Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. helmikuuta 2008 - Strasbourg

12. Euroopan väestönkehitys (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Françoise Castexin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan väestönkehityksestä (2007/2156(INI)).

  Françoise Castex, esittelijä. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, jatkamme tänä iltana keskustelua, joka aloitettiin näiden seinien sisällä useita vuosia sitten. Keskustelu ei pääty tämän mietinnön hyväksymiseen, sillä edelleen jotkut kysymykset jäävät vastauksetta ja palaamme niihin epäilemättä lähitulevaisuudessa. Haluaisin joka tapauksessa kiittää komissiota sen laadukkaasta tiedonannosta, joka rikasti keskustelua ja josta olemme hyötyneet työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa.

Mietinnössäni pohdin väestönmuutoksen seurauksia, esimerkiksi työssäkäyvien määrän pienenemistä, iäkkäiden ihmisten määrän kasvamista ja Euroopan eri alueiden väestörakenteen epätasapainoa. Tarkoittaako tämä, että seurauksiin on mahdotonta vaikuttaa? Haluaisin ensin muistuttaa teitä siitä, että 1900-luvulla tapahtui kaksi laajaa muutosta.

Ensinnäkin naiset pääsivät osallisiksi opetuksesta ja koulutuksesta samalla tavalla kuin miehet. Toiseksi naiset saivat mahdollisuuden raskauden ehkäisyyn ehkäisymenetelmillä. Nämä ovat kaksi päätekijää naisten emansipaatioon. Ne merkitsevät tärkeää – ja toivottavasti peruuttamatonta – edistystä ihmiskunnalle.

Kaksi asiaa on vielä lisättävä, jotta käsillä olevassa analyysissämme olisi kaikki tarvittavat tiedot. Kaikissa tutkimuksissa osoitetaan, että Euroopan kansalaiset haluaisivat enemmän lapsia, kuin heillä oikeasti on, ja että jäsenvaltioissa, joissa naisten työllisyysaste on korkea, myös syntyvyys on korkeaa. Aktiivinen työelämä ei siis estä ihmisiä hankkimasta lapsia, jos työ- ja perhe-elämä pystytään sovittamaan yhteen kaikille, niin miehille kuin naisille. Tällä alalla on vielä paljon parannettavaa kaikissa jäsenvaltioissa.

Keskusteluissamme nousi esiin toinenkin seikka, josta kukaan ei ole varsinaisesti eri mieltä. Taloudellinen turvattomuus ja pelko tulevaisuudesta ovat merkittäviä, syntyvyyden laskuun vaikuttavia tekijöitä. Kun tulevaisuutta on vaikeaa suunnitella, ihmiset epäröivät lasten hankkimista. Tämä on keskeinen kysymys, ja mielestäni Euroopan unionissa havaittu syntyvyyden lasku on tässä mielessä vakava varoitus. Jotta kansalaistemme usko tulevaisuuteen palaisi, heidän työpaikkansa on turvattava ja arvokkaat elinolot palautettava. Syitä on siis riittämiin, mutta entä seuraukset?

Tärkein seuraus on työssäkäyvän väestön väheneminen 331 miljoonasta vuonna 2010 noin 268 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Miten voimme pitää Euroopan kasvua ja kilpailukykyä yllä näin pienen työssäkäyvän väestön avulla? Tällöin, arvoisa komission jäsen, tiedonannon otsikko saa todellisen merkityksen ja voiman: haaste on muutettava mahdollisuudeksi. Euroopassa on yhä edelleen korkea työttömyysaste, ja kehitysmahdollisuudet ovat valtavat naisille, nuorille ja ikääntyneemmille ihmisille, joiden työllisyysaste laskee merkittävästi 52–55 vuoden iässä.

Eikö tämän väestörakennehaasteen todellinen mahdollisuus olekin täyden työllisyyden tavoite, joka on viimein realistinen, saavutettavissa ja tarpeen? Saavuttaaksemme tavoitteen meidän on otettava käyttöön aito inhimillisten voimavarojen hallintapolitiikka ja todellinen elinikäisen koulutuksen politiikka. Tarkoitan todellakin elinikäistä, millä viitataan myös yli 50-vuotiaisiin työntekijöihin, jotka kohtaavat muun tyyppisen syrjinnän lisäksi syrjintää myös koulutuksessa ja ylennyksissä työpaikalla.

Esittelen mietinnössäni ”työelämän kaaren” käsitteen painottaakseni tarvetta tarkastella noin neljäkymmentä vuotta kestävää työelämän kautta – joskin tästä jäsenvaltioiden on päätettävä – jatkuvan työllisyyden, koulutuksen, uudelleenpätevöitymisen ja mahdollisen ylennyksen näkökulmasta ihmisen työelämän alusta loppuun saakka. Ennen kuin harkitaan eläkeiän nostamista, on varmistettava, että jokainen kyseistä ikää nuorempi pystyy työskentelemään ja käyttämään hyödykseen taitojaan ja ammatillista kokemustaan.

Jos on olemassa lakisääteinen eläkeikä, ihmiset voivat myös suunnitella ylittävänsä sen kunkin jäsenvaltion määrittelemien järjestelyjen mukaan ja jäsenvaltion vuoropuhelun ja kuulemisen perinteitä noudattaen. Tällä hetkellä keskustelu on avointa.

Viimeisenä seikkana haluaisin mainita pikaisesti tietenkin maahanmuuton käytön. Keskustellaan paljon siitä, miten maahanmuutto voisi vaikuttaa työssäkäyvän väestön vähenemiseen. Toisaalta maahanmuutto nostaa myös jännitteitä, kuten tiedätte. Tämän takia suosittelen tähän kysymykseen selvää ja harkittua lähestymistapaa. Maahanmuutto ei ole uusi ilmiö Euroopan unionissa, ja maahanmuuttajia tulee unionin alueelle vuosittain noin kaksi miljoonaa – luku on pysynyt vakaana useita vuosia. Laillinen maahanmuutto vaikuttaa Euroopan unionin työssäkäyvän väestön rakenteeseen ja samoin myös eurooppalaisen yhteiskunnan rakenteeseen.

Maahanmuuttovirtaa on ylläpidettävä, ja jäsenvaltioissamme on taattava oikeudellinen asema niille, jotka otamme vastaan erityisesti taistellessamme laitonta maahanmuuttoa ja laittomien työntekijöiden hyväksikäyttöä vastaan. Maahanmuuton inhimillisen puolen on ohjattava kysymykseen liittyvää politiikkaamme, eikä perheen yhdistämistä saa hävittää suuntaviivoistamme.

Teen esittelyssäni väliaikaisen yhteenvedon: keskimääräisen syntyvyyden, ikäpyramidien ja suhdelukujen takana ovat synnytykset, äitiys, naisten asema yhteiskunnassa, vanhuksiemme hoito ja se, miten haluamme elää viimeiset elinvuotemme. Tämän takia keskustelumme on kiinnostava ja tunteisiin vetoava, ja haluaisinkin kiittää kaikki varjoesittelijöitä siitä, että he olivat kysymyksestä aivan yhtä kiinnostuneita kuin minä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä ja erityisesti esittelijä Castexia hänen valaisevasta mietinnöstään komission Euroopan väestönkehitystä koskevasta tiedonannosta. Olen erittäin ilahtunut siitä, että työllisyyden valiokunnan lisäksi mietintöön osallistui neljä muutakin parlamentaarista valiokuntaa: naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, talous- ja raha-asioiden valiokunta ja aluekehitysvaliokunta. Tämä välittää jäsenvaltioille vahvan poliittisen viestin ja osoittaa väestökysymysten tärkeyden nyky-Euroopassa.

Euroopan parlamentin analyysi tärkeimmistä väestökysymyksistä on pitkälti samansuuntainen kuin komission vuonna 2007 antaman kertomuksen päätelmät. Molemmissa arvioidaan, että ikääntyminen ja laskeva syntyvyys johtuvat sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä. Lisäksi sekä parlamentti että komissio ovat yhtä mieltä siitä, että näihin ilmiöihin on mahdollista reagoida rakentavasti ja menestyksekkäästi. Väestörakenteen muutokset eivät saa aikaan pelkästään vakavia haasteita, vaan myös uusia tilaisuuksia. Mietinnössä osoitetaan, että on tärkeää reagoida nyt sekä haasteisiin että tilaisuuksiin.

On rohkaisevaa huomata, että mietinnössä esitetyt poliittiset toimet ja toimenpiteet vastaavat jotakuinkin komission ehdotuksia. Perhepolitiikka on täysin yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla. Kuitenkin mietinnössä osoitetaan aivan oikein, että Euroopan unionillakin on osansa näissä kysymyksissä. Uudistetussa Lissabonin strategiassa annetaan kehys perhepolitiikan nykyaikaistamiselle tukemalla tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja erityisesti aloitteita, joilla tähdätään parempaan työn ja perhe-elämän tasapainoon. Olemmekin iloisia uudesta eurooppalaisesta Perheallianssista, joka perustettiin keväällä 2007 Eurooppa-neuvoston tapaamisessa. Allianssi on yksi EU:n tason foorumeista, jossa voidaan vaihtaa kokemuksia jäsenvaltioiden välillä.

Mietinnössä painotetaan oikeutetusti myös työtätekevien ja työttömien muuttuvaa suhdetta ja korostetaan, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin työmarkkinoiden tulevan työvoimapulan hoitamiseksi. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea parannettava nuorten, naisten ja ikääntyneiden ihmisten osallistumista työmarkkinoihin. Moniin erityistoimiin voidaan ja pitää ryhtyä.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin mainita muuttoliikkeen jälleen kerran, koska se on tärkeä ja arka aihe. On melko selvää, että lähtö- ja tulomuutto ovat olennainen osa Euroopan historiaa ja eurooppalaista elämäntapaa. On erittäin tärkeää tukea sopeutumista alusta alkaen sen sijaan, että muuttoliikettä pidettäisiin pelkästään turvallisuus- tai poliisikysymyksenä. Muuttoliike on osa eurooppalaista elämäntapaamme, ja useimmiten se vaikuttaa meihin kaikkiin myönteisesti ja väistämättömästi.

Lopuksi haluaisin puhua hedelmättömyyskysymyksestä. Euroopan parlamentin mietinnössä kiinnitetään huomiota pariskuntien yleistyvään hedelmättömyyteen. Tiedämme, että ongelma voi johtua täysin lääketieteellisistä syistä, mutta se liittyy myös selkeästi sosiaalisiin oloihin ja erityisesti pariskuntiin, jotka lykkäävät perheen perustamista. Haluan toistaa, että meidän on lähestyttävä tätä kysymystä johdonmukaisesti ja kattavasti, eikä pelkästään lääketieteen näkökulmasta.

Hyvät naiset ja herrat, monet odottavat mahdollisuutta osallistua keskusteluun, joten päätän puheenvuoroni ja odotan innolla keskustelun jatkoa.

  Bilyana Ilieva Raeva, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (BG) Arvoisat komission jäsen ja puhemies, yleiskuva Euroopan väestönkehityksestä on huolestuttava. Eurostatin ennusteiden mukaan 15–64-vuotiaiden määrä pienenee miljoonalla vuosittain vuoden 2010 jälkeen. Kehityssuunta johtuu kahdesta päätekijästä.

Elinajanodote kasvaa edelleen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mikä on hyvää kehitystä ja johtuu hyvästä elämänlaadusta yhteisössämme. Kuitenkin on hälyttävää, että samanaikaisesti syntyvyys on hyvin alhaista, mikä johtaa ikääntyvän väestön määrän suhteelliseen kasvuun.

Tämän tilanteen takia työikäisen väestön osuus pienenee ja työn tuottavuus laskee. Väestörakenneongelma uhkaa Euroopan talouden vakautta, eurooppalaista sosiaalimallia ja sukupolvien välistä solidaarisuutta.

Tässä yhteydessä haluan kiittää Euroopan komission aloitetta yleiseurooppalaisen väestönkehitystä koskevan strategian kehittämisestä. Vain näin voidaan vastata tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen.

Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta painottaa taloudellisia keinoja, joilla voidaan parantaa Euroopan unionin väestötilannetta.

Ehdotetuissa teksteissä osoitetaan useita tärkeitä toimintalinjoja, joihin kuuluvat kestävän ja tasapainoisen julkisen rahoituksen kehittäminen, erilaisten rahoitusvälineiden edistäminen avoimesti ja turvallisesti, verohelpotukset ikääntyviä työntekijöitä palkkaaville yritykselle, työmarkkinoiden vapauttamisen nopeuttaminen tai sisäinen muuttoliike – lainatakseni komission jäsentä Špidlaa – laajentuneessa EU:ssa ennen vuotta 2014, nuorten ja perheestä vastuussa olevien kannustaminen työhön uudenlaisilla työjärjestelyillä, esimerkiksi vuorotyöllä tai osa-aikaisella työllä, ja elinikäinen oppiminen.

Korostamme, että jäsenvaltioiden on täytettävä sitoumuksensa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti väestökehityshaasteista selviämiseksi. Tekstissä esitellään myös joitakin joustavampia mekanismeja, joilla ihmiset voivat pysyä vapaaehtoisesti työssä vähimmäiseläkeiän jälkeen ”palkka ja eläke” -järjestelmän mukaisesti.

Tärkeintä on, että jos haluamme vastata väestönkehityksen haasteisiin, meidän on tuettava sellaisten mekanismien kehitystä, joilla mahdollistetaan joustavia työmuotoja, ja kannustettava työelämän vapaaehtoista jatkamista myös vähimmäiseläkeiän jälkeen.

  Elisabeth Schroedter, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, väestönkehitysmuutosten vaikutukset ovat erittäin vaihtelevia. Pariisin lähiöitä kuohuttavat toistuvasti sosiaaliset levottomuudet, jotka johtuvat korkeasta maahanmuuttoasteesta. Samaan aikaan Brandenburgissa, josta olen kotoisin, alueet häviävät olemattomiin, ihmiset muuttavat pois ja väestö ikääntyy entistä nopeammin.

Ikääntyvä yhteiskunta aiheuttaa rasitetta julkisiin varoihin, sillä sosiaalietuudet on maksettava, ja Lissabonin strategiassa näitä onkin ryhdytty vähentämään. Kuitenkin kun tarkastellaan väestönkehitysmuutosten todellisia syitä, pitäisin vähennyksiä haitallisina Lissabonin strategialle. Komission on helppo syyttää naisia yhteiskunnan ikääntymisestä, koska naisilla ei ole tarpeeksi lapsia, mutta todelliset syyt ovat nykyisissä ja menneissä poliittisissa virheissä.

Haluaisin osoittaa kolme asiaa, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnan epätasapainoon. Ensinnäkin analyyseissä osoitetaan, että ihmiset haluaisivat lapsia, mutta vanhemmilla – ei pelkästään naisilla – ei ole lapsia, koska yleiset edellytykset eivät ole sopivat; koska heillä ei ole sosiaaliturvaa; koska, kuten jo sanottiin, vanhempien on vaikeampaa saada töitä ja koska uraa ja perhettä ei voi yhdistää.

Ratkaisuna olisi täysin uudenlainen kaava työn ja perhe-elämän tasapainoiseen suhteeseen. Tärkeintä olisi jakaa aika perheen ja uran välillä tasan molempien sukupuolten välillä. Dublin-säätiö on tehnyt tästä erinomaisia tutkimuksia. On myös tärkeää, ettei lapsista aiheutuisi suoraa köyhtymistä, kuten monissa jäsenvaltiossa tapahtuu.

Jäsenvaltioiden politiikassa tämä tarkoittaisi vakaita sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka ovat tietenkin epäsuosittuja kustannustekijöitä, mutta jotka palauttaisivat väestönkasvun takaisin tasapainoon.

Kotiseudullani tehdystä kiinnostavasta tutkimuksesta käy ilmi toinen seikka. Tutkimuksessa havaittiin, että nuoret naiset muuttivat alueelta pois, mutta syynä eivät olleet ongelmat työn ja perheen yhdistämisessä, vaan valtava syrjintä, joka alkoi heti koulusta valmistumisen jälkeen. Nämä naiset ovat parhaimmistoa, he ovat parhaita luokallaan, ja heillä on parhaat loppututkinnot, mutta silti heille tarjotaan huonompia harjoittelupaikkoja ja heikompia mahdollisuuksia etenemiseen uralla. Tämä tarkoittaakin, että Euroopan komissio voi toimia tosissaan alalla, jossa sillä on toimivaltaa, eli sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisessa – samojen tilaisuuksien tarjoamisessa miehille ja naisille. Se voi taistella syrjintää vastaan esittelemällä parannuksia lainsäädäntöön ja erityisesti painostamalla jäsenvaltioita toteuttamaan lainsäädäntöä, jotta nämä asiat pannaan vihdoin käyntiin.

Kolmanneksi aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelijana haluaisin palata kysymykseen rappeutuvista alueista. Suhtaudumme kriittisesti siihen, miten valtionhallinnot asettavat edelleen valtavia esteitä kansalaisten tehokkaan osallistumisen sekä innovoinnin ja luovuuden kehityksen tielle. Ne estävät näin menestyksekkään aluekehityksen suunnittelun.

Samanaikaisesti poliittiset johtajat tyypillisesti sivuuttavat alueet, vetäytyvät niiltä pois ja väittävät, että valtiolla on vastuu järjestää perustarpeet, jolloin alueista ei tarvitse enää välittää. Tämä ei voi olla ratkaisuna Euroopalle, koska pitkällä aikavälillä, sukupolvista toisiin tällainen tulee uskomattoman kalliiksi, kuten historiakin on osoittanut. Todellisuudessa valtionhallintojen tehtävänä on havaita tarkemmin kansalaisyhteiskunnan antamat virikkeet ja tehdä yhteistyötä sen kanssa, jotta alueet pääsevät tästä pulmasta.

Tässä yhteydessä vetoan Euroopan komissioon, jotta se ottaisi huomioon kansalaisyhteiskunnan palautteen varsinkin edistääkseen kansalaisyhteiskuntaa koordinoimalla alueiden välistä kokemustenvaihtoa hyvin toimineista asioista ja kokeiltujen käytäntöjen hyvistä esimerkeistä. Tällaisissa konkreettisissa ratkaisussa Euroopan komissio voi toimia aktiivisesti, eikä sen tarvitse pitää naisia aina vastuullisina väestönkehitysmuutoksiin.

  Magda Kósáné Kovács, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Vuosikymmenien ajan olemme kuulleet, että ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen uhkaavat tulevaisuuttamme. Hampton Courtissa järjestetyssä huippukokouksessa huomiomme kiinnitettiin toiseen kehityssuuntaan, josta on tulossa riskialtis: Eurooppa vanhenee.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta tuntee vastuunsa tällä alalla, minkä tähden se antoi kolme suositusta esittelijälle ja työllisyysvaliokunnalle kansalaisoikeuksista. Esitän heille kiitokseni siitä, että he tutkivat ehdotuksemme ja ottivat ne huomioon.

Ensimmäinen asia on perheiden ja lasten tukeminen. Perheiden tukijärjestelmiin liittyvä lainsäädäntö kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Kuitenkin lapsiperheitä koskevat velvollisuudet ovat moraalinen kysymys ja tärkeä osa eurooppalaisia arvoja. Samanlaisten mahdollisuuksien takaaminen lapsiperheille ja lapsettomille perheille kuuluu ehdottomasti yhteisön etuihin. Perustana lasten oikeuksien takaamiselle on kuitenkin, että tulevien sukupolvien pitäisi tuntea vastuunsa perheen ulkopuolisesta maailmasta.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta arvioi muuttoliikkeen laillisia ja laittomia muotoja ja havaitsi, että ikääntyvä yhteiskunta ja työmarkkinat vaativat johdonmukaista, monitahoista muuttoliikepolitiikkaa. Olemme tyytyväisiä, että mietinnössä paneudutaan tähän yksityiskohtaisesti.

Kulttuurien monimuotoisuuden teemavuonna voisin lisätä, että asiantuntijoiden ja tieteellisen tutkimuksen mukaan muuttoliikkeen ja väestönkasvuasteen välillä on suora suhde, sillä suuri lapsimäärä toisen sukupolven maahanmuuttajaperheissä on laskemassa samalla, kun maahanmuuttajien läsnäolo voi muuttaa alkuperäisväestön halua hankkia lapsia.

Lisäksi vanhusten ja iäkkäämpien työntekijöiden syrjintä voi estää iäkkäämpiä ihmisiä pysymästä työmarkkinoilla. Haluaisin painottaa, että näitä ihmisiä ei voi pakottaa työntekoon, vaan heillä on oltava todellinen mahdollisuus valita. Myös elinikäinen oppiminen on tarpeellista. Uudenaikaiseen viestintätekniikkaan perehtyminen parantaa iäkkäidenkin ihmisten mahdollisuuksia löytää työtä ja avaa ikkunoita iäkkäämpien ihmisten maailmaan yleisesti.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyysi jälleen lausunnossaan komissiota antamaan suosituksen yleisestä syrjinnänvastaisesta direktiivistä. Toivomme myös, että prosessi nopeutuu tämän mietinnön ansiosta. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Karin Resetarits, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. − (DE) Arvoisa puhemies, miksi meillä naisilla on tosiaankin entistä vähemmän lapsia? Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnossa annetaan tähän useita syitä ja ehdotetaan poliittisia ratkaisuja. Useimmat niistä sisältyvät kollegani Castexin mietintöön. Kiitos, Françoise Castex.

Kuinka voisimme auttaa naisia, jotta he voisivat täyttää toiveensa lasten hankkimisesta? Ensin on vaadittava samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Vain näin molemmilla vanhemmilla on yhtä paljon sanavaltaa, kun he päättävät, kumpi ottaa vanhempainlomaa lapsen syntymän jälkeen.

Toiseksi molempien vanhempien pitäisi vastata yhtä paljon lasten kasvatuksesta. Tarvitsemme isien tukea. Jos neljän lapseni isä ei olisi tukenani, en voisi työskennellä täällä.

Kolmanneksi työnantajien on tehtävä vanhempainlomalle jääminen työntekijöilleen helpommaksi tarvittaessa valtion tuella. Valtion, joka haluaa lapsia, on asetettava lapset politiikanteon keskipisteeksi.

Neljänneksi tarvitsemme korkealaatuisia lastenhoitomahdollisuuksia ja lapsiystävällisen ympäristön vanhempien tuloista riippumatta. Jos joku vastustaa tätä, hän ei ansaitse kuulla lasten naurua.

  Puhemies. − (PL) Kiitos paljon. Haluaisin kiittää myös kaikkien isien puolesta kuulemastamme puheesta.

Jatkamme keskustelua, ja tämän keskustelun osan poliittisten ryhmien puolesta aloittaa Carlo Fatuzzo Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. Enintään kolme minuuttia, olkaa hyvät.

  Carlo Fatuzzo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen iloinen voidessani puhua tässä yhteydessä. Haluan ensin onnitella työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja Jan Anderssonia tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön esittelystä. Françoise Castex laati mietinnön erinomaisesti ja intohimoisesti neuvottelujen sarjassa, johon osallistuivat valiokunnan kaikki jäsenet, jotkut aivan erityisesti. Työskenneltyäni yhdeksän vuotta Euroopan parlamentin jäsenenä haluaisin sanoa, että vihdoinkin parlamentti on saanut mietinnön, jossa puhutaan eläkeläisistä ja vanhuksista! Heihin tosiaan kiinnitetään huomiota mietinnössä. Huomenna aamulla kerron teille äänestysselityksessäni, kuinka monta kertaa mietinnössä mainitaan sanat ”eläkeläinen” ja ”vanhus”.

Mietinnössä käsitellään toki muitakin asioita, esimerkiksi syntyvyyttä, lapsia ja ammattipätevyyttä. Haluan kuitenkin, arvoisa puhemies, korostaa seuraavaa: miksi vihdoinkin puhumme vanhuksista? Olen vakuuttunut, että syynä on se, että kaikki hallitukset ovat huolissaan, koska eläkeläisten suuri määrä työtätekevien pieneen määrään verrattuna tarkoittaa, että eläkkeitä on maksettava paljon enemmän ja että terveydenhuollon menot ovat paljon entistä suurempia.

Palataanpa 20, 10, 30 tai 50 vuoden taakse, jolloin kukaan ei vaivautunut pohtimaan, että vanhukset tarvitsevat apua ja tukea ja että iäkkäitä vanhempiaan hoitavat ihmiset eivät voi olla töissä yhtä paljon kuin aiemmin. Alamme puhua eläkejärjestelmistä ja sanomme, että lapsia pitäisi olla enemmän ja että äitejä olisi autettava enemmän. Oliko tämän mullistuksen vain annettava tapahtua? Aiemmassa puheenvuorossahan sitä verrattiin ilmastonmuutokseen.

Arvoisa puhemies, uskon kuitenkin, että huonoista asioista tulee hyviä, koska mietinnössä esitetyt asiat saavat varauksettoman tukeni. Loppujen lopuksi Euroopan parlamenttina esiintyvä Eurooppa osoittaa meille, kuinka meidän todella olisi oltava valtio. Toivon, että jäsenvaltiot seuraavat tätä esimerkkiä.

  Jan Andersson, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää, joka on tehnyt suunnattoman hyvän pohjatyön ja onnistunut erinomaisesti myös neuvotteluissa eri poliittisten ryhmien välillä.

Kuten aiemminkin sanottiin, haaste on suuri. Se ei ole uhka vaan haaste Euroopan unionille. Yritän pysyä kolmessa pääasiassa, jotka muodostavat esittelijän mietinnön rakenteen.

Ensimmäiseksi siis syntyvyys. Syntyvyys on Euroopassa liian alhaista, ja olen samaa mieltä siitä, että syynä on pitkälti puutteellinen poliittinen päätöksenteko. Nykyään miehet ja naiset haluavat työmarkkinoille, ja heitä tarvitaan siellä, mutta samalla he haluaisivat olla vanhempia ja saada lapsia. Meidän on kannustettava tätä yhdistelmää jäsenvaltioissa niin, että sekä miehet että naiset – tätä on korostettava – voivat yhdistää työn ja vanhemmuuden. Tähän liittyvät vanhemmuuskorvaukset, jotka lasketaan työelämään liittyvien tulonmenetysten perusteella ja joiden on oltava tarpeeksi korkeat, jotta ihmiset voivat jäädä kotiin eikä heidän tarvitse kärsiä taloudellisesti.

Toiseksi meidän on laajennettava korkeatasoista lastenhoitoa. Edessämme on vielä pitkä taival. Meillä on tavoitteita, mutta harvat jäsenvaltiot täyttävät niitä tällä hetkellä lastenhoidon laajentamisen osalta.

Lisäksi on otettava huomioon iäkkäät ihmiset työmarkkinoilla. On ristiriitaista, että aloitamme työelämän entistä myöhemmin ja jätämme sen entistä aiemmin. Meidän on luotava sellaiset olosuhteet, että vanhemmat voivat jäädä työelämään. Tähän vaikuttavat toimenpiteet työterveyden ja työturvallisuuden aloilla, mahdollisuus jatkokoulutukseen ja joustavat ratkaisut työelämän ja eläköitymisen välimaastossa.

Lopuksi muuttoliikkeestä. Tarvitsemme maailman muista osista tulevia ihmisiä yhteiskuntaamme, jotta voimme kehittää ja ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaamme. Meidän onkin luotava sopeutumispolitiikka, jolla maahanmuuttajista tulee osa yhteiskuntaamme eivätkä he syrjäydy. Meidän on tuettava tällaista politiikka, sillä se ei ole mitenkään hyvinvointiyhteiskuntamme vastainen. Se on päinvastoin sen kehittämisen edellytys.

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietintö on ollut hankala. Kompromisseille tai todelliselle keskustelulle joistakin kysymyksistä on ollut valitettavasti erittäin vähän aikaa, mikä näkyy tarkistusten suurena määränä.

Olen kuitenkin tyytyväinen monista saavutetuista asioista, esimerkiksi tarpeesta selvittää vanhusten hyväksikäyttöä. Tarvitaan kuitenkin kiireellisesti lisää toimia, jotta voidaan lopettaa vanhusten säännöllisesti kärsimä fyysinen, taloudellinen, henkinen ja muunlainen hyväksikäyttö. Viimeisimmän arvion mukaan yli kymmenen prosenttia vanhuksista on kärsinyt hyväksikäytöstä. Luku on käsittämättömän suuri. Tämän takia olen tyytyväinen komission aikeesta antaa kyseistä aihetta koskeva tiedonanto. Tarvitsemme kuitenkin muutakin. Myös jäsenvaltioiden on työskenneltävä sen eteen, että vanhuksille taataan itsenäisyys, ilmainen henkilökohtainen hoito, elinikäinen oppiminen ja syrjimättömyys työpaikalla. Tämän takia vuonna 2000 annettu työllisyysdirektiivi onkin pantava täysin täytäntöön. Sen perustalle voidaan jatkaa rakentamista.

Meidän on päästävä eroon käytännöstä, jossa työntekijät heitetään työllisyyden roskakasaan 50, 55 tai 65 vuoden iässä. Sattumanvarainen lakisääteinen eläkeikä on lakkautettava, ja sen tilalle on taattava lakisääteinen eläkeikä jäsenvaltioiden tasolla. Näiden kahden välillä on selvä ero. Ihmisillä on tällöin mahdollisuus lopettaa työnteko ja saada eläkettä tai jatkaa työntekoa ja joko saada eläkettä tai siirtää sitä, kunnes he päättävät lopettaa työnteon. Tästä ei valitettavasti onnistuttu pääsemään yksimielisyyteen, minkä tähden asia ei ole mietinnössä. Mielestäni jäsenvaltioita olisi kuitenkin kannustettava pohtimaan kysymystä tulevaisuutta varten,

Esitin ryhmäni puolesta monia tarkistuksia, joille toivon parlamentin muiden jäsenten tukea, mutta useimpien mietinnössä käsiteltyjen asioiden pitäisi säilyä jäsenvaltioiden toimivallan alaisina. Voimme tietenkin tehdä vielä paljon parhaiden käytäntöjen vaihdossa.

  Jan Tadeusz Masiel, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kuten esittelijä huomauttaa, väestönkehitys riippuu luonnollisesta väestönkasvusta, eliniästä ja muuttovirroista. Haluaisin lisätä näihin muutosvoimiin vielä neljännen elementin eli ihmistenväliset suhteet ja niihin vaikuttavan poliittisen tahdon.

Ihminen on erikoisen vaativa ja vaikea eläin, joka ei lisäänny vain silloin, kun aika on oikea, vaan jolla on oltava myös sopivat ja kunnolliset olosuhteet lisääntymiseen. 1900-luku ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeiset vuodet eivät antaneet ihmisille juurikaan toiveikkuutta ja halua jatkaa sukua. Vaikutti siltä, kuin maailma ei olisi ollut ihmisille tarpeeksi kiinnostava lapsien hankkimiseen.

Nyt on koittanut aika, jolloin olemme tajunneet Euroopan pessimistisen tulevaisuudennäkymän syyt ja jolloin alamme korjata tilannetta. Kuten mietinnöstä käy ilmi, maahanmuutto ei ole pätevä ratkaisu ongelmaan. Meidän on ennen kaikkea luotava eurooppalaisille olosuhteet, jotka tarjoavat kannustimen nopeampaan luonnollisen kasvuun. Tuen kaikkia mietinnössä esitettyjä ratkaisuja, joista kahta painottaisin erityisesti.

Meidän pitäisi vyöryttää ennennäkemättömän paljon tukea perheille ja erityisesti naisille, jotka uhraavat aikaansa paitsi äitiydelle myös sairaiden ja vanhojen perheenjäsenten hoitamiselle. Tämä työ pitäisi huomioida erityisenä työtehtävänä, johon liittyisi korvaus. Lisäksi jokaiselle lapselle olisi taattava paikka päiväkodista ja esikoulusta äidin palattua työelämään.

Loppujen lopuksi väestönkehitys on ongelma, joka on muun muassa poliittinen. Olemme poliitikkoja, joten meidän tehtävänämme on korjata kurja asiaintila.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) On totta, että EU:n jäsenvaltioissa tapahtuu väestönkehitysmuutoksia, jotka on otettava huomioon, mutta ei riitä, että tehdyssä analyysissä sanotaan syntyvyyden laskevan ja väestön ikääntyvän. Analyysissä on mentävä pidemmälle, etsittävä syitä ja osoitettava toimenpiteitä, jotka eivät vaaranna ihmiskunnan kehitystä ja kaikkea sitä sivistystä, joka tähän mennessä on saavutettu.

Meidän ei siis pitäisi vaarantaa edistystä, johon on päästy tieteellisellä kehityksellä ihmisten elinolojen parantamiseksi esimerkiksi ehkäisevän lääketieteen, paremman terveydenhuollon, ravinnon ja asuinolojen, lyhyemmän työajan ja äitien, isien ja lasten tukemisen avulla. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet siihen, että elinikä kasvaa jatkuvasti ja säännöllisesti.

Ratkaiseva merkitys on ollut keskeisimpien sosiaalialojen julkisella politiikalla, varsinkin kaikkien saatavilla olevilla terveys- ja koulutuspalveluilla. Tärkeitä ovat olleet myös työntekijöiden järjestäytymiseen ja työaikoihin liittyvät saavutukset, paremmat terveys- ja turvallisuusolot työpaikalla ja kehitys työn tauoissa ja lomissa, kunnollisissa palkoissa ja varmoissa työpaikoissa, joita suojellaan lailla.

Kuitenkin jatkuvasti uusliberaalimpi politiikka, jonka tärkeimpiä asiakirjoja ovat Lissabonin strategia, vakaussopimus ja Euroopan keskuspankin suuntaviivat, on johtanut julkisten palveluiden vapauttamiseen ja yksityistämiseen ja epävakaan työllisyyden lisääntymiseen, joka vaikuttaa erityisesti naisiin. Eläkeiän nousun takia nuorten on entistäkin vaikeampaa löytää työtä kunnollisin työoikeuksin, ja yleinen julkisten palveluiden takaaminen ja soveliaat asuinolot ovat myös entistä vaikeampia kysymyksiä.

Kaikki nämä tekijät vaikuttavat syntyvyyden alenemiseen. Tämän takia meidän on muutettava politiikkaa kiireellisesti. Tämän takia meidän on korvattava Lissabonin strategia Euroopan strategialla saadaksemme solidaarisuutta ja kestävää kehitystä, joka tarjoaa Euroopalle uusia näkymiä, kunnollisia työpaikkoja oikeuksineen varsinkin naisille ja nuorille, vähemmän työtunteja mutta saman määrän palkkaa, parempia palkkoja, lopun syrjinnälle ja erityisesti naisiin kohdistuvalle palkkasyrjinnälle, paremman taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, asiaankuuluvan suojelun ja julkisen ja yleisen sosiaaliturvan. Näin taataan parempi elämänlaatu ja laajempi sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Tämän takia on kiire luoda enemmän, parempia ja edullisempia palveluita lasten ja muiden huollettavien hoitoon ja muutettava julkinen, koulua edeltävä opetus yleisesti saatavilla olevaksi ja ilmaiseksi, jotta voidaan edistää hyviä työolosuhteita, joiden ansiosta työ- ja perhe-elämä ovat sovitettavissa yhteen. Tämä puolestaan vaatii vakaata työllisyyttä ja työaikaa ja äitien ja isien sosiaalisen aseman kunnioittamista.

Tämän takia on myös tarpeen osoittaa suurempia määrärahoja vähemmän kehittyneille valtioille. Kaikkien jäsenvaltioiden on myös kiireellisesti ratifioitava ja pantava täytäntöön YK:n yleissopimus siirtotyöläisten perheiden yhdistämisestä.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä valmistaudutaan väestönkehitysmuutokseen. Tarkoittaako tämä, että luovutamme ja hyväksymme samalla vuonna 2005 annetun vihreän kirjan ennustukset?

Kun kirja ilmestyi, pidimme sitä haasteena, johon halusimme muutoksen. Halusimme muun muassa löytää ratkaisun siihen, että naiset voisivat hankkia haluamansa määrän lapsia. Heitämmekö nyt pyyhkeen kehään?

Politiikkamme horjuttaa tahtoamme nostaa syntyvyyttä. Kilpailustrategiamme perustuu kasvavaan kulutukseen. Kuitenkin kulutusmyönteisyys voi olla pelote lasten hankkimiselle. Kulutusmyönteisyys opettaa meidät itsekkäiksi. Katsokaa mainoksia. Hemmottele itseäsi, hanki kaikkea, osta.

Useimmille ihmisille tällainen ajattelutapa ei sovi yhteen lasten hankkimisen ja perheen kanssa. Perheessä tarvitaan epäitsekkyyttä, jakamista ja muiden asettamista ensisijalle. Kun meistä tulee kuluttajia, pohdimme yhä useammin, onko meillä varaa lapseen. Pohdimme lapsesta koituvia kuluja menestymisen, sosiaalisen elämän, auton, talon tai lomamatkan kuluihin verrattuna. Lapsi häviää tässä kilvassa usein, kun mahdolliset vanhemmat sanovat joko ”ei, kiitos” tai ”ei vielä”.

Meidän on tietenkin selvitettävä myös hedelmättömyyttä. Euroopassa tehdään kuitenkin vuosittain yli neljä miljoonaa aborttia, joten emme voi sanoa, että laskeva syntyvyysaste johtuisi pelkästään hedelmättömyydestä.

Pyysin harjoittelijaani lukemaan tämän mietinnön, ja hän esitti kiinnostavan kysymyksen. Missä miehet ovat? Jos haluamme keskustella sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja väestönkehityksestä, meidän on puhuttava molemmista sukupuolista, jotka ovat samanarvoisesti ja täysin vastuussa lasten kasvatuksesta. Monien pätevien syiden takia meidän on ollut painotettava naisten merkitystä. Mutta olemmeko nyt vaiheessa, jossa olemme ajaneet miehet syrjään? Lapsen kasvattaminen on valtava tehtävä. Vaikka meidän onkin autettava yksinhuoltajaäitejä ja heidän lapsiaan kaikin mahdollisin keinoin, valtio on parhaimmillaankin vain heikko korvike huolehtivalle, tukevalle ja – uskaltanen sanoa – suojelevalle isälle.

Monet naiset eivät halua äideiksi ilman isän mukanaoloa. Turvallisuus on äitiydessä tärkeää, mutta taloudellinen turva ei ole ainoa asia. Meidän on kannustettava henkistä ilmapiiriä, joka edistää lasten hankintaa. Kulttuurimme on rohkaistava miehiä ottamaan vastuun.

Suhde lapseen on läheisimpiä ihmissuhteitamme, minkä takia lastenhoidon lisääminen – joka toki hyödyttää, kun naisia halutaan saada työpaikoille – ei auta syntyvyyden lisäämisessä. Korjataksemme väestönkehityskriisiämme meidän on palattava ihmissuhteiden perusteisiin. Meidän on edistettävä luottamusta, kärsivällisyyttä, uskollisuutta ja rakkautta. Vain tällaisessa ilmapiirissä miehet ja naiset voivat olla tarpeeksi onnellisia ja turvassa perustaakseen perheen. Kun perheitä ja perhe-elämää tuetaan todella, näemme syntyvyyden nousevan ja Euroopan elpyvän.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on ennennäkemättömän väestönkehitysmuutoksen edessä. Vuoteen 2030 mennessä meiltä puuttuu 20 miljoonaa työikäistä. Kahden työtätekevän on maksettava yhdelle eläkeläiselle. Hyvä uutinen on, että ihmiset elävät pidempään ja että nykyvanhukset ovat terveempiä kuin aiemmat sukupolvet. Huono uutinen on, että nuoret sukupolvet ovat liian pieniä, mikä johtaa dramaattisiin seurauksiin kaupunkisuunnittelussa, asuntorakentamisessa, koulutusjärjestelmässä ja töiden järjestämistavoissa.

Tarvitsemme jäsenvaltioihimme perheystävällisemmän ympäristön, enemmän lastenhoitovaihtoehtoja, enemmän työpaikan yhteydessä olevia päivähoitopaikkoja, parempia mahdollisuuksia perheen ja työn yhdistämiseen, naisten parempaa osallistumista työelämään, enemmän osa-aikatyötä vanhemmille ja varman työhönpaluun lastenkasvatuksen jälkeen. Tarvitsemme ennen kaikkea vakaata urakehitystä ja riittävää toimeentuloa, koska niiden ansiosta ihmisten on helpompaa haluta hankkia lapsia.

Meidän on myös sijoitettava merkittävästi enemmän ihmisiin ja parannettava yleistä koulutusta ja erikoistumisopintotasoja. Elinikäisen oppimisen ohjelmien ei pitäisi hyödyttää vain nuoria, vaan myös vanhoja, jotka haluavat työskennellä pidempään ja jotka pystyvät huolehtimaan merkittävästäkin työmäärästä ja ovat erittäin ammattitaitoisia ja motivoituneita.

Meidän ei pitäisi odottaa liikoja Françoise Castexin valiokunta-aloitteiselta mietinnöltä. Yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden oikeudellinen asema on edelleen ristiriitainen. Vastustamme EU:n laajuista puitedirektiiviä tai sitovia asetuksia. Lisäksi yritysten vapaaehtoisesti laatimia eläkkeitä ei pitäisi rasittaa lisävelvoitteilla, esimerkiksi perhepolitiikkaan liittyvillä kriteereillä. Tässä on kyse sosiaaliturvasta ja veroista, jotka ovat klassisia esimerkkejä jäsenvaltioille kuuluvista asioista.

Kun otetaan huomioon nämä näkökohdat ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdottamat tarkistukset, mietinnöstä on tullut tukevampi. Mietinnön ansiosta voimme käydä väestönkehitysmuutosten seurauksia koskevaa keskusteluamme tarpeeksi laaja-alaisesti.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitokset, että osallistutte tähän erittäin kiinnostavaan keskusteluun. Haluan kiittää myös Françoise Castexia hänen laatimastaan mietinnöstä, jonka avulla pääsemme syvemmälle keskustelussamme, joka auttaa meitä kaikkia merkittävästi.

Oman maani – Espanjan – kaltaisessa maassa, joka käy läpi Euroopan unionissa keskimääräisesti vakavampaa väestönkehityskriisiä, tämänkaltainen komission tiedonanto ja tämänlainen keskustelu ovat erittäin hyödyllisiä, koska ongelma ei ole vain väliaikainen, vaan pikemminkin syvälle juurtunut ja rakenteellinen. Näiden syiden takia ongelma ei kuulu pelkästään kansalliseen poliittiseen keskusteluun, vaan se on paljon suurempi, ja siihen on syytä kiinnittää enemmän huomiota ja sen osalta on toteutettava laajempia toimenpiteitä.

Kuten komission jäsenkin sanoi, edessämme on ongelma, mutta myös tilaisuus. Tilaisuuden pitäisi muuttua todeksi, kun ongelma selätetään. Ongelman vaikutukset – vanhusten määrän kasvu Euroopassa, Euroopan ikääntyminen – ja sen syyt on voitettava.

Meidän on estettävä Euroopan vanheneminen, koska emme voi välttää vanhusten kasvavaa määrää: tiede ja lääketiede ovat tuoneet meidät tähän pisteeseen, ja edistystä tapahtuu edelleen. Kuten muutkin parlamentin jäsenet ovat sanoneet, ongelmana on, että tarvitsemme syntyvyyspolitiikkaa, väestönkehityspolitiikkaa. Tarvitsemme Eurooppaan lapsia, tätä juuri me tarvitsemme. Meidän on työskenneltävä kaikilla aloilla, mutta ymmärrettävä myös, että jos emme pyri nyt luomaan perustaa tämän vakavan ja mutkikkaan ongelman ratkaisemiselle, siirrämme sen tuleville sukupolville.

Kuulun niihin, joiden mielestä Euroopan sosiaalimalli ei ole ongelma, vaan päinvastoin ratkaisu.

Euroopan ikääntyminen ja matala syntyvyysaste olisivat vieläkin vakavampia ongelmia ilman sosiaalijärjestelmäämme. Muut yhteiskunnat, esimerkiksi Kiina, jossa törmätään samantapaiseen tilanteeseen, joutuvat maksamaan meitäkin kalliimmin, sillä niillä ei ole tehokasta, älykästä ja järkevää sosiaalimallia.

Ongelmanahan on lyhyesti sanottuna, että muutosta ei voi välttää, ja meidän on sopeuduttava siihen. Sosiaalijärjestelmämme menetelmiä voi muuttaa muuttamatta sen arvoja. Mielestäni perusasiat ovat solidaarisuus, perhe- ja työelämän yhdistäminen (uusien mahdollisuuksien antaminen perheille uusien sukupolvien saamiseksi) ja maahanmuuttajien vastaanottaminen, ei taakkana tai kielteisenä asiana yhteiskunnissamme, vaan ilmiönä, joka auttaa meitä tässä ongelmassa, jos vain onnistumme sopeuttamaan maahanmuuttajat yhteiskuntaamme. Lopuksi tarvitaan keskustelua naisten asemasta yhteiskunnassamme. Tämä keskustelu on käytävä, kuten aina, solidaarisuuden hengessä.

(Suosionosoituksia)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisat komission jäsen ja puhemies, hyvät naiset ja herrat, keskimääräinen syntyvyys nyky-Euroopassa on 1,5 lasta, mikä tarkoittaa, että väestö ei kasva ollenkaan. Jäsenvaltiot ovat tutkineet tilannetta, ja kyselyistä käy ilmi, että ihmiset haluaisivat keskimäärin kaksi tai kolme lasta. Ihmisten toiveet ja todellisuus eivät selvästikään täsmää keskenään.

Elämme 2000-lukua, eikä naisille ole enää pitkään aikaan riittänyt kotirouvan ja lastenhoitajan toimenkuva. Naiset kouluttautuvat, he haluavat työskennellä ja luoda uraa. Heidän työstään saamansa tulot takaavat heidän perheilleen paremman elintaso. Meidän on kuitenkin pystyttävä vaikuttamaan syntyvyyteen ja luotava tilanne, jossa perheet voivat hankkia lapsia haluamansa määrän. Perheidemme on tunnettava, että lapsen syntymä ei murskaa uraa. Toisin sanoen he tarvitsevat parempaa tasapainoa työ- ja perhe-elämän välille niin äideille kuin isille.

Vanhemmat haluavat olla varmoja, että he voivat tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen ja taidot näitä kiinnostaviin asioihin tarvittaessa valtion aineellisella tuella. Ilman tätä turvallisuudentunnetta ihmiset eivät hanki lapsia. On sinisilmäistä ajatella, että väestö kasvaa maahanmuuton avulla. Ongelmaa lähestytään tässä vain osittain, lyhytaikaisesti. Meidän olisi kiinnitettävä enemmän huomiota innovointiin, ei maahanmuuttoon.

Aikarajoituksen takia en voi puhua kaikista tekijöistä, mutta haluaisin painottaa, että väestönkehitystilanne riippuu erityisesti päätösvalikoimasta ja oikeudellisista määräyksistä, jotka koskevat kaikkia aloja työ- ja perheoikeudesta ympäristöoikeuteen ja kansalliseen turvallisuuteen. Lopuksi haluaisin kiittää Françoise Castexia hänen tärkeästä mietinnöstään, jossa on paljon naisellista myötätuntoa.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, päätöslauselmaesityksessä kiinnitetään jälleen huomio väestönkehitysuhkaan, jonka edessä Eurooppa on. Tunnemme vastuumme maanosamme tulevaisuudesta ja sen sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä, minkä takia tähän kysymykseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Syntyvyys on keskimäärin noin 1,5 lasta, mikä on liian vähän. Lapsia pitäisi olla keskimäärin yli 2,15, jotta voitaisiin taata pelkästään sukupolvien korvautuminen uusilla samankokoisilla sukupolvilla.

Vähälapsisten tai kokonaan lapsettomien perheiden kasvava määrä, perhe-elämän olot, jotka eivät takaa sopivaa ja vakaata taloudellista tilannetta (seurausta työttömyyden ja työllisyyden alentuneista normeista erityisesti työsuhteiden keston osalta) ja naisten rankaiseminen äitiydestä eläkejärjestelmissä ovat epäilemättä aiheuttaneet uhkien esiinnousun. Eläkejärjestelmille aiheutuu merkittäviä taloudellisia ongelmia yhteiskunnan ikääntymisestä, joka johtuu sinällään myönteisestä ihmiselämän pitenemisestä ja työssäkäyvien ja eläkeläisten määrien suhteen heikkenemisestä. Tässä tilanteessa tarvitaan toimenpiteitä, jotta muutos saadaan aikaan.

Mietinnössä oltiin vakuuttuneita, että ongelma ratkeaisi muuttoliikkeellä. Olen tästä eri mieltä. Puolalaisen markkinatalousinstituutin tekemästä tutkimuksesta käy ilmi, että maahanmuutto vahvistaisi väestölukuja vain 2–3 prosentilla, mikä on aivan liian vähän. Tällä menetelmällä aiheutetaan myös sosiaalisia ongelmia, mikä on nähtävissä tällä hetkellä Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa. Sopeutuminen yhteiskuntaan vie kauan.

Haluaisin kiinnittää huomionne nyt mietinnön ehdotuksiin, jotka koskevat taloudellisista syistä maahan muuttavien perheiden oikeuksia. Esittämieni tarkistusten syynä on se, että mietinnössä ei määritetä täsmällisesti, tarkoittaako perhe tässä tapauksessa perhettä maahanmuuttajan synnyinmaan lainsäädännön mukaisesti vai maahanmuuttajan vastaanottavan maan lainsäädännön mukaisesti. Olen erityisen huolestunut mahdollisesta moniavioisuudesta ja siitä seuraavista oikeudellisista ja taloudellisista seurauksista, jos nämä perheet ovat oikeutettuja sosiaalipalveluihin. Haluaisin myös...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä puhutaan paljon kotouttamisesta.

Maahanmuuttajien kotouttamista on ehdotettu toteutettavaksi kansallisten veronmaksajien lompakosta, mutta siinä ei ole otettu huomioon yhtä tärkeää seikkaa eli uskontoa ja sivistystä. Sosialistiperäiset militanttisekularistit välttelevät aihetta, vaikka muslimiväestö on kasvanut huimasti.

Vuoteen 2025 mennessä joka kolmas Länsi-Euroopassa asuva on muslimi. Canterburyn arkkipiispa ehdotti äskettäin, että Euroopan pitäisi ottaa käyttöönsä šaria-laki, mitä puhemies ja tämä parlamenttimuodostelma kutsuisivat kenties ”monikulttuurisuudeksi”. Esille nousee sekava keskustelu tavoista ja mahdollisuuksista, joilla maanosaamme tulvivat uudet maahanmuuttajat voidaan kotouttaa ja sopeuttaa.

Tarkoittaako sopeutuminen sitä, että maahanmuuttajien olisi omaksuttava eurooppalainen kulttuuri, joka omaksuisi puolestaan heidät? Vai tarkoittaako se, että heidän olisi liityttävä vanhojen Euroopan kansojen jälkeläisiin ja luotava jonkinlainen uusi eurooppalainen ihmistyyppi? Vai onko yhteisen kulttuurin luominen edes toivottavaa tai mahdollista?

Vaikka Euroopassa onkin monenlaisia kulttuureja, pääsuuntauksenamme on ollut niin sanottu kristillinen kulttuuri ja sivistys, johon useimmat eurooppalaiset erilaisista identiteeteistään huolimatta ovat kuuluneet. Lähes 20 vuosisadan ajan kyseinen kulttuuri on ollut eurooppalaisen perinnön keskeinen ja pysyvä osa. Onkin kysyttävä, olisiko Eurooppa sellainen kuin se on nykyään, jos muinaisen Rooman valtakunnan raunioiden valloittajat ja asuttajat 600- ja 700-luvulla eivät olisi olleet kristillisiä yhteisöjä vaan muslimeja tai keitä tahansa muita. Yksinkertainen vastaus on ei. Tämä ei olisi Eurooppa. Tämä olisi Egypti tai Libya.

Onneksi on ihmisiä, jotka eivät hyväksy kulttuurisia oikeuksia naamiona šarialle. Valtion, erityisesti eurooppalaisen valtion, olisi suojeltava uskontoa. Vain kristinusko pystyy yhdistämään muut uskonnot yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen tunnustamalla sen, mihin maalliset ideologiat eivät pysty. Uskon, että Eurooppa pystyy tähän ja että eurooppalaisten olisi palattava kristilliseen kulttuuriin ja vapauden, tasa-arvon, oikeuden ja yksilönoikeuksien perinteisiin ja arvoihin, joita kaikkien kansojen eurooppalaiset ovat vaalineet yli 20 vuosisadan ajan ja jotka ovat olleet lähteenä vauraudelle ja henkiselle johtajuudelle maailmassa.

Tällä mietinnöllä ei kotouteta ketään tai mitään. Siinä kuvataan kuolemaantuomittuja.

Sillä voidaan luoda zombien maanosa, jossa kukaan ei tunne enää kansallista identiteettiään.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kohonnut elinajanodote ja jatkuvasti laskeva syntyvyys tarkoittavat, että Euroopan nykyisen väestönkehityksen huoltosuhde nousee tämänhetkisestä 49 prosentista 59 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 77 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

Euroopan unionilla on edessään ennennäkemätön ongelma, sillä tulevaisuudessa eurooppalaisissa kaupungeissa on suhteellisesti erittäin paljon vanhuksia, jolloin yhteiskunta on hyvin erilainen kuin nykyään.

Suuntaus tarkoittaa, että julkisen politiikkamme tärkeimmissä osissa on tapahduttava merkittäviä muutoksia. Sosiaaliturvan lisäksi muutoksia tarvitaan terveys- ja hoitopalveluissa, veropolitiikassa, maankäytön suunnittelussa, maahanmuutossa, turvallisuudessa, kulttuurissa, matkailussa, vapaa-ajassa ja niin edelleen.

Myös eläkejärjestelmien rahoitusta on harkittava uudelleen, jotta se ei olisi enää ensisijassa valtioperusteista, tai vaikka olisikin, maksuja ei pitäisi ottaa lähes yksinomaan palkoista.

Kun otetaan huomioon väestönkehitysmuutosten kauaskantoiset seuraukset, asiaa on harkittava julkishallinnon ja sosiaalisten rakenteiden näkökulmista. Tällöin taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten toimijoiden on lähdettävä liikkeelle suunnitelmien mukaan, ja eri toimenpidevaihtoehdoista on keskusteltava. Tässä on tämän mietinnön merkitys.

Käsittelemme jälleen kerran alaa, jolla on tärkeää ja kiireellistä aloittaa sosiaalinen vuoropuhelu. Tätä kysymystä ei voida käsitellä millään muulla tavalla.

Olen samaa mieltä komission lausunnosta siitä, että syntyvyyden kasvaminen vaikuttaa automaattisesti pitkän aikavälin strategiaan kysymyksen kiireellisyyden ja laajuuden huomioiden. Vain näin kykenemme ehkäiseviin toimiin ja samalla autamme Euroopan unionia tarttumaan tilaisuuksiin, jotka liittyvät syntyvyyden kasvattamiseen liittyvään politiikkaan.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään vielä näin myöhään mietinnöstä, jossa käsitellään Euroopan väestönkehityksen tulevaisuutta, ja yleisö on käytännössä jo kokonaan pois salista. Esittelijä ansaitsee suuret kiitokset mietinnöstä, koska hän on käsitellyt siinä olemassaoloamme koskevia yhteiskunnallisia, poliittisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Tuloksesta pitäisi tulla pakollista luettavaa kaikille Euroopan parlamentin jäsenille, jotka piiloutuvat politiikan päivittäisen pragmatiikan ja todellisuuden tietämättömyyden taakse.

Mietinnössä paljastetaan, miten ja missä talouden kylmyys ja elintasokilpailu voidaan voittaa sosiaalisella lämmöllä. Mietinnössä esitetään myös ennusteita siitä, miten tilanne kehittyy. Ne avaavat silmämme ja kehittävät syrjimättömän yhteiskunnan poliittista filosofiaa. Tämä liittyy ikuiseen kysymykseen siitä, miten perhe määritellään. Asiaa on tarkasteltava, ja on totta, että nykyisessä, vauraassa yhteiskunnassa lasten hankkimiseen liittyy pelko köyhyydestä.

Teollisuusyrityksissä – kuten odottaa saattaa – machojohtajat, joilla ei ole sosiaalista elämää, kieltävät vanhempainlomat. Lisäksi on mahdotonta pitää lukua sellaisista työsuhteista ja työpaikoista, joiden takia ihmiset pohtivat, ovatko lapset ”kannattavia”.

Mietinnössä esitetyt lisätoimenpiteet ovat tarpeellisia, jotta väestönkehitys saadaan käännettyä tilanteeksi, jossa kaikki voittavat. Vain yksi asia on varma: tuleva yhteiskunta näyttää erilaiselta. Joko sukupolvien välisestä konfliktista tulee sosio-poliittinen katastrofi, jossa päätöksemme vaikuttavat siihen, saako rikkaiden ja köyhien välinen konflikti mahdollisuuden, tai sitten poliitikot ovat valmiina ajattelemaan poliittisesti ja toimimaan sosio-poliittisesti.

Mietintö on muutakin kuin huonon sään ennuste, jonka voimme sietää, koska tilanne voi parantua huomiseksi. Mietintö on selvä viesti siitä, että yhteiskuntaamme on muutettava ja kehitettävä. Aivan erityisesti mietintö on tilaisuus kehittää omaa käsitystämme yhteiskunnasta. Lausun esittelijälle vielä kerran kiitokseni.

  Jean Marie Beaupuy (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kuten Harald Ettl sanoi, olemme suuren haasteen edessä. Kaikki kansalaisemme ovat havainneet, että ilmasto on haaste. Harvat ovat havainneet, että myös väestönkehitys on haaste.

On kuitenkin pohdittava, missäpäin Eurooppaa väestönkehityksen ongelmat ovat. Vastaus on tietenkin: kaupungeissa. 80 prosenttia väestöstä on keskittynyt kaupunkeihin. Mikä on nykyään tärkeintä kaupungeissa asuville kansalaisille ja kaupunginjohtajille? Tiedän itseni lisäksi muitakin kollegoita, Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat kaupungin- tai varakaupunginjohtajia.

Haluan antaa kaksi esimerkkiä. Ensin annan joitakin esimerkkejä taloudesta. On asukasluvultaan suuria kaupunkeja tai sitten kaupunkeja, esimerkiksi entisen Itä-Saksan alueella, joiden asukkaat muuttavat muualle, jolloin asunnot jäävät tyhjiksi, teitä ei käytetä, kokonaisia kaupunginosia lämmitetään turhaan, ja koulut ovat tyhjillään. Ja toisaalta kasvavissa kaupungeissa on rakennettava kouluja, joiden hintana on viisi miljoonaa euroa esimerkiksi omassa kaupungissani, tai kaupunginosien uusia palvelukeskuksia, joiden hintana on seitsemän miljoonaa euroa. Nämä ovat esimerkkejä taloudellisista kuluista, joita koituu kaupungeille ja kaupunkien veronmaksajille.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä taloudellisesta, vaan myös inhimillisestä haasteesta. On asuinalueita, joilla näkee syrjäytyneitä ihmisiä, kun koko alue on ikääntymässä eikä kaduilla kuulu enää leikkivien lasten iloisia huudahduksia. Tällöin kyse on ongelmasta inhimillisissä suhteissa. On työpaikkoja, joita kukaan ei halua, kuten tiedätte. Joissakin pienissä kaupungeissa on mahdotonta löytää putkiasentajaa. Omassa kaupungissani ei ole enää riittävästi sairaanhoitajia. Meillä ei ole enää tarpeeksi kotiavustajia, jolloin ihmisten on odotettava. Kahden tunnin päivittäinen apu on korvattu yhdellä tunnilla. Kyse on vakavasta inhimillisestä ongelmasta.

Arvoisa komission jäsen, kollegani Françoise Castexin mietinnön, jonka puolesta äänestän mielelläni huomenna, lisäksi haluaisin pyytää teitä kaupunkien asuntoasioista vastaavan työryhmän puheenjohtajana esittämään meille ehdotuksen kaupungeista, jotta lähitulevaisuudessa voitaisiin tehdä kartoitus kaikista kaupungeista. Näin voisimme ymmärtää paremmin ja valvoa väestönkehitystilannetta kaupungeissamme keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jolloin päätöksiä voitaisiin tehdä asutuksesta, liikenteestä, kouluista ja niin edelleen.

  Wojciech Roszkowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, käsiteltävä mietintö on todistus EU:n voimattomuudesta edes tilanteen arviointiin. Matkustamme väestönkehityksen Titanicilla, eikä kukaan ole pyytänyt edes orkesteria soittamaan. Käymme kuitenkin keskustelua erittäin tärkeistä asioista illalla, kun yleisöä ei ole nimeksikään.

EU on väestönkehityskriisissä. Mietinnössä puhutaan muutoksista, mutta johdanto-osan F kohta on täysin ristiriidassa 1 kohdan kanssa. Mietinnössä käsitellään naisten hedelmättömyyttä, mutta entä miesten hedelmättömyys? Puhutaan pariskuntien hedelmättömyydestä, aivan kuin homoseksuaaliset pariskunnat voisivat olla hedelmällisiä. Puhutaan hedelmättömyydestä, mutta mitään ei sanota aborteista, jotka ovat tärkein syy Euroopan laskeviin väestölukuihin. Viimeisten 50 vuoden aikana 27 jäsenvaltiossa tehtiin noin 75 miljoonaa aborttia. Jos niitä ei olisi tehty, Euroopan unionin väestö olisi 15 prosenttia suurempi, emmekä olisi kriisissä.

Puhumme EU:ssa aina oikeuksista, mutta emme koskaan velvollisuuksista tai tulevaisuuden velvollisuuksista. Tilanne on kuin aikuiset aloittaisivat toisen lapsuuden. Tämän takia me olemme kriisissä: lapsilla, tai vanhuksillakaan, ei voi olla jälkikasvua, mutta ilman jälkikasvua ei ole tulevaisuutta.

  Csaba Őry (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Euroopan väestönkehitystä koskeva mietintö on merkittävä, sillä siinä käsitellään sellaisten erittäin tärkeiden ongelmien ratkaisemista kuin yhteiskunnan ikääntymisen pysäyttämistä, lastenhankkimistoiveiden kasvattamista, työ- ja perhe-elämän tasapainon parantamista, naisten työllistymismahdollisuuksia, vanhustenhoitoa, tarpeellisen oheistyön tarjoamista ja erityisesti laajemman sosiaalisen hyvinvointijärjestelmän pitkäaikaista kehittymistä ja taloudellista toteuttamiskelpoisuutta.

Näiden kysymysten ytimessä on perhe, kysymys työnjaosta perheen sisällä, miehestä ja vaimosta työskentelemässä yhtä aikaa, useampien lasten hankkimisesta ja kouluttamisesta ja vanhusten elättämisestä ja hoidosta. Miten perheen aikuisia voitaisiin kannustaa sekä työntekoon että lasten hankkimiseen samanaikaisesti? Meidän on myös huomattava, että haluaisimme kannustaa iäkkäitä työssäkäyviä ihmisiä unionin politiikan tasolla. Tämä tarkoittaa siis, että eläkkeen ohella tehtävä työ olisi houkuttelevaa, että eläkeikää siirrettäisiin hieman myöhemmäksi mahdollisuuksien mukaan ja varhaiseläkkeelle jäämistä vähennettäisiin epäsuorin kannustimin.

Voimme päästä näihin toisistaan riippuvaisiin tavoitteisiin vain, jos kiinnitämme erityisesti huomiota kahteen seikkaan: perheiden tukemiseen ja ihmisten terveydentilan parantamiseen. On selvää, että voimme odottaa ikääntyneiden haluavan työskennellä vain, jos he ovat siihen tarpeeksi terveitä ja pystyvät jatkuvaan työskentelyyn ilman erityisiä ongelmia.

On valitettavaa, että monet jäsenvaltiot kieltäytyvät terveysmäärärahoista tai vähentävät niitä talousarvioon liittyvistä syistä ja että työntekijöille, mukaan lukien iäkkäille ja puutteessa eläville, sälytetään entistä suurempia taakkoja. Suunta on väärä. Se ei auta meitä panemaan Lissabonin strategiaa täytäntöön, eikä se auta meitä ratkaisemaan väestönkehitysongelmaa. Tilanne on sama perheiden tukijärjestelmissä, joita niitäkin olisi laajennettava poistamisen tai vähentämisen sijasta. Suuret kiitokset, arvoisa puhemies.

  Rovana Plumb (PSE). – (RO) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, Françoise Castexin mietintö on merkityksellinen Euroopan tulevaisuudelle, ja haluan kiittää esittelijää mietinnön sisällöstä.

Sopivaan väestönkehityspolitiikkaan kuuluu seuraava peruskysymys: meidän ei olisi luotava tuleville sukupolville tehtäviä, jotka ovat lähes mahdottomia ratkaista, kun otetaan huomioon seuraaville vuosikymmenille ennustetut olosuhteet. Meidän olisi päästävä ratkaisuihin, jotka sopivat tähän hetkeen, mutta erityisesti tulevaisuuteen.

Euroopan väestörakenne on ongelma kaikkialla unionissa, ja haluan kiinnittää huomionne siihen, että alue, jota minulla on kunnia edustaa, kärsii vakavista ongelmista tällä alalla. Yhteiskunnallis-kulttuurinen todellisuus, joka on seurausta pitkästä kommunistisesta historiasta, on vaikuttanut suoraan Itä-Euroopan valtioiden väestönkehitykseen. Romania on tästä tyypillinen esimerkki.

Vastaus väestönkehityshaasteeseen on ensisilmäyksellä yksinkertainen: jäsenvaltioiden on muutettava väestönkehityspolitiikkaansa nopeasti, jotta ne voivat karsia pois väestön vähenemisen ja ikääntymisen kielteiset seuraukset. Vaikka ratkaisut eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin kysymykset, haluaisin painottaa mietinnön 10 kohdan tärkeyttä. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla järjestetään lasten hoito laadukkaasti ja edullisesti Barcelonan tavoitteiden mukaisesti. Tällöin vuoteen 2010 mennessä jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista. Tavoite on sekä laaja että tarpeellinen.

Mielestäni ratkaisuna on tarjota suoraa taloudellista tukea käteisvaroina, mutta vain väliaikaisesti. Pitäisikin korostaa tuen tarjoamista vanhemmille suhteessa työnantajaan ja lastenhoidon ja koulutuksen laadukkuutta ja edullisuutta, jotta perhe- ja työelämän välinen tasapaino taataan. Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot ovat alkaneet nähdä väestönkehityspolitiikan tärkeyden, mutta se ei riitä. Aivan ensimmäiseksi tarvitsemme täsmällisiä tietoja Euroopan unionin väestönkehitystilanteesta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan kehua esittelijää hyvästä työstä. Mietintö on kattava, ja se käsittelee yhtä EU:n tärkeimmistä aiheista: väestönkehityksen haastetta.

Haluan käsitellä kahta mietinnön aihetta: hoitajien, erityisesti perhehoitajien, asemaa ja eläkekysymystä. Mietinnössä muistutetaan jäsenvaltioille hoitajien kohtaamista monenlaisista haittapuolista ja pyydetään, että hoitajille tarjottaisiin parempaa tukea ja erityisesti oikeutta joustavaan tai osa-aikaiseen työhön, Näin hoitajien olisi mahdollista tehdä valintoja ja päästä järkevään tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä.

Yhteisöjen tuomioistuin antoi vastikään ennakkoratkaisun, jossa se tuki tapausta Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvan hoitajan työsuhteen päättämisestä. Tämä osoittaisi, että yhteisöjen tuomioistuin olisi asiassa samoilla linjoilla.

Mietinnössä korostetaan myös, että on tärkeää turvata, että hoitoa tarvitsevat saavat asianmukaista palvelua, jotta miehet ja naiset voivat toimia täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti työmarkkinoilla. Tämä auttaa meitä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Asianmukaisten palvelujen pitää olla tietenkin joka tapauksessa saatavilla.

Mietinnössä korostetaan myös miesten ja naisten keskimääräisen työeläkkeen valtavaa eroa. Se johtuu usein työuran tauoista, jolloin naiset ovat hoitaneet lapsia tai iäkkäitä sukulaisia. Mietinnössä vedotaan jäsenvaltioihin, jotta ne takaisivat, että tauoista työurassa äitiyden, isyyden ja vanhempainloman takia ei rankaistaisi eläkeoikeuksia laskettaessa.

On tärkeää, että tämän päivän hoitajat, joista useat työskentelevät ympärivuorokautisesti, eivät ole seuraava vanha ja köyhä sukupolvi. Voidaksemme varmistaa, että näin ei tapahdu, jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin hoitajien eläkekysymyksessä. On mahdotonta hyväksyä, että hoitamisen taakkaa kantavat eivät saisi kunnollista eläkettä.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kun kävin ala-astetta, 100 miljoonaa eurooppalaista oli 14-vuotiaita tai nuorempia, niin kuin minäkin. Kun olen vanha, 87-vuotias, Euroopassa on vain 66 miljoonaa alle 14-vuotiasta lasta. Tällä hetkellä joka neljäs Euroopan kansalainen on yli 65-vuotias, mutta 40 vuoden kuluttua joka toinen eurooppalainen kuuluu eläkeikäisten joukkoon.

Meidän on muistettava, että nämä luvut eivät ole pelkkiä kuivia tilastotietoja. Jo nämä muutokset yksistään aiheuttavat valtavan julkisten menojen ja avustusten kasvun. Käymme läpi väestönkehityskriisiä Euroopassa, mukaan lukien omassa maassani. Sata vuotta sitten joka kuudes tai seitsemäs maailman ihminen oli eurooppalainen. Neljänkymmenen vuoden päästä vain joka kahdeskymmenes ihminen asuu maanosassamme.

Mitä meidän siis olisi tehtävä? Edistettävä äitiyttä, luotava lasten hankkimiselle talouskannustimia, mukaan lukien verohelpotuksia, tuettava isompia perheitä – mutta yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin hedelmättömyyden hoito. Valitamme ja päädymme puhumaan nykyään maahanmuuttajien ongelmista, mutta näiden ongelmien taustalla on Euroopan kansalaisten väestönkehityksen heikkeneminen.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, komission jäsen, mielestäni on huolestuttavaa, että syntyvyys on laskenut jo useita vuosia ja että merkit osoittavat, että vuoteen 2050 mennessä Euroopan unionin väestönrakenne muuttuu. Euroopan unionin väestö vanhenee, ja samalla työikäisistä ihmisistä on puutetta. Tästä seuraa, että Euroopan unionin kilpailukyky laskee verrattuna niihin alueisiin, joilla väestö kasvaa.

Epätasapainoinen väestönkehitys voisi vaikuttaa tällöin sosiaalisen hyvinvoinnin ja eläkejärjestelmien rahoitukseen. Tilanne ei ole kuitenkaan uusi, ja tämänhetkiset epäsuotuisat väestönkehitysmuutokset pakottavat meidät pohtimaan tärkeitä kysymyksiä. Etsiessämme muutoksiin ratkaisuja joudumme analysoimaan syitä ja seurauksia. Pääsyyt tähän huonoon väestönkehityksen ovat mielestäni epäsuotuisat olot ja suuntaukset, joilla yritetään heikentää perinteistä miehen ja naisen muodostamaa perheyksikköä, äitiyden merkitystä naisen elämässä, miesten asemaa lasten isinä, monilapsisille perheille tarkoitettuja taloudellisia ja sosiaalisia avustuksia ja niin edelleen.

Isänä ja lääketieteen tohtorina olen tyytyväinen niihin mietinnön osiin, joissa käsitellään äitiyden suojelemista ja sosio-ekonomisen tuen tarjoamista perheille ja toimia, joiden ansiosta miehet ja naiset voisivat yhdistää perhe- ja työelämänsä paremmin. Olen samaa mieltä myös käytännöllisestä ja järkevästä lähestymistavasta maahanmuuttopolitiikkaan. Haluan vain mainita, että omasta mielestäni järkevä maahanmuuttopolitiikka tarkoittaa niiden työpaikkojen täyttämistä, jotka ovat olleet pitkään tyhjillään EU:n jäsenvaltioissa. Juuri tällä alalla tarvimme tarkkaan harkittua ja hyvin valmisteltua eurooppalaista politiikkaa. Kun käyttöön otetaan niin kutsuttu sinisen kortin järjestelmä, Euroopan olisi valittava maahanmuuttoprosessissa vain ne ihmiset, jotka ovat päteviä ja jotka voivat työskennellä ammateissa, joissa markkinoillamme on työvoimapula.

Mielestäni toinen myönteinen seikka on adoptiomahdollisuus lapsettomuudesta kärsiville pariskunnille ja hyvien olosuhteiden luominen sijaisperheille. (Olen lopettamassa.) En ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että avustettua lisääntymistä pitäisi käyttää enemmän hedelmättömyyshoidon muotona, sillä...

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tämä parlamentti on kiinnittänyt paljon huomiota kysymykseen Euroopan väestönkehityksestä. Puolustin Lissabonissa kollegani Edite Estrelan kanssa sitä, että Bushill-Matthewsin mietintöä koskevan keskustelun aikana järjestettäisiin julkinen kuuleminen väestönkehityksestä ja solidaarisuudesta sukupolvien välillä. Françoise Castexin mietintö, josta onnittelen häntä, käsittelee asiaa laajemmasta näkökulmasta, Euroopan väestönkehityksen tulevaisuuden näkökulmasta.

Solidaarisuuden haasteet eivät ole vain sukupolvien, vaan myös alueiden välisiä, ja niihin kuuluvat maahanmuuttajien kotouttaminen, inhimillisten voimavarojen politiikka ja tietenkin väestönkehityksen uudistumisen haaste.

Tällaisessa väestönkehityksen uudistumisessa, hyvät naiset ja herrat, on pohdittava lastenhoitopalveluita, joiden avulla vanhempien on helpompaa palata työmarkkinoille ja joiden avulla köyhyyttä vastaan voidaan taistella erityisesti yksinhuoltajaperheissä.

On kuitenkin myös tärkeää ottaa huomioon, että Barcelonassa osuvasti laadittuja, tämän ja muiden alojen tavoitteita ei ole vielä saavutettu useissa valtioissa. Haluaisin erityisesti korostaa naisten laajempaa osallistumista työelämään ja tukea yli 55-vuotiaiden työllisyyteen.

Verotuksen osalta on tärkeää, että jäsenvaltiot harkitsevat tehokkaiden toimenpiteiden käyttöönottoa syntyvyyden nostamiseksi, jotta voidaan vähentää useammista lapsista aiheutuvia taloudellisia rajoitteita.

Meidän on myös tehtävä selväksi, että on tärkeää, että työntekijät voivat halutessaan pidentää työuraansa jokaisen jäsenvaltion nykyisen oikeudellisen kehyksen mukaan. On kuitenkin taattava oikeus eläkkeeseen lainmukaisessa iässä. On tietenkin tärkeää työskennellä vakaampien sosiaaliturvajärjestelmien puolesta.

Euroopan tulevaisuus väestön osalta riippuu paljon etelästä tulevasta muuttoliikkeestä. Tämän takia koulutusjärjestelmissä on otettava huomioon maahanmuuttajien ja heidän perheidensä tarpeet, jotta he voivat olla onnellisia ja tyytyväisiä EU:n eri jäsenvaltioissa.

Lopuksi totean, että Euroopan väestönkehitys riippuu myös meistä, Euroopan parlamentista. Olen varma, että täytämme velvollisuutemme.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Euroopan väestönkehitys on pitkän aikavälin ongelma. Eurooppa ikääntyy nopeasti. Meitä uhkaillaan työikäisen väestön pienenemisellä, laskulla taloudellisessa kilpailukyvyssä, sosiaalihoidon rahoituksen vähenemisellä ja eläkejärjestelmien tasapainon säilyttämisen vaikeudella.

Länsi-Euroopassa ongelmassa ovat auttaneet Euroopan unionin suuri laajeneminen ja uusista jäsenvaltioista vanhoihin jäsenvaltioihin ansiotulojen perässä muuttavat ihmiset. Tämä ei ole kuitenkaan ratkaissut ongelmaa. Euroopan ikääntyminen jatkuu, ja muun muassa seuraavilla aloilla tarvitaan ratkaisevia toimia: ihmisoikeuksien ja työoikeuksien suojeleminen, perheiden puolella olevan politiikan käyttöönotto, lääketieteellinen hoito ja sosiaaliapu ja parannukset inhimillisten voimavarojen hallinnassa. Maahanmuuttajat on otettava näissä toimissa huomioon. Näillä toimilla päästään haluttuun tulokseen vain, jos maailmanlaajuistuminen ei tuhoa ihmiskuntaa ja perhettä ja jos suurimman arvon saa ihminen eikä pääoma.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Eurooppa on vähenevän väestönkehityssuuntauksen edessä. 50 vuoden kuluessa unionissa oletetaan tapahtuvan laajoja väestönkehitysmuutoksia. Nykyään vakavimpia ongelmia ovat laskeva syntyvyys ja väestön asteittainen ikääntyminen ja häviäminen. Joissakin tilanteissa uhkakuvana on peräti eurooppalaisen sivistyksen loppu. Meidän on oltava rehellisiä keskustellessamme tämän tilanteen syistä.

Viimeisten noin 50 vuoden aikana kymmenet miljoonat Euroopan asukkaat eivät syntyneet, koska raskaudet keskeytettiin abortilla. Nuoria ei ole kasvatettu vastuuntuntoisiksi sukupuolikysymyksissä, ja seksuaalinen vapaus on tyypillistä nyky-yhteiskunnassa. Viimeisten 50 vuoden aikana avioliittoja on kariutunut, avioeroja otettu, vaillinaisia perheitä muodostunut ja lapsia syntynyt avioliiton ulkopuolella entistä enemmän. Tähän voidaan lisätä vielä lapsen arvon valtava väheksyminen: miten suuren prosenttiosuuden yhdestä tai kahdesta autosta yrittäjä voi siirtää vuosittain verovähennyksiin, ja toisaalta miten paljon lapsesta koituvia kuluja vanhemmat voivat siirtää verovähennyksiin? Sosiaalipolitiikkamme palkitsee ne, joilla on yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan ja jotka keskittyvät työuraansa. Sosiaalipolitiikkamme pakottaa monilapsiset perheet köyhyyteen ja riippuvuuteen valtion avustuksista. Valtio on tärkein, päättävä elin, joka arvioi ja jakaa varoja uudelleen ja harjoittaa sukupolvien välistä solidaarisuutta verojen ja sosiaalilainsäädännön kautta. Tiedotusvälineet ja yhteiskunta asettavat naisille valtavat paineet ja saavat heidät uskomaan, että vain heidän työpaikallaan tekemällään työllä on arvoa ja merkitystä. Lapsen saamista ja kasvattamista pidetään edelleen välttämättömänä pahana. Äitiydellä ei ole käytännössä mitään arvoa. Rahallisessa mielessä äitiyden arvoa ei osoiteta edes vähimmäispalkalla.

On varmasti muitakin syitä, mutta edellä mainitut ovat tuhonneet Euroopan väestönkehityksen. Meidän on päästävä eroon kyseisistä syistä, jos haluamme, että Eurooppa on maanosa, jolla on tulevaisuus ja toivoa. Maanosalla, jossa ei ole lapsia, ei ole tulevaisuutta.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, komission jäsen, haluaisin aloittaa kiittämällä Françoise Castexia hänen erinomaisesta työstään.

Väestönkehitysmuutos on suuri haaste Euroopalle. Sata vuotta sitten Euroopan väestö muodosti 15 prosenttia maailman väestöstä. Vuonna 2050 se on todennäköisesti enää viisi prosenttia. Jokaisella naisella Euroopan unionissa on keskimäärin 1,5 lasta, mikä on vähemmän kuin 2,1 lasta, joka olisi määränä tarpeen väestön ylläpitämiseksi samankokoisena.

Tilanne on vakava, ja sillä on kielteisiä vaikutuksia talouteen, sosiaaliturvajärjestelmiin ja yhteiskunnan rakenteeseen.

Onkin tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin. Esimerkiksi Portugalissa hyväksyttiin äskettäin yli 100 miljoonan euron sijoitus, jolla perustetaan päiväkoteja ja lastentarhoja kaikkialle maahan jopa Lissabonin strategian tavoitteet ylittäen. Synnytystä edeltävän avustuksen myöntäminen suurimmasta puutteesta kärsiville raskaana oleville naisille, perheavustukset maahanmuuttajien lapsille, äitiysloman pidentäminen, 20 prosentin korotus yksinhuoltajaperheiden perheavustuksiin, veroetuudet yrityksille, jotka ottavat käyttöön tai tukevat työntekijöiden lasten päiväkoteja, äitiysetuuden luominen, julkinen tuki lääketieteellisesti avustettuun lisääntymiseen – kaikki ovat hyviä esimerkkejä, joita toisten valtioiden olisi seurattava.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, epäilemättä kaikki, mitä kollegani ovat toistaneet, on johtanut teidät huomaamaan, että väestönkehityksen ongelma on yksi keskeisimmistä kysymyksistä uudessa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Odotamme saavamme sen ehdotuksenanne vuodelle 2008.

Suunnitellulla ”elämänkaari”-lähestymistavalla väestönkehitys liitetään tarpeeseen valvoa ja ennakoida tarpeellisia tulevia taitoja, joilla työmarkkinoille luodaan aktiivista inhimillistä pääomaa. Tätä tarvitaan, jotta toiveet EU:n kehityskyvyn verrannollisesta edusta voidaan säilyttää.

Onnittelen Françoise Castexia hänen kärsivällisyydestään tämän vaikean arvioinnin tekemisessä. Löydämme hänen mietinnöstään katkeamattoman ketjun ongelmia, jotka on esitetty tiivistetysti. Ratkaisuun päästään horisontaalisilla toimilla.

Komission tiedonannon hengessä esiteltiin ongelmat, joissa tarvitaan hyviä toimintatapoja kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla useilla eri aloilla. Ensimmäiseksi, kuten olemme kuulleet jo monta kertaa, on puututtava sukupolvien välisen solidaarisuuden vahvistamiseen monipuolisin välinein ja tarjoamalla perheille henkistä tukea. Näin pitäisi tapahtua, olipa perhe missä tahansa, kaupungissa tai kaukaisessa kylässä, ovatpa perheen jäsenet iältään tai alkuperältään mitä tahansa ja olivatpa he paikallisia tai maahanmuuttajia. Kaikkien olisi hyödyttävä.

Perheet asuvat jossakin jäsenvaltioistamme, minkä pitäisi antaa heille mahdollisuuden kehittää heidän kykyjään vaurauden tuottamiseen. Perheet ovat kehityksen ydin: ne tarjoavat työvoimaa, käyttävät kulutustavaroita ja tuottavat uusia aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Uusien perheiden perustamiseen tarvitaan oikeusturvaa, politiikan jatkuvuuden suojaa ja ennen kaikkea rehellistä vuoropuhelua julkisella ja yksityisellä sektorilla.

  Corina Creţu (PSE). – (RO) Arvoisat kollegat, haluaisin ensimmäiseksi mainita erityisesti Françoise Castexin mietinnön laadun. Mietinnössä käsitellään ratkaisevaa aihetta Euroopan sosiaalimallin tulevaisuudelle ja Euroopan unionin alueen taloudelliselle kasvulle. Olen myös ilahtunut komission jäsen Špidlan osallistumisesta ja kiinnostuksesta sosiaalikysymyksiin. Kiitän Françoise Castexia erityisesti siitä, että hän kiinnitti huomiota naisten asemaan ja arvoon ja siihen, miten heidän kansalaisoikeuksiaan ja -vapauksiaan noudatetaan,

Minun ei varmaankaan tarvitse muistuttaa niistä draamoista, joita romanialaisnaiset elivät kommunistisella kaudella, kun abortin tekeminen oli laitonta. Inhimillisiä tragedioita syntyi, kun romanialaisnaiset tekivät itselleen abortteja alkeellisin keinoin. Vuonna 2007 Cannesin Kultaisen palmun voitti romanialaisen Cristian Mungiun ohjaama elokuva, joka tarjosi todellisen kuvauksen tästä kansallisesta traumasta, jonka kanssa romanialaisten oli elettävä. Tiedän, että tällaista tilannetta on vaikeaa ymmärtää tavallisessa maailmassa.

Itä-Euroopan valtiot kokivat todellisen väestönkehitysšokin kommunismin kaaduttua. Yli 15 vuoden ajan väestönkehitys oli laskusuunnassa, ja nyt seuraamme tilanteen muuttumista syrjästä. Tästä huolimatta Euroopan unionin valtioissa on tehtävä paljon tilanteen muuttamiseksi. Mietinnössä ehdotetut toimenpiteet ovat mielestäni asianmukaisia, kansallisten hallitusten olisi hyväksyttävä ne, ja komission olisi tuettava niitä.

Haluaisin mainita toisenkin seikan, ja se liittyy eläkejärjestelmään. Kaikkialla Euroopassa nuorten työnaloittamisikä on noussut huolestuttavasti. Samaan aikaan eläkeikä on laskenut. Useat valtiot valittavat siitä, että toisaalta niillä on työvoimapula ja toisaalta noin 50-vuotiaat jäävät eläkkeelle tai eivät löydä enää työpaikkaa. Arvostan mietinnössä ehdotettuja, tähänkin ongelmaan liittyviä toimenpiteitä.

  Rumiana Jeleva (PPE-DE). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa on maailman ensimmäinen alue, joka tuntee väestönkehityshaasteiden vaikutukset.

Väestönkehitys riippuu kolmesta tekijästä: syntyvyydestä, elinajanodotteesta ja muuttovirrasta. Syntyvyys on laskenut Euroopan unionissa viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan, eikä suuntaukselle näy loppua. Joissakin maissa suunta on laskeva, mutta omassa maassani, Bulgariassa, tilannetta voisi kutsua ”väestönkehityksen romahtamiseksi”, sillä Bulgarian syntyvyys on Euroopan matalin ja kuolleisuus Euroopan korkein.

Samanaikaisesti elinajanodote on kasvamassa. Suuntaus on vakaa, ja sillä on vaikutuksensa Euroopan kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kaikkiin puoliin tulevaisuudessa.

Esimerkkinä voimme käyttää vanhusten ja työikäisten välistä suhdelukua. Tällä hetkellä se on yhden suhde neljään, kuten täällä on jo mainittu. Vuoteen 2050 mennessä sen oletetaan olevan yhden suhde kahteen. Nykyäänkin tämä suhde on jo havaittavissa. Aion jälleen viitata Bulgariaan, jossa suhdeluku on jo yksi eläkeläinen 1,2 työtätekevää kohden.

Muuttoliikkeen osalta lähestymistavassamme pitäisi keskittyä ennemminkin muuttovirtojen tehokkaaseen hallintaan kuin liialliseen valvontaan. Tarvitsemme joustavampaa yhteisön ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikkaa, joka koskee erityisesti kolmansista maista saapuvia. Maahanmuutto voisi olla myönteinen tekijä, mutta se ei ole patenttiratkaisu nykyisiin väestönkehitysongelmiin.

Kaikki antamani esimerkit osoittavat, että väestönkehityshaasteet ovat totta ja että meidän on kohdattava ne. Meidän on muutettava näkökulma haasteista tilaisuuksiin. Väestönkehitysmuutoksista puhutaan paljon, mutta toimintaa on liian vähän. Tuenkin vakaasti näkemystä siitä, että väestönkehityksen pitäisi olla osa horisontaalista politiikkaa ja että se pitäisi ottaa huomioon niin yhteisön kuin kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaistenkin eri politiikanaloissa.

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Olemme saaneet erittäin hyvän mietinnön, jossa vaikuttaa olevan kaikki oleellinen. Kiitämme niitä, jotka työskentelivät mietinnön parissa. Haluaisin kuitenkin muotoilla uudestaan yhden asian, jossa ei ole kyse pelkästä kielikuvasta. Meidän poliitikkoina on yleisesti pyrittävä järjestämään yhteiskunnan ihmisten väliset suhteet niin, että voimme kaikki elää mahdollisimman pitkään sovussa toistemme ja luonnon kanssa. Jos hyväksymme tämän tavoitteen, meillä ei ole väestönkehitysongelmaa.

Itse asiassa olemme väestönkehitystutkimuksen kohteita vain silloin, kun olemassaolomme yksinkertaistetaan aiheettomasti ja kun jätetään huomiotta se, keitä olemme. Ihmisten tilannetta väestönä voidaan tutkia muillakin mittareilla, kuten tiedämme. Niitä kutsutaan inhimillisen kehityksen indekseiksi. Niissä Euroopan unionin valtiot lukeutuvat aina kehittyneimpiin maihin, mikä on hyvä. Haasteena ei ole väestönkehitykseen liittyvien käyttäytymistapojemme muuttaminen, vaan sen hyväksyminen, että meidän on muutettava taloudellista ja sosiaalista malliamme. Se on parempi kuin muut mallit, mutta siinä on puutteensa. Siinä jäätiin jälkeen kehityksestämme ihmisinä. Yleistavoitteemme ja sosiaalisen ympäristön ja taloudellisten järjestelyiden välillä on kuilu, samoin kuin julistusten ja tosiasioiden välillä.

Sanomme, että lapsia on synnyttävä lisää. Samaan aikaan 30 prosenttia eurooppalaisista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. Pyydämme naisia hankkimaan lapsia, mutta yksinhuoltajaäidit ovat suurimmassa vaarassa syrjäytyä. Työllisyysasteen on noustava, mutta sosiaalipalveluja ei voida rahoittaa. Viemme ongelmia ja haluamme tuoda ratkaisuja, mutta kansalaiset eivät ole markkina-aluetta. Talous- ja sosiaalisuhteet on inhimillistettävä, jos haluamme ratkaista tämän ongelman. Tämä on suurin haaste.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, puhun teille nyt sellaisen alueen puolesta, joka on väestönkehityskriisissä ja jossa kansa on alueensa sairaalloisimpia. Kansanterveydestä vastaavana parlamentin jäsenenä voin vain yrittää korostaa tarpeeksi sitä, kuinka läheisesti väestönkehitysongelmamme liittyvät kansanterveysongelmiin. Kotimaassani Unkarissa kuolee syöpään enemmän ihmisiä kuin missään muualla Euroopassa, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että vuosittain kuolee 50 prosenttia enemmän ihmisiä kuin syntyy.

Françoise Castexin mietinnössä Euroopan väestönkehityksestä osoitetaan, että uudistumiseen on laadittava uusi politiikka. Haluan antaa tästä esimerkin: muslimimaiden väestö kasvaa 1 300 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, kun taas Euroopan väestö romahtaa 495 miljoonasta 400 miljoonaan.

Uuden väestönkehityspolitiikassa on tukeuduttava kahteen perusasiaan: perheeseen, joka on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö, ja terveisiin ihmisiin. Perheille on taattava suojaa ja järjestelmä, joka kannustaa niitä tehokkaasti. Nykyään monissa jäsenvaltioissa lasten hankkiminen tarkoittaa köyhyyttä. On kuitenkin myös hyviä esimerkkejä. On joitakin maita, joissa valtio ottaa lisätaakan suurten perheiden harteilta. Tätä hyvää esimerkkiä olisi noudatettava kaikkialla.

Terveys on hyvän elämänlaadun ehto. Kansalaisten olisi oltava kiinnostuneita ylläpitämään omaa terveydentilaansa. Kansalaiset voisivat saada valtiolta tukea kaikissa tähän liittyvissä asioissa, esimerkiksi pakollisina seulontakokeina ja ilmaisina urheilumahdollisuuksina. Nämä toimet pitäisi yhdistää tiedotukseen, toisin sanoen koulutukseen terveydestä ja väestönkehityksestä.

Jokaisen jäsenvaltion perustavoite on parantaa väestönsä kehityksen ja terveyden tilaa. Tämä on erityisen tärkeää Unkarissa, missä väestö saattaa tulevaisuudessa pienentyä alle 10 miljoonaan ja missä keskimääräinen elinajanodote on kymmenen vuotta Euroopan keskiarvoa alhaisempi. Euroopan tulevaisuus riippuu tällä hetkellä elävien sukupolvien väestönkehitystä koskevasta toiminnasta. Jos hallitus epäonnistuu nyt toimissaan huonon politiikan takia, on tilannetta vaikea korjata myöhemmin.

  Vladimír Maňka (PSE). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, ihmiset Euroopan unionissa elävät yhä pidempään. Tämä on myönteinen ilmiö. Toisaalta nuorten ihmisten määrä laskee tasaisesti. Tuottavaan ikäryhmään kuuluvien ihmisten määrä alkaa tippua noin kolmen tai neljän vuoden kuluttua. Nykyään kolmea työikäistä kohden on yksi eläkeikäinen, mutta vuonna 2050 suhde on vain 1,5 työikäistä yhtä eläkeläistä kohden. Miten ratkaisemme väestön ikääntymisen taloudelliset vaikutukset?

Ensinnäkin meidän on kehitettävä työpaikkoja useammille ihmisille. Perinteinen malli, jossa miehet työskentelevät ja naiset hoitavat kotityöt, ei ole enää kiinnostava. Useimmat naiset haluavat sekä olla äitejä että luoda ammatillista uraa. Julkisella politiikalla on tuettava molempia toiveita. Pohjoismaat ovat tästä hyvä esimerkki. Niiden aktiivisessa työmarkkinapolitiikassa huolehditaan paremmin naisista, joilla on lapsia, ja tarjotaan näin paras mahdollinen elämänlaatu.

Toiseksi meidän on uudistettava niitä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka on suunniteltu vanhojen ihmisten ja eläkeiän saavuttaneiden hoitoon. Jos emme tee tätä sosiaalisen tasa-arvon ja solidaarisuuden perusteella, häviäjiä ovat useimmat vanhukset. Jotta saavuttaisimme pitkän aikavälin parannuksia, meidän on uudistettava eläke- ja sairaanhoitojärjestelmiä ja sijoitettava hyvään terveyteen. Vanhuksilla on paljon tietämystä ja kokemusta, ja meidän on motivoitava heitä jatkamaan työskentelyä pidempään.

Hyvät naiset ja herrat, Lissabonin strategiassa on alkamassa uusi jakso, joka antaa meille mahdollisuuden ottaa esiin uudistuksia, joilla parannetaan työn tuottavuutta ja työpaikkojen luomista. Samat toimet hyödyttävät myös väestön ikääntymisen taloudellisen vaikutuksen vähentämisessä.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Hyvät naiset ja herrat, Euroopassa käsitellään tällä hetkellä olennaisia väestönkehityksen haasteita, joilla on pitkäaikainen vaikutus Euroopan tulevaisuuteen. Tämänpäiväinen keskustelu ei olekaan ainoastaan tervetullut, vaan myös tarpeellinen, jotta voidaan varmistaa hyvä tulevaisuus ja kestävä kehitys.

Mietinnön kaikista suosituksista pidän kolmea ajatusta tärkeimpinä, Euroopan väestönkehityspolitiikan ytimenä. Väestön ikääntymissuuntauksen osalta Euroopan unionin olisi ensinnäkin kiinnitettävä erityisesti huomiota lapsiin ja nuoriin. Lasten turvallisuus ja nuorille tarjottava kunnollinen mahdollisuus henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen ovat tulevaisuudessa strategisesti tärkeitä, ja näiden tavoitteiden kehittäminen olisikin liitettävä kattavaan perheiden suojelun ja naisten tukemisen politiikkaan.

Toinen asia, koulutus, on läheisessä suhteessa edellämainittuun periaatteeseen. Kilpailukykyisessä Euroopassa on pystyttävä vastaamaan uusiin haasteisiin inhimillisin voimavaroin ja kehityttävä tieteessä, kansanterveydessä ja kunnollisessa elintasossa. Näiden tavoitteiden saavuttaminen riippuu tietenkin kaikkien sukupolvien koulutuksesta ja elinikäisestä oppimisesta.

Kolmas ratkaiseva tekijä ovat maahanmuuttovirrat, sillä maahanmuutto on tärkeä lähtökohta, jolla varmistetaan väestönkehityksen tasapaino ja talouskasvu. Olenkin tyytyväinen esittelijän kehotukseen nähdä maahanmuutto myönteisenä osana Euroopan väestöä. Vielä parempi on kehotus yhtenäistää maahanmuuttajien sosiaalista sopeutumista koskevaa eurooppalaista politiikkaa ja taistella syrjintää ja muukalaisvihaa vastaan.

Lopuksi haluaisin korostaa, että kaikilla tarpeellisilla tasoilla olisi pantava täytäntöön julkista politiikkaa, jotta edellä mainitut tavoitteet voidaan panna menestyksekkäästi täytäntöön. Paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on tässä ratkaiseva asema, ja heidän olisi oltava toimissa pysyvästi mukana.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Onnittelen esittelijää erinomaisen asiakirjan laatimisesta. Haluan korostaa, että sekä onnistumisemme että epäonnistumisemme mietinnön täytäntöönpanossa vaikuttavat merkittävästi Euroopan unionin tulevaisuuteen. On mahdollista, että useat pienet EU:n kansat ovat sukupuuton partaalla sadan vuoden kuluttua. Ikääntyvä väestö vaikuttaa elämän laadun ja sosiaalisen solidaarisuuden kasvuun sekä perheen arvon laskemiseen. Tämä voisi estää Euroopan kehityksen, mutta se voi myös avata uusia mahdollisuuksia, jos tarvittavat varotoimet toteutetaan.

Erityisesti uudella vuosituhannella EU:hun liittyneet valtiot huomaavat näiden ongelmien taakan erittäin nopeasti. Niiden kansalaisilla on haittanaan surkeat eläkkeet, EU:n keskiarvoa alhaisempi syntyvyys, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö... Näiden valtioiden alueella oli ennen markkinatalouteen siirtymistä riittävästi päiväkoteja ja esikouluja, joista suurin osa kuitenkin suljettiin. Viimeisimpinä liittyneistä valtioista, erityisesti Baltian maista, Puolasta, Bulgariasta ja Romaniasta, muutetaan joukoittain rikkaampiin jäsenvaltioihin. Tämä merkitsee, että nämä valtiot menettävät useita työtätekeviä käsiä ja koulutettuja aivoja. Nämä ihmiset saivat koulutuksensa kotimaissaan kovaan hintaan.

Tuen ehdotusta siitä, että rakennerahastoista osoitettaisiin varoja tämän vaurion korjaamiseen, mutta se ei yksinään riitä. Olisi tarjottava taloudellista lisätukea niille uusille jäsenvaltioille, jotka kärsivät aivoviennistä, sillä ne ovat menettäneet parhaat tutkijansa, lääkärinsä, insinöörinsä ja taiteilijansa rikkaammille jäsenvaltioille. Tuen ehdotusta, jolla iäkkäät ihmiset voisivat työskennellä osa-aikaisesti, jotta he voisivat samalla välittää kokemustaan nuoremmille sukupolville.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni keskustelu on erittäin masentava, vaikka se perustuu erittäin asialliseen ja perusteelliseen mietintöön, josta onnittelen esittelijää. Ehkä keskustelua käydään liian myöhään yöllä, koska mietinnön väestönkehityssuuntauksista voi nähdä painajaisia.

Jos emme tee mitään, mietinnössä esitetyt ennustukset saattavat käydä toteen: Jotkut jäsenvaltiot kuitenkin ryhtyvät toimiin ja ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla tuetaan miehiä, naisia ja lapsia, mikä on tietenkin myönteistä.

Ironista kyllä, vartuin itse aikana, jolloin sanottiin, että lapsia on liikaa. Kahdeksanhenkinen perheeni oli suuri eurooppalaisessa mittakaavassa, mutta olen iloinen voidessani kertoa, että äitini, nyt 85-vuotias, on edelleen elossa ja hyvässä kunnossa.

Totuus on yksinkertaisesti se, että naiset eivät pysty kaikkeen. Me emme voi hankkia lapsia, käydä töissä kodin ulkopuolella, huolehtia iäkkäistä vanhemmista ja osallistua laajemmin yhteiskunnalliseen elämään. Jostain on luovuttava. Ongelmana on mielestäni se, että syntyvyys on se, mikä uhrattiin kaikkein muiden asioiden edestä. Ironista kyllä, uskon edelleen vahvasti ihmiskuntaan ymmärtäen sen todellisuuden, jossa olemme, ja sopeutan näkemystäni tasapainoiseksi, jotta havaitsen, mitä elävässä yhteiskunnassa tarvitaan, ja annan lapsille taas suuremman arvon. Ehkä tämän illan keskustelu saa tämän aikaan.

  Marusya Ivanova Lubcheva (PSE). – (BG) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tärkeintä tässä mietinnössä on sen yhdysside todelliseen elämään. Euroopassa on väestönkehitysongelmia, ja joissakin maissa ne lähentelevät kriisin mittasuhteita. Jokaisen valtion ongelmilla on omat lähtökohtansa ja kansalliset erityisominaisuutensa, mutta niillä on myös yhteisiä piirteitä.

Edessämme olevat seuraukset ovat todellakin merkittäviä: lähitulevaisuudessa havaittava kyvyttömyys ratkaista jäsenvaltioiden tärkeimpiä sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä omilla inhimillisillä voimavaroillamme ja voimakkaasti muuttuva muuttovirtojen rakenne, joka puolestaan synnyttää uusia haasteita. Nuoriin sukupolviin, äitiyteen, sosiaaliturvaan ja nuorille naisille, nuorille miehille ja heidän perheilleen tarkoitettuun taloudelliseen tukeen ja vastuulliseen vanhemmuuteen suuntautuva politiikka on tarpeen, jotta väestönkehitysongelmista selvitään. Äitiys pitäisi ottaa huomioon, kun lasketaan työuran pituutta.

Väestönkehitysongelmat pitäisi ottaa huomioon myös tulevien sukupolvien opetuksessa ja koulutuksessa. Muuten ongelma siirtyy sukupolvelta seuraavalle ja kasvaa uusiksi kriiseiksi. Emme saa unohtaa sukupuolikasvatusta, koulutusta hyvään vanhemmuuteen ja solidaarisuutta sukupolvien välillä. Hallitusten pitäisi sitoutua tiiviimmin lasten kasvatukseen ja koulutukseen ja lastenhoitopaikkoihin päiväkodeissa ja lastentarhoissa.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä.

Samansuuruisena pysyvän tai pienenevän työikäisen väestön kasvava elinajanodote aiheuttaa enemmän riippuvuutta eri puolilla Eurooppaa, ja siitä aiheutuu vakavia seurauksia kilpailukyvyllemme muiden talousalueiden kanssa, eläkkeillemme, terveydenhoito- ja pitkäaikaishoitokuluille.

Irlannin väestön ikärakenne on yllättävästi erilainen kuin useimpien muiden EU:n valtioiden, ja itse asiassa väestönkehitystilanteemme on melko suotuisa keskipitkällä aikavälillä.

Väestömme suurin ikäryhmä on tällä hetkellä noin 10–15 vuotta nuorempaa kuin keskimäärin 25 jäsenvaltiossa. Vuoteen 2050 mennessä väestörakenteemme muistuttaa kuitenkin pitkälti muuta Eurooppaa. Vanhusten huoltosuhteen odotetaan nousevan 45 prosenttiin vuonna 2050, kun taas EU:n keskiarvoksi tuolloin on arvioitu 53 prosenttia.

Yllättävää kyllä, vuonna 1845 irlantilaisia oli yli kahdeksan miljoonaa. Kaksikymmentä vuotta sitten luku oli 3,5 miljoonaa. Nykyään se on 4,25 miljoonaa. Suhteellisen korkea syntyvyysasteemme on noussut viime vuosina kasvavan maahanmuuton ja talouspakolaisten paluun takia. Jos tilanne säilyy tällaisena, meidän on helpompi tukea sukupolvien välistä tasapainoa.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, noustessani puhumaan tässä keskustelussa haluaisin kiinnittää huomionne seuraaviin ongelmiin: Euroopan matalasta syntyvyysasteesta johtuen meillä on ensinnäkin vaikeuksia yhdistää perhe-elämä työelämään, toisin sanoen pienille lapsille tarkoitettuja paikkoja päiväkodeissa ei ole tarpeeksi, eikä perheille ja naisten työnteolle ole sosioekonomista tukea.

Toiseksi kärsimme epävarmuudesta, joka syntyy nuorten kohtaamasta talous- ja työllisyystilanteesta, jossa työn jatkuvuutta ei voida taata ja nuoret aloittavat työnteon myöhään. Lisäksi asuminen on kallista, minkä takia nuorilla ei ole siihen varaa. Perheitä on tuettava verotuksessa, lähinnä luonnollisten henkilöiden tuloverotuksen ja arvonlisäveron kautta. Tuloverotuksessa paras ratkaisu on Ranskassa käytetty malli, esimerkiksi perheen yhteisverotus, joka mahdollistaa lapsiperheiden verotaakan merkittävän pienentämisen. Arvonlisävero voisi taas olla edullisempi lasten tarvikkeille.

Kolmanneksi meidän on muistettava sukupolvien välisen solidaarisuuden periaate sosiaaliturvassa. Toisin sanoen työväestö vastaa tukien, eläkkeiden ja terveydenhuollon kuluista niille, jotka eivät tee työtä, toisin sanoen lapsille, nuorille, ihmisille, jotka eivät tule toimeen omillaan, ja myös vanhuksille.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistynyt kuningaskunta on menettänyt Euroopan unionissa valtansa rajoihinsa. Maahanmuutto Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on nykyään valvomatonta, rajoittamatonta ja harkitsematonta. Tietojen mukaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan muuttaa tällä hetkellä noin puoli miljoonaa ihmistä vuosittain. Kun otetaan huomioon maasta pois muuttavat, nettoväestönkasvu on noin 200 000 ihmistä vuodessa tai miljoona ihmistä viidessä vuodessa.

Maahanmuuttavan väestön syntyvyys on paljon suurempaa kuin alkuperäisen väestön. Erityisesti Englannissa merkittävä väestönkasvu on nopeutunut pelkästään täysin turhan maahanmuuton takia. Väestönkehitystutkijat ovat laskeneet, että nykyisellä vauhdilla kahden sukupolven kuluttua syntyperäiset Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja erityisesti englantilaiset ovat etninen vähemmistö omassa maassaan. Yhdistynyt kuningaskunta ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan maahanmuuttopolitiikkansa Euroopan unionissa, mistä saammekin jälleen hyvän syyn lähteä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, haluaisin korostaa Françoise Castexin mietinnön korkealaatuisuutta jälleen kerran. Mietintö antoi selvästikin pohjan laaja-alaiselle keskustelulle, jossa käsiteltiin lähes kaikkia tärkeitä kysymyksiä.

Olisi vaikeaa yrittää vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin, joten haluan todeta vain lyhyesti, että kaikissa asiakirjoissamme näkyy Euroopan komission perusperiaate, joka perustuu yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Yhdessäkään asiakirjassa ei esitetä ajatusta, että väestönkehitys olisi vain yhden sukupuolen ongelma. On selvää, että väestönkehityksessä on kyse yhtäläisistä mahdollisuuksista ja yhtäläisistä oikeuksista miehille ja naisille. On myös selvää, että yksi ratkaisu tähän ongelmaan on aktiivisen yhteiskunnan luominen. Tämä tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa sosiaalinen osallisuus on mahdollisimman suurta ja joka voi tarjota työmahdollisuudet mahdollisimman monille yksittäisille ihmisille.

Haluaisin kertoa myös, että aiempien keskustelujen tuloksena on luotu vakaa ja muuttumaton perusta, johon kuuluvat väestöfoorumi ja Perheallianssi. Haluan myös huomauttaa, että komissio on työskennellyt työmarkkinaosapuolten kanssa ja arvioinut mahdollisia lainsäädäntöaloitteita työ- ja perhe-elämän tasapainottamisen alalla. Komissio keskittyy myös maahanmuuttoon, ja sen tarkoituksena on kehittää asteittain yhtenäisempää eurooppalaista politiikkaa, mukaan lukien esimerkiksi ehdotusta sinisestä kortista.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin sanoa myös, että vaikka tässä, kuten kaikissa muissakin keskusteluissa, on esitetty äärimmäisiäkin mielipiteitä, alamme päästä yleiseen yksimielisyyteen. Mielestäni tämä yksimielisyys sopii hyvin yhteen niiden perussuositusten kanssa, jotka komissio antoi väestönkehityskeskustelun alussa.

Kuten sanoin, vakaa perusta on muodostettu, ja odotankin keskustelun jatkuvan, koska uskon, kuten lähes kaikki teistäkin, että Euroopan väestönkehitys on yksi tärkeimmistä asioista, jotka määräävät tulevaisuudestamme sekä keskipitkällä että pitkällä aikavälillä.

  Françoise Castex, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, en puhu pitkään, koska monta asiaa on jo esitetty.

Haluan kiittää Vladimír Špidlaa siitä, että hän osoitti, että väestönkehityskysymys ei ole pelkästään naisten asia, vaan se koskee naisia, miehiä ja pariskuntia. Jotkut kollegani väittivät, että miehet on unohdettu. Heille haluaisin sanoa, että mietinnössäni on kohta isien oikeuksien turvaamisesta ja isien osallisuuden kehittämisestä perhe-elämässä.

Haluaisin koota yhteen esitettyjä asioita ja tehdä yhteenvedon mietinnön tärkeimmistä puolista. Korostaisin sitä, miten tehokasta julkista politiikkaa tarvitaan kipeästi. Kyse on politiikanaloista, monikossa, jotka koskevat tukea, hoitoa ja koulutusta, mikä voi tietenkin vaikuttaa hieman ristiriitaiselta kysymyksessä, joka oikeastaan liittyy pariskuntien ja perheiden sisäisiin asioihin. Uskon kuitenkin, että EU:n tasolla ja jäsenvaltiossa vedotaan julkisviranomaisiin ja että tähän vetoomukseen on kiinnitettävä huomiota ja se on nostettava esiin.

Haluaisin korostaa myös solidaarisuuden tärkeyttä. Kyse ei ole pelkästään sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, jota olemme käsitelleet usein täällä parlamentissa, vaan myös eri alueiden välisestä solidaarisuudesta. Elisabeth Schroedter ja Jean Marie Beaupuy korostivat ja muistuttivat tänä iltana, kuinka tärkeää on ottaa huomioon alueelliset epätasapainot, joita väestönkehitys aiheuttaa. Toisaalta on ikääntyviä alueita, joissa tarvitaan enemmän hoitoa, joka taas aiheuttaa enemmän kuluja, ja toisaalta on nuoria alueita, jotka tuottavat vaurautta, koska työikäinen väestö on näillä alueilla. Euroopan komission on otettava tämä huomioon EU:n rakennerahastojen ja koheesiorahastojen hallinnassa.

Lopuksi käsittelen työmarkkinakysymystä, jonka Jan Andersson, työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja, mainitsi tärkeäksi asiaksi väestönkehityksessä. Asia ei ole toisarvoinen, koska meidän on saatava enemmän aikaiseksi pienemmällä, kutistuneella työikäisellä väestöllä. Tässä mielessä vaatimukset inhimillisten voimavarojen paremmasta hallinnasta ja elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen sijoittamisesta ovat erittäin tärkeitä. Seikat on otettava huomioon, eikä riitä, että pelkästään julkisviranomaiset tekevät niin erityistapauksissa, vaan myös kaikkien työmarkkinaosapuolten, erityisesti yritysten, on huomioitava ne, koska yrityksillä on suurin vastuu tällä alalla.

Keskustelu ei ole siis vielä ohi.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Zita Gurmai (PSE), kirjallinen. – (HU) Väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä taloudellisia, rahoituksellisia ja sosiaalisia haasteita. Se vaikuttaa selkeästi kasvuun ja aiheuttaa merkittävää painetta sosiaalietuuksiin. Tilanteeseen on siis syytä varautua.

Väestönkehitysongelmien käsittely on monitahoinen haaste, joka vaatii monipuolista, strategista analyysia, suunnittelua ja sosiaalista vuoropuhelua. Kyse ei ole pelkästään väestön asteittaisesta vähenemisestä, vaan myös vakaasta, eurooppalaisesta sosiaalimallista Euroopan kansalaisten hyvinvoinnille ja Euroopan talouskehityksen ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamisesta kansainvälisellä tasolla. Toisin sanoen kyse on Euroopan tulevaisuudesta, meidän tulevaisuudestamme, ja ratkaisun löytäminen on kaikkien yhteinen etu.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on käytettävä kaikkia mahdollisia välineitä, joilla voidaan tukea väestön uusiutumista, jonka on perustuttava aiempaa tiiviimpään ja kestävämpään sukupolvien väliseen solidaarisuuteen, yhtäläisten mahdollisuuksien vahvistamiseen käytännössä, työ- ja yksityiselämän yhdistämiseen, Barcelonan tavoitteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon, sopivien olosuhteiden luomiseen iäkkäämmille, työssäkäyville ihmisille ja erityisiin toimenpiteisiin, joilla edistetään maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen sosiaalista osallistumista. Haluamamme tulokset voidaan saavuttaa vain, jos meillä on yhteiset päämäärät ja yhteiset kiinnostuksenkohteet; jos teemme yhteistyötä ja jos haluamme saavuttaa tavoitteemme.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin väestönkehitysstrategiassa viitataan useisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Haluaisin kuitenkin korostaa yhtenäisen nuorisopolitiikan tärkeyttä erityisesti työmarkkinoille pääsemisen osalta.

On tunnettu tosiasia, että tällä hetkellä 25–30-vuotiaiden ikäryhmä muodostaa suhteellisen pienen prosenttiosuuden Euroopan työmarkkinoilla verrattuna muihin ikäryhmiin. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden olisi annettava enemmän lainsäädäntöaloitteita ja aloitettava pilottihankkeita nuorten työllistymisen edistämiseksi. Tällaisia aloitteita voisivat olla esimerkiksi verokannustimien myöntäminen yrityksille, jotka työllistävät nuoria, tai joustavien työsopimusten laajempi käyttöönotto.

Toiseksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa meillä on ongelmana, että nuoret lähtevät tietyiltä alueilta suurin joukoin. Euroopan unionin koheesiopolitiikalla annetaan jäsenvaltioille rakennerahoitusta, jolla olisi luotava suotuisat olosuhteet nuorille, jotta he voisivat kehittää ammatti- ja liiketoimintahankkeita omissa yhteisöissään. Jäsenvaltioiden olisi täydennettävä Euroopan unionin taloudellista tukea esimerkiksi antamalla nuorille ensisijaisen pääsyn tontteihin ja asuntoihin, tarjoamalla verokannustimia yrittäjäksi ryhtyville nuorille tai myöntämällä tuettuja lainoja nuorten hankkeille.

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (EN) Eurooppa ei ole valmis väestönkehityksemme asettamiin haasteisiin.

Eurooppa on uskonut 60 vuoden ajan pyramidikaavioon. Se toimii vain, jos jokainen uusi sukupolvi on merkittävästi aiempaa suurempi. Nykyään eurooppalaisissa perheissä on kuitenkin vähemmän lapsia kuin aiemmalla sukupolvella.

Haluaisin korostaa, että 2000-luvulla matala syntyvyys on kuitenkin pienempi taloudellinen vaara kuin 60 vuotta sitten. Teknologisen kehityksen ansiosta pystymme tuottamaan paljon enemmän tavaroita vähemmällä työvoimalla. Maailmanlaajuistuminen tarkoittaa, että maat, joissa on nuorta ja kasvavaa väestöä, voivat auttaa meitä eläketaakassamme, jos politiikkamme sallii sen. Oma maani, Viro, on hyvä esimerkki siitä, miten rahastoivaan eläkejärjestelmään voidaan siirtyä menestyksekkäästi.

Samanaikaisesti Virossa pelätään, että matala syntyvyys uhkaa kulttuurimme ja jopa valtiomme pysyvyyttä. Tämä on ongelmana monissa pienissä valtioissa.

Jos haluamme säilyttää Euroopan sellaisena kuin sen tunnemme, meidän on suojeltava kulttuureitamme suojelemalla myös perheitämme. Meidän on poliitikkoina kuitenkin varmistettava, että teknologia ja maailmanlaajuistuminen ovat renkejämme, eivät isäntiämme. Tämä mietintö on hyvä lähtökohta.

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, väestönkehitysennusteiden mukaan vuonna 2050 keski-ikä Euroopassa on noussut 39 vuodesta (vuoden 2004 keski-ikä) 49 vuoteen, mikä vaikuttaa väestörakenteeseen ja ikäpyramidiin.

Tämän kehityksen syitä ovat muun muassa nuorten määrän ja työikäisen väestön pieneneminen ja keskimääräisen elinajan nousu. Nämä muutokset nostavat kuluja, jotka yhteiskunnassa muodostuvat työssäkäymättömän väestön hoidosta. Muutokset kasvattavat myös alueellisia eroja, joihin kuuluvat tyypillisesti nuorten poismuuttaminen, joka osaltaan korostaa yhteiskunnan ikääntymistä, ja positiivinen maahanmuuttotasapaino, joka taas hidastaa ikääntymisprosessia.

Maahanmuutto on kuitenkin vain lyhytaikainen ja osittainen ratkaisu, joten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin sukupuolten välisessä tasa-arvossa, perheiden sosiaalisessa ja taloudellisessa tukemisessa ja äitiyden suojelemisessa. Vain, jos lapset ovat politiikassa ensisijalla ja jos perhemyönteistä yhteiskuntaa edistetään, epäsuotuisaa väestönkehitystä vastaan pystytään kamppailemaan.

Haluan korostaa, että keskimääräisen eliniän kasvu on myönteistä. Olisikin ryhdyttävä ehkäiseviin toimenpiteisiin eläkeläisten köyhyyttä vastaan ja varmistettava, että he voivat elää elämänsä viimeisetkin vuodet arvokkaasti. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä luomaan edulliset hoitopalvelut lapsille ja niille, jotka eivät pysty tulemaan toimeen omillaan. Jäsenvaltioiden olisi myös kiinnitettävä huomiota hedelmättömyysongelmaan, koska sillä on valtava vaikutus prosessiin, joka kasvattaa väestönkehityksen epätasapainoa. Lisäksi on panostettava yhteistyöhön, jolla selvitään vaikeuksista.