Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 12. maaliskuuta 2008 - Strasbourg

8. Juhlaistunto - Euroopan parlamentin 50-vuotisjuhlallisuudet

(European Union Youth Orchestran lyhyt esitys, johtajana Pavel Kotla)

  Puhemies. − (DE) Tämän kauniin esityksen tarjosi European Union Youth Orchestra johtajanaan Pavel Kotla. Paljon kiitoksia.

Hyvät naiset ja herrat, toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi istuntosaliin juhlistamaan Euroopan parlamentin lakiasäätävän kokouksen 50-vuotispäivää. Aivan aluksi ehdotan, että toivotamme suosionosoituksin tervetulleiksi kaikki täällä tänään olevat entiset puhemiehet, Emilio Colombon, Lord Henry Plumbin, Enrique Barón Crespon, Egon Klepschin, Klaus Hänschin, José Maria Gil Roblesin, Nicole Fontainen ja Josep Borrell Fontellesin. Tervetuloa, kunnioitetut Euroopan parlamentin entiset puhemiehet.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Haluan toivottaa lämpimästi tervetulleeksi myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Janez Janšan sekä Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson. Hyvä Barroso, olette tuttu hahmo täällä istuntosalissa, mutta olette erityisen tervetullut tänään.

(Suosionosoituksia)

Minulla on erityisen suuri ilo toivottaa tervetulleeksi Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Lluís Maria de Puig tänne Euroopan parlamentin istuntosaliin. Olette lämpimästi tervetullut.

(Suosionosoituksia)

On ilo toivottaa tervetulleiksi Belgian parlamentin puhemies Herman van Rompuy, Italian parlamentin puhemies Fausto Bertinotti sekä Alankomaiden senaatin puhemies Yvonne Timmerman-Buck, jotka ovat Bulgarian, Irlannin, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Puolan, Portugalin, Ranskan, Romanian, Saksan, Slovakian, Slovenian, Tšekin tasavallan, Unkarin, Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttien edustajien kanssa saapuneet tänään tänne Euroopan parlamenttiin. Toivotan heidät kaikki tervetulleiksi.

(Suosionosoituksia)

Toivotan tervetulleiksi myös muiden yhteisön toimielinten johtajat, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edustajan, ensimmäisen jaoston puheenjohtajan Peter Jannin, tilintarkastustuomioistuimen presidentin Vítor Caldeiran, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajan Dimitris Dimitriadisin, alueiden komitean varapuheenjohtajan Luc Van den Branden sekä Euroopan oikeusasiamiehen Nikoforos Diamandourosin. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Minulla on ilo toivottaa tervetulleiksi paikalliset ja alueelliset edustajat, Strasbourgin pormestari Fabienne Keller, Elsassin alueneuvoston puheenjohtaja Adrien Zeller, Conseil Général du Bas-Rhinin puheenjohtaja Philippe Richert sekä Elsassin ja Bas-Rhinin alueen prefekti Jean-Marc Rebière. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Hyvät kuulijat, paikalla numero 146 istuu kollegamme Astrid Lulling, joka on meistä ainoa, joka oli Euroopan parlamentin jäsen jo ennen kuin jäsenet valittiin suorilla vaaleilla.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Melkein täsmälleen 50 vuotta sitten, 19. maaliskuuta 1958, yhteisön kolmen toimielimen – Euroopan talousyhteisön, Euroopan atomienergiayhteisön ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön – yhteinen edustajakokous kokoontui ensimmäistä kertaa täällä Strasbourgissa silloisessa Maison de l'Europessa. Edustajakokoukseen osallistuivat ”yhteisöksi yhdistyneiden valtioiden kansojen edustajat”, kuten todettiin muutamaa viikkoa aiemmin voimaantulleessa Rooman sopimuksessa.

Juhlistamme tänään tätä vuosipäivää, sillä olemme tuon parlamentaarisen yleiskokouksen ja sen alkuperäisten 142 jäsenen jälkeläisiä alenevassa polvessa.

Yhteisen edustajakokouksen ensimmäinen puhemies oli suurmies Robert Schuman. Avajaispuheenvuorossaan hän totesi, että yleiskokouksella olisi keskeinen asema Eurooppa-hengen luomisessa, jonka tulikokeeksi hän yleiskokousta kutsui. Minusta tämä on nyt yhtälailla totta kuin tuolloinkin. Samassa kokouksessa Robert Schuman varoitti kollegojaan siitä, että 142 jäsenen – jotka tuolloin edustivat kuutta valtiota – parlamentaarinen työskentely edellyttäisi kaikilta kurinalaisuutta, ja tämä on tietenkin yhä olennaisempaa nyt, kun meitä on 785 jäsentä 27 valtiosta, kuten kaikki tiedämme!

Pian kyseisen kokouksen jälkeen edeltäjämme alkoivat kutsua toimielintään Euroopan parlamentiksi, tosin aluksi epävirallisesti, sillä nimi ei esiintynyt Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa. Vasta neljä vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1962, parlamentaarinen yleiskokous päätti tehdä itsestään Euroopan parlamentin.

Vaikka Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten mukaan yleiskokous ”laatii esityksen yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa” ja ”neuvosto antaa yksimielisesti (…) säännökset, joiden hyväksymistä se suosittaa jäsenvaltioille jäsenvaltioiden valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti”, neuvosto antoi vasta vuonna 1976 – Euroopan parlamentin 20. syyskuuta 1976 antaman suosituksen perusteella – lainsäädäntöä Euroopan parlamentin yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta.

Hyvät kuulijat, aluksi parlamentaarisella yleiskokouksella ei ollut käytännössä omaa toimivaltaa. Edeltäjämme tiesivät, että Euroopan parlamentaarisen ulottuvuuden kehittäminen olisi pitkä prosessi ja että se edellyttäisi selkeää suuntaa, sitoutumista, kärsivällisyyttä ja sisua heiltä ja seuraavilta sukupolvilta. Askel kerrallaan Euroopan parlamentti sai hankittua lisää omaa toimivaltaa, siitä tuli yhä tietoisempi omasta vastuustaan ja toimialastaan, ja uskon voivani tänään täällä sanoa kaikkien puolesta, että parlamentti on nyt aidosti nimensä veroinen.

(Suosionosoituksia)

Edustamme tänään lähes 500 miljoonaa unionin kansalaista ja kaikkia Euroopan unionin poliittisen kirjon eri suuntauksia. Olemme Euroopan unionin vapailla vaaleilla valittu parlamentti, jota yhdistävät pyrkimyksemme parhaiden ja vakuuttavimpien tulosten saavuttamiseksi. Parlamentti on itsevarma ja keskeinen tekijä yhteisön politiikassa.

Hyvät kuulijat, meidän on syytä olla tähän hyvin tyytyväisiä.

Prosessi käynnistyi vuonna 1958, ja yhteisellä tiellämme kohti Euroopan yhdentymistä olemme ohittaneet merkkipaaluja. Vuonna 1971 Euroopan yhteisö sai oman talousarvion, ja siitä asti Euroopan parlamentilla on ollut merkittävä asema talousarvioiden hyväksyjänä. Vuonna 1979 pidettiin ensimmäiset Euroopan parlamentin suorat vaalit. Vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjassa nimi Euroopan parlamentti tuli lopulta viralliseen käyttöön. Kun Maastrichtin sopimus tuli voimaan 15 vuotta sitten, Euroopan parlamentille annettiin lopulta täydet yhteispäätösvaltuudet yhteisön politiikan alkuperäisillä aloilla, mikä antoi sille mahdollisuuden todella ottaa osaa lainsäädännön muotoiluun ja tarvittaessa jarruttaa neuvoston pyrkimyksiä. Amsterdamin sopimuksessa yhteispäätösvaltuuksia vahvistettiin edelleen, ja Lissabonin sopimuksessa yhteispäätösmenettelystä tehdään yhteisön lainsäädännön laatimisen perussääntö, johon asianmukaisesti viitataan tavanomaisena lainsäädäntömenettelynä.

Meitä on nyt 785 jäsentä 27 eurooppalaisesta valtiosta. Edustamme yli 150 kansallista poliittista puoluetta, joista suurin osa on yhdistynyt muodostaakseen seitsemän poliittista ryhmää. Parlamentti on neuvoston kanssa yhdenveroinen lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjä. Tehtävämme on valvoa komissiota ja valita sen puheenjohtaja, eikä komissio voi astua virkaansa ilman hyväksyntäämme. Vaalimme yhteisön oikeuden ensisijaisuutta, ja olemme Euroopan unionin kansalaisten edustajia.

Hyväksyimme kolme viikkoa sitten Lissabonin sopimuksen, joka lisää toimivaltaamme edelleen. Vastaisuudessa päätöksiä Euroopan unionin kansalaisia huolestuttavista merkittävistä asioista ei voida tehdä ilman Euroopan parlamentin enemmistön suostumusta. Tätä sovelletaan myös oikeus- ja sisäasioissa. Tämä ei kuitenkaan anna aihetta omahyväisyyteen eikä todellakaan ole luonnollisen kehityksen tulos. Olemme taistelleet jokaisesta edistysaskeleesta.

Kiitän kaikkia niitä, jotka viimeisten viiden vuosikymmenen aikana taitavien puhemiestemme johdolla ovat vahvistaneet Euroopan yhdentymisen parlamentaarista ulottuvuutta ja antaneet sille arvokkaan panoksensa. Kiitos Euroopan parlamentin entisille ja nykyisille jäsenille!

(Suosionosoituksia)

Jean Monnet sanoi kerran: ”Mikään ei ole mahdollista ilman kansalaisia, eikä mikään ole kestävää ilman toimielimiä”. Haluan muistaa myös Euroopan parlamenttia edeltäneen toimielimen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) ensimmäistä puheenjohtajaa Paul-Henri Spaakia, joka kesäkuussa 1955 pidetyn Messinan konferenssin jälkeen antamallaan raportilla tarjosi merkittävän panoksensa Rooman sopimuksen valmisteluun.

Euroopan unionissa eteneminen kohti parlamentaarista demokratiaa on noudattanut eurooppalaisten kansallisvaltioiden historiasta tuttua ajatusta. Olemme saaneet aikaan toimielinten välisen tasa-arvon kansallisen ja yhteisön tason välillä, mikä on loistava saavutus, joka kuvastaa Euroopan jaetun hallinnon eri tasojen välistä vuorovaikutusta. Yksi merkittävä osatekijä tässä tasapainossa on Euroopan parlamentin hyvä yhteistyö kansallisten parlamenttien kanssa, josta huolehdimme erityisesti. Totean ilolla, että lähes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit ovat lähettäneet tänne tänään korkea-arvoisia edustajiaan.

(Suosionosoituksia)

Pyydän teitä kaikkia – Euroopan parlamentin jäseniä ja kansallisten parlamenttien jäseniä – tekemään osanne pyrkimyksissä säilyttää tämä yhteistyö tulevaisuudessakin.

Lissabonin sopimus ja perusoikeuskirja ovat merkittävä panos demokratian ja parlamentarismin toteuttamiseksi Euroopan unionissa kaikilla tasoilla. Hyvät kollegat, voimme olla ylpeitä johdonmukaisesta ja yksiselitteisestä tuestamme uudistussopimukselle ja perusoikeuskirjalle.

(Suosionosoituksia)

Tarvitsemme kriittistä yleisöä ja työmme kriittistä seurantaa. Meillä on kuitenkin myös oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun. Kaikessa moninaisuudessaan Euroopan unioni on maailman monimutkaisin yhteisö. Kehotan tiedotusvälineitä – joilla on keskeinen asema kansalaisille suunnatussa viestinnässämme – pitämään tämän mielessä. Euroopan unionista ei saa tehdä syntipukkia kansallisille epäonnistumisille.

(Suosionosoituksia)

Yksi eurooppalaisen näkemyksemme suurimmista saavutuksista viimeisten 50 vuoden aikana on ollut demokratian ja vapauden vahvistaminen kaikkialla Euroopassa. Nyt Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekin tasavalta, Slovakia, Unkari, Slovenia, Bulgaria, Romania ja uudelleen yhdistynyt Saksa ovat Euroopan unionin jäseniä. Tämä on saavutus, josta vain unelmoimme, ja joka toteutui elinaikanamme. Kuten 25. maaliskuuta 2007 annetussa Berliinin julistuksessa todetaan, Euroopan unionin kansalaisilla on onni olla yhdessä. Se on suuren ilon aihe.

Arvioidessamme menneitä 50 vuotta meidän on tärkeää katsoa myös tulevaisuuteen. Meidän on kriittisesti muistettava ne eurooppalaisen parlamentaarisen ulottuvuuden näkökohdat, jotka eivät vielä ole tyydyttäviä.

Toisin kuin kansallisilla parlamenteilla, meillä ei ole vieläkään talousarviomenettelyssä mahdollisuutta päättää omien varojemme lisäämisestä.

Parlamentaarinen hallinto käsittää yleensä armeijan parlamentaarisen valvonnan. Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja puolustuspolitiikka ovat edelleen keskeneräisiä eikä asianmukaisia yhteyksiä kansallisen ja yhteisön tason vastuualojen välillä vielä ole.

Meillä ei vieläkään ole yhdenmukaista vaalilainsäädäntöä, ja tämä merkitsee sitä, että meiltä puuttuu edelleen merkittävä ennakkoedellytys todellisten eurooppalaisten puolueiden mahdollisuudelle asettaa Euroopan parlamenttivaaleissa yhtenäisiä ehdokaslistoja.

Kärsivällisyydellä, sisulla ja oikealla näkemyksellä Euroopan parlamentti on taistellut vahvistaakseen asemaansa Euroopassa aina Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäisestä istunnosta alkaen, ja näin se on toimittava ja se toimii tulevaisuudessakin. Euroopan suorilla vaaleilla valittuna ylikansallisena edustajakokouksena Euroopan parlamenttia pidetään esimerkkinä vastaavissa pyrkimyksissä muissa maanosissa. Olen havainnut tämän, kuten tekin, vierailuilla muissa maanosissa.

Robert Schumanin astuessa virkaansa Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäisenä puhemiehenä 19. maaliskuuta 1958 tätä eurooppalaisen parlamentaarisen ulottuvuuden myönteistä kehitystä olisi ollut lähes mahdoton ennustaa. Robert Schumanilla oli kuitenkin näkemys. Hän puhui Eurooppa-ajatuksesta, joka hänen mukaansa oli saatava herätettyä henkiin, ja kuvasi tätä sanoilla ”la relance de l’idee européenne”. Mikä olisikaan epäonnistunutta perustuslaillista sopimusta ympäröineen kriisin jälkeen parempi johtoajatus tuleville töille?

Lyhyessä puheessaan 19. maaliskuuta 1958 Robert Schuman ilmaisi huolensa siitä, että teknokraattinen näkemys asioista voisi kuihduttaa Euroopan yhdentymisen. Tämäkin on yhtä totta nyt kuin tuolloinkin. Robert Schuman kuvasi realistisesti, vaatimattomasti ja selkeästi vuoteen 1960 johtamansa parlamentaarisen yleiskokouksen mahdollisuuksia. Lämpimällä ja soinnukkaalla äänellään hän totesi, että haluamme omalta osaltamme edistää eurooppalaisen rakenteen kovan ytimen muodostamista.

Robert Schuman päätti ensimmäisen puheensa Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehenä sitoutumalla tekemään työtä maaosamme yhdistämiseksi. Hänen mukaansa Euroopan on nähtävä itsensä arvojen yhteisönä, joka yhdistää maanosamme vapaita kansakuntia: ”Ainsi seulement l’Europe réussira à mettre en valeur le patrimoine total qui est commun à tous les pays libres.”

Minä haluan jatkaa tältä perustalta. Euroopan unioni on arvojen yhteisö. Toimielimemme eivät ole itsetarkoituksellisia, vaan niiden tehtävänä on edistää arvojamme: ihmisarvoa, ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltiota ja sosiaalista hyvinvointia. Ne edistävät solidaarisuuden ja toissijaisuuden periaatteita. Yhteisö merkitsee toinen toisensa kunnioittamista, erilaisuuden kunnioittamista, kaikkien jäsenvaltioiden, niin pienten kuin suurten, arvon kunnioittamista. Kunnioitusta ei voida määrätä, mutta se on keskinäisen ymmärryksen ja yhteisten toimien olennainen edellytys. Kunnioitus yhteisön lainsäädäntöä kohtaan, joka auttaa meitä ratkaisemaan konfliktit sovinnollisesti ja saavuttamaan rauhanomaisesti tasapainon eturistiriidoissa, on uudistettava jatkuvasti suhteitamme Euroopassa ohjaavien kirjoittamattomien sääntöjen avulla, joita ovat huomaavaisuus ja kunnioitus.

(Suosionosoituksia)

Haluan kannustaa ja kehottaa jokaista, poliittisesta kannastaan riippumatta, edelleen osoittamaan tätä keskinäistä kunnioitusta.

Jos tämä keskinäinen kunnioitus, johon sisältyy suvaitsevaisuus toisten vakaumuksia kohtaan oman vakaumuksensa säilyttäen ja kompromissivalmiina, säilyy, Euroopan unioni ja Euroopan parlamentti voivat toimia rauhan malliesimerkkinä maailmassa.

Eurooppalainen perintömme säilyy kansakuntiemme välisessä rauhassa ja sopusoinnussa, joista on yhdessä muodostunut Euroopan unioni. Osoitamme kunnioitustamme Robert Schumania ja kaikkia ensimmäisen Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen jäseniä kohtaan pyrkimällä olemaan uskollisia heidän perinnölleen, tekemällä työtä vastuullisen ja avoimen Euroopan parlamentin eteen, joka on lähellä kansalaisia, mutta joka kykenee tarvittaessa poliittiseen johtajuuteen. Jos toimimme tässä edelleen määrätietoisesti, meidän ei tarvitse pelätä meidän jälkeemme tulevien tuomiota, niiden, jotka vuonna 2058 arvioivat meidän työtämme juhliessaan Euroopan parlamentin 100-vuotisjuhlaa.

Hyvät kollegat, hyvät kuulijat, iloitkaamme yhdessä vapaudesta, rauhasta ja sovinnosta maanosassamme Euroopassa, jonka palveleminen on etuoikeutemme.

(Äänekkäitä ja jatkuvia suosionosoituksia)

  Janez Janša, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) ”En voi välttää emootiota.” Näin aloitti ensimmäisen puheenvuoronsa täällä parlamentissa 19. maaliskuuta 1958 Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäinen puhemies Robert Schuman. Viisikymmentä vuotta myöhemmin, juhliessamme parlamentin vuosipäivää, tunnemme aivan samoin.

En puhu nyt vain 142 kansalliselle edustajalle, vaan 785:lle suorilla vaaleilla valitulle Euroopan parlamentin jäsenelle. Katsoessamme taaksemme ja tarkastellessamme eurooppalaisen demokratian kukoistusta viimeisten 50 vuoden ajan meidän on tunnettava ylpeyttä ja syvää kiitollisuutta Eurooppa-ajatuksen isiä kohtaan. Meillä on vastuu jatkaa parhaan kykymme mukaan Euroopan tarinaa rauhan, yhteistyön ja vaurauden tyyssijana.

Muistelkaamme vuotta 1958: yhteiskuntaa, joka joutui selviytymään kahden tuhoisan sodan seurauksista, läntisen ja itäisen suurvallan kaksijakoista maailmaa, kylmää sotaa, Kuuban vallankumousta, ensimmäistä mikrosirua, ydinkokeita sekä ensimmäisen avaruussatelliitin laukaisua. Sata kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa eurooppalaista yhdistyi Euroopan unionin kuudessa jäsenvaltiossa, joissa sodan arvet paranivat, talous alkoi kukoistaa ja yhdessä euroatlanttisen liiton kanssa alueen rauha ja demokratia oli turvattu. Valitettavasti suurempi osa muuta Eurooppaa eli totalitaarisessa järjestelmässä, kehitykseltään pysähtyneessä tai jopa taantuneessa yhteiskunnassa ja taloudessa.

Nyt vuonna 2008 maailma on muuttunut täysin. Moninapainen maailma huolehtii sekä taloudellisesta ja poliittisesta kilpailusta että yhä enemmän myös yhteistyöstä ratkaisujen löytämiseksi nykyisiin haasteisiin. Eurooppaa Berliinin muurista alkaen jakaneiden rajojen poistaminen, rautaesiripun romahtaminen sekä sisärajojen seuranta saavat tämän kuun lopussa jatkoa, kun laajentuneen Schengen-alueen ilmarajat poistuvat.

Euroopan unionin alue on yli kolme kertaa suurempi kuin 50 vuotta sitten, ja asukkaita on kolme kertaa enemmän, virallisia kieliä on 23, sisämarkkinat ovat voimakkaat ja meillä on yhteisvaluutta. Keskimäärin kansalaisten odotettavissa oleva elinikä on nyt kahdeksan vuotta pidempi. Hallitusten ja kansakuntien 27 johtajaa – meistä kolmannes eli totalitaarisessa järjestelmässä 20 vuotta sitten – tekevät huomenna päätöksiä yhteisen pöydän ääressä. Nyt lähes koko Euroopassa vallitsee vapaus ja demokratia. Meidän on oltava tietoisia tästä saavutuksesta ja juhlittava sitä.

Euroopan parlamentin toiminta ja työ vuodesta 1958 lähtien kuvastaa selkeästi yhdentymisen myötä aikaansaatua edistystä viimeisten 50 vuoden aikana. Alkuperäisen neuvoa-antavan aseman jälkeen saitte 1970-luvun alussa ensimmäistä todellista valtaa yhteisön talousarvion alalla, ja 1970-luvun lopulla järjestettiin ensimmäiset suorat vaalit. Uusien sopimusten myötä saitte laajempaa lainsäädäntövaltaa sekä yhteisön tärkeimpien poliittisten edustajien nimitysvallan. Uutta Euroopan komissiotakaan ei voida muodostaa ilman teidän luottamustanne.

Kuten vuoden 1958 Rooman sopimus, joka toi Euroopan parlamentille uusia vastuualoja, 50 vuotta myöhemmin myös Lissabonin sopimus on Euroopan parlamentin kannalta merkittävä askel eteenpäin. Yhteispäätösmenettely laajenee lähes kaikkeen yhteisön politiikkaan, ja Euroopan parlamentin tehtävä demokraattisen valvonnan, kansainvälisten sopimusten tekemisen ja yhteisön johtohenkilöiden nimittämisen alalla vahvistuu.

Olin hyvin iloinen, kun hyväksyitte viime kuun täysistunnossanne Lissabonin uudistussopimuksen suurella enemmistöllä. Haluan myös onnitella kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo menestyksekkäästi saattaneet päätökseen ratifiointimenettelyt, ja toivon muiden jäsenvaltioiden pian seuraavan niiden esimerkkiä.

Kun Euroopan unionin 50 ensimmäistä vuotta omistettiin eurooppalaiselle toimintasuunnitelmalle, poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle ja uudistuksille, seuraavien 50 vuoden aikana keskitytään varmasti myös maailmanlaajuiseen toimintasuunnitelmaan. Tämä käy selvästi ilmi Eurooppa-neuvoston huomisen kokouksen esityslistasta.

On täysin selvää, että löydämme asianmukaiset ratkaisut Lissabonin haasteisiin, ekologisiin ja energiaa koskeviin asioihin ja rahoitusmarkkinoiden kuohuntaan vain ottamalla huomioon maailmanlaajuiset suuntaukset ja toimijat ja ottamalla nämä mukaan toimintaamme.

Tämä koskee myös ihmisoikeuksia ja kulttuurien välistä vuoropuhelua, joissa Euroopan parlamentilla on todellakin johtava asema. Haluan tässä yhteydessä ilmaista Eurooppa-neuvoston puolesta kunnioituksemme sitä kohtaan, että kiinnitätte huomiota ihmisoikeusrikkomuksiin ja tarkkailette vaaleja. Kunnioitamme myös valtuuskuntienne työtä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kaltaisissa kansainvälisissä toimielimissä. Myös tehtävänne yhteisten parlamentaaristen edustajakokousten yhteydessä on merkittävä ja tuo lisäarvoa Euroopan unionin kolmansia maita ja alueita koskevaan politiikkaan.

Toiminnallanne ja tapaamisillanne kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden aikana vahvistatte yhtä Euroopan perustavaa laatua olevaa perinnettä, toisin sanoen sitä, että keskinäinen kunnioitus ja ymmärrys ovat niin Euroopassa kuin koko maailmassa yhteiselon perusta.

Euroopan unionin toimintavalikoima laajenee jatkuvasti, mutta toimintaa hallitsee yksi sääntö: menestys edellyttää jäsenvaltioiden, alojen, yhteisten eturyhmien ja sukupolvien yhtenäisyyttä sekä alueellisten, kansallisten, yhteisön ja globaalien tekijöiden huomioon ottamista. Tässä Euroopan unionin toimielinten on näytettävä esimerkkiä.

”Jokainen ihminen on uusi maailma. Vain kollektiivista kokemusta vaalivat instituutiot voivat kehittyä.” Tällä ajatuksellaan Jean Monnet vie meidät askeleen eteenpäin sen ymmärtämisessä, miksi näkemys Euroopan unionista poikkeaa edelleen usein todellisuudesta ja miksi monet Euroopan kansalaiset viimeisten 50 vuoden ilmeisistä saavutuksista huolimatta edelleen kyseenalaistavat Euroopan yhdentymisen edut. Jotta voimme ymmärtää ja arvostaa vapautta, rauhaa ja monimuotoisuutta, rajojen puuttumista sekä yhdentyneen Euroopan etuja ja tulevaisuudennäkymiä, meidän on aina oltava tietoisia siitä, että on olemassa muita, paljon huonompia vaihtoehtoja.

Tämän vuoksi yhteinen tehtävämme on eurooppalaisen kollektiivisen kokemuksen pitäminen elossa. Siitä saamme voimaa nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi. Ajatukset menneisyydestä on yhdistettävä ajatuksiin tulevaisuudesta. Jos emme olisi yhdistäneet voimiamme 50 vuotta sitten, emme todennäköisesti nyt eläisi rauhassa ja vauraudessa. Samaa voidaan sanoa seuraavista 50 vuodesta. Jos emme yhdessä etsi ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen ja energiansäästön aloilla, emme onnistu hidastamaan ilmastonmuutosta. Saamme todistaa yhä enemmän tulvia, hirmumyrskyjä, kuivuutta, uusia sairauksia, vaarantuneita ekosysteemejä ja ilmastopakolaisia. On hyvin tärkeää, että yhteisön päätösten ja toiminnan tulokset ovat riittävän konkreettisia ja käsin kosketeltavia, jotta kansalaiset ymmärtävät Euroopan unionin ratkaisevan merkityksen heidän jokapäiväisen elämänsä turvaamisessa ja parantamisessa.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää panoksestanne Euroopan unionin kehittämisessä viimeisten 50 vuoden aikana. Tiedän, mitä kaikkea se on merkinnyt meidän sukupolvellemme. Itse asiassa olen syntynyt samana vuonna kuin Euroopan parlamentti.

Toivon teille suurta menestystä työssänne, paljon uusia ajatuksia sekä tiukkaa itsepintaisuutta eurooppalaisten arvojen, demokratian ja elintavan kehittämisessä tämän vaalikautenne loppuun ja sen jälkeenkin.

Olen vakuuttunut siitä, että kun tässä eurooppalaisessa demokratian talossa juhlitaan seuraavia pyöreitä vuosia, voimme jälleen juhlia näkyvää edistymistä Euroopassa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Paljon kiitoksia, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Pyydän nyt Euroopan komission puheenjohtajaa José Manuel Durão Barrosoa käyttämään puheenvuoron.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yhteisön eri toimielinten johtajat, parlamentin entiset puhemiehet, hyvät parlamentin jäsenet, kansallisten parlamenttien edustajat sekä kutsuvieraat, olen hyvin iloinen voidessani juhlia Euroopan parlamentin ensimmäistä puolta vuosisataa täällä kanssanne. Tällä juhlapäivällä on huomattava symbolinen ja poliittinen merkitys yhteisöllemme. Viisikymmentä vuotta sitten Robert Schuman toimi uuden yleiskokouksen puhemiehenä. Euroopan kolme yhteisöä olivat juuri saaneet aikaan ensimmäisen version eurooppalaisesta demokratiasta. Tämä perustavaa laatua oleva poliittinen valinta on sittemmin jatkuvasti vahvistettu Euroopan yhdentymisen jokaisessa vaiheessa.

Perustajaisillämme oli ensimmäisenä aavistus siitä, että nuori yhteisö edellytti voimakkaita eurooppalaisia toimielimiä edustaakseen yhä voimakkaampia siteitä kuuden jäsenvaltion kesken. Jean Monnet’n nerokkaan näkemyksen mukaisesti näiden toimielinten oli myös kyettävä kehittymään tulevaisuuden kaksiosaisen kehityksen myötä: yhä syvemmän yhdentymisen ja maantieteellisen laajentumisen. Minun on todettava, että on edelleen hyvin koskettavaa nähdä teidät kaikki täällä eurooppalaisen demokratian kodissa, myös niiden kansakuntien vaaleilla valitut edustajat, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat sellaisten diktatuurien jakamia, jotka estivät Eurooppaa hengittämästä vapaasti.

(Suosionosoituksia)

Perustajaisiemme meille perinnöksi jättämä toimielinkolmio on maailmassa ainutlaatuinen malli, joka on todellakin osoittanut elinkelpoisuutensa ja vahvuutensa 50 vuodessa. Se on mukautunut yhteisölle ja nyt EU:lle uskottujen tehtävien ulottuvuuden merkittävään laajenemiseen. Se on selviytynyt myös unionimme merkittävästä aktiivisesta laajentumisesta.

Saamme kiittää menestyksestä toimielinmallimme nerokkuutta ja tasapainoa, sillä se ei noudata perinteistä toimivallan jakoa. Saamme kiittää menestyksestä myös toimintamenetelmäämme, jossa kunnioitetaan niin yhteisömenettelyä kuin toissijaisuusperiaatetta.

Toimielimet eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksellisia. Ne palvelevat ihannetta ja tavoitteita. Ne ovat kansalaistemme palveluksessa. Mitä vahvempia toimielimet ovat, sitä paremmin ne voivat palvella tätä ihannetta ja kansalaisiamme.

Perustajaisät halusivat rakentaa yhteisöä ennen kaikkea rauhan vuoksi. He halusivat luoda uuden, solidaarisen Euroopan. He valitsivat talouden vetovoimaksi poliittisille näkemyksilleen ja tavoitteilleen.

Nyt 50 vuoden kuluttua rauhanomainen Eurooppa, joka on laajentunut koko maanosaan, tarvitsee voimakkaita toimielimiä selviytyäkseen tämän ajan haasteesta, globalisaatiosta. Yksikään jäsenvaltio ei voi vastata tähän haasteeseen yksinään. Ainoastaan yhteisöllä on samanaikaisesti ulottuvuudet, toimielimet ja välineet globalisaation hallitsemiseksi ja muotoilemiseksi, koska sillä on kokemusta markkinoiden avaamisesta säännöin, jotka sisältävät sen vapautta, solidaarisuutta ja kestävää kehitystä koskevat arvot.

Vastatakseen haasteeseen 2000-luvun Euroopan on yhdistyttävä menestyäkseen tietoon perustuvassa taloudessa, tarjotakseen työtä eurooppalaisille naisille ja miehille ja muokatakseen taloudestaan entistä dynaamisemman. Sen on otettava ansaittu asemansa maailmassa: eurooppalainen ylimielisyydestä vapaa suurvalta, joka asemansa ansiosta voi ehdottaa – ei pakottaa, vaan ehdottaa – vapauden ja solidaarisuuden arvoja maailmalle.

Me onnistumme, jos säilytämme toimielinten välisen rakentavan kumppanuuden.

Tämän kumppanuuden nimissä haluan onnitella parlamenttia sen panoksesta Eurooppa-hankkeessa kaikissa kansalaistemme jokapäiväistä elämää koskevissa näkökohdissa. Parlamentti on 50 toimintavuotensa aikana saanut paljon toimivaltaa sekä huomattavasti valtaa. Vallalla tarkoitan legitimiteettiä, joka perustuu suoraan Euroopan kansalaisten ääniin. Tarkoitan valtaa myös sen virallisessa merkityksessä: yhteispäätösvaltaa, budjettivaltaa ja yhteisön toimielinten demokraattista valvontaa. Itse asiassa tarkoitan poliittista vaikutusvaltaa. Euroopan parlamentilla on vaikutusvaltaa yhtä aikaa toisena lainsäätäjänä, joka jakaa vastuun toimielinkolmiossa ja julkisuudessa, mutta se on myös muovannut entistä läheisemmät yhteydet kansallisiin parlamentteihin, joista suuri osa on täällä tänään edustettuina.

Euroopan parlamentin vuosien aikana hankkima valta on vain vahvistanut yhteisöä kokonaisuudessaan. Voimakas Euroopan parlamentti on muille toimielimille keskeinen kumppani, myös – minun on korostettava tätä – Euroopan komissiolle. Katson voivani todeta, että kahden toimielimemme väliset suhteet ovat yhä tiiviimmät, vankat ja kypsät, ja olen tästä hyvin iloinen.

Kun Lissabonin sopimus ratifioidaan, se vahvistaa entisestään yhteisön toimielimiä. Sillä laajennetaan Euroopan parlamentin toimivaltaa. Sillä vahvistetaan komission kaksijakoista demokraattista legitiimiyttä entistä tiiviimmin yhteyksin Euroopan parlamenttiin ja Eurooppa-neuvostoon. Sillä annetaan Eurooppa-neuvostolle vankka presidentinvirka, jolla taataan Eurooppa-neuvoston valmistelujen ja seurannan entistä parempi johdonmukaisuus. Sillä kehitetään unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävää, ja tästä tulee myös Euroopan komission varapuheenjohtaja.

Vahvistaessaan toimielintemme legitiimiyttä ja tehokkuutta Lissabonin sopimus on Euroopan unionin kannalta merkittävä edistysaskel.

Meidän on tänään ja huomenna ymmärrettävä, ettei toimielinten välillä voi olla nollasummapeliä. Yhtäkään toimielintä ei pidä vahvistaa toisten kustannuksella. Me kaikki haluamme pikemminkin voimakkaita yhteisön toimielimiä, jotta yhteisöstä tulisi entistä tehokkaampi ja demokraattisempi. Kaikki toimielimet hyötyvät yhteisön toimielinarkkitehtuurin vahvistamisesta.

Hyvät kuulijat, tänään juhlistamaamme päivämäärään liittyen mieleeni tuli lainaus suurelta portugalilaiselta kirjailijalta, Agustina Bessa Luisilta. Hän totesi: ”Viisitoistavuotiaalla on tulevaisuus, 25-vuotiaalla ongelma, 40-vuotiaalla kokemusta, mutta ennen puolen vuosisadan ikää ei ole varsinaista menneisyyttä.”

Euroopan parlamentti, tämä demokratian koti, voi tänään varmasti ylpeänä todeta, että sillä on loistava menneisyys, mutta myös loistava tulevaisuus. Tämän vuoksi esitän teille Euroopan komission puolesta ja omasta puolestani vilpittömät onnentoivotukseni ja toivon kaikkea hyvää työllenne yhdentyneen Euroopan puolesta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Paljon kiitoksia Euroopan komission puheenjohtajalle. Nyt toivotan tervetulleeksi tänne tänään Hans Joachim Opitzin, joka edustaa kaikkia entisiä pääsihteereitä.

Saamme jälleen kuulla European Union Youth Orchestraa.

(European Union Youth Orchestran lyhyt esitys)

(Äänekkäitä suosionosoituksia)

(Parlamentti kuunteli seisaallaan Eurooppa-hymnin.)

(Istunto keskeytettiin klo 16.15 ja sitä jatkettiin klo 16.20.)

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU