Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. helmikuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja

3. Lissabonin sopimus (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Richard Corbettin ja Íñigo Méndez de Vigon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Lissabonin sopimuksesta (2007/2286(INI)) (A6-0013/2008).

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, Íñigo Méndez de Vigolla ja minulla on kunnia esitellä tämä mietintö parlamentille perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta. Mietinnössä ei keskitytä kovinkaan paljon historiaan ja siihen, kuinka päädyimme nykyiseen tilanteeseen. Sen sijaan mietinnössä vertaillaan selkeästi, parantaako uusi sopimus Euroopan unionia verrattuna nykyisiin sopimuksiin ja tekevätkö Lissabonin sopimuksella tarkistetut sopimukset Euroopan unionista tehokkaamman, demokraattisemman ja paremman sen kansalaisille. Olemme työskennelleet tämän parissa, ja päätelmämme on selvä.

Ensinnäkin demokraattisen vastuun osalta unioni saa järjestelmän, jossa kansalliset parlamentit tarkistavat ensin kaiken tulevan lainsäädännön, joka sitten siirtyy ministerineuvostolle. Se koostuu samoille kansallisille parlamenteille vastuuvelvollisista ministereistä ja Euroopan parlamentista, jonka kansalaiset ovat valinneet suoraan edustajakseen Euroopan tasolle. Tällaista valvonnan tasoa ei esiinny missään toisessa kansainvälisessä rakenteessa. Yhdessäkään kansallisvaltion ylittävässä tasossa – ei WTO:ssa, Maailmanpankissa, kansainvälisessä valuuttarahastossa eikä Natossa – ole sellaista sisäänrakennettua parlamentaarisen valvonnan tasoa, jonka me saamme tämän uuden sopimuksen myötä.

Uudella sopimuksella Euroopan parlamentin valta kasvaa myös muissa yhteyksissä. Valitsemme komission puheenjohtajan, ja meillä yhdessä neuvoston kanssa on täydet toimivaltuudet Euroopan unionin koko talousarvion osalta. Maatalousmenoja ei enää eristetä parlamentin valvonnan ulkopuolelle. Parlamentilla on oikeus estää komissiota toteuttamasta toimia, joista se on eri mieltä komission kanssa. Parlamentilla on oikeus kumota vallan siirtäminen komissiolle, jos koemme sen tarpeelliseksi. Huomaan, että komission jäsen näyttää jo huolestuneelta, mutta kyse on tärkeästä, demokraattisesta turvatoimesta. Parlamentilla on myös oikeus tehdä ehdotuksia perussopimuksen tuleviin tarkistuksiin, ja parlamentin oikeutta ratifioida ja hyväksyä kansainvälisiä sopimuksia on laajennettu. Viimeistään tällä perussopimuksella Euroopan unionin demokraattisuus kohentuu merkittävästi.

Lisäksi tällä sopimuksella parannetaan unionin kansalaisten tilannetta. Sopimukseen kuuluu tietenkin perusoikeuskirja, jolla taataan kaikkialla unionissa, että unionin toimielimissä tai sen lainsäädännöllä ei voida rikkoa ihmisoikeuksien perusvaatimuksia, vaan Euroopan unionin toimielinten on noudatettava niitä. Sopimuksella taataan, että Euroopan unionin toimivalta on kansalaisille selvempää. Sopimuksella voidaan myös onnistua lieventämään turhia pelkoja siitä, että kehittäisimme Euroopan unioniin keskitettyä supervaltaa.

Lisäksi sopimuksen ansiosta Euroopan unionista tulee tehokkaampi ja kykenevämpi toimimaan niillä politiikanaloilla, joilla haluamme toimia yhdessä Euroopan tasolla. Määräenemmistöpäätösten laajentaminen, komission koon järkeistäminen, ulkosuhde-edustuksen paikkojen yhdistäminen yhdeksi korkean edustajan viraksi, Eurooppa-neuvoston pidempi puheenjohtajuuskausi ja muut toimenpiteet tekevät koneistostamme tehokkaamman ja samalla unionista kykenevämmän toimimaan niillä politiikanaloilla, joilla haluamme toimia.

Nämä kaikki ovat merkittäviä parannuksia. Jotkut tietenkin surevat perustuslain menettämistä. Sehän oli kuitenkin jäsenvaltioiden suuren enemmistön ratifioima. Kansanäänestyksiä järjestäneissä maissakin kaikkiaan 26,6 miljoonaa ihmistä äänesti perustuslain puolesta ja 23 miljoonaa vastaan. Omassa maassanikin perustuslaki hyväksyttiin toisessa käsittelyssä alahuoneessa 215 äänen suurella enemmistöllä. Perustuslakia kannatettiin useimmilta osin, mutta onkin todellinen testi saada 27 puoltavaa ja nolla kieltävää ääntä. Perustuslaki kohtasi varsin korkean kynnyksen eikä päässyt sen yli. Tämän takia jäsenvaltiot hylkäsivät sen, ja palasimme sen sijaan tarkistamaan aiempia perussopimuksiamme. Kuitenkin näiden tarkistusten sisältö tekee unionistamme demokraattisemman, tehokkaamman ja suotuisamman kansalaisille. Suosittelen sopimusta parlamentille.

(Suosionosoituksia)

  Íñigo Méndez de Vigo, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin myös yhtyä onnittelemaan Richard Corbettia. Mielestäni Richard Corbettin ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenen välinen yhteistyö osoittaa, mitä Eurooppa todella tarkoittaa. Vaikka meillä onkin erilaisia mielipiteitä ja asenteita, pystymme silti toimimaan yhdessä ja parantamaan eurooppalaisten elämää. Haluaisinkin kiittää Richard Corbettia hänen yhteistyöstään ja avustaan, joihin on aina voinut luottaa ja joiden tavoitteena – tätä haluan korostaa – on ollut toimia yhdessä ja olla rakentava torjumisen tai tuhoamisen sijaan.

Arvoisa puhemies, kolme vuotta sitten Richard Corbett ja minä esittelimme parlamentille sopimuksen perustuslaista, ja nyt olemme Euroopan parlamentissa Lissabonin sopimuksesta vastaavia esittelijöitä. On selvää, arvoisa puhemies, että jotkut meistä olivat kunnianhimoisempia kuin tämä Lissabonin sopimus, ja luulen, että tämä parlamentti oli sopimusta kunnianhimoisempi. On myös selvää, että kyse on ainutkertaisesta tilanteesta. Ratifiointiprosessi ei ollut edennyt, ja oli löydettävä poliittinen ratkaisu, jollainen Lissabonin sopimus on. Jälleen kerran kyse on Euroopasta, joka pyrkii sopimuksiin ja sitoumuksiin keksiäkseen keinot kriiseihin ja kiperiin tilanteisiin.

Richard Corbettin selvitys oli erittäin hyvä, ja toistankin siksi hänen sanomaansa siitä, mitkä ovat Lissabonin sopimuksen etuja nykyisiin perussopimuksiin verrattuna. Haluaisin lisätä yhden asian Richard Corbettin mainitsemiin asioihin: Lissabonin sopimus ei ole sopimus perustuslaista. Meidän oli jätettävä monia kunnianhimoisia tavoitteitamme matkan varrelle, mistä olen pahoillani, mutta mielestäni perustuslakisopimuksen olennaiset osat ovat Lissabonin sopimuksessa. Vaikka uusi sopimus ei olekaan sama, olemme onnistuneet säilyttämään olennaiset osat.

Mitä nämä olennaiset osat sitten ovat? Mitä pidämme olennaisena? Olennaiset osat ovat niitä, joiden ansiosta Euroopan unionista tulee demokraattisempi ja tehokkaampi; niitä, jotka tuovat lisäarvoa kansalaisille.

Arvoisa puhemies, pelkästään tämän pitäisi kannustaa Euroopan parlamenttia. Olemme Euroopan kansalaisten edustajia, ja kansalaisten pitäisi olla tekojemme kiintopisteenä. Elämme tärkeitä aikoja Euroopassa. Näimme tämän eilen Kosovon tilanteen yhteydessä.

Euroopan on löydettävä reitti, jota pitkin voimme toteuttaa Euroopan kansalaisten meille asettamat odotukset. Eurooppa ei voi hoitaa politiikkaansa pistämällä päätään pensaaseen. Euroopan äänen on kuuluttava maailmassa, sen on oltava läsnä, ja sen on ratkaistava nykyisiä, esimerkiksi ilmastonmuutokseen, laittomaan maahanmuuttoon tai ydinaseiden leviämiseen liittyviä ongelmia. Meidän on selvitettävä nämä ongelmat.

Lissabonin sopimuksella – ja hyvät naiset ja herrat, tämä on keskeisin kysymys – saamme käyttöömme välineet ja vallan ryhtyä toimiin. Tarvitsemme tietenkin poliittista tahtoa tavoitteiden toteuttamiseen, mutta Lissabonin sopimus antaa meille välineet nykytilanteen parantamiseen.

Haluaisin puhua vielä rakentamisesta, yhdessä toimimisesta. Kuten sanoin jo aiemmin, kyse on Euroopasta. Lissabonin sopimuksen tukeminen tarkoittaa, että toimimme yhdessä, kuljemme samaa polkua. Kuten sanoin aiemminkin, on totta, että olemme hylänneet joitakin asioita. Paul Valéry, joka oli merkittävä runoilija ja kenties siksi myös merkittävä eurooppalainen, sanoi, että runo ei ole koskaan valmis, vaan vain hylätty. On totta, että olemme hylänneet joitakin asioita, mutta on myös totta, että jos meidän on palattava niihin uudelleen tulevaisuudessa, Euroopan parlamentti on tuolloin ensimmäisten joukossa.

(Suosionosoituksia)

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, suuret kiitokset.

Puheenjohtajavaltion puolesta olen iloinen tästä mahdollisuudesta keskustella Lissabonin sopimuksesta. Haluaisin ensinnäkin kiittää Euroopan parlamenttia sen työstä ja erityisesti Richard Corbettia ja Íñigo Méndez de Vigoa heidän valmistelemastaan mietinnöstä.

Haluan heti aluksi sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että uuden sopimuksen monet seikat voidaan arvioida myönteisiksi. On totta, että Eurooppa on kohdannut jo jonkin aikaa sisäisiä ja ulkoisia haasteita kansainvälisessä yhteisössä.

Tämän takia tarvitsemme epäilemättä uudistuksia. Euroopan unionin tehokkuutta ja demokraattista oikeutusta haluttiin parantaa, minkä seurauksena jäsenvaltioiden johtajat allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen viime vuoden joulukuussa.

Lissabonin sopimuksen tuomista monista eduista on puhuttu paljon. Haluankin siksi mainita niistä vain tärkeimmät. Ensinnäkin sopimuksella varmistetaan, että kaikki toimielimet, jotka tukevat 27 jäsenvaltiota tai ovat niihin yhteydessä, toimivat menestyksekkäästi. Sopimuksella parannetaan tehokkuutta ja yksinkertaistetaan päätöksentekomenettelyä. Sillä laajennetaan demokratiaa ja toiminnan läpinäkyvyyttä ja – tämä on tärkeää – lähennetään Euroopan unionin toimintaa kansalaisiin.

Yhteinen tavoitteemme on panna Lissabonin sopimus täytäntöön 1. tammikuuta 2009. Tämän takia tärkein tehtävämme on saada kaikki jäsenvaltiot ratifioimaan sopimus. Haluaisin tässä onnitella niitä viittä jäsenvaltiota, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen.

Puheenjohtajavaltio tietää, että ratifiointimenettely kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaisen ja itsenäisen toimivallan piiriin. Tästä huolimatta uskoisin, että voimme toivoa menettelyiden sujuvan esteettä, sujuvasti ja vaikeuksitta. Olemme vakuuttuneita siitä, että Lissabonin sopimus on hyvä sopimus ja hieno asiakirja, jonka ansiosta Euroopan unionin on helpompaa kohdata nykyiset haasteensa.

Lissabonin sopimuksen täydellinen täytäntöönpano ja käyttöönotto vaativat tiettyjä ennakkotoimia. Puheenjohtajavaltio on tietoinen näistä ongelmista ja tietää, että tarvitaan yhtenäistä järjestelmää, jonka avulla ennakkotoimet voidaan hoitaa. Olemme olleet tiiviissä yhteistyössä tulevan puheenjohtajavaltion, Ranskan, ja muiden toimielinten kanssa. Puheenjohtajavaltio varmistaa, että valmistelevaa työtä valvoo korkein poliittinen taso, toisin sanoen Eurooppa-neuvosto, joka seuraa työn edistymistä tarkasti.

Haluaisin painottaa, että uuden sopimuksen monet puolet toteutuvat vain, jos Euroopan komissio ehdottaa niitä, tai jos niissä tehdään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Puheenjohtajavaltio on tietoinen näistä seikoista ja valmistelee jokaisessa tapauksessa asiat niin, että asianosaiset osapuolet ovat toimissa mukana.

Haluan lopettaa puheenvuoroni toteamalla, että kaikki valmistelutöihin osallistuneet ovat toimineet vastuuntuntoisesti. Toivon, että näin toimitaan jatkossakin, koska tämä on paras tapa edistää ratifiointiprosessin onnistumista ja Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, otan tämän mietinnön tyytyväisenä vastaan ja onnittelen esittelijöitä heidän työstään esitellä mietintö täysistunnossa. Komissio on tietenkin täysin samaa mieltä siitä, että Lissabonin sopimus on erittäin myönteinen edistysaskel unionin tulevaisuudelle. Kuten olemme jo kuulleet, se vie meitä eteenpäin kohti tehokkaampaa, demokraattisempaa ja avoimempaa unionia.

Politiikassa on osattava tehdä oikeat asiat, koska vain niin saamme demokraattisen legitimiteetin. On kuitenkin yhtä tärkeää tehdä asiat oikein. Mitä tahansa teemmekin valitessamme poliittista asialistaa ilmastonmuutoksesta ja energiasta, verkkovierailumaksuista, leikkikalujen ja elintarvikkeiden turvallisuudesta, liikenne- tai maatalouspolitiikasta, kaupasta tai mistä tahansa muusta, on erittäin tärkeää, että emme pidä taukoa, ennen kuin uusi sopimus on voimassa. Samaan aikaan meidän on kuitenkin muistettava myös kolikon toinen puoli: se, miten toimimme ja miten sopimus muuttaa toimintatapojamme ja miten voimme toimia tehokkaammin tehdessämme päätöksiä ja edistäessämme Euroopan unionin poliittista toimintaa ja ensisijaisia tavoitteita.

Yksi sopimuksen tärkeimpiä asioita on se, miten sillä vahvistetaan Euroopan demokraattista legitiimiyttä muuttamalla parlamentin asemaa, lisäämällä yhteispäätöksiä, antamalla parlamentille enemmän valtaa talousarvioasioissa ja kansainvälisissä sopimuksissa ja luomalla suora yhteys Euroopan parlamentin vaalien tulosten ja komission puheenjohtajan valinnan välille.

Sopimuksella luodaan myös kansallisille parlamenteille paremmat osallistumismahdollisuudet. Meillä on erittäin myönteisiä kokemuksia kansallisten parlamenttien osallistumisesta Euroopan unionin politiikanalojen ankkuroimiseen ja myös joidenkin osallistuvan demokratian osien käytöstä kansalaisten suoran osallistumisen mahdollistamiseksi.

Mietintönne osoittaa tietenkin myös joitakin huolenaiheita perustuslaillisen lähestymistavan hylkäämisestä ja tiettyjen jäsenvaltioiden poikkeuslausekejärjestelyjen laajentamisesta. Olen sanonut aiemminkin, että tiedämme kaikki, että tämä oli hinta, joka meidän oli maksettava yksimielisestä sopimuksesta. Meidän kaikkien onkin huomattava, että mikään ei ole täydellistä, ei edes uudistussopimus. Se on kompromissi, mutta olemme päässeet siitä yhteisymmärrykseen.

Ratifiointi on nyt käynnissä. Viisi jäsenvaltiota on jo hyväksynyt sopimuksen ja kymmenen muuta aloittanut järjestelyt. Matka on kuitenkin vielä pitkä, eikä prosessia voi pitää ennalta arvattavana.

Tällä välin meidän on valmistauduttava siihen, minkä toivomme tapahtuvan ensi vuoden alussa eli sopimuksen voimaantuloon. Puheenjohtajavaltio Slovenia on esitellyt luettelon asioista, joissa tarvitaan sopimuksen täytäntöönpanoa koskevia toimia. Useista asioista on käyty jo alustavia keskusteluja, joita jatketaan tulevina kuukausina. Moniin näistä asioista tarvitaan komission ehdotus. Tällainen on esimerkiksi kansalaisaloite, joka on tärkeä määräys, jonka avulla unioni voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia.

Haluan tehdä kaiken voitavani varmistaakseni, että eurooppalaiset voivat ottaa tämän uuden demokraattisen välineen käyttöönsä mahdollisimman nopeasti sopimuksen tultua voimaan. Edellytyksenä on, että komission ehdotus on valmis ajoissa. Lisäksi on tärkeää neuvotella asiasta perinpohjaisesti ennen ehdotuksen hyväksymistä. Haluamme tietenkin tiedottaa teille tulevista kehitysaskeleista, ja toivomme, että voimme tehdä yhteistyötä.

On myös erittäin tärkeää olla yhteydessä kansalaisiin ratifiointiprosessin aikana – olipa ratifiointitapa mikä tahansa – Eurooppa-neuvoston kesäkuussa tekemän ehdotuksen mukaisesti. Tämän takia ja myös mietintönne suositusten mukaisesti työskentelemme tiiviisti kansallisten viranomaisten ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen kanssa.

Haluankin kiittää siitä, että mietinnössä edellytetään aitoa yhteistyötä EU:n toimielinten ja kansallisten viranomaisten välillä, jotta Euroopan kansalaiset saavat selkeää ja puolueetonta tietoa sopimuksen sisällöstä. Tämä sopii täysin lähestymistapaamme, ja olemme iloisia, että voimme jakaa sopimusta koskevaa tiedotusmateriaaliamme yhdessä parlamentin ja sen tiedotustoimistojen kanssa jäsenvaltioissa. Meillähän on hyviä uutisia kerrottavana sopimuksesta, jolla pääsemme eteenpäin niiden politiikanalojen kehittämisessä, joista kansalaisemme ovat mielipidemittausten mukaan kiinnostuneita: ilmastonmuutoksesta ja energiasta, maahanmuuttokysymyksistä, kasvusta ja työllisyydestä, ympäristöstä ja EU:n asemasta maailmassa. Nämä ovat asioita, jotka auttavat meitä tekemään oikeat asiat oikein.

  Andrew Duff, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, yksi sopimuksen tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se merkitsee uutta, yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Sopimuksessa ehdotetaan merkittäviä muutoksia EU:n rakenteeseen, erityisesti korkean edustajan ylentämistä komission varapuheenjohtajaksi ja neuvoston puheenjohtajaksi, jonka alaisuudessa on kolmiosainen ulkoasiainhallinto. On tärkeää, että nämä järjestelyt ovat kunnossa sopimuksen tullessa voimaan: viivästymiset ja erimielisyydet tästä voittosaaliista hämmentävät kolmansia maita ja muuttavat yleiseurooppalaista mielipidettä kyynisemmäksi.

Suosittelen ulkoasioiden valiokunnan lausuntoa parlamentille.

  Thijs Berman, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, uudessa sopimuksessa tarjotaan upeita mahdollisuuksia kehitysyhteistyöhön. Siinä nimittäin edellytetään, että komission kehitysyhteistyötoimet täydentävät jäsenvaltioiden omia aloitteita. Näin komission ja jäsenvaltioiden väliselle koordinaatiolle aukeaa viimein mahdollisuus. Tämä onkin tarpeellista, ja sitä vaadittiin myös erittäin kriittisessä OECD:n kehitysapukomitean vertaisarvioinnissa.

Toimien keskipisteenä on köyhyyden vähentäminen, mikä on hyvä. Nizzan sopimuksesta on pudotettu pois tärkeä lause. Siinä Euroopan kehitysrahasto nimenomaan rajattiin sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Nyt Euroopan kehitysrahasto voidaan taas ottaa mukaan EU:n talousarvioon. Tämä onkin erittäin tarpeellista, koska se antaa Euroopan parlamentille viimein täyden demokraattisen valvonnan myös EU:n kehitystoiminnan toisen puolen osalta, mikä on sekä tarpeellista että hyvä. Ilman Euroopan parlamentin jatkuvaa valvontaa köyhyyden poistaminen ei kuitenkaan pysy EU:n ulkopolitiikan keskipisteessä. Valvontaan tarvitaan melkeinpä vielä kipeämmin Euroopan komission jäsentä, jonka vastuualueena olisi nimenomaan kehitysyhteistyö tulevaisuudessa.

  Carlos Carnero González, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin onnitella yhteisesittelijöitä heidän erinomaisesta työstään ja kiittää heitä, koska he onnistuivat, kenties poikkeuksellisesti tälle parlamentille, sisällyttämään kansainvälisen kaupan valiokunnan tärkeimmän ehdotuksen Lissabonin sopimusluonnoksen osalta.

Sopimuksessa säilytetään tässä suhteessa Euroopan perustuslain keskeisimmät osat, mikä on erittäin tärkeää, koska, kuten moneen kertaan on jo todettu, yhteinen kauppapolitiikka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Kun sopimuksen soveltamisalaa laajennetaan, siinä otetaan käyttöön myös yhteisön päätöksentekomenettely demokraattisemman ja tehokkaamman politiikan mukaisesti. Tämähän on loppujen lopuksi tärkein viesti, joka meidän on välitettävä kansalaisille Lissabonin sopimuksella.

Olin valmistelukunnan jäsen. Olen ylpeä siitä, että Lissabonin sopimuksessa yhdistyvät laatimamme, maiden enemmistön tuolloin tukeman perustuslain tärkeimmät osat. Kuitenkin, kuten yhteisesittelijä Méndez de Vigokin sanoi, haluan muistuttaa, että emme ole vielä matkan päässä, tarinan lopussa. Kansainvälisen kaupan valiokunta haluaakin osoittaa joitakin asioita, jotka jätettiin pois.

Tämä on nyt tilanteemme, ja tämä on sopimuksemme, joka on hyvä. Meillä on myös tulevaisuudennäkymämme, josta tulee parempi saavutustemme avulla.

  Costas Botopoulos, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EL) Arvoisa puhemies, minulla on ollut kunnia olla budjettivaliokunnan esittelijä sopimuksen talousarviota koskevien muutoksien osalta. Aihe on yksi tuntemattomimmista, mutta uskoisin sen olevan myös kiinnostavimpia ja sopivimpia aiheita tämänpäiväiseen keskusteluumme, sillä puhummehan yleisistä muutoksista, joita Lissabonin sopimus on tuomassa elämäämme.

Talousarviokysymysten osalta parlamentti saa neuvoston asemaa vastaavan aseman. Pakollisten ja ei-pakollisten menojen välillä ei tehdä enää eroa. Tästä lähtien päätämme kaikesta parlamenttina, erityisesti maatalouspolitiikassa, mikä on erittäin tärkeää. Muutakin on tekeillä. Parlamentin ja neuvoston tehtäviä ollaan jakamassa jatkuvasti talousarviomenettelyn osalta. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta tulevaisuudessa, emmekä voi olla varmoja tuloksista. Tämä koskee mielestäni Lissabonin sopimusta kaiken kaikkiaan.

Lissabonin sopimuksessa esitellään paketillinen poliittisesti kauaskantoisia muutoksia, jotka toimivat poliittisen asialistamme perustana. Mielestäni tämä uusi poliittinen asialista on sitä, mitä EU tällä hetkellä tarvitsee.

On väärin väittää, että Lissabonin sopimus olisi tien pää. Se on päinvastoin tärkeä askel, jonka otettuamme pystymme toimimaan paremmassa ja tehokkaammassa kehyksessä ja saamme parlamentille paremmat mahdollisuudet. Tämä on erityisen tärkeää, jos pidämme mielessämme Euroopan perustuslaista saamamme kokemukset. Lissaboniin vieneen mutkikkaan tien tärkeimpänä seurauksena on, että Eurooppa ei sulkeutunut itseensä tai siirtynyt enemmän puolustuskannalle, vaan siitä tuli entistä sosiaalisempi. Tuloksena on enemmän yhteiskuntaa koskevia lausekkeita ja enemmän oikeuksia. Näillä keinoilla Eurooppaa yritetään saada avoimemmaksi ulospäin. Tämä on mielestäni tärkein oppimamme asia, ja sen tähden Lissabonin sopimus on ratifioitava.

  Ján Hudacký, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (SK) Uusi eurooppalainen sopimus on joistakin puutteistaan huolimatta tärkeä asiakirja tulevalle, syvemmälle jäsenvaltioiden yhdentymiselle ja rakenteiden ja toimielinten tehokkaammalle ja joustavammalle toiminnalle sekä yksittäisten jäsenvaltioiden välillä että Euroopan unionin ja muun maailman välillä.

Sopimuksella avataan samalla ovet unionin uusille laajentumisille uusiin jäsenvaltioihin, jolloin monien unelma yhteisen Euroopan kodista tulee todeksi. Perusoikeuskirjalla, josta tuli sopimuksen laillinen osa, on tietenkin oma, suuri merkityksensä. Se ei kuitenkaan ole kovin selvä, minkä tähden luonnollisista ihmisoikeuksista voi herätä kysymyksiä. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kantana on, että uudessa sopimuksessa on toisaalta tarpeeksi tilaa yhteisen politiikan toteuttamiselle. Toisaalta sopimuksella varmistetaan jäsenvaltioille toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarpeeksi toimivaltaa niiden oman kilpailupolitiikan ja strategioiden edistämiseen, esimerkiksi teollisuuden alalla.

Eurooppalainen tutkimusalue vahvistaa tieteellistä ja teknologista ohjelmaa. Sen ansiosta tieteellistä tietämystä ja teknologiaa on helpompi siirtää, ja tiedemiesten ja tutkijoiden yhteistyö onnistuu rajoituksetta maiden rajoista huolimatta. Avaruustutkimusohjelmien osalta olemme iloisia, että sopimuksessa tarjotaan alustaa Euroopan avaruuspolitiikalle ja nimenomaan yhteistyötä Euroopan avaruusjärjestön kanssa.

Sopimuksen tärkeä edistysaskel on yhteisestä energiapolitiikasta tehty sopimus, jossa painotetaan energian sisämarkkinoiden kehittämistä, varman saatavuuden takaamista, energiatehokkuutta ja energiansäästämistä, uudistuvien energialähteiden kehittämistä ja verkoston sisäisten yhteyksien parantamista. Yksittäisille jäsenvaltioille annetaan sopimuksessa mahdollisuus tehdä päätöksiä jatkossakin omista energiayhdistelmistä, mikä on myös etu. Lisäksi olen iloinen voidessani todeta, että sopimukseen sisältyy Euratom-pöytäkirja, jonka alkuperäinen oikeusvaikutus säilyy. Olen varma, että näin luodaan tarvittavat olosuhteet ydinvoiman järkevälle ja turvalliselle kehittämiselle.

  Gérard Deprez, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta ilmaisee tukensa kollegoidemme Corbettin ja Méndez de Vigon laatimalle mietinnölle. Olemme erityisesti ilahtuneita siitä, että mietinnössä korostetaan – asia on itsestään selvä, mutta mainitsemisen arvoinen – että Lissabonin sopimus tuo eniten muutoksia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aloille, sillä pilarijakoa ei enää jatketa ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ja poliisiyhteistyö siirretään yhteisön menettelytavan alaisiksi.

Vaikka tämä onkin merkittävä edistysaskel, omalla alallamme se otetaan vastaan varauksella, jota on vaikea hyväksyä. Kollegoidemme pitäisi tietää, että kaikki toimenpiteet, jotka olisi hyväksytty kolmannen pilarin mukaisesti ennen sopimuksen voimaantuloa, pysyvät nyt Lissabonin sopimuksen takia komission valvonnan ja myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen alaisina viiden vuoden ajan esimerkiksi perusoikeuksia ja vapautta koskevilla herkillä aloilla.

Meidän on vaikea niellä tätä rajoittavaa säännöstä, arvoisa puhemies, ja vakuutammekin, että olemme päättäneet saattaa sen tehottomaksi kaikkien niiden toimien kohdalla, jotka hyväksytään ennen nykyisen parlamenttikauden loppua. Toivomme, että toimielinten väliset neuvottelut Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston välillä aloitetaan mahdollisimman nopeasti, jotta tämän ongelman ratkaisusta päästään sopimukseen.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat neuvoston puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, kuten kaikki muutkin, haluaisin ensin osoittaa kiitokseni ja onnitteluni kollegoillemme Íñigo Méndez de Vigolle ja Richard Corbettille Lissabonin sopimusta koskevasta mietinnöstä ja erityisesti heidän erinomaisesta työstään. Ystävänä voin kuitenkin sanoa heille, että tätähän heiltä pyydettiinkin.

Käymme keskusteluamme hetkenä, jona viisi jäsenvaltiota on jo ratifioinut sopimuksen ja Puola on ilmoittanut aloittaneensa ratifiointiprosessin. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien jäsenien puolesta ja PPE-DE-ryhmän keskuudessa haluaisin toistaa, kuinka tärkeä sopimus on eurooppalaisen dynamiikan uudelle kukoistukselle.

Kahden vuoden umpikujan ja toimielinepäilysten jälkeen Euroopan unioni on antanut itselleen välineet, joita se tarvitsee toimiakseen tehokkaasti. PPE-DE-ryhmän jäsenet uskovat, että sopimuksella EU:sta tulee demokraattisempi, näkyvämpi ja näin myös vaikutusvaltaisempi sekä omien rajojensa sisällä että maailmanlaajuisesti.

Lissabonin sopimus osoittaa paluuta politiikkaan Euroopassa. Esittelijät painottivat demokratian lisääntymistä, selkeyttä ja näkyvyyttä ja Euroopan unionin tehokkuuden vahvistamista Lissabonin sopimuksen tärkeimpinä etuina. Demokratia vahvistuu Euroopan parlamentin, ainoan yleisillä suorilla vaaleilla valitun toimielimen, vallan laajentamisella. Yhteispäätöksistä tulee sääntö. Komission puheenjohtaja on Euroopan parlamentin valitsema. Kansallisten parlamenttien asemaa parannetaan toissijaisuuskysymyksissä. Näistä asioista ryhmämme on innoissaan. Eurooppa ei ole enää poissa kansallisista keskusteluista. Kansalaisilla ei ole enää tekosyitä arvosteluun. Kansalaisilla on nyt aloiteoikeus. He voivat kerätä 27 jäsenvaltion kansalaisilta miljoona allekirjoitusta ja esittää komissiolle suoran pyynnön uudeksi ehdotukseksi.

Lisäksi kansalaisten oikeuksia suojellaan perusoikeuskirjalla, jolla on sopimukseen kirjattu sitova oikeusvaikutus. Olemme ylpeitä tästä edistyksestä. Kun neuvoston lainsäädäntökeskustelut avataan yleisölle, Euroopasta tulee avoimempi, ja kun Euroopan unionin toimivaltaa selkeytetään, sen toiminnasta tulee ymmärrettävämpää.

Määräenemmistöäänestysten laajentaminen neuvostossa pienentää vaaraa joutua umpikujaan toimielimissä ja mahdollistaa tarvittavien yhteisten politiikanalojen käyttöönoton. Lisäksi Eurooppa varmistaa asemansa poliittisena toimijana kansainvälisellä näyttämöllä. EU:n ääni kuuluu aloilla, joilla sillä on toimivaltaa. EU tekee tarpeelliset päätökset energiapolitiikan, ulkopolitiikan, oikeus- ja poliisiyhteistyön ja ympäristöpolitiikan aloilla.

Sopimuksessa esitellään oikeusperusta energian saatavuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevalle eurooppalaiselle politiikalle. Ulkopolitiikassa EU:ta edustaa vihdoin unionin ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Muuttuvassa maailmassa, monenlaisia haasteita kohdatessaan Euroopan unionilla on oltava keinot, joilla se pystyy vahvistamaan asemansa keskeisenä tekijänä kumppaneilleen koko maailmassa.

Havaitsin jo jokin aika sitten Lähi-idässä, että Euroopalta odotetaan enemmän. Kyse ei ole pelkästään siitä, että Euroopan pitäisi olla maksajana, vaan että sen olisi kannettava koko poliittinen painoarvonsa, mikä koskee myös Kosovon ja Balkanin alueen tapauksia. Poliisi- ja oikeusyhteistyön alalla on erittäin tärkeää, että EU ryhtyy määrätietoisiin, yhtenäistettyihin toimiin rikollisuuden ja terrorismiuhan maailmanlaajuistumisen vastustamisessa.

Lissabonin sopimuksella EU saa välineet, joilla voidaan ryhtyä kauaskantoisiin uudistuksiin näissä tavoitteissa. Jos Euroopan unioni on ymmärrettävä ja yhtenäisempi, se pystyy puolustamaan paikkaansa maailman johtavana ilmaston lämpenemisen vastustajana. Se lähettää myös selvän viestin kehittyville talouksille ja kannustaa niitä ottamaan käyttöön aidosti kestävän kehityksen strategian.

PPE-DE-ryhmän jäsenet uskovat, että mainittujen alojen olisi kuuluttava Euroopan politiikanaloihin. Tietenkin monet meistä – kuten esittelijä osoitti – paheksuvat sitä, että perustusoikeudellisesta lähestymistavasta oli hylättävä maininta Euroopan symboleista.

Tällä hetkellä suurin haaste on sopimuksen ratifiointi. PPE-DE-ryhmän jäsenten puolesta vetoan jäsenvaltioita seuraamaan Unkarin, Slovenian, Romanian, Maltan ja Ranskan esimerkkiä ja ratifioimaan Lissabonin sopimus ripeästi, jotta se voi tulla voimaan vuonna 2009.

Kiitän mielenkiinnostanne ja toivon, että sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Martin Schulz seuraa tänään esimerkkiäni.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, voin varmastikin säästää vaivojani puheenvuorossani ja jättää Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnön yksityiskohdat käsittelemättä. Läsnä olevien valiokuntien esittelijät ja yhteisesittelijät ovat käsitelleet niitä jo tarpeeksi hyvin. Voinkin ottaa vapauden esittää puheenvuorossani peruskysymyksen, joka liittyy siihen, että tällaisen päivänä kuin tänään, kun Euroopan parlamentti on antamassa mielipidettään Euroopan yhtenäisyyden historian perustavanlaatuisesta saavutuksesta, voisimme hengähtää hetkeksi ja pohtia, miksi teemme tätä. Mikä tämän toiminnan varsinainen tavoite on? Mihin tarvitsemme tätä sopimusta?

Tämän maanosan ihmisten historiassa 100 vuotta on lyhyt aika. Jos mietitään vuotta 1908 sata vuotta sitten, Turkkia hallitsi sulttaani. Venäjällä hallitsivat tsaarit. Tämä kaupunki oli osa Vilhelm II:n hallitsemaa Saksaa. Ranskalla oli laaja siirtomaavalta, ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla oma imperiuminsa. 50 vuotta sitten Adolf Hitlerin vallankaappauksesta, joka tapahtui 75 vuotta sitten, oli kulunut jo 25 vuotta. Tällä välin Josif Stalin oli tehnyt hirvittäviä rikoksiaan, Auschwitz oli jo menneisyyden tapaus, ja 50 vuotta sitten Nikita Hruštšovin johtama Neuvostoliitto ja Eisenhowerin hallitsema Yhdysvallat solmivat Jaltan sodanjälkeisen sopimuksen. 25 vuotta sitten Neuvostoliiton valta oli kulunut loppuun ja maailma lähtenyt ”Reaganomicsin” väärille raiteille – ainakin talouden osalta.

Emme pysty tänään edes kuvittelemaan, mitä seuraavien 25 vuoden aikana tapahtuu. Ainoastaan yksi on varmaa: sata vuotta sitten puolta maailmaa hallinneet valtiot – Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta – eivät voi varmistaa vaikutusvaltaansa nykyään tai 25:n, 50:n tai sadan vuoden päästä vain nostamalla näyttäviä lippuja salkoon. Sen sijaan meidän on pohdittava, kuinka pienemmässä maailmassa rajatummalla vaikutusvallalla – tekijöitähän on nykyään enemmän, esimerkiksi Kiina, Intia ja Latinalainen Amerikka – voimme taata tämän maailmankylän vastuuntuntoisina poliitikkoina, että kansamme, maamme ovat edelleen osa maailmanlaajuista demokratiaa, hyvinvointia ja sosiaalista vakautta.

Emme pysty tähän enää yksin. Pystymme siihen joka tapauksessa vain yhdessä, eurooppalaisina. Yhdysvallat pystyy ehkä pärjäämään omillaan tässä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Ehkä myös Kiina ja ehkä Intia – joskin Kiina ja Intia ovat solmineet jo keskenään teknisluonteisia yhteistyösopimuksia. Kun puhumme tästä sopimuksestamme, haluaisin puhua myös siitä, miksi emme koskaan oikeastaan keskustele Kiinan ja Intian teollisuus- ja kehitysyhteistyöministereiden yhteistyösopimusta koskevista tapaamisista viime vuosina.

Nämä maat, jotka muodostavat kolmanneksen maailman väestöstä, solmivat yhteistyösopimuksen! Vaan mitä me eurooppalaiset teemme? Pysymme oikeilla raiteilla, joskaan emme tarpeeksi tasaisesti emmekä täysin, mutta pysymme kuitenkin oikeilla raiteilla, joilla yhteistyö on voimaa. Yksin matkaa jatkavat putoavat kyydistä ajan mittaan. Ei pidä purjehtia lippulaivan perässä vaan tasaisessa laivojen rivistössä, yhdessä saattueessa; jossa alukset saapuvat turvallisesti satamaan. Näin voimme voittaa, sillä olipa kyse suuresta tai pienestä valtiosta, olemme kaikki samassa rivissä tässä unionissa. Yhdistämme voimamme puitteissa, joissa voimme tehdä taloudellista, sosiaalista ja demokraattista yhteistyötä samanarvoisina maailman muiden alueiden kanssa ihmisoikeuksia puolustaen ja maailmanrauhaa turvaten. Tämä on sopimuksemme tarkoitus!

Tämän takia me, parlamentin sosiaalidemokraatit ja sosialistit, haluamme tukea sopimusta ja sopimuksen esittelijöidemme kantaa, koska olemme vakuuttuneita, että tämä on oikea tie. Ne, jotka julistivat 100 vuotta sitten, että maailma paranisi saksalaisten tavalla, tai että Pax Britannica hallitsisi maailmaa, tai että Communauté Françaisessa Ranskan ylivoima siirtyisi valtaan, tai että tuolloin Moskovassa vallinnut maallisen ja kirkollisen vallan yhdistelmä tarkoittaisi, että meidän olisi palvottava yhtä henkilöä keisarina ja jumalana; niille, jotka sanoivat maailmalle, että tärkeintä olisi kokoontua yhden lipun taakse eikä niinkään tavoitella rauhanhenkeä, jota me pidämme tärkeimpänä; niille, joiden mielestä kansallismielisyys ja kansallinen ensisijaisuus oli tärkein tavoite, niille voimme sanoa vain, että 100 vuotta historiaa osoittaa toista.

François Mitterrand oli oikeassa sanoessaan täällä parlamentissa, että kansallismielisyys tarkoittaa aina yhtä asiaa, sotaa. Euroopan historiassa olemme saaneet todisteita siitä, että äärimmäinen kansallismielisyys tarkoittaa aina sotaa. Tähän voimme vastata, että kansallismielisyys ei koskaan ole tulevaisuuden ratkaisu! Kansojen välinen yhteisvastuu on tulevaisuuden ratkaisu, ja siihen sopimuksessa pyritään.

(Suosionosoituksia)

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, maailma odottaa Euroopan unionilta suurempaa toimintakykyä kaikkialla maailmassa.

Unionissa on paljon ihmisiä, jotka toivoisivat näkevänsä, miten hallintojärjestelmäämme koskevat, loppumattomilta vaikuttavat erimielisyydet päättyvät. Vaikka olenkin viihtynyt hyvin HVK:ssa ja aiemmin valmistelukunnassa, luulen voivani puhua meidän kaikkien puolesta ja sanoa, että olemme samaa mieltä siitä, että meidän olisi päästävä sopuun näistä riitakysymyksistä erittäin pitkäksi aikaa. Odotan tosiaankin aikaa, jolloin voimme keskittyä parantamaan Brysselistä ja Strasbourgista ulosvirtaavan politiikan laatua. Tuo aika on käsillä, kun Lissabonin sopimus astuu voimaan, koska siinä poliittinen muutos yhdistyy onnistuneesti toivottuihin ja tarpeellisiin vallan, välineiden ja menettelytapojen uudistuksiin.

Täällä istuntosalissakin on varmasti niitä, jotka mieluummin hylkäisivät sopimuksen ja palaisivat takaisin Nizzan sopimuksen aikaan tai kenties jopa 1800-luvun ajattelumalleihin. Näin ajatteleviin kuuluu valitettavasti myös Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivinen puolue, joka ei onnistu esittämään yhteistä eurooppalaista ratkaisua yhteisiin ongelmiin, joita eurooppalaisina kohtaamme.

Tiedän, että Yhdistynyt kuningaskunta on oudosti eristyksissä, ja on totta, että jopa sen hallitus pelkää kansallismielisten ja muukalaisvihaisten kohtaamista ja on vaatinut itsepuolustukseksi poikkeuslausekkeita, joilla se voi jättäytyä pois Euroopan yhtenäisyyden tärkeimmiltä alueilta, jolloin Yhdistynyt kuningaskunta joutuu joskus syrjään. Liberaalidemokraatit ovat tästä pahoillaan ja odottavat aikaa, jolloin Yhdistynyt kuningaskunta löytää sopivan paikan tämän hienon sopimuksen lupaamasta vahvemmasta, yhdentyneemmästä, demokraattisesta ja tehokkaasta unionista.

(Suosionosoituksia)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin johtajat allekirjoittivat Euroopan unionista tehdyn uudistussopimuksen viime joulukuussa. Sopimuksella varmistetaan, että Euroopan unioni toimii tulevina vuosina tehokkaammin.

Tehokkaampi unioni tarkoittaa vahvempaa taloutta Euroopalle ja Irlannille. Kenen tahansa 50-vuotiaan on muututtava voidakseen vastata uusiin haasteisiin. Irlantilaisilla on hyvät syyt äänestää sopimuksen puolesta.

– (EN) Euroopan unioniin liittymisen taloudelliset ja rahoitukselliset edut ovat itsestään selviä kenelle tahansa jäsenvaltioissa. Yhtenäismarkkinat ovatkin olleet yksi tärkeimmistä kehitysaskeleista Euroopan unionin viimeisten 30 vuoden kehityksen aikana. On myös selvää, että mikä tahansa kuudella jäsenvaltiolla aloittanut järjestö tarvitsee sääntöjen muuttamista kehittyessään ja kasvaessaan.

Siksi uskonkin, että irlantilaiset äänestävät tulevassa, sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä sopimuksen puolesta. He äänestävät sen puolesta, koska he ovat nähneet Irlantiin tulleet valtavat suorat ulkomaiset sijoitukset. He ovat nähneet infrastruktuurin valtavan kehityksen ja Irlannin-saaren kehityksen. He ovat nähneet valtavan määrän työtä, jota Irlannissa on tehty rauhanomaisesti ja joka on saattanut aiemmin jaetun yhteisön yhteen. Ne, jotka osoittavat sormella ja sanovat, että Eurooppa on väärässä ja paha, tai käskevät katsomaan, millaista toimintaa Euroopassa harjoitetaan, jättävät täysin huomiotta paikan päällä näkyvät muutokset: sosiaalisen, taloudellisen, kulttuurisen kehityksen. Itse asiassa monet, jotka puhuvat Euroopan toiminnasta maailmanlaajuisesti, unohtavat, että pelkästään vuonna 2006 Euroopan unioni ja sen 27 jäsenvaltiota osoittivat 46 miljardia euroa kehitysmaille, mikä on suurin kehitysapulahjoitus koko maailmassa.

Olenkin varma, että kun irlantilaisille selitetään nämä seikat kunnolla tulevina kuukausina, voidaan taata, että he ratifioivat sopimuksen.

  Johannes Voggenhuber, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tarvittiin kahdeksan vuotta, kaksi valmistelukuntaa, kolme hallitustenvälistä konferenssia ja kaksi sopimusehdotusta, jotta päästiin tulokseen, jota olemme tänään arvioimassa. Haluaisinkin nyt pitkähkön ajan jälkeen lausua henkilökohtaisen kiitokseni mahdollisuudesta edustaa parlamenttia molemmissa valmistelukunnissa ja olla läsnä Euroopan parlamentin esittelijänä sekä EU:n perusoikeuskirjaa että perustuslakia varten yhdessä Andrew Duffin kanssa. Tämä oli poliittisen elämäni suurin kunnianosoitus, kiitokset siitä.

Lissabonin sopimuksen sisältöä ja saavutuksia voidaan tarkastella yksityiskohdittain, joita kyllä riittääkin! Perustana on historian ensimmäinen ylikansallinen sopimus. Ajanmukaisimmasta ja laajimmasta perusoikeuksien kokoelmasta on tulossa eurooppalaista lakia. Sosiaalisten tavoitteiden ja oikeuksien ankkuroinnilla näytetään tietä seuraavalle tehtävälle: Euroopan sosiaalisen unionin luomiselle ja rakentamiselle. Omalla oikeushenkilöydellään unioni muuttuu löyhää yhteistyötä tekevien valtioiden foorumista historiallisesti merkittäväksi, itsenäiseksi tekijäksi. Jos haluamme onnistua sopimuksen elvyttämisessä, poliittisen yhtenäisyyden on lakattava olemasta eliitin ja valtionkanslereiden hanke ja muututtava res publicaksi, yleiseksi asiaksi.

En ole kuitenkaan nyt varma, ymmärrämmekö, että teemme tämän arvion erittäin vaikeissa ja erityisissä olosuhteissa Euroopan historiassa. Der Spiegel -lehden viimeisimmästä numerosta luin Henry Kissingerin, Yhdysvaltain entisen ulkoministerin, lausunnon, joka päättyi seuraavasti: ”Eurooppalaiset eivät halua ymmärtää.” Vaikka ymmärränkin hyvin Martin Schulzin vaistomaisen päänpudistuksen, haluaisin tässä tapauksessa lainata ulkopuolista ääntä. Henry Kissinger kuvailee kansallisvaltioiden Euroopan katoamista aikamme suurimmaksi haasteeksi. Hän kirjoittaa, että ongelmana on nyt, että kansallisvaltiot eivät ole antaneet Euroopan unionille vain osaa itsemääräämisoikeudestaan, vaan myös osan omista tulevaisuudensuunnitelmistaan. Valtioiden tulevaisuus on nyt sidottu Euroopan unioniin, eikä EU ole vielä saavuttanut kansallisvaltioihin verrattavaa näkemystä ja luotettavuutta. Tämän takia Euroopan menneisyyden ja tulevaisuuden välillä on tyhjiö.

Tämä Kissingerin antama kuvaus on paras, joka meillä on tällä hetkellä sopimuksesta. Kuvauksessa esitetään erittäin selvästi se, mitä hallitukset ovat tehneet perustuslakiluonnokselle. Olemme itse lisänneet reunahuomautuksia ja muutoksia, joilla suojaamme saavutettuja etuja, ja sitten tuemme tekstiä nenää nyrpistäen, mikä merkitsee häviötä eurooppalaiselle hengelle ja vallalle, identiteetin luomiselle, luotettavuuden saavuttamiselle ja kansalaisten puolelleen saamiselle. Eurooppa tarkoittaa voimaa luoda uusia alkuja, laatia uusia järjestyksiä, löytää uusia ratkaisuja, aloittaa joka päivä alusta uudelleen ja uudelleen. Euroopan voimat olivat vähissä – puhun tässä melko suoraan – kansallisten hallitusten ja valtionkanslioiden taantumuksellisen asenteen, Euroopan perustuslain kielen ja perustuslakiin liittyvien uudistusten takia. Tämän tiedostamisen ei kuitenkaan pidä harhauttaa meitä näkemästä tämän sopimuksen aitoja saavutuksia. Kansalaisista ei ole onnistuttu tekemään Euroopan unionin hallitsijoita, joten tämän parlamentin ensimmäinen tehtävä tulevaisuudessa on toimia perustuslain hengen mukaisesti, muuttaa unioni kansalaisten liitoksi valtioiden liiton sijaan ja löytää voimat tehdä Euroopan yhdentymisestä res publica ja osoittaa Euroopan vahvuus luomalla uusia identiteettejä kansalaisten kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Mary Lou McDonald, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimus on demokraattisen valvonnan alainen vain Irlannissa. Muissa valtioissa selvästikin pelätään kansanäänestyksiä, ja ihmettelen miksi. Mistä tämä pelko johtuu, vaikka puhumme niin paljon demokratiasta? Kuka täällä pelkää kansan ääntä?

Puhumme täällä täysistuntosalissa rauhan kieltä, ja kuitenkin Lissabonin myötä olemme sitoutuneet kasvattamaan unionin sotilasmenoja entisestään ja jatkamaan aseteollisuuden tukemista Euroopassa. Haluammeko välttämättä matkia Yhdysvaltoja? Uskommeko todella, että Yhdysvaltojen eurooppalainen vastine edistää rauhallista maailmaa? Minä en usko.

Uskomme edelleen myyttiin siitä, että EU arvostaa julkisia palveluja ja työntekijöiden oikeuksia, vaikka kaikki näkyvät todisteet kertovat vastakkaista. Kysykääpä Vaxholmin asukkailta tai Irish Ferries -varustamon työntekijöiltä EU:n sitoutumisesta työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen.

Miksi onnittelemme itseämme siitä, että annamme merkittävää apua kehitysmaihin, ja samalla suunnittelemme kumppanuussopimuksia, jotka pakottavat köyhät maat avaamaan markkinansa Euroopan taloustavoitteille?

Miten kukaan meistä demokratiaan, rauhaan tai julkisiin palveluihin uskovista täällä tänään voi tukea Lissabonin sopimusta? Tässä sopimuksessa ei ole kyse uudistuksesta tai tehokkuudesta. Sopimus on avoin valtakirja tulevalle demokratian rapistumiselle, ja pelkästään sen itseään korjaavat lausekkeet todistavat tästä. Se on lisääntyvän yksityistämisen peruskirja. Sillä ei edistetä ympäristöä, ei tuoda mitään uutta työntekijöiden oikeuksien suojeluun, ja sillä annetaan vahvoille EU:n toimielimille vapaat kädet unionin sotilaallistamiselle. Tukisivatko Euroopan ihmiset tällaista sopimusta? Luulisin, että eivät, ja ehkäpä heidän mielipidettään ei siksi kysytäkään.

Irlantilaisena naisena ja ylpeänä eurooppalaisena haluan, että maallani on vapaus päättää asioista kansamme edun mukaisesti. Haluan, että kaikilla jäsenvaltioilla, suurilla ja pienillä, on myös tämä oikeus. Yhdessä ja demokraattisesti voimme saada aikaan myönteisen muutoksen, joka on edullinen omille kansalaisillemme ja maailmankylän kansalaisille. Meidän on uudistettava Euroopan unionia, jotta voimme saavuttaa nämä asiat ja jotta voimme luoda Euroopan, jota kansalaisemme haluavat ja jonka he ansaitsevat. Lissabonin sopimus on huono kauppa Irlannille, Euroopalle ja koko maailmalle.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti työskentelee täällä tällä hetkellä sellaisen keskustelun ja sitä seuraavan äänestyksen parissa, joka ei ole mitään muuta kuin valtava petos. Täällä kerrotaan sarja valheita, koska Euroopan ihmisille ei haluta järjestää heille luvattuja kansanäänestyksiä. Tässä näkyy, miten poliittisen luokan tahto hallitsee kansalaisten yläpuolella.

Tiedämme kaikki totuuden: Lissabonin sopimus on yhtä kuin EU:n perustuslaki. Toimivaltoja ja veto-oikeuksia on täsmälleen sama määrä. Sopimus on käytännössä identtinen perustuslain kanssa joka suhteessa, ja se on perustuslaillinen sopimus, koska siinä Euroopan unionille annetaan täysi oikeushenkilöys ja – mikä vielä pahempaa – mahdollisuus korjata tätä sopimusta tulevaisuudessa ilman hallitustenvälistä konferenssia. Sopimuksessa EU:lle annetaan mahdollisuus säätää lakeja kirjaimellisesti elämämme jokaisesta asiasta.

Minulle tosin sanottiin, että huolet ovat turhia, koska sopimuksesta poistettiin lippu ja hymni. No, nostetaanpa niistä toinen salkoon! Edessämme on upea, suuri lippu. Se on hölynpölyä. Se on kaikki osa valhetta. Totuus on, että olette liian jänishousuja järjestämään kansanäänestystä. Ette halua kuulla kansan ääntä ja turvaudutte nyt totalitaarisiin keinoihin, jotta sopimus saadaan läpi.

Kuulimme Daniel Cohn-Benditin sanovan, että sopimuksen vastustaminen on mielisairasta. Kuulimme Martin Schulzin sanovan, että ne meistä, jotka vastustivat hanketta aivan halpamaisesti, käyttäytyivät kuin natsit 1930-luvulla. Luulisin, että tavallinen kunnon kansalainen Euroopasta saa itse selville, ketkä kuuluvat ääriryhmään.

Toivon Irlannin kansalle ja demokratiaan uskoville paljon menestystä seuraavien kuukausien aikana. Toivon, että he vastaavat raikuvasti ”ei”, ja toivon, että Euroopan ihmisten ääntä kuunnellaan sen sijaan, että kuunneltaisiin vain teidän, poliittisen luokan, ääntä. Voitte olla tyytyväisiä tänään, mutta teitä halveksitaan entistä enemmän.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, en hyväksy tätä mietintöä enkä hyväksy sopimusta, jota mietinnössä tuetaan. Ennen Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiä kuulimme tässä parlamentissa paljon tyhjiä sanoja kansan tahdosta. Miksi? Siksi, että EU:n poliittinen eliitti kaikessa ylimielisyydessään uskoi, että heidän propagandansa perustuslaista olisi onnistunut huijaamaan ihmisiä. Kun ihmiset tajusivat asioiden oikean laidan, poliittinen eliitti lähti yhtäkkiä karkuun häntä koipien välissä ja on tuolla matkalla edelleen kauhistuneena siitä, että äänestäjät saattaisivat hylätä sopimuksen uudelleen.

Tämän takia viimeisten kolmen vuoden keskipisteenä on ollut hallitustenvälisen salaliiton hautominen, jotta perustuslaki voitaisiin tyrkyttää eurooppalaisille uskaltamatta kysyä edes heidän mielipidettään. Voi mitä ylimielisyyttä ja tyranniaa! Tämä sopii tietysti, koska perustuslailla halutaan lähinnä siirtää kansallista valtaa entistä enemmän Brysselin itsevaltiaille, jotka ovat tosiaankin liian pelkurimaisia järjestämään kansanäänestystä.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensinnäkin huomauttaa, että kenenkään ei sovi julistaa itseään täällä parlamentissa kaikkien ihmisten edustajaksi ja puhua kaikista muista esittäessään kuitenkin vain poliittisen eliitin kantaa. Tällaista asennetta ei voi hyväksyä.

Monet tässä täysistuntosalissa ja monet edustamamme kansalaiset Euroopassa pitävät vahvempaa Eurooppaa tarpeellisena. Viime aikoina uudet jäsenvaltiot ovat myös huomanneet, että Euroopan ongelmana ei ole se, että Eurooppa rajaisi itsemääräämisoikeuttamme tai veisi mahdollisuuksiamme, vaan se, että se ei ole tarpeeksi kykeneväinen yhteisiin toimiin. Uudella Lissabonin sopimuksella parannetaan juuri tätä.

Monet eivät tietenkään ole täysin tyytyväisiä Lissabonin sopimuksen sisältöön. Samalla voimme sanoa ajan olevan kypsä – kun Lissabonin sopimus on ratifioitu – aikakaudelle, jolloin voimme käynnistää uuden Euroopan, Lissabonin sopimuksella luodun uuden rakenteen. Tarvitsemme toisin sanoen vahvempaa Eurooppaa ja rauhallista yhteensovittamisen kautta tulevina vuosina.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että asiakirjassa nimenomaisesti kielletään vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden syrjiminen. Puhumme Euroopan unionissa paljon arvoista ja monimuotoisuudesta, mutta yleiseurooppalainen vähemmistöjen suoja on ollut toistaiseksi heikolla pohjalla. Tällä mahdollisuudella ja siihen johtavalla reitillä Euroopalle avautuu uusia teitä, joilla se voi muuttaa näihin aiheisiin yleensä liittyvät puheensa teoiksi. Loppujen lopuksi emme voi puhua arvoista ja yhteisistä periaatteista, jos jätämme Euroopan perustan, vähemmistöt ja yksittäiset etniset yhteisöt, prosessin ulkopuolelle.

Olen sopimuksen puolella ja onnittelen esittelijöitä.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, täällä on puhuttu jo paljon siitä, mitä ihmiset Euroopassa haluavat. Liityn edellisen puhujan sanoihin ja kysyn, miksi haluatte vahvemman Euroopan unionin. Toiset pitävät globalisaatiota tärkeänä mahdollisuutena, johon he haluavat myös Euroopan tarttuvan. Moni – todennäköisesti enemmistö – pitää globalisaatiota vaarana. Sitä pelätään, ja sen haitoista halutaan eroon Euroopan avulla.

Tässä sopiikin kysyä, mitä uudistussopimuksella – tällä sopimuksella, josta esittelijät ovat laatineet erittäin hyvän mietinnön – saadaan? Vastaus on selvä: uudistussopimuksella Euroopan unioni vahvistuu luopumatta demokratiasta. Asiahan on päinvastoin: demokratiaa on liikaakin Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille, ja Euroopan unioni voi vieläpä toimia sopimuksen antamin edellytyksin. Tämä on ratkaisevan tärkeää. Kantani onkin, että monia kansalaisten toiveita on otettu huomioon.

Mitä meidän sitten olisi tehtävä yhteisellä toimintakyvyllämme, joka henkilöityy erityisesti korkeassa edustajassa, jolla on paremmat toimivaltuudet kuin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan komission varapuheenjohtajalla? Yhdessä esimerkiksi uudistussopimuksen Euroopan unionille tuomien energiakysymysten ja lisäenergiamahdollisuuksien kanssa voisimme lopulta noudattaa laillisesti pätevää energiaan liittyvää ulkopolitiikkaa, jolla pääsisimme parempaan aloitusasemaan suhteessa Venäjään ja muihin merkittäviin energiavaltoihin. Voimme edustaa työntekijöidemme ja taloutemme etuja paremmin ulkomaankaupan toimivallalla kansainvälisissä kauppasuhteissa. Ympäristötoimivallallamme voimme varmistaa, että päästökauppamme ja muut ympäristötavoitteemme eivät tarkoita taloutemme ja työntekijöidemme tuhoamista, vaan parempaa ymmärrystä ympäristöstä maailmanlaajuisesti.

Tuen esittelijöiden työtä täysin. Uudistussopimuksen tärkein ansio on, että sillä varmistetaan Euroopan unionin parempi toimintakyky ja demokratia samanaikaisesti.

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, kun Euroopan unionin valtiot hyväksyvät Lissabonin sopimuksen, tapaus on merkittävä Euroopan ja Euroopan unionin historiassa. Tänään meille esitelty mietintö antaa parlamentille mahdollisuuden osoittaa selkeästi, kuinka tärkeää Lissabonin sopimuksen hyväksyminen on.

Toivon, että sopimus ratifioidaan, aivan kuten se allekirjoitettiinkin. Olen tyytyväinen, että oma maani, Puola, ilmoittaa Lissabonin sopimuksen nopeasta ratifioinnista. Haluaisin myös nähdä ratifioidun sopimuksen ja perusoikeuskirjan välillä sisäistä yhtäläisyyttä. Perusoikeuskirjassa määritellään Euroopan unionin arvomaailma, ideologinen kulmakivi. Olisikin aivan käsittämätöntä – sanoisin jopa poliittista skitsofreniaa – erottaa toisistaan nämä kaksi, Lissabonin sopimus ja perusoikeuskirja. Ne ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.

Olen vakuuttunut, että Lissabonin sopimuksen ansiosta unionillamme on mahdollisuus yhdistyä yhdeksi joukkueeksi. Sopimuksella luodaan mekanismeja. Tällä sopimuksella ei aseteta jäykkää ja yksiselitteisesti määritettyä laillista kehystä. Siinä määritetään mekanismeja, joilla Euroopan unioni voi vakiinnuttaa yhdentymisensä. Sopimuksella luodaan tulevaisuus, jossa Euroopan unionilla on poliittinen ulottuvuus. Sillä luodaan tulevaisuus, jossa Euroopan unioni pystyy rakentamaan yhteisvastuullista politiikkaa. Sillä luodaan tilanne, jossa monet Euroopan unionin toimielimet voivat työskennellä yhdessä. Ja kenties tärkeimpänä kaikista, sillä luodaan tila kansalaisille ja heidän arkihuolilleen, heidän halulleen osallistua eurooppalaiseen toimintaan.

Mielestäni sopimuksella kehitetään eurooppalaista henkeä, jonka ansiosta sopimusta voidaan myös tulkita. Sopimuksen monimerkityksellisyydestä muodostuu varsinkin parlamentille, mutta myös muille toimielimille, kenttä, jossa ne voivat ottaa käsittelyyn asioita, joita haluamme kehittää. Euroopan unionin presidentinhän, tai parlamentin puheenjohtajan, ulkoasiainministerin, korkean edustajan, asema riippuu täysin ihmisistä ja yhteistyöstä. Arvoisa puhemies, uskallankin sanoa toivovani, että tulevaisuudessa nämä neljä Euroopan unionin päätehtävää saavat alkunsa vaaleista. Mielestäni Lissabonin sopimuksella annetaan nytkin mahdollisuus yhdistää komission puheenjohtajan ja unionin presidentin asemat. Tämä vahvistaisi Euroopan unionia.

  Bogdan Pęk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan yhdentyminen ei sellaisenaan ole pahasta, vaan oikeastaan päinvastoin. Jos se hoidettaisiin rehellisesti yhteisvastuun ja demokratian aidon laajentumisen periaatteita noudattaen, se voitaisiin hyväksyä yleisesti. Kuitenkin tästä rakennuksesta ja Euroopan unionista nykyään huokuva henki on yleistä tekopyhyyttä. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämän näennäiseurooppalaisen valtion perustaminen sopimuksessa annetuille periaatteille rajoittaa merkittävästi aitoa demokratiaa, josta tulee tällöin vain nimellistä.

Parlamentissa itsessäänkin parlamentin jäsenet rajoittavat ilmaisunvapauden ja poliittisen tahdon ilmentämisen demokratiaa. Eurooppalaiset toimielimet ja virkakoneisto omivat tärkeimmät vallan alat, eikä suurimmalla valtiolla ole mahdollisuutta tehdä Euroopan rajojen muuttamista vaativaa, selkeän fasistista puoluetta laittomaksi.

Puhutte yhteisestä energiapolitiikasta. Miksi tässä parlamentissa ei olla yleisesti tyrmistyneitä putkesta, jota Saksa ja Venäjä suunnittelevat kulkemaan Itämerelle Puolan, Liettuan ja Viron ohi, jolloin Venäjä saisi mahdollisuuden keskeyttää energiantoimituksen näihin valtioihin? Tämän takia meillä ei ole luottamusta hyviin tarkoitusperiinne. Luottamus on tulevaisuuden perusta, sillä kehitys voi perustua vain totuudelle.

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä siitä, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa on tarpeellista päivittää työskentelysääntöjä ja järjestelyjä, jotka toimivat 15 jäsenvaltion unionissa tai pienemmässä unionissa. Olen samaa mieltä myös siitä, että suuri osa Lissabonin sopimuksen sisällöstä, esimerkiksi parlamentin toimivallan lisääminen ja neuvoston päätöksenteon selventäminen, on myönteistä ja järkevää. Kuitenkin tarkastellessani yksityiskohtia skotlantilaisena edustajana olen erittäin huolestunut joistakin puutteista, jotka komission jäsen Wallström myönsi.

Ensinnäkin kansallisille parlamenteille on annettu uutta valtaa puuttua asioihin, mutta tämä ei tietenkään koske Skotlannin kansallista, hajautetun hallinnon parlamenttia tai muita valtiottomia kansoja.

Toiseksi sopimusprosessissa ei onnistuttu vastaamaan kysymykseen Euroopan parlamentin yhdestä ainoasta toimipaikasta, minkä takia vaellamme sietämättömästi Brysselin ja Strasbourgin välillä.

Kolmanneksi en tue yhteisen kalastuspolitiikan liittämistä sopimukseen yhtenä siinä luetelluista unionin neljästä yksinomaisesta toimivallasta. Pelkään, että kalatalouden hallinta ja sen perinpohjainen uudistaminen voisivat hankaloitua, jos säilytämme yhteisen kalastuspolitiikan, josta on tullut ylikeskitetty, epäonnistunut yritys. Tämä on erityisen omituista hetkellä, jolloin neuvosto viime joulukuussa otti alustavan askeleen kohti hajauttamista, kun se tunnusti Skotlannin käyttöönottamat vapaaehtoiset toimenpiteet ja antoi sille mahdollisuuden alueelliseen valvontaan tänä vuonna.

Puolueeni kannatti kansanäänestystä perustuslaista. Tämän sopimuksen oikeudellinen asema on ehkä toinen, mutta sisältö sama. Tämän takia Skotlannin kansallispuolue pysyy kannassaan ja tukee kansanäänestystä tästäkin sopimuksesta. Emme pelkää Eurooppaa koskevaa julkista keskustelua. Näkemyksellemme on päinvastoin keskeistä, että Skotlannin ja EU:n välille luodaan uusi suhde. Haluan Skotlannin liittyvän Euroopan kansojen perheeseen ja toimivan päätöksenteossa rakentavasti jäsenvaltiona sivustatarkkailijan osan sijaan.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, minä olen Euroopan puolella, ja siksi vasemmiston jäsenenä tuen Lissabonin sopimusta. En kuitenkaan ole samaa mieltä voimistuneesta sotilaskysymysten painottamisesta. Haluaisin muistuttaa parlamenttia nyt, että sopimuksella saavutetusta Euroopan syvemmästä yhdentymisestä keskusteltiin kiivaasti euroskeptisten ja erityisesti kansallismielisten tahojen kanssa. Saavutuksia on nyt puolustettava, ja toivon, että Euroopan unionin kokonaisvaltainen uudistus voi astua voimaan.

Lissabonin sopimuksessa säilytetään useita entisen perustuslain parannuksia. Erityisesti siinä ohjataan Euroopan unionia demokraattisemmaksi ja lähemmäksi sen kansalaisia. Unioni voi suuntautua myös enemmän sosiaalikysymyksiin. Mielestäni Maastrichtin sopimuksen uusliberaalit siteet on vihdoin katkaistu juurruttamalla sopimukseen esimerkiksi täyden työllisyyden tavoite, mikä on tehty kestävällä sosiaalisen markkinatalouden perusperiaatteella, horisontaalisella sosiaalilausekkeella, jonka mukaan kaikki säädökset on jatkossa tarkistettava sosiaalisten tavoitteiden huomioinnin varmistamiseksi, ja uudella, yleishyödyllisiä palveluita koskevalla pöytäkirjalla.

Lissabonin sopimuksessa tarjotaan mahdollisuutta laajentaa talous- ja rahaliittoa sosiaalisella liitolla. Tämän takia uusliberaali ajanhenki Euroopassa on ajettava kauemmas pois. Sen kannattajat eivät pysty muuttamaan EU:ta vapaakauppa-alueeksi ilman sosiaalista vastuuvelvollisuutta. Kiire verojen vähentämiseen ja palkkojen polkemiseen, sekä näiden suorat sosiaaliset seuraukset, on saatava päätökseen, ja kaikissa jäsenvaltioissa on otettava käyttöön vähimmäispalkka.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, lupaan edelleen tarjota pullollisen erittäin hyvää viiniä sille, joka antaa minulle yhdenkin esimerkin laista, joka voidaan hyväksyä perustuslailla, mutta ei Lissabonin sopimuksella. Mielestäni oikeudelliset velvoitteet ovat täsmälleen samat. Ainoana erona on esitystapa. Sarkozyn esittelemä minisopimus onkin nyt noin 3 000 sivua pitkä hylätyn perustuslain 560 sivun sijaan.

Enemmistöllä on oikeus tukea sopimusta, mutta teillä ei ole oikeutta kieltäytyä Lissabonin sopimuksen tavallisesta parlamentaarisesta valvonnasta. Olen esittänyt yli 700 vakavaa kysymystä eri artiklojen tulkinnasta. Ette tiedä vastauksia. Ette osaa selittää, miksi tanskankielisestä käännöksestä on unohdettu uusi ”lisäkansalaisuus” tai miksi kansallisilta hallituksilta on poistettu oikeus esittää omia komission jäseniä.

Useimmat teistä eivät ole lukeneet eivätkä pysty lukemaan sopimusta, koska ette ole vielä saaneet hallitustenvälisessä konferenssissa käytyjen neuvotteluiden koko sisältöä konsolidoituna versiona. Hyväksytte salailun avoimuuden sijaan. Hyväksytte parlamentaarisen demokratian vähentämisen sen sijaan, että vaatisitte tälle parlamentille oikeutta edustaa sen äänestäjiä, tutkia asiaa perin pohjin äänestäjiemme puolesta ja kyseenalaistaa täytäntöönpano edustamiemme puolen miljoonan kansalaisen puolesta.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, jälleen kerran meille kerrotaan, että Euroopasta tulee toimiva Lissabonin sopimuksen ansiosta. Meille kerrotaan, että sopimuksen ansiosta voimme toimia tarmokkaasti. Suhtaudun tähän sopimukseen erittäin kriittisesti ja voin vain toivoa lastemme ja lastenlastemme puolesta, että sen lupaukset pitävät. Sillä jos niin ei tapahdu, jos sopimus vie meidät umpikujaan, silloin Jumala meitä auttakoon.

Yksi asia on varma: tällä sopimuksella, jota EU:n järjestelmä puskee läpi hinnalla millä hyvänsä, on huono onni siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä halveksitaan kaikkea, mitä demokraattisissa politiikoissa voidaan halveksia. Kansalliset parlamentit jätetään tietenkin huomiotta. Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestystulokset käännettiin tietenkin taas hiljaa päälaelleen. Jos Irlanti äänestää sopimusta vastaan, löydetään todennäköisesti keinot jättää äänestystulos huomiotta. Vastustan tätä sopimusta, koska puolustan Eurooppaa!

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä Lissabonin sopimusta tukevassa mietinnössä osoitetaan selvästi, että kyse on huomattavasta parannuksesta nykyisiin sopimuksiin. Siinä perustellaan, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi suotavaa ratifioida Lissabonin sopimus kuluvan vuoden loppuun mennessä, ja väitetään, että sopimuksella saadaan vankka kehys unionin kehittämiselle eteenpäin tulevaisuudessa.

Brittikonservatiivina minun on sanottava, että en voi valitettavasti olla kaikesta tästä samaa mieltä, mutta esitän tämän kantani kuitenkin ystävällisesti enkä äärimmäisellä tai nihilistisellä asenteella, kuten muut tuntuvat tekevän. Olen alusta alkaen tehnyt selväksi, että tämä sopimus tai perustuslaki ei ole paras tapa edistää Eurooppaa tällä hetkellä. Konservatiivit tukevat itsenäisten, tiivistä yhteistyötä tekevien valtioiden Eurooppaa, joka vastaa globalisaation, maailmanlaajuisen köyhyyden ja ilmaston lämpenemisen haasteisiin, minkä toiset ovatkin jo todenneet. Nämä ovat ensisijaisia tavoitteita, ja niissä on tehtävä yhteistyötä. Tosiaankin kollegani, Yhdistyneen kuningaskunnan varjoulkoministeri William Hague, sanoi keskustelussa Lontoossa, että konservatiivit ovat vahvimpia puolestapuhujia Euroopan unionille, jossa kansat työskentelevät yhdessä vahvistaakseen talouksiamme, antavat kuluttajillemme mahdollisuuksia ja muuttavat yhteiset arvomme tehokkaaksi toiminnaksi tärkeissä kysymyksissä, joita maailmamme nykyään kohtaa.

En usko, että edessämme oleva sopimus auttaisi meitä erityisesti tällaisissa suurissa haasteissa. Kaunopuheisten esittelijöidemme, jotka lainaavat Shakespearea kiireisessä asianajossaan, pitäisi mielestäni muistaa Kuningas Juhanan näytös V ja kohtaus II, jossa anoja sanoo, että hänet on päästettävä puhumaan maailman reilun pelin sääntöjen mukaan. Ehkäpä Yhdistyneessä kuningaskunnassa pääministerin olisi huomattava tämä ja annettava kansalaisilleen mahdollisuus sanoa sanottavansa tästä epäilemättä tärkeästä asiasta.

  Magda Kósáné Kovács (PSE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Richard Corbettin ja Íñigo Méndez de Vigon mietintö on erinomainen analyysi, ja siitä tulee pitkällä aikavälillä lähteenä käytettävä asiakirja. Se on tunnustuksen ja kiitosten arvoinen.

Unkari oli ensimmäinen maa, joka ratifioi uudistussopimuksen. On merkittävää, että Unkarin erittäin pirstaleisella ja usein ristiriitaisella poliittisella kentällä suuri enemmistö äänesti ratifioinnin puolesta. Uudistussopimusta pidettiin yksimielisesti tarpeellisena, koska haluttiin päästä eroon siitä kuilusta, joka vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden väliin oli kehittynyt liittymisen jälkeen. Samoin oltiin yksimielisiä siitä, että Euroopan unionin yhtenäisyyttä on vahvistettava ja unionin toimielinten ja toimien tehokkuutta parannettava.

Meille Lissabon ei ole kuitenkaan pelkkä sopimus, jolla vastataan laajentumisen esiinnostamiin kysymyksiin. Meille säännökset, joilla vahvistetaan demokratiaa tässä monimutkaisessa etuverkostossa, ovat erittäin tärkeitä. Tärkeitä ovat myös ne säännökset, joilla laajennetaan parlamentin lainsäädäntö- ja tutkintavaltaa tai muutetaan neuvoston päätöksentekomenettelyjä. Olemme varmoja, että pienemmät, kokemattomammat, köyhemmät ja historiallisista syistä vähäosaiset maat hyötyvät tästä.

Yksinkertaisen päätöksentekorakenteen ansiosta voimme olettaa, että edut tulevat selvästi ilmi ja että poliittisista neuvotteluprosesseista tulee avoimempia. Tulevaisuutemme perustuu yhteistyöhön, ja Euroopan kansalaisten on havaittava yhteistyön tulokset ja edut. Myös syystä tai toisesta, esimerkiksi historian tai sotien takia, vähemmistöön joutuneiden on havaittava nämä tulokset ja edut. Lissabonin sopimus antaa heille uuden mahdollisuuden ja välineen taistella kansallismielisyyden uhkaa vastaan.

Lissabonin sopimuksesta muodostuu symbolinen kaari Lissabonin strategiaan, sillä perusoikeuskirjassa käsitellään sosiaalisia oikeuksia muiden perusihmisoikeuksien ohella. Olemme varmoja, että tämä tuo myös Euroopan unionin kansalaisia lähemmäs toisiaan. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, lisääntyvä yhteistyö Euroopan tasolla on tärkeää. Toivottavasti saadaan uudet sopimukset niin, että keskustelu voi siirtyä sisältökysymyksiin.

Kolme asiaa. Ensinnäkin Euroopan parlamentin lainsäädäntövalta kasvaa huomattavasti, jos uusi sopimus tulee voimaan. Tulee 40 uutta politiikan toimialaa; tämä tarkoittaa, että meidän parlamentin jäsenten työmäärä kasvaa huomattavasti. Tämä edellyttää sitä, että parlamentin työ organisoidaan uudelleen, niin että me pystymme toimimaan tehokkaasti, demokraattisesti ja avoimesti. Parlamentti ei tulevaisuudessa ole enää keskustelukerho, vaan erittäin tärkeä lainsäädäntöelin, joka vaikuttaa eurooppalaisten elämään. Se vaatii vastuullista parlamenttia, se vaatii sitä, että parlamentin jäsenet ovat valmiita monipuolisesti perehtymään asioihin eikä esimerkiksi kuuntelemaan vain yhtä tai kahta lobbaria.

Sitten toinen asia, ulkopolitiikka. Nyt olisi korkea aika miettiä uuden presidentin, korkean edustajan ja komission puheenjohtajan toimivalta-asioita ulkopoliittisissa kysymyksissä. Muuten tulee hankaluuksia, muuten ulkopuolella ei tiedetä, kehen otetaan yhteyttä. Me kaikki tiedämme, että kulissien takana käydään kovaa keskustelua näistä valtasuhteista, mutta tämä keskustelu voisi olla avointa. Ja tämä keskustelu eri toimijoiden toimivaltuuksista on mielestäni paljon tärkeämpää kuin henkilökeskustelu. Sekin on toki tärkeää.

Sitten toiseksi vielä ulkopolitiikasta, sehän pysyy hallitusten välisenä, mutta toivomuksena on, että EU pystyisi puhumaan yhdellä äänellä ja yhtenäisesti. Ja tämä vaatii kyllä todellista asennemuutosta jäsenvaltioilta. EU:n ilmastovaliokunta vieraili juuri Intiassa, ja saimme kuulla, että siellä EU:ta ei juuri tunneta eikä sillä ole intialaisille juuri merkitystäkään. Merkitystä heille on, kun presidentti Sarkozy tai pääministeri Brown vierailee. Ja kun EU:n ulkoministerit vierailevat ulkopuolisissa maissa, heidän listansa, agendansa on täysin kansallinen. Jos puhutaan EU:sta, se voi olla yhdessä pienessä sivulauseessa, mutta ei millään muulla tavalla. Jos näin jatkuu, saamme kyllä kauan odottaa sitä, että EU:sta tulisi vahva ulkopoliittinen toimija.

  Roberts Zīle (UEN). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Lissabonin sopimus ei ole kenties kovinkaan suuri saavutus niille, jotka halusivat ratifioida perustuslakisopimuksen. Epäilemättä se ei ole kuitenkaan saavutus euroskeptikoillekaan, jotka eivät halunneet enää uusia EU:n tason sopimuksia. Sopimus on siis klassinen poliittinen kompromissi, ja sellaisena se olisi ratifioitava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan parlamentin vastuualueet ovat laajenemassa Lissabonin sopimuksen myötä, mikä tarkoittaa uusia velvollisuuksia meille. Kaikkien Euroopan unionin toimielinten on osoitettava Euroopan kansalaisille, että ne pystyvät aitoon eurooppalaiseen yhteisvastuuseen taloudellisesti herkillä aloilla, jotta emme päädy uusiin yhteisvastuuvaatimuksiin energia-alalla, kuten Euroopan alueen vapaakauppaperiaatteen käyttöönotossa tapahtui palveludirektiivin yhteydessä. Paljon riippuu kuitenkin meistä. Toivonkin, että kaikkien jäsenvaltioiden edustajat niin parlamentissa kuin muissakin Euroopan unionin toimielimissä ymmärtävät, kuinka tärkeää tämän osoittaminen on Euroopan kansalaisille. Kiitos.

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Unkarin parlamentti ratifioi Lissabonin sopimuksen ennen kuin se oli sille virallisesti toimitettu. Se ei siis tiennyt, mitä se hyväksyi. Tässä asiassa, jossa Euroopan parlamentilla ei ole mitään laillista toimivaltaa, mekin joudumme naurunalaisiksi, kun meillä ei ole käsittelyn pohjana sopimuksen konsolidoitua versiota. Ilman sitä sopimus on niin meille kuin EU-kansalaisillekin lukukelvoton.

Ryhmämme ei hyväksy sopimusta. EU militarisoidaan ja se kehittyy kohti sotilasliittoa. Sillä ei lisätä sosiaalista Eurooppaa eikä se edistä ihanteellista demokratiaa. Sopimuksella jäsenmaat sitoutuvat lisäämään sotilaallisia voimavaroja operointiin jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella ja entisissä siirtomaissa.

EU:n sotilasoperaatioita voidaan panna toimeen ilman YK:n mandaattia, eli kansainvälisen oikeuden näkökulmasta myös laittomasti. EU:n perustuslakiin ei konventissa saatu artiklaa pakollisesta YK:n mandaatista. Sen estivät EU:n Nato-maat, joille ei ole vierasta käydä laittomia sotia, kuten Irakissa. EU:lla on myös käytössään rauhaan pakottamiseen eli sotiin muissa maissa Nato-yhteensopivat taistelujoukot. Samoja aseita käyttävät myös Naton NRF-iskujoukot. Lissabonin sopimus on täydellisesti Nato-yhteensopiva, ja EU:lle pannaan sillä päähän Nato-hattu.

Tulkinta EU:n omien kollektiivisten ja sotilaallisten turvatakuiden merkityksestä on epäselvä. Kun jäsenvaltiot sitoutuvat kaikin käytettävissä olevin keinoin auttamaan toisia jäsenvaltioita, nämä kaikki käytettävissä olevat keinot saattavat olla myös sotilaallisia. Jos niin on, ja niitä käytetään, EU on silloin myös sotilasliitto.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, vastustan Lissabonin sopimuksesta annettua mietintöä, koska se on annettu tälle parlamentille kiireessä ja ennen, kuin jäsenet ovat saaneet sopimusta luettavassa, asiayhteyden huomioivassa muodossa.

Meille on lähetetty tarkistuksia, jotka sellaisinaan ovat järjettömiä. Äänestäisimmekö täällä parlamentissa muista mietinnöistä, jotka perustuisivat tarkistuksiin, ilman varsinaisen asiakirjan näkemistä? Pitääkö meidän vain luottaa tähän mietintöön? Äänestäjämme eivät ole lähettäneet meitä Strasbourgiin lainsäätäjiksi toimimaan näin.

Olen kotoisin Irlannista. Me järjestämme kansanäänestyksen. Kun uutiset sopimuksesta leviävät, saan päivittäin lisää sopimukseen liittyviä vaatimuksia. Kun minun on sanottava kansalaisille, ettei sopimuksesta ole luettavaa versiota, he eivät voi uskoa sitä. Mutta kun kerron heille, että se johtuu hallitustenvälisen konferenssin määräyksestä, he ovat vihaisia.

En epäile hetkeäkään, etteivätkö näin tuntisi myös ne turhautuneet eurooppalaiset, joilta kansanäänestys on kielletty. Voin vain kuvitella, miten ihmiset reagoivat, kun he kuulevat, että heidän edustajansa Euroopan parlamentissa hyväksyivät tämän mietinnön sopimuksesta, jota he eivät edes lukeneet.

Kerronpa teille salaisuuden. Kansalaisemme ovat älykkäitä, ajattelevia ja täysin kykeneväisiä ottamaan demokraattisen asemansa omaan hallintaansa. Tämänpäiväiset ja koko Lissabonin prosessin aikaiset toimemme ovat kansalaistemme pettämistä. Ja juuri näiden samojen kansalaisten yhteistyötä ja ahkeraa työskentelyä tarvitsemme päästäksemme eteenpäin Euroopan projektissa.

Varoitankin teitä, että teidän ei pidä yllättyä, jos nämä samat, pitkään kärsineet kansalaiset kieltäytyvät jonakin päivänä yhteistyöstä.

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä, miksi Lissabonin sopimus on niin vaikeaselkoinen, jos se kerran on niin hyvä. Siksikö, että jäsenvaltioista on tehty EU:n teoreettisten herrojen sijaan sen palvelijoita? Siksikö, että sopimuksella säädetään lakeja sen sijaan, että siinä luotaisiin puitteet lainsäätämiselle? Siksikö, että siinä ei tarjota tarkastuksia ja arviointeja tulevien lainsäätäjien valvomiseksi? Siksikö, että siinä vahvistetaan valta itsestään jatkuvaan virkakoneistoon?

Kuten edellisellä sopimuksella myös tällä sopimuksella EU:lle annetaan pysyvä oikeus omia lisää valtaa ilman tulevia sopimuksia – törkeää vallan kahmintaa. Tällainen epädemokraattinen valta on laitonta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska yksikään Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti ei voi sitoa seuraajiaan. Margot Wallström sanoi, että sana ”perustuslaki” poistettiin, jotta vältettäisiin ongelmia brittien kanssa, mikä onkin aivan totta! Meidän on lähdettävä, otettava kaksi miljoonaa euroa tunnilta mukaamme, ja me kaikki pärjäisimme paremmin.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies, komission varapuheenjohtaja ja neuvoston puheenjohtaja, en käsitä enää Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen ja muiden puolueiden edustajien puheita. Minulle opetettiin, että Westminsterin järjestelmä parlamentaarisesta demokratiasta antaisi täyden demokraattisen laillisuuden. Näinhän täällä juuri tapahtuu. Äänestäjämme valitsivat meidät tekemään päätöksiä, aivan samoin kuin kansallisten parlamenttien kollegamme valittiin, ja näin meillä on täysi demokraattinen valta tehdä päätöksiä. Täällä tuhotaan parlamentaarisen demokratian valtaa populistisin tavoin, ja teidän on otettava siitä vastuu.

(Suosionosoituksia)

Toiseksi haluan kiittää Richard Corbettia ja Íñigo Méndez de Vigoa ja mainita tässä yhteydessä, että on selvää, että tällä sopimuksella suljetaan Euroopan unionin demokraattinen porsaanreikä. Täydet yhteispäätösoikeudet Euroopan parlamentille, komission puheenjohtajan valitseminen Euroopan parlamentille, kansainvälisten sopimusten ratifiointipakko Euroopan parlamentille, kansallisten parlamenttien vahvistaminen – en halua mennä yksityiskohtiin. Toimintamme täällä Euroopan unionissa on ainutlaatuista, sillä emme enää ratkaise kansalaistemme erilaisia etuja tankein ja asein niin kuin aiemmin, vaan keskusteluin ja demokraattisin äänestyksin.

Tämä on todellinen, suurenmoinen ero verrattuna siihen, millainen Euroopan historia on tähän mennessä ollut, ja kaikki tämä perustuu valtioiden ja ihmisryhmien väliseen tasa-arvoisuuteen. Meidän on valittava nyt oikea suunta. Läntisellä Euroopalla on ollut hyvä onni 60 vuoden ajan, ja Euroopan jälleenyhdistymisestä vuodesta 1990 alkaen useilla Euroopan alueilla on ollut hyvä onni. Haluamme nyt vahvistaa tätä, jotta sisäinen rauhanprosessimme antaisi meille paremmat päätöksentekomahdollisuudet sopimuksen kautta ja jotta voisimme kohdata maailman tulevaisuuden haasteet ja ratkaista energiahuollon varmuuteen, ulkoiseen turvallisuuspolitiikkaan, terrorismiin ja moneen muuhun liittyvät ongelmat. Tämä on vastaus näihin haasteisiin. Íñigo Méndez de Vigo lainasi Paul Valérya, ja haluaisin tehdä samoin: ”Eurooppa joko yhdistyy tai muuttuu Aasian mantereen umpilisäkkeeksi.” Tästä on kysymys. Onko Euroopalla selviytymismahdollisuuksia, jos teemme yhteistyötä, yhdistämme voimat ja annamme niille demokraattisen vallan ja ohjauksen, vai häviämmekö me eurooppalaiset maailmankartalta?

(Suosionosoituksia)

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, suhtaudun myönteisesti kollegoideni Corbettin ja Méndez de Vigon laatimaan mietintöön, koska se vastaa sitä, mitä Euroopan parlamentti on tehnyt alusta alkaen.

Olen varma, että esimerkiksi puhemiehet Robert Schuman ja Paul-Henri Spaak tai Konrad Adenauer olisivat allekirjoittaneet Lissabonin sopimuksen. Spinellin sopimushan johti 1980-luvun puolivälissä suuntaukseen, jonka tuloksena syntyi perustuslaki. Vastaavasti Euroopan unionin avoin perustuslakiprosessi johti Lissabonin sopimukseen. Tämän takia mietinnössä puolustetaan mielestäni saavutettua edistystä ja lähetetään se eteenpäin. Samanaikaisesti mietintö edustaa kuitenkin tahtoa yhdentää Euroopan unionia poliittisena ja demokraattisena liittona.

Haluaisin huomauttaa asioista, joita meidän on opittava, ja erityisesti perustuslakisopimuksen ratifioinnista. Kuulen paljon puhetta kansanäänestyksistä niiltä, jotka vastustavat etenemistämme. Osallistuin tietenkin maassani järjestettyyn kansanäänestykseen, ja me voitimme. Tämä meidän onkin opittava: yhdessä päättämiämme asioita ei voida alistaa tai pitää pienen vähemmistön päätösten panttivankina.

Meidän on demokraatteina pohdittava sitä, miten kaikki meistä ratifioivat haluamamme. Emme voi hyväksyä, että me kaikki olemme riippuvaisia pienen vähemmistön teoista, ja mielestäni tämä on tärkeää oppia tulevaisuutta varten.

Arvoisa puhemies, haluaisin lopettaa seuraavaan huomioon: Euroopan parlamentti on ollut aina Euroopan etujoukoissa, johtoasemassa. Meidän on nyt siis ryhdyttävä toimiin useissa poliittisissa päätöksissä, joita on tehtävä jopa ennen seuraavia vaaleja, koska tämän sopimuksen pitäisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009. Demokratiassa, yhteispäätöksissä, nimityksissä ja Euroopan parlamentin mukauttamisessa on vielä paljon tehtävää.

(Suosionosoituksia)

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen yksi tämän parlamentin 13 jäsenestä, joilla on mahdollisuus äänestää Lissabonin sopimuksesta kansanäänestyksessä, ja olenkin tyytyväinen voidessani tukea sitä. Niin kuin mikä tahansa asiakirja, tämäkään ei ole täydellinen, kuten komission jäsen Wallström sanoi. Se on kompromissi, mutta sillä mennään oikeaan suuntaan.

Aikarajoitusten takia pitäydyn puheessani vain yhdessä aiheessa. Sopimuksessa säilytetään toissijaisuusperiaate, jonka mukaan teemme päätökset aina tarkoituksenmukaisimmalla tasolla.

Irlannissa sopimusta vastustavat tahot väittävät muun muassa, että Lissabonin sopimus on itseään korjaava, vaikka 48 artiklan 4 kohdassa sanotaan suhteellisen selvästi, että sopimuksen muutokset tulevat voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Tästä toissijaisuusperiaatteessa nimenomaan on kyse.

Ajoittain yllätyn – vaikkei sen pitäisikään olla enää yllättävää – tämän parlamentin keskusteluissa siitä, että jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeudesta pisimpään ja äänekkäimmin puhuvat henkilöt ovat samoja, jotka yrittävät heikentää samaa itsemääräämisoikeutta läksyttäen ja komennellen jäsenvaltioita järjestämään kansanäänestyksiä silloinkin, kun kansallinen lainsäädäntö, ja täten siis itsemääräämisoikeus ja toissijaisuus, sanelevat toisin. Lissabonin sopimuksella jäsenvaltioilla säilyy täysivaltainen oikeus tällaisiin päätöksiin, ja tämän – ja monen muun syyn – takia kannatan sopimusta.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimus oli vaikea kompromissi kaikille mukana olleille puolueille, joten olen ihmeissäni lukiessani tästä mietinnöstä sanoja, jotka eivät ole mitään muuta kuin perustan valmistelua EU:n perustuslaillistamiseen tähtääville kampanjoille.

Meidän olisi pikemminkin opittava hyväksymään symbolisten piirteiden poissaolo, neuvoston äänestysjärjestelmien kompromissit tai poikkeuslausekesopimukset. Ehdottaisin myös, että oppisimme hyväksymään sen, että perustuslakimenetelmä on tuonut EU:lle ongelmia, jotka olemme kuitenkin onnistuneet ratkaisemaan perinteisissä hallitustenvälisissä neuvotteluissa.

EU ei tarvitse pysyvää toimielinkeskustelua; se tarvitsee poliittista tahtoa ja yhteisiä ja hyödyllisiä päämääriä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, on hienoa huomata, miten Euroopan parlamentti seuraa ja tekee aloitteita aktiivisesti Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessissa. Olen tyytyväinen, että sain osallistua Eurooppa-valmistelukuntaan ja työskennellä 1,5 vuotta laatien perustuslakisopimusta, vaikka siinä sitten epäonnistuttiinkin. Sitä seuraava Lissabonin sopimus on poliittinen kompromissi, ja se on tasapainoinen ja hyvä asiakirja.

Muiden tärkeiden uudistusten ohella sopimuksella laajennetaan yhteispäätösmenettelyn toiminta-alaa. Meille Euroopan parlamentissa tämä tarkoittaa, että meillä on nyt valtaa enemmän kuin koskaan parlamentin perustamisesta alkaen. Olen tyytyväinen tähän, koska se todistaa, että politiikka muuttuu nykyaikaisemmaksi ja demokraattisemmaksi 2000-luvun Euroopassa. Samalla asiakirjassa annetaan lisää joustavuutta Euroopan unionille, jossa on tällä hetkellä 27 jäsenvaltiota. Voimmekin havaita myös kansallisten parlamenttien osallistuvan entistä enemmän asiakirjojen valmistelutyöhön Euroopan unionissa. Tässä yhteydessä minun on esitettävä pahoitteluni Slovakian tilanteesta, sillä siellä perustuslakisopimuksen ratifioinnissa ei ollut mitään ongelmia, mutta tästä uudesta ratifioinnista on tullut hankalaa poliittisen pelin seurauksena. Haluan kuitenkin uskoa, että myös slovakialaiset poliitikot huomaavat, kuinka tärkeä tämä asiakirja on, ja että ratifiointi sujuu ongelmitta.

Haluan sanoa vielä yhden asian. Tässä parlamentissa käydyt keskustelut korostavat, arvoisa puhemies, eroja siinä, miten Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti käsitetään. Keskusteluista huomataan, että viestintä tällä alalla ei todennäköisesti ole kovinkaan hyvää. Itse asiassa Lissabonin sopimuksen allekirjoittaneiden pääministerien allekirjoitukset asetetaan kyseenalaisiksi. Tämä on vakava kysymys.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen tavanomaisia kolmea kohtaani haluan asettaa kyseenalaiseksi UKIP-puolueen Nigel Faragen esittämät asiat. Hän puhui jänishousuista. Voisimme kenties olettaa, että jotakin tapahtuu äänestyksen aikana, ja haluaisinkin sanoa, että äänestyksessä vaatteet ovat aatteet. Katsotaanpa, miten UKIP on pukeutunut.

Esitän kolme näkökohtaa. Ensinnäkin olemme Euroopan unionissa jatkuvassa muutoksen tilassa. Käsittelimme täällä kaksi vuotta sitten samanlaista mietintöä, ja haluan todellakin onnitella esittelijöitä, Richard Corbettia ja Íñigo Méndez de Vigoa, hyvin tehdystä työstä. Vuoden 2005 tapahtumat olivat epäonnisia. Siitä lähtien olemme vain yrittäneet hallita kriisiä. Tästä Euroopassa on kysymys. Meidän on ratkaistava ongelmia, ja me ratkaisimme sopimusongelman ja pääsemme nyt toivottavasti eteenpäin.

Toinen asiani on, että edessämme oleva sopimus on mielestäni erinomainen parannus Nizzan sopimuksesta. Sillä parannetaan tehokkuutta: saamme enemmän määräenemmistöpäätöksiä, saamme oikeushenkilöyden, saamme paljon lisää ulkosuhteisiimme ja oikeus- ja sisäasioihin. Sopimuksella parannetaan myös demokratiaa. Euroopan parlamentin valta kasvaa, perusoikeuskirjasta tulee osa sopimusta, ja kansalliset parlamentit saavat lisää valtaa. Tämä sopimus on siis monilta osin erinomainen parannus Nizzan sopimukseen.

Kolmanneksi ja viimeiseksi haluan muistuttaa kuitenkin, että nyt on aika siirtyä eteenpäin. Onnittelen niitä viittä maata, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen. Mitä aiemmin saamme sopimuksen läpi, sitä parempi se on meille kaikille, sillä nyt on aika siirtyä eteenpäin, keskittyä oikeisiin asioihin, lainsäädäntöön, terävien eurooppalaisten päätösten tekoon. Näitä asioita toteuttaessamme emme saa kuitenkaan unohtaa, että meillä on visio. Visiona on yhtenäinen Eurooppa, koska Euroopan unioni on ainoa järjestö, joka on antanut meille neljä asiaa. Nuo neljä asiaa ovat rauha, vauraus, vakaus ja turvallisuus.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, sopimukset ovat kuin synnytyksiä: toisissa tarvitaan epiduraalipuudutusta, toisissa keisarileikkausta. Jälkimmäinen koskee tätä sopimusta, ja huomaatte vielä, että sopimuksesta kasvaa kaunis lapsi.

Sopimusta yritettiin kahdesti, mutta se on nyt jo menneisyyttä. Sopimus on puutteellinen, keskeneräinen, mutta se on parempi kuin ei mitään. Sopimuksella saadaan päätökseen maanosan uudelleenyhdistyminen, joka alkoi 9. marraskuuta 1989. Omalla tavallaan sopimus päättää myös toisen maailmansodan. Tietenkin sopimusta syytetään siitä, että sillä luotaisiin päättäväisesti liberaali Eurooppa. Eurooppa olisi voinut olla totalitaarinen, ei vähempää! Toivon, että tämä sopimus ei merkitse yhden kauden loppua, vaan toisen alkua.

Odotan jo innolla, kenestä tulee Euroopan presidentti, koska koko maailma seuraa tätä valintaa ja tämä henkilö on kyseisen elimen luoja. Haluan jo sanoa tälle henkilölle: ”Älä jää toimistoosi. Matkusta kaikkialla Euroopassa, älä pelkästään pääkaupungeissa vaan kaikilla Euroopan alueilla.” Haluan sanoa hänelle myös: ”Matkusta kaikkialla maailmassa. Matkusta paikkoihin, joissa vapaudesta ei piitata ja ihmisoikeuksia rajoitetaan, sinne, missä vielä on sotia ja selkkauksia. Näytä, että Euroopalla on nimi, kasvot, osoite ja puhelinnumero.” Tällä henkilöllä, olipa hän nainen tai mies, on ratkaiseva asema. Näemme jatkossa, mitä tällä viralla tehdään.

Tapaamisesta on jo sovittu kesäkuulle 2014, viiden vuoden päähän. Joko sopimuksesta saadaan hyvää kokemusta, se osoittautuu tehokkaaksi ja kansalaiset myöntyvät siihen, tai Euroopasta ei enää pidetä. Tämän takia tuleva parlamenttikausi on todennäköisesti ratkaiseva siinä suhteessa, miten kansalaiset sitoutuvat Eurooppaan.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE). – (RO) Hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin onnitella esittelijöitä. Tämä on tosiaankin hyvä mietintö.

Vaikka unionin tunnusmerkeistä luovuttiinkin ja vaikka kesäkuussa pidetyssä Eurooppa-neuvostossa ja hallitustenvälisessä konferenssissa tehtiinkin kompromisseja, Lissabonin uudistussopimuksessa säilytetään entisen perustuslakisopimuksen tärkeimmät uudistukset, ja sillä otetaan iso askel eteenpäin Euroopan unionin uudistamisessa. Olen lähinnä iloinen Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien parantuneesta asemasta Euroopan unionin päätöksenteossa.

Oma maani, Romania, oli yksi ensimmäisistä sopimuksen ratifioineista valtioista. Parlamentin jäsenet tukivat sopimusta äänten erittäin laajalla enemmistöllä. Omasta mielestäni päätelmien 10 kohta on mietinnän tärkein päätelmä. Vaikka sopimuksen ratifioinnista ovat vastuussa kansalliset parlamentit kaikissa paitsi yhdessä jäsenvaltiossa, on erittäin tärkeää tiedottaa asioista Euroopan unionin valtioiden kansalaisille, jotta toimielinuudistuksista tulee menestyksekkäitä.

On Euroopan toimielinten tehtävä tiedottaa kansalaisille sopimuksesta. On meidän kaikkien, jokaisen Euroopan parlamentin jäsenen tehtävänä mennä valtioihimme ja selittää kansalaisille, että esittelemme niitä etuja, jotka Lissabonin sopimus tuo Euroopan tulevaisuuden rakentamiselle.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, keskusteltuamme kahden vuoden ajan kiistellystä, Ranskan ja Alankomaiden hylkäämästä sopimuksesta olemme onnistuneet pääsemään kompromissiin ja hyväksymään tekstin, jonka oletetaan pelastavan eurooppalaisten elämä. Tässä on vain yksi ongelma: kaikki ovat sopineet tekstistä, jotkut jopa hyväksyneet sen, vaikka siitä ei ole vielä edes olemassa konsolidoitua toisintoa. Esittelijät myöntävät asian parlamentille toimittamansa asiakirjan 9 kohdassa.

Lissabonin sopimus on tällä hetkellä saatavilla vain luettelona sopimuksiin tulevista tarkistuksista. Edes parlamentin jäsenet eivät ole nähneet konsolidoitua tekstiä, jäsenvaltioiden kansalaisista puhumattakaan. Tältäkö EU:n ja sen kansalaisten välisen, paljon puhutun lähentymisen pitäisi näyttää? Kansalaisilta on evätty oikeus kansanäänestykseen, mahdollisuus tutustua itse tekstiin ja osallistuminen siitä keskusteluun. Aiheutuiko tämä pelkästään teknisistä syistä vai yrittävätkö tämän hengentuotteen laatijat peitellä jotakin jälleen kerran?

Perustuslakisopimuksen ja Lissabonin sopimuksen ratifiointihistoria osoittaa, että EU:n johtajat suhtautuvat ylimielisesti eurooppalaisiin ja demokraattisiin menettelyihin. Tämän takia mietintö on hylättävä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Eurobarometri osoittaa aina, että noin 30 prosenttia Euroopan kansalaisista on euroskeptisiä ja tyytymättömiä. Tämä 30 prosenttia on hyvin kiinnostava. Se viehättää protestiryhmiä ja muita, joilla ei ole omaa politiikkaa, mutta jotka haluavat osansa tuosta 30 prosentista. Se viehättää niitä, joilla ei ole politiikkaa, johon he voisivat samastua, jolloin euroskeptismi on suoja, jonka taakse voi piiloutua. Sama 30 prosenttia viehättää myös niitä, joiden politiikka ei koskaan saa toisten hyväksyntää.

Euroskeptismi on hyvä naamio muukalaisvihalle. Skeptisyyttä pidetään hyväksyttävänä, ainakin näiden 30 prosentin silmissä. Tätä taustaa vasten meidän olisikin harkittava kansanäänestysten edellyttämistä. Asianosaiset eivät oikeastaan ole huolissaan kansanäänestyksistä, eivätkä he pyri lisäämään demokratiaa, vaan pikemminkin he yrittävät valjastaa tuon 30 prosentin mahdollisen protestin ja käyttää sitä omiin päämääriinsä.

Kuitenkin samat 30 prosenttia vetävät puoleensa vielä neljänneksenkin huomion. He edustavat tietyille viestimille markkinointikohderyhmää. EU:n vastustaminen myy hyvin – näemme sen päivittäin iltapäivälehdistä. Omassa maassani, Itävallassa, vilkaisu otsikoihin riittää kertomaan, mistä on kyse. Kyse ei ole oletetusta korkea-arvoisesta maanpetoksesta, eikä kyse ole EU-teatterista. Kyse on siitä, että halutaan varmistaa, että nämä 30 prosenttia ostavat lehden päivittäin.

Kuka vastustaisi kansallista kansanäänestystä? Kukaan ei voi vastustaa kansallista kansanäänestystä, mutta niitä olisi järjestettävä paljon useammin ja useammista aiheista, kuin tällä hetkellä järjestetään. Protesti auttaa siis vain sanomalehden omaa markkinaosuutta, lehden mahdollisuutta hallita, eikä tämä palvele demokratiaa. Tämä asia on tosiaankin pantava tänään merkille.

(Suosionosoituksia)

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella kollegoitani erinomaisesta mietinnöstä ja välittää teille kolme uutista: kaksi niistä ovat erinomaisia, ja yksi on huono. Ensimmäinen hyvä uutinen on, että Puola on ratifioimassa Lissabonin sopimuksen. Puolan hallitus antoi lakiehdotuksen sopimuksen ratifioinnista eilen, ja 27. helmikuuta Puolan Sejm ja senaatti käsittelevät asiaa. Haluaisin painottaa, että sopimuksella on parlamentin suuren enemmistön tuki.

Toinen hyvä uutinen on, että puolalaiset tukevat tätä eurooppalaista hanketta poikkeuksellisen vahvasti. Tuoreiden tutkimusten mukaan jopa 83 prosenttia puolalaisista on tyytyväisiä EU:n jäsenyyteen. Kun otetaan huomioon tämä laaja tuki, kansanäänestys olisi maassani merkityksetön. Muistakaa, että kansanäänestystä edellyttävät kollegat täällä parlamentissa puhuvat vain omasta puolestaan.

Kolmas uutinen, se huono, on, että Puolalla on edelleen varauksia perusoikeuskirjan osalta, joten Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten lisäksi puolalaiset ovat ainoita eurooppalaisia, jotka eivät hyödy perusoikeuskirjan eduista. Vetoankin siksi neuvostoon ja puheenjohtajavaltio Sloveniaan, jotta ne valmistelisivat mekanismin yksinkertaistetulle mukaan kuulumiselle, jotta Puola ja myöhemmin ehkä Yhdistynyt kuningaskuntakin voisivat liittyä perusoikeuskirjaan.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin vastata hyvälle kollegallemme Enrique Barón Crespolle, joka sanoi, ettemme voi antaa pienen vähemmistön tahdon olla eurooppalaisen hankkeen tiellä.

Omassa maassani mielipidemittaukset osoittavat, että noin 75 prosenttia Ison-Britannian kansalaisista haluaa kansanäänestyksen, ja kaksi kolmannesta äänestäisi siinä sopimusta vastaan. Jos Enrique Barón Crespo kutsuu tätä pieneksi vähemmistöksi, voin vain sanoa, että se ei vastaa omaa käsitystäni pienestä vähemmistöstä.

Niin kuin monet kollegoistamme ovat osoittaneet, olemme äänestämässä jostakin, jota emme voi lukea. Meillä ei ole konsolidoitua tekstiä. Tämä on todellinen skandaali!

Monet tämän parlamentin toisella puolella sanovat meille, että sopimus on hyvä. Olen kuullut kerta toisensa jälkeen, miten hyvä se on. Jos se on niin hyvä, miksi emme mene kaduille ja väittele asiasta ihmisten kanssa kansanäänestyksessä? Miksi oikein pelkäätte?

Tässä eurooppalaisessa hankkeessa ollaan tänään hylkäämässä viimeisinkin väittämä demokraattisesta oikeutuksesta. Äänestämme tänään uudelleennimetystä perustuslaista näytöksessä, joka osoittaa hirvittävää halveksuntaa Euroopan kansalaisia ja demokraattisia arvoja kohtaan. Vuonna 2005 Ranskan ja Alankomaiden äänestäjät hylkäsivät perustuslain päättäväisesti.

Olen hämmästynyt eurooppalaisten johtajien julkeasta röyhkeydestä, sillä he ovat muuttaneet vain esitystapaa, mutta eivät sisältöä yleistä mielipidettä uhmaten. Useimmat ranskalaiset ja alankomaalaiset Euroopan parlamentin jäsenet kannattavat mietintöä. En tiedä, miten he aikovat kohdata äänestäjänsä. En tiedä, miten he aikovat nukkua yönsä.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa työväenpuolueen hallitus rikkoi juhlallisen lupauksensa kansanäänestyksestä, vaikka kampanjaryhmien postitse järjestämissä mielipidemittauksissa yli 80 prosenttia äänestäjistä kannatti kansanäänestystä.

Pusertamalla tämän toimenpiteen läpi yleisestä vastustuksesta huolimatta murratte sen Euroopan tärkeimpiä perustuksia, jota yritätte rakentaa. Meidän on kuunneltava ihmisiä. He vaativat kansanäänestystä.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Richard Corbett on nyt esitellyt meille niin kutsutun ”konsolidoidun” toisinnon sopimuksesta kymmenen kertaa. Tuota toisintoa ei kuitenkaan ole konsolidoitu niin, että voisimme tehdä siitä päätöksen, koska teksti esitetään siinä niin, kuin olisimme jo hyväksyneet Lissabonin sopimuksen. Konsolidoitu toisinto on sellainen laitos, jossa esiteltävä teksti on painettu lihavoituna ja poistuva teksti on painettu kursiivilla. Näin tekstiin voidaan suhtautua oikealla tavalla.

Komission jäsen Wallström lupasi meille tällaisen toisinnon...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Rihards Pīks (PPE-DE). – (LV) Arvoisat puhemies, komission varapuheenjohtaja ja neuvoston puheenjohtaja, kuunnellessani tänään kollegoitani muistin vanhan totuuden Raamatusta: on helppoa kritisoida, väheksyä, mutta on vaikeaa ja aikaa vievää rakentaa talo, luoda temppeli. Minun on muistutettava sopimusta kritisoivia siitä, että sen – Lissabonin sopimuksen, perustuslakisopimuksen – perusta luotiin Euroopan historian laajimmin edustetussa demokraattisessa foorumissa kansalaisjärjestöjen osallistuessa työhön ja joukkotiedotusvälineiden ollessa läsnä. Haluaisinkin siksi onnitella kollegoitani Méndez de Vigoa ja Corbettia mietinnöstä, josta aiomme äänestää. Mietintö on oikein hyvä yhteenveto, oikein hyvä yhteenveto, ja Jens-Peter Bonde on oikeassa sanoessaan, että tällä hetkellä konsolidoitu toisinto on saatavilla vain englanniksi. Ehdottaisinkin, että mietintö julkaistaisiin esitteenä, erittäin hyvänä yhteenvetona, koska kaikki eivät lue koko sopimusta. Käsittelen nyt sopimukseen otettuja todellisia kantoja. Monista hyvistä asioista on puhuttu, mutta kritiikkiäkin on ilmennyt. Mielestäni on erittäin hyvä, että yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muotoiltu, kuten myös tarve yhteiselle energiapolitiikalle. Samalla on valitettavaa, että näiden politiikanalojen toteuttamiseen ei ole uusia välineitä – ei komissio eikä parlamentti ole antanut tällaisia välineitä. Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa, että meillä on vielä työtä edessämme, sillä nämä politiikanalat on esiteltävä ja toteutettava. Työstä onkin tehty oikeastaan jo puolet: perusta on luotu, mutta työn toinen puoli, toteuttaminen käytännössä, on meidän vielä tehtävä. Toivotan meille kaikille onnea. Kiitos.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, täällä on mainittu Lissabonin sopimuksen ansiot ja kuvailtu, miten sopimuksella edetään kohti todellista kansalaisten unionia. On painotettu myös tarvetta ratifioida sopimus nopeasti. Haluaisin lisätä tähän kaksi huolenaihetta.

Ensinnäkin markkinat, järjestäytynyt rikollisuus ja köyhyys ovat kaikki globalisoituneet, ja maahanmuuttajien tulva muistuttaa meitä tästä päivittäin. Kun auto-, tietokone-, lentokone- ja teräsyhtiöt liittyvät yhteen, uusia tai uudistuneita maailmanlaajuisia valtoja tulee esiin. Tästä huolimatta Eurooppa on edelleen jakautunut. Kosovon edelleen jatkuva jako, jota jotkut kuvaavat legalistien ja realistien väliseksi taisteluksi, on tuorein ja pelottavin esimerkki, joka osoittaa, että rauhaa ja lakia ei ole vielä turvattu Euroopassa.

Tätä taustaa vasten pakkomielle poikkeuslausekejärjestelyistä ei ole tapa, jolla suojataan kansallista itsemääräämisoikeutta niin kutsuttua Euroopan imperialismia vastaan, vaan tapa, jolla tuomitaan jokainen jäsenvaltioistamme nurkkakuntaiseen merkityksettömyyteen ja lopulta turvattomuuteen.

Toinen huoleni on, että sopimuksesta poistettiin viittaukset tunnusmerkkeihin, koska pelättiin, että Euroopan tunnusmerkit voisivat jättää varjoonsa vastaavat kansalliset merkit. Toisaalta kansalaiset eivät osallistu demokraattisesti kansalliseenkaan elämään, mikä todistaa jatkuvasti, että kansalliset uskomuksemme ovat väsymystilassa. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö sai kansalaiset liikkeelle, sillä se sekä puhutteli heidän mieliään että innosti heidän sydämiään. Se oli uskomukseen liitetty suunnitelma.

Lissabonin sopimus on myös erinomainen suunnitelma, mutta siltä puuttuu sielu. Tämä heikentää Euroopan unionin kykyä innostaa kansalaisia ja samalla jokaisen jäsenvaltion kykyä palauttaa kansallisia uskomuksia takaisin.

Muilta osin yhdyn täysin mietinnön ajatuksiin ja kiitän esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään. Olen samaa mieltä heidän näkemystensä kanssa, ja mielestäni he työskentelivät hienosti. Toivon kuitenkin, että jonakin päivänä voimme kaikki huutaa näin: ”Habemus tractatum rei publicae Europae.”

  Jean-Luc Dehaene (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, kuten Euroopan yhdentymisen isät asian esittivät, yhdentyminen tapahtuu askel askeleelta. Joskus askelet ovat lyhyitä, joskus taas pitkiä. Esittelijät alleviivasivat erittäin selvästi, että Lissabonin sopimus on Euroopalle tärkeä, ratkaiseva askel eteenpäin, todellinen harppaus. Sitä voidaan verrata yhteismarkkinat luoneeseen Rooman sopimukseen, yhtenäismarkkinat luoneeseen Euroopan yhtenäisasiakirjaan ja rahaliiton luoneeseen sopimukseen Euroopan unionista. Sopimuksessa Euroopan unionista esiteltiin myös vaatimaton aloitusaskel kohti poliittista unionia.

Lissabonin sopimuksella unionille lahjoitetaan oikeushenkilöys ja lakkautetaan pilarit, jolloin Eurooppa saa selvän poliittisen ulottuvuuden. Eurooppa tarvitsee sopimusta ollakseen maailmanlaajuinen toimija nykyisessä globalisoituneessa maailmassa ja omaksuakseen sellaiset arvot, joita tässä globalisoituneessa maailmassa tarvitaan. Lisäksi yhteispäätösten yleinen käyttäminen tässä poliittisessa unionissa tekee päätöksenteosta demokraattisempaa. Sopimus on nyt ratifioitava, ja yhteensovitettu teksti tosiaankin auttaisi ymmärtämään paremmin tapahtunutta edistymistä.

Tekstin olemassaolo on yksi asia, mutta ratifiointi toinen, ja täytäntöönpano vielä kolmas kysymys, joka saattaa olla tärkein edessämme olevista tehtävistä. Olin ilahtunut kuullessani, että puheenjohtajavaltio ja komissiokin alkavat pohtia täytäntöönpanoa ja työskennellä sen eteen. Voimme nimittäin lähteä moneen eri suuntaan ja valita vääränkin reitin, jos emme ole varovaisia. Tämän takia parlamentinkin on tärkeää osallistua täytäntöönpanoon, jotta se voi osoittaa selkeän reitin, jolla sopimus pääsee todella etenemään. Sopimuksen täytäntöönpanossa voidaan ohjata myös toiseen suuntaan, mitä emme todellakaan halua. Haluamme edistystä, joka sisältyy sopimukseen.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Onnittelen esittelijöitä, Richard Corbettia ja Íñigo Méndez de Vigoa, heidän erinomaisesta työstään ja hyvästä yhteistyön esimerkistä. Portugalilla oli puheenjohtajavaltiona historiallinen tehtävä muuttaa toimeksianto sopimukseksi, Lissabonin sopimukseksi, jonka Portugalin parlamentin on määrä ratifioida ensi huhtikuussa. Uusi sopimus ei ole lääke kaikkiin Euroopan unionin vaivoihin, mutta se tuo lisäarvoa demokratialle. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien valtaa lisätään, samoin kuin osallistuvaa demokratiaa – erityisesti kansalaisaloitteella, jolla miljoona kansalaista voi pyytää komissiota käynnistämään lainsäädäntöaloitteen jollakin tietyllä alalla. Lisäksi perusoikeuskirjasta tulee nyt laillisesti sitova.

Euroopan unioni ei ole täydellinen, mutta sen asemaa maailmassa ei voi korvata millään. Tarvitsemme Euroopan, joka sitoutuu ja vaikuttaa enemmän maailman ongelmien, esimerkiksi ilmastonmuutoksen, elintarviketurvallisuuden, energiapolitiikan, kansainvälisen terrorismin ja siirtolaisuuden, ratkaisemiseen. Tämä on ratkaiseva vaihe, kun tavoittelemme Eurooppaa, joka on tehokkaampi päätöksenteossa, lähempänä kansalaisia, vastaa paremmin globalisaation haasteisiin ja on tehokkaampi ulkosuhteissa. Jokaisen meistä on arvioitava vastuumme, koska maailma ei ole pysähtymässä.

Kun Eurooppa kulutti aikaa pohdintaan ja energiaa toimielinongelmiensa ratkaisemiseen, kehittyvät taloudet jatkoivat kasvuaan, aseistetut konfliktit levisivät, ilmastonmuutoksesta tuli entistä ilmeisempi, energiaongelmista entistä vakavampia, ja ihmiset kuolivat ruoan ja sairaanhoidon puutteeseen. Kiihkoisänmaallisuudesta ja euroskeptismistä huolimatta Eurooppa ei voi pysähtyä – eikä se ole pysähtymässä.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon varjovalmistelijana ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan jäsenenä haluaisin ensin sanoa, että Lissabonin sopimus merkitsee siirtymistä perustuslaillisesta elitismistä Euroopan yhdentymishankkeen uudistamiseen. Euroopan yhdentyminen varmistetaan perustuslaillisella kaksijakoisuudella, nimittäin kahdella uudistetulla, oikeudellisesti samanarvoisella sopimuksella.

Samaan aikaan on kuitenkin syntymässä eri tahteihin etenevä Eurooppa. Unioni saa toisin sanoen lisää joustavuutta, mutta jää paitsi yhteisestä yhdistymisliikevoimasta. Jäsenvaltiolla on jälleen yliote dialektisessä suhteessa ylikansallisten ja kansallisten osien välillä. Parlamentaarinen järjestelmä syntyy myös äskettäin vahvistetusta eurooppalaisesta kompromissista, sillä sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien asemat vahvistuivat.

Hyvät naiset ja herrat, Euroopan yhdentymisprosessiin tarvitaan epäilemättä lisäpotkua. Kansalaiset haluavat vastauksia politiikan muuttuviin haasteisiin. Heitä kiinnostaa poliittisen toiminnan laatu ja tuottavuus. He laillistavat demokraattisesti joko suoraan tai epäsuoraan EU:n päätösvaltaiset elimet ja odottavat tuloksellista toimintaa. Ratifiointiyrityksen saattaminen loppuun menestyksekkäästi ja erityisesti Euroopan kansalaisten näkyvillä suoritettujen hankkeiden pysyvä demokraattinen oikeutus riippuvat siitä, aloitetaanko EU:n kanssa yksityiskohtainen poliittinen keskustelu tärkeimmistä poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista lähestymistavoista, Euroopan kansalaisten suhteesta EU:hun ja EU:n asemasta maailmassa.

Tässä yhteydessä pysyvän, avoimen ja demokraattisen vuoropuhelun aloittaminen kansalaisyhteiskunnan kanssa ei voi olla pelkkä tekosyy. Siinä on heijastuttava yhdentymishankkeen syvällinen politisoituminen. Euroopan parlamentilla on keskeinen asema tässä politisoitumisessa. Onnittelen kollegoitani Corbettia ja Méndez de Vigoa heidän hedelmällisestä ja luovasta panoksestaan.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä sopimus ei ole tyylikäs asiakirja. Siinä käytetään liikaa sanoja ”jos”, ”mutta” ja ”ehkä”, koska millään muulla tavalla kansojen sekalaista perhettä ei saada jakamaan valtaa. Vastustajista huolimatta sopimus vastaa kuitenkin kansalaistemme tarvetta laajempaan demokratiaan ja suurempaan vaikutusvaltaan asioissa, joissa kansallisvaltiot eivät pysty toimimaan tehokkaasti yksin: rauhanturvaamisessa, ilmastonmuutoksessa, siirtolaisuudessa, taloudellisessa ja taloudellisessa sääntelyssä ja varsinkin työn sääntelyssä.

Eläessämme maailmanlaajuisen epävakauden aikaa Euroopan unioni on entistä tärkeämpi pienille jäsenvaltioille, esimerkiksi Irlannille. Tämänpäiväisessä äänestyksessä nähdään taas markkinafundamentalistien, äärivasemmiston ja äärioikeiston omituinen liitto, joka vastustaa tätä sopimusta. Näillä ryhmillä on yksi yhteinen tavoite: ne pyrkivät rajaamaan ihmisten demokraattisen vaikutusalan kansallisten rajojen sisään. Monimiljonäärit – Murdochit Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ganleyt Irlannissa – käyttävät kansallista sovinismia häikäilemättömästi hyväkseen pyrkiessään estämään eurooppalaisilta pääsyn kansallisten rajojen yli vaikuttamaan toimiin yhteiskunnan eduksi laajastikin.

Toiset, Sinn Féin liittolaisineen, eivät usko kansalaisiin ja heidän kykyynsä luoda vastuullista, kansalliset rajat ylittävää demokratiaa. Heidän arkeaan on pelko, naapureidemme, demokraattisten parlamenttien ja globalisaation pelko. He eivät pysty selittämään, miksi parlamenteille annettava lisävalta tarkoittaisi demokratian vähentymistä. He tekeytyvät internationalisteiksi, mutta vastustavat kriisien tai hyökkäysten hetkellä toisiaan auttavia naapureita. He eivät suvaitse sitovia eurooppalaisia lakeja, jotka suojelevat meitä ja naapureitamme ilmastonmuutokselta, työntekijöiden oikeuksien rikkomiselta ja markkinoiden väärinkäytöltä.

Pelkoa lietsovien aseena on suuri valhe, minkä Mary Lou McDonald ja Kathy Sinnott osoittivat täällä tänään kaunopuheisesti. He kääntävät totuuden tottuneesti päälaelleen ja väittävät, että Euroopan kansalaisista yli 80 prosentin valitsemat edustajat aikovat murskata demokratian ja kieltää ihmisiltä mahdollisuuden lausua mielipidettään Euroopan rakentamisesta enää koskaan. Näiden suurten valheiden todellinen luonne paljastuu ennen Irlannin vaalipäivää. Ne ovat niiden puolueiden painajaisia, jotka eivät ole oppineet mitään menneisyydestään ja jotka yrittävät tuomita eurooppalaiset toistamaan historian virheitä. Olen vakuuttunut siitä, että Irlanti päättää pysyä Euroopan ytimessä.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Irlanti on päättänyt ratifioida Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksellä, koska tämä katsottiin tarpeelliseksi kirjallisen perustuslakimme mukaan. Kunnioitan kuitenkin toisten jäsenvaltioiden valintoja heidän ratifiointiprosesseissaan.

Muutamat asiat kestävät jatkuvaa toistamista. Lissabonin sopimus eroaa edeltäjästään, huono-onnisesta perustuslakisopimuksesta, siinä, että se ei ole yksi ainoa yhdistetty teksti. Siinä tarkistetaan vain nykyisiä sopimuksia, toisin sanoen Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta, jotka omalta osaltaan on ratifioitu kokonaisuudessaan. Lisäksi Lissabonin sopimuksesta on poistettu perustuslakinimike ja symboliikka, viittaukset EU:n lippuun ja hymniin.

Enemmän Eurooppaa tarkoittaa enemmän niitä asioita, joihin Eurooppa tuo lisäarvoa kansalaisillemme. Määrittelemällä unionin toimivallan rajat selvästi uudistussopimus tai Lissabonin sopimus antaa Euroopan unionille ja kansallisille parlamenteille selvän määritelmän siitä, mihin niiden toimivalta kuuluu ja myöntää näin jäsenvaltioille lisää toissijaisuutta, mikä usein unohdetaan.

Uudistussopimuksella EU:n päätöksentekoon saadaan parempaa jatkuvuutta, erityisesti ulkopolitiikan alalle, kun luodaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan uusi virka. Puheenjohtaja nimitetään kahden ja puolen vuoden kaudeksi, jonka voi uusia kerran. Lisäksi nimitetään ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka ei toimi pelkästään neuvostossa, vaan on myös komission varapuheenjohtaja. Nämä kehityssuunnat eivät kuitenkaan korvaa kansallista ulkopolitiikkaa. Lisäksi nykyinen kuuden kuukauden välein vaihtuva puheenjohtajuusjärjestelmä jatkuu kuten ennenkin, vaikka tämä yleensä jätetään huomiotta tai käsitetään väärin.

Toisin kuin tietyillä muilla EU:n sopimuksilla Lissabonin sopimuksella ei uudisteta merkittävästi EU:n toimivaltaa. Kuitenkin sopimuksella saadaan uusi oikeusperusta patenteille, matkailulle, urheilulle, avaruus- ja hallintoyhteistyölle, sillä vahvistetaan energiapolitiikan oikeusperustaa ja tärkeimpänä kaikista annetaan uusi lähtökohta ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun nykyisillä ympäristöpolitiikkaa koskevilla oikeusperustoilla.

Kaikkien näiden syiden takia kollegani Fine Gaelissa ja minä tuemme hallitustamme. Kaikki Irlannin puolueet Sinn Féiniä lukuunottamatta tukevat hallitusta ja työskentelevät sopimuksen ratifioimiseksi ja viestin välittämiseksi. Sinn Féin ei osallistu tähän, koska se pelkää ”Euroopan laajempaa sotilaallistumista”, mikä on ironista, kun ottaa huomioon puolueen historian!

Hyvät kollegat, vaikka hyvä tahtonne ja tukenne ovatkin erittäin tervetulleita, haluaisin lausua pienen varoituksen sanan: älkää kertoko Irlannin äänestäjille, miten heidän pitää äänestää, vaikka toivottekin kovasti positiivista tulosta kansanäänestyksessämme. Ja hyvä komissio, pyydän teitä lopettamaan mekkalan Irlannin kanssa hallinnollisista ja muista asioista, esimerkiksi maaseutuympäristön suojeluohjelmasta, koska sopimuksen vastustajat voivat tulkita mekkalan tarkoituksellisesti tai muuten väärin.

  Mauro Zani (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Lissabonin sopimuksella päätetään pitkittynyt ja vaarallinen lukkotilanne. Nousemme kriisistä vakaalla ja tehokkaammalla toimielinrakenteella, joka on avoin tulevalle kehitykselle. Aloitamme uuden vaiheen, jossa toivoakseni voidaan avata myös uudelleen reitti kohti Euroopan perustuslakia.

Tarvitsemme kuitenkin erityisponnistusta kehittääksemme Euroopan kansalaisuutta perusoikeuskirjaan perustuen. Väestölaskelmat sopivat kansalliseen, hallitustenväliseen ajatustapaan, mutta eivät Euroopan kansalaisuuteen, joka on kulmakivi tulevaisuudessa rakennettavalle poliittiselle Euroopalle. Vain näin sopimukselle voidaan antaa se sielu, josta Adrian Severin puhui aiemmin.

Tulevaisuus on siis ennen kaikkea parlamentin ja Euroopan kansalaisten välisen mahtavan liiton käsissä, kun he toteuttavat kaikkia oikeuksiaan ja tehtäviään. Tämän liiton ensimmäisenä koetinkivenä on EU:n uuden presidentin valitseminen virkaan.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa onnittelemalla tämän mietinnön laatijoita, sillä heidän työllään tekstistä ei tullut pelkästään poliittinen asiakirja, vaan taitava opas sopimuksen uusista ulottuvuuksista. Mietintöä voisi kutsua jopa oppikirjaksi koko Euroopan unionin opiskelijoille ja muillekin.

Laatimassaan mietinnössä Íñigo Méndez de Vigo ja Richard Corbett osoittivat myönteisiä muutoksia, jotka Lissabonin sopimus tuo tullessaan, mutta he tunnustivat myös pelot, joita nousi esille vaikeissa hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Tuohon aikaan Puolaa pidettiin maana, joka jarrutti Euroopan yhdentymisen etenemistä. Paljon on kuitenkin tapahtunut viime vaalien jälkeen. Uusi hallitus on avoimempi eurooppalaiselle yhteistyölle ja ymmärtää, että vahva EU on maamme, Puolan, edun mukainen.

Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että osa puolalaisista on peloissaan EU:n lainsäädännön korkeammasta asemasta siviililainsäädännön hierarkiassa, erityisesti perhe- ja omistusoikeuden osalta. Tarvitsemme aikaa ja yhteistyökokemusta Euroopan yhteisössä, jotta nämä pelot vähenisivät ja ehkä loppuisivat kokonaan. Valtioni hallitus pidättyi siis perusoikeuskirjan allekirjoittamisesta erityisesti siksi, että sen hyväksyminen olisi aiheuttanut merkittävän vaaran Puolan ratifiointiprosessin onnistumiselle.

Olen tyytyväinen siihen, että mietinnön laatijat kunnioittivat näitä olosuhteita ja päättivät poistaa alkuperäisestä tekstistä niiden valtioiden nimet, joiden asenteeseen Euroopan parlamentti voisi suhtautua kriittisesti. Lissabonin sopimus on kompromissiratkaisu Euroopan liittovaltiosta unelmoinnin ja niiden pelkojen välillä, jotka ovat yleisiä niin uusien jäsenvaltioiden kansalaisten kuin yhteisömme perustaneiden valtioiden kansalaisten keskuudessa. Mielessäni on koko ajan perustuslakisopimuksen ratifioinnin epäonnistuminen, ja siksi on mielestäni parempi ottaa pienempiä, mutta vakaita askeleita, kuin yrittää harppauksia, joissa on aina kompastumisen vaara.

Muutoksestamme tulee totta erittäin nopeasti. Siksi onkin varmaa, että muutaman vuoden päästä keskustelemme uudesta tekstistä, uudesta sopimuksesta, sellaisesta, joka sopii paremmin tuleviin olosuhteisiin. Meidän on tärkeää huomata olosuhteiden muutokset ajoissa, ja Euroopan unionin on tärkeää säilyttää kykynsä sopeutua uusiin haasteisiin.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Lissabon ja Rooma ovat lähtöpisteitä ihmiskunnalle ilman rajoja. Unelmat maailmanlaajuisesta oikeudesta ja yleismaailmallisesta laista ovat Euroopan unionin historian ydintä. Tuossa historiassa kerrotaan, miten moraali juurtui toimielimiin ja muuttui vanhoiksi poliittisiksi kaavoiksi. Noudatettiin jakamisen menetelmää, mittana pidettiin järkeä, tavoitteena oli ihmisarvo, ja oikeuksien ylin valta meni rajojen ylimmän vallan edelle. Kaikki nämä seikat tekivät Euroopasta valistuksen kodin.

Matkatessamme kohti laajamittaista demokratiaa Lissabonin sopimus on palauttanut Euroopan parlamentille sen parlamentaarisen luonteen, rikkonut Euroopan hallitusten lainsäädännöllisen johtoaseman ja tuonut uusia johtohahmoja parantamaan kilpailullisia ja poliittisia osatekijöitä ja vähentämään byrokratiaa. On totta, että Euroopan perustuslaki yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden mahdollisuuksineen on siirretty myöhemmäksi, mutta aiemmin kansoihin perustunut Eurooppa on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Baabel rakentaa epäilemättä torninsa.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, jos seurasitte aamun keskustelua, huomasitte, että tälle sopimukselle on asetettu suuria odotuksia. Ensimmäinen odotus on, että sopimus on ratifioitava ja sen on tultava voimaan. Toisena odotuksena on, että Euroopan unioni saa sopimuksella paremman aseman, jotta se voi täyttää tehtävänsä maailmassa ja josta käsin se voi käsitellä globalisaation seurauksia ja niin edelleen.

Haluaisin lisätä vielä yhden odotuksen: uskon ja toivon, että sopimus tarjoaa uuden mahdollisuuden päästä sopuun Euroopan unionin ja sen kansalaisten välillä, sillä heidän välillään on kuilu. Kuilu korostui Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, ja se on täytettävä.

Unioni tarvitsee kansalaistensa tukea, ja uudella sopimuksella tähän annetaan hyvät mahdollisuudet. Sopimuksen myötä kansallisille parlamenteille annetaan mahdollisuus osallistua lainsäädännön laadintaan. Toissijaisuutta koskevien puitteiden mukaisesti kansalliset parlamentit otetaan huomioon, niin kuin pitääkin. Siksi kansalaisten hyväksyntä riippuu muun muassa EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä aiempaa selkeämmästä tehtävänjaosta, jota on hallittava tasapainoisemmin. Kansallisten parlamenttien on osallistuttava tähän.

Mielestäni emme kilpaile kansallisten parlamenttien kanssa, vaan uskon, että meidän on tehtävä yhteistyötä. Olen sitä mieltä, että kansallisten parlamenttien olisi myös käytettävä näitä tilaisuuksia hyväkseen. Haluan haastaa parlamentin suoraan tähän toimintaan. On kiinnostavaa nähdä, toimiiko uusi toissijaisuuden valvomismahdollisuus tehokkaasti.

Vielä yksi asia: jos tarkastelemme Euroopan unionia ulkoapäin, havaitsemme esimerkin alueellisesta yhteistyöstä, menestyksekkäästä alueellisesta ryhmätyöstä. Tällaisesta on maailmassa vain yksi toinen esimerkki, ASEAN-valtiot, jotka eivät ole läheskään yhtä menestyksekkäitä tai edistyksellisiä kuin EU. ASEAN seuraa Euroopan unionia tarkasti, koska se yrittää tehdä yhteistyötä ja parantaa rauhaa ja turvallisuutta maailmassa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, koska Euroopan unioni tarvitsee uudistussopimusta, jolla siitä tulee tehokkaampi ja nykyaikaisempi, äänestän esittelijöiden Richard Corbettin ja Íñigo Méndez de Vigon Lissabonin sopimuksesta tekemän mietinnön puolesta.

Haluaisin onnitella niitä viittä jäsenvaltiota, jotka ovat jo ratifioineet Lissabonin sopimuksen. Olen vakuuttunut, että Lissabonin sopimuksen ratifiointi ei kohtaa Slovakiassakaan mitään ongelmia. Vain yksi parlamentin puolueista on sopimusta vastaan, mutta muuten sopimusta tuetaan yleisesti, ja kansallisen parlamentin ylivoimainen enemmistö äänestää sen puolesta.

Nykyinen Slovakian oppositio, joka ansaitsee suurimman kunnian Slovakian liittymisestä eurooppalaiseen perheeseen, antaa tukensa Lissabonin sopimukselle heti, kun Slovakian lehdistölaki, jota sellaiset eurooppalaiset elimet kuin Freedom House, ETYJ ja Euroopan journalistiliitto ovat arvostelleet, on muokattu näiden tahojen suositusten mukaisesti.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Olen unkarilainen Euroopan parlamentin jäsen, ja uudistussopimus ratifioitiin ensimmäisenä maassani. Tiedän tämän perusteella hyvin, että pelkkä ratifiointi ei riitä. Täällä on mainittu jo, että meidän on selitettävä ihmisille, Euroopan kansalaisille, miksi tämä asiakirja antaa meille enemmän kuin kansalliset perustuslait, meidän on selitettävä uudistussopimuksen lisäarvo.

Eurooppalaisten poliitikkojen on tiedostettava, että pääministerit tekevät usein virheen kutsumalla tätä toimielinuudistukseksi. Se on kuitenkin paljon enemmän. Meistä tulee nyt poliittinen unioni ja todellinen etuyhteisö. Etuyhteisössä meidän on selitettävä Euroopan kansalaisille perinpohjaisesti se, miten perusoikeuskirjalla saadaan lisäarvoa sosiaalioikeuksien piirissä.

Minun on mainittava tässä erikseen, että vähemmistöihin kuuluvien oikeudet on vihdoin sisällytetty yhteisön säännöstön 80 000 sivuun, sillä joka seitsemäs kansalainen Euroopassa, Euroopan unionissa, kuuluu pitkäaikaiseen vähemmistöön, Tämä on sopimuksen merkittävä edistysaskel.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää sopimusta vastustavia kollegoita selittämään täsmälleen, mitä he tarkoittavat puhuessaan ”itseään korjaavasta” sopimuksesta. Voisivatko he osoittaa minulle lausekkeen, jolla säädetään tämän tyyppisestä muuntautumiskykyisestä kehityksestä?

En löydä sitä sopimuksesta itse. Tosiasia on, että yksikin muutos vaatii kaikkien jäsenvaltioiden kaikkien pääministereiden ja kansallisten parlamenttien yksimielisen päätöksen, ja merkittävät muutokset, joilla meille annetaan uusia toimivaltuuksia EU:ssa, vaativat valmistelukuntamenettelyn, hallitustenvälisen konferenssin ja virallisen ratifioinnin kaikissa jäsenvaltiossa.

  Mogens Camre (UEN). – (DA) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimus on, kuten kaikki tietävät, perutuslakisopimus ilman lippuja ja musiikkia. On oikeastaan kummallista, miten suoraan tästä täällä puhutaan, sillä asian laita ei ole sama Tanskassa. Tanskassa hallitus pikemminkin sanoo, että sopimuksella ei ole mitään merkitystä, sillä se uskoo, että sanomalla näin kansalaiset ajattelisivat, että heillä ei tarvitse olla oikeutta äänestää sopimuksesta. Kuitenkin tässä sopimuksessa todistamme Euroopan unionin kauaskantoisinta kehitystä koskaan: unionille annetaan lisää valtaa ja entistä useampia politiikan aloja, ja Euroopan kansat menettävät valtaa enemmän kuin koskaan aiemmin. On erittäin epäviisasta EU:n vanhoilta ydinvaltioilta pakottaa meidät mukaan ilman kansalaistemme mielipiteen kysymistä. Se johtaa kielteisiin seurauksiin. Kansalaiset tuntevat menettävänsä valtansa ja vastustavat sitä. Unionia ei luoda EU:n sisällä neuvottelupöydän ääressä. Unioni voi toimia vain, jos se kasvaa kansalaisten toiveiden mukaan, ja tätä se ei tällä hetkellä tee. Tämän takia aion äänestää vastaan.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Jos Euroopan yhdentymisen halutaan kestävän, kansainvälistä lakia on syvennettävä ja vahvistettava. Tällä hetkellä toimitaan kuitenkin täysin päinvastoin.

Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen oli kauhea isku kansainväliselle laille, ja tämän kansainvälisen lain rikkomuksen ensimmäisenä uhrina ovat Euroopan yhdentyminen ja transatlanttiset suhteet. Tämä on mielestäni helppo huomata. Etninen periaate hylättiin perusteena rajojen jakamiselle Bosnian tapauksessa, mutta Kosovon tapauksessa sitä pidettiin ainoana kriteerinä ja periaatteena. Mielestäni kansainvälistä lakia ei saa rikkoa rankaisematta: se johtaa Helsingin päätösasiakirjan kaltaisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole uskottavia.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin yhtyä kollegoihini, jotka suhtautuvat myönteisesti laadittuun mietintöön, ja painottaa mietinnön perustavanlaatuista arvoa Euroopan tulevaisuudelle.

On tärkeää, että Lissabonin sopimuksessa keskitytään kansalaisten asemaan ja toimielinten vastuualueisiin. Uskonkin, että Euroopan parlamentti osoittaa tällä mietinnöllä, että se sitoutuu uuteen asemaansa Euroopan unionin toiminnassa. Toistan tässä tukeni kaikille sopimuksen määräyksille, joilla sekä kansallisen että Euroopan tason parlamenteille annetaan yhtenäistetty asema.

Toiseksi haluaisin mainita ne muutokset, joita Lissabonin sopimuksessa esitetään Euroopan unionin ulkopolitiikan alalle. Niiden muuttaminen todeksi on erittäin tärkeää, jotta voimme yhtenäistää eurooppalaista toimintaa tällä alalla. Lisäksi olennainen osa mietintöä on 27 jäsenvaltiolle esitetty pyyntö ratifioida sopimus. Olen tyytyväinen, että Romania ratifioi sopimuksen helmikuussa 2008 ja oli näin neljäs valtio, joka todisti kutsumuksensa Eurooppaan ja vahvisti toiveensa osallistua Euroopan unionin entistä vauraampaan tulevaisuuteen.

  Miloš Koterec (PSE). – (SK) Haluaisin kiittää esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään, jossa kuvaillaan uuden sopimuksen myönteiset puolet, mutta myös sen heikot kohdat. Kuten sanotaan, kukaan ei ole täydellinen. Meidän on joka tapauksessa oltava kiitollisia sopimuksen laadukkuudesta ja siitä, että se kuvastaa Euroopan unionin nykyistä todellisuutta ja mahdollisuuksia, joita sopimuksessa tarjotaan.

Kuten esittelijät osoittivat, tällä sopimuksella vahvistetaan demokraattista vastuuta ja päätöksentekovaltaa, ja annetaan näin kansalaisille enemmän mahdollisuuksia hallita unionin toimintaa. Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä vedota jäsenvaltioiden hallituksiin, jotta ne antaisivat kansalaisilleen kunnollisen yhteenvedon Lissabonin sopimuksesta. Kaikkien olisi ymmärrettävä sopimuksen sisältö, jotta jokainen voisi tehdä tietoisen päätöksen siitä, hyväksyykö lainsäädännön vai ei. Tämän pitäisi olla sääntönä kaikessa eurooppalaisessa (eikä pelkästään eurooppalaisessa) lainsäädännössä. Olen varma, että Euroopan unionin kansalaiset tukevat sopimusta varauksetta, jos he ovat tutustuneet siihen.

Haluaisin myös painottaa, että tällaisen tärkeän asiakirjan ei pitäisi olla poliittinen peliväline, kuten Slovakiassa, jossa oppositio estää tämän edistyksellisen ja demokraattisen asiakirjan hyväksymisen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, nousen puhumaan, toivottavasti, tavallisena ja kunnollisena Irlannin kansalaisena, jollaisiin kollegani Nigel Farage – joka tosin taisi jo lähteä salista – viittasi.

En ihmettele, että tavallinen, kunnollinen Irlannin kansalainen on ihmeissään, koska hänellä on outoja kumppaneita ”ei”-puolella, Mary Lou McDonald ja Nigel Farage. Tilannetta on mahdotonta uskoa! Haluaisin kysyä erityisesti Sinn Féiniltä, eikö se tunnusta Euroopan unionin asemaa Pohjois-Irlannin rauhan saavuttamisessa. Tämän kaltaista toimintaa laajennetaan tällä sopimuksella heidän niin kutsumansa ”sotilaallistamisen” sijaan.

Kansallisten parlamenttien aseman osalta sanoisin, että annetaan vain kansallisille parlamenteille tämän sopimuksen tuoma valta, ja annetaan sitten valtioiden tavallisten, kunnollisten kansalaisten pakottaa parlamentit käyttämään tätä valtaa tehokkaasti.

Andrew Duffille sanoisin, että Irlannissa kaupitellaan väärää tietoa ”itseään korjaavasta” sopimuksesta: se on ilkeiden mielien keksintöä. Se ei ole totta, eikä asia ole niin.

Lopuksi haluan sanoa toisin kuin sopimuksen vastustajat, esimerkiksi Mary Lou McDonald ja Nigel Farage, että tämä sopimus on hyvä kauppa Irlannille, EU:lle ja Euroopalle, ja kehotankin Irlannin kansalaisia äänestämään sen puolesta!

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, en arvannut, että minua pyydettäisiin puhumaan näin pian. Osallistuin jo keskusteluun, mutta haluaisin tuoda vielä yhden asian esiin. Olemme kuunnelleet sopimuksen vastustajia, ihmisiä, jotka sanovat, että Lissabonin sopimus sotilaallistaa unionin, että se johtaa sosiaaliseen hylkäämiseen, että se johtaa meidät kaikki väärään suuntaan. En ole seurannut aivan koko keskustelua, mutten kuullut kenenkään mainitsevan 49 artiklaa, jossa todetaan, että jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, mikä tahansa jäsenvaltio voi päättää erota unionista oman valtiosääntönsä vaatimusten mukaan.

Kaikki ne, jotka eivät siis koe kuuluvansa Eurooppaan, voivat kehottaa kansalaisiaan eroamaan unionista Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Heillä ei siis ole mitään syytä toivoa, että tämä sopimus ei menisi läpi.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimuksen kannattaminen tarkoittaa perusoikeuskirjan kannattamista. EU:n perusoikeuskirja laadittiin alun perin vahvistamaan perusoikeuksien suojaa EU:n sisällä yhteiskunnan muutoksen, sosiaalisen edistyksen ja tieteen ja tekniikan kehityksen valossa. Oikeudet haluttiin tuoda paremmin esille perusoikeuskirjan muodossa.

Perusoikeuskirjaan kuuluu hyvinkin erilaisia aloja, esimerkiksi ikääntyneiden henkilöiden hoito, vammaisten hoito, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, kidutuksen kielto ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Oikeudet koskevat EU:n toimielimiä ja laitoksia ja jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun niissä sovelletaan EU:n lakia. Vaikka perusoikeuskirja ei annakaan EU:lle uutta valtaa, kansalaisten on sen ansiosta helpompaa havaita, mitkä oikeudet ja vastuualueet kuuluvat EU:n lainsäädäntöön.

Perusoikeuskirja oli pelkkä poliittinen julistus vuonna 2000, kun se hyväksyttiin. Jos irlantilaiset äänestävät Lissabonin sopimuksen puolesta, he antavat myös perusoikeuskirjalle sen oikeudellisesti sitovan sopimusaseman kaikkien irlantilaisten ja EU:n kansalaisten eduksi.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, johdatte keskustelua mielestäni oikeudenmukaisesti.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin tuoda esiin moraalisen ongelman viittaamalla niiden sopimuksen ratifiointia kannattaneiden ihmisten puheenvuoroihin, joissa sanottiin, että sopimus on yhtä kuin perustuslaki.

Juuri tästä on kyse esimerkiksi varsinaisen asiantuntijan, Valéry Giscard d’Estaingin, tapauksessa, kun hän sanoi, että tämä sopimus on perustuslaki eri laatikoihin arkistoituna. Tästä oli kyse myös Angela Merkelin sanoessa, että meidän on säilytettävä sisältö, mutta muutettava sanat. Tästä oli kyse myös Italian entisen pääministerin Giuliano Amaton sanoessa, että tekstistä tehtiin lukukelvoton, koska jos se olisi ollut yksinkertainen, kaikki olisivat huomanneet sen olevan perustuslaki ja vaatineet kansanäänestystä. Tästä oli kyse entisen parlamentin jäsenen Karel de Guchtin puheissa. Tästä oli kyse Luxemburgin pääministerin Jean-Claude Junckerin puheissa.

Olenkin siksi sitä mieltä, että tässä eurooppalaisiin kohdistetussa huijauksessa on moraalinen ongelma.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Euroopan unioni ei ole valtio, eikä se siksi tarvitse perustuslakia. Jopa entisen Euroopan perustuslain asianajajien oli tunnustettava tämä, joskin vastahakoisesti. Valitettavasti kaikki heistä eivät ole oppineet nielemään pettymystä, minkä takia tämän mietinnön 6 kohdassa esitetään pahoittelut uuden sopimuksen muutoksista, jotka eroavat Euroopan perustuslakiluonnoksesta.

Mielestäni tässä on vakava virhe. Vaikean taipalen jälkeen 27 jäsenvaltiota pääsivät yhteisymmärrykseen. Jotkut hallitukset halusivat muutoksia Euroopan perustuslakiluonnokseen, ja nyt niiden lähestymistapaa arvostellaan epäsuoraan de Vigon ja Corbettin laatimassa mietinnössä. Jos Euroopan parlamentti äänestää mietinnön 6 kohdan puolesta, se mielestäni osoittaa kunnioituksen puutetta 27 jäsenvaltion saavuttamaa monitahoista yksimielisyyttä kohtaan. Tämä voi olla pelkästään haitallista koko asialle. En tosiaankaan tue kyseistä kohtaa.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden lisäksi tällä sopimuksella säädetään kolmannesta tavoitteesta, joka on alueellinen yhteenkuuluvuus nimenomaan koko unionin alueelle. Euroopan huippualueilla voi muodostua ryhmittymiä, mutta samalla puolustamme työ- ja talouskehitysmahdollisuuksia kaikkialla unionin alueella. Tämä on tärkeä perusta sosiaali- ja aluepolitiikalle. On tärkeää käsitellä asiaa yksityiskohtaisesti ja tehdä yrittäjyyden tiedonsiirto ja rahan ja välineiden käyttö mahdolliseksi. Muistakaa rakennerahastot. Haluaisin muistuttaa parlamenttia tästä, sillä asia ei noussut esille aamuisessa keskustelussa. Meidän on osoitettava näin kansalaisille kaikkialla unionissa, että pystymme tarjoamaan uusia ratkaisuja uusiin olosuhteisiimme.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Mielestäni on olennaista painottaa, kuinka tärkeitä ja merkityksellisiä viestit ovat politiikassa. Velvollisuutenamme on välittää kansalaisille oikeita viestejä. Sen sijaan että jatkaisimme täällä parlamentissa keskustelua perustuslakisopimuksen ja Lissabonin sopimuksen välisistä eroista tai jäsenvaltioiden ratifiointitoimista, meidän olisi keskusteltava siitä, mitä teemme, kun sopimus astuu voimaan, sillä sitähän me toivomme. Tämän kerroimme kansalaisillemme. Kerroimme, että tarvitsemme toimielinuudistuksia, jotta voimme saavuttaa enemmän ja parempia tuloksia. Uudistus on täällä nyt.

Onko Eurooppa vuoden päästä valmiimpi taistelemaan globalisaatiota, energiariippuvuutta, väestökriisiä, terrorismia, taloudellista epävakautta ja työllisyysmuutoksia vastaan? Euroopan on oltava valmis. Onko Euroopan parlamentti tarmokkaampi, ottaako se aktiivisen aseman hyväksyäkseen nämä uudistukset? Jälleen kerran, sen on oltava.

Tämä viesti meidän on lähetettävä tänään. Älkäämme toimiko niin kuin kiinalaisessa sananlaskussa, jossa viisas mies osoittaa taivasta ja tyhmä tuijottaa sormea. Meidän on katsottava tulevaisuuteen, arvoisa puhemies, ja hyväksyttävä, että tehtävänämme on rakentaa se.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin tietää, arvoisa komission jäsen, miten laajalti uudistussopimuksen eri pöytäkirjoja ja tekstejä hyväksytään. Onko analysoitu sitä, mistä kohdista yleisö erityisesti pitää tai mitkä kohdat ovat ongelmallisempia? Onko teillä markkinatutkimustuloksia, jotka osoittaisivat, mitkä tämän uudistussopimuksen kolme tärkeintä tavoitetta ovat yleisön mielestä? Näin voisimme nähdä, mistä Euroopan unionin 500 miljoonaa kansalaista ovat kiinnostuneita, ja saisimme tietää, onko tämä uudistussopimus ehdottoman tarpeellinen. Onko olemassa markkinatutkimuksia siitä, kuinka hyvin ihmiset tuntevat tämän uudistussopimuksen sekä määrällisesti että laadullisesti? Tällainen kertoisi, kuinka tärkeä uudistus on Euroopan unionille.

Miten te komission jäsenenä aiotte toimia lähitulevaisuudessa, jotta tiedot olisivat helposti ihmisten saatavilla?

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos Euroopan unioni olisi auto, tämä sopimus olisi auton virittämistä. On erittäin tärkeää, että meillä on uusia rakenteita, erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, ja olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka painottivat kunnollisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeyttä. Ei kuitenkaan riitä, että meillä on käytössämme hyviä rakenteita.

Jos emme pysty koordinoimaan toimiamme ja jos emme pysty todelliseen yhteistyöhön ja välittämään yhtenäistä viestiä Henry Kissingerille tai Condoleezza Ricelle, ei viestillämme ole mitään arvoa. Meidän on tuotava tähän keskusteluun lisää sisältöä, ja meidän on tosiaan työskenneltävä yhtenäisten näkemysten luomiseksi.

Meillä on nyt täydellinen ajoneuvo. Meidän on ohjattava se oikeaan suuntaan. Meidän on otettava vastaan asemamme maailmassa. Tällä sopimuksella saamme välineet tähän.

  Pál Schmitt (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Yhtä uutta jäsenvaltiota edustavana parlamentin jäsenenä haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni osoittaakseni kiitollisuuteni yhteisön meitä kohtaan osoittamasta solidaarisuudesta. Ilman sitä Itä-Euroopan maat eivät olisi pystyneet toipumaan 40 vuotta kestäneestä neuvostomiehityksestä.

Haluaisin ensimmäiseksi sanoa EU:n ja Kroatian parlamentaarisen sekavaliokunnan valtuuskunnan puheenjohtajana, että sopimuksella mahdollistetaan tiiviimpi ja tehokkaampi yhteistyö jäsenvaltioiden välillä ja Euroopan unionin edelleenlaajentuminen niihin maihin, jotka hyväksyvät EU:n arvojärjestelmän ja toimivat sen mukaan.

Mielestäni sopimuksella välitetään myönteinen viesti Länsi-Balkanin maille, jotka ovat jo aloittaneet liittymisneuvottelut. Sopimus kannustaa niitä nopeuttamaan uudistuksia, sillä sen ansiosta EU:hun liittyminen on saavutettavissa helpommin.

Lopuksi haluan sanoa, että yksi sopimuksen tärkeimmistä ja uudenlaisimmista kohdista on mielestäni se, jossa taataan vähemmistöjen oikeudet ja tehdään kansallisten ja etnisten vähemmistöjen suojaamisesta yksi Euroopan unionin perusperiaatteista. Kiitos.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tietääkseni ainoa parlamentin jäsen, joka toimii kansanäänestysten vaalijohtajana, eikä minulla ole mitään velvollisuutta sanoa saksalaisille, että heidän päätöksensä olisi yhtään vähemmän oikeutettu kuin Irlannin päätös, sillä me järjestämme kansanäänestyksen, ja Saksalla on puolestaan perustuslailliset syynsä olla järjestämättä kansanäänestystä.

Minkälaisen kansanäänestyksen sitten haluaisivat ne, jotka puolustavat kansanäänestystä? Haluavatko he kansanäänestyksen, jossa vähintään 50 prosenttia ihmisistä eri puolilla Euroopan unionia tekee päätöksen heidän puolestaan? Tällaisessa tapauksessa kaikkien puolesta päättäisivät suuret valtiot tai pienten ja suurten valtioiden sekoitus. Vai tarkoittavatko he, että kansanäänestykseen osallistuvia on oltava jokaisessa jäsenvaltiossa yli 50 prosenttia, jolloin jokainen jäsenvaltio luopuu oikeudestaan tehdä päätöksiä kaikkien toisten jäsenvaltioiden hyväksi! Mitä järkeä tässä on?

Winston Churchill puhui terminologisista epätäsmällisyyksistä. Tätä enempää en aio sanoa oikealla puolellani olevien keltapaitojen osalta, mutta hehän ovat parhaassakin tapauksessa vain valehtelijoita.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen erittäin mielissäni, että olen voinut osallistua tähän erittäin kiinnostavaan ja aktiiviseen keskusteluun. Haluaisin jakaa huomioni kolmeen ryhmään.

Ensimmäinen ryhmä koskee valmistelutoimia, jotka on saatava valmiiksi, jotta Lissabonin sopimus voidaan ottaa täysin käyttöön, jos ja kun se on toimeenpantu. Näitä toimia on useita. On valmisteltava Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vaaleja, jotta voidaan luoda yhteinen ulkosuhdehallinto ja järjestää toiminta oikeus- ja sisäasioiden alalla.

Näissä toimissa tarvitaan kärsivällisyyttä ja vastuullisuutta. Olen varma, että kukaan ei halua antaa sellaista vaikutelmaa, että Euroopan unionin toimielimet tai jäsenvaltiot yrittävät ahnehtia itselleen suurimman palan kakusta, joka ei ole vielä edes paistunut valmiiksi.

Meidän onkin muistettava, että vaikka kaikki valmistelutoimet on saatava kuntoon, viimeinen sana Lissabonin sopimuksen toimeenpanosta on jäsenvaltioilla, toisin sanoen kansallisilla parlamenteilla ja yhdessä tapauksessa äänestäjillä. Tästä muistuu mieleen pulma, joka on mainittu tänään jo useita kertoja ja josta on keskusteltu laajalti viime vuosien varrella: kansanäänestys vai parlamentin ratifiointi?

Haluaisin kiittää Avril Doylea, Gay Mitchellia ja muita, jotka osoittivat, että on tärkeää kunnioittaa jäsenvaltioiden päätöstä. Ensimmäisessä puheenvuorossani painotin, että Lissabonin sopimuksen ratifiointitavasta päättäminen kuuluu täysin jokaisen jäsenvaltion itsenäiseen toimivaltaan ja vastuulle.

Haluan kuitenkin lisätä, että parlamentaarisessa ratifioinnissa ei ole mitään väärää. Ei tosiaankaan mitään. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat edustuksellisia parlamentaarisia demokratioita, ja loppujen lopuksihan tämä arvoisa kokous, Euroopan parlamentti, symboloi vahvasti edustuksellista demokratiaa.

Nyt puhun hieman ratifioinnin tärkeydestä. Mielestäni Lissabonin sopimuksen ratifiointia ei pitäisi pohtia vain nyky-yhteydessä, vaan myös historian ja tulevaisuuden näkökulmista. Haluaisin puuttua siihen, mitä Martin Schulz ja muut sanoivat. Meidän on tosiaankin muistettava, mitä maanosassamme tapahtui sata vuotta sitten, 75 vuotta sitten tai kenties oman maani osalta 20 vuotta sitten tai vähemmänkin. Lyhyesti sanottuna menneisyytemme on muistutettava meitä jatkuvasti siitä, että Euroopan unioni on vaikuttanut merkittävästi maanosamme rauhaan, vakauteen ja vaurauteen.

Samanaikaisesti meidän on muistettava tulevaisuus. Meidän on valmistauduttava Euroopan unionia odottaviin haasteisiin, jotka ovat jo näkyvillä. Vakaa mielipiteemme on, että Lissabonin sopimuksella otetaan askel oikeaan suuntaan ja tarjotaan vastauksia haasteisiin, jotka siintävät taivaanrannassa.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, keskustelu on tosiaankin ollut eläväistä ja kiinnostavaa, ja haluaisin nyt esittää kolme huomiota.

Ensin käsittelen sopimuksen täytäntöönpanoa, sillä useat teistä ovat esittäneet erityisesti täytäntöönpanoon ja seurantaan liittyviä kysymyksiä. Haluaisin myös puuttua täällä käytyyn keskusteluun demokratiasta ja liittää sen viestintään ja keskusteluun.

Aloittaisin Gérard Deprez’n, Jean-Luc Dehaenen, Enrique Barón Crespon ja Andrew Duffin kysymyksistä. Monet teistä kysyivät, mitä uudistussopimuksen täytäntöönpanon valmisteluissa nyt tapahtuu.

Uskoisin valmistelujen olevan käynnissä kaikissa toimielimissä. Tarkkailemme, mitä miltäkin toimielimeltä vaaditaan – esimerkiksi komission tapauksessa tarvitaan erityisiä lainsäädäntöehdotuksia – ja millaista toimielinten välistä yhteistyötä ja käytännön valmisteluja tarvitaan. Kaikki tämä on tehtävä kunnioittaen käynnissä olevaa ratifiointiprosessia.

Komissiossa lähestymistapanamme on ollut tehdä valmistelut muodollisesti täysin oikealla tavalla ja kunnioittaa samalla ratifiointiprosessia. Emme halua mennä asioiden edelle, mutta olemme valmiina. Uskoisin tämän olleen lähestymistapana myös neuvostossa, jossa toimista on tehty luettelo, ja me suhtaudumme tietenkin samalla tavalla komission osaksi lankeaviin velvollisuuksiimme.

Teemme tietenkin yhteistyötä parlamentin kanssa ja perehdymme siihen, miten käytännössä on toimittava. On hyvä, että kaikissa toimielimissä keskustellaan siitä, miten voidaan varmistaa, että kaikki on valmista ja että asiat hoidetaan muodollisesti täysin oikein. Valmistaudumme tietenkin aloittamaan käytännön toimet.

Demokratiasta on puhuttu paljon, ja voimme palauttaa mieliimme, mitä Winston Churchill, jota on jo lainattu, sanoi siitä: ”Demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu.”

Olipa ratifiointitapa mikä tahansa – ja tapa on jokaisen hallituksen ja jokaisen jäsenvaltion päätettävissä – komissio kunnioittaa sitä ja pitää kansallisten parlamenttien ratifiointia myös demokraattisesti oikeutettuna. Mikä tahansa tapa valitaankin, on kansalaisiin joka tapauksessa oltava yhteydessä.

Ilmoitan kaikille, jotka kyselivät konsolidoidusta tekstistä, että neuvoston viesti on, että tällainen teksti on tulossa toivottavasti mahdollisimman nopeasti ja että keväällä saamme neuvostolta varmasti konsolidoidun tekstin. Tiedän, että tällä hetkellä saatavilla on reilu tusina konsolidoituja tekstejä eri kielitoisintoina. Tiedän, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone, Ranskan senaatti ja Saksakin ovat tehneet tekstistä konsolidoidut versiot. Ne ovat saatavilla internetissä.

On siis tekosyy väittää, että tietoa ei olisi saatavilla. Kaikki tekstit ovat saatavilla, ja tietoa on myös komission verkkosivustolla, jossa esillä on kysymyksiä ja vastauksia ja asiatietoa sopimuksesta tiettyihin sisältökysymyksiin liittyen.

Meidän kaikkien velvollisuutena on auttaa kansalaisia pääsemään käsiksi kaikkeen heidän tarvitsemaansa tietoon ja vastata heidän erityiskysymyksiinsä.

Paul Rübigin puheenvuoroon vastaisin, että me kaikki tiedämme aiemmista Eurobarometri-mielipidekyselyistä, että ihmiset ovat kiinnostuneita erityisesti sisältökysymyksistä toimielinkysymysten sijaan. Uskoisin kuitenkin, että useissa jäsenvaltioissa järjestetään erityisiä mielipidemittauksia, joilla mitataan yleistä mielipidettä kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä tapahtuu yhä enemmän tulevina kuukausina. Komissio tarkkailee näitä kysymyksiä yleisesti Eurobarometrin kautta.

Suositelkaa kansalaisille ja kaikille tapaamillenne henkilöille uutta ”Debate Europe” -verkkosivustoamme Käynnistimme verkkosivuston uudelleen, jotta siihen voitiin lisätä uudistussopimus. Seuratkaa keskustelua ja kannustakaa ihmisiä tulemaan mukaan ja osallistumaan internet-keskusteluun.

Toivon, että saamme keskusteluun mukaan myös nuoria ja naisia, koska demokratiasta ja edustuksellisesta demokratiasta puhuessamme haluamme naisia mukaan paitsi keskusteluun, myös omien toimielintemme ja Euroopan unionin johtajiksi tulevaisuudessa.

Jos naiset eivät huomaa, että heitäkin edustetaan, he epäröivät antaa tukeaan erilaisille hankkeillemme ja päätöksillemme. Kyse on siis demokraattisesta tehtävästä ja tavoitteesta meille kaikille.

Hartmut Nassauer teki erittäin tärkeän huomion kansallisista parlamenteista ja siitä, kuinka voimme seurata tilannetta tällä alalla ja varmistaa sen täydentävyyden. Euroopan parlamentin laajentunut ja vahvistunut asema sopii hyvin, kun asia ankkuroidaan kansallisiin parlamentaarisiin menetelmiin kaikissa jäsenvaltioissa. Meidän on myös valmisteltava asia huolella ja perusteellisesti yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa. Niillä on merkittävä asema, joka olisi valmisteltava kunnolla.

Kiitän tästä keskustelusta. Komissio työskentelee parlamentin ja neuvoston kanssa tiiviisti täytäntöönpanon valmisteluissa ja tekee voitavansa ollakseen yhteydessä ihmisiin ja varmistaakseen, että he saavat kaiken tarvittavan tiedon ja keskusteluväylän, jossa he voivat puhua Euroopan tulevaisuudesta.

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu osoittaa, että tässä parlamentissa 27 valtion ihmisten valitsemat edustajat hyväksyvät sopimuksen erittäin laajalla enemmistöllä. Jokainen puolue jäsenvaltioidemme hallituksissa ja lähes jokainen tärkeimmistä oppositiopuolueista jäsenvaltioissamme – paitsi tietenkin Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit – tukee tätä sopimusta.

Kaikki tärkeimmät kristillisdemokraattiset puolueet tukevat sitä. Kaikki sosialistiset puolueet tukevat sitä kaikissa valtioissamme. Kaikkien valtioidemme liberaalidemokraattiset puolueet tukevat sitä, samoin kuin suurin osa vihreistä puolueista ja jopa konservatiivipuolueista, paitsi tietenkin Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit. Sopimusta vastustetaan lähinnä tämän parlamentin äärioikeistossa ja osittain äärivasemmistossa. On kuitenkin omituista havaita Sinn Féinin ja Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen muodostama poliittinen liitto, joka vastustaa tätä sopimusta.

Jotkut väittivät täällä tänään, että sopimusta ollaan hyväksymässä ilman pääsyä asiakirjoihin ja että konsolidoitua sopimusta ei ole julkaistu. Kuten eilen osoitin, useat jäsenvaltiot ovat julkaisseet sopimuksesta konsolidoidun toisinnon.

Vastustajat, esimerkiksi Jens-Peter Bonde, valittavat myös, että toisinnossa ei näy sopimuksen tarkistuksia, mutta tarkistuksethan ovat olleet saatavilla joulukuusta lähtien kaikilla kielillä virallisessa lehdessä. Rehellisesti sanottuna kuka tahansa Euroopan parlamentin jäsen, joka sanoo, ettei hän ole voinut lukea tätä tekstiä, ei tee työtään, josta hänelle maksetaan. Kyse on pelkästä laiskuudesta.

Lisäksi jotkut heistä tulevat tänne sanomaan, että Euroopan parlamentin pitäisi vaatia kansanäänestystä. Mielestäni on melko huvittavaa, että ne, jotka vastustavat, että Euroopan parlamentti saisi valtaa tai että Euroopan unioni voisi käskeä jäsenvaltioita toimimaan tietyllä tavalla, tulevat tänne ja kertovat, miten meidän pitäisi määrätä itsenäisiä jäsenvaltioita siinä, millaisia maan sisäisten menettelytapojen pitäisi olla kansainvälisen sopimuksen ratifioinnissa. Tämä on äärimmäistä tekopyhyyttä.

Lopuksi huomaan, että monet heistä olivat pois keskustelusta pitkiäkin aikoja, koska he olivat istuntosalin ulkopuolella kanoiksi pukeutuneina. Tämä on mielestäni erittäin kuvaavaa. He ovat kanoja, koska heidän osallistumisensa tähän keskusteluun loppui lyhyeen kuin kananlento. He ovat pelkureita, jotka eivät uskalla kuunnella tämän demokraattisen keskustelun mielipiteitä, joilla sopimusta tuetaan täysin. Sopimus on hyvä, ja se parantaa unioniamme ja tekee siitä demokraattisemman.

(Suosionosoituksia)

  Íñigo Méndez de Vigo, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan yhdentymiseen on tänään viitattu historiallisesta näkökulmasta.

Viimeisten 50 vuoden aikana rakentamamme Euroopan unioni on keskustelujen ja vuoropuheluiden Eurooppa, toisten kunnioittamisen Eurooppa. Se on Eurooppa, jossa asetumme toisten asemaan ymmärtääksemme heitä. Tämän parlamentin suuri enemmistö on korostanut tätä ajatusta tämänpäiväisessä keskustelussamme.

Arvoisa puhemies, keskustelussa esiteltiin kuitenkin myös toisenlainen Eurooppa, jota kutsun konfliktien, arvostelun ja halveksunnan Euroopaksi. Demokraatteina emme pidä tästä Euroopasta, sillä uskomme, että keskustelua ja vuoropuhelua voi ja pitää olla, mutta ilman tuomitsemista.

Arvoisa puhemies, mielestäni täällä on puhuttu tänään paljon, ja osittain täysin perättömiä.

Mainitsen yhden tällaisen asian: on totta, kun sanotaan, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön uusia määräenemmistöpäätöksiä. Sanomatta kuitenkin jätetään, että Lissabonin sopimuksella Euroopan parlamentti saa lisää osallistumisvaltaa. Miten kukaan voi olla tämän parlamentin jäsen ja vastustaa laajempaa valtaa osallistua poliittisiin päätöksiin, jotka koskevat eurooppalaisia?

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, lopetan lainaamalla Miguel de Cervantesia, joka vanhana ja lähellä elämänsä loppua sanoi, että on tilanteita, jolloin on päätettävä, ollako tie vai kievari. Kievarina oleminen tarkoittaa pysymistä siinä, missä olet. Tienä oleminen tarkoittaa liikkumista eteenpäin.

Toivon, arvoisa puhemies, että teemme niin kuin poliittinen ryhmäni ja tämän parlamentin poliittisten ryhmien enemmistö aikoo tehdä ja äänestämme Lissabonin sopimuksen puolesta sekä tunne- että järkisyistä. Käyttäkäämme demokraattista äänestystä antaaksemme demokraattisen tunnustuksen niille meistä, jotka haluavat enemmän Eurooppaa kaikille eurooppalaisille.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Siirrymme nyt äänestykseen. Esityslistalla on seuraavana äänestykset, jotka alkavat heti.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. – (GA) Euroopan unioni on ollut kaiken kaikkiaan hyväksi Irlannille.

Kansanäänestyksessä kyse on kuitenkin Lissabonin sopimuksesta. On epäolennaista, onko Euroopan unioni ollut Irlannille hyödyksi vai ei.

Lissabonin sopimuksella eurooppalaisille toimielimille annetaan yksinomainen toimivalta kauppapolitiikan alalla, johon kuuluvat kansainvälisten kauppasopimusten neuvottelut. Sopimuksella komissio valtuutetaan aloittamaan ja hoitamaan neuvotteluita, mukaan lukien kansainvälisten kauppasopimusten neuvottelut, mikä kuului ennen ministerineuvostolle. 10 a artiklassa määrätään poistamaan ”asteittain kansainvälisen kaupan esteitä”, mikä on komissiota ohjaava periaate sen ollessa yhteydessä muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa. Lokakuusta 2006 alkaen EU on ponnistellut poistaakseen rajatylittäviä esteitä toimissaan kehitysmaiden kanssa. Esteet, esimerkiksi ympäristö-, kuluttajansuoja- ja terveyssäännökset seurauksista riippumatta, liittyivät näiden säännösten poistamiseen. Kun nämä näkökulmat otetaan huomioon, havaitaan, että EU on ottanut askelen taaksepäin lähestymistavassaan maailman köyhyyteen ja epätasa-arvoon.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Juuri kun Lissabonin sopimuksen ratifiointi on käynnissä, Euroopan parlamentti ylittää jälleen kerran valtuutensa ja yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen mietinnöllä, jossa osoitetaan, että se hyväksyy sopimuksen ja painostaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan sen ajoissa, jotta se voisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009. Tämä on todellinen poliittinen juoni, sillä parlamentin toimivaltaan ei kuulu Euroopan unionin perussopimusten hyväksyminen. Jäsenvaltioilla on toimivalta tällä alalla: ensin hallitustenvälisessä konferenssissa ja sen jälkeen jokaisen jäsenvaltion ratifioidessa sopimuksen valtion peruslainsäädännön mukaisesti.

Koska EU toivoo voivansa nyt väistellä kansanäänestyksiä välttääkseen sopimuksen hylkäämisen, kuten tapahtui Ranskassa ja Alankomaissa vuonna 2005, periaatteessa vain Irlannissa järjestetään kansanäänestys.

Kansanäänestysten vältteleminen varsin monenlaisin tekosyin osoittaa, että pelätään niitä seurauksia, joita kansalaisten päästäminen äänestämään Portugalissa ja muissa EU:n valtioissa aiheuttaisi. Kyseisissä valtioissa tiedetään, että Lissabonin sopimuksen sisältö on sama kuin Euroopan perustuslain sisältö. Vain nimeä on vaihdettu, jotta kansalaisia voitaisiin harhauttaa tässä todellisessa poliittisessa petoksessa. Vastustamme siis mietintöä.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (ET) Euroopan unionin tärkein kysymys on Lissabonin sopimus, koska vaakalaudalla on Euroopan tulevaisuus ja tilanne, jossa Euroopan on selviydyttävä maailmassa, joka muuttuu vuosi vuodelta meitä nopeammin. Haluan käsitellä kolmea asiaa:

1) Ensinnäkin olen tyytyväinen, että Ranska, jossa kansanäänestyksiin liittyvä kriisi alkoi, oli ensimmäinen ”vanhoista, eurooppalaisista” valtioista, joka ratifioi sopimuksen ja antoi näin muille esimerkin siitä, että Euroopan yhdentymisen on tosiaankin jatkuttava.

2) Toiseksi toivon, että jäsenvaltiot eivät ala käyttää sopimusta ratifioinnin aikana poliittisena aseena, niin kuin Slovakiassa tapahtui. Siellä sopimusta puolustava oppositio teki ratifioinnista riippuvaisen siitä, että hallituspuolue vetäisi pois lakiluonnoksen, jota oppositio vastusti. Tärkeimpiä EU:n asioita ei saa romuttaa kotimaan kysymyksillä!

3) Lopuksi toivon, että uudistussopimuksella lopetetaan joidenkin eurooppalaispoliitikkojen levittämä hölynpöly siitä, että voisimme jatkaa vanhoin sopimuksin. Päinvastoin, sillä globalisaatio ei vaadi meiltä pelkästään suurempaa omistautumista toteuttaaksemme toiveita, vaan myös laajempaa sopimusta, jolla muokataan unionin politiikkaa, ja uutta perusasiakirjaa, jolla tavoitteet saavutetaan.

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

4. Äänestykset

  Puhemies. − (DE) Siirrymme nyt äänestykseen.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

4.1. (A6-0013/2008, Richard Corbett) Lissabonin sopimus (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 29 toimitettua äänestystä

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain selventää, että tämä tarkistus koskee äänestyslistamme mukaisesti 2 kohdan c alakohtaa, johon se sopii paremmin tekstissä 5 kohdan e alakohdan sijaan.

– Päätöslauselmaäänestyksen jälkeen

(Suosionosoitukset seisaallaan)

(Vastustusta IND/DEM-ryhmästä)

  Puhemies. − (DE) Hyvät naiset ja herrat, olette äänestäneet uudistussopimuksen puolesta ylivoimaisella enemmistöllä. Tämä on osoitus edustamienne ihmisten vapaasta tahdosta. Onnittelen teitä vilpittömästi tästä vakuuttavasta tuloksesta. Euroopan parlamentti edustaa Euroopan kansoja. Tällä sopimuksella Euroopan unioni saa enemmän laillista toimivaltaa ja lisää demokratiaa.

(Suosionosoituksia)

Puolustamme Euroopan yhteisiä arvoja emmekä koskaan päästä kovaäänisimpiä hallitsemaan avointa, järkevää keskustelua puolesta ja vastaan. Eurooppa on vapaa ja demokraattinen. Onnittelut tästä vakuuttavasta tuloksesta!

(Suosionosoituksia)

(Vastustusta IND/DEM-ryhmästä)

Pelkkiä kysymyksiä sisältäneitä tarkistuksia koskevia nimenhuutoäänestyksiä pyytäneiden olisi selitettävä äänestäjilleen, miten paljon tämä maksoi. Vakuutan teille, että yhtä varmasti kuin istutte tässä nyt, yhtä varmasti tekonne vahingoittaa mainettanne. Luulen, että vanhempanne olisivat häpeissään nähdessään teidät tällaisina.

(Suosionosoituksia)

4.2. (A6-0471/2007, Ona Juknevičienė) Väestölaskennat ja asumiskyselyt (äänestys)

4.3. Lissabonin strategia (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 12 toimitettua äänestystä

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää tarkistukseen 12 muutosta, joka tietenkään ei korvaa tarkistusta, mutta lisää toiseen virkkeeseen lisämuotoilun. Lisämuotoilu kuuluu seuraavasti:

– (EN) ”tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia”. Tämä tulee kohdan ”yleisesti velvoittavia järjestelyjä” jälkeen ja ennen kohtaa ”joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason”.

(DE) Tällä lisämuotoilua ehdottavalla tarkistuksella pyritään ottamaan huomioon Skandinavian olosuhteet, ja siitä on sovittu yhteisesittelijöiden ja tarkistusta vaativien ryhmien kanssa.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

4.4. (A6-0029/2008, Margarita Starkevičiūtė) Kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2008–2010) (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 39 toimitettua äänestystä

  Margarita Starkevičiūtė, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, meillä on nyt teksti, jossa sanotaan: ”kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle”, ja haluaisin lisätä siihen sanat: ”sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.”

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 6 toimitettua äänestystä

  Margarita Starkevičiūtė, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin selventää tätä asiaa. Jos kyseiset tarkistukset hylätään, meidän on poistettava 2 ja 3 kohdat suuntaviivasta 7, jonka toistin suuntaviivassa 15. Tämä koskee myös PSE-ryhmän tarkistusta 13, ja pyytäisinkin ryhmiä äänestämään, kuten sanoin, jotta vältettäisiin tekstin toistaminen.

– Päätöslauselmaäänestyksen jälkeen

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, olemme juuri tarkistaneet talouspolitiikan suuntaviivoja erittäin suurella enemmistöllä.

Joaquín Almunia ei ole paikalla, mutta pyydän Margot Wallströmiä tukemaan Euroopan parlamentin tekemiä ehdotuksia erittäin vahvasti, jotta kaikkien kansalaistemme taloudellista tilannetta voidaan parantaa.

(Suosionosoituksia)

4.5. (A6-0503/2007, Cem Özdemir) EU:n Keski-Aasian strategia (äänestys)

– Ennen kohdasta 63 toimitettua äänestystä

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kertoa kollegoilleni PPE-DE-ryhmässä, että kohta kohdalta -äänestyksen toisessa osassa on virhe. Oikea päätös on ”ei” eikä ”kyllä”.

– Ennen kohdasta 69 toimitettua äänestystä

  Cem Özdemir, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, tällä suullisella tarkistuksella tekstistä pyritään tekemään täsmällisempi ja ajantasainen. Esittelemällä tarkistuksen toteutan myös varjoesittelijän toiveen. Luen tarkistuksen englanniksi:

(EN) ”Pitää myönteisenä Uzbekistanin rikosoikeudellisen järjestelmän uudistamiseen liittyvänä askeleena sitä, että maan parlamentti hyväksyi lait kuolemanrangaistuksen poistamisesta sekä tuomioistuinten toimivallasta antaa pidätysmääräyksiä; kehottaa suorittamaan rikosoikeusjärjestelmän täydellisen uudistuksen, joka edistäisi käytännössä tehokkaasti näiden uudistusten täytäntöönpanoa.”

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 17 toimitettua äänestystä

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, ennen lopullista äänestystä haluan sanoa, että olen hämmentynyt, että kaikki keltaiset naapurini ovat hävinneet. Vain yksi on jäljellä.

  Puhemies. − (DE) Kirjaamme tämän pöytäkirjaan, mutta olen mieluummin kommentoimatta asiaa.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

5. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Mietintö: Richard Corbett ja Íñigo Méndez de Vigo (A6-0013/2008)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnöstä toimitettiin juuri äänestys. Sen tulokset osoittavat, että tämä parlamentti on vahvistanut pitkäaikaisen asenteensa, jolla halveksitaan täydellisen demokraattisesti Ranskassa, Alankomaissa ja muualla osoitettua enemmistön tahtoa. Vaikka parlamentti väittääkin edustavansa kaikkia Euroopan kansalaisia, näillä kansalaisilla ei ole todellisuudessa pienintäkään sananvaltaa. Kun parlamentin puhemies Pöttering sanoi juuri äsken, että parlamentti osoitti äänestyksessä Euroopan kansalaisten enemmistön kannan, hän lausui pelkän säälittävän valheen. Parlamentti ei ole tiedustellut lainkaan, mikä kansan tahto on ja miten sitä voisi kunnioittaa, tai pyytänyt kansanäänestystä järjestettäväksi kaikissa jäsenvaltioissa. Päinvastoin ainoa tämän parlamentin vaatima asia on, että entisen perustuslain jäljennös tulisi voimaan mahdollisimman pian. Tämä parlamentti ei valitettavasti edusta kansalaisia, vaan pelkästään virallisen Euroopan eliittikonsensusta.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan, koska jälleen kerran Euroopan unionin poliittinen eliitti yrittää survoa perustuslakisopimuksen läpi ilman Euroopan kansalaisten mielipiteen kysymistä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus lupasi järjestää sopimuksesta kansanäänestyksen, mutta nyt se väittää, että sopimus onkin jotenkin erilainen. Kuunnelkaa vain johtajaa toisensa perään, esimerkiksi Valéry Giscard d’Estaingia, jolloin ymmärrätte, että mitään eroa ei oikeasti ole.

Sanon teille, hyvä Euroopan poliittinen eliitti, että jos luulette rakentavanne eurooppalaista hanketta, mutta rakennattekin sitä ilman kansan tahtoa, olette itse asiassa rakentamassa hiekkalinnaa. Kuten edesmennyt, suuri Jimi Hendrix sanoi kerran, hiekkalinnat sortuvat lopulta mereen. Euroopan perustuslain ratifioiminen kahdesta vastustavasta kansanäänestystuloksesta huolimatta on epädemokraattista, raukkamaista ja laitonta.

  Daniel Hannan (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, olen ollut kahdeksan vuotta täällä parlamentissa ja kuullut suhteellisen järjettömiä väitteitä tässä istuntosalissa. Varsinainen humpuukipalkinto kuuluu kuitenkin väitteelle, jonka mukaan se, mitä juuri teimme äänestämällä sopimuksen läpi, oli Euroopan kansalaisten vapaan tahdon ilmentymä.

Tiedätte hyvin, että se ei ole totta. Sen tietävät teistä nekin, jotka osoittivat suosiota täydestä sydämestään, kun nuo sanat lausuttiin. Tiedätte sen, ja voin todistaa teidän tietävän, sillä kannatitte aiemmin kansanäänestyksiä, kunnes kävi selväksi, että te häviäisitte niissä. Tämä äänestys oikeastaan korosti sitä, miten kaukana tämän parlamentin jäsenet ovat äänestäjistään. Kansanäänestysten peruminen oli pelkurimainen teko ja johtajuuden laiminlyöntiä, ja te tiedätte sen.

Jos olen väärässä, osoittakaa se. Antakaa sopimus kansalle äänestettäväksi, kuten halusitte silloin, kun kuvittelitte voivanne voittaa äänestyksissä. Antakaa Lissabonin sopimus kansalle äänestettäväksi. Pactio Olisipiensis censenda est!

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan antaa lyhyen äänestysselostuksen, miksi äänestin tyhjää. Minun mielestäni on muistettava, että tässä asiassa parlamentillamme ei ole toimivaltaa, vaan toimivalta kuuluu jäsenvaltioille, ja meidän täytyy kunnioittaa sitä, että jäsenvaltiot saavat itse päättää, hyväksyvätkö ne tämän uuden Lissabonin sopimuksen vai ei.

Nyt meidän täytyy mielestäni pysähtyä ja muistaa, mitkä ovat toimivaltasuhteet. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kansallisvaltiot tekevät rauhassa tämän päätöksen. Ei ole pahitteeksi, vaikka kansalaisilta kysytään asiaa, koska silloin annetaan myös lisää legitiimisyyttä päätöksenteolle, mikäli kansalaiset saavat vaikuttaa tähän prosessiin.

Arvoisa puhemies, tässä sopimuksessa on paljon hyvää, mutta siinä on myös sellaisia kohtia, mitä ei voi hyväksyä, ja jos ajattelen asiaa yhden jäsenvaltioin eli Suomen kannalta, josta itse tulen, tässä on monia sellaisia asioita, jotka eivät ole meille hyväksyttäviä. Mutta joka tapauksessa päätösvalta asioista kuuluu kansallisille parlamenteille.

(Suosionosoituksia)

- Päätöslauselmaesitys Lissabonin strategiasta (B6-0073/2008)

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Äänestin Lissabonin strategiaa koskevan päätöslauselman puolesta. Se kuuluu keväällä järjestettävän Eurooppa-neuvoston asialistalle. Olen samaa mieltä valmistelijoiden kanssa siitä, että Lissabonin strategia menestyy vain, jos siinä turvaudutaan inhimillisiin voimavaroihin ympäristössä, jossa suositaan ja edistetään oppimista, tietoa, tiedettä, tutkimusta, kulttuuria, tiedotusta ja innovointia.

Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitsemme kolmea tekijää: yliopistoja tiedon arkkitehteina, liike-elämää, joka osaa hyödyntää tätä tietoa käytännössä, ja julkisen sektorin ja paikallisten hallitusten elimiä, jotka voivat luoda pysyvästi kestävän infrastruktuurin tieteelle, tutkimukselle ja kehitykselle kansallisella ja alueellisella tasolla. Innovointiin tarvitaan taloudellisia sijoituksia, ja rahoituksella saadaan tietoa. Innovointiin sijoitettu tieto vahvistaa taloudellista tukea. Vain ne pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat kekseliäitä ja luovia, voivat selvitä vaikeasta kilpailusta. Uskon, että Eurooppa pystyy löytämään paikkansa 2000-luvulla Yhdysvaltain ja Japanin tietotulvan rinnalla.

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (CS) Äänestin mietintöä vastaan ja haluaisin nyt luvallanne kertoa, miksi tein niin.

Ensinnäkin koko tekstissä Euroopan unioni esitetään maailmanlaajuisena taloudellisena ja sosiaalisena voimana. Toiseksi siinä puhutaan EU:n niin kutsutusta johtoroolista maailmassa ja uskotaan sokeasti, että muu maailma kehittyy EU:n omien toiveiden mukaisesti. Kolmanneksi mietinnössä todetaan, että Euroopan unionilla on johtoasema joidenkin maailmanlaajuisten normien luomisessa. Neljänneksi Lissabonin strategiassa muiden maiden kanssa tehtävästä taloudellisesta yhteistyöstä tulee ehdollista tärkeimpien työehtojen täytäntöönpanolle. Viidenneksi Lissabonin strategia on johdettu suoraan niin kutsutusta Lissabonin sopimuksesta, vaikka sopimusta ei ole edes ratifioitu useimmissa jäsenvaltioissa. Julistuksessa vaaditaan vähimmäispalkan käyttöönottoa niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole vähimmäispalkkaa.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Itävallan kansanpuolue Europaklub Euroopan parlamentissa äänesti innokkaasti Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnön puolesta, koska Lissabonin sopimuksella Euroopan kansalaiset, jäsenvaltiot ja Euroopan unioni vahvistuvat. Euroopan kansalaiset ja heitä edustavat parlamentit ovat voittajia. Kosovo-keskustelun yhteydessä huomaamme, miten tärkeä tämä sopimus on, koska sillä pystymme todennäköisemmin saavuttamaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Perusoikeuskirjan muuttaminen oikeudellisesti sitovaksi osoittaa meille, mihin suuntaan meidän on edettävä tehdäksemme perusoikeudet mahdollisiksi kaikille Euroopan unionin kansalaisille. Tämän sopimuksen vastustajat ovat kansalaisia vastaan. Meidän on pysyttävä kansalaisten rinnalla ja tuotava tämä sopimus heitä lähemmäksi.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta, koska uskon siihen varauksetta, sillä siinä luodaan tasapaino taloudellisten ja sosiaalisten toimenpiteiden välille. Tämä tasapaino on löydettävä, sillä ensimmäistä kertaa käyttöön otetaan sosiaalinen Eurooppa ja ensimmäistä kertaa parlamentin suuri enemmistö pyytää jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin vähimmäispalkan käyttöönottamiseksi. Olen tyytyväinen, että enemmistö pystyi estämään toimenpiteet, joilla aiottiin vähentää sosiaalisia saavutuksia, esimerkiksi työaikadirektiiviä, ja sosiaalisten etujen vientiä rajojen yli. Siksi äänestinkin innokkaasti tämän tasapainoisen toimenpidepaketin puolesta.

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Lissabonin sopimusta koskevaa mietintöä vastaan. Nyt salaisuus on paljastettu, ja olemme heittäneet lapsen pesuveden mukana. Yhteismarkkinoita luodessamme olemmekin luoneet salaa yhteisen valtion.

Emme ole suostuneet ottamaan kansalaisiamme mukaan toimintaan. Olemme kieltäneet heiltä heidän luonnollisen oikeutensa vaikuttaa siihen, miten heitä hallitaan. Olemme jättäneet myös täysin huomiotta, että heillä olisi ollut oikeus kansanäänestykseen.

Miten voimme sanoa kansalaisillemme, äänestäjillemme, että tämä parlamentti edustaa heidän mielipiteitään, jos heille ei anneta mahdollisuutta lausua mielipiteitään? Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja erityisesti Gordon Brown lupasivat järjestää kansanäänestyksen. Sekä Gordon Brown että Tony Blair erityisesti sanoivat antavansa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille mahdollisuuden kansanäänestykseen. Olen varsin pahoillani tästä päivästä ja työväenpuolueen rikkomista lupauksista.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, minun oli äänestettävä tyhjää Lissabonin sopimuksesta toimitetussa äänestyksessä. Sopimusta ei ole saatavissa omalla kielelläni täällä eikä Puolassa. Äänestäjäni eivät ole voineet tutustua siihen, ja loppujen lopuksihan olen täällä edustamassa heidän näkemyksiään ja etujaan, enkä pelkästään omia vakaumuksiani. Täällä Euroopan parlamentissa päätettiin maanantaina, että tänään äänestetään asiakirjasta, jota jotkut meistä eivät ole voineet lukea konsolidoituna toisintona omalla kielellään. Jos tekee päätöksen asiakirjasta, jonka sisältö on saavuttamattomissa, on joko tyhmä tai epärehellinen. Tämän takia äänestin tyhjää.

- Mietintö: Margarita Starkevičiūtė(A6-0029/2008)

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan seuraavista syistä.

Mietinnössä puhutaan etujen tasapuolisemmasta jakamisesta ja esitellään ajatus julkisilla investoinneilla toteutettavasta täystyöllisyydestä. Sillä yritetään korvata niin kutsuttua markkinoiden epäonnistumista verotuksen avulla: ottamalla käyttöön ympäristövero ja tukemalla tiedettä ja tutkimusta verovähennyksin, jotka tekevät verotusjärjestelmästä epäselvemmän ja joita varten tarvitaan uutta EU:n lainsäädäntöä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Starkevičiūtėn mietintöä vastaan, sillä maahanmuuttoa koskeva kohta on tyypillisen lyhytnäköinen, ja tällaisesta olemme saaneet maksaa jo paljon. On tietenkin niitä, jotka haluavat 1960- ja 1970-lukujen virheiden toistuvan. Tuolloinhan ajateltiin lyhytnäköisesti ja tuotiin ihmisiä maahan kuin kauppatavaraa. Tuon politiikan tulokset ovat näkyvillä nyt kaupungeissamme: laajamittaista työttömyyttä, rikollisuutta, rinnakkaisten yhteiskuntien muodostumista. Sen sijaan että oppisimme menneisyyden virheistä, jatkamme itsepäisesti samaa polkua. Asiat ovat menossa vieläkin huonompaan suuntaan nyt, kun ehdotetaan, että Euroopan maahanmuuttopolitiikalla ”täydennettäisiin” jäsenvaltioiden politiikkaa. Tämä aiheuttaa takuulla aiempaakin enemmän piittaamattomuutta, mikä on todennäköisesti viimeinen asia, jota tarvitsisimme.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan kollegani Philip Claeysin tavoin. Mietinnössä on tietenkin useita seikkoja, jotka ovat epäilemättä totta ja tärkeitä. Esimerkkejä tällaisista ovat työmarkkinoiden nykyaikaistaminen, yrittäjyyteen sijoittaminen ja verojärjestelmien yksinkertaistaminen, joita mietinnössä tuetaan. Täällä parlamentissa unohdetaan kuitenkin koko asian ydin, jos täällä ajatellaan, että Lissabonin strategian kärjessä olisi taloudellisista syistä muuttavia ihmisiä houkutteleva Euroopan maahanmuuttopolitiikka. Kyse ei ole myöskään taloudellisesta avoimuudesta, joka olisi ihmelääke laittomaan maahanmuuttoon, kuten väitetään, vaan pikemminkin kyse on unionin ulkorajojen tarkemmasta valvonnasta, kansallisen joukkolaillistamispolitiikan kieltämisestä ja laittomien maahanmuuttajien maastakarkottamista koskevasta vakaasta politiikasta.

- Mietintö: Cem Özdemir (A6-0503/2007)

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, hyväksyimme tärkeän asiakirjan EU:n ja Keski-Aasian välisistä suhteista. Toivomme voivamme jakaa esimerkiksi kokemuksia ja arvoja, jotka ovat yhteisiä kaikille Euroopassa, ja saada Keski-Aasian alueen kehittyvät demokratiat näiden arvojen puolelle. Kyseisten maiden taloudellinen kehitys on ollut huikeaa. Niiden on kuitenkin toimittava päättäväisesti, jotta ne voivat estää perusoikeuksien, tärkeimpien ihmisoikeuksien ja vapauksien rikkomisen. Niiden on käsiteltävä useita ongelmia, esimerkiksi lisääntyvää huumeiden salakuljetusta, järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja ihmiskauppaa. Myös muita perusasioita on parannettava. Yhteydenpidon kansalaisiimme on parannuttava, kulttuurivaihtoa on edistettävä, ja on kehitettävä erityinen avustusohjelma nuorille, jotta he voivat opiskella eurooppalaisissa oppilaitoksissa ja tutustua samalla eurooppalaisiin arvoihin ja normeihin.

Toivotamme kumppaneillemme Kazakstanissa, Kirgisian tasavallassa, Tadžikistanissa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa onnea heidän pyrkiessään vaurauteen, vapauteen ja demokratiaan, jotta he voivat tukea toisiaan tulevaisuudessa ja hyötyä yhdessä saavutuksistaan.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Mietintö: Richard Corbett ja Íñigo Méndez de Vigo (A6-0013/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me Ruotsin sosialidemokraatit äänestimme tänään Lissabonin sopimusta koskevan mietinnön puolesta. Tuemme uutta sopimusta. Ymmärrämme kuitenkin, että kahden jäsenvaltion hylättyä perustuslakiehdotuksen meidän oli tehtävä muutoksia. Emme siis ole samaa mieltä siitä, että lipun ja hymnin poistamista sopimuksesta pitäisi pahoitella. Toisin kuin parlamentin enemmistön mielestä, meidän mielestämme on hyvä, että kansallisen itsemääräämisoikeuden kannalta herkkien alueiden päätöksentekomenettelyitä varten on esitelty ”hätälaukaisin”.

Puolustamme toissijaisuusperiaatetta ja vastustamme siksi, että Euroopan parlamentin pitäisi vaatia kansanäänestyksen järjestämistä jäsenvaltioissa. Se on asia, josta jokaisen jäsenvaltion on päätettävä itse.

Lopuksi haluaisimme huomauttaa Lavalin tapausta koskevasta tarkistuksesta 36 toimitetusta äänestyksestä. Päätimme äänestää ensimmäistä osaa vastaan, koska mielestämme aiemman perussopimuksen ja Lissabonin sopimuksen välillä on eroja, esimerkiksi perusoikeuskirjassa, jossa säädetään muun muassa oikeudesta mennä lakkoon kansallisen käytännön mukaisesti. Tuemme perusoikeuskirjan säännöksiä ja tuemme myös tarkistuksen toista osaa, jolla turvataan oikeus työmarkkinariitoihin. Haluamme painottaa, että poliittinen ryhmämme parlamentissa on asiasta samaa mieltä ja päätti äänestää ehdotusta vastaan, sillä mietintö koskee sopimusta eikä Lavalin tapausta.

  Gerard Batten, Godfrey Bloom, Graham Booth, Derek Roland Clark, Nigel Farage, Michael Henry Nattrass, Jeffrey Titford ja John Whittaker (IND/DEM), kirjallinen. − (EN) Vaikka UKIP-puolue vastustaakin Lissabonin sopimusta, äänestimme tyhjää tarkistuksesta 31, sillä emme hyväksy tarkistuksen perusteluja.

  Pervenche Berès (PSE), kirjallinen. – (FR) Uskon edelleen vakaasti, että koska presidentti Sarkozy ei järjestänyt kansanäänestystä, sosialistien kantana Ranskan parlamentissa oli oltava äänestyksestä pidättäytyminen. Ranskan presidentin surkea työ sopimusneuvotteluissa ja ranskalaisten äänen huomiotta jättäminen eivät kuitenkaan tarkoita, että meidän ei pitäisi vastata tänään meille esitettyyn kysymykseen.

Sopimus on kaukana täydellisestä, mutta sen avulla voimme saada toimielinkeskustelun päätökseen ja antaa Euroopalle säännöt, joiden mukaan se voi toimia. Sosialistien olisi saatava äänensä kuuluville poliittisissa muutoksissa, jotka ovat taloudellisen näkökulman tarkistuksen ydin, Ranskan puheenjohtajakaudella Euroopan unionissa ja PSE-ryhmän sitoumuksessa, kun se laatii ohjelmajulistuksensa seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja varten.

Jos olisimme äänestäneet vastaan, olisimme voineet päästä eroon politiikanaloista siinä tekstissä, jonka olisi pitänyt olla perustuslaki. Näin Euroopan olisi ollut pakko keskittyä siihen, mistä Euroopan kehittämisessä oikeasti oli kyse. Tämä on erittäin tärkeää.

Haluan kuitenkin, että tämä teksti hyväksytään, jotta voin osallistua täysin rinnoin tuleviin neuvotteluihin politiikoista, ja yli kaksi vuotta sitten antamani ”ei”-ääni oli Euroopan puolella. Siksi otan tehtäväni vastaan ja hyväksyn Lissabonin sopimuksen.

  Adam Bielan, Marcin Libicki ja Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. − (PL) Äänestin tyhjää Lissabonin sopimusta koskevasta mietinnöstä toimitetussa lopullisessa äänestyksessä, koska mietintö ylittää reippaasti sopimukset, joihin päästiin EU:n huippukokouksissa Brysselissä ja Lissabonissa.

Lissabonin sopimus oli erittäin vaikea kompromissi kaikille osapuolille. Tämän kompromissin ylittäminen – mikä näkyy esimerkiksi EU:n symbolien puuttumisen mainitsemisessa, sopimuksissa neuvoston poikkeuslausekkeisiin liittyvästä äänestysjärjestelmästä ja perusoikeuskirjassa – tuhoaa ratifiointiprosessin poliittisesti.

En voi myöskään antaa tukeani kohdille, joilla valmistelllaan maaperää kampanjoille unionin perustuslaillistamisesta.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimus on paras mahdollinen kompromissi, jolla päästään toimielinkriisin yli ja luodaan parempaa joustavuutta päätöksentekomekanismeihin, joita tarvitaan 27 jäsenvaltioon laajentuneessa Euroopan unionissa, jotta se voi toimia nykyisessä, globaalissa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että EU:lle on annettu oikeushenkilöys ja että kolmen pilarin rakenne on hajotettu yhden yhteisen toimielinjärjestelmän ja yhteisön menettelyn yleisen käytön tieltä.

Haluan kehua toimenpiteitä, joilla parannetaan avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta ja vahvistetaan Euroopan kansalaisten osallistumista ja oikeuksia sekä tiedotustasolla että kansalaisaloitteen avulla.

Pidän vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alojen muutoksia myönteisinä. Näiden alojen toimissa pyritään jatkossa kunnianhimoisempiin tavoitteisiin ja tehokkaampiin toimintatapoihin, eikä niissä käytetä enää hallitustenvälisiä asiakirjoja ja menettelytapoja.

Haluan kehua myös kansallisten parlamenttien suurempaa osallisuutta, erityisesti toissijaisuusperiaatteen noudattamista valvottaessa.

Olen pahoillani useista myönnytyksistä, joihin jouduttiin taipumaan, esimerkiksi neuvoston uuden äänestysjärjestelmän käyttöönoton lykkäämisestä ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin poikkeuslausekkeista entisen kolmannen pilarin asioissa. Pelkään, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan valinnalla menetetään vaihtuvan puheenjohtajuuden edut tuomatta mitään lisäarvoa EU:n toimintakyvylle, mikä luo ongelmia eri toimielinten välisiin suhteisiin.

  Paul Marie Coûteaux, Patrick Louis ja Philippe de Villiers (IND/DEM), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi juuri Lissabonin sopimuksen, vaikka kukaan ei pyytänyt sitä tekemään niin.

Mouvement pour la France -puolueen valtuuskunta Euroopan parlamentissa äänesti tietenkin mietintöä vastaan ja tietää hyvin tekonsa täysin symbolisen luonteen.

On paljonpuhuvaa, että ranskalaisten ja alankomaalaisten Strasbourgiin valitsemat edustajat äänestävät sopimuksen puolesta, vaikka he samaan aikaan myöntävät, että se on kopio entisestä Euroopan perustuslaista, jonka heidän kansalaisensa hylkäsivät. On myös paljonpuhuvaa, että Euroopan parlamentti äänestää sopimuksesta, vaikkei yksikään sen jäsenistä ole voinut lukea sopimuksesta konsolidoitua toisintoa. Ensin Unkarin parlamentti ratifioi sopimuksen tuntematta sitä, minkä jälkeen Euroopan parlamentti hyväksyy tekstin lukematta sitä.

Mouvement pour la France -valtuuskunta Euroopan parlamentissa toivottaakin nyt onnea kaikille vapautta rakastaville irlantilaisille: heidän kansanäänestyksensä ei ole yksin heidän, vaan he äänestävät kaikkien niidenkin puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta äänestää, ja erityisesti ranskalaisten puolesta, joiden äänet hylättiin.

  Manuel António dos Santos (PSE), kirjallinen.

– (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta ja tuen siihen liittyvää päätöslauselmaa.

Kuitenkin äänestyksen lopussa äänestyskoneeseen tuli vika, enkä pystynyt ilmaisemaan puoltavaa kantaani kunnolla.

Jotta kantani kirjattaisiin oikein, annan tämän äänestysselityksen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä on valitettava Euroopan parlamentin päätöslauselma, jonka ainoana tarkoituksena on hämmentää kansalaisia ja painostaa jäsenvaltioita ratifioimaan Lissabonin sopimus, sillä Euroopan parlamentilla ei ole toimivaltaa hyväksyä sitä. Vain jäsenvaltiot voivat ratifioida sen.

Kuitenkin keskustelun ja äänestyksen aikana tuimme demokraattisia toimia, joilla pyrittiin ottamaan moniarvoisuus mukaan keskusteluun, ja painotimme, että tarvitsemme parempaa demokratiaa ja kansanäänestyksiä. Tämän takia ryhmämme antoi joitakin päätöslauselmaesityksiä, jotka valitettavasti hylättiin. Täsmällisesti kyse oli esityksistä, joissa ilmaisimme vastustavamme Lissabonin sopimusta ja korostimme joitakin sen huolestuttavimpia seikkoja, esimerkiksi suuntausta Euroopan unionin sotilaallistamiseen läheisessä yhteistyössä Naton kanssa, pyrkimystä sotilasmenojen kasvattamiseen ja mahdollisuutta ryhtyä sotilaallisiin toimiin unionin arvojen vaalimiseksi ja sen etujen palvelemiseksi.

Tuomitsemme myös sen tosiasian, että nykyisten sopimusten säännökset, joille Euroopan yhteisöjen tuomioistuin perusti äskettäiset tuomionsa (tuomiot Laval/Vaxholmin ja Viking Linen asioissa) ja oikeutti niissä sosiaalisen hylkäämisen ja alisti työntekijöiden oikeuden työtaistelutoimiin palvelujen tarjoamisvapauden kunnioittamisen alle, kuuluvat kokonaisuudessaan Lissabonin sopimukseen. Vaadimme, että työtaistelutoimiin ryhtyminen pysyy jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan alaisuudessa.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän Íñigo Méndez de Vigon ja Richard Corbettin mietinnöstä, sillä he molemmat painottavat, että uudistussopimus ei ole perustuslaki, vaikka Eurooppa saakin sillä uuden, globaalin aseman, jossa sen on toimittava tulevina vuosikymmeninä.

Sopimuksella vahvistetaan unionin toimielinvaltaa. Sillä parannetaan demokratiaa antamalla Euroopan parlamentille valtuuksia. Sillä mahdollistetaan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen ja varmistetaan, että Euroopan talous- ja työmarkkinavalta näkyy maailmanlaajuisissa politiikoissa. EU saa sopimuksella myös tärkeän aseman ilmaston lämpenemisen torjumisessa.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Lissabonin sopimuksen puolesta, koska meillä ei valitettavasti ole muuta vaihtoehtoa. Meidän on kuitenkin tehtävä asiat selviksi. EU ei voita kansalaistensa luottamusta puolelleen 300-sivuisella pikkusopimuksella, joka on sekä käsittämätön että hämärä. Erityisesti moninaiset poikkeuslausekkeet johtavat jatkuvien umpikujien tai jopa ”vaihtelevan geometrian” Eurooppaan.

Uusi sopimus on viimeinen vaihtoehto. Meidän on laadittava nopeasti perinpohjainen uudistussopimus, jonka eurooppalaiset ratifioivat yhdessä kansanäänestyksessä. Kaikki maat, joiden äänestäjät vastustavat sopimusta, voivat lähteä EU:sta vapaasti tai vaihtoehtoisesti sopeutua yhteisiin sääntöihin. Tämä hinta meidän on maksettava saadaksemme täysin yhtenäisen Euroopan unionin, jonka politiikka on yhtenäisempää.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Harvoinpa olemme nähneet näin stalinistista mietintöä tässä parlamentissa: se on pelkkää valheellista propagandaa! Vain täällä ja Sarkozyn valtakunnassa voidaan sanoa, että Lissabonin sopimus on merkittävästi erilainen kuin Euroopan perustuslaki, kun taas enemmistö EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehistä ja itse perustuslain isä, Valéry Giscard d’Estaing, sanovat päinvastaista.

Esittelijät ujuttivat hieman kulttuuria perustelujen alkuun lainaamalla muutaman rivin Shakespearen Julius Caesarista. Lainauksessa esitetään, että on seurattava taustavoimia, jotka johtavat suuriin, yhteiskunnallisiin muutoksiin, tai muuten joutuu turmioon ja epäonneen. Ongelmana on, että esittelijöille nämä voimat ovat Lissabonin sopimus ja keinotekoinen, väkinäinen keskitetyn eurooppalaisen supervaltion luominen, kun taas todellisena voimana tässä kysymyksessä on kansalaisten voimistuva halu hylätä koko hanke. Ihmiset haluavat palata juurilleen, löytää identiteettinsä uudestaan ja saada suojaa muutoksissa, joita he vastustavat, mutta joita muut haluavat heidän päälleen langettaa. Muutokset ovat poliittisia rakennelmia, jotka vievät kansalaisilta heidän vapautensa, ja taloudellista globalisaatiota, joka tuhoaa heidät.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Parlamentin enemmistö osoitti taas, miten kauas se on ajautunut todellisuudesta. Kansanäänestysten tuloksilla ei selvästikään ole mitään arvoa, jos ne ovat poliittisen järjestelmän tahdon vastaisia.

Me Kesäkuun listaan kuuluvat puolustamme kansanäänestystä Lissabonin sopimuksesta Ruotsissa. On vain ja ainoastaan kunkin jäsenvaltion tehtävä päättää, järjestääkö se kansanäänestyksen.

Koko uuden EU:n perussopimuksen tapahtumasarja on ollut häpeällinen. Valmistelukunta, jonka työtapoja arvosteltiin vahvasti, esitti ehdotuksen EU:n perustuslaista. Sitten välteltiin keskustelua, peukaloitiin ja rukattiin asioita, jotta pystyttäisiin ajamaan läpi vieläkin federalistisempi sopimus ranskalaisten ja alankomaalaisten ”ei”-äänistä huolimatta.

Haluamme uuden sopimuksen, jonka perustana on EU, joka toimii ensisijaisesti hallitustenvälisen yhteistyön foorumina.

Äänestimme siksi Lissabonin sopimuksesta annettua parlamentin mietintöä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Euroopan parlamentin enemmistö – johon kuuluvat Portugalin sosialistit (PS), sosiaalidemokraatit (PSD) ja oikeistolainen kansanpuolue (CDS/PP) – voivat julistaa ”hyväksyneensä” ehdotetun EU:n perussopimuksen, jolla ei ole mitään arvoa tai oikeudellista seuraamusta, kuten hyvin tiedetään.

Enemmistöllä on kuitenkin toinen tavoite: painostus ja propaganda. Näillä enemmistö pyrkii varmistamaan, että ehdotettu sopimus ratifioidaan, jotta se voi tulla voimaan 1. tammikuuta 2009.

Tämän takia mietintö on tarkoituksella monimutkainen ja puutteellinen, sillä siinä yritetään piilotella ehdotetun EU:n sopimuksen todellista sisältöä ja seurauksia. Annanpa muutamia esimerkkejä.

Toisaalta sopimuksessa ”toiminnan tehostamisella” tarkoitetaan päätöksentekomenetelmien parempaa hallintaa silloin, kun EU saa enemmän valtaa. Samoin ”kansallisten parlamenttien roolin vahvistaminen” tarkoittaa, että kansallisten parlamenttien toimivaltaa siirretään EU:n ylikansallisille toimielimille. Toisaalta mietinnössä jätetään mainitsematta EU:n sotilaallistaminen Nato-kehyksessä; vapautetut yhtenäismarkkinat ja tavaroiden, pääoman ja palveluiden vapaa liikkuvuus kilpailun ollessa tärkein tavoite; talous- ja rahaliitto ja euro, Euroopan keskuspankki ja vakaussopimus; ja kansainvälisen kaupan vapauttaminen EU:n politiikkana ja tavoitteena.

Näiden syiden takia äänestimme mietintöä vastaan.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. − (EN) Äänestän tämän tarkistuksen puolesta, vaikka Lissabonin sopimus voikin tulla voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Irlannin kansanäänestyksen tuloksia kunnioitetaan siis automaattisesti. Äänestän joka tapauksessa tämän tarkistuksen puolesta, vaikka se ei tuokaan mitään lisää mietintöön.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. − (SV) Olen aiemminkin ollut ryhmäni kanssa eri mieltä EU:n uutta sopimusta koskevissa asioissa ja äänestin Lissabonin sopimusta koskevaa mietintöä vastaan. Ehdotuksessa on tietenkin useita parannuksia, mutta vastustan unionin nykyistä suuntausta kohti laajempaa ylikansallisuutta. Haluan eurooppalaista yhteistyötä hallitustenvälisellä tasolla. Tuen ajatusta siitä, että kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan ratkaista yhteisiä ongelmia. Meillä on tärkeitä tehtäviä, joissa meidän on toimittava yhdessä, erityisesti ympäristön, ihmiskaupan ja sosiaalisen polkumyynnin aloilla. Uskon kuitenkin, että ehdotuksella vahvistetaan EU:n lainsäädännön ensisijaisuutta kansalliseen lainsäädäntöön verrattuna; että jäsenvaltioilta viedään lisää valtaa; ja että suuret valtiot saavat enemmän valtaa kuin pienet valtiot. Näitä asioita vastustan.

Päätin vastustaa tarkistusta, jossa EU:lle annettaisiin päätösvalta kansanäänestyksistä kaikkialla unionissa, koska mielestäni tämä on jokaisen jäsenvaltion oma asia.

  Mieczyslaw Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. − (PL) Äänestin tyhjää Corbettin ja Méndez de Vigon Lissabonin sopimusta koskevasta mietinnöstä (A6-0013/2008) toimitetussa lopullisessa äänestyksessä. Tein näin, koska mietinnössä esille tulleet päätelmät ylittävät selvästi kehyksen, joka hyväksyttiin Lissabonissa ja Brysselissä pidettyjen huippukokouksien keskusteluissa (13.–14. joulukuuta 2007).

Tuolloin saavutettu kompromissi oli tulos kaikkien osapuolten tekemistä myönnytyksistä. Mielestäni ei auta arvostella näitä sopimuksia, kuten kyseisen mietinnön joissakin kohdissa tehdään. Haluamme nimittäin löytää ratkaisuja, jotka kaikki osapuolet voivat hyväksyä kompromisseihin. Tämä koskee esimerkiksi poikkeuslausekkeita, perusoikeuskirjaa, neuvoston äänestysjärjestelmää ja EU:n symboleita, ja se liittyy myös muotoiluihin, jotka johtavat takaisin ajatukseen Euroopan perustuslaista, joka kuitenkin hylättiin jo kerran.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit äänestivät tätä mietintöä vastaan. Olemme alusta alkaen tehneet selväksi, että tämä perussopimus (perustuslaki) ei ole oikea tapa edistää Eurooppaa. Konservatiivit tukevat Eurooppaa, jossa itsenäiset valtiot työskentelevät yhdessä vastatakseen ensisijaisesti globalisaation, maailmanlaajuisen köyhyyden ja ilmaston lämpenemisen haasteisiin yhteistyöllä. Lähestymistapamme on ollut selkeä ja yhdenmukainen, ja olemme tiedostaneet sopimuksen todennäköisen vaikutuksen tavoitteisiimme ja päämääriimme Euroopan hyväksi. Näitä tavoitteita ei saavuteta tällä sopimuksella tai toivomuksilla yhdistyneestä Euroopan valtiosta.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Syynä siihen ei kuitenkaan ollut, että uskoisin, että Lissabonin sopimuksen tarkistuksilla Euroopan unionille avautuisi tie, joka perustuisi kestävään kehitykseen, rauhaan ja ihmisoikeuksiin pikemminkin kuin markkinoihin ja kilpailuun. Syynä oli pikemminkin, että mietinnössä on tekijöitä, jotka ovat nykyisiä sopimusjärjestelyitämme myönteisempiä. Perusoikeuskirja on tärkeä lisäys. Kaikki EU:n lainsäädäntö ja sen toimeenpano jäsenvaltioiden tasolla on nyt tarkistettava perusoikeuskirjan mukaan, ja jos puutteita todetaan, lainsäädäntö voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Laajempi yhteispäätösmenettely tarkoittaa tehokkaampaa valvontaa ja enemmän avoimuutta päätöksentekomenetelmiin. Kansalaisaloite on tärkeä edistysaskel. Olen erittäin huolissani laajemmasta sotilasyhteistyöstä, joka on jo käynnistynyt, ja toivon, että kansallinen parlamenttimme tutkii tämän kehityssuunnan tarkoin Euroopan parlamentin kanssa. On erittäin tärkeää, että EU perustuu omille vahvuuksilleen diplomaattisena ja rauhaarakentavana valtana.

Uskon, että on tärkeää saada EU:n kansalaiset mukaan ratifiointiprosessiin kansanäänestyksillä. On myös tärkeää kunnioittaa äänestysten tuloksia. On hallitustemme ja neuvoston tehtävä vastata tähän yleisperiaatteeseen käytännössä, ei parlamentin.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Äänestän Lissabonin sopimukseen liittyvän Euroopan parlamentin päätöslauselmaa koskevan mietinnön puolesta, koska sopimus on elintärkeä Euroopan kehittymiselle jatkossa. Sitä tarvitaan välttämättömästi, jotta Itävallan hyvinvointimalli ja kansalaistemme turvallisuus kukoistavat myös jatkossa. Olen samaa mieltä siitä, että kaiken kaikkiaan sopimus on tärkeä parannus aiempiin sopimuksiin verrattuna ja että sillä varmistetaan demokraattisen valvonnan lisääntyminen unionissa. Mielestäni Euroopan unionin demokraattinen arvo kasvaa ensinnäkin yhteispäätösmenettelyä laajentamalla, toiseksi kaksoisenemmistöäänestyksillä, kolmanneksi Euroopan parlamentin enemmistöpäätöksellä valitulla komission puhemiehellä ja lisäksi kansallisten parlamenttien vahvempana edustuksena, sillä ne voivat vastustaa toimivaltojen jakoon liittyviä rikkomuksia ja ottaa kantaa kaikkiin EU:n lainsäädäntöaloitteisiin.

  Caroline Lucas (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tätä mietintöä vastaan, jotta voisin osoittaa vastustavani ylimielisyyttä ja välinpitämättömyyttä, jota poliittiset johtajat kaikkialla EU:ssa harjoittavat EU:n kansalaisten toiveita kohtaan. Haluan myös todeta erittäin selvästi, että uskon, että EU:n kansalaisten olisi päästävä äänestämään tästä asiasta kansanäänestyksessä.

Lissabonin sopimus on vanha perustuslaki uudessa paketissa. Tuo perustuslaki hylättiin Ranskassa ja Alankomaissa, jotka olivat ainoat kaksi maata, joissa kansanäänestys sallittiin. Alkuperäisen tekstin päälaatija, Valéry Giscard d'Estaing, sanoi itse, että alkuperäisen perustuslakisopimuksen ehdotukset ovat pysyneet käytännössä muuttumattomina. Ne on vain levitetty eri puolille vanhoja sopimuksia tarkistusten muodossa.

En ole perustuslakiperiaatetta vastaan. Vastustan kuitenkin tätä nimenomaista perustuslakia (ja sitä kopioivaa perussopimusta), koska EU:n kansalaiset ansaitsevat parempaa. Vaikka sopimuksessa on myönteisiäkin toimenpiteitä, ne jäävät kielteisten jalkoihin. Kielteisiä asioita ovat esimerkiksi EU:n lisäsotilaallistaminen ja toimenpiteet, joilla edistetään laajempaa vapauttamista ja yksityistämistä. Pahimmillaan sopimuksella haaskataan erinomainen tilaisuus siirtää kestävä kehitys ja ilmastoturvallisuus aidosti unionin ytimeen ja epäonnistutaan EU:n toimielinten lähentämisessä Euroopan kansalaisiin.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Jos järjestettäisiin kilpailu Lissabonin sopimusta käsittelevistä väitöskirjoista, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietintö saisi ensimmäisen palkinnon ja ylistävimmät lausunnot.

Päätöslauselma on erinomainen analyysi ja arvio täysin käsittämättömän sopimuksen sisällöstä. Sen pitäisi rauhoittaa kaikki, jotka pelkäävät keskitetyn, kaikkivaltiaan supervaltion syntyä. Perustuslakisopimuksen sisältöön verrattuna tässä sopimuksessa ei ole erityistä edistystä, mutta monista asioista on luovuttu tai niitä on poistettu.

Yhteisesittelijät huomauttavat, että eurooppalaisen kentän kansallisilta johtajilta puuttuu näkemystä ja kunnianhimoa ja että he suorastaan epäilevät EU:ta ja sen toimielimiä.

Euroskeptikkojen olisi oltava mielissään myönnytyksistä: sopimuksen voimaantulon lykkäämisestä ja yksimielisyyden säilyttämisestä 72 tapauksessa, joihin kuuluvat verotus ja monivuotisen rahoituskehyksen käyttöönotto, poikkeuksista, poikkeuslausekkeista erityisesti Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja mahdollisuudesta erota EU:sta.

Niiden, jotka valittelevat ”parlamentille tuskallisia myönnytyksiä”, olisi haettava lohtua toisaalta Euroopan parlamentin vahvistuvasta asemasta toisena lainsäätäjänä ja talousarviovallan jaosta, jossa se on tasa-arvoinen neuvoston kanssa, ja toisaalta siitä tosiasiasta, että kaksoisenemmistön periaatteen ansiosta päätöksenteko neuvostossa muuttuu helpommaksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Havaitsemme tästä Lissabonin sopimusta koskevasta mietinnöstä selvästi, että sopimuksella tuetaan EU:n demokraattisia valtuuksia. Jos annamme sekä kansallisten parlamenttien että Euroopan parlamentin osallistua tiiviimmin päätöksentekomenettelyihin, annamme Euroopan kansalaisille sen, mitä he ovat aina pyytäneet: kuuluvamman äänen. Tehokkaampaan ja yhdenmukaisempaan politiikantekoon keskittyvä sopimus antaa meille mietinnön mukaan kyvyn kohdata yhä vaikeampia globaaleja haasteita. Äänestin tämän mietinnön puolesta ja haluaisin onnitella esittelijöitä erinomaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään erittäin herkkää ja keskeistä kysymystä unionin tulevaisuudesta.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. − (NL) Kahden jäsenvaltion vuonna 2005 kansanäänestyksillä hylkäämän perustuslakiluonnoksen tunnusmerkkinä oli, että se vastasi suuren luokan liiketoiminnan, kansallisten hallitusten ja useimpien kansallisten parlamenttien toiveita, mutta äänestäjät eivät tukeneet sitä juurikaan. Harvojen maiden järjestämät kansanäänestykset paljastivat, että kiivas julkinen keskustelu ja korkea äänestysprosentti johtivat moniin vastustaviin ääniin. Ihmiset eivät halua, että Eurooppa tekee heidän puolestaan päätöksiä, joita he itse eivät olisi koskaan halunneet tehdä.

He pitävät Eurooppaa hyödyllisenä, kun on ratkaistava rajatylittäviä ongelmia rauhanomaisesti ja selvittävä laajamittaisista ongelmista, joita jäsenvaltiot eivät pysty ratkaisemaan yksin. He eivät kuitenkaan pidä tarpeellisena Eurooppaa, joka valtaa yhä enemmän alaa heidän omassa maassaan. Perustuslaissa oli kyse toisiinsa sidottujen hyvien ja huonojen puolien myymisestä ilman mahdollisuutta poistaa huonoja, talouteen ja aseistukseen liittyviä kohtia. Uusi sopimus muistuttaa edelleen vahvasti perustuslakia. Kansanäänestyksistä luopuminen kertoo pelosta äänestäjäkuntaa kohtaan. Muutetun perustuslain hyväksyminen tänään selvällä enemmistöllä välittää selvän viestin: ”Ihmiset, pysykää poissa, tämä Eurooppa on vain ammattilaispoliitikkoja varten.”

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU ja sen varsin epäsuosittu perussopimus eivät voi piileksiä kansaa kiihottavien, paremmasta demokratiasta ja sosiaalisuudesta kertovien väitteiden takana. Imperialistinen valtataistelu on kätketty väliaikaisesti, jotta voidaan aloittaa vieläkin laajempi hyökkäys työntekijöiden oikeuksia ja vapauksia vastaan ja panna toimeen monopolietujen laajentaminen.

Lissabonin sopimusta ja uudelleennimettyä Euroopan perustuslakia koskevassa mietinnössä vaaditaan, että EY:n lainsäädännöllä taistellaan jäsenvaltioiden työntekijöiden vastarintaa vastaan. EU:n poliittisten tukijoiden liitto, johon kuuluvat Uusi demokratia- ja PASOK-puoleet, ei halua kansanäänestyksiä, koska se tietää julmasta kapitalismista ja imperialistisesta vihamielisyydestä kärsivien työntekijöiden vastarinnan.

Lissabonin sopimuksella ja Euroopan perustuslailla vahvistetaan EU:ta, jotta se voi toimia tehokkaammin ja hyötyä eurooppalaisista monopoleista. Tämän tuloksena Lissabonin yleissopimuksella ja Euroopan perustuslailla

- vahvistetaan EU:n epäsuosittua aseistautumista,

- edistetään kapitalistista rakennemuutosta,

- kehitetään uutta politiikkaa työntekijöiden riistämiseksi ja heidän sosiaalisten oikeuksiensa rikkomiseksi,

- syvennetään EU:n sotilaallistumista,

- hyväksytään ennaltaehkäisevän sodan opinkappale,

- ratifioidaan imperialistiset väliintulot jopa jäsenvaltioissa,

- rajoitetaan jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuksia,

- lakkautetaan veto-oikeus vahvempien valtioiden eduksi,

- vahvistetaan ja luodaan uusia sortomekanismeja,

- rajoitetaan entisestään yksilönoikeuksia ja ihmisten vapauksia.

EU:n työntekijöillä on valta tuomita tämä eurooppalainen sopimus ja koko EU.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Lissabonin sopimuksella otetaan askel taaksepäin Euroopan perustuslakiin verrattuna. Perustuslain uusliberalistista lastia ei hylätty: Euroopan keskuspankille ei esitetä minkäänlaista demokraattisen vastuuvelvollisuuden ajatusta, vakaus- ja kasvusopimus on yksipuolinen ja vapaakauppaa puolustetaan.

Gordon Brownin ja Kaczyńskin veljesten pyynnöstä Lissabonin sopimuksesta jätettiin pois tiettyjä myönteisiä tunnusmerkkejä, esimerkiksi liput ja hymnit, jotka ovat vapaasti kaikkien valtioiden saatavilla. Perusoikeuskirjan sitova luonne on vääristynyt poikkeuslausekkeella.

Olemme vaatineet kansanäänestyksiä, joilla vahvistettaisiin julkista vuoropuhelua ja kansalaisten osallistumista. Kansanäänestyksien järjestämisestä kieltäytyminen osoittaa, millainen kuilu Euroopan eliitin ja Euroopan kansalaisten toiveiden ja tarpeiden välillä on. Näin välinpitämättömyys ja skeptismi EU:ta kohtaan vahvistuvat.

Me Synaspismos-puolueessa (vasemmistoliitto) ja Euroopan yhtynyt vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto -ryhmässä vastustamme tätä sopimusta. Päivittäisissä ponnisteluissamme pyrimme avaamaan EU:lle toisenlaisen tien. Haluamme olla tiiviimpi osa Eurooppaa. Haluamme Euroopan, joka on poliittisesti yhtenäisempi; jolla on vahvempi sosiaali- ja ympäristöpolitiikka; jonka yhteisön talousarvio on huomattavasti suurempi; ja joka ei kuitenkaan luovu vallasta EKP:hen. Tällainen Eurooppa on aktiivinen ja itsenäinen käsitellessään maailmanrauhan ongelmia, eikä se ole aina valmiina tottelemaan presidentti Bushia.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. − (DE) Lissabonin sopimuksella annetaan mahdollisuus sotilaalliselle Euroopalle.

Aiemmissa EY:n ja EU:n perussopimuksissa ei ole sallittu pysyvää sotilaallista talousarviota, mutta ”käynnistysrahastoilla” (28 artikla 3 kohta) maksetaan nyt EU:n operatiiviset sotilasmenot. Yksittäisten valtioiden lisäksi sopimuksella annetaan EU:llekin mahdollisuus omaan sotilastalousarvioon. 28 c artiklan 3 kohdassa esitellään paljon arvosteltu vaatimus molemminpuolisesta avusta ja tuesta, jotka otetaan käyttöön Euroopan puolustusviraston kautta (28 artikla). Sopimuksessa vaaditaan EU:n ja Naton välistä institutionaalista yhteistyötä (28 a artikla 7 kohta).

Saksan Bundestagin oikeus päättää, käytetäänkö Saksan armeijan joukkoja muissa maissa, heikentyy merkittävästi. Uudistussopimuksella annetaan mahdollisuus muodostaa Eurooppaan sotilaallinen ydin ”pysyvällä rakenteellisella yhteistyöllä”. Tästä tulee ensisijainen lainsäädännöllinen kehys EU:n taisteluyksiköiden käyttämiselle (28 artikla, pöytäkirja N:o 4) Euroopan unionin tuomioistuimella ei nimenomaisesti ole toimivaltaa (11 artikla, 240 a). Myöskään Euroopan parlamentilla ei ole toimivaltaa, vaan sille on vain tiedotettava asioiden kulusta (21 artikla). Näin tulevaisuuden sotilaalliset väliintulot vapautetaan demokraattisesta valvonnasta.

Sotilaallisen Euroopan mahdollistamiseen liittyy myös ulkoisten rajojen sortava erottaminen. Uudistussopimuksen uudella 62 artiklalla pyritään ottamaan ”vaiheittain käyttöön yhdennetty ulkorajojen valvontajärjestelmä”.

Kansanäänestyksiä välttelemällä vahvistetun, epädemokraattisen Lissabonin sopimuksen, uusliberaalien talouspolitiikkojen kodifioimisen ja asiakirjan sotilaallisten osien ansiosta Eurooppa kehittyy aivan väärään suuntaan.

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. − (PL) Äänestin Lissabonin sopimusta vastaan, sillä olen syvästi vakuuttunut, että sopimuksella rikotaan demokratian periaatteita. Sopimus on täynnä valheita, ja siinä halveksitaan Euroopan kansalaisten ääntä. Se on kiertoilmausten sopimus. Ranskan ja Alankomaiden hylkäämästä perustuslaista huolimatta meille esitellään nyt laajennettu, naamioitu toisinto, jossa leikitään sanoilla ja unohdetaan kansalaisten äänet.

Sana ”perustuslaki” on korvattu sanalla ”sopimus”. EU:n presidenttiä (Prezydent) kutsutaan nimellä ’Przewodnicz¹cy’, ulkoasiainministeri, ulkoasian korkea edustaja. Tämä on pelkkää tekopyhyyttä, jonka tarkoituksena on olla alku ihmisten yläpuolella toimivalle supervaltiolle. Alussa EU:ssa oli kyse vahvasta taloudellisesta yhteistyöstä. Äänestin myös mietintöä vastaan, koska tämä parlamentti kieltäytyi käyttämästä mahdollisuuttaan vedota demokratian ylimpään muotoon: kansanäänestykseen.

Näin tärkeä, suorastaan perustuslaillinen säädös pitäisi hyväksyä kansanäänestyksellä. On häpeällistä, että parlamentti hylkäsi tarkistuksen 32, jossa sitouduttiin kunnioittamaan Irlannin kansanäänestyksen tulosta. Lisäksi olemme äänestäneet asiakirjasta, jota emme edes vielä tunne, sillä sopimuksesta ei toistaiseksi ole olemassa konsolidoitua toisintoa kaikilla jäsenvaltioiden kielillä.

Elämme valvotussa demokratiassa, jossa kansalaiset jätetään huomiotta, eikä heille suostuta antamaan äänestysoikeutta. En haluaisi olla missään tekemisissä tällaisen demokratian kanssa, ja puhemies Pötteringin pilkalliset huomautukset äänestyksen jälkeen osoittavat, että demokratia on kuolemassa niin tässä parlamentissa kuin Euroopassakin.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen ehdottomasti tätä mietintöä vastaan.

Olen ilmaissut alusta alkaen vastustavani tapaa, jolla Lissabonin sopimus laadittiin ja ratifioitiin. Itse asiassa uskon, että sopimusta ei voida ratifioida pelkästään kansallisissa parlamenteissa, vaan siihen tarvitaan kansanäänestys.

Tarkastellessani itse tekstin yksityiskohtia olen täysin eri mieltä joistakin osuuksista. Erityisesti 6 kohdan kolmannessa sisennyksessä tuomitsen täysin viittauksen Italiaan, vaikka se onkin vain epäsuora. Tekstissä pahoitellaan itse asiassa sitä, että yhdelle jäsenvaltiolle on ”alenevan suhteellisuuden periaatteesta poiketen myönnetty ylimääräinen paikka parlamentissa”. Tämä on kylläkin täyttä valhetta. Vaikka myönnytys merkitseekin ylimääräistä paikkaa, Italian haitaksi järjestetty syrjintä on herännyt osittain henkiin.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Lissabonin sopimus on tärkeä toimi, jolla varmistetaan tehokkaampi ja paremmin toimiva Euroopan unioni. Suhtaudunkin myönteisesti siihen, että me täällä Euroopan parlamentissa hyväksyimme Lissabonin sopimusta koskevan mietinnön yhdessä. Tämä tarkoittaa selvempää päätöksentekorakennetta ja lisää valtaa Euroopan parlamentille, joka on EU:n ainoa kansan valitsema kokous, vahvempaa yhteistä ulkopolitiikkaa ja uusia virkoja, esimerkiksi ulkopolitiikan korkean edustajan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan virat. Sopimuksella saadaan aikaan laajamittaisia muutoksia, ja tuenkin sen tähden ehdotusta yleiseurooppalaisesta kansanäänestyksestä, joka olisi kiinnostava vaihtoehto Ruotsin kansanäänestykselle. Äänestystä tarvitaan, jotta kansalaiset saavat mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä asioista, jotka ovat heille erittäin tärkeitä.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Elämme historiallista hetkeä, jolloin Euroopan unioni yrittää pakottaa itsensä 2000-luvulle. Monet tämän parlamentin äärioikeiston edustajat pelkäävät tehokasta Euroopan unionia, koska se vähentäisi heidän mahdollisuuksiaan lietsoa pelkoa kansallisella tasolla. Tästä johtuvat heidän toisaalta lähes hysteeriset pyyntönsä ja toisaalta heidän käytöksensä, jota on mahdotonta hyväksyä.

Onnittelen yhteisesittelijöitämme heidän työstään. Meidän kaikkien on muistettava, että edessämme on uudistussopimus ja muutossopimus, jolla varmistetaan, että 27 jäsenvaltion EU voi toimia tehokkaasti ja ennen kaikkea tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin kansalaisten kanssa.

Tuen mietintöä ja toivon, että sillä lähetetään viesti paitsi kansalaisillemme myös jäsenvaltioidemme hallituksille siitä, että tämä parlamentti haluaa todellakin nähdä vastuuvelvollisemman ja tehokkaamman Euroopan unionin.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Haluaisin tukea komission jäsen Wallströmin huomiota siitä, että on varmistettava, että naiset ovat edustettuina EU:n neljässä korkea-arvoisessa virassa. Nämä EU:n huippuvirat ovat olleet liian pitkään vakavilla, vanhoilla miehillä. Meidän on päästävä eroon ”poikien kerhosta” saadaksemme EU:n johtoon edustavamman ryhmittymän. Naiset ovat edustuksen arvoisia.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestän Richard Corbettin ja Íñigo Méndez de Vigon laatiman Lissabonin sopimusta koskevan mietinnön puolesta.

Mietinnössä osoitetaan aivan oikein, että uuden sopimuksen tuomat muutokset antavat periaatteet, joilla EU toimii demokraattisemmin ja sopivammin yhteisön tulevassa kehityksessä. Tärkeitä asioita ovat sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen ja perusoikeuskirjan käyttöönotto. On myös muistettava, että EU:n toimielimille on esitetty tehokkaampaa päätöksentekomenettelyä.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Perustuslaki olisi hylättävä. Tarvitsemme uuden perustuslain, emme pelkkää uutta nimeä. Tarvitsemme perusteellista muutosta, jolla, kuten yleensäkin perustuslailla, rajoitetaan ja selvennetään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen valtaa ja EU:n asemaa. On tärkeää määrittää, mitkä asiat ovat ylikansallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi vapaakauppa, ilmastonmuutos, taistelu kansainvälistä rikollisuutta vastaan, terrorismi ja yhdentyminen. On huomattava, että kaikilla näillä aloilla Yhdistynyt kuningaskunta on ollut liikkeelle paneva voima koko EU:n kehityksen aikana.

Mielestäni Ruotsin olisi pyydettävä itselleen samoja poikkeuksia, jotka Yhdistyneelle kuningaskunnalle annettiin, sekä poisjättäytymisen että mukaankuulumisen poikkeuslausekkeita. Ei ole mitään syytä, miksi Ruotsia pitäisi kohdella eri tavoin. Ruotsin kansalaiset äänestivät euroa vastaan, ja olisi järkevää, että seuraavassa sopimuksessa tehtäisiin selväksi, että Ruotsin ei tarvitse osallistua rahapolitiikan yhteistyöhön.

Näitä asioita ei ole tässä ehdotuksessa, minkä tähden päätin äänestää mietintöä vastaan.

- Mietintö: Ona Juknevičiené (A6-0471/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Ensinnäkin mielestämme jokaisen maan pitäisi itse päättää käytäntötapojensa, perinteidensä ja erityistarpeidensa mukaan, kuinka se järjestää, kerää ja laatii tarvittavat tiedot. Tunnustamme kuitenkin toki, että joskus tarvitaan sopimuksia, jotta voimme verrata tietoja ja tehdä vertailevaa tutkimusta useiden maiden osalta. Meidän mielestämme Euroopan komission esittämä asetusehdotus ei kuitenkaan vaikuttanut tarjoavan asiaankuuluvaa luottamuksellisten tietojen suojaa tai kunnioittavan niitä kysymyksiä, jotka liittyvät tällaisten tietojen keräämisen monimutkaiseen järjestelmään.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa käydyssä keskustelussa oltiin vahvasti sitä mieltä, että ehdotus olisi hyväksyttävä ensimmäisessä käsittelyssä, mikä sekin osoittaisi innokkuutta nähdä kaikkien ehtojen olevan käytössä, kun uusi sopimus tulee mahdollisesti voimaan.

Vaikka tuimmekin joitakin parlamentaarisessa työvaiheessa annettuja ehdotuksia, olemme epäileväisiä tuloksista, jotka saavutettiin parlamentin tärkeimpien poliittisten ryhmien välisen sopimuksen perusteella. Tämän takia äänestimme tyhjää.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Tässä mietinnössä suositellaan, että jäsenvaltioiden väestölaskennat ja asumiskyselyt yhdenmukaistettaisiin tasolle, joka on lähes järjetön. Meidän kantanamme on, että jäsenvaltioiden on päätettävä itsenäisesti, haluavatko ne rekisteröidä kaiken yksityisten kotitalouksien sukupolvirakenteesta alkaen aina tavanomaisen asuinpaikan ja viher- ja virkistysalueiden väliseen etäisyyteen saakka. Mielestämme sekä neuvoston asetuksessa että parlamentin mietinnössä annetaan liian tarkkoja ja tungettelevia ehdotuksia. Tämän takia äänestimme parlamentin tarkistettua ehdotusta vastaan ja annoimme vastustavan äänen myös lopullisessa äänestyksessä.

  Jens Holm ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (SV) Äänestimme tänään Ona Juknevičienén esittelemästä väestölaskentoja ja asumiskyselyitä koskevasta mietinnöstä. Päätimme äänestää sitä vastaan lopullisessa äänestyksessä. Jäsenvaltiot pystyvät hoitamaan itse väestölaskentoihin ja asumiskyselyihin liittyvät asiat, eikä EU:n tarvitse siis puuttua tähän alaan.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Täsmällisiä ja luotettavia tietoja väestöstä ja asumisesta tarvitaan, jotta voidaan toteuttaa tehokasta politiikkaa niin EU:n tasolla kuin kansallisestikin. Aiemmin eri jäsenvaltioiden väliset epäjohdonmukaisuudet tekivät kansainvälisistä vertailuista vaikeita, minkä takia pidän myönteisenä pyrkimystä selventää näihin liittyviä asioita. Tiedän kuitenkin myös, että nämä asiat herättävät kysymyksiä tietosuojasta, ja annan tunnustusta valiokunnassa tehdylle kovalle työlle, jolla puututtiin näihin huoliin. Tämän takia olinkin tarkistuksen 71 ja koko mietinnön puolella.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän tätä väestölaskentoja ja asumiskyselyitä koskevaa asetusehdotusta myönteisenä. Jos muotoilemme yhteisen paketin eurooppalaisia suosituksia, joiden avulla pystytään Euroopan laajuiseen tilastojen vertailuun, voimme parantaa EU:n kykyä muotoilla lainsäädäntöä sen mukaan, miten ihmisten tarpeet eri puolilla Eurooppaa vaihtelevat. Äänestin mietinnön puolesta.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Ymmärrän, että päteviä ja luotettavia tilastoja tarvitaan suunnittelutarkoituksiin. Myönnän myös, että tämä mietintö on merkittävä parannus komission ehdotukseen.

Mielestäni on kuitenkin monella tavalla ongelmallista, että EU keräisi tilastotietoja näin yksityiskohtaisesti. Monet kysymykset eivät tosiaankaan ole EU:n huolenaiheita. Mitä merkitystä ihmisten siviilisäädyllä voisi olla EU:lle?

Vaikka henkilöllisyyden suoja ja tietosuoja voitaisiinkin taata, olen huolissani siitä, että niitä ei turvata tarpeeksi, kun otetaan huomioon erityisesti viime aikojen laajamittaiset epäonnistumiset tietojen suojaamisessa.

Näiden syiden takia äänestin tätä lainsäädäntöpäätöslauselmaa vastaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Kuten olemme havainneet, kulttuurierot voivat kasvaa koska tahansa. Tässä mielessä me Euroopassa, ja erityisesti suurilla kaupunkialueilla, istumme ruutitynnyrillä, jonka voimaa ei saa aliarvioida. Kun otetaan huomioon etnisperäiset yhteenotot, joita syttyy silloin tällöin, on hyvä, että EU vihdoin tutkii näkyvästi etnisiä taustoja ja uskontoja EU:n laajuisessa väestölaskennassa vuonna 2011. Tilastotiedot asuinväestön etnisestä ja kulttuurisesta rakenteesta voisivat auttaa väkivallan ehkäisemisessä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) On tärkeää saada luotettavia tietoja väestöstä ja asumisesta Euroopan unionissa, sillä tiedot ovat erittäin tärkeitä erilaisen Eurooppaa yleisesti koskevan politiikan suunnittelussa, hoidossa ja valvonnassa. Tarvitaan korkealaatuisia vuosittaisia väestölaskelmia, koska ne vaikuttavat EU:n kahteen tärkeimpään alaan. Ensinnäkin niitä tarvitaan unionin demokraattisessa prosessissa, jossa vuosittaisia väestölaskelmia käytetään neuvoston määräenemmistöäänestysten tarkkaan laskemiseen. Toiseksi niitä tarvitaan myös EU:n koheesiopolitiikan tärkeimpään asiaan eli rakennerahastojen lähentymiseen ja erityisesti tukikelpoisten maiden määrittämiseen.

Tällä ehdotuksella onkin mielestäni huomattava poliittinen merkitys, sillä sen avulla pystymme vastaamaan paremmin demokratian, kehityksen ja koheesion kriteereihin Euroopan unionissa.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE), kirjallinen. − (DE) Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä pitää erittäin hyvänä, että komission asetusehdotusta ei hyväksytty parlamentissa pelkkänä muodollisuutena.

Sinnikkyytemme ansiosta me vihreät onnistuimme varmistamaan, että tällä asetuksella taataan suoja väestö- ja asumisolojen arkaluonteisten tietojen keräämisessä. Vapaaehtoinen liite, jossa määrättiin mikrotason tietojen keräämisestä ja erittäin aroista, esimerkiksi seksuaalikäyttäytymiseen ja lukutaitoon liittyvistä kysymyksistä, poistettiin kokonaan.

Lisäksi vihreiden painostuksesta Euroopan tietosuojavaltuutettu kutsuttiin arvioimaan kahta tapausta. Hänen mielipiteensä mukaan tietosuoja on otettu huomioon tarpeeksi hyvin tarkastetussa luonnoksessa, joka on nyt parlamentin käsittelyssä. Asetukseen sisältyy esimerkiksi tarkistuksemme, joka liittyy tietosuojasäännösten huomioimiseen sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Lisäksi asetuksessa on nyt selvät viittaukset tietojen toimittamisen ja käsittelyn tietosuojasäännöksiin.

Tämän lisätuen ansiosta säännös toimii niin kuin sen pitikin. Se ei siis ole säännös uusien tietojen keräämisestä, vaan yksinkertaisesti tilastotietojen keräämisen yhtenäistämisestä alueiden tärkeimmillä sosiaalisilla ja taloudellisilla aloilla, joilla tietoja kerätään jo kansallisella tasolla. Näin voidaan tehdä vertailua Euroopan tasolla. Eurooppalaisten tietojen yhtenäistämisellä varmistetaan, että alueellista rahoitusta osoitetaan tehokkaasti niille alueille, joilla sitä tarvitaan eniten.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Äänestysselitys väestölaskentoja ja asumiskyselyitä koskevasta ehdotuksesta.

Euroopan parlamentti päätti tänään ensimmäisessä käsittelyssä komission väestölaskennoista ja asumiskyselyistä antamasta asetusehdotuksesta.

Ehdotuksen taustalla on hyvä tarkoitus tehdä väestölaskenta- ja asumiskyselytilastoista helpommin vertailtavia. Kuitenkin lopullinen tulos on erittäin kauaskantoinen siinä, mitä tietoja vaaditaan. Komissio esitti ehdotuksessaan, että jokaisen jäsenvaltion pitäisi kerätä kansalaisistaan esimerkiksi seuraavanlaisia tietoja: seksuaalinen suuntautuminen, naisten ensimmäisen avioliiton ja nykyisen avioliiton solmimispäivämäärät, etninen alkuperä, uskonto ja elävinä syntyneiden lasten määrä.

On hätkähdyttävää, että komissiomme esittää ehdotusta, johon kuuluu näin tunkeilevia kysymyksiä ja jota voidaan verrata käytännössä kansalaisten rekisteröimiseen.

Parlamentti karsi tänään joitakin kauaskantoisimpia kysymyksiä. Päätin kuitenkin äänestää koko mietintöä vastaan, sillä siinä mennään liian pitkälle.

- Päätöslauselmaesitys Lissabonin strategiasta (B6-0073/2008)

  Giles Chichester (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit ovat tukeneet Lissabonin strategian tavoitteita ja ydinpolitiikkaa johdonmukaisesti. Erityisesti olemme korostaneet tavaroiden ja palveluiden täysin toimivien yhtenäismarkkinoiden tärkeyttä, paremman liiketoimintaympäristön luomista (erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille), innovointiin kannustamista ja sellaisten työmarkkinoiden käyttöönottoa, jossa keskitytään taitoihin ja joustavuuteen ja kannustetaan uusien työpaikkojen luomiseen.

Äänestimme jälleen kerran Lissabonin strategiaa koskevan vuosittaisen päätöslauselmaesityksen puolesta, jotta voimme osoittaa jatkuvan tukemme taustalla olevalle uudistusohjelmalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tukisimme kaikkia mukana olevia, yksityiskohtaisia suosituksia. Vastustamme erityisesti lisättäviä sosiaalitoimia (paitsi eläkkeiden siirrettävyyttä), jotka esitetään alkuperäisen version 41 artiklassa.

Emme hyväksy myöskään liikenteen liittämistä Lissabonin sopimukseen, kuten 27 artiklassa säädetään, ja haluamme vahvistaa kantamme siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sopimus olisi ratifioitava äänestäjäkunnalle järjestetyssä kansanäänestyksessä.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Lissabonin strategiaa koskevan päätöslauselman ja keväällä 2008 järjestetyn Eurooppa-neuvoston panoksen puolesta, sillä mielestäni uudistetulla Lissabonin strategialla parannetaan kunnianhimoisia tavoitteita, jotka liittyvät Euroopan yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Tämä on olennaista, kun kohtaamme globalisaation, väestönmuutoksen, sosiaalisen epätasapainon, ilmastonmuutoksen, energiavarmuuden, elintarviketurvallisuuden, taloudellisen kasvun ja maahanmuuttajien sopeutumisen tuomia mahdollisuuksia ja haasteita.

Lissabonin strategian tehokas täytäntöönpano on siis ratkaisevan tärkeää, jotta Euroopan kilpailuasemaa voidaan tukea maailmanlaajuisilla markkinoilla työpaikkojen luomisen, köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen osallisuuden kautta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Ensinnäkin olemme pettyneitä, että esittämämme Lissabonin strategiaa koskeva päätöslauselmaehdotus hylättiin, mikä on entistäkin vakavampaa nyt, kun olemme aloittamassa Lissabonin strategian viimeistä jaksoa.

Jälleen kerran Euroopan parlamentin enemmistö hylkää poliittisen muutoksen ja osoittaa täyden tukensa ja osallistumisensa aiemminkin noudatetuille politiikoille: markkinoiden ja työsuhteiden sääntelyn purkamiselle, tavaroiden ja tärkeiden palveluiden (postipalvelut, liikenne, televiestintäala, energia jne.) vapauttamiselle ja luovuttamiselle yksityisille toimijoille veronmaksajien, työntekijöiden ja kaikkien ihmisten vahingoksi.

Esimerkiksi Portugalissa on nähtävissä, että tämä selkeän uusliberalistinen politiikka on leviämässä muillekin aloille. Näemme terveyden, opintojen ja koulutuksen kaupallistuvan, sosiaalisen eriarvoisuuden pahenevan ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kasvavan Euroopan unionissa.

Painostuksella yritetään vahvistaa Lissabonin strategian ulkoista osaa, jolla kolmansille maille, usein kehittymättömämmille, asetetaan taloudellisia ja poliittisia ehtoja, joilla vaaditaan kyseisten markkinoiden avaamista suurien eurooppalaisten monikansallisten tahojen eduksi.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Lissabonin strategiaa koskevassa päätöslauselmassa on monia, liike-elämän toimijoita ja kuluttajia koskevia tärkeitä säännöksiä. Yksi erityisen merkillepantava ja tuen arvoinen aloite on aloite pienyrityslaista, jossa esitellään ”pienet ensin” -periaatteen ajatusmaailmaa. Toivon, että tämä aloite pannaan täytäntöön tehokkaasti ja joutuisasti asianosaisten osapuolten osallistuessa työhön aktiivisesti. Minun ei tarvinne tällä kertaa muistuttaa pienen ja keskisuuren liiketoiminnan merkityksestä talouselämässä tai siitä, miten tärkeää on, että tällaisille yrityksille taataan erityinen, etuoikeutettu asema tulevaisuudessa Euroopassa.

Haluaisin kiinnittää huomionne myös tekijänoikeuksien suojaamiseen. Tiedämme kaikki, että verrattuna Yhdysvaltain järjestelmään Euroopan yhtenäistämiseltään varsin puutteellinen patenttijärjestelmä aiheuttaa päänsärkyä joillekin Euroopan valtioille, jotka hillitsevät innovointia ja tutkimusta laajassa mittakaavassa, mikä vahingoittaa koko maanosaa. Onkin tärkeää laatia yhteisiä ehdotuksia ja ratkaisuja nykytilanteeseen, jotta EU:n kaikki kuluttajat voisivat hyötyä uusista ja uudenaikaisista tuotteista hinnalla, joka vastaa keskivertokuluttajan ostovoimaa.

  Stanisław Jałowiecki (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Äänestin tyhjää Lissabonin strategiaa koskevan päätöslauselman äänestyksessä. Yllätyin melkoisesti lukiessani erityisesti 3 kohtaa. Kohdasta havaitsemme, että voidaksemme taata tämän ohjelman menestymisen meidän on myös vahvistettava talouskasvua Euroopassa. Kyse on yhdestä pikkusanasta: myös.

Tähän asti olin vakuuttunut, että kasvu oli päätavoite ja että tarkoituksena oli ottaa tietyt maat kiinni ja jättää toiset kannoillemme. Kun päätöslauselmaesityksen lukee tarkkaan, havaitsee, että valitettavasti tämä ei ole pelkkää epätarkkuutta, vaan peräti vahvistus säännölle. Löydämme tästä tekstistä toteamuksia, jotka voitaisiin sijoittaa hienosti kymmeniin muihin päätöslauselmiin. Kyse on usein asioista, jotka epäilemättä jarruttavat kasvua. Meillä on itse asiassa toivomuslista, jonka voisimme laatia itsellemme monessa muussa yhteydessä emmekä pelkästään Lissabonin ohjelmasta keskustellessamme.

On kuitenkin yksi poikkeus: Lissabonin ohjelman käyttöönotossa tapahtunut edistyminen. Tämä päätöslauselman kohta on erittäin tärkeä, mutta valitettavasti päätelmät eivät ole myönteisiä. Emme tiedä, miten edistystä voisi mitata tai onko mitään edistystä edes tapahtunut. Meillä ei ole olemassa asianmukaista valvontaa. Työltämme puuttuu siis kiintopisteet. Meillä on ongelmia arvioinnissa. Emme tiedä, edistymmekö vai pysymmekö paikallamme. Mielestäni meidän olisi parlamenttina työskenneltävä ensisijaisesti tässä asiassa.

  Othmar Karas (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Maanantaina Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta näytti vihreää valoa Euroopan teknologiainstituutin lakisääteisen perustamisen lopulliselle hyväksymiselle. Nyt kaikki rahoitusta ja Euroopan teknologiainstituutin sisäistä organisaatiota koskevat kysymykset on siis käsitelty, ja instituutin toiminta voidaan käynnistää.

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti on keskeinen tekijä, kun haluamme saavuttaa enemmän etuja taloudellemme, tieteelle ja kestäville työpaikoille Euroopassa. Onkin tärkeää, että EIT:n sijoituspaikasta päätetään pian.

Vetoan EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehiin, että he sopivat tälle päätökselle määrätyn aikarajan kevään Eurooppa-neuvostossa. Päätös on tehtävä viimeistään kesäkuussa EU:n huippukokouksessa. Itävallan liittokansleri Alfred Gusenbauerin on myös osallistuttava aikarajan asettamiseen, sillä Itävalta jätti erittäin sopivan hakemuksen.

Aikaraja tälle päätökselle olisi määritettävä keväällä järjestettävässä huippukokouksessa, ja sen pitäisi olla osa huippukokouksen tuloksista annettavaa asiakirjaa. Kun otetaan huomioon Wienin erinomainen hakemus EIT:n sijoituspaikaksi, liittokansleri Gusenbauerilla on huomattava vastuu varmistaa, että päätös tehdään nopeasti ja että tarkka aikaraja asetetaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Lissabonin strategian uudistamisen yhteydessä haluan painottaa, että yhdennettyjä poliittisia suuntaviivoja on tosiaankin päivitettävä samalla, kun Euroopan parlamentti saa merkittävämmän aseman strategian seurannassa. Keskipisteessä pitäisi olla sosiaalisesti herkän Euroopan luominen. Euroopan pitäisi käsitellä nykyisiä kohtaamiamme talousongelmia, mutta samalla herkimpiä kysymyksiä ei saa eristää asioiden ulkopuolelle. Vähimmäispalkan käyttöönotto kaikissa jäsenvaltioissa on yksi tärkeimmistä tavoista, joilla voimme varmistaa, että kaikki Euroopan kansalaiset saavat riittävän peruselintason. Olen tyytyväinen päätöslauselmaan ja äänestin sen puolesta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston poliittiset ryhmät kilpailevat keskenään siitä, kuka tukee eniten suuren luokan liiketoiminnan etuja ja mahdollisuuksia. Ne ylittävät jopa komission edistäessään työntekijöiden ja kansan vastaista Lissabonin strategiaa.

Tässä häpeällisessä päätöslauselmassa ei vuodateta edes krokotiilinkyyneleitä köyhyydelle tai sosiaaliselle syrjäytymiselle. Päinvastoin siinä edellytetään, että uudistuksia toteutetaan työmarkkinoilla ja sosiaaliturvajärjestelmissä; siinä korostetaan komission suuntaviivoja vaatimalla, että tilapäisten työntekijöiden työajan ja työolojen järjestämistä koskevia direktiivejä hyväksytään; siinä pyydetään jäsenvaltioita tekemään EU:n kilpailukyvystä keskeisen osan omaa politiikkaansa ja saattamaan yhtenäismarkkinat valmiiksi tärkeimpänä taloudellisena ja poliittisena päämääränään.

Päätöslauselman mukaan paras väline näiden ja muiden työntekijöiden vastaisten toimenpiteiden ja toimintatapojen edistämiseen on yhteistyö, joka onnistuu sosiaalista vuoropuhelua laajentamalla ja yritysten ja työntekijöiden välisen luottamusilmapiirin luomisella.

Työntekijät ovat kärsineet seitsemän vuotta tämän strategian käyttöä. Sen seurauksena heidän elinolosuhteensa, työnsä, eläkkeensä ja sosiaaliset oikeutensa ovat huonontuneet. Tämän takia he hylkäävät Lissabonin strategian ja vastustavat pääoman etuja. Tunnemme samoin näitä etuja palvelevaa EU:ta kohtaan

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta parlamentin ryhmien enemmistön tapaan, sillä olen samaa mieltä rakentavasta lähestymistavasta ja suositusten sisällöstä, erityisesti tarpeesta sijoittaa tutkimukseen, innovointiin ja kehitykseen ja politiikkaan, jolla edistetään osaamista markkinoiden avautuessa ja parempaa joustavuutta ja samalla turvallisuutta työmarkkinoilla. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että jotkut vaihtoehtoisessa päätöslauselmassa esitetyt tiedot herättävät huolta. Tämän takia en voinut tukea kommunistisen ryhmän päätöslauselmaa.

Lissabonin ohjelman voimassaoloaika päättyy kahden vuoden päästä, ja meidän on myönnettävä, että määritettyjä, kunnianhimoisia tavoitteita ei ole läheskään saavutettu. (Lisäksi suhteellinen kehittymisemme Yhdysvaltain talouden hidastumisen rinnalla ei ole juhlimisen arvoinen asia.) Mielestäni meidän olisikin viimein tunnustettava, että meidän on seurattava vain tämänhetkistä reittiä sen sijaan, että yrittäisimme loppuponnistuksena saavuttaa kahdessa vuodessa sen, mihin emme kahdeksassa vuodessa pystyneet. Lissabonin ohjelman sisältämät toimenpiteet oikeuttaneet syyt ja olosuhteet ovat edelleen läsnä – ehkä entistäkin selvemmin – ja tunnemme oikean reitin, jota meidän on nyt seurattava.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Lissabonin strategiaa koskeva päätöslauselma lähtee epäilemättä rönsyilemään, jos siihen liitetään kaikki sydämenasiat. Tämän voi nähdä lopputuloksesta. Mietinnössä on kuitenkin myös paljon tärkeää ja tarpeellista asiaa, jota tuen mielelläni. Ennen kaikkea tämä koskee luovimpia osia, joissa näkyy, että parlamentti pysyy ajassa mukana esimerkiksi ympäristöön ja kasvuun liittyvissä asioissa. Joustoturvaan liittyvässä keskustelussa, joka on yltymässä, nousee esiin tärkeä – kenties tärkein – kysymys siitä, miten kilpailukyky ja turvallisuus voidaan yhdistää. Kuten mietinnössä todetaan, emme ole rakentamassa tulevaisuutta protektionismille ja virkakoneistolle, vaan avoimuudelle, saatavuudelle ja työntekijöiden ja liiketoiminnan hyville olosuhteille.

Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että puoltava ääneni tarkistukselle 12 ei tarkoita, että tukisin millään tavalla vähimmäispalkkojen käyttöönottoa EU:ssa. Päinvastoin haluan selventää, että työehtosopimuksilla on paikkansa Euroopan mallissa. Tein tämän myös selväksi tänään tarkistuksessa 32 kasvua ja työllisyyttä koskevista yhteisistä suuntaviivoista annetussa mietinnössä, jossa käsiteltiin nimenomaan tätä asiaa.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Lissabonin strategia on tärkeä EU:n tulevalle menestykselle. On keskeistä, että kaikki jäsenvaltiot täyttävät lupauksensa tehdä EU:sta maailman dynaamisin tietoon perustuva talous.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. − (RO) Lissabonin strategiaa koskevassa päätöslauselmassa esitetään Euroopan parlamentin toive siitä, että kaikille Euroopan kansalaisille varmistettaisiin kunnollinen toimeentulo luomalla uusia, paremmin palkattuja työpaikkoja ja kasvattamalla sijoituksia tutkimukseen, innovointiin ja tietoyhteiskuntaan.

Päätöslauselman 37 kohdassa korostetaan liikennepolitiikan tärkeyttä ilmastonmuutoksen torjumisessa ja vaaditaan, että Euroopan laajuisia verkkoja pitäisi arvioida asiaankuuluvasti niiden ympäristövaikutusten osalta.

Äänestin tarkistuksen 12 puolesta sellaisena kuin Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä muutti sitä suullisesti, koska tällä tavalla jäsenvaltioita pyydetään varmistamaan kaikille jäsenvaltioille sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset ja erityisesti hyväksymään asetukset esimerkiksi vähimmäispalkasta ja muista lainsäädännöllisistä ja pakollisista järjestelyistä kaikille tai kansallisten perinteiden mukaan tehtyjen työehtosopimuksien mukaisesti, minkä ansiosta kokoaikaisesti työssä käyvät voivat elää tuloillaan ihmisarvoista elämää.

Äänestin päätöslauselmaehdotuksen puolesta, koska olen vakuuttunut, että Euroopan unionissa ei ole kyse pelkästään kilpailuun perustuvista yhteismarkkinoista, vaan myös sosiaalisesta Euroopasta, jossa jokaisella kansalaisella on osansa taloudellisissa ja sosiaalisissa toimissa ja kunnollinen elintaso.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Lissabonin strategia on ollut toiminnassa vuodesta 2000 lähtien, mutta jäsenvaltiot eivät ole nähneet vielä mitään todellisia tuloksia. Nykyisessä ehdotuksessa esitellään uusi suunnitelma, joka ulottuu vuoteen 2013.

Uskon institutionaaliseen kilpailuun. Lissabonin strategiassa on tavoitteita, jotka ovat hyviä ja kehittämisen arvoisia, esimerkiksi ehdotus suurempiin tutkimus- ja kehityssijoituksiin. ”Sosiaaliseen” Eurooppaan viittaavat osat taas eivät kuulu EU:n tasolle, ja jokaisen jäsenvaltion olisi päätettävä niistä itse.

Lisäksi päätöslauselmassa on ongelmana se, että siinä on liikaa epämääräisiä säännöksiä, jotka antavat komissiolle mahdollisuuden tulkita ja selittää toimenpiteitä tavalla, jota emme halunneet.

Perusnäkemykseni on, että maiden olisi itse muodostettava kasvustrategiansa omien valintojensa mukaan demokraattisessa järjestelmässä. Jotkut pyrkivät sosiaalidemokraattiseen suuntaan, toiset taas erittäin liberaaliin, markkinakeskeiseen lähestymistapaan. Meidän on kunnioitettava molempia. Tärkeintä on, että päätös tehdään kansallisella tasolla. Päätin tämän takia hylätä ehdotuksen kokonaisuudessaan.

- Mietintö: Margarita Starkevičiūtė (A6-0029/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit päätimme äänestää mietinnön 29/2008 puolesta kokonaisuudessaan.

Äänestimme kuitenkin Vihreiden ryhmän esittelemää tarkistusta 32 vastaan. Tarkistus koski vähimmäispalkkoja osana eurooppalaista mallia.

Ymmärrämme, että vähimmäispalkkakysymys on tärkeä monissa EU:n jäsenvaltioissa.

Kuitenkin meidän mielestämme jokaisen jäsenvaltion on päätettävä itse, miten se käsittelee kysymystä.

Ruotsissa käsittelemme asiaa parhaiten työmarkkinaosapuolten kanssa neuvottelemiemme työehtosopimuksien avulla.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Euroopan parlamentin enemmistö antaa tärkeimpien työnantajajärjestöjen eduille, toiveille ja pyynnöille äänen ja vaatii Lissabonin strategian täyttämistä Euroopan komission taloudellisten yleislinjojen mukaisesti ja syventäen yhdennettyjä, uusliberaaleja politiikkoja.

Kuitenkin jopa talouskriisin keskellä ja taloudellisen kasvun pysähdyttyä enemmistö vaatii palkkarajoituksia, rajoja julkiselle kulutukselle ja julkishallinnon nykyaikaistamista tärkeimpinä toimina kehittymiselle yhdessä kilpailun ja markkinoillepääsyn esteiden poistamisen kanssa. Kyse on toisin sanoen julkisten palveluiden liberalisoinnista. Kaikki tämä yhdistyy suurempaan epävarmuuteen työpaikoista, vaatimukseen joustoturvasta ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamiseen, toisin sanoen yleisen julkisen sosiaaliturvajärjestelmän aliarviointiin ja purkamiseen.

Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot pääsevät näihin tavoitteisiin, suositellaan tarkempaa valvontaa ja painostusta valtioihin, aivan kuin valtioilla itsellään ei olisi osaa eikä arpaa yleislinjojen hyväksymisessä. Samaan aikaan esitetään, ettei havaita tämän politiikan merkittävää vaikutusta jäsenvaltioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen, ja jatketaan ehdottaen lisää sitä samaa, jonka hylkäämme kokonaan.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Äänestimme tätä mietintöä vastaan. Siinä sanellaan jäsenvaltioille niiden talous- ja sosiaalipolitiikan sisältö seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

Tämä on oikea hetki tuoda uudelleen julki se, miten kaikki, aivan kaikki, päätetään nyt Brysselissä yhteisestä rahasta ja jäsenvaltioille annetuista määräyksistä alkaen. Enää ei ole kyse pelkästään jäsenvaltioille asetetuista tavoitteista (velkojen vähentäminen tai julkisten menojen vaje, työttömyyden torjuminen, kasvun elvyttäminen ja niin edelleen), vaan siitä, että jäsenvaltioille selostetaan seikkaperäisesti, mitä niiden olisi tehtävä ja miten ja millä välinein toimittava.

Ongelmana on, että nämä suuntaviivat ovat olleet samat viimeiset 15 vuotta: työelämän joustavuus, maahanmuutto väestön vahvistamiseksi ja halvan työvoiman saamiseksi, julkisten palveluiden vapauttaminen, palkkarajoitukset, malthusialainen finanssipolitiikka, ulkomaankaupan liberalisointi, kilpailu ja niin edelleen. Tämä valikoima ja sen tulokset ovat tunnettuja: työttömyys, vähäisempi ostokyky ja kasvanut köyhyys, teollisuuden väheneminen, sosiaalinen syrjäytyminen ja niin edelleen. Meidän on aika pohtia, johtuuko asioiden huono tila siitä, että jäsenvaltiot eivät tottele tarpeeksi kuuliaisesti määräyksiä, vai pikemminkin siitä, että määräykset eivät ole oikeita? Uskomme ilman epäilyksen häivääkään, että jälkimmäinen selitys on oikea.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä paneudutaan erilaisiin haasteisiin, joihin tulevaisuuden Eurooppa törmää, esimerkiksi kasvavaan globalisaatioon, ikääntyvään väestöön ja ilmastonmuutokseen. Monet ehdotetuista toimenpiteistä vaikuttavat järkeviltä, ja ne voisivat osoittaa jäsenvaltioille oikean suunnan.

Kesäkuun lista vastustaa monimutkaisempaa verojärjestelmää, sosiaalista syrjäytymistä ja ympäristötuhoja. Kuitenkin jokaisen jäsenvaltion on itse päätettävä, kuinka se muotoilee politiikkansa vastatakseen tuleviin haasteisiin. Menestyksekkäimmät ratkaisut syntyvät institutionaalisessa kilpailussa ja esimerkeistä, jotka voivat kannustaa ja innostaa vapaaehtoisiin toimiin muissa jäsenvaltioissa.

Olemme päättäneet äänestää tätä mietintöä vastaan, koska siinä käsitellään aloja, joilla jäsenvaltioilla yksin on poliittinen vastuu.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Ryhmäni esitti useita tarkistuksia tärkeisiin kysymyksiin esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, oikeudenmukaisemmasta varallisuuden jakautumisesta ja oikeudenmukaisesta palkasta. Äänestin tarkistusten puolesta.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Lissabonin strategian seitsemäntenä täytäntöönpanovuonna Euroopan parlamentin arviossa Euroopan unionin nykytilasta otetaan huomioon uudet olosuhteet, jotka ovat ominaiset vuosille 2007–2008. Viime vuosien valossa ja tämän vuoden kokemusten perusteella, nimittäin rahoitusmarkkinoiden epävarmuuden ja kasvaneen riskin yhteydessä, on järkevää osoittaa erityistä huomiota yhteisön makrotaloudelliselle vakaudelle.

Kurinalaisuus euroalueella ja erityisesti tämän kurin pitäminen ovat erittäin tärkeitä. Kuitenkin vapautetussa, maailmanlaajuisessa talousjärjestelmässä suurin vastuu lankeaa kansallisvaltioille, koska niiden on pidettävä huolta julkisen talouden tasapainosta. Tällä alalla on paljon toivomisen varaa jopa valtioissa, jotka pitävät itseään yhdentymisen ”vetureina” varsinkin silloin, kun ne voivat luottaa, että Euroopan komissio asettaa niille vain armeliaat hinnat.

Yksi vaatimus, jota ei ole täytetty vuosiin, on EU:n markkinoiden, erityisesti palvelumarkkinoiden, aito vapauttaminen, jolla voitaisiin luoda aitoa kilpailupainetta ja päästä lopulta eroon suojelevista muureista. Ne eivät perustu enää lakisääteisille asetuksille, sillä on löydetty paremmin kätkettyjä tapoja vaikeuttaa ulkomaalaisten kilpailijoiden elämää.

Keskeneräiset ponnistelut EU:n sisämarkkinoiden luomiseksi tarkoittavat, että 27 valtion yhteisössä ei ole vielä käytetty mahdollisuuksia yrittäjyyteen ja luovuuteen niiden kaikessa laajuudessa. Tämän vajeen kustannuksiksi on arvioitu 150 miljardia euroa. Tässä on tarpeeksi syitä sille, miksi yhteismarkkinoiden vapautumisen pitäisi nousta huomattavaan asemaan mietinnöissä, joissa arvioidaan Euroopan talouden kasvun tilaa ja näkymiä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja vuosille 2008–2010 käsittelevään mietintöön. Nykyisessä taloustilanteessa meidän on annettava EU:lle tarvittavat välineet selviytyä myrskystä. Euroopan on kuitenkin pysyttävä sosiaalisena Eurooppana, jolla on hyvin koordinoidut mekanismit korkealaatuisia julkisia menoja, tutkimusta ja innovointia ja koulutusta varten. Ilmastonmuutos on otettava myös huomioon, kun muodostetaan Euroopan ensisijaisia taloustavoitteita, jos haluamme saavuttaa itsellemme asettamamme kunnianhimoiset tavoitteet.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Koska tämän mietinnön näkökulmana on Lissabonin strategian täytäntöönpano jäsenvaltioissa, minun on portugalilaisena parlamentin jäsenenä kerrottava nyt täsmällisemmin huolestani maani epäonnistumisesta Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa niin tuloksien kuin toimenpiteidenkin osalta.

Huomaan, että monessa suhteessa Portugalissa esitetty kritiikki on täsmälleen samaa, kuin mitä voisi ja pitäisi esittää koko Euroopassa. Olemme kuitenkin kaukana siitä, että saavuttaisimme Lissabonin tavoitteet, ja joidenkin kriteerien, esimerkiksi työllisyyden, osalta olemme siirtyneet jopa kauemmaksi tavoitteistamme. Emme ole siis lähelläkään sitä, että hyväksyisimme sopivat toimintatavat tuloksien saamiseksi. Kansallisten julkisten talouksien tasapainottaminen on ensisijaista, mutta tasapainon on löydyttävä jätteitä vähentämällä ja tuottamattomien menojen hylkäämisellä ja saatujen tulojen oikeudenmukaisella jakamisella.

Tavoitteita ei ole sopivaa saavuttaa ylikuormittamalla kotitalouksien talousarvioita ja vähentämällä valtion voimassaolevia velvoitteita. Aivan kuten yksityisellä sektorillakin, kilpailukyky ja menestys saavutetaan tarjoamalla parempia palveluita pienemmin menoin poistamatta kuitenkaan yhtälön kumpaakaan puolta.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, äänestin Margarita Starkevičiūtėn mietinnön puolesta. Suuntaviivojen tämänhetkisellä muotoilulla annetaan tarpeeksi laaja ja kuitenkin pätevä kehys viimeaikaiselle taloudelliselle ja poliittiselle kehitykselle. Olemmekin samaa mieltä ehdotuksesta, että talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tekstiä ei muuteta seuraavalle kolmen vuoden jaksolle neuvoston päätelmien mukaisesti.

Vakaus on tärkeää Lissabonin strategian ja yhdennettyjen suuntaviivojen tehokkuudelle. Uuden kauden pitäisikin riippua uudistuksen täytäntöönpanosta ja konkreettisten tulosten saavuttamisesta. Tuemme myös tarkistusehdotuksia perusteluihin, jotka seuraavat talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, koska niillä tarkennetaan suuntaviivojen sisältöä ja Euroopan kohtaamia haasteita (maailmanlaajuistuminen, talouskasvun perustan vahvistaminen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, nopeat väestö- ja yhteiskuntamuutokset ja niin edelleen).

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Äänestin tänään mietinnön puolesta. Mietinnössä annetaan kasvua ja työllisyyttä koskevat suuntaviivat vuosille 2008–2010. Toisaalta olin iloinen sosiaalidemokraattisen ryhmän tarkistuksista, joissa ehdotettiin, että on luotava liiketoiminnalle ja erityisesti pienyrityksille edullinen Eurooppa.

Toisaalta sama ryhmä esitti myös paljon tiukempia sääntöjä talousalalle. Säännöillä olisi tarkoitus suojella kuluttajia, mutta ne pienentävät myös kuluttajien ansiotuloja. Tällainen lähestymistapa todennäköisemmin haittaa kuin hyödyttää, ja äänestinkin siksi tätä ehdotusta vastaan. Jos halutaan, että Euroopan haave olla maailmanlaajuinen, kilpailukykyinen johtovoima käy koskaan toteen, on tehtävä paljon määrätietoisempia sijoituksia työmarkkinoiden nykyaikaistamiseksi, tutkimukseen ja koulutukseen kannustamiseksi ja ”vihreämmän” talouden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Äänestin siis EU:n tason ympäristöveron puolesta vihreiden kannan mukaisesti, vaikka puolustankin tapojeni mukaan Euroopan keskuspankin itsenäisyyttä heidän toistuvia hyökkäyksiään vastaan.

Jos viimeaikainen talouden kuohunta on meille jotakin osoittanut, se on osoittanut, että vahvan keskuspankin etuna on, että se kestää lyhytaikaiset ratkaisut, ja että laajaan valuutta-alueeseen kuuluminen saa aikaan rauhoittavan vaikutuksen.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolue tukee mietinnön suuntaviivoja, sillä niillä pyritään edistämään EU:n talouden yleisesti hyväksyttyjä politiikkoja. Kuitenkin Euroopan parlamentin työväenpuolue suhtautuu erittäin varauksellisesti 26 kohtaan, jossa vaaditaan verotuksen yhtenäistämistä/koordinointia, mikä kuuluu pelkästään kansalliseen toimivaltaan. Tämän takia Euroopan parlamentin työväenpuolue päätti äänestää tyhjää kyseisestä kohdasta.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) 26 kohdan tarkistus viittaa yhteiseen, yhtenäistettyyn yritysten veroperustaan. Olen tästä kohdasta eri mieltä, sillä mielestäni se kuuluu jäsenvaltioiden päätäntävaltaan. Äänestin tyhjää tästä kohdasta.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen – (RO) Kasvua ja työllisyyttä koskevista suuntaviivoista annetussa Euroopan parlamentin mietinnössä tarkastellaan Euroopan komission ehdottamia yleisiä linjauksia jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikkaa varten kaudelle 2008–2010.

Äänestin johdanto-osan 26 kappaleen puolesta sellaisena, kuin komissio ehdotti sitä. Kohdassa korostetaan tarvetta ”koordinoituihin finanssipoliittisiin puitteisiin, mukaan luettuna yritysten verotusjärjestelyt, joiden pitäisi hyödyttää yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, ja edistää kasvua ja työpaikkojen luomista”.

Äänestin myös tarkistuksen 23 puolesta, koska siinä vaaditaan, että tulot ja hyvinvointi jaetaan siten, että kasvun hyödyt jakaantuvat oikeudenmukaisesti. Tarkistuksessa todetaan, että vähimmäispalkka jokaisen maan asukaskohtaisen BKT:n mukaan laskettuna voisi olla keino taata, että täysaikaiset työntekijät voivat tulla toimeen työtuloillaan, mitä olisi pidettävä osana eurooppalaista sosiaalimallia.

Äänestin siis tämän mietinnön puolesta ja olen vakuuttunut, että kaikkien Euroopan kansalaisten taloudellinen turva, sosiaalinen osallisuus ja markkinatalouden luominen tekevät unionista maailmanlaajuisen taloudellisen ja sosiaalisen malliesimerkin.

- Mietintö: Cem Özdemir (A6-0503/2007)

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Tuin Cem Özdemirin mietintöä, koska yksi Euroopan kohtaamista uhkaavimmista poliittisista ongelmista on energian huoltovarmuuden takaaminen EU:ssa. Energian raakamateriaalit on hankittava EU:hun monipuolisista lähteistä, jotta pysymme riippumattomina Venäjästä. Tämän takia on tärkeää kehittää EU:n yhteinen Keski-Aasiaa koskeva politiikka. Venäjä käyttää hyväkseen sitä, että EU:lla ei ole yhteistä politiikkaa tällä alalla, ja useimmat EU:n jäsenvaltiot suhtautuvat tilanteeseen passiivisesti. Odessa–Brody-putki Gdanskiin tai Nabucco-putki eivät ole enää kovinkaan järkeviä hankkeita tiedustelupalvelun hallitsemien venäläisten yritysten toimien takia.

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Haluan onnitella Cem Özdemiriä hänen EU:n Keski-Aasian strategiaa koskevasta valiokunta-aloitteisesta mietinnöstään. Mielestäni hän selvensi erittäin hyvin Euroopan unionin ja jokaisen viiden Keski-Aasian maan välisten suhteiden tavoitteita ja tärkeitä asioita. Cem Özdemir osoitti, että tällä strategisella alueella tarvitaan yhtenäisempää, alueellista lähestymistapaa, ja korosti maiden välisiä eroja.

Olen samaa mieltä kehitysyhteistyövaliokunnan kannan kanssa; tarpeellista on erityisesti köyhyyden hävittäminen, kansanterveyden ja alemman perusasteen koulutuksen parantaminen ja naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan kaikenlaisen syrjinnän poistaminen.

On myös tärkeää, että tässä mietinnössä korostetaan tarvetta demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, perusoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen kyseisellä alueella. Tämä on mielestäni keskeinen kysymys.

Mietinnössä energiayhteistyötä pidetään Euroopan unionin strategian tärkeimpänä asiana. Euroopan unionin toimielinten on kuitenkin oltava tarkkaavaisia ja varmistettava, että alueella ei uhrata ihmisoikeuksia tai ympäristöä energiatarpeiden ja kauppasopimusten takia.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että EU:n strategiaa Keski-Aasiassa koskeva mietintö hyväksyttiin tänään suurella enemmistöllä. Euroopan unionin on tärkeää olla kiinnostunut näistä viidestä valtiosta: Uzbekistanista, Kirgisiasta, Tadžikistanista, Turkmenistanista ja Kazakstanista.

Mietinnössä vaaditaan aivan oikein, että EU:n politiikkaa olisi monipuolistettava jokaisen valtion osalta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että näiden valtioiden esimerkiksi ihmisoikeustilanteeseen liittyviä edellytyksiä ja ETYJ-sitoumusten noudattamista korostetaan.

Tekstissä korostetaan myös paljon näiden valtioiden merkitystä EU:lle nyt ja tulevaisuudessa, erityisesti kaupan ja energian alojen osalta. Keski-Aasian geopoliittisen sijainnin takia yhteistyötä näiden valtioiden kanssa on lisättävä sekä kahdenvälisesti että EU:n tasolla. Mietinnössä vaaditaan uudistuksia sosiaalialalle, terveyteen, elintarviketurvallisuuteen ja korruption vastaiseen taisteluun, jotta alueelle voidaan varmistaa pitkän aikavälin vakaus, turvallisuus ja vauraus.

Teksti on siis kattava, ja siinä määritetään ne toiminta-alat, joilla EU voi antaa tukeaan ja saada mahdollisimman paljon lisää näkyvyyttä ja uskottavuutta alueella.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme taas saaneet mietinnön, joka sopii yhteen Euroopan parlamentin enemmistön aiemmin hyväksymien, EU:n ulkosuhteita käsittelevien linjausten kanssa. Mietintö koostuu lähinnä kolmansia maita koskevasta toimenpideluettelosta, eikä siinä salata juurikaan – oikeastaan päinvastoin – sitä selvää tavoitetta, että näiden maiden talouksissa pyritään saavuttamaan sellaiset olosuhteet, jotka ovat suotuisat suurien taloudellisten ja rahoituksellisten ryhmien eduille.

Katsotaanpa, miten mietinnössä puolustetaan ulkomaisia investointeja koskevien kansainvälisten normien noudattamista ja suorien ulkomaisten investointien parempaa suojaamista näissä valtioissa. On selvää, että tällaisilla lausunnoilla tarkoitetaan vain valtion pankkien yksityistämistä(!) sekä todella kilpailukykyisten ja ulkomaisille pankeille(!) avointen kansallisten rahoitusmarkkinoiden luomista. Nämä valtiot on toisin sanoen pantu kaupan...

Lisäksi yllämainitun tavoitteen mukaisesti EU:n alkuperäinen kiinnostuksenkohde ovat kyseisen alueen valtioiden huomattavat energiavarat, ja mietinnössä mainitaan, että energian toimitus on varmistettava, kuljetusreittejä ei saa häiritä, ja on taattava paras mahdollinen säännöllisyys.

Mietinnössä näkyy, mikä merkitys on usein julistetulla EU:n asemalla maailmassa. Erityisesti tämä näkyy nykyisessä perussopimusehdotuksessa: EU pyrkii saamaan poliittisen ja taloudellisen ylivallan.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Haluan onnitella kollegaani Cem Özdemiriä hänen Keski-Aasiaa koskevasta mietinnöstään, jota kannatan täysin. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat EU:n perusperiaatteita, ja niiden pitäisi olla EU:n politiikan ytimessä myös suhteissa toisiin alueisiin. Keski-Aasian kansat ovat saaneet huomiota maailman talousmahdeilta lähinnä luonnonvarojensa takia. EU:n on noustava tämän yläpuolelle ja pyrittävä sijoittamaan myös näiden alueiden inhimillisiin resursseihin puolustamalla demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen.

− (CS) Minkä perinnön Neuvostoliitto jätti Keski-Aasian maille? Naisten tasa-arvoisuuden, lapsityövoiman lakkauttamisen ja lukutaidottomuuden, sekä yksipuolisen viljelyn. Yhdessäkään näistä valtioista uskonto ei ole onnistunut saamaan ylintä valtaa.

EU:n ensisijainen tavoite on käyttää näiden valtioiden luonnonvaroja, tosiin sanoen öljyä, maakaasua ja uraania. Toinen tavoite on sulkea yksi oopiumin salakuljetuksen tärkeimmistä kanavista Afganistanista. Tämän takia EU ja Yhdysvallat ovat suoraan vastuussa kyseisen alueen valtioiden autoritaaristen hallintojärjestelmien muodostamisen tukemisesta. Yksittäiset valtiot yrittävät rajoittaa terroristiryhmien lisääntymistä ja sotilaallisten, islamilaisten ajatusten leviämistä, mutta tällaisella tilanteella on kielteinen vaikutus kansalaisyhteiskunnan ja osallistuvan demokratian kehitykseen, ja sillä tuetaan usein pakkokeinojen valtaa.

Vaikka mietinnössä esitetäänkin arvostelua alueen valtioita kohtaan, meidän on kuitenkin muistettava aina näiden valtioiden vaikeat historialliset olosuhteet niiden kehityksen kulussa. EU:n on autettava valtioita selviämään useiden vuosien kielteisestä kehityksestä, joka johtui suurten EU:n valtioiden ja Yhdysvaltojen läsnäolosta naapurimaa-Afganistanissa.

Ei ole mitään syytä suosia Turkkia tärkeimpänä mahdollisena välittäjänä, joka toisi alueelle myönteisiä vaikutuksia. Turkin vähemmistöjen oikeuksia koskeva nykytilanne ei anna oikeutusta tällaiselle lähestymistavalle. Sen sijaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota perinteisiin siteisiin Venäjän kanssa. Kun haluamme taistella terrorismin ja huumeiden leviämistä vastaan Keski-Aasian valtioissa, Venäjä on lähin liittolaisemme.

Yllämainituista varauksista huolimatta tuen mietinnön hyväksymistä.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Äänestän EU:n Keski-Aasian strategiaa koskevan mietinnön puolesta, sillä alueen viisi tasavaltaa saavat virallista kehitysapua ja Euroopan unionilla on erityisvastuu tukea näitä valtioita. Haluaisin korostaa Euroopan unionin asemaa välittäjänä Keski-Aasian valtioiden välillä tasoittamassa näiden viiden tasavallan merkittäviä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia eroja. Erityisesti haluan osoittaa, miten huono tilanne on terveyden alalla, mikä johtuu erittäin heikosta sairaanhoitojärjestelmästä.

Puhtaan juomaveden saaminen ja kaikkien asukkaiden liittäminen kansalliseen verkkoon on valtava ongelma Tadžikistanissa, Uzbekistanissa ja Kirgisian tasavallassa. Minulle on tärkeää, että puoltava ääneni EU:n Keski-Aasian strategialle on myös ääni Keski-Aasian ihmisten elinolojen parantamiselle sosiaalisella, terveydellisellä ja oikeudellisella tasolla.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Cem Özdemirin EU:n Keski-Aasian strategiaa koskevassa mietinnössä käsitellään EU:n ulkopoliittisen ohjelman tärkeimpiä kysymyksiä. Mielestäni on hyvä, että mietinnössä painotetaan ihmisoikeuksista huolehtimista Keski-Aasiassa. Tätä painotusta EU:n pitäisi korostaa yleisestikin ulkosuhteissaan. Alueen demokraattisista edistysaskeleista ei ole juurikaan näyttöä, varsinkaan Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa, ja EU:n yhteistyöstrategiassa olisikin pyrittävä sitomaan nämä valtiot suuntautumaan kohti demokratiaa. Mietinnössä esitetään selvästi, että Keski-Aasiassa vaaditaan EU:n aktiivista energiayhteistyötä, jotta voitaisiin päästä molemminpuolin edullisiin ratkaisuihin energiamarkkinoiden nykytilanteessa. Yhdyn Cem Özdemirin suosituksiin ja äänestin mietinnön puolesta.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kirgisian tasavaltaa lukuunottamatta Keski-Aasian alueen kehitys on hälyttävää useastakin syystä.

Ensinnäkin ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta on täysin mahdotonta hyväksyä moniin naisiin kohdistuva hyväksikäyttö (pakkoavioliitot, seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaukset jne.) ja lapsityövoima kyseisellä alueella.

Toiseksi terveyden osalta tartuntatautien (erityisesti HIV:n) leviäminen on huolestuttavaa.

Keski-Aasia ei myöskään hyödy tehokkaasta liittymisestä maailman talousjärjestelmään, ennen kuin kaikki viisi valtiota ovat liittyneet WTO:hon. (Kirgisian tasavalta on ollut WTO:n jäsen vuodesta 1998 alkaen.)

EU:n Keski-Aasian strategialla voidaan osallistua tehokkaasti tämän maailmankolkan taloudelliseen ja inhimilliseen kehitykseen. Euroopan unioni ei saa laiminlyödä Keski-Aasiaa, joka on strateginen risteys Euroopan ja Aasian välillä ja perinteikäs kumppani kauppasuhteissa ja energiayhteistyössä.

Tuen vahvasti tässä tekstissä ilmaistua toivetta selventää EU:n ensisijaisia tavoitteita Keski-Aasiassa, vahvistaa alueella käynnistettyjä eurooppalaisia hankkeita ja vauhdittaa niiden täytäntöönpanoa. Tämän takia äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Keski-Aasiaa varten laadittava strateginen suunnitelma on varmastikin hyvä ajatus ja tosiaankin tarpeellinen, erityisesti taloudellista yhteistyötä ja markkinoiden avautumista varten. Toimia olisi järkevää vauhdittaa, jotta pysyttäisiin kehityksen rinnalla.

On kuitenkin mahdotonta, että tilanteen, jossa tietyt Euroopan tasolla sovellettavat normit laiminlyödään Keski-Aasiassa, annettaisiin jatkua. Toisaalta olisi melkoista ylimielisyyttä käyttää samaa mittapuuta Euroopassa ja Keski-Aasiassa, sillä mietinnössä mainituille ihmisryhmille on toki annettava heidän itsemääräämisoikeutensa. Naisten aseman osalta toimia tarvitaan jatkuvasti maailman muissa osissa, erityisesti koko arabimaailmassa, missä tilanteeseen on puututtava pikimmiten.

Lapsityövoima, joka on erityisesti Kiinassa laajalle levinnyttä, kuuluu normeihin, jotka mainitsin jo aiemmin ja joita kauppakumppanien on tarkkailtava.

Toisiinsa tietyssä määrin liittyvien terrorismin ja huumekaupan vastaisen taistelun on oltava asialistan kärjessä. Niitä vastaan on taisteltava heltymättömästi.

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tuen Euroopan komission esittelemää, Keski-Aasian valtioiden kanssa solmittavaa uutta kumppanuutta koskevaa asiakirjaa, mutta haluaisin korostaa seuraavia seikkoja.

Ensinnäkin Keski-Aasian valtioiden merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvaa jatkuvasti. Alue on tällä hetkellä tärkeä vaihtoehto energiavarojen lähteenä.

Toiseksi tästä seuraa, että Euroopan on pidettävä kyseistä maailmankolkkaa silmällä ja kannustettava sitä osallistumaan maailmankauppaan ja kansainväliseen talousjärjestelmään tukemalla alueen niiden valtioiden WTO-ehdokkuutta, jotka eivät vielä kuulu järjestöön. Kauppasuhteiden vahvistamista koko alueen kanssa pitäisikin pitää osana strategiaa, jolla päästään parempaan yhteistyöhön ja yhdistymiseen valtioiden itsensä välillä ja jolla voidaan lisätä Euroopan vaikutusta, myös poliittisesti, alueella, jossa ollaan etenemässä kohti demokratiaa.

Kolmanneksi Keski-Aasian yleisessä lähestymistavassa on otettava huomioon alueen valtioiden väliset tärkeimmät poliittiset ja taloudelliset erot. Erityisesti on painotettava esimerkiksi Kazakstanin kaltaisen, taloudellisesti kehittyneen valtion asemaa ja samalla niitä etuja, joita voidaan saada koko alueen yleiskehityksessä, jos vahvistetaan siteitä tällaiseen valtioon.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni on pyrkinyt luomaan tiiviit suhteet ja vuoropuhelun naapuruuspolitiikallaan. Keski-Aasian tapauksessa uuden strategian ja kumppanuuden laatiminen viiden uuden valtion kanssa auttaa paremman vakauden, sosioekonomisen ja demokraattisen kehityksen ja turvallisuuden edistämisessä Aasian kyseisessä osassa.

Havaitsemme, että Keski-Aasian halutaan olevan yleisesti vakaa, sillä alueen vakavilla ja pitkittyneillä kriiseillä voisi olla tuhoisat seuraukset, jotka voisivat vaikuttaa myös EU:hun ja sen jäsenvaltioihin. Lisäksi Keski-Aasian geopoliittinen sijainti on herättänyt kasvavaa kiinnostusta talousmahdeissa, esimerkiksi Venäjässä, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Turkissa.

Mielestäni parempaan vakauteen, turvallisuuteen ja laajempaan poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteistyöhön pyrkivissä suhteissa on jatkossa otettava huomioon myös jokaisen valtion ihmisoikeustilanne ja vahvistettava kauppasuhteita ja energiayhteistyötä sekä huomioitava kehitystarpeet ja tehdyt sitoumukset alueen kansalaisten elinolojen parantamiseksi.

6. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.10 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

7. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

8. Yhteisön oikeuden soveltamisen valvonta (2005) (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Monica Frassonin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö komission 23. vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2005) (2006/2271(INI)) (A6-0462/2007).

  Monica Frassoni, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, yhteisön oikeuden soveltaminen on tärkeä osa sääntelyn parantamisohjelmaa, jonka Barroson johtama komissio käynnisti. Jonkin aikaa se on ollut kuin Tuhkimo ja kadonnut vaikutusten arviointien ja kulujen leikkaamisten joukkoon.

Nyt komissio on alkanut korjata tilannetta, osittain parlamentin painostuksen takia. Vuosien ajan tämä menettely oli usein vain byrokraattista uurastusta, jossa rikkomus seurasi toistaan ilman sen kummempaa melua, mutta menettely on kuitenkin aivan välttämätön.

Luvut puhuvat selkeästi tämän puolesta. Tähän mennessä on aloitettu noin 2518 rikkomismenettelyä hyvinkin erilaisilla aloilla, erityisesti ympäristön ja sisämarkkinoiden aloilla. Tämän lisäksi on satoja, jopa tuhansia vetoomuksia, joita parlamentti saa vuosittain ja joissa viitataan usein johonkin tiettyyn yhteisön oikeuden rikkomukseen, jonka edessä kansalaiset ovat voimattomia ja kääntyvät siksi parlamentin puoleen.

Kyse onkin siitä, miten todennäköistä on, että kansalaiset saisivat näissä tapauksissa tyydyttävän ratkaisun. Rikkomismenettely kuvataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 226 ja 228 artiklassa, eikä sitä voi siis soveltaa kovinkaan luovasti. Voimassaolevilla säännöillä meidät on pakotettu hitaisiin, sekaviin menettelyihin, joissa tehokkainta toimenpidettä – sakkoa – ei käytetä useinkaan tai vasta hyvin pitkän ajan, jopa vuosikymmenien, päästä.

Kuitenkin paljon, erittäin paljon on tehtävissä, ja kiitänkin komissiota, että se ehdotti kahden viime vuoden aikana ja viimeksi viime syyskuussa erityisessä tiedonannossa toimenpiteitä, joita mietinnössäni analysoidaan ja arvioidaan ja joista haluaisin tehdä joitakin huomautuksia.

Haluaisin ensin kuitenkin tuoda ilmi asian, jonka uskon olevan erittäin tärkeä tässä keskustelussa, koska lakien täytäntöönpano voi olla hyvin poliittista ja erinomainen keino yhteisön toimielinten uskottavuuden ja näkyvyyden parantamiseksi.

Haluan kertoa kaksi esimerkkiä, joissa komissio toimi eri tavalla: Napolin jätekriisi ja Via Baltica -moottoritie Rospudan laaksossa Puolassa.

Napolin jätekriisi oli suoraa seurausta rikkomuksista, joita tapahtui vuodesta vuoteen lähes kaikkia jätteitä koskevia yhteisön sääntöjä vastaan. Italiaa vastaan käynnistettiinkin monia rikkomismenettelyjä vuosien aikana, ja tuomioistuin antoi monia tuomioita Italiaa vastaan eri tapauksissa. Kuitenkin vasta nyt vuosien päästä, kun tilanteesta on tullut sietämätön kaikille, eikä sitä voida enää piilotella, komissio on päättänyt iskeä nyrkkinsä pöytään. Komission vierailuja seurataan erittäin kiinnostuneesti, ja laittomasta roskaamisesta valittavat kansalaiset ilmoittavat televisiossa, että Euroopan parlamentille on lähetetty vetoomuksia. Ihmettelenkin, miksi tätä ei tehty jo aiemmin. Emmekö olisi voineet ottaa toista asennetta ja estää tämän tilanteen syntymisen? Kyllä, olisimme voineet.

Näin komission jäsen Dimas toimi Puolan Rospudan laakson tapauksessa, jossa alue oli vaarassa tuhoutua Via Baltica -tien infrastruktuurin takia. Ensimmäistä kertaa komission jäsen pyysi tuomioistuimelta lykkäyspäätöstä ja sai sen. Kyse on erittäin tärkeästä ennakkopäätöksestä, joka kertoo selvästi, että komissio voi ja sen pitää olla päättäväinen ja perusteellinen suhteessaan jäsenvaltioihin, jotka toimivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Komission on myös käytettävä kaikkia demokraattisen järjestelmän mahdollistamia keinoja: tiedotusvälineitä ja yleistä mielipidettä.

Yksi tärkeimmistä komission esittelemistä, viestintää koskevista uudistuksista liittyy ”uuteen” työskentelytapaan. Olemme ilmaisseet epäilyksemme tästä uudesta työskentelytavasta, jossa kyse on lähinnä ongelman ratkaisemisesta lähettämällä valitukset suoraan takaisin valitusten kohteena olevalla jäsenvaltiolle. Esitimme nämä epäilyksemme, ja komissio antoi meille vakuutuksensa, jonka toivon kuulevani myös tänään. Aiomme kuitenkin tarkkailla kysymystä ja toivomme todella, että rikkomismenettelyjen osalta avoimuus, jäsenvaltioiden ”mustan listan” keräämismahdollisuus ja yhteistyö parlamentin kanssa tuovat edistystä.

Arvoisa puhemies, puhun vielä keskustelun päätteeksi kaksi minuuttia, jolloin käytän lopun puheajastani.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Kiitän teitä, arvoisa puhemies ja hyvät naiset ja herrat.

Hyvä Monica Frassoni, neuvoston puolesta haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni mietinnöstänne komission vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnassa. Samoin kiitän lisäanalyysista, joka on osoitettu komission tiedonantoon ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen”. Mielestämme Euroopan parlamentin mietintö on hyödyllinen panos, kun pyrimme yhdessä turvaamaan, että yhteisön oikeutta sovelletaan oikeaan aikaan ja oikein.

Neuvoston puolesta haluan pitää Monica Frassonin mietinnön tuloksia myönteisinä. Tulokset ovat mielestämme tärkeitä, sillä on tärkeää varmistaa yhteisön oikeuden myönteiset vaikutukset Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväisessä elämässä, mikä riippuu ensisijaisesti Euroopan unionin politiikan tehokkuudesta ja niiden tapojen tarkkailusta ja valvonnasta, joilla jäsenvaltiot noudattavat yhteisön oikeutta.

Suhtaudumme myönteisesti Euroopan parlamentin sitoumukseen tukea jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtamista. Näkemyksemme mukaan tällainen vaihtaminen voisi olla merkittävä osa yhteisön oikeuden tehokasta ja yhdennettyä soveltamista.

Minun on sanottava tässä, että neuvoston puheenjohtajavaltio ei voi puuttua useimpiin kysymyksiin ja ehdotuksiin, jotka esiteltiin tässä arvokkaassa mietinnössä. Kuten kaikki tiedämme, yhteisön oikeuden hallinnollinen täytäntöönpano on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla niiden omien perustuslaillisten säännösten mukaisesti, ja se on myös komission vastuulla, sillä komissio on perussopimusten valvojana vastuussa yhteisön oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen valvonnasta.

  Günter Verheugen, komission jäsen. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, komissio on kiitollinen mahdollisuudesta keskustella näistä tärkeistä kysymyksistä Euroopan parlamentin kanssa tänään, ja minä olen kiitollinen Monica Frassonin mietinnöstä ja panoksesta, jossa on useita arvokkaita näkökohtia. Voin vakuuttaa teille, hyvä Monica Frassoni, että komissio suhtautuu esilletuomiinne seikkoihin erittäin vakavasti.

Euroopan unioni on oikeusvaltioperiaatteen alainen yhteisö ja sellaisenaan ainutlaatuinen maailmassa. Vain lailla voidaan taata oikeudet, joihin kansalaiset ovat oikeutettuja, ja vain lailla voidaan muokata markkinataloutta niin, että se toimii kaikkien edun mukaisesti.

Euroopan komissio on perussopimusten vartija. Sen tehtävänä on varmistaa, että yhteisön oikeus pannaan täytäntöön kaikkialla ja että oikeutta sovelletaan oikein jokaisessa paikassa. Parhaallakaan lailla ei ole mitään arvoa, jos se on olemassa vain paperilla. Jokaisen valiokunnan onkin huomattava, että sen tärkein tehtävä on varmistaa, että lakimme ei ole pelkkää sanahelinää.

Sopimusrikkomismenettely ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ovat yhdessä voimallinen ase. Asetta on käytettävä vain, kun lainrikkomista ei saada muuten korjattua. Aseen käyttö ei ole kuitenkaan itsetarkoitus, ja ase voi tylstyä, jos sitä käytetään liikaa.

Komissio ei usko, että sopimusrikkomismenettelyjen määrä olisi vakavuuden ja päättäväisyyden mittari, jolla valvottaisiin, kuinka hyvin yhteisön oikeutta noudatetaan. Pikemminkin komissio pitää menettelyä tapana löytää ongelmille ratkaisu. Todellinen mittari on se, kuinka monta yhteisön oikeuden soveltamiseen liittyvää ongelmaa olemme ratkaisseet ja kuinka nopeasti.

Olemme arvioineet työtapojamme kriittisesti ja tulleet seuraavaan päätelmään: kun ongelma on havaittu, siihen on puututtava nopeasti ja tehokkaasti. Kansalaisilla ja liike-elämän toimijoilla on oikeus nopeisiin vastauksiin. Tämän takia, hyvä Monica Frassoni, palaan komission kanssa mainitsemaanne jäteongelmaan Campaniassa, ja keskustelemme tästä kysymyksestä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että täsmällistä, nopeaa ja määrätietoista lähestymistapaa tarvitaan tapauksissa, joissa yhteisön oikeus jätetään täysin huomiotta.

Periaatteessa kumppanuuteen perustuva lähestymistapa on parempi kuin vastakkainasettelu. Komissio toivookin näkevänsä enemmän vuoropuhelua ja avoimuutta näissä kysymyksissä. Haluamme myös selvät ensisijaiset tavoitteet: ensin on käsiteltävä tärkeät asiat nopeasti, eikä pähkinän särkemiseen tarvita lekaa. Meidän on myös varmistettava, että tarpeelliset resurssit ovat saatavilla.

Haluaisin huomauttaa tässä yhdestä asiasta. Jos ongelmat kasautuvat tiettyihin kysymyksiin liittyvän yhteisön oikeuden soveltamisessa, voi ongelma ollakin lain itsensä epäselvyydessä tai ristiriitaisuudessa. Meidän ei pitäisi automaattisesti olettaa, että kyse olisi jäsenvaltion väärästä asenteesta.

Näiden näkökohtien seurauksena ryhdyimme toimiin, ja haluaisin sanoa jo nyt alussa, että turvaudumme jatkossakin sopimusrikkomismenettelyyn ja panemme sen toimeen heti, kun olemme saaneet tarpeelliset tiedot. Ehdotamme kuitenkin uutta työskentelytapaa, jolla toivomme saavamme tarpeelliset tiedot nopeammin.

Tämän tavan perustana on parempi yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ennen virallisen menettelyn alullepanoa, paitsi tietenkin – ja tämä on erittäin tärkeää, hyvä Monica Frassoni – tapauksessa, jossa on alusta alkaen aivan selvää, että sopimusta on rikottu. Tällaisissa tapauksissa ensimmäinen toimemme ei ole keskustella jäsenvaltioiden kanssa, vaan ryhtyä toimiin.

Kyse ei ole täysin uudesta prosessista vaan ennakkotoimista, joissa pyydämme lisämenettelyjä tai joiden avulla pääsemme ratkaisuun nopeammin aloittamatta sopimusrikkomismenettelyä.

Kaikkiin tiedusteluihin ja valituksiin vastataan suoraan ja nopeasti, ja asian tilasta riippuen voidaan siirtyä sopimusrikkomismenettelyyn. Tämä tarkoittaa, että jokainen lähetetty ehdotus kirjataan ylös ja käsitellään. Jos ehdotus on muotoiltu valitukseksi tai jos sitä voidaan pitää valituksena, se käsitellään valituksena, jolloin komissio ryhtyy asianmukaisiin toimiin.

Tämä uusi työskentelytapa on parhaillaan testattavana pilottivaiheessaan. Tähän pilottihankkeeseen osallistuu viisitoista jäsenvaltiota, ja sen tavoitteena on varmistaa, että pystymme tosiaan edistykseen. Tiedotamme parlamentille tietenkin pilottivaiheen tuloksista ja keskustelemme sen kanssa jatkotoimenpiteistä.

Olemme joka tapauksessa kykeneväisiä löytämään ratkaisun 90 prosenttiin kaikista tietoomme tulevista ongelmista viemättä asiaa oikeuteen. Olemme kuitenkin samaa mieltä kanssanne siitä, että toimien olisi tapahduttava nopeammin. Tammikuussa käynnistyneet kuukausittaiset päätöksenteot on tässä avuksi. Niillä varmistetaan nopeampi ja tehokkaampi sopimusrikkomismenettelyn täytäntöönpano.

Pyrimme tietenkin tekemään koko prosessista mahdollisimman avoimen ja säilyttämään samalla tarvittavan määrän luottamuksellisuutta, jota Euroopan yhteisöjen tuomioistuin meiltä edellyttää. Suuri yleisö pääsee tutustumaan internetissä säännöllisesti päivitettäviin yhteenvetoihin sopimusrikkomismenettelyistä, jotka ovat kyseisellä hetkellä tuomioistuimen käsiteltävinä.

Avoimuuden ja oikeusvarmuuden saamiseksi meidän on saatava tietoomme myös se, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön oikeutta kansallisessa ympäristössään. Tähän tarvitsemme vastaavuustaulukkoja – joita myös mietinnössä vaaditaan – joilla osoitetaan selvästi oikeuden täytäntöönpanon vaihe kussakin jäsenvaltiossa.

Hyvät naiset ja herrat, uskon, että meillä on sama päämäärä. Haluamme yhteisön oikeuden, johon EU:n kansalaiset voivat luottaa täysin.

  Diana Wallis, vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun vetoomusvaliokunnan puolesta ja haluaisin tehdä kolme asiaa minulle annettuna puheaikana. Ensinnäkin haluan kiittää Monica Frassonia hänen yhteistyöstään tämän vuosikertomuksen osalta, mutta erityisesti haluan tuoda ilmi vetoomusvaliokunnan merkityksen tässä valvonnassa ja täytäntöönpanossa.

Mielestäni komissio on vihdoin tunnustanut tämän merkityksen. Kiitän komission jäsentä tästä, koska meidän olisi tosiaankin toimittava kumppaneina tässä toimenpiteessä toimielintemme välillä ja otettava mukaan varsinkin vetoomusvaliokunta, joka on silmämme ja korvamme, lainsäätäjinä, kansalaistemme kautta, jotka kääntyvät puoleemme ongelmineen.

Mutta jotta kansalaisemme voisivat tehdä tämän, siirryn seuraavaan huomiooni. Hyvä komission jäsen, sanoitte, että lakimme on elävä laki. Jotta se olisi elävä, sen on oltava ymmärrettävä, käsitettävä kansalaisillemme. Keskustelin pitkään kolleganne Wallströmin kanssa kansalaisille tarkoitetuista tiivistelmistä, jotta kansalaiset ymmärtäisivät lainsäädäntömme. Hän on luvannut meille useissa yhteyksissä, että tiivistelmät tulevat saataville jokaisen lainsäädäntötoimen yhteydessä. Odotamme vielä, että näin tapahtuisi.

Lopuksi vetoomusvaliokunta – ja osoitan tämän omille kollegoilleni – tarvitsee paljon merkittävämmän aseman ja paremmat resurssit omassa parlamentissamme. Valiokunta ei ole pelkästään toisten asioihin sekaantuja. Se todella työskentelee, jotta kansalaisemme pääsisivät mukaan tällä alalla.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Hyvä komission jäsen, olette aivan oikeassa: EU:n perustana on oikeusvaltioperiaate. Osoitatte aivan oikein, että yhteisön lainsäädäntö on tapa, jolla saavutamme EU:n perussopimusten päämäärät. Lainsäädännön tunnusmerkkinä on etu Euroopan kansalaisille, joilla on oikeus pyytää oikeuden täytäntöönpanoa.

Lainsäädäntö kasvaa, laajenee ja monimutkaistuu jatkuvasti. Me Euroopan kansanpuolueen jäsenet Euroopan parlamentissa haluamme ilmaista tyytyväisyytemme: 23. vuosikertomuksella yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta ja Euroopan tulosten ilmoittamisella komissio osoittaa halunsa olla perussopimusten edunvalvoja ja varmistaa, että lainsäädäntö pannaan täytäntöön.

Olette aivan oikeassa sanoessanne, että haluamme vastaavuustaulukkoja, joista neuvosto teki tänään päätöksen. Esittelijä teki kanssanne kattavasti yhteistyötä Monica Frassonin mietinnön laatimiseksi. Meille järjestettiin kiinnostava mietintöä koskeva kuulemistilaisuus parlamentissa. Haluan sanoa teille, että myös me haluamme parlamentin osallistuvan valvontajärjestelyihin ja toivomme, että meille tiedotetaan teidän toimistanne. Haluamme, että tulette valiokuntiimme, kuten teette ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Haluamme kuulla seurantakertomuksestanne.

Haluamme erityisesti, että otatte saamamme vetoomukset huomioon, kuten osoitatte mietinnössä. Haluaisimme painottaa myös sitä, että koskemattomuuteen liittyvien päätöstemme osalta toivoisimme, että varmistaisitte kansallisten tuomioistuinten noudattavan niitä.

Yhteisön oikeutta sovellettaessa Euroopan kansalaiset voivat toivoa, että demokratia, laki ja järjestys vahvistuvat ja että EU:n viranomaiset tulevat lähemmäksi kansalaisia. Tänään uudesta uudistetusta Lissabonin sopimuksesta annetun päätöslauselman jälkeen toivomme kaikki parempaa tulevaisuutta EU:lle.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, yksi yhteisön oikeuden tarkoituksista on EU:n erilaisten poliittisten strategioiden täytäntöönpano. Tämän lainsäädännön täytäntöönpanon pitäisi olla ensisijainen tavoite kaikille jäsenvaltioille, jotka – samaan aikaan, kun komissio valvoo ja seuraa lainsäädäntöä – takaavat, että lainsäädännöllä on halutut, myönteiset seuraukset Euroopan kansalaisille.

Viime vuosina komission käynnistämien lakiasetusrikkomuksia koskevien menettelyiden määrä oli vakaassa nousussa, ja vuonna 2005 kanteita oli lähes 2 700. Vaikka EU laajeni kymmenellä jäsenvaltiolla vuoden 2005 jälkeen, rikkomusten määrä ei ole kasvanut. Vaarana on kuitenkin, että tilanne johtuu valitusten rekisteröinnin puutteesta tai hallinnollisista ongelmista elimissä, jotka ovat vastuussa rikkomusten tarkastelusta.

Mietintöä on ylistettävä ennen kaikkea siitä, että siinä on käsitelty vetoomuksiin liittyviä rikkomistapauksia yksityiskohtaisesti ja annettu tieto kunkin pääosaston valmiudesta laajaan yhteistyöhön näissä asioissa. Meidän olisi suhtauduttava myönteisesti myös komission kattavaan tiedonantoon ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen”. Kuitenkin kysymyksiä rikkomistapauksien tutkimiseen saatavilla olevasta rahoituksesta, rikkomistapauksien käsittelyn kestosta, perustamissopimuksen 228 artiklan rajatusta käytöstä ja ensisijaisuuskriteerien käytön arvioinnista on käsiteltävä komissiossa yksityiskohtaisemmin.

Vuonna 2008 otettiin useissa jäsenvaltioissa pilottihankkeena käyttöön uusi työskentelytapa, jolla tähdättiin olemassaolevan menettelyn tehostamiseen. Nämä toimet ansaitsevat myös tunnustusta. Yksi menettelyn vaiheista herättää kuitenkin huolta. Kyse on siitä, että tapaus lähetetään asianosaiselle jäsenvaltiolle, joka on ensisijassa vastuussa yhteisön oikeuden sääntöjenvastaisesta soveltamisesta. Tämä voi johtaa siihen, että komissiolle kuuluva asema perussopimusten vartijana heikkenee.

Kansalaisten ongelmiin olisi vastattava yhteisön oikeudella niin, että heidän kysymyksiinsä ja valituksiinsa löydetään sopivat vastaukset. Näin heidän on helpompi ymmärtää asioita ja käyttää oikeuksiaan, mikä samanaikaisesti vähentää tehokkaasti lainrikkomuksiin liittyvien menettelyjen määrää. Haluan lopuksi onnitella Monica Frassonia erittäin hyvin valmistellusta asiakirjasta.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomioni kolmeen toimielimeemme ja korostaa sitä, miten tärkeää on, että jokainen tekee osansa täytäntöönpanossa ja valvonnassa.

Tarkastelemme tässä tietenkin komission kertomusta. Komissiolla on ensisijainen vastuu täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta, emmekä halua astua komission varpaille tässä asiassa. Kuitenkin komissio voi mielestäni olettaa, että tulevaisuudessa tarkkailemme sen toimintaa tarkemmin.

Olemme kiitollisia siitä, että Equitable Life -yhtiön markkinoilta poistumista koskevan mietintömme opit on otettu nyt uudestaan esiin. Siirtyessämme nyt uudelle kaudelle ja kokeillessamme ehkä joitakin uusia ideoita meidän on oltava kuitenkin varovaisia.

Ensinnäkin neuvoston osalta meidän on yhä päästävä sopimukseen – olin ilahtunut, että komission jäsenkin mainitsi tämän – lainsäädännön yksityiskohtien vastaavuustaulukoista, jotta kaikki voivat tutustua siihen, mitä jäsenvaltioiden tasolla tapahtuu ja mihin mikäkin laki kuuluu.

Pilottihanke on erinomainen ajatus. Nyt meille jää vain nähtäväksi, miten hanke edistyy. Mutta – tämä on se ”mutta” – suhtaudun hieman epäillen siihen, että niin monet jäsenvaltiot ovat ilmoittautuneet hankkeeseen. Toivon, etteivät ne pidä sitä jonkinlaisena helppona vaihtoehtona, ja toivon, että komissio poistaa niiltä tämän väärän luulon, joka on saattanut syntyä.

Lopuksi palaan omaan parlamenttiimme. On selvää, että Lissabonin sopimuksen jälkeen asemamme seurannassa on oltava merkittävämpi. Emme voi olettaa, että saatuamme pienen osan lainsäädäntöä valmiiksi, meidän ei tarvitsisi enää työskennellä sen parissa. Valiokuntiemme on otettava tarkistuksissa merkittävämpi asema. Yksi tai kaksi täytäntöönpanoa koskevaa kertomusta on jo valmisteilla, ja niitä tulee lisää. Meidän on myös tunnettava vastuumme muiden toimielinten rinnalla.

Jälkihuomautuksena – joskin tärkeänä sellaisena – meidän on kiinnitettävä huomiomme tuomarikuntamme koulutukseen kansallisissa tuomioistuimissamme, jotta voimme varmistua siitä, että hekin tietävät, kuinka yhteisön oikeutta sovelletaan.

  Alyn Smith, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen ryhmäkollegaani ja ryhmäni yhteispuheenjohtajaa Monica Frassonia oikein ajoitetusta ja tarkoin pohditusta mietinnöstä. Haluan toistaa myös Diana Wallisin huomiot, joista olen täysin samaa mieltä.

Lakien antaminen pitää meidät toiminnassa, mutta vasta lakien toimeenpano hyödyttää kansalaisiamme, ja epäonnistumiset lakien toimeenpanossa saavat meidät näyttämään rehellisesti sanottuna hölmöiltä. Onnittelen komissiota useista erittäin myönteisistä toimenpiteistä. Meidän on kuitenkin nostettava tämä asia täällä parlamentissa lähemmäs esityslistamme kärkeä, koska erityisesti Skotlannissa ollaan edelleen sitä mieltä, että maassa maan tavalla: kullakin maalla pitäisi olla omat lakinsa. Tiedän, että kyse ei ole komission virheestä, mutta meidän on kaikkien osallistuttava ongelman ratkaisemiseen, jos muodostamme yhden Euroopan.

Onnitellessani ryhmäkollegaani olen iloinen kuullessani, että komission jäsen on ottanut monet näistä asioista esille. Haluaisin lisätä vielä yhden asian, joka liittyy erityisesti ympäristölainsäädäntöön, jossa nousee usein ristiriitoja. Monet lainsäädännön yksittäisten osien arvokkaat tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään, ja meidän olisi tunnustettava tämä valmistellessamme lainsäädäntöä. Paikallisille viranomaisille ei tarjota paljoakaan opastusta siihen, miten heidän olisi toimittava usein arvokkaidenkin tavoitteiden kanssa, jos ne menevät ristiin. Meille luvattiin, että asiaa arvioitaisiin energiapaketissa, joten jos komission jäsen voi valaista käynnissä olevaa prosessia, olisin erittäin kiitollinen.

  Bert Doorn (PPE-DE). − (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella Monica Frassonia hänen mietinnöstään. Meillä on nyt useita täytäntöönpanoa koskevia mietintöjä, ja kaikissa mietinnöissä on nähtävillä selvä, yhteinen linja. Täytäntöönpanoon ja Euroopan parlamentin osuuteen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä enemmän huomiota. Meillä on nyt apunamme täytäntöönpanoa käsittelevät mietinnöt. Heinäkuussa aion esitellä mietinnön kirjanpitäjien valvontaa koskevan kahdeksannen direktiivin täytäntöönpanosta. On hyvä, että parlamentti suhtautuu vakavasti lainsäädännön saattamiseen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Haluaisin keskittyä kysymykseen valvojista tässä yhteydessä. Puhumme jäsenvaltioiden viranomaisista, jotka muuttavat lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja puhumme tuomareista, jotka soveltavat lakia. Kuitenkin monilla jäsenvaltioilla on myös itsenäisiä valvojia, jotka soveltavat ja käsittelevät lainsäädäntöä. Käytännössä eri jäsenvaltioiden ja valvojien välillä on suuria eroja. Yhä useammin useissa jäsenvaltioissa toimivilta kansainvälisiltä yrityksiltä edellytetään erilaisia vaatimuksia eri jäsenvaltioiden valvojilta. Tämä on erittäin hankalaa ja rajoittaa sisämarkkinoiden toimintaa.

Haluaisin lisätä vielä yhden asian. Emme voi välttää Euroopassa käytettyjen lainsäädäntötoimien lisätarkastelua. Tähän mennessä olemme työskennelleet lähinnä yhdenmukaistamista vaativien direktiivien parissa. Komission jäsen Verheugen sanoi jo, että jatkossa sisämarkkinoiden lainsäädäntöön on järkevämpää käyttää enemmän sääntelyä, jotta voidaan välttää se, että lainsäädännöstä poimittaisiin vain parhaat palat tai että direktiivien muuttamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettaisiin lisäedellytyksiä. Tiedän, että myös kansallisissa parlamenteissa, erityisesti Alankomaissa, toteuttaminen on hitaasti mutta varmasti vajoamassa siihen, että sisämarkkinoiden toiminta ja myös kansallinen talous voivat vahingoittua, koska lainsäädäntöä pannaan täytäntöön asettaen lisäedellytyksiä tai poimien päältä vain parhaat palat. Kun tilanne on tämä, asetukseen tähtäävät, mahdollisuuksien mukaan toteutettavat toimenpiteet eivät ole enää kovin hyviä.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tiedämme, kuinka tärkeä tehtävänne on valvoa yhteisön oikeuden soveltamista. Puhumme ylikansallisen toimielimen ja kansallisten hallintojen välisistä suhteista. Kansalliset hallitukset ovat vahvoja yksikköjä, niillä on paljon valtaa, ne ovat julkisviranomaisia. Yleensä komissio on EU:n oikeuden valvoja, ja kansalaisille tämä on monissa tapauksissa ainoa tae siitä, että oikeutta – koska yhteisön oikeus on tämä oikeus – sovelletaan oikein.

Monica Frassonin mietinnössä pyritään vahvistamaan sitä, mitä kutsuisin komission selkärangaksi, niin, että komissio ymmärtää tehtävänsä tärkeyden, ja niin, että vaikka haluammekin, että esiintulevista ongelmista neuvotellaan aluksi hallitusten kanssa, totuuden hetkellä komissio toimii kansalaisten odotusten mukaan lujasti ja ponnekkaasti ja yhteisön oikeutta soveltaen.

On myös huolestuttavaa, että laajentumisen myötä olemme saaneet vaikutelman, että komissio soveltaa vähemmän tiukkoja edellytyksiä uusiin jäsenvaltioihin kuin vanhoihin jäsenvaltioihin. Tällä olisi kielteinen vaikutus Euroopan unionin vahvistumiseen ja Euroopan unionin maineeseen jäsenvaltioissa. Olen seurannut useita komission rikkomismenettelyjä ja voin vakuuttaa komissiolle, että kun se puuttuu asiaan, kansalaiset ja jopa julkisviranomaiset tuntevat vahvistuneensa komission toimittua kyseisellä alalla.

Toisin sanoen Euroopan parlamentin mietintö, Monica Frassonin esittämä ehdotus ja myös Diana Wallisin mielipide tähtäävät komission vahvistamiseen niin, että komissio ei tuntisi toimivansa yksin ja puolustuskyvyttömänä hallituksia vastaan, vaan että sillä on Euroopan parlamentti puolellaan vahvistamassa sitä valvonta- ja seuranta-asemaa, joka komissiolla on yhteisön oikeuden soveltamisessa.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, Euroopan kansalaiset ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n lainsäädännölle. He eivät ole pelkkiä rikkomusten uhreja, niin kuin esimerkiksi Napolissa. Monissa ympäristökysymyksissä he ovat usein tärkeimpiä tekijöitä. Kuin vahtikoirat he vartioivat, että lait pannaan täytäntöön oikein Euroopan kaikissa kolkissa, ja monissa tapauksissa he ovat ainoita, jotka huolehtivat tästä. Tämän takia EU:n olisi tuettava kansalaisia ja varmistettava heille vahva asema. Kun kansalaiset huomaavat rikkomuksia yhteisön lainsäädäntöä vastaan, heidän kantelunsa olisi käsiteltävä vakavasti ja huolella. Toivon todellakin, että tämä ei ole komission yritys lakkauttaa useita kanteluja, sillä se olisi huonoa käytäntöä. Haluaisinkin kiittää Monica Frassonia siitä, että hän kiinnitti huomiomme näihin uhkiin. Hänen erinomaisesta mietinnöstään tulee nyt tärkeä askel oikeaan suuntaan. EU:n kansalaiset saavat vahvemman aseman Lissabonin sopimuksella. Jos se merkitsee muutakin kuin merkityksetöntä koristusta, heidän osallistumisensa EU:hun on otettava vakavasti.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella Monica Frassonia erinomaisesti laaditusta mietinnöstä. Haluaisin myös kertoa, kuinka tyytyväinen olen siihen, että Euroopan komission esittämien, EU:n oikeuden rikkomistapauksiin liittyvien menettelyjen määrää koskevien tilastojen mukaan kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisellä ei ollut vaikutusta ilmoitettujen rikkomusten määrään. Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Yksi tärkeimpiä mekanismeja, jolla voimme tarkistaa EU:n lainsäädännön todellisen soveltamisen tilan, on oikeudenkäyntiä edeltävän käsittelyn järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa kansallisille tuomioistuimille valta määrittää yhtenäinen tulkinta EU:n lainsäädännön soveltamisesta kaikissa jäsenvaltioissa. Perustavanlaatuisin ongelma tässä menettelyssä on aika, joka on odotettava ennen tuomioistuimen vastausta. Tässä saattaa kestää pitkäänkin (noin 20 kuukautta). Tärkein syy pitkään kestoon on noin yhdeksän kuukautta vievä käännöstyö. On huolestuttavaa, että monissa kansallisissa parlamenteissa kuulemme mielipiteitä, joissa vaaditaan ylärajaa erityisesti kirjallisiin käännöksiin varatuille määrärahoille.

Euroopan komission suositukset jäsenvaltioille ja ehdokasvaltioille perustuvat oletukseen, että EU:n lainsäädäntö pannaan tehokkaasti täytäntöön, kun asianmukaisesti pätevä henkilöstö on palkattu ja asianmukainen rahoitus varattu. En ole tästä kannasta täysin samaa mieltä. Henkilöstön ja saatavilla olevan rahoituksen määrä ei ole oikea mittari. Tarvitaan myös päättäväisyyttä ja osallistumista EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden tehtävien oikea täyttäminen vaatii kolmea asiaa: tietoa, taitoa ja valmiutta. Ensimmäinen näistä – tiedon hallitseminen – ei ole nykyään ongelma. Toinen – taito ottaa käyttöön yhteisön saavutukset – liittyy sopivan rahoituksen saamiseen ja lisätyöntekijöiden hankkimiseen. Komissio painottaa tätä nimenomaista seikkaa juuri tällä hetkellä. Kolmatta tekijää – EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta ja soveltamisesta vastaavien tahojen valmiutta – aliarvioidaan.

Valmius soveltaa yhteisön oikeutta käytännössä riippuu toimielimistä ja menettelyjen, kannustimien ja rajoitusten järjestelmästä. EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon menestyminen tai epäonnistuminen määräytyy lopulta tietyn toimielinmallin mukaan. Tieto ja rahoitus eivät ole kaikki kaikessa. Tarvitaan myös tahtoa toimia.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä varapuheenjohtaja, esittelyssänne osoititte, että komissio ei halua aloittaa toimia summamutikassa, vaan kuulostella, olisiko jotakin tehtävä, keskustelemalla jäsenvaltioiden kanssa. Komission – joka on loppujen lopuksi kolleginen toimielin – itsensä sisällä ei ole kuitenkaan aina selvää, yhtenäistä kantaa tietyistä asioista.

Kuljetuksen alalla havaitsen kysymyksen, josta tulee meille – ja todennäköisesti myös komissiolle – entistä ongelmallisempi tulevina vuosina. Kyse on siitä, että rahaa pitäisi suunnata ympäristöystävällisempiin kuljetusmuotoihin ristikkäistuilla varoista, jotka saadaan vähemmän ympäristöystävällisiltä aloilta, toisin sanoen esimerkiksi tietulleista ja pysäköintimaksuista. Tämä on itse asiassa tukiainen. Onko asiasta keskusteltu, ja miltä tilanne näyttää?

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Kuten monet puhujat minua ennen ovat jo maininneet, perussopimuksien ja lainsäädäntötoimien tavoitteissa onnistuminen riippuu siitä, kuinka tehokkaasti jäsenvaltiot soveltavat yhteisön oikeutta ja kuinka ne muuttavat sen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Jos jäsenvaltiot eivät pysty soveltamaan lainsäädäntöä tai eivät pane sitä täytäntöön asianmukaisesti tai jos ne eivät pysty täyttämään lainsäädännön päämääriä täysin, meillä on ongelma. Viime vuosina suuntaus on parantunut lainsäädännön noudattamisen osalta, ja mielestäni kymmenen uutta jäsenvaltiota noudattavat lakia hyvin. Toivon, että tämä ei johdu pelkästään siitä, että komissio olisi armollisempi meille, uusille jäsenvaltioille, vaan siitä, että panostamme aidosti täyttääksemme edellytykset ja odotukset.

Valitettavasti byrokraattisen viidakon läpi vaeltaminen ei ole ollenkaan helppoa. Tiedämme, kuinka valtavan paljon lainsäädännöllisiä toimenpiteitä on ja kuinka paljon aikaa tarvitaan siihen, että ne muutetaan osaksi kansallista ja alueellista lainsäädäntöä. Byrokraattista kieltä olisi yksinkertaistettava ja vaikutusten arviointia käytettävä laajemmin. Samoin olisi tärkeää varmistaa, että valitusmenettelyt käsiteltäisiin mahdollisimman lyhyessä ajassa. Kiitos.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yksittäisten jäsenvaltioiden soveltama yhteisön oikeus on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista. Tämän takia poikkeamien seuranta ja hävittäminen ovat tavoitteina useissa toimissa. Yksittäisten valtioiden tarkastamisella ja tarkastusten tulosten julkistamisella kansalaiset voisivat osallistua EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon valtioissa.

Kuitenkin esimerkiksi Puolan tapauksessa valtiossa käytetään edelleen kansallista asetusta arvonlisäverosta, ALV:stä, kuudennesta direktiivistä ja tuomioistuimen päätöksistä huolimatta. Sama koskee ansiotulojen kaksoisverotusta. Tiedetään myös tapauksia, joissa yhteisöjen tuomioistuimen päätöksistä huolimatta Puolan kansalaisen EU:n jäsenvaltiossa ostamaan autoon on sovellettu veroa tai väärin laskettujen, jo maksettujen veloitusten takaisinmaksussa on ollut viivytyksiä.

Yksi kummallisuuksista on, että kansalaisiamme pidetään tutkintavankeudessa vuosia eikä heille lopulta julisteta tuomiota. Puolan kansalaiset odottavat malttamattomina, että Euroopan komissio puuttuisi näihin tapauksiin ja hillitsisi oman hallituksemme syyllistymistä lainvastaisiin toimiin.

Haluaisin lopuksi osoittaa onnitteluni Monica Frassonille. On vain harmi, että tässä mietinnössä käsitellään suhteellisen kaukaista menneisyyttä, sillä olisi ollut mukavampaa, jos se olisi koskenut vuotta 2007.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, komitologia on tutkimus siitä, miten demokratiaa voidaan rajoittaa äänestäjien huomaamatta. Ensinnäkin valtaa siirretään äänestäjiltä ja heidän valitsemiltaan edustajilta hallituksen viranomaisille ja edunvalvojille suljettujen ovien taakse Brysselissä. Äänestämiselle laaditaan monimutkaisia sääntöjä, joita kukaan ei pysty muistamaan; joista yksikään toimittaja ei pysty kirjoittamaan ja joita kukaan oppikirjan laatija ei voi selittää. Tämän ytimenä on yksinkertaisesti se, että komission äänestämättä valitut toimijat tekevät päätökset, paitsi jos määräenemmistöpäätökset saadaan uudelleen käyttöön komissiota vastaan. Lainsäädäntövalta muutetaan toimeenpanovallaksi, avoin lainsäädäntö muutetaan salaisiksi määräyksiksi, ja enemmistödemokratia muutetaan vähemmistöhallinnoksi. Kyse ei ole absoluuttisesta itsevaltiudesta, mutta suunta on kuitenkin hieman kohti Mussolinin korporatistisia ajatuksia.

Uuden toimielinten välisen sopimuksen ansiosta parlamentti voi nostaa kysymyksen takaisin asialistalle, mutta vain, jos parlamentin oikeisto ja vasemmisto ovat mukana sopimuksessa, jolle on saatava jäsenten ehdottoman enemmistön kannatus. Hylätään itsevaltiuden sekoittaminen ja hallitaan älykkyydellä ja korporatismilla! Otetaan demokratia käyttöön kaikessa lainsäädännössä! Perusperiaatteena haluamme nähdä, että kansan valitsemien edustajien enemmistö – joko kansallisissa parlamenteissa tai täällä Euroopan parlamentissa – on jokaisen lain takana! Hallitusten viranomaisten ja edunvalvojien laatiman lainsäädännön pitäisi kuulua menneisyyteen, mutta valitettavasti se on yhä tukevasti paikallaan Lissabonin sopimuksessa. Tästäkin saamme hyvän syyn järjestää kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Puheenjohtajavaltion puolesta haluaisin painottaa yhteenvetopuheenvuorossani, että puheenjohtajavaltio on tietoinen siitä, että yhteisön oikeuden soveltamisen tehokas valvonta on tärkeää, jos lakia on tarkoitus noudattaa yleisesti ja jos yleisiä oikeusperiaatteita, joille yhteisön toiminta perustuu, on tarkoitus suojata.

Ensisijaisesti on kuitenkin tärkeää taata oikeusvarmuus Euroopan kansalaisille. Ei saa unohtaa, että kansalaisilla on tärkeä osa yhteisön oikeuden täytäntöönpanemisessa. Tämä osa näkyy myös siinä, kuinka paljon kansalaiset tekevät valituksia yhteisön oikeuden rikkomisesta.

Tarkoin seuraamani keskustelun aikana ihmeteltiin, että rikkomusten – tai ainakaan havaittujen rikkomusten – määrä ei ole kasvanut Euroopan unionin laajentumisen myötä. Useat puhujat arvelivat, että komissio ei ole yhtä tiukka niin kutsuttujen uusien jäsenvaltioiden kanssa.

Minun on korostettava, että puheenjohtajavaltiolla ei ole mitään syytä tai todisteita tukea tällaisia väitteitä. Voin kuitenkin tarjota ainakin yhtä mahdollista selitystä. Niin kutsuttujen uusien jäsenvaltioiden osalta on otettava huomioon, että niistä tuli jäseniä, kun yhteisön oikeutta oli muutettu osaksi kansallista oikeusjärjestelmää tiiviisti monen vuoden ajan. Tämän jälkeen valtioiden on helpompaa jatkaa samaa toimintaa pienemmässä mittakaavassa. Tämä on vain yksi näkökulma epäilyksiin siitä, että komissio ei olisi yhtä tiukka kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Mielestäni komission jäsenen olisi hyvä puuttua vielä asiaan.

Lopuksi haluaisin täsmentää, että puheenjohtajavaltio pitää erittäin tärkeänä paremmasta sääntelystä annetussa toimielinten välisessä sopimuksessa määritettyjä yhteisiä vastuualueita ja tavoitteita. Lopuksi haluaisin kannustaa kaikkia toimielimiä ja jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa muuttaa yhteisön oikeuden osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltaa sitä.

  Günter Verheugen, komission jäsen. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen jo aiemmin sanonut, että tämänpäiväisessä keskustelussa on päästävä tuloksiin, ja haluan korostaa tätä jälleen. Kerron kollegalleni Jungille tämän keskustelun sisällöstä ja parlamentin panoksesta ja teen myös ehdotuksia, sillä keskustelun aikana on tehty useita tärkeitä ehdotuksia, joihin komission on suhtauduttava vakavasti.

Haluan huomauttaa vielä yhden oikeusfilosofiaan perustuvan asian: oikeusvaltioperiaatetta noudattava kansojen yhteisö perustuu luottamukseen. Se voi toimia vain, jos siihen kuuluvat luottavat toisiinsa. Tämän takia perustuslaillisessa valtiossa oikeudenkäynnit on käytävä julkisesti, ja tämän takia olen myös täysin samaa mieltä Diana Wallisin kanssa. Tiedottaminen on tässä elintärkeää ja avoimuus välttämätöntä.

Lain soveltamisessa ja tulkitsemisessa ei saa salailla mitään. Kaiken on oltava avointa ja julkista. Tämän olen oppinut tästä keskustelusta, ja toisaalta olen myös ollut asiasta aina vakuuttunut. Olen samaa mieltä siitä, mitä Diana Wallis sanoi vetoomusvaliokunnan asemasta. Hänen asiakkaanaan, niin sanoakseni, myönnän täysin, että joskus tarvitaan paljon työtä ja panostusta, mutta kansalaisillamme on oikeus odottaa meiltä tätä panosta. Lisäksi saamamme vetoomukset kertovat meille paljon siitä, miten kansalaisemme käsittävät lainsäädäntömme ja politiikkamme.

Hyvä Monica Frassoni, komission jäsen Wallström lupasi jo, että tulevaisuudessa laadimme kansalaisille tarkoitettuja tiivistelmiä. Komissiolla on asiasta myös virallinen päätöslauselma, joten tiivistelmistä on tulossa totta. Olen myös varma, että löydätte tapoja ja keinoja varmistaa, että tiivistelmistä tulee totta. Asiasta on päätetty, ja se toteutuu.

Monet jäsenet ovat pohtineet kysymystä uusista jäsenvaltioista ja sitä, miten on mahdollista, että jäsenvaltioiden määrän kasvusta huolimatta sopimusrikkomuksia koskevia oikeusjuttuja ei ole entistä enemmän.

Komission kanta asiaan on selvä, ja mielestämme syitä on kaksi: ensinnäkin – sanon tämän hieman vaivaantuneena, sillä mielestäni ansio kuuluu edellisen laajentumisesta vastaavan komission jäsenen hyvälle työlle – on kysymys siitä, että uudet jäsenvaltiot valmistautuivat säännöstöä varten niin täsmällisesti, että liittymishetkellä ne vastasivat vaatimuksia vanhoja jäsenvaltioita paremmin. Voin vain vahvistaa tämän. Se on täysin totta. Emme olisi voineet solmia liittymissopimusta, jos emme olisi noudattaneet säännöstöä.

Toinen syy on kuitenkin hieman käytännöllisempi: uusien jäsenvaltioiden kansalaisten on opittava vähitellen valitusoikeutensa ja -keinonsa. Arvioinkin siksi, että valitusten määrä kasvaa.

Alyn Smith mainitsi, että lainsäädännön on oltava selvää ja käyttökelpoista erityisesti ympäristölainsäädännön osalta. Kuten tiedämme, komissio työskentelee tarkastaakseen kaiken yhteisön oikeuden ensi vuoden loppuun mennessä, jotta voimme varmistaa, kuinka ja miten sitä voidaan yksinkertaistaa. Vain muutama päivä sitten esittelimme parempaa sääntelyä koskevan hankkeen edistymistä ja lupasimme, että koko prosessi olisi valmis ensi vuoden loppuun mennessä.

Hyvä Manuel Medina Ortega, teidän ei tarvitse pelätä, että komissio lakaisee valitukset maton alle. Olen ollut yli kahdeksan vuotta komission jäsenenä ja tämän kokemuksen perusteella voin vakuuttaa teille, että minun on ollut jarruteltava yli-innokkaita komission yksiköitä paljon useammin kuin painostettava niitä sytyttämään sopimusrikkomismenettelyn raskasta tykistötulta. Paljon useammin olen sanonut heille: ”Odottakaa hetki, rauhoittukaa, puhukaa ensin heidän kanssaan ja selvittäkää, voisiko asian ratkaista rauhanomaisesti.” Vaara siitä, että komission yksiköt lakaisisivat asiat maton alle, on lähes olematon. Olen varma, että sellaista ei tapahdu.

Reinhard Rackin kysymyksen osalta haluan sanoa, että päätökset sopimusrikkomuksista, olipa kyse edeltävistä tai päättävistä toimista tai mistä tahansa vaiheesta sillä välillä, vaativat aina muodollista päätöstä komission jäsenten kollegiolta. Näin asia on järjestetty. En pysty vastaamaan nyt heti kysymykseenne ristikkäistukien ongelmasta, mutta varmistan, että saatte vastauksen tämän viikon loppuun mennessä.

Wieslaw Stefan Kucin tutkintavankeuden pituutta koskevien huomioiden osalta myönnän, että tällainen toiminta olisi skandaalimaista, mutta toisaalta se on Euroopan unionin toimivallan ulkopuolella. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toimivaltainen tällaisissa tapauksissa.

Hyvät naiset ja herrat, kiitän teitä ehdotuksista ja rakentavasta hengestä tässä keskustelussa. Olen melko varma, että keskustellessamme asiasta jälleen ensi vuonna olemme päässeet eteenpäin.

  Monica Frassoni, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan kiittää kollegoitani, komission jäsentä ja puheenjohtajavaltiota heidän osallistumisestaan tähän keskusteluun, joka ei pääty vielä, kuten komission jäsen Verheugen sanoi.

Mainitsen joitakin kohtia nopeasti. Haluan puuttua ensisijaisten asioiden määrittelykysymykseen, josta komission jäsen Verheugen puhui. Pelkään, että tämä voi olla vaarallinen tehtävä. Tällaista ei ainakaan ole tehty koskaan ennen. Olen suhtautunut aina melko epäilevästi mahdollisuuteen todella määritellä ensisijaiset asiat. Jos tosiaankin haluatte lähteä tälle tielle, ottakaa riski ja olkaa avoimia ja keskustelkaa näistä ensisijaisista tavoitteista! Muuten voidaan epäillä sitä, että ensisijaiset tavoitteet on valittu, koska haluatte eroon epämukavista rikkomuksista. Tämä ei olisi mielestäni hyväksi.

Toinen huomautukseni on, että huolimatta siitä, että komissio kieltää tarvitsevansa lisää resursseja ja erityisesti lisää henkilöstöä rikkomusten käsittelyyn, totuus on, että lähes kaikissa tapaamisissa komission kollegoidenne kanssa minulle on sanottu, että resursseja ei ole riittävästi, että asian käsittelyyn ei ole tarpeeksi ihmisiä.

Keskustelussa nousi esiin kysymys rikkomusten määrästä uusissa jäsenvaltioissa, ja komission jäsenen ja puheenjohtajavaltion antamat syyt ovat todennäköisesti oikeita. Kuitenkin meidän on muistettava, että esimerkiksi ympäristöasioiden käsittelyyn on vain kaksi tai ehkä kolme virkamiestä, jotka vastaavat kaikista kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta. Henkilöstöresursseissa on siis epäilemättä ongelmia.

Viimeiseksi kysymyksestä parlamentin asemasta. Olemme keskustelleet keskuudessamme eri tavoista, joilla voimme tehdä asemastamme toisena lainsäätäjänä tehokkaamman seuraamalla hyväksymiemme direktiivien soveltamista. Mielestäni meidän olisi ehdottomasti tehtävä kaksi asiaa: ensinnäkin meidän on vahvistettava vetoomusvaliokunnan asemaa poliittisella päätöksellä. Se on, kuten Diana Wallis sanoi, ikkunamme maailmaan. Toiseksi meidän olisi järjestettävä säännöllisesti soveltamista käsitteleviä istuntoja, johon tarvitsemme kuitenkin komission avointa yhteistyötä. Jos nimittäin järjestämme istuntoja, joissa keskustelemme direktiivien soveltamisesta, ja komission virkamies, joka osallistuu keskusteluihin, on hiljaa tai kertoo meille asioista, joista emme ole varsinaisesti kiinnostuneet – sillä hän ei ehkä voi kertoa meille sitä, minkä todella haluaisimme tietää – tulee koko toiminnasta turhaa.

Haluan kuitenkin kiittää teitä, ja keskustelemme asiasta epäilemättä jatkossakin.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.

9. Kosovo (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavaksi myös erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys: neuvoston ja komission julkilausumat Kosovosta.

  Dimitrij Rupel, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, jos ajattelen asiaa ja jätän joitakin yksityiskohtia huomiotta, minun on sanottava, että oman ja minua nuorempien sukupolvien kollegat ovat olleet melko onnekkaita. Olemme eläneet suuren osan elämästämme, kenties sen parhaan osan, aikana, jolloin mahdollisuuksien ovet ja ikkunat ovat auenneet. Aikakausi alkoi vuonna 1975 Helsingin päätösasiakirjasta, jonka vaikutukset olivat vahvimpia Itä- ja Keski-Euroopassa, jossa Berliinin muuri ja kommunistinen järjestelmä kaatuivat vuonna 1989. Uusi tulevaisuudennäkymä syöksyi murtuneen muurin tilalle ja euroatlanttisen yhteisön läntisen julkisivun avointen ovien ja ikkunoiden läpi. Näimme yhdentyneen ja vapaan Euroopan avaran, aurinkoisen, kehittyvän maiseman, jota tämä valtava Euroopan parlamentin rakennus symboloi. Nuoruudessani en voinut edes uneksia puhuvani täällä jonakin päivänä.

Sloveniassa kutsumme 1980-lukua ja 1990-luvun alkua Slovenian kevääksi. Demokraattisen heräämisen alkaessa todellisuuteemme iski kuitenkin valitettavasti Jugoslavian kriisi, jossa yritettiin pysäyttää demokraattinen kehitys ja jonka takia Länsi-Balkanin kansat jäivät kehityksessä pahasti jälkeen.

Useat Länsi- ja Keski-Euroopan maat, ja tarkoitan tässä Euroopan unionin kymmentä uutta jäsentä, ovat ottaneet vastaan historiallisen haasteen, mutta aika on pysähtynyt Balkanilla. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston, jonka puheenjohtaja olen, vaativiin tehtäviin kuuluu Länsi-Balkanin eurooppalaisen näkökulman täytäntöönpano. Tämä tarkoittaa muun muassa Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian, Montenegron, Bosnian ja Hertsegovinan, Kosovon ja Albanian saamista mukaan Euroopan unionin jäsenyyksien, ehdokkuuksien ja sopimusten järjestelmään.

Jugoslavian kriisin on päätyttävä. Ovet ja ikkunat ovat auki. Muuria ei ole enää. Euroopan unioni ilmoitti Thessalonikin asialistassa, että Länsi-Balkanin maista tulisi ennemmin tai myöhemmin Euroopan unionin jäseniä. Nyt on aika muistaa sitoumuksemme. Meidän on pyrittävä aloittamaan neuvottelut Makedonian, toisin sanoen entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, kanssa Euroopan unionin jäsenyydestä. Serbian on päästävä eroon menneisyytensä taakasta, nimittäin Miloševićin hallinnon hirveyksistä ja varjoista. Milošević oli vastuussa Länsi-Balkanin umpikujasta. Meidän ei sovi unohtaa myöskään Albaniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Montenegroa ja Kosovoa.

Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin välinen foorumi, joka on määrä järjestää Sloveniassa maaliskuun lopussa, on tässä suhteessa erittäin tärkeä. Komissio yhdessä puheenjohtajavaltio Slovenian kanssa valmistelee Länsi-Balkania koskevaa erityistiedonantoa. Foorumissa pohditaan myös alueellisen yhteistyön vahvistamista eri aloilla, esimerkiksi liikenteessä, pelastuspalveluissa, tutkimuksessa ja kehityksessä ja niin edelleen.

Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tammikuussa tekemien päätösten mukaisesti komissio keskustelee alueen kaikkien maiden kanssa viisumivapaudesta. Emme saa aliarvioida sitä, miten poikkeuksellisen tärkeää viisumipakon asteittainen poistaminen olisi tälle alueelle. Samalla haluaisimme, arvoisa puhemies, tuoda esiin kummallisen ristiriidan. Ennen vuotta 1990 entisen Jugoslavian kansalaiset matkustivat useimpiin Euroopan maihin ilman viisumia. Nyt kuitenkin kokonainen sukupolvi nuoria, jotka kasvoivat tuon Euroopan käännekohdaksi muodostuneen vuoden jälkeen, tarvitsevat viisumin matkaillakseen.

Hyvät naiset ja herrat, ulkoministerien neuvoston tammikuussa pidetyssä tapaamisessa kutsuimme yksimielisesti Serbian allekirjoittamaan poliittisen sopimuksen, joka merkitsee uutta askelta kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Kun Eurooppa-myönteinen Boris Tadić voitti vaalit, olimme toiveikkaita, että useiden hitaan kehityksen ja eristyksen vuosien jälkeen Serbia liittyisi meihin mahdollisimman pian.

Euroopan unioni on lähettänyt Kosovoon jo Euroopan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen lähetystön. Jää kuitenkin jokaisen jäsenvaltion tehtäväksi luoda suhteet Kosovoon. Emme todennäköisesti poikkea perusarvioista, joihin viitattiin Eurooppa-neuvoston joulukuussa järjestetyssä istunnossa. Tärkeintä on suhtautua Serbiaan huomaavaisesti ja kunnioittaen. Euroopan unioni tarvitsee Serbiaa, ja Serbia tarvitsee Euroopan unionia. Mielestäni kulttuurienvälinen vuoropuhelu ei ole pelkkää sanahelinää. Vaikka neuvottelut pysähtyisivät vähitellen, vuoropuhelun mahdollisuudet eivät ehdy. Nyt on aika käydä käytännöllistä vuoropuhelua Kosovon serbialaisten ja albanialaisten välillä, Serbian ja Kosovon välillä ja Serbian ja Euroopan unionin välillä.

Kosovon kohtalo on ollut taakkanamme jo vuosia. Kosovo oli aiemmin osa Jugoslavian liittovaltiojärjestelmää, ja vuonna 1974 se sai käytännössä saman aseman kuin muutkin Jugoslavian tasavallat. Lähestyttäessä 1980-luvun loppua Slobodan Milošević riisti Kosovolta sen itsenäisyyden ja vuonna 1999 miehitti sen sotilasvoimin aiheuttaen kansainvälisen mittakaavan murhenäytelmän.

Kosovon tapaus on ainutlaatuinen, koska kansainvälisen yhteisön oli otettava Kosovo suojaansa humanitaarisista syistä ja hallittava sitä lähes yhdeksän vuoden ajan. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston maanantaina tekemä päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Päätös ja itsenäisyysjulistus Prištinassa eivät olleet odottamattomia. Seuraavat seikat johtivat meidät siihen. Ensinnäkin havaittiin, että paluuta entiseen asemaan ei voitaisi hyväksyä, mutta myöskään vallitsevaa tilannetta ei voitaisi hyväksyä. Kummallakaan puolella ei löydetty uutta ratkaisua Kosovon tilanteeseen, ja oli ilmiselvää, että lisäneuvottelut eivät olisi hedelmällisiä. Vuodesta 1999 alkaen Kosovo on ollut Yhdistyneiden Kansakuntien hallitsema, ja tuona aikana päätöslauselman 1244 mukaisesti Serbia ei ole voinut käyttää alueella mitään todellista valtaa. Vuosien ajan ennen vuotta 1999 enemmistö Kosovon väestöstä oli joutunut kärsimään järjestelmällisestä sorrosta, johon kuuluivat myös etniset puhdistukset ja humanitaarinen katastrofi.

Hyvät naiset ja herrat, yhteysryhmä, johon Venäjän federaatio kuuluu, hyväksyi alun perin kokonaisuudessaan kaikki nämä tosiasiat. Ne todistavat, että Kosovo on aivan ainutlaatuinen tapaus, minkä takia itsemääräämisvallan periaatteen voimassaoloa ja alueellista yhtenäisyyttä ei ole syytä epäillä.

Neuvosto on ollut vakuuttunut jo jonkin aikaa siitä, että Euroopan unionin olisi otettava vastuuta Kosovosta. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston helmikuussa järjestetyssä istunnossa tämä kanta vahvistettiin päätöksellä, jonka jo tunnemme. Vaikka kaikki olivat ennustaneet erimielisyyksiä, saavutimme kuitenkin yksimielisyyden. Pitkällisten neuvotteluiden ja yhtenäistämisprosessien jälkeen päätökset tehtiin yksimielisesti.

Euroopan unioni on kiinnostava ja ainutlaatuinen yhteisö. Meitä yhdistävät tietenkin yhteiset kiinnostuksenkohteemme ja yhteiset arvomme. Niihin kuuluvat kunnioitus ja suvaitsevaisuus eroja kohtaan. Voisimme sanoa, että eromme yhdistävät meitä. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston helmikuussa pidetyn istunnon päätteeksi hyväksyimme yhteisen kannan. Tärkeä päätelmä istunnossa oli, että Kosovon tunnustamisen osalta odotamme jokaisen jäsenvaltion toimivan omien kansallisten käytäntöjensä mukaisesti. Jotkut olisivat odottaneet, että Euroopan unioni kokonaisuudessaan tunnustaisi Kosovon, mutta se ei ole mahdollista, sillä Euroopan unioni ei ole valtio.

Euroopan unioni on hyväksynyt yhteisen kannan Kosovon ja Länsi-Balkanin tapahtumista. Ensiksikin Euroopan unioni pani merkille, että Kosovo oli hyväksynyt itsenäisyyttä koskevan päätöslauselman. Toiseksi Euroopan unioni totesi, että päätöslauselmalla Kosovo saa demokraattiset periaatteet, joihin kuuluu serbivähemmistön ja kulttuuriperinnön suojeleminen. Kolmanneksi Euroopan unioni toisti sitoumuksensa kansainväliseen operaatioon Kosovossa ja valmiutensa ottaa alueella johtava asema. Neljänneksi Euroopan unioni vahvisti sitoumuksensa eurooppalaiseen näkökulmaan Länsi-Balkanille. Viidenneksi Euroopan unioni valmistelisi erityiset taloudelliset toimenpiteet laajemmalle alueelle. Ja kuudenneksi Euroopan unioni tuntee hyvin kansainvälisen yhteisön periaatteet, mutta arvioi, että Kosovon tapauksen erityislaatuisuuden takia näitä periaatteita ei voida ottaa kysymykseen.

Kosovo tekee tietenkin myös myönnytyksiä serbien ja heidän perintönsä ja kulttuurinsa osalta, ja haluaisin painottaa, että kyse on erittäin arvokkaasta eurooppalaisen kulttuurin osasta.

Monilla eurooppalaisilla, mukaan lukien slovenialaisilla, joita itse edustan, on omalle kulttuurilleen ja etniselle perinnölle tärkeitä muistomerkkejä, jotka sijaitsevat maiden nykyrajojen ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan luo esteitä nykyaikaisessa Euroopassa, vaan päinvastoin yhdistää meitä. Sama koskee etnisten ryhmien vähemmistöjä.

Meidän mielestämme on erittäin tärkeää, että Serbia ei sulje ovea Euroopan unionille vastatessaan Kosovon itsenäisyysjulistukseen ja tunnustamiseen. Toistan, että Kosovon kysymys ei liity Serbian liittymiseen Euroopan unioniin. Serbian ei pidä yhdistää näitä kahta kysymystä. Tässä mielessä meidän on erityisen vaikea ymmärtää Serbian vastarintaa Euroopan unionia kohtaan, toisin sanoen EU:n operaatiota Kosovossa kohtaan, koska operaatio edistää lähinnä Kosovon serbiväestön oloja.

Lopuksi haluan sanoa, että Euroopan unioni on yksi maailman menestyneimpiä rauhaarakentavia järjestöjä. Euroopan kansat ja maat ovat yhdistyneet ja toteuttavat yhteisvastuuta rauhan ja paremman elämän edistämiseksi. Tähän asenteeseen kuuluu myös suvaitsevaisuus ja anteliaisuus ja ennen kaikkea ymmärtäminen ja myötätunto, kun toisilla on huolia.

Hyvät naiset ja herrat, mainitsemallani päätöksellä Euroopan unioni on avannut ovet ja ikkunat paitsi Serbialle myös Kosovolle.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, muistellessani erinomaista yhteistyötämme Länsi-Balkanilla haluan kiittää teitä mahdollisuudesta tiedottaa parlamentille komission näkökannasta Kosovon asemaa koskevasta prosessista.

Kosovon hallitus julisti itsenäisyyden viime sunnuntaina arvokkaassa ilmapiirissä. Julistuksessaan Kosovo ilmaisi aikeensa kunnioittaa täysin Kosovon serbien laajoja oikeuksia, erityisesti koulutukseen, kulttuuriin ja terveyteen liittyvän paikallisen itsehallinnon osalta YK:n erityislähettilään Martti Ahtisaaren esittelemän kattavan ehdotuksen mukaisesti.

Kosovossa juhlittiin iloisesti, mutta vastuuntuntoisesti. Kuitenkin Belgradissa ja Pohjois-Kosovossa on tapahtunut väkivallantekoja. Tuomitsemme väkivallan käytön ja vetoamme alueen kaikkiin johtajiin ja kansalaisiin, että he pysyisivät rauhallisina ja säilyttäisivät rauhan ja vakauden.

Kuten ulkoministeri Rupel kertoi, EU:n ulkoministerit vastasivat kehityskulkuun maanantaina yksimielisinä. Euroopan yhtenäisyys onkin erittäin tärkeää, jotta Euroopan unioni voi ohjata käynnissä olevaa Länsi-Balkanin vakauttamista ja auttaa saamaan Kosovon asemaa koskevan prosessin päätökseen.

Kun pitkittyneet keskustelut Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa epäonnistuivat, Euroopan unionin oli ryhdyttävä ohjaamaan prosessia kohti päätöstä. Unioni on tehnyt jo tärkeät päätökset Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) oikeusvaltio-operaation lähettämisestä Kosovoon.

Maanantaina neuvosto antoi myös ohjelman tunnustamismenettelyille. Riippuu jokaisesta EU:n jäsenvaltiosta itsestään, miten ne luovat suhteensa Kosovoon kansallisten menettelyidensä mukaisesti Monet jäsenvaltiot ovat jo tunnustaneet Kosovon. Uskoisin, että monet muut tulevat perässä, kukin omaa tahtiaan.

Neuvosto toisti aivan oikein sen, että EU kannattaa YK:n peruskirjan periaatteita ja ETYJ:n Helsingin päätösasiakirjaa ja kaikkia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Se korosti, että 1990-luvun konfliktin ja kansainvälisen hallinnon pitkän kauden takia Kosovo on erikoistapaus, joka ei aseta näitä periaatteita kyseenalaisiksi. Komissio on tästä aivan samaa mieltä.

Neuvoston maanantaina tekemien päätelmien mukaisesti komissio on valmis antamaan täyden tukensa EU:n ponnistuksille Kosovossa. Euroopan ja myös toimielinten välisen yhtenäisyyden hetki on koittanut.

Yhteisön säädöksiä käyttäen komissio tukee toimielinten rakentamista Kosovoon ja edistää maan poliittista ja taloudellista kehitystä. Maaliskuun 5. päivänä aiomme ehdottaa konkreettisia toimia laajemmalle alueelle eurooppalaisten pyrkimysten edistämiseksi.

Kosovossa monien alueiden on kehityttävä, ja meidän on ponnisteltava yhdessä auttaaksemme Kosovoa auttamaan itseään ja nousemaan omille jaloilleen mahdollisimman nopeasti. Tätä varten komissio työskentelee järjestääkseen lahjoittajakonferenssin, joka helpottaisi Kosovoa koskevissa painostavimmissa taloudellisissa haasteissa. Otaksun, että konferenssi järjestetään ennen kesää.

Tiedän, että tilanne on vaikea Serbialle. Tiedän hyvin Kosovon historiallisen merkityksen serbialaisille. Mielestäni on tullut kuitenkin aika kääntää menneisyyden lehti ja katsoa tulevaisuuteen. Serbian tulevaisuus on Euroopassa. Serbialla ja koko Länsi-Balkanin alueella on eurooppalainen näkemys, jonka perimmäisenä tavoitteena on EU:n jäsenyys. Tämä eurooppalainen näkemys on kuin liimaa, joka pitää alueen valtiot rauhan ja uudistusten tiellä, mikä on erittäin tärkeää näinä herkkinä ja vaikeina aikoina.

Haluan toistaa lopuksi kiitollisuuteni Euroopan parlamentin horjumattomasta tuesta Länsi-Balkanin eurooppalaisessa näkemyksessä. Luotamme tukenne jatkuvan, jotta alueen kansalaiset voivat saavuttaa pyrkimyksensä ja liittyä jonakin päivänä osaksi Euroopan unionia.

(Suosionosoituksia)

  Doris Pack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, Kosovo on julistautunut itsenäiseksi, Kosovo on valtio. Kuka tahansa, joka näki Kosovon tilanteen vuosina 1989–1999, piti tätä itsenäisyyttä ennalta arvattavana. Pitkäaikainen, rauhanaatetta kannattanut presidentti ja Saharov-palkittu, edesmennyt Ibrahim Rugova, olisi mielissään kuullessaan tästä. Valitettavasti ratkaisu ei ollut neuvoteltavissa. Olen varma, että jokainen meistä olisi halunnut olla mukana neuvotteluissa. Tämänhetkinen ratkaisu tuo mieleen Churchillin mietelauseesta muokatun version: tämä on huonoin vaihtoehto, ellei mukaan lasketa kaikkia muita vaihtoehtoja.

Sunnuntaina katselin – toisaalta iloisena, toisaalta murheellisena – tapahtumien kulkua Prištinassa. Toisaalta iloisena, koska uskon, että tämä on ainoa reitti pois umpikujasta; toisaalta murheellisena, koska olen varma, että olemme aiheuttaneet itsellemme ongelmia, joita ei ole helppo ratkaista.

EU on kuitenkin toiminut vakaasti, vaikka lehdistössä on maalattu usein kuvaa epäsovusta. EULEX-operaatio käynnistettiin yksimielisesti. Se ei ole hyökkäys Serbiaa vastaan, vaan pikemminkin se on tarpeellinen, myös Kosovon serbeille, koska siinä seurataan tiiviisti Ahtisaaren suunnitelmaa, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi kahden kolmasosan enemmistöllä keväällä 2007. Suunnitelmassa serbeille taataan avokätiset enemmistöoikeudet, kunnioitetaan rajoja ja oikeusvaltioperiaatetta ja näin myös vähemmistöjen suojelua.

Kosovon poliitikkojen on nyt luotava valtionsa pätevällä harkinnalla ja päättäväisyydellä. Työttömyyttä vastaan käytävän taistelun voi voittaa vain toimivalla, perustuslaillisella valtiolla. Radikaalit toimet rikollisuutta vastaan ovat erittäin tärkeitä. EU:n operaatiossa tuetaan näitä toimia mahdollisuuksien mukaan. Kosovossa on paljon hyvin koulutettuja nuoria, jotka auttavat mielellään uuden valtion perustamisessa.

Kosovo ei ole ennakkotapaus. Se on ainutlaatuinen. Sen kehitys valtioksi on Jugoslavian kaatumisen viimeinen vaihe, ja kaikkihan alkoi Miloševićin toimista Kosovossa vuonna 1989. Olenkin pahoillani siitä, että Milošević ei ole enää näkemässä näitä tapahtumia, mutta hänen demokraattisten seuraajiensa on otettava vastaan tämä vaikea perintö. Toivotamme serbialaisille poliitikoille mielenmalttia ja toivomme, että he paneutuvat nyt kaikin voimin johtamaan Serbian tielle EU:n jäsenyyteen.

(Suosionosoituksia oikealta)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentti ymmärtää, että myös meidän ryhmämme on käynyt yksityiskohtaisia keskusteluja tilanteesta, joka on syntynyt Kosovossa. Tärkein päätelmä oli, että samalla kun meidän on hyväksyttävä tosiasiat, meillä ei ole syytä juhlaan, koska edessämme on äärimmäisen monimutkainen tilanne myös Serbian reaktioiden osalta. Miloševićin hallinnon aikaisten tapahtumien ja ratkaisuun pyrkineiden, vuosia kestäneiden neuvotteluiden jälkeen nämä tapahtumat olivat kuitenkin väistämättömiä.

Haluaisimme keskittyä erityisesti Euroopan unionin asemaan. Kosovon tunnustaminen on jäsenvaltioiden asia, kuten Dimitrij Rupel ja komission jäsen Rehn myös painottivat. Kuitenkin meidänkin on toimittava. Me olemme yhdessä vastuussa vakaudesta kyseisellä alueella ja myös Kosovossa, ja ryhmämme antaakin poliittisen tukensa ETPP-operaatiolle, jonka unioni on nyt käynnistänyt. Vaadimme myös, että Kosovon viranomaiset panevat Ahtisaaren ehdotukset täytäntöön, panostavat aidosti monista etnisistä ryhmistä koostuvaan valtioon ja tarjoavat riittävät edellytykset Kosovossa eläville serbeille.

Lopuksi Serbian itsensä osalta on tietenkin selvää, että tilanne on tukala. Saimme juuri tilaisuuden kuulla Serbian ulkoasiainministeriä ulkoasiainvaliokunnassa. Hän kuvasi tilannetta säälimättömästi, hyökkäsi Eurooppaa ja erityisesti Kosovon tunnustaneita maita vastaan. Haluaisinkin kysyä, mitä voimme tehdä estääksemme sen, että Serbiaa ei eristettäisi tai että se itse ei eristyisi tässä tilanteessa. Ministerin vastaus lannisti minut, sillä siinä keskityttiin vain Kosovon kysymykseen. Mielestäni meidän on kuitenkin jatkettava sinnikkäitä ponnistelujamme tarjotaksemme Serbialle eurooppalaisen näkökulman. Teemme tämän myös serbialaisten vuoksi. Tarjouksen näkökulman on oltava täydellinen, ja sen pitää sisältää erityisiä tarjouksia esimerkiksi viisumihelpotuksista ja tulevasta viisumivapaudesta. Meidän on keskityttävä myös erityisesti nuoreen sukupolveen, joka osoitti vastikään mieltään Euroopan unionia tukevan liikkeen, eurooppalaisen tulevaisuuden puolesta. Kiitän Serbian hallitusta siitä, että se on sitoutunut pidättäytymään väkivallasta. Oletan myös, että hallitus pidättäytyy asettamasta Kosovolle mitään talouspakotteita. Ainoa asia, jonka voimme tehdä ja joka Euroopan parlamentin on tehtävä, on jatkaa panostusta eurooppalaiseen näkökulmaan koko alueella, myös Serbiassa.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, jokainen valtio, joka syntyy irtautumalla olemassaolevasta valtiosta, rikkoo alkuperäisen valtion alueellista yhtenäisyyttä ja muuttaa yksipuolisesti kansainvälistä oikeusjärjestystä. Oma maani on esimerkki tällaisesta: se syntyi vuonna 1830, kun se irtautui Wienin kongressissa vuonna 1815 luodusta valtiosta. Belgian olemassaolo tunnustettiin nopeasti Lontoon konferenssissa, johon osallistuivat Yhdistynyt kuningaskunta, Preussi, Venäjä, Itävalta ja Ranska. Kuitenkin Alankomaat, josta irtauduimme, odotti yhdeksän vuotta, ennen kuin se tunnusti Belgian.

Olisin oikeastaan halunnut kertoa tämän Serbian ulkoasiainministerille, jos hän olisi halunnut kuunnella. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä hän toisti tuttua Serbian kantaa kyllästymiseen saakka kunnioittamatta vähääkään sitä, että myös vastakkaisia mielipiteitä oli olemassa. Ainoa valonhäivä oli ministerin toteamus siitä, että Serbia ei käyttäisi minkäänlaista väkivaltaa, kiristystä tai uhkailua.

Meidän on nyt huolehdittava tulevaisuudesta – Serbian, Kosovon, koko alueen tulevaisuudesta. Euroopan unioni on tähän mennessä käyttänyt Kosovoon jo kolme miljardia euroa. Seuraavien 16 kuukauden aikana käytetään vielä 200 miljoonaa euroa, mutta sekään ei riitä.

Serbian ja muiden Länsi-Balkanin maiden osalta meidän on käsiteltävä viisumihelpotuksia kiireellisesti, jotta kyseisten valtioiden ja omien valtioidemme kansalaisten väliset suhteet palautuvat ennalleen.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tunnustaessamme Kosovon itsenäisyyden olemme ottaneet valtavan vastuun kannettavaksemme: vastuun rauhan säilyttämisestä ja luotettavien valtion elinten muodostamisesta Kosovoon. Minkään näkemyksen mukaan kansainvälisten voimien ei pitäisi vetäytyä nyt. Mikä tahansa ratkaisu – joko vetäytyminen Kosovosta Serbiassa tai tuen osoittaminen Kosovon itsenäisyydelle – tuo mukanaan välikohtausten ja etnisten jännitteiden vaaran.

Serbien on kuitenkin tajuttava, että vuotta 1999 edeltävään tilanteeseen ei ole paluuta. Horjuttamisyritykset aiheuttavat heille pelkkiä tappioita. Serbia voi saada tukea kulttuurisia ja sosiaalisia oikeuksia koskeville väitteilleen vain yhdellä tavalla: sen on ryhdyttävä alueella rakentavaan yhteistyöhön. Kosovon itsenäisyyden epäonnistuminen merkitsisi paluuta ajatukseen Suur-Albaniasta ja väistämätöntä sotaa. Tällainen sota toisi mukanaan poliittisia menetyksiä, jotka vaikuttaisivat ensisijassa Serbiaan. Tämän takia Serbian on vastattava siitä, että tällainen tulevaisuudennäkymä ei toteudu, ja vakautettava aluetta.

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että olin paikalla Prištinassa viime sunnuntaina, kun itsenäisyys julistettiin arvokkaalla tavalla. Viime sunnuntain tapahtumat olivat väistämätön seuraus sille, mitä tapahtui vuosina 1998–99, kun yli 10 000 kosovolaista murhattiin ja satojen tuhansien oli pakko paeta. Olisiko Priština voinut palata Belgradin alaiseen hallintoon? Ei. Olisiko vaihtoehtona voinut olla rämpiä eteenpäin jo yhdeksän vuotta kestäneen, jatkuvasti lainvastaisemman, jatkuvasti tehottomamman YK:n hallinnon alaisuudessa? Ei. Olisiko Prištinan ja Belgradin välillä neuvoteltu kompromissi ollut parempi? Kyllä. Olisiko turvallisuusneuvoston antama hyväksyntä ollut parempi? Kyllä. Yritettiinkö sitä? Kyllä. Oliko sillä mahdollisuuksia onnistua? Ei, varsinkaan Venäjän vastustuksen takia.

Toivon todellakin, että viime päivien euforian jälkeen kosovolaiset tuntisivat vastuunsa, sillä he ovat nyt ohjaimissa. Kun YK on lähtenyt ja kun EU:n operaatio on saapunut, kosovolaisten on todistettava, että hyvät suhteet vähemmistöihin eivät ole pelkkiä sanoja ja että he pystyvät pelastamaan talouden. On totta, että EU on jakautunut tunnustamiskysymyksessä kahtia. Tämä kestää joitakin kuukausia, ja sen jälkeen asia on hoidettu. EU:n jäsenvaltiot ovat joka tapauksessa yksimielisiä siitä, että Kosovon tulevaisuus on EU:ssa. Kosovon etenemisvauhti kohti EU:ta riippuu kuitenkin myös Serbian kannasta.

Havaitsimme juuri ulkoasiainvaliokunnassa, miten vihainen Serbia on, miten vihainen ulkoasiainministeri on, kuinka vihamielinen hänen asenteensa oli. Tätä kestää jonkin aikaa muutosvaiheessa. Voin jopa rehellisesti sanottuna ymmärtää tämän, kunhan vastustus on väkivallatonta. Kun viha on laantunut, toivon, että terve järki alkaa vallita. On totta, että Kosovon irtautuminen oli väistämätöntä. On totta, että Serbian tulevaisuus on yhtä väistämättömästi Euroopan unionissa. Tämän saavuttamisessa on joskus tarpeen ylittää itsensä. Toivotan kosovolaisille ja serbeille paljon rohkeutta.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, on vaikeaa olla tuntematta oloaan hyvin levottomaksi, kun pohtii Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden Kosovon kysymyksessä ottamaa vastuuta.

Ensinnäkin EU pyrkii periaatteessa edistämään parempaa maailmanhallintoa. Tämän yllyttämänä useat jäsenvaltiot ovat heikentäneet tai heikentämässä vaarallisesti kansainvälisen lain uskottavuutta, kun ne tukevat yksipuolista itsenäisyysjulistusta, jonka yksi itsenäisen valtion, YK:n jäsenen, maakunnista antoi. Mitä tahansa sanotaankin ainutlaatuisesta tapauksesta – siitähän ei ole säädöksiä – EU:n tärkeimmät voimat nostavat voimasuhteet lain ylle ja avaavat näin Pandoran lippaan. Tämä on vakavaa.

Tämä yksipuolinen tunnustaminen vaarantaa myös vakavasti EU:n Balkanin alueelle määrittämät tavoitteet. Sillä ruokitaan kansallismielisyyttä sen sijaan, että tyrehdytettäisiin sen lähteet. Lisäksi EU on onnistunut vieraannuttamaan serbit, joita ilman on mahdotonta harjoittaa minkäänlaista aluepolitiikkaa kyseissä Euroopan osassa. En puhu nyt niistä, jotka haluaisivat Miloševićin takaisin, vaan niistä, jotka vastustivat häntä ja ovat nyt enemmistössä. Voiko EU täyttää Kosovon albaanien odotukset herätettyään ne ensin? Tämä kysymys on kysymisen arvoinen, ja se on kolmas syy levottomuuteen, jota tunsin Kosovon juhlapäivän jälkeen.

Euroopan unionin itselleen asettama uusi haaste on henkeäsalpaava. Olemme eturintamassa, suuntaamme kohti uutta erityishallintoaluetta, vaikka meillä ei ole tyydyttäviä selityksiä siitä, mikä edellisessä erityishallintoalueessa epäonnistui. Kosovon bruttokansantuote on yhtä suuri kuin Ruandan, puolet Kosovon työikäisestä väestö on työttömiä, pakolaisia on yli 200 000, ja väkivalta vähemmistöjä vastaan on kasvussa, huolimatta kahdesta miljardista eurosta kansainvälistä apua ja 17 000 hengen Nato-joukkojen läsnäolosta. EULEXilla ei pystytä ratkaisemaan kaikkia näitä ongelmia.

Minkälaisen kestävän yleiskuvan Euroopan unioni pystyy tarjoamaan kosovolaisille ja muille Balkanin kansoille? Pystyykö se tarjoamaan yleiskuvan alueen tilanteen vakauttamisesta horjuttamatta tilannetta muualla? Jäsenyys? Missä aikataulussa? Millä ehdoin? Miten todennäköistä on, että saadaan kaikkien 27 jäsenvaltion yksimielinen hyväksyntä? Kukaan ei tiedä.

Ryhmäni ei tosiaankaan voi yhtyä tärkeimpien eurooppalaisten johtajien lyhytaikaiseen itsetyytyväisyyteen.

(Suosionosoituksia)

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, EU:n erityisedustaja Kosovossa ja kansainväliseksi siviiliedustajaksi suunniteltu maanmieheni Pieter Feith antoi innostavan haastattelun Alankomaiden lehdistölle vaikeasta tehtävästä, joka hänellä on edessään Kosovo Poljessa.

Yksi haastattelun kohta oli mielestäni kuitenkin omituinen. Häneltä kysyttiin helppo kysymys siitä, kumpi ulkopuolisista toimijoista oli vastuussa Kosovossa: ranskalainen entinen kenraali Yves de Kermabon, jonka tehtävänä on johtaa EU:n oikeusvaltio-operaatiota Kosovossa, vai hän itse. Pieter Feith vastasi neuvovansa ranskalaista komentajaa poliittisissa kysymyksissä. Koska Pieter Feith toimii neuvoston alaisuudessa, haluaisinkin kysyä Dimitrij Rupelilta, kuinka päätöksenteko täsmälleen tapahtuu Kosovossa. Millainen tilanne on kansainvälisten voimasuhteiden osalta? Tällä on paljon merkitystä tulevaisuudessa.

Lopuksi haluaisin välittää kosovolaisen poliisin järkyttävän viestin: ”Serbit ja albaanit ovat onnistuneet pääsemään toistensa kanssa sovintoon rikollisuudessa. Serbialaiset ja albanialaiset mafiajärjestöt ovat tehneet erinomaista yhteistyötä jo vuosikausia.” Toivon todellakin, että tämän EU:n Kosovon operaation ansiosta moraalittoman albanialais-serbialaisen yhteistyön on annettava tilaa kunnolliselle etnisten ryhmien väliselle yhteiselolle, sillä niin, ja vain niin, voidaan avata eurooppalainen tulevaisuus, jota toivomme Kosovolle.

  Slavi Binev (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin Ataka-puolueen jäsenet Dimitar Stoyanov, Desislav Chukolov ja minä, Slavi Binev, ilmoitamme vastustavamme Kosovon 17. helmikuuta 2008 julistamaa itsenäisyyttä. Tämä yksipuolinen, separatistinen teko on luvaton ennakkotapaus kansainvälisissä suhteissa. Euroopan parlamentin jäseninä olemme sitä mieltä, että Kosovon alueellisella edustajakokouksella ei ole valtaa hyväksyä itsenäisyysjulistusta. Tämän takia separatistihallitus, joka muodostuu todistetusti huumekauppiaista ja sotarikollisista, on mielestämme lainvastainen.

Jos yksittäiset jäsenvaltiot tai Euroopan unioni kokonaisuudessaan tunnustavat Kosovon itsenäisyyden, merkitsee se samalla armahdusta albanialaisterroristien johtajille, jotka ovat harjoittaneet etnisiä puhdistuksia kaikkia ei-albanialaisia yhteisöjä vastaan alueella viime vuosina. Tunnemme vastenmielisyyttä ja tuohtumusta siitä, että etniset puhdistukset ja satojen keskiaikaisten ortodoksikirkkojen tuhoaminen Metohiassa Kosovossa ovat tapahtuneet Naton kansainvälisten turvallisuusjoukkojen ja Yhdistyneiden Kansakuntien silmien edessä. Kun muistetaan, millaisia rikoksia alueella on tehty, meidän on hylättävä uuden muslimivaltion keinotekoinen perustaminen. Valtion ainoana tavoitteena olisi toimia ponnahduslautana aseiden, huumeiden ja ihmisten laittomalle kaupalle Länsi-Eurooppaan.

Edustamme bulgarialaisia EU:ssa ja vetoamme EU:n toimielimiin, että ne eivät tunnustaisi Kosovoa itsenäiseksi valtioksi ja että ne noudattaisivat sen sijaan YK:n turvallisuusneuvoston nykyisiä päätöslauselmia. Lisäksi vetoamme turvallisuusneuvostoon, että se ryhtyisi ratkaiseviin toimiin vallitsevan tilanteen säilyttämiseksi ja nujertaisi separatistiset pyrkimykset Balkanin niemimaan poliittisen vakauden nimissä.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, ministerineuvoston tapaaminen helmikuun 18. päivänä ei jää EU:n historiaan kovinkaan loisteliaana päivänä. 27 valtion välisen ratkaisun etsimisen sijaan tunnustamiskysymyksen kuuma peruna ojennettiin jäsenvaltioille.

On aina turhauttavaa, että emme pysty löytämään yhteistä säveltä päättäessämme maanosamme ytimessä olevista aroista asioista, jotka vaikuttavat tärkeisiin periaatteisiin, esimerkiksi rajojen rikkomattomuuteen. Asioiden monimutkaistamiseksi neuvoston päätelmissä viitataan kansainväliseen laillisuuteen.

On totta, että parlamentti, kuten muutkin EU:n elimet, hyväksyi Ahtisaaren suunnitelman. Suunnitelmaa ei kuitenkaan pidetty avoimena sekkinä vaan ymmärrettiin, että sille tarvittaisiin myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston hyväksyntä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan käynyt, mistä voidaan vetää useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin on sanottu, että tälle tapaukselle ei ole edeltäjää; että se on aivan ainutlaatuinen, kuten Francis Wurtz sanoi puheenvuorossaan.

Meidän on pohdittava, olemmeko oikeuteen perustuva yhteisö. Emme voi olla sellainen, jos perustamme à la carte -ajatteluun. Tästä tapauksesta tulee selvästikin ennakkotapaus, ja kun kansainvälistä lakia pidetään pilkkanaan, teolla on hintansa ja valitettavasti myös seurauksensa.

Toiseksi, arvoisa puhemies, kuinka pitkään aiomme toimia Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kanssa? Siellä toisen maailmansodan voittajat voivat käyttää vanhentunutta veto-oikeuttaan, jota suojellaan vuonna 1945 San Franciscossa annetulla peruskirjalla. Näin ei rakenneta kansainvälistä järjestystä tai oteta käyttöön tasapuolista ja tehokasta monenkeskisyyttä.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, joko Euroopan unioni oppii vihdoin, että yhdessä olemme vahvoja ja erikseen heikkoja, tai meidän on luovuttava kutsumuksestamme kansainväliseen johtajuuteen globaalissa maailmassa ja rajoituttava olemaan sitä, mitä The Economist kuvasi meidän olevan: 2000-luvun varakkain kolmannen maailman alue.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ymmärrän Kosovon albaanien ilon ja riemun vapaudesta ja itsenäisyydestä, jonka he ovat saaneet. Ymmärrän samalla kuitenkin monien Kosovon serbien ja tietenkin Serbian itsensä tyrmistyksen ja kärsimyksen. Valitettavasti mitään muuta molemminpuolin hyväksyttyä ratkaisua ei löydetty. Miloševićin hallinnon ainoa saavutus oli kansojen yhdentyminen ja Kosovon albaanikansalaisten parantunut kunnioittaminen.

Pidänkin Euroopan unionin päätöstä EULEXin muodostamisesta hyvänä. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni lausuakseni sydämelliset kiitokset ulkoasiainministeri Dimitrij Rupelille siitä, miten hän pyrki saavuttamaan sopimuksen neuvostossa tässä vaikeassa tilanteessa. Tämä on erittäin myönteistä, mikä on tuotava myös selvästi julki. Kuitenkaan kaikesta Euroopasta tulevasta avusta ei ole mitään hyötyä, jos Kosovo itse ei toteuta enemmistön sitoumusta luoda eri etnisistä ryhmistä muodostuva yhteiskunta eurooppalaiseen tapaan.

Viime päivinä näkemäni asiat, muun muassa pääministeri Hashim Thaçin käytös, kannustavat minua ja saavat minut toivomaan, että Kosovosta vastuussa olevat muistaisivat jatkuvasti tätä eri etnisistä ryhmistä muodostuvaa yhteiskuntaa.

Tulevina päivinä näemme mielenosoituksia varsinkin Serbiassa. Meidän on oltava kärsivällisiä. Meidän on ojennettava käsi Serbialle. Meidän on ymmärrettävä, että täällä vaikuttaa nyt jonkinlainen yhteinen häviöntunne, ja ennen kaikkea meidän on painotettava sitä, mitä Vuk Jeremić sanoi tänään parlamentaarisessa valiokunnassa väkivallasta ja boikoteista luopumisesta. Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys ja myös perusta Serbian kanssa jatkossa käytäville keskusteluille. Haluamme saattaa Serbiaa sen tiellä kohti Euroopan unioniin liittymistä. Tämä päätös on kuitenkin tehtävä Belgradissa. Meidän tehtävänämme ei ole päättää Serbian puolesta.

Tunnen hyvin Kosovon tilanteen. Monet kansat elävät siellä rinnakkain. He ovat ehkä toisiaan vastaan nyt, mutta uskoisin, että he pystyvät tulemaan toimeen keskenään ja työskentelemään yhdessä. Tämän vastavuoroisuuden on oltava politiikkamme päämääränä myös täällä Euroopan unionissa ja Euroopan parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja ministeri, tilanne Kosovossa on melko rauhallinen, tavallaan jopa esimerkillinen ja lupaava, paitsi pohjoisessa serbien asuttamalla alueella. Yksittäiset serbit syyllistyvät tuhopolttoihin, mikä ei ole oikein. Itsenäisyysjulistus Kosovon edustajankokouksessa oli arvokas ja kunnioittava kaikille alueella asuville ihmisille, ja se annettiin hengessä, jonka pitäisi hallita jatkossakin. Kosovon kansalaiset ovat luottamuksemme arvoisia, ja meidän on uskottava heihin, koska he tekevät päätöksensä tulevaisuudestaan. He toivovat vilpittömästi, että heidän tulevaisuutensa on pian Euroopan tulevaisuutta.

Serbiasta vastaavana esittelijänä pidän hyvänä Serbian harkitsemaa toimintaa, jossa ei aiota ottaa käyttöön talouspakotteita Kosovoa vastaan. Aika on arka Serbialle, minkä takia voin ymmärtää joidenkin poliitikkojen ankarat ja uhkaavat puheet. Heidän toimintansa pitäisi kuitenkin olla perusteltua, ja sen pitäisi perustua eurooppalaisille arvoille. Kosovon itsenäisen aseman pitäisi antaa valtiolle pääsyn kansainvälisen valuuttarahaston varoihin ja ulkomaisiin sijoituksiin kehityksen edistämiseksi.

Kosovon ja Serbian välisiä kauppasuhteita on tärkeää vahvistaa, jotta taloudellinen kasvu piristyy ja yhdentyminen Eurooppaan kehittyy. Vain valtiot voivat olla Euroopan unionin jäseniä, ja Kosovosta on tullut valtio.

Nyt myös Kosovon serbeillä on eurooppalainen näkökulma. Myös Serbian olisi siirryttävä eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja panostettava uudelleen ja tiiviimmin eurooppalaiseen näkökulmaansa. Hallituksen työryhmien on työskenneltävä nyt entistäkin kovemmin. Niiden on valmisteltava jatkotoimia Serbialle, sillä sen talouden ja kansalaisten on siirryttävä lähemmäs Euroopan unionia. Tätä kansalaisetkin haluavat. Euroopan unionin jäsenvaltioiden suurlähetystöjä vastaan hyökkääminen ei ole oikea suunta kohti Euroopan unionia, eikä enemmistö serbeistä tällaista halunnutkaan.

Kun Kosovon tunnustaneiden valtioiden Serbian suurlähettiläät ovat nyt palaamassa väliaikaisesti kotiin, heidän edustajiensa olisi pyrittävä aktiivisesti määrittämään toimet, joihin Serbia on ryhtynyt tiellä kohti Euroopan unionia. Takaisin ei ole paluuta, ja ainoa tie kohti tulevaisuutta johtaa myös Euroopan unioniin.

Päätössanani ovat ministeri Samardžićille. Tuhopoltot ovat laittomia kaikkialla. Viime vuosikymmeninä Balkanilla on poltettu liian monia kyliä. Kosovon serbit on päästettävä mukaan ja osallistumaan päätöksentekoon uudessa, itsenäisessä valtiossa. Toivon, että Belgrad edellyttää osallistumista selvästi. Sekä serbit että albaanit ovat sen ansainneet. Koko Länsi-Balkan ja Euroopan unioni tarvitsevat sitä ja ovat sen ansainneet.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovon yksipuolinen itsenäisyysjulistus asetti kansainväliselle yhteisölle vaikean ja vastuullisen tehtävän. Tapaus monimutkaisti tilannetta sekä jäsenvaltioissa että valtioissa, joiden kanssa unioni tekee yhteistyötä ja tiivistää suhteitaan, esimerkiksi Ukrainassa ja Georgiassa. Äskettäin järjestetty, huomiota herättänyt tapaaminen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin ja Abhasian ja Etelä-Ossetian, kahden kapinallisen, Georgian alueella sijaitsevan tasavallan, johtajien välillä on merkki Venäjän hallituksen mahdollisesta toimintatavasta. Jopa ennen Kosovon itsenäisyysjulistusta Kreml varoitti, että se pitäisi tunnustamista ennakkotapauksena, jota se noudattaisi Venäjälle uskollisten separatistialueiden yhteydessä. Tämä on hyvä syy pitää Balkania yhtenä planeetan räjähdysherkimmistä kohteista.

Itsenäisyysjulistus voikin aiheuttaa horjumista esimerkiksi Bosniassa ja Hertsegovinassa, jonka serbien asuttamat maakunnat saattavat toivoa irrottautumista. Seurauksena syntyvä tilanne vaatii kansainväliseltä yhteisöltä perusteellisesti pohdittuja ja vastuullisia päätöksiä, joiden tuloksena on vapaus ja rauha.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, Kosovon parlamentin viime sunnuntaina antama itsenäisyysjulistus oli väistämätön, ja se oli yksi viimeisistä entisen Jugoslavian hajoamisen vaiheista. Kuka tahansa alueen tilanteen tunteva tietää, että Kosovon oltua yhdeksän vuotta YK:n valvonnan alaisuudessa ja sitä ennen 20 vuotta syrjittynä se ei voinut vain palata osaksi Serbiaa. Tällaisessa yhteydessä itsenäisyysjulistus on melko tavallinen toimi. Lisäksi se tehtiin rauhallisesti, tyynesti ja tunteilematta ja kunnioittaen täysin Ahtisaaren suunnitelmaa maan parlamentissa. Kosovon pääministeri vakuutti kansainväliselle yhteisölle aivan erityisesti, että Kosovossa suojellaan ja kunnioitetaan vähemmistöryhmiä. Saanko muuten muistuttaa kollegoitani, että Kosovon kaikki vähemmistöryhmät tukevat itsenäisyyttä aktiivisesti? Vain jyrkät serbit, joiden ylpeyttä on loukattu, eivät ole mukana. Tässä mielessä Serbian ulkoasiainministerin puhe oli melko onneton.

Mikään näistä seikoista ei vähennä sitä tosiasiaa, että sekä Serbian että Kosovon tulevaisuus on Euroopan unionissa. Odotan tätä erittäin paljon.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, neuvoston ja komission esittämät vetoomukset kansainväliseen oikeuteen, YK:n periaatteisiin ja Helsingin päätösasiakirjaan ovat todella ironisia ja provosoivia. Tunnustamalla Kosovon itsenäisyyden neuvosto ja komissio rikkovat niitä kaikkia sekä YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 1999 antamaa päätöslauselmaa 1244, jonka mukaan Kosovo on osa Serbian aluetta.

Tämä on törkeää rajojen uudelleenlaatimista, jota Yhdysvallat toteuttaa ja suunnittelee yhdessä itsensä EU:n kanssa. Lopettakaa tämä tekopyhyys! Olette keskustelleet jo kaksi vuotta siitä, miten Kosovosta tulee itsenäinen ja kuinka EU lähettää joukkoja turvaamaan alueen etuja.

Meistä tilanne on äärimmäisen vakava. Se laukaisee uusia jännitteitä ja epävakautta Balkanille lyhyellä aikavälillä ja koko maailmaan pitkällä aikavälillä, koska se luo uuden ennakkotapauksen. Imperialistinen opinkappaleenne ”hajota ja hallitse” tunnetaan hyvin. On suunnitelmia useiden maiden jakamisesta kaikkialla maailmassa, jotta voisitte hallita niitä.

Uskomme, että Balkanin alueen kansalaiset ja albaanitaustaiset Kosovon asukkaat joutuvat uuteen myllerrykseen Yhdysvaltain, EU:n ja Venäjän välisissä kiistoissa.

Tässä on syy vastustukseemme. Uskomme, että hallitusten ei pitäisi tunnustaa tätä ”valtiota”, joka on tulevaisuuden erityishallintoalue, ja meistä Balkanin alueen kansalaisten ja Euroopan ei pitäisi hyväksyä tätä.

  Georgios Georgiou (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, koska tahansa lain voima taipuu voiman lain alle, tuloksena on kärsimystä.

Olemme nähneet tapahtumien kiitävän salamannopeasti vain Kosovossa. Vaikka olen seurannut diplomatiaa 40 vuotta, en ole koskaan nähnyt vastaavanlaista kiirettä julistaa itsenäisyyttä ja tunnustaa valtio niin nopeasti, kuin jotkut Euroopan valtiot ovat nyt tehneet.

Ne eivät kuitenkaan ole tunnustaneet Kosovoa, vaan Pandoran lippaan. Minä puolestani en ole koskaan törmännyt yhtä erikoiseen tilanteeseen. Kosovo itsessään ei ole ainutlaatuinen tapaus, mutta sotilastukikohdan perustaminen Kosovoon on.

Olemme joka tapauksessa poikenneet mielestäni aiheesta. Tässä istuntosalissa Euroopan demokraattisia hallintoja, demokraattisia puolueita ja demokraattisia mielipiteitä edustavien Euroopan parlamentin jäsenten edessä olen kuullut ihmisten sanovan: ”Tiesitkö, että olemme onnistuneet ratkaisemaan ongelman, jossa Martti Ahtisaari epäonnistui?” Keitä me olemme? Olemmeko valituselin? Onko tämä parlamentti valitustuomioistuin?

Sen sijaan että huolehtisimme siitä, mitä Kosovossa tapahtuu huomenna, olisi parempi, arvoisa puhemies, jos pohtisimme, mitä tapahtuu, kun YK:n asemaa loukataan tällä halventavalla, ylenkatseellisella tavalla.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Olen vakuuttunut, että meidän ei enää tarvitse kysyä, olisiko Kosovo tunnustettava vai ei. Sen sijaan meidän on kysyttävä, kuinka voimme säilyttää poliittisen vakauden ja turvallisuuden alueella, jota hallitsee etninen viha ja pelko ja 40 prosentin työttömyys.

Ristiriitaista kyllä, Kosovon itsenäistyminen osuu hetkeen, jolloin eurooppalaiset maat pyrkivät kohti poliittista federalisointia. Balkanin-tilanne osoittaa kuitenkin selvästi, että EU:n politiikalla ei ole tarjota ratkaisua, jolla estettäisiin valtion jako ja taattaisiin samalla rauhallinen yhteiselo kaikille alueen etnisille ja uskonnollisille ryhmille.

Tässä yhteydessä kuulostaakin melkein pilkalliselta, että tämä vuosi on nimetty kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi.

Hyvät naiset ja herrat, joitakin vuosia sitten Yhdysvallat ja Euroopan unioni julistivat, että ne eivät tunnustaisi Kosovon itsenäisyyttä. Nyt paitsi Yhdysvallat myös monet EU:n valtiot ovat tehneet niin. Onkin melko selvää, että kansallisten kokonaisuuksien uudelleenmäärittelyä tapahtuu nyt ja jatkossakin; että tällaisiin tilanteisiin ei ole olemassa yleispätevää ratkaisua ja että ne haittaavat tai tuhoavat suhteita alkuperäiseen maahan. Tällaisessa tilanteessa meillä voi olla vain yksi päämäärä: verenvuodatuksen estäminen.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, ajatukseni kääntyvät väistämättä 17 vuoden takaisiin tapahtumiin, kun Slovenia julistautui itsenäiseksi. Tuolloin ulkoasiainministerinä oli Dimitrij Rupel. Enemmistö YK:n merkittävimmistä valtioista, EU ja enemmistö EU:n jäsenvaltioista kieltäytyi tuolloin tunnustamasta Sloveniaa. Yhden suuren EU:n jäsenvaltion ulkoasiainministeri sanoi, että jos Sloveniasta tulee itsenäinen, muut maat eristävät sen 50 vuodeksi. Nykyään Slovenia on tunnustettu, arvostettu, menestyksekäs valtio ja Eurooppa-neuvoston hyvä puheenjohtaja. Täällä parlamentissa tänään esitettyjä huomautuksia pitäisi tarkkailla historian valossa.

Olen iloinen, että Kosovo on nyt itsenäinen, sillä vuosikymmenien sorron jälkeen kosovolaisilla on vihdoin oma, vapaa, demokraattinen valtio. Kosovoa sorrettiin vuosikymmeniä, ja se joutui kärsimään lähihistoriassaan kansanmurhasta, joka saatiin päätökseen vain kansainvälisen tuen avulla. Vetoan Serbiaan, että se ymmärtäisi tilanteen olevan myös mahdollisuus serbialaisille siirtyä kohti eurooppalaista tulevaisuutta – ja jättää taakseen menneisyyden taakka. Sen on luovuttava myös väkivallasta! Serbian Kosovon asioista vastaava ministeri ei voi olla tällöin tyytyväinen siihen, että Kosovon rajalla olevia YK:n vartijoita vastaan hyökätään. Ei ole oikein syyttää Kosovon demokraattisesti valittuja johtajia maanpetoksesta, vaan kansanmurhan uhrien kanssa on aloitettava naapurien välinen vuoropuhelu.

Haluan myös tehdä selväksi, että on mahdotonta hyväksyä Serbian ortodoksisen kirkon piispa Artemijen sotavaatimuksia. Niitä ei voi hyväksyä! Asian on oltava aivan selvä. Meidän Euroopan unionina on autettava Serbiaa sen tiellä kohti Eurooppaa, mutta Serbiankin on tehtävä osansa rauhallisen, hyvän ja ystävällisen ilmapiirin luomisessa. Kolme neljäsosaa tämä parlamentin jäsenistä oli ja on Kosovon itsenäisyyden puolella, joten ei voida sanoa, että Euroopan unioni olisi jakautunut. Olen iloinen, että olemme astumassa kohti hyvää eurooppalaista tulevaisuutta koko alueelle.

(Suosionosoituksia)

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, oli käynyt aivan selväksi, että Kosovon valvotun itsenäisyyden julistamisesta oli tullut väistämätöntä. Nyt ensisijainen tehtävämme on turvata, että Kosovon tilanteelle löydetään menestyksekäs ratkaisu, alueelle varmistetaan vakaus, Euroopan unionille vakiintuu sopiva asema ja EU:n erityishallintoalue luodaan ottamatta kuitenkaan sijaishallitsijan roolia.

Toisaalta ymmärrän serbien tuskan: oma maani menetti 60 prosenttia maa-alastaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Serbia menettää viidenneksen maa-alastaan. Mille tahansa maalle on suuri tragedia menettää historiansa, valtioasemansa ja uskontonsa kehto. Toisaalta on tosiasia, että Serbia menetti kauan sitten kaikki moraaliset oikeutensa, joita sillä oli Kosovoa kohtaan, koska Serbian hallinto ei pystynyt tarjoamaan kunnollista kotimaata alueella asuvalle albaaniyhteisölle.

Olemme varmoja, että Serbian diplomaattinen reaktio ei vaaranna valtion liittymistä Euroopan unioniin. Meidän on tuettava Serbiaa sen menetyksessä vauhdittamalla lähentymistä Euroopan unioniin. On tärkeää tulla vastaan ja lähettää myönteisiä viestejä. EU:n on myös erittäin tärkeää ottaa käyttöön selkeä toimintasuunnitelma Serbian ja muiden Länsi-Balkanin maiden viisumivaatimusten poistamiseksi. Meidän on vauhditettava Serbian liittymistä, mutta emme saa lieventää vaatimuksia millään tavalla.

On ymmärrettävää, että joillakin EU:n jäsenvaltioilla on varauksia. Mielestäni Kyproksen ja Espanjan huolet ovat oikeutettuja, mutta Romanian ja Slovakian poliittisen eliitin esittämät pelot saavat minut ymmälle. Kukaan ei uhkaa näiden maiden yhdentymistä. Irtautuminen ja yksipuoliset itsenäisyysjulistukset eivät saa toimia ennakkotapauksena EU:lle tulevaisuudessa. Sen sijaan Ahtisaaren suunnitelma, jossa vähemmistöille taataan turvattu hallinto, voisi olla myönteinen ennakkotapaus Euroopalle, ja sitä voitaisiin noudattaa tulevaisuudessakin vähemmistöjen suojelemisessa. Kiitän mielenkiinnostanne.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja ulkoministeri, Kosovon itsenäisyysjulistus ja tunnustamisemme eivät tarkoita pienemmän pahan valitsemista, vaan toimintatapa on ainoa oikea tässä tilanteessa.

Neuvotteluilla ei valitettavasti päästy tuloksiin, ja alue on horjunut jatkuvasti, sillä Kosovon asemasta ei ole onnistuttu sopimaan. Tilannetta ei voitu ratkaista mitenkään muuten, kuin miten se ratkaistiin viime viikolla: sopimalla Kosovon lopullisesta asemasta ja hyväksymällä sen itsenäisyys.

Olemme tyytyväisiä siihen, että Kosovon parlamentin enemmistö äänesti Ahtisaaren suunnitelman puolesta. Odotamme Kosovon muuttavan Ahtisaaren suunnitelman säännökset toiminnaksi ja kiinnittävän erityistä huomiota vähemmistöjen suojeluun liittyviin säännöksiin. Ahtisaaren suunnitelmassa esitetään Euroopan vahvin vähemmistöjen suojeluun tähtäävä hallinto, jota voi pitää mallina ja esimerkkinä hyvästä käytännöstä koko alueelle. Onkin tärkeää, että vaadimme Kosovoa pysymään lupauksissaan tässä kysymyksessä.

Kosovon ja Serbian tulevaisuus on Euroopan yhdentymisessä. Tämä on nyt helpompaa molemmille maille. Ne ovat päässeet eroon vakavasta ja lamaannuttavasta ongelmasta, joka tähän mennessä vei kummankin maan kaiken luomisenergian. Maista itsestään kuitenkin riippuu, käyttävätkö ne tämän mahdollisuuden. Jos ne päättävät hyödyntää mahdollisuuden, Euroopan unionin on annettava kaikki mahdollinen tukensa Kosovolle ja Serbialle erityisesti viisumivaatimusten joutuisan poistamisen ja taloudellisen tuen antamisen osalta.

On hienoa, että Euroopan unioni hyväksyi yksimielisesti Kosovoon lähetettävän siviilioperaation. On kuitenkin huolestuttavaa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Kosovon tunnustamisesta. Jos Euroopan unioni haluaa, että sitä kohdellaan vakavasti kansainvälisen politiikan kentällä, emme voi hyväksyä tilannetta, jossa emme pysty pääsemään sopuun naapurimaidemme tärkeistä tapahtumista. Euroopan unionin onkin tärkeää puhua ja toimia yhteisymmärryksessä.

Lopuksi haluan toivottaa Kosovolle ja sen kaikille kansalaisille menestystä ja kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, puhemies Pöttering sanoi, että itsenäisyysjulistus kertoo Kosovon kansalaisten tahdosta hallita heidän omaa kohtaloaan. Tämä lausunto on historiallisen tärkeä.

Kosovon itsenäisyydessä on kyse YK:n perusoikeuskirjan hyväksymän kansojen itsemääräämisoikeuden todellisesta käytöstä Euroopassa. Monet meistä ovat tietenkin huolestuneita Euroopan ensimmäisen islamilaisen valtion perustamisesta, mistä kaikki jihadistiset tiedotusvälineet, esimerkiksi islamilaisen satelliittitelevisiokanava Al-Arabijan innokas johtaja, ovat tyytyväisiä. Huolestuttavaa on myös Serbian ortodoksikristittyjen vähemmistön kohtalo, josta meitä ovat muistuttaneet Vatikaanin viisaat sanat.

Kuitenkin – ja tätä haluan painottaa erityisesti – kyse on edelleen väistämättä tärkeästä oikeudellisesta ja poliittisesta ennakkotapauksesta. Tätä ei ole mitään järkeä kieltää, ja asia on tärkeä Euroopan kansoille Korsikasta Flanderiin, Sardiniasta Baskimaalle, Bretagnesta Oksitaniaan ja Padaniaamme, jotka ovat tällä hetkellä valitettavasti kansoja ilman valtiota ja jotka unelmoivat itsemääräämisoikeudesta ja vapaudesta. Eläköön kansojen Eurooppa! Eläköön vapaa Padania!

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kuten aina, kun toimitaan kansainvälisen lain ulkopuolella, Eurooppa jakautuu ja on hukassa.

Yksipuolisista toimista tulee vakavia ennakkotapauksia, ja olemme nyt kuulleet, mitä Mario Borgheziolla oli sanottavaa. Jännite on noussut korkealle ilmapiirissä, joka on kaikkea muuta kuin rauhallinen ja jolla on useita geopoliittisia vertailukohtia. Euroopalta puuttuu yhtenäisyyttä, arvovaltaa ja avoimuutta. Olemme saaneet jopa lukea tämänhetkisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion ja Yhdysvaltain hallinnon välisistä tapaamisista, joissa on esitetty toimintalinjauksia. Ei ole sattumaa, että tämä parlamentti on nyt poliittisesti kyvytön uuden perussopimuksen juhlinnasta huolimatta. Ainoa tapa kääntää sivua on palata takaisin kansainväliseen oikeuteen ja itsenäiseen näkemykseen, jossa otetaan huomioon koko Balkan Euroopassa ja tunnustetaan koko alueen oikeus. Toivon, ettei vielä ole liian myöhäistä.

  Vladimír Železný (IND/DEM). – (CS) Euroopan unionin yritys esittää Kosovo ainutlaatuisena tapauksena on pelkästään nolo esimerkki toiveajattelusta. Kosovo ei ole pelkkä vaarallinen ennakkotapaus, vaan sillä on myös historiallinen edeltäjänsä. Se on peilikuva Tšekkoslovakian ja sen saksalaisvähemmistön tilanteesta 1930-luvulla.

Kuinka ironista, että historia toistaa itseään! Neljä ensimmäistä EU:n valtiota, jotka julistivat yhteen ääneen tunnustavansa separatistisen tasavallan, ovat samat, jotka allekirjoittivat myös Münchenin sopimuksen. Tuolloin, 80 vuotta sitten, Chamberlain, Daladier, Mussolini ja Hitler jakoivat Tšekkoslovakian osiin, ja jälleen Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Italia ja Saksa tunnustavat Serbian jaon. Ne repivät Serbialta historiallisen Kosovo Poljen taistelukentän, jossa Serbian aateli taisteli sankarillisesti estääkseen turkkilaisten osmanien etenemisen Eurooppaan. Tuolla alueella serbialainen identiteetti syntyi. Nyt me, Euroopan unioni, olemme siirtämässä Serbian historiallista sydäntä muualle. Hävetkäämme, Münchenin sopimuksen kannattajat!

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussamme Serbian Kosovon maakunnasta haluaisin ensinnäkin esittää vastalauseen Yhdysvaltain innostamia Albanian viranomaisten laittomia toimia vastaan. Euroopan unionin ja joidenkin jäsenvaltioiden reaktio Serbian valtion hajottamiseen on pöyristyttävä. Euroopan unioni tukee albanialaisseparatisteja ja päättää samalla aloittaa Kosovossa operaation, joka on epäilyttävä kansainvälisen lain valossa ja ristiriidassa YK:n kannan kanssa. Olen pöyristynyt, että EU:n viranomaiset haluavat ottaa osaa tähän Balkanin konfliktiin, vaikkei heillä ole oikeutta tai valtuuksia tehdä niin. Millä oikeudella Bryssel puuttuu jälleen itsenäisen valtion asioihin ja rikkoo kaiken lisäksi kansainvälisiä sopimuksia?

Maanantaiset tapahtumat Brysselissä tuovat mieleeni Münchenin konferenssin vuonna 1938. Jälleen kerran kansainvälinen yhteisö pysyy hiljaa ja sallii Berliinin ja Washingtonin tehdä toiveistaan totta. Ensimmäistä kertaa vuoden 1945 jälkeen rajoja muutetaan Euroopassa etnisistä syistä kansainvälistä lakia rikkoen. Ketjureaktio ja sitä seuraavat albanialaisseparatistien toimiin liittyvät konfliktit ovat väistämättömiä. Jo pienelläkin määrällä mielikuvitusta voi nähdä, kuinka itsenäisyyden antaminen tälle Serbian maakunnalle voisi vaikuttaa etnisiin riitoihin Euroopan ja maailman muissa osissa.

  Sorin Frunzăverde (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, yli 20 vuotta kestäneiden poliittisten ja sotilaallisten yhteenottojen jälkeen, yli 20 vuotta kestäneiden, Balkanilla tapahtuneiden merkittävien virheiden jälkeen ihmettelemme, onko Kosovon-ratkaisu, toisin sanoen yksipuolinen Kosovon maakunnan itsenäisyysjulistus, laillinen ja sopiva.

Kosovon-ratkaisu ei ole laillinen eikä sopiva. Se ei ole laillinen, koska yksikään kansainvälisen oikeuden periaate ei oikeuta Kosovon maakunnan yksipuolista itsenäisyysjulistusta. Lisäksi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ei vastikään pystynyt vastaamaan kysymykseen siitä, onko ratkaisu laillinen vai laiton lähtiessään lehdistötilaisuudesta, joka järjestettiin Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Ratkaisu ei ole myöskään sopiva, koska siinä luodaan vaarallinen ennakkotapaus. Se ei ole vaarallinen Euroopan unionin jäsenvaltioille, ei Slovakialle tai Romanialle, joilla on vapautettu ja nykyaikainen vähemmistölainsäädäntö. Mutta siinä luodaan vaarallinen ennakkotapaus Transnistrialle, jossa lukkiutuneet konfliktit ovat seuranneet toisiaan Kosovon-konfliktin ajoista alkaen. Lisäksi tässä luodaan myös vaarallinen ennakkotapaus Balkanille, esimerkiksi Bosnian serbitasavallalle ja muille vähemmistöjen asuttamille alueille Balkanilla. Samalla tässä luodaan myös vaarallista ennakkotapausta Euroopan unionille.

Usein sanotaan, että Balkanin maat tuottavat enemmän historiaa kuin mitä ne pystyvät kuluttamaan. Tällä kertaa vaikuttaa, että Balkanin maat ovat tuottaneet enemmän historiaa kuin koko Euroopan unioni voi kuluttaa. Todiste tästä olemme me, jotka kiistelemme siitä, pitääkö Kosovon maakunnan itsenäisyys tunnustaa.

Voin kertoa, että Romania ei aio tunnustaa Kosovon maakunnan itsenäisyyttä, ja Romanian valtuutetut Euroopan kansanpuolueessa tukevat kansallisia toimia. Hyvät naiset ja herrat, tiedämme varsin hyvin, olemme täällä istuntosalissa oppineet, miten meidän pitäisi toimia Serbian kanssa. Sen tulevaisuus on selvästikin eurooppalainen. Emme kuitenkaan vielä tiedä, miten meidän pitäisi toimia Kosovon kanssa. Minun on myös tunnustettava teille – ja toivon suvaitsevaisuuttanne – että pelkkä viisumijärjestelmä ja sen vapauttaminen ei riitä kasvattamaan aluetta osaksi Eurooppaamme.

  Kristian Vigenin (PSE). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvä Dimitrij Rupel, hyvä Olli Rehn, nyt on kenties aika ilmaista jälleen kerran pahoittelumme siitä, että Kosovon asemasta ei päästy sopuun Serbian ja Kosovon välillä. Neuvotteluita ei voi kuitenkaan jatkaa iäisyyksiin, sillä molemmat osapuolet pysyivät kannoissaan, jotka sulkevat toisensa pois.

Voisimme lausua pahoittelumme myös siitä, että Serbian ja sen kansalaisten on nyt maksettava laskunsa suurserbialaisesta kansallismielisyydestä, jolle maa on jättämässä vaikeita jäähyväisiä. Meidän on kuitenkin oltava realistisia ja painotettava, että Kosovon itsenäisyys, vaikkei se olekaan itsenäisyyttä sanan koko merkityksessä, on tosiasia, joka tietenkin tuo uutta arvoa käynnissäoleville toimille. Meidän on otettava huomioon, että tämä seikka ja kiistat tunnustamisesta vaikuttavat nyt Kosovon olemassaoloon.

Voimme vain kuvitella mahdollisia seurauksia, joita tällä toiminnalla voi olla Kaakkois-Euroopan vakauteen, joskin toivottavasti vain lyhytaikaisesti. Euroopan unionin on kuitenkin nyt ryhdyttävä tärkeisiin toimiin. Ensinnäkin sen on avustettava asianmukaisen hallinto- ja hallitusrakenteen muodostamisessa Kosovoon, toiseksi sen on vauhditettava Serbian yhdentymistä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pikaisella allekirjoittamisella, ja lisäksi sen on tarkkailtava erityisesti Makedoniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa ja Montenegroa, koska voi olla, että Kaakkois-Euroopassa ei nähdä metsää puilta.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että Kosovon itsenäisyys oli ainoa vaihtoehto. EU on ryhtymässä kaikkien aikojen laajimpaan siviilioperaatioon, ja on varsin tärkeää, että siinä onnistutaan. Tilanne on melkoisen epätavallinen. Ulkopuolisille on vaikeaa selittää, että vaikka kaikki jäsenvaltiot eivät olekaan yhtä mieltä Kosovon tunnustamisesta, ne kuitenkin tukevat EULEX-operaatiota. Esimerkiksi Espanja lähettää operaatioon henkilöstöä, mikä on erittäin luonteenomaista EU:lle ja Brysselille. Operaation on kuitenkin onnistuttava.

Olen samaa mieltä komission jäsen Rehnin kanssa siitä, että viestissämme Serbialle meidän on korostettava, että on tullut aika kääntää lehteä. Kuten muutkin ovat sanoneet, tässä mielessä olikin jokseenkin masentavaa kuunnella Serbian ulkoministeri Vuk Jeremićia tänään iltapäivällä. Ymmärrän suorasukaisuuden ja vääryydentunteen, mutta asioiden on edettävä nopeasti.

Toivon, että pääministeri Hashim Thaçi tekee maanmiehilleen aivan selväksi, että serbien ja muiden vähemmistöjen suojeleminen Kosovossa on ehdottaman ensisijainen tavoite, koska väkivaltaa ei suvaita. Olinkin pettynyt siihen, että Serbian ulkoministeri ei tuominnut väkivaltaa, johon serbit ovat syyllistyneet viime vuosien aikana. Hän sanoi, että Serbia ei kannustanut tai yllyttänyt siihen, mutta hän ei varsinaisesti käyttänyt sanaa ”tuomita”, mikä oli pettymys.

Loppujen lopuksi tärkeää on taloudellinen kehitys, kuten muutkin ovat sanoneet. Kosovon työttömyysprosentti on 40, ja myös Serbiassa työttömyys on mittavaa. Meidän olisi järjestettävä nopea yhdentyminen EU:hun järjestämällä ensin viisumivapaus, jonka toivon tapahtuvan erittäin pian.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen Kosovon viimesunnuntaiseen itsenäisyysjulistukseen.

On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun Kosovoa pommitettiin järkyttävästi Miloševićin hallinnon määräyksestä. Kosovolaisilla on oikeus itsenäisyyteen, ja tavallaan viimeisten yhdeksän vuoden tapahtumat ovat vaikuttaneet tämän itsenäisyyden saamiseen. On erittäin tärkeää, että Kosovossa asuvan serbivähemmistön yhteiskunnallisia ja poliittisia oikeuksia kunnioitetaan täysin.

Euroopan unionin on tuettava Kosovon hallintoa maan talouden edistämisessä, sillä Kosovon työttömyysaste on 40 prosenttia, ja tämä tilanne on korjattava.

Toivon, että Kosovo saa nyt uuden alun ja että Euroopan unioni tukee mielellään tämän uuden valtion jälleenrakentamista tulevina vuosina. Toivon myös, että tapaus on esimerkkinä Euroopan unionin toiveista, joissa kansalaiset ja yhteisöt elävät sovussa keskenään.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, EU ei rakenna valtioita, vaan liittää niitä toisiinsa. Kosovon-ongelmaa koskevat, toisistaan eroavat eurooppalaisnäkemykset merkitsevät YUTP:n epäonnistumisen myöntämistä. EU on uhrannut sisäiset neuvottelunsa jäsenvaltioidensa poliittiselle vahvuudelle.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa pidetään edellytyksenä, että unioni toimii Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan, Helsingin päätösasiakirjan ja Pariisin peruskirjan tavoitteiden mukaisesti. Näihin kuuluvat myös ulkorajoja koskevat tavoitteet.

Koska EU on oikeuksien unioni, kuten José Ignacio Salafranca sanoi, mihin Euroopan oikeudellinen vastuu perustuu? Ja erityisesti: millä oikeusperustalla tietyt jäsenvaltiot ovat vaatineet tunnustamista kansainväliseen oikeuteen nojaten?

Vuonna 1999 annettu turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 ei anna tarvittavaa oikeutusta tai laillisuutta tällaiselle. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmien ytimenä Kosovon-tilanteen ainutlaatuisesta luonteesta on, että kyseisellä tapauksella ei ole edeltäjää. Toivon, että tästä ei tule ennakkotapausta. Tilanne on ainutlaatuinen, ja siinä noudatetaan erityisellä tavalla valtioiden itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden perusperiaatteita, joita ei voi asettaa kyseenalaisiksi, kuten selvästi on todettu.

Lopuksi haluaisin muistuttaa teitä, että nämä periaatteet ovat edunsaajia koskevan kansainvälisen oikeuden kovaa ydintä.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, keskustelussa on päästy jo pitkälle, enkä usko voivani tuoda siihen paljoakaan uutta tai edes lisää puheenpaloa. Mielestäni meidän olisi keskityttävä kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sitoumusten tärkeyteen.

EU:n ministerit hyväksyivät 16. joulukuuta 1991 suuntaviivat Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton uusien valtioiden hyväksymiselle ja vakuuttivat kunnioittavansa kaikkien rajojen koskemattomuutta ja sitä, että rajoja voidaan muuttaa vain rauhanomaisin keinoin ja yhteisestä sopimuksesta.

Lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244, jonka johdosta EU on tällä hetkellä läsnä sotilaallisesti Kosovossa, säädetään erityisesti, että Jugoslavian liittotasavallan ja alueen muiden maiden itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava.

Kansainvälistä oikeutta, Euroopan valtioiden sitoumuksia ja YK:n päätöslauselmaa vastaan on rikottu. Seuraukset tulevat meille kaikille kalliiksi.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen merkitsee Pandoran lippaan avaamista Euroopassa. Kyse on vaarallisesta ennakkotapauksesta, jossa rikotaan kansainvälistä oikeutta ja erityisesti YK:n päätöslauselmia, joiden mukaan Kosovo on yksiselitteisesti erottamaton osa Serbiaa.

Nyt eurooppalaista valtiota ollaan hajottamassa kansainvälisen hyväksynnän turvin. Puhun Euroopan parlamentin jäsenenä valtiosta, jonka historiassa on koettu tällaisia hajottamisia. Tällaiseen toimintaan ei voida suostua. Kyse on vaarallisesta ennakkotapauksesta, sillä Kosovon jalanjälkiä ovat seuranneet muun muassa Etelä-Ossetia ja Abhasia, jotka ovat jo ilmaisseet tahtonsa irrottautua ja julistautua itsenäisiksi. Mitä sanoisimme Kyproksesta, joka pyrkii yhtenäisyyteen hinnalla millä hyvänsä? Jos annamme tällaisen esimerkin kyproslaisille, ohjaamme heidät epäselvään ja sekavaan tilanteeseen, jossa he eivät pysty taistelemaan saarensa yhtenäisyyden puolesta.

Hyvät naiset ja herrat, Kosovon itsenäisyyden tunnustaminen on ennen kaikkea lahja Euroopassa etenevälle islamilaistumiselle, enkä usko, että kukaan meistä halusi tämän tapahtuvan.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen pahoillani Kosovon yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Uutiset eivät ole hyviä Euroopalle. Tämä on epäonnistumisten ketjun viimeinen lenkki: sopuisassa yhteiselossa epäonnistuttiin, mikä johti kriisiin vuonna 1999, osapuolten ja kansainvälisen yhteisön yrittäessä päästä sopimukseen epäonnistuttiin, ja turvallisuusneuvoston toimissa epäonnistuttiin.

Voi vain pelätä, että kokonaisuus, jonka jotkut ovat kiirehtineet tunnustamaan, on yksi epäonnistuminen lisää. Kokonaisuuden pitäisi antaa puitteet demokraattiselle, turvalliselle yhteiselolle, jossa kansalaiset menestyvät ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan. Kokonaisuuden ei myöskään pitäisi aiheuttaa ongelmia alueen vakaudelle. Hyvät naiset ja herrat, myös Euroopan unioni on epäonnistunut, koska se ei ole löytänyt naapurialueellaan ratkaisua, joka olisi yhdenmukainen kansainvälisen oikeuden kanssa.

Euroopan pitäisi tarkoittaa liittoutumista eikä eroa, yksimielisyyttä eikä monenvälisyyttä, de jure eikä de facto, yhtenäisyyttä eikä etnistä jakoa. Eurooppalaisina meillä on merkittävä vastuu kyseisellä alueella: olimme enemmistönä yhteysryhmässä, YK:n erikoisedustaja ja hänen ryhmänsä olivat eurooppalaisia, ja nimenomaan Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa lähettää Kosovoon pikaisesti operaation ilman oikeusperustaa.

Haluaisin painottaa, että viime maaliskuussa Euroopan parlamentin antaman päätöslauselman 15 kohdassa sanotaan seuraavasti: ”Katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman hyväksyminen on erittäin tärkeää myös EU:n tuleville toimille Kosovossa ja että EU:n ei pidä lisätä osallistumistaan Kosovon asioihin ilman tällaisen päätöslauselman hyväksymistä”.

Kosovon tapauksessa olosuhteet ovat poikkeukselliset. On kuitenkin vastuuntunnottomia ihmisiä, jotka haluavat muuttaa eurooppalaisten valtioiden rajoja ja jotka pitävät tällaisia tapauksia ennakkotapauksina. Tämän takia onkin toistettava jälleen kerran periaate EU:n jäsenvaltioiden rajojen koskemattomuudesta.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut, että Kosovo on ainutlaatuinen tapaus koko maailmassamme, koska se oli jo YK:n erityishallintoalue; koska YK:n pääsihteeri tukee ratkaisua ja koska neuvottelut olivat epäonnistuneet. Osoitan, että väärässä ovat ne, jotka väittävät tämän olevan laitonta toimintaa. YK:n päätöslauselman 1244 11 kohdan a alakohdassa tehdään selväksi, että kyse on lopullisen ratkaisun odottamisesta. Seitsemännessä kohdassa käsitellään erityisesti turvallisuuden takaamista olennaisten kansainvälisten järjestöjen avulla kaikin tarvittavin tavoin.

Myönnän, että tässä testataan Euroopan unionin uskottavuutta; että epäonnistuminen serbiväestön oikeuksien kunnioittamisessa uudessa Kosovossa merkitsisi voittoa etnisille puhdistuksille; ja että meidän pitäisi painottaa, että Serbia, kuten Kosovokin, ovat tasavertaisia kumppaneita Euroopan unionimme tulevina jäseninä.

Slobodan Miloševićin haamu ei saa kuitenkaan varjostaa päätöstämme täällä parlamentissa. Rauhan juurruttaja, sovinnonteon edelläkävijä, esimerkki koko alueelle. Mitä Berliinin muurin murtuminen merkitsi koko Itä-Euroopalle, sitä Kosovon itsenäisyyden pitäisi merkitä entiselle Jugoslavialle.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Kun muutokset ovat tapahtuneet, tehtävämme ei ole selitellä historiaa tai levittää pelkoa ketjureaktiosta, vaan tukea kehitystä, joka loppujen lopuksi vakauttaa alueen ja tuo sen lähemmäksi eurooppalaisia arvoja ja eurooppalaista näkökulmaa.

Tässä erittäin monimutkaisessa tarinassa on tärkeää huomata, että Euroopan unioni on ottanut suuren vastuun. EU teki yksimielisesti päätöksensä EULEX-operaatiosta, jolla autetaan laitosten rakentamisessa ja poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä. Euroopan komissio on ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla tuetaan laajan alueen kehitystä. Kaikella tällä toiminnalla pyritään helpottamaan vaarallista tilannetta, jossa näkymiä ei ole tarjolla, ja poistamaan omituisen ristiriitainen tilanne, jossa jäsenvaltioiden ympäröimä Euroopan osa on Yhdistyneiden Kansakuntien erityishallintoalue.

Oma ja muidenkin toive on, että Euroopan unionia kuvaavista sovinnonteosta, rauhasta ja yhteistyöstä tulee nyt tärkeimpiä periaatteita, perusta rinnakkaiselolle Kosovossa ja lähtökohta Serbian ja Kosovon välisille suhteille.

Näinä Serbialle ja Kosovolle vaativina päivinä ja edellä mainitsemieni asioiden hengessä olen tyytyväinen niistä sanoista ja teoista, joilla olette ilmaisseet sitoumuksenne rauhaan, maltillisuuteen, avoimuuteen ja tulevaisuuteen.

  Maria Eleni Koppa (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme tilanteessa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia paitsi Balkanin alueelle myös kansainvälisesti. Vaikka kyseessä olisi ainutlaatuinen tapaus, emme vapaudu vastuusta.

Kansainvälisen oikeuden ja sen sääntöjen kiertäminen on erittäin vaarallista. Rajoja muutetaan ensimmäistä kertaa ilman asianomaisten osapuolten suostumusta tai turvallisuusneuvoston hyväksyntää.

Eurooppa on jälleen kerran jakautunut tällaisessa elintärkeässä kysymyksessä ja toistaa historian virheitä. Voidaan esittää myös epäilyksiä siitä, miten hyvin 2 000 hengen vahvuiset joukot voivat taata alueen turvallisuuden ja vakauden.

Kosovon itsenäisyysjulistus on nyt totta. Tuemme rauhanomaista, eri etnisistä ryhmistä muodostuvaa Kosovoa, joka sopeutuu EU:n hoiviin. Kriisin ainoana ratkaisuna on varmistaa tie, jolla Länsi-Balkanin valtiot voivat liittyä nopeasti EU:hun.

Vakaus- ja kasvusopimus on allekirjoitettava välittömästi erityisesti Serbian kanssa, koska vain näin voidaan tukea kunnolla valtion demokraattisia voimia. Tilanteen hoitamistapa on loppujen lopuksi tärkeä koe EU:n ulkopolitiikalle.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en ymmärrä, miksi Kosovon-kysymyksessä olisi kiirehdittävä, YK:n sääntöjä kierrettävä ja kansainvälinen oikeus jätettävä kokonaan huomiotta. Uskon, että Kosovon on vaikeaa aloittaa uutena valtiona, eikä EU pääse tilanteesta eroon mitenkään. Lisäksi EU:n paikallaolo kestää pitkään, kun otetaan huomioon vihamielinen Serbia naapurissa ja järjestäytyneen rikollisuuden yleisyys. On erittäin epätodennäköistä, että Venäjä ja Kiina, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvostossa, tunnustaisivat Kosovon itsenäisyyden lähitulevaisuudessa.

Olemme onnistuneet loukkaamaan Serbiaa, joka yrittää unohtaa Miloševićin ja rakentaa demokraattista tulevaisuutta. Kosovon menetys voi lietsoa kansallismielisiä tunteita ja ohjata Serbiaa kohti Venäjää, joka puolestaan voi käyttää Kosovon tilannetta ennakkotapauksena lukkiutuneissa konflikteissa Transnistriasta Abhasiaan asti. Venäjä vaatii nyt, yllättävää kyllä, kansainvälisen oikeuden moraalisesti korkeita perusteita kenties ensimmäistä kertaa viime aikojen historiassa.

Tunnen kovasti myötätuntoa Kyprosta kohtaan, sillä se ei suostunut liittymään EU:n jäsenvaltioiden Kosovon tunnustaneeseen enemmistöön. Mehmet Ali Talat, Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan johtaja, pitää Kosovoa jo ennakkotapauksena omalle alueelleen. Sivuhuomautuksena Richard Howittille sanoisin, että YK:n neuvottelut Kyproksen yhdistämisestä epäonnistuivat myös, joten tässä mielessä kyse ei ole ainutlaatuisesta tapauksesta.

Ei ole yllätys, että Espanja on huolestunut Baskimaasta ja Kataloniasta ja Slovakia unkarilaisvähemmistöstään. On erikoista, että vaikka Islamilainen konferenssi toivotti itsenäisen Kosovon tervetulleeksi mahdolliseksi uudeksi jäsenekseen, Azerbaidžan, joka kuuluu Islamilaiseen konferenssiin, on varuillaan itsenäisyyttä vaativan Vuoristo-Karabahin kysymyksessä eikä tunnusta Kosovoa.

Sanovatpa siis EU ja Yhdysvallat mitä tahansa Kosovon-kysymyksen ainutlaatuisuudesta, läheskään kaikki maailman valtiot eivät ole samaa mieltä.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi huomiota. Ensinnäkin tärkeintä on, että Kosovon itsenäisyys julistettiin kansainvälisen yhteisön valvottua tilannetta useita vuosia. Kansainvälinen yhteisö ei pitkien keskustelujen jälkeenkään olisi voinut päästä parempaan ratkaisuun kuin Kosovon itsenäisyyteen.

Venäjä yrittää liittää Kosovon tilanteen joihinkin muihin Euroopan alueisiin, esimerkiksi Transnistriaan, Etelä-Ossetiaan tai Abhasiaan, mutta tämä vastalause on helposti vaarallinen tai sopimaton Moskovalle itselleen.

Kävisikö Venäjälle, että se vetäytyisi kyseisiltä alueilta ja jättäisi Euroopan lukittuneiden konfliktien alueiden valvonnan kansainväliselle yhteisölle? Jos Venäjä suostuisi tällaiseen, EU saisi todellisen tilaisuuden päästä kauan kaivattuihin ratkaisuihin. Meidän pitäisi käyttää tällainen tilaisuus hyväksemme.

Toiseksi tiedämme hyvin, että jotkut valtiot yrittävät lämmitellä käsiään kansainvälisen epävakauden jokaisen tulisijan hiilloksessa. Tällä kertaa Venäjä, joka väittää puolustavansa Serbian etuja, päätti pelata omaa geopoliittista peliään teeskennellen, että yksikään maailman ongelmista ei ratkeaisi ilman Venäjän suostumusta. Asenne ei ole uusi tai odottamaton.

Venäjä ei kuitenkaan ole tärkein tekijä tällä kertaa, koska sillä ei ole todellista valtaa kallistaa tapahtumia suuntaan, jota länsimaat eivät hyväksyisi. Tulevaisuudessa esimerkiksi Kosovon pyrkimys liittyä Yhdistyneisiin Kansakuntiin ei ole helppo, mutta Venäjä ei voi varsinaisesti eristää valtiota kansainvälisellä näyttämöllä, koska eristäminen olisi merkityksetöntä, sillä suurin osa EU:n jäsenvaltiosta, Yhdysvallat ja jotkut muut valtiot ovat tunnustaneet Kosovon.

Teen kunniaa Kosovon itsenäisyydelle ja toivon kosovolaisille paljon onnea valtion rakentamiseen.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ero EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden ulkosuhdetoimissa on kansainvälisen laillisuuden ja YK:n päätösten kunnioittaminen. Pelkään, että jos Kosovon itsenäisyyttä kannustetaan ja jos se tunnustetaan kansainvälistä laillisuutta valvovan elimen ja YK:n ulkopuolella, EU:n ulkosuhdetoimia ei voi kuvailla enää kuten ennen, vaan niiden laillisuudesta tulee kyseenalaista, jopa kestämätöntä. Toivon, ettemme joudu katumaan päätöstä, jonka teimme Kosovon osalta.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). – (SK) Kosovo on julistautunut itsenäiseksi. Tämä ei tullut yllätyksenä, vaan se oli odotettavissa. Kansainvälisen yhteisön on otettava tämä huomioon. Jos alueemme halutaan pysyvän rauhallisena ja vakaana, EU:n jäsenvaltioiden on toimittava yhdessä ja annettava täysi tukensa Kosovon kehitykselle Martti Ahtisaaren suunnitelman mukaisesti.

Ne jäsenvaltiot ja – myös slovakialaiset – poliitikot, jotka levittivät perättömiä huhuja siitä, että Kosovo olisi vaarallinen ennakkotapaus muille maille, ovat väärässä. Kosovo on ainutlaatuinen tapaus. Meidän on palattava niiden julmien tapahtumien juurille yhdeksän vuoden taakse, jolloin serbialaiset sotilasvoimat aloittivat kansanmurhan albanialaisia kohtaan. On ymmärrettävää, että albanialaisyhteisön jäsenet eivät halua elää Serbian tasavallassa. Jos heidät pakotetaan siihen, tuloksena on sota.

EU:lla on tärkeä asema, kun luodaan yhteiskuntaa, jossa kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja jossa vähemmistöryhmillä on kattavat oikeudet identiteettinsä säilyttämiseen ja kehittämiseen sekä oman julkishallintonsa johtamiseen: nämä asiat tarkoittavat laajaa itsehallintoa serbiyhteisölle.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää kolme huomiota. Ensinnäkin tämä tilanteemme osoittaa, että jälleen kerran Euroopan unioni ei pystynyt puolustamaan itseään Venäjän ja Yhdysvaltojen välissä.

Toinen huomioni on, että meidän on tehtävä nyt kaikkemme, jotta voimme luoda Kosovoon vähemmistö- ja kulttuurioikeudet. Kosovon hallitus saisi näin ohjeita kauaskantoiseen, käytännölliseen toimintaan. Haluaisin kiittää teitä, hyvä neuvoston puheenjohtaja, tärkeästä avusta EULEX-operaation kautta.

Kolmanneksi ymmärrän hyvin Serbian tämänhetkisiä tunteita historiallisista ja kulttuurisista syistä ja uskon, että meidän on oltava kärsivällisiä Serbian etsiessä tietään Euroopan unioniin. Meidän on myös tuettava tätä prosessia. Meidän on lisäksi tehtävä selväksi, että väkivaltaa ei suvaita. Meidän on jatkettava varojen myöntämistä – 187 miljoonaa euroa vuonna 2007 – mutta ehtona on, että asiat etenevät rauhanomaisesti ja tasoittavat tietä kohti vakaata aluetta.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Miloševićin johtama – ja jopa Miloševićin jälkeinenkin – Serbia seurasi isoveljensä neuvoja ja hävisi joka kerta mieluummin sen sijaan, että olisi ottanut realistisen asenteen ja yrittänyt ratkaista erot sovinnolla ja muistanut mahdollisuuden tavata uudelleen Euroopassa. Ehkä näin tapahtuu nyt.

Haluaisin huomauttaa erityisesti niille, jotka ovat huolissaan kansainvälisen oikeuden yksipuolisista tulkinnoista, valtioiden yhtenäisyydestä tai alueiden ja ihmisten itsemääräämisoikeudesta, että meidän olisi ymmärrettävä ja otettava huomioon se tosiasia, että valtio, joka pyrkii tuhoamaan tai karkottamaan kaikki kansalaisensa, jotka kuuluvat eri etniseen väestöön, ei tapa pelkästään näitä ihmisiä vaan ensisijaisesti myös itsemääräämisoikeutensa – itsemääräämisoikeutensa joukkohautojen yllä. Hautausmaiden eheys ei ole tapaus, joka pitäisi hyväksyä. Yhtäläisyyksiä Baskimaahan, Québeciin tai Abhasiaan ei pitäisi hyväksyä. Eihän Madrid, Ottawa tai Tbilisikään suunnittele pommittavansa ja tappavansa näitä ihmisiä.

Venäjä on erilainen. Venäjän omat, toistuvat kansanmurhatoimet kieltävät itsessään valtion oikeudet, eikä Venäjällä ole enää mitään ylintä valtaa Tšetšenian selviytyjiin, vaan pelkkä keskiaikainen voimakkaimman laki.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, jotkut väittävät, että puhuessamme Kosovosta meidän ei pitäisi käsitellä kysymystä valtion tunnustamisesta, vaan tosiasioiden tunnustamisesta.

Tosiasia on, että vaikka Kosovo antoi julistuksen itsemääräämisoikeudestaan, se ei ole itsenäinen eikä kykene pitkään aikaan olemaan itsenäinen, vakaa valtio. Se oli erityishallintoalue, ja sellaisena se myös pysyy. Tosiasia on, että Euroopan unioni on jakautunut niin sanottuihin realisteihin ja legalisteihin. Tosiasia on, että kutsumalla Kosovoa ainutlaatuiseksi tapaukseksi myönnämme, että kansainvälinen oikeus on joko riittämätöntä tai puutteellista, minkä takia etsimme ratkaisua oikeuden ulkopuolelta. Tällöin korvaisimme oikeuden vallan voiman vallalla. Tämä ei ole unionimme tavoite eikä perusarvo.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen seurauksena pahin, mitä voisi tapahtua, olisi poliittinen umpikuja, joka ajaisi meidät epämiellyttävään tilanteeseen jännitteiden kiristyessä. Meidän on määritettävä pienin yhteinen nimittäjä tuleville päätöksillemme ja toimillemme. Neuvoston puheenjohtajan puheenvuoro ei täysin tyydyttänyt minua, mutta antoi kuitenkin toivoa. Meidän on muistutettava Kosovolle, että sen nyt valitsemat vaihtoehdot vaikuttavat sen tuleviin suhteisiin Euroopan unionin kanssa. Tämän takia autamme sitä mielellämme, ja meillä on myös oman etumme mukainen velvollisuus ojentaa molemmat kätemme Serbialle ja kertoa sille, että olemme edelleen vakuuttuneita, että Serbian tulevaisuus on Euroopassa.

Neuvostovallan kaatumisesta on kulunut 20 vuotta. Noiden aikojen kommunistit eivät onnistuneet liittämään Serbiaa Moskovan yksinomaisen vaikutusvallan piiriin, emmekä me saa johdattaa tilannetta nyt siihen. Emme saa tehdä tällaista virhettä.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, vihdoin on koittanut aika niille, jotka haluavat Yhdysvaltojen tunnustavan Texasin itsenäisyyden; niille, jotka haluavat Länsi-Romanian erilleen unkarilaisalueeksi; niille, jotka haluavat itsenäisen Skotlannin, Katalonian, Baskimaan ja kaikki muut valtiot, jotka varmasti syntyisivät Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa.

Sanotaan, että Kosovosta ei muodostu ennakkotapausta. Tämä on virhe: kyse on alueesta, jolla on tapahtunut kahdeksan kansallisuuden etninen puhdistus miehitysvallan auttaessa ja myöntyessä tähän; alue, joka kärsii huumeista, laittomasta ihmiskaupasta, 50 prosentin työttömyydestä ja jatkuvasta painostuksesta paikalla vielä oleviin serbeihin. Nyt Kosovo julistaa itsenäisyyden toiselle albanialaisvaltiolle, ja tämä on huono esimerkki. Esimerkki piinaa jatkossakin kaikkia teitä, jotka olette suorastaan teurastaneet kansainvälisen oikeuden. Hävetkää: tapaus on kuin toinen München, eikä yhdenkään oikean demokraatin pitäisi koskaan puolustaa sitä.

  Dimitrij Rupel, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Ensinnäkin haluaisin osoittaa vilpittömät kiitokseni parlamentille ja jäsenille, jotka tukivat neuvoston kantaa. Hyväksyn sen, että asioista ollaan eri mieltä; tällainenhan on tavallista parlamenteissa. Minusta vaikuttaa joka tapauksessa, että Euroopan unioni on saanut tukea tämänpäiväisessä istunnossa.

Haluaisin vastata joihinkin kysymyksiin. Ensimmäinen niistä koskee järjestelmää, jota suunnittelemme hallintoa, toisin sanoen tulevia vastuualueitamme, varten. Tässä viittaan tietenkin toimielinten perustamiseen Kosovoon. Euroopan unioni tosiaankin lähetti erityisedustajan Kosovoon. Itsenäisyysjulistuksessaan Kosovon parlamentti hyväksyi alusta alkaen Ahtisaaren suunnitelman ehdot. Koko suunnitelman järjestelyt sisällytetään Kosovon perustuslakiin ja sen lainsäädäntöön.

Vastaavasti Euroopan unionin erityislähettilään tehtävänä on valvoa paikallisia viranomaisia ja turvata velvoitteet, joita uusi asema tuo tullessaan. Kun kansainvälinen siviilitoimisto on perustettu, Euroopan unionin erityisedustajasta tulee siviiliasioiden korkea edustaja kansainväliselle yhteisölle. Hän on myös poliittinen neuvonantaja EULEX-operaatiossa.

Haluaisin lisätä, että Euroopan unioni on tehnyt viime päivinä paljon, se on varsinkin rauhoittanut tilannetta ja varmistanut, että Kosovoa tuetaan asianmukaisesti. Sen lisäksi, että neuvosto päätti joitakin päiviä sitten operaatiosta, haluaisin mainita, että pääsihteeri ja korkea edustaja Javier Solana vieraili eilen Prištinassa.

Haluaisin lainata yhden virkkeen hänen puheestaan. Javier Solana sanoi:

(EN) ”Haluaisin kertoa, että mieliala, ilo, jota olette levittäneet kunnioittavasti kaduilla viime päivinä, on nyt muutettava myönteiseksi ja rakentavaksi energiaksi, jolla yhteiskuntaa kehitetään eteenpäin.”

(SL) Tämä tarkoittaa mielestäni, että me kaikki toivomme ystäviemme Kosovossa olevan valmiina muuttamaan heidän viime päivinä osoittamansa energian järkeviksi toimiksi, joilla varmistetaan kunnollinen, eurooppalainen tulevaisuus sekä Kosovolle että tietenkin myös Serbialle.

Tänään on puheissa ja parlamentin jäsenten puheenvuoroissa sanottu paljon Serbiasta, joka ansaitsee jatkaa tiellään kohti yhdentymistä Euroopan unioniin. Kuunnellessani parlamentin eri edustajien puheita en voinut olla kuvittelematta, että tulevaisuudessa täällä puhutaan myös serbiaa. Ja myös albaniaa, toivottavasti. Uskon, että kuulemme näitä kieliä maista, jotka haluavat kovasti tulla parlamentin ja Euroopan unionin jäseniksi.

Kuitenkin espanjalaisilta ystäviltämme kuulemiemme huomioiden valossa en sanoisi, että päätöstekstien yhtenäistäminen olisi ollut helppoa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostolle, mutta lopuksi onnistuimme sopimaan espanjalaisten ja kyproslaisten kollegoidemme kanssa tekstistä, jossa heijastuvat yksimielisyys, yhteisten päätösten tekeminen ja yhtenäinen ajattelutapa.

Lopuksi haluaisin sanoa, arvoisa puhemies, että olen luonnollisesti samaa mieltä slovenialaisen kollegani, Jelko Kacinin kanssa, kun hän puhui siitä, että Kosovon serbien on hyväksyttävä Kosovo kotimaakseen ja osallistuttava valtion hallintoon. Kosovo on tietenkin heidänkin maansa, ja Kosovon serbien aiheuttamat viivytykset Kosovon hallituksen työskentelyssä voivat olla vahingollisia.

Haluaisin sanoa, että nämä keskustelut ovat kannustaneet minua, ja haluaisin kiittää teitä, arvoisa puhemies ja hyvät Euroopan parlamentin naiset ja herrat, kaikista näistä rakentavista huomioista.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia erittäin vastuuntuntoisesta keskustelusta. On yleisesti tiedossa, että Euroopan unioni ei tosiaankaan jättänyt yhtäkään kiveä kääntämättä pyrkiessään sovitteluratkaisuun. Ponnistelut olivat valitettavasti turhia. Nyt meidän on ohjattava prosessi päätökseen.

Monet teistä korostivat myös, että on tärkeää, ettei Serbia joudu eristyksiin ja että erityisesti Serbian nuorelle sukupolvelle ojennetaan auttava käsi. Olen tästä täysin samaa mieltä ja olen iloinen voidessani kertoa teille, että meillä on jo käytössä viisumien myöntämisen helpottamista koskeva sopimus Länsi-Balkanin maiden, mukaan lukien Serbian, kanssa. Sen ansiosta viisumin hakeminen on helpompaa, ja tietyt ryhmät, esimerkiksi opiskelijat ja liike-elämän toimijat, voivat saada poikkeuslupia. Olen myös iloinen voidessani kertoa teille, että olemme aloittaneet erityisen vuoropuhelun viisumittomasta matkustuksesta, mikä on tärkeää tavallisille Serbian kansalaisille ja muille alueen ihmisille.

Keskustelimme asiasta Serbian kanssa tammikuussa, ja kollegani, komission varapuheenjohtaja Frattini on itse asiassa juuri tänään Skopjessa ja huomenna Podgoricassa aloittamassa vuoropuheluja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Montenegron kanssa.

Jotta tämä kaikki onnistuisi, tarvitsemme päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä kaikissa toimielimissä, myös neuvostossa sisäministerien keskuudessa, sillä heillä on paljon valtaa tällä alalla. Luotan tukeenne, jotta edistymme oikeasti ja yksimielisinä tässä kysymyksessä.

(FR) Euroopan yhtenäisyyden osalta on tosiaankin merkillepantavaa, että EU on pystynyt säilyttämään yhtenäisyytensä tässä vaikeassa ja kiistanalaisessa aiheessa. Sanoisin jopa, että yhteinen ulkopolitiikka on läpäissyt kunnialla yhden vaikeimmista kokeistaan muodostamisestaan alkaen. Haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Sloveniaa tästä tuloksesta, jossa heijastuu syvä sitoumuksenne Länsi-Balkanin tulevaisuuteen Euroopassa.

Olen myös tyytyväinen huomatessani, että seuraava puheenjohtajavaltio, Ranska, tukee täysin Länsi-Balkanin eurooppalaista näkökulmaa. Vuodesta 2008 tuleekin erittäin tärkeä Länsi-Balkanin matkalle kohti Eurooppaa.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Kinga Gál (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Ne meistä, jotka ovat syntyneet Keski-, Itä- ja Kaakkois-Eurooppaan, tälle Euroopan vähemmän onnekkaalle alueelle, ovat oppineet kantapään kautta, että puheisiin ja lupauksiin paperilla ei voi aina uskoa. Tärkeää on se, miten puheet vastaavat todellisuutta. Kosovossa Ahtisaaren suunnitelma onnistui, eikä se jää pelkiksi lupauksiksi, vaan suunnitelma voidaan todella toteuttaa, jolloin alueelle saadaan rauha.

Jotkut ovat sitä mieltä, että Kosovo ei voi olla ennakkotapaus. Voitaisiin kuitenkin kysyä, miksi ei, jos siellä luodaan toimiva hallinto vähemmistöjen suojelemiseksi. Jos Kosovossa noudatetaan tosiasioita, sen tosiaan pitäisi toimia ennakkotapauksena. Ne meistä, jotka varttuivat vähemmistössä eivätkä voineet määrätä omasta kohtalostaan, puolustavat kaikkia niitä keksintöjä, joilla luvataan pitkäaikaisia ratkaisuja rinta rinnan eläville etnisille yhteisöille. Jos Ahtisaaren suunnitelmaa noudatetaan ja se otetaan käyttöön, Kosovon juuri alkavasta tarinasta voi tulla tällainen pitkäaikainen ratkaisu.

Olemme huolissamme Serbian muilla alueilla elävistä vähemmistöistä, jotka seuraavat näitä tapahtumia levottomina. Päästäänkö ratkaisuun, joka rauhoittaisi nämä vähemmistöt tai esimerkiksi etniset unkarilaiset Vojvodinassa?

Pyydän neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että yleinen levottomuus ei johda peruuttamattomiin toimiin, esimerkiksi asuttamistoimenpiteisiin Vojvodinassa. Emme saa päästää etnisiä jännitteitä purkautumaan alueella asuviin vähemmistöihin. Tämänhetkiset tapahtumat eivät saa johtaa tilanteisiin, joissa ihmisiltä viedään heidän oikeutensa. Sen sijaan oikeuksia on vahvistettava. Meidän on varmistettava, että Balkanilla päästään vihdoin hyviin ennakkotapauksiin ja että alueella asuvat etniset yhteisöt saavat viimein toivoa ja tilaisuuksia tulevaisuudelleen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Serbian maakunnan Kosovon yksipuolinen itsenäisyysjulistus ei ole väistämätön asia.

Kyse on erittäin vakavasta kehityssuunnasta ja vaarallisesta ennakkotapauksesta kansainvälisessä oikeudessa. Tapauksella on ennustamattomia seurauksia rajojen vakaudelle erityisesti Euroopan mantereella.

Kyseessä on räikeä rikkomus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa ja Helsingin päätösasiakirjaa vastaan.

Päätös on todellakin laiton kansainvälisen oikeuden useimpien perusperiaatteiden valossa.

Kyse on keinotekoisesta valevaltion luomisesta valvotun itsemääräämisoikeuden alaisuudessa: mitä tahansa tämä tarkoittaakaan, itsemääräämisoikeutta on vähemmän. Pikemminkin kyse on erityishallintoalueesta, jonka hyökkäykset ja sotilasmiehitys, Yhdysvallat, Nato ja EU ovat luoneet ja jossa ne määräävät.

Kyse on yrityksestä kasvattaa Yhdysvaltain ja EU:n tärkeimpien vallankäyttäjien poliittista, taloudellista ja sotilaallista valtaa tärkeällä eurooppalaisella alueella ”tapahtuneen tosiasian” politiikalla.

Tätä laitonta toimintatapaa ei saa tunnustaa muodollisesti tai käytännössä eikä varsinkaan lähettämällä ”EU:n operaatiota Kosovoon” tai osallistumalla siihen. EU:n operaatio ei ole saanut itse asiassa mitään valtuutusta YK:lta. Se on EU:n operaatio, joka on laiton ja jossa solmitaan sopimus toisen laittoman osapuolen kanssa. Näin operaatiosta tulee kaksinkertaisesti laiton.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE) , kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, ”Albaanien itsenäisyyspyrkimyksiä ei voi ikuisesti sivuuttaa. Silloin ei palattaisi nollapisteeseen vaan paljon sen alapuolelle.” Näin näki taannoin Kosovo-neuvottelijanakin toiminut valtioneuvos Harri Holkeri.

Kuten useat kollegat ovat todenneet, Kosovon itsenäisyys oli edessä välttämättömyyden pakosta. Niin ikään on korostettu, että Kosovon tapaus on sui generis -tyyppinen, eikä itsenäistyminen siten uhkaa kansainvälisoikeudellisia konfliktinratkaisun periaatteita. Eurooppaan syntyi siis uusi valtio kestävin perustein.

On tietysti pahoiteltava, ettei sovintoa, edes minimisietämystä saavutettu osapuolten välillä. Kansainvälistä yhteisöä ei voi tässä syyttää yrityksen puutteesta, kun neuvotteluja johti ansioitunut rauhantekijä Martti Ahtisaari. Nyt on pidettävä kiinni siitä, että Ahtisaaren suunnitelma pysyy johtotähtenä uutta valtiota rakennettaessa. Sen vaatimukset antavat mahdollisuuden länsimaiselle oikeusvaltiolle ja sisäiselle ja ulkoiselle vakaudelle alueella.

Kosovon ja Länsi-Balkanin turvallisuus on ennen kaikkea Euroopan asia. Niinpä samalla, kun YK:n turvallisuusneuvoston kyvyttömyys vastuunkantoon tilanteesta on jälleen kerran ilmeistä, EU:n on valmistauduttava ponnistukseen. Länsi-Balkanin integroiminen eurooppalaiseen vakauteen lienee suurin haasteemme sitten unionin synnyn. Alueelliset jännitteet uhkaavat nyt entisestään kasvaa, massatyöttömyys turhauttaa kansaa, ja korruptio ja rikollisuus riivaavat.

Itsenäisyysjulistusta odotettiin Kosovossa hartaasti, ja se sai aikaan ihmisissä vilpitöntä iloa, johon eurooppalaisena on helppo yhtyä. Nyt tuon yhteiskunnallisen riemastuksen voimin on rakennettava vaikein, kestävä rauha ja vakaus. Se onnistui viisikymmentä vuotta sitten muualla Euroopassa – miksei siis vihdoin Balkanilla?

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Ryhmäni ja puolueeni kansallinen edustus Euroopan parlamentissa ovat hiljattain päättäneet olla hyväksymättä Kosovon tämänhetkistä kehitystä kohti itsenäisyyttä. Voin ymmärtää tämän, koska EU toimii tällä hetkellä kuin supervalta, joka yksipuolisesti pakottaa jo monta kertaa nöyryytetyn Serbian ja erityishallintoalueenaan kohtelemansa Kosovon tahtoonsa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että peruisin aihetta koskevat puheeni menneiltä vuosilta. Jugoslavian vuoden 1974 perustuslaissa Kosovo sai lähes yhtä paljon itsenäisyyttä kuin tuolloiset kuusi liittotasavaltaa. Serbien ja albaanien olisi saattanut olla mahdollista elää rinnakkain rauhassa yhdessä ja samassa liittovaltiossa. Itsehallinnon yksipuolinen lopettaminen 1980-luvulla teki Serbian valtiosta turhan ja jopa haitallisen useimpien Kosovon asukkaiden silmissä. Kosovo on toiminut kuin itsenäinen valtio jo syyskuusta 1991 alkaen, ja sillä on oma presidentti, parlamentti ja koululaitos.

Jos ulkomaailma olisi toiminut tuolloin oikealla hetkellä ja tunnustanut kyseisen valtion muiden entisen Jugoslavian seuraajavaltioiden ohella, väkivaltaista Kosovon vapautusarmeijaa ei olisi syntynyt, Kosovon asukkaita ei olisi tuomittu turvautumaan rikoksiin elannon hankkimiseksi, eikä vuoden 1999 sodalle olisi ollut perusteita.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kahdeksan vuotta Naton Jugoslavian sodan jälkeen Kosovon ongelma on paitsi edelleen ratkaisematta, myös entistä hankalampi. YK:n päätöslauselman 1244 ”käytäntö ensin, määritelmät sitten” -edellytyksiä (toisin sanoen demokratiaa, pakolaisten palauttamista, monikulttuurisen yhteiselon olosuhteita ja niin edelleen, ennen kuin lopullisesta hallinnosta päätetään) ei ole täytetty edes peruslähtökohdiltaan. Tästä huolimatta Bushin hallinto puski albanialaisten kosovolaisten johdon kohti yksipuolista itsenäisyysjulistusta, joka tuo mukanaan paljon seikkoja, jotka vaikuttavat Balkanin alueen rauhaan, vakauteen ja muihin kansainvälisiin kysymyksiin. Hyväksymällä operaation alueella EU tukee tätä politiikkaa ja osallistuu YK:n vuonna 1999 antaman päätöslauselman 1244 rikkomiseen. Kosovon yksipuolinen itsenäisyysjulistus saa aikaan epävakautta aiheuttavan ketjureaktion Länsi-Balkanilla ja on kielteinen ennakkotapaus monille kansainvälisille kysymyksille. Ratkaisumme on perustuttava kansainväliseen oikeuteen, emmekä saa suosia ”hajota ja hallitse” -politiikkaa, paikallisia kansallismielisiä ja laajentumispoliittisia ajatuksia tai rajojen muuttamisia. Uskomme, että edelleen on mahdollista päästä molemminpuolin hyväksyttävään ratkaisuun YK:n puitteissa ja kansainväliseen oikeuteen perustuen. Kannatamme siksi neuvottelujen jatkamista.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) On valitettavaa, että Euroopan unioni on jakautunut Kosovon-kysymyksessä. Euroopan unioni on ollut jo pitkään sitoutunut turvaamaan Länsi-Balkanin vakautta, ja koska olemme maanosan vaikutusvaltaisin ylikansallinen järjestö, meidän on välitettävä selvä viesti ja puhuttava kuin yhdestä suusta.

Kosovon rauhan ja turvallisuuden pitäisi olla ensisijaisen tärkeää unionille, sillä Kosovo on entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian naapurimaa, joka taas on EU:n ehdokasvaltio. Meidän pitäisikin ottaa johtava asema välittäjänä Serbian ja Kosovon välillä. Tehtävä ei ole helppo, koska unioni ei ole päässyt sopuun siitä, pitäisikö Kosovon itsenäisyys tunnustaa kokonaisuudessaan vai ei.

Unionin tämänhetkinen päättämättömyys aiheuttaa vain lisää hämmennystä Kosovossa. Jäsenvaltioiden olisi eroistaan huolimatta lunastettava alueelle antamansa lupauksensa.

  Csaba Sógor (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Olin Prištinassa sunnuntaina. On harvinaista olla paikalla, kun valtio julistautuu itsenäiseksi. Välitin läsnäolollani viestin siitä, että vaikka päätös onkin monille tuskallinen, siitä ilmoitettiin olosuhteissa, joissa emme pelänneet.

Itsenäisyys julistettiin hotellissa, jossa monia vuosia sitten vieraita tervehti oven yllä seuraavanlainen kyltti: ”Sisäänpääsy kielletty koirilta ja albaaneilta.”

Kosovon itsenäisyyteen johtanut prosessi ei ollut EU:n käynnistämä. Sen käynnisti Serbia jättäessään huomiotta alueella asuvien kansalaistensa perusihmisoikeudet ja yksilön ja yhteisön oikeudet.

Unkarilaisten demokraattisen liiton Romaniassa (UDMR) kantana on, että Romanian pitäisi tunnustaa Kosovon itsenäisyys mahdollisimman pian. Niillä, jotka eivät haluaisi tunnustaa tilannetta, on omassa maassaan ehkä vielä kehitettävää vähemmistöasioissa.

Aivan alusta alkaen UDMR halusi ja haluaa edelleen puolustaa Transilvanian unkarilaisten oikeuksia pelkästään poliittisin ja parlamentaarisin keinoin ja hyläten väkivaltaiset keinot.

Kaikille on käynyt selväksi, että perinteisten kansallisten vähemmistöjen yksilölliset ja yhteiset oikeudet eivät voi olla pelkästään valtion sisäinen asia. Euroopan unionissa on aika laatia yhtenäistetty sopimus, joka koskee pakollisesti kaikkia ja rauhoittaa vähemmistöjä.

Euroopan unionin tärkeimpänä velvollisuutena on tarjota apua taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vakauttamiseen niin Kosovossa ja Serbiassa kuin koko Länsi-Balkanin alueellakin.

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan toivottaa Kosovon sydämellisesti tervetulleeksi eurooppalaisten valtioiden joukkoon. Itsenäisyysjulistus oli rohkea teko Kosovolta. Nyt maan ja sen kansalaisten on osoitettava samaa rohkeutta ja itsetuntoa kun ne alkavat rakentaa omaa monikulttuurista yhteiskuntaansa.

On ollut jo pitkään selvää, että Kosovon itsenäisyyspyrkimysten tie on yksisuuntainen. Kysymys on ollut enää ajasta. Takaraja itsenäistymiselle olisi ollut Serbian liittyminen Euroopan unioniin. Näin pitkään ei onneksi tarvinnut odottaa. Kosovo on ollut jo 10 vuotta YK:n hallinnon alaisuudessa. Tilanne on aivan eri kuin muilla separatistilla alueilla.

Tulevat vuodet vaativat pitkänäköisyyttä ja viisautta Kosovon johtajilta. Sitä uskon heiltä löytyvän. Sota, etniset vihat ja kansainvälisen yhteisön hallinto ovat kokemuksia, joista pitää pystyä ottamaan opiksi. Tärkeintä on nyt keskittyä vakaan kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Itsenäisyys poistaa myös epävarmuuden, joka on pitänyt sekä maan omat että ulkomaalaiset investoinnit loitolla.

Ahtisaaren suunnitelma antaa hyvän kehyksen maan itsenäisyyden alkuvaiheille. Onnistuminen on mahdollista vain, jos johtajat ja kansalaiset mieltävät maansa rakentamisen omaksi projektikseen – ei ulkopuolelta sanelluiksi toimintamääräyksiksi. Kansainvälisen yhteisön on osattava ottaa myös etäisyyttä tilanteeseen ja annettava maan kosovolais- ja serbiväestöjen rakentaa oma yhteiselonsa malli. Esimerkkejä monikulttuurisista maista löytyy lähes yhtä monta kun eurooppalaisia valtioita. Kosovo ei ole siis tässäkään mielessä poikkeus.

Vielä kerran, onnittelut kosovolaisille ja tervetuloa itsenäisten valtioiden joukkoon!

  László Tőkés (NI), kirjallinen. – (HU) Kosovon itsenäisyysjulistus aiheuttaa alueellemme suuria muutoksia. Romanialaiset puolueet, jotka ovat parhaillaan valmistautumassa vaaleihin, käyttävät tilaisuutta hyväkseen synnyttääkseen Unkarin vastaista hysteriaa. Ne järjestäytyvät kaikki unkarilaisia vastaan Transilvaniassa, joka on Kosovon kokoinen alue ja jonka väestö vastaa albanialaismaakunnan väestöä.

Romanian parlamentin ”syvä huoli” on täysin perusteeton ja aiheeton. Romanian ei pidä pelätä unkarilaisia. Kansallisyhteisömme Transilvaniassa kunnioittaa Romanian perustuslakia ja alueellista koskemattomuutta.

Samanaikaisesti meillä on kuitenkin syitä odottaa, että alueellisten oikeuksien periaatteen perusteella Romania käsittelee kansallisyhteisömme tilannetta eurooppalaiseen tapaan ja takaa unkarilaisille henkilökohtaisen riippumattomuuden (1) ja Transilvanian ja muiden alueiden alueellisen riippumattomuuden (2) Euroopan unionissa hallitsevan itsehallinnon periaatteen mukaisesti.

Euroopan neuvoston Grossin mietintöön perustuvan suosituksen 1609/2003 mukaisesti myönnämme, että itsehallintoalueet edistävät konfliktien ratkaisua ja vahvistavat Euroopan vakautta.

Samalla haluaisimme kiinnittää huomionne siihen, että Romania itsekin saattaa hyötyä uudesta tilanteesta, koska Kosovon serbien itsehallintomalli voi olla ratkaisu myös romanialaisyhteisöille, jotka asuvat rajan takana Serbiassa ja Ukrainassa.

Kun kaikki nämä seikat otetaan huomioon, Romanian ei pitäisi alistaa sopuisia asumisjärjestelyjään etnis-poliittisille ennakkoluuloille. Sen sijaan sen olisi tunnustettava itsenäinen Kosovo mahdollisimman pian monien muiden unionin jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti.

  Iuliu Winkler (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Olen tyytyväinen, että Euroopan unioni osallistuu aktiivisesti Kosovon kysymyksen ratkaisemiseen ja ottaa siinä vastuuta. Olen mielissäni siitä, että Kosovon parlamentti on ottanut vastuun Kosovosta, jotta siellä kunnioitetaan demokratian, kansalaisten välisen tasa-arvon ja vähemmistöjen suojelun periaatteita. Toivon, että unionin jäsenvaltiot tuntevat yhteenkuuluvuutta ottaessaan tehokkaan aseman Kosovossa. Kosovon kysymyksessä EU:n jäsenvaltioiden välisen yhteenkuuluvuuden on käytävä ilmi siten, että jäsenvaltiot tunnustavat Kosovon itsenäisyyden mahdollisimman pian.

Euroopan unionin on tuettava Kosovoa sen pyrkiessä kehittymään demokraattiseksi eurooppalaiseksi valtioksi. Mielestäni on myönteistä, että unioni takaa olevansa jatkossakin vakaasti läsnä, sillä näin unioni voi auttaa suoraan Länsi-Balkanin alueen vakauden säilyttämisessä.

Olen varma, että Kosovon serbivähemmistö saa täydet yksilön ja yhteisön oikeudet, joita se tarvitsee jäädäkseen synnyinseudulleen.

Euroopan unionin vastuunkanto Kosovon tapauksessa on esimerkillistä. Tiedämme, että jokaisen eurooppalaisvähemmistön tilanne on ainutlaatuinen, joten on mahdotonta antaa yleispäteviä ratkaisuja. Unionin on kuitenkin toimittava niin, että se varmistaa vähemmistöyhteisöjen yksilön ja yhteisön oikeudet käyttäen vaikutusvaltaansa vahvistamaan tehokasta demokraattista vuoropuhelua ja poliittista sopua enemmistöjen ja vähemmistöjen välillä.

Jäsenvaltioissa eläville vähemmistöryhmille on erittäin tärkeää, että unionin vähemmistöjen suojelua koskeva oikeudellinen sääntely laaditaan.

10. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemäs istunto (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemättä istuntoa koskevat neuvoston ja komission julkilausumat.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen iloinen, että saan tilaisuuden puhua teille ihmisoikeusneuvostosta.

Ottamalla asian täysistunnon esityslistalle Euroopan parlamentti vahvisti sen, miten tärkeänä koko Eurooppa pitää ihmisoikeusneuvostoa. Se on keskeinen, maailmanlaajuinen elin ihmisoikeuksien suojaamiseksi. Euroopan unioni puhuu aina tehokkaan ihmisoikeusneuvoston puolesta. Olemme työskennelleet kovasti varmistaaksemme, että neuvosto on lopullisessa muodossaan vakaa lähtökohta vakavimpien ihmisoikeusrikkomusten nopealle ja tehokkaalle käsittelylle.

Kuten tiedämme, viime vuoden joulukuussa hyväksyttiin ihmisoikeusneuvoston lopullinen institutionaalinen paketti. Nyt neuvoston on aika ryhtyä täysin toimiin. Neuvoston viime vuoden syyskuussa ja joulukuussa järjestämässä kuudennessa istunnossa saatiin aikaan monia tärkeitä tuloksia, joita en ryhdy nyt luettelemaan. Tavoitteenamme on jatkaa tätä työtä seitsemännessä ja kahdeksannessa istunnossa.

Seitsemäs istunto järjestetään ensi kuussa, ja siitä tulee erittäin kiireinen. Kesäkuun kahtena ensimmäisenä viikkona järjestettävässä kahdeksannessa istunnossa tarkoituksena on keskustella 25 erityisraportoijan toimeksiantojen jatkamisesta, erityisraportoijien säännöllisistä raporteista ja joidenkin maiden järkyttävistä ihmisoikeustilanteista tiettyjen kysymysten osalta.

Euroopan unionin näkökulmasta Burman/Myanmarin, Kongon demokraattisen tasavallan, Korean demokraattisen kansantasavallan ja Somalian erityisraportoijien toimeksiantoja on erittäin tärkeää jatkaa ihmisoikeusneuvoston seitsemännessä istunnossa.

Lisäksi Euroopan unioni käyttää hyväkseen jokaisen neuvoston antaman tilaisuuden kiinnittääkseen huomiota ihmisoikeuksien huolestuttavaan tilaan eri puolilla maailmaa. Unioni haluaakin osallistua vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin yksittäisten erityisraportoijien kanssa ja ihmisoikeusvaltuutetun kanssa.

Vuorovaikutteiset vuoropuhelut ovat neuvoston uusi, tärkeä väline, ja Euroopan unioni pyrkii jatkossakin vahvistamaan vuoropuhelujen käytön yhdeksi keskeisimmistä keinoista, joita neuvoston säännölliset istunnot tarjoavat yksittäiskysymyksiin puuttumiseksi.

Hyvät naiset ja herrat, kuten tiedätte, Slovenia on nostanut kulttuurien välisen vuoropuhelun yhdeksi Euroopan unionin puheenjohtajuuskautensa ensisijaisista tavoitteista. Olemmekin iloisia siitä, että tätä kysymystä käsitellään asiaankuuluvasti myös ihmisoikeusneuvoston seitsemännessä istunnossa.

Sivilisaatioiden Allianssin korkea edustaja, Jorge Sampaio, kutsuttiin myös istuntoon, mikä osoittaa, että nykyään tiedostetaan paremmin Sivilisaatioiden Allianssin toiminnan merkitys uskonnollisen suvaitsevaisuuden parantamisessa, joka on myös yksi Euroopan unionin tärkeimmistä päämääristä ihmisoikeuksien alalla.

Haluaisin esitellä myös toisen tärkeän ihmisoikeusneuvostoon liittyvän kehitysaskeleen. Kyse on yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun täytäntöönpanosta, jota Euroopan unioni pitää erittäin tärkeänä. Tällä välineellä ihmisoikeustilanne voitaisiin arvioida kaikissa jäsenvaltioissa samoin ehdoin. Euroopan unionin jäsenet, jotka ovat jo tämän mekanismin alaisia tänä keväänä (huhti- ja toukokuussa), tekevät tällä hetkellä perusteellisia valmisteluja tarkastelua varten. Pyrimme näissä toimissa parhaaseen mahdolliseen avoimuuteen ja tehokkuuteen. Määräaikaistarkastusten toimittamistavalla on merkittävä vaikutus koko ihmisoikeusneuvoston uskottavuuteen.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen mahdollisuudesta puhua parlamentille ihmisoikeusneuvoston seitsemännestä istunnosta. Haluaisin aloittaa asettamalla ihmisoikeusneuvoston asiayhteyteen, jonka arvioin tarkoituksenmukaiseksi.

Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta asia on tärkeä pitää mielessä: ihmisoikeusneuvoston työ on käynnissä jatkuvasti. Tämä näkyy selvästi, kun tarkkaillaan neuvoston toimia viimeisten puolentoista vuoden ajalta. Vaikka neuvoston alku olikin kivinen Libanonin kriisin syvien erimielisyyksien ja Euroopan unionille yhä vaikean neuvotteluympäristön takia, on tärkeitä tuloksia kuitenkin saatu. Viittaan tässä erityisesti ihmisoikeuslupauksiin, joita ehdokkaat antavat vaaleissa; mahdollisuuteen järjestää erityisistuntoja kiireellisissä ihmisoikeustilanteissa, mikä eroaa merkittävästi aiemman ihmisoikeustoimikunnan vuosittaisesta rituaalista; YK:n erityismenettelyillä kehitettäviin ”vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin”, jotka ovat erittäin julkinen keino kiinnittää huomiota ihmisoikeusrikkomuksiin; ja lopuksi ratkaisevan institutionaalisen paketin hyväksymiseen yksimielisesti.

Ihmisoikeusneuvoston puheenjohtaja, suurlähettiläs Doru Costea oli Brysselissä viime viikolla opastamassa neuvostoa ja parlamenttia seitsemännen istunnon valmisteluissa. Hän kuvasi, että neuvosto on odotettua parempi, mutta toivottua huonompi. Tämä voi kuulostaa kyyniseltä ja kuvastaa ehkä YK:n päivittäisen työn todellisuutta, mutta mielestäni kuvaus on myös täsmälleen oikeansävyinen. Neuvostolla on hyvät ja huonot puolensa, mutta se kehittyy ja on näin oikealla polulla.

Seitsemännen istunnon tärkeimpiä tavoitteita on puuttua kiireellisiin ihmisoikeustilanteisiin tehokkaasti – neuvostoa olisi arvioitava tämän mukaan entistä enemmän – ja jatkaa instituutioiden rakentamisuudistusten toimeenpanoa. Ihmisoikeustilanteen osalta tärkeintä on jatkaa tehokkaasti Burmaa/Myanmaria koskevaa erityisistuntoa. Yksi istunnon tärkeistä asioista on myös Sri Lankan ja Kenian ihmisoikeusrikkomuksiin puuttuminen. Institutionaaliset uudistukset ovat epäilemättä aivan yhtä tärkeitä, kun otetaan huomioon niiden vaikutus neuvoston tulevaan menestykseen. Seitsemännen istunnon keskeisimpiä asioita onkin sopia neuvoa-antavan komitean jäsenten valintaehdoista ja pätevien ehdokkaiden avoimesta nimittämisestä uusittaviin erityismenettelyjen toimeksiantoihin.

Lopuksi haluaisin nostaa esiin joitakin huomioita yleismaailmallisesta määräaikaistarkastelusta. Puheenjohtaja ilmoitti tällä viikolla, että huhti- ja toukokuussa arvioitavat valtiot ovat ottaneet velvollisuutensa vakavasti. Tätä toivonkin. Määräaikaistarkastelun ensimmäiset kaudet määrittävät todennäköisesti ilmapiirin lopuille. Onkin tärkeää, että tarkasteltavat EU:n jäsenvaltiot näyttävät tietä arvioimalla ihmisoikeustilannettaan rehellisesti. Tämä ei ole mikään kauneuskilpailu.

Pidän Euroopan unionin asemaa tärkeänä myös määräaikaistarkastelujen ”tulosistunnoissa”. Määräaikaistarkastelussa on ennen kaikkea kyse yhteistyöstä kansainvälisen yhteisön ja valtioiden välillä. Valtiot pyrkivät saavuttamaan ihmisoikeuksiin konkreettisia parannuksia tehtyään itsearvioinnin heikkouksistaan ja tarpeistaan. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden ei pidä hidastella tarjotessaan teknistä apua sinne, missä sitä tarvitaan näiden tulosistuntojen perusteella. Tällaisella toiminnalla osoitamme, että olemme aidosti sitoutuneita edistämään ihmisoikeuksia merkittävästi ja julkisesti.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentti lähettää valtuuskunnan Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemänteen istuntoon. Valtuuskunnan tehtävänä on ilmaista parlamentin huoli ihmisoikeusneuvoston työstä ja tiedottaa vierailunsa aikana asioiden kulusta ihmisoikeuksien alivaliokunnalle.

Pidämme ihmisoikeusneuvoston seitsemättä istuntoa ratkaisevan tärkeänä, koska siellä käsitellään ensimmäistä kertaa useita olennaisia kysymyksiä vuosina 2006 ja 2007 hyväksytyn instituutioiden rakenneuudistuspaketin uusien työtapojen mukaisesti.

Ihmisoikeusneuvoston uskottavuus perustuu näiden uudistusten ja mekanismien käyttöönottoon, ja päämääränämme on vahvistaa neuvoston kykyä puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin, erityisesti kaikkein kiireellisimpiin, kaikkialla maailmassa.

Ylistämme ihmisoikeusneuvoston myönteisiä tuloksia, varsinkin maailmanlaajuisen määräaikaistarkastelun täytäntöönpanoa, ja erityismenettelyjen arviointia sekä ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajan myönteisíä saavutuksia.

Pidämme hyvänä kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien osallistumista sekä erikoismenettelyjä, jotka ovat YK:n ihmisoikeuskoneiston ytimessä ja toimivat tärkeässä asemassa erityisesti ihmisoikeusneuvostossa.

Samalla tuomitsemme tietyt ihmisoikeusneuvoston päätökset, esimerkiksi päätöksen olla uudistamatta Valko-Venäjän ja Kuuban erityisraportoijien toimeksiantoja.

Muistamme aiemmista kokemuksista oppimamme asiat, joiden takia painotamme kaikilla alueilla järjestettävien, kilpailuun perustuvien vaalien tärkeyttä, jotta voimme tarjota YK:n jäsenille todellisia vaihtoehtoja. Valitettavasti mukaan on valittu joitakin maita, joiden ihmisoikeustilanne on ongelmallinen.

Vetoan jälleen kerran neuvostoon, komissioon ja jäsenvaltioihin, jotta ne vaativat jatkossakin, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostoon valinnalle laaditaan jäsenyysehdot, joihin kuuluu pysyvien kutsujen myöntäminen erityismenettelyihin.

EU:n osallistumisen osalta annamme tunnustusta EU:n ja sen jäsenvaltioiden aktiiviselle asemalle ihmisoikeusneuvoston ensimmäisenä työskentelyvuonna. On erittäin tärkeää, että EU on yksimielinen ihmisoikeusasioissa, ja vetoamme komissioon ja neuvostoon, että ne vahvistaisivat yhteisen kannan, jolla varmistettaisiin, että EU:n jäsenvaltiot allekirjoittavat ja ratifioivat automaattisesti kaikki kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä asiana on, että EU:n pitäisi käyttää apua ja poliittista tukea tehokkaammin hyväkseen asianosaisissa maissa, jotta ne saisivat kannustimia työskennelläkseen yhdessä ihmisoikeusneuvoston kanssa.

  Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto on Euroopan parlamentille yksi mielenkiintoisimmista ihmisoikeuksiin liittyvistä aloista. Seuraamme ihmisoikeusneuvoston toimintaa tiiviisti, ja Euroopan parlamentti lähettää edustustonsa kahdesti vuodessa Geneveen.

Haluaisin esittää kolme huomiota. Ensinnäkin haluaisin ylistää neuvoston puheenjohtajan saavuttamia hyviä tuloksia. Samalla haluaisin painottaa, kuinka tärkeää on Euroopan unionin tuki sekä rehelliset ehdokkaat neuvoston uuden puheenjohtajan vaaleissa, jotka pidetään 23. kesäkuuta 2008.

Toiseksi haluan painottaa, että erityismenettelyt ovat Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskoneiston ytimessä, ja niillä on merkittävä osa erityisesti ihmisoikeusneuvostossa, kansalaisyhteiskunnassa ja demokraattisissa valtioissa. EU:n valtioiden on valvottava ja painostettava ihmisoikeusneuvoston jäseniä täyttämään velvollisuutensa ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Euroopan parlamentin on tuomittava neuvoston päätös olla uudistamatta Valko-Venäjän ja Kuuban erityisraportoijien toimeksiantoja. Pidämme myönteisenä, että Sudanin erityisraportoijan maakohtainen toimeksianto ja Liberian, Haitin ja Burundin riippumattomien asiantuntijoiden toimeksiannot uudistettiin.

Kolmas huomioni on, että neuvoston aivan oikeutettu arvostelu kohdistuu tiettyjen maiden tilannetta koskevaan masentavaan käsittelytapaan. Yksipuolinen kansainvälinen myötätunto Palestiinan tapaukselle ja islamilaisten valtioiden tuskaiset ponnistukset johtivat neuvoston puuttumaan Lähi-idän konfliktiin, mutta arvostelu kohdistettiin vain yhteen valtioon, Israeliin, eikä Hizbollahin ja joidenkin palestiinalaisryhmien rikkomuksia otettu huomioon. Haasteena onkin muodostaa neuvoston jäsenille sellainen poliittinen tahto, että he puuttuvat tehokkaasti vastaaviin tilanteisiin oikeudenmukaisella tavalla.

  Hélène Flautre,. Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, juuri ennen ihmisoikeusneuvoston seitsemättä istuntoa parlamentti haluaa lähettää viestin tuesta, valppaudesta ja osallistumisesta.

Neuvosto on ainoa kansainvälinen elin, joka todella kamppailee ihmisoikeusrikkomuksia vastaan ja reagoi hätätilanteisiin ja ihmisoikeuskriiseihin, mutta työskentelee myös pitkällä aikavälillä erityisraportoijien ja kansalaisjärjestöjen kanssa vuorovaikutuksellisessa vuoropuhelussa. Neuvosto on ainutlaatuinen ja vaikeassa käännekohdassa historiassaan. Yksi vuosi ei riitä vakiinnuttamaan sen tehokkuutta. Toisaalta vuosi voi riittää neuvoston saattamiseksi huonoon valoon, ja sitä onkin yritetty heikentää ja ohjata pois useita kertoja, kuten tiedämme.

Haluaisin mainita ensimmäiseksi ihmiskauppa-asioiden erityisraportoijan Sigma Hudan tilanteen. Hän on vankilassa huonoissa oloissa Bangladeshissa. Toiseksi neuvoa-antavan komitean erityisraportoijia koskevat ehdotukset tulevat viimein puheenjohtajan päätettäviksi viimeisenä vaiheena. Tästä ymmärrätte, miten tärkeä puheenjohtajan asema on, ja haluaisinkin osoittaa kunnioitusta puheenjohtaja Costean erinomaiselle työlle ja samalla muistuttaa teitä siitä, että hänen tilalleen tulee uusi puheenjohtaja kesäkuussa.

Tämän takia EU:n on oltava tarkkaavainen ja ennakoiva. Sen toiminta on ratkaisevaa. Näimme tämän Gazassa. EU:n pidättäytyminen vesittää viestiä merkittävästi ja heikentää itse neuvostoa.

Jos EU taas tekee aloitteen erityisistunnosta ja tukee sitä täydellä painollaan, neuvosto vahvistuu ja pääsee tuloksiin. Toimiaksemme näin jäsenvaltioidemme on vahvistettava alueidensa välisiä siteitä saadakseen muut vakuuttuneiksi ja välttääkseen sellaisten esteiden muodostumista, jotka johtaisivat neuvoston takaisin tuskallisiin poliittisiin sattumiin.

Vetoamme tämän takia hallituksiimme, jotta ne lisäisivät ponnistelujaan ja näyttäisivät esimerkkiä. Esimerkkiä on näytettävä nimittämällä riippumaton asiantuntija, kun hallitukset osallistuvat toisten hallitusten arviointiin määräaikaistarkastelussa ja vastaavasti hallitusten itsensä ollessa arvioinnin ja itsearvioinnin kohteena. Esimerkkiä on näytettävä myös uusien jäsenten valitsemisessa. Pysyvä kutsu erityismenettelyihin voisi olla EU:n jäsenvaltioille erittäin tärkeä kriteeri.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, suosittelen tätä päätöslauselmaa teille. Suosittelen tosiaan parlamentin Geneven valtuuskunnan työtä. Asetamme omat EU:n edustajamme vastuuseen ja työskentelemme myös heidän kanssaan aloittaaksemme vuoropuhelun maailman muiden alueiden maiden kanssa ja osoittaaksemme, että Eurooppa pitää ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta vahvasti ja yhtenäisesti yllä.

Olen kiitollinen, että tekstiin liitettiin tarkistukseni, joissa vaaditaan erityisistuntoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sitä, että kaikki valtiomme allekirjoittaisivat ja ratifioisivat kaikki kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Vaadin Euroopan tukea varsinkin yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavan erityisedustajan toimeksiannon uudistamiselle. Koska palasin juuri Gazasta, haluaisin kiinnittää huomionne erityisesti 34 kohtaan. Palestiina on saarrettu valtio, ja gazalaiset on pakotettu keskiaikaisiin oloihin. Nykyään pidämme tällaista tilannetta selvänä ihmisoikeusrikkomuksena. Jos edes Tony Blair ei saa Israelia sallimaan, että alueelle tuotaisiin laitteisto, jolla estettäisiin, että vesivarat eivät saastuisi 40 000 litrasta käsittelemätöntä ihmisperäistä jätettä, on Euroopan aika ryhtyä toimiin. Uuden toimeksiannon saaneina eurooppalaiset joukot voisivat auttaa valvomaan rajojen uudelleenavaamista, ja – pyydän nyt tukeanne – eurooppalaiset valtiot voisivat päästä sopuun kaikilla puolilla YK:n ihmisoikeusneuvostossa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toimeenpanossa. Me Eurooppana voimme tehdä aloitteen, kuten puheenjohtajavaltio Slovenia ehdotti viime viikolla Brysselissä ihmisoikeuksien alivaliokunnassa. Voimme ehdottaa tasapuolista tekstiä, jossa myönnetään, että sekä terroristien ohjusiskut että kovakouraiset saartotoimet rikkovat neljättä Geneven yleissopimusta. Näin toimimalla voimme päästä sopuun Genevessä, mikä voi todella muuttaa tilannetta gazalaisten humanitaarisessa kriisissä.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, vanhojen mekanismien ja työtapojen kriittinen tarkastelu ja uusien luominen ovat herättäneet paljon toiveita ihmisoikeusneuvoston kyvystä toimia tehokkaana elimenä, joka keskittyy ihmisoikeusloukkausten käsittelyyn ja jättää yleiset poliittiset tilanteet selkeästi muiden YK:n elinten toimivaltaan.

Ihmisoikeusneuvoston uskottavuus riippuu myös maaliskuussa nimitettävien erityismenettelyihin liittyvien mandaattien uusista haltijoista. On valtavan tärkeää, että asiantuntemus, puolueettomuus, itsenäisyys ja objektiivisuus ratkaisevat.

Kuten monet muut täällä, minäkin toivoisin nykytilanteessa uudelleenharkintaa ihmisoikeusneuvoston päätökselle olla uusimatta Valko-Venäjää ja Kuubaa käsittelevien erityisedustajien mandaattia. EU:n jäsenvaltioiden tulisi myös pyrkiä takaamaan, että Kongon demokraattista tasavaltaa käsittelevän riippumattoman asiantuntijan mandaattia pidennetään.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin kiittää jäseniä, jotka osallistuivat keskusteluun ja esittivät kantansa, jotka epäilemättä auttavat neuvoston puheenjohtajavaltiota, kun se valmistautuu ihmisoikeusneuvoston seitsemänteen istuntoon.

Haluan painottaa erityisesti, että olen samaa mieltä Laima Liucija Andrikienėn lausunnosta siitä, että Euroopan unionin on esiinnyttävä ihmisoikeusneuvostossa yksimielisenä.

Haluaisin kiinnittää huomionne myös siihen, että puheenjohtajavaltiokin toivoo hyvää yhteistyötä Euroopan parlamentin valtuuskunnan kanssa. Euroopan unionin aseman tärkeyttä ihmisoikeuksien edistämisessä ja puolustamisessa ei käy kiistäminen, minkä takia haluaisimme työskennellä mahdollisimman hyvin tämän arvostetun ryhmän kanssa.

Lopuksi haluan sanoa, että ihmisoikeusneuvoston seitsemäs istunto alkaa ministerien tapaamisella. Heille puhuu yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtaja, ministeri Dimitrij Rupel Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion puolesta. Tapaamiseen osallistuu useita muitakin korkeita edustajia, ehkä jopa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on tärkeä elin, jonka on kehityttävä oikeaan suuntaan ja johdettava ihmisoikeusneuvosto myös samaan suuntaan.

Neuvoston on kuitenkin todistettava tehokkuutensa ihmisoikeuselimenä Yhdistyneissä Kansakunnissa. Tämä asia lienee selvä. Kuten sanoin aiemminkin, on vielä liian aikaista antaa lopullista tuomiota. Sellainen saattaisi tässä vaiheessa jopa vaikeuttaa tulevaa edistystä. Tämän takia on tärkeää, että ihmisoikeusyhteisö jatkaa ihmisoikeusneuvoston tukemista, vaikkakin kriittisin silmin. Tässä mielessä olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentin valtuuskunta osallistuu seitsemänteen istuntoon, jossa se voi arvioida neuvoston työskentelyä omakohtaisesti.

Laima Liucija Andrikienėn tavoin minäkin olen sitä mieltä, että Euroopan unionin on pyrittävä yksimielisyyteen tässä kysymyksessä. EU:n jäsenten äänestystavat neuvostossa ovat hyvin yhdenmukaisia. Mitä yhdenmukaisempia ne ovat, sitä paremmin saamme äänemme kuuluville.

Jäsenyysedellytysten osalta on toistaiseksi ollut mahdotonta laatia tällaisia kriteereitä. Kuitenkin lupaukset ihmisoikeussitoumuksista ovat tärkeitä edistysaskeleita kohti ehdokasmaiden parempaa vastuullisuutta, ja, kuten aiemminkin totesin, tämä on ratkaiseva askel.

Erityismenettelyissä EU taistelee aktiivisesti pidentääkseen nykyisiä toimeksiantoja ja luodakseen uusia, jos katsomme ne tarpeellisiksi.

Lopuksi haluan puhua Valko-Venäjästä ja Kuubasta. Neuvostoa voidaan arvostella siitä, ettei se jatkanut kyseisten valtioiden toimeksiantoja. Asiassa tehtiin kuitenkin välttämätön kompromissi, jolla pelastettiin monia muita maakohtaisia ja temaattisia toimeksiantoja, joita tällä hetkellä arvioidaan. Vastaava tilanne koskee esimerkiksi Sudania. On valitettavaa menettää Darfurin asiantuntijaryhmän toimeksianto, mutta tätä ei valitettavasti voitu välttää, koska haluttiin taata Sudanin erikoisedustajan toimeksianto.

Yksimielisyyden saavuttamiseksi Euroopan unionin on oltava silloin tällöin valmis vaikeisiin kompromisseihin. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin erittäin vahva toimija ja elin tällä alalla, ja meidän on jatkettava työtämme, jolla varmistamme, että ihmisoikeusneuvosto todella toimii ja kehittyy oikeaan suuntaan. Euroopan parlamentti on erittäin vahva väline, joka auttaa meitä tällä tiellä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 21. helmikuuta 2008.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

11. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0010/2008). Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 1 (H-1042/07)

Aihe: Maahanmuutto EU:n ja Afrikan huippukokouksen jälkeen

Voiko neuvosto ilmoittaa mihin toimiin se aikoo ryhtyä pannakseen täytäntöön Euroopan unionin ja Afrikan maiden Lissabonin huippukokouksessa vastikään hyväksytyt maahanmuuttoa koskevat sopimukset?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa 9. joulukuuta viime vuonna Lissabonissa sovittiin strategisen kumppanuuden luomisesta. Kumppanuuteen kuuluisivat kaikki molemminpuolisesti kiinnostavat alat ja kysymykset.

Haluaisin erityisesti kiinnittää huomionne kolmeen tärkeään asiakirjaan, jotka hyväksyttiin kyseisessä huippukokouksessa: Lissabonin julistukseen, EU:n ja Afrikan yhteiseen strategiaan ja sen ensimmäiseen toimintasuunnitelmaan. Yhteisen strategian ensimmäisellä toimintasuunnitelmalla luodaan kumppanuus Afrikan ja Euroopan unionin välille muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden toisiaan täydentävillä aloilla.

Afrikan ja Euroopan unionin kumppanuudella muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla voitaisiin vastata varmasti näihin kysymyksiin, pyrkiä luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja afrikkalaisille ja valvomaan muuttoliikettä paremmin.

Tällä hetkellä neuvoston toimivaltaiset elimet tutkivat jatkotoimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä Lissabonin huippukokouksen päätösten ja EU:n ja Afrikan yhteisen strategian ensimmäisen toimintasuunnitelman perusteella. Toimenpiteisiin kuuluu myös kumppanuus muuttoliikkeen alalla.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kysymys on siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä käytännössä, kun Eurooppaan kohdistuva muuttopaine on edelleen erittäin korkea, mikä taas johtuu monien afrikkalaisten valtioiden järkyttävästä sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta.

Täsmällinen kysymykseni oli seuraava: onko neuvostolla tällä hetkellä mitään todellista suunnitelmaa. Aika rientää, Afrikan tilanne ei parane, ja varsinkin monet eurooppalaiset valtiot valittavat hallitsemattomasta maahanmuutosta ja Euroopan unionin toimielinten kyvyttömyydestä valvoa sitä.

Mitä teemme juuri nyt? Mitä voimme odottaa lyhyellä aikavälillä?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Hyvä Manuel Medina Ortega, mainitsemianne ongelmia ei ratkaista lyhyessä ajassa. Tilanne Afrikassa taloudellisen kehityksen, turvallisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin aloilla on sellainen, että sen ratkaisemisen aikaväli voi olla vain pitkä.

Muuttopainetta voidaan helpottaa pitkällä aikavälillä vain parantamalla elinoloja Afrikan mantereella. Huippukokouksessa ei pystytty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, eikä siellä varsinkaan pystytty tarjoamaan pikaratkaisuja. Kuten jo mainitsin, huippukokous pidettiin joulukuussa, ja keskustelut hyväksyttävistä toimenpiteistä huippukokouksessa saavutettujen sopimusten voimaanpanemiseksi ovat vasta alkamassa.

Voin sanoa, että EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa luotiin puitteet keskusteluille muuttoliikkeen hallinnasta. Tästä on keskusteltu useissa konferensseissa Afrikan ja Euroopan unionin välillä. EU:n ja Afrikan huippukokouksessa yhdistyvät nyt Tripolin prosessi, Rabatin prosessi ja kaikki muut. Tämä on ensimmäinen saavutus, ponnistuksiemme yhtenäistäminen.

Haluaisin mainita tässä Afrikka-yhteydessä Euroopan unionin muuttoliikettä koskevan politiikan keskeisimmän ominaisuuden. Pyrimme ensisijaisesti maailmanlaajuiseen lähestymistapaan. Tähän lähestymistapaan kuuluvat taistelu laitonta muuttoliikettä vastaan, pyrkimykset parantaa laillisen muuttoliikkeen hallinnointia, laittoman ihmiskaupan torjunta, parempi rajavalvonta ja ennen kaikkea kehitys niissä maissa, joista tällainen muuttoliike on lähtöisin. Vain tällaisella kehityksellä saadaan aikaan pitkäaikainen ratkaisu Euroopan unioniin kohdistuville muuttopaineille. Muut toimenpiteet, joita jo mainitsin, ovat parhaimmillaan lyhytaikaisina ratkaisuina. Ne eivät hävitä varsinaista ongelmaa, jonka itsekin mainitsitte, nimittäin kyseisissä maissa vallitsevien olosuhteiden ongelmaa. Kyseiset olosuhteet ovat keskeisin voima, joka ajaa muuttoliikkeeseen.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Pidän tavastanne tarkastella kokonaiskuvaa ja erotella keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiat. Viittasitte pian tulossa olevaan huippukokoukseen. Oletteko te neuvoston puheenjohtajana valmistautunut vaatimaan asianosaisilta Afrikan valtioilta sopimusta laittomien maahanmuuttajien takaisinotosta ehtona myönteiselle yhteistyölle ja paremmalle taloudelliselle ja muun tyyppiselle tuelle?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Neuvoston politiikka laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta on tunnettu. Se on olennainen osa Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaa, jota toteutetaan afrikkalaisten kumppaniemme kanssa.

Myös kehitysapu on maahanmuuttopolitiikan osa. Se on siis otettava huomioon, ja maahanmuuttopolitiikkaa olisikin tarkasteltava myös tästä näkökulmasta, koska kehitysavulla puututaan pitkäaikaiseen ongelmaan parempien olosuhteiden luomisesta valtioihin, joista muuttoliike on lähtöisin.

Rehellisesti sanottuna en haluaisi liittää kehitysapuehtoja suoraan palauttamismenettelyihin. On kuitenkin tosiasia, että nämä seikat ovat maahanmuuttopolitiikan osia, joiden välille on luotava yhteys ja joita on vahvistettava tulevaisuudessa.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puheenjohtaja, jos Euroopan kansalaiset haluavat Euroopan unionin ottavan vastuun jollakin alalla, se ala on laiton maahanmuutto ja maahanmuuttopolitiikka kokonaisuudessaan. Vaikka parlamentti ja komissio ovatkin mielestäni tällä alalla erittäin aktiivisia, en ole aivan varma neuvostosta. Sanoitte, että kaikki tietävät, mitä neuvosto tekee tässä asiassa. Tiedän, mitä se tekee – se tekee kaiken voitavansa estääkseen elintärkeiden Euroopan unionin toimivaltojen luomisen. Tätä se on tehnyt jo vuosia. Minua kiinnostaisi tietää, miksi olette niin varma, että muutoksia tapahtuu, ja mihin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä, jotta muutos tapahtuisi.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Kiitän kysymyksestänne. En voi olla samaa mieltä siitä, että neuvosto olisi toimeton muuttoliikekysymyksissä. Päinvastoin juuri äskettäin, varsinkin viime vuonna, neuvosto kiinnitti paljonkin huomiota muuttoliikkeeseen. Haluan mainita myös, että Eurooppa-neuvosto suunnittelee muuttoliikettä koskevaa keskustelua tämän vuoden joulukuussa järjestettävään istuntoonsa. Tämä tarkoittaa, että aiheesta keskustellaan korkeimmalla mahdollisella politiikan tasolla.

Maahanmuutto-ongelma on todellinen ongelma Euroopan unionille. Mainitsin jo ratkaisut ja osoitin oikean suunnan, josta meidän pitäisi alkaa niitä etsiä. Voisin vielä täsmentää asiaa ja mainita Frontexin vahvistamisen. Neuvosto on osallistunut tähänkin asiaan.

On tärkeää keskittyä muuttoliiketarpeeseen. Meidän on hallittava muuttovirtoja paremmin ja vähennettävä aivovuotoa Afrikasta, koska se huonontaa entisestään maanosan useiden alueiden huonoja olosuhteita.

Neuvosto on mukana kehittämässä liikkuvan kumppanuuden ja kiertomuuton ajatuksia. Tämän takia se jatkaa tehtäviään Afrikan valtioissa. Haluan mainita, että puheenjohtajuuskautemme aikana järjestetään valtuuskunnat Nigeriaan ja Etelä-Afrikan tasavaltaan. Neuvosto ennakoi ja haluaa osallistua.

On kuitenkin totta, että tämä ala kuuluu kolmanteen, oikeuden ja sisäasioiden pilariin, jossa menettelyt kestävät usein pitkään ennen sovun löytämistä. Jos Lissabonin sopimus ratifioidaan ja pannaan täytäntöön, tämän alan päätöksenteosta tulee helpompaa ja nopeampaa.

  Puhemies. − (EN)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 2 (H-1046/07)

Aihe: Aluerahoitus Euroopan unionin laajentumisen jälkeen

Onko neuvosto löytänyt ratkaisun EU:n laajentumisen takia välttämättömään aluerahoituksen uudelleen jakamiseen?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Vastauksena Claude Moraesin kysymykseen haluan sanoa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisessä toimielinten sopimuksessa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta määritettiin rahoituskehys Euroopan unionille ja 27 jäsenvaltiolle kaudelle 2007–2013. Tämä toimielinten välinen sopimus hyväksyttiin toukokuussa. Sopimuksen pohjalta hyväksyttiin koheesiopolitiikkaa koskeva lainsäädäntöpaketti heinäkuussa 2007. Lyhyesti sanottuna määrärahoja ei tarvinnut jakaa uudelleen laajentumisen jälkeen tammikuussa 2007.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Puhuitte rakennerahoituksen laajemmasta erittelystä, mutta ehkä tiedätte, että viime viikolla Eurostat julkaisi luvut, jotka osoittivat, mitkä olivat Euroopan unionin rikkaimmat alueet ja rikkaimmat kaupungit. Näihin kuului myös vaalipiirini Lontoo, joskin itse asun Lontoossa alueella, joka kuuluu köyhimpiin alueisiin Länsi-Euroopassa lasten köyhyyden ja muiden vastaavien seikkojen osalta.

Kysymykseni teille oli: otatteko jatkossakin huomioon, että jopa rikkaimmilla alueilla, esimerkiksi Lontoossa ja Frankfurtissa, on myös köyhyyspesäkkeitä, jotka on unohdettu, mutta joita ei saisi unohtaa, koska meidän on aivan oikeutetusti autettava Euroopan köyhimpiä osia.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Kiitän lisäkysymyksestänne. Ymmärrän nyt paremmin alkuperäisen kysymyksen laajentumisen vaikutuksista aluerahoitukseen, johon vastasin, että laajentumisella ei ollut asiaan vaikutusta, koska varat oli jaettu tarkoituksenmukaisesti jo ennen laajentumista.

Kuitenkin myös lisäkysymys on perusteltu. Kysymys on, pitäisikö tällaista ilmiötä käsitellä aluepolitiikan puitteissa. Vaurailla alueilla voitaisiin tai pitäisi toimia tehokkaammin köyhyyspesäkkeiden poistamiseksi. Vauraat alueet pystynevät tähän helpommin kuin vähemmän rikkaat alueet.

Suoraan sanottuna meidän on pohdittava aluepolitiikan ja alueellisten voimavarojen käsitettä Euroopan unionin puitteissa. Tämä ei muuta osoittamanne ongelman todellisuutta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisat puheenjohtaja ja ministeri, haluaisin kysyä, onko teillä mitään tietoja, lukuja, joilla voisitte osoittaa, kuinka BKT:n kasvuun on vaikuttanut rakennerahoitus, jota on osoitettu uusille liittyville valtioille ja ehkä jopa vanhemmille jäsenmaille. Maassani Liettuassa tehty tutkimus osoitti, että taloudelliseen kasvuun vaikutti eniten yhtenäismarkkinoiden ja sisämarkkinoiden kehitys rakennerahoituksen sijaan. Voitteko kertoa meille tällaisista luvuista? Kiitos.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Hyvä parlamentin jäsen, minulla ei ole mukanani kyseisiä lukuja. Voin kuitenkin sanoa kaksi asiaa.

Ensinnäkin yhteismarkkinat hyödyttävät kaikkia jäsenvaltioita, sekä vanhoja että uusia, ja kaikkia muita, jotka osallistuvat yhteismarkkinoihin. Tästä ei ole epäilystäkään, ja tulokset näkyvät vuonna 2006 Euroopan komission antamassa kertomuksessa ”Kaksi vuotta laajentumisesta”, jossa mainitaan ja arvioidaan laajentuneiden yhteismarkkinoiden etuja ja muita seikkoja.

Rakennerahastojen osalta tilanne on seuraava: pelkästään tiettyyn tarkoitukseen varattujen varojen määrä rakennerahastoissa ei ole merkityksellinen, vaan myös kyseisten varojen käytön laatu. Tämän takia voinkin väittää, että kun varoja käytetään oikein, niillä voidaan päästää suurempiin ansioihin henkeä kohti asianosaisessa valtiossa.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Ministerin päivä on ollut pitkä, joten ehdotan vain, että rakenne- ja koheesiorahastojen osalta hänen olisi tarkasteltava Irlannin esimerkkiä, jossa rakenne- ja koheesiorahastot olivat merkittävässä osassa, kun kolmannen maailman talous muutettiin nykyiseksi kelttiläiseksi tiikeriksi. Esimerkki osoittaa, mihin pystytään. Kelttiläisen tiikerin neljästä jalasta kolme perustuvat rakennerahastoihin, koheesiorahastoon ja muuhun rahoitukseen Euroopan unionista.

Toivotamme uusille jäsenvaltioille ja puheenjohtajavaltiolle kaikkea hyvää.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin vain todeta seuraavan. Irlannin esimerkki mainittiin. Hyvä Jim Higgins, olette todennäköisesti aivan oikeassa. Irlanti on malliesimerkki siitä, miten koheesio- ja rakennerahastojen hyvä ja tehokas käyttö auttaa nopeampaan kehitykseen.

Kutsuessani Irlantia malliesimerkiksi olen aivan tosissani. Toisin sanoen monet valtiot, erityisesti Euroopan unioniin vuosina 2004 ja 2007 liittyneet, tekevät kaikkensa oppiakseen Irlannin kokemuksista ja tietämyksestä rahastojen käytöstä, sillä ne haluavat jäljitellä Irlannin menestystä.

  Puhemies. − (EN)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 3 (H-1048/07)

Aihe: Joustoturva työelämässä

Mitä toimia neuvosto aikoo toteuttaa lähiaikoina järjestääkseen työmarkkinasuhteita koskevat avoimet kysymykset ja tukeakseen joustoturvan ajatusta työelämässä?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Joulukuussa 2007 komissio teki päätökset kahdeksasta joustoturvaan liittyvästä yleisperiaatteesta Euroopan unionin toimielinten ja työmarkkinaosapuolten tekemien kattavien tutkimusten perusteella. Myös Eurooppa-neuvosto vahvisti periaatteet.

Neuvosto huomautti kyseisissä päätöksissä, että yhteisten periaatteiden pitäisi auttaa Lissabonin strategian uuden jakson täytäntöönpanossa. Komissio esitti vastikään ehdotuksen yhdennetyistä suuntaviivoista vuosille 2008–2010. Voimme odottaa, että neuvosto huomioi joustoturvan erityisesti ehdotusta koskevissa keskusteluissa, jotka on jo aloitettu.

Yhdennettyjen suuntaviivojen täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla. Oletuksena on, että kun jäsenvaltiot raportoivat neuvostolle ja komissiolle suuntaviivojen täytäntöönpanosta, ne viittaavat joustoturvaa koskevaan lainsäädäntöönsä.

Neuvoston kantana on, että on tarpeen parantaa kansalaisten tietämystä joustoturvapolitiikasta ja sen merkityksestä Euroopan taloudellisten ja sosiaalisten mallien uudistamisessa. Tämän takia neuvosto vetosikin päätöksessään komissioon, jotta se käynnistäisi julkisen aloitteen, jonka avulla työmarkkinoiden keskeiset eturyhmät voisivat ottaa yhteiset periaatteet käyttöönsä helpommin. Neuvosto pyysi komissiota myös tiedottamaan sille säännöllisesti kyseisistä toimenpiteistä.

Työoloihin ja -ehtoihin liittyvien kahden tärkeän lainsäädäntöehdotuksen osalta – tarkoitan työaikadirektiiviä ja tilapäistyötä koskevaa direktiiviä – puheenjohtajavaltio Slovenia on valmis jatkamaan työskentelyä. Näissä asioissa jäsenvaltioiden välillä voi olla vaikeaa saavuttaa yksimielisyyttä, minkä takia arvioimmekin mahdollisia lisämenettelyjä kyseisen lainsäädännön osalta. Tässä yhteydessä on mainittava, että Euroopalla on monia erilaisia perinteitä työolojen ja työehtojen lainsäädännössä. Tästä huolimatta jäsenvaltiot pystyivät sopimaan suhteellisen nopeasti joustoturvan yhteisistä periaatteista, vaikka ne varoittivat, että kyseiset periaatteet olisi mukautettava kunkin jäsenvaltion erityisiin olosuhteisiin.

Nämä seikat osoittavat, että sopimukseen on vaikeaa päästä, kun pyritään löytämään sitova lainsäädäntömuoto sovellettavaksi unionin kaikilla työmarkkinoilla.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, jokaisen jäsenvaltion kansalaiset – työnantajat ja työntekijät – tuntevat työsuhteisiin liittyvän paineen. Monissa tapauksissa tämä johtuu maailmanlaajuistumisesta, mutta syynä on myös avoin koordinointimenetelmä, jota Euroopan unioni on toteuttanut vuosikausia.

Tämän takia vastustamme ehdotuksia vakuutusjärjestelmien uudistuksesta ja muista toimenpiteistä, jotka perustuvat avoimeen koordinointimenetelmään.

Aikooko neuvosto ehdottaa rakennetoimia, joilla parannettaisiin työsuhteita Euroopan tasolla, jotta päästäisiin eroon vahvasta vastustuksesta ja vastalauseista, joita näemme televisiosta kaikissa jäsenvaltiossa?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Neuvosto aikoo tietenkin jatkaa ja kehittää ponnistuksiaan työmarkkinoiden olosuhteiden parantamiseksi. Usein sanotaan, että työmarkkinoiden parempi joustoturva tarkoittaa pienempää sosiaaliturvaa, mutta asia ei ole näin. Joustoturvan tai turvallisen jouston käsitteen ydin on juuri tässä. Neuvosto on vakuuttunut, että tämä on ainoa oikea suunta maailmanlaajuistumisessa, joka on monitahoinen kysymys.

Työmarkkinoiden parempi joustavuus, jonka ei koskaan pidä olla haitaksi sosiaaliturvalle, ei ole ainoa tärkeä asia, vaan kyse on monista muistakin toimenpiteistä, esimerkiksi elinikäisestä oppimisesta, inhimillisten voimavarojen paremmasta kehittämisestä ja muista joustoturvan puolista.

Lyhyesti sanottuna neuvosto aikoo jatkaa toimintaansa tällä alalla. Ala on myös tärkeimpiä keskustelunaiheita Eurooppa-neuvoston maaliskuussa järjestettävässä istunnossa ja virike Lissabonin strategian uudelle kaudelle.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Kuten sanasta ”joustoturva” käy ilmi, ihanteena on joustavuuden ja turvallisuuden yhdistelmä. Asiasta keskusteltiin tänä aamuna, ja parlamentti ehdotti, että jäsenvaltiossa olisi otettava käyttöön vähimmäispalkka kunkin valtion vähimmäisvaatimustason mukaisesti. Mitä puheenjohtajavaltio aikoo tehdä taatakseen, että vähimmäispalkka todella otetaan käyttöön yksittäisissä jäsenvaltioissa lähitulevaisuudessa?

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Pyytäisin teitä kommentoimaan vielä sitä, kun sanoitte, että haluaisitte parantaa valveutuneisuutta ja että haluaisitte julkisen aloitteen koko joustoturvakysymyksestä. Luulisin, että työntekijät tuntevat jouston osuuden erittäin hyvin, mutta sen sijaan turvan osuus ei ole heille selvä tässä uudessa työmaailmassa.

Halua myös sanoa, että tulen valtiosta, jossa vähimmäispalkka on käytössä, ja uskonkin, että on tärkeää varmistaa kaikille vähimmäispalkka.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Ensin vastaan Hubert Pirkerille. Tällä hetkellä neuvostossa ei ole asiasta yhteisymmärrystä. Tämä tarkoittaa, että neuvostolla ei ole yhteistä kantaa vähimmäispalkasta, eikä puheenjohtajavaltio suunnittele erityisiä aloitteita tässä asiassa.

Toiseksi vastaan Mairead McGuinnessille. Olen maininnut neuvoston ehdotuksen, toisin sanoen vetoomuksen komissiolle, että se käynnistäisi julkisen aloitteen, jolla selitettäisiin kahdeksan yhteistä periaatetta työmarkkinoiden kaikille asianosaisille ryhmille ja autettaisiin niitä näin kelpuuttamaan kyseiset periaatteet, jotka hyväksyttiin viime vuoden joulukuussa.

Samalla neuvosto vetosi komissioon, jotta komissio tiedottaisi neuvostolle keskeisistä toimenpiteistä. Neuvosto pyysi komissiota toimimaan tietyllä tavalla, ja tällä hetkellä odotamme palautetta komissiolta.

  Puhemies. − (EN)

Gay Mitchellin laatima kysymys numero 4 (H-1050/07)

Aihe: Euroopan unionin valtuuskunta Tšadiin

Voiko neuvosto antaa tietoa Euroopan unionin valtuuskunnasta Tšadiin ja erityisesti Tšadin tämänhetkisestä turvallisuustilanteesta? Voiko neuvosto vakuuttaa, että kaikki kyseistä vaikeaa tehtävää varten tarvittavat välineet ovat saatavilla? Miten neuvosto koordinoi YK:n kanssa kyseisen alueen tilannetta pitkällä aikavälillä?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Ei ollut helppoa muodostaa joukkoja Euroopan unionin valtuuskunnalle Tšadiin. Prosessi saatiin tämän vuoden tammikuun 11. päivänä niin valmiiksi, että komentaja saattoi suositella operaation aloittamista. Tammikuun 28. päivänä neuvosto vahvisti operaatiosuunnitelman, niin kutsutun o-suunnitelman, ja teki päätöksen sen aloittamisesta.

Kuten tiedämme, operaatiota johtaa irlantilainen kenraali Patrick Nash. Joukot koostuvat 3 700 sotilaasta 14 jäsenvaltiosta. Joukot on muodostettu, varustettu ja koulutettu täyttämään tehtävänsä tyydyttävästi vaikeassa ympäristössä. Joukkojen säännöt voimankäytöstä ovat tiukat ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvun mukaiset.

Kuten tiedämme, toimeksianto annettiin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1778. Euroopan unionin operaatio, niin sanottu EUFOR-operaatio Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, on käynnissä vuoden ajan alkuperäisestä toiminnallisten valmiuksien julistamispäivästä alkaen, ja se on neutraali ja puolueeton.

Operaatio suunniteltiin alusta alkaen tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Jotta toimenpiteet ovat avoimia, tehokkaita ja muutettavissa tarpeen mukaan, tarpeelliset koordinointimekanismit muodostettiin kaikilla tasoilla, New Yorkissa ja Brysselissä, operaation esikunnassa Pariisissa ja paikan päällä.

Äskettäin sattuneiden hallituksen joukkojen ja tšadilaisten kapinallisryhmien välisten yhteenottojen jälkeen Tšadin turvallisuustilanne on muuttunut vakaammaksi. EU:n valtuuskunnan järjestäytyminen asemiin jatkuu, ja odotamme, että EUFOR pääsee alun toimintavalmiuteensa maaliskuun puoliväliin mennessä.

Haluan mainita joitakin päätöksiä, jotka neuvosto teki viime istunnossaan maanantaina, toissapäivänä. Neuvosto on erittäin huolissaan Darfurin konfliktin alueellisista seurauksista ja yrityksistä kukistaa Tšadin hallitus. Se tuki Afrikan unionia ja Yhdistyneiden Kansakuntien vaatimusta kunnioittaa Tšadin itsemääräämisoikeutta, kansallista yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta.

Neuvosto totesi, että äskettäiset tapahtumat korostavat tarvetta sijoittaa valtuuskunta asemiin Itä-Tšadissa, missä sen tehtävänä olisi turvallisuuden parantaminen. Neuvosto painotti myös, että toimeksiannon mukaan valtuuskunta on puolueeton, neutraali ja riippumaton.

Lopetan lisäämällä, että neuvosto seuraa Tšadin ja Länsi-Darfurin turvallisuustilannetta tarkasti kaikilla tasoilla ja arvioi myös tilanteen seurauksia EUFOR-valtuuskunnalle.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puheenjohtaja, ette vastannut kysymykseeni, joka koski erityisesti sitä, voisitteko vakuuttaa, että kyseistä vaikeaa tehtävää varten tarvittavat välineet ovat saatavilla. Voisitteko vastata tähän kysymykseen ja vakuuttaa, että asia on näin?

Kuten sanoitte, operaatiota johtaa Irlannin armeijan upseeri, kenraaliluutnantti Nash. Tänä iltana 50 Irlannin armeijan valiosotilasta lähtee Dublinista, ja lähitulevaisuudessa heitä seuraavat monet irlantilaiset lisäjoukot.

Onko heille tarpeeksi logistista tukea? Onko heillä tarvittavat sairaanhoitopalvelut, ja voitteko vakuuttaa, kuten aiemmin kysyin, että tätä vaikeaa tehtävää varten tarvittavat välineet ovat saatavilla?

Toivon onnea ja suojelusta Irlannin sotilaille ja kaikille paikalla oleville sotilaille heidän vaikeassa tehtävässään.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluan painottaa, että periaatteessa osastojen varustaminen on kunkin osastoja tehtävään lähettävän jäsenvaltion vastuulla.

Arvoisa parlamentin jäsen, pyydätte neuvostoa vakuuttamaan asioita, joita se ei voi taata, koska kyse on yksittäisten jäsenvaltioiden vastuualueista. Voin toistaa vain sen, mitä sanoin aluksi: joukkojen muodostamisessa onnistuttiin. Tehtävä oli vaikea, mutta lopulta se onnistui niin hyvin, että operaation johtaja suositteli operaation aloittamista.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Uskon, että valtuuskunta on hyvä ajatus periaatteessa – kunhan se toteutetaan ammattimaisesti – koska sillä saavutetaan täsmälleen se, mihin puututtiin aiemmin kuulemassamme muuttoliikekeskustelussa. Sillä luodaan turvallisuutta alueelle, joista maahanmuuttajat ovat lähtöisin. Tämän takia en voi ymmärtää, että jotkut tekopyhät itävaltalaiset oikeistopopulistit vastustavat tätä valtuuskuntaa. Olen kuitenkin jo huolestunut siitä, että tässä kysymyksessä keskustellaan aina, toimiiko erityisesti Ranskan armeija tässä valtuuskunnassa neutraalisti kiistan eri osapuolia kohtaan. Haluaisin kuulla, mitä tietoja teillä on tästä ja miten varmistatte, että valtuuskunta pysyy neutraalina kaikkia kiistan osapuolia kohtaan. Haluaisin myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja toivottaa sotilaille onnea matkaan.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Kysymykseni liittyy siihen, miten hallitusta vastustaviin ryhmiin on otettu yhteyttä. En puhu kapinallisryhmistä, vaan muista hallitusta vastustavista ryhmistä. Onko näitä ryhmiä yritetty ottaa toimintaan mukaan, jotta lähestymistapamme YK:n Tšadiin lähetettävään valtuuskuntaan tai Euroopan unionin Tšadiin lähetettävään valtuuskuntaan olisi yhtenäisempi?

Toistaiseksi näyttää siltä, että yhteyttä on otettu vain hallitukseen. Voisiko seuraava askel olla yhteyden ottaminen niihin ihmisiin, jotka saattavat vastustaa hallitusta, mutta eivät kuulu kapinallisryhmiin?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Neutraaliutta koskevaan kysymykseen voin vain sanoa, että neuvosto päätti jälleen maanantaina, toissapäivänä, että EU:n joukot Tšadissa ovat puolueettomia, neutraaleja ja riippumattomia. Mielestäni tämä on vastaus kysymykseen yksittäisten, operaatioon osallistuvien joukkojen neutraaliudesta. Koko operaatio on neutraali, puolueeton ja riippumaton.

Tämä on osittain vastaus myös lisäkysymykseen, joka esitettiin seuraavaksi. Operaatiossa ei ole kyse tukijoiden värväämisestä. Operaation tarkoituksena on taata puolueettomasti ja neutraalisti turvallisuus alueella, johon joukkoja lähetetään. Tarkoituksena ei ole etsiä jonkinlaisia liittolaisia. Toistan, että operaatio on neutraali ja puolueeton, ja sen tehtävänä on taata turvallisuus toimeksiantoalueella.

  Puhemies. − (EN)

Colm Burken laatima kysymys numero 5 (H-1052/07)

Aihe: Burma

Voiko neuvosto ilmoittaa, ottaen huomioon Piero Fassinon nimittämisen Euroopan unionin Burman-erityislähettilääksi tukemaan YK:n tarkkailijaryhmän tehtävää sekä Kaakkois-Aasian maiden järjestön (ASEAN), Intian ja Kiinan merkittävän roolin suhteissa Burmaan, miten tuloksekkaita Piero Fassinon äskettäiset tapaamiset Kiinan ja muiden Aasian maiden kanssa ovat olleet?

Neuvosto vahvisti 14. joulukuuta 2007 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 15. lokakuuta 2007 antamien päätelmien mukaisesti, että Euroopan unioni on valmis tarkistamaan, muuttamaan tai panemaan täytäntöön Burman hallitukseen kohdistuvia, tiukempia rajoittavia toimenpiteitä maassa tapahtuvasta kehityksestä riippuen.

Mitä tiukempia rajoittavia toimenpiteitä neuvosto on valmis harkitsemaan (ottaen huomioon, että tällä hetkellä käytössä olevilla toimenpiteillä on ollut varsin vähän vaikutusta), ja voiko neuvosto asettaa määräajan niiden täytäntöönpanolle?

Kansalaisjärjestö CSW:n Thaimaan ja Burman rajalle äskettäin tekemän tietojenkeruumatkan perusteella saatujen tietojen mukaan Burman armeijan rauhanomaisten protestien tukahduttamisen yhteydessä syyskuussa surmaamien ihmisten määrä oli huomattavasti virallisesti ilmoitettuja lukuja suurempi. Burmasta syyskuusta lähtien paenneet munkit ja siviilit ovat antaneet CSW:lle ensi käden tietoa Burman hallituksen raaoista otteista demokratialiikettä vastaan. CSW:n saamien tietojen mukaan Burman protesteissa on saattanut kuolla satoja ihmisiä, ja pakkotyö ja raiskaukset jatkuvat etnisillä alueilla. Miten neuvosto reagoi kyseisiin tietoihin? Neuvoston mukaan Euroopan unioni pyrkii päättäväisesti auttamaan Burman/Myanmarin kansaa eteenpäin tiellä kohti demokratiaa, turvallisuutta ja vaurautta. Mihin toimiin neuvosto aikoo tarkalleen ottaen ryhtyä kyseisessä asiassa?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Mainitsen heti aluksi, että viime vuoden marraskuun 6. päivänä Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Javier Solana nimitti Burman/Myanmarin erityislähettilään tuomaan esiin sen, miten tärkeänä Euroopan unioni pitää kyseisen valtion demokraattista muutosta, sovinnontekoa, ihmisoikeuksien parantamista ja kehitystä.

Erityislähettiläs Piero Fassino pyysi toimeksiantonsa mukaisesti tapaamista Yhdistyneiden Kansakuntien erityisneuvonantajan Ibrahim Gambarin kanssa ja on neuvotellut myös Euroopan unionin keskeisimpien kumppaneiden kanssa.

Viime marraskuussa EU:n ja ASEAN-maiden huippukokouksen yhteydessä erityislähettiläs tapasi ASEAN-maiden edustajan. Joulukuussa hän lähti ensimmäiselle komennukselleen Kiinaan. Hän tapasi Burman ja sen naapurimaiden edustajia Roomassa ja vieraillessaan Yhdistyneissä Kansakunnissa Genevessä ja New Yorkissa. Hän tapaa edustajia myös Brysselissä.

Erityisedustajamme käymät neuvottelut ja hänen luomansa poliittiset ja diplomaattiset yhteydet jatkuvat tulevina kuukausina. Erityisesti huomiota kiinnitetään Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen ystävyysryhmän käymiin sovitteluihin.

Maanantaina pidetyssä istunnossa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto kehui erityislähettilään työtä Euroopan unionin ja sen aasialaisten kumppanien diplomaattisten pyrkimysten koordinoinnissa. Neuvosto vahvisti myös erityislähettilään aseman Yhdistyneiden Kansakuntien tehtävän tukemisessa ja edistämisessä.

Haluaisin muistuttaa, että jokin aika sitten Euroopan unioni hyväksyi kattavan yleisen kannan, johon kuuluu Burmaa koskeva asevientikielto ja matkustusrajoitteita ja varojen jäädyttäminen useilta Burman kansalaisilta, joilla on sotilas- ja hallitusyhteyksiä.

Marraskuussa 2007 neuvosto otti käyttöön tiukemmat pakotteet, joilla vahvistetaan olemassaolevia toimenpiteitä ja asetetaan uusia, erityisesti kaivannaisteollisuutta koskevia toimenpiteitä. Kuten odotettiinkin, neuvosto tutkii mahdollisten lisärajoitusten vaikutusta, tehokkuutta, poliittista sopivuutta ja käytännön toteutusmahdollisuuksia.

Neuvosto saa kumppaneiltaan ja monilta edustajilta hallitusjärjestöissä tietoja niiden kokemuksista tiukemmista pakotteista. Neuvosto myös tutkii tiedot.

Neuvosto on havainnut, että jotkut Euroopan unionin jäsenvaltiot ja komissio ovat kasvattaneet äskettäin tukeaan Burmalle ja burmalaispakolaisille naapurivaltioissa. Euroopan unioni olisi valmis antamaan lisätukea Burmalle/Myanmarille. Tämän takia se vaatii Burman viranomaisilta, että ne hyväksyvät valtion demokratisoimiseen ja kansallisen sovinnon saavuttamiseen liittyvät jatkotoimenpiteet.

Burmassa on ilmoitettu virallisesti perustuslakia koskevasta kansanäänestyksestä, joka on määrä järjestää tämän vuoden toukokuussa, ja varsinkin vuonna 2010 järjestettävistä monipuoluevaaleista. Neuvosto pitää näitä seikkoja askeleena oikeaan suuntaan.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Haluan vain tarkastella lisää tätä erittäin monimutkaista tapausta koskevaa vastaustanne, jota arvostan kovasti.

Haluaisin tuoda ilmi kaksi tähän liittyvää asiaa. Ensinnäkin KNU:n pääsihteeri murhattiin kodissaan Thaimaassa 14. helmikuuta. Käsittääkseni kristillinen ihmisoikeusjärjestö Christian Solidarity Worldwide oli vieraillut hänen luonaan kaksi päivää aiemmin. Olemmeko painostaneet Thaimaata tutkimaan murhaa? Käsittääkseni murhan oli tilannut Burman hallinto.

Toinen asiani on, että käsittääkseni Malesiaan saapuvia pakolaisia on kohdeltu huonosti. Jotkut pakolaiset jopa synnyttivät ollessaan pidätettyinä tai vangittuina. Miten olemme painostaneet Thaimaata ja Malesiaa näiden kysymysten käsittelemiseksi?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Neuvosto ei keskustellut tästä asiasta Thaimaan tai Malesian osalta. Toimitan kysymyksenne eteenpäin neuvostolle.

  Puhemies. − (EN)

Jim Higginsin laatima kysymys numero 6 (H-1056/07)

Aihe: Myanmarin demokratialiike

Myanmarissa (entisessä Burmassa) kukistettiin hiljattain raa’asti rauhanomainen katumielenosoitus. Voiko neuvosto kertoa, mihin toimiin se on ryhtynyt varmistaakseen, että demokratia-aktivisteja suojellaan ja että sotilasjuntta siirtyy rauhanomaisesti ja nopeasti vapaaseen demokratiaan? Onko neuvosto esittänyt vaatimuksia Myanmarissa kadonneiden henkilöiden palauttamiseksi, kuten munkkien, joiden olinpaikka ei ole tiedossa viimeisimpien mielenosoitusten jälkeen?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Kuten mainitsin edellisessä vastauksessani, neuvosto seuraa Burman/Myanmarin tilannetta tarkkaan ja saa raportteja eri lähteistä.

EU yhdessä muiden valtioiden kanssa reagoi viime elo- ja syyskuun mielenosoituksiin ja rauhallisten mielenosoitusten väkivaltaiseen tukahduttamiseen pyrkien osoittamaan selkeästi solidaarisuutensa burmalaisia kohtaan. EU ryhtyi myös voimakkaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin niitä kohtaan, jotka olivat vastuussa väkivallasta, yleisestä politiikan umpikujasta ja valtion olosuhteista. Kuten aiemmin mainittiin, jotkut jäsenvaltiot ja komissio kohottivat tukeaan Burmalle ja burmalaisille pakolaisille naapurimaissa väestön vaikeiden elinolojen ja pakolaisten määrän takia.

Lisäksi Euroopan unioni oli yksi aloitteentekijöistä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston tapaamisessa Genevessä lokakuussa 2007. Tuolloin Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien erityisraportoija Paulo Sérgio Pinheiro valtuutettiin vierailemaan Burmassa/Myanmarissa ja tutkimaan syyskuun mielenosoitusten väkivaltaista tukahduttamista ja seurauksena tapahtuneita mahdollisia surmaamisia ja katoamisia.

Euroopan unioni tukee täysin professori Pinheiron joulukuussa antaman raportin suosituksia ja vetoaa Burman viranomaisiin säännöllisesti, jotta suositukset pantaisiin täytäntöön. EU on lähestynyt Burman viranomaisia useissa yhteyksissä. Se yrittää käyttää hyväkseen tapaamisia Burman/Myanmarin kanssa monenkeskisillä foorumeilla vedotakseen viranomaisiin, jotta ne aloittaisivat sovinnonteon ja poliittisten uudistusten kattavan ja yleisen prosessin, poistaakseen Aung San Suu Kyille asetetut rajoitukset ja parantaakseen kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Punaisen Ristin kansainvälisen komitean, pääsyä maahan.

EU on esitellyt nämä kantansa Burman naapurivaltioille ja painottanut kiireellistä tarvetta parantaa valtion oloja. Kuten mainitsin, ilmoitukset perustuslaista järjestettävästä kansanäänestyksestä ja monipuoluevaaleista vuonna 2010 antavat toivoa.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (GA) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen neuvoston puheenjohtajan vastaukseen. Hänen vastauksensa kollegani Colm de Búrcan kysymykseen oli, että hän haluaa Burman olevan demokraattisempi.

Tähän liittyvä kysymykseni koskee uutta perustuslakia: onko totta, että kyseinen asiakirja laadittiin ilman tärkeimmän demokraattisen oppositiopuoleen johtajan, Aung San Suu Kyin, osallistumista? Tämä ei voi mitenkään olla tyydyttävä ratkaisu.

Eikö olekin itsestäänselvää, että armeija ja aseistautuneet joukot säilyttävät varman jalansijan ja ohjailevat valtaa?

Toinen tärkeä kysymys on, järjestääkö EU tai Yhdistyneet Kansakunnat riippumatonta seurantaa kansanäänestyksen ja perustuslain osalta?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Odotan vielä vastausta kysymykseen siitä, taataanko toukokuulle suunniteltuun kansanäänestykseen riippumatonta valvontaa. Tällä hetkellä olemme saaneet vasta ilmoituksen, että kansanäänestys järjestetään. Kuten sanoin jo aiemmin, tämä on neuvoston mielestä askel oikeaan suuntaan. Kysymyksenne on tietenkin oleellinen, ja se toimitetaan neuvostolle.

Vastaukseni kysymyksenne ensimmäiseen osaan on, että Euroopan unioni vaatii, että kyseisen maan demokratisoitumisprosessiin on kuuluttava yhteistyö opposition ja etnisten ryhmien kanssa, koska vain tällä tavalla voimme toivoa maan pääsevän sopuun ja saavuttavan pitkäaikaisen vakauden.

  Puhemies. − (EN)

Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 7 (H-1054/07)

Aihe: Televisiotoimintaa koskeva direktiivi

Uskooko neuvosto, että televisiotoimintaa koskeva direktiivi 97/36/EC⁽¹⁾ pystyy seuraamaan audiovisuaalisen teknologian ja mainonnan kehitystä?

Onko neuvosto vakuuttunut siitä, että jos televisiotoiminnan harjoittajia pyydetään kehittämään lapsia koskevia käyttäytymissääntöjä, niin tämä on riittävän vankka keino suojelemaan lasten erityisiä etuja – esim. estämään lapsille suunnatun ns. roskaruoan mainostamisen?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Mairead McGuinness tietää todennäköisesti jo, että viime vuonna 11. joulukuuta neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat direktiivin televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistamisesta ja sen nimeämisestä uudelleen televisiotoimintaa koskevaksi direktiiviksi.

Uuden, tarkistetun direktiivin johto-osan ensimmäisessä kappaleessa selitetään, että direktiivin tarkistaminen on tarpeellista siksi, että uusia teknologioita on kehitetty ja ne vaikuttavat liiketoimintamalleihin ja erityisesti kaupallisten lähetysten rahoittamiseen. Uuden direktiivin tarkoituksena on vastata näihin teknologisiin muutoksiin ottamalla käyttöön uusia, teknisesti puolueettomia, terminologispohjaisia määrittelyjä, joiden avulla teknologioita voidaan käyttää paitsi nykyisiin palveluihin myös vielä kehittämättömiin palvelumuotoihin, esimerkiksi audiovisuaalisiin mediapalveluihin ja tilattaviin palveluihin. Jotta audiovisuaalista alaa koskeva direktiivi kävisi myös tulevissa tilanteissa, sen pitäisi olla mielestämme voimassa useita vuosia tulevaisuudessakin.

Direktiivin mukaan viimeistään 19. joulukuuta 2011 ja siitä lähtien kolmen vuoden välein komission on laadittava kertomus direktiivin soveltamisesta ja tarvittaessa tehtävä lisäehdotuksia sen soveltamiseksi erityisesti uuden teknologian kehitykseen.

Lapsille suunnatun roskaruoan mainostamisen osalta Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat samaa mieltä siitä, että asiaa voitaisiin käsitellä tehokkaimmin, jos audiovisuaalisten mediapalveluiden tuottajia pyydettäisiin laatimaan käyttäytymissäännöt. Tämän takia tarkistetun direktiivin 3 e artiklan toisessa kohdassa esitetään vaatimus, että kaikkien jäsenvaltioiden ja komission on kannustettava mediapalveluiden tuottajia laatimaan tällaiset säännöt.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Vastasitte kysymykseni ensimmäiseen osaan varsin kattavasti, mistä kiitän teitä.

Toisen kysymyksen osalta tarvitsemme varmastikin käyttäytymissäännöt, jotka ovat tehokkaat. Meillä on nimittäin monia käyttäytymissääntöjä paperilla, mutta ne eivät ole tehokkaita. Pyytäisinkin, että annatte lausunnon siitä, että kun arvioimme käyttäytymissääntöjä ja havaitsemme, etteivät ne toimi, ryhdymmekö ankarampiin toimenpiteisiin? Mielestäni meidän pitäisi.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Käyttäytymissäännöissä on olennaista nimenomaan se, että ne ovat toimijoiden itsensä kehittämiä. On kuitenkin selvää, että jos säännöt ovat puutteellisia eivätkä ne täytä tarpeita, ei neuvosto eikä komissio ole tyytyväinen. Tämän takia vastaukseni kysymykseenne on, että neuvoston ja komission on jaksettava odottaa vähintään siihen asti, että toimijat ovat kehittäneet tehokkaat käyttäytymissäännöt.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, voisinko osoittaa teille toisen kysymyksen lasten suojelusta median yhteydessä? Euroopassa ja varsinkin omassa vaalipiirissäni itsemurhien määrä nimittäin kasvaa ja on hälyttävä. Haluaisin tietää, mitä neuvosto voi tehdä erityisesti internetistä helposti saatavilla olevien itsemurhaohjeiden törkeälle väärinkäytölle. Latasin tänään tietoja yhdeltä tällaiselta internet-sivustolta, jossa annettiin monia ohjeita itsemurhan tekemiseen.

Tämä on tyrmistyttävää. Wikipediastakin voi löytää tietoja itsemurhan tekemisestä. Tarttuuko neuvosto tähän asiaan lastensuojelun ja erityisesti median yhteydessä?

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Kysymykseni koskee komission esittelemää sähköisen viestinnän sääntelypakettia, jossa televisiotoimintaan esitellään uusia tilaisuuksia taajuusylijäämien tuloksena, toisin sanoen jakamalla taajuuksia digitaalimahdollisuuksia käyttäen. Pidättekö televisiodirektiivin muokkaamista tarpeellisena uusien teknisten asetusten perusteella?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Jim Allister osoitti ongelman ja tapauksia, jotka olisi tuomittava ja joissa tarvittaisiin toimenpiteitä. Haluaisin muistuttaa, että jo ennen tarkistuksiakin direktiivissä kiellettiin kaiken terveydelle vaarallisen mainostaminen. Siinä kiellettiin myös tiedotteet, jotka voisivat vahingoittaa alaikäisiä fyysisesti tai moraalisesti. Nämä määritelmät kattavat mielestäni myös mainitut tapaukset. Minun on myös sanottava, että direktiivin tarkistus julkaistiin viime joulukuussa ja että jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Sähköisen viestinnän pakettia koskevaan kysymykseen on vaikea vastata, koska muutosten tarpeesta pitäisi saada yksityiskohtaisempi erittely. Kysymyksestä on kuitenkin keskusteltu. Sähköiseen viestintään liittyvästä lainsäädäntöpaketista keskustellaan parhaillaan. Vien kysymyksenne eteenpäin neuvostoon. Olen aivan varma, että jos muutosta tarvitaan, se tapahtuu.

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

  Sajjad Karim (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain kiittää avusta, jonka sain erittäin nopeasti toimitettuani tiedon, että todellinen äänestysaikeeni olisi kirjattava oikein. Asia on nyt hoidettu, joten haluaisin välittää kauttanne kiitokseni toiminnan tehokkuudesta. Julkisissa asiakirjoissa näkyy nyt todellinen äänestysaikeeni. Olen kiitollinen teille.

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuheenjohtaja Marek SIWIEC

(1) EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60.

12. Euroopan väestönkehitys (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Françoise Castexin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan väestönkehityksestä (2007/2156(INI)).

  Françoise Castex, esittelijä. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, jatkamme tänä iltana keskustelua, joka aloitettiin näiden seinien sisällä useita vuosia sitten. Keskustelu ei pääty tämän mietinnön hyväksymiseen, sillä edelleen jotkut kysymykset jäävät vastauksetta ja palaamme niihin epäilemättä lähitulevaisuudessa. Haluaisin joka tapauksessa kiittää komissiota sen laadukkaasta tiedonannosta, joka rikasti keskustelua ja josta olemme hyötyneet työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa.

Mietinnössäni pohdin väestönmuutoksen seurauksia, esimerkiksi työssäkäyvien määrän pienenemistä, iäkkäiden ihmisten määrän kasvamista ja Euroopan eri alueiden väestörakenteen epätasapainoa. Tarkoittaako tämä, että seurauksiin on mahdotonta vaikuttaa? Haluaisin ensin muistuttaa teitä siitä, että 1900-luvulla tapahtui kaksi laajaa muutosta.

Ensinnäkin naiset pääsivät osallisiksi opetuksesta ja koulutuksesta samalla tavalla kuin miehet. Toiseksi naiset saivat mahdollisuuden raskauden ehkäisyyn ehkäisymenetelmillä. Nämä ovat kaksi päätekijää naisten emansipaatioon. Ne merkitsevät tärkeää – ja toivottavasti peruuttamatonta – edistystä ihmiskunnalle.

Kaksi asiaa on vielä lisättävä, jotta käsillä olevassa analyysissämme olisi kaikki tarvittavat tiedot. Kaikissa tutkimuksissa osoitetaan, että Euroopan kansalaiset haluaisivat enemmän lapsia, kuin heillä oikeasti on, ja että jäsenvaltioissa, joissa naisten työllisyysaste on korkea, myös syntyvyys on korkeaa. Aktiivinen työelämä ei siis estä ihmisiä hankkimasta lapsia, jos työ- ja perhe-elämä pystytään sovittamaan yhteen kaikille, niin miehille kuin naisille. Tällä alalla on vielä paljon parannettavaa kaikissa jäsenvaltioissa.

Keskusteluissamme nousi esiin toinenkin seikka, josta kukaan ei ole varsinaisesti eri mieltä. Taloudellinen turvattomuus ja pelko tulevaisuudesta ovat merkittäviä, syntyvyyden laskuun vaikuttavia tekijöitä. Kun tulevaisuutta on vaikeaa suunnitella, ihmiset epäröivät lasten hankkimista. Tämä on keskeinen kysymys, ja mielestäni Euroopan unionissa havaittu syntyvyyden lasku on tässä mielessä vakava varoitus. Jotta kansalaistemme usko tulevaisuuteen palaisi, heidän työpaikkansa on turvattava ja arvokkaat elinolot palautettava. Syitä on siis riittämiin, mutta entä seuraukset?

Tärkein seuraus on työssäkäyvän väestön väheneminen 331 miljoonasta vuonna 2010 noin 268 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Miten voimme pitää Euroopan kasvua ja kilpailukykyä yllä näin pienen työssäkäyvän väestön avulla? Tällöin, arvoisa komission jäsen, tiedonannon otsikko saa todellisen merkityksen ja voiman: haaste on muutettava mahdollisuudeksi. Euroopassa on yhä edelleen korkea työttömyysaste, ja kehitysmahdollisuudet ovat valtavat naisille, nuorille ja ikääntyneemmille ihmisille, joiden työllisyysaste laskee merkittävästi 52–55 vuoden iässä.

Eikö tämän väestörakennehaasteen todellinen mahdollisuus olekin täyden työllisyyden tavoite, joka on viimein realistinen, saavutettavissa ja tarpeen? Saavuttaaksemme tavoitteen meidän on otettava käyttöön aito inhimillisten voimavarojen hallintapolitiikka ja todellinen elinikäisen koulutuksen politiikka. Tarkoitan todellakin elinikäistä, millä viitataan myös yli 50-vuotiaisiin työntekijöihin, jotka kohtaavat muun tyyppisen syrjinnän lisäksi syrjintää myös koulutuksessa ja ylennyksissä työpaikalla.

Esittelen mietinnössäni ”työelämän kaaren” käsitteen painottaakseni tarvetta tarkastella noin neljäkymmentä vuotta kestävää työelämän kautta – joskin tästä jäsenvaltioiden on päätettävä – jatkuvan työllisyyden, koulutuksen, uudelleenpätevöitymisen ja mahdollisen ylennyksen näkökulmasta ihmisen työelämän alusta loppuun saakka. Ennen kuin harkitaan eläkeiän nostamista, on varmistettava, että jokainen kyseistä ikää nuorempi pystyy työskentelemään ja käyttämään hyödykseen taitojaan ja ammatillista kokemustaan.

Jos on olemassa lakisääteinen eläkeikä, ihmiset voivat myös suunnitella ylittävänsä sen kunkin jäsenvaltion määrittelemien järjestelyjen mukaan ja jäsenvaltion vuoropuhelun ja kuulemisen perinteitä noudattaen. Tällä hetkellä keskustelu on avointa.

Viimeisenä seikkana haluaisin mainita pikaisesti tietenkin maahanmuuton käytön. Keskustellaan paljon siitä, miten maahanmuutto voisi vaikuttaa työssäkäyvän väestön vähenemiseen. Toisaalta maahanmuutto nostaa myös jännitteitä, kuten tiedätte. Tämän takia suosittelen tähän kysymykseen selvää ja harkittua lähestymistapaa. Maahanmuutto ei ole uusi ilmiö Euroopan unionissa, ja maahanmuuttajia tulee unionin alueelle vuosittain noin kaksi miljoonaa – luku on pysynyt vakaana useita vuosia. Laillinen maahanmuutto vaikuttaa Euroopan unionin työssäkäyvän väestön rakenteeseen ja samoin myös eurooppalaisen yhteiskunnan rakenteeseen.

Maahanmuuttovirtaa on ylläpidettävä, ja jäsenvaltioissamme on taattava oikeudellinen asema niille, jotka otamme vastaan erityisesti taistellessamme laitonta maahanmuuttoa ja laittomien työntekijöiden hyväksikäyttöä vastaan. Maahanmuuton inhimillisen puolen on ohjattava kysymykseen liittyvää politiikkaamme, eikä perheen yhdistämistä saa hävittää suuntaviivoistamme.

Teen esittelyssäni väliaikaisen yhteenvedon: keskimääräisen syntyvyyden, ikäpyramidien ja suhdelukujen takana ovat synnytykset, äitiys, naisten asema yhteiskunnassa, vanhuksiemme hoito ja se, miten haluamme elää viimeiset elinvuotemme. Tämän takia keskustelumme on kiinnostava ja tunteisiin vetoava, ja haluaisinkin kiittää kaikki varjoesittelijöitä siitä, että he olivat kysymyksestä aivan yhtä kiinnostuneita kuin minä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä ja erityisesti esittelijä Castexia hänen valaisevasta mietinnöstään komission Euroopan väestönkehitystä koskevasta tiedonannosta. Olen erittäin ilahtunut siitä, että työllisyyden valiokunnan lisäksi mietintöön osallistui neljä muutakin parlamentaarista valiokuntaa: naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, talous- ja raha-asioiden valiokunta ja aluekehitysvaliokunta. Tämä välittää jäsenvaltioille vahvan poliittisen viestin ja osoittaa väestökysymysten tärkeyden nyky-Euroopassa.

Euroopan parlamentin analyysi tärkeimmistä väestökysymyksistä on pitkälti samansuuntainen kuin komission vuonna 2007 antaman kertomuksen päätelmät. Molemmissa arvioidaan, että ikääntyminen ja laskeva syntyvyys johtuvat sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä. Lisäksi sekä parlamentti että komissio ovat yhtä mieltä siitä, että näihin ilmiöihin on mahdollista reagoida rakentavasti ja menestyksekkäästi. Väestörakenteen muutokset eivät saa aikaan pelkästään vakavia haasteita, vaan myös uusia tilaisuuksia. Mietinnössä osoitetaan, että on tärkeää reagoida nyt sekä haasteisiin että tilaisuuksiin.

On rohkaisevaa huomata, että mietinnössä esitetyt poliittiset toimet ja toimenpiteet vastaavat jotakuinkin komission ehdotuksia. Perhepolitiikka on täysin yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla. Kuitenkin mietinnössä osoitetaan aivan oikein, että Euroopan unionillakin on osansa näissä kysymyksissä. Uudistetussa Lissabonin strategiassa annetaan kehys perhepolitiikan nykyaikaistamiselle tukemalla tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja erityisesti aloitteita, joilla tähdätään parempaan työn ja perhe-elämän tasapainoon. Olemmekin iloisia uudesta eurooppalaisesta Perheallianssista, joka perustettiin keväällä 2007 Eurooppa-neuvoston tapaamisessa. Allianssi on yksi EU:n tason foorumeista, jossa voidaan vaihtaa kokemuksia jäsenvaltioiden välillä.

Mietinnössä painotetaan oikeutetusti myös työtätekevien ja työttömien muuttuvaa suhdetta ja korostetaan, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin työmarkkinoiden tulevan työvoimapulan hoitamiseksi. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea parannettava nuorten, naisten ja ikääntyneiden ihmisten osallistumista työmarkkinoihin. Moniin erityistoimiin voidaan ja pitää ryhtyä.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin mainita muuttoliikkeen jälleen kerran, koska se on tärkeä ja arka aihe. On melko selvää, että lähtö- ja tulomuutto ovat olennainen osa Euroopan historiaa ja eurooppalaista elämäntapaa. On erittäin tärkeää tukea sopeutumista alusta alkaen sen sijaan, että muuttoliikettä pidettäisiin pelkästään turvallisuus- tai poliisikysymyksenä. Muuttoliike on osa eurooppalaista elämäntapaamme, ja useimmiten se vaikuttaa meihin kaikkiin myönteisesti ja väistämättömästi.

Lopuksi haluaisin puhua hedelmättömyyskysymyksestä. Euroopan parlamentin mietinnössä kiinnitetään huomiota pariskuntien yleistyvään hedelmättömyyteen. Tiedämme, että ongelma voi johtua täysin lääketieteellisistä syistä, mutta se liittyy myös selkeästi sosiaalisiin oloihin ja erityisesti pariskuntiin, jotka lykkäävät perheen perustamista. Haluan toistaa, että meidän on lähestyttävä tätä kysymystä johdonmukaisesti ja kattavasti, eikä pelkästään lääketieteen näkökulmasta.

Hyvät naiset ja herrat, monet odottavat mahdollisuutta osallistua keskusteluun, joten päätän puheenvuoroni ja odotan innolla keskustelun jatkoa.

  Bilyana Ilieva Raeva, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (BG) Arvoisat komission jäsen ja puhemies, yleiskuva Euroopan väestönkehityksestä on huolestuttava. Eurostatin ennusteiden mukaan 15–64-vuotiaiden määrä pienenee miljoonalla vuosittain vuoden 2010 jälkeen. Kehityssuunta johtuu kahdesta päätekijästä.

Elinajanodote kasvaa edelleen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mikä on hyvää kehitystä ja johtuu hyvästä elämänlaadusta yhteisössämme. Kuitenkin on hälyttävää, että samanaikaisesti syntyvyys on hyvin alhaista, mikä johtaa ikääntyvän väestön määrän suhteelliseen kasvuun.

Tämän tilanteen takia työikäisen väestön osuus pienenee ja työn tuottavuus laskee. Väestörakenneongelma uhkaa Euroopan talouden vakautta, eurooppalaista sosiaalimallia ja sukupolvien välistä solidaarisuutta.

Tässä yhteydessä haluan kiittää Euroopan komission aloitetta yleiseurooppalaisen väestönkehitystä koskevan strategian kehittämisestä. Vain näin voidaan vastata tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen.

Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta painottaa taloudellisia keinoja, joilla voidaan parantaa Euroopan unionin väestötilannetta.

Ehdotetuissa teksteissä osoitetaan useita tärkeitä toimintalinjoja, joihin kuuluvat kestävän ja tasapainoisen julkisen rahoituksen kehittäminen, erilaisten rahoitusvälineiden edistäminen avoimesti ja turvallisesti, verohelpotukset ikääntyviä työntekijöitä palkkaaville yritykselle, työmarkkinoiden vapauttamisen nopeuttaminen tai sisäinen muuttoliike – lainatakseni komission jäsentä Špidlaa – laajentuneessa EU:ssa ennen vuotta 2014, nuorten ja perheestä vastuussa olevien kannustaminen työhön uudenlaisilla työjärjestelyillä, esimerkiksi vuorotyöllä tai osa-aikaisella työllä, ja elinikäinen oppiminen.

Korostamme, että jäsenvaltioiden on täytettävä sitoumuksensa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti väestökehityshaasteista selviämiseksi. Tekstissä esitellään myös joitakin joustavampia mekanismeja, joilla ihmiset voivat pysyä vapaaehtoisesti työssä vähimmäiseläkeiän jälkeen ”palkka ja eläke” -järjestelmän mukaisesti.

Tärkeintä on, että jos haluamme vastata väestönkehityksen haasteisiin, meidän on tuettava sellaisten mekanismien kehitystä, joilla mahdollistetaan joustavia työmuotoja, ja kannustettava työelämän vapaaehtoista jatkamista myös vähimmäiseläkeiän jälkeen.

  Elisabeth Schroedter, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, väestönkehitysmuutosten vaikutukset ovat erittäin vaihtelevia. Pariisin lähiöitä kuohuttavat toistuvasti sosiaaliset levottomuudet, jotka johtuvat korkeasta maahanmuuttoasteesta. Samaan aikaan Brandenburgissa, josta olen kotoisin, alueet häviävät olemattomiin, ihmiset muuttavat pois ja väestö ikääntyy entistä nopeammin.

Ikääntyvä yhteiskunta aiheuttaa rasitetta julkisiin varoihin, sillä sosiaalietuudet on maksettava, ja Lissabonin strategiassa näitä onkin ryhdytty vähentämään. Kuitenkin kun tarkastellaan väestönkehitysmuutosten todellisia syitä, pitäisin vähennyksiä haitallisina Lissabonin strategialle. Komission on helppo syyttää naisia yhteiskunnan ikääntymisestä, koska naisilla ei ole tarpeeksi lapsia, mutta todelliset syyt ovat nykyisissä ja menneissä poliittisissa virheissä.

Haluaisin osoittaa kolme asiaa, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnan epätasapainoon. Ensinnäkin analyyseissä osoitetaan, että ihmiset haluaisivat lapsia, mutta vanhemmilla – ei pelkästään naisilla – ei ole lapsia, koska yleiset edellytykset eivät ole sopivat; koska heillä ei ole sosiaaliturvaa; koska, kuten jo sanottiin, vanhempien on vaikeampaa saada töitä ja koska uraa ja perhettä ei voi yhdistää.

Ratkaisuna olisi täysin uudenlainen kaava työn ja perhe-elämän tasapainoiseen suhteeseen. Tärkeintä olisi jakaa aika perheen ja uran välillä tasan molempien sukupuolten välillä. Dublin-säätiö on tehnyt tästä erinomaisia tutkimuksia. On myös tärkeää, ettei lapsista aiheutuisi suoraa köyhtymistä, kuten monissa jäsenvaltiossa tapahtuu.

Jäsenvaltioiden politiikassa tämä tarkoittaisi vakaita sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka ovat tietenkin epäsuosittuja kustannustekijöitä, mutta jotka palauttaisivat väestönkasvun takaisin tasapainoon.

Kotiseudullani tehdystä kiinnostavasta tutkimuksesta käy ilmi toinen seikka. Tutkimuksessa havaittiin, että nuoret naiset muuttivat alueelta pois, mutta syynä eivät olleet ongelmat työn ja perheen yhdistämisessä, vaan valtava syrjintä, joka alkoi heti koulusta valmistumisen jälkeen. Nämä naiset ovat parhaimmistoa, he ovat parhaita luokallaan, ja heillä on parhaat loppututkinnot, mutta silti heille tarjotaan huonompia harjoittelupaikkoja ja heikompia mahdollisuuksia etenemiseen uralla. Tämä tarkoittaakin, että Euroopan komissio voi toimia tosissaan alalla, jossa sillä on toimivaltaa, eli sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisessa – samojen tilaisuuksien tarjoamisessa miehille ja naisille. Se voi taistella syrjintää vastaan esittelemällä parannuksia lainsäädäntöön ja erityisesti painostamalla jäsenvaltioita toteuttamaan lainsäädäntöä, jotta nämä asiat pannaan vihdoin käyntiin.

Kolmanneksi aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelijana haluaisin palata kysymykseen rappeutuvista alueista. Suhtaudumme kriittisesti siihen, miten valtionhallinnot asettavat edelleen valtavia esteitä kansalaisten tehokkaan osallistumisen sekä innovoinnin ja luovuuden kehityksen tielle. Ne estävät näin menestyksekkään aluekehityksen suunnittelun.

Samanaikaisesti poliittiset johtajat tyypillisesti sivuuttavat alueet, vetäytyvät niiltä pois ja väittävät, että valtiolla on vastuu järjestää perustarpeet, jolloin alueista ei tarvitse enää välittää. Tämä ei voi olla ratkaisuna Euroopalle, koska pitkällä aikavälillä, sukupolvista toisiin tällainen tulee uskomattoman kalliiksi, kuten historiakin on osoittanut. Todellisuudessa valtionhallintojen tehtävänä on havaita tarkemmin kansalaisyhteiskunnan antamat virikkeet ja tehdä yhteistyötä sen kanssa, jotta alueet pääsevät tästä pulmasta.

Tässä yhteydessä vetoan Euroopan komissioon, jotta se ottaisi huomioon kansalaisyhteiskunnan palautteen varsinkin edistääkseen kansalaisyhteiskuntaa koordinoimalla alueiden välistä kokemustenvaihtoa hyvin toimineista asioista ja kokeiltujen käytäntöjen hyvistä esimerkeistä. Tällaisissa konkreettisissa ratkaisussa Euroopan komissio voi toimia aktiivisesti, eikä sen tarvitse pitää naisia aina vastuullisina väestönkehitysmuutoksiin.

  Magda Kósáné Kovács, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Vuosikymmenien ajan olemme kuulleet, että ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen uhkaavat tulevaisuuttamme. Hampton Courtissa järjestetyssä huippukokouksessa huomiomme kiinnitettiin toiseen kehityssuuntaan, josta on tulossa riskialtis: Eurooppa vanhenee.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta tuntee vastuunsa tällä alalla, minkä tähden se antoi kolme suositusta esittelijälle ja työllisyysvaliokunnalle kansalaisoikeuksista. Esitän heille kiitokseni siitä, että he tutkivat ehdotuksemme ja ottivat ne huomioon.

Ensimmäinen asia on perheiden ja lasten tukeminen. Perheiden tukijärjestelmiin liittyvä lainsäädäntö kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Kuitenkin lapsiperheitä koskevat velvollisuudet ovat moraalinen kysymys ja tärkeä osa eurooppalaisia arvoja. Samanlaisten mahdollisuuksien takaaminen lapsiperheille ja lapsettomille perheille kuuluu ehdottomasti yhteisön etuihin. Perustana lasten oikeuksien takaamiselle on kuitenkin, että tulevien sukupolvien pitäisi tuntea vastuunsa perheen ulkopuolisesta maailmasta.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta arvioi muuttoliikkeen laillisia ja laittomia muotoja ja havaitsi, että ikääntyvä yhteiskunta ja työmarkkinat vaativat johdonmukaista, monitahoista muuttoliikepolitiikkaa. Olemme tyytyväisiä, että mietinnössä paneudutaan tähän yksityiskohtaisesti.

Kulttuurien monimuotoisuuden teemavuonna voisin lisätä, että asiantuntijoiden ja tieteellisen tutkimuksen mukaan muuttoliikkeen ja väestönkasvuasteen välillä on suora suhde, sillä suuri lapsimäärä toisen sukupolven maahanmuuttajaperheissä on laskemassa samalla, kun maahanmuuttajien läsnäolo voi muuttaa alkuperäisväestön halua hankkia lapsia.

Lisäksi vanhusten ja iäkkäämpien työntekijöiden syrjintä voi estää iäkkäämpiä ihmisiä pysymästä työmarkkinoilla. Haluaisin painottaa, että näitä ihmisiä ei voi pakottaa työntekoon, vaan heillä on oltava todellinen mahdollisuus valita. Myös elinikäinen oppiminen on tarpeellista. Uudenaikaiseen viestintätekniikkaan perehtyminen parantaa iäkkäidenkin ihmisten mahdollisuuksia löytää työtä ja avaa ikkunoita iäkkäämpien ihmisten maailmaan yleisesti.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyysi jälleen lausunnossaan komissiota antamaan suosituksen yleisestä syrjinnänvastaisesta direktiivistä. Toivomme myös, että prosessi nopeutuu tämän mietinnön ansiosta. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Karin Resetarits, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. − (DE) Arvoisa puhemies, miksi meillä naisilla on tosiaankin entistä vähemmän lapsia? Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnossa annetaan tähän useita syitä ja ehdotetaan poliittisia ratkaisuja. Useimmat niistä sisältyvät kollegani Castexin mietintöön. Kiitos, Françoise Castex.

Kuinka voisimme auttaa naisia, jotta he voisivat täyttää toiveensa lasten hankkimisesta? Ensin on vaadittava samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Vain näin molemmilla vanhemmilla on yhtä paljon sanavaltaa, kun he päättävät, kumpi ottaa vanhempainlomaa lapsen syntymän jälkeen.

Toiseksi molempien vanhempien pitäisi vastata yhtä paljon lasten kasvatuksesta. Tarvitsemme isien tukea. Jos neljän lapseni isä ei olisi tukenani, en voisi työskennellä täällä.

Kolmanneksi työnantajien on tehtävä vanhempainlomalle jääminen työntekijöilleen helpommaksi tarvittaessa valtion tuella. Valtion, joka haluaa lapsia, on asetettava lapset politiikanteon keskipisteeksi.

Neljänneksi tarvitsemme korkealaatuisia lastenhoitomahdollisuuksia ja lapsiystävällisen ympäristön vanhempien tuloista riippumatta. Jos joku vastustaa tätä, hän ei ansaitse kuulla lasten naurua.

  Puhemies. − (PL) Kiitos paljon. Haluaisin kiittää myös kaikkien isien puolesta kuulemastamme puheesta.

Jatkamme keskustelua, ja tämän keskustelun osan poliittisten ryhmien puolesta aloittaa Carlo Fatuzzo Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. Enintään kolme minuuttia, olkaa hyvät.

  Carlo Fatuzzo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen iloinen voidessani puhua tässä yhteydessä. Haluan ensin onnitella työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja Jan Anderssonia tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön esittelystä. Françoise Castex laati mietinnön erinomaisesti ja intohimoisesti neuvottelujen sarjassa, johon osallistuivat valiokunnan kaikki jäsenet, jotkut aivan erityisesti. Työskenneltyäni yhdeksän vuotta Euroopan parlamentin jäsenenä haluaisin sanoa, että vihdoinkin parlamentti on saanut mietinnön, jossa puhutaan eläkeläisistä ja vanhuksista! Heihin tosiaan kiinnitetään huomiota mietinnössä. Huomenna aamulla kerron teille äänestysselityksessäni, kuinka monta kertaa mietinnössä mainitaan sanat ”eläkeläinen” ja ”vanhus”.

Mietinnössä käsitellään toki muitakin asioita, esimerkiksi syntyvyyttä, lapsia ja ammattipätevyyttä. Haluan kuitenkin, arvoisa puhemies, korostaa seuraavaa: miksi vihdoinkin puhumme vanhuksista? Olen vakuuttunut, että syynä on se, että kaikki hallitukset ovat huolissaan, koska eläkeläisten suuri määrä työtätekevien pieneen määrään verrattuna tarkoittaa, että eläkkeitä on maksettava paljon enemmän ja että terveydenhuollon menot ovat paljon entistä suurempia.

Palataanpa 20, 10, 30 tai 50 vuoden taakse, jolloin kukaan ei vaivautunut pohtimaan, että vanhukset tarvitsevat apua ja tukea ja että iäkkäitä vanhempiaan hoitavat ihmiset eivät voi olla töissä yhtä paljon kuin aiemmin. Alamme puhua eläkejärjestelmistä ja sanomme, että lapsia pitäisi olla enemmän ja että äitejä olisi autettava enemmän. Oliko tämän mullistuksen vain annettava tapahtua? Aiemmassa puheenvuorossahan sitä verrattiin ilmastonmuutokseen.

Arvoisa puhemies, uskon kuitenkin, että huonoista asioista tulee hyviä, koska mietinnössä esitetyt asiat saavat varauksettoman tukeni. Loppujen lopuksi Euroopan parlamenttina esiintyvä Eurooppa osoittaa meille, kuinka meidän todella olisi oltava valtio. Toivon, että jäsenvaltiot seuraavat tätä esimerkkiä.

  Jan Andersson, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää, joka on tehnyt suunnattoman hyvän pohjatyön ja onnistunut erinomaisesti myös neuvotteluissa eri poliittisten ryhmien välillä.

Kuten aiemminkin sanottiin, haaste on suuri. Se ei ole uhka vaan haaste Euroopan unionille. Yritän pysyä kolmessa pääasiassa, jotka muodostavat esittelijän mietinnön rakenteen.

Ensimmäiseksi siis syntyvyys. Syntyvyys on Euroopassa liian alhaista, ja olen samaa mieltä siitä, että syynä on pitkälti puutteellinen poliittinen päätöksenteko. Nykyään miehet ja naiset haluavat työmarkkinoille, ja heitä tarvitaan siellä, mutta samalla he haluaisivat olla vanhempia ja saada lapsia. Meidän on kannustettava tätä yhdistelmää jäsenvaltioissa niin, että sekä miehet että naiset – tätä on korostettava – voivat yhdistää työn ja vanhemmuuden. Tähän liittyvät vanhemmuuskorvaukset, jotka lasketaan työelämään liittyvien tulonmenetysten perusteella ja joiden on oltava tarpeeksi korkeat, jotta ihmiset voivat jäädä kotiin eikä heidän tarvitse kärsiä taloudellisesti.

Toiseksi meidän on laajennettava korkeatasoista lastenhoitoa. Edessämme on vielä pitkä taival. Meillä on tavoitteita, mutta harvat jäsenvaltiot täyttävät niitä tällä hetkellä lastenhoidon laajentamisen osalta.

Lisäksi on otettava huomioon iäkkäät ihmiset työmarkkinoilla. On ristiriitaista, että aloitamme työelämän entistä myöhemmin ja jätämme sen entistä aiemmin. Meidän on luotava sellaiset olosuhteet, että vanhemmat voivat jäädä työelämään. Tähän vaikuttavat toimenpiteet työterveyden ja työturvallisuuden aloilla, mahdollisuus jatkokoulutukseen ja joustavat ratkaisut työelämän ja eläköitymisen välimaastossa.

Lopuksi muuttoliikkeestä. Tarvitsemme maailman muista osista tulevia ihmisiä yhteiskuntaamme, jotta voimme kehittää ja ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaamme. Meidän onkin luotava sopeutumispolitiikka, jolla maahanmuuttajista tulee osa yhteiskuntaamme eivätkä he syrjäydy. Meidän on tuettava tällaista politiikka, sillä se ei ole mitenkään hyvinvointiyhteiskuntamme vastainen. Se on päinvastoin sen kehittämisen edellytys.

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietintö on ollut hankala. Kompromisseille tai todelliselle keskustelulle joistakin kysymyksistä on ollut valitettavasti erittäin vähän aikaa, mikä näkyy tarkistusten suurena määränä.

Olen kuitenkin tyytyväinen monista saavutetuista asioista, esimerkiksi tarpeesta selvittää vanhusten hyväksikäyttöä. Tarvitaan kuitenkin kiireellisesti lisää toimia, jotta voidaan lopettaa vanhusten säännöllisesti kärsimä fyysinen, taloudellinen, henkinen ja muunlainen hyväksikäyttö. Viimeisimmän arvion mukaan yli kymmenen prosenttia vanhuksista on kärsinyt hyväksikäytöstä. Luku on käsittämättömän suuri. Tämän takia olen tyytyväinen komission aikeesta antaa kyseistä aihetta koskeva tiedonanto. Tarvitsemme kuitenkin muutakin. Myös jäsenvaltioiden on työskenneltävä sen eteen, että vanhuksille taataan itsenäisyys, ilmainen henkilökohtainen hoito, elinikäinen oppiminen ja syrjimättömyys työpaikalla. Tämän takia vuonna 2000 annettu työllisyysdirektiivi onkin pantava täysin täytäntöön. Sen perustalle voidaan jatkaa rakentamista.

Meidän on päästävä eroon käytännöstä, jossa työntekijät heitetään työllisyyden roskakasaan 50, 55 tai 65 vuoden iässä. Sattumanvarainen lakisääteinen eläkeikä on lakkautettava, ja sen tilalle on taattava lakisääteinen eläkeikä jäsenvaltioiden tasolla. Näiden kahden välillä on selvä ero. Ihmisillä on tällöin mahdollisuus lopettaa työnteko ja saada eläkettä tai jatkaa työntekoa ja joko saada eläkettä tai siirtää sitä, kunnes he päättävät lopettaa työnteon. Tästä ei valitettavasti onnistuttu pääsemään yksimielisyyteen, minkä tähden asia ei ole mietinnössä. Mielestäni jäsenvaltioita olisi kuitenkin kannustettava pohtimaan kysymystä tulevaisuutta varten,

Esitin ryhmäni puolesta monia tarkistuksia, joille toivon parlamentin muiden jäsenten tukea, mutta useimpien mietinnössä käsiteltyjen asioiden pitäisi säilyä jäsenvaltioiden toimivallan alaisina. Voimme tietenkin tehdä vielä paljon parhaiden käytäntöjen vaihdossa.

  Jan Tadeusz Masiel, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kuten esittelijä huomauttaa, väestönkehitys riippuu luonnollisesta väestönkasvusta, eliniästä ja muuttovirroista. Haluaisin lisätä näihin muutosvoimiin vielä neljännen elementin eli ihmistenväliset suhteet ja niihin vaikuttavan poliittisen tahdon.

Ihminen on erikoisen vaativa ja vaikea eläin, joka ei lisäänny vain silloin, kun aika on oikea, vaan jolla on oltava myös sopivat ja kunnolliset olosuhteet lisääntymiseen. 1900-luku ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeiset vuodet eivät antaneet ihmisille juurikaan toiveikkuutta ja halua jatkaa sukua. Vaikutti siltä, kuin maailma ei olisi ollut ihmisille tarpeeksi kiinnostava lapsien hankkimiseen.

Nyt on koittanut aika, jolloin olemme tajunneet Euroopan pessimistisen tulevaisuudennäkymän syyt ja jolloin alamme korjata tilannetta. Kuten mietinnöstä käy ilmi, maahanmuutto ei ole pätevä ratkaisu ongelmaan. Meidän on ennen kaikkea luotava eurooppalaisille olosuhteet, jotka tarjoavat kannustimen nopeampaan luonnollisen kasvuun. Tuen kaikkia mietinnössä esitettyjä ratkaisuja, joista kahta painottaisin erityisesti.

Meidän pitäisi vyöryttää ennennäkemättömän paljon tukea perheille ja erityisesti naisille, jotka uhraavat aikaansa paitsi äitiydelle myös sairaiden ja vanhojen perheenjäsenten hoitamiselle. Tämä työ pitäisi huomioida erityisenä työtehtävänä, johon liittyisi korvaus. Lisäksi jokaiselle lapselle olisi taattava paikka päiväkodista ja esikoulusta äidin palattua työelämään.

Loppujen lopuksi väestönkehitys on ongelma, joka on muun muassa poliittinen. Olemme poliitikkoja, joten meidän tehtävänämme on korjata kurja asiaintila.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) On totta, että EU:n jäsenvaltioissa tapahtuu väestönkehitysmuutoksia, jotka on otettava huomioon, mutta ei riitä, että tehdyssä analyysissä sanotaan syntyvyyden laskevan ja väestön ikääntyvän. Analyysissä on mentävä pidemmälle, etsittävä syitä ja osoitettava toimenpiteitä, jotka eivät vaaranna ihmiskunnan kehitystä ja kaikkea sitä sivistystä, joka tähän mennessä on saavutettu.

Meidän ei siis pitäisi vaarantaa edistystä, johon on päästy tieteellisellä kehityksellä ihmisten elinolojen parantamiseksi esimerkiksi ehkäisevän lääketieteen, paremman terveydenhuollon, ravinnon ja asuinolojen, lyhyemmän työajan ja äitien, isien ja lasten tukemisen avulla. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet siihen, että elinikä kasvaa jatkuvasti ja säännöllisesti.

Ratkaiseva merkitys on ollut keskeisimpien sosiaalialojen julkisella politiikalla, varsinkin kaikkien saatavilla olevilla terveys- ja koulutuspalveluilla. Tärkeitä ovat olleet myös työntekijöiden järjestäytymiseen ja työaikoihin liittyvät saavutukset, paremmat terveys- ja turvallisuusolot työpaikalla ja kehitys työn tauoissa ja lomissa, kunnollisissa palkoissa ja varmoissa työpaikoissa, joita suojellaan lailla.

Kuitenkin jatkuvasti uusliberaalimpi politiikka, jonka tärkeimpiä asiakirjoja ovat Lissabonin strategia, vakaussopimus ja Euroopan keskuspankin suuntaviivat, on johtanut julkisten palveluiden vapauttamiseen ja yksityistämiseen ja epävakaan työllisyyden lisääntymiseen, joka vaikuttaa erityisesti naisiin. Eläkeiän nousun takia nuorten on entistäkin vaikeampaa löytää työtä kunnollisin työoikeuksin, ja yleinen julkisten palveluiden takaaminen ja soveliaat asuinolot ovat myös entistä vaikeampia kysymyksiä.

Kaikki nämä tekijät vaikuttavat syntyvyyden alenemiseen. Tämän takia meidän on muutettava politiikkaa kiireellisesti. Tämän takia meidän on korvattava Lissabonin strategia Euroopan strategialla saadaksemme solidaarisuutta ja kestävää kehitystä, joka tarjoaa Euroopalle uusia näkymiä, kunnollisia työpaikkoja oikeuksineen varsinkin naisille ja nuorille, vähemmän työtunteja mutta saman määrän palkkaa, parempia palkkoja, lopun syrjinnälle ja erityisesti naisiin kohdistuvalle palkkasyrjinnälle, paremman taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, asiaankuuluvan suojelun ja julkisen ja yleisen sosiaaliturvan. Näin taataan parempi elämänlaatu ja laajempi sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Tämän takia on kiire luoda enemmän, parempia ja edullisempia palveluita lasten ja muiden huollettavien hoitoon ja muutettava julkinen, koulua edeltävä opetus yleisesti saatavilla olevaksi ja ilmaiseksi, jotta voidaan edistää hyviä työolosuhteita, joiden ansiosta työ- ja perhe-elämä ovat sovitettavissa yhteen. Tämä puolestaan vaatii vakaata työllisyyttä ja työaikaa ja äitien ja isien sosiaalisen aseman kunnioittamista.

Tämän takia on myös tarpeen osoittaa suurempia määrärahoja vähemmän kehittyneille valtioille. Kaikkien jäsenvaltioiden on myös kiireellisesti ratifioitava ja pantava täytäntöön YK:n yleissopimus siirtotyöläisten perheiden yhdistämisestä.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä valmistaudutaan väestönkehitysmuutokseen. Tarkoittaako tämä, että luovutamme ja hyväksymme samalla vuonna 2005 annetun vihreän kirjan ennustukset?

Kun kirja ilmestyi, pidimme sitä haasteena, johon halusimme muutoksen. Halusimme muun muassa löytää ratkaisun siihen, että naiset voisivat hankkia haluamansa määrän lapsia. Heitämmekö nyt pyyhkeen kehään?

Politiikkamme horjuttaa tahtoamme nostaa syntyvyyttä. Kilpailustrategiamme perustuu kasvavaan kulutukseen. Kuitenkin kulutusmyönteisyys voi olla pelote lasten hankkimiselle. Kulutusmyönteisyys opettaa meidät itsekkäiksi. Katsokaa mainoksia. Hemmottele itseäsi, hanki kaikkea, osta.

Useimmille ihmisille tällainen ajattelutapa ei sovi yhteen lasten hankkimisen ja perheen kanssa. Perheessä tarvitaan epäitsekkyyttä, jakamista ja muiden asettamista ensisijalle. Kun meistä tulee kuluttajia, pohdimme yhä useammin, onko meillä varaa lapseen. Pohdimme lapsesta koituvia kuluja menestymisen, sosiaalisen elämän, auton, talon tai lomamatkan kuluihin verrattuna. Lapsi häviää tässä kilvassa usein, kun mahdolliset vanhemmat sanovat joko ”ei, kiitos” tai ”ei vielä”.

Meidän on tietenkin selvitettävä myös hedelmättömyyttä. Euroopassa tehdään kuitenkin vuosittain yli neljä miljoonaa aborttia, joten emme voi sanoa, että laskeva syntyvyysaste johtuisi pelkästään hedelmättömyydestä.

Pyysin harjoittelijaani lukemaan tämän mietinnön, ja hän esitti kiinnostavan kysymyksen. Missä miehet ovat? Jos haluamme keskustella sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja väestönkehityksestä, meidän on puhuttava molemmista sukupuolista, jotka ovat samanarvoisesti ja täysin vastuussa lasten kasvatuksesta. Monien pätevien syiden takia meidän on ollut painotettava naisten merkitystä. Mutta olemmeko nyt vaiheessa, jossa olemme ajaneet miehet syrjään? Lapsen kasvattaminen on valtava tehtävä. Vaikka meidän onkin autettava yksinhuoltajaäitejä ja heidän lapsiaan kaikin mahdollisin keinoin, valtio on parhaimmillaankin vain heikko korvike huolehtivalle, tukevalle ja – uskaltanen sanoa – suojelevalle isälle.

Monet naiset eivät halua äideiksi ilman isän mukanaoloa. Turvallisuus on äitiydessä tärkeää, mutta taloudellinen turva ei ole ainoa asia. Meidän on kannustettava henkistä ilmapiiriä, joka edistää lasten hankintaa. Kulttuurimme on rohkaistava miehiä ottamaan vastuun.

Suhde lapseen on läheisimpiä ihmissuhteitamme, minkä takia lastenhoidon lisääminen – joka toki hyödyttää, kun naisia halutaan saada työpaikoille – ei auta syntyvyyden lisäämisessä. Korjataksemme väestönkehityskriisiämme meidän on palattava ihmissuhteiden perusteisiin. Meidän on edistettävä luottamusta, kärsivällisyyttä, uskollisuutta ja rakkautta. Vain tällaisessa ilmapiirissä miehet ja naiset voivat olla tarpeeksi onnellisia ja turvassa perustaakseen perheen. Kun perheitä ja perhe-elämää tuetaan todella, näemme syntyvyyden nousevan ja Euroopan elpyvän.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on ennennäkemättömän väestönkehitysmuutoksen edessä. Vuoteen 2030 mennessä meiltä puuttuu 20 miljoonaa työikäistä. Kahden työtätekevän on maksettava yhdelle eläkeläiselle. Hyvä uutinen on, että ihmiset elävät pidempään ja että nykyvanhukset ovat terveempiä kuin aiemmat sukupolvet. Huono uutinen on, että nuoret sukupolvet ovat liian pieniä, mikä johtaa dramaattisiin seurauksiin kaupunkisuunnittelussa, asuntorakentamisessa, koulutusjärjestelmässä ja töiden järjestämistavoissa.

Tarvitsemme jäsenvaltioihimme perheystävällisemmän ympäristön, enemmän lastenhoitovaihtoehtoja, enemmän työpaikan yhteydessä olevia päivähoitopaikkoja, parempia mahdollisuuksia perheen ja työn yhdistämiseen, naisten parempaa osallistumista työelämään, enemmän osa-aikatyötä vanhemmille ja varman työhönpaluun lastenkasvatuksen jälkeen. Tarvitsemme ennen kaikkea vakaata urakehitystä ja riittävää toimeentuloa, koska niiden ansiosta ihmisten on helpompaa haluta hankkia lapsia.

Meidän on myös sijoitettava merkittävästi enemmän ihmisiin ja parannettava yleistä koulutusta ja erikoistumisopintotasoja. Elinikäisen oppimisen ohjelmien ei pitäisi hyödyttää vain nuoria, vaan myös vanhoja, jotka haluavat työskennellä pidempään ja jotka pystyvät huolehtimaan merkittävästäkin työmäärästä ja ovat erittäin ammattitaitoisia ja motivoituneita.

Meidän ei pitäisi odottaa liikoja Françoise Castexin valiokunta-aloitteiselta mietinnöltä. Yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden oikeudellinen asema on edelleen ristiriitainen. Vastustamme EU:n laajuista puitedirektiiviä tai sitovia asetuksia. Lisäksi yritysten vapaaehtoisesti laatimia eläkkeitä ei pitäisi rasittaa lisävelvoitteilla, esimerkiksi perhepolitiikkaan liittyvillä kriteereillä. Tässä on kyse sosiaaliturvasta ja veroista, jotka ovat klassisia esimerkkejä jäsenvaltioille kuuluvista asioista.

Kun otetaan huomioon nämä näkökohdat ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdottamat tarkistukset, mietinnöstä on tullut tukevampi. Mietinnön ansiosta voimme käydä väestönkehitysmuutosten seurauksia koskevaa keskusteluamme tarpeeksi laaja-alaisesti.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitokset, että osallistutte tähän erittäin kiinnostavaan keskusteluun. Haluan kiittää myös Françoise Castexia hänen laatimastaan mietinnöstä, jonka avulla pääsemme syvemmälle keskustelussamme, joka auttaa meitä kaikkia merkittävästi.

Oman maani – Espanjan – kaltaisessa maassa, joka käy läpi Euroopan unionissa keskimääräisesti vakavampaa väestönkehityskriisiä, tämänkaltainen komission tiedonanto ja tämänlainen keskustelu ovat erittäin hyödyllisiä, koska ongelma ei ole vain väliaikainen, vaan pikemminkin syvälle juurtunut ja rakenteellinen. Näiden syiden takia ongelma ei kuulu pelkästään kansalliseen poliittiseen keskusteluun, vaan se on paljon suurempi, ja siihen on syytä kiinnittää enemmän huomiota ja sen osalta on toteutettava laajempia toimenpiteitä.

Kuten komission jäsenkin sanoi, edessämme on ongelma, mutta myös tilaisuus. Tilaisuuden pitäisi muuttua todeksi, kun ongelma selätetään. Ongelman vaikutukset – vanhusten määrän kasvu Euroopassa, Euroopan ikääntyminen – ja sen syyt on voitettava.

Meidän on estettävä Euroopan vanheneminen, koska emme voi välttää vanhusten kasvavaa määrää: tiede ja lääketiede ovat tuoneet meidät tähän pisteeseen, ja edistystä tapahtuu edelleen. Kuten muutkin parlamentin jäsenet ovat sanoneet, ongelmana on, että tarvitsemme syntyvyyspolitiikkaa, väestönkehityspolitiikkaa. Tarvitsemme Eurooppaan lapsia, tätä juuri me tarvitsemme. Meidän on työskenneltävä kaikilla aloilla, mutta ymmärrettävä myös, että jos emme pyri nyt luomaan perustaa tämän vakavan ja mutkikkaan ongelman ratkaisemiselle, siirrämme sen tuleville sukupolville.

Kuulun niihin, joiden mielestä Euroopan sosiaalimalli ei ole ongelma, vaan päinvastoin ratkaisu.

Euroopan ikääntyminen ja matala syntyvyysaste olisivat vieläkin vakavampia ongelmia ilman sosiaalijärjestelmäämme. Muut yhteiskunnat, esimerkiksi Kiina, jossa törmätään samantapaiseen tilanteeseen, joutuvat maksamaan meitäkin kalliimmin, sillä niillä ei ole tehokasta, älykästä ja järkevää sosiaalimallia.

Ongelmanahan on lyhyesti sanottuna, että muutosta ei voi välttää, ja meidän on sopeuduttava siihen. Sosiaalijärjestelmämme menetelmiä voi muuttaa muuttamatta sen arvoja. Mielestäni perusasiat ovat solidaarisuus, perhe- ja työelämän yhdistäminen (uusien mahdollisuuksien antaminen perheille uusien sukupolvien saamiseksi) ja maahanmuuttajien vastaanottaminen, ei taakkana tai kielteisenä asiana yhteiskunnissamme, vaan ilmiönä, joka auttaa meitä tässä ongelmassa, jos vain onnistumme sopeuttamaan maahanmuuttajat yhteiskuntaamme. Lopuksi tarvitaan keskustelua naisten asemasta yhteiskunnassamme. Tämä keskustelu on käytävä, kuten aina, solidaarisuuden hengessä.

(Suosionosoituksia)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisat komission jäsen ja puhemies, hyvät naiset ja herrat, keskimääräinen syntyvyys nyky-Euroopassa on 1,5 lasta, mikä tarkoittaa, että väestö ei kasva ollenkaan. Jäsenvaltiot ovat tutkineet tilannetta, ja kyselyistä käy ilmi, että ihmiset haluaisivat keskimäärin kaksi tai kolme lasta. Ihmisten toiveet ja todellisuus eivät selvästikään täsmää keskenään.

Elämme 2000-lukua, eikä naisille ole enää pitkään aikaan riittänyt kotirouvan ja lastenhoitajan toimenkuva. Naiset kouluttautuvat, he haluavat työskennellä ja luoda uraa. Heidän työstään saamansa tulot takaavat heidän perheilleen paremman elintaso. Meidän on kuitenkin pystyttävä vaikuttamaan syntyvyyteen ja luotava tilanne, jossa perheet voivat hankkia lapsia haluamansa määrän. Perheidemme on tunnettava, että lapsen syntymä ei murskaa uraa. Toisin sanoen he tarvitsevat parempaa tasapainoa työ- ja perhe-elämän välille niin äideille kuin isille.

Vanhemmat haluavat olla varmoja, että he voivat tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen ja taidot näitä kiinnostaviin asioihin tarvittaessa valtion aineellisella tuella. Ilman tätä turvallisuudentunnetta ihmiset eivät hanki lapsia. On sinisilmäistä ajatella, että väestö kasvaa maahanmuuton avulla. Ongelmaa lähestytään tässä vain osittain, lyhytaikaisesti. Meidän olisi kiinnitettävä enemmän huomiota innovointiin, ei maahanmuuttoon.

Aikarajoituksen takia en voi puhua kaikista tekijöistä, mutta haluaisin painottaa, että väestönkehitystilanne riippuu erityisesti päätösvalikoimasta ja oikeudellisista määräyksistä, jotka koskevat kaikkia aloja työ- ja perheoikeudesta ympäristöoikeuteen ja kansalliseen turvallisuuteen. Lopuksi haluaisin kiittää Françoise Castexia hänen tärkeästä mietinnöstään, jossa on paljon naisellista myötätuntoa.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, päätöslauselmaesityksessä kiinnitetään jälleen huomio väestönkehitysuhkaan, jonka edessä Eurooppa on. Tunnemme vastuumme maanosamme tulevaisuudesta ja sen sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä, minkä takia tähän kysymykseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Syntyvyys on keskimäärin noin 1,5 lasta, mikä on liian vähän. Lapsia pitäisi olla keskimäärin yli 2,15, jotta voitaisiin taata pelkästään sukupolvien korvautuminen uusilla samankokoisilla sukupolvilla.

Vähälapsisten tai kokonaan lapsettomien perheiden kasvava määrä, perhe-elämän olot, jotka eivät takaa sopivaa ja vakaata taloudellista tilannetta (seurausta työttömyyden ja työllisyyden alentuneista normeista erityisesti työsuhteiden keston osalta) ja naisten rankaiseminen äitiydestä eläkejärjestelmissä ovat epäilemättä aiheuttaneet uhkien esiinnousun. Eläkejärjestelmille aiheutuu merkittäviä taloudellisia ongelmia yhteiskunnan ikääntymisestä, joka johtuu sinällään myönteisestä ihmiselämän pitenemisestä ja työssäkäyvien ja eläkeläisten määrien suhteen heikkenemisestä. Tässä tilanteessa tarvitaan toimenpiteitä, jotta muutos saadaan aikaan.

Mietinnössä oltiin vakuuttuneita, että ongelma ratkeaisi muuttoliikkeellä. Olen tästä eri mieltä. Puolalaisen markkinatalousinstituutin tekemästä tutkimuksesta käy ilmi, että maahanmuutto vahvistaisi väestölukuja vain 2–3 prosentilla, mikä on aivan liian vähän. Tällä menetelmällä aiheutetaan myös sosiaalisia ongelmia, mikä on nähtävissä tällä hetkellä Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa. Sopeutuminen yhteiskuntaan vie kauan.

Haluaisin kiinnittää huomionne nyt mietinnön ehdotuksiin, jotka koskevat taloudellisista syistä maahan muuttavien perheiden oikeuksia. Esittämieni tarkistusten syynä on se, että mietinnössä ei määritetä täsmällisesti, tarkoittaako perhe tässä tapauksessa perhettä maahanmuuttajan synnyinmaan lainsäädännön mukaisesti vai maahanmuuttajan vastaanottavan maan lainsäädännön mukaisesti. Olen erityisen huolestunut mahdollisesta moniavioisuudesta ja siitä seuraavista oikeudellisista ja taloudellisista seurauksista, jos nämä perheet ovat oikeutettuja sosiaalipalveluihin. Haluaisin myös...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä puhutaan paljon kotouttamisesta.

Maahanmuuttajien kotouttamista on ehdotettu toteutettavaksi kansallisten veronmaksajien lompakosta, mutta siinä ei ole otettu huomioon yhtä tärkeää seikkaa eli uskontoa ja sivistystä. Sosialistiperäiset militanttisekularistit välttelevät aihetta, vaikka muslimiväestö on kasvanut huimasti.

Vuoteen 2025 mennessä joka kolmas Länsi-Euroopassa asuva on muslimi. Canterburyn arkkipiispa ehdotti äskettäin, että Euroopan pitäisi ottaa käyttöönsä šaria-laki, mitä puhemies ja tämä parlamenttimuodostelma kutsuisivat kenties ”monikulttuurisuudeksi”. Esille nousee sekava keskustelu tavoista ja mahdollisuuksista, joilla maanosaamme tulvivat uudet maahanmuuttajat voidaan kotouttaa ja sopeuttaa.

Tarkoittaako sopeutuminen sitä, että maahanmuuttajien olisi omaksuttava eurooppalainen kulttuuri, joka omaksuisi puolestaan heidät? Vai tarkoittaako se, että heidän olisi liityttävä vanhojen Euroopan kansojen jälkeläisiin ja luotava jonkinlainen uusi eurooppalainen ihmistyyppi? Vai onko yhteisen kulttuurin luominen edes toivottavaa tai mahdollista?

Vaikka Euroopassa onkin monenlaisia kulttuureja, pääsuuntauksenamme on ollut niin sanottu kristillinen kulttuuri ja sivistys, johon useimmat eurooppalaiset erilaisista identiteeteistään huolimatta ovat kuuluneet. Lähes 20 vuosisadan ajan kyseinen kulttuuri on ollut eurooppalaisen perinnön keskeinen ja pysyvä osa. Onkin kysyttävä, olisiko Eurooppa sellainen kuin se on nykyään, jos muinaisen Rooman valtakunnan raunioiden valloittajat ja asuttajat 600- ja 700-luvulla eivät olisi olleet kristillisiä yhteisöjä vaan muslimeja tai keitä tahansa muita. Yksinkertainen vastaus on ei. Tämä ei olisi Eurooppa. Tämä olisi Egypti tai Libya.

Onneksi on ihmisiä, jotka eivät hyväksy kulttuurisia oikeuksia naamiona šarialle. Valtion, erityisesti eurooppalaisen valtion, olisi suojeltava uskontoa. Vain kristinusko pystyy yhdistämään muut uskonnot yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen tunnustamalla sen, mihin maalliset ideologiat eivät pysty. Uskon, että Eurooppa pystyy tähän ja että eurooppalaisten olisi palattava kristilliseen kulttuuriin ja vapauden, tasa-arvon, oikeuden ja yksilönoikeuksien perinteisiin ja arvoihin, joita kaikkien kansojen eurooppalaiset ovat vaalineet yli 20 vuosisadan ajan ja jotka ovat olleet lähteenä vauraudelle ja henkiselle johtajuudelle maailmassa.

Tällä mietinnöllä ei kotouteta ketään tai mitään. Siinä kuvataan kuolemaantuomittuja.

Sillä voidaan luoda zombien maanosa, jossa kukaan ei tunne enää kansallista identiteettiään.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kohonnut elinajanodote ja jatkuvasti laskeva syntyvyys tarkoittavat, että Euroopan nykyisen väestönkehityksen huoltosuhde nousee tämänhetkisestä 49 prosentista 59 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 77 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

Euroopan unionilla on edessään ennennäkemätön ongelma, sillä tulevaisuudessa eurooppalaisissa kaupungeissa on suhteellisesti erittäin paljon vanhuksia, jolloin yhteiskunta on hyvin erilainen kuin nykyään.

Suuntaus tarkoittaa, että julkisen politiikkamme tärkeimmissä osissa on tapahduttava merkittäviä muutoksia. Sosiaaliturvan lisäksi muutoksia tarvitaan terveys- ja hoitopalveluissa, veropolitiikassa, maankäytön suunnittelussa, maahanmuutossa, turvallisuudessa, kulttuurissa, matkailussa, vapaa-ajassa ja niin edelleen.

Myös eläkejärjestelmien rahoitusta on harkittava uudelleen, jotta se ei olisi enää ensisijassa valtioperusteista, tai vaikka olisikin, maksuja ei pitäisi ottaa lähes yksinomaan palkoista.

Kun otetaan huomioon väestönkehitysmuutosten kauaskantoiset seuraukset, asiaa on harkittava julkishallinnon ja sosiaalisten rakenteiden näkökulmista. Tällöin taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten toimijoiden on lähdettävä liikkeelle suunnitelmien mukaan, ja eri toimenpidevaihtoehdoista on keskusteltava. Tässä on tämän mietinnön merkitys.

Käsittelemme jälleen kerran alaa, jolla on tärkeää ja kiireellistä aloittaa sosiaalinen vuoropuhelu. Tätä kysymystä ei voida käsitellä millään muulla tavalla.

Olen samaa mieltä komission lausunnosta siitä, että syntyvyyden kasvaminen vaikuttaa automaattisesti pitkän aikavälin strategiaan kysymyksen kiireellisyyden ja laajuuden huomioiden. Vain näin kykenemme ehkäiseviin toimiin ja samalla autamme Euroopan unionia tarttumaan tilaisuuksiin, jotka liittyvät syntyvyyden kasvattamiseen liittyvään politiikkaan.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään vielä näin myöhään mietinnöstä, jossa käsitellään Euroopan väestönkehityksen tulevaisuutta, ja yleisö on käytännössä jo kokonaan pois salista. Esittelijä ansaitsee suuret kiitokset mietinnöstä, koska hän on käsitellyt siinä olemassaoloamme koskevia yhteiskunnallisia, poliittisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Tuloksesta pitäisi tulla pakollista luettavaa kaikille Euroopan parlamentin jäsenille, jotka piiloutuvat politiikan päivittäisen pragmatiikan ja todellisuuden tietämättömyyden taakse.

Mietinnössä paljastetaan, miten ja missä talouden kylmyys ja elintasokilpailu voidaan voittaa sosiaalisella lämmöllä. Mietinnössä esitetään myös ennusteita siitä, miten tilanne kehittyy. Ne avaavat silmämme ja kehittävät syrjimättömän yhteiskunnan poliittista filosofiaa. Tämä liittyy ikuiseen kysymykseen siitä, miten perhe määritellään. Asiaa on tarkasteltava, ja on totta, että nykyisessä, vauraassa yhteiskunnassa lasten hankkimiseen liittyy pelko köyhyydestä.

Teollisuusyrityksissä – kuten odottaa saattaa – machojohtajat, joilla ei ole sosiaalista elämää, kieltävät vanhempainlomat. Lisäksi on mahdotonta pitää lukua sellaisista työsuhteista ja työpaikoista, joiden takia ihmiset pohtivat, ovatko lapset ”kannattavia”.

Mietinnössä esitetyt lisätoimenpiteet ovat tarpeellisia, jotta väestönkehitys saadaan käännettyä tilanteeksi, jossa kaikki voittavat. Vain yksi asia on varma: tuleva yhteiskunta näyttää erilaiselta. Joko sukupolvien välisestä konfliktista tulee sosio-poliittinen katastrofi, jossa päätöksemme vaikuttavat siihen, saako rikkaiden ja köyhien välinen konflikti mahdollisuuden, tai sitten poliitikot ovat valmiina ajattelemaan poliittisesti ja toimimaan sosio-poliittisesti.

Mietintö on muutakin kuin huonon sään ennuste, jonka voimme sietää, koska tilanne voi parantua huomiseksi. Mietintö on selvä viesti siitä, että yhteiskuntaamme on muutettava ja kehitettävä. Aivan erityisesti mietintö on tilaisuus kehittää omaa käsitystämme yhteiskunnasta. Lausun esittelijälle vielä kerran kiitokseni.

  Jean Marie Beaupuy (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kuten Harald Ettl sanoi, olemme suuren haasteen edessä. Kaikki kansalaisemme ovat havainneet, että ilmasto on haaste. Harvat ovat havainneet, että myös väestönkehitys on haaste.

On kuitenkin pohdittava, missäpäin Eurooppaa väestönkehityksen ongelmat ovat. Vastaus on tietenkin: kaupungeissa. 80 prosenttia väestöstä on keskittynyt kaupunkeihin. Mikä on nykyään tärkeintä kaupungeissa asuville kansalaisille ja kaupunginjohtajille? Tiedän itseni lisäksi muitakin kollegoita, Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat kaupungin- tai varakaupunginjohtajia.

Haluan antaa kaksi esimerkkiä. Ensin annan joitakin esimerkkejä taloudesta. On asukasluvultaan suuria kaupunkeja tai sitten kaupunkeja, esimerkiksi entisen Itä-Saksan alueella, joiden asukkaat muuttavat muualle, jolloin asunnot jäävät tyhjiksi, teitä ei käytetä, kokonaisia kaupunginosia lämmitetään turhaan, ja koulut ovat tyhjillään. Ja toisaalta kasvavissa kaupungeissa on rakennettava kouluja, joiden hintana on viisi miljoonaa euroa esimerkiksi omassa kaupungissani, tai kaupunginosien uusia palvelukeskuksia, joiden hintana on seitsemän miljoonaa euroa. Nämä ovat esimerkkejä taloudellisista kuluista, joita koituu kaupungeille ja kaupunkien veronmaksajille.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä taloudellisesta, vaan myös inhimillisestä haasteesta. On asuinalueita, joilla näkee syrjäytyneitä ihmisiä, kun koko alue on ikääntymässä eikä kaduilla kuulu enää leikkivien lasten iloisia huudahduksia. Tällöin kyse on ongelmasta inhimillisissä suhteissa. On työpaikkoja, joita kukaan ei halua, kuten tiedätte. Joissakin pienissä kaupungeissa on mahdotonta löytää putkiasentajaa. Omassa kaupungissani ei ole enää riittävästi sairaanhoitajia. Meillä ei ole enää tarpeeksi kotiavustajia, jolloin ihmisten on odotettava. Kahden tunnin päivittäinen apu on korvattu yhdellä tunnilla. Kyse on vakavasta inhimillisestä ongelmasta.

Arvoisa komission jäsen, kollegani Françoise Castexin mietinnön, jonka puolesta äänestän mielelläni huomenna, lisäksi haluaisin pyytää teitä kaupunkien asuntoasioista vastaavan työryhmän puheenjohtajana esittämään meille ehdotuksen kaupungeista, jotta lähitulevaisuudessa voitaisiin tehdä kartoitus kaikista kaupungeista. Näin voisimme ymmärtää paremmin ja valvoa väestönkehitystilannetta kaupungeissamme keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jolloin päätöksiä voitaisiin tehdä asutuksesta, liikenteestä, kouluista ja niin edelleen.

  Wojciech Roszkowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, käsiteltävä mietintö on todistus EU:n voimattomuudesta edes tilanteen arviointiin. Matkustamme väestönkehityksen Titanicilla, eikä kukaan ole pyytänyt edes orkesteria soittamaan. Käymme kuitenkin keskustelua erittäin tärkeistä asioista illalla, kun yleisöä ei ole nimeksikään.

EU on väestönkehityskriisissä. Mietinnössä puhutaan muutoksista, mutta johdanto-osan F kohta on täysin ristiriidassa 1 kohdan kanssa. Mietinnössä käsitellään naisten hedelmättömyyttä, mutta entä miesten hedelmättömyys? Puhutaan pariskuntien hedelmättömyydestä, aivan kuin homoseksuaaliset pariskunnat voisivat olla hedelmällisiä. Puhutaan hedelmättömyydestä, mutta mitään ei sanota aborteista, jotka ovat tärkein syy Euroopan laskeviin väestölukuihin. Viimeisten 50 vuoden aikana 27 jäsenvaltiossa tehtiin noin 75 miljoonaa aborttia. Jos niitä ei olisi tehty, Euroopan unionin väestö olisi 15 prosenttia suurempi, emmekä olisi kriisissä.

Puhumme EU:ssa aina oikeuksista, mutta emme koskaan velvollisuuksista tai tulevaisuuden velvollisuuksista. Tilanne on kuin aikuiset aloittaisivat toisen lapsuuden. Tämän takia me olemme kriisissä: lapsilla, tai vanhuksillakaan, ei voi olla jälkikasvua, mutta ilman jälkikasvua ei ole tulevaisuutta.

  Csaba Őry (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Euroopan väestönkehitystä koskeva mietintö on merkittävä, sillä siinä käsitellään sellaisten erittäin tärkeiden ongelmien ratkaisemista kuin yhteiskunnan ikääntymisen pysäyttämistä, lastenhankkimistoiveiden kasvattamista, työ- ja perhe-elämän tasapainon parantamista, naisten työllistymismahdollisuuksia, vanhustenhoitoa, tarpeellisen oheistyön tarjoamista ja erityisesti laajemman sosiaalisen hyvinvointijärjestelmän pitkäaikaista kehittymistä ja taloudellista toteuttamiskelpoisuutta.

Näiden kysymysten ytimessä on perhe, kysymys työnjaosta perheen sisällä, miehestä ja vaimosta työskentelemässä yhtä aikaa, useampien lasten hankkimisesta ja kouluttamisesta ja vanhusten elättämisestä ja hoidosta. Miten perheen aikuisia voitaisiin kannustaa sekä työntekoon että lasten hankkimiseen samanaikaisesti? Meidän on myös huomattava, että haluaisimme kannustaa iäkkäitä työssäkäyviä ihmisiä unionin politiikan tasolla. Tämä tarkoittaa siis, että eläkkeen ohella tehtävä työ olisi houkuttelevaa, että eläkeikää siirrettäisiin hieman myöhemmäksi mahdollisuuksien mukaan ja varhaiseläkkeelle jäämistä vähennettäisiin epäsuorin kannustimin.

Voimme päästä näihin toisistaan riippuvaisiin tavoitteisiin vain, jos kiinnitämme erityisesti huomiota kahteen seikkaan: perheiden tukemiseen ja ihmisten terveydentilan parantamiseen. On selvää, että voimme odottaa ikääntyneiden haluavan työskennellä vain, jos he ovat siihen tarpeeksi terveitä ja pystyvät jatkuvaan työskentelyyn ilman erityisiä ongelmia.

On valitettavaa, että monet jäsenvaltiot kieltäytyvät terveysmäärärahoista tai vähentävät niitä talousarvioon liittyvistä syistä ja että työntekijöille, mukaan lukien iäkkäille ja puutteessa eläville, sälytetään entistä suurempia taakkoja. Suunta on väärä. Se ei auta meitä panemaan Lissabonin strategiaa täytäntöön, eikä se auta meitä ratkaisemaan väestönkehitysongelmaa. Tilanne on sama perheiden tukijärjestelmissä, joita niitäkin olisi laajennettava poistamisen tai vähentämisen sijasta. Suuret kiitokset, arvoisa puhemies.

  Rovana Plumb (PSE). – (RO) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, Françoise Castexin mietintö on merkityksellinen Euroopan tulevaisuudelle, ja haluan kiittää esittelijää mietinnön sisällöstä.

Sopivaan väestönkehityspolitiikkaan kuuluu seuraava peruskysymys: meidän ei olisi luotava tuleville sukupolville tehtäviä, jotka ovat lähes mahdottomia ratkaista, kun otetaan huomioon seuraaville vuosikymmenille ennustetut olosuhteet. Meidän olisi päästävä ratkaisuihin, jotka sopivat tähän hetkeen, mutta erityisesti tulevaisuuteen.

Euroopan väestörakenne on ongelma kaikkialla unionissa, ja haluan kiinnittää huomionne siihen, että alue, jota minulla on kunnia edustaa, kärsii vakavista ongelmista tällä alalla. Yhteiskunnallis-kulttuurinen todellisuus, joka on seurausta pitkästä kommunistisesta historiasta, on vaikuttanut suoraan Itä-Euroopan valtioiden väestönkehitykseen. Romania on tästä tyypillinen esimerkki.

Vastaus väestönkehityshaasteeseen on ensisilmäyksellä yksinkertainen: jäsenvaltioiden on muutettava väestönkehityspolitiikkaansa nopeasti, jotta ne voivat karsia pois väestön vähenemisen ja ikääntymisen kielteiset seuraukset. Vaikka ratkaisut eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin kysymykset, haluaisin painottaa mietinnön 10 kohdan tärkeyttä. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla järjestetään lasten hoito laadukkaasti ja edullisesti Barcelonan tavoitteiden mukaisesti. Tällöin vuoteen 2010 mennessä jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista. Tavoite on sekä laaja että tarpeellinen.

Mielestäni ratkaisuna on tarjota suoraa taloudellista tukea käteisvaroina, mutta vain väliaikaisesti. Pitäisikin korostaa tuen tarjoamista vanhemmille suhteessa työnantajaan ja lastenhoidon ja koulutuksen laadukkuutta ja edullisuutta, jotta perhe- ja työelämän välinen tasapaino taataan. Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot ovat alkaneet nähdä väestönkehityspolitiikan tärkeyden, mutta se ei riitä. Aivan ensimmäiseksi tarvitsemme täsmällisiä tietoja Euroopan unionin väestönkehitystilanteesta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan kehua esittelijää hyvästä työstä. Mietintö on kattava, ja se käsittelee yhtä EU:n tärkeimmistä aiheista: väestönkehityksen haastetta.

Haluan käsitellä kahta mietinnön aihetta: hoitajien, erityisesti perhehoitajien, asemaa ja eläkekysymystä. Mietinnössä muistutetaan jäsenvaltioille hoitajien kohtaamista monenlaisista haittapuolista ja pyydetään, että hoitajille tarjottaisiin parempaa tukea ja erityisesti oikeutta joustavaan tai osa-aikaiseen työhön, Näin hoitajien olisi mahdollista tehdä valintoja ja päästä järkevään tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä.

Yhteisöjen tuomioistuin antoi vastikään ennakkoratkaisun, jossa se tuki tapausta Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvan hoitajan työsuhteen päättämisestä. Tämä osoittaisi, että yhteisöjen tuomioistuin olisi asiassa samoilla linjoilla.

Mietinnössä korostetaan myös, että on tärkeää turvata, että hoitoa tarvitsevat saavat asianmukaista palvelua, jotta miehet ja naiset voivat toimia täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti työmarkkinoilla. Tämä auttaa meitä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Asianmukaisten palvelujen pitää olla tietenkin joka tapauksessa saatavilla.

Mietinnössä korostetaan myös miesten ja naisten keskimääräisen työeläkkeen valtavaa eroa. Se johtuu usein työuran tauoista, jolloin naiset ovat hoitaneet lapsia tai iäkkäitä sukulaisia. Mietinnössä vedotaan jäsenvaltioihin, jotta ne takaisivat, että tauoista työurassa äitiyden, isyyden ja vanhempainloman takia ei rankaistaisi eläkeoikeuksia laskettaessa.

On tärkeää, että tämän päivän hoitajat, joista useat työskentelevät ympärivuorokautisesti, eivät ole seuraava vanha ja köyhä sukupolvi. Voidaksemme varmistaa, että näin ei tapahdu, jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin hoitajien eläkekysymyksessä. On mahdotonta hyväksyä, että hoitamisen taakkaa kantavat eivät saisi kunnollista eläkettä.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kun kävin ala-astetta, 100 miljoonaa eurooppalaista oli 14-vuotiaita tai nuorempia, niin kuin minäkin. Kun olen vanha, 87-vuotias, Euroopassa on vain 66 miljoonaa alle 14-vuotiasta lasta. Tällä hetkellä joka neljäs Euroopan kansalainen on yli 65-vuotias, mutta 40 vuoden kuluttua joka toinen eurooppalainen kuuluu eläkeikäisten joukkoon.

Meidän on muistettava, että nämä luvut eivät ole pelkkiä kuivia tilastotietoja. Jo nämä muutokset yksistään aiheuttavat valtavan julkisten menojen ja avustusten kasvun. Käymme läpi väestönkehityskriisiä Euroopassa, mukaan lukien omassa maassani. Sata vuotta sitten joka kuudes tai seitsemäs maailman ihminen oli eurooppalainen. Neljänkymmenen vuoden päästä vain joka kahdeskymmenes ihminen asuu maanosassamme.

Mitä meidän siis olisi tehtävä? Edistettävä äitiyttä, luotava lasten hankkimiselle talouskannustimia, mukaan lukien verohelpotuksia, tuettava isompia perheitä – mutta yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin hedelmättömyyden hoito. Valitamme ja päädymme puhumaan nykyään maahanmuuttajien ongelmista, mutta näiden ongelmien taustalla on Euroopan kansalaisten väestönkehityksen heikkeneminen.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, komission jäsen, mielestäni on huolestuttavaa, että syntyvyys on laskenut jo useita vuosia ja että merkit osoittavat, että vuoteen 2050 mennessä Euroopan unionin väestönrakenne muuttuu. Euroopan unionin väestö vanhenee, ja samalla työikäisistä ihmisistä on puutetta. Tästä seuraa, että Euroopan unionin kilpailukyky laskee verrattuna niihin alueisiin, joilla väestö kasvaa.

Epätasapainoinen väestönkehitys voisi vaikuttaa tällöin sosiaalisen hyvinvoinnin ja eläkejärjestelmien rahoitukseen. Tilanne ei ole kuitenkaan uusi, ja tämänhetkiset epäsuotuisat väestönkehitysmuutokset pakottavat meidät pohtimaan tärkeitä kysymyksiä. Etsiessämme muutoksiin ratkaisuja joudumme analysoimaan syitä ja seurauksia. Pääsyyt tähän huonoon väestönkehityksen ovat mielestäni epäsuotuisat olot ja suuntaukset, joilla yritetään heikentää perinteistä miehen ja naisen muodostamaa perheyksikköä, äitiyden merkitystä naisen elämässä, miesten asemaa lasten isinä, monilapsisille perheille tarkoitettuja taloudellisia ja sosiaalisia avustuksia ja niin edelleen.

Isänä ja lääketieteen tohtorina olen tyytyväinen niihin mietinnön osiin, joissa käsitellään äitiyden suojelemista ja sosio-ekonomisen tuen tarjoamista perheille ja toimia, joiden ansiosta miehet ja naiset voisivat yhdistää perhe- ja työelämänsä paremmin. Olen samaa mieltä myös käytännöllisestä ja järkevästä lähestymistavasta maahanmuuttopolitiikkaan. Haluan vain mainita, että omasta mielestäni järkevä maahanmuuttopolitiikka tarkoittaa niiden työpaikkojen täyttämistä, jotka ovat olleet pitkään tyhjillään EU:n jäsenvaltioissa. Juuri tällä alalla tarvimme tarkkaan harkittua ja hyvin valmisteltua eurooppalaista politiikkaa. Kun käyttöön otetaan niin kutsuttu sinisen kortin järjestelmä, Euroopan olisi valittava maahanmuuttoprosessissa vain ne ihmiset, jotka ovat päteviä ja jotka voivat työskennellä ammateissa, joissa markkinoillamme on työvoimapula.

Mielestäni toinen myönteinen seikka on adoptiomahdollisuus lapsettomuudesta kärsiville pariskunnille ja hyvien olosuhteiden luominen sijaisperheille. (Olen lopettamassa.) En ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että avustettua lisääntymistä pitäisi käyttää enemmän hedelmättömyyshoidon muotona, sillä...

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tämä parlamentti on kiinnittänyt paljon huomiota kysymykseen Euroopan väestönkehityksestä. Puolustin Lissabonissa kollegani Edite Estrelan kanssa sitä, että Bushill-Matthewsin mietintöä koskevan keskustelun aikana järjestettäisiin julkinen kuuleminen väestönkehityksestä ja solidaarisuudesta sukupolvien välillä. Françoise Castexin mietintö, josta onnittelen häntä, käsittelee asiaa laajemmasta näkökulmasta, Euroopan väestönkehityksen tulevaisuuden näkökulmasta.

Solidaarisuuden haasteet eivät ole vain sukupolvien, vaan myös alueiden välisiä, ja niihin kuuluvat maahanmuuttajien kotouttaminen, inhimillisten voimavarojen politiikka ja tietenkin väestönkehityksen uudistumisen haaste.

Tällaisessa väestönkehityksen uudistumisessa, hyvät naiset ja herrat, on pohdittava lastenhoitopalveluita, joiden avulla vanhempien on helpompaa palata työmarkkinoille ja joiden avulla köyhyyttä vastaan voidaan taistella erityisesti yksinhuoltajaperheissä.

On kuitenkin myös tärkeää ottaa huomioon, että Barcelonassa osuvasti laadittuja, tämän ja muiden alojen tavoitteita ei ole vielä saavutettu useissa valtioissa. Haluaisin erityisesti korostaa naisten laajempaa osallistumista työelämään ja tukea yli 55-vuotiaiden työllisyyteen.

Verotuksen osalta on tärkeää, että jäsenvaltiot harkitsevat tehokkaiden toimenpiteiden käyttöönottoa syntyvyyden nostamiseksi, jotta voidaan vähentää useammista lapsista aiheutuvia taloudellisia rajoitteita.

Meidän on myös tehtävä selväksi, että on tärkeää, että työntekijät voivat halutessaan pidentää työuraansa jokaisen jäsenvaltion nykyisen oikeudellisen kehyksen mukaan. On kuitenkin taattava oikeus eläkkeeseen lainmukaisessa iässä. On tietenkin tärkeää työskennellä vakaampien sosiaaliturvajärjestelmien puolesta.

Euroopan tulevaisuus väestön osalta riippuu paljon etelästä tulevasta muuttoliikkeestä. Tämän takia koulutusjärjestelmissä on otettava huomioon maahanmuuttajien ja heidän perheidensä tarpeet, jotta he voivat olla onnellisia ja tyytyväisiä EU:n eri jäsenvaltioissa.

Lopuksi totean, että Euroopan väestönkehitys riippuu myös meistä, Euroopan parlamentista. Olen varma, että täytämme velvollisuutemme.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Euroopan väestönkehitys on pitkän aikavälin ongelma. Eurooppa ikääntyy nopeasti. Meitä uhkaillaan työikäisen väestön pienenemisellä, laskulla taloudellisessa kilpailukyvyssä, sosiaalihoidon rahoituksen vähenemisellä ja eläkejärjestelmien tasapainon säilyttämisen vaikeudella.

Länsi-Euroopassa ongelmassa ovat auttaneet Euroopan unionin suuri laajeneminen ja uusista jäsenvaltioista vanhoihin jäsenvaltioihin ansiotulojen perässä muuttavat ihmiset. Tämä ei ole kuitenkaan ratkaissut ongelmaa. Euroopan ikääntyminen jatkuu, ja muun muassa seuraavilla aloilla tarvitaan ratkaisevia toimia: ihmisoikeuksien ja työoikeuksien suojeleminen, perheiden puolella olevan politiikan käyttöönotto, lääketieteellinen hoito ja sosiaaliapu ja parannukset inhimillisten voimavarojen hallinnassa. Maahanmuuttajat on otettava näissä toimissa huomioon. Näillä toimilla päästään haluttuun tulokseen vain, jos maailmanlaajuistuminen ei tuhoa ihmiskuntaa ja perhettä ja jos suurimman arvon saa ihminen eikä pääoma.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Eurooppa on vähenevän väestönkehityssuuntauksen edessä. 50 vuoden kuluessa unionissa oletetaan tapahtuvan laajoja väestönkehitysmuutoksia. Nykyään vakavimpia ongelmia ovat laskeva syntyvyys ja väestön asteittainen ikääntyminen ja häviäminen. Joissakin tilanteissa uhkakuvana on peräti eurooppalaisen sivistyksen loppu. Meidän on oltava rehellisiä keskustellessamme tämän tilanteen syistä.

Viimeisten noin 50 vuoden aikana kymmenet miljoonat Euroopan asukkaat eivät syntyneet, koska raskaudet keskeytettiin abortilla. Nuoria ei ole kasvatettu vastuuntuntoisiksi sukupuolikysymyksissä, ja seksuaalinen vapaus on tyypillistä nyky-yhteiskunnassa. Viimeisten 50 vuoden aikana avioliittoja on kariutunut, avioeroja otettu, vaillinaisia perheitä muodostunut ja lapsia syntynyt avioliiton ulkopuolella entistä enemmän. Tähän voidaan lisätä vielä lapsen arvon valtava väheksyminen: miten suuren prosenttiosuuden yhdestä tai kahdesta autosta yrittäjä voi siirtää vuosittain verovähennyksiin, ja toisaalta miten paljon lapsesta koituvia kuluja vanhemmat voivat siirtää verovähennyksiin? Sosiaalipolitiikkamme palkitsee ne, joilla on yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan ja jotka keskittyvät työuraansa. Sosiaalipolitiikkamme pakottaa monilapsiset perheet köyhyyteen ja riippuvuuteen valtion avustuksista. Valtio on tärkein, päättävä elin, joka arvioi ja jakaa varoja uudelleen ja harjoittaa sukupolvien välistä solidaarisuutta verojen ja sosiaalilainsäädännön kautta. Tiedotusvälineet ja yhteiskunta asettavat naisille valtavat paineet ja saavat heidät uskomaan, että vain heidän työpaikallaan tekemällään työllä on arvoa ja merkitystä. Lapsen saamista ja kasvattamista pidetään edelleen välttämättömänä pahana. Äitiydellä ei ole käytännössä mitään arvoa. Rahallisessa mielessä äitiyden arvoa ei osoiteta edes vähimmäispalkalla.

On varmasti muitakin syitä, mutta edellä mainitut ovat tuhonneet Euroopan väestönkehityksen. Meidän on päästävä eroon kyseisistä syistä, jos haluamme, että Eurooppa on maanosa, jolla on tulevaisuus ja toivoa. Maanosalla, jossa ei ole lapsia, ei ole tulevaisuutta.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, komission jäsen, haluaisin aloittaa kiittämällä Françoise Castexia hänen erinomaisesta työstään.

Väestönkehitysmuutos on suuri haaste Euroopalle. Sata vuotta sitten Euroopan väestö muodosti 15 prosenttia maailman väestöstä. Vuonna 2050 se on todennäköisesti enää viisi prosenttia. Jokaisella naisella Euroopan unionissa on keskimäärin 1,5 lasta, mikä on vähemmän kuin 2,1 lasta, joka olisi määränä tarpeen väestön ylläpitämiseksi samankokoisena.

Tilanne on vakava, ja sillä on kielteisiä vaikutuksia talouteen, sosiaaliturvajärjestelmiin ja yhteiskunnan rakenteeseen.

Onkin tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin. Esimerkiksi Portugalissa hyväksyttiin äskettäin yli 100 miljoonan euron sijoitus, jolla perustetaan päiväkoteja ja lastentarhoja kaikkialle maahan jopa Lissabonin strategian tavoitteet ylittäen. Synnytystä edeltävän avustuksen myöntäminen suurimmasta puutteesta kärsiville raskaana oleville naisille, perheavustukset maahanmuuttajien lapsille, äitiysloman pidentäminen, 20 prosentin korotus yksinhuoltajaperheiden perheavustuksiin, veroetuudet yrityksille, jotka ottavat käyttöön tai tukevat työntekijöiden lasten päiväkoteja, äitiysetuuden luominen, julkinen tuki lääketieteellisesti avustettuun lisääntymiseen – kaikki ovat hyviä esimerkkejä, joita toisten valtioiden olisi seurattava.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, epäilemättä kaikki, mitä kollegani ovat toistaneet, on johtanut teidät huomaamaan, että väestönkehityksen ongelma on yksi keskeisimmistä kysymyksistä uudessa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Odotamme saavamme sen ehdotuksenanne vuodelle 2008.

Suunnitellulla ”elämänkaari”-lähestymistavalla väestönkehitys liitetään tarpeeseen valvoa ja ennakoida tarpeellisia tulevia taitoja, joilla työmarkkinoille luodaan aktiivista inhimillistä pääomaa. Tätä tarvitaan, jotta toiveet EU:n kehityskyvyn verrannollisesta edusta voidaan säilyttää.

Onnittelen Françoise Castexia hänen kärsivällisyydestään tämän vaikean arvioinnin tekemisessä. Löydämme hänen mietinnöstään katkeamattoman ketjun ongelmia, jotka on esitetty tiivistetysti. Ratkaisuun päästään horisontaalisilla toimilla.

Komission tiedonannon hengessä esiteltiin ongelmat, joissa tarvitaan hyviä toimintatapoja kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla useilla eri aloilla. Ensimmäiseksi, kuten olemme kuulleet jo monta kertaa, on puututtava sukupolvien välisen solidaarisuuden vahvistamiseen monipuolisin välinein ja tarjoamalla perheille henkistä tukea. Näin pitäisi tapahtua, olipa perhe missä tahansa, kaupungissa tai kaukaisessa kylässä, ovatpa perheen jäsenet iältään tai alkuperältään mitä tahansa ja olivatpa he paikallisia tai maahanmuuttajia. Kaikkien olisi hyödyttävä.

Perheet asuvat jossakin jäsenvaltioistamme, minkä pitäisi antaa heille mahdollisuuden kehittää heidän kykyjään vaurauden tuottamiseen. Perheet ovat kehityksen ydin: ne tarjoavat työvoimaa, käyttävät kulutustavaroita ja tuottavat uusia aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Uusien perheiden perustamiseen tarvitaan oikeusturvaa, politiikan jatkuvuuden suojaa ja ennen kaikkea rehellistä vuoropuhelua julkisella ja yksityisellä sektorilla.

  Corina Creţu (PSE). – (RO) Arvoisat kollegat, haluaisin ensimmäiseksi mainita erityisesti Françoise Castexin mietinnön laadun. Mietinnössä käsitellään ratkaisevaa aihetta Euroopan sosiaalimallin tulevaisuudelle ja Euroopan unionin alueen taloudelliselle kasvulle. Olen myös ilahtunut komission jäsen Špidlan osallistumisesta ja kiinnostuksesta sosiaalikysymyksiin. Kiitän Françoise Castexia erityisesti siitä, että hän kiinnitti huomiota naisten asemaan ja arvoon ja siihen, miten heidän kansalaisoikeuksiaan ja -vapauksiaan noudatetaan,

Minun ei varmaankaan tarvitse muistuttaa niistä draamoista, joita romanialaisnaiset elivät kommunistisella kaudella, kun abortin tekeminen oli laitonta. Inhimillisiä tragedioita syntyi, kun romanialaisnaiset tekivät itselleen abortteja alkeellisin keinoin. Vuonna 2007 Cannesin Kultaisen palmun voitti romanialaisen Cristian Mungiun ohjaama elokuva, joka tarjosi todellisen kuvauksen tästä kansallisesta traumasta, jonka kanssa romanialaisten oli elettävä. Tiedän, että tällaista tilannetta on vaikeaa ymmärtää tavallisessa maailmassa.

Itä-Euroopan valtiot kokivat todellisen väestönkehitysšokin kommunismin kaaduttua. Yli 15 vuoden ajan väestönkehitys oli laskusuunnassa, ja nyt seuraamme tilanteen muuttumista syrjästä. Tästä huolimatta Euroopan unionin valtioissa on tehtävä paljon tilanteen muuttamiseksi. Mietinnössä ehdotetut toimenpiteet ovat mielestäni asianmukaisia, kansallisten hallitusten olisi hyväksyttävä ne, ja komission olisi tuettava niitä.

Haluaisin mainita toisenkin seikan, ja se liittyy eläkejärjestelmään. Kaikkialla Euroopassa nuorten työnaloittamisikä on noussut huolestuttavasti. Samaan aikaan eläkeikä on laskenut. Useat valtiot valittavat siitä, että toisaalta niillä on työvoimapula ja toisaalta noin 50-vuotiaat jäävät eläkkeelle tai eivät löydä enää työpaikkaa. Arvostan mietinnössä ehdotettuja, tähänkin ongelmaan liittyviä toimenpiteitä.

  Rumiana Jeleva (PPE-DE). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa on maailman ensimmäinen alue, joka tuntee väestönkehityshaasteiden vaikutukset.

Väestönkehitys riippuu kolmesta tekijästä: syntyvyydestä, elinajanodotteesta ja muuttovirrasta. Syntyvyys on laskenut Euroopan unionissa viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan, eikä suuntaukselle näy loppua. Joissakin maissa suunta on laskeva, mutta omassa maassani, Bulgariassa, tilannetta voisi kutsua ”väestönkehityksen romahtamiseksi”, sillä Bulgarian syntyvyys on Euroopan matalin ja kuolleisuus Euroopan korkein.

Samanaikaisesti elinajanodote on kasvamassa. Suuntaus on vakaa, ja sillä on vaikutuksensa Euroopan kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kaikkiin puoliin tulevaisuudessa.

Esimerkkinä voimme käyttää vanhusten ja työikäisten välistä suhdelukua. Tällä hetkellä se on yhden suhde neljään, kuten täällä on jo mainittu. Vuoteen 2050 mennessä sen oletetaan olevan yhden suhde kahteen. Nykyäänkin tämä suhde on jo havaittavissa. Aion jälleen viitata Bulgariaan, jossa suhdeluku on jo yksi eläkeläinen 1,2 työtätekevää kohden.

Muuttoliikkeen osalta lähestymistavassamme pitäisi keskittyä ennemminkin muuttovirtojen tehokkaaseen hallintaan kuin liialliseen valvontaan. Tarvitsemme joustavampaa yhteisön ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikkaa, joka koskee erityisesti kolmansista maista saapuvia. Maahanmuutto voisi olla myönteinen tekijä, mutta se ei ole patenttiratkaisu nykyisiin väestönkehitysongelmiin.

Kaikki antamani esimerkit osoittavat, että väestönkehityshaasteet ovat totta ja että meidän on kohdattava ne. Meidän on muutettava näkökulma haasteista tilaisuuksiin. Väestönkehitysmuutoksista puhutaan paljon, mutta toimintaa on liian vähän. Tuenkin vakaasti näkemystä siitä, että väestönkehityksen pitäisi olla osa horisontaalista politiikkaa ja että se pitäisi ottaa huomioon niin yhteisön kuin kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaistenkin eri politiikanaloissa.

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Olemme saaneet erittäin hyvän mietinnön, jossa vaikuttaa olevan kaikki oleellinen. Kiitämme niitä, jotka työskentelivät mietinnön parissa. Haluaisin kuitenkin muotoilla uudestaan yhden asian, jossa ei ole kyse pelkästä kielikuvasta. Meidän poliitikkoina on yleisesti pyrittävä järjestämään yhteiskunnan ihmisten väliset suhteet niin, että voimme kaikki elää mahdollisimman pitkään sovussa toistemme ja luonnon kanssa. Jos hyväksymme tämän tavoitteen, meillä ei ole väestönkehitysongelmaa.

Itse asiassa olemme väestönkehitystutkimuksen kohteita vain silloin, kun olemassaolomme yksinkertaistetaan aiheettomasti ja kun jätetään huomiotta se, keitä olemme. Ihmisten tilannetta väestönä voidaan tutkia muillakin mittareilla, kuten tiedämme. Niitä kutsutaan inhimillisen kehityksen indekseiksi. Niissä Euroopan unionin valtiot lukeutuvat aina kehittyneimpiin maihin, mikä on hyvä. Haasteena ei ole väestönkehitykseen liittyvien käyttäytymistapojemme muuttaminen, vaan sen hyväksyminen, että meidän on muutettava taloudellista ja sosiaalista malliamme. Se on parempi kuin muut mallit, mutta siinä on puutteensa. Siinä jäätiin jälkeen kehityksestämme ihmisinä. Yleistavoitteemme ja sosiaalisen ympäristön ja taloudellisten järjestelyiden välillä on kuilu, samoin kuin julistusten ja tosiasioiden välillä.

Sanomme, että lapsia on synnyttävä lisää. Samaan aikaan 30 prosenttia eurooppalaisista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. Pyydämme naisia hankkimaan lapsia, mutta yksinhuoltajaäidit ovat suurimmassa vaarassa syrjäytyä. Työllisyysasteen on noustava, mutta sosiaalipalveluja ei voida rahoittaa. Viemme ongelmia ja haluamme tuoda ratkaisuja, mutta kansalaiset eivät ole markkina-aluetta. Talous- ja sosiaalisuhteet on inhimillistettävä, jos haluamme ratkaista tämän ongelman. Tämä on suurin haaste.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, puhun teille nyt sellaisen alueen puolesta, joka on väestönkehityskriisissä ja jossa kansa on alueensa sairaalloisimpia. Kansanterveydestä vastaavana parlamentin jäsenenä voin vain yrittää korostaa tarpeeksi sitä, kuinka läheisesti väestönkehitysongelmamme liittyvät kansanterveysongelmiin. Kotimaassani Unkarissa kuolee syöpään enemmän ihmisiä kuin missään muualla Euroopassa, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että vuosittain kuolee 50 prosenttia enemmän ihmisiä kuin syntyy.

Françoise Castexin mietinnössä Euroopan väestönkehityksestä osoitetaan, että uudistumiseen on laadittava uusi politiikka. Haluan antaa tästä esimerkin: muslimimaiden väestö kasvaa 1 300 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, kun taas Euroopan väestö romahtaa 495 miljoonasta 400 miljoonaan.

Uuden väestönkehityspolitiikassa on tukeuduttava kahteen perusasiaan: perheeseen, joka on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö, ja terveisiin ihmisiin. Perheille on taattava suojaa ja järjestelmä, joka kannustaa niitä tehokkaasti. Nykyään monissa jäsenvaltioissa lasten hankkiminen tarkoittaa köyhyyttä. On kuitenkin myös hyviä esimerkkejä. On joitakin maita, joissa valtio ottaa lisätaakan suurten perheiden harteilta. Tätä hyvää esimerkkiä olisi noudatettava kaikkialla.

Terveys on hyvän elämänlaadun ehto. Kansalaisten olisi oltava kiinnostuneita ylläpitämään omaa terveydentilaansa. Kansalaiset voisivat saada valtiolta tukea kaikissa tähän liittyvissä asioissa, esimerkiksi pakollisina seulontakokeina ja ilmaisina urheilumahdollisuuksina. Nämä toimet pitäisi yhdistää tiedotukseen, toisin sanoen koulutukseen terveydestä ja väestönkehityksestä.

Jokaisen jäsenvaltion perustavoite on parantaa väestönsä kehityksen ja terveyden tilaa. Tämä on erityisen tärkeää Unkarissa, missä väestö saattaa tulevaisuudessa pienentyä alle 10 miljoonaan ja missä keskimääräinen elinajanodote on kymmenen vuotta Euroopan keskiarvoa alhaisempi. Euroopan tulevaisuus riippuu tällä hetkellä elävien sukupolvien väestönkehitystä koskevasta toiminnasta. Jos hallitus epäonnistuu nyt toimissaan huonon politiikan takia, on tilannetta vaikea korjata myöhemmin.

  Vladimír Maňka (PSE). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, ihmiset Euroopan unionissa elävät yhä pidempään. Tämä on myönteinen ilmiö. Toisaalta nuorten ihmisten määrä laskee tasaisesti. Tuottavaan ikäryhmään kuuluvien ihmisten määrä alkaa tippua noin kolmen tai neljän vuoden kuluttua. Nykyään kolmea työikäistä kohden on yksi eläkeikäinen, mutta vuonna 2050 suhde on vain 1,5 työikäistä yhtä eläkeläistä kohden. Miten ratkaisemme väestön ikääntymisen taloudelliset vaikutukset?

Ensinnäkin meidän on kehitettävä työpaikkoja useammille ihmisille. Perinteinen malli, jossa miehet työskentelevät ja naiset hoitavat kotityöt, ei ole enää kiinnostava. Useimmat naiset haluavat sekä olla äitejä että luoda ammatillista uraa. Julkisella politiikalla on tuettava molempia toiveita. Pohjoismaat ovat tästä hyvä esimerkki. Niiden aktiivisessa työmarkkinapolitiikassa huolehditaan paremmin naisista, joilla on lapsia, ja tarjotaan näin paras mahdollinen elämänlaatu.

Toiseksi meidän on uudistettava niitä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka on suunniteltu vanhojen ihmisten ja eläkeiän saavuttaneiden hoitoon. Jos emme tee tätä sosiaalisen tasa-arvon ja solidaarisuuden perusteella, häviäjiä ovat useimmat vanhukset. Jotta saavuttaisimme pitkän aikavälin parannuksia, meidän on uudistettava eläke- ja sairaanhoitojärjestelmiä ja sijoitettava hyvään terveyteen. Vanhuksilla on paljon tietämystä ja kokemusta, ja meidän on motivoitava heitä jatkamaan työskentelyä pidempään.

Hyvät naiset ja herrat, Lissabonin strategiassa on alkamassa uusi jakso, joka antaa meille mahdollisuuden ottaa esiin uudistuksia, joilla parannetaan työn tuottavuutta ja työpaikkojen luomista. Samat toimet hyödyttävät myös väestön ikääntymisen taloudellisen vaikutuksen vähentämisessä.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Hyvät naiset ja herrat, Euroopassa käsitellään tällä hetkellä olennaisia väestönkehityksen haasteita, joilla on pitkäaikainen vaikutus Euroopan tulevaisuuteen. Tämänpäiväinen keskustelu ei olekaan ainoastaan tervetullut, vaan myös tarpeellinen, jotta voidaan varmistaa hyvä tulevaisuus ja kestävä kehitys.

Mietinnön kaikista suosituksista pidän kolmea ajatusta tärkeimpinä, Euroopan väestönkehityspolitiikan ytimenä. Väestön ikääntymissuuntauksen osalta Euroopan unionin olisi ensinnäkin kiinnitettävä erityisesti huomiota lapsiin ja nuoriin. Lasten turvallisuus ja nuorille tarjottava kunnollinen mahdollisuus henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen ovat tulevaisuudessa strategisesti tärkeitä, ja näiden tavoitteiden kehittäminen olisikin liitettävä kattavaan perheiden suojelun ja naisten tukemisen politiikkaan.

Toinen asia, koulutus, on läheisessä suhteessa edellämainittuun periaatteeseen. Kilpailukykyisessä Euroopassa on pystyttävä vastaamaan uusiin haasteisiin inhimillisin voimavaroin ja kehityttävä tieteessä, kansanterveydessä ja kunnollisessa elintasossa. Näiden tavoitteiden saavuttaminen riippuu tietenkin kaikkien sukupolvien koulutuksesta ja elinikäisestä oppimisesta.

Kolmas ratkaiseva tekijä ovat maahanmuuttovirrat, sillä maahanmuutto on tärkeä lähtökohta, jolla varmistetaan väestönkehityksen tasapaino ja talouskasvu. Olenkin tyytyväinen esittelijän kehotukseen nähdä maahanmuutto myönteisenä osana Euroopan väestöä. Vielä parempi on kehotus yhtenäistää maahanmuuttajien sosiaalista sopeutumista koskevaa eurooppalaista politiikkaa ja taistella syrjintää ja muukalaisvihaa vastaan.

Lopuksi haluaisin korostaa, että kaikilla tarpeellisilla tasoilla olisi pantava täytäntöön julkista politiikkaa, jotta edellä mainitut tavoitteet voidaan panna menestyksekkäästi täytäntöön. Paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on tässä ratkaiseva asema, ja heidän olisi oltava toimissa pysyvästi mukana.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Onnittelen esittelijää erinomaisen asiakirjan laatimisesta. Haluan korostaa, että sekä onnistumisemme että epäonnistumisemme mietinnön täytäntöönpanossa vaikuttavat merkittävästi Euroopan unionin tulevaisuuteen. On mahdollista, että useat pienet EU:n kansat ovat sukupuuton partaalla sadan vuoden kuluttua. Ikääntyvä väestö vaikuttaa elämän laadun ja sosiaalisen solidaarisuuden kasvuun sekä perheen arvon laskemiseen. Tämä voisi estää Euroopan kehityksen, mutta se voi myös avata uusia mahdollisuuksia, jos tarvittavat varotoimet toteutetaan.

Erityisesti uudella vuosituhannella EU:hun liittyneet valtiot huomaavat näiden ongelmien taakan erittäin nopeasti. Niiden kansalaisilla on haittanaan surkeat eläkkeet, EU:n keskiarvoa alhaisempi syntyvyys, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö... Näiden valtioiden alueella oli ennen markkinatalouteen siirtymistä riittävästi päiväkoteja ja esikouluja, joista suurin osa kuitenkin suljettiin. Viimeisimpinä liittyneistä valtioista, erityisesti Baltian maista, Puolasta, Bulgariasta ja Romaniasta, muutetaan joukoittain rikkaampiin jäsenvaltioihin. Tämä merkitsee, että nämä valtiot menettävät useita työtätekeviä käsiä ja koulutettuja aivoja. Nämä ihmiset saivat koulutuksensa kotimaissaan kovaan hintaan.

Tuen ehdotusta siitä, että rakennerahastoista osoitettaisiin varoja tämän vaurion korjaamiseen, mutta se ei yksinään riitä. Olisi tarjottava taloudellista lisätukea niille uusille jäsenvaltioille, jotka kärsivät aivoviennistä, sillä ne ovat menettäneet parhaat tutkijansa, lääkärinsä, insinöörinsä ja taiteilijansa rikkaammille jäsenvaltioille. Tuen ehdotusta, jolla iäkkäät ihmiset voisivat työskennellä osa-aikaisesti, jotta he voisivat samalla välittää kokemustaan nuoremmille sukupolville.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni keskustelu on erittäin masentava, vaikka se perustuu erittäin asialliseen ja perusteelliseen mietintöön, josta onnittelen esittelijää. Ehkä keskustelua käydään liian myöhään yöllä, koska mietinnön väestönkehityssuuntauksista voi nähdä painajaisia.

Jos emme tee mitään, mietinnössä esitetyt ennustukset saattavat käydä toteen: Jotkut jäsenvaltiot kuitenkin ryhtyvät toimiin ja ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla tuetaan miehiä, naisia ja lapsia, mikä on tietenkin myönteistä.

Ironista kyllä, vartuin itse aikana, jolloin sanottiin, että lapsia on liikaa. Kahdeksanhenkinen perheeni oli suuri eurooppalaisessa mittakaavassa, mutta olen iloinen voidessani kertoa, että äitini, nyt 85-vuotias, on edelleen elossa ja hyvässä kunnossa.

Totuus on yksinkertaisesti se, että naiset eivät pysty kaikkeen. Me emme voi hankkia lapsia, käydä töissä kodin ulkopuolella, huolehtia iäkkäistä vanhemmista ja osallistua laajemmin yhteiskunnalliseen elämään. Jostain on luovuttava. Ongelmana on mielestäni se, että syntyvyys on se, mikä uhrattiin kaikkein muiden asioiden edestä. Ironista kyllä, uskon edelleen vahvasti ihmiskuntaan ymmärtäen sen todellisuuden, jossa olemme, ja sopeutan näkemystäni tasapainoiseksi, jotta havaitsen, mitä elävässä yhteiskunnassa tarvitaan, ja annan lapsille taas suuremman arvon. Ehkä tämän illan keskustelu saa tämän aikaan.

  Marusya Ivanova Lubcheva (PSE). – (BG) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tärkeintä tässä mietinnössä on sen yhdysside todelliseen elämään. Euroopassa on väestönkehitysongelmia, ja joissakin maissa ne lähentelevät kriisin mittasuhteita. Jokaisen valtion ongelmilla on omat lähtökohtansa ja kansalliset erityisominaisuutensa, mutta niillä on myös yhteisiä piirteitä.

Edessämme olevat seuraukset ovat todellakin merkittäviä: lähitulevaisuudessa havaittava kyvyttömyys ratkaista jäsenvaltioiden tärkeimpiä sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä omilla inhimillisillä voimavaroillamme ja voimakkaasti muuttuva muuttovirtojen rakenne, joka puolestaan synnyttää uusia haasteita. Nuoriin sukupolviin, äitiyteen, sosiaaliturvaan ja nuorille naisille, nuorille miehille ja heidän perheilleen tarkoitettuun taloudelliseen tukeen ja vastuulliseen vanhemmuuteen suuntautuva politiikka on tarpeen, jotta väestönkehitysongelmista selvitään. Äitiys pitäisi ottaa huomioon, kun lasketaan työuran pituutta.

Väestönkehitysongelmat pitäisi ottaa huomioon myös tulevien sukupolvien opetuksessa ja koulutuksessa. Muuten ongelma siirtyy sukupolvelta seuraavalle ja kasvaa uusiksi kriiseiksi. Emme saa unohtaa sukupuolikasvatusta, koulutusta hyvään vanhemmuuteen ja solidaarisuutta sukupolvien välillä. Hallitusten pitäisi sitoutua tiiviimmin lasten kasvatukseen ja koulutukseen ja lastenhoitopaikkoihin päiväkodeissa ja lastentarhoissa.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä.

Samansuuruisena pysyvän tai pienenevän työikäisen väestön kasvava elinajanodote aiheuttaa enemmän riippuvuutta eri puolilla Eurooppaa, ja siitä aiheutuu vakavia seurauksia kilpailukyvyllemme muiden talousalueiden kanssa, eläkkeillemme, terveydenhoito- ja pitkäaikaishoitokuluille.

Irlannin väestön ikärakenne on yllättävästi erilainen kuin useimpien muiden EU:n valtioiden, ja itse asiassa väestönkehitystilanteemme on melko suotuisa keskipitkällä aikavälillä.

Väestömme suurin ikäryhmä on tällä hetkellä noin 10–15 vuotta nuorempaa kuin keskimäärin 25 jäsenvaltiossa. Vuoteen 2050 mennessä väestörakenteemme muistuttaa kuitenkin pitkälti muuta Eurooppaa. Vanhusten huoltosuhteen odotetaan nousevan 45 prosenttiin vuonna 2050, kun taas EU:n keskiarvoksi tuolloin on arvioitu 53 prosenttia.

Yllättävää kyllä, vuonna 1845 irlantilaisia oli yli kahdeksan miljoonaa. Kaksikymmentä vuotta sitten luku oli 3,5 miljoonaa. Nykyään se on 4,25 miljoonaa. Suhteellisen korkea syntyvyysasteemme on noussut viime vuosina kasvavan maahanmuuton ja talouspakolaisten paluun takia. Jos tilanne säilyy tällaisena, meidän on helpompi tukea sukupolvien välistä tasapainoa.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, noustessani puhumaan tässä keskustelussa haluaisin kiinnittää huomionne seuraaviin ongelmiin: Euroopan matalasta syntyvyysasteesta johtuen meillä on ensinnäkin vaikeuksia yhdistää perhe-elämä työelämään, toisin sanoen pienille lapsille tarkoitettuja paikkoja päiväkodeissa ei ole tarpeeksi, eikä perheille ja naisten työnteolle ole sosioekonomista tukea.

Toiseksi kärsimme epävarmuudesta, joka syntyy nuorten kohtaamasta talous- ja työllisyystilanteesta, jossa työn jatkuvuutta ei voida taata ja nuoret aloittavat työnteon myöhään. Lisäksi asuminen on kallista, minkä takia nuorilla ei ole siihen varaa. Perheitä on tuettava verotuksessa, lähinnä luonnollisten henkilöiden tuloverotuksen ja arvonlisäveron kautta. Tuloverotuksessa paras ratkaisu on Ranskassa käytetty malli, esimerkiksi perheen yhteisverotus, joka mahdollistaa lapsiperheiden verotaakan merkittävän pienentämisen. Arvonlisävero voisi taas olla edullisempi lasten tarvikkeille.

Kolmanneksi meidän on muistettava sukupolvien välisen solidaarisuuden periaate sosiaaliturvassa. Toisin sanoen työväestö vastaa tukien, eläkkeiden ja terveydenhuollon kuluista niille, jotka eivät tee työtä, toisin sanoen lapsille, nuorille, ihmisille, jotka eivät tule toimeen omillaan, ja myös vanhuksille.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistynyt kuningaskunta on menettänyt Euroopan unionissa valtansa rajoihinsa. Maahanmuutto Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on nykyään valvomatonta, rajoittamatonta ja harkitsematonta. Tietojen mukaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan muuttaa tällä hetkellä noin puoli miljoonaa ihmistä vuosittain. Kun otetaan huomioon maasta pois muuttavat, nettoväestönkasvu on noin 200 000 ihmistä vuodessa tai miljoona ihmistä viidessä vuodessa.

Maahanmuuttavan väestön syntyvyys on paljon suurempaa kuin alkuperäisen väestön. Erityisesti Englannissa merkittävä väestönkasvu on nopeutunut pelkästään täysin turhan maahanmuuton takia. Väestönkehitystutkijat ovat laskeneet, että nykyisellä vauhdilla kahden sukupolven kuluttua syntyperäiset Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja erityisesti englantilaiset ovat etninen vähemmistö omassa maassaan. Yhdistynyt kuningaskunta ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan maahanmuuttopolitiikkansa Euroopan unionissa, mistä saammekin jälleen hyvän syyn lähteä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, haluaisin korostaa Françoise Castexin mietinnön korkealaatuisuutta jälleen kerran. Mietintö antoi selvästikin pohjan laaja-alaiselle keskustelulle, jossa käsiteltiin lähes kaikkia tärkeitä kysymyksiä.

Olisi vaikeaa yrittää vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin, joten haluan todeta vain lyhyesti, että kaikissa asiakirjoissamme näkyy Euroopan komission perusperiaate, joka perustuu yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Yhdessäkään asiakirjassa ei esitetä ajatusta, että väestönkehitys olisi vain yhden sukupuolen ongelma. On selvää, että väestönkehityksessä on kyse yhtäläisistä mahdollisuuksista ja yhtäläisistä oikeuksista miehille ja naisille. On myös selvää, että yksi ratkaisu tähän ongelmaan on aktiivisen yhteiskunnan luominen. Tämä tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa sosiaalinen osallisuus on mahdollisimman suurta ja joka voi tarjota työmahdollisuudet mahdollisimman monille yksittäisille ihmisille.

Haluaisin kertoa myös, että aiempien keskustelujen tuloksena on luotu vakaa ja muuttumaton perusta, johon kuuluvat väestöfoorumi ja Perheallianssi. Haluan myös huomauttaa, että komissio on työskennellyt työmarkkinaosapuolten kanssa ja arvioinut mahdollisia lainsäädäntöaloitteita työ- ja perhe-elämän tasapainottamisen alalla. Komissio keskittyy myös maahanmuuttoon, ja sen tarkoituksena on kehittää asteittain yhtenäisempää eurooppalaista politiikkaa, mukaan lukien esimerkiksi ehdotusta sinisestä kortista.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin sanoa myös, että vaikka tässä, kuten kaikissa muissakin keskusteluissa, on esitetty äärimmäisiäkin mielipiteitä, alamme päästä yleiseen yksimielisyyteen. Mielestäni tämä yksimielisyys sopii hyvin yhteen niiden perussuositusten kanssa, jotka komissio antoi väestönkehityskeskustelun alussa.

Kuten sanoin, vakaa perusta on muodostettu, ja odotankin keskustelun jatkuvan, koska uskon, kuten lähes kaikki teistäkin, että Euroopan väestönkehitys on yksi tärkeimmistä asioista, jotka määräävät tulevaisuudestamme sekä keskipitkällä että pitkällä aikavälillä.

  Françoise Castex, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, en puhu pitkään, koska monta asiaa on jo esitetty.

Haluan kiittää Vladimír Špidlaa siitä, että hän osoitti, että väestönkehityskysymys ei ole pelkästään naisten asia, vaan se koskee naisia, miehiä ja pariskuntia. Jotkut kollegani väittivät, että miehet on unohdettu. Heille haluaisin sanoa, että mietinnössäni on kohta isien oikeuksien turvaamisesta ja isien osallisuuden kehittämisestä perhe-elämässä.

Haluaisin koota yhteen esitettyjä asioita ja tehdä yhteenvedon mietinnön tärkeimmistä puolista. Korostaisin sitä, miten tehokasta julkista politiikkaa tarvitaan kipeästi. Kyse on politiikanaloista, monikossa, jotka koskevat tukea, hoitoa ja koulutusta, mikä voi tietenkin vaikuttaa hieman ristiriitaiselta kysymyksessä, joka oikeastaan liittyy pariskuntien ja perheiden sisäisiin asioihin. Uskon kuitenkin, että EU:n tasolla ja jäsenvaltiossa vedotaan julkisviranomaisiin ja että tähän vetoomukseen on kiinnitettävä huomiota ja se on nostettava esiin.

Haluaisin korostaa myös solidaarisuuden tärkeyttä. Kyse ei ole pelkästään sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, jota olemme käsitelleet usein täällä parlamentissa, vaan myös eri alueiden välisestä solidaarisuudesta. Elisabeth Schroedter ja Jean Marie Beaupuy korostivat ja muistuttivat tänä iltana, kuinka tärkeää on ottaa huomioon alueelliset epätasapainot, joita väestönkehitys aiheuttaa. Toisaalta on ikääntyviä alueita, joissa tarvitaan enemmän hoitoa, joka taas aiheuttaa enemmän kuluja, ja toisaalta on nuoria alueita, jotka tuottavat vaurautta, koska työikäinen väestö on näillä alueilla. Euroopan komission on otettava tämä huomioon EU:n rakennerahastojen ja koheesiorahastojen hallinnassa.

Lopuksi käsittelen työmarkkinakysymystä, jonka Jan Andersson, työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja, mainitsi tärkeäksi asiaksi väestönkehityksessä. Asia ei ole toisarvoinen, koska meidän on saatava enemmän aikaiseksi pienemmällä, kutistuneella työikäisellä väestöllä. Tässä mielessä vaatimukset inhimillisten voimavarojen paremmasta hallinnasta ja elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen sijoittamisesta ovat erittäin tärkeitä. Seikat on otettava huomioon, eikä riitä, että pelkästään julkisviranomaiset tekevät niin erityistapauksissa, vaan myös kaikkien työmarkkinaosapuolten, erityisesti yritysten, on huomioitava ne, koska yrityksillä on suurin vastuu tällä alalla.

Keskustelu ei ole siis vielä ohi.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Zita Gurmai (PSE), kirjallinen. – (HU) Väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä taloudellisia, rahoituksellisia ja sosiaalisia haasteita. Se vaikuttaa selkeästi kasvuun ja aiheuttaa merkittävää painetta sosiaalietuuksiin. Tilanteeseen on siis syytä varautua.

Väestönkehitysongelmien käsittely on monitahoinen haaste, joka vaatii monipuolista, strategista analyysia, suunnittelua ja sosiaalista vuoropuhelua. Kyse ei ole pelkästään väestön asteittaisesta vähenemisestä, vaan myös vakaasta, eurooppalaisesta sosiaalimallista Euroopan kansalaisten hyvinvoinnille ja Euroopan talouskehityksen ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamisesta kansainvälisellä tasolla. Toisin sanoen kyse on Euroopan tulevaisuudesta, meidän tulevaisuudestamme, ja ratkaisun löytäminen on kaikkien yhteinen etu.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on käytettävä kaikkia mahdollisia välineitä, joilla voidaan tukea väestön uusiutumista, jonka on perustuttava aiempaa tiiviimpään ja kestävämpään sukupolvien väliseen solidaarisuuteen, yhtäläisten mahdollisuuksien vahvistamiseen käytännössä, työ- ja yksityiselämän yhdistämiseen, Barcelonan tavoitteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon, sopivien olosuhteiden luomiseen iäkkäämmille, työssäkäyville ihmisille ja erityisiin toimenpiteisiin, joilla edistetään maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen sosiaalista osallistumista. Haluamamme tulokset voidaan saavuttaa vain, jos meillä on yhteiset päämäärät ja yhteiset kiinnostuksenkohteet; jos teemme yhteistyötä ja jos haluamme saavuttaa tavoitteemme.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin väestönkehitysstrategiassa viitataan useisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Haluaisin kuitenkin korostaa yhtenäisen nuorisopolitiikan tärkeyttä erityisesti työmarkkinoille pääsemisen osalta.

On tunnettu tosiasia, että tällä hetkellä 25–30-vuotiaiden ikäryhmä muodostaa suhteellisen pienen prosenttiosuuden Euroopan työmarkkinoilla verrattuna muihin ikäryhmiin. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden olisi annettava enemmän lainsäädäntöaloitteita ja aloitettava pilottihankkeita nuorten työllistymisen edistämiseksi. Tällaisia aloitteita voisivat olla esimerkiksi verokannustimien myöntäminen yrityksille, jotka työllistävät nuoria, tai joustavien työsopimusten laajempi käyttöönotto.

Toiseksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa meillä on ongelmana, että nuoret lähtevät tietyiltä alueilta suurin joukoin. Euroopan unionin koheesiopolitiikalla annetaan jäsenvaltioille rakennerahoitusta, jolla olisi luotava suotuisat olosuhteet nuorille, jotta he voisivat kehittää ammatti- ja liiketoimintahankkeita omissa yhteisöissään. Jäsenvaltioiden olisi täydennettävä Euroopan unionin taloudellista tukea esimerkiksi antamalla nuorille ensisijaisen pääsyn tontteihin ja asuntoihin, tarjoamalla verokannustimia yrittäjäksi ryhtyville nuorille tai myöntämällä tuettuja lainoja nuorten hankkeille.

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (EN) Eurooppa ei ole valmis väestönkehityksemme asettamiin haasteisiin.

Eurooppa on uskonut 60 vuoden ajan pyramidikaavioon. Se toimii vain, jos jokainen uusi sukupolvi on merkittävästi aiempaa suurempi. Nykyään eurooppalaisissa perheissä on kuitenkin vähemmän lapsia kuin aiemmalla sukupolvella.

Haluaisin korostaa, että 2000-luvulla matala syntyvyys on kuitenkin pienempi taloudellinen vaara kuin 60 vuotta sitten. Teknologisen kehityksen ansiosta pystymme tuottamaan paljon enemmän tavaroita vähemmällä työvoimalla. Maailmanlaajuistuminen tarkoittaa, että maat, joissa on nuorta ja kasvavaa väestöä, voivat auttaa meitä eläketaakassamme, jos politiikkamme sallii sen. Oma maani, Viro, on hyvä esimerkki siitä, miten rahastoivaan eläkejärjestelmään voidaan siirtyä menestyksekkäästi.

Samanaikaisesti Virossa pelätään, että matala syntyvyys uhkaa kulttuurimme ja jopa valtiomme pysyvyyttä. Tämä on ongelmana monissa pienissä valtioissa.

Jos haluamme säilyttää Euroopan sellaisena kuin sen tunnemme, meidän on suojeltava kulttuureitamme suojelemalla myös perheitämme. Meidän on poliitikkoina kuitenkin varmistettava, että teknologia ja maailmanlaajuistuminen ovat renkejämme, eivät isäntiämme. Tämä mietintö on hyvä lähtökohta.

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, väestönkehitysennusteiden mukaan vuonna 2050 keski-ikä Euroopassa on noussut 39 vuodesta (vuoden 2004 keski-ikä) 49 vuoteen, mikä vaikuttaa väestörakenteeseen ja ikäpyramidiin.

Tämän kehityksen syitä ovat muun muassa nuorten määrän ja työikäisen väestön pieneneminen ja keskimääräisen elinajan nousu. Nämä muutokset nostavat kuluja, jotka yhteiskunnassa muodostuvat työssäkäymättömän väestön hoidosta. Muutokset kasvattavat myös alueellisia eroja, joihin kuuluvat tyypillisesti nuorten poismuuttaminen, joka osaltaan korostaa yhteiskunnan ikääntymistä, ja positiivinen maahanmuuttotasapaino, joka taas hidastaa ikääntymisprosessia.

Maahanmuutto on kuitenkin vain lyhytaikainen ja osittainen ratkaisu, joten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin sukupuolten välisessä tasa-arvossa, perheiden sosiaalisessa ja taloudellisessa tukemisessa ja äitiyden suojelemisessa. Vain, jos lapset ovat politiikassa ensisijalla ja jos perhemyönteistä yhteiskuntaa edistetään, epäsuotuisaa väestönkehitystä vastaan pystytään kamppailemaan.

Haluan korostaa, että keskimääräisen eliniän kasvu on myönteistä. Olisikin ryhdyttävä ehkäiseviin toimenpiteisiin eläkeläisten köyhyyttä vastaan ja varmistettava, että he voivat elää elämänsä viimeisetkin vuodet arvokkaasti. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä luomaan edulliset hoitopalvelut lapsille ja niille, jotka eivät pysty tulemaan toimeen omillaan. Jäsenvaltioiden olisi myös kiinnitettävä huomiota hedelmättömyysongelmaan, koska sillä on valtava vaikutus prosessiin, joka kasvattaa väestönkehityksen epätasapainoa. Lisäksi on panostettava yhteistyöhön, jolla selvitään vaikeuksista.

13. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

14. Afrikan kanssa tehtävä tieteellinen yhteistyö (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Afrikan kanssa tehtävästä tieteellisestä yhteistyöstä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, kuten me kaikki tiedämme, tekninen kehitys muokkaa maailmanlaajuista taloutta enenevässä määrin.

Kehitysmaiden olisi käytettävä teknologiaa innovoinnin edistämiseen, jolloin köyhien elinolot paranisivat ja kyseisten maiden ja niiden liiketoiminnan kilpailukyky kasvaisi. On totta, että useimmat kehitysmaat ovat avanneet taloutensa, mutta ne ovat jääneet vähäarvoisten hyödykkeiden tuottamisen loukkuun ja niillä on haittanaan pätevän työvoiman puute. Kehitysmaiden onkin kasvatettava tuotantovalmiuksiaan ja monipuolistettava talouksiaan käyttämällä tehokkaammin innovointia ja uusia teknologioita maataloudessa, tuotannossa ja palveluissa.

Tällä hetkellä afrikkalaiset tutkijat eivät osallistu tarpeeksi kansainvälisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, niihinkään, jotka saavat Euroopan unionin taloudellista tukea. Syynä on osittain asiantuntemuksen puute tarvittavan tutkimusvalmiuksien, -verkostojen ja -kumppanuuksien kehittämisessä ja tekijänoikeuksien, sopimusten, teknologian siirron ja tutkimustulosten välittämisessä.

On kuitenkin korostettava, että maailmanlaajuiset ongelmat, esimerkiksi tartuntataudit ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, voidaan ratkaista menestyksekkäästi vain kyseisten maiden osallistuessa toimintaan.

Afrikkalaiset poliitikot tietävät tämän ja tekevät parhaansa nostaakseen tieteen ja teknologian ensisijalle. Syyskuussa 2005 pidetyssä Afrikan maiden ministerikonferenssissa tieteestä ja teknologiasta hyväksyttiin uusi yhdennetty toimintasuunnitelma NEPADille eli Afrikan kehitystä edistävälle uudelle kumppanuusaloitteelle. Lisäksi viime vuonna, tammikuussa 2007, Afrikan unionin komissio vetosi Afrikkaan Afrikan unionin huippukokouksessa, jotta tehtäisiin aloite laajojen tiede- ja teknologiavalmiuksien rakentamisesta, jolla tähdättäisiin useiden tutkijoiden, insinöörien ja teknikkojen kouluttamiseen. Samalla vuosi 2008 julistettiin tieteen vuodeksi Afrikassa.

Euroopan komissio tunnustaa asian tärkeyden ja pitää tiedettä ja teknologiaa entistä tärkeämpänä osana kehitysyhteistyöneuvotteluissamme. Afrikkalaiset tutkijat voivat osallistua komission yleiseen tutkimusohjelmaan tai Marie Curie -toimiin, joissa myönnetään apurahoja kolmansien maiden, mukaan lukien kehitysmaiden, tutkijoille.

Yhdeksännessä Euroopan kehitysrahastossa osoitettiin 35,5 miljoonaa euroa ohjelmalle, jossa kasvatetaan tieteellisiä ja teknologisia valmiuksia osana AKT-maiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Käymme myös parhaillaan neuvotteluja kumppaneidemme kanssa tuen jatkamisesta kymmenennessä Euroopan kehitysrahastossa.

Viime vuoden lopulla Euroopan unioni ja Afrikan unioni sopivat EU:n ja Afrikan välisestä kumppanuudesta tieteen, tietoyhteiskunnan ja avaruuden aloilla. Kumppanuuden ansiosta on helpompaa tasoittaa välillämme olevaa kuilua tieteen alalla, kehittää Afrikan tiede- ja teknologiavalmiuksia ja auttaa Afrikkaa hyödyntämään tiedettä ja teknologiaa paremmin köyhyyden vähentämisessä ja talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen edistämisessä. Kumppanuus myötävaikuttaa myös Afrikan yhdennetyn toimintasuunnitelman mukaisesti tieteen ja teknologian aloilla.

Lisäksi kumppanuudella varmistetaan, että taakka jakautuu tasaisesti eri jäsenvaltioiden kesken. Jotkut jäsenvaltiot ovat myös ottaneet johtavan aseman joillakin erityisaloilla, esimerkiksi Alankomaat puutarhataloudessa ja Ruotsi vedensaannin ja -jakelun tutkimuksessa.

  Pilar del Castillo Vera, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, emme ole enää tarpeeksi hyvässä vedossa käydäksemme tänään suurta keskustelua, mutta pohdiskelemme täällä yhteistä päätöslauselmaesitystä, jonka parlamentaariset ryhmät esittivät ja jolla pyritään parantamaan tieteen kehitystä Afrikassa ja mahdollistamaan entistä vahvempi, sujuvampi suhde EU:n kanssa tieteen ja soveltavan teknologian alalla.

Kuten komission jäsen sanoi, Lissabonissa järjestetyssä toisessa EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa – ensimmäinen järjestettiin vuonna 2000 Kairossa – korostettiin jälleen kerran tätä tärkeää ulottuvuutta, tieteen ja teknologian asemaa Afrikan tulevassa kehityksessä.

Vuonna 2010 arvioidaan, miten Afrikan ja Euroopan unionin välisessä huippukokouksessa Lissabonissa tehtyjen sopimusten päätökset on pantu täytäntöön. Olemme nyt aikeissa hyväksyä päätöslauselman, jolla pyritään vaikuttamaan asiaan Euroopan parlamentista käsin. Tässä seurataan siis Lissabonin huippukokousta ja muitakin Afrikkaan liittyviä aloitteita, joita ollaan parhaillaan panemassa täytäntöön eri puolilla maailmaa.

Kiina suurena valtiona ja laajana maantieteellisenä, poliittisena, kulttuurisena ja taloudellisena alueena on alkanut kehittyä merkittävästi, kuten myös Intia ja monet Aasian valtiot, jolloin katseet on käännetty entistä enemmän takaisin Afrikkaan. Afrikkaa katsellaan nyt kuitenkin uudella tavalla, ja toisin kuin menneisyydessä Afrikassa ryhdytään nyt laadullisiin toimiin. Keskipisteenä ei ole enää hyväntekeväisyys, joka luonnehti pitkään länsimaiden ja Afrikan välisiä suhteita, vaan läheisyys, tasa-arvo, yhteistoiminta ja niin edelleen.

Erityisesti tieteen ja teknologian aloilla on vielä paljon tehtävää, koska työssä on tähän mennessä keskitytty muihin aloihin, esimerkiksi terveyteen ja koulutukseen. Tieteen ja teknologian alalla ei kuitenkaan ole tehty vielä paljoakaan. Tällainen työ voisi tuoda kuitenkin merkittäviä etuja Afrikan kehitykselle ja Afrikan täysimääräiselle osallistumiselle maailmanlaajuistumiseen, josta se on ollut – sanon tämän lainausmerkeissä – jossain määrin ulkona.

Mielestäni päätöslauselma, josta parlamentti äänestää huomenna, on lisätuki ja kannustin suuntaan, jonka uskon olevan perustavanlaatuinen Afrikalle ja maailman tulevaisuudelle.

  Teresa Riera Madurell, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tämä päätöslauselmaesitys on tärkeä, koska olemme puhuneet täällä usein Afrikasta, mutta harvemmin kyseisen maanosan kanssa tehtävästä tieteellisestä yhteistyöstä. Nykyään ihmisten taloudellista ja sosiaalista kehitystä ei voi erottaa tieteellisestä tutkimuksesta, teknologisesta kehityksestä ja innovoinnista.

Lisäksi globalisoituneessa maailmassa monet ongelmat, joita tieteellä yritetään yhä ratkaista, vaativat aivan kaikkien yhteistyötä erityisesti energian, ilmastonmuutoksen ja elintarviketurvallisuuden kaltaisilla erityisaloilla.

Kehitykseen tähtäävän tieteellisen yhteistyön pitäisikin olla ensisijalla kokonaisvaltaisessa yhteistyöstrategiassamme Afrikan maiden kanssa.

Tutkijoiden on osallistuttava aktiivisemmin yhteisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, tutkimushenkilöstön vaihto-ohjelmia ja liikkuvuutta on edistettävä, tutkimusinfrastruktuureja on vahvistettava tiedeyhteisön tarpeiden mukaisesti, ja ennen kaikkea nykyisiä olosuhteita on tuettava.

Hyvät naiset ja herrat, palasin juuri Etelä-Afrikasta, jossa kävin Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenenä. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallan kanssa on solmittu sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä kymmenen vuotta sitten. Tämän takia komission jäsen Potočnik vieraili maassa marraskuussa.

Yhteistyösopimuksella on päästy merkittäviin tuloksiin, jotka ovat edullisia molemmille osapuolille. Eteläafrikkalaiset tutkijat osallistuivat 117 tutkimushankkeeseen kuudennessa puiteohjelmassa. Useampiin hankkeisiin osallistuivat vain Yhdysvallat, Kiina ja Venäjän federaatio. Seitsemänteen puiteohjelmaan on suunniteltu vieläkin laajempaa osallistumista.

Yhteistyötä tehdään hyvinkin erilaisilla aloilla, esimerkiksi bioteknologiassa, terveydessä, nanoteknologiassa, ilmailussa, liikenteessä, energiassa ja ilmastonmuutoksessa. Meidän olisi eurooppalaisina tuettava tällaista yhteistyötä, koska tarvitsemme myös pikaisia ratkaisuja samoihin ongelmiin ja koska voimavarojen yhdistäminen tutkimuksessa ja kehityksessä, innovoinnissa ja teknologiansiirrossa voi olla vain ja ainoastaan hyödyllistä molemmille osapuolille.

Esimerkkinä voidaan pitää energiaa, joka on Etelä-Afrikassakin polttava aihe. Pyrimme samaan: energiansaanti on varmistettava järkevään hintaan ja ympäristöystävällisellä tavalla. Tämän takia onkin käynnistetty erittäin kiinnostavia tutkimushankkeita vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista teknologioista, uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta.

Toinen tärkeä, korostamisen arvoinen tieteellisen yhteistyön alue Etelä-Afrikan ja koko Afrikan kanssa on tutkimus aidsista, taudista, joka aiheuttaa suurta tuhoa koko maanosassa ja joka on esimerkiksi Etelä-Afrikassa pienentänyt elinajanodotetta yli kymmenellä vuodella.

Mielestäni onkin erittäin tärkeää, että päätöslauselmassa viitataan erityisesti tämän sairauden tutkimiseen.

Lopuksi haluaisin korostaa, että kaikkea yhteistyötä on tehostettava tietojenvaihdolla, rehellisellä ja avoimella vuoropuhelulla ja molempien osapuolten aidolla hyväksynnällä.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä päätöslauselmaesitys Afrikan kanssa tehtävän tieteellisen yhteistyön tukemisesta osuu juuri oikeaan aikaan, koska se tulee heti Afrikassa viimeisten 12 kuukauden aikana tehtyä tiedettä koskevien lausuntojen kannoilla. Lausunnot antoi Yhdistyneiden Kansakuntien Afrikan talouskomissio tammikuussa 2007 G8-maiden huippukokouksen julkilausumassa tiede- ja kehitysyhteistyön vahvistamisesta ja uudessa luvussa tieto- ja viestintätekniikasta ja tieteestä ja teknologiasta EU:n ja Afrikan välisessä strategiassa.

Addis Abebassa ensi maaliskuussa järjestettävässä Science with Africa -konferenssissa Euroopan parlamentti saa tilaisuuden osoittaa tukensa uudelle ja tiiviimmällä lähestymistavalle EU:n ja Afrikan välisessä tieteellisessä yhteistyössä. Aiemminkin on tietenkin ollut aloitteita. Afrikkalaisia tutkijoita on avustettu apurahoin ja tutkijastipendein tulemaan töihin Eurooppaan. Tiettyjä hankkeita on tuettu. Kuitenkaan Afrikan ja EU:n välille ei ole kehitetty täysin kaksisuuntaista tieteellistä yhteistyötä.

Afrikassa ei ole vielä vakaata tutkimuspohjaa Afrikkaa varten. Tämä näkyy tilastoistakin. Afrikassa on vain yksi prosentti maailman tutkijoista, mutta 13 prosenttia maailman väestöstä. Vain joka kymmenestuhannes ihminen Afrikassa on tutkija tai insinööri, kun taas teollisuusmaissa vastaava luku on joka kahdessadas.

Ilmastonmuutoksen takia tutkimus ei ole missään muualla maapallolla yhtä tärkeää. Ilmaston lämpeneminen Afrikassa uhkaa pyyhkiä pois sen vaatimattoman edistyksen, johon on päästy vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrittäessä. Jos tiede- ja teknologiaperusta olisi vahvempi, ilmastonmuutos voisi olla myös tilaisuus Afrikalle.

Tässä päätöslauselmaesityksessä mainitaan perustellusti erityisesti aurinkoenergia. Se on uusiutuvaa energiaa, jota Afrikassa riittää. Aurinkosähköteknologiassa on päästy nykyään merkittävästi eteenpäin. Kävin viime perjantaina uuden ja uusiutuvan energian keskuksessa Blythissä Northumberlandissa, missä tehdään innovatiivista tutkimusta aurinkosähkön kustannusten pienentämisestä keskittämällä auringonsäteet erittäin pieniin piikennoihin.

Olen ilahtunut, että tällaista tutkimusta tehdään omassa vaalipiirissäni, mutta jos tällaista tutkimusta ja kehitystä ei tapahdu myös Afrikassa, aurinkosähkön valtava potentiaali sähkön megawattien toimittamisessa eri puolille Afrikkaa ei koskaan tule käyttöön. Toivon, että siirrymme seuraavaksi kohti tällaista tieteellistä yhteistyötä.

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Hyvää iltaa. Kun keskustelemme Afrikan kanssa tehtävästä tieteellisestä yhteistyöstä, yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, miten Afrikan valtiot voivat suojautua ilmastonmuutokselta. Kuten YK:n ilmastopaneelissa havaittiin, Afrikka on mahdollisesti maapallon maanosista se, johon ilmastonmuutos iskee kovimmin. Itse asiassa koettelemukset ovat jo alkaneet. Aurinko polttaa sadot. Aavikko leviää. Järvet ja joet kuivuvat, ja Afrikan mantereella on miljoonittain ilmastopakolaisia.

Monet Afrikan nykyisistä selkkauksista johtuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamasta paineesta ja jännitteestä. Ilmasto-ongelman suurin iva on, että vähiten saastuttavat kärsivät eniten.

Esimerkiksi Etiopian hiilidioksidipäästöt ovat 0,1 tonnia asukasta kohden vuodessa, kun taas oman maani, Ruotsin, päästöt ovat yli 6 tonnia henkeä kohden vuodessa. EU:n keskiarvo on noin 10 tonnia. Ruotsin päästöt ovat siis 60 kertaa suuremmat ja EU:n 100 kertaa suuremmat kuin Etiopian, ja tämä on vain yksi esimerkki.

Tästä näkökulmasta ajateltuna meillä Euroopassa on selvästikin suuri vastuu. Toisaalta meidän on vähennettävä omia päästöjämme valtavasti, ja toisaalta meidän on tehtävä kaikkemme auttaaksemme kehitysmaita ryhtymään toimiin ilmastonmuutosta vastaan.

Tänä iltana keskustelemme siitä, miten voimme tehdä tehokasta tieteellistä yhteistyötä Afrikan kanssa. Mielestäni meidän on oltava itsekriittisiä ja pohdittava juuri nyt, teemmekö todella kaikkemme tukeaksemme Afrikan maita. Teemmekö todella kaikkemme esimerkiksi siirtääksemme nykyaikaista, ympäristöystävällistä teknologiaa ja tietoa Afrikan maihin? Kun neuvottelemme kauppasopimuksista, kiinnitämmekö eniten huomiota omiin yrityksiimme vai afrikkalaisiin yrityksiin, jotka haluavat tehdä kanssamme kauppaa reiluin ehdoin? En voi valitettavasti vastata omasta puolestani myöntävästi näihin kysymyksiin. Tehtävää on siis paljon.

Mikä on esimerkiksi tekijänoikeuksia ja patentteja koskevan lainsäädäntömme tilanne? Marraskuussa ennen Balin neuvotteluja annoimme päätöslauselman, jossa Euroopan parlamentti totesi, että ”Euroopan parlamentti myöntää, että puhtaan tekniikan alalla perittävät teollis- ja tekijänoikeuksien lisenssimaksut saattavat estää tämän tekniikan siirtämisen kehitysmaihin”.

Annan esimerkin: 75 prosenttia tuulivoimateknologiasta on maailmassa neljän yrityksen hallussa. Kyllä, vain neljä yritystä koko maailmassa. Kolme niistä on eurooppalaisia. Neljäs on Yhdysvalloista. Kun monet kehitysmaat haluavat nykyään kehittää tuulivoimaa, niiden on käytettävä vanhaa ja patentoimatonta tekniikkaa. Mailla ei ole yksinkertaisesti varaa nykyaikaiseen, ympäristöystävälliseen tekniikkaan.

Oma lainsäädäntömme on ajanut suuren osan nykyaikaisesta tekniikasta umpikujaan. Tämä tukee tietenkin niitä harvoja suuria yrityksiä, joiden hallinnassa patentit ovat. Mitä hyötyä tästä on Angolalle, Botswanalle tai Ruandalle?

Haluan komissiolta selvän vastauksen tänä iltana. Teettekö mitään, jotta tekijänoikeuksia ja patentteja koskeva lainsäädäntö olisi joustavampaa? Mitä teette, jotta teknologian siirtäminen olisi helpompaa?

Lopuksi vielä yksi esimerkki näistä puutteista: niin kutsutut joustavat mekanismit. Me teollisuusmaissa voimme tietenkin siirtää osan ilmastovastuustamme kehitysmaihin. Lainmukaisesti tulkittaessa tarkoituksena on, että siirrämme teknologiaa ja ympäristötoimia kehitysmaihin. Kuitenkin viime vuonna ympäristövaliokuntaan saamamme uuden mietinnön mukaan alle kaksi prosenttia puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista oli suunnattu Afrikan maihin. Suurin osa oli hankkeita, joilla ei itse asiassa ole kovin suuria etuja.

Mikä on komission kanta joustaviin mekanismeihin ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeisiin? Oletteko valmistautuneet arvioimaan mekanismeja perusteellisesti uudelleen, kuten Euroopan parlamentti on pyytänyt? Kuinka Afrikka hyötyisi enemmän teknologian siirrosta tulevaisuudessa?

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Afrikan unioni on määrittänyt tieteen ja teknologian tärkeimmiksi tekijöiksi kestävässä kehityksessä Afrikan maanosassa.

Tällä hetkellä lähes kaikki Afrikan maat ovat jääneet jälkeen tieteellisessä tuotannossa ja edellytyksissä. Mittarina voidaan pitää tieteellisiä julkaisuja. Egypti, joka on vahvimpia Afrikan valtioita tällä alalla, julkaisee vain vaivaiset 0,4 prosenttia kaikista maailman tieteellisistä julkaisuista. Tieteellinen yhteistyö ja apu tarjoavat mahdollisuuden päästä kehityksen äärimmäisten eroavuuksien yli. Kuitenkin kehityksellä on vastassaan merkittäviä haasteita, esimerkiksi maailmanlaajuiset kestävän kehityksen ongelmat kuten köyhyys, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, HIV/aids, tartuntataudit, energia, puhdas vesi. Lista tuntuu olevan loputon. Tähän voidaan lisätä vielä aivovienti, tutkijoiden vapaan liikkuvuuden ongelma ja rajallinen pääsy tietoihin.

Tällä hetkellä afrikkalaisten kumppanien kanssa tehtävään menestyksekkääseen yhteistyöhön on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin. Tästä on esimerkkejä bioteknologian, tieto- ja viestintätekniikan, avaruuden ja nanoteknologian aloilla.

Yhdistettyinä Afrikan monipuolisiin luonnonvaroihin ja luonnon monimuotoisuuteen nämä alat voisivat osoittautua erittäin tehokkaiksi. Lisäksi tarvitaan poliittista uudelleensitoutumista Afrikkaan ja teollisuusmaiden, mukaan lukien Kiinan, voimakkaampaa sitoutumista, jotta tällä alalla voidaan kehittyä.

Viimeisten 20 vuoden aikana EU on saanut paljon kokemusta yhteistyönä toteutettavien tiede- ja teknologiahankkeiden järjestämisestä ja hallinnasta. Seitsemännellä puiteohjelmalla tarjotaan kiinnostavia mahdollisuuksia afrikkalaisille kumppaneille, mutta enemmänkin voidaan tehdä.

Meidän on ymmärrettävä kaikki mahdollisuudet, joita yhteistyö tiedeasioissa tarjoaa Afrikan maille ja kehitykselle Afrikan mantereella. Tieteen ja teknologian aloilla voidaan tehdä enemmän ja on tehtävä enemmän. Meidän on luotava yleiset viestintäkanavat ja -verkostot tutkijoiden ja kehitystyöntekijöiden välille, jotta he voivat oppia toisiltaan.

Tiedediplomatian käsite on palannut asialistan kärkeen, ja meidän on sopeuduttava uuteen internetin, edullisen matkustamisen, ympärivuorokautisten maailmanuutisten ja kansalaisjärjestöjen vallan aikaan – luettelo on pitkä.

Tiede on poliittisen maailman ulkopuolella, ja siellä sen on myös pysyttävä. Tämän takia tutkijoista tulee luotettuja diplomaatteja. Nyt on tiedeyhteisön aika kasvattaa asemaansa diplomatiassa. Afrikan kansalaisiin ja heidän hallituksiinsa kohdistuva ponteva, uusi tiedediplomatia antaa ihmisille hyvinvointia, koulutusta, talouskasvua ja ennen kaikkea toivoa. Diplomatia perustuu tekoihin pelkkien sanojen sijasta. Vuosituhannen kehitystavoitteet näyttävät entistäkin haastavammilta Afrikassa tänä tieteen vuonna.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Afrikassa on yli 13 prosenttia maailman kokonaisväestöstä, mutta vain prosentti maailman tutkijoista. Afrikka käyttää vain 0,3 prosenttia BKT:stään tutkimukseen ja kehitykseen. Samaan aikaan Eurooppa on kohdannut kaksi tärkeintä maailmanlaajuista haastetta, joihin voi vastata menestyksekkäästi vain maailmanlaajuisin toimin. Tämä koskee myös tieteellistä tutkimusta.

Ensimmäinen haaste koskee niin kutsuttuja vuosituhannen kehitystavoitteita, joilla pyritään hävittämään köyhyys maailmasta. Aikuisten heikko terveys tai kuolema iässä, jolloin he voisivat olla vielä työelämässä, voi johtaa heidän perheidensä nuoremmat ja vanhemmat sukupolvet köyhyyteen. Seitsemännen puiteohjelman mahdollisuuksia käyttäessämme meidän on oltava tarpeeksi avoimia, jotta emme rahoita pelkästään tutkimuksia, joissa keskitytään Euroopan väestöä vaivaaviin sairauksiin. Meidän on löydettävä sopivat ratkaisut myös sairauksiin, jotka ovat maailmanlaajuinen uhka, esimerkiksi aidsiin, joka tappoi yli kaksi miljoonaa ihmistä vuonna 2006.

Toinen haaste on ilmastonmuutos. Tiedot osoittavat, että se vaikuttaa eniten köyhiin. Euroopan on hyväksyttävä oma vastuunsa ja tehtävä yhteistyötä toimenpiteissä, joilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja rajoittamaan ilmaston lämpenemistä.

Seitsemänteen puiteohjelmaan voivat osallistua myös kehitysmaiden tutkijat. Kuitenkin heidän viestinsä on, että heidän mahdollisuutensa yhteistyöhön ovat liian niukat. Kehitysyhteistyöpoliittisten puitteiden mekanismit tarjoavat hyvän mahdollisuuden näiden eroavaisuuksien pienentämiseksi. Meidän on kuitenkin lopetettava pelkkiin avustuksiin perustuva, perinteinen yhteistyö. Kumppanuuden muodostaminen tarkoittaa, että meidän on otettava kehitysyhteistyöpolitiikkaamme mukaan tiede, teknologia ja innovointi.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Kiitos, arvoisa puhemies. Kiitos, arvoisa komission jäsen. Elämme maailmanlaajuistumisen aikakautta, mikä tarkoittaa kovaa kilpailua kaikkien kanssa. Afrikan manner on aivan erityisen kilpailun kenttä. Kiinan ja Japanin taloudet, Australia ja Yhdysvallat yrittävät kaikki valloittaa Afrikan markkinat.

Jos halutaan edistää ja vahvistaa suhteita, aloitetaan yleensä urheilusta, mikä on jo tapahtunut. Heti tämän jälkeen tulevat opiskelijavaihto-ohjelmat ja tieteellinen yhteistyö. Jos aiomme aloittaa työskentelyn Afrikan kanssa kyseisellä alalla nyt, on vaihto-ohjelmissa ehkä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tuhansia opiskelijoita ja tutkijoita. Näin meillä on tuhansia lähettiläitä vastavuoroiselle yhteistyöllemme. Tämän päivän yhteiset tieteelliset hankkeet tarkoittavat kymmenen vuoden päästä merkittäviä sijoituksia, pätevien työntekijöiden virtaa, markkinoiden vapautumista ja näin myös kilpailua, kasvua ja uusia työpaikkoja Euroopassa ja Afrikassa. Meidän kannattaa nähdä tämä vaiva nyt, jotta tavoitteet toteutuvat.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Afrikan kanssa tehtävän tieteellisen yhteistyön tavoitteena on oltava koulutetun ja aktiivisen tiedeyhteisön kehittäminen kyseiselle mantereelle sen omaksi hyödyksi eikä – lausun varoituksen sanan – Afrikan tutkijoiden varastaminen, kuten varastamme koulutettuja afrikkalaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Olin erittäin iloinen tavatessani vuonna 2005 Malawissa nuoren, kouluttautuneen maataloustieteilijän. Hän oli ollut Euroopan unionissa opiskelemassa, mutta oli ylpeä palattuaan oman kansansa pariin ja opetettuaan heille, kuinka maata ja vettä pitäisi käyttää ruoan tuotantoon kestävän elämän takaamiseksi.

Lopuksi haluan sanoa, että yksi Afrikassa laiminlyöty ala on maataloustieteen rahoitus. Tämän todistaa myös maailmanpankin raporttiluonnos tältä vuodelta, Meidän olisikin mielestäni tehtävä yhteistyötä kaikilla tieteen tasoilla, mutta erityisesti huomiota olisi kiinnitettävä maatalouden ja luonnonvarojen alaan.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, saatan koetella kärsivällisyyttänne, mutta huomasin jo aiemmin päivällä, että puhujat nousivat puhumaan uudelleen, jos ”catch-the-eye” -menettelyä ei käytetty viittä kertaa, joten kiitän teitä.

Haluaisin esittää erityiskysymyksen komission jäsenelle. Puhuin diplomatiasta ja tiedediplomatiasta – pelkkien sanojen sijasta tekoihin perustuvasta diplomatiasta. Viime vuonna järjestettyä EU:n ja Afrikan välistä Lissabonin huippukokousta pidettiin yleisesti pettymyksenä, ja siellä oli enemmän sanoja kuin tekoja. Haluaisin, että te henkilökohtaisesti vastaisitte tähän syytökseen.

Voisitteko osoittaa joitakin tekoja, selkeästi jotakin muuta kuin sanoja, jotka saivat alkunsa sadoista, jollei tuhansista, Lissaboniin kokoontuneista ihmisistä ja heidän keskusteluistaan tästä erittäin tärkeästä kysymyksestä? Koska saamme joitakin tuloksia?

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisat naiset ja herrat, EU:n Afrikkaa koskeva politiikka perustuu monitahoiseen strategiaan, ja osa tätä strategiaa liittyy tietenkin Afrikan osallistumiseen tieteeseen ja teknologiaan. Euroopan unioni tunnustaa tämän osallistumisen tärkeyden, ja se haluaa antaa Afrikan mantereelle mahdollisuuden selviytyä ilmastonmuutoksen haasteista. Komissio uskoo, että Afrikan valtioiden on kehitettävä pikimmiten tarpeeksi monipuoliset sopeutumisstrategiat ja varmistettava samalla, että tällaiset muutokset eivät vaaranna myönteisiä tuloksia, jotka valtiot ovat saavuttaneet köyhyyden torjumisessa.

Komission mielestä tieteen ja teknologian alojen yhteistyö on erityisen tärkeää maataloustutkimuksessa ja maataloustuotteiden valvonnassa. Komissio tukeekin Afrikan unionin ponnisteluja muodostaa maataloustieteelliselle tutkimukselle monipuolinen ohjelma ja kansainvälisten järjestöjen pyrkimystä yhtenäistää maatalouden ennakkovaroitusjärjestelmiä. Tuemme myös uusiutuvan energiateknologian siirtoa, mikä liittyy tiiviisti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Tässä siirrossa pitäisi kuitenkin keskittyä ilmastonmuutoskysymystä enemmän ponnistuksiin kestävän ja tehokkaan energiansaannin ja varastojen saatavuuden takaamiseksi.

Teknologian siirrossa tärkeässä asemassa on yksityinen sektori, jota komissio tukee erityisen ohjelman kautta. Maaliskuussa komissio osallistuu Addis Abebassa järjestettävään konferenssiin. Toivomme, että se on merkkipaalu tiellä kohti tieteellistä yhteistyötä Afrikan kanssa ja kohti tieteen ja teknologian kehitystä Afrikan mantereella.

Keskustelussa mainittiin myös aids-kysymys. Haluan mainita lyhyesti, että Euroopan komissio on aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitetun maailmanlaajuisen rahaston suurimpia tukijoita, ja mielestäni voimme olla siitä oikeutetusti ylpeitä.

Kuten sanoin aiemminkin, viime vuoden lopulla EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa Lissabonissa Afrikan unioni ja Euroopan unioni sopivat kumppanuudesta Euroopan ja Afrikan välillä tietoyhteiskunnan, tieteen ja avaruusteknologian aloilla. Valmistelemme parhaillaan tiedonantoa, jossa käsitellään erityisnäkökohtia ja toimintasuunnitelmaa, jolla kyseinen kumppanuus toteutetaan käytännössä.

Hyvät naiset ja herrat, en voi yhtyä arvoisan parlamentin jäsenen näkemykseen siitä, että Lissabonin konferenssi olisi ollut pettymys. Näin nimenomaan ei ollut: konferenssi oli matkan ensimmäinen askel, ja, kuten sanoin aiemmin, astumme nyt eteenpäin tiellä, joka perustuu Lissabonin konferenssiin.

  Puhemies. − (ES) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾ keskustelun päätteeksi.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. – (EN) ”Jos annat miehelle kalan, hänellä on ruokaa päiväksi. Mutta jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on syötävää loppuelämäkseen.” Tämä sanonta on lähes liiankin osuva tähän keskusteluun. Jos Afrikka haluaa päästä köyhyysloukustaan, sen on laajennettava raakamateriaaliensa hyödyntämistä, vahvistettava tuotantopohjaansa ja suurennettava vientiään, mutta samalla sen on parannettava tieteellistä asiantuntemustaan. Meidän länsimaissa on parannettava afrikkalaisten tutkijoiden osallistumista kansainvälisiin, yhteistyönä tehtyihin tiede-, tutkimus- ja kehityshankkeisiin ja vahvistettava nykyistä tutkimusinfrastruktuuria.

(1) Ks. pöytäkirja.

15. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

16. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.30.)