Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 11. maaliskuuta 2008 - Strasbourg

11. Juhlaistunto – Viro

  Puhemies. − (DE) Hyvät naiset ja herrat, tämä on suurenmoinen päivä Euroopan parlamentissa, koska toivotamme tervetulleeksi entisen jäsenemme, joka on nyt Viron tasavallan presidentti, meidän entisen jäsenemme Hendrik Ilveksen! Haluamme toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin!

(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)

Hyvät naiset ja herrat, tällaisena hetkenä on hyvä katsoa tulevaisuuden lisäksi menneisyyteen ja muistella, miten pitkä polku meillä on ollut saada kollegamme muiden jäsenten kanssa Virosta – ja Latviasta ja Liettuasta, jos me rajoitamme tämän ensisijaisesti vain Baltian maihin – jotka olivat vaaleilla valittuja parlamentin jäseniä ja joiden vapaat valtiot, jotka olivat totalitaarisen kommunismin alaisia vuosikymmenten ajan, ovat olleet täällä edustettuina siitä lähtien, kun vapaus koitti Virossa.

Tämä entinen jäsenemme valittiin kansalaisten demokraattisella päätöksellä maansa presidentiksi. Hän on virolainen merkkihenkilö, joka on tosissaan sitoutunut Euroopan tulevaisuuteen ja luonnollisesti nykypäivään. Hän oli aluksi maansa ulkoministeri, hän johti neuvotteluita Euroopan unionin jäsenyydestä ja oli sen jälkeen tarkkailijajäsen Euroopan parlamentissa aina syyskuuhun 2006 saakka, jolloin hänet valittiin Viron tasavallan presidentiksi. Presidentti Hendrik Ilves aloitti työnsä Viron presidenttinä 9. lokakuuta 2006.

Presidentti Ilves, on suuri ilo toivottaa teidät tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin, joka juhlii huomenna 50-vuotispäiväänsä. Teidän vierailunne on tavallaan juhlinnan alku, ja haluaisin pyytää teitä nyt puhumaan Euroopan parlamentille. Me toivotamme teidät vielä kerran tervetulleeksi!

(Suosionosoituksia)

  Toomas Hendrik Ilves, Viron tasavallan presidentti. − (ET) Hyvät ystävät, ensimmäiseksi paljon onnitteluita syntymäpäivän vuoksi. Hyvät ystäväni, arvoisat kollegani, kollegat sanan kaikkein täsmällisimmässä merkityksessä. Ystävät, olen kaivanut teitä kuluneen puolentoista vuoden aikana. Kun katson teitä ja näen teidät kaikki täällä, tuntuu, että teitä on paljon enemmän, kuin mitä näin paikalta 131, jossa istuin aikaisemmin.

Ette voi kuvitella, miten vaikuttavia te olette, te, Euroopan parlamentti. Huomaan, että minun piti ensin lähteä täältä ennen kuin ymmärsin sen. Mutta sallikaa minun jatkaa nykyisessä tehtävässäni oman maani presidenttinä.

Tänään Viro aloittaa viidennen vuotensa Euroopan unionin jäsenenä. Emme ole enää aloittelijoita, uusia jäseniä. Luulen, että nyt on aika laittaa syrjään käsite ”uusi jäsenvaltio”, joka on anakronismi ja jossa ei ole mitään mieltä.

(Suosionosoituksia)

Tänään ei ole uusia tai vanhoja jäseniä. On ainoastaan jäseniä. Käsitteellä ”uudet jäsenvaltiot” ei edes tarkoiteta näinä päivinä ”köyhempiä jäsenvaltioita”, sillä monet meistä ovat saavuttaneet ”vanhat jäsenvaltiot”.

Meillä on unionissa nykyään liittoumia, jotka perustuvat yhteisiin etuihin tai puoluekantoihin, ja nämä voivat olla vaikka minkälaisessa kokoonpanossa: pienet ja suuret jäsenet, teollistuneet tai kaupankäyntiin erikoistuneet valtiot ja niin edelleen. Lähtökohtana ei ole enää aika tai jäsenyyden kesto.

Haluan täällä tänään katsoa kymmenen vuotta tulevaisuuteen, jolloin me olemme kaikki vanhoja tai vanhempia jäseniä. Aikakauteen, jolloin 20. vuosisadan ensimmäisestä Euroopan sisällissodasta on sata vuotta. Me puhumme unionista vastauksena Euroopan toiseen sisällissotaan ja keinona järjestää mantereemme niin, että toisen maailmansodan kauhut eivät toistu.

Emme saa unohtaa sitä, että kolmannes tämän päivän Euroopan unionin jäsenistä, todennäköisesti vielä enemmän, itsenäistyivät poliittisiksi kokonaisuuksiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suomi, Viro, Latvia, Liettua, 140 vuoden tauon jälkeen Puola, entinen Tšekkoslovakia, sekä nykypäivän Unkari ja Itävalta, kaikki ilmestyivät 20. vuosisadalla kansainvälisten suurvaltojen romahdettua. Itsemääräämisoikeuteen perustuvat uudet valtiot saivat syntynsä.

Otan tämän näkökohdan esille, koska maani, kuten niin moni nykyisistä jäsenvaltioista, aloitti vapautumalla suurten, despoottisten ja epädemokraattisten ylikansallisten kokonaisuuksien, toisin sanoen maailmanvaltojen, ikeestä.

Viro, kuten monet muutkin, on onnistunut vapautumaan kahdesti. Kuitenkin tänään olemme kokoontuneet uuden ylikansallisen kokonaisuuden, meidän Euroopan unionimme, ja uuden identiteetin rakentamiseksi.

Emme ole ryhtyneet siihen, koska meidät valloitettiin ja meidät miehitettiin, vaan koska halusimme ryhtyä siihen. Ja koska uskomme, että on oikein tehdä niin. Myös tämä on itsemääräämisoikeutemme käyttöä.

Otan tämän asian esille, koska Virolla on kymmenen vuoden kuluttua ensimmäisen kerran etuoikeus ja vastuu toimia puheenjohtajavaltiona, ja toivon erityisen paljon, että sen ajan koittaessa emme käsittele enää niitä kysymyksiä, joita pohdimme tänään. Juuri tämän syyn vuoksi haluan mainita asioita, jotka ovat tärkeitä ainakin kymmenen vuoden aikavälillä.

Otan nämä asiat puheeksi, koska vaalit ja meidän kohtaamiemme haasteiden sykli eivät liiku samassa rytmissä. Me pystymme puuttumaan hyvin ongelmiin, jotka mahtuvat neljän tai viiden vuoden sykliin.

Ne haasteet ja paineet, jotka Euroopan unionissa koetaan tänä päivänä, energiasta ympäristöön, kilpailukyvystä laajentumiseen, yhteisestä ulkopolitiikasta maahanmuuttoon, ovat kaikki strategisia kysymyksiä, joihin tarvitaan rohkeutta ja uskallusta paljon pidemmäksi ajanjaksoksi kuin kahden tai kolmen vaalikauden ajaksi.

Hyvät naiset ja herrat, emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta tietyt kehityssuunnat ja vaarat voidaan yleensä havaita. Kahden kohdalla ei ole ollut keskusteluista pulaa näiden kahden uhan vuoksi: ilmaston lämpeneminen ja fossiilisten polttoainevarastojen vähentyminen. Nämä kaksi seikkaa ovat maailmanlaajuisia huolenaiheita ja niiden ratkaisemiseen, mikä on varmasti mahdotonta Euroopan unionissa, pitää koko maailman osallistua.

Samaan aikaan unioni kohtaa erilaisia vakavia haasteita. Jos emme pysty vastaamaan niihin, niin ehkä kymmenen vuoden kuluttua, ja varmuudella neljännesvuosisadan jälkeen, menetämme jotain siitä suhteellisesta varallisuudestamme ja menestymisestämme, josta nautimme tänä päivänä. Nämä haasteet ja paineet koskevat Euroopan unionin kilpailukykyä.

Ketkä ovat kilpailijoitamme? Ovatko ne Euroopan unionissa tai muualla maailmassa? Vastaus on selkeästi ”molemmissa”: me kilpailemme sekä Euroopan unionin että koko maailman markkinoilla.

Jos me tarkastelemme globalisaation pitkän ajan suuntauksia, meidän on oltava kiitollisia Jean Monnet'lle ja Jacques Delorsille sisämarkkinoiden luomisesta aikana, jolloin globalisaatio ei ollut vielä havaittavissa.

Euroopan kansat voivat sisämarkkinoiden vuoksi ylläpitää kilpailukykyään maailmanlaajuisesti. Avoimuus Euroopassa, kilpailupaineelle avautuminen Euroopassa on vauhdittanut kilpailukykyämme kaikkialla maailmassa.

Nykyinen ajattelutapa Euroopan unionissa ei anna syytä optimismiin kahdesta syystä: ensiksikin innovaation ja kilpailukyvyn kehittämiseksi tarkoitetun Lissabonin prosessin, tämän hyvää tarkoittavan ohjelmamme, lattea täytäntöönpano.

(Suosionosoituksia)

Toiseksi protektionismin lisääntyminen Euroopan unionissa siten, että se ei kohdistu ainoastaan ulkomaailmaan vaan myös omien rajojemme sisälle.

Käsittelen näitä kahta seikkaa vuoron perään. Aikakautena, jolloin oma valtioni oli juuri päässyt 50 Neuvostoliiton hallitseman vuoden jälkeisestä takaperoisuudesta, mietin epätoivoisena, kuinka kauan kestäisi tarpeellisen infrastruktuurin rakentaminen kaikkialle Viroon.

Kuitenkin joillain aloilla, kuten tietotekniikassa, Viro pystyi aloittamaan tasa-arvoisista lähtökohdista. Sekä julkisen että yksityisen sektorin investointi tietotekniikkaan antoi valtiolle mahdollisuuden päästä Euroopan unionin keskitason yläpuolelle, ja 1990-luvun loppuun mennessä hallituksen sähköiset palvelut ja tiettyjen alojen, kuten pankkien, palvelut olivat saavuttaneet tason, josta pystyi nauttimaan vain harva valtio Euroopassa.

Maani tietotekniikkaan tekemät panostukset olivat menestyksekkäitä ja antoivat meille kilpailukykyä. Mutta se ei itsessään riitä. Yleisemmin asiaa tarkasteltuna, Viro, kuten muu Eurooppa, jättää innovaation, tieteet ja kehittämisen muiden hoidettavaksi.

Olkaamme rehellisiä, innovaatio on peräisin Yhdysvalloista, joka on itse riippuvainen aivotuonnista – Euroopasta, Intiasta ja Kiinasta kaikkein älykkäimmät tulevat ylläpitämään sen korkeaa kilpailukykyä. Meidän pitää viimeinkin puuttua tähän kysymykseen vakavasti.

Suhtaudumme maahanmuuttoon haluttomasti, lapsemme eivät yhä useammin halua opiskella matematiikkaa, tieteitä tai insinööritaitoja, ja me Euroopan unionissa suljemme itsemme pois kilpailusta yhdellä maailmantalouden kaikkein kilpailukykyisimmistä aloista eli palvelualalla.

Kilpailu tai sen puute Euroopan unionissa aiheuttaa myös turvallisuutta koskevia seurauksia. Energian merkityksen vuoksi on ymmärrettävää, että monet valtiot Euroopan unionissa haluavat suojella yrityksiään kilpailulta ja vastustavat energiamarkkinoiden vapauttamista.

Tämä on ymmärrettävä reaktio. Mutta tänään Euroopan suurin energialähde on yksi valtio, joka on julistautunut energian suurvallaksi ja joka ilmoittaa ulkoministeriönsä kotisivulla, että energia on ulkopolitiikan väline.

Jos emme halua, että Euroopan unionin jäseniä jätetään ”hajota ja hallitse” -politiikan armoille tai juonittelemaan parempia kaasukauppoja, kuten jo tapahtuu Euroopassa, on yhteisen energiapolitiikan luominen välttämätöntä.

(Suosionosoituksia)

Energiasta vastaavalla komission jäsenellä on oltava yhtäläinen vaikutusvalta kuin kaupasta vastaavalla komission jäsenellä.

Yhteisen energiapolitiikan saattamiseksi yhteisen kaupankäynnin järjestelymme kaltaiseksi tarvitaan ulkopolitiikan välttämätöntä edellytystä, eli vapaita energiamarkkinoita.

Eli, missä olemme, kun katsomme tulevaisuuteen? Internet on levinnyt Koreassa ja Japanissa paljon laajemmin kuin Euroopassa, ja laajakaistamaksut ovat paljon halvemmat. Aasia ja Yhdysvallat tuottavat – tai Yhdysvaltojen tapauksessa myös kouluttavat ja rekrytoivat muualta – paljon enemmän insinöörejä ja tiedemiehiä.

Tämä ei tiedä hyvää. Tämä johtaa Euroopan ja sen kilpailukyvyn vähittäiseen heikentymiseen globaalissa taloudessa, siis jos emme puutu asiaan.

Viron näkökannasta katsottuna ensimmäinen askel on uudistussopimus, ja haluaisin kiittää puheenjohtajavaltio Portugalia sen mainiosta työstä tämän asian ratkaisemiseksi. Jos määräenemmistöpäätöksen sovellettavuutta ei laajenneta, lamaannumme. Ilman presidenttiä ja ulkoministeriä emme voi toimia tarpeeksi tehokkaasti.

Yksi esimerkki Euroopasta, joka ei toimi tarpeeksi tehokkaasti voidaan nähdä naapuruuspolitiikassa. Lainaan Eurooppa-neuvoston ulkosuhteita koskevaa asiakirjaa: ”Toisin kuin monet Euroopassa uskovat, Venäjän naapuruuspolitiikka on Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa paremmin kehitettyä, koordinoitua ja täytäntöönpantua. Venäjä käyttää enemmän poliittisia, taloudellisia ja jopa sotilaallisia resursseja vaikuttaakseen naapurustoonsa kuin Euroopan unioni.”

Tämä ei kerro hyvää meidän kehutusta ”pehmeästä voimastamme”. Silti meidän naapuruuspolitiikkamme on yhteydessä perustavanlaatuiseen pitkän aikavälin kysymykseen: mitä me olemme kymmenen vuoden kuluttua? Kysymyksessä on kaksi osaa: kuinka suuri unioni on kymmenen vuoden kuluttua, ja millainen on meidän ympäristömme silloin?

Kuinka suuri Euroopan unioni on vuonna 2018? Emme tiedä, mutta meidän on tehtävä siitä päätös. On selvää, että me emme ole yhtä suuri kuin osa meistä haluaisi, mutta varmasti me olemme suurempi kuin nyt. Meidän itä- ja eteläpuolellamme on maita, jotka varmasti eivät liity koskaan.

Luulen, että yhden keskeisistä näkökohdistamme pitäisi olla se, että erot Euroopan unionin ja sen naapureiden välillä taloudellisessa hyvinvoinnissa ja poliittisessa vapaudessa eivät saa olla niin suuret, että joudumme vastaamaan laittoman maahanmuuton tai poliittisten pakolaisten suureen aaltoon.

Vaikuttaisi siis siltä, että emme ole oppineet edes omasta erinomaisesta kokemuksestamme, eli viime laajentumisesta. Aiomme lisätä tukea ulkopuolelle ilman uudistuksia koskevia ehtoja. Kehityspankkiemme tuella tuemme valtioita, jotka harjoittavat perusteellisen vihamielistä kauppapolitiikkaa Euroopan unionia kohtaan.

Meidän on myös ymmärrettävä, että meidän mallimme ei ole nykypäivänä ainoa malli. Jopa Francis Fukuyama myöntää, että Hegelin unelma historian vääjäämättömästä marssista kohti liberaalia demokratiaa ei pidä paikkansa. Mitä hyötyä on Maailmanpankin kehitysmaille tarjoamien lainojen korruption vastaisista vaatimuksista, kun itsenäiset rahoituslaitokset tarjoavat parempia sopimuksia ilman ehtoja?

Olimme väärässä kuvitellessamme, että asumme maailmassa, jossa ei ole ideologiaa. Sen sijaan autoritaarisen kapitalismin nouseminen vaihtoehdoksi demokraattisille markkinatalouksille on todennäköisesti seuraava ideologinen, henkinen ja moraalinen kamppailu, joka meillä on edessämme.

(Suosionosoituksia)

On selvää, että meidän on harkittava uudelleen politiikkaamme, mutta se ei riitä. Tarvitsemme lisää rohkeutta, tarvitsemme näkemystä ja ymmärrystä siitä, missä me ja maailma on 20 tai 25 vuoden jälkeen. Tuolloin tämän päivän Saksan kaltainen taloudellinen voimatekijä on kääpiö Intian ja Kiinan rinnalla.

Jotta voitaisiin valmistautua neljännesvuosisadan kuluttua vallitsevaan tilanteeseen, meidän on aloitettava suunnittelu tänään. Toivon erityisesti, että tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa osapuolet eivät kilpaile perusteenaan vallitsevan tilanteen ylläpito vaan tulevaisuutta koskevat näkemykset.

Hyvät naiset ja herrat, demokratia on olemassa kansalaisia varten, se perustuu kansalaisten tahtoon ja edellyttää heidän hyväksyntäänsä. Tätä varten olemme luoneet toimielimet, joita uusi perussopimus kehittää edelleen tullessaan voimaan.

Mutta meidän ei pitäisi siirtää vastuutamme toimielimille. Ulkosuhdehallinnon luominen tai määräenemmistöpäätöksen soveltamisalan laajentaminen ei auta paljoakaan, jos emme ole entistä paremmin perillä Euroopan intresseistä.

Yhteisen konsuliviranomaisen perustaminen on rationaalinen hallinnollinen uudistus. Veto-oikeuden käytön tekeminen hankalammaksi on sinänsä tervetullut seikka Euroopassa, mutta jää pieneksi edistysaskeleeksi, jos jäsenvaltiot katsovat, että niiden etua ei oteta huomioon.

Meidän on palattava kaikkein perustavanlaatuisimpaan yhteisymmärrykseen, joka on tehnyt Euroopan unionista menestyvän. Nimittäin siihen, että kansallisia etuja hyödyttää eniten se, että me kaikki annamme vähän pois, jotta unioni kokonaisuudessaan voisi menestyä. En tarkoita rahan luovuttamista tai myönnytyksen tekemistä vastaanhangoitteleville jäsenille, jotka eivät halua noudattaa tiettyä politiikkaa. Tarkoitan paikkaamme maailmassa yksittäin jäsenvaltioina ja yhdessä Euroopan unionina.

Kun puhumme vahvasta Euroopasta, meidän on ymmärrettävä sama totuus, joka on tuttu meille kaikille kotivaltioidemme politiikasta: maamme on vahvoilla maailmannäyttämöllä tai Euroopassa, kun olemme vahvoja kotona. Hallitukset, joilla on vahva tuki, voivat toimia päättäväisesti kansainvälisellä näyttämöllä.

Olen varma, että tämä on ongelma kaikkialla Euroopan unionissa. Jotta äänestäjiemme keskuudessa kehitetään vahvempaa eurooppalaisuuden tunnetta, meidän täytyy ylittää jopa ne komission ehdotukset, joiden perusteella yliopisto-opiskelijat viettävät yhden yliopistovuoden toisessa jäsenvaltiossa. Meidän on aktiivisesti edistettävä tätä kotivaltioissamme, jotta kansalaisemme, eivätkä pelkästään virkamiehemme, voisivat oppia tuntemaan toisensa.

Tämä tarkoittaa tietenkin, että meidän on parannettava kielitaitoamme. Kymmenen vuoden kuluttua meillä pitäisi olla unioni, jossa jokainen yliopisto-opiskelija tuntee toisen jäsenvaltion kielen, ja tällä en tarkoita englantia, koska englannilla on niin maailmanlaajuinen määräävä asema tieteessä, kaupankäynnissä sekä viihteen ja Internetin alalla, että sitä ei enää voida laskea vieraaksi kieleksi. Tarkoitan esimerkiksi puolaa puhuvia portugalilaisia, espanjaa puhuvia virolaisia ja sloveenia puhuvia ruotsalaisia.

Meidän on myös ajateltava enemmän alueiden näkökulmasta. Parlamentti on osoittanut, että sillä voi olla suurempi rooli, kuin aiemmin on kuviteltu. Olen ylpeä siitä, että aloite, johon osallistuin, Itämeren strategia, on yksi ensimmäisistä Euroopan unionin toimintalinjoista, joka on tosiasiallisesti syntynyt täällä Euroopan parlamentissa eikä neuvostossa tai komissiossa, ja tänään aloitteesta tulee Euroopan unionin ohjelma.

(Suosionosoituksia)

Parlamentti on juuri se yhteys Euroopan unionin toimielinten ja unionin kansalaisten välillä, joka saa unionin toimimaan. Ainoastaan täällä te, hyvät kollegani, voitte saavuttaa herkän tasapainon äänestäjienne ja unionin etujen välillä. Tämä on jotain, mitä mikään muu toimielin ei voi tehdä, eikä kukaan voi tehdä sitä yhtä hyvin kuin te.

Hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, Euroopan kansalaisten eli Euroopan kansalaisista koostuvan Euroopan on myös tiedettävä, keitä olemme, mistä tulimme ja kuinka päädyimme tähän.

Täällä parlamentissa, kun yksi parlamentin jäsen kerran puhui massakarkotuksista kotimaassaan, eräs kollegani kääntyi puoleeni ja kysyi, miksi emme voi unohtaa menneisyyttä ja ajatella tulevaisuutta.

Luulemme kaikki, että tunnemme Euroopan historian, joten on ehkä kiusallista kuulla, että tuntemamme Eurooppa on oikeastaan vain yksi osa Eurooppa, kuten Norman Davies, Euroopan suuri historioitsija, on niin vaikuttavasti osoittanut.

Kuitenkin nykypäivän Euroopan unioni sisällyttää piiriinsä koko Euroopan historian, kaiken sen kunnian ja huolien kanssa. Me olemme tänään Bismarckin sosiaalisten uudistuksien sekä Salazarin hallinnon perijöitä, maailman ensimmäisen perustuslaillisen demokratian ja raakojen sisäisten turvallisuuspalvelujen sortotoimien perillisiä. Tämä on meidän Eurooppamme.

Mutta se, että ensimmäinen perustuslaillinen demokratia oli Puolassa ja että suojelupoliisit suorittivat sortotoimia Saksan talousihmeen vieressä muurin toisella puolella, ovat asioita, joista me tiedämme paljon vähemmän kuin pitäisi.

Meidän tehtävämme, hyvät naiset ja herrat, on tuntea Eurooppamme. Yksi 20. vuosisadan huomattavimmista eurooppalaisista, Salvador de Madariaga, joka eli maanpaossa Francon hallinnon vuoksi, sanoi seuraavasti: ”Tämän Euroopan täytyy syntyä. Ja se syntyy, kun espanjalaiset puhuvat heidän Chartresistaan, englantilaiset heidän Krakovastaan, italialaiset Kööpenhaminastaan ja saksalaiset heidän Bryggestään … Silloin Eurooppa elää. Silloin Eurooppaa johtava henki lausuu luomissanat – tulkoon Eurooppa.” Näin sanoi Salavador de Madariaga.

Mutta päästäksemme Madariagan tulevaisuuteen meidän täytyy oppia tuntemaan toisemme ja jokaisen menneisyys, koska vasta sitten voimme rakentaa tulevaisuutta yhdessä. Myös tämä on meidän tehtävämme seuraavan kymmenen vuoden ajan.

Hyvät naiset ja herrat, olen pyrkinyt tänään hahmottelemaan joitakin haasteita, jotka me kohtaamme tulevaisuudessa. Eurooppa on kaikkea muuta kuin valmis, meillä on vielä paljon tehtävää. Minun kotimaassani Virossa meillä on tärkeä tehtävä suoritettavana, suuri hanke, joka pitää toteuttaa. Me sanomme: olkaamme tarpeeksi voimakkaita sen suorittamiseksi.

Olkoon meillä kaikilla voimaa!

Kiitos.

(Parlamentin jäsenet nousivat osoittamaan suosiota)

  Puhemies. − (DE) Hyvät naiset ja herrat, olette kiittäneet Viron presidenttiä hänen erittäin hienosta ja parlamentin kannalta myönteisestä ja ennen kaikkea tulevaisuuteen suuntautuneesta puheesta nousemalla istuimiltanne ja osoittamalla innostuneesti suosiota.

Presidentti Ilves, puhuitte asiasta, joka on Euroopan ydin, nimittäin toistemme ymmärtämisestä ja siitä, että meidän on tiedettävä, miten ajattelemme. Kun tunnemme toistemme ajatukset, tiedämme myös miten toimia yhdessä.

Kun puhuitte nuorisovaihdosta, minä muistin, että silloin, kun rahoitusnäkymistä sovittiin, ja nuorisovaihdon, Erasmus-ohjelman ja elinikäisen oppimisen rahoitusta haluttiin leikata – uskon, hyvät naiset ja herrat, että me voimme olla ylpeitä tästä – me korotimme äänemme ja sanoimme, että rahoitusnäkymät tuottavat tuloksia ainoastaan, jos leikkaamisen sijasta lisäämme nuorten tapaamisiin osoitettuja varoja ja siten edistämme ymmärryksen ja yhteisyyden tunnetta Euroopan unionissa.

(Suosionosoituksia)

Antakaa minun sanoa lopuksi, ja sanon hieman liikuttuneena: jos Viron presidentti muistuttaa meitä historiasta, meidän on sanottava, että Euroopan, meidän maanosamme, historia on ollut monesti suotuisa, mutta myös murhenäytelmät ovat muovanneet useita ajanjaksoja. Euroopan parlamentin toimet ovat myös vastauksemme menneisyydessä koettuun.

Se, että ilmaisette tämän meille, tekee tästä päivästä suuren päivän Euroopan parlamentille. Me voimme kulkea tulevaisuuden tietä ainoastaan, jos me tutkimme historiaa, opimme sen seurauksista ja sen jälkeen toimimme yhdessä yhteisymmärryksen ja yhteishengen pohjalta, kuten presidentti Ilves sanoi, yhteisen Euroopan tähden.

Suuret kiitokset, presidentti Ilves

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti:
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT