Hakemisto 
Puheenvuorot
PDF 1490k
Torstai 21. helmikuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja
 3. Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta - Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seuranta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (keskustelu)
 4. Äänestykset
  4.1. (A6-0462/2007, Monica Frassoni) Yhteisön oikeuden soveltamisen valvonta (2005) (äänestys)
  4.2. (A6-0491/2007, André Brie) Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvä akkreditointi ja markkinavalvonta (äänestys)
  4.3. (A6-0490/2007, Christel Schaldemose) Tuotteiden kaupan pitämistä koskevat yhteiset puitteet (äänestys)
  4.4. (A6-0489/2007, Alexander Stubb) Kansallisten teknisten määräysten soveltaminen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin (äänestys)
  4.5. Gazan tilanne (äänestys)
  4.6. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemäs istunto (äänestys)
  4.7. (A6-0024/2008, Françoise Castex) Euroopan väestönkehitys (äänestys)
  4.8. Afrikan kanssa tehtävä tieteellinen yhteistyö (äänestys)
  4.9. (A6-0023/2008, Ambroise Guellec) Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (äänestys)
  4.10. (A6-0028/2008, Gisela Kallenbach) Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seuranta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (äänestys)
 5. Äänestysselitykset
 6. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 7. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 8. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja
 9. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (keskustelu)
  9.1. Itä-Timor
  9.2. Valko-Venäjä
  9.3. Pohjois-Kivu (Kongon demokraattinen tasavalta)
 10. Äänestykset
  10.1. Itä-Timor (äänestys)
  10.2. Valko-Venäjä (äänestys)
  10.3. Pohjois-Kivu (Kongon demokraattinen tasavalta) (äänestys)
 11. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja
 12. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja
 13. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja
 14. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja
 15. Istuntokauden keskeyttäminen
 LIITE (Kirjalliset vastaukset)


  

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 10.05.)

 

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta - Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seuranta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Ambroise Guellecin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä neljännestä kertomuksesta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (2007/2148(INI)) (A6-0023/2008)

ja

- Gisela Kallenbachin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (2007/2190(INI)) (A6-0028/2008).

 
  
MPphoto
 
 

  Ambroise Guellec, esittelijä. (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, tänä aamuna keskustelemme kahdesta parlamentin mietinnöstä, mutta mielestäni molemmat niistä ovat äärimmäisen tärkeitä useistakin syistä.

Ensinnäkin käsittelemme komission neljättä kertomusta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Tämä on todella huomionarvoinen ja edellisiä versioita paljon parempi asiakirja, joka tarjoaa vankan perustan kaikenlaisille EU:n tulevaa yhteenkuuluvuutta koskeville pohdinnoille. Se on tärkeä myös siksi, että upouudessa Lissabonin sopimuksessa asetetaan alueellinen yhteenkuuluvuus yhdeksi EU:n päätavoitteista. Jo tiedossamme olevien haasteiden lisäksi on tunnetusti ilmennyt uusia merkittäviä haasteita, ja koheesiopolitiikan tärkeää ja arvokasta panosta on hyödynnettävä niiden käsittelyssä, jotta voimme edetä kohti tavoitteidemme mukaista EU:ta, toisin sanoen tehokasta, yhteisvastuullista EU:ta.

Mitä neljäs kertomus paljastaa? Jäsenvaltioiden välinen lähentyminen sosiaaliasioiden ja talouden alalla etenee oikeaan suuntaan: tuloja ja työpaikkoja koskevat erot ovat vähentyneet selvästi edellisellä vuosikymmenellä. Kertomus paljastaa kuitenkin myös, että alueiden välillä – ja satunnaisesti niiden sisälläkin – on edelleen huomattavia eroja, joilla on usein taipumus muuttua entistä pahemmiksi. Kehitys on kyllä konkreettista, mutta edelleen aivan liian epätasapainoista. Tässä yhteydessä uusi alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite pääsee oikeuksiinsa, ja juuri tässä se on asetettava keskeiseen asemaan aluekehityksen jatkamiseksi koko EU:n alueella taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden rinnalla. Tämän toteuttaminen edellyttää alakohtaisten politiikkojen välistä yhtenäistä lähestymistapaa ja todellista monitasoista hallintoa.

Nyt odotamme kiinnostuneina ja jopa hieman kärsimättöminä syyskuussa julkaistavaa komission vihreää kirjaa. Tässä kysymyksessä tarvitaan ilmeisestikin yhteistä käsitteistöä, kuten aluekehitysvaliokunnassa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi.

Neljännestä kertomuksesta saamiemme ohjeiden perusteella suuntaamme ajatuksemme vuoden 2013 jälkeiseen aikaan, sillä vuosia 2007–2013 koskevat toimintaohjelmat on nyt otettu käyttöön lähestulkoon kaikkialla. Yksi tärkeimmistä erityispiirteistä on määrärahojen jakamisjärjestelmä, jolla pääosa perusvaroista kohdennetaan Lissabonin strategian tavoitteisiin. Vaikka haluammekin korostaa tiivistä yhteyttä Lissabonin strategian ja koheesiopolitiikan painopistealojen välillä, mielestämme jälkimmäisen on edettävä vielä tästäkin pidemmälle ja vakiinnutettava asemansa laajemmassa yhteydessä.

Mietinnössämme todetaan selvästi, että lähentyminen eri tasoilla on alueiden pitkäaikaisen kilpailukyvyn edellytys ja että tulevina vuosina näiden kahden toimintalinjan on välttämätöntä täydentää toisiaan tehokkuuden ja yhteisvastuun yhteensovittamiseksi. Olemme vaatineet vuosia 2007–2013 koskevan jakson säännöllistä arviointia varmistuaksemme prosessin tarkoituksenmukaisuudesta tai toteuttaaksemme asianmukaisten tietojen perusteella kaikki tarvittavat muutokset. On myös pohdittava nykyisellä aikataulujaksolla toimeenpantavaa maaseudun kehittämisen ja aluepolitiikan irrottamista toisistaan. Vaikuttaa siltä, ettei tämän asian käytännön merkitystä ole todennettu asianmukaisesti, ja mielestämme näiden alojen pitäminen erillään vuoden 2013 jälkeen saattaa tuottaa ongelmia.

Mietinnössä korostetaan EU:n edessä olevia uusia haasteita ja niiden merkittävää vaikutusta alueisiin. Ongelmia ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos, energia-asiat, kaupungistuminen ja niin edelleen. Mielestämme näitä haasteita koskeva välttämätön ja kiireellinen lähentyminen sekä asianmukainen alueellinen lähestymistapa edellyttävät koheesiopolitiikan toimintapoliittisten ja rahoituksellisten näkökohtien kehittämistä vuoden 2013 jälkeen. Näin ollen parlamentti vastustaa entiseen tapaansa jyrkästi tämän politiikan uudelleenkansallistamista.

Arvoisa puhemies, lopuksi kiitän varjoesittelijöitä, joista oli minulle valtavasti apua tässä tehtävässä ja joiden ansiosta pystyimme saavuttamaan lukuisia kompromisseja. Korostan myös johdonmukaisuutta Gisela Kallenbachin mietinnön kanssa. Mielestäni olisi hyvä, jos parlamentissa esiteltäisiin tänään täysin johdonmukainen kokonaisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Gisela Kallenbach, esittelijä. (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän aluksi kaikkia varjoesittelijöitä hyvästä ja myönteisestä yhteistyöstä. Kiitän myös valiokuntaa ja parlamenttiryhmien henkilöstöä sekä jäsenten avustajia. Mitä vahvempi yhteisö, sen parempi tulos!

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että järjestämme tänään yhteiskeskustelun Ambroise Guellecin mietinnöstä ja minun mietinnöstäni. Todettakoon, että kun tavoitteena on aidosti kestävä kehitys EU:ssa, nämä kaksi mietintöä muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Koheesiopolitiikka on ikään kuin laitteisto, ja Leipzigin peruskirja ja alueellinen agenda ovat puolestaan ohjelmistoja. Nämä välineet toimivat vain yhdessä. EU saa oikeudellista ja taloudellista toimivaltaa koheesiopolitiikkansa kautta. Sillä ei ole konkreettista vastuuta aluekehityksestä eikä kaupunki- ja aluesuunnittelusta. Tästä syystä johdonmukainen toimintalinja – paikallis- ja aluetasolla, jäsenvaltioiden ministeritasolla ja EU:ssa – on edellytys EU:n kestävälle kaupunki- ja aluekehitykselle. Tämä on ainoa tapa tuottaa eurooppalaista lisäarvoa. Ongelmat ja mahdollisuudet keskittyvät kaupunkeihin. Ne vaikuttavat maaseutuun ja välittömään lähiympäristöön. Siksi turvaudumme koko alueen tasapainoiseen kehittämiseen ja kokonaisvaltaisesta näkökulmasta toteutettuihin ratkaisuihin, jotka ovat samalla tilannekohtaisia. Yhtä yksittäistä ratkaisua ei ole, mutta kylläkin yhteisiä periaatteita, kuten kaupunkien ja reuna-alueiden välinen horisontaalisesti ja vertikaalisesti kokonaisvaltainen lähestymistapa, kumppanuusperiaate. Siihen voivat osallistua myös ne lukuisat toimijat, joita asia välittömästi koskee.

EU:ssa on saavutettu huomattavaa edistystä. Leipzigin peruskirjan ja Portugalin puheenjohtajakauden ensimmäisen toimintaohjelman eli alueellisen agendan lisäksi alueellinen yhteenkuuluvuus sisällytettiin yhteisön tavoitteisiin uudistussopimuksessa. Tämä lisää parlamentin painoarvoa jaetun toimivallan ja yhteispäätösmenettelyn kautta. Tämänpäiväisessä keskustelussa parlamentti halusi antaa lausuman ennen keväällä pidettävää neuvoston huippukokousta, jotta alueelliset ja kaupunkeja koskevat kysymykset voidaan sisällyttää selkeinä osa-alueina Lissabonin ja Göteborgin strategioihin.

Leipzigin epävirallisen ministerikokouksen yhteinen toive oli myös, että puheenjohtajavaltio Slovenian olisi otettava alueellinen agenda tämän vuoden kevään huippukokouksen asialistalle, jotta alueiden ja kaupunkien kehittämistä koskeva toimintakehys ja uudet osallistumismahdollisuudet EU:n poliittiseen päätöksentekoon saisivat laajempaa poliittista tunnustusta. Tämä toistettiin selkeästi Azoreilla pidetyssä kokouksessa marraskuussa. Toistaiseksi minulla ei ole käytännön tietoa tämän asian edistymisestä.

Olisinkin arvostanut suuresti neuvoston edustajan läsnäoloa tänään parlamentissa, jotta olisimme voineet saada tietoja valmistelujen edistymisestä. Valitettavasti olen kuullut, että neuvostossa ei ilmeisesti ole päästy yhteisymmärrykseen ministerin pyynnön noudattamisesta. Olisin halunnut kuulla neuvostolta, onko alueellisesta agendasta tarkoitus keskustella kevään huippukokouksessa ja jos on, niin missä muodossa. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, pitääkö paikkansa, ettei nykyisessä luonnoksessa neuvoston päätelmiksi mainita lainkaan alueellisia kysymyksiä eikä Lissabonin sopimukseen ole suunnitteilla olennaisia tarkistuksia. Tämä on joka tapauksessa ainoa tapa siirtyä juhlapuheista käytännön tekoihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella – tai ehkä paremminkin kiittää – sekä Gisela Kallenbachia että Ambroise Guellecia heidän mietinnöistään ja aluekehitysvaliokuntaa sekä neljännen koheesiokertomuksen että alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan kertomuksen erinomaisesta käsittelystä.

Komissio on kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että EU:n koheesiopolitiikalla on vaikutettu ratkaisevasti erojen tasoittamiseen koko Euroopan unionin alueella ja näin edistetty Euroopan yhdentymistä ja tuotu EU:ta lähemmäs kansalaisia. Siksi komissio torjuu määrätietoisesti yritykset uudelleenkansallistaa tätä politiikkaa.

Komissio on kanssanne samaa mieltä myös siitä, että tulevaisuudessa on huolehdittava koheesiopolitiikan riittävästä rahoituksesta, jotta voidaan selvitä kaikkia EU:n alueita koskettavista uusista ennakoiduista haasteista. On myös pidettävä mielessä, että samanaikaisesti koheesiopolitiikan avulla on edelleen käytävä käsiksi alueellisiin eroihin, jotka johtuvat edellisistä ja tulevista laajentumisista.

Vakuutan teille, että toimintalinjamme ”lissabonisoinnin” yhteydessä EU:n koheesiopolitiikan tärkein painopiste on nyt – ja vuoden 2013 jälkeenkin – erojen kaventamista koskeva tavoite sellaisena, kuin se on vahvistettu uudistussopimuksessa. Toimintalinjan yhteisvastuunäkökohdat ovat koheesiopolitiikan kannalta keskeisiä, ja varoja myönnetään todellakin käänteisessä suhteessa maiden ja alueiden vaurauteen nähden.

Myös EU:n alueen sidosryhmien ylivoimainen enemmistö on tästä asiasta samaa mieltä. Yksimielisyys vallitsee myös siitä, että EU:n koheesiopolitiikka on paljon muutakin kuin vain väline varojen jakamiseksi jäsenvaltioiden ja alueiden kesken: tämä politiikanala on ennen kaikkea kehittämispolitiikkaa, jonka tavoitteena on kaikkien EU:n alueiden kehityksen tukeminen niiden omista lähtökohdista käsin.

Komissio on parlamentin tavoin huolissaan tarvittavan johdonmukaisuuden lisäämisestä EU:n koheesiopolitiikan ja muiden yhteisön alakohtaisten politiikkojen välillä, esimerkiksi maaseudun kehittämisen, tutkimuksen ja kilpailun välillä. Lisättäköön vielä, että johdonmukaistamisen tarve kehittämispolitiikan eri alojen välillä koskee myös EU:n koheesiopolitiikan ja kansallisten politiikanalojen välistä koordinointia. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on keskeinen kysymys EU:n tulevan yhteenkuuluvuuden kannalta myös alueellisen ulottuvuuden näkökulmasta.

Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan onnistumiselle on kaksi edellytystä. Ensinnäkin on noudatettava aluekehitystä koskevaa yhtenäistä lähestymistapaa, jotta vältetään osaratkaisuihin perustuva näkökulma EU:n alueisiin. Tavanomainen esimerkki tällaisesta ajattelutavasta on strategioiden luokittelu yksinomaan maaseutua ja kaupunkeja koskeviin strategioihin, jolloin varsinaisten talousalueiden keskeinen merkitys jää huomiotta.

Toisaalta yhtenäinen lähestymistapa merkitsee myös tarvetta yhtenäistää EU:n ja jäsenvaltioiden erilaiset alakohtaiset politiikat, jotka vaikuttavat EU:n kaikkien alueiden kehitykseen.

Kuten perustellusti huomautitte, toinen edellytys on, että komissio seuraa ja arvioi säännöllisesti alueellisen agendan nojalla vahvistettujen toimien täytäntöönpanon edistymistä, ja tätä varten komissio tarvitsee enemmän tietoa kyseisten toimien vaikutuksesta jäsenvaltioihin, jotta se voi tarjota niille asianmukaista tukea. Paremman seurannan avulla komissio voi esimerkiksi edistyä pidemmälle alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien indikaattoreiden määrittelyssä.

Komissiossa – kuten parlamentin mietinnössäkin – pidetään koheesion alueellisen ulottuvuuden käsitteen käyttöönottoa Lissabonin sopimuksessa selvästi myönteisenä. Nyt onkin hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla tätä koheesiopolitiikan uutta ulottuvuutta ja sen tarjoamia uusia mahdollisuuksia, kuten toissijaisuusperiaatteen uutta määritelmää, jolla lisätään paikallis- ja alueviranomaisten vaikutusmahdollisuuksia. Tästä syystä komissio sisällytti alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan vihreän kirjan vuotta 2008 koskevaan lainsäädäntö- ja työohjelmaansa.

Vaikka alueellisen ulottuvuuden käsitteelle ei olekaan vielä vakiintunutta määritelmää, siinä yhdistyvät EU:n oikeudelliset tavoitteet, joilla pyritään EU:n alueen kestävän tasapainon ja yhtenäisen kehityksen saavuttamiseen ja yleishyödyllisten palvelujen tasapuolisen saatavuuden varmistamiseen. Nykyisin on yleisesti tiedossa, että monet EU:n alueelliseen tasapainoon liittyvät seikat vaarantavat EU:n yhtenäisen talous- ja yhteiskuntakehityksen lähivuosina. Ne koskevat EU:ta, jäsenvaltioita ja alueita sekä joitakin erityisaloja ja liittyvät myös syrjäisimpiin alueisiin.

Voin ilokseni vahvistaa, että komissio on ottanut vihreää kirjaa laatiessaan huomioon kaikki Gisela Kallenbachin mietinnössä annetut keskeiset suositukset, jotka liittyvät alueellisen yhteenkuuluvuuden määritelmään, aluekehitystä koskevan yhtenäisen lähestymistavan toteuttamiseen ja yhteisön politiikanalojen välisen synergian parantamiseen. Komission jäsenten kollegion on määrä hyväksyä vihreä kirja ensi syyskuussa.

Haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ilmoittaa, että komission ja jäsenvaltioiden yhteisymmärrys alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ja sen keskeisistä osatekijöistä edistyy. Komissio käsittelee parhaillaan vastauksia, joita se on saanut 25 jäsenvaltiolle lähetettyyn alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaan kyselyyn, mikä luo selkeitä edistymismahdollisuuksia.

Komissio on myös perustanut yksiköidenvälisen työryhmän, joka tarjoaa puitteet alueellisen yhteenkuuluvuuden sisäiseen käsittelyyn, ja se on jo toteuttanut tämän toiminnan ensimmäisen osan eli määritellyt EU:n tärkeimpien politiikanalojen alueellisen ulottuvuuden. Komissio on nyt käynnistänyt prosessin, tarkalleen ottaen prosessin parlamentin toiveita vastaavien välineiden kehittämiseksi. Kuten varmaankin tiedätte, politiikanalojen alueellisten vaikutusten arviointia koskeva tutkimus ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien indikaattoreiden kehittäminen kuuluvat uuden tehostetun ESPON-ohjelman painopistealoihin.

Kaupunkiasioista todettakoon, että maaliskuussa tehdään seuraava Urban Audit -kaupunkitutkimus, joka on parhaillaan viimeistelyvaiheessa, ja Euroopan kaupunkien tilannetta koskevan toisen kertomuksen on määrä valmistua kesäkuussa 2009. Urbact II -ohjelmasta on nyt kehitetty strateginen väline verkostoitumista ja kaupunkikehitystä koskevaa näkemystenvaihtoa varten.

Minulla on sellainen tunne, että parlamentin ja komission näkemykset molemmista mietinnöistä ovat hyvin yhteneväiset, ja odotan nyt innokkaasti keskustelua saadakseni paremman käsityksen parlamentin huolenaiheista.

 
  
MPphoto
 
 

  Nathalie Griesbeck, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, minäkin haluan kiittää esittelijöitä ja etenkin Ambroise Guellecia hänen esittelystään ja aiheen käsittelystä. Koska toimin rakennerahastoja käsittelevänä pysyvänä esittelijänä budjettivaliokunnassa, haluan käsitellä hyvin lyhyesti myös talousarvioon liittyviä kysymyksiä.

Tämä politiikanala on nykyisin talousarviovaikutuksiltaan yksi merkittävimmistä Euroopan kansojen välistä yhteisvastuuta koskevista politiikanaloista. Kuten tänä aamuna olemme jo kuulleet, tärkein kysymys on koheesiopolitiikan tehokkuuden yhä suurempi optimointi. Budjettivaliokunta halusi kiinnittää parlamentin huomion muutamiin huolestuttaviin merkkeihin, kuten viivästyksiin ja maksamatta oleviin sitoumuksiin.

Haluan korostaa muutamia tähän ongelmaan liittyviä näkökohtia, jotka ovat mielestäni keskeisiä. EU:n on kiireesti otettava menettelyjen yksinkertaistaminen kunnia-asiakseen; tämä koskee muun muassa teknisen avun täytäntöönpanoa monien maillemme välttämättömien hankkeiden valmistelua ja toteuttamista silmällä pitäen.

Lisäksi on selkiytettävä EU:n ja jäsenvaltioiden välistä tehtävänjakoa yhteisen hallinnoinnin parantamiseksi. Kannatan sitä, mitä komission jäsen totesi rakennerahastojen tilintarkastusstrategiaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymisestä tiistaina tehdystä päätöksestä.

Olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan, ja ilokseni komission jäsen mainitsi sen juuri äsken: kaikille jäsenvaltioille on laadittava määrää ja laatua koskevia yhteisiä tulosindikaattoreita, jotta voidaan arvioida määrärahatarpeita ja edistää vuoden 2013 jälkeistä monivuotiskautta koskevan seuraavan lainsäädäntökehyksen suunnittelua sekä sanalla sanoen selkeyttää EU:n mukanaoloa EU:n politiikanalojen ja Euroopan kansalaisten kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro, kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (PT) Aluksi esitän pahoitteluni siitä, ettei aluekehitysvaliokunta ole sisällyttänyt mietintöön yhtään niistä neljättä koheesiokertomusta koskevista tarkistuksista, jotka kalatalousvaliokunta jätti käsiteltäväksi. Tarkistuksissa korostetaan esimerkiksi kalastusalan korvaamatonta merkitystä lähentymisalueiden ja pysyvistä maantieteellisistä haitoista tai luonnonhaitoista kärsivien alueiden – kuten syrjäisimpien alueiden – kalastajayhteisöjen sosioekonomiselle tilanteelle mutta myös vauraammilla alueilla sijaitseville köyhille kalastajayhteisöille. Pidän valitettavana myös sitä, että Euroopan kalatalousrahaston rahoitus 27 jäsenvaltion EU:ssa ei ratkaisevasti poikkea kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) talousarviosta 15 jäsenvaltion EU:ssa. Näin ollen Euroopan kalatalousrahasto tarvitsee lisärahoitusta.

Tästä syystä olen jättänyt tällä istuntojaksolla uudelleen käsiteltäväksi kaksi tarkistusta, joiden tarkoituksena on korostaa kalatalousalan rakennepolitiikan merkitystä taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Oldřich Vlasák , PPE-DE-ryhmän puolesta.(CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tänään käsiteltyjen mietintöjen merkitys perustuu paitsi siihen, miten niissä käsitellään EU:n koheesiopolitiikan ja sen alueellisen ulottuvuuden nykytilannetta, myös siihen, että niissä kiinnitetään huomiota vuoden 2013 jälkeiseen aikaan. Kiitän tässä vaiheessa Gisela Kallenbachia ja Ambroise Guellecia heidän erinomaisesta työstään ja heidän ennakkoluulottomasta näkökulmastaan.

Kuten molemmat esittelijät mainitsivat, mietinnöt täydentävät toisiaan, ja niitä pitäisi tarkastella yhdessä. Alueellisen yhteenkuuluvuuden lisääminen Lissabonin sopimukseen on tehnyt siitä yhtä tärkeän käsitteen kuin taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Käsitteenä alueellinen yhteenkuuluvuus on kuitenkin vähiten tutkittu ja huonoimmin ymmärretty. Toistaiseksi alueelliselta yhteenkuuluvuudelta puuttuu jopa selkeä määritelmä. Yhteenkuuluvuuden yleinen tavoite on erojen tasoittaminen, mutta erot eivät kuitenkaan ole hävinneet, ja ne korostuvat entisen itäblokin ja demokraattisen lännen välisillä raja-alueilla. Näkemykseni mukaan alueellinen yhteenkuuluvuus käsittää myös kaupunkien ja maan yhteenkuuluvuuden. Kaupungit ovat kiistatta yksittäisten maiden kasvua lisäävä voimatekijä, ja siksi on oikein sisällyttää kaupunkikehitystä koskeva kysymys parlamentin päätöslauselmaesitykseen ja vaatia samalla yhtenäisen lähestymistavan vahvistamista. Tulevaisuudessa on kuitenkin tässä suhteessa välttämätöntä parantaa ja yksinkertaistaa kaupunkialueiden mahdollisuuksia rakennerahastojen käyttöön ja tukea parempia yhteyksiä kunnallisviranomaisten ja rakentajien välillä silloin, kun kaupunkien kehittämishankkeita rahoitetaan yksityisin varoin.

Olemme hyväksyneet Leipzigin peruskirjan, ja nyt sitä on vähitellen alettava toteuttaa käytännössä. Samanaikaisesti maaseudulle on luotava oikeanlaiset tulevaisuuden elinehdot ja kehittämisedellytykset. Olen vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi analysoida erittäin tarkasti, onko järkevintä liittää maaseutupolitiikka yhteiseen maatalouspolitiikkaan vai pitäisikö harkita toisenlaista ratkaisua.

Hyvät kollegat, huomautan vielä lopuksi, että koheesiopolitiikasta käytävässä keskustelussa on kyse ennen kaikkea varojen jakamisesta. On ilmeistä ja oikeutettua, että koheesiopolitiikka alkaa vahvistua ja saada näkyvyyttä EU:n talousarviossa. Koheesiopolitiikalla on käytävä käsiksi uusiin ilmiöihin, kuten EU:n väestön ikääntymiseen ja väestökatoon, energiahuollon epävarmuustekijöihin ja ympäristön pilaantumiseen. Näin on välttämätöntä mukauttaa tätä politiikanalaa vastaavasti ja varmistaa sille riittävä rahoitus.

 
  
MPphoto
 
 

  Constanze Angela Krehl, PSE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, jäsen Vlasák totesi aivan oikein, että tehtävämme on valmistella koheesiopolitiikkaa vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten. Olemme hyödyntäneet näitä kahta mietintöä käsitelläksemme tätä kysymystä. Itse asiassa olemme tehneet yhteenvedon kaikesta, millä on mielestämme merkitystä tässä yhteydessä.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että meidän on otettava huomioon EU:n koheesiopolitiikan strategiset tavoitteet, nimittäin erojen kaventaminen Euroopan unionin alueiden elinolosuhteissa sekä Lissabonin ja Göteborgin strategioiden tukeminen. Jos Euroopan parlamentti haluaa olla mukana tulevan koheesiopolitiikan suunnittelussa, sen on mielestäni parempi keskittyä tärkeimpiin strategioihin kuin alkaa uudelleen hajauttaa toimintaansa mahdollisimman monelle alalle. Meidän on tartuttava rohkeasti koheesiopolitiikan yhteydessä ilmeneviin uusiin haasteisiin. Mainitsen esimerkkeinä vain väestörakenteen muutoksen, ilmastonsuojelun, alueiden väestökadon sekä ennen kaikkea modernin eurooppalaisen kaupunkipolitiikan.

Mielestäni tätä alaa koskevissa ratkaisuissa tarvitaan välttämättä ihmisten ja alueiden yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin perustuvaa lähestymistapaa. Katson, että lisäinvestoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin sekä niiden infrastruktuuriin ovat tärkeitä, ja niiden merkitys vain kasvaa, ja mielestäni ne ovat myös todella kestäviä investointeja. Tämä on kuitenkin toimiva ratkaisu vain, jos otamme tulevaisuudessa Euroopan kansalaiset tiiviimmin mukaan ohjelmien ja hankkeiden suunnitteluun, kuten Euroopan parlamentti on jo pitkään vaatinut ja vaatii jälleen näissä mietinnöissä.

Vetoan jäsenvaltioihin – mielestäni on valitettavaa, ettei neuvoston edustaja ole paikalla – ja korostan, että niiden on myös tehtävä osuutensa. Jos aiomme rahoittaa koheesiopolitiikan alaan kuuluvia lisätoimia, on tähän tarkoitukseen myös myönnettävä tarvittavat määrärahat.

 
  
MPphoto
 
 

  Grażyna Staniszewska, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Neljännessä koheesiokertomuksessa ja Ambroise Guellecin mietinnössä korostetaan jäsenvaltioiden välisten erojen onnistunutta kaventamista koheesiopolitiikan avulla. Niissä korostetaan myös kasvua, joka on saavutettu aiemmin kehityksessä jälkeen jääneissä maissa, kuten Kreikassa ja Portugalissa. Samanaikaisesti kuitenkin vahvistetaan, että alueiden kehitystason lähentäminen tämän politiikan avulla on selvästi epäonnistunut.

Valitettavasti jäsenvaltiot hyväksyvät investointien ja muiden kehitystekijöiden liiallisen keskittämisen pääkaupunkeihinsa. Tilanne on samanlainen alueilla, joissa investoinnit yleensä keskitetään tärkeimpiin osiin, mikä estää koko alueen tasatahtisen kehityksen. Euroopan unionin alueilla sisäiset ja keskinäiset erot ovat huomattavasti suurempia kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa.

Kaikki viittaa siihen, että jäsenvaltioissa on tarpeen ottaa käyttöön hajauttamista edistävä mekanismi. Seuraava rahoituskehys edellyttää pitkäkestoista mutta aktiivista aluepolitiikkaa. Ambroise Guellecin mietinnössä osoitetaan harkitusti, että Lissabonin strategia ja koheesiopolitiikka on kytkettävä tarkoituksenmukaisella tavalla yhteen. Jälkimmäisestä ei saa tulla vain edellisen välikappale. Koheesiopolitiikan tavoitteena on kestävä ja yhdenmukainen kehitys, ja se on jo itsessään tärkeä päämäärä. Se on halvin tapa estää sellaisten tilanteiden kehittyminen, jotka voivat myöhemmin osoittautua erittäin kalliiksi. Tarkoitan selkkauksia, joukkosiirtolaisuutta, yritysten uudelleensijoittamista ja samankaltaisia tapahtumia, jotka ovat paikallisväestön kannalta mullistavia.

Tänään hyväksytyssä mietinnössä korostetaan Lissabonin sopimuksen lisäksi alueellisen ulottuvuuden merkitystä. On kuitenkin välttämätöntä selventää tätä käsitettä ja vahvistaa alueellisen ulottuvuuden sisällölle yksiselitteinen määritelmä. Nykyisin käytämme tätä termiä jokseenkin kritiikittömästi, ja se voidaan ymmärtää monella tavalla. Joissakin Ambroise Guellecin mietinnön kohdissa tämä käsite asetetaan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuspolitiikan edelle, kun taas toisissa kohdissa sen katsotaan täydentävän näitä politiikanaloja. Toisinaan se koskee palveluiden yhtäläistä saatavuutta, ja toisinaan siihen kuuluu esimerkiksi tutkimuskeskusten tasapuolisempi jakautuminen.

Mielestäni on valitettavaa, että keskustelu alueellista yhteenkuuluvuutta koskevasta vihreästä kirjasta on määrä käydä syksyllä koheesiopolitiikkaa koskevan mietinnön jälkeen. Vihreästä kirjasta pitäisi keskustella paljon aikaisemmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies ja komission jäsen, Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän nimissä haluan kiittää molempia esittelijöitä vilpittömästi heidän työstään.

Termi ”koheesio” on saanut EU:ssa erityismerkityksen. Jo Rooman sopimuksessa viitataan siihen, että eri alueiden välisiä eroja on vähennettävä kansantalouksien yhdistämiseksi ja niiden yhtenäisen kehityksen tukemiseksi.

Neljäs kertomus kattaa vuodet 2000–2006. Sitä käsitellään Guellecin mietinnössä, joka sisältää monia arvokkaita havaintoja. Mietinnössä esitetään yhteenveto kaikkien jäsenvaltioiden tilanteesta. Siinä korostetaan myös niitä alueita, joilla erot ovat suurimmat. Kyseisten alueiden erojen vähentämiseen on suhtauduttava pitkän aikavälin hankkeena.

Komission kertomukseen sisältyy monia vertailuparametreja, joita aiemmista asiakirjoista puuttui. Ehdotus, joka kokee eri NUTS-tasojen yhteydessä peruslähtökohtana käytetyn asukaskohtaisen BKT:n täydentämistä indikaattoreilla, on kuitenkin säilytetty.

Koheesiopolitiikka on yhdentymisen perusta ja antaa arvokkaan panoksen EU:n yhtenäiseen kehitykseen. Koheesiopolitiikan alueelliset, paikalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat ovat tärkeitä tässä yhteydessä, kuten jäsen Staniszewska jo mainitsi. Myös sen vaikutus EU:n innovaatioihin ja kilpailukykyyn ja siten Lissabonin strategian täytäntöönpanoon olisi tunnustettava. Väestökysymyksetkin ovat tärkeitä joitakin alueita uhkaavan väestökadon takia.

Viitatessamme yhteenkuuluvuuteen tarkoitamme taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Alueellinen yhteenkuuluvuus tarvitsee kiireesti järkevän määritelmän. Yhteenkuuluvuus olisi ymmärrettävä siten, että EU:n kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet esimerkiksi saada terveyspalveluja ja koulutusta sekä käyttää kulttuuripalveluja, Internetiä ja julkista liikennettä. Koheesiopolitiikkaa pitäisi vahvistaa ja kehittää riittävän EU:n rahoituksen avulla. Kaupunkinäkökohta on erityisen tärkeä, kuten Gisela Kallenbach huomautti.

Hiljattain on noussut esiin kysymys siitä, miten valita yhteenkuuluvuuden ja kilpailun sekä tasa-arvon ja tehokkuuden välillä. Vastaan lyhyesti, että valitaan molemmat sopivassa suhteessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, 1990-luvun lopulla Euroopan unionissa vallinneen ajattelutavan mukaan sisämarkkinoiden toimivuus oli EU:n integraatiokyvyn mittari. Toive Euroopan unionin ongelmien ratkaisemisesta sisämarkkinoiden kehittämissuunnitelmilla, joiden ainoa tavoite oli talouskasvu, ei kuitenkaan toteutunut.

EU:n sisämarkkinoilla taloudellisen toiminnan kasvu keskittyi tärkeimpiin keskuksiin, jotka vetivät puoleensa lisää toimintaa epäedullisessa asemassa olevien alueiden ja luonnonympäristön kustannuksella. Edes keskeisillä aloilla kaikki eivät päässeet osallisiksi hyödyistä, vaan köyhyyden lisääntyminen sai aikaan jännitteitä ja levottomuutta.

Komissio tekee nyt saman virheen. Se on jättämässä koheesiopolitiikan Lissabonin strategian varjoon. Sen sijaan, että komissio todella asettaisi erityisen epäsuotuisien alueiden ongelmat etusijalle ja tukisi vain kestävää kehitystä koskevia hankkeita, se investoi vanhanaikaisiin infrastruktuurisuunnitelmiin ja siten vain talouskeskuksiin. Kunnat ja alueet tulevat sukupolvien ajaksi riippuvaisiksi suurimmista eurooppalaisista pankeista. Mielestäni tämä on valtava ongelma, koska viime kädessä seuraava sukupolvi saa maksaa epäonnistuneen kehittämispolitiikan seuraukset. Tämä puolestaan saa aikaan muuttoliikkeitä – Constanze Angela Krehl on jo kiinnittänyt huomiota nimenomaan tähän – ja se synnyttää myös eurooppalaisvastaista mielialaa, koska jotkut väestönosat eivät pääse osallisiksi hyödyistä. Nämä strategiat johtavat umpikujaan.

Mielestäni meidän on varottava hyvin tarkoin vaarantamasta Euroopan unionin sisäistä yhteenkuuluvuutta. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on säilytettävä kokonaan erillisenä politiikanalana, jonka hyödyt ovat kaikkien EU:n alueiden ja kansalaisten saatavilla. Tämä voi toteutua vain, jos koheesiopolitiikkaa tuetaan konkreettisesti yhteisvastuuseen ja ympäristöystävällisiin kestävän kehityksen malleihin perustuvalla sosiaalimallilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. − (PT) Tässä lyhyessä puheenvuorossa, joka koskee niinkin tärkeää asiaa kuin Euroopan unionin koheesiopolitiikan tulevaisuutta, voimme vain korostaa joitakin perusperiaatteita, joiden pitäisi mielestämme ohjata tätä keskustelua.

Aluepolitiikka on ensinnäkin keskeinen väline hartaasti vaalitun taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Se on rakennepolitiikkaa, jonka ensisijaisiksi ja pääasiallisiksi tavoitteiksi on asetettava eri alueiden välisten kehityserojen kaventaminen, erityisen epäsuotuisan asemansa takia jälkeen jääneiden alueiden tukeminen ja todellisen lähentymisen ja kasvun sekä työllisyyden edistäminen. Sisämarkkinoista, talous- ja rahaliitosta sekä maailmankaupan vapauttamisesta aiheutuvat lisäkustannukset on sen avulla jaettava uudelleen ja korvattava Euroopan unionin heikommin kehittyneille maille ja alueille.

Toiseksi koheesiopolitiikkaa ja siihen liittyviä rahoitusvaroja on käytettävä taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ympäristö- ja aluekehitystä edistäviin hankkeisiin. Tästä syystä kyseisissä hankkeissa ei pidä noudattaa toimintalinjaa, jonka korkeimpana ohjenuorana ovat kilpailu, sääntelyn purkaminen eli niin kutsuttu sopeutumiskyky ja yrittäjyys, jotka ovat Lissabonin strategian painopistealoja. Toisien sanoen kilpailukyky ei mielestämme saa korvata lähentymistä jäsenvaltioissa ja alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen taloudellis-yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Kolmanneksi totean, että yhteisön nykyiset koheesiopolitiikan määrärahat ovat liian niukat, jotta niillä voitaisiin vastata todellista lähentymistä, alueellisia eroja, korkeaa työttömyyttä sekä Euroopan unionin epätasaista tulonjakoa ja köyhyyttä koskeviin tarpeisiin. Toistammekin, että on tarpeen lisätä yhteisön määrärahoja ja asettaa Euroopan unionin taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen keskeiseksi ja ensisijaiseksi tavoitteeksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, luin kiinnostuneena Gisela Kallenbachin ja Ambroise Guellecin mietinnöt. EU:n jäsenvaltioiden yhteenkuuluvuus on edelleen kiehtova aihe. Yhdennetty sisäpolitiikka sekä EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö ovat hahmottumassa yhä selvemmin. Koheesiokertomus osoittaa selvästi tällaisen strategian tuloksellisuuden. Jäsenvaltioiden välinen yhteenkuuluvuus on lisääntynyt.

Samanaikaisesti se osoittaa, että eri alueiden välinen yhteenkuuluvuus vähenee jäsenvaltioissa etenkin kaupunkialueiden ja muiden kuin kaupunkialueiden välillä. Mielestäni on oikein, että tällaisissa tilanteissa kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset ovat tärkeässä asemassa. En ymmärräkään, miksi jäsenvaltioiden mahdollisuus lisätä itsenäisesti panostaan aluekehitykseen on torjuttu etukäteen.

On liian aikaista varmistaa, kuinka kauan nykyistä politiikkaa pitäisi jatkaa. On selvää, että se asettaa joitakin erityishaasteita. On kuitenkin myös selvitettävä, pystytäänkö koheesiopolitiikalla ratkaisemaan niin kutsuttu etääntyminen, toisin sanoen saavuttamaan yhteenkuuluvuus paitsi jäsenvaltiotasolla myös aluetasolla jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä. Koska tähän ei todennäköisesti pystytä, on suositeltavaa valita erilainen lähestymistapa, jossa jäsenvaltioilla on merkittävämpi asema. Kukaan ei tunne kansallisia ja alueellisia olosuhteita paremmin kuin jäsenvaltiot itse. Ne voivat ottaa käyttöön ratkaisuja, joiden avulla alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (NI). (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on niin kiinnostunut yhteenkuuluvuudesta jäsenvaltioiden kesken ja niiden sisällä, että tähän on myönnetty 350 miljardia euroa vuoteen 2013 saakka.

Tiedossa on myös vihreä kirja, sillä aina kun Brysselissä ilmenee ongelmia, siitä on laadittava asiakirja. Yhteenkuuluvuus on todellinen ongelma Länsi- ja Itä-Euroopan välillä, EU:n kylien ja kaupunkien välillä tai EU:n hienostoalueiden ja työläislähiöiden välillä.

Mutta kenen syytä tämä on? Arvoisa puhemies, kuka autioitti kylät Kreikassa, missä kasvatettiin viiniköynnöksiä ja karjaa, missä tuotettiin tupakkaa, puuvillaa ja oliiviöljyä? Kuka poisti tuhansia postikonttoreita Ruotsista, Saksasta ja Ranskasta ja millä toimilla? Kuka sulki rautatieasemia, rautateitä ja synnytyslaitoksia maaseudulla? Tuhoaako tuuli satamissa kalastusaluksia, kalastajien toimeentulon, pienyrityksiä ja telakoita? Hävisivätkö paimenet Pyreneiltä tai Alpeilta susien takia vaiko Uudesta-Seelannista tuodun lampaanlihan takia?

Vastaus on yleisesti tiedossa: GATT-sopimukseen perustuva komission kansainvälinen kauppapolitiikka ja WTO ovat johtaneet siihen, että Espanjassa ja Ranskassa on lopetettu päivittäin 90 maatilaa viimeisten 20 vuoden ajan. Tullisuojan kategorinen poistaminen murskasi teollisuuden taseet tuontitulvan alle.

Vahvistaaksemme yhteenkuuluvuutta meidän on nyt vahvistettava politiikanalojen välistä johdonmukaisuutta. Emme voi Cotonoussa soveltaa AKT-valtioihin yhtä toimintalinjaa, jonka sitten tuhoamme Genevessä banaanien kaupan takia. Emme voi soveltaa yhteisön etuuskohtelua maataloustuotteisiin vuosina 1962–1986 ja sitten romuttaa kaikkea tätä vapaakaupan takia Uruguayn ja Dohan kierroksilla.

Yhteenkuuluvuus edellyttää siten valinnoilta tiettyä johdonmukaisuutta. Arvoisa komission jäsen, joko kehitämme Eurooppaa tai maailmaa. Keskitymme joko yhteiskunnallisiin tai maailmanlaajuisiin tehtäviin.

 
  
MPphoto
 
 

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen Hübner, neljännen kertomuksen ainutlaatuisuus ja erikoisuus perustuvat siihen, että nykyinen toimintalinja on huolellisesti suunniteltu ja ennakoi niitä uusia haasteita, jotka EU:n on ratkaistava. Siinä otetaan huomioon globaalistuminen ja sen vaikutukset, ilmastonmuutos, energiaan liittyvät ongelmat ja väestönkehityksen haasteet. On hyvä, että olemme ryhtyneet tähän nyt, etenkin maaliskuussa olevaa kevättaukoa silmällä pitäen. Ambroise Guellec on tehnyt kaiken erittäin hyvin. Hän on todennut, etteivät muutosta kaipaa koheesiopolitiikan perusteet – mikä vahvistetaan nimenomaan uudessa perustamissopimuksessa – vaan alueellisten sitoumusten ja ohjelmien sisältö.

Tällä viikolla olemme käsitelleet myös Lissabonin strategiaa, ja minusta tuntuu, että meidän pitäisi jatkaa määrätietoisesti ja myöntää pikarahoitusta varaamalla 60–65 prosenttia koheesiovaroista käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Näin saadaan selville, miten hyvin koheesiopolitiikan ydin on uusien olosuhteiden asettamien haasteiden tasalla. Gisela Kallenbachin mietinnössä on myös esitetty tärkeä toteamus, jonka mukaan alueellista yhteenkuuluvuutta pidetään Euroopan unionin keskeisenä tehtävänä. Globaalistuminen keskittyy määrätyille keskeisille alueille, suurkaupunkialueille, ja EU:n vastaus on se, että on välttämätöntä jakaa tietoa ja luoda edellytykset yrittäjyydelle kaikilla alueilla, myös maaseudulla. Tämä on uusi toimintaohjelma.

PPE-ryhmä vastusti lopulta sitä, että vuotta 2013 koskevassa keskustelussa olisi esitetty ratkaisuksi uudelleenkansallistamista. Tämä johtaa siihen, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan, innovaatiopolitiikan, sisämarkkinoiden ja EU:n käytännön näkökohtien välillä saavutetaan uudelleen johdonmukaisuus yhdistämällä tietoon perustuva talous – joka otetaan mukaan pitkällä aikavälillä – alueidemme korkeaan työllisyyteen ja vaurauteen.

Kannatan myös ilomielin komission jäsen Hübnerin aloitetta, joka koskee avoimuutta. Ihmisten on tiedettävä, miten merkittävä tämä politiikanala on heidän kannaltaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Iratxe García Pérez (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni aluksi kiitän Gisela Kallenbachia ja Ambroise Guellecia erityisesti näiden mietintöjen parissa tehdystä työstä, jonka avulla aluekehitysvaliokunnan enemmistö saavutti yksimielisyyden.

EU:n koheesiopolitiikka on ollut esimerkki onnistuneesta EU:n politiikasta, jossa on noudatettu EU:n perusperiaatteita ja jonka avulla on poistettu eriarvoisuutta.

Espanjan kaltaiset maat ovat koheesiopolitiikan ansiosta saavuttaneet kiistattomia tuloksia lähentymisen alalla. Vahvistamme näin tämän politiikanalan merkityksen jäsenvaltioiden kehitys- ja työllistämismahdollisuuksien parantamisessa inhimillistä pääomaa kehittävän koulutuksen avulla.

Tästä huolimatta on myös myönnettävä, että alueet ovat edelleen eriarvoisia. On siis reagoitava määrätietoisesti, jos aiotaan edistää toimintalinjaa, jolla vastataan uusiin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja tiettyjen alueiden väestökatoon varsinkin maaseudulla.

Jäljellä olevat haasteet on ratkaistava alueellisten ja alueiden välisten erojen vähentämiseksi sekä talouskasvun ja teknologisen kehityksen turvaamiseksi. Näin ollen on ensisijaisen tärkeää keskittyä Lissabonin strategian noudattamiseen unohtamatta muita kysymyksiä, kuten väestörakenteen muutosta.

Jos EU:n aluepolitiikalla on määrä turvata tasapainoinen ja kestävä kehitys, se on toteutettava tiiviissä yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa ja sovitettava yhteen muiden politiikanalojen kanssa. Olemme tietoisia myös siitä, että on edistettävä tarmokkaasti erityistoimenpiteitä erojen vähentämiseksi alueellisesti helppopääsyisten alueiden ja rakenteellisesti epäedullisten alueiden välillä, kuten vuoristoalueiden, saarien tai harvaan asuttujen alueiden välillä.

Tulevaisuutta ajatellen on siis aivan välttämätöntä vahvistaa koheesiopolitiikkaa merkittävillä taloudellisilla voimavaroilla, jotta selvitään kaikista siihen liittyvistä haasteista.

Parlamentti hyväksyi eilen Lissabonin sopimuksen selvällä enemmistöllä, ja edistääkseen EU:n vauraampaa tulevaisuutta sen on tänään vietävä määrätietoisesti eteenpäin perustamissopimuksen uutta osaa asettamalla alueellinen yhteenkuuluvuus EU:n perustavoitteeksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Marie Beaupuy (ALDE). (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, totean arvoisalle komission jäsenelle, että kuunnellessani vastaustanne kollegojemme Guellecin ja Kallenbachin mietintöihin minusta tuntui, ettei minun tarvitse lisätä mitään, sillä oli niin ilmeistä, että osoititte ymmärtäneenne meitä täydellisesti.

Olemme vasta alkuvaiheessa, ja olen äärimmäisen tyytyväinen ja kiitän parlamenttia, sillä teidän, kollegojenne, valiokuntamme ja parlamentin tiiviissä yhteistyössä laatimat mietinnöt ovat yhdenmukaistaneet näkemyksiämme merkittävästi. Yhdenmukaisuuden lisäksi meidän on kuitenkin jatkettava täytäntöönpanoa, sillä vaikka keskinäinen yhteenkuuluvuus onkin hieno asia, sen on tuotettava konkreettisia tuloksia.

Mielestäni tämä on mahdollista vihreän kirjan avulla, jonka komissio aikoo laatia syksyksi. Haluankin tässä yhteydessä mainita kaksi minulle tärkeää asiaa, jotka mielestäni ovat olennaisia koko koheesiopolitiikan ja hartaasti odottamamme Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanolle.

Nämä asiat ovat seuraavat: ensinnäkin on tarpeen määritellä, miten EU:n eri politiikanalat on yhdenmukaistettava kaupungeissa ja niiden lähialueilla. Tämän mainitsittekin jo, ja haluan korostaa tätä voimakkaasti. Eilen keskustelimme illalla väestöstä ja iltapäivällä liikenteestä ja sitä ennen sosiaaliasioista. Kaikki komission pääosastot ja kaikki Euroopan parlamentin valiokunnat ovat mukana. Nämä seikat on yhdenmukaistettava kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden mikroympäristössä. Oletan, että vihreästä kirjasta laaditaan kannanotto.

Sitten toinen asia: jos parlamentti ja komissio pääsevät yhteisymmärrykseen tästä kaikesta, miten ne voisivat onnistua ilman Euroopan kansalaisten ja hallitusten mukanaoloa? Arvoisa komission jäsen, olen jo todennut teille, että meiltä vaaditaan valtavasti toimia, ja tiedän teidän pyrkivän toteuttamaan niitä viestinnän keinoin, jotta kaikki yhteenkuuluvuutta koskevat puheenvuoromme, huomautuksemme ja toiveemme ilmaistaan sanallisesti tavalla, joka kannustaa hallituksia toimimaan ja saa kansalaiset vakuuttuneiksi ja motivoituneiksi.

Arvoisa komission jäsen, nämä ovat kaksi tärkeintä näkökohtaa, jotka oletan näkeväni vihreässä kirjassa. Kuunneltuani parlamentin puheenvuoroja luotan siihen, että autatte meitä löytämään käytännön ratkaisuja.

 
  
MPphoto
 
 

  Wiesław Stefan Kuc (UEN).(PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, yksi Euroopan unionin perustavoitteista on yksittäisten maiden ja alueiden välisten kehitys- ja tuloerojen tasoittaminen. Nämä erot ovat viime vuosina kasvaneet, koska EU:hun on edellisissä laajentumisissa liittynyt huomattavasti heikommin kehittyneitä maita.

Arvioiden mukaan nämä maat ovat yli 15 vuotta muita maita jäljessä. Ainoa tapa tasoittaa eroja on nopea kehitys. Tämä on merkittävä haaste, etenkin kun otetaan huomioon rahoitusvaroihin tehdyt leikkaukset ja kehityshaluisten maiden vähäiset mahdollisuudet hyödyntää kyseisiä varoja. Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Irlannissa saavutettu menestys ei luultavasti toistu, ainakaan nopeasti. Todennäköisesti emme myöskään lähitulevaisuudessa saa kiinni Yhdysvaltoja ja Japania. On kuitenkin muistettava, että alkuvaihe on aina hankalin ja Tšekin tasavaltaa on pidettävä myönteisenä esimerkkinä siitä, kuinka paljon voidaan saavuttaa. Kansalaistemme elämänasenne on muuttunut ja muuttuu edelleen, mikä enteilee hyvää tulevaisuudelle. Lisäksi Lissabonin strategia asettaa selvät suuntaviivat toiminnallemme.

Lopuksi haluan kiittää esittelijöitä vilpittömästi heidän lausunnoistaan. Nähdäkseni Jean-Claude Martinez ei ole enää istuntosalissa, mutta totean vielä olevani täysin eri mieltä hänen puheenvuorostaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Alyn Smith (Verts/ALE).(EN) Arvoisa puhemies, on mukava nähdä komission jäsen täällä parlamentissa. Odotamme innokkaasti pikaista jälleennäkemistä Skotlannissa ja erittäin tuloksekkaan yhteistyömme jatkamista tällä politiikanalalla.

Ennen kuin esitän näkemykseni lyhyesti, toistan Pedro Guerreiron huomautukset kalastusalan tukemisesta koheesiopolitiikan yhteydessä. Kannatamme hänen tarkistuksiaan, ja mielestäni tällä alalla on erityinen strateginen merkitys omalle alueellemme.

Käsittelen esittelijän vaatimusta paremmista tilastotiedoista etenkin rahoitusohjelmien kohdentamista ja niiden tehokkuuden seurantaa varten. Kehityksen valossa vaikuttaa varsin selvältä, että kohdentaminen on NUTS I-, NUTS II- ja jopa NUTS III -tasolla melko yleisluonteista ja sattumanvaraista. Kannatan rahoituksen suuntaamista tulevaisuudessa voimakkaammin alakohtaisiin toimiin, kuten Lissabonin strategiaan, tietoperustaisen talouden edistämiseen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemiseen, rajat ylittävään yhteistyöhön tai vaikkapa kalatalousalan tukemiseen Lissabonin strategian mukaisesti.

Tällaista on mielestäni tulevaisuudessa Euroopan unionin todella aktiivinen koheesiopolitiikka, josta EU on syystäkin ylpeä. Se on lähentänyt EU:ta kansalaisiin ja tehnyt meistä yhtenäisen unionin siinä missä jäsenvaltiot säilyttäisivät EU:n erilaisten valtioiden ryhmänä.

Meillä on valtavat mahdollisuudet lisätä entisestään tämän politiikanalan merkitystä, ja odotamme innokkaasti komission kertovan vihreästä kirjasta omassa puheenvuorossaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). (GA) Arvoisa puhemies, molemmista tänään esitellyistä mietinnöistä käyvät ilmi koheesiopolitiikan tarpeellisuus ja toteuttamiskeinot. Tasapainoinen aluekehitys on erittäin tärkeää. Ambroise Guellecin mietinnön painopiste oli aluerahastojen riittävyyden varmistaminen ja niiden tehokas kohdentaminen kansalaisten ja alueiden tarpeiden mukaan. Ainoa tapa koheesiopolitiikan hoitamiseksi on Lissabonin strategian täytäntöönpanoväline. Haluan kiittää esittelijää.

Irlannille on ollut paljon hyötyä koheesiovaroista, ja jotta muut maat hyötyisivät vastaavasti, on varmistettava lisävarojen kohdentaminen aluekehityksen edistämiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Eroja on vähennettävä paitsi jäsenvaltioiden välillä myös niiden sisällä. Samoin on vähennettävä alueiden välisiä eroja.

Ambroise Guellecin mietinnössä käsitellään Irlannin, Espanjan, Portugalin ja Kreikan vaikuttavaa talouskasvua vuosina 2000–2006. Hän on kuitenkin korostanut, että talouskasvusta huolimatta kyseisten maiden alueet ovat keskenään hyvin eriarvoisia.

Kiitän myös Gisela Kallenbachia hänen mietinnöstään ja olen erityisen tyytyväinen siihen, että siinä on painotettu kaupunkien paikallisviranomaisten aseman vahvistamista, jotta jokaisella kansalaisella on mahdollisuus julkisten palvelujen käyttöön. Paikalliset vaikutusmahdollisuudet, ympäristön kunnioittaminen ja yleisesti saatavilla olevat korkealaatuiset julkiset palvelut ovat välttämättömiä, jotta kaupunkiympäristö olisi houkutteleva asuin- ja työpaikka.

Kestävä kehitys on valtava haaste 2000-luvun kaupunkialueilla, ja Gisela Kallenbachin tänään esittelemän toimintakehyksen avulla voimme käydä käsiksi tähän haasteeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Derek Roland Clark (IND/DEM).(EN) Arvoisa puhemies, näissä mietinnöissä esitetään näkemyksiä maaseudun ja kaupunkien taloudellisista eroista, rikkaiden ja köyhien välisistä eroista varsinkin Itä-Euroopassa sekä vähempiosaisten ja muun yhteiskunnan välisistä eroista.

On ilmeistä, että tähän tarjotaan vastaukseksi suunnattomasti erilaisia kulttuuriin liittyviä, taloudellisia ja teknisiä ratkaisuja sekä yhteiskuntasuunnittelua. Mietinnössä huomautetaan, että tällaisilla ohjelmilla on onnistuttu vähentämään eriarvoisuutta Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa, ja kehotetaan hyödyntämään samankaltaisia strategioita, järjestelmiä ja toimintaohjelmia varsinkin Itä-Euroopan haitoista kärsivien alueiden kehittämiseen. Mietinnössä mainitaan ennen muuta koheesiorahastot. Pääsemme asian ytimeen. Köyhille läntisille maille on viime vuosina myönnetty 65 miljardia euroa tällaisiin ohjelmiin, mutta Itä-Eurooppa on paljon köyhempi kuin kyseiset maat ovat koskaan olleet. Näin ollen nämä tuet – sillä juuri niistä on kyse – otetaan nykyisiltä edunsaajamailta ja aina vain pienemmästä rahamäärästä, kun Yhdysvaltojen talouden kylmät tuulet saavuttavat meidät.

Valitettavasti nämä tuet ovat tuhoisia kaikille kansalaisille – niin varakkaille kuin köyhillekin – sillä ne vievät ihmisiltä aloitekyvyn ja aiheuttavat riippuvuutta.

Jos todella halutaan auttaa, on kuunneltava professori Buchanania London School of Economicsista. Hänen tutkimuksessaan todetaan selvästi, että köyhän maan auttamisessa kauppa on kuusi kertaa tehokkaampaa kuin tuki. Opitaanko tätä koskaan? Toisin sanoen: jos annat köyhässä maassa nälkää näkevälle kalan, ruokit hänet yhtenä päivänä. Jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on ruokaa loppuiäkseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Rolf Berend (PPE-DE).(DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, tässä yhteydessä on tarpeetonta korostaa toistuvasti neljännen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan kertomuksen huomattavaa poliittista merkitystä. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä kaikista peruskysymyksistä ja kiitän häntä hyvästä työstä. Hän korostaa aivan oikein, että ennakoiduista uusista haasteista voidaan selvitä vain, jos koheesiopolitiikka säilyy jatkossakin yhteisön politiikanalana, mikä on joka tapauksessa perustamissopimuksen mukaista. Mietinnössä torjutaan selvästi kaikki pyrkimykset tämän politiikanalan uudelleenkansallistamiseksi. Edellytyksenä on kuitenkin EU:n tasapainoinen koheesiobudjetti.

Myönnettäköön, että EU:n kaikkien alueiden yhdenmukaisen kehityksen turvaamiseksi ja uusien haasteiden ratkaisemiseksi on oltava käytettävissä riittävästi varoja. Erimielisyys vallitsee kuitenkin mietintöön valitusta sanamuodosta, jossa vaaditaan rahoitusvaroja vuoden 2013 jälkeen toteutettavalle koheesiopolitiikalle. Monien kollegojeni tavoin katson, ettei ole oikein sisällyttää mietintöön näinkin varhaisessa vaiheessa kuin vuonna 2008 ennakkovaatimuksia rahoitusvarojen lisäämisestä tulevaisuudessa, varsinkin kun meitä arvostellaan oikeutetusti siitä, että emme aina nosta ajoissa kaikkea käytettävissä olevaa rahoitusta.

Valiokunta onkin valinnut sanamuodoksi järkevän kompromissin, joka kuitenkin koskee vain päätöslauselmatekstiä, mutta ei johdanto-osan kappaleita. Näin ollen johdanto-osan kappaleisiin ei saisi lisätä ristiriitaisia ilmauksia, vaan niiden pitäisi noudattaa johdonmukaisesti seuraavaa sanamuotoa: ”riittävästi varoja tasapainoiseen koheesiopolitiikkaan”.

Pohjimmiltaan tässä on kyse uskottavuudesta: aikaisemmin koheesiopolitiikalla on pystytty saavuttamaan kestäviä tuloksia, ja niitä voidaan riittävän rahoituksen avulla saavuttaa myös tulevaisuudessa tarvitsematta tässä vaiheessa esittää lisärahoitusta koskevia vaatimuksia. Arvoisa komission jäsen, alustuspuheenvuorossanne viittasitte riittävään rahoitukseen kaikkien uusien haasteiden ratkaisemiseksi. Tämä on hyvä sanamuoto.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Pribetich (PSE). (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kaupunki rakennetaan käsin, mutta valtio muodostuu ihmisistä. Jean-Jacques Rousseau on varmastikin kannattanut yhtenäistä lähestymistapaa. Kyseinen menetelmä on luonteenomainen osa toimintamallia, jossa sirpaleisten kaupunkien sijaan rakennetaan taajamia, kuten Leipzigin peruskirjassa ja alueellisessa agendassa esitetään.

Näin ollen haluan kiittää kaikkia asiasta vastaavia henkilöitä – etenkin Gisela Kallenbachia – heidän erinomaisesta yhteistyöstään tämän tehtävän parissa. Olen tyytyväinen sosiaalisia ja taloudellisia näkökohtia, ympäristöä, aluekehitystä ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien ehdotusten soveltamisalaan samoin kuin siihen, että sosialidemokraattien ryhmän esittämät ehdotukset, joilla on tarkoitus parantaa mietintöä, on käsitelty erittäin huolellisesti.

Kiinnittämällä tarkempaa huomiota EU:n politiikanalojen alueelliseen ulottuvuuteen ja kaupunkiulottuvuuteen etenkin kokonaisvaltaisten kehittämissuunnitelmien sekä kaupunkien ja niiden lähialueiden paremman yhteistyön avulla saadaan hyödynnettyä yhtenäisen lähestymistavan kaikki edut. Yhteistyö ei kuitenkaan saa loppua tähän. On huolehdittava myös yhteydestä tai jonkinlaisesta kytköksestä maaseudun, kaupunkien ja niiden lähialueiden välillä. Korostan samalla maaseutualueiden houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn edistämisen merkitystä maaseudulta tapahtuvan joukkomuuton torjumiseksi.

Jos pitäisi eritellä tarkemmin tämän mietinnön pääkohdat, mainitsisin ensinnäkin sen, että EU:n tuella on kiireesti perustettava yhtenäisiä multimodaaliliikenneverkkoja infrastruktuurin kehittämiseksi etenkin ympäristöystävälliselle liikenteelle kuten pyöräilylle ja kävelylle.

Tunnistamalla rappeutumisen merkit määrätyillä alueilla ja vauhdittamalla yhteiskunnallisen integraatiopolitiikan täytäntöönpanotoimia kehitetään eriarvoisuutta tehokkaasti vähentävä julkispoliittinen strategia ja ehkäistään sosiaalista syrjäytymistä.

On edelleen välttämätöntä asettaa ihminen infrastruktuuritoimien kehittämisen keskipisteeksi. Tätä varten on sovitettava yhteen kaupunkeja koskevat näkökohdat ja inhimilliset näkökohdat sitäkin suuremmalla syyllä, että nykyisen asuntopulan aikana on yhteiskuntia, joissa kaikilla ei ole kattoa päänsä päällä, ja lisäksi on kiinnitettävä enemmän huomiota asianmukaisiin ja kohtuuhintaisiin asuntoihin. Näillä asioilla on ratkaiseva vaikutus myös kaupunkien sosiaaliseen integraatioon ja elintasoon kestävän kaupunkikehityksen yhteydessä.

Tästä syystä kehotan kaikkia kollegojani äänestämään joukoittain tämän mietinnön puolesta. Se osoittaa parlamentin haluavan tukea vankinta alueellista yhteenkuuluvuutta ja laajaa yhtenäistä lähestymistapaa, jonka ansiosta pystymme vihdoinkin kehittämään taajamia.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 
 

  Elspeth Attwooll (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, on vaikea valita yhtä ainoaa asiaa näistä kahdesta erinomaisesta mietinnöstä, mutta haluan kiittää Ambroise Guellecia erityisesti siitä, että hänen mietinnössään käsitellään laajasti kysymystä alueiden sisäisistä eroista.

Jopa niiden ryhmien joukossa, jotka voidaan yleisesti luokitella suhteellisen vauraiksi, saattaa edelleen olla tiettyjä epäedullisessa asemassa olevia tai syrjäytyneitä ryhmiä. Tämä saattaa johtua niiden alueellisesta sijainnista. Esimerkkinä voidaan mainita saarten, vuoristojen sekä harvaan asuttujen raja-alueiden ja erittäin syrjäisten alueiden asukkaat. Samoin voidaan mainita kalastuksesta riippuvaiset yhteisöt, etenkin kun ne sijaitsevat juuri mainitun kaltaisilla alueilla. Juuri tästä syystä minäkin toivon hartaasti, että parlamentti hyväksyy tarkistukset 19 ja 20, joiden tavoitteena on vahvistaa kyseisten alueiden asemaa.

Epäsuotuisa asema ja syrjäytyminen saattavat kuitenkin olla selvemmin yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tarkoitan kotiseudullani Aberdeenshiressa toteutettavaa Can-Do-hanketta. Se on työllistänyt oppimisvaikeuksista kärsiviä ihmisiä kierrätystölkkien ja -pullojen lajittelijoina. Hanke ei enää voi saada EU:n tukea, koska nykyiselle kaudelle myönnettyä rahoitusta siirrettiin maan sellaisiin osiin, joissa puute on yleisempää. Kyseessä olevat ihmiset ovat kuitenkin yhtä suuressa vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta kuin ennenkin.

Molemmat esimerkit osoittavat, että jos rahoitusta aiotaan kohdentaa sitä eniten tarvitseville, on kyseisen tarpeen kvantifiointiin kehitettävä valikoivampi lähestymistapa. Kehotan komissiota kiinnittämään erityistä huomiota mietinnössä vaadittuihin parempiin tilastollisiin välineisiin, joilla voidaan mitata tarkemmin yhteenkuuluvuuden määrää ja arvioida paremmin yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen tarkoitettujen paikallisten toimien tuloksia. Tällaisilla välineillä pystyisimme määrittelemään tarkasti konkreettisia epäsuotuisia tilanteita ja suunnittelemaan niihin parhaat ratkaisut.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikalla on ratkaiseva merkitys yhteiskuntien EU:hun integroitumisessa, kuten mietinnössä korostetaan. Hallinnollisten ja menettelyllisten esteiden moninkertaistuminen estää kuitenkin heikommasta infrastruktuurista kärsiviä alueita pääsemästä kehittyneiden alueiden tasolle.

Kenen on määrä hyötyä näin monimutkaisesta EU:n varojen käyttöönottomenettelystä? Loppujen lopuksi tieinfrastruktuuriin tarkoitetut varat voitaisiin siirtää suoraan asiasta vastaaville paikallishallinnon yksiköille, jotka ovat jäsenvaltioiden laitosten valvonnassa. Silloin rakennus- tai korjaustöiden toteuttamista ei tarvitsisi odottaa vuosikausia.

On selvää, että yksityishenkilöitä, lakiasiaintoimistoja ja yhdistyksiä koskevat toisenlaiset periaatteet. Jos vähemmän kehittyneillä alueilla halutaan saada jotain todellista aikaan, kohdennettua tukea pitäisi siirtää paikallisviranomaisten talousarvioon, jopa käyttämättä lainkaan niiden omia varoja, sillä toisinaan niillä ei köyhyytensä takia ole varaa edes pieneen maksuosuuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Olbrycht (PPE-DE).(PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, Ambroise Guellecin mietinnössä esitetään Euroopan parlamentin kanta neljännestä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta. Siinä on tietoa ja analyysejä koheesiopolitiikan tehokkuudesta. Hyväksytyn menettelyn mukaisesti kertomus on oikeastaan ensimmäinen vaihe uuden ohjelmakauden koheesiopolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Ambroise Guellecin mietinnössä esitetään siis sekä ehdotuksia että analyysiä koskevia näkemyksiä.

Koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevassa keskustelussa on otettava huomioon uudet edellytykset ja haasteet. Meneillään oleva Lissabonin strategian toteuttaminen, ilmastonmuutos, energiapolitiikkaa koskevat muutokset ja siirtolaisuuden vaikutuksia koskevat arviot tarkoittavat, että Euroopan unionilla on edessään uusia haasteita. Kaikki tämä tarkoittaa myös sitä, että on toteutettava toimia uusien kehityserojen vähentämiseksi. Onkin selvää, että herää kysymys siitä, mitä toimia pitäisi rahoittaa yhteisistä varoista ja mitä tehtäviä taas hoitaa EU:n politiikanalojen kautta.

Tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevassa keskustelussa viittaamme Euroopan unionin tulevaisuutta koskevaan keskusteluun. Puhumme usein niin kutsutusta ”toiminnan unionista” tai ”tulosten unionista” ja sellaisesta unionista, jota kansalaiset arvostavat ja kannattavat.

Samanaikaisesti olemme tietoisia siitä, että niin kutsutut reformistit tukevat uusia ratkaisuja, kuten esimerkiksi koheesiopolitiikan uudelleenkansallistamista. Pohjimmiltaan se merkitsisi yhteisvastuupolitiikan romuttamista. On muistettava, että jäsenvaltiot toteuttavat erojen vähentämistä koskevaa sisäistä toimintalinjaansa ja että ne tekevät tämän EU:n rahoituksesta riippumatta omien voimavarojensa mukaisesti. Näin ollen rikkaimmat maat menestyvät parhaiten. Tosiasiassa uudelleenkansallistaminen johtaa koheesiopolitiikan supistamiseen, ja meidän on vastustettava sitä. Jos siis haluamme muodostaa niin kutsutun ”tulosten unionin” tai ”toiminnan unionin”, meidän on vahvistettava koheesiopolitiikkaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Evgeni Kirilov (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, neljäs koheesiokertomus on osoitus EU:n koheesiopolitiikan myönteisistä vaikutuksista, joten EU:n on jatkettava alueidensa avustamista taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aikaansaamiseksi.

Olemme käymässä käsiksi uusiin haasteisiin ja olemme päässeet yhteisymmärrykseen toimiemme suuntaamisesta niiden ratkaisemiseen. Haluan kuitenkin painottaa ongelmaa, jota käsittelimme heinäkuussa 2007 EU:n köyhimmistä alueista annetussa päätöslauselmassa. Valitettavasti tähän tärkeään asiaan ei kiinnitetty enempää huomiota. Syrjäisimpiä alueita koskevan erityisstrategian tapaan tarvitaan nyt köyhimpiä alueita koskevaa erityiskohtelua ja strategista lähestymistapaa, jotta voidaan ratkaista niiden erityisongelmat, joissa sosioekonomiset ongelmat yhdistyvät alueellisiin ominaispiirteisiin. Toivon, että komission jäsen käsittelee tätä kysymystä vihreässä kirjassa.

Tuenkin voimakkaasti koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa tulevaisuudessa sen kolmella osa-alueella: taloudellisella, sosiaalisella ja alueellisella. Tämä voisi olla onnistunut esimerkki Euroopan unionin yhteisvastuuperiaatteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marian Harkin (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän molempia esittelijöitä. Ambroise Guellecin mietinnössä korostetaan, että vaikka jäsenvaltiot lähentyvätkin talouden alalla, niin alueiden keskinäiset sisäiset erot kasvavat.

Tämä tilanne on koheesiopolitiikan todellinen ydinkysymys ja osoittaa selvästi, että merkittävä alueellinen ulottuvuus on tarpeen sisällyttää kaikkiin politiikanaloihin ja varsinkin Lissabonin strategiaan. Olen seurannut tilanteen kehittymistä kotimaassani Irlannissa, missä EU:n keskiarvo on saavutettu – jopa ylitetty – mutta jossa taloudellinen kuilu eri alueiden välillä ovat kasvamassa. On äärimmäisen tärkeää, ettei tämä kuilu kasva entisestään, mikä voidaan varmistaa muun muassa lisäämällä investointeja innovaatioihin, tutkimukseen ja kehittämiseen niillä alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen kehityksessä.

Kiitän Ambroise Guellecia siitä, että hän otti huomioon ehdotukseni sosiaalisen pääoman merkityksestä alueiden talouskasvun vauhdittamisessa. Olemme kaikki tietoisia aineellisen pääoman, luonnonvarojen ja inhimillisen pääoman asemasta talouskasvun ja taloudellisen kehityksen perustana. Lisäarvo saadaan kuitenkin sosiaalisesta pääomasta, joka on ryhmien sisäiseen ja niiden keskinäiseen yhteistyöhön kätkeytyvä voimavara. YK:n käsikirjassa, joka koskee huomattavan monia maita, todetaan, että sosiaalisen pääoman osuus talouskasvusta on noin viisi prosenttia BKT:sta.

Lopuksi vastaan Derek Roland Clarkin huomautukseen, jossa hän ehdottaa tuen korvaamista kaupankäynnillä. Toteaisin, että EU:ssa pystytään toteuttamaan molemmat: kauppa yhtenäismarkkinoiden kautta ja tarvittaessa kohdennettu tuki. Tämä on paras ratkaisu kaikille maille.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Rogalski (UEN).(PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämän mietinnön soveltamisala on niin laaja, että esitän huomautuksia vain muutamasta kohdasta.

Yksi tärkeimmistä EU:n kehitykseen liittyvistä haasteista on taajama-alueiden nopea leviäminen ja siihen liittyvä energiankulutus, liikenne ja väestörakenteen muutos, kuten EU:n määrättyjen alueiden autioituminen ja erojen kasvu vauraampien ja heikommin toimeentulevien alueiden välillä. Kokonaisvaltainen kehittämispolitiikka, jossa keskitytään pääasiassa infrastruktuurin ajanmukaistamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja edullisten ja ympäristöystävällisten liikennemuotojen käyttöönottoon, auttaa varmistamaan jatkuvuuden tällä alalla.

Kyseisen strategian avulla pitäisi kiinnittää huomiota maaseutualueiden kehittämiseen niiden kilpailukyvyn lisäämiseksi ja siten hidastaa niiden väestökatoa, millä on huomattava merkitys uusille jäsenvaltioille. Haluan kiinnittää huomiota myös kaupunki- ja maaseutualueiden välisen yhteistyön merkitykseen, jotta edistettäisiin alueiden kokonaisvaltaista kehittämistä. Informaatio- ja viestintäteknologioiden käyttömahdollisuuksilla pitäisi olla keskeinen asema alueellisen yhteenkuuluvuuden luomisessa ja yksittäisten alueiden kehittämisessä, ja tämä on nykyisin suurin ongelmamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Pieper (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, käsittelen aluksi Gisela Kallenbachin mietintöä ja Leipzigin peruskirjaa ja totean, että aluesuunnittelu on todellakin otettava nykyistä paremmin huomioon EU:ssa. Mutta edellyttääkö tämä EU:n saavan uusia asuntopolitiikkaan ja aluesuunnitteluun liittyviä valtuuksia? Mielestäni tämä herättää paljon kysymyksiä. Ambroise Guellecin mietinnöstä ja etenkin rakennepolitiikan tulevaisuudennäkymistä voidaan todeta, että niissä on kuvattu tarkasti ne haasteet, joita muun muassa globaalistuminen, väestörakenne ja muuttoliike asettavat alueille. Sama pätee myös poliittisiin tulevaisuudennäkymiin.

Rakennepolitiikan hyväksi havaituista päämääristä olisi pidettävä kiinni, ja niitä pitäisi täydentää näillä uusilla osatekijöillä. Kannatan esittelijän puoltamaa yhtenäistä lähestymistapaa myös maaseudun kehittämiseen liittyvien haasteiden yhteydessä. Yleisen periaatteen mukaan meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota näiden ohjelmien tuomaan eurooppalaiseen lisäarvoon. Olipa kyse sitten yhteenkuuluvuudesta, innovaatioista tai kansainvälisestä rahoituksesta, EU:n pitäisi myöntää tukea vain silloin, kun Eurooppa voi antaa todella merkittävän panoksen.

Menestyäksemme tulevaisuudessa meidän on myös tarkasteltava kriittisemmin tähän asti hyödynnettyjä välineitä. Kertaluonteinen toimintatuki ei tuota eurooppalaista lisäarvoa, kun taas tutkimuksen, koulutuksen ja infrastruktuurin laajentaminen pitkällä aikavälillä varmasti tuottaa sitä! Voimme tehostaa rakennepolitiikkaa vain avoimemman varojen käytön ja vipuvaikutusten avulla esimerkiksi rahoittamalla luottoja ja lisäämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia.

Vaikka emme varmastikaan ole hyödyntäneet tässä yhteydessä kaikkia mahdollisuuksia, en voi tukea esittelijän yleisvaatimusta rahoituksen lisäämisestä vuodesta 2014 alkaen. Ensin on arvioitava nykyinen kausi, ja välineet on kohdennettava tehokkaammin ilmastonmuutoksen ja väestörakenteen kaltaisiin haasteisiin. Sen jälkeen voimme alkaa vaatia talousarviomäärärahoja.

On mahdotonta ottaa vakavasti mietinnön nykyistä vaatimusta, joka koskee avokätisen rahoituksen myöntämistä tulevaisuudessa. Näin ollen kehotan teitä tukemaan tarkistustamme äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE).(PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitän aluksi esittelijä Guellecia ja ryhmäni varjoesittelijää Garcíaa laadukkaasta mietinnöstä ja heidän halukkuudestaan käydä vuoropuhelua yhteenkuuluvuudesta.

On aivan oikein, että mietinnössä tunnustetaan etenkin Portugalissa, Espanjassa, Kreikassa ja Irlannissa toteutetut merkittävät toimet kasvun ja lähentymisen hyväksi. Näitä toimia on kuitenkin jatkettava ja laajennettava paitsi niissä maissa, joiden yhteisvastuussa ja yhteenkuuluvuudessa on eniten puutteita, myös kyseisten maiden määrätyillä alueilla, sillä vaurauden arviointi ei voi perustua ainoastaan BKT:hen, vaan sen perusteita on laajennettava.

Tässä suhteessa haluan puheenvuoroissani selvästi tunnustaa eristyneisyyden ja syrjäisyyden kehitystä haittaaviksi tekijöiksi. Etenkin saavutettavuusongelmat, jotka on todettu EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa ja jotka komission jäsen Hübner mainitsi, ovat yksi kehityksen tärkeimmistä esteistä. Tästä syystä yhteisön politiikanaloja on välttämätöntä mukauttaa siten, että niissä otetaan huomioon eristyneisyydestä ja syrjäisyydestä johtuva rajoitus.

 
  
MPphoto
 
 

  Samuli Pohjamo (ALDE).(FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tuon tähän keskusteluun pohjoisen näkökulman. On tärkeää, että pohjoisen pysyvät haitat – pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja harva asutus – otetaan huomioon tulevaisuudessakin tukea edellyttävinä tekijöinä yhtä lailla kuin vuoristojen ja saaristojen ongelmat.

On myös hyvä muistaa, että pohjoiset alueet tuottavat lisäarvoa muun muassa kaivostoiminnassa, puunjalostuksessa ja matkailussa. Lisäksi pohjoisen tutkimustoiminta ja uuden teknologian sovellukset yliopistojen, yritysten, julkisen sektorin ja kuluttajien yhteistyönä tuottavat jatkuvasti uusia merkittäviä innovaatioita, joista koko Eurooppa hyötyy.

Haluan myös muistuttaa Itämeri-strategian ja pohjoisen ulottuvuuden yhdistämisen mahdollisuuksista muun muassa Barentsin alueen energiavarojen hyödyntämisessä.

Lopuksi haluan onnitella esittelijöitä erittäin hyvistä mietinnöistä ja kiittää komission jäsentä Hübneriä mielenkiinnosta unionin pohjoisinta kolkkaa kohtaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Emmanouil Angelakas (PPE-DE). – (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitän esittelijöitä heidän hyvin merkittävistä mietinnöistään.

Koheesiopolitiikka on tärkeää, koska se on edistänyt monien alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Se on vähentänyt alueiden välisiä eroja, auttanut alueita saavuttamaan sovitut tavoitteet ja vähentänyt niiden sisäisiä eroja.

Tehtävää on vielä paljon. Kehitystä ei ole onnistuttu yhdenmukaistamaan, ja monissa tapauksissa erot ovat jyrkkiä. Kaikki ajatukset koheesiopolitiikan uudelleenkansallistamisesta on hylättävä. EU:n uusissa jäsenvaltioissa on alueita, jotka ovat hyvin kaukana tavoitteista. Lissabonin sopimuksessa kuvattua termiä ”alueellinen yhteenkuuluvuus” on työstettävä ja analysoitava perusteellisemmin.

Lopuksi totean, että eristyksissä olevat alueet ja saaret tarvitsevat erityishuomiota. Mainittakoon esimerkkinä Kreikka, jossa koheesiopolitiikalla autetaan ratkaisevasti paikallisväestöä pysymään asuinseudullaan, työllistymään, saamaan käyttöönsä uutta teknologiaa ja löytämään työtilaisuuksia sekä noudattamaan yhteisön tavoitteita.

Näistä syistä koheesiopolitiikkaa koskevan mietinnön ehdot ovat oikeat: rahoitus on turvattava ja sitä on lisättävä jopa vuoden 2013 jälkeen alkavalla jaksolla. Haasteet ovat mittavia, eikä koheesiopolitiikka saisi supistua tai viivästyä varojen riittämättömyyden takia, kun kerran kaikki osapuolet myöntävät sen tarpeellisuuden.

Lopuksi totean kannattavani myös komission jäsenen Hübnerin tämänpäiväisiä lausuntoja ja komission määrätietoisia toimia koheesiopolitiikan edistämiseksi. Odotamme kiinnostuneina vihreää kirjaa ja siinä tehtyjä päätelmiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE).(PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, EU:n alueiden välisten sosiaalisten ja taloudellisten erojen vähentäminen on Euroopan unionin keskeinen tavoite. Päämääränämme on muodostaa Eurooppa, jossa kaikki alueet ovat tasavertaisia.

Edellisten laajentumisten jälkeen on entistäkin välttämättömämpää vahvistaa koheesiotavoitetta. Tämä johtuu siitä, että määrättyjen arvioiden mukaan Puolan, Bulgarian ja Romanian kaltaisilta mailta kestää nykyisellä talouskasvuvauhdilla yli 15 vuotta saavuttaa BKT:n taso, joka vastaa 75:ttä prosenttia EU:n keskiarvosta.

EU:n alueiden välisten sosiaalisten ja taloudellisten erojen vähentäminen edellyttää ehdottomasti rakennerahastojen täysimääräistä hyödyntämistä. Tämä koskee erityisesti uusia jäsenvaltioita, joilla on monia vaikeuksia. Esimerkiksi Puolan paikallisviranomaiset ovat viime aikoina joutuneet ratkaisemaan ongelmia, jotka johtuvat euron jatkuvasta arvonalennuksesta Puolan valuuttaan nähden, mikä puolestaan laskee jo hyväksyttyjen alueellisten hankkeiden täytäntöönpanoon myönnettyjen EU:n varojen reaaliarvoa.

Lisäksi työvoima- ja tuotantokustannukset nousevat Euroopassa jatkuvasti, mikä johtaa EU:n varoista rahoitettujen investointikustannusten kasvuun ja kyseisten varojen reaaliarvon alenemiseen. Näin ollen monien EU:n hankkeiden täytäntöönpano vaarantuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Sérgio Marques (PPE-DE).(PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, korostan aluksi Ambroise Guellecin tekemää erinomaista työtä ja sitä järkevää ja määrätietoista tapaa, jolla hän painottaa ja puolustaa EU:n alueita koskevan yhteisvastuupolitiikan optimointia ja vahvistamista vuoden 2013 jälkeen.

Tosiasiassa keskustelu toiveitamme vastaavasta koheesiopolitiikasta vuoden 2013 jälkeen alkavalla kaudella on avattu pikemminkin tällä mietinnöllä kuin koheesiopolitiikan vaikutuksia vuosina 2000–2006 koskevalla arvioinnilla. Esitänkin yhden nykyhetkeä koskevan huomautuksen ja kolme tulevaisuutta koskevaa huomautusta.

Ensimmäiseksi huomautan, että kuten neljännestä koheesiokertomuksesta ilmenee, koheesiopolitiikka on edelleen välttämätöntä eri alueiden kehityserojen vähentämiseksi sekä muita heikommassa asemassa olevien ja kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden tukemiseksi, toisin sanoen yhdenmukaisemman, elinkelpoisemman ja yhteisvastuullisemman Euroopan unionin luomiseksi. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tämän keskeisen tavoitteen lisäksi koheesiopolitiikalla on edistetty ratkaisevasti sisämarkkinoiden perustamista ja laajentamista, peräkkäisten laajentumisten onnistumista, yhtenäisvaluutan käyttöönottoa ja vahvistamista sekä kansalaisten lähentymistä Euroopan unioniin.

Toiseksi huomautan, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettu koheesion uusi alueellinen ulottuvuus on edistänyt ja lujittanut koheesiopolitiikan merkitystä, jota on nyt uudistettava hyödyntämällä alueiden monimuotoisuutta ja keskinäistä täydentävyyttä sekä asettamalla määrätietoiseksi tavoitteeksi Euroopan unionin monikeskuksisuuden kehittäminen.

Kiitän myös Gisela Kallenbachia, jonka mietinnössä tarjotaan tässä suhteessa hyviä ohjeita.

Kolmanneksi huomautan, että koheesiopolitiikalla on yhä suuremmassa määrin käytävä käsiksi ja vastattava nykyisiin haasteisiin, joita asettavat esimerkiksi globaalistuminen, muuttoliike, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos, energiansaannin monipuolistaminen, tutkimus ja teknologian kehittäminen. Johdonmukaisuuden vuoksi onkin harkittava aluepolitiikan tehostamiseen tarkoitettujen varojen lisäämistä.

Lisäksi on välttämätöntä kehittää syrjäisimpiä alueita koskeva uusi näkökulma sen takaamiseksi, että kyseiset alueet tuntevat jatkossakin pärjäävänsä hyvin EU:n alueella. On välttämätöntä löytää uusia vastauksia näitä alueita koskeviin vakaviin ongelmiin, kuten eristyneisyyteen, saavutettavuusongelmaan ja epäedulliseen kilpailuasemaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Gábor Harangozó (PSE).(HU) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän Gisela Kallenbachia ja Ambroise Guellecia heidän erinomaisista mietinnöistään, joista molemmat ovat merkittäviä saavutuksia koheesiopolitiikasta käytävässä keskustelussa.

EU:n alueiden kehityksessä on merkittäviä eroja, mutta asian perinpohjaisempi tarkastelu paljastaa vielä suurempia eroja kyseisten alueiden eri seutujen välillä. Emme ole onnistuneet hoitamaan asianmukaisesti köyhyyden poistamista maaseudulta ja tasaamaan kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden tilannetta maatalouspolitiikan avulla. Tällä alalla on toteutettava huomattavasti aktiivisempia toimia uudistetun ja kokonaisvaltaisen koheesiopolitiikan yhteydessä. Sen avulla pystytään muuttamaan köyhtyvien alueiden kielteinen kehityssuunta päinvastaiseksi.

Yhteenkuuluvuuden ja paremman kilpailukyvyn välistä synergiaa on vahvistettava, koska nämä asiat eivät voi olla toisilleen alisteisia. On käsiteltävä myös ilmaantuneita uusia haasteita, kuten ikääntymistä tai jopa energiatehokkuutta ja ilmastonmuutosta koskevia kysymyksiä. Juuri tästä syystä on välttämätöntä vahvistaa koheesiopolitiikkaa, ja sen kansallistaminen on torjuttava. Jos yhteisvastuu ja yhteenkuuluvuus asetetaan keskeiselle sijalle Euroopan kehittämishankkeessa, EU:sta tulee todella vahva ja kilpailukykyinen. Kiitos mielenkiinnostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE).(SK) Hyvät kollegat, kaupunkialueiden harkitusta ja vastuullisesta kehittämisestä on tulossa äärimmäisen tärkeää, etenkin kun joudutaan ratkaisemaan kaupunkien liikenneverkkojen ruuhkautumista, ympäristön pilaantumista ja maankäyttöä koskevia haasteita. Tästä syystä annan suuren arvon alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan hyväksymiselle.

Kaupungeilla on ainutlaatuinen vastuu ilmastonsuojelusta: sen pitäisi olla etusijalla politiikan kaikilla tasoilla. Kaupunkien avulla voitaisiin ratkaista liikennepulmia ja vähentää kasvihuoneilmiön aiheuttavia maailmanlaajuisia päästöjä esimerkiksi kytkemällä toisiinsa eri liikennemuotoja ja kehittämällä pyöräily- ja jalankulkuinfrastruktuuria. Ehdottaisin myös, että uusien rakennushankkeiden sijasta kaupungit asettavat etusijalle energiatehokkaat rakennukset ja hyödyntävät nykyisiä rakennuksia uusiin tarkoitusperiin.

Korostan, että kaupunkialueiden lisäksi myös esikaupunki- ja maaseutualueet onnistuvat yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Siksi kehotan komissiota seuraamaan tällaisia onnistuneita hankkeita ja laatimaan niiden pohjalta suurkaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevia pienempiä ja keskikokoisia kaupunkeja koskevan kehittämismallin. Euroopan suhteellisen pienestä koosta huolimatta sen ominaispiirteisiin kuuluu maantieteellinen monimuotoisuus. Siksi on välttämätöntä ottaa huomioon ainutlaatuiset alueelliset ominaispiirteet ja niistä johtuvat erot sekä antaa eri alueiden ihmisille tilaisuus hyödyntää oman asuinalueensa tarjoamia yksilöllisiä mahdollisuuksia ja voimavaroja. Minusta on myös erittäin tärkeää sisällyttää toimintatavoitteisiimme saaria ja vuoristoja, sekä raja-alueita ja harvaan asuttuja alueita koskevien alueellisten ongelmien ratkaiseminen, jotta myös kyseisten alueiden asukkaiden elämänlaatu kohenee.

Lopuksi totean, että kaupunkikehityksessä on noudatettava yhtenäistä ja hyvin koordinoitua strategiaa, jota sekä hallitus että yksityinen sektori tukevat varauksetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Miloš Koterec (PSE).(SK) Arvoisa puhemies, samalla kun keskustelemme neljännestä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta ja Gisela Kallenbachin ja Ambroise Guellecin mietinnöistä, vuosien 2014–2020 talousarvioesityksen ensimmäiset aiheet alkavat hahmottua.

Haluaisin liittää nämä asiat yhteen ja korostaa tällaisen kytköksen merkitystä. En pelkää koheesiopolitiikan rahoituksen poistamista talousarvioesityksestä, mutta en myöskään haluaisi, että näiden varojen määrää leikataan ensi budjettikaudella. Kuten esittelijät oikeutetusti huomauttavat, myös alueelliset erot ja rakenneongelmat ovat edelleen suuria, ja koska laajentuminen on pahentanut tilannetta, on välttämätöntä harkita tämän talousarvioluvun painoarvon lisäämistä.

Mietinnön aiheellisen huomautuksen mukaan tilanne on niin mutkikas, että emme pysty ratkaisemaan sitä komissiossa. Vaikka jäsenvaltioiden hallituksilla onkin merkittävä asema tässä asiassa, on käymässä yhä selvemmäksi, että ongelman ratkaiseminen on mahdotonta ilman alue- ja paikallisviranomaisten mukanaoloa. Viranomaisten merkitys ei perustu ainoastaan niiden ja hallituksen väliseen synergiamahdollisuuteen alueiden kehittämiskysymyksiä koskevassa päätöksenteossa vaan myös kehittämisvastuuseen ja ennen kaikkea kehittämistä ja yhteenkuuluvuutta koskevan palautteen antamiseen.

Kuka voisi antaa enemmän palautetta alueen todellisesta kehityksestä kuin alueen asukkaat? Kehotankin komissiota sekä sisällyttämään seurantamenettelyynsä makrotaloudelliset indikaattorit että toimimaan luovasti ja hyödyntämään tällaisia tietoja...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  James Nicholson (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän esittelijöitä heidän erinomaisista mietinnöistään. Haluan myös sanoa, että ymmärrän uusia jäsenvaltioita edustavien jäsenten innostuksen. Tiedän, että teidän on kaikkea muuta kuin helppo tehdä äänestäjänne jäsenvaltioissa tyytyväisiksi, mutta kuulutte nyt Euroopan unioniin ja näin ollen joudutte muiden jäsenten tavoin ajoittain tyytymään vähempään kuin toivoisitte tai haluaisitte.

Niille, jotka vain leikittelevät sanoilla, toteaisin, että ero lisäresurssien ja riittävien resurssien välillä on todellakin hiuksenhieno. Aion varmasti tukea sanamuotoa ”riittävät resurssit”.

Toisinaan on viisasta tunnustaa saavutuksensa ja pitää siitä kiinni. Itse kannatan tällä kertaa sanan ”riittävä” käyttöä, etenkin kun kyseisillä alueilla on jäänyt runsaasti varoja käyttämättä. Toivon vain, että oma alueeni olisi edes puoliksi niin onnekas saadessaan tällaista tukea – se ei koskaan ollut. Olemme nyt jääneet yhtä paljon jälkeen kuin jotkut niistä maista, joista keskustelimme.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Arnaoutakis (PSE).(EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitän esittelijöitä heidän erinomaisesta työstään näiden mietintöjen parissa.

Euroopan parlamentti vahvistaa jälleen kerran erittäin selkeästi koheesiopolitiikan merkitystä ja asemaa koskevan kantansa: koheesiopolitiikka tuo EU:ta lähemmäs kansalaisia. Tämä politiikanala tuottaa hyvin selvää lisäarvoa koko EU:lle. Tulevaisuudessa tätä politiikanalaa on paitsi jatkettava myös vahvistettava tarvittavilla voimavaroilla.

Molemmissa mietinnöissä viitataan tähän lähestymistapaan. Haluan korostaa seuraavien asioiden merkitystä:

- erityisesti paikallisviranomaisten kumppanuutta ja osallistumista kaikilla tasoilla;

- yhteisön politiikanalojen välistä synergiaa etenkin koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan välillä;

- EU:n alueiden monikeskuksista kehittämistä tukevien politiikanalojen ja toimien suunnittelua etenkin maaseudun näkökulmasta;

- pienten ja keskisuurten kaupunkien merkittäviä mahdollisuuksia; ja lopuksi

- alueiden sisäisen eriarvoisuuden, nuorisotyöttömyyden ja monilla EU:n alueilla vallitsevan vakavan köyhyyden torjumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Rumiana Jeleva (PPE-DE).(BG) Erilaisista näkemyksistä huolimatta on muistettava koheesiopolitiikan perimmäinen tarkoitus ja sen tavoitteet: lyhyesti sanoen koheesiopolitiikka ilmentää toivoa vaurauden lisääntymisestä ja paremmasta yleiseurooppalaisesta tulevaisuudesta.

Kaikki eurooppalaiset tavoittelevat parempaa elämänlaatua, ja koheesiopolitiikan avulla tuetaan heidän pyrkimyksiään. On muistettava, että Euroopan unionin sisällä on paljon eroja, ja samanaikaisesti rahoitusvaroilla on taipumus huveta.

Siksi koheesiopolitiikkaa on mielestäni täydennettävä ja vahvistettava. On myös syytä varmistaa sen mahdollisimman tehokas täytäntöönpano. Jotkin menettelyt ja säännöt ovat edelleen liian monimutkaisia ja todennäköisesti juuri siksi tehottomia. Koheesiopolitiikan kokonaisvaltaisen uudelleentarkastelun kaltaisella menettelyllä voitaisiin edistää kyseisen politiikan yleistä kehittämistä kaikkien eurooppalaisten hyväksi.

Lopuksi haluan korostaa koheesiopolitiikan suurta merkitystä heikoimmin kehittyneiden alueiden kannalta. Kyseisillä alueilla asuvat kansalaiset luottavat EU:n tukeen. Emme saa jättää heitä pulaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, koheesiopolitiikka on erinomainen esimerkki yhteisön politiikasta. Sillä on ratkaiseva osuus yhteisvastuullisen, ihmisläheisen, jokaista tukevan ja kaikille tarkoitetun EU:n saavuttamisessa. Se on selkeä osoitus EU:n merkityksestä Euroopan kansalaisten jokapäiväisessä elämässä.

Laajentuminen 27 jäsenvaltioon aiheutti muutoksia EU:n ominaislaatuun. Nykyiset tavoitteet eroavat EU:n syntyaikojen tavoitteista. Nykyisin vastassamme olevat haasteet kuten globaalistuminen, väestökato, tiettyjen alueiden autioituminen tai ilmastonmuutos sekä yleistyneet ja mittavammat luonnonkatastrofit ovat paljon vaativampia ja edellyttävät meiltä aktiivisempia toimia.

Myös innovaatiot uudistavat tämän politiikanalan päämääriä, mutta suuremmista haasteista ja EU:n laajentumisesta huolimatta koheesiopolitiikan talousarvio ei ole kasvanut samassa suhteessa. Yhteisvastuun nimissä sitä on kuitenkin mukautettu, minkä johdosta esimerkiksi entiset tavoite 1 -alueet katsotaan nyt vauraiksi alueiksi, jotka eivät ole tukikelpoisia tilastovaikutuksen takia.

Onkin välttämätöntä vähentää eroja myöntämällä riittävästi määrärahoja, ettei tiettyjä alueita jouduta valtavassa EU:ssa jättämään oman onnensa nojaan.

Lissabonin sopimuksen hyväksyminen lisäsi määrärahatarvetta, ja sopimuksessa määriteltiin oikeudellisesti yksiselitteisesti alueellinen yhteenkuuluvuus, joka on koheesiopolitiikan tärkein näkökohta. Tämän politiikan yhteydessä on oleellista käsitellä paitsi taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta myös alueiden välistä yhteisvastuuta...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen saadessani tilaisuuden käsitellä lyhyesti koheesiopolitiikan tulevaisuutta. Tällä politiikanalalla on ratkaiseva merkitys niin vanhoille kuin uusillekin jäsenvaltioille.

Käsittelen tiiviissä yhteistyössä Skotlannin paikallisten hallintoelinten kanssa niitä koskevia asioita, ja ilokseni Skotlannin paikallisviranomaisten yleiskokous (Convention of Scottish Local Authorities, COSLA) hyväksyi hiljattain EU:n perustuslakiluonnoksen ainakin paikallishallinnon puolesta. Perustamissopimuksessa tunnustetaan sekä paikallisen itsehallinnon että alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate.

Ei ollut mitenkään yllättävää, että aluepolitiikka oli niiden viiden tärkeimmän alan joukossa, joita hiljattain käsittelin COSLAn kanssa. EU:n rakennemäärärahoja ja -rahastoja on supistettu, ja tästä syystä – kuten monet puhujat ovat todenneet – aluekehitysmäärärahat on kohdennettava paremmin alueille ja paikallisviranomaisille, joiden on kannettava päävastuu kyseisten varojen hyödyntämisestä. Ambroise Guellecin mietinnössä korostetaan paikallisviranomaisten merkitystä rakennerahastojen hyödyntämisessä – loppujen lopuksihan on vastoin omaa etuamme unohtaa, että kaikki politiikanalat ovat paikallisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Petre (PPE-DE).(RO) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitän molempia esittelijöitä käsittelemistämme mietinnöistä, joissa nostetaan mielestäni esiin muutamia erittäin tärkeitä kysymyksiä: koko alueen tasapainoista ja kestävää kehitystä edistävät kumppanuudet kaupunkien ja maaseudun välillä, kaupunkimaisen asutuksen hallitsematon laajentuminen, joka pirstoo maiseman, sekä maankäytön jatkuva lisääntyminen.

Kaikki nämä asiat ovat ilmastonmuutoksen ja maaseudun autioitumisen ohella haasteita, jotka on pakko ottaa huomioon sekä EU:ssa että näistä politiikanaloista huolehtivassa paikallishallinnossa.

Edustan parlamentissa Romaniaa ja kannatan vahvasti ajatusta, että kaupunkialueiden lisäksi muuallakin on innovaatiomahdollisuuksia. Kehotankin komissiota edistämään aktiivisemmin kehitysmallin laatimista maaseutualueiden pienempiä ja keskikokoisia kaupunkeja varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, neljäs taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus on edellisiä kertomuksia yksityiskohtaisempi. Se perustuu lukuisiin indikaattoreihin, ja siinä esitetään hyödyllisiä vertailutietoja, jotka koskevat esimerkiksi Yhdysvaltoja, Japania, Kiinaa ja Intiaa.

Koheesiopolitiikalla on alusta alkaen parannettu ratkaisevasti kaikkien jäsenvaltioiden yhtenäisiä kehitysvalmiuksia sekä valmiuksia uusien ja pysyvien työpaikkojen luomiseen. On aivan liian aikaista arvioida koheesiopolitiikan tuloksia EU:n uusissa jäsenvaltioissa, mutta nykyisen rakennerahoituksen käytön selvä viivästyminen kyseisissä maissa antaa aihetta huoleen. Maiden välinen lähentyminen kätkee usein taakseen jyrkentyneet erot alueiden välillä ja yksittäisten alueiden sisällä. Monilla aloilla ilmenee alueellisia ja paikallisia eroja, jotka vaikuttavat työllisyyteen ja tuottavuuteen, tuloihin, koulutustasoon ja innovaatiomahdollisuuksiin.

Sosiaalinen integraatio ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskeva toimintalinja on otettava huomioon yhteenkuuluvuuden alalla toteutettavien hankkeiden kaikissa täytäntöönpanovaiheissa. Luotan siihen, että rahoituskehyksen tulevan tarkistuksen ansiosta saadaan käyttöön tarvittavat talousarviomäärärahat, jotta voidaan vastata laajemman EU:n uuden koheesiopolitiikan mittaviin haasteisiin ja siten varmistaa, että kaikki kansalaiset...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Dăianu (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, kannatan molempia mietintöjä, mutta haluan samalla kiinnittää huomiota vastakkaiseen näkemykseen, joka liittyy teollisuuden uudelleensijoittamiseen EU:ssa sekä rakenne- ja koheesiorahastopolitiikkaan.

Rakennerahastoja voidaan pitää yleistukena, jota EU myöntää heikommin kehittyneille alueille. Tarkoittaako tämä, että EU:n merkittävimpien jäsenvaltioiden johtavat poliitikot asettavat alueellisen koheesiopolitiikan kyseenalaiseksi? Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö heikommin kehittyneissä EU:n jäsenvaltioissa sijaitsevien alueiden lopettaa infrastruktuurin kehittäminen epäreilua kilpailua koskevien syytteiden pelossa?

Viittaan toissa maanantaina Financial Times -lehdessä julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan markkinatalouden ei pitäisi olla viidakko. Julkispolitiikan merkitys perustuu muuhunkin kuin sosiaalisiin syihin. Meidän on kuitenkin pidettävä varamme, koska maailman kaikissa paikallis- ja kansantalouksissa on omat puutteensa, ja riippumatta siitä, kuinka vahvasti kannatamme sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kaikki kansalaiset eivät aina voi menestyä samanaikaisesti, samalla alueella ja jatkuvasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonio De Blasio (PPE-DE).(HU) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset puheenvuorosta, arvoisa komission jäsen, koheesiopolitiikan merkityksestä ja menestyksestä ei ole epäilystäkään. Kiitän esittelijää mietinnöstä, joka mielestäni tukee tätä toteamusta.

Koheesiopolitiikan tavoitteena on todellinen lähentyminen, mutta tähän varatut määrärahat on välttämätöntä käyttää tehokkaasti. Olen vakuuttunut siitä, että toteuttavien hankkeiden arvoa ei mitata niihin varattujen määrärahojen vaan hankkeiden tehokkuuden perusteella.

Tehokkuutta voidaan mitata kahdella tavalla: sen mukaan, miten se edistää lähentymistä, ja sen mukaan, miten hyvin tietyt samankaltaisiin asioihin varatut määrärahat käytetään yksittäisissä maissa. Eihän tietty hanke voi yhdessä jäsenvaltiossa saada moninkertaisia määrärahoja toiseen jäsenvaltioon verrattuna. Haluan kiinnittää huomiota mittasuhteisiin ja siihen, että tulevaisuudessa tehokkuus on koheesiopolitiikan vahvistamisen perusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Wolfgang Bulfon (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, milloin kansalaiset tarvitsevat EU:n yhteisvastuuta? Milloin jäsenvaltio tarvitsee EU:n yhteisvastuuta? Tietenkin ensisijaisesti katastrofitilanteissa. Siksi on mielestäni käsittämätöntä, että parlamentin vuonna 2006 tekemää päätöstä, joka koskee solidaarisuusrahaston mukauttamista koheesiokertomuksen 45 kohdassa esitetyllä tavalla, ei vieläkään ole pantu täytäntöön. Kehotan kaikkia parlamentin ja komission jäseniä painostamaan neuvostoa, jotta se ratkaisisi tämän kysymyksen hyvin pikaisesti, sillä uusia katastrofeja tulee takuuvarmasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE).(SK) Jos koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa aiotaan onnistua, tarvitaan toimintakykyisiä paikallistahoja, jotka pystyvät keskittämään toimensa ja hyödyntämään EU:n varoja parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi jäsenvaltioiden pitäisi hajauttaa hallintoa, lisätä alueiden hallinnollisia valmiuksia ja karsia koheesiopolitiikan hallinnointiin liittyvää tarpeetonta byrokratiaa.

Toiminta-alojen jakaminen klustereihin ja innovaatiokeskuksiin tuo selviä hyötyjä laajemmille toiminta-aloille ja niiden lähialoille ja saattaa saada aikaan useita yhteneviä aloja. Pienempiä toiminta-aloja varten ei kuitenkaan ole käytettävissä tehokasta ja yksinkertaista aluetukea. Slovakiassa muutamat alle 2 000 asukkaan yhteisöt, jotka sijaitsevat maantieteellisistä haitoista kärsivillä alueilla, menettävät asemansa useissa toimintaohjelmissa ja koheesiopolitiikassa.

Kehotan jäsenvaltioita toteuttamaan kaikille alueilleen yhteisen syrjimättömän järjestelmän, jotta jokainen niistä voi osallistua aktiivisesti koheesiopolitiikan soveltamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, olen kaupunkiliikennettä koskevan mietinnön esittelijä. Kysymys kaupunkikeskusten ja reuna-alueilla sijaitsevien kuntien välisestä suhteesta on neuvotteluissamme erityisen tärkeällä sijalla. Olemme myös selvillä siitä, että uusilla jäsenvaltioilla on tässä suhteessa erityisen suuria vaikeuksia toteuttaa sellaisia infrastruktuurijärjestelyjä, joilla pystytään tukemaan ympäristöystävällisempiä liikennevaihtoehtoja siirtymättä takaisin yksityisautoiluun. Saanen tässä yhteydessä esittää konkreettisen pyynnön siitä, että komissio auttaisi meitä aluepolitiikkansa asettamissa rajoissa etsimään ja suunnittelemaan ratkaisuja kaupunkien reuna-alueiden liikennettä ja uusien jäsenvaltioiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeviin ongelmiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää keskustelun päätteeksi kaikkia jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Ajanpuutteen vuoksi jätän nyt vastaamatta moniin kohtiin, mutta pidän ne kuitenkin mielessäni. Niihin kuuluvat muun muassa pienistä ja keskikokoisista kaupungeista esitetyt näkökohdat sekä kaupunkiliikenteen kehittämisestä esitetyt kysymykset.

Parlamentin mietinnöissä menneisyys ja tulevaisuus on kytketty selvästi yhteen. Itse asiassa olette sillanrakentajia, ja tästä syystä haluan käsitellä lyhyesti EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevien julkisten kuulemistilaisuuksien edistymistä. Kuulemiset käynnistettiin syyskuun lopussa vuonna 2007, ja tähän mennessä kansalliset viranomaiset sekä alue- ja paikallisviranomaiset, monet aluesuunnittelun alalla toimivat eurooppalaiset järjestöt samoin kuin talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet, tutkijat, tutkimuslaitokset ja yksityiset kansalaiset ovat esittäneet yli sata huolellisesti laadittua selvitystä ja lausuntoa.

Yhden hallituksen pyynnöstä olemme jatkaneet kuulemisia helmikuun puoleenväliin saakka, koska lausuntojen valmistelu on edelleen kesken.

Lausuntojen alustavasta arvioinnista käy selvästi ilmi, että koheesiopolitiikalla on ylivoimainen ja vaikuttava kannatus. Lausunnoissa korostetaan koheesiopolitiikan suoraa vaikutusta kasvuun ja kehitykseen samoin kuin sitä, että se antaa virikkeitä uusiin ajattelutapoihin ja tuottaa erittäin tehokkaan vipuvaikutuksen vetämällä puoleensa lisää taloudellisia resursseja.

Toteuttamismekanismi herättää suurta kiinnostusta, ja kaikki periaatteet, joita on viime vuosina kehitetty yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, saavat laajan kannatuksen.

Yleisesti kannatetaan myös sitä, että koheesiopolitiikalla on vastattava niihin haasteisiin, joista parlamentissa on tänään keskusteltu ja jotka liittyvät paitsi globalisaatioon myös väestörakenteeseen, ilmastoon ja energiaan sekä yleisiin rakenneuudistuksiin. Myös yhtenäisellä lähestymistavalla on vankka kannatus.

Yksi merkittävistä kysymyksistä, jonka parlamentti toi tänään esiin, on se, miten menettelemme vihreän kirjan kanssa, jonka komissio hyväksyy syyskuussa. Sen jälkeen on varattu pitkä aika – todennäköisesti neljä kuukautta – keskustelulle, jota käydään kaikissa muodoissa, ei ainoastaan verkossa. Sillä välin komission yksiköt järjestävät kokouksen tärkeimpien sidosryhmien kanssa huhtikuun puolessavälissä. Sen avulla pystymme ottamaan huomioon uusia näkemyksiä.

Jos tarvetta on, olen valmis järjestämään kuulemisen parlamentin aluekehitysvaliokunnalle ja muille elimille, jotka ovat kiinnostuneita jakamaan kanssamme näkemyksiä vihreästä kirjasta, ennen kuin komissio hyväksyy sen.

Toinen esiin tuotu kysymys, jota komissio myös pitää tärkeänä, koskee tilastoja ja indikaattoreita. Komissio on vahvistanut seurantakeskustaan ESPONia tulevaisuuden varalta huomattavasti – myös taloudellisesti – ja sen talousarviomäärärahat ovat nyt tuntuvasti suuremmat. Komissio pyrkii keskuksen avulla mittaamaan joitakin alueellisen yhteenkuuluvuuden uusia ja nykyisiä ulottuvuuksia. Työ on käynnissä, ja toivomme sen tuottavan pian tuloksia.

Vakuutan, että komissio jatkaa myös sopivien indikaattoreiden selvittämistä täydentääkseen sekä BKT:ta että työllisyyttä koskevia indikaattoreita ja aikoo viidennessä koheesiokertomuksessa esittää uusia yhdisteltyjä indikaattoreita.

Suuret kiitokset kaikista huomautuksistanne. Kiitän erityisesti esittelijöitä keskusteluun osallistumisesta – ei vain aiemmin vaan myös tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ambroise Guellec, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti. Käsittelen aluksi huomautuksia, jotka koskevat kalatalousvaliokunnan esittämiä tarkistuksia. Totean heti, että edustan Euroopan parlamentissa rannikkoaluetta, joten kalastus on minulle tärkeä aihe, mutta valitettavasti emme pystyneet lisäämään valiokunnan tarkistuksia tekstiin, josta aiomme äänestää. Tämä on valitettavaa, mutta ei mielestäni merkitse sitä, että tietyille EU:n alueille näin tärkeä ala ansaitsisi yhtään sen vähemmän huomiota.

Totean myös, että yhteenkuuluvuus on keskeinen EU:n politiikanala. Mielestäni se myös osoittautui merkittäväksi aiheeksi Euroopan parlamentissa tänä aamuna. Tämä on tärkeä seikka etenkin tulevien tehtävien kannalta. Komission jäsen totesi aiemmin meidän käsittelevän mietintöä, mutta selvästikin meitä kiinnostaa tulevaisuus. Hän käsittää, että alueelliseen yhteenkuuluvuuteen kohdistuu suuria odotuksia, aivan kuten sen vaikutuksiinkin, kunhan se kirjataan Lissabonin sopimukseen. Arvoisa komission jäsen, voisimme todeta, että nyt on komission vuoro toimia, parlamentin tuella ja avulla tietenkin. Työ on tehtävä, ja se on tehtävä hyvin, yhteisistä lähtökohdista.

Lisäisin vielä, että aluepolitiikka kuuluu nyt kokonaisuudessaan neuvoston ja parlamentin yhteispäätösmenettelyn soveltamisalaan, mikä helpottaa tulevaa yhteistyötä ja asian selkeyttämistä kansalaisten kannalta. Tämäkin tuotiin mielestäni yksimielisesti esiin tänä aamuna. Lisäksi voidaan toimia aidon yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti niiden alueiden hyväksi, jotka sitä eniten tarvitsevat. Nämä molemmat näkökannat tuotiin määrätietoisesti esiin tänä aamuna.

Näin ollen meillä on edessämme valtava tehtävä. Suhtaudumme myönteisesti Euroopan unionin kannalta välttämättömään politiikanalaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Gisela Kallenbach, esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, minäkin esitän kiitokset monien kollegojen merkittävistä puheenvuoroista ja tuesta. Mielestäni on osoitettu toisaalta, että yhteisvastuu on säilytettävä EU:n keskeisenä voimavarana, ja toisaalta, että EU:n välineitä – tässä tapauksessa koheesiopolitiikkaa – on kohdennettava ja hyödynnettävä paljon tehokkaammin aidosti kestävän kehityksen hyväksi. Kolmanneksi totean, että kansalaisten kanssa on viestittävä avoimesti alusta lähtien.

Kiitän erityisesti komission jäsentä Hübneriä. Arvoisa komission jäsen, toitte selvästi esiin, että haluatte yhdessä parlamentin kanssa toteuttaa seuraavat käytännön toimet: yhtenäisen lähestymistavan, mitattavia tuloksia tuottavat indikaattorit, alueellisen ulottuvuuden määritelmän ja vihreän kirjan. Mielestäni parlamentti tarvitsee komission apua erityisesti varmistaakseen neuvoston mukanaolon. Lisäksi on mielestäni valitettavaa, ettei neuvoston edustaja ole paikalla tässä tärkeässä keskustelussa.

Molemmissa mietinnöissä tehtyjen päätelmien perusteella on tarkistettava Lissabonin strategiaa ja annettava varauksetonta käytännön tukea uudelle yhteisötavoitteelle eli alueelliselle ulottuvuudelle – muuten ne jäävät täysin sisällyksettömiksi.

Esitän vielä viimeisen vetoomuksen kollegoilleni ennen äänestystä: olkaamme käytännöllisiä. Älkäämme taas vain tarkastelko uudelleen ja analysoiko; asettakaamme rakennerahastoista myönnettävän rahoituksen edellytykseksi yhtenäisen lähestymistavan noudattaminen ja vahvistakaamme myös selkeät sitoumukset kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Kaupunkien on toteutettava ilmastonsuojelua; muuten kaikki EU:ta ja jäsenvaltioita koskevat lupauksemme ovat täysin turhia.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (ES) Keskustelu on päättynyt.

Mietinnöistä toimitettava äänestys alkaa hetken kuluttua.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Taloudellinen ja sosiaalinen koheesiopolitiikka on EU:n yhteenkuuluvuuden perusta. Tätä EU:n politiikan erityispiirrettä kadehditaan muiden maanosien alueellista yhdentymistä koskevissa aloitteissa. EU:n kehittämishankkeen ainutlaatuisuus on suurelta osin juuri yhteenkuuluvuuden käsitteen ansiota.

Afrikan ja Etelä-Amerikan alueellisissa aloitteissa varat eivät riitä edes symboliseen koheesiopolitiikkaan. EU:n laajentumissuunnitelmia arvioidaan usein yhteenkuuluvuutta lisäävien tehokkaiden toimintamahdollisuuksien kannalta. Voidaan aivan yksiselitteisesti todeta, että koheesiopolitiikka on valtava menestys EU:lle ja kaikille sen jäsenvaltioille.

EU:n kansalaiset arvioivat koheesiopolitiikkaa epäilemättä sillä perusteella, pannaanko sitä heidän mielestään täytäntöön ja saavuttaako se sille asetetut tavoitteet. Monissa jäsenvaltioissa ja etenkin niissä valtioissa, jotka ovat aivan hiljattain liittyneet EU:hun, koheesiopolitiikkaan kohdistuu suuria toiveita. Toivotaan, ettei solidaarisuus paljastu vain hienoksi termiksi, vaan että se johtaa konkreettisiin sitoumuksiin niitä kohtaan, joille kohtalo ei ole ollut kovin suopea. Koheesion avulla voidaan myös luoda yhtäläisiä mahdollisuuksia, mikä on loistavaa mainosta EU:lle.

Nimenomaan tästä syystä meidän ei pitäisi harkita taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseen myönnettyjen määrärahojen leikkaamista. Jo yksistään monien uusien haasteiden takia olisi päinvastoin harkittava yhteenkuuluvuudelle myönnettävien määrärahojen lisäämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen.(PL) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikka ei kuulu niihin keskeisiin politiikanaloihin, jotka ovat olleet käytössä Euroopan unionissa sen perustamisesta lähtien. Ei ollut sattumaa, että koheesiopolitiikka suunniteltiin, kun Euroopan unioniin liittyi suhteellisen heikosti kehittyneitä maita, sillä kyseiset maat eivät soveltuneet hyvin kuuden alkuperäisen jäsenmaan joukkoon. Siitä lähtien yhteenkuuluvuuden merkitys on lisääntynyt, ja siitä on tullut EU:n yhdentymisen tukipylväs ja olennainen osa perustamissopimuksia ja talousarvioita. Yli 308 miljardin euron myöntäminen yhteenkuuluvuudelle vuosia 2007–2013 koskevasta rahoituskehyksestä on todiste tästä.

Hiljattain tätä keskeistä EU:n politiikanalaa on alettu kyseenalaistaa. Kummallista kyllä, tämä suuntaus osuu samaan ajankohtaan kuin Euroopan unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Ne ovat historiallisista syistä jääneet eniten jälkeen muista. Siksi ei suoraan ehdoteta koheesiopolitiikan lakkauttamista vaan sen perinpohjaista uudelleenkohdentamista rakennerahastovarojen haaskaamista ja alalla tapahtuneita väärinkäytöksiä koskevien väitteiden takia. Tämän suurempaa virhettä emme voisi tehdä! Väärinkäytökset on selvitettävä ja kitkettävä, mutta juuri aluepolitiikan kautta EU:n konkreettiset vaikutukset tuntuvat kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Koheesio tarkoittaa yhtäläisten mahdollisuuksien luomista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikä sitä saa sulauttaa muihin politiikanaloihin. Yhteenkuuluvuudella, kilpailukyvyllä ja ilmastonmuutoksen torjumisella pitäisi esimerkiksi olla omat budjettikohtansa. Koheesiovaroista rahoitettavien hankkeiden vahvistamisen pitäisi edelleen kuulua maiden ja alueiden toimivaltaan. Niillä on paljon parempi käsitys omista tarpeistaan kuin EU:n viranomaisilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE), kirjallinen.(RO) Komission kertomuksessa viitataan maaseudun autioitumiseen, jonka taustalla ovat muiden kuin maatalousalan työpaikkojen puute tai heikot elinolosuhteet.

Maaseudun kehittämisrahastolla edistetään yhdessä muiden rahastojen kanssa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Maaseudun kehittämisvarojen tehokas hyödyntäminen on tervetullut ratkaisu näihin ongelmiin.

Tästä huolimatta näiden varojen tehokas käyttö edellyttää, että tarjottujen rahoitusmahdollisuuksien edunsaajaehdokkaat tunnetaan paremmin.

Tiedonsaanti on vieläkin tärkeämpää uusissa jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä perehtyneet yhteisön rahoitusvälineiden käyttöön.

Kerron esimerkin edustamastani maasta Romaniasta: erään tutkimuksen mukaan puolet maaseudun asukkaista ei ole lainkaan tietoisia heille tarkoitetuista varoista, ja vain joka kymmenes kansalainen tietää, minkä toimielimen puoleen hänen pitäisi kääntyä saadakseen näitä rahoja käyttöönsä. On valitettavaa, että Romanian hallitus ei ole suunnannut kansalaisille riittävästi tiedotustoimia, ja samanaikaisesti on selvää, ettei kukaan voi korvata Romanian hallituksen työtä.

Tästä huolimatta katson, että riittävän tiedonsaannin varmistamisen ja tulevien edunsaajien valmistelun pitäisi olla tärkeä aihe komission asialistalla, koska se on koheesiovälineiden tehokkaan käytön edellytys.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. (DE) EU:n laajentuminen 1. toukokuuta 2004 on lisännyt taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:ssa. Tämän vuoden tammikuussa alkoi koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi. Siinä keskitytään uusiin painopisteisiin ja tavoitteisiin: ympäristönsuojeluun, kilpailukykyyn sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen.

EU:n koheesiopolitiikan tarkoituksena on lisätä neljän erillisen ohjelman avulla EU:n ja sen alueiden kilpailukykyä esimerkiksi innovaatioiden, osaamisyhteiskunnan kehittämisen ja talouden kilpailukyvyn vahvistamisen kautta. Sen tarkoituksena on myös lisätä alueiden houkuttelevuutta investoijien ja asukkaiden kannalta kestävän aluekehityksen avulla. On luotava parempia ja ennen kaikkea uusia työpaikkoja, ja alueiden kehittämistä on jatkettava mahdollisuuksien lisäämiseksi ja erojen vähentämiseksi. EU:n laajennuttua jälleen sen rahoitus joudutaan nyt jakamaan 27 jäsenvaltion kesken. Varat on näin ollen käytettävä paremmin, tehokkaammin ja avoimemmin.

Eurooppa-neuvosto on osoittanut rahoituskehyksestä 307,6 miljardia euroa vuosiksi 2007–2013. Tämä on valtava rahamäärä. On tärkeää, että Itävallan kaltaisissa vauraissa jäsenvaltioissa kehitysongelmista kärsivät alueet saavat kohtuullisen osuuden varoista. Erityisesti vuoristoalueet tarvitsevat lisätukea.

 
  
MPphoto
 
 

  László Surján (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Tarkastellessaan uudelleen kolmea edellistä vuotta yhteenkuuluvuuspolitiikan alalla ja pannessaan merkille hyvät asiat mutta myös korjaamista vaativat virheet Euroopan parlamentti ei katso ainoastaan taaksepäin vaan myös eteenpäin.

Alikehittyneiden alueiden kehityksen vauhdittamiseksi on muutettava kaksi asiaa. On kiinnitettävä paljon enemmän huomiota ohjelmien tehokkuuteen ja lisättävä niistä saatavaa käytännön hyötyä. Tätä aihetta koskevia tutkimuksia on jatkettava, jotta tuloksia voidaan arvioida tarkemmin. Emme kuitenkaan voi vaieta siitä, että vuoden 2013 jälkeen alkavalla kaudella on taattava nykyistä enemmän varoja ohjelmille, jotka hyödyntävät tukea tehokkaasti ja joihin ei liity korruptiota ja poliittista vaikuttamista.

Alikehittyneiden alueiden nopeampi lähentäminen on sekä kyseisten alueiden asukkaiden että kehittyneemmillä alueilla asuvien kansalaisten edun mukaista, sillä tarvittavat varat saadaan kehittyneemmiltä alueilta. Näin ollen kehotan kollegojani noudattamaan tässäkin suhteessa esittelijän neuvoa ja luopumaan tarkistusten tekemisestä käsittelemäämme tekstiin.

 
  
  

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.05.)

 
  
  

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

 

4. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. (DE) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 

4.1. (A6-0462/2007, Monica Frassoni) Yhteisön oikeuden soveltamisen valvonta (2005) (äänestys)
  

– Ennen tarkistuksesta 2 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Monica Frassoni, esittelijä. (IT) Arvoisa puhemies, koska useat ryhmät ovat päässeet tarkistuksista keskinäiseen yhteisymmärrykseen, tiedustelen, olisiko tässä tapauksessa suositeltavaa äänestää niistä yhtenä ryhmänä, ellei parlamentti vastusta tätä.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

 

4.2. (A6-0491/2007, André Brie) Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvä akkreditointi ja markkinavalvonta (äänestys)

4.3. (A6-0490/2007, Christel Schaldemose) Tuotteiden kaupan pitämistä koskevat yhteiset puitteet (äänestys)

4.4. (A6-0489/2007, Alexander Stubb) Kansallisten teknisten määräysten soveltaminen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin (äänestys)

4.5. Gazan tilanne (äänestys)
  

– Ennen äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, yhteisen päätöslauselmaesityksen allekirjoittaneiden poliittisten ryhmien kuulemisen perusteella pyydämme muutosta 3 kohdan rakenteeseen.

Tämä ei ole suullinen tarkistus, sillä emme halua lisätä tai poistaa sanoja. Haluamme vain säilyttää tekstin entisellään ja jakaa sen kolmeksi erilliseksi kohdaksi.

Arvoisa puhemies, selvyyden vuoksi teksti kuuluisi seuraavasti:

”3. vaatii jälleen kaikkien väkivaltaisuuksien välitöntä lopettamista;”

”4. kehottaa Israelia lopettamaan siviilejä tappavat ja vaarantavat sotilasoperaatiot sekä teloitukset ilman oikeudenkäyntiä;”

”5. kehottaa Hamasia, joka on ottanut Gazan alueen laittomasti valtaansa, estämään palestiinalaisryhmittymiä ampumasta raketteja Gazan alueelta Israelin alueelle;”.

Arvoisa puhemies, sanamuoto ei siis muutu. Emme pyydä lisäämään tai poistamaan sanoja, vaan vain jakamaan tämän kohdan kolmeen osaan.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi ehdotuksen.)

 

4.6. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemäs istunto (äänestys)

4.7. (A6-0024/2008, Françoise Castex) Euroopan väestönkehitys (äänestys)
  

– Ennen tarkistuksesta 21 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, pyydän tarkistuksen 21 siirtämistä 40 kohdan jälkeen.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

– Ennen tarkistuksesta 62 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, tarkoituksena oli tehdä kieliasua koskeva suullinen korjaus tarkistukseen 62 ja muistuttaa parlamentille, että tarkistuksen ranskankielinen versio on oikea ja että termi ”income” (tulo) on säilytetty englanninkielisessä toisinnossa. Myös muiden tarkistusten ranskankielinen versio on oikea.

 
  
  

Ennen tarkistuksesta 30 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, esitän suullisen tarkistuksen. Haluan poistaa ensimmäisestä lauseesta sanan ”fragmentation” (pirstoutuminen) ja korvata toisessa lauseessa sanan ”assurer” (varmistaa) sanalla ”renforcer” (vahvistaa).

Samoin huomautan jäsen Bushill-Matthewsille, että englanninkielisessä toisinnossa ”précarité” käännetään sanalla ”non secure” (epävarma).

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

– Ennen tarkistuksesta 55 toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, mielestäni PPE-DE-ryhmän äänestyslistassa on tätä tarkistusta koskeva virhe. Voisinko pyytää teitä saattamaan sen esittelijän tietoon? Luulen hänen tarkoittavan tässä kohdassa plus eikä miinus. Tarkoitan tarkistusta 55 koskevaa nimenhuutoäänestystä.

 
  
  

– Castexin mietinnöstä toimitetun äänestysten päätteeksi

 
  
MPphoto
 
 

  Dirk Sterckx (ALDE). (NL) Arvoisa puhemies, mielestäni on kummallista, että parlamentti äänestää mietinnöstä, jonka muutamille sivuille tehtyjen tarkistusten käsittely on kesken. Luulin, ettemme enää tee näin täysistunnossa, vaan jätämme työn komissiolle vähentääksemme täysistunnossa käsiteltävien tarkistusten määrää.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (DE) Hyvä jäsen Sterckx, olette aivan oikeassa huomauttaessanne asiasta.

 

4.8. Afrikan kanssa tehtävä tieteellinen yhteistyö (äänestys)

4.9. (A6-0023/2008, Ambroise Guellec) Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (äänestys)

4.10. (A6-0028/2008, Gisela Kallenbach) Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seuranta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (äänestys)

5. Äänestysselitykset
  

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

 
  
  

Suulliset äänestysselitykset

 
  
  

- Mietintö: André Brie (A6-0491/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE). (CS) Arvoisa puhemies, eilisessä CE-merkintää koskevassa keskustelussa kiinnitin komission huomion jälleen kerran siihen, että CE-merkinnän rekisteröintiä ei ole vieläkään aloitettu, vaikka se on vahvistettu EU:n lainsäädännössä jo 16 vuotta sitten, ja tein asiasta välikysymyksen parlamentissa kolme kuukautta sitten.

Olen tyytyväinen siihen, että yritystoiminnasta vastaava komission jäsen lupasi eilen uudestaan vauhdittaa asiaa, mutta en ole varma, onko hän selvillä merkinnän rekisteröinnin merkityksestä ulkomaan markkinoilla. Ennen rekisteröintiä on mahdotonta nostaa korvauskannetta tapauksissa, joissa valmistajat ja maahantuojat väärinkäyttävät tuotteen turvallisuudesta kertovaa EU:n vaatimustenmukaisuusmerkintää saadakseen vilppiin perustuvaa etua ja harhauttaakseen asiakkaita sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Rekisteröinti auttaisi varmasti karsimaan markkinoilta epäreilun kilpailun.

 
  
  

− Gazan tilanne (RC-B6-0066/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Gyula Hegyi (PSE).(HU) Arvoisa puhemies, oli järkyttävä kokemus vierailla Gazan alueella ja kohdata käytännössä miehityksen ja saarron seuraukset arkielämässä. Väestöstä 80 prosenttia on työttömänä, Israel katkaisee toisinaan sähkön- ja vedenjakelun, monet saavat syödäkseen vain kerran päivässä ja väestön valtaenemmistö ei ole voinut poistua vuosikausiin Budapestia pienemmältä alueelta. Kuten eräs israelilainen professori totesi, Gaza on vankila ja sen asukkaat vankeja, joilta ei voida odottaa järkevää käytöstä.

Samanaikaisesti katkeruutta herättää myös se, että jotkut palestiinalaisryhmät ampuvat raketteja Gazan alueelta vaarantaen viattomien israelilaissiviilien hengen. Kriisin juuret ovat liian syvällä sen ratkaisemiseksi tavanomaisin keinoin. Nyt molemmista osapuolista on tullut omien ääriryhmiensä vankeja, eivätkä ne voi näiden ryhmien takia tehdä todellisia myönnytyksiä.

Kansainvälisen yhteisön ja ennen kaikkea Euroopan unionin on pakotettava Israel ja palestiinalaiset pääsemään sovintoratkaisuun. Olen äänestänyt suosituksen puolesta siinä toivossa, että jäsenvaltiot toteuttavat määrätietoisempia toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Myös minun myötätuntoni on vahvasti Gazan alueen asukkaiden puolella, joista on tullut Hamasin pelinappuloita. En kuitenkaan voi tukea tämänpäiväistä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, koska siitä ei ole poistettu artiklaa, jossa vaaditaan palestiinalaishallinnon ja Hamasin välisiä neuvotteluja. Tiedämme kaikki, ettei Gazan miehittäneiden terroristien kanssa ole mahdollista neuvotella. Tällaisen tekopyhän vetoomuksen tavoitteena on tehdä Hamasista palestiinalaishallinnon veroinen neuvottelukumppani. En halua olla mukana tämän terroristijärjestön laillistamisessa.

Pelkään, että tilanne edellyttää pian väliintuloa, johon pitäisi kuitenkin saada Yhdistyneiden Kansakuntien valtuutus. Tässä EU:n pitäisi olla hyvin aktiivisesti mukana.

 
  
  

- Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemäs istunto (RC-B6-0092/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, päinvastoin kuin Euroopan parlamentti vakuuttaa, YK:n ihmisoikeusneuvostolla ei oikeastaan ole kovin merkittävää asemaa maailman ihmisoikeuksien edistämisessä. Kuinka asia voisikaan olla toisin? Neuvoston 47 jäsenmaasta vain 25 on vapaita demokratioita, niistä yhdeksän ei ole vapaita, ja niistä kolme – Kiina, Kuuba ja Saudi-Arabia – kuuluvat maailman suurimpiin ihmisoikeuksien loukkaajiin. Nämä maat tallaavat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen jalkoihinsa ja suojaavat itseään ja muita hallituksia kaikelta arvostelulta. Joissakin tapauksissa neuvosto on yksinkertaisesti heikentänyt ihmisoikeuksien valvontaa. Neuvosto ei ole vielä esittänyt vähäisintäkään paheksuntaa maailman laajimmasta nykyisestä ihmisoikeuskriisistä Darfurissa. Sen sijaan että Euroopan parlamentti iloitsee äänekkäästi tällaisesta käskyläisestä, sen pitäisi pikemminkin sisällyttää tällaiset asiat päätöslauselmaansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan paitsi yhtyä siihen, mitä kollegani Dillen juuri äsken totesi, myös huomauttaa, että tässä päätöslauselmassa loukataan neuvoston hyväksymiä uskontoja. Päätöslauselmassa sanotaan, että asiasta vastaavien on otettava kantaa ja että mielipiteenvapautta voidaan rajoittaa kansanterveyteen ja moraaliin liittyvissä kysymyksissä. Päätöslauselmassa on tietenkin kyse kaiken islamia koskevan arvostelun kieltämisestä. YK:n ihmisoikeusneuvosto toimii siis suoranaisesti vastoin omia virallisia tavoitteitaan eli mielipidevapauden suojelua ja siten myös vastoin varsinaisten ihmisoikeuksien suojelua.

 
  
  

− Mietintö: Françoise Castex (A6-0024/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minulla on suuri ilo käyttää puheenvuoro koko Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän nimissä sekä omissa nimissäni puoltaakseni äänestämistä tämän mietinnön lopullisen version puolesta. Mietinnössä käsitellään sitä kylmää tosiasiaa, että ikääntyneitä on paljon enemmän kuin nuoria, koska sekä sairaanhoito että elämäntavat mahdollistavat meille keskimäärin pidemmän elämän – valitettavasti eivät kaikille meistä, mutta kuitenkin keskimääräisesti. Ikääntyneitä ihmisiä on paljon enemmän myös syntyvyyden laskun takia, ja siksi tässä asiakirjassa vaaditaan toimenpiteitä syntyvyyden edistämiseksi.

Korostan, että Euroopan kansanpuolue pyysi yhdessä UEN-ryhmän ja muiden ryhmien kanssa 24 kohdan poistamista. Äänestimme poistamisen puolesta, mutta valitettavasti Euroopan parlamentin enemmistö ei kannattanut sitä. Luultavasti puheaikani on nyt lopussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Françoise Castexin mietinnön ansio on epäilemättä se, että siinä tuodaan esiin EU:n väestörakenteeseen liittyvät valtavat haasteet. Siinä on kieltämättä esitetty paljon hyviä kysymyksiä, ajatuskulkuja ja ratkaisuja. Lapsille on kiireesti tarjottava enemmän ja parempaa apua, ikääntyneille työntekijöille on myös tarjottava jatkuvasti mahdollisuuksia työmarkkinoilla, ja terveyspalveluissa on välttämätöntä varautua väestön nopean ikääntymisen asettamaan haasteeseen.

Toisaalta Euroopan parlamentti on ajautumassa sivuraiteelle pitäessään maahanmuuttoa keinona, jolla turvataan Euroopan väestö- ja talouskehitys. Siteeraan yhtä Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin tärkeimmistä neuvonantajista, lordi Turneria, joka aivan hiljattain kuvaili perusolettamusta työvoimavajeen paikkaamiseen tarkoitetun maahanmuuton välttämättömyydestä ”taloudellisesti valistumattomaksi ja täysin virheelliseksi”. EU:ssa on jo miljoona työtöntä maahanmuuttajaa kaikkine asiaan liittyvine ongelmineen. Kun maahanmuuttajia tulee lisää, nykyiset ongelmat vain pahenevat.

 
  
  

− Mietintö: Ambroise Guellec (A6-0023/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikkaa koskevasta Ambroise Guellecin mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä en voinut tukea kompromissitarkistusta 4, jossa vaaditaan, että ”koheesiopolitiikalle on vastedes taattava lisää varoja”.

EU:n tukien automaattinen lisääminen ei kenties ole kaikkein vastuullisin ratkaisu niiden järkevässä ja tehokkaassa hyödyntämisessä olevien käytännön ongelmien takia. Kannatan sen sijaan ilmausta ”riittävästi määrärahoja”.

 
  
  

Kirjalliset äänestysselitykset

 
  
  

- Mietintö: Monica Frassoni (A6-0462/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Euroopan unioni hukkuu yksityiskohtaisista asioista annettujen direktiivien tulvaan, vaikka kyseiset asiat olisi niiden erityislaadun ja kehitysasteen takia parempi ratkaista jäsenvaltiotasolla. On siis varmasti mielenkiintoista nähdä, miten Euroopan komissio aikoo toimia valvoakseen yhteisön oikeuden soveltamista.

Tästä voidaan tehdä ainakin se johtopäätös, että kullakin pääosastolla on oma hyvin erilainen työskentelytapansa. Epäselvää sen sijaan on, työskentelevätkö myös jäsenvaltiot eri tavoin, vaikka tiedämmekin kokemuksesta, että pienet ja keskikokoiset maat yleensä toimivat tarkemmin kuin EU:n mahtivaltiot. Tämä pätee vakaussopimukseen.

Tässä viimeisimmässä mietinnössä tuodaan esiin uusi seikka, jolle Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta antaa kiitosta. Euroopan komissio on ensimmäistä kertaa sisällyttänyt vuosikertomukseen ja sen liitteisiin tarkemmat tiedot vetoomusten kautta esille tulleiden rikkomusten käsittelyyn liittyvistä erityisseikoista ja yksityiskohdista.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Monica Frassoni on laatinut hyvän mietinnön. Kannatan ehdotusta, joka koskee yhteisön oikeuden soveltamisen helpottamista sitä varten järjestettävien pakettikokousten avulla. Kannatan myös seminaareja, joiden tarkoituksena on yhteisön säädösten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Lisäksi kannatan ajatusta yhteisön oikeuden tehokkaammasta soveltamisesta Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten tiiviimmän yhteistyön avulla. Näillä toimilla tehostetaan EU:n politiikanaloja, jotka liittyvät esimerkiksi EU:n rahastojen toimintaan ja yhteisön markkinoilla olevia tuotteita koskevien normien yhdenmukaistamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Strož (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Totean, että mielestäni yksi tärkeimmistä aiheista mietinnössä, joka koskee komission vuosikertomusta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta, on komission aikomus parantaa työmenetelmiä jäsenvaltioissa ilmenneissä yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa. Uutta työmenetelmää koskevan ehdotuksen mukaisesti kansalaisten tiedustelut ja kantelut olisi palautettava suoraan takaisin kyseessä oleville jäsenvaltioille. Kuten esittelijä Frassoni perustellusti huomautti, komission uuteen työmenetelmään eli kanteluiden palauttamiseen sisältyy olennainen vaara, että komissio luopuu yhteisön oikeuden soveltamiseen liittyvästä perustehtävästään.

Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomiota myös toiseen seikkaan, jota Euroopan parlamentissa on jo arvosteltu: eturyhmiin, jotka onnistuvat aina saamaan tietoonsa komission jäsenvaltioille tekemät ilmoitukset mahdollisista yhteisön oikeuden rikkomistapauksista, vaikka tämä ei kansalaisille ole mahdollista. Kuitenkin juuri kansalaisten esittämät valitukset ovat korvaamaton tietolähde ja auttavat meitä huomaamaan yhteisön oikeuden rikkomisen tai soveltamatta jättämisen, eivät suinkaan eturyhmät omine pyrkimyksineen.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. (PL) Äänestin yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa (2005) koskevan Frassonin mietinnön puolesta.

Monica Frassoni on esitellyt erittäin hyvän mietinnön. Etenkin päätöslauselmaesityksen sisältämät yksittäiset kysymykset edellyttävät yhteenkuuluvuutta EU:n toimielinten, kansallisten kansanedustuslaitosten ja kansalaisten välisen yhteistyön alalla. Pääkohdissa käsitellään ajatuksia seurannan tiivistämisestä ja ehdotuksia yhteisön oikeussäännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi ja sen tehokkuuden parantamiseksi. Säännösten täytäntöönpanolla on olennainen merkitys esimerkiksi EU:n rahastojen toimintaa koskevien Euroopan unionin politiikanalojen tehostamiselle ja yhteisön markkinoilla olevia tuotteita ja hyödykkeitä koskevien normien yhdenmukaistamiselle.

Lisäksi päätöslauselmassa on esitetty erittäin tärkeä vetoomus kansallisille kansanedustuslaitoksille. Kansallisia kansanedustuslaitoksia kehotetaan tekemään yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä enemmän kuin virallisesti vaaditaan ja välttämään yhteisön lainsäädännön hajanaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

 
  
  

- Mietintö: André Brie (A6-0491/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan André Brien ehdotusta asetukseksi tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvästä akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta Euroopan yhteisössä. Ehdotuksella lisätään kuluttajansuojaa ja parannetaan tuoteturvallisuutta. Suojelun parantaminen edellyttää, että akkreditoinnista ja markkinavalvonnasta huolehtii julkinen elin. Mietinnössä käsitellään näitä näkökohtia, ja äänestin siinä annettujen suositusten puolesta.

 
  
  

- Mietintö: Christel Schaldemose (A6-0490/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, nykyisin, kun EU:n markkinat vaikuttavat täysin kykenemättömiltä puolustautumaan Euroopan ulkopuolelta tulevaa polkumyyntiä vastaan, panen erittäin tyytyväisenä merkille ensimmäisen ”institutionaalisen” toimen uuden lainsäädännön antamiseksi ja EU:n markkinoiden yhdenmukaistamiseksi.

Euroopan parlamentti on ehdottanut Strasbourgissa uutta tapaa säännellä yhteisön markkinoille saatettavia tuotteita. Niiden on oltava voimassa olevien sääntöjen mukaisia, ja tarkan arvioinnin jälkeen niissä voidaan käyttää CE-merkkiä.

Mietinnössä ehdotetaan, että maahantuoja ja ulkomainen valmistaja vastaisivat yhdessä vaatimustenvastaisten tuotteiden aiheuttamista vahingoista, ja lisäksi siinä ehdotetaan monimutkaisen valvontajärjestelmän kehittämistä. Järjestelmän rangaistusseuraamusten on oltava oikeasuhteisia rangaistavan teon vakavuuteen nähden, jotta ne muodostavat tehokkaan pelotteen väärinkäyttöä vastaan.

Kuluttajat ja yritykset voivat näin ollen suhtautua jälleen luottavaisesti tulevaisuuteen. Alusta lähtien EU:n vapaakauppapolitiikan perustan muodostanut esteiden poistaminen ja yrityksille suotuisien taloussuhdanteiden luominen ovat välineitä, joilla edistetään terveyttä ja tuoteturvallisuutta koskevien tiukkojen normien mukaista korkeatasoista kuluttajansuojaa ja yrityssuojaa. Vihdoin myös yritykset hyötyvät tiukasta keskinäisestä valvontajärjestelmästä, jolla suojataan EU:ssa valmistettuja tuotteita.

Tästä syystä äänestän mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tässä Euroopan parlamentin mietinnössä tuodaan esiin tiettyjä näkökohtia, jotka saattavat olla myönteisiä, jonkinasteisesta ristiriitaisuudestaan huolimatta. Esimerkiksi kaikilla tuotteen markkinoille saattamiseen osallistuvilla tahoilla olisi aina valmistajasta jakelijaan ja maahantuojaan asti samanlainen vastuu, mutta tämän käytännön toimivuudesta ei ole annettu kunnollista selvitystä.

Mietinnössä sallitaan myös kansallisten merkintöjen säilyttäminen. Euroopan komission ehdotuksen mukaan ne sitä vastoin poistuisivat käytöstä, ja ainoastaan CE-merkintä hyväksyttäisiin. Kompromississa viittaus ”kansallisiin merkintöihin” korvataan viittauksella ”muihin merkintöihin”.

Mietinnön mukaan päätös on ei-velvoittava kehys, jota kaikkien, jotka sen hyväksyvät, on kuitenkin noudatettava. Lisäksi mietinnössä viitataan pk-yrityksiin, ja vaaditaan ottamaan huomioon niiden erityistarpeet.

Mietinnössä ei kuitenkaan kyseenalaisteta Euroopan komission ehdotusta, jonka tavoitteena on helpottaa yhtenäismarkkinoiden toimintaa poistamalla jäljellä olevat esteet. Tämä ei koske määrättyjä toimialoja kuten elintarvikkeita, rehuja, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, tupakkavalmisteita, eläinlääkkeitä, ihmisille tarkoitettuja lääkevalmisteita sekä ihmisestä peräisin olevaa verta, kudoksia ja soluja, joista on jo annettu yhdenmukaista lainsäädäntöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Christel Schaldemose huomauttaa oikeutetusti, että kyseessä oleva päätös, jonka tavoitteena on tuotteiden kaupan pitämistä koskevan laajemman ja tiukemman yhteisön valvontajärjestelmän perustaminen, voi vaikuttaa merkittävästi kansainvälisen kaupan menettelytapoihin. Tästä on tehtävä erillinen selvitys.

Ehdotuksen mukaan maahantuojat ovat yhteisesti vastuussa vaarallisten tai akkreditointijärjestelmän vastaisten tuotteiden aiheuttamista vahingoista, ja olen samaa mieltä siitä, että tämän tavoitteena on lisätä järjestelmän tehokkuutta ja turvata yhteisön yleinen etu. Tavoitteena on myös taata kansalaisten perusoikeus suojeluun vilpillisiä ja vaarallisia käytäntöjä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Christel Schaldemosen mietintö, jossa vaaditaan tuotteiden kaupan pitämiseen liittyviä yhteisiä puitteita, on mielestäni kannatettava, ja olen äänestänyt sen puolesta. Mietinnössä annetuilla suosituksilla tuetaan EU:n toimia kuluttajien suojelemiseksi. CE-merkintä käsitetään yleensä virheellisesti turvamerkinnäksi, vaikka se tosiasiassa vain osoittaa tuotteen vastaavan EU:n lainsäädännön vaatimuksia. On välttämätöntä huolehtia siitä, ettei merkintää käytetä väärin, ja tiedottaa kuluttajille CE-merkinnän antamista takeista.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). kirjallinen. (SK) Toimin tuotteiden kaupan pitämiseen liittyviä yhteisiä puitteita koskevan Schaldemosen mietintöluonnoksen esittelijänä PPE-DE-ryhmässä ja haluan ilmaista tyytyväisyyteni äänestystuloksiin: saavutetun kompromissin ansiosta lainsäädäntöprosessi on pystytty saattamaan päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä.

Saavutetun kompromissin mukaan jotkin CE-merkintää koskevat artiklat siirretään markkinavalvontaa koskevaan Brien mietintöön, jotta ne voidaan toteuttaa nopeammin. Tällaiseen ratkaisuun päätyminen perustuu selkeisiin tietoihin, joiden mukaan vaarallisia kulutustuotteita koskevaan EU:n tietokantaan (RAPEX) ilmestyy yhä useammin kehitysmaissa valmistettuja ja laittomasti CE-merkinnällä varustettuja tuotteita, joissa toisin sanoen on EU:n lainsäädännön vaatimustenmukaisuutta osoittava CE-merkki.

CE-merkintää kohtaan tunnettu luottamus ei voi perustua pelkästään yhteydestään irrotettuun CE-merkkiin. Koko akkreditointi-, ilmoitus- ja markkinavalvontajärjestelmän on herätettävä luottamusta.

Mielestäni ei ole mitään syytä ottaa käyttöön tuotteiden lisämerkintöjä, vaikka kyse olisikin laatumerkinnöistä. Uudet merkinnät saattaisivat hämmentää kuluttajia, ja lisäkustannukset saattaisivat myös vaikuttaa tuotteiden hintoihin. Tästä syystä odotan malttamattomana tuloksia vaikutustutkimuksesta, jossa arvioidaan kansallisten merkintöjen käyttöä CE-merkinnän rinnalla. Komission on määrä laatia tutkimus sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnön mukaisesti.

 
  
  

- Mietintö: Alexander Stubb (A6-0489/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Euroopan komissio perustelee esittämäänsä asetusehdotusta seuraavasti: ”Useat ongelmat haittaavat... vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen” täytäntöönpanoa. Toisin sanoen yhdessä jäsenvaltiossa kaupan pidettyjen tuotteiden kaupan pitäminen toisessa jäsenvaltiossa voidaan estää. Komissio haluaa minimoida kansalliset tekniset määräykset, joilla luodaan laittomia esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle jäsenvaltioiden välillä. Näin ollen se asettaa vaatimukset, joita viranomaisten on noudatettava kansallisten teknisten määräysten täytäntöönpanon yhteydessä, ja asettaa viranomaisille todistustaakan. Toisin sanoen se pyrkii määräämiensä edellytysten kautta selvästi rajoittamaan kunkin valtion mahdollisuutta soveltaa omia sääntöjään.

Euroopan parlamentin mietinnössä puolestaan asetetaan jopa lisäesteitä niille toimille, joita kukin valtio voi toteuttaa. Siinä todetaan esimerkiksi seuraavaa: ”Tällä asetuksella pyritään vahvistamaan vapaaseen ja vääristymättömään kilpailuun perustuvien sisämarkkinoiden toimintaa parantamalla tuotteiden vapaata liikkuvuutta samalla kun varmistetaan laadukas kuluttajansuoja ja tuoteturvallisuus”.

Käytännössä jäsenvaltioita kielletään rajoittamasta alueellaan sellaisten tuotteiden myyntiä, joita valmistetaan ja pidetään kaupan toisessa jäsenvaltiossa, vaikka kyseiset tuotteet eivät täysin vastaisikaan määränpäänä olevan jäsenvaltion määräyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan Alexander Stubbin mietinnössä annettuja suosituksia. Asiakirjan tavoitteena on selkeyttää ja rajata kansallisten viranomaisten ja talouden toimijoiden asemaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanon yhteydessä. Vaikka kannatankin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanon tehostamista, se ei saa haitata yhtenäismarkkinoiden perusperiaatetta eli yhdenmukaistamisen jatkamista. Lisäksi turvallisuusnäkökohdat on otettava huomioon periaatteen täytäntöönpanon yhteydessä. Luotan siihen, että mietinnössä käsitellään näitä kysymyksiä riittävästi, ja äänestin näin ollen sen puolesta.

 
  
  

- Mietinnöt: Alexander Stubb (A6-0489/2007), Christel Schaldemose (A6-0490/2007) ja André Brie (A6-0491/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jens Holm, Søren Bo Søndergaard ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Mielestämme vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella ei taata parempia kuluttajien oikeuksia eikä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä oikeuksia. Periaatteen mukaan EU:n alueella hyväksytyt tuotteet on päästettävä toisen jäsenvaltion markkinoille, elleivät viranomaiset pysty todistamaan, että kansallisten teknisten määräysten soveltaminen on perusteltua. Periaatetta koskevien poikkeusten perusteet on kuitenkin jo vahvistettu EU:n tuomioistuimen päätöksissä. Niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin riippumatta siitä, hyväksyvätkö ne tuotteita koskevan paketin.

Tämän lisäksi tuotteita koskeva paketti vahvistaa kuluttajien oikeuksia EU:ssa. Vastustamme myös kaikkia tuotteita koskevaan pakettiin kuuluvia toimenpiteitä, joilla saatetaan tukea poliittisesti rikoslainsäädännön tulevaa yhdenmukaistamista EU:ssa. Kaikkien näiden seikkojen valossa olemme päättäneet äänestää mietintöjen puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatan tavaroiden sisämarkkinoita koskevaa pakettia, koska on välttämätöntä saada tuotteiden kaupan pitämistä ulkomailla koskevat yhteiset puitteet. Sisämarkkinoiden perusperiaatteita ovat tuotteiden myyntiä EU:n markkinoilla koskevien sääntöjen tekninen yhdenmukaistaminen ja vastavuoroinen tunnustaminen, joten sisämarkkinoilla ei voida hyväksyä tilannetta, jossa toisessa jäsenvaltiossa myyntiin hyväksyttyjen tuotteiden kaupan pitäminen viivästyy huomattavasti tai pahimmassa tapauksessa estyy toisen jäsenvaltion tarpeettoman byrokratian takia.

Siksi tuen kollegojemme Schaldemosen ja Brien laatimia mietintöjä, joissa kannatetaan turhan byrokratian karsimista ja yhteisen oikeudellisen kehyksen luomista tuleville alakohtaisille säännöksille, jotta mahdollisimman laaja poliittinen ja tekninen johdonmukaisuus on vastaisuudessa turvattu. Huomautan kuitenkin lopuksi, että molempia ehdotuksia on vielä paranneltava keskeisten määritelmien ja etenkin oikeudellisen kehyksen soveltamisalan selventämiseksi asianmukaisesti. Jos varsinaisten ehdotusten terminologia ei ole selkeää, on mahdotonta saavuttaa haluttua yhdenmukaisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. − (DE) Tuotteiden kaupan pitämistä EU:ssa koskeva paketti, josta tänään äänestetään, tuo kiistattomia parannuksia kuluttajille. Tuontilelujen viime vuonna aiheuttamat ongelmat osoittivat, että toimet tässä asiassa ovat selvästi tarpeen ja että maahantuojien vastuuta tuoteturvallisuudesta on voitava laajentaa.

Tärkeintä on parlamentin saavuttama tulos eli se, että uusi lähestymistapa toteutetaan suppeammassa muodossa ja että sen soveltamista arvioidaan tapauskohtaisesti. Emme voi olla tyytyväisiä CE-merkkiä koskevaan tähänastiseen menettelyyn. Se ei todellakaan ole EU:ssa valmistetusta tuotteesta kertova laatumerkintä, jollaisena monet kuluttajat sitä nykyisellään pitävät, ja näin ollen se on hyvin harhaanjohtava.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vakaumukseni mukaisesti äänestin tätä lainsäädäntöpakettia koskevan kolmikantasopimuksen puolesta, jotta sisämarkkinoiden vapauttaminen toteutuisi. Olen vakuuttunut myös siitä, että saamme tämän asian päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä ja vieläpä vuoden kuluessa ehdotusten esittämisestä. Tälle lainsäädännölle on niin suuri tarve, että olen vilpittömästi ihmetellyt, miksi kuluttajat ja pk-yritykset ovat joutuneet odottamaan niin pitkään.

Yhteisöjen tuomioistuin laati vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähes 30 vuotta sitten, ja se on nyt vahvistettu lainsäädännössä. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan sovella sitä järjestelmällisesti. Olen vakuuttunut siitä, että parhaillaan käynnissä oleva todistustaakan kumoaminen on paras tapa noudattaa tätä periaatetta ja sallia yhdenmukaistamattomien tuotteiden sisämarkkinoiden toiminta.

Markkinavalvonnan tuntuva parantaminen takaa lisäksi huomattavasti paremman kuluttajansuojan. Vähempään ei voida tyytyä EU:ssa, joka ylpeilee tiukoilla normeillaan.

Lopuksi totean, että huolehdimme muutamien huonojen, protektionististen käytäntöjen poistamisesta. Uusi akkreditointiohjelma on tarkoitettu niille organisaatioille, joiden tuotteet on sertifioitu yhdenmukaistettujen normien mukaisesti. Siitä aiheutuu hallintokustannuksia, mutta sillä saavutetaan parempi tulos, toimivat sisämarkkinat ja tasapuolisemmat kilpailuedellytykset.

Tämän paketin avulla säästetyt kustannukset lisäävät viime kädessä työllisyyttä ja talouskasvua. Parempi kuluttajansuoja on erittäin hyvä syy olla innostunut tämän paketin hyväksymisestä.

 
  
  

Gazan tilanne (RC-B6-0066/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän tämän päätöslauselman puolesta. Gazan alueen humanitaarisesta ja poliittisesta kriisistä on syytä olla syvästi huolissaan. Hamasia on kehotettava lopettamaan Israelia vastaan suunnatut iskut sen valvomalta alueelta ja Israelia vuorostaan lopettamaan siviiliuhreja vaativat sotilasoperaatiot ja teloitukset ilman oikeudenkäyntiä.

Gazan alueen eristämispolitiikka on sekä poliittisesti että inhimillisesti katsoen epäonnistunut. Saarto on lopetettava, ja Gazan alueelta johtavat rajanylityspaikat avattava uudelleen.

Suhtaudun myönteisesti EU:n aikaisempina vuosina palestiinalaisille myöntämään taloudelliseen tukeen sekä sen asianmukaiseen valvontaan ja seurantaan, ja mielestäni tukea pitäisi jatkaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Valitettavasti EU käyttää jälleen kerran humanitaarista katastrofia ulkopoliittisen asemansa parantamiseen.

Junilistan ilmaisee myötätuntonsa selkkauksesta kärsivälle siviiliväestölle. Selkkaus voidaan kuitenkin ratkaista vain YK:n kautta laajan kansainvälisen tuen avulla eikä suinkaan EU:n välityksellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Vaikka onkin totta, että jaamme monet tässä päätöslauselmassa esiin tuoduista huolenaiheista, on myös totta, että niissä ei lainkaan riittävästi paheksuta ja tuomita siirtomaapolitiikkaa, jota Israel harjoittaa Palestiinaa ja sen väestöä kohtaan.

Päätöslauselmassa muun muassa:

- asetetaan jälleen kerran hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde, miehittäjä ja miehitetty, samalle viivalle ja katsotaan siten Israelin valtion terrorismia läpi sormien;

- jätetään tuomitsematta laiton saarto, jonka Israel on määrännyt Gazan alueelle ja sen väestölle, eikä paheksuta sitä, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni ummistavat silmänsä tai vaikenevat tässä asiassa;

- ei puututa millään tavoin oikeus- ja sisäasioista vastaavan komission jäsenen Frattinin valitettaviin lausuntoihin. Hän totesi, että EU olisi valmis ottamaan huomioon Israelin näkökannat ja edut tavalla, joka ei ollut asialistallamme intifadan alkuvuosina. On jokseenkin iljettävää, että Monica Frattini, joka puhuu niin paljon terrorismista, paitsi sivuuttaa Israelin terrorismin, on myös valmis tekemään yhteistyötä Israelin kanssa.

Tuomitsemme omasta puolestamme edelleen Israelin Palestiinaa kohtaan harjoittaman rotuerottelupolitiikan ja kannatamme lukuisissa YK:n päätöslauselmissa vahvistettujen Palestiinan väestön luovuttamattomien oikeuksien noudattamista kaikilta osin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin Gazaa koskevan yhteisen päätöslauselman puolesta ja olen tyytyväinen siihen, että parlamentti on ottanut niin voimakkaasti kantaa saarron purkamisen puolesta. Tästä on kehittymässä humanitaarinen katastrofi. Sairaaloihin ei saada riittävästi lääkkeitä perushoitoa varten, osalle väestöstä suunnattu elintarvikeapu täyttää vain kaksi kolmasosaa päivittäistarpeesta, ja kalastusteollisuuteen, joka työllisti noin 10 000 ihmistä, kohdistuu ankaria paineita, sillä aluksilla on lupa toimia vain rannikon tuntumassa.

Alueen rannikkoa uhkaa myös ympäristökatastrofi, sillä Beit Lahian jätevedenpuhdistamo ei toimi kunnolla eikä korjauksia voida tehdä toimitusten estämisen takia. Yritystoiminta ei menesty, ja työttömien on löydettävä työtä salakuljettajina ja ääriryhmissä. Raketti-iskut jatkuvat, ja muutamat asiaan sekaantuneet vaarantavat rauhan ja monien ihmisten tulevaisuuden – sekä israelilaisten että palestiinalaisten.

Hamasin on pysäytettävä rikoksentekijät. Vain erilaiset ääriryhmät hyötyvät tästä, kuten toistuvasti kuulin sanottavan äskeisellä Gazan-matkallani. EU:n on tehtävä voitavansa saarron murtamiseksi, ja Israelin on myönnettävä, ettei saarto takaa sen turvallisuutta pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Heti alusta pitäen on tehtävä selväksi, että Israelin määräämä saarto on vastoin kansainvälistä oikeutta, eikä sitä voida missään nimessä hyväksyä.

Asettamallaan saarrolla ja estämällä juomaveden ja elintarvikkeiden saannin Israel pakottaa Gazan alueen asukkaat tilanteeseen, jonka epäinhimillisyys ja piittaamattomuus ihmisarvosta ovat vertaansa vailla. Egyptin hallituksen ja rajapoliisin harkitsevuuden ansiosta pahemmalta katastrofilta on toistaiseksi vältytty, ja ihmisille, jotka eivät itse osallistu selkkaukseen, on annettu mahdollisuus saada heille elintärkeitä perushyödykkeitä. Toisaalta on vastuutonta vierittää vastuu Egyptille, joka on täysin syytön nykyisen tilanteen kärjistymiseen.

On anteeksiantamatonta, että 2000-luvulla siviiliväestö valitaan Hamasin terroritekojen syntipukiksi. Infrastruktuuri onkin korjattava välittömästi, ja paikallisväestön tarpeista on huolehdittava.

Palestiinalaisten olisi puolestaan tehtävä kaikki voitava tilanteen laukaisemiseksi vähitellen helpottaakseen sopimuksen tekemistä vuoden 2008 loppuun mennessä. Nykytilanteessa tämän kunnioitettavan tavoitteen saavuttaminen vaikuttaisi kuitenkin kaukaiselta.

 
  
MPphoto
 
 

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Vaikka Gazan tilanteeseen onkin kaikin tavoin yritettävä löytää ratkaisu, tästä päätöslauselmasta ei parhaassa tapauksessa ole mitään hyötyä, ja pahimmassa tapauksessa se vaikuttaa kielteisesti. Jos parlamentti haluaa vilpittömästi toimia sovittelijana Lähi-idässä, sen pitäisi lopettaa puolueellisten päätöslauselmien laatiminen. Yhdenkään parlamentin jäsenen on vaikea olla äänestämättä humanitaarisia näkökohtia käsittelevän päätöslauselman puolesta, mutta kun kyseiset seikat yhdistetään siinä epäoikeudenmukaiseen kuvaan Israelista, sen arvo laskee. Parlamentin päätöslauselmassa ei pitäisi vaatia Hamasia vapauttamaan vankia pelkästään ”hyvän tahdon eleenä”. Hamas ei ole hyväntahtoinen keskiaikainen kuningas, vaan terroristijärjestö, jolla on suuri vastuu Gazan tilanteesta.

Vaatiessaan Israelia täyttämään velvoitteensa parlamentin pitäisi ottaa huomioon, että israelilaiset työntekijät ovat jatkuvasti hengenvaarassa toimittaessaan sähköä Gazaan siitä huolimatta, että Hamas manipuloi sähkönjakelua. Kärsivien ihmisten tarpeista huolehdittaessa on otettava huomioon eteläisen Israelin väestö, jota kohti on joinakin päivinä ammuttu keskimäärin yksi raketti tunnissa. Selvitysten mukaan alueen lapsista 75 prosenttia kärsii ahdistuneisuudesta ja traumaperäisestä stressireaktiosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Israelin viranomaiset syyllistyvät yhä useammin rikoksiin palestiinalaisia vastaan. He ovat puuttuneet ankaralla kädellä ihmisten, tavaroiden ja elintarvikkeiden liikkuvuuteen monien kuukausien ajan ja estäneet juomaveden, sähkön ja muiden perushyödykkeiden saannin, samalla kun Israelin armeija jatkaa siviileihin suunnattuja iskuja ja näiden murhaamista.

On tekopyhää ilmaista päätöslauselmassa myötätuntoa Palestiinan väestölle sen kärsimän katastrofin johdosta, koska EU ja Yhdysvallat ovat osaltaan syypäitä ongelmaan. Imperialistien eduntavoittelu tukee Israelin laittomia toimia. Imperialistit haluavat pitää hallinnassaan alueen, joka on tärkeä asemansa ja geostrategisen toimintansa takia. He haluavat säilyttää oikeutensa jopa sotilaalliseen väliintuloon.

Kvartetin suunnitelmat ovat osoitus jälleen yhden imperialistisen hankkeen epäonnistumisesta, ja Annapolisin sopimukset johtavat samaan tulokseen. Niiden elvyttämistä koskevalla ehdotuksella on tarkoitus hämätä ihmisiä; pohjimmiltaan siinä rinnastetaan uhrit ja vainoajat.

Imperialistit eivät pysty ratkaisemaan Palestiinan ongelmaa. Ratkaisu on löydettävä Palestiinan ja Israelin väestön toimien avulla ja osoittamalla kansainvälistä solidaarisuutta heidän toiminnalleen rauhanomaisen rinnakkaiselon puolesta perustamalla itsenäinen Palestiinan valtio, jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. (FR) Äänestin lopulta jossain määrin vastentahtoisesti tämän läpeensä puolueellisen tekstin puolesta. Tämä johtuu siitä, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämässä suullisessa tarkistuksessa palautettiin jossain määrin totuudellinen kuva Gazan nykytilanteesta.

Olipa vastuussa kuka tahansa, on täysin anteeksiantamatonta ja kerta kaikkiaan käsittämätöntä, että Israel ja Hamas asetetaan alun perin tekstin 3 kohdassa samalle viivalle.

Liittyykö Israelin halu suojella väestöään Hamasin ja palestiinalaisryhmittymien päivittäisiltä väkivallanteoilta millään tavoin niihin sattumanvaraisiin iskuihin, joista viimeisin kohdistui Dimonaan? Tai liittyykö se millään tavoin Qassamista Sderotia kohti päivittäin ammuttuun rakettisateeseen, jonka kohteena ovat pääasiassa koulut ja siten lapset, jotka ovat Israelin yhteiskunnan elinehto?

Selkkauksesta voi tietenkin olla eriäviä näkemyksiä, mutta rehelliset Euroopan parlamentin jäsenet kieltäytyvät pitämästä Israelia ja Hamasia tasaveroisina kumppaneina hirvittävän väkivallan jatkuessa. Edellinen on demokraattinen maa, jolla on demokraattinen hallitus, ja jälkimmäinen on EU:n terroristijärjestöksi luokittelema liike. Tämä pitää paikkansa, kuten sekin, että Hamas on toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta kvartetin ehtoja. Kummallista kyllä, tämäkin salataan päätöslauselmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Gazaa koskevan päätöslauselman sävy ja pitkälti myös sen sisältö ovat vääristyneellä tavalla Israel-vastaisia. On varmasti totta, että Gazan alueen palestiinalaiset kärsivät jatkuvasti epäinhimillistä puutetta. Tämä ei kuitenkaan ole yksin Israelin vika, vaan etupäässä palestiinalaisten terroristien ja ääriryhmien, kuten Hamasin, vika. Syytä on myös arabivaltioissa, jotka eivät ole avustaneet väestön jälleensopeuttamisessa ja alueen elvyttämisessä. Gazan on sallittu jäädä avoimeksi haavaksi. On valitettavaa, ettei Gazan nykyisiä vallanpitäjiä vaadittu toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä rauhanomaisen rinnakkaiselon puolesta Israelin kanssa. Kannatan vaatimusta korpraali Shalitin vapauttamisesta. Näin ollen äänestin tyhjää.

 
  
  

- Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston seitsemäs istunto (RC-B6-0092/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Junilistan kannattaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa ja kyseisen elimen tärkeää työtä.

Vastustamme kuitenkin 34 kohdassa annettua määräystä, jonka mukaan kunkin EU:n jäsenvaltion on ilmaistava EU:n kanta näistä asioista. EU:n jäsenvaltiot ovat YK:n autonomisia jäseniä, joilla on näin ollen oikeus ilmaista oma näkemyksensä. Olemmekin päättäneet äänestää päätöslauselmaa vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Euroopan parlamentin aikaisemmissa kannanotoissa, jotka koskivat YK:n ihmisoikeusneuvoston toiminnan määrittelyä, pyrittiin ilmeisesti varmistamaan kyseisen elimen seuranta ja organisointi – palautamme mieliin EU:n kritiikin ja painostuksen esimerkiksi määrättyjen ihmisoikeusneuvoston jäsenmaiden valintamenettelyä kohtaan (pidämme valitettavana etukäteen sovittujen ehdokaslistojen periaatetta ja kannatamme kelpoisuusvaatimusten käyttöönottoa). Muistutamme myös ”erityismenettelyihin” perustuvasta mekanismista, maakohtaisten mandaattien vahvistamisesta ja mahdollisuudesta uusien mandaattien perustamiseen yksinkertaisella enemmistöllä tai vaikkapa yleisen säännöllisen tarkastelumekanismin ehdoista. Parlamentin aiempia kannanottoja unohtamatta voidaan todeta, että vaikka parlamentin antama päätöslauselma noudattaakin aiempaa linjaa, parlamentin todelliset tavoitteet esitetään siinä maltillisemmin.

Kiinnitämme huomiota muun muassa siihen, että Euroopan parlamentti yrittää häikäilemättömän painostuksen avulla saada jäsenvaltiot tekemään YK:n ihmisoikeusneuvostossa ehdotuksia, jotka ovat riippuvaisia EU:n mahdollisesti omaksumista näkökannoista, ja siten alistamaan EU:lle ulkopoliittisen itsemääräämisoikeutensa. Korostamme myös mainittujen – ja joidenkin mainitsemattomien – maiden vetäytymistä poliittisesta kannanotosta, mikä on jälleen kerran osoitus kaksinaismoraalista, toisin sanoen ihmisoikeuksien junailusta EU:n etujen vaatimalla tavalla.

 
  
  

- Mietintö: Françoise Castex (A6-0024/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Ruotsia edustavat sosialidemokraatit ovat äänestäneet Euroopan väestönkehitystä koskevan mietinnön puolesta. Mielestämme mietintö on kuitenkin liian kauaskantoinen, eivätkä siinä käsitellyt näkökohdat liity olennaisesti väestörakenteen muutokseen. Vastustamme myös erilaisia ehdotuksia, jotka koskevat verovähennysten myöntämistä lastenhoitoa järjestäville yrityksille ja etätyöntekijöille.

Päätimme kuitenkin äänestää mietinnön puolesta, sillä siinä käsitellään tärkeitä näkökohtia, jotka liittyvät EU:n edessä olevaan haasteeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) On valitettavaa, ettei kaikkia esittämiämme tarkistuksia ole hyväksytty. Niillä oli tarkoitus parantaa mietintöä, kyseenalaistaa määrättyjä perusteita ja sisällyttää mietintöön toimenpiteitä, joita pidämme välttämättöminä naisten, perheiden ja lasten oikeuksien puolustamiseksi. Tiedämme esimerkiksi, että matalat palkat ja epävarmat työsuhteet pahentavat yhteiskunnallista epävakautta ja heikentävät siten jyrkästi lastenhankintaa harkitsevien ihmisten turvattuja tulevaisuudennäkymiä.

Tästä syystä vakinaiset työsuhteet, palkankorotukset, laajempi sosiaaliturva ja työsuojelu, lyhyempi kokonaistyöaika samalla palkalla sekä oikeudenmukaisemman tulonjaon ja täystyöllisyyden turvaaminen ovat olennaisia kysymyksiä väestörakenteen muutoksen hallinnassa.

On myös tärkeää perustaa uusia ja parempia koulutus- ja sosiaalialan perusrakenteita niin nuorille kuin ikääntyneillekin ja lisätä elinikäiseen oppimiseen, päivähoitoon, pienten lasten hoitoon ja vanhustenhoitoon tarkoitettuja rakenteita. Tämä edellyttää uusia ja parempia julkispalveluja, joiden yleinen saatavuus taataan.

Koska mietinnössä ei varauksetta kannateta kyseisiä näkökohtia, se ei ratkaise tehokkaasti näitä ongelmia siinä esitetyistä myönteisistä ehdotuksista huolimatta. Ne ansaitsevat mielestämme kiitosta mutta eivät ole riittäviä, jotta voisimme äänestää mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Suurella osalla Eurooppaa on edessään väestörakenteeseen liittyviä haasteita. Ne pitäisi kuitenkin ratkaista kansallisilla toimenpiteillä eikä EU:n yleisluonteisilla ehdotuksilla, jotka saattavat sopia joillekin maille mutta olla sopimattomia toisille jäsenvaltioille. Monet EU:n jäsenvaltiot, esimerkiksi Ruotsi, ovat myös selvinneet alhaisesta syntyvyydestä ja väestörakenteen ongelmista pitkälti sekä edistyksellisen hyvinvointipolitiikan että maahanmuuton avulla. Halukkaat jäsenvaltiot voivat vapaasti havainnoida Ruotsia ja muita Skandinavian maita ja ottaa mallia niiden toimista.

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. (PL) Kannatan varauksetta Euroopan väestönkehitystä koskevaa mietintöä. On totta, että viime vuosina jatkuvasti hiipunut luontainen kasvu ja keskimääräisen elinajanodotteen nousu aiheuttavat todennäköisesti merkittäviä muutoksia Euroopan unionin väestörakenteessa vuoteen 2050 mennessä. Niihin kuuluvat väestön yleinen ikääntyminen ja työssä käyvän väestön määrän väheneminen. Tämä lisää huomattavasti jäsenvaltioiden talousarvioon kohdistuvaa rasitusta. Prosessi on raskas paitsi yksittäisille jäsenvaltioille myös koko EU:lle. Verrattuna niiden maanosien tilanteeseen, joissa väestönkasvu on nopeaa, EU:lla saattaa olla edessään kilpailuedun menettäminen ja talouskasvun heikkeneminen.

On myös selvää, että epätasapainoinen väestörakenne vaikuttaa kielteisesti sosiaalihuollon rahoitukseen ja eläkejärjestelmien kestävyyteen. Kannatankin mietinnössä ehdotettuja tukitoimia, joiden tavoitteena on väestön uusiutuminen, työssäoloajan pidentäminen, korkealaatuisen sosiaaliturvan varmistaminen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen. Näillä toimilla vaikutetaan ratkaisevasti EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseen samalla, kun taataan Euroopan sosiaalimallin toimivuus pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (NI), kirjallinen. (FR) Eurooppalaiset ovat katoava laji. Kun keskimääräisen syntyvyys on alle 1,5 lasta, EU:n 27 jäsenvaltion väkiluku on vuoteen 2050 mennessä laskenut noin 20 miljoonalla, ja yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on 30 prosenttia.

Françoise Castexin ehdottamat toimenpiteet EU:n syntyvyyden nostamiseksi ovat naurettavia, sillä vallassa olevien Euroopan puolestapuhujien tavoin hänkään ei halua uudistaa Euroopan väestöä, vaan korvata sen afrikkalaisilla ja aasialaisilla maahanmuuttajilla. Tästä syystä hän vaatii 15:ssä mietintönsä artiklassa muun muassa mahdollisuuksia perheiden jälleenyhdistämiseen, kansalaisoikeuksia maahanmuuttajille ja heidän kotouttamistaan edistäviä lisätoimia.

Ranskassa tätä toimintalinjaa puolustaa Jacques Attali ja toteuttaa presidentti Sarkozy, ja se tuo Eurooppaan 80 miljoonaa uutta maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä ja johtaa lopulta väestömme häviämiseen.

Euroopan väestön säilyminen edellyttää tosiasiassa maahanmuuttovirtojen suunnan muuttamista ja laajamittaisia syntyvyyden edistämistoimia, joiden perustana ovat perhe ja elämän kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa, että kansakuntien on etsittävä suvereniteettiaan ja identiteettiään uudessa Euroopassa, kansakuntien Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatan Euroopan unionin väestönkehityksen tukemista koheesiopolitiikalla, sillä tulevaisuus näyttää huolestuttavalta eurooppalaisen yhteiskunnan ikäpyramidin rakennemuutoksen takia. Kiinnitän huomiota siihen, että kaikilla Euroopan teollisuusmailla on edessään samat merkittävät sosiaalipoliittiset ongelmat, jotka ovat vakava uhka nykyisen hyvinvoinnin kannalta keskeiselle Euroopan sosiaaliturvamallille.

Tässä yhteydessä korostan erityisesti vanhusten keskimääräisen huoltosuhteen kasvua. Se nousee Euroopassa 53 prosenttiin vuonna 2050, koska EU:n keskimääräinen syntyvyys on nykyisin poikkeuksellisen alhainen: 1,5 lasta. Tämä johtaa sukupolvien välisiin ristiriitoihin, ja se voidaan näin ollen katsoa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden esteeksi, mutta tämä voi myös heikentää Euroopan maailmanlaajuista kilpailukykyä. Nykyinen väestörakenteen muutos edellyttääkin yksittäisten yhteiskuntajärjestelmien yleistä mukauttamista sekä nopeaa ja tehokasta täytäntöönpanoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. (FR) Euroopan väestönkehitystä koskeva Castexin mietintö on kauhistuttavan tavanomainen kaikkine kliseineen, jotka voisi odottaakin löytävänsä tätä aihetta koskevista selvityksistä. Françoise Castex unohtaa muun muassa mainita ehkäisymenetelmät, jotka ovat olleet pääasiallinen syy syntyvyyden laskuun Euroopassa, jossa syntyy vain 1,5 lasta naista kohti. Tällä ei päästä lähellekään tulevien sukupolvien uusiutumista.

Syntyvyyttä edistäviin olosuhteisiin vaikuttaa se, annetaanko niille naisille, jotka ovat halukkaita kasvattamaan lapsensa itse suhteellisen pitkään, mahdollisuus siihen. Tämä on ensiarvoisen tärkeä investointi yhteiskunnalle ja vähentäisi tuntuvasti koulunkäynnin keskeyttävien määrää ja nuorisorikollisuutta.

Sen sijaan alhaisen syntyvyyden paikkaaminen maahanmuuton avulla on vaarallinen ajatus, joka ei pelkästään horjuttaisi vakaita länsimaisia yhteiskuntia vaan voisi myös olla todellinen aikapommi kaikkine seurauksineen, jotka voimme hyvin kuvitella. Maahanmuuttoa perustellaan ammattitaitoisen tai ammattitaidottoman työvoiman puutteella, vaikka Euroopassa on yli 20 miljoonaa työtöntä. Tästä kärsivät eurooppalaiset työntekijät, jotka varmasti tajuavat komission ja Euroopan parlamentin ehdotukset.

Tästä syystä aiomme äänestää Françoise Castexin mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Françoise Castex huomauttaa aivan oikein, että kun otetaan huomioon vanhusten keskimääräisen huoltosuhteen (yli 65-vuotiaiden määrä jaettuna 14–65-vuotiaiden määrällä) kasvu 25 prosentista 53 prosenttiin vuosina 2004–2050 Euroopan unionia uhkaa kilpailuedun menettäminen ja talouskasvun hidastuminen.

Olen samaa mieltä ehdotuksista, jotka koskevat viiden päätoimintalinjan kehittämistä. Niiden tavoitteena on väestön uusiutuminen, toisin sanoen laadukas työelämä, tehokkaampi EU, maahanmuuttajien parempi kotouttaminen, sosiaaliturvasta huolehtiminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Marcin Libicki, Wojciech Roszkowski ja Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. (EN) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska ratkaisuilla, joita siinä ehdotetaan väestökehityksen kriisiin, on kielteinen vaikutus.

Toisin kuin mietinnössä todetaan, vain perinteinen perhemalli ja äitiyden yhteiskunnallinen arvostus ovat tarvitsemamme lääke.

Mietinnössä ehdotetut yhteiskunnalliset kokeilut (niin kutsutut ”vaihtoehtoiset perherakenteet”) aiheuttavat pelkkiä riskejä yhteiskunnissamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. (FR) Olen harvoin ollut näin tyytyväinen äänestäessäni päätöslauselmasta, sillä siinä tuodaan selvästi esiin naisten ja ikääntyneiden ratkaiseva merkitys väestönkehitystä koskevassa haasteessa.

Naisten edellytetään haluavan enemmän lapsia ja samalla olevan työelämässä pidempään. Tässä tapauksessa heille on tarjottava kannustavia mahdollisuuksia.

Ei voida edellyttää, että naiset tuntisivat tehneensä väärin tai että he altistaisivat itsensä köyhyydelle aina saadessaan lapsen.

Mitä enemmän lapsia naiset saavat, sitä enemmän heitä syrjitään sosiaaliturvan alalla, varsinkin jos he huolehtivat perheestä kokopäivätoimisesti, ja sitä vähemmän he ansaitsevat ja sitä niukempi on heidän eläkkeensä.

Hienoimmatkaan päätöslauselmat eivät siis merkitse mitään, jos poliittinen rohkeus niiden täytäntöönpanoon puuttuu. Näin kävi valitettavasti päätöslauselmalle, joka annettiin vuonna 1995 eläkeoikeuksien jakamisesta avioerotapauksissa ja pk-yrityksissä työskentelevien puolisoiden tilanteesta. Sen tavoitteena oli puuttua edelleenkin yleisiin naisten syrjintätapauksiin ja isyyden surkeaan asemaan, joka koskee aivan liian monia miehiä.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan Françoise Castexin suosituksia, jotka koskevat Euroopan väestönkehitystä. Talouden kilpailukyvyn edistämistä ja samalla Euroopan sosiaalimallin säilyttämistä koskeva yleissanoma on mielestäni sekä johdonmukainen että reilu. Yhdyn mietinnössä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi on painotettava koulutuksen, lastenhoidon ja rahoitusmekanismien kaltaisia aloja. Lisäksi on välttämätöntä edistää miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä sekä harkiten ja hätäilemättä suunniteltua maahanmuuttopolitiikkaa, jonka tavoitteena on onnistunut kotouttaminen. Mietinnössä käsitellään näitä kysymyksiä, ja äänestin siinä annettujen suositusten puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Joukkomaahanmuutto ja ikääntyminen ovat uhka alkuperäisväestölle. Edellisen on ilmoitettu olevan ihmelääke jälkimmäiseen, mutta se johtaa vain väestön etnisen rakenteen pakkomuutokseen josta käytetään myös nimitystä Umvolkung. Elleivät EU:n vallanpitäjät lopultakin aloita toimintaa alkuperäisten eurooppalaisten syntyvyyspolitiikan puolesta, tue perinteisiä monilapsisia perheitä, ryhdy toimenpiteisiin perinteisen perheen tuhoamispyrkimyksiä – kuten homoseksuaalien avioliittoja – vastaan ja ala uudelleen soveltaa nollatoleranssilinjaa maahanmuuttoon myös perheiden yhdistämisessä, istumme täällä 50 vuoden kuluttua keskustelemassa Euroopan muuttumisesta Kosovon kaltaiseksi, aivan kuten nyt varsinaisessa Kosovon kysymyksessä.

Käsittelemässämme mietinnössä yritetään jälleen kerran markkinoida meille maahanmuuttoa ihmelääkkeenä samalla, kun Euroopan perinteinen väestö joutuu pian sopeutumaan maahanmuuttajiin. Siksi hylkäsin tämänpäiväisen mietinnön.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). kirjallinen. (SK) EU:n on reagoitava vakaviin väestörakenteen muutoksiin, jos se haluaa säilyttää tasapainoisen väestörakenteen ja alueellisen tasapainon. Toisaalta on välttämätöntä puuttua väestön ikääntymiseen. Tilanne on hälyttävä. Vuoden 2010 jälkeen työssäkäyvän väestön määrä vähenee joka vuosi 1 miljoonalla, mikä vaarantaa sukupolvien välisen solidaarisuuden.

Toisaalta myös syntyvyyden lasku aiheuttaa ongelmia, jotka ovat jatkuneet jo useita vuosia. Lasten hankinnan siirtäminen myöhemmälle iälle voi olla syy avioparien hedelmättömyyden lisääntymiseen. Kaikissa EU:n politiikanaloissa on painotettava äitien ja perheiden suojelua. Naisia ei saa asettaa eläkejärjestelmissä epäedulliseen asemaan äitiyden takia.

Viime vuosina jäsenvaltioiden väliset erot ovat kaventuneet, mutta samanaikaisesti sisäiset erot yksittäisissä jäsenvaltioissa ovat jyrkentyneet huomattavasti. Varsinkin heikossa asemassa olevat alueet ovat jääneet jälkeen kehityksessä, ja kaiken lisäksi ne kärsivät eniten väestörakenteen muutoksista, esimerkiksi väestön ikääntymisestä ja muuttoliikkeestä. Koska hyvin palkattuja työpaikkoja ei ole riittävästi, ammattitaitoinen työvoima siirtyy suurkaupunkeihin. Taloudellisen toiminnan voimakas keskittyminen pääkaupunkeihin jäytää väestörakenteen, talouden, yhteiskunnan ja ympäristön tasapainoa ja johtaa väestökatoon maaseutualueilla, joilta usein puuttuu kehitykseen tarvittava perusinfrastruktuuri.

Äänestin Françoise Castexin väestönkehitystä koskevan mietinnön puolesta – tämä on yksi tärkeistä mietinnöistä. On ymmärrettävä, että väestönkehitys on olennainen osa kaikkia politiikanaloja riippumatta siitä, toteutetaanko niitä keskipitkällä vai pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Euroopan väestön uusiutuminen on ratkaiseva tekijä nuorimpien ja vanhimpien väestöryhmien välisen tasapainon varmistamiseksi ja työikäisen väestön määrän lisäämiseksi. Nykyisen alhaisen syntyvyyden ja elinajanodotteen kasvun seurauksena vanhusten huoltosuhde kasvaa ja työikäisen väestön määrä vähenee. Siksi on välttämätöntä toteuttaa väestön uusiutumista edistäviä toimia, joilla taataan tuottavuuden kasvu ja kehityksen jatkuminen EU:ssa sekä korkealaatuinen sosiaaliturva ja sukupolvien välinen solidaarisuus.

On kehitettävä toimintalinjoja, joilla edistetään Euroopan väestön jatkuvaa uusiutumista ja varmistetaan talouden säilyminen kilpailukykyisenä samalla, kun ylläpidetään Euroopan sosiaalimallia.

Emme voi jättää huomiotta toista tähän kysymykseen liittyvää näkökohtaa, joka koskee EU:n asemaa huomattavien muuttovirtojen kohdealueena, kun otetaan huomioon, että maahanmuuttajaväestön avulla poikkeuksetta lisätään syntyvyyttä. Väestörakennetta koskevan kysymyksen yhdistäminen maahanmuuttokysymykseen saattaa olla riskialtista, emmekä voi väestörakenteen uudistamisessa turvautua vain kyseisiin väestönosiin. Haluankin korostaa syntyvyyttä edistäviä toimenpiteitä ja niiden täydentämistä koulutusta ja sukupolvien välistä solidaarisuutta koskevilla asianmukaisilla toimintalinjoilla, joiden tarkoituksena on pysäyttää EU:n väestökato.

 
  
MPphoto
 
 

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Väestönmuutos asettaa Euroopalle valtavan haasteen. Tämä on varsin ajankohtainen keskustelunaihe EU:ssa – käsittelin sitä itsekin laatiessani joustoturvaa koskevan lausunnon. Perusedellytys kuitenkin on, että keskustelun lähtökohdaksi asetetaan se, että useimmat ehdotetut toimenpiteet kuten eläkeiän nostaminen, järkevä perhepolitiikka ja hyvät edellytykset vanhempainlomaan kuuluvat toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan. Mietinnössä ehdotetut ratkaisut ovat vähintäänkin hyvin monipuolisia. Joitakin näistä ehdotuksista on toteutettu Ruotsissa, ja ne ovat olleet toimivia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne sujuisivat yhtä hyvin muualla Euroopassa.

Françoise Castexin mietinnön varsinainen ongelma ei olekaan sen tavoite vaan se, että valtaosa siinä käsitellyistä asioista liittyy pääasiassa sellaisiin politiikanaloihin, jotka kuuluvat jäsenvaltioille – toisinaan kuntatasolla. Näin ollen äänestin niiden tarkistusten puolesta, joissa korostettiin toissijaisuusperiaatetta, ja äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE), kirjallinen. (PL) Olemme hyväksyneet Euroopan väestönkehitystä koskevan merkittävän mietinnön. Kansalaisten eliniän pidentäminen on todellinen saavutus EU:n jäsenvaltioille. Se johtaa kuitenkin vähitellen myös väestön ikääntymiseen. Pitkällä aikavälillä tällainen tilanne on omiaan horjuttamaan työikäisen väestön ja työelämästä poistuneen väestön välistä tasapainoa. Se vaarantaa sukupolvien välisen solidaarisuuden, koska nykyistä harvalukuisemman työikäisen väestön on kannettava yhä suuremmat kustannukset, jotka johtuvat etuuksista, avustuksista, eläkkeistä sekä työelämän ulkopuolella olevan väestön hoito- ja terveyspalveluista.

Tällaisen tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan työssäoloajan pidentämistä ja syntyvyyden lisäämistä koskevia toimia. Lisäksi tarvitaan maahanmuuttajien täydellistä kotouttamista edistäviä ohjelmia.

Nykyaikainen tekniikka ja tietotekniikan käyttöönotto työpaikoilla takaavat työn tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämisen. Tämä edistää merkittävästi tilanteen parantamista.

Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota maaseudulta kaupunkeihin suuntautuviin muuttovirtoihin ja maaseudulla piileviin inhimillisiin voimavaroihin etenkin heikommin kehittyneissä maissa.

Väestönkehitys on yksi Euroopan unionin keskeisistä haasteista varsinkin muiden maanosien huomattavaan liikakansoitukseen nähden.

 
  
MPphoto
 
 

  Ewa Tomaszewska (UEN), kirjallinen. (PL) Koska EU:lla on edessään väestönkehitykseen liittyvä vakava ongelma, Euroopan parlamentin ja komission oli täysin tarkoituksenmukaista uhrata aikaa sen käsittelyyn. Valitettavasti katsoin tarpeelliseksi äänestää aiheesta laadittua Françoise Castexin mietintöä vastaan, koska niin monet keskeiset tarkistukset hylättiin.

Anteeksiantamatonta on etenkin se, että parlamentti on hyväksynyt säännöksen, joka koskee maastamuuttajan alkuperämaan lainsäädännössä esitetyn perheen määritelmän täysimääräistä tunnustamista sen ollessa ristiriidassa vastaanottavan maan lainsäädännön kanssa, sekä siitä johtuvat taloudelliset velvoitteet moniavioisuustapauksissa. Tässä puututaan jäsenvaltioiden sisäisiin säännöksiin ja rikotaan näin toissijaisuusperiaatetta.

 
  
  

Mietintö: Ambroise Guellec (A6-0023/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún (GUE/NGL) , kirjallinen. (GA) En ole samaa mieltä koko Ambroise Guellecin mietinnön sisällöstä, mutta siitä huolimatta kannatan mietintöä ja äänestin sen puolesta. Kannatan Ambroise Guellecin korostamaa tasapainoista aluekehitystä. Sekä jäsenvaltioiden keskinäisiä että sisäisiä eroja on vähennettävä, samoin kuin alueiden välisiä eroja. On huolehdittava lisävarojen kohdentamisesta aluekehityksen edistämiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen. Koheesiopolitiikkaa voidaan toteuttaa ainoastaan Lissabonin strategian täytäntöönpanovälineen avulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Vaikka pidämmekin määrättyjä mietinnön näkökohtia niiden maltillisuudesta huolimatta myönteisinä, mietinnössä ei puututa tehokkaasti tärkeimpiin rahoituskysymyksiin.

Esimerkki tästä kompromissista on suhtautuminen tehokkaan koheesiopolitiikan edellyttämiin yhteisön rahoitusvaroihin. Mietinnön johdanto-osan kappaleissa myönnetään, että ”koheesiopolitiikalle on vastedes taattava lisää varoja, jotta voidaan vastata alueisiin merkittävästi vaikuttaviin uusiin haasteisiin”. Erikseen on vielä selvitettävä se, liittyykö tämä kysymys oikeastaan koheesiopolitiikkaan. Mietinnön artikloissa eli varsinaisen ehdotuksen tekstissä viitataan vain moniselitteisesti tarpeeseen vahvistaa koheesiopolitiikkaa, jolle olisi myönnettävä ”riittävästi” määrärahoja.

Valitettavasti esittämämme tarkistukset hylättiin. Niillä pyrittiin esimerkiksi tunnustamaan joidenkin maiden ja alueiden erimielisyydet EU:n kanssa, estämään koheesiopolitiikan käyttö muihin tarkoitusperiin ja etenkin Lissabonin strategiaan sisältyvien tavoitteiden rahoittamiseen, mikä saattaisi olla ristiriidassa yhteenkuuluvuuden kanssa, myöntämään yhteenkuuluvuuteen tarkoitettujen yhteisön määrärahojen lisäystarve, määräämään yrityksille yhteisön tukea koskevat edellytykset uudelleensijoittamisen vähentämiseksi, korostamaan tarvetta hyväksyä pysyviä ja riittävästi rahoitettuja toimenpiteitä kaikkein syrjäisimpien alueiden hyväksi ja tunnustamaan kalatalousalan merkitys yhteenkuuluvuudelle.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan Ambroise Guellecin mietintöä, joka koskee komission neljättä kertomusta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Tulokset osoittavat, että EU:n alueella on selvästi onnistuttu parantamaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tulosten mukaan erot ovat kasvaneet muutamissa jäsenvaltioissa etenkin pääkaupunkien ja maaseudun välillä, mikä osoittaa, että EU:n monien eri alueiden sisäisiä ja keskinäisiä eroja on edelleen syytä pyrkiä vähentämään toimintalinjan tavoitteiden mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). kirjallinen. (SK) Koheesiopolitiikan avulla pystytään ratkaisemaan sellaisia ongelmia kuin väestörakenteen muutos, maaseudulta kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike, alueellinen eriytyminen tai ilmastonmuutokset. Näihin haasteisiin pystytään vastaamaan vain, jos koheesiopolitiikka säilyy yhteisön politiikanalana. Siksi annan ehdottomasti tukeni mietinnölle. Tämän politiikan suotuisat vaikutukset ovat nähtävissä niissä maissa, jotka saivat aiemmin tukea koheesiorahastosta.

Talouskasvu on ollut vahvaa Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa. Uusien jäsenvaltioiden saatavilla on oltava samanlaista tukea. Muiden syrjäisemmällä alueella kasvaneiden ja elävien tavoin tiedän, että alueiden välillä, ja jopa yksittäisten alueiden sisällä, on selviä eroja. Joskus nämä erot ovat jopa suurempia kuin eri maiden väliset erot: eroja on elintasossa, tarjolla olevien työpaikkojen määrässä, tuloissa ja koulutusmahdollisuuksissa. Siksi korostan, että erojen vähentäminen alueellisesti helppopääsyisten alueiden ja rakenteellisesti epäedullisten alueiden välillä on todella tarpeen. Nähdäkseni tulevaisuudessa on asetettava etusijalle sellaiset politiikanalat, joilla vähennettäisiin pääkaupunkeihin kohdistuvaa painetta ja tuettaisiin pienempien kaupunkien kehitystä. On välttämätöntä tukea maaseudun kehittämistä, ja tässä pienillä ja keskikokoisilla kaupungeilla on suuri merkitys. On myös syytä kohdentaa varoja hankkeisiin, joiden tavoitteena on tehdä kustakin alueesta houkutteleva sen omilla ehdoilla. Kannatan tätä mietintöä, koska tiedän koheesiopolitiikan olevan oikea vastaus moniin väestörakenteen muutoksiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhteenkuuluvuus on aikaisemmin ollut yhteisön politiikan kantava voima ja ilmentänyt yhteisvastuuperiaatetta, joka määritti ja täydensi Euroopan unionin talouskasvua.

Se on ollut taloudellinen menestystarina monille Euroopan maille ja alueille. Joissakin tapauksissa on puhuttu jopa ihmeestä, ja koheesiopolitiikan asianmukaisen täytäntöönpanon ansiosta monien kansalaisten elämänlaatu on parantunut.

Yhteenkuuluvuudella on vielä suurempi merkitys 27 jäsenvaltion EU:ssa, jossa taloudelliset ja sosiaaliset erot ovat jyrkät. EU:n taloudellisen tuen ensimmäiset vaikutukset alkavat näkyä joillakin alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen kehityksessä, vaikka lähentymistä talouden alalla pystytäänkin arvioimaan vasta pidemmällä aikavälillä asukaskohtaisen BKT:n hyvin alhaisen lähtötason takia.

Vertailuolosuhteet muuttuvat lähitulevaisuudessa, ehkä jopa tänään. Näin koheesiopolitiikalla onkin edessään lisää alueisiin voimakkaasti vaikuttavia uusia haasteita, kuten väestörakenteen muutos, kaupungistuminen ja uusi kaupunkisuunnittelu, muuttovirrat, energiahuolto ja ilmastonmuutos.

Vaikka äänestänkin mietinnön puolesta, kehotan komissiota ja kansallisia hallituksia suunnittelemaan yhteisen lähestymistavan näiden asioiden hoitamiseksi tarkoituksenmukaisen dynaamisen yhteistyön avulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tavoitteena on synnyttää työntekijöiden keskuudessa harhakuvitelma siitä, että yhteiskunnallisia ja alueellisia eroja voidaan kaventaa ja työntekijöiden elintasoa parantaa niissä valtioissa ja niillä alueilla, jotka poikkeavat yhteisön keskiarvosta.

Kapitalismin epätasaisen kasvun laki on kuitenkin taipumaton. Nämä erot vain kasvavat: köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Työntekijöille tämä on jokapäiväinen selviytymistaistelu.

Kapitalististen rakenneuudistusten vaatiman hinnan ja työntekijöiden oikeuksiin kohdistuvan suoran hyökkäyksen edessä tämän termin käyttö on häviämässä jopa puheista, ja samalla häviävät myös mitättömät yhteisön määrärahat.

Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon kolmannessa vaiheessa kaikki politiikanalat on korvattava imperialismin taikasanalla, joka on ”kilpailu”. Tämä johtaa valtioiden, alueiden ja työntekijöiden väliseen kilpailuun, jossa vallitsevat viidakon lait.

Päätöslauselmassa tyydytään korusanaisiin julistuksiin ja pelkkiin toiveisiin, joilla ei päästä ongelman ytimeen. Vain työntekijöiden sinnikkyys, tottelemattomuus ja alistumattomuus EU:n työntekijävihamielisiin ja epäedullisiin toimiin voi kääntää työtä tekevien kansalaisten elintason nousuun. Erot jyrkkenevät nyt jopa kehittyneemmissä maissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Koheesiopolitiikka on yksi Euroopan unionin leimallisista tunnusmerkeistä, yksi sen suurimmista menestyksistä ja myös yksi yhteisön tärkeimmistä houkuttimista. Idea, jonka mukaan on oikein ja välttämätöntä taata yhtenäinen kehitystaso kaikissa jäsenvaltioissa, on sellainen ajatusmalli, josta emme saa luopua ja jonka myönteisiä tuloksia on arvostettava.

Tällä alalla ei kuitenkaan ole saavutettu pelkkää menestystä. Ensinnäkin on välttämätöntä yhdistää koheesiovaroja yhä suuremmassa määrin muihin rahoitusohjelmiin. Siten varmistetaan, ettei näistä varoista saatavia hyötyjä menetetä sen takia, ettei välittömästi parempaan kehitystasoon tähtääviin politiikanaloihin investoida. Toisinaan on tarpeen ottaa isompia askelia, tai muuten olemme aina jäljessä.

Toiseksi on huolestuttavaa, että kattavien peruspalvelujen yleisen saatavuuden varmistamisesta on tingitty koko Portugalin valtion alueella. Onko mitään järkeä vaatia yhteisön laajuista yhteenkuuluvuutta, kun se puuttuu kansallisista toimintalinjoista, ja heikommin kehittyneiden alueiden asukkaat jätetään heitteille, ei suinkaan kehitysajattelun nimissä vaan siksi, että määrärahat jaetaan ainoastaan kirjanpidollisin perustein? Siinä ei ole mitään järkeä.

 
  
  

- Mietintö: Gisela Kallenbach (A6-0028/2008)

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. (GA) En ole samaa mieltä koko Gisela Kallenbachin mietinnön sisällöstä, mutta tästä huolimatta kannatan sitä ja äänestin sen puolesta. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että Gisela Kallenbach korostaa kaupunkien paikallisviranomaisten aseman vahvistamista. Kaupunkialueiden kestävä kehitys on äärimmäisen haasteellista 2000-luvulla, ja Gisela Kallenbachin tänään esittelemän kehyksen avulla voimme vastata tähän haasteeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurantaa koskeva mietintö sisältää mielestämme tärkeitä näkökohtia.

On kuitenkin korostettava, että koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden varsinaisen sisällön määrittely on vielä kesken, ja tätä kysymystä koskeva vihreä kirja on määrä hyväksyä ensi syyskuussa.

Monet tähän asti mainituista tavoitteista ovat kannatettavia ja järkeviä – esimerkiksi tasapainoisen ja monikeskuksisen kaupunkijärjestelmän kehittäminen sekä kaupunkien ja maaseudun välisen suhteen uudistaminen infrastruktuurin tasavertaisen saatavuuden varmistamiseksi, luonnon ja kulttuuriperinnön suojelu, laadukkaiden julkisten tilojen suojelu sekä asuntokannan ja teiden infrastruktuurin parantaminen, paikallistalouden ja paikallisen työmarkkinapolitiikan vahvistaminen sekä lapsille ja nuorille suunnatut aktiiviset koulutustoimet. Tästä huolimatta korostaisimme, että

- kunkin jäsenvaltion on itse vastattava maankäytöstä ja maankäytön suunnittelusta

- uusiin painopisteisiin on saatava lisämäärärahoja

- alueellinen ulottuvuus ei saa olla ristiriidassa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kanssa eikä heikentää sitä; sosiaalinen yhteenkuuluvuus tarkoittaa siis eri alueiden välisten kehityserojen vähentämistä ja kehityksessä jälkeen jääneiden epäsuotuisimpien alueiden tukemista.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurantaa koskevan Gisela Kallenbachin laatiman mietinnön puolesta. EU:n politiikanalojen alueellinen ulottuvuus ja kaupunkiulottuvuus on otettava paremmin huomioon. Tässä onnistutaan parantamalla kaupunkien ja maaseudun välistä yhteistyötä ja toteuttamalla kestävään aluekehitykseen tähtääviä tehokkaita strategioita.

 

6. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 12.45 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

 

7. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

8. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

9. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (keskustelu)

9.1. Itä-Timor
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Itä-Timoria koskevasta päätöslauselmasta(1).

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Onyszkiewicz, laatija. (PL) Arvoisa puhemies, Itä-Timorissa on jälleen käynnissä uusi kriisi. Sitä ei voida ratkaista ilman Itä-Timorin viranomaisten osallistumista ja yhteistyötä. Niiden on hajotettava kaikki puolisotilaalliset ryhmät ja riisuttava siviilit aseista. Myös aseistautuneet rikollisryhmät on hajotettava. Maan johtohenkilöihin kohdistuneisiin iskuihin syyllistyneet on saatava oikeuteen. Kaikkien poliittisten voimien, sekä vallassaolijoiden että opposition, on pidättäydyttävä laittomasta voimankäytöstä.

Viimeaikaisten tapahtumien perusteella on erittäin todennäköistä, että Itä-Timorista tulee jälleen yksi maa, jonka keskeiset instituutiot eivät enää toimi. Sitä voidaan hyvin pitää hajonneena valtiona. Tällaisten valtioiden aiheuttamat uhkat ovat hyvin tiedossa. Tästä ei varmasti tarvitse antaa esimerkkejä, mutta voinen kuitenkin mainita Somalian.

Kun otetaan huomioon kansainvälisen yhteisön merkitys Itä-Timorin valtion perustamiselle ja kyseisen yhteisön jatkuva mukanaolo tässä, se ei voi sallia näin synkän ennusteen toteutumista. Euroopan unionin on edelleen välttämätöntä sitoutua demokraattisten voimien ja instituutioiden tukemiseen. Parlamentin valtuuskunnan pitäisi huolehtia kyseisen tuen vaikutusten arvioinnista.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro, laatija. – (PT) Kuten ryhmämme päätöslauselmassa korostettiin, meidän on nyt välttämätöntä ilmaista myötätuntomme Itä-Timorin kansalaisille ja tuomita Itä-Timorin tasavallan presidenttiin ja pääministeriin kohdistuneet iskut. Korostettakoon, että tällaiset iskut ovat omiaan horjuttamaan Itä-Timorin poliittisen tilanteen vakautta. Tilanne johtuu vuoden 2006 ja 2007 tapahtumista, ja se pysyy voimassa maan äskettäisistä parlamenttivaaleista johtuvan poliittisen prosessin takia. Vaadimme Itä-Timorin perustuslain ja oikeusjärjestelmän mukaisia perinpohjaisia tutkimuksia, jotta pääsyylliset näihin hyökkäyksiin saadaan selville ja oikeuden eteen. Meidän on varottava taktikointia, jolla saatetaan näiden tapahtumien valossa pyrkiä perustelemaan ulkopuolisen väliintulon lisäämistä ja siten vaarantaa Itä-Timorin itsenäisyys ja suvereniteetti.

Näin ollen hylkäämme Euroopan parlamentin yhteisen päätöslauselman, jonka tarkoituksena on muun muassa jättää täysin huomiotta ulkopuolinen väliintulo, jolla on yritetty ohjailla ja muokata Itä-Timorin kansalaisten valinnanmahdollisuuksia. Päätöslauselmassa yritetään myös niputtaa kaikki henkilöt yhteen ja siten vapauttaa vastuusta suurimmat rikoksentekijät ja yllyttäjät, jotka ovat syyllisiä väkivaltaan ja Itä-Timorin tilanteen horjuttamiseen. Siinä pyritään myös sivuuttamaan se, että Itä-Timorin nykyisen tilanteen ymmärtämiseksi on välttämätöntä muistaa, että sen väestö joutui siirtomaapolitiikan, julmien sortotoimien ja maansa hävittämisen uhriksi. Ei ole myöskään kulunut kovin kauaa siitä, kun sen kansalaiset taistelivat urheasti itsenäisyytensä ja etenkin luonnonvaroja koskevan itsemääräämisoikeutensa puolesta vieläpä senkin jälkeen, kun kansainvälinen yhteisö oli hylännyt heidät heidän kamppailunsa ratkaisevissa vaiheissa.

Päätöslauselmassa viitataan Itä-Timorin kansan itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, mutta siitä huolimatta sen perusteella voidaan sekaantua maan sisäisiin asioihin. Itse asiassa siinä suhtaudutaan Itä-Timoriin ikään kuin se olisi hajonnut valtio. Lopuksi totean, että päätöslauselmassa sivuutetaan poliittinen ratkaisu, jonka vain Itä-Timorin väestö voi toteuttaa. Itätimorilaiset ovat aikaisemmin todistaneet täysin riittävästi arvokkuutensa ja rohkeutensa, ja ilmaisemme luottamuksemme heidän kykyynsä julistaa Itä-Timor suvereeniksi ja itsenäiseksi valtioksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Maria Gomes, laatija. − (PT) Haluan Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta ilmaista myötätuntomme Itä-Timorin kansalaisille ja paheksua voimakkaasti raakoja hyökkäyksiä Itä-Timorin presidentin ja pääministerin demokraattisilla vaaleilla valittuja instituutioita vastaan.

Yhdyn käsittelemässämme ja kannattamassamme päätöslauselmassa esitettyyn vaatimukseen, joka koskee riippumatonta tutkimusta iskujen tekijöiden, heidän edustamiensa tahojen ja Itä-Timorin turvallisuusjärjestelmän puutteiden selvittämiseksi sekä Itä-Timorissa että varsinkin kansainvälisesti.

Mielestäni tämä tapaus osoittaa, että kansainvälisen yhteisön on toteutettava lisätoimia vahvistaakseen Itä-Timorin valtiollisia instituutioita ja varsinkin uudistaakseen turvallisuusjärjestelmää, joka joutui koetukselle vuoden 2006 kriisissä.

Lisäksi on pohdittava oikeuteen, oikeuden noudattamiseen sekä lakiin ja järjestykseen liittyviä kysymyksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että kansallisen sovinnon tavoittelu kapinallisryhmien kanssa on saattanut antaa kielteisen ja vastoin tarkoitustaan toimivan signaalin rankaisemattomuudesta, joka on saanut kapinalliset toteuttamaan tämän epätoivoisen iskun.

Itä-Timor ei ole hajonnut valtio, eikä sillä ole yhtäläisyyksiä Somalian kanssa, johon Janusz Onyszkiewicz on yrittänyt rinnastaa sen. Itä-Timor saavutti itsenäisyytensä urhoollisesti kansainvälisen yhteisön vaikenemisesta huolimatta, ja itätimorilaiset ovat jo useaan otteeseen osoittaneet olevansa sitoutuneita demokratiaan. He osoittivat tämän jälleen kerran esimerkillisesti viime vuonna pidetyissä presidentin- ja parlamenttivaaleissa, joiden aikana minulla oli kunnia johtaa parlamentin valtuuskuntaa.

Kansainvälisen yhteisön tehtävänä on nyt tuen osoittaminen Itä-Timorille ja tämän tuen koordinointi, minkä se selvästi laiminlöi turvallisuusjärjestelmän yhteydessä. Lisäksi sen on ratkaistava Itä-Timorin valtiolliseen rakenteeseen liittyvät peruskysymykset. Itä-Timorin kansalaiset ovat selvästi ilmaisseet tavoitteekseen demokratian ja oikeusvaltion periaatteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Marcin Libicki, laatija. (PL) Arvoisa puhemies, Itä-Timor sai hiljattain itsenäisyyden taistellessaan katolisen identiteettinsä puolesta. Sota itsenäisyydestä oli verinen ja vaati paljon ihmisuhreja. Itä-Timorin presidentille on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto. Muun muassa tästä syystä kansainvälisen yhteisön on autettava palauttamaan maahan järjestys. Olen Ana Maria Gomesin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että maa kehittyi asianmukaisesti ja täytti kaikki moitteettoman toiminnan edellyttämät normit. Sota tuhoaa nyt kyseiset normit ja sisäisen järjestyksen.

Mielestäni kannattaisi käsitellä uudelleen ehdotuksia, jotka Puolan presidentti Kaczyński teki jokin aika sitten ja jotka presidentti Sarkozy hiljattain toisti. Niiden mukaan on perustettava eurooppalaiset asevoimat, jotka kykenevät tarvittaessa väliintuloon. Ellei meillä ole valmiuksia puuttua asioihin, jatkamme loputtomiin torstaisin järjestettäviä keskusteluja emmekä saavuta mitään.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ribeiro e Castro, laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen opetellut ulkoa Ruy Cinattin runon, joka kuuluu seuraavasti: ”Kenties kärsimme tappion tai meidät saarretaan, mutta vain yhdistyneinä.”

Valitettavasti Itä-Timorissa puhkesi 11. helmikuuta uusi kriisi jälleen kerran niiden samojen ihmisten toimesta, jotka olivat vastuussa kriisistä kaksi vuotta sitten. Tämä saa meidät pohtimaan niiden paluuta, jotka haluaisivat horjuttaa tämän maan vakautta, ja sitä vakavaa iskua, joka haavoitti vaikeasti – ja olisi voinut jopa haavoittaa kuolettavasti – tasavallan presidenttiä José Ramos-Hortaa ja kohdistui myös pääministeri Xanana Gusmãoon, joka ei onneksi vahingoittunut.

Väkivalta ja instituutioiden normaalin toiminnan häiriintyminen ovat jälleen kerran paljastaneet Itä-Timorin kaltaisen maan historiasta ja olosuhteista johtuvat puutteet. Itä-Timor taisteli ja taistelee edelleen urheasti itsenäisyyden, demokratian ja edistyksen puolesta.

Itä-Timoria alusta saakka tukeneet eivät voi välttyä tuntemasta jälleen surua tämän tapauksen johdosta, jonka tuomitsemme ankarasti. Toivomme, että presidentti Ramos-Horta toipuu täysin, ja vaadimme perinpohjaista tutkimusta siitä, mitä tapahtui ja miten tähän on reagoitava.

Valitettavasti kansainväliset joukot toimivat hitaasti Portugalin GNR:ää eli tasavallan kansalliskaartia lukuun ottamatta. Myös Itä-Timorin oikeusjärjestyksessä on selviä puutteita: se ei toimi kaikilta osin, eikä se oikeastaan ole koskaan täysin toiminutkaan. Itä-Timorin on uudistettava turvallisuusjärjestelmänsä keskeiset osat turvatakseen oikeuden ja järjestyksen.

Kansainvälisen yhteisön on autettava itätimorilaisia näissä toimissa. Itä-Timor ei ole hajonnut valtio vaan valtio, jossa on puutteita ja jota meidän on tuettava.

Päävastuu on kuitenkin itätimorilaisilla, joiden on viipymättä, horjumatta ja nöyrästi pyrittävä saavuttamaan puoluerajat ylittävä kompromissi pysyvästä rauhasta sekä oikeusvaltion periaatteiden ja tuomioistuinten päätösten noudattamisesta. He ovat jo onnistuneet pääsemään sopimukseen siitä, mitä voitaisiin kutsua kansalliseksi yksimielisyydeksi valtion ydintoiminnoista.

Ruy Cinatti viittasi runossaan juuri tähän yksimielisyyteen, jota Itä-Timorissa tarvitaan kaikkein kipeimmin. Hyvät ystävät, meidän onkin autettava itätimorilaisia auttamaan itseään ja vahvistamaan maataan.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda, laatija. (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni Itä-Timor on esimerkki siitä, että itsemääräämisoikeutta koskevia prosesseja voidaan toteuttaa, ja vieläpä hyvin. Itse asiassa olisi hyvä ajatus, jos jotkut ystävistämme, vaikkapa Espanja mukaan luettuna, noudattaisivat Portugalin esimerkkiä ja kantaisivat vastuunsa entisten siirtomaiden perinnöstä, kuten Länsi-Saharan tapauksessa.

On kuitenkin ilmeistä, etteivät nämä tapaukset ole yksinkertaisia, eivätkä ne tuota välittömästi tuloksia. Mainittakoon Itä-Timoria vaivaavat ongelmat: siellä on edelleen hyvin levotonta muutamia kuukausia sitten rauhallisesti sujuneiden vaalien jälkeen, ja presidentti Ramos-Hortaa vastaan tehtiin myös murhayritys. Tässä yhteydessä haluan yhtyä parlamentin toivotuksiin pikaisesta toipumisesta ja lähettää terveiseni myös pääministeri Xanana Gusmãolle.

Luullakseni kukaan ei kiistä sitä, että monien muiden tavoin presidentti Ramos-Horta on osoittanut halukkuutensa päästä yhteisymmärrykseen, ja olen varma, että jopa tämän iskun jälkeen presidentti Ramos-Horta johtaa kaikkia tarvittavia toimia poliittisen yhteisymmärryksen löytämiseksi vastakkaisten ryhmien välille, jotta erimielisyydet selvitetään demokraattisesti ja väkivallattomasti.

Kansainvälisen yhteisön on kuitenkin sitouduttava tähän täysin, ja YK:n mandaatti on uusittava, kuten jotkin maat ovat ehdottaneet. Se on joka tapauksessa uusittava vuoteen 2012 saakka ja aina Itä-Timorin hallituksen ja demokraattisten voimien tarpeiden ja toivomusten mukaisesti.

Myös YK:n läsnäolon paikan päällä on vastattava maan tarpeita, ja sen tarkastelussa on otettava huomioon paitsi jälleenrakennus ja perustarpeiden tyydyttäminen myös ennalta ehkäisevä toimintakyky ja levottomuuksiin reagointi.

Lopuksi totean, että EU:n on perustettava edustusto Diliin mahdollisimman pian, ja parlamentin on myös järjestettävä tarkkailijavaltuuskunta tukemaan maan demokraattisia voimia ja arvioimaan EU:n nykyisen tuen kohdentamista ja tehokkuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, Itä-Timor ei todellakaan ole hajonnut valtio. Demokraattisilla vaaleilla valitun presidentin ja pääministerin joutuminen aseellisen murhayrityksen kohteiksi on kuitenkin osoitus nuoren demokratian hauraudesta.

Esitän kolme huomautusta. Ensinnäkin olemme todella huolestuneita siitä, etteivät UNPOL ja muut kansainväliset joukot reagoineet ajoissa ja tehokkaasti iskuihin.

Toiseksi EU on vastuussa Itä-Timorin demokraattisten instituutioiden avustamisesta ja maan oikeusvaltiojärjestelmän vahvistamisesta. Päätöslauselmaesityksessä korostetaan oikeutetusti, että demokratiaa koskevista peruskysymyksistä on saavutettava pikaisesti kansallinen yhteisymmärrys.

Kolmanneksi EU:n on osallistuttava Itä-Timorin turvallisuusalan uudistamiseen tiiviissä yhteistyössä YK:n kanssa. Itä-Timor ei loppujen lopuksi ole niin kaukana meistä kuin saattaisi vaikuttaa, ja Ana Maria Gomes on hyvä esimerkki tästä.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan ilmaista myötätuntoni vaikeasti haavoittuneelle Itä-Timorin presidentille, mutta myös Itä-Timorin kansalle, joka on joutunut taistelemaan erittäin pitkään itsenäisyyden ja oikeuksiensa puolesta. Euroopan parlamentti tuomitsee jyrkästi presidentti Ramos-Hortan murhayrityksen. Iskut tehtiin sen jälkeen, kun presidentti oli yrittänyt päästä neuvotteluratkaisuun kapinallisten kanssa.

Koska tapahtumien tarkka kulku ei edelleenkään ole selvillä, vaadimme murhayrityksen perinpohjaista ja tarkkaa tutkimista ja turvallisuusjärjestelmän puutteiden selvittämistä. Kannatamme Yhdistyneiden Kansakuntien ja Itä-Timorin poliisin yhteistä tutkimusta, joka on jo käynnistetty. Vaadimme kaikkien puolisotilaallisten ryhmien ja aseistautuneiden jengien kieltämistä sekä lisärahoituksen myöntämistä Itä-Timorin tarvitseman turvallisuusalan uudistuksen tueksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta.(PL) Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys Itä-Timorista on täysin asianmukainen. Siinä annetaan selvitys maan väestön murheellisesta tilanteesta ja kansallisten viranomaisten, kansainvälisten instituutioiden ja rauhanturvajoukkojen voimattomuudesta. Sisäinen selkkaus jatkuu edelleen lukuisista ponnisteluista ja merkittävästä kansainvälisestä tuesta huolimatta. Ihmisiä kuolee, elinkeinoja tuhotaan ja kulttuuriperintöä vahingoitetaan. Köyhyys on yleistä ja koskee lähes 80:tä prosenttia väestöstä, samoin kuin työttömyys, turhautuneisuus ja lukutaidottomuuskin. Kaikki tämä vaikuttaa ihmisiin kielteisesti, saa heidät epätoivoisiksi ja lietsoo kapinointia.

Itä-Timorin kansalaiset haluavat elää rauhassa ja sovussa. He haluavat työskennellä, opiskella ja kehittää maansa taloutta. Jotta tässä onnistuttaisiin, on tuettava maan demokraattisesti valittuja viranomaisia ja saatava lisätukea kansainvälisiltä instituutioilta. Tämän päätöslauselman laatijat vaativatkin perustellusti lupaamaan Itä-Timorille poliittista, teknistä ja taloudellista tukea. He muistuttavat myös, että niin Euroopan unioni kuin Yhdistyneet Kansakunnatkin ovat julkisesti sitoutuneet tukemaan itsenäisyyttä, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta noudattavia hallituksia. Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä tukee tätä päätöslauselmaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, jotkut kollegoistani ovat jo lyhyesti sivunneet sitä, että presidentti Ramos-Hortaa vastaan suunnattujen iskujen jälkeen Itä-Timorin voidaan aivan liioittelematta todeta olevan jälleen kriisin partaalla. Toistan tämän, sillä kukapa ei muistaisi viime vuodelta kuvia sadoista taloista ja muutamista hallituksen rakennuksista, jotka olivat liekeissä pääministeri Gusmãon nimittämisen jälkeen.

Nykyisen kriisin selvittämiseksi tarvitaankin todennäköisesti kansainvälisiä joukkoja. Näin toimimalla ei kuitenkaan pidä luoda sellaista vaikutelmaa, että hallitus tarvitsee ulkomaisia sotilaita suojautuakseen omilta kansalaisiltaan. Ulkomaiset joukot voivat ylläpitää vakautta aseellisesti lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä itätimorilaisten on itse turvattava oma tulevaisuutensa. Varmistaakseen poliittisen vakauden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen pitkällä aikavälillä he tarvitsevat ennen kaikkea riippumattomia ja luotettavia tiedotusvälineitä, uudistetut poliisivoimat ja luotettavan oikeusjärjestelmän.

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, Itä-Timoria pidetään yleisesti Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkien aikojen onnistuneimpana esimerkkitapauksena siirtymävaiheesta. Itä-Timor tuntuu kuitenkin unohtaneen ne uhraukset, joita se teki itsenäisyystaistelunsa aikana lopettaakseen Indonesian 24 vuotta kestäneen julman miehityksen, ja se tuntuu myös unohtaneen riemukkaan itsenäisyysjuhlinnan. Itä-Timor on kuitenkin nyt kaaoksen partaalla, vajaat kuusi vuotta sen jälkeen kun se sai takaisin itsenäisyytensä. Siirtyminen demokratiaan ja itsenäisyyteen ei ole koskaan helppoa. Se ei ole matkan pää, vaan vasta sen alku. Varmaa on kuitenkin vain se, että ongelmia ei koskaan voida eikä koskaan ole voitu ratkaista väkivalloin. Tämä on tehtävä täysin selväksi. Ongelmat on ratkaistava vuoropuhelun ja poliittisen moniarvoisuuden avulla sekä tukemalla demokraattisia instituutioita, esimerkiksi parlamenttia, riippumatonta oikeusjärjestelmää ja demokraattisilla vaaleilla valittujen johtajien alaisina toimivia hallituksia.

Kehotan neuvostoa ja Euroopan komissiota varmistamaan, että mahdollisimman suuri osa avusta, jota Itä-Timorille myönnetään kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kautta, kohdennetaan demokratian vahvistamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, on kulunut 18 kuukautta siitä, kun Euroopan parlamentti antoi edellisen päätöslauselman Itä-Timorista. Maa itsenäistyi virallisesti vuonna 2002. Neljä vuotta myöhemmin kotiutettujen sotilaiden ryhmä aloitti maassa sisällissodan. Presidentti Ramos-Hortaa vastaan 11. helmikuuta tänä vuonna tehdyn iskun jälkeen Itä-Timorissa puhkesi uusi poliittinen kriisi. Maahan julistettiin hätätila, ja tuolloin 1 600 sotilaan vahvuiseen rauhanturvajoukkoon pyydettiin vahvistusta.

Poliittisen kriisin lisäksi Itä-Timorissa on taloudellinen kriisi. Työttömyys on 80 prosentin luokkaa, ja 40 prosenttia työttömistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Maan tila ei vakiinnu, elleivät kaikki poliittiset voimat pääse yksimielisyyteen valtion perustehtävistä. Presidenttiä ja pääministeriä vastaan tehty julma isku on tuomittava, ja Itä-Timorin hallitusta on vaadittava tekemään loppu väkivallasta ja jengien toiminnasta. Kansainvälisestä yhteisöstä etenkin YK:n ja turvallisuusneuvoston on tuettava demokratian vahvistamista. Olisi myös muistettava, että Itä-Timor tarvitsee pikaisesti taloudellista tukea köyhyyden torjumiseen sekä hallinnon ja infrastruktuurin kehittämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE).(PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ilmaista tukeni yhteiselle päätöslauselmaesitykselle, jossa tuomitaan iskut. Kiitän myös Itä-Timorin instituutioita niiden rauhallisesta suhtautumisesta murhenäytelmään, ja Ana Maria Gomesin ja José Ribeiro e Castron tavoin korostan, että Itä-Timor ei ole hajonnut valtio.

Itä-Timorin valtio tarvitsee kansainvälistä apua ja Euroopan komission edustuston. Lisäksi on jatkettava YK:n operaatiota, ja Euroopan parlamentin on tuettava varauksetta kaikkia aloitteita, joilla voitaisiin saada Itä-Timorin kansalaiset yksimielisesti noudattamaan lakia ja tuomitsemaan väkivaltaisuudet.

 
  
MPphoto
 
 

  Meglena Kuneva, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on tuominnut jyrkästi presidentti Ramos-Hortaa ja pääministeri Xanana Gusmãota vastaan tehdyt iskut.

Itä-Timorin nuoren demokratian poliittiset ja oikeudelliset instituutiot sekä turvallisuusalan instituutiot ovat vielä äärimmäisen hauraita. Maa on köyhä ja työttömyys on yleistä etenkin nuorten keskuudessa. Heillä on toistaiseksi hyvin vähän tulevaisuudenuskoa, ja he suhtautuvat myönteisesti väkivaltaisiin ryhmiin.

Maan johtajien kanssa käymissään neuvotteluissa komissio on tukenut selkkauksen rauhanomaista ratkaisua ja kaikkien puolisotilaallisten ryhmien lopullista hajottamista ja riisumista aseista.

Vuoden 2006 väkivaltaisuuksien jälkeen Euroopan komissio on reagoinut nopeasti: ensinnäkin antamalla humanitaarista apua kotimaansa sisällä siirtymään joutuneille henkilöille, toiseksi tukemalla johtajien välistä vuoropuhelua ja kolmanneksi toteuttamalla työttömille nuorille tarkoitettuja ”cash-for-work” -työllistämisohjelmia.

Euroopan komissio päätti myös avata itsenäisen edustuston Dilissä, ja sen uuden johtajan on määrä aloittaa työt maaliskuussa 2008. Edustusto saavuttaa täyden toimintakyvyn vuoden 2008 toisen vuosipuoliskon tienoilla. Näin saadaan tilaisuus käydä virallista poliittista vuoropuhelua hallituksen kanssa ja arvioida nopeammin maalle annettavaa apua.

Kymmenes Euroopan kehitysrahaston yhteydessä toteutettava Itä-Timoria koskeva Euroopan komission strategia hyväksyttiin vähän aikaa sitten. Sen tavoitteena on tukea edelleen heikkoa oikeusalaa, parlamenttia ja muita instituutioita sekä auttaa demokraattisen kulttuurin kehittämisessä.

Maaseudun kehittämistuen avulla lievitetään köyhyyttä ja parannetaan infrastruktuuria. Terveyteen liittyvillä toimilla edistetään köyhyyden aiheuttamien sairauksien torjumista ja vähennetään hälyttävän korkeaa äiti- ja lapsikuolleisuutta.

Nykyisen selkkauksen perussyihin puuttuminen ja niiden ratkaisemiseen suunnattu tuki on yhtä tärkeää kuin pidemmän aikavälin ohjelmat.

Itä-Timorin hallitus on esittänyt laajan hallinnointia koskevan toimintasuunnitelman, josta edustusto ja hallitus käyvät poliittista vuoropuhelua komission tuella.

Lähiviikkojen operaation aikana komissio arvioi tilannetta ja mahdollisuutta tukea lisätoimilla joidenkin selkkauksen perimmäisten syiden ratkaisemista. Tässä yhteydessä hallitus voi pyytää tukea työllistämisohjelmille.

Joulukuussa 2007 julkistetussa komission ja neuvoston yhteisessä asiakirjassa sekä komissio että EU:n jäsenvaltiot tukivat Yhdistyneiden Kansakuntien keskeistä roolia turvallisuusalalle annettavan avun koordinoijana.

Sanalla sanoen komission ohjelmassa on suunniteltu kattavaa tukea, jonka määrä on yli 80 miljoonaa euroa ja jonka avulla voidaan selvittää monet maan nykyisistä ongelmista.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestykset toimitetaan keskustelun päätteeksi.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


9.2. Valko-Venäjä
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Valko-Venäjää koskevasta päätöslauselmasta(1).

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Onyszkiewicz, laatija. (PL) Arvoisa puhemies, useimmat Valko-Venäjän poliittisista vangeista vapautettiin hiljattain – itse asiassa lähes kaikki yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme luottaa asioiden edistyvän parempaan suuntaan Valko-Venäjällä. Juuri samana päivänä hyvin monien Valko-Venäjän oppositioon yhteydessä olevien yksityishenkilöiden koteihin tehtiin ratsia. Lisäksi eräs yläasteen opettaja sai potkut. Selitykseksi hänelle kerrottiin, että koska hän kuului oppositiossa olevaan kansalaispuolueeseen, hän ei edustanut valtion ideologian mukaista aatesuuntaa.

Valko-Venäjällä vallitsee erittäin outo tilanne. Siellä noudatetaan käsitettä valtion ideologiasta, ja siksi ei ole mitenkään yllättävää, että journalistiikkaa, lakia ja kansainvälisiä suhteita opiskelemaan hakevat tarvitsevat viranomaisten suosituksia. Valintaprosessi toimii näin. Tätä on täysin mahdotonta hyväksyä, vaikka suhtaudummekin myönteisesti toteutettuun toimenpiteeseen ja olemme varovaisen tyytyväisiä siihen.

Välittömästi herääkin kysymys, mitkä ovat Valko-Venäjän perimmäiset syyt tällaiselle toimenpiteelle. Vaikuttaisi siltä, että presidentti Lukašenka haluaa tällaisilla toimilla ja myöntymällä Euroopan komission Minskin edustuston avaamiseen osoittaa, ettei hän tunne olevansa peruuttamattomasti sitoutunut omaksumaan Venäjälle myönteistä toimintalinjaa, joka sulkee pois kaikki muut mahdollisuudet. Valko-Venäjällä onkin yhä suurempia vaikeuksia noudattaa tällaista toimintalinjaa. Maa ei halua tulla kokonaan sulautetuksi Venäjään. Tässä tapauksessa jopa presidentti Lukašenka on omaksunut tällaisen kannan, mutta tapahtumat puhuvat puolestaan.

Venäjä yksinkertaisesti ostaa Valko-Venäjän. Gazprom on juuri äsken tehnyt taas uuden kaupan, jonka seurauksena se omistaa nyt neljäsosan niiden yhtiöiden osakkeista, joiden hallussa ovat Valko-Venäjän läpi kulkevat öljyn ja kaasun kauttakulkureitit. Gazpromin osuus kasvaa pian 50 prosenttiin. Vaikuttaa myös siltä, että Venäjä onnistuu taivuttamaan Valko-Venäjän ottamaan ruplan kansalliseksi valuutakseen.

Kaiken tämän seurauksena tilanne on muuttumassa yhä uhkaavammaksi. Riippumattoman toiminnan ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen Valko-Venäjällä on yhä välttämättömämpää. Tukea on jo saatavilla, mutta sitä on lisättävä ja annettava erityisesti Valko-Venäjän äskettäin perustetuille instituutioille. Voisin kiinnittää huomiota maahan välitettäviin televisiolähetyksiin, jotka ovat tärkeä keino sen varmistamiseksi, että paikalliset ihmiset ovat perillä todellisista tapahtumista. Mielestäni Valko-Venäjän on pysyttävä tärkeällä sijalla ajatuksissamme, koska tämä on koko Euroopan asia. Emme voi suvaita sitä, että Euroopan ytimessä on Valko-Venäjän kaltainen diktaattorin johtama maa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jiří Maštálka, laatija. (CS) Hyvät kollegat, puheenvuorojen hyvin kriittisestä sävystä huolimatta voin ilokseni todeta, että tässä asiassa on ainakin kaksi myönteistä näkökohtaa.

Ensimmäinen on Euroopan komission Minskin edustuston avaaminen, jonka tietääkseni myös Valko-Venäjän presidentti on hyväksynyt. Mielestäni EU:n edustuston avaaminen luo edellytykset suhteiden kehittämiselle ja vilkastuttamiselle Euroopan unionin kanssa sellaisilla molempia hyödyttävillä aloilla kuin energia, liikenne, kauttakulku ja jopa ympäristönsuojelu.

Toinen myönteinen seikka, jota pidän tärkeänä, on viime kesäkuussa Brysselissä järjestetty asiantuntijakokous, jossa käsiteltiin pääasiassa energiahuoltoon liittyviä kysymyksiä sekä suunnitteilla olevia asiantuntijakokouksia, jotka koskevat liikennekäytäviä ja ympäristöä. Mielestäni tämä kehitys on äärimmäisen tärkeää. Emme saa unohtaa, että Valko-Venäjä kamppailee vielä Tšernobylin katastrofin äärimmäisen vakavien seurausten kanssa. Keskinäisten suhteiden nykysuuntaukset paljastavat, että Euroopan unionin poliittisissa piireissä on vallalla tietty näkemys Valko-Venäjästä, ja kyseinen näkemys on hyvin kriittinen ja yksipuolinen.

Tarvitsemme kritiikin lisäksi myös yhteistyötä. Valko-Venäjänkin on tullut aika toteuttaa myönteisiä toimia, ja mielestäni Valko-Venäjän virallisen hallintojärjestelmän pitäisi vähintäänkin tarjoutua lykkäämään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa, jolloin pystyisimme aloittamaan uudelleen neuvottelut Valko-Venäjän jäsenyystilanteesta Euroopan neuvostossa. EU:n taholta kannattaisin esimerkiksi viisumijärjestelmän höllentämistä tai nuorten valkovenäläisten asiantuntijoiden työkokemuksen tukemista antamalla heille tilaisuuksia tutustua käytännössä EU:n toimielinten työhön.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior, laatija. (EN) Arvoisa puhemies, tänä iltapäivänä haluan ensinnäkin ilmaista tyytyväisyyteni myönteiseen ilmiöön EU:n ja Valko-Venäjän välisissä suhteissa. Viimeaikainen kehitys, joka koskee sopimusta Euroopan komission Minskin edustuston perustamisesta, on myönteinen askel kohti Euroopan unionin ja Valko-Venäjän vuoropuhelun uudistamista.

Haluamme kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia edustuston avaamisen tarjoamia mahdollisuuksia. Koko kansainvälisen yhteisön on aika laajentaa tukeaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle ja varsinkin lisätä taloudellista tukea riippumattomille tiedotusvälineille, kansalaisjärjestöille ja ulkomailla opiskeleville valkovenäläisille. Komissio teki erittäin viisaasti päättäessään myöntää taloudellista tukea Vilnassa olevalle eurooppalaiselle humanistiselle yliopistolle. Komission ja neuvoston pitäisi harkita taloudellisen tuen tarjoamista hankkeelle, joka on jo käynnistetty Valko-Venäjän riippumattoman televisiokanavan, Belsatin, perustamiseksi.

Toiseksi Euroopan parlamentti kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan lisätoimia Valko-Venäjän kansalaisia koskevien viisumimenettelyjen helpottamiseksi ja vapauttamiseksi. Kehotamme Schengenin alueen jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä, pääasiassa kansallisten viisumeiden hintoja, helpottaakseen Valko-Venäjän kansalaisten siirtymistä kunkin jäsenvaltion alueella.

Kolmanneksi kehotamme presidentti Lukašenkan hallitusta ennen kaikkea edistämään vapauttamis- ja demokratisoitumisprosessia, vapauttamaan kaikki maan mielipidevangit, ottamaan käyttöön oikeusvaltioperiaatteen ja sallimaan vapaat joukkoviestimet sekä poistamaan kuolemanrangaistuksen.

Lopuksi haluan ilmaista tänä iltapäivänä myötätuntomme Valko-Venäjän yhtenäiselle demokraattiselle oppositiolle, demokratialiikkeen johtajalle Aljaksandar Milinkevitšille sekä kaikkien valkovenäläisten kamppailulle avoimen yhteiskunnan puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Adam Bielan, laatija. (PL) Arvoisa puhemies, presidentti Lukašenkan diktatuurin toimet hänen omaa kansaansa vastaan Valko-Venäjällä ovat laajalti tiedossa. Jo yksistään tämän vuoden aikana on raa'asti tukahdutettu kolme rauhanomaista mielenosoitusta. Viranomaiset vainoavat järjestelmällisesti opposition kannattajia. Pappien ja uskonnollisten opettajien ulkomaanmatkoja on rajoitettu. Lisäksi on otettu käyttöön jokseenkin outoja määräyksiä. Esimerkiksi lakia tai journalistiikkaa opiskelemaan hakevien on saatava vallassa olevien viranomaisten hyväksyntä. Tätä taustaa vasten tiukempien pakotteiden asettaminen Valko-Venäjälle näyttää valitettavasti ainoalta mahdolliselta reaktiolta viimeaikaisiin tapahtumiin. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja tukeminen on moraalinen oikeutemme ja velvollisuutemme.

Oppositiota voidaan välittömästi auttaa esimerkiksi murtamalla uutispimento. Hyvä esimerkki tästä on Puolan kansallisen televisioyhtiön aloite: se käynnisti lähetykset Valko-Venäjälle 10. joulukuuta 2007 ensimmäisen riippumattoman kanavan, Belsatin, kautta. Kuten hankkeesta vastaava tuottaja Romaszewska minulle tänään kertoi, Euroopan unioni ei valitettavasti ole vielä myöntänyt taloudellista tukea. Valko-Venäjän ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseksi ei ole edes perustettu budjettikohtaa.

Hyvät kollegat, palauttaisin mieliinne, että myös Schengen-alueen viisumien kalleus on merkittävä ongelma Valko-Venäjän kansalaisille. Jos presidentti Lukašenkan hallituksen jäsenten pääsyä Euroopan unioniin rajoitetaan, on helpotettava niiden ihmisten pääsyä EU:hun, joilla ei ole yhteyksiä kyseiseen hallitukseen.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ribeiro e Castro, laatija. (EN) Arvoisa puhemies, tämän vuoden tammikuussa kymmenen nuorta Belarusian Popular Front Youth ja Malady Front (”Young Front”) -liikkeen kannattajaa pidätettiin heidän tavattuaan Democrat Youth Community of Europe (DEMYC) -nuorisojärjestön jäseniä Minskissä, ja sen jälkeen heidät erotettiin yliopistoistaan.

Valko-Venäjä on Euroopan viimeinen todellinen diktatuuri. Siellä on edelleen käytössä kuolemanrangaistus ja siellä on poliittisia vankeja. Lisäksi siellä tehdään mielivaltaisia pidätyksiä, sensuroidaan tiedotusvälineitä, turvaudutaan väkivaltaan ja rajoitetaan Internetin käyttöä. Kaikkien eurooppalaisten ei pitäisi pitää vapauttaan itsestäänselvyytenä, ja eurooppalaisten nuorten pitäisi noudattaa DEMYC:n esimerkkiä ja osoittaa solidaarisuutta naapureilleen puolustamalla demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Valko-Venäjä ei voi olla EU:n kumppani niin kauan, kuin sietämätön pelottelu ja kohdennetut pidätykset jatkuvat. Presidentti Lukašenkan virallisesta Internet-elämäkerrasta luin, että hän pitää huomionarvoisina ominaisuuksinaan ”syvällistä kykyä tulkita tapahtumia, ahkeruutta, velvollisuudentuntoa, todellisuudentajua, oikeudenmukaisuutta ja periaatteellisuutta”. Miksi presidentti Lukašenka ei siis ymmärrä sitä hyvin yksinkertaista seikkaa, että neuvostoaikaiset tyrannit ovat historiaa?

Opiskelijoita sorretaan, ja heiltä on riistetty perusoikeus opiskeluun. Kehotankin parlamenttia yhtymään tämän laulun kertosäkeeseen: Hey, Lukashenko, leave the kids alone! (Hei, Lukašenka, jätä lapset rauhaan!)

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Schroedter, laatija. (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, Valko-Venäjä on ja pysyy EU:n naapuruuspolitiikan ongelmalapsena. Diktaattori Lukašenka pitää jatkuvasti huolen siitä, että hänen maansa etääntyy ja eristäytyy systemaattisesti naapureistaan. Hän polkee ihmisoikeuksia ja pitää kuolemanrangaistuksen voimassa. Tämä ei huolestuta vain meitä, vaan aiheuttaa valtavaa vastarintaa myös valkovenäläisten keskuudessa. Yhä useammat nuoret lähtevät Valko-Venäjältä. Tilanne on maan kannalta huolestuttava.

Euroopan unionin tehtävä onkin auttaa Valko-Venäjää palaamaan demokratisoitumisen tielle. Olen sitä mieltä, ettei tämä tapahdu diktaattori Lukašenkan ja hänen presidenttikoneistonsa avulla, vaan ainoastaan opposition, kansalaisyhteiskunnan ja nuorison avulla, joka voisi muodostaa maan tulevan eliitin.

Vetoankin jäsenvaltioihin, että ne muuttaisivat näitä ihmisiä koskevaa viisumikäytäntöään ja antaisivat heille mahdollisuuden osallistua Euroopan unionin nuorisovaihtoon, mahdollisuuden demokraattiseen koulutukseen ja mahdollisuuden saada omakohtaista kokemusta demokratiasta vierailemalla Euroopan unionissa. Viisumikäytännöstä ei saa tulla ylitsepääsemätön este, joka haittaa demokratisoitumisprosessia. Tämä on äärimmäisen tärkeää.

Presidentti Lukašenkan kanssa käydyissä neuvotteluissa ei kuitenkaan pidä tinkiä ihmisoikeuksista. Kaikissa parlamenttiryhmissä vallitsee tästä asiasta yksimielisyys: vaadimme kaikkien poliittisten vankien vapauttamista, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämistä, vapaata tiedonvälitystä ja kaikkien demokratian perusperiaatteiden kunnioittamista. Tämä on neuvottelujen perusedellytys. Ei myönnytyksiä. Ratkaisevaa tässä on se, mitä seuraavissa vaaleissa tapahtuu. Toivon vilpittömästi, että Valko-Venäjän kansa ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä.

 
  
MPphoto
 
 

  Urszula Gacek, PPE-DE-ryhmän puolesta.(PL) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjän entinen presidenttiehdokas Aljaksandar Kazulin on suorittanut kaksi vuotta 5,5 vuoden pituisesta vankeusrangaistuksesta, joka hänelle langetettiin vandalismista. Kazulinin vaimo Irina taistelee vakavasta sairaudestaan huolimatta väsymättömästi aviomiehensä vapauttamisen puolesta. Presidentti Lukašenka ehdotti Kazulinin vapauttamista, jotta tämä voisi seurata Saksaan vaimoaan, joka voisi saada siellä sairaanhoitoa. Presidentti yllättyi, kun hänen tarjouksensa torjuttiin. Kazulinille tarjouksen hyväksyminen olisi merkinnyt raukkamaista pakoa kotimaasta.

Jos presidentti Lukašenka todella haluaa antaa itsestään paremman kuvan, hänen pitäisi mielestäni vapauttaa Kazulin välittömästi ja ehdoitta. Toivottavasti Kazulinit pystyvät pian nauttimaan terveydestä ja vapaudesta kotimaassaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta.(PL) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjä on Euroopan unionin naapurivaltio. Sillä on kanssamme yhteinen vaikea menneisyys kommunistihallinnon alaisuudessa, mutta se ei edelleenkään ole saanut demokraattista hallitusta eikä se kunnioita ihmisoikeuksia. Presidentti Lukašenkan hallitus tukahduttaa julmasti kaikki yritykset kansalaisyhteiskunnan perustamiseksi. Muistuttaisin parlamentille, että Lukašenka rikkoi demokraattisia menettelyjä päästäkseen toiselle toimikaudelle. Toimittajia sekä riippumattomien nuorisojärjestöjen ja riippumattomien ammattiyhdistysten johtajia uhkaillaan. Poliittisen opposition edustajia on pidätetty. Voisin mainita Kazulinin tapauksen, johon Urszula Gacek juuri äsken viittasi, ja kansallisten vähemmistöjen sorron, joka kohdistuu esimerkiksi kansalliseen puolalaisvähemmistöön. Viime aikoina hallitus on huolestunut pienyrittäjien taloudellisesta riippumattomuudesta ja kohdistanut heihin tukahduttamistoimia. Näin murheellisesti ovat asiat Valko-Venäjällä.

Euroopan unionilla on moraalinen velvollisuus antaa taloudellista tukea ja tietoa kaikille niille, jotka pyrkivät puolustamaan ihmisoikeuksia ja demokraattisia vapauksia Valko-Venäjällä riippumattomien tiedotusvälineiden avulla, esimerkiksi Valko-Venäjälle suunnattujen televisiolähetysten kautta.

Euroopan unionin Minskin edustuston perustaminen olisi hyvä keino seurata tilannetta. Kymmenen vuotta Tšernobylin katastrofin jälkeen osallistuin lailliseen mielenosoitukseen Minskissä. Näin poliisin OMON-erikoisjoukot, jotka oli tuotu Moskovasta hoitamaan tilannetta, joka syntyi vaaralliselta alueelta evakuoitujen ihmisten kanssa. Näin verilammikoita Minskin kaduilla. Tällaista ei saa enää tapahtua.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, minulla on Valko-Venäjältä kasvattilapseksi otettu sisarenpoika, joka on nyt aikuinen ja jonka olemme ottaneet suurenmoiseksi jäseneksi laajaan perheeseemme. Muistan kuitenkin hänen tilansa sinä kesänä, jolloin hän oli juuri saapunut sisareni luokse, ja tämän kokemuksen avulla pystyn henkilökohtaisesti ymmärtämään niitä vaikeuksia, joita etenkin näin levottomissa olosuhteissa laitoksissa kasvatetuilla vammaisilla on.

Valko-Venäjä tarvitsee apua – paitsi apua taloudelliseen ja poliittiseen epävakauteen myös apua väestölle. Valko-Venäjän kansalaiset ovat aivan eristyksissä sellaisen hallituksen valvonnan alla, joka edelleen uhkaa niitä demokraattisia arvoja ja vapauksia, joihin ihmisillä on oikeus.

Ennen joulua tapasin kaksi Valko-Venäjän edustajaa. Heiltä sain tietoa uskonnonvapauden puolustamiseen liittyvästä nykyisestä ongelmasta. Uskonnollinen toiminta on kiellettyä ilman hallituksen rekisteröintiä, ja henkilöä voidaan sakottaa tai hän voi joutua vankeuteen rekisteröimättömästä uskonnollisesta toiminnasta, vaikka hallituksen rekisteröintiä on äärimmäisen vaikea saada.

 
  
MPphoto
 
 

  Jerzy Buzek (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, annan tukeni edellisten puhujien kannanotoille. Haluan kuitenkin mainita myös toisen hyvin tärkeän seikan: emme voi hoitaa Valko-Venäjää koskevaa politiikkaa erillään koko Euroopan unionin idänpolitiikasta. Meillä oli tapana antaa Venäjän hallinnolle anteeksi hyvin monia demokratian vastaisia toimia. Tämä olisi pidettävä mielessä. Tiedän, etteivät Valko-Venäjän tapahtumat ja Venäjän nykyiset tapahtumat ole verrannollisia keskenään, mutta ensiksi mainittuja voitiin ja voidaan aivan varmasti verrata Tšetšenian tapahtumiin. Emme voi kohdella Valko-Venäjää ja Venäjää eri tavalla.

Euroopan unionin laajentuminen on erittäin tärkeää ottaa huomioon idänpolitiikan toteuttamisessa. Ukrainan kohtalo on nykyisin vaakalaudalla, ja jos maa liikahtaa kohti demokratiaa, se vaikuttaa myönteisesti koko Eurooppaan. Valmistautumalla avaamaan oven ukrainalaisille annamme merkin valkovenäläisille ja osoitamme heille, että on olemassa toinen vaihtoehto, johon kuuluvat tiiviimmät yhteydet ja suhteet Euroopan unioniin. Tulevaisuudessa siihen voi kuulua myös EU:n jäsenyys, vaikka se ei kenties toteudu vielä vuosiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ongelma.

Arvioimme ”catch the eye” -menettelyn kestoksi kaksi minuuttia, mikä tarkoittaa kahta puhujaa. Olen jo vastaanottanut kahdeksan tai yhdeksän pyyntöä, ja nähdäkseni enemmänkin käsiä on ylhäällä, joten puhujia on kymmenen tai enemmän.

Näin ollen annan puheenvuoron joko kahdelle ensimmäiselle puhujalle, mikä on minun kannaltani yksinkertaisinta, tai voin pyytää teitä esittämään 30 sekunnin kannanoton, ja yritämme antaa kaikille puheenvuoron.

(Jälkimmäinen ratkaisu hyväksyttiin.)

 
  
MPphoto
 
 

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, tästä keskustelusta on käynyt selvästi ilmi, että parlamentti tunnustaa Valko-Venäjää koskevan ongelman ja kiinnittää siihen suurta huomiota. Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat viitanneet Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteeseen. Kiinnitän parlamentin huomion myös siihen, että Valko-Venäjällä on määrä pitää parlamenttivaalit tämän vuoden syksyllä. Meidän, jotka olemme sekä Euroopan parlamentin jäseniä että EU:n laajojen poliittisten ryhmien edustajia, on tehtävä kaikki voitava tukeaksemme Valko-Venäjän oppositiota tässä oikeutetussa, joskin epäreilussa taistelussa Valko-Venäjän demokratian puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE).(SK) On kulunut jonkin aikaa siitä, kun Bernd Posselt ja minä sytytimme turvallisuussyihin perustuvasta kiellosta huolimatta parlamentissa kynttilän osoittaaksemme myötätuntomme Valko-Venäjän kansalaisille komission jäsenen Ferrero-Waldnerin läsnä ollessa. Millainen on Valko-Venäjän nykytilanne? Euroopan viimeinen diktaattori Aljaksandr Lukašenka on suosittu Valko-Venäjällä tiukasti säännellystä taloudesta ja poliittisten vastustajien uhkailusta huolimatta. Hallitus tiukentaa tukahduttamistoimia ja vangitsee opposition kannattajia. Hallitus valvoo Valko-Venäjän tiedotusvälineitä, ja siksi maan kansalaiset eivät useinkaan tiedä, ettei Euroopan unioni hyväksy Lukašenkan hallitusta.

Euroopan parlamentti ei voi tyytyä vain myöntämään mielipiteenvapauden Saharov-palkintoa Aljaksandar Milinkevitšille. Palkinto velvoittaa Euroopan parlamenttia seuraamaan huolellisesti Valko-Venäjän tilannetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, haluan mainita erityistapauksen. Se koskee nuorta opposition kannattajaa Frank Wieczorekia, joka erotettiin hiljattain yliopistosta. Virallinen syy hänen erottamiselleen oli se, ettei hän ollut osallistunut luennoille. Hänen poissaolonsa johtuivat kuitenkin hänen pidätyksestään. Yliopistosta erottaminen merkitsee äkkiloppua henkilön koulutukselle. Se merkitsee myös erittäin todennäköisesti kutsua asepalvelukseen. Luullakseni vain ne ihmiset, joilla on omakohtaista kokemusta diktatuurissa elämisestä, ymmärtävät, mitä palveleminen hallituksen armeijassa voi merkitä opposition jäsenelle. Se voi osoittautua hyvin vaaralliseksi tälle nuorelle miehelle. Mielestäni meidän on tehtävä kaikki voitava auttaaksemme ratkaisemaan Valko-Venäjän tilanteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) (Puheenvuoron alkua ei kuultu.) ...toimiessani lääkärinä vierailin henkilökohtaisesti säteilyn vaikutusalueella. Lääkäreitä ja tutkijoita uhkaillaan ja jopa vangitaan, koska he kertovat totuuden paikallisväestön terveydentilasta. Ihmisiltä takavarikoitiin säteilymittarit, ja he syövät radioaktiivista ruokaa.

Koska minulla on vain 30 sekuntia aikaa, totean lyhyesti, että Lukašenka on murhaaja, mikä on sanottava ääneen. Ellei Euroopan unioni sitä tee, kuka sitten?

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Kiitos, viestinne meni perille.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, yksi diktatuurien tunnusmerkeistä on se, etteivät ne piittaa kenestäkään. Sanoimmepa mitä tahansa, ne toimivat miten haluavat. Diktatuuriin voidaan vastata vain demokratialla. Haluaisin sanoa komission jäsenelle, että hänen sijassaan tekisin kaikkeni edistääkseni ajattelevan demokraattisen eliitin kouluttamista. Jos emme onnistu tekemään tätä Valko-Venäjällä, voisimme kuitenkin tehdä sen muissa maissa. Jonkun on näytettävä esimerkkiä, ja itse olisin taipuvainen turvautumaan kyseiseen eliittiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Marcin Libicki (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, on häpeällistä, että Valko-Venäjästä, joka sijaitsee maantieteellisesti Euroopan sydämessä, keskustellaan tänään Euroopan neuvostossa sen ihmisoikeusloukkauksien takia. On häpeällistä Valko-Venäjälle, että se on ainoa Euroopan neuvoston ulkopuolelle jätetty Euroopan maa, koska se ei kunnioita perusihmisoikeuksia.

Adam Bielan huomauttikin mielestäni aivan oikein, että on tärkeää vahvistaa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa tukemalla Puolasta Valko-Venäjän yhteiskunnalle suunnattuja ohjelmalähetyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota jatkuviin tukahduttamistoimiin, jotka kohdistuvat nuoriin valkovenäläisiin demokraatteihin. Tammikuun puolessavälissä useat heistä vangittiin 15 päiväksi ja erotettiin sen jälkeen yliopistosta. Mainitsen erityisesti joitakin nimiä, kuten Zmitser Zhaleznichenka, Anton Kalinouski ja Franak Viachorka.

Kehotan EU:n yliopistoja tarjoamaan näille rohkeille nuorille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia opintojensa jatkamiseen, helpottamaan viisumien myöntämistä ja lisäämään EU:n mustalle listalle niiden yliopiston viranhaltijoiden nimet, jotka ovat suostuneet käyttämään heitä pelinappuloina Lukašenkan sortotoimissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Christopher Beazley (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, ymmärtääkseni Minskin vapaa yliopisto sijaitsee nykyisin Vilnassa, Liettuassa. Tiedustelisin, voisiko komission jäsen Figel' harkita kirjeen kirjoittamista EU:n 26 muun jäsenvaltion opetus- ja kulttuuriministereille ehdottaakseen, että Minskin vapaita yliopistoja pitäisi olla 27 kappaletta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on tietenkin suurenmoisia yliopistoja kuten Oxford ja Cambridge, mutta suosittelisin Bristolia.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, 20 vuotta sitten puhuin Tšekkoslovakian ja Puolan maanalaisissa yliopistoissa. Tänään minusta on hyvin ilahduttavaa kuulla, miten voimakkaasti kollegamme Baltian maista, Slovakiasta, Tšekin tasavallasta ja Puolasta tukevat Valko-Venäjän oppositiota. Esitän heille vilpittömät kiitokseni. Tekonne ovat EU:lle hyvin tärkeitä – teette enemmän kuin ne ihmiset, jotka neuvotteluihin osallistumalla vain vahvistavat ja tukevat korruptoitunutta hallitusta, joka on kumottava. Olen Jerzy Buzekin kanssa samaa mieltä siitä, että Venäjä on tästä vastuussa. Tilanne on samanlainen kuin siirtomaavallan jälkeen ja sitä edeltävällä ajalla, eikä sitä enää pitäisi hyväksyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Nopeutettu ”catch the eye” -menettely on päättynyt.

Olette todistaneet, että lyhyessä ajassa voi sanoa paljon asioita, ja niinpä kiitän teitä.

Seuraavana on vuorossa komission vastaus.

 
  
MPphoto
 
 

  Meglena Kuneva, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, viime aikoina tilanne Valko-Venäjällä on kehittynyt nopeasti. Tammikuun puolenvälin jälkeen viisi niistä kuudesta henkilöstä, jotka edellä määriteltiin poliittisiksi vangeiksi, on vapautettu. Yksi näistä poliittisista vangeista, entinen presidenttiehdokas Aljaksandar Kazulin, on kuitenkin edelleen vankilassa, ja hänen terveydentilansa on huono.

Komissio on omasta puolestaan ilmaissut komission jäsen Ferrero-Waldnerin kautta tyytyväisyytensä vankien vapauttamiseen, jota kaikki EU:n toimielimet, Euroopan parlamentti mukaan luettuna, ovat jo pitkään vaatineet.

Samoin komissio on tuonut selvästi esiin, että ennen kuin se voi uudistaa suhteitaan Valko-Venäjään, se vaatii vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja lopettamaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisen ahdistelun.

Sanomamme Valko-Venäjälle pysyy siis samana: Valko-Venäjän kanssa ei voida toimia täydessä yhteistyössä, ennen kuin se toteuttaa vakuuttavia toimia edistääkseen demokratisoitumista, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta.

Tämä on EU:n ydinsanoma Valko-Venäjälle. Komissio julkisti sen yli vuosi sitten, ja siihen sisältyvät parlamentin päätöslauselmassa mainitut 12 kohtaa demokratisoitumisprosessin edistämiseksi. Toistan, että kaikkien poliittisten vankien vapauttaminen olisi tärkeä askel tässä suhteessa.

Lisäksi seuraamme tiiviisti syyskuussa 2008 pidettäviä parlamenttivaaleja. Vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämistä pidettäisiin ratkaisevana askeleena Valko-Venäjän viranomaisten taholta. Toivomme, että ETYJ pystyy lähettämään näihin vaaleihin täysimittaisen tarkkailijavaltuuskunnan ja että myös Euroopan parlamentti pystyy lähettämään paikalle edustajia.

Parlamentin päätöslauselmassa vaaditaan toistakin tärkeätä seikkaa eli kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämistä Valko-Venäjällä. Euroopan unioni on ilmoittanut tästä Valko-Venäjän viranomaisille.

Käsitelläkseni vielä Valko-Venäjän viimeaikaisia tapahtumia totean, että toinen sydäntämme lähellä oleva asia on edistynyt nopeasti viime kuukausina: Euroopan komission Minskin edustuston avaaminen, jota vaadimme virallisesti yli kahden vuoden ajan, on nyt näköpiirissä. Toivomme, että perustamissopimus voidaan allekirjoittaa pian, jotta komission edustusto voidaan avata viipymättä.

Edustuston avulla pystymme vahvistamaan yhteyksiämme Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaan ja luomaan yhteyksiä keskiportaan hallintoon, joka voisi suhtautua myönteisesti demokraattiseen muutokseen.

Kuten päätöslauselmassa korostetaan, valkovenäläisten asiantuntijoiden kanssa on järjestetty lukuisia teknisen tason kokouksia yhteistä etua koskevista asioista kuten energiasta, liikenteestä ja ympäristöstä. Toistan kuitenkin, että näiden kokousten aihepiiri pysyy suppeana niin kauan kuin Valko-Venäjällä vallitsevat nykyiset poliittiset olot.

Käsittelen seuraavaksi komission toimia Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi. Komissio on aiempaa voimakkaammin sitoutunut tukemaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa, ja vuoden 2008 tukisuunnitelman tavoitteena on erityisesti Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja riippumattoman tiedonvälityksen vahvistaminen. Komissio on myös tehnyt selväksi, että sen tuki Vilnassa maanpaossa olevalle eurooppalaiselle humanistiselle yliopistolle jatkuu niin kauan kuin on tarpeen. Välitän myös vapaata yliopistoa koskevan viestin komission jäsen Figel'ille. Mielestäni ajatus on erittäin mielenkiintoinen ja älykäs.

Esitän vielä muutaman huomautuksen Józef Piniorille ja Elisabeth Schroedterille. Viisumimenettelyjen helpottamista ja takaisinottoa koskevien neuvottelujen käynnistäminen kuuluu niihin näkökohtiin, joita käsiteltäisiin siinä tapauksessa, että suhteissamme tapahtuisi todellinen läpimurto. EU:n toimintalinjan mukaan viisumimenettelyjen helpottamista voidaan harkita Euroopan komission takaisinottopolitiikan mukaisesti vain todellisen ulkosuhdealan kumppanuuden yhteydessä.

Tämä selitettiin Valko-Venäjälle komission 8. toukokuuta antamissa suullisissa ilmoituksissa. Euroopan unionin valmius ryhtyä kyseisiin neuvotteluihin niiden naapurimaiden kanssa, joilla on voimassa oleva toimintasuunnitelma, on vahvistettu myös tätä asiaa koskevassa komission tiedonannossa joulukuussa 2006. Valko-Venäjä ei täytä näitä edellytyksiä.

Käsittelen Adam Bielanin esiin tuomaa näkökohtaa ja totean, että avoimen ja oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi komission sopimukset myönnetään tiukan tarjouskilpailumenettelyn perusteella. Näin ollen komissio ei varsinaisesti tue radio- ja tv-asemia, vaan sen sijaan määrättyjä ohjelmia. Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen alueelliseen tiedotus- ja viestintäohjelmaan sisältyy tiedotusvälineiden toimintaan suunnattu seitsemän miljoonan euron kolmivuotinen tuki seitsemälle maalle. Tarjouskilpailumenettely on käynnissä, ja sekä Euroopan unionin että kumppanimaiden tiedotusvälineet voivat jättää sopimustarjouksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestykset toimitetaan keskustelun päätteeksi.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen.(PL) Yhtenä Valko-Venäjää koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman laatijoista haluan kiinnittää huomiota demokratian tilaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja Valko-Venäjän kansalaisten tilanteeseen yleensä. Valko-Venäjä ei ole vain EU:n lähinaapuri, joka osallistuu Euroopan naapuruuspolitiikkaan, vaan se on myös aivan kotimaani Puolan naapurissa. Olemme rajanaapureita.

Tämä selittää todennäköisesti parhaiten sen, miksi kiinnitän niin suurta huomiota tavallisten ihmisten todellisten toiveiden ja odotusten täyttämiseen Valko-Venäjällä työskennellessäni täällä Euroopan parlamentissa. Onhan mahdotonta suhtautua välinpitämättömästi siihen, minkä näkee tapahtuvan heti rajan toisella puolella: tarkoitan rajoituksia ja kansalaisjärjestöihin kohdistuvaa hallinnollista painostusta, uhkailua, vainoamista ja demokraattisen opposition kannattajien vangitsemista. Myös Belarusian Popular Front- ja Young Front -nuorisoliikkeiden johtajia on vangittu.

Rehellinen vuoropuhelu Valko-Venäjän viranomaisten ja Euroopan unionin välillä pitäisikin käynnistää nopeasti. EU:lla on paitsi oikeus myös velvollisuus vaatia Valko-Venäjän hallitusta vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, turvaamaan vapaa tiedonvälitys, oikeuslaitoksen riippumattomuus sekä demokraattisten arvojen ja Valko-Venäjän kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen. Kuolemantuomion poistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Euroopan parlamentti on omasta puolestaan toteuttanut toimia helpottaakseen Valko-Venäjän kansalaisten pääsyä EU:n alueelle ja heidän oleskeluaan siellä. Parhaillaan harkitaan viisumimaksujen alentamista tai jopa niiden täydellistä poistamista. Tämä on ainoa tapa estää Valko-Venäjää ja sen kansalaisia joutumasta vielä eristetympään asemaan.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


9.3. Pohjois-Kivu (Kongon demokraattinen tasavalta)
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Pohjois-Kivua (Kongon demokraattinen tasavalta) koskevasta päätöslauselmasta(1).

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer, laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti kiinnittää oikeutetusti suurta huomiota Belgian entisen siirtomaan, Kongon demokraattisen tasavallan, tapahtumiin ja erityisesti jatkuviin taisteluihin, pakkosiirtoihin, raiskauksiin ja joukkomurhiin tämän valtavan maan itäosassa. Nämä hirmuteot ovat liittyneet naapurimaiden Ruandan, Burundin ja Ugandan selkkauksiin. Kansainvälisesti tunnustetuilla valtion rajoilla ei ole paljoakaan merkitystä niille ihmisryhmille, joiden on etsittävä uusia alueita karkotuksen tai jatkuvan elinmahdollisuuksien puutteen vuoksi. Kaikki tällä alueella on liikkeessä, ja totuus on, että pieninkin liike suuntaan tai toiseen saattaa lietsoa joko väkivaltaa tai kauhua. Sotapäälliköt, jotka saavuttavat arvonantoa, valtaa ja vaurautta luontaisen riidanhaluisuutensa avulla, lisäävät nykyisiä ongelmia ja vaikeuttavat entisestään niiden ratkaisemista.

Aivan hiljattain, 17. tammikuuta, parlamentti keskusteli Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja antoi päätöslauselman, jossa esitettiin toive kaikkien hirmutekojen loppumisesta. Pelkäänpä, että voisimme antaa tästä asiasta paljon enemmänkin päätöslauselmia saamatta niillä aikaan minkäänlaista ratkaisua. Odotukset siitä, että Kongon demokraattisessa tasavallassa viime vuonna pidetyt vaalit toisivat ratkaisun ongelmaan, johtivat lopulta pettymykseen. Istuva presidentti Kabila voitti, mutta hän edustaa erilaisia näkemyksiä kuin se liike, josta hän on lähtöisin, ja sekä presidentin- että parlamenttivaalien tulokset olivat opposition kannalta kiistanalaisia.

Kyse on siitä, miten näin laaja maa, jolla on huonot viestintäyhteydet ja hyvin monenkirjava väestö, voi toimia tavalla, joka saa koko väestön ja lukuisien erilaisten poliittisten voimien tuen. Tämä ei todennäköisesti onnistu Kongon demokraattisen tasavallan kaltaisella alueella, jossa hengenvaaralliset taudit raivoavat, ympäristöä ja maaperää riistetään ja ihmiset ovat täysin vailla oikeuksia. Kyse on siitä, onko 23. tammikuuta solmittu Pohjois- ja Etelä-Kivun aselepo, jossa edellytetään sotaa käyvien osapuolten aseistariisuntaa ja pakolaisten palaamista asuinpaikoilleen, toteutettavissa ja voiko Yhdistyneet Kansakunnat edistää tätä tavoitetta paikan päällä. Tämä ei onnistu järjestämällä vaaleja selkkauksen keskellä vaan mahdollisesti taivuttelemalla osapuolia, esimerkiksi sotaa käyvää osapuolta, luopumaan seksuaalisesta väkivallasta ja päästämään lääkärit alueelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Hutchinson, laatija. (FR) Arvoisa puhemies, en aio keskustella koko Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta, vaan pikemminkin maan koillisosasta ja Kivun alueesta, jossa vuosikausia raivonnut häpeällinen sota on viime kuukausina vain kiihtynyt.

Kaikkia sotia voisi sanoa häpeällisiksi, mutta mielestäni tämä on sitä vielä suuremmalla syyllä. Tämä sota on vaatinut ja vaatii edelleen satojatuhansia uhreja ja ihmishenkiä ja on pakottanut ihmisiä siirtymään pois asuinseudultaan. Lisäksi sadattuhannet naiset, pikkutytöt ja isoäidit ovat kärsineet nykytermien mukaan seksuaalisesta väkivallasta. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä: raiskausta käytetään varsinaisena sodankäyntimenetelmänä, ja tämä saa jatkua yleisen mielipiteen, kansainvälisen yhteisön ja etenkin EU:n yleisen mielipiteen suhtautuessa asiaan jokseenkin välinpitämättömästi.

Tämä häpeällinen sota on raivonnut kaksi vuotta kilpailevien osapuolten välillä. Osapuolina ovat toisinajattelevan kongolaiskenraalin Laurent Nkundan johtamat kapinallisjoukot, aiemmin Ruandan kansanmurhaan syyllistyneet joukot, jotka tuotiin maahan sotaretken päätyttyä vuonna 1994, ja valitettavasti myös tietty osa hiljattain hajotetusta Kongon armeijasta. Riittäköön tämä. Onneksi alueella pidettiin äskettäin rauhankokous, johon kaikki asianosaiset osapuolet osallistuivat ja joka johti tulitaukoon. Arvoisa puhemies, valitettavasti tulitauko on äärimmäisen hauras, ja jännitteet kasvavat jälleen.

Ehdotammekin kahta olennaista painopistettä: ensimmäinen näkökohta on siviilien suojelu, varojen myöntäminen MONUC:n kenttäoperaatiolle siviilien suojelua varten. YK:n peruskirjan VII luvun nojalla operaatiossa voidaan käyttää aseita tehtävän suorittamiseksi, sillä näiden verilöylyjen on yksinkertaisesti loputtava. Toinen painopiste on neuvotteluissa käsiteltyjen rauhanpyrkimysten tukeminen, sillä ratkaisu suurten järvien alueen ongelmaan olisi poliittinen ratkaisu, jossa ovat mukana kaikki osapuolet Ruanda mukaan luettuna. Sen on täytettävä lupauksensa Kivun alueella toimivien kansalaistensa palauttamisesta kotimaahan.

 
  
MPphoto
 
 

  Adam Bielan, laatija. (PL) Arvoisa puhemies, toisen maailmansodan jälkeen yksikään selkkaus ei ole ollut niin julma ja häikäilemätön kuin Kongon selkkaus. Aseellinen selkkaus Pohjois-Kivun maakunnassa on jatkunut vaihtelevalla voimakkuudella viimeiset kymmenen vuotta. Se on vaatinut yli viisi miljoonaa uhria. Noin 1 500 ihmistä kuolee joka päivä taistelujen seurauksena.

Joukkomurhat, nuorten tyttöjen ja äitien raiskaukset ja siviilien ja lasten pakkovärväys asevoimiin ovat yleisiä. Lähikuukausina Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on tapahtunut myös monia muita vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Niihin ovat syyllistyneet Laurent Nkundalle uskolliset kapinallisryhmät, Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan sotilaat ja Kongon armeija. Kongon itäosissa tarvitaan välitöntä lääkinnällistä apua ja elintarviketoimituksia, sillä viimeaikaisten tapahtumien takia useimmat humanitaariset järjestöt ovat joutuneet keskeyttämään toimensa.

Näin ollen kehotan neuvostoa ja Euroopan komissiota myöntämään kriisirahoitusta alueen poikkeuksellisen vakavan humanitaarisen tilanteen perusteella.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt, laatija. (DE) Arvoisa puhemies, jokainen, joka on joskus nähnyt Itä-Afrikan suurten järvien alueen ilmasta käsin, voisi ajatella sen olevan paratiisi. Todellisuudessa se on usein paremminkin maanpäällinen helvetti. Se on suurenmoisen luonnonkaunis alue, jossa on toisaalta runsaasti luonnonvaroja ja toisaalta hirvittävää kärsimystä: luonnonkatastrofeja, sotaa, karkotuksia, nälänhätää, tauteja, joukkomurhia ja -raiskauksia sekä etnisiä selkkauksia – pahempia ei liene juuri missään. Yksistään Pohjois-Kivussa on 800 000 kotimaansa sisällä siirtymään joutunutta henkilöä.

On tärkeää tunnustaa, että karkotusongelmasta kärsitään rajan molemmin puolin. Afrikassa on eräs ilmiö, jota ei samassa muodossa esiinny missään muualla: ihmisiä ei nimittäin vain siirretä rajan toiselta puolelta toiselle puolelle, vaan kukin maa karkottaa heidät omalta puoleltaan rajaa toiseen maahan, jolloin molemmilla puolilla on pakolaisia ja asuinseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä. Tämän seurauksena kyseiset maat ovat täysin epävakaita. Siksi on välttämätöntä myöntää humanitaarista apua, ja alueella tarvitaan laajaa läsnäoloa ihmisten auttamiseksi.

Pohjimmiltaan tämä on kuitenkin vain näpertelyä syiden parissa. Ellemme pysty vakiinnuttamaan kohtuullisen toimintakykyistä valtiota ja oikeusvaltiorakenteita, katastrofi ei pääty koskaan, vaikka myöntäisimme rajattomasti apua. Näin ollen meidän on äärimmäisen tärkeää olla myös poliittisesti merkittävässä asemassa. Tammikuun 23. päivänä solmittu tulitauko on äärimmäisen hauras, ja se on oikeastaan pätevä vain paperilla. Siksi meidän on pakotettava kaikki osapuolet kiireesti neuvottelemaan keskenään, mutta se tarkoittaa, että myös meidän on tehtävä osuutemme.

Valitettavasti eurooppalaiset usein hyötyvät näistä katastrofeista. Siksi on perusteltua kehottaa meitä suhtautumaan vakavammin esimerkiksi luonnonvarojen alkuperätodistuksiin, sillä usein juuri eurooppalaiset käyttävät häikäilemättä hyväksi ihmisten kärsimyksiä oman taloudellisen etunsa nimissä. Mekin olemme tästä vastuussa, emmekä saisi tyytyä korulauseisiin ja turvautua pinnallisiin ratkaisuihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda, laatija. (ES) Arvoisa puhemies, Kongon demokraattisen tasavallan murheellisten tapahtumien sarjaan on tänään saatu uusi jakso.

Tässä tapauksessa tapahtumapaikkana on Pohjois-Kivu, mutta juoni ja uhrit ovat samat, joita käsiteltiin kiireellisessä päätöslauselmassa tammikuun istuntojaksolla.

Lähes 5,5 miljoonaa ihmistä on kuollut sodassa vuoden 1998 jälkeen, ja 45 000 kuolee vieläkin joka kuukausi suoraan tai epäsuorasti sodan takia. Lopputulos on, että 1 500 ihmistä kuolee päivittäin, toisin sanoen Kongon demokraattisessa tasavallassa on kuollut jo 6 000 ihmistä sen jälkeen, kun aloitimme tämän istuntojakson maanantaina.

Lisäksi viime kuukausina on erityisesti maan itäosassa tapahtunut lisää joukkomurhia, pikkutyttöjen ja naisten raiskauksia sekä tyttöjen ja poikien pakkovärväämistä. Sekä Laurent Nkundan kapinallisjoukot että Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan sotilaat ovat vastuussa tästä kaikesta.

Olisi myös pidettävä mielessä, että MONUC:n mandaatti perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII lukuun, jossa YK:lle annetaan valtuudet käyttää kaikkia tarvittavia keinoja estääkseen pyrkimykset voimankäyttöön, joka vaarantaa siviilien hengen tai koskemattomuuden tai muodostaa uhkan poliittiselle prosessille.

Toistaiseksi MONUC:n läsnäolo on kuitenkin osoittautunut täysin riittämättömäksi tehdäkseen lopun näistä raakuuksista. Näin ollen meidän on vedottava uudelleen turvallisuusneuvostoon, jotta se reagoisi ja hyödyntäisi kaikkia käytettävissä olevia keinoja joukkomurhien vähentämiseksi.

Totean vielä, että vaikka poliittisia neuvotteluja pohjustava Goman konferenssi onkin kannatettava, sen sopimukset – etenkin kotiuttamista koskevat sopimukset – ovat moniselitteisiä, ja niiden soveltamisessa on epäselvyyksiä.

Yhdyn lopuksi Bernd Posseltin toteamukseen, jonka mukaan tämä on uusi tilaisuus vaatia valvontajärjestelmien käyttöönottoa ja toteuttamista. Tarkoitan esimerkiksi timantteja koskevaa Kimberleyn prosessia EU:n markkinoille tuotujen raaka-aineiden alkuperän sertifioimiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Tadeusz Zwiefka, PPE-DE-ryhmän puolesta.(PL) Arvoisa puhemies, Joseph Conrad nimitti Kongoa pimeyden sydämeksi. Perustamisestaan lähtien – siis vuodesta 1960 alkaen – Kongo on ollut kauhistuttavien joukkovainojen, murhien ja sisällissotien tapahtumapaikka. Tästä syystä Kongo ei ole koskaan pystynyt seisomaan omilla jaloillaan sille suoduista runsaista luonnonvaroista huolimatta. Alueella tapahtuva selkkaus on kaikkein julmin ja häikäilemättömin sitten toisen maailmansodan. Valitettavasti se jatkuu edelleen ja vaatii joka kuukausi lähes 50 000 ihmisen hengen. Puolet uhreista on alle viisivuotiaita lapsia. Armeijoiden kauttakulkuun liittyy kaikenlaisia siviiliväestöön kohdistuvia rikoksia: raiskauksia, ryöstelyä ja murhia. Siksi olemme tyytyväisiä Goman rauhankonferenssin tulokseen ja suhtaudumme siihen niin toiveikkaasti. Se saattaa merkitä aseellisen selkkauksen päättymistä Kivun alueella, mutta tämän toteutuminen riippuu osittain myös meistä.

Tämän selkkauksen ratkaiseminen saattaa kuitenkin osoittautua mahdottomaksi ilman kansainvälisen yhteisön ja naapurimaiden tukea. On tärkeää, ettei kansainvälinen tuki rajoitu poliittisiin julistuksiin, vaan painottuu ennen kaikkea tarkoituksenmukaisen rahoitustuen, organisointituen ja teknisen tuen antamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, avustusjärjestöjen mukaan Pohjois-Kivun tilanne on joissakin suhteissa vielä pahempi kuin Darfurissa. Pohjois-Kivu ei kuitenkaan ole huomion keskipisteenä, eivätkä kansainvälisen yhteisön jäsenet välitä siitä, mitä siellä tapahtuu. Vuonna 2002 tehdyn virallisen rauhansopimuksen jälkeen Kabilan hallitus on yrittänyt yhdistää paikalliset aseelliset ryhmittymät kansallisarmeijaksi, toistaiseksi melko kehnoin tuloksin. Siviiliväestö altistuu edelleen aseellisten selkkausten seurauksille. Lääkärit ilman rajoja (Médecins Sans Frontières, MSF) -järjestö korostaa ongelmia, joita avustustyöntekijät kohtaavat jatkuvien taistelujen takia yrittäessään päästä siviiliväestön luokse, ja toteaa, että aliravitsemus on toinen merkittävä uhka Pohjois-Kivun väestölle.

Kehotammekin neuvostoa ja komissiota myöntämään välittömästi tukea ja käynnistämään viipymättä laajoja lääkinnällisiä avustusohjelmia Kongon demokraattisen tasavallan itäosan siviiliväestön hyväksi. Kehotamme neuvostoa ja komissiota myös varmistamaan, että äskettäin vahvistetulla YK:n operaatiolla pystytään parantamaan merkittävästi väestön turvallisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta.(PL) Arvoisa puhemies, vaikka Gomassa päästiinkin yksimielisyyteen Kongon turvallisuuden ja kehityksen parantamisesta, Kivun maakunnassa tapahtuu edelleen ihmisoikeusloukkauksia. Yksistään vuoden 2006 lopun jälkeen 300 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa lisääntyneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Väkivalta koskettaa erityisesti naisia ja lapsia. Heidät raiskataan tai pakotetaan liittymään aseistettuihin ryhmiin. Tähän mennessä kuusi miljoonaa ihmistä on siirretty ja viisi miljoonaa ihmistä on kuollut selkkauksen ja taloudellisten eturyhmien lietsoman sodan seurauksena. Sotaa tukevat myös hallitukset, jotka haluavat innokkaasti hyötyä maassa olevista rikkauksista.

Siksi tarvitaan muutakin kuin Euroopan parlamentin keskusteluja ja päätöslauselmia sekä humanitaarista apua Kongon asukkaille. Luonnonvarojen riistohyödyntäminen ja kansainvälisten yritysten keinottelu on lopetettava. Nämä yritykset rikastuvat alueen asukkaiden hengen ja terveyden kustannuksella.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tiedämme, etteivät täällä esittämämme puheenvuorot todennäköisesti edistä asioita paljoakaan. Voimme vain toivoa, että kaikki osapuolet noudattavat pysyvästi Goman konferenssissa tehtyä sopimusta ja että järjettömyys, joka on pitänyt Pohjois-Kivua otteessaan jo liian pitkään, saadaan loppumaan. YK:n mukaan 800 000 ihmistä on paennut kodeistaan selkkauksen alettua. Tuhansittain naisia ja nuoria tyttöjä on raiskattu raa'asti, ja lapsia pakotetaan osallistumaan taisteluihin.

Emme myöskään saa unohtaa, että kenraali Nkundan aseistautuneiden joukkojen jäsenet eivät ole ainoita syyllisiä laajoihin julmuuksiin. Kaikki osapuolet hallituksen sotilaita myöten ovat poikkeuksetta syyllistyneet rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Pohjois-Kivussa ei ole paljoakaan ”hyviä tyyppejä”. Näin ollen syyllisiä on viime kädessä tuomittava samassa suhteessa. Heidät on saatava vastuuseen julmuuksistaan. Tuomion langettaminen ei ole pelkästään kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen vastuulla, vaan se on etupäässä Kongon johtajien ja Joseph Kabilan vastuulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, kuten Bernd Posselt totesi, laajat alueet Kongossa ovat maanpäällinen helvetti. Tilannetta ovat pahentaneet tietyt tahot, joista kaikki eivät ole kongolaisia. Haluan kiinnittää huomiota itse havaitsemaani tilanteeseen eli selkkauksen takia orvoksi jääneiden lasten suureen määrään alueella. Mielestäni rahoitus pitäisi suunnata lähetystyöntekijöille, jotta nämä pystyisivät huolehtimaan lapsista ja etenkin pojista, ettei näitä värvättäisi armeijoihin. Värväämisen jälkeen pojat eivät enää kykene muuhun kuin ampumaan ja raiskaamaan. Arvoisa komission jäsen, saanen toistaa, että näiden onnettomien ihmisten opettamiseen ja hoitamiseen tarvitaan varoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Arvoisa komission jäsen, vetoan komissioon täällä Strasbourgissa, jotta se myöntäisi kriisitilanteisiin tarkoitettuja varoja heti ja käynnistäisi välittömästi jälleenrakennushankkeita, joihin kuuluu varsinkin laaja yleinen lääkinnällinen avustusohjelma Pohjois-Kivun siviilien hyväksi.

Äskeinen maanjäristys vain pahensi entisestään humanitaarista katastrofia. Kaikki läsnäolijat myös kehottavat komissiota ja neuvostoa panemaan välittömästi alulle Afrikan laajuisen liittouman, jotta selkkaukseen löydetään poliittinen ratkaisu.

 
  
MPphoto
 
 

  Meglena Kuneva, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on yhä erittäin huolestunut hirvittävästä humanitaarisesta tilanteesta Kivussa ja etenkin Pohjois-Kivussa. Kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden määrä on nykyisin jo yksistään Kivussa yli 800 000, ja Pohjois-Kivussa se on kaksinkertaistunut vuoden 2007 aikana heikentäen siten hälyttävästi jo muutenkin vaikeuksissa olevan väestön asemaa.

Olemme myös tietoisia vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja tuomitsemme ne – myös lapsisotilaiden värväämisen ja laajamittaisen seksuaalisen väkivallan, jota alueella tapahtuu.

Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että Pohjois-Kivun nykyinen kriittinen tilanne, jota vuoden 2007 toisella puoliskolla käydyt taistelut kylläkin pahensivat, on seurausta alueella vuosikausia jatkuneesta sodasta. Kivun selkkauksen perimmäiset syyt juontavat juurensa aina 1990-luvun alussa tapahtuneeseen Ruandan kansanmurhaan, vaikka onkin pidettävä mielessä lukuisat paikalliset tekijät, kuten etnisten vähemmistöjen riittämätön poliittinen edustus, luonnonvarojen ryöstäminen ja maanomistuskysymykset, jotka vaikuttavat merkittävästi Kongon demokraattisen tasavallan itäosan epävakauteen ja turvattomuuteen.

Siksi komissio on tyytyväinen äskettäiseen Goman rauhankokoukseen ja siellä aikaansaatuun tulitaukoon. Ne ovat myönteisiä askelia kohti Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa jatkuvan selkkauksen ratkaisemista. Kokous palautti presidentti Kabilan uskottavuuden armeijan kärsittyä tappion kenraali Nkundan joukoille vuoden 2007 lopussa ja käynnisti maakuntien välisen vuoropuheluprosessin, jollaista komissio on aina puoltanut.

Lisäksi Kongon demokraattinen tasavalta ja Ruanda antoivat Nairobissa marraskuussa 2007 laatimassaan yhteisessä tiedotteessa sitoumuksia, joiden mukaisesti Goman kokouksessa korostettiin, että myös entistä FAR-ryhmää koskevan ongelman ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää. Samalla tehtiin selväksi, että on välttämätöntä puuttua selkkauksen perimmäisiin syihin ja samalla palauttaa valtion määräysvalta itäosassa.

Ei pitäisikään unohtaa, ettei Goman kokouksessa ja Nairobissa saatu aikaan lopullisia ratkaisuja. Pysyvän ratkaisun löytäminen Kivun kriisin perussyihin ja kestävän rauhan palauttaminen alueelle vaativat aikaa. Samalla kun Nairobin yhteinen tiedote ja Goman kokous täydentävät toisiaan, ne ovat rohkaiseva alku – mutta vasta alku – vaikealle ja pitkälle prosessille.

Suurin edessä oleva haaste on nyt Nairobin ja Goman sitoumusten tehokas toteuttaminen. On huolehdittava siitä, että kaikki asianosaiset sidosryhmät pitävät kiinni sitoumuksistaan. EU jatkaa edelleen tämän prosessin tiivistä seurantaa ja on aktiivisesti mukana prosessissa.

Tätä taustaa vasten kansainväliset tukitoimet kongolaisten hyväksi ovat todella tarpeen. Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa valmis toimimaan edelleen merkittävässä osassa Kivussa. Se on perinteisesti kuulunut itäosan merkittävimpiin avunantajiin humanitaarisen apunsa sekä kuntoutusta ja valmiuksien kehittämistä koskevien ohjelmiensa kautta. Komissio on valmis lisäämään edelleen tukeaan alueelle etenkin eurooppalaisten aloitteiden avulla sekä tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Keskustelu on päättynyt.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


10. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 

10.1. Itä-Timor (äänestys)

10.2. Valko-Venäjä (äänestys)
  

Ennen 3 kohdasta toimitettua äänestystä

 
  
MPphoto
 
 

  José Ribeiro e Castro, laatija. (FR) Arvoisa puhemies, haluan vain korjata 3 kohdassa mainittujen järjestöjen nimet. Nimet ovat äänestyslistoissa, joten niitä ei ole tarpeen toistaa.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

– Ennen 1 kohtaa

 
  
MPphoto
 
 

  Urszula Gacek (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, esitän ryhmäni puolesta suullisen tarkistuksen tarkistusehdotukseen. Vaikka komission epävirallisessa asiakirjassa mainitaankin ilmaisunvapaus, Internetiä ei valitettavasti ole nimenomaisesti sisällytetty siihen tai korostettu. Jotta tarkistuksen asiasisältö olisi oikea ja sisältäisi kaikki ilmaisunvapauden lajit muuallakin kuin Internetissä, kehotamme poistamaan tarkistuksesta kohdan ”on the Internet” (Internetissä).

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 

10.3. Pohjois-Kivu (Kongon demokraattinen tasavalta) (äänestys)

11. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

12. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

13. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

14. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

15. Istuntokauden keskeyttäminen
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi ja toivotan kaikille mukavaa kotimatkaa.

(Istunto päättyi klo 16.25.)

 

LIITE (Kirjalliset vastaukset)
KYSYMYKSET NEUVOSTOLLE (Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa annetuista vastauksista.)
Kysymyksen nro 8 esittäjä Avril Doyle (H-1058/07)
 Aihe: Naisten oikeudet Saudi-Arabiassa
 

Mitä tiedonantoja Saudi-Arabian kuningaskunta on toimittanut vastauksena Euroopan parlamentin 13. joulukuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan P6-TA(2007)0631 naisten oikeuksista Saudi-Arabiassa? Pitääkö neuvosto mitään näistä vastauksista myönteisinä tai kannustavina?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto ei ole saanut Saudi-Arabian kuningaskunnalta tiedonantoa vastauksena Euroopan parlamentin 13. joulukuuta 2007 antamaan päätöslauselmaan naisten oikeuksista Saudi-Arabiassa.

Olette varmasti tietoinen siitä, että ihmisoikeuskysymyksistä keskustellaan säännöllisesti vuosittain EU:n ja Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston (GCC), johon Saudi-Arabia kuuluu, välisessä yhteisneuvostossa ja ministerikokouksessa. Naisten oikeuksista keskustellaan Persianlahden yhteistyöneuvostossa tämän yhteistyön puitteissa.

Näin ollen neuvosto olettaa, että ihmisoikeuksia, myös naisten oikeuksia, koskeva keskustelu on mahdollista ottaa esille EU:n ja GCC:n välisessä seuraavassa ministerikokouksessa, joka on tarkoitus pitää 26. toukokuuta 2008. Neuvosto aikoo esittää tuossa kokouksessa EU:n kannan naisten oikeuksista sekä kuunnella GCC:n kumppaniensa näkemyksiä.

 

Kysymyksen nro 9 esittäjä David Martin (H-1060/07)
 Aihe: Balin huippukokous
 

Millaisena neuvosto pitää Balin huippukokouksen tulosta?

 
 

Kysymyksen nro 10 esittäjä Dimitrios Papadimoulis (H-1070/07)
 Aihe: Balin huippukokouksen arviointi
 

Yhdistyneiden kansakuntien huippukokoukseen osallistuneet 187 maata sopivat käynnistävänsä neuvottelut, joiden päätteeksi vuonna 2009 tehdään uusi ilmastonmuutosta koskeva sopimus, mutta eivät asettaneet konkreettisia tavoitteita.

Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat jo maaliskuussa 2007 konkreettisista tavoitteista ja toimenpiteistä yhdistämällä tutkimuspolitiikan ilmastonmuutoksen torjuntaan, miten neuvosto arvioi Balin huippukokouksen tuloksia? Mitä aloitteita se aikoo tehdä osana uutta ”tiekarttaa” konkreettisten, sitovien tavoitteiden ja aikataulun määrittämiseksi uudessa ilmastonmuutosta koskevassa sopimuksessa? Millä tavoin se aikoo painostaa Yhdysvaltoja tätä päämäärää varten? Mikä on Euroopan unionin kanta Havaijilla Yhdysvalloissa vuonna 2008 järjestettävässä kansainvälisessä ilmastonmuutoskokouksessa?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Balin toimintasuunnitelma on alkusysäys kattavalle neuvotteluprosessille, joka on tarkoitus saattaa päätökseen joulukuussa 2009 Kööpenhaminan kokouksessa, jossa on tarpeen keskustella muun muassa pitkäaikaista yhteistyötä koskevista yhteisistä näkemyksistä, ilmastonmuutoksen lieventämisestä, siihen sopeutumisesta, teknologiasta sekä rahoituksesta. Esittelisin nyt hieman yksityiskohtaisemmin toimintasuunnitelman pääkohdat.

Ensimmäinen kohta eli pitkäaikaista yhteistyötä koskevat yhteiset näkemykset sekä päästövähennysten pitkän aikavälin maailmanlaajuinen tavoite ovat elintärkeässä asemassa suunnattaessa yhteisiä ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Toinen kohta eli tehostetut kansalliset ja kansainväliset ilmastonmuutoksen lieventämiseen tähtäävät toimet esitellään huolellisesti laaditussa päätöslauselmassa, jossa kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden toimet on tasapainotettu.

Balin toimintasuunnitelma on myös tuonut Yhdysvallat takaisin YK:n prosessiin. Lisäksi se perinteinen linja, joka on vuodesta 1992 lähtien erottanut liitteen I ja siihen kuulumattomat osapuolet toisistaan, on nyt poistettu päätöslauselmasta. Lisäksi on erotettu selkeästi toisistaan kehittyneissä maissa ja kehitysmaissa toteutettavat toimet. Näin kehittyneitä maita estetään luopumasta määrällisistä päästöjen vähentämissitoumuksista.

Kolmas kohta eli tehostetut sopeuttamistoimet käsittävät kansainvälisen yhteistyön, jolla pyritään tukemaan sopeuttamistoimien, riskinhallintastrategioiden ja riskien vähentämisstrategioiden sekä onnettomuuksien vähentämisstrategioiden kiireellistä täytäntöönpanoa sekä talouden eriytymisen lisäämistä.

Neljäs kohta käsittää teknologian kehittämiseen ja siirtoon tähtäävät tehostetut toimet, joilla halutaan tukea ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen pyrkiviä toimia. Viides kohta koskee rahoitusjärjestely- ja investointitoimia, joilla tuetaan niin ikään lieventämis- ja sopeuttamistoimia sekä teknistä yhteistyötä.

Päätöslauselmateksti sisältää kaikki EU:n ajamat kysymykset, eikä se ennakoi millään tavalla näitä kysymyksiä koskevien neuvottelujen lopputulosta. Balin kokouksen lopullinen arviointi on mahdollista vain Kööpenhaminan kokouksessa laadittavan tekstin pohjalta.

 

Kysymyksen nro 12 esittäjä Justas Vincas Paleckis (H-1065/07)
 Aihe: Euroopan unionin ulkoasiainhallinnon tulevaisuus
 

Neuvoston pääsihteeristö ja komissio eivät ole tähän mennessä pystyneet antamaan selkeää kuvaa Euroopan unionin tulevasta ulkoasiainhallinnosta. Asia on keskeisen tärkeä jäsenvaltioiden diplomaattihallinnolle, EU:n edustajille ja etenkin tavallisille kansalaisille, joten jäsenvaltioiden pitää saada vastauksia mahdollisimman pian ja mieluiten ennen sopimuksen ratifioimista.

Miten Euroopan unionin ulkoasiainhallinto toimii uusien suunnitelmien mukaan ja kuinka suuri siitä tulee? Millaisia muutoksia tapahtuu EU:n ulkopolitiikkaa hoitavissa nykyisissä ulkoasiainhallinnon rakenteissa?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvostolla ei ole tässä vaiheessa selkeää näkemystä EU:n ulkoasiainhallinnon tulevasta rakenteesta tai organisaatiosta. Neuvosto voi tehdä ulkoasiainhallinnon tulevaa organisaatiota ja toimintaa koskevan hallinnollisen päätöksen ainoastaan YUTP:n korkean edustajan ehdotuksen pohjalta sen jälkeen, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, toisin sanoen kuultuaan Euroopan parlamenttia ja saatuaan komission hyväksynnän.

EU:n ulkoasiainhallinnon valmistelutyö tulee muodostamaan olennaisen osan Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon valmisteluprosessista. Euroopan parlamentille tiedotetaan säännöllisesti EU:n ulkoasiainhallinnon valmistelutyön teknisistä näkökohdista, kuten ministeri Rupel ilmoitti tammikuussa 2008 parlamentin puhemies Pötteringille lähettämässään kirjeessä.

 

Kysymyksen nro 13 esittäjä Sarah Ludford (H-1068/07)
 Aihe: Euroopan unionin maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä
 

Komissio aikoo antaa vihreän kirjan Euroopan unionin maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmästä ja muista rajahallintavälineistä, kuten sähköisestä matkustusluvasta. Miten neuvosto arvelee kyseisten hankkeiden toimivan viisumitietojärjestelmän ja Schengenin tietojärjestelmän rinnalla?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Eurooppa-neuvosto ja neuvosto ovat toistuvasti kehottaneet komissiota laatimaan ehdotuksia EU:n tietokantojen tehokkuuden parantamiseksi sekä niiden yhteentoimivuuden ja keskinäisen synergian lisäämiseksi.

Joulukuun 14.–15. päivänä vuonna 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa korostettiin uusien tekniikoiden käytön merkitystä rajavalvonnan parantamisessa, sekä kehotettiin komissiota tutkimaan yhteisen maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän käyttöönoton toteuttamiskelpoisuutta.

Euroopan komissio esitteli 13. helmikuuta 2008 kolme tiedonantoa, esimerkiksi tiedonannon uusista välineistä EU:n yhdennettyä rajahallintastrategiaa varten. Tiedonanto voisi muodostaa rungon EU:n tulevalle rajahallinnalle. Ehdotettu yleinen ja automaattinen, kaikkien kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykset rekisteröivä järjestelmä voisi täydentää oleellisesti viisumitietojärjestelmää ja Schengenin tietojärjestelmää.

Puheenjohtajavaltio Slovenia aikoo järjestää ministeritason kokouksen, jossa sisäasiainministereillä on mahdollisuus keskustella ensimmäistä kertaa näistä tiedonannoista.

 

Kysymyksen nro 14 esittäjä Paulo Casaca (H-1073/07)
 Aihe: Terroristien vaihtaminen panttivankiin
 

Tämän vuoden tammikuussa ilmestyneen Der Spiegel -viikkolehden mukaan Saksan viranomaiset ovat suunnitelleet vaihtavansa Iranin viranomaisten vuonna 2005 vangitseman, kansalaisuudeltaan saksalaisen panttivangin Donald Kleinin useisiin Libanonissa toimivan Iranin satelliittijärjestön Hizbollahin terroristeihin. Heidän joukossaan on henkilö, joka toteutti Iranin hallituksen suunnitteleman terrori-iskun, jossa teloitettiin neljä opposition jäsentä Mykonos-ravintolassa Berliinissä vuonna 1992.

Berliinissä toimivan Saksan korkeimman oikeuden mukaan Iranin hengellinen johtaja Ali Khomeini ja maan entinen presidentti Ali Hashemi-Rafsanjani järjestivät kyseisen terrori-iskun.

Lehdistö on viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että kyseiset Iranin opposition jäsenten murhista vastuussa olevat henkilöt on vapautettu.

Osoitan luonnollisesti kaiken myötätuntoni Donald Kleinille ja hänen perheelleen, mutta katson, että jos kansainvälisen terrorismin huomattavimman edustajan vaatimuksiin suostutaan, siitä on vakavia seurauksia kaikille yhteisön kansalaisille Saksassa tai muissa jäsenvaltioissa.

Eikö neuvosto katso, että terrorismin edessä myöntyminen, mistä kyseiset neuvottelut ovat konkreettinen esimerkki, voi lisätä riskiä, että kaikista yhteisön kansalaisista tulee Iranin hallituksen terrorismin uhreja?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto ei ole käsitellyt tätä kysymystä.

 

Kysymyksen nro 15 esittäjä Bernd Posselt (H-0001/08)
 Aihe: Liikenne Alpeilla
 

Millaisia mahdollisuuksia on tukea ja kehittää Baijerin, Itävallan, Italian ja Slovenian välistä Alpit ylittävää liikennettä siten, että taloudellinen vaihto lisääntyy ja samanaikaisesti otetaan ympäristönäkökohdat huomioon?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, Alpit ylittävän liikenteen edistämis- ja kehittämismahdollisuuksien osalta sekä yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 884/2004/EY mukaisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon painopisteet sisältävät muun muassa seuraavat asiat: sellaisten pää- ja liityntäyhteyksien luominen ja kehittäminen, joiden avulla voidaan saada valmiiksi puuttuvia osuuksia, täydentää pääliikenneväyliä ja ylittää luonnonesteitä, sekä turvallisuus- ja ympäristönäkökohtien sisällyttäminen Euroopan laajuisen liikenneverkon suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tämän päätöksen 8 artiklassa todetaan lisäksi, että jäsenvaltioiden on otettava ympäristönsuojelu huomioon Euroopan laajuisessa liikenneverkossa.

On syytä mainita edellä mainitun päätöksen liitteeseen II sisältyvät kaksi painopistettä, nimittäin rautatiereitti Berliini–Verona/Milano–Bologna–Napoli–Messina–Palermo sekä ensisijainen hanke nro 6: rautatiereitti Lyon–Torino–Venetsia-Ljubljana–Budapest. Koordinaattori Karel Van Miertin heinäkuussa 2007 laatiman toimintakertomuksen mukaan liikenne rautatieosuudella Berliini–Verona/Milano–Bologna–Napoli–Messina–Palermo kasvoi nopeasti toisena vuotena, ja Itävallan ja Italian välillä on allekirjoitettu yhteisymmärrysmuistio Brennerin tunnelista. Komissio hyväksyi joulukuussa 2007 päätöksen pyynnöstä saada yhteisrahoitusta Brennerin tunnelihankkeelle.

Ensisijainen hanke nro 6 – rautatiereitti Lyon–Torino–Venetsia-Ljubljana–Budapest – ratkaisee osaltaan Alppien ylitysongelman länsi–itä-suunnassa. Tämä hanke kattaa myös rakenteilla olevan Mont Cenis -tunnelin, joka on Italian ja Ranskan yhteinen rajahanke. Tämän hankkeen yhteydessä on syytä mainita myös Trieste–Divača-osuus, jota koskevan alustavan suunnitteluaineiston ja valmistelutyön yhteisrahoituksen komissio hyväksyi joulukuussa 2007. Hanke on jo käynnistetty, ja Italia ja Slovenia allekirjoittivat heinäkuussa 2007 kyseistä rataosuutta koskevan yhteisymmärrysmuistion.

 

Kysymyksen nro 16 esittäjä Vural Öger (H-0005/08)
 Aihe: Länsi-Balkan painopistealueena Slovenian puheenjohtajuuskaudella
 

Puheenjohtajavaltio Slovenia pitää Länsi-Balkania yhtenä painopistealueenaan. Euroopan unioni tarjoaa Länsi-Balkanin maille selkeää liittymismahdollisuutta. Tämä avaa sekä unionille että Balkanin maille monipuolisia poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia.

Pitääkö neuvosto EU:n laajentumisstrategiaa Länsi-Balkanin maille realistisena, kun se periaatteessa perustuu nykyiseen malliin laajentumisen vaiheista (vakautus- ja assosiaatiosopimus – ehdokasasema – jäsenyysneuvottelut – jäsenyys)?

Millaisia kriteerejä neuvosto käyttää jäsenyysvalmiuksien toteamiseen näiden valtioiden kohdalla, joissa on käyty etnisin perustein sisällissotia?

Millaiset ajalliset puitteet neuvosto voi antaa yksittäisille Jugoslavian seuraajavaltioille? Milloin näitä valtioita voidaan pitää riittävän vakaina liittymään Euroopan unioniin?

Miten neuvosto suhtautuu ajatukseen, että Euroopan unionilla ei ole varaa siihen, että sinne ”tuodaan” etnisiä konflikteja?

Entä millaisella aikavälillä Montenegrolle ollaan myöntämässä ehdokasasemaa? Mitkä seikat ovat siinä suurimpina esteinä?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Puheenjohtajavaltio Slovenia kiinnittää erityistä huomiota Länsi-Balkanin maihin. Alueen vakaudella on ratkaiseva merkitys koko EU:n turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Siirtymävaiheessa vuonna 2008 on odotettavissa useita tapahtumia: vuonna 2003 vahvistetun Thessalonikin toimintasuunnitelman tarkistus, vakautus- ja assosiaatiosopimusten verkoston päättäminen sekä alueellisen yhteistyön vahvistaminen useilla aloilla. Neuvosto tukee edelleen Länsi-Balkanin maiden mahdollista EU-jäsenyyttä sekä EU:n tuomista lähemmäksi alueen kansalaisia. (Neuvosto pyrkii etupäässä edistämään viisumijärjestelmän vapauttamisesta käytävien keskustelujen käynnistämistä alueen maiden kanssa.) Lisäksi alueellisen yhteistyöneuvoston perustaminen on tärkeä askel alueellisessa yhteistyössä ja osoitus vahvistetusta alueellisesta vastuusta. Neuvosto on korostanut alueellisen yhteistyön ja hyvien naapuruussuhteiden merkitystä sekä naapurimaiden välisen yhteistyön tarvetta kartoitettaessa yhteisesti hyväksyttyjä ratkaisuja keskeneräisiin kysymyksiin.

Länsi-Balkanin maiden tilanteen kokonaisvaltaisessa kartoituksessa on otettava huomioon viime vuosien huomattava kehitys: vakauden kasvu, demokraattiset uudistukset, talouskasvu, vahvistettu alueellinen yhteistyö sekä eteneminen kohti EU:ta osana vakautus- ja assosiaatioprosessia. Useita merkittäviä haasteita on kuitenkin vielä jäljellä: järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta, kansainvälisen oikeuden noudattaminen (sotarikostuomioistuin) sekä Kosovon aseman ratkaiseminen, joka on tärkein kysymys alueen vakauden kannalta. Näin ollen Kosovon asema on tärkein painopiste Slovenian puheenjohtajakaudella. Neuvoston mielestä kyse on koko EU:n ongelmasta, johon on syytä hakea ratkaisua, jolla alueen vakaus ja Länsi-Balkanin maiden mahdollisuudet liittyä EU:hun paranevat.

Kosovon parlamentti hyväksyi 17. helmikuuta 2008 päätöslauselman Kosovon itsenäisyydestä. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston helmikuussa pidetyn kokouksen päätelmissä todetaan, että kyseinen päätöslauselma velvoittaa Kosovoa noudattamaan demokraattisia periaatteita ja kohtelemaan tasavertaisesti kaikkia kansalaisiaan, suojelemaan serbejä ja muita vähemmistöjä, turvaamaan kulttuurisen ja uskonnollisen perinnön sekä sitoutumaan kansainväliseen valvontaan. Neuvosto suhtautui myönteisesti siihen, että kansainvälisen yhteisön läsnäoloa Kosovossa jatkettaisiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman numero 1244 nojalla. Neuvosto totesi, että jäsenvaltiot päättävät itse Kosovo-suhteistaan kansallisten käytäntöjensä ja lainsäädäntönsä mukaisesti.

Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston helmikuussa pitämän kokouksen päätelmissä muistutetaan EU:n kestävästä sitoumuksesta luoda vakaat olot Länsi-Balkanin maihin. Neuvosto toisti EU:n olevan valmis ottamaan ohjat käsiinsä alueen vakauden vahvistamisessa sekä muistutti 14. joulukuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältyvistä Euroopan unionin sitoumuksista sekä yhteisiä toimia koskevasta sopimuksesta, jolla perustetaan Euroopan turvallisuus- ja

puolustuspolitiikan (ETPP) yhteyteen poliisi- ja oikeusvaltio-operaatio sekä nimitetään Kosovoon EU:n erityisedustaja. Euroopan unioni jatkaa lisäksi yhteistyötään YK:n, KFORin, Etyjin ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa vakauden säilyttämiseksi alueella.

Eurooppa-neuvosto vahvisti täyden ja tehokkaan tukensa Länsi-Balkanin maiden mahdolliselle EU-jäsenyydelle. Se kehotti komissiota hyödyntämään yhteisön välineitä alueen taloudellisen ja poliittisen kehityksen edistämiseen sekä esittämään konkreettisia, laajemmalle alueelle suunnattuja toimia tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

Seuraavassa esitetään EU:n puheenjohtajavaltion päätavoitteet, jotka koskevat entiseen Jugoslaviaan kuuluneiden valtioiden etenemistä kohti EU:ta:

Serbia: EU:n puheenjohtajavaltio aikoo kannustaa Serbiaa luomaan vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pikaiselle allekirjoittamiselle tarvittavat olosuhteet ja jouduttamaan hakijavaltion aseman saamista. Lisäksi puheenjohtajavaltio aikoo tukea Serbian lähentymistä EU:hun, lisätä EU:n näkyvyyttä Serbiassa ja kannustaa Serbiaa jatkamaan onnistunutta alueellista yhteistyötään.

Bosnia ja Hertsegovina: Puheenjohtajavaltio aikoo kannustaa poliittisia toimijoita luomaan vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mahdollisimman varhaiselle allekirjoittamiselle välttämättömät olot, tukea Bosnia ja Hertsegovinan mahdollista EU-jäsenyyttä sekä lisätä EU:n näkyvyyttä maassa. Lisäksi puheenjohtajavaltio tukee poliittista vuoropuhelua ja valtion rakentamisponnisteluja, joilla pyritään perustamaan perustuslaillisten ja muiden uudistusten avulla toimivia ja tehokkaita valtionelimiä, joiden ansiosta maa voi parantaa kansalaistensa elämänlaatua. Se aikoo tukea myös EU:n erityisedustajan Miroslav Lajčákin ponnisteluja ja jatkaa valmisteluja, jotka koskevat suunniteltua siirtymistä korkean edustajan toimistosta parannettuun EU:n erityisedustajan toimistoon rauhan täytäntöönpanoneuvoston arvioinnin mukaisesti sen jälkeen, kun vaadittavat olot on luotu.

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia: Puheenjohtajavaltio aikoo tiiviissä yhteistyössä komission kanssa tukea poliittisen vuoropuhelun syventämistä ja Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanon jatkamista sekä kannustaa uudistusprosessin vauhdittamista sellaisten olojen luomiseksi, joita tarvitaan maan siirtymiseksi EU:hun liittymisen seuraavaan vaiheeseen. Puheenjohtajavaltio on tietoinen maan nimiongelmasta ja kannustaa molempia osapuolia ponnistelemaan rakenteellisen asenteen ja YK:n alaisuudessa käytävien neuvottelujen avulla molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytymiseen ja mahdollistamaan siten alueellisen yhteistyön ja hyvien naapuruussuhteiden edistämisen.

Montenegro: Montenegro on kaikkien muiden Länsi-Balkanin maiden tavoin mahdollinen EU:n jäsenyyden hakijavaltio. Nopeus, jolla maa etenee kohti EU:n jäsenyyttä, riippuu vauhdista, jolla Montenegro hyväksyy ja panee täytäntöön tarpeelliset uudistukset. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisessa Montenegro on edennyt hyvin. Tällä hetkellä on kuitenkin syytä keskittyä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoon, Montenegron kansallisten elinten rakentamiseen ja vahvistamiseen, hallintokapasiteetin ja oikeusvaltion vahvistamiseen sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjumisen edistämiseen. Nämä kysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä minkä tahansa Euroopan valtion toimintakyvyn kannalta. Neuvosto tukee edelleen Montenegroa näissä ponnisteluissa.

 

Kysymyksen nro 17 esittäjä Brian Crowley (H-0007/08)
 Aihe: EU:n tuki Palestiinalle
 

Voiko neuvosto antaa julkilausuman Palestiinan tämänhetkisestä poliittisesta tilanteesta?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvoston kannan mukaan Palestiinan poliittinen tilanne, johon parlamentin jäsen viittaa kysymyksessään, edellyttää instituutioiden rakentamisen jouduttamista, hyvää hallinnointia, kansalaisyhteiskunnan panosta, Palestiinan talouskasvun tukemista sekä oikeusvaltion vahvistamista valmistauduttaessa luomaan Länsirannalle ja Gazaan itsenäinen, demokraattinen ja menestyvä palestiinalaisvaltio, joka yhdistää kaikki palestiinalaiset ja elää rauhassa ja turvassa Israelin ja naapurivaltioidensa kanssa.

EU on siis tyytyväinen viime joulukuussa pidetyn palestiinalaisvaltiolle järjestetyn kansainvälisen lahjoittajakonferenssin tuloksiin, jossa luvattiin lahjoittaa yli 7,4 miljardia dollaria, joilla tuetaan tehokkaiden ja demokraattisten instituutioiden perustamiseen sekä menestyvän palestiinalaisvaltion talouden luomiseen tähtääviä ponnisteluja pääministeri Fayadin esittämän uudistus- ja kehittämissuunnitelman mukaisesti. EU aikoo edelleen tukea päättäväisesti näitä ponnisteluja useita tukitoimintoja käsittävän toimintastrategiansa ”Valtiorakenteiden kehittäminen Lähi-idän rauhaa varten” mukaisesti. Hiljattain on käynnistetty myös Palestiinan kansan tukemiseen tarkoitettu PEGASE-rahoitusmekanismi.

Neuvosto ilmaisi 28. tammikuuta 2008 pidetyn kokouksen päätelmissä syvän huolensa Gazan viimeaikaisista tapahtumista sekä vakavista levottomuuksista Gazan ja Egyptin rajalla. Neuvosto tuomitsi rakettien jatkuvan ammuskelun Israelin alueelle sekä kaikki muut kansainvälisen oikeuden vastaiset ja siviilien hengen vaarantavat toimet. Neuvosto tunnustaa Israelin laillisen oikeuden itsepuolustukseen, mutta vaati sitä kuitenkin lopettamaan välittömästi kaikenlaisen väkivallan harjoittamisen. Neuvosto toisti vakavan huolensa Gazan humanitaarisen tilanteen johdosta ja kehotti jatkamaan peruselintarvikkeiden ja -palvelujen, myös polttoöljyn ja sähkön toimituksia. Se myös kehotti toistamiseen kaikkia osapuolia toimimaan välittömästi ja avaamaan jälleen valvotusti Gazan rajanylityspaikat sekä humanitaarisista että taloudellisista syistä. Tältä osin neuvosto korosti kannattavansa palestiinalaisviranomaisen ehdotusta rajanylityspaikkojen valvonnasta sekä Arabiliiton asiasta antamaa päätöslauselmaa. EU toimittaa jatkossakin humanitaarista apua Gazan väestölle ja on valmis avustamaan Gazan taloudellisessa jälleenrakentamisessa. Neuvosto totesi lisäksi, että EU on valmis harkitsemaan Rafahin valvontatehtävän jatkamista marraskuussa 2005 tehtyjen kansainvälisten sopimusten määräysten nojalla, jotka koskevat alueelle pääsyä ja siellä liikkumista.

 

Kysymyksen nro 19 esittäjä Sajjad Karim (H-0041/08)
 Aihe: Kosovon oikeusjärjestelmä
 

Vuoden 1999 Kosovon sodan jälkeen entisen Jugoslavian liittotasavallan siviili- ja rikosoikeusjärjestelmä romahtivat. Vaikka entisen Jugoslavian tapahtumia käsittelevä kansainvälinen rikostuomioistuin ulotti tuomiovaltansa myös Kosovoon, vain hyvin rajallinen määrä rikoksia oli mahdollista tuomita siellä. Tästä syystä YK perusti kansainvälisen ohjelman, jonka tavoitteena oli saada kokeneita ulkomaalaisia tuomareita ja syyttäjäviranomaisia Kosovon paikallisten rikostuomioistuinten palvelukseen. Yli seitsemän vuotta toiminut kansainvälinen ohjelma ei valitettavasti ole vastannut odotuksia. Paikalliset syyttäjäviranomaiset ja tuomarit eivät edelleenkään hallitse kansainvälisen oikeuden alaisten rikosten käsittelyä. Lainsäädäntöä ei ole uudistettu tällaisten tapausten edellyttämällä tavalla, eikä ole asetettu määräaikaa, johon mennessä oikeusjärjestelmän tulisi olla toimintakykyinen ilman jatkuvaa kansainvälistä panosta.

Mitä neuvosto aikoo tehdä sen varmistamiseksi, että kansainvälisten tuomarien ja syyttäjäviranomaisten toiminta hyödyttää luvatulla tavalla Kosovon oikeusjärjestelmää?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Kosovon oikeusjärjestelmä huononee jatkuvasti ja oikeuslaitosten on vaikea tarjota asianmukaisia palveluja sekä siviili- että rikosoikeudellisissa asioissa. Paikalliset tuomarit ja syyttäjät eivät edelleenkään kykene hoitamaan vaikeimpia siviili- ja rikosoikeudellisia tapauksia muun muassa turvallisuussyistä ja paikallisyhteisöjen ja valtaväestön painostuksen takia. Tällä hetkellä näistä tapauksista vastaavat Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon väliaikaishallinnon (UNMIK) kansainväliset tuomarit ja syyttäjät.

Kosovossa toteutettava Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatio EULEX KOSOVO -hankkeessa(1)korostetaan tuomareiden ja syyttäjien keskeistä roolia korkealla tasolla ja toimivaltaisissa tuomioistuimissa sekä Kosovon erityisessä syyttäjänvirastossa.

Ensimmäisen oikeusasteen tapaukset ja kantelut osoitetaan avoimessa menettelyssä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä tapauksista vastaaville tuomareille ja syyttäjille sekä heidän paikallisille kollegoilleen soveltamalla ennalta määrättyjä ja objektiivisia kriteereitä. Nämä tuomarit ja syyttäjät työskentelevät myös korkeimmassa oikeudessa ja valtion syyttäjänvirastossa.

 
 

(1) Neuvoston yhteinen toiminta 2008/124/YUTP, EUVL L 42, 16.2.2008, s. 92.

 

Kysymyksen nro 20 esittäjä Eoin Ryan (H-0011/08)
 Aihe: Sri Lanka
 

Voiko neuvosto antaa julkilausuman Sri Lankan tämänhetkisestä poliittisesta tilanteesta ja erityisesti ponnisteluista rauhan aikaansaamiseksi maassa?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto on yhä syvästi huolissaan Sri Lankan tilanteesta, mikä ilmenee EU:n 8. tammikuuta 2008 antamasta julkilausumasta.

EU pahoittelee syvästi Sri Lankan hallituksen päätöstä kumota tamilitiikerien LTTE-vapautusjärjestön kanssa vuonna 2002 tehty tulitaukosopimus. Tämä päätös ja käynnissä oleva sotilasoperaatio pahentavat entisestään maan jo ennestään vaikeaa tilannetta sekä sen humanitaarista ja ihmisoikeustilannetta. Ilman tulitaukosopimusta mahdollisuudet neuvotella kestävä ja rauhanomainen ratkaisu Sri Lankan konfliktiin heikkenevät entisestään. EU pahoittelee erityisesti Sri Lankan tarkkailuoperaation toiminnan loppumista.

EU on huolissaan myös LTTE-vapautusjärjestön viime kuukausina harjoittamasta terrorismista sekä lausunnoista, joissa vapautusjärjestö varoittaa väkivallan jatkuvan. EU kehottaa molempia osapuolia lopettamaan kaikenlaiset vihamielisyydet ja välttämään tilanteen pahenemista.

EU kehottaa Sri Lankan hallitusta esittämään todellisen hajauttamisehdotuksen, jonka puitteissa neuvottelut voitaisiin aloittaa mahdollisimman pian. Sopimuksen, joka voisi toimia neuvottelujen pohjana, on oltava aiempia ehdotuksia laajempi, ja EU kehottaakin molempia osapuolia ponnistelemaan rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseksi konfliktiin.

EU tutkii parhaillaan ehdotusta poliittiseksi ratkaisuksi Sri Lankan konfliktiin. Kaikki puolue-edustajat kattava komitea (All Party Representative Committee) esitteli ehdotuksen presidentti Rajapakselle.

On selvää, ettei Sri Lankan tilanne ole vielä vakiintunut. Sen vuoksi neuvosto on päättänyt lähettää maahan diplomaattikunnan tutkimaan tapahtumien etenemistä sekä ilmaisemaan EU:n huolen.

 

Kysymyksen nro 21 esittäjä Søren Bo Søndergaard (H-0017/08)
 Aihe: Lissabonin sopimuksen konsolidoitu toisinto
 

Voiko neuvosto ilmoittaa, mistä löytyy valtion- ja hallitusten päämiesten Lissabonissa joulukuussa 2007 hyväksymän Lissabonin sopimuksen yhtenäinen, virallinen ja konsolidoitu toisinto? Jos yhtenäistä, virallista ja konsolidoitua toisintoa ei ole vielä olemassa, koska se aiotaan julkistaa?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen Søndergaard varmasti tietää, valtioiden ja hallitusten päämiesten 13. joulukuuta 2007 allekirjoittama Lissabonin sopimus on Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta muuttava sopimus. Lissabonin sopimuksen teksti julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 306 joulukuun 17. päivänä 2007. Lissabonin sopimuksella muutettujen sopimusten konsolidoitua toisintoa ei ole vielä saatavilla.

Lissabonin sopimuksella muutettujen sopimusten konsolidoitu toisinto julkaistaan kuitenkin Euroopan unionin virallisessa lehdessä kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä todennäköisimmin kahden kuukauden sisällä, kuten on tehty myös aiempien sopimusten (Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimusten) kohdalla.

 

Kysymyksen nro 22 esittäjä Mikel Irujo Amezaga (H-0023/08)
 Aihe: Alueellinen verotus
 

Baskimaan ja Navarran autonomisilla alueilla sovelletaan Espanjan valtion verojärjestelmästä poikkeavaa järjestelmää. Näillä autonomisilla alueilla verotusjärjestelmiä säännellään omilla sopimuksilla (el Concierto Económico Baskimaassa ja el Convenio Económico Navarassa). Vaikka nämä verojärjestelmät ovat riippumattomia Espanjan valtion järjestelmästä, ei aikaisemmissa perussopimuksissa eikä Lissabonin sopimuksessa myönnetä Baskimaan ja Navarran autonomisille hallituksille mitään toimivaltaa veropolitiikan alalla. Tämän vuoksi näiden autonomisten alueiden on vaikea puolustaa verojärjestelmäänsä EU:ssa.

Espanjan valtio ei ole ainoa EU:n jäsenvaltio, jolla on erilaisia verojärjestelmiä. Baskimaalla ja Navarralla on aina sama ongelma puolustaessaan verotustaan.

Aikooko neuvosto edistää näiden alueiden toimivallan tunnustamista verotuksen alalla?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaan verotus ei kuulu EU:n vaan jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin. Lisäksi jäsenvaltiot voivat yksistään päättää verotuksellisen toimivallan jaosta alueidensa eri tasoilla. Yhteisön lainsäädännöllä ei ole osaa näissä päätöksissä. Jäsenvaltiot voivat enintään kehottaa yhteisöä ottamaan huomioon kansallisten järjestelmien erityispiirteet tehtäessä muutoksia lainsäädäntöön jäsenvaltioiden verolainsäädännön yhdenmukaistamiseksi.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut johdonmukaisesti, että jäsenvaltioilla on toimivalta verotuksessa, mutta niiden on harjoitettava toimivaltuuksiaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden lainsäädäntö ei saa siis olla ristiriidassa toteutettujen yhdenmukaistamistoimien kanssa. Lisäksi jäsenvaltioiden verotuksellista toimivaltaa on harjoitettava EY:n perustamissopimuksen rajoissa, eikä toimivallan harjoittaminen saa muodostaa kiellettyä valtiontukea eikä estää vapaata liikkuvuutta. Kysymys siitä, ovatko kansalliset verotustoimet yhteisön lainsäädännön mukaisia vai eivät, kuuluu kuitenkin neuvoston sijasta pikemminkin Euroopan komissiolle ja tuomioistuimille.

 

Kysymyksen nro 23 esittäjä Ivo Belet (H-0024/08)
 Aihe: Kahviloiden rakentaminen Belgian rajan tuntumaan
 

Laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2004/757/YOS(1) mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään 12. toukokuuta 2006 neuvostolle ja komissiolle ne säännökset, joilla ne saattavat kyseisessä puitepäätöksessä niille määrätyt velvollisuudet osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Voiko neuvosto kertoa, miten Alankomaat on hoitanut mainitut velvollisuutensa? Miten voidaan sovittaa yhteen kyseisten velvollisuuksien kanssa se, että Maastrichtin kunnalle on myönnetty lupa toteuttaa laaja huumeiden myyntiin tarkoitettu rakennushanke aivan Belgian rajan tuntumaan?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto vastaa puitepäätöksen 2004/757/YOS täytäntöönpanon toteuttamisesta tehtyyn kysymykseen seuraavasti:

Laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt vahvistetaan 25. lokakuuta 2004 tehdyllä puitepäätöksellä 2004/757YOS(2). Tuon päätöksen 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava puitepäätöksen määräysten täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet viimeistään 12. toukokuuta 2006 ja toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle säännökset, joilla ne saattavat kyseisessä puitepäätöksessä määrätyt velvollisuudet osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Alankomaat ilmoitti neuvostolle 4. syyskuuta 2006 päivätyssä kirjeessä puitepäätöksen saattamisesta osaksi valtion kansallista lainsäädäntöä sekä toimitti säännökset, joilla se saattoi osaksi kansallista lainsäädäntöään puitepäätöksessä sille määrätyt velvollisuudet ja jotka tulivat voimaan 1. heinäkuuta 2006.

On syytä muistaa, että komission on puitepäätöksen 9 artiklan nojalla toimitettava viimeistään 12. toukokuuta 2009 mennessä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle puitepäätöksen täytäntöönpanon toteuttamisesta. Päätös sisältää muun muassa täytäntöönpanon vaikutukset oikeudelliseen yhteistyöhön laittoman huumausainekaupan alalla ja sen, miten yksittäiset jäsenvaltiot ovat hoitaneet puitepäätöksen mukaiset velvollisuutensa.

Neuvosto on velvollinen arvioimaan kertomuksen pohjalta, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet puitepäätöksen määräysten täytäntöön panemiseksi.

 
 

(1)EUVL L 335, 11.11.2004, s. 8.
(2) EUVL L 335, 11.11.2004, s. 8.

 

Kysymyksen nro 24 esittäjä Johan Van Hecke (H-0028/08)
 Aihe: Pakolaisongelma Azerbaidžanissa
 

Azerbaidžanissa on valtava määrä pakolaisia maan asukaslukuun suhteutettuna: noin joka seitsemäs Azerbaidžanin asukas on pakolainen. Maailman koko pakolaisväestöstä neljä prosenttia elää Azerbaidžanin alueella. Azerbaidžanin ”maansisäisten pakolaisten” ongelma on sitä paitsi ollut olemassa jo 14 vuoden ajan. Monet lapset eivät tunne muuta elämää kuin pakolaisen, he elävät epäinhimillisissä oloissa eivätkä käy koulua. Lasten elinympäristön muodostavat valtavat leirit ovat sosiaalisen rauhattomuuden, epidemioiden ja rikollisuuden kasvualustoja. Viranomaiset ovat voimattomia tämän ongelman edessä. Useimmat maansisäiset pakolaiset jätetään oman onnensa nojaan ja jäävät ilman ihmisarvolle sopivaa asuinsijaa, ravintoa, jätehuoltoa tai lääkinnällistä apua.

Azerbaidžan on ilmoittanut hakevansa vuoden 2016 olympiakisojen isännyyttä. Aikooko EU painostaa Azerbaidžania pakolaisongelmaan tarttumiseksi ja yleisesti ottaen ihmisoikeuksien noudattamisen parantamiseksi? Azerbaidžanissa ei ole demokraattisia vaaleja, tiedotusvälineiden oikeuksia on rajoitettu ja maassa laittomuuksista ei rangaista ja korruptio rehottaa. Aikooko EU mahdollisesti vastustaa mainittua olympiakisaehdokkuutta? Alussa toivottiin, että olympialaisten järjestäminen saisi Kiinan parantamaan ihmisoikeuksien noudattamistaan, mutta tuo toivo on nyt osoittautunut turhaksi.

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto kiinnittää erityisen suurta huomiota Azerbaidžanin pakolaisongelmaan, vaalien järjestämiseen, ihmisoikeustilanteeseen sekä tiedotusvälineiden vapauteen. Nämä kysymykset koskevat eurooppalaisia perusarvoja, jotka myös Azerbaidžan tunnustaa Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä sekä ollessaan mukana EU:n naapuruuspolitiikan toimintaohjelmassa.

Euroopan unioni tukee voimakkaasti Azerbaidžanin pakolaisia ja maansisäisiä pakolaisia sekä toivoo, että nämä voivat palata koteihinsa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kokonaisvaltainen rauhansopimus on saatu aikaan. EU korostaa lisäksi usein olevansa valmis toimittamaan rahallista tukea Vuoristo-Karabahin ja miehitettyjen naapurialueiden jälleenrakentamiseen ja kunnostukseen rauhansopimuksen tekemisen jälkeen. Siten helpotettaisiin pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten kotiinpaluuta.

Neuvosto on ilmaissut useaan otteeseen – erityisesti EU:n puheenjohtajavaltion 7. marraskuuta 2005 antamassa lausunnossa Azerbaidžanin parlamenttivaaleista – pettymyksensä demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien viraston arvioon siitä, että vaikka 6. marraskuuta 2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa tapahtui jonkinasteista edistystä edellisiin vaaleihin verrattuna, monet demokraattisia vaaleja koskevat Etyjin velvoitteet sekä Euroopan neuvoston tavoitteet ja vaatimukset jäivät täyttämättä. Euroopan unioni kannustaakin nyt Azerbaidžania ponnistelemaan edelleen demokratian vakiinnuttamiseksi, kun presidentinvaalit järjestetään lokakuussa 2008.

EU on viime kuukausina ilmaissut toistuvasti huolensa Azerbaidžanin huononevan ihmisoikeus- ja perusvapaustilanteen johdosta. Tilanteen kehittymistä on seurattava tarkoin presidentinvaaleihin valmistauduttaessa.

EU:n erityisedustaja Peter Semneby ja ihmisoikeusasioista YUTP:n alalla vastaava henkilökohtainen edustaja Riina Kionka kävivät Bakussa heinäkuussa 2007 edistämässä tiedotusvälineistä käytävää keskustelua.

Eynulla Fatullayevin Azerbaidžanissa saamasta vankilatuomiosta annettu lausunto julkaistiin Euroopan unionin puolesta 8. marraskuuta 2007.

Euroopan unioni ilmaisi 8. tammikuuta 2008 tyytyväisyytensä sen johdosta, että presidentti Aliyev oli armahtanut 199 vankia sekä useita vangittuina olleita toimittajia, ja ilmoitti uskovansa, että armahdus on myönteinen askel Azerbaidžanin tiellä kohti kansainvälisten ja EU:n velvoitteiden täyttämistä lehdistönvapauden suhteen. EU on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että kolme toimittajaa (Mirza Sakit Zahidov, Ganimat Zahid ja Eynulla Fatullayev) ovat yhä vangittuina. EU kehotti Azerbaidžanin viranomaisia vapauttamaan tai armahtamaan heidät viipymättä. EU myös kannattaa kunnianloukkausoikeudenkäynnin lykkäämistä.

EU aikoo jatkossakin – Etyjissä ja Euroopan neuvostossa harjoitettavan yhteistyön puitteissa – ilmaista aina tilaisuuden tullen huolensa Azerbaidžanin pakolaisongelmasta, vaaleista, ihmisoikeustilanteesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta. Se on jo tehnytkin niin EU:n ja Azerbaidžanin yhteistyökomitean kokouksissa (Bakussa 28. syyskuuta 2007) ja EU:n ja Azerbaidžanin yhteistyöneuvoston kokouksissa (Luxemburgissa 16. lokakuuta 2007).

Euroopan unionin Etelä-Kaukasian erityisedustaja, suurlähettiläs Peter Semneby auttaa omalta osaltaan Azerbaidžania panemaan täytäntöön poliittiset ja taloudelliset uudistukset etenkin oikeusvaltion, demokratisoinnin, ihmisoikeuksien, hyvän hallinnoinnin, kehityksen ja köyhyyden vähentämisen aloilla. Suurlähettiläs Semneby tapaa Azerbaidžanin vierailullaan myös maan oppositiopuolueen edustajia.

Neuvosto aikoo siis seurata hyvin tarkkaan Azerbaidžanin tilanteen kehittymistä edellä mainituissa kysymyksissä ja keskustella niistä tarvittaessa Azerbaidžanin viranomaisten kanssa. Azerbaidžanin viranomaisten kanssa käytävään keskusteluun tarjoutuikin mahdollisuus EU:n troikan ulkoministerien vierailulla Bakussa 4. helmikuuta 2008.

 

Kysymyksen nro 25 esittäjä Proinsias De Rossa (H-0029/08)
 Aihe: Vuokratyöntekijät
 

Mihin toimiin neuvoston puheenjohtajavaltio on ryhtynyt, jotta päästäisiin sopimukseen komission maaliskuussa 2002 antamasta ehdotuksesta direktiiviksi vuokratyöntekijöistä (KOM(2002)0149 – COD/2002/0072), jonka Euroopan parlamentti hyväksyi 21. marraskuuta 2002?

Mitkä ovat keskustelun pääkysymykset, ja milloin neuvosto odottaa olevansa valmis sopimaan ehdotusta koskevasta yhteisestä kannasta?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Parlamentin jäsen kysyy, mihin toimiin neuvoston puheenjohtajavaltio Slovenia on ryhtynyt, jotta päästäisiin sopimukseen vuokratyöntekijöistä annetusta direktiiviehdotuksesta. Puheenjohtajavaltio Slovenia on valmis jatkamaan työskentelyä tämän lainsäädäntöehdotuksen parissa ja tutkii parhaillaan mahdollisuuksia edetä asiassa neuvoston joulukuista kokousta silmällä pitäen.

Neuvoston keskusteluissa keskityttiin seuraaviin pääkohtiin:

– vuokratyöntekijöitä koskevien kieltojen ja rajoitusten tarkastelu (4 artikla) ja

– ajanjakso, jonka kuluessa vuokratyöntekijöihin voidaan soveltaa vähemmän suotuisia työhönoton ehtoja kuin vakituisiin työntekijöihin samassa yrityksessä (5 artiklan 4 kohta).

Puheenjohtajavaltio Slovenia on valmis jatkamaan työskentelyä vuokratyöntekijöistä annetun direktiiviluonnoksen parissa, mutta se ei voi vielä sanoa, milloin neuvoston yhteinen kanta on odotettavissa.

 

Kysymyksen nro 26 esittäjä Bill Newton Dunn (H-0031/08)
 Aihe: Kansalaisten tietokoneiden kaappaaminen kansainvälisen rikollisuuden tarpeisiin
 

Koska unionilla ei ole rajatylittävillä valtuuksilla varustettuja poliisivoimia, katsooko neuvosto, että Europolin pitäisi ottaa vastuu kansalaisille tiedottamisesta (kuten FBI tekee Yhdysvalloissa) silloin, kun kansainväliset rikolliset ovat kaapanneet kansalaisten tietokoneita käyttöönsä ja käyttävät niitä roskapostin lähettämiseen, henkilötietojen varastamiseen ja kaupallisten verkkosivustojen palveluja vastaan hyökkäämiseen? Jos Europol ei ota ei tällaista vastuuta, kuka sen ottaa?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto korosti verkkorikollisuudesta marraskuussa 2007 laatimissaan päätelmissä tarvetta lisätä yhteistyötä ja parantaa kaikkien saatavilla olevien toimijoiden ja resurssien suorituskykyä jäsenvaltioissa sekä Europolin ja Eurojustin kaltaisissa elimissä ja Interpolin kaltaisissa kansainvälisissä elimissä. Neuvosto korosti myös verkkorikollisuuden torjunnan vauhdittamiseksi tarvetta suorittaa arviointi eri maiden viranomaisten välisten yhteistyöjärjestelyjen toimivuudesta, jossa erityistä huomiota kiinnitetään 24. helmikuuta 2005 tehdyssä puitepäätöksessä 2005/222/YOS vaadittuun yhteistyöverkostoon, joka mahdollistaa ympärivuorokautisen ja seitsemänä päivänä viikossa tapahtuvan yhteistyön viranomaisten välillä.

 

Kysymyksen nro 27 esittäjä Danutė Budreikaitė (H-0047/08)
 Aihe: Syöpäsairauksien diagnosointi
 

Syöpäsairauksien ja etenkin rintasyövän tehokas hoito perustuu usein varhaiseen diagnosointiin. Tähän tarvitaan moderneja diagnosointilaitteita, kuten positroniemissiotomografia- (PET) ja tietokonetomografialaite (CT). Liettuassa ei ole tällaisia laitteita. Sairastuneet joutuvat käymään tutkimuksissa muissa maissa, eikä sairauskassa korvaa kustannuksia.

Voisiko neuvosto kertoa, mikä on syöpäsairauksien diagnosointitilanne Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa? Mitkä ovat alan parhaat käytännöt? Mihin toimiin voisimme ryhtyä tämän ongelman ratkaisemiseksi?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto haluaa kiittää parlamentin jäsentä siitä, että tämä on kiinnittänyt huomiota tähän tärkeään aiheeseen. Syöpäsairauksien vähentäminen on puheenjohtajavaltio Slovenian ensisijainen kansanterveydellinen tavoite. Slovenia aikoo laatia syöpää koskevat päätelmät Brdossa (Sloveniassa) 7.–8. helmikuuta 2008 pidetyssä kokouksessa, jonka teemana on ”Miten syövän taakkaa voidaan keventää?”, käytyjen keskustelujen pohjalta. Neuvoston on tarkoitus hyväksyä päätelmät 10. kesäkuuta 2008.

Erot syöpäkuolleisuudessa, syöpään sairastumisessa ja siitä parantuneiden määrässä ovat jo pitkään olleet huomattavat jäsenvaltioiden välillä. Erot johtuvat juuri erilaisesta palvelujen tasosta ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin, hoidon, kuntoutuksen ja palliatiivisen hoidon suhteen. Näin ollen neuvosto korostaa alustavissa päätelmissään tarvetta laatia EU:lle kokonaisvaltainen syövän ennaltaehkäisy- ja valvontastrategia, jolla voidaan kaventaa jäsenvaltioiden välisiä eroja diagnosoinnissa ja hoidossa.

Vaikka on syytä korostaa, että terveydenhoitopalvelujen, esimerkiksi syövän toteamisen jälkeen tarvittavien palvelujen, järjestäminen ja tarjoaminen kuuluvat yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, puheenjohtajavaltio ehdottaa alustavissa päätelmissään, että neuvosto kehottaisi jäsenvaltioita tarjoamaan syöpäpotilaille parhaan mahdollisen hoidon. Tämä on kuitenkin mahdollista vain ammattitaitoisen ja monialaisen henkilökunnan, asianmukaisten laitteistojen sekä tehokkaan diagnosoinnin ja lääkkeiden avulla.

Euroopan komissio on julkistanut kaksiosaiset EU:n suuntaviivat rinta- ja kohdunkaulansyövän seulonnan ja diagnosoinnin parhaiksi käytänteiksi (paksusuolen syöpää koskevat suuntaviivat on tarkoitus laatia viimeistään vuonna 2009). Suuntaviivat ovat osoitus siitä, millainen asema Euroopan unionilla voi olla – jäsenvaltioiden hallitusten, ammattijärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan rinnalla – Euroopan kansalaisten terveyden vaalijana ja parantajana.

 

Kysymyksen nro 28 esittäjä Marian Harkin (H-0058/08)
 Aihe: Rokotus kohdunkaulansyöpää vastaan
 

Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen (IARC) mukaan kohdunkaulansyöpä on toiseksi yleisin syöpä alle 45-vuotiaiden naisten keskuudessa koko maailmassa. Maailman terveysjärjestön mukaan Euroopassa ilmoitetaan vuosittain noin 60 000 kohdunkaulansyöpätapausta, ja siihen kuolee noin 30 000 henkeä. Kohdunkaulansyöpä on siis koko Euroopassa merkittävä terveysongelma sekä psykologinen ja sosiaalinen ongelma.

Seulontaohjelmat ovat erittäin hyödyllisiä, mutta onko neuvosto yhtä mieltä siitä, että kohdunkaulansyöpää ehkäisevän rokotteen ottaminen käyttöön seulontaohjelmien yhteydessä on tärkeää kohdunkaulansyövän ehkäisemiseksi ja näiden syöpätapausten vähentämiseksi Euroopassa?

Onko neuvosto harkinnut kannustavansa jäsenvaltioita tekemään kustannus-hyötyanalyyseja rokoteohjelman tarjoamiseksi väestölle laajalti?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Syöpäsairauksien vähentäminen on puheenjohtajavaltio Slovenian ensisijainen kansanterveydellinen tavoite. Slovenia aikoo esittää neuvostolle syöpää koskevat päätelmät Brdossa (Sloveniassa) hiljattain, 7.–8. helmikuuta 2008, pidetyn kokouksen, jonka teemana on ”Miten syövän taakkaa voidaan keventää?”, pohjalta.

On voitu osoittaa, että kohdennettu seulonta on tehokas strategia, jolla voidaan vähentää riskiä sairastua kohdunkaulasyöpään ja menehtyä siihen. Komissio on saanut hiljattain päätökseen kohdunkaulasyövän seulonnan laadunvarmistusta koskevien EU:n suuntaviivojen toisen painoksen. Suuntaviivoja voidaan pitää EU:n viitenormeina ja parhaina käytäntöinä.

Syövän ennaltaehkäisyssä on lisäksi kehitetty uusia rokotteita tietyntyyppisiä syövänaiheuttajia vastaan. Puheenjohtajavaltio ehdottaa alustavissa päätelmissään, että neuvosto rohkaisisi jäsenvaltioita harkitsemaan näitä uusia toimia syöpää mahdollisesti aiheuttavien patogeenien ennaltaehkäisemiseksi.

 

Kysymyksen nro 29 esittäjä Frank Vanhecke (H-0050/08)
 Aihe: Ihmisoikeusrikkomukset Länsi-Saharassa
 

Eräiden tiedotusvälineiden mukaan Marokon kuningas Mohammed VI on pyytänyt Ranskan presidenttiä toimimaan EU:ssa maansa ”aseman vahvistamisen” puolestapuhujana. Euroopan komission jäsen Benita Ferrero-Waldner piti 21. tammikuuta 2008 kyseistä asemaa koskevan puheen.

Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön mukaan maassa on kuitenkin käynnissä sumeilematon vaino rauhanomaisesti Länsi-Saharan itsenäisyyden puolesta toimivia ihmisoikeusliikkeitä kohtaan.

Demokraattisten periaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittaminen on Euroopan yhteisöjen ja EU:n jäsenvaltioiden ja Marokon välisen assosiaatiosopimuksen ”olennainen osa”. Samoin on otettava huomioon hiljattain perustettu ihmisoikeuksien, demokratisoinnin ja hallinnon alivaliokunta.

Onko neuvosto jo tarkastellut Länsi-Saharassa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia koskevaa kysymystä? Asetetaanko ”aseman vahvistamiseen” tähtäävien toimien ehdoksi se, että kyseisellä alalla edistytään?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Marokko on tehnyt strategisen päätöksen lähentyä Euroopan unionia. Euroopan unioni ja Marokko rakentavat entistä tiiviimpää yhteistyötä useilla aloilla. Marokko on Euroopan unionille äärimmäisen tärkeä strateginen yhteistyökumppani, sillä siihen kuuluu eräs alue, joka on jatkuvien levottomuuksien lähde.

Yhteistyö Marokon kanssa perustuu myös tiettyjen yhteisten arvojen kunnioittamiseen. Demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat EU:n ja Marokon välisten suhteiden perusta sekä EU:n ja Marokon välisen assosiaatiosopimuksen olennainen osa. Nämä arvot ovat myös EU:n naapuruuspolitiikan ydin, ja ne on vahvistettu vuonna 2005 tehdyssä EU:n ja Marokon välisessä EU:n naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmassa. Tärkeät kysymykset, kuten Länsi-Saharan tilanne ja sen seuraukset, ovat yleensä esillä kaikissa kahdenvälisen vuoropuhelun puitteissa pidettävissä kokouksissa. Marokko on sitoutunut näihin arvoihin. Tämä näkyy paitsi maassa viime vuosina toteutettuina merkittävinä poliittisina uudistuksina, myös siinä, että Marokko on valmis keskustelemaan näistä aiheista Euroopan unionin kanssa erityisesti ihmisoikeuksien, demokratisoinnin ja hallinnon alivaliokunnassa, joka on kokoontunut toistaiseksi kahdesti, viimeksi marraskuussa 2007.

Marokko on vuodesta 2001 asti hakenut ”pitkälle edistyneen” maan asemaa suhteissaan Euroopan unioniin. Tämän jälkeen Marokko on edistynyt huomattavasti. Näissä yleisissä ja naapuruuspolitiikan puitteissa Euroopan unioni ja Marokko sopivat edellisessä assosiaationeuvoston kokouksessa 23. heinäkuuta 2007 helpottavansa tapoja tutkia vaihtoehtoja suhteiden lujittamiseksi niin, että Marokko voisi saada haluamansa pitkälle edistyneen maan aseman.

EU:n ja Marokon välinen assosiaationeuvosto on katsonut tarpeelliseksi arvioida EU:n naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa. Assosiaationeuvosto perusti myös erityisen työryhmän, jonka tehtävänä on tutkia toimintasuunnitelman ja muissa yhteyksissä toimitettujen suunnitelmien täytäntöönpanon edistymisen pohjalta yhteistyökumppanuuden uusia tavoitteita sekä tulevia toimia kahdenvälisten suhteiden, kuten useiden sopimussuhteiden, kehittämiseksi toimintasuunnitelman vaatimusten mukaisesti. Komission seuraava EU:n naapuruuspolitiikkaa koskeva tiedonanto, joka on määrä esitellä huhtikuussa, tulee olemaan tärkeä tässä suhteessa. Kaikesta tästä tullaan keskustelemaan EU:n ja Marokon välisen assosiaationeuvoston seuraavassa kokouksessa, joka järjestetään tämän vuoden jälkipuoliskolla.

 

Kysymyksen nro 30 esittäjä Georgios Toussas (H-0052/08)
 Aihe: Naton ennalta ehkäisevä ydinisku
 

Sillä verukkeella, ettei ole ”realistista hahmotella tulevaisuudenkuvaa maailmasta, jossa ei olisi ydinaseita”, viisi entistä Naton yleisesikuntien päällikköä ja korkea-arvoista virkamiestä väittää, että ”ydinasein suoritettavan ensi-iskun” valintamahdollisuus on edelleen ennalta ehkäisyn ”välttämätön työkalu”. ”Ennalta ehkäisevä ydinisku” sisältyy USA:n imperialistisen sotapolitiikan oppeihin. Naton roolin laajentamista koskevien ehdotustensa yhteydessä mainitut viisi entistä johtajaa siis suosittelevat ennalta ehkäisevän ydiniskun käyttöä, jopa ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta, silloin kun heidän mielestään on olemassa ”länsimaiden arvoihin ja elämäntapaan kohdistuvia uhkia”. Heidän ehdotuksestaan, joka on jo esitetty USA:n puolustusministeriölle sekä Naton pääsihteerille Jaap de Hoop Schefferille, on määrä keskustella Bukarestissa järjestettävässä Naton huippukokouksessa huhtikuussa, ja on varmaa, että se tulee herättämään voimakkaita vastareaktioita.

Tuomitseeko neuvosto tämän ”ennalta ehkäisevää ydiniskua” koskevan ehdotuksen?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto ei ole käsitellyt Georgios Toussasin mainitsemaa lausuntoa.

 

Kysymyksen nro 31 esittäjä Robert Evans (H-0056/08)
 Aihe: Lontoon vuoden 2012 olympialaisten valmistelut
 

Vuoden 2012 olympialaiset lähestyvät. Mitä Lontoo voi oppia Ateenan vuoden 2004 olympialaisista? Mitä erityistoimia Euroopan unionin esimerkiksi on harkittava osanottajien, katsojien ja toimittajien vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi, kun otetaan huomioon turvallisuutta ja laitonta maahanmuuttoa koskevat huolenaiheet?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Yhdistynyt kuningaskunta ei ole mukana yhteisön yhteisessä viisumipolitiikassa. Sen vuoksi yhteisön ei tarvitse ryhtyä toimiin, jotka velvoittaisivat Yhdistynyttä kuningaskuntaa helpottamaan olympialaisten osanottajien viisumihakemuksia ja viisumin myöntämistä koskeva menettelyjä. Yhdistynyt kuningaskunta voi kuitenkin niin halutessaan ottaa huomioon Ateenassa vuonna 2004 pidettyjen olympia- ja paraolympiakisojen osanottajien viisumihakemuksia ja viisumin myöntämistä koskevien menettelyjen helpottamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o1295/2003(1)sekä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on helpottaa Torinossa vuonna 2006 pidettyjen olympia- ja paraolympiakisojen osanottajien viisumin hakemis- ja myöntämismenettelyjä, 14. päivänä joulukuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2046/2005(2). Nämä kaksi asetusta perustuvat siihen, että Kreikka ja Italia kuuluvat jäsenvaltioihin, jotka käyttävät Schengenin säännöstöä täysimääräisesti ja osallistuvat siten yhteisön viisumipolitiikkaan.

Yleisesti voidaan sanoa, Yhdistyneen kuningaskunnan elimet voivat hyödyntää poliisi- ja turvallisuusviranomaisten yhteistyötä kansainvälisissä suurtapahtumissa koskevan käsikirjan suosituksia (EUVL C 314, 22.12.2007, s. 4). Käsikirjaa on hiljattain muutettu niin, että siihen on sisällytetty lähinnä aiemmista olympialaisista saatu kokemus.

 
 

(1) EUVL L 183, 22.7.2003, s. 1.
(2) EUVL L 334, 20.12.2005, s. 1.

 

Kysymyksen nro 32 esittäjä Laima Liucija Andrikienė (H-0059/08)
 Aihe: EU:n ja Valko-Venäjän suhteet
 

Valko-Venäjän ulkoministeri on todennut, että Valko-Venäjän ja Euroopan unionin suhteissa tapahtui myönteistä edistymistä vuonna 2007, sillä Valko-Venäjän tasavalta ja komissio tekivät sopimuksen komission lähetystön perustamisesta Valko-Venäjälle ja lisäksi Valko-Venäjän ja Euroopan unionin kaupan ja talouden alan yhteistyöhön kiinnitettiin erityistä huomiota.

Millä tavoin neuvosto arvioi EU:n ja Valko-Venäjän suhteita vuodelta 2007 etenkin kun otetaan huomioon maan ihmisoikeustilanne? Millaista strategiaa neuvosto aikoo soveltaa lähitulevaisuudessa ja pitkällä aikavälillä Valko-Venäjää koskevissa suhteissa? Onko odotettavissa, että Valko-Venäjän kansalaisilta perittäviä viisumimaksuja alennetaan lähivuosina?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

EU:n Valko-Venäjä-politiikka perustuu edelleen kahtalaiseen näkemykseen. Yhtäältä EU jatkaa rajoittavia toimenpiteitä (viisumikielto ja varojen jäädyttäminen) niihin Valko-Venäjän virkamiehiin, jotka ovat vastuussa sortotoimista ja demokraattisten periaatteiden polkemisesta. Toisaalta EU on yhä valmiimpi yhteistyöhön Valko-Venäjän yhteiskunnan sekä viranomaisten kanssa. EU on määrännyt kaikki poliittiset vangit vapautettaviksi ja vaatinut tekemään lopun opposition kannattajien ja kansalaisaktivistien pidätyksistä, mikä on ensimmäinen edellytys todellisen yhteistyön aloittamiselle Valko-Venäjän kanssa. Tätä viestiä on korostettu toistuvasti muun muassa YUTP:n korkean edustajan Javier Solanan Valko-Venäjän riippumattomille tiedotusvälineille vuoden 2007 kuluessa antamissa haastatteluissa ja suorissa keskusteluissa Valko-Venäjän viranomaisten kanssa.

Valko-Venäjän viranomaiset syyllistyvät usein perusihmisoikeuksien loukkauksiin poliittisen opposition, tiedotusvälineiden ja kokoontumisvapauden osalta. Vaikka osallistuminen opposition poliittiseen järjestötoimintaan ei ole lainvastaista Valko-Venäjällä, käytännössä toiminnan jatkuminen on mahdotonta. Poliittiset pidätykset ja vangitsemiset – vaikka toisinaan vain lyhyeksi ajaksi – ovat edelleen arkipäivää. Viime vuonna kymmeniä opposition aktivisteja pahoinpideltiin ja vangittiin. Tosin tammikuussa ja helmikuun alussa viisi kuudesta poliittisesta vangista vapautettiin. Vain Aljaksandar Kazulin on edelleen vankilassa poliittisista syistä.

Neuvosto on tietoinen Valko-Venäjän kansalaisilta perittävien viisumimaksujen noususta vuoden 2007 lopusta alkaen sen jälkeen, kun EU:hun kuuluvat Valko-Venäjän naapurimaat liittyivät Schengenin alueeseen. Euroopan unioni ei halua, että Valko-Venäjän kansalaisia kohdellaan viisumiasioissa huonommin kuin sen naapurimaiden kansalaisia. Viisumihelpotuksista olisi kuitenkin tarpeen neuvotella viisumimaksujen alentamiseksi. Valko-Venäjän hallitus ei ole valitettavasti vastannut myönteisesti EU:n ehdotukseen Valko-Venäjän osallistumisesta EU:n naapuruuspolitiikkaan, jolla maata voitaisiin kannustaa ja asettaa sille myös velvollisuuksia. Näin ollen viisumihelpotusneuvotteluja ei ole vielä mahdollista aloittaa.

Neuvosto on yhä valmis vuoropuheluun Valko-Venäjän kanssa kahdenvälisten suhteiden, myös kumppanuudesta, yhteistyöstä ja EU:n naapuruuspolitiikasta sopimiseen liittyvien suhteiden, asteittaisesta säätelystä, jos Valko-Venäjän viranomaiset osoittavat olevansa todella valmiita kunnioittamaan demokraattisia arvoja, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita.

 

Kysymyksen nro 33 esittäjä Pedro Guerreiro (H-0061/08)
 Aihe: CIA:n ja vastaavien tahojen suorittamat laittomat vankikuljetuslennot ja vankien laiton säilyttäminen
 

Brittiläisen Reprieve-kansalaisjärjestön raportista käy jälleen kiistatta ilmi, että CIA ja vastaavat tahot ovat suorittaneet laittomia vankikuljetuslentoja ja säilyttäneet vankeja laittomasti. Nämä ovat Yhdysvaltain salaisia operaatioita, joita kutsutaan ”poikkeuksellisiksi luovutuksiksi”.

Menettelyssä kaapataan CIA:n itsensä ”terrorismista epäillyiksi” määrittelemiä henkilöitä, joita pidätetään eri puolilla maailmaa ja lähetetään sitten eri maissa oleviin salaisiin vankiloihin, joissa heitä pahoinpidellään ja jopa kidutetaan. Yhdysvaltain ulkoministeriö on vahvistanut julkisesti ”poikkeuksellisten luovutusten” käytännön.

CIA:n johtaja ei ole asiaa kiistänyt, ja itse presidentti Bush on tunnustanut (syyskuussa 2006) näiden CIA:n salaisten vankiloiden olemassaolon (”ympäristö, jossa [vankeja] voidaan pitää salaisesti”). Tällaisista lausunnoista on seurannut oikeusasiamiesten ja tuomioistuinten kannanottoja, parlamentaarisia tutkintapyyntöjä, Euroopan neuvoston raportti, Euroopan parlamentissa meneillään oleva tutkinta sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten lausuntoja kyseisten maiden CIA:n käyttämille lentokoneille myöntämistä laskeutumisluvista, ja niiden vahvistukseksi on saatu kyseisellä menettelyllä vangittujen henkilöiden lausuntoja.

Mitä selvityksiä neuvosto aikoo vaatia Yhdysvalloilta?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

EU on toistuvasti kiinnittänyt huomiota näihin ongelmiin poliittisessa vuoropuhelussaan Yhdysvaltain kanssa.

Neuvoston kanta määritellään 11. joulukuuta 2006 tehdyissä neuvoston päätelmissä: ”EU sitoutuu tiukasti kidutuksen, julman, epäinhimillisen tai ihmisarvoa alentavan kohtelun ehdottomaan kieltämiseen ja siitä rankaisemiseen. Tämä ohjaa omaa toimintaamme, ja otamme esiin huolenaiheemme kolmansien maiden kanssa (…). Salaiset vankilat, joissa vankeja pidetään oikeudellisessa tyhjiössä, ovat ristiriidassa kansainvälisen humanitaarisen ja ihmisoikeuslainsäädännön kanssa.”

Valtioiden on kidutusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti kiellettävä myös salaiset vankilat, jotta varmistetaan, että vangittuna olevia henkilöitä pidetään virallisesti tunnustetuissa vankiloissa ja että heidän olinpaikkansa tiedetään.

 

Kysymyksen nro 34 esittäjä Athanasios Pafilis (H-0064/08)
 Aihe: Egyptiläisten viranomaisten suorittama merimiesten laiton pidättäminen
 

Kreikan lainsäädäntöä – aluksen lippua koskevaa lainsäädäntöä – rikkoen egyptiläiset sotilasjoukot tekivät 2. tammikuuta 2008 aseellisen hyökkäyksen ro-ro-alukseen ”Nikolas A”, jota on yksityisoikeudellisten riitojen vuoksi 6. lokakuuta 2007 alkaen estetty lähtemästä Safagan satamasta Egyptissä. Kreikkalaisen kapteenin esittämien syytösten mukaan sen jälkeen, kun miehistön kuutta jäsentä oli pahoinpidelty raa’asti aiheuttaen kahdelle heistä vakavia ruumiinvammoja, aluksen kreikkalainen ensimmäinen konemestari ja yhtiön espanjalainen kommodori pidätettiin ja vietiin vankilaan, ja muilta miehistön jäseniltä vietiin heidän passinsa.

Aikooko neuvosto puuttua asiaan, jotta laivanvarustajien ja rahdinantajien välisten eturistiriitojen uhreiksi joutuneiden kreikkalaisten ja espanjalaisten merimiesten oikeuksia kunnioitettaisiin?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto ei ole käsitellyt Athanasios Pafiliksen esittämää kysymystä, koska asia ei kuulu neuvoston toimivaltaan.

 

Kysymyksen nro 35 esittäjä Diamanto Manolakou (H-0065/08)
 Aihe: Eläinten kloonauksen kehittäminen ravitsemuksellisiin tarkoituksiin
 

Monikansalliset elintarvikeyritykset pyrkivät säästämään kustannuksia ja kehittävät eläinten kloonausta elintarvikkeina käytettävien karjataloustuotteiden tuotantoa varten. Samalla ne pyrkivät kasvattamaan voittoaan piittaamatta tästä ihmisten terveydelle aiheutuvista seurauksista. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) julkaisi äskettäin komission pyynnöstä kertomuksen, jossa se puolsi eläinten kloonausta ravitsemuksellisiin tarkoituksiin.

Aikooko neuvosto kannattaa EFSA:n lausuntoa ja sallia elintarvikkeiden tuotannon kloonatuista eläimistä, mikä aiheuttaa erityistä huolta elintarvikkeiden turvallisuudesta, kun otetaan huomioon, että tieteellisissä tutkimuksissa korostetaan kloonattujen eläinten lyhyttä elinikää sekä geneettisten ja muiden häiriöiden yleisyyttä ja että eläinten geneettisellä manipulaatiolla luodaan kopioita, jotka eivät välttämättä muistuta fysiologisesti luonnossa esiintyviä yksilöitä vaan perivät keinotekoisia ominaisuuksia ja jarruttavat siten risteytymien kautta rotujen kehittymistä ja parantumista?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

On syytä huomata, ettei Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ole toistaiseksi tehnyt lopullisia havaintoja. Parlamentin jäsenen mainitsema ”lausunto” on vain luonnos, joka on saatavilla julkista kuulemista varten 25. helmikuuta 2008 asti ja johon sisältyvät havainnot ovat vain väliaikaisia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ei ole vielä lyönyt lukkoon lopullista kantaansa, ja sen on tarkoitus antaa lopullinen lausunto toukokuun 2008 loppuun mennessä. Harkittaessa vastaisuudessa eläinten kloonausta ja kloonatuista eläimistä peräisin olevia tuotteita koskevia EU:n toimenpiteitä, olisi hyvä, jos toimenpiteet hyväksyttäisiin vasta komission annettua ehdotuksensa.

Näin ollen neuvosto määrittää kantansa vasta komission ehdotuksen pohjalta.

 

Kysymyksen nro 36 esittäjä Olle Schmidt (H-0067/08)
 Aihe: Energiansäästölamppuihin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimet
 

Euroopan unioni on asettautunut eturintamaan kasvihuoneilmiön torjunnassa. Yksi tärkeä askel tässä on vähentää kansalaisten energiankulutusta. Siksi EU-maiden ja komission ei pidä toisaalta kehottaa kansalaisia ja yrityksiä lisäämään energiatehokkuutta ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja asettaa samalla tuonnin esteitä ja tehdä säästöpyrkimyksistä kalliimpia sillä, että määrätään rangaistustulleja Kiinasta tuotaville energiansäästölampuille.

Tästä eivät kärsi pelkästään kiinalaistuottajat, vaan myös eurooppalaiset yritykset, jotka tuottavat kyseisiä lamppuja Kiinassa. EU:n tulee olla tasapuolinen ja välttää erityiskohtelua: tässä tapauksessa se rankaisee tiettyjä eurooppalaisia yrityksiä, mikä on ristiriidassa unionin perusperiaatteisiin kuuluvan yhtäläisen kohtelun periaatteen kanssa.

Mitä neuvosto aikoo tehdä kumotakseen polkumyynnin vastaiset toimet, joita sovelletaan EU:hun tuotaviin vähän energiaa kuluttaviin, ns. vihreisiin hehkulamppuihin?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto haluaa ensinnäkin kiinnittää parlamentin jäsenen huomion neuvoston 5. maaliskuuta 2007 antamaan vastaukseen kirjalliseen kysymykseen E-0080/07 (Kiinasta tuotavista integroiduista elektronisista sähköpurkauspienloistelampuista perittävä polkumyyntitulli) sekä neuvoston 23. toukokuuta 2007 antamaan vastaukseen suulliseen kysymykseen H-0291/07.

Neuvosto antoi 15. lokakuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 1205/2007(1), jolla kyseisen toimenpiteen voimassaoloa pidennetään vuodella toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkistuksen johdosta. Tarkistuksella pyritään ehkäisemään kohtuuttomia kilpailuetuja, joita kyseisten lamppujen tuominen yhteisöön aiheuttaa, sekä löytämään oikea tasapaino kuluttajien, valmistajien ja vähittäismyyjien toiveiden välille.

Antamalla asetuksen ja rajoittamalla tullimaksuja neuvosto otti huomioon maahantuojien ja kuluttajien edut ja saattoi siten vaikuttaa kyseisiin toimenpiteisiin. Jos toimenpiteitä olisi sovellettu yli vuoden ajan, niiden kielteiset vaikutukset olisivat olleet suhteettomat yhteisön valmistajien saamiin etuihin nähden.

Neuvoston tavoitteena on löytää oikea tasapaino sovitun tavoitteen – energiatehokkuuden lisäämisen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen yhteisössä – ja erään toisen, yhtä tärkeän tavoitteen välille, nimittäin tavoitteen suojella yhteisön teollisuutta EU:n ulkopuolisten maiden harjoittamilta kauppaa vääristäviltä toimilta. Parlamentin jäsenen esittämistä kysymyksistä keskusteltiin, ja ne otettiin huomioon asetuksen antamista koskevan lopullisen päätöksen yhteydessä.

 
 

(1) EUVL L 272, 17.10.2007, s. 1.

 

Kysymyksen nro 37 esittäjä Hans-Peter Martin (H-0069/08)
 Aihe: Matkakulujen kokonaismäärä
 

Virkamiehellä on oikeus saada vuosittain omalta osaltaan, ja jos hänellä on oikeus kotitalouslisään, puolisonsa ja huollettavinaan olevien henkilöiden osalta kiinteämääräinen korvaus matkakuluista asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle. Tästä säädetään 1. toukokuuta 2004 hyväksyttyjen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 C jakson 8 artiklassa.

Kuinka paljon neuvosto käytti vuosina 2005, 2006 ja 2007 näihin henkilöstösäännöissä tarkoitettuihin menoihin?

Kuinka moni neuvoston virkamies oli oikeutettu vuosina 2005, 2006 ja 2007 tähän järjestelyyn?

Kuinka moneen neuvoston virkamieheen tätä järjestelyä sovellettiin vuosina 2005, 2006 ja 2007?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Parlamentin jäsen totesi kysymyksessään, että virkamiehillä on oikeus saada kiinteämääräinen korvaus matkakuluista asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteen VII 8 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 26 ja 92 artiklan nojalla, joita sovelletaan vähintään 10 kuukautta palveluksessa olleisiin väliaikaisiin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

Matkakorvaukseen edellä mainituin ehdoin oikeutettujen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden määrästä on saatavilla seuraavat luvut:

Tilastot vuoden 2005 matkakuluista: 2 394

Tilastot vuoden 2006 matkakuluista: 2 420

Väliaikaiset (*) tilastot vuoden 2007 matkakuluista: 2 504

*(lisämaksut vuodelta 2007 ovat suorittamatta)

Koska maksut ovat automaattisesti maksettavia kiinteämääräisiä korvauksia, eikä korvausta tarvitse erikseen hakea eikä sen tueksi tarvitse esittää asiakirjoja, korvaukseen oikeutettujen ja sitä saavien määrä on sama.

Maksetut määrät lasketaan tässä tarkoituksessa Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteen VII 8 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

Neuvoston pääsihteeristö on suorittanut seuraavat maksut parlamentin jäsenen mainitsemina vuosina:

Vuoden 2005 matkakulumaksut: EUR 3 791 397,83

Vuoden 2006 matkakulumaksut: EUR 3 995 868,19

Vuoden 2007 väliaikaiset matkakulumaksut: EUR 4 239 547,68

 

Kysymyksen nro 38 esittäjä Ryszard Czarnecki (H-0072/08)
 Aihe: Puolan uhkaaminen vastatoimilla
 

Mitä mieltä neuvosto on Venäjän Nato-suurlähettilään ja Venäjän armeijan ylipäällikön äskettäisistä lausunnoista, joissa EU:n jäsenvaltiota (Puolaa) uhataan vastatoimilla – jopa sotilaallisilla – jos Puolaan perustetaan Yhdysvaltojen ohjustentorjuntatukikohtia?

 
  
 

Tätä vastausta, jonka on laatinut puheenjohtajavaltio ja joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Strasbourgissa helmikuussa 2008 pidetyn Euroopan parlamentin istuntojakson kuluessa pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto ei ole perehtynyt väitettyyn lausuntoon.

 

KYSYMYKSET KOMISSIOLLE
Kysymyksen nro 45 esittäjä Evgeni Kirilov (H-0055/08)
 Aihe: EU:n kansalaisten heikot mahdollisuudet käyttää kyrillisiä ja kreikkalaisia kirjaimia tilatessaan julkaisuja EU:n Bookshop -verkkopalvelusta
 

EU:n lainsäädännön mukaan kaikki viralliset kielet ja niissä käytettävät kirjaimet ovat tasa-arvoisia ja EU:n kansalaiset voivat käyttää niitä tasavertaisesti. Kuinka komissio selittää kansalaisten heikot mahdollisuudet käyttää kyrillisiä ja kreikkalaisia kirjaimia tilattaessa julkaisuja Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston ylläpitämästä EU:n Bookshop -verkkopalvelusta?

 
  
 

Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto suhtautuu myönteisesti mielenkiintoon, jota kansalaiset osoittavat sen julkaisuihin.

Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto perusti vuonna 2005 niin sanotun EU:n Bookshop -verkkopalvelun(1) tavoitteena helpottaa EU:n toimielinten, virastojen ja muiden Euroopan unionin keskuselinten julkaisujen saatavuutta sähköisessä verkossa.

Käyttäjät voivat hakea tästä verkkopalvelusta Euroopan unionin julkaisuja kaikilla virallisilla kielillä sekä tilata ja ladata niitä ilmaiseksi.

Arvoisa parlamentin jäsen mainitsee kysymyksessään julkaisujen tilaamisen verkkopalvelusta nimeltä European Bookshop(2), mutta hän tarkoittanee virallisten julkaisujen toimiston ylläpitämää EU:n Bookshop -verkkopalvelua. European Bookshop on nimittäin Brysselissä sijaitseva yksityinen kirjakauppa, joka ei kuulu EU:n toimielimiin, mutta josta on yhteys virallisten julkaisujen toimistoon kaupallisen jakelusopimuksen nojalla.

EU:n Bookshop -verkkopalvelu tarjoaa useita hakutoimintoja, joiden avulla EU:n kansalaiset voivat hakea tietoja kaikilla 23 virallisella kielellä.

Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto parantaa jatkuvasti sivuston teknisiä ominaisuuksia ja myös kaikkien virallisten kielten käyttöä julkaisuja tilattaessa. Toimintoa voidaan toistaiseksi käyttää vain englanninkielisenä. Muiden virallisten kielten osalta voidaan sanoa, että tilausjärjestelmää ohjaavalla tietoteknisellä järjestelmällä ei voida vielä tunnistamaan kaikkien kielten kirjaintyyppejä. Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto on tietoinen tästä teknisestä haasteesta etenkin kyrillisten ja kreikkalaisten kirjainten kohdalla.

Parhaillaan on käynnissä toteuttavuustutkimus, jonka tavoitteena on tunnistaa parhaat tekniset vaihtoehdot, joilla voidaan taata julkaisujen tilaaminen vastaisuudessa kaikilla unionin virallisilla kielillä.

 
 

(1) http://bookshop.europua.e/eGetRecords?Template=en_index&indLang=FR.
(2) http://www.libeurop.be/home.php?lang=fr.

 

Kysymyksen nro 50 esittäjä Dimitrios Papadimoulis (H-1063/07)
 Aihe: Kreikalle suunnatun yhteisön tukikehyksen seuranta
 

Ensimmäistä kertaa sitten Kreikalle suunnatun yhteisön tukikehyksen voimaantulon vuonna 2001 ei järjestetä seurantakomitean joulukuun kokousta. Tästä syystä pyydän komissiota ilmoittamaan, mikä on määrärahojen tähänastinen käyttöönottoaste (oikeudelliset sitoumukset ja käyttöönotto) sekä koko yhteisön tukikehyksessä että kussakin alakohtaisessa ja alueellisessa ohjelmassa erikseen. Ovatko Kreikan viranomaiset ehdottaneet yhteisön tukikehyksen uudistamista? Mitä määrärahasiirtoesityksiä on tehty toimintaohjelmien ja/tai rahastojen välillä? Mikä on niiden suuruus?

Minkä ohjelmien osalta komissio aikoo hyväksyä Kreikan viranomaisten toimittaman hakemuksen yhteisön tukikehyksen jatkamisesta metsäpalojen vuoksi? Minkä verran lisäaikaa myönnetään?

 
  
 

Kreikan alueille on varattu 22,7 miljardia euroa yhteisön tukea neljästä rakennerahastosta (EAKR, ESR, EMOTR ja KOR)(1)Kreikalle suunnatun yhteisön kolmannen tukikehyksen vuosille 2000–2006 nojalla. Rakennerahastoista on vuoden 2007 loppuun mennessä maksettu 16,6 miljardia euroa. Määrä on 73 prosenttia EU:n rakennerahastoista Kreikalle osoitetusta tuesta yhteensä. On kuitenkin syytä korostaa, että Kreikan viranomaiset esittivät vuoden 2007 joulukuun lopulla komissiolle noin 2,5 miljardin euron maksupyynnön, joka sisälsi kaikki rakennerahastot. Maksupyynnön arviointi on yhä kesken komission yksiköissä.

Kreikan viranomaiset hakivat Kreikassa kesällä 2007 riehuneiden metsäpalojen jälkeen muutosta kolmannen ohjelmointikauden (2000–2006) toimintaohjelmiin ja yhteisön aloitteisiin. Muutokset eivät sisällä takautuvia muutoksia ohjelmien rahoitussuunnitelmiin. Ohjelmointikausi 2000–2006 on saatettu päätökseen, joten uudelleenohjelmointi ei ole enää mahdollinen. Näin ollen määrärahojen siirto toimintaohjelmien, toimintaohjelmien sisältämien ensisijaisten toimien tai yhteisön rahastojen välillä ei ole enää mahdollista. Komissio voi hyväksyä ainoastaan muutokset, jotka eivät edellytä ohjelmien rahoitussuunnitelmien muuttamista, kuten määrärahojen siirrot ensisijaisten toimien sisältämien toimenpiteiden välillä ohjelmatäydennysten tarkistamisen jälkeen.

Kreikan viranomaiset hakivat myös vuoden pidennystä kolmannen ohjelmointikauden (2000–2006) toimintaohjelmien ja yhteisön aloitteiden tukikelpoisuusaikaan. Komissio vastasi Kreikan pyyntöön toteamalla, että toimintaohjelmien ja yhteisön aloitteiden tukikelpoisuusaikaa voidaan pidentää vuodella, jos voidaan osoittaa suora ja selvä yhteys kesällä 2007 tapahtuneiden odottamattomien metsäpalojen sekä niiden toimintaohjelmien ja yhteisön aloitteiden täytäntöönpanon välillä, joille pidennystä on haettu. Näin ollen pidennys voidaan luvata Länsi-Kreikkaa, Peloponnesosta, manner-Kreikkaa ja Attikaa koskeville ohjelmille, koska ohjelmat liittyvät juuri niihin alueisiin, joilla palot tapahtuivat.

Kreikan viranomaisia on pyydetty ilmoittamaan komissiolle kaikki kansallisia toimintaohjelmia sekä yhteisön Leader+- ja Equal-aloitteita koskevat oleelliset tiedot, joista käy ilmi, että edellä mainittu suoran ja selvän yhteyden kriteeri on täyttynyt. Aiheesta käydään parhaillaan teknisiä keskusteluja Kreikan viranomaisten ja komission yksiköiden välillä.

 
 

(1) EAKR = Euroopan aluekehitysrahasto
ESR = Euroopan sosiaalirahasto
EMOTR = Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto
KOR = Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline

 

Kysymyksen nro 51 esittäjä Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (H-1071/07)
 Aihe: Pääluokkaan 1a kuuluviin maksuihin varatut määrärahat
 

Pääluokkaan 1a kuuluviin maksuihin vuonna 2008 varatut määrärahat ovat yli 40 miljardia euroa ja suuremmat kuin tähän pääluokkaan vuonna 2007 ehdotetut määrärahat. Silti pelätään, että ne eivät riitä kattamaan yksittäisten jäsenvaltioiden rahoitustarpeita. Haluan muistuttaa, että komissio on hyväksynyt suurimman osan eri jäsenvaltioiden vuosiksi 2007–2013 esittämistä alakohtaisista ja alueellisista ohjelmista. Näin ollen ainakin osa ohjelmista toteutetaan vuonna 2008 ja pyynnöt määrärahojen maksamiseksi tulevat kasvamaan huomattavasti.

Voiko komissio taata, että pääluokkaan 1a kuuluvat maksumäärärahat riittävät?

 
  
 

Kysymys näyttää liittyvän pääluokan 1b menoihin (Kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio) eikä niinkään pääluokkaan 1a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky). Seuraavat tiedot voidaan esittää.

Pääluokkaan 1b kuuluviin maksuihin vuonna 2008 varatut määrärahat ovat 40,6 miljardia euroa, mikä vastaa 7,5 prosentin kasvua vuoteen 2007 verrattuna. Määrä koostuu kolmesta maksuluokasta, joita ovat:

uuden rahoituskehyksen 2007–2013 mukaisiin maksusitoumusmäärärahoihin liittyvät ennakko- ja välimaksut, jotka muodostavat suurimman maksuluokan;

hyvitykset maksattamattomien sitoumusten summan selvittämiseksi ohjelmointikauden 2000–2006 ohjelmien ja hankkeiden osalta;

ja loppuosa jäljelle jääneiden maksattamattomien sitoumusten selvittämiseksi ohjelmointikautta 2000–2006 edeltäneiden ohjelmien osalta.

Voidakseen ehdottaa maksumäärärahojen suuruutta vuoden 2008 talousarviossa, komissio on ottanut huomioon seuraavat seikat:

jäsenvaltioiden toimittamat ennusteet maksuista (molemmille ohjelmointikausille);

edellisten vuosien maksujen toteutukselle perustuva analyysi;

kokemus ohjelmointikauden 2000–2006 käynnistämisestä.

Vuoden 2008 talousarvio:

Asetuksen 1083/2006(1) 82 artiklan mukaan (ennakkomaksut) komissio on varannut tarpeeksi maksumäärärahoja toisen ennakkoerän toteuttamiseksi kaikkien uusien ohjelmointikauden 2007–2013 ohjelmien osalta. On syytä korostaa, että suurin osa ohjelmista on hyväksytty vuoden 2007 lopussa, ja siten ensimmäinen ennakkoerä on juuri maksettu (joulukuussa 2007/tammikuussa 2008).

Vuoden 2008 talousarvio sisältää myös 13,6 miljardia euroa välimaksun toteuttamiseen asetuksen 1083/2006 86 artiklan mukaisesti uudella ohjelmointikaudella.

Asetuksen 1083/2006 71 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuvaus hallinto- ja valvontajärjestelmistään ennen ensimmäisen välimaksupyynnön esittämistä tai viimeistään 12 kuukauden kuluessa kunkin toimenpideohjelman hyväksymisestä. Kuvaukseen on liitettävä kertomus, jossa esitetään perustettuja järjestelmiä koskevan arvioinnin tulokset ja annetaan lausunto siitä, ovatko ne asetuksen 1083/2006 58–62 artiklan mukaiset (hallinto- ja valvontajärjestelmät). Asiakirjat jätetään komission hyväksyttäviksi.

Edellä mainitut vaatimukset saattavat aiheuttaa huomattavia viivästyksiä ja johtaa pikemminkin talousarvion alikäyttöön kuin varojen puutteeseen.

 
 

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta.

 

Kysymyksen nro 52 esittäjä Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (H-1072/07)
 Aihe: Tilannekatsaus/arviointi rakennerahastojen ja koheesiorahaston käytöstä uusissa jäsenvaltioissa vuosina 2004–2006
 

Miten rakennerahastoja ja koheesiorahastoa käytettiin kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa vuosina 2004–2006?

Mitä mahdollisuuksia uusilla jäsenvaltioilla on käyttää ohjelmointikaudella 2004–2006 saatavana olevaa rahoitusta täysimääräisesti?

 
  
 

Rakennerahastoista ohjelmointikaudella 2004–2006 käytettävien menojen viimeinen kelpoisuuspäivä ulottuu vuoden 2008 loppuun asti Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) sekä vuoden 2010 loppuun koheesiorahastosta rahoitettavissa hankkeissa. Näin ollen komissio käynnisti vuonna 2007 ex post -arvioinnin ohjelmointikauden 2000–2006 tavoitteista 1, 2 ja 3. Arvioinnissa arvioidaan rakennerahaston varojen vaikutuksia kaikissa 25 jäsenvaltiossa ennen 1. tammikuuta 2007 ja tarjotaan tietoja varojen käyttötavoista, siitä, mihin varoja käytettiin, mitä niillä saavutettiin sekä täytäntöönpanojärjestelmien tehokkuutta. Arvioinnin tulokset valmistuvat vuonna 2009. Koheesiorahastoa koskeva ex post -arviointi käynnistetään vuonna 2009, ja sen tulokset valmistuvat vuonna 2010. Koheesiorahastoa koskeva arviointi laaditaan myöhemmin siksi, että mahdollisimman moni hanke on saatava päätökseen, jotta niiden vaikutuksia voidaan arvioida.

Tässä vaiheessa rakennerahastojen (EAKR:n ja ESR:n) käyttöaste on suurempi kuin koheesiorahaston.

Tilanne 17. tammikuuta 2008 osoittaa kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) maksujen käyttöasteeksi 79,7 prosenttia, Euroopan aluekehitysrahaston 72 prosenttia, ESR:n 65,29 prosenttia ja koheesiorahaston 44 prosenttia kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Toistaiseksi kaikki rakennerahastoista rahoitettavat toimenpideohjelmat ovat täyttäneet n+2-säännön, eikä määrärahoja ole hävinnyt (paitsi Sloveniassa Equal-aloitteen kohdalla ja Slovakiassa tavoitteen 3 kohdalla). Rakennerahastoista rahoitettavien ohjelmien täytäntöönpano uusissa jäsenvaltioissa käynnistyi viime vuonna ja jatkuu yhä.

Näin ollen nykytilanne osoittaa, että hankkeiden toteutus etenee tyydyttävästi suunnitellussa aikataulussa.

Valtaosa koheesiorahaston hankkeista on edelleen käynnissä, ja suurin osa saatetaan päätökseen vasta vuonna 2010. Koheesiorahaston menojen viimeinen kelpoisuuspäivä on 31. joulukuuta 2010. Täysivaltainen käyttö riippuu lähinnä hankkeiden oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta ja oikea-aikaisesta menojen todentamisesta komissiolle. Vaikka koheesiorahaston käyttö on EAKR:n ja ESR:n käyttöä hieman hitaampaa, tällä hetkellä ei ole perusteltua todeta muuta kuin että rahastojen käyttö tulee olemaan erittäin hyvällä tasolla. Rahastojen käytön haasteita voidaan tarkastella erityisesti ympäristöalalla (Puolassa ja Liettuassa). Suurin osa viivästyksistä johtuu ympäristöalan hankkeiden teknisestä ja hallinnollisesta monimutkaisuudesta. Asianomaiset maat ponnistelevat jouduttaakseen hankkeiden etenemistä ja korjatakseen hallinnolliset puutteet. Tässä vaiheessa voidaankin odottaa, että ohjelmointikauden 2004–2006 varojen käyttö on erittäin hyvää tasoa.

 

Kysymyksen nro 53 esittäjä Michl Ebner (H-0037/08)
 Aihe: Vuoristoalueiden innovaatiomahdollisuudet
 

Sekä vanhan että uuden Lissabonin strategian tavoitteeksi oli asetettu, että Euroopan unionista tulee maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Kestävään kehitykseen perustuvien kilpailuetujen saavuttaminen on mahdollista ainoastaan innovatiivisella talousalueella. Euroopan unionissa on kuitenkin joitakin alueita, joiden innovaatiomahdollisuuksia maastoa ja infrastruktuuria koskevat luonnonolosuhteet rajoittavat. Näin on erityisesti vuoristoalueiden laita. Mitä konkreettisia toimia Euroopan komissio suunnittelee – uusimmat kehitykset huomioon ottaen – vuoristoalueiden innovaatiomahdollisuuksien tukemiseksi vuoteen 2013 mennessä, jotta voidaan tätä kautta varmistaa eurooppalaisen talousalueen kilpailukyvyn, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja aluekehityksen yhdenmukainen edistyminen? Miten komissio aikoo ottaa huomioon erityisesti alueet, joilla on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, sekä rajat ylittävät liikesuhteet?

 
  
 

Vuoristoalueet muodostavat monine epäedullisine puolineen ja maantieteellisestä omintakeisuudestaan juontuvan huomattavan moninaisuutensa takia (syrjäinen sijainti, vaikeapääsyisyys, ilmasto-olot) erityisen haasteen aluepolitiikalle.

Komissio on toki tietoinen näistä ongelmista ja on harjoittanut aktiivisesti politiikkaa epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden tilanteen parantamiseksi sekä antanut tässä tarkoituksessa 30. toukokuuta 2007 neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta. Tämä osoittaa, että komissio pitää tärkeänä alueellisen koheesion lisäämistä Euroopassa ja kiinnittää huomiota tiettyjen alueiden erityisongelmiin. Komissio aikoo esittää tässä neljännessä kertomuksessa esille otettuja kysymyksiä koskevien keskustelujen tulokset koheesion lisäämisen edistymistä käsittelevässä viidennessä kertomuksessa, jonka on tarkoitus valmistua keväällä 2008.

Kuten tiedätte, uudet asetukset vuosille 2007–2013 ja yhteisön strategiset suuntaviivat sisältävät selkeitä vuoristoalueita koskevia säännöksiä ja määräyksiä, mikä muodostaa pohjan alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ohjelma-asiakirjoissa. Leipzigissa toukokuussa 2007 pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa hyväksytyllä Euroopan unionin alueellisella toimintasuunnitelmalla pyritään niin ikään alueellisen koheesion vahvistamiseen.

Komissio esitteli ministerikokouksessa myös asiakirjan, jossa arvioidaan kansallisissa strategioissa 2007–2013 esitettyjä ratkaisuja alueellisten kysymysten ratkaisemiseksi. Komission havainnon mukaan vain muutamissa jäsenvaltioissa on suunniteltu selkeät ja alueiden erikoispiirteiden mukaiset toimet. Tosin vuoristoalueille oli osoitettu noin 6,4 miljoonaa euroa. Näin ollen ministerit kehottivat komissiota jatkamaan arviointia ja esittelemään alueellista koheesiota käsittelevän kertomuksen (vihreän kirjan) vuonna 2008.

Valmisteilla olevan koheesiokertomuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä. Tavoitteena on käynnistää Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa laajapohjaiset keskustelut alueellisen koheesion käsitteestä. Keskusteluissa nostetaan esille useita kysymyksiä, jotka koskevat tarvetta omaksua entistä yhtenäisempi lähestymistapa alueellisessa koheesiossa sekä tämän käsitteen eriasteisessa käytössä ja toteuttamisessa politiikan eri osa-alueilla. Kertomuksessa käsitellään lisäksi vuoristoalueille ja muille maantieteellisistä ongelmista kärsiville alueille suunnattuja toimintamalleja, joilla tuetaan yhdenmukaista ja tasapainoista unionin kehittämistä. Yhteinen näkemys on tarpeen, jotta vältetään EU:n politiikan pirstaloituminen ottamalla huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet.

On myös syytä muistaa, että EU:n alueellisessa yhteistyössä ja etenkin ylikansallisessa yhteistyössä on 13 eri osa-aluetta, joilla yhteistyökumppanit hyötyvät selkeästi ylikansallisesta lähestymistavasta sekä maantieteelliseltä että temaattiselta näkökannalta. ”Alpine Space” –ohjelma 2007–2013, joka kattaa Saksan, Ranskan, Italian ja Slovenian alppialueet ja johon myös Liechtenstein ja Sveitsi osallistuvat, on yksi esimerkki ylikansallisesta ohjelmasta. Ohjelma hyväksyttiin syyskuussa 2007, ja sille osoitetusta 130 miljoonasta eurosta 98 miljoonaa euroa otetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). Ohjelman tavoitteena on parantaa alueen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta yhteistyön avulla alueilla, joilla ylikansallinen yhteistyö on osoittautunut tehokkaammaksi ja ratkaisut kestävämmiksi kuin valtioiden toimiessa yksin. Ohjelmalla on kolme painopistealuetta. Kilpailukyvyssä ja houkuttelevuudessa ohjelmalla pyritään edistämään pienten ja suurten yritysten (pk-yritysten) innovaatioita, yrittäjyyttä sekä tukimusta ja kehittämistä, vahvistamaan kulttuuriperintöä ja lujittamaan kaupunkialueiden asemaa kestävän kehityksen moottoreina. Toinen elintärkeä kysymys alppimaille on alueille pääsy. Tältä osin ohjelmassa keskitytään varmistamaan tasapuolinen julkisten palvelujen ja liikennepalvelujen käyttömahdollisuus, kestävä ja innovatiivinen liikkuvuus sekä pääsy tietopohjaisen tietoyhteiskunnan perustana oleviin sovelluksiin. Luonnononnettomuuksien ja teknisten uhkien ennaltaehkäisy, lievittäminen ja hallinta muodostavat ohjelman kolmannen painopistealueen. Ympäristönsuojelualan yhteistyön parantaminen, yhdennetyn lähentymistavan edistäminen luonnonsuojelussa ja resurssienkäytön tehostamisessa ovat käsiteltäviä asioita.

Komission neljännessä koheesiofoorumissa käynnistämässä laajapohjaisessa kuulemistilaisuudessa esitettiin kysymys siitä, miten koheesiopolitiikassa olisi syytä käsitellä alueellisia erityispiirteitä ja miten kyseisiä aloja koskevat maailmanlaajuiset haasteet olisi hoidettava. On eittämättä tarpeen pikaisesti vahvistaa monitasoista hallinnointia ja varmistaa toimien välinen yhtenäisyys aluekehityksen sekä Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian edistämiseksi.

 

Kysymyksen nro 54 esittäjä Emmanouil Angelakas (H-0063/08)
 Aihe: Laiton siirtolaisuus ja koheesiopolitiikka
 

Laiton siirtolaisuus EU:n jäsenvaltioihin on viime vuosina kasvanut jyrkästi, erityisesti valtioihin, joilla on pitkät merirajat (esim. Kreikka).

Kysyn komissiolta, onko se ottanut tämän ilmiön huomioon laatiessaan koheesiopolitiikkaa kaudelle 2007–2013 ja ennen kaikkea onko se arvioinut sen seurauksia koheesiopolitiikan taloudellisiin, sosiaalisiin ja muihin indikaattoreihin?

 
  
 

Komission joulukuussa 2007 antamassa tiedonannossa ”Kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa”(1) todetaan tarve omaksua EU:ssa entistä vahvempi ja yhtenäisempi lähestymistapa maahanmuuttoasioissa. Tämä vetoomus vahvistettiin viimeisessä Eurooppa-neuvostossa.

Tämä monen EU:n kansalaisenkin toive näkyy myös useissa EU:n käytössä olevissa välineissä.

Näitä välineitä on muun muassa oikeuden, vapauden ja turvallisuuden aloilla, ja niihin kuuluvat ulkorajarahasto, Frontex-virasto ja EU:n pakolaisrahasto.

Väestömuutoksiin ja erityisesti siirtolaisvirtoihin liittyvät kysymykset ovatkin niiden kysymysten joukossa, jotka jäsenvaltiot ovat ottaneet huomioon laatiessaan kansallisia suunnitelmiaan ja toimenpideohjelmiaan. Laiton maahanmuutto on sekä taloudelliseen että sosiaaliseen koheesioon vaikuttava asia eri alueilla ja niiden välillä.

Koheesiopolitiikan kehyksen sisältämät strategiset ja sääntelyä koskevat suuntaviivat tarjoavat yhtymäkohdan EU:n eri politiikanalojen sekä jäsenvaltioissa tunnistettujen tarpeiden ja mahdollisuuksien välillä.

Koheesiopolitiikkaan liittyvien, rakennerahastoista rahoitettavien ohjelmien hallinnointi ja täytäntöönpano ovat etupäässä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tehtävä.

Euroopan sosiaalirahastossa (ESR) esitetään edellä mainitussa yhteydessä toimet, joilla pyritään parantamaan siirtolaisten valmistautumista ja sopeutumista yhteiskuntaan. Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR) liittyy siirtolaisuutta koskevia määräyksiä, joilla voidaan tukea investointi- ja infrastruktuurimenoja kansanterveyden, yhteiskuntaan kotouttamisen, työmarkkinaehtojen ja rajat ylittävän toiminnan aloilla ja tietyin ehdoin jopa EU:n ulkopuolisten maiden toimintaa edellyttäen, että kyseiset menot sisältyvät asiaa koskeviin toimenpideohjelmiin. Vastaus kysymyksen alkuosaan on siis myönteinen. Koheesiopolitiikassa on otettu huomioon siirtolaiskysymys ja sen erityinen kansallinen, alueellinen ja paikallinen ulottuvuus.

Komissio muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä tuoreista koheesiokertomuksista, joissa korostetaan paikallisten ja alueellisten viranomaisten osallistumista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Nämä viranomaiset ovat yhdessä työmarkkinaosapuolten, hallituksista riippumattomien järjestöjen sekä muiden paikallisten toimijoiden kanssa entistä ratkaisevammassa asemassa kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisessa yhteiskuntaan ja talouselämään. Tarvitaan yhtenäistä lähestymistapaa, jolla varmistetaan koulutusmahdollisuudet, terveydenhuolto- ja sosiaalisten palvelujen käyttömahdollisuus, asianmukainen asuminen ja niin edelleen. Kertomuksissa on myös tietoja nettosiirtolaisuudesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä, kuten muutoksista väestöpohjassa ja työmarkkinoissa. Politiikan kehittämisessä on otettu huomioon myös sosiaalisten ja taloudellisten mallien avulla tehtyjä laskelmia, joten maahanmuuttonäkökohdat ovat epäsuorasti mukana.

Kreikan kansallisessa strategisessa viitekehyksessä vuosille 2007–2013 esitetään kokonaisvaltainen koheesiopolitiikan strategia, jossa otetaan huomioon Kreikan sosioekonominen tilanne maan kehitysvision kehittämiseksi. Tältä osin maahanmuuttajien asema on eräs analyysin osatekijä.

Muissa toimenpideohjelmissa käsitellään maahanmuuttajien asemaa ja keskitytään erityisesti heidän integrointiinsa työmarkkinoihin erityisin toimin. Kreikan rajavaltiona kohtaamia laittoman maahanmuuton haasteita käsitellään oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston hallinnoimissa ohjelmissa. Komissio on kehittänyt joukon solidaarisuusperiaatteeseen perustuvia toimenpiteitä, joilla tuetaan etenkin Kreikan kaltaisia jäsenvaltioita, joihin kohdistuu yhä kasvavia siirtolaispaineita. Jäsenvaltiot tekevät parhaillaan yhteistyötä Välimeren toimissa, joiden koordinoinnista vastaa Frontex-virasto ja joiden tarkoituksena on tehostaa EU:n eteläisten merirajojen ja avomeren valvontaa mereltä tulevan laittoman maahanmuuton hillitsemiseksi ja inhimillisten tragedioiden estämiseksi. Kun otetaan huomioon, että maihin, joilla on meriraja, kohdistuu omatoimisten ja laittomien siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden paineita, näiden maiden olisi hyödynnettävä aktiivisesti nykyisten tai suunnitteilla olevien rahoitusvälineiden, kuten Euroopan pakolaisrahaston, ulkorajarahaston, kotouttamisrahaston ja pian myös pakolaisten paluurahaston, tarjoamaa tukea, jota myönnetään jäsenvaltioille taakanjaon perusteella.

 
 

(1) KOM (2007) 780.

 

Kysymyksen nro 58 esittäjä Colm Burke (H-1053/07)
 Aihe: Toimintojen eriyttäminen
 

Komissio aikoo ottaa käyttöön toimintojen eriyttämisen reilun kilpailun varmistamiseksi televiestintämarkkinoilla. Miten komissio aikoo arvioida, tarvitaanko toimintojen eriyttämistä ja milloin?

 
  
 

Toimintojen eriyttämistä koskevilla, komission osana EU:n televiestintäsääntöjen uudistusta(1)esittämillä toimenpiteillä pyritään tarjoamaan kansallisille sääntelyviranomaisille, mutta ei komissiolle, oikeusperusta, jonka nojalla kyseinen velvollisuus voidaan asettaa. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia toimintojen eriyttämistä vain, jos komissio päättää arvioituaan ensin toimenpideluonnoksen ehdotetun käyttöoikeusdirektiivin 13 a artiklassa säädettyjen ehtojen ja kriteereiden suhteen, että eriyttäminen on yhteisön lainsäädännön mukaista.

Toimenpideluonnoksia koskevassa komission arvioinnissa on:

todiste siitä, ettei tavanomaisilla säätelyä koskevilla korjaavilla toimilla(2)ole voitu saada aikaan – eikä saada tulevaisuudessakaan – tehokasta kilpailua;

arviointi toimenpideluonnosten vaikutuksesta paitsi sääntelyviranomaisiin, yrityksiin ja näiden halukkuuteen investoida verkkoihinsa ja myös muihin sidosryhmiin, mukaan lukien erityisesti odotetut vaikutukset infrastruktuurialan kilpailuun sekä muut mahdolliset vaikutukset kuluttajiin;

ehdotettu toimenpideluonnos sekä tiedot eriyttämisen luonteesta ja tasosta, erillisen liiketoimintayksikön omaisuuden yksilöinti ja sen tarjoamat tuotteet tai palvelut, erillisen liiketoimintayksikön hallintojärjestelyt, säännöt toiminnallisten menettelyjen avoimuuden varmistamiseksi sekä valvontaohjelma määräysten noudattamisen varmistamiseksi, mukaan lukien vuosikertomuksen julkaiseminen.

Sillä, että komissio arvioi ja myöhemmin hyväksyy toimenpideluonnoksen, on tarkoitus taata sääntelykehyksen yhdenmukainen täytäntöönpano koko EU:ssa, kun tavoitteena on luoda sähköisen viestinnän sisämarkkinat.

 
 

(1) Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoson direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) muuttamisesta 13. marraskuuta 2007 annettu ehdotus KOM(2007) 697, katso erityisesti ehdotuksen 13 a artklan 2 kohta ja 13 a artiklan 3 kohta, EYVL L108, 24.4.2002.
(2) Käyttöoikeusdirektiivin 9–13 artikla.

 

Kysymyksen nro 59 esittäjä Mairead McGuinness (H-1055/07)
 Aihe: Televisiotoimintaa koskeva direktiivi
 

Uskooko komissio, että televisiotoimintaa koskeva direktiivi 97/36/EY(1) pystyy seuraamaan audiovisuaalisen teknologian ja mainonnan kehitystä?

Onko komissio vakuuttunut siitä, että jos televisiotoiminnan harjoittajia pyydetään kehittämään lapsia koskevia käyttäytymissääntöjä, niin tämä on riittävän vankka keino suojelemaan lasten erityisiä etuja – esim. estämään lapsille suunnatun ns. roskaruuan mainostamisen?

 
  
 

Komissio katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi 89/552/ETY (aiemmin televisio ilman rajoja -direktiivi), sellaisena kuin se on muutettuna joulukuussa 2007 annetulla direktiivillä 2007/65/EY, ajantasaistaa EU:n lainsäädäntöä niin, että se vastaa nykyistä eurooppalaista audiovisuaalista tilannetta ja sopeutuu suunniteltuihin markkinamuutoksiin, tekniseen kehitykseen sekä uusiin käytössä oleviin mainontatekniikoihin. Seuraavassa esitetään perustelut.

Ensinnäkin kyseinen direktiivi kattaa kaikki lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut – joita tarjotaan ohjelma-aikataulun mukaan – tekniikasta tai välineestä riippumatta (perinteinen lähetystoiminta, matkapuhelin, IP-televisio ja niin edelleen) sekä ei-lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut (tilattavat video- tai ohjelmapalvelut). Tämän seurauksena kaikkeen audiovisuaaliseen kaupalliseen viestintään, eikä pelkästään televisiomainontaan, sovelletaan nykyisin sääntöjä, joissa määrätään, ettei audiovisuaalinen kaupallinen viestintä saa aiheuttaa fyysistä tai moraalista haittaa alaikäisille.

Toiseksi direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden ja komission on rohkaistava mediapalvelujen tarjoajia kehittämään käytännesääntöjä, jotka koskevat epäasiallista audiovisuaalista kaupallista viestintää, jota esiintyy lasten ohjelmiin liitettynä tai lasten ohjelmissa ja joka koskee ravintoaineita, kuten rasvoja, transrasvahappoja ja suolaa, joiden pitoisuuksia kokonaisruokavaliosta ei lääketieteellisten suositusten mukaan pitäisi ylittää. Näitä käytännesääntöjä, joita on sovellettava mediapalvelujen tarjoajiin suoraan (ja epäsuorasti sponsoreihin ja mainostajiin), täydentävät uudet säännökset, jotka jäsenvaltioiden on annettava saattaakseen osaksi kansallista lainsäädäntöään kuluttajien, erityisesti alaikäisten suojeluun tähtäävän direktiivin säännökset, ja jäsenvaltioiden on helpotettava niiden soveltamista. Koska lasten ylipaino-ongelmat johtuvat monista eri tekijöistä, komissio esittää 30. toukokuuta 2007 laatimassaan ylipainoa käsittelevässä valkoisessa kirjassa(2)kokonaisvaltaista ja monialaista strategiaa sellaisten toimien edistämiseksi, joilla pyritään erityisesti parantamaan kuluttajille tiedottamista, edistämään terveellisen ruoan saantia, kannustamaan liikkumaan ja niin edelleen.

Kolmanneksi direktiivissä tunnustetaan medialukutaidon merkitys ja kehotetaan jäsenvaltioita edistämään sitä erityisenä keinona suojata perheitä ja lapsia haitalliselta tai loukkaavalta aineistolta (johdanto-osan 37 kappale). Komission tiedonannossa ”Medialukutaito digitaalisessa ympäristössä”(3) suositaan toimia, joilla nuoria autetaan suhtautumaan kriittisesti kaupalliseen viestintään.

 
 

(1)EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60.
(2) KOM(2007) 279 lopullinen.
(3) KOM(2007) 833 lopullinen.

 

Kysymyksen nro 60 esittäjä Stavros Arnaoutakis (H-1074/07)
 Aihe: Heraklionissa sijaitsevan Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISAn) roolin vahvistaminen
 

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) on saavuttanut tähän mennessä erittäin hyviä tuloksia, kun huomioidaan pääoman ja henkilöstön vähyys. Oltuaan toiminnassa vasta kaksi vuotta ENISA on todistanut olevansa oikea vastaus verkko- ja tietoturva-alan tarpeisiin Euroopassa. Kaikki toimipaikan sijaintiin liittyvät perusteettomat väitteet on ehdottomasti kumottu. Kreikka on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa ja sitoutumisensa edistää ENISAn menestystä tarjoamalla virastolle huomattavaa tukea. ENISAn sijainti Heraklionissa on myös merkittävä askel kohti Euroopan hajauttamista ja alueellista kehittämistä.

Kerääntynyttä tietotaitoa ja investoituja resursseja ei tule hukata. Miksi komissio ei tue ENISAa jatkamaan tehokkaasti sen menestynyttä toimintaa kasvattamalla määrärahoja, henkilökuntaa ja toimivaltaa? Miksi uuden televiestintäviraston tehtäviä, toimivaltaa, määrärahoja ja henkilökuntaa ei ole osoitettu ENISAlle?

 
  
 

Komissio teki 13. marraskuuta 2007 ehdotuksia EU:n televiestintäsääntöjen uudistamiseksi. Tärkeitä näkökohtia ovat ehdotus Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen (EECMA) perustamisesta(1), yleiseurooppalaisten palvelujen kehittäminen rajattomassa Euroopassa sekä sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden lujittaminen.

Komissio katsoo, että verkko- ja tietoturvan on oltava uudistuksessa ensisijaisia, jotta kaikki sidosryhmät, myös televiestinnän operaattorit ja sääntelyviranomaiset, voivat reagoida entistä nopeammin ja koordinoidusti tietoturvaloukkauksiin. Tämän vuoksi komissio on ehdottanut, että EU:n nykyisiin sääntöihin liittyviä turvallisuusmääräyksiä vahvistettaisiin ottamalla huomioon viime vuoden julkisen kuulemisen tulokset. Ehdotettu toimenpidepaketti sisältää etenkin entistä parempia välineitä verkkoturvallisuusrikosten torjumiseksi ja verkkoon kohdistuvien hyökkäysten torjuntaverkkojen vahvistamiseksi.

Vaikka ENISAn(2) arvioinnin tuloksista käy ilmi, että sen saavutukset olivat tyydyttävät, komissio katsoo, että nykyisiin verkkoturvallisuushaasteisiin olisi vastattava varmistamalla uusi synergia televiestinnän sääntelyviranomaisten ja turvallisuusasiantuntijoiden työn välillä, kun halutaan parantaa Euroopan tieto- ja viestintäverkkojen turvallisuutta. Synergiaa olisi hyödynnettävä tuettaessa parannettujen verkkoturvallisuussääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa. Sen vuoksi komission ehdotuksissa keskitytään vahvasti verkko- ja tietoturvan asettamiin haasteisiin sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden puitteissa.

EECMA:n soveltamisala on paljon laajempi kuin ENISAn. EECMA:lla on hyvin tärkeä rooli sähköisen viestinnän sääntelyuudistuksessa. Koska ENISAn toiminta rajoittuu kapealle mutta tärkeälle osalle kyseistä alaa, komissio on ehdottanut uutta viranomaista, joka yhdistäisi Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston vastuulla nykyisin olevat toiminnot. Asetusehdotus nykyisen ENISA-asetuksen muuttamisesta ja sen voimassaolon pidentämisestä siihen asti, kunnes EECMA ottaa vastuun verkko- ja tietoturva-alan toiminnasta 14. maaliskuuta 2011, oli välttämätön, joten komissio hyväksyi sen 20. joulukuuta 2007.

 
 

(1) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta, KOM(2007) 699.
(2) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) arvioinnista, KOM (2007) 285.

 

Kysymyksen nro 61 esittäjä Ruth Hieronymi (H-0018/08)
 Aihe: Komission tiedonanto ”Mobiili-tv:n sisämarkkinoista vahvemmat”
 

Komissio ehdottaa tiedonannossaan KOM(2007)0409 strategiaa Euroopan unionin mobiili-tv:n kehittämiseksi. Mobiili-tv:llä tarkoitetaan ”audiovisuaalisen sisällön välittämistä matkaviestimeen”.

Miten komissio määrittelee mobiili-tv:n, kun otetaan huomioon audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä 2007/65/EY(1) oleva audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä 2000/31/EY(2) oleva audiovisuaalisten palvelujen määritelmä?

Katsooko komissio, että audiovisuaalisten mediapalvelujen ja audiovisuaalisten palvelujen asemat ovat toisistaan poikkeavia, kun otetaan huomioon tiedonsaannin ja ilmaisun vapaus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden takaaminen?

Mitä eroja komissio siinä tapauksessa näkee audiovisuaalisia mediapalveluja ja audiovisuaalisia palveluja koskevan sääntelyn lajissa ja laajuudessa ja taajuuksien jakamisessa?

 
  
 

Komissio muistuttaa heinäkuussa 2007 antamassaan tiedonannossa ”Mobiili-tv:n sisämarkkinoista vahvemmat” esitetyn strategian soveltamisalasta. Tiedonannossa termi ”mobiili-tv” viittaa pelkästään maanpäällisiin mobiili-tv-lähetyspalveluihin. Komissio on tietoinen siitä, että mobiili-tv-palveluja voidaan tarjota eri tavoilla, kuten matkapuhelinverkkojen tai satelliitin kautta. Maanpäällinen lähetystoiminta on kuitenkin välttämätön osa näiden uusien innovatiivisten palvelujen markkinoiden kehittämiseksi laajassa mitassa, minkä vuoksi maanpäällinen lähetystoiminta on keskeisellä sijalla komission toiminnassa. Arvoisa parlamentin jäsen pyytää kysymyksessään selvennystä mobiili-tv:n määritelmään sääntelyn sisällön suhteen. Kuten sanottu, mobiili-tv-palvelut ovat soveltamisalansa puolesta osa audiovisuaalisia mediapalveluja, joita säädellään audiovisuaalisista mediapalveluista hiljattain annetulla direktiivillä. Maanpäällinen mobiili-tv-lähetystoiminta on tavanomaisen tv-lähetystoiminnan tavoin määritelty lineaariseksi audiovisuaaliseksi mediapalveluksi direktiivin 1 artiklan e kohdan mukaisesti.

Sähköistä kauppaa koskevalla direktiivillä, jossa ei ole erityistä määritelmää audiovisuaalisille palveluille mutta jossa määritellään yleisesti tietoyhteiskunnan palvelut, koordinoidaan niin ikään vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä tarjottavien audiovisuaalisten palvelujen tiettyjä aloja.

Tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevan kysymyksen toisen osan kohdalla komissio haluaa lainata audiovisuaalisista mediapalveluista annettua direktiiviä: ”Audiovisuaaliset mediapalvelut ovat niin kulttuurin kuin kaupan alan palveluja. Niillä on kasvava merkitys yhteiskuntien, demokratian – varsinkin tiedonvälityksen vapauden, mielipiteiden moninaisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamalla – koulutuksen ja kulttuurin kannalta, ja sen vuoksi on perusteltua soveltaa näihin palveluihin tiettyjä erityissääntöjä.” Alaikäisten suojelua tai kulttuurin monimuotoisuutta koskevia direktiivin säännöksiä sovelletaan mobiili-tv:hen samoin kuin mihin tahansa muihin direktiivin kattamiin palveluihin.

Mobiili-tv on kehittyvä palvelumuoto, jota kannattaa säännellä vain lievästi. Sen vuoksi ei ole syytä asettaa epätarkoituksenmukaisia velvollisuuksia, kuten pakollisia sääntöjä. Kansalliset pääkanavat, sekä julkiset että yksityiset, tulevat kuitenkin olemaan hyvin todennäköisesti kaikissa mobiili-tv:n suosituimmissa ohjelmissa liiketoimintaa koskevien päätösten ulkopuolella, sillä tarjonta ei olisi houkuttelevaa ilman niitä.

Komissio haluaa kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion myös siihen, että komission suosima DVB-H-mobiili-tv-standardi voi sisältää suuren määrän kanavia ja mahdollistaa siten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden.

Kysymyksen viimeinen osa koskee radiotaajuuksia. Edellä mainituilla kahdella direktiivillä ei ole suoraa yhteyttä radiotaajuuksien sääntelyyn. Taajuuksien sääntelypolitiikan kannalta katsottuna ilma-aaltojen välityksellä tarjottavissa mobiili-tv-palveluissa olisi noudatettava samoja sääntöjä ja asetuksia kuin sähköisen viestinnän palveluissa EU:n nykyisen sääntelykehyksen mukaisesti.

 
 

(1) EUVL L 332 18.12.2007, s. 27.
(2) EYVL L 178 17.7.2000, s. 1.

 

Kysymyksen nro 62 esittäjä Maria Badia i Cutchet (H-0021/08)
 Aihe: Teollis- ja tekijänoikeudet ja digitalisoituminen
 

Euroopan komissio päätti 3. tammikuuta 2008 antaa uutta pontta digitaalisen sisällön alalle Euroopassa siten, että helpotetaan ja nopeutetaan televisio-ohjelmien, musiikin, elokuvien ja pelien saatavuutta Internetin, matkapuhelimen ja muiden digitaalisten laitteiden kautta.

Ottaen huomioon kyseinen aloite ja uudet viestintävälineet ja -kanavat, tekijänoikeuksien nykyinen hallintamalli on vanhentunut, eikä sillä pystytä vastaamaan nykytilanteen asettamiin haasteisiin. Aikooko komissio korostaa keskustelussa kysymystä, miten teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen voidaan taata jatkossakin ja samalla tukea edelleen innovaatiotoimintaa ja digitaalista kehitystä?

Onko komissio samaa mieltä siitä, että kaikkien niiden ongelmien lisäksi, joita uudet teknologiat aiheuttavat luovan työn tekijöille, keskusteluissa olisi otettava esille myös teknologioista saatavat uudet hyödyt ja mahdollisuudet, jotka avautuvat Euroopan kulttuurin yleensä ja erityisesti musiikin, kirjallisuuden, elokuvien ja pelien kehittämisen, kaupallistamisen ja kilpailukyvyn parantamiseksi?

 
  
 

Komissio antoi 3. tammikuuta 2008 tiedonannon luovasta verkkosisällöstä sisämarkkinoilla. Tiedonannossa kartoitetaan lisäarvoa tuovia toimia, joihin EU:ssa voitaisiin ryhtyä EU:n online-sisällöntuotannon ja jakelutoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi.

Korkeatasoisen ”luovan verkkosisällön” levittäminen verkossa on merkittävä rakenteellinen muutos EU:n sisältömarkkinoilla. Korkeatasoinen luova verkkosisältö kattaa musiikkia, audiovisuaalista sisältöä, radiotoimintaa, online-pelejä, online-julkaisutoimintaa ja koulutussisältöä. Myös www:n versio 2.0 luo uusia markkinasovelluksia eli käyttäjän luomaa sisältöä.

Komissio kannustaa sisällöntuottajia, televiestintäyrityksiä ja Internet-palvelujen tarjoajia tiiviiseen yhteistyöhön verkkosisällön tarjonnan lisäämiseksi siten, että samalla varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien vankka suojelu.

Komissio haluaa korostaa, että verkkosisältöaloitetta koskevassa keskustelussa otetaan esille myös uusien tekniikoiden tarjoamat uudet edut ja mahdollisuudet Euroopan kulttuurin luomisen, markkinoinnin ja kilpailukyvyn parantamiseksi yleisesti. Komissio katsoo, että sen ensisijaisena tehtävänä on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) kulttuurisesta moninaisuudesta tekemän yleissopimuksen mukaisesti varjella kulttuurin moninaisuutta luovassa verkkosisällössä.

Komissio yksilöi neljä keskeistä horisontaalista haastetta, joista on syytä keskustella ja joita koskevia hyviä käytäntöjä on syytä vaihtaa mahdollisesti koordinoidusti EU:ssa. Näitä ovat luovan sisällön saatavuus, luovan sisällön lisensoinnin parantaminen, digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmien (DRM) yhteentoimivuus ja avoimuus sekä piratismin tehokas torjuminen.

Luovan verkkosisällön markkinat ovat kasvussa, ja kehitys on ripeää. Tähän on reagoitava kahdella tasolla: yhtäältä on ratkaistava pikaisesti jo yksilöidyt haasteet, ja toisaalta on käynnistettävä keskustelu nykyisistä ja tulevista haasteista.

Prosessin nopeaksi käynnistämiseksi tiedonannolla käynnistetään kohdistettu julkinen kuuleminen, jolla valmistellaan luovaa verkkosisältöä koskevan neuvoston ja Euroopan parlamentin suosituksen hyväksymistä. Julkinen kuuleminen perustuu tiedonantoon liitettyyn kyselylomakkeeseen, ja vastausten jättämisen määräaika on 29. helmikuuta 2008. Kyselylomakkeessa keskitytään kolmeen kysymykseen: digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmien yhteentoimivuuteen ja avoimuuteen, luovan sisällön laajempaan maantieteelliseen lisensointiin, lailliseen tarjontaan ja piratismiin.

Lisäksi komissio perustaa sidosryhmiä varten keskustelu- ja yhteistyöfoorumin, niin sanotun Content Online Platformin. Content Online Platform -foorumin toimialaan kuuluvat tässä tiedonannossa mainitut kysymykset, kuten sisällön saatavuus, oikeuksien selvittelyjärjestelmien parantaminen, laajempien maantieteellisten lisenssien kehittäminen, verkkotekijänoikeuksien hallinnointi sekä yhteistyömekanismit tekijänoikeuksien noudattamisen parantamiseksi verkkoympäristössä.

 

Kysymyksen nro 63 esittäjä Lambert van Nistelrooij (H-0043/08)
 Aihe: Televiestintä – tahaton verkkovierailu
 

Kun ns. eurotariffi matkapuhelujen soittamiselle ja vastaanottamiselle ulkomailla tuli voimaan [asetuksen (EY) N:o 717/2007(1) 7 artiklan 3 kohta], komissio ilmoitti, että se tulee myös pitämään tarkasti silmällä operaattoreiden sopimuksia, jotka koskevat rajaseudulla asuvien matkapuhelinkustannuksia. Eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERG) 17. tammikuuta 2008 julkaisemassa ensimmäisessä raportissa todetaan, että operaattorit eivät pidä tätä suurena ongelmana, koska kyse on suhteellisen pienestä kuluttajamäärästä. Lisäksi tahattomasta tai vastentahtoisesta verkkovierailusta aiheutuvat kustannukset voitaisiin useimpien operaattorien mielestä antaa anteeksi hyvän tahdon osoituksena. Euroopan raja-alueiden liiton (AEBR) laatiman kyselyn mukaan useat rajaseudulla asuvat saavat kuitenkin edelleen liian suuria laskuja. Tahatonta verkkovierailua on teknisesti mahdollista torjua soittajan sijainnin paikantavan triangulointimenetelmän ja puheluliikenteen ohjauksen kautta. Kuluttajille pitäisi lisäksi voida mainita, että tahattoman verkkovierailun voi estää, kun ei valitse puhelimesta vaihtoehtoa ”automaattinen verkon valinta”.

Katsooko komissio, että ERG:n raportissa mainittu operaattoreiden hyvän tahdon osoitus on riittävä? Mitä mieltä komissio on palveluntarjoajien velvollisuudesta ilmoittaa siitä kuluttajille? Entä mitä mieltä komissio on ongelman lähteellä toteutettavista toimenpiteistä, joilla tämä harmillinen tahaton verkkovierailu saataisiin loppumaan?

 
  
 

Verkkovierailuista annetun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan nojalla kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkkailtava tahatonta verkkovierailua naapurijäsenvaltioiden rajat ylittävillä alueilla. Komissio on velvollinen laatimaan neuvostolle ja parlamentille kertomuksen verkkovierailuasetuksen toiminnasta vuoden 2008 lopulla sekä sisällyttämään tahatonta verkkovierailua koskeva kysymys tuohon kertomukseen. Tältä osin kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset ovat suorittaneet Eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERG) alaisuudessa ensimmäisen yksityiskohtaisen datankeruun, joka sisältää komission kehotuksesta kaikille EU:n operaattoreille osoitettuja kysymyksiä tahattomasta verkkovierailusta.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen toteaa kysymyksessään, ERG on nyt toimittanut raporttinsa, joka sisältää operaattoreiden vastauksia kysymyksiin, joita tahattomasta verkkovierailusta on esitetty. Operaattorit eivät pidä tahatonta verkkovierailua suurena ongelmana, koska siitä on ilmeisesti haittaa suhteellisen vähäiselle kuluttajamäärälle. Palveluntarjoajat väittivät, että tieto on yleisesti saatavilla heidän verkkosivuillaan ja että kansallisten sääntelyviranomaisten (esimerkiksi Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä) tunnistettua ongelman, palveluntarjoajat olivat yleisesti ottaen ryhtyneet lisätoimiin kuluttajille tiedottamiseksi sekä tarjonneet joissakin tapauksissa erityisiä asiakaskohtaisia tariffeja. Valtaosa palveluntarjoajista myös ilmoitti, että aidosti tahattomasta verkkovierailusta aiheutuvat kustannukset voidaan antaa anteeksi hyvän tahdon osoituksena.

Komissio käsittelee parhaillaan ERG:n havaintoja ja aikoo keskustella aiheesta lyhyesti kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa selvittääkseen, mihin lisätoimiin kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat ryhtyä ongelman ratkaisemiseksi. Komissio on samaa mieltä siitä, ettei kysymys ole vähäpätöinen ongelmasta kärsiville. Komissio on lisäksi ottanut joidenkin kantelujen johdosta hiljattain yhteyttä Saksan, Ranskan ja Luxemburgin sääntelyviranomaisiin ja pyytänyt heidän näkökantojaan sekä yksityiskohtaisia tietoja toimista, joihin he ovat ryhtyneet tässä asiassa. Komission mielestä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten käynnistämä aloite on erinomainen esimerkki, jota myös muut voivat seurata. Tässä vaiheessa on liian varhaista ennakoida, millaisia päätelmiä komissio esittää kertomuksessaan, jonka sen on toimitettava vuoden 2008 loppuun mennessä neuvostolle ja parlamentille. ERG julkistaa toisen raportin komissiolle tämän vuoden heinäkuussa.

Komissio katsoo, että tahattoman verkkovierailun kaltaiset ongelmat johtuvat EU:n televiestintämarkkinoiden pirstoutumisesta 27:ään eri markkina-alueeseen. Ongelma voidaan korjata komission ehdotuksilla lisätä Euroopan televiestinnän sääntelyn ja Euroopan televiestinnän markkinaviranomaisen yhdenmukaistamista, jotta komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia voidaan auttaa parantamaan, nopeuttamaan ja yhdenmukaistamaan sääntelyä koko Euroopassa.

 
 

(1) EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32.

 

Kysymyksen nro 64 esittäjä Jorgo Chatzimarkakis (H-0071/08)
 Aihe: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta (EY:n perustamissopimuksen 95 artikla)
 

Komission ehdotus KOM(2007)0699 herättää vakavia kysymyksiä sen tehokkuudesta ja toimivuudesta, koska siinä ei oteta huomioon jo tehtyjä merkittäviä ponnisteluja ja pitkän ajan kuluessa käytettyjä huomattavia resursseja, koska siinä jätetään huomiotta nykyisen viraston saavuttamat hyvät tulokset ja koska siinä hylätään yhteisön arvokas etu tärkeällä politiikanalalla eikä säädetä ENISAn henkilöstön ja heidän asiantuntemuksensa mukaanotosta.

Jäsenvaltioiden enemmistö näyttää suosivan televiestintäalan toiminnan koordinointia eikä niinkään raskasvaikutteista lainsäädännöllistä lähestymistapaa. Sen roolin ENISA voi hyvin täyttää, jos ohut kerros televiestintäalan toimivaltaa lisätään sen mandaattiin (jota parhaillaan tarkistetaan).

Näin ollen kysyn komissiolta, miksi ENISAn luoma yhteisön laajuinen arvo hylätään, sen sijaan että laajennettaisiin ENISAn mandaattia siten, että se sisältäisi ETMAn uuden suunnitellun toiminnan.

 
  
 

Komission vuonna 2006 käynnistämässä ENISAn väliarvioinnissa(1) todetaan, että verkko- ja tietoturvaviraston saavutukset olivat tyydyttävät ottaen huomioon viraston käytössä olleet rajalliset keinot. Saavutukset vahvistivat, että ENISAn perustamisen taustalla ollut politiikka ja sen alkuperäiset tavoitteet ovat olleet oikeita ja että toimiminen EU:n viraston kautta on ollut aiheellista. Arvioijien ja johtokunnan tekemät parannusehdotukset auttavat omalta osaltaan parantamaan ENISAn toimintaa.

Nykyisiin verkkoturvallisuushaasteisiin olisi kuitenkin komission mielestä vastattava varmistamalla uusi synergia televiestinnän sääntelyviranomaisten ja turvallisuusasiantuntijoiden työn välillä haluttaessa parantaa Euroopan tieto- ja viestintäverkkojen turvallisuutta. Synergiaa olisi hyödynnettävä tuettaessa parannettujen verkkoturvallisuussääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa. Sen vuoksi komission ehdotuksissa keskitytään vahvasti verkko- ja tietoturvan asettamiin haasteisiin sähköisen viestinnän yhtenäismarkkinoiden puitteissa.

Komissio katsoo, että sen ehdotus Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen (EECMA) perustamisesta(2)jouduttaa yleiseurooppalaisten palvelujen luomista rajattomaan Eurooppaan sekä vahvistaa edelleen sähköisen viestinnän yhtenäismarkkinoita, jotta kaikki sidosryhmät, myös televiestinnän operaattorit ja sääntelyviranomaiset, voivat reagoida entistä nopeammin ja koordinoidusti tietoturvaloukkauksiin.

EECMA:n soveltamisala on paljon laajempi kuin ENISAn, ja se saavuttaa kriittisen massan henkilöstöresursseissa ja talousarviossa. EECMA:lla on hyvin tärkeä rooli sähköisen viestinnän sääntelyuudistuksessa. Koska ENISAn toiminta sitä vastoin rajoittuu kapealle mutta tärkeälle osalle kyseistä alaa, komissio on ehdottanut uutta viranomaista, joka yhdistäisi Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston vastuulla nykyisin olevat toiminnot.

Asetusehdotus nykyisen ENISA-asetuksen muuttamisesta ja sen voimassaolon pidentämisestä siihen asti, kunnes EECMA ottaa vastuun verkko- ja tietoturva-alan toiminnasta 14. maaliskuuta 2011, oli välttämätön, joten komissio hyväksyi sen 20. joulukuuta 2007.

Uudella viranomaisella on oltava valtuudet palkata itse henkilökuntansa. Hakijoista valitaan luonnollisesti parhaimmat. ENISAn henkilökunnalla on hyvät mahdollisuudet tulla valituiksi, koska he ovat korkeasti koulutettuja ja heillä on oikeanlainen tausta. Lisäksi he voivat siirtää ENISAssa hankkimaansa kokemuksen suoraan uuden viranomaisen vaatimiin tehtäviin.

 
 

(1) KOM(2007) 285.
(2) KOM(2007) 699.

 

Kysymyksen nro 65 esittäjä Manuel Medina Ortega (H-1043/07)
 Aihe: Työttömyyden torjuntatoimet syrjäisimmillä alueilla
 

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä korkean työttömyyden torjumiseksi Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla?

 
  
 

Rakennerahastoista ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) tuetaan edelleen syrjäisimpiä alueita työttömyyden torjumiseksi ajanjaksolla 2007–2013. Euroopan sosiaalirahastosta tuetaan jäsenvaltioiden politiikkaa, jolla tähdätään täystyöllisyyteen, korkeatasoisten työpaikkojen saamiseen ja tuottavuuden lisäämiseen, sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, etenkin huono-osaisen väestönosan työnsaannin edistämiseen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten työllisyyserojen kaventamiseen.

Seitsemän syrjäisintä aluetta saa yhteensä 1,3 miljardia euroa rahallista tukea ajanjaksolla 2007–2013. Jäsenvaltiot vastaavat rakennerahastojen käytöstä yhteisön koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen(1) ja komissiossa hyväksyttyjen kansallisiin strategisiin viitekehyksiin sisältyvien painopistealueiden perusteella.

Uusi lainsäädäntökehys tarjoaa myös erityistä tukea syrjäisimmille alueille näiden sijainnista johtuvien lisäkustannusten korvaamiseksi. Erityisenä haasteena on varmistaa, että tuella edistetään ohjelmastrategian kokonaisvaltaista toteuttamista, eli tässä tapauksessa sitä, että tuella saadaan aikaan kestävää kasvua ja työllisyyttä.

Arvioidessaan sitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön Lissabonin strategiaa, komissio myös kehottaa neuvostoa antamaan jäsenvaltioille suosituksia, joilla pyritään parantamaan jäsenvaltioiden työmarkkinoiden toimintaa ja elinikäistä oppimista saatavilla olevien työpaikkojen määrän lisäämiseksi ja laadun parantamiseksi.

 
 

(1) Neuvoston päätös, tehty 6 päivänä lokakuuta 2006, yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista, EUVL L 291, 21.10.2006.

 

Kysymyksen nro 66 esittäjä Avril Doyle (H-1059/07)
 Aihe: Tieto- ja viestintätekniikka sekä tekijänoikeusmaksut
 

Komissio on käyttänyt viimeksi kuluneina vuosina huomattavasti aikaa ja rahaa tekijänoikeusmaksuihin liittyvän ongelman analysointiin. Tekijänoikeusmaksujen tiedetään hidastavan osallistavan tietoyhteiskunnan kehitystä Euroopassa. Komissio on kuullut asianomaisia ja jäsenvaltioita useissa yhteyksissä ja laatinut vaikutusten arviointeja, joista käy selvästi ilmi, että tekijänoikeusmaksujärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä. Komission jäsen Reding totesi 10. toukokuuta 2007 Euroopan digitaaliteollisuudelle pitämässään puheessa, että tämän alan kehittäminen muodostaa osan komission keskeneräisiä tehtäviä.

Voiko komissio selventää nykyistä kantaansa tekijänoikeusmaksujärjestelmään? Voiko komissio selittää erityisesti, miksi tekijänoikeusmaksuja ei ole uudistettu, vaikka nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat lisääntyvät jatkuvasti?

 
  
 

Komissio haluaa kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä tämän jatkuvasta kiinnostuksesta käynnissä oleviin ponnisteluihin uudistaa yksityisiä tekijänoikeusmaksuja. Komissio laati vuonna 2006 selvityksen 20 kansallisesta suunnitelmasta, joiden perusteella maksetaan korvauksia yksityisestä kotona tapahtuvasta kopioinnista. Asiasta laadittiin vuoden 2006 lopulla alustava selvitys.

Komissio käynnisti 14. helmikuuta 2008 uudelleen asianomaisten osapuolten kuulemisen tarkoituksena esittää vaihtoehtoja jatkotoimiksi.

Kulttuuri ja kulttuurinen monimuotoisuus ovat keskeisiä tavoitteita kaikissa komission tekijänoikeusalalla ajamissa aloitteissa. Näin ollen kotona tapahtuvan yksityisen kopioinnin tekijänoikeusmaksuihin liittyvällä komission politiikalla pyritään edistämään tekijöille ja esiintyjille maksettavaa asianmukaista korvausta, edunsaajille tarkoitettujen maksusuoritusten avoimuutta sekä kulttuurista monimuotoisuutta.

 

Kysymyksen nro 67 esittäjä Alain Hutchinson (H-1064/07)
 Aihe: Tiedotusvälineet ja tietoyhteiskunta AKT-maissa
 

Jotta hyvän hallinnon perusperiaatteiden sekä kulttuurien välisen vuoropuhelun tukeminen AKT-maissa olisi tehokasta, on vahvistettava kyseisten maiden väestön kykyä analysoida kriittisesti maansa sosioekonomista todellisuutta ja politiikkaa. Tällaisen tuen edellytys on, että AKT-mailla on riippumattomat ja tehokkaat tiedotusvälineet. Kymmenes Euroopan kehitysrahasto, joka on Euroopan unionin AKT-maille kaudeksi 2008–2013 myöntämän avun täytäntöönpanoa varten käyttöön otettu väline, edistää hyvää hallintoa, mutta siihen ei sisälly erityistukea uusille, tehokkaille ja riippumattomille tiedostusvälineille tai suorituskykyiselle tietoyhteiskunnalle laajemmin ottaen.

Mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa myötävaikuttaakseen AKT-maiden tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja tehokkuuteen ja helpottaakseen kyseisten maiden kansalaisten pääsyä osalliseksi tietoyhteiskunnasta?

 
  
 

Komissio on samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että riippumattomien ja tehokkaiden tiedotusvälineiden saaminen AKT-maille on välttämätöntä.

Kymmenettä Euroopan kehitysrahastoa (EKR) koskevassa ohjelmoinnissa etusija kumppanien välisessä vuoropuhelussa annetaan demokraattiselle hallinnolle kaikissa sen muodoissa valmisteltaessa yhteistyöstrategioita ja kansallisia maaohjelmia. Tältä osin komissio ja kumppanuusmaita edustavat EU:n jäsenvaltiot ovat laatineet arvion demokraattisesta hallintoprosessista sekä laatineet hallintoprofiilit.

Profiileissa arvioidaan lehdistön tilannetta sekä lehdistönvapauden ja kapasiteetin rajoituksia. Päätelmät on liitetty kumppanuusmaan kanssa käytävään vuoropuheluun, ja kumppanuusmaita kannustetaan tarvittaessa sitoutumaan eri alojen uudistuksiin ja ryhtymään toimenpiteisiin esille otettujen ongelmien korjaamiseksi. Näin ollen kaikki lehdistökysymykset ovat olennainen osa vuoropuhelua, mutta niistä keskustellaan myös Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisen tavanomaisen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä.

EKR:n varoja voidaan käyttää silloin, kun hallituksen suunnittelemat uudistustoimet edellyttävät Cotonoun sopimuksen nojalla rahataloudellista tukea yhteisön ja kumppanuusmaan välisen yhteistyön puitteissa. Mauritanian tiedotusvälinehankkeelle myönnettiinkin hiljattain 1,5 miljoonaa euroa, jolla on tarkoitus rahoittaa lehdistötalojen toimivuudesta laadittavia selvityksiä, parantaa radiopalveluja ja painetun median jakelukanavia, tukea radio- ja kirjatuotantoa ja lisätä toimituskapasiteettia.

Lisäksi useimmat EKR:n rahoittamista tiedotusvälineiden tukitoimista ovat osa laajempia hankkeita, joissa keskitytään demokratisointiin, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon. Tämä pätee esimerkiksi valtaosaan vaaliavustusta koskevia hankkeita, jotka käsittävät eri osa-alueita, joita ovat muun muassa tiedotusvälineiden tuki, journalistinen koulutus, viestintävirastojen logistinen tuki sekä tiedotusvälineiden toiminnan seurantaan tarkoitettu kansalaisyhteiskunnan järjestöille suunnattu tuki.

EKR:n rahoitus on mahdollista korvata varsinkin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta EU:n tukivälineestä (EIDHR) osoitettavilla varoilla, mikä ei edellytä kumppanuusmaiden viranomaisten nimenomaista ennakkosuostumusta. EIDHR tarjoaa suoraa tukea kansalaisyhteiskunnan toimijoiden aloitteisiin. Lehdistön tukemiseen tai lehdistönvapauden edistämiseen tarkoitettuja toimia toteutetaan AKT-maista esimerkiksi Tšadissa, Namibiassa ja Sudanissa. Myös verkkotukihankkeita ja ylikansallisia toimia on toteutettu.

 

Kysymyksen nro 68 esittäjä Sarah Ludford (H-1066/07)
 Aihe: Leimaavat kampanjat tiedotusvälineissä
 

Miten komissio aikoo yhdenvertaisten mahdollisuuksien (eurooppalainen teemavuosi 2007) ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun (eurooppalainen teemavuosi 2008) hengessä tehdä puuttuakseen tiedotusvälineissä käytäviin tiettyjen väestöryhmien vastaisiin leimaaviin kampanjoihin, loukkaamatta kuitenkaan ilmaisunvapautta?

 
  
 

Komissio on täysin tietoinen tiedotusvälineiden keskeisestä roolista Euroopassa stereotypioiden luomisessa ja/tai torjumisessa. Yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 osana laaditussa Eurobarometrin selvityksessä(1)tiedotusvälineiden rooli katsottiinkin koulun ja vanhempien jälkeen tärkeimmäksi taistelussa syrjintää vastaan. Komissiolla ei ole valmiuksia valvoa tai arvioida kansallisten tiedotusvälineiden järjestämiä tiettyjen väestöryhmien vastaisia kampanjoita, mutta se tekee yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa tukeakseen niiden myönteistä roolia syrjivien asenteiden ja käyttäytymisen muuttamisessa.

Eurooppalaisen teemavuoden 2007 kuluessa kolmekymmentä teemavuoden tapahtumiin osallistunutta valtiota toimi tiiviissä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa valistaakseen syrjintään liittyvissä kysymyksissä ja torjuakseen stereotypioita. Komissio teki yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa myös osana teemavuoden 2007 tiedotuskampanjaa.

Komissio on lisäksi syrjinnän torjunnan parissa tekemänsä työn yhteydessä käynnistänyt joukon aloitteita tiedotusvälineiden kanssa. Tiedotuskampanjassa ”Moninaisuuden puolesta – Syrjintää vastaan” komissio on työskennellyt yhdessä tiedotusvälineiden kanssa esimerkiksi järjestämällä toimittajaseminaareja syrjinnästä. Osana tätä kampanjaa neljä vuotta sitten ryhdyttiin lisäksi myöntämään erityisiä toimittajapalkintoja, joilla halutaan antaa tunnustus toimittajille, jotka auttavat ymmärtämään moninaisuuden hyviä puolia. Teemavuonna 2007 järjestettiin palkinto-ohjelma, johon osallistui yli 750 tiedotusvälineiden edustajaa kaikista 27 jäsenvaltiosta(2).

Komissio aikoo käynnistää uuden selvityksen vuonna 2008 kartoittaakseen merkittävimpiä ja innovatiivisimpia TV:ssä, radiossa, painetussa tai verkkomediassa käynnistettyjä tai näitä koskevia aloitteita, joilla on tarkoitus torjua syrjintää ja edistää moninaisuutta.

Tiedotusvälineiden rooli on keskeinen aihe, jota käsitellään kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotena 2008(3). Tiedotusvälineillä on keskeinen asema lisättäessä kulttuurisesti monipuolisen sisällön kysyntää ja tarjontaa. Yhdessä Brysselissä järjestettävässä teemavuoden 2008 keskustelussa on tarkoitus käsitellä tiedotusvälineiden roolia kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisessä.

 
 

(1) Erityinen Eurobarometri 263 / Wave 65.4. http://ec.europa.eu/employment_social/eyeq/index.cfm?page_id=342.
(2) www.stop-discrimination.info
(3) www.dialogue2008.eu

 

Kysymyksen nro 69 esittäjä Linda McAvan (H-1067/07)
 Aihe: Vammaisten oikeuksien suojeleminen merimatkoilla
 

Vammaisten oikeuksien suojelemisesta pidettiin julkinen kuuleminen vuonna 2006. Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa tällä alalla kuulemistulosten perusteella?

Milloin komissio aikoo – kuten ilmailualalla ja rautatieliikenteessä on jo tehty – julkistaa ehdotuksen alukseen pääsyn epäämisestä maksettavasta korvauksesta ja vammaisten pääsystä lautoille? Tämä oli merkittävä laiminlyönti komission vuoden 2008 työohjelmassa, ja se aiheuttaa huolta vammaisille, joilta nykyisellään evätään pääsy lautoille.

 
  
 

Komissio ajaa matkustajien oikeuksien vahvistamiseen pyrkivää politiikkaa. Tämän politiikan mukaisesti komissio käynnisti vuonna 2007 vaikutustenarviointia koskevan selvityksen liikuntarajoitteisten meriliikenteen matkustajien oikeuksista. Komissio viimeistele parhaillaan kyseisen selvityksen pohjalta vaikutustenarviointia, jossa käsitellään eri vaihtoehtoja parantaa lautta- tai risteilymatkustajien ja erityisesti liikuntarajoitteisten oikeuksia.

On totta, ettei aloite näy sellaisenaan komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelmassa. On kuitenkin muistettava, että komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa keskitytään vain tärkeimpiin strategisiin ja ensisijaisiin aloitteisiin. Energian ja liikenteen pääosaston työohjelmassa kuitenkin otetaan huomioon tällaisen ehdotuksen mahdollisuus.

Komissio on aina ilmaissut selkeän sitoutumisensa matkustajien oikeuksien puolustamiseen. Meriliikenne ei ole poikkeus, mistä on osoituksena komission jo marraskuussa 2005 esittämä kolmanteen meriturvallisuuspakettiin sisältyvä matkustajien oikeuksia koskeva ehdotus.

 

Kysymyksen nro 70 esittäjä Adina-Ioana Vălean (H-1069/07)
 Aihe: Vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin 2004/38/EY arviointi
 

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY(1) 39 artiklan mukaan komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30. huhtikuuta 2008 kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Euroopan parlamentti kehotti direktiivin 2004/38/EY soveltamisesta 15. marraskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa P6_TA(2007)0534 komissiota ”esittämään viipymättä perusteellisen arvion direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanosta ja sen asianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa sekä ehdotuksia kyseisen direktiivin 39 artiklan mukaisesti”. Komission vuoden 2008 odotettavissa olevaa edistymistä koskevan kertomuksen (http://ec.europa.eu/atwork/programmes/index_en.htm" ) mukaan komissio laatii tämän kertomuksen vasta marraskuussa 2008.

Miksi komissio ei aio esittää kertomusta direktiivissä asetetussa määräajassa? Mitkä ovat havaitut ongelmat? Entä kuka on vastuussa tästä viivästymisestä?

Voiko komissio ilmoittaa parlamentille, pitääkö se mahdollisena pidentää aikaa, jona unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat oleskella isäntävaltion alueella ilman ehtoja, 39 artiklan mukaisesti?

 
  
 

Direktiivin 2004/38/EY(2) soveltamisen valvonta on ehdottomasti komission ensisijainen tehtävä. Kesäkuun 2006 ja helmikuun 2007 välisenä aikana pantiin vireille rikkomismenettelyjä 19:ää jäsenvaltiota vastaan, koska nämä eivät olleet toimittaneet tämän direktiivin kattamista kysymyksistä antamiaan kansallisia säännöksiä. Näistä rikkomismenettelyistä 11on vielä kesken, ja komissio päätti viedä kolme jäsenvaltiota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.

Komissio tutkii myös kansallisten täytäntöönpanotoimien yhteensopivuutta direktiivin kanssa. Komissio aloitti jo marraskuussa 2006 valmistelut käynnistääkseen tarjouskilpailun selvityksestä jäsenvaltioissa toteutetuista toimista, joilla direktiivi 2004/38/EY on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

Sopimus voidaan sovellettavan oikeusperustan nojalla (neuvoston 19. huhtikuuta 2007 tekemä päätös 2007/252/EY(3)) allekirjoittaa vasta vuoden 2007 työohjelmaa koskevan erillisen rahoituspäätöksen jälkeen. Komissio teki rahoituspäätöksen 8. marraskuuta 2007 hallintokomitean puoltavan lausunnon perusteella (päätöksen 10 artikla). Sopimus allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007.

Sopimuspuolen on toimitettava lopullinen selvitys komissiolle viimeistään 13. elokuuta 2008. Sopimuspuolen selvityksen pohjalta laadittavan komission kertomuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2008 jälkipuoliskolla.

Komissio ei voi tällä hetkellä ilmoittaa, aikooko se esittää kertomuksessaan tarkistuksia direktiiviin.

 
 

(1) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, EUVL L 158, 30.4.2004.
(3) Neuvoston päätös, tehty 19 päivänä huhtikuuta 2007, perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa, EUVL L 110, 27.4.2007.

 

Kysymyksen nro 71 esittäjä Koenraad Dillen (H-0003/08)
 Aihe: Naisten oikeudet Sambiassa
 

Sambian hallituksen virallisena tavoitteena on, että hiv-hoito on kaikkien saatavilla vuoteen 2010 mennessä.

Äskettäisessä raportissaan Human Rights Watch kuvaa yksityiskohtaisesti, miten Sambian hallitus ei onnistu tarjoamaan hiv-hoitoa naisille. Naisten mahdollisuuksia saada asianmukaista hoitoa rajoittavat monet esteet, kuten syvään juurtunut sukupuolinen väkivalta ja omaisuus- ja avioerolainsäädäntöön liittyvä syrjintä. Human Rights Watchin johtopäätös on selvä: ellei Sambian hallitus anna erityisiä säädöksiä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan ja poista syrjintää muusta lainsäädännöstä, naiset eivät koskaan saa mahdollisuutta hiv-hoitoon (Human Rights Wachin raportti: ”Hidden in the meali meal: gender-based abuses and women's HIV treatment in Zambia”, julkaisu: Human Rights Watch, ”Zambia: abuses against women obstrucht HIV treatment”, 18. joulukuuta 2007).

Tukeeko komissio Human Rights Watchin johtopäätöksiä? Miten tätä asiaa aiotaan käsitellä? Eikö komissio katso, että edistyminen tässä tärkeässä asiassa pitäisi asettaa ehdoksi kehitysavulle?

 
  
 

Komissio on tutkinut mielenkiinnolla arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemaa Human Rights Watchin raporttia. Naisten aseman kokonaisvaltainen tarkastelu sen suhteen, mitä mahdollisuuksia heillä on saada antiretroviruslääkehoitoa sekä erityisesti haastattelujen ja kohdennettujen ryhmäkeskustelujen pohjalta tehty kvalitatiivinen analyysi tarjoavat tärkeän väylän sen ymmärtämiseen, miten sukupuolinen väkivalta estää naisia saamasta hiv-hoitoa. On syytä olettaa, että raportin tulokset ovat yhtä tärkeitä myös muille eteläisen Afrikan maille ja kehitysmaille yleisesti.

Kuten raportissa todetaan, vuonna 2006 naisten osuus Sambian noin 1,1 miljoonasta hiv-potilaasta oli 57 prosenttia. Vaikka naisia testataan enemmän kuin miehiä (15,3 prosenttia naisista ja 11,4 prosenttia miehistä) ja vaikka 61 prosenttia hiv-hoitoa saavista on naisia, raportissa korostetaan aivan oikeutetusti, että sukupuolisen epätasa-arvon ja sukupuolisen väkivallan ongelmia on syytä tarkastella esteinä naisille suunnatun hiv-hoidon lisäämiselle. Lisäksi korostetaan sen varmistamista, että hiv-hoitoa saaviin naisiin sitoudutaan optimaalisesti.

Komissio on huolissaan myös hiv-viruksen esiintymisen selvistä eroista erityisesti nuorten naisten ja miesten keskuudessa (vuonna 2005 nuorten hiv-positiivisten naisten osuus oli 12,5 prosenttia ja miesten 3,8 prosenttia). Tämä johtuu miesten ja naisten välisistä merkittävistä ja pysyvistä eroista Sambiassa, jonka sijoitus sukupuolisessa tasa-arvossa on 130. yhteensä 144 maan joukossa ja jonka sukupuolinen tasa-arvoindeksi on 0,383. Sambialle on tyypillistä myös laajalle levinnyt naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta, raiskaukset sekä seksin myyminen ruokaa vastaan.

On kuitenkin tärkeää panna merkille Sambian hallituksen ja sen yhteistyökumppanien huomattava edistys hiv-hoitoa saavien ihmisten määrän lisäämisessä: kun hiv-hoitoa vuonna 2004 sai vain 1 483 henkilöä, syyskuussa 2007 heitä oli jo yli 122 700. Lisäksi Sambian hallitus on ryhtynyt useisiin toimenpiteisiin sukupuoleen perustuvan väkivallan vastaisten lakien säätämiseksi ja täytäntöön panemiseksi sekä perustanut uhrien tukiyksiköitä ja turvakoteja. Se on myös muuttanut hiljattain rikoslainsäädäntöä laajentaakseen seksuaalirikosten alaa, mikä on johtanut seksuaalirikoksista saatavien rangaistusten kovenemiseen.

Human Rights Watchin raportin päätelmät ja suositukset ovat sopusoinnussa Euroopan kymmenennestä kehitysrahastosta Sambialle varatun tuen kanssa. Inhimillinen kehitys ja terveys ovat keskeisiä aiheita, kun pyritään parantamaan Sambian inhimillistä kehitystä turvaamalla ja parantamalla laadukkaiden perusterveydenhuoltopalvelujen saantia sekä varmistamalla etenkin lasten, naisten sekä heikossa asemassa olevien paikkakuntien tasapuolinen pääsy osaksi terveydenhoitopalveluja.

Komissio työskentelee tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden lahjoittajien kanssa tukeakseen viidettä kansallista kehityssuunnitelmaa, jossa sukupuolinäkökohdille on varattu kokonainen erillinen luku terveysasioita käsittelevän luvun jälkeen, kun tavoitteena on poistaa sukupuolten välisiä eroja ja saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo. Sambian hallitus aikoo sisällyttää sukupuolinäkökohdat kokonaisvaltaisesti inhimillisen kehityksen seuranta- ja arviointijärjestelmään ja keskittyä etenkin heikkoon menestykseen äitien kuolleisuuden vähentämisessä sekä naisiin kohdistuvaan syrjintään terveydenhoitopalvelujen saatavuudessa ja perhesuunnittelussa.

Human Rights Watchin raportin rakentavat ja konkreettiset suositukset toimivat hyödyllisenä ohjenuorana paitsi Sambian hallitukselle sen pyrkiessä takaamaan naisten oikeudet, naisille sopivat terveydenhoitopalvelut sekä naisten osallistumisen päätöksentekoon, myös Euroopan komission poliittisessa vuoropuhelussa Sambian hallituksen kanssa.

 

Kysymyksen nro 72 esittäjä Nigel Farage (H-0004/08)
 Aihe: Harkintavuoden/harkinta-ajan kustannukset
 

Vuosina 2006 ja 2007 yksin komissio käytti miljoonia euroja osana ”harkinta-aikaan” liittyviä toimia edistäessään ”keskustelua Euroopan tulevaisuudesta”.

Voiko komissio ilmoittaa näin jälkikäteen kustannusten tavoitteet ja tulokset?

 
  
 

Eurooppa-neuvosto kehotti kesäkuussa 2005 ottamaan käyttöön ”harkinta-ajan”, jonka aikana oli tarkoitus pohtia, miten institutionaalista uudistusta olisi vietävä eteenpäin. Vastauksena tähän kehotukseen komissio antoi 13. lokakuuta 2005 tiedonannon nimeltä K-suunnitelma: kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu(1). Tarkoituksena oli testata tapoja saattaa kansalaisia yhteen paikallisesti, kansallisesti ja yli rajojen sekä tarjota heille välineitä keskustella EU-asioista niihin perehtyneinä. Lisäksi komissio kannusti jäsenvaltioita järjestämään EU:n toimielinten avustuksella Euroopan unionin tulevaisuutta käsitteleviä laajapohjaisia julkisia keskustelutilaisuuksia, joihin voisivat ottaa osaa kansalaiset, kansalaisyhteiskunnan edustajat, työmarkkinaosapuolet sekä kansallisten parlamenttien ja poliittisten puolueiden edustajat. K-suunnitelman pääperiaatteena oli ”kuunnella paremmin, selittää paremmin ja toimia paikallistasolla kansalaisten sitouttamiseksi”. K-suunnitelma ei itse asiassa edellyttänyt rahoituksen lisäämistä. Aloitteet rahoitettiin suuntaamalla uudelleen komission viestinnän pääosaston määrärahoja, kun tavoitteena oli tehostaa komission toimintaa ottamalla entistä paremmin huomioon kansalaisten tarpeet.

Toimia kanavoitiin etupäässä ylikansallisilla EU:n kansalaishankkeilla, joiden yhtenä rahoittajana komissio oli. Kolme hanketta oli EU:n laajuisia(2)ja kolmessa oli mukana jäsenvaltioita(3). Hankkeiden tavoitteena oli antaa eri julkisia aloja edustaville jäsenvaltioiden kansalaisille mahdollisuus tutustua paitsi toisiinsa myös päättäjiin. Siten hankkeilla testattiin tapoja yhdistää yhtäältä virtuaalinen ja kasvokkain tapahtuva viestintä ja toisaalta neuvotteleva kuuleminen ja mielipidemittaukset kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Noin 40 000 kansalaista osallistui kuuteen ylikansalliseen hankkeeseen, ja hankkeet tavoittivat noin 1,5 miljoonaa ihmistä Internetissä.

Näiden hankkeiden ohella monessa jäsenvaltiossa järjestettiin kansalaisfoorumeihin liittyviä tapahtumia. ”Debate Europe” -foorumi suunniteltiin online-keskustelupalstaksi, jolla EU:n kansalaiset voivat vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä EU:hun liittyvistä asioista. Tuhannet kansalaiset ovat ottaneet osaa foorumilla käytäviin keskusteluihin sen jälkeen, kun se perustettiin marraskuussa 2006, ja sivustoilla on ollut yli 1,3 miljoonaa kävijää. Foorumi voitti EU:n sähköisen demokratia-palkinnon vuonna 2006. Europe Direct -keskukset järjestivät 3 672 alueellista ja paikallista kansalaistapahtumaa. Toukokuussa 2006 julkistettiin Euroopan tulevaisuutta käsittelevä Eurobarometrin erikoisselvitys, jonka osia liitettiin tavanomaisiin Eurobarometrin selvityksiin.

Komissio päätti marraskuussa 2006 osallistua alueellisten ja paikallisten nuorisolle ja naisille suunnattujen kansalaisyhteiskunta-aloitteiden rahoitukseen. Tavoitteena oli kehittää EU:n julkisten tilojen verkostoa jäsenvaltiossa, käynnistää uudelleen Internet-keskustelut ja parantaa Eurobarometrin selvitysten kohdentamista. 14 komission edustustoa on nyt mukana rahoittamassa paikallisia eri aloja koskevia kansalaisyhteiskuntahankkeita. Näitä aloja ovat muun muassa naisten yhteiskunnallinen osallistuminen, nuorten valistaminen sisämarkkina-asioissa, elintarvikkeiden turvallisuus ja ilmastonmuutos. Vuonna 2007 kolmeen kaupunkiin eli Tallinnaan, Dubliniin ja Madridiin perustettiin pilottihanke nimeltä EU:n julkiset tilat. Hankkeiden yhteydessä tarjotaan tietoja ja asiakirja-aineistoa, järjestetään näyttelyitä, elokuvailtoja, keskustelutilaisuuksia ja esitelmiä sekä koulutusta ja seminaareja EU-aiheista. Koska niissä käytetään verkkopohjaisia monikielisiä konferenssipalveluja, myös ylikansallisten keskustelujen järjestäminen on mahdollista. Debate Europe -verkkosivusto käynnistettiin uudelleen tammikuun 2008 lopussa. Se on nyt aiempaa helppokäyttöisempi ja keskittyy toistaiseksi kolmeen pääaiheeseen, joita ovat Euroopan tulevaisuus, energia ja ilmastonmuutos sekä kulttuurienvälinen vuoropuhelu.

K-suunnitelmalla tuettava kuunteluun perustuva kaksivaiheinen vuoropuhelu osoittautui sopivan hyvin harkinta-ajanjaksolle 2005–2007. Keväällä ja syksyllä 2007 toteutetut perinteiset Eurobarometrin selvitykset osoittavat selvää nousua kansalaisten EU-kannatuksessa, EU:n myönteisessä julkisuuskuvassa ja luottamuksessa EU:n toimielimiin. Vaikka nämä riippuvat myös muista tekijöistä, K-suunnitelman lähestymistapa tarjoaa hyödyllisen välineen Euroopan julkisen foorumin kehittämisen rinnalla. Kyse on poliittisesta viestinnästä, joka soveltuu hyvin monikulttuurisen ja ylikansallisen demokratian esille tuomiseen Euroopassa. Näin ollen siitä on tarkoitus tehdä pitkäaikainen kansalaisviestinnän väline ja osallistuvan demokratian edistämiseen tarkoitettu väline EU-asioissa.

 
 

(1) KOM(2005) 494.
(2) Speak Up Europe (European Movement), Tomorrow's Europe (Notre Europe) ja European Citizens'
consultations (Roi Baudoin -säätiö).
(3) Our Europe-Our Debate-Our Consultation (European House), Radio Web Europe (Cenasca) ja Our
Message to Europe (Deutsche Gesellschaft).

 

Kysymyksen nro 73 esittäjä Vural Öger (H-0006/08)
 Aihe: 2008 – Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi
 

Vuosi 2008 on julistettu Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi. Euroopan rikkaan kulttuuriperinnön ja sen eri kulttuurien vaaliminen on sekä Euroopan etujen mukaista että meidän velvollisuutemme. Eurooppalaisen identiteetin suojelun kannalta vuoropuhelu on entistä tärkeämpää – myös siksi, että Euroopassa on yhä runsaampi kirjo eri kieliä sekä etnisiä ja kulttuurisia taustoja. Erilaisiin aloitteisiin, kuten tiedotuskampanjoihin, urbaania kulttuuria, populaaritaidetta tai siirtolaisuutta käsitteleviin hankkeisiin tai paikallisten aloitteiden väliseen vaihtoon, myönnettiin 10 miljoonan euron suuruinen määräraha.

Myös Euroopan unionin tulevien laajentumisien yhteydessä kulttuurienvälinen vuorovaikutus on perustavan tärkeää. Onko konkreettisia ohjelmia, jotka tukevat Euroopan unionin jäsenvaltioiden, hakijavaltioiden ja tulevien Euroopan unionin jäsenvaltioiden, kuten Länsi-Balkanin valtioiden, välistä vuoropuhelua? Miten tulevien jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kansalaisia kannustetaan tässä asiassa?

 
  
 

Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on liitetty osana Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta 2008 horisontaalisena ja eri sektorit huomioon ottavana prioriteettina yhteisön politiikanaloihin, ohjelmiin ja toimiin. Tavoite sisältyy sekä kulttuuriin, koulutukseen, nuorten kysymyksiin ja kansalaisuuteen liittyviin ohjelmiin että moniin muihin aloihin, kuten työllisyyteen, sosiaalisiin kysymyksiin, naisten ja miesten tasavertaisiin mahdollisuuksiin, ulkosuhteisiin sekä kehitysapuun.

Komissio tukee useita ohjelmia, joiden tavoitteena on edistää EU:n jäsenvaltioiden sekä nykyisten ja tulevien hakijavaltioiden, myös Länsi-Balkanin maiden, välistä vuoropuhelua. Viisumivapaan matkustamisen takaavien sopimusneuvottelujen edistämisen ohella huomattavia varoja on myönnetty koulutusalan yhteistyön sekä Länsi-Balkanin maiden opiskelijoiden liikkumismahdollisuuksien tukemiseen (1):

Tempus-ohjelmasta on varattu 20 miljoonaa euroa vuosittain Länsi-Balkanin maiden ja EU:n jäsenvaltioiden korkeakoululaitosten väliseen akateemiseen yhteistyöhön.

Erasmus Mundus -ohjelman kaikille kolmansien maiden opiskelijoille tarjoamien mahdollisuuksien lisäksi komissio tarjoaa liittymistä valmistelevan välineen kautta runsaasti apurahoja Länsi-Balkanin maiden opiskelijoille. Vuodesta 2006 on korvamerkitty vuosittain 4 miljoonaa euroa Erasmus Munduksen master -ohjelmassa lukuvuonna 2007–2008 opiskeleville tarkoitettuihin apurahoihin (Western Balkans window -yhteistyöohjelma). Lisäksi 6 miljoonaa euroa on korvamerkitty vuodesta 2007 opiskelijoiden ja yliopistojen henkilökunnan apurahoihin lukukaudeksi 2008–2009 (Erasmus Mundus External Cooperation window -yhteistyöohjelma). Parhaillaan harkitaan myönnettyjen varojen ja tarjottujen apurahojen määrän nostamista.

Nuorisotoimintaohjelmasta on myönnetty ylimääräistä tukea liittymistä valmistelevan välineen kautta (miljoona euroa vuonna 2007 ja 1,5 miljoonaa euroa vuodeksi 2008) nuorisovaihtomahdollisuuksien ja ylikansallisten nuoriso- ja nuorisojärjestöhankkeiden laajentamiseksi Länsi-Balkanin maissa ja EU:n jäsenvaltioissa, kun tavoitteena on edistää etnisten ryhmien ja uskontokuntien välistä vuoropuhelua.

Kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistetään myös kulttuuriohjelmalla, jolla tuetaan yhteistyötä ja kulttuurivaihtoa kulttuurien ja kielten monimuotoisuuden edistämiseksi Euroopassa sekä parannetaan vieraiden kulttuurien tuntemusta EU:n kansalaisten keskuudessa. Kulttuuriohjelma on avoin kaikille nykyisille ja tuleville ehdokasvaltioille. Ehdokasvaltiot (Kroatia, Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ja Turkki) ja Serbia ovat jo mukana kulttuuriohjelmassa. Nykyiset ja tulevat ehdokasvaltiot voivat osallistua myös Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan, jossa Kroatia on jo mukana, ja Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Albanian osallistumista valmistellaan.

Kuten laajentumista käsittelevässä strategia-asiakirjassa 2007 todetaan(2), kuluvana vuonna otetaan käyttöön uusi väline kansalaisyhteiskunnan kehityksen ja vuoropuhelun edistämiseksi. Välineen tarkoituksena on tukea avointen ja demokraattisten yhteiskuntien kehittämistä nykyisissä ja tulevissa ehdokasvaltioissa sekä vahvistaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja niiden asemaa poliittisessa prosessissa. Väline kattaa kolme toiminnan alaa, joita ovat:

tuet paikallisiin kansalaisyhteiskunta-aloitteisiin ja valmiuksien parantamiseen kansalaisyhteiskunnan roolia vahvistamalla;

ohjelmat, joiden tarkoituksena on edistää muun muassa toimittajien, nuorten poliitikkojen, ammattiyhdistysjohtajien ja opettajien sekä EU:n toimielinten välistä kanssakäymistä (”people-to-people” -ohjelmat);

tuet kumppanuuksien luomiseen ja verkostojen kehittämiseen edunsaajamaiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä EU:n yritysten, ammattiliittojen ja muiden työmarkkinaosapuolten ja ammattijärjestöjen sekä niiden kumppanien välillä tietojen ja kokemusten siirron vauhdittamiseksi.

Liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) Länsi-Balkanin maiden kansalaisyhteiskunnille suunnattua tukea lisätään tuntuvasti siten, että sitä myönnetään suunnitellusti yli 90 miljoonaa euroa ajanjaksolle 2008–2010. Lisäys on kolminkertainen ajanjaksoon 2005–2007 verrattuna. Liittymistä valmistelevasta tukivälineestä kansalaisyhteiskunnille suunnatulla tuella täydennetään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta EU:n välineestä (EIDHR) myönnettävää tukea(3).

Kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistetään myös kulttuuriperinnön suojeluhankkeilla ja IPA-ohjelmiin sisältyvällä ylikansallisella yhteistyöllä, joka kattaa people-to-people -hankkeita ja muita kulttuurienvälisiä toimintoja.

 
 

(1) Tämä ei koske Turkkia, joka on jo osallistunut täysipainoisesti Socrates-ohjelmaan ja aikoo osallistua täysipainoisesti myös elinikäisen oppimisen ohjelmaan vuodesta 2007 alkaen.
(2) Laajentumisstrategia sekä vuosien 2007 ja 2008 tärkeimmät haasteet, KOM(2007) 663, 6.11.2007.
(3) EIDHR:n tuki Länsi-Balkanin maille (maakohtaisissa tukisuunnitelmissa) oli yhteensä 9 miljoonaa euroa ajanjaksolla 2005–2007. Vuodeksi 2008 EIDHR:stä on tarkoitus osoittaa 5,7 miljoonaa euroa Länsi-Balkanin maille.

 

Kysymyksen nro74 esittäjä Eoin Ryan (H-0012/08)
 Aihe: Huumeiden vastaiset kampanjat Euroopassa
 

Voiko Euroopan komissio kertoa aikooko se käynnistää uusia tiedotus- ja valistusohjelmia laittomien huumausaineiden vaarallisuudesta Euroopassa?

 
  
 

Komissio ei ole käynnistänyt huumausaineiden vastaisia valistuskampanjoita Euroopassa. Kampanjoiden käynnistämisestä vastaavat jäsenvaltiot, jotka saavat rahoitusta kansallisista, alueellisista tai paikallisista lähteistä.

Komissio rahoittaa kuitenkin edelleen huumausaineiden ennaltäehkäisyhankkeita yhteisön toisesta terveysalan toimintaohjelmasta 2008–2013(1). Komissio rahoittaa huumausaineiden ennaltäehkäisyhankkeita myös huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevasta erityisohjelmasta (2) osana perusoikeuksia ja oikeusasioita koskevaa yleisohjelmaa.

Kansanterveysohjelmalla 2008–2013 edistetään terveyttä terveyteen vaikuttavilla tekijöillä, kuten huumausaineisiin suunnatuilla toimilla. Sitä vastoin huumausaineiden ennaltaehkäisy- ja tiedotusohjelman päätavoitteena on tiedottaa entistä tehokkaammin huumausaineiden käytöstä ja ennaltaehkäistä niiden käyttöä, vähentää huumeriippuvuutta ja huumausaineista aiheutuvia ongelmia sekä tukea EU:n huumausainestrategian toimeenpanoa. Ohjelmien kohderyhmiä ovat kaikki huumausaineiden käytön seurauksista mahdollisesti kärsivät henkilöt. Ohjelma on avoin laitoksille sekä julkisille tai yksityisille järjestöille, jotka tiedottavat huumausaineiden käytöstä ja siihen liittyvistä ongelmista sekä ennaltaehkäisevät näitä.

 
 

(1) Päätös 1350/2007/EY.
(2) Päätös 1150/2007/EY.

 

Kysymyksen nro 75 esittäjä Liam Aylward (H-0014/08)
 Aihe: EU:n tuki Euroopan kulttuuriohjelmille
 

Voiko Euroopan komissio kertoa, aikooko se esitellä uusia ohjelmia, joilla edistetään Euroopan erilaisia kulttuurimuotoja? Voiko komissio kertoa tarkemmin kyseisten ohjelmien ominaispiirteistä?

 
  
 

EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan mukaan EU on kulttuurin alalla toimivaltainen myötävaikuttamaan siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä.

Komissio edistääkin hyvin aktiivisesti kulttuurien monimuotoisuutta ja ottaa kulttuurien arvot kokonaisvaltaisesti huomioon monissa toimissaan ja ohjelmissaan.

Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on yksi kulttuuriohjelman (2007–2013) kolmesta tavoitteesta Tämä tarkoittaa, että ohjelmalla tuetuissa hankkeissa kulttuurienvälinen vuoropuhelu on voimakkaasti läsnä. Kaksi muuta tavoitetta ovat kulttuurialan toimijoiden sekä taide- ja kulttuuriteosten liikkuvuus.

Lisäksi vuosi 2008 on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Komissio tukee useita hankkeita, joiden tarkoituksena on nimenomaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistäminen. Joukko muita toimia on suunniteltu täksi vuodeksi Euroopan kulttuurien monimuotoisuuden ja rikkauden korostamiseksi.

Komissio aikoo lisäksi parlamentin hyväksymän taiteilijoiden liikkuvuutta koskevan pilottiohjelman puitteissa laatia kuluvana vuonna toteuttamiskelpoisuusselvityksen kokonaisvaltaisesta ohjelmasta, jonka tarkoituksena on tarjota Euroopan laajuinen tiedotusjärjestelmä kulttuurialan liikkuvuuden eri näkökohdista. Lisäksi komissio julkistaa ehdotuspyynnön, jolla haetaan rahoitusta verkostointirakenteille, joilla tuetaan liikkuvuutta jäsenvaltioissa parhaiden käytäntöjen vaihtamisen kehittämiseksi.

Kaikki nämä toimet tukevat komission keskipitkän aikavälin pohdintoja uuden sukupolven koulutus- ja kulttuuriohjelmien valmistelussa vuoden 2013 jälkeiselle ajanjaksolle, jolloin kulttuurien monimuotoisuus on edelleen keskeisellä sijalla.

 

Kysymyksen nro 76 esittäjä Philip Claeys (H-0015/08)
 Aihe: Eläinten teurastus ilman tainnutusta
 

Erään tiedotusvälineen mukaan EU on suunnittelemassa säädöstä, joka mahdollistaa eläinten teurastamisen ilman tainnutusta.

Voiko komissio vahvistaa, pitääkö tieto paikkansa? Jos näin on, mistä syystä ja kenen aloitteesta tällainen säädös annettaisiin ja miltä tahoilta on pyydetty lausuntoa? Eikö tällainen säädös mahdollista eläimiin kohdistuvan erityisen julmuuden?

 
  
 

Direktiivin 93/119/EY säännökset sallivat nykyään sen, että jäsenvaltiot voivat poiketa tainnutusta edellyttävistä säännöksistä, jos on kyse teurastamossa suoritetusta uskonnollisten menojen mukaisesta teurastuksesta. Tämä on sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksessa liitteenä olevan eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista tehdyn pöytäkirjan(1) kanssa, jossa korostetaan uskonnollisten menojen kunnioittamista eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia asetettaessa. Uskonnonvapaus vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (10 artikla).

Uskonnonvapaus ja vapaus ilmaista uskonnollinen vakaumus jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin ovat kaikkien EU:n kansalaisten nauttimia perusoikeuksia. Siksi komissio ei aio kyseenalaistaa tätä oikeutta direktiiviä tarkistaessaan. Komissio ei myöskään aio laajentaa säännöstä, joka mahdollistaa teurastuksen ilman tainnutusta.

Väitteestä, että EU olisi luonnostelemassa uutta lainsäädäntöehdotusta eläinten suojelemisesta teuras- tai lopettamishetkellä, komissio vahvistaa, että se aloitti vuonna 2006 direktiivin 93/119/EY(2) tarkistamisen. Uusien säännösten mahdollisesta sisällöstä on neuvoteltu laajasti sidosryhmien kanssa, ja komission tarkoituksena on esitellä ehdotusluonnos viimeistään heinäkuussa 2008.

Komission tavoitteena on kehittää eläinten hyvinvointiin liittyviä toimenpiteitä ja varmistaa, etteivät eläimet joudu kokemaan aiheetonta kärsimystä missään teurastusoloissa.

Lisäksi harkitaan erityisesti uusia ja paranneltuja toimia, joilla parannetaan teurastuksesta vastaavan henkilökunnan koulutusta ja kehitetään kiinnipitovälineiden suunnittelua.

 
 

(1) EYVL C 340, 10.11.1997.
(2) EYVL L 340, 31.12.1993.

 

Kysymyksen nro77 esittäjä Manolis Mavrommatis (H-0016/08)
 Aihe: Terveydenhoitomatkailu EU:ssa
 

Lääkärissä käyntien hinnat vaihtelevat 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa maittain huomattavasti. Tarkemmin sanottuna hammaslääketieteen ollessa kyseessä hampaan paikkauksen hinta on esimerkiksi Isossa-Britanniassa 156 euroa, kun saman palvelun saa Unkarissa 8 eurolla. Näin havaitaan paradoksaalinen tilanne, jossa mitä enemmän valtio käyttää rahaa terveydenhuoltojärjestelmiinsä, sitä suurempia näiden palveluiden lopulliset kustannukset ovat kansalaisille. Euroopan komissio ilmoitti äskettäin, että se julkaisee asiaa koskevan käsikirjan, jossa ehdotetaan tapoja avata jäsenvaltioiden rajat, jotta kaikki 27 jäsenvaltion kansalaiset voivat hyötyä naapurijäsenvaltioissa saatavissa olevien terveydenhoitopalvelujen mahdollisesti halvemmista hinnoista.

Kysyn komissiolta, mihin konkreettisiin ehdotuksiin tässä suunnitelmassa on päädytty ja mitä mahdollisia seurauksia tästä aiheutuu jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmille? Onko komissio tutkinut niille kansalaisille aiheutuvia kokonaiskustannuksia (kuljetus naapurimaahan ja hoitokustannukset), jotka hoitoa saadakseen hyödyntävät terveydenhoitomatkailua?

 
  
 

Terveydenhuollon järjestäminen on ensisijaisesti yksittäisten jäsenvaltioiden tehtävä. Jäsenvaltiot voivat tosin hyödyntää EU:n yhteistyötä ja vertailuanalyysejä.

Komissio valmistelee parhaillaan aloitetta potilaiden oikeuksista ylikansallisessa terveydenhuollossa. Komissio esittelee seikkaperäisesti aloitteen oletettavat vaikutukset kaikille sidosryhmille heti sen valmistuttua.

Komission arvioiden mukaan ylikansallisen terveydenhuollon osuus julkisen terveydenhuollon menoista on noin yksi prosentti. Ylikansallisen terveydenhuollon kustannukset jäsenvaltioiden terveydenhuollossa jäävät oletettavasti melko vähäisiksi.

 

Kysymyksen nro 78 esittäjä Carl Schlyter (H-0019/08)
 Aihe: Glutaraldehydin käyttäminen Itämerellä
 

Itämeren kaasuputkea rakentava yhtiö aikoo pumpata miljardeja litroja pilaantunutta vettä Gotska Sandön alueelle, joka on yksi Ruotsin hienoimmista luonnonsuojelualueista. Yhtiön käyttämä puhdistuskemikaali glutaraldehydi on luokiteltu luokkaan R50, eli se on erittäin myrkyllistä vesien eliöille. Tällä olisi vaikutuksia suureen osaan Itämerta. Yleensä asioista vastaava kemikaalien tarkastuslaitos olisi normaalisti evännyt tämän hakemuksen.

Hallitus päättää kuitenkin asiasta. Onko Ruotsin hallituksella velvoitetta ottaa huomioon Itämeren muiden valtioiden näkemyksiä tästä asiasta? Olisiko luvan myöntäminen EU:n lainsäädännön mukaista? Jos olisi, niin millä ehdoilla?

 
  
 

Komissio on tietoinen Itämeren niin sanotusta Nord Stream -kaasuputkihankkeesta. Hanke sisältyy 6. syyskuuta 2006 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1364/2006/EY(1) olevaan ensisijaisten hankkeiden luetteloon nimellä Pohjois-Euroopan kaasujohto. Päätöksen 13 artiklassa määrätään, että jos ympäristövaikutusten arviointia on pyydetty asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti, tällaisen arvioinnin tulokset on otettava huomioon ennen kuin hankkeiden toteuttamisesta päätetään yhteisön asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Espoon yleissopimuksen (yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista) mukainen ympäristövaikutusten arviointi on nyt käynnissä, ja sen arvioidaan valmistuvan myöhemmin vuoden 2008 kuluessa. Samankaltaisia ympäristökysymyksiä on käsiteltävä arvioinnin yhteydessä, ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on arvioida niitä. On syytä huomauttaa, että kuulemiset muiden Espoon yleissopimuksen allekirjoittaneiden maiden kanssa ovat keskeinen osa arviointiprosessia.

Puhdistuskemikaali glutaraldehydiä on tarkoitus käyttää öljy- ja kaasuputkien painetesteissä biosidinä estämässä korroosiota aiheuttavaa bakteerikasvustoa. Sen käyttö sallitaan biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 98/8/EY(2) nojalla, ja se luokitellaan tuotetyypiksi 12 (limanestoaineet). Tähän luokkaan kuuluvia tuotteita käytetään torjumaan liman kasvua teollisuusprosesseissa käytettävissä materiaaleissa, laitteissa ja rakenteissa.

Tuotetyypin 12 glutaraldehydi arvioidaan direktiivillä 98/8/EY perustetun 10-vuotisen tarkistusohjelman nojalla. Tarkistus koskee niissä biosidituotteissa käytettäviä aineita, jotka oli jo saatettu markkinoille direktiivin tullessa voimaan. Glutaraldehydiä sisältävät tuotetyypin 12 biosidituotteet voivat jäädä markkinoille siihen asti, kunnes aineen arviointi on suoritettu, ja jäsenvaltiot voivat soveltaa edelleen biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevia kansallisia sääntöjään.

Vesipuitedirektiivillä 2000/60/EY(3) pyritään suojelemaan sekä sisämaan että rannikkoalueiden vesiä saastumiselta. Tavoitteena on estää vesialueiden ekologisen tilan huononeminen. Antaessaan luvan suullisessa kysymyksessä mainitun toiminnan kaltaisille toimille jäsenvaltioiden on varmistettava vesipuitedirektiivin tavoitteiden noudattaminen sekä vesistöjen ekologisen tilan huononemisen estäminen.

Luonnonsuojelun näkökannalta kyseinen alue näyttäisi kuuluvan yhteisön tärkeänä pitämään Gotska Sandön–Salvorevin Natura 2000 -alueeseen. Se sijaitsee Gotlannin koillisosassa ja se on osoitettu lähinnä vedenalaisten hiekkasärkkien suojelualueeksi. Alueen kokonaispinta-ala on 60 500 hehtaaria. Se on luontotyyppidirektiivillä(4) suojeltujen harmaahylkeiden elinaluetta. Direktiivin 6 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppidirektiivillä osoitettujen alueiden suojelua. Suojelujärjestelmä edellyttää muun muassa arvioimaan asianmukaisesti sellaisten hankkeiden vaikutukset, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi Natura 2000 -alueeseen, sekä sallimaan tällaiset hankkeet vain tietyin ehdoin. Jos arvoisan parlamentin jäsenen mainitsema putkihanke vaikuttaa merkittävästi edellä mainittuun Natura 2000 -alueeseen, Ruotsin toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutena on varmistaa edellä mainittujen säännösten noudattaminen. Tämä tarkoittaa, että viranomaisten on varmistettava, että hankkeen vaikutukset suojelun kohteena oleviin luonnonarvoihin arvioidaan ennen hankkeen hyväksymistä.

 
 

(1) EUVL L 262, 22.9.2006.
(2) EUVL L 123, 24.4.1998.
(3) EUVL L 327, 22.12.2000.
(4) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu direktiivi 92/43/ETY, EYVL L 206, 22.7.1992.

 

Kysymyksen nro 79 esittäjä Georgios Toussas (H-0020/08)
 Aihe: Mellakkapoliisijoukkojen hyökkäys työttömiä satamatyöläisiä vastaan
 

Pireuksen satamaviranomaisen (OLP) ja Thessalonikin satamaviranomaisen (OLTH) hallintoelimet ovat – Nea Dimokratia-puolueen hallituksen määräyksestä – törkeällä, omavaltaisella ja yllättävällä tavalla ”päättäneet” julistaa tarjouskilpailun Pireuksen ja Thessalonikin satamien konttiterminaalien toimeksiantamisesta monopolistisille yritysryhmille ryöstösopimusten pohjalta. Samanaikaisesti poliisin ja satamaviranomaisen erityiset mellakantorjuntajoukot olivat hyökkäämässä kemiallisin asein lakkoilevia satamatyöläisiä vastaan. Satamien luovuttaminen monopoleille tulee vaikuttamaan kielteisellä tavalla tuotteiden vientiin ja tuontiin, ja kaiken kaikkiaan kielteiset seuraukset kaatuvat lopulta työläisten niskaan. EU:n jäsenvaltioiden satamatyöläiset ovat tuominneet tämän politiikan suurilla lakkoliikehdinnöillä.

Tuomitseeko komissio hallituksen päätöksen ja sen, että poliisin ja satamaviranomaisen erityiset mellakantorjuntajoukot on määrätty hyökkäämään työttömiä vastaan? Aikooko se julkistaa nämä tarjouskilpailuilmoitukset tietäen, että satamien työntekijät vastustavat niitä jyrkästi?

 
  
 

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 33 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot vastaavat itse yleisen järjestyksen ylläpitämisestä maassaan. Siten komissiolla ei ole valtuuksia tutkia väitettyjä perusoikeuksien loukkauksia, joilla ei ole mitään tekemistä yhteisön lainsäädännön kanssa.

Jos kyseisessä tapauksessa on loukattu mahdollisesti perusoikeuksia, loukkauksen kohteena olleet henkilöt voivat hakea hyvitystä oman jäsenvaltionsa toimivaltaisilta viranomaisilta, poliisiviranomaisilta ja tuomioistuimista. Lisäksi kuka tahansa, joka katsoo, että hänen perusoikeuksiaan on loukattu, voi kannella Euroopan neuvoston Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen yleissopimuksessa määritellyin ehdoin (Euroopan neuvosto, 6075 Strasbourg-Cedex, Ranska(1)).

 
 

(1) http://www.echr.coe.int/ECHR

 

Kysymyksen nro 80 esittäjä James Nicholson (H-0022/08)
 Aihe: Nestemäisten ”verovapaiden” ostosten takavarikointi
 

Komissio lienee tietoinen siitä, että monien EU:n/ETAn lentoasemien kautta kulkevien kolmansien maiden lentomatkustajien nestemäiset ”verovapaat” ostokset takavarikoidaan. Katsooko komissio, että sen 31. heinäkuuta 2007 antamalla asetuksella (EY) N:o 915/2007(1) puututaan ongelmaan tyydyttävästi ja riittävän nopeasti?

 
  
 

Komission asetuksen (EY) N:o 1546/2006(2) tarkoituksena on vastata itse tehtyjen nestemäisten räjähteiden aiheuttamaan uhkaan siviili-ilmailussa. Asetuksella matkustajia kielletään viemästä käsimatkatavaroissa sataa millilitraa suurempia määriä nesteitä yhteisön lentoasemilta lähtevillä lennoilla.

Säännöksestä on kuitenkin tietyin turvallisuutta koskevin ehdoin mahdollisuus poiketa lentoasemien liikkeistä ja lentokoneesta ostettujen nestemäisten tuotteiden kohdalla, mukaan lukien suljettavat pussit.

Yhteisön lainsäädäntöä ei noudateta kolmansissa maissa, joten ei voida olettaa, että kolmansien maiden tai yhteisön ulkopuolisten maiden lentoliikenteen harjoittajat noudattaisivat samoja turvallisuusmääräyksiä kuin Euroopan unionissa ja Euroopan talousalueella. Siten kyseiset lentoasemat ja -yhtiöt eivät voi automaattisesti hyödyntää vapautusta.

Komissio on kuitenkin ottanut asetuksella (EY) N:o 915/2007(3) käyttöön välineen, jolla kolmansien maiden lentoasemilla myytyihin nestemäisiin tuotteisiin kohdistetut turvatoimet voidaan näyttää vastaavasti toteen, jolloin vapautus voidaan myöntää.

Välinettä voivat hyödyntää kaikki kolmansien maiden lentoasemat. Komissio onkin saanut vapautushakemuksia useista kolmansista maista.

Toistaiseksi vain yksi maa, Singapore, on täyttänyt lentoasemallaan komission turvallisuusmääräykset siten, että ne vastaavat Euroopan unionissa sovellettavia määräyksiä asetuksen (EY) N:o 915/2007 mukaisesti. Singaporen lentoasemalta ostetut nestemäiset tuotteet voidaan siten vapauttaa määräyksestä, jonka mukaan tuotteet takavarikoidaan yhteisön lentoasemien turvallisuustarkastuksessa. Vapautuksen edellytyksenä on, että tuote on pakattu suljettavaan pussiin ja että tuote on varustettu Singaporessa annetulla asianmukaisella ostotositteella 36 tunnin sisällä.

Kolmas maa voi itse suureksi osaksi päättää, miten se varmistaa lentoasemillaan noudatettavien turvallisuusmääräysten vastaavuuden, ja voi vapaasti hakea kyseistä menettelyä. Vastaavuuden saamiseksi kolmansien maiden on osoitettava, että niiden turvallisuusmääräykset vastaavat EU:n määräyksiä. Tämä osoitetaan toimittamalla selvitykset kansallisesta lainsäädännöstä sekä muita asiaan liittyviä tietoja. Lisäksi kolmansien maiden on noudatettava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön suosittelemia turvallisuuden valvontaa koskevia suuntaviivoja, jotka koskevat nesteiden, geelien ja aerosolien seulontaa, sekä käytettävä suljettavia pusseja lentoasemilla myytyjen tuotteiden pakkaamiseen. Analysoituaan tiedot komissio voi vielä tarkistaa ne.

Moni kolmas maa on osoittanut haluavansa, että niiden lentoasemat voitaisiin liittää vapautuksesta nauttivien lentoasemien luetteloon, mutta vain harvat ovat toimittaneet vaadittuja tietoja tai eivät kaikissa tapauksissa ole ottaneet lentoasemien liikkeissä käyttöön suljettavaa pussia.

***

 
 

(1) EUVL L 200, 1.8.2007, s. 3.
(2) EUVL L286, 17.10.2006.
(3) EUVL L200, 1.8.2007.

 

Kysymyksen nro 81 esittäjä Marian Harkin (H-0025/08)
 Aihe: Vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY 9 artiklan 4 kohta
 

Voiko komissio kertoa, mitä tarkasti ottaen tarkoittaa ”vakiintunut käytäntö ” ja antaa esimerkin ajanjaksosta tai tilanteesta, jossa seuraavaa virkettä voitaisiin soveltaa: ”Jäsenvaltioiden ei katsota rikkovan direktiiviä, jos ne päättävät olla vakiintuneen käytännön mukaan soveltamatta tiettyyn veden käyttötoimintaan 1 kohdan toisen alakohdan säännöksiä ja tämän vuoksi myöskään 2 kohdan asianomaisia säännöksiä silloin, kun kyseinen päätös ei vaaranna tämän direktiivin tarkoitusta eikä sen tavoitteiden saavuttamista? ”(1)

Voiko komissio vahvistaa, että jos vakiintunut käytäntö on ollut, että tietyt sektorit, esim. koulut, kunnalliset laitokset ja muut käyttäjät, eivät ole maksaneet vedestä, näihin sovelletaan 9 artiklan 4 kohtaa ja näin ollen 1 kohdan toista virkettä ja 2 kohdan asiaa koskevia säännöksiä veden käytöstä ei välttämättä sovelleta näihin käyttäjiin?

Jos näin ei ole, voiko komissio kertoa, miksi, ja ilmoittaa, mitä lainsäädäntöä näihin sektoreihin sovelletaan?

 
  
 

Vesipuitedirektiivi(2) mahdollistaa, että tietty veden käyttötoiminta vapautetaan vesimaksuista vain ”vakiintuneen käytännön” tapauksissa, toisin sanoen voidaan vapauttaa käytännöt, jotka kansallinen lainsäädäntö on sallinut direktiivin antamishetkellä (vuonna 2000). Siten direktiivi ei salli uusia vapautuksia erityiselle vedenkäytölle. Irlannin viranomaisten mukaan direktiivin antamishetkellä vain kotitaloudet oli vapautettu vesimaksuista.

On tärkeää muistaa, että on olemassa muita käytäntöjä, joihin voidaan mahdollisesti soveltaa 9 artiklan 4 kohdan mukaista vapauttamista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei vapauttaminen vaaranna direktiivin tavoitteiden saavuttamista, ja ilmoitettava, mikseivät ne sovella täysin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvää vedenkäyttöpalveluista perittävien kustannusten kattamista koskevaa periaatetta.

Vedenkäytön asianmukainen hinnoittelu on tärkeä väline, jolla voidaan tarjota kannustimia vesivarojen tehokkaaseen käyttöön. Vesipuitedirektiivin mukaisen vedenkäytön hinnoittelun päätavoite ei siis ole tulojen kerääminen, vaan toimia hintasignaalina ja kannustimena välttää ehtyvien vesivarojen tuhlausta, joiden toimittaminen edellyttää kallista infrastruktuuria ja joita tarvitaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja muiden tärkeiden luonnonvarojen, kuten kalavesien, suojelussa.

Vedestä veloittaminen käytön perusteella samaan tapaan kuin sähköstä tai muista palveluista on täysin sopusoinnussa EU:n vesipolitiikan kanssa. Siten Irlannin hallituksen päätös veloittaa vedestä on sopusoinnussa vesipuitedirektiivin kanssa. Toisaalta Irlannin viranomaiset voivat täysin vapaasti valita koulujen rahoittamistavan, eikä direktiivillä luoda esteitä rahoitusjärjestelyille, joilla Irlannin koulut voivat kattaa juoksevat kustannukset, myös vesikustannukset. Näin ollen yleiskattaville avustuksille (kokonaismääräisinä) tai asukaskohtaisille (oppilaskohtaisille) avustuksille ei ole esteitä. Vesimaksun ja kiinteämääräisen avustuksen yhdistelmän ansiosta koulut voivat kattaa tavanomaiset käyttökustannuksensa ja tarjota samalla kannustimen veden säästöön.

 
 

(1) Direktiivi 2000/60/EY – EYVL L 327, 22.12.2000, s.1.
(2) Yhteisön vesipolitiikan puitteista annettu direktiivi 2000/60/EY, EYVL L 327, 22.12.2000.

 

Kysymyksen nro 82 esittäjä Petru Filip (H-0026/08)
 Aihe: Bulgarian ja Venäjän federaation allekirjoittama sopimus South Stream -hankkeesta ja komission periaatekanta
 

Bulgaria ja Venäjän federaatio allekirjoittivat äskettäin South Stream -hanketta koskevan sopimuksen. Samanaikaisesti allekirjoitettiin neljän miljardin euron arvoinen sopimus venäläisen Atomstroiexport-yrityksen rakentamasta Belenen ydinvoimalaitoksesta. Jälkimmäinen sopimus on ensimmäinen lajissaan EU:n alueella. Lehdistölle antamassaan lausunnossa presidentti Putin ei epäröinyt muistuttaa Venäjän sopimukselle antamasta poliittisesta arvosta. Putinin mukaan Venäjälle on tärkeintä, ettei Bulgaria harjoita puolustuspolitiikkaa, jonka määrittävät muiden maiden turvallisuusedut. Hänen mukaansa Bulgarian uusien sitoumusten NATOn liittolaisena ei pitäisi estää maan Venäjän-suhteiden laajentamista. Komission energiasta vastaavan jäsenen Andris Piebalgsin edustajansa Ferran Tarradellasin kautta antama vastaus Venäjän federaation pyrkimyksiin tulla (Jameson Foundationin analyytikon Vladimir Socorin sanoin) ”Euroopan maakaasutoimitusjärjestelmän poliittiseksi hallinnoijaksi” ei viittaa, mitä seurauksia komissio odottaa sopimuksen synnyttävän.

Miten komissio – huomattavat vaikutukset EU:n energiapolitiikkaan ja alueellisen geostrategisen vaikutuksen mielessä pitäen – aikoo muuttaa kantaansa? Jos kanta määritellään uudelleen, mistä perusperiaatteista komissio ei ole valmis luopumaan?

 
  
 

Arvoisan parlamentin jäsenen esittämä kysymys nostaa esiin kysymyksen siitä, puhuuko Euroopan unioni yhdellä äänellä ulkoisissa energia-asioissa. Komissio työskentelee nykyisen toimivaltansa rajoissa kaikkien ulkoista energiapolitiikkaa koskevien näkökohtien parissa löytääkseen yhdenmukaisen lähestymistavan niiden mahdollisten välineiden käyttöönottoon, jotka se erittelee myöhemmin tänä vuonna. Energiatoimitusten keskipitkän aikavälin turvaaminen EU:ssa sekä energiatoimituksiin vaikuttava kansainvälinen geopoliittinen tilanne ovat toki yhteisiä huolenaiheita kaikille jäsenvaltioille ja edellyttävät siten yhteisen eurooppalaisen käsitteen määrittämistä energiatoimitusten turvaamisessa ottamalla huomioon seuraavassa esitetyt näkökohdat.

Ensinnäkin Euroopan unionin jäsenvaltioilla on oikeus valita energialähteensä ja energiatoimitustensa yleiset puitteet. Maaliskuussa 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvostossa kuitenkin tunnustettiin, että ulkoisissa energia-asioissa on tärkeää kehittää yhteistä linjaa energiapoliittisten tavoitteiden tueksi, kun otetaan huomioon sekalaisten energiamuotojen tuonnin kasvava merkitys EU:ssa sekä tarve omaksua yhdenmukainen ja keskitetty lähestymistapa ulkoiseen energiaturvallisuuspolitiikkaan.

Toiseksi on tärkeää, että EU:ssa keskustellaan keskeisten infrastruktuurihankkeiden yhteisistä eduista yhteisten painopistealueiden määrittämiseksi ja jäsenvaltioiden poliittisen koordinoinnin edistämiseksi. Näin toimitaan jo Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa TEN-E-ohjelmassa, mikä mahdollistaa EU:n ensisijaisten hankkeiden määrittämisen. Keskusteluilla on tarkoitus lisätä ymmärrystä South Stream -hankeen kokonaisvaltaisista vaikutuksista EU:n etuihin ja energian toimitusvarmuuteen.

Kolmanneksi on tärkeää, että jäsenvaltiot lisäävät oikea-aikaista tietojenvaihtoa keskenään ja komission kanssa kahdenvälisissä hankkeissa, joilla on vaikutuksia energiatoimitusten turvaamiseen EU:ssa.

 

Kysymyksen nro 83 esittäjä Mikel Irujo Amezaga (H-0027/08)
 Aihe: Tuomio Azoreita koskevassa asiassa
 

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 6. syyskuuta 2006 tuomionsa Azoreita koskevassa asiassa C-88/03. Tuomiossaan tuomioistuin viittaa viitekehykseen, joka on otettava huomioon määritettäessä, onko tuki laiton. Sen mukaan viitekehystä ei ole välttämättä määritettävä jäsenvaltion alueen rajojen mukaisesti. Tästä oikeudellisesta ennakkotapauksesta huolimatta Euroopan komissio vaatii päätöksissään ottamaan viitekehykseksi jäsenvaltion ottamatta huomioon alueiden erityispiirteitä ja niiden itsehallintoa verotuksen alalla.

Voiko komissio vahvistaa pitävänsä kantanaan, ettei millään alueella voi olla omaa viitekehystä? Tiedostaako komissio, että tällainen asenne edistää itsenäisyysliikettä?

 
  
 

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemassa tuomiossa erityisolot, joissa paikallishallinnon harjoittama autonominen toimivalta verotuksen alalla ei muodosta EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Komissio ei ole tehnyt päätöksiä alueellisesta valikoivuudesta Azoreita koskevan tuomion antamisen jälkeen, mutta soveltaa luonnollisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa 87 artiklasta.

Komissio haluaa huomauttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että komission tehtävänä on varmistaa valtiontukisääntöjen lainmukainen soveltaminen. Siten komission on tarkistettava oikeuskäytännön pohjalta, että alueviranomaisten harjoittama itsemääräämisoikeus verotusasioissa täyttää yhteisöjen tuomioistuimen asettamat kriteerit ja ettei oikeutta harjoiteta valtiontukisääntöjen lainmukaisen soveltamisen kiertämiseksi.

 

Kysymyksen nro 84 esittäjä Bogusław Sonik (H-0030/08)
 Aihe: Hajuhaittojen rajoittamista koskeva lainsäädäntö EU:ssa
 

Hajusteaineiden kielteinen vaikutus ympäristöön ja ihmisiin on ongelma, jonka EU:n kansalaiset yhä useammin nostavat esiin. Jotkin EU-maat, muun muassa Hollanti, Belgia ja Saksa ovat kokeilleet hajuhaittoja koskevien ongelmien ratkaisemista yksiselitteisen lainsäädännön kautta. Joissakin maissa tällaisiin toimiin ei ole kuitenkaan ryhdytty, mitä on perusteltu sillä, ettei yhteisön tasolla ole vastaavia ratkaisuja.

Aikooko komissio ryhtyä toimiin ilmanlaatua hajujen osalta koskevien normien asettamiseksi lainsäädäntöteitse Euroopan unionissa tai muulla oikeudellisella tavalla ratkaista hajuhaittojen rajoittamista koskevan ongelman? Jos vastaus on myönteinen, missä vaiheessa tällaisten säännösten käyttöönotton valmistelu on, ja koska ne aiotaan ottaa käyttöön?

 
  
 

Ilman hajuhaitoista ei anneta erityisiä säännöksiä yhteisössä, eikä komissio aio ehdottaa hajuhaittoja koskevien laatunormien asettamista. Näin ollen hajuhaittoihin nimenomaisesti suunnatut toimet kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Teollisuuslaitosten toiminnasta aiheutuvat hajuhaitat kuuluvat kuitenkin ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä 24. syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/6(1) soveltamisalaan. Direktiivin kattama teollisuustoiminta käsittää muun muassa kemikaalien teollisen tuotannon sekä yhdyskuntajätevesien puhdistamot, jos nämä liittyvät direktiivin kattamaan toimintaan.

Direktiivi velvoittaa toimivaltaisia viranomaisia myöntämään kullekin laitokselle luvan, joka sisältää päästöjen raja-arvot sekä parhaimpiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin perustuvat vastaavat parametrit ja tekniset parametrit. Luvassa on otettava huomioon teollisuuslaitosten tekniset ominaispiirteet, maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolot.

Luvilla valvotaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvien teollisuuslaitosten ympäristövaikutuksia. Näitä ovat muun muassa ilma- ja vesipäästöt, jätteiden tuottaminen, tehokas energiankäyttö sekä maaperän suojelu. Asianmukaisia toimia tarvitaan myös tiettyjen teollisuuslaitosten toiminnasta aiheutuvien hajuhaittojen korjaamiseksi. Kemianalan jäteveden ja -kaasun käsittely- ja huoltojärjestelmien parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevassa viiteasiakirjassa esimerkiksi eritellään parhaat tekniikat hajuhaittojen vähentämiseksi.

Jätehuollon synnyttämiä hajuhaittoja säädellään jätteistä 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY 4 artiklalla, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle ja erityisesti aiheuttamatta muun muassa hajuhaittoja(2). Lisäksi kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(3)liitteessä I todetaan, että on toteutettava toimenpiteitä, joilla vähennetään kaatopaikasta aiheutuvia hajupäästöjen synnyttämiä haittoja ja vaaroja.

 
 

(1) EYVL L 257, 10.10.1996.
(2) EUVL L 114, 27.4.2006.
(3) EYVL L 182, 16.7.1999.

 

Kysymyksen nro 85 esittäjä Bill Newton Dunn (H-0032/08)
 Aihe: Symmetry-järjestelmä
 

Komissio on useaan otteeseen ilmoittanut uudesta Symmetry-tiedonhallintajärjestelmästä, jonka on tarkoitus korvata nykyinen Appfin-järjestelmä. Vaikka hankkeeseen on investoitu seitsemän vuoden ajan, järjestelmän käyttöönottoa on jälleen kerran lykätty.

Tämä herättää useita kysymyksiä. Miten paljon rahaa on jo kulunut? Kuinka suuret ovat vuotuiset käyttökustannukset Appfin-järjestelmään verrattuna? Ketkä hankkeen toteuttavat, ja miten heidät on valittu? Miksi he eivät pysy aikataulussa?

Katsooko komissio, että nyt olisi syytä teettää perusteellinen ulkoinen tarkastus, tarkastella uudelleen talousarvio- ja henkilöstökustannuksia ja tehdä kustannus-hyötyanalyysi sekä arvioida hallinnoinnissa mahdollisesti tapahtuneita laiminlyöntejä?

 
  
 

Symmetry on annettu nimeksi integroidulle tiedonhallintajärjestelmälle, jonka tarkoituksena on vastata koulutuksen ja kulttuurin pääosaston sekä koulutuksen, audiovisuaalisen alan ja kulttuurin toimeenpanoviraston ohjelmien, toimien ja hankkeiden hallinnasta koko elinkaaren ajalta. Se ei siis ole pelkästään Appfin-järjestelmän korvaamiseen tarkoitettu paikallinen rahoitusjärjestelmä.

Symmetry-järjestelmän rahoitus- ja sopimuspohjamoduuli on ollut pilottivalmistusvaiheessa syyskuusta 2007. Järjestelmän testauksesta on vastannut alun perin 41 pilottihankkeen neljä tointa, jotka on jaettu pääosaston ja toimeenpanoviraston välillä (sitoumusmäärärahoista 100 prosenttia ja etukäteisrahoituksesta 75 prosenttia on saatettu onnistuneesti päätökseen. Jäljelle jäävää etukäteisrahoitusta ei voida suorittaa loppuun budjettisyistä). Tulosta pidetään myönteisenä ja se mahdollistaa täyteen tuotantokapasiteettiin siirtymisen asteittain vuoden 2008 aikana.

Hankkeen päätoimeksisaaja on Intrasoft International, ja laadunvarmistuksesta vastaa Siemens Business Services viiden prosentin markkinaosuudella. Hankkijat valittiin avoimella ja julkisella tarjouspyynnöllä(1), ja ensimmäiset järjestelmän kehittämissopimukset allekirjoitettiin joulukuussa 2001.

Toistaiseksi on maksettu yhteensä 7 485 982 euroa kattamaan kehittämisen kaikki vaiheet, mukaan lukien laadunvarmistus, hyväksymistestaus, käyttäjien Help desk -palvelut sekä koulutuspalvelut. Vuonna 2007 Luxemburgissa sijaitsevalle komission tietokeskukselle hankittiin 903 216 euroa maksanut suuritehoinen palvelin neljäksi vuodeksi.

Rahoituksessa ja organisoinnissa tapahtuneisiin merkittäviin muutoksiin sopeutuminen on hidastuttanut järjestelmän tavoitteisiin pääsemistä. Muutoksista mainittakoon erityisesti uusien varainhoitoasetusten antaminen vuosina 2003 ja 2006, koulutuksen, audiovisuaalisen alan ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustaminen sekä suoriteperusteisen kirjanpidon käyttöönotto tammikuussa 2005.

Symmetry- ja Appfin-järjestelmiä vertailtaessa voidaan todeta, että Appfin-järjestelmä on paikallinen rahoitusjärjestelmä, joka on liitetty vain osittain ABAC-keskusjärjestelmään ja jossa on rajallinen määrä toimintoja. Symmetry sitä vastoin tarjoaa paljon enemmän toimintoja, joita ovat muun muassa sähköinen ehdotusten toimittamisväline, ehdotusten valintajärjestelmä, hankkeiden sopimusjärjestelmä, seuranta, päättäminen ja raportointi. Siten juoksevien kustannusten vertailu on vaikeaa. Symmetry-järjestelmän alajärjestelmien rahoituksen juoksevat kustannukset eivät kuitenkaan todennäköisesti ylitä vanhenevan Appfin-järjestelmän kustannuksia siinä vaiheessa, kun kehittämisen päävaihe on saatu päätökseen (vuoden 2008 loppupuolella).

Komission sisäisen tarkastuksen yksikkö suunnittelee teknisen tarkastuksen laatimista Symmetryn soveltamisesta sitten, kun se on laajamittaisessa käytössä 2008–2009.

 
 

(1) Tarjouspyyntö nro EAC-24/01, julkaistu EYVL:ssä 2001/S 92-063514, 15.2.2001.

 

Kysymyksen nro 86 esittäjä Johan Van Hecke (H-0033/08)
 Aihe: Kaasun polttaminen Nigeriassa
 

Eräät suuret eurooppalaiset yritykset, kuten Total ja Shell, jatkavat öljynporauksen yhteydessä tapahtuvaa kaasun polttamista Nigeriassa, mikä on erittäin vahingollista ympäristölle sekä alueen asukkaille. Kaasu on Nigeriasta saadun öljyn sivutuote. 95 prosenttia maan tuloista tulee öljystä. Nigeriassa poltetaan kaasua määrä, joka vastaa neljännestä Yhdistyneen kuningaskunnan kokonaiskäytöstä. Maailmanpankin mukaan vuosittain haaskataan 40 miljardia dollaria maakaasun polttamisella ja tämä käytäntö aiheuttaa vuosittain 400 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Maailmanpankin mukaan tuottajien pitäisi hoitaa asia siten, että kaasu otetaan talteen ja myydään nestemäisessä muodossa. Tämä edellyttää tarvittavia investointeja.

Nigerian hallitus ilmoitti lokakuussa 2007, että kaasun polttaminen kielletään 1. tammikuuta 2008 alkaen. Tammikuun alussa se päätti kuitenkin lykätä määräaikaa vuoden 2008 loppuun. Tämä lykkäys johtunee monikansallisten yhtiöiden painostuksesta. Euroopan maissa on kiellettyä polttaa öljynporauksen yhteydessä löytyvää kaasua. Painostaako komissio näitä yrityksiä lopettamaan tämän vahingollisen käytännön tai asettaako se sanktioita, jos Nigerian viranomaiset eivät rankaise tällaisesta toiminnasta?

 
  
 

Deltan osavaltiossa Nigeriassa harjoitettavalla vahingollisella kaasunpoltolla on vakavia seurauksia Nigerian luonnolle ja taloudelle, ja se edistää huomattavasti myös maailmanlaajuista ilmastonmuutosta. Afrikan ja EU:n strategista kumppanuutta koskevassa asiakirjassa (ensisijainen toimi 5: Energiakumppanuus), joka julkistettiin Lissabonissa joulukuussa 2007 järjestetyssä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa, muistutetaan siitä, että komissio tunnustaa kaasunpolton vähentämiseen tähtäävien toimien merkityksen. Kaasunpolttoa harjoitetaan maailmassa eniten juuri Deltan osavaltiossa. Ylikansallisten öljy-yhtiöiden laajat maakaasun nesteyttämisinvestoinnit ovat vähentäneet jo noin 40 vuoden ajan harjoitettua kaasunpolttoa vain hieman. Perinteisesti tärkeästä öljyntuottajasta Nigeriasta on tulossa myös huomattava kaasuntoimittaja. Nigerian maakaasuvarannot ovat maailman seitsemänneksi suurimmat. Vuonna 2006 Nigeria toi Eurooppaan 83 prosenttia nesteytetystä maakaasustaan. Tämä on vain noin 60 prosenttia kokonaiskaasuvarannoista. Loput 40 prosenttia (öljynporauksen yhteydessä saadusta maakaasusta, jolta puuttuu sen keräämiseen ja tuottamiseen tarvittava infrastruktuuri) poltettiin. Tuoreiden arvioiden mukaan joka vuosi poltetaan noin 24 miljardia kuutiometriä öljynporauksen yhteydessä löydettyä kaasua. Nigerian hallitus aikoo nostaa kaasunviennistä saamiaan tuloja 50 prosenttiin öljytuloista vuoteen 2010 mennessä, mikä edellyttää noin 10–12 miljardin euron investointeja laajamittaisen infrastruktuurin, kuten nesteytyslaitosten ja kaasuputkien rakentamiseksi. Parhaillaan suunnitellaan hanketta, jossa Saharan halki vedetään kaasuputki, jonka tarkoituksena olisi mahdollistaa kaasunviennin lisääminen ja josta kaasua voitaisiin johtaa suoraan Eurooppaan Nigerin ja Algerian kautta.

Tässä mielessä uutinen siitä, että Nigerian hallitus on päättänyt lykätä kaasunpolton lopettamiselle asettamaansa määräaikaa vuoden 2008 loppuun, on pettymys. Komissio toivoo, että uutta määräaikaa noudatetaan, ja toteaa samaan hengenvetoon, että kaasunpolton lopettamisesta on nähtävästi tullut Nigerian hallituksen päätavoite. Useat sidosryhmät kokoontuivat hiljattain pohtimaan etenemissuunnitelman laatimista kaasunpolton lopettamiseksi realistisessa aikataulussa. Useiden ministeriöiden ja öljy-yhtiöiden edustajat ovat sopineet kaasunpolton vähentämistä käsittelevän komitean perustamisesta. Komiteaa johtaisi maan kaasuministeri, ja sen työtä on tarkoitus tukea komission tukemalla ja rahoittamalla Maailmanpankin Global Gas Flaring Reduction Partnership -hankkeella.

Komissiolla on käytössään kaksi välinettä kaasunpolttoon liittyvien kysymysten käsittelemiseksi. Näitä ovat Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 artiklaan perustuva EU:n ja Nigerian välinen poliittinen vuoropuhelu sekä kehitysyhteistyön jatkuva ohjelmointi kymmenennen Euroopan kehitysrahaston puitteissa.

Nigeriassa toimivien EU:n öljy-yhtiöiden vastaisista mahdollisista toimista tai yhtiöiden painostamisesta on sanottava, ettei komissiolla ole lainmukaisia toimivaltuuksia määrätä seuraamuksia. Komissio tukee kuitenkin osana yritysten sosiaalisen vastuun edistämispolitiikkaa sosiaaliseen vastuuseen liittyviä käytännesääntöjä, joita sekä EU:ssa että sen ulkopuolella toimivat yritykset voivat noudattaa vapaaehtoisesti. Komissio tukee ja edistää vastaavia käytännesääntöjä esimerkiksi kaivosteollisuuden avoimuutta ajavassa hankkeessa (EITI), jolla voidaan tehokkaasti valvoa kaivosteollisuudesta saatavia tuloja. Komissio haluaa edistää myös yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvien kansainvälisten välineiden ja aloitteiden tunnettuutta ja täytäntöönpanoa. Näitä ovat muun muassa Kansainvälisen työjärjestön ILOn kolmikantajulistus monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, talousyhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n monikansallisia yhtiöitä koskevat toimintaohjeet sekä YK:n globaalia yritysvastuuta koskeva Global Compact -aloite.

 

Kysymyksen nro 87 esittäjä Frank Vanhecke (H-0034/08)
 Aihe: Marokolle vahvempi asema suhteissa EU:hun
 

Eräiden tiedotusvälineiden mukaan Marokon kuningas Muhammad VI on pyytänyt Ranskan presidenttiä toimimaan EU:ssa Marokon aseman vahvistamisen puolestapuhujana. Valtiollisilla päivällisellä lausuttiin seuraava paljon puhuva viesti: ”Euroopan unionin naapurimaitaan kohtaan soveltama politiikka on lisännyt Marokon halua vahvistaa asemaansa, pitäen mielessä maan suhteet unioniin ja kyseisten suhteiden strategisen merkityksen”.

Euroopan komission ulkosuhteista vastaava jäsen Benita Ferrero-Waldner on jo todennut, että komissio aikoo tarkastella tätä pyyntöä. Euroopan komission jäsen Louis Michel on jo aiemmin ilmoittanut, että myös Maghreb-alueen on voitava sisältyä jonkinlaiseen ”eurooppalaiseen” käsitteeseen.

Mistä ”vahvistetusta asemasta” tässä on kyse? Katsooko komissio, että myös Marokon liittyminen EU:n jäseneksi voisi pitkällä aikavälillä olla mahdollista, ottaen islamistisen Turkin kanssa käytävät liittymisneuvottelut huomioon?

 
  
 

Euroopan unioni ilmoitti 23. heinäkuuta 2007 pidetyssä edellisessä EU:n ja Marokon välisen assosiaationeuvoston kokouksessa olevansa valmis harkitsemaan tapoja ja keinoja vahvistaa kahdenvälisiä suhteitaan Marokkoon tämän pyydettyä vahvistettua asemaa. Marokon kuningas onkin vuoden 2000 jälkeen pyytänyt vahvistettua asemaa, jossa ei tavoitella unioniin liittymistä mutta pyritään assosiaatiota syvempiin suhteisiin. EU:n ja Marokon välinen assosiaationeuvosto on perustanut erityisen työryhmän pohtimaan tapoja syventää kahdenvälisiä suhteita. Työryhmä ei ole vielä kokoontunut, mutta sen on tarkoitus käsitellä asiaa assosiaationeuvoston seuraavassa kokouksessa. Euroopan naapuruuspolitiikassa mukana olevien maiden kanssa sitä vastoin ei ole otettu esille näiden mahdollisuuksia liittyä Euroopan unioniin.

 

Kysymyksen nro 88 esittäjä Justas Vincas Paleckis (H-0035/08)
 Aihe: Rajat ylittävän yhteistyön sekä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen yhteydessä toteutettavat strategiset hankkeet
 

Liettua osallistuu vuosina 2007–2013 valtioiden rajat ylittävän yhteistyön ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen yhteydessä toteutettaviin ohjelmiin, joista toisessa ovat mukana Puola, Liettua ja Venäjän federaatio ja toisessa Liettua, Latvia ja Valko-Venäjä. Ohjelmien yhteydessä on tarkoitus toteuttaa erilaisia hankkeita, jotka liittyvät taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseen rajaseutualueilla sekä yhteisten haasteiden kohtaamiseen ympäristönsuojelun ja kansanterveyden alalla, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja ehkäisemiseen, varmaan ja tehokkaaseen rajavalvontaan sekä yhteisöjen välisiin paikallistason aloitteisiin.

Kummankin edellä kuvatun ohjelman yhteydessä on mahdollista toteuttaa kansallisesti merkittäviä strategisia hankkeita. Mitkä ovat mahdollisten strategisten hankkeiden valintamenettelyt, arviointikriteerit ja kuinka paljon niihin myönnetään tukea? Mitä suosituksia Euroopan komissio voi antaa strategisten hankkeiden valmistelua ja toteuttamista koskevissa kysymyksissä (erityisesti muissa maissa saatujen kokemusten perusteella)?

 
  
 

Termi ”strategiset hankkeet” on peräisin rakennerahastojen yhteydessä käytettävästä terminologiasta, eikä sitä pidä sekoittaa naapuruusohjelman yhteydessä käytettävään termiin ”laaja-alaiset hankkeet”. Rajat ylittävien yhteistyöhankkeiden täytäntöönpanosääntöjen luvun 1 2 artiklan mukaan laaja-alaiset hankkeet ovat hankkeita, jotka käsittävät joukon töitä, toimintoja tai palveluja, joilla pyritään täyttämään tarkoin määritelty jakamaton tehtävä, jolla on selkeästi määritellyt yhteiset tavoitteet toteuttaa rajat ylittäviä investointeja.

Hankkeisiin osallistuvat maat voivat komission suostumuksella määrittää yhdessä laaja-alaisia rajat ylittäviä investointihankkeita, joita ei valita ehdotuspyynnöillä.

Kunkin yksittäisen rajat ylittävän yhteistyöohjelman yhteydessä valmistellaan yhteinen toimintaohjelma-asiakirja, jossa osallistujamaat päättävät yhdessä laaja-alaisten hankkeiden alustavasta määrästä sekä luonteesta.

Hankkeet mainitaan erikseen ohjelma-asiakirjassa osana komission päätöstä tai ne valitaan myöhemmin komission suostumuksella yhteisessä valvontakomiteassa.

Laaja-alaisilla hankkeilla on strateginen kansallinen tai alueellinen merkitys kaikille yhteistyöohjelman puitteissa niihin osallistuville maille samaan tapaan kuin siltojen tai rajavalvontainfrastruktuurin rakentamisella.

Kustakin laaja-alaisesta hankkeesta tehdään tukisopimus tuen saajana olevan (kansallisen, alueellisen tai paikallisen) viranomaisen ja asiasta vastaavan yhteisen hallintoviranomaisen kesken. Laaja-alaiset hankkeet pannaan täytäntöön kansainvälisen tarjouskilpailun käynnistämisen jälkeen.

Rajat ylittävän naapuruusohjelman nojalla laaja-alaisille hankkeille suunnatut varat on pyrittävä pitämään kohtuullisina, eivätkä ne saa ohjelmien luonteen vuoksi muodostaa rahoituksen pääosaa.

Komissio uskoo, että rajat ylittävät yhteistyöohjelmat, joihin Liettua osallistuu ja joista toisessa ovat mukana Puola, Liettua ja Venäjän federaatio ja toisessa Liettua, Latvia ja Valko-Venäjä, toimitetaan komissiolle kesäkuussa 2008, jotta päätös voidaan tehdä syksyllä.

 

Kysymyksen nro 89 esittäjä Zita Pleštinská (H-0036/08)
 Aihe: Ilmastovaikutusten korjaaminen veden avulla
 

Kuivat alueet ovat lisääntymässä ja laajenemassa kaikilla mantereilla. Ne lämpenevät nopeasti, muuttavat paikallista ja alueellista ilmastoa ja edistävät siten ilmastonmuutosta. Kuivumisen syynä on sadevesien nopea virtaus, mutta myös maaperän muutokset ja metsien häviäminen. Edullinen, nopea ja tehokas ratkaisu ongelmaan olisi sadevesien kerääminen säiliöihin, joita sijoitettaisiin erityisesti ihmisen toiminnan vuoksi kuivuneisiin paikkoihin. Tämä keino ei olisi myöskään ristiriidassa meteorologisten ääri-ilmiöiden lievittämistavoitteen kanssa.

Olisiko komissio valmis kokeilemaan ilmastonmuutosongelman ratkaisua tällaisin vaihtoehtoisin keinoin eli korjaamalla ilmastovaikutuksia veden avulla?

Olisiko komissio valmis tukemaan asutuilla seuduilla sadevesien keräysohjelmaa, joka olisi strateginen toimi ilmastonmuutoksen vaikutusten lievittämiseksi?

 
  
 

Euroopan komissio antoi heinäkuussa 2007 tiedonannon veden niukkuudesta sekä kuivuudesta. Nämä kysymykset ovat keskeisiä haasteita, sillä ilmastonmuutoksen odotetaan pahentavan kuivuus- ja veden niukkuusongelmaa entisestään, kuten komissio korostaa ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevässä vihreässä kirjassaan(1).

Tiedonannossa määritellään useita EU:ssa, jäsenvaltioissa ja eri alueilla noudatettavia poliittisia vaihtoehtoja veden niukkuuden sekä kuivuuden asettamien haasteiden voittamiseksi ja näiden ilmiöiden hillitsemiseksi. Tiedonannossa korostetaan muun muassa kahta seuraavaa pääsuuntautumisvaihtoehtoa: (1) Vesipolitiikan puitedirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano; (2) Pääpaino on veden säästämisellä ja mahdollisuuksilla tehostaa vesivarojen käyttöä.

Tiedonanto perustuu arvioon EU:n mahdollisuuksista säästää vettä. Joillakin EU:n alueilla voitaisiin säästää jopa 30 prosenttia rakennuksissa käytetystä vesimäärästä. Vesivuotojen osuus koko vedenkulutuksesta voi joidenkin kaupunkien julkisissa vesijohtoverkoissa olla yli 50 prosenttia. Vastaavaa vedentuhlausta on ilmennyt kasteluverkostoissa. Näin ollen Euroopassa on suunnattomat mahdollisuudet vesivarojen säästämiseen. Koska veden säästämisestä on tultava ensisijainen tavoite, on tutkittava kaikki mahdollisuudet vedenkäytön tehokkuuden parantamiseen.

Päätöksenteon olisi perustuttava selkeään vesivarojen käyttöä koskevaan hierarkiaan. Vedenhankinnan infrastruktuurien lisäämistä on harkittava vasta sitten, kun on jo käytetty muut keinot, kuten tehokas vedenhinnoittelupolitiikka.

Sadeveden kerääminen on vaihtoehto, jota on harkittu enenevissä määrin kautta Euroopan. Vaihtoehtojen kehittämisessä on noudatettava EU:n lainsäädäntöä sekä vesivarojen käyttöhierarkiaa koskevaa periaatetta.

Komissio on tiedonannon lisäksi käynnistämässä perusteellista arviota kaikkien vesihuollon mahdollisuuksien, myös sadeveden keräämisen, riskeistä ja vaikutuksista.

Komissio esittelee arvion tulokset niiden tiedonantoon sisältyvien toimien seurannasta annettavassa kertomuksessa, jotka on toteutettava vuoden 2008 loppuun mennessä. Alustavat tulokset esitellään sidosryhmien foorumin kokouksessa, joka on tarkoitus pitää syyskuun alussa 2008 Zaragozassa.

Komissio tukee aktiivisesti aavikoitumisen torjunnasta tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa kuivuudesta, aavikoitumisesta ja maaperän köyhtymisestä kärsivissä kehitysmaissa. Kuivuusongelmaa käsitteleviin ohjelmiin on sisällytetty luonnollisesti myös vesivarojen kestävän hoidon suunnitelmia. Lisäksi komissio tukee osana kehitysyhteistyöohjelmiaan erityisiä vesivarojen hoitoon sekä sadeveden keräämiseen ja käyttöön liittyviä ohjelmia. EU:n vesialoite on etuoikeutettu väline, joka auttaa saavuttamaan kestävää kehitystä käsitelleessä maailmanlaajuisessa huippukokouksessa asetetut tavoitteet sekä vuosituhannen kehitystavoitteet.

 
 

(1) KOM(2007) 354 lopullinen.

 

Kysymyksen nro 90 esittäjä Inés Ayala Sender (H-0038/08)
 Aihe: Tieliikennelainsäädännön noudattamisen valvonta
 

Kolmas tieliikenneturvallisuutta koskeva eurooppalainen toimintaohjelma (EY 2003) käsitti keskeisen ehdotuksen, joka koski tärkeimpien turvallisuusmääräysten noudattamisen asianmukaista valvontaa liittyen ylinopeuksiin, rattijuoppouteen ja turvavyön käyttöön. Sen seurauksena esitettiin tieliikennelainsäädännön noudattamisen valvontaa koskeva suositus (Euroopan komissio 2003). Komissio teetti suosituksen mukaisten ehdotusten kustannushyötyanalyysin. Sen mukaan noudattamisen entistä tehokkaamman valvonnan avulla kaikkia EU:n tieliikennekuolemia voitaisiin vähentää vuosittain 14 000:lla ja loukkaantumisia 680 000:lla (ICF Consulting 2003). Suosituksen mukaan komissio arvioisi syksyyn 2007 mennessä, onko noudattamisen valvonta parantunut jäsenvaltioissa riittävästi, ja se ehdottaisi mahdollisesti sitovampaa lainsäädäntöä, kuten direktiiviä.

Millaisia tuloksia arvioinnissa on saatu, ja miten komissio takaa tieliikennelainsäädännön noudattamisen entistä paremman valvonnan jäsenvaltioissa sekä jäsenvaltioiden rajat ylittävän yhteistyön?

 
  
 

Komissio on tosiaan laatinut arvion siitä, onko tieliikennelainsäädännön noudattamisen valvontaa parannettu jäsenvaltioissa riittävästi sen jälkeen, kun komissio antoi suosituksen tieliikennelainsäädännön noudattamisen valvonnasta.

Arvion tulokset eivät valitettavasti ole myönteisiä, sillä tieliikenneturvallisuus ei ole viime vuosina parantunut. Tieliikennekuolemat tosin vähenivät kuusi prosenttia vuonna 2004, mutta vuonna 2005 tuo luku oli viisi prosenttia ja vuonna 2007 vähennystä ei tapahtunut lainkaan. Tieliikennekuolemat laskivat 20 prosenttia vuosina 2001–2007, mutta luvun olisi pitänyt olla 37 prosenttia, kun EU:n tavoitteena on puolittaa tieliikennekuolemien määrä vuoteen 2010 mennessä.

Tieliikennelainsäädännön noudattamisen valvonta on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi vähentää tieliikenneonnettomuuksia lyhyellä aikavälillä. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden erilaiset liikenne- ja tieolosuhteet, kansallisten tieliikennelakien tai rangaistuskäytännön yhdenmukaistaminen ei ole mahdollista. Kaikkien kuljettajien on kuitenkin noudatettava kansallisia tieliikennelakeja ja rangaistuskäytäntöjä, jos tieliikenneturvallisuutta halutaan parantaa. Nykyisin ei voida olla varmoja siitä, että kuljettajat ja autonomistajat, jotka syyllistyvät vakavaan tieliikennerikkomukseen muualla kuin kotijäsenvaltiossaan, todella joutuvat syytteeseen ja saavat rangaistuksen kotiin palattuaan. Jäsenvaltioiden viranomaisten välisessä tiedonvaihdossa on puutteensa, eikä kahdenvälisillä sopimuksilla ole kyetty luomaan tehokasta koko EU:n kattavaa järjestelmää. Tämä on vakava porsaanreikä, joka heikentää lainvalvonnan yleistä tehokkuutta sekä valvonnan uskottavuutta kuljettajien keskuudessa kotimaissa. EU:lla on mahdollisuus esittää ratkaisunsa tähän selkeästi eurooppalaiseen ongelmaan: tarvitaan ajoneuvojen tietojenvaihtojärjestelmää, jonka avulla jäsenvaltio voi tieliikennerikkomuksen sattuessa etsiä käsiinsä syylliset riippumatta näiden asuinvaltiosta, ja asiasta vastuussa olevat viranomaiset voivat määrätä asianmukaiset seuraamukset. Siten edistetään myös tieliikenneturvallisuussääntöjen yleistä noudattamista ja varmistetaan kaikkien Euroopan kansalaisten tasavertainen kohtelu lain edessä.

 

Kysymyksen nro 91 esittäjä Reinhard Rack (H-0039/08)
 Aihe: Lintujensuojelua koskeva direktiivi 79/409/ETY
 

Euroopan unionin lintujensuojelua koskevan direktiivin (79/409/ETY(1)) 7 artiklan 1 kohdassa todetaan, että liitteessä II olevia lintukantoja voidaan metsästää koko yhteisössä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että liitteessä II olevassa 2 osassa lueteltuja lajeja saa metsästää vain niissä jäsenvaltioissa, joista on maininta. Varisten metsästäminen on nykyisin kiellettyä Itävallassa. Niinpä varisten lukumäärä on etenkin maan itäosissa kasvanut maan liityttyä Euroopan unioniin siinä määrin, että siitä koituu haittaa ihmisille ja eläimille.

Katsooko komissio, että lintujensuojelua koskevan direktiivin liitteessä II olevaa 2 kohtaa voitaisiin laajentaa jälkikäteen ja lisätä varikset Itävaltaa koskevaan luetteloon?

 
  
 

Arvoisa parlamentin jäsen kysyy, onko lintudirektiivin liitteen II 2 kohdan muuttaminen komission mielestä mahdollista niin, että se mahdollistaisi varisten metsästyksen Itävallassa.

Komissio on korostanut Itävallan viranomaisille sekä muille komissioon viime vuosina asian vuoksi yhteyttä ottaneille asianomaisille, että lintudirektiiviin (79/409/ETY(2)) sisältyvän liitteen II tarkistaminen on hyvin monimutkainen ja pitkä prosessi, joka edellyttää koko lainsäädäntöprosessin läpikäyntiä yhteispäätösmenettelyssä neuvoston ja parlamentin kanssa.

Näin ollen komissio on jo aiemmin tehnyt selväksi, että tämänkaltaiset mukauttamiset on tehtävä yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa liitteeseen II sisältyvien lajien suojelun asemasta saatujen kattavien tietojen pohjalta. Menettelyn tuloksena jotkin lajit saatetaan liittää liitteeseen II tai jättää sen ulkopuolelle.

Komissio ei toistaiseksi harkitse lintudirektiivin liitteen II mukauttamista. Sitä vastoin liitteeseen II sisältyvien lajien hoitosuunnitelmia tarkistetaan parhaillaan.

Komissio on useaan otteeseen esittänyt Itävallan alueilla lähinnä variksiin liittyvän ongelman ratkaisuksi poikkeusmenettelyn täysimääräistä hyödyntämistä (lintudirektiivin 9 artikla). Tuo artikla sallii poikkeukset ”viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi”. Artiklassa luetellaan myös joukko muita perusteita. Jotkin Itävallan osavaltiot ovatkin jo noudattaneet tätä neuvoa. Komissio voi vain jatkaa tämän neuvon antamista.

 
 

(1) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.
(2) EYVL L 103, 25.4.1979.

 

Kysymyksen nro 92 esittäjä Georgios Georgiou (H-0040/08)
 Aihe: Provosoiva kartta Euronews-kanavalla
 

Televisiokanava Euronews provosoi jälleen kerran esittämällä 24.1.2008 kartan, jossa entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia esitetään nimellä ”Makedonia”. Kuten tiedämme, kyseinen televisiokanava saa rahoitusta EU:n talousarviosta, toisin sanoen kreikkalaisilta sekä muilta eurooppalaisilta veronmaksajilta.

Mikä on se salaperäinen syy, joka saa tämän mainitun televisiokanavan usein jättämään kyseisen maan virallisen (ja EU:n tunnustaman) nimen käyttämättä ja kutsumaan sitä tai esittelemään sen ”Makedoniana”, vaikka merkittävät Euroopan parlamentin entiset jäsenet (esimerkiksi Nikitas Kaklamanis, Stavros Xarchakos, Georgios Karatzaferis ym.) ovat useaan otteeseen huomauttaneet antamissaan julkisissa lausunnoissa, että kyseinen televisiokanava hyvin usein tekee tämän virheen ja käyttää entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian nationalistien käyttämiä termejä?

 
  
 

Arvoisa parlamentin jäsen kiinnittää komission huomion nimeen, jota Euronews-kanava käytti 24. tammikuuta 2008 entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta. Euronews käytti nimeä ”Makedonia”, jota Euroopan unioni ei tunnusta.

Komissio voi vain toistaa vastauksen, jonka se on antanut Euroopan parlamentin jäsenten samasta aiheesta aiemmin esittämiin kysymyksiin, joihin arvoisa parlamentin jäsenkin kysymyksessään viittaa(1).

Vaikka komissio rahoittaa Euronews-kanavaa, sillä ei ole valtuuksia puuttua kanavan toimitukselliseen sisältöön. Asiaa koskevat määräykset ovat keskeinen osa toimituksellista kappaletta(2), joka on liitetty komission ja Euronewsin välillä tehtyyn sopimukseen ja jossa kanavalle taataan täysi toimituksellinen vapaus, joka on välttämätöntä kanavan uskottavuuden kannalta.

Kuka tahansa kansalainen voi kuitenkin perätä Euronews-kanavalta suoraan tai komission kautta (yhteisrahoitteisten ohjelmien osalta) selvitystä, jos kanava ei ole tarjonnut oikeudenmukaista ja puolueetonta tietoa.

Kuten aiemmissakin vastaavissa tapauksissa, komissio toimittaa Euronewsin johdolle arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksen ja huomautukset seuraavassa yhteisessä sääntömääräisessä kokouksessa, sekä pyytää johdolta selvitystä asiaan.

 
 

(1) E-2913/04; E-3404/06; E-5053/06.
(2) http://www.euronews.net/create_html.php?page=charta&lng=2 and http://www.euronews.net/create_html.php?lng=1&page=charta.

 

Kysymyksen nro 93 esittäjä María Isabel Salinas García (H-0042/08)
 Aihe: Kiireelliset toimenpiteet hedelmien ja vihannesten maksuttoman jakelun keskeyttämisen estämiseksi
 

Äskettäin hyväksytyn hedelmä- ja vihannesalaa koskevan YMJ:n uudistuksen soveltamisessa ilmenneiden juridisten ongelmien vuoksi on olemassa riski, että vuoden 2008 aikana tuottajajärjestöt eivät voi toteuttaa kyseisten tuotteiden maksutonta jakelua. Tilanne johtuu siitä, että kuluva vuosi on siirtymäaikaa, joka koskee tiettyjä vuodesta 2009 alkaen sovellettavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhteisön rahoitus markkinoilta poistettaville maksuttomaan jakeluun meneville tuotteille. Tällä estettäisiin, että taloudellisista vaikeuksista eniten kärsivät yhteiskuntaryhmät pääsevät osallisiksi hedelmistä ja vihanneksista ja niiden hyödyllisistä terveysvaikutuksista.

Aikooko komissio ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen sen, että tämä kansalaisten ja alan kannalta myönteinen käytäntö keskeytetään?

Jos aikoo, mitä toimenpiteitä se on suunnitellut toteuttavansa ja milloin?

 
  
 

Komissio on arvoisan parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä hedelmien ja vihannesten maksuttoman jakelun merkityksestä sekä kansalaisille että hedelmä- ja vihannessektorille.

Komissio on itse asiassa jo ryhtynyt toimiin estääkseen markkinoilta poistamiseen tähtäävien toimenpiteiden tarpeettoman keskeyttämisen vuonna 2008. Komissio esittelee 20. helmikuuta pidettävässä hallintokomitean kokouksessa ehdotuksen täytäntöönpanonsääntöjen muuttamisesta, jotta varmistetaan kitkaton siirtyminen uudistettuun hedelmä- ja vihannesalan yhteiseen markkinajärjestelyyn.

Siirtymäajan toimenpiteillä jäsenvaltioille annetaan lupa siihen, että tuotteiden markkinoilta poistaminen, mukaan lukien niiden vapaa jakelu, voidaan sisällyttää tukikelpoisiin menoihin 1. tammikuuta 2008 alkaen ennen kansallisen strategian valmistumista. Tämä edellyttää useiden ehtojen täyttymistä.

Ensinnäkin jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuonna 2008 hyväksytyt kansalliset strategiat kattavat markkinoilta poistamisen. Toiseksi tuottajajärjestöjen on mukautettava toimenpideohjelmiaan niin, että ne täyttävät uudistetun hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn vaatimukset välittömästi kansallisen strategian valmistuttua ja ennen maksujen suorittamista. Lisäksi markkinoilta poistamisessa on noudatettava uuden järjestelmän vaatimuksia, myös valvontaan liittyviä.

 

Kysymyksen nro 94 esittäjä Anni Podimata (H-0044/08)
 Aihe: Kiinteät jätteet ja ilmastonmuutos
 

Euroopan unionin politiikka tähtää muun muassa valvomattomien kaatopaikkojen pysyvään sulkemiseen ja korvaamiseen, kaikkien kiinteiden jätteiden pakolliseen käsittelyyn ennen niiden kuljettamista kaatopaikalle, jätteiden hyödyntämiseen energianlähteenä ja pakkausjätteiden kierrätykseen (direktiivit 75/442/ETY(1), 1999/31/EY(2), 2004/12/EY(3) ja 2006/12/EY(4)). Kiinteiden jätteiden hajoamisen yhteydessä syntyy biokaasua, joka sisältää etupäässä metaania ja hiilidioksidia eli kaasuja, jotka aiheuttavat ilmastonmuutoksen. Tästä huolimatta Kreikka on Kathimerini-sanomalehden tietojen mukaan jäänyt jälkeen kiinteiden, etenkin vaarallisten jätteiden käsittelyssä.

Mitkä ovat komission Kreikalta saamat viimeisimmät viralliset tiedot valvomattomien kaatopaikkojen toiminnan lopettamisesta pysyvästi? Mihin Kreikka sijoittuu vertailussa pakkausten kierrätystavoitteen toteutumisessa muihin jäsenvaltioihin verrattuna? Mikä on tilanne vaarallisten teollisuusjätteiden käsittelyn ja sijoittamisen suhteen, kun otetaan huomioon, että 60 prosenttia vuotuisesta tuotannosta varastoidaan väliaikaisiin varastoihin?

 
  
 

Komissio on saanut runsaasti kanteluita laittomien ja valvomattomien kaatopaikkojen toiminnasta Kreikassa, jossa kaatopaikat vaarantavat ihmisten terveyden ja pilaavat ympäristöä. Komissio on käytännön lopettamiseksi pannut vireille horisontaalisen rikkomista koskevan menettelyn, joka koskee kaikkia Kreikassa toimivia laittomia tai valvomattomia kaatopaikkoja. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi 6. lokakuuta 2005 antamassaan tuomiossa (asia C-502/03), että Kreikka on jättänyt noudattamatta jätedirektiivin 75/442/ETY(5)(sellaisena kuin se on muutettuna jätepuitedirektiivillä 2006/12/EY(6)) 4, 8 ja 9 direktiivin mukaisia velvoitteitaan. Tuomiossa näytettiin toteen, että Kreikassa on ainakin 1 125 laitonta tai valvomatonta kaatopaikkaa. Siten Kreikan on pantava yhteisöjen tuomioistuimen päätös täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti. Tältä osin Kreikan viranomaiset hyväksyivät uuden kansallisen jätehuoltosuunnitelman ja päivittivät alueellisia jätehuoltosuunnitelmiaan. Uusien suunnitelmien tavoitteena on kaikkien laittomien tai valvomattomien kaatopaikkojen sulkeminen ja kunnostaminen vuoden 2008 loppuun mennessä sekä niiden korvaaminen asianmukaisella jätehuoltoinfrastruktuurilla.

Kreikan viranomaisten lokakuussa 2007 toimittamista tiedoista ilmenee, että Kreikan viranomaiset ovat tehneet päätökset 1 038 laittoman tai valvomattoman kaatopaikan sulkemisesta ja kunnostamisesta ja että 774 kaatopaikan vaadittavat kunnostustyöt ovat käynnissä. Komission yksiköt arvioivat parhaillaan tietoja ja ryhtyvät asianmukaisiin toimiin varmistaakseen, että Kreikka panee täytäntöön yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen.

Komissio kokoaa tietoja jäsenvaltioiden kierrätysasteesta tarkistaakseen, onko yhteisön lainsäädäntöä noudatettu asianmukaisesti. Kreikan kierrätysaste vuonna 2005 oli 41,8 prosenttia, joka on reilusti yli edellisen (vuodelle 2001 asetetun) 25 prosentin tavoitteen, mutta edelleen alle Kreikalle asetetun tavoitteen, jonka mukaan 55 prosenttia maan pakkausmateriaalista kuuluisi kierrätyksen piiriin vuoteen 2011 mennessä. Kreikkaa ja muita jäsenvaltioita koskevia yksityiskohtaisia tietoja voi hakea seuraavasta verkko-osoitteesta: http://ec.europa.eu/environment/waste/packaging/data.htm" .

On syytä huomauttaa, että tällä sivulla esitettyihin tietoihin saattaa tulla muutoksia jäsenvaltioiden lähettäessä päivityksiä tai korjauksia toimittamiinsa tietoihin.

Komissio valvoo tarkoin vaarallisten jätteiden huoltoa Kreikassa. Kreikka ei ole vielä laatinut asianmukaista vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa ja sallii suureksi osaksi vaarallisten jätteiden viemisen valvomattomille kaatopaikoille, joten se laiminlyö jätepuitedirektiivien keskeisiä vaatimuksia. Jätepuitedirektiivi on keskeinen osa EU:n lainsäädäntöä, jolla halutaan varmistaa ekologisesti kestävä jätehuolto jäsenvaltioissa.

Saatuaan viimeisen varoituksen joulukuussa 2005 Kreikka muutti vaarallisia jätteitä koskevaa lainsäädäntökehystään ja hyväksyi uuden jätehuoltosuunnitelman, jonka se toimitti komissiolle maaliskuussa 2007. Uudesta jätehuoltosuunnitelmasta huolimatta Kreikka ei ole vieläkään täyttänyt velvoitteitaan.

Komission mielestä Kreikan jätehuoltosuunnitelma on liian ylimalkainen eikä sisällä johdonmukaista jätehuoltostrategiaa. Komissio katsoo myös, ettei suunnitelma ole tarpeeksi seikkaperäinen etenkään sopivien kaatopaikkojen osoittamisen suhteen ja että vaarallisten jätteiden luettelo ei ole tarpeeksi kattava kaikkien jäteluokkien osalta. Tuhansia tonneja jätettä sijoitetaan ”väliaikaisiin kaatopaikkoihin” ennen niiden lopullista hävittämistä tai talteenottoa. Kreikka on myöntänyt, että 600 000 tonnia vaarallista jätettä on sijoitettu kaatopaikoille, jotka ovat Kreikan viranomaisten määritelmän mukaan ”käytännössä saastuneita”.

Kreikan viranomaiset ovat tunnustaneet ongelman ja ovat valmiita ratkaisemaan sen, mutta uusi jätehuoltosuunnitelma ei takaa ongelman ratkaisua. Näin ollen komissio päätti tammikuussa 2008 viedä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.

 
 

(1) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.
(2) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.
(3) EUVL L 47, 18.2.2004, s. 26.
(4) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.
(5) EYVL L 194, 25.7.1975.
(6) EUVL L 114, 27.4.2006.

 

Kysymyksen nro 95 esittäjä Philip Bushill-Matthews (H-0045/08)
 Aihe: Gammasädeskannerien käyttäminen maahantulotarkastuksissa
 

Voiko komissio vahvistaa, että gammasädelaitteet, joita Britannian maahantuloviranomaiset käyttävät tavarankuljetusajoneuvojen skannauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan maahantulosatamissa mahdollisten laittomien maahantulijoiden havaitsemiseksi, eivät ole millään tavalla ristiriidassa kansalaisia säteilyltä suojaavien Euratomin säännösten kanssa?

Voisiko komissio harkita mahdollisuutta rohkaista kaikkia jäsenvaltioita ottamaan tällaiset laitteet laajempaan käyttöön? Laitteiden tehokkuus laittomien maahantulijoiden määrän vähentämisessä Calais–Dover-reitillä on näet todistettu.

 
  
 

Väestön terveyden suojelua koskevista perusnormeista annetussa neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom(1) jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että kaikki uudentyyppiset toiminnot, jotka aiheuttavat altistusta ionisoivalle säteilylle, perustellaan ennen niiden käyttöönottoa. Tämä edellyttää toimintojen yhteiskunnallisen hyödyn analysointia, josta onkin käynyt ilmi, että nettohyöty on myönteinen. Toimintojen oikeutuksesta sitä vastoin päättävät jäsenvaltiot.

Laittomat maahanmuuttajat saattavat hyvinkin altistua gammasäteilylle tilanteissa, joissa maahantuloviranomaiset käyttävät gammasädelaitteita tavarankuljetusajoneuvojen skannauksessa laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Neuvoston direktiivissä 97/43/Euratom(2) on erityisiä säännöksiä henkilöiden altistumisesta säteilylle niin sanottujen oikeuslääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä. Kyse on toisin sanoen toimenpiteistä, jotka suoritetaan oikeudellista tarkoitusta varten ilman lääketieteellistä indikaatiota, kuten terveysseulonnasta. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa jäsenvaltioita velvoitetaan varmistamaan, että kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että oikeuslääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä saatava säteilyaltistus pysyy niin alhaisena, kuin on kohtuullisesti mahdollista.

Tämäntyyppisen toiminnan oikeutusta koskevasta monitahoisesta ongelmasta keskusteltiin säteilysuojelun ammattilaisten ja sidosryhmien kesken komission järjestämässä kokouksessa (Dublinissa vuonna 2002)(3). Toinen vastaavanlainen kokous on valmisteilla täksi vuodeksi.

Ajoneuvojen skannaus gammasädelaitteilla on suoritettava noudattaen täysin väestön terveyden suojelua koskevista perusnormeista annetun direktiivin säännöksiä laitteita käyttävien, kuten kuorma-auton kuljettajien tai sivustakatsojien terveyden suojelemiseksi.

Kysymykseen siitä, voisiko komissio rohkaista myös muita jäsenvaltioita harkitsemaan kyseisten laitteiden laajempaa käyttöönottoa, on todettava, että tämä ei kuulu yhteisön toimivaltaan. Schengenin rajasäännöstössä(4) määritetään vain yleiset säännöt rajavalvonnan suorittamisesta. Rajasäännöstön liitteessä VI olevien sääntöjen ohella jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää rajavalvonnan yksityiskohdista lainsäädäntönsä mukaisesti. Tämä käsittää myös päätökset asianmukaisista laitteista. Tästä huolimatta jäsenvaltiot voivat rahoittaa laitteensa ulkorajarahastosta(5).

 
 

(1)Neuvoston direktiivi N:o 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta, EYVL L 159, 29.6.1996.
(2) Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1997, henkilöiden terveyden suojelemisesta ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä ja direktiivin 84/466/Euratom kumoamisesta, EYVL L 180, 9.7.1997.
(3) Oikeuslääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä saatava säteilyalttius, alttius ionisoivalle säteilylle ilman lääketieteellistä indikaatiota, kansainvälisen symposiumin menettelyt, Dublin 4.–6. syyskuuta 2002, säteilysuojelu 130.
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006 , henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö), EUVL L 105, 13.4.2006.
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 574/2007/EY 5 artikla, tehty 23 päivänä toukokuuta 2007 , ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa, EUVL L 144, 6.65.2007.

 

Kysymyksen nro 96 esittäjä Marek Aleksander Czarnecki (H-0046/08)
 Aihe: Hyljetuotteiden kaupan lopettaminen
 

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa lopettaakseen hyljetuotteilla käytävän kaupan? Ennätysmäärä Euroopan parlamentin jäseniä antoi syyskuussa 2006 tukensa tätä asiaa koskevalle kirjalliselle kannanotolle N:o 0038/2006. Valitettavasti tähän mennessä ei ole nähtävissä mitään siitä seuranneita myönteisiä vaikutuksia. Hylkeenpoikasia pyydystetään edelleen kaupallisiin tarkoituksiin kunnioittamatta edes perusperiaatteita, nylkien ne elävältä, ottaen turkit ja heittäen loppuosan eläimistä takaisin veteen. Tällä tavoin hankittuja turkiksia myydään laillisesti, myös EU:n alueella.

 
  
 

Komissio myönsi 16. tammikuuta 2007 antamassaan vastauksessa parlamentin kirjalliseen kannanottoon N:o 0038/2006, että kansalaiset ovat hyvin huolissaan eläinten hyvinvointiin liittyvistä näkökohdista hylkeiden pyynnissä, ja lupasi laatia täysin riippumattoman arvion tästä asiasta sekä raportoida tuloksista parlamentille yhdessä mahdollisten lainsäädäntöehdotusten kanssa.

Komissio pyysi arviointiprosessin kuluessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta riippumatonta tieteellistä lausuntoa eläinten hyvinvointiin liittyvistä näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 6. joulukuuta 2007 tieteellisen lausuntonsa, jossa se totesi, että vertaisarvioinnin kohteena olleissa julkaisuissa on julkaistu vain vähän kvantitatiivisia tutkimuksia, joita voitaisiin hyödyntää surmaamistapojen tehokkuuden ja varmuuden varmistamiseksi. Lausunnossa todettiin myös, että hylkeet on mahdollista tappaa nopeasti ja tehokkaasti aiheuttamatta niille turhaa kärsimystä ja että paneeli raportoi kuitenkin, että käytännössä tehokas ja inhimillinen lopettaminen ei aina ole osoittautunut mahdolliseksi.

Hylkeiden pyynnin hoitoon, valvontaan ja lainsäädännön noudattamisen valvontaan liittyviä kysymyksiä selvitellään parhaillaan komission rahoittamassa arviointitutkimuksessa, jonka on tarkoitus valmistua helmikuun lopulla. Tutkimus koskee hylkeistä peräisin olevien tuotteiden mahdollisen kieltämisen vaikutuksia erityisen kaupan sekä oikeudellisten ja sosioekonomisten kysymysten näkökannalta. Komissio on käynnistänyt myös julkisen kuulemisen Internetissä saadakseen näkemyksiä hyljetuotteiden kaupasta ja hylkeiden pyynnistä yleisesti tai erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä.

Komissio tekee poliittisen päätöksen vaikutustenarviointitutkimuksensa pohjalta ottamalla huomioon edellä mainittujen toimien tulokset.

 

Kysymyksen nro 97 esittäjä Danutė Budreikaitė (H-0048/08)
 Aihe: Tietosuojasta annetun direktiivin täytäntöönpano
 

Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/24/EY(1) täytäntöönpano on aiheuttanut Liettuassa paljon keskustelua ja hämmennystä. Esiin on noussut kysymys siitä, kenen on rahoitettava direktiivin täytäntöön panemiseksi – puhelinkeskustelujen, tekstiviestien, vastaamatta jääneiden puhelujen ja muiden tietojen säilyttämiseksi kahdentoista kuukauden ajan – tarvittavan laitteiston hankinta ja ylläpito. Liettuan perustuslain mukaan valtio ei saa antaa yksityishenkilöiden tehtäväksi yhteiskunnan turvallisuuden ja yleisen järjestyksen varmistamista pyytämällä heitä hoitamaan tällaisia tehtäviä ilman julkista rahoitusta.

Voiko komissio ilmoittaa, kuka rahoittaa EU:n jäsenvaltioissa toimivien televiestintäyritysten laitteiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset? Kuinka tietosuojasta annettu direktiivi on pantu täytäntöön EU:n jäsenvaltioissa? Kuinka kansalaisten turvallisuus on varmistettu heitä koskevien tietojen vilpillistä käyttöä vastaan?

 
  
 

Tietojen säilyttämisestä annettu direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita vaatimaan, että julkisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat ja verkko-operaattorit säilyttävät liikenne- ja paikkatietoja vähintään kuusi kuukautta ja enintään 12 kuukautta sekä varmistavat tietojen käytön vakavien rikosten tutkinnassa, selvittämisessä ja syyteharkinnassa. Direktiivi sinällään siis velvoittaa viestintäpalvelujen tarjoajia ja verkko-operaattoreita säilyttämään erityiset tiedot tietyn ajan ja tietyin ehdoin.

Velvoitteet saattavat aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia viestintäpalvelujen tarjoajille ja verkko-operaattoreille. Direktiivi ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltioita korvaamaan viestintäpalvelujen tarjoajille ja verkko-operaattoreille velvoitteista mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia.

Jos jäsenvaltiot haluavat myöntää tukea yrityksille tietojen säilyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, niiden on ilmoitettava siitä komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tuki voidaan myöntää vain, jos on voitu soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 tai 3 kohdan vapautusta. Tällöin tuella on oltava kannustinvaikutus, toisin sanoen tuella on voitava edistää tavoitteita, joissa pyritään pidemmälle kuin pelkästään täyttämään yhteisön lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet.

Komissio kutsui marraskuussa 2007 kaikki jäsenvaltiot kokoukseen, jossa käsiteltiin tietojen säilyttämisestä annetun direktiivin täytäntöönpanoa. Kokouksessa käytiin myös pyöreän pöydän keskustelu, jossa käsiteltiin jäsenvaltioiden näkemyksiä direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta, sekä esitettiin joukko käytännön toimia.

Jäsenvaltioiden näkemykset vaihtelevat suuresti. Kun yhdessä jäsenvaltiossa ollaan ottamassa käyttöön järjestelmiä, joilla korvataan viestintäpalvelujen tarjoajille aiheutuvat lisäkustannukset ja joihin sisältyy etu- ja jälkikäteen tehtävä tarkastus palveluntarjoajien kustannuksista puolueettomuuden varmistamiseksi, toisissa on käytössä järjestelmä, jossa korvauksen maksaminen on mahdollista ennalta vahvistettujen tariffien pohjalta arvioimatta erikseen yksittäisten palveluntarjoajien kustannuksia. Monet jäsenvaltiot eivät aio korvata lainkaan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille direktiivistä aiheutuvia lisäkustannuksia. Kustannusten korvausjärjestelmän kokonaisvaikutusten arviointi on yhä kesken monessa jäsenvaltiossa, joten ne eivät ole vielä määrittäneet lopullista kantaansa. Marraskuussa 2007 pidetyn kokouksen raporttiin voi tutustua seuraavalla komission Eurooppa-sivustolla(2).

Jäsenvaltioiden olisi pitänyt saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 15. syyskuuta 2007 mennessä. Toistaiseksi 12 jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle täytäntöönpanotoimistaan. Komissio käynnisti marraskuussa 2007 rikkomista koskevat menettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet komissiolle täytäntöönpanotoimistaan. Marraskuussa 2007 pidetyn kokouksen raporttiin sisältyy yleiskatsaus tavoista, joilla jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön.

Direktiivi tarjoaa myös tärkeitä takeita direktiivin nojalla säilytettävien tietojen väärinkäyttöä vastaan. Direktiivi rajaa tiukasti säilytettyjen tietojen käyttäjät, ja sen mukaan yksityisyrityksillä tai -henkilöillä ei ole oikeuttaa niiden käyttöön. Lisäksi jäsenvaltioiden on aina varmistettava, että niiden kansalliset säännökset säilytetyn tiedon saatavuudesta ovat sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen kanssa ja että oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden periaatteita noudatetaan kaikilta osin. Direktiivillä 95/46 perustettua yleistä tietosuojajärjestelmää sovelletaan edelleen operaattoreiden säilyttämiin tietoihin.

Näitä säännöksiä täydennetään tiukoilla tietoturvavaatimuksilla, joilla tietoja suojellaan tahattomalta kadottamiselta tai luvattomalta käytöltä. Direktiivissä esimerkiksi viestintäpalvelujen tarjoajat ja verkko-operaattorit velvoitetaan varmistamaan, että ainoastaan ”henkilöt, joilla on siihen erityisvaltuudet”, voivat käyttää tietoja. Direktiivissä vaaditaan myös varmistamaan kansallisin toimin, että säilytettyjen tietojen tahallisesta käytöstä tai siirtämisestä, joita ei ole sallittu kansallisessa lainsäädännössä, langetetaan asianmukaisia seuraamuksia, myös mahdollisesti hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.

 
 

(1) EUVL L 105, 13.4.2006, s. 54.
(2) http://ec.europa.eu/justice_home/news/events/news_events_en.htm

 

Kysymyksen nro 98 esittäjä Ryszard Czarnecki (H-0049/08)
 Aihe: Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) Euroopan unionin virallisilla kielillä julkaisemat ilmoitukset toimielimissä olevia virkoja koskevista avoimista kilpailuista
 

Marraskuun 22. päivänä 2007 EU:n henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi virallisessa lehdessä C 279A ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/113/07 (käännösyksiköiden päälliköt) sekä muista kilpailuista (esimerkiksi AD/108-110-112/07 ja EPSO/AD/114/07), ainoastaan kolmella virallisella kielellä, nimittäin englanniksi, ranskaksi sekä saksaksi. Kilpailuilmoitusta EPSO/AD/113/07 ei ollut saatavilla puolankielisenä eikä millään muullakaan niistä kahdeksasta kielestä, joita kilpailu suoraan koski. Vuonna 1958 annetun asetuksen N:o 1(1) mukaan kaikki kielet ovat samassa asemassa (1 artikla) ja yleisesti sovellettavat asiakirjat, kuten esimerkiksi kilpailuilmoitukset, on julkaistava kaikilla virallisilla kielillä (4 artikla).

Miten komissio aikoo ratkaista EPSO:n julkaisemien kilpailuilmoitusten puuttuvien kieliversioiden ongelman?

 
  
 

Komissio haluaa vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että yhteenveto virallisen lehden kilpailuilmoituksista on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä (myös puolaksi) ja että lehdessä kerrotaan, miten koko ilmoitukseen voi päästä käsiksi. Kaikilla hakijoilla on siis yhtäläiset mahdollisuudet saada tietoja kilpailusta riippumatta siitä, millä kielellä he hakevat tietoja virallisesta lehdestä. Kielijärjestelmä, jota sovelletaan avointen kilpailujen valintatesteissä käytettäviin kieliin, on seurausta EPSOn johtokunnan (jossa kaikki EU:n toimielimet ovat edustettuina) 8. toukokuuta 2007 tekemästä päätöksestä. Nykyisin valintatestit laaditaan ranskaksi, englanniksi tai saksaksi.

 
 

(1) EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.

 

Kysymyksen nro 99 esittäjä Costas Botopoulos (H-0053/08)
 Aihe: Korruptio Kreikassa
 

Korruptio on paisunut huolestuttaviin mittoihin Kreikassa. Transparency International -järjestön tietojen mukaan yksi viidestä Kreikan kansalaisesta myöntää turvautuneensa lahjontaan edistääkseen jotakin asiaansa julkisella tai yksityisellä sektorilla. Korruptio keskittyy lähinnä sellaisiin laitoksiin kuten julkiset sairaalat, kaupunkisuunnittelu- ja veroviranomaiset, pankit, kuntien/läänien hallinto, ja viime vuosina se on laajentunut myös oikeudenkäytön alalle. On arvioitu, että laittomien rahansiirtojen kokonaismäärä ylitti 600 miljoonaa euroa vuonna 2007.

Onko komissio tietoinen lisääntyvästä korruptiosta Kreikassa, ja mitä se pitää pääasiallisina syinä tähän? Mitä tietoja komissiolla on käytettävissään, ja mihin toimiin se on ryhtynyt korruption suhteen yhteisön määrärahojen käyttämisen osalta Kreikassa? Millä tavoin se voi myötävaikuttaa korruption vähentämiseen? Missä määrin se katsoo lisääntyvän korruption vaikuttavan Kreikan ja muiden Euroopan maiden väliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen lähentymiseen?

 
  
 

Komissio on tietoinen Transparency International -järjestön julkaisemista tiedoista.

Komissiolla ei ole kattavia tietoja jäsenvaltioiden keinoista torjua julkisella sektorilla esiintyvää korruptiota. Siten komissio ei voi arvioida, missä määrin korruption lisääntyminen Kreikassa vaikuttaa mahdollisesti Kreikan ja muiden Euroopan maiden väliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen lähentymiseen.

EU on ollut hyvin aktiivisesti mukana korruption torjunnassa ja se on ottanut käyttöön kattavan joukon välineitä korruption torjumiseksi.

Vuonna 1995 tehtyyn yleissopimukseen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta liitettiin vuonna 1996 pöytäkirja, jossa käsitellään korruption ja yhteisön taloudellisten etujen välistä suhdetta.

Vuonna 1997 tehtiin yleissopimus sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä. Yleissopimuksella tehdään rangaistavaksi lahjonta, jossa on osallisina valtion virkamiehiä, ja vaaditaan jäsenvaltioilta valmiuksia tutkia tapaukset ja nostaa syyte siinäkin tapauksessa, että osallisena on toisen Euroopan unionin jäsenvaltion virkamies. Yleissopimus tuli voimaan syyskuussa 2005.

Heinäkuussa 2003 tehtiin puitepäätös 2003/568/YOS lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla. Päätös velvoittaa jäsenvaltiot määräämään seuraamuksia yksityisen sektorin lahjontarikoksista, joissa on osallisina voittoa tavoittelevia tai voittoa tavoittelemattomia yrityksiä. Komissio antoi kesäkuussa 2007 täytäntöönpanokertomuksen, josta kävi ilmi, että kyseisen puitepäätöksen siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä oli vasta alkuvaiheessa.

Komissio estää ja torjuu korruptiota muun muassa edistämällä lainsäädäntöä, jolla virkamiesten aktiivisesta ja passiivisesta korruptiosta tehdään rangaistava teko, syventämällä lahjonnan tutkimusta Eurobarometrin kaltaisilla tutkintavälineillä, rahoittamalla korruption vastaisia julkisia ja kansalaisaloitteita sekä tukemalla jäsenvaltioiden viranomaisia näiden taistelussa korruptiota vastaan ennaltaehkäisyn, pelottelun ja lainsäädännön tiukentamisen keinoin.

 

Kysymyksen nro 100 esittäjä Bairbre de Brún (H-0054/08)
 Aihe: Sähkölinjojen sijoittaminen maan alle
 

Onko komission suunnitelmissa esittää säädösehdotuksia, jotka koskevat sähkölinjojen sijoittamista maan alle?

Onko komissiolla mahdollisesti parhaita käytäntöjä koskevia suuntaviivoja, joissa käsitellään korkeajännitelinjojen asentamista asuinalueilla?

 
  
 

Komissio ei aio esittää säädösehdotuksia sähkölinjojen sijoittamisesta maan alle.

Komission tehtävänä ei ole valita sähkölinjareittejä tai käytettävää tekniikkaa. Tämä kuuluu hankkeen vetäjälle, jonka on noudatettava kyseisen maan tai maiden viranomaisten asettamia ehtoja.

Kuten komission vastauksesta Irlannin voimalinjahanketta koskeneeseen suulliseen kysymykseen H-0895/07(1) ilmenee, jäsenvaltioiden osoittamat viranomaiset vastaavat suunnittelusta ja lupamenettelyistä ympäristölainsäädäntöä kunnioittaen.

Komissio ei myöskään laadi parhaita käytäntöjä koskevia suuntaviivoja korkeajännitelinjojen asentamisesta asuinalueilla. Sen sijaan väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz-300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12. heinäkuuta 1999 annetussa neuvoston suosituksessa 1999/519/EY luodaan vähimmäisrajoitusten ja viitearvojen kehys, mutta jäsenvaltiot ovat vastuussa toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

 
 

(1)Suullisesti 11. joulukuuta 2007 annettu vastaus.

 

Kysymyksen nro 101 esittäjä Robert Evans (H-0057/08)
 Aihe: European City Guide -yritykset
 

Onko Euroopan komissio tietoinen, että European City Guide -yritykset ja niiden tytäryritykset ovat edelleen toiminnassa ja että ne jatkavat harhaanjohtavaa liiketoimintaa eri puolilla Euroopan unionia?

Miksi yritysten väliset kaupalliset menettelyt (business-to-business, B2B) ei kuulu sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY(1) soveltamisalaan? Aikooko komissio sisällyttää B2B-menettelyt kyseiseen direktiiviin?

 
  
 

Komissio on tietoinen European City Guide -yritysten ja vastaavien yritysten toiminnan jatkumisesta ja on saanut lukuisia kirjeitä Euroopan parlamentin jäseniltä sekä yrityksiltä.

Komissio on aiemminkin todennut, ettei asiassa sovelleta EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä, koska ongelma koskee business-to-business -suhteita. Poikkeuksen tekee harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY.

Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset tuomioistuimet ja/tai julkiset lainvalvontaviranomaiset, joissa kyseistä menettelyä harjoitetaan, ovat toimivaltaisia päättämään tapauskohtaisesti mainonnan mahdollisesta harhaanjohtavuudesta sekä ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin lain noudattamisen varmistamiseksi.

Monet toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimet, kuten esimerkiksi Espanjassa ja Belgiassa, ovat jo torjuneet näitä käytäntöjä lainvalvontatoimenpitein.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi 2005/29/EY ei kata business-to-business -tyyppistä kaupankäyntiä, koska sopimattomia kaupallisia menettelyjä (esimerkiksi B2B-tyyppistä harhaanjohtavaa mainontaa, tarkkaa kopiointia tai mustamaalaamista) koskevien kansallisten lakien mahdollisimman pitkälle viety yhdenmukaistaminen ei ole ollut tarpeen.

Ehdotus sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin kattavasta yhdenmukaistamisesta oli jo hyvin kunnianhimoinen ehdotus, jota ei varmastikaan olisi voitu toteuttaa, jos sen soveltamisala olisi ulotettu B2B-tyyppiseen toimintaan.

Neuvostossa käytyjen kuulemisten ja tehdyn työn tulos oli, ettei direktiivin soveltamisalan ulottamisesta B2B-tyyppiseen toimintaan päästy yksimielisyyteen.

On syytä korostaa myös, että kaikissa jäsenvaltioissa ei ole käytössä järjestelmiä sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi.

Jotkin jäsenvaltiot (kuten Saksa, Itävalta ja Ruotsi) kannattavat direktiivin soveltamisalan ulottamisesta sopimattomaan kaupalliseen toimintaan. Osa jäsenvaltioista (Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Irlanti) kannattavat kuluttajansuojaa mutta vastustavat täysin yhdenmukaisen sopimattoman kaupallisen toiminnan torjuntajärjestelmän käyttöönottoa EU:ssa.

Komissio ei voi toimia kyseiseen menettelyyn syyllistyneitä yrityksiä vastaan, mutta se on halunnut lisätä ongelman tunnettuutta kertomalla siitä eurooppalaisille liikealan yrityksille. Komissio on myös kirjoittanut asianomaisten jäsenvaltioiden, kuten Espanjan, toimivaltaisille viranomaisille korostaakseen, että ongelma on yhä olemassa ja on pyytänyt lisätietoja aiheesta. Komissio odottaa vastauksia kirjeisiin.

 
 

(1) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

 

Kysymyksen nro 103 esittäjä Athanasios Pafilis (H-0062/08)
 Aihe: Pienloistelamppujen käyttöön liittyvät vaarat
 

EU ja sen jäsenvaltioiden hallitukset kannustavat korvaamaan hehkulamput pienloistelampuilla energiansäästösyistä. Nämä lamput, joiden kustannukset ovat kuluttajille selvästi suuremmat, sisältävät 5 milligrammaa elohopeaa, jonka käyttö on kielletty suuren myrkyllisyyden ja kansanterveyteen kohdistuvan välittömän vaaran vuoksi.

Mitä toimia komissio on toteuttanut, jotta käytetyistä pienloistelampuista hankkiuduttaisiin turvallisesti eroon, eivätkä ne päätyisi yhdyskuntajätteisiin levittäen elohopeaa ympäristöön, ja jotta niiden käyttäjille tiedotettaisiin niiden vaarallisuudesta ja välttämättömistä toimista, joihin on ryhdyttävä, mikäli niihin tulee vikaa tai ne tuhoutuvat ja jos niiden sisältämää myrkyllistä ainetta vuotaa niistä ulos?

 
  
 

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä 2002/96/EY(1) säädetään välttämättömistä toimenpiteistä, joilla varmistetaan energiansäästölamppujen palautus niiden elinkaaren päättyessä. Tuottajat vastaavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keruun, käsittelyn, palautuksen ja ympäristön kannalta kestävän hävittämisen järjestämisestä ja rahoittamisesta. Tuottajat voivat perustaa ja hoitaa näitä järjestelmiä muista erillään tai yhteisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjät saavat tarvittavat tiedot velvollisuudesta loppukäsitellä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu erillään lajittelemattomista yhdyskuntajätteistä, kerätä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu erikseen sekä heidän käytettävissään olevista palautus- ja keräysjärjestelmistä.

Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava tarvittavien tietojen antaminen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjille laitteissa olevista vaarallisista aineista mahdollisesti aiheutuvista vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Tietoihin on sisällytettävä myös toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä lampun vahingoittuessa tai tuhoutuessa ja sen sisältämän vaarallisen aineen levitessä ympäristöön. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tuottajat ja/tai jakelijat antavat nämä tiedot esimerkiksi käyttöohjeissa tai myyntipisteissä.

 
 

(1) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi, EUVL L 37, 13.2.2003.

 

Kysymyksen nro 104 esittäjä Diamanto Manolakou (H-0066/08)
 Aihe: Patraksen ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuva ”operaatio luuta”
 

Kreikan hallitus ja paikallisviranomaiset ovat puuttuneet Patraksen pakolaisten ja siirtolaisten jatkuvaan ongelmaan poliisin väliintulon, väliaikaistilojen purkamisen, ihmisjahdin ja joukkopidätysten avulla. Nämä pakolaiset ja siirtolaiset ovat oleskelleet Patraksessa odottaen siirtoa EU-maihin, joissa heillä on sukulaisia, tai toivoen saavansa osakseen parempaa kohtelua. Kyseessä ovat ulkomaalaiset työntekijät, jotka ovat kotoisin etupäässä Afganistanista ja Irakista eli maista, joissa elämä NATOn iskujen ja miehityksen jälkeen on muuttunut niin turvattomaksi ja vaaralliseksi, että heidän on ollut perusteltua jättää kotimaansa.

Tunnustaako komissio EU:n vastuun näitä ihmisiä kohtaan? Mihin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta heidän oleskelunsa ja muuttonsa EU:hun laillistettaisiin, he saisivat pakolaisen aseman tai olisivat oikeutettuja toissijaiseen suojeluun, heitä ei käännytettäisi pois, ei pidettäisi panttivankeina eikä vainottaisi? Mikä on komission kanta yhteisen turvapaikka- ja rajapolitiikan tuloksellisuuteen, kun otetaan huomioon pakolaisten ja siirtolaisten epäinhimillinen kohtelu?

 
  
 

Arvoisan parlamentin jäsenen kysymys koskee jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka voidaan jakaa kahteen erilliseen osaan ja joita ovat etenkin EU:n turvapaikkasäännöstön mukaiset velvollisuudet ja velvollisuus noudattaa perusoikeuksia maahantulo- ja rajavalvonnassa.

Komissiolla ei ole riittävästi tietoja, joiden perusteella se voisi tehdä konkreettisia päätelmiä arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessään mainitsemista Kreikan viranomaisten toimista.

Turvapaikkasäännöstön täytäntöönpanosta Kreikassa on sanottava, että komissio on ryhtynyt moniin menettelyä koskeviin toimiin sen johdosta, ettei Kreikka ole täyttänyt yhteisön lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan.

Näin ollen komissio on muun muassa pannut vireille rikkomisesta johtuvia menettelyjä Kreikkaa vastaan, koska tämä ei ole ilmoittanut kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY(1)eikä pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1. joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY(2) mukaisista täytäntöönpanotoimista.

Komissio toteuttaa tarvittaessa uusia menettelyä koskevia toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisten toimivaltuuksiensa rajoissa varmistaakseen, että Kreikka täyttää EU:n turvapaikkasäännöstön mukaiset velvoitteensa.

Lisäksi komissio haluaa korostaa, että Kreikalle on tarjottu EU:n rahoitustukea muun muassa sen varmistamiseen, että turvapaikanhakijoille voidaan tarjota kunnolliset vastaanotto-olosuhteet ja että pakolaiset ja toissijaista suojelua nauttivat henkilöt voidaan tunnistaa ja kotouttaa. Virallisesti kirjatuista turvapaikkahakemuksista ilmenee, että Kreikalle myönnettiin Euroopan pakolaisrahastosta II vuonna 2007 1 283 253,07 euroa ja että vuonna 2008 sille myönnetään Euroopan pakolaisrahastosta III 1 571 280,36 euroa.

Kansainvälistä suojelua Euroopan unionissa tarvitsevien henkilöiden liikkumista koskevassa asiassa komissio haluaa viitata ehdotukseensa neuvoston direktiiviksi pitkään jäsenvaltiossa oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25. marraskuuta 2003 annetun direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta sen soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä(3). Jos direktiiviehdotus hyväksytään, kolmannen maan kansalaisille voidaan myöntää pakolaisasema tai he voivat nauttia toissijaisesta suojelusta, jolloin heille voidaan myöntää pitkään jäsenvaltiossa oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema ja he voivat muuttaa myös muihin jäsenvaltioihin eri syistä, kuten esimerkiksi työn takia tai siirtyäkseen itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Nämä kysymykset sisältyvät direktiivin säännöksiin.

Lopuksi komissio haluaa toistaa vankan kantansa, että Kreikan on noudatettava perusoikeuksia harjoittaessaan rajavalvontaa tai ryhtyessään toimiin torjuakseen kolmansien maiden kansalaisten laitonta oleskelua alueellaan.

 
 

(1) EUVL L 304, 30.9.2004.
(2) EUVL L 326, 13.12.2005.
(3) KOM (2007) 298.

 

Kysymyksen nro 105 esittäjä Olle Schmidt (H-0068/08)
 Aihe: Brasilialaisen lihan tuontikielto
 

Brasilialaisen lihan tuonti Eurooppaan on tärkeä kysymys varsinkin siksi, että Euroopassa on tällä hetkellä pulaa nauhanlihasta. Kaupan esteiden käyttöönotto on tässä tilanteessa ristiriidassa vapaakaupan ja avoimuuden periaatteiden kanssa. Maatalouspolitiikkaa arvostellaan jo nykyiselläänkin voimakkaasti, eivätkä tällaiset toimenpiteet, kuten kuluttajien haluaman tuotteen saannin estäminen epäselvin perustein, ainakaan lisää eurooppalaisille maataloustuottajille maksettavien tukien suosiota. Ruotsissa arvioidaan naudanlihan hinnan voivan nousta jopa 30 prosentilla, jos tuontikiellosta tulee pitkäaikainen. Komissio on toki oikeassa siinä, että tärkeintä on varmistaa ihmisten ja eläinten terveys. Tässä on syytä palauttaa mieliin, että brasilialaisen lihan suuri suosio Euroopassa perustuu suurelta osin 90-luvun lopulla puhjenneeseen hullun lehmän tautiin.

Mitä komissio aikoo tehdä ongelman ratkaisemiseksi ja miten se voi taata, että nämä tilapäiset toimet jäävät todellakin tilapäisiksi ja ovat oikeasuhteisia niin, että ne eivät kohdistu kuluttajiin eurooppalaisen maataloustuottajalobbyn hyväksi?

On eurooppalaisten kuluttajien etujen mukaista ratkaista ongelma pikaisesti!

 
  
 

Euroopan unioni on asettanut lihantuonnille laajan joukon vaatimuksia ihmisten ja eläinten terveyden suojelemiseksi. Komissio varmistaa vaatimusten noudattamisen etenkin komission tarkastusyksiköiden (Irlannissa sijaitsevan elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston) paikan päällä suorittamin tarkastuksin. Brasiliassa hiljattain suoritetuissa tarkastuksissa paljastui vakavia tapauksia, joissa yhteisön lihantuonnille asettamia vaatimuksia ei ollut noudatettu.

Komissio on siten ryhtynyt toimiin tiukentaakseen niiden eläintilojen valvontaa, joilta lihaa mahdollisesti tuodaan EU:hun. Brasilian viranomaisten on määrä toimittaa ennen helmikuuta 2008 lopullinen luettelo eläintiloista sekä niitä koskevat tilinpitoraportit. Lisäksi komissio valmistelee uutta elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskäyntiä Brasiliaan helmikuun lopussa 2008.

Komissio on tietoinen, että kyseiset toimet vaikuttavat kaupankäyntiin. Toimiin on ryhdytty, koska Brasilia on toistuvasti jättänyt korjaamatta havaitut puutteet.

Toimien on tosin tarkoitus olla väliaikaisia. Kaupankäynti voidaan käynnistää uudelleen heti, kun uusia tiloja voidaan lisätä luetteloon edellyttäen, että ne täyttävät kaikilta osilta EU:n vaatimukset.

Yhteisön kansalaisten sekä eläinten terveyden suojelun on mentävä kaupankäynnin edelle.

 

Kysymyksen nro 106 esittäjä Hans-Peter Martin (H-0070/08)
 Aihe: Matkakulujen kokonaismäärä
 

Virkamiehellä on oikeus saada vuosittain omalta osaltaan, ja jos hänellä on oikeus kotitalouslisään, puolisonsa ja huollettavinaan olevien henkilöiden osalta kiinteämääräinen korvaus matkakuluista asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle. Tästä säädetään 1. toukokuuta 2004 hyväksyttyjen Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 C jakson 8 artiklassa.

Kuinka paljon komissio käytti vuosina 2005, 2006 ja 2007 näihin henkilöstösäännöissä tarkoitettuihin menoihin?

Kuinka moni komission virkamies oli oikeutettu vuosina 2005, 2006 ja 2007 tähän järjestelyyn?

Kuinka moneen komission virkamieheen tätä järjestelyä sovellettiin vuosina 2005, 2006 ja 2007?

 
  
 

Virkamiehillä sekä väliaikaisilla ja sopimussuhteisilla toimihenkilöillä (sekä heidän puolisoillaan ja huollettavina olevilla henkilöillä, jos virkamies on oikeutettu kotitalouslisään) on Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen nojalla oikeus saada kiinteämääräinen vuosikorvaus matkakuluista asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle.

Maksut suoritetaan automaattisesti Euroopan unionissa työskenteleville henkilöille, joten korvaukseen tosiasiallisesti oikeutettujen ja sitä saavien määrä on sama. Luvut ovat seuraavat:

Kokonaismatkakulut vuodessa

Korvauksen saajat

2005

22 958 780

17 352

2006

25 867 437

17 814

2007

28 209 707

18 389

Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteen VII 8 artiklan 4 kohdassa määrätään, että Euroopan unionin ulkopuolella toimivien virkamiesten matkakulut on korvattava kiinteämääräisellä korvauksella, joka kattaa virkamiehen, hänen puolisonsa sekä huollettavien lennon asemapaikasta lähtöpaikkakunnalle (tai muuhun kohteeseen niiden korvaukseen oikeutettujen osalta, jotka eivät asu asemapaikassa).

Komissio maksaa kiinteämääräisen korvauksen joka vuoden heinäkuussa maihinnousukorttia vastaan, jolla todistetaan, että kyseinen matka on tehty. Siten vain matkatositteen esittäneet henkilöt ovat oikeutettuja korvaukseen.

Alla esitetystä taulukosta käy ilmi kulutetut määrärahat ja käsitellyt asiakirjat Euroopan unionin ulkopuolella toimivien virkamiesten osalta (tiedot ovat peräisin eri tietokannoista, sillä tiedot käsiteltiin eri IT-järjestelmillä vuosina 2005–2006 ja 2007). Lukuihin sisältyy komission pääosastoissa ainakin osan vuodesta kyseisinä varainhoitovuosina työskennelleet tuensaajat (ja heidän huollettavansa). Osa tuensaajista on saanut kiinteämääräistä korvausta myös ajalta, jolloin he ovat toimineet Euroopan unionin alueella.

Tiedot eivät ole lopulliset, koska varainhoitovuosien 2006 ja 2007 vahvistaminen on vielä kesken.

Käsitellyt asiakirjat

Määrärahat

2005

968

8 754 729

2006

1 723

12 581 629

2007

1 941

14 334 408

Tuensaajien määrän kasvu vuosina 2006 ja 2007 johtuu uusista henkilöstösäännöistä, joita on sovellettu vuodesta 2004 lähtien. Virkamiehet, jotka oli aiemmin palkattu eri nimikkeillä (paikallisen teknisen avun toimihenkilöiksi tai yksittäisiksi asiantuntijoiksi), siirrettiin sopimussuhteisten toimihenkilöiden asemaa vastaaviin tehtäviin, mikä johti uusiin rekrytointeihin yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen nojalla.

 

Kysymyksen nro 107 esittäjä Katerina Batzeli (H-0073/08)
 Aihe: Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan täytäntöönpano (laatutuotantoa koskeva pidätys)
 

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisen yhteydessä otettiin käyttöön vapaaehtoinen järjestelmä, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat pidättää enintään 10 prosenttia osana ensimmäistä pilaria saamastaan tuesta ja myöntää sen tietyille maatalouden muodoille, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta taikka maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen kannalta (asetus (EY) N:o 1782/2003(1), 69 artikla). Komission äskettäin julkaisemassa tiedonannossa KOM(2007)0722 YMP:n ”terveystarkastuksesta” edellytetään tarkistamaan kyseistä artiklaa, jotta sen soveltaminen laajemmalti kuin alakohtaisesti olisi mahdollista.

Onko komissio toteuttanut vaikutustutkimuksia YMP:n ”terveystarkastuksesta” antamansa tiedonannon suuntaviivoista sekä 69 artiklan tähänastisesta soveltamisesta, tai onko sillä ainakin asiaa koskevia tietoja, joiden perusteella artiklan soveltamisalan mahdollinen laajentaminen olisi perusteltua?

 
  
 

Komission 20. marraskuuta 2007 antamassa tiedonannossa nimeltä YMP:n uudistuksen ”terveystarkastuksen” valmistelu todetaan, että tarkistettu 69 artikla edellyttäisi, että nykyistä sääntöä, jonka mukaan tällaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan aloittain, olisi löysennettävä.

Komissio viimeistelee parhaillaan vaikutustenarviointiraporttia YMP:n ”terveystarkastuksesta”. Raportin tavoitteena on kartoittaa eri vaihtoehtoja, joita komissio voi ehdottaa talouteen, ympäristöön, yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja hallintoon liittyen. Myös 69 artiklan tarkistusta selvitellään osana arviointia.

Vaikutustenarviointiraportti liittyy ”terveystarkastuksesta” tehtyihin lainsäädäntöehdotuksiin. Komission tarkoituksena on hyväksyä toimenpidepaketti 20. toukokuuta 2008. Komissio ottaa vaikutustenarvioinnissa huomioon myös muuta ulkoiset tutkimukset sekä Euroopan unionin muiden toimielinten ja prosessissa mukana olevien sidosryhmien panoksen.

 
 

(1) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

 

Kysymyksen nro 108 esittäjä Silvia-Adriana Ţicău (H-0074/08)
 Aihe: Huipputekniikan alan tuotteiden kauppa
 

Euroopan unioni oli vuonna 1995 maailmanlaajuisesti huipputekniikan alan tuotteiden toiseksi suurin viejä. Vuonna 2005 unioni oli noussut suurimmaksi viejäksi, ja sen osuus alan viennistä oli 17,2 prosenttia. Samanaikaisesti siitä oli tullut myös suurin tuoja, joka vastasi 19,1 prosentin osuudella maailmanlaajuisesta tuonnista. Yhteisön kokonaistuonnin arvo alalla oli 230 miljardia euroa ja kokonaisviennin arvo 198 miljardia euroa. Vuosina 2000–2005 kyseisten tuotteiden vienti unionista kasvoi vuosittain keskimäärin 1,7 prosenttia, kun taas tuonti laski keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa. Elektroniikka- ja televiestintätuotteet muodostivat 17 jäsenvaltiossa sekä Norjassa suurimman osuuden huipputekniikan alan tuotteiden viennistä ja tuonnista.

Millaista strategiaa komissio käyttää, jotta voitaisiin lisätä huipputekniikan alan tuotteiden tuotanto- ja vientivalmiuksia kaikissa jäsenvaltioissa?

 
  
 

Komissio panee tyytyväisenä merkille EU:n kilpailukyvyn kasvun huipputekniikan alan tuotteissa.

EU:n yritysten valmiudet valmistaa ja viedä huipputekniikan alan tuotteita riippuvat monista puite-ehdoista, joista osa voidaan asettaa EU:ssa, kun taas jotkin kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin. Komissio laati vuonna 2005 teollisuuspolitiikkansa(1) tuleviksi vuosiksi. Politiikka perustuu horisontaalisiin ja alakohtaisiin aloitteisiin, ja sitä on arvioitu heinäkuussa 2007 laaditussa väliarvioinnissa(2). Komissio aikoo tiivistää teollisuusalan yhteistyötään jäsenvaltioiden kanssa uudelleen käynnistetyn Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian puitteissa.

Yhtä merkittävä kilpailukykyyn vaikuttava tekijä huipputekniikan alalla on tutkimuksen ja teknologian kehittämisen investointiaste. Komission politiikka tällä alalla ja erityisesti tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemäs puiteohjelma edistävät merkittävästi EU:n teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä huipputeknologian alalla.

 
 

(1) KOM(2005) 474.
(2) KOM(2007) 374.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö