Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 21. helmikuuta 2008 - Strasbourg

9.3. Pohjois-Kivu (Kongon demokraattinen tasavalta)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Pohjois-Kivua (Kongon demokraattinen tasavalta) koskevasta päätöslauselmasta⁽¹⁾.

  Erik Meijer, laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti kiinnittää oikeutetusti suurta huomiota Belgian entisen siirtomaan, Kongon demokraattisen tasavallan, tapahtumiin ja erityisesti jatkuviin taisteluihin, pakkosiirtoihin, raiskauksiin ja joukkomurhiin tämän valtavan maan itäosassa. Nämä hirmuteot ovat liittyneet naapurimaiden Ruandan, Burundin ja Ugandan selkkauksiin. Kansainvälisesti tunnustetuilla valtion rajoilla ei ole paljoakaan merkitystä niille ihmisryhmille, joiden on etsittävä uusia alueita karkotuksen tai jatkuvan elinmahdollisuuksien puutteen vuoksi. Kaikki tällä alueella on liikkeessä, ja totuus on, että pieninkin liike suuntaan tai toiseen saattaa lietsoa joko väkivaltaa tai kauhua. Sotapäälliköt, jotka saavuttavat arvonantoa, valtaa ja vaurautta luontaisen riidanhaluisuutensa avulla, lisäävät nykyisiä ongelmia ja vaikeuttavat entisestään niiden ratkaisemista.

Aivan hiljattain, 17. tammikuuta, parlamentti keskusteli Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja antoi päätöslauselman, jossa esitettiin toive kaikkien hirmutekojen loppumisesta. Pelkäänpä, että voisimme antaa tästä asiasta paljon enemmänkin päätöslauselmia saamatta niillä aikaan minkäänlaista ratkaisua. Odotukset siitä, että Kongon demokraattisessa tasavallassa viime vuonna pidetyt vaalit toisivat ratkaisun ongelmaan, johtivat lopulta pettymykseen. Istuva presidentti Kabila voitti, mutta hän edustaa erilaisia näkemyksiä kuin se liike, josta hän on lähtöisin, ja sekä presidentin- että parlamenttivaalien tulokset olivat opposition kannalta kiistanalaisia.

Kyse on siitä, miten näin laaja maa, jolla on huonot viestintäyhteydet ja hyvin monenkirjava väestö, voi toimia tavalla, joka saa koko väestön ja lukuisien erilaisten poliittisten voimien tuen. Tämä ei todennäköisesti onnistu Kongon demokraattisen tasavallan kaltaisella alueella, jossa hengenvaaralliset taudit raivoavat, ympäristöä ja maaperää riistetään ja ihmiset ovat täysin vailla oikeuksia. Kyse on siitä, onko 23. tammikuuta solmittu Pohjois- ja Etelä-Kivun aselepo, jossa edellytetään sotaa käyvien osapuolten aseistariisuntaa ja pakolaisten palaamista asuinpaikoilleen, toteutettavissa ja voiko Yhdistyneet Kansakunnat edistää tätä tavoitetta paikan päällä. Tämä ei onnistu järjestämällä vaaleja selkkauksen keskellä vaan mahdollisesti taivuttelemalla osapuolia, esimerkiksi sotaa käyvää osapuolta, luopumaan seksuaalisesta väkivallasta ja päästämään lääkärit alueelle.

  Alain Hutchinson, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, en aio keskustella koko Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta, vaan pikemminkin maan koillisosasta ja Kivun alueesta, jossa vuosikausia raivonnut häpeällinen sota on viime kuukausina vain kiihtynyt.

Kaikkia sotia voisi sanoa häpeällisiksi, mutta mielestäni tämä on sitä vielä suuremmalla syyllä. Tämä sota on vaatinut ja vaatii edelleen satojatuhansia uhreja ja ihmishenkiä ja on pakottanut ihmisiä siirtymään pois asuinseudultaan. Lisäksi sadattuhannet naiset, pikkutytöt ja isoäidit ovat kärsineet nykytermien mukaan seksuaalisesta väkivallasta. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä: raiskausta käytetään varsinaisena sodankäyntimenetelmänä, ja tämä saa jatkua yleisen mielipiteen, kansainvälisen yhteisön ja etenkin EU:n yleisen mielipiteen suhtautuessa asiaan jokseenkin välinpitämättömästi.

Tämä häpeällinen sota on raivonnut kaksi vuotta kilpailevien osapuolten välillä. Osapuolina ovat toisinajattelevan kongolaiskenraalin Laurent Nkundan johtamat kapinallisjoukot, aiemmin Ruandan kansanmurhaan syyllistyneet joukot, jotka tuotiin maahan sotaretken päätyttyä vuonna 1994, ja valitettavasti myös tietty osa hiljattain hajotetusta Kongon armeijasta. Riittäköön tämä. Onneksi alueella pidettiin äskettäin rauhankokous, johon kaikki asianosaiset osapuolet osallistuivat ja joka johti tulitaukoon. Arvoisa puhemies, valitettavasti tulitauko on äärimmäisen hauras, ja jännitteet kasvavat jälleen.

Ehdotammekin kahta olennaista painopistettä: ensimmäinen näkökohta on siviilien suojelu, varojen myöntäminen MONUC:n kenttäoperaatiolle siviilien suojelua varten. YK:n peruskirjan VII luvun nojalla operaatiossa voidaan käyttää aseita tehtävän suorittamiseksi, sillä näiden verilöylyjen on yksinkertaisesti loputtava. Toinen painopiste on neuvotteluissa käsiteltyjen rauhanpyrkimysten tukeminen, sillä ratkaisu suurten järvien alueen ongelmaan olisi poliittinen ratkaisu, jossa ovat mukana kaikki osapuolet Ruanda mukaan luettuna. Sen on täytettävä lupauksensa Kivun alueella toimivien kansalaistensa palauttamisesta kotimaahan.

  Adam Bielan, laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, toisen maailmansodan jälkeen yksikään selkkaus ei ole ollut niin julma ja häikäilemätön kuin Kongon selkkaus. Aseellinen selkkaus Pohjois-Kivun maakunnassa on jatkunut vaihtelevalla voimakkuudella viimeiset kymmenen vuotta. Se on vaatinut yli viisi miljoonaa uhria. Noin 1 500 ihmistä kuolee joka päivä taistelujen seurauksena.

Joukkomurhat, nuorten tyttöjen ja äitien raiskaukset ja siviilien ja lasten pakkovärväys asevoimiin ovat yleisiä. Lähikuukausina Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on tapahtunut myös monia muita vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Niihin ovat syyllistyneet Laurent Nkundalle uskolliset kapinallisryhmät, Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan sotilaat ja Kongon armeija. Kongon itäosissa tarvitaan välitöntä lääkinnällistä apua ja elintarviketoimituksia, sillä viimeaikaisten tapahtumien takia useimmat humanitaariset järjestöt ovat joutuneet keskeyttämään toimensa.

Näin ollen kehotan neuvostoa ja Euroopan komissiota myöntämään kriisirahoitusta alueen poikkeuksellisen vakavan humanitaarisen tilanteen perusteella.

  Bernd Posselt, laatija. − (DE) Arvoisa puhemies, jokainen, joka on joskus nähnyt Itä-Afrikan suurten järvien alueen ilmasta käsin, voisi ajatella sen olevan paratiisi. Todellisuudessa se on usein paremminkin maanpäällinen helvetti. Se on suurenmoisen luonnonkaunis alue, jossa on toisaalta runsaasti luonnonvaroja ja toisaalta hirvittävää kärsimystä: luonnonkatastrofeja, sotaa, karkotuksia, nälänhätää, tauteja, joukkomurhia ja -raiskauksia sekä etnisiä selkkauksia – pahempia ei liene juuri missään. Yksistään Pohjois-Kivussa on 800 000 kotimaansa sisällä siirtymään joutunutta henkilöä.

On tärkeää tunnustaa, että karkotusongelmasta kärsitään rajan molemmin puolin. Afrikassa on eräs ilmiö, jota ei samassa muodossa esiinny missään muualla: ihmisiä ei nimittäin vain siirretä rajan toiselta puolelta toiselle puolelle, vaan kukin maa karkottaa heidät omalta puoleltaan rajaa toiseen maahan, jolloin molemmilla puolilla on pakolaisia ja asuinseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä. Tämän seurauksena kyseiset maat ovat täysin epävakaita. Siksi on välttämätöntä myöntää humanitaarista apua, ja alueella tarvitaan laajaa läsnäoloa ihmisten auttamiseksi.

Pohjimmiltaan tämä on kuitenkin vain näpertelyä syiden parissa. Ellemme pysty vakiinnuttamaan kohtuullisen toimintakykyistä valtiota ja oikeusvaltiorakenteita, katastrofi ei pääty koskaan, vaikka myöntäisimme rajattomasti apua. Näin ollen meidän on äärimmäisen tärkeää olla myös poliittisesti merkittävässä asemassa. Tammikuun 23. päivänä solmittu tulitauko on äärimmäisen hauras, ja se on oikeastaan pätevä vain paperilla. Siksi meidän on pakotettava kaikki osapuolet kiireesti neuvottelemaan keskenään, mutta se tarkoittaa, että myös meidän on tehtävä osuutemme.

Valitettavasti eurooppalaiset usein hyötyvät näistä katastrofeista. Siksi on perusteltua kehottaa meitä suhtautumaan vakavammin esimerkiksi luonnonvarojen alkuperätodistuksiin, sillä usein juuri eurooppalaiset käyttävät häikäilemättä hyväksi ihmisten kärsimyksiä oman taloudellisen etunsa nimissä. Mekin olemme tästä vastuussa, emmekä saisi tyytyä korulauseisiin ja turvautua pinnallisiin ratkaisuihin.

  Raül Romeva i Rueda, laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, Kongon demokraattisen tasavallan murheellisten tapahtumien sarjaan on tänään saatu uusi jakso.

Tässä tapauksessa tapahtumapaikkana on Pohjois-Kivu, mutta juoni ja uhrit ovat samat, joita käsiteltiin kiireellisessä päätöslauselmassa tammikuun istuntojaksolla.

Lähes 5,5 miljoonaa ihmistä on kuollut sodassa vuoden 1998 jälkeen, ja 45 000 kuolee vieläkin joka kuukausi suoraan tai epäsuorasti sodan takia. Lopputulos on, että 1 500 ihmistä kuolee päivittäin, toisin sanoen Kongon demokraattisessa tasavallassa on kuollut jo 6 000 ihmistä sen jälkeen, kun aloitimme tämän istuntojakson maanantaina.

Lisäksi viime kuukausina on erityisesti maan itäosassa tapahtunut lisää joukkomurhia, pikkutyttöjen ja naisten raiskauksia sekä tyttöjen ja poikien pakkovärväämistä. Sekä Laurent Nkundan kapinallisjoukot että Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan sotilaat ovat vastuussa tästä kaikesta.

Olisi myös pidettävä mielessä, että MONUC:n mandaatti perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII lukuun, jossa YK:lle annetaan valtuudet käyttää kaikkia tarvittavia keinoja estääkseen pyrkimykset voimankäyttöön, joka vaarantaa siviilien hengen tai koskemattomuuden tai muodostaa uhkan poliittiselle prosessille.

Toistaiseksi MONUC:n läsnäolo on kuitenkin osoittautunut täysin riittämättömäksi tehdäkseen lopun näistä raakuuksista. Näin ollen meidän on vedottava uudelleen turvallisuusneuvostoon, jotta se reagoisi ja hyödyntäisi kaikkia käytettävissä olevia keinoja joukkomurhien vähentämiseksi.

Totean vielä, että vaikka poliittisia neuvotteluja pohjustava Goman konferenssi onkin kannatettava, sen sopimukset – etenkin kotiuttamista koskevat sopimukset – ovat moniselitteisiä, ja niiden soveltamisessa on epäselvyyksiä.

Yhdyn lopuksi Bernd Posseltin toteamukseen, jonka mukaan tämä on uusi tilaisuus vaatia valvontajärjestelmien käyttöönottoa ja toteuttamista. Tarkoitan esimerkiksi timantteja koskevaa Kimberleyn prosessia EU:n markkinoille tuotujen raaka-aineiden alkuperän sertifioimiseksi.

  Tadeusz Zwiefka, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Joseph Conrad nimitti Kongoa pimeyden sydämeksi. Perustamisestaan lähtien – siis vuodesta 1960 alkaen – Kongo on ollut kauhistuttavien joukkovainojen, murhien ja sisällissotien tapahtumapaikka. Tästä syystä Kongo ei ole koskaan pystynyt seisomaan omilla jaloillaan sille suoduista runsaista luonnonvaroista huolimatta. Alueella tapahtuva selkkaus on kaikkein julmin ja häikäilemättömin sitten toisen maailmansodan. Valitettavasti se jatkuu edelleen ja vaatii joka kuukausi lähes 50 000 ihmisen hengen. Puolet uhreista on alle viisivuotiaita lapsia. Armeijoiden kauttakulkuun liittyy kaikenlaisia siviiliväestöön kohdistuvia rikoksia: raiskauksia, ryöstelyä ja murhia. Siksi olemme tyytyväisiä Goman rauhankonferenssin tulokseen ja suhtaudumme siihen niin toiveikkaasti. Se saattaa merkitä aseellisen selkkauksen päättymistä Kivun alueella, mutta tämän toteutuminen riippuu osittain myös meistä.

Tämän selkkauksen ratkaiseminen saattaa kuitenkin osoittautua mahdottomaksi ilman kansainvälisen yhteisön ja naapurimaiden tukea. On tärkeää, ettei kansainvälinen tuki rajoitu poliittisiin julistuksiin, vaan painottuu ennen kaikkea tarkoituksenmukaisen rahoitustuen, organisointituen ja teknisen tuen antamiseen.

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, avustusjärjestöjen mukaan Pohjois-Kivun tilanne on joissakin suhteissa vielä pahempi kuin Darfurissa. Pohjois-Kivu ei kuitenkaan ole huomion keskipisteenä, eivätkä kansainvälisen yhteisön jäsenet välitä siitä, mitä siellä tapahtuu. Vuonna 2002 tehdyn virallisen rauhansopimuksen jälkeen Kabilan hallitus on yrittänyt yhdistää paikalliset aseelliset ryhmittymät kansallisarmeijaksi, toistaiseksi melko kehnoin tuloksin. Siviiliväestö altistuu edelleen aseellisten selkkausten seurauksille. Lääkärit ilman rajoja (Médecins Sans Frontières, MSF) -järjestö korostaa ongelmia, joita avustustyöntekijät kohtaavat jatkuvien taistelujen takia yrittäessään päästä siviiliväestön luokse, ja toteaa, että aliravitsemus on toinen merkittävä uhka Pohjois-Kivun väestölle.

Kehotammekin neuvostoa ja komissiota myöntämään välittömästi tukea ja käynnistämään viipymättä laajoja lääkinnällisiä avustusohjelmia Kongon demokraattisen tasavallan itäosan siviiliväestön hyväksi. Kehotamme neuvostoa ja komissiota myös varmistamaan, että äskettäin vahvistetulla YK:n operaatiolla pystytään parantamaan merkittävästi väestön turvallisuutta.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, vaikka Gomassa päästiinkin yksimielisyyteen Kongon turvallisuuden ja kehityksen parantamisesta, Kivun maakunnassa tapahtuu edelleen ihmisoikeusloukkauksia. Yksistään vuoden 2006 lopun jälkeen 300 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa lisääntyneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Väkivalta koskettaa erityisesti naisia ja lapsia. Heidät raiskataan tai pakotetaan liittymään aseistettuihin ryhmiin. Tähän mennessä kuusi miljoonaa ihmistä on siirretty ja viisi miljoonaa ihmistä on kuollut selkkauksen ja taloudellisten eturyhmien lietsoman sodan seurauksena. Sotaa tukevat myös hallitukset, jotka haluavat innokkaasti hyötyä maassa olevista rikkauksista.

Siksi tarvitaan muutakin kuin Euroopan parlamentin keskusteluja ja päätöslauselmia sekä humanitaarista apua Kongon asukkaille. Luonnonvarojen riistohyödyntäminen ja kansainvälisten yritysten keinottelu on lopetettava. Nämä yritykset rikastuvat alueen asukkaiden hengen ja terveyden kustannuksella.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tiedämme, etteivät täällä esittämämme puheenvuorot todennäköisesti edistä asioita paljoakaan. Voimme vain toivoa, että kaikki osapuolet noudattavat pysyvästi Goman konferenssissa tehtyä sopimusta ja että järjettömyys, joka on pitänyt Pohjois-Kivua otteessaan jo liian pitkään, saadaan loppumaan. YK:n mukaan 800 000 ihmistä on paennut kodeistaan selkkauksen alettua. Tuhansittain naisia ja nuoria tyttöjä on raiskattu raa'asti, ja lapsia pakotetaan osallistumaan taisteluihin.

Emme myöskään saa unohtaa, että kenraali Nkundan aseistautuneiden joukkojen jäsenet eivät ole ainoita syyllisiä laajoihin julmuuksiin. Kaikki osapuolet hallituksen sotilaita myöten ovat poikkeuksetta syyllistyneet rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Pohjois-Kivussa ei ole paljoakaan ”hyviä tyyppejä”. Näin ollen syyllisiä on viime kädessä tuomittava samassa suhteessa. Heidät on saatava vastuuseen julmuuksistaan. Tuomion langettaminen ei ole pelkästään kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen vastuulla, vaan se on etupäässä Kongon johtajien ja Joseph Kabilan vastuulla.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kuten Bernd Posselt totesi, laajat alueet Kongossa ovat maanpäällinen helvetti. Tilannetta ovat pahentaneet tietyt tahot, joista kaikki eivät ole kongolaisia. Haluan kiinnittää huomiota itse havaitsemaani tilanteeseen eli selkkauksen takia orvoksi jääneiden lasten suureen määrään alueella. Mielestäni rahoitus pitäisi suunnata lähetystyöntekijöille, jotta nämä pystyisivät huolehtimaan lapsista ja etenkin pojista, ettei näitä värvättäisi armeijoihin. Värväämisen jälkeen pojat eivät enää kykene muuhun kuin ampumaan ja raiskaamaan. Arvoisa komission jäsen, saanen toistaa, että näiden onnettomien ihmisten opettamiseen ja hoitamiseen tarvitaan varoja.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, vetoan komissioon täällä Strasbourgissa, jotta se myöntäisi kriisitilanteisiin tarkoitettuja varoja heti ja käynnistäisi välittömästi jälleenrakennushankkeita, joihin kuuluu varsinkin laaja yleinen lääkinnällinen avustusohjelma Pohjois-Kivun siviilien hyväksi.

Äskeinen maanjäristys vain pahensi entisestään humanitaarista katastrofia. Kaikki läsnäolijat myös kehottavat komissiota ja neuvostoa panemaan välittömästi alulle Afrikan laajuisen liittouman, jotta selkkaukseen löydetään poliittinen ratkaisu.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio on yhä erittäin huolestunut hirvittävästä humanitaarisesta tilanteesta Kivussa ja etenkin Pohjois-Kivussa. Kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden määrä on nykyisin jo yksistään Kivussa yli 800 000, ja Pohjois-Kivussa se on kaksinkertaistunut vuoden 2007 aikana heikentäen siten hälyttävästi jo muutenkin vaikeuksissa olevan väestön asemaa.

Olemme myös tietoisia vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja tuomitsemme ne – myös lapsisotilaiden värväämisen ja laajamittaisen seksuaalisen väkivallan, jota alueella tapahtuu.

Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että Pohjois-Kivun nykyinen kriittinen tilanne, jota vuoden 2007 toisella puoliskolla käydyt taistelut kylläkin pahensivat, on seurausta alueella vuosikausia jatkuneesta sodasta. Kivun selkkauksen perimmäiset syyt juontavat juurensa aina 1990-luvun alussa tapahtuneeseen Ruandan kansanmurhaan, vaikka onkin pidettävä mielessä lukuisat paikalliset tekijät, kuten etnisten vähemmistöjen riittämätön poliittinen edustus, luonnonvarojen ryöstäminen ja maanomistuskysymykset, jotka vaikuttavat merkittävästi Kongon demokraattisen tasavallan itäosan epävakauteen ja turvattomuuteen.

Siksi komissio on tyytyväinen äskettäiseen Goman rauhankokoukseen ja siellä aikaansaatuun tulitaukoon. Ne ovat myönteisiä askelia kohti Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa jatkuvan selkkauksen ratkaisemista. Kokous palautti presidentti Kabilan uskottavuuden armeijan kärsittyä tappion kenraali Nkundan joukoille vuoden 2007 lopussa ja käynnisti maakuntien välisen vuoropuheluprosessin, jollaista komissio on aina puoltanut.

Lisäksi Kongon demokraattinen tasavalta ja Ruanda antoivat Nairobissa marraskuussa 2007 laatimassaan yhteisessä tiedotteessa sitoumuksia, joiden mukaisesti Goman kokouksessa korostettiin, että myös entistä FAR-ryhmää koskevan ongelman ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää. Samalla tehtiin selväksi, että on välttämätöntä puuttua selkkauksen perimmäisiin syihin ja samalla palauttaa valtion määräysvalta itäosassa.

Ei pitäisikään unohtaa, ettei Goman kokouksessa ja Nairobissa saatu aikaan lopullisia ratkaisuja. Pysyvän ratkaisun löytäminen Kivun kriisin perussyihin ja kestävän rauhan palauttaminen alueelle vaativat aikaa. Samalla kun Nairobin yhteinen tiedote ja Goman kokous täydentävät toisiaan, ne ovat rohkaiseva alku – mutta vasta alku – vaikealle ja pitkälle prosessille.

Suurin edessä oleva haaste on nyt Nairobin ja Goman sitoumusten tehokas toteuttaminen. On huolehdittava siitä, että kaikki asianosaiset sidosryhmät pitävät kiinni sitoumuksistaan. EU jatkaa edelleen tämän prosessin tiivistä seurantaa ja on aktiivisesti mukana prosessissa.

Tätä taustaa vasten kansainväliset tukitoimet kongolaisten hyväksi ovat todella tarpeen. Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa valmis toimimaan edelleen merkittävässä osassa Kivussa. Se on perinteisesti kuulunut itäosan merkittävimpiin avunantajiin humanitaarisen apunsa sekä kuntoutusta ja valmiuksien kehittämistä koskevien ohjelmiensa kautta. Komissio on valmis lisäämään edelleen tukeaan alueelle etenkin eurooppalaisten aloitteiden avulla sekä tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

(1) Ks. pöytäkirja.