Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 30. tammikuuta 2008 - Bryssel

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 15.05.)

  Puhemies. − (DE) Julistan Euroopan parlamentin keskiviikkona 23. tammikuuta 2008 keskeytetyn istunnon uudelleen avatuksi.

2. 2 - Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

4. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

5. 5 - Parlamentin päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

6. Rauenneet kirjalliset kannanotot: ks. pöytäkirja

7. Unionin romanistrategia (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

8. 8 - Puhemiehen julkilausuma

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, Unkarin jälkeen Slovenia ja Malta ratifioivat eilen Lissabonin sopimuksen.

(Suosionosoituksia)

Slovenian parlamentti äänesti suurella äänten enemmistöllä ratifioinnin puolesta. Maltan parlamentti puolestaan hyväksyi sopimuksen yksimielisesti. Tämä on tärkeä poliittinen signaali, jolla jäsenvaltiot ovat näyttäneet selvästi, että ne haluavat ratifiointiprosessin etenevän nopeasti niin, että sopimus voi tulla suunnitellusti voimaan 1. tammikuuta 2009.

Onnittelen Sloveniaa ja Maltaa tästä tärkeästä päätöksestä.

(Suosionosoituksia)

Kuten tiedätte, kotimaan tilanteeseen liittyvistä syistä Slovakian parlamentti päätti eilen siirtää äänestystä myöhempään ajankohtaan. Vetoan kaikkiin slovakialaisiin johtajiin, että he kantaisivat suuren poliittisen vastuunsa asiassa.

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen

(Edellisen istunnon pöytäkirja hyväksyttiin.)

⁂

  Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, edellisen istuntojakson pöytäkirjassa mainitaan puheenvuoronne, jossa kerroitte joulukuussa Strasbourgissa tapahtuneesta välikohtauksesta. Sittemmin kutsuitte luoksenne 13 tämän parlamentin jäsentä kurinpitotoimenpiteitä varten suuresti arvostamamme työjärjestyksen 147 artiklan nojalla.

Minusta tuntuu, että se tehtiin melko sattumanvaraisesti. Epäilenpä ettei yksi näistä kutsutuista – jäsen Sinnott ryhmästämme – ole koskaan elämänsä aikana huutanut kenellekään. Eräs toinen jäsen, jonka pyysitte tulemaan rehtorin kansliaan – itävaltalainen jäsen – oli itse asiassa tuona päivänä Frankfurtissa, joten hänellä on sitten oltava hitonmoinen ääni, eikö totta?

Miksi vain 13? Meitä oli noin 80 osallisena näissä niin sanotuissa levottomuuksissa. Itse asiassa puheenjohtajakokouksen kokouksessa te itse nimesitte minut yhdeksi häiriön aiheuttajaksi, joten miksi minua ei rangaista? Olen Spartacus!

(Huudahduksia ”Olen Spartacus!” IND/DEM-ryhmän jäseniltä.)

  Puhemies. − (DE) Pyysin pöytäkirjaan liittyviä huomautuksia. Olisin odottanut IND/DEM-ryhmän puheenjohtajan ymmärtävän, mitä puhemies sanoi ja kohdistavan huomautuksensa pöytäkirjaan. Hän ei ilmeisestikään onnistunut siinä, ja niinpä voimme nyt jatkaa.

10. Parlamentin jäsenen valtuutuksien pätevyyteen liittyvä muistutus: ks. pöytäkirja

11. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

12. Työjärjestyksen tulkinta: ks. pöytäkirja

13. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. − (DE) Puheenjohtajakokouksen torstaina 17. tammikuuta 2008 pitämässä kokouksessa työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti laatima tämän istuntojakson lopullinen esityslistaluonnos on jaettu. Siihen on ehdotettu seuraavia muutoksia:

Brysselin istuntojakso:

GUE/NGL-ryhmän pyynnöstä ja kaikkien ryhmien suostumuksella ehdotan, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan, joka on jo paikalla ja jonka toivotan erittäin lämpimästi tervetulleeksi, ja komission antamat julkilausumat Gazan tilanteesta lisätään tämän päivän esityslistalle toiseksi kohdaksi Iranin tilanteesta annettujen julkilausumien jälkeen.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

On myös pyydetty, että keskustelun päätteeksi otetaan käsiteltäväksi päätöslauselmaesityksiä ja näistä äänestetään helmikuun istuntojakson aikana.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ryhmäni on ehdottanut keskustelua tästä asiasta samoista syistä kuin olemme ehdottaneet päätöslauselman antamista helmikuussa. Siten meillä on mahdollisuus kuunnella korkeaa edustajaa Solanaa, ja sitten parlamentti voi selittää oman kantansa kolmesta syystä.

Ensimmäinen on tietenkin kysymys Gazan saarrosta, joka tuntuu meistä joukkorangaistukselta, jota on täysin mahdotonta hyväksyä humanitaariselta kannalta katsottuna, joka vaikuttaa kielteisesti poliittisesti ja jolla ei ole vaikutusta Israelin turvallisuuteeen. Toinen syy on uusi tilanne sen jälkeen, kun gazalaiset avasivat rajan. Kolmantena ja tärkeimpänä syynä on Euroopan suhtautuminen kysymykseen, mitä voimme tehdä sen varmistamiseksi, että tämä avautuminen jatkuu valvotusti ja pysyvästi, ja tehdäksemme tästä edistysaskeleesta osan rauhanprosessia.

Mielestäni nyt olisi hyödyllistä kuulla, mitä korkealla edustajalla Solanalla on sanottavana, ja olisi hyödyllistä keskustella tästä asiasta ja päättää keskustelu helmikuussa annettavalla päätöslauselmalla.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)⁽¹⁾

(Muutettu käsittelyjärjestys vahvistettiin.)

⁂

  Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, työjäjestyspuheenvuorona huomautan, että 173 artiklan, 19 artiklan 1 kohdan, 161 ja 171 artiklan nojalla päätös, jota siteerasitte hetki sitten, edustaa valitettavasti sitä hetkeä, jolloin tämä parlamentti luopuu kaikista laillisuuspyrkimyksistä tai oikeusvaltioperiaatteista.

Viime viikolla te pyysitte ja perussopimusvaliokunta myönsi teille harkintavallan jättää mielivaltaisesti soveltamatta tämän parlamentin työjärjestystä oman näkökantanne mukaisesti. Työjärjestyksessä ei sallita tällaista toimintavapautta. Siteerasitte työjärjestyksen 19 artiklan 1 kohtaa. Luen teille mitä siinä sanotaan: ”Puhemies ohjaa kaikkia parlamentin ja sen elinten toimintoja tässä työjärjestyksessä määrätyin ehdoin.” Ne eivät anna teille harkintavaltaa olla välittämättä niistä vain, koska ette pidä sellaisten ihmisten mielipiteistä, jotka tekevät tarkistuksia tai pyyntöjä, joiden hyväksyitte kirjeessänne ”perustuvan muodollisesti työjärjestykseen ja täyttävän sen vaatimukset”.

Mikä on ajanut teidät tähän arvoisa puhemies? Mikä teko on ajanut teidät tähän äärimmäiseen tilanteeseen, että revitte kappaleiksi omat sääntönne mieluummin kuin noudatatte lain sanamuotoa? Joku jarruttajako esti tehtävän saamisen valmiiksi? Tuskin! Meitä, jotka pyydämme kansanäänestystä, on 785:stä ehkä 40 tai 50. Olemme pieni vähemmistö. Pahinta, mitä pystyimme tekemään, oli viivyttää hiukan lounastanne minuutin puheenvuoroillamme, mutta jopa tämä on teistä sietämätöntä!

Voisiko syy siihen, miksi olette toimineet tällä tavalla mielivaltaisesti repimällä kappaleiksi oikeussäännöt, olla se, että kostatte meille sen halveksinnan, jota tunnette kansallisia äänestäjiä kohtaan, jotka jatkuvasti äänestävät Lissabonin sopimusta vastaan aina, kun se on mahdollista?

Jos olen väärässä, todistakaa että olen väärässä pitämällä kansanäänestyksiä, joita teillä oli tapana kannattaa, kun luulitte voittavanne ne. Esittäkää Lissabonin sopimus ihmisille. Pactio Olisipiensis censenda est!

  Puhemies. − (DE) Hyvä jäsen Hannan, kun siteeraatte määräyksiä, uskottavuutenne lisääntyisi, jos siteeraisitte niitä lyhentämättömänä. Itse asiassa työjärjestyksen 19 artikla jatkuu toteamalla että ”Hänellä” – tarkoittaen puhemiestä – ”on ehdoton toimivalta parlamenttikäsittelyn johtamiseksi ja sen asianmukaisen kulun varmistamiseksi”. Varmistuakseni oikeudellisesta asemasta ja varmistaakseni, että en tehnyt yksipuolisia, tosiasioihin perustumattomia ratkaisuja, käytin demokraattista reittiä ja kysyin neuvoa niiltä, jotka tietävät parhaiten työjärjestykseen liittyvistä asioista, nimittäin perussopimusvaliokunnalta. Valiokunta tarjosi minulle, puhemiehelle, ja sijaisilleni tulkinnan, jonka pohjalta voimme jatkaa. En voi käsittää, miten tätä voidaan nimittää epädemokraattiseksi, sillä täällä toimitaan oikeudenmukaisen ja demokraattisen parlamentin käsittelyn mukaan.

(Suosionosoituksia)

(1) Käsittelyjärjestyksen lisätarkistukset (ks. pöytäkirja).

14. Iranin tilanne (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission antamat julkilausumat Iranin tilanteesta.

Toivotan erittäin lämpimästi tervetulleeksi korkean edustajan Javier Solanan. Javier Solana, puheenvuoro on teillä.

  Javier Solana, Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, en halua puuttua käynnissä olevaan keskusteluun, mutta otan puheenvuoron kutsustanne. Aluksi haluan kiittää teitä tämänpäiväisestä kutsusta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun puhun parlamentissa vuonna 2008. Olemme kaikki varmoja siitä, että vuodesta 2008 tulee vähintäänkin hyvin jännittävä. Haluan jatkaa perusteellista yhteistyötä parlamentin, teidän ja tämän istuntosalin arvoisien jäsenien kanssa.

Tänään meillä on hyvin tärkeä keskustelu – keskustelu asiasta, joka on yksi tärkeimmistä asioista kansainvälisen yhteisön esityslistalla. Haluaisin antaa siitä lyhyen julkilausuman ja kuluttaa tarvittavan ajan nähdäkseni, voimmeko yhdessä ymmärtää tätä hyvin monimutkaista asiaa – eikä vain ymmärtää vaan edistyä – tämän nykyään kansainvälisen esityslistan alkupäässä olevan asian ratkaisussa.

Aloitan esittämällä muutamia kommentteja. Iran on Lähi-idän keskeinen maa. Se on tärkeä strategisessa mielessä ja tärkeä myös alueellisena toimijana. Siksi haluaisimme rakentavan suhteen Iranin kanssa, mutta kuten tiedätte, tähän liittyy monia vaikeuksia.

Iran on elämää sykkivä yhteiskunta, täynnä lahjakkaita ihmisiä. Siellä naispuolisten akateemisen loppututkinnon suorittaneiden osuus on poikkeuksellisen suuri. Persia on yksi Internetin tärkeimmistä kielistä, erityisesti blogien osalta nuorten etsiessä keinoa ilmaista itseään.

Iranin poliittinen tilanne – kuten hyvin tiedätte – on näinä päivinä hyvin mielenkiintoinen. Siellä on demokratian aineksia, joita ei esiinny muissa Lähi-idän maissa, vaikkakin vaaliprosessi jättää vielä paljon toivomisen varaa. Esimerkiksi majlis-parlamentin vaaleissa maaliskuussa 30 prosenttia ehdokkaista hylättiin, ne kärsivät eniten, joilla oli uudistusmielisiä pyrkimyksiä. Joillakin on mahdollisuus valittaa asiasta, mutta ei kaikilla. Epätäydellinen demokratia on kuitenkin tyhjää parempi, ja on oikein, että meidän pitäisi olla yhteydessä Iranin parlamentin jäseniin. Olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille siitä, että se lähetti sinne valtuuskunnan tapaamaan kollegoitansa Iranin parlamentista.

On myös oikein, että tämän parlamentin jäsenet ovat huolissaan Iranin oikeusvaltioperiaatteista ja ihmisoikeuksista. Maailman lehdistön vapauksien vertailussa Iran on melkein listan viimeisenä. Iran on lisännyt teloitusten määrää. Kidutuksesta on valitettavasti lukuisia kertomuksia. Tällaisia asioita on mahdotonta hyväksyä, ja ne vain vahingoittavat Iranin mainetta sivistysmaana.

Kaikki Iranin ihmisoikeuksien puolesta kampanjoivat, esimerkiksi miljoonan allekirjoituksen kampanja naisten oikeuksien puolesta, ansaitsevat tukemme ja ihailumme. Olen iloinen, että tänä aamuna minulla oli mahdollisuus kommentoida sitä Souhayr Belhassenille, joka on, kuten tiedätte, yksi Kansainvälisen ihmisoikeusliiton tärkeimmistä henkilöistä. Jos vapautta, vastuuta ja puolueetonta oikeutta olisi enemmän, Iran voisi olla yksi Lähi-idän luovimmista ja dynaamisimmista yhteiskunnista. Euroopan unioni kävi aiemmin ihmisoikeuksiin liittyvää vuoropuhelua Iranin kanssa, mutta vuodesta 2004 lähtien iranilaiset ovat olleet haluttomia osallistumaan siihen.

Meillä on kuitenkin Iranin kanssa monia kumpaakin osapuolta kiinnostavia aloja, joita ei vielä ole täysin hyödynnetty, selvin näistä energia-alalla – mutta on muutakin, mitä voisimme tehdä yhdessä huumausaineiden kaupan parissa ja terrorismin torjumiseksi.

Olisi hyvä, jos pystyisimme työskentelemään paremmin Iranin kanssa tällä alalla. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä vaikeaa, kuten tiedätte, koska on vaikeaa pitää Irania rakentavana kumppanina. Tuntuu, että melkein joka osa-alalla huomaamme toteuttavamme erilaista, toisinaan vastakkaista politiikkaa. Me haluamme kahden valtion ratkaisun Palestiinaan. Me haluamme Annapolisin konferenssin onnistuvan. Iran on edelleen ainoa Lähi-idän maa, joka ei hyväksy kahden valtion ratkaisua. Se on Hamasin tärkein aseiden toimittaja. Meidän on täysin mahdotonta hyväksyä presidentti Ahmadinejadin huomautuksia Israelista ja sitä, että hän kiistää juutalaisten joukkotuhon. Iran, kuten tiedätte, on epävakautta lisäävä tekijä Libanonissa. Se on Hizbollahin tärkein aseiden toimittaja. Se on myös työskennellyt niiden ryhmien kanssa, jotka harjoittavat väkivaltaa Irakissa.

Kaikki tämä toiminta tekee Iranista meidän kannaltamme hankalan ja vaikean toimijan Lähi-idässä. Se kuitenkin pysyy toimijana, jota meidän on ymmärrettävä ja jonka kanssa meidän on oltava paremmin yhteydessä. Meillä on ollut Iranin kanssa yhteistyöjaksoja, esimerkiksi Afganistanissa, jotka ovat olleet hedelmällisiä, ja uskon, että meidän pitäisi jatkaa tällaisten mahdollisuuksien etsimistä.

Kuten tiedätte, yksi tärkeimmistä huolenaiheista on Iranin ydinohjelma. Mikäli Iran kehittäisi ydinaseen, se voisi johtaa perinpohjaiseen epävakauteen ja vaaraan Lähi-idässä. Se olisi myös hyvin vahingollista koko joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemisjärjestelmälle. Jo epäilys, että Iran tavoittelee ydinasetta, voi lisätä epävakautta Lähi-idässä.

Tavoitteemme on poistaa nuo epäilykset. Loppujen lopuksi tämä voidaan tehdä vain neuvotteluratkaisun avulla.

Olemme iloisia siitä, että Iran työskentelee Kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa ja käsittelee joitakin niin sanottuja ”ratkaisemattomia”. Kuten tiedätte, nykyisessä vaiheessa tohtori ElBaradein kanssa Iranin on vastattava kysymyksiin tärkeistä asioista, kuten ydinaseiden kehittämisestä ja erityisesti saastumiseen liittyvistä asioista, jotka ovat hyvin tärkeitä.

Vaikkakin näihin menneisyyttä koskeviin kysymyksiin vastataan, se ei tarjoa pyytämäämme avoimuutta, joka liittyy Iranin nykyiseen rikastustoimintaan tai sen tuleviin aikomuksiin. Nykyinen avoimuus edellyttää Iranin ratifioivan ja panevan täytäntöön lisäpöytäkirjan, kuten olemme sanoneet monta kertaa.

Luottamus Iranin tuleviin aikomuksiin on vaikeampaa. Olettaen, että Iranilla oli aiemmin ydinaseiden kehittämisohjelma, miten voimme nykyään olla varmoja siitä, että nykyistä rikastustoimintaa harjoitetaan yksinomaan siviilitarkoituksessa? On erityisen vaikeaa, kun tällä hetkellä ei ole mitään merkkiä siitä, että Iran allekirjoittaisi sopimuksen ydinvoimalan rakentamisesta lukuun ottamatta sitä sopimusta, joka he ovat tehneet venäläisten kanssa Bushehrista, jota varten venäläiset ovat toimittaneet polttoaineen. Kuulemme vain rikastamisesta. Kysyessäni – ja te kysyitte jokin aika sitten – Iranin hallituksen edustajilta, mitä he aikovat tehdä rikastetulla uraanilla, en koskaan saa vastausta. Saitte todisteen tästä muutamia päiviä sitten.

Tosiasia on, että Iran voi kehittää siviiliohjelman vain niiden kuuden maan ryhmään kuuluvien maiden avustuksella, jotka neuvottelevat heidän kanssaan – tai yrittävät neuvotella heidän kanssaan – Japania lukuun ottamatta. Mikään muu maa maailmassa ei voi varustaa maata, joka haluaa käyttää hyväksi tai kehittää siviilikäyttöön ydinohjelman, ilman niiden maiden tai yritysten yhteistyötä, jotka kuuluvat niihin maihin, jotka ovat kuuden maan plus Japanin ryhmässä. Kenelläkään meistä ei ole ongelmaa Iranin siviiliohjelman kanssa; tosiaan, me tarjoudumme auttamaan. Kukaan meistä ei tee niin, ellemme ole varmoja, että Iranin aikeet ovat yksinomaan rauhanomaiset.

Siksi yritämme jatkuvasti päästä neuvotteluratkaisuun. Tähän mennessä emme valitettavasti – kuten tiedätte – ole onnistuneet. Valitettavasti on myös mahdotonta tehdä mitään niin kauan kuin Iran on edelleen välittämättä Kansainvälisen atomienergiajärjestön päätöslauselmista tai turvallisuusneuvoston päätöslauselmista. Siksi työ jatkuu New Yorkissa toisen päätöslauselman parissa. Näiden päätöslauselmien tarkoituksena ei ole rankaista Irania vaan taivutella se tulemaan neuvottelupöytään: omasta puolestani mitä pikemmin, sitä parempi. Euroopan unioni ja turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet ovat täysin yksimielisiä tästä. Meillä oli viime torstaina tärkeä kokous.

Ehkä voisin vielä lisätä yhden lisäkommentin, joka ei varsinaisesti liity Iraniin. Maailmassa, jossa kiinnostus ydinvoimaa kohtaan kasvaa, meidän on löydettävä keino vakuuttaa eri maille, että ne voivat saada ydinpolttoainetta ilman, että niiden pitää itse tehdä rikastus – joka on kallista niille ja aiheuttaa huolia ydinaseiden leviämisestä. Tuen itse vahvasti ajatusta kansainvälisten polttoainevarastovakuuksien luomisesta, ehkä polttoainepankin muodossa. Monet kumppanimme ja kansainvälisen yhteisön monet tärkeät henkilöt ovat leikitelleet tällä ajatuksella. Tällä alalla on monia hyviä ideoita. Uskon, että on tullut aika muuttaa nämä ideat toiminnaksi, todellisiksi.

Kuten sanoin aluksi, Iran on tärkeä maa. Olen nyt vuosia osallistunut suhteidemme normalisoimiseen. Me kaikki hyödymme tästä – sekä iranilaiset että eurooppalaiset. Uskon tähän ja jatkan herkeämättä työskentelyä kohti tätä tavoitetta, jonka luulen hyödyttävän ihmisiä Iranissa ja Euroopan unionissa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, nykyisessä ilmapiirissä on mielestäni väistämätöntä, että Iranista käytävät keskustelut keskittyvät ydinohjelmaan. Kansainvälinen yhteisö on yksimielinen etsiessään tyydyttävää ratkaisua. Tämä merkitsee sopivien kanavien läpikäymistä IAEA:n ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston kanssa. Se merkitsee myös korkean edustajan Javier Solanan sinnikkäiden ponnistusten tukemista kolme plus kolmen puolesta Euroopan unionin täydellä tuella, koska kansainvälinen yhtenäisyys pysyy keskeisenä, ja se näkyi viime kokouksessa Berliinissä.

Ottaessani viime viikolla vastaan tohtori Saeed Jalilin, Iranin pääneuvottelijan, muistutin häntä periaatteellisesta asemastamme. Kukaan ei ole koskaan kieltänyt Iranin oikeutta rauhanomaisen ydinenergian käyttöön, mutta oli vakavasti tarpeen rakentaa jälleen luottamus ja osoittaa aitoa poliittista tahtoa ratkaisun löytämiseksi.

Valitettavasti, Euroopan unionin yrittäessä parastaan, en huomannut vielä tällaista poliittista tahtoa iranilaisilla. Siihen saakka, kunnes huomaamme tällaista poliittista tahtoa, meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta parantaa suhdettamme, ei myöskään käynnistää tai käynnistää uudelleen kauppa- ja yhteistyösopimusneuvotteluja ja energiaan liittyviä neuvotteluja. Näin nimenomaan totesin tohtori Jalilille tavatessamme.

Olen luottavainen sen suhteen, että parlamentti on samaa mieltä ja että se jatkaa uskollisesti korkean edustajan Solanan tukemista ja sitä, että kolme plus kolme saa aikaan kestävän ratkaisun – ja diplomaattisen ratkaisun joka, samalla kun se säilyttää Iranin riistämättömän oikeuden ydinenergian kehittämiseen rauhanomaiseen tarkoitukseen, myös antaa objektiivisen takuun siitä, että tämä toiminta on yksinomaan rauhanomaista luonteeltaan.

Vaikka EU:n ja Iranin suhteen kehittyminen riippuu suuresti edistyksestä tämän asian suhteen, komission mielestä Iranin kanssa pitäisi käyttää useampia linjoja.

Tässä suhteessa haluaisin ilmaista arvostukseni työlle, jonka suhteista Iraniin vastaava valtuuskunta on tehnyt dynaamisena puheenjohtajanaan Angelika Beer. Hyvä jäsen Beer, haluaisin erityisesti kiittää valtuuskuntaa, jota johditte viime kuussa Teheraniin. Euroopan parlamentin yhteydet esimerkiksi iranilaiseen majlis-parlamenttiin ovat tärkeä viestintäkanava Euroopan unionin ja Iranin islamilaisen tasavallan välillä.

Tapaamisenne korkean tason virkamiesten kuten ulkoministeri Mottakin sekä iranilaisen yhteiskunnan monien eri toimijoiden kanssa ovat ja olivat hyvin arvokkaita. Naisaktivistien, vangittujen opiskelijoiden perheiden, ammattiyhdistyshenkilöiden ja vähemmistöryhmien tapaamiset ovat tärkeä osoitus siitä merkityksestä, jonka Euroopan unioni liittää täysin vapaaseen, demokraattiseen ja moniarvoiseen Iraniin kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joihin Iranin islamilainen tasavalta on liittynyt vapaasti.

Ihmisten väliset kontaktit ovat erinomainen keino päästä ennakkoluuloista ja kielteisistä stereotyypeistä ja edistää molemminpuolista ymmärrystä. On esimerkiksi hyvin tärkeää tukea akateemisenvaihdon ja kulttuuri- ja taidevaihdon lisäkehittämistä Euroopan ja Iranin välillä, sillä kyseessä on kaksi ikivanhaa sivistyksen johtotähteä, joilla on paljon annettavaa toisilleen.

Siksi olen erityisen iloinen voidessani kertoa tänä akateemisena vuonna tapahtuneesta Erasmus Mundus external cooperation window -yhteistyöohjelman onnistuneesta käynnistämisestä: Se liittää eurooppalaiset yhteen opiskelijoiden ja professorien kanssa Irakissa, Jemenissä ja Iranissa Teheranista Shiraziin, Mashhadiin ja Alzahraan; tähän tilapäiseen yhteenliittymään osallistuvien iranilaisten yliopistojen verkko näyttää erityisen lupaavalta. Ensimmäinen akateeminen erä on jo mahdollistanut yli 50 iranilaisen opiskelijan ja professorin opiskelun Euroopassa. Toivon lujasti, että tämä järjestely toimii molemmin päin ja että eurooppalaiset opiskelijat ja professorit menevät Iraniin.

Tämän lisäksi teemme yhteistyötä Iranin kanssa usealla sektorilla kuten tukemalla afgaanipakolaisia tai taistelemalla huumeita vastaan. Tässä suhteessa haluaisin kiinnittää huomionne äskettäin esitettyyn ehdotuspyyntöön, joka koskee avustuksia valtiosta riippumattomille toimijoille ja paikallisviranomaisille Iranissa.

Ohjelman – se on muuten ensimmäinen Iranin kanssa – tarkoituksena on edistää ja vahvistaa osallistavaa ja vaikutusmahdollisuuksia tarjoavaa yhteiskuntaa. Se sisältää koulutustoimet sekä kehittämistoimet keskittyen toimenpiteisiin köyhyyden torjumiseksi.

Lopuksi, ohjelma tukee kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä ja niiden suorituskykyä vahvistavia toimia. Ehdotuksia voi nyt tehdä 11. helmikuuta saakka.

Huomautan vielä, että olen iloinen parlamentin täysistunnossa 13. joulukuuta viime vuonna tekemästä päätöksestä myöntää kolmen miljoonan euron määräraha television farsinkieliselle uutispalvelulle. Voimakkaasti eurooppalaisesta näkökulmasta katsotun tiedon tuottamisen ja lähettämisen edistäminen voi olla tärkeää edistettäessä parempaa molemminpuolista ymmärrystä iranilaisten kanssa.

Haluaisin lopettaa tärkeällä asialla: kysymyksellä demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Täällä parlamentissa viime viikolla tohtori Jalili piti kiinni ihmisarvon merkityksestä. Olen tietysti samaa mieltä hänen kanssaan, mutta valitettavasti tavatessani hänet, saatoin vain kertoa hänelle olevani syvästi huolestunut ihmisoikeuksien huononemisesta ja ihmisoikeustilanteesta Iranissa.

AFP:n lehtitiedoista keräämän selvityksen mukaan Iranissa teloitettiin viime vuonna vähintään 297 ihmistä. Kokonaismäärä nousi jyrkästi vuodesta 2006, jolloin teloituksia oli Amnesty Internationalin mukaan 177. En sano mitään muista hyvin julmista ihmisten tappamiseen käytetyistä menetelmistä. Joten minun täytyi esittää toiveeni, että EU:n ja Iranin välinen vuoropuhelu ihmisoikeuksista voisi jatkua.

Lausuin myös toiveen, että tulevissa parlamenttivaaleissa olisi enemmän erityyppisiä ehdokkaita kuin ennen. Euroopan unioni pysyy erittäin aktiivisena tällä saralla. Viimeisin, kuolemantuomioista Iranissa 25. tammikuuta annettu julkilausuma on vain hyvä esimerkki tästä.

Olemme täysin samaa mieltä parlamentin kanssa siitä, että ilman Iranin ihmisoikeustilanteen järjestelmällistä paranemista suhteemme Iraniin eivät voi kehittyä kunnolla.

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, päätöslauselmassamme käsitellään Iranin ihmisoikeustilannetta ja kiistaa Iranin ydinohjelmasta. Ihmisoikeuksien osalta tämä parlamentti on vuosien kuluessa esittänyt selvästi mielipiteensä yhä uudelleen. Korkea edustaja puhui jälleen kerran tänään teloituksista ja kidutuksesta. Viimeaikaisten tapahtumien valossa haluaisin mainita kuolemaan tuomittujen Ahwazin arabiväestöön kuuluvien poliittisten aktivistien nimet ja vedota Iranin hallitukseen, ettei heitä teloitettaisi. Heidän nimensä ovat Zamal Bawi, Faleh al-Mansouri, Said Saki ja Rasoul Mazrea; sama pätee kahteen kurditoimittajaan, jotka ovat Abdolwahed 'Hiwa' Butimar ja Adnan Hassanpour. Suojelkoon tämä heidän ahdinkonsa tunnetuksi tekeminen Euroopassa heitä!

Mitä ydinohjelmaan tulee, Saeed Jalili, Iranin pääneuvottelija, ei ilmaissut ulkoasiainvaliokunnalle viime viikolla selvästi Iranin todellisia aikeita. Valiokunnan 24 jäsenen kysymykset käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena pintapuolisesti. Tämä ei missään nimessä karkota kansainvälisen yhteisön ja Iranin välillä vallitsevaa syvää epäluottamusta. Solidaarisuus kansainvälisen yhteisön taholta on paras vastaus tällaiseen välttelyyn, minkä vuoksi päätöslauselmassamme otamme mielellämme vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman laatimiseen liittyvän sopimuksen, joka tehtiin Berliinissä 22. tammikuuta. Tämä tuo mukaan toimintaan Venäjän ja Kiinan, mikä antaa voimakkaan signaalin Iranille. Päätöslauselmassa määrätään lisätoimenpiteistä yhteisen lähestymistavan osana kansainvälisen yhteisön taholta.

Uskon olevan oikein, että pyrimme vuoropuheluun mikäli mahdollista, mutta meidän pitäisi myös tehdä selväksi yhä uudelleen, mitkä intressimme ovat, nimittäin toisaalta ihmisoikeudet mutta toisaalta yhteistyö, vaikkakin vain, jos ja kun Iran saa takaisin luottamuksensa yhteisöömme.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen, täällä on kyse kolmesta asiasta: ihmisoikeuksista, ydinaseista ja vapaista demokraattisista vaaleista Iranissa. Täällä ei ole tänään kyse siitä, pitäisikö Mujaheddin merkitä mustalle listalle vai ei; käsittelemme sitä erikseen.

Mitä ihmisoikeuksiin tulee, lukuisat ja usein raa’at teloitukset Iranissa ovat piikkinä lihassamme. Olen samaa mieltä siitä, mitä jäsen Gahler sanoi tästä, ja toivon, että yleisellä mielipiteellä valtioissamme voi olla huomattava vaikutus asiaan.

Toinen kysymys liittyy ydinohjelmaan. Olemme täsmälleen samaa mieltä kuin korkea edustaja. Emme halua ydinaseita Iraniin; emme halua ydinaseita minnekään sillä alueella. Oli tarpeeksi häpeällistä, että monet maat – mukaan lukien valitettavasti Yhdysvallat – pysyttelivät syrjässä ja katsoivat, kun Pakistanissa kehitettiin pommi ja pomminrakennustekniikka siirrettiin sieltä Iraniin, koska Pakistan nähtiin vain siitä näkökulmasta, joka liittyi yleiseen Neuvostoliiton ja siten myös Afganistanin vastaiseen taisteluun.

Tarvitsemme valvontaa — ja pyytäisin teitä, korkea edustaja Solana, panostamaan tähän – sen varmistamiseksi, että ydinteollisuus ja erityisesti sen rikastus- ja jätteidenkäsittelytoiminta, liitetään täysin monenvälisiin puitteisiin ja että niitä valvotaan tarkemmin. Meidän on tehtävä enemmän tämän asian osalta, koska tämä ei koske ainoastaan Irania vaan myös muita valtioita.

Toinen asia, jota tarvitaan – ja tätä varten amerikkalaisten on oltava valmiita tekemään lisämyönnytyksiä – on oikeutettujen turvallisuusetujen tunnustaminen, ei jonkin hallituksen vaan Iranin. Tämä turvallisuus on taattava, ja sen jälkeen voisimme varmasti edistyä vuoropuhelussamme Iranin kanssa. Samoin hyväksyn YK:n päätöslauselman, koska se on merkittävä edistysaskel.

Vaalien osalta, korkea edustaja Solana, voin vain toistaa teidän näkemyksenne. Vaalit ja demokratia alkavat vastata tarkoitusta, kun vaalit ovat todella vapaat, ja jos presidentti Ahmadinejad uskoo, että hänellä on niin laaja kannatus Iranissa, voin vain kehottaa häntä varmistamaan, että oikeat vapaat vaalit voidaan pitää ilman ulkopuolisten puuttumista niihin, ja sitten näemme, nauttiiko hän niin laajaa kannatusta. Vapaat vaalit Iranissa ovat yksi koko alueen demokratisoitumisen avaintekijöistä.

(Suosionosoituksia)

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen, on yhä paradoksi että, kuten korkea edustaja Solana sanoi, valtio, jolla on niin rikas historia, niin vaihteleva kulttuuri ja niin dynaaminen väestö kuin Iranilla, tekee mitä kauheimpia ihmisoikeusrikkomuksia. Kuolemanrangaistusten viimevuotinen lukumäärä – johon myös komission jäsen viittasi – on traaginen esimerkki tästä.

Siksi minusta tuntuu – samoin kuin ryhmästäni – että Iran itse asiassa pettää oman historiansa, kun nykyinen hallitus kohtelee kansaansa niin kuin se on valitettavasti tehnyt nyt jo monta vuotta. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ratkaisuna on epäilemättä jatkuva vuoropuhelu väestön ja kansalaisyhteiskunnan kanssa mutta myös poliittisten viranomaisten kanssa, olipa se kuinka vaikeaa tahansa.

Tässä suhteessa viime viikon keskustelu tohtori Jalilin kanssa ei ollut oikeastaan erikoisen hauskaa, mutta se oli äärimmäisen tärkeää, koska hän tajuaa nyt, ettei yksikään ihminen tämän parlamentin mistään ryhmästä hyväksyisi tai edes harkitsisi sen hyväksymistä, että Iran alkaisi taas käyttää ydintutkimustaan sotilaskäyttöön ilman, että reagoisimme siihen.

Ryhmäni puolesta otan erityisen mielelläni vastaan korkean edustajan Solanan ehdotuksen siitä, että ryhdyttäisiin luomaan jonkinlainen monenvälinen, monikansallinen ydinpolttoainepankki, koska se on luultavasti hyvä tapa yhdistää huolemme joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemisestä siihen, että annetaan maiden jatkaa siviilikäyttöön tarkoitetun ydinohjelmatoiminnan kehittämistä.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa korkea edustaja Solana, tärkein ja kiireellisin asia suhteissa Iranin kanssa on saada takuu siitä, että se ei hanki ydinaseita. Huolimatta eri lähteistä tulleista tiedoista, mukaan lukien kansallisen tiedusteluarvion raportti, emme voi nykyään olla varmoja siitä, ettei Iran kehitä tällaisia aseita.

On lapsellista uskoa, että vuodesta 2003 uraanin rikastus Iranissa on suunnattu ainoastaan siviilisovelluksiin. Tämän jälkeen uudistusmielisen presidentti Khatamin on korvannut paljon kovemman poliittisen linjan edustaja. Meidän täytyy myös muistaa, että kaikki ydinohjelmat on piilotettu alkuvaiheessa siviilihankkeiksi: näin tapahtui Venäjällä, Intiassa, Kiinassa ja Israelissa. On erittäin todennäköistä, että tämän päivän siviiliohjelma on vain askel tiellä mahdolliseen uraanin rikastamiseen sotilaskäyttöön. Siksi Euroopan unionin on painostettava mahdollisimman paljon Irania, sotilaallinen ratkaisu mukaan lukien.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa kiittämällä sekä korkeaa edustajaa Solanaa että komission jäsentä Ferrero-Waldneria siitä, että he valmistautuivat niin perusteellisesti käyntiin täällä ja osallistuivat kanssamme neuvotteluihin ja vuoropuheluun sekä etu- että jälkikäteen.

Haluaisin kiinnittää huomiotta siihen – ja siitä ei ole epäilystäkään – että tästä keskustelusta kuullaan Iranissa. Se on valistunut ja moniarvoinen yhteiskunta, joka yrittää saada tarvitsemansa tiedon, ja me tuemme tätä etsintää farsinkielisen television uutispalvelun avulla. Tiedämme, että Ahmadinejadin hallituksen johtajat seuraavat tätä keskustelua, minkä vuoksi on oikein ja asianmukaista sanoa selvästi presidentti Ahmadinejadille ja hänen kannattajilleen, että 296:tta parlamenttipaikkaa tavoittelevien ehdokkaiden suuri määrä – heitä on yli 7 000, joista 2 000 luultavasti suljetaan pois – on varma merkki meille, että hän on lujilla kotimaan politiikassa. Solidaarisuutemme kohdistuu kansalaisyhteiskuntaan, naisiin, ammattiyhdistyksiin ja kaikkiin niihin, jotka ovat uhattuina ja joiden nimet luettiin meille ääneen hetki sitten.

(Suosionosoituksia)

On toinenkin syy siihen, miksi halusimme tämänpäiväisen keskustelun, josta olen todella kiitollinen. Iran on umpikujassa. Se on juossut pää edellä seinään eikä enää tiedä, miten jatkaa; se ei ole siinä asemassa, että voisi tehdä tarjouksia. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelen, olemmeko me eurooppalaiset todella jo lyöneet pöytään kaikki korttimme. Iraniin tekemämme eri puolueiden yhteisen matkan havainto on, että meidän on löydettävä oma tapamme neuvotella, ja tämä voidaan tehdä vain ilman ennakkoehtoja, pitämättä veistä kenenkään kurkulla.

Yksi asia, jonka ymmärsin hyvin selvästi kaikilta ihmisiltä, jotka pystyimme tapaamaan ja jotka tarvitsevat tukeamme, on että pakotteet heikentävät kansalaisyhteiskuntaa ja vahvistavat presidentti Ahmadinejadia. Tästä syystä, jatkaminen entiseen malliin ei ole poliittinen vaihtoehto eikä ratkaise lukkiutunutta tilannetta.

Siksi lopetan sanomalla, että emme halua ydinaseita mihinkään maahan. Omalta osaltani en halua lainkaan ydinenergiaa, mutta jos presidentti Sarkozyn politiikkana on tehdä ydinenergiasopimuksia joka käänteessä ilman vakuuksia, kuten joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemissopimuksia, Euroopan ulkopolitiikasta tulee joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemistekijä sen sijaan, että se auttaisi torjumaan ne.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Kiitos hyvä jäsen Beer, ja toivotan pikaista paranemista tuolle ilmeisesti murtuneelle kädelle.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen tiedusteluraporttien mukaan tilanne on muuttunut. Nyt tarvitaan lykkäystä ydinohjelmakysymyksen suhteen. Tapaus on otettava pois Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolta ja palautettava Kansainväliselle atomienergiajärjestölle. Iranilla on elämää sykkivä kansalaisyhteiskunta kaikista ammattiyhdistyksien kaltaisiin ryhmiin kohdistuvista sortotoimenpiteistä huolimatta. Siellä tapahtuu sietämättömiä asioita, kuten majlis-parlamentin vaalien ehdokkaiden hylkäys mutta vastustan jyrkästi tiukempia pakotteita. Ne vaikuttaisivat kielteisesti, erityisesti demokraattiseen oppositioon. Kuulemme yhä sotauhkauksia Irania kohtaan erityisesti Yhdysvalloista. Ryhmäni on hyvin vahvasti kaikkia sotauhkauksia ja sotasuunnitelmien valmistelua vastaan.

Korkea edustaja Solana, Yhdistyneesssä kuningaskunnassa ilmestyvässsä Guardian-sanomalehdessä henkilökuntanne jäsenen Robert Cooperin mainitaan sanoneen seuraavaa äskettäin käsiteltäväksi otetun uuteen Natoon liittyvän julistuksen yhteydessä: ”Ehkä me käytämme ydinaseita ennen kuin muut, mutta varoisin sanomasta sitä ääneen”. Korkea edustaja Solana, liittyykö tämä julkilausuma Iranin tilanteeseen ja milloin aiotte sanoutua siitä irti?

Toistan vielä: neuvotteluita Iranin kanssa, ei sodan asteittaista laajentamista eikä sotaa.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Iranin islamilaisesta tasavallasta on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset tulivat viime kuussa, joulukuun puolivälissä Teheranista Iranin oppositiolta, joka vastusti erittäin selvästi presidentti Ahmadinejadin juutalaisten joukkotuhon kieltävää lausuntoa ilmoittaen, että juutalaisten joukkotuho oli historiallinen tapahtuma, jota ei voi kyseenalaistaa. Asianmukainen huomautus.

Huono uutinen on julkinen uhkaus, jonka ulkoministeri Mottaki esitti äskettäin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle sanoessaan, että jos se hyväksyy Iranin vastaisia pakotteita koskevan uuden päätöslauselman ennen seuraavaa maan ydinohjelmaan liittyvää IAEA:n raporttia maaliskuussa, Teheranin reaktio olisi asianmukainen ja vakava.

Korkea edustaja Solana, haluaisin tietää, mitä ajattelette tästä julkisesta uhkauksesta ja mitä mieltä olette ajatuksesta, että IAEA:n asemaa vahvistettaisiin perustamalla riippumaton teknisistä asiantuntijoista koostuva Iranin ydinohjelmaan liittyvä valiokunta? Loppujen lopuksi tästä on ollut ennakkotapauksia UNSCOMissa ja UNMOVICissa. Valiokunnan mietintö toimisi lähtökohtana turvallisuusneuvoston mielipiteelle.

  Philip Claeys (NI). – Arvoisa puhemies, Iranin hallitus uhkaa edelleen vakautta koko Lähi-idässä ja vielä kauempana. Iran tukee islamisti- ja terroristiryhmiä Libanonissa, palestiinalaisalueilla, Afganistanissa, Irakissa ja muissa paikoissa. Euroopan unionin strategiana on oltava Iranin eristäminen alueella mahdollisimman paljon. On myös tärkeää kannustaa Venäjää vähitellen lopettamaan ydinalan yhteistyö Iranin kanssa. Iranin ydinalan suunnitelmat ovat uhka maailmanrauhalle.

Amerikan kansallinen tiedusteluarvio yllätti koko maailman muutama kuukausi sitten väittämällä Iranin lopettaneen yrityksensä valmistaa ydinaseita vuonna 2003. USA:ssa vaaditaan nyt kansallisen tiedusteluarvion havaintojen lisätutkimuksia. Olisi kuitenkin väärin olettaa nyt yhtäkkiä, että Iranin hallituksen ydinuhkaa ei enää olisi olemassa. Miksi Iran esimerkiksi edelleen tekee asiat niin vaikeiksi Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajille?

Tiedämme kaikki, mihin Teheranissa toimiva hallitus kykenee. Sen ihmisoikeustilanne tiedetään, ja aiemmin saatiin selviä todisteita Iranin sekaantumisesta kansainväliseen islamistiterrorismiin. Kun presidentti Ahmadinejad sanoo julkisesti haluavansa pyyhkiä Israelin maailmankartalta, meidän on suhtauduttava siihen vakavasti. Siksi vallitsevissa olosuhteissa olisi väärin hellittää painostusta presidentti Ahmadinejadia kohtaan. Vuoropuhelua on oltava, mutta Euroopan unionin on oltava järkkymätön yrityksissään ja halussaan tehdä enemmän vapauden ja vakauden edistämiseksi.

15. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. − Toivotan tervetulleeksi viralliselle lehterillemme Puolan parlamentin Eurooppa-asioiden valiokunnan valtuuskunnan, jota johtaa Andrzej Grzyb, valiokunnan puheenjohtaja. Valtuuskunta on kolmen päivän tiedonkeruumatkalla Euroopan parlamentissa, ja minulla oli ilo tavata sen jäsenet eilen. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi.

(Suosionosoituksia)

16. Iranin tilanne (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. − Palaamme nyt yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Iranin tilanteesta antamiin julkilausumiin.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − Arvoisa puhemies, olen kuunnellut erittäin tarkkaavaisesti Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien edustajia.

Olen samaa mieltä useimmista asioista, jotka tänään mainittiin. Siksi minulla ei ole niistä paljon sanottavaa. Esitän kuitenkin joitakin kommentteja kolmesta pääkysymyksestä, joista meidän mielestäni on keskusteltava tänään Iranin osalta.

Haluaisin jälleen kerran sanoa, ettei ole ristiriitaista sanoa, että Iran on hyvin tärkeä maa, jolla on elämää sykkivä yhteiskunta – potentiaalisesti – ja että meidän on pyrittävä suhteisiin sen kanssa. Tosiasia on, että tämä on hyvin vaikeaa tällä hetkellä. Meidän on jatkuvasti yritettävä parantaa suhteitamme niin tärkeän maan kanssa kuin Iran on. Toisaalta meidän on pidettävä kiinni siitä, että se ei tee tarpeeksi parantaakseen suhteita meihin. Näiden mainitsemani kolmen pääkysymyksen osalta – ihmisoikeudet, alueelliset kysymykset ja ydinalan kysymykset – on hyvin vaikea edistyä neuvotteluissa. Yhdellä alalla on mahdotonta edistyä, koska vuonna 2006 se jäi kokonaan pois neuvotteluista. Ihmisoikeuksiin liittyvä vuoropuhelu lopetettiin – sitä emme lopettaneet me vaan Iran.

Esitän tästä huomautuksen. Kuten jo sanoin, olen samaa mieltä useimmista huomautuksista, jotka on esitetty tänään ihmisoikeuskysymyksestä, joka liittyy, kuten moni jäsen sanoi, hyvin pian maaliskuussa pidettäviin vaaleihin. On tärkeää nähdä, miten yleisö – Iranin kansalaiset – käyttäytyy näissä vaaleissa.

On tärkeää, että ehdotettujen ehdokkaiden annetaan asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Kuten tiedätte, yli 30 prosenttia näistä ehdokkaista ei saanut edes asettua ehdokkaaksi. Sanoisin, että monet heistä ovat ”moderneja voimia”, jos voin käyttää tätä termiä Iranissa.

Toinen tärkeä kysymys on alueellinen. Tästä ei esitetty monta kommenttia täällä, mutta on tärkeää, että Iranista tulee rakentava toimija eikä ”kiusankappale” Lähi-idässä asuvien ihmisten elämässä ja Lähi-idän rauhan saavuttamisessa, kuten ymmärrämme Lähi-idän rauhanprosessin kehityksen. Esityslistalla on kaksi pääkohtaa. Ensiksi, Lähi-idän rauhanprosessi, jonka suhteen olemme pohjimmiltaan eri mieltä. Me uskomme kahden valtion ratkaisuun, mutta he eivät. Meidän on otettava selvää, miten saamme Iranin suostumaan tähän prosessiin, johon ovat suostuneet kaikki alueen arabimaat mutta ei Iran, kuten on osoitettu vähän aikaa sitten.

Toinen kohta on Libanon. Libanon ei ole esityslistallamme tänään, mutta Libanon on aina esityslistalla – vaikkakaan ei muodollisesti. Libanonin ongelmat ovat mielissämme ja sydämissämme. Tiedämme, että se on ongelma, jonka suhteen Iranin pitäisi olla paljon rakentavampi.

Kolmas asia, jonka haluaisin mainita ja josta olemme keskustelleet muissa tilanteissa, on ydinalan kysymys. Ensiksi haluaisin kiittää jäsen Beeriä, koska puhuin hänen kanssaan ennen kuin valtuuskunta meni Iraniin, ja kävimme erittäin hyvän keskustelun, joka oli erittäin hyvin koordinoitu. Yhteistyö Kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa on olennaista. Olemme vaatineet sitä koko ajan, ja haluaisimme hyvin mielellämme nähdä tuon yhteistyön kantavan hedelmää. Tämä ei kuitenkaan riitä. Meidän pitäisi ratkaista ratkaisemmattomat kysymykset.

Kuten tiedätte, nämä asiat kuuluvat menneisyyteen. Miksi joudumme käsittelemään niitä edelleen? Koska niitä ei ole koskaan selitetty, ja tässä on se ero muutamiin muihin maihin, jotka on mainittu. Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen; sillä on velvoitteita, mutta se ei ole noudattanut niitä. Tällä hetkellä keskustellaan tohtori El Baradein ja ydinalaan liittyvästä asiakirja-aineistosta vastuussa olevien henkilöiden kanssa sen selvittämiseksi, voidaanko nämä ratkaisemattomat kysymykset ratkaista. Nyt on vuosi 2008, ja jotkut noista kysymyksistä ovat vuodelta 2003, 2004 ja 2005.

Tämä oli ensimmäinen asia, jonka halusin sanoa, ja toinen asia, joka on hyvin tärkeä, on se, että jatkamme kaksilinjaisen lähestymistavan tukemista. Haluamme neuvotteluita ja haluamme myös seurata reittiä New Yorkiin – yhdessä, samanaikaisesti. Haluaisimme nähdä, miten tämä voi edistyä. Emme halua rangaista iranilaisia. Haluamme heillä olevan moraalisen päämäärän, kun he palaavat neuvottelupöytään.

Kerron teille esimerkin: kuten tiedätte, viime tiistaina tapasimme Berliinissä. Keskiviikkona olin täällä Brysselissä illallisella tohtori Jalilin kanssa, seuraavana päivänä siitä, kun olimme puhuneet New Yorkista ja siitä, kuinka saada prosessi eteenpäin New Yorkissa. En halunnut antaa vaikutelmaa, että teimme jotakin, mistä emme vaihtaisi ajatuksia suoraan. Osoittaakseni, että jatkaisimme vuoropuhelua, tapasin hänet, olin hänen kanssaan illallisella ja selitin tämän hänelle. Siksi voitte olla siinä mielessä varmoja, että teemme kaikkemme pitääksemme vuoropuhelukanavan auki, eikä vain auki vaan tuottoisasti auki.

Minun ei tarvitse kertoa teille, että toisinaan kysymyksiin ei saa vastausta. Pidätte täällä keskusteluita ja tiedätte, että joskus, ehkä käännökseen liittyvän ongelman vuoksi, ette saa vastausta kysymykseen – saatte vastauksia muihin asioihin mutta ei kysymykseen. Tiedätte tämän – teillä on siitä kokemusta – mutta meidän on jatkettava yrittämistä, jatkettava yrittämistä ja jatkettava yrittämistä – ja saamme sen!

Tiedusteluraportti, joka mainittiin: se ei ole meidän vastuullamme vaan Yhdistyneiden Kansakuntien vastuulla. Joka tapauksessa, jos luette sen – kun se julkaistaan – tärkeimmät asiat ovat julkisia, siinä mainitaan hyvin selvästi, että vuonna 2003 he lopettivat osan ydinaseiden kehittämisestä. Nyt ydinaseen kehittäminen koostuu kolmesta tekijästä. Ensimmäinen ja tärkein, tarvitaan rikastettua uraania – jos rikastettua uraania ei ole, sotilaallinen ydinohjelma ei koskaan ole mahdollinen. Toiseksi, tarvitaan ohjus laukaistavaksi ja kolmanneksi, tarvitaan pommin varsinainen sytytin. He lopettivat toisessa vaiheessa, ja tämä tapahtui vuonna 2003. Tämä on yksi osa.

Toinen osa on ohjus, ja tiedätte, että ohjusten tekniikka kehittyy nopeasti. Olemme huolissamme. Tämä ei ole yksi pääkysymyksistä mutta kuitenkin kysymys. Nyt kantama on 1 300 kilometriä, mikä ei ole vähäinen asia. Kolmas asia on rikastettu materiaali, joka on rikkomus ja jonka valmistamista jatketaan. Tämä on ongelman ydin: meidän on selvitettävä, miten voisimme saada tästä sopimuksen.

Toistan vielä: energian tuottamiseen tarkoitettu ydinvoimala – pidätte siitä tai ette, mutta se ei ole asia, josta tänään keskustellaan – tarvitsee, kuten tiedätte, vähintään seitsemän tai kahdeksan vuotta sopimuksen allekirjoituksesta siihen, kun voimala on toiminnassa. Iranin ja kenenkään, joka voi valmistaa energian – kilowattien – tuottamiseen tarkoitetun ydinvoimalan, välillä ei ole minkäänlaista sopimusta lukuun ottamatta venäläisten kanssa tehtyä. Kuten tiedätte, venäläisten kanssa tehdyssä sopimuksessa on lisäehto, jossa sanotaan, että ensinnäkin Venäjä toimittaa rikastetun uraanin ja toiseksi, että poltettu materiaali – tämä tarkoittaa rikastettua plutoniumia tai prosessin lopputuotetta – viedään Venäjälle, joten heillä ei tarvitse olla rikastettua uraania, koska se toimitetaan heille.

Toiseksi, jos he jatkavat rikastusta, kysymys kuuluu miksi? Koska heillä ei ole paikkaa sille, ei toista voimalaa. Joten on oikeudenmukaista esittää tämä kysymys ja vaikea saada vastausta. Tämä on ainoa vastaus, jonka voin antaa teille tähän kysymykseen, koska se on teidän hallinnassanne ja samoin Euroopan unionin johtajien ja kansalaisten hallinnassa.

Olen yrittänyt antaa teille rehellisen selvityksen tilanteen tulkinnasta, ongelmista ja kolmesta pääkysymyksestä, joista meidän eurooppalaisina on oltava huolissamme. Sanon uudelleen, että kunnioitamme suuresti kyseistä valtiota – kunnioitamme syvästi Irania – ja haluaisimme erittäin mielellämme olla yhteydessä siihen ja nähdä myös heidän kulkevan siihen suuntaan.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, huomenna Euroopan parlamentti hyväksyy Irania koskevan päätöslauselman, jota poliittinen ryhmämme tukee.

Ei ole sattuma, että tuon päätöslauselman ensimmäinen osa koskee ihmisoikeustilannetta.

Viime viikolla ulkoasiainvaliokunnallamme oli täysin epätyydyttävä tapaaminen tohtori Jalilin kanssa, joka jätti vastaamatta kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin ihmisoikeuksista, kidutuksesta, julkisista teloituksista ja sellaisten pohjoiskorealaisten ohjusten ja neuvostotorpedojen ostamisesta, joihin voidaan asentaa ydinkärki.

Korkea edustaja Solana, olemme kuulleet hyvin selvästi, että odotatte vastauksia tohtori Jalilille esittämiinne kysymyksiin; komission jäsen Ferrero on ilmoittanut meille tästä, ja mekin odotamme edelleen vastauksia hänelle esittämiimme kysymyksiin.

Siksi meille ei riitä se, että ilmaisemme pahoittelumme siitä, etteivät he ole lopettaneet ydinohjelmaansa ja etteivät he ole ottaneet huomioon kansainvälisen yhteisön ja kolmen Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman kehotuksia. Kuten korkea edustaja Solana juuri sanoi, kansainvälinen yhteisö on vakuuttunut siitä, että he rikastavat uraania sellaista ohjelmaa varten, jonka tavoitteet eivät ole rauhanomaisia.

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, ei yksinkertaisesti riitä, että sanomme päätöslauselmaesityksessä, että emme aio jatkaa yhteistyö- tai assosiaatiosopimusta Iranin kanssa ennen kuin huomattavaa edistystä on tapahtunut ihmisoikeuksissa ja on olemassa objektiiviset takeet, kuten että meille annetaan selvät takeet siitä, että edistystä ei tapahdu uraanin rikastamisessa rauhanomaiseen käyttöön.

Korkea edustaja Solana, siksi esittäisin kysymyksen: uskotteko, että neljäs päätelauselma, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto aikoo antaa turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten plus Saksan Wienissä pitämän kokouksen perusteella, riittää saamaan Iranin kuuntelemaan kansainvälisen yhteisön kehotuksia? Korkea edustaja Solana, mitä Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman pitäisi sisältää, jos siinä pitäisi ottaa esiin tämä haaste ja vähentää Iranin uraaninrikastusohjelman aiheuttamaa uhkaa rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle?

  Lilli Gruber (PSE). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, presidentti Ahmadinejad sanoi tänään Busherissa, maan eteläosassa, että Israel on viheliäinen sionistiyhteisö, joka kaatuu ennemmin tai myöhemmin. Tätä lausuntoa on tietysti mahdoton hyväksyä, ja se on ilmeisesti tarkoitettu propagandaksi.

Iranissa pidetään 14. maaliskuuta poliittiset vaalit, joissa lupaukset, joita hän ei ole pitänyt, ovat tärkeämpiä kuin ne, jotka hän on pitänyt. Lisäksi Yhdyssvaltain vaalikampanja on täydessä vauhdissa ja siksi meidän on otettava tosiasiat huomioon. Nykyään Iran tulee esiin Persianlahden alueen johtavana valtana, ja Washington yrittää neuvotella maan kanssa sopimusta. Joulukuussa Yhdysvaltain salainen palvelu päätti, ettei Iran ole välitön uhka. IAEA:n johtaja El Baradei sai 12. tammikuuta iranilaisilta vakuudet kaikkiin jäljellä oleviin kysymyksiin.

Iranin painostusta pidetään yllä, mutta olisi hyödyllistä tehdä sopimus, joka olisi käyttökelpoinen kaikille ja alueen vakaudelle, ja välttää radikaaleja usein tehottomia toimia. Meidän pitäisi muistaa Irak, ja se miten tehottomia tämän maan vastaiset pakotteet olivat. Iranin rooli uudessa vallanjaossa on tunnustettava ja Iranille on annettava turvatakuut tässä erittäin levottomassa toimintaympäristössä. Yhdysvaltojen suora osallistuminen on välttämätöntä keskustelujen onnistumisen kannalta, eikä keskustelun tässä vaiheessa pitäisi sulkea pois mitään, miten Euroopan unioni itse asiassa toimiikin.

Toisaalta on täysin selvää, että Iranin pitäisi hyväksyä tietyt velvoitteet: sen pitäisi luopua ydin- ja sotapyrkimyksistään, hyväksyä tiukka valvonta, ottaa rakentava rooli olemassa olevien konfliktien ratkaisussa, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia ja, laajemmin katsottuna, myös demokratiaa. Hiljattain Shirin Ebadi, Nobelin rauhanpalkinnon voittaja, lähetti minulle sähköpostia, jossa hän arvosteli vakavia ja yhä useammin tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia. Hän kirjoitti, että nykyään tämä on Iranissa paljon vakavampi asia kuin ydinalan kysymykset. Meidän pitäisi kuunnella häntä.

  Paronitar Nicholson of Winterbourne (ALDE). – Arvoisa puhemies, kiitän korkeaa edustajaa Solanaa ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria suunnattoman kovasta työstä, joka liittyy Iranin islamilaista tasavaltaa koskevaan kysymykseen, joka aiheuttaa niin paljon päänvaivaa ja huolta niin monelle ihmiselle kansainvälisesti ja YK:n turvallisuusneuvostossa.

Minulla oli ilo edustaa ryhmääni valtuuskunnassa, joka kävi hiljattain juuri ennen joulua Iranin islamilaisessa tasavallassa, missä meillä oli monta poikkeuksellisen hyvää tapaamista, joihin korkea edustaja Solana jo viittasi, samoin kuin komission jäsen Ferrero-Waldner.

Tietystikään pyyntömme vuoropuhelusta Iranin islamilaisessa tasavallassa ei kaiu ollenkaan kuuroille korville, koska, kuten hyvin tiedätte, Iranin entinen presidentti esitti Yhdistyneille kansakunnille vuonna 2000 ajatuksen kulttuurien välisen vuoropuhelun vuodesta, jonka te itse olette juuri tänä vuonna päättäneet järjestää täällä Euroopan unionissa.

Uskon, että mahdollisuudet vuoropuheluun ovat valtavat, mutta ei vain ihmisoikeuksien eikä juuri elintärkeän ydinalan kysymyksen osalta. Uskon, että meillä pitäisi olla vuoropuhelua kulttuurikysymyksistä – musiikista, taiteesta, arkeologiasta, maalaustaiteesta, kalligrafiasta – joissa meillä on niin paljon yhteistä historiaa ja niin paljon potentiaalia tulevaan hyötyyn.

Uskon myös, että eräs ratkaiseva asia, josta meidän pitäisi keskustella, on islamin ja demokratian välinen niin sanottu kuilu. Ehkä ei ole huomattu, että Iranin islamilainen tasavalta uskoo selvittäneensä tuon tietyn kyseisen vaikeuden ja että sen demokratiamuoto on täysin ymmärrettävä ja siihen kuuluu Iranin islamilaisen tasavallan versio islamista, elintärkeä sharia-laki ja shiojen islamilainen perinne. Tämä on mielestäni jotakin sellaista, mihin meidän pitäisi suhtautua myönteisesti ja mistä meidän pitäisi keskustella juuri tänä vuonna, ehkä entisen presidentin Khatamin tai Iranin uskonnollista valtaa ja perinnettä edustavien muiden henkilöiden kanssa.

  Romano Maria La Russa (UEN). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun mielipiteeni on, myös sen valossa, mitä olen kuullut tämän keskustelun aikana, yhä se, että ainoa tie, jota pitää seurata, on ehdottomasti keskustelun ja vuoropuhelun tie, vaikkakin on vaikea ymmärtää, millä perusteella tämä vuoropuhelu voi kehittyä.

Miten todellakin on mahdollista käydä vuoropuhelua valtion kanssa, joka ei kunnioita lapsen oikeuksia ja ulottaa kuolemanrangaistuksen alaikäisiin? Sellaisen maan, tai ennemminkin olisi parempi ja täsmällisempi sanoa hallituksen kanssa, joka järjestää julkisia hirttämisiä, hallituksen, joka uhkaa haluavansa pyyhkiä Israelin valtion maailmankartalta? Ja ydinalan kysymyksen osalta pitäisikö meidän vain lykätä sitä tuonnemmaksi eikä edes epäillä sitä, että ydinvoima on rauhanomaiseen käyttöön? Kuinka pitkälle meidän pitäisi uskoa sotasuunnitelmat kansallista puolustusta varten? Lisäksi, voimmeko pitää luotettavana hallitusta, joka rahoittaa sissisotaa naapurimaissa?

CIA:n raportin osalta ehdottaisin, ettei meidän pitäisi pitää turhia kuvitelmia sen luotettavuudesta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun tällainen raportti kumottaisiin myöhemmin julkisesti. Asia on varmasti niin, että emme voi evätä keneltäkään mahdollisuutta kokeilla ydinvoimaa siviilitarkoitukseen eikä sotatarkoitukseen, mutta presidentti Ahmadinejad ei ainoastaan ole antamatta takeita, hän ei anna minkäänlaisia takeita, itse asiassa hän saa meidät pelkäämään pahinta.

Kun jätetään pois laskuista sotilaallisen väliintulon vaihtoehto – uskon tämän olevan kaikkien Euroopan parlamentin edustajien ja jäsenten näkemys; sotilaallisen väliintulon välttäminen on ehdottoman olennaista – uskon, että pakotevaihtoehto olisi katastrofi kaikille, se rankaisisi taloutta, ja se rankaisisi puolustuskyvyttömiä, asiasta tietämättömiä ja viattomia ihmisiä. Ehdottaisin jälleen, että pitäisi käyttää diplomatiaa, koska, ja toistan, pakotteista ei koskaan ole seurannut mitään hyvää, ne vain lisäävät vihaa länttä ja erityisesti Yhdysvaltoja kohtaan.

  Gerard Batten (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, petos on Koraanissa taqiyya-opin mukaan hyväksytty sota-ase. Iran ei tunnusta suunnittelevansa ydinaseiden kehittämistä. Näyttöä päinvastaisesta on suunnattomasti. Heillä oli jo 3 000 uraanin rikastamisessa käytettävää sentrifugia. Yhtään niistä ei voi käyttää ydinenergian tuottamiseen rauhanomaiseen tarkoitukseen. Yhdessä ne tuottavat yhden pommin edestä ydinasekelpoista uraania vuodessa.

Nyt Iran suunnittelee rakentavansa vielä 5 000 uraanin rikastamisessa käytettävää sentrifugia. Sillä välin raakauraania tuodaan laittomasti salaa Kongosta, maasta, jota EU tukee humanitaarisen avun muodossa. Yhdistynyt kuningaskunta antaa edelleen iranilaisten opiskelijoiden opiskella ydinfysiikkaa yliopistoissamme. Tämän lisäksi Iran, Syyria ja Pohjois-Korea työskentelevät yhdessä ohjusten ja kemiallisten taistelukärkien kokoamiseksi. Viime vuonna teknikkoja kaikista kolmesta maasta sai surmansa, kun jokin meni vikaan Syyriassa. Myöhemmin ilmassa havaittiin jälkiä sariinikaasusta.

Kehittävätpä nämä maat menestyksellisesti ydinkärkiä tai eivät, kemiallisia taistelukärkiä voitaisiin varmasti käyttää lähitulevaisuudessa.

  Luca Romagnoli (NI). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvostan EU:n neuvotteluyrityksiä itsemääräämisoikeuden vahvistamisen osalta ja tuen IAEA:n Iranin toimintasuunnitelman synergiaa. Se on kunnioitettava ja auttaa tekemään lopun huolistamme ja myös lieventämään poliittisia ja strategisia spekulaatioita, jotka perustuvat teoreettiseen uhkaan rauhalle.

Sitä paitsi, päätöslauselman 5 kohdassa on myönnytys, että meidän pitäisi luopua spekulatiivisesta poliittisesta retoriikasta Iranin suhteen. Päätöslauselman koko ensimmäinen osa ja ehdotus uusien monenvälisten puitteiden luomiseksi ydinenergian käyttöön ovat saman lähestymistavan osia.

Kuitenkin, toinen osa tuntuu olevan kansankiihotusta. Ihmisoikeusrikkomukset niin monella muulla alueella maailmassa eivät ole saaneet aikaan tämäntasoista ahkeraa tuomitsemista. Esimerkkejä tästä ovat viimeaikaiset Pakistania ja Kiinaa koskevat päätöslauselmat, jotka eivät olleet sävyltään läheskään yhtä voimakkaita, eikä niissä myöskään ollut niin selvää tukea sisäiselle oppositiolle. Tämä pakottaa minut julistamaan vastustukseni päätöslauselmaa kohtaan, koska ihmisoikeudet ja vapaudet ovat absoluuttisia arvoja, joita ei voi soveltaa eri tavalla eri tilanteissa ja jotka eivät sovellu pyyntöjen ja tuomitsemisen väliseen eriarvoisuuteen.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Iranin ydinohjelma on edelleen suurimman huolemme lähde. Toivomme, että ratkaisun neuvotteluprosessia jatketaan.

Euroopan unionin pitäisi olla yksimielinen tämän hyvin vaikean kysymyksen suhteen, ja meidän pitäisi tukea korkean edustajan ja komission, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön yrityksiä, mukaan lukien äskettäin ehdotettua YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa.

Yritysten tavoitteena pitäisi olla Iranin kannustaminen palaamaan neuvotteluihin, jotka koskevat pitkän ajan järjestelyitä ydinalan kysymyksen ratkaisussa.

Me tämän parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa päätimme kutsua tohtori Jalilin puhumaan ja käymään vuoropuhelua. Valiokuntamme ei ollut tyytyväinen annettuihin vastauksiin, ja tiedämme miten vaikeaa vuoropuhelu on. Ulkoasiainvaliokunnan tapaaminen kuitenkin osoitti yksimielisen kantamme Iranin kysymykseen, ja se myös lähetti voimakkaan poliittisen signaalin Iranin hallitukselle.

Jos haluamme jatkaa mielekästä vuoropuhelua, meidän on luotava suhteeseemme uutta luottamusta. Iranilaisten kumppaniemme on oltava täydellisen avoimia ydinohjelmansa suhteen tekemällä täysimääräistä yhteistyötä IAEA:n kanssa. Heidän on pantava ydinmateriaalivalvontasopimuksen säännökset täysin täytäntöön, ja meidän pitäisi jatkaa Iranin hallituksen painostusta, jotta se noudattaisi sitoumuksiaan, ja saada heidät ymmärtämään, että tämä on ainoa keino saada kansainvälistä tunnustusta, ja saada heidät pyrkimään menestyksellisesti taloudelliseen kehitykseen kansalaistensa hyödyksi.

Iranin ihmisoikeustilanne on todella huonontunut viime aikoina, ja meidän pitäisi jatkaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien järjestelmällisen rikkomisen tuomitsemista, erityisesti sellaisen rikkomisen, joka kohdistuu nuorisorikollisiin ja naisiin.

Arvoihin perustuvana yhteisönä, jossa arvojemme ydin ovat ihmisoikeudet ja demokratia ja erittäin tärkeitä asioita vakaus ja turvallisuus, meidän ei pitäisi emmekä voi olla välittämättä pahenevasta ihmisoikeustilanteesta siellä, ja meidän pitäisi tehdä parhaamme saadaksemme kumppanimme vakuuttuneeksi siitä, että oikeusvaltioperiaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen kannattaa.

  Libor Rouček (PSE). – Hyvät kollegat, panoksessani tähän tämänpäiväiseen keskusteluun aion keskittyä kahteen näkökohtaan suhteissa Iraniin.

Kansalaisyhteiskunta on ensimmäinen näkökohta. Oma kokemukseni äskettäisellä vierailullani Teheranissa oli, että Iranissa on hyvin vahva ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta. Naiset, toimittajat ja kansalliset ja uskonnolliset vähemmistöt kaikki tavoittelevat kiihkeästi oikeuksiaan. Opiskelijapiirit ovat melko vilkkaat. Linja-autonkuljettajat, leipurit ja monet muut ammattiryhmät järjestävät omia riippumattomia ammattiyhdistyksiään. Taloustieteilijät ja yrittäjät vaativat Iranin talouden yksityistämistä ja vapauttamista.

Kaikki nämä iranilaisen yhteiskunnan muodostavat ryhmät ja ainekset kääntyvät Euroopan puoleen, Euroopan unionin puoleen, pyytäen vuoropuhelua ja apua. Siksi haluaisin pyytää komissiota ja korkeaa edustajaa Javier Solanaa ottamaan käytettävissämme olevan uuden demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvän välineen tehokkaaseen käyttöön tämän vuoropuhelun osana.

Olen myös sitä mieltä, että Euroopan unionilla pitäisi olla diplomaattinen edustusto Iranissa. Se ei ainoastaan edistäisi keskustelua ja vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa; se edistäisi myös yhteistyötä paikallisten laitosten ja viranomaisten kanssa molemmille osapuolille tärkeillä aloilla. Meillä on todellakin monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita Iranin kanssa ydinohjelmaa tai ihmisoikeuksia koskevista mielipide-eroistamme huolimatta.

Mainitsen vain yhden Iranin naapurimaan, nimittäin Afganistanin. Olen vakuuttunut siitä, ettei siitä ole hyötyä meille eikä Iranille, jos esimerkiksi tonneittain afganistanilaisia laittomia huumeita virtaa Eurooppaan. Meillä on samantapaisia yhteisiä intressejä afgaanipakolaisia koskevan kysymyksen suhteen ja samoin Afganistanin tilanteen rauhanomaisen kokonaisratkaisun suhteen.

Tämä on vain yksi niistä monista syistä, miksi Euroopan unionilla täytyy olla oma diplomaattinen edustusto Teheranissa.

  Struan Stevenson (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, sekä korkea edustaja Solana että komission jäsen Ferrero-Waldner ovat tänään painottaneet toistuvasti puheenvuoroissaan vuoropuhelun, neuvottelujen ja suostuttelun tarvetta. Komission jäsen Ferrero-Waldner korosti ihmisten välisten kontaktien tarvetta. Hän kertoi meille Erasmus Mundus -ohjelmamme ja köyhyyden lievittämiseen tähtäävien ohjelmien menestyksestä.

Me siis koulutamme heidän ydinfyysikoitaan yliopistoissamme? Maksammeko veronmaksajiemme kustannuksella köyhyyden lievittämisestä yhdessä maailman rikkaimmassa öljyntuottajamaassa, koska he ovat päättäneet kuluttaa suunnattomia määriä ydinaseohjelmaan? Mitä myönnytyspolitiikkamme on saanut aikaan?

Korkean jäsenen Solanan mukaan tähän mennessä ei ole tapahtunut menestystä. Hän sanoi, että Iranin hallitus sivuuttaa meidät edelleen. Komission jäsen Ferrero-Waldner sanoi, että teloituksia on ollut enemmän kuin koskaan ennen. Haluan kertoa teille, arvoisa puhemies, että tämän vuoden kahden ensimmäisen viikon aikana teloitettiin 23 ihmistä, mukaan lukien useita naisia. Viideltä amputoitiin kädet tai jalat. Tämä jihadistinen, naisia vihaava, homofobinen, kansanmurhiin syyllistyvä, raaka hallitus, joka on maailman suurin terrorismin tukija, kivittää edelleen miehiä ja naisia kuoliaaksi.

Jos haluamme todella tukea iranilaisia opiskelijoita, meidän pitäisi tukea niitä Teheranin yliopiston urhoollisia opiskelijoita, jotka ovat osoittaneet mieltään viimeiset viisi päivää vaatien uutta hallitusta. Myönnytyksen tukemisen sijaan meidän pitäisi tukea laillista Iranin oppositiota. Sen sijaan, että pidämme PMOI:n terroristilistallamme, meidän pitäisi panna Iranin vallankumouskaarti EU:n terroristilistalle.

  Helmut Kuhne (PSE). – Arvoisa puhemies, kuten juuri kuulimme, jopa täällä Euroopan parlamentissa on edustajia, jotka eivät pyri ensisijaisesti muuttamaan Iranin hallituksen käytöstä vaan pyrkivät tuhoamaan tämän hallituksen. Uskon, että yksi asia on tehtävä hyvin selväksi, nimittäin se looginen imperatiivi, että ne, jotka pyrkivät hallituksen tuhoamiseen ja keskittävät toimintaperiaatteensa tuohon päämäärään, eivät tee mitään muuttaakseen hallituksen toimintaa. Kuitenkin tällaisen muuttamisen on oltava tavoitteemme aina, kun keskustelemme ydinalan kysymyksistä.

Diplomaattinen hyökkäys vahvistuisi suuresti, jos Yhdysvallat osallistuisi suoraan neuvotteluihin, koska se voi tarjota jotakin, mitä Euroopan unioni ei voi tarjota samassa laajuudessa, nimittäin turvatakuut. Kuten korkea edustaja Solana huomautti, USA:n tiedustelupalvelun huomiot eivät takaa johtopäätöstä, että Iranin ohjelma ei ole potentiaalinen uhka. Tämä on todellakin ongelma, eikä sitä voida ratkaista poistamisella painostuksen. Kysymystä ei voi poistaa YK:n turvallisuusneuvoston asialistalta, koska sen seurauksena Iranin hallitus luultavasti lopulta sanoisi, ”Kiitos, se siitä – meillä on tarpeeksi korkeasti rikastettua uraania; meidän on aika luopua ydinsulkusopimuksesta ja alkaa valmistaa ydinaseitamme”. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, meillä ei olisi muita vaihtoehtoja kuin palaaminen ydinpelotestrategiaan, jonka tunnemme 60- ja 70-luvulta.

Asia, joka meidän pitäisi jättää tämän keskustelun ulkopuolelle mihin hintaan hyvänsä – ja siitä ei pitäisi olla mitään epäilyksiä – on niin sanottu sotilaallinen vaihtoehto. Mitä tahansa ymmärretäänkin termillä ”länsi”, on se sitten Pohjois-Amerikka yksin tai siihen sisältyy Eurooppakin, niin sanotun sotilaallisen vaihtoehdon käyttäminen olisi poliittinen katastrofi, joka kääntyisi länttä vastaan tulevien vuosikymmenten ajan sen suhteissa ei ainoastaan muslimimaailman kanssa vaan myös Intia kaltaisten maiden kanssa, jotka ovat auttaneet tämän asian ottamisessa YK:n turvallisuusneuvoston esityslistalle.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – Haluan sanoa, että olen erittäin huolestunut Iranin ihmisoikeustilanteen huononemisesta: kuolemanrangaistuksen käyttö, kidutus, vankien epäinhimillinen kohtelu ja poliittisten vastustajien sortaminen. Meidän pitäisi ehdottomasti tuomita tällaiset päivänselvät rikkomukset, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, jotka muodostavat demokraattisen yhteiskuntamme perustan.

Henkilökohtaisesti, parlamentaarisen Euro–Välimeri-kokouksen jäsenenä, olen melko huolestunut turvallisuuskysymyksestä ja siitä, että Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön protesteista huolimatta Iran jatkaa ydinohjelmansa kehittämistä. Huolimatta vakuutteluista, että se tekee niin yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin, on hyvin vaikeaa olla pelästymättä suunnasta, johon tämä tilanne on menossa.

Lopuksi haluaisin mainita, että hiljattain Venäjä toimitti ydinmateriaalia Iraniin. On muitakin merkkejä siitä, että Iran on epäluotettava kumppani, ja meidän pitäisi toimia sen mukaisesti.

  Ana Maria Gomes (PSE). – Arvoisa puhemies, ovatko kaikki EU:n jäsenvaltiot olleet johdonmukaisia Iranille annetussa poliittisessa viestissä, jossa tuetaan EU:n kolmen suuren jäsenvaltion ja korkean edustajan Solanan ponnisteluita ydinalan asiakirjojen suhteen määräämällä taloudellisia pakotteita?

Ja ovatko EU:n jäsenmaat ja te, korkea edustaja Solana, painostaneet Bushin hallintoa neuvottelemaan Iranin kanssa suoraan, ei vain Irakista vaan erityisesti ydinalan asiakirjoista? Vai oletteko sitä mieltä, ettei se kannata vaan se odottaa seuraavaa Yhdysvaltain hallintoa?

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluan palata korkean edustajan Solanan esittämään asiaan, joka on CIA:n raportin oikea tulkinta Iranin ydinohjelmasta.

Haluan toistaa, mitä korkea edustaja Solana sanoi: vain yksi osa on pysäytetty, ja on erittäin kyseenalaista, onko se pysäytetty varmasti. Iranin oppositio väittää, että ohjelma on yksinkertaisesti levitetty muihin paikkoihin, mutta se jatkuu edelleen. Mielestäni meidän pitäisi uskoa tätä, koska juuri Iranin oppositio ensin kiinnitti huomion Iranin ydinohjelman sotilasnäkökohtiin, ja sen väitteet osoittautuivat täysin oikeiksi.

Mikä tuo minut seuraavaan asiaan, nimittäin siihen, että on korkein aika poistaa Kansan Mujaheddin terroristijärjestöjen listalta. Tuomioistuimet, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ja Italian parlamentti ovat jo puhuneet tästä asiasta. Meidänkin on aika tehdä niin.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – Arvoisa puhemies, kuten korkea edustaja Solana ja komission jäsen Ferrero-Waldner, en ymmärrä eroa siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitetun ydinvoiman välillä. Korkea edustaja Solana selitti meille, että pommin rakentamiseen tarvitaan vain uraania. Mielestäni täytyy olla hiukan naiivi, jos uskoo, että luonnonvaroiltaan niin rikas maa kuin Iran tarvitsee ydinenergiaa kehitykseensä. Toisaalta tiedämme erittäin hyvin, että se tarvitsee ydinenergiaa pommin rakentamiseen.

Korkea edustaja Solana sanoi myös, että ydinenergia on epävakauden syy ja että meillä ei ole vaikutusvaltaa Iraniin. Hän on aivan oikeassa. Olemme täysin samaa mieltä hänen ehdotuksestaan, että rikastus pitäisi kieltää. Menen jopa vielä pidemmälle: mielestäni ydinenergia pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Vain 4 prosenttia maailman energiasta on tällä hetkellä ydinenergiaa.

Haluaisin esittää seuraavan kysymyksen korkealle edustajalle Solanalle ja komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille: ovatko he sitä mieltä, että Ranska ja sen presidentti Sarkozy leikkivät tulella ja saavat aikaan epävakautta maailmassa allekirjoittaessaan ydinsopimukset sellaisten maiden kuten Libyan, Kiinan ja Georgian kanssa? Emmekö voisi käyttää onnetonta Iraniin liittyvää kokemusta mahdollisuutena tehdä loppu ydinaseiden leviämiselle maailmassa?

  Erik Meijer (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, keskustelussa Iranista on kyse enemmästä kuin ydinenergiasta, sodan uhasta ja ihmisoikeusrikkomuksista. Alustuspuheenvuorossaan korkea edustaja Solana kuvaili jo, miksi Iran, tietyistä demokratian osatekijöistä ja korkeasta koulutustasosta huolimatta ei ole niin monelle ihmiselle miellyttävä paikka asua.

Monet niistä, joita Iranin hallitus vainoaa tai jotka eivät voi elää vapaasti nykyisen hallituksen alaisena, ovat paenneet Eurooppaan. Euroopan unioni ja sen valtiot eivät saa olla näiden ihmisten tiellä, ja niiden on sallittava maanpaossa olevalle rauhanomaiselle oppositiolle suurin mahdollinen vapaus.

Tämän vuoksi on tärkeää, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt päätöksen, että oli väärin lisätä tämä järjestö terroristijärjestöjen luetteloon. On tärkeää, että parlamentin pitäisi huomauttaa neuvostolle, että tämä on epäoikeudenmukaista ja mahdotonta hyväksyä. Tämä luettelo on alue, josta ei voida tehdä kompromissia Iranin hallituksen kanssa.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, haluaisin tietää, voiko kukaan antaa minulle vastausta. Kun parlamentin jäsenet vierailivat Teheranissa, kävivätkö he yhdessäkään julkisessa teloituksessa? Erityisesti niissä, joissa käytettiin Euroopassa valmistettuja nostureita.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – Haluaisin mainita, että Iranin ydinohjelma alkoi paradoksaalisesti aikana, jolloin Iran oli Yhdysvaltojen liittolainen. Amerikkalaiset neuvoivat saahia rakentamaan kaksikymmentä ydinvoimalaa. Näyttää siltä, että ajat ovat muuttuneet: liittolaisesta on tullut vihollinen, ja Iranin imago on täynnä ristiriitaisuuksia.

Vaikka tiedän Tudeh-puolueessa olevien ystäviemme kärsimyksistä, minun on myös huomautettava, että missään muussa arabimaassa ei ole niin suurta moninaisuutta ja yhtä kehittynyttä kansalaisyhteiskuntaa kuin Iranissa.

Ammattiyhdistysnäkymät, joista jäsen Rouček mainitsi, ansaitsevat ehdottomasti huomiota, samoin naisliike. Mielestäni jäsen Roučekin ehdotus Euroopan unionin edustuston perustamisesta Teheraniin pitäisi tutkia, ja sitä pitäisi tukea.

On tärkeää kehittää näitä suhteita. Iran on suuri maa ja sillä on suurenmoinen kulttuuri, jolla on enemmän yhtäläisyyksiä meidän kanssamme, kuin osaamme kuvitella.

  Charles Tannock (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Iran on edelleen vaaraksi maailman ja Lähi-idän vakaudelle. Iranilaiset jihadit taistelevat yhdessä terroristien kanssa Irakissa tappaen Yhdistyneen kuningaskunnan sotilaita. Iranilaiset tuomarit langettavat rutiininomaisesti kuolemanrangaistuksia homoseksuaaleille ja teini-ikäisille.

Miksi Iran kiirehtii uraanin rikastamista, kun sillä ei ole toiminnassa olevia ydinvoimaloita tai se ei edes suunnittele niiden rakentamista tulevaisuudessa? Miksi Iran kehittää Shahab III -ohjuksia, joissa voi olla ydinkärki ja jotka voidaan pudottaa Euroopan kaupunkeihin?

Viestimme on oltava selvä ja ehdoton. Kansainvälinen yhteisö ei anna Iranin aseistautua ydinaseilla.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, tämä oli luonnollisesti hyvin tärkeä keskustelu. Miksi? Koska Iranissa on valtava kansalaisyhteiskunta, joka varmasti haluaisi erilaisen elämäntavan, mutta siellä on edelleen hyvin hankala hallitus.

Luulen, että kaikki tiedämme ydinalan kysymyksen olevan valtava kompastuskivi tällä hetkellä. Se pilaa kaikki mahdollisuudet kehitykseen ja myös kahdenväliseen suhteeseen, johon olisi suuret mahdollisuudet. Sanoin näin jatkuvasti tohtori Jalilille: ”Miksi ette käsitä tätä? Miksi ei ole mahdollista alkaa vuoropuhelua kanssanne? Miksi ette osoita vähän poliittista tahtoa tämän asian suhteen?” Luulen, että meidän on tehtävä näin – yritettävä vedota myös väestöön, että huomaisimme, onko ehkä mahdollista muuttaa asioita seuraavissa vaaleissa – tietäen sen olevan hyvin vaikeaa.

Mutta mielestäni on mielenkiintoista huomata, että oppositio on ainakin taas sopimassa erimielisyytensä. Se on ollut hajaantuneena. Sen mieliala on ollut alistunut. Nyt siellä on ainakin uutta tahtoa tavoitella vaaleja ja ehkä muuttaa tilannetta, ainakin hallituksesta. Mutta tietenkin, kuten sanoin aiemmin, valvontaneuvoston tekemä ehdokkaiden karsiminen on nyt käynnissä, ja se on ratkaisevaa. Kuten jäsen Beer sanoi, jos ehdokkaita on 7 000 ja paikkoja 290, liian monta ehdokasta on jo hylätty. Kaksituhatta heistä varmaankin hylätään. Siksi toivon vahvasti, että valitusmenettely todellakin korjaa tilannetta. Iranin valitsijakunta ansaitsee sen, että se voisi valita edustajansa laajasta joukosta puolueita ja mielipiteitä. On tietysti selvää, ettemme tue mitään tiettyä puoluetta, mutta aidon moniarvoisuuden järjestelmä on tärkeää.

Edellä esitetyn jälkeen olen täysin samaa mieltä kaikkien niiden kanssa – enkä syventynyt kaikkiin yksityiskohtiin – jotka sanoivat, että meidän on vielä tehtävä paljon ihmisoikeuksien suhteen, vaikka emme voikaan edistyä ydinalan kysymyksessä. Olemme tietysti tukeneet kaikkia YK:n päätöslauselmia; Kanada on esittänyt tällaisen päätöslauselman. Se hyväksyttiin selvästi osoittaen missä tilanteessa Iran – valitettavasti – on nykyään. Haluaisin sanoa joillekin parlamentin jäsenille, jotka mainitsivat, että meidän pitäisi käyttää demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, että käytämme sitä jo toteuttamalla YK:n, Unicefin ja YK:n huume- ja rikosjärjestön välityksellä esimerkiksi nuoriso-oikeuteen ja nuoriin huumeriippuvaisiin sekä oikeudenmukaisuuteen liittyvään kysymykseen. Siitä tulee yhä monimutkaisempi tässä hyvin ankarassa ilmapiirissä. Olen yrittänyt pitää yhden diplomaatin yhdessä suurlähetystössä Teheranissa yhteisten hankkeiden paremman koordinoinnin varmistamiseksi. Tämä on tietysti vain pieni mutta toivottavasti merkityksellinen askel, joka voisi tasoittaa edes vähän tietä yhteistyömme kehittymiselle. Valitettavasti Iran on kuitenkin edelleen kartteleva. Viime viikolla, kun henkilökohtaisesti mainitsin tästä, en saanut vastausta.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti, koska minulla oli jo aiemmin mahdollisuus vastata. Uusia kysymyksiä ei ole monta, ja kuten jo sanoin, olemme periaatteessa samaa mieltä esitetyistä asioista.

Mitä tulee jäsen Salafranca Sánchez-Neyran esittämään kysymykseen, turvallisuusneuvostossa käydään nyt keskustelua, joten luulen, ettei minun pitäisi käsitellä sitä laajemmin. Kysyitte, mitä haluaisin nähdä. Haluaisin nähdä päätöslauselman, jota ei tarvita, koska pyytämämme vuoropuhelu on tosiasia. Tiedätte, minkä perustekijöiden on toteuduttava mielekkään vuoropuhelun aikaansaamiseksi.

Mitä tulee muihin ajatuksiin yhteistyön laajentamisesta, on monia muita aloja, joilla voimme ja joilla meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Afganistan ja huumeet mainittiin. Tämä on tärkeä kysymys, jonka parissa haluaisimme mielellämme tehdä yhteistyötä.

Muita kysymyksiä esitettiin Yhdistyneiden Kansakuntien kuuden maan ryhmästä. En voi puhua kenen tahansa puolesta. Voin puhua vain niiden kuuden puolesta, joiden kanssa neuvottelen. Olen saanut tukea kaikilta, kaikilta ryhmän jäseniltä, mukaan lukien Euroopan unionilta – siitä ei ole epäilystäkään – mutta myös turvallisuusneuvoston muilta jäseniltä, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä.

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja – Vastauksena jäsen Béguinin kysymykseen ydinenergiasta, en halua ryhtyä keskustelemaan ydinenergiasta yleisesti tänään. Meillä on aikaa tehdä se puhuessamme energiasta, mutta selitän teille sen selvän eron, joka on sähköntuotantoon tarkoitetun ydinvoiman ja muuhun käyttöön tarkoitetun ydinvoiman välillä, jotka todellakin erotitte toisistaan. Peruserona on se, että tuottaakseen sähköä, X:n on rikastettava ydinvoima, ja joukkotuhoaseiden valmistukseen tarvittava rikastus on sitä paljon huomattavampi.

Toinen kysymys koskee jätettä. On hyvin tärkeää tietää, mitä sillä tehdään. Tiedätte sen sisältävän plutoniumia ja muita käyttökelpoisia aineita. Tekniikan tarjoavat yritykset ovat myös vastuussa jätteiden viemisestä. Siksi tilanne aivan erilainen kuin se tilanne, joka on mielessämme puhuessamme Iranista ja itsenäisesti toteutetusta rikastusprosessista.

Ensimmäisessä puheenvuorossani kuvailin sitä Irania, jonka haluaisin nähdä. Mielestäni se Iran on sekä mahdollinen että toivottava, ja Iran on maa, jonka kanssa meidän pitäisi olla tekemisissä. Se on elämää sykkivä maa, jolla on monia älyllisiä, kulttuuriin liittyviä ja muita ulottuvuuksia, ja haluaisimme nähdä sen sitoutuvan työskentelemään kanssamme useilla aloilla, mukaan lukien energia, ihmisoikeudet, Lähi-itä ja ydinenergia. Sen tekemiseksi meidän on aloitettava todella vakava vuoropuhelu kaikista noista kysymyksistä.

Kiitos mielenkiinnostanne tätä tärkeää keskustelua kohtaan. Tulen mielelläni puhumaan teille Iranista tai jostakin muusta aiheesta saadessani kutsun.

  Puhemies. − Paljon kiitoksia, korkea edustaja Solana.

Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä ⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 31. tammikuuta.

(1) Katso pöytäkirja.

17. Gazan tilanne (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission antamat julkilausumat Gazan tilanteesta.

  Javier Solana, YUTP:n korkea edustaja. − Kiitos, arvoisa puhemies, että annatte minulle puheenvuoron tässä tärkeässä keskustelussa, jota olemme aloittamassa.

Arvoisa puhemies, aloitamme keskustelun traagisista tapahtumista, jotka ovat tulleet julki viime viikkojen ja päivien aikana: Gazan kysymys, Gazan ja Egyptin väliseen rajaan sekä Gazan ja Israelin välisiin rajanylityspaikkoihin liittyvä kysymys.

Viime päivinä todistamamme tulos on traaginen: humanitaarinen tilanne on huonontunut erittäin selvästi, ja jopa turvallisuustilanne on huonontunut huomattavasti.

Uskon, että tämänpäiväisen keskustelun pitäisi olla keskustelu siitä, miten voimme vaikuttaa ongelmien ratkaisemiseen.

Meillä on ollut tässä istuntosalissa monia keskusteluja menneisyyden ongelmista, ja uskon, että tänään meidän pitäisi selvittää, voimmeko me Euroopan unionissa vaikuttaa tämän tärkeän kysymyksen ratkaisemiseen (koska sillä on vaikutusta myös Annapolisin konferenssiin ja rauhanprosessiin).

Haluaisin huomauttaa jälleen kerran, että me Euroopan unionissa olemme johdonmukaisia vaatiessamme rajanylityspaikkojen avaamista ja ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvallisuuden takaamista, eikä vain humanitaariseen apuun tarkoitettujen tavaroiden, vaan tavaroiden, joilla voidaan auttaa alueen, tarkemmin sanottuna Länsirannan ja Gazan, taloudellista kehitystä.

Jos nämä kolme peruselementtiä – poliittinen kehitys, taloudellinen kehitys ja vallitsevan tilanteen muutokset – puuttuvat, meidän on hyvin vaikeaa edetä. Edistystä on tapahduttava näillä kolmella alueella, ja sitä edistystä on tapahduttava kaikissa kolmessa samanaikaisesti.

Mitä me eurooppalaiset voimme tehdä?

Tämän uuden tilanteen ilmenemisestä lähtien olemme olleet jatkuvasti yhteydessä päätoimijoihin.

Kuten tiedätte, sunnuntaina oli Arabiliiton tärkeä kokous, jossa otettiin esiin kaikki kysymykset ja yritettiin laatia ratkaisun sanamuoto: sanamuoto, joka ei ole kovin kaukana siitä, jonka ministeri Fayad esitti Euroopan neuvostolle muutama viikko sitten ja jonka hän toisti sunnuntaina Arabiliiton huippukokouksessa eli Arabiliiton ministerikokouksessa: on etsittävä menetelmä rajojen valvonnan takaisinsaamiseksi, niin että palestiinalaishallinto voi olla vastuussa niistä.

Tällöin mielestäni Euroopan unionin pitäisi ottaa taas esiin Rafahin kysymys aivan kuten vuonna 2005.

Kuten tiedätte, meillä ei ole fyysistä läsnäoloa siellä; olemme käytettävissä heti, kun puoleemme käännytään, mutta tällä hetkellä emme ole läsnä siellä; emme ole olleet läsnä rajalla sen jälkeen, kun Gaza siirtyi Hamasin määräysvaltaan, koska meille ei annettu lupaa siihen.

Uskon, että meidän pitäisi toimia maanantaina Euroopan neuvostossa käydyn keskustelun ja neuvoston päätöslauselmien mukaisesti, koska uskon maanantain päätöslauselmien olevan erittäin hyviä ja tarjoavan oikean suunnan, johon kaikki osapuolet, Egypti, palestiinalaiset ja Israel, ovat suhtautuneet myönteisesti.

Siksi uskon meidän olevan oikealla tiellä. Meidän on selvitettävä, miten varmistetaan, että tämä neuvoston päätöslauselmien mukainen kehitys voi toteutua nopeasti.

Koettu inhimillinen kärsimys on kauheaa: niin on myös inhimillinen kärsimys Etelä-Israelissa, joka myös joutuu Pohjois-Gazasta heidän omaa kansaansa kohti laukaistujen rakettien aiheuttaman tulituksen kohteeksi – itse asiassa tämä tekijä tekee vakauden mahdottomaksi.

Jos minun pitäisi laatia kaikki nämä asiat kattava paketti, mukaan lukien Al-Haram ash-Sharifin vapauttaminen, mikä on otettava mukaan, jos tavoitteemme on tilanteen vakiinnuttaminen, voisimme ehkä työskennellä yhdessä tilanteen ratkaisemiseksi, ja tämän haluaisin mielelläni tehdä taas.

Kuten sanoin, olen jatkuvasti yhteydessä tärkeimpiin toimijoihin. Matkustan Egyptiin heti, kun palestiinalaisten ja egyptiläisten väliset käynnissä olevat työistunnot, jotka alkoivat tänään, ovat päättyneet. Huomenna tai ylihuomenna olen siellä niin, että voin myös osallistua ja esittää pääpiirteittäin avun, jonka me Euroopan unionissa voisimme antaa.

Uskon rehellisesti, että paras ratkaisu olisi palaaminen monipuolisempaan tilanteeseen, jossa palestiinalaishallinto valvoisi rajoja ja jossa kunnioitettaisiin tavaroiden ja ihmisten vapaata liikkuvuutta; ei vain humanitaariseen apuun vaan myös taloudelliseen kehitykseen ja kauppaan, jotka ovat välttämättömiä aidon edistyksen aikaansaamiseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, uskon että edessämme on erittäin vaikea tilanne, koska kuten sanoin alussa, kaikki Lähi-idässä on läheisessä yhteydessä kaikkeen muuhun.

Jos emme voi edistyä Gazan kysymyksen ratkaisussa, myös rauhanprosessi on vaikeuksissa. Siksi harteillamme on suuri vastuu; ymmärtäkää siis mikä meillä on edessämme ja ymmärtäkää, että me, komission jäsen ja minä, teemme kaiken mahdollisen ja omistamme meillä olevan ajan näinä muutamina viikkoina nähdäksemme, voimmeko auttaa ratkaisun löytämisessä Euroopan unionin puolesta.

Arvoisa puhemies, minulla ei ole kovinkaan paljon muuta lisättävää, mutta haluan ilmaista toiveeni, että voisin auttaa saavuttamaan tämän päämäärän ja saada tämän parlamentin jäsenten tuen sen saavuttamisessa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, luulen että ollessamme Annapolisissa, olimme toiveikkaita. Puhuin aina varovaisesta optimismista tietäen, miten vaikeaa olisi käynnistää kahdenväliset neuvottelut pääministeri Olmertin ja presidentti Abbasin välillä, ja sitten meillä oli Pariisissa kokous, jota kutsuisin sitä hyvin onnistuneeksi lupauskonferenssiksi, jossa todistimme niin paljon tukea, että luulimme nyt todellisen uuden voiman olevan liikkeellä. Mutta samalla koko ajan tiesimme. että tämä uusi voima voisi suistua raiteilta millä hetkellä hyvänsä. Luulen, että Gazan tilanne ja tammikuussa näkemämme väkivallan suuri määrä on yksi noista erittäin vaikeista tilanteista – mukaan lukien raketti- ja kranaatinheitiniskut, joissa on loukkaantunut israelilaista siviiliväestöä – joka voisi saada koko prosessin suistumaan raiteiltaan. Ymmärrämme tietysti Israelin valtion velvoitteen puolustaa kansalaisiaan. Israelin sotilaallinen reaktio on aiheuttanut monia kuolemantapauksia ja vammoja Gazan palestiinalaisten keskuudessa. Olemme aina sanoneet, että siviilien aitaamista koskevat toimet eivät ole käyttökelpoisia, ja olemme aina puhuneet suoraan vapaan pääsyn ja liikkumisvapauden puolesta. Nämä ovat vaatineet raskaan veronsa Gazan siviiliväestön keskuudessa. Joten ei ole ihme, että asiat menivät liian pitkälle, kun ihmiset murtautuivat erilaisten aitojen ja muurien läpi Egyptin ja Gazan välillä.

Nyt kysymyksenä – ja tuen täysin Javier Solanaa tässä – on: mitä voimme tehdä saadaksemme todella taas muutosta aikaan? Me toteutimme siellä kauan Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatio Rafahia varten, mutta valitettavasti viime kuukausina he eivät ole voineet tehdä mitään, joten ehkä meillä eurooppalaisilla on mahdollisuus ottaa tämä taas esille ja yrittää päästä jonkinlaiseen ratkaisuun. Mielestäni on hyvä, että Javier Solana menee Egyptiin ja alkaa kysellä, mitä voimme tehdä ja ehkä saattaa kaikki eri osapuolet yhteen, mikä on hyvin monimutkaista. Mielestäni on myös hyvä huomata, että Salem Fayed on jonkin aikaa ollut valmis ottamaan mukaan palestiinalaishallinnon rajojen valvomiseen, koska tämä on myös tärkeää. Se on loppujen lopuksi heidän vastuullaan. Luulen, että sen mahdollistamiseksi Euroopan unioni saattaisi olla taas järjestävä tekijä. Ehkä emme olekaan siellä sovittelijoita vaan järjestäjiä. Meillä oli ensimmäinen seurantakokous Pariisissa aivan hiljattain, ja Bernard Kouchner, Norjan ulkoministeri ja myös Tony Blair tapasivat siellä. Olen myös yksi tämän konferenssin yhteispuheenjohtajista. Yritimme selvittää, mitä voitaisiin tehdä paikan päällä tilanteen edistämiseksi, ettei olisi vain negatiivisia kokemuksia. Päätimme kaikki pyrkiä niin sanottuihin pikastarttihankkeisiin – jotka toisaalta liittyvät turvallisuuden infrastruktuuriin ja toisaalta erityisesti kouluihin, koska tällä alalla jokainen voi nähdä, tuntea ja ehkä jopa haistaa, että on toivoa, että haluamme juurruttaa vähitellen toivoa ja että vapaa pääsy ja liikkumisvapaus ovat todellakin välttämättömiä ehtoja, koska muuten taloudellinen kehitys ei voi lähteä liikkeelle. Siksi tuemme tätä täysin ja yritämme nyt noudattaa tätä strategiaa.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, jos minun pitäisi kuvailla yhdellä sanalla sitä, mitä olemme nähneet parin viime päivän aikana Gazan alueen etelärajalla, käyttäisin sanaa ”epätoivo”.

Kaksi vuotta sitten Palestiinassa pidettiin vaalit. Usea kollega tästä parlamentista – jäsen De Keyser, jäsen McMillan-Scott ja muut — olivat läsnä tämän vaaliprosessin aikana, ja nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Palestiinan asia on palasina ja tilanne on lohduton, epätoivoinen ja toivoton, mikä osoittaa sen, että demokratian lujittaminen ei tarkoita ainoastaan äänestysoikeuden käyttämistä vaan on oltava edustukselliset instituutiot, lainmukainen vallanjako ja ihmisoikeuksien kunnioitus alkaen oikeudesta elämään.

Kansainvälinen yhteisö pyysi Hamasia luopumaan väkivallasta. He eivät tehneet niin, ja tästä syystä se säilyy Euroopan unionin terroristijärjestöjen listalla.

On ilmeistä, että asioita ei ole hoidettu hyvin toisellakaan puolella: Israel on suhtautunut myönteisesti Palestiinan asiaan liittyvään jakoon, on noudattanut asutuspolitiikkaansa, käyttänyt mielivaltaista sortoa ja on myös toteuttanut julman saarron, joka ei ole saanut aikaan muuta kuin Hamas-järjestön vahvistumisen.

Mitä voimme tehdä? Uskon, että korkea edustaja Solana kuvaili asioita täydellisesti: tukekaa korkean edustajan pyrkimyksiä, tukekaa Napolin konferenssin kvartetin ja maltillisten arabimaiden välityksellä noudattamaa lähestymistapaa ja ennen kaikkea tukekaa politiikkaa, jonka suhteen mielestäni meidän pitäisi osoittaa arvostuksemme komissiolle ja komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille, nimittäin politiikka, joka asettaa ihmiset Euroopan unionin toimien ytimeen, ihmiset jotka ovat kärsineet, olleet tuskissaan, ahdingossa ja kuolemaisillaan, ja mielestäni ovat valitettavasti tehneet niin turhaan jo pitkään Lähi-idässä.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Véronique De Keyser, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, kaikki muurit sortuvat lopulta: Jerikon muurit, Varsovan geton muuri, Berliinin muuri, Atlantin muuri ja välinpitämättömyyden muuri. Rafahin muuri ja sen symbolinen merkitys ovat osa tätä ihmisen sokeaa vimmaa olla vapaa.

Mitä gazalaiset sitten tekivät uudelleen löytämällään vapaudella? Pakenivatko he Egyptiin? Aseistautuivatko he kalasnikoveilla? Ei, koska valitettavasti aseet pääsevät aina määränpäähänsä, oli muureja tai ei. He menivät täydentämään varastoja hätätilatuotteilla. He menivät ostoksille ostamaan lääkkeitä ja maitoa vauvoille, sillä niitä ei ole saatavana Gazassa. Mopedit, vuohet ja karja nostettiin Rafahiin nostureilla ihmisten hurratessa. Se oli epätodellinen näky. Sen jälkeen kaikki menivät kotiin. Nämä kuvat sanovat kaiken: se mikä aiemmin oli mahdotonta, oli yhtäkkiä heidän ulottuvillaan, ja sitten he palasivat jokapäiväiseen elämäänsä.

Meillä on nyt historiallinen vastuu. Kyse ei enää ole siitä, kuka avaa ulkoilmavankilan portit, vaan siitä, kuka sulkee ne uudelleen ja palauttaa gazalaiset tukehtumaan hitaasti. Annapolisin alkamisesta lähtien Euroopan unioni on menettänyt kosketuksensa asiaan. Tiekartan vuoksi se luovutti rauhanprosessin valvonnan Yhdysvalloille. Lahjoittajakonferenssin yhteisen puheenjohtajan viran varmistaminen Pariisissa oli todellinen saavutus. Hyvä! Eurooppalaisilla on kuitenkin ollut valtuus pääsystä Gazaan vuodesta 2005. Pystymmekö me yhdessä egyptiläisten, palestiinalaishallinnon, Hamasin ja Israelin kanssa avaamaan uudelleen vuoropuhelun ja järjestämään palestiinalaisille pääsyn ulkomaailmaan vai aiommeko toisaalta katsoa toimettomana tarkkailijoina väistämättä tulevaa sortoa? Siinä koko kysymyksen ydin. Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation tehtävien lisäksi tämä käsittää Palestiinan yhtenäisyyden ja rauhanprosessin tulevaisuuden, kansainvälisen oikeuden kunnioituksen ja Euroopan unionin maineen. Ryhmäni puolesta haluan kertoa korkealle edustajalle Solanalle hyvin selvän viestin: jumalan tähden, jatkakaa!

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, parlamentin Palestiinan lakia säätävän neuvoston valtuuskunnan jäsenenä olen yrittänyt selvittää, miksi pyytäessämme siirtokuntien rakentamisen lopettamista israelilaiset ovat välittämättä meistä, emmekä tee mitään. Miksi pyytäessämme tarkastusasemien poistamista israelilaiset ovat välittämättä meistä, emmekä tee mitään. Miksi pyytäessämme gazalaisten joukkorangaistuksen lopettamista israelilaiset ovat välittämättä meistä, emmekä tee mitään.

Joten olen todella kiitollinen EU:n Lähi-idän rauhanprosessin erityisedustajalle Marc Ottelle, joka tuli valtuuskunnan kokoukseen eilen ja sanoi, että politiikkanamme – Euroopan politiikkana – on seurata Amerikan johtajuutta.

Nyt vain muutama viikko sitten Israelin pääministeri sanoi presidentti Bushista: ”Hän ei tee ainoatakaan asiaa, josta en olisi samaa mieltä. Hän ei tue mitään, mitä vastustan. Hän ei sano mitään, minkä hän ajattelee tekevän elämän vaikeammaksi Israelille.”

Yhdysvaltain politiikka on siis Israelin politiikkaa, ja me eurooppalaiset leikimme ”seuraa johtajaa” -peliä. Ei siis ole ihme, että tuomiomme Israelin toimista kuulostaa niin tyhjältä palestiinalaisten mielestä. Eikä ole ihme, ettei se onnistu. Tämä eurooppalainen lähestymistapa sai meidät tukemaan Palestiinan vaaleja kaksi vuotta sitten, mutta sitten kieltäytymään ottamasta vaarin tuloksesta – heikentämään tukeamme demokratiaa kohtaan Lähi-idässä.

Tämä lähestymistapa on saanut meidät vaatimaan Palestiinan yhtenäisyyden hallituksen muodostamista – ja kun yhtenäisyyshallitus oli muodostettu, kieltäydyimme puhumasta pääministerille ja puolelle hallituksesta, ja hallitus kaatui.

Tämä lähestymistapa on merkinnyt sitä, että kieltäydymme puhumasta Hamasin edustajille Gazassa, vaikka heillä on todellinen valta alueella. Mitä olemme ottaneet opiksi historiastamme? Eikö Euroopan olekin aika katkaista siteet, jotka ovat silmillämme ja jotka sitovat meidät tähän yksipuoliseen Yhdysvaltain ja Israelin politiikkaan? Eikö meidän olekin aika puhua itsenäisesti ja toimia avarakatseisesti?

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa korkea jäsen Solana, arvoisa komission jäsen, kokonaisen kansan ottaminen panttivangiksi on ollut virhe. Se on toiselta aikakaudelta oleva opetus, joka ei toiminut, mutta sen pahin osa on, että tilanne on huonontunut poliittisesti ja ihmisten kannalta. Siksi meidän on esitettävä itsellemme kysymyksiä. Hamasin eristämiseen tähtäävä politiikka ja siten Gazan eristäminen on epäonnistunut. Hamas on nyt suositumpi kuin koskaan. Tämä on hyvin outoa: korkea edustaja Solana ja komission jäsen sanoivat, että palestiinalaisten on saatava takaisin valvonta rajoilla, mutta miten palestiinalaishallinto voi saada takasin vallan Gazassa? Länsiranta ei ole raja. Se on yksi ongelma. Toinen ongelma on Gazan raja. Lisäksi Egyptin ja Israelin välillä on sopimus, jonka mukaan Siinain egyptiläiset eivät saa olla aseistautuneita. Tämä sopimus on 20 vuoden takaa, rauhansopimuksesta. Vaikka egyptiläiset haluaisivat pysäyttää terroristit Siinailla, tämän vuoksi he eivät saa tehdä niin. Siten tilanne on aivan järjeton, ja on totta, että tässä järjettömässä tilanteessa meidän on otettava vastuu velvollisuuksistamme. Ensimmäinen velvollisuus on, että gazalaiset voisivat elää, ja sitä varten meidän on neuvoteltava niiden kanssa, joilla on hallinnollinen valta Gazassa. Emme voi sanoa: ”Haluamme antaa heille ruokaa ja juomaa, haluamme antaa heille lääkkeitä, mutta emme halua puhua niille, jotka voivat järjestää lääkkeet heille.”

Toiseksi on sanottava, että palestiinalaiset uskovat rauhaan sitten, kun rauha antaa heille jotakin. Länsirannalla ei tällä hetkellä ole ollut parannusta rajojen tai vapaan liikkuvuuden suhteen. Rauha on konkreettista, ei abstraktia. Raketit eivät pysähdy nykytilanteessa, ja jos Israelin on tarkoitus olla turvassa, meidän on sanottava sille: ”Saarto tekee palestiinalaisten elämän mahdottomaksi ja se vaarantaa Israelin turvallisuuden”. Se on totuus. Meidän on myös sanottava presidentti Bushille: ”Joka tapauksessa et ole enää parin kuukauden päästä siellä. Joten ole hiljaa ja jätä politiikka muille, jotka ymmärtävät tilanteen paremmin.” Noudattaapa Israelin politiikka amerikkalaista vai päinvastoin, ne ovat epäonnistuneita emmekä voi tukea niitä. Siksi ei riitä, että Euroopan unioni sanoo: ”Jatkakaa.” Sen tarvitsee sanoa: ”Jatkakaa oikeaan suuntaan, puhukaa niille, jotka ovat vastuussa ja puhukaa Israelin johtajille.” Sen on sanottava, että solidaarisuutemme Israelia kohtaan ei tarkoita, että jatkamme sen erittäin hengenvaarallisen politiikan tukemista.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen, Gazan sankarit ovat jälleen kerran näyttäneet, ettei vahvistettu muuri voi vangita ihmisyyden vapaata henkeä, eikä minkäänlainen väkivalta voi nujertaa elämää. Lainaan puhetta, jonka piti viime lauantaina Gazan porteilla israelilainen rauhan puolestapuhuja ja Saharov-palkinnon saaja Nurit Peled, joka oli siellä muiden palestiinalaisten ja israelilaisten mielenosoittajien kanssa.

On mahdotonta olla tuntematta sympatiaa sitä mielenliikutusta kohtaan, jota tämä äiti peloton tunsi katsoessaan näitä sietämättömästi sorrettuja ja nöyryytettyjä ihmisiä, jotka tunkeutuvat Israelin määräämän saarron läpi hengittäen lopulta raikasta ilmaa ja joilla on aikaa löytää maitoa lapsille, ruokaa perheelle ja vähän onnea henkisen ryhtinsä tukemiseen.

Mitä nyt tapahtuu? Voimme kaikki nähdä kaksinkertaisen uhan, joka näyttäytyy uhkaavana Israelin johtajien taholta. Ensiksi aikomuksena on käyttää voimaa tämän pienen vapaan tilan sulkemiseen tai suljetuttaa se taas. Toinen, yleisempi uhka on pääseminen eroon Gazan miehitysvallan vastuusta ja luovuttaa se Egyptille.

Jos 28. tammikuuta annetun neuvoston lausunnon tarkat sanat ovat todella tärkeitä, Euroopan unionin on suostuttava painostamaan Israelin viranomaisia enemmän kuin tavallisilla koukeroisilla kiertelyillä suoraan ja kvartetissa, hyväksymään periaate, että kauttakulkupisteet avataan pysyvästi ja ne kuuluvat palestiinalaishallinnon vastuualueeseen ja niitä tukee Euroopan unioni ja Arabiliitto. Jos palestiinalaishallinnolta viedään edelleen kaikki mahdollisuudet antaa kansalleen edes vähäistä toivoa tulevaisuuden suhteen ja pyrkiä tarvittavaan kansalliseen palestiinalaiseen sovintoon, se olisi pahimman mahdollisen tilanteen hyväksymistä. Pelkään, että olemme menossa nopeasti siihen suuntaan tällä hetkellä.

Tiedämme kaikki, että kansainvälisen yhteisön tarvitsee antaa sysäys Gazalle ja Länsirannalle, mukaan lukien Itä-Jerusalemille. Tämä sysäys ei tule täysin uupuneelta ja epäsuosioon joutuneelta Amerikan presidentiltä. Euroopan on nyt toimittava.

  Charles Tannock (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Gaza on edelleen inhimillinen tragedia, eikä kukaan meistä tässä parlamentissa voi moittia pitkään kärsineitä Palestiinan kansalaisia siitä, että he ryntäsivät Rafahin rajanylityspaikalla muurissa olevan aukon kautta ostamaan tavaraa Egyptistä.

Kuitenkin EU:n kieltämä terroristijärjestö Hamas hallitsee edelleen julmasti aluetta ja Gazan kansalaisia ja on jatkanut mielestäni mielivaltaista sotarikosta ja laukaissut Qassam-raketteja israelilaisia siviilejä kohti, mukaan lukien hiljattain heidän pitkän kantaman versionsa Ashkeloniin. Tämän vuoksi ei voi moittia Israelia siitä, että se ylläpitää taloussaartoa ja sallii vain elintärkeän humanitaarisen avun.

Olen pahoillani Chris Davies; olen pahoillani Daniel Cohn-Bendit: jos Hamas lopettaa raketit, Israel kumoaa saarron – se on niin yksinkertaista.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – Arvoisa puhemies, itse asiassa Gazan erottaminen Länsirannasta toisaalta mutkistaa jo sekavaa kuvaa vielä lisää, mutta toisaalta se tekee sen yksinkertaisemmaksi.

Haluan antaa selityksen jälkimmäiseen. Ensiksi se helpotti Israelin ja Länsirannan palestiinalaishallinnon välistä vuoropuhelua. Toiseksi siihen sisältyivät islamilaiset radikaalit militantit, mikä mahdollisti selvän lähestymistavan, koska toisaalta meillä on Hamasin radikaalit johtajat ja muu väestö, ja siinä mielessä ei ole salaisuus, ketä meidän on tuettava.

Kolmanneksi tästä seuraa, että kahden tekijän sijaan (yksi hyvin selvä, Israel, toinen, palestiinalaiset, vähän epäselvä) meillä on nyt kolme selvästi määritettyä tekijää – Gaza mukaan lukien – yhtälössä, jossa on kertomerkki tekijöiden välissä tarkoittaen sitä, että jos jokin niistä on nolla, tuote on nolla.

  David Hammerstein (Verts/ALE). – Arvoisa puhemies, vain muutama hyvin täsmällinen kysymys: miten voimme palata Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatioon Rafahin ylityspaikkaan edellisen tilanteen turvattomuuden huomioiden? Kyseessä ovat aseistamattomat eurooppalaiset joukot! Jos yksikin laukaus ammutaan tai jos syntyy tilanne, jossa on pienikin heikko kohta turvallisuudessa, palaavatko kaikki poliisit hotelliinsa Ashkeloniin?

Miten voimme neuvotella sopimuksen palestiinalaisten, Egyptin ja Israelin kanssa muuttaaksemme tilannetta? Jos emme voi tehdä niin, ei ole juurikaan järkeä palata edelliseen tilanteeseen, kuten komission jäsen Ferrero-Waldner sanoi. Meillä on oltava turvattomuuden kestävä tilanne.

Miten voimme edetä kohti rauhaa käsittelemättä Gazan tilannetta? Napolin prosessi kaunisteli Gazan tilannetta, ja uskon, että tätä asennetta on mahdotonta säilyttää: minkä tahansa palestiinalaishallinnon on mahdotonta olla olemassa, mikä voi lisätä turvattomuutta Gazassa rauhan puuttuessa.

Lopuksi haluaisin kysyä keskipitkän aikavälin ratkaisuista veden ja energian toimituksesta Gazaan. Eikö olisi mahdollista ehdotettiin ratkaisuja Gazan ja Egyptin väliselle rajavyöhykkeelle samaan tapaan kuin ehdotus suolanpoisto- ja energiantuotantolaitosten asentamisesta?

  Luisa Morgantini (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, eilen kuoli lapsi Shifan sairaalassa Gazassa, ja 80 on kuollut Gazan sairaalassa, koska he eivät voineet mennä hoitoon Israeliin. Tänään israelilainen tuomioistuin teki päätöksen polttoainetoimitusten estämisestä ja vähentämisestä hallituksen, toisin sanoen Barakin, eduksi. Tämä on nykyinen tilanne.

Korkea edustaja Solana kysyi: mitä me eurooppalaiset voimme tehdä? Komission jäsen sanoi, että meidän pitäisi saada muutosta aikaan. Totuus voi saada muutosta aikaan. Muutos on rohkeutta olla sanomatta vain: tiedän, että teillä on valtava urakka, että teette aina töitä, että kärsitte meidän mukanamme palestiinalaisten ja israelilaisten kärsimysten puolesta, mutta, taivaan tähden, on myös tarpeen tehdä jotakin! Meidän on kerrottava Israelin hallitukselle selvin sanoin, että jos se haluaa auttaa Salam Fayyadia ja Mahmud Abbasia, sen ei ainoastaan pitäisi lopettaa Gazan saartoa, vaan sen pitäisi lopettaa nuorten poikien tappaminen, jota se harjoitti eilen Betlehemissä ja sen pitäisi lopettaa palestiinalaisten sulkeminen gettoon Länsirannalla.

Kyse ei ole vain Gazasta. Gazasta on tullut hallitseva kuva, mutta miehitys jatkuu joka päivä. Rauha on tärkeä kaikille, se on tärkeä sekä palestiinalaisille että israelilaisille. Meidän on saarrettava …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Reinhard Rack (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, on hyvä, että voimme käydä tämän keskustelun niin pian Gazan alueen pöyristyttävien tapahtumien jälkeen. On myös hyvä, että parlamentilla on tämä tilaisuus esitellä mielipiteensä korkealle edustajalle Solanalle ja komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille. Samalla on tärkeää, että käytämme tätä tilaisuutta hyväksemme saadaksemme perusteellisempia tietoja. Daniel Cohn-Bendit sanoi, ettei ruoan järjestäminen riitä, vaan että meidän on myös puhuttava. Meillä on nyt uusia mekanismeja kuten Pegasus-ohjelma, jolla voidaan edistää hedelmällisempää vuoropuhelua ja yhteistyötä. Ehkä komission jäsen voi antaa meille lisätietoja näistä.

  Frieda Brepoels (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen, olen koko sydämestäni samaa mieltä niiden kollegoideni kanssa, jotka sanoivat, että sen aika on ohi, että ei ole enää aika ilmaista huolta Gazan dramaattisista tapahtumista ja humanitaarisesta tilanteesta ja että rahan antaminen ei yksinkertaisesti riitä.

Sitä vastoin mielestäni Gazan tilanne ja saarto on nähtävä Israelin ja Palestiinan välisen kokonaiskonfliktin yhteydessä. Palestiinalaiset ovat selvästi asettaneet kaiken toivonsa siihen, että EU keksisi viimein ratkaisun. Aiemmin on luvattu paljon, mutta voimme huomata, että itse asiassa EU Annapolisin konferenssin neuvotteluiden toteuttamisen seurannassa ja YK:ssa ei onnistu tyydyttävästi aktiivisena sovittelijana toimimisessa. Mielestäni tätä ei voi hyväksyä, eikä EU voi enää antaa Yhdysvaltojen työntää itseään syrjään, vaan sen on otettava käyttöön itsenäinen asenne.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkkaavaisesti komission jäsentä Ferrero-Waldneria, mutta mielestäni ei riitä, että puhutaan helpottamisesta tai rohkaisemisesta, kun Israelin hallitus harjoittaa sellaista politiikkaa, jota olemme nähneet Gazan ja Egyptin välisellä rajalla.

EU:n toimielimien on toimittava; niiden on otettava jyrkkä kanta Israelin hallitukseen ja sanottava selväsanaisesti vastustavansa epäinhimillistä saartoa, joka kuristaa Gazan alueen hengiltä.

Tämä politiikka on kertakaikkisen julmaa ja vahingollista koko väestölle, joka on Israelin miehityksen alaisena. Tällaista toimintaa ei voi perustella mitenkään 2000-luvulla. Ja on järjetöntä, että Israel väittää ainoastaan puolustavansa itseään, kun tavalliset palestiinalaiset tavoittelevat elämää ilman heille tuotettua kärsimystä.

Meidän on toimittava sen sijaan, että kulutamme päiviä, viikkoja ja kuukausia peräjälkeen, emmekä tee muuta kuin puhumme.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Gazan tapahtumat ovat traagisia ja kaikki kollegani ovat ilmaisseet järkytyksensä. Nämä tapahtumat ovat myös valitettavia Euroopan unionin kannalta. Emme kärsi ainoastaan poliittisesta heikkoudesta, enkä myöskään tiedä, miten voimme kunnioittaa tehokkaan taloudellisen avun ja humanitaarisen avun antamiseen liittyviä sitoumuksiamme. Kansainvälinen erityismekanismi TIM on kehittymässä PEGASE-mekanismiksi, ja panostamme henkilöresursseihin, mekanismeihin ja yhteisön varoihin.

Kysymys kuuluu, miten voimme menestyä tässä vaiheessa.

Komission jäsen, onko teillä mitään uutisia? Pääseekö humanitaarinen apu Gazaan? Tapahtuuko yhteistyötä Israelin kanssa, vaikka edes vain tämän asian osalta? Voiko palestiinalaishallinto vaikuttaa millään tavalla tien tasoittamiseen ja humanitaarisen avun helpottamiseen? PEGASE-mekanismi pitäisi tietenkin toteuttaa heti huomenna. Palvelunne ovat panostaneet yksityiskohtaisesti suunnitteluun ja henkilöresursseihin. Komission jäsen, miten voimme elää tämän vision ja näiden resurssien mukaan?

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, Gazan tilanne edellyttää Israelin saarron välitöntä kumoamista. Gazalaisille on toimitettava apua, jotta voidaan käydä käsiksi heidän välittömiin tarpeisiinsa. Arabiliiton, Euroopan unionin ja jopa Israelin on helpotettava Fatahin ja Hamasin välistä yhteyttä yhtenäisyyden saavuttamiseksi palestiinalaisten kesken, kuten tapahtui kansallisen yhtenäisyyshallituksen ollessa vallassa. Jotta näin tapahtuisi, kaikki palestiinalaisten valitut edustajat, jotka ovat Hamasin jäseniä, on vapautettava israelilaisista vankiloista. Yleisten vaalien pitämiselle on luotava oikeanlaiset olosuhteet. Sekä Euroopan unionin että Yhdysvaltojen on selvästi sitouduttava mukautumaan täysin vaalitulokseen, mikä se sitten onkin.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − Haluaisin vielä kertoa lyhyesti mielipiteeni tästä hyvin hankalasta asiasta, josta keskustelimme jälleen laajasti yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa maanantaina. Voin kertoa teille, vaikka se on sanomattakin selvää, että emme ainoastaan keskustele: Euroopan unioni on tehnyt oman osuutensa yhteisen strategian hyväksymisessä yhdessä Yhdysvaltojen, palestiinalaisten ja israelilaisten ja tietysti Yhdistyneiden Kansakuntien sekä Venäjän kanssa kvartetissa.

Mainitsin aiemmin, vaikkakin hyvin lyhyesti, Annapolisin yhteydessä tämän strategian yhden puolen, nimittäin presidentti Abbasin ja pääministeri Olmertin välisen kahdenvälisen neuvotteluprosessin. Toinen puoli, joka liittyy enemmän minuun ja komissioon, on yritys saada aikaan uutta kehitystä, joka tuo edistystä ihmisille, ja olen täysin tietoinen tämän tehtävän valtavuudesta. Olen aina ollut hyvin tietoinen näistä vaikeuksista, mutta luonnollisesti halusimme tehdä kaikkemme auttaaksemme ja haluamme edelleenkin. Tästä syystä politiikkamme suuntana on presidentti Abbasin tukeminen hänen ponnistuksissaan rauhan aikaansaamiseksi neuvottelujen avulla tarkoituksena käyttää tätä rauhaa Hamasin kanssa käytävän sovitteluprosessin edistämiseen. Tämä oli strategian varsinainen ajatus.

Aiomme myös tukea lisätapaamisia. Viime päivien aikana pääministeri Olmert ja presidentti Abbas ovat tavanneet. Tiedämme, ettei tapaamisessa saavutettu paljon sisällöllisesti, mutta tämä on ymmärrettävää, koska tämä hyvin kireä tilanne varjostaa kaikkia tapaamisia tällä hetkellä. Meidän on kuitenkin jatkettava tämän lähestymistavan noudattamista. Meillä on yhä keinoja saada jotakin aikaiseksi ajoissa ennen seuraavaa tapaamista Moskovassa, jos tuemme molempia osapuolia.

Tämä on kolikon toinen puoli. Toinen on humanitaarinen ja taloudellinen näkökulma. Tässä kohtaa haluaisin sanoa seuraavaa niille, jotka eivät ehkä ole lukeneet julkilausumaani: 21. tammikuuta esitin hyvin selvän kannanoton Gazan tilanteesta, koska tajusin, että asiat olivat yksinkertaisesti menneet liian pitkälle. Yhdessä ulkoministereiltä ja kansainvälisiltä järjestöiltä saatujen muiden julkilausumien kanssa se on helpottanut tilanteen parantumista. Saartoa ei tietenkään ole täysin purettu, mutta tilanne on parantunut huomattavasti. Vastaavasti humanitaariselta kannalta – ja tässä on vastaus kysymykseenne Rodi Kratsa-Tsagaropoulou – monet toimitukset todellakin pääsevät nyt perille Gazaan.

Tiedämme kuitenkin, ettei tämä riitä. Ja olen itse tietoinen siitä, hyvä Daniel Cohn-Bendit, että meillä on edessämme erittäin vaativa tehtävä. Olette aivan oikeassa sanoessanne, että tämä on erittäin vaikea tilanne; korkea edustaja on täysin tietoinen siitä, ja hän ehkä myös kommentoi sitä. Siitä huolimatta tällä hetkellä jatkamme sen yhteisen strategian noudattamista, jonka olemme yhdessä määrittäneet ja aiomme toteuttaa yhdessä, eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin painostaa avaamaan raja, mitä pääministeri Salam Fayyad itsekin, kuten tiedätte, pitää tärkeänä askeleena.

Haluan vielä sanoa muutaman sanan suunnittelemastamme mekanismista, joka itse asiassa alkaa toimia kahden päivän päästä, ensimmäisenä helmikuuta. Se on jatkuva mekanismi toisin kuin edellinen kansainvälinen erityismekanismi TIM, jota meidän piti aina pidentää. Hyvästä syystä myös uusi mekanismi on luotu yhdessä palestiinalaishallinnon kanssa. Työskentelimme hyvin tiiviisti pääministeri Fayyadin kanssa projektin parissa, jotta tulos vastaisi hänen vaatimuksiaan Palestiinan talouden ja tietysti sen infrastruktuurin kehittämis- ja edistyssuunnitelman osalta.

Tämän pitäisi olla yhteinen eurooppalainen ponnistus, jolla tarkoitan sitä, että meidän itsemme lisäksi myös jäsenvaltiot voivat käyttää mekanismia – rahoitusmekanismia. Ajatuksena todellakin on, että jotkut kansainväliset järjestöt ja Euroopan ulkopuoliset maat voisivat periaatteessa käyttää tätä mekanismia hyväkseen. Samoin kuin TIM se tarjoaa täyden valvonnan ja seurannan, koska luonnollisesti haluamme täyttää kaikki avoimuuden kriteerit, ja se on suunniteltu tarjoamaan suoraa budjettiapua, kanavoimaan apua UNRWA:n ja muiden järjestöjen kautta tai rahoittamaan projektejamme. Tiedän kuitenkin, että tämä kysymys asettuu tällä hetkellä taka-alalle suhteessa tärkeisiin poliittisiin kysymyksiin, nimittäin siihen, mitä voimme tehdä nykytilanteen ratkaisemiseksi. Olen tietenkin täysin tietoinen ongelmasta, mutta tässä vaiheessa tämä on ainoa vastaus, jonka voin antaa teille.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − Arvoisa puheenjohtaja, olen kuunnellut erittäin tarkkaavaisesti, mitä on sanottu. Voisin sanoa samaa ja sanoa sen samalla tunteella ja samalla tunteellisuudella, koska jaamme samanlaiset tunteet.

Sanotte, että meidän on toimittava eikä puhuttava. Luuletteko, että tämä toiminta muuttaa politiikkaamme 180 astetta tänään? Sanoakseni totuuden, en todellakaan tiedä, onko se järkevä lähestymistapa.

Mitä on tapahtunut parin viime päivän aikana paitsi humanitaarinen draama? Voimme puhua tunteja ja todella ilmaista tunteemme, koska tunnemme tamaoin kuin te – ainakin minä tunnen – ja olen varma, että myös komission jäsen tuntee.

Arabiliitto tapasi aiemmin tällä viikolla, vain muutama tunti jännityksen puhkeamisen jälkeen. He tekivät päätöksen, jota yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto tuki maanantaina, päätöksen jonka yritämme toteuttaa tulevina tunteina sen jälkeen kun tänä aamuna pidettävä palestiinalaishallinnon ja Egyptin välinen tapaaminen – joka jatkuu nyt meidän keskustellessamme ja joka jatkuu illan aikana ja luultavasti huomenna tai ylihuomenna – kun he ovat saavuttaneet sen vaiheen, jolloin voimme todella olla tehokkaita.

Mutta luulen, että kuukausi Pariisin konferenssin, puolitoista kuukautta Annapolisin konferenssin jälkeen, kun kaikki arabimaat ovat osallisena, kun muut maat ovat ensimmäistä kertaa rakentavassa roolissa, luulen että meidän on mukauduttava siihen suuntaan. Ei olisi vakavasti otettavaa meiltä toimia yksin. Meidän on toimittava yhdessä kaikkien siinä mukana olevien kumppaneiden kanssa. Tuemme – ja neuvoston päätelmät tästä ovat hyvin selvät – Arabiliiton sunnuntaista päätöslauselmaa rajoista, mikä osoitettiin maanantaina. Seuraamme keskusteluita keskiviikkona ja torstaina.

Mielestäni tämä on toimintaa, mutta en tiedä, mitä voin tehdä. On eri asia, jos pyydätte minua.

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja – ”jatkamaan oikeaan suuntaan”. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme tällä hetkellä menossa väärään suuntaan.

(Jäsen Cohn-Bendit keskeytti: ”...tuntemattomaan suuntaan...”)

Arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että jos Daniel Cohn-Bendit,

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja – parlamentin huomattava jäsen, sanoo Euroopan unionin strategian olevan nykyään ‘inconnue’, je ne comprends rien. Voitte sanoa, mitä tahansa haluatte. Voitte sanoa, että Euroopan unionin strategia nykyään Annapolisin jälkeen, sen jälkeen kun se on toiminut Pariisin konferenssin puheenjohtajana, tukenut arabiliittoa on ‘inconnue’, voitte sanoa muitakin asioita, mutta mielestäni sanaa ‘inconnue’ ei voi hyväksyä. Ette ehkä pidä siitä –

(Vastustusta)

Ette ehkä ole samaa mieltä, mutta on hyvin vaikea sanoa, että se on tuntematon. Jaan monet niistä tunteista, jotka olette ilmaisseet hyvin kaunopuheisesti. Ja voisin sanoa, että teillä on, meillä on tulevina päivinä ja tunteina velvollisuuksia, joihin aiomme käydä käsiksi. Kykenemmekö ratkaisemaan tilanteen? Minä en tiedä. Te ette tiedä. Mutta voitte olla varmoja, että me yritämme ja aiomme yrittää tukea pääministeri Fayyadia, koska hän on ollut keskustelukumppanimme koko tämän ajanjakson. Hän on hyvän tahdon mies, minkä vuoksi emme voi jättää häntä pulaa. En aio jättää häntä pulaan.

Siksi meidän on jatkettava työskentelyä tähän suuntaan. Tulee turhautumisia. Se tulee olemaan turhauttavaa. Ratkaisemmeko kaikki ongelmat? En tiedä. Mutta aiomme yrittää kaikella tarmollamme ja parhaan tahtomme mukaan.

Jaan kaikki tunteet, jotka on ilmaistu. En sanoisi voimakkaammin, mutta ainakin yhtä voimakkaasti kuin te, kaikki ystävämme täällä, koska olemme samalla puolella, olemme kauan olleet yhdessä mukana tässä taistelussa. Siksi tunteissa ei ole eroja, ja meidän on jatkettava sitä, mitä olemme tehneet.

Luulen, että meidän on toimittava näin. Lupaan teille, että menen paikan päälle. Yritän tavata egyptiläiset, saudit ja kaikki – yhdysvaltalaiset, venäläiset, kaikki – saadakseni selville, voimmeko keksiä jotakin, joka ei voi olla samaa. Sen on oltava jotakin kollektiivisesti erilaista. Muuten luulen, ettemme voi saada aikaan tuloksia.

Saatatte sanoa, ettette ole nähneet tuloksia moneen vuoteen. Vuoden 1967 jälkeen emme ole saaneet aikaan tulosta kollektiivisesti kansainvälisenä yhteisönä. Se on totta. Se on meidän vastuullamme. Mutta luulen, ettemme voi ratkaista ongelmaa huomenna tekemällä nyt päätöksen, joka on erilainen kuin se, jonka teimme neuvostossa maanantaina.

Meillä on nyt Euroopan neuvoston maanantaina tehty suunnitelma, ja meidän on yritettävä toteuttaa se. Palaan mielelläni puhumaan kanssanne ja kertomaan hyvin rehellisesti, kuten nyt teemme, tekojemme seurauksista.

Mutta älkää luulko, ettemme tunne samoin. Kyllä me tunnemme. Meillä on kokemusta tilanteesta siellä emmekä voi sanoa enempää. Mitä tulee toimintaan, voitte olla varmoja, että teemme niin paljon kuin vain voimme.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan helmikuun istuntojakson aikana.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – Kiitos, arvoisa puhemies. Tämä parlamentti on puhunut pitkissä keskusteluissa Israelin ja Palestiinan kysymyksestä liian monta kertaa. Meidän kuitenkin pitäisi tunnustaa, että objektiivisesti katsottuna se osa, jonka Euroopan unioni on onnistunut esittämään tähän saakka tämän tilanteen suhteen, on ollut kaiken kaikkiaan marginaalinen: niin monta julistusta, tahdonilmaisua, esitystä ja asiakirjaa, mutta tosiaan hyvin vähän johdonmukaisuutta tekojen osalta. Kävin äskettäin Palestiinassa ja huomasin kärsimyksen, pettymyksen ja alistuneisuuden ilmapiirin ihmisten keskuudessa, jotka ovat väsyneitä rikottujen lupauksien vuosiin: tilanne on pahenemassa, ja vakavana uhkana on, että palestiinalaisalueet ajautuvat Hamasin ääriainesten käsiin. Ilma on Palestiinassa raskasta, ja turvautuminen väkivaltaan tuntuu melkein väistämättömältä. Juuri nyt aika on todella loppumassa: joko Euroopalla on voimaa ja kykyä muuttaa tämän tilanteen suuntaa tai meidän, meidän kaikkien, on kannettava vastuu siitä, ettei ole tehty tarpeeksi pahimman torjumiseksi.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – Kuten kollegani Michael Gahler sanoi, nykyinen päätöslauselma noudattaa kuuden vallan linjaa pitää yllä Iranin painostusta.

Mielestäni käytännön ongelmana on se, miten Iranin hallitus käsittää tämän päätöslauselman. Tilanteessa, jossa kansainvälisen politiikan tärkeät toimijat eivät ole halukkaita tai eivät voi suostua soveltamaan ankaria pakotteita Irania kohtaan, on tuskin mitään mahdollisuuksia, että tämä päätöslauselma saisi muutosta aikaan.

On kuitenkin vielä yksi keino – toistaiseksi siitä ei vielä ole kokemusta – vaikuttaa.

Se on mahdollisuuden antaminen Iranin oppositioliikkeelle lopettamalla EU:n jäsenvaltioiden hallitusten siihen kohdistama poliittinen sortaminen. Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen kehittyy nopeasti. Olemme huolissamme. Tämä ei ole yksi pääkysymyksistä mutta kuitenkin kysymys. Nyt kantama on 1 300 kilometriä, mikä ei ole vähäinen asia. Kolmas asia on rikastettu materiaali, joka on rikkomus ja jonka valmistamista jatketaan. Tämä on ongelman ydin: meidän on selvitettävä, miten voisimme saada tästä sopimuksen.

Toistan vielä: energian tuottamiseen tarkoitettu ydinvoimala – pidätte siitä tai ette, mutta se ei ole asia, josta tänään keskustellaan – tarvitsee, kuten tiedätte, vähintään seitsemän tai kahdeksan vuotta sopimuksen allekirjoituksesta siihen, kun voimala on toiminnassa. Iranin ja kenenkään, joka voi valmistaa energian – kilowattien – tuottamiseen tarkoitetun ydinvoimalan, välillä ei ole minkäänlaista sopimusta lukuun ottamatta venäläisten kanssa tehtyä. Kuten tiedätte, venäläisten kanssa tehdyssä sopimuksessa on lisäehto, jossa sanotaan, että ensinnäkin Venäjä toimittaa rikastetun uraanin ja toiseksi, että poltettu materiaali – tämä tarkoittaa rikastettua plutoniumia tai mitä se nyt prosessin lopussa – viedään Venäjälle, joten heillä ei tarvitse olla rikastettua uraania, koska se toimitetaan heille.

Toiseksi, jos he jatkavat rikastusta, kysymys kuuluu miksi? – koska heillä ei ole paikkaa sille, ei toista voimalaa. Joten on oikeudenmukaista esittää tämä kysymys ja vaikea saada vastausta. Tämä on ainoa vastaus, jonka voin antaa teille tähän kysymykseen, koska se on teidän hallinnassanne ja samoin Euroopan unionin johtajien ja kansalaisten hallinnassa.

Olen yrittänyt antaa teille rehellisen selvityksen tilanteen tulkinnasta, ongelmista ja kolmesta pääkysymyksestä, joista meidän eurooppalaisina on oltava huolissamme. Sanon uudelleen, että kunnioitamme suuresti sitä maata – kunnioitamme syvästi Irania – ja haluaisimme erittäin mielellämme olla yhteydessä siihen ja nähdä myös heidän kulkevan siihen suuntaan.

18. Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmä (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmää koskeva kannanotto.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − Neuvosto ei keskustellut Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän asentamisesta Euroopan unionin alueelle. Siksi olen pahoillani, etten voi kertoa teille neuvoston mielipidettä tästä asiasta, mutta haluaisin muistuttaa teitä siitä, päätös asevoimien tai sotilaskaluston asentamisesta kuuluu kunkin jäsenvaltion kansalliseen toimivaltaan. Tästä syystä jäsenvaltiot tekevät näitä asioita koskevat päätökset itsenäisesti.

Haluan selittää asiaa: tähän mennessä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä ei ole käyty keskusteluja ohjuspuolustusjärjestelmän asentamisesta. Kumpikaan osapuoli ei myöskään ole suunnitellut mahdollista yhteistyötä tällä alalla. Siksi Euroopan unionin neuvosto ei suunnitellut keskusteluja tästä asiasta Yhdysvaltojen tai NATO-liittouman kanssa. Kuten tiedämme, ohjuspuolustus on yhteistyön aiheena NATOssa sekä NATO-Venäjä-neuvostossa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, olen tänään hyvin lyhytsanainen, koska komissiolla on hyvin vähän toimivaltaa tässä asiassa.

Mutta haluan sanoa, että Yhdysvaltojen, Venäjän ja EU:n jäsenvaltioiden välisellä vuorovaikutuksella turvallisuus- ja puolustusalalla on laajempia seuraamuksia näille tärkeille kumppanuuksille. Se on selvä. Vaikka meillä todellakaan ei ole toimivaltaa tai vastuuta tässä asiassa, toivomme, että voidaan löytää tasapainoinen ratkaisu, joka lopulta tyydyttää kaikkia.

Olemme aivan alusta saakka suhtautuneet myönteisesti korkean tason keskusteluihin, jotka alkoivat Moskovassa viime lokakuussa ja niitä seuranneisiin asiantuntijakokouksiin. Huomasimme äskettäisessä Moskovan ja Varsovan välisessä suorassa vuoropuhelussa mahdollisuuden selvittää kunkin kantaa kansalliseen riippumattomuuteen.

Loppujen lopuksi, millä tahansa foorumilla näistä asioista keskustellaankin, oli se sitten NATO tai ETYJ, mielestäni olisi tärkeää, että Euroopan tuvallisuusarkkitehtuurin tulevaisuutta koskevat päätökset käsittäisivät myös Euroopan unionin.

  Karl von Wogau, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun me Euroopassa puhumme ohjuspuolustuksesta, keskustelu kohdistuu tavallisesti Yhdysvaltojen suunnittelemiin asennuksiin Puolassa ja Tšekin tasavallassa. Monet ihmiset ovat tietämättömiä siitä, että nämä ovat vain sen olemassa olevan järjestelmän laajennuksia, joka suunniteltiin suojelemaan Yhdysvaltoja. Meidän Euroopan parlamentissa on kuitenkin keskityttävä kaikkein ensimmäiseksi Euroopan mantereen turvallisuuteen liittyviin seuraamuksiin. Kuten tiedämme, Yhdysvallat on käyttänyt jo yli 100 miljardia dollaria ohjuspuolustusjärjestelmäänsä ja investoi lisää kymmenen miljardia vuodessa järjestelmän jatkuvaan kehittämiseen. Kuitenkin Yhdysvallat on paljon kauempana mahdollisista vaaranlähteistä kuin me Euroopassa. Nykyinen tilanne on pikemminkin kuin Luxemburg kuluttamassa rahaa vallien rakentamiseen mutta Alankomaat ei näe tarvetta tehdä samoin.

Meidän on kysyttävä itseltämme, onko uhka todellakin olemassa ja jos näin on, tarvitseeko meidän vastata siihen. Keskustelu, jonka juuri kuulimme ja jossa oli mukana korkea edustaja Solana, osoittaa, että tilanne Iranissa pysyy huolenlähteenä. Olemme myös tietoisia uhasta, joka voisi saada alkunsa Pakistanin epävakaasta tilanteesta.

Me turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnassa olemme ryhtyneet intensiiviseen vuoropuheluun Yhdysvaltojen edustajien, mukaan lukien kenraaliluutnantti Henry Obering, kanssa, joka on ohjuspuolustusviraston johtaja. Näistä keskusteluista tuli selvästi esiin, että Yhdysvaltojen järjestelmä voisi teoriassa suojella osaa Euroopasta, mutta ei koko maanosaa. Erityisesti se ei voisi suojella Kyprosta, Maltaa, osaa Kreikasta, Romaniaa, Bulgariaa tai Etelä-Italiaa. Euroopan kannalta katsoen emme kuitenkaan voi sallia maanosamme jakoa alueisiin, joiden turvallisuustaso vaihtelee. Vastaavasti meidän on yhdessä määriteltävä yhteiset eurooppalaiset turvallisuuteen liittyvät etumme tässä yhteydessä.

Nykyinen arviointi muistuttaa meitä siitä, että tällä hetkellä ei ole foorumia, jossa tästä asiasta keskusteltaisiin ja jossa näitä yhteisiä eurooppalaisia turvallisuuteen liittyviä etuja määriteltäisiin. Tämä on selvästi toinen alue, missä tarvitaan hyvin läheistä koordinaatiota Venäjän kanssa.

Odotamme, että NATOn Bukarestin huippukokouksessa huhtikuussa esitetään yhteiseen järjestelmään liittyviä ehdotuksia ja odotamme näiden ehdotusten ottavan asianmukaisesti huomioon erityiset eurooppalaiset turvallisuuteen liittyvät etumme.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun keskustelemme tästä asiasta. Ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet samat vastaukset neuvostolta, joka sanoo, ettei sillä ole toimivaltaa tässä, samoin tekee komissio, vaikka – ja minun täytyy onnitella komission jäsentä tästä – hän tosiaan sanoi lopuksi, että asiat on järjestettävä eri tavalla Euroopan unionissa.

Jos tapahtuu jotakin, joka vaikuttaa kaikkien eurooppalaisten turvallisuuteen, ja tämä kuuluu turvallisuusstrategiaan, jonka korkea edustaja Solana kuvaili meille, meidän tarvitsee pystyä puhumaan toisillemme siitä. Onneksi parlamentti voi puhua siitä. Tämä on kysymys, joka koskee sekä Euroopan unionin kansalaisia että jäsenvaltioita, joten mielestämme on täysin oikein, että se on esityslistalla.

En aio palata kaikkiin vastalauseisiin, joita ryhmämme on jo ilmaissut tätä amerikkalaisten keksimää suunnitelmaa vastaan. Mielestämme on väärin, että kahdenväliset neuvottelut käydään kahden NATOn jäsenvaltion kesken, jotka – sattumalta tai muuten – ovat myös Euroopan unionin jäsenvaltioita ja tämä vaikuttaa suhteisiin Venäjän kanssa, mukaan lukien Euroopan unionin suhteet sen kanssa. On myös väärin, että järjestelmää kehitetään yksipuolisesti, vaikkakin NATOssa, ja ettei ole selvästi selitetty tarkalleen, miksi järjestelmä tarvitaan, toimiiko se ja onko siitä tulossa liian kallis.

Puolassa on tällä hetkellä käynnissä mielenkiintoinen keskustelu, jossa uusi hallitus on sanonut, että se saattaa olla valmis tekemään yhteistyötä järjestelmän osalta, mutta tämä tapahtuu sen vuoksi, mitä amerikkalaiset haluavat ja koska siinä on ennemminkin Amerikan turvallisuus vaakalaudalla kuin Puolan. Loppujen lopuksi järjestelmä itse asiassa enemmän uhkaa kuin parantaa Puolan turvallisuutta. Tämän vuoksi puolalaiset myös pyytävät lisäapua ilmapuolustuksen kehittämiseen Puolan armeijalle esimerkiksi eräänlaisen varustelukilvan luomiseen.

Onkin mielenkiintoista, että Puolassa on alkanut uudelleen keskustelu siitä, onko järjestelmä hyödyllinen vai tarpeellinen ja että Puolan uudella pääministerillä tai ainakin Puolan ulkoministerillä on ollut rohkeutta puhua Venäjälle siitä. Kannatamme tätä koko sydämestämme.

Tilanne on melko erilainen Tšekin tasavallassa, mistä meillä on mielikuvana, että järjestelmä ja Tšekin myötävaikutus siihen ajetaan läpi vastoin ihmisten tahtoa, koska uskon, että 70 prosenttia tšekeistä on järjestelmän kehittämistä vastaan. Siksi pelkään, että tekeillä on toimenpiteitä päätösten ajamiseksi läpi tänä vuonna ja sopimusten tekemiseksi Puolan ja Tšekin tasavallan kanssa, ennen kuin uusi hallinto – toivottavasti – astuu virkaan Yhdysvalloissa. Tiedämme, että demokraatit ovat melko epäileviä ohjusjärjestelmän kehittämisen suhteen.

Joka tapauksessa toivomme, että neuvostossa keskustellaan tästä, ja kehotamme ottamaan tämän asian hyvin vakavasti. Jos se menee läpi, se varmasti vaikuttaa jo vaikeaan suhteeseemme Venäjän kanssa. Suuri yleisö on levoton. Meillä on uusi varustelukilpa ja on monia muitakin asioita, joihin Euroopan parlamentin mielestämme on yksinkertaisesti puututtava. Olemme tehneet niin ennenkin ja meidän pitäisi jatkaa sen tekemistä.

Mielestäni päätehtävänämme on selvittää, onko se tarpeen, onko se uuden varustelukilvan alku, parantaako se todella turvallisuutta ja auttaako se todella meitä taistelemaan ”roistovaltioita” vastaan. En ole edelleenkään vakuuttunut siitä, että iranilaisilla on kykyä ampua ohjuksia niin nopeasti kuin amerikkalaiset väittävät. Tämä on toinen asia, josta meillä on ollut ristiriitaista tietoa. Joten toivon, että voimme jatkaa keskustelua tästä asiasta täällä parlamentissa ja myös seurata, mitä tapahtuu Tšekin tasavallassa ja Puolassa. Ryhmäni on edelleen järjestelmää vastaan.

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ihmiskunnan suurin uhka ei ole ydinaseiden leviäminen uusiin maihin. Todellinen ongelma on ydinaseiden olemassaolo ylipäänsä. Ainoa eettinen ja kestävä tapa suhtautua ohjuspuolustusjärjestelmiin ja muihin uusiin ydinasejärjestelmiin on ydinaseista luopuminen. EU:nkin on sitouduttava asevarustelua kontrolloiviin uusiin sopimuksiin ja oltava aktiivinen sekä pyrkimään aseiden riisunnan käynnistämiseen.

USA:n ohjuspuolustusjärjestelmä alentaisi ydinsodan kynnystä. Puolaan ja Tšekkiin suunniteltu ohjuskilpi perustuu oletukseen, että ydinsotaa voidaan käydä voitollisesti. Yhdysvaltain harjoittama ohjuspuolustus eroaakin ratkaisevasti aiemmasta pelotepolitiikasta, koska sen tavoite on estää toista valtiota kostamasta toiselle. Näin ydinaseistuksen aiempi pelotevaikutus poistuu. Kauhun tasapaino siis katoaa. Siksi USA:n mahdollisesti Puolaan tai Tšekkiin sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä koskettaa aivan ratkaisevasti koko Eurooppaa ja kaikkia sen jäsenvaltioita. Näin ollen on tärkeää, että EU:ssa keskustellaan asiasta ja otetaan esille kansalaisten huolenaiheet. Täällä on todella myös mietittävä, auttaako tämä parantamaan Euroopan turvallisuutta ja Euroopan puolustusta vai käykö päinvastoin niin, että tämän uuden järjestelmän myötä Euroopan turvallisuus heikkenisi.

  Ģirts Valdis Kristovskis, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Hyvät kollegat, toisinaan presidentti Putinin retoriikka muistuttaa meitä siitä mahdollisuudesta, että Venäjä suuntaa ohjuksensa Eurooppaa kohti. Tämä osoittaa sen, että Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä on tietty strateginen tasapaino. Tällaista tasapainoa ei kuitenkaan ole Euroopan ja Venäjän välillä. Tätä ei myöskään voi taata Ranskan ja Ison-Britannian ”ydinasesateenvarjoilla”. Siksi uskon, että on oikein kysyä, miten Euroopan pikemminkin kuin Yhdysvaltojen yhteinen ohjuspuolustus voidaan taata. Keskustelemmeko näistä asioista vain, koska Yhdysvallat huolehtii omasta puolustuksestaan? Hyvä komission jäsen Ferrero-Waldner, komission ja Euroopan unionin jäsenet eivät edes ole huolissaan tämäntyyppisestä puolustuksesta. Ettekö olekin sitä mieltä, että on aivan luonnollista, että Yhdysvallat, NATO ja tietyt jäsenvaltiot päättävät tästä yhdessä? Uskon, että Euroopan unionin on muotoiltava yksiselitteinen kanta, joka pitäisi sitten toteuttaa yhdessä NATOn ja Yhdysvaltojen kanssa. Muuten meidän ei pitäisi tuhlata aikaamme täällä, koska NATO päättää kaikesta.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Hyvä puhemies, hyvä ministeri, hyvä komission jäsen, myönnän että tämä on epäilemättä Euroopan uusi politiikka. Se muistuttaa minua pojastani hänen ollessaan nelivuotias. Kun häneltä kysyi: ”Missä olet?”, hänellä oli tapana panna kätensä silmien päälle ja sanoa: ‘En ole täällä’. Juuri näin komissio sanoo meille: ‘Emme ole täällä. Sillä ei ole mitään tekemistä meidän tai Euroopan kanssa’.

(DE) Olen pahoillani, mutta tuo on silkkaa hölynpölyä. Meidän on päätettävä nyt, haluammeko yhteisen eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Meillä on jopa uusi sopimus, jossa annetaan meille oma ulkoministeri, joka on vastuussa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ja kun meillä on yhteinen ulkoministeri, meidän on varmasti keskusteltava asioista Euroopan tasolla, ei yksittäisinä hallituksina keskustelemassa maidensa turvallisuudesta muiden yksittäisten hallitusten kanssa, tai kuten Karl von Wogau, joka väittää, että Eurooppaa uhkaa Iran tai luoja tietää mitkä muut maat. En ole samaa mieltä, ja vähintäänkin meidän on keskusteltava asioista Euroopan tasolla. Emme voi ainoastaan sanoa, että amerikkalaiset ovat onnistuneet keksimään jonkun harkitsemattoman järjestelmän, että George Bush ei enää ole virassa kuuden kuukauden päästä, joten he saattavat luopua harkitsemattomasta järjestelmästään, mutta meillä eurooppalaisilla ei ole mitään tekemistä tämän kaiken kanssa.

Olemme erittäin epäileviä koko tätä ohjuspuolustusstrategiaa kohtaan, mutta uskomme lujasti sen olevan jotakin, mistä me eurooppalaiset olemme velvoitettuja keskustelemaan. Se ei ole päätös, jonka tekevät puolalaiset tai tšekkiläiset jäsenet tai jonkun tietyn kansakunnan jäsenet – romanialaiset ja bulgarialaiset huomenna, sisilialaiset siitä seuraavana päivänä tai muuta sellaista. Ei, meidän yhteinen etumme on tehdä päätöksiä turvallisuudestamme. Tämä on pääasiallisesti määrätty sopimuksessa, jonka olette ratifioineet ja jonka aiomme ratifioida, yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa määräyksissä. Sen mukaisesti tämän asian on oltava Euroopan unionin asia. Päätöstä ei saa tehdä kahdenvälisesti Puolan ja Yhdysvaltojen tai Tšekin tasavallan ja Yhdysvaltojen välillä. Se on eurooppalainen päätös. Se on Euroopan ongelma, ja meidän on löydettävä eurooppalainen ratkaisu.

  Vladimír Remek, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, olen mielissäni, että Euroopan parlamentti käsittelee kysymystä amerikkalaisten ohjuspuolustusvälineiden asentamisesta Tšekin tasavaltaan ja Puolaan, toisin sanoen Euroopan unionin alueelle. Parlamentti on demokraattisin toimielin, jonka ovat valinneet suoraan unionin kansalaiset, joihin tämä asia vaikuttaa.

Tässä yhteydessä haluaisin korostaa, että kollegani GUE/NGL-ryhmässä tukevat minua, ja käytän myös hyväksi kokemustani sotilasasiantuntijana. Mutta tärkeintä on, että suurin osa maani kansalaisista tukee minua, siellä 70 prosenttia väestöstä on amerikkalaisen tutkajärjestelmän asentamista vastaan.

Amerikkalainen ohjuspuolustus esitetään meille puolustuskilpenä, joten miksi esimerkiksi Tšekin tasavallan ei annettu myydä Kiinalle passiivista tiedusteluvastaanotinjärjestelmää Tamaraa ilman aktiivisia sotilaallisia komponentteja? Syyksi kerrottiin, että Kiina saisi riittämätöntä etua suhteissaan muihin maihin. Eikö tämä olekin sanojen manipulointia? Eikö todellinen asia tutkan sijoittamisessa Tšekin tasavaltaan ole myös edun saaminen? Jopa maallikko voi ymmärtää, mitä soturit olivat tienneet jo paljon ennen Hannibalia: kilpi sotilaan kädessä on keino saada hänen miekkansa parempaan ja tehokkaampaan käyttöön.

Puhe on lisääntyneestä turvallisuudesta, mutta eikö kysymys olekin oikeasti turvallisuusriskien lisäämisestä? On vain loogista, että meistä tulee välittömästi mahdollisten vihollisten ykköskohde. Meille kerrotaan, että meidän pitäisi tehdä palvelus Yhdysvalloille osoittaaksemme olevamme hyviä liittolaisia. Kanadakaan ei ole tehnyt palvelusta: tekeekö tämä siitä huonon Yhdysvaltojen liittolaisen? Eikö kyse olekin siitä, että Kanada on kenties oppinut läksynsä varta vasten tehdystä oikeutuksesta Irakin sotilasoperaatioon?

Venäjän reaktio yllättää meidät. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että Yhdysvallat vetäytyi yksipuolisesti ballististen ohjusten torjuntajärjestelmiä koskevasta sopimuksesta ja toimii omien etujensa mukaisesti, tämä reaktio ei ole epälooginen. Oliko Yhdysvallat vuosia sitten iloinen neuvosto-ohjusten läheisyydestä Kuubassa?

Yhdysvallat on epäilemättä supervalta ja sen näkemyksiä, ehdotuksia ja vaatimuksia ei voi noin vain pyyhkäistä pöydältä. Jos olemme kuitenkin todella huolissamme turvallisuudesta erityisesti Euroopassa, silloin tie sinne kulkee monimutkaisempaa polkua neuvottelujen ja sopimusten, ei yksipuolisten tekojen kautta. Tämä ei ole ainoastaan päätoimijoiden – Yhdysvaltojen ja Venäjän – vaan myös Euroopan unionin vastuulla.

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (CS) Keskimatkan ja keskipitkän matkan ohjukset ovat levinneet valtavasti 2000-luvun alussa. Valitettavasti kansainvälisen turvajärjestelmän puuttuessa ainoa keino tämän lopettamiseksi on tehokas puolustus.

Tehokas puolustus on EU:n jäsenvaltioiden tärkein oikeus. SOFA-neuvottelut, joita käydään tällä hetkellä Prahassa, ovat Tšekin tasavallan laillinen oikeus. Koska Tšekin tasavallan alueella sijaitseva tutka takaa monen Euroopan maan turvallisuuden ja koska tämä on Tšekin tasavallan, monta vuotta miehitettynä olleen maan, ensimmäinen tilaisuus vaikuttaa aktiivisesti Euroopan turvallisuuteen, Tšekin hallituksen on oltava äärimmäisen vastuuntuntoinen toimissaan.

Ohjuspuolustusjärjestelmän on oltava luotettava ja suojaava, ja siinä on otettava huomioon turvallisuuden yhtenäisyys. Siksi olemme iloisia Bukarestin huippukokousta koskevista tiedoista, sillä siellä pitäisi tehdä päätös täydentävän LTBMD-järjestelmän rakentamisesta. Neuvottelujen siirtäminen Natolle takaa yhtenäisyyden toteuttamisen. Amerikkalais-puolalais-tšekkiläis-venäläisneuvottelujen aiheena on tehdä selväksi, että tämä on puhtaasti puolustusjärjestelmä.

Viimeinen asiani koskee tehokkuutta. Kun huomioidaan se, mitä tiedämme Iranin marraskuussa tekemistä kokeista, meidän on tajuttava, että meillä on yhteinen vastuu. Emme saa tuhota yhteisen puolustuksemme tehokkuutta riidoilla siitä, pitäisikö meidän lainkaan puolustaa itseämme.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Haluan käyttää hyväksi tämän minuutin puheenvuoron pyytääkseni Euroopan unionin neuvostoa ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa keskustelemaan amerikkalaisesta ohjuspuolustusjärjestelmästä Euroopan tasolla.

Amerikkalaisen ohjuspuolustusjärjestelmän asentaminen Eurooppaan on yleiseurooppalainen kysymys. Se ei ole vain tšekkiläisten, puolalaisten tai amerikkalaisten asia. Euroopan unionin sisäiset suhteet, EU–Nato-suhteet, EU–USA-suhteet ja EU–Venäjä-suhteet ovat kaikki vaarassa. Siksi pyytäisin, että tämä kysymys otetaan mukaan neuvoston esityslistalle.

Tšekin tasavaltaan osalta haluaisin mainita yhden tosiasian: 70 prosenttia Tšekin tasavallan kansalaisista vastustaa tätä järjestelmää. Kolme neljäsosaa Tšekin tasavallan kansalaisista haluaa kansanäänestyksen asiasta. Tšekin hallitus ei ole yhteydessä yleisöön, eikä se anna tietoja Tšekin parlamentin jäsenille, vaan tekee kaiken tšekkiläisten selän takana. On tärkeä tietää tästä, ja asiaa on painotettava Euroopan unionin neuvostossa.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluan ensin muistuttaa kaikkia siitä, että ohjuspuolustuskilpi ei ole vain Puolaa ja Tšekin tasavaltaa koskeva asia: se koskee myös Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Tanskaa, koska molemmissa maissa olevat laitteistot on myös tarkoitus liittää järjestelmään. Kyse ei siis ole vain Puolasta tai Tšekin tasavallasta.

Toinen asiani on, että ohjuspuolustuskilpi ja sen muodostavat laitteet eivät ole terroristimagneetteja. Terroristit iskevät pehmeisiin kohteisiin, eivät hyvin puolustettuihin sotilastukikohtiin.

Lopuksi kolmas asia. Euroopan unioni ei ole sotilaallinen liittolainen. On ehkä harmi, ettei se ole, mutta tämä on tosiasia, eikä uusi sopimus, Lissabonin sopimus, muuta mitään tässä mielessä. Näin puolustuskysymys on joko Naton tai niiden maiden vastuulla, jotka ovat päättäneet olla liittymättä mihinkään liittoon ja haluavat puolustaa itseään erikseen. Ilmeisesti Natossa on käytävä keskustelua siitä, miten järjestelmän pitäisi sopia muihin järjestelmiin, joita Nato aikoo kehittää. Tämä on erittäin tärkeää. Emme saa unohtaa, että 21 Euroopan unionin valtiota kuuluvat Natoon.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – Arvoisa puhemies, yksi mainioimmista sodanvastaisista romaaneista on Jaroslav Hašekin kirjoittama kirja kunnon sotamies Švejkistä. Komission ja neuvoston omaksuma kanta kuitenkin jättää varjoonsa Švejkin; se päihittää Franz Kafkankin ja jopa kaikki päänsä pensaaseen panijat. Emme voi harjoittaa tätä politiikkaa, jossa pannaan pää pensaaseen. Meidän on keskusteltava tästä asiasta keskenämme Euroopan parlamentin istuntosalissa, mutta meidän on tietysti keskusteltava siitä myös Naton jäsenten kanssa. Meidän on keskusteltava siitä tšekkiläisten, puolalaisten ja venäläisten kanssa. Tämä on tärkeä prosessi, joka on hoidettava yleiseurooppalaisessa mittakaavassa.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, suunnitellun ohjuspuolustusjärjestelmän tekninen tarkoitus on tuhota mahdollisen vihollisen vastaiskukyky – siitä ei ole epäilystä. Se on toisin sanoen myös hyökkäysjärjestelmä, mikä on otettava huomioon keskustelussa. Asentaapa ohjusjärjestelmän Yhdysvallat, Nato yhdessä Yhdysvaltojen kanssa tai mikä tahansa muu yhdistelmä, se on edelleen asevarusteluohjelma. Tärkein asia minusta on se, että Euroopan unioni ei pysty saamaan aikaan yhteistä kantaa asiaan. Tässä asiassa Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa itsensä naurunalaiseksi. Daniel Cohn-Bendit voi lainata uudistussopimusta vaikka loppuun saakka – niin kauan kuin nykyinen tilanne jatkuu, eikä yhteistä kantaa omaksuta lainkaan, unioni tekee vain itsestään pilan kohteen.

Meidän on sanottava selvästi, että emme halua tätä ohjuspuolustusjärjestelmää. Tosiasia on se, että tämän Euroopan parlamentin hyvin selvä enemmistö vastustaa tätä järjestelmää. Euroopan maissa, mukaan lukien Tšekin tasavallassa, yleinen mielipide on vakaasti ohjuspuolustusjärjestelmää vastaan ja tietenkin Puolan hallitus on epäilemättä parannellut edellistä kantaansa. Näiden syiden takia suhtautuisin myönteisesti sellaisen päätöslauselman hyväksymiseen, jossa parlamentti selvästi hylkää tämän ohjusjärjestelmän.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – Haluan kiittää neuvostoa, jota edusti puheenjohtajavaltio Slovenia, ja komissiota, jota edusti komission jäsen Ferrero-Waldner, eurooppalaisten sopimusten hengen melko tarkasta noudattamisesta. Sopimusten mukaan nämä asiat ovat kokonaan kansallisvaltioiden vastuulla. Minun pitäisi mainita, että jopa uudessa Lissabonin sopimuksessa mainitaan nimenomaan, että kansalliseen turvallisuuteen liittyvät asiat kuuluvat yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan turvallisuus kytkeytyy jakamattomasti koko euroatlanttisen alueen turvallisuuteen, ja tilanteessa, jossa Euroopan unioni ei pysty suojelemaan jäseniään uusilta vaaroilta, olivat ne sitten taloudellisia tai teknisiä, tästä kytkennästä tulee elintärkeä.

Täällä jo muutamaan kertaan mainitun yleisen mielipiteen osalta voin vain lisätä, että ne, jotka viittaavat mielipidekyselyihin ja vaativat kansanäänestystä, ovat usein niitä samoja ihmisiä, jotka vastustavat kansanäänestystä toisesta hyvin tärkeästä asiasta, nimittäin uudesta eurooppalaisesta sopimuksesta.

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – Hyvät kollegat, haluan tehdä yhteenvedon kaikista perusteluista.

Tämä asia ei varsinaisesti liity vain Tšekin tasavallan ja Puolan turvallisuuden lisäämiseen, vaan itse asiassa koko Euroopan turvallisuuden lisäämiseen. Neuvottelut tällaisen järjestelmän sijoittamisesta ovat varsinaisesti kansallisvaltioiden vastuulla. Samanlaisia järjestelmiä on muissakin maissa, Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Tämänpäiväiset puhujat ovat selvästi korostaneet, että on olemassa todellinen vaara. Meidän on ymmärrettävä, että turvallisuuskysymyksessä on tehtävä päätöksiä hyvin nopeasti. Tällaiset päätökset voivat olla myös ehkäiseviä tekijöitä. Vain, jos olemme valmiita ja vahvoja, voimme pakottaa hyökkääjät neuvottelemaan ja noudattamaan turvallisuusvaatimuksia.

Lopuksi haluaisin sanoa, että en hyväksy näkemystä, että Tšekin hallitus ei ole ollut yhteydessä kansalaisiinsa tästä järjestelmästä. Tiedotuskampanja on ollut käynnissä useita kuukausia.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – Haluaisin tähän asiaan liittyvää seikkaa.

Ensimmäinen liittyy toukokuussa 1997 hyväksyttyyn Naton ja Venäjän federaation väliseen peruskirjaan. Tässä kirjassa molemmat osapuolet lupasivat yhteisesti luopua voiman käytöstä ja jopa voimalla uhkaamisesta Euroopan mantereella. Jos tämä kirja on voimassa, se itse asiassa sulkee pois mahdollisuuden tilanteesta, jonka syntymisestä maanosassamme olemme keskustelleet täällä.

Toinen seikka koskee Helsingin kokousta. Sopimuksen, julistuksen allekirjoittajat lupasivat Helsingissä vähentää sotilasjärjestelmien läsnäoloa Euroopassa. Tämä toiminta vaihtaisi kehityksen suuntaa. Mielestäni sotilasjärjestelmien määrän vähentämisen Euroopan mantereella pitäisi jatkua.

Kolmas seikka koskee tukikohtien määrää. Amerikkalaisten tukikohtia on 18:ssa Euroopan maassa. Jos mukaan lasketaan uudetkin, kokonaismäärä nousisi 20:een. Siten vahvistaisimme Zbigniew Brzezińskin sanat, että Euroopan unioni on todellisuudssa amerikkalainen suojelualue.

Neljäs seikka koskee koko järjestelmän tarkoitusta. Mielestäni on aivan selvää, että tiedustelun kattavuus ja valvonta on taattava koko Euroopan mantereen alueella.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, pääministeri Tusk ymmärtää eurooppalaisten naapuriensa perustelut. Puolan mahdollinen osallistuminne tähän amerikkalaiseen hankkeeseen ei saa aiheuttaa väärinymmärryksiä unionissa. Puolan uusi hallitus arvostaa hyviä suhteita Yhdysvaltoihin, mutta tietää Puolan olevan ennen kaikkea eurooppalaisen perheen jäsen.

Puola ei myöskään huomioi Venäjän ehtoja ja toimii rauhallisesti joidenkin Venäjän asevoimien edustajien ankarista äänensävyistä huolimatta. Kun Euroopan unionilla ei ole vielä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Puolan lopullinen päätös ohjuspuolustuskilven osien sijoittamisesta alueelleen on sen itsenäinen päätös. Puola arvostaa eri mielipiteitä eikä pane kritiikkiä pahakseen.

Hyvät kollegat, pyydämme teitä kunnioittamaan kantaamme, jonka on ennen muuta taattava omien kansalaistemme turvallisuus.

(Suosionosoituksia)

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − Haluaisin kiittää Daniel Cohn-Benditiä siitä, että hän muistutti meitä eilen Slovenia olevan toinen jäsenvaltio, joka ratifioi uuden Lissabonin sopimuksen. Sopimus ei kuitenkaan ole vielä voimassa. Kuten tiedämme, vielä 24 valtion on ratifioitava se, ja puheenjohtajavaltio Slovenia toivoo, että valtiot ratifioivat sen ajoissa, jotta uusi Lissabonin sopimus tulee voimaan annetussa määräajassa.

Haluaisin korostaa, että sopimus ei tuo suuria muutoksia tai mitään uutta niihin perusperiaatteisiin, joihin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka perustuu. Erityisesti se ei muuta sitä tosiasiaa, että tämä politiikka perustuu kansalliseen toimivaltaan, jota jäsenvaltiot pitävät yllä kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen alalla.

Unionilla on jo Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jolla annetaan puitteet sellaisille keskusteluille myös neuvostossa. Vaihtoehtoisesti tällaisia keskusteluita käydään neuvoston puitteissa, mutta tämä ei riipu niinkään paljon puheenjohtajavaltiosta kuin jäsenvaltioiden tahdosta ja kiinnostuksesta. Vakuutan teille, että neuvostolle kerrotaan yksityiskohtaisesti tämänpäiväisestä keskustelusta ja siinä esitetyistä mielipiteistä.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

19. Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräinen toteuttaminen (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana Markus Ferberin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisestä toteuttamisesta (13593/6/2007 – C6-0410/2007 – 2006/0196(COD)) (A6-0505/2007).

  Markus Ferber, esittelijä. − Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme päättämässä pitkää keskustelua, joka on jatkunut neljä lainsäädäntökautta Euroopan parlamentissa alkaen vuonna 1992, kun Euroopan komissio julkaisi valkoisen kirjan postipalvelujen kehittämisestä, mitä seurasi ensimmäisen postidirektiivin hyväksyminen vuonna 1997 ja sen muutos vuonna 2002; nyt vuoden 2008 alussa yli 15 vuoden jälkeen toivon, että olemme valmiina hyväksymään yhteisesti rationaaliset säännöt, joiden avulla voimme sovittaa yhteen kuluttajien edut, niiden yritysten edut, jotka ovat tähän saakka nauttineet monopolista postipalvelujen tarjoamisessa, niiden kilpailijoiden edut, jotka toivovat pääsevänsä näille kannattaville markkinoille ja postialalla työskentelevien kaikki edut. Me Euroopan parlamentissa olemme työskennelleet hyvin uutterasti viime kuukaudet saavuttaaksemme nämä tavoitteet.

Arvoisa puhemies, minun on huomautettava, että kello edistää – en ole vielä puhunut kolmea ja puolta minuuttia!

Uskon, että olemme onnistuneet täällä Euroopan parlamentissa saavuttamaan hyväksyttävän kompromissin kaikkien näiden etujen välillä. Haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat sen saavuttamisessa – kollegoitani Euroopan parlamentissa ja varsinkin Brian Simpsonia, sillä 14 vuoden ystävyyttä välillämme ovat muokanneet yhteiset ponnistelumme postipalvelujen alalla. Olemme seuranneet tätä tärkeää kysymystä yhdessä täällä vuodesta 1994. Haluan kiittää komissiota, joka on ollut hyvin rakentavassa osassa sekä ehdotuksissaan että neuvottelupöydässä.

Pelkäänpä, että minun on tässä kohtaa kohdistettava erityiskiitokseni ei nykyiselle puheenjohtajavaltiolle Slovenialle, vaan neuvoston puheenjohtajavaltiolle Portugalille, joka onnistui muotoilemaan yhteisen kannan 1. lokakuuta viime vuonna.

Olen erityisen ylpeä, ja me kaikki Euroopan parlamentissa voimme olla ylpeitä siitä, että yhteisessä kannassaan neuvosto hyväksyi ryhmien välisten keskustelujemme tulokset ja sisällytti yli 95 prosenttia siitä yhteisen kannan pohjaksi. Tämä on suuri menestys Euroopan parlamentille, ja se osoittaa, että parlamentti voi ratkaista sellaisia monimutkaisia kysymyksiä kuin postipalvelujen markkinoiden sääntelyn purkaminen, mikä on lisäoikeutus uudistussopimuksen sille tarjoamalle lisätoimivallalle.

Niinpä yritimme valiokunnan keskusteluissa ennen toista käsittelyä tunnistaa yhteisen kannan sellaisia aloja, joissa voisimme tehdä parannuksia. Otimme työn hyvin vakavasti, koska joka kompromississa on väistämättä jokin kohta jossakin, jossa saattaisi olla parannettavaa. Joulukuussa me liikenne- ja matkailuvaliokunnassa kuitenkin suuressa hyväksymisäänestyksessä osoitimme, että itse asiassa neuvosto oli ottanut huomioon kaikki asiat, joita parlamentti piti erittäin tärkeinä, emmekä olisi voineet tehdä mitään paremmin. Kaikki muutokset olisivat olleet askel huonompaan suuntaan.

Tämän vuoksi esittelijänne voi nyt sanoa, että valiokunnan suurella enemmistöllä esittämä suositus on se, että yhteinen kanta hyväksyttäisiin ilman muutoksia, ja olisin iloinen, jos se tapahtuisi huomenna. Olisimme myös näyttäneet esimerkkiä saattamalla päätökseen tämän monimutkaisen postipalvelujen vapauttamiseen liittyvän asian, joka on työllistänyt tätä parlamenttia 15 vuotta turvautumatta kertaakaan sovittelumenettelyyn. Haluan vielä muistuttaa parlamenttia, että olemme aina onnistuneet pääsemään sopimukseen toisessa käsittelyssä. Sen tekeminen taas olisi piste i:n päälle pitkän lainsäädäntöprosessin lopuksi. Siksi pyydän tukeanne ja toistan kiitokseni kaikille niille, jotka ovat tehneet hyvin rakentavaa yhteistyötä tässä prosessissa.

Puhetta johti
Varapuhemies Luisa MORGANTINI

  Andrej Vizjak, Neuvoston puheenjohtaja. − Minulle on suuri kunnia olla täällä täysistunnossanne tänään.

Komission direktiiviehdotus yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista on ollut yksi vaativimmista lakiehdotuksista lainsäätäjille viimeisen 15 kuukauden ajan. Kun komissio ehdotti sitä lokakuussa 2006, kaikki odottivat loputtomia erimielisyyksiä ja vilkkaita keskusteluja toimielimissämme yhden Euroopan vanhimman ja perinteisimmän julkisen palvelun tulevaisuudesta.

Tästä asiasta keskustelu oli erittäin vaativa tehtävä puheenjohtajavaltioille Saksalle ja erityisesti Portugalille vuonna 2007. Alusta alkaen toimielimemme asettivat yhteiseksi tavoitteeksi populismin ja kansankiihotuksen välttämisen ja keskittymisen tämän asian keskeisiin tekijöihin, mukaan lukien postityöntekijöihin liittyvät sosiaaliset näkökohdat ja yleisen palvelun pysyvä rahoitus.

Kuten tiedämme, postialaa uhkaa rakennemuutos, ja sen on sopeuduttava uusiin taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Postipalvelujen sisämarkkinoiden kokonaisuudistuksen viimeinen vaihe tarjoaa ainutlaatuisen kasvumahdollisuuden kaikille mukana oleville sopimuspuolille. Lopulta yleisö odottaa meidän säilyttävän ja parantavan postipalvelujen laatua ja tehokkuutta käyttäjien hyödyksi riippumatta siitä, missä he asuvat.

Postipalvelujen markkinoiden avautuminen on tähän mennessä ollut menestystarina. Markkinoille on tullut uusia toimijoita, ja uusia tilaisuuksia on käytetty hyväksi, eivät ainoastaan uudet toimijat vaan myös vanhat ovat tehneet näin. Uusia käyttäjäpalveluita on kehitetty. On itsestään selvää, että postipalvelujen täydellinen vapauttaminen on välttämätön ehto tämän alan elävöittämiseksi ja sen olemassaolon turvaamiseksi uusien kilpailumuotojen ja vaihtoehtoisten palvelujen rinnalla.

Meidän kahden toimielimemme lähestymistapa on lisäosoitus perusperiaatteista, jotka liittyvät laadukkaiden, luotettavien ja kohtuuhintaisten palvelujen turvaamiseen kaikille käyttäjille ja syrjintään liittyvien esteiden kieltämiseen markkinoille tulevien uusien toimijoiden osalta. Samanaikaisesti sekä Euroopan parlamentti että neuvosto hyväksyvät sen, että jotkut postipalvelujen markkinat Euroopan unionissa toimivat periaatteessa eri olosuhteissa. Siksi, esittäessään yhteisen kantansa, neuvosto hyväksyi päätöksen vuoden 2010 lopun asettamisesta yhteiseksi viimeiseksi vapauttamispäiväksi. Joillekin jäsenvaltioille on kuitenkin sallittu siirtymäkausi vuoden 2012 loppuun uusien sääntöjen täytäntöön panemiseksi. Samoin kuin kaikkien edellisten postipalveluja koskevien direktiivien perusperiaate, toissijaisuusperiaate antaa jäsenvaltioiden soveltaa yleisiä sääntöjä erityisiin kansallisiin olosuhteisiin ja takaa, että riippumaton sääntelyviranomainen valvoo postipalvelujen markkinoita.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämän lyhyen puheen päätteeksi haluan onnitella jäsen Ferberiä ja kaikista poliittisista ryhmistä mukana olleita esittelijöitä, toisin sanoen varjoesittelijöitä, heidän panoksistaan hedelmällisiin ja rakentaviin keskusteluihimme. Vaikka emme aina olleet täysin samaa mieltä heidän tietyistä huomautuksistaan, haluaisin muistuttaa teitä, että neuvosto otti marraskuussa 2007 mukaan yhteiseen kantaansa monta asianmukaista muutosta osoittaen siten poliittisen päättäväisyytensä, avoimuutensa ja rakentavan joustavuutensa.

Haluaisin erityisesti korostaa komission hienoa työtä koko yleisessä päätöksentekoprosessissa ja sen sitoumusta jäsenvaltioiden tehokkaaseen tukemiseen ja ohjaukseen kaikissa uuden direktiivin täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä. Hyvät parlamentin jäsenet, huomenna saatte lopullisen päätöksen ja tunnustatte taas tärkeän sopimuksen, joka on neuvoston yleisen kannan säännösten ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan 9. joulukuuta viime vuonna antaman suosituksen mukainen. Olemme varmoja, että olemme löytäneet oikean tasapainon eri tavoitteiden välillä ja olemme käsitelleet avoimesti ja vastaanottavaisesti poliittisia haasteita vaarantamatta postipalvelujen sopimuspuolten ja kuluttajien oikeusvarmuutta.

Hyvät parlamentin jäsenet, kiitos vielä kerran yhteistyöstänne ja tekstistä, jonka hyväksymisestä olen varma, ja kiitos mielenkiinnostanne.

  Leonard Orban, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, huomenna Euroopan parlamentin pitäisi tehdä historiallinen päätös, joka merkitsee yli 15 vuotta sitten käynnistetyn prosessin loppua. Kolmas postidirektiivi saattaa loppuun hyvin valmistellun asteittaisen markkinoiden täydellisen avaamisprosessin.

Se, mikä tänään tuntuu selvältä ja ilmeiseltä ratkaisulta, oli kaikkea muuta kuin kiistämätön, kun keskustelu alkoi. Komissio esitti ehdotuksensa 18. lokakuuta 2006. Seurasi kiihkeitä ja rakentavia neuvotteluja toimielimissä. Lopulta juuri Euroopan parlamentti ensimmäisen käsittelyn lausunnossaan 11. heinäkuuta 2007 tasoitti tietä tänään edessänne olevalle kompromissiratkaisulle.

Monet tässä parlamentissa ovat vaikuttaneet aktiivisesti tähän tärkeään tulokseen, ja – kollegani, komission jäsenen McCreevyn puolesta – haluaisin osoittaa kunnioitusta erityisesti esittelijä Ferberille ja hänen muista poliittisista ryhmistä oleville varjoesittelijöilleen, jotka ovat muotoilleet kompromissia. Sama pätee puheenjohtajavaltioihin Suomeen, Saksaan, Portugaliin ja – lisäksi – Sloveniaan.

Joitakin huomautuksia sisällyksestä: pöydällä nyt oleva teksti on harkittua. Siinä otetaan huomioon eri poliittisten ryhmien ja jäsenvaltioiden intressit. Komission ehdotuksessa oli huomioitu markkinoiden avautumiselle aikaisempi ajankohta, joka vahvistaisi olemassa olevan postidirektiivin asettaman tavoiteajankohdan. Kaksi lisävuotta on melkoinen ajanjakso. Se antaa kaikille toimijoille aikaa tehdä valmistelunsa valmiiksi. Sen ei kuitenkaan pitäisi johtaa omahyväisyyteen.

Postialalle, sen asiakkaille, toimijoille ja työntekijöille on tärkeää, että markkinoiden täydelliselle avaamiselle on lopullinen ja ehdoton ajankohta. Yhteisessä kannassa edellytetään tasapuolisia olosuhteita ja vaaditaan meitä poistamaan markkinoille pääsyn esteitä.

Huomiseen äänestykseen on jätetty käsiteltäväksi rajoitettu määrä tarkistuksia. Useimmiten nämä ovat tarkistuksia, jotka liikenne- ja matkailuvaliokunta on hylännyt jo joulukuussa. Kuten kollegani McCreevy huomasi tuolloin, nämä tarkistukset eivät tuo lisäarvoa sisämarkkinoille, postin käyttäjille tai postinkantajille. Tämä antoi pontta postiuudistukseen liittyvän prosessin viimeistelyyn.

Yhteenvetona voin sanoa, että edessänne oleva teksti on harkittua, sisällöltään hyvää, ja jos katsotte sen tärkeimpiä säännöksiä, olette kanssani samaa mieltä, että se on uskollinen tavoitteellemme: se avaa markkinat aidosti, ei itsessään loppuna, vaan keinona, jonka avulla tavoittelemme laadukkaan, erittäin tehokkaan ja kestävän postialan laajempaa tavoitetta, joka on mukautettu 2000-luvun tarpeisiin.

  Reinhard Rack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, viime vuosina kaikki meistä, minä mukaan lukien, olemme toistuvasti valittaneet sitä että, jopa tärkeiden lainsäädännöllisten projektien tapauksessa useimmat istuimet neuvoston penkissä ovat pysyneet tyhjinä. Siksi pitäisimme asianamme ilmaista ilomme puheenjohtajavaltion Slovenian suuresta edustuksesta tässä tärkeässä lainsäädännöllisessä keskustelussa ja siitä, että Slovenia on jo, niin sanoakseni, astumassa Lissabonin sopimuksen henkeen ja on siis juuri ratifioinut sen.

Postipalvelujen sisämarkkinat ovat olleet tulossa jo kauan. Olemme iloisia siitä, että kaiken mennessä hyvin tämän nykyisen luonnoksemme avulla prosessi saatetaan menestyksellisesti päätökseen. Komission alkuperäinen ehdotus oli periaatteessa johdonmukainen ja hyväksyttävä, mutta meille Euroopan parlamentissa perusperiaatetta sovellettiin monessa tapauksessa liian yleisesti ja mielestämme keskeiset yksityiskohdat jäivät ratkaisematta.

Tässä mielessä oli hyvä asia, että esittelijämme Markus Ferberin johdolla, jota onnittelen lämpimästi Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta, hyvin selvällä enemmistöllä päätöksensä tekevä valiokuntamme pystyi lisäämään lukuisia tärkeitä asioita komission ehdotukseen ensimmäisessä käsittelyssä ja tulkitsemaan ja elävöittämään sen säännöksiä.

Erityisesti taloudelliselle puolelle lisäsimme ylimääräisen vaihtoehdon – tärkeän sellaisen, koska se takaa, ettei tärkeää kysymystä jätetä huomioimatta. Lisäsimme sosiaaliset määräykset, erityisesti sellaisiin asioihin kuin työolosuhteisiin, työaikaan ja lomaoikeuksiin liittyvät määräykset. Esitimme erityisesti ajallisesti rajatun vastavuoroisuuslausekkeen sen takaamiseksi, että direktiivi ei tuota ansiottomia voittoja antamalla joidenkin jäljellä olevien monopolin haltijoiden laajentaa toimintaansa markkinoille, joilla sääntely on purettu.

Sen vastineeksi suostuimme direktiivin voimaantulon siirtämiseen kahdella vuodella. Uskomme, että ehdotus oli yleisesti hyvin harkittu, ja mielestämme neuvoston, joka hyvin laajasti hyväksyi Euroopan parlamentin kannan, toimet vahvistavat tätä. Meidän pitäisi hyväksyä tämä kanta huomenna ja jakaa neuvoston, komission ja esittelijän tyytyväisyys tulokseen.

  Brian Simpson, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin PSE-ryhmän puolesta kiittää Markus Ferberiä raportista ja lujasta työstä monen vuoden ajan.

PSE-ryhmä hyväksyy sen, että neuvosto on hyväksynyt suuren osan parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannasta ja että tämä takaa yleispalvelun; se takaa tämän palvelun rahoituksen; se myös käsittää, että sosiaalisen suojelun on oltava järjestyksessä ja se lykkää täytäntöönpanoa kahdella vuodella vuoden 2010 loppuun kaikkien vanhojen jäsenvaltioiden osalta ja vuoden 2012 loppuun uusien osalta.

Mielestäni tämä on hyvä sopimus. On niitä, jotka yhä taistelevat vapauttamista vastaan. Mutta se taistelu hävittiin jo yli 15 vuotta sitten, kun parlamentti hyväksyi – vastoin neuvojani siihen aikaan – postipalvelualan vapauttamisen.

Jotkut meistä tässä parlamentissa ovat lykänneet täyttä täytäntöönpanoa nämä kaikki 15 vuotta, mutta tulee lopulta aikaa, jolloin meidän on kohdattava todellisuus.

Vaikka henkilökohtaisesti haluaisin toisen käsittelyn ilman tarkistuksia, ryhmäni uskoo, että on oikein selvittää yleispalvelun rahoitus ja suojella niitä palveluita, joita tällä hetkellä tarjotaan heikkonäköisille ja sokeille. Siksi kannatamme tarkistuksia 1, 2, 6, 18 ja 19.

Meidän on varmistettava, että postipalvelut voivat kilpailla, ei välttämättä toisiaan vastaan, vaan muita teknologioita vastaan. Mutta tarvitsemme tasaisen pelikentän, ja esittämilläni ehdoilla toivon, että voimme päättää työmme näiden asiakirjojen suhteen ensimmäisen käsittelyn kantamme perusteella ja palata tärkeimpään asiaan eli luotettavan, säännöllisen ja kohtuuhintaisen postipalvelun tarjoamiseen kansalaisillemme ja kaikkien postinkantajien koko Euroopan unionissa tekemän tärkeän työn tunnustamiseen.

Lopuksi, kun Markus Ferber ja minä aloitimme työn näiden asiakirjojen parissa, kummallakaan meistä ei ollut yhtään harmaita hiuksia. Katsokaa meitä kahta nyt!

  Luigi Cocilovo, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, myös minä, kuten kaikki kollegani, haluaisin onnitella esittelijä Ferberiä hänen työstään. Tämä oli työ, joka aloitettiin kauan sitten ja jonka aikana meillä on ollut huomattavia lähenemishetkiä ja joitakin rakentavia keskusteluhetkiä. Minun ja ryhmäni kannan osalta voidaan todeta, että meillä ei ole koskaan ollut mitään periaatteiden tai ideologian ristiriitaa vapauttamisesta, josta kaikki olemme samaa mieltä ja jota kannatamme pyrkiessämme tietysti varmistamaan yleispalvelun kannalta välttämättömät takuut.

Nykyisessä direktiiviehdotuksessa, jonka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä ja jonka neuvosto otti sitten uudelleen käsiteltäväksi, voimme huomata tämän takuun olevan mukana, vaikkakin joistakin ehdoista voisi tehdä tarkempia, täsmällisempiä ja yksityiskohtaisempia. Emme halua olla kuin ne, jotka eivät näe metsää puilta, mutta toisaalta emme myöskään halua sivuuttaa sitä, että toisinaan yksityiskohdat ratkaisevat. Tästä syystä meistä olisi ollut parasta, mitä tulee joihinkin kysymyksiin, jotka koskevat valtuutuksia, asianmukaisen kilpailun varmistamista ja myös toimijoiden, joiden tehtävänä on yleispalvelujen tarjoaminen, ja muiden yksilöllisten palveluiden välisiä tariffimaksuja, verkkoon pääsyyn liittyviä oikeuksia ja vastuita, että joissakin kysymyksissä olisi syvennytty enemmän yksityiskohtiin. Meistä tämä olisi ollut parasta, mutta enemmistönä parlamentissa esitetyistä mielipiteistä, jotka myös esitettiin valiokunnassa, oli luultavasti se, että takuiden tekeminen tarkemmiksi oli tarpeetonta, ja sen sijaan pidettiin parempana olla riskeeraamatta, että sopimuksesta tulisi monimutkainen.

Yhteenvetona, tällä hetkellä olemme tätä mieltä. Niiden tarkistusten osalta, jotka koskevat sokeisiin ja heikkonäköisiin liittyviä ehtoja, haluaisimme ilmoittaa selvästi, että jos nämä ja vain nämä tarkistukset pakottaisivat yksimielisyyden saavuttamiseen, emme kannattaisi sitä. Jos kuitenkin muita tarkistuksia pitäisi hyväksyä, äänestämme myös niiden puolesta. Muuten äänestäisimme kaikkia esitettyjä tarkistuksia vastaan.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – Kiitos arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat neuvoston jäsenet. Ensin haluaisin kiittää Markus Ferberiä hänen työstään, kun hän on tavoitellut kompromissia parlamentin ja neuvoston välillä poliittisesti niin herkällä alalla kuin postipalvelut. Haluaisin korostaa, että objektiiviset vaikeudet yleispalveluja koskevan lähestymistavan vapauttamisessa pääasiassa uusissa jäsenvaltioissa heijastuivat direktiiviin riittävänä kahden vuoden lisämääräaikana näiden palveluiden varaamiseen. Samaan aikaan on luotu vankka oikeusperusta yleispalveluiden takaamiseksi. Siksi uskon, että pallo on nyt jäsenvaltioiden viranomaisilla. Huolimatta vaikeuksista, joita postiyritykset ovat kohdanneet joissakin jäsenvaltioissa, mukaan lukien maassani Latviassa, uskon markkinoiden vapauttamisen ratkaisevan vanhanaikaisten postipalvelujen tarjoajien näennäisesti toivottoman tilanteen. Mitä huomisen äänestykseen tulee, kehotan teitä olemaan kannattamatta edellä mainittuja ehdotuksia, koska jäsenvaltioiden on käytettävä hyväkseen toimivaltaansa myös huononäköisten suhteen. Kiitos.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, pelkään tosiasioiden estävän minua liittymästä juhlintaan. Tosiasia numero yksi: kuka hyötyy? Ne kuluttajat, jotka asuvat kaupungeissa ja pitävät mainosmateriaalin saamisesta postilaatikkoihinsa. He hyötyvät. Samoin yritykset, jotka erikoistuvat massapostituksiin ja postin välityksellä tapahtuviin mainoskampanjoihin.

Toisaalta ne ihmiset, jotka ovat sokeita tai huononäköisiä, eivät hyödy. Siksi pyydän teitä hartaasti kannattamaan tähän asiaan liittyvää tarkistustamme. Hyötyjiä eivät myöskään ole postipalvelutyöntekijät, jotka työskentelevät pienellä palkalla ja ovat valtavan paineen alaisina, mikä voi vain lisätä ennakoituja olosuhteita. Toinen ryhmä, joka ei hyödy, ovat maalla tai syrjäseudulla asuvat ihmiset, joiden on turvauduttava yksityisiin postipalveluihin, sillä joudumme todistamaan palvelujen asteittaista poistamista mahdollisimman vähäisiin, mutta silti hyväksyttäviin palveluihin saakka. Erityisesti veronmaksajille ei ole hyötyä tästä, sillä heidän on jälleen kerran rahoitettava yleispalvelut, jotka aiemmin rahoitettiin niin sanoakseni sisäisesti ja joita tuettiin tehokkaasti massapostituksista ja yksityisistä postipalveluista saaduilla tuloilla.

Näistä syistä päädyn vastustamaan direktiiviä. Uskon, että se on väärin arvioitu. Kilpailu on hyvä asia, mutta on huolehdittava sen varmistamisesta, että se tapahtuu yhdenvertaisin toimintaedellytyksin. Näin ei ole tehty tässä tapauksessa.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, postipalvelut ovat työvoimavaltaisia julkisia palveluita. Euroopan maat päättivät 1800-luvun jälkipuoliskolla, että niiden oli saatava oma monopolinsa postipalvelujen suhteen, koska yksityinen sektori ei ollut perillä työstä.

Yksityisiä yrityksiä, jotka yrittivät kiertää tämän tilanteen, on aina ollut. Ne tarjosivat halvempia hintoja, mutta valikoivasti, valiten postinjakelupalvelun kiireisimmät osat ja tarjoten huonommat työolot ja palvelussuhteet. Poliittinen enemmistö on 1990-luvulta alkaen yrittänyt luoda laajemman soveltamisalan tällaisille yrityksille, ja tämä ehdotettu päätös antaa heille täysin vapaat kädet. Ryhmäni odottaa tämän johtavan huonompiin jakelupalveluihin kuluttajille, huononeviin oloihin työntekijöille ja ylimääräisiin kuluihin jäsenvaltioille yleisten postipalvelujensa ylläpitoon ja parantamiseen.

Jopa nyt, kun kolme suurinta ryhmää on sopinut kompromissista määräaikojen ja tukitoimien osalta, ryhmäni mielestä tämä valinta on yhä askel taaksepäin. Siksi me ehdotamme tiettyjen yksityiskohtien parantamistoimien, kuten sokeille asiakkaille ja henkilökunnalle annettavien tiukempien takuiden, lisäksi, että tämä vapauttaminen pitäisi hylätä. Se kävisi myös yksiin sen kanssa, kun äskettäin äänestäjät Saksan kaupungissa Leipzigissa torjuivat julkisten yritysten myynnin.

  Michael Henry Nattrass, IND/DEM-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota ilmaisuun ”määrätty ja peruuttamaton ajankohta”. Yksi asia, jota EU:n suunnittelija Jean Monnet vihasi demokratiassa, oli se, että mikään ei ole peruuttamatonta. Mikään demokraattinen hallitus ei voi sitoa seuraajaansa peruuttamattomaan.

EU:ssa on demokratiavaje, koska yhä tiiviimpi unioni suunniteltiin peruuttamattomaksi. Ei aukkoja demokratialle. Ihmiset saavat äänestää vain kannattaakseen sitä, mitä EU:n eliitti haluaa. Se on yksisuuntainen tie. Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät tätä peruuttamatonta unionia vastaan. Heidän sivuuttamisensa ja saman epäonnistuneen perustuslain esittely todistaa väitteeni oikeaksi.

Ette ole oppineet historiasta. Neuvostoliitto kaatui. Hitlerin Tausendjähriges Reich kesti 12 vuotta. Vastareaktio, jonka luotte kieltämällä ihmisiltä kansanäänestyksen, kaataa tämän suvaitsemattoman EU-valtakunnan yhtä varmasti kuin päivä seuraa yötä.

  Etelka Barsi-Pataky (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, vuoden 2012 loppuun mennessä postipalvelut vapautetaan täysin. ja yhteismarkkinat saavutetaan tälläkin alalla. Koska markkinoiden avautumisella on erilaisia vaikutuksia yksittäisten jäsenvaltioiden markkinoihin, se mitä olemme saavuttaneet lainsäädännön avulla on, että markkinat avautuvat vähitellen. Olemme myös saavuttaneet tilanteen, jossa asianosaiset postitoimistot voivat pitää käytössään olevat tulot poikkeusjakson loppuun saakka, ja pidän henkilökohtaisesti tätä tuloksena. Pitkän ajan jälkeen syntyi EU:n lainsäädäntö, joten se asettaa jokaisen kilpailutilanteeseen. Erityiskiitokset esittelijälle tästä. Toisin sanoen, tämä lainsäädäntö ei merkitse haittoja kilpaileville yrityksille markkinoiden avauduttua, vaan uusia mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies, tämä kaikki on vain puoli voittoa, jos seuraaviin toimenpiteisiin ei ryhdytä. Mitä ne ovat? Ensiksi, poikkeusjaksosta nauttivien postitoimistojen on keskityttävä tulevina vuosina eurooppalaisen kilpailun tukemien vaatimusten täyttämiseen, toisin sanoen siihen, että ne todella käyttävät hyväkseen aikaan liittyvät edut, jotka niille nyt annetaan.

Toiseksi, valtion lainsäädännössä ja menettelytavoissa on varmistettava, että kun postitoimisto toimii säästöliekillä iskulauseenaan kilpailukykyiseksi tuleminen, yleispalvelu on todella taattava vastaavalla tasolla. Emme saisi unohtaa, että vastuu palvelusta on edelleen valtion velvollisuus. Itse asiassa lainsäädäntö syntyi siksi, että Euroopan kansalaisilla, missä tahansa he asuvatkin, jopa kaikkein pienimmissä paikoissa, pitäisi olla mahdollisuus käyttää sopivan hintaisia ja laatuisia postipalveluja. Kiitos mielenkiinnostanne.

  Gilles Savary (PSE). – Arvoisa puhemies, mielestäni asia, josta äänestämme huomenna, on historiallinen, koska posti on ollut julkinen palvelu alkuajoista lähtien, erityisesti hallitsijoiden ajoista. Tämä johtui siitä, että postin jakelu on strategista, ja se myös takasi yleisen ja nopean palvelun.

Olemme juuri lopettaneet postipalvelujen julkisen valvonnan tai lopetamme sen huomenna ja korvaamme sen postimarkkinoilla, joilta sääntely on laajasti purettu. Se, mitä tässä direktiivissä ehdotetaan, on ennen kaikkea loistavat markkinat lakimiehille ja asianajajille, koska se ei ole yhdenmukaistamista. Jokainen jäsenvaltio voi päättää omasta rahoitusmenetelmästään, ja menetelmiä on neljä erilaista. Direktiivissä ehdotetaan myös jotakin täysin ristiriitaista: korvauksen saaminen yleispalvelun rahoituksesta valtion tukien avulla, kun joissakin maissa sitä, mikä ei ollut kannattavaa, rahoitettiin tasoituksella sen ollessa kannattavaa.

Mielestämme teemme virheen. Aika näyttää, mutta siitä on jo nyt joitakin merkkejä. Postipalveluun on investoitu Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 880 miljoonaa euroa. Espanjassa on juuri ilmoitettu, että kilpailupaineesta johtuen maaseutu ei enää saa suoraa postipalvelua. Saksalaisilla on ongelmia vähimmäispalkan saattamisessa sopusointuun postipalvelujen markkinoiden kanssa. Minusta tuntuu, että hyödytämme nyt yrityksiä, annamme niiden kuoria kerman suuresta osasta markkinoita, mutta emme palvele postipalvelujen yleistä etua tai Euroopan unionin ulkoista kilpailukykyä.

  Dirk Sterckx (ALDE). – Arvoisa puhemies, kannatan jäsen Ferberin saavuttamaa ja neuvoston hyväksymää kompromissia, koska kannatan postipalvelujen avoimia markkinoita. Mielestäni tämä direktiivi antaa jäsenvaltioille riittävän liikkumavaran sen varmistamiseen, että niiden markkinat avautuvat oikealla tavalla ja että eri palveluntarjoajat kilpailevat asiakkaista taatun laadun pohjalta.

Ei varmastikaan ole tarkoitus, että jäsenvaltioiden pitäisi käyttää tätä liikkumavaraa estääkseen markkinoitaan avautumasta, vaikka tämäkin riski on olemassa. Olisi helppo soveltaa tätä direktiiviä niin, että uusia yrityksiä odottaisivat niin tiukat vaatimukset, että yksikään uusi yritys ei vaivautuisi lähettämään kirjettä. Jos jäsenvaltiot soveltavat direktiiviä näin, silloin olemme hyväksyneet hienon lainsäädännön, mutta emme ole muuttaneet käytännössä mitään postin asiakkaiden kannalta.

Mielestäni meidän on epäilemättä hyväksyttävä teksti, mutta pyytäisin komissiota varmistamaan, ettei postipalvelujen avoimien markkinoiden luomisen tarkoitusta kierretä jäsenvaltioiden toimilla. Huomaan, että esimerkiksi esittelijän maassa on hiljattain ryhdytty toimenpiteisiin, jotka ovat itse asiassa taas sulkeneet postin markkinat Saksassa.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – Arvoisa puhemies, postipalvelulla on Irlannissa keskeinen asema maalaisyhteisöjen elämässä, erityisesti maaseudun asukkaille ja syrjäseutujen ihmisille, joilla ei ole naapureita ympärillään. Joten suhtaudun myönteisesti yleispalvelun tarjoamiseen – se on elintärkeää ihmisille Irlannissa ja olen varma, että myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

Haluaisin ennen kaikkea onnitella esittelijä Ferberiä siitä, että hän piti tiukasti kiinni tästä periaatteesta. Asiakkaiden hyväksi siitä pitäisi säätää asiakirjaluonnoksissamme, ja tässä yhteydessä suhtaudun myönteisesti myös uuteen rahoituspalveluun, jonka Irlannin postilaitos perusti Irlantiin. Tämä osoittaa, että postipalvelujen tarjoajat voivat mukautua markkinoiden uusiin vaatimuksiin jatkaen yleisen postipalvelunsa tarjoamista.

Lisäksi haluaisin kiittää yhteisöjen tuomioistuimen äskettäisen päätöksen, jossa sanotaan, että postipalvelujen tarjoajalla on oikeus tehdä sosiaaliavustusten jakeluun liittyvä sopimus.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – Portugalin puheenjohtajuuskaudella neuvosto suostui postipalvelujen markkinoiden täyteen avaamiseen EU:ssa 31. joulukuuta 2010 jälkeen soveltaen kilpailusääntöjä siihen, minkä joidenkin mielestä pitäisi olla julkinen palvelu, luodakseen postipalvelujen sisämarkkinat. Portugalin pääministeri pitää tätä hienona. Päätös on kuitenkin ankara isku julkisille postipalveluille, varsinkin varattujen palvelujen lakkauttaminen, kun pannaan liikkeelle niiden hävittämisprosessi ja myöhemmin luovutetaan ne voittoa tavoitteleville monikansallisille yrityksille, ja lisäksi julkisista varoista, vaarantaen kansakunnan ja alan työntekijöiden oikeudet.

Jos oli mitään epäilyjä siitä, mitä tarkoitetaan yleistä etua kokevan pöytäkirjan ottamisella mukaan sopimusluonnokseen, tällä direktiivillä karkotetaan epäilykset: demokraattisesti johdettujen ja valvottujen julkisten yritysten suorittama julkisten palvelujen purkamisen ja hävittämisen jatkuminen, joka uhkaa niiden omistusta ja tarjoamista. Tästä syystä ehdotamme tämän direktiivin hylkäämistä.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, posti on yksi niistä julkisista palveluista, joita maidemme ihmiset, sekä nuoret että vanhat, arvostavat erittäin paljon. Tästä syystä päätöksen muotoilu on ehdottoman tärkeää. Aiemmissa keskusteluissa direktiivistä olen ilmaissut pelkoni, että harvaan asuttujen alueiden tarpeita ei ehkä oteta huomioon. Ei ollut selvää, että sama palvelu taattaisiin kaikille. Kerran kyselytunnilla, jossa oli mukana komission jäsen McCreevy, minulle luvattiin, ettei yleispalvelun tarjoamista koskevaan vaatimukseen tulisi muutosta. Nyt meillä on kompromissi, jossa annetaan takeet siitä, että niiden meistä, jotka asuvat harvaan asutuilla alueilla, posti kerätään ja jaetaan viitenä päivänä viikossa aivan kuin muidenkin. Kannatan postidirektiivin kompromissia huomenna. Toivotaan, että tämä johtaa parempaan palveluun, halvempiin hintoihin ja tehokkaampaan postijärjestelmään kaikkien osalta, kun puramme yhtenäismarkkinoiden sääntelyn yhdellä lisäsektorilla.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijäämme Ferberiä erittäin lämpimästi hänen tekemästään työstä. Hän onnistui saamaan parlamentin sopimaan tästä vaikeasta asiasta ensimmäisessä käsittelyssä, vaikka meistä molemmista tuntui, että meidän olisi pitänyt mennä vielä askel pidemmälle. Lopulta kuitenkin yhteinen asenteemme oli se, mikä ohjasi neuvostoa, ja niin minäkin yhdyn koko sydämestäni yhteiseen kantaan.

Sosialistien ja vihreiden ryhmien jäsenet ovat valitettavasti peloissaan, eivätkä pysty näkemään niitä valtavia mahdollisuuksia, joita tämä direktiivi tarjoaa uusille yrityksille ja työpaikoille. Olen ehdottoman vakuuttunut tästä, ja esimerkit monessa jäsenvaltiossa tukevat minua. Mutta kaikki riippuu nyt siitä, että Euroopan komissio pitää kiinni direktiivistä, niin ettei se jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Jos direktiivi otetaan käyttöön, se varmasti saavuttaa tavoitteen markkinoiden avautumisesta. Kuluttajat saavat parempia palveluja, eikä käy niin kuin Saksassa, jossa uudet toimijat, eikä vain uudet toimijat vaan myös uudet yritykset, uudet palvelut ja uudet työpaikat ajetaan pois markkinoilta sosiaalisen suojelun verukkeella.

Joten olen tyytyväinen vastaukseen, jonka sain eilen Euroopan komissiolta. Sain sen käsityksen, että komission on tarkoitus tutkia Saksan tilanne. Kehottaisin teitä tekemään niin ja nopeasti, koska uudet toimijat Saksan markkinoilla ovat suurissa vaikeuksissa, ja olisi aivan kauheaa, jos asiat eivät sujukaan ja jos asetetaan täsmälleen väärä ennakkotapaus.

Ennustan, että Ranska ja muut maat seuraavat, ja lopulta emme saavuta yhtään mitään . Joten komissiolla on tässä suuri vastuu. Toivon, että käytätte kaikki mahdolliset lailliset kanavat ja käytätte poliittista painostusta sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan oikein Euroopan postimarkkinoihin.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, postipalvelut ovat erittäin tärkeitä yhteisöjen taloudelliselle ja sosiaaliselle elämälle. Siksi meidän on taattava postipalvelujen saatavuus ja ennen kaikkea meidän on taattava noiden palvelujen laatu.

Postipalvelujen markkinoiden täydellinen vapauttaminen, mukaan lukien alle 50 grammaa painavat jakelut, sallii lisääntyneen kilpailun, uusien toimijoiden ilmestymisen ja uusien työpaikkojen luomisen.

Haluaisin kuitenkin miettiä useita tärkeitä asioita. Ennen kaikkea on välttämätöntä, että yleinen palvelu taataan ja kaikki kansalaiset voivat saada postia riippumatta siitä, asuvatko he vuoren huipulla vai saaressa. Toiseksi, meidän on taattava asianmukaiset työolot tämän alan työntekijöille; meidän on erityisesti taattava työpaikkoja ja tuloja koskevat sosiaaliset vakuudet. Kolmanneksi, jotta jäsenvaltiot voisivat taata yleisen palvelun, niiden on välttämätöntä määrittää mahdollisimman pian yleisen palvelunsa rahoituskeino. Direktiivi sallii jäsenvaltioille joustavuutta tässä suhteessa. Neljänneksi, koska elämme yhä selvemmin digitalisoidussa maailmassa, on välttämätöntä, että postipalvelujen tarjoajat monipuolistavat toimintaansa niin, että ne tarjoavat myös sähköisiä palveluja.

Joillakin jäsenvaltioilla voi olla kaksi ylimääräistä vuotta ennen postipalvelujen täydellistä vapauttamista. On yhdentekevää, milloin vapauttaminen tapahtuu. Postipalveluiden tarjoajilla pitäisi olla tehokas hallinto, jonka pitäisi taata kyseisten palvelujen korkea laatu.

  Dariusz Maciej Grabowski (UEN). – Arvoisa puhemies, on ristiriitainen päätös antaa yksityisten operaattoreiden tarjota postipalveluja. Aika näyttää, onko se hyödyllinen kuluttajille.

Meidän on muistettava, että joissakin uusissa jäsenvaltioissa, joissa kehitystaso on alhaisempi, on heikko lähtökohta yleisen omantunnon osalta, että instituutiot puolustavat kilpailun ja kuluttajien etuja. On olemassa vaara, että pääoman ja kuluttajan etujen välinen tasapaino häiriintyy. Siksi on suhtauduttava myönteisesti siihen, että määräaika asetettiin vuoteen 2012.

Samanaikaisesti ehdottaisin, että ennen vuotta 2012 tehtäisiin analyysi postipalvelumarkkinoiden toiminnasta niissä maissa, jotka ovat jo ottaneet käyttöön uudet säännöt, ja sen tarkoituksena olisi tunnistaa ja estää mahdolliset säännöttömyydet jäljellä olevissa maissa. Olen myös sitä mieltä, että viranomaisten pitäisi palkita julkisia palveluja tarjoava taho eikä – kuten mietinnön tekijät ehdottavat – ainoastaan maksaa hänelle korvaus.

Vuosien työ tämän lainsäädännön parissa on muuttanut esittelijä Ferberin hiukset harmaiksi. Luotan siihen, että uusien säännösten käyttöönotto ei aiheuta hänelle lisää hankaluuksia, eikä varsinaista hiustenlähtöä.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, on varmasti hyvin ilmeistä, että esittelijä Ferberin kanta ja Corien Wortmann-Koolin ja muiden jäsenten kannat ovat aivan vastakkaiset. Uskon, että on väärin pitää julkisten palvelujen yksityistämistä ja vapauttamista globalisaation standardivastauksena. Minulla on myös syytä uskoa, että yhä useammat ihmiset ovat eri mieltä tästä lähestymistavasta. Leipzigissa viime viikonloppuna pidetyssä kansanäänestyksessä 80 prosenttia äänestäjistä tai pikemminkin niistä, jotka äänestivät, hylkäsivät yksityistämisen estäen näin kaupunginvaltuustoa tekemästä lisää yksityistämisiä kolmen seuraavan vuoden ajan.

Haluan sanoa teille myös, ettei asia ole niin, että tähän direktiiviin, josta tänään keskustelemme, on todella otettu mukaan suojatoimenpiteitä ihmisten – työntekijöiden – suojaamiseksi sosiaaliselta polkumyynniltä. Olemme nähneet, miten minimipalkkojen käyttöönotto postipalvelualalla Saksassa on kohdannut vastarintaa juuri niiden yritysten taholta, joiden yritystoiminnan perustana ovat olleet mahdollisimman alhaiset palkat. Olen myös erittäin huolissani siitä, että julkiset laitokset myöntävät sopimuksia kyseisille yrityksille.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, postialan vapauttamiseen liittyvä työ on ollut käynnissä yli 15 vuotta, ja sen arvo on yli 90 miljardia euroa vuodessa koko unionissa. Tänään olemme kyseisestä lainsäädännöstä äänestämisen kynnyksellä, ja olemme merkitsemässä tämän lainsäädännön unionin historiaan, ja haluan onnitella esittelijää loistavasta työstä.

Projektin nykyinen versio on yleinen kompromissi, jossa päätavoitteet tunnutaan saavuttaneen: postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräinen toteuttaminen pääasiassa lopettamalla postimonopoli ja laadukkaan, edullisen julkisen palvelun varma jatkuminen.

Direktiivin nykyinen versio ei ole kuitenkaan yhtä kunnianhimoinen kuin komission alkuperäinen ehdotus. Neuvottelujen aikana lähtö vapauttamisen ajatuksesta postimarkkinoiden asteittaisen, melko varovaisen avaamisen hyväksi alle 50 gramman painoisten kirjeiden osalta tuli yhä ilmeisemmäksi. Tämä heijastui direktiivikompromissin voimaantuloaikaan, erityisesti kun on kyse uusista jäsenvaltioista ja maista, joissa on vähän asukkaita, pienet maantieteelliset alueet ja julkista palvelua koskevat ehdot.

Päiväys 31. joulukuuta 2012 tuntuu turhan kaukaiselta jäsenvaltioista, jotka liittyivät unioniin vuonna 2004. Ymmärrän sen olevan osa neuvoteltua kompromissia, jonka hyväksymme, mutta se voi hyvinkin jarruttaa ehdotettuja muutoksia. Pelkään, että näin pitkä direktiivin voimaantuloaika – yli neljä vuotta – yksinkertaisesti hidastaa muutoksia, jotka esimerkiksi kahden vuoden jakson ollessa kyseessä tulisivat voimaan melkein välittömästi.

Lopuksi haluan tukea Zita Pleštinskán pyyntöä ehdoista, jotka koskevat sokeiden ja huononäköisten palauttamista ehdotettuun direktiiviin. Heitä ei mainita nykyisessä versiossa.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää ja kollegoitani, jotka ovat auttaneet saavuttamaan tuloksen, joka on huomattava parannus alkuperäiseen komission ehdotukseen. Ymmärrän, miksi moni meistä haluaa jättää sen tähän, mutta direktiiviin lisättyjen myönteisten osien takana vaanii useita vaaroja. Itse asiassa mitään ei ole vielä saavutettu, koska jäsenvaltioille annetaan paljon vastuuta kahden tärkeän asian suhteen.

Ensiksi, on vielä paljon kysymyksiä siitä, miten yleinen palvelu on määrä rahoittaa. Jäsenvaltioilla on useita vaihtoehtoja tässä, mutta ei ole aina selvää, toimivatko ne todella. Monissa tapauksissa tämä johtaa kaikenlaisiin kiistoihin, mukaan lukien juridisiin. Siksi minusta tuntuu, että olisi hyödyllistä tehdä kaksi asiaa selväksi: ensiksi, että jäsenvaltiot ovat velvollisia takaamaan yleisen palvelun ja rahoituksen siihen missä tahansa olosuhteissa, ja toiseksi, että jäsenvaltioita on vaadittava järjestämään asiansa ja valmistautumaan tähän uuteen tilanteeseen perusteellisesti ja hyvissä ajoin.

Toinen tärkeä asia ovat sosiaaliset kysymykset. Tässä on tärkeää huomauttaa, että tämä direktiivi antaa jäsenvaltioiden vaatia kaikkia postipalvelujen tarjoajia toimilupajärjestelmän avulla noudattamaan esimerkiksi samoja työehtosopimuksia tai muita vähimmäisnormeja. Tämä on hyvä ajatus, mutta se on silti vain valinnainen, ja sitä sovelletaan eri tavalla eri maissa.

Lyhyesti sanoen, mielestäni direktiiviä voitaisiin tiukentaa, ja tällä ei ole mitään tekemistä jänistämisen kanssa, vaan se heijastaa sitä, että vapaita markkinoita on säänneltävä ja vapauttaminen on valmisteltava huolellisesti.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, olemme tyytymättömiä Euroopan komissioon, neuvostoon ja esittelijäämme, koska he eivät ole viitanneet alan työntekijämäärien vaihteluihin, työoloihin, työaikaan tai palkkaan.

Samoin ei ole varauduttu yritysten hinnoittelupolitiikan tehokkaaseen tarkastukseen eikä pakettien kuljetusta ja pikapostia koskeviin yksityisiin monopolitilanteisiin.

Lisäksi mietinnössä painotetaan vakaata työllisyyttä jäsenvaltioissa paikallisista vaihteluista huolimatta, mutta ei ole annettu mitään tietoja tämän osoittamiseksi.

Näissä olosuhteissa ei ole mahdollista tehdä asianmukaista arviointia työntekijöiden parhaaksi.

Lopuksi pitäisi korostaa, että neuvosto on tietyssä mielessä ratifioinut parlamentin tekemät tarkistukset salliessaan paljon keskustelua sosiaalisista seurauksista sekä palvelujen työntekijöille että kuluttajille.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisestä toteuttamisesta voi todellakin sanoa: ”Hyvää kannattaa odottaa”. Jopa minä voin kannattaa tätä pöydällä olevaa luonnosta, viidentoista vuoden kovien neuvottelujen tulosta. Satun olemaan niitä ihmisiä, jotka mieluiten olisivat säilyttäneet kansallisen postilaitoksen monopolin alle 50 grammaa painavien kirjeiden osalta. Nyt tämä postimarkkinoiden valvotun sääntelyn purkamisen viimeinen vaihe tulee voimaan 1. tammikuuta 2011.

Kun otetaan huomioon postipalvelujen rakenne Luxemburgissa, lainsäädännön vaatimus ottaa asevoimista vapaaehtoisia töihin julkiseen palveluun ja siitä aiheutuvat kulut, en olisi voinut kannattaa nopeaa ja riittämättömästi valvottua postipalvelujen markkinoiden sääntelyn purkamista, koska sillä olisi voinut olla sietämättömiä vaikutuksia postin henkilöstöön ja asiakkaisiin.

Siksi pyysin ensimmäistä käsittelyä varten esittelijä Ferberiä sallimaan määräajan kahden vuoden lykkäyksen pienille maille, joissa on suhteellisen vähän asukkaita, niin että ne voisivat jatkaa tiettyjen palvelujen tarjoamisen rajoittamista yleispalvelun tarjoajalle, ja kiitän häntä ymmärryksestä. Olin määritellyt tämän järjestelyn hienovaraisesti taatakseni, että Luxemburg hyötyisi erivapaudesta, mutta ministerit halusivat mieluummin ehkäistä kaikki väärinkäsitykset nimeämällä asianomaiset maat. Tämä pitää meidät turvassa.

On tärkeää, että yleispalveluvelvoite takaa postin keräilyn ja sen nopean jakelun ilmoitettuihin asuin- tai yritysosoitteisiin jokaisena arkipäivänä, myös syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla. Yleispalvelun nettokulujen kattamiseen mahdollisesti tarvittavaa ulkopuolista rahoitusta ja siten kysymystä kohtuullisista hinnoista on myös säännelty tyydyttävästi. Lopuksi on ryhdytty parhaisiin mahdollisiin toimiin, jotta varmistetaan pysyvät ammattitaitoa vaativat työpaikat yleisen palvelun tarjoajille, palvelukseen ottamisen ehtojen noudattaminen ja olemassa oleviin säännöksiin perustuvat sosiaaliturvajärjestelmät tai työehtosopimukset päinvastoin kuin vasemmisto uskottelee meille. Heidän pitäisi ensin lukea luonnoksen teksti. Siinä myös nimenomaan määrätään, että postimarkkinoinnin sääntelyn purkamista valmisteltaessa on otettava huomioon sosiaaliset näkökohdat.

Mitä tulee filantrooppisten lähetyssaarnaajiemme käsiteltäväksi jättämään esitykseen, joka koskee ilmaisia postipalveluja näkövammaisille, en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi varakkaiden näkövammaisten pitäisi voida lähettää postinsa ilmaiseksi veronmaksajien kustannuksella. Joka tapauksessa, ne jotka ehdottavat tätä tarkistusta haukkuvat väärää puuta, koska jäsenvaltiot takaavat tällaiset järjestelyt. Subsidiarité oblige!

  Zita Gurmai (PSE). – Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvät kollegat, postipalvelumarkkinoiden vähittäinen avautuminen on tärkeä virstanpylväs sisämarkkinoiden saavuttamisessa. Se vaikuttaa osaltaan erityisoikeuksien lopettamiseen postialalla, ja se asettaa tietyn ja peruuttamattoman määräajan markkinoiden avaamiselle taaten kestävän, korkeatasoisen yleispalvelun. Markkinoiden avaaminen tehostaa kilpailua, ja näin palvelun tasoa voidaan parantaa laadun, hinnan ja valinnanvaran suhteen. Tämä toimenpide edistää postipalvelujen sääntelyyn liittyvien perusperiaatteiden yhdenmukaistamista ja luultavasti saa aikaan alemmat hinnat sekä paremmat ja innovatiivisemmat palvelut, ja silti luodaan paremmat olot kasvulle ja työllisyydelle.

Direktiivin tarkistaminen on esimerkillisen kompromissin tulos, kompromissin jossa otettiin huomioon jäsenvaltioiden historiallisista ja taloudellisista ominaispiirteistä johtuvat erot. Siinä huomioidaan se, että vapauttamisen valmistautuminen vaatii enemmän aikaa joissakin jäsenvaltioissa, pääasiassa keskisessä Itä-Euroopassa. Samaan aikaan ottaen huomioon muiden intressit ja estääkseen kilpailun vääristymisen markkinoilla maissa, joissa postiala on jo täysin vapautettu, niiden maiden, jotka eivät vielä avaa markkinoitaan, postipalvelut eivät saa tarjota palveluita ennen poikkeusmääräaikaa joulukuun lopussa 2012. Haluaisin kiittää esittelijä Ferberiä hänen työstään, mutta luonnollisesti kiitokset ovat paikallaan myös jäsen Simpsonille, varjoesittelijälle.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – Onnittelen esittelijä Ferberiä ja parlamentin jäsen Simpsonia heidän laadukkaasta raportistaan ja kaikkia mukana olleita jäseniä ja puolueita avoimuudesta neuvottelumenettelyn aikana. Tämä postipalvelujen markkinoiden vapauttaminen on vielä kaukana sellaisten kilpailuun perustuvien markkinoiden saavuttamisesta, joilla kuluttajat ja yritykset ovat suurimpia voittajia. Siksi kiistelin siitä, komission lähestymistapa ei ehkä takaa riittävästi yleispalvelua. Niinpä kannatin varjoesittelijä Simpsonin kantaa tarpeesta taata yleispalvelu ja perustaa korvausrahasto ja sitoumusta avata alle 50 gramman postipalvelut vuonna 2010 tai erikoistapauksissa kuten uudet jäsenvaltiot, joissa on syrjäisiä seutuja, 31. joulukuuta 2012 mennessä. Olen myös tyytyväinen niiden valtioiden osalta, joita erityissäännökset koskevat, vaikka minun on huomautettava, että ne eivät ehkä ole riittäviä, joten lisätoimia tarvitaan.

Työllisyyden osalta olen iloinen aiemmin käyttöön otetusta lisäyksestä, että raportointi alan työllisyyden kokonaiskehityksestä, kaikkien operaattorien jäsenvaltiossa soveltamista työoloista ja kaikista tulevista toimista on tehtävä pakolliseksi. Olen hyvin tyytyväinen saavutettuun yhteiseen kantaan, mutta kannatan muun muassa kollegoideni Savaryn, El Khadraouin ja Ayala Senderin ja parlamenttiryhmäni esittämiä tarkistuksia, koska ne vahvistavat ajatusta harkittuun vapauttamisprosessiin liittyvästä tarpeesta tasa-arvoisen yleisen saatavuuden, kehityksen ja työllisyyden vahvistamiseksi. Kaikista näistä syistä kehotan täysistuntoa tukemaan tätä mietintöä ja neuvostoa ja kannattamaan parlamentin kantaa.

  Richard Howitt (PSE). – Arvoisa puhemies, parlamentin pitäisi hyväksyä tarkistuksemme pakollisten ilmaisten postipalvelujen palauttamisesta sokeille tähän direktiiviin.

Neuvoston puheenjohtaja Vizjak, sanotte olevanne avoin ja joustava, ja kuitenkin te torjuitte täysin parlamentin tarkistukset, jotka liittyivät pakollisiin ilmaisiin palveluihin sokeille. Kuulimme tänä iltana komission jäsenen Orbanin sanovan komission jäsenen McCreevyn puolesta, etteivät tarkistuksemme tuo lisäarvoa postin käyttäjille.

Komission jäsen Orban, eivätkö sokeat ole postin käyttäjiä? Ja eikö todellinen lisäarvo, josta puhutte, ole varsinaiset lisäkustannukset, jotka sokeat pakotetaan maksamaan?

Esittelijä Ferber, minun on valitettavasti sanottava, että uskon teidän olleen väärässä tehdessänne sopimuksen jättäen pois tämän vaatimuksen, jonka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä. Eilen ette myöskään vastannut kysymykseeni: onko olemassa uhka sokeiden palveluille? Toivottavasti vastaatte tänään. Koska jos tällaista uhkaaei ole, mitä teillä voi olla sitä vastaan, että tämä lisätään direktiiviin? Jos uhka taas on olemassa, se osoittaa, miksi meidän on lisättävä se. Italiassa, Saksassa, Suomessa, Alankomaissa, Kreikassa ja Portugalissa postilaitos, ei valtio, tarjoaa tämän ilmaisen palvelun. Vapautettujen markkinoiden uudet ja olemassa olevat tarjoajat väistämättä pyrkivät alentamaan kustannuksia; sokeat eivät saa olla sen uhreja. Vapauttamisen jälkeen sokeiden palvelut loppuivat Uudessa-Seelannissa. Emme saa antaa sen tapahtua täällä.

Lopuksi niille, jotka sanovat suhtautuvansa myönteisesti vammaisiin, mutta jotka sanovat, että tämä ei oikea paikka tai tapa sen osoittamiseen: kerroitte meille siitä hissidirektiivin ja linja-autodirektiivin ja muun yhtenäismarkkinoiden lainsäädännön yhteydessä. Mutta parlamentti sanoi ei, ja me vaatimalla vaadimme sitovaa pääsyä liikuntarajoitteisille. Tänään taas meidän on vaatimalla vaadittava pakollisia oikeuksia Euroopan sokeille ja heikkonäköisille.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, kiitos että annoitte minulle puheenvuoron.

Neuvoston hyväksymä yhteinen kanta ei sisällä tarkistuksia, jotka koskevat ilmaisia postipalveluita sokeille, siitä huolimatta, että ensimmäisessä käsittelyssä Euroopan parlamentti äänesti sen puolesta, että ilmaiset postipalvelut sokeille säilytetään Euroopan postimarkkinoiden vapauttamisen jälkeen.

Aioin äänestää tarkistuksen 3 puolesta. Eva Lichtenberger on jättänyt sen käsiteltäväksi, ja siinä toistetaan parlamentin kanta ensimmäisessä käsittelyssä. Kun tämän päivän keskustelu, jossa esittelijä Marcus Ferber oli mukana, päättyi, minulle ilmoitettiin, että minkä tahansa tarkistuksen hyväksyminen vaarantaisi aiemmin sovitun kompromissin yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista koskevan direktiivin hyväksymisestä toisessa käsittelyssä, mikä voisi merkitä sitä, että täytyisi aloittaa sovittelu.

Ymmärrän tämän direktiivin hyväksymisen merkityksen. Kun se saatetaan kansalliseksi lainsäädännöksi, jäsenvaltiot voivat ratkaista tämän asian toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Siksi kehotan kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan ilmaiset postipalvelut sokeille ja heikkonäköisille toissijaisuusperiaatteen ja yleispalveluvelvoitteiden mukaisesti.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – Arvoisa puhemies, haluaisin myös tukea heikkonäköisiä koskevia tarkistuksia. Jos Euroopan unioni ilmoittaa kaikille, ettei se siedä syrjintää, silloin postipalveluiden käytön on oltava yhtäläinen kaikille, ja heikkonäköisille tämä tarkoittaa avustettua käyttöä.

  Gerard Batten (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, tämä direktiivi on taas yksi esimerkki siitä, miten yleisluonteinen, epäpätevä EU:n lainsäädäntö vaikuttaa haitallisesti Yhdistyneen kuningaskunnnan kansalaisten elämään. Tämä direktiivi on syy siihen, miksi postitoimistot sulkeutuvat ja postin työntekijät menettävät työpaikkansa. Postitoimistoilla on elintärkeä asema yhteisössä, erityisesti vanhoille, köyhille, liikuntarajoitteisille ja vammaisille. Tämä on vain yksi suuresta määrästä EU:n lakeja, jotka ovat vahingoittaneet ja vahingoittavat edelleen maatani. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset tietävät tämän, ja tämä on yksi syy siihen, miksi heiltä kielletään kansanäänestys EU:n perustuslaista. Jos se ratifioidaan, he voivat odottaa paljon tätä samaa.

  Marian Harkin (ALDE). – Arvoisa puhemies, uskon, että esittelijä on yleisesti – vaikka ei täysin – saavuttanut oikeudenmukaisen tasapainon. Yleispalveluvelvoite takaa kuluttajille postipalvelujen täyden käytön, ja jäsenvaltioilla on silti joustavuus määrätä vaikuttavin ja tehokkain järjestelmä yleispalveluvelvoitteiden takaamiseksi.

Yleispalveluvelvoitteet takaavat myös, että perustetaan riittävästi lähetyspaikkoja, jotta voidaan ottaa täysin huomioon käyttäjien tarpeet maaseutualueilla ja harvaan asutuilla alueilla, ja tiedän, että tähän ollaan tyytyväisiä, erityisesti omassa maassani Irlannissa.

Minun on sanottava, että aluksi minulla oli tiettyjä epäilyksiä vaikutuksesta postin työntekijöihin, mutta jäsenvaltioilla on edelleen toimivaltaa säännellä alan työehtoja ja työehtosopimuksia, kun tämä ei johda vilpilliseen kilpailuun.

Haluan lopuksi sanoa, että kannatan tarkistusta, ja että pitäisi olla velvoite tarjota ilmaisia palveluja sokeille ja heikkonäköisille. Olen eri mieltä komission jäsen Orbanin – vai onko se komission jäsen McCreevy? – kanssa. Uskon todella, että tämä tarjoaa lisäarvoa, koska täysin vapautetuilla markkinoilla ilmaiset palvelut sokeille tai heikkonäköisille katoavat, ja on lisäarvo, jos voimme taata heille, että ne jatkuvat.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – Kiitos, että annoitte minulle puheenvuoron, arvoisa puhemies. Ensiksi haluaisin kiittää esittelijä Ferberiä loistavasta mieitinnöstä, jonka ansiosta kauan odotettu direktiivi tulee pian voimaan. Tämä direktiivi tarkoittaa sitä, että 1. tammikuuta 2009 alkaen yhteisön postipalvelujen sisämarkkinat toteutuvat täysimääräisesti.

Olen erityisen tyytyväinen, että toissijaisuusperiaate on säilytetty ja konkreettinen toteuttaminen on jätetty jäsenvaltioille, jotka laativat lainsäädännön, joka on ominainen niiden omalle tilanteelle. Haluaisin kuitenkin myös korostaa tämän lainsäädännön sosiaalisia näkökohtia vammaisten, erityisesti sokeiden tai heikkonäköisten, oikeuksien osalta ja heidän oikeuttaan käyttää hyväksi ilmaisia postipalveluja.

Pyydän kollegoitani kannattamaan kyseisiä tarkistuksia, jotka jätettiin käsiteltäväksi täysistunnossa tällä viikolla ja jotka parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä. Nämä palvelut ovat tarkoituksenmukaisia ja tärkeitä tälle väestönosalle: ihmiset, joilla on poikkeuksellisen alhaiset tulot, alueet, joilla on erittäin korkea työttömyystaso, ja vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa olevat ihmiset, puhumattakaan sosiaalisesti syrjäytyneistä.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, kiitos tilaisuudesta osallistua tähän keskusteluun. Onnittelen esittelijää hänen tekemästään työstä. Luulen, että yleisö uskoo tämän jo tapahtuvan, koska monessa jäsenvaltiossa ei ole tasa-arvoista postipalvelua eri alueiden välillä. Olen iloinen huomatessani, että tässä asiassa sovelletaan toissijaisuutta, ja jäsenvaltiot päättävät parhaasta tavasta toteuttaa vapautettujen markkinoiden periaate.

Kannatan laajennetun työryhmäni puheenjohtajaa Richard Howittia vammaisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Valitettavasti esiin otettiin kysymys siitä, että rikkaat sokeat hyötyvät. Valitettavasti Euroopassa ja maailmanlaajuisesti on vain vähän rikkaita sokeita. Kunpa voisimmekin nousta ja sanoa, että he ovat kaikki rikkaita ja todellakin kuuluisia, mutta asia ei ole näin.

Mielestäni meidän on esiinnyttävä todella päättäväisesti tämän suhteen näyttääksemme, että kun Euroopassa on kyse pääoman ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta, se on myös huolissaan niistä, joilla ei ole ääntä, ja niistä, jotka eivät näe.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Andrej Vizjak, Neuvoston puheenjohtaja. − Tämänpäiväinen vilkas keskustelu on osoittanut, että tämän perinteisen ja vanhimman julkisen palvelun sääntelystä on monta perustellusti eriävää mielipidettä. Oli myös oikein, että monta erilaista mielipidettä ja asiaa esitettiin.

Meidän on kuitenkin korostettava sitä, että ehdotettu teksti on tasapainoinen kompromissi seuraavien välillä: toisaalta postipalvelujen sisämarkkinoiden avaaminen, jolla varmistetaan kilpailukyky ja sen mukana tuleva lisäarvo, ja toisaalta kuluttajan suojelu ja kuluttajien oikeuksien ja epäsuotuisassa asemassa olevien kuluttajaryhmien ja syrjäseutujen ihmisten oikeuksien suojelu. Lyhyesti sanottuna neuvoston arvio on, että se on hyvä kompromissiteksti, ja haluaisin ilmaista tukeni tälle mielipiteelle.

Arvostamme myös tiettyjen tarkistusten takana olevia aikeita, mutta aiempien keskustelujen välityksellä lopullinen kompromissiratkaisu tuli ilmi. Siksi tämä on mielestämme hyvä teksti, ja toivon, että käytätte paljon poliittista viisautta huomenna, kun teillä on viimeinen tilaisuus kannattaa tätä tekstiä.

  Leonard Orban, komission jäsen. − Aivan ensimmäiseksi haluaisin esittää kiitokseni kaikille keskusteluun osallistuneille ja korostaa sitä, että tämä keskustelu on todistanut parlamentin jäsenten suuren kiinnostuksen näihin asiakirjoihin. Tämä kiinnostus liittyy läheisesti siihen tärkeään asemaan, joka postipalveluilla on Euroopan taloudessa ja Euroopan kansalaisten jokapäiväisessä elämässä.

Haluaisin korostaa, että tämän prosessin loppuun saattaminen takaa yleispalvelun johdonmukaisesti korkean laadun kaikille Euroopan kansalaisille ja liike-elämälle.

Postiuudistuksen päätavoitteena on luoda etuja kaikille kuluttajille ja postipalvelujen käyttäjille, mukaan lukien erityistarveryhmille. Tässä yhteydessä kiinnitin erityistä huomiota siihen, että usea jäsen puhui osuudessaan ilmaisen palvelun tarjoamisen jatkumisesta sokeille ja heikkonäköisille.

Euroopan komissio suhtautuu erityisen myönteisesti näihin huoliin. Uskomme, että markkinoiden vapautuminen ei muuta tätä ja että kansainväliset velvoitteet täytetään edelleen täysin. Haluaisin korostaa, että yhteisessä kannassa määritetään, että markkinoiden vapautuminen ei estä ilmaisten palveluiden tarjoamista sokeille ja heikkonäköisille.

Direktiivin 23 artiklan mukaan Euroopan komission on laadittava kertomus tämän direktiivin soveltamisesta, mukaan lukien tiedot yllä mainituista ryhmistä. Komissio uskoo, että direktiivi sellaisena kuin se nyt nykyisessä muodossaan, johon Euroopan parlamentti on vaikuttanut merkittävästi, on paras oikeusperusta, joka johtaa korkeaan laatuun ja kestävyyteen Euroopan postipalveluissa samalla kun se on kansainvälisten velvoitteiden mukainen.

Lopuksi, hyvät parlamentin jäsenet, uskomme, että mietintöä, jonka esittelijä Markus Ferber on laatinut ja liikennevaliokunta hyväksynyt suurella enemmistöllä, pitäisi kannattaa.

  Markus Ferber, esittelijä. − Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan esittää muutaman huomautuksen.

Ensiksikin olisin onnellisempi, jos ne jäsenet, jotka esittivät kiihkeitä puheenvuoroja koko maailman kuultavaksi, pysyisivät edes istuntosalissa loppukeskustelun ajan. Olin melkoisen pettynyt siihen, täytyy sanoa. Viittaan erityisesti sellaisiin jäseniin kuten jäsen Lichtenberger.

Toiseksi minun täytyy huomauttaa, että puhumme täällä vapauttamisesta emmekä yksityistämisestä. Olemassa olevien postipalvelujen omistusrakenne ei kiinnosta Euroopan unionia eikä sitä mainita tässä direktiivissä.

Kolmanneksi haluan huomauttaa, että 500 vuotta sitten, kun ensimmäiset postipalvelut luotiin, yksityiset yritykset tarjosivat postipalvelut. Vasta myöhemmin valtiot päättivät, että ne voisivat tehdä sen paremmin. Joten ei enää historian vääristymiä, kiitos.

Neljänneksi haluaisin muistuttaa parlamenttia siitä, että myös valtion monopoleja käytetään väärin. Olen iloinen, että Gabriele Zimmer kiinnitti huomiota tähän ongelmaan. Itse asiassa hän on kotoisin alueelta, jossa valtio aivan varmasti käytti väärin postimonopoliaan vuoteen 1990 saakka viattomien ihmisten kustannuksella. Tämä on toinen asia, jota täytyy korostaa voimakkaasti nykyisessä keskustelussa.

Selvitetään nyt yksi asia: emme unohtaneet sokeita tässä lainsäädännössä. Heidät on otettu mukaan, mutta tavalla, joka on sopusoinnussa tämän direktiivin hengen kanssa. Säännösten välityksellä Euroopan unioni kertoo jäsenvaltioille, että ne ovat vastuussa yleispalvelusta ja yleispalveluvelvoitteiden täyttämisen rahoituksesta, että ne ovat vastuussa toimilupa- ja valtuutusmenettelyjen avulla sen takaamisesta, että tietyt palvelut, kuten postipalvelut sokeille, voidaan säilyttää pitkällä aikavälillä. Olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle hänen ilmoituksestaan, että komissio aikoo ottaa tämän asian huomioon kertomuksessaan direktiivin 23 artiklan mukaisesti. Emme ole unohtaneet mitään; emme ole unohtaneet sokeita. Siitä huolimatta ihmettelen todella, pitäisikö sokeilla olla ilmainen oikeus käyttää palveluja, joka on taattu Euroopan lainsäädännöllä, ja miksi pyörätuolin käyttäjillä ei pitäisi. Tässä on lisää pohdittavaa.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – Suhtaudun myönteisesti neuvoston yhteisen kannan hyväksymiseen toisessa käsittelyssä; siinä muutetaan vuoden 1997 postipalveludirektiiviä, ja sen tarkoituksena on postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräinen toteuttaminen, ja onnittelen kunnianarvoisaa saksalaista kollegaani Markus Ferberiä siitä valtavasta työmäärästä, jonka hän on tehnyt.

Olen tyytyväinen, että neuvosto hyväksyi Euroopan parlamentin kannan kaikki tärkeät näkökohdat, erityisesti maininnan yleisestä markkinoiden avautumisesta 31. joulukuuta 2010 mennessä sekä kahden vuoden jatkoajan niille jäsenvaltioille, jotka ovat liittyneet unioniin vuonna 2004 tai myöhemmin; yleispalveluperiaate käsittää ainakin yhden jakelun ja yhden keräilyn viitenä päivänä viikossa jokaisen EU:n kansalaisen osalta, riittävän lähetyspaikkamäärän ylläpidon maaseutualueilla, syrjäisillä alueilla tai harvaan asutuilla alueilla; ja toissijaisuuden noudattamisen ottaen huomioon sosiaaliset näkökohdat – asia, jonka parissa toivon työmarkkinaosapuolten työskentelevän Euroopan tasolla. Olen pahoillani, että säännöstä eurooppalaisen sääntelymekanismin luomisesta ei ole sisällytetty tähän. Viimeinen asiani on tämä: odotan innostuneena, että palveluntarjoajat tekevät pian sopimuksen eurooppalaisen postimerkin käyttöönotosta 50 gramman kirjeille, ja aion tehdä pian poliittisen aloitteen tästä asiasta.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Yhteinen kanta täyttää parlamentin vaatimukset, jotka se asetti äänestyksissään ensimmäistä käsittelyä varten, sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ehdottamat tarkistukset. Komission on kuitenkin vielä tehtävä selvä tutkimus vaikutuksesta, joka postipalvelujen vapauttamisella todennäköisesti on työllisyyteen.

Lausunnossaan valiokunta pyysi vaikutuksenarviointia tämän toimenpiteen vaikutuksista vähintään viiteen miljoonaan postipalveluihin liittyvään tai niistä riippuvaan työpaikkaan. Tätä tutkimusta helpottaa se, että postipalvelut on jo vapautettu useassa EU:n jäsenvaltiossa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Kokemukset kyseisistä valtioista eivät tähän mennessä ole osoittaneet, että vapauttaminen olisi johtanut alan työpaikkojen määrän lisääntymiseen tai niiden laadun parantumiseen.

Uskon, että tietty suojelumekanismi pitäisi sallia tilanteisiin, joissa uusien postipalveluiden tarjoajien ilmaantuminen markkinoille johtaa valtaviin irtisanomisiin. Yksi asianomaisten yritysten ja jäsenvaltioiden käytössä oleva mekanismi voisi olla Euroopan globalisaatiorahasto.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. – Arvoisa puhemies, tie postipalvelujen vapauttamiseen on pitenemässä, ja Euroopan parlamentti on osasyyllinen siihen, koska se jatkoi Euroopan komission määräaikaa kahdella vuodella. Kansallisten valtuuskuntien esittämät kannat heijastavat 27 maan markkinoiden erilaisia tilanteita. Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Suomi vapaiden markkinoiden edelläkävijöinä sekä Saksa ja Alankomaat, jotka ovat jo pitkällä tässä suunnassa, kaikkien mielestä lopullinen määräaika on protektionismin voitto. Valtionjohtoisen talouden mallista aloittaneet uudet jäsenvaltiot eivät pidä ainoastaan alkuperäistä määräaikaa, vuotta 2009, vaan myös kompromissimääräaikaa, vuotta 2011, uhkana postialan työpaikoille. Esimerkiksi Puolassa Poczta Polska työllistää noin 100 000 ihmistä, eikä pysty uhmaamaan avointa kilpailua keskipitkällä aikavälillä. Löydettyään liittolaisia Länsi-Euroopan julkisista palveluista, ennen kaikkea Ranskan postilaitoksesta (La Poste), ne onnistuivat neuvottelemaan erityisehdot, jotka lykkäävät vapaat markkinat käytännössä vuoden 2012 loppuun.

Loppujen lopuksi postityöntekijöiden kiinnostus on ollut suurempaa kuin asiakkaiden, joita koeteltiin ankarasti joulun huippusesongin aikana joulukuussa 2007, kun postimonopolin kykenemättömyys kävi selvästi ilmi. Hidas edistys Euroopan markkinoiden tämän alan vapauttamisessa, joka alkoi jo vuonna 1989 ensimmäisestä direktiiviluonnoksesta, osoittaa yritysten etujen voiman puolustaen nykyistä tilannetta yleisen edun laajentamista vastaan.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. – Taas kerran meillä on ideologiapohjainen ehdotus, tällä kertaa postipalveluista. Ei ole arvioitu sen yhteiskunnallisia vaikutuksia eikä kuultu vakavasti postin johtoa, työntekijöitä tai kuluttajia.

Postipalvelujen vapauttamiselle ei ole kysyntää, logiikkaa eikä perusteluja. Ihmiset eivät halua, että heille esitellään suuri joukko kilpailevia postitoimistoja markkinoimassa tuotteitaan. He eivät halua nähdä paikallisten postitoimistojensa sulkeutuvan, koska markkinat tarjoavat riittämättömän voiton yksityisille postiyrityksille, jotka tulvivat markkinoille pannen julkiset toimijat, kuten An Post, ahtaalle.

Ihmiset haluavat luotettavan postipalvelun, joka jakaa heidän postinsa ilman turhan suurta hälinää ja joka säilyttää paikalliset postitoimistot niiden yhteisöjen keskellä, joita ne palvelevat.

Miten ihmiset voivat suhtautua vakavasti ajatukseen, jota EU mainostaa sosiaalisena Eurooppana, kun tämä ehdotus on taas yksi naula sen arkkuun?

On aika sanoa seis ideologiapohjaiselle pikamarssille kohti vapauttamista ja yksityistämistä.

Ihmisillä on Irlannissa mahdollisuus pysäyttää tämä äänestämällä Lissabonin sopimusta vastaan.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – Kannatan markkinoiden vapauttamista mahdollisimman nopeasti ja suhtaudun myönteisesti direktiiviin, jolla toteutetaan täysimääräisesti postipalvelujen sisämarkkinat.

Pienten postitoimistojen sulkeminen on aiheuttanut suuttumusta ihmisten keskuudessa Virossa, mutta on selvää, että kun otetaan käyttöön uusia tekniikoita, kuten Internet, perinteisen postipalvelun kysyntä on vähentynyt.

Kun on kilpailua, Internet-pohjaisiin palveluihin saattaa syntyä uusia yrityksiä, mikä on tervetullutta. Ymmärrän myös tietyn määräajan tarpeen jäsenvaltioissa.

Siksi on tärkeää soveltaa vastavuoroisuusperiaatetta, kun annetaan jäsenvaltioiden kieltäytyä avaamasta markkinoitaan postipalveluiden tarjoajille naapurivaltioista, joiden tarjoajia lait suojaavat.

Tärkeää on myös, että yleinen postipalvelu taataan jokaiselle, mukaan lukien ihmisille syrjäisillä alueilla ja saarilla. Postipalvelun on oltava kohtuuhintainen, korkealaatuinen ja kaikkien käytettävissä.

On välttämätöntä laatia kustannussuuntautuneita yleisiä postipalveluja varten suunnitelmat, koska käsite ymmärretään eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Uskon, että on perusteita vaatia, että kaikkien palvelujen kustannusnäkökohdat jätetään yleispostipalvelun indikaattorin ulkopuolelle.

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – EU:n laajuinen postipalvelujen vapauttaminen tapahtuu – ei vuonna 2009, kuten alun perin suunniteltiin, vaan vuonna 2011. Taloudelliselta kannalta postiala on hyvin tärkeä, ja se vaikuttaa myös talouden muihin aloihin. Kuten taloudellisen toiminnan kaikilla muillakin alueilla, lisäkilpailu postinjakelualalla on järkevää. Liikeala ei ole ainoa hyötyjä, sillä myös kuluttajat hyötyvät suuresti. Näin ei kuitenkaan tapahdu, elleivät perusehdot ole kunnossa. Toisin sanoen, on taattava, että kirjeet jaetaan yhtä tehokkaasti kuin ennenkin ja kohtuulliseen hintaan. On huolehdittava siitä, että postipalvelujen kattava tarjoaminen varmistetaan pitkällä aikavälillä ja kaikkialla, myös syrjäisillä alueilla.

Erityisen tärkeitä ovat kaikkien postipalveluissa työskentelevien hyvät työolosuhteet ja ennen kaikkea työturvallisuus. On myös tärkeää, että kaikki postipalvelujen tarjoajat työskentelevät samoilla ehdoilla. Alusta alkaen oli päätetty lujasti, että tästä ei tulisi armotonta vapauttamista.

Meidän on luotava hyvä ja kestävä järjestely jokaiselle – postiyrityksille, niiden työntekijöille ja tietysti asiakkaille.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – Postipalvelujen avaaminen vapaalle kilpailulle merkitsee väistämättömästi palvelujen huonontumista varsinkin Suomen tapaisessa harvaan asutussa maassa. Postin pitäisi olla julkinen palvelu, jonka rahoitusperustan turvaaminen on taattava tulonsiirroilla "helposti" hoidettavien palvelujen alueilta "vaikeasti" hoidettavien alueiden hyväksi. Jos kansakunta pitää kiinni yhtenäisyydestään - ja yhteisöllisyydestään - se ei privatisoi postin julkisia palveluja. On myös turvattava julkisen palvelun avulla se yksityisyyden suoja ja postiturvallisuus, joka tältä palvelulta vaaditaan. Yksityistäminen saattaa johtaa epäterveeseen henkilöstöpolitiikkaan, joka vahingoittaa luottamusta postiin. Siksi ryhmämme äänestää neuvoston hyväksymää privatisoimiskantaa vastaan.

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – Postipalvelujen vapauttaminen on Euroopan sisämarkkinoiden tärkeä osa-alue.

Keskustelun aikana meillä on ollut monia huolia yleisten postipalvelujen suhteen. Luulen, että voimme rakentaa niiden eurooppalaisten postimarkkinoiden kokemuksen varaan, jotka on jo vapautettu. Postipalvelut on turvattu näissä maissa samalla, kun laatu ja palvelu ovat parantuneet toiminnan ollessa liiketoimintamaisempaa. Samaan aikaan matkustellessani Euroopassa kohtaan huonoa ja hidasta palvelua monessa maassa, jotka yrittävät saada mahdollisimman monta poikkeusta vapauttamissuunnitelmiin.

Lisäksi tämä raportti jättää jäsenvaltioille paljon tilaa vapauttamisen toteuttamiseen. Monet esiin tuodut huolet jäävät kansallisten viranomaisten käsiteltäviksi.

Haluaisin kiittää esittelijä Ferberiä hänen sisukkuudestaan käsitellessään tätä hyvin hankalaa prosessia.

  Iuliu Winkler (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Postipalveluiden täydellisellä vapauttamisella jäsenvaltioissa ei ole positiivista vaikutusta ainoastaan postipalveluiden käyttäjiin ja kuluttajiin, jotka hyötyvät uusista ja innovatiivisista palveluista ja alemmista postimaksuista, vaan myös jäsenvaltioiden talouteen kokonaisuudessaan.

Keskusteltavana oleva direktiiviehdotus on valmis nykymuodossaan ja mahdollistaa postipalveluiden täyttä vapauttamista koskevan määräajan pidentämisen joidenkin jäsenvaltioiden osalta.

Romania on yksi Euroopan parlamentin hyväksymien uusien säännösten hyötyjistä. Romanian yleisten postipalvelujen tarjoaja järjestetään tällä hetkellä uudelleen Romanian hallituksen vuosille 2007–2010 asettaman aikataulun mukaisesti, ja valmistelut vapauttamista varten alkavat vasta tämän jälkeen.

Tämä aikataulu hyödyttää romanialaisia kuluttajia, koska markkinoiden vapauttaminen 1  tammikuuta 2013 alkaen merkitsee parempilaatuisia palveluita kohtuuhintaan.

20. Ilmastonmuutosta käsittelevän konferenssin tulokset (Bali) (keskustelu)

  Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat ilmastonmuutosta käsittelevän konferenssin tuloksista (Bali).

  Janez Podobnik, neuvoston puheenjohtaja. − Minulla on kunnia olla täällä taas tänään ja neuvoston puheenjohtajana esitellä teille Balin ilmastonmuutoskonferenssin tulosten arviointi. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että Euroopan parlamentti otti hyvin aktiivisen roolin ja osallistui keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Euroopan parlamentin vahva valtuuskunta, jota johti parlamentin varapuhemies Vidal-Quadras ja joka koostui useasta huomattavasta parlamentin edustajasta, oli myös läsnä Balin konferenssissa.

Haluaisin myös ilmaista tukeni ensimmäiselle ilmastonmuutosta käsittelevälle välimietinnölle, joka luovutettiin viime maanantaina ilmastonmuutosvaliokunnalle. Hyvät naiset ja herrat, kuten tiedätte, konferenssin viimeisinä päivinä toimittiin niin sanoakseni hyvin sähköistetyssä epävarmuuden ilmapiirissä. Kun tuntui siltä, että neuvottelut epäonnistuisivat, eikä sopimukseen päästäisi, myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-moon puuttui asiaan, ja hänen väliintulonsa oli tärkeää.

Se, että neuvotteluja jatkettiin yhdellä päivällä, ja että niitä käytiin viimeiset kaksi yötä, on osoitus niiden vaikeudesta. Lopullisen yhteisymmärryksen seurauksena tehtiin päätös pitkäaikaisesta yhteistyöstä kokouksen puitteissa, ja tätä kutsutaan Balin toimintasuunnitelmaksi. Tämän asiakirjan mukaisesti neuvottelut alkavat jo maaliskuussa tai huhtikuussa ja vuoden loppuun mennessä niiden pitäisi johtaa maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosta vuoden 2012 jälkeen torjuvaan sopimukseen.

Haluan mainita tämän sopimuksen joitakin olennaisia osia. Ensiksi käsittelen osaa, joka liittyy kansainvälisiin toimenpiteisiin päästöjen parantamiseksi eli vähentämiseksi. Tässä sopimuksessa korostetaan, että kaikkien kehittyneiden maiden yrityksiä vähentää päästöjä on verrattava toisiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Yhdysvallat sisällytetään päästöjen vähentämiseen. Tässä on korostettava sitä, että toisin kuin Kioton pöytäkirjassa vuosille 2008–2012, tässä suunnitelmassa ei varmisteta mitään määrällisesti ilmaistuja sitoumuksia.

Toinen asia on, että kehitysmaat vaikuttavat osaltaan päästöjen vähentämiseen kestävän kehityksen puitteissa. Tässä kehittyneiden maiden tuki teknologian siirtoineen ja sopivine rahoituksineen on hyvin tärkeä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten lievittäminen sisältää myös toimenpiteitä ja kannustusta, joilla ehkäistään metsien avohakkuuta ja hävittämistä kehitysmaissa, millä on suuri myötävaikutus maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöihin.

Kolmas osa koostuu parantuneista muutokseen sopeutumiseen liittyvistä toimista, joita voidaan sisällyttää kansainväliseen yhteistyöhön. Neljäs osa sisältää parannettuja toimenpiteitä sellaisten teknologioiden kehittämiseen ja siirtämiseen, jotka mahdollistavat muutokseen sopeutumisen ja sen haittojen lievittämisen samanaikaisesti taloudellisen kehityksen kanssa. Ilmastonmuutoksen vaikutusten tehokkaamman estämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta on välttämätöntä varmistaa ympäristöystävällisten teknologioiden helpompi käyttö kehittyvien maiden osalta. Viides osa liittyy parantuneeseen rahoitukseen ja investointiin ilmastonmuutoksen lievittämisessä. Tähän sisältyy suunnitelma tukea kehittyvien maiden kansallisten toimien täytäntöönpanoa ilmastonmuutoksen lievittämiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Lisäneuvottelut käytiin hiljattain pitkäaikaisen yhteisyöhön puitesopimuksen kokouksen yhteydessä perustetun ad hoc-työryhmän puitteissa. Se kokoontuu tänä vuonna neljä kertaa. Neuvotteluprosessista tulee intensiivinen, ja se vaatii suuria ponnistuksia neuvottelijoilta. Nykyiset neuvottelut, jotka liittyvät niiden kehittyneiden maiden vuoden 2012 jälkeisiin sitoumuksiin, jotka allekirjoittivat Kioton pöytäkirjan, jatkuvat. Nämä neuvottelut olisi myös saatava päätökseen ensi vuoden loppuun mennessä. Niitä käydään samaan aikaan kuin Balin toimintasuunnitelmaan kuuluvia neuvotteluita.

Mielestämme Balin konferenssissa hyväksytyt päätökset ovat tarkoituksenmukaisia. Ne sisältävät olennaiset elementit, joihin me Euroopan unionissa pyrimme. Suurimpia saavutuksia on kaikkien maiden, kehittyneiden ja kehittyvien, osallistuminen päästöjen yhteiseen vähentämiseen. Tunnustamme laajan sovittelun yhdenvertaisuuden. Odotamme Balin toimintasuunnitelman lopettavan lukkotilanteen, joka liittyy ilmastoystävällisten teknologioiden välittämiseen kehitysmaihin.

Hyvät parlamentin jäsenet, konferenssi antoi meille laajat puitteet lisäneuvotteluille. Tämä kompromissi on tavallaan parasta, mitä voitiin saavuttaa maailmanlaajuisen konsensuksen nykytila huomioiden. Tulevat neuvottelut ovat teknisesti ja poliittisesti hyvin vaativia. Olemme sitä mieltä, että niiden tulos on onnistunut, jos onnistumme säilyttämään viime vuosien selvän suuntauksen, jossa ilmastonmuutos on jatkuvasti noussut poliittisessa tärkeysjärjestyksessä.

Tarvitsemme tehokkaan kansainvälisen sopimuksen saavuttamiseksi sisua ja kärsivällisyyttä sekä paljon poliittista tahtoa. Toisinaan välttämättömimmät toimenpiteet hyväksytään viimeiseksi.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä teitä tästä mahdollisuudesta keskustella sekä Balilla viime vuoden lopulla pidetyn ilmastonmuutoskonferenssin tuloksista että suunnitelmista siitä, mitä on odotettavissa sen jälkeen, kun sopimukseen neuvottelujen aloittamisesta on päästy.

Ennen kaikkea haluaisin ilmaista ihailuni Euroopan parlamentin aktiiviselle roolille ja parlamentin antamalle tuelle ennen konferenssia ja sen aikana. Kontaktit ja tapaamiset, jotka meillä oli valtuuskuntienne kanssa konferenssin kuluessa, osoittautuivat poikkeuksellisen hyödyllisiksi. Haluaisin korostaa erityisesti Euroopan parlamentin hyvin tärkeää roolia tietojen tarjoamisessa muiden maiden virkamiehille. Me tarvitsemme epäilemättä keskinäistä tukea EU:n kannan ilmoittamiseen ja levittämiseen laajemmin, mikä on ratkaiseva elementti johtavan asemamme säilyttämisessä. Tämä oli erityisen hyödyllistä Balilla ja osoittautuu vielä hyödyllisemmäksi seuraavan kahden vuoden aikana.

Mitä Balin tuloksiin itseensä tulee, haluaisin aloittaa sanomalla, että konferenssi oli täydellinen menestys, koska neuvottelujen alussa kaikki tärkeät maat pääsivät sopimukseen ilmastonmuutoksesta vuoden 2012 jälkeen. Sopimus viimeistellään vuonna 2009 ja se kattaa kaikki peruselementit, joihin EU on määrätietoisesti pyrkinyt.

Meillä on siis perusta ja kaivatut lähtökohdat neuvottelujen aloittamiselle niin, että voidaan päästä sopimukseen ilmastonmuutoksesta. Pyrimme sopimukseen, joka johtaa maailmanlaajuisten päästöjen voimakkaasti vaikuttaviin vähennyksiin ensimmäisessä vaiheessa vuoteen 2020 mennessä ja vielä suurempiin vähennyksiin sen jälkeen. Siksi olemme tyytyväisiä kokonaistulokseen, joka on täysin yhdenmukainen yhteisten, Balia koskevien tavoitteidemme kanssa.

Yhdysvaltojen osallistuminen Balin keskusteluihin on selvä merkki siitä, että se aikoo olla aktiivisesti mukana neuvotteluissa. Aivan yhtä tärkeä kuin Balilla tehty päätös on kuitenkin se seikka, että ensimmäisen kerran korostettiin kehitysmaiden tarvetta ryhtyä aktiivisesti toimenpiteisiin.

EU:n johtavalla, ettenkö sanoisi sovittelevalla, roolilla sekä tiettyjen kehittyvien maiden, kuten Brasilian ja Etelä-Afrikan, tarkkanäköisellä ja rakentavalla panoksella oli keskeinen merkitys tämän tuloksen aikaan saamisessa. Tästä lähtien tavoitteemme on päästä sopimukseen ilmastonmuutokseen liittyvistä tulevista puitteista asianomaisten osapuolten konferenssissa, joka pidetään vuonna 2009 Kööpenhaminassa. Pyrimme tietysti myös sovittamaan yhteen tavoitteemme, jotka perustuvat tieteellisiin havaintoihin.

Meillä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tie Kööpenhaminaan olisi pitkä ja vaikea. Ennen kaikkea EU:n on jatkettava johtavaa rooliaan, kuten se teki menestyksellisesti Balin konferenssia valmisteltaessa; se paljasti korttinsa konferenssin valmisteluvaiheessa, näytti meille, mitä tietä meidän pitäisi kulkea ja vakuutti muut näkemyksistään ennen kuin pääkonferenssi oli alkanut. EU vaikutti merkittävästi konferenssin positiiviseen tulokseen. Meidän on pidettävä tämä mielessämem valmistautuessamme Kööpenhaminaa varten.

Komission viime viikolla hyväksymissä ehdotuksissa ilmastoon ja uusiutuviin energialähteisiin liittyvästä toimenpidepaketista tehdään juuri näin. Ehdotukset osoittavat, että EU on päättänyt mennä lujasti eteenpäin. Luotan tukeenne ja päättäväisyyteenne juuri alkaneen lainsäädäntömenettelyn puitteissa ja siihen, että hyväksytte toimenpidepaketin ennen nykyisen vaalikauden loppua ja hyvissä ajoin ennen Kööpenhaminaa. Seuraavan kahden vuoden ajan meidän on harjoitettava todella voimakasta poliittista painostusta asian suhteen, sillä se osoittautui erittäin hyödylliseksi vuonna 2007. Kaikki tilaisuudet on käytettävä hyväksi sen varmistamiseksi, ettei huomio asiaa kohtaan vähene eurooppalaisella eikä varsinkaan kansainvälisellä tasolla.

Jos haluamme päästä sopimukseen ennen vuoden 2009 loppua, meidän on selvästi työskenneltävä tiiviimmin ja strategisemmin tärkeimpien kumppaniemme kanssa. Tämä pitää ennen kaikkea paikkansa kehitysmaista olevien kumppaniemme osalta, koska meidän on varmistettava, että ne osoittavat suurempaa halukkuutta ja päättäväisyyttä päästöjen valtavaan vähentämiseen. Tiedämme, että ilman tällaisia ponnistuksia on selvästi vaikea suostutella kehittyviä maita sitoutumaan lisätoimintaan. Siksi meidän on käytettävä kaikkia mahdollisia kansainvälisiä foorumeita, mukaan lukien G8-ryhmän huippukokouksia, tärkeimpien talouksien välisiä kokouksia ja kahdenvälisiä vuoropuheluja, taataksemme ja varmistaaksemme niiden yhteisymmärrys ja ohjataksemme niitä päättäväisesti tähän suuntaan.

Tiedämme kaikki, että joitakin kumppaneitamme on vaikea saada vakuuttuneeksi. Yhdysvallat on edelleen erittäin vastahakoinen. Toisaalta tiedämme myös, että edistystä tapahtuu valtiotasolla, yrityspiireissä ja yleisemmin tavassa, jolla ihmiset suhtautuvat tähän asiaan. Ilmastonmuutos on jo keskeinen kysymys poliittisessa keskustelussa, kuten voimme huomata ajankohtaisissa Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaaleissa.

Ilmasto ja energia ovat asialistan kärjessä tämän vuoden G8-ryhmän huippukokouksessa, jossa Japani toimii puheenjohtajana. Tämän ei odoteta ainoastaan auttavan tärkeän ja merkittävän politiikan ilmoittamisessa, vaan myös tarjoavan arvokkaita mahdollisuuksia, jotka on käytettävä hyväksi vaihdettaessa näkemyksiä teollistuneista maista olevien kumppaniemme kanssa. Tällä hetkellä Japanissa käydään vilkasta keskustelua ilmastonmuutoksesta. Haluamme käyttää tämän tilaisuuden hyväksemme saadaksemme kumppanimme lähemmäksi toisiaan ja osoittaaksemme, että kunnianhimo ei ole ristiriidassa taloudellisen kehityksen tai kilpailukyvyn kanssa.

Haluan kertoa rinnakkaisista toimintatavoista. YK säilyy ilmeisesti vuoden 2012 jälkeen sovellettavan ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen pääneuvottelufoorumina, ja tuolloin on päästävä lopulliseen sopimukseen. Tarkemmin sanoen ja pitäessämme mielessämme rajalliset resurssit ja käytettävissämme olevat keinot sekä erittäin lyhyen, jäljellä olevan ajan meidän on varmistettava, että kaikkia näitä kansainvälisiä foorumeita ja toimintasuunnitelmia käytetään strategisesti YK:n toimintasuunnitelman tukemiseen ja täydentämiseen heikentämättä YK:n asemaa millään tavalla. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kaksinkertaistaa ponnistuksia tai tuhlata aikaa, kun YK:n toimintasuunnitelma on tietyssä määrin jo kehitetty.

Meidän on myös työskenneltävä tiiviimmin kehitysmaista olevien kumppaniemme kanssa voidaksemme suunnitella huolellisesti, miten osallistuvat ja vaikuttavat tulevaan sopimukseen. Kuten oli ilmeistä jo Balilla, kehittämiskysymys on neuvottelujen keskeisin asia, ja tämän vuoksi päähaasteemme on rakentaa keskinäisen luottamuksen varaan. Kehitysmaat, ainakin kehittyneimmät niistä, ovat halukkaita ryhtymään toimenpiteisiin. Ne tekevät niin sillä edellytyksellä, että ne täyttävät olemassa olevat ja uudet sitoumuksensa päästöjen vähentämiseksi. Kehittyneiden maiden on myös tarjottava kehittyville maille teknologian tai yleisemmin rahoituksen käyttömahdollisuus.

Kun tämä otetaan huomioon, meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä nousevien talouksien kanssa löytääksemme parhaan yhdistelmän menetelmiä ja kannustimia varmistaaksemme, että nämä taloudet tekevät kunnianhimoisia panostuksia, jotka johtavat vielä vakavampiin ponnistuksiin heidän osaltaan vuoden 2020 jälkeen. Kahdenvälinen yhteistyö ja vuoropuhelu tärkeiden maiden, kuten Kiinan ja Intian, kanssa on erittäin tärkeää.

Lopuksi haluaisin sanoa, että ilmastoon ja energiaan liittyvä toimenpidepaketti on todiste päättäväisyydestämme mennä eteenpäin sanoista tekoihin. Se myös osoittaa, että tämä voidaan tehdä rehellisesti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla, jolloin kaikkien annetaan olla voittajia. Uskon, että tämä on paras tapa vaikuttaa kumppaneihimme positiivisesti.

  Karl-Heinz Florenz, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, teillä oli loistava tiimi Balilla. Se työskenteli väsymiseen asti, ja pyydän teitä välittämään nämä kiitokset henkilöstöllenne. Eurooppalaisena patrioottina uskon, että Balin todellinen menestys johtui ehdottoman tärkeistä päätöksistä, jotka Euroopan unioni teki viime maaliskuussa kolmesti tapahtuvien 20 prosentin vähennysten puolesta, ja tämä on perusta, jolla elämme tällä mantereella tulevina vuosina.

En aio käsitellä Balilla saavutettuja menestyksiä, koska kollegani epäilemättä huolehtivat siitä. Olen tyytyväinen siihen, että Yhdysvaltojen kanssa edistymisen lisäksi me pystyimme myös varmistamaan, että niiden 38 maan lisäksi, jotka ovat jo allekirjoittaneet Kioton pöytäkirjan, lähimmät G77-maat ovat nyt sitoutuneet tekemään jotakin sen sijaan, että ne jatkuvasti valittavat sitä, että kaikki hallitukset odottavat muiden toimivan. Kissa ja hiiri -leikki on nyt ohi. Tätä läpimurtoa ei olisi voitu saavuttaa ilman Yhdysvaltojen apua.

Arvoisa komission jäsen ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan sanoa vain muutaman sanan asioista, jotka askarruttavat meitä tässä keskustelussa. Opimme Balilla, että jäämme jälkeen, jos rajoitamme kaikki keskustelumme hiilidioksidiin. Uskon, että meidän on tultava paljon tietoisemmiksi kestävyyskeskustelusta, ja on tullut myös selväksi, että emme kohtaa vain ilmastokriisiä, vaan myös raaka-ainekriisin, mutta jopa se voidaan muuttaa hyödyksi.

Uskon, että meidän on liitettävä kestävyyden käsite läheisemmin tavoitteisiimme tällä alalla tietoisuuden lisäämiseksi. Mutta tämä tietysti vie minut suoraan neuvoston ja sen puheenjohtajan luo. Huomaamme jo, että jäsenvaltiomme alkavat kieltäytyä 20/20/20-tavoitteista ja yrittävät panna maat ja taivaat liikkeelle välttyäkseen niiden saavuttamiselta. Uskon, että teillä on edessänne äärettömän valtava haaste pyrkiessänne yhdessä kanssamme näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kun seuraava kokous pidetään Poznańissa, ja sen jälkeen siirrytään toiseen pohjoiseen maahan, meidän on pidettävä puolemme. Toivon, että komissio ja parlamentti ovat lisäedistyksen takaajia tämän asian suhteen.

  Guido Sacconi, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin sanoa heti, että olen täysin samaa mieltä julkilausumista, jotka ministeri Podobnik ja komission jäsen Dimas esittivät hetki sitten. Näemme heidät yhä useammin ja pian pystymme kommunikoimaan nyökkäämällä ja silmiä räpäyttämällä puhumatta ja ilman tulkkeja, koska minusta tuntuu, että ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin.

Olen myös samaa mieltä siitä, mitä he sanoivat siitä, että Euroopan unionin tehtäväkseen ottama lisävastuu Balin konferenssin aikana velvoittaa meidät hoitamaan osamme vielä yhtenäisemmin kuin ennen. Tänään me kuitenkin keskustelemme Balista, ja meidän pitäisi viivähtää tässä asiassa hetki, koska ehkä jopa huomenna hyväksymme päätöslauselman, joka minusta tuntuu hyvin valmistellulta.

Täsmällisimmän mielipiteen, jonka olen löytänyt Balista, oli kirjoittanut Yvo de Boer, joka, kuten tiedätte, on puitesopimuksen toimeenpaneva sihteeri. Hän kirjoitti ”ilmastonmuutoksen Berliinin muurin” murtumisesta. Tämä tuntuu minusta erittäin asianmukaiselta, koska Balilla, kuten meitä muistutettiin, päätettiin suunnitelmasta Kööpenhaminaan, ja siinä esitetään riittävän tarkat vaiheet ja pääpiirteet. Erityisesti, ja haluaisin korostaa tätä, keskusteltiin muutokseen sopeutumisesta jopa ennen vuotta 2012, samoin kuin lisärahoituksesta. Siinä oli tarkoin määrätty keskustelu teknologian siirrosta, ja kysymyks metsien hävittämisestä oli otettu mukaan, mutta ennen kaikkea, ja minulle tämä on tärkein ja lupaavin asia, liitteen 1 sisältämästä esteestä teollistuneiden maiden ja kehittyvien maiden välillä, ”Berliinin muurista” oli päästy eroon muuttuneessa maailmassa, jossa monet niistä maista, jotka olivat kehitysmaita, kokevat nyt valtavan kasvun.

Yhteenvetona voisimme sanoa, että Yhdysvaltojen, Intian ja Kiinan vaivihkaa pelaama ”pane paketti kiertämään” –peli on paljastettu, ja tästä syystä on jouduttu tilanteeseen, jossa vaikeissa neuvotteluissa – niistä tulee varmasti vaikeat – on hyvät mahdollisuudet päästä onnistuneeseen lopputulokseen.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, mielestäni ministeri on oikeassa sanoessaan, että voimme olla tyytyväisiä sopimukseen, ja voimme onnitella niitä, jotka ovat osallistuneet sen varmistamiseen.

En aliarvioi vaikeuksia päästä täältä Kööpenhaminaan vuoteen 2009 mennessä: muiden asioiden lisäksi – sademetsäkysymys ja teknologian siirto – tiellä on kaikenlaisia esteitä.

Meidän on myös oltava tietoisia siitä, että ilmastonmuutos tapahtuu joka tapauksessa, olivatpa näiden neuvottelujen tulokset mitkä tahansa. Olin juutalaisten joukkotuhon muistopäivän tilaisuudessa Liverpoolissa sunnuntaina ja tajusin, miten Eurooppa, miten ihmisemme, miten poliitikkomme reagoivat, kun miljardit ihmiset ympäri maailmaa huomaavat olevansa akuutissa vesipulassa, kun liikutaan yhä enemmän, vaelletaan yhä enemmän toiselle puolelle planeettaa? Millaisia reaktioita tästä aiheutuu? Miten paljon kiihkoilua tämä väistämätön seuraus aiheuttaa?

Meidän on tehtävä voitavamme. Minulla on suuria odotuksia päästöoikeuksien kaupan suhteen. Mielestäni se paranee koko ajan, ja luulen, että päästökattoihin ja -kauppaan perustuvan järjestelmän avulla voimme todella käydä käsiksi suureen osaan päästöistä. Myös teknologia paranee, ja sen kehittämistä kannustetaan. Minulla oli tänään iltapäivällä autoista tulevan hiilidioksidin vähentämiseen liittyvä upea kokous. Tässä se tuki, jonka lainsäädännön käyttöönotto on antanut, tuntuu jo muokkaavan asenteita ja avaavan mahdollisuuksia. Ehkä voimme tosiaankin päästä tavoitteisiin tarvitsematta biopolttoaineita. Voimme käyttää varoja voimaloihin.

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin osalta olen todella sitä mieltä, että voisimme olla kunnianhimoisempia tavoitteissamme. Luulen, että voisimme siirtää määräaikaa ehkä kolme tai neljä vuotta aiemmaksi ja yrittää saada realistisia ohjelmia täyteen vauhtiin hyvissä ajoin ennen vuotta 2020.

Meidän täytyy saada Euroopan huippukokouksesta tänä keväänä vahvoja sitoutumisia hallituksilta. Mutta myös Euroopan huippukokouksen osalta sanoisin, että uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästöm osalta on hallituksilla mielestäni suuri mahdollisuus erehtyä, olla toteuttamatta tavoitteita, pitää poliittisesti vaikeana saada aikaan tarpeellisia institutionaalisia muutoksia, ja luulen, että komissiolta tarvitaan mahdollisimman paljon painostusta, jotta kiinnitetään huomiota uusien mekanismien löytämiseen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot toteuttavat tavoitteet, joista ne nyt ovat sopineet.

  Mirosław Mariusz Piotrowski, UEN-ryhmän puolesta. – Ilmastonmuutokset ovat seuranneet ihmiskuntaa läpi historian. Monen huomattavan tiedemiehen mielestä ihmisen vaikutus näihin muutoksiin ei kuitenkaan ole kovin suuri. Tämän mielipiteen ovat ilmaisseet esimerkiksi YK:n pääsihteerille osoitetussa avoimessa kirjeessä sata tiedemiestä eri puolilta maailmaa. Euroopan komissio tuntuu olevan täysin tietämätön asian tästä puolesta ja sen sijaan, että se toimisi lievittääkseen maapallon ilmaston lämpenemiseen vaikuttavia tekijöitä, se tarttuu aseisiin sellaisia asioita vastaan, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisen toiminnan kanssa.

Komissio pyrkii nyt määräämään valtavia kustannuksia Euroopan kansalaisille toiminnasta, jonka se on keksinyt tieteiskirjallisuudesta – itse asiassa enemmän kirjallisuudesta kuin tieteestä. Alustavien arvioiden mukaan jokainen perhe maksaa keskimäärin yli 50 euroa kuussa tästä projektista, jonka tulokset saattavat mahdollisesti olla havaittavissa noin 100 vuoden kuluttua. Todellinen tulos on kuitenkin uusien jäsenvaltioiden talouksien huononeminen seuraavan kahden tai kolmen vuoden aikana. Tällainen hiilidioksidipäästöjen raju vähennys aiheuttaa vakavan romahduksen esimerkiksi Puolassa, joka saa pääosin energiansa hiilestä.

Jos Euroopan unionin toimielimet haluavat soveltaa käytännöllistä lähestymistapaa hiilidioksidin vähentämiseen, niiden pitäisi aloittaa itsestään. Saanen muistuttaa teitä siitä, että 20 000 tonnia hiilidioksidia pääsee ilmakehään joka vuosi pelkästään Strasbourgin istuntoihin tehtävien järjettömien matkojen tuloksena.

  Satu Hassi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Balin ilmastokokous onnistui ja voimme olla ylpeitä EU:n roolista siinä. Neuvottelut Kioton jatkosta avattiin virallisesti ja pöydällä ovat kaikki olennaiset asiat. Yhtään niistä ei suljettu pois. Yhdysvallat ei siis onnistunut rajoittamaan tulevia neuvotteluja, joista varmasti tulee vaikeat, kuten kollegat ovat sanoneet.

Nyt tärkein viesti, jonka Eurooppa voi lähettää maailmalle, on oma ilmastopolitiikkamme. Parhaiten vauhditamme vaikeata kansainvälistä prosessia hyväksymällä itsellemme kunnianhimoiset lait päästökaupasta, uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta.

Olen iloinen, että komissio viime viikolla näki ilmastonsuojelun positiivisena taloudellisena mahdollisuutena, uutena teollisena vallankumouksena. Taloudellisen tulevaisuutemme kannalta keskeisen tärkeää onkin se, miten pysymme puhtaan uuden energiatekniikan kehityksen kärjessä.

Meidän on myös ymmärrettävä, että kansainvälisten ilmastoneuvottelujen varsinainen Gordionin solmu on oikeudenmukaisuus. Planeettaa ei kyetä pelastamaan, elleivät myös isot kehitysmaat, kuten Kiina ja Intia, rajoita päästöjään. Jotta ne voivat tämän hyväksyä, niiden on koettava neuvoteltu ratkaisu oikeudenmukaiseksi. Meidän on oltava valmiit tavalla tai toisella kompensoimaan kehitysmaille se, että meidän päästömme henkeä kohden ovat kuitenkin moninkertaiset kehitysmaihin verrattuna.

  Dimitrios Papadimoulis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, viime hetken kompromissi Balilla antoi meidän suunnata katseemme Kööpenhaminaan vuonna 2009, ja se myös paljasti oppositiovoimat, jotka horjuttavat kaivattua sopimusta. Siihen saakka EU:n on pysyttävä etujoukossa ja työskenneltävä kattavamman sopimuksen puolesta tiettyjen kunnianhimoisten sitoumusten ja aikataulun mukaisesti. Kyseisestä sopimuksesta tulevat hyödyt ovat paljon tärkeämpiä kuin taloudelliset kustannukset.

Ryhmäni ja Euroopan parlamentin marraskuussa 2007 antama päätöslauselma asettavat kunnianhimoisemmat ja sitovammat tavoitteet kuin ne, jotka komissio esitti muutama päivä sitten sekä EU:lle että jäsenvaltioille; ryhmäni pyytää runsaampaa avustusta kehitysmaille. Varoituksen sana, arvoisa komission jäsen: perinteinen teollisuuden edunvalvontaryhmä on jo alkanut nakertaa komission ehdotusta ja samanaikaisesti ydinenergian edunvalvojat, kuin sudet ekologisissa vaatteissa, yrittävät korvata uusiutuvat energialähteet ydinenergialla. Varokaa näitä yrityksiä.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, Euroopan unioni meni Balille täynnä hyviä aikeita saavuttaa paras mahdollinen tulos. Se ei saavuttanut kaikkea mitä se tavoitteli, mutta olen kuitenkin tyytväinen.

Ennen kaikkea olen tietysti tyytyväinen, että kaikki osallistuvat maat pystyivät ilmoittautumaan Balin toimintasuunnitelmaan, ja että neuvottelut voivat alkaa. On harmi, että tiettyjä päästöstandardeja ei sisällytetty toimintasuunnitelman lopulliseen tekstiin, mutta edistystä on tapahtunut muilla alueilla. On esimerkiksi luotu ohjelma, jonka avulla käydään käsiksi metsien hävittämistä koskevaan vakavaan ongelmaan. Juuri viime viikolla saatiin lisää hälyttäviä raportteja metsien hävittämisestä Brasiliassa. On myös hyvä, että länsimaiden on tarkoitus tarjota enemmän tukea kehitysmaille kestävien teknologioiden käytössä.

Lopuksi tartun yhteen ongelmaan, jota ei ole ratkaistu Kyse on merenkulun kasvihuonekaasupäästöistä. Tämän erittäin saastuttavan alan monimutkainen luonne merkitsee sitä, että tarvitaan kansainvälistä lähestymistapaa. Kansainvälistä merenkulkujärjestöä on painostettava keksimään tähän tehokas toimintaperiaate mahdollisimman pian. Arvoisa komission jäsen, voitte olla hyvin varma siitä, että kannatamme lähestymistapaanne.

  Roger Helmer (NI). – Arvoisa puhemies, ymmärrän että päivänä, jolloin Balin ilmastokonferenssi alkoi, paikalla oli niin monta yksityiskonetta, että Balin lentokentältä loppui pysäköintitila. Joten saavutuksemme eivät vastaa pyrkimyksiämme.

Balin konferenssin oletettiin tasoittavan tietä Kioton sopimuksen jälkeiselle konsensukselle, mutta Kioto itse epäonnistui. Emme epäonnistuneet ainoastaan maailman suurimpien päästöjen aiheuttajien mukaan saamisessa, täällä Euroopassa vain kourallinen jäsenvaltioita itse asiassa täyttää Kiotossa allekirjoittamansa velvoitteet. Todellakin, Yhdysvallat, jota me parjaamme siitä, ettei se ole ratifioinut Kioton sopimusta, pärjää itse asiassa EU:ta paremmin päästökehityksessä. Kuitenkaan emme sopineet Balilla juuri muusta kuin keskustelun jatkamisesta yrityksissämme korvata epäonnistunut sopimus toisella.

Haluaisin, että olisimme vähemmän huolissamme ilmastonmuutoksesta ja enemmän energiavarmuudesta. Meidän pitäisi kuulla vähemmän tuulipuistoista ja autojen päästöistä ja enemmän investoimisesta ydinvoimalakapasiteettiin ja energiaksi poltettavan jätteen polttolaitoksiin.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – Mielestäni ilmastonmuutosvaliokunnan valmistelemassa päätöslauselmassa heijastuvat Balin neuvottelujen olennaiset päätökset sekä Euroopan parlamentin mielipide. Arvioni Balin aikataulusta, toisin sanoen vuoden 2012 jälkeisen sopimuksen tekemisen määräajasta, on hyvin myönteinen. Vain selvä työsuunnitelma voi taata jatkuvuuden Kioton pöytäkirjan päättymisen jälkeen, ja tähän parlamentti on jatkuvasti pyrkinyt.

Olen tyytyväinen, että myös kehitysmaat ottivat osan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvästä vastuusta ja sitoutuivat kestävään kehitykseen. Tämä merkitsee tietysti vahvistunutta kansainvälistä yhteistyötä taloudellisten ja henkilöresurssien alalla. Toivon todella, että olemassa olevat ja tällä hetkellä toteutetut mekanismit Euroopassa, kuten hiilidioksidimarkkinat, toteutetaan onnistuneesti kansainvälisellä tasolla. Meidän on kuitenkin yksinkertaistettava niitä ja estettävä niitä tulemasta epäsuhtaiseksi byrokraattiseksi taakaksi suhteessa niiden mahdollisiin etuihin. Vain tällä tavalla voimme odottaa onnistuvamme asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Pidän nykyistä tilannetta pääasiassa mahdollisuutena. Mielestäni onnistunut, kestävä kehitys riippuu pääasiassa lisääntyneistä tutkimusmahdollisuuksista. Esimerkiksi maailmanlaajuinen investoiminen energiahuollon tutkimukseen on vähentynyt 40 prosentilla 1980-luvun jälkeen. Tilanne Euroopan unionissa ei ole paljon parempi. Tarvitsemme lisää rahaa ja lisää koulutettuja luovia ihmisiä. Onnittelen Euroopan unionin neuvottelijoita ja toivon, että tulevaisuudessa meitä edustavat aina tällaiset sinnikkäät, älykkäät ja menestyksekkäät neuvottelijat. Lopuksi haluaisin sanoa, että tavallisesti, kun on kyse ilmastonmuutoksesta, kaikki kääntävät katseensa poliitikkoihin, mutta toiminta ilmastonmuutoksen alalla ei koske vain poliitikkoja. Nyt on teollisuuden, yritysihmisten ja tutkijoiden aika reagoida.

  Elisa Ferreira (PSE). – Huomenna äänestettävässä päätöslauselmassa parlamentti tunnustaa Balin konferenssin poliittisen merkityksen. Tieteellinen tieto on johtanut poliittisen tahtoon ryhtyä toimenpiteisiin, ja vuoteen 2009 mennessä kaikki maat, olivat ne sitten kehittyneitä, nousevia tai kehittyviä, sitoutuvat taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan erilaisin mutta tarkoin määritellyin tavoittein.

Toisin kuin jotkut kollegani, olisin halunnut nähdä joidenkin kumppanien, erityisesti Yhdysvaltojen, osallistuvan enemmän Balilla ja Kiotossa. Myönteistä on kuitenkin, että Balilla korjattiin Kioton puutteet sellaisilla aloilla kuin metsänhoito, tarve tukea erityisesti köyhimpien maiden sopeutumista muutokseen, teknologian rooli ja ilmastovelvollisuuksien ulottaminen talouksiin, joita ei tavallisesti pidetä kehittyneinä.

Euroopan johtava rooli oli selvä, ja tämä päätöslauselma osoittaa, että parlamentti aikoo luoda ehdot, joiden avulla Eurooppa voi tehdä vielä kunnianhimoisempia sitoumuksia. Tähän liittyvä työohjelma on vaativa, ja parlamentti on valmis toteuttamaan sen.

Tässä tarkoituksessa osoitan henkilökohtaisesti suosiota komissiolle 23. tammikuuta tehtyjen päätösten johdosta. Poliittisen tahdon muuttaminen poliittisiksi välineiksi antaa uskottavuutta Euroopan unionille. Tarvitaan suuri määrä yksityiskohtaisia analyysejä, mutta esimerkiksi uusiutuvan energian tavoitteiden arvioiminen, biopolttoaineiden kestävyyskriteerien selvittäminen ja ilmastoon liittyvien rahoitusvälineiden tarkistaminen ovat tervetulleita. Henkilökohtaisesti olen mielissäni siitä, että lähestymistapa päästökauppajärjestelmässä muuttuu kansallisesta alakohtaiseksi lähestymistavaksi, vaikka minusta tuntuu, että sen yhteensopivuutta EU:n kilpailukyvyn kanssa on parannettava kiireellisesti ennen vuotta 2009. Päästökauppajärjestelmän kehittämistä kansainväliselle tasolle, perustuen tärkeimpien alojen sopimuksiin maailman tärkeimpien tuottajien keskuudessa, voitaisiin tutkia.

  Holger Krahmer (ALDE). – Arvoisa puhemies, kun ajattelemme Balin konferenssia, voimme tehdä vain sen johtopäätöksen, että se oli kaikkien aikojen suurin, kallein ja huolellisimmin suunniteltu ilmastokonferenssi, ja itse asiassa siellä saavutettiin vain yksi tulos, nimittäin sopimus neuvottelujen jatkamisesta. Jos totta puhutaan, siellä ei saavutettu mitään muuta.

Rehellinen arvio Balin jälkimainingeissa pakottaa meidät analysoimaan konferenssia seuraavasti: ensiksikin kansainvälinen ilmastopaneeli onnistui vakuuttamaan suuren osan yleisestä maailmanlaajuisesta mielipiteestä ilmastoskenaarioillaan, mutta ei ollut missään nimessä yhtä vakuuttava nykytilanteesta vedettävien johtopäätösten suhteen; toiseksi Euroopan ponnistellessa eteenpäin yksin kansainvälisen yhteisön keskuudessa on tuskin mitään merkkejä halukkuudesta tehdä sitovia sopimuksia hiilidioksidin vähennyksistä. Tämä ei koske vain Yhdysvaltoja, vaan myös Japania, Kanadaa, Australiaa ja monia muita maita. Vilkaisu neljään jäljellä olevaan ehdokkaaseen, joilla on realistiset mahdollisuudet tulla Yhdysvaltojen presidentiksi, osoittaa melko selvästi, että käytännöllisesti katsoen ei ole toiveita Yhdysvaltain sitoutumisesta YK:n prosessiin ilmastopolitiikan alalla.

Meidän – jolla tarkoitan EU:ta – pitäisi tarkastella uudelleen strategiaamme. Mitä tapahtuu, jos vuonna 2009 Kööpenhaminassa järjestettävä konferenssi päättyy epäonnistumiseen? Kansainväliselle sopimukselle on kannattavia vaihtoehtoja, kuten teknologian siirto, asianmukainen kannustinjärjestelmä trooppisten sademetsien suojelemiseksi, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi sekä ydinenergian kehittäminen. Lopulta rajalliset resurssit saavat jopa Yhdysvallat ja Kiinan säästämään energiaa ja välttämään hiilidioksidipäästöjä.

Uusi teollinen vallankumous tulee, kun öljyn hinta nousee. Meidän ei tarvitse jouduttaa sitä säätämällä lakeja.

  Madeleine Jouye de Grandmaison (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, Balin konferenssi muistutti meitä siitä, että maapallon ilmaston lämpeneminen on haaste kehitykselle. On olemassa vaara, että ilmaston lämpeneminen lisää kehittyneiden ja kehittyvien maiden välistä kuilua, sillä ei ole epäilystäkään siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa eniten jälkimmäisiin. Tämä koskee erityisesti saaria, jotka ovat alttiita monella tavalla, varsinkin pyörremyrskyille ja merenpinnan nousulle. Näille maille annettava apu on asetettava ensisijaiseksi muutokseen sopeutumista ja asianmukaisten teknologioiden siirtoa varten.

Ilmastonmuutoksen vastaisesta toiminnasta on tullut erottamaton osa köyhyyden vähentämistä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Ymmärrän tämän olevan paras tapa saavuttaa G77-maiden tuki. Jos haluamme. että vuonna 2009 Kööpenhaminassa järjestettävään konferenssiin johtava prosessi onnistuu ja lisäyksiä tehdään vaatimattomaan Balilla laadittuun suunnitelmaan, on aivan olennaista edistyä kehitysmaiden suhteen. Ymmärrän, että unioni on antanut tälle huomionsa, mihin on suhtauduttava myönteisesti, mutta haluaisin kiinnittää huomionne aivan erityisesti saarten kysymykseen.

  Irena Belohorská (NI). – Kiitos hyvin paljon, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat. Balin suunnitelma, josta sovittiin kansainvälisessä konferenssissa, ja äskettäin perustettu sopeutumisrahasto molemmat velvoittavat Euroopan unioni ottamaan johtavan aseman.

Euroopan unionin on kuitenkin realistisesti tutkittava ja arvioitava vähennystasoa, joka olisi siedettävä. Ehdotus vähentää päästöjä 25–40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990 tai jopa 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä näyttävät minusta vain umpimähkäisiltä numeroilta ilman mitään todellista tietoa laajuudesta, jolla päästöjä voidaan vähentää. Tämä on kuin arpapeliä prosenteilla, kuin ennalta suunnittelematonta ja epärealistista peliä, jossa vedetään numeroita hatusta. Jos Yhdysvallat, Kiina ja Intia eivät osallistu, millään EU:n ponnistelulla ei ole kaivattua vaikutusta, koska emme voi ratkaista maailmanlaajuista ongelmaa yksin.

Jos asetamme panokset liian korkeiksi, ensin yksi maa epäonnistuu tavoitteen täyttämisessä, sitten toinen maa epäonnistuu tavoitteen täyttämisessä, ja lopulta tajuamme, että olemme kaikki epäonnistuneet. Kun otetaan huomioon, että tilanne on tämä, sanoisin, että jos olemme vähemmän kunnianhimoisia mutta realistisia päästöjen vähennyksestä, pääsemme järkevään ratkaisuun. Riittää, kun katsoo, miten Euroopan unioni pystyy täyttämään Lissabonin sopimuksessa asetetut tavoitteet.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, mediakriitikot ovat nimittäneet Balin ilmastonmuutoskokousta ”rusketusneuvotteluiksi”. Oltuani läsnä kuitenkin viidessä viimeisessä ilmastonmutosistunnossa pidän Balia tehokkkaana. Kahden vuoden suunnitelma laadittiin huolellisesti, ja kaikille maille tarjottiin neuvottelutiet ilmastohaasteeseen vastaamiseksi.

On tietysti harmi, että meidän on myönnettävä, ettei vielä ole olemassa maailmanlaajuista sitovaa tavoitetta ja että olemme edelleen yksinäisiä ratsastajia. Mutta ainakin on olemassa teoreettiset mahdollisuudet, että kahden vuoden kuluessa meillä on laajempi rintama, johon osallistuu useampiakin kuin vain neljännes päästöjen aiheuttajista.

Vähän Balin tulosten jälkeen jotkut toiveikkaat ottivat jo esiin kysymyksen siitä, tarkoittaako tämä nyt automaattisesti sitä, että rintama on tarpeeksi laaja 30 prosentin vähennyksille, kuten oli sovittu maaliskuun huippukokouksessa, sillä edellytyksellä, että EU ei toimisi yksin.

Vastaus on kuitenkin: ei aivan vielä. Tämä ei johdu vain taloudellisista vaan myös ympäristösyistä. EU:lle on poliittisesti tärkeää ottaa johto käsiinsä ja toivoa, että muut seuraavat perässä, mutta yksipuolinen yrityksemme – jollainen se yhä on – vähentää kilpailukykyämme maailmanlaajuisilla markkinoilla ja hyödyttää saastuttajaa.

Tätä sanotaan hiilivuodoksi, kuten olen korostanut monta kertaa. Maailmanlaajuinen pääoma siirtyy yksinkertaisesti sinne, missä ei ole kuluja hiilidioksidipäästöistä. Päästöjen siirtäminen ei ole päästöjen leikkaamista.

Yksipuolinen ilmastopolitiikka iskee kovimmin energia- ja työvoimaintensiivisiin aloihin, joten ”saastuttaja maksaa” -periaatteesta tulee ”saastuttaja voittaa”- tai ”saastuttaja siirtyy muualle” -periaate. Onneksi komissio on ymmärtänyt tämän riskin, kuten te komission jäsen Dimas juuri hyvin selvästi kerroitte, ja kiitän teitä siitä. Kuten komission jäsen Verheugen hiljattain sanoi kuvaillessaan yksipuolisten vähennysten vaaroja: ”Viemme maasta saastuttamisen ja tuomme työttömyyden. Eikö tämä olekin typerää?”

Hän on oikeassa. Siksi meidän on keksittävä todella maailmanlaajuinen, markkinoihin perustuva mekanismi ja uskon, että tämän kolmiosaisen ongelman tasapainottaminen, johon kuuluvat energiahuolto, ympäristöherkkyys ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyisten alojen säilyttäminen työvoimamme työllistämiseen, on äskettäin julkaistun ilmastopaketin päätavoite.

  Riitta Myller (PSE). – Arvoisa puhemies, Balin paras tulos oli se, että kansainväliset neuvottelut Kioton jälkeisestä sopimuksesta käynnistettiin. Tärkeätä oli myös se, että löimme lukkoon takarajan eli Kööpenhaminan 2009.

Täällä on ihmetelty Balin sopimuksessa olevia prosenttilukuja, joita Euroopan unioni on esittänyt. Ne ovat niitä lukuja, joita IPCC-paneeli on omissa arvioissaan esittänyt ja luvut osoittavat, minkälaisiin päästövähennyksiin meidän on Euroopassa ja globaalisti päästävä, jotta ilmastonmuutoksesta voidaan selvitä ilman erittäin suuria inhimillisiä kustannuksia. Vajaassa kahdessa vuodessa on saatava aikaan sopimus, jossa sitoudutaan siihen, että maailman lämpötila ei ylitä kahta astetta. Tähän tarvitaan kaikkia, tarvitaan Euroopan unionia näyttämään suuntaa, tarvitaan kehittyneitä maita ja tarvitaan meidän yhteisiä ponnistelujamme, jotta kehitysmaat pääsevät mukaan.

Meidän on tehtävä tällä hetkellä omat kotiläksymme. Meidän on pidettävä huolta siitä, että viime viikolla komission ehdottamat lait saadaan mahdollisimman kunnianhimoisesti vietyä läpi täällä parlamentissa ja pantua jäsenvaltioissa täytäntöön.

  Hans-Peter Martin (NI). – Arvoisa puhemies, pannaan ”Balin” tilalle ”Kioto” tai ”Rio 1992”, ja useimmat täällä esitetyt puheenvuorot olisivat kohdallaan. Mistä tämä johtuu, arvoisa neuvoston puheenjohtaja? Koska maanne on pieni, saattaisitte onnistua selvittämään, miksi emme koskaan saa aikaan ratkaisuja. Onko syynä suurten yritysten valta ja yritysten intressit, onko syynä se, että kansainvälinen järjestelmä ei toimi vai onko syynä yleisen tietoisuuden puute? Uskon, ettei tietoisuuden puute ole enää ongelma, ainakaan päättäjien keskuudessa.

Kaikki riippuu lopulta liike-elämästä ja politiikasta, ja luulen, että kyseisillä aloilla tehdään todella paljon virheitä. Emme voi osallistua uskottavasti prosessiin ja keksiä todella rakentavia ratkaisuja, ellemme aloita itsestämme. Käytännössä tämä tarkoittaisi yksinkertaisesti poliittisesta toiminnasta syntyvien hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.

Tässä yksi melko erityinen esimerkki, jota slovenialaiset voisivat tutkia: jos luopuisimme Strasbourgista ja pitäisimme kaikki tapaamisemme täällä Brysselissä, lähettäisimme pienen signaalin sekä hiilidioksidikysymyksen osallle että muissakin suhteissa. Tämä olisi varmasti puheenjohtajavaltionne saavutettavissa, toisin kuin suuret projektit, jotka on annettava joka tapauksessa eteenpäin jollekin muulle kuuden kuukauden kautenne lopussa.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

  Janez Podobnik, neuvoston puheenjohtaja. − Haluan esittää lyhyen vastauksen joihinkin tässä hyvin mielenkiintoisessa keskustelussa esitettyihin näkemyksiin. Loppujen lopuksi meille kerrottiin, ettemme saavuttaneet mitään tuloksia. Puheenjohtajamaa ja neuvoston puheenjohtaja ovat eri mieltä. Asiat edistyvät ja saamme tuloksia. Loppujen lopuksi Balin konferenssi ja sopimus, jonka solmivat kehittymättömät sekä kehittyneimmät maat, olivat itse asiassa hyvin onnistuneita, mutta onnistuminen täydentyy vasta Kööpenhaminassa. Siksi kaksi seuraavaa vuotta ovat hyvin tärkeitä.

Haluaisin myös ilmaista tukeni päätöslauselmalle, jonka Euroopan parlamentti hyväksyy huomenna. Pidämme sitä kunnianhimoisena ja perusteellisena ja lisäapuna sopimukseen pääsemiseksi vuoden 2012 jälkeen. Puheenjohtajavaltio kannattaa myös täällä jo esitettyjä arvioita siitä, että Euroopan unionin valtuuskunta oli hyvin menestyksekäs. Se oli pätevä, yhtenäinen ja erittäin dynaaminen. Ja lisäksi se oli uskottava, mikä on hyvin, hyvin tärkeää Euroopan unionin kannalta. Voimme todellakin olla ylpeitä Euroopan unionista ja sen asemasta Balilla, erityisesti sen johdonmukaisuudesta.

Balilla sanottiin, että Euroopan unioni on uranuurtaja uusien teknologioiden kehittämisessä. Tämä saattaa myös vastata joihinkin oikeutettuihin pelkoihin tai epäilyksiin, joita on esitetty Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskuudessa uudesta energia- ja ilmastopaketista, jonka Euroopan komissio esitteli niin tehokkaasti viime viikolla. Olemme sitä mieltä, että se on myös mahdollisuus uusille työpaikoille ja uusille ekologisille innovaatioille, eikä sen pitäisi herättää pelkoja taloudellisesta kehityksestä.

Olemme samaa mieltä siitä, että tässä ei ole kyse vain politiikasta vaan myös taloudesta. Itse asiassa voisimme olla vielä kunnianhimoisempia. Ilmastonmuutoksen käsittely on todellakin eurooppalaisen politiikan menestystarina. Se on suuri haaste paitsi Euroopan politiikalle ja kansantaloudelle myös kansalaisille. Kannatan vahvasti komission jäsenen kantaa siitä, että tiedotusvälineiden asenne on myös hyvin tärkeä. Tiedotusvälineet voisivat olla hyvin tärkeässä osassa. Euroopan komission viime viikolla hyväksymä paketti on asiantuntijalähestymistavan tulos. Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden periaatteet liittyvät siihen kiinteästi. Koska Euroopan parlamentilla on hyvin tärkeä osa tämän paketin hyväksymisessä, odotamme sen toimivan osassaan hyvin dynaamisesti.

Joku kysyi, miksi oli tarpeen matkustaa Balille ja käyttää kestävän kehityksen periaatteiden vastaisia kulkuneuvoja. Balille ei pääse millään muulla tavoin kuin käyttämällä eri kulkuneuvoja. Kuitenkin vastauksemme on, että Bali oli hyvin valittu määränpää. Miksi? Koska se oli... Indonesia on kehittyvä maa. Yksi Balin sopimuksen tärkeimmistä hetkistä oli, että kehittyvät maat liittyivät tähän maailmanlaajuiseen sopimukseen. Tällaiseen sopimukseen oli helpompi päästä Balilla, Indonesiassa, kuin muualla planeetallamme.

Haluaisin lopettaa kysymyksellä, joka liittyy 20/20/20-tavoitteisiin. Saavutetaanko nämä tavoitteet? Euroopan unionin uskottavuus riippuu näiden tavoitteiden saavuttamisesta, ei vähiten siksi, että neuvoston kokouksessa viime keväänä Euroopan unionin jäsenvaltioiden presidentit ja hallitusten pääministerit sitoutuivat 20/20/20-visioon. Puheenjohtajavaltio on sitoutunut ja tekee kaikkensa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Pilar del Castillo Vera (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on sanomattakin selvää, että onnittelen komission ja parlamentin edustajia työstä, jonka he tekivät Balilla.

Valitsen Eurooppa-keskeisemmän ja euro-keskustalaisemman näkemyksen puhuessani tästä ja siihen liittyvistä kysymyksistä.

Haluaisin aloittaa sanomalla, kuten sanontakin kuuluu, vaikkakin hiukan eri tavalla, että tarve luo mahdollisuuksia. Mitä suurempi tarve, sitä suurempi mahdollisuus. Mikä meitä odottaa? Meitä odottaa kaksi tarvetta: ensimmäinen on tarve taistella ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia vastaan, pääasiassa kehityksen ja väestönkasvun tuloksena; toinen on tarve ratkaista kysymykset, jotka liittyvät sellaisten perinteisten energianlähteiden saatavuuteen, joiden käyttö on epävarmuuden peitossa joko koska ne ovat käymässä vähiin tai koska ne sijaitsevat alueilla, joiden poliittinen maantiede on monimutkainen.

Mitäkä ovat mahdollisuutemme? Meillä on mahdollisuus kehittää tehokkaita energiamuotoja, joiden avulla voimme säilyttää edelleen kilpailukykymme ja jotka ovat puhtaita eivätkä saastuta ja myös takaavat energian saatavuuden, koska nämä ovat uusia energiamuotoja.

Missä on ongelma? Mielestäni EU:n toimielimissä on johtajuusvaje, näissä asioissa toimimisen osalta, vaje komissiossa ja parlamentissa. Tähän on yksinkertainen syy, nimittäin se, että emme pysty selittämään sitä, että puhdas energia on tehty sekä uusiutuvasta että ydinenergiasta.

Tätä ei tehdä, tätä ei selitetä, ja on johtajien työ esittää ratkaisuja, vaikka niistä saattaa olla vaikea keskustella tiettynä aikana.

Löydämmekö itsemme ristiriitaisesta tilanteesta, jossa Kiinalla, Intialla ja muilla nousevilla talouksilla on puhtaampaa energiaa, koska ne ovat kehittäneet ydinenergiaa, ja lisäksi ne voivat kilpailla alemmilla palkoilla? Tämä on asia, josta on yksinkertaisesti puhuttava, arvoisa komission jäsen.

Siksi toivon, että parlamentissa ja komissiossa voidaan keskustella ydinenergiakysymyksestä rauhallisesti mutta päättäväisesti, koska alituisesti kiertelemme ja kaartelemme sitä ja käännämme sille selkämme.

  Dorette Corbey (PSE). – Arvoisa puhemies, Bali oli vasta alkua, tervetullut ensimmäinen askel tiellä kansainväliseen ympäristösopimukseen vuonna 2009. Sen menestys yhdennellätoista hetkellä johtui Euroopan johtavasta asemasta ja onnittelen komission jäsen Dimasia ja hänen tiimiään.

Joulukuussa Poznanissa järjestetään maailmanlaajuinen konferenssi. Tämä on Euroopan johtavan aseman seuraava testi. Euroopan on puhuttava selvästi, yksimielisesti ja ääneen päättäväisten toimenpiteiden puolesta. Meidän on tehtävä asemamme hyvin selväksi muulle maailmalle. Eurooppa haluaa vähentää kasvihuonekaasuja 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä on edelleen lähtökohtamme neuvotteluissa. Joidenkin hallitusten ja teollisuusjohtajien ankara lobbaus energia- ja ilmastopakettia vastaan on lähettänyt väärän viestin.

Euroopan johtava asema merkitsee myös sitä, että toteutamme päästövähennykset, joita vaadimme muilta mailta, omassa 27 jäsenvaltiossamme. Tämä on tärkeää. Poznanissa meidän on näytettävä, että Eurooppa haluaa ja voi mennä pidemmällekin kuin 20 prosentin vähennyksiin. Jos suhtaudumme vakavasti Balin konsensukseen, meidän on aloitettava vähintään 25 prosentilla. Meidän on näytettävä, että voimme saavuttaa tämän ilman työpaikanmenetyksiä, ja uskon vahvasti, että historiallinen ilmastosopimus allekirjoitetaan vuonna 2009. Tähän kuitenkin tarvitaan järkevää, eurooppalaista ilmastopolitiikkaa.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Balin ilmastonmuutoskonferenssissa kokeiltiin sitä, onko yleensäkään mahdollisuutta maailmanlaajuiseen yhteistyöhön ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Tämä on selvästi harvinaisen tärkeä asia koko maailman kannalta, mutta poliittinen kenttä, jolla liikumme, on hyvin eriytynyt, ja meidän on sovitettava perusteemme erilaisiin geopoliittisiin todellisuuksiin. Vaikka mitään huomattavaa menestystä ei saatukaan, saavutettiin enemmän kuin tähän mennessä. Saimme tärkeitä kumppaneita.

Euroopan unionissa ilmastonmuutos on keskeinen aihe. Kukaan ei yksinkertaisesti sanottuna halua valojen sammuvan lastensa kodeissa. Mutta kaikki Euroopan maat eivät ole samalla tasolla teknologisen edistyksen suhteen, mikä on lisähaaste Euroopan unionille. Puola on maa, jossa 96 prosenttia sähkövoimasta tuotetaan polttamalla hiiltä, ja tästä syystä energiateollisuutemme sopeuttaminen muutokseen vuoteen 2020 mennessä saattaa olla kestämätön taakka. Täällä Brysselissä meidän, jotka olemme vastuussa Euroopan ihmisten hyvinvoinnista yleisesti, on huomioitava paremmin yksittäisen maiden mahdollisuudet, emmekä saa asettaa rimaa niin korkealle, että vain muutamat pääsevät sen yli.

Kaasupäästöjen vähennyksen suhteen resurssien monipuolistaminen ei ole ainoa mahdollinen lähestymistapa. Päästötön hiilen polttaminen on myös tutkimisen arvoista. Toinen mahdollisuus on ydinvoima. Jos ydinvoimalan rakentamista suunniteltaessa otetaan käyttöön tietyt strategiat ja puhutaan kaikista myöhemmistä hyödyntämiseen liittyvistä asioista, ydinvoima on yksi puhtaimmista energian lähteistä.

Lyhyesti sanottuna uskon, että on erittäin tärkeää tulevaisuutemme kannalta, että käytämme tiettyä painostusta tutkimusyhteisöä kohtaan sellaisten uusien teknologioiden kehittämiseksi, jotka ovat huomattavasti hyödyllisempiä ja tehokkaampia planeetallemme, kuin nykyisin käytettävissämme olevat.

  Adam Gierek (PSE). – Arvoisa puhemies, Euroopan unionille ehdotettu energia- ja ilmastonmuutospaketti on yksityiskohtainen organisaatioita ja lainsäädäntöä koskeva kokoelma, jonka tarkoituksena on saavuttaa hiilidioksidipäästöjen merkittävä vähentäminen. Komission kunnianhimoiset suunnitelmat perustuvat olettamukseen, että maailmassa tapahtuvat ilmastonmuutokset, jotka ovat kiistaton tosiasia, johtuvat hiilidioksidipäästöistä: Kuitenkaan tätä ei ole todistettu, eikä asiaa vahvistettu Balilla. Kaikki asiaan liittyvät ennusteet perustuvat ainoastaan tietokonesimulaatioihin, eivätkä käy todisteista.

Arvoisa komission jäsen, tarvitaan ennen kaikkea uskottavampia tietoja hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta ilmastoon. Hiilidioksidi on yhteyttämisen tarpeellinen perusta. Onko se siksi tuhoaine? Kehottaisin teitä tutustumaan aiemmin mainittuun kirjeeseen, jonka sata huomattavaa tiedemiestä osoitti YK:n pääsihteerille viime joulukuussa.

Toiseksi komission hiilidioksidipäästöjen rajoittamista Euroopan unionin alueella koskeva määräys, jossa ei oteta puheeksi kysymystä kansainvälisellä tasolla, johtaa taloudellisen kehityksen laskuun, millä on vakavia yhteiskunnallisia seurauksia.

Kolmas ja tärkein asia on se, että energia- ja ilmastonmuutospaketissaan komissio jätti huomiotta Balin konferenssin tärkeimmän johtopäätöksen, joka koskee yhteiskuntien sopeutumista väistämättömiin ilmastonmuutoksiin, toisin sanoen aroksi muuttumiseen, aavikoitumiseen, juomaveden puutteeseen, tulviin jne. Nämä ovat päätavoitteita, joihin ne resurssit, jotka unioni suunnittelee kohdistavansa ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun Euroopassa, pitäisi todella määrätä.

  Ivo Strejček (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, keskustelussa niin sanotusta ilmastonmuutoksesta pidämme itsestäänselvyyksinä muutamia kiistanalaisia oletuksia. Ensiksikin ilmastonmuutokset ovat todellisia, ja ne ovat vallitsevasti ihmisen aiheuttamia. Toiseksi IPCC-paneelin tekemät johtopäätökset ovat ainoat perustellut tulokset. Ei ole muita tiedemiesryhmiä, joilla olisi erilaisia mielipiteitä maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta. Kolmanneksi ihmiset ovat yleensä halukkaita suhtautumaan varauksin tulevaisuuteen ja uhraamaan nykyisen elintasonsa. Neljänneksi eurooppalaiset liikeyritykset ja yritykset selviävät maailmanlaajuisessa kilpailussa, jopa korkeammilla hinnoilla. Viidenneksi onnistumme suostuttelemaan muun maailman seuraamaan velvoitteitamme. Kuunnellessani tätä keskustelua huomaan olevani vähemmistössä tässä parlamentissa, mutta haluan tähdentää kantaani.

Ensiksi IPCC-paneelin tulokset ovat liioiteltuja. On muita tiedemiesryhmiä, jotka tarjoavat erilaisia mielipiteitä ilmastonmuutoksesta ja sen syistä. Toiseksi ei ole todisteita siitä, että ihmiskunta aiheuttaa vallitsevasti ilmastonmuutokset. Kolmanneksi ilmastonmuutoksesta on tullut muodikas poliittinen työkalu ihmisten manipuloimiseen. Neljänneksi Balin konferenssi osoitti, ettei kohtuuttomille ja erittäin kalliille toimille ilmastomuutoksen käsittelemiseen ole laajalle levinnyttä kannatusta. Viidenneksi eurooppalaisten valmistajien on sisällytettävä poliittiset päätökset hintoihin, mikä myöhemmin johtaa korkeampiin hintoihin ja Euroopan kilpailukyvyn lisämenetykseen maailmanlaajuisesti. Kuudenneksi kunnianhimoiset suunnitelmat kasvihuonekaasujen vähentämiseksi vahingoittavat kehittyviä maita, mikä johtaa suurempaan eroon rikkaiden ja köyhien välillä.

Mitä siis pitäisi tehdä? Meidän olisi parasta vähentää legendaarista eurooppalaista byrokratiaa, rajoittaa lainsäädännön tuottamista ylikansallisella tasolla ja antaa ihmisten työskennellä ja tehdä keksintöjä.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Alamme kaikki tuntea ilmaston muuttuvan, asuimmepa millä mantereella tai missä maassa tahansa. Kohtaamme tulvia, aavikoitumista, vesipulaa, metsäpaloja, jäätiköiden sulamista ja muutoksia kasvistossa. YK on julistanut vuoden 2008 kansainväliseksi planeetta maan vuodeksi. Balin konferenssi on erittäin tärkeä Kioton jälkeisen ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun liittyvän sopimuksen kannalta.

Euroopan unionin pitäisi pysyä etujoukoissa vähentämässä ilmastonmuutosta ja sopeuduttaessa sen vaikutuksiin. EU:n nykyinen lainsäädäntö ja komission hiljattain esittelemä uusi paketti uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi ovat hyviä esimerkkejä.

Olen iloinen, että käymme tätä keskustelua EU:n kestävän energian viikon aikana. Kuljetus kattaa 30 prosenttia maailman energiankulutuksesta ja kaupunkiliikenne 70 prosenttia päästöistä. Ilmakuljetuksen sisällyttäminen päästökiintiöiden vaihtojärjestelmään on tärkeä askel. Muita yhteisön tavoitteita pitäisi olla tehokkaampi kaupunkiliikenne ja rautatie- ja vesikuljetuksen edistäminen, koska ne aiheuttavat vähemmän saastumista.

Pyydämme komissiota ja neuvostoa sisällyttämään ilmastonmuutoksen ensisijaisiin tavoittehinsa sekä EU:n asioissa että kansainvälisissä suhteissa.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Balin konferenssi oli askel oikeaan suuntaan, ja haluaisin esittää lämpimät kiitokseni kollegoilleni ja komissiolle siitä, mitä pidän hyvänä tuloksena.

Maapallon keskimääräisen lämpötilan nousu vaikuttaa jo monessa osassa maailmaa. Siksi on välttämätöntä pitää kiinni tavoitteesta rajoittaa maapallon ilmaston lämpeneminen enintään kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneen tason yläpuolelle. Ponnistuksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi on lisättävä ja tuettava uusien innovaatioiden avulla, tutkimukseen ja kehitykseen ja ennen kaikkea koulutukseen sijoittamalla. Ilmastonmuutos on vuorovaikutuksessa maatalouden kanssa kolmella eri tavalla. Ensinnäkin maanviljelys on kolmanneksi suurin pilaantumisen lähde kuljetuksen ja teollisuuden jälkeen. Toiseksi se joutuu kärsimään kaikkein eniten ilmastonmuutoksesta, koska maataloustuotantomme tapahtuu ulkona, mikä merkitsee sitä, että se on alttiina ilmastonmuutoksen vaikutuksille suoremmin kuin mikään muu talouden toiminta.

Kolmanneksi maanviljelijät voivat myös pitää ilmastonmuutosta mahdollisuutena ja käyttää sitä hyväksi. Meille avautuu uusia mahdollisuuksia maatalousyhteisössä uusiutuvien energialähteiden tuottajina ja ennen kaikkea – toisessa ja kolmannessa sukupolvessa – petrokemian tuotteiden korvikkeiden tuottajina, puhumattakaan uusien viljelymenetelmien mahdollisuudesta. Minun on korostettava uudelleen tutkimuksen ja kehityksen sekä koulutuksen merkitystä, erityisesti maatalousalalla. Uusiutuvien energialähteiden tuottaminen riippuu kuitenkin ratkaisevasti kestävyyttä koskevien kriteerien kehityksestä ja soveltamisesta.

Arvoisa komission edustaja, ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskee kokonaisia yhteisöjä pikemminkin, kuin rajoittuu tietyille toiminta-aloille. Niinpä tämä kattava EU:n laajuinen ja tosiaankin maailmanlaajuinen lähestymistapa on ainoa keino taistella sitä vastaan. Euroopan unionin pitäisi esittää johtavaa ja sovittelevaa osaa näissä ponnistuksissa.

  Margaritis Schinas (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tie Balilta Kööpenhaminaan on nyt auki, ja mielestäni sen ei pitäisi askarruttaa meitä niin pakottavasti. Meidän on nyt keskityttävä kiireellisenä asiana uuteen tavoitepakettiin, jonka olette esittänyt: 20-20-20-paketti vuodelle 2020, kuten kutsun sitä tai johon muut viittaavat nimellä ”Dimas-paketti”. Tässä tilanteessa uskon kuitenkin, että seuraavan 18 kuukauden aikana tämän vaalikauden loppuun mennessä tästä aloitepaketista pitäisi tulla yhteisön lainsäädäntöä. Tämä on ehdoton ensisijainen tavoitteemme. Monet ovat arvostelleet teitä siitä, että paketti on liian kunnianhimoinen, ja toiset taas paketin täydellisestä kunnianhimon puutteesta. Uskallan väittää, että tämä on paras todiste siitä, että olette oikeilla jäljillä.

Haluan esittää vielä yhden lyhyen seikan. Hallitusten ja Euroopan parlamentin lisäksi myös yksittäisten kansalaisten on osallistuttava. Voimme kaikki toimia paremmin. Kysymykset liikenneruuhkista alkaen aina rakennusten suunnittelemiseen ja niissä asumiseen asti koskettavat kansalaisia, eikä vain hallituksia. Luotan siihen, että työnne Brysselissä auttaa lisäämään yleistä tietoisuutta tästä.

  Genowefa Grabowska (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuunnellessani tämänpäiväistä keskustelua huomasin yllätyksekseni, ettei termiä ”kestävä kehitys”’ käytetty kertaakaan. Se oli muodikas, vaikkakin jossakin määrin kulunut käsite niinkin äskettäin kuin 1990-luvun alussa, kuten näkyy Rio de Janeiron konferenssiin vuonna 1992 osallistuneiden valtioiden tekemästä sopimuksesta ympäristön suojelemiseksi kohtuullisesti ympäristön hyödyntämisen aikana.

Hyvät kollegat, kestävä kehitys ei ole vanhentunut käsite, poliitikkojen ja ympäristönsuojelijoiden ohimenevä villitys. Se on käsite, jossa yritetään sovittaa yhteen ekologisten edunvalvojien valtavat kiinnostuksenkohteet teollisuuden edunvalvojien etujen kanssa. Balin konferenssin saavutuksia voidaan tarkastella siis vanhan kestävän kehityksen periaatteen valossa. Tätä periaatetta ei arvosteta vain Euroopassa, vaan myös kansainvälisesti. Meidän on suojeltava planeettaamme ilmastonmuutokselta, mutta emme voi tehdä sitä teollisuutemme tuhoamisen kustannuksella. Etsikäämme älykäs kompromissi.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – Arvoisa komission jäsen, osallistuin Balin konferenssiin Puolan valtuuskunnan jäsenenä. Konferenssi oli kohtalaisen onnistunut. Euroopan maat ovat nyt vastuussa COP14- ja COP15-kokouksista. Mikä on täydellisen onnistumisen suurin este?

Mielestäni se on tehokkaan, kaikkien käytettävissä olevan, edullisen teknologian puute. Meidän Euroopan unionina pitäisi keskittyä tähän. Tehdessämme näin autamme itseämme ja talouttamme ja autamme myös muita siirtämällä ja vaihtamalla parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Se on paljon edullisempaa, kuin aina vain voimakkaampien päästövähennysten määrääminen teollisuudelle. Se edellyttää EU:n budjetin muuttamista ja resurssien siirtoa. Päättäkäämme tehdä niin.

Tänä vuonna Poznańissa COP14-kokouksen puitteissa Puolan hallitus ehdottaa, että kansainvälistä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa tarkastellaan uudelleen. Johtavat yritykset ja edistyneimmät maat esittelevät parhaita teknologisia ratkaisuja. Jos Kööpenhaminan on tarkoitus onnistua vuonna 2009, meidän on ensin tehtävä Poznańista menestys vuonna 2008.

  Avril Doyle (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, oltuani mukana viidennessä YK:n ilmastonmuutoksen COP- ja MOP-kokouksessa, palasin Balilta ja tunsin saavuttaneeni jotakin ensi kertaa tässä erittäin tärkeässä maailmanlaajuisessa kysymyksessä.

Yksi Balin selvimmistä viesteistä oli kiireellinen tarve löytää mekanismi, jolla voidaan taata metsiemme hävittämiseen välttäminen ja laadun heikkeneminen ja joka on jokaisen vuoden 2012 jälkeisen kansainvälisen sopimuksen osa.

Haluaisin meidän olevan sellaisessa asemassa, että voisimme lisätä ”20/20/20 vuoteen 2020 mennessä” -kaavaan vielä 20 prosenttia. Jos meillä olisi hyvitysjärjestelmä, jolla palkittaisiin tai hyvitettäisiin alkuperäisyhteisöjä, vähentäen samalla nykyistä metsien hävittämismäärää, erityisesti trooppisten metsiemme – huolimatta suunnattoman suurista vaikeuksista kartoittaa viitelukua olemassa olevalle metsittämiselle – voisimme vähentää maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöjä vielä 20 prosentilla, niin että ”20/20/20/20 vuoteen 2020 mennessä” olisi tavoitteemme.

Balissa laadittiin suunnitelma maailmanlaajuiselle sopimukselle, joka tehdään COP15:ssa vuonna 2009 Kööpenhaminassa ja jota te hyvin kyvykkäästi johdatte EU:n puolesta. Haluaisinkin onnitella teitä, arvoisa komission jäsen, henkilökohtaisesta panoksestanne.

  Anni Podimata (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU on etujoukossa taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan, ja tässä taistelussa teillä on selvästi erityisasema. Jos EU haluaa säilyä tämän taistelun etujoukossa, ei kuitenkaan riitä, että tekee lakialoitteita tai laatii sitovia tavoitteita. EU:n on myös oltava johtavassa osassa asettamiensa sitovien tavoitteiden toteuttamisessa mahdollisimman yhtenäisenä rintamana. Voimme huomata, että EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa on monia merkittäviä eroavaisuuksia ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun liittyvien tavoitteiden toteuttamisen suhteen. Tästä syystä odotamme nyt toimia, kannustimia ja aloitteita, joiden avulla pienennetään tätä eroa, ja tehdään EU:n jäsenvaltioiden tätä tavoitetta koskevista vastauksista kokonaisuutena yhtenäisempi.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – Väliaikaisen ilmastonmuutoskomitean varajäsenenä haluaisin korostaa Euroopan parlamentin saavuttamaa valtavaa menestystä maailmanlaajuisessa konferenssissa Balilla.

Euroopan parlamentista on tultava visionääri, joka vaatii pysyvää kestävää kehitystä. Mitä meidän on tehtävä seuraavaksi? Ensinnäkään emme voi vähentää ponnistelujamme. Euroopan unionin on kannustettava sijoituksia tutkimukseen ja kehitykseen, joiden tavoitteena on kehittää tehokkaita tekniikoita, jotka vaativat vähemmän energiaa.

Emme voi puhua ainoastaan hiilidioksidista. Yhä tiukempien ekologisten ehtojen asettaminen ei ole oikea ratkaisu: tekemällä niin vaarana on, että pienet ja keskisuuret yrityksemme joutuvat epäedulliseen asemaan Euroopassa. Emme saa vastustaa uusia ideoita, kuten strategiaa, joka auttaa ilmastoa toipumaan veden välityksellä.

Ryhmä slovakialaisia ja tšekkiläisiä tiedemiehiä Michal Kravčíkin johdolla, joka on merkittävä asiantuntija veden käytössä kuivan kaupunkiympäristön palautumiseen, on valmistellut uuden vesikaavan. Sadeveden kokoaminen vesisäiliöihin on yksinkertainen, nopea ja hyvin tehokas ratkaisu. Uskon, että sadeveden varastoiminen tulevaa käyttöä varten sen sijaan, että sen annettaisiin valua hukkaan, on hyvä strateginen ratkaisu paitsi Yhdysvalloissa myös Euroopassa. Luotan siihen, että komissio ja neuvosto kannattavat uudistajien ideoita ja että uuden vesikaavan käyttö saa ansaitsemansa kannatuksen myös Euroopassa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, on suurenmoista kuunnella keskustelua ja sitten pystyä vastaamaan ja kuulla niitä, jotka olivat Balilla, koska emme kuulleet tarpeeksi, mitä siellä tapahtui.

Voinko ottaa esiin yhden tietyn asian? On muodikasta puhua ilmastonmuutoksesta, ja kun yleisö uskoo siihen nyt, luulen että olemme vaarassa kyllästyttää heitä. Meidän täytyy olla hyvin varovaisia, jotta se, mitä esitämme ja ehdotamme, on mahdollista suorittaa ja jotta meillä on käytännön tuloksia sen osoittamiseen.

Erityisesti Agnes Schierhuber otti esiin maatalouskysymyksen. Esimerkiksi Irlannissa 28 prosenttia päästöistämme on peräisin maataloudesta. Uskon, että maatalous on vaikuttanut jo merkittävästi. Meidän täytyy olla jälleen varovaisia, ettemme pyydä liikaa maataloudelta ja vaaranna elintarvikkeiden saatavuutta. Tätä ongelmaa ei ole helppo ratkaista. Myös metsistä on puhuttu. Luulen, että meidän täytyy kannustaa niitä mantereita, joilla on laajoja metsiä, olemaan kaatamatta niitä, niin kuin yritämme kannustaa maanviljelijöitämme olemaan kyntämättä monivuotisia laitumia tärkeiden hiilinielujen vuoksi.

Meidän on siis tehtävä voitavamme maailmanlaajuisena toimijana ja toivottava, että ihmiset uskovat Euroopan johtavaan asemaan tässä asiassa, koska ilman Eurooppaa meillä ei oikein ole mahdollisuutta saavuttaa tavoitteitamme.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää Euroopan parlamentin jäseniä heidän erittäin positiivisesta panoksestaan.

Yksi asia on selvä: olemme tänä iltana kuulleet näkemyksiä, jotka edustavat samanlaisia todisteluita, kuin oli Yhdysvalloilla ja Australialla, jotka eivät halunneet edetä kohti Kioton pöytäkirjan ratifioimista. Nämä näkemykset on sittemmin hylätty, sillä Australia on ratifioinut Kioton, ja Yhdysvalloissa näitä näkemyksiä ei enää hyväksytä liittovaltion tai valtion tasolla.

Kuulin myös erheellisen lausunnon, jonka arvoisa jäsen teki varmasti hyvässä uskossa. Väitettiin nimittäin, että Yhdysvaltojen tulokset olisivat parempia EU:n. Kuten vuoden 2005 tiedoista kuitenkin näkyy, Yhdysvallat on lisännyt kasvihuonekaasupäästöjään 16,4 prosentilla, kun taas EU on pääsemässä Kioton tavoitteeseen, ja vuonna 2005 sen päästöt olivat yhteensä 7,9 prosenttia pienemmät kuin 1990-luvun tasot. Siksi EU:n saavutusten ja sen, mitä Yhdysvallat ei ole saavuttanut, välillä on suuri ero. Mainittakoon myös, että Yhdysvaltojen piti vähentää päästöjään 7 prosentilla Kioton pöytäkirjan mukaan, jonka se allekirjoitti, mutta ei ratifioinut. Siis 7 prosentin vähennystavoitteen sijaan päästöt kasvoivat 16,4 prosenttia vuonna 2005, kun taas EU on täyttämäisillään 8 prosentin vähennystavoitteensa. Tämä on jo alle 1990-luvun tason.

Haluaisin myös huomauttaa, että Irlannin suurin ongelma on sen kuljetuksesta syntyvien hiilidioksidipäästöjen suuri lisääntyminen. Viime vuosina olemme havainneet kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyvän 160 prosentilla. Epäilemättä maataloustuotanto on tärkeässä asemassa, ja tällä alalla on monia ratkaisuja. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on kehitetty erityisiä eläinrehuja, jotka vaikuttavat osaltaan suuresti hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen.

Hyvät parlamentin jäsenet, Balin toimintasuunnitelma, josta sovittiin viime joulukuussa, on tärkeä osa keskusteluissa, jotka liittyvät tulevaan kansainväliseen ilmastonmuutosjärjestelmään. Perussaavutuksemme oli, että voitiin jo aloittaa muodolliset neuvottelut, ja nyt on olemassa selviä merkkejä siitä, että välttämätön tavoite taistelussa ilmastonmuutosta vastaan saavutetaan ilmastoa koskevan sopimuksen osalta, joka kattaa vuoden 2012 jälkeisen jakson. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa on hyväksytty uuden tilapäisen ryhmän perustaminen pitkäaikaisesta yhteistyöstä neuvottelemista varten, yhdessä tilapäisen työryhmän kanssa, joka oli toiminnassa jo Kioton pöytäkirjan alaisuudessa. Kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen sitoutuneet osapuolet, mukaan lukien Yhdysvallat, haluavat osallistua näihin neuvotteluihin. Tärkeä asia on ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun rahoittaminen. Meidän on löydettävä keinot nopeuttaa rahoitusta, kanavoida sijoituksia ja tehdä näistä keinoista vielä ympäristöystävällisempiä. Tämä tukee puhdasta teknologiaa ja pyrkimyksiä sopeutua ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin ja houkuttelee siten sijoituksia sekä julkiselta sektorilta että paljon myös yksityiseltä sektorilta. Tämä on neuvottelujen keskeinen osa, mutta haluan silti korostaa sitä, miten tärkeää on, että me EU:ssa ryhdymme toimiin viipymättä. Kuten päätöslauselmassanne korostetaan, meidän on muun muassa lisättävä ponnistelujamme ilmastotekijöiden liittämiseksi kehityspolitiikkaamme.

Olen vakuuttunut siitä, että voimme olla myös menestyneempiä esimerkiksi kaupan ja sijoitusten aloilla kahdenvälisellä ja alueellisella tasolla. Yksityisen sektorin tehokkaampi käyttöönotto on myös äärettömän tärkeää, ja sitä on käytettävä hyväksi vielä enemmän.

Metsien hävittämisen estäminen on epäilemättä hyvin tärkeää. Kuten olette huomauttaneet, suhteellisen pienetkin investoinnit voivat auttaa meitä hyötymään sekä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan että myös monimuotoisuuden katoamisen estämisessä. Etenemme tähän suuntaan, koska metsien hävittämisen estäminen voidaan saavuttaa jopa ennen sopimuksen tekemistä, tai ennen kuin uusi sopimus tulee voimaan. Siksi meidän on tärkeää käydä käsiksi tähän asiaan.

Komissio on lujasti päättänyt auttaa EU:ta säilyttämään johtavan asemansa näissä uusissa keskusteluissa tulevista ilmastonmuutosjärjestelyistä, ja luotan suuresti tukeenne tässä asiassa. Olemme aivan alussa näissä neuvotteluissa, jotka liittyvät vuoden 2012 jälkeisen jakson ilmastonmuutospolitiikkaan. EU:n johtava asema ilmastonmuutoskysymyksessä on erittäin tärkeä, kun varmistetaan, että tämä vuoropuhelu jatkuu ja tuottaa myönteisiä tuloksia. Meidän on kuitenkin aina muistettava, että johtava asemamme riippuu EU:ssa käyttöön ottamastamme politiikasta ja toimenpiteistä, jotka vaikuttavat siihen. Ilmastopolitiikan toteuttaminen EU:ssa ja kaikkien ilmasto- ja energiatoimien nopea hyväksyminen on edelleen erittäin tärkeää, jos haluamme säilyttää johtavan asemamme ja saada onnellinen loppu kansainväliselle ponnisteluille taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Haluan vielä kerran korostaa, että odotamme tiiviin yhteistyön jatkuvan parlamentin kanssa tässä prosessissa.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut tämän keskustelun päätteeksi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen. – Olemme saaneet äskettäin asiakirjan, joka koskee ilmastonmuutosta, jonka me kaikki voimme havaita. ”Älä taistele, sopeudu – Meidän olisi luovuttava turhista yrityksistä taistella ilmastonmuutosta vastaan” -asiakirja on lähetetty avoimena kirjeenä YK:n pääsihteerille.

Kuten asiakirjan nimi osoittaa, sata asiantuntijaa kehottaa meitä hyväksymään ilmastonmuutoksen ei alistuneesti vaan innostuneesti perustellen, että hiilidioksidi on välttämätöntä yhteyttämiseen.

En ole kemisti tai biologi, mutta en ole voinut olla huomaamatta viime vuosina tapahtuneita dramaattisia ilmastonmuutoksia. En voi olla huomaamatta, että meillä ei ole enää neljää vuodenaikaa vaan kaksi. En alistu ajatukseen, että kymmenen vuoden kuluttua laskettelen sisätiloissa sadan metrin rinteessä. En hyväksy ajatusta, että voin ottaa aurinkoa vain aamulla kello viiden ja seitsemän välillä, koska pelkään saavani ihosyövän. Joten totean, että asiantuntijoiden yhteyttämiset eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, vaan minä haluan mennä laskettelemaan, ottaa aurinkoa ja viettää tavallista elämää.

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – YK:n Balilla järjestämässä ilmastohuippukokouksessa ei saavutettu mitään tiettyjä tuloksia, mutta se avasi tien uudelle, maailmanlaajuiselle ilmastosopimukselle vuoden 2012 jälkeen. Valitettavasti suurimmat päästöjen aiheuttajat, kuten Yhdysvallat ja Kiina, eivät vieläkään halua olla osa tätä tärkeää prosessia, joka palvelee maapallon tulevaisuutta. Kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen presidentinvaalien valmistelut, jotka ovat tapahtuneet tähän mennessä, voimme kuitenkin toivoa, että ehdokas, joka – päinvastoin kuin nykyinen hallinto – tuntee vastuunsa planeettamme tulevaisuudesta, on se, joka voittaa. Jos Yhdysvallat allekirjoittaa ilmastosopimuksen, on Kiina toivottavasti helpompi saada vakuuttuneeksi. Emme tietenkään saa unohtaa sitä, että Eurooppa on kiinalaisten tuotteiden suurin kuluttaja, ja ostajina myös meillä on tekemistä kiinalaisten kasvihuonekaasupäästöjen kanssa.

Euroopan unionin edustajat Balilla puhuivat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 25–40 prosentilla. Viime vuonna Euroopan parlamentti äänesti 30 prosentin päästövähennyksen puolesta. Komission viimeisimmässä tiedonannossa suositellaan edelleen vain 20 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä. Olisi suositeltavaa selvittää nämä tavoitteet ja kannattaa samoja päämääriä ulkoisesti ja sisäisesti, ja minä puolestani luonnollisesti kannatan kunnianhimoisempaa 30 prosentin vähennystä.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – Balin konferenssin huippuhetki oli turvallisen ilmaston tulevaisuuteen liittyvän suunnitelman hyväksyminen. Kyse on uudesta neuvotteluprosessista, joka on tarkoitus saada päätökseen vuonna 2009 ja joka johtaa neuvottelujen jatkamiseen maapallon ilmaston lämpenemisestä vuoden 2012 jälkeen, jolloin Kioton pöytäkirjan ensimmäinen vaihe päättyy.

Konferenssin tulokset koostuivat tärkeistä päätöksistä, jotka tukevat suunnitelmaa: globalisaatiorahasto, vihreän teknologian siirto rikkaista maista köyhiin, toimet metsien hävittämisestä ja laadun heikkenemisestä kehittyvissä maissa aiheutuvien päästöjen vähentämiseen. Metsien hävittämistä vastaan taisteleminen on olennainen prioriteetti eurooppalaisessa ympäristöpolitiikassa, ja koordinoitu yritys jäsenvaltioiden osalta auttaa taistelemaan maapallon ilmaston lämpenemisestä vastaan.

On lupaava merkki, että Balin toimintasuunnitelmaan kuuluvat strategiat, jotka sisältävät ympäristökatastrofit ja keinot kohdistaa ilmastonmuutokseen liittyvät menetykset ja vahingot kehittyvissä maissa. Euroopan unioni esitti tärkeää osaa tämän konferenssin onnistuneessa päätöksessä ja varmisti, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viimeisimmät tieteelliset suositukset otettiin asiaankuuluvasti huomioon.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE), kirjallinen. – Suhtaudun myönteisesti Balin ilmastonmuutoskonferenssissa saavutettuun kompromissiin ja Euroopan parlamentin ilmastonmuutosta käsittelevän valiokunnan tähän liittyvään päätökseen.

Mielestäni Balin kompromissi on läpimurto, koska osapuolet sopivat valtuudesta neuvotella uudesta ilmastonmuutossopimuksesta, joka korvaa Kioton pöytäkirjan, joka päättyy vuonna 2012. Samaan aikaan ensi kertaa kehittyvät maat ja Yhdysvallat ovat myös sitoutuneet vähentämään ilmastonmuutoksen vaikutusta.

Unkarin kanta on sama kuin muidenkin EY:n jäsenvaltioiden. Maaliskuussa 2007 Euroopan neuvosto päätti vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan komissio valmisteli ilmaston suojelua ja uusiutuvaa energiaa koskevan paketin ja tarjosi siten esimerkin muille teollistuneille maille.

Toivon, että komission kestävää maataloutta ja biokaasua koskeva raportti, jonka Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hyväksyi eilen, vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun.

Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että ilmastonmuutos on jo todellinen ongelma Unkarissa, sillä aavikoituminen uhkaa Tonavan ja Tiszan välistä aluetta. Homokhátságin alueen ympäristöeroosio ja sosiaalinen rappeutuminen on pysäytettävä, koska ne johtaisivat siihen, että noin 800 000 ihmisen toimeentulo joutuisi vielä suurempaan vaaraan.

Meidän on pysäytettävä Homokhátságin aavikoituminen!

(Istunto keskeytettiin klo 20.40 ja sitä jatkettiin klo 21.00)

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

(1) Katso pöytäkirja.

21. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot.

  Iuliu Winkler (PPE-DE). – Kiitos hyvin paljon, arvoisa puhemies. Aluekehitys- ja koheesiorahastot ovat hyvin tärkeitä uusille jäsenvaltioille, joissa alueiden väliset erot voivat olla hyvin huomattavia. Oma maani, Romania, voi anoa yli 20 miljardia euroa aluekehitykseen vuoteen 2013 mennessä. Liittymisestämme on kulunut vuosi, ja kokemus osoittaa parannusta turvautumisessa aluekehitykseen tarkoitettuihin rahastoihin, mutta emme ole vielä läheskään saavuttaneet haluamaamme. Romanian alueiden kannalta on erittäin tärkeää, että ne lisäävät kykyään turvautua rahastoihin käyttämällä niitä tehokkaasti ja tekemällä niistä tiliä järjestelmällisesti.

Romania tarvitsee välineitä tähän, esimerkiksi tehokkaan ja kasvavassa määrin hajautetun julkishallinnon rakenteiden järjestelmän ja uuden jaon talouskehitysalueet, koska nykyiset alueet eivät ole tarkoituksenmukaiset eivätkä tehokkaat. Uudet alueet on siis luotava alusta lähtien asianmukaisten yhteiskuntasopimusten mukaisesti, ja niitä johtaisivat valitut aluehallitukset. Romanian uutta jakoa talouskehitysalueisiin ei voi lykätä. Kiitoksia hyvin paljon.

  Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE). – (BG) Haluaisin kiinnittää huomionne joihinkin ongelmiin, jotka liittyvät katastrofeihin ja onnettomuuksiin merellä. Näistä puhutaan yleensä silloin, kun ne tapahtuvat, ja sitten aika pyyhkii tragediat nopeasti pois muistista. Merionnettomuudet ovat kuitenkin osa yhteistä meripolitiikkaa. Meidän on valmistauduttava niihin, aivan kuten valmistaudumme siirron toteuttamiseen.

Bulgarialainen laiva Vanessa haaksirikkoutui hiljattain Asovanmerellä. Muutaman viime kuukauden aikana Kerchin salmessa on tapahtunut useita onnettomuuksia huonolla säällä. Merimiehiä kuoli, toiset katosivat, vahingot olivat miljoonia euroja. Asovanmeri ja Mustameri saastuivat öljystä. Yhteisen meripolitiikan on tarjottava toimenpiteitä, joilla minimoidaan riskit ja luodaan navigointijärjestelyt, jotka vähentävät onnettomuuksia. Tarvitsemme kattavan järjestelmän hätäpelastustoimien nopeaan reagointiin ja hoitamiseen. Tarvitsemme välineitä, jotka pystyvät toimimaan ankarissa sääolosuhteissa ja jotka on sijoitettu niin, että niitä voidaan käyttää nopeasti hyväksi onnettomuuspaikalla.

  Magor Imre Csibi (ALDE). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat: liikalihavuus koskee yli puolta useimpien jäsenvaltioiden väestöstä. Vielä huolestuttavampaa on se, että joka vuosi yli 400 000 eurooppalaista lasta tulee ylipainoiseksi. Yksi asioista, joista on puhuttava taisteltaessa liikalihavuutta vastaan, ovat elintarvikkeiden asianmukaiset merkinnät. Valitettavasti eurooppalaiset elintarvikemerkinnät eivät vielä tarjoa kuluttajien tarvitsemia tietoja, jotta he voisivat tehdä terveellisiä ja turvallisia päätöksiä.

Siksi suhtaudun myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen tarkistaa elintarvikkeiden merkintöjä koskeva direktiivi ja epäsuorasti yksinkertaistetun sellaisen merkintäjärjestelmän luominen, joka painetaan elintarvikepakkauksen etupuolelle. Olen kuitenkin pahoillani, että komission ehdotus ei sisällä värikoodimerkintöjä, joilla osoitettaisiin selvästi tuotteen ravintoarvo (vähäinen, keskinkertainen, suuri). Merkintöjen pitäisi hyödyttää sekä valmistajia että kuluttajia, ja valistunut kuluttaja tekee viisaita ruokaan liittyviä valintoja.

  Brian Crowley (UEN). – Arvoisa puhemies, Irlannissa järjestettävän, uudistussopimusta koskevan kansanäänestyksen osalta haluaisin suhteuttaa asian merkityksen taloudelliselta kannalta, koska uudistussopimuksessa on kyse ainakin Euroopan unionin päätöksentekokyvyn tehostamisesta, mikä itsessään johtaa suurempaan taloudelliseen menestykseen ja suurempaan kasvuun. Irlannin kannalta katsottuna viime vuonna Irlannin teollisuuteen ja liike-elämään investoitiin 2,6 miljardia euroa; 9 000 uutta työpaikkaa luotiin; vienti oli yli 80 miljardia euroa; yli 80 prosenttia kaikista Irlannissa valmistetuista tuotteista meni vientiin, pääasiassa Euroopan unionin markkinoille. Keskimääräiset palkat Irlannissa ovat 44 000 euroa vuodessa, ja valtio ottaa yli 3 miljardia euroa yhtiöverona. Juuri nämä asiat – varmistaa jatkuva kasvu talouden näkökulmasta, työllisyyden näkökulmasta, talouden kasvuna ja omaisuudenhoitona – ovat tärkeitä. Tämän vuoksi me kaikki pyrimme siihen, että Irlannin kansanäänestyksessä äänestetään ”kyllä”.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – Kun työttömyys Portugalissa on noussut yhdelle korkeimmista tasoista 20 vuoteen ja vaikuttaa erityisesti naisiin ja nuoriin, jälleen yksi monikansallinen yhtiö painostaa työntekijöitä peruuttamaan työsopimuksensa. Kyseinen yhtiö on Yasaki Saltano, joka haluaa luopua kaapelinvalmistuksesta Serzedossa, Gaiassa. Se aikoo jatkaa tuotannon siirtämistä muihin maihin, erityisesti Aasiaan ja Afrikkaan, leikattuaan jo valtavasti työvoimaansa. Tämä monikansallinen yhtiö työllisti yli 6 000 työntekijää tehtaillaan Ovarissa ja Serzedossa, joihin se sai miljoonia euroja yhteisön tukea. Noista työpaikoista on nyt kuitenkin lakkautettu yli kaksi kolmasosaa.

Meidän on taas kerran korostettava tarvetta sellaisiin tehokkaisiin toimiin, joilla estetään tuotannon siirtäminen muualle pelkkien korvauksien sijaan, kuten nykyinen globalisaatiorahasto toimii työntekijöille, joihin monikansallisten yritysten muualle siirtyminen on vaikuttanut erityisesti auto- ja autonosasektorilla. Esimerkkeinä voidaan mainita Opel Portugal, Johnson Controls ja Alcoa Fujikura, jotka ovat nyt lopettaneet.

  Urszula Krupa (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, viime istunnossa minun ei annettu puhua ja siksi esitän tänään Euroopan parlamentissa vastalauseeni ihmisoikeuksien rikkomista ja ihmisarvon loukkausta vastaan.

Lentäessämme puolalais-amerikkalaisen yhteisön kutsumana Buenos Airesiin, missä välitimme ja puolustimme yhteisiä eurooppalaisia arvoja yhdessä katolisen radioaseman johtajan kanssa, jota miljoonat kuuntelijat kunnioittavat, meitä ahdistelivat yksityisen, kaupallisen televisioyhtiön TVN:n toimittajat, jotka yrittivät pakottaa meidät antamaan haastatteluja ja loukkasivat henkilökohtaisesti pappia ja minua, Euroopan parlamentin jäsentä. Tätä psykologista väkivaltaa, joka vaaransi henkisen ja fyysisen hyvinvointimme neljäntoista tunnin lennon aikana, helpotti Lufthansan lentohenkilökunnan asiaan puuttuminen, mutta se jatkui laskeuduttuamme.

Kiinnittäisin myös huomiota vaaraan antaa kolmansille osapuolille tietoja lennoista, istumapaikkojen numeroista ja hotellivarauksista vastoin nykyistä lainsäädäntöä, koska kaikenlaiset terroristit voivat käyttää niitä.

  Peter Baco (NI). – Hyvät kollegat, puheenvuoroissaan Euroopan parlamentissa unkarilaiset kollegamme hyökkäävät säännöllisesti Slovakian kimppuun perusteitta. Viimeisin hyökkäys koostui valheista kansallisen yleisradioverkon lakkauttamisesta Slovakiassa ja kiusoittelusta siitä, miten Slovakian pitäisi tehdä yhteistyötä Unkarin kanssa Tonavassa sijaitsevan Malý Žitný ostrov -saaren vesien suojelun normalisoimiseksi.

Olemme loppujen lopuksi jo päässeet sopimukseen vesijärjestelmästä koko Tonavan alueella. Viimeinen sopimus koostui Unkarin ja Slovakian hallitusten valtuuskuntien vuonna 1998 tekemästä sopimuksesta – minä johdin Slovakian valtuuskuntaa – ja muistan hyvin, että tämä sopimus täytti unkarilaisten vaatimukset myös tällä alalla. Slovakian valtio on ratifioinut tämän sopimuksen ja noudattaa sitä, ja nyt lopulta myös Unkarin hallituksen on ratifioitava se ja noudatettava sitä.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, Mustanmeren alueen alueyhteistyön esittelijänä haluaisin ilmaista huoleni Bulgarian 18. tammikuuta 2008 tekemästä sopimuksesta osallistua Venäjän South Stream -energiaprojektiin ja kannattaa sitä.

Projekti asettaa kaksinkertaisen haasteen Euroopan unionin energiavarmuudelle. Ennen kaikkea jäsenvaltion tuki tälle projektille sotii unionin energiavarojen monipuolistamiseen liittyvää ensisijaista tavoitetta vastaan. South Stream -projekti vain lisäisi EU:n riippuvuutta yhdestä lähteestä. Toiseksi, pelkällä olemassaolollaan South Stream -projekti heikentää NABUCCO -hanketta, jolla uskotaan olevan strategista merkitystä EU:n energiavarmuuspolitiikan menestymisen kannalta.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että tämä Bulgarian ja Venäjän välinen sopimus tuli siihen aikaan, kun Euroopan parlamentti oli hyväksymässä äänten enemmistöllä raportin Mustanmeren yhteistyöstä.

  Cătălin-Ioan Nechifor (PSE). – Olisin mieluummin halunnut, ettei ensimmäinen minuutin puheenvuoroni käsittele kielteistä aihetta, mutta sen, mitä tapahtui viime viikolla Euroopan unionin itärajalla, pitäisi olla varoituksena meille kaikille.

Ryhmä Ukrainan kansalaisia tukki 21. ja 22. tammikuuta autojen pääsyn Siret-Porubnoen raja-asemalla Romanian ja Ukrainan välillä, koska he olivat tyytymättömiä vaatimukseen, että heidän pitää maksaa viisumista päästäkseen Romaniaan, kun taas Romanian kansalaiset eivät enää tarvitse viisumia Ukrainaan 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Jäsenvaltiona Romanian on noudatettava EU:n säännöksiä, jotka koskevat EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten viisumeita, eikä se voi mitenkään kohdella Ukrainaa etuoikeutetusti. Tämän vuoksi uskon, että parlamentin ja komission pitäisi pyytää Ukrainalta yhdenmukaisempaa toimintaa, jolla se osoittaisi olevansa osa Eurooppaa...

(Puheenjohtaja keskeyttää puhujan)

  Marian Harkin (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota ympäristönsuojeluviraston äskettäin tekemään raporttiin veden laadusta Irlannissa. Vaikka olemme sijoittaneet merkittävästi jätevesijärjestelmien parantamiseen vesipuitedirektiivin mukaisesti, meidän on edelleen saavutettava tietyt tavoitteet veden laadun suhteen.

Tässä yhteydessä haluan mainita asian, jonka olemme jättäneet ja jätämme edelleen huomiotta Irlannissa: huomattavien varojen sijoittaminen sakokaivojen parantamiseen ja kunnostamiseen Irlannissa, erityisesti Irlannin maaseudulla. Ihmiset ovat aivan liian taipuvaisia syyttämään sakokaivoja Irlannin juomaveden saastumisvaarasta. Mutta siltä osin kuin ongelma on olemassa, on välttämätöntä, että Irlannin valtio toteuttaa rahoitetun ohjelman olemassa olevien sakokaivojen tutkimiseksi ja tarvittaessa parantamiseksi.

Mutta ehkä esityslistalla on, ettei sakokaivojen parantamiseen sijoiteta ja että sitä käytetään keppinä, jolla lyödään maaseudun väestöä. Jos asia on näin, se on lyhytnäköistä ja täysin EU:n lainsäädännön vastaista.

  Francesco Enrico Speroni (UEN). – Arvoisa pu hemies, hyvät kollegat, napolilaisilla poliitikoilla on tapana lähettää roskansa ympäri Eurooppaa. Tänään jäte saavutti Quirinalen, missä halpamainen bolsevikki Napolitano on antanut määräyksen tarjota houkutuksia pitkittääkseen juomakavereidensa kuolinkamppailua välittämättä demokratiasta tai ihmisten toiveista äänestää uutta parlamenttia. Tämä on kuitenkin juuri sitä, mitä voitkin odottaa ihmiseltä, joka puolusti Neuvostoliiton hyökkäystä Unkariin.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ja puhua täysistunnossa tuomitakseni Kader Şahin tilanteen, jota on mahdotonta hyväksyä. Hän on nuori Turkin kommunistisen puolueen aktivisti, jota on pidetty vangittuna Turkin viranomaisten päätöksellä tammikuusta 2007 lähtien ilmoittamatta perusteita häntä vastaan esitettyihin syytteisiin tai hänen pitämiselleen tutkintavankeudessa odottamassa oikeudenkäyntiä.

Kader Şahin pidätettiin, kun Turkin poliisi keskeytti väkivaltaisesti lehdistötilaisuuden, jossa tuomittiin Turkin poliittisten vankien sorto joulukuussa 2000. Kun muistetaan, että toinen hänen tapaustaan koskeva käsittely on suunniteltu pidettäväksi 5. helmikuuta, esitämme tyrmistyksemme tästä tilanteesta ja pyydämme Turkin viranomaisia vapauttamaan hänet välittömästi ja luopumaan perusteettomista syytöksistä häntä vastaan.

  Gerard Batten (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, Aleksandr Litvinenko todisti Mitrokhin komissiolle Italiassa ja esitti minulle henkilökohtaisesti syytöksen, että Romano Prodi oli jonkinlainen KGB:n agentti. Mario Scaramella Mitrokhinin komissiosta tuli myöhemmin Lontooseen varoittamaan Litvinenkoa murhauhkauksista. Litvinenko murhattiin pian tämän jälkeen.

Scaramella palasi Italiaan, missä hänet pidätettiin välittömästi. Hän on ollut vangittuna viimeiset 13 kuukautta tekaistujen syytösten perusteella ilman oikeudenkäyntiä, ja häneltä on kielletty yhteydet ulkopuoliseen maailmaan. Scaramella on menettänyt tulonsa, kotinsa, hänet on erotettu lapsistaan ja hänen terveytensä on vaarassa. Mario Scaramella on poliittinen vanki. Hänen edelleen jatkuva vangitsemisensa on skandaali Euroopan unionin ytimessä. Hänen ainoa rikoksensa, jos sitä voidaan sanoa sellaiseksi, oli auttaa tuomaan valaistusta Euroopan politiikan turmeltuneisiin kolkkiin. Kaikkien demokraattien pitäisi pyytää hänen välitöntä, varauksetonta vapauttamistaan.

  László Tőkés (NI). – Tänä kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaisena teemavuotena haluaisin kiinnittää huomionne Romanian konservatiivisen puolueen erittäin syrjivään lakiluonnokseen, jolla hyväksyttynä rankaistaisiin ihmisiä, jotka kuuluvat etnisiin vähemmistöihin ja jotka eivät puhu Romanian virallista kieltä, niin että he menettäisivät kansallisuutensa. Tämä kielilaki on ensisijaisesti kohdistettu unkarilaiseen yhteisöön sen muinaisessa kotimaassaan Transilvaniassa. Tähän mennessä yksikään Romanian parlamentin puolue ei ole vastustanut lakia, ja kansallinen syrjinnän vastainen neuvosto on jopa näyttänyt sille vihreää valoa. Samaan aikaan Romanian parlamentti valmistautuu hyväksymään toisen syrjivän lain, koulutuslain. Otamme hyvin pian näistä asioista yhteyttä Leonard Orbaniin, romanialaiseen komission jäseneen, joka on vastuussa monikielisyydestä Euroopan komissiossa, koska olemme vakuuttuneita siitä, että Romanian on noudatettava Euroopan parlamentin demokraattista käytäntöä kielilakiensa suhteen.

  Colm Burke (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, haluaisin tuoda esiin kysymyksen, joka liittyy lasten adoptioita koskevaan yleissopimukseen. Euroopan neuvosto hyväksyi sen vuonna 1967. Neljä vuosikymmentä myöhemmin se on vanhentunut ja täytyy korvata.

Vuonna 2002 Euroopan neuvosto päätti, että sopimusta pitäisi muuttaa. Ehdotuksista sovittiin vuonna 2004. Oikeusasiantuntijat sopivat uuden yleissopimuksen tekstistä vuonna 2007. Näyttää kuitenkin siltä, että yksi maa on nyt estämässä sopimusta pääsemään ministerineuvoston käsittelyyn.

Mielestäni parlamentin pitäisi lähettää selvä viesti Euroopan neuvostolle siitä, että asia on korjattava mahdollisimman pian, ja uusi yleissopimus toteutettava ja saatettava ajan tasalle sen suhteen, mitä on tapahtunut yksittäisissä maissa ja myös ottaen huomioon ihmisoikeustuomioistuimen päätökset. Pyytäisin, että selvä viesti lähetettäisiin Euroopan neuvostolle.

  Genowefa Grabowska (PSE). – Arvoisa puhemies, EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten viisumikulut ovat lisääntyneet Schengen-alueen laajentumisen jälkeen. Esimerkiksi valkovenäläisten on nyt maksettava 12 kertaa enemmän viisumista – 60 euroa 5 euron sijaan. Tämä on saman verran kuin nuorempi lääkäri ansaitsee Valko-Venäjällä. Kuusikymmentä euroa on kolmannes keskimääräisestä kuukausipalkasta. Monelle valkovenäläiselle se on este, joka estää heitä saamasta viisumin ja vierailemasta EU:hun kuuluvissa naapurimaissa.

Unioni estää kansalaisten välisen suoran yhteyden, vaikka se vaalii hyvän naapuruuden politiikkaa Lissabonin sopimuksessa. Siten viisumien hinnan nousu on kiusallinen ristiriita. Se on myös täydellinen lahja presidentti Lukashenkolle, joka sanoo, etteivät valkovenäläiset voi odottaa mitään Euroopalta.

Hyvät kollegat, tähän on tultava muutos. Pyydän, että kaikkiin toimiin ryhdytään Valko-Venäjän kansalaisten viisumien hinnan alentamiseksi.

  Toomas Savi (ALDE). – Arvoisa puhemies, eilen Venäjän valtion rahoittama nuorisojärjestö Nashi julkaisi luettelon virolaisista, jotka he aikovat julistaa ei-toivotuiksi henkilöiksi Venäjällä. Heidän joukossaan on Viron tasavallan presidentin Toomas-Hendrik Ilveksen, entisen parlamentin jäsenen, lisäksi ystäväni ja kollegani Tunne Kelam, EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan valtuuskunnan jäsen.

Nashi, joka kannattaa presidentti Putinin ei-demokraattista hallintoa, kuvailee parlamentin jäsen Kelamia johdonmukaiseksi venäläisten vihaajaksi, joka tunnetaan hermostuneisuudestaan ja sairaalloisesta kotitekoisesta kansallismielisyydestään.

Kaikki meistä, jotka tuntevat Tunne Kelamin hyvin, ovat täysin tietoisia siitä, että nuo sydämettömät sanat ovat pelkkää valetta. Mielestäni Euroopan parlamentin pitäisi reagoida tähän loukkaukseen. Mutta toisaalta Venäjän demokratian vihollisten vihollisena oleminen on melkoisen suuri kohteliaisuus parlamentin jäsen Kelamille ja hänen ponnistuksilleen.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – Arvoisa puhemies, yksi koko Euroopan unionissa arvostetuista perusperiaatteista on syrjintäkielto. Monet asiakirjat sisältävät viittauksia vammaisten oikeuksien erityissuojelun tarpeeseen. Urheilun sosiaalista roolia, mukaan lukien sen roolia integroitumisessa yhteiskuntaan, arvostetaan myös. Jotkut EU:n valtiot ovat hyväksymässä lainsäädäntöä, joka liittyy sosiaaliseen apuun urheilijoille ja entisille urheilijoille, erityisesti entisille olympiaurheilijoille, vaikeissa aineellisissa olosuhteissa, mikä on toki hyvä asia. On kuitenkin vaikeaa hyväksyä, että vammaisurheilijat pitäisi jättää huomioimatta tässä yhteydessä.

  Desislav Chukolov (NI). – Viimeiset 20 vuotta Bulgarian olisi pitänyt olla oikeusvaltio, mutta se ei ole ollut. Uuskommunisteja ei maassamme pysäytä mikään. Georgi Pirinski, Bulgarian parlamentin puhemies, rajoittaa puhevapautta määräämällä kieltoja toimittajille, ja estää heitä siten tekemästä työtään. Samaan aikaan osoittautuu, että puhemies Pirinski on Yhdysvaltojen kansalainen, ja Bulgarian lain mukaan hän on kaikkea muuta kuin Bulgarian kansalainen. Toisaalta, yhdellä Euroopan tunnetuimmista huumausaineiden salakuljettajista, Budimir Kujovicilla, on Bulgarian kansalaisuus, koska sisäministeriön korkeimmat henkilöt myönsivät hänelle passin, niin että hän voisi matkustaa pitkin unionia vapaasti ja tehdä kauppojaan. Syyttäjän toimisto teki tutkimuksen, eikä ketään syytetä, mutta passi on tosiasia.

Samaan aikaan maamme vahvimmin oppositiossa oleva puolue, Ataka, on hallinnon päivittäisten hyökkäysten kohteena. Johtajamme vaimo, Kapka Siderova, sai keskenmenon, koska häneen kohdistuva häirintä meni niin pitkälle, että häntä vastaan nostettiin syyte keksityssä poliittisessa oikeudenkäynnissä. Lopuksi, ehdotan puhemies Pötteringille, että hänen pitäisi tehdä jotakin muutakin kuin istua apaattisesti ja kannattaa Bulgarian uuskommunisteja.

  Jaroslav Zvěřina (PPE-DE). – Jo vuonna 2000 Euroopan neuvosto esitti toivomuksensa Euroopan unionin muuttamisesta 10 vuoden kuluessa maailman dynaamisimmaksi ja kilpailukykyisimmäksi osaksi. Siitä lähtien on jatkuvasti sanottu, että jostakin syystä emme onnistu siinä.

Mitään konkreettista ei ole tehty patenttilainsäädännölle ja koko innovaatioympäristöstämme puuttuu dynamismi.

Muutettu Lissabonin strategia ei tuo mukanaan mitään kovin uutta. Ehkä siinä asetetut tavoitteet ovat hiukan vaatimattomammat. Tämä on lisäsyy, miksi meidän pitäisi yrittää asettaa tavoitteita, jotka on helpompi täyttää. Mielestäni näihin kuuluu lainsäädännön yksinkertaistaminen ja tarpeettomien säännösten kumoaminen kaikilla aloilla, missä se on mahdollista.

EU:n lainsäädännön suuren määrän hillitseminen on lupaava menetelmä. ´”Epäyhtenäisyyden” periaatteen käyttöönotto Euroopan parlamentin toiminnassa olisi varmasti hyödyllistä tässä mielessä. Olisi myönteinen askel, jos lakiehdotukset, joita ei ole jätetty käsiteltäviksi, voitaisiin hylätä, kun vaalikausi on ohi.

  Pierre Pribetich (PSE). – Arvoisa puhemies, viime viikolla esiteltiin ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyvä lainsäädäntöpaketti. Meidän on suhtauduttava myönteisesti komission ehdotusten henkeen. Nämä asiat vaikuttavat moniin aloihin, erityisesti asumiseen ja vielä erityisemmin sosiaaliseen asuntotuotantoon. Ymmärrämme, että nämä välttämättömät muutokset vaikuttavat suureen osaan unionin asuntokannasta. Esimerkiksi lämmitykseen liittyvät muutokset ovat suuri kustannus vuokralaisille, ja niitä on säänneltävä ja jopa vähennettävä. Sosiaalisen asuntotuotannon muutokset muodostavat osan kestävän kehityksen politiikastamme, ja ne tarvitsevat asianmukaista rahoitusta näiden uusien vaatimusten täyttämiseen. Tähän mennessä komissio on keskittynyt rahoittamaan uusia jäsenvaltioita, jotka ovat siksi saaneet huomattavaa tukea. Vanhemmat jäsenvaltiot eivät ole saaneet tällaista tukea. Kansalliset asumispolitiikat tarvitsevat jatkuvaa taloudellista tukea, jotta voidaan nopeuttaa sosiaalisen asuntotuotannon muutoksia. Jos kuvatut politiikat ovat uskottavia, meidän on sovitettava teot sanoihin. Komission on ryhdyttävä tarvittaviin seurantatoimiin ja rahoitettava sosiaalisen asuntotuotannon muutokset koko unionissa.

  Hans-Peter Martin (NI). – Arvoisa puhemies, haluan merkitä pöytäkirjaan tällä foorumilla välikohtauksen, joka tapahtui istuntosalissa tänään iltapäivällä. Kun puhemies Pöttering johti puhetta, Martin Schulz, sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja, huusi minulle niin lujaa ja selvästi eturivistä, että hänet voitiin kuulla täällä ylhäällä. Hänen sanansa olivat: ”Suu kiinni, senkin idiootti!” Tällaista käyttäytymistä ei voi mitenkään hyväksyä; se on loukkaavaa ja herjaavaa. Odotan, että asianmukaisiin toimiin ryhdytään, varsinkin kun kyseinen mies pyrkii asemaan, jota pitää tällä hetkellä puhemies Pöttering. Tämä ei ole oikea tapa hoitaa parlamentin asioita. Asioita pahensi se tosiasia, että samaan aikaan jotkut jäsenet poimittiin erilleen sattumanvaraisesti, koska heillä oli rohkeutta vaatia kansanäänestystä, ja heitä uhattiin sen jälkeen järjettömillä rangaistuksilla.

  Petya Stavreva (PPE-DE). – Bulgarian toinen jäsenyysvuosi Euroopan unionissa on muuttumassa kohtalokkaaksi monelle bulgarialaiselle maitotilalliselle. Korkeat rehun hinnat, maidon alhaiset ostohinnat tilalta, varojen puute eläinten ruokkimiseen talvikuukausien aikana ja kohdennetun karjankasvatukseen liittyvän valtionpolitiikan puute ovat tekijöitä, jotka voisivat johtaa karjan hävittämiseen ja monen bulgarialaisen maanviljelijän vararikkoon. Nykyään, kun yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen on erityisen tärkeä aihe Euroopan unionille, meidän pitäisi ottaa huomioon myös maataloussektorin nykytila uusissa jäsenvaltioissa. Emme voi suhtautua välinpitämättömästi hiljattain liittyneissä valtioissa olevien maanviljelijöiden kohtaamiin vaikeuksiin, jotka johtuvat sopeuttamisesta eurooppalaisiin normeihin. Bulgarialaiset maanviljelijät, kuten heidän eurooppalaiset kollegansa, odottavat viisaita päätöksiä yhteisön maatalouden tulevaisuuden kannalta.

  Marianne Mikko (PSE). – Hyvät kollegat, British Councilin Pietarin toimiston johtajan Kinnockin ja hänen kollegoidensa ahdistelun meneminen niin pitkälle, että Venäjän viranomaiset kuulustelivat heitä, vaatii täyden huomiomme. British Counciliin kohdistetut syytteet ovat lenkkejä ketjussa, johon kuuluvat myös tietoverkkohyökkäykset Viroa vastaan, puolalaisten elintarvikkeiden saarto ja radioaktiivinen hyökkäys Lontoossa. Jokaisessa tapauksessa Kreml on viattomasti väittänyt, että tapahtuma oli täysin yksittäinen.

Hyvät kollegat, yksittäisten tapahtumien näin suuri määrä viittaa järjestelmään. Venäjän ulkoministeri Lavrov sanoi nimenomaan viime torstaina, että Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin uudistus on etusijalla Venäjän ulkopolitiikassa vuonna 2008. Venäjä haluaa uudistaa Euroopan unionin lamauttamalla ulkopolitiikkamme ja jättämällä meidät energian suhteen puristuksiin North Stream- ja South Stream -kaasuputkien väliin.

Koska emme halua, että meistä tulee Venäjän vahvan ulkopolitiikan kohde, jota kukaan ei puolusta, meidän on pysyttävä lujana ja yhdistettävä voimamme. Meidän on Euroopan parlamentissa tuomittava British Councilin häirintä.

  Marian Zlotea (PPE-DE). – Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin kulmakivistä. Haluaisin kiinnittää parlamentin huomion tämän perusperiaatteen tilanteeseen Romaniassa. Liittyessään unioniin Romanian hallitus päätti hyväksyä moottoriajoneuvojen ensimmäisen rekisteröintimaksun. Myöhemmin hallitus ilmoitti aikeestaan olla jatkamatta tätä maksua, jota komissio pitää yhteisön säännöstön vastaisena, estääkseen Romaniaa vastaan vireille pannun rikkomismenettelyn jatkumisen. Romanian viranomaiset kieltäytyvät kuitenkin hyvittämästä kansalaisille näiden jo maksamia maksuja, vaikka tämä velvoite on säilytetty Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, käsitys Euroopan kansalaisuudesta ja yhtäläisistä oikeuksista kaikille Euroopan kansalaisille toteutuu täysin vasta sitten, kun kaikki jäsenvaltiot saattavat sopimuksessa määritetyt oikeudet osaksi kansallista lainsäädäntöä ja noudattavat niitä. Haluaisin ilmoittaa teille, että olen aloittanut kirjallisen kannanoton, ja haluaisin pyytää teitä allekirjoittamaan sen, jotta tulevaisuudessa vältytään tällaisilta tilanteilta.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Lissabonin strategiassa esitetään EU:n sitoutuminen siihen, että EU:sta tulisi kilpailukykyisin tietoon perustuva talous. Lissabonin strategian tavoitteisiin kuuluvat investointien lisääminen tutkimukseen, tietoyhteiskunnan kehittäminen ja korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luominen.

Valitettavasti onnettoman harvat jäsenvaltiot ovat investoineet 3 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen. Kaksi kolmasosaa näistä varoista pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta. Kun nykyään puhumme ilmastonmuutoksen vähentämisestä, kestävistä energiavaroista, ympäristöystävällisemmistä ajoneuvoista, eri alojen energiatehokkuuden lisäämisestä, digitaaliseen teknologiaan siirtymisestä jne., tutkimukseen sijoittamisen pitäisi olla yksi ensisijaisista tavoitteistamme. Vaikka kansallisia tai eurooppalaisia varoja myönnetään tutkimukseen, perustutkimuksen ja sen tulosten teollisen soveltamisen välinen yhteys on valitettavasti edelleen hyvin heikko.

Pyydän Euroopan komissiota valmistelemaan strategian ja toimintasuunnitelman, joiden avulla kaikki Euroopan kansalaiset voivat hyötyä tutkimuksen tuloksista. Olen vakuuttunut siitä, että soveltavan tutkimuksen kehittäminen johtaa korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomiseen ja tietoon perustuvan talouden kehittämiseen.

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – Hyvät kollegat, haluan puhua aiheesta, joka on hyvin tärkeä erilaisten alueellisten tuotteiden säilyttämisen ja perinteisten tuotteiden suojelun kannalta, nimittäin České pivo -oluesta (tšekkiläinen olut).

Juuri tämä nimi, ”České pivo”, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä tänä vuonna tammikuun puolivälissä, ja siinä ehdotettiin sen rekisteröimistä suojatuksi maantieteelliseksi nimitykseksi.

České pivo ei ole ainutlaatuista ainoastaan kuluttajien mielestä vaan myös panimoteollisuuden asiantuntijoiden ja komission virkamiesten mielestä. Tapa, jolla tšekkiläinen panimoteollisuus on kehittynyt, käytetyt mallas- ja humalatyypit ja käytetyt panimoprosessit ovat kaikki antaneet České pivo -oluelle maun, joka eroaa eurooppalaisista oluista kuten Heinekenista tai Stella Artois’sta.

Tšekin tasavalta kiirehti rekisteröintiä yli kolme vuotta. Pitkät ja uuvuttavat neuvottelut huipentuivat julkaisemiseen virallisessa lehdessä.

Haluaisin kiittää Euroopan komission virkamiehiä sekä tšekkiläisiä asiantuntijoita vastuuntuntoisesta asenteesta tätä asiaa kohtaan. Uskon, että tästä eteenpäin mikään ei estä sitä, että České pivo -oluesta tulee osa Euroopan kulttuuriperintöä.

  Catherine Stihler (PSE). – Arvoisa puhemies, haluaisin ottaa esiin keuhkoahtaumataudin (COPD), sairauden, joka on vuoteen 2020 mennessä kolmanneksi suurin kuolinsyy maailmanlaajuisesti. COPD tappoi 2,7 miljoonaa ihmistä vuonna 2000. Jopa kolmella neljäsosalla COPD-potilaista on vaikeuksia yksinkertaisissa tehtävissä kuten rappujen kävelemisessä ylös. COPD liittyy moneen muuhun terveysongelmaan, eikä tupakointi ole ainoa riskitekijä: myös ympäristön tupakansavu ja saasteet yhdistetään COPD:hen. Väestön ikääntyessä COPD:sta tulee suurempi ongelma. Kehotan kollegoita allekirjoittamaan kirjallisen kannanoton 0102/2007.

  Csaba Sógor (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, puhun äidinkielelläni, unkariksi. En voi tehdä niin kotona. Olen iloinen, että se on mahdollista täällä. Romanikysymyksen osalta meidän kaikkien velvollisuutena on helpottaa jännitteitä, joita on viime aikoina kasaantunut väestöryhmien välille, ja lopettaa laajalle levinnyt romanivastainen mieliala. Meidän on löydettävä pikainen ratkaisu taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon.

EU:n romanistrategia muodostaa kuitenkin perustan EU:n alueen uusia ja perinteisiä kansallisia vähemmistöjä koskevan politiikan laatimiselle. Kosovo on taas muistuttanut meitä siitä, että ihmis- ja vähemmistöoikeuskysymyksestä on tullut kansainvälinen, eurooppalainen kysymys. Olemme vastuussa siitä, mitä EU:ssa ja sen ulkopuolella tapahtuu. Nykyään yhdessä jäsenvaltiossamme ei esiin nosteta yhteisön oikeuksia vaan yhteisön rikoksia. Romaniassa kielilaki veisi usealta sadalta tuhannelta ihmiseltä kansallisuuden. Mainitsemme tämän, koska olemme kaikki vastuussa valtioistamme, naapureistamme ja koko Euroopasta. Vastuu ei ole läsnä vain vaaleissa, vaan se on läsnä jokapäiväisessä työssämme ja yrittäessämme löytää rauhoittavan ratkaisun romanikysymykseen. Kiitos.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). – Tilanne Slovakian parlamentissa on jännittynyt ja epätavallinen. Päätös Lissabonin sopimuksesta pitäisi tehdä, mutta oppositioon kuuluvat parlamentin jäsenet eivät aio osallistua äänestykseen vastalauseena demokratian vastaiselle lehdistölaille. Tämä on yllättävä uutinen, mutta millainen tausta asialla on.

Robert Ficon hallitus ottaa edelleen käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa demokratian perusperiaatteiden ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa. Pääministeri jättää opposition huomioimatta, ja kuten hän on itse sanonut useammin kuin kerran, hänen mielestään pääoppositio on media. Lehdistölaki on rajoittava, ja tapaa, jolla se rajoittaa puhevapautta ja lehdistön vapautta, ei voi hyväksyä. Tätä ei tähdentänyt ainoastaan Slovakian toimittajien ammattiliitto, vaan myös ETYJ; ja jälkimmäinen jopa vetosi voimakkaasti parlamenttiin, ettei se hyväksyisi kiistanalaista ehdotusta.

Oppositioon kuuluvien parlamentin jäsenten suuren enemmistön puolesta voin sanoa, että kannatamme Lissabonin sopimusta ja pahoittelemme sitä, että Slovakian opposition keinot vastustaa tällaista häpeällistä lehdistölakia ovat rajalliset.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – Euroopan parlamentti tunnusti ihmisoikeustaistelun Kuubassa myöntämällä Saharov-palkinnon kuubalaiselle toisinajattelijalle Oswald Payá Sardiñasille vuonna 2002 ja Ladies in White -ryhmälle vuonna 2005. Hyvät kollegat, solidaarisuus on paljon muutakin.

Kuubalaiset, jotka voivat vain haaveilla vapaudesta samaan aikaan, kun heitä uhkaavat sortaminen ja vangitseminen, tarvitsevat enemmän kuin solidaarisuutta. Damas de Blanco -ryhmä tarvitsee konkreettista apua Euroopan parlamentilta nyt voidakseen vapauttaa aviomiehensä, diktatuurisen järjestelmän vastustajat, joiden terveys on huonontunut vankilan epäinhimillisten olojen vuoksi ja jotka ovat vaarassa kuolla vankilassa.

Arvoisa puhemies, pyydän teitä auttamaan varmistamaan, että 45-vuotias Antonio Ramón Díaz Sánchez vapautetaan. Hänet tuomittiin 27 vuodeksi vankilaan vuonna 2003. Antonio, jonka perhettä olemme tukeneet ja jonka olen symbolisesti adoptoinut yhdessä kollegoideni Peter Šťastnýn ja Milan Gaľan kanssa, on vakavasti sairas ja tarvitsee kiireellisesti apua, sillä ilman sitä hän menehtyy sairauteensa vankilassa.

  Péter Olajos (PPE-DE). – Kiitoksia hyvin paljon, arvoisa puhemies. Viime viikolla täällä parlamentissa puheenjohtaja Barroso esitteli komission suunnitelman, jonka avulla saadaan aikaan kunnianhimoinen Euroopan hiilidioksidivähennys. Seuraavana päivänä Trebišovin valtuusto Slovakiassa hylkäsi yksimielisesti suunnitelman rakentaa voimalaitos, jonka vuosittaiset hiilidioksidipäästöt olisivat 4 miljoonaa tonnia ja jota vastaan on ollut laajoja protesteja puolitoista vuotta, anomuksia ja sakkoja molemmin puolin rajaa. Voisimme sanoa: ”Hurraa! Demokratia, toissijaisuus ja siviilirohkeus toimivat.” On kuitenkin vielä yksi kysymys. Miten Slovakian ympäristöministeriölle edes voi tulla mieleen tällaisen voimalan kannattaminen ja suositteleminen? Tämä panee minut miettimään, että joillakin mailla on vielä paljon vapaita hiilidioksidipäästökiintiöitä komissiolta. Siksi pyydän komissiota tarkastelemaan uudelleen Slovakialle myönnettyjen hiilidioksidipäästökiintiöiden perusteita, koska jos Slovakian hallitus vaivaa päätään valtavalla vanhentunutta tekniikkaa käyttävällä hiilivoimalalla vuonna 2008, se tarkoittaa, että unionin kannustinjärjestelmä ei toimi. Kiitos.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – Eurooppalainen sääntelyviranomaisten ryhmä esittää raportissaan, joka on julkaistu 17. tammikuuta 2008, että sen jälkeen kun Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun direktiivin, verkkovierailupuhelujen hinnat ovat laskeneet, ja operaattorit eivät ole yrittäneet korvata menetyksiään lisäämällä maksuja muun tyyppisiin puheluihin.

Huomattiin myös, että verkkovierailupuheluiden osalta EU:n matkapuhelinverkkojen ylihinta voi olla jopa 20 prosenttia puhelumaksujen vuoksi: verkkovierailupuhelujen laskutus perustuu minuuttiveloitukseen. Arvostan komission jäsen Redingin ponnisteluja, sillä hän ilmoitti, että komissio varautuisi korjaamaan tämän tilanteen.

Mielestäni on tärkeää, että matkaviestinoperaattorit tarjoavat kuluttajille verkkovierailupuheluita, joiden laskutus perustuu sekuntiveloitukseen, aivan kuten he tekevät kansallisella tasollakin. Lisäksi suosittelen, että valmisteltavana oleva asiakirja kohdistuu myös tekstiviesti- ja verkkovierailutietopalveluiden kustannuksiin.

  Avril Doyle (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, joulukuussa komission tekemässä viisaassa päätöksessä, jossa sallitaan brasilialaisen naudanlihan tuonti vain hyväksytyiltä tiloilta, otettiin huomioon 1. helmikuuta mennessä noin 300 maatilan positiiviluettelo, joka perustui elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston aiempiin tarkastuksiin.

Sekaannus vallitsee komission jäsenen Kyprianoun tämänpäiväisen ilmoituksen jälkeen, jonka mukaan tästä perjantaista lähtien voimassa olisi kielto, koska brasilialaiset viranomaiset olivat esittäneet 2 600 maatilan luettelon, joka herättää suurta epäilystä, joten tarvitaan lisää aikaa niiden tarkastamiseen. Mutta komission jäsen jatkoi sanoen, että tällä hetkellä ei ole olemassa positiiviluetteloa, mutta tilanne voisi tietysti muuttua seuraavien päivien aikana.

Joten, tuleeko kielto vai ei? Muodostavatko nämä noin 300 elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastamaa tilaa todella positiiviluettelon odotettaessa muiden tarkastusta? Miksi tänään ei ollut lehdistötiedotetta Kyprianoun lähteestä? Kuluttajamme ja karjankasvattajamme ansaitsevat selvityksen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, voinko saattaa parlamentin tietoon hyvin tärkeän raportin, jonka komissio julkaisi eilen, yli miljoonan laitoksessa elävän eurooppalaisen elämästä? Nämä ovat ihmisiä, joilla on jokin vamma, ja johtopäätökset eivät ole kovin miellyttävää luettavaa. Elämänlaatu näissä laitoksissa vaihtelee suuresti, eikä laitoksissa asuvien ihmisten arvokkuutta aina ole taattu.

Laitoshoito on usein laadultaan aivan liian huonoa. Saanko pyytää parlamentin jäseniä lukemaan oman maansa raportin, koska se saattaisi herättää meidät? Tiedän, että tilanne Bulgariassa sai äskettäin paljon huomiota mediassa, ja monet meistä ovat huolissaan tästä, mutta jopa omassa maassani voisimme tehdä parannuksia.

Kyse ei ole vain rahasta. Palvelut yhteisössä eivät ole kalliimpia kuin laitoshoito, jos otetaan huomioon asukkaiden tarpeet ja heidän elämänsä laatu.

Lopuksi mainitsen Delta Centre -keskuksen, jossa vierailin Carlowissa Irlannissa juuri viime viikolla. Se on esimerkki parhaista käytännöistä aikuisille, joilla on jokin vamma ja jotka voivat asua yhteisössä ja käydä tässä keskuksessa.

  Mihaela Popa (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, romanikysymys koskee koko Euroopan unionia, ei vain Romaniaa. Unioni on antanut käytettäväksi merkittävää rahoitusta, jolla varmistetaan tasapuolisten mahdollisuuksien edistäminen. Varoja on määrätty romanien erottelun lopettamiseksi; ongelmat kuitenkin jatkuvat edelleen. Uskon, että näiden EU:n varojen käyttöönottoa pitäisi seurata ja erityisesti EU-rahoitteisten hankkeiden kestävyyttä pitäisi seurata.

Asenteita on vaikea muuttaa. Kuitenkin koulutuksella on tärkeä osa asenteiden muuttamisessa. Siksi uskon, että lisärahoitusta tarvitaan kulttuurienväliseen koulutukseen, kulttuuri- ja taidetoimintaan, urheilutapahtumiin, uuden mahdollisuuden tarjoavaan koulutukseen, terveydenhoitokoulutukseen jne., jotka johtavat romanien integroimiseen kaikkiin eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Haluaisin toistaa tarpeen seurata näitä ohjelmia, erityisesti niiden kestävyyttä.

  Puhemies. – Minuutin puheenvuorot olivat tässä, ja ne kestivät vähän kauemmin kuin tavallisesti. Luulen, että nämä olivat pisimmät minuutin puheenvuorot parlamentin historiassa. Tämäkin päivä oli nähtävä.

22. Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma - Mahdollisuuksien toteuttaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Fiona Hallin mietintö teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta energiatehokkuuden toimintasuunnitelmasta: Mahdollisuuksien toteuttaminen (2007/2106(INI)) (A6-0003/2008).

  Fiona Hall, esittelijä. − Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä varjoesittelijöitä hyvin paljon heidän hyvästä yhteistyötään tämän mietinnön osalta.

Energiatehokkuus on erittäin tärkeää hiilidioksidipäästöjen vähentämisen, toimitusvarmuuden parantamisen ja taloudellisen tehokkuuden edistämisen kannalta. Lokakuussa 2006 komissio laati energiatehokkuuden toimintasuunnitelman ja ehdotti 20 prosentin parannusta energiatehokkuuteen vuoteen 2020 mennessä ja esitti kymmenen toiminnan painopistealuetta. Nämä vaihtelivat kodinkoneista rakennuksiin ja kuljetuksiin, ja niihin kuului taloudellisia kannustimia, energiatehokkuutta koskeva tietoisuus ja paljon muuta. EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät komission toimintasuunnitelman viime maaliskuussa, ja energiatehokkuudesta tuli etusivun juttu, koska liittokansleri Merkel ilmoitti, että tehottomat hehkulamput pitäisi kieltää.

Nyt on parlamentin vuoro arvioida toimintasuunnitelma. Toivon, että mietintömme lähettää vahvan viestin siitä, mitä parlamentin jäsenet haluavat nähdä tapahtuvan energiatehokkuuden suhteen. Ensimmäinen tämän mietinnön välittämä viesti on, että joissakin komission ehdotuksissa ei mennä aivan riittävän pitkälle. Haluaisin antaa kolme esimerkkiä. Ensiksi, ehdotus rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkastamiseksi: komissio ehdottaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia rakennuksiin ja rakennusten osiin, mikä on hyvä. Rakennukset ovat avainasemassa energiantarpeen leikkaamisessa. Yli 40 prosenttia käyttämästämme energiasta kulutetaan rakennuksissa, ja 75 prosenttia tällä hetkellä pystyssä olevista rakennuksista on olemassa myös vuonna 2050, joten meidän on käytävä käsiksi olemassa olevien rakennusten ja uuden rakennuskannan energiatehokkuuteen. Mutta meidän ei pitäisi alentaa vain rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä olevaa 1 000 m2:n alaa – meidän pitäisi päästä siitä eroon kokonaan ja soveltaa direktiiviä kaikkiin lämmitystä ja jäähdytystä tarvitseviin rakennuksiin koosta riippumatta. Meidän on myös aikaistettava passiivisen talon standardin määräaikaa asuinrakennusten ja muiden kuin asuinkäytössä olevien rakennusten osalta koko Euroopassa. Ei riitä, että tämä on vain keskipitkän aikavälin tavoite.

Toiseksi kodinkoneiden osalta parlamentin raportissa suhtaudutaan myönteisesti ehdotukseen toteuttaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset, jotka on yhdistetty dynaamiseen energiamerkintäjärjestelmään, jotta pysyttäisiin tekniikan kehityksen tasalla. Mutta mietinnössämme komissiota pyydetään esittämään yhden watin tehokkuusvaatimus valmiustilalle ja tekemään analyysi mahdollisista energiansäästöistä, joita voidaan tehdä poistamalla valmiustila kokonaan. Mietinnössämme myös kehotetaan komissiota laatimaan aikataulu joidenkin paljon energiaa käyttävien laitteiden, kuten pationlämmittimien, poistamiseksi kokonaan markkinoilta.

Kolmanneksi mietinnössä pyydetään lisäapua pienyrityksille, joihin nousevat polttoaineiden hinnat erityisesti vaikuttavat ja jotka tarvitsevat energiatehokkuutta. Valitettavasti sekä EU:n että kansallisen tason rahoitusjärjestelmät ovat tavallisesti monimutkaisia. Kaikki menee hienosti, jos kyseessä on suuri yhtiö, mutta mikroyrityksillä, joissa on muutama työntekijä, ei ole kapasiteettia käyttää monimutkaisia ohjelmia. Pieniä yrityksiä on kohdeltava kuten kotitalouksia ja tarjottava yksinkertaisia järjestelmiä ja ennakkorahaa.

Tämä on siis mietinnön ensimmäinen viesti: meidän on mentävä hiukan pidemmälle. Toinen tärkeä viesti on, että sekä komissio että kansalliset hallitukset ovat epäonnistuneet nykyisen energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön toimeenpanossa. Komission toimintasuunnitelma säästää 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ei ole erillissuunnitelma. Se perustuu pitkälti aiempaan lainsäädäntöön, jonka toimeenpano on ollut häpeällistä. Vain muutamat jäsenvaltiot ovat saattaneet rakennusdirektiivin kunnolla osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kuusi kuukautta 30. kesäkuuta päättyneen määräajan jälkeen kolmasosa jäsenvaltioista ei vielä ole esittänyt kansallisia energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiaan. Komissio ei ole lisännyt henkilökuntaan kaikkia niitä 20 ylimääräistä henkilöä, joiden se sanoi olevan välttämättömiä energiatehokkuussitoumusten toimittamiseksi, ja tästä syystä toimintasuunnitelman aikataulu on livennyt.

Haluaisin kuitenkin kiittää komissiota siitä, että se vastasi hyvin myönteisesti ja rakentavasti tässä mietinnössä esitettyyn kritiikkiin, ja kiitän erityisesti komission jäsenen Piebalgsin ja Euroopan parlamentin jäsen Nieblerin välisestä kirjeenvaihdosta, joka piti parlamentin tilanteen tasalla.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin esittää suuret kiitokset esittelijä Hallille hyvin ajankohtaisesta ja tärkeästä mietinnöstä.

Keskitämme ehdottomasti ponnistelumme siihen, ettemme ainoastaan pane täytäntöön nykyistä lainsäädäntöä vaan itse asiassa täytämme lupauksemme energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin liittyvän esityslistamme osalta. Haluaisin mainita, että olemme myös saavuttaneet kestäviä onnistumisia. Tällä viikolla käynnistimme kaupunginjohtajien yleiskokouksen, johon osallistuu nyt yli sata kaupunkia. Olemme nyt kollegiossa hyväksyneet uusiutuvan energian direktiivin, joka epäsuorasti vahvistaa energiatehokkuutta. Hyväksyimme ehdotuksen hiilidioksidin vähentämisestä päästökauppajärjestelmään kuulumattomalla sektorilla. Hyväksyimme autoista tuleviin päästöihin liittyvän ehdotuksen. Voisin nimetä lisää hyvin voimakkaita toimenpiteitä, joissa komissio on täyttänyt lupauksensa. Emme ole pitäneet lupauksiamme ainoastaan lainsäädäntökysymysten suhteen. Kestävän energian viikko on hyvä esimerkki siitä, miten komission energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämispolitiikka kantaa hedelmää.

Uskon, että meidän pitäisi vahvistaa täytäntöönpanoa. Komission on käynnistänyt 59 rikkomusmenettelyä, kun täytäntöönpanon aikataulu ei ole pitänyt. Tällä hetkellä 42 rikkomusmenettelyä on vireillä. Komissio jatkaa tämän asian parissa työskentelyä ja myös tarkastaa kaiken lainsäädännön yhdenmukaisuuden osalta. Euroopan komissio keskittyy voimakkaasti tähän. Uskon, että nykyinen päästökauppajärjestelmään kuulumista tai kuulumattomuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskeva lainsäädäntöehdotus saa jäsenvaltiot ehdottomasti korostamaan enemmän energiatehokkuutta.

Energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien osalta meillä oli melko laimea alku. Kirjoitin ministereille ja muistutin heitä velvollisuudesta raportoida ja tehdä laatusuunnitelmia, ja nyt 27 jäsenvaltiosta 21 on tehnyt niin. Olemme tehneet alustavan analyysin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista, jotka ovat osa pakettia, ja toisinaan ne jäävät hiukan lainsäädäntötoimien varjoon. Uskon, että on oikein, että jatkamme näitä toimia.

Esittelijä Hallin mainitsemista asioista rakennusdirektiivin uudelleenmuotoilu on tämän vuoden työsuunnitelmissa. Olemme nyt loppuvaiheessa määrittelemässä kodinkoneiden energiatehokkuutta. Muutamme myös pakkausmerkintöjä koskevaa direktiiviä. Itse asiassa noudatamme kaikkia pyyntöjä, jotka Euroopan parlamentti on esittänyt meille.

Mutta uskon, että tässä direktiivissä tarjotaan erittäin hyvät suuntaviivat, joita komissio voi noudattaa, koska direktiivi on hyvin konkreettinen. Voisin sanoa, että joissakin tapauksissa asiat ovat paremmin ja joissakin tapauksissa huonommin. Uskon todella, että kiinnitämme huomiota, mutta voisimme kiinnittää enemmänkin huomiota. Täytämme ehdottomasti lupauksemme. Tämä mietintö ei jää hyllyyn vaan käytämme sitä valmisteluasiakirjana. Pidän parlamentin jatkuvasti ajan tasalla, miten edistymme energiatehokkuuden alalla.

  Evangelia Tzampazi (PSE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mietintö on perinpohjainen ja johdonmukainen. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnossa olemme korostaneet tärkeitä asioita. Myönnetään yleisesti, että energiatehokkuuden parantaminen on nopein, kestävin ja taloudellisin tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa energiatehokkuutta. Meidän pitäisi suosia tutkimusta ja ekologista innovointia kehittämällä energiatehokkaita teknologioita kuitenkin niin, että muistamme tarpeen muuttaa kulutustottumuksiamme. Olemme korostaneet julkisen sektorin mahdollista roolia EU:n tavoitteiden saavuttamisessa valitsemalla energiatehokkaita tuotteita ja palveluita.

Minun pitäisi huomauttaa, että Euroopan kansalaisina voimme kaikki vaikuttaa yritykseen sekä suunnittelemalla toimintaperiaatteita että panemalla olemassa oleva lainsäädäntö täytäntöön jokapäiväisessä elämässämme tekemillämme valinnoilla.

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä esittelijä Hallin kanssa, kun hän huomauttaa mietinnössään, että energiatehokkuus on kustannustehokkain ja välittömästi saatavilla oleva väline taistelussa kasvihuonekaasupäästöjä vastaan.

Kyllä, komissio on oikeassa mainitessaan energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassaan, että tarvitaan ennen muuta poliittista tahtoa ja sitoumusta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jos suunnitelman tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.

Koko mietintö on ollut oikeutetusti kriittinen sekä komissiota että jäsenvaltioita kohtaan siitä, etteivät ne tee enempää olemassa olevan energiatehokkuuteen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi. Tämä painostus on johtanut siihen, että komission jäsen on lisännyt henkilökuntaansa energiatehokkuuden alalla ja, niin ymmärtäisin, perustanut erityisyksikön seuraamaan energiatehokkuussuunnitelmaa korostaen ensisijaista tavoitetta, jonka komissio on lopulta asettanut energiatehokkuudelle vaikuttaakseen hiilidioksidipäästöjemme vähentämiseen ja auttaakseen ilmastonmuutoksen vaikean kysymyksen vastaisessa taistelussa.

Kuitenkin parlamentin mietintö osoittaa, että jäsenvaltiot jättävät kansallisia energiatehokkuussuunnitelmiaan edelleen valitettavan hitaasti, ja pyytäisin komissiota jatkamaan niiden painostusta.

Jopa Balilla Eurooppaa kritisoitiin siitä, ettei se korosta tarpeeksi energiatehokkuutta ja ponnistele riittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tarvitsemme sekä lainsäädännöllisiä että markkinoihin perustuvia ratkaisuja. Jos esimerkiksi koko EU:n valaistus vaihdettaisiin uusiin teknologioihin, säästettäisiin valtavasti energiaa. Viisikymmentä miljoonaa tynnyriä öljyä säästettäisiin ja hiilidioksidipäästöjä vähennettäisiin 28 miljoonaa tonnia vuodessa.

Odotamme komissiolta energiatehokkuutta osoittavia pakkausmerkintöjä koskevan direktiivin tarkastusta tänä vuonna, koska nykyisessä kodinkoneiden järjestelmässä A:sta G:hen ei ole enää tilaa lisääntyneelle energiatehokkuudelle, ja vaikka järjestelmä onkin hyvin selkeä ja kuluttajaystävällinen, se aiheuttaa nyt markkinointiongelmia aidosti tehokkaammille tuotteille, koska se on saavuttanut rajansa. Monet kodinkoneet luokitellaan merkinnällä A+ tai A++, vaikka näitä luokkia ei ole edes olemassa. Toisaalta EU:ssa on tällä hetkellä 188 miljoonaa kodinkonetta, jotka ovat yli kymmenen vuotta vanhoja ja pelottavan tehottomia.

Kiitän esittelijä Hallia hänen kattavasta mietinnöstään ja suosittelen sitä kollegoilleni.

  Adam Gierek, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onnittelen esittelijä Hallia hänen monitahoisesta lähestymistavastaan. Mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että jäsenvaltiot ja komissio ovat pahasti myöhässä tämän alan olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanossa.

Primäärienergian tehokas käyttö riippuu energian sähköksi muuttamisen tehokkuudesta, vähimmäisenergiaa ja kulutusta koskevien standardien käyttöönotosta, rakennusten yleisestä lämpöuudistuksesta, yleisestä yhteistuotannon käyttöönotosta hallinnollisia esteitä poistamalla ja energiansiirron häviöiden ja kitkan aiheuttamien häviöiden vähentämisestä.

Mietinnössä tuodaan esiin myös ongelman globaalius ja tarve leikata kasvihuonekaasupäästöjä. Asumisen osuus kaikesta energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia, ja lämpöuudistus voisi vähentää sen määrää ainakin puolella, toisin sanoen 20 prosentilla kaikesta kulutetusta energiasta. Lisäksi yhteistuotanto yhdessä energiansiirron häviöiden vähentämisen kanssa voi kaksinkertaistaa energiatehokkuuden. Tunnettujen teknologioiden, esimerkiksi lämpöuudistuksen ja yhteistuotannon, avulla primäärienergian mahdollisten säästöjen voidaan arvioida olevan noin 25–30 prosenttia. Hiilidioksidipäästöjen vähennykset ovat yhtä suuria.

On kuitenkin ristiriitaista, että näiden suunnitelmien toteuttamisen voivat estää Euroopan komission tulevat säännökset, erityisesti rajoittavat hiilidioksidipäästönormit, jotka nostavat tuotantokustannuksia ja vähentävät mahdollisuuksia uudistusinvestointeihin erityisesti, kun ne koskevat uudistamista kaipaavia vanhempia voimaloita ja lämmityslaitoksia.

Ongelman maailmanlaajuisen luonteen toinen näkökohta on tarve laatia yhteisiä ympäristön kannalta sopivia standardeja, joita voidaan soveltaa sekä Euroopan unionissa että sen kumppanimaissa. Tämä on hyödyllisen yhteistyön ja reilun kilpailun edellytys maailman markkinoilla.

  Jorgo Chatzimarkakis, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä ja onnittelemalla kollegaani Fiona Hallia, joka on löytänyt oikean vastauksen komission hyvin tärkeään ja hyvin harkittuun, perustavanlaatuiseen aloitteeseen. Minun on kehuttava komission jäsen Piebalgsia siitä, että hän on asettunut johtamaan energiatehokkuuteen sitoutuneita, koska energiatehokkuus on epäilemättä yksi omavaraisuuden tärkeimmistä lähteistä energiahuollon osalta. Se on myös innovoinnin lähde, sillä jos teemme kaiken raportissa ehdottamamme, asetumme paljon muita edelle, jopa maailmanlaajuisesti innovoinnin ja Lissabonin strategian tavoitteiden osalta.

Yhtä kaikki olen yllättynyt kohtuuttomasta kritiikistä ihmisten elämäntyyliä kohtaan mietinnön joissakin kohdissa. Haluan mainita yhden esimerkin: kohdassa 16 vaaditaan suoraan, että komission pitäisi poistaa tiettyjä laitteita markkinoilta. Erityisesti mainitaan pationlämmittimet tai ulkotilojen kaasulämmittimet. Ilmastonmuutokseen liittyvä hysteria saa toisinaan aikaan todellisia totalitaarisia piirteitä!

Olemme juuri onnistuneet häätämään tupakoitsijat kahviloista. Uskon, että oli oikein tehdä niin, enkä pidä sitä ongelmana. Monet ravintoloitsijat ovat nyt toimineet järkevästi ja panneet näitä pationlämmittimiä ulos. On kehittynyt uusi kulttuuri. Ihmiset ovat alkaneet kokoontua illanviettoihin ulos, missä he voivat tupakoida, ja nyt EU:n poliitikot, me harvat yksilöt täällä, kerromme 490 miljoonalle ihmiselle, miten he voivat tai eivät voi viettää vapaa-aikaansa. Yritämme taas muuttaa elämäntyylejä. Luulen, että kansalaisemme eivät siedä tätä enää kovin kauaa.

On oikein, että ilmastonsuojelun tavoitteet ovat päivänselviä, mutta meidän on todella pohdittava, onko meidän yritettävä säännellä ihmisten elämäntapoja yksityiskohtaisesti. Vai haluammeko kieltää pationlämmittimet joulumarkkinoilta, jotka tunnemme Saksasta ja – kyllä, Claude – Luxemburgista, Belgiasta ja Itävallasta? Tekisimme kaikki viisaasti, jos muistaisimme maanmiehiämme ja välttäisimme sekaantumista yhteiskunnan miellyttävään puoleen: ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tähän päivään asti homo sapiens on aiheuttanut pahoja vahinkoja ympäristölle, jonka tärkein osa hän itse on. Tämä johtuu huomattavassa määrin energian käytöstä, minkä takia esittelijä Hallin mietintö energian järkevästä käytöstä on erittäin tervetullut.

Arvostan erityisesti sitä, että mietinnössä käsitellään rakennuksille asetettavia vaatimuksia. Mahdollisimman korkeaa energiatehokkuuden ja lämpöeristyksen tasoa on sovellettava uusien rakennusten lisäksi myös kunnostettuun rakennuskantaan.

Seuraavaksi siirrytään LED-valaistukseen, joka säästää energiaa ja kestää kauan. Monet sähkökäyttöiset kodinkoneet voisivat myös kuluttaa paljon vähemmän energiaa käytön aikana. On myös vältettävä energian tuhlausta, jonka laitteiden pitäminen valmiustilassa aiheuttaa.

Kannatan verokannustimia järkevään energiankulutukseen. Ihmisten valistaminen energia-asioiden suhteen on myös hyvin tärkeää, ja sen pitäisi alkaa jo lapsuudessa. Nämä ovat asioita, jotka meidän on tehtävä, jos planeetallamme on tarkoitus olla tulevaisuus.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, esittelijä Hallin mietintö soittaa hälytyskelloja. Olemme keskellä kestävän energian viikkoa, ja olipa tämä tapahtuma miten myönteinen tahansa, sen ei pitäisi kääntää huomiota siitä, että erityisesti hallitusten saavutukset energiatehokkuudessa viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana ovat olleet suuri pettymys. Hallitukset eivät ole panneet lainsäädäntöä täytäntöön, vaan ne ovat lähettäneet energiatehokkuuden toimintasuunnitelmia, jotka eivät ole toimintasuunnitelmia vaan vain jonkinlaisia kyhäelmiä – tämä on naurettavaa!

Vetoan pääministerien ylpeyteen. Kuulkaahan, pääministerit! Tulette Brysseliin maaliskuussa, kun on kulunut vuosi historiallisesta huippukokouksesta, jossa te esititte monta puheenvuoroa siitä, miten energiatehokkuus on aina ensisijassa. Nyt vuotta myöhemmin tulette tänne, ettekä ole saavuttaneet oikeastaan mitään hallituksina!

Mielestäni meidän kaikkien pitäisi liittyä voimiin, jotka hoputtavat hallituksia. Komission on myös hyväksyttävä ja tehtävä uusia aloitteita rakentamisesta, sähkön ja lämmön yhteistuotannosta ja sähkönsäästön merkinnöistä.

Lopuksi, hyvälle ystävälleni Schatzille:

Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Ainoa typerys täällä olet sinä, koska joulumarkkinat olivat olemassa jo kauan ennen pationlämmittimien keksimistä, ja uskon, että parlamentilla on täysi oikeus ainakin kysyä, miten epäjohdonmukaisia olemme ilmastonmuutoksen suhteen. Kyse ei ole puuttumisesta ihmisten elämäntyyliin; kyse on haavan paikkaamisesta, mikä tämän parlamentin on tehtävä, jos haluamme parantaa haavan.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, EU:ssa on yleisesti sovittu, että meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä pysäyttääksemme ilmastonmuutoksen, mutta tämä ei saa johtaa byrokraattiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole vapauksia eikä dynamismia.

Tässä pätee kaksi perusperiaatetta: meidän on asetettava joka maan päästöille tavoitteet ja jätettävä sitten maiden ja markkinoiden tehtäväksi päästä tavoitteisiin vapaassa kilpailussa, ja meidän on sisäistettävä päästöjen kustannukset hinnoittelemalla päästöoikeudet tarpeeksi korkeiksi. Silloin päästöt otetaan automaattisesti huomioon miljardeissa taloudellisissa päätöksissä, joita kotitaloudet ja yritykset tekevät päivittäin ympäri maailmaa. Silloin kotitaloudet valitsevat omasta halustaan energiaa säästäviä lamppuja, autonvalmistajat tuottavat ajoneuvoja, joiden polttoaineen kulutus on vähäistä, talojen suunnittelijat rakentavat passiivisia taloja, energiantuottajat tuottavat vähän päästöjä aiheuttavaa energiaa. Silloin alan tutkimus ja kehitys kannattavat.

Mutta EU ei saa ottaa käyttöön kieltoja ja sääntelyitä. Siksi meidän on kieltäydyttävä pationlämmittimien kieltämisestä, rakennusten purkutöistä saatavista veroeduista ja energiansäästön julkisesta rahoituksesta.

  Anni Podimata (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin ensiksi onnitella esittelijä Hallia hänen energiatehokkuuskysymyksen rohkeasta, kokonaisvaltaisesta lähestymistavastaan, joka ylittää Euroopan komission ehdotukset.

Kun otetaan huomioon nykyinen energiatilanne, energiatehokkuus on tehokkain väline ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, koska kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmä ei ole vielä tuottanut toivottuja tuloksia.

Energiatehokkuuden osalta on painotettava rakennusalaa, joka on kuluttaa yli 40 prosenttia energiastamme. Kreikassa rakennusala kuluttaa noin kolmanneksen kokonaisenergiavaroista ja aiheuttaa 40 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Kreikan on kuitenkin vielä saatettava rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi kansalliseksi laiksi. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tuomitsi Kreikan tästä hiljattain. Kreikka oli myös yksi niistä kymmenestä maasta, jotka eivät ole vielä tehneet kansallista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaa. Vaikka kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen yhteisön lainsäädännön kanssa onkin olennaista, se ei riitä, jos aiomme saavuttaa haluamamme tavoitteet. Olen mielissäni, että komission jäsen tähdensi sitä, että EU:n on vaadittava kaikilta jäsenvaltioilta energiatavoitteiden yhtenäisempää toteuttamista mahdollisuuksien mukaan.

Mietinnössä ehdotetut toimenpiteet ja kannustimet, esimerkiksi rakennerahastojen energiatehokkuusrahoituksen käyttö, rakennerahaston ja koheesiorahaston myöntämän vähimmäisosuuden lisääminen, verokannustimet ja ennen kaikkea energiatehokkaita taloja ja pk-yrityksiä koskeva arvonlisäveron alennus voivat olla erittäin hyödyllisiä tässän tarkoituksessa.

Ilmastonmuutostavoitetta ei voi saavuttaa yksin, vaan kaikkien jäsenvaltioiden on toimittava yhdessä. Jos haluamme EU:n jatkavan tämän ponnistuksen etujoukossa ja neuvottelevan vahvasti muiden valtioiden kanssa, meidän on ensisijaisesti kavennettava johtavien maiden ja jäljessä tulevien maiden välistä eroa.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – Arvoisa komission jäsen, onnittelen teitä toteutettujen toimenpiteiden johdosta. Euroopan tärkein ongelma nykyään on energian käyttö ja sen vaikutus ilmastoon. Se on nykyään tärkeämpää Euroopalle kuin elintarviketuotanto – voimme olla varmoja siitä. Tarkistettuani huolellisesti huomasin, että kaikki kahdeksan viimeisintä puheenjohtajavaltiota asettivat sen etusijalle, ja jotkut asettivat sen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Mutta jos energiakysymykset ovat niin tärkeitä, niiden täytyy saada sen mukaista rahoitusta. Muuten puhumme pelkkiä tyhjiä lauseita, joille ei ole mitään tukea.

Tiedämme, miten paljon lisäarvoa voimme tuottaa, jos me kaikki Euroopan unionissa vedämme yhtä köyttä. Jos jaamme kokemuksemme, valitsemme parhaat ratkaisut ja yhdistämme ne, voimme olla varmoja suuresta edistyksestä. Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita kuluttamaan yhteisiä eurooppalaisia varoja tutkimukseen, teknologioihin, innovointiin ja kehittämiseen energiasektorilla?

Energiatehokkuus, josta puhumme – sopivuus ja säästöt – on jopa tärkeämpää kuin uusiutuva energia tai puhdas hiiliteknologia. Kuitenkin tuhannen miljardin euron kokonaisbudjetista vain muutama sata miljoonaa jaetaan seitsemän vuoden aikana yhteisiin eurooppalaisiin tutkimus- ja kehitysohjelmiin.

Pyydän komission jäsentä, Euroopan komissiota ja Euroopan neuvostoa ajattelemaan asiaa uudelleen ja valitsemaan nopean teknologisen kehityksen polun ennen hyvin ankarien päästöstandardien määräämistä.

  Vladimir Urutchev (PPE-DE). – Tänään täällä parlamentissa keskustelemme jälleen kerran tärkeistä energiakysymyksistä, mikä osoittaa, että energiaongelmien käsittely vuorovaikutuksessa ilmastonmuutoksen kanssa on yksi EU:n toimielimien tärkeimmistä prioriteeteistä. Myös esittelijä Fiona Hallin loistava ja kattava mietintö todistaa tämän.

Energiatehokkuus on ehdottomasti yksi niistä pilareista, jotka tukevat energiapolitiikkaamme vielä pitkään. Euroopan kansalaiset ymmärtävät osansa ja energiatehokkuuden osan, kun tavoitellaan ilmaston vakautta ja parempaa energiavarmuutta tulevaisuudelle. Siksi julkisen tuen ja suotuisan poliittisen tilanteen vallitessa kehotan komissiota osoittamaan vielä enemmän aloitekykyä, käyttämään kaikki mekanismit vaikuttaakseen käytökseen, jotta taataan kunnianhimoisen 20 prosentin tavoitteen täyttyminen ja jotta jokainen eurooppalainen voi tuntea energiatehokkuuden hyödyt.

Jos lopullinen tavoitteemme on yrittää pelastaa planeetta katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta, samalla kun Eurooppamme on energiavarma ja kilpailukykyinen maailmanlaajuisilla markkinoilla, on meidän kiinnitettävä riittävästi huomiota loppuun 80 prosenttiin energiaa. Tähän 80 prosenttiin kuuluu ydinenergia, jota nykyään aliarvioidaan ja joka jää edelleen kahden viime vuosikymmenen pelkojen ja dogmien varjoon. Meidän on yhdistettävä kaikki viisautemme ja terve järkemme päästäksemme tämän yli ja keskustellaksemme ydinenergiasta avoimesti ja selvästi asiana ja tilaisuutena, jota ihmiskunnalla ja Euroopalla ei ole varaa menettää. Meillä kaikilla tässä istuntosalissa on poliittinen vastuu toteuttaa tämä käytännössä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – Olen hyvin tyytyväinen, että saan puhua ”catch the eye”-menettelyllä. Keskustelu esittelijä Hallin mietinnöstä on näyttänyt selvästi, että meidän on edettävä nopeammin. Energiatehokkuudelle on monia mahdollisuuksia. Alankomaissa me kutsumme sitä ”alhaalla riippuvaksi hedelmäksi”: jos tartumme tähän tilaisuuteen, voimme hyvin nopeasti auttaa niiden yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa, jotka olemme asettaneet itsellemme ja jotka toistimme Balilla ja vahvistimme taas komission paketissa 23. tammikuuta. Komission jäsen Piebalgsilla oli tässä hyvin tärkeää osa.

Aluepoliittisessa valiokunnassa huomasimme – Jerzy Buzek mainitsi tästä – että vuoteen 2006 mennessä oli täysin mahdollista priorisoida energia ja energiatehokkuus rakennerahastojen tavoitteisiin, kuitenkin itse asiassa vain 1,16 prosenttia käytettiin tähän. Mutta Danuta Hübner ilmoitti viime viikolla keskusteluissa aluepoliittisen valiokunnan kanssa, että säännöstä on tarkoitus tarkastaa ja näihin asioihin kohdistaa enemmän huomiota vuosien 2007–2013 ohjelmissa. Joten johtopäätökseni tästä on, että meidän on edettävä nopeammin ja käytettävä olemassa olevia välineitä paremmin hyväksi Euroopan tasolla.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää parlamentin jäseniä hyvin merkittävästä keskustelusta. Kuten sanoin, komission pyrkimyksenä on energiatehokkuuden toimintasuunnitelman noudattaminen. Tiedän, että toisinaan te toivotte meidän etenevän nopeammin, mutta on toimia, jotka meidän pitää toteuttaa – parempi sääntely, julkinen kuuleminen ja vaikutusten arviointi. Kaikki vie aikaa. Uskon, että tarvitsemme keskustelua sääntelystä ja myös kannustimista. Mielestäni molempien pitäisi olla tasapainossa, mutta molempia pitäisi käyttää.

Tapasin tänään montenegrolaisen ministerin. Montenegrolla on loistava strategia vuoteen 2025 asti, mutta kehotin häntä voimakkaasti pyrkimään sääntelyyn, koska Montenegrossa rakennuskanta kasvaa valtavasti. Maassa ei estetä sijoittajia, jotka asettavat erittäin kovat vaatimukset uusiutuvien energioiden välittömälle uudelleenintegroinnille. Kaikki normit ja koko maa hyötyy tästä. Muuten veronmaksajat maksavat lisäenergiahuollosta.

Uskon siis, että tarvitaan kunnianhimoa. Olemme esittäneet uusia suuntaviivoja budjettikysymykseen. Meidän on yritettävä saada enemmän aikaan, kun valtion tukea sovelletaan uusiin teknologioihin, energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin. Työskentelemme myös energiatehokkuutta käsittelevän kansainvälisessä foorumissa, jossa voitaisiin luoda synergiaa kansainvälisellä tasolla. Budjettivallan käyttäjiä ovat kuitenkin sekä komissio että parlamentti.

Olen hyvin kiitollinen työstä, jonka Jerzy Buzek teki seitsemännen puiteohjelman eteen. Luulen, että meillä on vielä merkittäviä keinoja. Tämä on myös osa hyvää työtänne ja tämän parlamentin työtä. Budjetin lisäys tai uudelleenjako on paljon monimutkaisempi asia, johon en osaa vastata. En vastustaisi ollenkaan lisärahaa kollegoideni budjettiin – komission jäsenen Potočnikin budjettiin tai ulkosuhteiden budjettiin – mutta sitä olisi pohdittava yhdessä budjettikeskustelussa.

Mietintö on mielestäni erinomainen. Se ei ole aina kovin mukava komissiolle, mutta tässä ei nyt ole kyse mukavuudesta. Puhumme energiatehokkuudesta, ja kunnianhimo on ehdottomasti suurta myös komission puolella.

  Fiona Hall, esittelijä. − Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kollegoitani heidän myönteisistä ja kannustavista kommenteistaan ja sanoa jälleen, että arvostan sitä, että komissio on hyvin rakentava vastauksessaan parlamentin kritiikkiin.

Haluaisin ottaa esiin kaksi asiaa. Ensinäkin mielestäni oli todella vahinko, ettei komission tekemään, viime viikolla energiapaketin yhteydessä esitettyyn energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien arviointiin kiinnitetty enempää huomiota, koska se oli huolestuttavan synkkä arvio. On selvää, että kansalliset hallitukset eivät vielä ole tarpeeksi kunnianhimoisia toimintasuunnitelmissaan. Ne eivät ota huomioon 20 prosentin tavoittetta, ja komission mukaan joissakin jäsenvaltioissa on huomattava ero poliittisessa sitoutumisessa energiatehokkuuteen ja käyttöön otetuissa toimenpiteissä. Mielestäni tämä on huolestuttavaa.

Toiseksi se, että meillä on nyt uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi ja siinä olevat tavoitteet, merkitsee, että energiatehokkuus on tärkeäpää kuin koskaan ennen. Jos aiomme saavuttaa 20 prosentin sitovan tavoitteen koko EU:ssa, meidän on pidettävä energiantarve hallinnassa. Voimme saavuttaa 20 prosenttia vain, jos 100 prosenttia energiankäytön kokonaismäärästä on jotakin, jota vähennetään ennemmin kuin annetaan lisääntyä.

Toivon, että tämä mietintö merkitsee uutta alkua ja sitä, että energiatehokkuutta koskevan poliittisen sanahelinän ja sen todellisen toteuttamisen välinen ero alkaa kaventua.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön ja siihen yleiseen lähestymistapaan, jota siinä ehdotetaan energiatehokkuudelle Euroopan unionissa, sen aiheiden ja maantieteen suhteen. On tärkeää, että puhumme tänään toimintasuunnitelmasta ja sen yksityiskohdista; tämä osoittaa, että otamme todellisia askeleita oikeaan suuntaan.

Mustanmeren alueen alueellisen yhteistyön esittelijänä haluaisin korostaa tämän alueen energiatehokkuuden merkitystä energiavarmuuden tavoitteen saavuttamisessa ja energialähteistä riippuvuuden vähentämisessä.

Arvostan myös aiheen kansainvälistä lähestymistapaa ja maailmanlaajuisten haasteiden tutkimista. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että Euroopan parlamentti tiedostaa, että tulevaisuudessa Venäjä ei voi täyttää sisäistä eikä sopimuksenmukaista kaasun kysyntää ja että parlamentti ilmaisee huolensa tästä.

Tämän takia toistamme kahden tärkeän tavoitteen merkitystä EU:n toimielimille: EU:n energiantuontia on korvattava muilla lähteillä, toimitusvarmuuteen on taattava tehokkaat keinot ja energiauudistusta on edistettävä Mustanmeren alueella ja EU:n naapurimaissa ottaen huomioon avoimen ja kestävän energiasektorin luominen.

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. – Toimintasuunnitelma, joka tähtää 20 prosentin tehokkuuteen vuoteen 2020 mennessä, on kunnianhimoinen mutta tarpeellinen suunnitelma. Toisaalta on hyödytöntä asettaa tavoitteita, jos ei ole tahtoa saavuttaa niitä. Esimerkiksi yhteensä 21 toimenpiteestä, joiden oli suunniteltu päättyvän vuoteen 2007 mennessä, vain kolme saatiin täysin valmiiksi. Tämä on synkkä ennätys. On totta, että monet toimet ovat käynnissä, mutta siitä huolimatta osuus, joka on alle 15 prosenttia loppuun suoritetuista projekteista, ei anna mitään ylpeyden aihetta.

Häpeän sanoa, että maassani Maltalla asiaan ei ole suhtauduttu vakavasti. Saarella, jossa on runsaasti aurinkoa ja tuulta, voisi odottaa, että näitä kahta elementtiä käytettäisiin täysin hyväksi.

Aurinkoenergian osalta hyvin harvat yksityiset, kaupalliset ja julkiset rakennukset käyttävät hyväkseen tätä vaihtoehtoista energiaa.

Tuulienergia oli aiemmin suositumpaa maatalousalueilla. Valtio aikoo rakentaa rannikon ulkopuolella toimivia tuulipuistoja sitä huolimatta, että teknologiaa ei ole saatavilla Maltan vesien syvyydelle. Se myös ilmoitti tärkeälle kehittäjälle, joka odotti pystyttävänsä neljä energiaa tuottavaa tuulimyllyä, että lupaa ei myönnettäisikään esteettisistä syistä.

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. – Energiatehokkuuden parantaminen on ilmeisin ratkaisu haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseksi. Yhteinen toiminta tällä alalla voi myös todella auttaa vähentämään Euroopan riippuvuutta energiatoimituksista.

Suurin mahdollisuus säästää energiaa on ehkä teollisuus- ja asuinrakennusten tehokkuudessa. Tämä pitää paikkansa erityisesti unionin uusissa jäsenvaltioissa. Sosialistisista raskaan teollisuuslaitoksista ja korkeista kerrostaloista, joissa sadat tuhannet asuvat ja jotka ovat tunnusomaisia alueelle, on tullut energiantuhlauksen symboleja. On tervetullutta kehitystä, että Euroopan komissio on tunnustanut entisten sosialistimaiden erityistilanteen toimintasuunnitelmassaan ja määrittelee energiatehokkuuden edistämisen tärkeimmäksi tavoitteeksi uusissa jäsenvaltioissa.

On valitettavaa, että useat jäsenvaltiot eivät pidä lupauksiaan pannessaan energiatehokkuuslainsäädännön täytäntöön. Esimerkiksi Unkarin hallitus käyttää kauniita sanoja ilmastonsuojelutoimenpiteistä, mutta on siirtänyt kansallisen energiatehokkuuden toimintasuunnitelman hyväksymistä kuukausia.

On kuitenkin iloittava siitä, että tästä huolimatta jotkut yhteisöt käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Hyvä esimerkki tästä on Óbudassa, yhdessä Budapestin suurimmista kaupunginosista, aloitettu ohjelma, jonka mukaan monet korkeat kerrostalot kunnostetaan tulevina vuosina yhteisön tuella.

Olemme vakuuttuneita siitä, että Eurooppa pystyy toimimaan johtajana energiatehokkuuskysymyksessä. Se on myös sen ensisijainen etu. Tehokkain energian käyttö merkitsee myös tehokkaampaa taloutta, uusia työpaikkoja, parempaa kilpailukykyä ja lisäksi paremmin asuttavaksi kelpaavaa ympäristöä.

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – Ennen kaikkea haluaisin toivottaa tervetulleeksi esittelijä Hallin valiokunta-aloitteisen mietinnön. Itse asiassa tämä mietintö ilmestyy aikaan, jolloin kaikki aloitteet, joiden tarkoituksena on lisätä konkreettisia toimia energiatehokkuuden lisäämiseksi, pitäisi ottaa lämpimästi vastaan. Energiatehokkuus on todellakin tehokkain tavoite, jolla tarjotaan nykyiset teknologiset välineet, joilla käsitellään aidosti ja nopeasti maapallon ilmaston lämpenemisen ja rajallisten fossiilisten energiavarantojen aiheuttamia haasteita. Olemme nyt aloittaneet suunnitelman leikata energiankulutusta, ja on tärkeää, että saavutamme tavoitteemme aikataulun mukaisesti. Mutta tällaisella suunnitelmalla on tietenkin valtavat kustannukset, ja se vaatii taloudellisia uhrauksia. Kustannukset ja uhraukset ovat hyvin haastavia erityisesti niille maille, joiden budjetit ovat pienimmät ja taloudet vähemmän kehittyneet. On tärkeää, että energiatehokkuustavoitteet eivät yksinkertaisesti huononna heikoimpien talouksien ja alojen tilannetta köyhimmissä jäsenvaltioissa. Siksi tarvitaan tapauskohtaisia siirtymätoimenpiteitä tukemaan haavoittuvimpia aloja ja maita lainsäädännön täytäntöönpanossa markkinahäiriöiden välttämiseksi. Tietysti pitkällä aikavälillä on merkittävät mahdollisuudet säästää kustannustehokkaasti energiaa, ja voimakkaamman energiatehokkuuden politiikka hyödyttäisi hyvin todennäköisesti unionin työmarkkinoita.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – Harvan päätöksen vaikutukset lienevät Euroopassa yhtä kauaskantoisia ja keskenään ristiriitaisia kuin neuvoston kevään 2007 ilmastopoliittisen triplan – päästövähennys 20 prosenttia, energiansäästö 20 prosenttia sekä uusiutuvia 20 prosenttia, kaikki vuoteen 2020 mennessä. Jälkimmäinen sitova tavoite kun uhkaa valitettavasti kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kunnes tämä ymmärretään, ilmastollinen hyöty on saatavissa vain kahdesta ensimmäisestä.

Energian säästö nimenomaan energiatehokkuuden parantamisessa onkin kiistatta yksi tehokkaimmista työkaluista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tästä ja mietinnön sisällöstä vallitsee parlamentissa laaja konsensus; kiitän esittelijä Hallia siitä, että hän työllään mahdollisti sen syntymisen.

Arvokasta mietinnössä on se, että siinä on ymmärretty asian laajuus ja mahdollisuus: vaatimuksella energiatehokkuudesta tulee olla yhteiskunnallinen läpäisyvaikutus. Sen pitää kohdistua kaikkeen suunnitteluun ja toimintaan kaikilla tasoilla. Energiatehokkuustavoitteiden ja sääntöjen piiriin on suljettava yhtälailla laitteet, rakennukset, energiantuotanto ja –siirto, liikenne sekä kulutustottumukset.

Toimia tarvittaisiin viipymättä. Siksi on valitettavaa, että parlamentin pitää muistuttaa komissiota siitä, että lainsäädäntöä on jo alalla valmiina. Jäsenmaiden täytäntöönpano on ollut tähän asti huomattavan vajavaista, mihin komission on kiinnitettävä huomiota.

Energiatehokkuuden parantamisessa on kyse kilvoittelusta, jossa ilmaston kannalta paras tulos saavutetaan markkinoiden omin ehdoin. Tästä esimerkkinä ovat erilaiset standardointijärjestelmät. On varottava joustamatonta lainsäädäntöä: Kun paras käytettävissä oleva tekniikka valjastetaan käyttöön kepin ja porkkanan avulla, hevosvoimia riittää – lainsäätäjän yksityiskohtainen keinovalikoimiin puuttuminen vain uuvuttaa juhdan.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN), kirjallinen. – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelussamme järkevästä energian käytöstä, olen samaa mieltä esittelijä Hallin tärkeimmistä argumenteista, mutta haluan kiinnittää myös huomiota joihinkin asioihin, jotka ovat erityisen tärkeitä uusille jäsenvaltioille.

1. Kaventaakseen eroa itsensä ja kehittyneimpien EU:n valtioiden välillä uusien jäsenvaltioiden on kehityttävä 2–3 kertaa nopeammin kuin vanhojen, toisin sanoen vähintään 6 prosentin vuotuisella bruttokansantuotteen kasvuvauhdilla. Tällainen kasvuvauhti tarkoittaa huomattavaa hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä, mitä ei otettu huomioon ehdotuksissa, jotka Euroopan komissio esitti hiljattain energia- ja ilmastonmuutospaketissaan.

2. Komission ehdotukset on selvästi suunnattu rajoittamaan hiilen käyttöä, mikä vahingoittaa pääasiassa talouksia sellaisia kuin Puolaa, missä energiantuotanto perustuu pääasiassa erilaisten hiilien polttamiseen.

3. Ehdotus, että energian tuotannosta vastaavan teollisuuden on hankittava kaikki hiilidioksidin päästöoikeutensa huutokaupalla vuodesta 2013 alkaen, aiheuttaa energiahintojen valtavan nousun, mikä tuntuu erityisen tuskallisesti kotimaissa taloudessa. Tällä hetkellä, kun puolalainen energian tuotannosta vastaava teollisuus ostaa vain 10 prosentin päästöoikeuksistaan huutokaupalla, sähkövoiman hinta on noussut noin 15 prosenttia vuonna 2007, ja sen arvioidaan nousevan seuraavien vuosien aikana vielä 20–30 prosenttia.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – Tämä mietintö energiatehokkuudesta on ajankohtainen, kun otetaa huomioon huolemme ilmastonmuutoksesta ja tarve hyväksyä fossiilisten polttoaineiden rajalliset energiavarat.

Mutta energiantuhlauksen poistaminen on itsessään positiivista ja puhtaasti itsekkäältä kannalta; energiatehokkuuden parantamisen pitäisi leikata kotitalouksien ja yritysten kustannuksia.

Monet tietävät, että energianäytöstä on oltava hyvin perillä. Moni tietää jo, että televisio käyttää valmiustilassa 45 prosenttia sähköstä, jonka päällä oleva televisio käyttää; että sähkölaite valmiustilassa käyttää 10 prosenttia kotitalouksien energiasta EU:ssa; ja että puhelimen laturin jättäminen kytketyksi käyttää energiaa, josta 95 prosenttia menee hukkaan.

Vaikka me kaikki voimme toimia ja sammuttaa virran sähkölaitteista, eikö olisi tehokkaampaa, jos valmistajat suunnittelisivat laitteet energiantuhlauksen poistamisen näkökulmasta.

Yhdistämällä tuotannossa uutta kehitystä ja kuluttajien lisääntynyttä tietoisuutta saadaan tuloksia, mutta teollisuus tarvitsee kannustimia kehittääkseen uusia, energiatehokkaita tuotteita, ja yleisö tarvitsee positiivisia viestejä, joista se oppii energiansäästöjen määrästä, joka voidaan saada aikaan kotona ja toimistossa.

  Péter Olajos (PPE-DE), kirjallinen. – EPP-ED-ryhmän esittelijänä ympäristövaliokunnassa vihreästä kirjasta energiatehokkuuden parantamiseksi (Enemmän tuloksia vähemmällä) olen iloinen toistuvista ja lisääntyneistä yhteisön ponnistuksista tällä alalla.

Samaan aikaan minun on ilmaistava pettymykseni, että Euroopan komission ja parlamentin yrittäessä vakavasti luoda vapaamuotoisia sääntöjä ja valmistella toteutettavia suunnitelmia jäsenvaltioiden asenne niiden toteuttamiseen on monessa tapauksessa riittämätön.

Jotkut jäsenvaltiot ovat laiminlyöneet toimintasuunnitelmien valmistelumääräajan kuukausilla tai enemmällä; esimerkiksi seitsemän maata ei tähän päivään mennessä ole vielä toimittanut niitä, vaikka ne ovat jo seitsemän kuukautta myöhässä.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Suunnitelmista ei ole yhteistä sopimusta, ja valmistellut suunnitelmat ovat usein hyvin valjuja eivätkä useinkaan anna käsitystä todellisesta suunnitelmasta ja välinejärjestelmästä, jolla yhteiset tavoitteet saavutetaan.

Näin voimme sanoa melko suoraan, että monet unionin jäsenvaltiot ovat antaneet vain tyhjiä lupauksia energiatehokkuudesta, säästäväisyydestä ja lopullisesta ”vähäisten hiilidioksidipäästöjen yhteiskunnan” tavoitteesta. Millainen tulevaisuus on taloudella, kotitalouksilla ja kuljetuksilla, joissa ei ole hiilidioksidipäästöjä?

Olisi hyvä, jos unionin lainsäädännön valvoja, komissio, laatisi silloin tällöin yhteenvetoanalyyseja ja arviointeja toimitettujen kansallisten suunnitelmien laadusta ja laajuudesta, jolla jäsenvaltiot toteuttavat niitä.

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – Ennen kaikkea haluaisin toivottaa tervetulleeksi esittelijä Hallin valiokunta-aloitteisen mietinnön. Itse asiassa tämä mietintö ilmestyy aikaan, jolloin kaikki aloitteet, joiden tarkoituksena on lisätä konkreettisia toimia energiatehokkuuden lisäämiseksi, pitäisi ottaa lämpimästi vastaan. Energiatehokkuus on todellakin tehokkain tavoite, jolla tarjotaan nykyiset teknologiset välineet, joilla käsitellään aidosti ja nopeasti maapallon ilmaston lämpenemisen ja rajallisten fossiilisten energiavarantojen aiheuttamia haasteita. Olemme nyt aloittaneet suunnitelman leikata energiankulutusta, ja on tärkeää, että saavutamme tavoitteemme aikataulun mukaisesti. Mutta tällaisella suunnitelmalla on tietenkin valtavat kustannukset, ja se vaatii taloudellisia uhrauksia. Kustannukset ja uhraukset ovat hyvin haastavia erityisesti niille maille, joiden budjetit ovat pienimmät ja talloudet vähemmän kehittyneet. On tärkeää, että energiatehokkuustavoitteet eivät yksinkertaisesti huononna heikoimpien talouksien ja alojen tilannetta köyhimmissä jäsenvaltioissa. Siksi tarvitaan tapauskohtaisia siirtymätoimenpiteitä tukemaan haavoittuvimpia aloja ja maita lainsäädännön täytäntöönpanossa markkinahäiriöiden välttämiseksi. Tietysti pitkällä aikavälillä on merkittävät mahdollisuudet säästää kustannustehokkaasti energiaa, ja voimakkaamman energiatehokkuuden politiikka hyödyttäisi hyvin todennäköisesti unionin työmarkkinoita.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – Ennen kaikkea haluaisin onnitella esittelijä Hallia erittäin kattavasta mietinnöstä, jonka tarkoituksena on parantaa energiatehokkuutta ja pyytää sellaisia jäsenvaltioita, jotka ovat jäljessä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoissa, ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin.

Toiseksi olen iloinen voidessani myöntää, että mietintö ei ole osoittanut energian säästämistä ainoastaan teollisuuden kuluttajille vaan myös pienkuluttajille – erityisesti lisäämällä kuluttajien tietoisuutta ja tarjoamalla luotettavaa tietoa ympäristöystävällisimmistä vaihtoehdoista. Huomautettakoon, että kotitalouksien kulutus käsittää 40 prosenttia kokonaisenergian kulutuksesta. Siksi on meidän kaikkien yksilöllinen vastuu vaikuttaa energiatehokkuuden maksimointiin.

Kolmanneksi energian kulutus lisääntyy jatkuvasti ja samoin energian kustannukset. On yksinkertaista tervettä järkeä panna toimeen energiatehokkuuteen liittyvät toimenpiteet, jotta tuotantovälineitä voidaan käyttää ihanteellisesti.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. – Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijä Hallia tästä mietinnöstä, joka sisältää monta varteenotettavaa, järkevää, mahdollista ehdotusta energiatehokkuuden edistämiseen. Tämänhetkisen tuotantoon ja toimitusvarmuuteen liittyvän tohinan keskellä on olemassa vaara, että unohdamme sen, että rakennus- ja välinenormien muutoksissa sekä siinä, miten käytämme energiaa, on itsessään paljon energiakapasiteettia. Olen iloinen voidessani kannattaa tätä mietintöä ja toivon, että se on alku tämänsuuntaisille lisätoimille.

23. Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentäminen ja poisheittämisen lopettaminen Euroopan kalastuksessa (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Carl Schlyterin mietintö kalatalousvaliokunnan puolesta ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskevasta politiikasta (2007/2112(ΙΝΙ)) (Α6-0495/2007).

  Carl Schlyter, esittelijä. − Arvoisa puhemies, olen kiitollinen varjoesittelijälle, että hän auttoi meitä saamaan aikaan hyvän mietinnön. Haluan kiittää myös komission jäsentä Borgia siitä, että hän vihdoinkin – vihdoinkin! – ehdotti voimakkaita toimenpiteitä kalojen poisheittämisen ja ei-toivottujen sivusaaliiden käsittelyyn.

Nykyinen kalastuspolitiikkamme tyhjentää maailman valtameret, tuhoaa merenpohjat, hävittää ekosysteemit ja saa kalakannat romahtamaan. Nykyinen kalastuspolitiikkamme tappaa jopa merilintuja. Jos tämä tuho olisi tapahtunut maalla – jos olisimme kohdelleet metsiämme samalla tavalla kuin nyt kohtelemme meriä – kaduilla olisi ollut mellakoita, mutta valtamerien tuho tapahtuu poissa näkyvistä ja hiljaisuudessa. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät” vaikutti voimakkaasti vuonna 1962, ja se oli monelle herätys, joka sai heidät innostumaan ympäristöstä huolehtimisesta ja luonnonsuojelusta. Elämme nyt hiljaisen meren aikaa. Itse asiassa viime vuonna toimittaja Isabella Lövin julkaisi kirjan juuri tuolla nimellä. Nyt on pantava vähän eloa taisteluun tulevien kala- ja kalastajasukupolvien pelastamiseksi.

Komission ehdotukset merkitsevät itse asiassa loppua kiintiöjärjestelmille ja yksityiskohtaiselle sääntelylle, jotka ovat käytännössä rohkaisseet kalastajia tyhjentämään meret ja heittämään hyödyttömät kalat takaisin kuolleina ja jonka mukaan kalastusvälineiden kehitys tähtäsi pääasiassa siihen, että meristä otettiin enemmän ja enemmän kalaa. Kun uhkana on alusten täyttäminen hyödyttömillä kaloilla, EU:n kalastajia yritetään kannustimen avulla saada kalastamaan valikoivemmin.

Mutta menestyksekäs politiikka tarvitsee porkkanoita ja keppejä. Voimme esimerkiksi sallia lisää kalastuspäiviä aluksille, joissa on valikoivat pyydykset, tai sallia niille pääsyn alueille, jotka ovat suljettuja aluksilta, joissa ei ole valikoivia pyydyksiä.

Kaikenlaiselle kalastukselle on tärkeää asettaa vuotuiset vähennystavoitteet sivusaaliille ja poisheittämisille ja käydä vuoropuhelua osallisten kanssa parhaiden tulosten saamiseksi. Positiivisia esimerkkejä ovat Biskajanlahti, Kattegat ja Skagerrak. Kyseisillä alueilla ranskalaiset ja ruotsalaiset kalastajat ovat käyttäneet lajitteluristikoita erittäin menestyksekkäästi keisarihummerin (Nephrops) kalastuksessa. Näin sivusaaliit ovat käytännössä poistuneet täysin.

Kun kalastuslaivastolle annetaan vähän enemmän vapautta ja vastuuta, yhteistyö tutkimusyhteisön ja kalastajien välillä voi ehkä kehittyä, mikä voi johtaa myönteiseen kehitykseen. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että tiedämme paremmin siitä, mitä kaloja pyydystetään. Meidän täytyy harkita järjestelmiä, jotka käyttävät sähköisiä kalastuspäiväkirjoja, ja mahdollista videovalvontaa, nähdäksemme, voimmeko keksiä hyvän ratkaisun henkilökohtaisen koskemattomuuden säilyttämiseen.

Toinen tärkeä näkökohta on pohtia, mitä meidän pitäisi tehdä kaloille, jotka on pyydystetty sivusaaliiden muodossa, kun poisheittäminen on kielletty. On tärkeää, että ne voitaisiin käyttää jollakin tavalla, mutta samalla korvaustason pitäisi olla niin alhainen, ettei se kannusta aktiivisesti etsimään sivusaaliita.

Toivon ja uskon, että komissio antaa nopeasti ehdotuksen, joka voidaan toteuttaa. Ehdotuksesta tulisi tärkeä osa taistelussa liikakalastusta vastaan ja kestävän kalastuksen saavuttamisessa. Mutta tietystikään tämä ei riitä – tarvitsemme myös pyyntiponnistuksen yleisiä vähennyksiä tällä hetkellä uhanalaisten lajien osalta, mutta ehkä voimme keskustella niistä toisena päivänä.

  Joe Borg, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin kiittää esittelijää ja kaikkia kalatalousvaliokunnan jäseniä erinomaisesta työstä.

Olemme kaikki sitä mieltä, että poisheittäminen on vähintäänkin tarpeetonta hyvien luonnon- ja talousvarojen tuhlausta, joka pitäisi lopettaa. Jokainen kalastus on kuitenkin erilaista ja edellyttää räätälöityjä ratkaisuja. Siksi olemme valinneet tuloksiin perustuvan lähestymistavan, joka tarkoittaa sitä, että asetamme tavoitteet poisheittämismäärän pienentämiseksi tiettynä aikana ja jätämme sitten kyseisten kalastajien asiaksi valita, miten saavuttaa tavoitteet – tällaisia toimenpiteitä voisivat olla silmäkoon suurentaminen, valikoivien pyydysten käyttö, reaaliaikaiset pyyntikiellot, toiminnan alueelliset muutokset tai mikä tahansa muu mahdollinen toimenpide tai niiden yhdistelmä.

Siirryn nyt tarkemmin mietintöön. Yhteisön merilintuja ja haita koskevien toimintasuunnitelmien osalta voin ilmoittaa teille, että jälkimmäinen on tekeillä ja että edellisen suhteen virkakuntani kerää parhaillaan tietoja ja tieteellisiä neuvoja tarkoituksenaan saada suunnitelma valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Olen erityisesti samaa mieltä siitä, että poisheittämiseen liittyvää politiikkaa ei pitäisi pitää erillisenä toimintana, vaan osana yleistä lähestymistapaa siirtyä kohti kestävän enimmäistuoton tavoitetta. Olemme myös samaa mieltä tapauskohtaisesta lähestymistavasta ja sektorin osallistumisen ja kuulemisen tärkeydestä kaikilla tasoilla. Tässä olen kiinnostunut ehdotuksestanne kokeilla poisheittämiskäytännön seurannan uusia käyttötapoja, kuten tehtiin joissakin kolmansissa maissa.

Lisäksi meidän on taattava, että kannustimet palkitsevat poisheittämisen todellisen vähentämisen. Ne on arvioitava huolellisesti, jotta ne eivät johda vastakkaisiin vaikutuksiin. Jäsenvaltioilla on todellakin ollut jo mahdollisuuksia suosia puhtaampaa kalastusta jakamalla kiintiöitä. Olen sitä mieltä, että kannustimien pitäisi seurata toimeenpanon eri vaiheita, jotta käytöksen muutosta edistettäisiin, kunnes lopullinen tavoite on saavutettu.

Politiikan toteuttamisessa olen yleisesti samaa mieltä ehdotuksistanne, mutta painotan eri seikkoja. Meidän pitäisi asettaa tavoitteeksi poisheittämiskielto kalastuksessa aina, kun se on mahdollista alusta alkaen eikä viimeisenä keinona, kuten tunnutte ehdottavan. Minun täytyy selventää tässä kuitenkin, että tietyissä tapauksissa asetettu tavoite voi olla se, että poisheittämistä tapahtuu mahdollisimman vähän.

Miten pitkälle olemme siis päässeet? Pian odotettavissa olevien tieteellisten neuvojen perusteella valitsemme kalastukselle tietyn lainsäädännön tämän vuoden aikana, ja samaan aikaan laadimme suunnitelman, jossa annetaan määräaika myöhemmille ehdotuksille, jotka kattavat ajan mittaan kaikki Euroopan pyyntialueet.

Kuten neuvoston joulukuussa pidetyssä istunnossa päätettiin, jäsenvaltiot kokeilevat poisheittämisen vähentämistä siian kalastuksessa Pohjanmerellä vähentääkseen valkoturskan poisheittämistä 30 prosentilla. Turskan osalta Norjan kanssa on tehty sitoumus, että poisheittämistä vähennetään alle 10 prosenttiin. Muu toiminta sisältää ehdotuksen teknisistä toimenpiteistä Atlantilla, ehdotuksen tarkastetusta turskan elvytyssuunnitelmasta, valvontasäännön tarkastuksen ja useita tutkimuksia ja lakiehdotusten vaikutusten arviointeja.

Lopuksi, olen samaa mieltä tarkistuksista 1, 3, 5, 6, 8 ja 10–12. Tarkistukset 2 ja 7 liittyvät toisiinsa ja olen samaa mieltä niistä pienin muutoksin. Tarkistuksen 9 osalta tarvitaan varovaisuutta, koska kyseiset tekniikat kaipaavat lisätutkimusta. Suurten kustannusten ja luotettavuuden kanssa on ongelmia.

Lopuksi en voi kannattaa tarkistusta 4 sellaisenaan. Tarkistuksia 13, 14 ja 15 minun on vielä mietittävä, koska on vielä tutkittava ja arvioitava sopivia kannsutimia, joilla kalastajat houkutellaan hyväksymään tehokkaaseen poisheittämiseen liittyvä politiikka. Vasta tämän jälkeen voidaan hyväksyä lopullinen kanta.

Päätän mainitsemalla uudelleen, että lainsäädäntötoimia tarvitaan kiireellisesti tässä asiassa, ja toivon teidän jatkuvaa yhteistyötänne tämän politiikan kehittämisessä.

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, kalojen poisheittäminen tai pudottaminen mereen EU:n vesillä tuhoaa yli miljoona tonnia kalaa vuodessa, erityisesti monilajisessa kalastuksessa. Maailmanlaajuisesti FAO:n mukaan ei-toivottuja sivusaaliita heitetään miljoonia tonneja takaisin mereen joka vuosi. Tällä on hyvin kielteinen vaikutus tulevaan kalastustalouteen ja meren ekosysteemien terveyteen. Käytännössä ei välitetä moraalista. Toiminta epäeettistä ja täysin kestävän kehityksen periaatteiden vastaista ja suoraa seurausta yhteisestä kalastuspolitiikasta, joka kriminalisoi kalastajat sivusaaliiden pyydystämisestä, ja pakottaa heidät heittämään kalat pois – kalastajat, jotka yrittävät epätoivoisesti ansaita elantonsa kohdatessaan yhä heikompia kalakantoja.

Perimmäisenä tavoitteenamme on oltava näiden ei-toivottujen sivusaaliiden vähentäminen ja varsinainen poisheittämisen poistaminen poisheittämiskiellon avulla ja kannustimilla, joilla taataan että kaikki ei-toivotut sivusaaliit puretaan aluksesta. Mutta sen, miten ja milloin pääsemme tähän kieltoon, pitäisi olla kaikkien mukana olevien sidosryhmien asia, mukaan lukien komission, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien, kalastajien, tieteen asiantuntijoiden, kansallisten hallitusten ja kansalaisjärjestöjen ja tarvittaessa erikseen jokaisella kalastusalueella. Mikrotason hallinnointijärjestelmän kielteistä kierrettä on vältettävä, ja yhteinen kalastuspolitiikka on muutettava perusteellisesti, koska poisheittäminen pilaa vakavasti sen maineen. Poisheittämisongelman ratkaiseminen hyödyttää kaikkia tähän liittyviä toimijoita, erityisesti kalastajia. On mahdollista toteuttaa kielto, kuten Norjan ja Islannin esimerkit näyttävät meille.

Olen tyytyväinen, että mietinnössä painotetaan, että kalastajien ja muiden sidosryhmien on otettava vastuu ja omistus liittyen mihin tahansa politiikkaan poisheittämisen poistamiseksi. Voitaisiin käyttää uusia tapoja kalastusalusten seuraamiseksi, esimerkiksi sähköisiä kalastuspäiväkirjoja ja videovalvontajärjestelmän käyttöä kalastusalusten suoja-alueella, mitä on kokeiltu jonkinlaisella menestyksellä Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa. Ainoa onnistunut tapa saada toteutettua mahdollinen poisheittämiskielto on kalastajien osallistuminen seurantaan ja valvontaan ja ennen kaikkea ryhmäpaineen avulla yhtäläisten toimintaedellytysten takaamiseksi. Kiitän esittelijää kaikesta yhteistyöstä ja tästä tasapainoisesta mietinnöstä, jota suosittelen parlamentille.

  Catherine Stihler, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, poisheittäminen on kauhistuttavaa tuhlausta. Valtavia määriä kaloja heitetään pois joka vuosi eurooppalaisten kalastuspaikoissa ympäri maailmaa: jopa 7–8 miljoonaa tonnia. Se, ettei poisheittämisen vähentämiseksi tehdä mitään, ei ole ratkaisu, ja meillä on nyt esittelijä Schlyterin mietintö valiokunta-aloitteisena vastauksena komission vuonna 2007 antamaan tiedonantoon.

Komission tiedonanto on tervetullut viivästyksestä huolimatta, ja komissio aikoo nyt toimia nopeasti, ja tietyt näkökohdat sisällytetään uuteen tekniseen toimenpidesääntelyyn vuonna 2008.

Ihannemaailmassa siirtyisimme suoraan täydelliseen ja välittömään poisheittämiskieltoon. Mutta todellisuus on monimutkaisempaa. Esittelijä Schlyterin mietinnössä tunnustetaan, miten monimutkaista on käsitellä kalojen poisheittämisen ongelmaa, ja suhtaudun todella hyvin myönteisesti hänen laajaan lähestymistapaansa.

Mietinnössä korostetaan käytännön näkökohtia, mukaan lukien poisheittämisen käsittelyn kustannuksia ja pyydystettyjen, poisheitettävien kalojen käsittelyä, valikoivempien pyydysten käyttöönoton kustannuksia, suurimpiin sallittuihin saaliisiin ja kiintiöjärjestelmään liittyviä seurauksia, jos poisheittäminen kielletään, ja tarvetta antaa kalastajille kannustimia kalastaa kestävämmällä tavalla. Siinä tunnustetaan, että koska sekä poisheittämisen syyt että sen vähentämiseen tarvittavat toimet vaihtelevat kalastusaloittain, yksi ainoa ratkaisu ei toimi koko yhteisön alueella.

Poisheittämisen armahtaminen ei ole ratkaisu, koska se saattaa luoda poisheittämisen markkinat sen sijaan, että se rohkaisisi kalastajia kalastamaan kestävällä tavalla. Kun otetaan huomioon liikakalastuksen tasot ja huolet kalakannoista, mukaan lukien turska- ja tonnikalakannoista, tarvitsemme edelleen olemassa olevien kantojen hyvää hallinnointia.

Mietinnössä poisheittäminen asetetaan myös laajempaan yhteyteen sen ongelman kanssa, että sivusaaliina voi olla merilintuja ja haita, ja siinä vaaditaan huomattavaa määrää poisheittämiseen liittyviä pilottihankkeita maantieteellisesti laajalle alueelle.

Pyydän kollegoitani tukemaan tätä mietintöä, jolla on tärkeä merkitys käsiteltäessä häpeällistä poisheittämistä.

  Elspeth Attwooll, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, ALDE-ryhmä suhtautuu erittäin myönteisesti esittelijä Schlyterin mietintöön, jota voi suositella sen herkän, mutta erittäin käytännöllisen lähestymistavan vuoksi.

Ihmisten on lähes mahdotonta ymmärtää sitä, miten ihmeessä me sallimme, että kalat pyydystetään ja heitetään sen jälkeen kuolleina takaisin mereen. Myös kalastajat ovat erittäin huolissaan siitä, että heidät jossain määrin pakotetaan tällaiseen toimintaan, sillä nykyinen sääntöjen ja teknisten mahdollisuuksien yhdistelmä merkitsee sitä, että joitakin kaloja ei yksinkertaisesti haluta alukseen. Toisinaan tämä johtuu siitä, että niillä ei ole riittävästi taloudellista arvoa. Meidän on yritettävä ajoissa ja yhdessä estää tällainen poisheittäminen, joka johtuu säilytystilan varaamisesta kaupallisesti arvokkaammille kaloille. Epäilen, että jo nyt on vähemmän houkuttelevaa toimia näin niissä kalastusaluksissa, joiden päivät merellä ovat rajatut.

Toisinaan hylkäys johtuu kuitenkin itse määräämistämme ehdoista, esimerkiksi aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskoista ja kiintiörajoituksista. Tietysti, jos olemme tosissamme suojelun suhteen, tarvitsemme suurimmat sallitut saaliit. Mutta mielestäni meidän on vakavasti mietittävä menetelmiä, joita käytämme pitääksemme kalastuksen suurimpien sallittujen saaliiden asettamissa rajoissa määritelläksemme muun muassa sen, kuinka paljon kiintiöiden perustaminen ja poisheittämisen ongelma kytkeytyvät yhteen, erityisesti, kun on kyse monilajikalastuksesta.

Tämä sekä mietinnössä ehdotettujen toimenpiteiden käyttöönotto on tietysti toteutettava sidosryhmien sitoutuessa niihin täysin. Ilman sitä emme voi toivoa menestystä. Ala näyttää jo tietä. Olen erityisen ylpeä skotlantilaisista ja heidän vapaaehtoisesta reaaliaikaisten pyyntikieltojen järjestelmästään. Tarvitsemme kunnon kannustimia tämän kaltaiseen positiiviseen toimintaan, sillä on vielä erittäin paljon tehtävää. Luotan siihen, että parlamentti antaa täyden tukensa mietinnölle ja että komissio ja neuvosto vievät asioita eteenpäin sen suosittelemalla tavalla.

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että arvostan tätä mietintöä; mielestäni esittelijä on laatinut käytännöllisen, kattavan lähestymistavan kalojen poisheittämisen ongelmaan. Mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja kaikki ajattelevat jo uusia sovellettavia menetelmiä.

On aika lopettaa kovat puheet tästä asiasta ja ryhtyä toimeen. Mietinnössä on paljon käytännöllisiä ehdotuksia, jotka voitaisiin panna täytäntöön. Se, mitä emme missään nimessä voi tehdä, on olla tekemättä mitään. Meidän on toimittava niin kauan kuin poisheittäminen tuottaa ongelmia.

Haluaisin myös pyytää komissiota takaamaan, että pienille kalastajille ei aiheudu lisäkustannuksia niiden toimenpiteiden vuoksi, joilla ratkaistaan tämän poisheittämisen ongelma.

  Ian Hudghton, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, yhteinen kalastuspolitiikka on epäonnistunut surkeasti. Se on epäonnistunut kantojen säilyttämisessä, kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjemme elättämisessä ja julkisen kannatuksen tai uskottavuuden saamisessa.

Tähän on pääosin syynä poisheitettyjen saaliiden aiheuttama skandaali. Yhteisen kalastuspolitiikan kiintiöjärjestelmä itsessään on suora syy poisheittämiseen. Se ei mittaa pyydettyä kalamäärää; se mittaa vain aluksesta purettujen kalojen määrää.

Suhtaudun myönteisesti tähän esittelijä Schlyterin mietintöön. Olen erityisesti vahvasti samaa mieltä myönteisten kannustimien periaatteesta, jolla palkitaan ne kalastajat, jotka ryhtyvät toimiin poisheittämisen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

Olen myös samaa mieltä, että toimenpiteet on räätälöitävä erityyppisiin kalastuksiin. Yhteisen kalastuspolitiikan suurin vika on pitkään ollut, että se on ollut liian keskitetty ja joustamaton. Kiinnitän huomiota kohtaan 15, jossa suhtaudutaan myönteisesti vapaaehtoiseen, reaaliaikaisten pyyntikieltojen järjestelmään, joka on otettu käyttöön Skotlannissa ja joka on loistava esimerkki sellaisesta aloitteesta, jota yhteisen kalastuspolitiikan pitäisi edistää ja kannustaa ainakin niin kauan kuin emme pääse siitä eroon johtamistoimenpiteenä.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmä. – Arvoisa puhemies, poisheittäminen on vain yksi puoli painajaisesta nimeltä yhteinen kalastuspolitiikka. EU tuhoaa huonosti harkitulla politiikallaan toimeentulon kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Kalan vienti on kehittyvälle maailmalle huomattavasti tärkeämpää kaupan kannalta kuin muiden hyödykeiden, esimerkiksi riisin, kahvin ja teen, vienti.

Esimerkiksi Mauritania on riippuvainen kalastusteollisuudestaan, joka on puolet sen viennistä ja 15 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Tuhottuaan Mauritanian vedet komissio haluaa nyt päästä eroon sopimuksestaan. Sen mielestä nämä tuottamattomiksi muuttuneet vedet eivät ole 86 miljoonan euron arvoiset vuodessa. Tämän kalastussopimuksen irtisanomisen on tarkoitus olla salaisuus; no, se oli tähän asti. Mielestäni afrikkalaisten pitäisi tietää EU:n halpamaisista ja häpeällisistä suunnitelmista. Kyse on kolonialismista surkeimmillaan, ja syytän näitä toimielimiä rasismista ja haavoittuvien yhteiskuntien hyväksikäytöstä. Puheenjohtaja Barroson maailmaton maailmanvalta ei ole yhtä hyvää tekevä kuin hän haluaisi meidän uskovan, joten jos haluat edetä, hylkää Giscard ja hylkää Lissabonin sopimus sekä yhteinen kalastuspolitiikka.

  Jim Allister (NI). – Arvoisa puhemies, poisheittämisen skandaali on EU:n omaa tekoa. Monilajiseen kalastukseen määrätään mahdottomat kiintiöt ja rajoitukset, kiellettyjä kantoja pyydetään väistämättömästi ja sen seurauksena ne pudotetaan takaisin – kuolleena – mereen. Ja tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun monessa osassa maailmaa nähdään nälkää.

EU on vuosia väännellyt käsiään tämän takia, mutta rehellisesti sanottuna se ei ole tehnyt mitään asian lopettamiseksi. Uskon, että tällaiset kalat pitäisi purkaa aluksesta; ne pitäisi myydä kiinteään hintaan, jonka pitäisi olla riittävän alhainen olemaan rohkaisematta tarkoitukselliseen pyyntiin ja toisaalta riittävän korkea tekemään kalojen aluksesta purkamisen kannattavaksi.

On myös järkevää ja oikein, että meidän pitäisi palkita valikoivempien pyydysten käyttö. Mutta torjun ehdottomasti laajan poisheittämiskiellon muuttumisen taas yhdeksi välineeksi, joka ajaa lisää kalastajiamme ammatistaan.

Olemme märehtineet tätä asiaa vuosia. Nyt on viimeinkin aika tehdä jotakin sen suhteen.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, yleisesti tuen esittelijän mietintöä, sillä siinä ilmaistaan pitkään jatkunut huoli yhteisen kalastuspolitiikan jäykkyydestä, kun on kyse sellaisten ongelmien ratkomisesta, jotka ovat vakiintuneet kalastuksen johtamisjärjestelmiimme ja joista poisheittäminen on jälleen yksi esimerkki.

Kannatan erityisesti kohtia, joissa puolletaan kalastuskohtaista ei-toivottujen sivusaaliiden ja poisheittämisen vähennyksien käyttöönottoa ja niiden vähittäistä poistamista ja kiellon käyttöönottoa vain, kun on varmistettu, ettei ole vaihtoehtoja, kuten neuvosto ja kaikki alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ovat sanoneet.

Emme voineet hyväksyä toista lähestymistapaa emmekä voineet siirtyä täysin kattavaan poisheittämisen kieltoon johtamisjärjestelmällä poisheittämistä tukevalla sekä jäykän TAC-järjestelmän kautta ja voimassa olevia kiintiöitä, ja riittävien sellaisten teknisten toimenpiteiden puuttuessa, jotka muodostavat perustekijän sivusaaliiden estämisessä, jonka tarkastusta olemme odottaneet vuosia, niin että ne voidaan sovittaa Atlanttiin.

En voi hyväksyä, arvoisa puhemies, tarkistusta 10, joka mahdollistaisi sellaisten rinnakkaisten kalastusmarkkinoiden luomisen, jotka perustuvat poisheitettyihin kaloihin, mikä olisi siksi laitonta. Mielestäni meidän pitäisi pysyä lujina puolustaessamme poisheitettyjen kalojen ei-kaupallistamisen periaatetta mietinnön 32 kohdan mukaisesti, kuten ovat tehneet maat, joilla on pidempi historia tässä asiassa, esimerkiksi Norja.

Poisheittämisen estämiseen annettujen kannustimien on oltava erilaisia: esimerkiksi kannustimia, jotka on tähdätty poisheittämisen vähentämiseen minimiin käyttämällä valikoivempia pyydyksiä. Nuorten kalojen on paljon parempi jatkaa elämistä meressä ja kasvaa ihmisten tai muiden kalojen ruuaksi sen sijaan, että ne heitetään pois tai että ne ovat kalajauhon valmistusta koskevien neuvottelujen aiheena.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi ilmaista tyytyväisyyteni kalojen poisheittämistä koskevaan mietintöluonnokseen ja korostaa, että tämä on yksi tärkeimmistä ongelmista eurooppalaisessa ja kansainvälisessä kalastuksessa.

Haluan mainita muutaman asian mietinnöstä. Uskon, että ehdotettujen asioiden lisäksi on toteutettava yhteinen politiikka poisheittämisen lopulliseksi poistamiseksi. Tämän politiikan pitäisi syntyä ongelman tutkimuksesta EU:n kaikissa kalastusmaissa, ja siihen pitäisi sisältyä kaikki kansalliset tutkimukset ja maailmanlaajuinen tutkimus.

Käsitelläkseen ongelmaa radikaalisti EU:n on välittömästi rahoitettava tutkimus kaikista kalastusvälineistä, kalastustyypeistä ja saalistyypeistä. EU:n on myös valtuutettava erikoistuneet tutkimuslaitokset tekemään tutkimus. Näin EU voi määrätä jäsenvaltioilleen parhaat ja tehokkaimmat ratkaisut keskitetysti, säännösten avulla. Jos tätä ei tapahdu, pelkään, että ongelmaa mietitään ja sitten jätetään sikseen, kunnes kaikki kalastuskannat ovat tuhoutuneet.

  Philippe Morillon (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluaisin myös sanoa, miten paljon arvostan esittelijämme ehdottamaa lähestymistapaa korjata oikeutetusti kritisoitu varojen tuhlaus nykyisessä poisheittämiskäytännössä.

Laatiessaan mietintöään esittelijä Schlyter on ollut tietoinen vaikutuksista, jotka poisheittämisen täyskiellon välittömällä toteuttamisella voisi olla ennen kaikkea alalla työskentelevien heikkoon taloudelliseen tasapainoon ja toiseksi jäsenvaltioiden ja komission suorittamaan seurantaan. jossa velvoitetaan alan toimijat tiukentamaan valvontamenetelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia vaaditun budjetin täsmällisyyden kanssa.

Tästä syystä esittelijän mielestään oli sopivampaa ehdottaa erilaisten toimenpiteiden asteittaista käyttöönottoa, jotta kalastajia rohkaistaisiin muuttamaan itse kalastusmenetelmiään ja –välineitään. Komissio tukee voimakkaasti tätä lähestymistapaa.

  Struan Stevenson (PPE-DE). – (ei kuulu) … mielestäni se on alusta alkaen erittäin kunnianhimoinen. Haluaisin myös onnitella esittelijä Schlyteriä ja parlamentin jäsen Doylea siitä suuresta määrästä työtä, jonka he molemmat ovat tehneet tämän mietinnön eteen.

Kannatan parlamentin jäsen Doylen ”kaikki puretaan” -politiikkaa, jonka mukaan kalastajien on pakko purkaa aluksesta kaikki saaliit. Tällä on monia etuja. Tiedemiehet saavat paljon selvemmän käsityksen siitä, mitä kaloja pyydetään ja missä, jolloin voidaan laatia täsmällisemmät suojelu- ja elvytyssuunnitelmat. Lisäksi kun nuoria, alamittaisia kaloja puretaan aluksesta, kalastustarkastajat voisivat välittömästi pyytää tiettyjen kalastusalueiden väliaikaista sulkemista, jotta vältetään nuoriin kantoihin kohdistuva lisäpaine.

Tämän politiikan mukaisesti alamittaiset kalat ja muut lajit, jotka olisi aiemmin heitetty pois, voitaisiin myydä valmistussektorille, joka haluaa epätoivoisesti raaka-aineita toimitettavaksi kalajauho- ja kalaöljyteollisuudelle. Näistä kaloista maksettaisiin – alueellisen korvausrahaston välityksellä – nimellinen summa, esimerkiksi noin 50 euroa/tonni, mikä ei olisi riittävästi kannustaakseen tähtäämään näihin kaloihin ja luomaan mustaa pörssiä, jota parlamentin jäsen Fraga Estévez pelkää, mutta hinta olisi kuitenkin liian paljon, jotta kalat kannattaisi heittää kuolleina takaisin veteen.

Koko toimintaa voitaisiin valvoa liittämällä säänkestävät videovalvontajärjestelmän kamerat jokaiseen alukseen. Alalla, jota jo hillitsevät merelläolopäivien kokonaislukumäärän rajoitukset, kalastajat pitävät sitä aikaa, joka kuluu kaupallisesti merkityksettömien kalojen pyydystämiseen ja lajitteluun, arvokkaan ajan hukkaan heittämisenä. Luulenkin kalastajien kannattavan tätä ehdotusta.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – Hyvät kollegat, haluaisin kiittää esittelijä Schlyteriä hänen työstään ja olen erityisen iloinen, että useat ehdottamani tarkistukset on otettu mukaan sen mietinnön tekstiin, josta keskustelemme tänään.

Viittaan erityisesti tarkistuksiin, joissa todetaan, että poisheittäminen ei liity vain tietyntyyppisen pyydyksen käyttöön, vaan siihen vaikuttaa myös kyseisen kalastuksen tyyppi. Eurooppalaisessa kalastus on melkein aina monilajista, joten poisheittämisriski on suurempi. Siksi kaikkien käyttöön otettavien toimenpiteiden on oltava tapauskohtaisia.

Tarkistuksieni ansiosta voimme myös nähdä mietinnöstä, että useat eri tekijät aiheuttavat poisheittämisen, mukaan lukien ylimittaiset pyyntiponnistukset ja nykyinen suurimpiin sallittuihin saaliisiin liittyvä lähestymistapa, joka vaatii heittämään pois kalat, joille ei ole kiintiötä. Siksi on ryhdyttävä toimiin sen estämiseksi, että lakisääteisen pituiset kalalajit, joita kalastettaessa saadaan väistämättä, on pakko heittää pois sen vuoksi, ettei niille ole kiintiötä.

Tämän jälkeen haluaisin kehottaa esittelijä Schlyteriä etenemään varovasti, koska sen jälkeen, miten hän kritisoi puheenvuorossaan kalastajia ja kalastuksen epäitsekästä, ikivanhaa perinnettä, en ole varma, mitä teemme täällä, tai jos esittelijä Schlyter aikoo tehdä komission jäsenen, kalatalousvaliokunnan jäsenet ja kalastajat työttömiksi. (Tämä on vitsi, arvoisa puhemies.)

  Neil Parish (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, esitän erittäin suuret kiitokset esittelijä Schlyterille hänen mietinnöstään. Mielestäni se on erinomainen. Haluaisin kiittää myös komission jäsentä hänen alussa esittämistään näkökohdista, joissa hän pyrkii poisheittämiskieltoon, koska hän on hyvin tietoinen siitä, että olen keskustellut hänen kanssaan monta kertaa, kuten ovat monet muutkin tämän parlamentin jäsenet, poisheittämiskiellon ehdottamisesta, ja mielestäni on korkea aika tehdä se.

Olen myös sitä mieltä, että loppujen lopuksi jos voimme suojella kalakantoja, se on itse asiassa parempi kalastajille pitkällä aikavälillä, koska meillä on oltava kestävää kalastusta. Tietysti käyttämämme tieteelliset neuvot voivat hyvin usein olla virheellisiä. Siksi kaikkien saaliiden ja sivusaaliiden purkaminen aluksesta niin, että ne voidaan tutkia perusteellisesti, antaa itse asiassa meille paljon paremman käsityksen siitä, mitä meressä on. Olen myös sitä mieltä, että jotkin käytännöt, kuten paritroolaus ja muut, joissa on paljon sivusaaliita, korostavat sitä, mitä on tapahtumassa. Tietysti delfiinien, haiden ja pyöriäisten ja monien muiden lajien pyydystämisestä aiheutuvat hankaluudet korostuvat sivusaaliissa, joka puretaan aluksesta. Jos siis voimme tarjota oikean määrän porkkanoita, joilla rohkaistaan sivusaaliiden purkamista, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti tueta niitä, meillä on mielestäni tulevaisuudennäkymät. Olen iloinen siitä, että komissio kannattaa tätä mietintöä. Suhtaudun myönteisesti itse mietintöön, ja meidän kaikkien pitäisi kannattaa sitä.

  Joe Borg, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää jäseniä mielenkiintoisista kommenteista, jotka jälleen kerran osoittavat, että meillä on yhteisenä tavoitteena tämän kauhistuttavan käytännön poistaminen.

Kuten mainitsin aiemmin, ehdotuksemme on asteittainen mutta tehokas. Realistisesti puhuen emme yksinkertaisesti pysty saamaan poisheittämiskieltoa aikaan hetkessä. Kuitenkin, kuten eräs puhuja sanoi, kysymykseen ei tule se, että emme tekisi mitään. Tämän vuoden aikana me epäilemättä, toivottavasti, teemme kolme lainsäädäntöehdotusta kalastukseen liittyvän poisheittämisen vähentämisestä. Tämän lisäksi kannustamme ja rohkaisemme jäsenvaltioita ryhtymään pilottihankkeisiin, joiden nojalla voisimme ottaa käyttöön poisheittämisen vähentämisen tai mahdollisesti jopa poisheittämiskiellot.

Skotlannin esimerkki, jonka neuvosto hyväksyi joulukuussa, oli hyvin kiitettävä.

Myönteisten kannustimien osalta olen samaa mieltä siitä, että ne ovat tärkeitä, mutta meidän on löydettävä oikea sekoitus ja oikeat tasot, koska muuten ne voisivat vaikuttaa kielteisesti, ja voisimme päätyä tilanteeseen, jossa rohkaisemme lisäämään saaliita, kun kestävyyssyistä haluaisimme vähentää niitä saavuttaaksemme kestävän enimmäistuoton tasot.

Haluaisin myös huomauttaa, että olen täysin samaa mieltä siitä, että ehdotuksemme on räätälöitävä kuhunkin kalastukseen, ja niihin on sisällyttävä sisäänrakennetut kannustimet ja tuki käyttäytymisen muutoksille, jotka kalastajien on omaksuttava.

Me todellakin hyväksyimme jo TAC- ja kiintiöasetuksessa kannustimet kalastajille, jotta he ottaisivat käyttöön valikoivemmat menetelmät ja välttäisivät siten poisheittämistä.

Aivan ensimmäisessä puheenvuorossa ja muissakin esitettiin näkemys, että yhteinen kalastuspolitiikka aiheuttaa poisheittämisen. Haluaisin mainita, ettei tämä ole täysin oikein, koska poisheittämisen syyt voivat johtua siitä, että kalastajat varaavat säilytystilan kaupallisesti arvokkaammille kaloille saadakseen paremman laatuista kalaa, mikä tehdään kiintiöistä riippumatta, ja kalanpoikasten pyytämisestä, mikä on myös kiintiöistä riippumatonta. Kiintiö asetetaan kestävyyden vuoksi vain sinne. missä kalastuskiintiöt ylittyvät kulloistenkin olosuhteiden mukaan, koska kyse on puhtaasta kalastuksesta, jossa kiintiö voi ylittyä.

Todellisuudessa vain siellä, missä on sekakalastusta ja saalistyyppi on yksi niistä, joilla on alhainen kiintiö kestävyyssyistä, ja muita tavoitteeksi asetettuja saaliita, kaloja heitetään pois TAC- ja kiintiöasetuksen tuloksena.

Juuri näihin näkökohtiin haluaisimme keskittyä ottaaksemme käyttöön valikoivempia pyydyksiä, niin että saaliista voisi tulla vielä puhtaampia. Tämä on yksi menetelmistä, joiden avulla poisheittämistä voitaisiin vähentää tehokkaasti.

Haluaisin myös huomauttaa, että FAO:n arvioiden mukaan poisheittäminen yhteisön vesillä on noin miljoona tonnia. Maailmanlaajuisesti se on noin kahdeksan miljoonaa tonnia. Nämä ovat hyvin varovaisia arvioita. Kun otetaan huomioon se, että käyttämämme järjestelmä tuottaa alle kymmenesosan kaikista poisheittämisistä – ottaen huomioon suurimmat sallitut saaliit ja kiintiöt – luulen, että on lukuisia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat osaltaan poisheittämiseen yhteisen kalastuspolitiikan käyttämän järjestelmän lisäksi.

Etsimme aktiivisesti tapoja ja keinoja, joiden avulla voimme parantaa johtamista niin, että suurimmat sallitut saaliit ja kiintiöt toimivat niin, että poisheittäminen vähenee aivan minimiin tai että se kielletään kokonaan.

Lopuksi haluaisin sanoa näkemyksestä, joka otettiin esiin Mauritanian kohdalla. Olemme juuri allekirjoittaneet uuden yhteisymmärryspöytäkirjan Mauritanian kanssa, ja tästä seuraa uusi pöytäkirja, joka takaa Mauritanialle saman määrän, joka heillä on olemassa olevan pöytäkirjan mukaan, mutta kuvaa todellisia kalastusmahdollisuuksia realistisemmin.

Maksamme Mauritanialle auttaaksemme sitä vahvistamaan kalastusinfrastruktuuria ja taloutta yleisesti kehitysrahaston puitteissa niin, että Mauritanialle taataan näin täysi summa. Ainakin se, mitä maksamme kalasta, kuvaisi todellista kalamäärää, joka on mahdollista pyytää Mauritanian vesillä.

  Carl Schlyter, esittelijä. − Kiitos, arvoisa puhemies. Kyllä, arvoisa komission jäsen, on selvästi monia syitä siihen, miksi kalat heitetään yli laidan, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kalastuspolitiikkamme on pahentanut sitä.

Haluan kysyä teiltä yhtä asiaa: en oikein ymmärrä, miksi olette tarkistusta 4 vastaan, sillä se osoittaa samaan suuntaan, jonne itse haluatte mennä. Mietinnössä mainitaan tällä hetkellä, että poisheittämiskielto pitäisi ottaa käyttöön vasta sen jälkeen, kun muita toimia on kokeiltu. Tarkistus merkitsee sitä, että poisheittämiskielto toteutettaisiin vasta sen jälkeen, kun muita kielteisiä kannustimia on sovellettu. Aloitamme siten samasta lähtökohdasta, jos tarkistus 4 hyväksytään, nimittäin siitä, että meillä on poisheittämiskieltoa koskeva politiikka, mutta sen toteuttaminen riippuu jokaisen yksittäisen kalastuksen olosuhteista. En tosiaan ymmärrä, miksi sanoitte olevanne tarkistusta 4 vastaan, mutta ehkä voimme puhua siitä uudelleen myöhemmin.

Minut saa optimistiseksi se, että kaikesta huolimatta meillä on tietynlainen yhteisymärrys. Olen puhunut sekä tutkijoiden että kalastajien kanssa. Meillä on hyvä yhteisymmärrys siitä, mitä täytyy tehdä. Komissio ja parlamentti ovat samoilla linjoilla, ja kalastajat ja ympäristöjärjestöt ovat myös mukana. Se antaa minulle tiettyä optimismia. Ehkä kaikki asianosaiset tekevät yhteistyötä, ja saamme todellakin aikaan tuloksen.

Kohta kohdalta -äänestystä on vaadittu tarkistuksesta 10. Siksi on mahdollista ottaa huomioon se, mitä parlamentin jäsen Fraga Estévez sanoi, jos voimme äänestää ensimmäisen osan puolesta ja toista osaa vastaan.

Kiitän teitä ja lausun kiitokseni kaikille teille, jotka osallistuitte keskusteluun ja työhön. On ollut ilo työskennellä tämän mietinnön parissa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 31. tammikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – Hyvät kollegat, poisheitettyjen kalojen määrä, jonka esittelijä arvioi olevan mahdollisesti neljänneksen kokonaissaaliista, on vakava ympäristö- ja talousongelma, jonka suhteen emme voi pysyä välinpitämättöminä. Ilmiön mittakaava kertoo varojen valtavasta tuhlauksesta ja edesvastuuttomasta ihmistoiminnasta aiheutuvasta monimuotoisuuden vakavasta vahingoittumisesta.

Sääntöjen korjailulla ei saavuteta haluttua tulosta. Tilanne vaatii paljon monipuolisempaa toimintaa: lähestymistavan täydellistä muutosta ja asian ajattelemista. Meidän on määritettävä selvästi tavoitteemme, otettava käyttöön johdonmukaiset yhteisen kalastuspolitiikan välineet ja varmistettava tarvittava rahoitus. Meidän on vältettävä nykyisenkaltaista tilannetta, missä tiettyjen oikeudellisten välineiden sivuvaikutukset jätetään yksinkertaisesti huomioimatta. Sallittujen kokonaispyyntimäärien tai aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskokojen (erityisesti, kun kyse on sekakalastuksesta) määrääminen on hyvä esimerkki tästä, koska se johtaa poisheittämiseen.

Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että lähestymistapamme poisheittämisen rajoittamiseksi pitäisi koostua suureksi osaksi kalastajille annettavista kannustimista, jotta he etsisivät uusia, innovatiivisia ratkaisuja kalastusmenetelmiin ja -välineisiin. Heidän kokemustaan ja tieteellisen yhteisön tietoa pitäisi käyttää enemmän hyväksi.

Korostaisin sitä, että tehokas tiedotuskampanja on tärkeä tämän strategian onnistumisen kannalta. Jos kalastusteollisuus ei ymmärrä liiallisen poisheittämisen poistamisen perustavanlaatuista tärkeyttä eivätkä kalastajat yleisesti kannata sitä, strategia on tuomittu epäonnistumaan.

24. Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Gerardo Galeoten aluekehitysvaliokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (Ο-0076/2007/rev.1 – Β6-0008/2008).

  Gerardo Galeote, laatija. − Arvoisa puhemies, rakennerahastoja koskevien sääntöjen tarkistuksessa, jonka aluekehitysvaliokunta on suorittanut menestyksellisesti, oli oleellisena näkökohtana tehdä alueellisen yhteistyön edistäminen tärkeimmäksi tavoitteeksi koheesiopolitiikassamme, jonka rahoitusta totean Euroopan parlamentin kasvattaneen osana taloudellisesta näkökulmasta käytyjä neuvotteluja. Tämän keskustelun kokoonkutsuminen ei sen vuoksi voi tulla yllätyksenä kenellekään: poliittiset ryhmät vaativat sitä yksimielisesti, ja avaan sen aluekehitysvaliokunnan puolesta. Kiitän komission jäsentä osallistumisesta ja pahoittelen sitä, että neuvosto ei ole pystynyt olemaan mukana keskustelussa, joka vaikuttaa siihen suoraan.

INTERREG-ohjelmien alkuvuosina hankitun kokemuksen perusteella voimme päätellä, että aloitteita tekevän rakenteen, joka on oikeushenkilö, puuttuminen on vähentänyt sen tehokkuutta, ja suhtaudumme myönteisesti komission ehdotukseen muodostaa eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä välineiksi, jotka ovat oikeushenkilöitä.

Valtioiden ja kansalaisten yhdistyneessä Euroopassa alueilla on Lissabonin sopimuksen mukaan ylin toimivalta näissä elimissä.

On myönnettävä, että jopa neuvoston tekemässä tutkimuksessa joukko jäsenvaltioita suhtautui varauksellisesti eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän hyödyllisyyteen.

On aika keskustella siitä, ovatko asetuksen, sellaisena kuin se on hyväksytty, luonne ja sisältö liian epämääräisiä, ja aiheuttiko asetus oikeudellista epävarmuutta, kun sen soveltaminen saatettiin kansallisen lainsäädännön alaiseksi liian monissa elimissä.

Voisi ehkä sanoa, että tapa, jolla muutamat jäsenvaltiot hoitavat monimutkaisen tilanteen, riippuu siitä, miten laajaa niiden hajauttaminen on, mikä taas vaatii niitä tunnistamaan alueellisen yhteistyön alan strategioita.

Mainittakoon kuitenkin, että asetus 1082/2006 vahvistettiin heinäkuussa 2006, vuosi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti hyväksyi sen yksimielisesti kollegamme Jan Olbrychtin aloitteesta, ja se on ollut sitova kaikissa jäsenvaltioissa 1. elokuuta 2007 lähtien.

Jäsenvaltioilla oli kuusi kuukautta aikaa tehdä tarpeelliset lainsäädäntöjärjestelyt.

Saatavilla olevan tiedon mukaan – ja komission jäsen korjaa, jos olen väärässä – edes kymmenen jäsenvaltiota ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että asetus on nyt täysin voimassa.

On yleisesti tiedossa, että Euroopan komission tehtävänä ja velvollisuutena on varmistaa EU:n lainsäädännön tehokas täytäntöönpano ja puuttua asioihin täytäntöönpanon tiellä mahdollisesti olevien esteiden poistamiseksi.

Epävirallisesti ehdotettuja selityksiä siitä, että toissijaisuusperiaate estää toimenpiteisiin ryhtymisen velvollisuutensa laiminlyöneitä valtioita vastaan, ei hyväksytä. Sillä jos ne hyväksyttäisiin, jäsenvaltiot pystyisivät viivästyttämään minkä tahansa epäasianmukaisena tai haasteellisena pitämänsä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa tai kieltäytymään siitä.

Sen vuoksi, arvoisa komission jäsen Hübner, vaadimme Euroopan komissiolle laatimallamme kysymyksellä, että parlamentille tulisi selkeästi tiedottaa ongelmista, joita jäsenvaltiot ovat kohdanneet tämän asetuksen täytäntöönpanossa.

Haluamme tietää, mitkä jäsenvaltiot eivät ole ryhtymässä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä tämän asetuksen toteuttamiseksi asianmukaisesti, ja mihin toimenpiteisiin Euroopan komissio on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä, erityisesti rikkomusmenettelyn aloittamiseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, varmistaakseen, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat asetusta, ja estääkseen kohdennettujen varojen vaarantumisen siksi, että jotkut valtiot eivät kykene noudattamaan laadittuja sääntöjä?

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Danuta Hübner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa sanomalla, että yhden vuoden määräaika kansallisten sääntöjen vahvistamiseen oli itse asiassa hyvin kunnianhimoinen. Jos tarkastelemme muita asetuksia, joilla perustetaan oikeudellisia elimiä, on nähtävissä, että ennustetut määräajat ovat yleensä kolmesta neljään vuoteen. Tämä on siis asia, joka meidänkin on otettava huomioon.

Koko menettelyn nopeuttamiseksi aluepolitiikan pääosasto on laatinut kyselylomakkeen, joka kattaa kansallisissa säännöissä huomioon otettavat asetusten osat. Tämä kyselylomake lähetettiin maaliskuussa 2007 kaikille jäsenvaltioille rahastojen yhteensovittamisesta vastaavan komitean (COCOF) jäsenten verkostojen kautta. Kyselylomakkeesta keskusteltiin myös jäsenvaltioiden kanssa COCOF-kokouksissa kahdesti viime vuonna: kerran huhtikuussa ja sitten heinäkuun puolivälissä.

Joten mihin asti olemme päässeet nyt sääntöjen vahvistamisessa? Meillä on kuusi jäsenvaltiota, jotka ovat vahvistaneet asianmukaiset kansalliset säännöt: Unkari, Yhdistynyt kuningaskunta, Bulgaria, Portugali, Romania ja Espanja. Neljässä muussa jäsenvaltioissa kansallisten sääntöjen vahvistamisprosessin viimeistelyn pitäisi tapahtua hyvin pian: Ranskassa, Luxemburgissa, Saksassa ja Belgiassa. Jäljellä olevista seitsemästätoista jäsenvaltiosta viisitoista on jo aloittanut parlamentin tai hallituksen tekemän vahvistamisprosessin. Meillä on kuitenkin kaksi jäsenvaltiota, Tanska ja Viro, joilta emme ole saaneet tietoja prosessista. Niiden oletetaan noudattavan helmikuun puolivälin määräaikaa, joka annettiin kaikille jäsenvaltioille lähetetyssä pääjohtajan kirjeessä, jossa pyydämme tietoja sääntömenettelyjen vahvistusta koskevasta tiedonannosta 14. helmikuuta mennessä. Samassa kirjeessä, jossa annoimme tämän helmikuun puolivälin määräajan niille jäsenvaltioille, joiden vielä on ilmoitettava meille, ovatko ne vahvistaneet säännöt tai mikä vahvistamisaikataulu on, ilmoitamme jäsenvaltioille valmisteluprosessista toimielinten välistä EAYY-seminaaria varten, joka pidetään yhdessä parlamentin ja alueiden komitean kanssa 19. kesäkuuta Brysselissä Slovenian puheenjohtajakaudella. Olemme myös kehottaneet niitä osallistumaan EAYY-asiantuntijaryhmään, jonka alueiden komitea perusti.

Mahdollisesta rikkomusmenettelystä sanoisin ensiksi, että tämä on hyvin erityinen asetus: se ei ole direktiivi. Tämä on välittömästi sovellettava asetus kaikissa 27 jäsenvaltiossa, ja siinä vaaditaan jäsenvaltioilta täytäntöönpanosääntöjen vahvistamisen lisäksi muutamia lisätoimia. Helmikuun 14. päivän jälkeen, kun olemme saaneet yksittäisten jäsenvaltioiden vastaukset – erityisesti niiltä, joiden esityslistaa tarpeellisten asetusten vahvistamiseksi emme vielä tiedä – joista jokainen komission päätös aloittaa rikkomusmenettely on riippuvainen, harkitsemme kantaamme uudestaan ja havaitsemme, mistä rikkomusmenettely alkaa. Joka tapauksessa tietenkin seuraamme tiiviisti asetusten soveltamista, kun asetukset on laadittu. Haluan kuitenkin sanoa – ja pidän tätä hyvin tärkeänä osana koko prosessia – että tällä välin, viime maanantaina perustettiin ensimmäinen EAYY Ranskan ja Belgian välille, vaikka kansallisia sääntöjä ei vielä ole vahvistettu, sillä tämä asetus on suoraan sovellettavissa, ja alue- ja paikallisviranomaisilla on oikeus perustaa yhtymiä. Kansallisissa säännöissä on tunnistettava ex ante –tarkistusmenettely ja nimitettävä sellainen toimivaltainen viranomainen, joka saisi alue- tai paikallisviranomaisen pyynnön osallistua EAYY-ryhmään. Meillä on nyt noin 30 esimerkkiä eri puolilta Eurooppaa projektien ohjelmista, joissa EAYY:n vaihtoehto on jo otettu huomioon. On myös alueita, jotka ovat jo allekirjoittaneet aiekirjeen. Paljon valmistelutyötä on tekeillä, joten odotamme, että prosessi saa vauhtia sitten, kun kansallisten sääntöjen täytäntöönpano on saatettu valmiiksi.

  Jan Olbrycht, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa komission jäsen, minulla oli kunnia olla sen asetuksen esittelijä, jolla perustettiin eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä eurooppalaisen oikeusjärjestelmän osana. Olin läsnä monissa keskusteluissa ja osallistuin niihin. Keskustelut koskivat alueellisen yhteistyön avaamia uusia mahdollisuuksia uuden oikeudellisen välineen perusteella.

Uusia mahdollisuuksia korostaviin näkökohtiin liittyi myös organisatorisia ja poliittisia pelkoja erityisesti jäsenvaltioiden edustajien taholta. Lopulta laadittiin asetus, joka tyydytti sekä kannattajia että epäilijöitä. Todetessaan, että tämän uudentyyppisen oikeushenkilön käyttöönotto kansallisiin järjestelmiin aiheuttaisi hankaluuksia, jäsenvaltiot sopivat määräajasta, johon mennessä vastaavaan kansalliseen lainsäädäntöön liittyvän työn on oltava valmis. Tätä määräaikaa ei noudatettu, ja tähän mennessä vain muutamat valtiot ovat saaneet tehtävän valmiiksi, niiden joukossa Bulgaria ja Romania, joiden oli pakko hyväksyä asetus yhteisön säännöstön osana.

Itse asetuksen vaatimusten mukaisesti alueiden komitea seuraa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän toteuttamista ja toimintaa, ja sillä on jo mielenkiintoista tietoa valmisteluista uusien elinten luomiseksi. Saatavana olevan tiedon perusteella voin sanoa, että EU:n toimielinten on tarpeen ottaa erityisen aktiivinen osa – ei vain komission vaan ennen kaikkea neuvoston – suostutellessaan hallituksia ryhtymään toimenpiteisiin, jotka niiden on pakko toteuttaa ja joista ne ovat aiemmin sopineet. Ei olisi hyödyllistä, jos toteuttaminen perustuisi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen tehtyjen valitusten tuomioihin.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, alusta alkaen INTERREG-aloite oli alkuna todella monikeskuksiselle ajatukselle rajatylittävästä, kansainvälisestä ja alueiden välisestä yhteistyöstä muodostuvasta eurooppalaisesta alueesta.

Tämän uuden oikeudellisen välineen, EAYY:n, perustaminen syntyi vaikeuksista, joita tämän tyyppinen toiminta kohtasi laadittujen eri järjestelmien ja eri menettelytapojen tuloksena.

Euroopan parlamentin aikaansaama ratkaisu melkein kahden vuoden lainsäädäntötyön jälkeen salli ja sallii viranomaisten ja julkisten laitosten rekisteröityä elimiksi, jotka ovat koko unionissa tunnustettuja oikeushenkilöitä.

Kuten on huomautettu, jäsenvaltioiden edellytettiin toteuttavan joitakin toimenpiteitä 1. elokuuta 2007 mennessä. Kun otetaan huomioon hyvin ilmeinen viivästys, viime vuoden heinäkuussa alueiden komitea piti tilanteen tutkimiseksi seminaarin, johon minut kutsuttiin esittelijänä. Seminaarissa otin osoituksena Euroopan parlamentin halukkuudesta tehdä yhteistyötä ratkaisun etsimisessä esille kysymyksen, jonka parlamentin jäsen Krehl allekirjoitti kanssani ja joka pani alulle keskustelun, jota käymme tänään.

Komission jäsen, voin sanoa tänään ylpeänä, että maani Espanja ja alueeni Galicia ovat tässä uranuurtajia yhdessä Portugalin pohjoisosan kanssa, ja ohjelmaa voivat muut Euroopan alueet seurata.

Tästä syystä haluaisin kysyä teiltä, miten Euroopan parlamentti voi työskennellä komission kanssa rohkaistaakseen maita, jotka eivät vielä ole ryhtyneet toimiin, sovittamaan kansalliset oikeusjärjestelmänsä ja ilmoittautumaan mukaan muodostamaan tällaisia alueellisia yhtymiä.

  Mojca Drčar Murko, ALDE-ryhmän puolesta. – Tätä asetusta koskevan keskustelun aikana olimme tietoisia siitä, että tärkein asia oli kysymys sen lainsäädännön valinnasta, jota käytettäisiin alueellisen yhteistyön puitteissa vahvistettuihin lakeihin. Asetuksen tavoitteena oli tehdä mahdolliseksi se, että yhteistyökumppanit voisivat käyttää lainsäädäntöä, jolla olisi samat vaikutukset molemmissa maissa, koska siihen mennessä kahden oikeusjärjestelmän samanaikaisen soveltamisen menetelmä ei ollut ollut voimassa. Tässä mielessä asetus on selvempi kuin mikään muu aiempi samantyyppinen asiakirja. Se tarkoittaa sitä, että sovelletaan sen paikan lakia, mihin rajat ylittävän yhteistyön viranomaisen kotipaikka on rekisteröity, jos tällainen viranomainen on asetettu virkaan.

Olimme tietoisia siitä, että tämän asetuksen ei ollut tarkoitus olla uusi oikeudellinen väline, vaan väline, jota käytetään yhdessä muiden jo olemassa olevien rakenteiden kanssa. Nyt on selvää, että tällä asetuksella ei ole samoja vaikutuksia koko Euroopan unionin alueella ja että valtioiden määräämien erilaisten ehtojen vuoksi on hyvin todennäköistä, että syntyy erilaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä. Jotta asetusta sovellettaisiin tehokkaasti, on tarpeen sovittaa kansallinen lainsäädäntö asianmukaisesti 16 artiklan säännösten mukaisesti. Vain, jos tämä tapahtuu, voimme todella odottaa näkevämme yhteisen menetelmän vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.

Siksi jäsenvaltioita pyydetään vahvistamaan lainsäädäntö, joka käynnistää alueellisen yhteistyön kehityksen ja parantaa sen kehyksen oikeusvarmuutta. Lyhyesti sanottuna vaillinaisuutensa vuoksi asetuksesta tulee luultavasti jonkinlainen lainsäädännöllinen laboratorio, jossa verrataan menetelmiä ja olosuhteita sellaisina, kuin valtiot ne perustavat. Siksi olisi järkevää järjestelmällisesti seurata tahoja, joissa asetusta sovelletaan, ja siten samanaikaisesti kehittää julkinen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien tietokanta.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, mitä me itse asiassa olemme tekemässä tänä iltana? Yritämme arvioida tilannetta Euroopan parlamentin ja kolmen laitoksen tekemän hyvin selvän päätöksen jälkeen, jossa ilmoitimme, että nyt meillä on uusia välineitä, joilla parannetaan rajat ylittävää alueellista yhteistyötä.

Kansalliset rajat edustavat yhä menneisyyden haavoja ja kulkevat toisinaan yhteisöjen ja uusien kehitysalueiden läpi. Tarvitsemme yhteistyötä yliopistojen, sairaaloiden ynnä muiden välillä Euroopassa. Tarvitsemme uusia välineitä, ja jos analysoimme käyttöönotettua lainsäädäntöä, jäsenvaltioille on annettu erittäin paljon liikkumavapautta. Tämän vuoksi on niin ikävää – ottaen huomioon tarve nopeuttaa rajat ylittävää yhteistyötä – että niin harvat jäsenvaltiot, jotka vaatimalla vaativat kaikkea tätä vapautta, eivät nyt itse asiassa käytä sitä.

Siksi parlamentti pyytää aivan oikeutetusti komissiota ja ennen kaikkea neuvostoa, joka ei ole täällä tänä iltana, ottamaan vastuun ja saattamaan asian hyvin nopeasti päätökseen. Olen tyytyväinen, että muualta on hyviä esimerkkejä – alueiden komitea mainittiin hetki sitten – siitä, miten yhdentymisprosessia voidaan nopeuttaa saattamatta kansallisten hallitusten oikeusjärjestelmiä kyseenalaisiksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän on jatkettava tätä lähestymistapaa.

Ihmiset jänistävät: tämä kaikki tuntuu olevan liian vaikeaa. Juuri tänä iltana keskustelimme energiatehokkuudesta rakennetussa ympäristössä. Jäsenvaltioilta meni viisi vuotta tämän toteuttamiseen. Mielestäni se, mitä me tarvitsemme nyt, on yhteisöaloite, jolla varmistetaan, että seitsemän jäsenvaltiota, jotka ovat jo panneet tämän asetuksen täytäntöön, vaihtuu esimerkiksi 25 tai 27 jäsenvaltioksi vuoden kuluessa. Tämän on oltava mahdollista. Tämän vuoksi haluan vastauksen neuvostolta, mutta neuvosto ei ole täällä tänä iltana, mistä olen hyvin pahoillani.

  Gábor Harangozó (PSE). – Kiitos hyvin paljon, arvoisa puhemies. Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Unkarin erityisen tilanteen vuoksi meidän on erityisen tärkeää edistää rajat ylittävän yhteistyön käytännön sovellusta. Täsmälleen tästä syystä Unkari oli ensimmäisten joukossa muotoilemassa ja ottamassa käyttöön EAYY:n perustavaa yhteisön asetusta vastaavan kansallisen asetuksen. Uuden välineen soveltaminen käytäntöön on kuitenkin kohtaamassa vaikeuksia, joten haluaisimme perustaa työryhmän, joka laatisi käsikirjan yhdessä ohjelmassa mukana olevien kumppaniemme kanssa.

Haluaisin kysyä komission jäseneltä, kannattaisiko hän EAYY-työryhmää INTERACT-ohjelman teknisen tuen yhteydessä, ja jos kannattaa, miten tämä voitaisiin toteuttaa. Eivät vain sisäiset rajat ylittävät ohjelmat vaan myös ulkoiset IPA- ja ENPI-ohjelmat ovat tärkeitä EAYY-yhteistyön kannalta. Euroopan komissio on jo hyväksynyt sisäiset rajat ylittävät ohjelmamme, ja IPA:n tukemat ohjelmat hyväksytään luultavasti helmikuussa. Meidän täytyy kuitenkin odottaa komission laatimia luetteloita voidaksemme lopettaa rajat ylittävän ohjelman suunnittelun: ohjelman, johon osallistuvat Unkari, Romania, Slovakia ja Ukraina ja jonka rahoittaa Euroopan sanomalehtimiesliitto ENPA.

Haluaisin myös kysyä, milloin voimme odottaa komission naapuruuspoliittisiin ohjelmiin liittyvien luetteloiden julkaisemista. Kiitos oikein paljon.

  Jean Marie Beaupuy (ALDE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan sanoa, miten tyytyväinen olen voidessani puhua tästä aiheesta tänä iltana, koska harkitessamme tätä lisäystä, jonka Jan Olbrycht on jättänyt käsiteltäväksi, ilmaisin luottamukseni mietintöön.

Itse asiassa tästä aiheesta keskusteltiin Ranskan parlamentissa eilen, ja – tätä on syytä korostaa, koska sitä ei tapahdu kovin usein – kaikki poliittiset ryhmät kannattivat EAYY:n luomista ja esitettiin monia esimerkkejä siitä, miten Ranskan pohjois- ja eteläosissa, Alpeilla ja Lothringenissa on syytä panna toimeen EAYY hyvin pian. Kuten komission jäsen sanoi, tämä perustui erityisesti Lillen esimerkkiin; siellä allekirjoitettiin viime maanantaina EAYY, joka käsittää yli kaksi miljoonaa asukasta Belgiassa ja Ranskassa.

Miksi tämä herätti niin suuria toiveita? Siksi, että kolmen tai neljän vuoden ajan kollegamme etsivät oikeudellisia mahdollisuuksia menestyksettä. EAYY:n myötä he löysivät ratkaisun. Odotamme nyt, että ne 70 000 ranskalaista, jotka käyvät töissä Luxemburgissa joka päivä, ne 30 000 ranskalaista, jotka käyvät töissä Monacossa ja Italiassa sekä Espanjassa ja muualla, voivat todella edistää yhteistyön uusia muotoja EAYY:n avulla.

Kollegani ja minä haluaisimme nähdä komission jäsenen suostuttelevan valtioita, jotka jäävät jälkeen. Sen lisäksi, että asetuksen vaatimukset velvoittavat niitä, heille voidaan kertoa, että jotkut maat käyttävät jo järjestelmää täysin tyytyväisinä.

  Rolf Berend (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän tarkoituksena on toteuttaa ja hallinnoida rajat ylittäviä, ylikansallisia ja alueiden välisiä yhteistyötoimenpiteitä. Ei ole liioiteltua sanoa, että tämän uuden verkoston tarkoituksena on parantaa ihmisten jokapäiväisen elämän laatua, tehdä yrityksistämme kilpailukykyisempiä, laajentaa tutkimus- ja koulutuskeskuksiemme liikkumatilaa ja lisäksi suojella ympäristöämme.

EU:lla ei ole pakottavaa tarvetta tarjota taloudellista tukea EAYY-toimenpiteisiin. Tämän välineen avulla alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat muodostaa rajat ylittäviä liittoumia, jotka ovat oikeushenkilöitä. Tämä on merkittävä uudistus alueellisen yhteistyön laajuuden kannalta. EAYY tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden luoda synergeettisiä vaikutuksia, jotka ylittävät toimielimelliset puitteet, ja taata paremmat, koordinoidut sijoitukset ja yhtenäisen ja tehokkaan resurssien käytön.

Kuten tiedämme, tämä väline luotiin 5. heinäkuuta 2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen nojalla. Kaikilla jäsenmailla piti olla hyväksyttynä täydentävät lainsäädännölliset ja/tai hallinnolliset säännökset 1. elokuuta 2007 mennessä. Tosiasia on, että vain viisi tai kuusi jäsenvaltiota on hyväksynyt kansalliset säännökset, mikä antaa meille paljon aihetta huoleen. Häviäjiä ovat mahdolliset sitoutuneet osallistujat, jotka haluavat edistää rajat ylittävää yhteistyötä hyvien ideoidensa ja innovatiivisten projektien avulla. Tässä mielessä kyselylomake oli oikeutettu, ja odotamme myös kiireellisesti tietoa tästä asiasta neuvostolta.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, alueellinen yhteistyö on koheesiopolitiikan kolmas tavoite uudelle ohjelmakaudelle. Tämän tavoitteen mukaan yhteistyö on erittäin tärkeää tasapainoisen, harmonisen kehityksen edistämisessä Euroopan alueilla.

Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä on uusi tapa varustaa EU:n eri jäsenvaltioiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten väliset yhteistyöryhmät oikeushenkilöllä. Päätökseen tämän tavan luomisesta ei suhtauduttu kevyesti, vaan se oli vastaus yhteistyöohjelmien kohtaamiin teknisiin ja oikeudellisiin ongelmiin. Valitettavasti nyt kuusi kuukautta määräajan jälkeen paikalliset ja alueelliset elimet eivät ole onnistuneet asettaa alueellisen yhteistyön yhtymiä, koska jäsenvaltiot ovat epäoikeutetusti jättäneet ryhtymättä asianmukaisiin toimenpiteisiin tai ovat viivyttäneet niihin ryhtymistä asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Meidän on nyt lähetettävä kristallinkirkas viesti jäsenvaltioille siitä merkityksestä, jonka laitokset ovat asettaneet asetuksen oikealle täytäntöönpanolle uudella ohjelmakaudella sekä yhteistyölle keinona saavuttaa taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – Viisikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäinen Euroregio-alue syntyi Saksan ja Hollannin rajalle. Sen jälkeen monet muutkin alueet ovat aloittaneet keskinäisen yhteistyön. Ne auttavat toisiaan ratkaisemaan samankaltaisia tai aivan samanlaisia ongelmia, joita esiintyy usein raja-alueilla. Ne luovat uusia työmahdollisuuksia ja jakavat kulttuurinsa.

Asetus, jolla perustetaan eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä ja joka hyväksyttiin heinäkuussa 2006, tuntuu olevan erittäin hyvä väline alueelliseen yhteistyöhön ja askel oikeaan suuntaan. Se tarjoaa alueille joustavuutta yhteistyöhön, ja sillä on myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden väestöön, talouteen ja liiketoimintaympäristöön. Siksi on sitä suurempi harmi, että jäsenvaltiot eivät ole saattaneet tätä hyödyllistä asetusta lainsäädännökseen huolimatta siitä, että sen olisi pitänyt tapahtua 1. elokuuta 2007 mennessä.

Monet alueet ovat hyvin kiinnostuneita eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymästä, koska se antaa niille tilaisuuden tehdä yhteistyötä muiden alueiden kanssa ja samaan aikaan tarjoaa niille merkittävän tason itsehallintoa niiden suhteessa hallituksiin ja keskushallintoon. Sillä on myös myönteinen vaikutus väestön elämään yksittäisillä alueilla: yksi alueellisen yhteistyön tavoitteista on helpottaa henkilöresurssien tehokkaampaa kehitystä ja siten saavuttaa tasapaino kysynnän ja tarjonnan kehityksessä alueellisilla työmarkkinoilla.

Emme saa myöskään unohtaa, että EAYY hyödyttää myös yritysmaailmaa, nimittäin tukemalla talouden kehitystä tavoitteena parantaa sen tuottavuutta ja rakennetta, luomalla uusia työmahdollisuuksia ja tasapainottamalla niitä, jotka ovat vaarassa. Yksittäiset alueellisen yhteistyön yhtymät voivat aktiivisesti edistää työllisyyden lisääntymistä ja yhteiskuntaan kuulumista.

Asetus yksinkertaistaa ja tukee alueellista yhteistyötä unionin jäsenvaltioissa ja siten helpottaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Tämä on hyvä asia, ja tästä syystä kehotan neuvostoa ja komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin varmistamaan tämän asetuksen täytäntöönpanon yksittäisissä jäsenvaltioissa.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä on uusi väline, jolla vahvistetaan taloudellista ja sosiaalista koheesiota unionissa.

Se on edistyneen, jäsentyneen yhteistyön väline, jolla on oma oikeushenkilö, jolla on yhteisön rahoituksen ja muista lähteistä tulevien varojen käyttömahdollisuus.

Kymmenen päivää sitten 23. portugalilais-espanjalaisen huippukokouksen kulminaatio Bragassa oli ratkaiseva virstanpylväs. Molemmat maat ovat niiden kuuden joukossa, jotka ovat jo hyväksyneet säännökset, jotka ovat tarpeen heinäkuussa 2006 annetun eurooppalaisen asetuksen täytäntöönpanemiseksi tehokkaasti.

Galician neuvosto ja Portugalin pohjoisalueen viranomaiset, jotka olivat lopettaneet sopimusluonnoksen ja määräysten laatimisen marraskuussa 2006, muodostavat pian yhtymän, joka kattaa 6 400 000 asukasta ja jonka kotipaikka on Vigossa.

He näyttävät esimerkkiä Euroregio-alueen perustamisessa hallituksen elimien avulla, mikä edistää kunnianhimoista eurooppalaista yhteistyötä, joka on esimerkkinä uudistumisesta.

Heidän ponnistuksensa ansaitsevat Euroopan parlamentin tunnustuksen.

  Ivo Belet (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, kuten on jo useita kertaa sanottu, EAYY on äärettömän hyödyllinen väline erityisesti raja-alueilla. Arvoisa komission jäsen, olen hyvin tyytyväinen, että viittasitte Eurodistrict-projektiin Ranskan ja Belgian välisellä rajalla. Myös parlamentin jäsen Beaupuy mainitsi sen. Kortrijkin, Doornikin ja Lillen kaupungit ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen juuri tällä viikolla työskennelläkseen yhdessä käytännöllisin tavoin projektien parissa, jotka käsittävät myös yleisön. Lisäksi on rajat ylittävä työ, julkinen liikenne, yhteistyö sairaaloiden välillä ja rikollisuuden torjunta, jotka kaikki ovat sellaisia asioita, joita ihmiset odottavat meidän käsittelevän käytännön tasolla.

Erilaisia aloitteita on myös tehty muilla raja-alueilla – Belgian ja Alankomaiden välillä – käytännön yhteistyön edistämiseksi yliopistojen välillä käyttäen EAYY:tä. Kyseiset alueet ovat Belgian Limburg, Alankomaiden Limburg ja Aachenin alue. Ajatuksena on lopulta luoda rajat ylittävä yhdistetty yliopisto EAYY:n avulla käyttäen sitä monien olemassa olevien hallinnollisten esteiden voittamiseen tai kiertämiseen.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EAYY ei voi tietenkään ratkaista kaikkia ongelmia ja ymmärrän – kuten olemme kuulleet – että monet jäsenvaltiot eivät vielä ole alkaneet käyttää sitä. Meidän pitäisi kuitenkin nyt katsoa pidemmälle eteenpäin alustavien tällä välineellä tehtyjen kokemusten perusteella ja pohtia, mitä parannuksia voimme tehdä tämän ensimmäisen arvioinnin perusteella. Meidän on voitettava tietyt olemassa olevat ongelmat, kuten erilaiset sosiaaliset sääntelyt, joita työntekijät kohtaavat, kun he työskentelevät EAYY:n alaisuudessa.

Arvoisa komission jäsen, voin vain sanoa, että komission on ehdottoman tärkeää jatkaa niiden hallitusten painostamista, jotka eivät tähän mennessä ole ottaneet tätä välinettä käyttöön.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – Arvoisa komission jäsen, raja-alueiden projektien määrä, sekä menestyksellisesti päätetyt projektit että uudet tällä hetkellä kehitettävät Euroregio-alueen yhtymien suojeluksen alaiset projektit, osoittavat että monissa kehitystoiminnoissa on paljon potentiaalia ja että näitä toimintoja ei voi toteuttaa ilman EU:n apua.

On kuitenkin oltava selvät säännöt, muuten rahaa ei saa käyttöön. Luotan siihen, että tämä keskustelu rohkaisee kiinnostuneita rajaosapuolia osallistumaan EAYY:hyn.

Kaikki osapuolet, jotka eivät ole täyttäneet velvoitteitaan, on tunnistettava jäsenvaltioissa. Komission on lisättävä ponnistuksiaan varmistaakseen, ettei rajat ylittävä yhteistyö vahingoitu. Euroregio-alueet ovat rajat ylittäviä rakenteita, jotka ovat olleet olemassa kauan, ja ne ovat suorittaneet loppuun Interregin aikaisia tehtäviä edellisellä ohjelmakaudella, erikoisesti pienten ”ihmiseltä ihmiselle” -projektien yhteydessä.

En usko, että Euroregio-alueet ovat epäonnistuneet. Olen vakuuttunut siitä, että komission, jäsenvaltioiden, alue- ja paikallishallitusten, kauppakamarien ja teollisuuden sekä kaikkien raja-alueilla asuvien ihmisten aktiivisella tuella Euroregio-alueet käyttävät kokemustaan käyttääkseen tätä uutta EAYY-välinettä hyödyksi.

  Danuta Hübner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, erittäin paljon kiitoksia jäsenille kommenteista ja myös kaikesta tuesta ja sitoumuksesta tätä uutta välinettä kohtaan.

Haluan vain muistuttaa kaikkia siitä, ettei mikään jäsenvaltio ole kieltäytynyt toteuttamasta tätä työkalua, ja tämä on mielestäni hyvin tärkeää. On täysin selvää, että kaikkien jäsenvaltioiden on otettava se käyttöön. Kuten yritin sanoa alkuhuomautuksessani, olemme yrittäneet siirtyä kohti toteuttamista ja kiihdyttää koko prosessia hyvin erilaisten välineiden avulla. Tänään voimme varmasti vielä rohkaista valtioita suoraan teidän aktiivisen läsnäolonne välityksellä jäsenvaltioissanne ja alueillanne, mitä olemme tehneet viimeisen vuoden. Kaikkien vierailujeni, kaikkien kokousteni, kaikkien konferenssien aikana – ei vain alueellisesta yhteistyöstä vaan myös politiikan ytimestä – olemme rohkaisseet, puhuneet ja antaneet ohjeita. Olemme työskennelleet paljon alueiden kanssa auttaaksemme niitä valmistelemaan tämän uuden yhteistyövälineen toteuttamista.

Nyt olemme edistymässä. Luulen, että tietoisuus jäsenvaltioiden keskuudessa on lisääntynyt suuresti. Toivon, että pääjohtajan toiminnan antaman äskettäisen sysäyksen avulla useimmat täytäntöönpanosäännösten kansalliset sopeuttamiset on laadittu kesäkuuhun mennessä.

Meidän on kuitenkin muistettava, että mikä tahansa ohjelma voi siirtää johtonsa EAYY:hyn olemassaolonsa missä vaiheessa tahansa, joten mitään mahdollista vahinkoa politiikalle ei aiheudu siitä, että jäsenvaltiot eivät vielä ole toteuttaneet vaadittuja järjestelyitä. Mikä tahansa projekti voi myös käyttää tätä välinettä projektin toteuttamiseen, ja kuten tiedämme, meillä voi olla uusia projekteja vuoteen 2013 saakka. Joten tästäkään ei ole uhkaa.

Tämä ei lohduta, mutta haluaisin teidän myös huomaavan, ettei se, ettemme ole vielä saattaneet valmiiksi kaikkia täytäntöönpanomenettelyitä, aiheuta vahinkoa tässä mielessä.

Huomaamme nykyään komission muiden pääosastojen olevan erittäin kiinnostuneita ja innokkaita käyttämään tätä välinettä seitsemännessä puiteohjelmassa, mutta myös CIT-ohjelmassa ja myös muissa politiikoissa.

Alue- ja paikallistason tapaamisissanne on tärkeää muistuttaa alueita siitä, että vaikka ne eivät vielä toteuta laadittuja sääntöjä, äskettäinen Ranskan ja Belgian esimerkki osoittaa selvästi, että EAYY voidaan perustaa ja jäsenvaltio voi toteuttaa ja nimittää tilapäisen viranomaisen, joka esittää sen viranomaisen osaa, jonka puoleen alue- ja paikalliselimet kääntyisivät saadakseen tietoa EAYY:n perustamisesta.

EAYY:n käsikirjan osalta INTERACT on laatimassa tällaista käsikirjaa. Maaliskuussa Brysselissä on konferenssi, ja kaikki kiinnostuneet kutsutaan tähän käsikirjan laatimiseen liittyvään seminaariin.

Madridin yleissopimuksen osalta meidän pitäisi muistaa, että tähän mennessä on kulunut 20 vuotta tämän yleissopimuksen ratifioimiseen, ja jos muistan oikein, kaikki jäsenvaltiomme eivät ole vieläkään ratifioineet sitä. Tämä sääntely neuvoteltiin uudelleen alle kaksi vuotta sitten, ja tämä on nyt sen ensimmäinen täytäntöönpanovuosi.

Luulen, että tässä olisi vastaus siihen, mitä olette sanoneet. Haluaisin vakuuttaa teille, että olemme vahvasti sitoutuneita, koska näemme lisäarvon ja työskentelemme alueiden kanssa. Tämän vuoksi moni niistä on niin hyvin valmisteltu. Näemme tämän välineen kaiken lisäarvon, jonka mainitsitte.

Meidän on kuitenkin tietysti muistettava, että tämä ei takaa rahaa. Kyse ei ole projektista, vaan välineestä, jota haluamme käyttää yhteistyöhön. Mutta totta kai EAYY voi saada yhteisön rahoitusta normaalien sääntöjen mukaisesti Euroopan koheesiopolitiikan nojalla. Tämä on myös tärkeää pitää mielessä.

Kiitos mielenkiinnostanne. Olemme ehdottoman sitoutuneita saattamaan tämä prosessi loppuun mahdollisimman nopeasti.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. – Haluaisin ehdottaa, että aluekehitysvaliokunta tekisi aloitteen ja käyttäisi painostusta toimintaan, jonka avulla kyky voitaisiin yhdistää eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymään ottaen huomioon politiikkojen tuominen esiin.

Uuden EAYY:n tarkoituksena on saattaa lainsäädäntö voimaan jäsenvaltioissa, luoda uutta dynamiikkaa rajat ylittävään yhteistyöhön ja mahdollistaa, että suurempi määrä luottamusta ja yhteistyötä säilyy rajojen sisällä.

Jaetussa maassani tärkeässä osassa voisivat olla tällaiset aloitteet ja muut EU:n tukijärjestelmät, joiden tarkoituksena on lieventää Irlannin jaon vihamielistä vaikutusta. Kannatan täysin tervettä ajattelua rajat ylittävän yhteistyön takana, koska tämä on eurooppalainen ihanne.

Irlannissa on suuri tarve tutkia kaikki rajat ylittävään yhteistyöhön liittyvät keinot, koska raja-alueemme ovat köyhissä kreivikunnissa, ja kehityksen taso on alhainen. Olemme vetelehtineet pitkään ja keksineet tekosyitä. Jäsenvaltioilla on velvollisuus auttaa raja-alueita toteuttamaan EAYY-lainsäädännön mahdollisimman pian.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsenvaltioiden ongelma yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa ei ole uusi. Uskallan väittää sen vaikuttavan suureen osaan yhteisön politiikkaa.

27 valtion yhteisen kannan laatiminen Euroopan tasolla on itse asiassa vain työlään prosessin alku, jossa hyväksytyt periaatteet yhdenmukaistetaan ja pannaan täytäntöön. Jäsenvaltioiden on korkea aika ottaa vastuu tästä prosessista itse. Yhteisten ponnistustemme tehokkuus Euroopan tasolla riippuu suuressa määrin jäsenvaltioiden kansallisten hallintojen sitoutumisesta ja suositusten täytäntöönpanosta.

Tarvitaan julkishallintojemme eri tasojen välistä yhteistyötä. Voin turvallisesti sanoa, että Euroopan parlamentin yksittäisten jäsenvaltioiden ihmisten suoraan valitsemina jäseninä olemme valmiita ja avoimia kaikenlaiseen yhteistyöhön kansallisten ja alueellisten hallintojen kanssa, jotka voivat parantaa ja nopeuttaa yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Emme voi antaa asioiden, kuten taloudellisen ja sosiaalisen koheesion vahvistamisen, joka on yksi perustamissopimusten perusperiaatteista, jäädä huomiotta – kuten tapahtuu meille tänään annetun ongelman kanssa. Varsinainen EU:n asetus alueellisen yhteistyön yhtymistä on ollut olemassa heinäkuusta 2006, mutta tähän päivään saakka on ollut mahdotonta käyttää sitä hyväksi, koska jäsenvaltioiden vastaava lainsäädäntö puuttuu.

25. Porządek dzienny następnego posiedzenia: Patrz protokól

26. Zamknięcie posiedzenia

(Istunto päättyi klo 23.40.)