän kautta ja voimassa olevia kiintiöitä, ja riittävien sellaisten teknisten toimenpiteiden puuttuessa, jotka muodostavat perustekijän sivusaaliiden estämisessä, jonka tarkastusta olemme odottaneet vuosia, niin että ne voidaan sovittaa Atlanttiin.

En voi hyväksyä, arvoisa puhemies, tarkistusta 10, joka mahdollistaisi sellaisten rinnakkaisten kalastusmarkkinoiden luomisen, jotka perustuvat poisheitettyihin kaloihin, mikä olisi siksi laitonta. Mielestäni meidän pitäisi pysyä lujina puolustaessamme poisheitettyjen kalojen ei-kaupallistamisen periaatetta mietinnön 32 kohdan mukaisesti, kuten ovat tehneet maat, joilla on pidempi historia tässä asiassa, esimerkiksi Norja.

Poisheittämisen estämiseen annettujen kannustimien on oltava erilaisia: esimerkiksi kannustimia, jotka on tähdätty poisheittämisen vähentämiseen minimiin käyttämällä valikoivempia pyydyksiä. Nuorten kalojen on paljon parempi jatkaa elämistä meressä ja kasvaa ihmisten tai muiden kalojen ruuaksi sen sijaan, että ne heitetään pois tai että ne ovat kalajauhon valmistusta koskevien neuvottelujen aiheena.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi ilmaista tyytyväisyyteni kalojen poisheittämistä koskevaan mietintöluonnokseen ja korostaa, että tämä on yksi tärkeimmistä ongelmista eurooppalaisessa ja kansainvälisessä kalastuksessa.

Haluan mainita muutaman asian mietinnöstä. Uskon, että ehdotettujen asioiden lisäksi on toteutettava yhteinen politiikka poisheittämisen lopulliseksi poistamiseksi. Tämän politiikan pitäisi syntyä ongelman tutkimuksesta EU:n kaikissa kalastusmaissa, ja siihen pitäisi sisältyä kaikki kansalliset tutkimukset ja maailmanlaajuinen tutkimus.

Käsitelläkseen ongelmaa radikaalisti EU:n on välittömästi rahoitettava tutkimus kaikista kalastusvälineistä, kalastustyypeistä ja saalistyypeistä. EU:n on myös valtuutettava erikoistuneet tutkimuslaitokset tekemään tutkimus. Näin EU voi määrätä jäsenvaltioilleen parhaat ja tehokkaimmat ratkaisut keskitetysti, säännösten avulla. Jos tätä ei tapahdu, pelkään, että ongelmaa mietitään ja sitten jätetään sikseen, kunnes kaikki kalastuskannat ovat tuhoutuneet.

 
  
MPphoto
 
 

  Philippe Morillon (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluaisin myös sanoa, miten paljon arvostan esittelijämme ehdottamaa lähestymistapaa korjata oikeutetusti kritisoitu varojen tuhlaus nykyisessä poisheittämiskäytännössä.

Laatiessaan mietintöään esittelijä Schlyter on ollut tietoinen vaikutuksista, jotka poisheittämisen täyskiellon välittömällä toteuttamisella voisi olla ennen kaikkea alalla työskentelevien heikkoon taloudelliseen tasapainoon ja toiseksi jäsenvaltioiden ja komission suorittamaan seurantaan. jossa velvoitetaan alan toimijat tiukentamaan valvontamenetelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia vaaditun budjetin täsmällisyyden kanssa.

Tästä syystä esittelijän mielestään oli sopivampaa ehdottaa erilaisten toimenpiteiden asteittaista käyttöönottoa, jotta kalastajia rohkaistaisiin muuttamaan itse kalastusmenetelmiään ja –välineitään. Komissio tukee voimakkaasti tätä lähestymistapaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Struan Stevenson (PPE-DE). – (ei kuulu) … mielestäni se on alusta alkaen erittäin kunnianhimoinen. Haluaisin myös onnitella esittelijä Schlyteriä ja parlamentin jäsen Doylea siitä suuresta määrästä työtä, jonka he molemmat ovat tehneet tämän mietinnön eteen.

Kannatan parlamentin jäsen Doylen ”kaikki puretaan” -politiikkaa, jonka mukaan kalastajien on pakko purkaa aluksesta kaikki saaliit. Tällä on monia etuja. Tiedemiehet saavat paljon selvemmän käsityksen siitä, mitä kaloja pyydetään ja missä, jolloin voidaan laatia täsmällisemmät suojelu- ja elvytyssuunnitelmat. Lisäksi kun nuoria, alamittaisia kaloja puretaan aluksesta, kalastustarkastajat voisivat välittömästi pyytää tiettyjen kalastusalueiden väliaikaista sulkemista, jotta vältetään nuoriin kantoihin kohdistuva lisäpaine.

Tämän politiikan mukaisesti alamittaiset kalat ja muut lajit, jotka olisi aiemmin heitetty pois, voitaisiin myydä valmistussektorille, joka haluaa epätoivoisesti raaka-aineita toimitettavaksi kalajauho- ja kalaöljyteollisuudelle. Näistä kaloista maksettaisiin – alueellisen korvausrahaston välityksellä – nimellinen summa, esimerkiksi noin 50 euroa/tonni, mikä ei olisi riittävästi kannustaakseen tähtäämään näihin kaloihin ja luomaan mustaa pörssiä, jota parlamentin jäsen Fraga Estévez pelkää, mutta hinta olisi kuitenkin liian paljon, jotta kalat kannattaisi heittää kuolleina takaisin veteen.

Koko toimintaa voitaisiin valvoa liittämällä säänkestävät videovalvontajärjestelmän kamerat jokaiseen alukseen. Alalla, jota jo hillitsevät merelläolopäivien kokonaislukumäärän rajoitukset, kalastajat pitävät sitä aikaa, joka kuluu kaupallisesti merkityksettömien kalojen pyydystämiseen ja lajitteluun, arvokkaan ajan hukkaan heittämisenä. Luulenkin kalastajien kannattavan tätä ehdotusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – Hyvät kollegat, haluaisin kiittää esittelijä Schlyteriä hänen työstään ja olen erityisen iloinen, että useat ehdottamani tarkistukset on otettu mukaan sen mietinnön tekstiin, josta keskustelemme tänään.

Viittaan erityisesti tarkistuksiin, joissa todetaan, että poisheittäminen ei liity vain tietyntyyppisen pyydyksen käyttöön, vaan siihen vaikuttaa myös kyseisen kalastuksen tyyppi. Eurooppalaisessa kalastus on melkein aina monilajista, joten poisheittämisriski on suurempi. Siksi kaikkien käyttöön otettavien toimenpiteiden on oltava tapauskohtaisia.

Tarkistuksieni ansiosta voimme myös nähdä mietinnöstä, että useat eri tekijät aiheuttavat poisheittämisen, mukaan lukien ylimittaiset pyyntiponnistukset ja nykyinen suurimpiin sallittuihin saaliisiin liittyvä lähestymistapa, joka vaatii heittämään pois kalat, joille ei ole kiintiötä. Siksi on ryhdyttävä toimiin sen estämiseksi, että lakisääteisen pituiset kalalajit, joita kalastettaessa saadaan väistämättä, on pakko heittää pois sen vuoksi, ettei niille ole kiintiötä.

Tämän jälkeen haluaisin kehottaa esittelijä Schlyteriä etenemään varovasti, koska sen jälkeen, miten hän kritisoi puheenvuorossaan kalastajia ja kalastuksen epäitsekästä, ikivanhaa perinnettä, en ole varma, mitä teemme täällä, tai jos esittelijä Schlyter aikoo tehdä komission jäsenen, kalatalousvaliokunnan jäsenet ja kalastajat työttömiksi. (Tämä on vitsi, arvoisa puhemies.)

 
  
MPphoto
 
 

  Neil Parish (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, esitän erittäin suuret kiitokset esittelijä Schlyterille hänen mietinnöstään. Mielestäni se on erinomainen. Haluaisin kiittää myös komission jäsentä hänen alussa esittämistään näkökohdista, joissa hän pyrkii poisheittämiskieltoon, koska hän on hyvin tietoinen siitä, että olen keskustellut hänen kanssaan monta kertaa, kuten ovat monet muutkin tämän parlamentin jäsenet, poisheittämiskiellon ehdottamisesta, ja mielestäni on korkea aika tehdä se.

Olen myös sitä mieltä, että loppujen lopuksi jos voimme suojella kalakantoja, se on itse asiassa parempi kalastajille pitkällä aikavälillä, koska meillä on oltava kestävää kalastusta. Tietysti käyttämämme tieteelliset neuvot voivat hyvin usein olla virheellisiä. Siksi kaikkien saaliiden ja sivusaaliiden purkaminen aluksesta niin, että ne voidaan tutkia perusteellisesti, antaa itse asiassa meille paljon paremman käsityksen siitä, mitä meressä on. Olen myös sitä mieltä, että jotkin käytännöt, kuten paritroolaus ja muut, joissa on paljon sivusaaliita, korostavat sitä, mitä on tapahtumassa. Tietysti delfiinien, haiden ja pyöriäisten ja monien muiden lajien pyydystämisestä aiheutuvat hankaluudet korostuvat sivusaaliissa, joka puretaan aluksesta. Jos siis voimme tarjota oikean määrän porkkanoita, joilla rohkaistaan sivusaaliiden purkamista, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti tueta niitä, meillä on mielestäni tulevaisuudennäkymät. Olen iloinen siitä, että komissio kannattaa tätä mietintöä. Suhtaudun myönteisesti itse mietintöön, ja meidän kaikkien pitäisi kannattaa sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää jäseniä mielenkiintoisista kommenteista, jotka jälleen kerran osoittavat, että meillä on yhteisenä tavoitteena tämän kauhistuttavan käytännön poistaminen.

Kuten mainitsin aiemmin, ehdotuksemme on asteittainen mutta tehokas. Realistisesti puhuen emme yksinkertaisesti pysty saamaan poisheittämiskieltoa aikaan hetkessä. Kuitenkin, kuten eräs puhuja sanoi, kysymykseen ei tule se, että emme tekisi mitään. Tämän vuoden aikana me epäilemättä, toivottavasti, teemme kolme lainsäädäntöehdotusta kalastukseen liittyvän poisheittämisen vähentämisestä. Tämän lisäksi kannustamme ja rohkaisemme jäsenvaltioita ryhtymään pilottihankkeisiin, joiden nojalla voisimme ottaa käyttöön poisheittämisen vähentämisen tai mahdollisesti jopa poisheittämiskiellot.

Skotlannin esimerkki, jonka neuvosto hyväksyi joulukuussa, oli hyvin kiitettävä.

Myönteisten kannustimien osalta olen samaa mieltä siitä, että ne ovat tärkeitä, mutta meidän on löydettävä oikea sekoitus ja oikeat tasot, koska muuten ne voisivat vaikuttaa kielteisesti, ja voisimme päätyä tilanteeseen, jossa rohkaisemme lisäämään saaliita, kun kestävyyssyistä haluaisimme vähentää niitä saavuttaaksemme kestävän enimmäistuoton tasot.

Haluaisin myös huomauttaa, että olen täysin samaa mieltä siitä, että ehdotuksemme on räätälöitävä kuhunkin kalastukseen, ja niihin on sisällyttävä sisäänrakennetut kannustimet ja tuki käyttäytymisen muutoksille, jotka kalastajien on omaksuttava.

Me todellakin hyväksyimme jo TAC- ja kiintiöasetuksessa kannustimet kalastajille, jotta he ottaisivat käyttöön valikoivemmat menetelmät ja välttäisivät siten poisheittämistä.

Aivan ensimmäisessä puheenvuorossa ja muissakin esitettiin näkemys, että yhteinen kalastuspolitiikka aiheuttaa poisheittämisen. Haluaisin mainita, ettei tämä ole täysin oikein, koska poisheittämisen syyt voivat johtua siitä, että kalastajat varaavat säilytystilan kaupallisesti arvokkaammille kaloille saadakseen paremman laatuista kalaa, mikä tehdään kiintiöistä riippumatta, ja kalanpoikasten pyytämisestä, mikä on myös kiintiöistä riippumatonta. Kiintiö asetetaan kestävyyden vuoksi vain sinne. missä kalastuskiintiöt ylittyvät kulloistenkin olosuhteiden mukaan, koska kyse on puhtaasta kalastuksesta, jossa kiintiö voi ylittyä.

Todellisuudessa vain siellä, missä on sekakalastusta ja saalistyyppi on yksi niistä, joilla on alhainen kiintiö kestävyyssyistä, ja muita tavoitteeksi asetettuja saaliita, kaloja heitetään pois TAC- ja kiintiöasetuksen tuloksena.

Juuri näihin näkökohtiin haluaisimme keskittyä ottaaksemme käyttöön valikoivempia pyydyksiä, niin että saaliista voisi tulla vielä puhtaampia. Tämä on yksi menetelmistä, joiden avulla poisheittämistä voitaisiin vähentää tehokkaasti.

Haluaisin myös huomauttaa, että FAO:n arvioiden mukaan poisheittäminen yhteisön vesillä on noin miljoona tonnia. Maailmanlaajuisesti se on noin kahdeksan miljoonaa tonnia. Nämä ovat hyvin varovaisia arvioita. Kun otetaan huomioon se, että käyttämämme järjestelmä tuottaa alle kymmenesosan kaikista poisheittämisistä – ottaen huomioon suurimmat sallitut saaliit ja kiintiöt – luulen, että on lukuisia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat osaltaan poisheittämiseen yhteisen kalastuspolitiikan käyttämän järjestelmän lisäksi.

Etsimme aktiivisesti tapoja ja keinoja, joiden avulla voimme parantaa johtamista niin, että suurimmat sallitut saaliit ja kiintiöt toimivat niin, että poisheittäminen vähenee aivan minimiin tai että se kielletään kokonaan.

Lopuksi haluaisin sanoa näkemyksestä, joka otettiin esiin Mauritanian kohdalla. Olemme juuri allekirjoittaneet uuden yhteisymmärryspöytäkirjan Mauritanian kanssa, ja tästä seuraa uusi pöytäkirja, joka takaa Mauritanialle saman määrän, joka heillä on olemassa olevan pöytäkirjan mukaan, mutta kuvaa todellisia kalastusmahdollisuuksia realistisemmin.

Maksamme Mauritanialle auttaaksemme sitä vahvistamaan kalastusinfrastruktuuria ja taloutta yleisesti kehitysrahaston puitteissa niin, että Mauritanialle taataan näin täysi summa. Ainakin se, mitä maksamme kalasta, kuvaisi todellista kalamäärää, joka on mahdollista pyytää Mauritanian vesillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter, esittelijä. − Kiitos, arvoisa puhemies. Kyllä, arvoisa komission jäsen, on selvästi monia syitä siihen, miksi kalat heitetään yli laidan, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kalastuspolitiikkamme on pahentanut sitä.

Haluan kysyä teiltä yhtä asiaa: en oikein ymmärrä, miksi olette tarkistusta 4 vastaan, sillä se osoittaa samaan suuntaan, jonne itse haluatte mennä. Mietinnössä mainitaan tällä hetkellä, että poisheittämiskielto pitäisi ottaa käyttöön vasta sen jälkeen, kun muita toimia on kokeiltu. Tarkistus merkitsee sitä, että poisheittämiskielto toteutettaisiin vasta sen jälkeen, kun muita kielteisiä kannustimia on sovellettu. Aloitamme siten samasta lähtökohdasta, jos tarkistus 4 hyväksytään, nimittäin siitä, että meillä on poisheittämiskieltoa koskeva politiikka, mutta sen toteuttaminen riippuu jokaisen yksittäisen kalastuksen olosuhteista. En tosiaan ymmärrä, miksi sanoitte olevanne tarkistusta 4 vastaan, mutta ehkä voimme puhua siitä uudelleen myöhemmin.

Minut saa optimistiseksi se, että kaikesta huolimatta meillä on tietynlainen yhteisymärrys. Olen puhunut sekä tutkijoiden että kalastajien kanssa. Meillä on hyvä yhteisymmärrys siitä, mitä täytyy tehdä. Komissio ja parlamentti ovat samoilla linjoilla, ja kalastajat ja ympäristöjärjestöt ovat myös mukana. Se antaa minulle tiettyä optimismia. Ehkä kaikki asianosaiset tekevät yhteistyötä, ja saamme todellakin aikaan tuloksen.

Kohta kohdalta -äänestystä on vaadittu tarkistuksesta 10. Siksi on mahdollista ottaa huomioon se, mitä parlamentin jäsen Fraga Estévez sanoi, jos voimme äänestää ensimmäisen osan puolesta ja toista osaa vastaan.

Kiitän teitä ja lausun kiitokseni kaikille teille, jotka osallistuitte keskusteluun ja työhön. On ollut ilo työskennellä tämän mietinnön parissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. Hyvät kollegat, poisheitettyjen kalojen määrä, jonka esittelijä arvioi olevan mahdollisesti neljänneksen kokonaissaaliista, on vakava ympäristö- ja talousongelma, jonka suhteen emme voi pysyä välinpitämättöminä. Ilmiön mittakaava kertoo varojen valtavasta tuhlauksesta ja edesvastuuttomasta ihmistoiminnasta aiheutuvasta monimuotoisuuden vakavasta vahingoittumisesta.

Sääntöjen korjailulla ei saavuteta haluttua tulosta. Tilanne vaatii paljon monipuolisempaa toimintaa: lähestymistavan täydellistä muutosta ja asian ajattelemista. Meidän on määritettävä selvästi tavoitteemme, otettava käyttöön johdonmukaiset yhteisen kalastuspolitiikan välineet ja varmistettava tarvittava rahoitus. Meidän on vältettävä nykyisenkaltaista tilannetta, missä tiettyjen oikeudellisten välineiden sivuvaikutukset jätetään yksinkertaisesti huomioimatta. Sallittujen kokonaispyyntimäärien tai aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskokojen (erityisesti, kun kyse on sekakalastuksesta) määrääminen on hyvä esimerkki tästä, koska se johtaa poisheittämiseen.

Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että lähestymistapamme poisheittämisen rajoittamiseksi pitäisi koostua suureksi osaksi kalastajille annettavista kannustimista, jotta he etsisivät uusia, innovatiivisia ratkaisuja kalastusmenetelmiin ja -välineisiin. Heidän kokemustaan ja tieteellisen yhteisön tietoa pitäisi käyttää enemmän hyväksi.

Korostaisin sitä, että tehokas tiedotuskampanja on tärkeä tämän strategian onnistumisen kannalta. Jos kalastusteollisuus ei ymmärrä liiallisen poisheittämisen poistamisen perustavanlaatuista tärkeyttä eivätkä kalastajat yleisesti kannata sitä, strategia on tuomittu epäonnistumaan.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö