Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 19. helmikuuta 2008 - Strasbourg

9. Keskustelu Euroopan tulevaisuudesta (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Euroopan tulevaisuudesta, johon osallistuu Ruotsin pääministeri, Eurooppa-neuvoston jäsen.

Hyvät naiset ja herrat, toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi tähän istuntoon. Erityisesti osoitan lämpimän tervetulotoivotukseni Fredrik Reinfeldtille, Ruotsin pääministerille. Välkommen till Europaparlamentet! Tervetuloa!

(Suosionosoituksia)

Minulle, ja meille kaikille, on suuri ilo, arvoisa pääministeri, toivottaa teidät tänään ensimmäistä kertaa tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin keskustelemaan meidän kanssamme Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Näin juuri lehterillä Simeon Sakskoburggotskin, Bulgarian entisen pääministerin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin.

Sopimus, joka allekirjoitettiin Lissabonissa 13. joulukuuta 2007, vie Euroopan unionin uuteen suuntaan. Monen vuoden keskustelun jälkeen meillä on vihdoin sopimus, joka vastaa laajentuneen Euroopan unionin tarpeisiin ja mahdollistaa sen, että unionissa keskitytään täyttämään demokraattisten menetelmien avulla sen kansalaisten toiveet ja odotukset. Uudella sopimuksella ei ainoastaan turvata unionin toiminnan suurempaa avoimuutta, joka on aina ollut erityisen tärkeää Ruotsille, vaan ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on otettu unionin uudeksi tavoitteeksi, ja tämä on ala, jolla Ruotsi voi jo ylpeillä huomattavilla saavutuksilla. Teidän maallanne, arvoisa pääministeri, on todellakin syytä olla ylpeä johtoasemastanne Euroopassa uusiutuvien energianlähteiden käytön alalla. Meidän on Euroopan unionissa toimittava yhteistyössä pyrkiessämme taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan, jotta voimme yhdessä ottaa johtoaseman maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Viime viikolla näin, kuinka paljon YK toivoo erityisesti Euroopan unionilta sekä Euroopan parlamentilta, unionin lainsäädäntöelimeltä.

Lissabonin sopimukseen sisältyy välineitä, joiden avulla voimme tavoitella tulevaisuutemme kannalta tärkeitä päämääriä ja panna nopeasti toimeen tarvittavat uudistukset. Kuten tekin, arvoisa pääministeri, myös Euroopan parlamentti uskoo vakaasti, että uuden sopimuksen pitäisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009. Euroopan parlamentti oli siksi hyvin tyytyväinen kuullessaan Ruotsin parlamentin, eli riksdagin, ilmoittaneen aikomuksestaan ratifioida uusi sopimus vuoden 2008 marraskuuhun mennessä.

Jos ratifiointiprosessi saadaan menestyksekkäästi ajoissa valmiiksi kaikissa 27 jäsenvaltiossa, Ruotsi voi puheenjohtajuuskaudellaan vuoden 2009 toisella puoliskolla keskittyä tärkeisiin tulevaisuuden haasteisiin uuden institutionaalisen viitekehyksen puitteissa. Ruotsi johdattaa meidät Euroopan yhdentymisen uuteen aikakauteen. Yhdessä, uuden sopimuksen perusteella ja vasta valitun Euroopan parlamentin, uuden komission ja puheenjohtajavaltio Ruotsin kanssa voimme aloittaa uuden jakson tiiviimmän yhteistyön alalla.

Odotamme Ruotsin olevan vahva toiminnan alullepanija, oli kyseessä sitten energiaturvallisuus, ilmastonmuutos, unionin pohjoisen ulottuvuuden jatkuva kehittäminen tai EU:n Itämeren strategia. Tämän vuoksi odotamme mielenkiinnolla huomioitanne EU:n tulevaisuudesta. Arvoisa pääministeri, annan puheenvuoron Euroopan parlamentissa nyt teille.

  Fredrik Reinfeldt, Ruotsin pääministeri, Eurooppa-neuvoston jäsen. − (SV) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minulle on suuri kunnia olla täällä tänään. On totta, kuten mainittiin, että en ole ollut täällä aiemmin nykyisen tehtäväni puitteissa. En ole myöskään ollut tässä nimenomaisessa istuntosalissa, mutta nuorena poliitikkona kävin Strasbourgissa ja vierailin Euroopan parlamentissa unelmoiden, että jonain päivänä näkisin oman maani siellä täysin edustettuna. Tiedän, miltä tuntuu unelmoida tänne pääsemisestä – se on epäilemättä tuttu tunne monelle täällä.

Siten minulle on suuri kunnia saada tämä mahdollisuus esittää parlamentille joitakin ajatuksia Euroopan asioista.

Eräät kauaskatseiset poliitikot ymmärsivät toisen maailmansodan jälkeen, että ainoa keino taata rauha, oli sitoa Euroopan valtiot yhteen Euroopan yhdentymisen muodossa. Niin kuin tuolloin, tänäänkin Euroopan yhdentymisen on perustuttava selkeään visioon. Meidän on kysyttävä perustavanlaatuiset kysymykset: minne haluamme mennä ja kuinka pääsemme sinne?

Maailmamme muuttuu nopeaan tahtiin, ja me muutumme sen mukana. Olemme entistä riippuvaisempia toisistamme. Siksi meidän on tiedettävä, mikä perusperiaatteen pitää olla.

Euroopan yhdentymismallimme on oltava niin vahva, etteivät fanaattinen kansallismielisyys tai uskonnollinen fanaattisuus voi uhata Euroopan rauhaa ja tasapainoa.

Emme saa pelätä vahvaa Eurooppaa. Päinvastoin meidän on pelättävä heikkoa Eurooppaa. Vahva Eurooppa ottaa suuremman vastuun maailmanlaajuisista ongelmista. Vahva Eurooppa yhdistää taloudellisen kasvun ympäristöystävälliseen politiikkaan. Vahva Eurooppa huolehtii kansalaistensa eduista. Yhdistynyt Eurooppa – ja tämä on korostamisen arvoista tällaisena aikana – uskaltaa ottaa Kosovoon puhtaasti eurooppalaisen näkökulman.

Ruotsin hallitus uskoo Euroopan mahdollisuuksiin. Kuten sanoin, Ruotsilla on oltava selkeä ja kyseenalaistamaton paikkansa Euroopan yhdentymisen keskiössä. Nykyisen hallituksen astuttua valtaan vuoden 2006 syksyllä on EU:n yleinen kannatus Ruotsissa kasvanut.

Jotkut sanovat, että tässä on kyse vain hyvästä onnesta. Heille vastaan, että mitä enemmän harjoittelee, sen paremmaksi onni muuttuu. Ja me todellakin olemme harjoitelleet. Jo vuonna 1962 puolueeni kampanjoi paikallisissa vaaleissa teemalla ”kyllä Euroopalle”. Meidän oli odotettava 33 vuotta, ennen kuin saatoimme lähettää jäseniä Euroopan parlamenttiin.

Tuntuu siltä, että voimme nyt hieman hengähtää useita vuosia kestäneiden ja raskaiden sopimusneuvotteluiden jälkeen. Liittokansleri Merkel teki valtavan työn auttaessaan ratkaisemaan kysymyksen. Kiitän myös pääministeri Sócratesta, joka johdatteli meidät taidokkaasti sopimuksen menestyksekkääseen solmimiseen. Lissabonin sopimuksella luodaan paremmat edellytykset avoimemmalle, tehokkaammalle ja dynaamisemmalle Euroopan yhdentymiselle. Mutta ennen kaikkea sillä avataan uusia mahdollisuuksia keskustella tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista, kuten ilmastosta ja energiasta, työpaikoista ja talouskasvusta ja EU:n kansainvälisestä roolista. Aion sanoa jotakin kaikista näistä aiheista.

Haluan tehdä töitä uudenaikaisen ja kansalaisten näkökulman huomioon ottavan Euroopan puolesta.

Pyrimme kaikki siihen, että sopimus tulee voimaan 1. tammikuuta 2009. Kuten puhemies mainitsi, Ruotsi ratifioi sopimuksen vuoden 2008 syksyn aikana. Ruotsin puheenjohtajuuskausi alkaa 18 kuukauden kuluttua. Siitä muodostuu mielenkiintoinen puheenjohtajuuskausi – onhan silloin vastavalittu parlamentti, uusi komissio ja Lissabonin sopimuksella perustetut uudet johtoasemat.

Toivon, että voimme tehdä hyvin tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa kaikissa näissä asioissa.

Ruotsin puheenjohtajuuskauden tärkeitä aiheita ovat muun muassa ilmasto ja energia, Haagin ohjelma, työpaikat ja talouskasvu, Itämeren kysymykset ja EU globaalina toimijana. Olemme jo aloittaneet valmistelut. Valmistaudumme myös yllätysten varalle.

Toisin sanoen meillä on oltava suuri annos joustavuutta ja mahdollisuus mukautua vallitsevaan tilanteeseen, joka voi kaikesta huolimatta vaikuttaa prosessiin.

Ilmasto- ja energiakysymys on yksi suurimmista haasteista, jotka yhteiskuntamme kohtaa meidän aikanamme. Meillä on suuri vastuu tulevia sukupolvia kohtaan – meidän on varmistettava, että onnistumme muotoilemaan kehityspolitiikan, joka on kestävä pitkällä aikavälillä. Meidän on yhdessä työskenneltävä lujasti saavuttaaksemme kansainvälisen yhteisymmärryksen YK:n huippukokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.

Viime vuoden kevään Eurooppa-neuvostossa tehtyjen historiallisten päätösten ansiosta EU on ottanut johtavan roolin. Mutta EU ei voi kantaa tätä vastuuta yksin. Tarvitaan läheistä yhteistyötä useiden maiden, kuten Intian, Japanin, Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen, kanssa.

Eräät laskelmat osoittavat, että maailman yhteenlaskettu energian tarve ei laske, vaan sen voidaan odottaa kasvavan 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Ilmastonmuutoksesta selviäminen riippuu siitä, kuinka tähän ennakoituun energian kysynnän kasvuun vastataan.

Ensimmäinen kysymys on, miten kehitämme energian säästämistä ja energiatehokkuutta. Mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan myös uusi poliittinen lähestymistapa. Meidän on päästävä eroon myytistä, jonka mukaan talouskasvu on ympäristön vihollinen.

Ruotsi on elävä esimerkki tämän vastakohdasta. Vuoden 1990 Kioton huippukokouksesta lähtien taloutemme on kasvanut 44 prosenttia, ja samaan aikaan kasvihuonekaasupäästömme ovat vähentyneet yhdeksällä prosentilla. Olemme sijoittaneet tutkimukseen ja uuteen teknologiaan, sekä uudistaneet verotusta ja sääntelyä. Tämä on avannut oven sellaiselle kehitykselle, jossa ympäristöstä tulee ponnahduslauta sekä uusille yrityksille että uusille työpaikoille.

Olen vakuuttunut siitä, että voimme saavuttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketissa asetetut tavoitteet. Mutta meidän on otettava käyttöön oikeat politiikan välineet rohkaistaksemme yhteiskuntiamme ja yrityksiämme valitsemaan oikein.

Ympäristömme saastuttamisesta pitää maksaa kallis hinta, ja hiilidioksidittomien vaihtoehtojen valitsemisen pitää olla palkitsevaa ja houkuttelevaa.

Kuten monet ovat huomauttaneet, ympäristöystävällistä teknologiaa on jo olemassa. Hallituksilla on valtava vastuu tämän välttämättömän siirtymän toteuttamisesta. Mutta niin on tavallisilla ihmisilläkin. Meidän pitäisi nähdä tämä tietynlaisena sopimuksena hallitusten ja yleisön välillä ympäristöystävällisten vaihtoehtojen kannattamiseksi. Tämä lisää kilpailua ympäristöystävällisemmän yhteiskunnan hyväksi. Me kaikki hyödymme tästä.

Lissabonin strategian osalta: Yhdysvallat on ollut maailman suurin talous yli sadan vuoden ajan. Nyt uudet toimijat vaikuttavat maailmanlaajuiseen talouteen. Intian ja Kiinan taloudet kasvavat kovaa vauhtia. Globalisaatio on johtanut myönteiseen kehitykseen monissa osissa maailmaa. Globalisaatio on demokratiaa vahvistava voima, ja se selventää tehokkaasti avoimien ja suljettujen yhteiskuntien eroja. Mutta globalisaatio myös lisää kilpailua.

Politiikkaa, jolla loimme työpaikkoja, turvallisuutta ja menestystä aiemmin, on uudistettava jatkuvasti, jotta voimme saavuttaa samanlaisen menestyksen myös huomenna.

Nykyään yksi kolmasosa Euroopan työikäisestä väestöstä on työmarkkinoiden ulkopuolella. Tämä on kestämätön tilanne. Meidän on lisättävä työvoiman tarjontaa ja ehkäistävä syrjäytymistä kansallisten työmarkkinoiden uudistuksilla ja sijoittamalla koulutukseen ja kyvykkyyden kehittämiseen. Kun taloudellinen yhdentyminen vahvistuu unionissa ja ympäri maailman, kansallisten uudistusten menestymiset ja epäonnistumiset – joita myös ilmenee – eivät ole enää vain sisäisiä asioita, vaan ne koskevat meitä kaikkia.

Tuleva hyvinvointimme Euroopassa riippuu suuresti siitä, kuinka me jäsenvaltiot yhdessä luomme paremmat edellytykset tilaisuuksiin tarttumiselle ja kuinka vastaamme globalisaation aiheuttamiin haasteisiin. Vähäinen merkitys ei ole myöskään sillä, miten suhtaudumme väestölliseen kehitykseen ja ympäristöalan rajat ylittäviin haasteisiin.

EU:n edistyksellinen energia- ja ympäristöpolitiikka on edellytys pitkän aikavälin kestävälle kehitykselle, ja siten myös Euroopan hyvinvoinnille. Mutta se on tulevaisuudessa myös tärkeä tekijä kilpailukykymme kannalta.

Lissabonin kestävää kasvua ja työllisyyttä koskevan strategian avulla EU on luonut keinot vastata näihin haasteisiin. Strategia on olemassa. Valitettavasti ajauduimme sivuraiteille, kun tuli aika panna se täytäntöön.

Yrittäkäämme päättäväisesti vahvistaa EU:n globaalia kilpailukykyä jatkuvilla rakenteellisilla uudistuksilla ja sijoittamalla tutkimukseen valmistautuen siten uuden teknologian käyttöönottoon. Pyrkikäämme toteuttamaan sisämarkkinat ja luomaan Eurooppaan innovatiivisempi liiketoimintaympäristö. Varmistakaamme, että työskenteleminen on aina kannattavaa. Tietenkin on vielä paljon tehtävää sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Minun ei tarvitse sanoa kuin sanat “patentti” ja “työaikadirektiivi”, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Meidän on saatava WTO:n Dohan neuvottelukierros päätökseen. Tämä muodostaisi vahvan virikkeen maailmanlaajuiselle talouden elpymiselle. Tarvitsemme avoimen maailmankauppajärjestelmän ja jatkuvaa vapauttamista, jotta Euroopan kilpailukykyä voidaan lisätä Lissabonin strategian hengessä.

Samaan aikaan monet ovat tietoisia siitä, että protektionismin tuulet puhaltavat Euroopan läpi. Meidän on vastustettava niitä. Protektionismi ei ole ratkaisu, ja pitkällä aikavälillä se vahingoittaa niitä, joita sen oli tarkoitus suojella. Ja meillä ei ole aikaa hukattavaksi. Tilaisuutemme WTO:ssa on menossa ohi.

Kun puhumme Lissabonin strategiasta, älkäämme vain valittako, kuten Ihaa-aasi tekee Nalle Puh -kirjoissa. Pysähtykäämme hetkeksi tarkastelemaan viimeaikaisia tapahtumia. Havaitsemme tällöin saavuttaneemme huomattavaa menestystä ja edistystä, jotka ovat johtaneet siihen, että vuonna 2005 alkanut Lissabonin prosessi on nyt toimiva prosessi, joka on vahvistanut jäsenvaltioiden sitoumuksia, edistänyt täytäntöönpanoa ja tuonut tuloksia.

Komission päättäväisillä ponnistuksilla ja komission puheenjohtaja Barroson henkilökohtaisella, vahvalla sitoutumisella on ollut tärkeä vaikutus. Mutta haluaisin kiittää myös Euroopan parlamenttia hyvin rakentavasta osallistumisesta.

Kuinka löydämme parhaat keinot tuleviin haasteisiin vastaamiseksi? Kuinka varmistamme yhdessä pitkän aikavälin hyvinvoinnin Euroopassa kestävällä kasvulla ja täydellä työllisyydellä, joiden ansiosta Eurooppa voi menestyä globaalissa kilpailussa? Pidän Ruotsin puheenjohtajuuskautta syksyllä 2009 erinomaisena mahdollisuutena aloittaa keskustelu eurooppalaisesta kestävän kasvun ja työllisyyden strategiasta tulevalle vuosikymmenelle.

Muutama sana EU:n talousarviosta. Mielestämme sen parasta ennen -päiväys on mennyt jo aikoja sitten. Talousarvion pitäisi olla ensisijainen väline toteutettaessa unionin tavoitteita. Siksi sen pitäisi myös paremmin heijastaa näitä tavoitteita. Nykyään 40 prosenttia talousarviosta menee maataloustukiin eli alalle, jolla on kaksi prosenttia Euroopan työpaikoista. Tämä ei ole järkevää.

Kuvitelkaamme, että sen sijaan lisäisimme EU:n osallistumista tutkimukseen ja kehitykseen, järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun, ympäristökysymyksien ratkaisemiseen ja ulkoisten suhteiden hoitamiseen. Kuvitelkaamme, että rohkenisimme myös keskustella avoimesti siitä, mitä pitäisi rahoittaa EU:n tasolla ja mitä kansallisella tasolla.

Eurooppalainen väestö vanhenee, ja tulevina vuosina tämä kehitys aiheuttaa hyvinvointijärjestelmillemme kasvavan paineen. Muutama tosiasia riittää osoittamaan, kuinka paljon tämä on muuttanut tilannetta Ruotsissa. Vuonna 1913, alle sata vuotta sitten, eläkeiäksi asetettiin Ruotsissa 67 vuotta. Huomioikaa, että tuolloin keskimääräinen elinikä Ruotsissa oli noin 56 vuotta. Totuus on, että eläkejärjestelmä oli tarkoitettu niille harvoille, jotka selvisivät työvuosistaan ja saattoivat nauttia muutamasta lisävuodesta. Useimmat vain tekivät töitä ja kuolivat. Ja he tekivät töitä nuoresta lähtien. Me laskemme eläkeikää samaan aikaan, kun näemme keskimääräisen eliniän Ruotsissa kasvavan nykyiseen 80 vuoteen. Me olemme siirtyneet sellaisesta tilanteesta, jossa työskentelimme käytännössä koko ikämme, sellaiseen, jossa nyt syntyvä ruotsalainen voi odottaa työskentelevänsä ainoastaan puolet elämästään. Uskomaton kehitys vain muutaman sukupolven aikana. Mutta tämä tarkoittaa, että aina vain pienemmän määrän ihmisiä on elätettävä aina vain useampia.

Yhdessä merkittävän työmarkkinoilta syrjäytymisen kanssa tämä vahvistaa tarvetta työpaikkojen luomista koskevalle politiikalle. Nämä haasteet huomioon ottaen useampien on työskenneltävä hyvän elintason säilyttämiseksi. Useampien ihmisten on työskenneltävä suuremman osan elämästään, kun huomioidaan se, miten elämme nyt. Työikäisten ihmisten määrä ei vastaa vanhempien ihmisten kasvavaa osuutta Euroopassa.

Tässä kohdin maahanmuutto tulee ajankohtaiseksi. Asianmukaisesti hoidettuna tämä voi olla tärkeä, ja itse asiassa välttämätön, tekijä sellaisen hyvinvointijärjestelmän säilyttämisessä, joka on nimensä arvoinen. Kuvitelkaamme, että kaikki nuo myönteiset, odottavaiset ja innokkaat maahanmuuttajat saisivat vastaanoton, jossa heidän tuomastaan myönteisestä energiasta pyrittäisiin hyötymään.

Meidän on luotava poliittisia mahdollisuuksia niille, jotka ovat tulleet Eurooppaan – mahdollisuuksia päästä nopeasti työmarkkinoille.

Maahanmuutosta on tullut polttava kysymys monille jäsenvaltioille, mutta valvontatoimenpiteet ja takaisinottosopimukset eivät saa olla ainoa vastaus lisääntyvän maahanmuuton aiheuttamiin haasteisiin. Ne, joiden mielestä rajavalvonnan kiristäminen ratkaisee maahanmuutosta aiheutuvat moninaiset ongelmat, yksinkertaistavat liikaa. Sekä EU:ssa että lähtömaissa tarvitaan kattavampaa lähestymistapaa.

Ruotsi kannattaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän käyttöönottoa vuoteen 2010 mennessä. Tässä onnistuminen vaatii paljon ponnistuksia.

Ruotsi myös pitää tätä ensisijaisena keinona syventää EU:n ulkopolitiikan yhtenäistämistä ja lisätä johdonmukaisuutta maahanmuutto- ja kehityspolitiikan välillä. Meidän on muistettava, että ainoastaan vaikuttamalla muuttoliikkeen syihin, eli köyhyyteen ja sortoon, voimme saavuttaa todellisia tuloksia. Tarvitsemme globaalin lähestymistavan etenkin YK:n siirtolaisuutta koskevan korkean tason paneelin puitteissa.

EU:lla on tärkeä tehtävä todellisemman sisällön antamisessa näille ideoille, varsinkin asianosaisten Afrikan maiden kanssa tehtävän laajan, kumppanuuspohjaisen yhteistyön muodossa.

Vuosille 2010–2014 tavoitteenamme on kunnianhimoinen ja tulevaisuuteen suuntautunut ohjelma, joka korvaa Haagin ohjelman. Arvostamme suuresti Euroopan parlamentin osallistumista tähän prosessiin.

Kansainvälinen terrorismi on yksi suurimmista avoimia yhteiskuntiamme kohtaavista globaaleista uhkista. Terrorismin yleistyessä huomaamme, että yhä useammat ihmiset toimivat itsenäisemmin kuin ennen, ja terroriteot muuttuvat vaikeammin ennustettaviksi.

Järjestäytynyt rikollisuus on alati kasvava ongelma Euroopassa. Yksittäisten valtioiden on entistä vaikeampi omin avuin taistella vakavaa, järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Paljon tästä järjestäytyneestä rikollisuudesta saa alkunsa EU:n ulkopuolella. Lissabonin sopimus antaa meille uusia välineitä terrorismin ja muun vakavan rajat ylittävän rikollisuuden vastustamiseen. Tässä tilanteessa Euroopan parlamentilla on tärkeä tehtävä. Asetusten lähentämistä on jatkettava. On jatkuvasti kehitettävä mahdollisuuksia oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. EU:n erillisvirastoja Europolia ja Eurojust-yksikköä on vahvistettava, ja tietojen vaihtoa kansallisten poliisiviranomaisten välillä on kehitettävä.

Samanaikaisesti – ja tämä on tärkeätä – meidän täytyy toimia tasapainoisesti. Kun vahvistamme rikostenvastaisia toimintojamme, meidän on vahvistettava myös yksilön oikeuksia. Erityisesti tämän osalta luotamme Euroopan parlamentin tukeen. On tärkeätä, että EU:n tasolla sovimme oikeusturvan vahvistamisesta rikostapauksissa ja rikosten uhrien oikeuksien turvaamisesta.

Haluan nähdä Euroopan astuvan esiin rauhan ja sovinnon lähettiläänä myös niissä osissa maailmaa, joissa on sotia ja konflikteja: Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta tietenkin myös täällä Euroopassa.

Ruotsi on pannut alulle laajan keskustelun Euroopan yhteisen turvallisuusstrategian kehittämisestä. Vuonna 2009 teemme kovasti töitä saadaksemme Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön toimintaan. Tulevina vuosina Lähi-idän konfliktien ratkaisemisessa auttamisen on oltava yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä. Israelilaisten ja palestiinalaisten välisen sopimuksen on rakennuttava kahden valtion ratkaisulle, jonka puitteissa molemmat osapuolet voivat elää turvattujen ja tunnistettujen rajojen sisäpuolella. Tarvitsemme tiiviimpää vuoropuhelua muslimimaailman kanssa. Yhtenä tärkeänä tavoitteenamme olisi oltava suuremman luottamuksen, kunnioituksen ja ymmärryksen rakentaminen ”lännen” ja muslimimaailman välille.

Tavoitteenamme ovat myös läheisemmät siteet Venäjän kanssa kaikilla yhteiskunnan aloilla. Toivomme, että viimeiset esteet Venäjän WTO-jäsenyydelle voidaan selvittää. Olisi meidän etumme, että Venäjä kehittyisi uudenaikaiseksi, menestyksekkääksi ja demokraattiseksi valtioksi. Valitettavasti muutaman viime vuoden aikana näkemämme muutos autoritaarisempaan suuntaan ennakoi jotain aivan muuta. Olemme huolissamme tämän kehityksen mahdollisesta jatkumisesta.

Tilanne Länsi-Balkanilla on edelleen yksi Euroopan suurimmista ja vaikeimmista haasteista. Osallistumme pitkään Kosovon valtionrakenteiden kehittämiseen. Kohtaamiamme haasteita ei saa aliarvioida. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne Kosovossa on erittäin vaikea. On tehtävä paljon, ennen kuin Kosovosta muodostuu toimiva ja perustuslaillinen valtio. Valtion rakentaminen kestää kauan – meidän on valmistauduttava olemaan läsnä ja tarjoamaan apua. Se on meidän velvollisuutemme. Mutta olemme sitoutuneet koko alueen kehitykseen, mitä on korostettava erityisesti tällaisina aikoina.

Eurooppalainen kriisinhallinta muodostaa tulevaisuudessa yhden tärkeimmistä aihepiireistä Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa. Maamme pyrkii – mahdollisuuksiemme mukaan – toimimaan aktiivisesti Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi. Ruotsi on osallistunut useimpiin EU:n operaatioihin. Olemme nyt valmiit osallistumaan EU:n operaatioon Tšadissa.

Tukholma on lähempänä Minskiä kuin useimpia Ruotsin pohjoisia alueita. Valko-Venäjä on Euroopan viimeinen diktatuuri. Meidän velvollisuutemme on tukea aktiivisemmin demokraattisia toimijoita siellä.

Itämeren alueen kehitys koskee Eurooppaa: sen ympärillä sijaitsevista yhdeksästä valtiosta kahdeksan on nyt EU:n jäseniä. Itämeren herkkä ympäristö vaikuttaa lähes neljännekseen EU:n väestöstä – noin sataan miljoonaan ihmiseen. Siksi tarvitaan yhtenäistä eurooppalaista toimintaa. Itämeren aluetta koskeva strategia, jonka valmisteleminen ennen Ruotsin vuoden 2009 puheenjohtajuuskautta on annettu komission tehtäväksi, toivoakseni vastaa alueen haasteisiin.

Strategia voi toimia mallina sille, miten laajentuneessa EU:ssa kohtaamme tiettyjä alueita koskevat haasteet ja samalla vahvistamme EU:ta kokonaisuutena.

Haluaisin lopettaa sanomalla muutaman sanan laajentumisesta. Kuten kaikki tiedätte, tämä asia on lähellä Ruotsin hallituksen ja Ruotsin kansalaisten sydäntä. Laajentuminen on ollut yksi EU:n suurimmista haasteista, mutta myös tärkeä mahdollisuus.

Matkustettaessa sellaisten maiden läpi, jotka viime vuosien aikana ovat liittyneet unioniin, on hätkähdyttävää huomata tapahtunut kehitys ja usko tulevaisuuteen. Valitettavasti yhä useampia kriittisiä ääniä kohotetaan laajentumista vastaan. Sallikaa minun olla suora: typerintä, mitä voimme tehdä, on unohtaa se, mitä alun perin asetimme tavoitteeksemme ja miksi Euroopan yhdentyminen sai alkunsa.

Ilman laajentumista Eurooppa ei olisi sellainen, kuin se nyt on. Jos emme laajene jatkuvasti, uhkana on maanosamme epävakaisuus, koska laajentuminen on tärkein strateginen välineemme niiden arvojen levittämiseksi, joille Euroopan yhdentyminen perustuu. Olemme murtaneet yhden muurin Euroopasta, emmekä saa rakentaa nyt uusia muureja erottamaan Turkkia tai muita eurooppalaisia valtioita meistä. Tiedämme nyt, että silloin olisi voitu tehdä paljon enemmän – tai paremmin – vain, jos olisi toimittu yhdessä Euroopan ja koko maailman tasolla.

Älkäämme koskaan pitäkö Euroopan yhdentymistä itsestäänselvyytenä. Tarvitsemme vahvaa Eurooppaa, jossa itseemme täysin luottaen uskallamme tähdätä vielä korkeammalle.

Kiitän mielenkiinnostanne.

Odotan innolla tapaavani teidät uudelleen kesällä, jolloin tulee meidän vuoromme ottaa vastaan EU:n kiertävä puheenjohtajuus.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, arvoisa pääministeri. Olemme myös tyytyväisiä siitä, että komissiota edustaa täällä varapuheenjohtaja Margot Wallström. Siirrymme nyt keskusteluun.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, pääministeri ja työtoverit, minulla on ilo PPE-DE-ryhmän puolesta toivottaa Ruotsin pääministeri tervetulleeksi parlamenttiin. Fredrik Reinfeldt, olette ensimmäinen hallituksen päämies, joka Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen esittää parlamentissa näkemyksensä Euroopan tulevaisuudesta.

Ennen keskusteluamme Lissabonin sopimuksesta ja siitä demokraattisesta prosessista, jonka se unionissa vaatii, minun on taas kerran korostettava, ja puhun nyt PPE-ryhmän puolesta, että ratifiointiprosessia on jatkettava tasaiseen tahtiin. Tähän mennessä viisi jäsenvaltiota 27:stä on ratifioinut sopimuksen. Ne ovat sanoneet ”kyllä” niille uusille välineille, jotka Lissabonin sopimus tarjoaa Euroopan tulevaisuuden muokkaamiseen ja unionin kansalaisten pyrkimysten toteuttamiseen. Mitä nopeammin ratifioimme sopimuksen, sitä nopeammin voimme soveltaa uusia toimintasääntöjä, jotka ovat välttämättömät EU:n tehokkaalle toiminnalle. Ja mikä tärkeintä, sitä nopeammin voimme keskittyä yhteisen politiikkamme sisältöön. Euroopan on kyettävä tekemään nopeita päätöksiä energiasta, ilmastosta, elintarviketurvallisuudesta, siirtolaisuudesta ja puolustuksesta.

Yli viidenkymmenen vuoden ajan poliittinen ryhmä, johon kuulun, on rohkaissut ja kannattanut Euroopan kehitystä. Kesäkuussa 2009 sitoutumisemme jaettujen arvojen, hyvinvoinnin, turvallisuuden ja solidaarisuuden Eurooppaan pannaan kokeeseen demokraattisissa vaaleissa. Toivomme, että Eurooppa on valmis kohtaamaan tämän haasteen.

Haluamme kilpailukykyisen Euroopan, jossa syntyy työpaikkoja. Haluamme sen edistävän talouskasvua ja yhteiskunnallista kehitystä. Euroopan hyvinvoinnista täytyy huolehtia pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi vaadimme kestävää, järkevää kehitystä, johon kuuluu ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen vastustaminen.

PPE-DE-ryhmä kannattaa vapaakauppaa – sellaista vapaakauppaa, joka mahdollistaa yhteiskunnan köyhimpien ostovoiman kasvamisen ja auttaa pienentämään epätasa-arvoisuutta kansallisten rajojen sisäpuolella sekä eri valtioiden välillä. Vaikka uskommekin, että globalisaatio voi olla Euroopalle mahdollisuus, emme koskaan hyväksy rajoittamattoman vapaakaupan aatetta. Meidän vastuullamme on keskuudessamme elävien kaikkein heikoimpien suojeleminen sekä Euroopan sosiaalimallin puolustaminen. Talouskasvu ja korkeatasoinen sosiaaliturva eivät sulje toisiaan pois: tästä todistaa se tosiasia, että taloutemme kasvoi vuonna 2007 Yhdysvaltain taloutta nopeammin.

Eurooppalaiselle hyvinvoinnille on myös välttämätöntä tehokkaiden sisämarkkinoiden toteutuminen ja Lissabonin strategian tavoitteisiin pyrkiminen. Haluamme, että EU:n tilinpitäjät ovat vastuullisia ja että he asettavat korkeat vaatimukset julkisten varojen hallinnoimiselle. Budjettikurin ei kuitenkaan voida antaa heikentää jäsenvaltioiden tai EU:n ja sen muiden kumppaneiden välistä solidaarisuuden periaatetta. Solidaarisuudella on hintansa, ja meidän on oltava valmiit maksamaan se.

Haluamme myös vahvan Euroopan, joka pystyy vastustamaan kansainvälistä terrorismia ja rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta. Nyt on kyseessä meidän arvojemme, vapauksiemme, demokratiamme, oikeusvaltioperiaatteemme ja solidaarisuutemme puolustaminen. Neuvotteluille ei ole tilaa, kun kyseessä on Euroopan alueen tai sen kansalaisten turvallisuus. Kalliilla hankkimamme vapauden puolustaminen vaatii herpaantumattomia ponnisteluita ja kovia, järjestäytyneitä toimia. Samalla, kun meidän on oltava paremmin varuillamme todellisten uhkien varalta, meidän on myös kunnioitettava ihmisten yksilöllisiä vapauksia. Me kannatamme tervettä tasapainoa turvallisuuden ja yksilön vapauksien välillä.

Myös kansainvälisellä kentällä Euroopan on korkea aika sitoutua ja tavoitella lähempiä suhteita sellaisiin kumppaneihin, jotka jakavat näkemyksemme maailmasta. Kannatamme vakaata ja merkityksellistä transatlanttista yhteistyösuhdetta, mutta haluamme myös kehittää hyvän naapuruuspolitiikan ja edistää EU:n laajentumista.

Kyproksen osalta ryhmämme kannattaa viimeisimpiä pyrkimyksiä löytää oikeudenmukainen ratkaisu, joka mahdollistaa saaren kaikkien ihmisten rauhaisan yhteiselon.

Lähi-idässä EU:n on tarjottava poliittista ja taloudellista tukea israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanneuvotteluille. Ääriryhmien nousua ei voida estää ilman, että molemmat osapuolet tekevät myönnytyksiä. Jo Euroopan unionin olemassaolo todistaa siitä, että kansojen välinen viha on voitettavissa, ja yhteisen tulevaisuuden rakentaminen mahdollista.

Kokemuksemme on otettava käyttöön siellä, missä konfliktit repivät ihmisiä erilleen. Tänään Balkanin kaakkoisosa on maanosamme epävakain alue, ja Kosovon itsenäisyysjulistus ennakoi epävarmuuden aikakautta. Kehotamme kaikkia osapuolia suhtautumaan asiaan harkitusti ja välttämään kaikkea turhaa ärsyttämistä. Pääasia on pitää ihmiset turvassa – EU:lla on tässä tärkeä rooli.

On aika näyttää, että pystymme tuomaan vakautta Balkanille. Kannatamme Kosovon viranomaisten tueksi tarkoitettua EU:n poliisi- ja oikeusoperaatiota. Kehotamme Kosovoa tavoittelemaan vakaata, demokraattista ja moni-etnistä tulevaisuutta – ja eurooppalaista tulevaisuutta. Yhteisön jäsenyyden mahdollisuus koskee koko Balkanin aluetta, tietenkin mukaan lukien Serbiaa. Emme kannata serbien eristämistä – kannatamme Euroopan yhdistämistä.

Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, tämä on keskustelu Euroopan tulevaisuudesta – meidän on kohdattava ja voitettava haasteet ja tarvitsemme selvän poliittisen näyn sekä päättäväisyyttä ja rohkeutta. Näiden arvojen ja ensisijaisten tavoitteiden perustalla PPE-DE-ryhmä on valmis tekemään osansa haasteisiin vastaamiseksi.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja pääministeri, olen tyytyväinen voidessani toivottaa teidät tervetulleeksi Strasbourgiin. En ole varma, onko Cecilia Malmström yhtä iloissaan siitä, että joutui tulemaan kanssanne Strasbourgiin, mutta tästä voimme keskustella ehkä myöhemmin.

Arvoisa pääministeri, puheenne oli hyvä. Uskoakseni se oli myös viisas puhe. Osoititte visiomme Euroopasta olevan saavutettavissa ainoastaan, jos varustamme Euroopan unionin tekemään osuutensa tätä maanosaa maailmalla kohtaaviin haasteisiin vastaamiseksi. Keskustelu globaalista ilmastosta ei ole eurooppalainen vaan globaali keskustelu. Tämä on totta. Euroopan unionin maailmankauppaan liittyvän roolin tarkastelun ei pitäisi rajoittua ainoastaan sisämarkkinoita koskevaan keskusteluun, vaan sen on myös autettava tunnistamaan miten nämä valtavat yhtenäismarkkinat, joilla on paljon taloudellista valtaa, voivat tuoda hyvinvointia sekä Eurooppaan että myös muihin maanosiin. Tosiasia on, että hyvinvointi muissa maanosissa – ja tämä johtaa minut kolmanteen esittämäänne kohtaan – edistää maailmanrauhaa. Rauhaatuovana voimana, joka on vakiinnuttanut alueelleen vakauden ja sopusoinnun, Euroopan on myös kyettävä osallistumaan rauhan luomiseen koko maailman. Tämä ei tarkoita sitä, että Euroopan pitäisi pyrkiä opettamaan maailmaa, mutta eurooppalainen malli voi olla vaihtoehtona.

Ylikansallinen yhdentyminen, uskonnon ja etnisen konfliktin syvien jakaumien ylitse tapahtuva yhdentyminen ja verisen menneisyyden erojen umpeen kurominen hylkäämällä nationalismi ylikansallisen lähestymistavan hyväksi johtavat aina suurempaan hyvinvointiin ja tuovat rauhaa. Tämän vuoksi Euroopan tulevaisuus on riippuvainen kaltaistenne hallitusten päämiesten valmiudesta tosipaikan tullen luovuttaa osa kansallista itsemääräämisoikeutta, jotta voidaan osallistua ylikansalliseen puitekehykseen, joka on maailman lisääntyvän hyvinvoinnin, ja siten omissa maissamme vallitsevan rauhan, perusta. Tällainen on tänään esittämänne logiikka, ja minä yhdyn siihen. Se on erilainen logiikka kuin ääri-kansallismielisten logiikka, jonka mukaan tarvitsemme lisää kansallismielisyyttä ja josta kuulemme jälleen huomenna. Kansallismielisyyden lisääntyminen merkitsee väistämättä useampia sotia. Älkäämme yrittäkö peitellä sitä. Tämän vuoksi tänään välittämänne viesti oli hyvä.

(Välihuutoja)

Ne, jotka nyt reagoivat ovat juuri niitä, joihin viittasin, eli viestini meni selvästikin perille.

Sosiaalisen Euroopan ideaa jäin kaipaamaan, arvoisa pääministeri. Joku kertoi minulle, että Reinfeldtiä kannattaa seurata, koska hän on sosiaalidemokraattien jälkeen paras vaihtoehto, ja tällaisen kuvan annoitte ainakin vaalikampanjassanne Ruotsissa. On myönnettävä, että ruotsalaiset oppivat melko pian, mitkä ovat hallituksenne todelliset tavoitteet. Mutta tänään ette viitanneet kertaakaan käsitteeseen sosiaalisesti vastuullisesta Euroopasta. Tiedän toki, että pidätte sosiaalipolitiikkaa, aivan oikein, kansallisena asiana. Minun on kuitenkin sanottava, että jos Ruotsin ja muiden maiden kansalaiset pitävät sisämarkkinoita, joita pyritte kehittämään, uhkana kotona nauttimilleen sosiaalinormeille, he hylkäävät sisämarkkinat.

Siinä tapauksessa myös teidän globaali kauppapolitiikkanne olisi turha. Teidän on otettava huomioon, että vaikka on tarvetta kehittää sisämarkkinoita, prosessin rinnalla on kehitettävä eurooppalaista sosiaalimallia. Jos tällaista kaksiosaista lähestymistapaa ei noudateta, pelkälle vapaakaupalle perustuvat, epämuodostuneet eurooppalaiset sisämarkkinat merkitsevät todellista uhkaa yhteiskuntarauhalle, jonka saavuttamiseksi olemme ponnistelleet maissamme. Sallikaa minun siksi antaa teille joitakin hyviä neuvoja, arvoisa pääministeri: jatkakaa samaan malliin globaalin ilmaston, maailmankaupan ja kansainvälisen rauhan rakentamisen osalta, mutta ottakaa asialistalle myös eurooppalainen sosiaalinen malli. Koska kuitenkin tiedän, että olette oppimiskykyinen mies, olen melko varma, että korjaatte tasapainoa hieman.

Arvoisa pääministeri, olin erittäin tyytyväinen Turkkia koskevaan huomioonne. Olette oikeudenmukainen mies, kuten puhemiehemmekin, joka antoi kollegalleni Avril Doylelle puolitoista minuuttia lisäaikaa. Minäkin saan lisäaikaa, ja voin siten lisätä vielä yhden huomion. Puhuitte Turkista. Kertokaa tämä viestinne Eurooppa-neuvoston kollegallenne presidentti Sarkozylle, koska ei ole oikein, että ihmiset EU:ssa jatkuvasti törmäävät ristiriitaisiin viesteihin. Jos minä olisin Turkin pääministeri, en koskaan voisi lakata hämmästelemästä: Fredrik Reinfeldt vierailee parlamentissa, kieltää meitä linnoittautumasta bunkkereihimme ja käskee pitämään Turkin liittymismahdollisuudet avoimina. Neuvoston seuraava puheenjohtaja, joka ilmestyy tänne Janez Janšan jälkeen, sanoo jotain aivan vastakkaista, siitä olen melko varma. Tosiasia on, että presidentti Sarkozy kertoi meille täällä Euroopan parlamentissa, että Turkin liittyminen ei ole hänen asialistallaan. Ei tätä asiaa voi pompotella edestakaisin tällä tavoin. Selvyyden saaminen on erittäin tärkeätä. EU:lla on selkeä Turkin liittymistä koskeva strategia, ja meidän on noudatettava julkaistuja suunnitelmiamme. Vai olenko väärässä? Te sanoitte tänään asian selvästi, ja toivon, että Nicolas Sarkozy tekee samoin.

Loppuhuomautuksena sanoisin, että minua ilahdutti kaikkein eniten tänään se, että aiotte tulla takaisin ensi vuoden kesällä neuvoston puheenjohtajana. Se on hyvä. Jotkut uskovat, että seuraava neuvoston puheenjohtaja, joka tulee parlamentin eteen, on pysyvä puheenjohtaja, joka esittelee kaikkien kiertävien puheenjohtajavaltioiden ohjelmat. Toisin sanoen Tony Blair tai Jean-Claude Juncker tai kuka meidän kohdallemme nyt osuukaan tässä lehmäkaupassa, esittelisi hallituksenne Tukholmassa hyväksymän ohjelman. Mutta Euroopan parlamentti odottaa juuri teidän esittelevän ensi vuonna kiertävän puheenjohtajuuden puitteissa hallituksenne ohjelman, johon sisältyy myös sosiaalisen Euroopan käsite.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun parlamentti aloitti Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelusarjan, vain harvat ennustivat, että sopimus tulisi voimaan vuoteen 2009 mennessä. Eurooppa oli uppoamaisillaan, ja Fredrik Reinfeldtin maanmiehen, August Strindbergin, sanoja mukaillen siinä oli jotain epäluonnollista, koska luonto vaatii edistystä ja kehitystä, ja jokainen askel taaksepäin merkitsee hukattua energiaa.

Sen jälkeen Euroopan unioni on löytänyt yhteisöllisen voiman, jolla saatetaan Eurooppa takaisin edistyksen polulle. Kun pääministerin valtio ottaa ohjat vuonna 2009, EU on läpikäynyt demokraattisen vallankumouksen: se on avoimempi, vastuullisempi ja huomioi kansalaisten tarpeet paremmin. Siksi ne, jotka syyttävät EU:ta epädemokraattisuudesta, haukkuvat kuin hullut vastustaakseen tätä sopimusta, joka asettaa kansalaiset ja heidän edustajansa ajajan paikalle. He haukkuvat väärää puuta protestoidessaan täällä parlamentissa, koska parlamentti ei ole vastuussa jäsenvaltioiden päätöksistä kansanäänestyksen järjestämisen osalta.

Pääministeri, jolla on maine yhteisymmärryksen luojana omassa maassaan, vaikuttaa ihanteelliselta ehdokkaalta panemaan alkuun Euroopan unionin seuraavan aikakauden uuden neuvoston, uuden parlamentin ja uuden komission alaisuudessa. Mutta ottaako hän ohjat käsiinsä – kuten puheenjohtajavaltiot aiemmin – vai toimiiko hän vain neuvoston vakituisen puheenjohtajan kabinettipäällikkönä?

Totuus on, että sopimus muodostaa viitekehyksen tulevaisuudelle, joka meidän vielä pitää luonnostella, tulevaisuudelle, jossa suurin yksittäinen haaste unionille on, kuten Ruotsin eurooppaministeri sanoo, niiden käytännöllisten tulosten aikaan saaminen, joita kansalaiset oikeutetusti vaativat, sen sijaan, että tuijotetaan vain omaan napaan, mitä ”viisaiden kokous” vain pitkittää.

Kysely toisensa jälkeen todistaa siitä, että euroskeptikot ovat väärässä. Kansalaiset eivät halua suppeammin toimivaa unionia. He haluavat enemmän: lisää yhteistä terrorisminvastaista toimintaa, lisää yhteistoimintaa energian ja ympäristön, puolustuksen ja ulkopolitiikan, tutkimuksen ja kehityksen sekä maahanmuuton osalta. He haluavat unionin olevan kunnianhimoinen. Ja silti lähes jokaisella näistä aloista yhteistyö on vasta aluillaan, koska jäsenvaltioiden hallitukset kansallisissa pääkaupungeissa pitävät puolensa kansan tahtoa vastaan.

Meillä on kymmenen kuukautta aikaa ennen sopimuksen voimaantuloa. Meidän on aika laittaa järjestykseen parlamenttimme, koska edessämme on vallan lisääntyminen, jonka veroista parlamenttimme ei ole ennen nähnyt, ja neuvoston sekä komission on aika ”lissabonisoida” molemmat valmisteilla olevat lainsäädäntöehdotukset sekä nykyiset käytänteet, joiden on muututtava.

Kuten pääministeri vihjasi, edessämme on kiireellisiä haasteita. Niihin ei kyetä vastaamaan, elleivät hallintoelimet tee luotettavaa yhteistyötä. Pyydän pääministeriä varmistamaan, että siihen mennessä, kun yhteispäätösmenettely on otettu käyttöön lähes 80 politiikanalalla ja parlamentin ja neuvoston työmäärä on lisääntynyt valtavasti, parlamentin ja neuvoston välinen vuoropuhelu toimii, ja siten voimme hoitaa unionin asioita asianmukaisesti. Tämä koskee unionin kohtaamaa suurinta ulkopoliittista haastetta eli Kosovon kysymystä, se koskee Turkin kysymystä, josta olen täysin samaa mieltä pääministerin kanssa, se koskee suuria haasteita kuten maailman väestönkasvu, köyhyys ja siirtolaisuus, joista hän myös puhui.

Pääministeri esitteli globalisaation asettamat haasteet sekä omilla rajoillamme että niiden ulkopuolella – haasteet, joihin EU:n yhteistyöllä voidaan vastata. Tässä istuntosalissa aiemmat pääministerit ovat tehneet samoin, mutta eivät ole saaneet aikaan kuvailemaansa yhteistyötä, joten suosittelen teille ruotsalaista sananlaskua: Gott lära av andras fel, eftersom man inte hinner begå alla själv – on hyvä oppia muiden virheistä, koska niitä kaikkia ei ehdi tehdä itse.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, arvoisa pääministeri, herkkä ratifioimisvaihe on vihdoin alkanut, ja toivomme, että sopimus ratifioidaan nopeasti. Euroopan parlamentin suurempi osuus päätöksentekoprosessissa todistaa siitä tosiasiasta, että unionin kansalaiset otetaan paremmin huomioon.

Unionilla on nyt kunnianhimoinen tehtävä: sen on oltava aktiivinen toimija kansainvälisessä politiikassa. Ei pidä ainoastaan vahvistaa ihmisoikeuksia, on myös toimittava käytännössä niiden puolustamiseksi. Unionin on puututtava kansainvälisiin kriiseihin, jotka nykyään jätetään yksittäisille jäsenvaltioille, Yhdysvalloille sekä toimintarajoitusten vaivaamalle YK:lle. Meidän on ennakoitava tulevaisuuden tapahtumia, emmekä voi kohdata tällaisia arkaluontoisia tilanteita valmistautumattomina ja jakautuneina, kuten teimme Kosovon tapauksessa.

Energiakysymys on kiireellinen, ja unioni työskentelee sen parissa. Meidän on hylättävä kaikki näennäisesti ympäristöystävälliset lähestymistavat ja etsittävä yhteisiä ratkaisuja energiakriisin ja -kehityksen pääasiallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Jäsenvaltioiden, tai sellaisten yhtiöiden, joiden kautta ne toimivat, on mielestämme jatkossakin omistettava jakeluverkot, koska kaikki muu voidaan yksityistää, mutta ei kansalaisten ja jäsenvaltioiden turvallisuutta. Kaikki muut vaihtoehdot veisivät Euroopalta itsenäisyyden ja omavaraisuuden. Meidän on tutkittava keinoja, joilla ydinenergian ja vaihtoehtoisen energian pulma voidaan ratkaista. On aika tehdä päätöksiä pelkän puhumisen sijaan.

Vaikka Internet ja kyvyttömyys alusta lähtien asettaa sitä koskevia rajoituksia ovat parantaneet yhteiskuntiemme vapautta, ne ovat myös altistaneet jokaisen rajoittamattomalle terrorismille, joka myös salaustekniikoiden ansiosta yhä voimakkaammin uhkaa demokratiaa ja jokaisen henkilökohtaista vapautta.

Eurooppa, jonka muodostavat palvelut, talous ja vapaat markkinat, joiden on oltava selkeiden ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen sääntelemät, ei voi jättää puolustamatta sellaista perusarvoa kuin lasten oikeus koskemattomuuden. Internetin mahdollistaman pedofilian yleistyminen ja hiljattain julkaistut tiedot, joiden mukaan 52 prosenttia pedofiilisistä Internet-sivustoista sijaitsee Euroopassa, ovat merkki siitä, että jäsenvaltioiden lainsäädännöt on yhdenmukaistettava. Näin koko unioniin saadaan nopeat ja varmat oikeudenkäynnit, asianmukaista ehkäisevää toimintaa sekä lainsäädäntö, joka asettaa levittäjät vastuuseen ja mahdollistaa laittomien sivustojen sulkemisen kautta koko unionin. Tarvitaan eurooppalainen keskus, joka auttaa perheitä, opettajia, poliisivoimia ja oikeuslaitoksia välittämään tietoa, jota tarvitaan tämän kauhean rikoksen estämiseen ja siihen syyllistyneiden rankaisemiseen.

Arvoisat puhemies ja pääministeri, jos epäonnistumme tämän kriisin välittömässä selvittämisessä, viemme Euroopalta sen tulevaisuuden, koska jos lasten koskemattomuutta ei kunnioiteta, Euroopallamme ei ole tulevaisuutta.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämä mahdollisuus tutustua arvoisaan pääministeriin on hyvin tervetullut erityisesti siksi, että hän on yleensä naisjoukon ympäröimä - joista toiset, kuten Cecilian, olemme tunteneet jo aikoja, ja toiset, kuten Margot, ovat olleet täällä jo jonkin aikaa. Naisten rooli pääministerin johtamassa hallituksessa ja hänen maassaan on jotakin, jota haluaisin korostaa erityisesti siksi, että ei ole kyse ainoastaan sukupuolesta, vaan myös laadusta, ja tämä on yksi syy siihen, että toivotamme hänet ilolla tervetulleeksi.

Arvoisa puhemies, Euroopan unionin tehtävä on tulevaisuudessa hillitä ilmastonmuutosta sen kaikilla ilmenemisaloilla: ympäristössä, taloudessa ja yhteiskunnassa. Meidän on hinnalla millä hyvänsä pystyttävä kääntämään ilmaston lämpenemiskehitys ja samalla käytettävä tilaisuutta hyväksemme siirtyäksemme kestävään talouteen sekä saavuttaaksemme kestävällä pohjalla olevan työelämän ja kilpailukyvyn.

Vuosia sitten Euroopan yhteisön tavoite oli estää sota ja sitten Berliinin muurin murtumisen kautta yhdentää Eurooppa. Meidän on kyettävä ottamaan aito johtoasema tärkeimpien ympäristöhaasteiden osalta. Emme ajattele näin siksi, että olisimme yhden asian ihmisiä tai vihreitä, vaan siksi, että näemme tämän todellisuuden ilman harhakuvia ja ilman ideologisia silmälaseja.

Olemme vakuuttuneita siitä, että taloudellinen järjestelmä, demokraattinen tasapaino ja kyky saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja hallita siirtolaisuuden aiheuttamia ongelmia ovat kaikki liitoksissa niukkojen resurssien ja ilmastonmuutoksen hallintaan. Euroopan on selvästi otettava johtoasema tässä asiassa.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, hänen kommenttinsa siitä, että olisi uudelleen keskusteltava siitä, mitä on järkevää rahoittaa ja hoitaa Euroopan ja mitä jäsenvaltioiden tasolla, kuulostaa mielestämme täysin toisarvoiselta, ja toivomme, että tämä voidaan välttää.

Euroopan unionin talousarvio vastaa tällä hetkellä yhtä prosenttia jäsenvaltioiden BKT:sta, ja tuloksena on, että mitään pääministerin mainitsemista asioista, tai ainakaan yli puolta niistä, ei voida saavuttaa, ellei unionille saada asianmukaista talousarviota. Toivoakseni väliarvioinnissa – jossa puheenjohtajavaltiolla on uskoakseni tärkeä tehtävä ottaen huomioon, että tämän ja ensi vuoden välillä meidän on päätettävä myös seuraavista rahoitusnäkymistä – hänen valtionsa ei hidasta etenemistä kuten aiemmin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, odotamme, että kunniakas Ruotsi ottaa myönteisen roolin tärkeän energiapaketin osalta, ja lopettaa sitoumuksiensa pienentämisen, millä se on myös näyttänyt huonoa esimerkkiä muille jäsenmaille.

Lopuksi vapaakaupasta. Emme ole protektionisteja, mutta olisi todella lyhytnäköistä ja melko ideologista ajatella, että vapaakauppa on vastaus kaikkeen, kun tiedämme, että ilman ympäristöä suojelevia sääntöjä ja sosiaalisia sääntöjä se ei ole mahdollista.

Turkkia koskevasta kysymyksestä olemme täysin samaa mieltä. Papadopouloksen karsiutuminen Kyproksella on mielestämme ilouutinen. Arvoisa puhemies, miksi emme ottaisi uudelleen käsittelyyn kysymystä Euroopan parlamentin toimipaikasta?

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, pääministeri ja eurooppaministeri, jos Ruotsin kokemus on meille arvokasta eurooppalaisen politiikan ollessa kyseessä, se on arvokasta juuri sosiaalialalla ja siinä, mitä voimme oppia Laval-Vaxholm-tapauksesta, jonka valitettavasti päätitte jättää huomioimatta puheessanne.

Sallikaa minun käydä tosiseikat nopeasti läpi. Ruotsalaiset ammattiliitot ryhtyivät työtaistelutoimenpiteeseen pakottaakseen latvialaisen yhtiön noudattamaan Ruotsissa ruotsalaista työlainsäädäntöä. Mitä muutakaan voidaan olettaa, saattaisi joku ajatella, ellei ole kyseessä niin kutsutun alkuperämaaperiaatteen, joka tunnetaan myös sosiaalisen polkumyynnin nimellä, kannattaja. Latvialainen yritys joka tapauksessa vastusti ammattiliittojen vaatimuksia EU:n lainsäädännön nojalla. Kiista vietiin oikeuden eteen ja toimitettiin käsiteltäväksi korkeimpaan EU:n lainsäädännön tuntemaan tuomioistuimeen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, joka tulkitsee perustamissopimuksia ja vakiinnuttaa oikeuskäytännön, kuten tiedämme.

Viime vuoden joulukuun 18. päivänä yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion yrityksen hyväksi ja ammattiliittoja vastaan. Tuomioistuimen tuomiossa sanotaan, ja tämä on suora lainaus, että ”pääasiassa on todettava, että […] ammattiliittojen oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin […] voi johtaa siihen, että näiden yritysten on vähemmän houkuttelevaa tehdä rakennustöitä Ruotsin alueella tai se on jopa vaikeampaa, ja sitä on tästä syytä pidettävä […] palvelujen tarjoamisen vapautta koskevana rajoituksena.” Tulevaisuudessa vastaavissa tilanteissa ruotsalaisten ammattiliittojen on rajoitettava vaatimuksensa koskemaan, tämä on taas suora lainaus, ”vähimmäissuojaa”, jonka yhteisön lainsäädäntö sallii, jotta ei rikottaisi perustamissopimuksen 49 artiklaa, joka takaa vapauden tarjota palveluita.

Tätä ei voi hyväksyä, ja tämän vuoksi ryhmäni kiireesti kehottaa Euroopan parlamenttia keskustelemaan tapauksesta ja sen valtavista vaikutuksista: millaista poliittista jälkiseurantaa tämä tuomio kaipaa? Sillä välin olisimme kiinnostuneet kuulemaan teidän ajatuksianne tästä tapauksesta, arvoisa pääministeri.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisat puhemies ja pääministeri. Vastaus Ranskan ja Alankomaiden EU:n perustuslaista järjestämien kansanäänestysten tuloksiin on esimerkki epädemokraattisista suuntauksista eurooppalaisessa politiikassa. Poliittinen eliitti on kiinnostunut kuuntelemaan ihmisiä ja kunnioittamaan kansan tahtoa vain, jos alamaiset huomaavaisesti ja tottelevaisesti sanovat ”kyllä” EU:n muuttamiselle liittovaltion suuntaan.

Lissabonin sopimusta koskevien keskustelujen yhteydessä pääministeri Reinfeldtin olisi pitänyt toimia demokratian lähettilään tavoin ja julistaa, että kansanäänestysten tulokset itse asiassa tarkoittivat, että sopimus oli epäonnistunut.

Lisäksi Reinfeldt olisi voinut vaatia enemmän hallitusten väliseen yhteistyöhön perustuvaa sopimusta, perustella joustavaa yhdentymistä, vaatia vapautusta eurosta ja pyytää Strasbourgiin siirtymisen lopettamista. Hän ei tehnyt mitään näistä.

Eli mitä tapahtuu Ruotsin puheenjohtajuuskauden aikana vuonna 2009? Pääteeman olisi pitänyt olla EU:n yhteistyön tehostaminen, uudistaminen ja uudenaikaistaminen. Fredrik Reinfeldtin olisi siten pitänyt ilmoittaa, että Ruotsi aikoo asettaa etusijalle maatalouspolitiikan uudistamisen ja vaatia loppua Euroopan parlamentin matkustussirkukselle.

Sen sijaan, että Ruotsin hallitus pyrkisi kevyempään ja voimakkaampaan unioniin, sillä näyttää olevan tähtäimessään laveampi ja kaikkeen sekaantuva EU. Ruotsissa kritiikki lisääntyvää EU:n liittovaltioistumista kohtaan on kansan parissa laajaa, mutta poliittisen eliitin parissa se on käytännössä olematonta. Onkin perusteltua kysyä, kuinka hyvin vaaleilla valitut edustajamme todella edustavat kansaa.

Lopuksi haluaisin tarjota Fredrik Reinfeldtille kunnon pullollisen Elsassin viiniä, jos hän voi mainita yhdenkin esimerkin laista, joka olisi voitu säätää hylätyn EU:n perustuslain puitteissa, mutta jota ei voida säätää tarkistetun version puitteissa. Otatteko haasteen vastaan, Fredrik Reinfeldt?

  Jean-Marie Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Ranskan petos on täydellinen. Häpeän kongressi kokoontui Versailles'hin helmikuun neljäntenä hyväksymään perustuslain tarkistukset, jotka tarvittiin niin kutsutun perustuslaillisen sopimuksen hyväksymiseksi.

Versailles’sta on muodostunut ensisijainen paikka Ranskan itsenäisyydestä luopumiselle, kun pidetään mielessä, että Saksan valtakunta julistettiin siellä.

Irlanti puhuu tosiasiallisesti niiden 26 jäsenvaltion puolesta, joissa ei nyt järjestetä kansanäänestystä, ja joissa miljoonat äänestivät vuonna 2005 ”ei” eurooppalaiselle supervaltiolle.

Kun ihmisiltä viedään heidän lainmukainen oikeutensa ilmaista mielipiteensä tulevaisuudesta, he kostavat. Älkää huoliko, hyvät naiset ja herrat, he kostavat, ja millainen kosto se onkaan ensi vuoden eurooppalaisissa vaaleissa.

Jos totta puhutaan, monet eurooppalaiset johtajat tiesivät, että tämä huonosti naamioitu perustuslaki hylättäisiin heidän maissaan. Nicolas Sarkozy myönsi tämän avoimesti parlamentin puheenjohtajakokoukselle ja viittasi erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukseen. Hän on nimittänyt itse itsensä tämän törkeän huijauksen sovittelijaksi. Hän oli itse asiassa viimeinen, joka sai tämän toisen perustuslakiversion hyväksytyksi parlamentissa, mutta mitäpä eräät eivät tekisi kerätäkseen huomiota itselleen ja näyttääkseen siltä, että heillä on kaikki langat käsissään.

Maineikkaat ja muinaiset kansakunnat heitetään siten syrjään tehden tilaa konstruktiiviselle utopialle, joka alistaa ne, sitoen kädet ja jalat, globalisaation ja kahlitsemattoman liberalismin kauhistuttaville seurauksille: joukkosiirtolaisuudelle, turvattomuudelle, taloudelliselle tuholle, yhteiskunnalliselle kriisille ja moraaliselle ja kulttuuriselle rappiolle.

Euroopan tulevaisuus ei ole tässä totalitaarisessa supervaltiossa, kuten voimme nähdä Kosovossa, jonka pitäisi toimia esimerkkinä, vaan vapaasti toteutetussa Euroopan kansakuntien ja kansojen, mukaan lukien slaavilaisten kansakuntien, välisessä yhteistyössä.

Selvää kuitenkin on, että kaksi kansaa, molemmat unionin perustajajäseniä, ilmaisivat kantansa kansanäänestyksessä ja selkeästi vastustivat ehdotettua perustuslakia. Koska perustuslaki on siten laiton, kaikki siitä seuraava on laitonta, ja ketään ei voida pakottaa noudattamaan sen määräyksiä.

Kansallinen vastarinta on siten oikeutettu: kaikkien kansalaisten oikeus ja isänmaallisten velvollisuus. Caveant consules!

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, toivotan pääministerin tervetulleeksi tänne. Täällä minä teen työtäni. Tämä on dynaaminen paikka. Täällä muotoillaan politiikkoja, joilla on suora vaikutus ruotsalaiseen yhteiskuntaan sekä myös muihin eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Se tapahtuu täällä – ei siksi, että kansalaiset pyritään sulkemaan poliittisen prosessin ulkopuolelle, vaan koska nämä ovat asioita, joista voidaan päättää vain, jos valtiot toimivat yhdessä. Kansallisvaltio ei ole enää asianmukainen ympäristö moniin aikamme haasteisiin vastaamiseen.

Niiden meistä, jotka olemme Ruotsista, joka on kuitenkin suhteellisen tuore jäsenvaltio, olisi ehkä hyvä muistaa, että monet niistä haasteista, joita kohtaamme, eivät johdu EU:sta, vaan lankeavat Euroopan unionin ratkaistaviksi, koska se on osoittautunut menestyksekkääksi aikamme haasteisiin vastaamisessa.

Näihin sisältyy Kosovo. Näihin sisältyy ilmastokysymys, jonka osalta Ruotsi on osoittanut, kuinka kehitystä voidaan käyttää sääntelyn sijaan yhteiskuntamme etujen ajamiseksi. Näihin sisältyvät kilpailukykyä sekä rikollisuuden- ja terrorisminvastaista taistelua koskevat kysymykset. Nämä ovat ongelmia ja aloja, joita voimme käsitellä ainoastaan toimimalla yhdessä. Ne ovat ongelmia ja haasteita, jotka lankeavat meille meidän menestyksemme vuoksi.

Siksi pääministeri teki mielestäni oikein korostaessaan erästä seikkaa – jonka mielestäni pitäisi olla Euroopan unionin johtava idea tulevina vuosina – nimittäin avoimuutta. Avoimuutta meitä ympäröivää maailmaa kohtaan. Avoimuus maailmalle mahdollistaa sen, että voimme auttaa muokkaamaan kansainvälistä järjestelmää sellaisilla arvoilla kuin demokratia ja vapaus sekä laajentaessamme omaa yhteisöämme että osallistuessamme kansainvälisiin vapaakauppaneuvotteluihin ja moneen muuhun.

Jäsenvaltioiden välisen avoimuuden osalta on mielestäni tärkeätä painottaa, että ne, jotka vastustavat avoimuutta, vastustavat myös ihmisten vapaata liikkuvuutta ja vapaita mahdollisuuksia. Syrjintää tapahtuu juuri tässä kohdin. Avoimuus on hyvä eurooppalainen idea, ja jos saamme toteutettua sen, varmistamme myös, että kansalaisemme tunnistavat, että tämä todellakin on kansalaisten unioni. Tämä on haaste Ruotsin puheenjohtajuuskaudelle ja tälle parlamentille ja sen poliittisille ryhmille.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, kuten kaikki muutkin, haluaisin kiittää pääministeri Reinfeldtia hänen läsnäolostaan täällä.

Ensimmäinen kysymykseni koskee Itämeren kaasuputken ympäristöselvitystä. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, ja parlamentti teki hiljattain sitä koskevan tutkimuksen, johon osallistui useita valiokuntia. Ruotsi oli ensimmäinen valtio, joka toimitti arvioinnin ympäristövaikutuksista. Tämä on yksi tärkeimmistä ympäristökysymyksistä sekä Ruotsille että EU:lle. Vaatiiko Ruotsi vielä toista vaihtoehtoa, jossa putki vedettäisiin maata pitkin ja josta täytyy tehdä uusi ympäristövaikutusten arviointi?

Putken toimittajat vakuuttavat meille parlamentissa, että tämä olisi liian kallista. Mutta sekä pääministeri että minä olemme kotoisin Tukholmasta, missä infrastruktuuri- ja investointikulut ovat käytännössä kaksinkertaistuneet. En voi uskoa, että 10–15 prosentin korotus on hyväksyttävä perustelu vastaväitteelle. Ympäristö on tärkeämpi.

Toinen kysymykseni koskee rypälepommeja ja vastaavia, joista keskustellaan nyt osana Oslon prosessia ja Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa ja joita käsiteltiin viime viikolla myös Ruotsin parlamentissa – tämä on myös tärkeä aihe. Useat järjestöt Ruotsissa, kuten Amnesty International, kirkkojen diakoniajärjestö, Punainen risti, UNICEF, Svenska Freds -rauhanjärjestö ja Ruotsin YK-liitto, ovat lähettäneet minulle kirjeitä ja vaatineet, että Bombkapsel 90 (BK90), jota käytetään ruotsalaisissa JAS-lentokoneissa, olisi luokiteltava rypälepommiksi ja sisällytettävä kansainväliseen kieltoon. Mikä on hallituksen kanta JAS-koneissa käytettyyn pommiin? Pitääkö pääministeri BK90-pommia rypälepommina vai ei? Aikooko pääministeri toimia jatkuvassa Oslon prosessissa?

Lopuksi haluaisin tietää, milloin pääministeri aikoo toimia jaksottaisen Strasbourgiin muuttamisemme lopettamiseksi, jonka puolesta eurooppaministeri Malmström keräsi miljoona nimeä ja allekirjoitusta. Eikö parlamentin itsensä kuuluisi päättää kokoontumispaikastaan neuvoston sijaan? Haluaisin myös sydämellisesti kiittää huomiosta, jonka teitte Turkin osalta. Lopuksi saanen sanoa, että kun palaatte ensi vuonna Ruotsin puheenjohtajakauden puitteissa, pääministeri ja muut hallituksen jäsenet ovat tervetulleita takaisin, usein!

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa pääministeri, se tosiasia, että Ruotsi sai uuden hallituksen syksyllä 2006, ei jäänyt huomaamatta, mitä tulee Euroopan unioniin sitoutumiseen. Haluankin kiittää pääministeriä ja eurooppaministeriä heidän selkeästä pyrkimyksestään tehdä Ruotsista aktiivisempi toimija unionissa ja löytää sen oma paikka Euroopan yhdentymisen ytimessä, kuten pääministeri sanoi.

Silti Ruotsi pysyy euron ulkopuolella, ja tämä tulee kalliiksi meille ruotsalaisille sekä taloudellisesti että varsinkin poliittisesti. Loppujen lopuksi, arvoisa pääministeri, kysymys on solidaarisuudesta. Kysymykseni onkin: milloin Ruotsista tulee unionin täysimääräinen jäsen. Miltä aikataulu näyttää, arvoisa pääministeri? Tämä on varsin arka aihe kotona Ruotsissa.

Olemme nyt Strasbourgissa, kauniissa ja viehättävässä kaupungissa, jonka historia muistuttaa mieliin sodan kauhut. Tämän lisäksi tiedämme, että miljoonat kaltaisemme kansalaiset ovat sitä mieltä, että tämä Brysselin ja Strasbourgin välinen matkustaminen ei ole paras tapa huolehtia ympäristöstämme ja käyttää varojamme. Harras anomus: eikö Ruotsin hallituksen olisi mahdollista puheenjohtajuuskautensa aikana uskaltautua tekemään aloitetta, jolla tämä edestakaisen matkustaminen saataisiin loppumaan?

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Arvoisa pääministeri, sekä te että me odotamme Euroopan tulevaisuudelta paljon. Aikanaan Robert Schuman toivoi voivansa yhdistää eurooppalaiset eri konfliktien aiheuttaman, vuosisatoja kestäneen erossa olon jälkeen. Hän ymmärsi, että ymmärtääksemme minne olemme menossa, on tärkeätä tietää, mistä olemme tulleet. Arvoisa pääministeri, ymmärrättekö, että Euroopan unioni ei ole selvittänyt epädemokraattista ja totalitaarista menneisyyttään? Selvä esimerkki tästä on viime vuonna tehty EU:n puitepäätös, joka koskee taistelua rasismia ja muukalaisvihaa vastaan. Euroopan valtioita kehotetaan antamaan vankeusrangaistuksia natsien rikosten kieltämisestä, mutta vastaavien rikosten, joita tehtiin kommunistihallinnon alaisuudessa, epäoikeutettu kieltäminen tai niiden ihannointi tarkoituksenmukaisesti jätetään huomiotta. Euroopan unionin ei pitäisi sallia tätä. Millaisen kuvan tämä antaa miljoonille itäeurooppalaisille, mukaan lukien uusien jäsenvaltioiden kansalaisille, joita kidutettiin Stalinin keskitysleireissä? Kehotan teitä vakavasti pohtimaan tätä ja edistämään ratkaisua tähän ongelmaan Euroopan tulevaisuuden ja oikeuden nimissä. Kiitos.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, ruotsalaista päivää jatkaa nyt seuraava henkilö, joka haluaa lopettaa Strasbourgissa käymisen. Haluan myös kansanäänestyksen perussopimuksesta.

Huomasin pukeneeni tänä aamuna yhden vihreän ja yhden mustan sukan. Ehkäpä tämä symbolisoi sitä, että meidän olisi saavutettava täällä jonkinlainen uusi liitto niiden ryhmittymien välille, jotka eroavat perinteisistä ryhmistä. Jos saatte minulta vihreän sukan, Fredrik, teidän on luultavasti ryhdyttävä kunnianhimoisemmaksi energian säästämisen ja uusiutuvien energialähteiden osalta. Toin mukanani esimerkin. Tämä lamppu on LED-lamppu. Sen paikoilleen ruuvaaminen kestää 12 sekuntia. Uuden ydinvoimalan rakentaminen kestää 12 vuotta. Kumpi on helpompi ja nopeampi tapa ratkaista ilmasto-ongelmat?

Ajattelin myös, että meillä on kasvuun liittyviä ongelmia, joista on päästävä yhteisymmärrykseen. Nykyään tuomme historiallisia määriä tuotteita, jotka aiheuttavat päästöjä muissa maissa. Meidän on pidettävä tämä mielessämme työskennellessämme ilmastokysymyksen parissa. Sitten palaamme kauppaan. Liiketoimintaa suojeleva protektionismi on väärin. Mutta protektionismi, jolla suojellaan ympäristöä ja ihmisoikeuksia, on poliitikkojen velvollisuus ja vastuu vapailla markkinoilla. Muuten ihmiset muuttuvat markkinoiden välineiksi sen sijaan, että markkinat olisivat ihmisten väline.

Paras tapa, jolla te voitte todistaa, että kansalaiset todella voivat osallistua unionin tulevaisuudesta päättämiseen, on sallia kansan ilmaista ajatuksensa kansanäänestyksessä.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa Ruotsin pääministerin tervetulleeksi parlamenttiin ja tähän keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta. Tämä on tärkeä keskustelu, joka vaikuttaa 493 miljoonaan ihmiseen. Keskustelu pitää siksi käydä, ja päätöksiä ei pidä tehdä ainoastaan parlamentissa, vaan myös kansalaisten keskuudessa. Jotta kansalaiset voivat sitoutua keskusteluun, heidän on voitava myös vaikuttaa tulevaisuuteensa. Ilman osallistumista ja mahdollisuutta vaikuttaa ei ole myöskään sitoutumista. Miten saamme kansalaiset siis osallistumaan? Vastaus on itsestään selvä: kysymällä heiltä tulevaisuudesta ja kuuntelemalla heidän vastauksiaan. Siksi kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta on tarpeen, jos olemme tosissamme Euroopan kansalaisten suhteen. Liian suuren osan EU:n lainsäädännöstä luovat nykyään nimettömät viranhaltijat, joihin vaikuttavat asiantuntijat ja edunvalvontaryhmät, joissa kansalaisten ääni ei pääse kuuluviin. Nyt on aika päästää kansalaisten äänet kuuluviin.

Pääministeri ei maininnut Vaxholm-tuomiota lainkaan. Se on saanut suuren määrän huomiota, ei ainoastaan Ruotsissa, vaan myös monissa muissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämä on luonnollista, koska se ei ole ainoastaan kuolinisku ruotsalaiselle mallille, vaan hyökkäys palkansaajia ja ammattiliittojen asemaa kohtaan kautta Euroopan. Tuomio on kutsu vähentää työntekijöiden palkkoja alimmalle sallitulle tasolle. Mikään maa ei saa asettaa vähimmäissuojaa parempia ehtoja työntekijöille. Tuloksena on kahden kerroksen työmarkkinat. Harvat edut ovat vain kotimaisten palkansaajien ulottuvilla, ja ulkomaisiin palkansaajiin pätevät eri säännöt. Tämä johtaa palkkojen ja työolosuhteiden polkumyyntiin ja syrjintään.

Ruotsi voi saada aikaan muutoksen tässä asiassa. Ruotsi voi puolustaa palkansaajien oikeuksia ja sosiaalista Eurooppaa vaatimalla Lissabonin sopimukseen poikkeuksia työehtosopimusten osalta. Ruotsi voi asettua johtoon ja saada muut seuraamaan.

Yhteenvetona haluan muistuttaa Ruotsin pääministeriä toisesta niistä aiheista, jotka olivat Ruotsille tärkeimmät ennen EU:n jäsenyyttä. Yksi tärkeimmistä painopistealueista oli yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvät kysymykset. Mitä on tapahtunut? Haluaako Ruotsi jatkossa näyttää mallia yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevissa kysymyksissä? Tämä kysymys on osa tulevaisuutta koskevaa keskustelua. Ilman naisia Euroopalla ei tulevaisuutta.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopalla on selvästi tulevaisuus ainoastaan kansojensa kautta, koska ne antavat unionille sisällön ja voiman. Jos sen kansat sulautetaan, niiltä riistetään vastuu itsestään ja ne jaetaan tai rikotaan pieniksi ruhtinaskunniksi, joilla ei ole mitään poliittista ulottuvuutta – tietenkin Yhdysvaltojen imperialistisen politiikan mukaisesti, kuten olemme juuri nähneet tapahtuvan Kosovossa, missä viimeisimmät kauhistuttavat tapahtumat aiheuttavat uhkan tulevaisuudelle – lyhyesti sanottuna, jos Eurooppa antautuu maattomalle tekniselle järjestelmälle, joka alistaa Euroopan globalisaation ja valtakunnan oikuille, alan todella pelätä tulevaisuutemme puolesta.

Kaikki puhuu sen puolesta, että tämä kone, jota me häpeäksemme kutsumme Euroopan unioniksi, ei ainoastaan toimi ilman ihmisiä, vaan itse asiassa heitä vastaan. Tästä todistaa myös Ranskassa vuonna 2005 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen hämmästyttävä kieltäminen, jota auttoi ja edisti mitäänsanomaton presidenttimme Nicolas Sarkozy. Ranskalaiset tuntevat tulleensa petetyiksi ja ovat luopuneet kaikesta toivosta tässä yleisessä rytäkässä, joka kieltää sekä menneen että tulevan.

Eurooppa löytää pelastuksen vain, jos ihmiset ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä ja jos jäsenvaltiot ovat vapaat toteuttamaan omia politiikkojaan ja yhdistämään voimansa tarvittaessa, jos emme usko valhetta demokratiasta, jolla ei ole enää mitään tekemistä demoksen tai kratoksen kanssa, lyhyesti sanottuna, jos jäsenvaltiot ja kansat julistautuvat uudelleen itsenäisiksi. Muuten kaunis idea Euroopasta ajautuu haaksirikkoon, ja me ajaudumme yhä kauemmas ja kauemmas historian rannoilta.

  László Tőkés (NI). – (HU) Arvoisat puhemies ja pääministeri, uuteen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyssä perusoikeuskirjan johdannossa todetaan, että Euroopan kansat ovat päättäneet jakaa rauhanomaisen tulevaisuuden, joka perustuu yhteisille arvoille. Saharov-palkinnon voittaja Salih Mahmoud Osman sanoi kuitenkin viime joulukuussa Euroopan parlamentin täysistunossa, että ilman oikeudenmukaisuutta ei ole rauhaa.

Epäoikeudenmukaiset rauhan takaavat järjestelmät johtavat ennemmin tai myöhemmin sotaan ja kaatuvat. Viimeisin sota Balkanilla ja entisen Jugoslavian hajoaminen ovat tästä erinomainen esimerkki. Sovinto on lähes mahdoton saavuttaa, ellei uutta, oikeudenmukaista järjestelmää saada tilalle.

Euroopan on tultava sinuiksi myös kommunistisen menneisyytensä kanssa. Kommunismin huonosta perinnöstä eroon pääseminen on edellytys Euroopan rauhanomaiselle tulevaisuudelle. Kommunismi ansaitsee yhtäläisen tuomion kuin natsismi. Maanosamme ei näe rauhaa tai oikeusvaltiota, eikä turvallisuutta tai vakautta, ellei legitiimiä oikeutta sovelleta kaikkiin asioihin. Tätä samaa oikeutta sovelletaan myös ratkaistaessa etnisten vähemmistöjen tilanne.

  Giles Chichester (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivotan ilolla pääministerin tervetulleeksi tänään. Hänen historiallinen voittonsa Ruotsin parlamenttivaaleissa oli henkilökohtainen saavutus. Onnittelen häntä myös keskusta-oikeiston yhdistämisestä ja sosiaalidemokraattien vallan voittamisesta ja toivotan onnea hänelle ja hallitukselleen.

Keskustelemme tänään Euroopan tulevaisuudesta viikolla, jolla tämä parlamentti äänestää Lissabonin sopimusta tukevasta mietinnöstä. Haluan tehdä erittäin selväksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiiviset parlamentin jäsenet äänestävät mietintöä vastaan, koska vastustamme periaatteellisesti tätä sopimusta. Emme hyväksy myöskään prosessia, jolla siitä sovittiin, sekä sitä tosiasiaa, että se on pelkkä kopio perustuslaista, jonka kaksi unionin perustajajäsentä hylkäsi kansanäänestyksellä.

Tämä sopimus vie Euroopan väärään suuntaan. Sillä siirretään EU:lle merkittävästi uutta toimivaltaa, josta osa on aloilla, jotka ovat kansallisen edun kannalta äärimmäisen tärkeitä. Puolueellani on erilainen näkemys Euroopan tulevaisuudesta. Siinä Eurooppa on avoimempi, dynaamisempi ja seurattavampi sekä hajautetumpi, epäyhtenäisempi ja joustavampi.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti käsittelee parhaillaan sopimusta. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset olivat tietenkin toivoneet saavansa sanoa mielipiteensä kansanäänestyksessä. Mutta hallituksemme perui häpeällisesti julkisen lupauksensa järjestää kansanäänestys.

Puolueeni jatkaa, täällä ja kotimaassamme, ahkeraa kampanjointia sen puolesta, että kansalaiset saisivat ilmaista mielipiteensä kansanäänestyksessä. Ilman laajaa yleistä kannatusta Euroopan unionilla ei ole yleisön tukea toiminnalleen. Sen on päästävä irti toimielimiin liittyvästä pakkomielteestään. Ollakseen valmis 2000-luvulle EU:n on keskityttävä esimerkiksi ympäristöön, taloudelliseen kilpailukykyyn ja maailmanlaajuiseen köyhyyteen näyttääkseen, että se on yleisen kannatuksen arvoinen. Nämä ovat niitä asioita, joista tulevaisuuden Euroopan pitäisi koostua.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Arvoisa ministeri, hyvät naiset ja herrat, EU on juuri saanut päätökseen erittäin menestyksellisen vuoden. EU laajeni Romaniaan ja Bulgariaan, Schengen-alueeseen liittyi yhdeksän uutta maata, euro-alueeseen liittyi kolme uutta valtiota, ja euro on alkanut hiljalleen korvata dollarin kansainvälisenä valuuttana ympäri maailman. EU ja sen 500 miljoonaa kansalaista ja kuluttajaa alkavat sanella yhä merkittävämmissä määrin maailmanlaajuisia kaupallisia, ympäristöön liittyviä ja teknisiä sääntöjä ja normeja. Huolimatta monien euroskeptikkojen toiveajattelusta Eurooppa pääsi jopa yhteisymmärrykseen uudesta uudistussopimuksesta.

Korostan näitä menestyksiä, koska ne on saavutettu uusien jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen ansiosta, ei niistä huolimatta. Tämän vuoksi olen tyytyväinen pääministerin tulevaisuuden painopistealoihin liittyviin ehdotuksiin. Yhden näistä tulevaisuuden painopistealoista pitäisi olla EU:n laajentuminen Länsi-Balkanin alueille. Tähän vaaditaan kuitenkin seuraavien kahden ennakkoehdon toteutumista: kyseessä olevien maiden on oltava teknisestä näkökulmasta katsottuna valmiit, ja nykyisillä jäsenvaltioilla on oltava rohkeutta. Niiden poliitikoilla on oltava rohkeutta selittää kansalaisilleen, että laajentuminen on ollut menestystarina ja että sen sijaan, että se olisi vähentänyt turvallisuutta, vapautta, demokratiaa ja hyvinvointia, se on lisännyt niitä. Mielestäni meillä on oltava rohkeutta sallia Länsi-Balkanin alueiden liittyminen viisumivapaaseen alueeseen mahdollisimman aikaisin. Miksi meidän, 27 valtion ja 500 kansalaisen yhteisön, pitäisi pelätä Länsi-Balkanin 20 miljoonaa ihmistä?

Minulla on yksi loppuhuomio. Ruotsin puheenjohtajuuskausi on ensi vuonna. Ruotsi työskentelee Ranskan ja Tšekin tasavallan kanssa. Haluaisin pyytää pääministeriä rohkaisemaan tšekkikollegoitaan antamaan Lissabonin sopimuksen Tšekin tasavallan parlamentin ratifioitavaksi mahdollisimman pian. Tšekin tasavallan kansalaisena epäilen, että euroskeptinen hallituksemme ei ole kovin innokas tätä tekemään.

  Lena Ek (ALDE). – (SV) Hyvät kollegat, kokemuksessa ei ole mitään ihmeellistä. Se auttaa tunnistamaan virheen, kun teet sen uudelleen. Tällä kertaa emme saa tehdä virheitä Balkanilla. Tämä on ensimmäinen huomautukseni pääministerin parlamentille osoittamista avaussanoista. Euroopan on puhuttava Kosovossa yhdellä äänellä.

Toinen huomautukseni koskee terrorismia, jota vastaan avoimen yhteiskunnan on taisteltava avoimen yhteiskunnan käytettävissä olevin keinoin ja vahvalla itseluottamuksella antamatta periksi tungetteleville toimenpiteille.

Kolmas ja viimeinen huomautukseni koskee ilmastokysymystä, jonka osalta eurooppalaisen järjestelmän on käsiteltävä ehkä suurin ja vaikein asia lyhyimmässä ajassa, missä meidän on koskaan täytynyt tehdä vastaavia suuria päätöksiä. On olemassa vaara, että asioita viimeisteltäessä Kööpenhaminassa olemme kuin Hans Christian Andersenin sadun kuningas, joka käveli ilman vaatteita kaupungin kaduilla.

Jotta EU:lle tuotetaan tarvitsemaamme lainsäädäntöä, on oltava näyttöä vahvuudesta ja yhteistyöstä ministerineuvoston ja komission välillä, ja ennen kaikkea parlamentin kanssa – jotakin, jolle ei ole esikuvaa EU:n historiassa.

Lopuksi haluan sanoa olevani iloinen nähdessäni tulevaisuuteen suuntautuneen ruotsalaisen hallituksen eurooppalaisen keskustelun ytimessä. Tervetuloa!

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin tulevaisuudelle ovat tärkeimpiä elintason säilymiseen ja yleiseen sekä kansainväliseen turvallisuuteen liittyvät näkyvät tulokset kansalaisten elämässä. Unionin tulevaisuutta eivät määrittele nämä entistä monimutkaisemmat toimielinuudistukset, joista tämä parlamenttikin keskustelee huomenaamulla.

Yksi kokeista, joihin unioni joutuu ja joka on erityisen tärkeä teidän ja minun Itämeren rannalla sijaitseville maillemme, on pohjoiseen kaasuputkeen liittyvä kysymys. Hanke on harvinaisen vaarallinen ympäristölle ja poliittisesti EU:n energiaohjelmien vastainen. Jos haluamme Euroopan, joka tuottaa tuloksia, emme voi sallia tällaisia hankkeita. Tästä seuraakin kysymykseni: mikä on teidän kantanne tämän hankkeen rahoittamiseen eurooppalaisista varoista, joihin Nord Stream -yhtiön edustajat juuri viittasivat?

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, jo yli yhdeksän vuoden ajan minulla on ollut suuri kunnia edustaa Skotlantia täällä parlamentissa, ja tänä aikana olemme keskustelleet monta kertaa Euroopan tulevasta muodosta ja olemme toivottaneet tervetulleeksi kärkijoukkoon 12 uutta jäsenvaltiota. Tämä sisämarkkinoiden ja muiden yhteistyön alojen valtava laajentuminen on hyväksi Skotlannille ja hyväksi Euroopalle kokonaisuutena. Mutta kuluneiden yhdeksän vuoden aikana meidän on täytynyt kärsiä niin kutsutuista kriiseistä, kuten Santerin komission irtisanoutuminen tai perustuslaillisen sopimuksen hylkääminen. Se, että EU:n jäsenyyden monet myönteiset seuraukset on pilattu tällaisilla itseaiheutetuilla ongelmilla, on sääli ja aiheuttaa turhautumista.

Skotlannissa me myös pääsemme eteenpäin. Meillä on uusi hallitus – kansallispuolueen hallitus, joka on euromyönteinen ja jolla on visio Skotlannin uudesta tulevaisuudesta Euroopassa. Arvoisa pääministeri, haluan nähdä skotlantilaiset ministerit neuvostossa teidän ministereidenne vieressä, ei toisessa rivissä. Skotlannilla on paljon annettavaa Euroopan unionille ja sen kehitykselle: rakentava asenne ja rikkaat energiavarat, mainitakseni niisstä kaksi. Odotan sitä päivää, kun Skotlanti toivotetaan tervetulleeksi unioniin itsenäisenä jäsenvaltiona. Uskoakseni tällainen muutos ei olisi ainoastaan eduksi Skotlannille, vaan myös Euroopan tulevaisuudelle.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisat puhemies ja pääministeri, keskustelemme Euroopan tulevaisuudesta, mutta suurin kysymys koskee sitä, kuka tästä tulevaisuudesta päättää.

Jean Monnet’n ajoista lähtien EU:ssa on valitettavasti ollut perinteenä, että unionia rakennetaan ilman eurooppalaisten kansalaisten osallistumista. Suurin harha tähän mennessä on se, että EU:n poliittinen johto esittää ne samat ehdotukset unionin johtamis- ja toimintatavasta, jotka esitettiin perustuslaillisissa sopimusehdotuksissa, jotka on jo hylätty kansanäänestysten korkeiden äänestysprosenttien ja vastustavien äänien ansiosta.

Huomautan, että liberaaliryhmän johtaja sanoo sopimuksen vastustajien haukkuvan hullun lailla. Eli hän tarkoittaa, että ranskalaisten ja hollantilaisten enemmistö haukkuu kuin hullut, kuten tietysti minäkin seisoessani täällä istuntosalissa. Mielestäni puheenjohtajan ei pitäisi sallia tällaisen kielen käyttöä jatkossa.

Ruotsin pääministeri sanoo kotonaan ja täällä parlamentissa, että EU:n talousarvion maataloustukia pitäisi vähentää ja leikata ja että ylikansallisuuteen johtava kehitys pitäisi keskeyttää. Tämä on Ruotsin kansalaisten mielipide. Mutta neuvostossa hänen hallituksensa kannattaa EU:n kehittämistä valtioksi, ja ruotsalaiset Euroopan parlamentin jäsenet puoltavat vastaavasti vallan siirtämistä ruotsin kansalaisilta Brysseliin. Tämä ei ole mikään tulevaisuus.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisat puhemies ja pääministeri, on hieman outoa keskustella Euroopan tulevaisuudesta ilman, että pohditaan kysymystä Euroopan unionin rajoista. Ja silti tämä on oleellisin haaste, jonka kohtaamme. Kerta toisensa jälkeen väistelemme aihetta, ja suuri yleisö on oikeutetusti huolissaan. Ihmiset ovat huolissaan siitä, onko Euroopan unioni vielä eurooppalainen hanke. Sitä se ei enää ole, jos Turkki liittyy. Jos Euroopan unioni itsepäisesti kieltäytyy kuuntelemasta kansan tahtoa, sen demokraattinen perusta katoaa hitaasti mutta varmasti.

Arvoisa pääministeri, te varoitatte rakentamasta muuria Turkkia vastaan. Mutta tästä ei ole kysymys. Hienot sanat eivät huiputa ketään Euroopassa. Kööpenhaminan kriteerejä on noudatettava, myös Turkin, mutta näin ei selvästikään ole tapahtunut. Joten oli aika keskeyttää neuvottelut. Tässä vain yksinkertaisesti pitäytydytään sovitussa.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisat puhemies ja pääministeri, viittasitte Euroopan unioniin globaalina toimijana, erityisesti sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Emme voi muuta kuin kannattaa tätä näkemystä, ja onnittelisin teitä, arvoisa pääministeri, selvän ja päättäväisen kannan ottamisesta Valko-Venäjän, Euroopan viimeisen diktatuurin, osalta. Jos haluamme vaikuttaa demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta Afrikassa ja Aasiassa, meidän on ensin selvitettävä nämä ongelmat lähellämme, unionin omilla kotiportailla.

Tässä yhteydessä haluaisin myös onnitella teitä sen johdosta, että olette ottaneet selkeän kannan EU:n laajentumiseen. Mielessäni on Valko-Venäjän naapuri Ukraina, jossa käydään taistelua siitä, muodostuuko maasta demokratia, joka kehittyy normaalisti, sujuvasti ja demokraattisesti, sekä meidän että Ukrainan kansan eduksi. Avautuminen Ukrainaa kohti on hyvin tärkeätä pitäen silmällä sen jäsenyyttä Euroopan unionissa.

Lopuksi haluaisin onnitella teitä, arvoisa pääministeri, erittäin vahvasta Itämeren, kahdeksan jäsenvaltion reunustaman pienen meren, suojeluun liittyvästä kannanotostanne. Itämeri on käytännössä EU:n sisäinen meri, ja maailmassa yksikään meri ei kohtaa vastaavan suuruisia ympäristöuhkia.

Puhuitte myös energiakysymyksistä ja ilmastonmuutosta torjuvista toimista Ruotsin puheenjohtajuuskauden painopistealueena. Kannatamme täysin tätä sitoumusta, joka on yhteiskuntamme tehtävä ja velvollisuus. Mutta minulla on sellainen mielikuva, että tässä asiassa puhumme enemmän kuin teemme.

Talousarvion väliarviointi toimitetaan Ruotsin puheenjohtajuuskauden aikana. Ellemme muuta talousarviotamme siten, että meillä on varaa toimia ilmastonmuutosta vastaan jotensakin vastuullisesti ja ottaa käyttöön vähähiilisiä teknologioita laajassa mielessä ymmärrettynä, emme todellakaan pääse sanoja pidemmälle ja epäonnistumme päätehtävämme täyttämisessä.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies. Tervetuloa Fredrik Reinfeldt. Puhuitte hyvin viisaasti sopimuksesta, laajentumisesta ja ilmastosta. Keskityn johonkin, mitä ette maininnut.

Jacques Delors sanoi kerran, että sisämarkkinat eivät ikinä onnistuisi ilman vankkaa sosiaalista ulottuvuutta. Hän oli ehdottoman oikeassa. Joten olin hieman yllättynyt siitä, että käsittelitte sosiaalista EU:ta ja näitte sen kansallisten järjestelmien ja EU:n sääntöjen välisenä ristiriitana.

Mielestäni se pitää nähdä toisinpäin. Meillä on yhteiset työmarkkinat. Meidän on siksi täydennettävä kansallista työlainsäädäntöämme ja -järjestelmiä, muuten tämä ei toimi. Jos pysytte tässä näkökannassa, haluaisin esittää muutaman esimerkin. Onko ongelmana työntekijöiden lähettämisestä annettu direktiivi? Onko ongelmana ostotarjouksista annettu direktiivi vai jokin työmarkkinaosapuolten Euroopan tasolla tekemistä sopimuksista? Osa-aikatyötä koskeva direktiivi? Vanhempainvapaata koskeva direktiivi?

Voimme ottaa yksityiskohtaisen esimerkin. Tämä epätasapaino markkinoiden ja politiikan välillä on nähtävissä Laval-tapauksessa. Laval-tapauksessa ongelma on, että markkinat menevät työntekijöiden oikeuksien edelle. Olette hoitaneet tämän hyvin Ruotsissa. Tähän saakka olette hoitaneet jutun hyvin, mutta kuten monet muut ovat täällä sanoneet, tämä vaikuttaa moniin muihin maihin kautta EU:n. Jos eurooppalainen aloite tulee tarpeelliseksi, oletteko silloinkin mukana kanssamme?

Viime kuussa hyväksyimme työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan strategian. Yksi siinä asetetuista tavoitteista oli sen varmistaminen, että jokaista 10 000 työntekijää kohti on yksi työsuojelutarkastaja. Ruotsi kulkee täysin vastakkaiseen suuntaan eikä saavuta tätä tavoitetta pitkään aikaan. Sen sijaan suhdeluku laskee Ruotsissa 27 prosentilla. Tanskassa, jossa työmarkkinat muistuttavat Ruotsin markkinoita, on yli kaksi työterveys- ja työturvallisuustarkastajaa 10 000 asukasta kohti. Miten voi olla mahdollista, että Ruotsi kulkee aivan vastakkaiseen suuntaan? Miksi ette aseta etusijalle työterveyttä ja -turvallisuutta?

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, on vaikea tehtävä saada unioni sellaisen yhteisen energiapolitiikan taakse, jolla voidaan turvata jäsenvaltioiden energiansaanti, kuten sanoitte, hyvä pääministeri Reinfeldt.

Mainitsitte myös EU:n Itämeren strategian, jota komissio parhaillaan käsittelee. Asianmukaisesti suunniteltu Itämeren aluetta koskeva strategia voi muodostua tulevaisuudessa tärkeäksi osaksi energiapolitiikkaa, ei vähiten energiaan liittyvässä yhteistyössä Venäjän kanssa. Ongelmaa kuvaa hyvin Ruotsin hallituksen viime viikolla tekemä päätös hylätä Nord Streamin hakemus, joka koski kaasuputken viemistä Ruotsin Itämeren aluevesien kautta. Hakemus oli liian puutteellinen harkittavaksi otettavaksi.

Kaasuputkihanke aiheuttaa alueella suurta epäluottamusta. Hyväksyttävää ratkaisua ei voida löytää, elleivät EU ja Itämerta ympäröivät jäsenvaltiot muodosta toimintalinjaa ja ellei niille anneta täyttä osallisuutta hankkeeseen.

Haluaisin kehua Ruotsia, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeilla uusia energiapolitiikan määräyksiä, jotka sisältyvät Lissabonin sopimuksen 176a artiklaan.

  Christian Rovsing (PPE-DE). – (DA) Arvoisat puhemies ja pääministeri, haluaisin puhua ympäristöpolitiikan pienestä osa-alasta. Malmön kaupungin aloitteet energiansäästön ja ympäristöystävällisen liikenteen alalla ovat lupaavia. Olen koeajanut useita ympäristöystävällisiä autoja. Hiljattain tammikuussa Berliinissä ajoin suurta S-sarjan Mercedestä, joka on noin parin tonnin auto. Auto toimi sekä perinteisellä polttoaineella että vedyllä. Yhdestä polttoaineesta toiseen saattoi vaihtaa nappia painamalla – riippumatta auton senhetkisestä nopeudesta. Kiihtyvyys vaikutti olevan yhtäläinen molemmilla polttoainetyypeillä.

Kehityksen näkökulmasta vedyn käyttö autojen polttoaineena on edistynyt huomattavasti. Vetykäyttöisen auton jätetuote on puhdas vesi, eikä mitään muuta. Jos vetyä käytettäisiin tavallisten yksityisautojen polttoaineena, olisi mahdollista päästää ainoastaan vetykäyttöisiä autoja kaupunkiemme keskusta-alueille. Tämä vähentäisi huomattavasti saastuttamista ja siten myös hengitystiesairauksia ja vanhojen rakennuksiemme syöpymistä. Toivon, että Ruotsi edistää tällaista ympäristöllisesti kestävää kehitystä.

  Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, joulukuun 14. päivänä vuonna 2007 Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään EU:n Itämeren aluetta koskevan strategian viimeistään vuoden 2009 heinäkuuhun mennessä - aloite, johon myös Euroopan parlamentti oli tyytyväinen.

Tämän päätöksen tärkeyttä eivät voi aliarvioida Pohjoismaat eivätkä ne Itämeren rannalla sijaitsevat jäsenvaltiot, jotka liittyivät vuonna 2004. Strategia voisi todellakin mahdollistaa alueen voimavarojen käyttämisen kaikilla aloilla ympäristöstä, taloudesta, kulttuurista ja koulutuksesta turvallisuuteen.

Tähtäämällä Lissabonin esityslistalla asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen EU:n Itämeren aluetta koskeva strategia voisi muodostua sillaksi suhteissa Venäjään. Ruotsi on neuvoston puheenjohtajavaltio vuoden 2009 toisella puoliskolla, ja toivomme, että tämä antaa strategialle hyvän alun. On kuitenkin oleellista, että kaikki Itämeren maat valmistelevat omat toimintasuunnitelmansa tähän mennessä, ja tämä koskee myös omaa maatani Viroa.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, on olemassa periaatteessa kaksi mallia yhdistyneen Eurooppamme tulevaisuudelle: yhdenmukaisen, aina vain lähemmin yhdennetyn Euroopan malli, joka on Lissabonin sopimuksessa kuvattu malli, tai ”kokoa oma annoksesi” -malli.

Ruotsi on Suomen ja Itävallan tavoin kuulunut Euroopan unioniin jo huomattavan pitkän ajan, mutta Ruotsi ei kuulu euroalueeseen. Saanko kysyä pääministeriltä onko tähän joitakin erityisiä syitä? Näkisimme mielellämme Ruotsin liittyvän euroalueeseen.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Giles Chichester pistäytyi täällä pitämässä lyhyen puheen ja katosi kuuntelematta vastausta. Hänen lisäkseen täällä keskustelussa ei ollut yhtä ainutta Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen jäsentä kuulemassa konservatiivipääministerin puhuvan meille Euroopan tulevaisuudesta.

Miksi näin? Eivätkö he halunneet kuulla konservatiivikollegaltaan, kuinka hyvä Lissabonin sopimus on? Että siitä ei tarvitse järjestää kansanäänestystä, koska siihen ei sisälly toimivallan siirtämistä? Että tarvitsemme tätä sopimusta saadaksemme unionin toimimaan paremmin? Eivätkö he kykene osallistumaan edes näitä asioita koskevaan keskusteluun? Jäivätkö he mieluummin ulos, oletettavasti baariin maansa itsenäisyyspuolueen kollegoiden kanssa?

Mielestäni on häpeä, että he eivät olleet täällä osallistumassa tähän erinomaiseen keskusteluun.

(Suosionosoituksia)

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja pääministeri, viittasitte yhteiseen maatalouspolitiikkaan ainoana EU:n politiikkana, joka on täysin yhteisön käsissä. Lienette kuitenkin tietoinen siitä, että viimeisten 15 vuoden ajan maatalouspolitiikka on käynyt läpi merkittävämpiä muutoksia kuin mikään muu EU:n politiikka, ja maatalouspolitiikkaa ei mitenkään voida verrata tai asettaa samalle viivalle teollisuuspolitiikan kanssa, koska niitä koskevat hyvin erilaiset ehdot. Turvallisuuden ja etukäteissuunnittelulle varatun pelivaran on oltava jatkossakin maatalouspolitiikan taustalla.

Haluaisin muistuttaa, että EU:n talousarviosta maataloudelle osoitettu osuus vähenee 35 prosenttiin vuoteen 2013 mennessä. Maatalousyhteisö ottaa vastuunsa yleisöä kohtaan hyvin vakavasti – tämä vastuu on kirjattu Rooman sopimuksiin. Tutkimuksen, kehityksen, kestävyyden, työllisyyden ja ympäristönsuojelun on oltava yhteisiä tavoitteitamme. Odotan todellakin jännittävää Ruotsin puheenjohtajuuskautta.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, Euroopan tulevaisuudesta puhuttaessa ette puhuneet Euroopan unionin militarisoimisesta. Lissabonin sopimuksella EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat lisäämään sotilaallisia voimavarojaan. Lissabonin sopimuksella jäsenvaltiot ovat valmiita operoimaan ulkomailla kriisinhallintatehtävissä, jopa rauhaan pakottamisessa, ilman YK:n mandaattia eli kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomasti. Ja Lissabonin sopimukseen liittyvät myös sotilaalliset turvatakuut, ainakin solidaarisuuslausekkeeseen, ja tältä osin Ruotsin puolueettomuus on kovin kyseenalainen, sotilaallinen liittoutumattomuus on kovin kyseenalainen. Arvoisa pääministeri, pidättekö te Lissabonin sopimukseen sisältyviä sotilaallisia turvatakuita yhteensopivina teidän sotilaallisen liittoumattomuutenne kanssa?

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisat puhemies ja pääministeri, selvästikään emme ole sitoutuneet Euroopan rakentamiseen Brysselin teknokraattien, vaan unionin kansalaisten vuoksi – jotta he voisivat elää paremmin ja turvallisemmin. Ainoastaan kuuntelemalla heitä voimme menestyä tehtävässämme.

Poliitikoilla on erilaisia odotuksia: jotkut haluavat enemmän Eurooppaa, jotkut vähemmän. Tosiasia kuitenkin on, että 27 jäsenvaltion pääministerit ovat allekirjoittaneet Lissabonin sopimuksen. Sopimus on tienviitta avoimempaan ja demokraattisempaan Eurooppaan, ja siksi se pitäisi ratifioida tämän vuoden aikana. Sallikaa minun sanoa niille parlamentin jäsenille, jotka nyt vaativat ratifiointia koskevia kansanäänestyksiä, vaikka itse vastustivat eurooppalaista perustuslakia: älkää leikkikö kansanäänestyksen instituution kanssa, älkää naamioituko demokratian puolustajiksi, koska unionin kansalaiset eivät usko teitä kuitenkaan. He tietävät, että juuri Lissabonin sopimus puolustaa demokratiaa Euroopassa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, keskustelun aiheena on tänään visio uudenaikaisesta, dynaamisesta Euroopasta. Tämä keskustelu on erittäin hyödyllinen ja ajankohtainen. Globalisaatio pakottaa meidät kysymään kysymyksiä ja ottamaan vastaan haasteita, kuten ne, jotka Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt mainitsi. Rakenteellisten uudistusten toimeenpanon, joka on mielestäni Lissabonin sopimuksen poliittisesti vaikein osa, on oltava pääasiallinen poliittinen tavoitteemme. Ellei taloutemme kasva tervettä vauhtia, voimme unohtaa tietoon perustuvan talouden. Olen vakuuttunut siitä, että tietoon perustuva talous ja inhimillisiin voimavaroihin sijoittaminen ovat oikeita strategioita Euroopan tulevaisuuden kannalta.

Useat puhujat ilmaisivat toivovansa ”sosiaalista Eurooppaa”. En tiedä yhtään poliitikkoa, en edes meidän konservatiivisessa ryhmässämme, joka vastustaisi kansalaisten sosiaalista turvaverkkoa; joka ei haluaisi kansalaisten ansaitsevan kunnollista palkkaa ja saavuttavan paremman elintason tai joka haluaisi kansalaisten saavan 150 euron eläkkeen, kuten Slovakiassa. Vuoden 2007 viimeisen neljänneksen aikana maassani Slovakiassa talous kasvoi ennätykselliset 14 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Voisiko nykyinen pääministeri Robert Ficon johtama sosiaalidemokraattinen hallitus panna toimeen sosiaalipolitiikkaa, jos aiemmalla hallituksella, jota johti pääministeri Mikuláš Dzurinda, ei olisi ollut poliittista rohkeutta hyväksyä rohkeita vero-, sosiaali-, terveys- ja koulutusjärjestelmien uudistuksia?

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa pääministeri, se mitä sanotte on totta – meidän ei pitäisi pelätä vahvaa, vaan heikkoa Eurooppaa. Olen täysin samaa mieltä ja uskoakseni niin ovat myös Euroopan kansalaiset. Kun he kuitenkin näkevät meidät näpertelemässä traktorin lamppujen ja muiden pikkujuttujen kanssa, olen varma, että he ovat pettyneitä.

Hyvä pääministeri, puhuitte hyvin innostuneesti laajentumisesta. Mietin kuitenkin, olisiko EU:n ollut viisaampaa ratkaista sisäiset ongelmansa ennen laajentumista. Eikö olisi ollut parempi, jos jonkinlainen uudistussopimus olisi ollut voimassa jo ennen laajentumista?

Lopuksi, arvoisa pääministeri, nyt kiireellinenkysymys on Lissabonin sopimuksen ratifiointi. Olin yllättynyt kuullessani Yhdistyneestä kuningaskunnasta valitun kollegani ilmaiseman mielipiteen. Jos Lissabonin sopimusta ei ratifioida, Euroopalla ei ole tulevaisuutta.

  Fredrik Reinfeldt. − (SV) Kiitos teille kaikille kysymyksistänne ja kommenteistanne. En valitettavasti pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Kiitos paljon kärsivällisyydestänne, jota olette osoittaneet joutuessanne kuuntelemaan näin paljon ruotsia kysymysten suuren määrän vuoksi.

Vastaukseni liittyvät hyvin paljon luottamukseeni siihen, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan, ja tähän palaan vielä jatkossa. Sanoin, että uskon vahvasti Eurooppaan. Useaan otteeseen Ruotsissa olen myös ilmaissut luottavani ruotsalaiseen työmarkkinamalliin, joka on kehitetty työehtosopimustemme pohjalta. Ruotsissa olemme valinneet hieman eri tien kuin monissa muissa Euroopan maissa, jotka ovat pitäneet tärkeämpänä lainsäädäntöä, kun me taas olemme painottaneet työmarkkinaosapuolten vastuuta.

Meidän näkökulmamme on, että Laval-tuomio ei heikennä Ruotsin mallia, mutta että se kylläkin herättää useita eräisiin Ruotsin lainsäädännön osiin liittyviä kysymyksiä. Etenemme rauhassa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa selvittääksemme, miten ruotsalaiseen työmarkkinamalliin voitaisiin tehdä muutoksia, mutta tämän tarkoitus ei kuitenkaan ole huonontaa sitä tai tehdä mitään perustavanlaatuisia muutoksia.

Aiomme jatkossakin kunnioittaa työmarkkinamallin järjestystä ja toivomme voivamme käydä keskustelua, ja toivon, että tätä ei tulkita miksikään muuksi, kun siitä puhutaan kautta Euroopan.

Täällä sanottiin, että sisämarkkinat eivät riitä. Kyllä, yksi arvostelu koskee sitä, että sisämarkkinat eivät ole täysin toimivat. Tämä on huomautus, jonka kuulen usein liikealan toimijoilta ja muilta, että puhumme sisämarkkinoista, mutta että vapaa liikkuvuus ei ole todellisuudessa vapaata.

Hallitukseni tekee todellakin töitä vähentääkseen yhteiskunnallista syrjäytymistä, luodakseen pohjan työn kautta syntyvälle itsemääräämisoikeudelle ja varmistaakseen, että useammat ihmiset tekevät töitä. Lisäksi hyvinvointiin liittyvät päämäärät tulisi saattaa useampien ulottuville. Mitä useampi ihminen työskentelee, sitä enemmän saamme varoja hyvinvointiratkaisujen rakentamiseen niille, jotka eivät voi tehdä työtä. Mielestäni siis Ruotsin noudattamassa politiikassa työn ja hyvinvoinnin välinen polku on johdonmukainen.

Demokratia mainittiin useissa kommenteissa. Mielestäni täällä demokratiaa harjoittavat esimerkillisellä tavalla sen valitut edustajat. Tämä ei ole huono tapa harjoittaa demokratiaa. Uskon, että useat teistä läsnä olevista ovat tänään edustaneet äänestäjiänne hyvin, ja myös minä olen valmis tekemään saman monin eri tavoin. Demokratia on kyky tehdä päätöksiä, ja näin on oltava.

Haluaisin huomauttaa, että Ruotsin kokemus kansanäänestyksistä on hyvin ristiriitainen. Joskus on ollut selvää, mitä kysytään ja mihin vastataan. Joskus olemme kysyneet kysymyksen ja saaneet eri vastauksen, ja sitten olemme käyttäneet vuosia selvittääksemme, mitä Ruotsin kansa itse asiassa vastasi. Tiedän, että useissa muissa maissa on ollut samanlaisia kokemuksia.

Nyt kyseessä olevan kaltaisesta, moniin tarkistuksiin perustuvasta sopimuksesta olemme aiemmin Euroopan historiassa päättäneet ilman kansanäänestyksiä, ja olemme valmistautuneet päättämään siitä edustuksellisen demokratian puitteissa. Mielestäni tämä on erinomainen tapa näyttää, kuinka elävän demokratian on toimittava.

Muutama monien mainitsemaan kaasuputkeen liittyvä lyhyt vastaus. Tässäkin asiassa haluamme kunnioittaa olemassa olevia sopimuksia ja lainsäädäntöä. Selvitämme siis kansainvälisten yleissopimusten ja Ruotsin lainsäädännön puitteissa mahdollisuuksia harkita tämän kaasuputken rakentamista. Havaitsimme, että meille toimitettu hakemus oli puutteellinen. Siksi lähetimme sen takaisin. Asiaan palataan myöhemmin. En osaa arvioida tällä hetkellä missä mittakaavassa tähän voidaan vaikuttaa ensisijaisesti Ruotsin ympäristölainsäädännön kautta. Se on kuitenkin lähtökohtamme selvittäessämme tämän perusteellisesti.

Olemme kuulleet useita näkökantoja siitä, pitäisikö parlamentin jäsenten sukkuloida edestakaisin parlamentin sijaintipaikkojen välillä, mutta tässäkin asiassa olemme tietoisia siitä, miten sopimukset toimivat. Kaikilla jäsenvaltioilla on vaikutusvaltaa, jonkinlainen veto-oikeus asiassa, kuten te kysymysten esittäjät tiedätte. Kunnioitamme tätä oikeutta, vaikka me, kuten monet meidän äänestäjistämmekin, kyseenalaistamme nykyisen kaltaisen edestakaisen muuttamisen järkevyyden.

Näemme nyt ympäristöystävällisten kulkuneuvojen käytön lisääntyvän mittakaavassa, jota oikeastaan kukaan ei voi ylittää. Olemme ottaneet käyttöön ympäristöystävällisille autoille erilliset vakuutusmaksut, jotka ovat vahva kannustin, ja niiden ansiosta yli 30 prosenttia Ruotsissa myydyistä uusista autoista on nyt ympäristöystävällisiä. Tämä on kehityssuunta, jota ehdottomasti vahvistetaan jatkossa.

Euroon liittyviä kysymyksiä oli useita. Myös tässä asiassa kunnioitamme sopimuksia siinä mielessä, että meillä on Ruotsin kansan antama kansanäänestystulos vuodelta 2003. Olemme sanoneet kunnioittavamme ruotsalaisten mielipidettä. Jos ruotsin kansalaiset muuttavat mieltään, kysymys voi mahdollisesti tulla uudelleen ajankohtaiseksi.

Haluan myös huomauttaa, että Ruotsi, joka sijaitsee Suomen ja sen käyttämän euron läheisyydessä, luonnollisestikin miettii, mitä tapahtuu Tanskassa, jos Tanska syksyllä kokeilee euroa koskevan poikkeuslausekkeen hyödyntämisen lopettamista. Sitten eurolla on paljon suurempi vaikutus Ruotsia lähellä olevana valuuttana, ja tämä mahdollisesti vaikuttaa ruotsalaisiin.

Jotkut teistä mainitsivat, että on epäselvää missä roolissa tulen takaisin. Ensimmäisen kerran osalta se ei todennäköisesti ole kovin epäselvää, koska kesään asti otan osaa Ranskan, Tšekin tasavallan ja Ruotsin puheenjohtajuuskaudet kattavan, 18 kuukautta kestävän ohjelman esittelyyn.

Tämän jälkeen kieltämättä on auki, mikä kiertävän puheenjohtajuuden rooli on. Meillä on paljon ajatuksia tästä aiheesta. Uskon vahvasti Euroopan unioniin, joka on ankkuroitu Euroopan eri osiin. Siksi mielestäni kiertävällä puheenjohtajuudella on tulevaisuudessa selkeä asema uuden sopimuksen mukaisesti vaaleilla valitun presidentin rinnalla. Paljon kiitoksia arvokkaista kommenteistanne ja kysymyksistänne.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, arvoisa pääministeri. Tämä oli viimeinen keskustelu Euroopan tulevaisuutta koskevassa keskustelusarjassamme. Keskustelu on päättynyt.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, kun pääministeri vierailee täällä, useat ihmiset hänen maastaan haluavat puheenvuoron, ja sehän on hyvä. Puheenjohtaja kuitenkin ehkä voisi yrittää puheenvuorojen jakamisen aikana varmistaa, että tasaisempi maantieteellinen jako toteutuisi. Täällä ei ollut tänään käytännöllisesti katsoen yhtään puhujaa eteläisestä Euroopasta, ja joskus tilanne on vastakkainen, kun joku etelästä tulee tänne. Olisi hienoa, jos te voisitte auttaa luomaan paremman tasapainon.

  Puhemies. − (DE) Eteläeurooppalaisten pitäisi sitten pyytää puheenvuoroa ja osallistua. Jos he eivät ole paikalla, en voi antaa heille puheenvuoroa.

(Vastustusta)

Itse asiassa minä kyllä annoin puheenvuoron Ioannis Varvitsiotisille.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. - (RO) Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan tulevaisuus on edelleen parlamentin keskusteluissa jatkuvasti esiintyvä teema. Yhdessä pohtiminen on ensiarvoisen tärkeää menestyksekkään ja vakaan tulevaisuuden varmistamiseksi seuraaville eurooppalaisille sukupolville.

Uskoakseni kahden perusajatuksen, nimittäin eurooppalaisen kansalaisen tulevaisuuden ja EU:n aseman maailmassa, pitäisi olla tämän analyysin ja Euroopan tulevaisuuden käsitteen pohjalla. Siten sisäisellä tasolla kansalaisten hyvinvoinnin pitäisi johtaa kaikkia eurooppalaisia toimia, kun taas ihmisoikeuksien ja niiden täydellisen suojelemisen pitäisi olla tulevaisuuden ratkaiseva suunnannäyttäjä. Koulutus ei ole vähäpätöinen edellytys vauraalle tulevaisuudelle, ei myöskään nuorten ja lasten suojelua, kulttuurien välistä vuoropuhelua ja suvaitsevaisuutta edistävä politiikka. Sekä Lissabonin strategia että uusi uudistussopimus ovat tärkeitä asiakirjoja, jotka pitäisi määrätietoisesti panna täytäntöön.

Kuitenkin 2000-luvun globalisoituneessa maailmassa, jossa toimijat ovat riippuvaisia toisistaan, Euroopan on mahdotonta saavuttaa todellista hyvinvointia ilman, että sama varmistetaan koko maailmalle. Siten EU:n on pakko osallistua maailmanlaajuisen rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin varmistamiseen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. - (EN) Olen hyvin pahoillani kuunnellessani Euroopan tulevaisuutta koskevaa keskustelua ja kuullessani Ruotsin pääministerin asettavan kyseenalaiseksi EU:n maataloutta koskevan talousarvion.

Jos tämä keskustelu koskee tulevaisuutta, niin se näyttää kyllä olevan kiinni menneisyydessä. On syytä huomauttaa, että YMP oli yksi EU:n perustavista politiikanaloista. Sen avulla tarjottiin ruokaa nälkäisen Euroopan ruokkimiseksi, ja se on kehittynyt ja muuttunut viimeisten 50 vuoden aikana poliittisten ja julkisten muutosvaatimusten mukaisesti.

Nykyään YMP ei ole EU:n talousarvion suurin menoerä. Silti uskon, että maatalouteen ja elintarviketuotantoon sijoittaminen on hyvä valinta maailmassa, jossa elintarviketurvallisuus on nykyään hyvin näkyvillä poliittisella asialistalla.

Tulevaisuuden ja uudistussopimuksen ratifioinnin kannalta on tärkeätä kertoa ihmisille, mitä sopimus sisältää ja mitä ei!

Järjestämme Irlannissa sopimuksesta kansanäänestyksen, jonka mahdollinen myönteinen tulos parantaa kansallisten parlamenttien asemaa ja valtaa EU:n lainsäädäntöön nähden.

Tämä on tärkeä sopimusehto, mutta vaaleilla valittujen parlamentin jäsenten on käytettävä tätä uutta valtaa.

  Mihaela Popa (PPE-DE), kirjallinen. - (RO) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat,

Euroopan tulevaisuutta käsittelevän keskustelun puitteissa meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen yhteiskuntaluokkaan, joka parhaiten edustaa tulevaisuuden ideaa, nuoriin, jotka ovat Euroopan unionin huomisen kansalaisia.

Nuoriso pitäisi kouluttaa suunnittelemaan sukupolvensa tulevaisuus, ja tähän kuuluu yhteisen historiamme ja EU:n muodostumisen ja kehityksen vaiheiden tunteminen. Rakentaaksesi tulevaisuuttasi sinun on tunnettava menneisyytesi.

Euroopan unionin historiaa on opetettava kouluissa ja eurooppalaisen nuorisopolitiikan on oltava mahdollisimman yhdenmukaista, mikä selvästi vastaisi nuorten erityisongelmiin. Euroopalla pitäisi nyt olla selkeä visio koulutuksen, tietoyhteiskunnan, kulttuurien välisen vuoropuhelun ja nuorisovaihdon, nuorisotyöllisyyden ja -liikkuvuuden sekä syrjäytyneiden nuorten nykyisten ongelmien varalle.

Menestyvä Eurooppa voidaan rakentaa vain yhteistyöllä, päivä kerrallaan.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. – (EN) Me istumme täällä 27 kansaa edustavana parlamenttina. Erilaisuutemme aiheuttavat nykyään jakaantumista Eurooppaa koskevien lähestymistapojemme ja niitä muovaavan politiikkamme vuoksi. Suuri haasteemme ei ole se uusi sopimus, jolla meidät yritetään sitoa voimakeinoin, vaan Euroopan tulevaisuutta koskevan lähestymistapamme henki – Euroopan, jossa lapsemme ja heidän lapsensa menestyvät kilpaillessaan 2000-luvun nousevien voimien kanssa.

Odotan innolla Eurooppaa, jossa tulevat sukupolvet eivät voi ainoastaan matkustaa vapaasti, vaan heitä ei myöskään syrjitä sen perusteella, miltä Euroopan maantieteelliseltä alueelta he tulevat, mitä kieltä he puhuvat äidinkielenään tai kuinka heidän sukunimensä kirjoitetaan.

Solidaarisuus, yhteenkuuluvuus ja yhdentyminen ovat sanoja, joita käytetään yleisesti toimielimissämme. Euroopassa – joka on jakautunut uusiin ja vanhoihin jäsenvaltioihin ja sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka etsivät erillisiä etuja liittoutumalla kahdenkeskisesti kolmansien maiden kanssa, ja sellaisiin, jotka eivät ole liittoutuneet näiden maiden kanssa – nämä sanat ovat merkityksettömiä. Euroopan unioni on nykyään eksynyt kahdenkeskisten sopimusten, yhdenmukaisuuden ja monimuotoisuuden – jonka pitäisi olla etumme, ei esteemme – viidakkoon.