Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/0290(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0488/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0488/2007

Keskustelut :

PV 18/02/2008 - 23
CRE 18/02/2008 - 23

Äänestykset :

PV 19/02/2008 - 6.15
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0050

Sanatarkat istuntoselostukset
Maanantai 18. helmikuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos

23. Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäinen avunanto sekä näiden ja komission yhteistyö tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön soveltamisessa (keskustelu)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Bill Newtonin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0488/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 515/97 muuttamisesta (KOM(2006)0866 – C6-0033/2007 – 2006/0290(COD)).

 
  
MPphoto
 
 

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä kolmas mietintö liittyy läheisesti kahteen edelliseen mietintöön. Neuvoston asetus (EY) N:o 515/97 jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi on hyvin tärkeä säädös, joka hyväksyttiin vuonna 1997, jolloin EU:ssa oli 15 jäsenvaltiota.

Asetusta (EY) N:o 515/97 oli välttämätöntä tarkistaa, koska viimeisten kymmenen vuoden aikana on tapahtunut muutoksia ja teknologista kehitystä, olemme saaneet hyvää kokemusta Brysselissä koordinoiduista yhteisistä tullioperaatioista ja EU on laajentunut 27 jäsenvaltion unioniksi.

Haluan kiittää esittelijää Bill Newton Dunnia tavasta, jolla hän on ohjannut tämän ehdotuksen käsittelyä parlamentissa. Kiitän myös lausunnon valmistelijaa Jean-Pierre Audya. Nämä kaksi valiokuntaa, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta sekä talousarvion valvontavaliokunta, ovat tehneet keskenään tiivistä yhteistyötä käyttäen tehostettua yhteistyömekanismia. Niiden erinomaisen työn ansiosta eri poliittiset toimijat ovat päässeet keskenään sovitteluratkaisuun. Parlamentin rakentavan lähestymistavan ansiosta tämä säädös voidaan hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

Tulliviranomaiset valvovat yhteisöön tulevia ja yhteisöstä lähteviä tuotteita yhteisen riskinhallintakehyksen mukaisesti tekemällä myös satunnaistarkastuksia. Siispä niiden tehtävät eivät rajoitu ainoastaan tullilainsäädännön täytäntöönpanoon, vaan ne soveltavat myös yhteisön lainsäädäntöä arvonlisäveron, valmisteveron ja maatalouslainsäädännön aloilla.

Totean lisäksi, että Francesco Musotton mietinnössä, josta juuri keskustelimme, tuodaan voimakkaasti esiin arvolisäveropetosten torjumista koskeva kysymys ja korostetaan, että jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä on tiivistettävä.

Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että tulliviranomaiset ja komissio voivat vaihtaa arvonlisäveroa koskevia tietoja. Uusi 2 a artikla mahdollistaa tällaisen tietojenvaihdon tietynlaisten tietojen tapauksessa.

Komissio katsoo tämän olevan ensimmäinen askel kohti tiiviimpää yhteistyötä yhteisön taloudellisten etujen suojelemisen ja arvonlisäveropetosten torjumisen alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Bill Newton Dunn, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä. Uskon, ettei tästä komission ehdotuksesta aiheudu lainkaan kiistaa. Kuten komission jäsen jo totesi, ehdotuksen syynä ovat laajentuminen, jäsenvaltioiden määrän kasvu, uusi teknologia sekä uudet laitteet ja tietokoneet. Lainsäädäntö on saatettava ajan tasalle, jotta voimme tehdä EU:ssa sisärajojen yli tehokasta yhteistyötä pahoja poikia vastaan eli torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja niin edelleen.

Puhuin viime viikolla erään suuren englantilais-hollantilaisen yhtiön johtajan kanssa, ja hän kertoi, että hänestä järjestäytynyt rikollisuus lisääntyy, vieläpä eksponentiaalisesti – lainasin suoraan hänen käyttämäänsä sanaa – eli uskomattoman nopeasti. Jäsenvaltioiden hallitukset eivät kuitenkaan tee asialle mitään, koska kansa ei ole selvillä ongelman laajuudesta eikä siis painosta hallituksia. Siispä hallitukset vastaavat: ”Älkää murehtiko, kaikki on hyvin.” Meillä on vakava ongelma. Komission ehdotus oli tarpeellinen, kaikkien pitäisi olla siitä yhtä mieltä, ja sen pitäisi mennä läpi.

Arvoisa puhemies, minulla ei pitäisi olla enää mitään muuta sanottavaa, mutta itse asiassa minulla on kerrottavanani kokonainen tarina, jonka haluan kertoa teille nyt. Yllätyksekseni oma kotimaani, Yhdistynyt kuningaskunta, käytti ministerineuvostossa veto-oikeuttaan ja sanoi, ettei se hyväksyisi tätä. Asiasta ei kuitenkaan kerrottu minulle, vaikka olen britti ja samasta jäsenvaltiosta. Yksikään työväenpuolueeseen kuuluva Euroopan parlamentin jäsen Lontoon työväenpuolueen hallituksesta ei esittänyt yhtäkään tarkistusta, mutta he valitsivat hyvän konservatiiviystäväni ja varsin kunniallisen miehen Christopher Heaton-Harrisin, joka käyttää myöhemmin puheenvuoron, ottamaan työväenpuolueen hallituksen vastalauseen esiin. Siispä hän esitti tarkistuksen, joka on jokseenkin omituinen, mutta toivotan hänelle onnea, hänellähän on oikeus tehdä niin. Mutta miten työväenpuolue sitten liittyy tähän kaikkeen? Pidin tilannetta outona, ja lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta on esittänyt monilla muillakin politiikanaloilla monenlaisia vastalauseita, käyttänyt veto-oikeuttaan ja vaatinut vapauttavia lausekkeita. Siispä ajattelin selvittää, mikä maan yleinen kanta on näihin kaikkiin direktiiveihin, joiden ulkopuolelle se haluaa jäädä, ja mitä oikein on meneillään.

Menin OLAFiin, Euroopan unionin petostentorjuntavirastoon. Siellä minulle kerrottiin, että Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyy tekemästä viraston kanssa yhteistyötä, vaikka se menettää vuodessa miljardeja puntia arvonlisäveropetosten eli karusellikaupan vuoksi. Lontoosta taas vastattiin, että jos OLAFille antaa sormen, se vie koko käden. Britit eivät siis suostu tekemään OLAFin kanssa yhteistyötä, koska he pelkäävät sitä. Tämä oli varsin omituista, joten tutkin asiaa tarkemmin Lontoossa. Miten näin voi käydä? Minulle kerrottiin, että asiat etenevät seuraavasti: Komissio tekee ehdotuksen. Sitten Lontoossa asiasta vastaavassa ministeriössä työskentelevä nuorempi virkamies laatii selonteon, jossa suositellaan, mitä hallituksen pitäisi tehdä asialle. Tämä virkamies on hyvin varovainen, hieman hermostunut, eikä tiedä, mitä tehdä, joten hän kirjoittaa, ettei asialle pidä tehdä mitään. Hän suosittelee etenemään hyvin varovasti ja katsoo, ettei ehdotusta pidä hyväksyä – viisainta voisikin olla jättäytyä sen ulkopuolelle. Tämän jälkeen selonteko, jonka hän on laatinut huolella ja varoen – hänhän haluaa edetä urallaan eikä saada potkuja – etenee ministeriössä, ja virkamiehet, joilla on kiire muiden asioiden parissa, toteavat vain asian olevan selvä ja laittavat paperiin puumerkkinsä. Kun muilta ministeriöiltä pyydetään lausuntoa, nekään eivät tiedä asiasta sen enempää, joten ne vastaavat, että asia on niidenkin puolesta selvä. Lopulta asia etenee ministerikomiteaan, jota johtaa ulkoministeri, jolla on tuhat muuta asiaa mielessään, ja paperiin lyödään leima. Siispä yhtäkkiä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanta on kielteinen ja varovainen, ja maa haluaa jättäytyä asian ulkopuolelle. Se vastaa: ”Emme ymmärrä asiaa. Emme oikeastaan tiedä, mitä on tekeillä.” Tämä on todella omituista!

Mitä sitten seuraavaksi tapahtuu? Palaan takaisin Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaan. Asioiden jumiutuminen neuvostossa on johtanut siihen, että olen osallistunut useisiin epävirallisiin kolmikantaneuvotteluihin neuvoston kanssa. Aluksi niitä johti Portugali, nyt Slovenia, ja kummassakin tapauksessa sovittelua on johdettu erinomaisesti. Vaikka yksikään brittivirkamies ei ole koskaan ilmoittanut minulle mistään mitään, minkä vuoksi olin ainut britti, joka oli läsnä sovittelussa, vaikka brittihallitus on ilmeisesti käyttänyt veto-oikeuttaan, asia meni läpi.

Komissio ja neuvosto ovat lopultakin löytäneet sanamuodon, jolla brittien vastustus on onnistuttu kiertämään tai ylittämään – mitä ilmaisua nyt haluattekin käytettävän. Siispä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi kaikki parlamentin tekemät tarkistukset, joista äänestetään huomenna, ja toivon todella, että parlamentti äänestää huomenna niiden puolesta. Arvoisa puhemies, en kuitenkaan kykene ymmärtämään sitä, mitä Lontoossa tapahtuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique Mathieu, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kollegani Jean-Pierre Audy, joka valmisteli talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon, estyi viime minuuteilla saapumasta, joten puhun hänen puolestaan.

Tulli- ja maatalousasioita koskevan lain asianmukainen soveltaminen on hyvin tärkeää varmistettaessa, että sisämarkkinat toimivat kunnolla. Se on tärkeää myös yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi sekä yleisemmin EU:n taloudellisten toimijoiden ja kansalaisten etujen suojelemiseksi.

Tullitutkintatietokanta (TTTK) mahdollistaa eri jäsenvaltioiden eri viranomaisten ja komission välisen yhteistyön tehostamisen. Osa tarkistuksista on esitetty tilintarkastustuomioistuimen ehdotusten sisällyttämiseksi asetukseen, mikä tekisi tietokannasta hyödyllisemmän.

Tilintarkastustuomioistuimen tapaan myös valmistelija on huolissaan kysymyksistä, jotka koskevat integroitua lähestymistapaa petostentorjuntaan tarkoitettujen eri tietokantojen hallinnoinnin yhteydessä. Valmistelija katsoo kuitenkin, että kyseinen keskustelu ei kuulu käsillä olevan asetuksen piiriin, ja se olisi käytävä toisessa yhteydessä.

Valmistelija Jean-Pierre Audy tukee komission ehdotusta edistää EU:n tason yhteistyön, erityisesti eurooppalaisen keskusrekisterin ja palvelualustan, tuomaa lisäarvoa. Yhdenmukaisemman lainsäädäntökehyksen puuttuessa nimenomaan parhaiden käytäntöjen vaihdolla varmistetaan, että eri elimet toimivat keskipitkällä aikavälillä yhä yhdenmukaisemman lähestymistavan mukaisesti.

Rahoituskysymysten osalta valmistelija korostaa, että kulut on määritettävä selvästi, jotta tämän ehdotuksen ja muiden välineiden, esimerkiksi Herkules II -ohjelman, välillä ei syntyisi päällekkäisyyksiä.

Lisäksi valmistelija haluaa säilyttää muita tiedotus- ja tietojenvaihtojärjestelmiä koskevan päätöksen osalta nykyisen lainsäädäntömenettelyn – johon kuuluu tilintarkastustuomioistuimen pakollinen lausunto – sen sijaan, että käytettäisiin komiteamenettelyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Christopher Heaton-Harris, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää arvoisaa Bill Newton Dunnia kaunopuheisesta tavasta, jolla hän kuvaili meille sitä, kuinka EU-asioita käsitellään – tai kuinka hän uskoo niitä käsiteltävän – Lontoossa.

Voin ehkä selittää, mitä Lontoossa tapahtui ja miksi britit kääntyivät Euroopan parlamentin konservatiivijäsenen puoleen eivätkä työväenpuolueen jäsenen tai jopa itse Bill Newton Dunnin puoleen. Olen itse asiassa sitä mieltä, että brittien olisi pitänyt kääntyä hänen puoleensa, ja mielestäni on uskomatonta, etteivät he tehneet niin. Bill Newton Dunn ei ehkä usko minua, mutta olen ollut enemmän yhteydessä neuvoston nykyiseen puheenjohtajaan kuin kehenkään muuhun Lontoossa tai Yhdistyneen kuningaskunnan valtionhallinnossa.

Voi kuitenkin olla, että tämä nuori virkamies, jota Bill Newton Dunn kuvaili, unohti lukea lehtiä ja luuli, että parlamenttivaalit pidettiin lokakuussa, että puolueeni voitti ne, ettei pääministeri jahkaillut ja että hän siis hoiti asioita hallituspuolueen jäsenen kanssa.

Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Ymmärrän kuitenkin sen, mistä Bill Newton Dunn puhui – miksi Lontoossa ollaan huolissaan siitä, että jos OLAFille antaa sormen, se vie koko käden. Tämä juontaa juurensa OLAFin rakenteeseen, asiantuntijoiden asiakirjaan vuodelta 1999 ja siihen, ettei OLAF yksinkertaisesti ole komissiosta riippumaton. Tähän viimeiseen asiaan puututaan tulevaisuudessa.

Tähän kyseiseen tapaukseen liittyi muitakin ongelmia: mahdollisesti ensinnäkin se, että arvonlisäveroa siirreltiin pilareiden välillä – tarvitsimme asiasta lainopillisia neuvoja – ja se, että monia näistä tiedoista vaihdetaan jo sähköisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus uskoi – ja lukemalla rivien välistä ymmärrän, kuinka se tuli tähän tulokseen – että se tarvitsisi pysyvän koordinointiyksikön ja että sen pitäisi palkata tähän henkilökuntaa, jolloin asia vaatisi paljon henkilöstöresursseja sen sijaan, että tietoja vaihdettaisiin sähköisesti.

Tarkistuksiin ja keskusteluun ei kuitenkaan liity mitään ongelmia. Asian pitäisi edetä hyvin nopeasti, ja toivon, että näin käy.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (IT) Hyvä Christopher Heaton-Harris, kiitos. Nyt kun Lontoon asiat on selvitetty, myös EU voi tuntea olonsa mukavammaksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Neris, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on laatinut erinomaisen mietinnön ja tehnyt erinomaista yhteistyötä varsin arkaluonteisessa asiassa.

Kun kauppa kasvaa sekä Euroopan unionissa että yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, markkinoiden avaaminen ja liiketoiminnan laajentaminen ovat tulevina vuosina keskeisiä tekijöitä EU:n kehityksen kannalta. Kuitenkin Euroopan talousalueen esteiden asteittainen poistaminen avaa oven myös rikollisuudelle, joka uhkaa sisämarkkinoiden elinkelpoisuutta. Ensimmäisiin uhreihin kuuluvat yhteisön tuottajat ja laajemmin myös EU:n kuluttajat. Ongelma näkyy erityisesti maatalouden alalla, missä tärkeät toimenpiteet, joilla on pyritty tarjoamaan viljelijöille taloudellista tukea ja osoittamaan heille solidaarisuutta, ovat herättäneet myös kansainvälisen rikollisuuden ahneuden sekä pienessä että suuressa mittakaavassa.

Tästä syystä ja nykyisten valvontatoimien puutteiden vuoksi EU valmistautuu hyväksymään uuden asetuksen, joka tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tietojenvaihtoon tavaroiden liikkumista ja EU:n eri valtioissa tehtäviä tutkimuksia koskevissa asioissa. Mielestäni neuvoston kanssa aikaansaatu kompromissi on hyvä, sillä sen ansiosta meillä on nyt tasapainoisempi asiakirja, jonka yksityiskohdista parlamentin jäsenet äänestävät huomenna. Sopimuksessa suojellaan edelleen yksityiselämän monia näkökohtia, mutta sen pitäisi myös auttaa tehostamaan valvontamenetelmiä ja parantaa jäsenvaltioiden välisten toimien koordinointia.

Olen vakuuttunut siitä, että tullivalvonnan alalla – samoin kuin muillakin aloilla – EU voi kehittyä vain tiivistämällä yhteistyötä ja yhdistämällä resursseja, niin että voimme tarjota kansalaisillemme sen tasoista suojelua, jota he haluavat. Petosten torjuntaan tähtäävien toimenpiteiden parantaminen edellyttää myös yhtenäisen sääntelyn säilyttämistä: se on välttämätöntä, jos haluamme valvoa jatkossakin ylhäältä käsin kunnolla ja tehokkaasti sekä EU:ssa että yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävää kauppaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvovaltaisten brittikollegoideni huomiot ja tarinat asioiden hoitamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa huvittivat minua. Mielestäni meidän pitäisi kirjoittaa tarina muistiin ja kääntää se monille kielille, sillä uskon, että monissa jäsenvaltioissa asioita käsittelevät ja selontekoja laativat nuoremmat virkamiehet. Mielestäni meidän ei pidä osoittaa sormella nuorta virkamiestä, vaan pikemminkin ministeriötä, joka antaa näin tapahtua.

Haluan vain todeta parlamentille, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannista kannetaan huolta – ja ehkäpä komissio voi saattaa tietoni ajan tasalle, jos minulla on tältä osin vanhaa tietoa – sillä vaikka nämä kaksi valtiota, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti, tukevatkin tulliviranomaisten vastavuoroisen tuen periaatetta, ne ovat käsittääkseni esittäneet varaumia näiden viranomaisten välisestä, arvonlisäverotunnisteen käyttöön perustuvasta tietojenvaihdosta 2 a artiklan f alakohdan nojalla. Väitän, että arvonlisäverotunnisteiden käyttöön perustuva tietojenvaihto on itse asiassa verotietojen vaihtamista, joka ei kuulu ehdotetun oikeusperustan soveltamisalaan. Voisitteko siis kommentoida tätä asiaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, minustakin on hauskaa, kuinka asioista keskustellaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, ettei näin tapahdu ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Olen tavannut useita talouspäällikköjä ja monia ministereitä ja esitellyt ajatusta viranomaisten vastavuoroisesta avusta. Voin todeta, että asiaa vastustetaan muuallakin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sitä on pidetty epäilyttävänä ajatuksena, mutta voin vakuuttaa teille, ettei tällaisiin epäilyksiin ole aihetta. Komission tutkintaelimenä OLAF voi tarjota vain pohjan yhteistyölle. On täysin selvää, että arvonlisäveropetoksia voidaan torjua vain niin, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio tekevät keskenään yhteistyötä, sillä suuret petokset ovat kaikki luonteeltaan rajat ylittäviä.

Yhteistyötä on siis todella tarpeen kehittää, ja tietojenvaihdolle on tarvetta. Viimeistä kysymystä en voi kommentoida tietojen asiasisällön osalta. Puhumme vain arvonlisäveropetosten torjunnan helpottamisesta, ja arvonlisäveropetokset ovat merkittävä petostyyppi. Asia on todellakin näin, ja minusta on erittäin mukavaa kuulla teidän toteavan selvästi, että parlamentti tukee tätä säädösehdotusta siinä muodossa, jossa se on esitetty.

 
  
MPphoto
 
 

  Bill Newton Dunn, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita. Dublinia edustava Mairead McGuinness totesi erittäin terävästi, että tämä on yleistä ja että tarina pitäisi kirjoittaa muistiin. Vastaan hänelle, että hän varmaankin tietää, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa esitettiin noin 15 tai 20 vuotta sitten erittäin tunnettua tv-ohjelmaa, jonka nimi oli Yes, Minister. Siinä ministeri, joka oli tunaroiva idiootti, kuvitteli pitävänsä kaikkia lankoja käsissään, ja lopulta hän yleni pääministeriksi. Sanat ”Yes, Minister” olivat itse asiassa hänen virkamiestensä sanoja. Virkamiehet kertoivat ministerille, mitä sanoa ja mitä tehdä: ”Kyllä, ministeri. Ei, ministeri. Tietenkin, olette kaikkivoipa, ministeri.” Itse asiassa kaikki langat olivat kuitenkin virkamiesten käsissä.

Näin tapahtui 20 vuotta sitten, ja samoin tapahtuu selvästi myös nykyisin. Sama ilmiö on havaittavissa kaikkialla EU:ssa, mikä on varsin mielenkiintoista. Ehkäpä EU:hun tarvitaan siis ajan tasalle saatettu ohjelma – Ja, Herr Minister tai Sí, Señor Ministro. Käsikirjoittajat voisivatkin huvittaa meitä samasta aiheesta tehdyllä uudella ohjelmalla, sillä vanhat totuudet eivät ole muuttuneet miksikään.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 19. helmikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. (PL) EU:n maa- ja merirajat ovat pidentyneet huomattavasti kahden viimeisen laajentumisen myötä. Siksi jäsenvaltioiden keskinäistä sekä jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä on tiivistettävä. Samasta syystä tarvitaan myös koordinoituja ja yhtenäisiä toimia, joilla pyritään torjumaan kansainvälisiä talousrikoksia. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, ettei näistä toimista puhuttaessa pidä väheksyä yhteisön ulkopuolisten maiden roolia. Kannatan täysin ajatusta siitä, että komissiolle annetaan asianmukaiset valtuudet, jotta se voi antaa yhteisön ulkopuolisten maiden sekä EU:n ja kansainvälisten virastojen ja organisaatioiden yhteyshenkilöille teknistä tukea ja koulutusta. Kannatan myös ajatusta siitä, että menettelyä, joka koskee toiselta jäsenvaltiolta saatujen tietojen välittämistä jollekin yhteisön ulkopuoliselle maalle, sujuvoitetaan. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että ehdotetut muutokset auttavat vähentämään rahoitukseen liittyviä sääntöjenvastaisuuksia.

Haluan korostaa 18 a artiklaa, jossa säädetään siitä, että komissio kehittää tietorekisterin, jonka avulla tunnistetaan tulli- ja maatalouslainsäädännön vastaisia lähetyksiä, ja hallinnoi tällaista rekisteriä. Katson tältä osin, että tekstiin pitäisi lisätä erityinen säännös, jossa annettaisiin jokaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus käyttää kyseistä tietorekisteriä, kunhan maa esittää komissiolle asiaa koskevan pyynnön. Nykyisellään tekstissä viitataan toimivaltaisten viranomaisten apuun.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö