Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 18. helmikuuta 2008 - Strasbourg

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 17.00.)

  Puhemies. – (DE) Julistan tiistaina 31. tammikuuta 2008 keskeytetyn parlamentin istuntojakson uudelleen avatuksi.

2. Puhemiehen julkilausuma

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, Kosovon parlamentti julisti maan eilen itsenäiseksi. Päätös oli odotettu, ja se kertoo kosovolaisten haluavan ottaa poliittisen kohtalonsa omiin käsiinsä ja päättää itse itsenäisyytensä institutionaalisesta muodosta.

Noin vuosi sitten Euroopan parlamentti hyväksyi Ahtisaaren raportin myötä Kosovon valvotun itsenäisyyden. Belgradin ja Prištinan väliset neuvottelut olivat äärimmäisen vaikeat eivätkä valitettavasti johtaneet poliittiseen ratkaisuun, jonka kaikki osapuolet olisivat voineet hyväksyä. Kuten politiikassa usein käy, ongelmaan ei löydetty taianomaista ratkaisua. Asiaan vaikutti lähihistorian raskas taakka. Kosovon tapaus ei kuitenkaan ole mikään ennakkopäätös. Kosovon tilanne YK:n erityishallintoalueena on ainutlaatuinen ja erityistapaus, jota ei voi verrata muihin.

Haluan kehottaa kaikkia asianomaisia toimimaan järkevästi ja pysymään rauhallisina. Olen varma, että Kosovossa kaikki – sekä serbit että kosovolaiset – toivovat alueelle vakautta ja vaurautta. Tämä onkin Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin ensisijainen tavoite. Tehtävänämme ja velvollisuutenamme on rohkaista Kosovon poliittista johtoa kantamaan vastuunsa ja perustamaan demokraattiset poliittiset toimielimet, jotka kunnioittavat kaikkien kansalaisten oikeuksia ja vapauksia, ja luomaan näin Kosovon, jossa elää useita etnisiä ryhmiä ja jolla on hyvät suhteet naapureihinsa.

Pidän tältä osin myös myönteisenä neuvoston päätöstä lähettää alueelle EULEX Kosovo -operaatio, jota johtaa Yves de Kermabon. Operaation tehtävänä on auttaa kosovolaisia lainvalvonnan alalla ja oikeusvaltion luomisessa ja turvaamaan näin rauhallisen siirtymäkauden.

Mielestäni on myös hyvä, että Pieter Feith on nimitetty EU:n Kosovon erityisedustajaksi. Tämä on osoitus EU:n selvästä ja määrätietoisesta sitoutumisesta ja sen tahdosta tehdä jotakin konkreettista Balkanin alueen pysyvän vakauden eteen.

Luotan siihen, että yleisten asioiden neuvosto tekee tänään iltapäivällä kokouksessaan viisaan päätöksen. Länsi-Balkanin maiden on mahdollista liittyä tulevaisuudessa Euroopan unioniin. Ne eivät kykene liittymään EU:hun vielä lähitulevaisuudessa, mutta niistä jokaisella on siihen mahdollisuus. Siispä meidän pitäisi auttaa serbialaisia ja kosovolaisia ratkaisemaan erimielisyytensä Euroopan yhdentymisen valossa, kuten muissa osissa Eurooppaa on jo tehty. Keskiviikkona käytävä keskustelu tarjoaa ensimmäisen tilaisuuden tähän.

3. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

4. Parlamentin jäsenten valtuutuksien pätevyyteen liittyvä muistutus: ks. pöytäkirja

5. Parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö: ks. pöytäkirja

6. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

7. Ilmastonmuutosta käsittelevä väliaikainen valiokunta (toimikauden jatkaminen): ks. pöytäkirja

8. Oikaisut hyväksyttyihin teksteihin: ks. pöytäkirja

9. Yhteispäätösmenettelyä noudattaen annettujen säädösten allekirjoittaminen: ks. pöytäkirja

10. Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäyttö (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

11. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

12. Rauenneet kirjalliset kannanotot: ks. pöytäkirja

13. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

14. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

15. Vetoomukset: ks. pöytäkirja

16. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

17. Parlamentin päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

18. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. − (DE) Tämän istuntojakson esityslistaluonnoksen lopullinen versio, jonka puheenjohtajakokous laati työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti torstaina 14. helmikuuta 2008 pitämässään kokouksessaan, on jaettu. Siihen on ehdotettu seuraavia muutoksia:

Maanantai ja tiistai:

Ei muutoksia

Keskiviikko:

IND/DEM-ryhmä on pyytänyt, että äänestys Lissabonin sopimusta koskevasta Richard Corbettin ja Iñigo Méndez de Vigon mietinnöstä (A6-0013/2008) siirretään seuraavaan istuntojaksoon.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tehtävänänne on antaa Euroopan parlamentista hyvä kuva eurooppalaisia asioita tarkastelevana, vakavasti otettavana toimielimenä. Siksi kehotan teitä siirtämään sopimuksesta toimitettavaa äänestystä.

Mietintöön tehtävien tarkistusten määräaika umpeutui, ennen kuin saimme sopimuksen valiokunnalta. Emme ole saaneet vielä konsolidoitua versiota, jonka lupasitte meille. Tämä on vastoin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tekemää yksimielistä päätöstä.

Aloin esittää kysymyksiä oman konsolidoidun versioni pohjalta ja olen jo löytänyt käännöksistä harhaanjohtavia virheitä.

Me kaksi olemme olleet 29 vuoden ajan eri mieltä perustuslakiin liittyvistä asioista – avoimuutta lukuun ottamatta. Erimielisyytemme on käsitelty aina vakavasti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kunnollisen tutkimuksen jälkeen.

Ajan voimakkaasti sitä asiaa, että suorilla vaaleilla valitulle Euroopan parlamentille siirrettäisiin valtaa komissiolta, jota ei ole valittu vaaleilla. Olemme pyytäneet, ettei EU:ssa hyväksyttäisi yhtäkään säädöstä ilman parlamentin hyväksyntää. Kuinka voimme puolustaa tätä mietintöä, jos suljette päätöksentekoprosessimme, ennen kuin yksikään Euroopan parlamentin jäsen on saanut sopimuksesta luettavaa versiota?

Viimeinen HVK oli kaikkien aikojen salamyhkäisin sopimuksesta pidetty kokous. Kehotan teitä pitämään keskustelun keskiviikkona mutta siirtämään äänestystä, jotta kaikki EU:n kansalaiset voivat pitää meitä vakavasti otettavana parlamenttina.

Me emme ole täytäntöönpanoviranomaisia, vaan edustamme äänestäjiä.

  Richard Corbett, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, emme äänestä konsolidoidusta sopimuksesta vaan Lissabonin sopimuksesta, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17. joulukuuta 2007. Minulla on se täällä. Olemme kaikki saaneet sen.

Tekstillä toki muutetaan olemassa olevia sopimuksia, ja sen parissa työskentely edellyttää Lissabonin sopimukseen tehtyjen tarkistusten sekä alkuperäisten sopimusten tarkastelua. Mutta siitähän juuri meille vaaleilla valituille edustajille maksetaan: siitä, että kiinnitämme huomiota yksityiskohtiin ja vaivaudumme vertaamaan tekstejä ja selvittämään, mitä muutoksia niihin on tehty.

Meille olisi toki apua konsolidoidusta sopimuksesta, josta ilmenisi, miltä sopimukset näyttäisivät, kun tämä sopimus on ratifioitu – sanon kun se on ratifioitu, koska olen varma, että se ratifioidaan – ja jota kansalaisten olisi paljon helpompaa lukea.

Miltei kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset ovat jo julkaisseet sopimuksesta konsolidoidut versiot omalla kielellään. Minulla on täällä konsolidoitujen sopimusten englanninkielinen versio sellaisena, kuin miltä se näyttää Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Lisäksi Tanskan hallitus oli ymmärtääkseni yksi ensimmäisistä hallituksista, joka julkaisi konsolidoidun version omalla kielellään – tanskan kielellä. Olen siis varma, ettei Jens-Peter Bonden ole ollut vaikeaa saada käsiinsä sopimuksista konsolidoitua, luettavaa versiota, joka auttaisi häntä tekemään työnsä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa.

(Suosionosoituksia)

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Minun on todettava olevani melkoisen yllättynyt siitä, että sopimusta on vastustettu viikkojen ja kuukausien ajan niin aktiivisesti, voimakkaasti ja jopa aggressiivisesti, kun sitä vastustavat jäsenet eivät edes tiedä, mistä sopimuksesta me oikein puhumme.

(Suosionosoituksia)

Richard Corbett toi esiin keskeisen seikan: tässä asiassa ei ole kyse konsolidoidusta sopimuksesta, vaan uudistussopimuksen sisällöstä. Siitä ollaan useaa eri mieltä. Tämä on demokratiassa normaalia, ja on itse asiassa hyvä, että mielipiteet eroavat ja että käymme vilkasta keskustelua. Kaikkien pitäisi kuitenkin ottaa huomioon toisten mielipide ja sallia äänestyksen pitäminen.

Olemme keskustelleet tästä sopimuksesta hyvin vakavasti viikkoja ja kuukausia, ja meidän on nyt aika selvittää, kannattaako parlamentin enemmistö sopimusta vai vastustaako se sitä. Olemme todistaneet täällä tunteenpuuskia ja nähneet jäsenten yrittävän estää toisiaan puhumasta. Tällaiset tapahtumat voivat antaa yleisölle väärän viestin. Antakaamme Euroopan parlamentin enemmistön päättää tällä viikolla, kannattaako vai vastustaako se sopimusta. Siitähän demokratiassa on pohjimmiltaan kyse.

(Suosionosoituksia)

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan Richard Corbettille, jonka mukaan konsolidoitu versio on saatavana tanskan kielellä. Saatavana on versio, joka perustuu lokakuussa 2007 tehtyyn luonnokseen, mutta ei vielä konsolidoitua versiota, joka perustuisi siihen, mitä Lissabonissa hyväksyttiin 13. joulukuuta 2007. Uuteen laitokseen on lisätty tekstiä 7 000 sanan verran, ja pyydänkin Hannes Swobodaa – joka vaikuttaa olevan asiantuntija – kertomaan, mitä nämä 7 000 uutta sanaa sisältävät.

(Naurua)

(Parlamentti hylkäsi pyynnön nimenhuutoäänestyksellä.)

Torstai:

Ei muutoksia

(Esityslista hyväksyttiin.)

19. Minuutin puheenvuorot (työjärjestyksen 144 artikla)

  Puhemies. − (DE) Pidämme seuraavaksi minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, on yleisesti tiedossa, että tavoitteeksi on asetettu, että biopolttoaineilla korvattaisiin kymmenen prosenttia uusiutuvista energialähteistä.

Olen saanut sen vaikutelman, että energia-asioista, ympäristöstä, teollisuudesta ja maataloudesta vastaavat komission jäsenet ovat asiasta keskenään eri mieltä. Ajan säästämiseksi en puhu heidän henkilökohtaisesta viestinnästään. Kysyn kuitenkin, kuinka on mahdollista, että neljällä komission jäsenellä on asiasta neljä erilaista näkemystä.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, millaisen viestin voin välittää kreikkalaisille viljelijöille, jotka ovat siirtyneet tai haluavat siirtyä viljelemään raaka-ainetta ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita varten sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen jälkeen?

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (RO) Euroopan parlamentti järjesti osana kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta festivaalin, johon kutakin jäsenvaltiota pyydettiin tekemään teemaa käsittelevä elokuva. Olen ymmärtänyt, ettei Romanian alkuperäistä ehdotusta hyväksytty, koska se ei vastannut teemaa. Sen korvanneessa tuotannossa, elokuvassa nimeltä California Dreaming, oli kuitenkin vieläkin pahempia puutteita.

Elokuva ei ensinnäkään vastannut teemaa lainkaan, ja vaikka sen ensi-ilta pidettiin Cannesissa, siinä mystifioitiin todellisuutta ja annettiin kotimaastani vääränlainen kuva. Kaikissa muissa elokuvissa käsiteltiin henkilökohtaista, inhimillistä kulttuurien välistä vuoropuhelua, kun taas California Dreaming kertoo Romanian läpi kulkevasta kuvitteellisesta amerikkalaiskuljetuksesta, jonka paikallisviranomaiset pysäyttävät, ja elokuva päättyy sisällissotaan.

Elokuvaa värittävät myös säädytön kieli sekä avoimet seksi- ja väkivaltakohtaukset, jotka tekivät siitä poikkeuksellisen festivaaleilla. Mielestäni näitä asioita ei voida lukea kulttuurienvälisen vuoropuhelun hyviksi puoliksi. Pahinta on kuitenkin se, että tätä elokuvaa eivät ilmeisesti valinneet romanialaiset, vaan Euroopan parlamentin virkamiehet.

Jos tämä todella pitää paikkansa, tilanne on vakava, sillä kulttuurienvälisen vuoropuhelun kaltaisen epäpoliittisen käsitteen tietoinen politisointi tuntemattomista syistä on vahingoksi EU:n jäsenvaltion imagolle. Pyydän siksi Euroopan parlamenttia tutkimaan tätä asiaa.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, EU:n toimielinten yhtenä kulmakivenä pitäisi olla avoimuus. Tämä koskee Euroopan parlamenttia ja sitäkin enemmän Euroopan komissiota, jossa ylemmillä virkamiehillä on valtavasti valtaa mutta joita ei valvota poliittisesti juuri lainkaan.

Haluan siksi kertoa täällä Euroopan parlamentissa siitä, kuinka komissio vastaa parlamentin poliittisiin päätöslauselmiin samalla tavalla kuin ”politbyroon” tai asiakirjoja analysoineiden ”kremlinologistien” aikana. Viittaan esimerkiksi – vaikka tämä onkin vain yksi esimerkki – 13. joulukuuta 2007 pidetyn istunnon pöytäkirjaan, jonka kohdassa ”Parlamentin päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet” todetaan, että komission tiedonanto parlamentin hyväksymän päätöslauselman johdosta toteutetusta toimesta on jaettu.

Arvoisa puhemies, tämä teksti on julkaistu vain englanniksi ja ranskaksi – sitä ei siis ole julkaistu yhteisön muilla virallisilla kielillä. Se julkaistiin otsikolla SP/207/5401 verkkosivulla, jonka löytämiseen meni minulta kolme viikkoa, vaikka käytin apunani sihteeristöä ja muita parlamentin virkamiehiä. Ilman avoimuutta ei voi olla demokratiaa. Komissio hurskastelee väittäessään kuulleensa parlamenttia ja haudatessaan sen jälkeen asiakirjansa ja vastauksensa verkkoon julkistamatta niitä millään tavalla.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelu muuntogeenisistä organismeista on noussut jälleen pintaan viime viikkoina. Puolalaiset viljelijät voisivat madaltaa tuotantokustannuksiaan alkamalla viljellä muuntogeenisiä organismeja, mutta he eivät halua tehdä niin. Tämä johtuu siitä, että he haluavat suojella eurooppalaisia kuluttajia ja varmistaa, että puolalaiset maataloustuotteet ovat terveellisiä ja maukkaita.

Valitettavasti puolalaiset viljelijät joutuvat noudattamaan EU:n säädöksiä. EU:n jokaisen jäsenvaltion pitäisi saada päättää itse, haluaako se aloittaa muuntogeenisten organismien viljelyn alueellaan. Koska eurooppalaiset veronmaksajat tukevat jo merkittävällä tavalla maataloutta, maataloustuotteiden pitäisi olla vähintäänkin terveellisiä ja maukkaita eivätkä ne saisi sisältää mitään yllätyksiä.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentti keskustelee tämän viikon keskiviikkona Lissabonin sopimuksesta, ja kansalaiset seuraavat sitä, kuinka parlamentti käsittelee näitä toimielinkysymyksiä. Kansalaisista on kuitenkin vieläkin kiinnostavampaa nähdä, kuinka EU:n toimielimet käsittelevät käytännön kysymystä, joka koskee EU:n päätöksentekoa. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä koskee avoimuutta ja edunvalvontaa.

Euroopan komissio teki oikein käynnistäessään kolme vuotta sitten niin sanotun avoimuusaloitteen. Nyt komissio haluaa kuitenkin ottaa käyttöön rekisterin, jossa ei mainittaisi edunvalvojien nimiä ja joka ei sisältäisi merkityksellistä tietoa siitä, kuinka paljon rahaa edunvalvontaan käytetään.

Varoitan komission puheenjohtaja Barrosoa ja komission jäsen Kallasia siitä, etteivät he saa heikentää avoimuusaloitteen uskottavuutta eurooppalaisten silmissä, ja kehotan heitä laatimaan mielekkään rekisterin.

Juuri sellaista tarvitaan, jotta kansalaiset voivat uskoa Brysselissä harjoitetun politiikan ja tehtyjen päätösten oikeudenmukaisuuteen.

  Daniel Strož (GUE/NGL). – (CS) Aioin alun perin puhua aivan eri aiheesta. Olosuhteiden vuoksi minun on kuitenkin tuotava julki mielipiteeni erittäin vakavasta asiasta, nimittäin albaaniseparatistien tekemästä Kosovon itsenäisyysjulistuksesta.

Olen vakuuttunut siitä, että näillä tapahtumilla, jotka rikkovat kansainvälistä oikeutta, on traagiset seuraukset ja vaikutuksia koko Eurooppaan. Erityisen murheellista on se, että EU aikoo kannattaa tätä irrottautumispyrkimystä. Se tapahtuu Serbian kustannuksella, joka on jo suuresti koeteltu itsenäinen valtio. Tällaista ei voida kerta kaikkiaan hyväksyä.

Nämä irrottautumispyrkimykset tuovat elävästi mieleeni vuoden 1938 tapahtumat kotimaassani Tšekkoslovakiassa. Tuolloin saksalaisnationalistit pyrkivät irrottautumaan, ja heidän pyrkimyksensä sai tukea länsivalloilta. Tätä kaikkea seurasi kaikkien aikojen kamalin sota. Tiedämme yleisesti, että historia toistaa itseään joko farssin tai tragedian muodossa.

Emme saa antaa näistä kummankaan tapahtua. Kehotan Euroopan parlamenttia vastustamaan tätä irrottautumispyrkimystä, joka rikkoo Serbian itsemääräämisoikeutta.

  Slavi Binev (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän puheenvuoron, koska Bulgarian yhteiskuntaa on murentanut jo 18 vuoden ajan valtava sosiaalinen, taloudellinen, ympäristöä koskeva ja moraalinen ongelma. Sitä ei ole ratkaistu, vaan se jatkaa kasvuaan kuin pahanlaatuinen kasvain ennalta arvaamattomin seurauksin.

Puhun metalliyhtiöstä nimeltä Kremikovtzi, jolla pitäisi olla strateginen asema Bulgarian taloudessa. Yhtiö ei ole valitettavasti tuonut viimeisten viidentoista vuoden aikana tuloja valtion kassaan, vaan siitä on tullut koko yhteiskunnan vitsaus. Sitä käytetään vain tiettyjen mafiaryhmien yksityisenä tulonlähteenä, ja sillä täytetään poliittisten puolueiden kirstut. Tätä on tapahtunut useiden peräkkäisten hallitusten, myös nykyisen hallituksen, siipien suojassa.

Erityisen hälyttävää on se, että Kremikovtzin tämänhetkinen kriisi – se, että yhtiö saatetaan sulkea, jolloin kymmenet tuhannet työntekijät ja heidän perheensä menettävät elantonsa – johtuu suoraan sellaisten henkilöiden toiminnasta, joilla on yhteyksiä sekä alamaailmaan että ylimpään johtoportaaseen.

Näitä henkilöitä ovat entinen pääjohtaja Valentin Zahariev, entinen yleinen syyttäjä Nikola Filchev ja poliisin erityisjoukkojen eli niin sanottujen ”barettien” entinen johtaja Filko Slavov. Heidän nimensä on liitetty paitsi Kremikovtzin johtoon myös Bulgarian demokratisoitumisen pimeimpiin puoliin, kuten sotilassyyttäjä Nikolai Kolevin murhaan.

Oikeuslaitos ja hallitus ovat suojelleet ja suojelevat edelleenkin näitä ihmisiä. He katsovat edelleen olevansa lain yläpuolella. On käsittämätöntä, että jäsenvaltio…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan komissio julkisti helmikuun alussa välikertomuksen siitä, kuinka Romania on edistynyt oikeuslaitoksen uudistamista koskevassa työssään. Tämän vuoden lopullinen kertomus laaditaan kesäkuussa, ja se ratkaisee, sovelletaanko suojalauseketta. Uskon, ettei näin käy, sillä toimielimet, joita raportissa arvosteltiin viivästyksistä, voivat ratkaista tässä ajassa ongelmansa kaikilla neljällä tarkastelun kohteena olleella alueella.

Suojalausekkeen soveltaminen merkitsisi sitä, ettei tuomioistuinten päätöksiä tunnustettaisi jäsenvaltioissa. Tämä vaikuttaisi kansalaisiin ja oikeudenkäyntien osapuoliin, joiden ei pitäisi joutua maksamaan siitä, etteivät asiaankuuluvat toimielimet, hallitus ja parlamentti ole hoitaneet velvoitteitaan. Suojalausekkeen soveltaminen ei saisi vaikeuttaa Romanian kansalaisten elämää, koska laiminlyönneistä pitäisi vaatia tilille ne tahot, jotka ovat jättäneet velvoitteensa hoitamatta, eikä Romanian kansalaisia.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Australian työväenpuoluetta edustava pääministeri Kevin Rudd pyysi 13. helmikuuta virallisesti anteeksi Australian hallituksen puolesta sitä, kuinka maan alkuperäistä aboriginaaliväestöä on nöyryytetty yli kahdensadan vuoden ajan. Tämä ele puhuu puolestaan ja on erittäin ajankohtainen asia myös Euroopassa.

Vaikka toisen maailmansodan aikaisista ja sen jälkeisistä traagisista tapahtumista on kulunut yli 60 vuotta, Euroopassa on yhä maa, josta kolme miljoonaa ihmistä – teidän kansaanne, arvoisa puhemies – ajettiin maanpakoon ja jossa puoli miljoonaa ihmistä menetti kansalaisuutensa, ihmisoikeutensa ja omaisuutensa. Silti tähän päivään mennessä ei ole esitetty minkäänlaista anteeksipyyntöä.

Eurooppaa ei rakenneta nationalismin ja vastakkainasettelujen, vaan anteeksipyynnön, anteeksiannon ja sovittelupolitiikan varaan. Sen sijaan, että keskitymme kollektiiviseen häpeämiseen ja syntipukin etsimiseen, olisi hyvä, jos EU:n ja Euroopan jokaisen valtion johtajat sitoutuisivat noudattamaan ehdoitta eurooppalaisia perusarvoja, kunnioittamaan toisiaan, pyytämään anteeksi ja suojelemaan ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia. Kiitos.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensi sunnuntaina 24. helmikuuta virolaiset juhlivat itsenäisen valtionsa 90. vuosipäivää. Vaikka Viro on suhteellisen nuori valtio, se on ollut osa Euroopan kulttuuriperintöä ja jakanut Euroopan yhteiset arvot 1200-luvulta lähtien. Vaikka Viron itsenäisyysjulistuksesta on kulunut jo 90 vuotta, Viro on ollut tänä aikana vapaa maa vain 39 vuoden ajan vieraan miehityksen vuoksi. Sama koskee sen naapureita Latviaa ja Liettuaa. Haluan siksi palauttaa mieleenne erään tärkeän seikan: tasan 25 vuotta sitten Euroopan parlamentti vastasi ensimmäisenä EU:n toimielimenä 45 liettualaisen, latvialaisen ja virolaisen vapaustaistelijan pyyntöön ja hyväksyi päätöslauselman, jossa kannatettiin ajatusta näiden kolmen miehitetyn Baltian maan itsemääräämisvallan palauttamisesta. Haluan kiittää kaikkia Euroopan parlamentin entisiä ja nykyisiä jäseniä, jotka osoittivat rohkeasti solidaarisuutta kolmea Baltian maata kohtaan.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Pekingin olympialaisten alla kansainvälisen yhteisön huomio on kiinnittynyt Kiinan ihmisoikeusrikkomuksiin. Meidän on kuitenkin muistettava, että myös muut lajit, ennen kaikkea tiikerit, kärsivät hätää. Tiikerien määrä on romahtanut niistä valmistettujen tuotteiden valtavan kysynnän vuoksi. Tämä kysyntä on peräisin lähinnä Kiinasta.

Tiikerien edessä häämöttävä sukupuutto johtuu niiden salametsästyksestä Intiassa. Suojelualueilla on jopa ammuttu eläintenhoitajia, jotta tiikereihin päästäisiin käsiksi. Tämän jälkeen tiikerit on kuljetettu laittomasti rajan yli Kiinaan. Joka päivä kuolee arviolta yksi tiikeri. Tätä vauhtia tiikerit kuolevat käytännössä sukupuuttoon seuraavien viiden vuoden aikana.

Olin ilahtunut kuullessani viime viikolla uutisen, jonka mukaan Intian hallitus aikoo perustaa kahdeksan uutta suojelualuetta suojellakseen maansa hupenevaa tiikerikantaa. Uusien suojelualueiden perustaminen kestää kuitenkin viisi vuotta, ja viimeisten viiden vuoden aikana tiikereiden määrä on laskenut yli 50 prosenttia. Elleivät EU ja kansainvälinen yhteisö ryhdy kiireesti toimiin vähentääkseen tiikerituotteiden kysyntää, puuttuakseen tiikereiden salametsästykseen ja salakuljetukseen ja muuttaakseen kiinalaisten suhtautumista tiikereistä valmistettuihin tuotteisiin, uudet suojelualueet perustetaan liian myöhään.

Toivon saavani teiltä tukea tiikerien suojelusta järjestettävänä teemapäivänä.

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Viktória Mohácsi (ALDE). – (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Hyvät parlamentin jäsenet, häpeämättömän rasistiset kommentit, joita Silvio Berlusconi esitti viime viikolla vaatiessaan nollatoleranssia romaneja, laittomia siirtolaisia ja rikollisia kohtaan, ovat järkyttäviä. Emme voi hyväksyä niitä.

Eilisessä lausunnossaan Francesco Storace, joka pyrkii Rooman kaupunginjohtajaksi, puhui ”nomadien poistamisesta” ja teki näin selväksi, etteivät romanit ole tervetulleita ikuiseen kaupunkiin. On uskomatonta, että tällaisia lausuntoja annetaan 18 päivää sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman romaneja koskevasta EU:n strategiasta.

Kehotan italialaisia kollegoitani kertomaan kollegoilleen kotimaassaan, miksi me hyväksyimme tämän päätöslauselman, mitkä ovat sen tavoitteet, jotka laadimme yhdessä, ja miksi mustalaisten solvaaminen ei ole 2000-luvulla hyväksyttävää. Olen julkaissut näitä romanivastaisia lausuntoja käsittelevän avoimen kirjeen, jonka on allekirjoittanut yhteensä 72 romaniasioihin keskittyvää kansalaisjärjestöä, joista 33 toimii Italiassa, 12 Unkarissa, yhdeksän Makedoniassa, neljä Romaniassa, kolme Turkissa, kaksi Moldovassa, viisi Bulgariassa ja kaksi Ranskassa. Kiitos.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjän oppositiojohtaja Aljaksandar Milinkevitš on pidätetty tänään jälleen kerran Minskissä. Euroopan parlamentti myönsi hänelle Saharov-palkinnon vuonna 2006. Myös presidentti Lukašenkan nimekkään vastustajan Aljaksandar Kazulinin vaimo Olga Kazulin on pidätetty.

Milinkevitš osallistui yksityisyrittäjien järjestämään mielenosoitukseen. Näiden yrittäjien toimintavapautta on rajoitettu uusilla säännöksillä, jotka kasvattavat heidän verotaakkaansa ja rajoittavat heidän vapauttaan palkata työntekijöitä. Tämä ei ollut ensimmäinen mielenosoitus, jossa kyseinen yhteiskuntaryhmä osoitti tyytymättömyyttään. Marssin järjestäjät pidätettiin ja heitä kuulusteltiin ja samoin tehtiin Aljaksandar Milinkevitšille ja Olga Kazulinille, jotka eivät osallistuneet marssiin. Kuinka monta kertaa EU on seurannut passiivisena sivusta sen oman palkinnonsaajan pidättämistä? Kuinka monta kertaa ihmisoikeuksia on rikottu ilman seuraamuksia aivan EU:n itärajan läheisyydessä?

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, puolalaiset tiedotusvälineet uutisoivat viime viikolla Karolinasta, nuoresta tytöstä, jonka elämän hänen entinen poikaystävänsä pilasi. Poikaystävä nauhoitti heidän keskinäisiä intiimejä hetkiään Karolinan tietämättä ja ilman hänen suostumustaan ja julkaisi nauhoitukset Internetissä heidän suhteensa päätyttyä. Karolinan perhe ja ystävät saivat sähköpostia, joka sisälsi pornografista materiaalia. Koska Karolina ei ole alaikäinen, Puolan lainsäädäntö ei suojele häntä eikä tekijä saa rangaistusta. Puolan viranomaiset ovat ryhtyneet muuttamaan lakia mahdollisimman nopeasti suojellakseen henkilöitä, joiden yksityisyyttä ja kunniaa on loukattu tällä tavalla. Vaikka Internet ei tunne kansallisia rajoja, meillä ei ole Euroopan unionissa yhteistä lainsäädäntöä, jolla saataisiin mahdolliset lainrikkojat luopumaan aikeistaan ja jossa säädettäisiin tämänkaltaisiin tekoihin syyllistyville langetettavista rangaistuksista.

Pyydän komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tällaista toimintaa, jota voidaan pitää Internetissä tapahtuvana raiskauksena.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, eläinten turvapaikkoja käytetään Euroopassa aivan liian usein etupäässä yhteen tarkoitukseen: niihin jätetään kulkukoiria ja -kissoja. Jo tämä itsessään kuulostaa julmalta, mutta todellisesta julmuudesta kielivät käytetyt menetelmät, joihin kuuluvat julmuuden kaikki kuviteltavissa olevat muodot myrkyttämisestä näännyttämiseen ja hengiltä hakkaamiseen. Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin se, etteivät nämä julmuudet tapahdu missään kaukana vieraissa maissa, vaan sen mukaan, mitä itävaltalaiset aktivistit ovat kertoneet minulle, tällaista tapahtuu omilla kotikulmillamme. Esimerkiksi Tšekin tasavallassa on tullut aivan hiljattain esiin tapauksia, joissa eläimiä on kohdeltu julmasti.

Huolestuttavaa on myös se, että komissio on todennut lyhyesti ja ytimekkäästi lemmikkieläinten suojelun kuuluvan edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Näyttää siltä, että komissio toimii usein silloin, kun sen ei pitäisi, eikä ryhdy riittäviin toimiin, kun sen pitäisi. Tilanteen on muututtava, sillä jäsenvaltioiden toimivaltaisuus asiassa ei tarkoita sitä, että EU:n pitäisi pestä kätensä asiasta kokonaan.

Hyvät parlamentin jäsenet, pyydänkin teiltä kaikilta, ettette vaikenisi hengiltä tätä eläinten tappamisasemia koskevaa asiaa kotimaissanne. Kehotan myös komissiota ja neuvostoa tuomitsemaan nämä julmat teot.

  Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin huolissani siitä, että eräs kollegani, Sahra Wagenknecht, levitti tämän vuoden helmikuun 7. päivänä venäläisen uutistoimisto Regnumin haastattelussa väärää tietoa. Hän syytti Viron hallitusta ihmisoikeuksien polkemisesta ja Euroopan unionia salailusta asiassa, joka koskee niin sanottua pronssiyötä eli Tallinnan patsaskiistaa ja sitä seuranneita oikeudenkäyntejä Virossa.

Voin vakuuttaa teille, että meneillään olevissa oikeudenkäynneissä, joissa syytteet koskevat mellakoiden järjestämistä, kunnioitetaan oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Haluan myös muistuttaa kollegalleni, että valtion yhtenä tehtävänä on turvata yksityisomaisuuden koskemattomuus.

Tallinnassa viime vuonna tapahtunut ryöstely ei liittynyt millään tavalla sananvapauteen tai oikeuteen osoittaa mieltä. Siellä tehtiin rikoksia, ja siksi valtion oli puututtava asiaan. Rikosten puolustelu ei ylevöitä yhtäkään poliitikkoa, ja onneksi Sahra Wagenknecht ei edusta näkemyksillään koko poliittista vasemmistoa.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovon parlamentti julisti maan eilen itsenäiseksi. Serbia on näin ollen menettänyt kansakuntansa kehdon jo toista kertaa historiansa aikana. Haluan muistuttaa Euroopan parlamentille, että turkkilaiset valtasivat ensimmäisinä Serbialta tämän maakunnan keskiajalla. Meidän aikanamme Serbia on menettänyt alueestaan jälleen osan, joka oli sille hyvin arvokas. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat antaneet tälle tukensa, ja me olemme vaienneet asiasta. Hyvät parlamentin jäsenet, Kosovon itsenäisyysjulistus rikkoo kansainvälistä lainsäädäntöä maiden ja niiden rajojen eheydestä ja loukkaamattomuudesta. Kosovon itsenäisyysjulistusta voidaan myös verrata Pandoran lippaan avaamiseen, koska se edistää ääriliikkeitä ja nationalismia ja saattaa lietsoa ääriliikkeiden toimintaa Euroopassa ja sen ulkopuolella. Vastaavanlaisia vaatimuksia on esitetty jo Ossetiassa, Vuoristo-Karabahissa ja Baskimaassa. Siirtomme on hyvin ajattelematon etenkin yhden jäsenvaltion eli Kyproksen kannalta. Kuinka sen odotetaan reagoivan asiaan? Kypros taistelee maan yhdistämisen puolesta samalla, kun me tuemme separatistiliikkeitä. Meidän ei pitäisi hyväksyä Kosovon itsenäisyyttä, sillä se on uhka Euroopan turvallisuudelle ja ennen kaikkea Serbian sisäiselle turvallisuudelle.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Venäjällä pidetään presidentinvaalit maaliskuun alussa, mutta myönteisen lopputuloksen todennäköisyyteen viittaavia merkkejä ei juuri ole. Mitä näiden vaalien alla on oikein tapahtunut? Oppositio on vaiennettu, ja sen työtä on hankaloitettu järjestelmällisesti, lehdistön vapautta on rajoitettu merkittävästi, ja vaalijärjestelyjä on häiritty.

Annan vain yhden esimerkin: poliisi pidätti jälleen viime viikolla varsin tekaistuin perustein Kremliä voimakkaasti kritisoivan venäläisen oppositiopoliitikon, Garri Kasparovin. Mitä vaalien aikana mahtaa tapahtua? Näistä vaaleista puuttuu avoimuus, sillä Venäjä on estänyt ETYJ:n vaalitarkkailun. Mitä vaalien jälkeen sitten tapahtuu? On hyvin epätodennäköistä, että ihmisoikeustilanne paranisi Putinia seuraavan presidentti Medvedevin aikana. EU:n on ryhdyttävä toimiin. Venäjän kansaa ei saa jättää oman onnensa nojaan.

(Suosionosoituksia)

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, Kosovon itsenäistyminen merkitsee Balkanin alueelle suurta muutosta. Vaikka se ei tapahtunutkaan kivuttomasti, se näyttää olevan jälleen yksi vääjäämätön askel tiellä kohti Balkanin alueen sovintoa.

Kosovon tulevaisuuden turvaaminen edellyttää ratkaisua, jolla turvataan alueen alkuperäisvähemmistön, serbien, yhteisön ja yksilön oikeudet ja varmistetaan, että he voivat jatkaa elämäänsä yhteisönä omalla historiallisella synnyinseudullaan. Jos osa heistä haluaa kuitenkin lähteä Kosovosta, meidän on estettävä heitä muuttamasta niille alueille Serbiaa, joilla asuu jo muita etnisiä ryhmiä, kuten albaanien asuttamiin eteläosiin tai unkarilaisväestön asuttamiin pohjoisosiin. Tällainen joukkomuutto loisi vain uusia jännitteitä tällä hetkellä ymmärrettävästi ärtyneiden serbien sekä näiden vähemmistöjen välille.

Tämän vaaran torjuminen voisi edesauttaa toisen sovinnon tekemistä, nimittäin Belgradin ja Novi Sadin välisten sekä Vojvodinan alkuperäisvähemmistöjen ja valtion välisten suhteiden syvällistä hallintaa pitkällä aikavälillä. Se voisi myös auttaa pääsemään pois umpikujasta ja mahdollistaa toimivan valtion perustamisen Bosniaan. Etnisten oikeuksien ja suvaitsevaisuuden järjestelmä, joka on nyt määrä perustaa Kosovoon, edistäisi tämänkaltaista toivottua kehitystä. Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tuoda esiin, että ammattiliitot ovat monissa jäsenvaltioissa todella huolissaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisesta tuomiosta Laval-asiassa. Komission on tuotava kiireesti esiin näkemyksensä siitä, kuinka tämä päätös vaikuttaa työmarkkinasuhdejärjestelmiin ja erityisesti työmarkkinaneuvottelujärjestelmiin kussakin jäsenvaltiossa. Tiedän, että Ruotsissa vaikutukset ovat merkittävät ja että Irlannissa ne jäävät vähäisemmiksi. EU:n on kuitenkin ryhdyttävä toimiin tehdäkseen selväksi, ettei se hyväksy sosiaalista polkumyyntiä missään.

Erityisen tärkeää on, että komissio ja jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin estääkseen sen, että euroskeptikkojen katastrofiennusteista tulee yleinen näkemys asiasta. Todelliseen huoleen on vastattava, ja kaikki porsaanreiät, joita häikäilemättömät voivat käyttää hyväkseen, on tukittava Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien lainsäädäntöaloitteilla. Arvoisa puhemies, kehotan teitä välittämään tämän viestin komission jäsen Špidlalle ja komission jäsen McCreevylle, joilla molemmilla on tärkeä tehtävä tässä asiassa.

  Csaba Sógor (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Mainitsin aikaisemmassa puheenvuorossani voivani puhua äidinkieltäni täällä mutten kotonani. Sanalla ”täällä” viittasin Euroopan parlamenttiin ja sanalla ”kotona” tietenkin Slovakian kansalliseen parlamenttiin.

Voimme toki käyttää äidinkieltämme parlamentin ulkopuolella ja jopa muutamissa korkeakouluissa, vaikkakin paljon vähäisemmässä määrin kuin mikä olisi perusteltua ottaen huomioon unkarin kielen puhujien osuuden väestöstä. Slovakian väestöstä 6,4 prosenttia on unkarilaista alkuperää. Heistä vain 4 prosenttia saa korkeakouluopetusta ja vain 1,6 prosenttia opiskelee äidinkielellään. Ensimmäistä kertaa noin 50 vuoteen Romanian itäosissa asuvat unkarinkieliset, etniseen csángó-ryhmään kuuluvat lapset voivat saada jälleen opetusta unkarin kielellä, vaikka joissakin kylissä tämä mahdollisuus on tarjolla vain koulun ulkopuolella, jos sitä ylipäänsä on.

Tästä huolimatta komission jäsen Orbanin toteamus niin sanotusta toisesta äidinkielestä oli rohkaiseva. Olemme varmoja siitä, että jatkossa Euroopan maiden suurimmat etniset ryhmät pitävät tärkeänä paitsi maan virallisen kielen omaksumista myös sen varmistamista, että muut niiden rinnalla elävät ryhmät voivat säilyttää oman äidinkielensä ja opiskella sitä kaikilla tasoilla omissa oppilaitoksissaan ja että he voivat käyttää äidinkieltään julkishallinnossa, tuomioistuimissa ja lainsäädäntöelimissä.

Vuosi 2008 on kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Toivon, että se lunastaa nimensä mukaiset odotukset. Kiitos.

  Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE). – (BG) Arvoisa puhemies, muita heikommassa asemassa olevien lasten kasvattaminen on ongelma, joka koskee jokaista maata. Lasten oikeuksien turvaaminen ja lastensuojelu edellyttävät yhtenäistä toimintatapaa.

Laitoksissa elävien lasten määrän vähentäminen on hieno tavoite, mutta jokaisessa maassa tulee aina olemaan lapsia, jotka tarvitsevat yhteiskunnan huolenpitoa, sillä heillä ei ole vanhempia tai he ovat muista syistä sosiaalisesti heikossa asemassa. Nämä lapset ja nämä maat tarvitsevat pikemminkin solidaarisuutta kuin suureellista mahtailua, joka loukkaa heidän kunniaansa.

Pyydän Euroopan komissiolta, että se alkaisi kehittää erityisohjelmia muita heikommassa asemassa oleville lapsille ottaen huomioon sen, mitä jäsenvaltiot ovat saavuttaneet, ja pyrkimättä tahraamaan niiden mainetta.

Yksipuolisen tiedon levittämistä esimerkiksi bulgarialaisen lastenkodin tapauksesta ei pitäisi tukea. Tällainen vaikuttaa yleiseen kuvaan kotimaastani. Se ei myöskään edistä eurooppalaista politiikkaa.

Tarvitsemme ohjelmia, joissa keskitytään sosiaalisesti heikossa asemassa olevien lasten tuloksekkaaseen kasvatustyöhön riippumatta siitä, miten ja missä heitä kasvatetaan, ja joilla ehkäistään lapsityövoiman käyttöä ja torjutaan lasten joutumista mukaan toimintaan, joka vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä kielteisesti.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa teille, että YK:n täysistunnossa ratifioitiin 13. joulukuuta 2006 yleissopimus vammaisten oikeuksista ja ihmisarvosta. Tämän yleissopimuksen ratifiointi on jatkunut maaliskuusta 2007, mutta sen on ratifioinut vain 16 maata, joista kaksi on EU:n jäsenvaltioita.

Katson, että koska EU on ajanut vammaisten oikeutta sivistykseen ja ihmisarvoon, kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi ratifioida tämä yleissopimus. Sopimuksen viidessäkymmenessä artiklassa kuvaillaan tarkasti vammaisten oikeudet ihmiselämän kaikilla aloilla (terveys, oikeus, perhe) ja kehotetaan heitä osallistumaan päätöksentekoon.

  Magor Imre Csibi (ALDE). – (RO) EU:n kansalaisuuteen liittyy useita oikeuksia ja vapauksia, jotka ovat voimassa koko EU:n alueella. Siispä allekirjoittaessaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen jäsenvaltiot sitoutuivat torjumaan kaikenlaista syrjintää.

Sain kuulla tästä huolimatta muutama päivä sitten Romanian kansalaisesta, jolle ei vuokrattu Brysselissä autoa, koska hän oli Romanian kansalainen. Kyseisen työntekijän päätös perustui yksinomaan kyseisen autovuokraamon sisäiseen toimintasääntöön. Olen kuullut viime päivinä useilta Romanian kansalaisilta monista muista syrjintätapauksista, joissa perusteena on ollut Romanian kansalaisuus.

Hyvät parlamentin jäsenet, yli 490 miljoonan eurooppalaisen edustajina meidän pitäisi huolestua tästä. Voimme auttaa välttämään tällaisia tapauksia tulevaisuudessa käymällä aktiivista vuoropuhelua kansalaistemme kanssa. Katson, että demokraattisena yhteisönä Euroopan unionin velvollisuutena on edistää EU:n kaikkien kansalaisten oikeuksien kunnioittamista käynnistämällä Euroopassa syrjinnänvastaisia valistus- ja tiedotusohjelmia.

Kehotan lisäksi Euroopan komissiota varmistamaan, hoitavatko jäsenvaltiot velvoitteensa, joihin ne sitoutuivat allekirjoittaessaan sopimukset ja jotka koskevat kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, puhuitte siitä, kuinka tärkeää on varmistaa, että Kosovon kansainvälinen protektoraatti pysyy osana Serbiaa päätöslauselman 1244 ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti. En ole varma siitä, kuinka tämä liittyy Kosovon itsenäisyysjulistukseen, jonka tunnutte hyväksyvän. Olitte varmastikin oikeassa sanoessanne, että meidän velvollisuutenamme on varmistaa, että Kosovossa elää jälleen monia etnisiä ryhmiä ja että siitä tulee jälleen demokraattinen.

Tämä yksipuolinen itsenäisyysjulistus loukkaa ennenkuulumattomalla tavalla kansainvälistä lainsäädäntöä. Alueen monet sadattuhannet asukkaat, jotka kuuluvat kahdeksaan eri etniseen ryhmään, ajettiin kodeistaan miehitysjoukkojen antaessa asialle hiljaisen hyväksyntänsä. On vaikeaa uskoa, etteivät nämä joukot ole kyenneet luomaan edellytyksiä heidän paluulleen. Sen sijaan, että olisitte auttaneet luomaan tällaiset edellytykset, hyväksyitte tänään toisen albaanivaltion yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen. Arvoisa puhemies, eikö teidän mielestänne sillä ole mitään merkitystä, että tämän maan talous näyttää riippuvan Euroopassa käytävästä oopiumikaupasta?

Tšekin tasavallan parlamentti sekä muiden maiden parlamentit ovat pyytäneet ratkaisemaan tämän asian kansainvälisissä neuvotteluissa. Yrittäkäämme ymmärtää, ettei kertaluonteisia ratkaisuja, kuten mainitsitte puheenvuorossanne, ole olemassa. Jokainen ratkaisu on ennakkotapaus. Älkäämme salliko Serbian itsemääräämisoikeuden loukkaamista.

  Puhemies. − (DE) Hyvä Jaromír Kohlíček, kehotan teitä lukemaan lausuntoni uudelleen läpi. Se voisi selvittää väärinkäsitykset.

  László Tőkés (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Kosovon albaaneja itsenäisyyden saavuttamisesta ja osoittaa kunnioitustani albaanijohtaja Ibrahim Rugovan muistolle.

Jokaisessa sovittelusuunnitelmassa, joka on laadittu viime vuosikymmenellä, aikana, joka vastaa puolta Jugoslavian alueen traagisesta historiasta, lähtökohtina ovat olleet kansojen itsesääntely, autonomiat ja vallanjako. Ahtisaaren suunnitelma on viimeisin suunnitelma sarjassa, joka käsittää myös Carringtonin suunnitelman, Daytonin sopimuksen, Rambouillet'n neuvottelut ja Ohridin sopimuksen. Sen toteutuminen osoittaa, että tehtävää on vielä paljon, ennen kuin voidaan katsoa, että alueen eri etnisten ryhmien ja kansallisten yhteisöjen väliset suhteet on soviteltu. Se kuitenkin osoittaa myös, että tulevaisuudessa jokainen kriisi voidaan ratkaista kansainvälisellä yhteistyöllä.

Tässä mielessä Kosovon sovittelu toimii meille esimerkkinä ja ennakkotapauksena. Suhtaudumme luottavaisesti siihen, että myös Romanian unkarilaisväestön rauhanomaisissa itsenäistymispyrkimyksissä ja Székelyn maakunnan alueellista itsenäisyyttä koskevissa pyrkimyksissä voidaan päästä Euroopan unionin tuella onnistuneeseen lopputulokseen.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, 25. helmikuuta 1948 kommunistit kaappasivat maassamme vallan ja perustivat totalitaarisen hallinnon. Tämä oli seurausta vuodesta 1946 jatkuneista tapahtumista. Tšekkoslovakia menetti vähitellen vapautensa uudelleenmuodostetun valtion demokraattisessa ympäristössä. Sanomani on äärimmäisen tärkeä. Natsismin kukistamisen lisäksi myös kommunismin kukistaminen on osa yhtenäisen ja rauhallisen Euroopan perintöä. Sen ansiosta täällä parlamentissa istuu tänään kymmenen jäsenvaltion edustajia.

Haluan kiinnittää huomionne kolmeen seikkaan. Kommunistisymbolien käyttöönotto on tuomittava samalla tavalla kuin natsisymbolienkin käyttö. Kommunismi ja natsismi on nähtävä toisiaan vastaavina ilmiöinä erityisesti niiden uhrilukujen vuoksi, joihin ne ovat johtaneet. Kommunistit ja natsit loivat totalitaariset hallintojärjestelmänsä demokraattisiin valtioihin käyttämällä demokratiaa väärin. Siksi meidän on oltava edelleen Euroopan unionissa tarkkaavaisia. Euroopan parlamentin pitäisi viettää minuutin hiljaisuus kommunismin uhrien muistolle.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, tupakan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten mukaan varat, joita myönnetään nyt ensimmäisestä pilarista suorina tukina kasvattajille, siirretään vuodesta 2009 alkaen toiseen pilariin, joka koskee rakennetoimenpiteitä.

Kotimaassani Kreikassa tupakkaa viljellään yleensä karuilla alueilla. Sitä viljelevät köyhät viljelijät, joilla ei ole muita vaihtoehtoja. Siispä tupakanviljelyn päättyminen tietyillä alueilla johtaisi sosiaalisiin, taloudellisiin ja ekologisiin ongelmiin.

Olen myös havainnut, että muutoksella tähdätään pikemminkin tupakanviljelyyn kuin tupakointiin. Jos yrittäisimme vähentää tupakanviljelyä ja tupakointia samanaikaisesti, olisimme kaikki yhteisymmärryksessä, ja näinhän asian pitäisi olla. Näin ei kuitenkaan ole. Euroopan tupakkateollisuus jatkaa savukkeiden valmistusta, mutta kaikki tupakka tuodaan yhteisön ulkopuolisista maista.

Siksi meidän pitäisi hyödyntää YMP:n uudistuksen tarjoama tilaisuus ja yrittää korjata tämä epäkohta. Meidän on osoitettava, että EU on tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja solidaarinen. Siksi pyydän, että nykyinen järjestelmä säilytettäisiin vuodesta 2009 eteenpäin ja että tupakanviljelijät jatkaisivat…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, Romanian parlamentti ratifioi Euroopan unionin uudistussopimuksen 4. helmikuuta 2008. Pidämme Romanian parlamentissa ratifiointia myönteisenä asiana.

Uudistussopimuksessa vahvistetaan kansalaisten tasa-arvoisuuden periaate, annetaan EU:n perusoikeuskirjalle lainvoima, annetaan kansallisille parlamenteille valta valvoa toissijaisuusperiaatteen toteutumista, tunnustetaan yhtäläiset mahdollisuudet käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, korostetaan energian toimitusvarmuuden merkitystä, lujitetaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuhenkeä tällä alalla ja määrätään ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavista erityistoimenpiteistä.

Alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite ja sen ottaminen yhdeksi tavoitteeksi johti siihen, että sopimuksen ratifioinnin jälkeen toiminta lisääntyi Euroopan parlamentin valiokunnissa, joiden tärkeänä tehtävänä on laatia rakenne- ja koheesiopolitiikkaa.

Liikenne- ja matkailuvaliokunnan näkökulmasta uudistussopimuksessa laillistetaan yhteispäätösmenettely, jota käytetään jo merenkulun ja ilmailun aloilla, ja siinä luodaan oikeusperusta, jonka pohjalta Euroopan parlamentti voi ehdottaa tukitoimia matkailualan identiteetin vahvistamiseksi.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Puhun ties kuinka monetta kertaa täällä parlamentissa Rába-joen jatkuvasta saastumisesta viimeisten seitsemän vuoden aikana. Asianosaiset itävaltalaisvirastot ovat antaneet meille useita lupauksia, ja Itävallan ja Unkarin viranomaiset ovat laatineet toimintasuunnitelman. Euroopan unioni on seurannut prosessia tiiviisti, ja Itävallan ja Unkarin perustama jokikomitea kokoontuu säännöllisesti, viimeksi tällä viikolla.

Näyttää siltä, että poliitikot tekevät kyllä oman osuutensa, mutta samaan aikaan joki tekee kuolemaa. Lisäksi se tekee nykyisin kuolemaa paitsi Unkarin myös Itävallan puolella rajaa. Joesta on kadonnut toistaiseksi 11 kalalajia, ja 13 lajia on vakavasti uhattuna. Greenpeace on tehnyt useaan otteeseen pistokokeenomaisia tarkastuksia ottamalla joesta vesinäytteitä ja vahvistanut, että itävaltalaiset tehtaat saastuttavat vettä laittomasti ja ylittävät sallitut rajat moninkertaisesti. Joessa on enemmän vaahtoa kuin koskaan ennen.

Arvoisa puhemies, joki, josta puhun, ei ole mikään viemäri, vaan Natura 2000 -kohde, aito kosteikkoalue. Alueen asukkaat katsovat, että joko EU:n lainsäädäntö on riittämätöntä tai sitten sitä ei noudateta riittävästi. Mielestäni Euroopan parlamentin on jatkettava asian käsittelyä, kunnes siihen on saatu lopullinen ratkaisu. Kiitos. Aion todellakin tehdä niin.

  Iuliu Winkler (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin koheesiopolitiikan rahoitusvälineillä on suuri merkitys EU:n alueiden välisten erojen pienentämisen kannalta.

Koheesiopolitiikan rahoitusvälineistä myönnetyillä varoilla on suuri merkitys EU:n uusimmille jäsenvaltioille, koska niillä varmistetaan näiden maiden köyhimpien alueiden tuleva kehitys. Näiden varojen käyttöaste uusissa jäsenvaltioissa kasvaa jatkuvasti. Euroopan unionin on mukautettava koheesiopolitiikan välineistä myönnettäviä varoja niin, että ne vastaavat laajentuneen EU:n tilannetta.

Romanian ja Bulgarian liittymisen myötä koheesiopolitiikan resursseja on välttämätöntä lisätä vuoden 2013 jälkeen. Koheesiorahastojen kasvattaminen on EU:n viimeaikaisen laajenemisen looginen seuraus. Se osoittaa, että EU:n politiikka vähemmän kehittyneiden alueiden suhteen on johdonmukaista, ja on voimakas poliittinen merkki uusille jäsenvaltioille.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, olemme keskustelleet hiljattain paljon energiatehokkuudesta. Käytäntö on osoittanut, että nykyiset kotitalouskoneiden merkinnät, jotka kertovat kuluttajille laitteen energiatehokkuudesta, eivät anna asiasta luotettavaa kuvaa. Koska useimmat kaupoissa myytävät laitteet kuuluvat A-luokkaan, kuluttajat eivät saa selvää tietoa siitä, kuinka paljon laitteen käyttö säästää energiaa, ja laitevalmistajat menettävät motivaationsa kehittää energiatehokkaita laitteita.

Jos haluamme kannustaa sekä kuluttajia että laitevalmistajia, meidän on varmistettava, että kotitalouskoneet luokitellaan uusiin energialuokkiin. Laitteiden alkuperäinen luokitus otettiin käyttöön vuonna 1994. Kehotan Euroopan komissiota nopeuttamaan sekä kotitalouskoneiden uuden merkintäjärjestelmän kehittämistä että meneillään olevaa prosessia, jonka myötä tähän järjestelmään otetaan mukaan myös muita laitteita.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, asiani koskee maaseutuympäristön suojeluohjelman (REPS) maksujen suorittamista viljelijöille. Nämä maksut on suoritettu viimeisten 14 vuoden ajan hyvin varhaisessa vaiheessa – heti, kun asiakirjat on toimitettu komissiolle tai Irlannin maatalousministeriöön. Ymmärtääkseni maksujen suorittamista on nyt viivästetty, ja jo yli 6 000 viljelijän maksut ovat myöhässä. Tämä luku kasvaa käsittääkseni muutaman kuukauden sisällä 60 000:een.

Viljelijät ovat suunnitelleet talouttaan 12 kuukaudeksi eteenpäin ja tehneet suunnitelmia pankkiensa kanssa. Nyt monet heistä eivät kykene tämän muutoksen vuoksi maksamaan lainaansa takaisin pankille.

Pyydän, että näkemykseni välitetään komission jäsenelle ja että tämä asia ratkaistaan niin, että vanha järjestelmä, joka oli käytössä 14 vuotta, otetaan uudelleen käyttöön.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, kansainvälinen lainsäädäntö on tämän asian suhteen selkeä. Kosovo katsotaan valtioksi sitten, kun sillä on kansa, oma alue ja julkiset palvelut. Kosovossa ei ole julkisia palveluja. Komissio voi matkustaa itse paikan päälle toteamaan tämän. Kosovossa toimii vain mafia.

Valtio on suvereeni, kun se on täysivaltainen eli itsenäinen. Kuten parlamentin puhemies juuri totesi, Kosovon tapauksessa kyse on valvotusta itsenäisyydestä.

Valtio on suvereeni, kun sillä on itsemääräämisoikeus eli kun se on kreikan kielellä autonomos – eli kun se voi päättää itse, mitä se tekee. Kosovossa päätöksiä tekevät Nato ja Yhdysvallat.

Valtio on suvereeni, kun sillä on yksinomainen toimivalta. Kosovon alueella toimii kuitenkin useita vaikuttajia, ei vain yhtä.

Valtio on suvereeni, kun se kunnioittaa uti possidetis -periaatetta eli rajojen loukkaamattomuuden periaatetta.

Kosovo ei siis täytä yhtäkään kriteeriä, jotka kansainvälinen lainsäädäntö asettaa suvereenille valtiolle. Miksi? Siksi, että perustettuamme rikollis- ja mafiavaltioita kehitämme nyt laboratoriovaltioita, joissa Euroopan komissio tekee federalistisia testejä ja kokeita hajottamalla maita.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Kosovon eilinen itsenäisyysjulistus luultavasti on ja tulee olemaan vaarallinen ennakkotapaus maailman monien maiden ja alueiden kehityksen kannalta. Se, että Yhdysvallat ja useimmat EU:n suuret jäsenvaltiot ovat tukeneet voimakkaasti itsenäistymistä, tekee asiasta vieläkin kyseenalaisemman, sillä alusta asti on ollut selvää, että asiassa rikotaan kansainvälistä lainsäädäntöä.

Balkanien kannalta paljon parempi ratkaisu olisi se, että EU tukisi voimakkaammin Serbian demokratisointia. Tämä puolestaan parantaisi ilmapiiriä prosessissa, jossa serbien ja albaanivähemmistön suhteita kehitetään heidän omalla alueellaan. Kyse olisi tietenkin pitkän aikavälin prosessista. On myös naiivia ajatella, ettei vaatimuksista, jotka koskevat vähemmistöjen oikeutta alueelliseen itsenäisyyteen ja joita tämä ennakkotapaus ruokkii, tule lähitulevaisuudessa ratkaisematonta ongelmaa EU:n jäsenvaltioissa.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tukea kollegaani ja pyytää komissiolta, ettei se ryhtyisi riitelemään Irlannin eri viranomaistahojen kanssa seuraavina kuukausina, koska meillä on tehtävänämme varsin tärkeää työtä. Onko minun todella tarpeen selittää juurta jaksain, mitä irlantilaisilta vaaditaan Lissabonin sopimusta koskevassa asiassa?

Haluan tuoda erityisesti esiin tavan, jolla virkamiehet ovat aiheuttaneet haittaa maaseutuympäristön suojeluohjelman (REPS) maksujärjestelmälle Irlannissa. Irlannin maatalousministeriön virkamiehet ovat 14 vuoden ajan – komission suostumuksella – päättäneet aikataulusta, jonka mukaan maaseutuympäristön suojeluohjelman maksut suoritetaan tuhansille viljelijöille ja heidän perheilleen. Tänä vuonna, viime kuussa, komissio päätti, ettei maksuja suoriteta nyt vaan vasta vuoden lopussa. Olkaa hyvät älkääkä ryhtykö riitelemään irlantilaisten maanviljelijöiden tai minkään irlantilaistahon kanssa tänä vuonna näiden kaikkien vuosien jälkeen. Maksakaa viljelijöille ne rahat, joihin heillä on oikeus, kuten olette tehneet jo 14 vuoden ajan. Nyt ei ole aika ryhtyä riitelemään. Olkaa hyvät ja kuunnelkaa meitä.

  Puhemies. − (PT) Päätämme tämän kohdan käsittelyn.

20. Witold Tomczakin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana Aloyzas Sakalasin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0008/2008) Witold Tomczakin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä [2007/2130(IMM)].

  Aloyzas Sakalas, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, Witold Tomczak pyysi huhtikuussa 2005 Euroopan parlamenttia puolustamaan hänen koskemattomuuttaan rikosoikeudenkäynnissä. Vuotta myöhemmin Euroopan parlamentti kuitenkin päätti olla puolustamatta hänen koskemattomuuttaan.

Toukokuun 21. päivänä 2007 Tomczak pyysi jälleen Euroopan parlamenttia puolustamaan hänen koskemattomuuttaan. Hän esitti tällöin pyyntönsä tueksi kolme perustetta. Ensimmäinen peruste oli se, että Tomczakin mukaan Ostrówin tuomioistuin ei antanut hänen tutustua tapaustaan koskeviin asiakirjoihin. Valituksen käsittelyn jälkeen kuitenkin selvisi, että Tomczak pääsi tutustumaan asiakirjoihin vieraillessaan tuomioistuimessa henkilökohtaisesti. Hän otti jopa valokuvia ainakin yhdestä asiakirjasta.

Toinen peruste oli se, että Tomczakin mukaan asiaa ei käsitellä puolueettomasti, sillä asian käsittelyä valvova tuomari pyysi tapauksen oikeuskäsittelyä johtavaa tuomaria tekemään päätöksen mahdollisimman nopeasti, jopa syytetyn poissa ollessa. Tämä pyyntö esitettiin kuitenkin sen jälkeen, kun Tomczak oli jättänyt saapumatta oikeuskäsittelyyn kaksitoista kertaa.

Kolmas peruste oli se, että Tomczakin mukaan Ostrówin tuomioistuin suhtautuu asenteellisesti häneen henkilönä. Hänen mukaansa oikeuskäsittelyä johtava tuomari asuu samassa kaupungissa kuin syyttäjä, jota vastaan Tomczak oli aikaisemmin nostanut syytteitä. Tämä ei kuitenkaan vielä itsessään estä kyseistä tuomaria toimimasta puolueettomasti.

Lisäksi Tomczak on saanut tilaisuuden valittaa korkeampaan tuomioistuimeen ja vedota Puolan korkeimpaan oikeuteen. Witold Tomczak toimi Puolan parlamentin jäsenenä vuonna 1999. Puolan oikeusviranomaisten pitäisi ottaa asianmukaisesti huomioon hänen esittämänsä väite, jonka mukaan hänen koskemattomuutensa, joka johtuu hänen asemastaan kansallisen parlamentin jäsenenä, pitäisi olla muodollinen este rikosoikeudenkäynnille.

Oikeudellisten asioiden valiokunta on ottanut huomioon sen ongelmallisen oikeudellisen seurauksen, että Puolan lainsäädännön mukaan Tomczak saattaa menettää paikkansa parlamentissa, ja valiokunnan puheenjohtaja on esittänyt komissiolle asiasta suullisen kysymyksen. Komission jäsen Frattini vastasi kysymykseen 14. tammikuuta 2008 ja lupasi ottaa yhteyttä Puolan viranomaisiin varmistaakseen, ettei Puolan lainsäädännön perusteella Euroopan parlamentin ja kansallisen parlamentin jäseniä kohdella eri tavalla.

Komission kanssa käymänsä vuoropuhelun jälkeen oikeudellisten asioiden valiokunta päätti, ettei se suosittelisi Tomczakin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista edellä mainituista syistä.

On selvää, ettei Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan 8 ja 9 artiklaa voida soveltaa Tomczakin tapauksessa. Hänen pyyntöään pitäisi käsitellä pyyntönä, joka koskee Euroopan parlamentin päätöstä pyytää häntä vastaan nostetun kanteen käsittelyn lykkäämistä, mikä esimerkiksi on mahdollista Puolan perustuslain 105 artiklan nojalla.

Vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti parlamentti voisi päättää puolustaa yhden jäsenensä koskemattomuutta, jos olisi syytä epäillä syytteen perustuvan aikomukseen haitata jäsenen poliittista toimintaa (fumus persecutionis). Witold Tomczakin tapauksessa tällaisesta ei ole selvää näyttöä.

Esiin tuomieni seikkojen perusteella suosittelen, ettei Euroopan parlamentti puolusta Witold Tomczakin koskemattomuutta.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentaarisen koskemattomuuden tärkeimpänä tavoitteena on suojella itse parlamenttia, demokraattisesti valittua kansanedustuslaitosta. Sillä varmistetaan, että parlamentti on kokonaisuudessaan riippumaton ulkoisesta painostuksesta, ja taataan parlamentin jäsenille sananvapaus ja toimintavapaus heidän hoitaessa parlamentaarisia tehtäviään. Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuden oikeusperusta vahvistetaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevassa pöytäkirjassa vuodelta 1965. Pöytäkirjan 8 artiklassa todetaan, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella. Samoin 9 artiklassa todetaan, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus sekä toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus. Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin, kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Edellä todetun valossa on pantava merkille, etteivät Witold Tomczakia vastaan nostetut syytteet liity mielipiteisiin, joita hän ilmaisi, tai tapaan, jolla hän äänesti hoitaessaan tehtäviään, koska hän ei ollut Euroopan parlamentin jäsen kyseisten tapahtumien tapahtumahetkellä. Olosuhteet huomioon ottaen ei siis ole oikeudellisesti perusteltua taata Tomczakille parlamentaarista koskemattomuutta. Witold Tomczakin tapaus on kuitenkin tuonut esiin sen, etteivät järjestelyt, jotka koskevat edustajien valitsemista Puolan parlamentin alahuoneeseen, Sejmiin, ja Euroopan parlamenttiin Puolassa, ole yhtenäiset siltä osin kuin kyse on ehdokkaille asetetuista ehdoista sekä olosuhteista, joissa edustajat voivat valituksi tultuaan menettää edustajanpaikkansa.

Asiasta keskusteltiin erityisistunnossa, ja liittyessään Euroopan unioniin Puola sitoutui noudattamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä ottaen erityisesti huomioon sen suorat vaikutukset jäsenvaltion sisäiseen lainsäädäntöön. Haluan käyttää tämän tilaisuuden pyytääkseni, että Puolan alahuoneen jäsenten asemaa koskeva lainsäädäntö ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskeva lainsäädäntö yhtenäistettäisiin mahdollisimman pian. Tällä hetkellä tilanne on se, että Euroopan parlamentin jäsen voi menettää edustajanpaikkansa automaattisesti tiettyjen tekojen vuoksi, kun taas Puolan alahuoneen jäsentä ei välttämättä rangaista samoista teoista millään tavalla.

  Marek Aleksander Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Witold Tomczakin tapaus on esimerkki siitä, ettei Puolan oikeusjärjestelmä ole hyväksynyt sitä, että kun Puolasta tuli EU:n jäsen, valtio sitoutui noudattamaan EU:n voimassa olevaa oikeusjärjestelmää. Euroopan parlamentti ei ole vielä tehnyt päätöstä Tomczakin koskemattomuudesta, mutta toimivaltainen tuomioistuin vahvisti silti istunnon ajankohdaksi viime viikon, 15. päivän helmikuuta.

Näin tehdessään tuomioistuin ylenkatsoi Euroopan parlamenttia ja rikkoi Euroopan parlamentin työjärjestystä ja Puolan rikoslainsäädäntöä, jonka mukaan jäsentä koskeviin rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin ei voida ryhtyä, ennen kuin Euroopan parlamentti on tehnyt päätöksen koskemattomuudesta. Kuvailemani tilanteen perusteella voidaan päätellä, että olemme Witold Tomczakin tapauksessa tekemisissä joko poikkeuksellisen epäpätevän tuomioistuimen kanssa tai sitten tuomioistuin pyrkii tuomitsemaan Tomczakin vähäisestä rikkomuksesta, jolloin hän menettäisi paikkansa Euroopan parlamentissa.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, kehotan kaikkia parlamentin jäseniä äänestämään Witold Tomczakin parlamentaarisen koskemattomuuden kumoamista vastaan. Olemme käyneet täällä Euroopan parlamentissa erinomaista keskustelua. Kaikki ovat olleet samaa mieltä siitä, ettei Puola voi soveltaa kahdenlaisia sääntöjä – yksiä sääntöjä Puolan kansallisen parlamentin jäseniin ja toisia, paljon tiukempia sääntöjä täällä istuviin Euroopan parlamentin jäseniin. Asiasta vastaava komission jäsen Frattini lupasi lähettää Puolan oikeusministerille kirjeen ja pyytää koskemattomuuden kumoamista koskevien sääntöjen yhtenäistämistä.

Puhuin komission jäsen Frattinin kanssa 14. tammikuuta pidetyn kokouksen jälkeen ja tapasin hänet kaksi viikkoa sitten. Tällöin hän sanoi antaneensa yksiköille määräyksen lähettää kirje. Otin viime viikolla yhteyttä hänen toimistoonsa. Toimistosta vahvistettiin, että kirje oli lähetetty ja että saisin siitä kopion saman päivän aikana. Yhtäkkiä minulle soitettiin komission jäsen Frattinin toimistosta ja kerrottiin erilainen tarina. Soittaja sanoi, ettei kirjettä ollut vielä lähetetty. Tässä siis olemme ilman kirjettä ja vastausta Puolan hallitukselta.

Sääntömme ovat varsin selvät: meidän on järjestettävä äänestys. Kehotan teitä siksi äänestämään koskemattomuuden kumoamista vastaan ja pyydän, että asia siirretään takaisin valiokuntaan, jotta voimme tehdä mahdollisesti uuden päätöksen saatuamme komission jäsen Frattinin kirjeen ja vastauksen Puolan hallitukselta.

  Aloyzas Sakalas, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni koskemattomuuden kumoamista koskevan kysymyksen seuraukset eivät ole samat kuin koskemattomuuden kumoamisen seuraukset. Witold Tomczak kutsuttiin ja hänen odotettiin saapuvan oikeuden eteen kaksitoista kertaa, mutta hän jätti tulematta.

Puolan oikeusviranomaisten pitäisi ratkaista puolueettomasti kaikki Tomczakin tapauksen yhteydessä esiin nousseet menettelyä koskevat ja aineellisoikeudelliset kysymykset sekä erityisesti kysymys mahdollisesta herjaavan kielen käytöstä poliiseja kohtaan. Haluan siksi korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin se, kumottiinko Witold Tomczakin koskemattomuus asianmukaisella tavalla oikeusprosessin alussa hänen ollessaan Puolan parlamentin jäsen, on kysymys, jonka voi ratkaista vain toimivaltainen puolalainen oikeusviranomainen, tässä tapauksessa Ostrów Wielkopolskin piirituomioistuin. Valitusmahdollisuus on aina olemassa.

Toiseksi sitä, että Tomczak saattaa menettää edustajanpaikkansa Euroopan parlamentissa, ei voida pitää syyttäjän motiivina, koska tapahtuma-ajankohtana 19. kesäkuuta 2004 Tomczak ei ollut Euroopan parlamentin jäsen eikä kansallisen parlamentin jäseniin sovellettavassa laissa säädetä tällaisista seurauksista.

Näiden seikkojen perusteella oikeudellisten asioiden valiokunta suosittelee, ettei Euroopan parlamentti puolusta Witold Tomczakin parlamentaarista koskemattomuutta.

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

21. Seurattavuus taloudellisissa kysymyksissä (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana José Javier Pomés Ruizin talousarvion valvontavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0010/2008) seurattavuudesta taloudellisissa kysymyksissä [2007/2141(INI)].

  José Javier Pomés Ruiz, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on halunnut aina EU:n varojen käyttöä koskevan politiikan olevan avointa. Se halusi avoimuutta myös silloin, kun esiin nousi kenties huonon hallinnon vuoksi ongelmia, joiden vuoksi Jacques Santerin johtaman komission oli erottava.

On todettava, että tämän jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti: Euroopan parlamentti on kehittänyt avoimuuspolitiikkaa edelleen, ja komissio on tukenut parlamenttia. Barroson komission osoittama mielenkiinto asiaa kohtaan on johtanut jopa siihen, että tavoitteen saavuttamiseksi on perustettu varapuheenjohtajan virka, jota hoitaa varapuheenjohtaja Siim Kallas. Toivotan hänet tervetulleeksi.

EU:n kansalaisten on saatava tietää, mitä teemme sillä varsin pienellä rahamäärällä, vajaalla yhdellä prosentilla, jonka he maksavat Euroopan unionille. Yhteisön varojen käytön valvontaa on tehostettava lisäämällä näkyvyyttä. Näkyvyydellä ei tarkoiteta enää vain ilmoitusta, joka ripustetaan kaupungintalon seinälle tai pystytetään aluerahastojen tai koheesiorahaston rahoittaman rakennuskohteen yhteyteen. Meidän on tehtävä enemmän. Meidän on voitava määrittää, mihin se pieni rahamäärä, jonka eurooppalaiset veronmaksajat ovat maksaneet jäsenvaltioiden kautta, on käytetty.

Juuri tästä on kyse avoimuusaloitteessa, jota Euroopan parlamentti kannattaa voimakkaasti. Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tuodaan esiin kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että meidän on tehtävä vielä vähän enemmän. Tekstissä sanotaan, että avoimuuden on ilmettävä siten, että julkaisemme mustia listoja sekä tietoja siitä, mitkä tarjoajat on hyväksytty ja mitkä ehdokkaat on suljettu pois, ja että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) tarvitsee menettelysäännöstön, jotta voimme taata syyttömyysolettaman noudattamisen, toisin kuin monessa tapauksessa tähän asti. Euroopan unionissa Euroopan parlamentilla on siis jo oma eettinen säännöstönsä. Me emme ole viranhaltijoita vaan poliitikkoja. Meidän on toimittava avoimesti, ja toimintamme onkin jo avointa.

Siispä kohtaan 22 tehdyssä tarkistuksessa 2 pyydän avoimuusaloitteessa esitetyn listan poistamista lähinnä siksi, että Euroopan parlamentti on jo tehnyt päätöksiä taloudellisista eduista ja työ- ja virkamatkoista, ja siksi, että katsomme koko EU:n tarvitsevan säännöt. Euroopan parlamentilla on omat sääntönsä, mutta niitä on parannettava ja kehitettävä ehkä vieläkin pidemmälle.

Toisessa tarkistuksessa pyydän poistamaan ilmaisun, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäsenet hoitaisivat julkisia virkoja. Me emme ole virkamiehiä, vaan poliitikkoja. Tällainen sekaannus voi aiheuttaa ongelmia joidenkin maiden kansallisessa lainsäädännössä.

Kannatamme ajatusta avoimuuden lisäämisestä myös siksi, että haluamme kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä 80 prosenttia EU:n varoista. Siispä kehotamme jäsenvaltioita toimittamaan kansalliset tarkastuslausumat. Tämä on kiireellinen ja tärkeä asia, ja korostamme, että näin on tehtävä. Mietinnössä puhutaan myös siitä, että komission jäsen Kallasin esittelemään aloitteeseen on lisättävä ajatus yhteisön varojen takaisin perimisestä. Tätä seikkaa ei voida jättää pois: kun rahojamme käytetään väärin, meidän on tiedettävä, missä ne ovat, miten ne saadaan takaisin ja koska ne saadaan takaisin.

Arvoisa komission jäsen, avoimuuden alalla on jo saatu aikaan monia parannuksia, mutta Euroopan parlamentti haluaa tehdä vielä paljon lisää.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla on suuri ilo olla täällä tänään komission puolesta puhumassa avoimuudesta, joka on hyvin tärkeä asia. Haluan kiittää José Javier Pomés Ruizia tästä valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä sekä talousarvion valvontavaliokuntaa sen arvokkaasta työpanoksesta.

Mietinnössä käsitellään viittä keskeistä asiaa. Ensinnäkin siinä annetaan neuvoja sellaisten tietojen julkaisemisesta, jotka koskevat niitä, jotka saavat EU:n varoja määrärahojen ja sopimusten muodossa. Pyrimme panemaan täytäntöön muutetun varainhoitoasetuksen avoimuutta koskevat säännökset. Nämä säännökset sisällytettiin tekstiin parlamentin työn tuloksena, ja ne tulivat voimaan toukokuussa 2007.

Suorasta hallinnoinnista todettakoon, että komissio avasi viime vuonna verkkosivuston, jonka kautta pääsee eri pääosastojen kaikille keskeisille sivustoille. Vaikka näitä sivuja päivitetäänkin, sivusto näyttää edelleen melko sekavalta ja monimutkaiselta. Komission yksiköt pyrkivät kehittämään sitä.

Yhteisestä hallinnoinnista todettakoon, että komission tehtävänä on laatia jäsenvaltioiden kanssa näitä tietoja koskevat yhteiset säännöt ja sopia jäsenvaltioiden kanssa niistä ennen huhtikuuta 2008, kuten todetaan Dan Jørgensenin mietintöluonnoksessa vastuuvapauden myöntämisestä. Jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa tiedoista. Komissio kantaa vastuun sovellettavista säännöistä ja sen varmistamisesta, että jäsenvaltiot noudattavat varainhoitoasetuksen säännöksiä.

Toiseksi José Javier Pomés Ruizin mietinnössä käsitellään perintää. Toin tammikuussa 2008 talousarvion valvontavaliokunnassa selvästi esiin, ettei komissio ole kyennyt toistaiseksi antamaan parlamentille kattavaa kuvaa kaikista perintätoimistamme. Esitin arvion vuonna 2006 tehdyistä perinnöistä ja ilmoitin omiin järjestelmiimme tehtävistä parannuksista, jotta ABAC-kirjanpitojärjestelmä sisältäisi tänä vuonna tarkempia ja kattavampia tietoja perinnästä. Keskustelemme Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa tähän tähtäävistä menetelmistä.

Perintää koskevat tiedot ovat epätäydellisiä, ellei jäsenvaltioilta saada luotettavia tietoja. Maatalouden kohdalla tilanne on rohkaiseva. Komissio hyväksyy huomenna toimintasuunnitelman, jolla lisätään tehtäviämme rakennerahastojen valvonnan suhteen ja jossa käsitellään muun muassa tätä asiaa.

Kolmas mietinnössä käsitelty seikka liittyy taloudellisten etujen ilmoittamiseen ja erityisesti heinäkuussa 2006 tehdyn riippumattoman vertailututkimuksen tuloksiin. Tutkimus tehtiin osana Euroopan avoimuusaloitetta ja sen tulokset julkaistiin vuonna 2007.

Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että EU:n useimpia toimielimiä säännellään tiukemmin kuin kansallisia toimielimiä. EU:n toimielimistä komissiolla ja Euroopan investointipankilla on kattavimmat eettiset säännöstöt.

Tutkimuksessa todettiin, että komissiolla on suhteellisen hyvin kehittynyt järjestelmä eturistiriitojen ilmoittamista varten, mutta siinä kehotetaan myös kiinnittämään huomiota tilapäisen eettisen komiteamme toimivaltuuksien laajentamiseen, niin että sillä olisi laajempi neuvoa-antava tehtävä. Kehotan teitä tutustumaan tutkimukseen ja tekemään sen perusteella johtopäätöksiä, jotka ovat mielestänne olennaisia Euroopan parlamentin kannalta.

Neljäs José Javier Pomés Ruizin mietinnössä käsitelty asia koskee komissiota neuvovien asiantuntijaryhmien kokoonpanoa. Haluan kiittää José Javier Pomés Ruizia siitä, että hän on pannut merkille tähän asti tehdyn työn arvon. Otamme huomioon suosituksenne, jotka koskevat ylimääräisten parannusten tekemistä.

Viides ja viimeinen pääkohta koskee toimielinten sisäistä hallinnointia. Jäsenvaltioiden oli määrä lähettää vuotuiset toimintakertomukset viime perjantaihin eli helmikuun 15. päivään 2008 mennessä. Olemme saaneet tänään puoleenpäivään mennessä vastaukset 22 jäsenvaltiolta. Arvioimme, kuinka hyvin nämä kertomukset vastaavat varainhoitoasetuksen velvoitteita, ja raportoimme teille heti, kun meillä on selvä käsitys asiasta, myös kertomusten laadusta.

Lopuksi totean, että otamme avoimuuden hyvin vakavasti ja että Euroopan avoimuusaloite tuottaa tuloksia monilla mietinnössä käsitellyillä aihealueilla.

(Suosionosoituksia)

  Ingeborg Grässle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, avoimuusaloite on kenties Barroson komission suurin saavutus.

Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä sanoistanne ja siitä, että haluatte, että edunsaajia koskevien tietojen julkistaminen yhtenäistetään. Tämä oli merkittävä parlamentin ja komission välinen keskustelunaihe viime vuonna. Kuten tiedätte, Euroopan parlamentti ja PPE-DE-ryhmä ovat tukeneet teitä aina avoimuutta koskevassa asiassa, koska haluamme tietää, saavutammeko poliittiset tavoitteemme edunsaajien eli rahoituksen vastaanottajien kautta. Tässä on kyse poliittisten tavoitteidemme saavuttamisesta eikä mistään muusta, ja meidän on saatava enemmän tietoa kuin tällä hetkellä saamme.

Arvoisa komission jäsen, työstätte parhaillaan uusia eettisiä sääntöjä. Katsomme, että toimielimet tarvitsevat näitä sääntöjä ja että komission jäsenet tarvitsevat itse uudet menettelysäännöt. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan kuitenkin muistuttaa, ettei komission tehtävänä ole asettaa parlamentille sääntöjä. Laadimme sääntömme itse. Emme ole virkamiehiä, kuten EU:n muiden toimielinten jäsenet, vaikka epätarkka kielenkäyttö saattaakin antaa tällaisen vaikutelman.

Olemme tehneet tarkistuksen 22 kohtaan, ja pyydän teiltä vilpittömästi tukeanne. Haluamme korvata luettelon viittauksella olemassa oleviin sääntöihin. Luettelot ovat toki hyviä, mutta haluamme avoimen sanamuodon, jotta voimme päättää, kuinka paljon kriteerejä haluamme – enemmän tai ehkä sittenkin vähemmän.

Väärin maksettujen varojen takaisin periminen on vaikea kysymys, jota käsitellään mietinnössä. Emme ole tyytyväisiä, siihen, miten asiaa hoidetaan. Arvoisa komission jäsen, uskon, että tästä tulee meille tänä vuonna suuri ongelma ja parlamentin ja komission välinen merkittävä konfliktinaihe. Tällä alalla toiminta on kaikkea muuta kuin avointa. Pyydän teitä puuttumaan tähän ongelmaan tarmokkaasti. Perintä ei voi jatkua samanlaiseen umpimähkäiseen tapaan kuin aikaisemmin.

Pidämme myönteisenä sitä, että komissio hyväksyy tällä viikolla rakennerahastoja koskevan toimintasuunnitelman, mutta se tarvitsee tuekseen uskottavuutta – sekä parlamentin uskottavuutta että komission vastuunvapauden.

Esittelijämme José Javier Pomés Ruiz on laatinut hyvän ja mielenkiintoisen mietinnön, josta käy ilmi parlamentin mielipide. Olen varma siitä, että tällä mietinnöllä parlamentti auttaa komissiota edistymään entisestään tässä asiassa.

  Dan Jørgensen, PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, on ilmeistä, että Euroopassa käytävä julkinen keskustelu on keskittynyt pitkälti siihen, että EU kärsii demokratiavajeesta ja että tämä vaje johtuu muun muassa avoimuuden puutteesta. Demokratiavaje saattaa johtua etenkin siitä, ettei niiden varojen käyttö, joita EU hallinnoi eli joita se maksaa eri maille hyvää tarkoittaviin hankkeisiin, ole ollut riittävän avointa, ja tämä on ongelma! Onneksi tämä ongelma pyritään nyt ratkaisemaan. Onneksi kyseessä on myös ongelma, josta komissio on ollut pitkään tietoinen ja jonka ratkaisemiseksi se pyrkii nyt todella tekemään jotakin. Komissio ansaitsee tästä kiitokset. Arvoisa komission jäsen Kallas, ansaitsette henkilökohtaisesti lämpimät kiitokset valtavasta panostuksestanne tähän asiaan. Tiettyihin asioihin on toki yhä puututtava. Siksi José Javier Pomés Ruiz on laatinut mietinnön. Kannatan hänen mietintöään, sillä siinä tuodaan esiin useita epäkohtia, joihin on luonnollisesti puututtava. On selvää, että saatavilla olevien tietojen pitäisi olla vertailukelpoisia ja niin edelleen. Tämä seikka on kuitenkin nyt merkitykseltään vähäisempi, koska olemme tehneet keskeisen päätöksen avoimuuden lisäämisestä.

Toinen hyvin tärkeä päätös, josta komissio ansaitsee kiitokset, on päätös lisätä asiantuntijaryhmiin liittyvää avoimuutta. Emme voi yksinkertaisesti hyväksyä sitä, että ”demokraattisessa” järjestelmässä toimii virkamiehiä, joiden nimet eivät ole tiedossa. Tällaista toimintatapaa ei voida hyväksyä monista erilaisista demokraattisista syistä eikä tietenkään myöskään talouden näkökulmasta. Arvoisa komission jäsen, uskon, että voitte vahvistaa lausunnon, jonka annoitte talousarvion valvontavaliokunnassa hiljattain päättyneessä kuulemisessa, joka liittyi vastuuvapauden myöntämiseen. Vakuutitte meille, että sama koskisi luonnollisesti myös komiteamenettelyyn kuuluvia ryhmiä. Asiantuntijaryhmiä on toki paljon erilaisia. Osa tärkeimmistä ryhmistä on juuri niitä, jotka osallistuvat komiteamenettelyyn. Annoitte lisäksi tämän sitoumuksen useaan kertaan talousarvion valvontavaliokunnassa. Arvoisa komission jäsen, voitteko toistaa saman täällä koko Euroopan parlamentin edessä?

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta José Javier Pomés Ruizia erinomaisesta mietinnöstä, jota kannatan kokonaisuudessaan. Avoimuuden on oltava Euroopan unionin toiminnan perusperiaate. Aivan aluksi totean, että mietinnön osat, joissa käsitellään EU:n varojen saajia koskevien tietojen kehittämistä ja avoimempaa tiedottamista komission verkkosivuilla, ovat mielestäni erityisen hyödyllisiä. Nämä ovat tärkeitä asioita. Yhtä tärkeitä ovat myös ne mietinnön osat, joissa korostetaan, kuinka tärkeää on levittää ja jakaa tietoa EU:n toimielimissä työskentelevien viranhaltijoiden taloudellisista eduista.

Euroopan unionin kansalaisten on voitava olla varmoja siitä, että ne, jotka käsittelevät EU:n varoja, ja ne, jotka valvovat niiden jakamista, toimivat puolueettomalla tavalla eivätkä pyri ajamaan omia, yksityisiä etujaan. Mielestäni on asianmukaista ja oikein, että tätä asiaa käsitellään mietinnössä niin kattavasti.

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämä keskustelu on todellinen alkuverryttely talousarvion valvontavaliokunnassa käynnissä olevalle vastuuvapausmenettelylle sekä ylimääräiselle kuulemiselle, jonka pidämme ensi viikolla komission jäsen Špidlan ja komission jäsen Hübnerin kanssa. Kyseisessä keskustelussa käsitellään keskeisesti José Javier Pomés Ruizin mietinnön 41 kohtaa, jossa komissiota kehotetaan tukemaan jäsenvaltioiden esittämiä kansallisia tarkastuslausumia. Arvoisa komission jäsen, jos sitoudutte tekemään näin, vastuuvapausmenettelyssä käymämme kamppailu ei ole parlamentin kamppailu komissiota vastaan vaan komission ja parlamentin yhteinen kamppailu jäsenvaltioita vastaan. Tämä on paras strategia myös komission sisäisen yhtenäisyyden kannalta. Avoimuus todellakin lisää uskottavuutta ja tilintekovelvollisuutta, ja me kaikki olemme tästä samaa mieltä. Yksi asiaan liittyvä näkökohta on EU:n varojen lopullisia saajia koskevien tietojen julkaiseminen.

Varainhoitoasetuksen mukaan nämä tiedot on annettava, mutta tiedot on myös asetettava saataville, niiden on oltava luotettavia ja niiden on sovelluttava lisätutkimusten tekemiseen. Arvoisa komission jäsen, kaikella kunnioituksella verkkosivustonne on kyllä hyvä yritys, mutta tehtävää on vielä paljon. Muutamat yksityiset aloitteet ovat onnistuneet asiassa paremmin.

José Javier Pomés Ruizin mietinnössä todetaan myös selvästi, että tiedon esitystapaa, sisältöä ja rakennetta on parannettava. Talousarvion valvontavaliokunta pyytää saamaan tämän prosessin valmiiksi ennen vuoden 2009 loppua. Haluan esittää asiaa koskevan tarkistuksen: pyydän, että tätä aikaistettaisiin vielä yhdellä vuodella. Jos onnistuisimme siinä, uusi komissio ja uusi parlamentti voisivat aloittaa puhtaalta pöydältä vuonna 2009. Hyvät parlamentin jäsenet, pyydän teitä tukemaan tätä tarkistusta.

Arvoisa komission jäsen, haluan esittää teille vielä toisen kysymyksen. Kuinka olette edenneet 34 kohdan mukaisessa sitoumuksessanne julkaista vuodesta 2008 alkaen virallisten ja epävirallisten ryhmien kaikkien jäsenten nimet? Yhdyn myös kysymykseen, jonka Dan Jørgensen esitti tästä aiheesta.

Arvoisa puhemies, esitän lopuksi teille yhden kysymyksen. Koska parlamentin sihteeristö päättää alkaa toimia todella avoimesti ja julkaista parlamentin vapaaehtoiseen eläkerahastoon kuuluvien parlamentin jäsenten nimet? Loppujen lopuksihan myös nämä henkilöt saavat huomattavia määriä EU:n varoja. Pyydän teitä välittämään tämän viestin sihteeristölle.

  Puhemies. − (PT) Vastaan Bart Staesin esittämään kysymykseen, että puhemiehistö on totta kai keskustellut asiasta ja että siihen löydetään varmasti ratkaisu.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, esittelijä Pomés Ruizin mietintö on kattava. Ongelma-alueet on kartoitettu hyvin ja odottavat tarpeellisia toimenpiteitä. Tässä yhteydessä haluan sanoa komission varapuheenjohtajalle Kallasille, että hänen aikanaan on saatu merkittäviä parannuksia unionin yleiseen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen ja hän on toiminut tässä asiassa erittäin aktiivisesti. Todisteena tästä aktiivisuudesta on monia uusia tietokantoja, jotka esitellään internetissä, mutta ongelma, joka myös mietinnössä todetaan, on se – ja tämä ongelma on korjattava – että tietojen hakumenettelyt ovat edelleenkin puutteellisia. Tämän takia hakumoottoreiden materiaali on yhtenäistettävä, nimittäin jos ei ole kunnon hakumenettelyä, vaarana on, että saadaan paljon tietoa, mutta paljous saattaa tuhota laadun.

On pohdittava kysymystä niin sanotusta mustasta listasta eli todennetuista petollisista menettelyistä. Periaatteessa ryhmämme hyväksyy ja on tämän listan kannalla, mutta siinä yhteydessä on erityisesti varmistettava, että yksilöiden tietosuoja turvataan ja ketään ei laiteta tällaiselle mustalle listalle virheellisillä perusteilla tai väärän menettelyn seurauksena.

Sitten kysymys julkishallinnon ammattietiikan neuvoa-antavasta ryhmästä: suoraan kansan valitsemille Euroopan parlamentin jäsenille on ilmeisesti hyvä olla käytössä eri menettely kuin virkamiehille, kuten Ingeborg Grässle täällä jo totesi. Mutta myös valittuja kansanedustajia koskevan menettelyn on oltava vähintään yhtä tiukka, koska ei voida lähteä siitä, että helpotetaan eettisiä vaatimuksia parlamentin jäsenten osalta. Useissa maissa parlamentin jäsenten vaalirahoitus on julkinen, ja saattaa olla paikallaan, että parlamentti toimii siihen suuntaan, että nämä kansalliset selvitykset vaalirahoituksesta, ehdokkaiden vaalimainonnasta ja sen rahoituksesta otetaan mukaan parlamentin tietokantoihin, jotta ne olisivat nähtävillä myös Euroopan unionin tasolla.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan todeta, että Euroopan tason poliittisilla puolueille ja säätiöille ei saa antaa poikkeuksia yleisestä ilmoitusvelvollisuudesta.

(Suosionosoituksia)

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, on hyvin epätavallista, että puhun myönteisesti täällä laadituista mietinnöistä. Tämä on kuitenkin poikkeus.

Esittelijä pyrkii lisäämään avoimuutta, ja kannatan hänen pyrkimystään lämpimästi. Haluan kuitenkin muistuttaa Euroopan parlamentille, että niin kauan kuin EU:lla on maatalouspolitiikkaa ja rakennerahastoja, valvontatehtävämme on täysin epäinhimillinen. Meidän on pakko ottaa jatkuvasti käyttöön uusia sääntöjä ja lisätä seurantaa, ja tämä johtaa kerrassaan kohtuuttomaan määrään byrokratiaa.

Kuten kaikki tiedämme, asia ratkaistaan niin, että EU:n rikkaat maat antavat rahaa köyhemmille maille keskustelematta tarkkaan, mihin rahat pitäisi käyttää. Tällöin suurin osa valvonnasta katoaa, ja tämän pitäisikin olla pitkän aikavälin tavoite. Meidän ei pitäisi joutua laskemaan lehmiä, kesantopeltoja ja muuta sellaista. Meidän pitäisi keskittyä siihen, mitä varten EU on luotu, eli sisämarkkinoihin.

  Esther De Lange (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä sekä mainita muutaman seikan ennen kuin esitän pyyntöni neuvostolle ja komissiolle.

Ensinnäkin EU:n taloudellisen tuen saajien nimet on julkaistava. Tämä koskee erityisesti maatalousalaa. Näitä tietoja on käsiteltävä varovaisesti ja tasapuolisesti. Emme voi hyväksyä tilannetta, jossa osa jäsenvaltioista toimittaa tietoja ja osa puolestaan ei. Komission verkkosivustolta pääsee 14 kansalliselle verkkosivulle, joilla luetellaan maataloustuen saajat. Tämä tarkoittaa, että 13 maan tiedot puuttuvat. Voisiko komissio voisi kertoa, miksi näin on käynyt? Eikö tietoja ole saatavana sähköisessä muodossa, vai eivätkö jäsenvaltiot ole vieläkään toimittaneet lukuja?

Lisäksi komission pitäisi miettiä, kuinka se suojelee niitä tuensaajia, joiden tiedot se julkaisee – kuinka heitä suojellaan esimerkiksi radikaaleilta eläinoikeusaktivisteilta. Näiden henkilöiden toiminta on ongelma, jonka parissa monet jäsenvaltiot, myös omani, joutuvat painimaan tällä hetkellä.

Lisäksi tietoja on vaikeaa verrata, joten komission on annettava tarkempia ohjeita. Olen ymmärtänyt komission jäsenen puheista, että hän käynnistää huomenna asiaa koskevan, rakennerahastoihin liittyvän aloitteen, ja olin iloinen kuullessani tämän.

Toinen asiani koskee toimielinten toimintaa käsitteleviä vuosikertomuksia. Ne ovat kyllä kehittyneet, mutta aihe on arkaluonteinen.

Esitän nyt pyyntöni, joka liittyy siihen, ettei 80:tä prosenttia EU:n varoista hallinnoida keskitetysti vaan jäsenvaltioiden kautta tai yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Voimme lisätä avoimuutta ja kiristää valvontaa Euroopan unionissa ikuisesti, mutta niin kauan kuin jäsenvaltiot eivät kanna vastuuta kansallisten tarkastuslausumien muodossa, tasapainoisen valvonnan varmistaminen on vaikeaa. Tangoon tarvitaan kaksi.

Voimme tanssia EU:ssa talousarvion valvonnan alalla hengeltään mitä upeinta tangoa, mutta niin kauan kuin jäsenvaltiot eivät ole tanssissa mukana, suoritus ei ole palkinnon arvoinen. Kehotan siksi jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa ja kehotan komissiota tukemaan kansallisiin tarkastuslausumiin liittyvää prosessia hyvän ohjaajan tai vaikkapa hyvän tanssinopettajan tavoin – arvoisa komission jäsen, tiedätte kyllä itse, kuinka teidän pitäisi toimia. Me haluaisimme luottaa tukeenne.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää ja komission jäsen Kallasia tästä aloitteesta. Samaan hengenvetoon minun on kuitenkin todettava Siim Kallasille, että olisin paljon tyytyväisempi, jos hän olisi ryhtynyt tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että Euroopan komissio noudattaa 1. tammikuuta 2007 voimaan tulleita varainhoitoasetuksen sääntöjä erityisesti yhteisön eri varojen lopullisten saajien valitsemisesta.

On varsin huolestuttavaa, että Euroopan komissio on vastannut täysin epätyydyttävällä tavalla kysymykseen siitä, onko IMG:n valinta kansainvälisenä organisaationa laillista ja asianmukaista. Arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, onko komissio päättänyt tavata tämän uuden kansainvälisen organisaation lisäksi myös muita, jotta saamme selville, mitkä tahot saavat yhteisön varoja ilman, että niiden tarvitsee osallistua tarjouskilpailuun.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, varojen kohdentaminen eri budjettikohdista herättää aina suuria tunteita ja keskustelua. On täysin ymmärrettävää, että ne, joille myönnetään rahoitusta, ovat asiasta iloisia, ja että ne, jotka eivät saa rahoitusta ansioistaan huolimatta, esittävät kritiikkiä. Kuitenkin se, että yksi hallitus myöntää jollekin yksikölle rahoitusta ja toinen ottaa sen siltä pois, kuten Puolassa kävi hiljattain, herättää lukuisia huolenaiheita.

Minkä periaatteiden mukaan varoja jaetaan ja mitä menettelyjä noudatetaan? Perustuvatko päätökset tosiseikkoihin vai katalaan politiikkaan? Meidän pitäisikin José Javier Pomés Ruizin mietinnön mukaisesti pyrkiä kehittämään menettelyjä selvempään ja avoimempaan suuntaan sekä tarjota yhteiskunnalle mahdollisuus arvioida rahoituksen myöntämiseen liittyviä toimia. EU:n rahoituksen saajia koskevien tietojen julkaiseminen on Euroopan komission ja hallituksen avoimen toiminnan perusedellytys. Miksi tietyt maat vastustavat sitten niin voimakkaasti näiden tietojen julkaisemista? Onko niillä jotakin salattavaa? Sama koskee myös julkisen viran haltijoiden ja EU:n toimielinten asiantuntijoiden tietoja. Yhteisen eettisen alueen luominen hyödyttäisi Euroopan unionia suuresti.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää José Javier Pomés Ruizia. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että hän on vieressäni ja potkii minua nilkkaan, vaan myös siitä, että hänen mietintönsä on mielestäni erinomainen.

Puhun kolmesta asiasta. Ensinnäkin mietinnön perimmäisenä tavoitteena on mielestäni lisätä avoimuutta ja parantaa valvontaa. Tähän pyritään yleensä kolmella eri tavalla. Yksi tapa lisätä avoimuutta koskee asiakirjoja, ja asiasta määrätäänkin jo varsin hyvin EY:n perustamissopimuksen 255 artiklassa. Toinen tapa on lisätä rahoituksen avoimuutta, mihin mietinnössä pyritään, ja kolmas tapa on tietenkin lisätä kokouksien avoimuutta.

Mielestäni tässä keskustelussa on surullista se – ei niinkään täällä Euroopan parlamentissa, vaan istuntosalien ulkopuolella – että monet EU:ta vastustavat käyttävät avoimuuskysymystä hyvin populistisella tavalla: he vaativat ensin avoimuuden lisäämistä, ja kun avoimuutta lisätään, he hyökkäävät ihmisiä vastaan käyttäen avoimuutta aseenaan. Tämä tekee tästä keskustelusta mielestäni hieman surullisen, ja olenkin sitä mieltä, että kun avoimuutta lisätään, siihen pitäisi suhtautua rehellisesti ja suoraselkäisesti.

Toinen asiani koskee kansallisia tarkastuslausumia. Kannatan sitä, mitä Esther De Lange sanoi niistä. Meidän pitäisi aina korostaa tätä asiaa. Mielestäni komission jäsen Kallas tekee varsin hyvää työtä. Koko komissio tekee hyvää työtä. Jäsenvaltiot käyttävät kuitenkin 80 prosenttia kaikista varoista. Siksi tarkastuslausumien on oltava kattavampia. Olen varma siitä, että jos Jan Mulder olisi täällä, hän olisi kanssani samaa mieltä asiasta.

Viimeinen asiani koskee mietinnön kuuluisaa – tai kenties surullisenkuuluisaa – 22 kohtaa. Ymmärrän kyllä asiasta esitetyt näkökohdat, mutta mielestäni meidän ei pitäisi heittää lasta pesuveden mukana. Suosittelen siksi, että poistamme 22 kohdan, jotta voimme kaikki äänestää mietinnön puolesta, sillä viime kädessä avoimuuden vastustaminen on verrattavissa siihen, että vastustaisi rauhaa ja rakkautta.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää, joka on laatinut äärimmäisen mielenkiintoisen mietinnön. Kiitän tietenkin myös komissiota, jota edustaa täällä sen varapuheenjohtaja Kallas, kaikesta sen tekemästä työstä, myönteisestä vuoropuhelusta ja yhteistyöstä Euroopan parlamentin kanssa.

Haluan puhua hieman tarkemmin jo esitetyistä huomioista, joista useimmista olen samaa mieltä, ja todeta, että tarvitsemme todellakin näitä tietoja ja avoimuutta ja että tietojen on oltava helposti saatavilla, luotettavia ja helposti vertailtavissa. Tiedot pitäisi jäsentää ja luokitella, ja niiden pitäisi olla todella paitsi asiantuntijoiden myös suuren yleisön käytettävissä.

Sen lisäksi, mitä täällä on jo sanottu varojen yhteisestä hallinnoinnista, totean, että meidän on painostettava jäsenvaltioita tässä asiassa ja yritettävä erityisesti löytää keinoja parantaa tilannetta kansainvälisissä organisaatioissa, joiden toiminta on usein kaikkea muuta kuin avointa.

Mielestäni ajatus yhteisen eettisen alueen luomisesta on erinomainen. Se olisi luksusta, johon komissiolla olisi varmasti varaa. Voisimme näyttää sillä esimerkkiä muille maille tai ehdottaa sitä tietyissä maailmanlaajuisissa neuvotteluissa esimerkkinä hyvästä käytännöstä. Suhtaudun siksi erityisen myönteisesti komission tekemään tutkimukseen eettisistä säännöstöistä ja säännöistä, joita voidaan soveltaa tämän jälkeen kussakin toimielimessä.

Lopuksi kiitän esittelijää siitä, että hän otti huomioon pyyntöni petostentorjuntaviraston eettisestä säännöstöstä, joka on aivan välttämätön, koska vastuullisten ja syyllisten lisäksi on olemassa toinen osapuoli, syyttömät, joita meidän on suojeltava kaikin keinoin.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan yhtyä niihin, jotka ovat onnitelleet ja kiittäneet esittelijä Pomés Ruizia aivan erinomaisesta mietinnöstä. Samalla haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää komission jäsentä Kallasia, joka on tehnyt vuosien varrella erittäin hyvää työtä näiden asioiden edistämiseksi.

Ajatus tämän mietinnön takana on sellainen, että tuskin kukaan täällä voi olla sen päämääristä eri mieltä. Kaikki avoimuus ja läpinäkyvyys koskien EU-varojen väärinkäyttöä on vain hyvästä. Ylipäätään kaikkien verovaroin rahoitettujen määrärahojen käytön tulee olla avointa. Veronmaksajilla täytyy olla aina tarkka ja oikea tieto siitä, mihin heidän rahojaan käytetään: se, kuka käyttää varoja, mihin ja kuinka paljon, pitää olla aina kansalaisten arvioitavissa.

Erityisesti julkisuus- ja avoimuusperiaatetta on noudatettava silloin, kun näitä varoja käytetään väärin. Mielestäni niin sanotun mustan listan julkaiseminen internetissä EU-varojen petostapauksissa myös ennaltaehkäisisi mahdollisia väärinkäytöstapauksia ja edistäisi täten avoimuutta ja läpinäkyvyyttä EU:n varainkäytössä. Haasteelliseksi tämän seurannan tekee tietysti se, että järjestelmät eri maissa ovat hyvin erilaisia ja siksi seuranta on vaikeaa.

Arvoisa puhemies, mielestäni mietintö on tärkeä edistysaskel, ja meidän on löydettävä yhteinen kompromissi, jotta mietintö voidaan täällä hyväksyä eikä kaataa sitä pienten yksityiskohtien vuoksi.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä on poikkeuksellisen hyvä keskustelu. Haluan kuitenkin varoittaa avoimuuden väärinkäytöstä. Jotkut populistit – olkoonkin, ettei heitä näy tänään täällä täysistunnossa – käyttävät tätä keskustelua julkisuudessa väärin. Näin tehdessään he eivät tee eroa sen välille, mikä on yksityisasia ja mikä on tarkoituksenmukaista yleisen edun nimissä.

Emme saa unohtaa tätä yksityisyydestä käytävää keskustelua. Tiedämme, että myös tietojen suojelu on perusteltua. Tulevaisuuden kannalta oikea toimintatapa on se, että Euroopan parlamentti pyrkii löytämään asiassa tasapainoisen ratkaisun.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, tämänpäiväiseen keskusteluun on ilo osallistua. Muistan, kuinka muutama vuosi sitten muutama idiootti vaati lisää avoimuutta, mutta nykyisin parlamentissa istuu pelkkiä idiootteja, jotka vaativat avoimuutta tilinpäätöksen suhteen. Lisäksi meillä on komissaari, jota emme voi arvostella, vaan jota meidän on sen sijaan kiitettävä hänen henkilökohtaisista pyrkimyksistään saada komission laiskemmat osapuolet mukaan avoimuusuudistuksiin.

Minua ei ole kuitenkaan valittu tänne esittämään pelkkiä kiitoksia, vaan minut on valittu tuomaan esiin keskustelun ongelmalliset näkökohdat. Kysyn siksi komission jäsen Kallasilta, onko maatalouden alalla ensi vuonna poikkeustapauksia, joiden koko kirjanpitoa ei kyetä esittämään Internetissä ja joiden osalta emme siis näe, kuka saa mitäkin, emmekä vastaavia summia muilla aloilla. Tuleeko poikkeuksia, vai ilmoitetaanko jokainen menoerä Internetissä? Entä kuinka työryhmien suhteen toimitaan – julkaistaanko kaikkien asiantuntijoiden nimet?

Koska avoimuuden suhteen on päästy näin pitkälle, eikö olisi lisäksi hyvä ajatus pyytää anteeksi Dorte Schmidt-Brownin, Hans-Martin Tillackin ja Marta Andreasenin kaltaisilta sankareilta sekä niiltä muilta, joita on paneteltu vuosien ajan mutta joiden ansiosta te, arvoisa komission jäsen Kallas, olette saavuttaneet tällaista menestystä uudistustenne parissa?

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, selkeys ja avoimuus ovat yhteiskuntaelämän perusperiaatteita. Parlamentin jäseninä kannamme erityisen vastuun niihin liittyvistä haasteista. Meidän tehtävänämme on olla yhteydessä äänestäjiin ja antaa heille selvityksiä EU:n nykyisestä tilanteesta ja sen hallinnosta. Emme voi vastata heille, etteivät asiat riipu meistä vaan komissiosta. EU:n kansalaiset odottavat parlamenttinsa jäseniltä vastauksia. Aivan liian usein käy niin, että monimutkaistamme menettelyjä ja asetamme edunsaajille liikaa vaatimuksia avoimuuden lisäämisen varjolla. Vaadimme esimerkiksi asiakirjoja, jotka ovat usein tarpeettomia. Avoimuutta lisätessämme meidän on määriteltävä tehtävät selvästi ja jaettava niitä. Toistan: meidän on jaettava tehtäviä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kesken.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua kahdesta asiasta. Jos ensinnäkin haluamme noudattaa Lissabonin strategiaa, meidän on tiedettävä, kuka saa tieteen alalla rahaa ja mitä varten. Annetaanko sitä todella parhaille, vai onko etuoikeutettujen länsimaiden ja muiden, uusien jäsenvaltioiden, välillä eroa? Tutkijana vaadin lisää oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta.

Toinen asia, jonka haluan tuoda esiin, on se, että koska annamme rahaa – vieläpä melkoisen avokätisesti – yhteisön ulkopuolisille maille, kehitysmaille ja heikommassa asemassa oleville maille, haluaisin saada jonkinlaista tietoa siitä, kuinka rahat käytetään, etenkin ns. pehmeissä ohjelmissa, jotka tähtäävät demokratisointiin tai muuhun vastaavaan eli joiden tulokset eivät ole konkreettisesti mitattavissa vaan joissa on kyse pikemminkin ajattelutavan muuttamisesta, esimerkiksi yrittäjyydestä. Meillä on hyvin vähän tietoa siitä, kuinka rahat käytetään Afrikassa ja kaikissa AKT-maissa. Korostan siksi voimakkaasti, että meidän on saatava asiasta lisää tietoa.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan puuttua siihen, mitä kolme eri puhujaa sanoivat. Kiitän ensinnäkin Esko Seppästä hänen puheenvuorostaan, joka oli äärimmäisen maltillinen. Näyttää siltä kuin hän olisi melkeinpä siirtymässä EU-myönteisten leiriin.

Toiseksi tapa, jolla Jens-Peter Bonde puhui avoimuudesta, saa minut uskomaan hänen olevan federalisti. Siispä katson hänen liikkuvan juuri oikeaan suuntaan, vaikka pyyntö julkaista kaikkien komiteamenettelyyn osallistuvien henkilöiden nimet meneekin jo ehkä liiallisuuksiin!

Viimeinen huomioni koskee Paul Rübigia. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Itävallan tiedotusvälineissä näkynyt EU-vastaisten henkilöiden harjoittama populismi on kerrassaan vastenmielistä, enkä haluaisi nähdä sitä enää yhtään enempää.

Esitän vielä yhden kysymyksen esittelijälle, José Javier Pomés Ruizille. Jos voisitte poistaa mietinnöstä yhden asian, mikä se olisi?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä lämpimästi heidän tuestaan tässä avoimuutta koskevassa toimenpiteessä, joka on ollut yhteinen toimenpide. Komissio on tuntenut jatkuvasti kaikissa asioissa saaneensa voimakasta tukea parlamentilta.

Haluan sanoa kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen liittyy varojen lopullisia saajia koskevien tietojen julkistamiseen. Mielestäni muutos on hämmästyttävä. Kun käynnistin tämän hankkeen vuoden 2004 alussa yhdessä muutaman Euroopan parlamentin jäsenen kanssa, sen toteutumisesta ei ollut juuri toivoa. Nyt poliittinen päätös on kuitenkin tehty, ja vuoden 2008 tiedot varojen lopullisista saajista on toimitettava vuoteen 2009 mennessä.

Poliittinen päätös on siis tehty, ja se on suuri askel eteenpäin, mutta muotoseikat on vielä ratkaistava. Se ei ole lainkaan helppoa, koska nyt on annettu ohjeet siitä, miltä varojen lopullisia saajia koskevien tietojen pitäisi näyttää. Monet teistä ovat ottaneet esiin toimivia hakukoneita koskevan kysymyksen, eikä tämä ole todellakaan helppo tehtävä. Meillä on toki portaali, jonka kautta on mahdollista saada jäsenvaltioiden julkaisemia tietoja varojen lopullisista saajista.

Odotan, että kohtaamme paljon teknisiä ongelmia – mikään ei ole täydellistä, ja kaikki vie oman aikansa – mutta nämä tekniset ongelmat eivät muuta sitä seikkaa, että tämä muutos on hyvin tärkeä.

Paljon puhutuista kansallisista tarkistuslausumista totean jälleen, että tilanne on muuttunut täysin näiden kolmen vuoden aikana. Kun keskustelin neuvoston kanssa ensimmäisen kerran näistä asioista, ne eivät tulleet kuuloonkaan. Nyt teillä on vuotuiset toimintakertomukset – olemme saaneet niitä tähän mennessä 22, ja luku saattaa olla nyt vielä suurempi. Arvioimme niiden laatua yhdessä, ja asiassa tapahtuu varmasti parannusta.

Olemme yhtä mieltä siitä, että yhteiseen hallinnointiin liittyy ongelmia, ja meidän on myös jaettava tietoja työstä – siitä, kuinka hallinnoimme rakennerahastoja. Tämä ajattelutapa on lisääntynyt hurjasti myös jäsenvaltioissa. Yritämme myös levittää ajatusta kattavammista, sisällöltään tietynlaisista kansallisista tarkastuslausumista. Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että tietyt jäsenvaltiot ovat edelleen varsin haluttomia osallistumaan asiaan tämän enempää, mutta olemme jo saaneet ne osallistumaan jossakin määrin.

Kansainväliset varat ovat puolestaan eri asia. Näiden tietojen julkistamismenettelyistä keskustellaan kaiketi myös talousarvion valvontavaliokunnassa. Olemme kuitenkin kumppaneina kansainvälisissä sopimuksissa emmekä siis hallinnoi niitä suoraan. Tiedot siitä, mitä hallinnoimme suoraan, on julkistettava, mutta olemme kuitenkin vain kumppaneina erittäin suurissa kansainvälisissä yhteisrahastoissa. Tämä on siis hieman erilainen asia.

Voin toistaa täällä sen, mitä sanoin asiantuntijaryhmistä talousarvion valvontavaliokunnissa: olemme luvanneet julkaista luettelot pysyvistä asiantuntijoista. Se, millaisten asiantuntijoiden nimiä luettelossa pitäisi olla, on määritelmäkysymys. Asiasta käydään keskustelua. Osa asiantuntijoista hoitaa tiettyjä luottamuksellisia tehtäviä, arvioi esimerkiksi hankkeita ja ihmisiä, ja saattaa olla, ettei heidän tietojaan pitäisi julkaista yhtä avoimesti. Asia ei ole mustavalkoinen. Olemme kuitenkin antaneet asiasta lupauksen, ja minulle on ilmoitettu, että olemme valmiit julkaisemaan pitkän luettelon pysyvistä edustajista. Lisäksi yksi kysymys koskee niitä kaikkia kansallisia asiantuntijoita, jotka jäsenvaltiot ovat lähettäneet tiettyihin elimiin ja joiden nimet lähetetään jälkikäteen – ei siis etukäteen – mutta ainakin nyt on luvattu, ettei siinä, ketkä antavat meille neuvoja, pitäisi olla suuria salaisuuksia.

Vastaan lopuksi erääseen esiin otettuun asiaan. Komissio ei aio ehdottaa parlamentille, kuinka sen pitäisi laatia omat sääntönsä ja mitä taloudellisia etuja koskevien ilmoitusten pitäisi sisältää. Totean kaksi asiaa: tämä eettinen alue on yhteinen alue – jos yhdessä toimielimessä tapahtuu jotakin, sillä on varmasti välitön vaikutus muihin toimielimiin. Meidän on tietenkin käsiteltävä näitä kaikkia asioita käyttäen maalaisjärkeä ja välttäen järjetöntä litaniaa ja tarpeetonta yksityiskohtaisuutta. Meidän on keskityttävä olennaisiin asioihin, jotta vältämme todelliset eturistiriidat.

  José Javier Pomés Ruiz, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, komission jäsen Kallas saa olla itseensä tyytyväinen, koska hän tietää, että koko Euroopan parlamentti arvostaa avoimuusaloitetta ja pitää sitä tärkeänä ja koska hän on nyt kokenut sen, millaista tukea Euroopan parlamentilta voi saada.

Arvoisa komission jäsen Kallas, haluamme viedä avoimuuden pidemmälle ja olemme ottaneet mietinnössä esiin muutamia alueita, joilla pitäisi saada aikaan edistystä. Niitä ovat takaisinperinnät, asiantuntijaryhmät ja syyttömyysolettama. Korostan kuitenkin, että tämän on tapahduttava maalaisjärkeä käyttäen, ilman että kallistamme korvaamme keltaisen lehdistön populismille. Tietyt roskalehdet pyrkivät mitä ilmeisimmin takomaan rahaa populistisilla liioitteluillaan, jotka koskevat Euroopan unionille tärkeitä asioita. Kiitän Inés Ayala Senderia hänen ehdotuksestaan, jonka mukaan myös petostentorjuntaviraston pitäisi keskittyä näihin asioihin, Dan Jørgenseniä, Paulo Casacaa ja Herbert Böschiä, jotka ovat täällä läsnä, sekä kollegoitani Ingeborg Grässlea, Alexander Stubbia ja niin edelleen.

Alexander Stubb kysyi minulta hetki sitten, mitä poistaisin mietinnöstä, ja minun on vastattava, että poistaisin esimerkiksi viittauksen puolison toimintaan. Muistan, että EU:n suurin skandaali ei liittynyt puolisoon, vaan vastaavaan henkilöön – ja viittaan nyt Edith Cressonin tapaukseen. Tarkoitan siis sitä, ettei meidän pitäisi asettaa itsellemme tällaisia rajoituksia ja että meidän pitäisi toimia loogisesti, ei epäloogisesti. Myös Euroopan parlamentin jäsenillä on oikeus perhe- ja yksityiselämään.

Haluan myös todeta, että näytämme jatkossakin monille jäsenvaltioille esimerkkiä, sillä EU käyttää varojaan paremmin ja tehokkaammin, pienemmin hallintokustannuksin ja paljon tuloksekkaammin kuin tietyt jäsenvaltiot. Tässä aloitteessa, josta olemme kaikki samaa mieltä, monet jäsenvaltiot – ne, jotka kieltäytyvät antamasta selvitystä siitä, kuinka ne käyttävät 80 prosenttia yhteisön varoista ja jotka sitten iloitsevat, kun kieltäydymme hyväksymästä EU:n tilinpäätöstä – käyttävät tätä perusteena antaa yhteiseen kassaan vähemmän rahaa rajoittaen näin EU:n toimintaa, käyttäen väärin toteamuksiamme siitä, etteivät jäsenvaltiot käytä varoja oikein, ja käyttäen tätä seikkaa perusteena kieltäytyä antamasta Euroopan parlamentille yhtä prosenttia enemmän.

Arvoisa puhemies, kiitän teitä ja toivotan myös komission jäsen Kallasille kaikkea hyvää hänen pyrkiessään saavuttamaan tavoitteen, jota parlamentti tukee lämpimästi.

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) José Javier Pomés Ruizin mietinnössä todetaan perustellusti, että avoimuuden saavuttaminen talousasioissa edellyttää vielä paljon työtä. Budjettipääosaston vuoden 2006 toimintakertomuksen tarkastelusta itse asiassa ilmeni, mitä on vielä tehtävä, ennen kuin EU:n kirjanpito on avointa. Esimerkiksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan kohdennettujen varojen tarkastelu osoittaa, ettei komissio kykene aina varmistamaan käytettävissään olevilla välineillä, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot pitävät paikkansa.

Jos haluamme ehkäistä aiemmin tapahtuneita varojen käyttöön liittyviä epäkohtia, komission on parannettava viipymättä yleisölle annettavien, yhteisön varojen saajia koskevien tietojen laatua toteuttamalla monia konkreettisia toimenpiteitä: järkeistämällä julkaistuja tietoja yhteisön rahoituksen saajista, kehittämällä yleisen hakukoneen, julkaisemalla ”mustan listan” huijareista ja niin edelleen. Komission pitäisi kantaa tulevaisuudessa poliittinen vastuu julkaisemistaan tiedoista varmistaakseen jäsenvaltioille myönnettyjen yhteisön varojen tiukan, tehokkaan ja avoimen valvonnan.

22. Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen ja petostentorjunta – vuosikertomukset 2005–2006 (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana Francesco Musotton talousarvion valvontavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0009/2008) aiheesta ”Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomukset 2005–2006” [2006/2268(INI)].

  Francesco Musotto, esittelijä. − (IT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan aivan aluksi kiittää komission jäsen Kallasia arvokkaasta yhteistyöstä, jota hän on tehnyt parlamentin kanssa sen työskennellessä asian parissa. Kiitän myös Euroopan petostentorjuntavirastoa ja sen johtajaa Franz-Hermann Brüneria voimakkaasta tuesta ja viraston tekemästä hyvin tärkeästä työstä, joka ei todellakaan ole helppoa. Lisäksi kiitän kaikkia kollegoitani heidän tärkeästä työpanoksestaan sekä kaikkia kansallisia elimiä ja toimielimiä, jotka ovat tehneet kanssamme yhteistyötä tämän työlään asian parissa. Haluan mainita niistä erityisesti Italian Guardia di finanza -valvontaviranomaisen, joka on käsitellyt tätä asiaa erittäin ammattimaisin ottein.

Yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen on erittäin tärkeä asia, joka vaikuttaa suoraan jäsenvaltioihin ja niiden kansalaisiin. Siksi tätä aihetta on käsiteltävä täsmällisesti ja määrätietoisesti.

Tämänpäiväisellä päätöslauselmalla pyritään reagoimaan käytännössä huolestuttavaan ilmiöön, yhteisössä tapahtuviin petoksiin. Kerätyt tiedot…

(Puhemies keskeytti puhujan nuhdellakseen jäseniä, jotka aiheuttivat häiriötä.)

Arvoisa puhemies, kiitos. Aiheenamme on avoimuus, mutta myös käytöstapoja kaivataan.

Tämänpäiväisellä päätöslauselmalla pyritään reagoimaan käytännössä huolestuttavaan ilmiöön, yhteisössä tapahtuviin petoksiin. Kerätyt tiedot ovat huolestuttavia: omien varojen, maatalousmenojen ja rakennetoimien aloilla havaittiin vuonna 2006 sääntöjenvastaisuuksia yhteensä 1 143 miljoonan euron verran verrattuna 1 024 miljoonaan euroon edellisenä vuonna. Tilastot paljastavat, että sääntöjenvastaisuuksien määrä on jatkuvassa kasvussa.

Haluan kuitenkin huomauttaa, ettei sääntöjenvastaisuuksien suuri määrä viittaa välttämättä petosten suureen määrään, vaan se voi myös kertoa siitä, että käytössä olevat valvontajärjestelyt ovat tehokkaita ja että jäsenvaltiot ja komissio tekevät tiivistä yhteistyötä. Vuosikertomuksessaan 2006 komissio painottaa aivan oikein tällaisen yhteistyön olevan tärkeää ennaltaehkäisevässä mielessä ja takaisinperintätyön kannalta. Tähän saakka tilastot ovat pohjautuneet hyvin erilaisiin kansallisiin rakenteisiin, joissa käytetään erilaisia hallinto-, oikeus-, valvonta- ja tarkastusjärjestelmiä.

Mielestämme erityisen ikävää on se, etteivät Espanja ja Saksa ole toimittaneet komissiolle sääntöjenvastaisuuksia koskevia tietoja sähköisessä muodossa, vaikka tämä on kaikkien jäsenvaltioiden velvollisuus. Kaikkien maiden on noudatettava samalla tavalla petoksentorjuntaan tähtääviä yhteisön sääntöjä ja velvoitteita. Siksi jäsenvaltioiden ja komission yhteistyön tiivistäminen on hyvin tärkeää yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi. Nämä edut on nähtävä yhteisinä etuina, jotka menevät yksittäisten valtioiden etujen edelle.

Valvontaviranomaisten ja paikallishallinnon välille tarvitaan lisää synergiaa tietojen koordinoinnin ja tietojen vaihdon alalla. Varojen keskitetty organisointi ja maksaminen edellyttää monimutkaisia täytäntöönpanojärjestelyjä ja lisää rahoituksesta vastaavien viranomaisten ja lopullisten edunsaajien välimatkaa.

Toinen mietinnössä käsitelty keskeinen asia on sääntöjen yksinkertaistaminen. Vuosien 2000–2006 ohjelmakausi itse asiassa osoitti sääntöjen liiallisen monimutkaisuuden lisäävän havaittuja sääntöjenvastaisuuksia.

Lopuksi totean, että vaikka takaisinperintätoimet ovatkin kehittyneet hieman, perintä on edelleen ongelma, joka aiheuttaa yhteisön talousarviolle suunnatonta vahinkoa. Erityisen haitallista on se, että sääntöjenvastaisuudesta ilmoitetaan komissiolle vasta 39 kuukauden kuluttua sen tapahtumisesta, sillä tällainen viivästys vaikeuttaa perintää ja tekee siitä miltei mahdotonta.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, Francesco Musotton mietinnössä käsitellään kahden vuoden pyrkimyksiä parantaa EU:n taloudellisten etujen suojelua. Terveessä taloushallinnon järjestelmässä on keskityttävä menoihin sekä sääntöjenvastaisuuksien ja erityisesti petosten valvomiseen ja torjumiseen.

Mietinnössä esitetään monia samoja huolenaiheita kuin vastuuvapautta koskevassa mietinnössäkin. Taloudellisten etujen suojelemista pidetään tietenkin terveen taloushallinnon keskeisenä osana, mutta asiaa tarkastellaan eri tavalla.

Kiitän lämpimästi esittelijää, Francesco Musottoa hyvin täsmällisestä mietinnöstä, jossa keskitytään tärkeimpiin asioihin ja kehotetaan komissiota tehostamaan toimiaan eri tavoin.

Haluan kommentoida niistä neljää. Ensimmäinen niistä koskee jäsenvaltioiden tehtävää. Mietinnössä esitetään runsaasti lukuja ja tilastotietoja jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisuuksista ja niiden taloudellisista vaikutuksista. Siinä todetaan kainostelematta, että jotkin jäsenvaltiot ovat suoriutuneet tehtävästään paremmin kuin toiset. Korostan jälleen, ettei sääntöjenvastaisuuksien suuri määrä viittaa välttämättä petosten suureen määrään, vaan se voi kertoa myös tehokkaasta ja perusteellisesta valvonnasta.

Esitellessäni komission kertomuksen heinäkuussa korostin, että jäsenvaltioiden on pidettävä huolta siitä, että ne tiedottavat sääntöjenvastaisuuksista virheettömästi, kattavasti ja oikea-aikaisesti. Hyvä tiedonkulku jäsenvaltioiden ja komission välillä on hyvin tärkeää tehokkaan takaisinperinnän ja yhteisen petostentorjunnan kannalta. Monet jäsenvaltiot toimivat jo näin, mutta kehittämisen varaakin on vielä. Komissio, jota parlamentti tukee, ei epäröi muistuttaa jäsenvaltioita niiden vastuusta.

Kannatan täysin mietinnössä esitettyä kehotusta ottaa vuosikertomukset neuvoston esityslistalle ja käsitellä niitä ministerien kesken. EU:n taloushallintajärjestelmä on monimutkainen, sillä vastuu jakautuu jäsenvaltioiden kesken. Kansallisiin tarkastuslausumiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota, jolloin vastuu menoista siirtyy jäsenvaltioille. Tämän pitäisi kulkea käsi kädessä sen yhteistyön kanssa, jolla pyritään torjumaan sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia.

Mielestäni on erittäin hyvä asia, että mietinnössä keskitytään järjestelmää koskeviin ja yleisiin kysymyksiin eikä niinkään yksittäistapauksiin, joista petostentorjuntavirasto tekee riippumattomia tutkimuksia, kuten hyvin tiedätte.

Komissio on täysin samaa mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että sääntöjenvastaisuuksien torjumisesta vastaavia jäsenvaltioiden rakenteita on tarkasteltava lähemmin, että niitä on tuettava ja että yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on helpotettava. Asiaa käsitellään vuoden 2008 kertomuksessa. Tämän vuoden kertomuksessaan komissio korostaa riskianalyysia ja riskinhallintaa, poissulkemista koskevia tietokantoja sekä varhaisvaroitus- ja ilmiantotyökaluja. Lisäksi kertomuksessa tarkastellaan toimia, joilla jäsenvaltiot parantavat nostamatta jääneiden tai väärin maksettujen summien perintää, sekä kansallisten lakien mukaisia mekanismeja, jotka koskevat takaisinperintää hyvitysten muodossa. Lisäksi kertomus sisältää tietoa takaisin perityistä summista ja rahoitusoikaisuista erityisesti tilanteissa, joissa maksua ei ole suoritettu yhteisön sääntöjen mukaisesti.

Järjestäytyneen rikollisuuden, kuten mafian, haitallinen vaikutus EU:n taloudellisiin etuihin on esittelijälle hyvin tärkeä aihe. Petostentorjuntavirasto on osallistunut Europolin järjestäytyneen rikollisuuden uhka-arvioraportin (OCTA) laatimiseen. Olen iloinen voidessani kertoa teille, että olen pyytänyt kumpaakin elintä jatkamaan asiaa koskevaa yhteistyötään.

Taloudellisesti merkittävimpiä petoksia ovat arvonlisävero- ja tullipetokset. Valitettavasti juuri tällä alalla myös jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on usein vaikeaa. Puhun asiasta hyvin lyhyesti ja viittaan siihen, mitä sanon myöhemmin Newton Dunnin mietinnöstä, ja kiitän Euroopan parlamenttia jatkuvasta tuesta, jota se on antanut korostaessaan, kuinka paljon EU:ssa tehtävästä yhteistyöstä voi olla hyötyä tällä alalla.

Neljäs ja viimeinen huomioni liittyy petostentorjuntavirastoa koskevaan asetukseen. Komissio esitti asiaa koskevan ehdotuksen toukokuussa 2006. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että ehdotuksessa otetaan esiin petostentorjuntaviraston toiminnan tehokkuuteen liittyvät keskeisimmät ja tärkeimmät asiat. Niitä ovat tiedonkulku, menettelyihin liittyvät oikeudet ja valitusmekanismi, valvontakomitean rooli sekä yleisemmin hallinto ja vastuuvelvollisuus. Toivon todella, että voimme käynnistää toimielinten väliset keskustelut aivan lähitulevaisuudessa löytääksemme ratkaisuja ja edistyäksemme näissä tärkeissä asioissa.

Francesco Musotton mietinnössä toistetaan parlamentin haluavan, että OLAFin kaikki tutkintavaltuudet kootaan yhteen asetukseen. Poliittisesta näkökulmasta kannatan ajatusta täysin, mutta muodollisesti tehtävästä tulee haastava. Komissio voi toimittaa Euroopan parlamentille sen pyytämän, asiaa koskevan analyysin tämän vuoden toukokuuhun mennessä.

  Jan Březina, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meillä on edessämme EU:n taloudellisten etujen suojelemista käsittelevä mietintö. Sen alaotsikko ”Petostentorjunta” on jokseenkin harhaanjohtava.

Mietinnön pääpaino ei ole niinkään petoksissa vaan sääntöjenvastaisuuksissa. Siinä missä petoksen katsotaan edellyttävän vilpillistä aikomusta, sääntöjenvastaisuus voi johtua huolimattomuudesta tai virheellisestä kirjanpitotavasta. Arkaluonteisilla aloilla, kuten EU:n taloudellisia suhteita koskevissa asioissa, tällaisia termejä pitäisi käyttää varoen.

Aluekehitysvaliokunnan valmistelijana on mielestäni valitettavaa, että rakennerahastoista rahoitetuissa hankkeissa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on kasvanut. Tämä antaa tietyistä jäsenvaltioista ja niiden sisäisistä valvontamekanismeista kielteisen kuvan. Näiden maiden ongelmat eivät saisi kuitenkaan johtaa siihen, että nykyistä järjestelmää, jossa rakennerahastojen käyttöä valvotaan hajautetusti, tarkistetaan. Vastuukysymys on selvä. Vastuu on henkilökohtainen, ja sellaisena se on myös voitava panna täytäntöön.

Ensimmäinen tarpeellinen askel on se, että yksittäisten jäsenvaltioiden talousvalvonnan mekanismit saatetaan asianmukaiselle tasolle. Seuraavana askeleena on varmistaa aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä. Asia voitaisiin mahdollisesti ratkaista siten, että jos jäsenvaltio vitkastelee sääntöjenvastaisesti maksettujen summien palauttamisen suhteen, säännöllisten maksujen suorittaminen sille keskeytetään.

Riittämättömät valvontamekanismit voivat heikentää luottamusta rakennerahastojärjestelmään ja saada myös koko EU:n näyttäytymään huonossa valossa.

Lisäksi valvonnan on oltava avoimempaa. Haluan siksi kertoa tukevani Euroopan avoimuusaloitetta, jonka mukaan rakennerahastojen tuensaajia koskevat tiedot pitäisi julkaista. Koska puhumme julkisten varojen hallinnoinnista, tällaisen tuen saajille pitäisi asettaa tiettyjä vaatimuksia.

Valvontajärjestelmien arvioinnin parantaminen edellyttää tiiviimpää yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa. Tällaista yhteistyötä ei ole tähän saakka tehty. Tilintarkastustuomioistuimen kertomukset ovat toki EU:n toimielimille tylsää luettavaa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tämä on joka tapauksessa varmasti parempi vaihtoehto kuin piilottaa pää pensaaseen ja vältellä vastuuta.

  Kyösti Virrankoski, maatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (FI) Arvoisa puhemies, Francesco Musotto on laatinut OLAFin vuosikertomuksista 2005–2006 hyvän mietinnön ja siitä parhaat kiitokset. Jäsenmaiden ilmoittamat sääntöjenvastaisuudet nousivat 1 143 miljoonaan euroon vuonna 2006. Tästä määrästä maatalouden ohjaus- ja tukirahaston osuus on 87 miljoonaa euroa. Vaikka summa on vain 0,17 prosenttia maatalousmenojen kokonaismäärästä 49,7 miljardista eurosta, siihen on kuitenkin suhtauduttava vakavasti. Näistä sääntöjenvastaisuuksista noin kolmannes oli suoria petoksia.

Jäsenvaltioilla on mahdollisuus uuden asetuksen myötä periä takaisin perusteettomat tuet entistä helpommin. Siksi sekä maatalous- että talousarvion valvontavaliokunta pitävät valitettavana, että näiden tukien takaisinperintä on edelleen vähäistä. Komission tulisikin nopeuttaa takaisinperintää ja sovellettava tarvittaessa korjaustoimenpiteitä. Valiokunnat, sekä maatalousvaliokunta että talousarvion valvontavaliokunta, antavat myös täyden tukensa komissiolle, että se soveltaisi tiukasti maksujen keskeyttämisen mahdollisuutta, ellei komissiolla ole täydellisiä takeita siitä, että edunsaajavaltiolla on luotettava hallinto- ja valvontajärjestelmä.

(Suosionosoituksia)

  Ingeborg Grässle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, PPE-DE-ryhmä vastaa ensimmäistä kertaa petostentorjuntaa koskevasta mietinnöstä, ja olemme hyvin kiitollisia Francesco Musottolle siitä, että hän on keskittynyt mietinnössään OLAFin työhön ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Hän on joutunut tekemään kovasti työtä käydessään läpi 630 sivua petostentorjuntaa koskevaa tilastomateriaalia vuosilta 2005–2006. Hänen mietinnössään annetaan tilanteesta varsin moniulotteinen kuva, ja mielestäni meidän on todella ryhdyttävä toimiin tällä alalla. Sääntöjenvastaisuuksien paljastaminen ei näytä olevan jäsenvaltioille kovinkaan tärkeä asia. Tämä ilmenee siinä, ettei komissio ole taaskaan läsnä tässä hyvin tärkeässä keskustelussa, vaikka toisena budjettivallan käyttäjänä sen pitäisi olla huolissaan siitä, mitä tapahtuu veronmaksajien rahoille, joiden hallinnoinnista ja käyttämisestä se vastaa.

Esittelijä kehottaa komissiota käynnistämään rikkomismenettelyt Saksaa ja Espanjaa vastaan. Espanja on toimittanut sääntöjenvastaisuuksia koskevat tiedot vain paperimuodossa. Lisäksi sen toimittamat tiedot ovat äärimmäisen pintapuolisia, kuten rakennerahastoja koskevasta 18. kertomuksesta ilmenee.

Saksa on puolestaan erilainen tapaus. Muihin jäsenvaltioihin verrattuna se on toimittanut tietoja hitaammin, ja se on myös ainut maa, joka ei paljasta nimiä. Kuinka petostentorjuntavirasto voi tehdä työnsä ilman nimiä? Petoksiin syyllistyneet piiloutuvat tietosuojan taakse, sillä, hyvä Jan Březina, on tosiasia, että 15–20 prosenttia sääntöjenvastaisuuksista on taustoiltaan tavalla tai toisella vilpillisiä. Lisäksi Saksa estää petostentorjuntavirastoa tekemästä paikallista tutkintatyötään erityisesti tullirikoksia ja vientitukia koskevissa tapauksissa. Kehotamme komissiota raportoimaan kustakin jäsenvaltiosta ja sen halusta tai haluttomuudesta tehdä yhteistyötä. Tämä pitäisi tehdä ennen OLAFin seuraavan raportin julkaisemista.

Ryhmämme katsoo, että petostentorjuntaviraston oikeusperustan tulevassa uudistuksessa pitäisi pyrkiä ennen kaikkea parantamaan viraston ja jäsenvaltioiden edellytyksiä tehdä keskinäistä yhteistyötä. Haluan kiittää lämpimästi itse petostentorjuntavirastoa ja sen henkilökuntaa, joka tekee hyvin vaikeaa työtä. Mielestäni työn tulos kestää todella tarkastelun. Olen kuitenkin myös vakuuttunut siitä, että tätä työn tulosta voitaisiin parantaa entisestään kehittämällä jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

  Szabolcs Fazakas, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisat puhemies ja varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti pitää EU:n taloudellisten etujen suojelua yhtenä tärkeimmistä tehtävistään, sillä kaikkien muiden parlamenttien tavoin sillä on oikeus ja velvollisuus valvoa menoja. Lisäksi EU:ssa leviää jatkuvasti näkemys, jonka mukaan EU:n varoista ei huolehdita kunnolla, joten olemme poliittisessa velassa kansalaisillemme, äänestäjillemme ja veronmaksajillemme.

Täytämme tämän lainsäädännöllisen ja poliittisen velvoitteemme ensisijaisesti vastuuvapausmenettelyssä, minkä lisäksi olemme laatineet säännöllisesti mietintöjä EU:n taloudellisten etujen suojelemisesta ja petostentorjunnasta. Näin tehdessämme emme pyri aiheuttamaan sensaatiota tai skandaalia vaan esittämään tilanteen objektiivisesti ja ratkaisemaan mahdolliset ongelmat.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni kollegaani Francesco Musottoa erinomaisesta mietinnöstä sekä komission varapuheenjohtaja Kallasia ja petostentorjuntaviraston pääjohtaja Brüneria rakentavasta yhteistyöstä, jota he ovat tehneet myös tällä alalla.

Vaikka nämä korkean tason kertomukset otetaan lämpimästi vastaan vuosi toisensa jälkeen, meistä EU:n toimielimissä työskentelevistä tuntuu joskus siltä kuin taistelisimme tuulimyllyjä vastaan, koska neuvosto vastustaa kertomuksissa esitettyjä havaintoja, minkä vuoksi komissio ei ole kyennyt toteuttamaan tarpeellisia toimenpiteitä vuosiin.

Meistä tämän ketjun heikoin lenkki on juuri jäsenvaltioiden asenne, koska muutamat jäsenvaltiot – kuten Saksa, josta Ingeborg Grässle puhui juuri tässä yhteydessä – eivät ole ymmärtäneet, kuinka tärkeää on varmistaa, että EU:n varoja käytetään sääntöjen mukaisesti, että menoja seurataan ja että aiheettomasti maksetut summat peritään takaisin.

Mielestämme on erityisen ikävää, että ”karusellikauppojen” muodossa tapahtuvat arvonlisäveropetokset yleistyvät koko EU:ssa siinä määrin, ettei meillä ole yleisiä lukuja petoksissa liikkuvista summista – tosin joidenkin arvioiden mukaan summat voivat olla jopa 35–40 prosenttia EU:n talousarviosta. Myös tällä alalla on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin sekä eurooppalaisten asioiden hoitamiseksi että kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi. Kiitos.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta yhteisön taloudellisten etujen suojelemisesta ja haluan kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Ensinnäkin omien varojen alalla havaittuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvät summat ovat kasvaneet 212 miljoonasta eurosta vuonna 2004 aina 328 miljoonaan euroon vuonna 2005 ja 353 miljoonaan euroon vuonna 2006. Lisäksi on mainittava, että myös rakennetoimien alalla sääntöjenvastaisuudet ovat lisääntyneet 601 miljoonasta eurosta vuonna 2005 aina 703 miljoonaan euroon vuonna 2006.

Toisaalta maatalouden alalla havaittuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvät summat ovat pienentyneet merkittävästi: vuonna 2006 luku oli 82 miljoonaa euroa, kun taas vuonna 2005 se oli 102 miljoonaa euroa. Tähän on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota, sillä maataloustukia maksetaan usein valtavalle määrälle edunsaajia, ja näiden viljelijöiden on usein suoriuduttava yksin saatujen varojen monimutkaisesta kirjanpidosta.

Kolmanneksi haluan korostaa sitä, että mietinnössä todetaan, että ohjelmien periaatteiden monimutkaisuus ja seuranta- ja valvontamenetelmien tehottomuus ovat yksi suurimmista syistä, jonka vuoksi budjettimenoissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia.

Neljänneksi on huomattava, että mietinnössä vaaditaan varojen myöntämiseen liittyvän avoimuuden lisäämistä.

Tähän avoimuuteen liittyy keskeisesti se, että jäsenvaltiot sitoutuvat julkaisemaan tietoja hankkeista ja yhteisön varojen saajista.

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, komission jäsen totesikin jo, että tämä mietintö menee todellakin päällekkäin vastuuvapausmenettelyn kanssa. Myös tässä mielessä tätä keskustelua voidaan pitää alkuverryttelynä ensi viikon kuulemiselle komission jäsen Špidlan ja komission jäsen Hübnerin kanssa. Olemme tietoisia ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia koskevista luvuista. Ne eivät tietenkään kerro koko tarinaa, mutta ne kertovat meille paljon omien varojen, maatalouden ja rakennerahastojen aloilla ilmoitetuista ongelmista. Mietinnössä todetaan, että ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien arvo on yhteensä 1,1 miljardia euroa ja että tämä luku on kasvussa. Olemme palanneet vuoden 2002 tasolle, kun taas vuosien 2003, 2004 ja 2005 luvut olivat parempia. Maatalouden alalla tilanne on suhteellisen hyvä.

Ongelma-aloja ovat selvästikin omat varat ja rakennepoliittiset toimet. Omien varojen alalla tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien arvoksi ilmoitettiin 325 miljoonaa euroa ja rakennepoliittisten toimien alalla 700 miljoonaa euroa. Rakennepoliittisten toimien alalla 84 prosenttia sääntöjenvastaisuuksista tapahtui viidessä jäsenvaltiossa. Jokainen, jota asia kiinnostaa, voi lukea Francesco Musotton mietinnöstä, mistä maista on oikein kyse. Tämä seikka on todella hätkähdyttävä. Lisäksi on muistettava, että ennen vuotta 2006 varoja oli perimättä yhden miljardin euron verran ja että tilintarkastustuomioistuimen mukaan vuonna 2006 rakennerahastojen varoista jäi maksamatta 12 prosenttia. Tämä on siis tausta, jota vasten nykyistä vastuuvapausmenettelyä viedään eteenpäin, ja asia huolestuttaa meitä suuresti. Palaamme asiaan myöhemmin.

Omista varoista voidaan todeta, että savukepetoksia koskevaan ongelmaan puututaan kunnolla. Olemme tehneet sopimuksen Philip Morrisin kanssa. Japan Tobaccon kanssa ollaan tekemässä uutta sopimusta, jonka pitäisi tuottaa paljon rahaa ja vähentää myös salakuljetusta. Omien varojen alalla ehdottomasti suurimman ongelman muodostavat arvonlisäveropetokset eli ”karusellikauppa”. Mietinnössä mainitaan asiaa koskevia lukuja. Tällaisessa kaupassa liikkuu valtavia summia, jopa miljardeja euroja. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen teettämässä tutkimuksessa kerrotaan asiasta tarkemmin. Olen iloinen siitä, että parlamentti puuttuu asiaan. Talous- ja raha-asioiden valiokunta on jo järjestänyt kuulemisen, ja talousarvion valvontavaliokunta tekee samoin 4. tai 5. toukokuuta. Toivon, että kykenen esittelijänä laatimaan arvonlisäverokaruselleista yhtä hyvän mietinnön kuin savukepetoksista.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö sisältää pitkän luettelon epäonnistumisista. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti, kuinka ”sääntöjenvastaisuuksiksi” nimitettyjen petosten määrä kasvaa jatkuvasti ja kuinka yritykset torjua sitä epäonnistuvat. Siinä tunnustetaan avoimesti, että omien varojen, maatalousmenojen ja rakennepoliittisten toimien alalla vuonna 2006 tapahtuneiden petosten arvo on yhtensä 1 143 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 tämä luku oli 922 miljoonaa euroa, joten petosten arvo on kasvanut neljässä vuodessa 200 miljoonaa euroa.

Muistutan kaikille Euroopan parlamentin jäsenille, etteivät nämä summat ole merkityksettömiä summia vaan veronmaksajien rahaa. EU:n toimintaa rahoittavat sen kansalaiset, myös Yhdistyneen kuningaskunnan ahtaalle ajetut veronmaksajat. He ansaitsevat rahoilleen paremman vastineen. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi jo katsoa tämän riittävän, ja näiden kauhistuttavien lukujen pitäisi olla maani hallitukselle entistäkin painavampi syy pitää kiinni lupauksestaan ja järjestää Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ei ole mikään salaisuus, että EU on pyrkinyt jo vuosien ajan saamaan talousasiansa hallintaan. Myönnämme rahoitusta suuryhtiöille, jotka siirtävät sitten toimintaansa yhdestä jäsenvaltiosta toiseen, kun taas pienet ja keskisuuret yritykset jäävät tyhjin käsin. Näyttää siltä, ettei EU usein edes tiedä, mitä tahoja se rahoittaa ja ketkä vetelevät sen naruja. Edunvalvojien rekisteriä on mielestäni odotettu jo kauan.

Myös lukuisista sääntöjenvastaisuuksista jää kitkerä jälkimaku – etenkin kun niillä on suora yhteys EU:n toimielimiin. Siksi EU antaisikin selvän viestin jäädyttämällä maksut Bulgarialle, kunnes korruptiotapaukset on selvitetty. On myös selvää, että muutamia jäsenvaltioita ei ilmeisesti juuri kiinnosta periä aiheettomasti maksettuja varoja takaisin. Jos 1990-luvun lopulla sattuneiden tapausten käsittely on päättymässä vasta nyt, on ilmeistä, että asiat etenevät EU:ssa aivan liian hitaasti.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Musottoa. Hän on tehnyt erittäin perusteellista ja hyvää työtä. Tämä mietintö on äärimmäisen tärkeä, ja petosten torjunta on asia, jonka osalta kansalaisten luottamus joko löydetään tai menetetään. Tässä mietinnössä on mielestäni kolme erittäin tärkeää asiaa, jotka tarvitsevat korjausta.

Ensinnäkin maatalousmenojen osalta ei voi olla niin, että muutama maa ei edes ilmoita tietoja. Saksa ja Espanja ovat tältä osin huonoja esimerkkejä, ja Saksa, joka ei ilmoita edes henkilöitä tai yrityksiä, joiden tiedot OLAF välttämättä tarvitsisi voidakseen puuttua näihin asioihin. Tämä on tietenkin asia, jota emme voi sallia, vaan kaikkien jäsenvaltioiden täytyy noudattaa yhteisiä sääntöjä. Jos muutama iso maa näyttää huonoa esimerkkiä, tilanne ei kovin hyvältä näytä.

Toinen tärkeä asia on se, että ilmoittaminen sääntöjen vastaisuudesta voi kestää jopa 39 kuukautta – yli kolme vuotta. Tämä aika on täysin liian pitkä eikä herätä luottamusta siihen, että jäsenvaltiot toimisivat riittävän valppaasti.

Kolmas asia, joka on varsin mielenkiintoinen ja tärkeä, on se, että tällä alalla esiintyy myös erikoistunutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Tämä on jo niin vakava asia, että on ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin tällaisen rikollisuuden karsimiseksi.

Arvoisa puhemies, tämä on todella tärkeä mietintö, ja on ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi, jotta saavutetaan kansalaisten luottamus.

(Suosionosoituksia)

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijää vilpittömästi hänen tekemästään työstä. Näin laajaan asiaan perehtyminen ei ole ollut helppo tehtävä, ja voimme mielestäni olla ylpeitä siitä, että Francesco Musotto on tehnyt näin upeaa työtä. Voimme mielestäni todeta näin luottavaisin mielin, sillä tähän mietintöön ei ole esitetty huomiseksi tarkistuksia. Myös tämä on kunniaksi esittelijälle.

Toiseksi totean, ettei toista budjettiviranomaista ilmeisesti kiinnosta millään tavalla selvittää, mitä veronmaksajien rahoille tapahtuu. Neuvosto pakoilee jälleen vastuutaan. Aina puhuessamme siitä, kuinka EU:n veronmaksajien rahat käytetään, ja yrittäessämme löytää ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin neuvosto on yksinkertaisesti poissa. Olemme kuitenkin nähneet, kuinka sääntöjenvastaisuudet ovat vähentyneet vuosien mittaan maatalouspolitiikan alalla, jolla olemme toteuttaneet toimia määrätietoisesti ja kehittäneet järjestelmiä suorien maksujen valvomiseksi, ja tästä pääsen siihen aiheeseen, mitä valiokunnassamme tapahtuu vastuuvapauden suhteen.

Sen sijaan rakennepolitiikan alalla ei ole tehty mitään, vaan olemme vain istuneet kädet ristissä ja seuranneet tapahtumia vuosien ajan, ja siksi tällä alalla luvut ovat jatkaneet kasvuaan. Tämä on ollut selvää vuosien ajan ja käynyt myös toistuvasti ilmi petoskertomuksista vuosien ajan. Komission jäsen Kallas havaitsee vuoden 2006 vastuuvapausmenettelyssä, että tämä on ongelma ja että odotamme hänen ryhtyvän toimiin sen sijaan, että hän istuu kädet ristissä ja seuraa tilannetta.

Arvoisa komission jäsen, pyydän, että sanotte seuraavan asian kaikille niille jäsenvaltioille, jotka käyttäytyvät niin kuin yhdessä laatimamme säännöt eivät koskisi niitä, ja samaa pyytää myös esittelijä meidän kaikkien aiempien puhujien tuella. Pyydän, että vastaatte niille: ”Asia selvä, jäädytämme 10 prosenttia rahoituksestanne. Siitä tehdään varanto, ja saatte rahat toteutettuanne asianmukaiset toimet.” Tämä on hyvin käytännönläheinen pyyntö parlamentilta. Se ei ole toimintasuunnitelma, vaan käytännön teko. Odotamme tätä komissiolta ja olemme varsin tyytyväisiä, jos komissio tekee näin.

Kiitän esittelijää vielä kerran.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan muiden puhujien tavoin kiittää esittelijää tästä hyvin tärkeästä mietinnöstä.

Osallistun tähän keskusteluun, koska siinä käsitellään maataloutta. Muut puhujat ovatkin jo todenneet, että valvonnan ja tarkastusten alalla on tapahtunut edistystä, etenkin maataloustukien osalta, ja lisäksi meillä on nyt avoimuusaloite, jossa ehdotetaan viljelijöiden saamien tukien julkaisemista.

Maatalousyhteisössä elävät kokevat usein, että heitä pidetään syyllisinä, ennen kuin heidän todistetaan olevan syyttömiä. On selvää, ettei kukaan meistä voi eikä halua suvaita petoksia, ja koska EU:n varojen käyttöön liittyy petoksia, yleisöllä on hyvin huono kuva EU:sta ja siitä, kuinka se pitää kirjaa yhteisistä varoista. Jos kansalaiset ymmärtäisivät EU:n talousarviota paremmin, he saattaisivat vaatia meiltä äänekkäämmin tiukempaa suhtautumista petoksiin.

On tärkeää korostaa, että petokset eroavat sääntöjenvastaisuuksista, joista monet havaitaan, koska ne ovat hyvin erilaisia. Emme voi rangaista itseämme sääntöjenvastaisuuksista, mutta yhteisön talousarvioon kohdistuvista petoksista pitäisi langettaa rangaistuksia. Kuten edellinen puhuja totesi, tämä asia koskee jäsenvaltioita, sillä kaikki jäsenvaltiot liittyivät Euroopan unioniin hyvässä uskossa ja ovat keskittäneet resurssinsa tietyillä politiikanaloilla. Siksi meidän on nyt varmistettava, että yhteen kootut varat käytetään asianmukaisesti ja etteivät huijarit pääse käymään kansan kukkarolla.

Petoksiin kevytmielisesti suhtautuvia jäsenvaltioita on rangaistava jollakin tavalla, mutta on hyvin tärkeää, ettei rangaistus kohdistu jäsenvaltioihin, jotka tekevät tällä alalla hyvää työtä. Siksi on tärkeää, että komissio ryhtyy toimiin jäsenvaltiokohtaisesti.

Toistan lopuksi tärkeän asian: viljelijät kokevat hyvin voimakkaasti, että heitä pidetään syyllisinä, ennen kuin heidän syyttömyytensä on todistettu. Emme voi hyväksyä tällaista, ja siksi meidän on tärkeää yrittää saada tilit täsmäämään.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitos, että annoitte minulle jälleen puheenvuoron. Kaikki, jotka ovat seuranneet poliittista toimintaani ja lausuntojani, tietävät, että olen kriittinen poliitikko ja että suhtaudun Euroopan unioniin erittäin kriittisesti, mutta olen samalla myös hyvin EU-myönteinen. En voinut siksi olla kiinnittämättä huomiota Derek Roland Clarkin sanoihin. Hän on muuten poistunut salista. Kuten kaikki euroskeptikot Derek Roland Clark viljelee puolitotuuksia, todellisia valheita ja liiallisuuksiin meneviä yksinkertaistuksia. Hän puhui esimerkiksi useiden miljoonien petoksista, vaikka mietinnössä todetaan selvästi, että kyse oli sääntöjenvastaisuuksista. Hän korvaa poikkeuksetta sanan ”sääntöjenvastaisuus” sanalla ”petos”. Se on typerää, sillä mietinnössä ei sanota niin.

Toiseksi hän puhuu niin kuin jokainen kohtaamamme fiasko johtuisi Euroopan unionista. Kehottaisin vain Derek Roland Clarkia lukemaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen mietinnön ”karusellikaupasta”. Siitä hän huomaisi, etteivät hänen kotimaansa viranomaiset ole onnistuneet panemaan pistettä näille arvonlisäveropetoksille. Näiden petosten arvo on vuodessa 3,5–4,5 miljardia puntaa. Se tekee päivässä yli 10 miljoonaa puntaa! Se on selvästi enemmän...

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Dumitru Oprea (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, kiitän Francesco Musottoa hänen laatimastaan mietinnöstä. Katson, että monet vuosina 2003–2006 tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet johtuivat kuudennessa puiteohjelmassa sovelletun, tietojen esittämistä koskevan säännön muuttamisesta verrattuna esimerkiksi viidenteen puiteohjelmaan. Viidennessä puiteohjelmassa B-osapuolen nimeä ei mainittu ja kaikista viittauksista maahan ja hankkeen takana olevaan henkilöön rangaistiin. Kuudennessa ja seitsemännessä puiteohjelmassa anonymiteetista luovuttiin. Eikö kahdeksannessa puiteohjelmassa ole enää mahdollista käyttää tätä ehdotusten edistynyttä toimittamista koskevaa järjestelmää?

  Ingeborg Grässle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos uudesta puheenvuorosta. Haluan kiittää Herbert Böschiä paitsi siitä, että hän ylisti esittelijäämme, myös hänen rehtiydestään ja avuliaisuudestaan. Herbert Bösch on työskennellyt petosmietinnön parissa monen vuoden ajan. Nyt tämä kunnia on meillä, ja katson, että yhteisymmärrys asiasta on hieno merkki talousarvion valvontavaliokunnan vahvuudesta.

Olemme keskittäneet kaiken huomiomme jäsenvaltioihin. Haluamme komission tietävän, että haluamme auttaa sitä panemaan pisteen tälle epäselvyydelle. Varojen takaisinperintää koskevia lukuja tarkasteltaessa voidaan huomata, että arviot vaihtelevat suuresti. Siksi tämä keskustelu on osa tämänhetkistä vastuuvapausmenettelyä. Siispä minun on todella kehotettava komissiota kertomaan meille rohkeasti, ellei sillä ole tietoa tietyistä asioista, jotta voimme olla avuksi. Jos puutumme tähän ongelmaan yhdessä, myös onnistumme yhdessä. Esitän vielä kerran suuret kiitokset Herbert Böschille.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä huomioista, joita he ovat esittäneet tästä mietinnöstä. Mielestämme mietintö on hyvin täsmällinen ja rakentava. Haluan esittää kaksi huomiota monien puhujien esiin ottamasta asiasta eli siitä, mikä on sääntöjenvastaisuus, mikä on petos ja miten takaisinperintä pitäisi hoitaa.

Voin kertoa, että olemme pitäneet yhden alustavan kokouksen tilintarkastustuomioistuimen asianosaisen henkilökunnan kanssa ja olemme yrittäneet yhtenäistää käsityksiämme siitä, mikä on mitäkin. Tästä on luultavasti apua kaikissa tulevissa keskusteluissamme, joita käymme vastuuvapaudesta, ja tietenkin myös kaikki kolme mietintöä – myös seuraava – liittyvät toisiinsa hyvin tiiviisti.

Olen myös ottanut tämän asian puheeksi neuvoston puheenjohtajan kanssa ja olen kehottanut puheenjohtajavaltiota ottamaan parlamentin mietinnön huomioon menettelyissään, millä tarkoitan sitä, että tästä asiakirjasta keskusteltaisiin Ecofin-neuvostossa. Toivon, että niin todella tehdään. Kun mietinnöstä on äänestetty ja siitä on tullut virallinen asiakirja, yritämme varmasti käynnistää tällaisen keskustelun neuvoston kanssa – myös asiaankuuluvissa alakomiteoissa.

  Francesco Musotto, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää kaikkia kollegoitani heidän kauniista sanoistaan ja erityisesti Herbert Böschiä, jonka aiempaan työhön oma mietintöni perustuu.

Haluan korostaa muutamaa seikkaa, joista tärkein on se, että olemme päässeet yhteisymmärrykseen komission jäsen Kallasin kanssa erityisesti maksuja suoritettaessa sovellettavien sääntelymekanismien luonteesta. Komissio on antanut asiaa koskevan lupauksen. Komission jäsen Kallas korosti tärkeää näkökohtaa: mitä vaikeampi ja monimutkaisempi asiasta tehdään, sitä vaikeammaksi käy sääntöjen ymmärtäminen ja sitä helpompaa ennen kaikkea järjestäytyneen rikollisuuden ja muiden rikollisten on liikkua näillä harmailla alueilla. Siksi järjestelmän yksinkertaistaminen ja ennen kaikkea rahan maksajien ja sen saajien välisen kuilun kurominen umpeen on yksi keino lisätä avoimuutta ja kehittää järjestelmää selvään ja helposti ymmärrettävään suuntaan.

Perintää koskeva ongelma on varsin todellinen. Perintämenettelyt kestävät liian kauan, ja meidän on varmistettava, että petoksentekijöitä voidaan rangaista, ottamalla käyttöön jonkinlainen vakuus tai takaus, jota sovelletaan pankkien kautta. On tärkeää kehittää menetelmiä, joilla turvataan maksusuoritukset sekä ennen kaikkea mahdollistetaan näiden summien perintä ja edistetään, tuetaan ja helpotetaan nopeaa perintää.

Katson, että olemme tehneet merkittävää työtä, mikä on seurausta kaikkien kollegoideni yhteistyöstä, hyvästä tahdosta ja poliittisesta sitoutumisesta. On täysin selvää, että tämä yhteistyö, tämä tahto ja halu kitkeä ilmiö, joka vahingoittaa valtavasti Euroopan yhteisöä, perustuu puhtaasti poliittisiin huolenaiheisiin.

Neuvoston poissaolo ei tietenkään helpota asioita lainkaan: jos neuvoston edustaja olisi ollut läsnä olisimme voineet saada selville, mitä neuvosto ajattelee. Parlamentti on kuitenkin täysin yksimielinen näistä periaatteista, ja katsomme siksi, että olemme onnistuneet saamaan aikaan jotakin myönteistä, mikä luo toivoa tulevaisuuteen.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 19. helmikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Edit Herczog (PSE), kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän tästä mietinnöstä, jossa kerrotaan paitsi viimeaikaisista edistysaskeleista myös valitettavista puutteista ja pitkäaikaisista veloista.

Tämä mietintö on minulle hyvin tärkeä, sillä Unkarissa on tehty päätös perustaa kansallinen elin torjumaan väärentämistä. Tämä elin hoitaa pääasiassa koordinointitehtäviä Unkarin patenttiviraston, muiden valtiollisten laitosten ja talousalan toimijoiden välillä, ja sillä on myös tehtäviä, jotka liittyvät Euroopan unionia koskeviin tietopalveluihin.

Meidän on valmistauduttava pitkään ja tuloksettomaan taisteluun. Sekä suojattua että yleistä tietoa on nykyisin yhä helpompaa saada. Yhdessä huoneessa näytillä oleva auto voidaan kopioida viereisessä huoneessa viidessä minuutissa. Lopputulos ei ole yhtään huonompi, vaan ainoastaan halvempi, ja meidän on tehtävä päätös siitä, ostammeko silti kalliimman version. Meidän on päätettävä, haluammeko maksaa aivotyöstä, innovaatiosta, vaikka voimme valita myös toisen tuotteen tai palvelun, jonka hinta ei sisällä tämän työn arvoa.

Tämän päätöksen tekeminen edellyttää huomattavaa valistuneisuutta ja sitoutuneisuutta. Emme voi odottaa yksittäisten kansalaisten havaitsevan näitä yhteyksiä ja tekevän arvoperusteisia päätöksiä, elleivät lainsäätäjämme tai hallituksemme kykene tekemään niitä.

EU:n varojen käyttöön liittyvien sääntöjenvastaisuuksien määrää on erittäin tärkeää vähentää hyväksyttävän rajan alapuolelle. Tällaiset petokset saavat koko EU:n näyttämään naurettavalta, kun sen varoja käytetään tavalla, joka on ristiriidassa sen asettamien tavoitteiden kanssa.

23. Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäinen avunanto sekä näiden ja komission yhteistyö tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön soveltamisessa (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Bill Newtonin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0488/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 515/97 muuttamisesta (KOM(2006)0866 – C6-0033/2007 – 2006/0290(COD)).

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä kolmas mietintö liittyy läheisesti kahteen edelliseen mietintöön. Neuvoston asetus (EY) N:o 515/97 jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi on hyvin tärkeä säädös, joka hyväksyttiin vuonna 1997, jolloin EU:ssa oli 15 jäsenvaltiota.

Asetusta (EY) N:o 515/97 oli välttämätöntä tarkistaa, koska viimeisten kymmenen vuoden aikana on tapahtunut muutoksia ja teknologista kehitystä, olemme saaneet hyvää kokemusta Brysselissä koordinoiduista yhteisistä tullioperaatioista ja EU on laajentunut 27 jäsenvaltion unioniksi.

Haluan kiittää esittelijää Bill Newton Dunnia tavasta, jolla hän on ohjannut tämän ehdotuksen käsittelyä parlamentissa. Kiitän myös lausunnon valmistelijaa Jean-Pierre Audya. Nämä kaksi valiokuntaa, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta sekä talousarvion valvontavaliokunta, ovat tehneet keskenään tiivistä yhteistyötä käyttäen tehostettua yhteistyömekanismia. Niiden erinomaisen työn ansiosta eri poliittiset toimijat ovat päässeet keskenään sovitteluratkaisuun. Parlamentin rakentavan lähestymistavan ansiosta tämä säädös voidaan hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

Tulliviranomaiset valvovat yhteisöön tulevia ja yhteisöstä lähteviä tuotteita yhteisen riskinhallintakehyksen mukaisesti tekemällä myös satunnaistarkastuksia. Siispä niiden tehtävät eivät rajoitu ainoastaan tullilainsäädännön täytäntöönpanoon, vaan ne soveltavat myös yhteisön lainsäädäntöä arvonlisäveron, valmisteveron ja maatalouslainsäädännön aloilla.

Totean lisäksi, että Francesco Musotton mietinnössä, josta juuri keskustelimme, tuodaan voimakkaasti esiin arvolisäveropetosten torjumista koskeva kysymys ja korostetaan, että jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä on tiivistettävä.

Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että tulliviranomaiset ja komissio voivat vaihtaa arvonlisäveroa koskevia tietoja. Uusi 2 a artikla mahdollistaa tällaisen tietojenvaihdon tietynlaisten tietojen tapauksessa.

Komissio katsoo tämän olevan ensimmäinen askel kohti tiiviimpää yhteistyötä yhteisön taloudellisten etujen suojelemisen ja arvonlisäveropetosten torjumisen alalla.

  Bill Newton Dunn, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä. Uskon, ettei tästä komission ehdotuksesta aiheudu lainkaan kiistaa. Kuten komission jäsen jo totesi, ehdotuksen syynä ovat laajentuminen, jäsenvaltioiden määrän kasvu, uusi teknologia sekä uudet laitteet ja tietokoneet. Lainsäädäntö on saatettava ajan tasalle, jotta voimme tehdä EU:ssa sisärajojen yli tehokasta yhteistyötä pahoja poikia vastaan eli torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja niin edelleen.

Puhuin viime viikolla erään suuren englantilais-hollantilaisen yhtiön johtajan kanssa, ja hän kertoi, että hänestä järjestäytynyt rikollisuus lisääntyy, vieläpä eksponentiaalisesti – lainasin suoraan hänen käyttämäänsä sanaa – eli uskomattoman nopeasti. Jäsenvaltioiden hallitukset eivät kuitenkaan tee asialle mitään, koska kansa ei ole selvillä ongelman laajuudesta eikä siis painosta hallituksia. Siispä hallitukset vastaavat: ”Älkää murehtiko, kaikki on hyvin.” Meillä on vakava ongelma. Komission ehdotus oli tarpeellinen, kaikkien pitäisi olla siitä yhtä mieltä, ja sen pitäisi mennä läpi.

Arvoisa puhemies, minulla ei pitäisi olla enää mitään muuta sanottavaa, mutta itse asiassa minulla on kerrottavanani kokonainen tarina, jonka haluan kertoa teille nyt. Yllätyksekseni oma kotimaani, Yhdistynyt kuningaskunta, käytti ministerineuvostossa veto-oikeuttaan ja sanoi, ettei se hyväksyisi tätä. Asiasta ei kuitenkaan kerrottu minulle, vaikka olen britti ja samasta jäsenvaltiosta. Yksikään työväenpuolueeseen kuuluva Euroopan parlamentin jäsen Lontoon työväenpuolueen hallituksesta ei esittänyt yhtäkään tarkistusta, mutta he valitsivat hyvän konservatiiviystäväni ja varsin kunniallisen miehen Christopher Heaton-Harrisin, joka käyttää myöhemmin puheenvuoron, ottamaan työväenpuolueen hallituksen vastalauseen esiin. Siispä hän esitti tarkistuksen, joka on jokseenkin omituinen, mutta toivotan hänelle onnea, hänellähän on oikeus tehdä niin. Mutta miten työväenpuolue sitten liittyy tähän kaikkeen? Pidin tilannetta outona, ja lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta on esittänyt monilla muillakin politiikanaloilla monenlaisia vastalauseita, käyttänyt veto-oikeuttaan ja vaatinut vapauttavia lausekkeita. Siispä ajattelin selvittää, mikä maan yleinen kanta on näihin kaikkiin direktiiveihin, joiden ulkopuolelle se haluaa jäädä, ja mitä oikein on meneillään.

Menin OLAFiin, Euroopan unionin petostentorjuntavirastoon. Siellä minulle kerrottiin, että Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyy tekemästä viraston kanssa yhteistyötä, vaikka se menettää vuodessa miljardeja puntia arvonlisäveropetosten eli karusellikaupan vuoksi. Lontoosta taas vastattiin, että jos OLAFille antaa sormen, se vie koko käden. Britit eivät siis suostu tekemään OLAFin kanssa yhteistyötä, koska he pelkäävät sitä. Tämä oli varsin omituista, joten tutkin asiaa tarkemmin Lontoossa. Miten näin voi käydä? Minulle kerrottiin, että asiat etenevät seuraavasti: Komissio tekee ehdotuksen. Sitten Lontoossa asiasta vastaavassa ministeriössä työskentelevä nuorempi virkamies laatii selonteon, jossa suositellaan, mitä hallituksen pitäisi tehdä asialle. Tämä virkamies on hyvin varovainen, hieman hermostunut, eikä tiedä, mitä tehdä, joten hän kirjoittaa, ettei asialle pidä tehdä mitään. Hän suosittelee etenemään hyvin varovasti ja katsoo, ettei ehdotusta pidä hyväksyä – viisainta voisikin olla jättäytyä sen ulkopuolelle. Tämän jälkeen selonteko, jonka hän on laatinut huolella ja varoen – hänhän haluaa edetä urallaan eikä saada potkuja – etenee ministeriössä, ja virkamiehet, joilla on kiire muiden asioiden parissa, toteavat vain asian olevan selvä ja laittavat paperiin puumerkkinsä. Kun muilta ministeriöiltä pyydetään lausuntoa, nekään eivät tiedä asiasta sen enempää, joten ne vastaavat, että asia on niidenkin puolesta selvä. Lopulta asia etenee ministerikomiteaan, jota johtaa ulkoministeri, jolla on tuhat muuta asiaa mielessään, ja paperiin lyödään leima. Siispä yhtäkkiä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanta on kielteinen ja varovainen, ja maa haluaa jättäytyä asian ulkopuolelle. Se vastaa: ”Emme ymmärrä asiaa. Emme oikeastaan tiedä, mitä on tekeillä.” Tämä on todella omituista!

Mitä sitten seuraavaksi tapahtuu? Palaan takaisin Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaan. Asioiden jumiutuminen neuvostossa on johtanut siihen, että olen osallistunut useisiin epävirallisiin kolmikantaneuvotteluihin neuvoston kanssa. Aluksi niitä johti Portugali, nyt Slovenia, ja kummassakin tapauksessa sovittelua on johdettu erinomaisesti. Vaikka yksikään brittivirkamies ei ole koskaan ilmoittanut minulle mistään mitään, minkä vuoksi olin ainut britti, joka oli läsnä sovittelussa, vaikka brittihallitus on ilmeisesti käyttänyt veto-oikeuttaan, asia meni läpi.

Komissio ja neuvosto ovat lopultakin löytäneet sanamuodon, jolla brittien vastustus on onnistuttu kiertämään tai ylittämään – mitä ilmaisua nyt haluattekin käytettävän. Siispä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi kaikki parlamentin tekemät tarkistukset, joista äänestetään huomenna, ja toivon todella, että parlamentti äänestää huomenna niiden puolesta. Arvoisa puhemies, en kuitenkaan kykene ymmärtämään sitä, mitä Lontoossa tapahtuu.

  Véronique Mathieu, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kollegani Jean-Pierre Audy, joka valmisteli talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon, estyi viime minuuteilla saapumasta, joten puhun hänen puolestaan.

Tulli- ja maatalousasioita koskevan lain asianmukainen soveltaminen on hyvin tärkeää varmistettaessa, että sisämarkkinat toimivat kunnolla. Se on tärkeää myös yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi sekä yleisemmin EU:n taloudellisten toimijoiden ja kansalaisten etujen suojelemiseksi.

Tullitutkintatietokanta (TTTK) mahdollistaa eri jäsenvaltioiden eri viranomaisten ja komission välisen yhteistyön tehostamisen. Osa tarkistuksista on esitetty tilintarkastustuomioistuimen ehdotusten sisällyttämiseksi asetukseen, mikä tekisi tietokannasta hyödyllisemmän.

Tilintarkastustuomioistuimen tapaan myös valmistelija on huolissaan kysymyksistä, jotka koskevat integroitua lähestymistapaa petostentorjuntaan tarkoitettujen eri tietokantojen hallinnoinnin yhteydessä. Valmistelija katsoo kuitenkin, että kyseinen keskustelu ei kuulu käsillä olevan asetuksen piiriin, ja se olisi käytävä toisessa yhteydessä.

Valmistelija Jean-Pierre Audy tukee komission ehdotusta edistää EU:n tason yhteistyön, erityisesti eurooppalaisen keskusrekisterin ja palvelualustan, tuomaa lisäarvoa. Yhdenmukaisemman lainsäädäntökehyksen puuttuessa nimenomaan parhaiden käytäntöjen vaihdolla varmistetaan, että eri elimet toimivat keskipitkällä aikavälillä yhä yhdenmukaisemman lähestymistavan mukaisesti.

Rahoituskysymysten osalta valmistelija korostaa, että kulut on määritettävä selvästi, jotta tämän ehdotuksen ja muiden välineiden, esimerkiksi Herkules II -ohjelman, välillä ei syntyisi päällekkäisyyksiä.

Lisäksi valmistelija haluaa säilyttää muita tiedotus- ja tietojenvaihtojärjestelmiä koskevan päätöksen osalta nykyisen lainsäädäntömenettelyn – johon kuuluu tilintarkastustuomioistuimen pakollinen lausunto – sen sijaan, että käytettäisiin komiteamenettelyä.

  Christopher Heaton-Harris, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää arvoisaa Bill Newton Dunnia kaunopuheisesta tavasta, jolla hän kuvaili meille sitä, kuinka EU-asioita käsitellään – tai kuinka hän uskoo niitä käsiteltävän – Lontoossa.

Voin ehkä selittää, mitä Lontoossa tapahtui ja miksi britit kääntyivät Euroopan parlamentin konservatiivijäsenen puoleen eivätkä työväenpuolueen jäsenen tai jopa itse Bill Newton Dunnin puoleen. Olen itse asiassa sitä mieltä, että brittien olisi pitänyt kääntyä hänen puoleensa, ja mielestäni on uskomatonta, etteivät he tehneet niin. Bill Newton Dunn ei ehkä usko minua, mutta olen ollut enemmän yhteydessä neuvoston nykyiseen puheenjohtajaan kuin kehenkään muuhun Lontoossa tai Yhdistyneen kuningaskunnan valtionhallinnossa.

Voi kuitenkin olla, että tämä nuori virkamies, jota Bill Newton Dunn kuvaili, unohti lukea lehtiä ja luuli, että parlamenttivaalit pidettiin lokakuussa, että puolueeni voitti ne, ettei pääministeri jahkaillut ja että hän siis hoiti asioita hallituspuolueen jäsenen kanssa.

Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Ymmärrän kuitenkin sen, mistä Bill Newton Dunn puhui – miksi Lontoossa ollaan huolissaan siitä, että jos OLAFille antaa sormen, se vie koko käden. Tämä juontaa juurensa OLAFin rakenteeseen, asiantuntijoiden asiakirjaan vuodelta 1999 ja siihen, ettei OLAF yksinkertaisesti ole komissiosta riippumaton. Tähän viimeiseen asiaan puututaan tulevaisuudessa.

Tähän kyseiseen tapaukseen liittyi muitakin ongelmia: mahdollisesti ensinnäkin se, että arvonlisäveroa siirreltiin pilareiden välillä – tarvitsimme asiasta lainopillisia neuvoja – ja se, että monia näistä tiedoista vaihdetaan jo sähköisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus uskoi – ja lukemalla rivien välistä ymmärrän, kuinka se tuli tähän tulokseen – että se tarvitsisi pysyvän koordinointiyksikön ja että sen pitäisi palkata tähän henkilökuntaa, jolloin asia vaatisi paljon henkilöstöresursseja sen sijaan, että tietoja vaihdettaisiin sähköisesti.

Tarkistuksiin ja keskusteluun ei kuitenkaan liity mitään ongelmia. Asian pitäisi edetä hyvin nopeasti, ja toivon, että näin käy.

  Puhemies. − (IT) Hyvä Christopher Heaton-Harris, kiitos. Nyt kun Lontoon asiat on selvitetty, myös EU voi tuntea olonsa mukavammaksi.

  Catherine Neris, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on laatinut erinomaisen mietinnön ja tehnyt erinomaista yhteistyötä varsin arkaluonteisessa asiassa.

Kun kauppa kasvaa sekä Euroopan unionissa että yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, markkinoiden avaaminen ja liiketoiminnan laajentaminen ovat tulevina vuosina keskeisiä tekijöitä EU:n kehityksen kannalta. Kuitenkin Euroopan talousalueen esteiden asteittainen poistaminen avaa oven myös rikollisuudelle, joka uhkaa sisämarkkinoiden elinkelpoisuutta. Ensimmäisiin uhreihin kuuluvat yhteisön tuottajat ja laajemmin myös EU:n kuluttajat. Ongelma näkyy erityisesti maatalouden alalla, missä tärkeät toimenpiteet, joilla on pyritty tarjoamaan viljelijöille taloudellista tukea ja osoittamaan heille solidaarisuutta, ovat herättäneet myös kansainvälisen rikollisuuden ahneuden sekä pienessä että suuressa mittakaavassa.

Tästä syystä ja nykyisten valvontatoimien puutteiden vuoksi EU valmistautuu hyväksymään uuden asetuksen, joka tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tietojenvaihtoon tavaroiden liikkumista ja EU:n eri valtioissa tehtäviä tutkimuksia koskevissa asioissa. Mielestäni neuvoston kanssa aikaansaatu kompromissi on hyvä, sillä sen ansiosta meillä on nyt tasapainoisempi asiakirja, jonka yksityiskohdista parlamentin jäsenet äänestävät huomenna. Sopimuksessa suojellaan edelleen yksityiselämän monia näkökohtia, mutta sen pitäisi myös auttaa tehostamaan valvontamenetelmiä ja parantaa jäsenvaltioiden välisten toimien koordinointia.

Olen vakuuttunut siitä, että tullivalvonnan alalla – samoin kuin muillakin aloilla – EU voi kehittyä vain tiivistämällä yhteistyötä ja yhdistämällä resursseja, niin että voimme tarjota kansalaisillemme sen tasoista suojelua, jota he haluavat. Petosten torjuntaan tähtäävien toimenpiteiden parantaminen edellyttää myös yhtenäisen sääntelyn säilyttämistä: se on välttämätöntä, jos haluamme valvoa jatkossakin ylhäältä käsin kunnolla ja tehokkaasti sekä EU:ssa että yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävää kauppaa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvovaltaisten brittikollegoideni huomiot ja tarinat asioiden hoitamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa huvittivat minua. Mielestäni meidän pitäisi kirjoittaa tarina muistiin ja kääntää se monille kielille, sillä uskon, että monissa jäsenvaltioissa asioita käsittelevät ja selontekoja laativat nuoremmat virkamiehet. Mielestäni meidän ei pidä osoittaa sormella nuorta virkamiestä, vaan pikemminkin ministeriötä, joka antaa näin tapahtua.

Haluan vain todeta parlamentille, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannista kannetaan huolta – ja ehkäpä komissio voi saattaa tietoni ajan tasalle, jos minulla on tältä osin vanhaa tietoa – sillä vaikka nämä kaksi valtiota, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti, tukevatkin tulliviranomaisten vastavuoroisen tuen periaatetta, ne ovat käsittääkseni esittäneet varaumia näiden viranomaisten välisestä, arvonlisäverotunnisteen käyttöön perustuvasta tietojenvaihdosta 2 a artiklan f alakohdan nojalla. Väitän, että arvonlisäverotunnisteiden käyttöön perustuva tietojenvaihto on itse asiassa verotietojen vaihtamista, joka ei kuulu ehdotetun oikeusperustan soveltamisalaan. Voisitteko siis kommentoida tätä asiaa?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, minustakin on hauskaa, kuinka asioista keskustellaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, ettei näin tapahdu ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Olen tavannut useita talouspäällikköjä ja monia ministereitä ja esitellyt ajatusta viranomaisten vastavuoroisesta avusta. Voin todeta, että asiaa vastustetaan muuallakin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sitä on pidetty epäilyttävänä ajatuksena, mutta voin vakuuttaa teille, ettei tällaisiin epäilyksiin ole aihetta. Komission tutkintaelimenä OLAF voi tarjota vain pohjan yhteistyölle. On täysin selvää, että arvonlisäveropetoksia voidaan torjua vain niin, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio tekevät keskenään yhteistyötä, sillä suuret petokset ovat kaikki luonteeltaan rajat ylittäviä.

Yhteistyötä on siis todella tarpeen kehittää, ja tietojenvaihdolle on tarvetta. Viimeistä kysymystä en voi kommentoida tietojen asiasisällön osalta. Puhumme vain arvonlisäveropetosten torjunnan helpottamisesta, ja arvonlisäveropetokset ovat merkittävä petostyyppi. Asia on todellakin näin, ja minusta on erittäin mukavaa kuulla teidän toteavan selvästi, että parlamentti tukee tätä säädösehdotusta siinä muodossa, jossa se on esitetty.

  Bill Newton Dunn, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita. Dublinia edustava Mairead McGuinness totesi erittäin terävästi, että tämä on yleistä ja että tarina pitäisi kirjoittaa muistiin. Vastaan hänelle, että hän varmaankin tietää, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa esitettiin noin 15 tai 20 vuotta sitten erittäin tunnettua tv-ohjelmaa, jonka nimi oli Yes, Minister. Siinä ministeri, joka oli tunaroiva idiootti, kuvitteli pitävänsä kaikkia lankoja käsissään, ja lopulta hän yleni pääministeriksi. Sanat ”Yes, Minister” olivat itse asiassa hänen virkamiestensä sanoja. Virkamiehet kertoivat ministerille, mitä sanoa ja mitä tehdä: ”Kyllä, ministeri. Ei, ministeri. Tietenkin, olette kaikkivoipa, ministeri.” Itse asiassa kaikki langat olivat kuitenkin virkamiesten käsissä.

Näin tapahtui 20 vuotta sitten, ja samoin tapahtuu selvästi myös nykyisin. Sama ilmiö on havaittavissa kaikkialla EU:ssa, mikä on varsin mielenkiintoista. Ehkäpä EU:hun tarvitaan siis ajan tasalle saatettu ohjelma – Ja, Herr Minister tai Sí, Señor Ministro. Käsikirjoittajat voisivatkin huvittaa meitä samasta aiheesta tehdyllä uudella ohjelmalla, sillä vanhat totuudet eivät ole muuttuneet miksikään.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 19. helmikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) EU:n maa- ja merirajat ovat pidentyneet huomattavasti kahden viimeisen laajentumisen myötä. Siksi jäsenvaltioiden keskinäistä sekä jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä on tiivistettävä. Samasta syystä tarvitaan myös koordinoituja ja yhtenäisiä toimia, joilla pyritään torjumaan kansainvälisiä talousrikoksia. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, ettei näistä toimista puhuttaessa pidä väheksyä yhteisön ulkopuolisten maiden roolia. Kannatan täysin ajatusta siitä, että komissiolle annetaan asianmukaiset valtuudet, jotta se voi antaa yhteisön ulkopuolisten maiden sekä EU:n ja kansainvälisten virastojen ja organisaatioiden yhteyshenkilöille teknistä tukea ja koulutusta. Kannatan myös ajatusta siitä, että menettelyä, joka koskee toiselta jäsenvaltiolta saatujen tietojen välittämistä jollekin yhteisön ulkopuoliselle maalle, sujuvoitetaan. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että ehdotetut muutokset auttavat vähentämään rahoitukseen liittyviä sääntöjenvastaisuuksia.

Haluan korostaa 18 a artiklaa, jossa säädetään siitä, että komissio kehittää tietorekisterin, jonka avulla tunnistetaan tulli- ja maatalouslainsäädännön vastaisia lähetyksiä, ja hallinnoi tällaista rekisteriä. Katson tältä osin, että tekstiin pitäisi lisätä erityinen säännös, jossa annettaisiin jokaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus käyttää kyseistä tietorekisteriä, kunhan maa esittää komissiolle asiaa koskevan pyynnön. Nykyisellään tekstissä viitataan toimivaltaisten viranomaisten apuun.

24. Yhteisön tullikoodeksi (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Janelly Fourtoun sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn (A6-0011/2008) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) (11272/6/2007 – C6-0354/2007 – 2005/0246(COD)).

  Janelly Fourtou, esittelijä. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kolme vuotta kestänyt kova työ alkaa olla lopuillaan, ja olen iloinen siitä, mitä olemme saavuttaneet tämän asiakirjan kolmen keskeisen kohdan suhteen.

Tulliunioni on yksi Euroopan unionin pilareista ja toimivien sisämarkkinoiden keskeinen osa. Yhteisön nykyinen tullikoodeksi on vanhentunut: se laadittiin 1980-luvulla ja hyväksyttiin 1990-luvulla. Tulliviranomaisemme kohtaavat uusia haasteita. Vuonna 2007 maailmankaupan arvo oli yhteensä lähes 16 miljardia dollaria eli 31 prosenttia maailmanlaajuisesta BKT:sta, ja yksin Euroopan unionin osuus kaikesta tuonnista ja viennistä oli 20 prosenttia.

Tulliviranomaiset siis vastaavat sujuvan kaupankäynnin jatkumisesta ja valvonnasta, jota tämä edellyttää, ja samalla niiden on suojeltava EU:n kansalaisia ja taattava heidän turvallisuutensa. Jos haluamme saavuttaa tyydyttävän tasapainon, valvontamenetelmiä on uudistettava, ja eri viranomaisten ja talouden toimijoiden välistä yhteistyötä on tehostettava.

Koodeksi on myös mukautettava muihin kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä tapahtuneisiin radikaaleihin muutoksiin, jotka johtuvat pääasiassa tieto- ja viestintäteknologian ja sähköisen tietojenvaihtoteknologian käytön peruuttamattomasta kasvusta. Tätä kyseistä aihetta käsiteltiin myös kollegani Christopher Heaton-Harrisin laatimassa mietinnössä, jonka parlamentti hyväksyi viime joulukuussa.

Euroopan parlamentti hyväksyi uudistettua tullikoodeksia koskevan ensimmäisen käsittelyn mietintönsä 12. joulukuuta 2006, ja asiassa saatiin 25. kesäkuuta 2007 puheenjohtajavaltio Saksan johdolla aikaan poliittinen sopimus. Parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä ehdotukseen 51 tarkistusta, joista 34 – pääosin tärkeimmät – sisällytettiin kokonaan tai osittain neuvoston yhteiseen kantaan.

Keskeisimmät asiat, jotka aiheuttivat erimielisyyttä, olivat valtuutetun talouden toimijan asema, oikeus tulliedustukseen, keskitetty tulliselvitys ja komiteamenettely. Valtuutetun talouden toimijan asema liittyy suoraan syyskuun 11. päivän tapahtumiin, ja se otettiin käyttöön niin sanotulla turvallisuustarkistusasetuksella, jonka tarkoituksena oli antaa toimijoille lisähelpotuksia ja hyvittää näin niille koituvia, turvallisuusnäkökohtien huomioimiseen liittyviä uusia kustannuksia.

Olen esittelijänä tyytyväinen siihen, että neuvosto sisällytti yhteiseen kantaansa käsitteen, jonka parlamentti kehitti ensimmäisessä käsittelyssä. Tämän seurauksena tehdään ero kahden eri valtuutustyypin välille. Ne ovat ”yksinkertaistettuihin tullimenettelyihin oikeutettu” sekä ”turvallisuushelpotuksiin oikeutettu”. Tässä käytännöllisessä ratkaisussa otetaan huomioon talouden toimijoiden erilaiset tarpeet.

Kuten totesin, toinen kiistakysymys oli oikeus tulliedustukseen. Aihe on kuumentanut tunteita maissa, joissa tähän ammattiin liittyy pitkät perinteet. Vaikka neuvosto ei hyväksynyt parlamentin ehdotuksia sellaisinaan, se otti kuitenkin lähtökohdaksi ajatuksen tulliedustajan ja valtuutetun talouden toimijan aseman yhdistämisestä, kuten halusimme.

Katson esittelijänä, että neuvoston kompromissi on hyvä. Lisäksi tulliedustajien ammattiliitot ovat hyväksyneet tämän ratkaisun, vaikka ne ovatkin menettäneet monopolinsa tietyissä jäsenvaltioissa.

Myös keskitettyyn tulliselvitykseen liittyy yksi uutuus: neuvosto on lisännyt tekstiin uuden 106 artiklan, koska sen mielestä loogisuuden ja avoimuuden kannalta oli parasta koota yhteen artiklaan kaikki keskitettyä tulliselvitystä koskevat koodeksin säännökset.

Vastedes kaikki talouden toimijat voivat tehdä keskitetyn tulliselvityksen yhden ja saman jäsenvaltion alueella, mutta kun asia koskee useampaa jäsenvaltiota, niiden on täytettävä säädetyt edellytykset valtuutetun talouden toimijan aseman saamiseksi.

Lopuksi totean, että tällä asiakirjalla on saavutettu huomattavaa edistystä monilla aloilla, mutta voimme olla erittäin tyytyväisiä siihen, että olemme laajentaneet komiteamenettelyä niin, että se kattaa nyt uudistetun tullikoodeksin 44 säännöstä.

Tästä syystä kehotan parlamenttia tukemaan neuvoston yhteistä kantaa ilman tarkistuksia.

  László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, toimielinten välinen aktiivinen työ on kestänyt yli kaksi vuotta, ja olemme nyt varsin pian saamassa päätökseen tätä ehdotusta koskevan yhteispäätösmenettelyn. Kiitos tästä kuuluu erityisesti asiaan sitoutuneelle Janelly Fourtoulle sekä häntä tukeneille sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan jäsenille.

Olen erittäin iloinen siitä, että EU:n tulevaisuuteen suuntautuvan tulliuudistuksen oikeuskehys saadaan käyttöön tänä vuonna, kun tulliunionin perustamisesta tulee kuluneeksi 40 vuotta. Tämä antaa pontta työlle, joka meillä on edessämme.

Tulliunioni nähdään usein yhteisön ”vanhana” pilarina. Se on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä perintö menneisyydestä. Se toimii tälläkin hetkellä – eikä sen ainoana tarkoituksena ole kerätä yhteisölle omia varoja. Tullihallinnolla, -lainsäädännöllä ja -menettelyillä suojellaan yhä enenevässä määrin sisämarkkinoita, tehostetaan kuluttajansuojelua, tuetaan yhteisen politiikan ulkoisia näkökohtia ja edistetään samalla kansainvälistä kauppaa. Siksi tullilainsäädäntöä kehitetään vastaamaan EU:n sisä- ja ulkopuolella ilmeneviin suuriin muutoksiin ja haasteisiin ja siinä turvaudutaan tehokkaimpiin sääntöihin ja menetelmiin.

Mitä yhteisön tullikoodeksin uudistaminen varsinaisesti tarkoittaa?

Ensinnäkin uudistuksella parannetaan tullisääntelyä – sillä yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan sääntöjä ja menettelyjä, selvennetään talouden toimijoiden oikeuksia ja velvoitteita ja taataan heille yhtenäisempi kohtelu – sekä luodaan yhtenäinen turvallisuuden taso.

Toiseksi kaikki tullimuodollisuudet tietokoneistetaan vähitellen. Tällä pyritään täysin paperittomaan tullin ja kaupan toimintaympäristöön, jonka kehittämisestä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston 15. tammikuuta 2008 hyväksymässä, asiaa koskevassa päätöksessä (70/2008/EY).

Tällä muutoksella pyritään myös jäsenvaltioiden tullien tietokonejärjestelmien yhteentoimivuuteen. Tämä mahdollistaa erityisesti tavaroita koskevan tulliselvityksen tekemisen tavaranhaltijan sijoittautumispaikassa riippumatta siitä, minkä paikan kautta kyseiset tavarat tuodaan yhteisöön, viedään yhteisöstä tai toimitetaan yhteisön sisällä. Tätä kutsutaan ns. keskitetyksi tulliselvitykseksi. Se mahdollistaa myös reaaliaikaisen tietojenvaihdon tulliviranomaisten välillä, minkä ansiosta nämä voivat tehdä riskianalyyseja ja tehostaa valvontaa osana yhteistä riskinhallintaa.

Kannattamalla komission ehdotusta ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti on tunnustanut, kuinka tärkeä tämä säädösaloite on kasvun ja työpaikkojen lisäämiseen tähtäävän Lissabonin strategian kannalta. Komission mielestä lokakuussa 2007 hyväksytty yhteinen kanta, johon on sisällytetty suurin osa parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymistä tarkistuksista, on tasapainoinen kompromissi.

Siksi komissio pitää myönteisenä Janelly Fourtoun mietintöä, jossa kehotetaan hyväksymään yhteinen kanta ilman tarkistuksia.

  Christopher Heaton-Harris, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää Janelly Fourtouta. Olen aina ihaillut hänen tapaansa pureutua yksityiskohtaisesti tähän hyvin monimutkaiseen asiaan.

Komission jäsen on kuullut minun toteavan ennenkin, että uudistettu tullikoodeksi on uskomattoman tylsä mutta sitäkin tärkeämpi säädös. Vuonna 1975 Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidettiin kansanäänestys, jollainen meille pitäisi itse asiassa järjestää nyt (kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta). Tuolloin kansanäänestyksessä päätettiin liittymisestä tähän klubiin, ja luulimme äänestävämme liittymisestä vapaakauppa-alueeseen. Sen sijaan kansalaiset saivatkin tulliunionin. Tästä johtuu, että olen Euroopan parlamenttiin tultuani tehnyt kovasti työtä juuri tämän mietinnön parissa, sillä tullikoodeksin oikaiseminen ja uudistaminen ovat kenties tärkeimmät asiat, jotka voimme tehdä, ennen kuin koko järjestelmä uudistetaan eli ennen kuin siirrymme täysin paperittomaan tulliin, josta komission jäsen jo puhuikin ja jolla helpotetaan kauppaa ja yksinkertaistetaan tullausta koko EU:ssa.

EU-asioille tyypilliseen tapaan emme kuitenkaan etene yhtä nopeasti kuin monet meistä haluaisivat – jos nyt edes etenemme lainkaan. Tässä tekstissä on yhä esteitä. Osa niistä on järjestelmälle luontaisia, ja pääsemme niistä eroon vasta, kun aloitamme uudelleen alusta puhtaalta pöydältä. Mikä oikein on valtuutettu talouden toimija? Millainen pätevyys tulliedustajilla eli AEO-toimijoilla pitäisi olla? Voidaanko niiden avulla estää tulevaisuudessa ihmisiä perustamasta uusia yrityksiä tai olemassa olevia, EU:ssa toimivia yrityksiä laajentamasta toimintaansa unionin muihin osiin?

Kaiken kaikkiaan uudistettu tullikoodeksi on itse asiassa varsin hyvä asiakirja, mutta siitä olisi voitu tehdä vieläkin parempi. Valitettavasti Euroopan parlamentti joutuu tyytymään hieman turhan usein kompromisseihin, mutta toivon, että tämä on kaiken kaikkiaan hyväksi Euroopan mantereelle.

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni yhteisön tullikoodeksi, sellaisena kuin komissio on sitä ehdottanut ja parlamentti ja neuvosto ovat siitä keskustelleet, on osoittautunut esimerkilliseksi menettelyksi. Esittelijämme Janelly Fourtou on tehnyt asian parissa valtavasti työtä, ja parlamentti, neuvosto ja komissio ovat lopulta – kuten lähes aina – päässeet sopimukseen lopullisesta tekstistä, jonka hyväksymme.

Katson, että kuten Christopher Heaton-Harris jo totesi, Euroopan unioni on ennen kaikkea tulliunioni, ja siksi tullikoodeksi on tärkeä seikka, joka mahdollistaa sen toimimisen. Tullilaitos ei kuitenkaan toimi sellaisenaan täysin vapaasti: viranomaiset puuttuvat toimintaan laajalti, koska tietyt tuotteet ja tavarat vaikuttavat meihin kaikkiin. Tarkoitan salakuljetusta ja joitakin sen vaarallisempia muotoja, kuten aseiden ja huumeiden salakuljetusta sekä maasta lähtevien pääomavirtojen valvontaa.

Olisikin loogista, että yhteisön tullikoodeksi sisältäisi jäsenvaltioissa sovellettavia normaaleja rajoituksia ja että sillä pyrittäisiin yhtenäistämään sääntöjä. Katson, että kiistanalaiset kohdat on ratkaistu tyydyttävästi kahdella käsitteellä: tulliedustuksen käsitteellä sekä valtuutetun talouden toimijan (AEO) käsitteellä. Nämä kaksi käsitettä ovat teoriassa erilaiset, mutta niillä on yhtenäisiä piirteitä ja ne voidaan yhtenäistää. Mielestäni hyväksytty ratkaisu on varsin hyvä ja asianmukainen.

Komission jäsen Kovács painotti keskitetyn tulliselvityksen käsitettä, sillä tulliunioni on yksi, yhtenäinen yksikkö. Siinä, että eri tullien välillä olisi eroja, ei tietenkään ole järkeä. Mielestäni tämä on hyvä ja käytännöllinen ratkaisu, joka tarjoaa meille mahdollisuuden toimia asianmukaisella tavalla.

Viimeinen asiani koskee komiteamenettelyä. Komissio ja neuvosto ovat nyt tunnustaneet, että parlamentin on tärkeää osallistua menettelyyn. Aikaansaadun sopimuksen myötä niiden säännösten määrä, joihin sovelletaan menettelyä, johon parlamentti osallistuu, on kasvanut 28:sta 44:ään, joten parlamentti voi nyt osallistua entistä tehokkaammin tullikoodeksin säännösten kehittämiseen.

Arvoisa puhemies, haluan kiittää lopuksi Janelly Fourtouta hänen tekemästään työstä sekä komission jäsentä siitä, että hän on ottanut parlamentin ehdotukset huomioon.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on kiistatta paljon enemmän kuin pelkkä tulliunioni. Emme saa käsitellä sitä tämän päivän keskustelussa emmekä huomenna tehdessämme päätöksiä pelkkänä tulliunionina. Euroopan unionin ulkorajojen tullipolitiikka on kuitenkin tärkeä osa EU:n toimintaa ja toimivia sisämarkkinoita.

Euroopan parlamentin Itävallan kansanpuolueen Eurooppa-klubi (ÖVP-Europaclub) pitää yhteisön uudistettua tullikoodeksia koskevaa asetusehdotusta myönteisenä. Miksi? Siksi, että sillä nykyaikaistetaan tullimenettelyjä ja luodaan perusta aiempaa yksinkertaisemmille ja nopeammille yhteisille tullimenettelyille ulkorajoilla, siksi, että sen myötä kansainvälisen kaupan toimintaympäristössä tapahtuvat radikaalit muutokset – esimerkiksi tietoteknologiaa ja sähköisiä tietoja yms. koskevat muutokset – otetaan nyt huomioon, ja siksi, että tulliedustukseen sovelletaan nyt selvästi määriteltyjä yhteisiä kriteerejä, jotka lisäävät luotettavuutta ja ammattimaisuutta.

Asetuksella lujitetaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä. Sillä luodaan vahva yhteisö. Tämä näkyy myös siinä, että neuvosto on hyväksynyt kaikki parlamentin esittämät tarkistukset. Omasta näkökulmastani se tarkoittaa yhteisen tulliselvityksen yksinkertaistumista ja nopeutumista, ja se on hyvä asia yrityksille ja koko Euroopan unionille.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan esittää vilpittömät kiitokset esittelijälle ja tietenkin myös varjoesittelijälle. He ovat kummatkin tehneet arvokasta työtä hyvin teknisen asian parissa.

Uudella tullikoodeksilla on tarkoitus korvata nykyinen koodeksi ja siihen liittyvät säädökset nykyaikaisella koodeksilla, modernisoida nykyisiä tullimenettelyjä ja luoda perusta koko EU:ssa käytettäville selkeille, yhteentoimiville tullijärjestelmille. Tämä on mielestämme erittäin myönteinen asia, sillä sen myötä yhtiöt hyötyvät sopeutumisesta tietoteknologian uusiin muutoksiin ja siitä, että EU:n rajat ylittäviä, kasvavia tavaramääriä prosessoidaan entistä nopeammin ja luotettavammin.

Kauppayhdistykset ja kauppakamarit ovat varoittaneet alusta asti perustellusti liiallisesta byrokratiasta, jota Yhdysvalloista Euroopan unioniin levinneet turvallisuusaloitteet aiheuttavat. Parlamentissa käymämme keskustelu ja intensiivinen yhteydenpito komission eri yksiköiden kanssa on johtanut viimein suhteellisen järkevään ja epäbyrokraattiseen ratkaisuun, mistä olen kiitollinen.

Yritysten kannalta on tärkeää, että käyttöön otetaan nyt keskitetty tulliselvitys, joka tehdään yhdessä paikassa. Olemme myös onnistuneet saamaan läpi vaatimuksemme, joka koskee kriteerit täyttävien yritysten erityisasemaa – ja olen tästä hyvin ylpeä.

Etelä-Badenin alueelta valittuna jäsenenä minun on kuitenkin huomautettava, että tullikoodeksi saattaa aiheuttaa huomattavia ongelmia EU:n ulkorajoilla unioniin kuulumattomien maiden kanssa, ellei varotoimenpiteisiin ryhdytä ajoissa. Tiedän, että komissio haluaa ryhtyä näihin varotoimenpiteisiin – viittaan nyt Sveitsiin – ja toivon, että EU–Sveitsi-sekakomiteassa toimivat jäsenvaltiot hoitavat myös oman osuutensa.

Sveitsi on yksi EU:n tuotteiden tärkeimmistä markkinoista. Sveitsin kokonaisviennistä 41 prosenttia suuntautuu sen neljään rajanaapuriin, ja 59 prosenttia maan kokonaistuonnista on peräisin näistä maista. Siksi toimenpiteet ovat tarpeen. Emme voi hyväksyä sitä, että Sveitsin rajoille muodostuu tullikoodeksin käyttöönoton seurauksena kilometrien pituisia jonoja vain siitä syystä, että Sveitsin tulliselvitysjärjestelmä eroaa hieman EU:n järjestelmästä.

Arvoisa komission jäsen Kovács, pyydän teitä tarkastelemaan tätä ongelmaa ja ottamaan sen kiireesti esiin asiaan kuuluvien jäsenvaltioiden kanssa. Kyse on Euroopan sydämessä sijaitsevasta talouskeskuksesta, eikä toimintamme saa johtaa kansainvälisen tavaravirran katkeamiseen.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, luotan siihen, että hyväksymme huomenna toisessa käsittelyssä neuvoston yhteisen kannan tullikoodeksista. Kyseessä on EU:n tullilainsäädännön hieno uudistus. Se tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa käyttöön sähköisen, keskitetyn, yhteentoimivan ja automatisoidun tullijärjestelmän. Kaikki EU:n elimet voivat käyttää yhtä hallintapistettä – keskitettyä palvelupistettä – mikä tehostaa kipeästi kaivattua valvontaa. Tulliviranomaisten yhtenäistetyn tietoportaalin ansiosta yrittäjien tarvitsee ottaa yhteyttä vain yhteen EU:n tullivirastoon toimipaikassaan. Tämä sääntö yksinkertaistaa ja yhtenäistää terminologiaa ja määritelmiä ja helpottaa niiden käyttöä. Se on hyvä esimerkki siitä, että jopa laajentuneessa EU:ssa byrokratiaa voidaan yksinkertaistaa ja yrittäjien ja kansalaisten oikeudellista ympäristöä voidaan parantaa. Lisäksi hankkeen on todettu maksavan itsensä takaisin vuoteen 2010 mennessä. Kiitän esittelijöitä Janelly Fourtouta ja Bill Newton Dunnia, komissiota ja neuvostoa viimeisten kolmen vuoden aikana tehdystä erinomaisesta työstä.

  Bill Newton Dunn (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Christopher Heaton-Harris sanoi luulleensa vuonna 1975 Yhdistyneen kuningaskunnan liittyvän vapaakauppa-alueeseen, ja haluan vastata tähän esittämällä yhden huomautuksen. Olen hyvin huolissani hänen muististaan – tai ehkäpä ongelmana onkin hänen koulutuksensa. Yhdistynyt kuningaskunta lähti Euroopan vapaakauppa-alueesta, jota kutsuttiin EFTAksi. Me päätimme lähteä EFTAsta ja liittyä Euroopan yhteisöön. Margaret Thatcher, joka johti konservatiiveja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1975 pidetyn kansanäänestyksen aikaan, sanoi EY:n olevan ”enemmän kuin pelkkä vapaakauppa-alue”. Tämä oli hyvin yksinkertaista ja selvää.

Koska Christopher Heaton-Harris haluaa nyt, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestettäisiin kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta, hän suhtautuu selvästikin luottavaisesti siihen, että britit lukisivat kaikki asiakirjat ja päättäisivät sitten, miten äänestää. Samoin kävi varmastikin vuonna 1975: silloin britit varmastikin lukivat asiakirjoista, että kyse oli entistäkin tiiviimmästä unionista, ei vapaakauppa-alueesta. Euroopan unioni on jatkuvasti tiivistyvä unioni. Arvoisa puhemies, voisimmeko siis antaa Christopher Heaton-Harrisille muistilääkettä?

  Puhemies. − (IT) Hyvä Bill Newton Dunn, kiitos. Kuinka synkkiä iltamme Euroopan parlamentissa olisivatkaan ilman brittijäsenten mielenkiintoisia keskusteluja.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vastustan houkutusta osallistua keskusteluun. Haluan kiittää esittelijää tarkasta työstä, jota hän on tehnyt mietinnön parissa.

Olkaamme rehellisiä: ihmiset eivät puhu tällaisista asioista pubeissa tai tavatessaan ystäviään. Tullilain muuttaminen on kuitenkin hyvin tärkeää yrityksille ja työpaikkojen kannalta, ja siksi juuri pyrimme siihen. Siispä ajatus keskitetystä tulliselvityksestä on järkevä, jos se toimii – ja toivotaan, että se toimii näiden uusien sääntöjen myötä.

Myös yhden luukun käyttäminen voi vähentää tarpeetonta byrokratiaa. Haluan kuitenkin esittää yhden huomion: kun tämä kaikki on käynnissä, meidän pitäisi ottaa talouden toimijoilta vastaan palautetta ja muuttaa järjestelmää, jos havaitsemme ongelmia, joita muut puhujat ovat tuoneet tänä iltana esiin.

  László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, totean aivan aluksi, että olen hyvin tyytyväinen ja ylpeä, että olemme päässeet tähän pisteeseen, sillä olen samaa mieltä kaikkien niiden puhujien kanssa, joiden mielestä tämä on suuri saavutus koko Euroopan unionille.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää teitä siitä, että olette tukeneet uudistettua tullikoodeksia ja että olette kiinnostuneita tulevista tapahtumista. Kuten olette muistuttaneet, asia ei pääty koodeksin hyväksymiseen ja voimaantuloon, sillä sen soveltaminen riippuu sen täytäntöönpanosäännösten viimeistelystä ja soveltamisesta.

Näiden säännösten hyväksymiseen käytetään uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä. Se tarjoaa parlamentille mahdollisuuden valvoa, kuinka komissio aikoo tarkalleen panna täytäntöön tästä koodeksista seuraavat yleiset säännökset tullikoodeksikomitean avustuksella.

Tämän menettelyvaatimuksen lisäksi komissio aikoo tiedottaa asianmukaisesti Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle täytäntöönpanotoimenpiteiden luonnostelun etenemisestä ja uudistetun tullikoodeksin suunnitellusta soveltamisaikataulusta.

Andreas Schwabin esiin tuomasta Sveitsin ja EU:n ongelmasta totean, että yhteisön tullikoodeksin turvatarkistus pannaan täytäntöön 1. kesäkuuta 2009 kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikista tavaroista, jotka tulevat yhteisöön tai lähtevät yhteisöstä, tehdään saapumista tai lähtöä edeltävä selvitys. Valtuutetut talouden toimijat hyötyvät koodeksissa säädetyistä helpotuksista.

Neuvottelemme parhaillaan Sveitsin kanssa, samoin kuin olemme tehneet muiden yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, valvontakeskusten vastavuoroisesta tunnustamisesta, valvonnan tuloksista ja valtuutetun talouden toimijan asemasta. Neuvottelut ovat käynnissä, ja odotamme pääsevämme 1. heinäkuuta 2009 mennessä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Lopuksi haluan pyytää teitä osallistumaan 1. heinäkuuta 2008 tulliunionin 40. vuosipäivän juhlallisuuksiin. Tulliunioni oli sisämarkkinoiden ensimmäinen kulmakivi, ja se on edelleen yksi sisämarkkinoiden olennaisista osista. Odotan, että pääsemme jatkamaan keskusteluamme tullien tulevasta roolista juhlallisuuksien yhteydessä. Kiitän teitä vielä kerran lämpimästi tuestanne.

  Janelly Fourtou, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä ja kaikkia niitä, jotka ovat myötävaikuttaneet tämän mietinnön laatimiseen.

Koska Manuel Medina Ortega puhui salakuljetuksesta, en voi vastustaa kiusausta puhua väärennöksistä. Väärennösten perusteella tehtyjen pidätysten määrä kasvoi tuhat prosenttia vuosina 1998–2004. Tämä osoittaa, että käytössä olevat tarkastukset on saatettava ajan tasalle ja että tulliviranomaisten tehtävät edellyttävät uudenlaista lähestymistapaa.

Haluan myös kiittää alan ammattilaisia, jotka ovat osoittaneet suhtautuvansa asiaan todella avoimesti, ja kertoa heille olevani heille edelleen suuressa kiitollisuudenvelassa. Tämä ei epäilemättä vastaa Mairead McGuinnessin esiin tuomiin huolenaiheisiin. Täytäntöönpanotoimenpiteistä totean, että teen parhaani edistääkseni vuoropuhelua tulliviranomaisten ja yhteisön toimielinten välillä. Yhteisön toimielimillä tarkoitan myös komissiota, jonka kanssa olemme tehneet aina tiivistä ja tuloksekasta yhteistyötä.

Kehotankin teitä tukemaan yhteistä kantaa. Kiitos.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 19. helmikuuta 2008.

25. Terrorismin tukemiseen ja siihen osallistumiseen myötävaikuttavat tekijät (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Gérard Deprez'n kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0015/2008), johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle tekijöistä, jotka myötävaikuttavat terrorismin tukemiseen ja siihen osallistumiseen (2006/2092(INI)).

  Gérard Deprez, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, mietintö, joka minulla on kunnia esitellä teille kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta, sai alkunsa ehdotuksesta, jonka kollegamme Antoine Duquesne esitti vuoden 2005 lopussa. Haluan kiittää häntä asiasta.

Haluan myös huomauttaa, että suurimman osan tähän mietintöön liittyvästä työstä teki Jaime Mayor Oreja. Hän päätti poistaa nimensä valiokunnassa pidetyn äänestyksen jälkeen syistä, joita en voi kertoa täällä.

Katson, että parlamentille jaetun mietinnön sisältö voidaan ryhmitellä yleisesti neljään pääteemaan.

Niistä ensimmäinen on uhkan vakavuus ja pysyvyys. On kiistaton tosiasia, että terrorismi, erityisesti jihad-terrorismi, on nyt yksi vakavimmista EU:n kansalaisten turvallisuutta uhkaavista asioista. Madridissa vuonna 2004 ja Lontoossa vuonna 2005 tehdyt veriset iskut todistavat uhkan olevan luonteeltaan pysyvä ja vakava. Emme saa myöskään unohtaa niitä kaikkia muita yrityksiä, jotka on tämän jälkeen estetty. Tästä syystä mietinnössä todetaan melkoisen painokkaasti, että terrorismin torjunnan on oltava yksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden tärkeimmistä tavoitteista.

Terrorismia ei voida kuitenkaan torjua miten tahansa – ja tämä on mietinnön toinen teema. Meidän on noudatettava perusperiaatteita, sillä muuten rikomme yhteiskuntiemme perusarvoja. Terrorismia torjuttaessa on kunnioitettava ehdottomasti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti uskonnonvapautta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Samalla – etenkin jihad-terrorismin tapauksessa – on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä kulttuurit ja uskonnot sekä toisaalta terrorismi. Valtaosalla muslimeja ei ole mitään tekemistä ääriliikkeiden kanssa, ja meidän on muistettava, että juuri muslimit ovat kärsineet eniten Irakin, Afganistanin ja Pakistanin terrorismista. Ääriryhmät puolestaan vääristelevät uskontoa, jota ne väittävät harjoittavansa, ja tätä meidän on torjuttava.

Lisäksi mietinnössä todetaan, että viha ja turhautuminen ovat tekijöitä, jotka edesauttavat väkivaltaisen radikalisoitumisen kehittymistä, ja muistutetaan jäsenvaltioita siitä, että yhteiskunnassamme on edistettävä rauhaa, suvaitsevaisuutta ja hyviä suhteita ensisijaisesti torjumalla syrjinnän kaikkia muotoja ja toteuttamalla toimenpiteitä vähemmistöryhmien kotouttamiseksi.

Kolmannen teeman muodostavat toimenpiteet, joilla pyritään ehkäisemään terrorismia. Vaikka mietinnössä esitetäänkin jäsenvaltioille pitkä luettelo asiaa koskevia suosituksia, siinä myös painotetaan, että terrorismipropagandaa, erityisesti Internetin propagandasivustoja, saarnauspaikkoja ja yleisesti audiovisuaalisia tiedotusvälineitä on valvottava tiiviisti.

Neljäs teema koskee torjuntatoimia. Koska tämä teema aiheuttaa runsaasti kiistaa, sitä on epäilemättä käsiteltävä muita tarkemmin. Asiaa käsitellään mietinnön 10 kohdassa, jossa ehdotetaan, että terrorismin perusteleminen sisällytetään päätöksen soveltamisalaan. Vaikken ole itse varma siitä, onko termi ”perusteleminen” tässä yhteydessä sopiva – katson nimittäin itse, että ranskan kielessä olisi sopivampaa puhua ”kehumisesta” tai ”puolustelemisesta” – ja olisiko sana syytä vaihtaa, jään kiinnostuneena katsomaan, kuinka Euroopan parlamentti reagoi huomenna tähän jokseenkin arkaluonteiseen asiaan, joka liittyy keskustelujemme ydinkysymykseen eli siihen, mihin kohtaan meidän pitäisi vetää viiva turvallisuuden, perusoikeuksien ja sananvapauden välille.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, väkivallan radikalisoitumiseen puuttuminen on keskeinen osa komission toimia terrorismin torjumiseksi. Suhtaudun siksi myönteisesti tähän mietintöön ja siinä käsiteltyihin hyvin tärkeisiin asioihin. Mielestäni on myös myönteistä, kuinka toimielintenvälinen yhteistyö on kehittynyt ja että toimielimet ottavat yhteistyössään huomioon sen valtavan haasteen, joka liittyy radikalisoitumisen ehkäisemiseen, keskeyttämiseen tai torjumiseen tähtäävän johdonmukaisen EU:n politiikan kehittämiseen.

Aiheesta on tehty viime vuosina lukuisia aloitteita – annoin ensimmäisen tiedonantoni aiheesta syyskuussa 2005 – ja nyt tämän vuoden heinäkuussa neuvostolle ja parlamentille esitellään tiedonanto, jossa määritetään jäsenvaltioiden hyvät käytännöt ja annetaan konkreettisia suosituksia tulevaisuutta varten. Panen merkille, että mietinnössä annetaan komissiolle asiaa koskeva suositus.

Olemme käyttäneet viimeisten kolmen vuoden aikana aikaa ja resursseja siihen, että ymmärtäisimme paremmin tätä ilmiötä, sen suuntauksia, ilmenemismuotoja ja dynamiikkaa. Olemme tilanneet neljä erillistä vertailututkimusta, jotka ovat nyt valmistumassa. Olemme lähettäneet kyselylomakkeen kaikkiin jäsenvaltioihin ja analysoimme nyt saamiamme vastauksia. Olemme järjestäneet konferenssin, jossa käsiteltiin radikalisoitumisen ehkäisemistä koulutuksen avulla ja johon kokoontui opettajia, uskonnollisia johtajia ja päätöksentekijöitä kehittelemään uusia ideoita.

Laadimme parhaillaan asiaa koskevaa tiedonantoa. Kolme ensimmäistä tutkimusta koskevat laukaisevia tekijöitä, kerrontaa ja mobilisointitaktiikkaa, ja ne on määrä hyväksyä ensi kuussa. Neljäs tutkimus kansalaisyhteiskunnan toimista (parhaista käytännöistä) julkaistaan todennäköisesti heinäkuussa eli samoihin aikoihin tiedonannon hyväksymisen kanssa. Tuossa vaiheessa sen tärkeimmät tulokset on jo sisällytetty tiedonantoon. Jäsenvaltioille lähetetyn kyselylomakkeen analysointi jatkuu. Myös analyysin tulokset otetaan tiedonannossa huomioon.

Voimme nyt siis kehittää politiikkaa siltä pohjalta, että ymmärrämme ongelman nyt paljon paremmin. Tiedonannossamme käsitellään tärkeitä seikkoja, kuten väkivaltaisten ääriryhmien käyttämää kerrontaa sekä vankiloissa ja muissa altistavissa paikoissa tapahtuvaa radikalisoitumista. Käsittelemme siinä myös koulutuksen vaikutusta ja sitä, kuinka kansalaisyhteiskunta voi torjua radikalisoitumista.

Huomaatte, että olemme esittäneet terrorismin torjumista koskevaan puitepäätökseen, joka on osa viime marraskuussa esitettyä ”terrorismipakettia”, tarkistuksen, joka koskee yllyttämistä. Pyrimme näin lisäämään puitepäätökseen rikokset, jotka vastaavat terrorismin ehkäisemisestä tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen kirjattuja rikoksia: niitä ovat kansankiihotus, terroristien värväys ja koulutus – myös Internetissä – sekä etenkin kotitekoisten pommien valmistusohjeiden jakaminen verkossa.

Komissio on sitoutunut voimakkaasti tukemaan terrorismin uhreja. Olemme osoittaneet tukeamme vuodesta 2004 lähtien antamalla taloudellista tukea hankkeille, joilla autetaan terrorismin uhrien yhdistyksiä ja edistetään EU:n kansalaisten keskinäistä solidaarisuutta. Suunnittelemme perustavamme vuonna 2008 terrorismin uhrien yhdistysten eurooppalaisen verkoston, joka ajaisi uhrien etuja Euroopassa ja lisäisi eurooppalaisten solidaarisuutta terrorismin uhreja kohtaan.

Voidakseen torjua terrorismin uhkaa EU:n on välttämätöntä käynnistää kokonaisvaltaiset torjuntatoimet, joilla puututaan seikkoihin, jotka johtavat radikalisoitumiseen ja värväykseen. Näin voidaan puuttua ongelman syihin ja estää terrorismin puolustelu. Jihad-terrorismi on demokraattisten yhteiskuntien suurin uhka – ja se uhkaa myös tuhansia ja miljoonia rehellisiä muslimeja EU:ssa ja eri puolilla maailmaa.

  Manfred Weber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, on surullista, että meidän on jälleen keskusteltava terrorismista. Radikalisoituminen ja terrorismi eivät sovi yhteen Euroopan kanssa. Rakennamme suvaitsevaisuuden Eurooppaa, joten tästä aiheesta keskusteleminen on aina surullista.

Olemme samaa mieltä monista asioista. Terrorismi nähdään suurena uhkana. Värväys on saatava päättymään. Meidän on kunnioitettava perusoikeuksia. Suvaitsevaisuus edellyttää vuoropuhelua. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota Internetiin, erityisesti sen merkitykseen viestinnässä.

Terrorismin torjunta on erittäin tärkeä osa ulkopolitiikkaamme. Eurooppalaisten yksiköiden on verkostoiduttava paremmin voidakseen torjua radikalisoitumista ja terrorismia. Haluan kiittää erityisesti komission varapuheenjohtajaa hänen ehdotuksistaan ja yhteenvedostaan.

Siksi ryhmäni kannalta on suuri sääli, ettei esittelijämme Jaime Mayor Orejan ojentamaan käteen tartuttu ja ettemme päässeet prosessin päätteeksi kompromissiin. Huomisen äänestyksessä moni kohta onkin PPE-DE-ryhmälle ratkaisevan tärkeä. Nämä kohdat liittyvät muun muassa ehdotuksiin sellaisten kohtien poistamisesta, joissa todetaan, että yksilön oikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen rikkominen johtaa terrorismiin, joissa koulut tai uskonnolliset keskukset asetetaan erityisen valvonnan alaiseksi tai joissa poistetaan viittaukset jihad-terrorismiin.

Jos haluamme torjua uhkaa, meidän on tiedettävä, mistä todellinen uhka on peräisin. Siksi meidän on määriteltävä jihad-terrorismi keskeiseksi haasteeksi ja todettava asia mietinnössä. Jos se poistetaan, emme voi äänestää mietinnön puolesta. Jos mietintöä vesitetään entisestään, emme voi kannattaa sitä. Siksi toivon, että pääsemme huomisessa äänestyksessä hyvään lopputulokseen.

  Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää kollegoitani ja todeta heti suoraan, että mietintö, jonka parissa meidän oli työskenneltävä, sai huonon alun, välitti sekavan viestin ja sisälsi huteria ehdotuksia. Katson, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta teki hyvää työtä palauttaessaan mietinnölle mielekkään, konkreettisen poliittisen profiilin.

Olimme tietenkin kaikki yhtä mieltä peruslähtökohdasta. Viime vuosina tapahtunut yksilöiden ja ryhmien väkivaltainen radikalisoituminen on paljastanut yhden oikeusjärjestelmämme suurimmista heikkouksista ja uhannut merkittävällä tavalla demokraattisia instituutioitamme. Tätä ilmiötä on tärkeää torjua. Tässä mielessä EU:n toimiin liittyy lisäarvoa, sillä ne yhtenäistävät toimintaa. Jos nimittäin keskitämme omat välineemme, meillä on vain joukko välineitä, joista kullakin on omat heikkoutensa.

Tämä on kuitenkin uusi haaste, joka edellyttää tasapainoisia toimenpiteitä. Emme saa antaa periksi luonnolliselle, inhimilliselle houkutukselle tehdä yleistyksiä, rakentaa eurooppalaista linnaketta tai sivuuttaa EU:n yhdentymiselle tärkeä periaate, perusoikeuksien kunnioittaminen, vaikka tämä houkutus onkin vääjäämätön niiden hyökkäysten vuoksi, joita meitä vastaan on tehty viime vuosina, syyskuun 11. päivästä lähtien.

Siksi katsomme, että meidän on hyvin tärkeää edetä mietinnössä esiin tuoduilla kolmella eri tavalla. Ensimmäinen askel on se, että meidän on pidettävä kiinni perusoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta, erityisesti uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta, kuten komission jäsen Frattini jo totesikin. Ellemme voi turvata näitä oikeuksia, teemme tyhjäksi koko EU:n perusajatuksen, ja samalla epäonnistuu myös yhdentymisprosessi, joka perustuu ennen kaikkea Euroopan kansalaisten perusoikeuksiin.

Meidän on torjuttava radikaaleja, väkivaltaisia ja järjestäytyneitä ääriryhmiä vahvistamalla oikeudellista yhteistyötämme. Terrorismiin liittyvät rikokset on yhtenäistettävä Euroopan unionissa, ja samoin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ehdotukseen on lisättävä ajatus rikoksista langetettavien tuomioiden yhtenäistämisestä. Meidän on myös tehtävä ennaltaehkäisevää työtä: meidän on puututtava niihin syihin ja tekijöihin, jotka johtavat yhteiskuntiemme tiettyjen väestöryhmien radikalisoitumiseen. Näitä syitä on paljon, ja olisi järjetöntä edes väittää mitään muuta. Tämä edellyttää kansalaisoikeuksien laajentamista, aktiivista kansalaisuutta – toisin sanoen kansalaisuutta, johon kuuluu vastuuta ja osallistumista poliittiseen elämään – sekä vuoropuhelua uskonnollisten liikkeiden kanssa.

Kuten komission varapuheenjohtaja totesi, meidän on myös pyrittävä suojelemaan niitä miljoonia – kymmeniä miljoonia – eurooppalaisia, jotka tunnustavat eri uskontoa kuin me, sekä niitä muslimeja, jotka eivät ole EU:n kansalaisia mutta jotka ovat noudattaneet aina demokratian sääntöjä ja lakejamme ja jotka siis ansaitsevat kaiken kunnioituksemme.

Lisäksi meidän on kehitettävä vuoropuhelua, joka edustaa aidosti kulttuurien liittoa, ei niiden yhteentörmäystä. Arvoisa puhemies, totean lopuksi, ettei ”kulttuurien liitto” ole poliittisista väittelyistä lainattu termi vaan YK:n turvallisuusneuvoston keksimä termi. Se kertoo Euroopan parlamentin ja yhteisöjemme suuresta vastuusta ja sitoutumisesta. Mielestäni on tärkeää, että tämä termi säilytetään huomisessa päätöslauselmassa.

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, pidän tätä mietintöä pohjimmiltaan tasapainoisena ja hyvin tärkeänä. Siinä käsitellään aihetta, joka on meille nykyisin aivan liian tuttu.

On selvää, että terrorismi on lainvalvonnan alaan kuuluva ilmiö ja että asialla on lainvalvontaan liittyvä ulottuvuus. Silti terrorismin syyt – tai pikemminkin syyt, jotka saavat tietyt henkilöt ryhtymään terroristeiksi – ovat paljon syvemmällä. Jaime Mayor Oreja toi tämän asian ensimmäisessä mietinnössään esiin – aluksi hyvin kyseenalaisella tavalla. Monien kokousten ja tarkistusten jälkeen päästiin kuitenkin lopputulokseen, joka oli täysin hyväksyttävissä, myös hänen oman ryhmänsä hyväksyttävissä.

Haluan todistaa Euroopan parlamentille, aivan kuin todistaisin tuomioistuimelle, että väite, jonka mukaan Jaime Mayor Orejan ojentamaan käteen ei tartuttu, ei pidä paikkaansa. Voisin todeta saman valan nojalla, jos se olisi parlamentin käytäntö. Tämä väite ei pidä paikkaansa. PPE-DE-ryhmä tietää parhaiten itse syyt, joiden vuoksi se laittaa nyt kapuloita rattaisiin. Voin vahvistaa, että 99 prosenttia siitä, mistä äänestämme huomenna, sovittiin Jaime Mayor Orejan toimistossa pidetyissä tapaamisissa. PPE-DE-ryhmän jäsenet eivät voi väittää, että tietyt kohdat olisi hylätty tai että tarjous olisi hylätty, sillä tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Näin ollen se, millaisen kannan PPE-DE-ryhmä hyväksyy huomenna, on edelleen arvoitus, ja tämä heikentää epäilemättä sitä yhteistä poliittista viestiä, jonka haluaisimme välittää. Totean siksi, että tämä asenne on mielestäni valitettava. Mielestäni väite, jonka mukaan ongelma on siinä, että sana ”jihad” pitäisi poistaa yhdestä kohdasta, vaikka sitä käytetään tämän jälkeen kolmessa kohdassa ja vaikka johdanto-osan H kohdassa todetaan, että toimemme kohdistuvat pääasiassa jihad-terrorismiin, on tekosyy eikä edes järin uskottava sellainen.

Tässä mietinnössä puhutaan joka tapauksessa vapaudesta, uskonnonvapaudesta, sananvapaudesta ja vieläpä vapaudesta hylätä sosiaalinen malli. Samalla siinä tehdään kuitenkin selväksi, ettei EU hyväksy kannustamista väkivaltaan, vihaan tai yhteiskunnan pilareiden tuhoamiseen uskonnon varjolla.

Valtio on oikeutettu välineisiin, joilla se puolustaa itseään ja kansalaisiaan. Se voi käyttää näitä välineitään sekä lainvalvonnan alalla että oikeuslaitoksessa ja käydä samalla vuoropuhelua, edistää osallistumista ja pyrkiä kotouttamaan ihmisiä, joista voisi tulla jonakin päivänä sellaisia fanaatikkoja, että he voisivat hyökätä yhteiskuntaan vastaan – joko sellaista yhteiskuntaa vastaan, johon he ovat kotoutuneet, tai yksinkertaisesti omaa yhteiskuntaansa vastaan, sillä monissa tapauksissa kyseiset ihmiset ovat olleet yhteiskuntamme jäseniä syntymästään lähtien.

On kiistanalaista, onko nykyinen lainsäädäntö riittävää, ja ryhmäni on keskustellut asiasta. Jotkut pitävät terrorismin ihannoinnin tai perustelemisen käsitteitä tarpeellisina, kun taas toiset torjuvat ne siksi, että niillä pyritään mahdollisesti rajoittamaan liikaa sananvapautta. Näin ollen ryhmäni katsoo, ettei meidän pitäisi muuttaa lainsäädäntöä enempää ja että meidän pitäisi hylätä ihannoinnin käsite.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni toteamalla, että pidän tätä mietintöä myönteisenä. Toivon, että PPE-DE-ryhmä harkitsee ja pohtii uudelleen, millaiselle sisällölle se voi antaa tukensa. Toivon komission esittävän yleistä politiikkaa koskevan suosituksen, jonka mukaisesti poliisiviranomaiset tekisivät tiivistä yhteistyötä kaikkialla Euroopassa ja jonka mukaisesti hyväksyttäisiin toimenpiteitä, jotka paitsi näyttävät hyvältä myös tuottavat tulosta kunnioittaen kaikkien oikeuksia.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Ernest Hemingwayta mukaillen totean: ”Älkää kysykö, kenelle terroristien kellot soivat, ne soivat teille.” Espanjassa neljä ja Englannissa kolme vuotta sitten tapahtuneiden iskujen jälkeen tämä viesti on hyvin tärkeä. Jos komission jäsen Frattinin maanmies Oriana Fallaci voisi lukea asiakirjan, josta keskustelemme, hän todennäköisesti järkyttyisi. Oriana Fallaci oli arvostettu italialainen intellektuelli ja poleemikko, joka tunnettiin ehdottomuudestaan. Hän katsoi islamistiterroristien edustavan pohjimmiltaan islamia pähkinänkuoressa ja olevan islamin perikuva.

Euroopan parlamentilla on selvästikin asiasta erilainen näkemys. On kuitenkin syytä pohtia, miksi muslimiterroristit onnistuvat hankkimaan niin paljon kannatusta arabitaustaisten nuorten keskuudessa EU:n jäsenvaltioissa.

Kannatan täysin kohtia, joissa terrorismin torjunnan todetaan olevan jatkossakin Euroopan unionin ensisijainen tavoite. Lisäksi on hyvin tärkeää, että kiinnitämme huomiota Internetissä levitettävään terroristipropagandaan. Lisäisin tekstiin, että myös arabiankielisiä satelliittitelevisiolähetyksiä voidaan käyttää radikaalin islamismin edistämiseen.

  Georgios Georgiou, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, aika on kallista. Minun on kuitenkin todettava, että suhtauduin mietintöön myönteisesti, sillä ymmärsin sen koskevan lähinnä terrorismin havaitsemista ja sen torjuntaa.

Korostan, että meidän pitäisi olla huolissamme lähinnä terroristien värväämisestä.

Aivan naapurissamme Lähi-idässä on ”oppilaitos”, josta valmistuu terroristeja. Mistä tämä johtuu? Siitä, että Eurooppa ei yrittänyt kuuteenkymmeneen vuoteen ratkaista heidän ongelmaansa eikä meillä ollut siihen edes mitään syytä.

Nyt Kosovossa on kehittymässä samanlainen tilanne, ja olen iloinen siitä, että sain puheenvuoron päivä Kosovon itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

Tiedätte, että Kosovossa voi tapahtua hyvin jotain odottamatonta. Mitä jos Mitrovican serbit nousevat huomenna vastarintaan eli ryhtyvät kapinoimaan? Pitäisikö heitä kutsua terroristeiksi?

Meidän on tarkasteltava syitä, joiden vuoksi yhteiskunnassamme on terroristeja, jotka haluavat vahingoittaa eurooppalaista järjestelmää, joka ei tarjoa heille tukea.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, edustan Euroopan parlamentissa Pohjois-Irlantia, jonka kaikki tietävät kärsineen terrorismista kymmeniä vuosia. Haluan esittää tässä keskustelussa näiden kokemusten perusteella kaksi huomiota.

Terrorismia ei ensinnäkään pidä koskaan yrittää saada laantumaan, vaan terrorismi on voitettava. Jos torjutte terrorismia antamalla terroristivangeille erityisaseman ja vapauttamalla heidät ennenaikaisesti, teille käy lopulta kuten Pohjois-Irlannille, missä katumattomat terroristit ovat hallituksemme ytimessä. Terroristien rauhoittelu vain kasvattaa heidän ruokahaluaan – kyltymätöntä ruokahalua.

Toiseksi totean, että valtiovallan väärinkäyttö ei ole oikein. Silti naiivit uskomukset, joita löytyy myös tästä mietinnöstä ja joiden mukaan terrorismi saadaan laantumaan ihmisoikeuksilla, vain edesauttavat terroristien toimintaa, sillä terroristit hyödyntävät jokaista tällaista oikeutta omaksi edukseen, samalla kun he riistävät uhreiltaan kaikkein tärkeimmän perusoikeuden, oikeuden elää.

Koska terroristien strategiat ovat verenhimoisuudessaan kohtuuttomia, yhteiskunnan puolustaminen edellyttää toisinaan valinnan tekemistä terroristien oikeuksien ja viattomien oikeuksien välillä. Tällaisissa tilanteissa minun on helppo valita yhteiskunnan oikeus itsepuolustukseen terroristien niin sanottujen ihmisoikeuksien sijasta. Terrorismin torjunta on hyvän taistelua pahaa vastaan, ja yhteiskunnan oikeudet on asetettava tarvittaessa terroristien oikeuksien edelle.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, minun on aluksi toistettava, että meidän on jatkettava terrorismin torjuntaa armottomasti noudattaen lakia ja oikeusvaltioperiaatetta ja rikkomatta perusoikeuksia. En ole varma siitä, onko terrorismi EU:n kansalaisten turvallisuutta vakavimmin uhkaava tekijä, mutta olen samaa mieltä Gérard Deprez'n kanssa siitä, että se on yksi suurimmista uhkatekijöistä. Katson, että tämän uhkan aliarviointi estää meidät torjumasta sitä tehokkaasti ja lisäämästä kansalaistemme turvallisuutta. Siksi äänestän tarkistusehdotuksia vastaan.

Terrorismi vaikuttaa iskujen kohteeksi joutuneiden maiden kansalaisiin, ja se uhkaa myös kaikkien muiden turvallisuutta. Se levittää pelkoa ja terrorismin uhkaa. Terrorismi on fanatismin järjetön ilmentymä. Terrorismit halveksivat ihmiselämän arvoa ja uhriensa ihmisarvoa. EU ja komission jäsen Frattini ovat nostaneet terrorismin torjunnan tärkeimpien tavoitteidensa joukkoon. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen strategian terroristiverkostojen hajottamiseksi. Tässä strategiassa on pantava merkille ennaltaehkäisevien toimien, myös terroristien värväämisen torjunnan ja väkivallan radikalisoitumiseen johtavien tekijöiden torjunnan merkitys.

On tärkeää tutkia ja ymmärtää syitä, taustoja ja prosesseja, jotka johtavat radikalisoitumiseen ja terrorismiin erityisesti jäsenvaltioissa elävien nuorten keskuudessa. Kotouttamisessa on selvästikin epäonnistuttu. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on ehkäistävä iskujen tekoon kannustavaa terrorismipropagandaa lakia noudattaen ja sananvapautta kunnioittaen.

Olen siksi samaa mieltä Jaime Mayor Orejan kanssa siitä, ettei tätä alaa koskevia EU:n aloitteita voi eikä saa käyttää keinona käydä kansallista vaalikampanjaa.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi Gérard Deprez'tä mietinnöstä ja terrorismia koskevasta, kipeästi kaivatusta keskustelusta. Mielestäni keskustelua käydään sopivaan aikaan, koska vuosi 2008 on valittu Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei mietinnössä tuoda riittävän hyvin esiin sitä, minkä vuoksi ihmiset, lähinnä nuoret miehet, ryhtyvät tai ajautuvat terroristeiksi ja asettautuvat demokraattisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Jos katsomme ympärillemme, emme voi olla huomaamatta köyhyyttä ja epätasa-arvoa. On monia nuoria, joille emme voi tarjota koulutusta, työtä, asuntoa tai toivoa tulevaisuudesta. Tämä on sopiva kasvualusta fanatismille ja sille, että nuoret houkutellaan mukaan hankkimaan ryhmälleen tai kansalleen lisää oikeuksia. Asiaa ei analysoida mietinnössä.

Kehotan teitä äänestämään erityisesti tarkistuksen 12 puolesta, sillä terrorismipropagandaa levitetään nykyään tavallisesti Internetissä, ja aivan liian harva meistä voi valvoa tai kontrolloida sitä. Tämä on sukupolvikysymys, ja meidän on saatava enemmän ja parempaa tietoa terroristien värväämisestä ja ehkäistävä sitä tehokkaammin. Muilta osin kannatan PSE-ryhmän tarkistusehdotuksia.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän lämpimästi Gérard Deprez'tä ja Ignasi Guardans Cambóa heidän huomioistaan. Katson, että heidän huomionsa vastaavat pitkälti ryhmämme kantaa.

Mietinnössä käsitellään sen otsikon mukaan tekijöitä, jotka ”myötävaikuttavat terrorismin tukemiseen ja siihen osallistumiseen”. Muut puhujat ovat ilmaisseet pitävänsä myönteisenä sitä, että puhumme tästä aiheesta, ja heillä on toki siihen oikeus. Emme kuitenkaan keskustele asiasta ensimmäistä kertaa. Euroopan parlamentti ja koko EU ovat keskustelleet vihanlietsonnasta ja ryhtyneet ennaltaehkäiseviin toimiin katkaistakseen rahan virtaamisen terroristijärjestöille. Nämä ovat epäilemättä hyödyllisiä toimenpiteitä.

Tältä osin katson, että mietinnössä osutaan laajalti oikeaan. Mielestäni olisi hienoista liioittelua todeta Internetin olevan kaiken pahan alku ja juuri tai turvasatama. Internet on epäilemättä paikka, joka heijastaa sosiaalisia suuntauksia siinä missä tosielämäkin, enkä usko, että meidän kannattaa keskittää kaikkia voimavarojamme sen tukahduttamiseen. Emme yksinkertaisesti kykene hallitsemaan sitä.

Kysymys kuuluukin, mitä voimme tehdä sen sijaan. Olemme puhuneet audiovisuaalisista palveluista. Tältä osin esiin nousee kysymys siitä, miksei EU ryhdy toimiin, jos tietyt kanavat lähettävät EU:n alueella vihaa lietsovia ohjelmia, jotka on suunnattu suoraan lapsille?

Esimerkiksi yhdessä Hizbollahin ohjelmista Mikki Hiiren näköinen hahmo – hahmon ulkonäöllä ei tosin itsessään ole merkitystä – hyökkää juutalaisia uudisasukkaita vastaan. Näin pienille palestiinalaislapsille yritetään opettaa heidän historiaansa. Yksikään jäsenvaltio ei ole puuttunut asiaan eikä yrittänyt panna ongelmalle pistettä. Sen sijaan Walt Disney Company puolusti oikeuksiaan Mikki Hiireen, ja sarjan lopussa juutalainen uudisasukas tappoi Mikki Hiiren.

Tällaista ohjelmaa lähetettiin Euroopan alueella! Miksi Hizbollahia ei ole vielä lisätty EU:n terroristijärjestöjen luetteloon? Kävimme juuri Dick Martyn kanssa aiheesta mielenkiintoisen keskustelun. Katson, että terrorismin torjuminen edellyttää yleisesti enemmän rakennuspalikoita. Yksi niistä epäilemättä on se, että torjumme terrorismin syitä asianosaisissa maissa esimerkiksi kehittämällä terveydenhoitojärjestelmiä, infrastruktuuria ja koulutusjärjestelmiä. Meidän ei pitäisi jättää tällaisten palvelujen tarjoamista terroristijärjestöille, kuten Hamasille Gazan kaistalla tai Hizbollahille, sillä nämä laitokset ovat juuri niitä paikkoja, joista terroristijärjestöt värväävät uusia kannattajia.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Bárbara Dührkop Dührkop (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisellä suositusehdotuksellamme neuvostolle ja komissiolle halutaan tukea toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan toimia, joilla torjutaan terrorismin tukemiseen ja siihen osallistumiseen myötävaikuttavia tekijöitä.

Arvoisa komission jäsen Frattini, työ, jota teitte, ennen kuin asia saatiin parlamentin käsiteltäväksi, oli raskasta ja kesti pitkään, mutta lopputulos on huomenna äänestämisen arvoinen. Ehdotuksessa keskitytään ääri-islamismin torjumiseen. Ääri-islam on EU:ssa uusi ilmiö, jonka torjuminen edellyttää harkintaa ja välineitä.

Se on kuitenkin helposti rinnastettavissa kaikkeen muuhun terrorismiin, johon voidaan vedota kansallishenkisesti lippuja heiluttaen. Siksi pyydämme neuvostoa luokittelemaan terrorismin ihannoinnin rikokseksi terrorismin vastaisessa puitepäätöksessä. Tämä määritelmä olisi suotavaa ottaa yhtenäisesti käyttöön 27 jäsenvaltiossa, vaikka sananvapautta on silti aina, toistan aina, kunnioitettava.

Radikalisoitumisen torjumisen ja ehkäisyn on kuljettava aina käsi kädessä. Jos haluamme ehkäistä radikalisoitumista, meidän on tarjottava koulutus- ja kotoutumistoimenpiteitä 13 miljoonalle EU:ssa asuvalle muslimille. Emme saa myöskään leimata muslimeja, jotka muodostavat 3,5 prosenttia väestöstämme. EU:n ulkosuhteiden osalta pyydämme kulttuurien välistä vuoropuhelua emmekä kulttuurien välistä yhteentörmäystä. Viittaamme tästä syystä YK:n hyväksymään käsitteeseen ”kulttuurien liitto” emmekä ymmärrä, miksi tietyt jäsenet vastustavat sitä.

Vuosi 2008 on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Me emme halua osallistua uskonnon vääristelyyn, vaan katsomme, että meidän on edistettävä sosiaalista osallistumista ja vuoropuhelua. Nämä ovat muutamia tämän suosituksen ansioita. Ovatko ehdotukset niin huonoja, ettei aiempi esittelijä voinut yksinkertaisesti omaksua niitä?

Hyvä Renata Weber, minun on todettava, ettei Jaime Mayor Oreja toiminut hyvien tapojen mukaisesti jättäessään selittämättä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle, miksi hän äänesti mietintöä vastaan ja tämän jälkeen hylkäsi sen. Edellisen esittelijän pakkomielle tuoda parlamentissa esiin kansallisen tason järjestelmällinen vastustus kertoo paljon hänen suhtautumisestaan demokratiaan. Tällainen asenne on hyödytön, jos haluamme saada demokratian alalla aikaan edistystä. Euroopan parlamentti toimii konsensuksen, ei ahdasmielisten kantojen pohjalta.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö on mielestäni hyvä, ja yhdyn lähes kaikkiin valiokuntamme puheenjohtajan ja kollegani Gérard Deprez'n esittämiin huomioihin. Olen kuitenkin hänen ja muiden kanssa eri mieltä terrorismin vastaisten lakien asianmukaisesta soveltamisalasta.

En usko, että terrorismin ihannoinnin tai puolustelun kriminalisoinnista on apua. Myös termi ”perusteleminen” on mielestäni ongelmallinen. Keskustelimme aikaisemmin Dick Martyn kanssa terroristien mustista listoista ja varojen jäädyttämisestä. Totesimme että lain on oltava sekä oikeudenmukainen että tehokas, jos sen on määrä olla uskottava ja kestävä ja saada kansan tuki. Jos rikoslainsäädäntöä laajennetaan ehdotuksen mukaisesti toimien ja aikeiden lisäksi mielipiteisiin, huomautuksiin ja jopa unelmiin, on olemassa todellinen vaara, että ajattelemisesta tulee rikos.

Tämä rajoittaisi huomattavasti sananvapautta. Jos sanon ymmärtäväni, miksi Turkin kurdit ovat tunteneet vihaa ja halua kapinoida, kun heidän kulttuurinsa, kielensä ja identiteettinsä on tukahdutettu ja kun heidän poliittiset tavoitteensa on torjuttu, hyväksynkö samalla Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) pommi-iskut?

Euroopan parlamentissa on tuskin ketään, joka ei ihannoisi Nelson Mandelaa – tai no, valitettavasti ehkä muutama. Silti ANC syyllistyi terrorismiin torjuessaan äärimmäisen sortavaa apartheidvaltiota. Nämä ihmiset, nykyiset valtiomiehet, Euroopan parlamentin arvostetut vieraat ovat myös entisiä vapaustaistelijoita.

Olenko siis vain sekava liberaali, joka on huolissaan vain sananvapaudesta? En, sillä lainsäädännön on oltava tehokasta. Terrorismiin yllyttäminen on jo kriminalisoitu asianmukaisesti, ja näitä säännöksiä voidaan soveltaa laajasti käyttäytymiseen ja puheisiin, joiden tarkoituksena on yllyttää terrorismiin.

Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi korkein tuomioistuin, hovioikeus, kumosi viime viikolla viiden miehen tuomiot, jotka perustuivat siihen, että miehillä oli hallussaan jihad-materiaalia. Tuomiot kumottiin siksi, ettei miesten aikeista lietsoa terrorismia ollut todisteita. Tässä tapauksessa alkuperäiset tuomiot aiheuttivat närkästystä niiden – lähinnä nuorten muslimien – keskuudessa, jotka halusivat keskustella ja väitellä Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkomaanpolitiikasta ja kritisoida sitä. Tämä ei auta torjumaan radikalismia. Näiden oikeusjuttujen keskeytyminen on myös jättänyt lain sekavuuden ja epäjärjestyksen tilaan, ja tämä on eduksi terroristeille.

Pitäkäämme siis kiinni siitä, että tuomioita pitäisi langettaa yllytyksestä terrorismiin. Älkäämme antako ajatustemme harhautua ihannointiin tai puolusteluun.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kertoa arvostavani edessämme olevaa mietintöä sekä komission jäsenen sanoja ja sitä, mitä hän haluaa tehdä. Myös kotimaassani Alankomaassa radikalisointiin ja sen traagisiin seurauksiin kiinnitetään paljon huomiota. Meitä hollantilaisia järkytti hollantilaisen tv-tuottajan hirvittävä murha, jonka tekivät radikalisoituneisiin piireihin kuuluvat nuoret. Kyseessä on vain pieni ryhmä, mutta sen teoilla voi olla suuret vaikutukset. On hyvin tärkeää, että teemme yhteistyötä ja että yritämme kaikin tavoin jäljittää ja tunnistaa ryhmät ja yksittäiset nuoret, jotka saattavat syyllistyä terroritekoihin.

Kuten muut ovat jo täällä todenneet, myös radikalisoitumisen ehkäiseminen on äärimmäisen tärkeää. Väkivaltaan mahdollisesti turvautuva ryhmä on tärkeää pitää mahdollisimman pienenä. Radikalisoituminen ei myöskään johda aina väkivaltaan. On joka tapauksessa paha asia, jos nuoret tuntevat vieraantuneensa kokonaan yhteiskunnasta eivätkä halua olla sen kanssa enää missään tekemisissä. Kokemustemme mukaan tässä on viime kädessä kyse myös siitä, että radikalisoitumisen torjuntaa koskeva politiikka on suunnattu paikallisviranomaisille. On toki tärkeää selvittää, mitä voimme tehdä vankiloissa ja mitä voidaan tehdä yleisemmin koulutuksen alalla ja kuinka Internetin väärinkäyttöä voidaan ehkäistä. Juuri paikallisviranomaisilla on kuitenkin edelleen parhaat mahdollisuudet toimia aktiivisesti yhteisöissä, puuttua radikalisoitumisen syihin ja tunnistaa sille alttiit nuoret. Katson, että Euroopan unioni ja erityisesti komission jäsen voivat toimia tärkeässä tehtävässä ja koota yhteen eri kaupungeista saatuja kokemuksia. Ryhmämme teki viime viikolla työmatkan Rotterdamiin – kaupunkiin, jossa tehdään paljon radikalisoitumisen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi ja sille alttiiden ryhmien tavoittamiseksi.

Myös maidemme muslimiyhteisöjen kanssa on tärkeää käydä laajempaa vuoropuhelua. Osa radikalisoituvista nuorista on peräisin näistä suurista yhteisöistä, ja jos eristämme tämän suuren ryhmän, emme koskaan tavoita kyseistä pientä ryhmää. Siksi meidän on tärkeää ryhtyä vuoropuheluun ymmärtäen, ettei yhteiskunnissamme elävien muslimiyhteisöjen valtaenemmistö halua olla missään tekemisissä uskontonsa kieroutuneen tulkinnan kanssa. Meidän on myös tärkeää panostaa voimakkaasti tähän ryhmäni käymään laajaan vuoropuheluun myös tänä vuonna, kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitos. EU:n on osoitettava selvästi, että terrorismin torjunta on sekä symbolisesti että käytännössä osoitus yhteisvastuusta. Tarvitaan lisää resursseja, jotta Europol voi tehdä yhteistyötä turvallisuudesta vastaavien kansallisten yksikköjemme kanssa ja saada aikaan tuloksia. Tämä näkyy erityisesti viimeaikaisissa levottomuuksissa, joita Muhammed-pilakuvia koskevan konfliktin elpyminen aiheutti.

Terrorismia on torjuttava aina laillisin ja suhteellisin keinoin, kuten täällä on jo todettu. Meidän on tuomittava jyrkästi CIA:n vankilennot Euroopassa, kidutuksen käyttäminen, valeteloitukset ja valehukutukset, jotka CIA on tunnustanut, sekä erityisten salaisten vankiloiden perustaminen. Arvoisa komission jäsen Frattini, EU:n olisi pitänyt toimia näissä tapauksissa voimakkaammin.

On hyvä, että mietinnössä otetaan laaja ote asiaan ja tuodaan esiin tekijät, jotka voivat kasvattaa sellaisten ryhmien kannatusta ja jäsenmäärää, jotka hylkäävät yhteiskuntamallimme ja valitsevat väkivallan ja lahkolaisuuden.

Se, että viime vuosina tapahtuneiden hirvittävien tekojen tekijät syntyivät tai kasvoivat Euroopassa, on äänekäs herätyshuuto, joka vaatii meitä tarkastelemaan myös omia yhteiskuntiamme kriittisemmin silmin. Tarvitsemme vuoropuhelua ja rehellistä keskustelua yhdentymisestämme ja viisumipolitiikastamme. Emme voi emmekä saa välttää vaikeitakaan kysymyksiä. Yksi asia on kuitenkin mielestäni selvä, nimittäin se, mihin yhteisen lainsäädäntömme pitäisi perustua. Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime aikoina käyty keskustelu šaria-laista osoittaa, että hyvät aikeet voivat usein olla pikemminkin haitaksi kuin hyödyksi.

Meidän on myös varmistettava, ettei yhteisön lainsäädäntö vaaranna tai ettei siinä sivuuteta tärkeitä perustuslaillisia periaatteita, kuten sananvapautta. Mietinnössä puhutaan uuden käsitteen lisäämisestä puitepäätökseen. Se on ”terrorismin perusteleminen”. Mielestäni tämä on valitettavaa. En tarkoita, etteikö olisi hyvä ajatus varmistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on hyvät lait, joilla torjua terrorismin lietsontaa, vaan että on vaikeaa, ellei mahdotonta, laatia määritelmä, jota voitaisiin soveltaa yhtenäisesti ja joka ei aiheuttaisi vaikeita tulkintaongelmia. Meidän tehtävänämme on kehittää tapoja torjua terrorismia ja pelastaa ihmishenkiä. Toisaalta meidän on kunnioitettava sananvapauden periaatetta ja vaalittava korkeatasoista oikeusturvaa Euroopassa. Kyse on siis sopivan tasapainon löytämisestä.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, siinä vaiheessa, kun fanaatikot ovat tappaneet viattomia ja räjäyttäneet pommeja demokraattisissa yhteiskunnissa, on jo liian myöhäistä. Tästä syystä meidän on tehtävä kaikkemme terrorismin ehkäisemiseksi, kuten komission jäsen Frattini totesi. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota vuoropuheluun, joka on avain suvaitsevaisuuteen. Samalla meidän on kuitenkin myös tehostettava poliisiyhteistyötä ja tiedonvaihtoa: meidän on lisättävä kaikkien sellaisten välineiden käyttöä, joita voidaan käyttää paitsi EU:ssa myös sen rajojen ulkopuolella.

Mielestäni on erityisen myönteistä, että komission jäsen kiinnitti huomiota siihen, kuinka tärkeää on auttaa uhreja. Kyse on paitsi suvaitsevaisuudesta myös käytännön toimenpiteistä. Haluan korostaa, että vihanlietsojia on seurattava – se on välttämätöntä. Tietojen pohjalta on myös ryhdyttävä toimiin. Terrorismin ihannointi ei ole koskaan hyväksyttävää, joten yhteiskuntaa vastaan tehtyihin rikoksiin on otettava nollatoleranssilinja.

Mielestäni ikävintä on kuitenkin se, että jäsenvaltioissa on kiistelty jälleen kerran laajalti tästä mietinnöstä, jonka aihe on ollut aina Euroopan parlamentille hyvin vakava keskustelunaihe.

  Manfred Weber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kollegani ALDE-ryhmässä ovat kysyneet minulta, kuinka PPE-DE-ryhmä aikoo äänestää. Haluan todeta jälleen, että PPE-DE-ryhmä kannattaa 95:ttä prosenttia mietinnön sisällöstä. Korostan myös, että mielestäni on hyvin surullista, että ALDE- ja PSE-ryhmän edustajat, espanjalaiset kollegamme, ovat hyökänneet tänään PPE-DE-ryhmää vastaan. Mielestäni on sääli, että sisäpoliittiset asiat estävät Euroopan parlamenttia pääsemästä yhteisymmärrykseen.

Kehotan jokaista, joka haluaa Euroopan parlamentin tekevän huomenna merkittävän päätöksen, äänestämään PPE-DE-ryhmän tarkistusten puolesta. Me emme pyri muuttamaan esityksen asiasisältöä, vaan haluamme vain poistaa sisäpoliittisen näkökulman. Jokainen, joka haluaa tarttua PPE-DE-ryhmän ojentamaan käteen, voi tehdä niin huomenna.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos, että annoitte meille mahdollisuuden puhua uudestaan, sillä muissa keskusteluissa suhtautumistapa on ollut toinen. Vaikka Hubert Pirker ja minä emme olekaan aina asioista samaa mieltä – kiistelemme usein varsin nautinnollisesti ja kiihkeästi – hän oli oikeassa todetessaan, ettei tällaisia keskusteluja pitäisi käyttää väärin kansallisten asioiden ajamiseen. Se häiritsee koko prosessia ja johtaa yksinkertaisesti vääränlaisiin kompromisseihin.

Olen varma siitä, että Euroopan parlamentin espanjalaisjäsenet suhtautuvat asiaan toisella tavalla: tiedän omien kokemusteni pohjalta, että tällainen asia vedetään hyvin usein mukaan kansallisiin keskusteluihin. Alan myös väsyä aika lailla siihen, että meitä käytetään näissä asioissa PPE-DE-ryhmän ja PSE-ryhmän välisenä pingispallona – eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta. Olen kuitenkin iloinen siitä, että liberaalit ovat onnistuneet toimimaan välittäjänä ja ovat edelleen haasteellisen tehtävänsä tasalla.

Valitettavasti pohjoisirlantilainen kollegamme ei ole täällä enää läsnä. Se on mielestäni jokseenkin ärsyttävää, sillä hän päästi suustaan jotakin aivan uskomatonta: hän sanoi, ettei terroristeilla ole samoja ihmisoikeuksia kuin kaikilla muilla. Silti juuri tämä erottaa meidät terroristeista: se, että meidän mielestämme ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Meidän ei pitäisi missään nimessä antaa sellaista vaikutelmaa, että Euroopan parlamentti voisi koskaan suhtautua asiaan muulla tavalla.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, koska tämä keskustelu on varsin tärkeä, haluan esittää PPE-DE-ryhmälle kysymyksen. Täällä todettiin, että voidakseen kannattaa mietintöä PPE-DE-ryhmä poistaisi ja pyytäisi muita ryhmiä poistamaan kaikki kohdat, jotka viittaavat Espanjan sisäpolitiikkaan. Kysynkin PPE-DE-ryhmän edustajalta, mikä ryhmän esittämistä tarkistuksista liittyy Espanjan politiikkaan. Haluan todella vastauksen tähän kysymykseen, samoin kuin haluan tietää, mitkä PPE-DE-ryhmän tarkistuksista liittyvät sisäpolitiikkaan. Haluaako PPE-DE-ryhmä poistaa tarkistuksen 1 viittauksen Yhdistyneisiin Kansakuntiin? Haluaako se poistaa viittauksen Yhdistyneisiin Kansakuntiin? Onko se Espanjan sisäpolitiikkaa? Olkaa johdonmukaisia. Ainut jäsen, joka yritti sotkea asiaan sisäpolitiikkaa, on Jaime Mayor Oreja, joka ei voinut edes osallistua tähän täysistuntoon.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olisin hyvin kiitollinen, jos joku, joka kannattaa terrorismin ihannoinnin kriminalisointiin liittyviä tarkistuksia, voisi yrittää vastata esittämiini kysymyksiin. Niistä ensimmäinen koski sitä, että pelkään asian vaikuttavan sananvapauteen, ja toinen sitä, etten tiedä, kuinka tällaisia säännöksiä sovellettaisiin.

Millainen yhteys on terrorismin ihannoinnin ja yksittäisen terroriteon tekemisen välillä? Asiaan liittyy nähdäkseni oikeudellisia ongelmia, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hovioikeus totesi viime viikolla, sillä terrorismin ihannoinnin ja uuden terroriteon välillä ei ole suoraa yhteyttä, toisin kuin silloin, kun terrorismia lietsotaan tai siihen kannustetaan. Jos terroritekoa vain ”ihannoidaan”, millainen suora yhteys tällaisen ihannoinnin ja yksittäisen teon tekemisen väliltä on löydettävissä?

Ellette kykene määrittelemään tätä yhteyttä, olette vaarassa jäädä tuomioistuimissa heikoille ja päätyä lopulta paljon huonompaan tilanteeseen kuin mistä lähditte liikkeelle. Olisin hyvin kiitollinen, jos joku, joka kannattaa terrorismin ihannoinnin tai puolustelun kriminalisointia, voisi valistaa minua, koska en ymmärrä tätä asiaa ollenkaan.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin pidän tämäniltaista keskusteluamme poliittisesti hyvin tärkeänä. Mielestäni meidän on löydettävä yhdessä laajalti hyväksyttävä poliittinen ratkaisu, jonka pohjalta laaditaan mietintö, jonka koko ihmiskunta tai ainakin parlamentin ryhmien valtaenemmistö voi hyväksyä.

Mielestäni on selvää, että nykyajan terroristit pyrkivät muodostamaan uudenlaisen maailmanlaajuisen diktatuurin. Euroopassa nähtiin viime vuosisadalla voimakkaita diktatuureja, mutta tämä diktatuuri perustuu tärkeimmän perusoikeuden loukkaamiseen. Tämä perusoikeus on oikeus elää. Lisäksi on selvää, että tästä strategiasta on tullut väkivallan ja vihan rinnalla globaali strategia.

Siksi meidän on reagoitava asiaan paitsi poliisivoimien ja tietopalvelujen välisellä yhteistyöllä myös poliittisin keinoin ehkäisemällä ja poistamalla terrorismin syitä. Katson – samoin kuin monet teistä ovat korostaneet – että ennaltaehkäisy edellyttää vihan kitkemistä ja vihan syiden poistamista. Vihan syyt eivät kuitenkaan koskaan oikeuta väkivaltaa, ja suurimpana vaaranamme onkin se, että alamme perustella väkivaltaa. Meidän on kitkettävä viha puolustelematta väkivaltaa.

Jotkut puhuivat edellä kulttuurien yhteentörmäyksestä. Mielestäni tässä teoriassa on paljon kehittämisen varaa. En ole itse vakuuttunut siitä, että meneillään olisi jonkinlainen kulttuurien yhteentörmäys. Olen vakuuttunut siitä, että islaminuskoisessa maailmassa on käynnissä sisäinen konflikti, jossa osapuolina ovat uskonnollista viestiä vääristelevä vähemmistö sekä muslimien valtaenemmistö, joka ymmärtääkseni rakastaa rauhaa ja kannattaa sopua ja suvaitsevaisuutta. Hyvät parlamentin jäsenet, jos meidän on tarkoitus löytää poliittinen ratkaisu, katson, että ainoana vaihtoehtonamme on tukea uudistusmielisiä, rauhaa rakastavia muslimeja ja yrittää torjua tällä tavoin vanhoillista vähemmistöä, joka ei rakasta rauhaa.

Nämä kaikki ovat poliittisia toimenpiteitä – eivät poliisi- tai turvallisuustoimia. Olen viitannut uhrien oikeuksiin ja katson, että tällä alalla on tehtävä lisää työtä. Meidän on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota uhrien oikeuksiin ja tarjottava heille käytännön apua, joka ei tarkoita – uskokaa minua, olen asiasta täysin varma – ainoastaan taloudellista apua, vaan apua, jota on annettava monissa tapauksissa heille tai heidän perheenjäsenilleen, iskuissa loukkaantuneiden tai menehtyneiden henkilöiden sukulaisille, jotta he pääsevät takaisin jaloilleen kokemansa hirvittävän trauman jälkeen. Uhreilla on myös oikeus siihen, ettei heitä jätetä yksin sen jälkeen, kun he ovat selvinneet iskusta tai menettäneet omaisensa tai rakkaansa.

Joku sanoi, että meidän on ymmärrettävä terrorismin syyt. Olen asiasta samaa mieltä ja olen sanonut samoin itsekin, mutta katson, ettemme saa ryhtyä puolustamaan terroristiryhmiä ja -organisaatiota ja terroritekoja pyrkimällä ymmärtämään niitä. Ymmärtäminen ja puolustaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Siirryn viimeiseen asiaani. Euroopan unioni voisi mielestäni saavuttaa maailmassa merkittävän poliittisen aseman, jos se saisi aikaan jotakin, mitä ei ole vielä tähän mennessä saavutettu. Tämä ”jokin” on se, että Yhdistyneitä Kansakuntia kannustettaisiin viimein hyväksymään kansainvälinen yleissopimus terrorismin määritelmästä. Tällaista määritelmää ei vielä ole, ja se aiheuttaa meille EU:n ulkopuolella monia ongelmia. Euroopan unionilla on oma määritelmänsä terrorismista, mutta kuten tiedätte, YK:n yleiskokouksen jotkin jäsenvaltiot eivät ole vielä kannattaneet terrorismia koskevan YK:n yleissopimuksen tekemistä eivätkä tällaisen sopimuksen sisältöä.

Katson, että jos EU toimii asiassa todella yhtenäisesti, se voisi saada aikaan jotakin vastaavaa kuin mitä saavutimme kuolemanrangaistuksen lykkäämisen suhteen: se voisi saada YK:n ottamaan kantaa tärkeään EU:n vahvistamaan kantaan, jolloin terrorismiin vastaaminen olisi maailmanlaajuisesti oikeutettua. Koska terrorismi on maailmanlaajuista, reaktiomme on oltava ehdottoman luja mutta samalla myös maailmanlaajuinen.

  Gérard Deprez, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan esittää tämän keskustelun päätteeksi kolme huomiota.

Niistä ensimmäinen on se, että komission jäsenen ja useimpien parlamentin jäsenten puheenvuoroista on selvästi havaittavissa, että asioissa, jotka liittyvät ilmiön analysointiin, uhkan vakavuuteen sekä ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden välillä saavutettavaan tasapainoon, olemme varsin yksimielisiä näkemyksissämme asioiden operatiivisesta puolesta – siitä, mitä meidän on analysoitava, mitä meidän on ehkäistävä ja mitä meidän on torjuttava.

Toiseksi minusta tuntuu valitettavasti siltä, että tarvittava yhteisymmärrys jää huomenna saavuttamatta ennen kaikkea symbolisten seikkojen vuoksi. Tämä on mielestäni ikävää, sillä tutkittuani tarkistusluetteloa minusta näyttää siltä, että monet mielipide-erot ovat luonteeltaan pikemminkin symbolisia kuin konkreettisia. Ongelma on siinä, että nämä symboliset ristiriidat olisivat ratkaistavissa, jos osapuolet päättäisivät tehdä sovinnon eleen, mikä ei ole kovinkaan tavanomaista Euroopan parlamentin poliittisille ryhmille.

Kolmanneksi haluan vastata tietyille Euroopan parlamentin jäsenille, erityisesti – ja tiedän Alexandro Alvaron ajattelevan samoin – irlantilaisjäsenellemme, joka katsoo, ettei terrorismia torjuttaessa tarvitse aina kunnioittaa ihmisoikeuksia. Mielestäni tämä asenne uhkaa vakavalla tavalla arvoja, joiden varaan yhteiskuntamme rakentuu. Kuulin erään eurooppalaisen valtionpäämiehen sanovan televisiossa eräänä päivänä, että hän voisi tarttua veitseen ja tehdä sillä jokaisesta terroristista lopun. Samaisen valtionpäämiehen hallitus myrkyttää vastustajiaan, antaa murhata toimittajia ja järjestää vapaita mutta myös vilpillisiä vaaleja. Jos leikimme ihmisoikeuksilla torjuessamme terrorismia, vaarana on, että demokraattiset yhteiskuntamme joutuvat tuuliajolle, mitä emme voi hyväksyä.

Sarah Ludford esitti minulle suoraan kysymyksen terrorismin perustelemista koskevasta ongelmasta. En pysty vastaamaan hänelle perinpohjaisesti, mutta haluan todeta, että olen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijä, että Sarah Ludford tuntee nämä sanat hyvin ja että esittämäni näkemykset perustuvat valiokunnassa hyväksytyn mietinnön 10 kohtaan, jossa todetaan selvästi, että valiokunta ja näin ollen parlamentti kehottaa käynnistämään keskustelun puitepäätöksen muuttamiseksi siten, että terrorismin perusteleminen sisällytetään päätöksen soveltamisalaan ja niin edelleen.

En siis ole esittänyt minkäänlaista pyyntöä, vaan ilmaisin ainoastaan, mitä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kanssa oli sovittu. Vastaan kuitenkin Sarah Ludfordille suoraan. Kun puhun terrorismin perustelemisesta, tarkoitan perustelemisella lietsomista, ja terrorismin lietsominen on uskoakseni rikos.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 19. helmikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (SV) Terrorismia voidaan torjua vain avoimelle, demokraattiselle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle sopivalla tavalla. On äärimmäisen tärkeää, että avoimeen yhteiskuntaan kohdistuvia uhkia torjutaan avoimen yhteiskunnan menetelmin.

Meidän on tasapainotettava toimemme ja toimenpiteemme suojelemalla ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, emmekä saa turvautua toimenpiteisiin, jotka loukkaavat ihmisten henkilökohtaista koskemattomuutta.

Olen siksi päättänyt äänestää Gérard Deprez'n mietintöä vastaan, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle tekijöistä, jotka myötävaikuttavat terrorismin tukemiseen ja siihen osallistumiseen.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE) , kirjallinen. – (RO) EU:n toimielinten välinen yhteistyö terrorismin torjunnan alalla kaipaa hiomista, sillä terrorismi ilmiönä on yleistynyt.

Mielestäni terrorismista on tullut eurooppalaisten arvojen, maailmanlaajuisen vakauden ja rauhan suurin uhka. Jos muistelemme syyskuun 11. päivän tapahtumia tai muutaman vuoden takaisia Madridin tapahtumia, saamme täydellisen kuvan kauhusta, pelosta ja kärsimyksestä.

Näiden tapahtumien jälkeen EU:n toimielinten olisi pitänyt laatia tähän ilmiöön perehtymistä, sen vähentämistä ja sen torjumista koskeva strategia. Meidän on käynnistettävä ilmiötä koskevat mahdollisimman perinpohjaiset tutkimukset. Meidän on selvitettävä terrorismin syyt ja tutkittava, miksi terroristit haluavat niin kiihkeästi luopua omasta elämästään ja kokea marttyyrikuoleman, kenen marttyyreja he ovat, kuinka värvääminen tapahtuu, kuka rahoittaa tätä kaikkea ja millä tavoin tätä ilmiötä voidaan torjua.

Näiden kaikkien asioiden selvittämiseksi ja niiden valvomiseksi EU:n etujen mukaisesti EU:n toimielinten pitäisi laatia tällainen strategia.

Tällä tavoin EU voi viestittää koko maailmalle olevansa yhtenäinen ja vahva.

26. EU:n strategia eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Ignasi Guardans Cambón kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0002/2008) EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (2007/2185(INI)).

  Ignasi Guardans Cambó, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, keskustellessamme Lissabonin strategiasta ja siitä kaikesta, mitä se merkitsee EU:n kasvun ja kilpailukyvyn kannalta, ulkomaankauppa ei saanut valitettavasti ansaitsemaansa huomiota merkittävänä osana EU:n kilpailukyky-, kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Olemme nyt päässeet asiassa eteenpäin, ja Euroopan komissio on korjannut tämän epäkohdan. Se on oikaissut asian ja ottanut ulkomaankaupan ja ulkomaisille markkinoille pääsyn selvästi rakenteen toiseksi pilariksi, jonka on määrä johtaa kasvuun ja hyvinvointiin Euroopan unionissa.

Tavaroiden ja palveluiden vienti on keskeinen osa talouksiemme kilpailukykyä, ja siten se on myös keskeinen tekijä EU:n työllisyyden ja vaurauden kannalta. Suurimmat markkinoillepääsyä koskevat ongelmat, joita vientiyhtiöt kohtaavat, johtuvat muista kuin tulliesteistä eivätkä niinkään yleisesti tunnustetuista tariffeista. Komissio on jo järjestänyt laaja-alaisen kuulemisen ja tuonut näin esiin aikomuksensa, jotka liittyvät sen laajempaan strategiaan globaalin Euroopan puolesta. Kannatamme näitä aikomuksia. Tähän mietintöön on siis sisällytetty useita tai ainakin joitakin niistä vastauksista, joita saatiin kuulemisen aikana ja joita komissio ei tuolloin ottanut huomioon.

Globalisaatio ei ole ulkoinen uhka, jolta meidän on suojauduttava. Se on mielestäni valtava tilaisuus saada aikaan jotakin sellaista, mitä emme ole kyenneet saavuttamaan aikaisemmin, ja suuremmat markkinat ovat yksi keino luoda vaurautta, toisin sanoen luoda uusia työpaikkoja ja lisätä kansalaisten hyvinvointia. Kohdistan nyt sanani parlamentin tietylle osalle. Tässä mietinnössä puhutaan toki pääsystä markkinoille ja siitä, että markkinoille pääsyä on lisättävä. Kyse on strategiasta, jossa voidaan kunnioittaa ja jossa on kunnioitettava kussakin maassa vallitsevia olosuhteita. Eurooppalaiset johtajat kunnioittavat tällä alalla kehittyvien talouksien perusteltuja huolenaiheita, ja näin on tehtävä jatkossakin.

Euroopan unioni, yksi maailman avoimimmista talouksista, ei voi kuitenkaan perustaa toimiaan pelkkien käsitysten varaan. Tavaroiden ja palvelujen vientiin ja julkisiin hankintasopimuksiin ei voida soveltaa perusteettomia esteitä. Komissio voi tehdä ja sen on tehtävä paljon enemmän näillä kummallakin alalla. Se voi parantaa ja sen on parannettava Brysselissä EU:n välineitä kehittämällä koordinointia jäsenvaltioiden ja alueiden kaupanedistämiselinten kanssa ja itse yritysten kanssa. Arvoisa komission jäsen, juuri näissä asioissa termiä ”toissijaisuus” pitäisi tulkita laajimmalla mahdollisella tavalla. Komissiolla on tässä hoidettavanaan tehtävä, jota yksikään muu toimija ei voi hoitaa. Se ei saa sysätä syrjään ketään, vaan sen on tuettava meitä kaikkia, sen on koordinoitava työtä, jota muut jo tekevät – vaikkeivät ehkä yhtä tehokkaasti kuin komissio.

Siispä mietinnössä esitetään useita seikkoja, joista osa on varsin yksityiskohtaisia ja joita komissio voi kehittää osana markkinoille pääsyä koskevaa strategiaansa. En lue niitä nyt ääneen, mutta ne ovat hyvin selviä ja tarkkoja ja niitä on myös mahdollista arvioida yhtä tarkasti. Kehotamme myös hyvin selvästi komissiota määrittelemään tilapäiset toimet, joilla pyritään vahvistamaan pk-yritysten tuotteiden läsnäoloa yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoilla, koska juuri nämä tuotteet kohtaavat eniten vaikeuksia, kun niitä ei suojella.

Komissio voi – ja sen täytyy – myös varmistaa, että resursseja koordinoidaan paremmin kentällä loukkaamatta ketään tai sulkematta ketään ulkopuolelle. Jokainen valtio, jokainen vientiä tukeva elin, jokainen kansallinen kauppavaltuuskunta: jokainen EU:n kauppavaltuuskunta voi ketään loukkaamatta vahvistaa asemaansa yhteisön ulkopuolisissa maissa. Tiettyjen ulkomaankaupan toimijoiden välisen viestinnän puute ei ole millään tavalla perusteltavissa – kaikki, jotka ovat käyneet itse paikan päällä, tietävät, mistä on kyse. Emme saa unohtaa aitoa monenvälistä lähestymistapaa standardoinnin parantamiseksi. Emme saa unohtaa myöskään sitä, että WTO:n mekanismeja on parannettava. Tämä kaikki osoittautuu vielä varsin hyödylliseksi.

Olen siksi sitä mieltä, että voimme kaikki kannattaa tämän mietinnön hyväksymistä, uskoakseni vielä suurella enemmistöllä. Haluan kiittää erityisesti kansainvälisen kaupan valiokuntaa, joka auttoi laatimaan mietinnön, sekä parlamentin eri ryhmien varjoesittelijöitä, jotka esittivät tarkistuksia ja paransivat näin tekstiä.

Tämä on merkki uuden poliittisen voiman syntymisestä. Mietintö ei ole pelkkä paperinpala, joka meidän on hyväksyttävä ja joka kehystetään ja ripustetaan seinälle. Nimensä mukaisesti tämä mietintö merkitsee uuden strategian alkua, ja strategia edellyttää monenlaisia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet on pantava täytäntöön, ja meidän on voitava pyytää komissiota palaamaan parlamenttiin myöhemmin kertomaan meille, kuinka ne on pantu täytäntöön.

  Peter Mandelson, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, Ignasi Guardans Cambóa, ja kansainvälisen kaupan valiokuntaa tästä hyvin rakentavasta mietinnöstä. Se vahvistaa sen, että meillä on yhteinen näkemys markkinoille pääsyä koskevan ennakoivan strategian merkityksestä eurooppalaisille yrityksille ja työtekijöille ja samoin tämän strategian taustalla vaikuttavista perusperiaatteista.

Tässä mietinnössä etusijalle asetetut asiat – pk-yritykset, palvelujen ja investointien esteet, julkiset hankinnat sekä teollis- ja tekijänoikeudet – ovat myös minulle hyvin tärkeitä. Viesti on sama, jonka Eurooppa-neuvosto antoi viime kesäkuussa ja myöhemmin uudelleen vastauksena viime kuussa julkistamaamme seurantaraporttiin. Meillä on uusi voimakas yhteisymmärrys tämän työn merkityksestä.

Käynnistimme vuonna 2006 Globaali Eurooppa -strategian, jossa sitouduimme pitämään EU:n omat markkinat avoimina ja ryhdyimme keskittämään voimavarojamme siihen, että tarjoamme eurooppalaisille työntekijöille ja yhtiöille uusia tilaisuuksia tärkeimpien kauppakumppaneidemme markkinoilla. Voimme tehdä niin ennen kaikkea WTO:n hyvän kauppasopimuksen turvin, mutta voimme tehdä niin myös uuden sukupolven vapaakauppasopimuksilla. Se edellyttää myös käytännöllisempää suhtautumista nykyaikaisiin kaupan esteisiin, ennen kaikkea muihin kuin tulliesteisiin, jotka eivät vaikuta rajoilla vaan rajojen takana. EU:n työntekijät ja yritykset voivat kilpailla miltei missä tahansa, jos niille tarjotaan kunnon tilaisuus ja luodaan yhtäläiset kilpailumahdollisuudet. Tehtävänämme on tukea niitä ja tarjota niille tähän mahdollisuus. Toisin sanoen meidän on keskityttävä esteisiin, ehtoihin ja syrjiviin sääntelykäytäntöihin, jotka vaikeuttavat niiden toimintaa ja vievät niiltä tasapuolisen tilaisuuden kilpailla ja käydä kauppaa.

Vuonna 2007 haasteenamme on ollut toteuttaa tätä politiikkaa käytännössä. Olemme keskittyneet erityisesti kenttäresurssiemme vahvistamiseen tärkeimmillä markkinoilla perustamalla markkinoillepääsyä käsitteleviä tiimejä, jotka kokoavat yhteen yrityksen, jäsenvaltion, komission henkilökuntaa ja asiantuntijoita. Nämä ihmiset tuntevat todella markkinat ja paikalliset toimintatavat, ja heillä on selvä käsitys siitä, mikä on välttämätöntä ja mikä mahdollista. Tämä on tuottanut hyviä tuloksia. Olemme myös saavuttaneet viimeisten kuuden kuukauden aikana huomattavaa menestystä Etelä-Amerikassa, Keski-Aasiassa, Etelä-Aasiassa, Japanissa ja Venäjällä. Olemme tiivistäneet yhteistyötämme Yhdysvaltojen kanssa markkinoille pääsyä koskevissa asioissa, millä on ollut keskeinen merkitys muutamissa näistä menestystarinoista.

Olemme myös avanneet verkossa eurooppalaisille yhtiöille tarkoitetun valitusrekisterin ja aloittaneet reaaliaikaisen ja kuukausittaisen raportoinnin markkinoille pääsyä koskevasta työstä. Olen siksi hieman eri mieltä mietinnössä esitetystä väitteestä, jonka mukaan komissio ei ole tehnyt tarpeeksi hyödyntääkseen tämän kumppanuuden tarjoamia mahdollisuuksia käynnistysvaiheessa. En kuitenkaan tarkoita, että yhteistyö olisi mielestäni täydellistä, enkä myöskään suhtaudu omahyväisesti siihen, mitä olemme tehneet: voimme tehdä asioita toisin tai jopa vielä paremmin kuin tällä hetkellä.

Olen samaa mieltä siitä, että tämä uusi strategia on dynaaminen prosessi, joka edellyttää jatkuvaa valvontaa ja sitoutumista. Suoraan sanoen se edellyttää myös sitä, että puhumme äänekkäämmin sen puolesta, mitä teemme ja kuinka pyrimme tavoitteisiimme, sekä täällä Euroopan parlamentissa että jäsenvaltioissa. Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskovat avoimeen talouteen mutta jotka eivät myöskään pelkää puhua markkinoiden vastavuoroisen avaamisen puolesta – etenkään niissä kehittyvissä talouksissa, joiden omaa kasvua vauhdittaa niiden pääsy markkinoillemme. Tämä on oikein ja oikeudenmukaista. Tämä on myös kansainvälisen kaupan periaate, johon uskomme: kun avaamme ovemme muille, myös muiden pitäisi avata omia markkinoitaan meille, jos kansainvälisen kaupan periaatteen on määrä toteutua kunnolla ja asianmukaisesti.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että kaikkien sidosryhmien pitäisi osallistua aktiivisesti tähän kumppanuuteen. Jatkamme oman koordinointityömme kehittämistä kentällä jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa, mutta lisäksi näiden asiantuntijoiden on astuttava esiin, jos meidän on määrä saavuttaa tavoitteemme.

Resurssikysymyksestä totean, että olen kiitollinen siitä, että budjettiviranomaiset ovat kohdentaneet kaupan pääosastolle lisää henkilöstöresursseja. Vaadimme jatkossakin lisää resursseja tärkeimmille markkinoille Aasiassa ja esimerkiksi Brasiliassa. Samalla olemme lisänneet markkinoille pääsyn parissa työskentelevän henkilöstömme määrää Brysselissä.

Lopuksi panen merkille sen, että mietinnössä pyydetään komissiolta vuotuinen kertomus. Säännöllisen raportoinnin lisäksi keskustelisin mielelläni parlamentin kanssa vuotuisesta toimintakertomuksesta.

Siispä kiitän uudelleen esittelijää ja parlamenttia sitoutumisesta tähän hyvin tärkeään työhön. On hyvin tärkeää, että jatkamme työtämme energisesti ja sitoutuneina vuonna 2008 ja sen jälkeenkin. Tämä tavoite merkitsee hyvin paljon minulle ja yksiköilleni. Se merkitsee paljon eurooppalaisille yrityksille. Lisäksi se on tärkeä niiden työpaikkojen kannalta, joita yritykset voivat luoda työntekijöillemme ja jotka ovat seurausta markkinoille pääsyn paranemisesta ja maailmankaupan lujittumisesta. Tämä on puolestaan keskeinen osa kauppapoliittista strategiaamme, jonka tavoitteena on globaali Eurooppa.

(Suosionosoituksia)

  Silvia-Adriana Ţicău, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (RO) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, markkinoille pääsyä koskeva EU:n strategia sai alkunsa vuonna 1996. Komissio kehitti ilmaisen palvelun, josta eurooppalaiset vientiyhtiöt saivat sähköisiä, julkisia ja ajantasaisia rekisteritietoja markkinoille pääsyn ehdoista noin sadassa maassa.

Vuonna 2007 euroalueen kaupan ylijäämä oli 28,3 miljardia euroa, kun taas vuonna 2006 kaupan alijäämä oli 9,3 miljardia euroa. Vuonna 2007 alijäämä oli 27 jäsenvaltion EU:ssa 185,7 miljardia euroa, kun taas vuonna 2006 se oli 192,1 miljardia euroa. Näin ollen yhteisön pitäisi ryhtyä toimiin euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kilpailukyvyn parantamiseksi.

Katsomme, että markkinoille pääsyä voidaan helpottaa tukemalla EU:n arvoja ja periaatteita yhteisön ulkopuolisissa maissa edistämällä markkinoiden avaamista, lähentämällä sosiaali- ja ympäristöalan vähimmäissääntöjä ja turvaamalla teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu.

Komission kumppanuuteen jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten yhtiöiden kanssa pitäisi kuulua tutkimusinvestointeja, palvelujen saatavuutta ja tietojen julkisuutta edistäviä kampanjoita, markkinoille pääsyä koskevan yhteisön tietokonejärjestelmän kehittämistä, tiettyjen tietokantojen yhdistämistä ja eurooppalaisia yhtiöitä tukevien asiantuntijoiden kouluttamista.

  Corien Wortmann-Kool, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, komission uuden markkinoille pääsyä koskevan strategian pitäisi todella auttaa poistamaan esteitä yhteisön ulkopuolisissa maissa. Näin se täydentää sopivalla tavalla WTO:ta ja merkittävällä tavalla vapaakauppasopimuksia, kuten komission jäsen jo totesikin. Olen hyvin tyytyväinen parlamentin myönteiseen mietintöön. Haluan kiittää esittelijäämme Ignasi Guardans Cambóa, joka onnistui asettamaan mietinnössä selvät tavoitteet. Niitä ovat eurooppalaisten yritysten kanssa tehtävän yhteistyön parantaminen, pienille ja keskisuurille yrityksille annettavan tuen lisääminen sekä neuvontapisteiden perustaminen paitsi komissioon myös kentälle yhteisön ulkopuolisiin maihin. Mielestäni Kiinan Eurooppa-instituutti pienille ja keskisuurille eurooppalaisille yhtiöille on komissiolta erinomainen aloite.

Kyse on vastavuoroisuudesta. Koska avaamme markkinamme yhteisön ulkopuolisille maille, myös näiden maiden pitäisi avata markkinansa eurooppalaisille yhtiöille. Viittaan nyt erityisesti Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän kasvaviin talouksiin. Siispä meidän pitäisi asettaa tämä asia etusijalle markkinoille pääsyä koskevassa strategiassamme, ja etusijalle pitäisi asettaa myös markkinoille pääsyä käsittelevät tiimit, jotka auttavat eurooppalaisia yrityksiä näissä maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on varattava tähän riittävästi henkilökuntaa, myös eurooppalaisissa suurlähetystöissä, kuten jo totesitte. Eurooppalaiset yritykset ovat maailman suurin viejä, ja kilpailuamme rajoitetaan jatkuvasti protektionistisin toimenpitein jopa kyseisissä yhteisön ulkopuolisissa maissa. Asettakaa ensisijaiset tavoitteenne aloilla, jotka ovat tärkeitä. Niitä ovat palvelut, julkiset hankinnat, investoinnit, teollis- ja tekijänoikeudet sekä tullimenettelyt.

Olen iloinen siitä, että olette ilmoittaneet raportoivanne meille asiasta vuosittain, ja näistä tavoitteista olisi hyvä keskustella kerran vuodessa. Olette osoittaneet täällä kunnianhimoa, ja se on meille hyvin tärkeä asia. Toivon todella, että osoitatte myös kaupan suojakeinojen mukauttamisen suhteen samaa kunniahimoa, jota olette osoittaneet tässä strategiassa.

  Carlos Carnero González, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aivan aluksi esittelijää tärkeästä työstä, jota hän on tehnyt ehdotusten ja analyysien parissa.

Euroopan parlamentti ei äänestä mietinnön perusteluista, mutta jos tämän mietinnön kohdalla tehtäisiin niin, äänestäisin niiden puolesta, koska niissä todellakin perustellaan tärkeimmät säännösehdotukset. Siispä voin todeta sosialistiryhmän kannattavan mietintöä. Pyydän kuitenkin myös esittelijää ottamaan huomioon muutamat tärkeimmistä tarkistuksista, joita olemme esittäneet vasemmiston tavoitteiden mukaisesti.

Euroopan unioni on maailman suurin toimija tavaraviennin ja palvelujen tarjoamisen alalla. Maailman globalisoituessa meillä on perusteltu oikeus myydä tuotteitamme ja palvelujamme mahdollisimman suuressa määrin markkinoilla, tässä tapauksessa kehittyvien maiden markkinoilla. Miksei olisi? Se on loogista ja normaalia, ja sitä kansalaisemme haluaisivat. Siispä mietinnössä ja komission tiedonannossa esitetyt ehdotukset ovat hyviä. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa muiden kuin tulliesteiden poistamista, ja esittelijä vertaa näitä esteitä perustellusti taruolento Hydraan: Hydra toimii kulissien takana. Se estää paitsi eurooppalaisten tuotteiden ja palvelujen pääsyn markkinoille myös kyseisten maiden ja markkinoiden tasapainoisen kehityksen.

Katson siksi, että tämä mietintö kulkee oikeaan suuntaan: meidän on suojeltava Lissabonin ohjelmaa ja vahvistettava sosiaalista malliamme. Meidän on myös varmistettava, että saamme vietyä tämän mallin kehittyviin maihin, joiden kanssa haluamme käydä kauppaa. Olen vakuuttunut siitä, että tämä hyödyttää sekä eurooppalaisia että muiden maiden työntekijöitä.

Korostamme voimakkaasti työolosuhteita, turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja ennen kaikkea ihmisoikeuksia. Tärkeimmät tarkistuksemme koskevat juuri näitä asioita.

Siksi pyydän vielä kerran esittelijää ottamaan tarkistuksemme huomioon. Kuinka nämä tavoitteet sitten saavutetaan? Ne saavutetaan tiivistämällä EU:n, jäsenvaltioiden ja yritysten yhteistyötä ja aloittamalla pk-yritysten tukemisesta. En tiedä, voidaanko tässä yhteydessä puhua yhteistyön tehostamisesta, sillä tämän ilmaisun käyttö aiheuttaisi sekaannusta uuden sopimuksen toimielinsäännösten kanssa. Kiitän siis esittelijää ja toivotan kaikille hyvää yötä.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tiedämme kaikki, kuinka arkaluonteinen tämä asia on ja kuinka paljon siihen kiinnitetään huomiota kotimaissamme.

UEN-ryhmä on erittäin tyytyväinen Ignasi Guardans Cambón ehdotukseen ja kansainvälisen kaupan valiokunnan tekemään työhön. Kiitän esittelijää hänen laatimastaan analyysista, hänen eurooppalaisesta näkökulmastaan ja siitä, että hän painottaa mietinnössä ongelmia, joita tarpeettomat esteet aiheuttavat usein eurooppalaisille yrityksille kansainvälisillä markkinoilla.

Kilpailukyvyn parantaminen edellyttää sitä, että teemme kaiken sen, mitä Lissabonin strategian onnistuminen vaatii. Jos me voimme auttaa eurooppalaisia yrityksiä pääsemään kansainvälisille markkinoille, autamme niitä kasvamaan, investoimaan taitotietoon ja teknologiaan ja luomaan uusia työpaikkoja. Juuri tätä kotimaidemme talousalan toimijat pyytävät meiltä.

Monenlaiset esteet estävät eurooppalaisia yrityksiä pääsemästä ulkomaiden markkinoille. Nämä esteet muodostuvat monenlaisista toimenpiteistä. Ne voivat olla esimerkiksi sekavia säännöksiä, investoinnin esteitä, markkinoille pääsyn esteitä tai epäoikeudenmukaisia kauppakäytäntöjä. Ongelmana voi olla myös se, ettei teollis- ja tekijänoikeuksiin kiinnitetä juurikaan huomiota ja että tuoteväärennökset ovat yleisiä, mikä on haitaksi eurooppalaisille tuotteille, tai se, että WTO:n sääntöjä ja muita kansainvälisen kaupan sääntöjä rikotaan räikeästi ja järjestelmällisesti.

Komission tiedonanto on oikeasuuntainen, ja parlamentti haluaa kannattaa siinä esitettyjä aloitteita, joilla pyritään helpottamaan yritysten pääsyä ulkomaisille markkinoille. Näihin aloitteisiin kuuluu koordinointitehtäviä hoitavan komission, EU:n jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten yritysten strategisen kumppanuuden lujittaminen, millä pyritään tukemaan talouden toimijoita ja erityisesti pk-yrityksiä, jotka haluavat luoda yhteyksiä tai viedä tuotteitaan yhteisön ulkopuolisiin maihin.

Lisäksi komission edustustojen on oltava näkyvämmin läsnä tietyissä keskeisissä maissa. Tämän pitäisi olla osa laajempaa strategiaa, joka toteutetaan yhdessä suurimpien kauppakumppaneidemme, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Kanadan kanssa. Niillä on kansainvälisen kaupan alalla samat murheet kuin meillä, ja ne voisivat edistää tällä alalla EU:n kanssa monenvälistä sopimusta, jolla tuettaisiin WTO:n mekanismeja, joilla taataan nopea reagointi kaikkiin sellaisiin uusiin esteisiin, jotka eivät ole tulliesteitä.

Monenväliset toimet ovat toimista tehokkaimpia, koska niihin osallistuu suuri määrä maita. Ne ovat kuitenkin myös toimista vaikeimpia, ja siksi ne edellyttävät sopimuksia, joissa määritellään ja joilla ratkaistaan epäjohdonmukaisuudet, jotka liittyvät tarpeettomien esteiden soveltamiseen yhteisön ulkopuolisissa maissa.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, komission tiedonannon ja erityisesti parlamentin mietinnön perusteella voisi luulla, että pahat ulkomaat syrjivät pientä EU-raukkaa. Tällainen kuva annetaan erityisesti mietinnön kohdassa 4, jossa parlamentti vaatii komissiota varmistamaan, että Euroopan unionin kaupallisia etuja puolustetaan kolmansien maiden petollisia tai epäreiluja kaupankäyntitapoja vastaan. Samassa kohdassa todetaan myös, että ”Euroopan unionin olisi reagoitava nopeasti ja tiukasti, jos kolmannet maat rajoittavat perusteettomasti Euroopan unionin yritysten pääsyä markkinoilleen”.

Meidän pitäisi olla varovaisia puhuessamme tällä tavoin entisille siirtomaillemme. Ne kyllä muistavat, milloin eurooppalaiset toimivat viimeksi tiukasti puolustaakseen etujaan. Tällaiset puheet voivat vahingoittaa meitä enemmän kuin mitkään kaupan rajoitukset.

Komissio on toki oikeassa siinä, että kauppaa rajoitetaan teknisin estein ja epäoikeudenmukaisin säännöin. Meidän on tietenkin keskusteltava asiasta kumppaneidemme kanssa rauhallisesti ja järkevästi ja ratkaistava kaikki mahdolliset ongelmat. Tällöin mukaan on otettava kuitenkin paitsi yrityksiä myös vapaaehtoisjärjestöjä – myös yhteisön ulkopuolisista maista. Näin kenties ymmärrämme, miten säännöt ovat syntyneet ja ovatko ne kohtuullisia vai eivät.

Kymmenen kohdan luettelo vaivaa minua. Raaka-aineiden vientiä rajoittavat käytännöt, palvelualan yritysten ulkomaisen omistuksen yläraja, suorien ulkomaisten investointien rajoitukset, valtion hankintamenettelyt ja valtiontuet on nähtävä kaupan esteinä, joille on olemassa omat syynsä. Ne perustuvat legitiimiin lainsäädäntöön ja ovat julkisviranomaisten hallinnollisia toimenpiteitä. Niitä ei voida poistaa ilman julkista kuulemista ja keskustelua vaarantamatta kyseisten maiden vakautta.

Kullakin maalla on oltava oikeus suojella kansansa terveyttä ja ympäristöä ja soveltaa hankintamenettelyjä, joilla varmistetaan, etteivät paikalliset yritykset putoa kokonaan pois kansainvälisestä kilpailusta, sillä tämä lisäisi joukkotyöttömyyttä. Emme voi myöskään olla niin kohtuuttomia, että odottaisimme tiettyjen maiden suojaavan teollis- ja tekijänoikeuksiamme, kun ne hädin tuskin kykenevät suojaamaan ihmisoikeuksia. Meidän pitäisi tarjota näille maille porkkanaa kepin sijasta.

Meidän on arvosteltava sääntöjä, joilla pyritään tukemaan näiden maiden yrityksiä, jotka harjoittavat kansainvälistä toimintaa, ja joilla rajoitetaan muiden ulkomaisten toimijoiden kilpailumahdollisuuksia. Tällaisia sääntöjä voidaan poistaa. Sen sijaan meidän pitäisi katsoa läpi sormien sääntöjä, joilla pyritään suojelemaan suoraan tai välillisesti paikallista väestöä tai paikallisia yrityksiä. Me suojelimme itse yrityksiämme, kunnes ne olivat riittävän vahvoja kansainväliseen kilpailuun. Meidän täytyy antaa muiden tehdä samoin.

  Christofer Fjellner (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, markkinoille pääsyn helpottaminen tarkoittaa tulliesteiden ja muiden kaupan esteiden poistamista eri puolilla maailmaa. Tämä on EU:n kauppapolitiikan erittäin tärkeä tavoite. Näin luodaan eurooppalaisille yhtiöille liiketoimintamahdollisuuksia ja tarjotaan niille mahdollisuus saada parempia ja halvempia tuotteita eri puolilta maailmaa. Tämä lisää maailmanlaajuista vaurautta.

Tämä on myös asia, josta Euroopan parlamentti näyttää olevan epätavallisen yksimielinen. Se on ilahduttavaa hetkellä, jolloin protektionismi näyttää valtaavan alaa eri puolilla maailmaa. Siksi komission tiedonanto ja Ignasi Guardans Cambón mietintö ovat erittäin tervetulleita. Ne ovat todella hyviä asiakirjoja.

Haluan kiinnittää tässä keskustelussa huomiota myös toiseen kysymykseen, jota emme saa sivuuttaa. Kyse on avoimuuden toisesta puolesta. Mielestäni nämä asiat kuuluvat yhteen. Eurooppalaiset yritykset tarvitsevat avoimuutta myös Euroopan unioniin, jotta niistä voi tulla maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä ja jotta ne voivat hyödyntää pääsyään muiden maiden markkinoille. Globalisoituvassa maailmassa, jossa yhä useammalla yhtiöllä on globaali toimitusketju, omat tullimme voivat haitata yritystemme menestystä aivan yhtä paljon kuin muiden maiden tullit, joita vastustamme.

Esitän komission jäsenelle konkreettisen ehdotuksen, josta voi kenties olla hieman apua tätä kysymystä ratkottaessa. Kun yrityksillä on vaikeuksia käydä kauppaa EU:ssa, ne raportoivat asiasta Solvit-järjestelmään. Se on erinomainen työkalu, jolla parannetaan liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Jos jokin yritys kohtaa vaikeuksia viedessään tuotteitaan EU:n ulkopuoliseen maahan, se ilmoittaa asiasta markkinoillepääsyä koskevaan tietokantaan. Myös tämä on valtavan tärkeää. Näiden järjestelmien pohjalta neuvotellaan siitä, kuinka kaupankäyntiä voidaan helpottaa. Toivon, että voimme kehittää joko markkinoillepääsyä koskevaa tietokantaa tai Solvit-järjestelmää niin, että voisimme ratkoa myös ongelmia, joita EU:n maahantuontiyhtiöt voivat kohdata.

Tämä edistäisi vapaakauppaa paitsi omasta näkökulmastamme myös koko muun maailman kannalta. Näin voimme osoittaa, että EU näyttää esimerkkiä markkinoiden avaamisen alalla sekä ulkomailla että kotona.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Ignasi Guardans Cambón mietinnössä käsitellään kaikkia niitä asioita, joita liittyy kumppanuuden vahvistamiseen, jotta EU:n vientiyritysten olisi helpompaa päästä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille.

Pääsyä näille markkinoille rajoitetaan usein suojaavilla käytännöillä, epäreilulla kilpailulla ja byrokraattisia esteitä luomalla. Pk-yritykset luovat EU:ssa eniten työpaikkoja, mutta ne kohtaavat myös erityisiä vaikeuksia viennin alalla. Niiden mahdollisuuksia rajoittaa pula resursseista, joita tarvitaan tutkimukseen, uuteen teknologiaan, jalansijan hankkimiseen näillä markkinoilla ja tuotteiden ja palvelujen mukauttamiseen kuluttajille sopiviksi.

Mietinnössä painotetaan aivan perustellusti, että tuntuvan avun tarjoaminen pk-yrityksille edellyttää EU:n tukea, kansallista tukea ja diplomaattien tukea. Euroopan unionin pitäisi lisätä logistista toimintaansa ja tarjota kunnon tukea, joka helpottaisi näiden yrittäjien toimintaa yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoilla.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme komission jäsenen tavoin erityisen huolissamme siitä, ettei markkinoille pääsy ole vastavuoroista ja että monet yritykset ovat todenneet eurooppalaisten tuotteiden kohtelun olevan epäreilua.

EU soveltaa esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa ja vaatetusalalla keskimäärin yhdeksän prosentin tullia, joka on yksi maailman matalimmista. Sen sijaan monet kilpailijat perivät jopa yli 30 prosentin tariffeja muiden kuin tullimaksujen muodossa.

Siispä kehittyvien talouksien pitää myös hyväksyä myönnytysten olevan vastavuoroisia ottaen huomioon niiden kehitystason ja kilpailukyvyn kullakin alalla. Teollis- ja tekijänoikeuksien sekä maantieteellisten merkintöjen suojelu on kansainvälisesti edelleen varsin puutteellista. Tämä mitätöi EU:n teollisuus- ja maataloustuotteiden korkean lisäarvon tarjoaman kilpailuedun.

Kansainvälisten sääntelymallien ja sääntöjen yhtenäistäminen helpottaa yritysten pääsyä ulkomaisille markkinoille. Se ei saa kuitenkaan johtaa EU:n ympäristö-, sosiaali-, kansanterveys- tai kuluttajansuojasääntöjen höltymiseen.

Päinvastoin tavoitteena on lähentää sääntöjä tiukentamalla niistä osaa. Erityisen tärkeää on luokitella tuonti sovellettavien eritelmien ja vaatimusten mukaisesti sekä etsiä toimivia tapoja torjua ekologista ja sosiaalista polkumyyntiä.

Haluan lopuksi korostaa, että tässä uudessa markkinoillepääsyä koskevassa strategiassa on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin.

Kiitän esittelijää, varjoesittelijää ja komission jäsentä. Mielestämme komission aloite markkinoille pääsyä koskevasta strategiasta on hyvä.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, minäkin olen vakuuttunut siitä, että yhteisön ulkopuolisissa maissa toimivat komission edustustot ja uudet markkinoille pääsyä käsittelevät tiimit tarvitsevat huomattavasti laajemmat toimivaltuudet. Komission pitäisi mielestäni tarkistaa painopisteitään kohdentaessaan henkilöstöresursseja EU:n edustustoihin ja kasvattaa edustustojen henkilöstömäärää erityisesti Kiinassa, Intiassa, Venäjällä ja Brasiliassa. Jäsenvaltioiden pitäisi osallistua voimakkaammin näiden edustustojen henkilöstöresurssien ja taloudellisten resurssien kasvattamiseen omien kaupallisten etujensa mukaisesti. Lisäksi komission ja jäsenvaltioiden pitäisi parantaa yhteistyötä eurooppalaisten kauppakamareiden, kauppayhdistysten ja yhteisön ulkopuolisissa maissa toimivien jäsenvaltioiden virastojen kanssa. Tämä on hyvän tärkeää edustustojen, diplomaattiedustustojen ja EU:n kauppayhdistysten välisen tiedonvaihdon kannalta, ja se hyödyttäisi erityisesti pk-yrityksiä. Meidän on kuitenkin pyrittävä strategiallamme ensisijaisesti vastavuoroisiin kauppasuhteisiin esimerkiksi Kiinan kanssa sekä kansainvälisen kauppalainsäädännön tiukempaan täytäntöönpanoon sen sijaan, että tällainen täytäntöönpano leimataan protektionismiksi.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiinnostuin siitä, että komission jäsen mainitsi ainoana puhujana maailmankauppaneuvottelut. Tämä saattaa olla nyt tilaisuus saada tietoa siitä, millaisia mahdollisuuksia onnistunut WTO-sopimus tarjoaisi meille tärkeimpien kauppakumppaneidemme markkinoilla. Arvoisa komission jäsen, kuten sanoitte, uuden sukupolven vapaakauppasopimukset voisivat kenties ajaa saman asian. Tunnustatteko kokeneenne tappion WTO:ssa? Voitteko antaa meille aiheesta ajantasaista tietoa, sillä katson tämän olevan keskeinen osa tätä keskustelua.

Voisitteko selventää muutamaa seikkaa, jotka liittyvät maatalouden nykytilaan WTO:ssa? Olemme huolissamme siitä, että EU tekee lisää myönnytyksiä arkaluonteisten tuotteiden tuontitullien suhteen, ja esityslistalla on myös muutamia suuria tullikiintiökorotuksia. Lisäksi meitä kiinnostaa se, kuinka olette edistyneet WTO:ssa muiden kuin maataloustuotteiden ja -palvelujen markkinoille pääsyn suhteen. Olkaa hyvä ja antakaa meille ajantasaisia tietoja, jos voitte, sillä tarvitsemme niitä tämän keskustelun yhteydessä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron kiinnittääkseni huomion kolmeen asiaan. Ensinnäkin on hyvin tärkeää, että EU ottaa voimakkaasti ja yksiselitteisesti kantaa kaikkiin tilanteisiin, joissa yhteisön ulkopuolisten maiden epäreilut käytännöt uhkaavat jäsenvaltioiden vientietuja. Tältä osin meidän pitäisi tunnustaa EU:n kanta kauppasaarrosta, joka estää Puolaa viemästä liha- ja maataloustuotteitaan Venäjän markkinoille. Valitettavasti EU otti kantaa asiaan vasta vuosi sen jälkeen, kun Venäjä alkoi rajoittaa Puolan vientiä, ja vasta sitten, kun Puola käytti veto-oikeuttaan ja keskeytti EU:n ja Venäjän välisen sopimuksen valmistelut.

Toiseksi EU:n avatessa markkinoitaan yhteisön ulkopuolisten maiden tuotteille ja palveluille pitäisi noudattaa vastavuoroisuuden periaatetta. Koko EU:ssa pitäisi näin ollen seurata sitä, sisällyttävätkö yhteisön ulkopuolisten maiden tuojat valmistuskustannuksiinsa kulut, joita niille aiheutuu ympäristösääntöjen ja työntekijöitä koskevien sosiaaliturvasääntöjen noudattamisesta kyseisissä maissa. Kilpailijoiden tuotteet lyövät aina eurooppalaiset tuotteet maailmanmarkkinoilla, ellei näitä kustannuksia oteta huomioon.

Kolmanneksi EU:n markkinat on avattava yhteisön ulkopuolisten maiden maataloustuotteille hyvin varovasti. Jos markkinat avataan kokonaan, moni maataloussektori yksinkertaisesti katoaa EU:sta, ja tämä puolestaan uhkaisi ruoan saantivarmuutta EU:ssa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, nykyaikaiselle markkinataloudelle, 2000-luvun taloudelle on ominaista talouden ja markkinoiden avoimuus. Tämä edistää talouden globalisoitumista. Kaikki talouden toimijat eivät ole kuitenkaan sellaisessa asemassa, että ne voisivat pärjätä kilpailussa, etenkään kun kilpailu ei ole aina reilua, vaan sitä hallitsevat suuret ja mahtavat.

Sekä suuret että pienet yritykset voivat harjoittaa tuontia, mutta suurilla yrityksillä on paremmat edellytykset kehittää vientiä. Tämä johtuu siitä, että uusille markkinoille astuminen edellyttää suuria investointeja myynninedistämiseen ja koko logistiikkajärjestelmän kehittämiseen. Siksi pk-yritysten kannattaisikin ryhtyä yhteistoimiin kehittääkseen ja edistääkseen vientiä.

Yrityksille pitäisi myös voida myöntää tietynasteista apua ja valtiontukea viennin edistämiseksi, erityisesti taitotiedon alalla. Myös WTO:ssa pitäisi saada aikaan sopimus pk-yritysten välisen kaupan kehittämisestä. Erityisen tärkeää on se, että globaaleilla markkinoilla toimivista tahoista on saatavilla tietoja. Kaupan laatua pitäisi parantaa, ja markkinoille pääsyä koskevien yhtäläisten mahdollisuuksien luominen pitäisi asettaa etusijalle.

  Peter Mandelson, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä ja arvoisia parlamentin jäseniä siitä, että olemme käyneet tästä erinomaisesta mietinnöstä hyvin rakentavaa ja hyödyllistä keskustelua. Kiitän erityisesti jäsentä, joka puhui tarpeesta tarkistaa komission edustustojen henkilöstöresursseja tärkeillä talousalueilla. Mielestäni ehdotus oli erinomainen, ja välitän sen varmasti kollegoilleni. Voisin kertoa teille yksityiskohtaisesti, kuinka pieni määrä edustuston työntekijöitä työskentelee esimerkiksi kauppaa koskevien asioiden parissa Kiinassa ja vastaavasti kuinka suuri joukko työntekijöitä keskittyy varsin vähäiseen kehitysapuun ja yhteistyöhön kyseisessä maassa, vaikka EU:n Kiinan-kaupassa on kyse miljardeista euroista. En kuitenkaan ryhdy käsittelemään asiaa syvällisemmin, vaan otan ehdotuksen huomioon ja välitän sen eteenpäin.

En todellakaan puolusta vapaakauppasopimuksia maailmankauppaneuvottelujen kustannuksella. Jokainen, joka tuntee Globaali Eurooppa -kauppastrategian, jonka esittelimme marraskuussa 2006, ymmärtää, että kannatan perusteellisia, kattavia vapaakauppasopimuksia, jotka kasvattavat todella maailmankaupan kokonaismäärää eivätkä vain suuntaa sitä toisin. Tämä on ollut keskeinen osa lähestymistapaamme, samoin kuin sitoutumisemme WTO:n neuvotteluihin, Dohan kierrokseen. Voin vakuuttaa teille, että pyrin jatkossakin niiden onnistumiseen, en niiden epäonnistumiseen. Juorut maatalouden alan sietämättömistä tai epäasiallisista myönnytyksistä ovat perusteettomia. Olen itse asiassa kuullut tällaisia juoruja tarpeettomista myönnytyksistä vain tänään Irlannin ulkoministeriltä yleisten asioiden neuvostossa. Nämä juorut näyttävät kiertävän suhteellisen pienen sidosryhmän sisällä.

Asia on niin, että maatalouden alalla – samoin kuin muilla Dohan kierroksen aloilla – menemme niin pitkälle kuin voimme varmistaaksemme maailmankauppaneuvottelujen onnistumisen, mutta viime kädessä meidän on noudatettava niitä valtuuksia, jotka meille on myönnetty YMP:n uudistuksen yhteydessä vuonna 2003.

Meillä on neuvoteltavanamme kaksi uutta tekstiä, jotka neuvotteluryhmien puheenjohtajat esittelivät viime viikkoina. Maatalouden alalla meillä on teksti, joka ei miellytä meitä kaikilta osin, mutta siinä ei ole mitään, mitä emme kykenisi käsittelemään tai mikä saisi meidät ylittämään valtuutemme.

Asiassa, joka koskee muiden kuin maataloustuotteiden – eli teollisuustuotteiden – pääsyä markkinoille, tilanne ei ole mielestäni yhtä tyydyttävä. Tällä alalla puheenjohtajan esittelemä uusi teksti on horjuttanut neuvotteluja sen sijaan, että sillä olisi luotu neuvotteluille konkreettisempi pohja. Tilanne on mielestäni valitettava, mutta tämä on jälleen asia, jota meidän on työstettävä ja joka on selvitettävä neuvottelemalla.

Ilman Carl Schlyterin puheenvuoroja nämä keskustelut olisivat paljon tylsempiä. Aina kun hän käyttää puheenvuoron, tunnen vapaakauppaa koskevan henkilökohtaisen sitoumukseni ja vakaumukseni vahvistuvan. Hänen puheenvuoronsa vakuuttavat minut aina siitä, että olemme todella oikealla tiellä. Kyse ei ole siitä, että pieni EU-raukka taistelisi kehittyvien talouksien mahtavia jättiläisiä vastaan, eikä komissio ole myöskään ryhtynyt vapaakaupan alalla minkäänlaiseen aggressiiviseen kiusaamiseen yrittämällä saada tahtonsa läpi ilman neuvotteluja ja harkintaa.

Meistä ne, jotka uskovat kansainväliseen kauppaan, pyrkivät paitsi tasapainoon ja vastavuoroisuuteen myös molemminpuolisiin hyötyihin. Yrittäessämme saada muut avaamaan markkinansa emme pyri vain ajamaan omia etujamme tai tyydyttämään omia tarpeitamme. Pyrimme myös lisäämään hyvinvointia ja vauhdittamaan talouskasvua niissä maissa, joiden talouksia yritämme saada avautumaan.

Talouden liberalisoinnin on tietenkin tapahduttava vähitellen. Se on asteittain etenevä prosessi, eikä se tapahdu kertajysäyksenä. On tosiasia, että kehittyvät taloudet hyötyvät markkinoidensa avaamisesta. Se lisää kilpailua, joka kiihdyttää innovointia ja lisää tuottavuutta näissä talouksissa. Se madaltaa paikallisen teollisuuden tuotantopanoskustannuksia, sen myötä näiden kehittyvien talouksien kuluttajat saavat halvempia tuotteita, ja se tuo näihin kehittyviin talouksiin pääomaa, teknologiaa, luovuutta ja nykyaikaisia johtamismenetelmiä.

Tosiasia on, että markkinoiden avaaminen ja liittyminen osaksi maailmantaloutta turvaa näiden talouksien kasvun ja vahvistaa niitä. Näin niiden yritykset voivat kasvaa, luoda kipeästi kaivattuja työpaikkoja kyseisten maiden työntekijöille sekä tuottaa vientituotteita ja -palveluja, jolloin yritykset pääsevät mukaan kansainväliseen kauppaan ja voivat kasvattaa omaa osuuttaan siitä. Toisin sanoen avautuminen lisää avautumista, kauppa synnyttää lisää kauppaa. Vaurautemme ja mahdollisuutemme synnyttävät lisää mahdollisuuksia näissä kehittyvissä talouksissa asuville ja työskenteleville. Kyseessä on siis myönteinen prosessi, ja juuri siitä on kyse markkinoillepääsyä koskevassa strategiassa, josta esittelijämme esitteli juuri erinomaisen mietinnön.

Lopuksi totean, että paikallisten julkisten hankintojen alalla on tärkeää tukea kehittyvien talouksien ja kehitysmaiden kykyä palvella paikallisia julkisten hankintojen markkinoita. Jos se kuitenkin nostaa julkisten hankintojen kustannuksia näissä talouksissa, jos se merkitsee tehottomuutta tai avoimuuden puutetta ja ennen kaikkea jos se merkitsee tietyissä tapauksissa julkisissa hankintaprosesseissa ilmenevää korruptiota, kuka kantaa tästä aiheutuvat kustannukset? Oikea vastaus on paikallinen väestö, kehittyvien talouksien ja kehitysmaiden paikalliset työntekijät ja veronmaksajat, joilla on tuskin varaa tällaisiin kustannuksiin.

Siksi kehittyvissä talouksissa on tärkeää lisätä julkisten hankintamenettelyjen avoimuutta. Tarkoituksena ei ole ainoastaan miellyttää ja tyydyttää ”pientä EU-rukkaa”.

  Ignasi Guardans Cambó, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla ei ole paljoakaan sanottavaa. Haluan ensinnäkin kiittää jälleen kaikkia niitä, jotka ovat rikastuttaneet tätä keskustelua paitsi tänään myös sen alusta asti puheenvuoroillaan, tarkistuksillaan ja jopa käymillämme epävirallisilla keskusteluilla. Niiden tuloksena on syntynyt teksti, joka ei ole yhden esittelijän aikaansaannos vaan jossa näkyy kaikkien prosessiin osallistuneiden kädenjälki.

Olemme hyvin pitkälti samaa mieltä ongelman syystä, ja olin siksi erittäin yllättynyt muutamista kommenteista, joita Euroopan parlamentin vihreät esittivät. Kyseisen jäsenen olisi hyvä käydä tutustumassa vapaakaupan tuloksiin ja seurauksiin paikan päällä ja kertomassa keskisuurelle yritykselle, vaikkapa lähellä kotikaupunkiani Barcelonaa, että mietinnön ote on ”kolonialistinen”. Voin mainita lukuisia yrityksiä, jotka painivat vientiasioiden parissa, sillä suuri osa niiden liiketoiminnasta riippuu viennistä. Kyseinen jäsen voisi kertoa myös näiden tehtaiden työntekijöille, että nämä ovat eurooppalaisia valloittajia, jotka pyrkivät laajentamaan valmistamansa tuotteen osuutta vientimarkkinoista. Tilannehan on se, että jos Kiina asettaa esteitä kyseisten tuotteiden viennille, juuri näiden työntekijöiden työpaikat ovat vaakalaudalla.

Tässä asiassa ei ole kyse pelkästään suurista sanoista ja eurooppalaisten yhtiöiden kolonialismista, vaan jostakin paljon todellisemmasta. Vaikka jokaisella on oikeus esittää asiat haluamallaan tavalla, minun on todettava, että ajatus tämän mietinnön ”kolonialistisuudesta” todella yllätti minut, ja luulen, että monet maani vientiyhtiöistä pitäisivät ajatusta huvittavana.

On kuitenkin selvää, että olemme yleisesti samaa mieltä ongelman syystä, ja kuten komission jäsen totesi, neuvosto aloitti tämän prosessin, komissio jatkoi sitä ja tänään parlamentti antaa sille tukensa. Arvoisa komission jäsen, saatte tietenkin paljon vastuuta hartioillenne, sillä lähestymistapamme on yhteinen. Haluan jälleen korostaa, että kyseessä on dynaaminen prosessi ja uusi strategia – sen tietyt tekijät ovat uusia, ja niitä on seurattava. Lainaan mietinnön erästä kohtaa, jota kollegani painotti ja josta piditte kovasti: Euroopan parlamentti ”kehottaa komissiota kohdentamaan uudelleen Euroopan unionin edustustojen käytettävissä olevat henkilöresurssit sekä lisäämään niitä pitkällä aikavälillä, jotta markkinoillepääsyä käsittelevien tiimien käynnistämiseen ja menestyksekkään toiminnan varmistamiseen on käytettävissä enemmän henkilöstöä”. Sama koskee muun muassa sitä, mitä mietinnössä sanotaan pk-yrityksistä. Mietintö sisältää paljon uusia asioita, ja toivotamme teille kaikkea hyvää niiden täytäntöönpanoon.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 19. helmikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) EU:n teollisuuden kilpailukyvyn on oltava yhteisön keskeisenä tavoitteena, sillä se yksinään auttaa meitä luomaan hyviä työpaikkoja, turvaamaan EU:n talouskasvun, takaamaan eurooppalaisen hyvinvointijärjestelmän säilymisen ja varmistamaan, että EU säilyttää asemansa suurena kauppamahtina myös 2000-luvulla.

Varmistaaksemme, että kykenemme säilyttämään tämän kilpailukyvyn, meidän on luotava oikeudenmukaiset, tasapuoliset ja vastavuoroiset markkinoille pääsyn edellytykset. Itse asiassa EU:n markkinat ovat yhdet maailman avoimimmista ja kilpailukykyisimmistä markkinoista. Tämä johtuu oikeudesta kilpailla vapaasti, mikä puolestaan takaa avoimen ja tasapuolisen kaupankäynnin EU:ssa.

Kansainvälisen kaupan alalla Euroopan unioni kohtaa silti yhä monia kaupan esteitä, sillä EU:n suurimpien kauppakumppaneiden markkinat eivät ole vielä yhtä avoimet kuin yhteisön markkinat. Siksi meidän on ryhdyttävä kiireesti toimiin luodaksemme vastavuoroiset edellytykset päästä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille, erityisesti kehittyvien maiden markkinoille, ja torjuttava kauppaa rajoittavia käytäntöjä. Meidän on toimittava nopeasti ja päättäväisesti varmistaaksemme, että pk-yrityksemme pääsevät vapaasti ja rajoituksitta kaikille markkinoille, erityisesti julkisten hankintojen alalla.

27. Kaupan suojan välineiden uudistaminen (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kaupan suojan välineiden uudistamista koskevasta komission julkilausumasta.

  Peter Mandelson, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen saanut ilokseni hienon tilaisuuden vastata parlamentissa tänään kahta aihetta koskeviin kysymyksiin. Olen hyvin iloinen siitä, että pääsin Kiovasta takaisin osallistumaan tähän keskusteluun.

Haluan siis kiittää aluksi parlamenttia kutsusta ja tilaisuudesta esittää tämä julkilausuma kaupan suojan välineistä. Haluan kiittää parlamenttia sen mielenkiinnosta tätä asiaa kohtaan, mikä on ilmennyt sekä täysistunnossa että kansainvälisen kaupan valiokunnassa käydyissä keskusteluissa.

Vuonna 2006 komissio ja neuvosto katsoivat, että EU:n kaupan suojakeinoja oli tarpeen tarkistaa. Tällä tarkistuksella pyrittiin varmistamaan, että EU:n tärkeillä välineillä onnistuttaisiin puolustamaan työntekijöitä ja yrityksiä epäreilulta kaupalta ja että nämä välineet toimisivat mahdollisimman tehokkaasti ottaen erityisesti huomioon dramaattiset muutokset maailmantaloudessa, jossa eurooppalaisilla yrityksillä on globaaleja toimitusketjuja ja jossa eurooppalaisten yritysten taloudelliset edut ovat vääjäämättä yhä monitahoisempia ja niitä on yhä vaikeampi arvioida ja puolustaa.

Katsauksemme ja julkisen kuulemisen jälkeen ja komission kollegion tuella laadin virkamiesteni kanssa joukon ehdotuksia EU:n kaupan suojaamista koskevien sääntöjen tarkistamisesta – niillä parannettaisiin todella markkinoillepääsyyn, avoimuuteen, nopeuteen ja selvyyteen liittyviä näkökohtia yritysten näkökulmasta. Ehdotusten avulla parannettaisiin muun muassa asiakirjojen saatavuutta, tarjottaisiin kaupan suojakeinoja käyttäville pienyrityksille enemmän tukea ja nopeutettaisiin väliaikaistoimenpiteitä.

Ehdotimme myös, että EU:n sääntöjen soveltamista selvennettäisiin kahdella tärkeällä alalla laatimalla suuntaviivat. Ensinnäkin määritettäisiin, minkä verran yrityksellä saa olla tuotantoa EU:n ulkopuolella, ennen kuin sitä lakataan pitämästä tutkimuksissamme ja kaupan suojaamista koskevissa arvioinneissamme eurooppalaisena yrityksenä.

Toiseksi pitäisi määrittää näkökohdat, joita käytettäisiin yhteisön etua koskevassa testissä, jolla määritellään, ovatko kaupan suojatoimet todella EU:n yleisten taloudellisten etujen mukaisia. Kuten kerroin, asia on monimutkaistunut ja sen tarkastelu on yhä vaikeampaa, sillä tilanteet eivät ole enää yhtä suoraviivaisia ja mustavalkoisia kuin miltä ne saattavat vaikuttaa – toisin kuin aikaisemmin käytettäessä perinteisiä kaupan suojakeinoja.

Tarkoituksena on lähinnä koontaa näillä molemmilla aloilla vakiintunut käytäntö, sillä tämä selventäisi asioita ja lisäisi ennakoitavuutta yritysten näkökulmasta ja helpottaisi päätöksentekoa kiistanalaisissa tapauksissa, joista olemme saaneet viime vuosina kokemusta ja joiden määrä uskoakseni vain kasvaa tulevina vuosina.

Riippumatta siitä, mitä mieltä olette polkumyynnin torjumisen ansioista tai puutteista, mielestäni näitä asioita kannattaa kehittää ja selventää ja niistä kannattaa antaa ohjeita, jotta lisäämme varmuutta ja ennakoitavuutta niiden näkökulmasta, jotka pyytävät meitä käyttämään näitä välineitä.

Tämänsuuntainen joukko ehdotuksia olisi tasapainoinen. Se vastaisi kaikkien asianomaisten ja jäsenvaltioiden käymän keskustelun välimaastoa. Meidän ei kannata yrittää siirtää neljän kaupansuojakeinon rakenteen tai toiminnan painopistettä eurooppalaisen mielipidekentän kumpaankaan laitaan. Meidän on tunnistettava ja valittava polku, jota pitkin pääsemme keskipisteeseen.

Vaikka jotkut ovat usein katsoneet meidän yrittävän siirtyä puolelle tai toiselle, tällaisen vaikutelman ovat voineet saada vain ne, jotka eivät ole nähneet alustavia johtopäätöksiämme ja ehdotuksiamme, sillä tällaisessa paketissa ei ole mitään, mikä heikentäisi kykyämme torjua epäreilua kauppaa, eikä mitään, mikä muuttaisi perustavanlaatuisesti kaupan suojakeinojemme toimintaperustaa.

Kuulemisesta kävi kuitenkin selväksi, että tämä asia on poliittisesti arkaluonteinen ja että se herättää kiivasta keskustelua ja jopa jonkin verran erimielisyyttä.

Paketti, jolla luodaan tasapaino keskustelun eri näkökohtien välille, ei saa tällä hetkellä mielestäni tarvittavaa tukea, ja siksi meidän on parempi rakentaa yhteisymmärryksen varaan kuin yrittää sovittaa yhteen näkemyksiä siitä, miten sääntöjä pitäisi selventää ja uudistaa, kun niiden yhteensovittaminen ei tällä hetkellä onnistu.

Poliittinen ympäristö, jossa tästä aiheesta on keskusteltu, on vaikea. Jotkut ovat sitä mieltä, että painostaessamme Kiinan kaltaisia kumppaneita käymään reilua kauppaa emme saa antaa sille vähäisintäkään käsitystä siitä, että EU olisi höllentämässä kaupansuojakeinojaan. Tällaisia aikeita ei ole, mutta silti jotkut ovat todenneet, että jopa tällaisen käsityksen antaminen olisi tällä hetkellä harkitsematonta.

Lisäksi Dohan kierroksen neuvottelut, erityisesti puheenjohtajien teksti, ovat myös horjuttaneet huomattavasti kansainvälistä TDI-ympäristöä, sillä teksti sisältää yllättäen ja suoraan sanoen asioita, joita emme voi hyväksyä. En usko, että Dohan kierroksella yksikään aiempi puheenjohtajien teksti on saanut vähempää kannatusta WTO:n kaikilta jäseniltä kuin puheenjohtajien nykyinen teksti säännöistä.

Tavoitteenamme on ollut silti ennen kaikkea lisätä kaupan suojakeinojen toiminnan yhtenäisyyttä, jotta ne toimisivat paremmin, eikä minun tehtävänäni ole komission jäsenenä heikentää tätä yhtenäisyyttä.

Tosiasia on se, että tätä yhtenäisyyttä, jota toivon, ei näy nykyisin riittävästi jäsenvaltioissamme. Tämä ei tarkoita sitä, että puolet tähän keskusteluun osallistuvista olisi oikeassa ja puolet väärässä, vaan sitä, että molempien puolten on pyrittävä jatkossa entistä parempaan yhteisymmärrykseen ja yhteisvastuuseen näiden suojakeinojen toiminnan suhteen.

Haluan rohkaista teitä juuri tähän. Kuuntelemme jatkossakin esitettyjä ajatuksia ja pyrimme yhteisymmärrykseen kokemustemme pohjalta.

Haluan esittää lopuksi yhden huomion. Paineet, joita kohdistuu kaupansuojajärjestelmäämme maailmantalouden muutoksen vuoksi, ovat täällä pysyäkseen. Ne eivät katoa minnekään, vaan kasvavat. Paineet kasvavat. Meidän on jatkossa yhä vaikeampaa turvautua perinteiseen yhteisymmärrykseen ja yhteisvastuuseen, ja siksi on yhä tärkeämpää, että komissiolla on entistä vahvempi rooli sen luoviessa yritysten ja jäsenvaltioiden erilaisten, keskenään kilpailevien etujen ja näkemysten läpi.

Katson, että tulevat tapaukset osoittavat jatkossa, että sääntöjä on selvennettävä ja että tarvitsemme jonkinlaiset ohjeet, jotka olemme alun perin laatineet. Ongelmat, joista tämä katsaus lähti liikkeelle, eivät katoa minnekään vaan ovat olemassa yhä puolen vuoden, vuoden ja kahdenkin vuoden päästä, ja uskon vakaasti, että niihin on puututtava ajallaan.

Haasteenamme on kehittää yhdessä taloudellisesti ja poliittisesti uskottavia ratkaisuja, ja komissio jatkaa työtään pitäen tämän mielessään.

  Christofer Fjellner, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitos. Viimeksi täällä käydessänne puhuitte siitä, että kaupan suojakeinoja on uudistettava. Puhuitte vakuuttavasti siitä, kuinka globalisaatio ja globaalit toimitusketjut ovat muuttaneet kaupansuojakeinojen toimintaedellytyksiä ja että niitä on päivitettävä, jotta ne säilyttäisivät tehonsa ja vastaisivat yhteisön etuja. Kaikki, mitä sanoitte tuolloin, pitää edelleen paikkansa. Kaupan suojakeinoja on uudistettava.

Uudistuksen aikaansaaminen on kuitenkin osoittautunut tämän jälkeen äärimmäisen vaikeaksi. Eurooppalaisten yhtiöiden ja jäsenvaltioiden välillä on huomattavia konflikteja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uudistusta tarvittaisi – päinvastoin. Välit ovat tulehtuneet, ja näemme kerta kerran jälkeen samojen taisteluasetelmien muodostuvan samoille, ennalta arvattaville linjoille. Tämä osoittaa mielestäni sen, että muutosta todella tarvitaan. Meidän on keskityttävä uudelleen suojakeinoihin ja päästävä yhteisymmärrykseen, joka yhdistää meidät.

Uudistusta on nyt lykätty, ja se näyttää etäiseltä asialta. Tämä on mielestäni ikävää, ja varmasti myös muut ajattelevat samoin. Mielestäni on kuitenkin täysin turhaa väitellä siitä, kenen vika tämä oli – oliko syy jäsenvaltioiden vai komission ja mitkä jäsenvaltiot laittoivat kapuloita rattaisiin. Syyttely ei johda mihinkään.

Vaikka ehdotuksen käsittely on keskeytetty hetkeksi, emme saa haudata näitä ajatuksia. Emme saa unohtaa tätä asiaa. Meidän on jatkettava keskustelua aiheesta ja keskityttävä asioihin, joista olemme samaa mieltä. Mielestäni näitä asioita on paljon. Avoimuus on tärkeää. Tarvitsemme luultavasti myös selvemmät säännöt siitä, kuinka suojaamme yhteisön etuja. Meidän on kenties myös uudistettava yhteisön teollisuuden määritelmää.

Tämä kuitenkin edellyttää, että jatkamme keskustelua ja teemme jatkossa kompromisseja. Toivon, että Euroopan parlamentti kykenee siihen. Toivon myös, että jäsenvaltiot ja komissio pitävät keskustelua vireillä.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi komission jäsentä hänen selonteostaan ja siitä, että hän on tuonut rehellisesti esiin ongelmat, joita hän on kohdannut keskustellessaan kollegoidensa ja jäsenvaltioidensa kanssa EU:n kaupan suojakeinojen uudistamisesta. Olen myös iloinen siitä, että kerroitte avoimesti, miksette voi esittää ehdotuksia juuri nyt – siksi, että EU:ssa on yksinkertaisesti tällä hetkellä hyvin vaikeaa päästä sopimukseen siitä, mikä olisi paras tapa edetä.

Komission jäsen korosti myös olevan tärkeää, että maat, joiden tulot ovat peräisin lähinnä kaupasta, ja maat, joiden tulot ovat peräisin lähinnä tuotannosta, pääsevät keskenään yhteisymmärrykseen. Kotimaani Alankomaat saa tulonsa ensisijaisesti kaupasta, mutta ymmärrän hyvin, mitä huolenaiheita Ranskalla ja Saksalla, joilla on laaja tuotantokanta, on maailmankaupasta ja kaupan suojaamisesta. Niiden on hyvin tärkeää suojella omaa teollisuuttaan. Siispä yhteisymmärryksen saavuttaminen on hyvin tärkeää. On myös merkittävää, että komission jäsen haluaa itse tehdä erityisesti työtä asian eteen.

Meidän on mielestäni käytävä tätä keskustelua. Emme saa pelätä keskustelua kaupan suojakeinojen uudistamisesta, sillä kansainvälisessä taloudessa tapahtuu nopeita muutoksia. Mistä meidän on sitten keskusteltava? Käytin nimenomaan sanaa ”keskustella”, sillä minullakaan ei ole vielä vastausta kaikkiin kysymyksiin. Meidän on keskusteltava järjestelmän avoimuudesta, tarpeesta lisätä joustavuutta, eurooppalaisen yrityksen määritelmän parantamisesta ja siitä, mitä sosiaalisia ja ekologisia näkökohtia on otettava huomioon yhteisön etuja määriteltäessä. Euroopan parlamentin pitäisi keskustella näistä seikoista. Meidän pitää yrittää tehdä niistä johtopäätöksiä, joista voimme sitten käydä vuoropuhelua komission jäsenen kanssa.

Mielestäni on liian aikaista jopa omalta ryhmältäni esittää hyvin konkreettisia ehdotuksia siitä, miten asiassa pitäisi edetä. Olen halukas käynnistämään keskustelun uudistustarpeesta ja pohtia sitä, kuinka voimme määritellä ne alueet, joiden parissa haluamme tehdä lisää työtä. Tämä edellyttää valtavasti keskustelua omalta ryhmältäni – samoin kuin neuvostolta ja komissiolta. Yritetään kuitenkin. Olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa: kuluipa sitten puoli vuotta, vuosi tai kaksi vuotta, meidän pitäisi ainakin pitää keskustelu käynnissä. Emme voi yksinkertaisesti sulkea silmiämme siltä, että maailma ja maailmantalous muuttuvat ja että meidän on muutettava kaupan suojakeinojamme niin, että ne vastaavat näitä muutoksia. Tämä on mielestäni keskustelun tärkeä lähtökohta, ja olen iloinen siitä, että komission jäsen on puhunut suoraan itse kohtaamistaan ongelmista.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitos. Keskustelut kanssanne ovat aina varsin viihdyttäviä! Minäkin vakuutun yhä voimakkaammin siitä, että reilu kauppa on parempi asia kuin vapaakauppa ja että yhteisvastuuseen perustuva kauppa heikon kumppanin kanssa on tärkeämpää kuin muodollisesti reilu ja vastavuoroinen kauppa.

Puhun kuitenkin nyt kauppa- ja kehitysindeksistä (TDI).

Voisimmeko kenties joskus yrittää ymmärtää toistemme taustoja tutkimalla toistemme kirjahyllyjä ja nauttimalla kupposen rooibosteetä? Voisitte ainakin lähteä mukaani kaatopaikalle, missä minusta tuli poliittisesti aktiivinen, tapaamaan brasilialaisia katulapsia.

Palaan kuitenkin nyt kauppa- ja kehitysindeksiin. Millainen on eurooppalainen yritys? Sen määritteleminen on vaikeaa, ja siksi myös käsitteen soveltaminen voi olla vaikeaa. Mitkä ovat yhteisön todellisia etuja? Keitä ovat kuluttajat? Miten määrittelemme vapaaehtoisjärjestöt? Entäpä pienyritykset? Suuret yhtiöt? Näiden käsitteiden määritteleminen on vaikeaa, minkä vuoksi myös välinettä on vaikeaa soveltaa tällä hetkellä, lukuun ottamatta muutamia ilmiselviä tapauksia.

Asiaan liittyy ulottuvuus, jota ei ole käsitelty lainkaan, ja mielestäni olisi valtavan mielenkiintoista, jos voisitte palata siihen esitellessänne uusia ehdotuksia. Eikö ekologinen ja sosiaalinen polkumyynti ole rinnastettavissa suoraan polkumyyntiin? Mitä eroa on siinä, että yritys säästää miljardi euroa rikkomalla ympäristösääntöjä ja sosiaalisia sääntöjä, ja siinä, että se saa miljardi euroa valtiontukea? Olisi mielenkiintoista, jos voisitte keskustella asiasta WTO:ssa ja katsoa, pääsemmekö tässä kysymyksessä eteenpäin.

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, olen suoraan sanottuna iloinen siitä, että ehdottamanne kaupan suojakeinojen uudistus epäonnistui. Yrititte viedä kaupan suojakeinojen uudistusta eteenpäin sisällyttämällä sen Globaali Eurooppa -strategiaan. Vaikka olettaisimmekin, että tästä uudistuksesta olisi ollut hyötyä, on varsin selvää, että meidän on lujitettava näitä välineitä niiltä osin, kuin niistä on hyötyä sen sijaan, että lakkautamme ne kaikki. Marraskuussa 2007 julkistamassanne tiedonannossa pyrittiin kuitenkin tähän jälkimmäiseen tavoitteeseen. Sivuutitte suuren enemmistön, joka kannatti olemassa olevan järjestelmän säilyttämistä. Vain pieni vähemmistö vastusti sen säilyttämistä ja kannatti ajatustanne sen asteittaisesta lakkauttamisesta. Se, kuinka uudistushanke on jumittunut komissiossa, osoittaa, että jäsenvaltioiden valtaenemmistö ja monet kolleganne katsoivat, ettei näitä ehdotuksia voitaisi hyväksyä ja että ne perustuivat itse asiassa hyvin pienen mutta äänekkään ryhmän edunvalvontaan.

Ketkä olisivat hyötyneet tästä uudistuksesta? Eivät ainakaan eurooppalaiset työntekijät, jotka ovat vaarassa menettää työpaikkansa, koska suuryhtiöt ovat voineet hyödyntää paljon ylistämiänne kehittyvien talouksien suhteellisia etuja. Eivät myöskään kyseisten maiden työntekijät, joiden on työskenneltävä sietämättömissä olosuhteissa, eivätkä liioin eurooppalaiset yhtiöt – puhun nyt yrittäjänä – jotka harjoittavat tuotantotoimintaansa EU:n lainsäädännön mukaisesti eivätkä suunnittele kasvattavansa voittojaan hyödyntämällä tiettyjen yhteisön ulkopuolisten maiden heikkoja ympäristö- ja sosiaalisääntöjä.

Ehdotukset eivät liittyneet millään tavalla kansainvälisten kauppasuhteiden ja yritysten väliseen tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Itse asiassa ne olisivat hyödyttäneet eniten suuria maahantuojia, joita luonnollisesti ärsyttää se, että niiden haitallisia käytäntöjä yritetään rajoittaa. Ehdotukset olisivat hyödyttäneet myös suuria tukkukauppiaita ja jälleenmyyjiä, jotka jyräävät alleen kuluttajien edut ja mieluiten vaikenevat siitä, että kuluttajat ovat myös työntekijöitä, kansalaisia ja veronmaksajia. Ehdotuksista olisivat hyötyneet EU:ssa ne, jotka ajattelevat ensisijaisesti voittojaan ja unohtavat, että Euroopan unioni rakentuu ennen kaikkea vastavuoroisen yhteisvastuun ja tuen varaan.

Käytössämme oleva kaupansuojajärjestelmä ei ole täydellinen, mutta muihin eri puolilla maailmaa käytössä oleviin järjestelmiin verrattuna se on toimivin. Tämä ei muuten ole ainoastaan oma mielipiteeni, vaan te teitte komissiossa vuonna 2006 tutkimuksen, jossa todetaan täysin sama asia. Meidän pitäisi odottaa ja katsoa, mitä WTO:ssa tapahtuu, ennen kuin annamme uusia ehdotuksia alan uudistamisesta. Meidän pitäisi ottaa tällaisessa uudistuksessa huomioon se, mitä kauppakumppanimme tekevät, eikä luopua yksipuolisesti oikeudellisista mekanismeista, joilla suojelemme itseämme polkumyynniltä ja jotka muuten perustuvat kansainvälisesti sovittuihin sääntöihin.

Valitettavasti minun on lisättävä, etten hyväksy sitä, miten komissio on toiminut kaupan suojakeinojen soveltamisen suhteen vuonna 2007. Monet jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät ovat valittaneet siitä, että komission esittämät muutokset pantiin täytäntöön, ennen kuin neuvosto ja parlamentti ehtivät antaa niistä lausuntojaan. Kaupan pääosasto on yksinkertaisesti lakkauttanut omasta aloitteestaan viime kuukausina muutamat toimielinten välisen yhteistyön vakiintuneet periaatteet. Siksi yhtäkään tapausta ei ole otettu käsiteltäväksi. Voin vain toivoa ja kehotan teitä varmistamaan, ettei komissio jatka tulevaisuudessa yhteistyötään parlamentin kanssa tähän tyyliin. Kehotan teitä myös esittämään kansainvälisen kaupan valiokunnalle keskeisimmät ehdotuksenne kaupan suojakeinoja koskevasta kehyksestä ja käymään parlamentin kanssa asiasta vakavaa keskustelua ennen ehdotusten täytäntöönpanoa.

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämä aihe on ollut viime päivinä ja viikkoina joillekuille liikaa. Valiokunnassa jotkut saivat miltei sydänkohtauksen lukiessaan ensimmäisen kertomusluonnoksen.

Arvoisa komission jäsen, komissio on jäädyttänyt aloitteen, sillä teille oli ilmeisesti liian vaikeaa laatia uudistusehdotus, jota enemmistö voisi kannattaa. Parlamentin hallinto lisäsi hämmennyksissään tämän päivän esityslistalle keskustelun, jonka otsikko on järjetön: ”Komission julkilausuma: Kaupan suojan välineiden uudistaminen”. Samalla puhujaluettelossa lukee ”Kuluttajansuojavälineiden uudistus”, mikä ei ole juuri parempi vaihtoehto. Vilkaisu yleisön lehterille osoittaa, että myös yleisö taisi olla ihmeissään ja on päättänyt lähteä illalliselle tai kotiin. Ehkäpä joku seuraa tätä Internetistä, ja toivottavasti saamme luotua asiaan yleiskatsauksen täällä parlamentissa.

Mielestäni on ikävintä, ettei komissio onnistunut laatimaan uudistusehdotusta, joka olisi saanut taakseen neuvoston ja parlamentin enemmistön. Tämä ei varmastikaan ole uudistukselle otollisin ajankohta, mutta kukaan täällä ei osannut aavistaa, että uudistus epäonnistuisi näin surkeasti.

Mikä on nyt tärkeää? Aikooko komissio ensinnäkin tiedottaa parlamentille ajoissa aikeistaan jatkaa tämän uudistuksen käsittelyä ja ottaa meidät mukaan työn kaikkiin vaiheisiin? Kehotan teitä ottamaan huomioon erityisesti Lissabonin sopimuksen mukaiset oikeutemme yhteispäätökseen.

Toiseksi kysyn, toteutetaanko uudistus nyt niin sanotusti takaoven kautta, ilman että neuvosto ja komissio tekevät asiasta päätöstä. Vai aiotteko, arvoisa komission jäsen, pyrkiä todella palauttamaan luottamuksen, kuten täällä juuri sanottiin? Kaupan suojakeinoja on sovellettava voimassa olevien sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.

Kolmanneksi kysyn, miksi ryhdytte toteuttamaan henkilöstömuutoksia keskeisissä osastoissa juuri nyt. Seuraamme komission ja kaupan pääosaston toimintaa hyvin tiiviisti tulevina viikkoina.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tehtävänne ei todellakaan ole helppo. Teillä on käsiteltävänänne yksi vaikeimmista asioista. Kohtaamme kaupan ja ulkomaankaupan alalla aivan uudenlaisia haasteita. Olemme puhuneet globalisaatiosta jo vuosia, mutta mielestäni alamme ymmärtää kunnolla vasta nyt, mistä siinä on kyse.

Kuuluisassa puheessanne, jonka piditte Berliinissä niin sanotussa Churchill-esitelmässä, sanoitte, että Eurooppa kohtaa uusia haasteita ja että haasteet ovat muuttuneet sodan jälkeisistä ajoista, sillä viitekehyksenä ei ole enää Berliini tai Pariisi vaan Mumbai, Shanghai ja muut kehittyvien talouksien suurkaupungit. Olemme asiasta kanssanne samaa mieltä. Olette täysin oikeassa. Näemme asian juuri samalla tavalla. Näemme haasteet, jotka EU:n on kohdattava uudessa kansainvälisessä, globaalissa ympäristössä. Kiina on todellinen. Se ei ole pelkkä myytti tai metafora, vaan siitä on tullut meille kaikille totta. Se symboloi muutosta. Kysymys on siitä, mitä johtopäätöksiä meidän on tehtävä tältä pohjalta. Teidän mielestänne meidän on muutettava välineitä. Teidän mielestänne meidän on kohdattava haasteet muuttamalla kaupan suojakeinoja tai toteuttamalla muutoksia muilla aloilla.

Ryhmäni ei ole vielä löytänyt lopullista ratkaisua, mutta ainakin me suhtaudumme asiaan epäilevämmin. Kuten kuulitte, parlamentti suhtautuu asiaan epäillen. Meillä on epäilyksemme, sillä kaupan suojakeinot ovat osoittautuneet arvokkaiksi. Suojakeinot ovat myös tietyssä määrin joustavia. Niitä voidaan tulkita eri tavoin. Niissä voidaan ottaa huomioon eri toimialojen edut, ja niiden pohjalta yhteisön etua voidaan tulkita eri tavoin. Testiä voidaan soveltaa eri tavoin, eikä se ole todellakaan aina täydellinen.

Tiedän muuten, ettette ole tehneet montaakaan virhettä. Olen huomannut itse kaksi kohtaa, joissa arviointi osui väärään, mutta mielestäni sama koskee myös uusia välineitä. Mitä me siis teemme? Sanoitte haluavanne jatkaa eteenpäin tällä tiellä ja että haluaisitte jatkaa kuulemisia. Ette ole vielä haudanneet asiaa. Mihin tämän tien pitäisi sitten johtaa? Mihin kuulemisten pitäisi johtaa? Kuinka haluaisitte jatkaa kuulemisia parlamentin ja asiasta vastaavan valiokunnan kanssa? Nämä kolme kysymystä perustuvat kollegoideni esittämiin kysymyksiin. Olisin kiitollinen, jos voisitte antaa meille tietoja, sillä saan asiaa koskevia sähköpostiviestejä joka päivä. Viittaavatko pääosastossanne tapahtuvat muutokset siihen, että jatkatte uudistusta pitäen silmällä tulevaa tiedonantoanne? Viittaavatko pääosastossanne ilmeisesti käynnissä olevat tekniset muutokset juuri tähän? Voidaanko sen, ettei kaupan suojavälineitä ole sovellettu vuonna 2007, tulkita viittaavan myös tähän, vai onko tämä vain sattumaa ja liittyykö asiaan muita tekijöitä?

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, komissio on päättänyt lykätä kaupan suojavälineiden uudistamista. Arvoisa komission jäsen, tämä on mielestäni viisas päätös, sillä se auttaa meitä torjumaan jatkossakin epäreilua kilpailua. Kaupan suojakeinot ovat keskeinen osa kansainvälisen kaupan järjestelmää, koska niillä varmistetaan, että yritykset, etenkin pk-yritykset, jotka kärsivät polkumyynnistä ensimmäisinä, voivat harjoittaa toimintaansa tasapuolisessa ja vakaassa kilpailuympäristössä, mikä puolestaan takaa terveen talouden.

Siksi toistan, mitä komission jäsen Verheugen sanoi Milanossa viime viikon loppupuolella järjestetyssä tekstiilialan konferenssissa: ”Kaupan suojakeinot parantavat yritystemme kilpailukykyä, eikä niitä voida pitää missään nimessä protektionistisina välineinä.” Mielestäni tässä lauseessa tiivistyy kaikki olennainen. Kaupan suojakeinot eivät ole peitelty yritys suojella yhteisön teollisuutta kansainvälisen kaupan vapaalta liikkuvuudelta, vaan niillä pyritään parantamaan sen kilpailukykyä luomalla tarvittaessa normaalit kilpailuolosuhteet.

Siksi näiden välineiden täytäntöönpanon heikentäminen ei ole oikea tapa mukauttaa EU:n kauppapolitiikkaa vastaamaan maailmantalouden muutoksia. Asia on itse asiassa päinvastoin: tämä olisi tuottajien etujen vastaista, ja toteutettavat toimenpiteet voisivat edistää välillisesti yritysten sekä tutkimus- ja innovaatiokeskustemme siirtämistä.

Maailman globalisoituessa EU:n on toimittava suojelijan tehtävässä. Jos haluamme säilyttää kilpailukykymme, emme saa heikentää omia suojakeinojamme käydessämme kauppaa kumppaneidemme kanssa, vaan meidän on noudatettava reilun ja tasapuolisen kansainvälisen kaupan sääntöjä.

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, se, mitä olemme juuri kuulleet, osoittaa, että ehdotuksenne oli vähintäänkin kiistanalainen. Se ei kuitenkaan aiheuttanut alun perin kiistaa. Komissio käynnisti riippumattoman tutkimuksen ja julkisen kuulemisen, joista kumpikin osoitti, että nykyisen järjestelmän tehokkuudesta ja vakaudesta vallitsi laaja yhteisymmärrys. Eri osapuolet pyysivät ainoastaan lisäämään avoimuutta ja nopeutta ja parantamaan käytettävyyttä pk-yritysten kannalta.

Komissio kuitenkin sivuutti nämä seikat ja esitteli uudistusehdotuksen, joka muistetaan tulevaisuudessa sen aiheuttamasta yleisestä vastustuksesta. Ammattiliitot, yritykset ja useimmat neuvoston jäsenet vastustivat suunnitelmaa, joka vaarantaisi EU:n kyvyn puolustautua epäreilulta kilpailulta.

Komissio on perunut ehdotuksensa, mistä olen hyvin iloinen. Ehdotuksen lähestymistapa oli itse asiassa vaarallinen ja aiheutti eripuraa. On syytä korostaa, että komission tehtävänä on turvata jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus ja kunnioittaa eri tahojen etuja eikä aiheuttaa eripuraa kuluttajien ja työntekijöiden sekä tuojien ja tuottajien välillä. Arvoisa komission jäsen, haluan muistuttaa, että kaikki uudistushankkeet edellyttävät kahta asiaa. Niissä on otettava huomioon omien tutkimusten suositukset ja tulokset, ja Euroopan parlamentin jäsenille on ilmoitettava etukäteen, mihin ehdotuksella tarkalleen pyritään, etenkin kun kyse on kiistanalaisista näkökohdista.

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, ehdin yhdessä minuutissa vain kiittää komission jäsen Mandelsonia päätöksestä keskeyttää kaupan suojakeinojen tarkistaminen.

Kuvitelkaapa, että kuohuviin koskiin on rakennettu joukko patoja ja että sulkuportteja käytetään yhteisten sääntöjen mukaan. Onko hyväksyttävää, että jotkut päättävät muuttaa yhtä padoista ilman, että kukaan muu tekee samoin, vain siksi, että he uskovat, ettei vesi yllä heidän koteihinsa ensin talvena? Se, että kaupan suojakeinoja muutetaan yksipuolisesti, on verrattavissa siihen, että joku heikentää patoa välttyäkseen sulkuporttien käyttämiseltä. EU ei tarvitse tällaista, ja komissio teki oikein ottaessaan huomioon Euroopan parlamentin, ammattiliittojen, eurooppalaisten yritysten ja useimpien jäsenvaltioiden selvät viestit.

Vapaakauppa ei kestä sitä, että sen sääntöjä rikotaan. Näitä sääntöjä on kuitenkin nykyaikaistettava, ja niissä on otettava huomioon yleismaailmalliset arvot, kuten kunnollisten työpaikkojen, ympäristön, ilmaston ja kansanterveyden suojeleminen. EU:n on hyödynnettävä juuri tältä osin ja ainoastaan tältä osin poliittista painoarvoaan ja vahvaa kauppaansa tehdessään maailman suurimpien tuottajien kanssa kahdenvälisiä sopimuksia. Ainoastaan vastavuoroiset toimet ja kaupan nykyaikaiset ja yleismaailmalliset säännöt voivat auttaa parantamaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten elinoloja maailmanlaajuisesti sekä EU:n työntekijöiden ja yrittäjien elinoloja ja edellytyksiä jatkaa tuotantoaan, elämäänsä ja vientikauppaa Euroopassa.

Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä ja totean, että odotamme teiltä juuri tätä, kun edustatte Euroopan unionia maailmalla.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Mandelson totesi olevansa iloinen voidessaan osallistua parlamentissa kahteen keskusteluun. Minäkin olen asiasta ilahtunut, sillä haluaisin hänen selventävän hänen WTO:ta koskevaa vastaustaan, ja kiitän häntä tarkasta vastauksesta.

Hänen mukaansa juorut, joiden mukaan maatalouden alalla on menty liian pitkälle, ovat lähtöisin hyvin pienestä ryhmästä. Totean itse, että tämä ryhmä (oletan, että puhumme irlantilaisista viljelijöistä ja Irlannin maataloudesta) on yleensä asioista hyvin perillä, ja haluan saada selville ennen puoltayötä, ovatko nämä juorut perättömiä – toivon niiden olevan perättömiä – ja pitääkö se, mitä olette kertoneet meille tänään, paikkansa. Kuulin myös, mitä sanoitte teollisuustuotteista WTO:ssa. Totesitte pitävänne asiasta laadittua tekstiä valitettavana.

Kysyn siis, onko se, mitä sanoitte WTO:sta ja vapaakauppasopimuksista, heikentänyt luottamustanne siihen, että WTO:ssa saadaan aikaan sopimus? Tämä on melkoisen suora kysymys, mutta toivon silti saavani siihen vastauksen.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on edessämme ongelma, joka koskee yhtäältä vapaakauppaa, johon uskomme, ja toisaalta reilun kaupan sääntöjen rikkomista. Kaupan ollessa epäreilua meidän on suojeltava – ainakin tilapäisesti – niitä, jotka toimivat reilusti.

Haluan tuoda esiin Puolan hallituksen kannan. Puolan hallitus vastustaa tällä hetkellä uudistusta ja toteaa, kuten Daniel Caspary mainitsi, että olemme saaneet tarpeeksemme. Miksi näin on käynyt? Oletetaan, että joillakin mailla on vaikkapa Kiinassa toimivia yrityksiä. Suojelu tarkoittaisi, että nämä yritykset saisivat etuuskohtelua EU:n jäsenvaltioissa toimiviin muihin yrityksiin verrattuna, mikä olisi epäreilua. Katson, että tekstiilien vapaakauppa opetti meille tärkeitä asioita vuonna 2005 ja että meidän pitäisi nyt suhtautua uuteen uudistukseen varsin harkiten. Toivon, että komission jäsen tekee kaikkensa toteuttaakseen asian oikealla tavalla.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kaupan laajuus kertoo taloudellisen kehityksen tasosta. Suuret vientiluvut kertovat kehittyneestä taloudesta. Kaupan pitäisi kuitenkin toimia molempiin suuntiin, eli vientivirtojen lisäksi pitäisi olla myös tuontia. Yksisuuntaiset kauppavirrat johtavat epätasapainoon, kumppanuuden puuttumiseen ja kehitystasoerojen kasvuun. Siksi on laadittava jonkinlaisia periaatteita, joiden avulla määritetään sopivat laatunormit ja -säännöt ja luodaan kaupan alalle vakautta ja kumppanuutta.

Aivan liian usein käy niin, että puhumme vastavuoroisesta solidaarisuudesta ja tasapuolisuudesta, vaikka itse asiassa yritämme suojella kansallisia etujamme yhteisten etujemme kustannuksella. Aivan liian usein käy myös niin, että tuemme vientiä ja mahdollisuutta investoida tiettyihin maihin selvittämättä, kunnioitetaanko niissä demokratian periaatteita ja ihmisoikeuksia – ympäristövaatimuksista, palkkatasosta ja sosiaalisesta suojelusta puhumattakaan. Kaupan suojakeinoilla on taattava oikeudenmukaisuus ja turvattava yhtäläiset mahdollisuudet.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen Mandelson, kiitos, että kerroitte suoraan, miksi hanke epäonnistui. Muutamat kollegani ovat todenneet olevansa iloisia siitä, ettette onnistunut uudistamaan kaupan suojavälineitä. Uskon tämän johtuvan siitä, että he pelkäävät teidän lakkauttavan ne. En ole kuitenkaan kuullut teidän sanovan niin, ja siksi olisikin oikeudenmukaisempaa todeta, että olette kenties ollut liian kunnianhimoinen ja halusitte viedä uudistukset liian pitkälle. Viittaan erityisesti teollisuusmaiden ja kaupallisten etujen välisen tasapainon uudistamiseen.

Koska hanke epäonnistui, emme saa toteutettua monia tarpeellisia ja laajalti kannatettuja muutoksia, jotka koskevat pk-yrityksiä. Emme myöskään saa toteutettua pariin seuraavaan vuoteen tarpeellisia ja laajalti kannatettuja muutoksia, jotka koskevat avoimuutta, nopeutta ja asiakirjojen saatavuutta. Voisimmeko löytää keinon tehdä nämä muutokset ja keskustella pidemmälle menevistä ehdotuksista kunnolla myöhemmin?

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, jos harkitsette uutta uudistusehdotusta, joka on lähellä alkuperäistä versiota, kuinka voitte kuvitella puolustavanne WTO:ssa menettelytapaa, jonka mukaan polkumyynti on rangaistavaa silloin, kun ulkomaiset yhtiöt syyllistyvät siihen, mutta hyväksyttävää silloin, kun se hyödyttää eurooppalaisia yrityksiä? Ongelmana ei ole selvittää, kuka Euroopan unioniin saapuvat tuotteet on valmistanut, vaan varmistaa, ovatko niiden vientiolosuhteet oikeudenmukaiset ja tasapuoliset. Emme voi hyväksyä tilannetta, jossa yhtiöstä, joka väittää olevansa eurooppalainen ja syyllistyy polkumyyntiin, tulee lyömätön vain siksi, että se on uuden määritelmänne mukaan eurooppalainen.

Koska tätä keskustelua on tarkoitus käydä monenvälisesti, miksemme veisi visioitamme entistäkin pidemmälle ja sisällyttäisi sosiaalista ja ekologista polkumyyntiä kaupan suojavälineiden soveltamisalaan? EU:lle olisi hyödyksi ja kunniaksi olla edelläkävijänä tässä taistelussa.

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa komission jäsen, haluan täydentää kysymystäni toteamalla, että tekstiili- ja jalkinealan oikeudenkäynnit saivat Euroopassa, etenkin kotimaassani, aikaan muutoksia, jotka ovat ehkäisseet työttömyyttä. Tämä ei ole kuitenkaan ollut millään tavalla protektionistinen ilmiö. Kyseiset yhtiöt ovat siirtäneet tehtaitaan ja tuotantoaan EU:n ulkopuolelle ja luovat nyt uusia työpaikkoja EU:n ulko- ja sisäpuolella. Siksi tämä oli mielenkiintoinen ilmiö.

Tästä huolimatta näyttää siltä, ettei komissio ole aloittanut vuonna 2007 uusien tapausten käsittelyä.

Haluan siksi esittää teille seuraavan kysymyksen: kun komissio ei aloittanut uusien tapausten käsittelyä (en viittaa nyt Portugaliin vaan muihin maihin) eikä käynnistänyt uusia polkumyynnin tai tukien vastaisia tutkimuksia, oliko sen tarkoituksena odottaa käsillä olevan tarkistusprosessin tuloksia vai pyrkikö se hyllyttämään tapaukset, joiden tutkinnan se oli jo aloittanut? Tässä oli kysymykseni.

  Peter Mandelson, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, en valitettavasti kuullut viimeisimmän kysymyksen tulkkausta. Kuulin vain loppuosan, jossa viitattiin ymmärtääkseni siihen, että keskeytimme kaupan suojakeinojen käyttämisen emmekä käynnistäneet enää uusia tapauksia ja jatkaneet tapausten käsittelyä.

En oikein ymmärrä kysymyksen lähtökohtia, sillä kaikki tiedot, joita parlamentin jäsen haluaa käynnistetyistä ja tällä hetkellä tutkittavista tapauksista sekä tapauksista, joista tehdään tavalliseen tapaan ehdotuksia, ovat saatavissa kaupan pääosaston verkkosivuilta.

En valita siitä, että minua syytetään liiallisesta kunnianhimosta – tämä sana kuvaa sitä, kuinka toimin ja teen työtäni. Ellei komission jäsen ole kunnianhimoinen, häneltä ei uskoakseni vaadita kovinkaan paljon. En ole kuitenkaan riittävän kunnianhimoinen hyväksyäkseni suoralta kädeltä Carl Schlyterin ehdotusta siitä, että siirtyisin kyvyttömyydestäni ehdottaa yhteisymmärrykseen perustuvia uudistuksia kaupan suojavälineistä, joilla suojaudutaan mataliin tuotantokustannuksiin perustuvalta polkumyynniltä, uuteen orgaanisen tai ekologisen polkumyynnin käsitteeseen. Luulenpa, että keskitymme jatkossa näistä ensimmäiseen, ennen kuin siirrämme huomiomme jälkimmäiseen. Toivon silti, ettei hän pidä tätä merkkinä kunnianhimottomuudesta vaan ainoastaan realismista.

Daniel Caspary ilmaisi olevansa pettynyt siihen, ettei ehdotuksia viety eteenpäin. Ymmärrän hänen pettymyksensä, mutten oikein usko, että edes Euroopan parlamentti olisi kyennyt pääsemään jäsenvaltioita paremmin yhteisymmärrykseen siitä, millainen uudistus meidän pitäisi toteuttaa.

Kader Arif vihjaisi, että pyrin kääntämään kuluttajat työntekijöitä vastaan ja tuojat tuottajia vastaan. En yritä saada ketään kääntymään ketään vastaan. Asia on vain niin, että tosielämässä ihmisillä on erilaisia intressejä, näkemyksiä ja tarpeita. Pelkäänpä, ettemme elä sosialistisessa ihanneyhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole eriäviä mielipiteitä, poikkeavia tarpeita eikä erilaisia intressejä. Joudumme valitettavasti elämään tosielämää, luovimaan eri etujen ja tarpeiden läpi ja pyrkimään oikeudenmukaiseen, tasapuoliseen ja hyväksyttävään lopputulokseen yrittäessämme ohjata tätä politiikkaa eteenpäin.

Mielestäni Thomas Mannin käsitys tämän politiikanalan ongelmista oli varsin realistinen. En pyrkinyt varsinaisesti lisäämään joustavuutta. Pyrin sen sijaan luomaan kaupan välineet, jotka eivät poikkeaisi perustavanlaatuisesti nykyisistä vaan joilla olisi helppotajuinen kehys, jotka olisivat selvästi ennakoitavissa ja jotka vaikuttaisivat kohtuullisella ja tasapainoisella tavalla eri yrityksiin, joiden kaupankäynnin olosuhteet muuttuvat yhä enemmän 2000-luvun maailmantaloudessa. En pyydä anteeksi sitä, että tavoittelin tätä.

Vastaan lopuksi Helmuth Markoville. On varmaankin aivan totta, että kaupan suojajärjestelmämme ei ole paras, mutta se on järjestelmä, jonka olemme saaneet aikaan. Tämä kuvaa mielestäni hyvin järjestelmäämme.

Kysymykset, joita esitin ja joihin ei ole vielä saatu vastausta, eivät koskeneet sitä, onko järjestelmämme paras. Luultavasti se ei ole paras, mutta se on silti järjestelmä, jonka olemme saaneet aikaan, ja se on kohtuullisen toimiva. Minun oli kysyttävä, pysyykö se toimivana, sellaisena kuin se on nyt, myös tulevaisuudessa. Tuleeko siitä tulevaisuudessa yhä kiistanalaisempi EU:n yritysten keskuudessa? Vastaako se yhä useamman eurooppalaisen yrityksen muuttuvia tuotantomalleja ja toimitusketjuja, jotka kansainvälistyvät jatkuvasti ja kehittyvät tähän suuntaan myös tulevaisuudessa? Esitin tällaisia kysymyksiä. Niihin ei ole vielä saatu tyydyttävää vastausta, mutta uskon, että vastaukset on vielä löydettävä ja meidän on jatkettava niiden etsimistä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  David Martin (PSE) , kirjallinen. – (EN) Kaupan suojakeinoja tarkistettiin kymmenen vuotta sitten. Niitä on nykyaikaistettava, jotta ne pysyvät ajantasaisina maailmanlaajuisessa liiketoimintaympäristössä, jossa EU:n yritykset toimivat.

Avoimet markkinat hyödyttävät kaikkia, ja niiden pitäisi olla tavoitteenamme, mutta tarvitsemme silti kaupan suojatoimia voidaksemme suojautua epäreilulta kilpailulta. Ratkaistessamme, mikä on epäreilua, meidän on kuitenkin otettava yhteisön edut huomioon laajemmin kuin mitä nykyiset säännöt sallivat, emmekä saa vahingoittaa Euroopan maita, jotka perustavat globaaleja toimitusketjuja. Meidän on myös varmistettava, että miljoonien kuluttajien edut otetaan kunnolla huomioon suhteessa muutamien tuottajien joskus varsin kapea-alaisiin etuihin.

Toivon, että komissio löytää pian sopivan poliittisen ympäristön, jossa se voi esittää ehdotuksia kauppamme suojakeinojen uudistamisesta.

28. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

29. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.10.)