Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 11. maaliskuuta 2008 - Strasbourg

16. Yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen muuttaminen kansallisten maitokiintiöiden osalta (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Elisabeth Jegglen maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta kansallisten maitokiintiöiden osalta (KOM(2007)0802 - C6-0015/2008 - 2007/0281(CNS)) (A6-0046/2008).

  Iztok Jarc, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin aluksi sanoa, että puheenjohtajavaltio pitää tervetulleena parlamentin jäsen Jegglen mietintöä maitokiintiöiden korottamisesta ja katsoo, että se on rakentava ja tasapainoinen toimi jo monta viikkoa jatkuneessa keskustelussa.

Komissio on suotuisan markkinatilanteen vuoksi ehdottanut selvityksessään tai tutkimuksessaan, että kansallisia maitokiintiöitä korotetaan 2 prosentilla alkaen seuraavasta kiintiövuodesta eli 1. päivästä huhtikuuta 2008.

Maitokiintiöt eivät ole pelkkä prosenttiosuuksia koskeva kysymys. Kyse on laajemmasta kysymyksestä, joka liittyy yhteisen maatalouspolitiikan uudelleentarkasteluun. Siksi neuvosto ei rajannut asiaa pelkästään tämän asian käsittelyyn vaan aloitti laajemman samanaikaisen keskustelun yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastusta koskevasta kokonaispaketista.

Minun on sanottava, että tästä ehdotuksesta ilmeni joitakin hyvin samanlaisia ajatuksia tai epäilyksiä neuvostossa ja parlamentissa. Esimerkiksi esitettiin vaatimuksia, että maidontuotantoalalla on ennakoitava enemmän ja että sen on oltava vakaampi. Alueista, joilla on vähemmän suotuisat maatalousmahdollisuudet ja joilla ei ole monia vaihtoehtoja perinteiselle maidontuotannolle, esitettiin huolenaiheita. Toisaalta esitettiin päättäväisesti, että Euroopan maanviljelijöiden olisi saatava hyötyä kehittyvien kansainvälisten ja Euroopan markkinoiden mahdollisuuksista.

Me olemme vakuuttuneita tämän ongelman monimutkaisuudesta huolimatta siitä, että voimme löytää tasapainoisia vastauksia ja ratkaisuja yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen yhteydessä. Haluaisin lisätä, että neuvosto tukee parlamenttia ehdotuksessa siitä, että komissio laatii yleisen, pitkäaikaisen strategian, toisin sanoen ehdotuksen Euroopan maidontuotantoalan strategiaksi. Me katsomme, että kyseisen strategian olennaisena osana pitäisi olla niin kutsuttu pehmeä lasku maitokiintiöiden poistamiseksi, millä turvataan esteetön siirtyminen enemmän markkinoille suuntautuneeseen maidontuotantoa koskevaan politiikkaan ja ennakointiin tällä alalla.

Siksi neuvosto aikoo pyytää komissiota tutkimaan kaikkia asianmukaisia keinoja tämän saavuttamiseksi. Ajattelemme kuitenkin, että komission ehdotusta kahden prosentin korotuksesta kiintiössä seuraavaa kiintiövuotta varten pitäisi kohdella osana pakettia, ja että muista osista pitäisi keskustella asianmukaisesti yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen yhteydessä. Haluaisin lisätä, että ehdotus on asialistalla maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa ensi viikolla. Minä toivon, että se hyväksytään. Jos ehdot täytetään, niin täytäntöönpano alkaa tänä kiintiövuotena, toisin sanoen vuonna 2008.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia tätä mietintöä koskevaan keskusteluun osallistuneita ja ennen kaikkea esittelijää. Katsomme, että tämä on tasapainoinen ja hyvin perusteltu näkökanta asiaan. Kiitän teitä työstänne.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puheenjohtaja, mielestäni on myönteistä, että puheenjohtajavaltion maatalousministeri on läsnä täällä tänään ja osallistuu tähän erittäin tärkeään keskusteluun.

Aloitan puheeni perinteisesti kiittämällä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sekä erityisesti esittelijää hyvin rakentavasta mietinnöstä maitokiintiöiden korottamiseksi kahdella prosentilla, kuten ministeri ilmoitti, tulevalle maitokiintiövuodelle 1. päivästä huhtikuuta 2008 alkaen.

Monet henkilöt ovat vaatineet komissiota lievittämään hyvin kireää meijeritilannetta. Neuvostossa suuri enemmistö jäsenvaltioista kehotti komissiota tekemään ehdotuksen kiintiöiden korottamisesta. Euroopan parlamentissa lokakuussa 2007 hyväksytyssä päätöslauselmassa elintarvikkeiden hinnannoususta komissiota kehotettiin myös kiireellisesti korottamaan maitokiintiöitä väliaikaisesti. Komissio antoi joulukuussa 2007 markkinanäkymiä koskevan kertomuksen, jossa osoitettiin, että meijerituotteilla on kasvava kysyntä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.

Teidän mietintönne myös vahvistaa, että meidän pitäisi lisätä mahdollisuuksia tuottaa enemmän maitoa. Uskoakseni jokainen on samaa mieltä siitä, että komission ehdotus on kohtalaisen varovainen ja selkeä ja että sen avulla tarjotaan kaikille jäsenvaltioille ennakoitava ja yhtäläinen tulos. Voisinko kunnioittavasti väittää, että teidän tarkistuksenne eivät näytä kiinnittävän täyttä huomiota ennustettavuuden tarpeeseen ja maanviljelijöiden yhtäläiseen kohteluun?

Tarkistus 2, jonka mukaan kahden prosentin lisäys olisi jäsenvaltioiden vapaasti valittavissa, aiheuttaa toteutuessaan luultavasti joitakin hankaluuksia. Ensiksi uskoakseni olemme kaikki samaa mieltä siitä, että me pyrimme lisäämään markkinahenkisyyttä ja korkeampaa tuottavuutta. Siksi minusta henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että meidän pitäisi antaa tuottajien päättää, tuottavatko he enemmän maitoa. Minä arvelen, että me olisimme myös samaa mieltä siitä, että maidontuottajat tarvitsevat ennakoitavuutta, varmuutta tuotantomahdollisuuksista kiintiöjärjestelmässä, enkä usko, että vapaaehtoinen järjestelmä edistäisi tätä.

Ratkaisuna tähän jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää olla jakamatta kiintiötä ja pitää se kansallisena varantona. Tämä on yksi mahdollisuus, vaikka minä painostaisin jäsenvaltioita asiassa ja olisin iloinen nähdessäni kiintiön jaettuna, koska arvelen, että se olisi paras vaihtoehto.

Tarkistus kiintiön tasapainottamisen soveltamisesta kiintiövuoden lopussa ei ole uusi idea. Itse asiassa komissio on tarkastellut sitä tarkkaan, koska kyseinen teoria voi helpottaa jonkun jäsenvaltion käyttämättömän kiintiön käyttöä muissa jäsenvaltioissa. Mutta arvelen, että olemme samaa mieltä siitä, että teoria on yksi asia ja käytäntö toinen.

Mielestäni se aiheuttaa selvästi epävarmuutta maidontuottajille. Heidän pitäisi tehdä paras arvauksensa siitä, mikä tilanne on tuotantovuoden lopussa ja sillä perusteella yrittää tehdä tuotantoa koskevat päätökset. He tietäisivät ainoastaan seuraavana vuonna, oliko tuo tuotanto verovapaa vai ei. Kaikella kunnioituksella, tämä ei ole maitotilan päätöksenteon edun mukaista. On selvää, että maidontuotanto edellyttää paljon investointeja, ja me olemme maanviljelijöillemme sen velkaa, että heillä on ennakoitava järjestelmä ennen kuin kiintiöt katoavat vuonna 2015.

Toiseksi kuka hyötyisi tästä? Minun ei tarvitse osoittaa, että tämä hyödyttäisi pääasiassa ainoastaan pientä jäsenvaltioryhmää. Tämä tekee asiasta jo poliittisesti vaikean. Tärkeintä on, että se hyödyttää niitä tuottajia, jotka ovat jo ylittäneet kiintiönsä – niitä, jotka ovat tuottaneet liikaa – eikä niitä, jotka ovat yrittäneet pitäytyä kiintiöjärjestelmän puitteissa. Ei ole mitään varmuutta, että tämä johtaisi siihen, että markkinoilla olisi saatavissa enemmän maitoa.

Kolmanneksi mielestäni tämä olisi myös yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen vastainen ajatus. Pelkään, että sääntöjen täytäntöönpaneminen tällä alueella olisi erittäin monimutkaista, enkä kannata järjestelmämme tekemistä monimutkaisemmaksi tilanteessa, jossa tämän kiintiöjärjestelmän elinkaaresta on jäljellä vain seitsemän vuotta.

Kaiken kaikkiaan panen tervetulleena merkille, että me olemme kaikki samaa mieltä tarpeesta lisätä Euroopan maidontuotantoalan mahdollisuuksia tuotannon kasvattamiseksi. Minulle ja kaikille jäsenvaltioille on erittäin tärkeä poliittinen osoitus, että maatalousvaliokunta valitsi yksimielisesti tämän linjan alkupuolen keskustelujen hyvin jakaantuneiden mielipiteiden jälkeen. Esitän esittelijälle parhaimmat onnitteluni tästä saavutuksesta. Toivon, että minä onnistun samalla tavoin neuvostossa.

  Elisabeth Jeggle, esittelijä. − (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, kuten jo aikaisemmin todettiin, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on yksimielisesti hylännyt komission ehdotuksen korottaa kiintiöitä tulevaa maitovuotta varten 2 prosentilla. Tämä nostaisi määrän 2,8 miljoonaan tonniin. Pidämme tätä ehdotusta liian tiukkana ja liian joustamattomana, ja se lähettää väärän viestin nykyisessä tilanteessa erityisesti markkinoille. Vuoden 2003 päätöksiin perustuen kiintiöitä korotetaan joka tapauksessa 0,5 prosentilla 11 jäsenvaltiossa tämän vuoden huhtikuun ensimmäisestä päivästä. Tämä merkitsee 700 000 tonnia enemmän maitoa Euroopan unionissa.

Maatalousvaliokunnan kollegoiden kanssa käydyt intensiiviset keskustelut ovat osoittaneet, että ei ole olemassa mitään yleislääkettä eikä mitään helppoa tapaa jatkaa keskusteluja. Mielipide-erot ovat suuria ja kaikki kannat, kiintiöiden korottamisen yleisestä ja perustavanlaisesta hylkäämisestä aina kiintiöiden korottamiseen 5 prosentilla, olivat edustettuna. Me onnistuimme silti pääsemään kompromissiin, jossa otettiin huomioon kaikkien ryhmien kannat, ja tämä hyväksyttiin yksimielisesti ilman eriäviä ääniä tai pidättäytymisiä. Esitän sydämellisen kiitokseni kaikille jäsenille heidän rakentavasta yhteistyöstään.

Sovitussa kompromississa on kaksi keskeistä kohtaa. Komission jäsen, te esititte selvityksen asiasta. Minulla on tästä eriävä mielipide.

Ensiksi eurooppalaisen tasapainotusta koskevan mekanismin perustaminen, jolla olemassa olevien kansallisten kiintiöiden alittamista tai ylittämistä voidaan kompensoida EU:n tasolla. Tämä ei aiheuttaisi paljon hallinnollista taakka ja johtaisi siihen, että kiintiönsä ylittäville tuottajille määrätään seuraamuksia vasta tasapainottamisen jälkeen.

Toiseksi jäsenvaltiot voivat päättää kansallisten kiintiöiden korottamisesta vapaaehtoisesti kiintiövuodelle 2008/2009 1. huhtikuuta jälkeen. Me haluamme joustavuutta, emme tiukkuutta! Tämä kompromissi tarkoittaa sitä, että jo olemassa olevia kiintiöitä käytetään tehokkaammin. Jäsenvaltioiden, joilla on suurempi potentiaali, on myös mahdollisuus käyttää tätä Euroopan kiintiökehystä yhteisen Euroopan sisämarkkinajärjestelmän mukaisesti.

Komission jäsen, te aina painotatte, että olemassa oleva maitokiintiöjärjestelmä päättyy tässä muodossa vuonna 2015. Kiintiöiden suoraviivainen korottaminen ei kuitenkaan tuo lupaamaanne pehmeää laskua. Muistelkaa aikaisempia maitojärviä! Maatalousvaliokunta on siksi yksiselitteisesti esittänyt, kuten se teki maitoalan minipaketin yhteydessä, maitoalan rahaston perustamista, jotta erityisesti maidontuotantoalan uudistamista aiheutuvissa kustannuksissa saavutettaisiin säästöjä. Meidän mielestämme vain tällä tavalla tulevaisuuteen suuntautunut edistäminen ja koko alan säilyttäminen voivat olla mahdollisia. Tätä välinettä pitäisi käyttää erityisesti niiden maidontuottajien hyväksi, jotka toimivat heikommassa asemassa olevilla alueilla sekä alueilla, jotka ovat täysin laidunkäytössä. Pyytäisin siksi teitä, komission jäsen, sisällyttämään tämän Euroopan parlamentin pyynnön konkreettisessa muodossa terveystarkastusta koskevaan lainsäädäntöehdotukseenne.

Meidän mielestämme 69 artiklan soveltaminen on riittämätöntä, koska sitä ei ole selvästi määritelty käytännöllisten toimenpiteiden kannalta erityisesti edellä mainitulla alalla. On myös pelkkää kyynisyyttä, että korkea-arvoinen komission virkamies ilmoittaa maanviljelijöiden kokouksessa, että heidän ei pitäisi valittaa tuottajahintojen todellisesta laskemisesta jälleen, kun he olivat jo tulleet toimeen 27 sentillä maitolitraa kohden. Tämä on halveksunnan osoitus koko ammattikunnan laillisia intressejä kohtaan, jota minä parlamentin jäsenenä, ajaessani demokratian asiaa kaikkein korkeimmalla tasolla, en hyväksy!

  Czesław Adam Siekierski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, olen varma, että maitokiintiöiden korottaminen kiintiövuonna 2008/2009 ei uhkaa EU:n maidontuotannon markkinoiden tasapainoa, ja maidon hinta ei laske merkittävästi. Me olisimme halunneet suuremman lisäyksen, mutta jäsen Jegglen ja muiden Euroopan parlamentin jäsenten näkökantoja kuultuamme tuimme kompromissitarkistusten pakettia, johon sisältyy ainoastaan 2 prosentin vapaaehtoinen korotus.

Lehdistötietojen mukaan komission jäsen tukee ainoastaan kiintiöiden korottamista ainoastaan 1 prosentilla vuodesta 2010 lähtien osana niin sanottua pehmeää laskua. Tämä on pikemminkin konservatiivinen lähestymistapa, vaikka komissio on tiettävästi liberaali, mutta käykäämme asiaan. Matalat kiintiöt rajoittavat EU:n maitoteollisuuden kehitystä laskemalla sen kilpailukykyä ja vientimahdollisuuksia. Toisaalta tämä on takuu vakaista tuloista viljelijöillemme.

Me jatkamme parhaan ratkaisun valintaa koskevaa keskustelua tulevaisuudessa.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, totuus on, että Euroopan maidontuottajille vuosikausien ajan maksetut erittäin matalat hinnat vahingoittivat alaa. Niiden vuoksi hyvin monet tuottajat lopettivat työn alalla – erityisesti oman alueeni, Galician, kaltaisilla alueilla – ja niiden toisena seurauksena oli, että maidon strategisia varastoja vähennettiin voimakkaasti, vaikka on kyse peruselintarvikkeesta.

Haluaisin sanoa, että vuodesta 2007 lähtien markkinat ovat kehittyneet myönteisesti, ja itse asiassa tämä antaa tuottajille vähän hengähdystaukoa ja jopa mahdollistaa investoinnit maatiloihin, mikä oli tähän saakka mahdotonta. Tässä suhteessa saamme siis kaksi hyvää uutista komission oman kertomuksen mukaisesti. Valoisat tulevaisuudennäkymät merkitsevät, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää maitoa markkinoilta, ja siksi tälle vuodelle ehdotetaan kahden prosentin korotusta tänä. Olen ollut samaa mieltä ehdotuksesta alusta alkaen, arvoisa komission jäsen.

Olen ollut samaa mieltä ehdotuksesta ja pyrkinyt yhteistyöhön esittelijä Jegglen kanssa erityisesti sen vuoksi, että asiassa on selkeästi ollut jonkin verran kitkaa ja että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tietyt jäsenet eivät katsoneet, että tätä komission ehdotusta pitäisi tukea.

Kuitenkaan minun näkökulmastani ja käsitykseni mukaan parlamentin ei pitäisi, kuten te sanoitte, hillitä niitä tuottajia, jotka päättivät vastata myönteisesti markkinoiden kysyntään. Siksi ehdotinkin yhteistyössä Elisabeth Jegglen kanssa, että tästä toimesta pitää tehdä vapaaehtoinen.

Kuten Elisabeth Jeggle on jo sanonut, mietintö hyväksyttiin yksimielisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa. Kuten esittelijä sanoi, on totta, että kiintiöitä ei hyödynnetä täysimääräisesti EU:n tasolla. Kuitenkaan kiintiöiden hyödyntäminen ei ole jakautunut tasaisesti kaikkien jäsenvaltioiden välillä, kuten ei myöskään tuotannonvaje teoreettiseen kulutukseen verrattuna.

Omassa maassani Espanjassa meille varattu tuotanto on 6,1 miljoonaa tonnia, ja teoreettinen kulutuksemme on noin yhdeksän miljoonaa tonnia. Espanjassa on siten lähestulkoon koko Euroopan unionin suurin tuotannonvaje asukasta kohti vuodessa.

Siksi pyysimme Lutz Goepelin mietinnössä, että kiintiötä ei mukauteta tulevaisuudessa lineaarisen lisäyksen perusteella, mitä ehdotatte tässä ehdotuksessa. Pikemminkin kiintiön pitäisi perustua siihen eroon, joka vallitsee nykyisen rakenteen ja halutun rakenteen välillä, kuten sanoitte, jotta voimme olla kilpailukykyisiä ja vastata markkinoiden haasteisiin itsenäisesti. Haluaisin tässä yhteydessä tiedustella komission jäseneltä, harkitseeko hän mukauttamismekanismien tai pehmeän laskun osalta mahdollisuutta suunnitella yksittäisiä malleja kullekin jäsenvaltiolle?

Haluaisin tehdä hyvin selväksi, että mielestäni maidontuotantoa olisi suojeltava Euroopassa. Ennen kuin sanotaan, että aiomme nyt hylätä kiintiöt ja että ne tulevat katoamaan, meidän on ajateltava kiintiöiden sosioekonomista tehtävää monien hauraiden talouksien suojelemisessa. Monilla alueilla maidontuotanto on maatalouden ainoa vaihtoehto, minkä takia tällä järjestelmällä on autettu...

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Niels Busk, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, esittelijä Jeggle on jälleen kerran esitellyt erinomaisen työn, josta haluaisin häntä kiittää. Eurooppalaiset maidontuottajat kohtaavat nyt suuria haasteita maitotuotteiden huimasti nousevan ja erityisesti Kaukoidän kysynnän vuoksi. Tämä on hyvin myönteinen ongelma. Samanaikaisesti tuotantotaloutta haittaavat huimasti nousevat rehun hinnat, koska EU estää rehun maahantuonnin. Kuitenkin meidän kanssamme kilpailevat maat tarvitsevat rehua. Meidän on sallittava kiintiöiden korottaminen nyt, jos haluamme selviytyä. Jos odotamme vuoteen 2015, jolloin kiintiöt toivottavasti lakkautetaan, menetämme Euroopan maitotalouden ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Ryhmäni haluaa nähdä, että Euroopan maidontuotanto vapautetaan markkinatalouden ja vapaan kilpailun avulla, mutta kiintiöjärjestelmä on ristiriidassa tämän kanssa. Jos tuotantoa korotetaan ainakin kahdella prosentilla ja sitten arvioidaan uudelleen, tarvitaanko kiintiöihin lisäkorotuksia, tuetaan ja ylläpidetään vahvaa ja tulevaisuuteen suuntautunutta maidontuotantoa Euroopassa ja luodaan pehmeä lasku sen kiintiöjärjestelmän lakkauttamiseen, joka otettiin käyttöön vuonna 1983 – sivumennen sanottuna väliaikaisena toimena – maitojauhe- ja voivuorien kehityksen vuoksi. Onneksi näitä ei enää ole olemassa, mutta nyt markkinat haluavat enemmän maitotuotteita. Meidän olisi annettava Euroopan maidontuottajille mahdollisuus niiden tuottamiseen.

  Alyn Smith, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, en tee poikkeusta onnitellessani esittelijäämme erinomaisen aikaansaannoksen johdosta. Mietintöä on nähdäkseni paras tarkastella osana laajempaa kuvaa siitä, miten varmistamme Euroopan maanviljelijöiden ja kasvattajien pitkän ajan tasapainon.

Haluaisin esittää kaksi näkökohtaa. Hyväksymme komission ehdotukset kiintiöiden poistamisesta vuoteen 2015 mennessä ja olemme ehdotuksiin tyytyväisiä. Haluaisimme kuitenkin nähdä tuotantovalvontaa koskevan järjestelmän, ja olemme eri mieltä mietinnön kanssa siitä, että jäsenvaltioilla olisi oltava vapaaehtoista osallistumista koskeva järjestelmä. Erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa olemme nähneet vapaaehtoisen muutoksen, joka ei ole tietenkään ollenkaan vapaaehtoinen viljelijöille, jotka eivät pääse siitä eroon, joten olemme eri mieltä tuosta periaatteesta. Emme usko, että epäsuhtaisessa säännöstelyn purkamisessa on järkeä.

Haluaisin korostaa myös pitempää aikaväliä silmällä pitäen komission kollegoillemme, että koska voimme havaita paljon liberaalimman ja vapaamman maitotuotteiden markkinan, yksi keskeisistä kohdista on kilpailulain vaikutus siihen, miten erityisesti viljelijöiden täytyy hoitaa pitkäaikaiset yksityiset sopimukset ja miten heidän täytyy suhtautua tiettyjen tuottajien ja ostajien väärinkäyttöön erityisesti maitoalan markkinoilla. Kokonaisuudessaan tämä on kuitenkin erinomainen mietintö, ja osoitamme mielellämme vankan tukemme sille.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Maidontuotannon tilanne Bulgariassa on esimerkki siitä, että Euroopan unionin talousjärjestelmässä on jotain vikaa.

Kiintiöiden kasvu on merkitykseltään vähäinen, sillä 30 prosenttia Bulgarian lehmistä on kuollut nälkään pelkästään EU-jäsenyyden ensimmäisen vuoden aikana. Tämä aiheutuu EU:n aiheuttamasta valtavasta inflaatiosta sekä uusista säännöistä, kiintiöistä sekä rehun ja polttoaineen korkeammista hinnoista.

Kuinka paljon enemmän aikaa täytyy vielä kulua? Kestää ehkä noin kaksi vuotta, ennen kuin valtiossa, joka on jogurtin kotimaa, Lactobacillus bulgaricumin kotimaa, ei ole enää yhtään ainoaa lehmää elossa EU:n vuoksi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi pidän hyvänä suositusta kahden prosentin käytöstä 12 kuukauden ajan vapaaehtoisena toimena, jonka esittelijä on tänään meille esittänyt. Katson, että se on hyvin harkittu kanta.

Vastustan kaikkien tuotantoesteiden poistamista, koska mielestäni sillä ei ratkaistaisi mitään. On tarkasteltava, miten markkinat kehittyvät seuraavien 12 kuukauden aikana. Sitten voimme palata asiaan ensi vuonna ja tarkastella uudelleen tilannetta ja päättää laajemmasta näkemyksestä. Jokainen puhuu ”pehmeästä laskusta” kiintiöiden kohdalla, mutta kukaan ei voi kertoa minulle, mitä pehmeä lasku tarkoittaa. Se on käsite, jota käytämme, jota puheenjohtajavaltio on käyttänyt sitä ja jota komission jäsen on käyttänyt sitä, mutta mistä me todella puhumme vuoden 2013 osalta? Tiedän, että tuo aika on vielä kaukana, mutta monet maidontuottajat haluaisivat tietää, mikä tilanne on kyseisen ajankohdan suhteen.

Vaikka maidontuotannon alan tuotto on muuttunut dramaattisesti vuoden 2007 aikana, emme voi taata, että tämä jatkuu ikuisesti. Meidän on oltava hyvin rehellisiä tämän osalta. Tapahtunut ei johtunut komission toimista. Se ei aiheutunut meidän poliitikkojen toimista. Se ei aiheutunut minkään kansallisen hallituksen tai edes maidontuotannon alan toimista. Tapahtuneessa oli kyse markkinavoimista, jotka ajoivat markkinahinnat ylös. Viljan hinnat ovat ajaneet hintoja ylös. Meidän on kuitenkin myös ymmärrettävä seuraavaa 12:ta kuukautta silmällä pitäen, että viljasta, lannoitteista ja energiasta ja tämän kesän rehuista aiheutuvat korkeat kustannukset tarkoittavat, että maidontuotantoalaan käytetty ylimääräinen raha siirtyy itse asiassa näihin ylimääräisiin kustannuksiin.

Meidän ei ole intouduttava uskomaan, että kaikki on ruusuista ja loistavaa maidontuotantoalalla, koska näin ei ole. Ylimääräiset kaksi prosenttia tuottavat merkittävän määrän. Olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että meidän ei pidä monimutkaistaa tilannetta. Meidän on tehtävä tilanteesta helpompi tuottajalle. Maito- ja karjanhoitosektori, missä tahansa päin Eurooppaa, on pienperhetilojen rakenteen selkäranka, ja meidän täytyy tukea sitä.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisat puhemies ja komission jäsen Fischer Boel, mietinnössä ehdotettu kahden prosentin maitokiintiön korotus vaikuttaa lukuisiin jäsenvaltioihin. Se ei vaikuta Unkariin, joka käyttää vain 70 prosenttia maitokiintiöstään, mutta olemme silti solidaarisia muille jäsenvaltioille, kuten Puolalle, joiden on korotettava maitokiintiöitään. Kiintiöiden korottamisen lisäksi meidän on valmistauduttava maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamiseen kokonaan vuonna 2015, kuten komission jäsen ehdottaa, ja siten meidän on suunniteltava tukitoimenpiteitä, jotka antavat konkreettista tukea korkealaatuisen maidontuotannon edistämisessä. Joidenkin maiden erityinen ongelma on viive teknisessä ja teknologisessa kehityksessä. Olisikin hyvä, jos yhteisön resursseja voitaisiin käyttää edistämään teknologista kehitystä valtioissa, kuten Unkarissa tai muissa uusissa jäsenvaltioissa, jotka eivät ole voineet käyttää koko kiintiömääräänsä. Kiintiöitä korotettaessa on myös tärkeää kehittää maatalousalan innovaatiota. Rehukasvien hinnannousu on ongelma, ja on olemassa erityinen ongelma, jonka hyväksi komission jäsen Fischer Boel tai kukaan muu ei voi tehdä mitään. Kyse on siitä, että Unkarissa maitoteollisuus ei ole valitettavasti maidontuottajien omaisuutta, ja tämä saattaa ne erittäin huonoon kilpailuasemaan. Kiitän teitä huomiostanne.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, kuten komission jäsen tietää, yleinen mielipide Tanskassa on hyvin epäsuotuisa maataloustuille. Olemme erittäin tietoisia siitä, että jos maidon tuottaminen Euroopassa on houkuttelevaa, se voidaan yhdistää suurelta osin keinotekoisen korkeisiin hintoihin ja kolmansiin maihin sovellettaviin kilpailurajoituksiin. Olosuhteet johtivat ylituotantoon, jota olemme pyrkineet säännöstelemään kiintiöillä. En puutu kaikkiin kielteisiin seikkoihin, joita tämä on aiheuttanut, vaan huomautan ainoastaan, että jos komissio haluaa korottaa kiintiöitä ottaakseen kasvavan kysynnän huomioon, tämä on tietenkin riittämätöntä. Kiintiöt on lakkautettava kokonaan, ja markkinoiden vääristymät on poistettava. Siksi yhteinen maatalouspolitiikka on uudistettava perinpohjaisesti ja pinta-alatuki poistettava asteittain käytöstä paljon nopeammin kuin tähän saakka. Markkinat on vapautettava kunnolla, ja tämän pitäisi olla uudistuksen päätavoite. Lisäksi voimme tutkia mahdollisuuksia tuen jatkamisesta tietyillä pienillä alueilla, joilla on hyvät perustelut maidontuotannolle taloudellisista oloista riippumatta. Vapauttamisen on oltava osa EU:n maatalouspolitiikkaa: politiikkaa, jolla liitetään ympäristön kestävyyttä koskevat näkökohdat yleisiin markkinaehtoihin ja jolla varmistetaan kehitysmaiden vapaa pääsy EU:n markkinoille kohtuullisten ehtojen vallitessa. On vielä pitkä matka siihen, kun voimme olla ylpeitä EU:n maatalouspolitiikasta.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, haluaisin myös kiittää Elisabeth Jeggleä siitä, että hän on työskennellyt niin taitavasti mietinnön parissa. Nykyisestä kiintiöjärjestelmästä on sovittu vuoteen 2015 saakka. Se on siten voimassa vielä seitsemän vuoden ja muutaman päivän ajan tarkasti laskettuna. Arvoisa komission jäsen, luulen, että on väärin korottaa maitokiintiötä nyt kahdella prosentilla.

Olisin ymmärtänyt täydellisesti, jos uusien jäsenvaltioiden kiintiötä olisi korotettu kahdella prosentilla, koska maitotuotteiden kulutus on näissä valtioissa paljon alle EU:n keskiarvon. Arvoisa komission jäsen, vaikka kunnioitan teitä paljon, luulen, että komission ehdotukset ovat väärässä. Viime kuukausien aikana maidontuottajamme ovat saaneet oikeudenmukaisen hinnan maidosta ensi kertaa moniin vuosiin. Maidontuottajiemme, jotka lypsävät lehmänsä aamuin ja illoin 365 päivää vuodessa – 366 päivää tänä vuonna – on saatava ansaita parempia tuloja viime vuosiin verrattuna.

Kiintiön korottaminen nyt tarkoittaa, että maidon hinnat asetetaan valtavan paineen alle, ja ne ovat jo nyt paineen alla ilman lisäystäkin. Puhumme täällä pehmeästä laskusta, joka minusta tarkoittaa maidontuottajien hämäämistä. Mitään pehmeää laskua ei ole olemassa. Tulossa on hyvin raju lasku, kun ymmärretään, miten komissio suhtautuu kiintiöihin. Katson, että komission Hoelgaardin ja Rasmussenin, jotka haluaisivat maidon hinnan äkillisen nousu pysähtyvän, toimet on estettävä. Teidän ei pitäisi antaa heidän päästä kuin koira veräjästä.

Jopa ilman lisäyksiäkin meillä on ongelmia, jotka meidän on yritettävä ehkäistä täällä. Baijerilaiset CSU:n jäsenet äänestävät mietintöä vastaan huomenna, koska ne vastustavat lisäystä. Tämä ei kohdistu Elisabeth Jeggleä vaan kiintiöiden korottamista vastaan.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa puheenvuoroni kiittämällä kollegaani Elisabeth Jeggleä valtavasta työmäärästä, jonka hän on tehnyt tämän mietinnön laatimiseksi. Tämänpäiväisen keskustelunaiheemme esitin kolme vuotta sitten, kun aloitin työni Euroopan parlamentissa. Kolmen vuoden ajan olemme esittäneet, miten välttämätöntä on korottaa maitokiintiöitä uusissa jäsenvaltioissa ja Euroopan unionissa tasoittaaksemme näiden kiintiöiden epäoikeudenmukaista ja epäsuhtaista jakoa eri maiden välillä, lisätäksemme tuotantoa ja etupäässä vientiä sekä etenkin lopettaaksemme niiden viljelijöiden rankaisemisen, jotka haluavat lisätä tuotantoa ja jotka haluavat tuottaa hyvää eurooppalaista maitoa.

Kolmen vuoden takaista kantaani vahvistavat pääasialliset näkökohdat sisältyvät myös maitoalan markkinanäkymiä koskevaan komission kertomukseen neuvostolle. Kertomuksessa ilmoitetaan myönteisten suuntausten jatkumisesta maidon maailmanmarkkinoilla. Yksittäisille maille myönnettyjä maitokiintiöitä ei hyödynnetä täysin. Toisaalta kahden prosentin korotus kiintiöissä ei välttämättä merkitse, että maidontuotanto kasvaa samalla tavalla kaikilla alueilla. Yhä useammat maatilat EU:ssa siirtyvät pois maidontuotannosta, koska se on liian työvoimavaltainen ala. Siten niissä maissa, jotka haluavat tuottaa maitoa, kiintiöitä pitäisi korottaa kahden prosentin sijasta viidellä prosentilla ja ottaa erityisesti huomioon se, että asiakkaiden lukumäärä kasvaa maailmanlaajuisesti ja erityisesti Aasiassa ja että erinomaisten eurooppalaisten maitotuotteiden kysyntä lisääntyy.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, maitokiintiöitä koskevat mielipiteet ovat jakautuneet. Olemme havainneet tämän myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, joka on kuitenkin hyväksynyt yksimielisesti sovitun kompromissin. Jos Euroopan parlamentti haluaa lähettää viestin komissiolle ja ministerineuvostolle, sen pitäisi myös olla tietoinen, että maanviljelijät ja heidän edustajansa ovat vielä erimielisiä asiasta.

Jotkut pystyvät hyväksymään täysin vähintään kahden prosentin kiintiöiden korottamisen ja siten pehmeän laskun ennen kiintiöiden lopullista lakkauttamista. He haluavat enemmän kasvumahdollisuuksia käyttämällä paremmin tuotantopotentiaaliaan, koska mahdollisuudet EU:n ja maailmanmarkkinoilla jatkuvasti nousevien hintojen vuoksi ovat hyvin houkuttelevat. Muut pelkäävät notkahdusta tuotantohinnoissa, jotka ovat vasta äskettäin tulleet oikeudenmukaisemmiksi tuotettaessa suuria määriä maitoa.

Mielipiteet eriävät myös maatalousvaliokunnan ehdottamista eurooppalaisista tasaustoimista. Eikö tämä tarkoita nyt kansallisen maitokiintiöjärjestelmän hylkäämistä, koska Euroopassa on kolmen miljoonan tonnin alijäämä? Eikö tavoitetta saavutettaisi myös vähentämällä ylimääräisiä tuotantomaksuja ja korottamalla maitokiintiöitä? Mikä maidontuottaja uskaltaa pelata uhkapeliä valtioissa, joissa – kuten Luxemburgissa – kauden 2006–2007 ylimääräinen tuotantomaksu jälleen laskee kiintiöiden ylittymisen vuoksi? Koska maitokiintiöiden kahden prosentin vapaaehtoinen korottaminen on osa kompromissia, voin tukea sitä.

Olen erityisesti tyytyväinen mietintömme kehotukseen perustaa maitotukien rakenneuudistusohjelma. Pidän erittäin tärkeänä, että maitokiintiöiden korottamista koskevien taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten vaikutuksien analyysia ja kuluttajien käyttäytymistä koskevaa kertomusta edellytetään ja että kertomuksessa kehotetaan nimenomaisesti tutkimaan epäedullisessa asemassa olevien alueiden, kuten Luxemburgin, maidontuotantoa, sillä kyseisillä alueilla vallitsevat vaikeat tuotanto-olosuhteet.

Maidontuotantoalalle osoitettavan rahoituksen on jatkuttava. On myös selvennettävä, että tuottajahinnat, jotka ovat oikeudenmukaisempia ajan myötä, ovat vain marginaalisesti syynä ruoan korkeampiin hintoihin. Jakelijat ja johtavat elintarvikeketjut hyötyvät jatkuvasti tästä.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä ja onnittelemalla Elisabeth Jeggleä sekä kaikkia koordinaattoreita, jotka pyrkivät saamaan aikaan tasapainon erityisen herkässä maitokiintiöitä koskevassa asiassa, jossa on kyse politiikasta, jonka karjankasvattajat ja maanviljelijät odottavat tuovan kauaskantoisia ja radikaaleja muutoksia.

Arvoisa komission jäsen, on erityisen rohkaisevaa, että maitotuotteiden kysynnän ja tarjonnan muutoksien edessä komissio vastasi asiaan tarkistamalla yhtä avainasemassa olevaa asetusta ja korotti kansallisia kiintiöitä kahdella prosentilla kaudelle 2007–2008. Haluaisin huomauttaa, että on hyväksyttävää, että komissio osoittaa tällaista joustavuutta markkinoiden kehittämisestä maanviljelystuotteita, erityisesti elintarvikkeita, koskevissa asioissa kaudella, jolloin karjankasvatusala joutuu ponnistelemaan selviytyäkseen kansainvälisten markkinoiden kriisin vuoksi.

On kuitenkin myös periaatekysymys, että kyseistä kriisiä ei voida ratkaista kaikenlaisia ja -kokoisia karjakasvatustoimintoja koskevilla samoilla toimilla ja politiikoilla. Tästä syystä painotan, että komission ja neuvoston on tarkasteltava keskusteluissaan uudestaan rasvapitoisuutta koskevaa kysymystä estääkseen kilpailun vääristymisen niiden valtioiden kustannuksella, joille on asetettu tuotannon ehdoksi vähärasvainen sisältö.

  Maria Petre (PPE-DE). – (RO) Ensiksi haluaisin onnitella esittelijää hänen työstään ja ponnisteluistaan kompromissin saavuttamiseksi tässä erittäin hankalassa asiassa.

Uutta jäsenvaltiota edustavan parlamentin jäsenen asemassa katson, että kahden prosentin korotus on hyödyllinen, vaikka halusimme huomattavan paljon korkeamman prosenttimäärän niille jäsenvaltioille, joilla on matalat maitokiintiöt ja hyödyntämättömiä tuotantomahdollisuuksia. Kansallisten maitokiintiöiden korottaminen ei uhkaa maitoalan markkinoiden tasapainoa.

Haluaisin kiinnittää huomion siihen, että kiintiöiden korottaminen kahdella prosentilla merkitsee ainoastaan 0,8 prosentin korotusta maidon tuotannossa yhteisön tasolla. Uskon, että meidän täytyy ylläpitää nykyistä kiintiöjärjestelmää edistääksemme olemassa olevien maatilojen vahvistamista ja kannustaaksemme uusia tiloja. Termi, jota käytetään kiintiöiden yhteydessä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen näkökulmasta, on ”pehmeä lasku”, joka merkitsee kiintiöiden asteittaista poistamista.

Uudet jäsenvaltiot, pääasiallisesti Romania ja Bulgaria, jotka liittyivät unioniin tammikuun 1. päivänä 2007 ja jotka, samaa kieltä käyttääksemme, ”lähtivät nousuun” äkillisesti, joutuvat kohtaamaan vaikeuksia ”nousuun lähtöä” koskevien menettelyiden mukauttamisessa pehmeää ”laskua” varten. Jos tätä ehdotusta ei olisi hyväksytty, Romanialle määrätty kiintiö olisi täyttynyt kuten vuonna 2007 jo vuoden puolivälissä, mikä ei itse asiassa rohkaise vaan päinvastoin lannistaa maanviljelijöittemme kehityshankkeita. Toivon, että äänestys tästä mietinnöstä täysistunnossa on yhtä horjumaton kuin äänestys maatalousvaliokunnassa.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Kiitos, arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin onnitella Elisabeth Jeggleä hänen erinomaisesta mietinnöstään ja kaikesta kovasta työstä, jota siihen vaadittiin. On täysin selvää, että Euroopan unionin on vastattava asianmukaisesti kasvavaan kysyntään, joka edellyttää maitokiintiöiden korottamista merkittävästi. Ehdotetun kahden prosentin kiintiön korotus, jonka pitäisi tulla voimaan jokaisessa jäsenvaltiossa huhtikuun 2008 alussa, auttaa luultavasti tätä alaa Euroopan unionissa hyötymään maailmanlaajuisen kysynnän tarjoamasta mahdollisuudesta. Meidän on kuitenkin ratkaistava maitokiintiöitä koskeva kysymys luomatta samalla toista ongelmaa.

Haluaisin painottaa, että todellisen markkinoiden tarpeisiin vastaamisen ja tarjolla olevan tuotevalikoiman laajentamisen lisäksi meidän on parannettava tuottajien ennestään vaikeaa tilannetta. Tämän vuoksi meidän on varmistettava, että kiinnitetään tarpeeksi huomiota korotetun kiintiön sosiaaliseen ja ympäristövaikutukseen erityisesti epäsuotuisilla alueilla toimivien tuottajien tukemisen osalta. Sisämarkkinoiden mekanismeille on välttämätöntä varmistaa, että hinta on asianmukainen sekä tuottajille että kuluttajille. Kun otetaan huomioon, että kiintiöjärjestelmä lakkautetaan vuoden 2015 jälkeen, meidän on alettava pohtia nyt sitä, miten tuottajia autetaan tekemään liikeyrityksestään tehokas ja kannattava. Kiitän teitä huomiostanne.

  Béla Glattfelder (PPE-DE). – (HU) Kiitos. Maitokiintiöiden korottaminen nykyisessä markkinatilanteessa on harkitsematonta ja uskaliasta kahdesta syystä. Toisaalta markkinanäkymät eivät ole läheskään niin myönteiset kuin Euroopan komissio olettaa. Viimeaikainen kehitys osoittaa selvästi riskit, jotka sisältyvät kiintiön korottamiseen. Kuluttajat Euroopassa ja muualla ovat vastanneet herkästi maitotuotteiden hinnannousuun. Monissa valtioissa kulutus on vähentynyt 10–30 prosentilla, ja maitojauheen maahantuonti Kiinasta on vähentynyt. Sen seurauksena maidon hankintahinta on laskenut esimerkiksi Unkarissa 10–20 prosentilla viimeisten viikkojen aikana. Pääasiallinen syy tälle saattaa olla se, että vaikka muiden elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet, lihan hinta ei ole toistaiseksi seurannut esimerkkiä sillä seurauksella, että kuluttajat tyydyttävät proteiinitarpeensa lihalla eikä yhä kalliimmilla maitotuotteilla.

Samalla monessa jäsenvaltiossa on jätetty hyödyntämättä merkittävä osuus maitokiintiöstä. Kiintiön korottaminen estäisi tuottajia näissä jäsenvaltioissa käyttämästä saatavilla olevia mahdollisuuksiaan. Näiden maiden kiintiöiden korottaminen voisi itse asiassa johtaa tuotannon alenemiseen, koska niiden jäsenvaltioiden tuottajat, jotka käyttävät kiintiönsä, ostavat maidontuotannon lisäämiseen tarvittavan karjan kyseisiltä valtioilta.

Toistaiseksi ei ole siis mitään tarvetta lisätä kiintiötä. Odottakaamme ja katsokaamme, mitä tapahtuu. Jos hinnat kohoavat ja kysyntä kasvaa jatkuvasti pitkällä aikavälillä, meidän on palattava tähän asiaan.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Kiintiövuoden 2006/07 luvut osoittavat, että maitokiintiöitä ei ole hyödynnetty 1,9 miljoonan tonnin verran EU:n tasolla ja että 27 jäsenvaltiosta 18 tuottaa alle kansallisen kiintiönsä määrän.

Komissio arvelee, että kiintiövuonna 2007/08 maitokiintiöitä ei hyödynnetä kolmen miljoonan tonnin edestä. Ylimääräisen kahden prosentin kiintiön korotus on toisaalta kiistanalaista. Olen samaa mieltä siitä näkemyksestä, että kaikkia vaihtoehtoja pitäisi harkita niiden täytäntöönpanokelpoisuuden perusteella korostaen niiden taloudellista, sosiaalista, alueellista ja talousarviovaikutusta.

Mielestäni uusien jäsenvaltioiden pitäisi saada suuremmat määrät kuin kahden prosentin ehdotus, jotta niitä ei syrjitä menneisyytensä vuoksi. Olemme kaikki tietoisia suuremmasta kysynnästä ja korkeammista hinnoista.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kollegani Jeggle on tehnyt hyvän ehdotuksen maitokiintiöiden korottamiseksi. Sekä maitoalan markkinat että maidontuottajat kannattavat korottamista ja tasausta koskevan järjestelmän kehittämistä EU:n tasolla.

Tämän tilanteen vuoksi on esitettävä kysymyksiä. Miksi komissio on reagoinut niin hitaasti maitokiintiöiden korottamisen tarpeeseen? Aikooko se turvata EU:n tuottajien edut ja olemassaolon asettamalla maidon vähimmäishinnan tasolle, jolla varmistetaan voitto kaikille EU:n tuottajille ja lopetetaan alle tuotantokustannusten olevat hankinnat? Aikooko komissio tasoittaa maidontuotannon epätasapainoa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä?

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, kaksi viikkoa sitten neljä ja puoli tuhatta maidontuottajaa saapui Brysseliin kaikkialta Euroopasta. He yhdistivät voimansa perustaen Euroopan maidontuottajien järjestön European Milk Boardin ja he pyytävät nyt oikeudenmukaisia hintoja.

Tällä on jo ollut huomattavaa vaikutusta Saksassa. Meillä tuottajahinnat olivat noin 40 prosenttia, ja ne joutuvat nyt jälleen paineen alaisiksi. Maidontuottajat vaativat siksi määrään perustuvaa markkinapolitiikkaa. Jos tämä kehitys vahvistuu ja jos se vaikuttaa maatalouspolitiikkaan, voitteko kuvitella, että komissio voi olla vuonna 2015 poliittisesti myöntymättä tämän liikkeen vaatimuksille korottaa tai jälleen soveltaa maitoalan kiintiöjärjestelmää joustavasti?

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Minäkin olen monien muiden tavoin huolissani maitokiintiöiden ratkaisevasta korottamisesta. Arvelen, että tässä vaiheessa on esitettävä perustavanlaisia kysymyksiä. On otettava huomioon esimerkiksi se seikka, että jos meillä on vajaatuotantoa ja jos kiintiöitä ei hyödynnetä täysimääräisesti Euroopassa, niin mikä todella on kiintiöiden korottamisen taustalla? Tänä vuonna olemme varautuneet siihen, että kolmen miljoonan tonnin määrää ei hyödynnetä, joten miksi meidän on kiirehdittävä asiassa?

Toiseksi huomautan, että keskusteluissa usein esiin tulleen pehmeän laskun kannalta meidän pitää ajatella erityisesti alueita, jotka ovat luoneet omat rakenteensa ja strategiansa ja jotka toimittavat tuotteita muille alueille, joita rajoitetaan nykyisin niiden tuotannossa, kuten oman vaalipiirini aluetta, joka toimittaa tuotteita rajan yli Irlannin tasavaltaan. Pehmeän laskun kannalta meidän on kehitettävä pitkäaikainen strategia ja vaihtoehtoiset myyntimahdollisuudet tällaisille alueille.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olisin kiinnostunut tietämään, mitä tätä keskustelua mahdollisesti seuraavat tuottajat ajattelisivat: se on niin monimutkainen. Esitän onnitteluni Elisabeth Jegglelle hänen mahtavasta työstään yhteisymmärryksen aikaansaamisessa. Kuitenkin ne teistä, jotka ovat joutuneet myrskyn riepoteltavaksi tällä viikolla tietävät, että pehmeä lasku riippuu siitä, minne päin tuuli puhaltaa, ja kukaan meistä ei tiedä, minne päin tuuli puhaltaa muutaman vuoden kuluttua.

Mielestäni kahden prosentin korotus kiintiössä – ja vapaaehtoisuutta koskeva osa ei mielestäni ole jäsenvaltioista vaan tuottajista riippuvainen, sillä he päättävät, ryhtyvätkö he siihen vai eivät – antaa meidän kokeilla markkinoita. Tähän meidän on ryhdyttävä. Yksittäisille tuottajille kahden prosentin korotus ei ole valtava lisäys.

Huolenaiheiden osalta – ehkä komission jäsen on pohtinut liian tarkkaan tasoitusmekanismia – te verotatte voimakkaasti tuotantokykyisiä tuottajia, kun taas samanaikaisesti jäsenvaltiot eivät halua lisää tuotantoa. Olemme kuulleet tämän näkökohdan jo muilta kollegoilta, joten asialle pitäisi tehdä jotakin.

Lopuksi, WTO-sopimus saattaa tehdä...

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Elisabeth Jeggleä vaikean mietinnön kokoamisesta. Haluaisin nopeasti sanoa, että ”pelokas sydän ei ole koskaan saanut kaunista neitoa”, joten mielestäni meidän olisikin oltava täällä paljon rohkeampia. Maitokiintiöt ovat kuin painekeitin: painetta ei voi pitää siinä aivan loppuun saakka ja sitten päästää pois, koska keitin vain halkeaisi. Olen täysin varma siitä, mitä pehmeä lasku merkitsee: se merkitsee kiintiöiden huomattavaa korottamista ennen vuotta 2015, ja pidän näitä kahta prosenttia erittäin suotavina.

Sanoisin komissiolle ja neuvostolle, että meidän pitäisi olla paljon rohkeampia, kun pääsemme vuoteen 2010. Meidän ei pitäisi miettiä yhtä prosenttia, vaan päättää kahdesta prosentista ja varmistaa, että meillä on todellinen maitokiintiöiden pehmeä lasku. Nuoria maanviljelijöitä ja uusia tulokkaita on rajoitettu vuosien kuluessa. Nyt on meidän mahdollisuutemme antaa heille tämä tuotanto. Ainakin maitoalan kaupankäynti kasvaa maailmassa...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, maito on vaihteluille erittäin altis tuote, ja minä haluaisin kiittää Elisabeth Jeggleä todellisen kompromissin aikaansaamisesta. Olen erityisen tyytyväinen maitokiintiöiden vapaaehtoisesta korottamisesta jäsenvaltioissa. Haluaisin kiinnittää huomiota kuitenkin seuraavaan seikkaan. Jokainen, joka jatkuvasti mainitsee elintarvikkeiden hinnan perusteeksi kiintiöiden korottamiselle tai ylituotannon kasvulle jättää täysin huomiotta sen, että maidontuottajat eivät saa edes 30:a prosenttia kauppojen myyntihinnoista. Luulen, että tästä asiasta olisi keskusteltava.

On myös erittäin tärkeää, että maidontuotanto voi jatkua vuoristoseuduilla ja epäsuotuisilla alueilla, koska se on usein ainoa siellä esiintyvä tuotantomuoto. Tarvitsemme asiaa koskevaa erikoisohjelmaa.

  Esther de Lange (PPE-DE). – (NL) Jätän nyt kiitokset ja siirryn suoraan ilmaisemaan tyytyväisyyteni ehdotuksesta kiintiöiden korottamisesta kahdella prosentilla. Henkilökohtaisesti olisin pitänyt enemmän kolmesta prosentista, koska myös Euroopan komissio myöntää, että kaksi prosenttia merkitsee käytännössä ainoastaan yhtä prosenttia, sillä kaikki maat eivät hyödynnä täysin kiintiöitään, mutta tuen joka tapauksessa Elisabeth Jegglen kompromissia kahdesta prosentista.

Komissiolle sanoisin, että nyt oli jo aikakin, sillä Uusi-Seelanti ohitti meidät maailmanmarkkinoilla vuonna 2006. Kysyntä kasvoi, joten laajennusmahdollisuuksia olisi voinut käyttää, mutta emme voineet ryhtyä siihen, koska kiintiöjärjestelmä rajoitti meitä. Tällä järjestelmällä oli tehtävänsä, kun ylituotantoa esiintyi, mutta nyt, kun kysyntä on kasvanut, meidän pitäisi kehittää toinen järjestelmä, jonka perusteella voisimme hyötyä markkinoiden mahdollisuuksista. Tässä asiayhteydessä pidän harmillisena, että terveystarkastuksessa harkitaan selvästi neljää yhden prosentin korotusta. Mielestäni todellinen pehmeä lasku edellyttää enemmän kuin yhden prosentin lisäystä. Meillä pitäisi olla rohkeutta ryhtyä siihen.

  Iztok Jarc, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita. Kuten parlamentissa on tavallista, keskustelu oli hyvin monitahoinen ja rikas, ja siinä tähdennettiin jäsenvaltioissa esiintyviä ongelmia ja eroja.

Haluaisin painottaa, että puheenjohtajavaltio ja tietenkin Euroopan parlamentti antoivat tälle ehdotukselle epäilemättä riittävästi aikaa, jotta sitä pystyttiin tarkastelemaan kaikilta osin. Jos tämän ehdotuksen hyväksymistä koskevat ehdot täytetään ottaen Euroopan parlamentin kannan huomioon, tätä kahden prosentin korotusta sovelletaan seuraavasta kiintiövuodesta, toisin sanoen 1. päivästä huhtikuuta 2008, lähtien.

Haluaisin kuitenkin painottaa, että tällä ei lopeteta keskustelua maidontuotantoalan tulevaisuudesta Euroopan unionissa. Epäilemättä sitä jatketaan yksityiskohtaisemmin niin sanotun yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen yhteydessä.

Voin taata täällä, että puheenjohtajavaltio pysyy horjumattomana päätöksessään tämän keskustelun ohjaamiseksi ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, mikä on – annan siitä vakuutukseni – tasapainoinen pitkäaikainen strategia Euroopan maidontuotantoalalle.

Kiitos jälleen osallistumisesta tähän keskusteluun ja erityisesti kiitokset esittelijälle.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, luulen, että tämänpäiväisen keskustelun jälkeen me kaikki voimme olla samaa mieltä siitä, että maidontuotanto on vielä hyvin tärkeä osa yhteistä maatalouspolitiikkaamme. Luulen, että voitte tehdä tänään valinnan eri mielipiteistä, jotka ulottuvat nollasta määrään, joka on enemmän kuin ehdotuksessamme esittämämme. Luulen, että keskustelu on myös osoittanut moninaisuuden, joka voidaan nähdä eri jäsenvaltioissa, ja se on ehkä syy siihen – vastauksena Neil Parishin huomautuksiin – että emme ole tarpeeksi uskaliaita. Loppujen lopuksi meidän on saatava aikaan kompromissi eri mielipiteiden välillä.

Haluaisin antaa muutaman kommentin asioista, jotka on otettu esiin. Kiintiön korotuksen suhteen jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti joko jakaa sen tuottajien kesken tai pitää sitä kansallisessa varannossa. Minä antaisin selkeästi etusijan kiintiön korotuksen jakamiselle. Jäsenvaltiot voivat antaa erityisen etusijan nuorille viljelijöille ja niille, jotka kärsivät kiintiöistä maksettavien hintojen vuoksi.

Luulen, että jos haluamme ottaa korotuksen käyttöön 1. huhtikuuta lähtien, meidän pitää tehdä se kiinteällä prosenttiosuudella kaikissa jäsenvaltioissa. Jos me nyt alamme keskustella erityisistä luvuista tai osuuksien lisäämisestä eri jäsenvaltioille, syntyy monta kuukautta kestävä taistelu. Meidän on sovittava niin, että olemme samaa mieltä siitä, että keskustelemme nyt kahden prosentin yleisestä lisäyksestä. En itse asiassa usko, että olemme pohjimmiltaan eri mieltä toteutuksesta. Olen sitä mieltä, että voimme määritellä tavoitteemme, mutta komission ja parlamentin välillä on joitain mielipide-eroja siitä, miten siihen päästään.

Luulen, että olemme samaa mieltä siitä, että meidän ei pitäisi vaarantaa alaa. Juuri siksi ehdotin tätä pehmeää laskua. ”Pehmeä lasku” todella tarkoittaa, että korotamme kiintiöitä vuosien kuluessa ja ylläpidämme tilannetta, jotta kiintiöjärjestelmän lopussa, vuonna 2015, hinnat eivät laske erittäin nopeasti yhden yön aikana, mikä olisi tulos, jos emme tee mitään. Olenkin siksi sitä mieltä, että olemme valinneet oikean ja hyväksyttävän lähestymistavan. En aliarvioi sitä, että Euroopassa saattaa olla alueita – vuoristoseudut, haavoittuvat alueet – joissa kiintiöjärjestelmän täydellinen lakkauttaminen voisi vaarantaa maidontuotannon jatkumisen. Siksi olemme terveystarkastuksen aikana valmiit tutkimaan ratkaisuja kyseisten alueiden auttamiseksi. Uskoisin, että paras väline on 69 artikla, jäsenvaltioiden mahdollisuus leikata suoria maksuja maanviljelijöille, ja käyttää sitä tiettyjä alueita varten.

En ole sitä mieltä, että ajatus maitorahaston kehittämisestä uudelleenjärjestelyä varten on ratkaisu. Mistä saamme varat? Miten paljon rahaa saamme? Miten jaamme varat eri jäsenvaltioiden välillä? Arvelen, että tästä rahastosta on monta kysymystä vailla vastausta, ja meillä on rajallinen määrä rahaa. Meidän täytyisi ottaa rahat omasta talousarviostamme, ja siten maatalousalan muiden tuottajien täytyisi maksaa tästä rahastosta. En usko, että se onnistuisi.

Mielestäni pääsyy maidontuotannon lisäämiseen on se, että meillä on kasvavat markkinat Aasiassa. Miksi meidän ei pitäisi ottaa osuuttamme kyseisistä kasvavista markkinoista? Tiedämme, miten vaikeaa on, kun muut ovat jo saaneet jalan ovenrakoon, ja saavumme myöhemmin ja yritämme saada osuutemme. Meidän pitäisi olla paikalla alusta alkaen korkealaatuisten tuotteidemme kanssa. Ne maidontuottajat – meijerit ja teollisuusalat, jotka menestyvät – ovat niitä, jotka tuottavat korkealaatuisia tuotteita, tässä yhteydessä erityisesti juustoja. Euroopalla on poikkeuksellinen maine korkealaatuisista juustoista, joten miksi emme käytä sitä hyväksemme ja ota omaa osuuttamme? Kuten ministeri sanoi, tarkastelemme jälleen tätä asiaa terveystarkastuksessa. Olen varma että, tuosta keskustelusta tulee yhtä eläväinen kuin keskustelustamme tänään, koska uskoisin, että maidontuotanto ei ole koskaan ikävystyttävää.

  Elisabeth Jeggle, esittelijä. − (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, olemme kuulleet monenlaisia mielipiteitä. Olemme myös havainneet, että kyse on kaikille tänään läsnä olleille vakavasta asiasta, jonka kanssa ei leikitä, josta monilla on useita huolenaiheita ja josta me kaikki tietenkin olemme kotimaissamme vastuussa sekä kuluttajille että maidontuottajille.

Palatkaamme markkinoihin jälleen kerran. En tiedä, pitäisikö minun uskoa Kiinan markkinoihin. Näemme tämän hyvin Euroopan unionissa ja näillä markkinoilla näinä päivinä. Meillä on kuitenkin sisämarkkinat, jotka auttavat meitä olemaan vahvoja jopa globalisaation ja yleisen vapauttamisen suhteen. Maitokiintiöistä pitäisi tehdä Euroopan sisämarkkinoiden toimi. Aikaisemmin pystyimme siihen. Maatalousmarkkinat voivat vastata haasteisiin ja erityisesti maailmanmarkkinoiden tavanomaisiin kurssivaihteluihin ainoastaan, kun on olemassa vahvat, vakaat ja järjestetyt sisämarkkinat.

Talouden ja ekologisten sekä sosiaalisten näkökohtien täytyy olla tasapainossa kestävää hallintaa varten. Kaikkien kolmen näkökohdan on oltava esillä kaikissa toteuttamissamme toimissa. Euroopan maatalousmalli edustaa vakautta ja kuluttajaturvallisuutta, ja tämä pätee edelleen! Viljelijät pitävät molemmista asioista hyvää huolta. He huolehtivat maisemasta ja muodostavat siten lähtökohdan matkailulle, edistävät energiaturvallisuutta, tuottavat huippulaatuisia elintarvikkeita ja ylläpitävät maaseutujen taloudellista perustaa tarjoamalla työpaikkoja.

Maanviljelijät saavat yhä vähemmän sosiaalietuuksia ns. tasausmaksuista. Elintarvikkeilla on oltava yhä laajemmassa määrin reilu hinta! Poliittinen kokonaisvastuumme on merkittävämpi kuin pelkkä askel vapauttamisen polulla, jossa markkinat ovat avoimet!

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Constantin Dumitriu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Elisabeth Jegglen laatima mietintö on erityisen tärkeä maitokiintiöiden korottamista koskevien ehdotusten lisäksi myös siksi, että siinä määritellään tietyt periaatteet, jotka meidän on otettava huomioon keskustellessamme maatalouspolitiikasta kokonaisuudessaan.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa käytyjen keskusteluiden perusteella sovimme, että maitokiintiöiden korottaminen on jäsenvaltioille välttämätöntä heti 1. huhtikuuta 2008 alkaen. Edustan Euroopan parlamentissa Romaniaa, uutta jäsenvaltiota, joka joutui heti ensimmäisenä jäsenvuotena vastatusten maitokiintiöitä koskevan kriisin kanssa. Nämä kiintiöt eivät olleet riittäviä markkinoiden kysyntään vastaamiseksi, ja ne olivat epäjohdonmukaisia nykyisten realiteettien kanssa. Romanian maidontuotannon alalla edistyttiin merkittävästi vuodesta 2004 lähtien, jolloin neuvoteltiin maitokiintiöistä liittymistä varten, sijoittamalla moderniin tekniikkaan, laajentamalla tuotantokapasiteettia ja työllistämällä uutta henkilöstöä. Maitokiintiön ylläpitäminen nykyisellä tasolla merkitsisi konkurssia sijoittajille, työttömyyttä maidontuotantoon ja -käsittelyyn erikoistuneilla maaseutualueilla sekä maahantuonnin kasvua ja korkeampaa hintaa kuluttajille.

Mietintö on käännekohta, koska Euroopan unioni toimii joustavasti ratkaistessaan useaa jäsenvaltiota kohdanneen ongelman. Tämän mietinnön perusteella edunsaajat ovat loppujen lopuksi Euroopan kansalaisia.

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Terveystarkastus on tärkeä prosessi uudistettaessa maatalouspolitiikkaa ja erityisesti vuoristoisten seutujen maatalouspolitiikkaa. Maitokiintiöiden toteutusasteen korottaminen on erityisen tärkeää näillä alueilla. On päätettävä erityisistä säännöksistä, joilla vastataan vuoristoisten alueiden maanviljelyn erityisolosuhteisiin. Maanviljelijöiden työ vaikeutuu pääsyn heikkenemistä koskevien vaikutusten ja jyrkkien kuljetusreittien vuoksi, ja nämä asiat on otettava huomioon keskusteluissa.

Itävaltalaisille maanviljelijöille maitokiintiöitä koskeva asetus on ensiarvoisen tärkeä. Olisi harkittava EU:n laajuisia tasaustoimia tai kiintiöitä. Jos maitoalan kiintiöjärjestelmä todella lakkautetaan vuonna 2015, tarvitaan asianmukaisia taloudellisia kompensoivia toimenpiteitä ja lisää rahoitusta talousarviosta, jotta maidon tuotantoa ja käsittelyä vuoristoisilla alueilla tai laidunmailla pystytään ylläpitämään.

Kun tarkastellaan markkinatukivälineiden tehokkuutta sekä niiden uudelleenjärjestelyä ja sopeuttamista nykyiseen tilanteeseen, vuoristoisten seutujen maanviljelyä koskevaa erikoistilannetta ei saa missään nimessä laiminlyödä. Maidon tuotanto ja käsittely on erittäin tärkeä osa näiden alueiden maanviljelyä, ja sillä on hyvin merkittävä arvo. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kiintiöiden korottamisen tai lakkauttamisen taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ympäristöä koskeviin seurauksiin erityisesti vuoristoseuduilla. EU:n maitotalouden kiintiöjärjestelmän kokonainen lakkauttaminen on väärä valinta Euroopan yhteisessä maatalouspolitiikassa.