Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. helmikuuta 2008 - Strasbourg

9. Kosovo (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavaksi myös erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys: neuvoston ja komission julkilausumat Kosovosta.

  Dimitrij Rupel, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, jos ajattelen asiaa ja jätän joitakin yksityiskohtia huomiotta, minun on sanottava, että oman ja minua nuorempien sukupolvien kollegat ovat olleet melko onnekkaita. Olemme eläneet suuren osan elämästämme, kenties sen parhaan osan, aikana, jolloin mahdollisuuksien ovet ja ikkunat ovat auenneet. Aikakausi alkoi vuonna 1975 Helsingin päätösasiakirjasta, jonka vaikutukset olivat vahvimpia Itä- ja Keski-Euroopassa, jossa Berliinin muuri ja kommunistinen järjestelmä kaatuivat vuonna 1989. Uusi tulevaisuudennäkymä syöksyi murtuneen muurin tilalle ja euroatlanttisen yhteisön läntisen julkisivun avointen ovien ja ikkunoiden läpi. Näimme yhdentyneen ja vapaan Euroopan avaran, aurinkoisen, kehittyvän maiseman, jota tämä valtava Euroopan parlamentin rakennus symboloi. Nuoruudessani en voinut edes uneksia puhuvani täällä jonakin päivänä.

Sloveniassa kutsumme 1980-lukua ja 1990-luvun alkua Slovenian kevääksi. Demokraattisen heräämisen alkaessa todellisuuteemme iski kuitenkin valitettavasti Jugoslavian kriisi, jossa yritettiin pysäyttää demokraattinen kehitys ja jonka takia Länsi-Balkanin kansat jäivät kehityksessä pahasti jälkeen.

Useat Länsi- ja Keski-Euroopan maat, ja tarkoitan tässä Euroopan unionin kymmentä uutta jäsentä, ovat ottaneet vastaan historiallisen haasteen, mutta aika on pysähtynyt Balkanilla. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston, jonka puheenjohtaja olen, vaativiin tehtäviin kuuluu Länsi-Balkanin eurooppalaisen näkökulman täytäntöönpano. Tämä tarkoittaa muun muassa Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian, Montenegron, Bosnian ja Hertsegovinan, Kosovon ja Albanian saamista mukaan Euroopan unionin jäsenyyksien, ehdokkuuksien ja sopimusten järjestelmään.

Jugoslavian kriisin on päätyttävä. Ovet ja ikkunat ovat auki. Muuria ei ole enää. Euroopan unioni ilmoitti Thessalonikin asialistassa, että Länsi-Balkanin maista tulisi ennemmin tai myöhemmin Euroopan unionin jäseniä. Nyt on aika muistaa sitoumuksemme. Meidän on pyrittävä aloittamaan neuvottelut Makedonian, toisin sanoen entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, kanssa Euroopan unionin jäsenyydestä. Serbian on päästävä eroon menneisyytensä taakasta, nimittäin Miloševićin hallinnon hirveyksistä ja varjoista. Milošević oli vastuussa Länsi-Balkanin umpikujasta. Meidän ei sovi unohtaa myöskään Albaniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Montenegroa ja Kosovoa.

Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin välinen foorumi, joka on määrä järjestää Sloveniassa maaliskuun lopussa, on tässä suhteessa erittäin tärkeä. Komissio yhdessä puheenjohtajavaltio Slovenian kanssa valmistelee Länsi-Balkania koskevaa erityistiedonantoa. Foorumissa pohditaan myös alueellisen yhteistyön vahvistamista eri aloilla, esimerkiksi liikenteessä, pelastuspalveluissa, tutkimuksessa ja kehityksessä ja niin edelleen.

Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tammikuussa tekemien päätösten mukaisesti komissio keskustelee alueen kaikkien maiden kanssa viisumivapaudesta. Emme saa aliarvioida sitä, miten poikkeuksellisen tärkeää viisumipakon asteittainen poistaminen olisi tälle alueelle. Samalla haluaisimme, arvoisa puhemies, tuoda esiin kummallisen ristiriidan. Ennen vuotta 1990 entisen Jugoslavian kansalaiset matkustivat useimpiin Euroopan maihin ilman viisumia. Nyt kuitenkin kokonainen sukupolvi nuoria, jotka kasvoivat tuon Euroopan käännekohdaksi muodostuneen vuoden jälkeen, tarvitsevat viisumin matkaillakseen.

Hyvät naiset ja herrat, ulkoministerien neuvoston tammikuussa pidetyssä tapaamisessa kutsuimme yksimielisesti Serbian allekirjoittamaan poliittisen sopimuksen, joka merkitsee uutta askelta kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Kun Eurooppa-myönteinen Boris Tadić voitti vaalit, olimme toiveikkaita, että useiden hitaan kehityksen ja eristyksen vuosien jälkeen Serbia liittyisi meihin mahdollisimman pian.

Euroopan unioni on lähettänyt Kosovoon jo Euroopan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen lähetystön. Jää kuitenkin jokaisen jäsenvaltion tehtäväksi luoda suhteet Kosovoon. Emme todennäköisesti poikkea perusarvioista, joihin viitattiin Eurooppa-neuvoston joulukuussa järjestetyssä istunnossa. Tärkeintä on suhtautua Serbiaan huomaavaisesti ja kunnioittaen. Euroopan unioni tarvitsee Serbiaa, ja Serbia tarvitsee Euroopan unionia. Mielestäni kulttuurienvälinen vuoropuhelu ei ole pelkkää sanahelinää. Vaikka neuvottelut pysähtyisivät vähitellen, vuoropuhelun mahdollisuudet eivät ehdy. Nyt on aika käydä käytännöllistä vuoropuhelua Kosovon serbialaisten ja albanialaisten välillä, Serbian ja Kosovon välillä ja Serbian ja Euroopan unionin välillä.

Kosovon kohtalo on ollut taakkanamme jo vuosia. Kosovo oli aiemmin osa Jugoslavian liittovaltiojärjestelmää, ja vuonna 1974 se sai käytännössä saman aseman kuin muutkin Jugoslavian tasavallat. Lähestyttäessä 1980-luvun loppua Slobodan Milošević riisti Kosovolta sen itsenäisyyden ja vuonna 1999 miehitti sen sotilasvoimin aiheuttaen kansainvälisen mittakaavan murhenäytelmän.

Kosovon tapaus on ainutlaatuinen, koska kansainvälisen yhteisön oli otettava Kosovo suojaansa humanitaarisista syistä ja hallittava sitä lähes yhdeksän vuoden ajan. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston maanantaina tekemä päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Päätös ja itsenäisyysjulistus Prištinassa eivät olleet odottamattomia. Seuraavat seikat johtivat meidät siihen. Ensinnäkin havaittiin, että paluuta entiseen asemaan ei voitaisi hyväksyä, mutta myöskään vallitsevaa tilannetta ei voitaisi hyväksyä. Kummallakaan puolella ei löydetty uutta ratkaisua Kosovon tilanteeseen, ja oli ilmiselvää, että lisäneuvottelut eivät olisi hedelmällisiä. Vuodesta 1999 alkaen Kosovo on ollut Yhdistyneiden Kansakuntien hallitsema, ja tuona aikana päätöslauselman 1244 mukaisesti Serbia ei ole voinut käyttää alueella mitään todellista valtaa. Vuosien ajan ennen vuotta 1999 enemmistö Kosovon väestöstä oli joutunut kärsimään järjestelmällisestä sorrosta, johon kuuluivat myös etniset puhdistukset ja humanitaarinen katastrofi.

Hyvät naiset ja herrat, yhteysryhmä, johon Venäjän federaatio kuuluu, hyväksyi alun perin kokonaisuudessaan kaikki nämä tosiasiat. Ne todistavat, että Kosovo on aivan ainutlaatuinen tapaus, minkä takia itsemääräämisvallan periaatteen voimassaoloa ja alueellista yhtenäisyyttä ei ole syytä epäillä.

Neuvosto on ollut vakuuttunut jo jonkin aikaa siitä, että Euroopan unionin olisi otettava vastuuta Kosovosta. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston helmikuussa järjestetyssä istunnossa tämä kanta vahvistettiin päätöksellä, jonka jo tunnemme. Vaikka kaikki olivat ennustaneet erimielisyyksiä, saavutimme kuitenkin yksimielisyyden. Pitkällisten neuvotteluiden ja yhtenäistämisprosessien jälkeen päätökset tehtiin yksimielisesti.

Euroopan unioni on kiinnostava ja ainutlaatuinen yhteisö. Meitä yhdistävät tietenkin yhteiset kiinnostuksenkohteemme ja yhteiset arvomme. Niihin kuuluvat kunnioitus ja suvaitsevaisuus eroja kohtaan. Voisimme sanoa, että eromme yhdistävät meitä. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston helmikuussa pidetyn istunnon päätteeksi hyväksyimme yhteisen kannan. Tärkeä päätelmä istunnossa oli, että Kosovon tunnustamisen osalta odotamme jokaisen jäsenvaltion toimivan omien kansallisten käytäntöjensä mukaisesti. Jotkut olisivat odottaneet, että Euroopan unioni kokonaisuudessaan tunnustaisi Kosovon, mutta se ei ole mahdollista, sillä Euroopan unioni ei ole valtio.

Euroopan unioni on hyväksynyt yhteisen kannan Kosovon ja Länsi-Balkanin tapahtumista. Ensiksikin Euroopan unioni pani merkille, että Kosovo oli hyväksynyt itsenäisyyttä koskevan päätöslauselman. Toiseksi Euroopan unioni totesi, että päätöslauselmalla Kosovo saa demokraattiset periaatteet, joihin kuuluu serbivähemmistön ja kulttuuriperinnön suojeleminen. Kolmanneksi Euroopan unioni toisti sitoumuksensa kansainväliseen operaatioon Kosovossa ja valmiutensa ottaa alueella johtava asema. Neljänneksi Euroopan unioni vahvisti sitoumuksensa eurooppalaiseen näkökulmaan Länsi-Balkanille. Viidenneksi Euroopan unioni valmistelisi erityiset taloudelliset toimenpiteet laajemmalle alueelle. Ja kuudenneksi Euroopan unioni tuntee hyvin kansainvälisen yhteisön periaatteet, mutta arvioi, että Kosovon tapauksen erityislaatuisuuden takia näitä periaatteita ei voida ottaa kysymykseen.

Kosovo tekee tietenkin myös myönnytyksiä serbien ja heidän perintönsä ja kulttuurinsa osalta, ja haluaisin painottaa, että kyse on erittäin arvokkaasta eurooppalaisen kulttuurin osasta.

Monilla eurooppalaisilla, mukaan lukien slovenialaisilla, joita itse edustan, on omalle kulttuurilleen ja etniselle perinnölle tärkeitä muistomerkkejä, jotka sijaitsevat maiden nykyrajojen ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan luo esteitä nykyaikaisessa Euroopassa, vaan päinvastoin yhdistää meitä. Sama koskee etnisten ryhmien vähemmistöjä.

Meidän mielestämme on erittäin tärkeää, että Serbia ei sulje ovea Euroopan unionille vastatessaan Kosovon itsenäisyysjulistukseen ja tunnustamiseen. Toistan, että Kosovon kysymys ei liity Serbian liittymiseen Euroopan unioniin. Serbian ei pidä yhdistää näitä kahta kysymystä. Tässä mielessä meidän on erityisen vaikea ymmärtää Serbian vastarintaa Euroopan unionia kohtaan, toisin sanoen EU:n operaatiota Kosovossa kohtaan, koska operaatio edistää lähinnä Kosovon serbiväestön oloja.

Lopuksi haluan sanoa, että Euroopan unioni on yksi maailman menestyneimpiä rauhaarakentavia järjestöjä. Euroopan kansat ja maat ovat yhdistyneet ja toteuttavat yhteisvastuuta rauhan ja paremman elämän edistämiseksi. Tähän asenteeseen kuuluu myös suvaitsevaisuus ja anteliaisuus ja ennen kaikkea ymmärtäminen ja myötätunto, kun toisilla on huolia.

Hyvät naiset ja herrat, mainitsemallani päätöksellä Euroopan unioni on avannut ovet ja ikkunat paitsi Serbialle myös Kosovolle.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, muistellessani erinomaista yhteistyötämme Länsi-Balkanilla haluan kiittää teitä mahdollisuudesta tiedottaa parlamentille komission näkökannasta Kosovon asemaa koskevasta prosessista.

Kosovon hallitus julisti itsenäisyyden viime sunnuntaina arvokkaassa ilmapiirissä. Julistuksessaan Kosovo ilmaisi aikeensa kunnioittaa täysin Kosovon serbien laajoja oikeuksia, erityisesti koulutukseen, kulttuuriin ja terveyteen liittyvän paikallisen itsehallinnon osalta YK:n erityislähettilään Martti Ahtisaaren esittelemän kattavan ehdotuksen mukaisesti.

Kosovossa juhlittiin iloisesti, mutta vastuuntuntoisesti. Kuitenkin Belgradissa ja Pohjois-Kosovossa on tapahtunut väkivallantekoja. Tuomitsemme väkivallan käytön ja vetoamme alueen kaikkiin johtajiin ja kansalaisiin, että he pysyisivät rauhallisina ja säilyttäisivät rauhan ja vakauden.

Kuten ulkoministeri Rupel kertoi, EU:n ulkoministerit vastasivat kehityskulkuun maanantaina yksimielisinä. Euroopan yhtenäisyys onkin erittäin tärkeää, jotta Euroopan unioni voi ohjata käynnissä olevaa Länsi-Balkanin vakauttamista ja auttaa saamaan Kosovon asemaa koskevan prosessin päätökseen.

Kun pitkittyneet keskustelut Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa epäonnistuivat, Euroopan unionin oli ryhdyttävä ohjaamaan prosessia kohti päätöstä. Unioni on tehnyt jo tärkeät päätökset Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) oikeusvaltio-operaation lähettämisestä Kosovoon.

Maanantaina neuvosto antoi myös ohjelman tunnustamismenettelyille. Riippuu jokaisesta EU:n jäsenvaltiosta itsestään, miten ne luovat suhteensa Kosovoon kansallisten menettelyidensä mukaisesti Monet jäsenvaltiot ovat jo tunnustaneet Kosovon. Uskoisin, että monet muut tulevat perässä, kukin omaa tahtiaan.

Neuvosto toisti aivan oikein sen, että EU kannattaa YK:n peruskirjan periaatteita ja ETYJ:n Helsingin päätösasiakirjaa ja kaikkia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Se korosti, että 1990-luvun konfliktin ja kansainvälisen hallinnon pitkän kauden takia Kosovo on erikoistapaus, joka ei aseta näitä periaatteita kyseenalaisiksi. Komissio on tästä aivan samaa mieltä.

Neuvoston maanantaina tekemien päätelmien mukaisesti komissio on valmis antamaan täyden tukensa EU:n ponnistuksille Kosovossa. Euroopan ja myös toimielinten välisen yhtenäisyyden hetki on koittanut.

Yhteisön säädöksiä käyttäen komissio tukee toimielinten rakentamista Kosovoon ja edistää maan poliittista ja taloudellista kehitystä. Maaliskuun 5. päivänä aiomme ehdottaa konkreettisia toimia laajemmalle alueelle eurooppalaisten pyrkimysten edistämiseksi.

Kosovossa monien alueiden on kehityttävä, ja meidän on ponnisteltava yhdessä auttaaksemme Kosovoa auttamaan itseään ja nousemaan omille jaloilleen mahdollisimman nopeasti. Tätä varten komissio työskentelee järjestääkseen lahjoittajakonferenssin, joka helpottaisi Kosovoa koskevissa painostavimmissa taloudellisissa haasteissa. Otaksun, että konferenssi järjestetään ennen kesää.

Tiedän, että tilanne on vaikea Serbialle. Tiedän hyvin Kosovon historiallisen merkityksen serbialaisille. Mielestäni on tullut kuitenkin aika kääntää menneisyyden lehti ja katsoa tulevaisuuteen. Serbian tulevaisuus on Euroopassa. Serbialla ja koko Länsi-Balkanin alueella on eurooppalainen näkemys, jonka perimmäisenä tavoitteena on EU:n jäsenyys. Tämä eurooppalainen näkemys on kuin liimaa, joka pitää alueen valtiot rauhan ja uudistusten tiellä, mikä on erittäin tärkeää näinä herkkinä ja vaikeina aikoina.

Haluan toistaa lopuksi kiitollisuuteni Euroopan parlamentin horjumattomasta tuesta Länsi-Balkanin eurooppalaisessa näkemyksessä. Luotamme tukenne jatkuvan, jotta alueen kansalaiset voivat saavuttaa pyrkimyksensä ja liittyä jonakin päivänä osaksi Euroopan unionia.

(Suosionosoituksia)

  Doris Pack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, Kosovo on julistautunut itsenäiseksi, Kosovo on valtio. Kuka tahansa, joka näki Kosovon tilanteen vuosina 1989–1999, piti tätä itsenäisyyttä ennalta arvattavana. Pitkäaikainen, rauhanaatetta kannattanut presidentti ja Saharov-palkittu, edesmennyt Ibrahim Rugova, olisi mielissään kuullessaan tästä. Valitettavasti ratkaisu ei ollut neuvoteltavissa. Olen varma, että jokainen meistä olisi halunnut olla mukana neuvotteluissa. Tämänhetkinen ratkaisu tuo mieleen Churchillin mietelauseesta muokatun version: tämä on huonoin vaihtoehto, ellei mukaan lasketa kaikkia muita vaihtoehtoja.

Sunnuntaina katselin – toisaalta iloisena, toisaalta murheellisena – tapahtumien kulkua Prištinassa. Toisaalta iloisena, koska uskon, että tämä on ainoa reitti pois umpikujasta; toisaalta murheellisena, koska olen varma, että olemme aiheuttaneet itsellemme ongelmia, joita ei ole helppo ratkaista.

EU on kuitenkin toiminut vakaasti, vaikka lehdistössä on maalattu usein kuvaa epäsovusta. EULEX-operaatio käynnistettiin yksimielisesti. Se ei ole hyökkäys Serbiaa vastaan, vaan pikemminkin se on tarpeellinen, myös Kosovon serbeille, koska siinä seurataan tiiviisti Ahtisaaren suunnitelmaa, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi kahden kolmasosan enemmistöllä keväällä 2007. Suunnitelmassa serbeille taataan avokätiset enemmistöoikeudet, kunnioitetaan rajoja ja oikeusvaltioperiaatetta ja näin myös vähemmistöjen suojelua.

Kosovon poliitikkojen on nyt luotava valtionsa pätevällä harkinnalla ja päättäväisyydellä. Työttömyyttä vastaan käytävän taistelun voi voittaa vain toimivalla, perustuslaillisella valtiolla. Radikaalit toimet rikollisuutta vastaan ovat erittäin tärkeitä. EU:n operaatiossa tuetaan näitä toimia mahdollisuuksien mukaan. Kosovossa on paljon hyvin koulutettuja nuoria, jotka auttavat mielellään uuden valtion perustamisessa.

Kosovo ei ole ennakkotapaus. Se on ainutlaatuinen. Sen kehitys valtioksi on Jugoslavian kaatumisen viimeinen vaihe, ja kaikkihan alkoi Miloševićin toimista Kosovossa vuonna 1989. Olenkin pahoillani siitä, että Milošević ei ole enää näkemässä näitä tapahtumia, mutta hänen demokraattisten seuraajiensa on otettava vastaan tämä vaikea perintö. Toivotamme serbialaisille poliitikoille mielenmalttia ja toivomme, että he paneutuvat nyt kaikin voimin johtamaan Serbian tielle EU:n jäsenyyteen.

(Suosionosoituksia oikealta)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentti ymmärtää, että myös meidän ryhmämme on käynyt yksityiskohtaisia keskusteluja tilanteesta, joka on syntynyt Kosovossa. Tärkein päätelmä oli, että samalla kun meidän on hyväksyttävä tosiasiat, meillä ei ole syytä juhlaan, koska edessämme on äärimmäisen monimutkainen tilanne myös Serbian reaktioiden osalta. Miloševićin hallinnon aikaisten tapahtumien ja ratkaisuun pyrkineiden, vuosia kestäneiden neuvotteluiden jälkeen nämä tapahtumat olivat kuitenkin väistämättömiä.

Haluaisimme keskittyä erityisesti Euroopan unionin asemaan. Kosovon tunnustaminen on jäsenvaltioiden asia, kuten Dimitrij Rupel ja komission jäsen Rehn myös painottivat. Kuitenkin meidänkin on toimittava. Me olemme yhdessä vastuussa vakaudesta kyseisellä alueella ja myös Kosovossa, ja ryhmämme antaakin poliittisen tukensa ETPP-operaatiolle, jonka unioni on nyt käynnistänyt. Vaadimme myös, että Kosovon viranomaiset panevat Ahtisaaren ehdotukset täytäntöön, panostavat aidosti monista etnisistä ryhmistä koostuvaan valtioon ja tarjoavat riittävät edellytykset Kosovossa eläville serbeille.

Lopuksi Serbian itsensä osalta on tietenkin selvää, että tilanne on tukala. Saimme juuri tilaisuuden kuulla Serbian ulkoasiainministeriä ulkoasiainvaliokunnassa. Hän kuvasi tilannetta säälimättömästi, hyökkäsi Eurooppaa ja erityisesti Kosovon tunnustaneita maita vastaan. Haluaisinkin kysyä, mitä voimme tehdä estääksemme sen, että Serbiaa ei eristettäisi tai että se itse ei eristyisi tässä tilanteessa. Ministerin vastaus lannisti minut, sillä siinä keskityttiin vain Kosovon kysymykseen. Mielestäni meidän on kuitenkin jatkettava sinnikkäitä ponnistelujamme tarjotaksemme Serbialle eurooppalaisen näkökulman. Teemme tämän myös serbialaisten vuoksi. Tarjouksen näkökulman on oltava täydellinen, ja sen pitää sisältää erityisiä tarjouksia esimerkiksi viisumihelpotuksista ja tulevasta viisumivapaudesta. Meidän on keskityttävä myös erityisesti nuoreen sukupolveen, joka osoitti vastikään mieltään Euroopan unionia tukevan liikkeen, eurooppalaisen tulevaisuuden puolesta. Kiitän Serbian hallitusta siitä, että se on sitoutunut pidättäytymään väkivallasta. Oletan myös, että hallitus pidättäytyy asettamasta Kosovolle mitään talouspakotteita. Ainoa asia, jonka voimme tehdä ja joka Euroopan parlamentin on tehtävä, on jatkaa panostusta eurooppalaiseen näkökulmaan koko alueella, myös Serbiassa.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, jokainen valtio, joka syntyy irtautumalla olemassaolevasta valtiosta, rikkoo alkuperäisen valtion alueellista yhtenäisyyttä ja muuttaa yksipuolisesti kansainvälistä oikeusjärjestystä. Oma maani on esimerkki tällaisesta: se syntyi vuonna 1830, kun se irtautui Wienin kongressissa vuonna 1815 luodusta valtiosta. Belgian olemassaolo tunnustettiin nopeasti Lontoon konferenssissa, johon osallistuivat Yhdistynyt kuningaskunta, Preussi, Venäjä, Itävalta ja Ranska. Kuitenkin Alankomaat, josta irtauduimme, odotti yhdeksän vuotta, ennen kuin se tunnusti Belgian.

Olisin oikeastaan halunnut kertoa tämän Serbian ulkoasiainministerille, jos hän olisi halunnut kuunnella. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä hän toisti tuttua Serbian kantaa kyllästymiseen saakka kunnioittamatta vähääkään sitä, että myös vastakkaisia mielipiteitä oli olemassa. Ainoa valonhäivä oli ministerin toteamus siitä, että Serbia ei käyttäisi minkäänlaista väkivaltaa, kiristystä tai uhkailua.

Meidän on nyt huolehdittava tulevaisuudesta – Serbian, Kosovon, koko alueen tulevaisuudesta. Euroopan unioni on tähän mennessä käyttänyt Kosovoon jo kolme miljardia euroa. Seuraavien 16 kuukauden aikana käytetään vielä 200 miljoonaa euroa, mutta sekään ei riitä.

Serbian ja muiden Länsi-Balkanin maiden osalta meidän on käsiteltävä viisumihelpotuksia kiireellisesti, jotta kyseisten valtioiden ja omien valtioidemme kansalaisten väliset suhteet palautuvat ennalleen.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tunnustaessamme Kosovon itsenäisyyden olemme ottaneet valtavan vastuun kannettavaksemme: vastuun rauhan säilyttämisestä ja luotettavien valtion elinten muodostamisesta Kosovoon. Minkään näkemyksen mukaan kansainvälisten voimien ei pitäisi vetäytyä nyt. Mikä tahansa ratkaisu – joko vetäytyminen Kosovosta Serbiassa tai tuen osoittaminen Kosovon itsenäisyydelle – tuo mukanaan välikohtausten ja etnisten jännitteiden vaaran.

Serbien on kuitenkin tajuttava, että vuotta 1999 edeltävään tilanteeseen ei ole paluuta. Horjuttamisyritykset aiheuttavat heille pelkkiä tappioita. Serbia voi saada tukea kulttuurisia ja sosiaalisia oikeuksia koskeville väitteilleen vain yhdellä tavalla: sen on ryhdyttävä alueella rakentavaan yhteistyöhön. Kosovon itsenäisyyden epäonnistuminen merkitsisi paluuta ajatukseen Suur-Albaniasta ja väistämätöntä sotaa. Tällainen sota toisi mukanaan poliittisia menetyksiä, jotka vaikuttaisivat ensisijassa Serbiaan. Tämän takia Serbian on vastattava siitä, että tällainen tulevaisuudennäkymä ei toteudu, ja vakautettava aluetta.

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että olin paikalla Prištinassa viime sunnuntaina, kun itsenäisyys julistettiin arvokkaalla tavalla. Viime sunnuntain tapahtumat olivat väistämätön seuraus sille, mitä tapahtui vuosina 1998–99, kun yli 10 000 kosovolaista murhattiin ja satojen tuhansien oli pakko paeta. Olisiko Priština voinut palata Belgradin alaiseen hallintoon? Ei. Olisiko vaihtoehtona voinut olla rämpiä eteenpäin jo yhdeksän vuotta kestäneen, jatkuvasti lainvastaisemman, jatkuvasti tehottomamman YK:n hallinnon alaisuudessa? Ei. Olisiko Prištinan ja Belgradin välillä neuvoteltu kompromissi ollut parempi? Kyllä. Olisiko turvallisuusneuvoston antama hyväksyntä ollut parempi? Kyllä. Yritettiinkö sitä? Kyllä. Oliko sillä mahdollisuuksia onnistua? Ei, varsinkaan Venäjän vastustuksen takia.

Toivon todellakin, että viime päivien euforian jälkeen kosovolaiset tuntisivat vastuunsa, sillä he ovat nyt ohjaimissa. Kun YK on lähtenyt ja kun EU:n operaatio on saapunut, kosovolaisten on todistettava, että hyvät suhteet vähemmistöihin eivät ole pelkkiä sanoja ja että he pystyvät pelastamaan talouden. On totta, että EU on jakautunut tunnustamiskysymyksessä kahtia. Tämä kestää joitakin kuukausia, ja sen jälkeen asia on hoidettu. EU:n jäsenvaltiot ovat joka tapauksessa yksimielisiä siitä, että Kosovon tulevaisuus on EU:ssa. Kosovon etenemisvauhti kohti EU:ta riippuu kuitenkin myös Serbian kannasta.

Havaitsimme juuri ulkoasiainvaliokunnassa, miten vihainen Serbia on, miten vihainen ulkoasiainministeri on, kuinka vihamielinen hänen asenteensa oli. Tätä kestää jonkin aikaa muutosvaiheessa. Voin jopa rehellisesti sanottuna ymmärtää tämän, kunhan vastustus on väkivallatonta. Kun viha on laantunut, toivon, että terve järki alkaa vallita. On totta, että Kosovon irtautuminen oli väistämätöntä. On totta, että Serbian tulevaisuus on yhtä väistämättömästi Euroopan unionissa. Tämän saavuttamisessa on joskus tarpeen ylittää itsensä. Toivotan kosovolaisille ja serbeille paljon rohkeutta.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, on vaikeaa olla tuntematta oloaan hyvin levottomaksi, kun pohtii Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden Kosovon kysymyksessä ottamaa vastuuta.

Ensinnäkin EU pyrkii periaatteessa edistämään parempaa maailmanhallintoa. Tämän yllyttämänä useat jäsenvaltiot ovat heikentäneet tai heikentämässä vaarallisesti kansainvälisen lain uskottavuutta, kun ne tukevat yksipuolista itsenäisyysjulistusta, jonka yksi itsenäisen valtion, YK:n jäsenen, maakunnista antoi. Mitä tahansa sanotaankin ainutlaatuisesta tapauksesta – siitähän ei ole säädöksiä – EU:n tärkeimmät voimat nostavat voimasuhteet lain ylle ja avaavat näin Pandoran lippaan. Tämä on vakavaa.

Tämä yksipuolinen tunnustaminen vaarantaa myös vakavasti EU:n Balkanin alueelle määrittämät tavoitteet. Sillä ruokitaan kansallismielisyyttä sen sijaan, että tyrehdytettäisiin sen lähteet. Lisäksi EU on onnistunut vieraannuttamaan serbit, joita ilman on mahdotonta harjoittaa minkäänlaista aluepolitiikkaa kyseissä Euroopan osassa. En puhu nyt niistä, jotka haluaisivat Miloševićin takaisin, vaan niistä, jotka vastustivat häntä ja ovat nyt enemmistössä. Voiko EU täyttää Kosovon albaanien odotukset herätettyään ne ensin? Tämä kysymys on kysymisen arvoinen, ja se on kolmas syy levottomuuteen, jota tunsin Kosovon juhlapäivän jälkeen.

Euroopan unionin itselleen asettama uusi haaste on henkeäsalpaava. Olemme eturintamassa, suuntaamme kohti uutta erityishallintoaluetta, vaikka meillä ei ole tyydyttäviä selityksiä siitä, mikä edellisessä erityishallintoalueessa epäonnistui. Kosovon bruttokansantuote on yhtä suuri kuin Ruandan, puolet Kosovon työikäisestä väestö on työttömiä, pakolaisia on yli 200 000, ja väkivalta vähemmistöjä vastaan on kasvussa, huolimatta kahdesta miljardista eurosta kansainvälistä apua ja 17 000 hengen Nato-joukkojen läsnäolosta. EULEXilla ei pystytä ratkaisemaan kaikkia näitä ongelmia.

Minkälaisen kestävän yleiskuvan Euroopan unioni pystyy tarjoamaan kosovolaisille ja muille Balkanin kansoille? Pystyykö se tarjoamaan yleiskuvan alueen tilanteen vakauttamisesta horjuttamatta tilannetta muualla? Jäsenyys? Missä aikataulussa? Millä ehdoin? Miten todennäköistä on, että saadaan kaikkien 27 jäsenvaltion yksimielinen hyväksyntä? Kukaan ei tiedä.

Ryhmäni ei tosiaankaan voi yhtyä tärkeimpien eurooppalaisten johtajien lyhytaikaiseen itsetyytyväisyyteen.

(Suosionosoituksia)

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, EU:n erityisedustaja Kosovossa ja kansainväliseksi siviiliedustajaksi suunniteltu maanmieheni Pieter Feith antoi innostavan haastattelun Alankomaiden lehdistölle vaikeasta tehtävästä, joka hänellä on edessään Kosovo Poljessa.

Yksi haastattelun kohta oli mielestäni kuitenkin omituinen. Häneltä kysyttiin helppo kysymys siitä, kumpi ulkopuolisista toimijoista oli vastuussa Kosovossa: ranskalainen entinen kenraali Yves de Kermabon, jonka tehtävänä on johtaa EU:n oikeusvaltio-operaatiota Kosovossa, vai hän itse. Pieter Feith vastasi neuvovansa ranskalaista komentajaa poliittisissa kysymyksissä. Koska Pieter Feith toimii neuvoston alaisuudessa, haluaisinkin kysyä Dimitrij Rupelilta, kuinka päätöksenteko täsmälleen tapahtuu Kosovossa. Millainen tilanne on kansainvälisten voimasuhteiden osalta? Tällä on paljon merkitystä tulevaisuudessa.

Lopuksi haluaisin välittää kosovolaisen poliisin järkyttävän viestin: ”Serbit ja albaanit ovat onnistuneet pääsemään toistensa kanssa sovintoon rikollisuudessa. Serbialaiset ja albanialaiset mafiajärjestöt ovat tehneet erinomaista yhteistyötä jo vuosikausia.” Toivon todellakin, että tämän EU:n Kosovon operaation ansiosta moraalittoman albanialais-serbialaisen yhteistyön on annettava tilaa kunnolliselle etnisten ryhmien väliselle yhteiselolle, sillä niin, ja vain niin, voidaan avata eurooppalainen tulevaisuus, jota toivomme Kosovolle.

  Slavi Binev (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin Ataka-puolueen jäsenet Dimitar Stoyanov, Desislav Chukolov ja minä, Slavi Binev, ilmoitamme vastustavamme Kosovon 17. helmikuuta 2008 julistamaa itsenäisyyttä. Tämä yksipuolinen, separatistinen teko on luvaton ennakkotapaus kansainvälisissä suhteissa. Euroopan parlamentin jäseninä olemme sitä mieltä, että Kosovon alueellisella edustajakokouksella ei ole valtaa hyväksyä itsenäisyysjulistusta. Tämän takia separatistihallitus, joka muodostuu todistetusti huumekauppiaista ja sotarikollisista, on mielestämme lainvastainen.

Jos yksittäiset jäsenvaltiot tai Euroopan unioni kokonaisuudessaan tunnustavat Kosovon itsenäisyyden, merkitsee se samalla armahdusta albanialaisterroristien johtajille, jotka ovat harjoittaneet etnisiä puhdistuksia kaikkia ei-albanialaisia yhteisöjä vastaan alueella viime vuosina. Tunnemme vastenmielisyyttä ja tuohtumusta siitä, että etniset puhdistukset ja satojen keskiaikaisten ortodoksikirkkojen tuhoaminen Metohiassa Kosovossa ovat tapahtuneet Naton kansainvälisten turvallisuusjoukkojen ja Yhdistyneiden Kansakuntien silmien edessä. Kun muistetaan, millaisia rikoksia alueella on tehty, meidän on hylättävä uuden muslimivaltion keinotekoinen perustaminen. Valtion ainoana tavoitteena olisi toimia ponnahduslautana aseiden, huumeiden ja ihmisten laittomalle kaupalle Länsi-Eurooppaan.

Edustamme bulgarialaisia EU:ssa ja vetoamme EU:n toimielimiin, että ne eivät tunnustaisi Kosovoa itsenäiseksi valtioksi ja että ne noudattaisivat sen sijaan YK:n turvallisuusneuvoston nykyisiä päätöslauselmia. Lisäksi vetoamme turvallisuusneuvostoon, että se ryhtyisi ratkaiseviin toimiin vallitsevan tilanteen säilyttämiseksi ja nujertaisi separatistiset pyrkimykset Balkanin niemimaan poliittisen vakauden nimissä.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, ministerineuvoston tapaaminen helmikuun 18. päivänä ei jää EU:n historiaan kovinkaan loisteliaana päivänä. 27 valtion välisen ratkaisun etsimisen sijaan tunnustamiskysymyksen kuuma peruna ojennettiin jäsenvaltioille.

On aina turhauttavaa, että emme pysty löytämään yhteistä säveltä päättäessämme maanosamme ytimessä olevista aroista asioista, jotka vaikuttavat tärkeisiin periaatteisiin, esimerkiksi rajojen rikkomattomuuteen. Asioiden monimutkaistamiseksi neuvoston päätelmissä viitataan kansainväliseen laillisuuteen.

On totta, että parlamentti, kuten muutkin EU:n elimet, hyväksyi Ahtisaaren suunnitelman. Suunnitelmaa ei kuitenkaan pidetty avoimena sekkinä vaan ymmärrettiin, että sille tarvittaisiin myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston hyväksyntä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan käynyt, mistä voidaan vetää useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin on sanottu, että tälle tapaukselle ei ole edeltäjää; että se on aivan ainutlaatuinen, kuten Francis Wurtz sanoi puheenvuorossaan.

Meidän on pohdittava, olemmeko oikeuteen perustuva yhteisö. Emme voi olla sellainen, jos perustamme à la carte -ajatteluun. Tästä tapauksesta tulee selvästikin ennakkotapaus, ja kun kansainvälistä lakia pidetään pilkkanaan, teolla on hintansa ja valitettavasti myös seurauksensa.

Toiseksi, arvoisa puhemies, kuinka pitkään aiomme toimia Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kanssa? Siellä toisen maailmansodan voittajat voivat käyttää vanhentunutta veto-oikeuttaan, jota suojellaan vuonna 1945 San Franciscossa annetulla peruskirjalla. Näin ei rakenneta kansainvälistä järjestystä tai oteta käyttöön tasapuolista ja tehokasta monenkeskisyyttä.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, joko Euroopan unioni oppii vihdoin, että yhdessä olemme vahvoja ja erikseen heikkoja, tai meidän on luovuttava kutsumuksestamme kansainväliseen johtajuuteen globaalissa maailmassa ja rajoituttava olemaan sitä, mitä The Economist kuvasi meidän olevan: 2000-luvun varakkain kolmannen maailman alue.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ymmärrän Kosovon albaanien ilon ja riemun vapaudesta ja itsenäisyydestä, jonka he ovat saaneet. Ymmärrän samalla kuitenkin monien Kosovon serbien ja tietenkin Serbian itsensä tyrmistyksen ja kärsimyksen. Valitettavasti mitään muuta molemminpuolin hyväksyttyä ratkaisua ei löydetty. Miloševićin hallinnon ainoa saavutus oli kansojen yhdentyminen ja Kosovon albaanikansalaisten parantunut kunnioittaminen.

Pidänkin Euroopan unionin päätöstä EULEXin muodostamisesta hyvänä. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni lausuakseni sydämelliset kiitokset ulkoasiainministeri Dimitrij Rupelille siitä, miten hän pyrki saavuttamaan sopimuksen neuvostossa tässä vaikeassa tilanteessa. Tämä on erittäin myönteistä, mikä on tuotava myös selvästi julki. Kuitenkaan kaikesta Euroopasta tulevasta avusta ei ole mitään hyötyä, jos Kosovo itse ei toteuta enemmistön sitoumusta luoda eri etnisistä ryhmistä muodostuva yhteiskunta eurooppalaiseen tapaan.

Viime päivinä näkemäni asiat, muun muassa pääministeri Hashim Thaçin käytös, kannustavat minua ja saavat minut toivomaan, että Kosovosta vastuussa olevat muistaisivat jatkuvasti tätä eri etnisistä ryhmistä muodostuvaa yhteiskuntaa.

Tulevina päivinä näemme mielenosoituksia varsinkin Serbiassa. Meidän on oltava kärsivällisiä. Meidän on ojennettava käsi Serbialle. Meidän on ymmärrettävä, että täällä vaikuttaa nyt jonkinlainen yhteinen häviöntunne, ja ennen kaikkea meidän on painotettava sitä, mitä Vuk Jeremić sanoi tänään parlamentaarisessa valiokunnassa väkivallasta ja boikoteista luopumisesta. Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys ja myös perusta Serbian kanssa jatkossa käytäville keskusteluille. Haluamme saattaa Serbiaa sen tiellä kohti Euroopan unioniin liittymistä. Tämä päätös on kuitenkin tehtävä Belgradissa. Meidän tehtävänämme ei ole päättää Serbian puolesta.

Tunnen hyvin Kosovon tilanteen. Monet kansat elävät siellä rinnakkain. He ovat ehkä toisiaan vastaan nyt, mutta uskoisin, että he pystyvät tulemaan toimeen keskenään ja työskentelemään yhdessä. Tämän vastavuoroisuuden on oltava politiikkamme päämääränä myös täällä Euroopan unionissa ja Euroopan parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja ministeri, tilanne Kosovossa on melko rauhallinen, tavallaan jopa esimerkillinen ja lupaava, paitsi pohjoisessa serbien asuttamalla alueella. Yksittäiset serbit syyllistyvät tuhopolttoihin, mikä ei ole oikein. Itsenäisyysjulistus Kosovon edustajankokouksessa oli arvokas ja kunnioittava kaikille alueella asuville ihmisille, ja se annettiin hengessä, jonka pitäisi hallita jatkossakin. Kosovon kansalaiset ovat luottamuksemme arvoisia, ja meidän on uskottava heihin, koska he tekevät päätöksensä tulevaisuudestaan. He toivovat vilpittömästi, että heidän tulevaisuutensa on pian Euroopan tulevaisuutta.

Serbiasta vastaavana esittelijänä pidän hyvänä Serbian harkitsemaa toimintaa, jossa ei aiota ottaa käyttöön talouspakotteita Kosovoa vastaan. Aika on arka Serbialle, minkä takia voin ymmärtää joidenkin poliitikkojen ankarat ja uhkaavat puheet. Heidän toimintansa pitäisi kuitenkin olla perusteltua, ja sen pitäisi perustua eurooppalaisille arvoille. Kosovon itsenäisen aseman pitäisi antaa valtiolle pääsyn kansainvälisen valuuttarahaston varoihin ja ulkomaisiin sijoituksiin kehityksen edistämiseksi.

Kosovon ja Serbian välisiä kauppasuhteita on tärkeää vahvistaa, jotta taloudellinen kasvu piristyy ja yhdentyminen Eurooppaan kehittyy. Vain valtiot voivat olla Euroopan unionin jäseniä, ja Kosovosta on tullut valtio.

Nyt myös Kosovon serbeillä on eurooppalainen näkökulma. Myös Serbian olisi siirryttävä eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja panostettava uudelleen ja tiiviimmin eurooppalaiseen näkökulmaansa. Hallituksen työryhmien on työskenneltävä nyt entistäkin kovemmin. Niiden on valmisteltava jatkotoimia Serbialle, sillä sen talouden ja kansalaisten on siirryttävä lähemmäs Euroopan unionia. Tätä kansalaisetkin haluavat. Euroopan unionin jäsenvaltioiden suurlähetystöjä vastaan hyökkääminen ei ole oikea suunta kohti Euroopan unionia, eikä enemmistö serbeistä tällaista halunnutkaan.

Kun Kosovon tunnustaneiden valtioiden Serbian suurlähettiläät ovat nyt palaamassa väliaikaisesti kotiin, heidän edustajiensa olisi pyrittävä aktiivisesti määrittämään toimet, joihin Serbia on ryhtynyt tiellä kohti Euroopan unionia. Takaisin ei ole paluuta, ja ainoa tie kohti tulevaisuutta johtaa myös Euroopan unioniin.

Päätössanani ovat ministeri Samardžićille. Tuhopoltot ovat laittomia kaikkialla. Viime vuosikymmeninä Balkanilla on poltettu liian monia kyliä. Kosovon serbit on päästettävä mukaan ja osallistumaan päätöksentekoon uudessa, itsenäisessä valtiossa. Toivon, että Belgrad edellyttää osallistumista selvästi. Sekä serbit että albaanit ovat sen ansainneet. Koko Länsi-Balkan ja Euroopan unioni tarvitsevat sitä ja ovat sen ansainneet.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovon yksipuolinen itsenäisyysjulistus asetti kansainväliselle yhteisölle vaikean ja vastuullisen tehtävän. Tapaus monimutkaisti tilannetta sekä jäsenvaltioissa että valtioissa, joiden kanssa unioni tekee yhteistyötä ja tiivistää suhteitaan, esimerkiksi Ukrainassa ja Georgiassa. Äskettäin järjestetty, huomiota herättänyt tapaaminen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin ja Abhasian ja Etelä-Ossetian, kahden kapinallisen, Georgian alueella sijaitsevan tasavallan, johtajien välillä on merkki Venäjän hallituksen mahdollisesta toimintatavasta. Jopa ennen Kosovon itsenäisyysjulistusta Kreml varoitti, että se pitäisi tunnustamista ennakkotapauksena, jota se noudattaisi Venäjälle uskollisten separatistialueiden yhteydessä. Tämä on hyvä syy pitää Balkania yhtenä planeetan räjähdysherkimmistä kohteista.

Itsenäisyysjulistus voikin aiheuttaa horjumista esimerkiksi Bosniassa ja Hertsegovinassa, jonka serbien asuttamat maakunnat saattavat toivoa irrottautumista. Seurauksena syntyvä tilanne vaatii kansainväliseltä yhteisöltä perusteellisesti pohdittuja ja vastuullisia päätöksiä, joiden tuloksena on vapaus ja rauha.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, Kosovon parlamentin viime sunnuntaina antama itsenäisyysjulistus oli väistämätön, ja se oli yksi viimeisistä entisen Jugoslavian hajoamisen vaiheista. Kuka tahansa alueen tilanteen tunteva tietää, että Kosovon oltua yhdeksän vuotta YK:n valvonnan alaisuudessa ja sitä ennen 20 vuotta syrjittynä se ei voinut vain palata osaksi Serbiaa. Tällaisessa yhteydessä itsenäisyysjulistus on melko tavallinen toimi. Lisäksi se tehtiin rauhallisesti, tyynesti ja tunteilematta ja kunnioittaen täysin Ahtisaaren suunnitelmaa maan parlamentissa. Kosovon pääministeri vakuutti kansainväliselle yhteisölle aivan erityisesti, että Kosovossa suojellaan ja kunnioitetaan vähemmistöryhmiä. Saanko muuten muistuttaa kollegoitani, että Kosovon kaikki vähemmistöryhmät tukevat itsenäisyyttä aktiivisesti? Vain jyrkät serbit, joiden ylpeyttä on loukattu, eivät ole mukana. Tässä mielessä Serbian ulkoasiainministerin puhe oli melko onneton.

Mikään näistä seikoista ei vähennä sitä tosiasiaa, että sekä Serbian että Kosovon tulevaisuus on Euroopan unionissa. Odotan tätä erittäin paljon.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, neuvoston ja komission esittämät vetoomukset kansainväliseen oikeuteen, YK:n periaatteisiin ja Helsingin päätösasiakirjaan ovat todella ironisia ja provosoivia. Tunnustamalla Kosovon itsenäisyyden neuvosto ja komissio rikkovat niitä kaikkia sekä YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 1999 antamaa päätöslauselmaa 1244, jonka mukaan Kosovo on osa Serbian aluetta.

Tämä on törkeää rajojen uudelleenlaatimista, jota Yhdysvallat toteuttaa ja suunnittelee yhdessä itsensä EU:n kanssa. Lopettakaa tämä tekopyhyys! Olette keskustelleet jo kaksi vuotta siitä, miten Kosovosta tulee itsenäinen ja kuinka EU lähettää joukkoja turvaamaan alueen etuja.

Meistä tilanne on äärimmäisen vakava. Se laukaisee uusia jännitteitä ja epävakautta Balkanille lyhyellä aikavälillä ja koko maailmaan pitkällä aikavälillä, koska se luo uuden ennakkotapauksen. Imperialistinen opinkappaleenne ”hajota ja hallitse” tunnetaan hyvin. On suunnitelmia useiden maiden jakamisesta kaikkialla maailmassa, jotta voisitte hallita niitä.

Uskomme, että Balkanin alueen kansalaiset ja albaanitaustaiset Kosovon asukkaat joutuvat uuteen myllerrykseen Yhdysvaltain, EU:n ja Venäjän välisissä kiistoissa.

Tässä on syy vastustukseemme. Uskomme, että hallitusten ei pitäisi tunnustaa tätä ”valtiota”, joka on tulevaisuuden erityishallintoalue, ja meistä Balkanin alueen kansalaisten ja Euroopan ei pitäisi hyväksyä tätä.

  Georgios Georgiou (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, koska tahansa lain voima taipuu voiman lain alle, tuloksena on kärsimystä.

Olemme nähneet tapahtumien kiitävän salamannopeasti vain Kosovossa. Vaikka olen seurannut diplomatiaa 40 vuotta, en ole koskaan nähnyt vastaavanlaista kiirettä julistaa itsenäisyyttä ja tunnustaa valtio niin nopeasti, kuin jotkut Euroopan valtiot ovat nyt tehneet.

Ne eivät kuitenkaan ole tunnustaneet Kosovoa, vaan Pandoran lippaan. Minä puolestani en ole koskaan törmännyt yhtä erikoiseen tilanteeseen. Kosovo itsessään ei ole ainutlaatuinen tapaus, mutta sotilastukikohdan perustaminen Kosovoon on.

Olemme joka tapauksessa poikenneet mielestäni aiheesta. Tässä istuntosalissa Euroopan demokraattisia hallintoja, demokraattisia puolueita ja demokraattisia mielipiteitä edustavien Euroopan parlamentin jäsenten edessä olen kuullut ihmisten sanovan: ”Tiesitkö, että olemme onnistuneet ratkaisemaan ongelman, jossa Martti Ahtisaari epäonnistui?” Keitä me olemme? Olemmeko valituselin? Onko tämä parlamentti valitustuomioistuin?

Sen sijaan että huolehtisimme siitä, mitä Kosovossa tapahtuu huomenna, olisi parempi, arvoisa puhemies, jos pohtisimme, mitä tapahtuu, kun YK:n asemaa loukataan tällä halventavalla, ylenkatseellisella tavalla.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Olen vakuuttunut, että meidän ei enää tarvitse kysyä, olisiko Kosovo tunnustettava vai ei. Sen sijaan meidän on kysyttävä, kuinka voimme säilyttää poliittisen vakauden ja turvallisuuden alueella, jota hallitsee etninen viha ja pelko ja 40 prosentin työttömyys.

Ristiriitaista kyllä, Kosovon itsenäistyminen osuu hetkeen, jolloin eurooppalaiset maat pyrkivät kohti poliittista federalisointia. Balkanin-tilanne osoittaa kuitenkin selvästi, että EU:n politiikalla ei ole tarjota ratkaisua, jolla estettäisiin valtion jako ja taattaisiin samalla rauhallinen yhteiselo kaikille alueen etnisille ja uskonnollisille ryhmille.

Tässä yhteydessä kuulostaakin melkein pilkalliselta, että tämä vuosi on nimetty kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi.

Hyvät naiset ja herrat, joitakin vuosia sitten Yhdysvallat ja Euroopan unioni julistivat, että ne eivät tunnustaisi Kosovon itsenäisyyttä. Nyt paitsi Yhdysvallat myös monet EU:n valtiot ovat tehneet niin. Onkin melko selvää, että kansallisten kokonaisuuksien uudelleenmäärittelyä tapahtuu nyt ja jatkossakin; että tällaisiin tilanteisiin ei ole olemassa yleispätevää ratkaisua ja että ne haittaavat tai tuhoavat suhteita alkuperäiseen maahan. Tällaisessa tilanteessa meillä voi olla vain yksi päämäärä: verenvuodatuksen estäminen.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, ajatukseni kääntyvät väistämättä 17 vuoden takaisiin tapahtumiin, kun Slovenia julistautui itsenäiseksi. Tuolloin ulkoasiainministerinä oli Dimitrij Rupel. Enemmistö YK:n merkittävimmistä valtioista, EU ja enemmistö EU:n jäsenvaltioista kieltäytyi tuolloin tunnustamasta Sloveniaa. Yhden suuren EU:n jäsenvaltion ulkoasiainministeri sanoi, että jos Sloveniasta tulee itsenäinen, muut maat eristävät sen 50 vuodeksi. Nykyään Slovenia on tunnustettu, arvostettu, menestyksekäs valtio ja Eurooppa-neuvoston hyvä puheenjohtaja. Täällä parlamentissa tänään esitettyjä huomautuksia pitäisi tarkkailla historian valossa.

Olen iloinen, että Kosovo on nyt itsenäinen, sillä vuosikymmenien sorron jälkeen kosovolaisilla on vihdoin oma, vapaa, demokraattinen valtio. Kosovoa sorrettiin vuosikymmeniä, ja se joutui kärsimään lähihistoriassaan kansanmurhasta, joka saatiin päätökseen vain kansainvälisen tuen avulla. Vetoan Serbiaan, että se ymmärtäisi tilanteen olevan myös mahdollisuus serbialaisille siirtyä kohti eurooppalaista tulevaisuutta – ja jättää taakseen menneisyyden taakka. Sen on luovuttava myös väkivallasta! Serbian Kosovon asioista vastaava ministeri ei voi olla tällöin tyytyväinen siihen, että Kosovon rajalla olevia YK:n vartijoita vastaan hyökätään. Ei ole oikein syyttää Kosovon demokraattisesti valittuja johtajia maanpetoksesta, vaan kansanmurhan uhrien kanssa on aloitettava naapurien välinen vuoropuhelu.

Haluan myös tehdä selväksi, että on mahdotonta hyväksyä Serbian ortodoksisen kirkon piispa Artemijen sotavaatimuksia. Niitä ei voi hyväksyä! Asian on oltava aivan selvä. Meidän Euroopan unionina on autettava Serbiaa sen tiellä kohti Eurooppaa, mutta Serbiankin on tehtävä osansa rauhallisen, hyvän ja ystävällisen ilmapiirin luomisessa. Kolme neljäsosaa tämä parlamentin jäsenistä oli ja on Kosovon itsenäisyyden puolella, joten ei voida sanoa, että Euroopan unioni olisi jakautunut. Olen iloinen, että olemme astumassa kohti hyvää eurooppalaista tulevaisuutta koko alueelle.

(Suosionosoituksia)

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, oli käynyt aivan selväksi, että Kosovon valvotun itsenäisyyden julistamisesta oli tullut väistämätöntä. Nyt ensisijainen tehtävämme on turvata, että Kosovon tilanteelle löydetään menestyksekäs ratkaisu, alueelle varmistetaan vakaus, Euroopan unionille vakiintuu sopiva asema ja EU:n erityishallintoalue luodaan ottamatta kuitenkaan sijaishallitsijan roolia.

Toisaalta ymmärrän serbien tuskan: oma maani menetti 60 prosenttia maa-alastaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Serbia menettää viidenneksen maa-alastaan. Mille tahansa maalle on suuri tragedia menettää historiansa, valtioasemansa ja uskontonsa kehto. Toisaalta on tosiasia, että Serbia menetti kauan sitten kaikki moraaliset oikeutensa, joita sillä oli Kosovoa kohtaan, koska Serbian hallinto ei pystynyt tarjoamaan kunnollista kotimaata alueella asuvalle albaaniyhteisölle.

Olemme varmoja, että Serbian diplomaattinen reaktio ei vaaranna valtion liittymistä Euroopan unioniin. Meidän on tuettava Serbiaa sen menetyksessä vauhdittamalla lähentymistä Euroopan unioniin. On tärkeää tulla vastaan ja lähettää myönteisiä viestejä. EU:n on myös erittäin tärkeää ottaa käyttöön selkeä toimintasuunnitelma Serbian ja muiden Länsi-Balkanin maiden viisumivaatimusten poistamiseksi. Meidän on vauhditettava Serbian liittymistä, mutta emme saa lieventää vaatimuksia millään tavalla.

On ymmärrettävää, että joillakin EU:n jäsenvaltioilla on varauksia. Mielestäni Kyproksen ja Espanjan huolet ovat oikeutettuja, mutta Romanian ja Slovakian poliittisen eliitin esittämät pelot saavat minut ymmälle. Kukaan ei uhkaa näiden maiden yhdentymistä. Irtautuminen ja yksipuoliset itsenäisyysjulistukset eivät saa toimia ennakkotapauksena EU:lle tulevaisuudessa. Sen sijaan Ahtisaaren suunnitelma, jossa vähemmistöille taataan turvattu hallinto, voisi olla myönteinen ennakkotapaus Euroopalle, ja sitä voitaisiin noudattaa tulevaisuudessakin vähemmistöjen suojelemisessa. Kiitän mielenkiinnostanne.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja ulkoministeri, Kosovon itsenäisyysjulistus ja tunnustamisemme eivät tarkoita pienemmän pahan valitsemista, vaan toimintatapa on ainoa oikea tässä tilanteessa.

Neuvotteluilla ei valitettavasti päästy tuloksiin, ja alue on horjunut jatkuvasti, sillä Kosovon asemasta ei ole onnistuttu sopimaan. Tilannetta ei voitu ratkaista mitenkään muuten, kuin miten se ratkaistiin viime viikolla: sopimalla Kosovon lopullisesta asemasta ja hyväksymällä sen itsenäisyys.

Olemme tyytyväisiä siihen, että Kosovon parlamentin enemmistö äänesti Ahtisaaren suunnitelman puolesta. Odotamme Kosovon muuttavan Ahtisaaren suunnitelman säännökset toiminnaksi ja kiinnittävän erityistä huomiota vähemmistöjen suojeluun liittyviin säännöksiin. Ahtisaaren suunnitelmassa esitetään Euroopan vahvin vähemmistöjen suojeluun tähtäävä hallinto, jota voi pitää mallina ja esimerkkinä hyvästä käytännöstä koko alueelle. Onkin tärkeää, että vaadimme Kosovoa pysymään lupauksissaan tässä kysymyksessä.

Kosovon ja Serbian tulevaisuus on Euroopan yhdentymisessä. Tämä on nyt helpompaa molemmille maille. Ne ovat päässeet eroon vakavasta ja lamaannuttavasta ongelmasta, joka tähän mennessä vei kummankin maan kaiken luomisenergian. Maista itsestään kuitenkin riippuu, käyttävätkö ne tämän mahdollisuuden. Jos ne päättävät hyödyntää mahdollisuuden, Euroopan unionin on annettava kaikki mahdollinen tukensa Kosovolle ja Serbialle erityisesti viisumivaatimusten joutuisan poistamisen ja taloudellisen tuen antamisen osalta.

On hienoa, että Euroopan unioni hyväksyi yksimielisesti Kosovoon lähetettävän siviilioperaation. On kuitenkin huolestuttavaa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Kosovon tunnustamisesta. Jos Euroopan unioni haluaa, että sitä kohdellaan vakavasti kansainvälisen politiikan kentällä, emme voi hyväksyä tilannetta, jossa emme pysty pääsemään sopuun naapurimaidemme tärkeistä tapahtumista. Euroopan unionin onkin tärkeää puhua ja toimia yhteisymmärryksessä.

Lopuksi haluan toivottaa Kosovolle ja sen kaikille kansalaisille menestystä ja kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, puhemies Pöttering sanoi, että itsenäisyysjulistus kertoo Kosovon kansalaisten tahdosta hallita heidän omaa kohtaloaan. Tämä lausunto on historiallisen tärkeä.

Kosovon itsenäisyydessä on kyse YK:n perusoikeuskirjan hyväksymän kansojen itsemääräämisoikeuden todellisesta käytöstä Euroopassa. Monet meistä ovat tietenkin huolestuneita Euroopan ensimmäisen islamilaisen valtion perustamisesta, mistä kaikki jihadistiset tiedotusvälineet, esimerkiksi islamilaisen satelliittitelevisiokanava Al-Arabijan innokas johtaja, ovat tyytyväisiä. Huolestuttavaa on myös Serbian ortodoksikristittyjen vähemmistön kohtalo, josta meitä ovat muistuttaneet Vatikaanin viisaat sanat.

Kuitenkin – ja tätä haluan painottaa erityisesti – kyse on edelleen väistämättä tärkeästä oikeudellisesta ja poliittisesta ennakkotapauksesta. Tätä ei ole mitään järkeä kieltää, ja asia on tärkeä Euroopan kansoille Korsikasta Flanderiin, Sardiniasta Baskimaalle, Bretagnesta Oksitaniaan ja Padaniaamme, jotka ovat tällä hetkellä valitettavasti kansoja ilman valtiota ja jotka unelmoivat itsemääräämisoikeudesta ja vapaudesta. Eläköön kansojen Eurooppa! Eläköön vapaa Padania!

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kuten aina, kun toimitaan kansainvälisen lain ulkopuolella, Eurooppa jakautuu ja on hukassa.

Yksipuolisista toimista tulee vakavia ennakkotapauksia, ja olemme nyt kuulleet, mitä Mario Borgheziolla oli sanottavaa. Jännite on noussut korkealle ilmapiirissä, joka on kaikkea muuta kuin rauhallinen ja jolla on useita geopoliittisia vertailukohtia. Euroopalta puuttuu yhtenäisyyttä, arvovaltaa ja avoimuutta. Olemme saaneet jopa lukea tämänhetkisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion ja Yhdysvaltain hallinnon välisistä tapaamisista, joissa on esitetty toimintalinjauksia. Ei ole sattumaa, että tämä parlamentti on nyt poliittisesti kyvytön uuden perussopimuksen juhlinnasta huolimatta. Ainoa tapa kääntää sivua on palata takaisin kansainväliseen oikeuteen ja itsenäiseen näkemykseen, jossa otetaan huomioon koko Balkan Euroopassa ja tunnustetaan koko alueen oikeus. Toivon, ettei vielä ole liian myöhäistä.

  Vladimír Železný (IND/DEM). – (CS) Euroopan unionin yritys esittää Kosovo ainutlaatuisena tapauksena on pelkästään nolo esimerkki toiveajattelusta. Kosovo ei ole pelkkä vaarallinen ennakkotapaus, vaan sillä on myös historiallinen edeltäjänsä. Se on peilikuva Tšekkoslovakian ja sen saksalaisvähemmistön tilanteesta 1930-luvulla.

Kuinka ironista, että historia toistaa itseään! Neljä ensimmäistä EU:n valtiota, jotka julistivat yhteen ääneen tunnustavansa separatistisen tasavallan, ovat samat, jotka allekirjoittivat myös Münchenin sopimuksen. Tuolloin, 80 vuotta sitten, Chamberlain, Daladier, Mussolini ja Hitler jakoivat Tšekkoslovakian osiin, ja jälleen Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Italia ja Saksa tunnustavat Serbian jaon. Ne repivät Serbialta historiallisen Kosovo Poljen taistelukentän, jossa Serbian aateli taisteli sankarillisesti estääkseen turkkilaisten osmanien etenemisen Eurooppaan. Tuolla alueella serbialainen identiteetti syntyi. Nyt me, Euroopan unioni, olemme siirtämässä Serbian historiallista sydäntä muualle. Hävetkäämme, Münchenin sopimuksen kannattajat!

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussamme Serbian Kosovon maakunnasta haluaisin ensinnäkin esittää vastalauseen Yhdysvaltain innostamia Albanian viranomaisten laittomia toimia vastaan. Euroopan unionin ja joidenkin jäsenvaltioiden reaktio Serbian valtion hajottamiseen on pöyristyttävä. Euroopan unioni tukee albanialaisseparatisteja ja päättää samalla aloittaa Kosovossa operaation, joka on epäilyttävä kansainvälisen lain valossa ja ristiriidassa YK:n kannan kanssa. Olen pöyristynyt, että EU:n viranomaiset haluavat ottaa osaa tähän Balkanin konfliktiin, vaikkei heillä ole oikeutta tai valtuuksia tehdä niin. Millä oikeudella Bryssel puuttuu jälleen itsenäisen valtion asioihin ja rikkoo kaiken lisäksi kansainvälisiä sopimuksia?

Maanantaiset tapahtumat Brysselissä tuovat mieleeni Münchenin konferenssin vuonna 1938. Jälleen kerran kansainvälinen yhteisö pysyy hiljaa ja sallii Berliinin ja Washingtonin tehdä toiveistaan totta. Ensimmäistä kertaa vuoden 1945 jälkeen rajoja muutetaan Euroopassa etnisistä syistä kansainvälistä lakia rikkoen. Ketjureaktio ja sitä seuraavat albanialaisseparatistien toimiin liittyvät konfliktit ovat väistämättömiä. Jo pienelläkin määrällä mielikuvitusta voi nähdä, kuinka itsenäisyyden antaminen tälle Serbian maakunnalle voisi vaikuttaa etnisiin riitoihin Euroopan ja maailman muissa osissa.

  Sorin Frunzăverde (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, yli 20 vuotta kestäneiden poliittisten ja sotilaallisten yhteenottojen jälkeen, yli 20 vuotta kestäneiden, Balkanilla tapahtuneiden merkittävien virheiden jälkeen ihmettelemme, onko Kosovon-ratkaisu, toisin sanoen yksipuolinen Kosovon maakunnan itsenäisyysjulistus, laillinen ja sopiva.

Kosovon-ratkaisu ei ole laillinen eikä sopiva. Se ei ole laillinen, koska yksikään kansainvälisen oikeuden periaate ei oikeuta Kosovon maakunnan yksipuolista itsenäisyysjulistusta. Lisäksi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ei vastikään pystynyt vastaamaan kysymykseen siitä, onko ratkaisu laillinen vai laiton lähtiessään lehdistötilaisuudesta, joka järjestettiin Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Ratkaisu ei ole myöskään sopiva, koska siinä luodaan vaarallinen ennakkotapaus. Se ei ole vaarallinen Euroopan unionin jäsenvaltioille, ei Slovakialle tai Romanialle, joilla on vapautettu ja nykyaikainen vähemmistölainsäädäntö. Mutta siinä luodaan vaarallinen ennakkotapaus Transnistrialle, jossa lukkiutuneet konfliktit ovat seuranneet toisiaan Kosovon-konfliktin ajoista alkaen. Lisäksi tässä luodaan myös vaarallinen ennakkotapaus Balkanille, esimerkiksi Bosnian serbitasavallalle ja muille vähemmistöjen asuttamille alueille Balkanilla. Samalla tässä luodaan myös vaarallista ennakkotapausta Euroopan unionille.

Usein sanotaan, että Balkanin maat tuottavat enemmän historiaa kuin mitä ne pystyvät kuluttamaan. Tällä kertaa vaikuttaa, että Balkanin maat ovat tuottaneet enemmän historiaa kuin koko Euroopan unioni voi kuluttaa. Todiste tästä olemme me, jotka kiistelemme siitä, pitääkö Kosovon maakunnan itsenäisyys tunnustaa.

Voin kertoa, että Romania ei aio tunnustaa Kosovon maakunnan itsenäisyyttä, ja Romanian valtuutetut Euroopan kansanpuolueessa tukevat kansallisia toimia. Hyvät naiset ja herrat, tiedämme varsin hyvin, olemme täällä istuntosalissa oppineet, miten meidän pitäisi toimia Serbian kanssa. Sen tulevaisuus on selvästikin eurooppalainen. Emme kuitenkaan vielä tiedä, miten meidän pitäisi toimia Kosovon kanssa. Minun on myös tunnustettava teille – ja toivon suvaitsevaisuuttanne – että pelkkä viisumijärjestelmä ja sen vapauttaminen ei riitä kasvattamaan aluetta osaksi Eurooppaamme.

  Kristian Vigenin (PSE). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvä Dimitrij Rupel, hyvä Olli Rehn, nyt on kenties aika ilmaista jälleen kerran pahoittelumme siitä, että Kosovon asemasta ei päästy sopuun Serbian ja Kosovon välillä. Neuvotteluita ei voi kuitenkaan jatkaa iäisyyksiin, sillä molemmat osapuolet pysyivät kannoissaan, jotka sulkevat toisensa pois.

Voisimme lausua pahoittelumme myös siitä, että Serbian ja sen kansalaisten on nyt maksettava laskunsa suurserbialaisesta kansallismielisyydestä, jolle maa on jättämässä vaikeita jäähyväisiä. Meidän on kuitenkin oltava realistisia ja painotettava, että Kosovon itsenäisyys, vaikkei se olekaan itsenäisyyttä sanan koko merkityksessä, on tosiasia, joka tietenkin tuo uutta arvoa käynnissäoleville toimille. Meidän on otettava huomioon, että tämä seikka ja kiistat tunnustamisesta vaikuttavat nyt Kosovon olemassaoloon.

Voimme vain kuvitella mahdollisia seurauksia, joita tällä toiminnalla voi olla Kaakkois-Euroopan vakauteen, joskin toivottavasti vain lyhytaikaisesti. Euroopan unionin on kuitenkin nyt ryhdyttävä tärkeisiin toimiin. Ensinnäkin sen on avustettava asianmukaisen hallinto- ja hallitusrakenteen muodostamisessa Kosovoon, toiseksi sen on vauhditettava Serbian yhdentymistä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pikaisella allekirjoittamisella, ja lisäksi sen on tarkkailtava erityisesti Makedoniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa ja Montenegroa, koska voi olla, että Kaakkois-Euroopassa ei nähdä metsää puilta.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että Kosovon itsenäisyys oli ainoa vaihtoehto. EU on ryhtymässä kaikkien aikojen laajimpaan siviilioperaatioon, ja on varsin tärkeää, että siinä onnistutaan. Tilanne on melkoisen epätavallinen. Ulkopuolisille on vaikeaa selittää, että vaikka kaikki jäsenvaltiot eivät olekaan yhtä mieltä Kosovon tunnustamisesta, ne kuitenkin tukevat EULEX-operaatiota. Esimerkiksi Espanja lähettää operaatioon henkilöstöä, mikä on erittäin luonteenomaista EU:lle ja Brysselille. Operaation on kuitenkin onnistuttava.

Olen samaa mieltä komission jäsen Rehnin kanssa siitä, että viestissämme Serbialle meidän on korostettava, että on tullut aika kääntää lehteä. Kuten muutkin ovat sanoneet, tässä mielessä olikin jokseenkin masentavaa kuunnella Serbian ulkoministeri Vuk Jeremićia tänään iltapäivällä. Ymmärrän suorasukaisuuden ja vääryydentunteen, mutta asioiden on edettävä nopeasti.

Toivon, että pääministeri Hashim Thaçi tekee maanmiehilleen aivan selväksi, että serbien ja muiden vähemmistöjen suojeleminen Kosovossa on ehdottaman ensisijainen tavoite, koska väkivaltaa ei suvaita. Olinkin pettynyt siihen, että Serbian ulkoministeri ei tuominnut väkivaltaa, johon serbit ovat syyllistyneet viime vuosien aikana. Hän sanoi, että Serbia ei kannustanut tai yllyttänyt siihen, mutta hän ei varsinaisesti käyttänyt sanaa ”tuomita”, mikä oli pettymys.

Loppujen lopuksi tärkeää on taloudellinen kehitys, kuten muutkin ovat sanoneet. Kosovon työttömyysprosentti on 40, ja myös Serbiassa työttömyys on mittavaa. Meidän olisi järjestettävä nopea yhdentyminen EU:hun järjestämällä ensin viisumivapaus, jonka toivon tapahtuvan erittäin pian.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen Kosovon viimesunnuntaiseen itsenäisyysjulistukseen.

On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun Kosovoa pommitettiin järkyttävästi Miloševićin hallinnon määräyksestä. Kosovolaisilla on oikeus itsenäisyyteen, ja tavallaan viimeisten yhdeksän vuoden tapahtumat ovat vaikuttaneet tämän itsenäisyyden saamiseen. On erittäin tärkeää, että Kosovossa asuvan serbivähemmistön yhteiskunnallisia ja poliittisia oikeuksia kunnioitetaan täysin.

Euroopan unionin on tuettava Kosovon hallintoa maan talouden edistämisessä, sillä Kosovon työttömyysaste on 40 prosenttia, ja tämä tilanne on korjattava.

Toivon, että Kosovo saa nyt uuden alun ja että Euroopan unioni tukee mielellään tämän uuden valtion jälleenrakentamista tulevina vuosina. Toivon myös, että tapaus on esimerkkinä Euroopan unionin toiveista, joissa kansalaiset ja yhteisöt elävät sovussa keskenään.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, EU ei rakenna valtioita, vaan liittää niitä toisiinsa. Kosovon-ongelmaa koskevat, toisistaan eroavat eurooppalaisnäkemykset merkitsevät YUTP:n epäonnistumisen myöntämistä. EU on uhrannut sisäiset neuvottelunsa jäsenvaltioidensa poliittiselle vahvuudelle.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa pidetään edellytyksenä, että unioni toimii Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan, Helsingin päätösasiakirjan ja Pariisin peruskirjan tavoitteiden mukaisesti. Näihin kuuluvat myös ulkorajoja koskevat tavoitteet.

Koska EU on oikeuksien unioni, kuten José Ignacio Salafranca sanoi, mihin Euroopan oikeudellinen vastuu perustuu? Ja erityisesti: millä oikeusperustalla tietyt jäsenvaltiot ovat vaatineet tunnustamista kansainväliseen oikeuteen nojaten?

Vuonna 1999 annettu turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 ei anna tarvittavaa oikeutusta tai laillisuutta tällaiselle. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmien ytimenä Kosovon-tilanteen ainutlaatuisesta luonteesta on, että kyseisellä tapauksella ei ole edeltäjää. Toivon, että tästä ei tule ennakkotapausta. Tilanne on ainutlaatuinen, ja siinä noudatetaan erityisellä tavalla valtioiden itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden perusperiaatteita, joita ei voi asettaa kyseenalaisiksi, kuten selvästi on todettu.

Lopuksi haluaisin muistuttaa teitä, että nämä periaatteet ovat edunsaajia koskevan kansainvälisen oikeuden kovaa ydintä.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, keskustelussa on päästy jo pitkälle, enkä usko voivani tuoda siihen paljoakaan uutta tai edes lisää puheenpaloa. Mielestäni meidän olisi keskityttävä kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sitoumusten tärkeyteen.

EU:n ministerit hyväksyivät 16. joulukuuta 1991 suuntaviivat Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton uusien valtioiden hyväksymiselle ja vakuuttivat kunnioittavansa kaikkien rajojen koskemattomuutta ja sitä, että rajoja voidaan muuttaa vain rauhanomaisin keinoin ja yhteisestä sopimuksesta.

Lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244, jonka johdosta EU on tällä hetkellä läsnä sotilaallisesti Kosovossa, säädetään erityisesti, että Jugoslavian liittotasavallan ja alueen muiden maiden itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava.

Kansainvälistä oikeutta, Euroopan valtioiden sitoumuksia ja YK:n päätöslauselmaa vastaan on rikottu. Seuraukset tulevat meille kaikille kalliiksi.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen merkitsee Pandoran lippaan avaamista Euroopassa. Kyse on vaarallisesta ennakkotapauksesta, jossa rikotaan kansainvälistä oikeutta ja erityisesti YK:n päätöslauselmia, joiden mukaan Kosovo on yksiselitteisesti erottamaton osa Serbiaa.

Nyt eurooppalaista valtiota ollaan hajottamassa kansainvälisen hyväksynnän turvin. Puhun Euroopan parlamentin jäsenenä valtiosta, jonka historiassa on koettu tällaisia hajottamisia. Tällaiseen toimintaan ei voida suostua. Kyse on vaarallisesta ennakkotapauksesta, sillä Kosovon jalanjälkiä ovat seuranneet muun muassa Etelä-Ossetia ja Abhasia, jotka ovat jo ilmaisseet tahtonsa irrottautua ja julistautua itsenäisiksi. Mitä sanoisimme Kyproksesta, joka pyrkii yhtenäisyyteen hinnalla millä hyvänsä? Jos annamme tällaisen esimerkin kyproslaisille, ohjaamme heidät epäselvään ja sekavaan tilanteeseen, jossa he eivät pysty taistelemaan saarensa yhtenäisyyden puolesta.

Hyvät naiset ja herrat, Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen on ennen kaikkea lahja Euroopassa etenevälle islamilaistumiselle, enkä usko, että kukaan meistä halusi tämän tapahtuvan.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen pahoillani Kosovon yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Uutiset eivät ole hyviä Euroopalle. Tämä on epäonnistumisten ketjun viimeinen lenkki: sopuisassa yhteiselossa epäonnistuttiin, mikä johti kriisiin vuonna 1999, osapuolten ja kansainvälisen yhteisön yrittäessä päästä sopimukseen epäonnistuttiin, ja turvallisuusneuvoston toimissa epäonnistuttiin.

Voi vain pelätä, että kokonaisuus, jonka jotkut ovat kiirehtineet tunnustamaan, on yksi epäonnistuminen lisää. Kokonaisuuden pitäisi antaa puitteet demokraattiselle, turvalliselle yhteiselolle, jossa kansalaiset menestyvät ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan. Kokonaisuuden ei myöskään pitäisi aiheuttaa ongelmia alueen vakaudelle. Hyvät naiset ja herrat, myös Euroopan unioni on epäonnistunut, koska se ei ole löytänyt naapurialueellaan ratkaisua, joka olisi yhdenmukainen kansainvälisen oikeuden kanssa.

Euroopan pitäisi tarkoittaa liittoutumista eikä eroa, yksimielisyyttä eikä monenvälisyyttä, de jure eikä de facto, yhtenäisyyttä eikä etnistä jakoa. Eurooppalaisina meillä on merkittävä vastuu kyseisellä alueella: olimme enemmistönä yhteysryhmässä, YK:n erikoisedustaja ja hänen ryhmänsä olivat eurooppalaisia, ja nimenomaan Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa lähettää Kosovoon pikaisesti operaation ilman oikeusperustaa.

Haluaisin painottaa, että viime maaliskuussa Euroopan parlamentin antaman päätöslauselman 15 kohdassa sanotaan seuraavasti: ”Katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman hyväksyminen on erittäin tärkeää myös EU:n tuleville toimille Kosovossa ja että EU:n ei pidä lisätä osallistumistaan Kosovon asioihin ilman tällaisen päätöslauselman hyväksymistä”.

Kosovon tapauksessa olosuhteet ovat poikkeukselliset. On kuitenkin vastuuntunnottomia ihmisiä, jotka haluavat muuttaa eurooppalaisten valtioiden rajoja ja jotka pitävät tällaisia tapauksia ennakkotapauksina. Tämän takia onkin toistettava jälleen kerran periaate EU:n jäsenvaltioiden rajojen koskemattomuudesta.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut, että Kosovo on ainutlaatuinen tapaus koko maailmassamme, koska se oli jo YK:n erityishallintoalue; koska YK:n pääsihteeri tukee ratkaisua ja koska neuvottelut olivat epäonnistuneet. Osoitan, että väärässä ovat ne, jotka väittävät tämän olevan laitonta toimintaa. YK:n päätöslauselman 1244 11 kohdan a alakohdassa tehdään selväksi, että kyse on lopullisen ratkaisun odottamisesta. Seitsemännessä kohdassa käsitellään erityisesti turvallisuuden takaamista olennaisten kansainvälisten järjestöjen avulla kaikin tarvittavin tavoin.

Myönnän, että tässä testataan Euroopan unionin uskottavuutta; että epäonnistuminen serbiväestön oikeuksien kunnioittamisessa uudessa Kosovossa merkitsisi voittoa etnisille puhdistuksille; ja että meidän pitäisi painottaa, että Serbia, kuten Kosovokin, ovat tasavertaisia kumppaneita Euroopan unionimme tulevina jäseninä.

Slobodan Miloševićin haamu ei saa kuitenkaan varjostaa päätöstämme täällä parlamentissa. Rauhan juurruttaja, sovinnonteon edelläkävijä, esimerkki koko alueelle. Mitä Berliinin muurin murtuminen merkitsi koko Itä-Euroopalle, sitä Kosovon itsenäisyyden pitäisi merkitä entiselle Jugoslavialle.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Kun muutokset ovat tapahtuneet, tehtävämme ei ole selitellä historiaa tai levittää pelkoa ketjureaktiosta, vaan tukea kehitystä, joka loppujen lopuksi vakauttaa alueen ja tuo sen lähemmäksi eurooppalaisia arvoja ja eurooppalaista näkökulmaa.

Tässä erittäin monimutkaisessa tarinassa on tärkeää huomata, että Euroopan unioni on ottanut suuren vastuun. EU teki yksimielisesti päätöksensä EULEX-operaatiosta, jolla autetaan laitosten rakentamisessa ja poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä. Euroopan komissio on ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla tuetaan laajan alueen kehitystä. Kaikella tällä toiminnalla pyritään helpottamaan vaarallista tilannetta, jossa näkymiä ei ole tarjolla, ja poistamaan omituisen ristiriitainen tilanne, jossa jäsenvaltioiden ympäröimä Euroopan osa on Yhdistyneiden Kansakuntien erityishallintoalue.

Oma ja muidenkin toive on, että Euroopan unionia kuvaavista sovinnonteosta, rauhasta ja yhteistyöstä tulee nyt tärkeimpiä periaatteita, perusta rinnakkaiselolle Kosovossa ja lähtökohta Serbian ja Kosovon välisille suhteille.

Näinä Serbialle ja Kosovolle vaativina päivinä ja edellä mainitsemieni asioiden hengessä olen tyytyväinen niistä sanoista ja teoista, joilla olette ilmaisseet sitoumuksenne rauhaan, maltillisuuteen, avoimuuteen ja tulevaisuuteen.

  Maria Eleni Koppa (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme tilanteessa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia paitsi Balkanin alueelle myös kansainvälisesti. Vaikka kyseessä olisi ainutlaatuinen tapaus, emme vapaudu vastuusta.

Kansainvälisen oikeuden ja sen sääntöjen kiertäminen on erittäin vaarallista. Rajoja muutetaan ensimmäistä kertaa ilman asianomaisten osapuolten suostumusta tai turvallisuusneuvoston hyväksyntää.

Eurooppa on jälleen kerran jakautunut tällaisessa elintärkeässä kysymyksessä ja toistaa historian virheitä. Voidaan esittää myös epäilyksiä siitä, miten hyvin 2 000 hengen vahvuiset joukot voivat taata alueen turvallisuuden ja vakauden.

Kosovon itsenäisyysjulistus on nyt totta. Tuemme rauhanomaista, eri etnisistä ryhmistä muodostuvaa Kosovoa, joka sopeutuu EU:n hoiviin. Kriisin ainoana ratkaisuna on varmistaa tie, jolla Länsi-Balkanin valtiot voivat liittyä nopeasti EU:hun.

Vakaus- ja kasvusopimus on allekirjoitettava välittömästi erityisesti Serbian kanssa, koska vain näin voidaan tukea kunnolla valtion demokraattisia voimia. Tilanteen hoitamistapa on loppujen lopuksi tärkeä koe EU:n ulkopolitiikalle.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en ymmärrä, miksi Kosovon-kysymyksessä olisi kiirehdittävä, YK:n sääntöjä kierrettävä ja kansainvälinen oikeus jätettävä kokonaan huomiotta. Uskon, että Kosovon on vaikeaa aloittaa uutena valtiona, eikä EU pääse tilanteesta eroon mitenkään. Lisäksi EU:n paikallaolo kestää pitkään, kun otetaan huomioon vihamielinen Serbia naapurissa ja järjestäytyneen rikollisuuden yleisyys. On erittäin epätodennäköistä, että Venäjä ja Kiina, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvostossa, tunnustaisivat Kosovon itsenäisyyden lähitulevaisuudessa.

Olemme onnistuneet loukkaamaan Serbiaa, joka yrittää unohtaa Miloševićin ja rakentaa demokraattista tulevaisuutta. Kosovon menetys voi lietsoa kansallismielisiä tunteita ja ohjata Serbiaa kohti Venäjää, joka puolestaan voi käyttää Kosovon tilannetta ennakkotapauksena lukkiutuneissa konflikteissa Transnistriasta Abhasiaan asti. Venäjä vaatii nyt, yllättävää kyllä, kansainvälisen oikeuden moraalisesti korkeita perusteita kenties ensimmäistä kertaa viime aikojen historiassa.

Tunnen kovasti myötätuntoa Kyprosta kohtaan, sillä se ei suostunut liittymään EU:n jäsenvaltioiden Kosovon tunnustaneeseen enemmistöön. Mehmet Ali Talat, Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan johtaja, pitää Kosovoa jo ennakkotapauksena omalle alueelleen. Sivuhuomautuksena Richard Howittille sanoisin, että YK:n neuvottelut Kyproksen yhdistämisestä epäonnistuivat myös, joten tässä mielessä kyse ei ole ainutlaatuisesta tapauksesta.

Ei ole yllätys, että Espanja on huolestunut Baskimaasta ja Kataloniasta ja Slovakia unkarilaisvähemmistöstään. On erikoista, että vaikka Islamilainen konferenssi toivotti itsenäisen Kosovon tervetulleeksi mahdolliseksi uudeksi jäsenekseen, Azerbaidžan, joka kuuluu Islamilaiseen konferenssiin, on varuillaan itsenäisyyttä vaativan Vuoristo-Karabahin kysymyksessä eikä tunnusta Kosovoa.

Sanovatpa siis EU ja Yhdysvallat mitä tahansa Kosovon-kysymyksen ainutlaatuisuudesta, läheskään kaikki maailman valtiot eivät ole samaa mieltä.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi huomiota. Ensinnäkin tärkeintä on, että Kosovon itsenäisyys julistettiin kansainvälisen yhteisön valvottua tilannetta useita vuosia. Kansainvälinen yhteisö ei pitkien keskustelujen jälkeenkään olisi voinut päästä parempaan ratkaisuun kuin Kosovon itsenäisyyteen.

Venäjä yrittää liittää Kosovon tilanteen joihinkin muihin Euroopan alueisiin, esimerkiksi Transnistriaan, Etelä-Ossetiaan tai Abhasiaan, mutta tämä vastalause on helposti vaarallinen tai sopimaton Moskovalle itselleen.

Kävisikö Venäjälle, että se vetäytyisi kyseisiltä alueilta ja jättäisi Euroopan lukittuneiden konfliktien alueiden valvonnan kansainväliselle yhteisölle? Jos Venäjä suostuisi tällaiseen, EU saisi todellisen tilaisuuden päästä kauan kaivattuihin ratkaisuihin. Meidän pitäisi käyttää tällainen tilaisuus hyväksemme.

Toiseksi tiedämme hyvin, että jotkut valtiot yrittävät lämmitellä käsiään kansainvälisen epävakauden jokaisen tulisijan hiilloksessa. Tällä kertaa Venäjä, joka väittää puolustavansa Serbian etuja, päätti pelata omaa geopoliittista peliään teeskennellen, että yksikään maailman ongelmista ei ratkeaisi ilman Venäjän suostumusta. Asenne ei ole uusi tai odottamaton.

Venäjä ei kuitenkaan ole tärkein tekijä tällä kertaa, koska sillä ei ole todellista valtaa kallistaa tapahtumia suuntaan, jota länsimaat eivät hyväksyisi. Tulevaisuudessa esimerkiksi Kosovon pyrkimys liittyä Yhdistyneisiin Kansakuntiin ei ole helppo, mutta Venäjä ei voi varsinaisesti eristää valtiota kansainvälisellä näyttämöllä, koska eristäminen olisi merkityksetöntä, sillä suurin osa EU:n jäsenvaltiosta, Yhdysvallat ja jotkut muut valtiot ovat tunnustaneet Kosovon.

Teen kunniaa Kosovon itsenäisyydelle ja toivon kosovolaisille paljon onnea valtion rakentamiseen.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ero EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden ulkosuhdetoimissa on kansainvälisen laillisuuden ja YK:n päätösten kunnioittaminen. Pelkään, että jos Kosovon itsenäisyyttä kannustetaan ja jos se tunnustetaan kansainvälistä laillisuutta valvovan elimen ja YK:n ulkopuolella, EU:n ulkosuhdetoimia ei voi kuvailla enää kuten ennen, vaan niiden laillisuudesta tulee kyseenalaista, jopa kestämätöntä. Toivon, ettemme joudu katumaan päätöstä, jonka teimme Kosovon osalta.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). – (SK) Kosovo on julistautunut itsenäiseksi. Tämä ei tullut yllätyksenä, vaan se oli odotettavissa. Kansainvälisen yhteisön on otettava tämä huomioon. Jos alueemme halutaan pysyvän rauhallisena ja vakaana, EU:n jäsenvaltioiden on toimittava yhdessä ja annettava täysi tukensa Kosovon kehitykselle Martti Ahtisaaren suunnitelman mukaisesti.

Ne jäsenvaltiot ja – myös slovakialaiset – poliitikot, jotka levittivät perättömiä huhuja siitä, että Kosovo olisi vaarallinen ennakkotapaus muille maille, ovat väärässä. Kosovo on ainutlaatuinen tapaus. Meidän on palattava niiden julmien tapahtumien juurille yhdeksän vuoden taakse, jolloin serbialaiset sotilasvoimat aloittivat kansanmurhan albanialaisia kohtaan. On ymmärrettävää, että albanialaisyhteisön jäsenet eivät halua elää Serbian tasavallassa. Jos heidät pakotetaan siihen, tuloksena on sota.

EU:lla on tärkeä asema, kun luodaan yhteiskuntaa, jossa kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja jossa vähemmistöryhmillä on kattavat oikeudet identiteettinsä säilyttämiseen ja kehittämiseen sekä oman julkishallintonsa johtamiseen: nämä asiat tarkoittavat laajaa itsehallintoa serbiyhteisölle.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää kolme huomiota. Ensinnäkin tämä tilanteemme osoittaa, että jälleen kerran Euroopan unioni ei pystynyt puolustamaan itseään Venäjän ja Yhdysvaltojen välissä.

Toinen huomioni on, että meidän on tehtävä nyt kaikkemme, jotta voimme luoda Kosovoon vähemmistö- ja kulttuurioikeudet. Kosovon hallitus saisi näin ohjeita kauaskantoiseen, käytännölliseen toimintaan. Haluaisin kiittää teitä, hyvä neuvoston puheenjohtaja, tärkeästä avusta EULEX-operaation kautta.

Kolmanneksi ymmärrän hyvin Serbian tämänhetkisiä tunteita historiallisista ja kulttuurisista syistä ja uskon, että meidän on oltava kärsivällisiä Serbian etsiessä tietään Euroopan unioniin. Meidän on myös tuettava tätä prosessia. Meidän on lisäksi tehtävä selväksi, että väkivaltaa ei suvaita. Meidän on jatkettava varojen myöntämistä – 187 miljoonaa euroa vuonna 2007 – mutta ehtona on, että asiat etenevät rauhanomaisesti ja tasoittavat tietä kohti vakaata aluetta.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Miloševićin johtama – ja jopa Miloševićin jälkeinenkin – Serbia seurasi isoveljensä neuvoja ja hävisi joka kerta mieluummin sen sijaan, että olisi ottanut realistisen asenteen ja yrittänyt ratkaista erot sovinnolla ja muistanut mahdollisuuden tavata uudelleen Euroopassa. Ehkä näin tapahtuu nyt.

Haluaisin huomauttaa erityisesti niille, jotka ovat huolissaan kansainvälisen oikeuden yksipuolisista tulkinnoista, valtioiden yhtenäisyydestä tai alueiden ja ihmisten itsemääräämisoikeudesta, että meidän olisi ymmärrettävä ja otettava huomioon se tosiasia, että valtio, joka pyrkii tuhoamaan tai karkottamaan kaikki kansalaisensa, jotka kuuluvat eri etniseen väestöön, ei tapa pelkästään näitä ihmisiä vaan ensisijaisesti myös itsemääräämisoikeutensa – itsemääräämisoikeutensa joukkohautojen yllä. Hautausmaiden eheys ei ole tapaus, joka pitäisi hyväksyä. Yhtäläisyyksiä Baskimaahan, Québeciin tai Abhasiaan ei pitäisi hyväksyä. Eihän Madrid, Ottawa tai Tbilisikään suunnittele pommittavansa ja tappavansa näitä ihmisiä.

Venäjä on erilainen. Venäjän omat, toistuvat kansanmurhatoimet kieltävät itsessään valtion oikeudet, eikä Venäjällä ole enää mitään ylintä valtaa Tšetšenian selviytyjiin, vaan pelkkä keskiaikainen voimakkaimman laki.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, jotkut väittävät, että puhuessamme Kosovosta meidän ei pitäisi käsitellä kysymystä valtion tunnustamisesta, vaan tosiasioiden tunnustamisesta.

Tosiasia on, että vaikka Kosovo antoi julistuksen itsemääräämisoikeudestaan, se ei ole itsenäinen eikä kykene pitkään aikaan olemaan itsenäinen, vakaa valtio. Se oli erityishallintoalue, ja sellaisena se myös pysyy. Tosiasia on, että Euroopan unioni on jakautunut niin sanottuihin realisteihin ja legalisteihin. Tosiasia on, että kutsumalla Kosovoa ainutlaatuiseksi tapaukseksi myönnämme, että kansainvälinen oikeus on joko riittämätöntä tai puutteellista, minkä takia etsimme ratkaisua oikeuden ulkopuolelta. Tällöin korvaisimme oikeuden vallan voiman vallalla. Tämä ei ole unionimme tavoite eikä perusarvo.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen seurauksena pahin, mitä voisi tapahtua, olisi poliittinen umpikuja, joka ajaisi meidät epämiellyttävään tilanteeseen jännitteiden kiristyessä. Meidän on määritettävä pienin yhteinen nimittäjä tuleville päätöksillemme ja toimillemme. Neuvoston puheenjohtajan puheenvuoro ei täysin tyydyttänyt minua, mutta antoi kuitenkin toivoa. Meidän on muistutettava Kosovolle, että sen nyt valitsemat vaihtoehdot vaikuttavat sen tuleviin suhteisiin Euroopan unionin kanssa. Tämän takia autamme sitä mielellämme, ja meillä on myös oman etumme mukainen velvollisuus ojentaa molemmat kätemme Serbialle ja kertoa sille, että olemme edelleen vakuuttuneita, että Serbian tulevaisuus on Euroopassa.

Neuvostovallan kaatumisesta on kulunut 20 vuotta. Noiden aikojen kommunistit eivät onnistuneet liittämään Serbiaa Moskovan yksinomaisen vaikutusvallan piiriin, emmekä me saa johdattaa tilannetta nyt siihen. Emme saa tehdä tällaista virhettä.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, vihdoin on koittanut aika niille, jotka haluavat Yhdysvaltojen tunnustavan Texasin itsenäisyyden; niille, jotka haluavat Länsi-Romanian erilleen unkarilaisalueeksi; niille, jotka haluavat itsenäisen Skotlannin, Katalonian, Baskimaan ja kaikki muut valtiot, jotka varmasti syntyisivät Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa.

Sanotaan, että Kosovosta ei muodostu ennakkotapausta. Tämä on virhe: kyse on alueesta, jolla on tapahtunut kahdeksan kansallisuuden etninen puhdistus miehitysvallan auttaessa ja myöntyessä tähän; alue, joka kärsii huumeista, laittomasta ihmiskaupasta, 50 prosentin työttömyydestä ja jatkuvasta painostuksesta paikalla vielä oleviin serbeihin. Nyt Kosovo julistaa itsenäisyyden toiselle albanialaisvaltiolle, ja tämä on huono esimerkki. Esimerkki piinaa jatkossakin kaikkia teitä, jotka olette suorastaan teurastaneet kansainvälisen oikeuden. Hävetkää: tapaus on kuin toinen München, eikä yhdenkään oikean demokraatin pitäisi koskaan puolustaa sitä.

  Dimitrij Rupel, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Ensinnäkin haluaisin osoittaa vilpittömät kiitokseni parlamentille ja jäsenille, jotka tukivat neuvoston kantaa. Hyväksyn sen, että asioista ollaan eri mieltä; tällainenhan on tavallista parlamenteissa. Minusta vaikuttaa joka tapauksessa, että Euroopan unioni on saanut tukea tämänpäiväisessä istunnossa.

Haluaisin vastata joihinkin kysymyksiin. Ensimmäinen niistä koskee järjestelmää, jota suunnittelemme hallintoa, toisin sanoen tulevia vastuualueitamme, varten. Tässä viittaan tietenkin toimielinten perustamiseen Kosovoon. Euroopan unioni tosiaankin lähetti erityisedustajan Kosovoon. Itsenäisyysjulistuksessaan Kosovon parlamentti hyväksyi alusta alkaen Ahtisaaren suunnitelman ehdot. Koko suunnitelman järjestelyt sisällytetään Kosovon perustuslakiin ja sen lainsäädäntöön.

Vastaavasti Euroopan unionin erityislähettilään tehtävänä on valvoa paikallisia viranomaisia ja turvata velvoitteet, joita uusi asema tuo tullessaan. Kun kansainvälinen siviilitoimisto on perustettu, Euroopan unionin erityisedustajasta tulee siviiliasioiden korkea edustaja kansainväliselle yhteisölle. Hän on myös poliittinen neuvonantaja EULEX-operaatiossa.

Haluaisin lisätä, että Euroopan unioni on tehnyt viime päivinä paljon, se on varsinkin rauhoittanut tilannetta ja varmistanut, että Kosovoa tuetaan asianmukaisesti. Sen lisäksi, että neuvosto päätti joitakin päiviä sitten operaatiosta, haluaisin mainita, että pääsihteeri ja korkea edustaja Javier Solana vieraili eilen Prištinassa.

Haluaisin lainata yhden virkkeen hänen puheestaan. Javier Solana sanoi:

(EN) ”Haluaisin kertoa, että mieliala, ilo, jota olette levittäneet kunnioittavasti kaduilla viime päivinä, on nyt muutettava myönteiseksi ja rakentavaksi energiaksi, jolla yhteiskuntaa kehitetään eteenpäin.”

(SL) Tämä tarkoittaa mielestäni, että me kaikki toivomme ystäviemme Kosovossa olevan valmiina muuttamaan heidän viime päivinä osoittamansa energian järkeviksi toimiksi, joilla varmistetaan kunnollinen, eurooppalainen tulevaisuus sekä Kosovolle että tietenkin myös Serbialle.

Tänään on puheissa ja parlamentin jäsenten puheenvuoroissa sanottu paljon Serbiasta, joka ansaitsee jatkaa tiellään kohti yhdentymistä Euroopan unioniin. Kuunnellessani parlamentin eri edustajien puheita en voinut olla kuvittelematta, että tulevaisuudessa täällä puhutaan myös serbiaa. Ja myös albaniaa, toivottavasti. Uskon, että kuulemme näitä kieliä maista, jotka haluavat kovasti tulla parlamentin ja Euroopan unionin jäseniksi.

Kuitenkin espanjalaisilta ystäviltämme kuulemiemme huomioiden valossa en sanoisi, että päätöstekstien yhtenäistäminen olisi ollut helppoa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostolle, mutta lopuksi onnistuimme sopimaan espanjalaisten ja kyproslaisten kollegoidemme kanssa tekstistä, jossa heijastuvat yksimielisyys, yhteisten päätösten tekeminen ja yhtenäinen ajattelutapa.

Lopuksi haluaisin sanoa, arvoisa puhemies, että olen luonnollisesti samaa mieltä slovenialaisen kollegani, Jelko Kacinin kanssa, kun hän puhui siitä, että Kosovon serbien on hyväksyttävä Kosovo kotimaakseen ja osallistuttava valtion hallintoon. Kosovo on tietenkin heidänkin maansa, ja Kosovon serbien aiheuttamat viivytykset Kosovon hallituksen työskentelyssä voivat olla vahingollisia.

Haluaisin sanoa, että nämä keskustelut ovat kannustaneet minua, ja haluaisin kiittää teitä, arvoisa puhemies ja hyvät Euroopan parlamentin naiset ja herrat, kaikista näistä rakentavista huomioista.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia erittäin vastuuntuntoisesta keskustelusta. On yleisesti tiedossa, että Euroopan unioni ei tosiaankaan jättänyt yhtäkään kiveä kääntämättä pyrkiessään sovitteluratkaisuun. Ponnistelut olivat valitettavasti turhia. Nyt meidän on ohjattava prosessi päätökseen.

Monet teistä korostivat myös, että on tärkeää, ettei Serbia joudu eristyksiin ja että erityisesti Serbian nuorelle sukupolvelle ojennetaan auttava käsi. Olen tästä täysin samaa mieltä ja olen iloinen voidessani kertoa teille, että meillä on jo käytössä viisumien myöntämisen helpottamista koskeva sopimus Länsi-Balkanin maiden, mukaan lukien Serbian, kanssa. Sen ansiosta viisumin hakeminen on helpompaa, ja tietyt ryhmät, esimerkiksi opiskelijat ja liike-elämän toimijat, voivat saada poikkeuslupia. Olen myös iloinen voidessani kertoa teille, että olemme aloittaneet erityisen vuoropuhelun viisumittomasta matkustuksesta, mikä on tärkeää tavallisille Serbian kansalaisille ja muille alueen ihmisille.

Keskustelimme asiasta Serbian kanssa tammikuussa, ja kollegani, komission varapuheenjohtaja Frattini on itse asiassa juuri tänään Skopjessa ja huomenna Podgoricassa aloittamassa vuoropuheluja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Montenegron kanssa.

Jotta tämä kaikki onnistuisi, tarvitsemme päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä kaikissa toimielimissä, myös neuvostossa sisäministerien keskuudessa, sillä heillä on paljon valtaa tällä alalla. Luotan tukeenne, jotta edistymme oikeasti ja yksimielisinä tässä kysymyksessä.

(FR) Euroopan yhtenäisyyden osalta on tosiaankin merkillepantavaa, että EU on pystynyt säilyttämään yhtenäisyytensä tässä vaikeassa ja kiistanalaisessa aiheessa. Sanoisin jopa, että yhteinen ulkopolitiikka on läpäissyt kunnialla yhden vaikeimmista kokeistaan muodostamisestaan alkaen. Haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Sloveniaa tästä tuloksesta, jossa heijastuu syvä sitoumuksenne Länsi-Balkanin tulevaisuuteen Euroopassa.

Olen myös tyytyväinen huomatessani, että seuraava puheenjohtajavaltio, Ranska, tukee täysin Länsi-Balkanin eurooppalaista näkökulmaa. Vuodesta 2008 tuleekin erittäin tärkeä Länsi-Balkanin matkalle kohti Eurooppaa.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Kinga Gál (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Ne meistä, jotka ovat syntyneet Keski-, Itä- ja Kaakkois-Eurooppaan, tälle Euroopan vähemmän onnekkaalle alueelle, ovat oppineet kantapään kautta, että puheisiin ja lupauksiin paperilla ei voi aina uskoa. Tärkeää on se, miten puheet vastaavat todellisuutta. Kosovossa Ahtisaaren suunnitelma onnistui, eikä se jää pelkiksi lupauksiksi, vaan suunnitelma voidaan todella toteuttaa, jolloin alueelle saadaan rauha.

Jotkut ovat sitä mieltä, että Kosovo ei voi olla ennakkotapaus. Voitaisiin kuitenkin kysyä, miksi ei, jos siellä luodaan toimiva hallinto vähemmistöjen suojelemiseksi. Jos Kosovossa noudatetaan tosiasioita, sen tosiaan pitäisi toimia ennakkotapauksena. Ne meistä, jotka varttuivat vähemmistössä eivätkä voineet määrätä omasta kohtalostaan, puolustavat kaikkia niitä keksintöjä, joilla luvataan pitkäaikaisia ratkaisuja rinta rinnan eläville etnisille yhteisöille. Jos Ahtisaaren suunnitelmaa noudatetaan ja se otetaan käyttöön, Kosovon juuri alkavasta tarinasta voi tulla tällainen pitkäaikainen ratkaisu.

Olemme huolissamme Serbian muilla alueilla elävistä vähemmistöistä, jotka seuraavat näitä tapahtumia levottomina. Päästäänkö ratkaisuun, joka rauhoittaisi nämä vähemmistöt tai esimerkiksi etniset unkarilaiset Vojvodinassa?

Pyydän neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että yleinen levottomuus ei johda peruuttamattomiin toimiin, esimerkiksi asuttamistoimenpiteisiin Vojvodinassa. Emme saa päästää etnisiä jännitteitä purkautumaan alueella asuviin vähemmistöihin. Tämänhetkiset tapahtumat eivät saa johtaa tilanteisiin, joissa ihmisiltä viedään heidän oikeutensa. Sen sijaan oikeuksia on vahvistettava. Meidän on varmistettava, että Balkanilla päästään vihdoin hyviin ennakkotapauksiin ja että alueella asuvat etniset yhteisöt saavat viimein toivoa ja tilaisuuksia tulevaisuudelleen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Serbian maakunnan Kosovon yksipuolinen itsenäisyysjulistus ei ole väistämätön asia.

Kyse on erittäin vakavasta kehityssuunnasta ja vaarallisesta ennakkotapauksesta kansainvälisessä oikeudessa. Tapauksella on ennustamattomia seurauksia rajojen vakaudelle erityisesti Euroopan mantereella.

Kyseessä on räikeä rikkomus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa ja Helsingin päätösasiakirjaa vastaan.

Päätös on todellakin laiton kansainvälisen oikeuden useimpien perusperiaatteiden valossa.

Kyse on keinotekoisesta valevaltion luomisesta valvotun itsemääräämisoikeuden alaisuudessa: mitä tahansa tämä tarkoittaakaan, itsemääräämisoikeutta on vähemmän. Pikemminkin kyse on erityishallintoalueesta, jonka hyökkäykset ja sotilasmiehitys, Yhdysvallat, Nato ja EU ovat luoneet ja jossa ne määräävät.

Kyse on yrityksestä kasvattaa Yhdysvaltain ja EU:n tärkeimpien vallankäyttäjien poliittista, taloudellista ja sotilaallista valtaa tärkeällä eurooppalaisella alueella ”tapahtuneen tosiasian” politiikalla.

Tätä laitonta toimintatapaa ei saa tunnustaa muodollisesti tai käytännössä eikä varsinkaan lähettämällä ”EU:n operaatiota Kosovoon” tai osallistumalla siihen. EU:n operaatio ei ole saanut itse asiassa mitään valtuutusta YK:lta. Se on EU:n operaatio, joka on laiton ja jossa solmitaan sopimus toisen laittoman osapuolen kanssa. Näin operaatiosta tulee kaksinkertaisesti laiton.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE) , kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, ”Albaanien itsenäisyyspyrkimyksiä ei voi ikuisesti sivuuttaa. Silloin ei palattaisi nollapisteeseen vaan paljon sen alapuolelle.” Näin näki taannoin Kosovo-neuvottelijanakin toiminut valtioneuvos Harri Holkeri.

Kuten useat kollegat ovat todenneet, Kosovon itsenäisyys oli edessä välttämättömyyden pakosta. Niin ikään on korostettu, että Kosovon tapaus on sui generis -tyyppinen, eikä itsenäistyminen siten uhkaa kansainvälisoikeudellisia konfliktinratkaisun periaatteita. Eurooppaan syntyi siis uusi valtio kestävin perustein.

On tietysti pahoiteltava, ettei sovintoa, edes minimisietämystä saavutettu osapuolten välillä. Kansainvälistä yhteisöä ei voi tässä syyttää yrityksen puutteesta, kun neuvotteluja johti ansioitunut rauhantekijä Martti Ahtisaari. Nyt on pidettävä kiinni siitä, että Ahtisaaren suunnitelma pysyy johtotähtenä uutta valtiota rakennettaessa. Sen vaatimukset antavat mahdollisuuden länsimaiselle oikeusvaltiolle ja sisäiselle ja ulkoiselle vakaudelle alueella.

Kosovon ja Länsi-Balkanin turvallisuus on ennen kaikkea Euroopan asia. Niinpä samalla, kun YK:n turvallisuusneuvoston kyvyttömyys vastuunkantoon tilanteesta on jälleen kerran ilmeistä, EU:n on valmistauduttava ponnistukseen. Länsi-Balkanin integroiminen eurooppalaiseen vakauteen lienee suurin haasteemme sitten unionin synnyn. Alueelliset jännitteet uhkaavat nyt entisestään kasvaa, massatyöttömyys turhauttaa kansaa, ja korruptio ja rikollisuus riivaavat.

Itsenäisyysjulistusta odotettiin Kosovossa hartaasti, ja se sai aikaan ihmisissä vilpitöntä iloa, johon eurooppalaisena on helppo yhtyä. Nyt tuon yhteiskunnallisen riemastuksen voimin on rakennettava vaikein, kestävä rauha ja vakaus. Se onnistui viisikymmentä vuotta sitten muualla Euroopassa – miksei siis vihdoin Balkanilla?

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Ryhmäni ja puolueeni kansallinen edustus Euroopan parlamentissa ovat hiljattain päättäneet olla hyväksymättä Kosovon tämänhetkistä kehitystä kohti itsenäisyyttä. Voin ymmärtää tämän, koska EU toimii tällä hetkellä kuin supervalta, joka yksipuolisesti pakottaa jo monta kertaa nöyryytetyn Serbian ja erityishallintoalueenaan kohtelemansa Kosovon tahtoonsa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että peruisin aihetta koskevat puheeni menneiltä vuosilta. Jugoslavian vuoden 1974 perustuslaissa Kosovo sai lähes yhtä paljon itsenäisyyttä kuin tuolloiset kuusi liittotasavaltaa. Serbien ja albaanien olisi saattanut olla mahdollista elää rinnakkain rauhassa yhdessä ja samassa liittovaltiossa. Itsehallinnon yksipuolinen lopettaminen 1980-luvulla teki Serbian valtiosta turhan ja jopa haitallisen useimpien Kosovon asukkaiden silmissä. Kosovo on toiminut kuin itsenäinen valtio jo syyskuusta 1991 alkaen, ja sillä on oma presidentti, parlamentti ja koululaitos.

Jos ulkomaailma olisi toiminut tuolloin oikealla hetkellä ja tunnustanut kyseisen valtion muiden entisen Jugoslavian seuraajavaltioiden ohella, väkivaltaista Kosovon vapautusarmeijaa ei olisi syntynyt, Kosovon asukkaita ei olisi tuomittu turvautumaan rikoksiin elannon hankkimiseksi, eikä vuoden 1999 sodalle olisi ollut perusteita.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kahdeksan vuotta Naton Jugoslavian sodan jälkeen Kosovon ongelma on paitsi edelleen ratkaisematta, myös entistä hankalampi. YK:n päätöslauselman 1244 ”käytäntö ensin, määritelmät sitten” -edellytyksiä (toisin sanoen demokratiaa, pakolaisten palauttamista, monikulttuurisen yhteiselon olosuhteita ja niin edelleen, ennen kuin lopullisesta hallinnosta päätetään) ei ole täytetty edes peruslähtökohdiltaan. Tästä huolimatta Bushin hallinto puski albanialaisten kosovolaisten johdon kohti yksipuolista itsenäisyysjulistusta, joka tuo mukanaan paljon seikkoja, jotka vaikuttavat Balkanin alueen rauhaan, vakauteen ja muihin kansainvälisiin kysymyksiin. Hyväksymällä operaation alueella EU tukee tätä politiikkaa ja osallistuu YK:n vuonna 1999 antaman päätöslauselman 1244 rikkomiseen. Kosovon yksipuolinen itsenäisyysjulistus saa aikaan epävakautta aiheuttavan ketjureaktion Länsi-Balkanilla ja on kielteinen ennakkotapaus monille kansainvälisille kysymyksille. Ratkaisumme on perustuttava kansainväliseen oikeuteen, emmekä saa suosia ”hajota ja hallitse” -politiikkaa, paikallisia kansallismielisiä ja laajentumispoliittisia ajatuksia tai rajojen muuttamisia. Uskomme, että edelleen on mahdollista päästä molemminpuolin hyväksyttävään ratkaisuun YK:n puitteissa ja kansainväliseen oikeuteen perustuen. Kannatamme siksi neuvottelujen jatkamista.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) On valitettavaa, että Euroopan unioni on jakautunut Kosovon-kysymyksessä. Euroopan unioni on ollut jo pitkään sitoutunut turvaamaan Länsi-Balkanin vakautta, ja koska olemme maanosan vaikutusvaltaisin ylikansallinen järjestö, meidän on välitettävä selvä viesti ja puhuttava kuin yhdestä suusta.

Kosovon rauhan ja turvallisuuden pitäisi olla ensisijaisen tärkeää unionille, sillä Kosovo on entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian naapurimaa, joka taas on EU:n ehdokasvaltio. Meidän pitäisikin ottaa johtava asema välittäjänä Serbian ja Kosovon välillä. Tehtävä ei ole helppo, koska unioni ei ole päässyt sopuun siitä, pitäisikö Kosovon itsenäisyys tunnustaa kokonaisuudessaan vai ei.

Unionin tämänhetkinen päättämättömyys aiheuttaa vain lisää hämmennystä Kosovossa. Jäsenvaltioiden olisi eroistaan huolimatta lunastettava alueelle antamansa lupauksensa.

  Csaba Sógor (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Olin Prištinassa sunnuntaina. On harvinaista olla paikalla, kun valtio julistautuu itsenäiseksi. Välitin läsnäolollani viestin siitä, että vaikka päätös onkin monille tuskallinen, siitä ilmoitettiin olosuhteissa, joissa emme pelänneet.

Itsenäisyys julistettiin hotellissa, jossa monia vuosia sitten vieraita tervehti oven yllä seuraavanlainen kyltti: ”Sisäänpääsy kielletty koirilta ja albaaneilta.”

Kosovon itsenäisyyteen johtanut prosessi ei ollut EU:n käynnistämä. Sen käynnisti Serbia jättäessään huomiotta alueella asuvien kansalaistensa perusihmisoikeudet ja yksilön ja yhteisön oikeudet.

Unkarilaisten demokraattisen liiton Romaniassa (UDMR) kantana on, että Romanian pitäisi tunnustaa Kosovon itsenäisyys mahdollisimman pian. Niillä, jotka eivät haluaisi tunnustaa tilannetta, on omassa maassaan ehkä vielä kehitettävää vähemmistöasioissa.

Aivan alusta alkaen UDMR halusi ja haluaa edelleen puolustaa Transilvanian unkarilaisten oikeuksia pelkästään poliittisin ja parlamentaarisin keinoin ja hyläten väkivaltaiset keinot.

Kaikille on käynyt selväksi, että perinteisten kansallisten vähemmistöjen yksilölliset ja yhteiset oikeudet eivät voi olla pelkästään valtion sisäinen asia. Euroopan unionissa on aika laatia yhtenäistetty sopimus, joka koskee pakollisesti kaikkia ja rauhoittaa vähemmistöjä.

Euroopan unionin tärkeimpänä velvollisuutena on tarjota apua taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vakauttamiseen niin Kosovossa ja Serbiassa kuin koko Länsi-Balkanin alueellakin.

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan toivottaa Kosovon sydämellisesti tervetulleeksi eurooppalaisten valtioiden joukkoon. Itsenäisyysjulistus oli rohkea teko Kosovolta. Nyt maan ja sen kansalaisten on osoitettava samaa rohkeutta ja itsetuntoa kun ne alkavat rakentaa omaa monikulttuurista yhteiskuntaansa.

On ollut jo pitkään selvää, että Kosovon itsenäisyyspyrkimysten tie on yksisuuntainen. Kysymys on ollut enää ajasta. Takaraja itsenäistymiselle olisi ollut Serbian liittyminen Euroopan unioniin. Näin pitkään ei onneksi tarvinnut odottaa. Kosovo on ollut jo 10 vuotta YK:n hallinnon alaisuudessa. Tilanne on aivan eri kuin muilla separatistilla alueilla.

Tulevat vuodet vaativat pitkänäköisyyttä ja viisautta Kosovon johtajilta. Sitä uskon heiltä löytyvän. Sota, etniset vihat ja kansainvälisen yhteisön hallinto ovat kokemuksia, joista pitää pystyä ottamaan opiksi. Tärkeintä on nyt keskittyä vakaan kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Itsenäisyys poistaa myös epävarmuuden, joka on pitänyt sekä maan omat että ulkomaalaiset investoinnit loitolla.

Ahtisaaren suunnitelma antaa hyvän kehyksen maan itsenäisyyden alkuvaiheille. Onnistuminen on mahdollista vain, jos johtajat ja kansalaiset mieltävät maansa rakentamisen omaksi projektikseen – ei ulkopuolelta sanelluiksi toimintamääräyksiksi. Kansainvälisen yhteisön on osattava ottaa myös etäisyyttä tilanteeseen ja annettava maan kosovolais- ja serbiväestöjen rakentaa oma yhteiselonsa malli. Esimerkkejä monikulttuurisista maista löytyy lähes yhtä monta kun eurooppalaisia valtioita. Kosovo ei ole siis tässäkään mielessä poikkeus.

Vielä kerran, onnittelut kosovolaisille ja tervetuloa itsenäisten valtioiden joukkoon!

  László Tőkés (NI), kirjallinen. – (HU) Kosovon itsenäisyysjulistus aiheuttaa alueellemme suuria muutoksia. Romanialaiset puolueet, jotka ovat parhaillaan valmistautumassa vaaleihin, käyttävät tilaisuutta hyväkseen synnyttääkseen Unkarin vastaista hysteriaa. Ne järjestäytyvät kaikki unkarilaisia vastaan Transilvaniassa, joka on Kosovon kokoinen alue ja jonka väestö vastaa albanialaismaakunnan väestöä.

Romanian parlamentin ”syvä huoli” on täysin perusteeton ja aiheeton. Romanian ei pidä pelätä unkarilaisia. Kansallisyhteisömme Transilvaniassa kunnioittaa Romanian perustuslakia ja alueellista koskemattomuutta.

Samanaikaisesti meillä on kuitenkin syitä odottaa, että alueellisten oikeuksien periaatteen perusteella Romania käsittelee kansallisyhteisömme tilannetta eurooppalaiseen tapaan ja takaa unkarilaisille henkilökohtaisen riippumattomuuden (1) ja Transilvanian ja muiden alueiden alueellisen riippumattomuuden (2) Euroopan unionissa hallitsevan itsehallinnon periaatteen mukaisesti.

Euroopan neuvoston Grossin mietintöön perustuvan suosituksen 1609/2003 mukaisesti myönnämme, että itsehallintoalueet edistävät konfliktien ratkaisua ja vahvistavat Euroopan vakautta.

Samalla haluaisimme kiinnittää huomionne siihen, että Romania itsekin saattaa hyötyä uudesta tilanteesta, koska Kosovon serbien itsehallintomalli voi olla ratkaisu myös romanialaisyhteisöille, jotka asuvat rajan takana Serbiassa ja Ukrainassa.

Kun kaikki nämä seikat otetaan huomioon, Romanian ei pitäisi alistaa sopuisia asumisjärjestelyjään etnis-poliittisille ennakkoluuloille. Sen sijaan sen olisi tunnustettava itsenäinen Kosovo mahdollisimman pian monien muiden unionin jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti.

  Iuliu Winkler (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Olen tyytyväinen, että Euroopan unioni osallistuu aktiivisesti Kosovon kysymyksen ratkaisemiseen ja ottaa siinä vastuuta. Olen mielissäni siitä, että Kosovon parlamentti on ottanut vastuun Kosovosta, jotta siellä kunnioitetaan demokratian, kansalaisten välisen tasa-arvon ja vähemmistöjen suojelun periaatteita. Toivon, että unionin jäsenvaltiot tuntevat yhteenkuuluvuutta ottaessaan tehokkaan aseman Kosovossa. Kosovon kysymyksessä EU:n jäsenvaltioiden välisen yhteenkuuluvuuden on käytävä ilmi siten, että jäsenvaltiot tunnustavat Kosovon itsenäisyyden mahdollisimman pian.

Euroopan unionin on tuettava Kosovoa sen pyrkiessä kehittymään demokraattiseksi eurooppalaiseksi valtioksi. Mielestäni on myönteistä, että unioni takaa olevansa jatkossakin vakaasti läsnä, sillä näin unioni voi auttaa suoraan Länsi-Balkanin alueen vakauden säilyttämisessä.

Olen varma, että Kosovon serbivähemmistö saa täydet yksilön ja yhteisön oikeudet, joita se tarvitsee jäädäkseen synnyinseudulleen.

Euroopan unionin vastuunkanto Kosovon tapauksessa on esimerkillistä. Tiedämme, että jokaisen eurooppalaisvähemmistön tilanne on ainutlaatuinen, joten on mahdotonta antaa yleispäteviä ratkaisuja. Unionin on kuitenkin toimittava niin, että se varmistaa vähemmistöyhteisöjen yksilön ja yhteisön oikeudet käyttäen vaikutusvaltaansa vahvistamaan tehokasta demokraattista vuoropuhelua ja poliittista sopua enemmistöjen ja vähemmistöjen välillä.

Jäsenvaltioissa eläville vähemmistöryhmille on erittäin tärkeää, että unionin vähemmistöjen suojelua koskeva oikeudellinen sääntely laaditaan.