Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 12. maaliskuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

3. Eurooppa-neuvoston valmistelu (Bryssel, 13. ja 14. maaliskuuta 2008) (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Brysselissä 13.–14. maaliskuuta 2008 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston valmistelusta.

Neuvoston puheenvuoron käyttää Janez Lenarčič.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen hyvin iloinen voidessani esitellä teille huomenna alkavan Eurooppa-neuvoston keskeiset aiheet. Keväthuippukokousten perinteen mukaan tässäkin kokouksessa keskitytään talousasioihin, erityisesti Lissabonin strategiaan, sekä ilmastonmuutokseen, energiaan ja taloudelliseen vakauteen.

Puheenjohtajavaltio odottaa tätä näkemysten vaihtoa Euroopan parlamentin kanssa, ja vakuutan teille, että parlamentin mielipiteet huomisesta esityslistasta otetaan huomioon.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että Euroopan unioni kohtaa uusia haasteita, ja että globalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia niin talouden alalla kuin myös sosiaalisella ja kulttuurisella alalla. Euroopan unioni on jo hyötynyt näistä mahdollisuuksista. Olemme myös tietoisia siitä, että globalisaatio edellyttää Euroopan unionilta ja sen jäsenvaltioilta mukautumista ja todellisten vastausten etsimistä. Neuvosto kiinnittää huomionsa juuri tähän.

Globaalia talousympäristöä koetellaan parhaillaan. Olemme todistaneet myrskyisiä tapahtumia rahoitusmarkkinoilla. Hiljattain olemme havainneet taloudellisen toiminnan heikentymistä Yhdysvaltojen laskusuhdanteen sekä öljyn ja hyödykkeiden hintojen nousun vuoksi. Tästä kaikesta huolimatta Euroopan unionin taloudellinen perusta on edelleen vankka, mutta emme kuitenkaan voi pysähtyä ja rentoutua, vaan meidän on jatkettava uudistuksiamme.

Eurooppa-neuvosto arvioi tämän osalta kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian täytäntöönpanoa. Se panee tyytyväisenä merkille myönteiset tulokset ja vahvistaa strategian toimivan hyvin. Se korostaa, että meidän on nyt keskityttävä täytäntöönpanoon ja käynnistettävä tässä hengessä tarkistetun Lissabonin strategian uusi vaihe.

Tiedotuksen ja innovaation alalla Eurooppa-neuvosto tehostaa pyrkimyksiämme ottaa käyttöön niin kutsutun viidennen vapauden käyttöönottoa. Tarkoituksena on poistaa nykyiset esteet tietojen vapaalta liikkuvuudelta lisäämällä tutkijoiden, opiskelijoiden ja korkeakoulujen opetushenkilöstön liikkuvuutta rajojen yli. Katsomme, että viidennen vapauden olisi nopeutettava Euroopan unionin muuttumista innovatiiviseksi, luovaksi ja tietoon perustuvaksi taloudeksi.

Yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi Eurooppa-neuvosto suunnittelee toimenpiteitä, joiden avulla ne voivat kehittyä ja toimia tyydyttävämmin. Rahoituslähteiden saatavuutta helpotetaan, ja parannamme myös innovoinnin kannustimia. Erityiseksi tavoitteeksi katsotaan myös parempaa sääntelyä koskevan suunnitelman toteuttaminen. Kiinnitämme runsaasti huomiota Lissabonin strategian sosiaaliseen ulottuvuuteen, pyrkimyksiin ratkaista demografiset haasteet ja pätevyyden puute sekä tuleviin poliittisiin toimenpiteisiin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi.

Kevään huippukokouksessa jäsenvaltioille annetaan tehtäväksi yhteisten joustoturvaperiaatteiden asteittainen täytäntöönpano kansallisten säädösten avulla tasapainon luomiseksi työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden välille.

Siirryn toiseen aiheeseen, jota Eurooppa-neuvosto tarkastelee. Tarkoitan ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyviä haasteita. Viime vuonna todistimme historiallisia sitoumuksia ympäristö- ja energiapolitiikkaan. Tänä vuonna meidän on omistauduttava näiden täytäntöönpanolle. Tavoite on taloudellinen ja ympäristöä koskeva haaste, jolla on poikkeuksellisen pitkäaikainen merkitys. Jos vastaamme haasteeseen kunnianhimoisesti, voimme myöhemmin raportoida sekä taloudellisista että ympäristöä koskevista menestyksistä.

Neuvosto tarkastelee parhaillaan komission ehdottamaa lainsäädäntöpakettia. Ensimmäiset keskustelut ovat vahvistaneet kaikkien jäsenvaltioiden sitoutumisen kunnianhimoiseen vastaukseen. On kuitenkin vielä liian varhaista odottaa, että tässä huippukokouksessa päästäisiin sopimukseen kaikista lainsäädäntöpaketin näkökohdista. Odotamme kuitenkin, että on mahdollista päästä sopimukseen lainsäädäntöpaketin periaatteista ja jatkokäsittelyn suuntaviivoista. Johtajat ilmaisevat todennäköisesti toiveen yleisen tasapainon säilyttämisestä kiinnittäen samalla huomiota lainsäädäntöpaketin monimutkaisuuteen sen talouteen ja rahoitukseen liittyvien vaikutusten kannalta.

Tavoitteena on hyväksyä lainsäädäntöpaketti mahdollisimman varhain vuonna 2009 tai koska tahansa ennen Euroopan parlamentin toimikauden päättymistä. Pyrkimyksemme onnistuvat, jos kaikki keskeiset kumppanit ryhtyvät käsittelemään ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita. Kööpenhaminassa vuoden 2009 lopussa järjestettävässä ilmastokonferenssissa unionin on oltava johtoasemassa neuvotteluissa Kioton jälkeistä ajanjaksoa koskevasta kunnianhimoisesta ja kattavasta sopimuksesta. Tämä on yksi lisäsyy sopimuksen hyväksymiselle mahdollisimman varhain vuonna 2009.

Tarkastelen lyhyesti joitakin muita energiaan liittyviä kysymyksiä. Tehokkaat sisäiset energiamarkkinat ovat Euroopan luotettavien, kestävien ja kilpailukykyisten energiatoimitusten olennainen edellytys. Odotamme Eurooppa-neuvoston kehottavan hyväksymään nopeasti sopimuksen kaasun ja sähkön sisämarkkinoita koskevasta kolmannesta paketista. Erityistä huomiota kiinnitetään toimitusten luotettavuuteen ja ulkoiseen energiapolitiikkaan liittyviin lisätoimenpiteisiin.

Eurooppa-neuvosto tarkastelee ilmasto- ja energiapolitiikan alan pyrkimyksiä uuden teknologian kehityksen yhteydessä ja lisää investointeja näihin teknologioihin. Tämä määritettiin hiljattain Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa ja se on lisäpanos yritystemme kilpailukyvyn edistämiseksi.

Valtioiden ja hallitusten johtajat keskustelevat pääsihteerin, korkean edustajan, Solanan ja komission laatiman ilmastonmuutoksen vaikutuksia kansainväliseen turvallisuuteen käsittelevän yhteisen raportin päätelmistä. Ilmastonmuutoksen monimutkaisuus edellyttää politiikan entistä laaja-alaisempaa yhdenmukaistamista, ja Eurooppa-neuvosto kehottaa jatkamaan raportin yksityiskohtaista tutkimista.

Arvoisa parlamentin puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tarkastelen vielä kolmatta pääkohtaa Eurooppa-neuvoston esityslistalla. Se koskee keskustelua kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden viimeaikaisesta tilanteesta.

Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän tilanne on edelleen epävarma. Jos haluamme hallita sen reaalitalouteen kohdistuvia vaikutusriskejä, meidän on suunnattava Euroopan unionin talous- ja rahoituspolitiikkaa kohti makrotaloudellisen vakauden turvaamista ja rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa. Valtiovarainministerit valmistelivat unionin vastauksen, ja joitakin rahoitusmarkkinoiden mukautuksia on toteutunut viime syksystä lähtien. Euroopan keskuspankki, kansalliset viranomaiset, Euroopan unionin toimielimet ja rahoituslaitokset ovat toteuttaneet lukuisia toimenpiteitä tilanteen vakauttamiseksi. Vastuu riskinhallinnasta on kuitenkin edelleen ensisijaisesti yksittäisillä rahoituslaitoksilla ja sijoittajilla.

Nykytilanne on paljastanut tarpeen lujittaa edelleen rahoitusjärjestelmien vakautta entistä laajemman luotonvalvonnan ja rahoituksen kriisinhallinnan entistä parempien välineiden avulla.

Odotamme Eurooppa-neuvoston kehottavan toteuttamaan toimenpiteitä neljällä keskeisellä alalla: avoimuuden lisääminen investoijien, markkinoiden ja lainsäätäjien kannalta, arvostamisstandardien parantaminen, rahoitusalan luottotilanteen vahvistaminen ja riskinhallinnan elvyttäminen sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä markkinoiden toiminnan ja riskiluokituslaitosten aseman parantaminen.

Haluan vielä sanoa muutaman sanan valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä. Niiden pitkän ajanjakson strategioilla on suotuisa vaikutus maksuvalmiuden takaamisessa pääomantarjoajina. Sellaisten uusien toimijoiden ilmaantuminen, joiden investointistrategiat ja tavoitteet eivät ole aina täysin avoimia, herättävät kuitenkin joitakin epäilyksiä kannattamattomista käytännöistä. Komission hiljattain julkaisema kertomus valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä on hyvin arvokas panos tähän keskusteluun. Eurooppa-neuvosto on todennäköisesti samaa mieltä Euroopan unionin yhteisen lähestymistavan tarpeesta kertomuksessa ehdotettujen periaatteiden mukaisesti.

Haluan vielä kerran korostaa Euroopan parlamentin yhteistyön merkitystä.

Tämän avauspuheenvuoroni lopuksi haluan esittää ajatuksen, että huomenna alkava Eurooppa-neuvoston kevään huippukokous omistetaan pääasiassa tehtyjen sitoumusten toteuttamiselle. Puheenjohtajavaltio haluaa nopeuttaa työtä, jota tehdään Euroopan unionin muuttamiseksi kaikkein kilpailukykyisimmäksi taloudeksi. Tärkeä tehtävämme on myös varmistaa yhä laajempi vakaus ilmasto- ja energiapolitiikkamme avulla.

Kaikkien näiden tulevien haasteiden vuoksi toivomme todella luovaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Jos onnistumme yhdessä saamaan aikaan edistymistä, Euroopan kansalaiset ymmärtävät, että Euroopan unioni on olemassa heidän tulevaisuutensa turvaamiseksi.

Tämänpäiväinen keskustelumme ja keskustelut Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa Eurooppa-neuvoston kokouksessa ovat epäilemättä kaksi merkittävää tekijää tämän tavoitteen saavuttamisessa. Kiitos mielenkiinnostanne.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston kevään huippukokous on perinteisesti tilaisuus, jossa tarkastelemme kasvua ja työllisyyttä koskevaa Lissabonin strategiaa, ja tuleva kokous on useimpia merkittävämpi. Aluksi haluan kiittää puheenjohtajavaltio Sloveniaa tämän kevään huippukokouksen hyvin huolellisista valmisteluista.

Antaapa Eurooppa-neuvosto tällä viikolla mitä viestejä tahansa, yhden on oltava selvä: Lissabonin strategia toimii. Viimeisten kahden vuoden aikana Euroopan unionissa on luotu jopa 6,5 miljoonaa työpaikkaa. Työttömyys on 25 vuoteen alhaisimmalla tasolla. Työllisyysaste on 66 prosenttia, lähellä Lissabonin strategian tavoitetta, 70 prosenttia. Lisäksi uusien työpaikkojen syntyminen on edistynyt samaa vauhtia tuottavuuden paranemisen kanssa. Tuottavuus kasvaa nyt Euroopan unionissa nopeammin kuin Yhdysvalloissa. Nämä eivät ole vaatimattomia saavutuksia.

Lissabonin prosessi ei tietenkään voi suojella meitä kielteiseltä talouskehitykseltä, joka alkoi Euroopan ulkopuolelta. Se on mahdotonta nykyajan toisiinsa kietoutuneissa talouksissa. Olemme joutuneet hieman leikkaamaan tämän vuoden omia kasvuennusteitamme, mutta ennustamme silti kahden prosentin kasvua, ja se on hyvin kunnioitettava suoritus.

Jo toteutetut uudistukset ovat tehneet talouksistamme entistä kestävämpiä ja joustavampia. Näin olemme voineet selviytyä paremmin ulkoisista häiriöistä.

Kun olosuhteet heikkenevät, on tietenkin sitäkin tärkeämpää vakuuttaa ne, jotka kokevat talouden laskusuhdanteen uhkaavan. Euroopan unionilla on suojelutehtävä, mutta sen on vältettävä protektionismin kiusausta.

Perääntyminen protektionismiin olisi hulluutta. Eurooppa on globalisaation suuri voittaja. Euroopan taloudellisen tuloksen osuus on 30 prosenttia, vaikka meillä on vain seitsemän prosenttia maailman väestöstä. Meillä on seitsemän maailman kymmenestä kilpailukykyisimmästä valtiosta, ja Kiinan ja Intian noususta huolimatta Eurooppa on edelleen maailman suurin kauppamahti.

Euroopalla on siis täysi syy suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti. Samalla meidän on oltava valppaita ja varovaisia tulevan kehityksen suhteen. Perusvireemme on kuitenkin oltava luottavainen. Pessimismin avulla emme voita seuraavia taloudellisia taisteluita.

Tähän ovat perustuneet reaktiomme rahoitusalan kuohuntaan sekä rahoitusalan tilannetta ja valtioiden omistamia sijoitusyhtiöitä koskevat poliittiset asiakirjamme, jotka myös on esitetty Eurooppa-neuvoston käsittelyyn. Me toivomme myös, että Eurooppa-neuvosto tukee ehdotuksiamme, jotka koskevat Euroopan yhteistä vastausta näihin haasteisiin.

Kun totean Lissabonin strategian toimivan – ja se todella toimii – se ei tarkoita, että kaikki olisi ruusuista ja voisimme levätä laakereillamme. Olen todennut, ja komissio on todennut yhä uudestaan, ettei omahyväisyydelle ole sijaa, varsinkaan kun taloudellinen tilanne vaikuttaa heikkenevän maailmanlaajuisesti. On tehtävä paljon työtä. Monilla Euroopan alueilla työttömyys on edelleen vakava ongelma. On olemassa erityisiä sosiaaliluokkia, joihin tällä on paljon vaikutusta. Energian ja elintarvikkeiden nousevat hinnat ruokkivat inflaatiota ja syövät erityisesti palkka- ja eläketuloistaan riippuvaisten ostovoimaa. Meidän on siis jatkettava ponnisteluja.

Lissabonin strategia ei kuitenkaan ole staattinen prosessi. Ei todellakaan. Komission strategisessa raportissa esitetään useita uusia poliittisia aloitteita, jotta Eurooppa kehittyisi entistä kestävämmäksi talouden kuohuissa ja jotta vahvistettaisiin yhteisön pyrkimyksiä muokata globalisaatiota ja hyödyntää sitä.

Ensin kaikkein tärkein ala. Kaikkein tärkein ala ovat ihmiset. Avain köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen on opetuksen ja koulutuksen tason kohottaminen kaikkialla unionissa sekä sen varmistaminen, että ne ovat kaikkien saatavilla. Olemme valinneet keskeiseksi kohderyhmäksemme yhden kaikista haavoittuvimmista ryhmistä: koulunkäynnin keskeyttäjät. Tällä hetkellä Euroopassa joka kuudes nuori keskeyttää koulun ilman tutkintoa. Joka viidennen 15-vuotiaan lukutaito ei ole riittävä. Meillä ei ole varaa heidän lahjojensa tuhlaamiseen. Meidän on annettava nuorille ne taidot, jotka he tarvitsevat mahdollisuuksiensa toteuttamiseen.

Toinen Lissabonin strategian keskeinen pilari, johon palaamme, on tutkimus ja innovaatio. Euroopan on lisättävä suhteellista houkuttavuuttaan, jotta investointien tulo jatkuu. Tarvitsemme viidettä vapautta – tiedon vapaata liikkuvuutta – täydentämään niitä neljää muuta vapautta, joihin yhtenäismarkkinat perustuvat. Meidän on tuettava avointa innovointia, mutta samalla meidän on varmistettava tiedon asianmukainen suojaaminen eurooppapatentilla ja tekijänoikeuksilla.

Tässä yhteydessä haluan kertoa olevani iloinen siitä, että parlamentti hyväksyi eilen Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisen. Tämä on Euroopan kannalta ratkaiseva hetki. Onnittelen Euroopan parlamenttia tästä saavutuksesta, ja kiitän teitä tuestanne ehdotukselleni, joka herätti niin paljon vastustusta, kun esitin sen kolme vuotta sitten. Parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden hyvän yhteistyön ansiosta me lopulta saimme aikaan sopimuksen.

Kolmas painopisteala, jota tarkastelemme, on liiketoimintaympäristö. Tarvitsemme toimivia yhtenäismarkkinoita Euroopan ja erityisesti pk-yritysten vuoksi, sillä ne ovat taloutemme selkäranka ja niissä syntyy eniten työpaikkoja. Tämän vuoksi pyydän huomenna Eurooppa-neuvostoa hyväksymään ajatuksen EU:n pienyrityksiä koskevasta säädöksestä pk-yritysten perustamisen ja kasvun esteiden poistamiseksi. Meidän on pidettävä mielessämme, että merkittävin asia, jolla voimme tukea pk-yrityksiä, on todelliset sisämarkkinat. Tämä on pääasiallinen ero Euroopan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä, mitä tulee pk-yrityksiin, ei mikään lainsäädäntö. Yhdysvalloissa pienyritys voi aloittaa toimintansa yhdessä osavaltiossa, mutta saavuttaa välittömästi koko Yhdysvaltojen sisämarkkinat. Euroopassa näin ei vielä ole. Euroopassa on paljon käytännön esteitä siirtymiselle valtiosta toiseen. Meidän on siis todella saatettava sisämarkkinat päätökseen, jos haluamme kehittää pk-yrityksiä ja jos haluamme lisää kasvua ja työllisyyttä Eurooppaan.

(Suosionosoituksia)

Viimeinen strategiaraportissamme uudelleen tarkastelemamme Lissabonin sopimuksen pilari on energia ja ilmastonmuutos, sukupolvemme ratkaiseva haaste. Voi olla vielä liian varhaista energia- ja ilmastopaketille. Kuten tämä parlamentti kuitenkin hyvin tietää, vauhtia ei pidä hidastaa. Sopimuksen ajoitus on ratkaiseva sen menestykselle. Mitä aiemmin sopimukseen päästään, sitä matalammat ovat mukauttamiskulut ja sitä suuremmat hyödyt ajoissa toimiville. Se on myös ratkaisevaa ensisijaiselle tavoitteellemme: kattavan kansainvälisen sopimuksen tekemiselle ensi vuonna Kööpenhaminassa. Mitä enemmän valtioita osallistuu ja mitä paremmin niiden tavoitteet vastaavat omiamme, sitä paremmat toimintaedellytykset meillä on. Mikään ei edistä tätä enemmän kuin Euroopan unioni, joka osoittaa olevansa tosissaan pääsemällä sopimukseen tämän vuoden loppuun mennessä.

Olen siis todella päättänyt – komissio on todella päättänyt – tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta saamme aikaan perustavaa laatua olevan poliittisen sopimuksen energian sisämarkkinoista ja ilmastonsuojelusta sekä uusiutuvia energialähteitä koskevasta paketista tämän vuoden loppuun mennessä. Haluamme tietenkin myös, että lopullinen lainsäädäntöprosessi Euroopan parlamentin kanssa saatetaan päätökseen ensi vuoden alussa.

On tietenkin tärkeää yhdistää ilmastonsuojelustrategia energian sisämarkkinoihin. Tiedämme kaikki, että sillä on merkitystä kilpailukykyistä, turvallista ja kestävää energiaa Euroopalle koskevassa näkemyksessämme. Olen iloinnut asian nopeasta edistymisestä viime viikkojen aikana, ja olemme sitoutuneet etsimään keinoja varmistaa, että alkuperäisten ehdotustemme tavoitteena ollut markkinoiden avautuminen toteutuu. Komissio on edelleen täysin sitoutunut omistajuuden eriyttämisen tai toiminnallisen eriyttämisen toteutukseen. Keskeistä on, että parlamentti pyrkii olemaan valmis ensimmäiseen käsittelyyn kesäkuuhun mennessä.

Uudistus ei tarkoita merkittävien sosiaalisten etujen tai sosiaalisen markkinataloutemme lakkauttamista; kyse on ihmisten varustamisesta menestykseen muutosten aikana, mahdollisuuden antamista heille oman elämänsä valvomiseksi.

Kyse on omien sosiaalisten järjestelmiemme nykyaikaistamisesta ja niiden kestävyyden turvaamisesta. Saatavuuden, mahdollisuuden ja solidaarisuuden on oltava tunnussanoja, ja ne ovat keskiössä tarkistetussa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa, jonka komissio esittää ennen kesää.

Se koskee dynaamista liiketoimintaympäristöä, jossa yrittäjät käyttävät aikaansa ja resurssejaan sellaisten korkealaatuisten tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen, joita ihmiset kaikkialla maailmassa haluavat ostaa, eivätkä tarpeettomien kaavakkeiden täyttämiseen ja jokapäiväiseen taisteluun byrokratiaa vastaan.

Kyse on myös Euroopan siirtymisestä vähähiiliseen talouteen, mikä on hyvä asia niin ympäristön kuin liiketoiminnankin kannalta. Se on talous, jossa elintaso kohoaa ilman maapalloon kohdistuvia kustannuksia.

Olen iloinen havaitessani, että parannettuun Lissabonin suunnitelmaan viime vuosina uhrattu kova työ on auttanut edistämään laajaa yhteisymmärrystä siitä, mikä tilanteemme on nyt ja kuinka haluamme edetä. Parlamentti on jatkuvasti tarjonnut kriittistä tukeaan, ja haluankin kiittää teitä tästä.

Olen tyytyväinen havaitessani laajaa tukea Lissabonin strategialle 20. helmikuuta annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin näkemyksistä.

Olen myös nähnyt tarkistukset, joista parlamentti äänesti samana päivänä talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin. Olen samaa mieltä korostamistanne aiheista, ja ne todellakin ovat jo osa Euroopan unionin politiikkaa Euroopan komission ehdotusten perusteella: sosiaalinen osallisuus, julkisen talouden kestävyys, tarve torjua inflaatiota, T&K, talouspolitiikan aiempaa parempi yhteensovittaminen, yrittäjyyden ja innovaation edistäminen, sisämarkkinoiden ulkoinen ulottuvuus sekä ilmastonmuutos ja energia. Tehdään tämä siis selväksi: komissio on samaa mieltä näistä painopistealoista.

Kuultuaan eri sidosryhmiä, myös jäsenvaltioita, komissio ehdotti joulukuussa strategian suuntaviivojen säilyttämistä sellaisinaan niiden sisäänrakennetun joustavuuden vuoksi, joka mahdollistaa mukautumisen muuttuviin olosuhteisiin sekä mainitsemieni ja komission tukemien painopistealojen mukauttamisen.

Suuntaviivojen säilyttäminen lähettää niin jäsenvaltioille kuin taloudellisille toimijoille kaivatun viestin vakaudesta ja ennakoitavuudesta ja vahvistaa näin tulosten todennäköisyyttä. Kuten neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, tulokset ovat nyt ensisijaisia. Meidän on saatava aikaan konkreettisia tuloksia, ja meidän on toimittava johdonmukaisesti. Parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen komissio yritti neuvotella neuvoston kanssa ehdottaen mukautuksia suuntaviivojen ohessa toimitettuun kertomukseen, jotta se vastaisi parlamentin esille tuomia asioita. Komission pyrkimyksistä huolimatta neuvosto päätti olla noudattamatta kompromissiehdotustamme talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista.

Haluan kuitenkin vakuuttaa parlamentille, että komissio pitää hyvin tärkeänä oikeiden puitteiden asettamista, jotta jäsenvaltiot saavat aikaan tuloksia yhteisten ensisijaisten tavoitteidemme osalta – ja nämä tavoitteet ovat kasvu ja työpaikat. Kasvulla tarkoitan sosiaaliselta ja ympäristön kannalta kestävää kasvua. Työpaikkojen määrän lisäksi niiden laatu paranee. Me olemme varmoja, että työpaikkoihin ja kasvuun keskittyvä uudistettu Lissabonin strategia kilpailukykyä ja osallisuutta koskevine sitoumuksineen on Euroopan unionin paras vastaus globalisaation haasteisiin.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Eurooppa-neuvoston kevään ensisijainen tavoite on edistää kasvua Euroopan unionissa ja käynnistää uudelleen Lissabonin strategia vuosiksi 2008–2010.

Ryhmämme katsoo, että on äärimmäisen tärkeää tarjota EU:lle kaikki globalisaation tarjoamat mahdollisuudet ja uudistaa sitä tavalla, jota Euroopan komissio on vuodesta 2005 alkaen puheenjohtajansa José Manuel Barroson johdolla aktiivisesti ehdottanut. Strategia on paras väline kohtaamiemme haasteiden käsittelyssä, niin globalisaation, väestön ikääntymisen kuin ilmastonmuutoksenkin osalta.

Viestimme on kaksiosainen: on jatkettava käynnistettyjä uudistuksia, mutta myös tehostettava Lissabonin strategiaa. Globalisaatio on Euroopalle mahdollisuus, mutta emme hyväksy koskaan rajatonta vapaata kauppaa. Tämä on ensimmäinen haaste. Meidän on suojattava heikoimmassa asemassa olevia ja edistettävä omaa sosiaalista malliamme. Ei ole aika vaihtaa suuntaa, vaan pikemminkin lisätä ponnistelujamme valitulla reitillä. Lissabonin strategia tarjoaa mukautetun vastauksen jokaiseen haasteeseen.

Kohdatessamme kehittyvien valtioiden kilpailua tulevien toimiemme on perustuttava tutkimukseen ja innovaatioon, yrittäjien tukemiseen, elinikäiseen oppimiseen ja työmarkkinoiden uudistukseen. Eurooppa voi olla kilpailukykyinen vain, jos sen tuotteilla on lisäarvoa laadun ja innovaation kannalta. Tämän vuoksi kehotan jäsenvaltioita investoimaan mahdollisimman paljon tutkimukseen ja innovaatioon.

Kasvu ja työpaikat eivät myöskään itsestään synny pk-yritysten kehityksestä. Meidän on autettava niitä varmistamaan sopimuksia ja luomaan työpaikkoja keventämällä hallinnollista taakkaa. Pienyrityksiä koskevan säädöksen laatiminen on askel oikeaan suuntaan. Opetusta ja koulutusta on muokattava talouden tarpeisiin. Voimme säilyttää kilpailuedun vain, jos työvoimallamme on oikeanlainen koulutus. On tarkistettava ja todellakin edistettävä opetusta kouluissa ja korkeakouluissa sekä jatkuvaa koulutusta. Tämän osalta olemme iloisia elinikäisen oppimisen ohjelmasta kaudelle 2007–2013. Myös työmarkkinoilla kaivataan laaja-alaisia uudistuksia, sillä työmarkkinoiden on oltava entistä liikkuvammat, joustavammat ja turvallisemmat. Yritysten on kyettävä mukautumaan markkinoiden vaatimuksiin. Työntekijöiden on voitava hyödyntää uudelleenkoulutusmahdollisuuksia ja sopeutumismahdollisuuksia.

Toinen Euroopan kohtaama haaste koskee sen väestöä. Väestön ikääntyminen tulee aiheuttamaan työvoimapulaa ja sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvaa painetta. Sisäistä työvoimaa on kannustettava enemmän, ja kaikki sukupolvet tarvitsevat joustavuutta ja mukautusta, jotta niiden on helpompi sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää. Meidän on myös tarkistettava maahanmuuttopolitiikkaamme, jonka on oltava yhtenäistä ja houkuteltava alueelle taitoja ja taitotietoa. On kehitettävä sinistä korttia koskevaa ehdotusta. Meidän on myös pysäytettävä aivovuoto. Investointimme koulutukseen ovat turhia, jos tutkijat lähtevät ulkomaille paremman palkan ja parempien työolojen perässä.

Kolmas ja viimeinen haaste on ilmastonmuutos. Meidän on pantava täytäntöön ympäristöystävällisen talouden mukainen poliittinen järjestelmä, ja tämä merkitsee kasvihuonekaasupäästöjen 20 prosentin vähennystavoitteen saavuttamista. Ekologisten hyötyjen lisäksi tämä on suureksi hyödyksi myös puhtaan teknologian markkinoilla. Tämä on merkityksellistä. Meidän on kuitenkin näytettävä esimerkkiä, ja kumppaniemme on toimittava samoin. Vihreä politiikka tarvitsee rinnalleen tiukkaa, mutta ei protektionistista ulkomaankauppapolitiikkaa.

Hyvät kollegat, voimme säilyttää arvomme ja yhteiskuntamallimme vain, jos meillä on rohkeutta uudistaa yhteiskuntaamme ja kertoa kansalaisille totuus. Sosiaalinen edistyminen on mahdollista vain, jos kasvulla on siinä osansa. Kasvu puolestaan on mahdollista vain, jos me tarjoamme siihen välineet. Haluan kiittää komission puheenjohtajaa, varapuheenjohtaja Verheugenia ja kaikkia komission jäseniä heidän työstään. Hyvät kollegat, kiitokseni kohdistuvat koko tallille, Barroson tallille. Kaura-annos käy palkkioksi hyvästä työstä, mutta siitä saa myös energiaa kaikkiin jäljellä oleviin tehtäviin.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aloitan huomautuksella neuvoston puheenjohtajalle. Arvoisa puheenjohtaja, meille on kerrottu, että Välimeren unionista keskustellaan huomenna päivällisellä. Ajatus on Ranskan presidentin, ja pyydän teitä päivälliskeskustelussa – sen lisäksi, että toivon kaikkien nauttivat ateriastaan – selvittämään ryhmämme puolesta seuraavaa. Jos ajatus on, että Välimeren unioni perustuu Barcelonan prosessiin tai jatkaa sitä, me kannatamme sitä, sillä pumppaamme siihen paljon rahaa Euroopan unionin talousarviosta. Tarvitaan kuitenkin takeita siitä, että politiikkaa toteutetaan Euroopan unionin puitteissa.

Jos Välimeren unionin on määrä toteutua, sen on oltava yhteisön politiikkaa, jota toteutetaan nykyisten EU:n toimielinten ja toimintatapojen puitteissa. Jos sitä vastoin Välimeren unionin on määrä muodostua EU:ta jakavaksi tekijäksi, se on paha merkki. Lisäksi se eristäisi Ranskan sen puheenjohtajakauden alla, emmekä todellakaan toivo sellaista.

(Suosionosoituksia)

Pyydämme teitä tämän vuoksi välittämään tämän viestin huippukokouksen osallistujille.

Suuntaviivojen muuttumattomuus on yksi asia. Täällä 20. helmikuuta 515 äänen enemmistöllä tehty päätös nimenomaan niiden muuttamisesta, on aivan toinen asia. Älkäämme kuitenkaan väitelkö siitä, muutetaanko suuntaviivoja vai ei. Keskustelkaamme siitä, ovatko suuntaviivojen muuttamista koskevaan pyyntöömme sisältyvät merkittävät muutokset toteuttamiskelpoisia.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, kritisoin teitä viime viikolla siitä, että ette osoita sitoutumistanne. Sen jälkeen olen kuullut, että eräät komissionne jäsenet – oletettavasti keskusteltuaan kanssanne – ovat hyväksyneet ja esittäneet joitakin täällä esittämiämme ehdotuksia. Tätä koskeva kritiikkini ei siis ole enää asianmukaista. Arvoisa komission puheenjohtaja, tämänpäiväisen puheenvuoronne kuultuani minun on kuitenkin toistettava, että teillä on johtava asema Euroopassa. Teidän on huomenna rohkaistava valtioiden ja hallitusten päämiehiä toteuttamaan jäsenvaltioissa se, mitä juuri pyysitte. Suurin osa sanomastanne on luonnollisesti totta, mutta meidän on tarkasteltava todellista tilannetta Euroopassa.

Voin näin ollen luetella viisi seikkaa, jotka nähdäksemme ovat edelleen merkittäviä, mutta joihin ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota tai joita ei ole toteutettu käytännössä. Edistystä on toki tapahtunut, työttömyys vähenee ja tuottavuus lisääntyy, mutta silti myös työpaikkojen epävarmuus lisääntyy Euroopassa. Sekin on tosiseikka. Tietenkin uusia työpaikkoja luodaan, mutta ne eivät ole varmoja vaan jopa entistä epävarmempia. Palkkojen nousu ei edisty samaa tahtia yritysten voittojen kasvun kanssa: prosentuaalisina osuuksina yritysten voitot jättävät työntekijöiden palkankorotukset kauas taakseen.

(Suosionosoituksia)

Tämä merkitsee sosiaalista epätasapainoa. Haluamme edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta; haluamme lisätä sosiaaliturvaa. Mitä järkeä on kasvavissa sisämarkkinoissa tai maailmanlaajuisesti kilpailukykyisessä unionissa, jos todellisuus on tämä: tuotantoteollisuusyritys tuottaa neljän prosentin voittoa tietyssä kohteessa ja ilmoittaa, ettei se riitä osakkaille, jotka haluavat kuuden prosentin tuoton, joten se sulkee kyseisen tehtaan. Tämä on isku sitä perusluottamusta vastaan, jota Euroopan unionissa kaivataan. Kansalaiset tarvitsevat luottamusta!

Keskustelemme energia-alan eriyttämisestä, joka voi olla tarpeen tai sitten tarpeetonta. Puhukaamme kerrankin eriyttämisestä, jota tapahtuu sosiaalipolitiikan alalla unionissa. On olemassa todellinen vaara, että talouskasvu erotetaan sosiaaliturvasta, ja tämän vuoksi suuntaviivoja on tarkistettava. Meidän on tehtävä selväksi, että tapahtuupa Euroopan unionin sosiaalipolitiikan alalla mitä tahansa, se toteutuu talouden edistymisen myötä.

Juhlistamme tänään iltapäivällä parlamentin 50-vuotispäivää. Täällä Strasbourgissa 50 vuotta sitten vallalla olleen hengen mukaisesti talouskehityksen ja sosiaaliturvan yhdistelmä oli Euroopan yhteisön kasvun ja menestyksen perusta. Se on yhä suuremmassa vaarassa.

Totesitte, että byrokratiaa on vähennettävä pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Kyllä, ehdottomasti! Jos byrokratiaa kuitenkin vähennetään, ja tällaiset yritykset liikkuvat ympäri Eurooppaa ja saavat aikaan Laval-tapauksen kaltaisia asioita, se on isku Euroopan unioniin kohdistuvaa luottamusta vastaan. Jos pk-yritykset voivat hyödyntää vapaata liikkuvuutta sosiaalisen edistyksen heikentämiseksi, yritykset voivat kyllä hyötyä siitä, mutta työntekijät eivät. Nämä työntekijät muodostavat kuitenkin suuren enemmistön EU:n kansalaisista.

Tarvitsemme tietenkin investointeja opetukseen, koulutukseen ja tekniseen innovaatioon. Se on sanomattakin selvää. Jos kuitenkin väestön ylivoimaisen enemmistön pääsy kouluun tai korkeakouluun riippuu siitä, onko heidän vanhemmillaan tarpeeksi rahaa, kyse ei ole sosiaalisesta politiikasta. Tarvitaan yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen kaikille Euroopan unionin kansalaisille riippumatta siitä, mistä he tulevat ja minkälaisista perheoloista. Jos haluamme Euroopan selviytyvän, meidän on vahvistettava tätä potentiaalia, ei ainoastaan yrityspotentiaalia. Meidän on ennen kaikkea vahvistettava maanosamme nuorten potentiaalia, sillä heidän on päästävä osallisiksi tutkimuksesta, taidoista ja koulutuksesta.

On todellakin isku sosiaalista luottamusta vastaan, jos kuka tahansa eurooppalainen rikas ihminen voi siirtää rahakirstunsa valtiosta toiseen joutumatta maksamaan veroja. Sekin on isku! Olette näin ollen oikeassa todetessanne, että meidän on säänneltävä EU:n rahoitusmarkkinoita.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kaikki tämä puoltaa suuntaviivojen tarkistusta. Viime kädessä ei ole juurikaan merkitystä sillä, vaadimmeko sitä, vai emme. Jos välitätte tämän viestin neuvostolle huomenna, me tuemme teitä, mutta vain, jos teette sen!

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston tämän viikon kokous toteutuu jossakin epätoivon ja toivon välimaastossa. Vaikka suurimmista ongelmista vaikuttaa jo päästyn, Lissabonin sopimusta ei ole vielä ratifioitu, ja joihinkin sen määräyksiin liittyviä kysymyksiä on yhä ilmassa. Venäjän, Turkin ja joidenkin Keski- ja Lähi-idän naapurivaltioiden poliittisesta suuntauksesta ollaan epävarmoja. Talouskasvu hidastuu ja Ruotsin, Suomen, Unkarin tai Espanjan menneisyyden pankkikriisien vaikutus BKT:hen kummittelee edelleen, puhumattakaan Argentiinasta tai Japanista. Keskuspankkiemme tänä aamuna julkistettu koordinoiva toiminta on hyvin tervetullutta.

Näiden pohdintojen lisäksi väestönkasvun ja maahanmuuton, kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin, ilmastonmuutoksen ja energia-alan kaltaiset suurimmat maailmanlaajuiset haasteet painavat edelleen poliittisia päätöksentekijöitä. Komission ilmastonmuutoksen torjumista koskevien ehdotusten pikainen täytäntöönpano on jäsenvaltioiden ja parlamentin velvollisuus. Haaste on todella laaja.

Korkean edustajan raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista turvallisuuteen ja vakauteen osoittaa, että uhka on todellinen ja välitön ja siihen liittyy sellaisten sotilaallisten seurausten vaara, joka käsittää – joskus mainitun – Naton käytön energiavarmuuden välineenä. Lyhytnäköisen taloudellisen ajattelun sokaisemina tietyt jäsenvaltiot kuitenkin pyrkivät jo rajoittamaan sitoutumistaan komission ilmastonmuutosta koskeviin ehdotuksiin. Katsokaa vaikka neuvoston päätelmäluonnoksen kohtaa 18 ja joitakin siihen sisällytettyjä kieroja sanamuotoja.

Näihin kahteen vaaraan liittyy Eurooppa-linnakkeeseen peräytymisen vaara. Vain lisäämällä sisäistä solidaarisuutta voimme estää jäsenvaltioita joutumasta ansaan, kuten valitsemaan South Stream -hankkeen Nabuccon sijaan. Vain laajentamalla solidaarisuutta yli omien rantojemme voimme nauttia rauhasta Välimeren, Mare Nostrumin, tai Kaspianmeren ympärillä. Einstein oli oikeassa sanoessaan, ettei rauhaa voi pitää yllä voimakeinoin, vaan sen voi saavuttaa ainoastaan ymmärryksen kautta.

Meidän on myös näytettävä esimerkkiä. Toivon, että saamme havaita neuvoston päätelmissä kansallisten hallitusten ja Euroopan unionin sitoutumisen energiakulutuksen vähentämiseen valtioiden ja yhteisön toimielinten rakennuksissa ja autokannassamme. Toivon myös sitovia tavoitteita tämän osalta.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) ja muut tahot ovat varoittaneet tiukasti toimettomuuden kustannuksista. Meidän on toimittava ja me voimme toimia, sillä voimakkaasta vastatuulesta huolimatta euroalueen talouden perusteet ovat lujat, kuten komission puheenjohtaja totesi, sisäisen kysynnän ja viennin kasvaessa edelleen. Tämä on merkki siitä, että Lissabonin strategia toimii ja sen noudattamista on jatkettava.

Kuulemme kyllä, mitä ihmiset täällä parlamentissa puhuvat. Francis Wurtzin ryhmä johti Unileverin 12 000 työpaikan menettämisen vastaista protestia. Martin Schulz kirjoitti kirjeen 27:lle valtion ja hallituksen päämiehelle vaatien taloudellisen suuntauksen muutosta, sitovia sosiaalisia standardeja ja laajempaa sosiaaliturvaa. Näissä toimissa ei kuitenkaan oteta huomioon globaalin talouden todellisuutta, jossa yhä useammat valtiot ovat avanneet taloutensa ja kaupan yleinen osuus BKT:sta on kasvanut nopeammin kuin kokonaistuotanto. Puolet tuloistamme tulee jo kaupasta ja jopa kehitysmaat vastaavat nyt kolmanneksesta maailmankaupasta. Maailmantalouden yhdentyminen osoittaa, ettei ole kyse nollasummapelistä. Vaikka Euroopan osuus maailmantaloudesta kutistuisikin, yleinen kasvu merkitsee, että voimme edelleen luoda työpaikkoja ja hyvinvointia. Olemme luoneet viimeisten kahden vuoden aikana 6,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Ryhmäni on kauan korostanut tätä, ja olemme iloisia, että Jacques Delors ja Poul Nyrup Rasmussen ovat tunnustaneet sen PSE-ryhmän puolesta laatimassaan manifestissa, joka hyväksyttiin Oportossa 15 kuukautta sitten.

Hyvä Martin Schulz, jos täällä istuntosalissa on strutsi, se ei istu paikalla 21 [Barroson paikka]. Se istuu paikalla 6 [Martin Schulzin paikka]. Minusta tämä selittää sen, miksi PSE-ryhmä on menettänyt entisen asemansa parlamentin moottorina.

Eurooppa-neuvoston on saavutettava tutkimusta ja kehittämistä koskevat tavoitteensa paljon nopeammin. Sen on edistettävä riskipääomamarkkinoita ja tutkijoiden liikkuvuutta innovoinnin tukemiseksi. Sen on lisättävä pankkialan avoimuutta ja valvontaa vaarojen torjumiseksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lenarčič, teidän on kiinnitettävä huomiota sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja ympäristön vakauteen, mutta tehtävä se tietäen, että markkinat ovat voimakkain välineemme elinolojen parantamisessa.

(Suosionosoituksia)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan tervetulleiksi keskustelemaan siitä, mistä vanhemmat valtiomiehet, viisaat ja joidenkin mielestä meitä paremmat – vaikkakaan en ole tästä välttämättä samaa mieltä – keskustelevat huippukokouksessa lähipäivinä.

En halua toistaa kaikkea kollegojen jo esittämää, sillä olen samaa mieltä puhujien enemmistön kanssa. Totean, ettei yksi ole toista parempi, vaan tarvitaan näiden yhdistelmää. On pyrittävä erottelemaan kaikista esitetyistä ehdotuksista parhaat ajatukset ja käytettävä niitä ainutlaatuisena mallina Euroopalle. Totean tämän, koska kokemuksemme viimeisten 30 vuoden ajalta ja varsinkin viimeisiltä 20 vuodelta osoittavat, ettei yksi ole toista parempi. Talouskasvu ei ole mahdollista ilman sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sosiaaliturvaa. Ympäristönsuojelu ei ole mahdollista ilman asianmukaisia investointeja uusiin resursseihin, tietotekniikkaan sekä tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta voidaan luoda innovatiivisia tapoja ratkaista nyt kohtaamiamme ongelmia.

Myöskään työttömyyttä ei poisteta toteamalla yksinkertaisesti, että haluamme lisää työpaikkoja. On kannustettava yrityksiä luomaan työpaikkoja, sijoittamaan rahaa ja luomaan vaurautta. Vain tämän verran voi julkinen ala tehdä, olipa kyse julkisista investoinneista infrastruktuuriin tai mihin tahansa. Viime kädessä pienten ja keskisuurten yritysten, jotka työllistävät 62 prosenttia koko Euroopan unionin työvoimasta, liikemiehet ja -naiset investoivat enemmän rahaa ja luovat yhä uusia työpaikkoja.

Tämä edellyttää tiettyä joustavuutta. Joustavuudella ei kuitenkaan voida tarkoittaa normien heikentämistä tai työntekijöiden oikeuksien suojelemisen vähentämistä. Ei myöskään voida käyttää Laval-tapauksen kaltaista yhtä huonoa esimerkkiä – vaikka se onkin todella huono – perusteena sille, että kaikkia muita on valvottava mahdollisimman tiukasti. Kyse on lähtökohdasta, ei loppupelistä. Tarkastellaanpa Euroopan unionin nykyisiä haasteita: meiltä puuttuu investoinnit asianmukaiseen tutkimukseen ja kehittämiseen. Parhaat ja loistavimmat eurooppalaiset korkeakoulut ja instituutit lähtevät Euroopasta siirtäen tutkimuksensa ja työnsä Yhdysvaltoihin, Japaniin ja nyt jopa Kiinaan. Entäpä eurooppalaisen teollisuuden ja yritysten uudelleen sijoittuminen? Se ei suuntaudu muihin Euroopan valtioihin, kuten kymmenen tai 12 vuotta sitten. Nyt se suuntautuu Euroopan unionin ulkopuolelle, Intiaan, Pakistaniin, Malesiaan ja muihin niiden kaltaisiin valtioihin.

Nyt meidän ei todellakaan pidä keskittyä vain siihen, missä äkilliset subprime-markkinaongelmat luovat lyhyen tähtäimen vaikeuksia juuri nyt. Jos tarkastelemme talousmarkkinoiden viimeistä 25 vuotta, havaitsemme niiden kehittyvän sykleittäin: on korkeasuhdanteita ja matalasuhdanteita. Meidän on varmistettava, että nyt valamamme peruskivet ovat yhtä vakaita vielä 15 vuoden kuluttua, että talouskasvu jatkuu vielä silloinkin ja energiatoimitusten varmuus on turvattu. Viron presidentti kertoi meille eilen, että Venäjä toimii nyt suurvallan tavoin käyttäen öljy- ja kaasualan suurvallan asemaansa ulkopolitiikassa. Meidän on varmistettava, että Euroopan unionissa on solidaarisuutta tällaisen haasteen kohtaamiseen ja siihen vastaamiseen.

Paras ja arvokkain valttimme on nuoret. Jos emme investoi asianmukaisesti heidän opetukseensa ja koulutukseensa ja anna heille taitoja ja mahdollisuuksia Euroopan unionissa, olemme vaarassa menettää heidät.

Lopuksi haluan sanoa neuvoston puheenjohtajalle, että haluan kiittää Slovenian nuoria – varsinkin protokollaosastolla – heidän Slovenian puheenjohtajakaudella tekemästään työstä sekä heidän vastaanotostaan ja heidän antamastaan kuvasta Sloveniasta valtiona.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa toistamalla sen, mitä Martin Schulz sanoi. Haluan jälleen kerran korostaa, ettemme esitä rehellistä arviota Lissabonin strategiasta, jos sivuutamme sen tosiasian, että vaikka Eurooppa on todellakin globalisaation voittaja, voitot jakaantuvat hyvin epätasaisesti. Lisäksi työllisyyden kasvu ei todellakaan ole ratkaissut työtä tekevien köyhien ongelmaa. Pikemminkin päin vastoin, lisääntyneestä työllisyydestä ja kasvusta huolimatta työn epävarmuuden vuoksi on yhä enemmän köyhiä.

Vaadimme selkeästi Euroopan parlamentin päätöslauselmassamme, että komissio ja neuvosto tarkastelevat alakohtaisia vähimmäispalkkoja ja että komissio arvioi Lissabonin strategian tuloksia eri tavalla yhä lisääntyvän sosiaalisen syrjäytymisen ongelman kannalta. Tämä köyhyysindikaattori on olennainen osa päätöslauselmaamme, ja pahoittelen sitä, ettei neuvosto tai komissio ole tähän mennessä vastannut näihin Euroopan parlamentin päätöksiin.

(Suosionosoituksia)

Mitä tulee ilmastoasiaan ja energiaan, olin suoraan sanottuna järkyttynyt, kun Saksan hallituksen edustaja ilmoitti Brysselissä vain muutamaa päivää ennen tätä kevään huippukokousta, että ympäristöpolitiikka on pidettävä erillään teollisuus- ja talouspolitiikasta. Tällaisen lausunnon antoi Saksan ympäristöministeriön valtiosihteeri Machnik, jonka saksalaiset kollegani varmasti tuntevat. Ilmeisesti Saksan ympäristöministeriössä ei todella ymmärretä, mitä kestävällä kehityksellä tosiasiassa tarkoitetaan.

Tämän vuoksi ei ole juurikaan yllättävää, että Saksan hallitus vastustaa edelleen ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, ettei se kannata komission ehdotusta energian yhtenäismarkkinoista ja että se pyrkii kokoamaan liittoutumaa ”päästökaupan uudelleenmäärittämistä” vastaan.

Pahoittelen sitä, että näissä neuvotteluissa Saksa on osittain unohtanut sen, mikä vahvistettiin lopullisesti viime vuoden kevään huippukokouksessa. Osa Saksan nykypolitiikasta on täysin viime vuoden huippukokouksen tulosten vastaista. En esimerkiksi ole varma siitä, että uusiutuvaan energiaan kiinnitetty ensisijainen huomio – joka vaikuttaa hyvin ristiriitaiselta – on todellakin riittävää energia-alan ja ilmaston kestävän kehityksen takaamiseksi.

Myös Välimeren unioni herättää mielessäni kysymyksiä. Toisinaan vaikuttaa siltä, että aivan Venäjän kanssa tehtyjen suurten kaasusopimusten tavoin – tarkoitan North Stream ja South Stream -hankkeita – myös Välimeren unioni todistaa yhä, ettei EU:n yhtenäinen energiapolitiikka ja energiatoimitusten varmuutta koskeva politiikka yksinkertaisesti ole mahdollinen. Jos neuvosto ei käsittele tätä ongelmaa, se ei täytä velvoitteitaan.

(Suosionosoituksia)

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, juhlimme tänään Euroopan parlamentin 50-vuotispäivää. Tässä olisi todellakin tulevalle huippukokoukselle tilaisuus antaa parlamentille lopultakin aloiteoikeus!

Lisäksi katson, että Euroopan parlamentin 50-vuotispäivä on minulle ja ryhmälleni oikea hetki tehdä neuvostolle ja komissiolle selväksi, ettei niiden pidä odottaa parlamentin olevan vastaisuudessakaan säyseä ja suopea ja valmiina imarteluun. Velvollisuutemme on edelleen ajaa niiden Euroopan unionin kansalaisten etua, jotka usein unohdetaan: niiden 70 miljoonan ihmisen tai vielä useamman, jotka elävät köyhyydessä tai köyhyysvaarassa ja joista 19 miljoonaa on lapsia.

Jos, kuten ymmärrämme, Eurooppa-neuvoston on määrä ottaa innostuneesti vastaan komission strateginen raportti tarkistetusta Lissabonin strategiasta ja onnitella itseään menestyksestään, sen olisi myös uhrattava enemmän kuin pari lausetta niille EU:n kansalaisille, niille lapsille, jotka eivät ole hyötyneet lainkaan Lissabonin strategian saavutuksista.

Strategian suuntaus ja painopistealat ovat vääriä, kuten sen perusteella laadittu politiikkakin! Hyvä Graham Watson, eivät meidän protestimme Unileverin, Thyssen-Kruppin, Nokian ja monien muiden aggressiivista maailmanlaajuista toimintaa kohtaan ole epärealistisia. Epärealistista on komission ja neuvoston kieltäytyminen niiden globaalien yhtymien vastustamisesta, jotka toimivat näin aggressiivisesti, tai ensisijaisen huomion kiinnittämisestä näiden työntekijöiden suojelemiseen ja sosiaalisesti syrjäytyneisiin.

Voin vain yhtyä Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston valitukseen, jonka mukaan köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja kasvavan yhteiskunnan jakautumisen torjumiseen ei ole vieläkään ryhdytty, eikä sitä tueta asian edellyttämällä selkeydellä ja määrätietoisuudella.

Verkosto esitti kevään huippukokoukselle 10. maaliskuuta neljä kysymystä, ja Euroopan parlamentin on erityisesti tuettava näitä kysymyksiä. Kuinka tarkkaan ottaen ehdotatte Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta vahvistettavan? Mitä erityisiä toimia ehdotetaan ”köyhyyden poistamiseen olisi annettava huomattava panos” -sitoumuksen täyttämiseksi? Koska 18,9 miljoonaa virallisesti köyhää (78 miljoonaa) käy työssä, mitä toimenpiteitä ehdotetaan työssäkäyvien köyhyyden poistamiseksi? Mitä toimenpiteitä ehdotetaan sen varmistamiseksi, että nousevat energian hinnat eivät uhkaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista osallisuutta? Nämä neljä kysymystä ovat nähdäkseni olennaisia, jos talouskasvun on määrä olla kestävää myös sosiaaliselta ja ympäristön kannalta.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission puheenjohtaja, olen tehnyt irlantilaisen kollegani Kathy Sinnottin kanssa ehdotuksen uudeksi tarkistettavaksi pöytäkirjaksi Lissabonin sopimukseen ennen sen lopullista hyväksymistä. Sillä julistetaan laittomaksi 18. joulukuuta 2007 päivätty Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös.

Latvialainen yritys halusi rakentaa Ruotsiin koulun maksamalla latvialaisille työntekijöille paljon vähemmän kuin ruotsalaisille työntekijöille maksetaan vastaavasta työstä. Ruotsin ammattiliitot järjestivät saarron. Nyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut saarron laittomaksi. Se antaa hillitä perussopimuksen tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatetta lakko-oikeuden perusperiaatteella vain, jos on olemassa yleiseen turvallisuuteen, järjestykseen tai terveyteen kohdistuva vaara. Tavallista palkkaa ei oteta huomioon. Työehtosopimusneuvotteluja ei oteta huomioon. Skandinaavisen joustoturvan, ammattiliittojen ja työnantajien välisen vapaaehtoisen yhteistyön voi romuttaa.

Irlannissa ulkomaalaisten yritysten ulkomaalaiset työntekijät voivat nyt tehdä työtä irlantilaisella yhdeksän euron minimituntipalkalla. Irlantilaisten ammattiliittojen tähän tuomioistuimen päätökseen kohdistuvat toimet ovat laittomia, lukuun ottamatta minipalkkaan kohdistuvia toimenpiteitä. Tilanne on vielä huonompi kotimaassani, jossa minimipalkkaa ei ole määritetty.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio on katastrofi ja se on kumottava perussopimusten tai laillisesti sitovan pöytäkirjan sanamuodolla. Voitte tarkastella ehdotustamme Internet-sivuillani. Vetoan puheenjohtajavaltio Sloveniaan sekä komission puheenjohtajaan, jotta nämä ottaisivat asian esille huippukokouksessa.

Minulla on komissiolle ja neuvostolle kysymys. Koska saamme konsolidoidun perussopimuksen, jotta voimme ymmärtää sen sisällön?

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät kollegat, katson, että huomisessa huippukokouksessa valtion päämiesten olisi herättävä ja myönnettävä, että Euroopan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 20 prosentilla ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen 20 prosentilla 12 vuoden aikana on utopistinen ajatus. Jos asetamme eurooppalaiselle teollisuudelle lisää rajoituksia, vaarannamme niin yritysten kilpailukyvyn kuin työllisyydenkin, ja lopulta investoinnit suunnataan valtioihin, jotka eivät aseta ilmastoon liittyviä esteitä.

Tämän lisäksi meidän on tarkasteltava politiikkaamme, joka teki Euroopasta köyhien maahanmuuttajien kohteen taitavien työntekijöiden sijaan, sen sijaan että uskoisimme siihen hölynpölyyn, jonka mukaan afrikkalaisten ja aasialaisten pakolaisten joukot valtaisivat Euroopan sen vuoksi, että ilmasto ajaa heidät lähtemään kodeistaan.

Olen vakuuttunut siitä, että meidän on keskityttävä innovatiivisiin prosesseihin, jotka vähentävät energiaa vaativaa tuotantoa. Meidän on suosittava ja osoitettava varoja asiantuntijoihin vihreiden sijaan. Meidän on myös päästävä perusteettomasta ydinreaktoreihin kohdistuvasta pelosta. Jos neuvosto haluaa toimia kansalaisten edun mukaisesti, valtioiden on investoitava tutkimukseen, kehittämiseen ja koulutukseen nimenomaan ydinenergia-alalla.

  Giles Chichester (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvosto kokoontuu taloudellisen epävarmuuden aikana. Huippukokouksessa tarkastellaan Lissabonin suunnitelman päivittämistä, vaikka se on voimassa enää kaksi vuotta. On hyvin tärkeää, että hallitusten päämiehet eivät uppoa omahyväisyyteen.

Vapaaseen kauppaan ja vapaan ja avoimen kilpailun perusperiaatteisiin, joiden on tuettava Euroopan unionia, kohdistuu todellisia uhkia. Olinkin iloinen luettuani Financial Times -lehdestä komission puheenjohtajan hiljattain esittämiä huomioita, joissa hän toi esiin Euroopassa kasvavan protektionismin koko ruman kirjon. Kun häneltä kysyttiin, onko sellaista muodostumassa, hän vastasi ”Kyllä, ja pelkäänpä, ettei se koske vain Eurooppaa, vaan koko maailmaa. Euroopassa poliittiset voimat, jotka perinteisesti olivat markkinamyönteisiä, ovat nyt – kauniisti sanottuna – varovaisempia”.

On siis olemassa protektionistisia uhkia, jotka ovat ilmeisiä kuunneltaessa Atlantin toisella puolella käytävän presidentinvaalikilpailun kahden johtajan retoriikkaa. On selvää, että Eurooppa hyötyy globalisaatiosta paljon enemmän kuin mitä se menettää. The Economist valitteli hiljattain joidenkin eurooppalaisten johtajien käyttämää globalisaatiovastaista kieltä. Sen mukaan todellisuudessa Euroopan kansalaiset ovat globalisaation voittajia halpojen tuontitavaroiden, matalan inflaation ja matalien korkojen ansiosta. Intian ja Kiinan noususta huolimatta EU:n osuus maailman viennistä kasvoi, joskin vain vähän, vuodesta 2000 vuoteen 2006.

Ranskassa, jossa protektionistinen retoriikka on kenties ilmeisintä, hiljattain julkaistu raportti osoitti, että vain 3,4 prosenttia vuonna 2005 menetetyistä työpaikoista johtui tuotannon siirtämisestä. Meidän olisi siis asetettava kaikki tämä oikeaan perspektiiviin ja tuettava komission puheenjohtajan vankkaa näkemystä asiasta. Eurooppa menestyy kansainvälisillä markkinoilla vain, jos se parantaa kilpailukykyään, uudistaa radikaalilla tavalla työmarkkinoitaan ja ryhtyy rankasti karsimaan huonoa yritystoiminnan sääntelyä niin EU:n tasolla kuin kansallisellakin tasolla.

The Economist esitti kysymyksen: Ovatko tämän päivän poliitikot edes riittävän rehellisiä kertoakseen kansalaisille, että globalisaatio on heidän ja Euroopan kannalta hyvä asia? Puheenjohtaja Barroso on ollut rehellinen, nyt EU:n johtajien on aika tukea häntä.

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tosimaailma on saanut Euroopan unionin kiinni. Vuoden 2007 kevään huippukokouksessa EU27 sai vielä haaveilla ihannemaailmasta. Kasvu edistyi Euroopassa, työttömyys väheni, työllisyys oli nousussa, julkisen talouden alijäämä väheni, Eurooppa-neuvosto esitteli ilmastonmuutoksen torjumista koskevia uraauurtavia tavoitteita ja Balin konferenssissa Euroopan oli määrä toimia koko muun maailman ohjaajana.

Elokuussa subprime-kriisi kuitenkin puhkesi, ja se aiheuttaa edelleen sekasortoa. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden jälkeen investointirahastot ovat nyt myllerryksessä. Osoittaessaan ylenkatsettaan moraalisia varauksia kohtaan keskuspankeista on tullut keinottelijoiden rauhoittelijoita. Suurimmat keskuspankit ovat jälleen joutuneet pumppaamaan miljardeja talousprosesseihin ”poistaakseen rahaksi muunnettaviin varoihin kohdistuvat paineet”, kuten rahoitusmaailmassa hienotunteisesti sanotaan.

Lasku kohdistuu kuitenkin yleisjärjestelmään. Luottojen yleinen tiukennus on hidastanut talouskasvua. Laskusuhdanne häämöttää; EKP vaatii malttia työntekijöiltä, joiden ostovoimaa energian ja elintarvikkeiden yhä korkeammat hinnat jatkuvasti nakertavat. Toisaalta epäonnistuneet talous- ja teollisuusnerot palkitaan vähemmän vaatimattomasti. Dollarin arvo on ennätyksellisen matalalla ja raakaöljytynnyrin arvo ennätyksellisen korkealla. Kasvuennusteita tarkistetaan jatkuvasti alaspäin.

Muuttuvista olosuhteista huolimatta puheenjohtaja Barroso pitää tiukasti kiinni nykyisistä yhdennetyistä suuntaviivoista kuin ne olisi kaiverrettu portugalilaiseen marmoriin. Balin huippukokouksessa ei hyväksytty eurooppalaisten ehdottamia jaloja tavoitteita. Amerikkalaiset, japanilaiset, kanadalaiset tai edes australialaiset eivät halunneet mitään kompromissitavoitteita Kioton sopimuksen allekirjoittajien uudesta asemastaan huolimatta. Eivät halunneet myöskään kiinalaiset, intialaiset, brasilialaiset tai venäläiset. Tiekartta, jonka oli määrä johtaa vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokonferenssiin, on asiakirjoista heppoisin. Komissio ei kuitenkaan halua mukauttaa vuoden 2007 huippukokouksessa tehtyjä päätöksiä todellisten uusien ongelmien mukaisesti.

Komissiossa kuullaan kuitenkin myös useita järjen ääniä. Puheenjohtaja Barroso puhuu teollisuudesta vapaata Eurooppaa koskevia harhakuvia vastaan. Varapuheenjohtaja Verheugen vaatii, että on tehtävä selkeitä joustavia päätöksiä, jotka eivät edistä teollisuuden poistumista Euroopasta. Energia-alan teollisuudella ei tietenkään olisi mitään sitä vastaan, että hiilidioksidipäästöluvat revittäisiin. Koska niiden asiakkaat ovat täysin niiden vallassa, ne siirtäisivät vain ylimääräiset kustannukset näiden maksettaviksi. Teräs- ja alumiinialalla ja muussa globaaleilla markkinoilla toimivassa energiaa vaativassa teollisuudessa lisäkustannuksia ei siirretä hintoihin, mutta ne vaikuttavat ainoaan jäljellä olevaan muuttujaan: työvoimaan. Tämä vaihtoehto aiheuttaisi nopeasti uudelleensijoittumisia valtioihin, joissa sosiaalinen sääntely ja ympäristöä koskevat säännökset eivät ole niin tiukkoja kuin Euroopassa. Maailman ilmasto ei luonnollisesti hyötyisi tästä lainkaan, mutta sosiaaliset kustannukset Euroopassa muodostuisivat kestämättömiksi.

Vuoden 2007 huippukokouksessa tehtiin joitakin rohkeita päätöksiä, mutta ne eivät vastanneet EU27:n todellista tilannetta. Pelkästään biopolttoaineita koskevan tavoitteen saavuttaminen aiheuttaisi ympäristölle enemmän haittaa kuin hyötyä, ja kuluttajat olisivat varmasti häviäjiä. Seuraavassa huippukokouksessa on mukautettava näitä päätöksiä uuden maailmanlaajuisen taloudellisen tilanteen mukaisesti ja määritettävä sellainen ympäristöpolitiikka, joka ei perustu siihen harhakuvaan, että EU voisi yksinään kantaa ilmastonmuutoksen torjuntataakan.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, energiavarmuuden on tietenkin oltava yksi keskeinen tekijä Euroopan unionin energiapolitiikassa. Energiavarmuus on saavutettavissa vain yhteistoimin, yhteistyössä muiden kanssa ja vain, jos Euroopan unioni puhuu yhdellä äänellä. Näin ei ole Euroopan kannalta strategisesti merkittävän Nabuccon putken osalta.

Minusta tämä asia on otettava esille tulevassa neuvoston kokouksessa, ja neuvoston on varmistettava, että unioni toimii itsenäisenä kokonaisuutena, kun on kyse tästä putkesta. On myös muistettava, että toinen putki, jonka rakentamista useat Euroopan valtiot kannattavat, voi merkitä sitä, ettei Nabucco-hanketta ole mahdollista jatkaa käytännön syistä. Kaasua ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi saatavilla.

Haluan tämän vuoksi esittää Euroopan unionille kysymyksen. Eikö olisi mahdollista yksinkertaisesti tukea putken rakentamista Euroopan unionin varoin unionin energiavarmuuden parantamiseksi? Näin toimittiin strategisesti merkittäväksi katsotussa Galileo-hankkeessa.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että Lissabonin strategian, jota puheenjohtaja Barroso on tänään niin kovasti ylistänyt, oli määrä tarjota taloudellemme mahdollisuus kiriä Yhdysvaltojen talouden tasalle. Valitettavasti kaikki näkemämme, kuulemamme ja kokemamme osoittaa, ettemme ole onnistuneet saavuttamaan Yhdysvaltoja ja sen lisäksi häviämme myös Aasialle. Menestyksen merkkien sijaan on siis todettava selvästi, että Lissabonin strategiaa noudattaessaan unioni osallistuu kilpailuun, jota se ei todella aiokaan voittaa.

Jos toivomus todella olisi ollut tehdä Euroopan taloudesta entistä dynaamisempi ja tehokkaampi, Euroopan komissio ei olisi ottanut käyttöön talouskasvua haittaavia esteitä, kuten se on viime vuosina tehnyt. Viittaan rajoituksiin, joita kohdistuu vapauteen tarjota palveluja koko Euroopan unionin alueella sekä toiminnanharjoittamisvapauteen. Meidän on siis joko suhtauduttava vakavasti julistuksiin tai sitten me vain teemme esityksen, esitämme iskulauseita ja vakuutuksia, vaikka tosiasiassa toteutamme toimia, joilla on päinvastaisia vaikutuksia ja jotka haittaavat kehitystä.

Komissio on vastuussa talouden liiallisesta sääntelystä, direktiivien ja käyttöoikeuksien liiallisesta määrästä sekä kaikesta siitä, jonka vuoksi talous on kohtuuttoman riippuvainen byrokratiasta, myös yhteisön byrokratiasta. Ilmastonmuutoksen torjunnan ja erityisesti hiilidioksidikysymyksen osalta emme halua pyrkimystemme kustannusten muodostuvan kohtuuttomaksi taakaksi uusien jäsenvaltioiden talouksille. Jos sallimme sen tapahtua, tulee lapsi heitettyä pesuveden mukana.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, sosialidemokraattinen ryhmä on tietysti oikeassa todetessaan, ettei vaurauden jakautuminen Euroopassa ole toiminut hyvin viimeisten vuosien aikana, ja Robert Goebbels on aivan oikeassa vaatiessaan erilaista lähestymistapaa miljardien eurojen keinotteluun ja tuhlaamiseen.

Varoitan kuitenkin asettamasta sosiaaliasioita ja ympäristöasioita vastakkain, kuten sosialistit ja muutkin täällä parlamentissa jälleen pyrkivät tekemään. Vastassamme on tällä hetkellä painostusryhmä, teräskeisarien, alumiinikeisarien ja kemianteollisuuden keisarien painostusryhmä.

Mitä nämä miehet haluavat? He ovat säännönmukaisesti miehiä! Nämä miehet haluavat romuttaa saastuttaja maksaa -periaatteen. On selvästi tuomittavaa, että juuri eniten saastuttavat teollisuudenalat nyt vapautetaan saasteverosta, ja juuri tästä on kyse hiilidioksidipäästöjen kaupassa. Mitä vielä voi tapahtua? On mahdollista, että teräs-, alumiini- ja kemianteollisuutta ei nykyaikaisteta kansainvälisellä tasolla.

Tarvitsemme siis seuraavanlaisen mallin. Ensinnäkin huutokaupan on katettava 100 prosenttia päästöoikeuksista. Toiseksi varojen käyttötarkoitus on yhdistettävä siten, että kuten Tanskassa 1990-luvun alussa, teollisuuden hiilidioksidiverosta saatavat tuotot investoidaan Euroopan terästeollisuuden ja muiden energiaa vaativien yritysten nykyaikaistamiseen. Kolmanneksi – ja nähdäkseni meidän on tehtävä tässä yhteistyötä puheenjohtajavaltio Ranskan kanssa – tarvitaan luonnollisesti rangaistusseuraamuksia yhtenäismarkkinoiden ulkopuolelle, muihin maanosiin suuntautuvalle polkumyynnille.

On kuitenkin väärä luulo, että jokaisessa Euroopan ulkopuolella sijaitsevassa terästehtaassa noudatetaan heikompia ympäristö- ja energianormeja kuin nyt Euroopassa sijaitsevissa terästehtaissa. Se ei ole totta, joten mahdolliset seuraamukset toimivat vain, jos ne ovat avoimia. Käsi kädessä kulkevat sosiaali- ja ympäristöpolitiikka: se on tulevaisuutta.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, komission ja neuvoston tänään antama kuva esittää aivan toisenlaisen todellisuuden, kuin sen, missä suurin osa kansalaisista elää, sillä todellisuudessa köyhyys ja eri ryhmien väliset kuilut ovat lisääntyneet. Meille kerrotaan, että yhä useammat ovat löytäneet työpaikan, mutta meille ei kerrota minkälaiset työpaikat ovat lisääntyneet. Ne ovat pääasiassa matalapalkkaisia töitä, joilla ihmiset eivät pysty elättämään itseään ja lapsiaan. Ne ovat tilapäisiä työpaikkoja, joissa työsuhteen ehdot ovat epävarmoja. Tämä ei ole sellainen yhteiskuntamalli, jota me vasemmistossa haluamme tai jonka voisimme hyväksyä.

Tiedämme, että voidaan seurata muitakin polkuja, sellaisia, jotka johtavat solidaarisuuteen ja oikeuteen ja kaikkien kansalaisten yhteiskuntaan. Haaveet sosiaalisesta Euroopasta romuttuivat, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomionsa asioissa Vaxholm ja Viking Line. Tuomiossa tehtiin täysin selväksi, että EU:ssa vapaa liikkuvuus ja sisämarkkinoiden vaatimukset ja edut ovat tärkeämpiä kuin työntekijöiden edut. Tuomioista seuraa sosiaalista polkumyyntiä. Eri valtioiden työntekijät asetetaan vastakkain. Vakavasti otettavat työnantajat, jotka haluavat maksaa riittävää palkkaa ja tarjota järkevät työsuhde-ehdot, syrjäytyvät kilpailussa. Yhteisöjen tuomioistuin ei jätä epäilyksille sijaa. Mutta miksi komissio ja neuvosto ovat edelleen passiivisia tässä asiassa? Miksi hyväksytään sopimus, joka entisestään vahvistaa markkinoiden etuja työntekijöiden kustannuksella?

Asiassa Vaxholm annettu tuomio antaa kolme yksiselitteistä vastausta: ensinnäkin, etteivät jäsenvaltiot voi päättää työmarkkina-asioista, toiseksi, työntekijät eivät voi turvautua kanteisiin, jotka aiheuttavat häiriöitä sisämarkkinoilla – näin tuomioistuin vie työntekijöiltä näiden ainoan tehokkaan keinon puolustaa samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samanlaista palkkaa koskevaa periaatetta. Kolmanneksi, matalamman palkkatason EU:n valtioihin sijoittautuvat yritykset voivat lähettää työntekijöitään muihin valtioihin työskentelemään samalla matalalla palkalla.

Työmarkkinajärjestöt, poliittiset järjestöt, hallituksista riippumattomat järjestöt ja miljoonat tavalliset ihmiset ovat myöntäneet, että kansalaisten Eurooppa on mahdollinen, mutta koska komissio ja neuvosto myöntävät sen?

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Puheenjohtaja Barroso puhui inflaatiosta. Inflaatiohaamu kummittelee jälleen jäsenvaltioissa. Nykyinen 3,2 prosentin inflaatio ylittää reilusti kahden prosentin tavoitteen, ja tämä on huolestuttavaa kehitystä, jota palkankorotukset aiheuttavat, kuten Alankomaissa. Viime vuonna kevään huippukokouksesta käydyissä keskusteluissa esillä olivat hyvinvointivaltion uudistukset. Se oli täysin ymmärrettävää. Hyvinvointivaltioista on tullut kestämättömiä. Useat jäsenvaltiot ovat käsitelleet asiaa viisaasti, ja tilanne on nyt niissä parempi.

Arvoisa puhemies, ennuste ei kuitenkaan ole hyvä. Inflaatio on liian korkealla, raaka-ainekustannukset nousevat ja keskuspankit ovat hiljattain joutuneet varoittamaan luottokriisistä ylivelkaantuneilla rahoitusmarkkinoilla. Nyt on palautettava kuluttajien luottamus.

Jean-Claude Trichet sanoi viime viikolla, että rahapolitiikan linjausten mukaisesti Euroopan keskuspankki pyrkii edelleen vakauden säilyttämistä koskevaan tavoitteeseensa ja että Euroopan keskuspankin on toimittava riippumattomana, kuten myös Kansainvälisen valuuttarahaston uusi ranskalainen johtaja vaatii. Jäsenvaltioiden harkintavallassa on kuitenkin se, tukevatko ne tätä politiikkaa huolehtimalla palkankorotusten valvonnasta.

Voiko neuvoston puheenjohtaja kertoa mitä lisätoimenpiteitä neuvosto aikoo toteuttaa suuntauksen muuttamiseksi? Voimmeko odottaa liian nopeiden palkankorotusten tarkistustoimenpiteitä? Paljon kiitoksia.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ilmeisesti yksi kevään huippukokouksen keskustelunaiheista on Välimeren unioni, jonka rakennetta, puitteita tai edes rahoitusta ei ole vielä selvitetty. Keskustelu saattaa kenties syrjäyttää muita talousaiheita, kuten Lissabonin strategian täytäntöönpanon tai sen, kuinka taloutta olisi stimuloitava kansainvälisen rahoituskriisin yhteydessä.

Ensin meillä oli Itämeren neuvosto ja sitten Euro–Välimeri-kumppanuus. Merialueet tekevät siis monenlaista yhteistyötä. Väite, jonka mukaan Välimeren unioni vahvistaisi hallitusten välistä yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjunnassa, on kuitenkin mielestäni harhaanjohtava.

On myös väärin tarjota Afrikan valtioille lisää rahoitusapua naapuruussuhteiden edistämisen verukkeella ilman velvoitteita. Lukemattomien taloudellisten pakolaisten lähtö- ja kauttakulkumaana toimivat Afrikan valtiot ovat loppujen lopuksi saaneet suuria määriä kehitysapua, usein osoittamatta pienintäkään halukkuutta ottaa takaisin kansalaisiaan. Tämän vuoksi rahoitusapu on yleisesti yhdistettävä sopimukseen laittomien pakolaisten takaisin ottamisesta tai laittoman maahanmuuton torjumiseen liittyviin toimenpiteisiin.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tarkastellessamme kevään huippukokouksen esityslistaa näemme lähes täydellisen luettelon sukupolvemme kohtaamista sosioekonomisista ja ekologisista haasteista, jos haluamme kantaa vastuun meidän jälkeemme tulevista sukupolvista globalisaation aikana. Haasteita ovat ilmastonmuutos, teknologinen edistys ja ikääntyvä väestö.

Olemme epäilemättä vastuussa tavoitteista ja lähestymistavoista tämän saavuttamiseksi ja odotamme tietysti kaikkien tekevän sen, mitä ovat luvanneet tehdä, ja että kaikilla poliittisilla tasoilla harjoitetaan riittävää painostusta tulosten saavuttamiseksi.

Ryhmämme Lissabonin strategian koordinaattorina haluan kertoa, että arvostamme todella komission esittämää yhteisön Lissabonin ohjelmaa. Tuemme täysin kaikkia kymmentä kohtaa, ja sama koskee ilmoitusta pienyrityksiä koskevasta säädöksestä. Näin kuitenkin sillä edellytyksellä, että pienyrityksiä koskeva säädös ei jää pk-yrityksiä koskevan puheen tasolle. Arvoisa komission puheenjohtaja, säädöksestä on tultava enemmän kuin Santa Maria da Feirassa joitakin vuosia sitten hyväksytystä pk-yrityksiä koskevasta peruskirjasta. Jotta se täyttäisi tehtävänsä, pienyrityksiä koskevalla säädöksellä on varmistettava, että pk-yrityksiä varten luodaan paras mahdollinen toimintaympäristö, joka soveltuu hyvin pienille, pienille ja keskikokoisille yrityksille.

Tämän tavoitteen vuoksi yksi edellytys on aivan välttämätön, ja sitä on sovellettava jokaisella tasolla, niin konkreettisiin toimenpiteisiin kuin pelkkiin yksinkertaistamistoimenpiteisiinkin: pienet ensin. Pk-yritykset on otettava lähtökohdaksi eikä poikkeuksena, joten tehkäämme tästä sitova kriteeri, jotta siitä vihdoinkin tulee enemmän kuin pelkkä iskulause. Vain tällä tavalla voimme aidosti onnistua tavoittamaan yritykset, jotka muodostavat suurimman osan liiketoimintaympäristöstämme, ja jotka todellakin tarjoavat eniten työpaikkoja ja uusia työpaikkoja.

Arvoisat komission ja neuvoston jäsenet, olisi todella hienoa, jos huomenna alkavassa kevään huippukokouksessa tästä sitovasta periaatteesta päästäisiin viimeinkin sopimukseen. Kiitos mielenkiinnostanne.

  Harlem Désir (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, kevään huippukokouksen aattona talous on sekasorrossa, markkinat vapautettu, osakemarkkinat romahtavat, ja kasvu tyrehtyy. Siinä teillä on kansainvälistä kapitalismia, joka luo hyvinvointia tai tuhoaa arvoja markkinoiden, keinottelukuplien, johdannaisten ja sellaisten villiintyneiden kauppiaiden oikkujen mukaan, jotka itse asiassa tekevät juuri niin kuin heitä on kehotettu, hankkivat mahdollisimman suurta voittoa mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Vaikka markkinat ovatkin tällaisia, ei inhimillinen yhteiskunta voi elää näin. Joka tapauksessa tämä ilmiö saattaa antaa unionille sen varsinaisen merkityksen globaaleilla markkinoilla. Eurooppa ei selvästikään voi täysin välttää tätä sekasortoa, se on yksi globalisaation merkittävimmistä tekijöistä, tosin usein omaksi edukseen. Suuremmassa mittakaavassa unioni löytää kuitenkin globalisaatiosta merkityksensä ja kutsumuksensa hullaantuneen kapitalismin tasapainottajana julkisen sääntelyn, talouden vakauttamisen, aktiivisen reaalitalouden kasvun tukipolitiikan, tutkimukseen ja innovaatioon tehtävien julkisten ja yksityisten investointien tukemisen ja unionin infrastruktuurin avulla. Esimerkiksi rahapolitiikan pitää suojata vakautta, niin kuin se tekeekin, mutta sen on myös ruokittava kasvua ja kohennettava tasa-arvoa parhaalla mahdollisella tavalla vientimme turvaamiseksi, vaikka näin ei valitettavasti nyt vielä tapahdu.

Lopuksi ja ennen kaikkea ryhmämme haluaa korostaa, että EU:n on tasapainotettava suurpääoman horjuvaa taloutta tehokkaalla sosiaaliturvalla, vankoilla julkisilla palveluilla ja työntekijöiden sosiaalisilla oikeuksilla.

Arvoisa puhemies, unionin on nyt toimittava voimakkaammin ennakoidakseen ja suojellakseen: se ei voi enää toimia pelkkinä sisämarkkinoina suurten maailmanlaajuisten markkinoiden sisällä. Siitä on tultava entistä enemmän yhteiskunnallisesti suuntautunut. Tämä on myös tapa, jolla palautetaan kansalaisten tuki ja luottamus.

Me tuemme nyt Lissabonin strategiaa, joka perustuu pohjimmiltaan näihin kolmeen pilariin, jotka olette jo maininnut täällä, mutta sanoihin on yhdistettävä toimia, todellista EU:n politiikkaa, sillä muuten sosiaaliset aikomukset jäävät vain kuolleiksi kirjaimiksi.

Tämän vuoksi vaadimme suuntaviivojen tarkistusta, sillä niillä voidaan ohjata tätä hanketta. Erityisesti pyydämme teiltä kuitenkin Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman käynnistämistä uudelleen, sillä konkreettiset toimet ovat tässä merkittäviä. Komission on esimerkiksi reagoitava Laval-tapaukseen. Sen on käytettävä aloiteoikeuttaan ehdottaakseen lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin tarkistamista. Eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä on tarkistettava todella kunnianhimoisella tavalla, jotta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua voidaan hyödyntää tehokkaasti ja oikea-aikaisesti uudelleenjärjestelyn koskettamissa suurissa ryhmissä. Työaikadirektiiviä on tarkistettava ja sitä on mukautettava oikeasti poikkeusten poistamiseksi ja liiallisten työtuntien väärinkäytön estämiseksi. On laadittava osa-aikatyötä koskeva direktiivi epävakaiden työolojen torjumiseksi. Teidän on käynnistettävä kunnianhimoinen elinikäistä oppimista koskeva ohjelma, jotta viides pilari, viides perusvapaus, ei ole varattu vain eliitille, vaan kaikki ihmiset voivat hyödyntää täysimääräisesti omia mahdollisuuksiaan työntekijöinä, jolloin he pystyvät mukautumaan talouden ja työmarkkinoiden muutoksiin.

Arvoisa komission puheenjohtaja, viestimme on seuraava: käyttäkää aloiteoikeuttanne auttaaksenne neuvostoa laatimaan kunnianhimoinen sosiaalista Eurooppaa koskeva ohjelma.

  Lena Ek (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, on vaikeaa ottaa vastuuta Euroopan tulevaisuudesta. Meidän on selvittävä globalisaatiosta ja sen aiheuttamasta kilpailusta. Meidän on selvittävä vaikeista väestöön ikääntymistä koskevista kysymyksistä, sillä eläkeläisten määrä kasvaa ja väestö vähenee vuoteen 2020 mennessä, jolloin meidän on määrä saavuttaa asettamamme ympäristöä ja ilmastoa koskevat tavoitteet, toisin sanoen 20-20-20 -tavoitteet. Meidän on varmistettava taloudellisesti kestävä kehitys Euroopassa. Keskustellessamme Lissabonin strategiasta olen iloinen, että se edustaa laaja-alaista lähestymistapaa kestävään talouskehitykseen, talouskasvuun, ympäristövastuuseen ja sosiaalisesti vastuulliseen politiikkaan.

Havaitsemme, että yhteiset ponnistelut saavat aikaan tulosta. Se on hienoa. Havaitsemme myös, että yhteinen strategia on hyvin tärkeä. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä käynnistetty yhteistyö on valtavan tärkeää.

Haluan kiinnittää huomiota tämän vuoden päätöslauselmaan sisällytettyyn uuteen alaan, liikennepolitiikkaan, jolla on suuri merkitys ilmastotavoitteiden ja kasvun yhteydessä. Olemme tilanteessa, jossa voimme tehokkaan, kestävän ja ympäristön kannalta asianmukaisen liikennepolitiikan avulla luoda yhä uusia työpaikkoja Eurooppaan.

Todellisuudessa eri politiikan alat ovat sidoksissa toisiinsa. Ei ole mitään mieltä antaa ilmastopolitiikan 20-20-20 -tavoitteita koskevia lupauksia, jos ne eivät siirry neuvoston päätöslauselmaan Lissabonin strategiasta. Toivonkin siis, että kevään huippukokouksen tuloksissa saamme nähdä kattavaa politiikkaa, jolla vastataan niin talouskasvua kuin ilmastopolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. Hyvät ystävät, siinä on haasteemme!

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pian kokoontuvan Eurooppa-neuvoston on suhtauduttava vakavasti rahoitusalan maailmanlaajuisen sekasortoon.

Eurolandia horjuu, kun rahaa siirtyy paineella italialaisista, kreikkalaisista, espanjalaisista ja ranskalaisista obligaatioista turvaan Saksaan. Ero italialaisten ja saksalaisten obligaatioiden välillä on kasvanut yli 63 peruspisteeseen, kuten tapahtui myös vuonna 1999, kun vaikutti epätodennäköiseltä, että Italia kykenisi noudattamaan tiukasti Maastrichtin kriteereitä.

Viimeksi eilen Italian valtion joukkovelkakirjalainojen myynnissä annettiin vain hyvin harvoja tarjouksia. The Telegraph raportoi 6. maaliskuuta, että suuri investointipankki, joka keinotteli hyödyntämällä hintaeroja Italian obligaatioiden ja luottojohdannaisten osto- ja myyntihinnoissa, oli joutunut realisoimaan kaikki obligaationsa. Italian valtiovarainministeriön oli tultava apuun obligaatioiden arvon tukemiseksi.

Suurpääomapiireissä on jo jonkun aikaa huhuttu siitä, että Italia luopuu eurosta. Onko tässä jotain perää? Unioni on heikko, ja kansallisten hallitusten on kaksinkertaistettava ponnistelunsa tällaisten vakavien ongelmien ratkaisemiseksi Brysselin teknokraattien ehdottamien kuluneiden ja merkityksettömien toimenpiteiden sijaan. Hallitusten on tarvittaessa puututtava asiaan sen sijaan, että turvautuisivat verovähennysten tai likviditeetin lisäämisen kaltaisiin vanhentuneisiin ratkaisuihin.

Kuulkaa siis kansalaisten ja paikallisten yhteisöjen ääntä! Palatkaamme reaalitalouteen ja antakaamme työntekijöille mahdollisuus osuuteen yritysten omistuksessa!

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, keväthuippukokouksista jää aina paha maku suuhun. Me todellakin juhlimme unionin 50-vuotispäivää, ja on hyvä muistaa nämä asiat. Hyvät herrat, minä kuitenkin muistan myös Göteborgin huippukokouksen, joka oli valtava ekologinen voitto, sillä valtioiden ja hallitusten päämiehet pääsivät sopimukseen EU:n ympäristöterveyden, terveyden ja sosiaalisen osallisuuden alojen politiikan kestävän kehityksen tarkastelemisesta kevään huippukokouksessa.

Euroopassa esimerkiksi Mittal-Arcelor, varsinainen runsaasti energiaa käyttävä organisaatio, aikoo vähentää 600 työpaikkaa hirviömäisten voittojen keskellä, ja EU on valmis antamaan sille ilmaisia kasvihuonekaasukiintiöitä. Kansalaiset ovat järkyttyneitä ja nuoret ahdistuneita heille jättämästämme perinnöstä.

Hyvät herrat, pidätte vallankumouksellisena esimerkiksi ehdotustanne kasvihuonekaasujen vähentämisestä 20 prosentilla. Tiedämme, että se on paljon tarvittavaa vähemmän. Esimerkiksi luonamme vieraillut Lester Brown pystyi tunnekuohultaan tuskin puhuman kertoessaan meille, että päästöjä on vähennettävä 80 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jos sillä halutaan kääntää suuntausta. Hyvät herrat, en siis usko hankkeeseenne. Se on paljon tarvittavaa vähemmän ja täysin riittämätön koko planeetan vaarantavan ympäristökriisin kannalta.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, kun Euroopan parlamentti nyt juhlii 50-vuotispäiväänsä, odotin komission ja neuvoston edustajien tulevan tänne vilpittömämpinä ja vaatimattomampina. Toivoisin heidän puhuvan epäonnistumisistaan ja Euroopan kansalaisia huolestuttavista ongelmista sen sijaan, että onnittelevat ja ylistävät toinen toisiaan ja kaunistelevat totuutta.

Sosiaalinen eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyneet muutaman viime vuoden aikana. Mitä tulee Lissabonin tavoitteisiin – arvoisa puheenjohtaja Barroso, asetitte ne itse, mutta ette kuuntele minua, vaan keskustelette kolleganne kanssa – arvoisa puheenjohtaja Barroso, te unohdatte sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ympäristön suojelua koskevat tavoitteet! Kosovossa te unohdatte YK:n ja kansainvälisen lainsäädännön!

Arvoisat neuvoston edustajat, Barroson ilmastonmuutospaketin kunnianhimoisen edistämisen sijaan te puolestanne pyritte hukkaamaan sen. Tämän minä odotin teidän kertovan sen sijaan, että kiittelette toisianne.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Olen hyvin yllättynyt siitä, ettei Turkin tilannetta ole asetettu tämän viikon esityslistan kärkeen. Tähän asti on aina sanottu, että neuvotteluprosessi Turkin kanssa etenee Turkin uudistusten etenemisen myötä.

No, nyt on osoittautunut, että asia on päinvastoin. Uudistusprosessi on lähes pysähtynyt, mutta neuvotteluja vaan jatketaan. Voimme vain todeta, että Turkki jatkaa provokaatiota. Turkin rikoslain 301 artikla estää virallisesti ilmaisunvapauden. Turkin hallitus lupasi poistaa artiklan tai ainakin muuttaa sitä vuoden loppuun mennessä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Se teki myös lakonisesti tiettäväksi, että oli tärkeämpiä asioita, kuten yliopistojen huivikiellon poistaminen. Islaminuskon levitys ja salavihkainen nykyvaltion häivyttäminen ovat ilmeisesti ensisijaisia tavoitteita.

Sitten Turkin pääministeri Erdogan matkusti Saksaan muistuttamaan siellä asuvia turkkilaisia siitä, ettei näiden pidä sopeutua maahan liian hyvin ja että näiden on vaadittava turkkilaisten yliopistojen perustamista Eurooppaan. Pääministeri Erdogan käyttäytyi kuin voitokas komentaja, joka tarkasti joukkojaan miehitetyllä alueella.

Lisäksi Turkki on pommittanut Pohjois-Irakia viikkojen ajan. Noin 10 000 miehen joukot ovat tunkeutuneet valtioon. Tilanne olisi sama, jos toinen ehdokasvaltio Kroatia hyökkäisi Montenegroon. Se olisi tietysti älytöntä, eikä kukaan Euroopan unionissa hyväksyisi mitään tällaista, mutta Turkki saa näköjään tehdä mitä lystää.

Arvoisa puhemies, kysynkin siis kuinka kauan Euroopan unioni aikoo jatkaa ujoa käytöstään neuvotteluissa Turkin kanssa?

  João de Deus Pinheiro (PPE-DE). – (PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, on pantava merkille, että Lissabonin strategia on päässyt aiemmasta välinpitämättömyyden tilastaan vuoden 2005 jälkeen nykyisen komission ansiosta. Minun on siis sanottava neuvoston puheenjohtajalle, että on hyvin tärkeää antaa komissiolle yhtenäismarkkinoiden ja sisämarkkinoiden tapaan lisää vastuuta ja antaa sen johtaa Lissabonin strategiaa hallitusten välistä toimintaa koskevan ajatuksen sijaan, sillä se ei ole edistänyt asioita.

Mitä tulee koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation kolmikantaan, yksinkertaista ratkaisua, jossa rahaa pumpataan umpimähkäisesti tutkimukseen, on vältettävä. Tieteellisten julkaisujen ja mielikuvituksellisten ajatusten sijaan me tarvitsemme entistä parempaa innovaatiota, joka on jotain aivan muuta. Innovaatio edellyttää yrittäjyyttä ja riskinottajia arvostavaa kulttuuria, sillä nämä ihmiset tietävät, kuinka tiedolla tehdään rahaa, eikä toisin päin, siis kylvämällä rahaa umpimähkäisesti siltä varalta, että tietoa ilmaantuisi.

Koulutusalalla on tärkeää luoda myös kilpailukykyinen kulttuuri ja ohjattua luovuutta. Meidän on tiukasti hylättävä helpot ratkaisut, jotka estävät sekä ihmisten että yritysten menestyksen tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies, tämän vuoksi olen iloinen komission ehdotuksista kannustaa yrittäjyyttä, ohjattua tutkimusta, koulujen ja yritysten välisiä yhteyksiä, koulutusjärjestelmän luovuutta, kysyntää ja kilpailukykyä. Tämän lisäksi haluan kuitenkin sanoa, että innovaatiohalu ja Lissabonin strategia voidaan esittää lyhyesti kahdella sanalla: Euroopan, yritysten ja korkeakoulujen on luotava lisäarvoa.

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa komission puheenjohtaja, olette sanonut täällä parlamentissa, että olette lähentynyt Euroopan parlamentin ajatusmallia. Kysynkin seuraavaa: millä tavalla tämä lähentyminen parlamentin asennoitumista kohtaan on johtanut uusiin painotuksiin tai yhdenkään uuden painopistealan määrittämiseen talous- ja sosiaalipoliittisissa suuntaviivoissa, jotka neuvoston on määrä hyväksyä parin seuraavan päivän aikana?

Olen eri mieltä. Minusta te käytätte verukkeena neuvostoa, joka ei ole valmistautunut uusiin ajatuksiin. Uskon neuvoston puolestaan käyttävän verukkeena viestiä, jota te, puheenjohtaja Barroso, olette lähettänyt kuukausien ajan, nimittäin ettei muutoksia tarvita. Uskon näiden yhteisten pyrkimysten muodostavan toiminnan pysäyttävän kartellin, jolla on yhteinen mantra: tavalliseen tapaan. Se ei kuitenkaan ole Euroopan kansalaisten edun mukaista, se ei ole eurooppalaisten yritysten edun mukaista eikä se ole Euroopan parlamentin edun mukaista. Parlamentti on antanut monta päätöslauselmaa, joissa se vaatii huomion kiinnittämistä Euroopan unionin taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin olosuhteisiin.

Kuten tutkimuksemme ovat osoittaneet, olemme jäämässä jälkeen tutkimuksen ja kehittämisen alalla. Olemme jumahtaneet paikoillemme kauas jälkeen Yhdysvalloista. Olemme olleet tällä samalla tasolla 1980-luvun alusta alkaen, ja sillä aikaa japanilaiset ovat ohittaneet meidät, ja jopa Kiina saavuttaa meidät, sillä sen talousalan tutkimus- ja kehittämismenot ovat nyt suuremmat kuin Euroopan unionin yritysten. Koska te aiotte herätä? Koska aiotte omaksua myönteisen asenteen Euroopan unionin rahoituksen ja investointien laatuun, EU:n väestön vuoksi? On jo korkea aika!

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime vuoden kevään huippukokouksessa EU:n johtajat allekirjoittivat energiatehokkuuden tavoitteen ”20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä”, mutta tavoitteen saavuttaminen edistyy verkkaisesti. Parlamentin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaa koskevassa mietinnössä paljastettiin merkittäviä puutteita energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa. Komission tammikuussa antama ensimmäinen kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien arviointi toi ilmi kuilun energiatehokkuutta koskevan poliittisen sitoutumisen ja todellisten toimien välillä. Energiatehokkuus tukee kaikkia EU:n tavoitteita niin hiilidioksidipäästöjen, uusiutuvien energiamuotojen, toimitusvarmuuden ja Lissabonin suunnitelman aloilla – kaikesta tästä täällä on tänä aamuna puhuttu.

Olisin kiitollinen, jos neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja voisivat kertoa, mitä tämän vuoden kevään huippukokouksessa on määrä tehdä tulosten parantamiseksi energiatehokkuuden alalla.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategian tavoitteet määritettiin kahdeksan vuotta sitten. Lissabonin strategian ensisijaisena tavoitteena oli varmistaa, että Euroopan unionin kehitys olisi nopeampaa kuin Yhdysvalloissa, ja samalla oli määrä lisätä kestäviä työpaikkoja. Molempien osalta epäonnistuminen on virallisesti todettu. Esimerkiksi Lissabonin strategian ja yhteisen maatalouspolitiikan todellisen täytäntöönpanon väliltä puuttuu selvästi yhtenäisyys.

Yksi esimerkki on sokerin markkinauudistus. Monissa tapauksissa Euroopan komissio on painostanut jatkamaan uudistuksia ottamatta huomioon asiaankuuluvaa sosiaalista yhteyttä. Haluan esittää puolalaisen Lublinin sokeritehtaan tapauksen esimerkkinä. Jopa unionin säännösten vastaisesti siellä suunnitellaan koko tehtaan henkilöstön irtisanomista, rakennusten purkamista ja nykyaikaisten laitteiden käytöstä poistamista. Myös koko alueen viljelijöiltä viedään elinkeino. Kertakorvaus ei ratkaise työllisyysongelmaa. Tällaiset toimet ovat Lissabonin strategian tavoitteiden vastaisia. Tällaiset naurettavat toimenpiteet eivät varmasti vie meitä yhtään lähemmäs strategian tavoitteiden saavuttamista.

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan nostaa esiin täysin uuden puheenaiheen, jota ei ole vielä mainittu, ja muistutan mieliin täällä parlamentissa kuukausi sitten käydyn keskustelun koheesiopolitiikan tulevaisuudesta sekä sen yhteydestä kahteen yhteisön asiakirjaan: Leipzigin peruskirjaan ja alueelliseen toimintasuunnitelmaan. Keskusteluun ei valitettavasti osallistunut neuvoston edustajaa. Keskustelumme jälkeen järjestetyissä ministerikokouksissa Saksan ja Portugalin toimiessa puheenjohtajina ilmaistiin ehdoton odotus, että alueellista toimintasuunnitelmaa käsitellään kevään huippukokouksessa suuremman poliittisen painoarvon takaamiseksi alueelliselle ulottuvuudelle.

Asian erityinen tausta on se, että alueellinen ulottuvuus on sisällytetty Lissabonin sopimukseen yhteisön uutena tavoitteena. Saatavillani olleiden asiakirjojen mukaan aihetta ei kuitenkaan käsitellä. Miksi näin on? Koheesiopolitiikka on solidaarisuusperiaatteen soveltamista käytännössä. Se seuraa meitä ja täyttää ajatuksemme kauemmin kuin Lissabonin strategia, joka on loppujen lopuksi saatettava menestyksekkäästi päätökseen vuoteen 2010 mennessä.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, valtio luovuttaa viimeisenkin valvonnassaan olleen sääntelyalan. Hyvinvointivaltio puretaan, yksityinen sektori toimii esteittä, sosiaalietuja vähennetään ja institutionaalinen kehys sallii työnantajien palkata ja irtisanoa työntekijöitä halunsa mukaan. Samaan aikaan työolot huononevat joustavien työaikojen vuoksi, ja tämän tuloksena työntekijöitä uhrataan kilpailukyvyn nimissä pääoman megavoittojen vuoksi.

Kuitenkin jälleen yhdessä Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa tarkastellaan Lissabonin strategiaa, jonka on jo todettu epäonnistuneen ja jota on tarkistettava. Lähentymistä ei ole saatu aikaan, ainakaan työntekijöiden kannalta. Lissabon ja sen satelliitit tukevat tiukasti unionin yrityskeskeistä ajatusmallia, ja sosiaalipolitiikka jää toisarvoiseksi.

Tarvitsemme radikaalia uudelleenjärjestelyä, jossa kansalaiset asetetaan takaisin EU:n keskiöön. Tarvitsemme ihmiskeskeistä strategiaa.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, uudelleen nimetyn EU:n perustuslain ratifiointi uhkaa Eurooppa-hankkeen demokraattista legitiimiyttä. Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset hylkäsivät perustuslain, mutta se on nyt palannut uudella nimellä ja Angela Merkelin kutsumilla ”kosmeettisilla muutoksilla” varustettuna. Nyt yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot, myös Yhdistyneen kuningaskunnan Labour-hallitus uskottelevat epärehellisesti, että nämä kosmeettiset muutokset oikeuttavat rikkomaan lupauksen kansanäänestyksestä. Näin ei ole, ja heidän vilpillisyytensä on vakava rikkomus ihmisten luottamusta kohtaan.

Britanniassa eräs kampanjaryhmä järjesti hiljattain puolueettomasti seuratun postiäänestyksen kymmenessä Westminsterin vaalipiirissä. Siihen osallistui yli 150 000 äänestäjää. Heistä 88 prosenttia halusi kansanäänestystä ja 89 prosenttia vastusti sopimusta. Kuudessa vaalipiirissä kansanäänestyksen puolesta äänesti enemmän ihmisiä kuin nykyistä parlamenttiedustajaansa.

Kansalaiset ovat puhuneet. Sopimus ei ole legitiimi ilman heidän suostumustaan. Eurooppa-neuvoston on kuunneltava. Meidän on saatava kansanäänestys.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, toisin kuin sosialistiryhmän puhujat haluan kiittää komissiota siitä, ettei se ole hätiköidysti muuttanut talouspolitiikan suuntaviivojaan rahoituskriisin aiheuttamina globaalin epävarmuuden aikoina. Prosessi on olennainen osa Lissabonin jälkeistä strategiaa. Haluan avoimesti kiittää komissiota, sillä se on toiminut oikein.

Itse asiassa havaitut puutteet johtuvat täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, ja neuvoston puheenjohtajan olisi keskityttävä puutteisiin jäsenvaltioissa eikä siihen, mitä muutoksia komissio voi tehdä. Tämä on ongelma. Kun Udo Bullmann puhuu politiikan pysäyttävästä kartellista, hänen kritiikkinsä on täysin perusteetonta.

Toiseksi globalisaation mahdollisuuksia on hyödynnettävä ja sen riskit minimoitava. Martin Schulz sanoi köyhyyden lisääntyneen. Se on harhaluulo! Eurooppa on vaurauden malliesimerkki! Vauraus on lisääntynyt Euroopassa ja sen jakautuminen on muuttunut. Historia on kuitenkin opettanut meille, mitä tapahtuu yhteiskunnissa, joissa jakautuminen on tasaista. Jakautumisessa on oltava jonkinlaisia eroja nykyaikaistamisen ja dynaamisuuden kannustamiseksi. Tämä on varmasti kiistatonta.

Kolmanneksi on todettava, että byrokratian vähentäminen ei ole edistynyt tarpeeksi. Meillä on korkean tason työryhmä, mutta siitä ei enää kuulla mitään. Vieläkö se toimii? Minkälaisia tuloksia se on saanut aikaan? Koska voimme odottaa tuloksia? Haluaisimme tietää tämän ennen tulevia Euroopan parlamentin vaaleja.

Lopuksi haluan tarkastella rahoitusmarkkinoiden vakautta. On todellakin totta, että rahoitusmarkkinoilla ahneus voittaa häiriöiden pelon, ja komission on toteutettava toimia tällä alalla. Se onkin jo ilmoittanut joistakin suunnitelmistaan.

Ilmastonmuutoksen alallakin komission ensisijainen tehtävä on taivutella huippukokouksessa jäsenvaltiot noudattamaan aiempia tavoitteitaan. Tietyissä jäsenvaltioissa hiilidioksidipäästöt ovat itse asiassa olleet paljon suurempia kuin koskaan on hyväksytty. Kuinka voimme koskaan ottaa tehokkaasti käyttöön uusia toimenpiteitä, jos nyt ja aiempina vuosina väärin toimineita ei rangaista?

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, olen komission tavoin iloinen siitä, että työpaikat ja tuottavuus ovat lisääntyneet. Kolikolla on kuitenkin toinenkin puolensa, kuten monet jo ovat korostaneet. Monet uusista työpaikoista ovat epävarmoja eikä niistä saatu palkka riitä elämiseen. Koulutusmahdollisuudet jakautuvat hyvin epätasaisesti. Tietyt alueet eivät pysy mukana kehityksessä. Tämän vuoksi tarvitaan sosiaalista Eurooppaa, joka tarjoaa turvalliset työpaikat kohtuullisine palkkoineen, joka tarjoaa kaikille samat koulutusmahdollisuudet ja varmistaa myös, että kehitys on oikeaa ja jakautuu tasaisesti eri alueille.

Olemme jo pitkään keskustelleet joustoturvasta. Nyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asettanut yhden joustoturvamallin kyseenalaiseksi katsoessaan, ettei Skandinaviassa sovellettu järjestelmä ole riittävän hyvä. Se kyseenalaistettiin sillä perusteella, että vapaa liikkuvuus on ensisijainen lakko-oikeuteen nähden. Yksi perusteista oli myös, ettei samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samanlaista palkkaa koskevaa periaatteetta pidä soveltaa. Näin avataan ovi sosiaaliselle polkumyynnille, mutta ei vain sille, sillä se merkitsee myös, että kohtuullista sopimusten mukaista palkkaa maksavat yritykset kohtaavat kilpailuvaikeuksia. Tämä voi johtaa protektionismiin. Jaan komission näkemyksen siitä, että emme tarvitse protektionismia. Tämän vuoksi komission on tehtävä selväksi, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samanlaista palkkaa koskevaa periaatteetta on sovellettava, ja että kaikkialla Euroopassa on oltava hyvät sosiaaliset olot, jotta protektionismin aalto ei leviä Euroopan unioniin.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Haluan puhua talouspolitiikan koordinoinnista. Euroopan unioni on ensisijaisesti taloudellinen unioni, joka perustuu moraalisiin arvoihin. Uusia haasteita kohdatessaan Euroopan unionin on keksittävä keinot niiden ratkaisemiseksi nopeasti ja joustavasti, jotta dynamiikka ja kilpailukyky eivät kärsi.

Valitettavasti viimeaikaiset talouspolitiikan koordinointivälineet (Lissabonin sopimus ja talouspolitiikan toimintakehys) ovat monivaiheisia ja kaikkea muuta kuin tehokkaita. Tämä haittaa sisämarkkinoiden kehitystä, joka on talouskasvumme pääasiallinen lähde.

Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että Euroopan parlamentin ja kenties komissionkin olisi esitettävä Eurooppa-neuvostolle ehdotus välineiden tarkistamisesta joustavuuden lisäämiseksi, jotta haasteisiin voitaisiin vastata tehokkaasti. Tämä olisi paras tapa turvata talouspolitiikan jatkuvuus, vahvistaa uudistuksia ja mahdollistaa EU:n talouden mukautuminen uusiin haasteisiin.

Syy siihen, etteivät jotkut uudet ohjelmat toimi hyvin, on se, ettei niiden taloudellista elinkelpoisuutta globaalissa maailmassa varmistettu etukäteen. Nyt me keskustelemme ilmastonmuutoksesta, energiastrategiasta ja niin edelleen, mutta kaikkia jo mainittuja keinoja on koordinoitava ja niiden taloudelliset vaikutukset on arvioitava. Vain tällä tavalla ne voivat olla elinkelpoisia.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, energian ja kaasun sisämarkkinoita koskevat suunnitelmat ovat tulevan neuvoston huippukokouksen esityslistalla.

Energian omistussuhteiden ja jakeluverkostojen erottaminen on ratkaiseva asia riippumatta siitä, kuka Kremlissä on vallassa. Medvedevin aikana Venäjän energialla kiristämisen politiikka unionin jäsenvaltioita ja naapurivaltioita kohtaan ei tule muuttumaan. Energian säästäminen ja uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen kulutuksesta ovat vain osa näiden ongelmien ratkaisua. On otettava huomioon myös poliittinen näkökohta, jos Euroopan energiapolitiikkaa halutaan panna täysimääräisesti täytäntöön. Meidän on tehtävä täysin selväksi, mitä odotamme Venäjältä ja Gazpromilta vastavuoroisesti. Gazprom on Venäjän monopoli, joka toimii 16:ssa unionin jäsenvaltiossa joko energiantoimittajana tai jakeluverkon omistajana. Jos emme aseta tälle aggressiiviselle monopolille mitään rajoituksia, Lissabonin sopimuksen määräykset yhteisvastuusta energia-alalla voidaan liittää satukokoelmiin.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, eikö ole hieman outoa, että kun keskustelemme Euroopan kilpailukyvyn lisäämisestä, jotta saisimme aikaan lisää työpaikkoja, keskustelu nojaa pitkälti olettamukseen, että työpaikkoja voidaan luoda uusien säännösten avulla? Ei se niin ole.

Haluan kertoa sosialistiystävillemme tänään salaisuuden: tarvitaan työnantajia, jotta voisi olla työntekijöitä – työntekijöitä ei ole ilman työnantajia. Heidän suurin ongelmansa on se, että innokkaina uskomaan sääntelyn synnyttävän työpaikkoja he unohtavat, että on luotava edellytykset ja mahdollisuudet uusien yritysten ja työpaikkojen syntymiselle, sillä ei ole suurempaa sosiaalista häviötä kuin työttömyys eikä suurempaa sosiaalista menestystä kuin jokainen uusi työpaikka, joka syntyy Euroopassa ja jäsenvaltioissamme.

Haluan korostaa sitä, mitä puheenjohtaja sanoi tulosten saavuttamisesta Lissabonin suunnitelman avulla. Älkäämme unohtako, että maailma muuttuu nopeasti, ja meidän on oltava entistä kilpailukykyisempiä. Meidän on oltava entistä yrittäjähenkisempiä.

Toivon hänen tarkastelevan kolmea asiaa Eurooppa-neuvostossa ja myöhemminkin. Ensinnäkin byrokratian ja paremman sääntelyn suhteen toivon hänen raportoivan vuosittain saavutuksista byrokratian vähentämisessä osoittaakseen, että tavoite byrokratian vähentämisestä 25 prosenttia nykyisestä on saavutettavissa vuoteen 2012 mennessä.

Toivon hänen myös varmistavan, että palveludirektiivi pannaan täysimääräisesti täytäntöön jokaisessa jäsenvaltiossa mahdollisimman pian. Toivon hänen varmistavan, että helpotamme uusien yritysten toimintaa aktiivisemmalla laajakaistapolitiikalla.

Uskon, että mahdollisuutemme tehdä Euroopasta kaikkein kilpailukykyisin talous perustuu pienten ja keskisuurten yritysten kykyyn toimia kaikkialla sisämarkkinoilla. Tästä meidän on huolehdittava, ja puheenjohtajan on yhdessä puheenjohtajavaltio Slovenian kanssa otettava ensimmäinen askel tämän viikon lopulla.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barroso, kuten tiedätte, ensi vuonna vietetään Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuotta. Tämä on entistä merkittävämpi osoitus siitä, että EU haluaa todella vahvistaa kilpailukykyään ja vastata globalisaation haasteisiin. Se turvautuu ”osaamiskolmioon”: innovaatioon, tutkimuksen edistämiseen ja koulutukseen.

Yhteisön ja kansallinen työllisyyspolitiikka ja tuki nuorille pääasiassa koulutusalalla olisi suunnattava kohti näitä kunnianhimoisia tavoitteita. Niissä olisi järjestelmällisesti ja koordinoidusti pyrittävä alueellisella, kansallisella ja yhteisön tasolla vapauttamaan EU:n merkittävät tietovarastot ja tutkimuspotentiaali. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin myös korostaa, että tiedon vapaan liikkuvuuden eli viidennen vapauden tunnustaminen on oleellista, ja tätäkin Eurooppa-neuvostossa on korostettava.

Tämä merkittävä aloite meidän on tunnustettava myös yhteisön tasolla. Erasmus- ja Comenius-ohjelmat ovat aloitteiden ytimessä. Korostakaamme sitä, että erityisesti uusi ohjelma Erasmus Mundus, joka mahdollistaa niin liikkuvuuden EU:n rajojen ulkopuolella kuin tutkijaopiskelijoiden liikkuvuuden, on aloite, jolle parlamentti antaa täyden tukensa. Jäsenvaltioiden tehtävä on vauhdittaa koordinointia Bolognan prosessin perusteella ja tehdä liikkuvuudesta mahdollista käytännössä.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Keskustelu yhteisestä energiapolitiikasta ja energiavarmuudesta käynnistyi vuonna 2006 Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukriisin myötä, sillä kriisillä oli epäsuotuisia vaikutuksia Eurooppaan. Valitettavasti meillä ei vieläkään ole selkeästi määritettyä yhteistä energiapolitiikkaa eikä ulkoista energiapolitiikkaa.

Toivon Eurooppa-neuvoston käyvän syvällistä keskustelua EU:n energiavarmuuteen liittyvistä asioista, myös Liettuan kannalta, ottaen huomioon suunnitelmat Ignalinan ydinvoimalaitoksen sulkemisesta vuonna 2009.

Laitoksen sulkemisen myötä Liettuasta tulisi täysin riippuvainen yhdestä lähteestä, Venäjältä tuodusta kaasusta. Öljyn ja kaasun hinnannoususta seuraa Liettuassa sähkön hinnan vähintään kaksinkertaistuminen. Se olisi vastaavasti katastrofaalista valtion kotitalouksille ja yleiselle taloudelle.

Lisäksi Venäjä on taipuvainen manipuloimaan energiatoimituksiaan poliittisten tavoitteidensa mukaisesti. Liettualla on jo kokemusta tästä.

Kehotan komissiota auttamaan ratkaisun löytämisessä liittymissopimuksen 37 artiklan ja pöytäkirjan N:o 4 perusteella. Yksi mahdollisuus on turvallisen Ignalinan ydinvoimalaitoksen sulkemisen lykkääminen.

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, haluan vielä palata viime vuoden kevään huippukokoukseen. Angela Merkelin johtama huippukokous oli hyvin onnistunut, ja nyt on kyse 7. maaliskuuta viime vuonna tehtyjen päätösten sisällyttämisestä lainsäädäntöön.

Lainsäädännön ei kuitenkaan pidä olla rankaisevaa, vaan sen on motivoitava kansalaisia ja yrityksiä innovoimaan ja lopulta saamaan aikaan kestävää kehitystä. Tästä keskustelusta saa vaikutelman, että hiilidioksidipäästöjä koskeva keskustelu olisi kaikkein merkittävin asia. Katson, että todellinen aihe on syvällisempi: on kyse kestävästä kehityksestä. Kuinka meidän pitää hallinnoida resurssejamme pitkällä ajanjaksolla? Minusta keskeinen seikka on se, että meidän on pyöritettävä talouttamme tulevaisuudessa käyttäen entistä vähemmän fossiilisia polttoaineita.

Arvoisa komission jäsen Barroso, me joudumme väittelemään, sillä emme voi hyväksyä kaikkea ehdottamaanne. Esimerkiksi ajoneuvoja koskevien sääntöjen osalta en pidä siitä, että tiedämme jo, kuinka paljon joku joutuu maksamaan sakkoja, mutta emme vielä tiedä mitään niistä säännöistä, joita on noudatettava. Vanhempani kasvattivat minua aivan päinvastoin: ensin tehdään selväksi säännöt, ja sitten päätetään rangaistuksista. Tätä järjestystä on tärkeää noudattaa tulevaisuudessa.

Jos päästökauppajärjestelmään liittyy rajat ylittäviä hiilidioksidipäästöongelmia, joita en todellakaan kiistä, ehdotan taakan jakamista useampien kannettavaksi, esimerkiksi ottamalla käyttöön koko Euroopan kattava järkevä jätepolitiikka. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso ja arvoisa komission varapuheenjohtaja Verheugen, haluan jakaa kanssanne hyvin suuren henkilökohtaisen huolenaiheeni, sillä tehän olette lainsäädännön vartijoita! On täysin hyödytöntä, että me täällä lyömme kättä päälle ja sovimme jostakin, jos sitä ei sitten lopulta panna täytäntöön.

Tehkäämme sen sijaan vähemmän! Meidän on kuitenkin tehtävä työmme paremmin. Arvoisa komission jäsen ja arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, harjoittakaa toimivaltaanne siten, että tunnollisten rankaisemisen sijaan kannustatte hitaampia lopultakin saavuttamaan Kioton tavoitteet. Vilkaisu Internetiin osoittaa täsmälleen, mitä tarkoitan. Toivotan teille onnea, me seuraamme toimianne.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, Euroopan unioni on edistynyt valtavasti muutaman viime vuoden aikana. Sen talous kasvaa nopeammin kuin Yhdysvaltojen tai Japanin taloudet. Unioni on maailmankaupan tavaratalo, kehitysavun suurin antaja sekä esikuva ja malli muille maanosille poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten suhteiden hoitamisessa.

Kuten aiemmin kuulimme, Euroopan unioni on kyennyt saavuttamaan vaiheittain Lissabonin strategian tavoitteet niin työllisyyden alalla kuin muistakin näkökohdista. On hyvä tietää, että puheenjohtajana toimivan Slovenian kaltaiset uudet jäsenvaltiot osallistuvat tähän menestykseen tasavertaisina.

Euroopan unioni kohtaa tietysti uusia haasteita. Yksi niistä on liiallinen riippuvuus tuontienergiasta ja toinen ilmastonmuutos.

Olen vakuuttunut, että säästöt, uusi energiaa säästävä teknologia ja tietenkin energialähteiden moninaistaminen ovat ainakin yksi avain ongelman ratkaisuun. Tässä Euroopan unioni etenee oikeaan suuntaan.

Pyydän kuitenkin komissiota ja neuvostoa keskittymään enemmän kuin tähän mennessä ydinenergian käyttöön liittyviin seikkoihin. Ydinenergia on turvallista, se ei saastuta ympäristöä ja se vähentää riippuvuuttamme tuonnista. Mitä tulee kilpailukykyyn, näemme kyllä, mihin suuntaan Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Intia ovat menossa. Oman tutkimuksemme on keskityttävä paljon nykyistä enemmän ydinenergiaan.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, kun tarkastelee neuvoston päätelmäluonnosta, on selvää, että sisäisiä energiamarkkinoita koskeva kielenkäyttö on hyvin heikkoa. Neuvostossa ei ole päästy sopimukseen tuotannon jakelusta erottamisesta, ja komission pakettia kritisoidaan. Toivon kirjattavaksi, että katsomme oikeaksi jatkaa järjestelmällisen tuotannon jakelusta erottamisen strategiaa, mutta sen on oltava kuluttajille eduksi. Siitä on seurattava kohtuulliset hinnat ja toimitusvarmuus.

Komissio on itse asiassa toiminut liian nopeasti ehdottaessaan omistajuuden täydellistä eriyttämistä. Katsomme tämän vuoksi, että ensin olisi pyrittävä tehokkaaseen tuotannon jakelusta erottamiseen, mutta että omistajuuden eriyttämistä ei pidä poistaa tulevilta esityslistoilta.

Haluan tuoda esiin toisen seikan neuvoston päätelmistä periaatesyistä. Neuvosto toteaa odottavansa komission sosiaalipoliittista ohjelmaa. Ohjelma koskee nuorisopolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. Olen aina ajatellut, että jäsenvaltiot vastaavat tällaisista asioista, kotimaassani Saksassa osavaltiot. Haluan lähinnä tämän kirjattavaksi, sillä parlamenttia, komissiota ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta epäilemättä kritisoidaan jälleen toimivallan anastamisesta. Neuvosto odottaa komission ehdotusta nuoripolitiikasta ja koulutuspolitiikasta. Meidän on kiinnitettävä huomiota tähän merkittävään seikkaan, kun näistä asioista keskustellaan kotimaani Saksan osavaltioissa.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) PPE-DE-ryhmän aluepolitiikan koordinaattorina olen iloinen alueiden ja kaupunkien asemasta Lissabonin strategian täytäntöönpanossa. Loppujen lopuksi kansalliset uudistusohjelmat pannaan täytäntöön alueellisella tasolla, jolla rakenne- ja koheesiorahastoja sekä seitsemättä puiteohjelmaa pääasiassa hyödynnetään.

Kaikkialla Euroopassa on havaittavissa, että 60 prosenttia julkisista varoista käytetään alueellisella tasolla. Lisäksi suuntaus on selvästi kääntynyt – ja tämä olisi nyt hyvä myöntää – betoniin ja asfalttiin investoimisesta, jos näin voidaan sanoa, tietoon ja infrastruktuuriin investoimiseen. Valtaosa rakennerahastojen varoista, noin 70 prosenttia, käytetään tänä vuonna Lissabonin strategian täytäntöönpanoon.

Minulla on toinenkin esimerkki. Viime viikolla Ljubljanassa näimme, kuinka rahat on käytetty: 20 miljardia euroa rakennerahastoista käytettiin tutkimukseen ja infrastruktuuriin. Komission jäsen Potočnik puhui rahankäytön hiljaisesta vallankumouksesta. On pantava suu säkkiä myöten. Tehkää niin kuin lupaatte: varmistakaa menojen suunnan muutos. Hiljainen vallankumous on jo täydessä vauhdissa. Meidän on korkea aika luoda Euroopan tasolla parempi oikeuskehys tutkimukseen ja infrastruktuuriin suunnattaville investoinneille. Samoja laaja-alaisia ja kalliita investointeja ei voida toteuttaa jokaisessa valtiossa.

Olen iloinen siitä, että Euroopan komissio esittää tänä vuonna tämän mukaisen ehdotuksen sekä toisen ehdotuksen kansallisen vastuun koordinoinnin kehittämiseksi.

Lopuksi, tulossa on Valkoinen kirja alueellisesta koheesiosta. Siinä yhdistyvät sekä suurten keskusalueiden kehitys että myös Euroopan syrjäisten alueiden alueellinen koheesio, ja olen tästäkin iloinen.

  Gary Titley (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että sekä neuvosto että komissio ovat hiljattain tunnustaneet, ettei ilmastonmuutos liity pelkästään ympäristöpolitiikkaan vaan myös turvallisuuspolitiikkaan ja humanitaariseen politiikkaan. Ei tässä tietenkään mitään uutta ole. Sternin raportti osoitti, että ilmastonmuutos voi ajaa jopa 200 miljoonaa ihmistä asuinpaikoiltaan, mikä synnyttäisi valtavat maahanmuuttopaineet. Tästä syystä meidän on aina muistettava, että ilmastonmuutoksessa on itse asiassa kyse siitä, että köyhät kärsivät rikkaiden toimien seurauksista.

Toivon, että sidomme ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussamme ilmastonmuutosta koskevat tavoitteemme kehityspolitiikkamme tavoitteisiin. Tällä alalla ei voi toimia eristäytyneesti. Tietenkin köyhät kärsivät myös Euroopan unionissa. Tämän vuoksi energiapolitiikassa on aina varmistettava, että jäsenvaltioilla on myös energiaköyhyyttä koskeva politiikka, sillä liian monet ihmiset kärsivät energian hinnannousujen vuoksi. Meidän on tarkasteltava tätä.

Kaikkein tärkeintä tässä huippukokouksessa on kuitenkin varmistaa, että sanoihin liittyy myös tekoja. Komissio käynnisti ohjelman vuonna 2007. Siitä kaksi kolmasosaa on nähnyt päivänvalon. Missä on se yksi kolmannes? Jäsenvaltiot sitoutuvat tavoitteisiin, joita eivät saavuta. Meidän on keskityttävä toimintaan.

Olen iloinen myös paremman sääntelyn yhteydessä tehdystä työstä sekä tuesta pienille yrityksille. Meidän on kuitenkin korostettava paljon enemmän säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen arvioimista, kuinka lainsäädäntöä on pantu täytäntöön ja onko se saavuttanut asetetut tavoitteet. Jos lainsäädännöllä ei saavuteta asetettuja tavoitteita, ei koko lainsäädännöllä ole mitään merkitystä.

  Daniel Dăianu (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, seuraava Eurooppa-neuvoston huippukokous toteutuu merkittävänä ajankohtana. Syvenevä rahoitusalan kriisi, jonka juuret ovat jaksottaisissa ja rakenteellisissa olosuhteissa, edellyttää päättäväisiä toimia. Aasian nousu merkitsee uudenlaista kapitalistista kilpailua valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden toiminnan heiketessä ja perushyödykkeiden hintojen noustessa. Tähän on vielä lisättävä ilmastonmuutoksen huolestuttavat vaikutukset, tarve lisätä energiavarmuutta ja yleinen epävarmuuden lisääntyminen.

Kaikki nämä tekijät vaikuttavat voimakkaasti Lissabonin suunnitelman täytäntöönpanoon monimutkaisten välttämättömien kompromissien kautta. Haluan korostaa useita poliittisia kysymyksiä.

Ensinnäkin kansallisen päätöksenteon laatu on keskeisessä asemassa teollisen ja taloudellisen suorituskyvyn parantamisessa.

Toiseksi päätöksenteon on oltava pragmaattista ja avointa ja siinä on vältettävä sekaannuksia vapaiden markkinoiden ja täysin sääntelemättömien markkinoiden välillä.

Kolmanneksi teollisuuspolitiikalla ja erityisesti T&K-politiikalla on yhdessä koulutuksen kanssa merkittävä asema. On hyvin tärkeää lisätä tieteellisen ja matemaattisen loppututkinnon suorittaneiden määrää jäsenvaltioissa, ja tätä varten kaikkien jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä.

Neljänneksi energiapolitiikkaan on keskityttävä enemmän, ja Nabucco-hanke on askel oikeaan suuntaan.

Viidenneksi hyvälaatuinen viljelysmaa on katsottava strategiseksi valtiksi yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, meidän on vahvistettava moraalisia arvoja ja moraalista toimintaa. Jos hukkaamme moraalisen kompassimme, puhe kilpailukyvystä sosiaalisella...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uskon hiljattain tarkistetun Lissabonin strategian olleen periaatteessa menestyksekäs vuodesta 2005 alkaen. Tätä todistaa yksi seikka: kun vuonna 2005 puhuttiin julkisesti Lissabonista, kaikki tiesivät sen olevan Portugalin pääkaupunki, mutta kukaan ei yhdistänyt sitä tuolloin tähän prosessiin. Kioto oli jo tuolloin prosessi, ilmastonsuojeluun liittyvä sellainen.

Nyt on vuosi 2008, ja luojan kiitos, maailma on muuttunut. Nyt, kun julkisissa puheissa viitataan Lissaboniin, se on tietenkin edelleen Portugalin pääkaupunki, mutta se yhdistetään myös yhä useammin poliittiseen prosessiin, ja mielestäni tämä osoittaa kohtuullista menestystä.

Katson myös, että oli oikein asettaa uudet kasvua ja työllisyyttä koskevat ensisijaiset tavoitteet, sillä se on yksi edellytys sille, että voidaan edetä maltillisesti siten, että Lissabonin strategian toinen ja kolmas pilari ovat järkevä ympäristö- ja sosiaalipolitiikka. Lisäksi uskon, että oli oikein jättää suuntaviivat muuttamatta, sillä ne ovat kokonaisuudessa olleet onnistuneet.

Haluan silti mainita joitakin puutteita. Näen esimerkiksi edelleen suuria puutteita sisämarkkinoiden meneillään olevassa kehittämisessä, sillä niiden piti olla loppuunsaatetut jo 1990-luvun alkupuolella, mutta ne eivät ole vieläkään toteutuneet monilla aloilla. Meillä ei ole vakuutusalan sisämarkkinoita, ja esimerkiksi yrityslainsäädännön osalta yritykset eivät kykene hyödyntämään täysimääräisesti sijoittautumisoikeuttaan Euroopan unionissa. Meiltä puuttuu edelleen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat säännöt, eikä unionilla ole patenttisääntöjä. Ei ole yhteisiä sääntöjä vaihtoehtoisista rahoitusvälineistä, ja odotamme edelleen terveydenhoidon sisämarkkinoiden toteutumista.

Toisaalta muilla aloilla on ollut paljonkin lainsäädäntöehdotuksia, jotka ovat ennen kaikkea suuntautuneet sosiaalialan, ympäristöalan ja kuluttajien oikeuksien edistämiseen. Hyvä niin, mutta tarvitaan tasapainoa. Tämän vuoksi kehotan komissiota ja neuvostoa kiinnittämään erityistä huomiota sisämarkkinalainsäädännön porsaanreikien tukkimiseen.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja oli aivan oikeassa arvioidessaan, että ilmastonmuutos ja talous ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Täällä on puhuttu siitä, että ilmastonmuutos liittyy kaikkeen politiikkaan. Näin tämä asia on myös nähtävä tulevassa huippukokouksessa.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen on oltava EU:n Lissabonin strategian keskiössä. Tulevassa huippukokouksessa on luotava tehtyjen päätösten tueksi uskottava poliittinen linjaus.

Valitettavasti energiatehokkuus ja energiansäästö eivät kuulu Euroopan unionin sitovien keinojen valikoimaan. On kuitenkin muistettava, että puhtainta, edullisinta ja tehokkainta energiaa on säästetty energia. Jo tällä hetkellä me voisimme säästää tuon 20 prosenttia energiaa panemalla täytäntöön kaiken Euroopan unionin lainsäädännön, eli me tarvitsemme vielä kunnianhimoisemmat ja selkeämmät energiatehokkuustavoitteet. Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota tulevassa huippukokouksessa.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsenvaltioiden johtajat tapaavat huomenna huippukokouksessa. Ymmärrän, että esityslistalla on monia asioita, mutta toivon teidän keskustelevan myös EYTI:n muutama päivä edellisen huippukokouksenne jälkeen antaman Laval-Vaxholm -päätöksen vaikutuksista. Päätös antaa yrityksille mahdollisuuden lähettää työntekijöitä mihin tahansa jäsenvaltioon ja maksaa näille minimipalkkaa kyseisessä valtiossa kyseisestä työstä maksetun standardipalkan sijaan. Lisäksi tuomion myötä ammattiliitot ovat kyvyttömiä puolustamaan työntekijöiden palkkaoikeuksia. Tämä pakottaa kohdevaltion työntekijät alentamaan palkkaansa työpaikkansa menettämisen uhalla. Minusta tämä on viritetty aikapommi. Laval-Vaxholm -päätös voi purkaa työmarkkinayhteistyön, työmarkkinasuhteet, kokonaisten valtioiden, yhteisöjen, yritysten ja perheiden taloudellisen ja sosiaalisen vakauden sekä tuen Eurooppa-hankkeelle vanhimmissa jäsenvaltioissa.

Tietysti palkkojen alentaminen tekee EU:sta entistä kilpailukykyisemmän globaaleilla markkinoilla, joilla se kilpailee Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten matalien kustannusten maiden kanssa – mutta minkä hinnan siitä maksaa irlantilainen asuntovelallinen perhe ja paljonko se aiheuttaa tuskaa?

Jens-Peter Bonde ja minä olemme lähettäneet jäsenvaltioiden talouden suojelemiseksi puheenjohtajavaltio Slovenialle ja omille pääministereillemme pöytäkirjan huomista Eurooppa-neuvoston huippukokousta varten. Laaja-alaisen sosiaalisen polkumyynnin välttämiseksi Laval-Vaxholm -päätökseen on suhtauduttava vakavasti ja pöytäkirjaa on käsiteltävä huippukokouksessa.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä huippukokousta koskeva keskustelu on mahdollisuus keskustella neuvoston kanssa siitä, mitä he aikovat tehdä Lissabonin suunnitelman täytäntöönpanemiseksi kokonaisuudessaan, joten kohdistan huomautukseni tänään pääasiassa neuvostolle. Olen jälleen kerran iloinen nähdessäni Slovenian ministerin, joka minulla oli ilo tavata hiljattain Sloveniassa, ja kiitän puheenjohtajavaltio Sloveniaa sen sitoutumisesta tähän prosessiin.

Olen todella iloinen, että jo julkaistu päätelmäluonnos osoittaa neuvoston edelleen keskittyvän Lissabonin strategian neljään keskeiseen alaan. Minun on kuitenkin sanottava – ja tämän huomautuksen esitän komission puheenjohtajalle – että vaikka tiedän hänen puhuvan komission jäsen Špidlalle, yksi ongelma on se, että komissio keksii jatkuvasti uutta ja vaikeuttaa asioita. Nyt meillä on kymmenen komission tavoitetta, jotka ohimennen luetellaan täällä, mutta meidän on keskityttävä siihen, mitkä ovat ensisijaiset tavoitteet.

Haluan keskittyä mielestäni keskeiseen ratkaisuun: yritysten potentiaalin vapauttamiseen. Olette perustellusti esittäneet sen tavoitteena, mutta mitä jäsenvaltiot tekevät asian eteen? Kollegani Hökmark puhui aikaisemmin palveludirektiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Totean neuvostolle: ottakaa palveludirektiivi täytäntöönpanoineen ja kaikkineen ja levittäkää se kaikille yrityspotentiaalin vapauttamiseen liittyville aloille. Palveludirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on poistettava kaikki lainsäädäntönsä näkökohdat, jotka syrjivät kaikkialla yhtenäismarkkinoilla palvelujaan tarjoavia yrityksiä. Se ei voi koskea vain palveluyrityksiä, vaan sen on koskettava kaikkia ja kaikenkokoisia yrityksiä. Pyydän teitä sitoutumaan tähän ja toimimaan näin.

Toinen merkittävä palveludirektiiviin liittyvä seikka on, että ensimmäistä kertaa yksittäisten jäsenvaltioiden on tarjottava tietoa yrityksille, jotka haluavat päästä yhtenäismarkkinoille ja kannustettava näitä hyödyntämään näitä valtavia mahdollisuuksia. Yhtenäismarkkinoiden luominen on yhteinen vastuumme. Teemme kovasti työtä täällä tarjotaksemme puitteet, mutta kuinka paljon jäsenvaltioissa varsinaisesti tehdään töitä sen takaamiseksi, että yritykset hyödyntävät mahdollisuuksiaan? Tällä tavalla luomme työpaikkoja ja kasvua, joita taloutemme kipeästi tarvitsee.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, katson, että kevään huippukokouksessa neuvoston on vahvistettava alkuperäinen Lissabonin strategia voidakseen käsitellä yhdessä toisistaan riippuvaisia talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa sekä kestävää kehitystä. Toisenlainen toiminta on Euroopan integraation purkamiseen yllyttämistä ja protektionismiin turvautumista.

Strategian keskeinen tekijä on korkealaatuisten työpaikkojen luominen, sillä laadukasta unionia ei voida rakentaa matalan palkan, työvoiman epävarmuuden ja työpaikkojen eriarvoisuuden varaan.

Laval-asiassa annettu tuomio on perverssi tulkinta parlamentin ja toisen lainsäätäjän, neuvoston, lainsäädännön tarkoitusperistä. Molempien on siis lainsäätäjinä reagoitava ja vahvistettava tarkoitusperämme säätämällä umpeen yhteisöjen tuomioistuimen löytämät porsaanreiät. Yksi nopea vaihtoehto on liittää lähetettyjä työntekijöitä koskevaan direktiiviin Montin laatiman kaltainen sosiaalinen lauseke, jollaisen olemme jo sisällyttäneet palveludirektiiviin.

Tällä välin komission on vaadittava kaikkia jäsenvaltioita saattamaan lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi asianmukaisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jäsenvaltioiden on todellakin välittömästi tarkistettava työlainsäädäntöään varmistaakseen, ettei järjetön Laval-tuomio vaaranna niiden työmarkkinasuhteita ja työehtosopimusneuvotteluja.

Lopuksi totean, että Kathy Sinnott on tapansa mukaan tulkinnut väärin. Hän on väärässä väittäessään, että Laval-tuomion myötä Irlannissa sovelletaan vain minimipalkkaa. Todellisuudessa kaikkia laillisesti sitovia sopimuksia on sovellettava Irlannissa, ja kyse on paljosta muustakin kuin minimipalkasta. Irlannissa on kuitenkin myös sopimuksia, jotka eivät ole laillisesti sitovia, ja tätäkin on käsiteltävä.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vetoan ryhmäni puolesta Eurooppa-neuvostoon, jotta se sisällyttäisi eurooppalaisen liikennepolitiikan yhdennettyihin suuntaviivoihin. Syy on se, että yritykset ja työllisyys eivät voi kukoistaa Euroopassa ilman kestävää eurooppalaista liikennepolitiikkaa ja tarvittavia Euroopan laajuisia verkkoja. Ilman tehokkaita liikennekäytäviä, ilman liikenteenharjoittajien yhteistyötä ja ilman älykkäitä liikennejärjestelmiä kauppa tai matkailu ei voi lisääntyä Euroopan unionissa tai kolmansiin maihin. Tätä me kuitenkin tarvitsemme työllisyyden lisäämiseksi.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, muistakaa keskustellessanne neuvostossa kollegojenne kanssa, että jäsenvaltioiden on hyvin tärkeää sisällyttää liikennepolitiikka kansallisiin kasvua ja työllisyyttä koskeviin suunnitelmiinsa. Valitettavasti jäsenvaltiot uhraavat yhä vähemmän varoja kansallisen liikenneinfrastruktuurin ylläpitoon ja laajentamiseen, olipa kyse rautateistä tai tieverkoista.

Sama koskee liikennejärjestelmien edistämistä ja soveltamista. Nykyisin Internetistä voi tilata mitä vain, mutta se voidaan toimittaa perille vain kuorma-autolla tai raiteita pitkin. Lomakohteen voi varata mistä tahansa, mutta määränpäähän pääseminen edellyttää kunnon lentokenttää ja kunnollisia liikenneyhteyksiä. Jos toivomme kasvua ja työllisyyttä, tarvitsemme infrastruktuurin ja kunnolliset liikennejärjestelmät. Näiden on luonnollisesti oltava ympäristöystävällisiä. Olemme tämän vuoksi sitä mieltä – kestävään kehitykseen liittyvistä syistä – että logistiikkaa on tuettava kaikin mahdollisin tavoin. Tämä on tärkeää myös kansallisen suunnittelun kannalta.

Vaikka logistiikasta huolehtiminen kuuluukin ensisijaisesti yrityksille itselleen, me, jäsenvaltiot ja Euroopan unioni, voimme kuitenkin tukea logistiikkaa vähentämällä byrokratiaa, esimerkiksi satamien tullimenettelyjä.

Tarvitsemme ympäristöystävällistä politiikkaa. Tämän vuoksi pyydän teitä kasvun ja työllisyyden tähden tekemään liikennepolitiikasta keskeisen osan strategiaanne.

  Dariusz Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, neuvosto kokoontuu kevään huippukokoukseen merkittävässä käännekohdassa. Talouskasvu hidastuu unionissa, joudumme selviytymään rahoitusmarkkinoiden epävarmuudesta, öljyn hinta nousee ja inflaatio kasvaa. Kaikki tämä luo epävarmuuden ilmapiiriä ja lietsoo tulevaisuutta koskevia pelkoja.

Tässä tilanteessa katson komission puheenjohtaja Barroson tilannearvion perusteettoman optimistiseksi. On vaikea iloita kuuden miljoonan työpaikan luomisesta, koska tämä tapahtui kaksi vuotta kestäneellä nopean kasvun kaudella. On myös vaikea ennakoida yhden tai kahden vuoden perusteella, että työpaikoilla olisi saavutettu pysyvästi korkea suorituskyky, vaikka se nyt onkin lisääntynyt. Euroopan kasvupotentiaali on hyvin vähäinen.

Tämän vuoksi katson, että tulevassa neuvoston huippukokouksessa Euroopan unionin on lähetettävä kansalaisille selkeä viesti, jonka mukaan se pystyy puolustautumaan edellä mainittuja uhkia vastaan. Nykyisen taloudellisen tilanteen herättämä pelko ja epävarmuus on torjuttava päätöksin, ei puhein. Tähän mennessä huippukokoukset ovat aivan liian usein päättyneet julkilausumiin, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. Tilanteessa, jossa nyt olemme, odotamme jäsenvaltioiden ja neuvoston tekevät erityisiä päätöksiä. Pyydän täällä tänään läsnä olevaa neuvoston edustajaa panemaan tämän merkille.

Lopuksi tämä kaikki on erityisen tärkeää siksi, että Lissabonin sopimus on ratifioitava muutaman seuraavan kuukauden aikana. Sopimuksen on innostettava Euroopan kansalaisia ja täytettävä heidät toivolla. Tämän vuoksi tulevan huippukokouksen on lähetettävä Euroopan kansalaisille selkeä viesti, että unioni korjaa tilanteen.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, työttömyys vähenee, Euroopan unioni on hyötynyt globalisaatiosta, pärjäämme paremmin kuin Yhdysvallat, ja EU on oikealla reitillä. Pysykäämme tällä reitillä määrätietoisesti, sitoutuneesti ja itsevarmoina. Pakottakaamme jäsenvaltiot suhtautumaan vakavammin vastuuseensa. Kertokaamme kansalaisille onnistumisistamme ja tavoitteistamme.

Toiseksi ilmastonsuojelun ja energiariippuvuuden vähentämisen on annettava uutta puhtia tutkimukselle, innovaatiolle, kasvulle ja työllisyydelle.

Kolmanneksi meidän on rehellisesti myönnettävä, että euron ja dollarin välinen kurssi heikentää energian hinnannousua: nousu on euroissa 160 prosenttia ja dollareissa 340 prosenttia.

Neljänneksi euro, laajentuminen, sisämarkkinat, Lissabonin strategia ja Lissabonin sopimus, joka vahvistaa sosiaalista markkinataloutta ja jossa vaalitaan sosiaalisia perusoikeuksia, muodostavat yhtenäisen paketin, jonka on autettava Euroopan unionia menestyksen tiellä.

Viidenneksi opetus, koulutus, tutkimus, innovaatiot ja sosiaali-, terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmiemme uudistus ovat edelleen suurimpia haasteitamme.

Kuudenneksi, arvoisa komission puheenjohtaja, Barroson EIT:n on sisällyttävä kevään huippukokouksen päätelmiin ja sen sijaintia koskevan päätöksen määräaika on asetettava. Parlamentti on näyttänyt vihreää valoa rahoitukselle.

Seitsemänneksi pienyrityksiä koskeva säädös herättää epäilemättä uusia aloitteita täällä parlamentissa. Pk-yrityksiä käsittelevä työryhmä esittää tämän kuun lopussa periaatteet, joita olemme pohtineet.

Lopuksi totean seuraavaa: Martin Schultz, komission puheenjohtaja ja komissio eivät ole vastustajiamme. Vastustajiamme ovat voiman, poliittisen kyvykkyyden ja johtajuuden puute joidenkin jäsenvaltioiden hallituksissa ja parlamenteissa. Vastustajiamme ovat itsekeskeisyys, kansallismielisyys ja protektionismi, eivät yhdentymisen vahvistuminen ja voimakas komissio.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, pyydän teiltä vain yhtä asiaa, kun osallistutte Eurooppa-neuvoston huippukokoukseen: puolustakaa parlamentin kantaa, jossa se toteaa, että EU:n sosiaalinen ja taloudellinen tilanne edellyttää, että sosiaaliasioihin on kiinnitettävä enemmän huomiota, talouspolitiikasta ja perustellusta ilmastonmuutosta ja energiataloudellista riippumattomuutta koskevasta strategiastamme on tehtävä yhteensopivia tavoitteidemme kanssa. Parlamentti katsoo, että Lissabonin strategian onnistumiseksi tarvitaan entistä enemmän taloudellista koordinointia. Jos haluamme selviytyä menestyksekkäästi Yhdysvaltojen subprime-kriisistä, tarvitsemme paremmin säännellyt rahoitusmarkkinat. Älkää antako jäsenvaltioiden väittää, etteivät nämä asiat kuulu meille, sitä ei voi hyväksyä nykyaikaisessa demokratiassa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, joidenkin rahoitusmarkkinoiden tilanteesta perustellusti huolestuneiden valtioiden tai hallitusten päämiesten pyynnöstä tarkastelette tilanteen vaikutusta EU:n reaalitalouteen. Pyydänkin teitä tarttumaan tähän aiheeseen, älkääkä tyytykö joihinkin houkutteleviin tai populaareihin ehdotuksiin, jotka eivät käsittele aiheen ydintä. Asian ydin on se, että meillä on yhdennetyt rahoitusmarkkinat sekä keskuspankki, joka toteuttaa rahapolitiikkaansa koko Euroopan talouden hyväksi, mutta meillä ei ole eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden valvojaa, joka tarkastelisi haasteita ja niihin liittyviä ongelmia.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – (RO) Vuoden ensimmäinen Eurooppa-neuvoston huippukokous on perinteisesti omistettu talousasioille. Tämän vuoksi ministerineuvoston puheenjohtajavaltio Slovenia on sisällyttänyt valtioiden ja hallitusten päämiesten tapaamisen esityslistalle merkittävän keskustelun, joka koskee Lissabonin strategian toista kierrosta, jota on tarkistettu ajanjaksolle 2008–2010.

Katson, että tiettyjä erityisesti Lissabonin strategian toiseen tavoitteeseen liittyviä näkökohtia, varsinkin työllisyysastetta, on käsiteltävä seuraavina päivinä käsittelemienne aiheiden joukossa. Vaikka Euroopan parlamentin päätöslauselmissa voimakkaasti kannatetaankin työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatetta, se kohtaa edelleen ongelmia käytännössä.

Uusien jäsenvaltioiden työntekijöille asetetut mielivaltaiset rajoitukset ovat omiaan vähentämään liikkuvuutta. Tämän osalta Euroopan komission on vuoden 2008 lopussa arvioitava tiettyjen jäsenvaltioiden Romaniaa ja Bulgariaa koskevia työvoiman liikkuvuutta rajoittavia toimenpiteitä.

Uusimmat tilastot osoittavat, ettei merkittävä maahanmuuttosuuntaus näistä kahdesta valtiosta ole totta, eikä yhdessäkään romanialaisten tai bulgarialaisten työntekijöiden pääsyn sallineessa valtiossa ole havaittu työmarkkinoiden epätasapainoa. Nykylainsäädännön mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää voimassa rajoituksia, joita todella kohdistetaan vuonna 2004 unioniin liittyneisiin valtioihin. Koska esteet työmarkkinoilla usein asetetaan vastauksena tiettyihin ajankohtaisiin poliittisiin vaatimuksiin, katson, että yksi toimenpiteistä, josta voitaisiin keskustella, olisi siirtymäajanjaksoa koskevan järjestelmän tarkistaminen ja varsinkin 2+3+2 -kaava.

Olisi suotavaa, että Euroopan parlamentti antaisi pakollisen lausunnon rajoitusten jatkamisesta tai lakkauttamisesta kahden vuoden kuluttua uuden jäsenvaltion unioniin liittymisestä. Tällainen yhteisön toimielinten puuttuminen asiaan vähentäisi harkinnanvaraista ja mielivaltaista tapaa, jolla eurooppalaista vapaan liikkuvuuden periaatetta usein rajoitetaan.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kevään huippukokous alkaa huomenna, ja EU:n johtajilla on paljon keskusteltavaa niin rahoitusmarkkinoiden sekasorron, globalisaation kuin väestön ikääntymisen aloilla. Globalisaation osalta meidän on saatava kuulla neuvostolta, missä vaiheessa maailmakauppaa koskevien keskustelujen kierroksella nyt ollaan.

Asiakirjat ovat herättäneet paljon arvailuja ja on esitetty joitakin analyysejakin, sillä ne koskevat maataloutta, mutta komissiosta tai neuvostosta on saatu vain vähän virallista tietoa tästä merkittävästä aiheesta. Komission jäsen Mandelson oli täällä eilen illalla, mutta emme valitettavasti käsitelleet WTO:hon liittyviä kysymyksiä, eikä parlamentille ole annettu välittömiä tietoja.

Tämän vuoksi kehotan kevään huippukokouksen osallistujia ja Irlannin pääministeri, Taoiseach Bertie O’Hearnia ottamaan kokouksessa puheeksi tämän merkittävän asian. Kuukausi sitten komission jäsen Mandelson kertoi, että muilla kuin maatalousalalla keskustelut olivat taantuneet, eivät edenneet. Maatalouden osalta hän ehdotti, että EU voisi hyväksyä esitetyt ehdotukset. Pelkään, että tämä on väärä näkemys. Joidenkin näkemieni analyysien mukaan tämänhetkinen sopimusehdotus tuhoaisi yhteisen maatalouspolitiikan, ja se on jo liikaa.

Irlannin kannalta haluan todeta, että äänestämme uskoakseni 12. kesäkuuta Lissabonin sopimuksesta, joten totean parlamentille, että keskustelua käydään jo paljon ja lisää on tulossa. Minusta on hienoa, että ihmiset ryhtyvät tähän kampanjaan ja että se vahvistaa Irlannin yhteyksiä Euroopan unioniin, mikä on myönteistä. Koska ihmiset kuitenkin esittävät pöytäkirjoja, jotka eivät ole saatavilla heidän webbisivuiltaan – katsoin Jens-Peter Bonden sivuja, enkä löytänyt sitä sieltä – katson, että neuvoston olisi ehkä syytä kommentoida Laval-tuomiota. Siitä levitellään huhuja ja sitä tulkitaan monin tavoin väärin, mutta minusta meidän kaikkien olisi hyvä tietää neuvoston näkemys asiasta. Itse asiassa tulkintani mukaan Lissabonin sopimuksessa tarkastellaan laajasti sosiaalista ulottuvuutta eikä sillä pyritä kohtelemaan väärin tai väärinkäyttämään työntekijöitä Euroopassa tai muuallakaan. Tämän vuoksi Irlannin kansalaisten olisi äänestettävä tämän merkittävän sopimuksen puolesta.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Aluksi haluan toivottaa puheenjohtajavaltio Slovenialle menestystä ja todeta, että olen vahvasti sitä mieltä, että Eurooppa-neuvoston on keskityttävä taloutta ja kehitystä koskeviin aiheisiin. Puheenjohtaja Barrosoa on kiittäminen siitä, että hän on virkakautensa alusta alkaen katsonut nämä aiheet ensisijaisiksi. On toimittu oikein, kun Lissabonin strategiaa on tarkistettu, byrokratiaa vähennetty ja uutta elinvoimaa lisätty.

Kansainvälisen rahoituskriisin ja varsinkin fossiilisten polttoaineiden nousevien energian hintojen aiheuttamasta sekasorrosta huolimatta kehitys on valtionvelan ja julkistalouden alijäämän, talouskasvun ja työpaikkojen luomisen osalta ollut myönteistä. Meidän on jatkettava tähän suuntaan emmekä saa antaa vaikeuksille periksi. Tarvitsemme kasvua ja työllisyyttä koskevaan pakettiin perustuvaa parannettua Lissabonin strategiaa, jossa panostetaan tietoon ja innovaatioon, jolla tuetaan kestävää kehitystä, johon sisältyvät myös ympäristöasiat ja jolla hyödynnetään pienten ja keskisuurten yritysten potentiaalia. Talouskasvu on elintärkeää, ei pelkästään kansalaisten hyvän elintason turvaamiseksi vaan myös talouspolitiikan ja sosiaalisen koheesiopolitiikan ylläpitämiseksi, sillä Eurooppa-hankkeen perustana oleva ajatus on solidaarisuuden logiikka.

Tämän vuoksi minäkin kehotan neuvoston puheenjohtajavaltiota muistuttamaan jäsenvaltioille, että solidaarisuus on unionimme menestyksen välttämätön edellytys ja että kansallismielinen hurmio on ainoastaan kielteistä. Talousasioiden lisäksi ovat liikkuvuuteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Tämän vuoksi olimme hyvin iloisia kaksi kuukautta sitten Schengen-alueen odotetun laajentumisen ja sisärajojen poistamisen johdosta. Nyt meillä on yhteinen alue. Viisumipolitiikka, rajavalvonta, tietojen jakaminen sekä poliisin ja oikeuslaitosten yhteistyö ovat välineitä, joilla turvataan turvallisuutemme ja vapautemme. Meidän on tehtävä yhteistyötä ja esiinnyttävä yhtenä rintamana kumppaneillemme muualla maailmassa.

Toivon, että tätä solidaarisuutta vahvistetaan entisestään Eurooppa-neuvostossa, ja että Tšekin tasavallalle, Virolle, Latvialle ja muillekin on selvää, että viisumipolitiikasta neuvotteleminen kumppanimme Yhdysvaltojen kanssa on yhteisön asia. Tässäkin asiassa Euroopan yhtenäisyys on sen menestyksen ja uskottavuuden välttämätön edellytys.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jatkan Mairead McGuinnessin viittauksesta Lissabonin sopimuksen ratifiointiin Irlannissa ja huomautan, että kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa molemmissa parlamentin huoneissa on edistytty hyvin, ja Yhdistyneen kuningaskunnan odotetaan ratifioivan sopimuksen asianmukaisesti lähiaikoina. En halua nolata poliittisia vastustajia, mutta Lissabonin sopimusta puoltaville brittiläisille konservatiiveille oli pettymys, että liberaalipuolueen edustajat äänestivät tyhjää. Olen kuitenkin varma, että Graham Watson voi selittää syyn tähän.

Kevään huippukokouksessa viitataan oletettavasti Venäjän hiljattain toteutuneeseen hallituksen vaihtumiseen. On hyvin tärkeää – varsinkin täällä parlamentissa – että Euroopan unionilla on yhteinen ulkopolitiikka Venäjän liittovaltioon nähden ja yhteinen kanta joihinkin ehdotuksiin, esimerkiksi Nord Stream -putkeen. En kuitenkaan tahdo mennä asioiden edelle, sillä parlamentti keskustelee Venäjän vaaleista torstaina. Päätöslauselmaehdotuksessa, jonka ilmeisesti voimme hyväksyä, ilmaistaan huoli vaalitarkkailijoiden kohtelusta ja siitä, mitä tapahtui niille opposition edustajille, joita estettiin asettumasta ehdolle näissä vaaleissa, ja kehotetaan vapauttamaan välittömästi Venäjän sisäministeriön joukkojen väkivaltaisesti vangitsemat noin 50 mielenosoittajaa.

Toivon neuvoston suhtautuvan tähän hyvin vakavasti. Haluamme tietenkin onnitella presidentti Medvedeviä ja pääministeri Putinia. Toivomme hyviä ja sovinnollisia suhteita, mutta se ei onnistu, jos parlamentti ja Euroopan unioni jakautuvat kahtia. Saksalaisilla, alankomaalaisilla, briteillä, puolalaisilla – meillä kaikilla – on oltava yhteinen näkemys suhteistamme Venäjän federaatioon ja siitä, kuinka varmistamme energiatoimitukset. Meidän ei tarvitse hyväksyä Nord Stream -putkea, voimme hyvinkin hyväksyä Amber-putken. Odotan mielenkiinnolla neuvoston päätelmiä EU:n yhteisen ulkopolitiikan ja yhteisen ulkoisen energiapolitiikan osalta sekä erityisesti hyvien suhteiden osalta Venäjän federaatioon.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan mainita kolme seikkaa. Ensinnäkin on hyvin tärkeää, että palvelujen tarjoamisen vapautta sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä jatkoksi kollegojeni Gunnar Hökmarkin ja Malcolm Harbourin puheenvuoroille. Toiseksi pienten yritysten tukeminen, jotta ne voivat jakaa ja nauttia innovaatioiden tuloksista: pienyrityksiä koskeva säädös on selvästi tarpeen. Kolmanneksi, mitä tulee Lissabonin strategiaan, pyydän teitä, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, muistuttamaan Eurooppa-neuvostolle, että ystävällisesti tukemanne Itämeren strategian täytäntöönpano voisi olla käytännön panos Lissabonin strategian toteuttamiselle ja todellakin mahdollisesti yksi sen menestystarinoista.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, haluaisin kuulla mielipiteenne EU:n rahapolitiikasta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ilmoititte, että keskustelette rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Voisi olla hyvä ajatus, että valtioiden ja hallitusten päämiehet keskustelisivat myös EU:n rahapolitiikasta. Arvoisa Euroopan komission puheenjohtaja Barroso, haluaisin tietää, mitä ajattelette perustamissopimuksen 105 artiklan soveltamisesta. Siinä määrätään hintavakaudesta, mutta vakaitten hintojen yhteydessä myös huomion kiinnittämisestä talouskasvuun. Toimiiko Euroopan keskuspankkijärjestelmä mielestänne asianmukaisesti tällä hetkellä?

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, aluksi haluan toivoa 50-vuotisjuhliaan viettävälle Euroopan parlamentille paljon viisaita päätöksiä tulevaisuudessa Euroopan kansalaisten puolesta.

Kuten olemme keskustelussa kuulleet, ja näin itsekin uskon, voimme lisätä Euroopan talouden kilpailukykyä ja luoda uusia työpaikkoja liiketoimintaympäristöä parantamalla. Hyväksyessämme tehokasta lainsäädäntöä tällä alalla meidän on otettava huomioon pienten ja keskisuurten yritysten edustajien ehdotukset ja hyödynnettävä heidän käytännön tuntemustaan.

Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että tuotteiden markkinoille tuomista koskeva paketti hyväksyttiin. Euroopan parlamentti ja puheenjohtajavaltio Slovenia hyväksyivät sen komission ja varsinkin henkilökohtaisesti työhön osallistuneen komission jäsen Verheugenin tehokkaan avun ansiosta.

Arvoisa puhemies, Slovakia valmistautuu euron käyttöönottoon. Se tulee lisäämään Slovakian talouden kilpailukykyä ja on viimeinen askel Slovakian tiellä tunnustettujen valtioiden joukkoon. Uskon komission ja puheenjohtajavaltio Slovenian tekevän Slovakian kannalta myönteisen päätöksen Slovakian erinomaisessa kunnossa olevan talouden tulosten arvioinnin perusteella, jotta voimme ottaa euron käyttöön suunnitelmien mukaan 1. tammikuuta 2009.

  Georgs Andrejevs (ALDE). – (LV) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Toivon, että Eurooppa-neuvoston 50-vuotisjuhlien aikana emme unohda yhtä Euroopan unionin merkittävimmistä iskulauseista – ”Terveys kaikessa EU:n politiikassa”. Ei riitä, että mainitsemme sen tietyillä foorumeilla. Annamme lausuntoja, mutta teemme vain vähän tekoja. Kuten tilastot osoittavat, terveystilanne heikkenee Euroopassa. Yhä useammat asiantuntijat lähtevät Euroopan unionista, kuolleisuus moniin tauteihin lisääntyy, ja neuvostonkin olisi tuettava ainakin terveyden painospistealaa, johon puheenjohtajavaltio Slovenia on sitoutunut – syövän torjumista. Paljon kiitoksia.

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja Lenarčič mainitsi asuntosijoitusrahastot rahoituspolitiikan yhteydessä. Komission puheenjohtaja Barroso ei maininnut tätä asuntopolitiikkaan liittyvää erityisongelmaa. Haluan kysyä komissiolta, koska se edistää vuoden 2010 viettämistä Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotena, aikooko se lähestyä asuntopolitiikan ongelmia investointipakettien ja rahoituspolitiikan kannalta ja erityisesti asuntosijoitusrahastojen kannalta.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin poliittinen toimialayksikkö on tilannut tutkimuksen niistä ongelmista, joita ilmastonmuutos meille aiheuttaa. Vahinkojen arvioidaan olevan 24–194 miljardia euroa Euroopassa. Ehdotan, että Barcelonan tavoitteen mukaisesti annamme kolme prosenttia tästä summasta – toisin sanoen yhdestä kuuteen miljardia euroa – Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin käyttöön, jotta se edistyisi ilmastonmuutoksen alalla. Instituutin on keskityttävä energiatehokkuuteen, erityisesti tuotannossa ja kulutuksessa.

  Nina Škottová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Lissabonin strategian yhteydessä ei ole epäilystäkään, etteikö koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation laatu ole taloudellisen menestyksen ennakkoedellytys. Laadun parantamista on tuettava.

Seitsemännessä puiteohjelmassa ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisessa, jotka ovat molemmat ratkaisevia laadun kehittämisessä ja parantamisessa, keskitytään lähinnä olemassa oleviin osaamiskeskuksiin ja otetaan huomioon niiden potentiaali. Suurin osa näistä osaamiskeskuksista sijaitsee kuitenkin unionin vanhoissa jäsenvaltioissa. Haluan korostaa, että myös uusilla jäsenvaltioilla on laadukkaita koulutus- ja tutkimuslaitoksia, myös korkeakouluja, joita olisi kannustettava järjestelmällisesti tavoittelemaan osaamiskeskuksen asemaa. Näin laajennettaisiin Euroopan unionin korkealaatuista koulutus- ja tutkimusperustaa.

  Puhemies. − (DE) Olen pahoillani, en voi antaa enää puheenvuoroja, enkä nähnyt kenenkään vasemmalla pyytävän puheenvuoroa. Ette siis voi syyttää minua siitä, etten antaisi puheenvuoroa jollekulle. On ainakin pyydettävä puheenvuoroa.

(Martin Schulzin välihuuto)

Halusin vain todeta tämän, hyvä Martin Schulz, ja lisään vielä, ettei PPE-DE-ryhmä ollut kovin innostunut catch the eye -menettelyn käyttöönottoon, mutta lähinnä PPE-DE-ryhmän jäsenet pyysivät puheenvuoroa. Antakaa neuvoston puheenjohtajan Lenarčičin lopettaa keskustelu, sekin lisää tasapainoa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Kiitän kaikki niitä Euroopan parlamentin jäseniä, jotka osallistuivat tähän hyvin mielenkiintoiseen, aktiiviseen ja rikkaaseen keskusteluun, joka on hyödyllinen huomisen ja ylihuomisen Eurooppa-neuvoston kokouksen lopullisissa valmisteluissa.

Yritämme ottaa huomioon mahdollisimman monta tässä keskustelussa esitettyä mielipidettä ja ehdotusta. Yritän myös vastata ainakin joihinkin kysymyksiin.

Ensinnäkin toistan vielä, että Eurooppa-neuvoston istunto on omistettu kolmelle keskeiselle aiheelle: Lissabonin strategian uuden vaiheen käynnistämiselle, energiaa ja ilmastopolitiikka koskevalle paketille sekä rahoitusalan vakauteen liittyville ongelmille. Nämä ovat kolme pääaihetta.

Välimeren unioni ei kuulu pääaiheisiin. Kiitän Martin Schulzia hänen kysymyksestään ja haluan tehdä selväksi, että syvällistä keskustelua Välimeren unionista ei ole suunniteltu tähän Eurooppa-neuvoston istuntoon. Puheenjohtajavaltio vastaa kuitenkin jäsenvaltion esittämään toiveeseen ja sallii Välimeren unionia koskevan ehdotuksen esittämisen, todennäköisesti valtioiden ja hallitusten päämiesten päivällisellä torstai-iltana, mutta aiheesta ei ole suunnitteilla varsinaista keskustelua.

Siirrän huomioni pääaiheisiin, vaikka esitän ensin puheenjohtajavaltion mielipiteen Välimeren unionista. Palautan mieliinne pääministerimme, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Janez Janšan sanat täällä parlamentissa 16. tammikuuta: ”Haluaisimme vahvistettavan Barcelonan prosessin ja Euro–Välimeri-kumppanuuden kaltaisia elimiä ja prosesseja. Emme tarvitse kahta samaa elintä tai EU:n toimielinten kanssa kilpailevia elimiä, jotka kattavat samanaikaisesti osan Euroopan unionista ja osan naapurialueesta. EU on kokonaisuus, ja ainoastaan kokonaisena se voi luoda riittävän tehokkaasti rauhaa, vakautta ja edistystä naapurialueilla ja niiden ulkopuolella.” Tämä on puheenjohtajavaltion kanta, ja toivon, että se otetaan vastaisuudessa huomioon.

Puhun vielä lyhyesti pääaiheista. Lissabonin strategia: monissa täällä esitetyissä mielipiteissä korostettiin Lissabonin strategian rakenteen, mekanismin tai olennaisten suuntaviivojen muutoksen tarvetta. Haluan kuitenkin korostaa, että Eurooppa-neuvoston ja komission mielestä Lissabonin strategia on tehokas. Neuvoston ja komission mielestä Lissabonin strategia tuottaa tuloksia. Niiden mielestä Euroopan unionin reaalitalous on suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna joihinkin muihin globaaleihin toimijoihin.

Olemme tämän vuoksi sitä mieltä, että Lissabonin strategian nykyiset mekanismit, rakenteet ja suuntaviivat on säilytettävä ja että strategian täytäntöönpanoon on kiinnitettävä huomiota. On tosiasia, että olosuhteet muuttuvat ja että toimenpiteitämme on mukautettava sen mukaan, mutta mukautuksia voidaan tehdä muuttamalla suuntaviivojen tekstiä, ja niin on jo tehtykin.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan sosiaalisesta ulottuvuudesta. Se on yksi Lissabonin strategian keskeisistä ulottuvuuksista. Neuvosto on tästä täysin tietoinen, ja odotan sen ilmaisevan tämän Eurooppa-neuvoston istunnon päätelmissä. Siitä ei ole epäilystäkään.

On sanottu, että Lissabonin sopimus muuttaa sosiaalisen ulottuvuuden ja muiden ulottuvuuksien välistä tasapainoa jos ja kun se ratifioidaan. Olen vakuuttunut, ettei se ole totta. Uuden Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano ei vahingoita millään tavalla Euroopan sosiaalimallia – pikemminkin päinvastoin.

Kiitän Mairead McGuinnessia Irlannin äänestyspäivää koskevasta tiedosta. Toivon parasta. Toivon irlantilaisten äänestäjien äänestävän Euroopan unionin puolesta.

Muiden merkittävien aihekokonaisuuksien, toisin sanoen ilmastoa ja energiaa koskevan paketin osalta haluan todeta seuraavaa: kyllä, hyvä Graham Watson, olemme tietoisia siitä, että olisi hyödyllistä, jos hallitukset – eikä pelkästään hallitukset, vaan kenties myös yhteisön toimielimet ja muut merkittävät toimijat – näyttäisivät esimerkkiä saavuttamalla suuremman energiatehokkuuden, vähentämällä energiakulutusta ja vastaavaa. Pääsemme ehkä sopimukseen, tai sitten emme. Tosiasiassa se olisi hyödyllistä, sillä energiatehokkuus varmasti on ja tulee olemaan merkittävä tekijä ilmasto- ja energiapaketissa, jota Eurooppa-neuvosto tarkastelee.

Toistan vielä, että meillä on aloitesitoumukset viime vuoden maaliskuulta, jolloin puheenjohtajavaltiona toimi Saksa. Nyt meidän on pantava ne täytäntöön. Meillä on määrällisesti esitetyt tavoitteet, jotka meidän on saavutettava yhteisvoimin. Meidän on sovittava työn jakamisesta. Olen jo todennut, ettei tämän sopimuksen aikaansaaminen ole mahdollista huomenna tai ylihuomenna.

Voimme kuitenkin sopia joistakin töiden jäsenvaltioiden kesken jakautumisen perusperiaatteista sekä joistakin aikataulua koskevista rajoituksista. Olen kertonut, että toivomme jäsenvaltioiden välisen sopimuksen olevan valmis ennen vuoden loppua ja että yhteinen päätös Euroopan parlamentin kanssa tehdään mahdollisimman pian vuonna 2009.

Vielä muutama sana rahoitusalan vakaudesta, joka on kolmas keskeinen aihe Eurooppa-neuvoston kokouksessa. ECOFIN on valmistellut tätä kokousta varten väliraportin rahoitusmarkkinoiden tilanteesta, ja haluan sanoa tästä vielä muutaman sanan lisää. Nyt luodaan sellaista vaikutelmaa, että yhteisön organisaatiot ja toimielimet ovat toimettomia, vaikka rahoitusmarkkinoilla riehuu kriisi.

Minun on korostettava, että yhteisön organisaatiot eivät todellakaan seuraa tätä toimettomina sivusta. Korostan, että ne todellakin toimivat. Pervenche Berèsin tästä aiheesta eilen käynnistämässä keskustelussa komission jäsen Almunia vastasi, että ennen kuin voimme toimia, meidän on varmuudella osoitettava, mitkä toimenpiteet ovat todella tarpeen ja mitkä aiheuttaisivat vielä enemmän vahinkoa.

ECOFIN jatkaa siis ongelman käsittelyä. Tämän Eurooppa-neuvoston istunnon jälkeen, toisin sanoen jo huhtikuussa, on suunniteltu ECOFIN-neuvoston epävirallista kokousta Sloveniassa. Keskeinen aihe kokouksessa on rahoitusalan vakauteen liittyvät ongelmat. Odotamme Eurooppa-neuvoston tarjoavan tässä asiassa konkreettisia suuntaviivoja.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, päätän puheenvuoroni toistamalla vankan käsitykseni, että kaikkein tärkeintä tässä kaikessa ovat yhteistyö ja synergia varsinkin Euroopan unionin kolmen keskeisen toimielimen, Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston välillä. Puheenjohtajavaltio Slovenia tekee kaikkensa, jotta tämä synergia olisi mahdollisimman voimakasta.

Ilmoitan vielä, että neuvoston puheenjohtaja antaa tällä viikolla parlamentille raportin Eurooppa-neuvoston istunnosta.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, näiden keskustelujen lopussa katson, että voimme todeta parlamentin olevan laajalti sitä mieltä, että Lissabonin strategiaa on jatkettava, että se on menestyksekäs ja että meidän on tehtävä vielä enemmän töitä varsinkin sen täytäntöönpanossa. Erityisesti jäsenvaltioiden on pantava käytännössä täytäntöön alkuperäiset ensisijaiset tavoitteet. Korostuksista ollaan tietysti montaa mieltä; mitä on erityisesti korostettava? Minun on kuitenkin alleviivattava yleistä tukea Lissabonin strategialle ja Euroopan parlamentin selkeitä päätelmiä, joiden mukaan strategia toimii hyvin ja on meidän vastauksemme globalisaatioon.

Minun on alleviivattava asian ydintä ja ennen kaikkea yhteisön asennetta globalisaatioon. On totta, että jopa yhä vaikeammassa taloudellisessa ilmapiirissä, joka johtuu erityisesti rahoitusalan epävakaudesta, Euroopan vienti kasvaa ja se on edelleen johtava suorien ulkomaisten investointien vastaanottaja. Euroopalla on valttinsa globalisaatiosta selviytymiseen. Tämän vuoksi meidän on jatkettava samalla tiellä, ja kiitän kaikkia niitä, jotka niin selkeästi tukivat tätä kantaa, varsinkin Joseph Daulia, Graham Watsonia ja monia muita.

Myös suojelevaa Eurooppaa on nyt suojeltava, kuten monet teistä Harlem Désirin tavoin korostivat. Olemme tästä samaa mieltä. Kysymys kuuluukin kuinka sitä on suojeltava. Katsomme, että voimme suojella Eurooppaa siten, että annamme muidenkin avautua samalla kun avaudumme itse. Meidän ei pidä sulkeutua. Tämä on olennaista.

Maailman suurin kauppamahti, Eurooppa, jonka vienti kasvaa jatkuvasti, ei voi nyt valita protektionismia. Se olisi vastoin omaa etuamme. Paras ratkaisu on varmistaa, että muutkin avautuvat, ei pelkästään kaupan ja markkinoille pääsyn osalta, vaan myös entistä kunnianhimoisempien ympäristövaatimusten ja sosiaalisten oikeuksien alalla.

Sisäisesti voimme toki tehdä enemmänkin sosiaalisen sääntelykehyksen alalla, ja tahdon sanoa, että komission viesti Eurooppa-neuvostolle koskee sosiaalista sitoumusta. Kannatamme erityisesti saatavuuteen, solidaarisuuteen ja mahdollisuuksiin perustuvaa sosiaalipoliittista ohjelmaa.

Jotkut teistä mainitsivat Laval-tapauksen. Minun on jälleen kerrottava se, minkä olen jo monta kertaa kertonut, ja minkä totesin myös Ruotsin parlamentissa: komissio ei tulkitse Laval-tapausta siten, kuten monet ovat väittäneet, että muodostuisi ristiriita sisämarkkinaperiaatteiden ja työntekijöiden oikeuksien puolustamisen välillä.

Me katsomme päinvastoin, että joustoturvamalli ja yleisesti työmarkkinasuhteiden skandinaavisena tunnettu malli on progressiivinen malli, joka on synnyttänyt Euroopassa joitakin erinomaisia tuloksia. Haluamme todellakin tuoda ilmi, että suunnitelmamme on kaikenlaisen sosiaalisen polkumyynnin torjuminen. Komission tätä asiaa koskevasta kannasta ei ole epäilystäkään.

Haluankin siis korostaa tätä näkökohtaa, sillä minusta meidän on hinnalla millä hyvänsä vältettävä siihen ansaan joutumista, että katsoisimme sosiaalisten näkökohtien olevan Euroopan kilpailukyvyn vastaisia. Kuten monet teistä Brian Crowleyn tavoin ovat maininneet, tarvitsemme avointa Eurooppaa, avointa taloutta ja yhteiskuntaa, mutta myös Eurooppaa, joka toivoo sosiaalista osallisuutta. Vastustakaamme siis tätä suuntausta.

Vastustakaamme myös suuntausta sosiaalisten näkökohtien asettamisesta ympäristönäkökohtia vastaan. Tässä asiassa haluan korostaa komission määrätietoisuutta. Olemme täysin määrätietoisia pyrkiessämme noudattamaan Eurooppa-neuvoston viime vuoden maaliskuussa tekemiä sitoumuksia. Angela Merkelin Saksan puheenjohtajakauden aikana tuettiin yksimielisesti monia tavoitteita. Voin kertoa teille, että seuraavan vaiheen aikana komissio pyrkii entistäkin määrätietoisemmin laatimaan aitoa eurooppalaista energiapolitiikkaa ja torjumaan ilmastonmuutosta.

Kun viime aikoina on tapahtunut useita muutoksia, se vahvistaa niin tilanteen kiireellisyyttä kuin sen edellyttämää määrätietoisuutta. Haluan toistaa muun muassa Claude Turmesin ja Rebecca Harmsin sanat ja todeta, ettei sosiaaliasioita ja ympäristöasioita pidä asettaa vastakkain. Energiaongelmia ja energiaa runsaasti käyttävää teollisuutta on tarkasteltava erikseen.

Me haluamme eurooppalaisen teollisuuden olevan kilpailukykyistä. Tavoitteemme ei ole, että Euroopasta tulisi teollinen kaatopaikka, vaan itse asiassa täysin päinvastoin. Tavoitteemme on ympäristöasioiden huomioon ottaminen, teollisuus, joka voi muuttaa näkymiään ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien tavoitteidemme mukaisesti. Olisi valtava virhe tarkastella eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä ilmastonmuutoksen torjunnan vastaisena asiana. Tämän vuoksi tuemme erityistakeita energiatehokkaalle teollisuudelle, ja komissio on todennut tämän selvästi. Emme halua teollisuuden siirtyvän muihin maanosiin.

Nyt meidän on selvitettävä, mikä on päätavoitteemme tässä vaiheessa. Tavoitteenamme on saada aikaan yleinen ilmastonmuutosta koskeva sopimus ja osallistua Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssiin sellaisin ehdotuksin, jotka kannustavat muitakin toimimaan. Jos yleistä sopimusta ei kuitenkaan saada aikaan, olemme valmiit toteuttamaan suojatoimenpiteitä – minä en pelkää käyttää tätä sanaa – Euroopan energiatehokkaiden teollisuudenalojen hyväksi.

Lopuksi hyvät kuulijat, meidän on pidettävä kurssimme. Kiitän kaikkia, jotka erityisesti Markus Ferberin ja Othmar Karasin tavoin korostivat, että meidän on pidettävä kurssimme. Lissabonin strategia on jokasään strategia. Suurin vaara olisi perääntyminen uuden globaalin taloustilanteen vuoksi.

Meidän on sitä vastoin pidettävä Euroopan talousuudistuksia koskeva kurssimme, mutta talousuudistukset on suunnattava avoimelle Euroopalle, sosiaalisen osallisuuden Euroopalle, entistä päättäväisemmin ympäristöasioissa toimivalle Euroopalle. Me emme katso näitä tavoitteita keskenään ristiriitaisiksi, vaan itse asiassa aivan päinvastoin. Katsomme, että meidän on nyt keskityttävä strategian täytäntöönpanoon. Se on osoittautunut järkeväksi strategiaksi, ja se on vastaisuudessakin Euroopan sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan kehityksen kannalta järkevä strategia.

  Puhemies. − (DE) Jos saan korjata komission puheenjohtajan sanoja: puheenvuoron käytti Werner Langen, ei Markus Ferber.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan hyödyntää yhtä työjärjestyksemme artiklaa ja esittää henkilökohtaisen lausunnon, joka koskee useita muihin ryhmiin kuuluvien kollegoiden esittämiä huomautuksia komission puheenjohtajalle Barrosolle osoitetusta puheenvuorostani. En halua nyt toistaa keskustelua, katson, että on tullut selväksi, että joistakin asioista ollaan samaa ja joistakin eri mieltä.

Edes komission puheenjohtajan Barroson loppupuheenvuoro ei poista sitä tosiseikkaa, että hänen Lissabonin strategiaa ja sen muuttumattomia suuntaviivoja koskevaan itsepintaisuuteensa liittyy erityinen poliittinen viesti. Hänen viestinsä on, että suuntaviivoja ei tarvitse muuttaa millään tavoin. Meidän viestimme on, että niitä on muutettava sosiaalisen osallisuuden parantamiseksi Euroopassa. Siinä on erimielisyyttä!

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, kahta asiaa ei kuitenkaan voida hyväksyä, ja haluan tehdä sen täysin selväksi. Jos Graham Watson ja erityisesti Othmar Karas haluavat antaa täällä parlamentissa vaikutelman, jonka mukaan pieninkin komissiolle esitetty kriittinen huomautus on jumalatonta, koska se luo kuilun yhteisön toimielinten välille, emme voi hyväksyä sitä. Euroopan parlamentin tehtävä on kertoa komissiolle, mihin suuntaan on edettävä.

(Suosionosoituksia)

Lisäksi minun tehtäväni tämän ryhmän puheenjohtajana on tuoda julki, että me olemme havainneet Euroopassa sosiaalista epätasapainoa. Jos uskotte toisin, se on teidän asianne. Ei kuitenkaan ole komission kritisoimista todeta, että toivomme sen muuttavan suuntaviivojaan. Kritiikin tulkitseminen toimielinten väliseksi erimielisyydeksi palvelee vain yhtä tarkoitusta, poliittis-ideologista tarkoitusta.

Varoitan teitä: jos haluatte pakottaa komission liberaalien ja PPE-DE-ryhmän nurkkaan, jos luotte vaikutelman, että se on liberaalien ja PPE-DE-ryhmän komissio, teette virheen, sillä kuvaatte komissiota ideologisin piirtein. Me emme halua sitä, pysymme uskollisina komission kanssa tehtävän yhteistyön politiikallemme. Me emme työnnä puheenjohtaja Barrosoa oikealle, te teette sen!

(Meteliä ja suosionosoituksia)

Haluamme kuitenkin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden politiikkaa. Sitä me täällä ajamme, emmekä suostu institutionaaliseen keskusteluun silloin, kun käydään poliittista keskustelua!

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Jos haluamme vastata siihen, mitä kollegamme ovat koko aamun sanoneet, ryhmän puheenjohtajana, se on sisällytettävä työjärjestykseen. Voimme kierrellä aihetta ja harhautua sivupoluille. Jos haluamme käydä keskustelun uudelleen, me teemme sen. Martin Schulz, totean yksinkertaisesti, että minä ja ryhmäni olemme sosiaaliasioista aivan yhtä huolissamme kuin tekin, ja olemme kaikki…

(Suosionosoituksia)

Hyvät kollegat, haluan sanoa, että on mahdollista keskittyä sosiaalisiin näkökohtiin, kun on itse asiassa tienannut jonkin verran rahaa, mutta emme voi toimia sosialistien tavoin ja tuhlata rahaa, jota ei ole koskaan tienattu.

(Suosionosoituksia oikealta)

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti, mutta koska Martin Schulz mainitsi nimeni, haluan kuitenkin sanoa seuraavaa: hyvä Martin Schulz, tarkoitukseni ei ollut puheenvuorossani mitenkään loukata teitä henkilökohtaisesti, mutta mielestäni käymme vakavaa keskustelua siitä, kuinka kilpailukykyisiä talouksia luodaan ja kuinka luodaan sellaisia kilpailukykyisiä talouksia, joissa otetaan huomioon sosiaalinen koheesio ja ympäristön vakaus. En usko, että oikea tapa luoda tällaisia talouksia on väittää, etteivät markkinat toimi, koska ne eivät tuota meidän haluamiamme tuotteita. Katson, kuten komission puheenjohtaja Barroso tänä aamuna totesi, että tuorein näyttö globaalista taloudesta osoittaa, että markkinat voivat tuottaa näitä tuotteita, ja minusta me voimme tässä asiassa olla samaa mieltä ja todellakin kukoistaa.

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, työjärjestyksessä sallitaan lisähuomautukset vain sellaisilta jäseniltä, joista on esitetty henkilökohtaisia huomautuksia. Muista puheenvuoroa pyytäneistä jäsenistä ei ole esitetty henkilökohtaisia huomautuksia.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Päätös omistaa tuleva Eurooppa-neuvoston kokous Lissabonin strategialle on tervetullut ja tarpeellinen. Katson, että maaliskuun keskustelussa on keskityttävä tähän mennessä saavutettujen konkreettisten tulosten arviointiin sekä mukautuksiin, jotka on tehtävä, jotta strategiasta saadaan todellinen menestystarina.

EU:n vaurauden saavuttamiseen yhdistyvän kestävän talouskehityksen takaamiseksi on huolehdittava kahdesta keskeisestä tekijästä. Toisaalta EU:n on jatkettava opetus-, koulutus- ja innovaatiojärjestelmän lujittamista koskevaa politiikkaansa, ja tässä on hyödynnettävä innovaation teemavuodeksi julistettua vuotta 2009. Toisaalta on myös kehitettävä yhteisön maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajien integroitumista Euroopan kasvuun liittyvänä tekijänä.

EU ei myöskään ole todella vakaa ja vauras, ellei se tehokkaasti ja voimakkaasti edistä näitä tavoitteita myös läheisillä Euroopan ulkopuolisilla alueilla, erityisesti Mustanmeren alueella. Tämän perusteella katson, että Eurooppa-neuvoston on käsiteltävä energiavarmuutta ja Nabucco-hankkeen menestyksekästä täytäntöönpanoa ottaen samalla huomioon hälyttävän tilanteen joissakin naapurimaissamme alueella hiljattain järjestettyjen vaalien jälkeen.

  Alexandra Dobolyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Tulevassa Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksessa käynnistetään Lissabonin strategian seuraava kolmivuotinen vaihe. Keskeisiä aiheita ovat ilmastonmuutos, energiaan liittyvät haasteet sekä rahoitusmarkkinoiden vakaus.

Globaalistuneessa maailmassa Euroopan jatkuva menestys edellyttää, että toimimme tehokkaasti näiden kolmen aiheen osalta. On todella tärkeää muotoilla Euroopan unionin yhteinen kanta mahdollisimman pian.

Olemme tunnustaneet Lissabonin strategian täytäntöönpanossa keväästä 2006 alkaen toteutuneen edistymisen ja tuemme jatkuvia pyrkimyksiä yleistä taloutta koskevien direktiivien antamiseksi, mutta on vielä tärkeämpää, että ne ulottuvat kaikkiin jäsenvaltioihin.

Ilmastoa ja energiaa koskevista asioista olisi mitä kiireimmin päästävä sopimukseen. Meidän on löydettävä tehokas ratkaisu Euroopan energiariippuvuuteen ja varmistettava samalla, että eurooppalaiset tuotteet säilyvät kilpailukykyisinä.

Olemme todistaneet valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden nousua, ja meidän on varmistettava, että niiden toiminta on avointa ja luotettavaa. On saatava näiden yhtiöiden toimintaa koskevaa tehokasta lainsäädäntöä.

On hyvin ajoitettua, että neuvosto tarkastelee tätä asiaa, ja meidän on kehitettävä mahdollisimman nopeasti yhteinen eurooppalainen kanta asiaan tällä hetkellä liittyvien epävarmuuksien poistamiseksi.

Kevään huippukokouksessa on myös määritettävä kaikki mahdolliset ja välttämättömät toimenpiteet, joilla voidaan vahvistaa lainsäädäntökehystä rahoitusmarkkinoiden vakauden takaamiseksi.

Kriisi, joka voi vaikuttaa Euroopan kansalaisiin, ei ole vielä ohi. Pahin voi vielä olla edessä. Tämän neuvoston huippukokouksen tunnuslauseen olisi oltava ”aikaa ei saa tuhlata”.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Parlamentissa tänään esitetyissä kevään Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluun liittyvissä julkilausumissa kuulimme jälleen kerran Euroopan unionin vastuuhenkilöiden samat puheet.

Jälleen kerran he korostivat itsepintaisesti Lissabonin strategian yhä uusliberalistisempaa polkua, johon liittyy joustavuus työmarkkinasuhteissa, tai toisin sanottuna, yhä enemmän hyökkäyksiä työntekijöiden oikeuksia kohtaan ja yhä enemmän epävarmaa ja huonosti palkattua työtä, vaikka taloudellisten ryhmittymien ja rahoitusalan voitot kasvavat jatkuvasti. He vaativat rakenteellisten alojen ja julkisten palvelujen vapauttamista ja yksityistämistä ilmeisen välinpitämättöminä tällaisen politiikan vaikutuksista miljooniin matalapalkkaisiin kansalaisiin.

He eivät vieläkään halua puuttua tilanteeseen, jossa köyhyys koskettaa lähes 78 miljoonaa ihmistä, joista 25 miljoonaa on matalapalkkaisia työntekijöitä. He hyväksyvät edelleen nuorisotyöttömyyden, jonka aste on lähes kaksinkertainen yleiseen työttömyysasteeseen verrattuna ja joka vaikuttaa moniin korkeasti koulutettuihin nuoriin, jotka eivät löydä työtä puhumattakaan koulutustaan vastaavasta työstä.

He eivät halua muuttaa politiikkaansa estääkseen sen vaikutukset Euroopan unioniin ja varsinkin heikompiin talouksiin ja välttääkseen sosiaalisen tilanteen huononemista. Tämän vuoksi meidän on vaadittava ”Lissabonin strategian” korvaamista ”eurooppalaisella solidaarisuuden ja kestävän kehityksen strategialla”.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) On hyvin tärkeää, että neuvosto noudattaa ilmaston ja energiapolitiikan aloilla tehtyjä sitoumuksia. Haaste on selvästikin siirtyä puheista tavoitteiden todelliseen saavuttamiseen. Skotlannilla on paljon annettavaa uusiutuvien energialähteiden kannalta. Näitä ovat aallot, vuorovesi, rantatuuli ja jopa aurinkoenergia. Skotlannin uusi hallitus työskentelee sille siirretyn vallan rajoissa pyrkiessään maksimoimaan Skotlannin potentiaalin ja kannustaakseen ylijäämäenergiamme yhdistämistä eurooppalaisiin verkkoihin. Skotlanti voisi paljon paremmin osallistua Euroopan ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, jos olisimme Euroopan unionin täysivaltainen jäsen itsenäisenä valtiona. Riippumaton Skotlannin hallitus olisi merkittävä toimija EU:ssa, luonnollisesti halukas kehittämään Skotlannin etuja, mutta myös halukas tekemään yhteistyötä eurooppalaisten kumppanien kanssa yhteisen edun vuoksi.

  Magda Kósáné Kovács (PSE), kirjallinen. – (HU) Tämän päivän keskustelua edelsivät parin edellisen päivän kiihkeät keskustelut. Liberaalien vanha ja kulunut tunnuslause, jonka mukaan markkinoiden toiminta ratkaisee kaiken, on jälleen herätetty henkiin. Minä puolestani olen iloinen kuulumisestani sellaiseen poliittiseen perheeseen, joka on puolustanut tiukasti Euroopan sosiaalisia arvoja ja muistuttanut meitä siitä, että ihmisarvon suojeleminen on Euroopan unionin 27 jäsentä yhteen sitova velvoite.

Komission ja neuvoston velvollisuus on varmistaa, että Euroopan kohtaamat uudet haasteet ja kasvavat riskit vahvistavat solidaarisuutta. Eurooppalaisten päätöksentekijöiden ja parlamenttiin valittujen edustajien on samalla toimittava yhteistyössä estääkseen köyhyyskilpailun, estääkseen taloutta ja markkinoiden kilpailua jyräämästä heikkoja – lapsia, maahanmuuttajia, vanhuksia ja perheitä. Heidän on yhdessä hyväksyttävä vastuunsa sekä niistä ihmisistä, jotka työllään maksavat heidän palkkansa, että myös niistä, jotka on työnnetty yhteiskunnan marginaaliin.

Lissabonin prosessissa paljastuneet Euroopan uudet sosiaaliset kasvot eivät valitse taloudellisten tai markkina-arvojen ja ihmiskohtaloiden kesken. Tässä Euroopassa tavoite ei ole pelkästään lisätä yleisesti työpaikkojen määrää ja laatua. Myös ihmishenkeä ylläpitäviä toimintoja, jotka ovat pitkällä ajanjaksolla kestäviä, on pidettävä yhteisenä arvona olevana vaatimuksena. Myös sosiaalihuolto tarjoaa tukea siirtymäaikoina. Jos nämä arvot ovat aidosti toiminnan perusteena, vuoden 2009 vaalien tuloksena voi muodostua sellaiset yhteisön toimielimet, jotka ovat jopa entistä yhdentyneemmät ja inhimillisemmät.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) Euroopan unioni on täynnä suuria sanoja. Niitä on tänä aamuna jälleen käytetty puhuttaessa Lissabonin strategiasta. Totuus on se, että asiassa on edetty hitaasti eikä asetettua tavoitetta saavuteta. Puheenjohtajavaltion ilmaisema halu laventaa strategiaa sosiaalisen ulottuvuuden suuntaan taitaa olla vain eurovaalipropagandaa: puheista puuttuvat keinot ja sitä kautta näytöt. Puheenjohtajavaltion olisi kannattanut keskittyä myös pieniin tehtäviin. Sellainen olisi ollut toimittaa jäsenvaltioille Lissabonin sopimuksen konsolidoitu versio. Slovenian parlamentin malli ratifioida sopimus ilman sitä ei kelpaa malliksi demokraattisissa maissa.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. – (EN) EU:n huippukokouksen esityslista saa meidät pysähtymään. Globaali lämpeneminen synnyttää vaarallisen kilpailun energiavaroista. Solanan ja Ferrero-Waldnerin raportissa korostetaan Kremlin pyrkimystä napata arktinen alue. Jää sulaa, joten kamppailu luonnonvaroista voimistuu. Geostrategisesti tarkasteltuna arktisten alueiden sulaminen avaa kaikille uusia kauppareittejä, myös venäläisille.

Tällä välin EU on rikkonut jäätä Kosovossa. Paikallinen lämpö nousi huippuunsa. Serbia menetti osan alueestaan. Islam on ottanut askelen eteenpäin. On uskomatonta, että EU on lähettänyt joukkojaan taistelemaan Irakin ja Afganistanin radikaalia Islamia vastaan, ja samalla se suojelee vastustajan kulttuuria Euroopassa. Montenegron arkkipiispa pahoittelee, että Yhdysvallat on toiminut Vanhan testamentin Ahabin tavoin, Yhdistynyt kuningaskunta on jo unohtanut Falklandin sodan ja nyt se kehtaa uhata kristillisen valtion kohtaloa. Saksa puolestaan ei ilmeisesti enää muista vuosia 1914 ja 1941 tai Kragujevacia. Arkkipiispa on tainnut unohtaa, että saksalainen sielu vaalii pikemminkin Hegelin, Feuerbachin ja Nietzschen ajatuksia Goethen ja Schillerin sijaan. Arkkipiispa muistaa kuitenkin, että Italian Mussolini liitti Kosovon fasistiseen Albaniaan.

4. Puhemiehen julkilausuma

  Puhemies. − (DE) Puheenjohtajakokous on pyytänyt minua antamaan ennen äänestyksiä julkilausuman panttivankien tilanteesta Kolumbiassa. Toivon tämän palauttavan rauhan ja järjestyksen menettelyymme.

Ingrid Betancourtin sieppauksesta tuli 23. helmikuuta kuluneeksi kuusi vuotta. Kansainvälisen yhteisön ja Euroopan parlamentin katseet kohdistuvat jälleen inhimilliseen tragediaan, jossa Kolumbian FARC:in 700 panttivankia ovat useita vuosia olleet epäinhimillisissä oloissa. Tämä on jälleen yksi tilaisuus vaatia heidän välitöntä vapauttamistaan humanitaarisin perustein.

(Suosionosoituksia)

Koska monien kaapattujen, myös Ingrid Betancourtin, terveydentila antaa aiheen suureen huoleen, vaadimme heidän vapauttamistaan humanitaarisin perustein sekä kansainvälisen lääkintäryhmän lähettämistä antamaan panttivangeille nopeasti lääketieteellistä apua. Olemme iloisia presidentti Uriben pyrkimyksistä käynnistää vuoropuhelu humanitaarisen ratkaisun löytämiseksi. Ilmaisemme tukemme uhreille, kaapatuille ja heidän omaisilleen.

(Parlamentin jäsenet nousivat seisomaan ja osoittivat suosiota.)

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

5. Äänestykset

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

5.1. Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö (A6-0071/08, Diana Wallis) (äänestys)

5.2. Energiatilastot (A6-0487/2007, Claude Turmes) (äänestys)

5.3. Kasvinsuojeluaineita koskevat tilastot (A6-0004/08, Bart Staes) (äänestys)

5.4. Maatalouden yhteinen markkinajärjestely ja tiettyjä maataloustuotteita koskevat erityissäännökset kansallisten maitokiintiöiden osalta (A6-0046/08, Elisabeth Jeggle) (äänestys)

5.5. YMP:n ”terveystarkastus” (A6-0047/08, Lutz Goepel) (äänestys)

5.6. Naisten asema EU:n maaseutualueilla (A6-0031/08, Christa Klaß) (äänestys)

5.7. Kestävä maatalous ja biokaasu: EU:n lainsäädännön tarkistaminen (A6-0034/08, Csaba Sándor Tabajdi) (äänestys)

– Ennen kohdasta 41 toimitettua äänestystä:

  Csaba Sándor Tabajdi, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, sovimme kohdan 41 muuttamisesta ja siitä, ettemme ehdota erityistä EU:n biokaasudirektiiviä, vaan että se sisällytetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevaan direktiiviluonnokseen.

Teksti kuuluu seuraavasti: ”kannattaa biokaasun käytön edistämisen sisällyttämistä täysimääräisesti ehdotettuun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevaan direktiiviin seuraavia osatekijöitä painottaen:”. Lisäksi sovimme a kohdan poistamisesta.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

6. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Mietintö: Elisabeth Jeggle (A6-0046/08)

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, olosuhteet eivät olleet puhumiselle otolliset.

Viittaan maitokiintiöiden kasvattamista kahdella prosentilla jo ensi kuussa koskevaan äänestykseen. Katson, että tässä asiassa parlamentin päätös edistää maatalouden kehitystä varsinkin niissä valtioissa, jotka ovat tähän asti kärsineet kiintiöiden vähentämisestä. Näin on ollut kotimaassani Puolassa.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja todeta, että eilisessä eurooppalaista teknologiainstituuttia koskevassa äänestyksessä minun piti äänestää mietinnön puolesta, eikä niin kuin erehdyksessä tein.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, ehdotukseen neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta kansallisten maitokiintiöiden osalta sisältyvät muutokset vaikuttavat täysin perustelluilta.

Edustan parlamentissa Puolaa, ja kotimaani on Euroopan unionin neljänneksi suurin maidontuottaja. Tällä hetkellä se tuottaa 12 miljardia litraa maitoa vuodessa. Juuri mainitsemani lainsäädäntökehyksen muutos on hyvin tärkeä puolalaisille maanviljelijöille ja maidosta valmistettujen tuotteiden valmistajille.

Lisäksi totean, että kannatan tarkistuksen 13 tekstiin sisältyvää kantaa, jonka mukaan maidontuotanto on hyvin tärkeää alueilla, joiden maatalousinfrastruktuuri on heikosti kehittynyt, ja joilla ei usein ole muita maataloustuotantoon liittyviä vaihtoehtoja.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Olemme hiljattain havainneet maidon kysynnän kasvavan jatkuvasti markkinoilla. Tällainen tilanne rajoittaa kilpailukykyä ja aiheuttaa hintojen nousua.

Kotimaassani Liettuassa maidon hankintahinta nousi 40 prosenttia vuonna 2007. Tämän vuoksi kansallisia maitokiintiöitä on korotettava maidon matalamman hinnan mahdollistamiseksi sisämarkkinoilla sekä maidon kolmansiin maihin suuntautuvan viennin mahdollistamiseksi. Vuosina 2006–2007 yhdeksän EU:n jäsenvaltiota saavutti kansalliset maitokiintiönsä. EU:n maidontuotannon lisäämiseksi näiden ja muidenkin jäsenvaltioiden on saatava tuottaa lisää maitoa.

Liettuassa kansalliset maitokiintiöt vuodelle 2006/07 on melkein saavutettu. Maidontuotanto lisääntyy silti. Olen iloinen komission päätöksestä korottaa kansallisia maitokiintiöitä kahdella prosentilla 1. huhtikuuta 2008 alkaen. Tulevaisuutta ajatellen haluan kuitenkin kannustaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta kansallisten maitokiintiöiden korottamisesta viidellä prosentilla ja ylituotannosta perittävien maksujen asteittaisesta vähentämisestä.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin vihreän ryhmän tavoin kansallisia maitokiintiöitä koskevaa mietintöä vastaan. Vastustan kiintiöiden korottamista kahdella prosentilla, sillä tällaiset toimenpiteet heikentävät maidon hintakehitystä ja uhkaavat maanviljelijöiden elinkeinoa.

Kannatan maidontuotannon määrällisiä tarkistuksia vuoden 2015 jälkeen, sillä muuten karjankasvatus vuoristoalueilla ja epäsuotuisilla alueilla, joilla lypsykarjan kasvatus auttaa säilyttämään maaseutua, voi vaarantua. Vapauttaminen aiheuttaisi maidontuotannon keskittymisen vain muutamille alueille ja tehomaatiloille. Häviäjiä ovat pientuottajat, jotka eivät enää saa tuotantokustannuksiaan katetuiksi matalien hintojen vuoksi.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan antaa Elisabeth Jegglen mietintöä koskevan äänestysselityksen. Äänestin mietintöä vastaan, sillä baijerilaisten kristillissosialististen kollegojeni tavoin vastustan maitokiintiöiden korottamista. Olemme jo nyt tilanteessa, jossa maidon hinnat putoavat nopeasti.

Joidenkin tuotteiden hinnat ovat laskeneet yli 30 prosenttia. Maidontuottajien tulot ovat jo vuosia olleet riittämättömiä, ja nyt he ovat viimeisten kuuden kuukauden ajan saaneet maidosta kohtuullisen asianmukaisen hinnan. Jos kiintiötä kasvatetaan, paine kohdistuu maidon hintaan, ja maidontuottajat saavat jälleen tyytyä työnsä alipalkkaukseen.

Baijerissa on 48 000 maatilaa, joilla työskentelee 90 000 henkilöä lypsykarjan kasvattajina, ja 50 000 työpaikkaa on lypsykarjankasvatukseen liittyvillä aloilla, joten kyse on yhteensä 140 000 työpaikasta. En ymmärrä, miksi kiintiöitä olisi korotettava tällä merkittävällä alalla, sillä siitä aiheutuu haittaa maanviljelijöille. Olisin voinut hyväksyä laajennuksen uusissa jäsenvaltioissa, sillä siellä käytettävissä olevat määrät ovat todella riittämättömiä.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun tulin tänään istuntosaliin, kuulin komission puheenjohtajan Barroson puhuvan tarpeesta parantaa EU:n kilpailukykyä. Kuitenkin me puhumme nyt maitokiintiöistä, jotka saavat EU:n kuulostamaan ”EUSSR:ltä”.

On väitetty, että kiintiöiden säilyttäminen pitää hinnat korkeina, joten maanviljelijät voivat jatkaa elinkeinoaan. Mutta mikä on sen hinta? Samaan aikaan ne ovat johtaneet EU:n osuuden maailman maitotuotteiden markkinoista pienentymiseen. Miksi? Koska kiintiöt itse asiassa estävät tehokkaita viljelijöitä laajentamasta toimintaansa, vaikka muualla kiintiöt eivät täyty.

Kiintiöt voivat taata tuotannon, mutta siitä seuraa liian korkeat kustannukset kuluttajille, tehokkaille tuottajille ja EU:n talouksille. On aika lakkauttaa kiintiöt ja luottaa vapaisiin markkinoihin.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tuen mietintöä, jossa ehdotetaan vain kahden prosentin lisäystä kiintiöihin ajanjaksolla 2008–2009, sillä sitä edellytettiin kompromissiin pääsemiseksi. Itse asiassa pyysin neljän prosentin korotusta, koska katson, että se olisi auttanut meitä varmistamaan markkinoiden säilymisen, mikä vuorostaan antaisi meille mahdollisuuden tehdä päätelmiä, joiden perusteella voisimme tehdä päätöksen mahdollisesta kiintiöjärjestelmästä luopumisesta sen nykyisessä tai tarkistetussa muodossa. Vaihtoehtoisesti voisimme päättää luopua siitä kokonaan. Viittaan kiintiöjärjestelmän muuttamiseen 31. maaliskuuta 2015 jälkeen.

Suurempi kiintiön korotus on välttämätön erityisesti kotimaassani Puolassa, jossa tuotantokiintiöt suhteessa väestöön ovat paljon pienempiä kuin vanhoissa jäsenvaltioissa. Lisäksi Puolassa maitotuotteiden kulutus on vähäistä. Meidän pitäisi pystyä vastaamaan kasvavaan kulutukseen omalla tuotannollamme, sillä tuotantoedellytyksemme ovat oikein hyvät, mutta silti tuottajille on osoitettu matalat tuotantorajat. Tieto merkitsee, että vastaisuudessa maitokiintiöitä on korotettava.

- Mietintö: Lutz Goepel (A6-0047/08)

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin innolla Lutz Goepelin mietinnön puolesta. Esittelijän työ oli hyvin laaja-alainen ja myönteinen. Emme tietenkään saaneet sisällytettyä siihen kaikkea toivomaamme, mutta tärkeintä on, että on luotu edellytykset vuoristoalueita koskevien poikkeusten käyttöönotolle. Vuoristoalueiden tilannetta ei voida verrata muihin alueisiin, joten se edellyttää erityistä suojelua, erityistä harkintaa ja erityistä tukea.

Voin varmaan hyödyntää tilaisuutta ja viitata lyhyesti eiliseen äänestykseen Gabriele Albertinin mietinnöstä? Äänestysluettelosta käy ilmi, että vastustin tarkistusta 5. Aikomuksenani oli äänestää sen puolesta, sillä parlamentin muutaman viimeisen toimikauden olen ollut hyvin aktiivinen Alppeja koskevan yleissopimuksen alalla ja liikenteen pöytäkirjan komission allekirjoittamisen suhteen.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Tuin Lutz Goepelin yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaa mietintöä, koska katson sen olevan paljon parempi asiakirja kuin komission nykyinen ehdotus.

Arvostan paljon realistisempaa ja oikeudenmukaisempaa tapaa asettaa suorien tukien asteittaisen vähentämisen aste, vaikka periaatteessa vastustan keinotekoisten edellytysten asettamista yritysten koolle suorien tukien vähentämisprosessissa, sillä tällainen toiminta asettaa erityisesti uusien jäsenvaltioiden suuret tilat epäsuotuisaan asemaan.

Suurten tilojen suorien tukien vähentäminen enemmän kuin toisten tilojen ei ole oikeudenmukaista. Käsitys, että nämä suuret tilat kuuluvat yhdelle omistajalle, joka saa suuria tukia, on väärä. Niiden omistajuusrakenne on päinvastoin usein hyvin erilainen, sillä useimmissa tapauksissa kyse on osuuskunnista, joilla on paljon jäseniä: piensijoittajia. Juuri nämä ovat suorien tukien lopullisia vastaanottajia, jotka kärsisivät eniten.

Haluan myös varoittaa usein puhutusta mukauttamisesta, toisin sanoen varojen siirtämisestä suorien tukien pilarista maaseudun kehittämisen pilariin. Näin tuki säilyy kansallisissa määrärahoissa, mutta sillä seurauksella, että jäsenvaltiot syrjivät suoraan maatiloja.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin tehtävänä on säätää lainsäädäntöä ja keksiä ratkaisuja, joilla varmistetaan ensinnäkin maatilojen vakaus ja kehitys, toiseksi maanviljelijöiden muihin ammatteihin verrattavissa oleva asianmukainen tulotaso, kolmanneksi yhteiskunnan elintarviketurvallisuus ja neljänneksi edullisten elintarvikkeiden saatavuus matalapalkkaisille.

Minusta Lutz Goepelin mietintö on juuri kuvailemani tehtävän mukainen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että maanviljelijöiden toiminta on hyvin erityislaatuista, tuotantoa ulkoilmassa ilmasto-olosuhteiden armoilla. Tuotantoa ei siis voida lisätä yhtäkkiä ottamalla esimerkiksi käyttöön toinen työvuoro. Maataloustuotteet ovat merkittävä kaupan ala. Globaalien markkinoiden kaupan edellytyksillä ja periaatteilla on siis merkittävät vaikutukset eurooppalaiseen maanviljelyyn. Ajattelen nyt WTO-neuvotteluja.

Maanviljely ei ole pelkkää tuotantoa. Se auttaa myös säilyttämään maisemaa ja sillä on vaikutuksia ympäristöön. Tämän vuoksi siihen sisältyy monenlaisia tehtäviä ja tarve ottaa käyttöön asianmukaisia tukivälineitä yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan antaa äänestysselityksen, sillä olen aina johdonmukaisesti vastustanut yhteistä maatalouspolitiikkaa. Kaikkien aikojen ensimmäinen poliittinen puheenvuoroni oli sen mukainen. Mutta jopa minun on myönnettävä, että viime aikojen YMP-menettelyssä on tapahtunut joitakin vähäisiä parannuksia.

Olen huolissani monista mietinnön näkökohdista – ensimmäisen pilarin kokonaismäärärahojen leikkauksesta kieltäytymisestä ajanjaksolla vuoteen 2013 asti. Tapasin hiljattain maanviljelijöitä Pitsfordin kylässä vaalipiirissäni, ja heistä jokainen ymmärtää Euroopan yhteisen maanviljelypolitiikan aiheuttamat globaalit ongelmat kehitysmaiden köyhille ihmisille, joiden tuotteet eivät voi kilpailla meidän tuettujen tuotteidemme kanssa. Äänestin siis mietinnön puolesta, mutta raskain mielin.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, samoista syistä, jotka esitin Elisabeth Jegglen mietinnön yhteydessä, minä ja kristillissosialistiset kollegani äänestimme Lutz Goepelin mietintöä vastaan. Niin Elisabeth Jeggle kuin Lutz Goepelkin ovat laatineet erinomaiset mietinnöt, ja hyväksymme varmastikin 98 prosenttia Goepelin mietinnön sisällöstä.

Ongelma on kuitenkin tämä: mietinnössä todetaan, että maitokiintiöitä on korotettava kaksi prosenttia vapaaehtoisesti, enkä ole samaa mieltä. Lisäksi kiistän tiukasti väitteet, joiden mukaan maitotuotteet olisivat liian kalliita. Minulla on tässä joitakin tilastoja, joista käy ilmi, että vuonna 1970 saksalaisen teollisuustyöntekijän oli tehtävä 22 minuuttia töitä voidakseen ostaa 250 grammaa voita. Tänä päivänä työtä on tehtävä enää neljä minuuttia. Tuolloin hänen oli tehtävä yhdeksän minuuttia työtä maitolitran eteen, nyt enää kolme minuuttia. Ruoka on halpaa, ja kiintiöiden korotuksen vaarana on maidon hinnan laskeminen.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, palaan edelliseen äänestysselitykseen. Puhuja kertoi, kuinka paljon vähemmän työntekijöiden nyt on tehtävä töitä voidakseen ostaa voin ja maidon kaltaisia maataloustuotteita. Tiedän monien äänestäjieni iloitsevan tästä, varsinkin pienitulosten, sillä pienemmät ruokamenot auttavat heitä.

Kun tulin tänään tänne istuntosaliin, kuulin komission puheenjohtajan Barroson puhuvan kilpailukykyisen Euroopan tarpeesta. Kuinka se on todellisuudessa mahdollista, kun me edelleen sovellamme yhteistä maatalouspolitiikkaa? Kuinka meistä voi oikeasti tulla kilpailukykyinen talous, jos käytämme edelleen yli 40 prosenttia EU:n talousarviosta maatalouteen – alaan, joka tuottaa alle viisi prosenttia varoista?

Kuinka voimme jatkaa valtioiden välisen tuen antamista kehitysmaille ja samalla estää kehitysmaiden maanviljelijöiden selviytymistä omalla tuellamme ja tuontitariffeillamme?

Kuinka voimme jatkaa neuvotteluja Maailman kauppajärjestön kanssa, kun emme etene riittävästi yhteisen maatalouspolitiikkamme vuoksi?

On aika luopua tuesta, tariffeista ja yhteisestä maatalouspolitiikasta.

  Edward McMillan-Scott (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Lutz Goepelin mietinnön puolesta, en siksi, että kannattaisin yhteistä maatalouspolitiikkaa vaan koska kannatan sen uudistusta ja erityisesti vuoristoalueiden maatalouteen keskittymistä. Tulen pitkään lampaita kasvattaneesta suvusta ja edustan nyt parlamentissa Yorkshirea ja Humberia, ja olen paneutunut vuoristoalueiden maatalouteen viime kuukausina.

Vain muutama päivä sitten, 28. helmikuuta, Yorkshire Postissa oli otsikko ”Vuoriston maanviljelijöitä kannustetaan keksimään selviytymisideoita”. Teksti jatkui: ”Monet vuoriston ja nummien maanviljelijät ovat romahtamaisillaan määrärahamuutosten paineiden, byrokraattisten kustannusten ja muiden maiden kilpailun aiheuttamien matalien hintojen vuoksi. Viime syksyn suu- ja sorkkatautiuhan aiheuttamat liikkumisrajoitukset ja bluetongue-taudin saapuminen aiheuttavat lisäpaineita.”

Tapasin eilen komission jäsen Fischer Boelin. Korostin hänelle Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen painostustarvetta, jotta englantilaisille vuoriston maanviljelijöille myönnettäisiin tukea, jotta tukea nostettaisiin, sillä se on toiseksi vähäisintä Euroopan unionissa. Tämä on skandaali.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, haluan todeta yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta, että vastustan sen sisältämää lauseketta, jonka mukaan maanviljelijöiltä otetuilla maksuilla kasvatetaan maaseudun ja ympäristön kehittämissuunnitelmia viidestä kolmeentoista prosenttiin. Minusta se on väärin. Minusta se on päätös, joka jokaisen jäsenvaltion on tehtävä itse.

Keskustelemme elintarviketuotannosta. Keskustelemme Euroopan elintarviketurvallisuudesta. Tämän vuoksi Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka on meille niin tärkeää. On aivan selvää, etteivät ihmiset Euroopassa ymmärrä sen merkitystä. Olen hyvin tyytymätön maailmankauppaneuvotteluihin, jotka uhkaavat eurooppalaista elintarvikepolitiikkaa, ja sanoin tämän myös komission jäsen Mandelsonille eilisessä tapaamisessamme.

- Mietintö: Csaba Sándor Tabajdi (A6-0034/08)

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluan esittää huomautuksia Csaba Sándor Tabajdin kestävästä maataloudesta ja biokaasusta laatimasta mietinnöstä. Vaikka en tukenut mietintöä, haluan korostaa sen myönteistä osaa, joka koskee jätteiden lajittelua erityisesti taajamissa sekä orgaanisen aineksen käyttöä biokaasun tuotantoprosessissa. Järjestelmään liittyy kuitenkin suuria taloudellisia kustannuksia, korkeampia kuin jätteen sijoittamiseen kaatopaikoille tai sen polttamiseen, ja tämän vuoksi meidän on kiinnitettävä siihen huomiota.

Katson tämän vuoksi hyvin tärkeäksi kannustaa paikallisviranomaisia erityisesti lisäämään kiinteän yhdyskuntajätteen keräämistä, orgaanisen aineksen lajittelemista ja jatkokäyttöä sekä luoda erityisiä rahoitusvälineitä tai mahdollisesti helpottaa EU:n rakennerahastojen käyttöä.

- Mietintö: Christa Klaβ (A6-0031/08)

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Äänestin naisten asemaa Euroopan unionin maaseutualueilla koskevan mietinnön puolesta, koska tämä on mielestäni hyvin merkittävä ja mielenkiintoinen aihe. Tähän aiheeseen tarttuessaan Euroopan unioni on tuonut itsensä esiin hyvin erilaisessa valossa. Edellä mainittu aihe on sydäntäni lähellä syntyperäni, ammatillisen kiinnostukseni sekä Euroopan parlamentin jäsenen toimintani vuoksi.

Myönteisistä muutoksista huolimatta naisilla on edelleen paljon enemmän erityisesti kotiin ja perheeseen liittyviä tehtäviä kuin miehillä. Naiset ovat erityisen ylikuormitettuja maaseutualueilla.

Puolan liityttyä Euroopan unioniin on havaittu elinolojen valtiossa parantuneen ja tulojen kasvaneen. Tämä auttaa parantamaan maaseutualueiden naisten jokapäiväistä elämää. Tämä on todellakin vasta muutosten alkua, mutta jotain sentään tapahtuu.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, naisten asema maaseutualueilla ansaitsee jakamattoman huomiomme. Kun heidän asemaansa parannetaan, voidaan hyödyntää maaseutualueiden kehitysmahdollisuuksia kokonaisuudessaan. On luotava uutta viestintäteknologiaa ja näin myös uusia työpaikkoja. Tarvitaan asianmukainen infrastruktuuri, toisin sanoen maaseutualueet avaavia liikennereittejä, mutta ennen kaikkea tarvitaan hyviä koulutusmahdollisuuksia. Kaikki tämä ja muukin toiminta voi pysäyttää väestön pakenemisen maaseutualueilta.

Nykyisin yli puolet EU:n väestöstä asuu maaseutualueilla, 45 prosenttia Euroopan bruttoarvonlisäyksestä tuotetaan maaseutualueilla ja 53 prosenttia työpaikoista sijaitsee siellä. Naisilla on maaseutualueilla suurempi vastuu kuin tähän mennessä on tunnustettu, erityisesti selkeän sosiaalisen panoksensa vuoksi.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, on aina ilo keskustella täällä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannasta.

Olen jo kauan ihmetellyt, miksi tällainen naisten valiokunta on täällä olemassa. Meillä on kansalaisvapauksien, oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, ja ilmeisesti naiset ovat muita huonommassa asemassa, joten parlamentissa oudolla tavalla tarvitaan erillinen valiokunta.

Kun tarkastellaan joitakin mietinnössä esitettyjä suosituksia – ja tiedän oman puoleni esittelijän tehneen paljon työtä, jotta siinä olisi järkeä – kehotamme jäsenvaltioita ”antamaan [...] taloudellista tukea palkattomalle työlle”. Pyydämme ”avustavien aviopuolisoiden pakollista rekisteröintiä”. Aiommeko korvamerkitä kaltaiseni maaseudulla asuvat ihmiset, jotka ovat siellä naimissa naisen kanssa?

Mietinnössä on itse asiassa joitakin todella hyviä suosituksia, jotka ansaitsevat tulla huolellisesti tarkastelluiksi ja saada enemmän julkisuutta, mutta koska ne tulevat parlamentin tältä valiokunnalta, ne tosiasiassa haudataan sitäkin pikaisemmin.

Arvostan asemaanne, arvoisa puhemies, mutta toivon teidän ymmärtävän, miksi niin monet meistä eivät suhtaudu vakavasti naisten valiokunnan suosituksiin täällä parlamentissa.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Nimeni ei ole Martin Schultz, se on yksinkertaisesti Frank Vanhecke, enkä selvästikään ole merkittävä parlamentin jäsen eikä minulla tämän vuoksi ole koskaan, missään keskustelussa, olipa kellonaika mikä tahansa tai keskustelu kuinka pitkä tahansa, oikeutta ilmaista mielipidettäni, joten minun on tehtävä se nyt ja sitten kuunneltava äänestystuloksia kuin tavallinen kuolevainen, aivan toisin kuin pyhistä pyhin Martin Schultz.

Tämän todettuani haluan puhua Christa Klaßin mietinnöstä. En nähkääs kiellä sitä, että naiset syrjäisillä alueilla ja muuallakin kieltämättä kohtaavat toisinaan vaikeuksia, ja kannatan luonnollisesti kaikkien oikeamielisten tavoin toimenpiteitä alueiden esimerkiksi koulutuksen osalta syrjittyjen ihmisten aseman parantamiseksi. Sehän on sanomattakin selvää, kuin avoimen oven rikki potkiminen. Ensin kysyn itseltäni, kuuluuko tämä yhteisön toimivaltaan. Onko se tehtävä, johon on sotkeennuttava yhteisön tasolla, vai onko tämä mietintö jälleen yksi esimerkki eurooppalaisesta sairausvakuutuksia, sosiaalivakuutuksia ynnä muita koskevasta pakkomielteestä? Uskon, että on kyse viimeksi mainitusta. Katson, että nimenomaan tällä mietinnöllä toissijaisuusperiaate tallotaan hajalle. Katson että, kuten me kaikki voimme havaita, yhteisöstä on tulossa jonkinlainen Big Brother, mikä rehellisesti sanottuna pelottaa minua.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella Christa Klaβia hänen maaseutualueiden naisten asemaa koskevasta mietinnöstään. Varsinkin koska itse laadin 1990-luvulla mietinnön avustavien aviopuolisoiden tilanteesta erityisesti maatalousalalla, pahoittelen Christa Klaβin tavoin sitä, ettei Euroopan komissio ole ryhtynyt toimiin mietinnön vuoksi. Viittasimme mietintöön jälleen vuonna 2003 annetussa päätöslauselmassa, kun vaadimme itsenäistä ammattia harjoittavien miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta vuonna 1986 annetun direktiivin tarkistamista. Tämä koski myös maataloustoimintaa.

Nämä miljoonat näkymättömät työntekijät, avustavat aviopuolisot perheyrityksissä, käsiteollisuudessa, kaupallisessa toiminnassa ja maataloudessa ovat pääasiassa naisia. Kymmenen vuotta sitten suosittelimme yhteisön puitesäännöksiä muun muassa maatalouden avustavien aviopuolisoiden sosiaalisten oikeuksien ja riippumattomien eläkeoikeuksien takaamiseksi. On täysin tuomittavaa, ettei komissio ole tehnyt mitään tällä alalla parlamentin monista pyynnöistä huolimatta. Toivonkin sen lopulta suhtautuvan vakavasti pyyntöömme esittää tarkistuksia direktiiviin vuoden loppuun mennessä.

Arvoisa puhemies, haluan puhua myös henkilökohtaisesta asiasta ja todeta, etten ole samaa mieltä brittiläisen kollegani esittämistä huomioista. Olisin hyvin onnellinen, jos naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta olisi tarpeeton, mutta jos eräät miehet, jotka muodostavat kuitenkin enemmistön, tarkastelisivat hieman enemmän naisten asemaa, tasa-arvoista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, me emme lainkaan tarvitsisi tätä valiokuntaa.

- Mietintö: Csaba Sándor Tabajdi (A6-0034/08)

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, alun perin aioin äänestää mietintöä vastaan. Esittelijä Csaba Sándor Tabajdin esitettyä suullisen tarkistuksen kohtaan 41 äänestin lopulta mietinnön puolesta. Äänestin kohtaa 18 vastaan, sillä siinä todetaan biokaasun kilpailevan rehun kanssa. En ole samaa mieltä: 4 000 biokaasukasvia Euroopassa ei varmasti johda kilpailun vääristymiseen. Sitä paitsi biokaasun avulla saamme Euroopan ylimääräisen viljelymaan hyvään käyttöön. Kollegamme ehdotti, että yhteinen maatalouspolitiikka olisi lakkautettava. Biokaasu on kuitenkin myös tapa tukea kehitysmaita. Lisäksi 80 prosenttia Afrikan ja 45 prosenttia Keski- ja Etelä-Amerikan maatalousviennistä tulee Eurooppaan. Emme me siis estä näiden valtioiden vientiä, siitä ovat vastuussa aivan toiset valtiot.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Mietintö: Claude Turmes (A6-0487/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tammikuussa 2007 antamassaan energiapaketissa Euroopan komissio esitti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatilastoista. Euroopan parlamentti kuitenkin katsoi, että ehdotukseen sisältyi runsaasti puutteita, joita se pyrki korjaamaan lukuisilla tarkistuksilla.

Vaikka suhtaudumme tietyssä määrin kriittisesti joihinkin tarkistuksiin, olemme samaa mieltä siitä, että nykytilanteessa Eurostatin kaltaisten suurten kansainvälisten organisaatioiden tuottamat tilastot perustuvat kirjanpitovälineisiin, jotka ovat peräisin ajalta, jolloin fossiiliset polttoaineet olivat täysin määräävässä asemassa, ja jotka on suunniteltu kuvaamaan energia-alan toimintaa yksinomaan toimituksen kannalta.

Viimeisten 30 vuoden aikana kehitys on asteittain saanut aikaan yhä kasvavan kuilun näiden välineiden alkuperäisen tavoitteen ja niiden energia-alan todellisuuden kuvaamiskyvyn välille.

Tämän vuoksi on olemassa kasvava vaara siitä, että vuosien myötä ymmärryksemme energia-alan todellisesta tilanteesta ja sen arviointi johtavat päätöksiin, jotka eivät perustu tosiseikkoihin. On todettu, että komission ehdotus on tulos vuosina 2003 ja 2004 sekä vuoden 2005 alussa tehdystä työstä ja että siinä ei oteta huomioon komission itsensä maaliskuussa 2006 (Vihreä kirja energiasta) ja tammikuussa 2007 (energiapaketti) julkaisemia keskeisiä energia-asioita käsitteleviä asiakirjoja.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän tekstin puolesta, sillä siinä vaaditaan jäsenvaltioita osallistumaan tarvittavien tietojen keräämiseen todellisten energiatilastojen tuottamiseksi. Tämä on välttämätön edellytys, jotta EU voi saavuttaa tavoitteensa: ottaa käyttöön johdonmukaisen eurooppalaisen energiapolitiikan ja puhua yksiäänisesti kansainvälisellä näyttämöllä.

Komission on huolehdittava siitä, että tilastot ovat vertailukelpoisia, avoimia, yksityiskohtaisia ja joustavia.

EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä sekä kasvattamaan uusiutuvien energialähteiden osuutta 20 prosenttiin EU:n koko energiakulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Biopolttoaineille on asetettu kymmenen prosentin tavoite.

Energiatilastojärjestelmää on muokattava näiden sitoumusten mukaisesti. On myös otettava huomioon energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden, kasvihuonekaasujen, ydinvoiman kehittämisen ja biopolttoaineiden kehittymisen yhä kasvava merkitys.

Tulevina vuosina olisi kiinnitettävä enemmän huomiota tärkeimpien polttoaineiden toimitusvarmuuteen, ja yhteisön tasolla tarvitaan oikea-aikaisia ja täsmällisiä tietoja, jotta voidaan ennakoida mahdollisia toimituskriisejä ja koordinoida unionin toimia niiden ratkaisemiseksi.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Riippumattomien ja täsmällisten tilastojen kerääminen auttaa niin kuluttajia kuin yrityksiä ja julkista sekotoriakin tekemään erilaisia päätöksiä.

Kannatan neuvoston asetusta energiatilastoista, mutta vastustan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön taustalla olevia syitä. En katso, että tarvittavien tietojen keräämisen merkittävin ansio olisi se, että se auttaisi EU:n toimielimiä kehittämään johdonmukaista eurooppalaista energiapolitiikkaa tai antaisi EU:lle mahdollisuuden puhua kansainvälisissä yhteyksissä yhdellä äänellä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Claude Turmesin energiatilastoja koskevan mietinnöllä on määrä luonnostella yhteisön laajuinen kehys, jolla parannetaan kattavien, täsmällisten ja ajan tasalla olevien energiaa koskevien tietojen saatavuutta. Kun kansalaiset ja päätöksentekijät ovat yhä tietoisempia energiatilanteen merkityksestä ja monimutkaisuudesta, tarvitsemme tällaisia toimenpiteitä. Äänestin mietinnön puolesta.

- Mietintö: Bart Staes (A6-0004/08)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin belgialaisen kollegani Bart Staesin kasvinsuojeluaineita koskevista tilastoista laatiman mietinnön puolesta.

Olen iloinen Euroopan komission toimista, sillä se on vuoden 2002 kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta lähtien tunnustanut, että kasvinsuojeluaineiden käytöllä on merkittäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen ja ympäristöön. Niiden käyttöä on siis tarkasteltava kestävän kehityksen näkökulmasta ja tarvitaan vertailukelpoisia yhteisön tilastoja niiden tuotannosta, tuonnista ja viennistä ja markkinoinnista, jotta voidaan laatia ja seurata yhteisön lainsäädäntöä tällä alalla. On tärkeää panna merkille, ettei kasvinsuojeluaineita käytetä pelkästään maataloudessa, vaan niitä käyttävät myös viheralueilla sekä maanteiden ja rautateiden kunnossapidossa toimivat yritykset.

Lopuksi kannatan ajatusta termin kasvinsuojeluaineet korvaamisesta asetuksessa termillä torjunta-aineet ja termin varsinaisen merkityksen selittämisestä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kannatan komission ehdotusta, sillä on tärkeää saada yksityiskohtaisia, yhdenmukaisia ja ajan tasalla olevia tilastoja kasvinsuojeluaineiden myynnistä ja käytöstä yhteisön tasolla, jotta voidaan asianmukaisesti seurata näiden tuotteiden käyttöön liittyviä riskejä.

Ehdotus sellaisen oikeudellisen kehyksen luomisesta, jossa esitetään yhdenmukaistetut säännöt kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista ja käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi ja levittämiseksi on tärkeää, sillä riski-indikaattoreiden laskenta edellyttää asianmukaisia tietoja, mutta asiantuntijoiden mukaan nykyisin tiedot kasvinsuojeluaineista eivät ole yleisesti saatavilla, avoimia ja luotettavia.

Vaikka olenkin eri mieltä joistakin mietinnön yksityiskohdista, kuten termin torjunta-aine sisällyttämisestä asetukseen, nämä eivät heikennä komission perusajatusta. Itse asiassa mietinnössä esitetään joitakin hyvin myönteisiä ehdotuksia, kuten esimerkiksi muun kuin viljelyalueen sisällyttäminen tulevaan lainsäädäntöön sekä kaupallisesti arvokkaiden tietojen asianmukainen suojelu. Tämän vuoksi äänestin Staesin mietinnön puolesta.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta. Saamme nyt aavistuksen kaikkialla läsnä olevien torjunta-ainejäämien haitallisista pitkäaikaisvaikutuksista, joita ovat syöpä, sisäerityshäiriöt, miesten vähentynyt hedelmällisyys, heikentyneet immuunipuolustusjärjestelmät ja käytösongelmat. Torjunta-aineille altistuminen voi myös lisätä lasten astmariskiä.

Torjunta-aineiden käyttöön liittyvien riskien seuranta merkitsee, että tarvitsemme asianmukaisia indikaattoreita. Indikaattorien on määrä tuottaa saatavilla olevaa, avointa, täsmällistä ja luotettavaa tietoa ympäristöön ja ihmisten terveyteen liittyvien riskien ja haittojen vähentämiseksi.

Torjunta-aineiden vaikuttavia ainesosia käytetään myös kasvinsuojeluaineina, ja niillä on lähes samat vaikutukset terveyteen ja ympäristöön. Tämäkin luokka on määritettävä tarkkaan ja otettava huomioon tilastoissa.

Jotta luvut olisivat mahdollisimman realistisia, tilastojen on katettava kasvinsuojeluaineiden käyttö maatalouden lisäksi myös muualla kuin maataloudessa, kuten viheralueilla sekä maanteiden ja rautateiden kunnossapidossa. Näiden tuotteiden käyttöä on todella vähennettävä merkittävästi pitkällä aikavälillä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Vaatimus kasvinsuojeluaineiden myyntiä, käyttöä ja jakelua koskevien tietojen pakollisesta keräämisestä on asia, jota kannatan. Näin voidaan arvioida asianmukaisesti näiden tuotteiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle mahdollisesti aiheuttamia riskejä. Biosidien on oltava osa ehdotettua asetusta, jotta varmistetaan määritelmien yhdenmukaisuus torjunta-ainepaketin kanssa. Asetukseen on myös sisällytettävä kasvinsuojeluaineiden käyttö muussa kuin maataloudessa. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnöllä pyritään täyttämään nämä vaatimukset ja äänestin sen mukaisesti.

- Mietintö: Elisabeth Jeggle (A6-0046/08)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin saksalaisen kollegani Elisabeth Jegglen maitokiintiöiden korottamista 1. huhtikuuta 2008 alkaen koskevan neuvoa-antavan mietinnön puolesta. Sillä pyritään vastaamaan maidon kasvavaan kysyntään Euroopan unionissa ja maailmanmarkkinoilla.

Olen tyytyväinen kompromissiin, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat korottaa tuotantokiintiöitään kahdella prosentilla 1. huhtikuuta 2008. Sen pitäisi auttaa tasapainon palauttamisessa kiintiönsä ylittävien valtioiden ja niiden valtioiden välillä, jotka eivät käytä koko kiintiötään välttääkseen EU:n tason ylituotannosta seuraavat rangaistukset.

  Colm Burke, Avril Doyle, Jim Higgins, Mairead McGuinness ja Gay Mitchell (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Kannatamme kansallisista maitokiintiöistä laadittua Jegglen mietintöä, jossa säädetään maitokiintiöiden korottamisesta kahdella prosentilla. Esitin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tarkistuksia, jotta maitokiintiöitä korotettaisiin kolme prosenttia. Sitä ei hyväksytty valiokunnassa eikä täällä täysistunnossa. Ryhmämme tuki yhteistä näkemystä, jonka mukaan on sallittava maitokiintiöiden kahden prosentin vapaaehtoinen korotus, ja kehotamme neuvostoa seuraamaan parlamentin mallia ja näyttämään vihreää valoa maidontuottajille, jotta tuotantoa voidaan lisätä kaksi prosenttia huhtikuusta alkaen. Kannatamme ajatusta maitokiintiöiden tasapainotusmekanismista, joka antaisi kiintiönsä ylittävien maiden hyödyntää toisten jäsenvaltioiden käyttämättä jääviä kiintiöitä. On epäreilua rangaista joidenkin jäsenvaltioiden tuottajia, jotka kykenevät lisäämään tuotantoaan ja ovat siihen halukkaita, kun kiintiöt eivät yleisesti täyty EU:ssa. Tämänpäiväinen äänestys on siis tuottajille merkki siitä, että kiintiöjärjestelmää höllennetään hitaasti valmistauduttaessa kiintiöistä luopumiseen vuonna 2015.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Vaikka maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnössä mennäänkin komission ehdotusta pitemmälle ja vaaditaan jäsenvaltioiden maitokiintiöiden kahden prosentin vapaaehtoista korottamista eikä siinä huomioida kiintiöjärjestelmän lakkauttamista, siinä ei oteta kantaa nykyisen kiintiöjärjestelmän purkamista tai alan vapauttamista vuoden 2015 jälkeen vastaan, kuten komission jäsen on suunnitellut, ja mitä me vastustamme. Äänestimme siis tyhjää.

Pelkäämme, että tämä jäsenvaltioiden kiintiöiden tosin vapaaehtoinen kahden prosentin korotus antaa suurille valtioille ja niiden suurille tuottajille mahdollisuuden lisätä tuotantoaan, mikä laskisi tuottajahintoja ja johtaisi polkumyyntitilanteeseen, jota sitten voitaisiin käyttää verukkeena kiintiöjärjestelmän purkamista perusteltaessa.

Kiintiöiden korotus edellyttää aina yhteisön tutkimusta. Tutkimuksen lähtökohtana olisi jokaisen valtion kulutustaso, ja siinä olisi määritettävä toivotut kulutuksen vähimmäistavoitteet. Sen jälkeen on toteutettava kansallista ja yhteisön politiikkaa tuotannon kasvattamisen tukemiseksi alijäämävaltioissa. Näin voidaan edistää ”alueellista” maitokiintiöiden korotusta erityisesti syrjäisillä alueilla ja vuoristoalueilla. Tätä voidaan täydentää luomalla ”palkkio”, jolla tuetaan maidon järjestelmällistä keruuta näiden alueiden tuottajilta, mikä takaisi heille asianmukaiset tulot.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Maitoalan tuottajille pitkäaikainen vakaus ja ennakoitavuus ovat hyvin tärkeitä, ja järjestelmään, jonka on määrä toimia vuoteen 2015 saakka, liittyviin ongelmiin on kiinnitettävä huomiota.

Nyt ehdotetut kiintiöiden korottamista koskevat muutokset yhdistettynä Goepelin mietinnössä esitettyyn sakkojen pienentämiseen ovat merkki järjestelmän purkamisen aloittamisesta kauan ennen vuotta 2015.

Maitomarkkinoiden hiljattaisesta vaihtelusta huolimatta niin Portugali kuin EU kokonaisuudessaan tuottavat kiintiöitään vähemmän maitoa, ja tämän vuoksi olisi kiintiöiden korottamisen sijaan tehtävä tasapainottavia mukautuksia jäsenvaltioiden välillä, sillä 18 jäsenvaltiota 27:stä tuottaa maitoa alle kapasiteettinsa.

Tämä kahden prosentin korotus, olipa se vapaaehtoinen tai ei, on näin ollen merkki markkinoille, että kapasiteetiltaan kilpailukykyisemmät valtiot tulevat hyötymään epäsuotuisten alueiden kustannuksella.

Vaikka Jegglen mietinnöllä parannetaan komission ehdotusta, äänestin tyhjää ilmaistakseni tyytymättömyyteni siihen, mikä käytännössä merkitsee maitokiintiöjärjestelmän purkamisen aloittamista.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Maatalousvaliokunnassa aikaan saatu kompromissi maitokiintiöitä koskevasta Elisabeth Jegglen mietinnöstä on tyydyttävä. Tarvitaan maitokiintiöiden kahden prosentin korotus markkinoiden lisääntyneeseen kysyntään vastaamiseksi. Vaikka katsonkin, että tämä olisi pantava täytäntöön kaikkialla EU:ssa, on kompromissi, jolla annetaan jäsenvaltioiden ratkaista kiintiön toteuttamisesta, kuitenkin parempi kuin muut vaihtoehdot. En kannata tämän vastaisia tarkistuksia ja äänestin tämän näkemykseni mukaisesti.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Kerran puhuttiin maitojärvistä, voivuorista ja täyteen sullotuista lihavarastoista. Sitten Brysselissä keksittiin malthusilainen keino siivota tuotantoa. Oli taattua enimmäismäärää, kesannointia, teurastuspalkkioita ja maitokiintiöitä. Tuhannet maitokarjankasvattajat hävisivät. Uusi-Seelanti määräili maitomarkkinoita.

Sitten asiat muuttuivat. Maidosta tuli pulaa. Hinnat nousivat huimasti. Lopulta Brysselissäkin ymmärrettiin tuotannon rajoittamista koskevan politiikan mielettömyys. Päätimme siis korottaa kiintiöitä kahdella prosentilla. On todettava, että näin toimitaan myös pehmeän laskun vuoksi, sillä kiintiöt lakkautetaan vuonna 2015, jolloin markkinat luovutetaan täydellisen liberalismin varaan, mistä seuraa riskejä vuoristojen karjankasvattajille.

Ensin tuhosimme karjankasvattajien elinkeinon 1980-luvulla ja estimme nuoria pääsemästä alalle, koska ei ollut mahdollista ostaa toimijan lisenssiä, eli kiintiötä. Nyt suuntaamme kohti vuoristojen maatalousalueiden autioittamista, jos turvaverkkona ei enää ole kiintiöjärjestelmää.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Kuivuus ja rehupula esimerkiksi Australiassa ovat johtaneet maidon hinnannousuun. Jotkut jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet alkuperäisiä maitokiintiöitään vieläkään, kun taas toiset lähestyvät niiden rajoja tai jopa kamppailevat pysyäkseen niissä. Tämän vuoksi maitokiintiöitä on joka tapauksessa korotettu puolella prosenttiyksiköllä joissain jäsenvaltioissa. Jos nyt toteutetaan vielä kahden lisäprosentin korotus, tuotannon ja kysynnän välinen herkkä tasapaino järkkyisi vakavalla tavalla, minkä seurauksena maidon hinta laskisi.

Suurimpia häviäjiä olisivat maaseutualueiden pienet kasvattajat, joilla on merkittävä asema kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja jotka ovat riippuvaisia maidontuotannosta mutta kyvyttömiä massatuotantoon. Kasvattajat katsovat aivan perustellusti tulleensa hyväksikäytetyiksi, ja kuluttajien odotetaan maksavan laskun elintarvikkeiden ja maidon nousseissa hinnoissa, josta mitään ei kuitenkaan siirry pientuottajille. Meidän on korkea aika tehdä tälle jotain.

Väliaikainen tilanne markkinoilla ei saa johtaa tällaisiin toimenpiteisiin, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia. Äänestin tämän vuoksi maitokiintiöiden korottamista koskevaa Jegglen mietintöä vastaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Maidon markkinajärjestelyt noudattavat alan monopoliyritysten tahtoa, jotka valvovat suurinta osaa markkinoista ja ovat alkaneet ajaa niiden täydellistä vapauttamista voittojensa maksimoimiseksi.

Komission ehdotus pehmeästä laskusta ja kiintiöiden kahden prosentin korotuksesta vuosittain vuoteen 2014 saakka, jolloin nykyinen lainsäädäntö raukeaa, merkitsee kiintiöiden epätasaisen jäsenvaltioiden välisen jakautumisen lisäämistä. Ehdotuksella tapettaisiin hitaasti pienet ja keskikokoiset karjankasvatusyritykset, jotka kamppailevat selviytyäkseen varsinkin rehun merkittävien hinnannousujen jälkeen.

Vastustamme tiukasti maitoalan markkinoiden vapauttamista. Katsomme, että kansallisten kiintiöiden epälineaarinen korotus on tärkeää, jotta voidaan korottaa niiden jäsenvaltioiden kiintiöitä, joissa ne ovat perinteisesti olleet riittämättömiä. Näin on esimerkiksi Kreikassa, jossa tuotanto kattaa tuskin puolet kansallisesta kulutuksesta.

Tuemme karjankasvattajien suoria tukitoimenpiteitä pk-yrityksille koskevia vaatimuksia, ennen kaikkea vuoristoisilla alueilla ja saaristossa sekä muilla erityisen ongelmallisilla alueilla, varsinkin kun nykytilanne johtaa maataloudesta ja karjataloudesta luopumiseen.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Poul Nyrup Rasmussen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen (PSE), kirjallinen. − (DA) Euroopan parlamentin tanskalaiset sosialistiryhmän jäsenet ovat äänestäneet YMP:n terveystarkistusta koskevaa mietintöä vastaan, sillä mietinnössä vastustetaan täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän parantamista ja varojen siirtämistä suorasta tuesta maaseudun kehittämiseen, kuten komissio on ehdottanut.

Mielestämme on tarpeen muun muassa ympäristösyistä ottaa käyttöön 20 prosentin pakollinen mukauttaminen ja vahvistaa täydentäviä ehtoja koskevaa järjestelmää.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Äänestän mietintöä vastaan, koska katson, että korotetut kiintiöt olisi kuulunut osoittaa luomumaidon tuottajille. Nyt ehdotettu korotus hyödyttää lähinnä suurtuottajia pientuottajien kustannuksella.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan Labour-puoluetta edustavien parlamentin jäsenten puolesta selitän miksi äänestimme mietinnöstä tällä tavalla.

Tuemme vahvasti komission ehdottamaa maitokiintiöiden korottamista kahdella prosentilla vuodeksi 2008/2009, jolloin eurooppalaiset karjankasvattajat voivat vastata markkinoiden kasvaneeseen kysyntään. EU:ssa on kasvattajia, jotka pystyvät todellakin vastaamaan maidon yleiseen kasvaneeseen kysyntään, emmekä voi hyväksyä sitä, että heitä estettäisiin hyötymästä suotuisasta markkinatilanteesta.

Olemme kuitenkin tyytymättömiä siihen, että parlamentti tukee vapaaehtoisia kahden prosentin kiintiöiden korotuksia pakollisten sijaan. Minulle kahden prosentin korotus merkitsee myös sitä, että maidontuottajille annetaan mahdollisuus lisätä tuotantoaan ja tuetaan näin markkinasuuntautumiseen siirtymistä. Tämä on maitokiintiöjärjestelmän vuoden 2015 pehmeän laskun mukaista, kuten YMP:n terveystarkastuksessa suunnitellaan.

Ymmärrän kyllä, että monet valtiot, Yhdistynyt kuningaskunta mukaan luettuna, eivät täytä nykyisiä kiintiöitään, mutta uskon vahvasti, että maitokiintiöiden vuoden 2015 lakkauttamisen mukaisesti meidän on saatava tuottajat tottumaan ajatukseen, että on mahdollista lisätä tuotantoa.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys).

  Marek Siwiec (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen sillä kannalla, että EU:n maitomarkkinat on avattava nykyisen ehdotusluonnoksen suunnitelmia nopeammin, ja äänestin maitokiintiöiden korottamisen puolesta, vaikka Puolan vaatimaa viiden prosentin korotusta ei esitetty täysistunnossa. Ehdotus ei saisi Euroopan parlamentissa enemmistön kannatusta.

Puolan tiukat maitokiintiöt uhkaavat muuttaa valtion maitotuotteiden nettoviejästä nettotuojaksi viiden tai seitsemän vuoden kuluessa.

EU myönsi Puolalle ylivoimaisesti suurimmat millekään kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta myönnetyistä kiintiöistä, mikä kuvaa sitä, että Puola oli EU:hun liittyessään toukokuussa 2004 neljänneksi suurin maidon tuottaja EU:n 25 jäsenvaltiosta. Puolan kiintiö on kuitenkin suhteessa pieni verrattuna Euroopan kolmen suurimman maidontuottajan, Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kiintiöihin.

Kiintiöt ovat menneen aikakauden jäänteitä, ajalta jolloin eurooppalaiset meijerit tuottivat kuuluisia maitojärviä ja EU:n oli autettava estääkseen hintoja romahtamasta.

Maitokiintiöiden korotusta voidaan pitää kiintiöistä luopumisen alkuna, sillä EU:n kiintiöjärjestelmän on määrä raueta vuonna 2015.

  Ewa Tomaszewska (UEN), kirjallinen. − (PL) Äänestin tarkistusten 18–21, siis ryhmän 1, puolesta. Tein näin kotimaiseen kulutukseen ja vientiin Euroopan valtioihin tarkoitetun maidon puutteen vuoksi, sillä puute merkitsee, että köyhien perheiden lapset ovat aliravittuja ja jäsenvaltioiden vientimahdollisuudet vähenevät. Tarkistukset kylläkin hylättiin, mutta äänestin silti koko mietinnön hyväksymisen puolesta, sillä maitokiintiöiden kahden prosentin korotus on kuitenkin askel oikeaan suuntaan, vaikkakin lyhyt sellainen. Olisi paljon parempi ratkaisu korottaa kiintiöitä kolmella prosentilla ja sitten lakkauttaa ne kokonaan tulevaisuudessa, kuten parlamentti on jo keskustelun aikana vaatinut. On kuitenkin parempi korottaa kiintiöitä edes kahdella prosentilla kuin luopua kokonaan muutoksista.

- Mietintö: Lutz Goepel (A6-0047/08)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin YMP:n terveystarkastusta koskevan Goepelin mietinnön puolesta kunnioittaakseni sosialistien valtuuskunnan maatalousvaliokunnassa tekemää työtä. Se sai aikaan hyväksyttäviä tuloksia asioissa, jotka ovat aina olleet hyvin tärkeitä Euroopan unionin maatalouden kehityksen kannalta.

Tulokset eivät vielä ole parhaat mahdolliset, mutta toivomme, että Luis Capoulasin ja muiden toisinaan oman kotimaansa kansalliset edut unohtaneiden maatalousvaliokunnan kollegojeni ponnistelujen ja heidän osoittamansa kompromissihalukkuuden vuoksi seuraavassa vaiheessa on mahdollista saavuttaa kunnianhimoisempia tuloksia. Tarkoitan erityisesti toukokuussa annettavaa lainsäädäntöpakettia, jota tarkastellaan Ranskan puheenjohtajakaudella. Meidän on osoitettava entistä enemmän kunnianhimoa erityisesti tuen tasapuolisemman jakautumisen, suuremman avoimuuden, paremman maaseudun kehittämispolitiikan, luonnonkatastrofien riskinhallinnan tehokkaan turvaverkon sekä maatalouden ja sen ilmastonmuutokseen liittyvän aseman ja biopolttoaineiden aloilla.

Tämän päivän tulos antaa Euroopan parlamentille mahdollisuuden keskustella syvällisemmin YMP:n tulevaisuudesta, sillä sitä on mukautettava sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin siten, että se on edelleen yksi Euroopan talouden tukipilareista.

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Parlamentin kannalta oli tärkeää esittää sen mielipide tulevan terveystarkastuksen yleisistä suuntaviivoista.

PSE-ryhmä on voittanut useita merkittäviä taisteluita, kuten tukien eriyttämisestä (karjankasvatus ja pienet sadot) esitetty kritiikki, YMP:n tavoitteet elintarviketurvallisuuden, ekosysteemien säilyttämisen, maiseman kunnostuksen, asteittaisen ylärajan alentamisen uudelleenjakavan vaikutuksen, mukauttamisen, turvaverkkojen, toimialakohtaisten järjestöjen aseman tunnustamisen, maatalouden ilmastonmuutosvaikutusten ja muiden osalta.

Toisin kuin PSE-ryhmä, kannatin kuitenkin useita kohtia:

– osittain tuotantoon sidottujen eläinpalkkioiden säilyttämistä, mutta on huolehdittava siitä, etteivät ne koske pelkästään karjan tehotuotantotiloja (kohta 26, kohta 32)

– historialliset viitearvot eivät punnitse tiettyjen maanviljelijöiden korkeiden ympäristönormien noudattamista (kohta 16)

– suoran tuen asteittaisen ylärajan säilyttäminen, sillä tämä mahdollistaisi YMP-varojen tasapuolisemman jakautumisen (kohta 67)

– kritiikki muuntogeenisten organismien tutkimuksia kohtaan, muistutus siitä, että rinnakkaiseloa on mahdoton toteuttaa, tuki varovaisuusperiaatteelle (tarkistus 30)

– maitokiintiöiden lakkauttamisen vuonna 2015 vastustaminen (kohta 76).

  Colm Burke, Avril Doyle, Jim Higgins, Mairead McGuinness ja Gay Mitchell (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Tuemme YMP:n terveystarkastusta koskevan mietinnön yleistä henkeä. On kuitenkin tärkeää todeta, että huomioon on otettava Irlannin erityinen tilanne, sillä se on eriyttänyt täysin tuet tuotannosta. Erityisesti on otettava huomioon Agenda 2000-asiakirjan uudistusten yhteydessä kaikille maanviljelijöille annettu lupaus byrokratian vähentämisestä. Tähän mennessä kokemukset eivät ole olleet pelkästään myönteisiä.

Mitä tulee tuottajamaksujen säilyttämiseen, emme hyväksy siirtymistä kohti kiinteään hehtaarikohtaiseen maksujärjestelmään. Maanviljelijät ovat suunnitelleet taloutensa sen mukaan, että nykyinen järjestelmä on voimassa vuoteen 2013. Lisäksi pyrkimykset lisätä mukautusta ja ottaa enemmän tuottajien suorista maksuista ovat tuomittavia. Olisimme toivoneet suurempaa maitokiintiöiden korotusta, mutta Jegglen mietintöä koskevan kantamme mukaan hyväksyimme kahden prosentin korotusta tulevalla markkinointivuodella koskevan konsensuksen.

Pitkällä ajanjaksolla on kuitenkin olemassa uhka huonosta WTO-sopimuksesta, ja se varjostaa EU:n maataloutta. Meidän on torjuttava tällainen sopimus.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin YMP:n terveystarkastusta koskevan Goepelin mietinnön puolesta, sillä siinä vaaditaan erityistoimenpiteitä maatalouden, yhden Euroopan unionin laajimman sektorin, kehityksen tukemiseksi.

Tässä yhteydessä haluan korostaa mietinnössä esitettyä toteamusta, että on osoitettava varoja Azorien kaltaisten alueiden maitotalouden säilyttämiseksi. Korostan myös Luis Manuel Capoulas Santosin merkittävää panosta ja hänen tärkeiden tarkistustensa merkitystä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tässä päätöslauselmassa esitetty kritiikki komission ehdotusta kohtaan on riittämätöntä, vaikka se sisältääkin kaksi monista esittämistämme ehdotuksista. Sen yleinen lähestymistapa on kuitenkin kielteinen, erityisesti kun siinä vaaditaan tuotantotukien eriyttämistä ja vaaditaan komissiota nopeuttamaan eriyttämistä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että suoran tuen eriyttämisellä maataloustuotannosta on haitallisia vaikutuksia. Tämän vuoksi äänestimme päätöslauselmaehdotusta vastaan.

Katsomme kuitenkin myönteiseksi, että mietinnössä tuomitaan kaikenlainen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudelleenkansallistaminen ja että siinä vaaditaan uudelleenjärjestelytoimenpiteitä ja keskeisten maatalousalojen (kuten maito-, lihakarja- ja lammasalan) tukemista. Olemme myös iloisia, että mietinnössä hyväksytään ehdotuksemme siitä, että komission on otettava huomioon Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa maataloustuotannon erityispiirteet elintarviketuotannon alana ja alueellisen tasapainon, ympäristön suojelun ja elintarviketurvallisuuden asianmukaisen tason turvaamisen keskeisenä tekijänä.

Katsomme myönteiseksi myös sen, että mietintöön on sisällytetty kehotuksemme, että komissio ja jäsenvaltiot toteuttaisivat tarvittavat toimenpiteet keinottelun, elintarvikemarkkinoiden valtauksen sekä elintarvikealan yritysten kartellimuodostuksen estämiseksi.

  Christofer Fjellner (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus antaa komissiolle ja Euroopan parlamentille mahdollisuuden ottaa kunnianhimoisia ja määrätietoisia askeleita politiikan jatkuvan kehityksen saamiseksi valvontaansa. On hyvin tärkeää, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa jatketaan markkinasuuntautunutta kehitystä, mikä tarkoittaa sitä, että kuluttajien valinnat ovat maanviljelijöiden tuotantoa koskevien päätösten keskeisiä tekijöitä, samalla kun leikkaamme maatalouspolitiikan kokonaiskustannuksia. Maataloustuotteiden yleisen kysynnän vahva kasvu tarjoaa suotuisat olosuhteet maatalouspolitiikan sääntelyn purkamisen jouduttamiselle.

Maltillisten ryhmä pahoittelee sitä, etteivät sen paremmin komissio kuin Euroopan parlamenttikaan ole tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Tämän vuoksi äänestimme mietintöä vastaan.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tyhjää mietintöä koskeneessa lopullisessa äänestyksessä. Vaikka siihen sisältyy monia myönteisiä osatekijöitä, siinä ei mennä tarpeeksi pitkälle. YMP:n uudistuksessa on ensin leikattava tukia ja lisättävä markkinoiden merkitystä maataloudessa. Toiseksi on tarkasteltava maaseudun talouden piristämistä laajemmin pelkän maatalouden sijaan. Kolmanneksi on tuotettava ”hyvää” ruokaa sen sijaan että määrä korvaisi laadun. Vain tällä tavalla voimme saada aikaan YMP:n, joka vastaa uuden vuosituhannen tarpeita ja vaatimuksia.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Maitokiintiöitä lukuun ottamatta pidän komission ehdotusta oikein hyvänä. Goepelin mietinnöllä sitä parannetaan monin tavoin, vaikka siinä esitetäänkin joitakin tarkistuksia, joita en voi hyväksyä.

Toisaalta kannatan komission ehdottamaa tukien ylärajan asettamista, koska kun otetaan huomioon julkisen mielipiteen yhä merkittävämpi painoarvo maanviljelijöiden tukien osalta ja maaperän suojelua koskevan tarkastelun ansiosta entistä selkeämmän ja avoimemman järjestelmän vuoksi tietyt epäkohdat ovat ilmeisiä. On siis tärkeää keksiä oikeudenmukainen tapa rajoittaa suurviljelijöille maksettavien tukien tasoa.

Toisaalta katson, ettei mukautuksesta saatavien varojen säilyttäminen kyseisellä alueella auta ratkaisemaan eurooppalaisen maanviljelyn suuria alueellisia eroavuuksia.

Lopuksi vastustan maitokiintiöiden korottamista kahdella prosentilla vuonna 2008 sekä sakkojen pienentämistä, sillä katson, että näiden toimenpiteiden seurauksena maitokiintiöt puretaan ennen vuotta 2015, ja sillä on haitallisia vaikutuksia kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin maidontuotannosta riippuvaisiin alueisiin ja kaikkiin alaan investoineisiin maanviljelijöihin, joiden odotukset ovat turhia.

Kaikista näistä syistä äänestin tyhjää.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Komission käynnistämä YMP:n terveystarkastus ei ole mikään terveystarkastus, vaan täysin uusi uudistus. Se on myös jälleen uusi askel kohti maailman taloudellista uudelleenjärjestelyä, johon Brysselin johtama Eurooppa on jo vuosia pyrkinyt Washingtonin perässä: etelän valtioissa ja Yhdysvalloissa maatalous, pohjoisessa palvelut ja teollisuus keskellä kehittyvien valtioiden raivokasta kilpailua.

Euroopan maatalous yksinkertaisesti uhrataan ja luovutetaan pian täysin markkinavoimien armoille. Huonosti kyhättyjen markkinoiden, sillä ne ovat tuonnin osalta suojaamattomat ja pääsy vientimarkkinoille on evätty.

Maatalous on erilainen ala kuin muut. Koska se ruokkii ihmisiä, sillä on merkitystä kansallisen riippumattomuuden ja itsemääräämisoikeuden kannalta. Elintarvikkeiden laatu vaikuttaa kansanterveyteen. Maan viljeleminen vaikuttaa maankäytön suunnitelmiin, ympäristön suojeluun, biodiversiteettiin, vesivarojen hallintaan, maaseutualueiden ja väestön organisoitumiseen… mutta silti on kyse tuotantotoiminnasta.

Kaikesta ennakoivasta maatalouspolitiikasta luopuminen on pahempaa kuin rikos: se on valtava erehdys. On todella harmillista, että joistakin myönteisistä tekijöistä huolimatta esittelijä ei kyseenalaistanut tätä logiikkaa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Ruotsissa niin edellinen kuin nykyinenkin hallitus ovat antaneet myönteisiä lausuntoja EU:n pitkän ajanjakson talousarvion ja yhteisen maatalouspolitiikan tulevasta terveystarkastuksesta tulevina vuosina odottaen sen johtavan merkittäviin muutoksiin ja uudistuksiin.

Nyt havaitsemme Euroopan parlamentin federalistisen enemmistön kannan olevan, että valtioiden ja hallitusten päämiehet sitoutuivat vuonna 2002 säilyttämään ensimmäisen pilarin maatalousmäärärahat täysimääräisesti samalla tasolla vuoteen 2013 saakka, ja että tätä sitoumusta olisi noudatettava.

Kuinka vuoden 2002 sopimusta voidaan tulkita niin erilaisin tavoin? Euroopan parlamentin kristillisdemokraattinen/konservatiivinen ja sosialidemokraattinen enemmistö katsoo, että uudistuksien on määrä toteutua vasta vuoden 2013 jälkeen. Ruotsalaiset sosialidemokraatit ja Allians för Sverige ovat kertoneet ruotsalaisille äänestäjille, että uudistukset sisällytetään suoraan pitkän ajanjakson talousarvioon terveystarkastuksen perusteella markkinointivuonna 2008–2009.

Kumpi tulkitsee vuoden 2002 sopimusta oikein?

Junilistan katsoo yksiselitteisesti, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset ja sen kustannusten leikkaaminen EU:n talousarviossa on toteutettava välittömästi terveystarkastuksen jälkeen. Kaikki muut ratkaisut olisivat äänestäjien pettämistä niissä kuudessa jäsenvaltiossa, jotka eivät vuonna 2005 halunneet kasvattaa EU:n pitkän ajanjakson talousarviota.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, sillä siinä suositellaan erityisesti vaikeuksissa olevien alueiden ja karjankasvatuksen kaltaisten herkkien alojen erityispiirteiden huomioon ottamista sekä maanviljelijöitä koskevien sääntöjen yksinkertaistamista.

Tavoitteena on parantaa yhteisen maatalouspolitiikan toimintaa vuodesta 2003 lähtien saatujen kokemusten perusteella sekä mukauttaa politiikkaa 27 jäsenvaltion Euroopan unionin vuonna 2008 kohtaamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Mietinnössä väitetään, että suorat tuet ovat tarpeellisia vielä vuoden 2013 jälkeenkin, ei pelkästään markkinaongelmien tilanteessa, vaan myös korvauksena maanviljelijöiden yhteiskunnalle tarjoamista palveluista ja korkeasta laadusta ympäristön, terveyden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Riskinhallinnan kannalta komission olisi otettava vastaan parlamentin tässä mietinnössä esitetty kanta YMP:n tulevasta uudistuksesta.

Yksityisiä ja sekavakuutusjärjestelmiä on kehitettävä kiireesti julkisen rahoituksen tuella, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden tasapuoliset toimintaedellytykset säilyvät. Komission on tarkasteltava eurooppalaisen jälleenvakuutusjärjestelmän käyttöönottoa tulevaisuudessa ilmastoon liittyvien ympäristökatastrofien varalta ja riskinhallintatoimenpiteet on rahoitettava ensimmäisestä pilarista (tuki maatalousmarkkinoille).

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. − (EN) Kannatan voimakkaasti ajatusta, jonka mukaan meidän on turvattava maaseudun kehittämisen asianmukainen rahoitus, sillä monet maaseudulla asuvat ihmiset eivät ole suoraan yhteydessä maatalouteen tai he osallistuvat siihen vain osa-aikaisesti. Varmistaaksemme tasapainoisen alueellisen kehityksen meidän on taattava tasapainoinen kehitys maaseutualueilla ja kaupungeissa. Tähän ei kuitenkaan pidä pyrkiä ensimmäisen pilarin kustannuksella. Maaseutualueiden kehittäminen on itsessään arvokas tavoite eikä sitä pidä rajoittaa luottamalla mukautusvaroihin.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin hyväksytyksi tulleen tarkistuksen 29 puolesta, jossa kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä estääkseen elintarvikemarkkinoiden valtaaminen ja elintarvikeyhtiöiden kartellinmuodostus, ja toivon joitain toimia toteutettavan sen estämiseksi, että supermarketit pakottavat elintarvikkeiden tuottajat hyväksymään taloudellisesti kannattamattomia hintoja tuotteistaan. Kannatin myös tarkistusta 30, jolla pyrittiin saamaan lisärajoituksia GMO-sadolle ja todettiin, ettei GMO-kasvien rinnakkaiselo perinteisten ja/tai luomukasvien kanssa ole mahdollista, ja kehotettiin joidenkin jäsenvaltioiden markkinoilla jo olevien GMO-lajikkeiden poisvetämistä. Tällaisilla toimilla on vankka julkinen kannatus, kuten mielipidetiedustelut ovat osoittaneet.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Jotta estetään korkealaatuisia elintarvikkeita harventumasta ja tulemasta hyvin kalliiksi, ihmisten on nyt ymmärrettävä, että EU:n maatalouden on oltava kilpailukykyistä, kestävää, toiminnaltaan monipuolista ja laaja-alaista sekä kansainvälisesti kilpailukykyistä.

Tarvitsemme edelleen yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja sillä on varmistettava, että maatalous on tulevaisuudessakin luotettavaa, ennakoitavaa ja vakaata.

Kompromissi, josta tänään äänestämme, on osoitus esittelijämme Lutz Goepelin kiitettävästä työstä. En kuitenkaan ole kompromissiin täysin tyytyväinen, varsinkaan kun ehdotettua yli 100 000 euron mukautusta, vaikka se ilmeisesti onkin vain yksi prosentti, ei voida kohtuudella odottaa kotimaani maanviljelijöiltä. Se, että varat palautetaan alueelle, josta ne on kerätty, on yksittäiselle viljelijälle laiha lohtu. Kuvitelkaa, jos joutuisimme määräämään palkkojen leikkauksia esimerkiksi julkisella sektorilla.

Olen tyytyväinen perusturvaverkkoa ja kriisinhallintajärjestelmää koskeviin ehdotuksiin.

Minun on myös korostettava, ettei kohta 69 ole patenttiratkaisu kaikkeen, vaikka onkin hyväksyttävää, että näitä mahdollisuuksia hyödynnetään enemmän esimerkiksi nuorten maanviljelijöiden, metsittämisen ja varhaisen sadonkorjuun tukitoimenpiteiden rahoitukseen.

Vaikka meillä ei vieläkään ole yhteispäätösoikeutta maatalouspolitiikan alalla, varoitan kuitenkin komissiota olemasta liian jääräpäinen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) YMP:n terveystarkastuksella luodaan alan tulevan uudistuksen ilmapiiri, ja minun on vaikea tukea täysin Lutz Goepelin mietintöä terveystarkastuksesta. Terveystarkastuksessa olisi todella suunnattava kohti markkinajohtoisen alan luomista, joka sitoutuu maaseudun ja ympäristön kestävään kehitykseen. Meidän on hylättävä protektionismin kulttuuri ja markkinoita vääristävät tuet, joita nykyinen YMP tarjoaa. Politiikan olisi myös kannustettava kolmansia maita ja varsinkin kehitysmaita tekemään kauppaa kanssamme. Nämä huoleni näkyvät äänestyskäyttäytymisessäni.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Onnistuakseen yhteisen maatalouspolitiikan tarkistus edellyttää erilaisia painopistealoja ja tietenkin enemmän resursseja. Viljelymaan hylkääminen ja leikattu tuotanto johtavat maaseudun rappioon ja alkutuotannon aseman arvonmenetykseen sosiaalisessa ja taloudellisessa kehyksessä. Vaadimme YMP:n radikaalia uudelleenmuotoilua. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla autetaan pieniä ja keskisuuria maatiloja jatkamaan tuotantoa. Maaseudun asutus, monimuotoisuus, ympäristönsuojelu ja kansanterveys on turvattava. Toivomme yhteistä maatalouden vakuutuspolitiikkaa niin säähän kuin elintarvikkeisiin ja markkinoiden epävakauteen liittyvien mahdollisten tapahtumien varalta. Vastustamme pyrkimystä yhdenmukaistaa maatalouspolitiikka WTO:n tavoitteiden ja neuvottelujen mukaiseksi. Haluamme maatalouspolitiikan, joka tarjoaa korkealaatuista ja halpaa ruokaa kaikille, ja tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Politiikan on aina vastattava selkeään tarpeeseen ja täytettävä tarve tehokkaasti. Maatalousmarkkinoiden, kulutusmallien, ympäristövaatimusten ja tulevien suuntausten nykytilanteen vuoksi maatalouspolitiikan olettamukset, käsitteet ja säännöt edellyttävät uudelleen tarkastelua ja uudistusta. Uudistuksen on keskityttävä tiettyihin keskeisiin ajatuksiin, kuten maaseudun elinkelpoisuuden merkitykseen, tarpeeseen estää eurooppalaisen maatalouden katoaminen, tarpeeseen saada markkinoille nuoria yrittäjiä ja luovia tuotanto- ja hallintomalleja sekä kuluttajien etuihin, joita ei aina edusteta voimakkaasti, vaikka olemme kaikki kuluttajia.

Huolimatta välittömistä haitoista, joita yleisestä maataloustuotteiden hinnanlaskusta seuraisi joillekin yhteiskunnan aloille niin teollisuusmaissa kuin kehittyvissäkin talouksissa, uudistuksella on myös monia hyviä puolia (kulutus kasvaa välittömästi kiihtyvän kehityksen maissa) ja mahdollisia hyötynäkökohtia, jotka on otettava huomioon. Toivon, että niin EU:n toimielimet kuin kansalliset hallituksetkin omaksuisivat tämän lähestymistavan.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) EU:n kannattajan on selitettävä kaksi asiaa (tai puolustettava niitä) palatessaan kotiinsa ja kertoessaan työstään EU:ssa. Toinen on parlamentin matkustusrumba Strasbourgiin ja takaisin. Toinen on maataloustuet. Molemmissa tapauksissa nykyjärjestelmää on mahdoton puolustaa ja selittää. Strasbourgin-matkoillemme ei ole hyvää syytä. Ei ole myöskään mitään syytä, jonka vuoksi EU:n veronmaksajien olisi tuettava Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallista perhettä, joka tällä hetkellä on yksi järjestelmän edunsaajista, kun samalla afrikkalaiset tuottajat torjutaan.

Goepelin mietinnössä valittiin täysin väärä lähestymistapa, joten äänestin sitä vastaan. Tein niin pääasiassa sen vuoksi, että katson sen aikeiden osoittavan väärään suuntaan: lisää suoraa tukea, vähemmän uudistuksia, vähemmän markkinasuuntautuneisuutta. Komissio on edistynyt merkittävästi siirtyessään nykyaikaisempaan maatalouden tukijärjestelmään. On valitettavaa, että parlamentti haluaa palata menneeseen.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan Labour-puoluetta edustavien parlamentin jäsenten puolesta haluan selittää, miksi äänestimme näin tästä merkittävästä mietinnöstä.

Ensinnäkin katsomme, että tarvitaan YMP:n täydellinen huolto, jotta pääsemme siirtymään maanviljelijöiden suorasta tuesta maaseudun kestävää kehitystä edistävään järjestelmään. Olisimme toivoneet suorien tukien täydellistä eriyttämistä, mutta ymmärrämme, että monilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia tämän osalta.

Minulle on tärkeää, ettei YMP:n uudistusta katsota suuria ja pieniä maatiloja vastakkain asettavaksi asiaksi. Kyse on tehokkaasta vastaan tehoton.

Tämän vuoksi minä ja muut Yhdistyneen kuningaskunnan Labour-puoluetta edustavat jäsenet äänestämme niiden tarkistusten puolesta, joilla lisätään maaseudun kehittämisen rahoitusta ja avataan kauppaa kehittyviin valtioihin, sekä niitä tarkistuksia vastaan, joilla pyritään ottamaan käyttöön protektionistiset toimenpiteet EU:n viljelijöiden puolesta. Toivomme komission ehdottavan tuen ylärajan laskemista ja suorien tukien käsittelyä radikaalimmalla tavalla.

Emme äänestä mietintöä vastaan, mutta äänestämme tyhjää toivoen, että parlamentti lainsäädäntöehdotuksen tullessa tunnustaa radikaalin uudistuksen tarpeen.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) YMP:n uudistustarpeen on oltava jatkuva. Valitettavasti parlamentin mietintö ei ole riittävän kunnianhimoinen.

  Daniel Strož (GUE/NGL), kirjallinen. − (CS) Koska olen yksi Tšekin tasavallan edustajista Euroopan parlamentissa, katson velvollisuudekseni kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin Lutz Goepelin YMP:n terveystarkastusta koskevassa mietinnössä. Yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamista koskevasta komission ehdotuksesta olisi seurattava neuvoston ja Euroopan parlamentin esittämiä lainsäädäntötekstejä viimeistään toukokuussa 2008. Tšekin tasavalta tukee täysin sellaista dynaamista ja maanviljelyn ja elintarviketeollisuuden kestävään kehitykseen keskittyvää eurooppalaista maataloutta, jonka ensisijaisina tavoitteina on taata elintarviketurvallisuus ja energiavarmuus. Tšekin tasavallan kannalta mukautus ja suorien tukien vähentäminen ovat tärkeimpiä toimenpiteitä, joista on keskusteltava YMP:n tarkistuksen yhteydessä.

Vähennyskertoimen soveltamisen kaltaisilla toimenpiteillä – suorien tukien vähentäminen tilojen koon mukaan – olisi valikoiva vaikutus vain joihinkin jäsenvaltioihin ja kielteinen vaikutus maatalousalan kilpailukykyyn Tšekin tasavallan kaltaisissa valtioissa. Samalla tällaiset toimenpiteet johtaisivat selkeästi maatilojen organisationaaliseen hajoamiseen. Näistä syistä Tšekin tasavallan on erityisen vaikea hyväksyä nykyistä mukautusta ja degressiota koskevaa ehdotusta, ja voin kuvitella, ettei pelkästään Tšekin tasavallan.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. − (NL) Lissabonin sopimuksessa YMP:n viisi tavoitetta säilyvät muuttumattomina suhteessa nykyiseen perussopimukseen. Sopimuksessa määrätään muun muassa, että kohtuulliset hinnat on taattava. Tavoite on nyt kuluttajille merkittävämpi kuin koskaan.

Toinen ongelma on eurooppalaisen maatalouspolitiikan tämänhetkinen suorituskyky. Meidän ei nimittäin pidä olla sokeita nykyisen YMP:n kielteiselle puolelle: maanviljelijöiden on kyettävä ansaitsemaan tulonsa mutta myös työskentelemään tehokkaasti, jotta nuoret edelleen valitsisivat uran maataloudessa.

Olen usein toistanut maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan komission jäsenen Fischer Boelin sanoja. Hänen mukaansa terveystarkastusta varten ei tarvitse olla sairas. Meidän on rohjettava kysyä, vastaako nykyinen maatalouspolitiikka (maailman)markkinoiden kehitykseen ja EU27:n tarpeisiin. Lisäksi terveystarkastusta koskeva keskustelu on maatalouspolitiikan kannalta mahdollisuus tulla ymmärretyksi julkisen mielipiteen kannalta.

Hyvät kollegat, Euroopan kansalaiset odottavat elintarviketurvaa, elintarviketurvallisuutta ja elintarvikeomavaraisuutta. Tällä oma-aloitteisella mietinnöllä parlamentti näyttää korttinsa ja tarjoaa komissiolle vahvan tekstin.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ehdotukset YMP:n terveystarkastuksesta ovat uusi pieniin ja keskisuuriin maatiloihin kohdistuva hyökkäys.

Pienet ja keskisuuret maatilat kärsivät vuoden 2003 YMP:n tarkistuksen tuloksista: työttömyys on lisääntynyt, sillä tuhannet pienet ja keskisuuret tilat ovat hävinneet.

Kreikassa tupakanviljely on vähentynyt 70 prosenttia, kaksi viidestä sokeritehtaasta on suljettu, maataloustulot hupenevat ja viinitilojen määrä vähenee.

Komission uusissa ehdotuksissa tuki erotetaan tuotannosta ja viljelijöiden suoraan tukeen tarkoitetut määrärahat siirretään toiseen pilariin, jossa ne tukevat pääasiassa liikemiehiä. Ehdotuksissa kumotaan kokonaisuudessaan tukitoimenpiteet ja vähennetään maataloustukia vuodesta 2009 alkaen. Tämä nopeuttaa pienten ja keskisuurten tilojen kuolemaa.

Toimenpiteiden on määrä saada suurta kannatusta maanomistajilta ja monikansallisilta elintarvikeyhtiöiltä. Näin maanomistus keskittyy yhä nopeammin, maataloustuotteiden tuotanto ja kauppa ajautuvat muutamiin käsiin, ja YMP:n perustavaa laatua olevat eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus tulevat entistä vakavammiksi (20 prosenttia tiloista saa 80 prosenttia tuesta). Viittaukset maatalouden panokseen ympäristönsuojelussa ovat tekopyhiä, sillä tuhansien pienten ja keskisuurten tilojen häviäminen lisää alueiden tuhoa, ja viljelykasvien käyttö biopolttoaineena on omiaan nostamaan elintarvikkeiden hintoja.

Äänestämme YMP:n terveystarkastusta koskevia EU:n ehdotuksia vastaan.

- Mietintö: Christa Klaß (A6-0031/08)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin naisten oikeuksia EU:n maaseutualueilla koskevan Klaßin mietinnön puolesta, koska katson, että maaseudun kehittämispolitiikassa on otettava huomioon sukupuolinäkökohdat. Näin voidaan auttaa Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista kasvun, koulutuksen, työllisyyden ja sosiaalisen koheesion aloilla.

Uskon naisilla olevan ratkaiseva asema paikallisen kasvun ja sosiaalisen kehittymisen edistämisessä. Tämän vuoksi ehdotukset maaseutualueiden naisten elinolojen parantamisesta esimerkiksi joka tason opetus- ja koulutusinfrastruktuurien avulla, yhtäläisen työmarkkinoille pääsyn edistämisestä, kannustimien tarjoamisesta naisyrittäjyyden rohkaisemiseksi sekä korkealaatuisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisestä ovat merkittäviä maaseudun kestävän kehityksen kannalta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Olemme iloisia siitä, että useita lopullista mietintöä parantavia tarkistuksia hyväksyttiin. Yksi niistä oli ehdotuksemme, jossa korostettiin tarvetta arvostaa mahdollisimman paljon naisten työpanosta, myös maahanmuuttajanaisten, jotka eivät kuulu tilanomistajien perheisiin, mutta tarjoavat työvoimaa pelloille, ja joihin maatalousalan syrjintä erityisesti vaikuttaa. Tämän vuoksi äänestimme mietinnön puolesta.

Pahoittelemme kuitenkin sitä, ettei muita naisten asemaa maaseutualueilla koskevia ehdotuksiamme hyväksytty. Yleinen maataloustilanne vaikuttaa voimakkaasti ja juuri naiset kärsivät YMP:n epäoikeudenmukaisten toimenpiteiden vaikutuksista, jotka ovat johtaneet yhä laajempaan luopumiseen pienistä ja keskisuurista tiloista ja perheviljelmistä.

Korostamme siis edelleen YMP:n syvällisen tarkistuksen tarvetta. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on katsottava perheviljelmien sekä pienten ja keskisuurten tilojen suojelu niiden tuotannon tukemiseksi ja tulojen takaamiseksi.

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. − (PL) Väheksymättä kaupunkien ja suurten taajamien merkitystä on tärkeää muistaa, että suuri osa Euroopan sosiaalisesta ja taloudellisesta elämästä toteutuu maaseutualueilla. Tämän vuoksi olen iloinen parlamentin jäsen Klaßin naisten asemaa maaseutualueilla koskevasta mietinnöstä. Aihetta koskeva keskustelumme sopii yhteen kansainvälisen naistenpäivän viettoa koskevan yleisen keskustelun kanssa.

Kannatan mietinnön pääajatusta, että maaseutualueiden kehitys ei voi perustua yksinomaan maatalouteen. EU:n maatalouspolitiikalla pyritään takaamaan maaseutualueiden aidosti kestävä kehitys, ja antamaan paikalliselle väestölle, myös naisille lisämahdollisuuksia potentiaalinsa kehittämiseen. Tähän liittyy naisten yhä merkittävämpi asema paikallisyhteisöjen elämässä, heidän osuutensa uusien yritysten perustamisessa ja osallistumisensa palvelualan kehitykseen.

On korostettava voimakkaasti, että pääperiaatteena maaseutualueiden toiminnan määrittämisessä on oltava naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen. Yksi tapa arvioida tätä on tarkastella naisten pääsyä työmarkkinoille. Valitettavasti naisten työllisyysindikaattorit ovat maaseutualueilla kaikkein vähäisimpiä, sillä maatiloilla työskenteleviä naisia ei usein lasketa työvoimaan kuuluviksi. Näillä naisilla on myös vähemmän mahdollisuuksia palkkatyöhön kuin kaupunkialueiden naisilla.

Tämä epäsuotuisa tilanne voidaan korjata vain muuttamalla paikallisen väestön asenteita ja EU:n juuri maaseutualueilla saatavilla olevien uusien taloudellisten kannustimien avulla.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Kannatin Klaßin mietintöä, jossa käsitellään monia maaseutualueiden naisten kannalta merkittäviä asioita. Matala palkka, lastenhoidon kaltaisten palvelujen puute ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat aivan liian yleisiä maaseutuyhteisöissä. Jäsenvaltioiden on tehtävä työtä varmistaakseen, että näitä asioita tarkastellaan ja että elinolot maaseutualueilla ovat kaikille kansalaisille tasapuoliset.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatan toimenpiteitä maaseutualueiden naisten tukemiseksi, sillä työttömyys ja sen myötä köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat vakavasti juuri tähän ryhmään.

Kuten Christa Klaß mietinnössään mainitsee, aluepolitiikka sekä näiden usein epäsuotuisten alueiden kehittäminen ja niiden väestön tukeminen kuuluvat Euroopan unionin ensisijaisiin poliittisiin tavoitteisiin. Koska naisten oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin vaarantuu jopa taloudellisesti vaurailla alueilla, on tärkeää tarjota tukea köyhempien alueiden naisille ja kehittää heidän mahdollisuuksiaan osallistua työelämään.

Haluan kiinnittää erityistä huomiota avustavien aviopuolisoiden, jotka ovat useimmiten naisia, vakuutusturvaa koskevan nykyisen sääntelyn riittämättömyyteen. Tarvitaan nopeaa ja tehokasta lainsäädännön muutosta. Varsinkin yrittäjänaisten ja avustavien aviopuolisoiden oikeutta äitiys- ja sairaslomaan on parannettava.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen Christa Klaßin naisten asemaa EU:n maaseutualueilla koskevaan mietintöön. Tuen tavoitetta vähentää naisten muuttoa pois maaseutualueilta. Ottamalla käyttöön toimenpiteitä naisten aseman tunnustamiseksi, suojelemiseksi ja edistämiseksi maaseutualueilla me sekä parannamme naisten ja miesten välistä tasa-arvoa että piristämme talouskasvua ja tuemme alan kestävää kehitystä. Äänestin mietinnön puolesta.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Sukupuolten välisen tasa-arvon maaseutualueilla olisi herätettävä suurempaa mielenkiintoa EU:ssa. Naisten oikeuksien tilanne ja heidän asemansa maaseutuyhteisöissä edellyttää itse asiassa huomattavasti enemmän jäsenvaltioiden ja komission määrätietoista toimintaa.

Toisaalta maatalousalalla avustavina puolisoina työskentelevien naisten oikeudellinen asema on erityisen heikko. Euroopan komission on selkeästi poistettava tämä eriarvoisuus, joka estää joiltakin naisilta sosiaaliturvan, äitiys- ja sairaslomat tai eläkeoikeuksien kertymisen avioerotapauksessa.

Toisaalta taloudellisia aloitteita ja naisyrittäjyyttä ei tueta riittävästi. Jäsenvaltioiden on esimerkiksi tarjottava taloudellisia kannustimia naisten työtä monipuolistaville yrityksille ja tuettava yleisemmin infrastruktuurin ja uuden teknologian kehittämistä maaseutualueilla. Yleisesti ottaen komission on toteutettava ohjelmien perusteellinen analyysi maaseudun kehittämisen tukemiseksi naisten kannalta.

EU:n väestöstä 56 prosenttia asuu maaseutualueilla. Tuen koko sydämestäni Christa Klaβin mietinnössä esitettyjä ehdotuksia, sillä naisilla on tarjota dynaaminen ja luova panoksensa.

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Naisten asemasta maaseudulla on keskusteltu monta kertaa lukemattomissa kansainvälisissä konferensseissa naisten asemasta (1975, 1980, 1985 ja 1995), maatalousuudistuksesta ja maaseudun kehittämisestä (1979), sekä väestöstä (1994), ja myös Euroopan komissiossa ja parlamentissa. Yhä uusien tekstien laatiminen on kuitenkin varsin hyödytöntä, sillä huomiot ovat aina samat: maaseudun väestö miehistyy, eikä maataloudessa avustavien aviopuolisoiden asema parane.

On korkea aika laatia strategioita naisten maaltamuuton pysäyttämiseksi, erityisesti koulutettujen naisten. On myös aika ottaa huomioon maailmanlaajuisten suuntausten kehitys, erityisesti kaupan ja rahoituksen valvonnan poistaminen sekä maatalouden yksityistäminen tiukkaan säännellyllä ja kiintiövetoisella kaupallisella alalla.

Ajat muuttuvat, mutta ajatukset ja tavat eivät niinkään. Niissä naista pidetään aivan liian usein maataloudessa mieluiten yhteistyökumppanina tai palkattomana työntekijänä, joka tekee usein työtä perheyrityksessä.

Mietinnössä ehdotetaan muutosta naisten asemaan, ja me äänestimme sen puolesta.

- Mietintö: Csaba Sándor Tabajdi (A6-0034/08)

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Onnittelen Csaba Tabajdia erinomaisesta mietinnöstä sekä onnistuneesta tutkimuksesta ja yhteenvedosta.

Totean kuitenkin, että äänestin kohtaa 27 vastaan:

”27. korostaa tässä yhteydessä vihreän geenitekniikan merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan tehokkaampia toimia modernin siementen kylvötekniikan ja kasvinsuojelutekniikan tutkimiseksi, jotta biokaasun tuotannosta ei tule kilpailevaa alaa korkealaatuiselle elintarviketuotannolle ja jotta biomassan määrää voidaan tiettyä aluetta kohden lisätä huomattavasti,”

Katson, että biokaasua on tuotettava pääasiassa maatalousjätteestä. Ei pidä kehittää GMO-siementä ja torjunta-aineita yhä tehokkaamman viljelyn edistämiseksi. Tästä olisi haittaa ympäristölle ja se nollaisi kaikki biokaasusta saatavat edut. Meidän on mietinnön otsikon mukaan kannustettava ennen kaikkea kestävää maataloutta.

Vastaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan uusiutuvien energialähteiden edistämisestä annetusta direktiiviluonnoksesta laadittavasta lausunnosta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Mietintö kattaa useita tärkeitä asioita, ja siinä esitetään joitakin toteamuksia, joita kannatamme. Olemme erityisesti samaa mieltä siitä, että ennen varta vasten tuotetun biomassan käyttöä on ensin käytettävä erilaiset jätteet, joilla on energia- ja taloudellista arvoa, sillä näin vähennetään tai ratkaistaan ympäristöongelmia. On myös hyvä, että mietinnössä vahvistetaan se, että biokaasussa on enemmän energiapotentiaalia kuin nestemäisissä biopolttoaineissa, sillä Euroopan komissio ei ole ottanut tätä huomioon.

Katsomme kuitenkin, että tiettyjä asioita olisi pitänyt tarkastella yksityiskohtaisemmin, varsinkin biokaasun ja hyvin merkittävän biometaanin välistä eroa, sillä biometaani on edelleen kehitettyä biokaasua. On erotettava selvästi toisistaan biokaasu ja biometaani. Viimeksi mainittua voidaan ja sitä kuuluukin tuottaa jätevedenpuhdistamoilla, hoidetuilla kaatopaikoilla ja teollisuusjätteestä sekä tietenkin kotieläinten lannasta. Sveitsissä ja Ruotsissa tuotetaan jo biometaania ja käytetään maakaasuverkkoja sen jakeluun. Etelä-Ruotsin Göteborgin alueella on jo noin 4 500 ajoneuvoa, jotka käyvät pelkällä biometaanilla. Yhdysvalloissa on useita biometaanin tuottajia, ja se jaetaan nestemuotoisena biometaanina.

Korostamme siis, että Euroopan komission on kiinnitettävä ensisijaista huomiota biometaanihankkeiden rahoitukseen kaikkialla Euroopassa.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tabajdin mietinnössä korostetaan maatalouden biokaasupotentiaalia ja ehdotetaan biokaasun tuotantoa koskevan direktiivin laatimista.

Äänestin Tabajdin mietinnön puolesta, koska katson, että biokaasun käytöllä on kaksi etua: ensinnäkin se voi osaltaan vaikuttaa EU:n energiatoimitusten varmuuteen ja kestävyyteen ja toiseksi se tarjoaa maanviljelijöille mahdollisuuden kehittää uusia tulolähteitä.

Biokaasun merkitys komission hiljattain asettamien uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2020 mennessä voi olla hyvinkin suuri.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestin Kestävä maatalous ja biokaasu: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä (2007/2107(INI)) - mietinnön puolesta.

Esittelijä Tabajdi korostaa oikeutetusti, että on aika ryhtyä hyödyntämään biokaasun mahdollisuuksia energiantuotannossa. Kuten esittelijä toteaa, biokaasu voi aikanaan korvata maakaasun.

Olen samaa mieltä ajatuksesta, että eri lähteistä tulevia investointeja biokaasun tuotantoon on rohkaistava hyödyntämällä tähän aluekehitykseen ja maaseudun kehittämiseen osoitettuja EU:n määrärahoja.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kuten Tabajdin mietinnössä kestävästä maataloudesta ja biokaasusta korostetaan, biokaasuun liittyy suuria mahdollisuuksia, joita EU ei ole vielä hyödyntänyt. Tuen komissiolle esitettyä kehotusta laatia johdonmukaista biokaasupolitiikkaa. Kaikkialla EU:ssa on kannustettava laatimaan biokaasupolitiikkaa, jos haluamme energiatuotannon monipuolistuvan Euroopassa. Biokaasun avulla meillä on mahdollisuus sekä lisätä uusiutuvan energia tuotantoa että edistää kestävää taloudellista kehitystä sekä maatalouden ja maaseudun kehittämistä. Kannatan mietinnössä esitettyjä suosituksia.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Pienten maatilojen biokaasulaitokset ovat järkevä ratkaisu: näin lietelantaa ja muuta jätettä voidaan hyödyntää biokaasun tuotantoon ennen sen kompostoimista korkealaatuiseksi lannoitteeksi tai yhdistää se rehun kuivaamiseen, sillä molemmissa tapauksissa ekologinen kierros sulkeutuu.

On kuitenkin estettävä biokaasulaitosten tuen lisääminen sen mahdollisuuden torjumiseksi, että arvokkaita ruoka-aineita tuhlataan polttoaineen ja energian tuotantoon. Missään olosuhteissa suuret yritykset eivät saa vuokrata maanviljelijöiltä viljelymaata niin kutsuttujen bioenergian ja biopolttoaineiden tuotantoon, mikä johtaisi tilanteeseen, jossa hukkuisimme monokulttuuriseen viljelyyn, torjunta-aineisiin ja geeniteknologiaan vaarantamalla samalla elintarviketuotantomme omavaraisuuden.

Kannatamme nykyjärjestelmien tehokasta käyttöä ja uusia menettelyjä niiden tehokkaan käytön lisäämiseksi, mutta esittämistäni syistä asiaan liittyy ongelmia, joten äänestin mietintöä vastaan.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestin parlamentin jäsen Tabajdin kestävästä maataloudesta ja biokaasusta: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä -nimisen mietinnön puolesta.

Katson, että on olemassa merkittäviä taloudellisia ja ympäristöä koskevia syitä, joiden vuoksi on tuettava Euroopan parlamentin kestävää maataloutta ja biokaasua koskevaa päätöslauselmaehdotusta, varsinkin kun tähän liittyy tarve toteuttaa yksityiskohtaisempi tutkimus Euroopan unionin tätä koskevasta lainsäädännöstä.

Tämä edustaisi merkittävää edistymistä kohti Euroopan komission valkoisessa kirjassa asettamien tavoitteiden saavuttamista, joiden mukaan uusiutuvista energialähteistä saatavan energian määrää on nostettava vuoden 1995 kuudesta prosentista jopa 12 prosenttiin vuonna 2010.

Lannan kaltaisista luonnontuotteista mahdollisesti saatavan biokaasun tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti. Jos tällaista biokaasuntuotantoa tehostettaisiin, sen avulla voitaisiin sekä vähentää hiilidioksidipäästöjä että lisätä kilpailukykyä, kun maanviljelijöille tarjoutuisi uusia tulonlähteitä.

On muistettava, että kyse on yhdestä lämpöenergian halvimmasta lähteestä. Siitä olisi merkittävää apua unionin jäsenvaltioille näiden pyrkiessä vähentämään riippuvuuttaan maakaasusta.

Kannatan Euroopan parlamentin sosialistiryhmän kantaa, jossa vaaditaan Euroopan komissiota esittelemään mahdollisimman pian strategia biokaasulaitosten liittämisestä Kioton mekanismiin.

7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

  Puhemies. – (FR) Olemme saattaneet päätökseen tämän iltapäivän työmme. Istunto on keskeytetty. Sitä jatketaan klo 15.00 juhlaistuntona Euroopan parlamentin 50-vuotisjuhlallisuuksien johdosta.

(Istunto keskeytettiin klo 13.05 ja sitä jatkettiin klo 15.10.)

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

8. Juhlaistunto - Euroopan parlamentin 50-vuotisjuhlallisuudet

(European Union Youth Orchestran lyhyt esitys, johtajana Pavel Kotla)

  Puhemies. − (DE) Tämän kauniin esityksen tarjosi European Union Youth Orchestra johtajanaan Pavel Kotla. Paljon kiitoksia.

Hyvät naiset ja herrat, toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi istuntosaliin juhlistamaan Euroopan parlamentin lakiasäätävän kokouksen 50-vuotispäivää. Aivan aluksi ehdotan, että toivotamme suosionosoituksin tervetulleiksi kaikki täällä tänään olevat entiset puhemiehet, Emilio Colombon, Lord Henry Plumbin, Enrique Barón Crespon, Egon Klepschin, Klaus Hänschin, José Maria Gil Roblesin, Nicole Fontainen ja Josep Borrell Fontellesin. Tervetuloa, kunnioitetut Euroopan parlamentin entiset puhemiehet.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Haluan toivottaa lämpimästi tervetulleeksi myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Janez Janšan sekä Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson. Hyvä Barroso, olette tuttu hahmo täällä istuntosalissa, mutta olette erityisen tervetullut tänään.

(Suosionosoituksia)

Minulla on erityisen suuri ilo toivottaa tervetulleeksi Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Lluís Maria de Puig tänne Euroopan parlamentin istuntosaliin. Olette lämpimästi tervetullut.

(Suosionosoituksia)

On ilo toivottaa tervetulleiksi Belgian parlamentin puhemies Herman van Rompuy, Italian parlamentin puhemies Fausto Bertinotti sekä Alankomaiden senaatin puhemies Yvonne Timmerman-Buck, jotka ovat Bulgarian, Irlannin, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Puolan, Portugalin, Ranskan, Romanian, Saksan, Slovakian, Slovenian, Tšekin tasavallan, Unkarin, Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttien edustajien kanssa saapuneet tänään tänne Euroopan parlamenttiin. Toivotan heidät kaikki tervetulleiksi.

(Suosionosoituksia)

Toivotan tervetulleiksi myös muiden yhteisön toimielinten johtajat, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edustajan, ensimmäisen jaoston puheenjohtajan Peter Jannin, tilintarkastustuomioistuimen presidentin Vítor Caldeiran, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajan Dimitris Dimitriadisin, alueiden komitean varapuheenjohtajan Luc Van den Branden sekä Euroopan oikeusasiamiehen Nikoforos Diamandourosin. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Minulla on ilo toivottaa tervetulleiksi paikalliset ja alueelliset edustajat, Strasbourgin pormestari Fabienne Keller, Elsassin alueneuvoston puheenjohtaja Adrien Zeller, Conseil Général du Bas-Rhinin puheenjohtaja Philippe Richert sekä Elsassin ja Bas-Rhinin alueen prefekti Jean-Marc Rebière. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Hyvät kuulijat, paikalla numero 146 istuu kollegamme Astrid Lulling, joka on meistä ainoa, joka oli Euroopan parlamentin jäsen jo ennen kuin jäsenet valittiin suorilla vaaleilla.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Melkein täsmälleen 50 vuotta sitten, 19. maaliskuuta 1958, yhteisön kolmen toimielimen – Euroopan talousyhteisön, Euroopan atomienergiayhteisön ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön – yhteinen edustajakokous kokoontui ensimmäistä kertaa täällä Strasbourgissa silloisessa Maison de l'Europessa. Edustajakokoukseen osallistuivat ”yhteisöksi yhdistyneiden valtioiden kansojen edustajat”, kuten todettiin muutamaa viikkoa aiemmin voimaantulleessa Rooman sopimuksessa.

Juhlistamme tänään tätä vuosipäivää, sillä olemme tuon parlamentaarisen yleiskokouksen ja sen alkuperäisten 142 jäsenen jälkeläisiä alenevassa polvessa.

Yhteisen edustajakokouksen ensimmäinen puhemies oli suurmies Robert Schuman. Avajaispuheenvuorossaan hän totesi, että yleiskokouksella olisi keskeinen asema Eurooppa-hengen luomisessa, jonka tulikokeeksi hän yleiskokousta kutsui. Minusta tämä on nyt yhtälailla totta kuin tuolloinkin. Samassa kokouksessa Robert Schuman varoitti kollegojaan siitä, että 142 jäsenen – jotka tuolloin edustivat kuutta valtiota – parlamentaarinen työskentely edellyttäisi kaikilta kurinalaisuutta, ja tämä on tietenkin yhä olennaisempaa nyt, kun meitä on 785 jäsentä 27 valtiosta, kuten kaikki tiedämme!

Pian kyseisen kokouksen jälkeen edeltäjämme alkoivat kutsua toimielintään Euroopan parlamentiksi, tosin aluksi epävirallisesti, sillä nimi ei esiintynyt Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa. Vasta neljä vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1962, parlamentaarinen yleiskokous päätti tehdä itsestään Euroopan parlamentin.

Vaikka Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten mukaan yleiskokous ”laatii esityksen yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa” ja ”neuvosto antaa yksimielisesti (…) säännökset, joiden hyväksymistä se suosittaa jäsenvaltioille jäsenvaltioiden valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti”, neuvosto antoi vasta vuonna 1976 – Euroopan parlamentin 20. syyskuuta 1976 antaman suosituksen perusteella – lainsäädäntöä Euroopan parlamentin yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta.

Hyvät kuulijat, aluksi parlamentaarisella yleiskokouksella ei ollut käytännössä omaa toimivaltaa. Edeltäjämme tiesivät, että Euroopan parlamentaarisen ulottuvuuden kehittäminen olisi pitkä prosessi ja että se edellyttäisi selkeää suuntaa, sitoutumista, kärsivällisyyttä ja sisua heiltä ja seuraavilta sukupolvilta. Askel kerrallaan Euroopan parlamentti sai hankittua lisää omaa toimivaltaa, siitä tuli yhä tietoisempi omasta vastuustaan ja toimialastaan, ja uskon voivani tänään täällä sanoa kaikkien puolesta, että parlamentti on nyt aidosti nimensä veroinen.

(Suosionosoituksia)

Edustamme tänään lähes 500 miljoonaa unionin kansalaista ja kaikkia Euroopan unionin poliittisen kirjon eri suuntauksia. Olemme Euroopan unionin vapailla vaaleilla valittu parlamentti, jota yhdistävät pyrkimyksemme parhaiden ja vakuuttavimpien tulosten saavuttamiseksi. Parlamentti on itsevarma ja keskeinen tekijä yhteisön politiikassa.

Hyvät kuulijat, meidän on syytä olla tähän hyvin tyytyväisiä.

Prosessi käynnistyi vuonna 1958, ja yhteisellä tiellämme kohti Euroopan yhdentymistä olemme ohittaneet merkkipaaluja. Vuonna 1971 Euroopan yhteisö sai oman talousarvion, ja siitä asti Euroopan parlamentilla on ollut merkittävä asema talousarvioiden hyväksyjänä. Vuonna 1979 pidettiin ensimmäiset Euroopan parlamentin suorat vaalit. Vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjassa nimi Euroopan parlamentti tuli lopulta viralliseen käyttöön. Kun Maastrichtin sopimus tuli voimaan 15 vuotta sitten, Euroopan parlamentille annettiin lopulta täydet yhteispäätösvaltuudet yhteisön politiikan alkuperäisillä aloilla, mikä antoi sille mahdollisuuden todella ottaa osaa lainsäädännön muotoiluun ja tarvittaessa jarruttaa neuvoston pyrkimyksiä. Amsterdamin sopimuksessa yhteispäätösvaltuuksia vahvistettiin edelleen, ja Lissabonin sopimuksessa yhteispäätösmenettelystä tehdään yhteisön lainsäädännön laatimisen perussääntö, johon asianmukaisesti viitataan tavanomaisena lainsäädäntömenettelynä.

Meitä on nyt 785 jäsentä 27 eurooppalaisesta valtiosta. Edustamme yli 150 kansallista poliittista puoluetta, joista suurin osa on yhdistynyt muodostaakseen seitsemän poliittista ryhmää. Parlamentti on neuvoston kanssa yhdenveroinen lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjä. Tehtävämme on valvoa komissiota ja valita sen puheenjohtaja, eikä komissio voi astua virkaansa ilman hyväksyntäämme. Vaalimme yhteisön oikeuden ensisijaisuutta, ja olemme Euroopan unionin kansalaisten edustajia.

Hyväksyimme kolme viikkoa sitten Lissabonin sopimuksen, joka lisää toimivaltaamme edelleen. Vastaisuudessa päätöksiä Euroopan unionin kansalaisia huolestuttavista merkittävistä asioista ei voida tehdä ilman Euroopan parlamentin enemmistön suostumusta. Tätä sovelletaan myös oikeus- ja sisäasioissa. Tämä ei kuitenkaan anna aihetta omahyväisyyteen eikä todellakaan ole luonnollisen kehityksen tulos. Olemme taistelleet jokaisesta edistysaskeleesta.

Kiitän kaikkia niitä, jotka viimeisten viiden vuosikymmenen aikana taitavien puhemiestemme johdolla ovat vahvistaneet Euroopan yhdentymisen parlamentaarista ulottuvuutta ja antaneet sille arvokkaan panoksensa. Kiitos Euroopan parlamentin entisille ja nykyisille jäsenille!

(Suosionosoituksia)

Jean Monnet sanoi kerran: ”Mikään ei ole mahdollista ilman kansalaisia, eikä mikään ole kestävää ilman toimielimiä”. Haluan muistaa myös Euroopan parlamenttia edeltäneen toimielimen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) ensimmäistä puheenjohtajaa Paul-Henri Spaakia, joka kesäkuussa 1955 pidetyn Messinan konferenssin jälkeen antamallaan raportilla tarjosi merkittävän panoksensa Rooman sopimuksen valmisteluun.

Euroopan unionissa eteneminen kohti parlamentaarista demokratiaa on noudattanut eurooppalaisten kansallisvaltioiden historiasta tuttua ajatusta. Olemme saaneet aikaan toimielinten välisen tasa-arvon kansallisen ja yhteisön tason välillä, mikä on loistava saavutus, joka kuvastaa Euroopan jaetun hallinnon eri tasojen välistä vuorovaikutusta. Yksi merkittävä osatekijä tässä tasapainossa on Euroopan parlamentin hyvä yhteistyö kansallisten parlamenttien kanssa, josta huolehdimme erityisesti. Totean ilolla, että lähes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit ovat lähettäneet tänne tänään korkea-arvoisia edustajiaan.

(Suosionosoituksia)

Pyydän teitä kaikkia – Euroopan parlamentin jäseniä ja kansallisten parlamenttien jäseniä – tekemään osanne pyrkimyksissä säilyttää tämä yhteistyö tulevaisuudessakin.

Lissabonin sopimus ja perusoikeuskirja ovat merkittävä panos demokratian ja parlamentarismin toteuttamiseksi Euroopan unionissa kaikilla tasoilla. Hyvät kollegat, voimme olla ylpeitä johdonmukaisesta ja yksiselitteisestä tuestamme uudistussopimukselle ja perusoikeuskirjalle.

(Suosionosoituksia)

Tarvitsemme kriittistä yleisöä ja työmme kriittistä seurantaa. Meillä on kuitenkin myös oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun. Kaikessa moninaisuudessaan Euroopan unioni on maailman monimutkaisin yhteisö. Kehotan tiedotusvälineitä – joilla on keskeinen asema kansalaisille suunnatussa viestinnässämme – pitämään tämän mielessä. Euroopan unionista ei saa tehdä syntipukkia kansallisille epäonnistumisille.

(Suosionosoituksia)

Yksi eurooppalaisen näkemyksemme suurimmista saavutuksista viimeisten 50 vuoden aikana on ollut demokratian ja vapauden vahvistaminen kaikkialla Euroopassa. Nyt Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekin tasavalta, Slovakia, Unkari, Slovenia, Bulgaria, Romania ja uudelleen yhdistynyt Saksa ovat Euroopan unionin jäseniä. Tämä on saavutus, josta vain unelmoimme, ja joka toteutui elinaikanamme. Kuten 25. maaliskuuta 2007 annetussa Berliinin julistuksessa todetaan, Euroopan unionin kansalaisilla on onni olla yhdessä. Se on suuren ilon aihe.

Arvioidessamme menneitä 50 vuotta meidän on tärkeää katsoa myös tulevaisuuteen. Meidän on kriittisesti muistettava ne eurooppalaisen parlamentaarisen ulottuvuuden näkökohdat, jotka eivät vielä ole tyydyttäviä.

Toisin kuin kansallisilla parlamenteilla, meillä ei ole vieläkään talousarviomenettelyssä mahdollisuutta päättää omien varojemme lisäämisestä.

Parlamentaarinen hallinto käsittää yleensä armeijan parlamentaarisen valvonnan. Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja puolustuspolitiikka ovat edelleen keskeneräisiä eikä asianmukaisia yhteyksiä kansallisen ja yhteisön tason vastuualojen välillä vielä ole.

Meillä ei vieläkään ole yhdenmukaista vaalilainsäädäntöä, ja tämä merkitsee sitä, että meiltä puuttuu edelleen merkittävä ennakkoedellytys todellisten eurooppalaisten puolueiden mahdollisuudelle asettaa Euroopan parlamenttivaaleissa yhtenäisiä ehdokaslistoja.

Kärsivällisyydellä, sisulla ja oikealla näkemyksellä Euroopan parlamentti on taistellut vahvistaakseen asemaansa Euroopassa aina Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäisestä istunnosta alkaen, ja näin se on toimittava ja se toimii tulevaisuudessakin. Euroopan suorilla vaaleilla valittuna ylikansallisena edustajakokouksena Euroopan parlamenttia pidetään esimerkkinä vastaavissa pyrkimyksissä muissa maanosissa. Olen havainnut tämän, kuten tekin, vierailuilla muissa maanosissa.

Robert Schumanin astuessa virkaansa Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäisenä puhemiehenä 19. maaliskuuta 1958 tätä eurooppalaisen parlamentaarisen ulottuvuuden myönteistä kehitystä olisi ollut lähes mahdoton ennustaa. Robert Schumanilla oli kuitenkin näkemys. Hän puhui Eurooppa-ajatuksesta, joka hänen mukaansa oli saatava herätettyä henkiin, ja kuvasi tätä sanoilla ”la relance de l’idee européenne”. Mikä olisikaan epäonnistunutta perustuslaillista sopimusta ympäröineen kriisin jälkeen parempi johtoajatus tuleville töille?

Lyhyessä puheessaan 19. maaliskuuta 1958 Robert Schuman ilmaisi huolensa siitä, että teknokraattinen näkemys asioista voisi kuihduttaa Euroopan yhdentymisen. Tämäkin on yhtä totta nyt kuin tuolloinkin. Robert Schuman kuvasi realistisesti, vaatimattomasti ja selkeästi vuoteen 1960 johtamansa parlamentaarisen yleiskokouksen mahdollisuuksia. Lämpimällä ja soinnukkaalla äänellään hän totesi, että haluamme omalta osaltamme edistää eurooppalaisen rakenteen kovan ytimen muodostamista.

Robert Schuman päätti ensimmäisen puheensa Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehenä sitoutumalla tekemään työtä maaosamme yhdistämiseksi. Hänen mukaansa Euroopan on nähtävä itsensä arvojen yhteisönä, joka yhdistää maanosamme vapaita kansakuntia: ”Ainsi seulement l’Europe réussira à mettre en valeur le patrimoine total qui est commun à tous les pays libres.”

Minä haluan jatkaa tältä perustalta. Euroopan unioni on arvojen yhteisö. Toimielimemme eivät ole itsetarkoituksellisia, vaan niiden tehtävänä on edistää arvojamme: ihmisarvoa, ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltiota ja sosiaalista hyvinvointia. Ne edistävät solidaarisuuden ja toissijaisuuden periaatteita. Yhteisö merkitsee toinen toisensa kunnioittamista, erilaisuuden kunnioittamista, kaikkien jäsenvaltioiden, niin pienten kuin suurten, arvon kunnioittamista. Kunnioitusta ei voida määrätä, mutta se on keskinäisen ymmärryksen ja yhteisten toimien olennainen edellytys. Kunnioitus yhteisön lainsäädäntöä kohtaan, joka auttaa meitä ratkaisemaan konfliktit sovinnollisesti ja saavuttamaan rauhanomaisesti tasapainon eturistiriidoissa, on uudistettava jatkuvasti suhteitamme Euroopassa ohjaavien kirjoittamattomien sääntöjen avulla, joita ovat huomaavaisuus ja kunnioitus.

(Suosionosoituksia)

Haluan kannustaa ja kehottaa jokaista, poliittisesta kannastaan riippumatta, edelleen osoittamaan tätä keskinäistä kunnioitusta.

Jos tämä keskinäinen kunnioitus, johon sisältyy suvaitsevaisuus toisten vakaumuksia kohtaan oman vakaumuksensa säilyttäen ja kompromissivalmiina, säilyy, Euroopan unioni ja Euroopan parlamentti voivat toimia rauhan malliesimerkkinä maailmassa.

Eurooppalainen perintömme säilyy kansakuntiemme välisessä rauhassa ja sopusoinnussa, joista on yhdessä muodostunut Euroopan unioni. Osoitamme kunnioitustamme Robert Schumania ja kaikkia ensimmäisen Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen jäseniä kohtaan pyrkimällä olemaan uskollisia heidän perinnölleen, tekemällä työtä vastuullisen ja avoimen Euroopan parlamentin eteen, joka on lähellä kansalaisia, mutta joka kykenee tarvittaessa poliittiseen johtajuuteen. Jos toimimme tässä edelleen määrätietoisesti, meidän ei tarvitse pelätä meidän jälkeemme tulevien tuomiota, niiden, jotka vuonna 2058 arvioivat meidän työtämme juhliessaan Euroopan parlamentin 100-vuotisjuhlaa.

Hyvät kollegat, hyvät kuulijat, iloitkaamme yhdessä vapaudesta, rauhasta ja sovinnosta maanosassamme Euroopassa, jonka palveleminen on etuoikeutemme.

(Äänekkäitä ja jatkuvia suosionosoituksia)

  Janez Janša, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) ”En voi välttää emootiota.” Näin aloitti ensimmäisen puheenvuoronsa täällä parlamentissa 19. maaliskuuta 1958 Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäinen puhemies Robert Schuman. Viisikymmentä vuotta myöhemmin, juhliessamme parlamentin vuosipäivää, tunnemme aivan samoin.

En puhu nyt vain 142 kansalliselle edustajalle, vaan 785:lle suorilla vaaleilla valitulle Euroopan parlamentin jäsenelle. Katsoessamme taaksemme ja tarkastellessamme eurooppalaisen demokratian kukoistusta viimeisten 50 vuoden ajan meidän on tunnettava ylpeyttä ja syvää kiitollisuutta Eurooppa-ajatuksen isiä kohtaan. Meillä on vastuu jatkaa parhaan kykymme mukaan Euroopan tarinaa rauhan, yhteistyön ja vaurauden tyyssijana.

Muistelkaamme vuotta 1958: yhteiskuntaa, joka joutui selviytymään kahden tuhoisan sodan seurauksista, läntisen ja itäisen suurvallan kaksijakoista maailmaa, kylmää sotaa, Kuuban vallankumousta, ensimmäistä mikrosirua, ydinkokeita sekä ensimmäisen avaruussatelliitin laukaisua. Sata kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa eurooppalaista yhdistyi Euroopan unionin kuudessa jäsenvaltiossa, joissa sodan arvet paranivat, talous alkoi kukoistaa ja yhdessä euroatlanttisen liiton kanssa alueen rauha ja demokratia oli turvattu. Valitettavasti suurempi osa muuta Eurooppaa eli totalitaarisessa järjestelmässä, kehitykseltään pysähtyneessä tai jopa taantuneessa yhteiskunnassa ja taloudessa.

Nyt vuonna 2008 maailma on muuttunut täysin. Moninapainen maailma huolehtii sekä taloudellisesta ja poliittisesta kilpailusta että yhä enemmän myös yhteistyöstä ratkaisujen löytämiseksi nykyisiin haasteisiin. Eurooppaa Berliinin muurista alkaen jakaneiden rajojen poistaminen, rautaesiripun romahtaminen sekä sisärajojen seuranta saavat tämän kuun lopussa jatkoa, kun laajentuneen Schengen-alueen ilmarajat poistuvat.

Euroopan unionin alue on yli kolme kertaa suurempi kuin 50 vuotta sitten, ja asukkaita on kolme kertaa enemmän, virallisia kieliä on 23, sisämarkkinat ovat voimakkaat ja meillä on yhteisvaluutta. Keskimäärin kansalaisten odotettavissa oleva elinikä on nyt kahdeksan vuotta pidempi. Hallitusten ja kansakuntien 27 johtajaa – meistä kolmannes eli totalitaarisessa järjestelmässä 20 vuotta sitten – tekevät huomenna päätöksiä yhteisen pöydän ääressä. Nyt lähes koko Euroopassa vallitsee vapaus ja demokratia. Meidän on oltava tietoisia tästä saavutuksesta ja juhlittava sitä.

Euroopan parlamentin toiminta ja työ vuodesta 1958 lähtien kuvastaa selkeästi yhdentymisen myötä aikaansaatua edistystä viimeisten 50 vuoden aikana. Alkuperäisen neuvoa-antavan aseman jälkeen saitte 1970-luvun alussa ensimmäistä todellista valtaa yhteisön talousarvion alalla, ja 1970-luvun lopulla järjestettiin ensimmäiset suorat vaalit. Uusien sopimusten myötä saitte laajempaa lainsäädäntövaltaa sekä yhteisön tärkeimpien poliittisten edustajien nimitysvallan. Uutta Euroopan komissiotakaan ei voida muodostaa ilman teidän luottamustanne.

Kuten vuoden 1958 Rooman sopimus, joka toi Euroopan parlamentille uusia vastuualoja, 50 vuotta myöhemmin myös Lissabonin sopimus on Euroopan parlamentin kannalta merkittävä askel eteenpäin. Yhteispäätösmenettely laajenee lähes kaikkeen yhteisön politiikkaan, ja Euroopan parlamentin tehtävä demokraattisen valvonnan, kansainvälisten sopimusten tekemisen ja yhteisön johtohenkilöiden nimittämisen alalla vahvistuu.

Olin hyvin iloinen, kun hyväksyitte viime kuun täysistunnossanne Lissabonin uudistussopimuksen suurella enemmistöllä. Haluan myös onnitella kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo menestyksekkäästi saattaneet päätökseen ratifiointimenettelyt, ja toivon muiden jäsenvaltioiden pian seuraavan niiden esimerkkiä.

Kun Euroopan unionin 50 ensimmäistä vuotta omistettiin eurooppalaiselle toimintasuunnitelmalle, poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle ja uudistuksille, seuraavien 50 vuoden aikana keskitytään varmasti myös maailmanlaajuiseen toimintasuunnitelmaan. Tämä käy selvästi ilmi Eurooppa-neuvoston huomisen kokouksen esityslistasta.

On täysin selvää, että löydämme asianmukaiset ratkaisut Lissabonin haasteisiin, ekologisiin ja energiaa koskeviin asioihin ja rahoitusmarkkinoiden kuohuntaan vain ottamalla huomioon maailmanlaajuiset suuntaukset ja toimijat ja ottamalla nämä mukaan toimintaamme.

Tämä koskee myös ihmisoikeuksia ja kulttuurien välistä vuoropuhelua, joissa Euroopan parlamentilla on todellakin johtava asema. Haluan tässä yhteydessä ilmaista Eurooppa-neuvoston puolesta kunnioituksemme sitä kohtaan, että kiinnitätte huomiota ihmisoikeusrikkomuksiin ja tarkkailette vaaleja. Kunnioitamme myös valtuuskuntienne työtä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kaltaisissa kansainvälisissä toimielimissä. Myös tehtävänne yhteisten parlamentaaristen edustajakokousten yhteydessä on merkittävä ja tuo lisäarvoa Euroopan unionin kolmansia maita ja alueita koskevaan politiikkaan.

Toiminnallanne ja tapaamisillanne kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden aikana vahvistatte yhtä Euroopan perustavaa laatua olevaa perinnettä, toisin sanoen sitä, että keskinäinen kunnioitus ja ymmärrys ovat niin Euroopassa kuin koko maailmassa yhteiselon perusta.

Euroopan unionin toimintavalikoima laajenee jatkuvasti, mutta toimintaa hallitsee yksi sääntö: menestys edellyttää jäsenvaltioiden, alojen, yhteisten eturyhmien ja sukupolvien yhtenäisyyttä sekä alueellisten, kansallisten, yhteisön ja globaalien tekijöiden huomioon ottamista. Tässä Euroopan unionin toimielinten on näytettävä esimerkkiä.

”Jokainen ihminen on uusi maailma. Vain kollektiivista kokemusta vaalivat instituutiot voivat kehittyä.” Tällä ajatuksellaan Jean Monnet vie meidät askeleen eteenpäin sen ymmärtämisessä, miksi näkemys Euroopan unionista poikkeaa edelleen usein todellisuudesta ja miksi monet Euroopan kansalaiset viimeisten 50 vuoden ilmeisistä saavutuksista huolimatta edelleen kyseenalaistavat Euroopan yhdentymisen edut. Jotta voimme ymmärtää ja arvostaa vapautta, rauhaa ja monimuotoisuutta, rajojen puuttumista sekä yhdentyneen Euroopan etuja ja tulevaisuudennäkymiä, meidän on aina oltava tietoisia siitä, että on olemassa muita, paljon huonompia vaihtoehtoja.

Tämän vuoksi yhteinen tehtävämme on eurooppalaisen kollektiivisen kokemuksen pitäminen elossa. Siitä saamme voimaa nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi. Ajatukset menneisyydestä on yhdistettävä ajatuksiin tulevaisuudesta. Jos emme olisi yhdistäneet voimiamme 50 vuotta sitten, emme todennäköisesti nyt eläisi rauhassa ja vauraudessa. Samaa voidaan sanoa seuraavista 50 vuodesta. Jos emme yhdessä etsi ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen ja energiansäästön aloilla, emme onnistu hidastamaan ilmastonmuutosta. Saamme todistaa yhä enemmän tulvia, hirmumyrskyjä, kuivuutta, uusia sairauksia, vaarantuneita ekosysteemejä ja ilmastopakolaisia. On hyvin tärkeää, että yhteisön päätösten ja toiminnan tulokset ovat riittävän konkreettisia ja käsin kosketeltavia, jotta kansalaiset ymmärtävät Euroopan unionin ratkaisevan merkityksen heidän jokapäiväisen elämänsä turvaamisessa ja parantamisessa.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää panoksestanne Euroopan unionin kehittämisessä viimeisten 50 vuoden aikana. Tiedän, mitä kaikkea se on merkinnyt meidän sukupolvellemme. Itse asiassa olen syntynyt samana vuonna kuin Euroopan parlamentti.

Toivon teille suurta menestystä työssänne, paljon uusia ajatuksia sekä tiukkaa itsepintaisuutta eurooppalaisten arvojen, demokratian ja elintavan kehittämisessä tämän vaalikautenne loppuun ja sen jälkeenkin.

Olen vakuuttunut siitä, että kun tässä eurooppalaisessa demokratian talossa juhlitaan seuraavia pyöreitä vuosia, voimme jälleen juhlia näkyvää edistymistä Euroopassa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Paljon kiitoksia, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Pyydän nyt Euroopan komission puheenjohtajaa José Manuel Durão Barrosoa käyttämään puheenvuoron.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yhteisön eri toimielinten johtajat, parlamentin entiset puhemiehet, hyvät parlamentin jäsenet, kansallisten parlamenttien edustajat sekä kutsuvieraat, olen hyvin iloinen voidessani juhlia Euroopan parlamentin ensimmäistä puolta vuosisataa täällä kanssanne. Tällä juhlapäivällä on huomattava symbolinen ja poliittinen merkitys yhteisöllemme. Viisikymmentä vuotta sitten Robert Schuman toimi uuden yleiskokouksen puhemiehenä. Euroopan kolme yhteisöä olivat juuri saaneet aikaan ensimmäisen version eurooppalaisesta demokratiasta. Tämä perustavaa laatua oleva poliittinen valinta on sittemmin jatkuvasti vahvistettu Euroopan yhdentymisen jokaisessa vaiheessa.

Perustajaisillämme oli ensimmäisenä aavistus siitä, että nuori yhteisö edellytti voimakkaita eurooppalaisia toimielimiä edustaakseen yhä voimakkaampia siteitä kuuden jäsenvaltion kesken. Jean Monnet’n nerokkaan näkemyksen mukaisesti näiden toimielinten oli myös kyettävä kehittymään tulevaisuuden kaksiosaisen kehityksen myötä: yhä syvemmän yhdentymisen ja maantieteellisen laajentumisen. Minun on todettava, että on edelleen hyvin koskettavaa nähdä teidät kaikki täällä eurooppalaisen demokratian kodissa, myös niiden kansakuntien vaaleilla valitut edustajat, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat sellaisten diktatuurien jakamia, jotka estivät Eurooppaa hengittämästä vapaasti.

(Suosionosoituksia)

Perustajaisiemme meille perinnöksi jättämä toimielinkolmio on maailmassa ainutlaatuinen malli, joka on todellakin osoittanut elinkelpoisuutensa ja vahvuutensa 50 vuodessa. Se on mukautunut yhteisölle ja nyt EU:lle uskottujen tehtävien ulottuvuuden merkittävään laajenemiseen. Se on selviytynyt myös unionimme merkittävästä aktiivisesta laajentumisesta.

Saamme kiittää menestyksestä toimielinmallimme nerokkuutta ja tasapainoa, sillä se ei noudata perinteistä toimivallan jakoa. Saamme kiittää menestyksestä myös toimintamenetelmäämme, jossa kunnioitetaan niin yhteisömenettelyä kuin toissijaisuusperiaatetta.

Toimielimet eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksellisia. Ne palvelevat ihannetta ja tavoitteita. Ne ovat kansalaistemme palveluksessa. Mitä vahvempia toimielimet ovat, sitä paremmin ne voivat palvella tätä ihannetta ja kansalaisiamme.

Perustajaisät halusivat rakentaa yhteisöä ennen kaikkea rauhan vuoksi. He halusivat luoda uuden, solidaarisen Euroopan. He valitsivat talouden vetovoimaksi poliittisille näkemyksilleen ja tavoitteilleen.

Nyt 50 vuoden kuluttua rauhanomainen Eurooppa, joka on laajentunut koko maanosaan, tarvitsee voimakkaita toimielimiä selviytyäkseen tämän ajan haasteesta, globalisaatiosta. Yksikään jäsenvaltio ei voi vastata tähän haasteeseen yksinään. Ainoastaan yhteisöllä on samanaikaisesti ulottuvuudet, toimielimet ja välineet globalisaation hallitsemiseksi ja muotoilemiseksi, koska sillä on kokemusta markkinoiden avaamisesta säännöin, jotka sisältävät sen vapautta, solidaarisuutta ja kestävää kehitystä koskevat arvot.

Vastatakseen haasteeseen 2000-luvun Euroopan on yhdistyttävä menestyäkseen tietoon perustuvassa taloudessa, tarjotakseen työtä eurooppalaisille naisille ja miehille ja muokatakseen taloudestaan entistä dynaamisemman. Sen on otettava ansaittu asemansa maailmassa: eurooppalainen ylimielisyydestä vapaa suurvalta, joka asemansa ansiosta voi ehdottaa – ei pakottaa, vaan ehdottaa – vapauden ja solidaarisuuden arvoja maailmalle.

Me onnistumme, jos säilytämme toimielinten välisen rakentavan kumppanuuden.

Tämän kumppanuuden nimissä haluan onnitella parlamenttia sen panoksesta Eurooppa-hankkeessa kaikissa kansalaistemme jokapäiväistä elämää koskevissa näkökohdissa. Parlamentti on 50 toimintavuotensa aikana saanut paljon toimivaltaa sekä huomattavasti valtaa. Vallalla tarkoitan legitimiteettiä, joka perustuu suoraan Euroopan kansalaisten ääniin. Tarkoitan valtaa myös sen virallisessa merkityksessä: yhteispäätösvaltaa, budjettivaltaa ja yhteisön toimielinten demokraattista valvontaa. Itse asiassa tarkoitan poliittista vaikutusvaltaa. Euroopan parlamentilla on vaikutusvaltaa yhtä aikaa toisena lainsäätäjänä, joka jakaa vastuun toimielinkolmiossa ja julkisuudessa, mutta se on myös muovannut entistä läheisemmät yhteydet kansallisiin parlamentteihin, joista suuri osa on täällä tänään edustettuina.

Euroopan parlamentin vuosien aikana hankkima valta on vain vahvistanut yhteisöä kokonaisuudessaan. Voimakas Euroopan parlamentti on muille toimielimille keskeinen kumppani, myös – minun on korostettava tätä – Euroopan komissiolle. Katson voivani todeta, että kahden toimielimemme väliset suhteet ovat yhä tiiviimmät, vankat ja kypsät, ja olen tästä hyvin iloinen.

Kun Lissabonin sopimus ratifioidaan, se vahvistaa entisestään yhteisön toimielimiä. Sillä laajennetaan Euroopan parlamentin toimivaltaa. Sillä vahvistetaan komission kaksijakoista demokraattista legitiimiyttä entistä tiiviimmin yhteyksin Euroopan parlamenttiin ja Eurooppa-neuvostoon. Sillä annetaan Eurooppa-neuvostolle vankka presidentinvirka, jolla taataan Eurooppa-neuvoston valmistelujen ja seurannan entistä parempi johdonmukaisuus. Sillä kehitetään unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävää, ja tästä tulee myös Euroopan komission varapuheenjohtaja.

Vahvistaessaan toimielintemme legitiimiyttä ja tehokkuutta Lissabonin sopimus on Euroopan unionin kannalta merkittävä edistysaskel.

Meidän on tänään ja huomenna ymmärrettävä, ettei toimielinten välillä voi olla nollasummapeliä. Yhtäkään toimielintä ei pidä vahvistaa toisten kustannuksella. Me kaikki haluamme pikemminkin voimakkaita yhteisön toimielimiä, jotta yhteisöstä tulisi entistä tehokkaampi ja demokraattisempi. Kaikki toimielimet hyötyvät yhteisön toimielinarkkitehtuurin vahvistamisesta.

Hyvät kuulijat, tänään juhlistamaamme päivämäärään liittyen mieleeni tuli lainaus suurelta portugalilaiselta kirjailijalta, Agustina Bessa Luisilta. Hän totesi: ”Viisitoistavuotiaalla on tulevaisuus, 25-vuotiaalla ongelma, 40-vuotiaalla kokemusta, mutta ennen puolen vuosisadan ikää ei ole varsinaista menneisyyttä.”

Euroopan parlamentti, tämä demokratian koti, voi tänään varmasti ylpeänä todeta, että sillä on loistava menneisyys, mutta myös loistava tulevaisuus. Tämän vuoksi esitän teille Euroopan komission puolesta ja omasta puolestani vilpittömät onnentoivotukseni ja toivon kaikkea hyvää työllenne yhdentyneen Euroopan puolesta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Paljon kiitoksia Euroopan komission puheenjohtajalle. Nyt toivotan tervetulleeksi tänne tänään Hans Joachim Opitzin, joka edustaa kaikkia entisiä pääsihteereitä.

Saamme jälleen kuulla European Union Youth Orchestraa.

(European Union Youth Orchestran lyhyt esitys)

(Äänekkäitä suosionosoituksia)

(Parlamentti kuunteli seisaallaan Eurooppa-hymnin.)

(Istunto keskeytettiin klo 16.15 ja sitä jatkettiin klo 16.20.)

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

  Puhemies. – (EL) Tiistaina 11. maaliskuuta pidetyn istunnon pöytäkirja on jaettu.

Onko huomautettavaa?

(Pöytäkirja hyväksyttiin.)

10. Puhemiehen tiedonanto

  Puhemies. – (EL) Hyvät parlamentin jäsenet, minulla on tärkeä tiedonanto, joka koskee tämän iltapäivän äänestystä. Teknisistä syistä istunnon puhemiehen näyttämät ja ilmoittamat nimenhuutoäänestyksen tulokset eivät vastaa tarkkaan äänestysjärjestelmän tallentamaa todellista lukua. Tämä ei ole vaikuttanut yhdessäkään tapauksessa äänestystulokseen, koska enemmistöt eivät ole muuttuneet.

Näin ollen tänään puolenpäivän aikaan pidettyjä äänestyksiä ei voi kyseenalaistaa, vaan ne katsotaan hyväksytyiksi. Tulokset, jotka julkaistaan tämän päivän istunnon pöytäkirjan liitteenä, ovat lopullisia.

Tekniset yksiköt tekevät kaikkensa selvittääkseen tämän toimintahäiriön syyn ja varmistaakseen, että huomisen äänestyksissä järjestelmä toimii normaalisti.

11. Euroopan unionin tehtävä Irakissa (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana Ana Maria Gomesin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0052/08), johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin tehtävästä Irakissa (2007/2181(INI)).

  Ana Maria Gomes, esittelijä. − (PT) Arvoisa puhemies, koska Euroopan parlamentin on tarkoitus äänestää mietinnöstä, joka koskee Euroopan unionin tehtävää Irakissa, meidän on tärkeää tarkastella muutamia seikkoja, jotka olemme oppineet kyseisen maan historiasta. Maaliskuun 16. päivänä tulee kuluneeksi 20 vuotta Halabjan kurdikaupunkiin tehdystä kemikaali-iskusta, joka oli osa Saddam Husseinin joukkojen Anfal-kansanmurhaa ja yksi sen eniten uhreja vaatineista operaatioista. Halabjan tapaus ei ollut ainutlaatuinen, vaan samanlaisia operaatioita toteutettiin eri puolilla Irakia. Koska Euroopan maiden hallitukset olivat kymmenien vuosien ajan passiivisia ja välinpitämättömiä, Saddam Husseinin hallituksen onnistui toteuttaa järjestelmällisiä, raakoja toimiaan, joiden järkyttävät seuraukset näkyvät irakilaisten keskuudessa yhä nykyäänkin. Siksi halusin esittelijänä tämän mietinnön perustuvan siihen ajatukseen, että EU:lla on moraalisia ja oikeudellisia velvoitteita Irakin kansaa kohtaan. Yhdenkään maan kansa ei ole kärsinyt viime vuosikymmeninä yhtä paljon, ja harva maa on EU:n turvallisuuden kannalta strategisesti tärkeämpi.

Sen lisäksi, että EU:lla on velvollisuuksia Irakia kohtaan, sen on ymmärrettävä, että on sen oman edun mukaista vakauttaa federatiivinen ja demokraattinen Irak, joka on oikeusvaltio ja jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, myös naisten oikeuksia. Vuonna 2003 puolueeni, Portugalin sosialistipuolue, ja minä itse vastustimme päätöstä hyökätä Irakiin. Maani tuolloinen pääministeri, José Manuel Durão Barroso, kannatti puolestaan ajatusta. Pysyn edelleen kannassani. Tässä mietinnössä ei ole kuitenkaan tarkoitus toistaa jo hyvin tiedossa olevia kantojamme aiheesta, josta eurooppalaiset ovat olleet erimielisiä aikaisemmin. Euroopan parlamenttia on kehotettu esittämään näkemyksensä siitä, kuinka EU voi auttaa nyt ja tulevaisuudessa luomaan turvallisen, vauraan ja demokraattisen Irakin, joka elää sovussa naapureidensa kanssa.

Tältä pohjalta ja laatiakseni tämän mietinnön matkustin Irakiin kahdesti, tammi- ja helmikuussa. Ensimmäinen matka suuntautui Bagdadiin, Nassiriyaan ja suoalueelle, toinen puolestaan Kurdistaniin, maan pohjoisosaan. Irakin talousarvio vuodeksi 2008 on 48 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joten siltä ei puutu rahaa. Se ei tarvitse enempää budjettitukea tai korkotukilainoja. Sen sijaan Irak tarvitsee ja irakilaiset pyytävät teknistä apua ja instituutioiden toimintaedellytysten parantamista, jotta valtio ja kansalaisyhteiskunta voivat toimia asiamukaisesti ja jotta maan valtavia resursseja voidaan hyödyntää kansan, myös miljoonien maansisäisten ja naapurimaihin lähteneiden pakolaisten hyväksi.

Tässä mietinnössä kehotetaan vahvistamaan EU:n roolia Irakissa ja pyydetään, että EU:n toiminta Irakissa olisi tehokasta, avointa ja näkyvää. Parlamentti on iloinen siitä, että komissio haluaa parantaa EU:n varojen käyttöä Irakin hyvin vaikeassa tilanteessa. Katsomme tältä osin, että komissio ja jäsenvaltiot voivat lisätä ja että niiden on lisättävä läsnäoloaan kentällä henkilöstön ja hankkeiden parissa erityisesti maan niillä alueilla, joiden turvallisuustilanne tämän sallii, esimerkiksi kurdialueella. Toisaalta vaadimme sääntöjä sopimusten tekemisestä yksityisten sotilas- ja turvallisuusalan yritysten kanssa. Korostan, että Euroopan parlamentti pyytää tässä mietinnössä ensimmäistä kertaa laatimaan selvät ohjeet, joiden mukaisesti EU:n toimielimet käyttävät yksityisiä sotilas- ja turvallisuusalan yrityksiä.

Mietinnön tärkein viesti, joka on välitettävä komissiolle, neuvostolle, eurooppalaisille yrityksille, kansalaisjärjestöille ja kansalle, on se, että EU:lla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa myönteisesti Irakin ja näin koko alueen tulevaisuuteen. Yhteistyö, jota tein komission kanssa laatiessani tätä mietintöä, sekä yhteisymmärrys, jonka ulkoasiainvaliokunta saavutti tästä mietinnöstä, ovat vakuuttaneet minut siitä, että EU on valmis kohtaamaan tämän haasteen. Haluan kiittää lopuksi kaikkia kollegoitani, jotka esittivät tarkistuksia ja ehdotuksia, sekä erityisesti varjoesittelijöitä, Jana Hybáškováa, paronitar Nicholson of Winterbournea, André Brieta ja Cem Özdemiriä heidän merkittävästä työpanoksestaan tätä mietintöä laadittaessa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensin kiittää esittelijää, Ana Maria Gomesia, mietinnöstä, joka koskee EU:n tehtävää Irakissa. Kiinnitämme suuresti huomiota tämän päivän keskusteluun ja tutkimme esittelijän ja koko Euroopan parlamentin ehdotukset huolella.

Haluan hyödyntää tämän tilaisuuden ja kiittää Euroopan parlamenttia sen tuoreesta päätöksestä perustaa tilapäinen valtuuskunta, joka vastaa suhteista Irakiin. Tämä auttaa epäilemättä vahvistamaan EU:n ja Irakin suhteita kaikilla aloilla.

EU tekee tiivistä yhteistyötä Irakin hallituksen ja muiden toimijoiden, erityisesti YK:n kanssa, vahvistaa suhteita Irakiin, kannattaa YK:n keskeistä roolia Irakissa ja jatkaa tiivistä yhteistyötään YK:n Irakin-avustusoperaation (UNAMI) kanssa. EU tukee tätä operaatiota sen hoitaessa tehtävää, joka sille on osoitettu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1770.

Euroopan komission humanitaarisen avun toimisto (ECHO) tekee yhteistyötä humanitaarisen tilanteen parantamiseksi koko alueella – ei siis ainoastaan Irakissa. Myös Irakin kanssa käytävät kauppa- ja yhteistyösopimusneuvottelut ovat tärkeä tekijä, jolla vahvistetaan Irakin ja Euroopan unionin välisiä suhteita. Olemme saaneet iloksemme kuulla neuvottelujen edenneen varsin hyvin.

EU:n tukee lujasti myös naapurimaiden keskinäistä yhteistyöprosessia. Korostamme jatkossakin Irakin ja sen naapureiden välisen vuoropuhelun merkitystä. Tältä osin minun on korostettava, että Irakin alueellinen koskemattomuus on turvattava. Kuten tiedämme, puheenjohtajavaltio on ilmaissut olevansa hyvin huolestunut Turkin armeijan viimeaikaisista operaatioista Irakin alueella. Haluamme jälleen korostaa Turkin ja Irakin jatkuvan vuoropuhelun ja yhteistyön olevan hyvin tärkeää ja kehotamme voimakkaasti kummankin maan hallituksia sekä kurdien aluehallintoa etsimään tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua ja välttämään konflikteja.

Kansallisten sovittelupyrkimysten onnistuminen on hyvin tärkeää turvallisuustilanteen pitkäaikaisen ja pysyvän kehittämisen kannalta. Euroopan unioni on valmis tukemaan Irakia sen sitoumuksissa jatkaa tätä prosessia.

Haluan todeta lopuksi, että EU on jo myöntänyt Irakille suuria määriä tukea. Se osallistuu silti Irakin turvallisuussektorin uudistamiseen erityisesti osana EU:n yhdennettyä oikeusvaltio-operaatiota, jota on jatkettu ensi vuoden kesään asti. Kuten tiedämme, Irakin viranomaiset arvostavat tätä operaatiota suuresti.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, pyydän ensinnäkin saada puhua hieman pidempään, sillä tämä asia on minulle hyvin tärkeä.

Haluan ensinnäkin kiittää Ana Maria Gomesia ja kaikkia muita Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat osallistuneet tämän tärkeän mietinnön laatimiseen. Ana Maria Gomes on käynyt Irakissa joulukuun jälkeen kahdesti saadakseen mahdollisimman selvän kuvan siitä, mitä maassa tapahtuu ja mitä siellä ei tapahdu. Olen lähettänyt Irakiin kaksi alueesta vastaavaa johtajaani. Heistä toinen, Tomás Duplá del Moral, on täällä kanssani tänään. Kerron teille asiasta lisää myöhemmin.

Ana Maria Gomesin laatima analyysi on selvä ja kattava, ja sen lähtökohdat ovat ennen kaikkea oikeat. Meidän on puututtava niihin haasteisiin, joita Irak kohtaa nyt ja tulevaisuudessa.

Saddam Husseinin kukistamisesta on kulunut viisi vuotta, ja olemme nyt käynnistämässä asteittaisen prosessin uuden vaiheen. Tämä prosessi on kuitenkin edelleen hauras, rajallinen ja epävakaa.

Turvallisuustilanne näyttää parantuneen aavistuksen. Tämä johtuu osittain Yhdysvaltojen toiminnasta ja lisäksi kahdesta muusta tärkeästä tekijästä: sunnien omista ”awakening councils” -turvallisuuselimistä, jotka Yhdysvallat on varustanut ja joita se rahoittaa, sekä ennen kaikkea Moqtada al-Sadrin tulitauosta, jota on taas jatkettu kuusi kuukautta. Irakilaissiviilejä kuolee edelleen hyvin paljon, ja näiden pyrkimysten kestävyys ja parannusten pysyvyys on edelleen varsin epävarmaa. Turkin tunkeutuminen pohjoiseen vaikeuttaa tilannetta entisestään, vaikka keskushallinnon ja kurdien aluehallinnon reaktiot ovat olleet – tai ovat ainakin nyt – hyvin rauhallisia ja harkittuja.

Maan politiikasta voidaan todeta, että lainsäädäntöneuvosto hyväksyi merkittävän säädöspaketin: vuoden 2008 budjetin, maakuntien valtuuksia koskevan lain sekä lain rajoitetusta armahduksesta, joka liittyy Baath-puolueen hallinnon lakkauttamista koskevaan prosessiin. Tämä tyydyttää sekä sunneja, šiioja että kurdeja. Presidenttineuvoston hylättyä maakuntien valtuuksia koskevan lain tämän rajallisen edistyksen vakiintuminen on kuitenkin edelleen epävarmaa.

Maan talous näyttää nojautuvan täysin öljyalaan, ja sen on vaikeaa houkutella ulkomaisia tai edes kotimaisia investointeja. Myös mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja ovat heikot. Verojen ja tullien kantaminen on lapsenkengissä, ja perityt summat ovat marginaalisia. Vaikka kyky toteuttaa talousarviossa suunnitellut investoinnit kehittyy, se on yhä rajallinen. Tässä vaiheessa turvallisin kurdialue näyttää tarjoavan parhaat mahdollisuudet taloudelliselle toiminnalle, myös investoinneille.

Maan sisäinen sovittelu on edelleen keskeinen osa politiikkaa, ja käynnissä on monia aloitteita ja ulkomaalaisvetoisia tapahtumia. Vaikka maassa pyritäänkin jatkuvasti kehittämään irakilaisten omavastuuta ja luomaan maalle tulevaisuudennäkymät, irakilaisilta puuttuu edelleen yhteinen, selvä visio, ja toimia ohjaavat uskonnollisten lahkojen tai ryhmien tai etnisten ryhmien edut, niiden näkemykset tai kokemat epäkohdat. Myös alaisuudessani toimiva johtaja raportoi tästä asiasta minulle.

Haluan hyödyntää tämän tilaisuuden muistuttaakseni teille, mitä teemme jo Irakissa ja sen kanssa ja millaisiin toimiin voimme ryhtyä tulevaisuudessa olosuhteiden ollessa yhä vaikeat. Toimemme kattavat monta eri alaa – niin poliittiset, taloudelliset, humanitaariset kuin tukeenkin liittyvät näkökohdat.

Ensinnäkin kauppa- ja yhteistyösopimuksessa on kyse poliittisesta pyrkimyksestä, luoda ensimmäistä kertaa perusta EU:n ja Irakin sopimussuhteille. Toivomme, että tämä auttaa Irakia keskittymään omaan uudistusohjelmaansa ja liittymään osaksi kansainvälistä yhteisöä vuosia kestäneen eristyksen jälkeen. Neljäs neuvottelukierros on saatu juuri päätökseen. Nopea edistys jatkuu monilla eri aloilla ihmisoikeuksista terrorismin torjumiseen sekä energiayhteistyöstä ympäristönsuojeluun.

Toiseksi neuvoston puheenjohtajan mainitsemilla naapurimaiden välisillä tapaamisilla voitaisiin vähentää merkittävästi niiden sekaantumista toistensa asioihin, parantaa turvallisuutta sekä mahdollistaa poliittinen vuoropuhelu ja erimielisyyksien sovittelu. Olen pyrkinyt edistämään tätä henkilökohtaisesti osallistumalla kahteen konferenssiin Sharm el Sheikissä ja Istanbulissa. Teen näin jatkossakin, jos vain voin, saadakseni Irakin naapurit ymmärtämään, että niiden on kannettava vastuunsa. Arabiliiton pääsihteerin Amr Moussanin vierailu Bagdadissa – samoin kuin Iranin presidentin hiljattainen vierailu – on nähtävä hyvinä, tämänsuuntaisina merkkeinä.

Kuten Ana Maria Gomes toteaa mietinnössään, Irakin tukeminen niin, että se kykenee seisomaan omilla jaoillaan, ei saa olla yksin avunantajien tai irakilaisten tehtävä.

Avun antamisesta minun ei tarvinne muistuttaa parlamentille, että komissio ryhtyi myöntämään Irakille tukea edeltäjäni aikana ja että maalle on osoitettu vuodesta 2003 lähtien 829 miljoonaa euroa yhteisön varoja neuvoston ja Euroopan parlamentin täydellä tuella.

Emme ole koskaan suhtautuneet sinisilmäisesti siihen, kuinka vaikeaa Irakissa on toteuttaa tehokas tukiohjelma. Teimme niin kuin parlamentti ja kaikki EU:n jäsenvaltiot kehottivat: toimimme yhteistyössä YK:n ja sen järjestöjen, Maailmanpankin ja monenvälisen rahaston kanssa. Yhteistyö niiden kanssa oli ainut toteuttamiskelpoinen vaihtoehtomme. YK:n on ollut hyvin vaikeaa toimia sen jälkeen, kun Sergio Vieira de Mello murhattiin ja Bagdadin toimipaikan räjähdyksessä kuoli suuri osa sen työntekijöistä. Uusi erityisedustaja Staffan de Mistura on hyvin sitoutunut uuteen tehtäväänsä, ja häntä arvostetaan suuresti. Tapasitte hiljattain YK:n apulaiserityisedustajan David Shearerin, jonka kanssa kävitte uskoakseni hyvän keskustelun YK:n tehtävästä ja olemassa olevista riskeistä.

Voisin mainita monia hankkeita, mutta teen niin myöhemmin vastatessani kysymyksiinne. Tyydyn nyt toteamaan vain, että mielestäni tämä on tärkeää, keskeistä työtä, jonka merkitystä korostaa Irakin hallituksen rajallinen kyky saada aikaan tuloksia – olen tästä asiasta Ana Maria Gomesin kanssa samaa mieltä. Ohjelmamme on ollut hyvin kattava: olemme vastanneet terveydenhuollon ja opetusalan perustarpeisiin, tukeneet demokratisoitumista ja auttaneet vaaleissa, edistäneet ihmisoikeuksia, antaneet humanitaarista apua ja auttaneet pakolaisia. Olemme käyttäneet parhaita saatavilla olevia menetelmiä erittäin haasteellisissa olosuhteissa.

Olemme yrittäneet pitää huolta siitä, että heikossa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin, erityisesti Irakin sisäisten ja naapurimaihin lähteneiden pakolaisten tarpeisiin, kiinnitetään huomiota. Viime vuonna pakolaistukea myönnettiin yhteensä 50 miljoonaa euroa. Komissio aikoo myös varata vuonna 2008 humanitaarisen avun budjettikohdasta 20 miljoonaa euroa tukea maansisäisille ja muille pakolaisille sekä Irakin heikoimmassa asemassa oleville ryhmille. Olemme myös käynnistäneet muutamia kahdenvälisiä hankkeita, mutta ihanteellista ratkaisua ei ole löydetty. Itse asiassa jokaiseen vaihtoehtoon liittyy merkittäviä haittapuolia.

Lopuksi totean – kuten jo aiemmin mainitsin – että viime viikolla kaksi Irakin asioista vastaavaa johtajaani, toinen ulkosuhteiden pääosastosta ja toinen EuropeAid-yhteistyötoimistosta, vierailivat kehotuksestani Bagdadissa tiimiensä kanssa. He kävivät hedelmällistä mutta hyvin suoraa keskustelua Irakin viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Valtuuskunta vahvisti, että Irakin tilanne on poliittisesti, taloudellisesti ja turvallisuuden kannalta epävakaa, kuten aiemmin mainitsin, että maan instituutiot ovat äärimmäisen heikot Saddam Husseinin hallintovuosien ja tätä seuranneen sodan jälkeen ja että pieni valtuuskuntamme toimi merkittävässä tehtävässä Bagdadissa.

Irakin hallitus ilmaisi halukkuutensa tehdä yhteistyötä EU:n kanssa. Yritämme tältä pohjalta myöntää yhdessä muiden kahdenvälisten ja kansainvälisten avunantajien kanssa rahoitusta ja auttaa vahvistamaan yhä heikon maan instituutioita ja hallintokapasiteettia. Tutkimme tapoja toteuttaa suorempia toimia, joita parlamentti on pyytänyt, unohtamatta maan turvallisuustilannetta. Haluamme myös varmistaa tukemme olevan mahdollisimman tehokasta, näkyvää ja avointa.

(Suosionosoituksia)

  Ignasi Guardans Cambó, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, tämä on hyvä mietintö. Kansainvälisen kaupan valiokunta tarkasteli sitä ja keskusteli siitä pitkään oman erikoisalansa näkökulmasta, ja puhun asiasta nyt hyvin lyhyesti.

Haluan korostaa, että kansainvälisen kaupan valiokunnan teksti sisälsi useita kohtia, joista esittelijä sisällytti mietintöönsä vain osan, tosin kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon hengestä on otettu mukaan suuri osa. Ensinnäkin Irak on liitettävä jälleen osaksi niin sanottua kansainvälisen talouden järjestelmää, ja pidämme tältä osin sen asemaa tarkkailijana Maailman kauppajärjestössä myönteisenä. Tämä on selvästikin myönteinen askel oikeaan suuntaan.

Toiseksi on käytettävä kauppa- ja yhteistyösopimusta, sillä se on hyödyllinen väline, joka kannustaa Irakia toteuttamaan sisäisiä muutoksia, jotka vievät Irakin kauppajärjestelmää lähemmäksi monenvälisten järjestelmien sääntöjä ja järjestystä.

Kolmanneksi haluan korostaa, että Irakin julkisten hankintojen on varmistettava olevan todella avoimia ja syrjimättömiä. Valiokuntani korosti tätä asiaa, ja se esitetään tarkistuksena täysistunnossa huomisen äänestyksen aikana. Mielestäni on tärkeää korostaa avoimuutta ja tasapainoa kaikissa julkisissa hankinnoissa.

Lopuksi pyydämme varmistamaan, että raakaöljyn myyntitulot investoidaan uudelleen siten, että asiaa hoitavat Irakin hallituksen alaisuudessa toimivat, julkisista hankinnoista vastaavat elimet.

Voisin mainita vielä useita kohtia, mutta katson, että tämä mietintö ansaitsee kokonaisuudessaan parlamentin kiitokset.

  Jana Hybášková, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan esittää lämpimät kiitokseni Emma Nicholsonille, Ana Maria Gomesille ja komissiolle. Se, mitä pidimme ennen mahdottomana, on nyt todellisuutta. Tämä parlamentti, Euroopan parlamentti, antaa yksimielisesti suosituksen neuvostolle ja komissiolle Euroopan unionin tehtävästä Irakissa.

Jättäkäämme menneisyys taaksemme. Tilanne ei enää pahene, ja vakaus on saamassa jalansijaa. Nuoret kääntävät selkänsä lahkolaisuudelle ja väkivallalle. Miliisi menettää tukeaan, ja Mahdi-armeija tekee yhteistyötä. Siksi on tärkeää, että EU on läsnä Irakissa. Euroopan tärkeimpänä tehtävänä on vahvistaa lakia ja järjestystä ja tarjota poliisille, sisäministeriölle, tuomioistuimille ja vankilajärjestelmälle teknistä apua. On myös tärkeää auttaa irakilaisia hyötymään maan valtavista öljyvaroista rahoituksen keinoin. Kolmanneksi on lujitettava demokratiaa tarjoamalla vaaleihin teknistä tukea.

Kehotamme myös eurooppalaisia yhtiöitä sitoutumaan uudelleen Irakiin. Tätä varten tarvitaan kuitenkin yhteinen eurooppalainen kanta. Käsittelemme maansisäisiä ja ulkomaille lähteneitä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Tarvitsemme kumppaneita. Tarvitsemme irakilaiskumppaneita, jotka kunnioittavat avoimuutta, torjuvat korruptiota ja nepotismia ja kunnioittavat oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Olemme valmiit antamaan Irakin parlamentin alahuoneelle apua sen kumppanina, kouluttamaan sen henkilökuntaa, matkustamaan Irakiin ja työskentelemään tilapäisen pysyvän valtuuskunnan avustuksella.

Kävin Basrassa ensi kerran 7. huhtikuuta 2003 ja sanon tältä pohjalta yhden tärkeän asian: Euroopan unionin läsnäolo alueella ei saa pahentaa ongelmaa. Kaikkien eurooppalaisten on tehtävä yhteistyötä lievittääkseen inhimillistä tragediaa, josta useat irakilaissukupolvet ovat kärsineet.

  Véronique De Keyser, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Ana Maria Gomesin mietintö on erinomainen – todellinen saavutus. Irak on arkaluonteinen asia, josta olemme olleet pitkään erimielisiä, mutta mietinnössä tätä aihetta tarkastellaan uudella, rakentavalla tavalla ilman tavanomaista poliittista jaarittelua, eikä tämä ole Ana Maria Gomesilta mikään yllätys. Ulkoasiainvaliokunta hyväksyi mietinnön suurella enemmistöllä, ja haluan mainita lukuisista esiin tuoduista seikoista kaksi.

Ensinnäkin Ana Maria Gomes kehottaa komissiota käyttämään kaikkia välineitään luovasti, jotta Irakiin saadaan luotua uudelleen asianmukaiset valmiudet oikeusvaltion, oikeuden, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, naisten tasa-arvon, terveydenhoidon ja koulutuksen alalle. Ana Maria Gomes toteaa ja kirjoittaa näin varsin ponnekkaasti. Irakilla on tarpeeksi rahaa: se voisi olla rikas maa, mutta se on revitty hallinnollisesti ja inhimillisesti hajalle. Siksi Ana Maria Gomes pyytää kahdenvälisiä hankkeita, joilla tuetaan voimavarojen kehittämistä ja kansalaisyhteiskuntaa, ja korostaa komission rohkeutta avata Bagdadiin edustusto, joka valvoo lähempää näitä hankkeita ja lisää EU:n toimien näkyvyyttä.

Toiseksi Ana Maria Gomes on huolestunut paitsi itse Irakista myös irakilaispakolaisten ahdingosta. YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viimeaikaisen raportin mukaan Irakin naapurimaissa elää yli kaksi miljoonaa pakolaista, mutta tilanne on kuumennut kiehumispisteeseen juuri Syyriassa, missä pakolaisia on 1,4 miljoonaa, ja Jordaniassa, missä heitä on lähes puoli miljoonaa. Myös lapsityövoimasta ja prostituutiosta on raportoitu näiden maiden ponnisteluista huolimatta. Ana Maria Gomes kehottaa EU:ta ottamaan pakolaisia enemmän vastaan ja komissiota osoittamaan tukiohjelmiin enemmän resursseja.

Lyhyesti sanottuna tähän mietintöön on suhtauduttava vakavasti lyhyellä aikavälillä ja kenties myös keskipitkällä aikavälillä suunniteltaessa tulevaa Irakin-politiikkaa, erityisesti budjettipolitiikkaa. Haluan muistuttaa parlamentille vielä kerran, että esittelijä kävi Irakissa kahdesti, juuri ennen kuin hän laati tilanteesta analyysinsa. Koska alueella on varsin vaikeaa, voin vain ihailla hänen rohkeuttaan.

  Emma Nicholson of Winterbourne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijää lämpimästi. Ana Maria Gomes on laatinut poikkeuksellisen mietinnön, jonka havainnot perustuvat suoraan hänen ensi käden kokemuksiinsa alueelta. Kiitän komission jäsentä siitä, että hän kiinnittää itse jatkuvasti ja uutterasti huomiota irakilaisten suurimpiin ongelmiin, sekä valtuuskunnan johtaja Uusitaloa, jonka olen nähnyt työskentelevän kentällä moneen otteeseen. Arvoisa komission jäsen, komissio on tehnyt ensiluokkaista työtä, ja kiitän tästä teitä ja Ilkka Uusitaloa lämpimästi. Myös ministerineuvosto on kiinnittänyt paljon huomiota Irakin kysymykseen. Nyt, kun myös Euroopan parlamentti kiinnittää asiaan huomiota, EU:n tärkeimmät toimielimet ovat vihdoin liittyneet yhteen. Yhdessä voimme tietenkin saavuttaa paljon enemmän.

Irakilla on nyt oikea parlamentti ja täysin maallinen perustuslaki. Irak on yksi alueen harvoista maista, joilla on demokratia – maallinen demokratia – sen puutteista huolimatta. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme auttaaksemme irakilaisia lujittamaan demokratiaprosessia. Katson, että parlamenttiemme välisten yhteyksien vahvistaminen on yksi keskeisistä tavoista, joilla voimme auttaa. Olen saanut kunnian toimia puheenjohtajakokouksen hiljattain perustaman valtuuskunnan uutena puheenjohtajana.

Sain viime vuoden lokakuussa – ja sen jälkeen jälleen tammikuussa Ana Maria Gomesin kanssa – tilaisuuden puhua Irakin parlamentin täysistunnossa. Tämä oli suuri kunnia, ja huomasimme välittömästi, kuinka paljon apua irakilaiset tarvitsevat. Auttaaksemme Irakia muuttamaan perinnöksi saamaansa surkeaa hallinnollista tilannetta meidän on myös luotava tiiviitä kumppanuuksia julkisista palveluista vastaavien ministeriöiden kanssa ja käytettävä kaikkea laajentumisprosessista saamaamme kokemusta auttaaksemme kehittämään voimavaroja ja instituutioita.

Aivan kuten me, Irakin kansa vaatii demokratiaa, ja sillä on oikeus hyvään hallintoon. Irakilaiset vaativat ja tarvitsevat myös perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia, välttämättömiä julkisia palveluja sekä vastaavia etuoikeuksia kuin mitä meillä on Länsi-Euroopan demokratioissa. Katson, että vakaa Irak, jolla on hyvä alueellinen ja kansallinen vaikutus, on tavoittelun arvoinen. Kun Turkki liittyy Euroopan unionin – niin kuin toivon sen tekevän – Irakista tulee naapurimme, ja siksi se on nähtävä osana laajempaa naapurustoamme.

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää tästä mietinnöstä.

Hyvät parlamentin jäsenet, muutaman päivän päästä, 20. maaliskuuta, on kulunut viisi vuotta siitä, kun kansainvälisen koalition joukot aloittivat toisen sodan Persianlahdella. Valitettavasti kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät tehneet tuolloin poliittista päätöstä tukea Yhdysvaltoja. Vuonna 2003 havaittu yhtenäisyyden puute vaikuttaa edelleen kielteisesti asemaan, jossa EU voisi toimia Irakin jälleenrakennuksessa. Meillähän on kaiken kaikkiaan käytettävissämme monenlaisia taloudellisia ja poliittisia resursseja. Jos poliittisia resursseja käytetään oikein, ne voisivat auttaa luomaan turvallisen ja demokraattisen Irakin ja lisätä näin koko alueen vakautta välittömästi.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että Irak tarvitsee selvästi jotakin aivan muuta kuin taloudellista tukea. Se tarvitsee tukea kansallisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. On muistettava, että vuosikymmeniä kestäneen diktatuurin aikana Irakin julkinen hallinto keskittyi valvomaan kansaa eikä tarjoamaan julkisia palveluja.

Kun laadimme uutta EU:n strategiaa sen tulevista sitoumuksista Irakissa, emme saa sivuuttaa tarvetta käydä vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Olen vakuuttunut siitä, että hyvä yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on keskeistä turvallisen ja vakaan Irakin rakentamisen kannalta.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää Ana Maria Gomesia erinomaisesta mietinnöstä. Haluan aluksi korostaa, että kaikissa pohdinnoissa, jotka koskevat EU:n toimia Irakissa, on otettava huomioon aiemmin tehdyt virheet, sillä hyökkäys on ollut valtava poliittinen ja humanitaarinen katastrofi. Lähtökohtanamme pitäisi olla se, että tunnustamme, että Irakin ongelmat voidaan ratkaista vain palauttamalla irakilaisille todellinen ja kaikenkattava itsemääräämisoikeus – myös öljyn ja muiden resurssien suhteen – ja kehotan siksi kaikkia ulkomaisia miehitysjoukkoja vetäytymään.

Seurasin kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon käsittelyä ja tästä näkökulmasta huomasin, että Irakin sotilaallista miehitystä seurasi taloudellinen miehitys Yhdysvaltojen yksityistäessä julkisen omaisuuden, vapauttaessa kaupan ja laatiessa suorista ulkomaisista sijoituksista säännöt, jotka ovat täysin ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa. Siksi meidän on oltava varovaisia kaupan ja investointien alalla.

Mietinnössä todetaan, että parlamentti pitää myönteisenä Irakin asemaa tarkkailijana WTO:ssa, sillä se on tärkeä vaihe liitettäessä Irak jälleen osaksi maailmantaloutta, ja että parlamentti odottaa EU:n ja Irakin välistä kauppa- ja yhteistyösopimusta. Haluan, että varmistamme, että Irak on kehittänyt riittävästi omia neuvottelu- ja arviointivalmiuksiaan. Muutoin vaarana on, että Irakista tulee jälleen vapaata riistaa ulkopuolisille eturyhmille.

Samoin mietinnössä kannustetaan eurooppalaisia yrityksiä osallistumaan tarjouskilpailuihin ja tällä tavoin Irakin jälleenrakentamiseen. Haluan myös varmistaa, että teemme kaikkemme kehittääksemme irakilaisyhtiöiden valmiuksia ja maan hallituksen neuvotteluvalmiuksia, jotta etenemme kaikkien kannalta myönteisempään suuntaan.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, suhtaudumme myönteisesti Ana Maria Gomesin mietintöön, sillä siinä otetaan esiin muutamia merkittäviä asioita, kuten alueellisen koskemattomuuden puolustaminen sekä tarve käynnistää Irakissa sovitteluprosessi. Katsomme kuitenkin myös, että EU:n on vaadittava Turkkia päättämään välittömästi hyökkäyksensä Pohjois-Irakiin.

Kannatamme myös kehotusta, jonka mukaan raakaöljyn myyntitulot pitäisi investoida Irakin hyväksi, muttemme voi jättää huomiotta Yhdysvaltojen laatimia lakeja, joiden nojalla Irakin energiavarat on luovutettu suurten amerikkalaisten monikansallisten yhtiöiden käsiin ja jotka antavat niiden viedä kaiken tuoton maasta ja tehdä huikeaa voittoa. Yksi tällainen yhtiö on varapresidentti Cheneyn yhtiö Halliburton.

Kannatamme ehdottomasti pyyntöä lisätä urakoitsijaorganisaatioiden sääntöjen ja oikeudellisen aseman avoimuutta, muttemme voi sivuuttaa sitä, että Irakissa on yksityisiä armeijoita, jotka työllistävät kymmeniä tuhansia ihmisiä ja toimivat noudattamatta mitään sääntöjä.

Mietinnössä pyydetään, että asevientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä tehtäisiin laillisesti sitovia, muttemme saa unohtaa, että tämä sota on maksanut 6 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria, jotka olisi voitu muuten investoida vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Irakin sodassa ja miehityksessä on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Irakin sota ja miehitys olivat ja ovat edelleen laittomia, täysin kansainvälisen lainsäädännön vastaisia, yksipuolisia sekä jäsenvaltioiden enemmistön, YK:n ja kansainvälisen yleisen mielipiteen vastaisia.

Meidän on kehotettava miehitysjoukkoja vetäytymään välittömästi. Ne on korvattava YK:n operaatiolla, jolla pyritään yksinomaan varmistamaan turvallisuus. Kaikki sotatoimet on lopetettava.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Ana Maria Gomes on tehnyt kovasti työtä kirjoittaessaan EU:n tehtävästä Irakissa. Irakin monimutkainen tilanne edellyttää selviä menettelytapoja ja sitoutunutta toimintaa. Mietinnössä ehdotettu EU:n Irakin-politiikka herättää kuitenkin vakavia kysymyksiä. Nämä kysymykset kävivät erityisen hyvin ilmi Kurdistaniin tekemäni työmatkan yhteydessä.

Esittelijä mainitsi Kurdistanin olevan alue, jolla vakaus ja turvallisuus kyetään hädin tuskin takaamaan ja jolla kansainvälistä kehitysyhteistyötä on laajennettava. Minäkin haluan korostaa, että EU:n läsnäolo alueella on hyvin tärkeää. Silti sekä alueen asukkaat että ulkopuoliset arvostelevat kurdihallitusta voimakkaasti ihmisoikeuksien rikkomisesta, ja kristityn assyrialaisvähemmistön asema Kurdistanissa on erityisen huolestuttava. Vakava kysymys kuuluukin, onko näillä ryhmillä minkäänlaista tulevaisuutta Irakissa.

Arvoisat neuvoston ja komission jäsenet, kysyn teiltä lyhyesti, millä tavoin voitte myötävaikuttaa tehokkaasti siihen, että Kurdistanin alueelle saadaan luotua pysyvää rauhaa ja vakautta, sekä demokraattisen, laillisen hallintorakenteen rakentamiseen.

Arvoisa puhemies, haluan esittää lopuksi vielä yhden huomion. Irakin miljoonat maansisäiset pakolaiset ansaitsevat kaiken tukemme ja huomiomme. Esittelijä ehdottaa neuvostolle, että EU:n jäsenvaltioiden pitäisi ottaa vastaan irakilaispakolaisia. Arvoisat neuvoston ja komission jäsenet, kuinka toteuttamiskelpoinen tämä erinomainen ehdotus on? Kiitos.

  Slavi Binev (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kannatan Ana Maria Gomesin mietintöä, sillä siinä annetaan kristallinkirkas kuva kaikista ongelmista, joita liittyy uuden demokraattisen hallinnon luomiseen Irakiin, sekä keinoista, joilla nämä ongelmat voidaan ratkaista.

Vaadin ennen kaikkea miehitysjoukkoja vetäytymään Irakista välittömästi, koska sodan aloittaminen ja suvereenin valtion miehittäminen oli laitonta ja koska päätös asiasta tehtiin kansainvälisen oikeuden vastaisesti eli yksipuolisesti ja sekä YK:n jäsenvaltioiden enemmistön ja kansainvälisen yhteisön kannan vastaisesti.

Toivon, ettei syntynyt tilanne vaaranna Ashrafin 3 500 hengen rauhanomaista PMOI-ryhmää, joka elää jatkuvan paineen alla. Olen varma, ettei yhteenkään maahan maailmassa voida luoda demokratiaa epädemokraattisin ja väkivaltaisin keinoin.

Aion äänestää Ana Maria Gomesin mietinnön puolesta, sillä Irakin ongelmat voidaan ratkaista vain palauttamalla irakilaisille todellinen ja kaikenkattava itsemääräämisoikeus.

  Nickolay Mladenov (PPE-DE). – (EN) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja ja hyvä Ana Maria Gomes, haluan kiittää teitä kaikesta, mitä olette sanoneet, ja kaikesta työstä, jota olette tehneet tähän mennessä.

Katson tämän mietinnön antavan Euroopan unionille hyvin tärkeän viestin: sen, että Euroopan parlamentti haluaa suunnata katseensa eteenpäin, ei taaksepäin, ja että se haluaa tukea demokraattisen ja liittovaltiomuotoisen Irakin rakentamista.

Esitän tästä mietinnöstä kolme huomiota ja olen erityisen ylpeä siitä, että Euroopan parlamentti käsittelee tätä mietintöä päivänä, jona juhlimme Euroopan parlamentin 50-vuotista työtä. Juhlimme tänään sitä, mitä Euroopassa on saatu aikaan sovittelulla. Olemme oppineet viimeisten 50 vuoden aikana asioita, joista meidän on nyt kerrottava irakilaisille ystävillemme, jotta he voivat hyödyntää kokemustamme ja tietoamme ja onnistua maansa jälleenrakentamisessa.

Mietinnössä tietenkin käsitellään lyhyesti saavutuksia, mutta siinä ei myöskään vältellä puhumasta haasteista, joita Irakin liittotasavalta kohtaa ja jotka komission jäsen tiivisti varsin osuvasti.

Haluan lisätä hänen lausuntoonsa yhden asian: sen, että turvallisuuden parantaminen on ensisijaisesti irakilaisten vastuulla. He saavat toki tukea kansainvälisiltä joukoilta, mutta vastuu on kuitenkin heillä. Vain irakilaiset voivat taata Irakin turvallisuuden, ja vain irakilaispoliitikot voivat poliittisella prosessillaan taata sen, että poliittiset ongelmat ratkaistaan.

Pyydämme uutta strategiaa, EU:n Irakin-strategiaa. Olin valtaosan vuodesta 2006 Bagdadissa auttamassa neuvoston edustustoa. Kuulin jokaiselta joka päivä saman kysymyksen: ”Missä EU on? Haluamme puhua EU:n kanssa, sillä sen kokemus on meille äärimmäisen tärkeää.” Tämä mietintö on vastaus tähän pyyntöön.

Euroopan parlamentti vahvistaa mietinnössään, että se on sitoutunut tukemaan jälleenrakentamista sekä Irakin parlamentin kehittämistä. Tämä on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Kiitän neuvostoa siitä, että se on pannut merkille panoksen, jonka parlamentti antoi nimittäessään ja hyväksyessään valtuuskunnan, joka vastaa suhteista Irakiin.

Olemme nyt tärkeän haasteen edessä: meidän on käytettävä tietojamme ja resurssejamme poliittisen prosessin tukemiseen – ei asein, vaan sanoin ja teoin – ja Irakin kansan auttamiseen.

  Béatrice Patrie (PSE). − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää Ana Maria Gomesia siitä, että hän on tehnyt laadukasta työtä hyvin arkaluonteisen ja monimutkaisen aiheen parissa. Tiedämme kaikki, kuinka syviä erimielisyyksiä Irakin konflikti aiheutti jäsenvaltioiden välillä. Tiedämme myös, että tehtävänämme on nyt auttaa rakentamaan Irakista turvallinen, yhtenäinen, vauras ja demokraattinen maa.

Haluan tuoda esiin merkittävän draaman, jota hallituksemme ovat laajalti peitelleet. Kyse on siitä, että Irakin konflikti on jättänyt lähes 4,5 miljoonaa ihmistä kodittomiksi ja että Lähi-idän pakolaisvirta on suurimmillaan vuoden 1948 jälkeen. Siksi EU:n on ryhdyttävä kiireesti yhteistoimiin.

Olen eniten huolissani kotimaastaan paenneiden irakilaisten välittömästä ja pitkän aikavälin kohtalosta. Noin 2,3 miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin, pääasiassa Syyriaan ja Jordaniaan, mutta myös Egyptiin, Libanoniin, Turkkiin ja Persianlahden maihin. Syyria ja Jordania ovat toimineet erittäin hienolla tavalla ottaessaan vastaan lähes kaksi miljoonaa pakolaista.

EU:n ja kansainvälisen yhteisön tehtävänä on tietenkin varmistaa, että kaikki nämä pakolaiset palaavat pitkällä aikavälillä kotiin, mutta tässä vaiheessa palaaminen ei ole vielä useille heistä mahdollista. Osa erityisen heikossa asemassa olevista pakolaisista on siirrettävä länsimaihin. UNHCR:n mukaan 6,6 prosenttia Syyriassa elävistä irakilaisista eli noin sata tuhatta irakilaista on sijoitettava muualle. Kehotan siksi kollegoitani kannattamaan tarkistusta, jossa puolletaan asuttamisohjelmien toteuttamista vuonna 2008, jotta EU ottaisi vastaan osan heikoimmassa asemassa olevista pakolaisista, jotka ovat nyt UNHCR:n käsissä.

Lopuksi vaadin, ettei parlamentti hylkää arvojaan. Meidän on noudatettava vuonna 1951 tehtyä Geneven yleissopimusta ja kiellettävä pakkopalautukset Irakiin.

  Patrick Louis (IND/DEM). − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Fernand Braudel sanoi historian alkaneen Sumerista, mutta Irakin kristittyjen vähemmistöjen pitkä historia näyttää olevan nyt päättymässä. Me eurooppalaiset emme saa tukea tätä suurta vääryyttä jättämällä ryhtymättä toimiin. Nämä ihmiset ottivat islamin vastaan ja rakensivat yhdessä maan, joka oli vauras, ennen kuin fanatismi ja sodat tuhosivat sen.

Nämä vähemmistöt ovat joutuneet pakenemaan. Irakilla ei ole tulevaisuutta ilman niitä ja niiden osaamista. Maan tulevaisuutta ei rakenneta jakamalla se osiin, vaan rakentamalla sen talous uudelleen, tunnustamalla vastavuoroisesti sen eri yhteisöt ja kulttuurit ja kunnioittamalla oikeusvaltioperiaatetta.

Jos EU tekee vakaan päätöksen ryhtyä toimiin Irakissa, sen on otettava jatkuvasti suunnitelmissaan huomioon näiden vähemmistöyhteisöjen vaikea tilanne. Niiden tulevaisuuden on oltava EU:n toimien mittapuu, ja yhteisöjen keskinäinen kunnioitus on asetettava avun antamisen edellytykseksi. Tällöin EU:n toimet ovat kunniaksi kansakunnillemme.

  Sorin Frunzăverde (PPE-DE). – (RO) Euroopan unionin on pantava merkille Irakissa viime aikoina sisä- ja ulkoasioiden alalla saavutettu edistys ja kannustettava Irakin viranomaisia jatkamaan toimiaan ja kehittämään maalle demokraattiset, vakaat ja federatiiviset oikeusvaltion toimielimet.

Maan etnisten ja uskonnollisten piirteiden vuoksi uskon, että liittovaltiomuoto on Irakille ainut toimiva vaihtoehto. Tarkoitan todella liittovaltiota, en jakautunutta valtiota. Euroopan unionin on myös autettava luomaan vakaa Irak, jonka toimielimet kykenevät huolehtimaan kansallisesta suvereniteetista, valtion yhtenäisyydestä, alueellisesta koskemattomuudesta, kestävästä talouskehityksestä ja Irakin kansan vauraudesta. EU:n on tuettava aktiivisesti Irakin toimielinten kehittämistä tavalla, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon maan tilanne sekä Irakin kansan ja kaikkien Irakin alueella elävien etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen historialliset, uskonnolliset, kulttuuriset ja identiteettiä koskevat perinteet.

Tältä pohjalta on suositeltavaa perustaa tiettyjä neuvoa-antavia elimiä, jotka muodostuvat Irakin kaikkien etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen johtajista, jotta keskusviranomaisia pidettäisiin legitiimeinä. EU:n on tuettava Irakin institutionaalista kehitystä EUJUST LEX -operaatiollaan sekä asianmukaisilla eurooppalaisilla rahoitusvälineillä.

Korostan, että EU:n rahoitus on suunnattava suoraan sitä tarvitseville irakilaisille toimielimille. Euroopan unionin toimielinten on hallinnoitava tällaisia varoja EU:n kansalaisten näkökulmasta avoimella ja näkyvällä tavalla.

Kehotan EU:n toimielimiä hyödyntämään Irakin vakautus- ja jälleenrakennusprosessissa niiden jäsenvaltioiden kokemusta ja osaamista, joilla on jo siviilejä ja sotilaita tällä alueella. Katson myös, että eurooppalaisia yhtiöitä pitäisi kannustaa ja auttaa osallistumaan Irakin jälleenrakennusprosessiin ja kehittämään liiketoimintaansa tällä alueella.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvä Ana Maria Gomes, hyvät parlamentin jäsenet, keskityimme kansainvälisen kaupan valiokunnassa ensisijaisesti kauppaa ja taloussuhteita koskeviin näkökohtiin, mutta joissakin asioissa tarkastelimme myös vastuualueemme ulkopuolisia näkökohtia. Haluan siksi kommentoida kahta asiaa.

Ensinnäkin olemme hyvin iloisia siitä, että tässä mietinnössä tehdään selväksi, että EU:lla on näkyvä tehtävä Irakissa ja että se on sitoutunut kehittämään maata. Mielestämme on ehdottoman tärkeää, että Irak liittyy kauppajärjestelmään, ja on sanomattakin selvää, että WTO on tähän oikea järjestö. Meidän on annettava paljon enemmän teknistä apua kuin mitä olemme antaneet tähän asti. Tällä teknisellä avulla Irak on tuotava lähemmäksi eurooppalaista talousjärjestelmää ja jossakin määrin myös eurooppalaisia yrityksiä.

Rahoituksesta totean, että suhtaudumme melko epäilevästi siihen, että kaikki järjestettäisiin yksinomaan YK:n, Maailmanpankin tai monenvälisen rahaston kautta. Kannatamme omien valmiuksien kehittämistä ainakin jossakin määrin sekä oman projektihallinnon kehittämistä, sillä näin voisimme muodostaa eräänlaisen tieto- ja osaamispankin, jolla voisimme tukea näitä pyrkimyksiä. Pyydämme, että otatte tämän toiveen huomioon tehdessänne päätöksiä.

  Georgios Georgiou (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aivan aluksi Ana Maria Gomesia sekä komission jäsentä. He ovat osoittaneet mielestämme todellista inhimillisyyttä Irakin nykytilanteen suhteen.

Arvoisa puhemies, minulla on silti jostakin syystä edelleen sellainen olo, että seuraamme orjallisesti muita, jotka tuhoavat, jotta me voimme rakentaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Olemme antaneet irakilaisille tukea 820 miljoonaa euroa. Emme voi auttaa kuolonuhreja, joita on paljon enemmän, kuin mitä Saddam Hussein tappoi. Ihmettelen silti, joutuvatko nykyisistä uhriluvuista vastaavat maksamaan teoistaan jonakin päivänä.

Sanon tämän siksi, että näin kävi myös Jugoslaviassa. Arvoisa puhemies, ellemme pidä diktaattoreista ja heidän menetelmistään jostakin perustellusta syystä, meidän on löydettävä keinot diktatuurista vapautumiseen. Meillä ei ole syytä tuhota maita vain siksi, ettemme pidä diktaattoreista. Tämän vuoksi Jugoslavian tapahtumat toistuvat nyt Irakissa, emmekä tiedä, milloin Irakin tragedia päättyy.

  Anna Záborská (PPE-DE). − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Mosulin arkkipiispa Paulos Faraj Rahho siepattiin noin kaksi viikkoa sitten. Hänen lisäkseen murhattiin kolme henkilöä. Asia on vakava. Geneven neljännessä yleissopimuksessa määrätään nimenomaan siviili- ja terveydenhoitohenkilökunnan sekä uskonnollisen ja humanitaarisen työn tekijöiden suojelusta. Irakissa, palestiinalaisalueilla ja Israelissa toimii monia väkivallattomia rauhanaktivisteja. He ovat kristittyjä, muslimeja, juutalaisia ja maallikkoja.

Uskonnollisen vähemmistöjohtajan sieppauksen myötä Euroopan parlamentti voi ryhtyä kahdenlaisiin välittömiin toimiin. Äänestäessämme huomenna kollegamme Ana Maria Gomesin mietinnöstä voimme vaikuttaa sotaan hyväksymällä suullisen tarkistuksen, jossa tuomitaan Paulos Faraj Rahhon sieppaus. Torstaina meillä on tilaisuus lisätä esityslistaan tärkeiden asioiden joukkoon hyvin lyhyt teksti, jolla hyväksymme kantamme EU:n toimielimenä.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa komission jäsen, haluan todeta, että tästä aiheesta käymämme keskustelun perusteella YK ansaitsee selvästikin suuren kunnioituksemme. Sergio Vieira de Mello ja kaikki muut, jotka ovat kuolleet tai vaarantavat henkensä, ansaitsevat suuren kunnioituksemme. Tämä ei tarkoita, ettei meidän pitäisi tietää, mitä Irakissa tapahtuu ja kenelle Irakissa käytettäväksi tarkoitetut varat maksetaan. Ne 20 miljoonaa euroa, joista komission jäsen puhui tänään – ja pyydän anteeksi, että totean lukeneeni asiasta pari–kolme kuukautta sitten – eivät ikävä kyllä riitä mielestäni alkuunkaan maansisäisten ja maasta lähteneiden pakolaisten vakavien ongelmien ratkomiseen. Arvoisa komission jäsen, pakolaisten ongelmat ovat valtavia, eikä Irakin öljyvaroista ole juurikaan apua, sillä ne eivät ole heidän käytettävissään. Arvoisa komission jäsen, olisin kiitollinen, jos tähän asiaan voitaisiin keskittyä voimakkaammin, sillä kuten Béatrice Patrie totesi, tähän ongelmaan on kiinnitettävä kiireesti huomiota.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, EU vastusti Irakin sotaa. Riippumatta siitä, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä, Saddam Husseinin jälkeisen Irakin tilanne on joka tapauksessa sellainen, ettei kukaan voi sivuuttaa sitä.

Koska Irakin tilanteen vaikutukset ulottuvat koko Lähi-itään ja sen ulkopuolelle, EU ei voi pysytellä sivustakatsojana. EU:lla on valtavat resurssit ja paljon asiantuntemusta, joten sen on tuettava merkittävällä tavalla uuden Irakin valtion vakauttamista. Komission jäsen kuvaili jo oireet. Meidän on nyt selvitettävä, kuinka voimme parantaa ne – ei niinkään yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa, vaan pääasiassa aivan itse, sillä EU kykenee kyllä parempaan. Strategisena tavoitteenamme on auttaa maan uusia, demokraattisesti valittuja viranomaisia antamaan uuden valtion toimielimille uskottavuutta ja näin arvovaltaa. On kaikkien etu, että keskelle Lähi-itää nousee uusi, demokraattinen ja omavarainen Irak, jolla on suuret öljyvarat.

  Renate Weber (ALDE). – (RO) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio neuvottelee parhaillaan Irakin viranomaisten kanssa kauppa- ja yhteistyösopimuksesta. Tässä yhteydessä käsitellään myös ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä kysymyksiä.

Pyydän, että Euroopan komissio kehottaa ponnekkaasti Irakin viranomaisia etsimään keinoja kotouttaa uudelleen maan sisäiset ja maasta lähteneet pakolaiset. Pyydän myös EU:n jäsenvaltioita asettamaan irakilaispakolaisten turvapaikkahakemusten käsittelyn etusijalle. Jäsenvaltioilta tästä asiasta saatu monenlainen palaute osoittaa jälleen, että Euroopan unionin on yhtenäistettävä pakolaisten asemaa koskevat menettelyt. Kauppa- ja yhteistyösopimuksessa on viitattava myös parlamenttien väliseen yhteistyöhön.

Katson, että suhteista Irakiin vastaava valtuuskunta voi auttaa lujittamaan Irakin lainsäädäntöelimen institutionaalisia valmiuksia. Euroopan unionin on autettava Irakia kehittymään toimintakykyiseksi kumppaniksi herkällä alueella. Kiitän Ana Maria Gomesia mietinnöstä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, jos haluamme voida luottaa irakilaiskumppaneihimme, jotka auttavat luomaan rauhanomaiseen rinnakkaiseloon perustuvan demokratian, tarvitaan investointeja. Muistan, kuinka meillä oli opiskeluaikanani tapana sijoittaa irakilaisnuoria toisen asteen oppilaitoksiimme. Ehkäpä myös EU voisi tarjota tällä hetkellä nuorille irakilaisille tällaisia mahdollisuuksia. Muistan, kuinka kutsuimme maahani alle 24-vuotiaita nuoria ja tarjosimme heille mahdollisuuden elää keskuudessamme ja hankkia kokemuksia. He arvioivat luonnollisesti näkemäänsä kriittisin silmin, ottivat opikseen myönteisistä asioista ja toistivat niitä kotonaan. He saattoivat myös kehittää asioita, jotka olivat heidän mielestään puutteellisia. Siispä esitän Euroopan parlamentille tällaisen koulutusaiheisen ehdotuksen. Tällaisten vierailujen ei tarvitsisi rajoittua vain yliopistoihin. Arvoisa komission jäsen, politiikka ja toimintatavat ovat ihmisten työn tulosta, ja omalla vastuualueellanne voisi hyvinkin olla sijaa tällaiselle kokeilulle.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on Euroopan parlamentin viesti neuvostolle siitä, että EU tarvitsee Irakin-strategian. Meidän on aika lopettaa väitteleminen viimeaikaisista erimielisyyksistämme ja keskittyä EU:n ennakoiviin toimiin Irakissa. Haluan kiittää komission jäsentä Irakin tilannetta koskevasta perinpohjaisesta selvityksestä. Ilmassa on varovaista optimismia. Olemme samaa mieltä siitä, että tilanne voi parantua. Ana Maria Gomes kuvaili kaunopuheisesti tämän olevan EU:lle ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa myönteisesti Irakin tilanteeseen.

Mielestäni asiaan liittyy kaksi hyvin tärkeää seikkaa. Ensinnäkin parlamentille on tärkeää kanavoida EU:n tukea demokraattisen hallinnon rakentamiseen, ja irakilaispoliitikot suhtautuivat asiaan erittäin kiinnostuneina. Toiseksi EU:lla on poikkeukselliset edellytykset tukea sovitteluprosessia, jota ilman maa vain pirstoutuisi ja sisällissota pahenisi, joten meidän on tartuttava tähän tilaisuuteen.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia siitä, että he ovat esittäneet tästä aiheesta kantansa ja näkemyksensä, joista on varmasti meille hyötyä tulevissa toimissamme. Haluan esittää yhden huomion ja vastata yhteen kysymykseen.

Anna Záborská esitti kysymyksen, joka liittyi kaldealaisen katolisen piispan sieppaukseen. Haluan kiinnittää huomionne puheenjohtajavaltion 1. maaliskuuta antamaan julkilausumaan, jossa sieppaus tuomittiin voimakkaasti ja kaldealainen arkkipiispa kehotettiin vapauttamaan ehdoitta ja välittömästi.

Siirryn nyt toiseen asiaan. Nickolay Mladenov ja muut ovat huomauttaneet, että vastuu turvallisuudesta eli turvallisen tilanteen luomisesta Irakiin kuuluu pääasiassa Irakin viranomaisille. Olemme auttaneet viranomaisia tässä asiassa, ja haluan mainita tältä osin jälleen EUJUST LEX -operaation. Se on toiminut Irakissa vuodesta 2005 lähtien, ja useimmat EU:n jäsenvaltiot osallistuvat siihen.

Tässä operaatiossa on koulutettu noin 1 500 irakilaista korkean tason virkamiestä. He työskentelevät poliisissa, oikeuslaitoksessa ja vankiloissa. Kuten sanoin, operaatio jatkuu kesään 2009 asti, ja mielestämme se on merkittävä edistysaskel Irakin turvallisuuden parantamisen kannalta.

Haluan kiittää Ana Maria Gomesia vielä kerran mietinnöstä, joka on hyvin tärkeä pohja tuleville toimillemme. Niihin kuuluu suunnitelma, jonka mukaan yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtaja, ministeri Rupel osallistuu huhtikuussa Kuwaitissa pidettävään Irakin naapurimaiden tapaamiseen.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli hieno keskustelu, ja se osoitti minulle, että haluamme tarttua ainutlaatuiseen tilaisuuteen rakentaa Irak vihdoin uudelleen ja tehdä siitä vakaa Lähi-idän maa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tämä on meille kaikille hyvin tärkeä tavoite.

Haluan ensinnäkin todeta selvästi, että voitte olla varmoja siitä, että jatkamme toimiamme. Kiitän teitä valtuuskunnan johtajaa koskevista kehuista. Hän työskentelee hyvin pienen henkilökunnan avustuksella hyvin vaikeissa olosuhteissa. Valtuuskunta toimii muuten Yhdistyneen kuningaskunnan lähetystön tiloissa. Valtuuskunnan johtaja ja hänen henkilökuntansa tekevät erinomaista työtä.

Olemme tehneet yhteistyötä YK:n rahaston kanssa, sillä muita vaihtoehtoja ei ollut. Johtajieni vierailun jälkeen ja heidän laadittuaan arvion tarkastelemme huolella sitä, mitä voimme tehdä voimavarojen ja toimielinten kehittämisen suhteen. Ymmärrämme täysin, että tämä asia on monille teistä hyvin tärkeä, mutta pyydän teitä myös ymmärtämään, että turvallisuudesta aiheutuu suuret kustannukset. Kaikki, mitä teemme Irakissa, aiheuttaa suoraan ja vääjäämättä suuret kustannukset.

Olosuhteet vihreän vyöhykkeen ulkopuolella ovat hyvin vaikeat, paitsi kenties muutamalla alueella, joilla turvallisuusongelmia on vähemmän. Niistä yksi on pohjoinen. En sulje suoralta kädeltä pois vähitellen etenevän työskentelyn mahdollisuutta esimerkiksi pohjoisessa, mutta korostan, että meidän on varmistettava aina, ettemme syrji eri ryhmiä. Haluan todeta tämän myös Bastiaan Belderille. Olemme toteuttaneet hankkeitamme tällä tavalla. Olemme yrittäneet toteuttaa jatkuvasti hankkeita, joissa otettaisiin huomioon kaikki ryhmät, myös kristityt, joilla on Irakissa tällä hetkellä nykyisen hallituksen vuoksi hyvin vaikeaa.

Lisäksi haluan kiinnittää huomionne siihen, mitä teemme, sillä monet teistä eivät tunnu aina näkevän sitä. Valmistelimme esimerkiksi onnistuneesti vuonna 2005 pidetyt parlamenttivaalit ja olemme kunnostaneet satoja ensimmäisen ja toisen asteen kouluja, mikä on hyödyttänyt paitsi oppilaitoksia myös oppilaita. Irakilaisten on myös mahdollista osallistua Erasmus-ohjelmiin, joten jatkamme tätä. Painamme ja jaamme myös miljoonia koulukirjoja kuudelle miljoonalle ala- ja yläkouluikäiselle oppilaalle. Nämä ovat hyvin tärkeitä perusasioita.

Olemme myös kunnostaneet lähes kaksisataa terveyskeskusta ja kymmenen sairaalaa. Olemme antaneet tukea kahdeksalle rokotusohjelmalle, joista kukin kohdistui 4,7 miljoonaan alle viisivuotiaaseen lapseen. Olemme kunnostaneet täysin kansallisen lääkkeiden laatua valvovan laboratorion. Lista on loputon.

Katson, että komissio on saanut aikaan paljon EU:n puolesta vaikeissa olosuhteissa. Tiedämme, että tällä hetkellä keskeinen kysymys on se, mitä voimme tehdä voimavarojen kehittämiseksi. Voitte luottaa siihen, että käytämme tähän paljon resursseja turvallisuustilanteesta riippuen, kuten jo totesin. Viimeisimmän arviomme mukaan turvallisuustilanne ei kuitenkaan ole vielä kestävä.

Puhun lyhyesti myös pakolaisista. Olen maininnut, että komissio on tietenkin pyrkinyt auttamaan pakolaisia. Komission eri välineistä maksettiin viime vuonna 50 miljoonan euron tukipaketti. Nämä varat on suunnattu paitsi Irakin sisäisten pakolaisten auttamiseen myös Syyrian ja Jordanian hallitusten tukemiseen. Pidämme tietenkin tiiviisti yhteyttä näiden maiden kanssa. Olemme antaneet Syyrialle 80 miljoonaa euroa ja Jordanialle 32 miljoonaa euroa, sillä valtava pakolaistulva on aiheuttanut tässä pienessä maassa suuria ongelmia.

Lopuksi totean olevani yhtä vakuuttunut kuin neuvostokin siitä, että vuoropuhelu, jota parlamentti käy suhteista Irakiin vastaavan tilapäisen valtuuskunnan kanssa, merkitsee huomattavaa parannusta ja suurta edistystä. Asiassa on tehtävä yhteistyötä. Vakuutan teille, että olemme yrittäneet alusta asti saada YK:n kautta kanavoituun rahavirtaan avoimuutta. Tulevaisuudessa varoja kanavoidaan entistä useammin suoraan.

  Ana Maria Gomes, esittelijä. − (PT) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia ystävällisistä sanoista. Kiitän erityisesti ystävääni ministeri Lenarčičia, jonka kanssa työskentelin muutama vuosi sitten turvallisuusneuvostoon liittyvien asioiden parissa, siitä, että hän puhui täsmällisesti Irakista ja niistä ongelmista, joita Saddam Hussein on maalle aiheuttanut.

Kuten olen sanonut, tässä mietinnössä pyritään tuomaan esiin se, että Irakin tilanne on monimutkainen eikä vastaa lainkaan sitä yksinkertaistettua kuvaa ”tulen ja miekan” Irakista, jota näytetään televisiossa joka päivä. Mietintö on nähtävä toimintasuunnitelmana tai tiekarttana, joka koskee EU:n toimia Irakissa. Uskon edustavani parlamentin mielipidettä sanoessani, että haluamme komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden käyttävän toimintaehdotuksiamme perustana niiden suunnitellessa tulevia ohjelmia ja hankkeita, joilla autetaan Irakin hallitusta ja kansaa, ottaen tietenkin huomioon turvallisuustilanteen.

Palatessani Irakista olin vaikuttunut irakilaisten halusta tiivistää yhteistyötä eurooppalaisten kanssa. Kaikki tapaamani henkilöt presidentti Talabanista maan syrjäisimmässä kolkassa työskentelevään alakoulun opettajaan janosivat Euroopan unionilta poliittista tunnustusta ja institutionaalista tukea. Meitä pommitettiin hanke-ehdotuksilla, jotka koskivat monenlaisia aloja, kuten sisäministeriön virkamiesten kouluttamista, miinanraivauksen, aikuisten luku- ja kirjoitusopetuksen ja seksuaali- ja lisääntymisterveysvalistuksen parissa toimivien paikallisten kansalaisjärjestöjen tukemista sekä Irakin parlamentin institutionaalista tukemista. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä.

Mielestäni tämän mietinnön ansioita ei kannata mitata niinkään huomisella äänestystuloksella vaan pikemminkin sillä, miten se vaikuttaa toimiimme Irakissa kentällä tästä eteenpäin. Suhteista Irakiin vastaava valtuuskunta hoitaa tietenkin oman osuutensa tässä prosessissa, ja olen varma, että voimme luottaa komissioon, komission jäsen Ferrero-Walderiin, jolle esitän kiitokset, ja hänen rohkeaan Bagdadissa toimivaan tiimiinsä, jota suurlähettiläs Uusitalo on johtanut ansiokkaasti, tärkeinä liittolaisina tämän tiekartan täytäntöönpanossa.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Paulo Casaca (PSE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä ei käsitellä vastuuta virheellisen tiedon levittämisestä eikä osallisuutta sen levittämiseen. Nämä virheelliset tiedot koskivat muun muassa ”joukkotuhoaseiden” olemassaoloa ja sijaintia sekä entisen hallinnon ja kansainvälisen terrorismin välisiä yhteyksiä, ja niillä perusteltiin Irakissa käynnistettyjä sotatoimia. Mietinnössä ei myöskään käsitellä vastuuta siitä, että maahan tuotiin iranilainen vallankumouskaarti (IRGC) ja sen irakilaiset sivuhaarat, minkä seurauksena terroristiryhmät sekä murhiin ja kansanmurhiin syyllistyvät joukot ovat lisääntyneet maassa. Niiden ensisijaisia kohteita olivat ja ovat edelleen etniset ja uskonnolliset vähemmistöt sekä maan eliitti.

Mietinnössä ei myöskään todeta EU:n ja Irakin välisten suhteiden tai EU:n taloudellisen tuen edellyttävän sitä, että Irakin viranomaiset jatkavat terrorismin tai kansanmurhan torjuntaa tai tällaisista teoista vastaavien henkilöiden vangitsemista ja syytteeseenpanoa niin turvallisuusjoukkojen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. Siten mietinnössä vähätellään miljoonien Irakin sisäisten ja Irakista lähteneiden pakolaisten valtavia ongelmia sekä irakilaisten, erityisesti naisten, perusoikeuksiin ja -vapauksiin kohdistuneita loukkauksia.

Mietinnön viittaus Saddam Husseinin hallinnon rikoksiin olisi hyväksyttävissä, jos se olisi vilpitön ja ellei mietinnössä sivuutettaisi samalla nykyisiä rikoksia ja niiden tekijöitä. Näiden rikosten vuoksi sadat tuhannet ovat kuolleet ja miljoonat ovat paenneet kodeistaan.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, kiitän kollega Ana Gomesia arvokkaasta mietinnöstä: käytännöllinen lähestymistapa on tuottanut poikkeuksellisen selkeän viestin niin neuvostolle ja komissiolle kuin irakilaisille.

Ongelman ydin nähdään kirkkaasti: Irakista ei puutu rahaa. Sieltä puuttuvat vakaus, poliittinen tahto, vahvat instituutiot ja hallinnollinen kyky käyttää rahat hyvin. Juuri näillä osa-alueilla unionilla on annettavaa.

Ensinnäkään Irak ei ole perinteinen kehitystyökohde, vaan poikkeuksellinen työmaa. Tästä syystä erillisin työvälinein ei kestäviä tuloksia saada aikaan. Yhdistämällä kehitystyön ja turvallisuuden välineet yhden varjon alle EU voisi tehostaa vuoropuhelua irakilaisen yhteiskunnan kanssa. Painotettakoon läpinäkyvyyttä: komission on sallittava rahoitusvälineiden demokraattinen valvonta.

Toiseksi unionin olisi sitouduttava nimenomaan parlamentaarisen ulottuvuuden tukemiseen. Meidän on tuettava hyvän hallinnon ja työtapojen juurruttamista edustajien neuvostoon, kouluttaa sekä tarjota voimavaroja parlamentaariseen työhön ja tarvittaessa asiantuntija-apua lainsäädännön kehittämiseksi – liittovaltiorakenne on lainsäädännöllinen haaste.

Kolmanneksi on pidettävä kiinni siitä, että ihmisoikeudet ovat Irakin kehityskilvoittelun keskiössä. Unionin panosta vaatii etnis-uskonnollisten vähemmistöjen asema. Kristityt assyrialaiset, kaldealaiset ja syyrialaiset sekä muut vähemmistökansat, kuten turkmeenit, kohtaavat jatkuvaa syrjintää ja hengenuhkaa. Niiden lopettamiseksi on ponnisteltava määrätietoisemmin.

Toivon, että kaikki kollegat ymmärtäisivät, ettei mietinnössä ole enää kyse menneisyyden virheistä. Ne virheet tunnustetaan, eikä niistä moittiminen auta irakilaisia. On kilvoiteltava ei vain siksi, että menneisyys velvoittaa siihen, vaan juuri siksi, että tulevaisuutta ei Irakissa muuten ole.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Ana Maria Gomesin mietinnössä EU:n tehtävästä Irakissa pakoillaan valitettavasti kahta Irakin tilanteen kannalta olennaista seikkaa.

Irakissa on tällä hetkellä Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, EU:n joidenkin muidenkin jäsenvaltioiden ja monien muiden maiden miehitysjoukkoja. Nämä joukot ovat olleet maassa siitä lähtien, kun Irakiin hyökättiin laittomasti vuonna 2003. Tiedämme nyt, että näitä sotatoimia perusteltiin täysin valheellisilla syillä (, joista esimerkkinä mainittakoon Colin Powellin valheet YK:n turvallisuusneuvoston edessä Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista).

Kaikki esitetyt tarkistukset, myös GUE/NGL-ryhmän esittämät tarkistukset, joissa todetaan selväsanaisesti tämän sodan vaatineen paljon uhreja, viitataan meneillään olevaan miehitykseen ja arvostellaan Irakin vastaisia epäasiallisia sotatoimia, on hylätty. Näin ollen tämä keskeinen tilanteeseen vaikuttava näkökohta jää Ana Maria Gomesin mietinnössä kokonaan mainitsematta.

Äänestin siksi mietintöä vastaan, sillä nykymuodossaan siinä ei tunnusteta Irakin todellista tilannetta. Siksi EU:lle olisi katastrofaalista pyytää laajempaa tehtävää, sillä näin siitä tulisi osa sotilas- ja miehityshallintoa. Monet mietinnössä esitetyt asiat ansaitsevat toki tukemme, mutta kaikki, jotka jättävät arvostelematta sotaa ja miehitystä, syyllistyvät avunantoon.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Monet EU:n jäsenvaltiot, niiden joukossa myös Viro, ovat lähettäneet Irakiin joukkojaan osallistumaan monikansallisiin joukkoihin, YK:n avustusoperaatioon ja Naton rahoittamaan Irakin poliisivoimien kouluttamiseen.

Irakin humanitaarinen tilanne ei parane, ennen kuin maassa saavutetaan rauha ja vakaus. Valitettavasti Yhdysvalloissa sekä republikaanien että demokraattien presidenttiehdokkaat kannattavat vetäytymistä Irakista, jolloin maa jätettäisiin vastuuttomasti järkyttävään tilanteeseen.

Olen varma siitä, että jos EU auttaisi Irakia voimakkaammin myöntämällä varoja, henkilöstöresursseja ja taitotietoa valtion rakentamista varten, maan tilanteen heikkeneminen voitaisiin välttää. Euroopan unionin pitäisi toimia Irakissa tärkeässä tehtävässä eri poliittisten ja uskonnollisten ryhmien välisenä sovittelijana, jotta maahan saadaan luotua toimiva yhteiskunta.

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. – (PL) Minusta vaikuttaa siltä, kuin Ana Maria Gomes olisi laatinut yhden mietinnön sijasta kaksi.

Ensimmäinen niistä on asiallinen selvitys, jossa vahvistetaan Irakin-toimiemme periaatteet. Se on pahasti ristiriidassa perustelujen tunnepitoisen ja propagandamaisen tyylin kanssa.

Vuonna 2003 saatiin aikaan yksi hyvä asia, nimittäin se, että Irakissa kaadettiin autoritaarinen hallitus, joka aiheutti epävakautta koko alueelle. Jos vuoden 2003 tapahtumat olisivat jääneet toteutumatta, emme voisi laatia nyt 25 sivun pituisia suosituksia Irakin demokratisoinnista ja maan rakenneuudistuksista, vaalilainsäädännöstä ja vähemmistöjen oikeuksista.

Onneksi äänestys koskee suositusehdotusta. Siksi olen iloinen voidessani äänestää tämän asiakirjan puolesta. On oikein ja asianmukaista, että kannamme vastuumme ja kortemme kekoon vakaan ja demokraattisen Irakin puolesta. Olen myös iloinen siitä, että maat, jotka olivat erimielisiä sotatoimista vuonna 2003, voivat tarttua tänään yhdessä kyseisen sodan tarjoamaan tilaisuuteen.

12. Aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat aseiden vientiä koskevista Euroopan unionin käytännesäännöistä.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensin todeta neuvoston puolesta olevani tyytyväinen siihen, että neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmän (COARM) sekä Euroopan parlamentin, tarkemmin sanottuna sen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan (SEDE), suhteet ovat perinteisesti olleet hyvät ja niiden yhteistyö on sujunut hyvin. Olen varma siitä, että tämä erinomainen, hyvin organisoitu yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa, ja siksi tämänpäiväinen keskustelu on mielestäni myönteinen.

Haluan sanoa muutaman sanan aseiden vientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä. Kuten tiedämme, nämä käytännesäännöt hyväksyttiin vuonna 1998. Ne antoivat EU:lle uutta voimaa seurata asekauppaa. EU alkoi laatia niiden mukaisesti vuosikertomuksia, jotka ovat nykyisin kertomuksia toteutuneesta asekaupasta.

Tänä vuonna laadimme kymmenennen vuosikertomuksen. Haluan myös mainita, että näistä mietinnöistä on tullut yhä selvempiä ja informatiivisempia. Käytännesääntöjen vuoksi myös useimmat jäsenvaltiot ovat alkaneet julkaista viime vuosina aseiden ja sotilastarvikkeiden vientiä koskevia vuosikertomuksia. EU laati vuonna 2003 oman luettelonsa käytännesääntöjen kattamista aseista ja sotilastarvikkeista ja alkoi koordinoida vakavammin politiikkaa, joka koskee yksittäisiin yhteisön ulkopuolisiin maihin suuntautuvaa vientiä. Jäsenvaltiot vaihtavat myös tietoja keskeytetystä ja toteutuneesta aseviennistä.

Tätä dynamiikkaa on siirretty kansainvälisiin järjestöihin, erityisesti niihin, joissa EU:n jäsenvaltioilla on tärkeä tehtävä. Tämä koskee erityisesti Wassenaarin järjestelyä. Käytännesääntöjä paranneltiin vuosina 2006 ja 2007 erityisesti tekemällä käyttäjän käsikirjaan lisäyksiä.

Kuten tiedämme, käytännesäännöt eivät ole oikeudellisesti sitova asiakirja. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehneet poliittisen sitoumuksen noudattaa niitä. Aiemmin käytännesääntöjen varaan on yritetty rakentaa lisäämällä niihin yhteinen kanta, joka olisi oikeudellisesti sitova asiakirja ja jota jäsenvaltioiden olisi noudatettava aseviennissä. Tällaisen yhteisen kannan hyväksymisestä ei ole kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen. Puheenjohtajavaltio Slovenian tavoitteena on, että tämä asiakirja hyväksytään Slovenian puheenjohtajakaudella eli tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana. Ellei tämä onnistu, Slovenia yrittää ainakin saada asiassa aikaan huomattavaa edistystä.

Käytännesääntöjen täytäntöönpanoa koskevan kymmenennen kertomuksen laatiminen saattaa hyvinkin tarjota parhaan tilaisuuden saada aikaan tällaista edistystä. Emme voi kuitenkaan ennustaa tällä hetkellä varmasti, toteutuuko toiveemme. Tämä ei tietenkään estä meitä yrittämästä. Kehotamme siksi kaikkia jäsenvaltioita esittämään asiasta mielipiteensä ja yritämme kannustaa niitä yhteistyöhön yhteisen kannan aikaansaamiseksi. Ellei esteitä ilmene, puheenjohtajavaltio Slovenialla on ilo ja kunnia viedä hyväksyntäprosessi päätökseen ja toimittaa asiaa koskeva kertomus kaikille asianosaisille toimielimille, ennen kaikkea parlamentille.

Puhun vielä lyhyesti kahdesta muusta tärkeästä asiasta: aseiden välittämistä ja sotilastarvikkeiden kauppaa koskevasta yhteisestä kannasta sekä jäsenvaltioiden pyrkimyksistä hyväksyä kansainvälisesti sitovat asekauppasopimukset.

EU hyväksyi aseiden välittämistä koskevat ohjeet vuonna 2001, ja yhteinen kanta hyväksyttiin vuonna 2003. Hyväksymällä tämän kannan jäsenvaltiot sitoutuivat siirtämään sen osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sääntelemään näin aseiden välitystä ja sotilastarvikkeiden kauppaa. Tällä hetkellä 20 jäsenvaltiota on siirtänyt yhteisen kannan osaksi kansallista lainsäädäntöään. Seitsemässä jäsenvaltiossa prosessi on vielä kesken. Puheenjohtajavaltio seuraa asian etenemistä ja kehottaa valtioita, jotka eivät ole vieneet prosessia päätökseen, tekemään niin mahdollisimman pian.

Siirryn nyt viimeiseen asiaani, joka on kansainvälinen asekauppasopimus. Tämä on yksi keskeisistä hankkeista aseistariisunnan alalla. Kuten tiedätte, Eurooppa-neuvosto teki hiljattain päätöksen kannattaa kansainvälistä sopimusta. Viime vuoden yleiskokouksessa vahvistettiin säännöt, jotka koskevat asian parissa työskentelevän hallitusten asiantuntijaryhmän kokoonpanoa. Ryhmän työskentelyn alkuvaiheista saadut tiedot ovat rohkaisevia, mutta tämä prosessi vaatii silti kovasti työtä.

Seuraamme tämän ryhmän työtä tiiviisti osana toimiamme ja tuemme kansainväliseen sopimukseen johtavaa prosessia.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puhuin Irakista melko pitkään, mutta puhun nyt lyhyesti ja yritän ehtiä sanoa sanottavani minulle annetussa ajassa.

Vaikka asemyynnin valvonta ja seuraaminen onkin ensisijaisesti jäsenvaltioiden ja siten neuvoston vastuulla, myös komissio on asiasta varsin kiinnostunut, koska se vaikuttaa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvan, pienaseita ja kevytaseita koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoon.

Pidämme EU:n aseviennin tehokasta valvontaa ja seurantaa hyvin tärkeänä. Olemme edelleen huolissamme siitä, että EU:n valvontatoimilla pitäisi kannustaa muitakin alueita hyväksymään ja soveltamaan ainakin vähimmäissääntöjä sen varmistamiseksi, etteivät laillisesti viedyt aseet päädy muualle ja pahenna näin aseellisia selkkauksia ja ihmisoikeusrikkomuksia.

Tältä osin komissio tekee jatkossakin aktiivisesti yhteistyötä jäsenvaltioiden, yhteisön ulkopuolisten maiden, kansainvälisten järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa torjuakseen laittoman asekaupan rahoittamista, joka on usein kytköksissä muiden hyödykkeiden, kuten timanttien ja erityisesti huumeiden, laittomaan kauppaan.

Komissio hyödynsi viime vuonna puheenjohtajuuttaan Kimberleyn prosessissa ja vaati valvonnan kehittämistä sen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, että kapinallisryhmät rahoittavat asehankintojaan timanteilla. Teemme myös tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvien tulliviranomaisten kanssa: aiomme toteuttaa toimenpiteitä, joissa hyödynnetään uutta vakautusvälinettä, ja torjua ilmateitse tapahtuvaa aseiden salakuljetusta, johon käytetään erityisesti Afrikkaan ja Afrikan sisällä lentäviä ilma-aluksia. Osallistumme myös asekauppasaartoihin epäämällä aseisiin liittyvän teknisen avun.

Euroopan unionissa tuliaseiden salakuljetuksen torjunta on hyvin tärkeää turvattomuuden ja rikollisuuden, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden, torjunnan kannalta. Kehitteillä on tuliaseiden salakuljetuksen torjumiseen tähtäävää politiikkaa, johon kuuluu tuliaseiden laillisen kaupan ja hallussapidon valvonnan tehostamista EU:ssa. Toimia laajennetaan kattamaan EU:ssa liikkuvien tuliaseiden asianmukainen seuranta sekä asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön kehittäminen.

Näiden toimien lisäksi on havaittavissa, että myös rikollisilla on hallussaan suuri määrä tuliaseita, joita liikkuu myös pimeillä markkinoilla. Näiden laittomien aseiden merkittäviä lähteitä ovat tuliaseiden laiton kansainvälinen kauppa sekä merkitsemättömien tuliaseiden kauppa. EU toteuttaa parhaillaan toimia kiristääkseen aseiden hallussapitoa ja merkintöjä koskevia sääntöjä, kehittääkseen siviilikäyttöön tarkoitettujen tuliaseiden vienti- ja tuontijärjestelmän ja parantaakseen kansallisten poliisiviranomaisten välistä yhteistyötä.

Tuliaseiden jäljitettävyyden parantaminen on hyvin tärkeää. Totean myös lyhyesti, että toteutamme EU:n ulkopuolella konkreettisia toimia torjuaksemme ongelmia, joita sodista jäljelle jääneet räjähteet ja pienaseet aiheuttavat kriisialueilla. Näissä toimissa hyödynnetään jälleen vakautusvälineitä. Suunnittelemme esimerkiksi tällä hetkellä tukevamme Bosniassa toteutettavaa hanketta, joka koskee räjähtämättömiä taisteluvälineitä ja muita jäljelle jääneitä räjähteitä.

Tuemme varmasti jatkossakin jäsenvaltioiden pyrkimyksiä saada aikaan asekauppaa koskeva sopimus, josta neuvoston puheenjohtaja kertoi, mutta emme kuvittele, että se syntyisi hetkessä. Toivon kuitenkin, että se saadaan aikaan varsin pian.

  Urszula Gacek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvosto on hidastellut lähes kymmenen vuoden ajan asiassa, joka koskee aseiden vientiä koskevien EU:n käytännesääntöjen muuttamista oikeudellisesti sitovaksi asiakirjaksi. Käytännesääntöjä koskevan yhteisen kannan hyväksymiselle ei ole ollut muodollisia esteitä kahteen vuoteen. Meidän on saatava asia hoidettua monista syistä.

Ensinnäkin EU:n jäsenvaltioissa toimii tällä hetkellä arviolta noin 400 yritystä, jotka valmistavat aseita. Koska tämän alan tutkimus- ja kehityskustannukset ovat hyvin korkeat, yritykset haluavat luonnollisesti maksimoida tuottonsa valmistamalla mahdollisimman suuria eriä, myymällä lisenssisopimuksia ja lyhyesti sanottuna etsimällä markkinoita kaikkialta. Niiden 20 maan yritykset, joiden hallitukset asettivat aseviennille tiukat suuntaviivat, ovat taloudellisesti selvästi huonommassa asemassa verrattuna niiden kilpailijoihin maissa, joiden hallitukset ovat armeliaampia. Kaikilla yhtiöillä pitäisi olla yhtäläiset kilpailumahdollisuudet.

Toiseksi EU:n valtioiden aseyhtiöt ovat toimittaneet todistettavasti aseita Kiinaan, Kolumbiaan, Etiopiaan ja Eritreaan. Kuinka voimme kehua tukevamme talouskehitystä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, kun teemme niiden toteutumisesta mahdotonta edistämällä väkivaltaisia selkkauksia?

Kolmanneksi jäsenvaltiomme lähettävät sotilaita EU:n ja Naton rauhanturvaoperaatioihin, mutta koska kaikki eivät sovella näitä käytännesääntöjä, sotilaamme ovat vaarassa joutua vastuuttoman kaupan seurauksena keskelle tulitusta, jossa käytetään jäsenvaltioissamme valmistettuja aseita.

Neljänneksi ihmettelen, kuinka voimme suunnitella kehittävämme Euroopan unionia, jolla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kun meiltä puuttuu näinkin keskeistä asiaa koskeva yhteinen kanta?

Lopuksi totean, että ennen kuin puhumme täällä Euroopan parlamentissa ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta, meidän pitäisi varmistaa, että ryhdymme myös toimiin, jotka antavat sanoillemme sisältöä.

PPE-DE-ryhmä kiittää päätöslauselmaesityksen laatijoita. Luotamme siihen, että parlamentin voimakas tuki auttaa neuvostoa löytämään tien ulos nykyisestä poliittisesta umpikujasta ja velvoittamaan viimein jäsenvaltiot noudattamaan käytännesääntöjä.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Päätöslauselmaesityksessä asevientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä kerrotaan parlamentin olevan turhautunut siihen, että tämä tärkeä väline on ajautunut umpikujaan. Esittelijämme Urszula Gacek puhui juuri tästä asiasta, ja haluan esittää hänelle kiitokset.

Käytännesäännöt laadittiin kymmenen vuotta sitten, ja ne ovat edelleen ylpeyden aihe niille, jotka katsovat, että EU:n on näytettävä esimerkkiä maailmanlaajuisessa keskustelussa asekaupan valvonnasta. Mielestämme on myönteistä, että käytännesääntöjen soveltamista yhtenäistetään enenevässä määrin, että jäsenvaltiot julkaisevat yksityiskohtaisia vuosikertomuksia ja että neuvosto on käynnistänyt ulkopuolisiin maihin kohdistuvia aloitteita. Nämä kaikki edistysaskeleet ovat kuitenkin merkityksettömiä tärkeimmän asian rinnalla: käytännesäännöistä on tehtävä oikeudellisesti sitova asiakirja.

Tiedämme, että käytännesääntöjen muuttaminen yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) kuuluvaksi yhteiseksi kannaksi on ollut kytköksissä asevientiä koskevan Kiinan kauppasaarron purkamiseen. Kolme vuotta kestänyt umpikuja johtuu kiristyksestä, jota parlamentti vastustaa. Kenellekään ei voi olla epäselvää, että aseet, joita Kiina myi Sudanin hallitukselle, ruokkivat Darfurin konfliktia ja että Burman laiton sotilashallinto käyttää niitä kansan alistamiseen ja sortamiseen. Tämä tilanne turhauttaa parlamenttia, sillä tiedossamme on ollut jo pitkään teoreettisia ja käytännön syitä, joiden perusteella neuvoston pitäisi lopettaa epäröinti. Ellei EU:lla ole asekauppaa koskevia yhteisiä ja sitovia sääntöjä, sen yhteinen ulkopolitiikka jää vajanaiseksi ja tehottomaksi. Lisäksi EU:n vientisääntöjen suuri määrä on yksi suurimmista syistä, jotka estävät puolustustarvikkeiden sisämarkkinoiden täydellisen yhtenäistämisen.

Asiaan liittyy myös yksi periaatekysymys. EU voi esiintyä tällä alalla vastuullisena ja johdonmukaisena kansainvälisenä toimijana ja johtaa kansainvälisen lainsäädännön kehittämistyötä vain, jos se näyttää itse esimerkkiä. Luotamme selvästikin puheenjohtajavaltio Sloveniaan ja ministeri Lenarčičiin. Olemme kuitenkin jo osoittaneet seuraavalle puheenjohtajavaltiolle, Ranskalle, joka on erityisesti vastuussa tämän umpikujan jatkumisesta, että on aika ratkaista ongelmat ja tunnustaa, kuinka tärkeää on, että EU on tehokkaan ja vastuullisen monenvälisen toiminnan eturintamassa.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU:ssa sovittiin aseiden vientiä koskevista yhteisistä käytännesäännöistä kymmenen vuotta sitten, ja on häpeällistä, ettei niiden pohjalta ole saatu vielä laadittua tehokasta välinettä, jolla valvottaisiin eurooppalaisten yritysten ja jäsenvaltioiden hallitusten asevientiä. Tämän vuoksi konfliktialueille päätyy edelleen eurooppalaisia aseita.

EU on käsittämättömässä tilanteessa, joissa se toimittaa aseita ja ruokkii konflikteja juuri niissä samoissa maissa, joihin se syytää kehitysapua. Kuinka selitämme tämän kansalaisillemme? Kuinka selitämme esimerkiksi sen, että jotkin jäsenvaltiot ovat yhä valmiita myymään rypälepommeja, kun EU käyttää samaan aikaan miljoonia euroja miinanraivaukseen? Esimerkiksi Libanonissa käytettiin vuonna 2005 tuhansia rypälepommeja tuhoisin seurauksin, ja vuonna 2006 EU myönsi Libanonille 525 miljoonaa euroa kehitysapua muun muassa räjähtämättömien ammuksien raivaamista varten.

Emme saa huijata itseämme väittämällä, että konfliktivaltiot saavat aseita vain EU:n ulkopuolisilta mailta. Maailman kymmenestä suurimmasta aseidenvientimaasta seitsemän on EU:n jäsenvaltioita. Eikö meidän olisi aika panostaa epävakaiden maiden konfliktien ratkaisemiseen asekaupan sijasta?

Tarvitsemme kiireesti mekanismeja, joilla valvomme kunnolla asekauppaa ja uudelleenlastauksia ja estämme EU:n ulkopuolella sijaitsevia EU:n jäsenvaltioiden yhtiöitä välittämästä laittomia aseita. Ensimmäiseksi meidän on kuitenkin tehtävä vuoden 1998 käytännesäännöistä oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Kehotan siis puheenjohtajavaltio Sloveniaa tekemään kaikkensa ratkaistakseen neuvoston pattitilanteen sekä varmistamaan, että yhteinen kanta hyväksytään.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, EU:n aseviennin valvontaa koskevan mietinnön esittelijänä olen päässyt seuraamaan hyvin läheltä prosessia, jossa nykyisistä käytännesäännöistä tehdään tehokkaampi ja tuloksekkaampi väline, joka turvaa EU:n alueelta lähtöisin olevan ja EU:n yritysten harjoittaman aseviennin tehokkaamman ja paremman valvonnan.

Tavanomaisten aseiden viennin työryhmän (COARM) jokin aika sitten tekemästä muodollisesta työstä huolimatta emme kuitenkaan vielä ymmärrä – ja kollegani ovat todenneet samaa – miksei neuvosto halua hyväksyä yhteistä kantaa, jonka myötä voisimme tehdä nykyisistä käytännesäännöistä oikeudellisesti velvoittavan asiakirjan.

Tällaisia keskusteluja ympäröivästä liiallisesta salamyhkäisyydestä huolimatta tiedämme, että vain muutama maa vastustaa asiaa. Yksi niistä on Ranska, joka on ilmeisesti asettanut tämän päätöksen ehdoksi Kiinaan suuntautuvaa asevientiä koskevan kauppasaarron purkamisen.

Meidän on korostettava jälleen kerran, että nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Niiden yhdistäminen toisiinsa tällä tavoin osoittaa suurta vastuuttomuutta niitä lukuisia uhreja kohtaan, joiden on selvittävä joka päivä vastuuttoman asevientipolitiikkamme seurauksista.

Siksi mielestäni on hyvä, että puheenjohtajavaltio Slovenia on sitoutunut viemään puheenjohtajakautensa aikana päätökseen tämän prosessin, jossa käytännesäännöistä laaditaan yhteinen kanta – vaikka muistan kyllä aiempien puheenjohtajavaltioiden antaneen saman lupauksen tuloksetta. Toivon, että onnistutte. Voitte luottaa täyteen tukeemme. Korostan myös, että juuri valvonnan puutteen ja nykyisen löyhäkätisyyden vuoksi eurooppalaisia aseita päätyy laillisesti ja laittomasti terroristiryhmille, diktaattoreille ja aseistetuille joukoille. Ne riistävät nykyhetken ja tulevaisuuden miljoonilta ihmisiltä, joiden avuksi me lähetämme omia kehitysapujoukkojamme tarpeet huomioiden mutta myös tietyllä tapaa välinpitämättöminä.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, istumme täällä vähintään kerran vuodessa keskustelemassa aseviennistä. Loppuajan jatkamme asevientiä entiseen tapaan. Tilanne on ollut jo vuosien ajan se, että parlamentti on vaatinut oikeudellisesti velvoittavia käytännesääntöjä eikä neuvosto ole onnistunut saamaan asiasta aikaan sopimusta. Arvostaisin suuresti sitä, jos voisitte kertoa meille suoraan, mitkä jäsenvaltiot vastustavat tätä hanketta. On häpeällistä, etteivät nämä käytännesäännöt ole oikeudellisesti velvoittavia. Samalla kun prosessi on venynyt venymistään, EU:sta ja sen jäsenvaltioista on tullut maailman suurin aseviejä. Aseet on suunniteltu tappamaan! Kaikenlainen asevienti on väärin.

Jäsenvaltiot toimittavat aseita luonnollisesti myös kriisi- ja konfliktialueille. Kun esimerkiksi Turkki tunkeutui kansainvälisen lainsäädännön vastaisesti Pohjois-Irakiin, se käytti muun muassa saksalaisia aseita. Myös EU:n valtiot osallistuvat sotiin – erityisesti Irakissa ja Afganistanissa – ja toimittavat aseita sotaa käyville ystävämailleen. Meidän on saatava tämä loppumaan. Lopetetaan asevienti.

Käytännesääntöjä on sovellettava myös kaksikäyttötuotteisiin, joita käytetään sekä siviili- että sotilastarkoituksiin, ja sama koskee myös jälleenvientiä. Olemme esittäneet huomiseen keskusteluun kumpaakin asiaa koskevia tarkistuksia, ja olen hyvin kiinnostunut näkemään, hyväksyykö parlamentti ne. Kuten olen todennut, vientiaseet tappavat ihmisiä joka päivä, ja siksi asevienti on saatava pian loppumaan.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, olen ymmärtänyt, että keskusteluun osallistuneet kannattavat yleisesti sitä, että käytännesäännöistä tehtäisiin mahdollisimman pian oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Myös puheenjohtajavaltio kannattaa tätä tavoitetta. Hyvä Tobias Pflüger, toivon, että meillä on tänä vuonna enemmän onnea tässä asiassa ja että saavutamme tämän tavoitteen tai – kuten sanoin edellisessä puheenvuorossani – saamme ainakin aikaan huomattavaa tämänsuuntaista edistystä.

Kiitän teitä siitä, että tuette neuvoston pyrkimyksiä saada aikaan yhteinen kanta, ja voitte luottaa siihen, että puheenjohtajavaltio Slovenia tehostaa tähän tähtääviä toimiaan.

Haluan kiittää Ana Maria Gomesia, joka huomautti, että käytännesääntöjen täytäntöönpanoon yritetään ottaa mukaan uusia, EU:n rajojen ulkopuolisia toimijoita. Edelliset, esimerkiksi vuoden 2007 puheenjohtajavaltiot saivat erityisesti Länsi-Balkanin maat mukaan näihin toimiin. Meneillään on myös toimia, jotka kohdistuvat muihin maihin, kuten Turkkiin, Ukrainaan, Pohjois-Afrikan maihin sekä lisäksi joihinkin Itä-Euroopan maihin.

Totean puheenvuoroni päätteeksi toivovani, että seuraavassa tätä aihetta koskevassa keskustelussa Euroopan parlamentin kanssa ei käsiteltäisi pelkästään käytännesääntöjä vaan myös yhteistä kantaa.

  Puhemies. − (PL) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Kehotan voimakkaasti EU:n jäsenvaltioita hyväksymään aseiden vientiä koskevat EU:n käytännesäännöt. EU perustuu yhteisiin arvoihin ja sopimuksiin, joissa tuomitaan laiton asekauppa sekä aseiden vienti maihin, jotka rikkovat näitä arvoja. Se, että monien jäsenvaltioiden hallituksista on tärkeämpää ajaa omia poliittisia ja kaupallisia etujaan ja jatkaa aseiden myyntiä, vahingoittaa niitä periaatteita, joiden varaan Euroopan yhteisö perustuu.

Lissabonin sopimus vahvistaa EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että otamme aseiden vientiä koskevat EU:n käytännesäännöt vakavasti ja että ne pannaan todella täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Kehotankin neuvostoa antamaan uskottavan selvityksen siitä, miksi tämän yhteisen kannan hyväksyminen on viivästynyt.

(1) Ks. pöytäkirja.

13. Tšadin tilanne (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Tšadin tilanteesta.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, kuten jo tiedätte, Tšadin tilanne on heikentynyt viime viikkoina. Tšadilaiskapinalliset hyökkäsivät helmikuun alussa maan pääkaupunkiin N'Djamenaan ja valtasivat siitä suuren osan. Muutaman päivän päästä he vetäytyivät, eli heidät ajettiin itään päin kohti Tšadin ja Sudanin rajaa. Helmikuun alussa kapinallisryhmien hyökkäykset Tšadin hallitusta vastaan saivat sisäisen kytevän kriisin leimahtamaan ja paljastivat sen alueellisen laajuuden. Toisin sanoen kapinalliset saapuivat Darfurista, ja Sudan tuki heitä. Siksi meidän on otettava Tšadin tilanteesta keskustellessamme huomioon kaksi toisiinsa liittyvää näkökohtaa: sisäpoliittinen ja alueellinen näkökohta.

Kun Eurooppa-neuvosto tuomitsi helmikuussa tšadilaiskapinallisten hyökkäykset Tšadin hallitusta vastaan, se kehotti maan hallitusta, oppositiota ja kapinallisia aloittamaan poliittisen vuoropuhelun ja korosti toisaalta, että Tšadin ja Sudanin hallitusten pitäisi käynnistää kiireesti keskenään poliittinen vuoropuhelu. Katsomme, että Tšadin ja Sudanin hallituksia pitäisi painostaa hoitamaan velvoitteet, joihin ne ovat sitoutuneet useissa sopimuksissa. Neuvosto kehotti kumpaakin hallitusta lopettamaan välittömästi aseellisten ryhmien auttamisen ja tukemisen ja parantamaan keskinäisiä suhteitaan.

Tšadin sisäpoliittisesta tilanteesta totean, että kiistan ratkaiseminen poliittisesti on ainut tapa saavuttaa maassa rauha ja vakaus. Osallisuutta edistävää poliittista prosessia, johon viitattiin elokuussa 2007 aikaan saadussa Tšadin hallituspuolueen ja laillisten oppositiopuolueiden välisessä sopimuksessa, on jatkettava. Euroopan unioni tukee tältä osin Afrikan unionin pyrkimyksiä löytää konfliktiin rauhanomainen ratkaisu. Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien tavoin Euroopan unioni tuomitsee yksiselitteisesti kapinallisten hyökkäykset. Olemme samoin myös huolissamme konfliktin leviämisen vaarasta.

Lisäksi olemme huolissamme humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä. Jatkuvasti syvenevät vihamielisyydet ovat pahentaneet inhimillistä tragediaa ja saaneet yhä useammat ihmiset pakenemaan kodeistaan joko muihin osiin maata tai sen rajojen ulkopuolelle. Taisteluissa on kuollut yli 160 henkeä ja haavoittunut noin tuhat. Useita kymmeniä tuhansia on paennut naapurimaihin Kameruniin ja Nigeriaan. Koska Tšadissa on lisäksi noin 250 000 Darfurin pakolaista, humanitaarinen tilanne on hyvin vaikea ja edellyttää, että Euroopan unionin sotilasoperaatio Tšadin tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutetaan pian täysimittaisesti.

Turvallisuustilanne on nyt rauhoittunut pääkaupungissa N'Djamenassa ja suuressa osassa maata itää lukuun ottamatta ja on palaamassa normaaliksi viimeisimpien taistelujen jälkeen. Helmikuun 15. päivänä julistettua kahden viikon hätätilaa on kuitenkin jatkettu tämän kuun puoliväliin asti. Siksi EU on ilmaissut olevansa huolissaan siviilien ja tiedotusvälineiden vapauksien rajoittamisesta Tšadissa.

EUFOR-operaatioon liittyvät toimet jatkuvat väliaikaisen tauon jälkeen. Operaation komentaja, kenraali Nash ilmoitti keskeyttävänsä toimet tilapäisesti kapinallisten hyökkäysten vuoksi, jotta poliittinen tilanne ja turvallisuustilanne voitaisiin arvioida uudelleen. Operaatiota jatkettiin, ilman että keskeytys vaikutti sen kokonaisaikatauluun, ja alustava operatiivinen toimintakyky pitäisi saavuttaa edelleen maaliskuun puoliväliin mennessä.

Alueen hälyttävä tilanne korosti entisestään EUFORin ja YK:n mandaattien merkitystä. EUFOR-operaatio osoittaa EU:n sitoutuneen alueen vakauttamisen tukemiseen. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kahta asiaa: sotilaiden on taattava turvallisuus nopeasti, ja konfliktin osapuolten pitäisi valmistautua käynnistämään vuoropuhelu ja neuvottelut.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, palatessani Tšadista, missä olin työmatkalla 20.–22. tammikuuta 2008, totesin, että Tšadin pitäisi olla EU:n toimien painopiste. Helmikuussa tapahtunut aseistettujen kapinallisten vallankaappausyritys ja tätä seuranneet tapahtumat ovat vahvistaneet käsitystäni.

Olen edelleen vakuuttunut siitä, että Tšadin kestävä vakaus edellyttää sitä, että sen kaikki sisäiset ryhmät otetaan politiikassa huomioon. Euroopan komissio tarttui tähän tehtävään viime vuonna. Se edisti ja tuki poliittista vuoropuhelua, joka johti, kuten tiedätte, Tšadin sisäiseen sopimukseen 13. elokuuta 2007. Olen vakuuttunut siitä, että vain tällä vuoropuhelulla voidaan luoda poliittiset näkymät, jotka ovat tarpeen maan vakauden takaamiseksi ja demokratian lujittamiseksi. Sen seurauksena on tehtävä luotettava väestönlaskenta, uudistettava vaalijärjestelmää ja pidettävä vapaat ja avoimet parlamenttivaalit vuonna 2009.

Välitin tämän viestin ponnekkaasti presidentti Débylle. Tämä prosessi oli jo käynnistetty valvontakomiteassa. N'Djamenan viimeaikaiset tapahtumat merkitsivät prosessille takaiskua. Vaikka maassa yritettiinkin vallankaappausta, useiden oppositiojohtajien, siviilien ja tiedotusvälineiden työntekijöiden laittomat pidätykset ovat valitettavia, emmekä voi hyväksyä niitä. Elokuun 13. päivänä tehdyn Tšadin sisäisen poliittisen sopimuksen täytäntöönpanon tukijana ja tarkkailijana olin ensimmäinen, joka ilmaisi presidentti Débylle olevansa asiasta huolissaan. Tämä tapahtui vieraillessani Tšadissa viimeksi 27. helmikuuta.

Matkani aikana kehotin presidentti Débya sekä presidentin enemmistön ja demokraattisen opposition poliittisia edustajia eli siis kaikkia vastuullisia tšadilaispoliitikkoja palauttamaan poliittisen vuoropuhelun dynamiikan luomalla uutta luottamusta eri osapuolten välille. Tämä edellyttää sitä, että kaikki asiaankuuluvat poliittiset toimijat sitoutuvat asiaan, mukaan luettuna presidentti Déby, joka vakuutti haluavansa turvata jatkossakin tämän poliittisen sopimuksen täytäntöönpanon. Vakuutuin siitä, että helmikuun puolivälissä julistettu hätätila päättyisi perustuslain määräysten mukaisesti maaliskuun puoliväliin mennessä.

Samassa yhteydessä saimme presidentti Débyn vapauttamaan kehotuksestamme Lol Mahamat Chouan, joka toimii perustuslakia puolustavan, poliittisia puolueita koordinoivan ryhmän puheenjohtajana. Bernard Kouchner ja minä pyysimme saada tavata hänet. Tapasimme hänet henkilökohtaisesti, ja hänet vapautettiin seuraavana päivänä. Oli ilo kuulla, että Ngarlejy Yorongar on parhaillaan Strasbourgissa ja että hän on kenties tavannut osan teistä. Olen silti yhä huolissani edelleen kateissa olevan Ibni Oumar Mahamat Salehin kohtalosta. Pyysimme siksi presidentti Débya perustamaan laajennetun tutkintavaliokunnan, jossa olisi huomattava määrä kansainvälisiä jäseniä, myös EU:n, OIF:n ja Afrikan unionin edustajia. Pyyntöömme suostuttiin. Valiokunnan tehtävänä on luoda valoa pidätys- ja katoamistapauksiin. Tämä on tärkeä ensiaskel kohti luottamuksen palauttamista ja sen varmistamista, että Tšadin tilanne palautuu jälleen normaaliksi.

Sama viesti välitettiin myös opposition jäsenille. Ratkaisun löytyminen edellyttää sitä, että hallitus, presidentin enemmistö ja oppositio kantavat vastuunsa yhdessä. Puheenvuoroni lopuksi haluan kertoa teille lyhyesti alueen taustoista. Tšadin vallankaappaus johtui pitkälti suoraan Tšadin ja Sudanin suhteiden heikkenemisestä. Khartumin viranomaiset ovat selvästikin vaikuttaneet vallankaappausyritykseen.

Siksi on hyvin tärkeää saada Darfurin ja Tšadin väliset ristitartunnat loppumaan. Suhtaudun optimistisen myönteisesti Tšadin ja Sudanin välisiin alueellisiin sovittelualoitteisiin, joita alueen valtioiden ja hallitusten päämiehet, erityisesti presidentti Wade, ovat aikeissa toteuttaa. Tämänhetkinen tilanne todistaa – mikäli nyt todisteita edes tarvitaan – että eurooppalaiset sotilas- ja siviilivoimat on otettava kiireesti käyttöön.

Mainitsen lisäksi vuonna 2007 tehdyn YK:n päätöslauselman nro 1778 mukaisen MINURCAT-operaation. Tätä sotilasoperaatiota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Itä-Tšadissa elää satoja tuhansia siviilejä äärimmäisen kurjissa oloissa odottaen kärsimättömänä EUFOR-operaation käynnistymistä. Komissio reagoi Tšadin tilanteeseen käyttämällä jatkossakin kaikkia poliittisia humanitaarisen avun ja yhteistyön välineitä. Odotan presidentti Waden johtaman sovittelun tuloksia, jotta voimme päättää tai ainakin arvioida, milloin palaan sekä Tšadiin että Khartumiin. N'Djamenan ja Khartumin välinen välitys- ja sovittelutyö on äärimmäisen tärkeää, koska Tšadin ja Sudanin huonoista suhteista paistaa kireä vuorovaikutus.

  Colm Burke, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että tämä keskustelu pidettiin tämän viikon täysistunnon esityslistalla. Sekä Euroopan unionin että kansainvälisen yhteisön on kiinnitettävä kiireesti huomiota Tšadin tilanteeseen. Dakarissa on määrä järjestää myöhemmin tällä viikolla Tšadin ja Sudanin välinen huippukokous, jossa Senegalin presidentti tekee kaikkensa saavuttaakseen sovun presidentti Débyn ja presidentti al-Bashirin rauhansopimuksesta. Myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon suunnittelee osallistuvansa Dakarin neuvotteluihin, sillä tämän alueen humanitaarinen kriisi on yksi hänen tärkeimmistä painopisteistään.

Tämänhetkiset tapahtumat korostavat parlamentissa tänään käytävän ajankohtaisen keskustelun merkitystä, ja kehotan kaikkia asiaankuuluvia johtajia tekemään kaikkensa jatkaakseen kaikenkattavaa poliittista sovitteluprosessia.

Myös Euroopan unionin on tuettava näitä viimeisimpiä tapahtumia kattavin diplomaattisin toimenpitein. Useat kollegani ja minä tapasimme juuri ennen keskustelua tšadilaisen johtajan ja parlamentin oppositiojäsenen, Ngarlejy Yorongarin, joka katosi helmikuun alussa kapinallisten hyökkäyksen jälkeen. Valtion turvajoukot pidättivät hänet Tšadissa 3. helmikuuta, mutta hänen onnistui paeta Kameruniin, minkä jälkeen hänelle tarjottiin turvapaikkaa Ranskasta. Hänen kollegansa, oppositiopoliitikko Mahamat Saleh on edelleen kadoksissa. Tšadissa tapahtuvat poliittisiin vastustajiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvat tehoiskut on saatava loppumaan.

EU:n rauhanturvaoperaatio on kokenut valitettavasti ensimmäisen miestappionsa, kun ranskalainen rauhanturvaaja eksyi erehdyksessä Sudanin alueelle. Hänet haudataan tänään. Hautajaisiin osallistuu ryhmästämme Karl von Wogau, joka toimii Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan puheenjohtajana. Otan PPE-DE-ryhmän puolesta osaa uhrin perheen ja ystävien suruun.

Katson, että nykyisen humanitaarisen tilanteen ja turvallisuustilanteen vuoksi EU:n rauhanturvaoperaatio on välttämätön. YK:lla ja EU:lla on velvollisuus suojella heikossa asemassa olevia siviilejä, tarjota heille humanitaarista apua ja järjestää humanitaarisen työn tekijöille turvalliset olosuhteet. Operaatioita jatketaan, ja olen ylpeä siitä, että EU:n operaatioon osallistuu irlantilaisia joukkoja.

Lopuksi totean, että mielestäni on hienoa, että Venäjä on luvannut järjestää helikoptereita tätä operaatiota varten. Tällaisilla varusteilla vahvistetaan merkittävästi tätä tärkeää EU:n hanketta.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, olemme esittäneet jo monen kuukauden ajan kysymyksiä ja seuranneet hyvin tiiviisti EU:n aloitteita, jotka tähtäävät EUFOR-operaation toteuttamiseen mahdollisimman pian Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, koska on tietenkin tärkeää, että nämä EU:n muutosjoukot ovat toimintavalmiudessa. Miksi se on tärkeää? Minusta tuntuu, että asia kannattaa toistaa: se on tärkeää, jotta maan sisäisiä ja maasta lähteneitä siviilipakolaisia voidaan suojella, jotta humanitaarinen apu pääsee perille ja jotta voidaan luoda humanitaarinen alue, jota konfliktin osapuolet ovat järjestelmällisesti loukanneet.

Eurooppalaiset sosialistit korostavat kuitenkin, että kestävän rauhan luominen Tšadiin edellyttää paitsi sotilaallista myös poliittista ratkaisua. Politiikan osalta Tšadin kansalaisyhteiskunta on ehdottanut useita konkreettisia keinoja ratkaista kriisi. Ne perustuvat kattavaan vuoropuheluun, johon otetaan mukaan kriisin kaikki osapuolet, myös aseistettujen ryhmien johtajat, sillä ilman heidän osallistumistaan ei saada aikaan mitään.

Saatamme nyt pohtia, onko EU ottanut nämä ehdotukset kunnolla huomioon, ja komission jäsenen puheenvuoro oli tässä mielessä kannustava. Me – samoin kuin mainitsemani kansalaisyhteiskunta – saamme kuitenkin toisinaan sen vaikutelman, että EU luottaa yhä sokeasti presidentti Débyn kykyyn ratkaista kriisi. Joka päivä käy kuitenkin yhä ilmeisemmäksi, ettei presidentti Déby kykene luomaan Tšadiin yksin toivomaamme rauhaa.

Siksi pidämme Euroopan komission julkilausumia myönteisinä. Toivomme, että komissio osoittaa jatkossakin poliittista rohkeutta asian suhteen.

  Philippe Morillon, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kuten kollegamme Colm Burke kertoi, sotilaat tekivät tänään kunniaa kersantti Polinille, joka kuoli Sudanissa osallistuessaan tärkeään ja hyvin vaikeaan Euroopan unionin sotilasoperaatioon Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Minäkin haluan osoittaa hänelle kunnioitusta hänen aseveljiensä tavoin. Hautajaisiin osallistuvat Ranskan ja EU:n korkeimmat virkamiehet, erityisesti korkea edustajamme Javier Solana sekä kollegamme Karl von Wogau.

Euroopan parlamentti on kehottanut EU:ta jo vuosia kantamaan vastuunsa ja suojelemaan Darfurin ja sitä ympäröivien alueiden veristen yhteenottojen uhreja. Se on valittanut niistä jatkuvista poliittisista esteistä, jotka estävät kansainvälisten joukkojen käytön tähän tarkoitukseen. Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, parlamentti kannatti myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa nro 1778 sotilasoperaation toteuttamisesta Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa YK:n MINURCAT-operaation ja Tšadin poliisivoimien tukemiseksi.

On hyödytöntä puhua niistä lukuisista ongelmista, jotka ovat vaikeuttaneet kansainvälisen operaation toteuttamista. Operaation oli määrä käynnistyä marraskuussa 2007, mutta se käynnistyi lopulta vasta tammikuun lopussa, ja nykyisen aikataulun mukaan sen on määrä päättyä vasta tämän vuoden toukokuussa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puhuitte siitä, kuinka kapinallisten toiminta N'Djamenassa on viivästyttänyt operaatiota. Lisäksi pitäisi kuitenkin mainita myös se, ettei EU:lla ole riittäviä välineitä tällaisen operaation toteuttamiseen etenkään logistiikan ja helikoptereiden osalta. Pidän siksi myönteisenä eilistä ilmoitusta, jonka mukaan Venäjä aikoo tarjota EU:lle välineet, jotka ovat välttämättömiä tällaisessa maastossa toimivien joukkojen avustamiseksi.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, voitteko kertoa tästä uutisesta tarkemmin?

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä Tšadin nykytilannetta koskevista ajantasaisista tiedoista. Lisäksi haluan kollegoideni, Colm Burken ja Philippe Morillonin tavoin osoittaa kunnioitustani ja esittää osanottoni operaatiossa hiljattain kuolleen ranskalaisen rauhanturvaajan perheelle.

Yksi kauhistuttavista asioista, joka meidän kaikkien on kohdattava keskustellessamme Tšadin ja Afrikan kyseisen osan tilanteesta ja tarkastellessamme sitä, on jatkuva epävakaus paitsi Tšadissa myös Sudanissa Darfurin alueella, Keski-Afrikan tasavallassa sekä ulkoisten tekijöiden vaikutus rajojen eri puolin. Siksi alueella on vaikeaa päästä sopuun ja etsiä ratkaisuja. Yleisesti ottaen on hienoa todeta, että kansalaisyhteiskunta aiotaan ottaa mukaan, mutta kansalaisyhteiskunta ei saa tilaisuutta osoittaa, mitä se todella haluaa, koska alueella on erilaisia kapinallisjoukkoja ja oppositioryhmiä.

Siksi EUFOR-mekanismissa keskitytään nyt vakauteen, Sudanista Tšadiin tulleiden pakolaisten suojelemiseen – pakolaisia on yli neljännesmiljoona, joista noin kymmenen tuhatta saapui viime kuussa – ja Keski-Afrikan tasavallasta saapuviin pakolaisiin sekä sen varmistamiseen, että demokratia ja ongelman demokratisointi asetetaan etusijalle. Kiitän siksi komission jäsen Michelia työstä, jota hän tekee Tšadin ”laillisen” hallituksen kanssa – käytän sanaa ”laillinen” varauksella – ja muilla aloilla kannustaakseen sitä toimimaan asianmukaisesti. Valitettavasti en luota samalla tavalla katoamistapauksia koskevan Tšadin viranomaisten tutkimuksen riippumattomuuteen, mutta toivon EU:n osallistumisen myötävaikuttavan myös tähän.

Viimeinen asiani on se, että joukkomme ovat nyt toiminnassa Venäjän ja muiden maiden avun ansiosta. Puhuin viime viikolla operaation komentajan, kenraaliluutnantti Pat Nashin kanssa. Hän kertoi minulle, että alueella on tällä hetkellä 700 sotilasta, joista 56 on irlantilaisia, ja operaation on määrä olla täydessä vahvuudessa ennen sadekautta, toivottavasti toukokuun alkuun mennessä.

Euroopan parlamentin on nyt tuettava tätä jatkuvaa rauhanturvaoperaatiota poliittisin toimin, sanoin ja ennen kaikkea varmistamalla, että sotilailla on käytettävissään asianmukaiset resurssit voidakseen hoitaa tehtävänsä kunnolla.

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Tšadin ihmisoikeustilanne ja maan siviiliväestön tilanne on yhä kriittinen, eikä poliittiseen vuoropuheluun tähtäävä aloite voi onnistua, ellemme saa ensin selvitystä 3. helmikuuta pidätettyjen opposition jäsenten kohtalosta ja ellemme saa loppumaan väkivaltaa, jota tapahtuu jatkuvasti, tälläkin hetkellä, ja joka kohdistuu niihin, joita presidentti Déby pitää vastustajinaan, joista on päästävä eroon.

Arvoisa komission jäsen, tästä syystä on hyvin tärkeää, että jatkatte aiempaan tapaanne presidentti Débyn painostamista ja pakotatte hänet kertomaan ennen kaikkea sen, missä Ibni Mahamat Saleh on ja mitä hänelle on tapahtunut, ja vapauttamaan hänet, jos hän on yhä elossa. Haluan hyödyntää tämän tilaisuuden ja toivottaa tervetulleeksi hänen poikansa, joka istuu tänään lehterillä, sekä parlamentin jäsenen Ngarlejy Yorongarin, joka on tullut puhumaan kanssamme maansa tilanteesta ja tulevaisuudesta, sekä osoittaa heille solidaarisuuttani.

Arvoisat komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Tšadista paenneet, joita on läsnä myös tänään täällä Strasbourgissa, kuuntelevat teitä tarkkaan ja luottavat siihen, että saatte käynnistettyä osallistavan vuoropuhelun, jonka ulkopuolelle ei jätetä yhtäkään Tšadin poliittista toimijaa. Tämä on edellytys rauhalle ja demokratiaprosessille – kaikki osapuolet on otettava mukaan. Se on myös edellytys sille, että EUFOR voi viimein toimia parhaissa mahdollisissa olosuhteissa ja jättää näin taakseen viimeaikaisten tapahtumien aiheuttaman sekavuuden ja epävarmuuden. EU:n roolia alueella on selvennettävä suhteessa Ranskan rooliin, jonka vuoksi presidentti Déby on selvästikin onnistunut pysymään vallassa, vaikkakin Ranskan presidentin puheet ovat muuttuneet avoimempaan suuntaan ja hän on alkanut vaatia muutosta aiempaan politiikkaan nähden.

Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, teidän on hyödynnettävä mahdollisuutenne käyttää painostuskeinoja saavuttaaksenne todellista rauhaa ja suojaa kaikille tšadilaisdemokraateille ja esitettävä näin ollen tiukempia vaatimuksia presidentti Débylle, joka yrittää tällä hetkellä vain voittaa aikaa ja pelastaa kasvonsa.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, EU on käynnistänyt Tšadissa EUFOR-operaation, ja yksi rauhanturvaaja on jo kuollut. Juuri tätä pelkäsimme. Ranskan eliittijoukkojen on väitetty ylittäneen vahingossa Sudanin raja.

Onko tässä EUFOR-operaatiossa enää mitään järkeä? Meidän mielestämme ei! Nämä joukot eivät mitenkään voi olla puolueettomia. Suurin osa EUFOR-sotilaista on ranskalaisia, ja Ranskalla on sotilaallinen sopimus vallankaappauksen myötä valtaan päässeen presidentti Débyn kanssa. Ranska on auttanut häntä toimittamalla aseita ja suojelemalla lentokenttää kapinallisten hyökkäykseltä. Kapinallisten hyökkäys alkoi vain vähän aikaa EUFOR-operaation alkamisen jälkeen. Toisin sanoen operaatio pahensi konfliktia ja on siis aiheuttanut haittaa.

Kapinallisten hyökkäyksen jälkeen presidentti Déby käytti tilannetta hyväkseen nujertaakseen demokraattisen opposition. EU on joutunut mukaan tähän sotkuun. Vaadimme EUFOR-joukkojen vetäytymistä! Ranska – ja epäsuorasti siis koko EU – tekee tiivistä yhteistyötä Tšadin sotilashallitsijan, presidentti Débyn kanssa. Tšadin demokraattinen oppositio vaatii kansalaisyhteiskuntaa painostamaan hallitusta voimakkaammin. Meidän pitäisi kannattaa tätä eikä sitä, että konfliktia militarisoidaan entisestään.

  Maria Martens (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän komissiota ja neuvostoa julkilausumista. Ne ovat mielestäni varsin hyödyllisiä. Keski-Afrikassa vallitsee maailman suurin ihmisoikeuskatastrofi, joka jatkaa kasvuaan.

Kuten muut puhujat ovat jo todenneet, tuhannet pakolaiset ovat lähteneet Darfurista Tšadiin, mutta koska Tšadin väkivaltaisuudet jatkuvat, Tšadista paetaan nyt Kameruniin, Nigeriaan ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Sudanin sotilas- ja rauhanturvajoukot tukevat laajalti hyvin aseistettuja tšadilaiskapinallisia Darfurin ja Tšadin raja-alueella, ja Sudanin hallituksen lisäksi nämä saavat tukea myös Darfurin arabijoukoilta. Tämä saa aikaan valtavan pakolaisvirran.

Arvoisa puhemies, emme voi pysytellä syrjässä. Meidän on tehtävä kaikkemme auttaaksemme Sudanin ja Tšadin ulos umpikujasta sekä vakauttaaksemme konfliktialueen poliittisella vuoropuhelulla ja tarjoamalla kansalaisille ja avustusjärjestöille tukea ja turvaa. On hyvä, että EU on päättänyt yhteisestä, Tšadiin suuntautuvasta rauhanturvaoperaatiosta, jolla pyritään suojelemaan kansalaisia ja turvaamaan humanitaarinen apu.

Arvoisa puhemies, EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja kenraali Henri Bentegeat on todennut kaluston olevan ongelma. Voiko neuvosto kertoa, minkä maiden kanssa se neuvottelee yhä mahdollisesta avusta?

Miljoonat ihmiset ovat eläneet näissä vaarallisissa oloissa vuosia, ilman että asiassa on tapahtunut merkittävää muutosta. Emme voi onnistua näin. Kysyn siksi komissiolta ja neuvostolta, voivatko ne kertoa tarkemmin, kuinka tästä tehdään toimiva huippuluokan operaatio.

  Thijs Berman (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Tšadin pakolaisten ja asukkaiden turvallisuuden ja alueen vakauden kannalta on hyvin tärkeää, että alueelle saadaan nopeasti puolueettomat EUFOR-joukot ja kalustoa. Jos EU haluaa vaikuttaa tilanteeseen tehokkaasti, jäsenvaltioiden, myös Alankomaiden, on pidettävä kiinni lupauksistaan, jotta EUFOR-operaatio saadaan kunnolla käyntiin mahdollisimman pian. Jäsenvaltiot eivät saa turhaan viivästyttää hitailla toimillaan joukkojen ja kaluston sijoittamista ja EUFOR-operaation käynnistämistä. Myös Venäjän tarjoamat helikopterit ovat tarpeen, sillä tällöin ne eivät voi ainakaan kylvää sekasortoa Tšetšeniassa.

Vaakalaudalla on kuitenkin humanitaarisen tilanteen lisäksi koko alueen vakaus. Tšadin ja Sudanin välinen rajakiista pahentaa tilannetta. Tšadin ja Sudanin presidenttien väliset rauhanneuvottelut, joissa Senegalin presidentti Abdoelaye Wade toimii sovittelijana, voivat olla askel oikeaan suuntaan. EU:n on tuettava näitä neuvotteluja samalla tavalla kuin se pysyttelee Keniassa taustalla mutta saa voimakasta tukea Kofi Annanilta.

Komission jäsen Michel totesi aivan oikein, että kaikkien toimijoiden välisen poliittisen vuoropuhelun käynnistäminen on välttämätöntä. EU:n on kuitenkin vaadittava paljon voimakkaammin kadonneiden oppositiojohtajien ja ihmisoikeusaktivistien vapauttamista. Muutoin vuoropuhelun käyminen on mahdotonta. Aivan kuten Keniassa tammikuussa Tšadissakaan ei voida jatkaa ”tavalliseen tapaan”. Vapaus ja vuoropuhelu on asetettava Tšadille annettavan avun jatkamisen edellytykseksi.

  Jens Holm (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, Tšadin konfliktia ei voida käsitellä Darfurin kriisistä irrallisena asiana. On melkoisen selvää, että Tšadin hallitus tukee Darfurin kapinallisia. Tšadin opposition mukaan Darfurin kapinalliset taistelevat Tšadin hallituksen armeijan rinnalla Tšadin kapinallisia vastaan.

Kotimaani Ruotsi on lähettänyt EUFOR-operaatioon muutamia satoja sotilaita. Operaatiolla pitäisi taata siviiliväestön turvallisuus, mutta valitettavasti moni asia viittaa siihen, että joukkoja käytetään nappulana Tšadin sisäisessä pelissä. Tšadin presidentti Idriss Déby on pyytänyt EUFOR-joukkoja valtaamaan Itä-Tšadin mahdollisimman pian. Hän haluaa selvästikin hyödyntää EUFOR-joukkoja oman hallituksensa turvaamiseen.

Esitän komissiolle ja neuvostolle muutaman kysymyksen. Kuinka varmistatte, ettei tällainen painostus vaikuta EUFOR-operaation toimintaan? Mitä ajattelette siitä, että Débyn hallitus tekee yhteistyötä Darfurin kapinallisten kanssa? Olenko väärässä? Jos olen, vakuuttakaa minut! Tšadissa vangituista siviiliopposition jäsenistä totean, että on hyvä, että muutamia vankeja on vapautettu, mutta tehtävää on vielä paljon. Miten EU pyrkii varmistamaan, että kaikki poliittiset vangit vapautetaan välittömästi?

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen suhtautunut Tšadin-operaatioon alusta alkaen suurella epäilyksellä. EU:n ei pitäisi sekaantua sotilaallisiin asioihin. Darfurin tilanne ja Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan naapurialueiden tilanne edellyttävät huolella harkittuja, johdonmukaisia toimintatapoja, joiden lähtökohdat ovat poliittiset ja joihin kuuluu lentokieltoalueen asettaminen. Tämä on tehtävä, johon vain Naton kaltainen järjestö voi ryhtyä. Meillä on nyt puolivalmis, poliittisesti epäuskottava operaatio, joka ajaa pitkälti Ranskan etuja, ja EU yrittää pysyä kintereillä.

On tyrmistyttävää, että olemme käynnistäneet tällaisen arveluttavan operaation arvioimatta kunnolla uhkaa ja toimittamatta keskeistä kalustoa ennen joukkojen sijoittamista. Viittaan erityisesti helikopterien puuttumiseen. Yksikään eurooppalainen liittolainen ei halunnut toimittaa niitä. Nyt jälkikäteen meille on kerrottu, että Venäjä paitsi toimittaa helikopterit myös haluaa osallistua itse operaatioon. Mitä tämä kertoo EU:n motiiveista? Se yrittää epätoivoisena kyhätä jotakin kasaan, ja tämä liitto on vaarallinen niin kauan kuin amerikkalaiset eivät ole mukana. Tämä paljastaa tällaisten toimien todellisuuden. En voi kuvitellakaan pahempaa tuomiota EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikalle.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Tšadin-operaatioomme olisi tärkeää kuulua myös laaja-alaisia poliittisia toimia, joilla pyrittäisiin kiistan osapuolten väliseen tuloksekkaaseen sovitteluun. Elleivät Khartumin ja N'Djamenan hallitukset pääse keskenään yhteisymmärrykseen, operaatio saattaa osoittautua hyödyttömäksi eivätkä sen tulokset kestä pitkään. Onkin tärkeää, että osallistumme laaja-alaiseen sovitteluun, jossa on mukana kansainvälisiä toimielimiä, kannustaaksemme kummankin maan johtajia ratkaisemaan kiistakysymykset.

Euroopan unionin operaatiolla on tarkoitus tehdä Itä-Tšadista turvallisempi humanitaaristen operaatioiden toteuttamista varten. Kansainvälisen politiikan asiantuntijat ovat huomauttaneet, että tämä saattaa kasvattaa pakolaisvirtaa Darfurin alueelta pakolaisten etsiessä paikkaa, jossa he olisivat turvassa aseistetuilta kapinallisryhmiltä. Jos näin käy, saatamme päätyä vaikeaan tilanteeseen: Tšadin pääministeri antoi hiljattain lausuntoja, joissa hän kehotti kansainvälistä yhteisöä siirtämään pakolaiset. Pääministeri uhkasi myös, että ellei toimiin ryhdytä, Tšadin viranomaiset siirtävät pakolaiset pois Tšadista itse. Olen varma, että tällaiset lausunnot muistuttavat meitä Balkanin konflikteista. Siellä eri osapuolet kohtelivat kansallisia vähemmistöjä ja pakolaisia samalla tavalla.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, sanasta ”Darfur” on tullut inhimillisen kurjuuden ja kärsimyksen synonyymi. Sudanin sodan jälkimainingit ovat levinneet Tšadin rajan yli, ja lähes 300 000 sudanilaispakolaista aiheuttaa valtavan rasitteen Tšadin taloudelle ja poliittiselle vakaudelle. Rauhaa ei saavuteta, ellei alueen ongelmiin löydetä poliittista ratkaisua. Meidän on kuitenkin puututtava myös välittömään tilanteeseen, ja siksi EU lähettää alueelle 3 700 sotilasta suojelemaan pakolaisia.

Puola lähettää alueelle 400 hengen vahvuiset joukot, joihin kuuluu myös insinöörejä ja lääkäreitä. Sotilashenkilökuntamme joutuu vaarallisiin ja karuihin oloihin ja joutuu seuraamaan riipaisevia tapahtumia. He ansaitsevat kiitoksemme ja kunnioituksemme tehtävästä, johon he ovat ryhtymässä. He eivät ole ansainneet kritiikkiä, jota äärivasemmisto ja euroskeptikot ovat esittäneet täällä täysistunnossa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, kaikki tänään kuulemamme kertoo siitä, että humanitaarista apua kaivattaisiin kipeästi. Kuitenkin monet avustustyöntekijät ovat joutuneet vetäytymään alueelta sen turvattomuuden vuoksi. YK:n pakolaisjärjestö on raportoinut pakolaisleirien erityisen heikosta turvallisuus- ja avustustilanteesta sekä laajalle levinneestä seksuaalisesta väkivallasta.

Tšadin kaoottisen tilanteen luisumista huonompaan suuntaan on vauhdittanut maan hallituksen 15. helmikuuta julistama state of emergency. Julistettu hätätila on erityisen huolestuttava tapa lähestyä kriisiä ja sekasortoa. Käytännössä se takaa maan hallitukselle oikeuden hiljentää ja pidättää sekä varsinaisia että epäiltyjä opposition edustajia. Hätätila antaa hallitukselle myös oikeuden rajoittaa kansalaisten liikkumis- ja kokoontumisvapautta sekä oikeuden kontrolloida yksityistä ja valtion mediaa.

EU:n pitäisi sekä vedota Tšadin hallitukseen hätätilan poistamiseksi että kannustaa Tšadia tiiviimpään yhteistyöhön turvatakseen pikimmiten humanitaarista apua tarjoavien järjestöjen pääsyn kriisialueille ja mahdollisuuden työskennellä siellä.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, Itä-Tšadissa elää tällä hetkellä yli 250 000 sudanilaispakolaista 12 pakolaisleirillä. Samaan aikaan – vaikka asiasta puhutaankin harvemmin – Tšadissa on myös 57 000 pakolaista Keski-Afrikan tasavallasta. He elävät neljällä pakolaisleirillä maan eteläosassa.

Emme saa unohtaa, että pakolaisista yli 56 prosenttia on naisia. Yli 60 prosenttia pakolaisista on alle 18-vuotiaita, ja siksi haluan, että hengissä pysymisen perusedellytysten lisäksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon kiinnitetään enemmän huomiota. Tämän lisäksi Tšadissa on suuri, 180 000 hengen joukko maan sisäisiä pakolaisia, jotka ovat joutuneet lähtemään kodeistaan maan sisäisen turvallisuustilanteen vuoksi. Suurin osa heistä elää maan itäosassa, eikä heillä ole hengissä pysymisen perusedellytyksiä, kuten ruokaa, päivittäistavaroita, vaatteita, juomavettä, lääkkeitä tai rokotteita.

Kehotan komissiota etsimään tehokkaita keinoja varmistaa, että Tšadin-operaatiomme saa lisää valtaa ja parempia teknisiä välineitä, myös lääketieteellisiä laitteita.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kollegani esitteli lukuja, enkä ryhdy toistamaan niitä, lukuun ottamatta sitä, että hänen mainitsemistaan 57 000 pakolaisesta 12 000 on lähtenyt Keski-Afrikan tasavaltaan vuoden 2008 alusta lähtien. Tšadissa on nyt suuri joukko irlantilaissotilaita. Toivon heille kaikkea hyvää. He ovat osa suuria EU-joukkoja, joihin osallistuu yhteensä 14 EU:n jäsenvaltiota, kun taas operatiiviseen esikuntaan kuuluu 21 jäsenvaltiota.

Tilanne on tämä: meillä on edessämme hyvin vakava humanitaarinen ongelma. En ole samaa mieltä siitä, että vain Nato voisi ratkaista ongelman. EUROFOR voi ratkaista sen, jos operaatio on huolellisesti valmisteltu, ja sitä valmistellaan parhaillaan. Mielestäni on hyvä, että operaatio saa viimein työn tekemiseen tarvittavat välineet, mutta pyydän, että annamme sille myös aikaa saada jalansija alueella ja päästä alkuun työssä, jonka tavoitteena on tehdä alueesta turvallinen humanitaarisen työn tekijöille, sen sijaan, että arvostelemme sitä ikävin poliittisin kommentein, joita olemme kuulleet tänään äärivasemmistolta.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, haluan vastata muutamiin tärkeimpiin tässä keskustelussa esitettyihin kysymyksiin, joista ensimmäinen koski teknisiä resursseja ja kalustoa eli helikoptereita. Tämä ongelma ei koske ainoastaan Euroopan unionia. Myös muut, kuten Nato, YK ja niin edelleen, kohtaavat samoja ongelmia, mutta tätä ei tietenkään saa käyttää tekosyynä.

Vakuutan Philippe Morillonille ja Geoffrey Van Ordenille, että EU:n elimet ovat aktiivisia tässä asiassa. Euroopan puolustusvirasto käsittelee parhaillaan tätä ongelmaa eli yrittää löytää helikopteriongelmaan pitkäaikaisen ratkaisun. Kuten täällä on jo mainittu, Venäjän federaation kanssa käydään neuvotteluja helikopterien saatavuuden varmistamiseksi. Minulla ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, mihin vaiheeseen neuvotteluissa on päästy tai ovatko neuvottelut jo päättyneet. Tiedän kuitenkin, että niitä käydään.

Seuraava asiani koskee operaation saattamista toimintavalmiuteen. Vastaan useiden parlamentin jäsenten, muun muassa Maria Martensin kysymykseen toistamalla, että operaation valmistelu keskeytettiin 12 päiväksi ja että tämä tauko on nyt päättynyt. Operaation saattaminen toimintavalmiuteen jatkuu, ja kuten totesin avauspuheenvuorossani, tauko ei vaikuta oletettavasti operaation yleiseen aikatauluun. Tämä 12 päivän viivästys ei vaikuta yleiseen aikatauluun. Alustava operatiivinen toimintakyky saavutetaan suunnitelmien mukaisesti muutaman päivän sisällä, tämän kuun puolivälissä.

Operaation ensimmäisestä uhrista, ranskalaissotilaasta, minun on todettava, että asiaa koskevat tutkimukset jatkuvat. EU:n korkean tason edustaja Javier Solana ja operaation komentaja kenraali Nash osallistuivat tänään hautajaisiin. Nash esitti osanottonsa koko Euroopan unionin puolesta.

Päätän puheenvuoroni seuraaviin ajatuksiin. Euroopan unioni on perillä Tšadin kriisin vakavuudesta ja sen alueellisesta ulottuvuudesta, jonka olen maininnut aikaisemmin. Siksi EU kannustaa jatkossakin Tšadin hallitusta ja oppositiota sekä Tšadin ja Sudanin hallituksia vuoropuheluun.

Mielestämme EUFOR edistää merkittävällä tavalla näitä pyrkimyksiä, ja ymmärrämme hyvän kaluston merkityksen. Haluan vastata Jens Holmille ja korostaa Tšadin EUFOR-operaation olevan osa MINURCAT-operaatiota eli YK:n operaatiota Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadissa. Siksi puolueettomuus ja vapaus ovat tämän operaation – sekä YK:n operaation että EUFOR-operaation – perusperiaatteita. Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavan EUFOR-operaation perusperiaatteita ovat tasapuolisuus ja puolueettomuus.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan osoittaa aluksi kunnioitusta ranskalaissotilaalle, joka kuoli palveluksessa vaarallisen rauhanturvaoperaation aikana. Otamme osaa vaikeassa operaatiossa kuolleen sotilaan perheen suruun.

En tiennyt, että Ngarlejy Yorongar ja Ibni Mahamat Salehin poika ovat lehtereillä. Toivotan heidät tervetulleiksi ja kerron heille – vaikkei tätä ole minulta virallisesti pyydettykään – että haluan tietenkin tavata heidät, jos he haluavat täydentää tietojani. Tapaisin heidät erittäin mielelläni.

Monien parlamentin jäsenten puheenvuorot olivat aloituspuheenvuoroni suuntaisia: vaadimme toisin sanoen entistä voimakkaammin osallistavaa vuoropuhelua, johon otetaan mukaan kaikki asiaan kuuluvat osapuolet: tietenkin hallitus, hallituksen enemmistö ja opposition edustajat, mukaan luettuna aseistettujen kapinallisten edustaja – mikä minun on tehtävä selväksi presidentti Débylle – sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat – ja tässä asiassa toivoisin kaikilta tukea – sillä kansalaisyhteiskuntaa ei ole otettu juurikaan mukaan prosessiin, enkä ole havainnut muissa leireissä erityistä halua ottaa heitä siihen mukaan. Tavatessani Lol Mahamat Chouanin johtaman valvontakomitean jäsenet pääsin kertomaan heille, että on aivan yhtä tärkeää ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan prosessiin.

Toiseksi katson, ettei pysyvää ratkaisua saada aikaan ilman vuoropuhelua. Toisaalta pysyvän ratkaisun löytäminen Tšadissa edellyttää myös Sudanin ja Tšadin suhteiden ratkaisemista ja palauttamista ennalleen. On selvää, että asiaan liittyy valtapeliä, ja tämä näyttää olevan yksi ratkaisun muuttujista.

Hyvä Marie-Hélène Aubert, jaan huolenne ja olen kanssanne samaa mieltä siitä, että presidentti Débya ja kaikkia asianomaisia on painostettava voimakkaasti kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Olen tuominnut hyvin selvästi ja vakaasti laittomat ja mielivaltaiset pidätykset. Olen myös vaatinut selväsanaisesti hätätilan lakkauttamista. Kuten kerroin, pyysimme, että tutkintavaliokunnan työhön voisi osallistua myös kansainvälisen yhteisön edustajia objektiivisuuden ja tuntuvien tulosten takaamiseksi.

Haluan kuitenkin tehdä pienen tarkennuksen, joka liittyy siihen vaatimukseenne, että EU:n politiikan pitäisi erota Ranskan politiikasta, koska muuten en olisi täysin rehellinen. Pääsin todistamaan tilannetta, jossa presidentti Sarkozy antoi presidentti Débylle erittäin selvän viestin. En saanut sellaista vaikutelmaa, että Ranskan presidentti eli Ranskan korkein edustaja ja presidentti Déby olisivat liittoutuneet jollakin tapaa ajaakseen etujaan. Tämän viestin sävystä ja sisällöstä ei voinut erehtyä. Minun on todettava, että olin varsin vaikuttunut presidentti Sarkozyn sanoista. Hän totesi läsnä ollessani presidentti Débylle tuomitsevansa mielivaltaiset, laittomat pidätykset ja sen, ettei kukaan tiedä kadonneiden olinpaikkaa, ja korosti voimakkaasti, että on käynnistettävä vuoropuhelu, johon jokainen osapuoli otetaan mukaan.

EUFOR MINURCAT -operaation valmistelusta totean, että meillä on ilo ilmoittaa, että Tšadin ja Keski-Afrikan EUFOR-operaation valmistelua jatkettiin tiistaina 12. helmikuuta. EUFOR on EU:n keskeinen panos siviiliväestön suojeluun Itä-Tšadissa ja alueen vakauttamiseen. En ole samaa mieltä operaation vastustajien kanssa, sillä katson heidän aliarvioivan operaation merkitystä ja olevan väärässä väittäessään, ettei meillä ole alueella mitään tekemistä. En ole asiasta lainkaan samaa mieltä. Euroopan komissio on laatinut toimintasuunnitelman, jolla pyritään tukemaan vakautusprosessia, auttamaan siirtymään joutuneita palaamaan kotikyläänsä ja käynnistämään uudelleen kehityksen Tšadin itäosissa, joihin konflikti on vaikuttanut.

EUFOR-operaation valmistelua jatkettiin 12. helmikuuta 2008. Joukkojen vahvuus on nyt 600 miestä, ja heistä 380 on sijoitettu Abéchéen. Operaation alustava toimintakyky on määrä saavuttaa maaliskuun puoliväliin mennessä ja täysi toimintakyky kesäkuuhun mennessä: tuolloin joukkojen vahvuus on 3 700 miestä. Tällöin EUFOR-operaation pitäisi turvata MINURCAT-operaation toimintavalmius. MINURCAT-operaation valmistelu on tärkeää, jotta Itä-Tšadin siviileille voidaan tarjota turvaa ja suojelua, ja se auttaa selvästi myös seuraamaan ja tukemaan ihmisoikeuksien puolustamista. Se toimii hyvin tärkeänä, tehtäväänsä sitoutuneena tarkkailijana. Lisäksi MINURCAT-operaation valmistelu on äärimmäisen tärkeää siksi, että komissio on laatinut oikeuslaitoksen ja vankilajärjestelmän seurantaohjelman vuonna 2007 ja aikoo uudistaa turvallisuusjärjestelmää vuosina 2008–2011. Muistutamme, että Tšadin viranomaisten on hyväksyttävä mahdollisimman pian MINURCATin toimintatavat, koska kaikki ylimääräiset viiveet voivat vaikuttaa aikatauluun, jonka mukaisesti Tšadin humanitaarisesta suojelusta vastaavat poliisivoimat saatetaan toimintavalmiuteen. Komissio rahoittaa yli puolet niiden budjetista.

Haluan sanoa muutaman sanan yhteisön tuesta Itä-Tšadissa. Komissio on toimittanut Itä-Tšadiin humanitaarista apua vuodesta 2004, ja vuonna 2007 tuen kokonaismäärä oli 30 miljoonaa euroa. Komissio on myös myöntänyt 10 miljoonaa euroa MINURCAT-poliisivoimien käyttöönottoon. Se on kohdentanut Euroopan yhdeksännen kehitysrahaston kautta yli 13 miljoonaa euroa Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan jälleenrakentamisen tukiohjelmaan. Se on myös luvannut tukea välineillään sovitteluprosessia, jonka osapuolia ovat etniset ryhmät, jotka kahakoivat vuonna 2006 ja jotka eivät ole jatkaneet suhteidensa ylläpitoa väestön massiivisen siirtymisen jälkeen. Näiden ohjelmien toteuttaminen edellyttää kuitenkin kyseisen alueen vakauttamista pysyvästi.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni oli tärkeää tuoda nämä seikat esiin. Haluan teidän tietävän joka tapauksessa – ja haluan sanoa tämän julkisesti – että sitoudun seuraamaan tätä asiaa päivittäin. Olen valmis matkustamaan paikan päälle katsoessani sen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, ja voin tehdä näin hyvin lyhyelläkin varoitusajalla. Olen sopinut tapaavani presidentti Beshirin melko pian ja presidentti Débyn uudelleen ja keskustelevani heidän kanssaan Sudanin ja Tšadin välisistä suhteista. Lisäksi pidän tietenkin yllä tarpeellisia yhteyksiä eri poliittisiin toimijoihin ja kansalaisyhteiskuntaan saadakseni eteenpäin osallistavaa vuoropuhelua, jota ilman alueella ei saada aikaan pysyvää ratkaisua.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. – (GA) Irlantilaissotilaat ovat tunnettuja osallistumisestaan Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatioihin paikoissa, joissa on kriisi tai konflikti. YK:n pitäisi johtaa rauhanturvaoperaatioita, mutta se ei ole mahdollista ilman tällaisten eurooppalaisten taisteluosastojen osallistumista.

Tšadin EUFOR-operaatioon liittyy erityinen ongelma. Ranskalla on keskeinen osa näissä joukoissa. Silti jotkut ranskalaissotilaat tukevat Tšadin presidenttiä Idriss Débya, jota Amnesty International on arvostellut voimakkaasti. Lisäksi Tšad on Ranskan entinen siirtomaa.

Vaarana on, että irlantilaisjoukkojen katsotaan tukevan hallitusta, joka suhtautumistapa ihmisoikeuksiin on kyseenalainen. Vaarana on, ettei Irlantia pidetä enää puolueettomana.

Tšadin hädänalaisten tukemiseen tarvitaan kansainvälisiä joukkoja, mutta näiden joukkojen pitäisi olla oikeasti YK:n joukkoja.

14. Puhemiehen tiedonanto

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

  Puhemies. − (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan ilmoittaa teille tänään, mihin jatkotoimenpiteisiin olen ryhtynyt niihin vakaviin häiriöihin liittyvien tapahtumien johdosta, jotka ilmenivät perusoikeuskirjan allekirjoittamista varten järjestetyn juhlaistunnon aikana keskiviikkona 12. joulukuuta 2007 täällä Strasbourgissa ja jotka te kaikki varmasti muistatte

Sen jälkeen, kun puheenjohtajakokous oli käsitellyt kyseisiä tapahtumia, kutsuin työjärjestyksen 147 artiklan nojalla joukon kollegoja puhutteluun kuulemaan mahdollisia rangaistuksia koskevasta päätöksestä. Olen selvittänyt kullekin kollegalle puhutteluun kutsumisen syyt.

Parlamentarismin perusedellytys on sananvapaus. Demokraattisesti valitussa parlamentissa eri mieltä olevien kollegojen järjestelmällinen huutaminen ei saa estää yhtäkään puhujaa puhumasta. Tämä pätee tietysti vielä enemmän sellaisiin puhujiin, jotka puhuvat täällä täysistunnossa kutsuvieraina ja muiden toimielinten edustajina. Olen tehnyt selväksi, että kutsuin kollegat puhutteluun siksi, että he yrittivät huutamalla estää puhujaa puhumasta senkin jälkeen, kun olin kehottanut heitä noudattamaan hiljaisuutta istuntosalissa. Rangaistus ei seuraa siitä, että he pitivät esillä julisteita. Tässä asiassa on kyse sananvapauden rajoittamisesta.

Olen puhuttelujen johdosta päättänyt työjärjestyksen 147 artiklan 3 kohdan mukaisesti ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

- yhdeksässä tapauksessa päivärahan menettäminen kahdesta viiteen päivään pituiseksi ajaksi, yhdessä tapauksessa viideltä päivältä, kuudessa tapauksessa kolmelta päivältä, kahdessa tapauksessa kahdelta päivältä ja lisäksi

- yhdessä tapauksessa varoituksen antaminen.

Perusteluksi luen teille seuraavaksi, mitä niihin kirjeisiini sisältyi, joilla ilmoitin kyseisille kollegoille kulloisessakin tapauksessa sovellettavista toimenpiteistä: ”Ymmärän täysin teidän oikeutenne ja jokaisen jäsenen oikeuden vastustaa perusoikeuskirjan vahvistamista tai Lissabonin sopimusta ja ilmaista vastustuksenne työjärjestyksen määräysten mukaisesti. Pystyn myös jossakin määrin ymmärtämään, että jotkut aiheet saattavat herättää suuria tunteita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on vedettävä raja työjärjestyksen mukaan oikeutetun käytöksen ja sellaisen häirinnän välille, jota ilmeni 12. joulukuuta. Me emme voi sallia sellaista toimintaa, joka johtaa siihen, että toisia jäseniä tai virallisia kutsuvieraita – tässä tapauksessa Euroopan unionin muiden toimielinten puheenjohtajia – estetään puhumasta juhlallisesti ja ilman tahallisia keskeytyksiä sen jälkeen, kun he ovat saaneet puheenvuoron työjärjestyksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja parlamentin itse vahvistaman esityslistan puitteissa. Itse parlamentarismin ja demokratian ydinajatus on, että mielipiteenvapauden vallitessa myös toisten oikeuksia kunnioitetaan, ja tässä tapauksessa täysistunnossa puhuvan henkilön oikeuksia.”

Työjärjestyksen 147 artiklan määräysten mukaan kymmenelle asianomaiselle jäsenelle on ilmoitettava heitä koskevasta päätöksestä. Päivärahan menettäminen koskee seuraavia jäseniä: Jim Allister kolmelta päivältä, Godfrey Blum kahdelta päivältä, Sylwester Chruszcz kahdelta päivältä, Paul Marie Coûteaux viideltä päivältä, Maciej Marian Giertych kolmelta päivältä, Roger Helmer kolmelta päivältä, Roger Knapman kolmelta päivältä, Hans-Peter Martin kolmelta päivältä sekä Philippe de Villiers kolmelta päivältä. Varoitus on annettu Vladimir Železnýlle.

Asiasta ilmoitetaan lisäksi niiden elinten, valtuuskuntien ja valiokuntien puheenjohtajille, joihin kyseessä olevat jäsenet kuuluvat.

Olen kolmessa tapauksessa päättänyt olla soveltamatta 147 artiklaa, koska olen asianomaisia puhuteltuani tullut vakuuttuneeksi siitä, etteivät he osallistuneet edellä mainittuun toimintaan.

Hyvät kollegat, tällainen siis oli minun päätökseni. Tunsin velvollisuudekseni ilmoittaa siitä teille täällä virallisesti ja julkisesti, jotta parlamentti olisi perillä siitä, mitä minä jouduin tekemään. Toivon, etteivät 12. joulukuuta 2007 sattuneet tapahtumat enää toistu Euroopan parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

15. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0013/08).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Koska seuraavat kysymykset koskevat samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä.

Marian Harkinin laatima kysymys numero 1 (H-0077/08)

Aihe: Lissabonin sopimus

Onko Lissabonin sopimuksen nykyisessä tekstissä vielä kohtia, jotka kaipaavat selvennystä? Onko kaikki puheenjohtajavaltio Slovenian esittämät sopimuksen sisältöä, menettelyä ja täytäntöönpanon aikataulua koskevat kysymykset otettu huomioon? Jos näin ei ole, voisiko neuvosto kertoa, minkä asioiden käsittely on vielä kesken.

Gay Mitchellin laatima kysymys numero 2 (H-0097/08)

Aihe: Neuvoston puheenjohtaja

Onko neuvostossa käyty alustavia keskusteluja siitä, kenestä tulee Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen?

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Nämä kysymykset eivät todellakaan koske samaa asiaa. Pyydän kunnioittamaan parlamentin jäsenten oikeuksia. On häpeällistä, että kysymyksiä yhdistellään tällä tavalla. Kyselytunnit vain pahenevat pahenemistaan! Nämä kaksi kysymystä eivät liity millään tavalla toisiinsa. Vastustan voimakkaasti tapaa, jolla Euroopan parlamentin jäseniä kohdellaan.

  Puhemies. − (PT) Hyvä Gay Mitchell, ymmärrän teitä, mutta mitä enemmän käytämme aikaa näihin asioihin, sitä vähemmän aikaa meillä on kuulla vastauksia muihin kysymyksiin, joita muut parlamentin jäsenet ovat esittäneet oikeuksiensa mukaisesti. Oli neuvoston päätös vastata näihin kysymyksiin samalla kertaa. Hyvä parlamentin jäsen, tämän ei pitäisi olla teille vahingoksi, sillä saatte tietenkin tilaisuuden puhua omasta kysymyksestänne. Katson siksi, ettei tämä ole teille mikään menetys.

Jatkamme siis työtämme – muutoin tuhlaamme vain lisää aikaa, jota meillä ei ole hukattavana. Tuottavuuden vähimmäistason saavuttaminen on käynyt yhä vaikeammaksi näiden kyselytuntien aikana, jotka ovat hyvin tärkeitä parlamentin työn kannalta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olkaa hyvä.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, haluan korostaa, että neuvoston kannalta on yhdentekevää, vastaammeko näihin kysymyksiin yhdessä vai erikseen. Asiasta päättäminen ei ole meidän tehtävämme. Noudatamme näissä asioissa täysin parlamentin toiveita.

Vastaan ensin Marian Harkinin kysymykseen. Haluan korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien 27 jäsenvaltion ratifiointia. On kuitenkin selvää, että kaikkien perustamissopimukseen tehtyjen merkittävien tarkistusten tavoin myös Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää joitakin valmistelevia säädöksiä. Puheenjohtajavaltio Slovenia on aloittanut nämä valmistelut Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2007 tekemässä päätöksessä annetun toimivallan mukaisesti. Korostan, että täytäntöönpanoon liittyvä työ on tällä tasolla ja että se on luonteeltaan vain muodollista ja alustavaa.

Niin kauan kuin ratifiointiprosessi on kesken eikä sitä ole viety loppuun, tämä työ voi olla luonteeltaan vain tilapäistä ja alustavaa. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon monista näkökohdista voidaan keskustella vasta sitten, kun sopimus on tullut voimaan. On myös monia tapauksia, joissa tietyistä täytäntöönpanoon liittyvistä näkökohdista voidaan keskustella vain, jos komissio sitä ehdottaa.

Neuvosto tiedottaa parlamentille asian etenemisestä ja tekee sen kanssa tiivistä yhteistyötä kaikissa niissä Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon valmistelun näkökohtiin liittyvissä asioissa, jotka ovat kummankin toimielimen kannalta kiinnostavia.

Vastaan nyt Gay Mitchellin kysymykseen. Vastaus on ”ei”. Neuvosto ei ole vielä keskustellut siitä, kenestä pitäisi tulla Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja eli tarkemmin sanottuna Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Neuvosto ei ole vielä keskustellut asiasta. Puheenjohtajavaltion edustajana lisään vielä, ettei asiasta ole keskusteltu, koska vielä ei ole sen aika.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Ymmärtääkseni vastasitte minulle, että tämä on jatkuva prosessi ja että joitakin alueita on selvennettävä.

Selventämisen osalta haluaisin tietää, mitä ajattelette siitä, että neuvosto laatisi virallisen konsolidoidun tekstin. Olen kirjoittanut useille valtioiden päämiehille siitä, että tarvitsemme konsolidoidun tekstin, ja varsin monet heistä – Espanjan pääministeri, Saksan Eurooppa-ministeri ja Bulgarian Eurooppa-ministeri – ovat vastanneet minulle. Itse asiassa parlamentti äänesti asiasta juuri kolme viikkoa sitten, ja komission jäsen Wallström totesi tällä Euroopan parlamentissa, että meidän on saatava konsolidoitu teksti mahdollisimman pian. Haluaisin kuulla näkemyksenne asiasta.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aivan aluksi voin todeta, että jos neuvoston on vaikeaa saada konsolidoitu teksti, Dublinissa toimiva Institute of European Affairs toimittaa sille mielellään englanninkielisen version.

Toiseksi sen vastauksen pohjalta, jonka neuvoston puheenjohtaja antoi kysymykseeni, haluan kysyä häneltä, onko varmaa, ettei neuvostolla ole ehdokkaita tai minkäänlaisia luetteloja ehdokkaista Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtävään, ja päätetäänkö tästä asiasta vasta, kun Lissabonin sopimus on hyväksytty – jos se hyväksytään – eli kaukana tulevaisuudessa. Onko tilanne tämä?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, vastaan Marian Harkinin esittämään lisäkysymykseen.

Neuvosto eli puheenjohtajavaltio katsoo, että Lissabonin sopimuksesta tarvitaan joka tapauksessa konsolidoitu versio. Sanoin aiemmin tänään käydyssä keskustelussa, että odotimme sen valmistuvan huhtikuun puolivälissä ja että se on määrä julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään toukokuun jälkipuolella. Joidenkin mielestä tämä on myöhään. Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että konsolidoidun version laatiminen on hyvin vaativaa juridista editointityötä. Teksti on monimutkainen, ja lisäksi konsolidoitu versio on laadittava kaikilla 23 virallisella kielellä. Kaikki nämä asiat huomioon ottaen voidaan todeta, että saamme tekstistä virallisen konsolidoidun version melko pian.

Epävirallisia versioita on olemassa, ja kiitän Gay Mitchellia siitä, että hän toi asian esiin. Epäviralliset versiot pysyvät epävirallisina, eikä niitä voida pitää virallisena tekstinä. Niitä on monia, muun muassa dublinilaisen instituutin julkaisema versio. Ne ovat kyllä hyödyllistä lukemistoa, mutta ne eivät korvaa virallista versiota, jonka laatiminen vie jonkin aikaa.

Vastaan Gay Mitchellin lisäkysymyksen toiseen osaan vakuuttamalla puheenjohtajavaltion ja neuvoston puolesta, ettei meillä ole tällä hetkellä minkäänlaista luetteloa mahdollisista tai varsinaisista ehdokkaista. Tällaisia luetteloja ei ole olemassa. Neuvosto ei ole keskustellut asiasta. Meidän on kenties keskusteltava asiasta sitten, kun Lissabonin sopimuksen voimaantulo on lähempänä. Ensimmäinen mahdollinen ajankohta olisi 1. tammikuuta 2009. Uskon, että keskustelu asiasta aloitetaan vuoden 2008 loppupuolella. Keskustelu on käynnistettävä jossakin vaiheessa, sillä kun Lissabonin sopimus pannaan täytäntöön, EU:n on määrä saada myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja.

Toistan, että puheenjohtajavaltion mielestä tällä hetkellä ei ole vielä oikea aika käydä tällaisia keskusteluja ja että meidän on ymmärrettävä, että 27 mahdollisesta ratifioinnista on toistaiseksi varmistunut vain viisi.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, asia koskee tulevaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa. Katsooko neuvoston puheenjohtaja, ettei tähän tehtävään valittava henkilö toimi EU:n presidenttinä vaan yhden toimielimen puheenjohtajana järjestelmässä, jossa jokaisella toimielimellä on oma puheenjohtajansa?

Entä onko puheenjohtajavaltio keskustellut tarkkaan tämän tehtävän luonteesta varmistaakseen, ettei sitä laajenneta EU:n presidentin tehtäväksi, vaan että tehtävään valittava henkilö vain johtaa puhetta Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja vie niitä eteenpäin?

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kysymykseni koskee kokoomatekstiä eli konsolidoitua versiota. Kiitän neuvoston puheenjohtajaa siitä, että hän selvensi yksityisten ja virallisten tekstien merkittävää eroa. Mielestäni olisi myös hyvä, jos samaan aikaan, kun konsolidoitu versio julkaistaan virallisessa lehdessä, jäsenvaltioissa käynnistettäisiin kampanja, jossa asiasta kiinnostuneet kansalaiset voisivat saada käsiinsä koko tekstin. Meidän ei tarvitse painattaa sopimusta valtavia määriä, mutta jos kansalaiset haluaisivat tekstin nähtäväkseen, he voisivat pyytää sitä kotimaansa hallitukselta.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, kiinnitin viime viikolla Ljubljanassa huomiota siihen, että Slovenian parlamentti oli ratifioinut tämän sopimuksen ilman konsolidoitua versiota, mikä herätti hämmästystä. Kansanedustajathan eivät voi tutustua tekstiin siinä muodossa kuin se on nyt heille jaettu.

Kysyisin, onko ministerineuvostossa tai huippukokouksessa teidän tietonne mukaan sovittu siitä, että konsolidoitua tekstiä viivästytetään niin pitkälle kuin mahdollista? Onko siellä mahdollisesti sovittu, että perustuslaista, Lissabonin sopimuksesta, ei järjestetä kansanäänestyksiä?

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ehdotan, että potentiaalisista ehdokkaista laadittaisiin toivomuslista, epävirallinen luettelo, jota emme ole vielä nähneet.

Itse asiasta totean kuitenkin, että olen iloinen, että valmistaudutte tulevaan: ette ennusta lopputulosta, mutta toivotte, kuten minäkin, että se on myönteinen ja että Lissabonin sopimus ratifioidaan.

Irlannissa sopimuksen vastustajilla on sellainen käsitys, että sopimukseen voidaan tehdä automaattisesti tarkistuksia. Näin ei kuitenkaan ole, ja kehotan teitä toteamaan selvästi asiasta kampanjoiville irlantilaisille, että sopimuksessa, samoin kuin tehtäessä siihen muutoksia, kunnioitetaan kunkin maan ratifiointiprosessia.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, ymmärsin kolme ensimmäistä kysymystä, mutten kuullut neljännen kysymyksen tulkkausta. Pyydän Mairead McGuinnessia toistamaan kysymyksen ja kuuntelen sen hänen äidinkielellään.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhuin ehkä liian nopeasti. Irlannissa sopimuksen vastustajat väittävät, että jos hyväksymme tämän sopimuksen, Irlannissa ei järjestetä enää jatkossa kansanäänestyksiä tulevista sopimuksista, jos sellaisia tarvitaan – ja kukapa tietää, millaisista asioista meidän on äänestettävä seuraavien 50 vuoden aikana.

Katson vakaasti – samoin kuin monet Euroopan parlamentin jäsenet – ettei Lissabonin sopimuksen puolesta äänestäminen johda tällaiseen lopputulokseen ja että jäsenvaltioiden ratifiointiprosessia kyllä kunnioitetaan. Toivoisin, että voisitte vahvistaa tämän neuvoston puheenjohtajana.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen McGuinnessia siitä, että hän toisti ystävällisesti kysymyksensä. Ymmärrän sen nyt täysin, mutta vastaan ensin jäsen Corbettille. Puhuessamme Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta tarkoitamme sillä vain ja ainoastaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa. Lakimiehenä en voi katsoa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja voisi toimia samaan aikaan jonkin muun tahon puheenjohtajana tai presidenttinä.

Eurooppa-neuvostosta on tulossa toimielin. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon myötä siitä tulee ensimmäistä kertaa uusi toimielin. Sillä on puheenjohtaja, joka johtaa puhetta toimielimen kokouksissa, eikä Lissabonin sopimuksessa mainita muita toimielimiä.

Olen samaa mieltä Reinhard Rackin kanssa siitä, että konsolidoitu teksti on joka tapauksessa hyödyllinen apuväline parlamentin päätöksentekoon ja kansalaisille tiedottamiseen. Kuten jo aikaisemmin totesin, tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että ainoa merkityksellinen versio on neuvoston pääsihteeristön toimivaltaisen yksikön laatima virallinen konsolidoitu teksti.

Tästä pääsenkin Esko Seppäsen kysymykseen. On totta, että Slovenian parlamentti ratifioi Lissabonin sopimuksen ilman virallista konsolidoitua versiota, koska sellaista ei ole vielä saatavana. Asiasta kiinnostuneet saivat luettavakseen epävirallisen konsolidoidun version useilla eri kielillä.

Minun on kerrottava, että hallitus selvitti hyvin aktiivisesti Lissabonin sopimuksen sisältämiä uutuuksia, ja Slovenian parlamentin äänestystulos osoittaa sen onnistuneen tehtävässään. Tämä on kuitenkin kansallinen ongelmamme, eikä se siis liity niinkään tehtäviimme puheenjohtajavaltiona. Vastasin kuitenkin, koska katsoin olevani teille selityksen velkaa.

Palaan kansanäänestyksiin. Hyvä Esko Seppänen, kysyn ensin teiltä, kysyittekö, kuinka neuvosto, eli me, saatoimme estää kansanäänestykset?

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Kysyin, onko neuvostossa tai huippukokouksessa tehty päätös siitä, että kansanäänestyksiä ei järjestettäisi, että jäsenvaltioille suositeltaisiin, että kansanäänestyksiä ei järjestettäisi. Tämä oli kysymykseni.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, kiitän Esko Seppästä selvennyksestä. Tällaista päätöstä ei ole tehty, eikä sellaista voitaisikaan tehdä. Neuvosto kunnioittaa kunkin jäsenvaltion oikeutta tehdä itsenäinen ja suvereeni päätös ratifiointiprosessista sisäisten sääntöjensä mukaisesti, eikä neuvosto tai puheenjohtajavaltio sekaannu asiaan.

Mairead McGuinnessille vastaan, että kuten juuri sanoin, jokaisella valtiolla on suvereeni oikeus päättää itse uuden sopimuksen ratifiointitavasta. Toisin sanoen jokaisen valtion on päätettävä itsenäisesti oman lainsäädäntönsä mukaisesti, järjestääkö se kansanäänestyksen vai ratifioiko parlamentti uuden sopimuksen. Uusi sopimus ei muuta tätä asiaa millään tavalla.

Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon myötä tämä kysymys jää kunkin jäsenvaltion yksinomaisen, suvereenin toimivallan piiriin, myös Irlannissa, ja tämä koskee myös tulevia sopimuksia.

  Puhemies. − (PT)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 3 (H-0082/08)

Aihe: Nuorisosopimus

Neuvosto teki nuorisosopimuksen puitteissa päätöksiä eurooppalaisten nuorten työllistyvyyden ja työ- ja perhe-elämän yhdistämismahdollisuuksien vahvistamisesta. Aiotaanko uuden puheenjohtajakauden aikana arvioida tähän mennessä aikaansaatuja tuloksia ja edelleen edistää näitä tavoitteita?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää Marie Panayotopoulosin huomion neuvoston viimeisimpään aloitteeseen, joka liittyy hänen kysymykseensä. Neuvosto hyväksyi tämän vuoden helmikuun 14. päivänä joukon keskeisiä kertomuksia eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanosta ja välitti ne Eurooppa-neuvostolle huomenna käynnistyvää kevään istuntoa varten. Nämä keskeiset kertomukset perustuvat komission tuoreimpaan analyysiin kansallisista uudistusohjelmista ja sisältävät arvion eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanon etenemisestä vuonna 2007.

Tämän analyysin pohjalta neuvosto vahvisti työttömyyden vähentyneen joissakin jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun eurooppalainen nuorisosopimus hyväksyttiin vuonna 2005. Euroopan unionissa työttömyysaste on kuitenkin korkea, yli 17 prosenttia. Siksi sopimuksen täytäntöönpanon jatkamisesta laadittiin seuraavat suositukset, ja neuvosto saa ne tällä viikolla keskeisten kertomusten muodossa.

Taloudellisissa ja sosiaalisissa strategioissa pitäisi keskittyä jatkossakin nuorten työllisyyteen, opetus- ja koulutusalalla tehtävään yhteistyöhön sekä nuorten sosiaaliseen integraatioon. Myös jatkossa meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota nuoriin, joilla on heikommat mahdollisuudet, erityisesti entistä määrätietoisemman ohjauksen, monenvälisen tuen ja sopeutettujen toimenpiteiden keinoin.

Lissabonin strategian tulevassa täytäntöönpanossa on pyrittävä kehittämään nuorisoa koskevaa ulottuvuutta. Se perustuu eri alojen väliseen lähestymistapaan ja nuorten roolin vahvistamiseen. Ensimmäisessä suosituksessa jäsenvaltioita kehotetaan keskittymään erityisesti nuorten työllisyyttä koskeviin haasteisiin. Komissio painottaa tältä osin muun muassa siirtymistä koulutuksesta työelämään, epävarmoja työsuhteita, joustoturvaa ja nuorten työllistettävyyttä.

Puheenjohtajavaltio Slovenia on kiinnittänyt erityistä huomiota nuorisotyöllisyyden ongelmiin ja haasteisiin. Haluan mainita kansainvälisen konferenssin, jonka nimi on ”Jobs for Youth – Prosperity for All” (Työtä nuorille – vaurautta kaikille) ja joka pidetään Sloveniassa ensi kuussa tämän puheenjohtajakauden aikana.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisessa nuorisosopimuksessa määrätään myös toimenpiteistä, jotka koskevat uran ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lisäksi neuvosto on päättänyt perustaa eurooppalaisen perheallianssin. Nuorten on saatava mahdollisuus perustaa perhe. Mitä toimenpiteitä puheenjohtajavaltio aikoo toteuttaa tarjotakseen nuorille tämän mahdollisuuden?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, käytännön toteutus on kunkin jäsenvaltion vastuulla. Odotamme Eurooppa-neuvoston tekevän tästä asiasta, myös eurooppalaisesta perheallianssista, ensi viikolla tiettyjä poliittisia päätöksiä. Lyhyesti sanottuna odotamme tätä alaa koskevien toimien saavan uutta voimaa. Se, kuinka niitä toteutetaan, on ensisijaisesti kunkin jäsenvaltion oma asia.

  Puhemies. − (PT)

Claude Moraes laatima kysymys numero 4, jonka Glenis Willmott on ottanut nimiinsä (H-0084/08)

Aihe: Kodittomuutta koskeva yhteistyö EU:n tasolla

Neuvosto on ehkä tietoinen Euroopan parlamentin kirjallisesta kannanotosta 0111/2007 kodittomuuden poistamiseen. Yksi kannanoton tavoitteista on kehittää eurooppalainen lähestymistapa kodittomuuden poistamiseen, ja tätä tarkoitusta varten pyritään keräämään ja jakamaan luotettavia tilastotietoja, jotka ovat tarpeen toimien mahdollistamiseksi.

Mikä on neuvoston kanta Euroopan laajuiseen yhteistyöhön kodittomuuden alalla? Haluaisin erityisesti tietää, pitäisikö se Euroopan tasolla tapahtuvaa tilastotietojen jakamista myönteisenä siirtona?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, neuvosto on tietoinen Euroopan parlamentin aloitteesta, jossa pyydetään yleiseurooppalaista yhteistyötä kodittomuuden poistamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Neuvosto pitää aloitetta hyvänä ja odottaa mielenkiinnolla sen tuloksia.

Muistutan teille, että sosiaaliturvapolitiikkaan ja sosiaalisen osallisuuden politiikkaan kuuluvia kodittomuuskysymyksiä käsitellään avointa koordinointimenetelmää käyttäen. Tästä alasta vastaa sosiaalisen suojelun komitea. Avoin koordinointimenetelmä on lisännyt tietoisuutta siitä, että kodittomuus on ongelma kaikissa jäsenvaltioissa. Laatiessaan sosiaalista osallisuutta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmiaan vuosiksi 2006–2008 jäsenvaltiot ottivat kodittomuuden yhdeksi ensisijaiseksi strategiseksi painopistealaksi.

Vuoden 2007 yhteisessä kertomuksessa sosiaaliturvasta ja sosiaalisesta osallisuudesta käsiteltiin sitä, millainen haaste kodittomuus on aktiivista osallisuutta koskeville toimenpiteille. Näihin toimenpiteisiin pitäisi lisätä monia muita palveluja, kuten asuminen, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. Kertomuksessa vahvistettiin myös, että joillakin jäsenvaltioilla on kehitteillä jäsennellympi tapa puuttua asumisessa ilmenevään syrjäytymiseen sekä asunnottomuuteen.

Kysymykseen, joka liittyi EU:n kodittomia koskeviin tilastotietoihin, minun on vastattava, että Euroopan kodittomuuden seurantakeskuksen (EOH) pyrkimyksistä huolimatta tätä alaa koskevat indikaattorit ovat edelleen kehittymättömiä. Monissa jäsenvaltioissa kodittomuutta ei ole määritelty lainkaan. Lisäksi useimmilla jäsenvaltioilla ei ole luotettavia tietoja kodittomien määrästä. Kun tällaisia tietoja on saatavilla, niiden vertailu on vaikeaa, sillä eri jäsenvaltioissa käytetään erilaisia laskentatapoja ja suuntauksia seurataan eri tavoin.

Koska kodittomuudesta ei ole saatavana vertailukelpoisia tietoja, sosiaalisen suojelun komitean indikaattoreista vastaava aliryhmä sisällytti vuoden 2008 työohjelmaansa muiden suunnitelmien lisäksi analyysin asumisen osuudesta aineellisesta köyhyydestä, analyysin asumiskustannuksista, jotka ilmenevät eurooppalaisesta tulo- ja elinolotutkimuksesta, sekä jatkotoimenpiteitä, jotka perustuvat komission yksiköiden tammikuussa 2007 julkaisemaan tutkimukseen kodittomuuden laajuudesta Euroopan unionissa.

Tämän lisäksi sosiaalisen suojelun komitea katsoi kodittomuuden poistamisen voivan olla vuonna 2009 yksi ensisijaisista tehtävistä osana sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen tähtääviä kohdennettuja toimia.

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olin iloinen nähdessäni Yhdistyneen kuningaskunnan hiljattain julkaisemat luvut, jotka osoittivat, että omassa vaalipiirissäni, East Midlandsissa, paikallisviranomaisten rekisteröimien uusien kodittomien määrä on laskenut viime vuoden aikana 25 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että Labour-hallituksen ensisijaisena tavoitteena on ollut poistaa kodittomuus ja keskittyä opettamaan kodittomille taitoja ja antamaan heille koulutusta asioissa, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat päästä kaduilta pois pysyvästi. Tämä tulos poikkeaa suuresti edellisen konservatiivihallituksen tuloksista. Sen aikana kodittomien ja taivasalla nukkujien määrä itse asiassa kasvoi.

Katsooko neuvosto, että tämä on esimerkki hyvästä käytännöstä, että sitä pitäisi levittää ja että tätä varten pitäisi perustaa sopiva EU:n foorumi?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, kiitän Glenis Willmottia näistä tiedoista. Pyydän häntä kuitenkin ymmärtämään, etten voi neuvoston edustajana kommentoida yksittäisen jäsenvaltion tietoja tai tilannetta. Kertomanne saattaa olla esimerkki hyvästä käytännöstä, mutten voi antaa asiasta lausuntoa täällä neuvoston edustajana.

  Puhemies. − (PT)

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 5 (H-0087/08)

Aihe: Kansainvälisen rikollisuuden torjunta ja EU:n tuomioistuin

Voiko neuvosto ilmoittaa, minkälaista edistystä on saavutettu Euroopan unionin yhteisen turvapaikkapolitiikan luomisessa ja mitä välittömiä ehdotuksia asiasta on tehty?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, komissio julkaisi kesäkuussa 2007 vihreän kirjan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta. Neuvosto odottaa nyt komission ehdotuksia toisen vaiheen välineistä, säädöksistä ja toimenpiteistä, joilla pyritään luomaan yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä. Parlamentti ja neuvosto hyväksyvät nämä välineet ja säädökset yhteispäätösmenettelyssä.

Näiden ehdotusten ajoitusta koskevat kysymykset pitäisi esittää komissiolle, jolla on myös yksinomainen oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita tällä alalla.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, 19-vuotias Mehdi Kazemi on menettänyt juuri mahdollisuuden saada turvapaikka Alankomaista, koska hänen hakemuksensa evättiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mehdi Kazemi saatetaan palauttaa Iraniin, missä hänet saatetaan teloittaa siksi, että hän on homoseksuaali.

EU:lla ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia sääntöjä tästä asiasta. Kysyn siksi neuvostolta, katsooko se, että prosesseja voidaan nopeuttaa tai että voimme odottaa, kunnes esimerkiksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin pakottaa jäsenvaltiot tunnustamaan turvapaikan olevan perustavanlaatuinen ihmisoikeus olemassa olevan, ihmisoikeuksia koskevan oikeuskäytännön mukaisesti.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja, yhteisen turvapaikkamenettelyn kehittämisen yhtenä tavoitteena on nopeuttaa päätöksentekoprosessia, jossa ratkaistaan, myönnetäänkö hakijoille pakolaisasema vai ei. Päätöksenteon nopeuttamiseksi olen kehottanut toistuvasti laatimaan luettelon turvallisista yhteisön ulkopuolisista maista. Voitteko kertoa meille, kuinka keskustelut tällaisen luettelon laatimisesta ovat edenneet?

Toinen asiani koskee sitä, että olemme pyytäneet usein järjestämään tiedotuskampanjoita, jotta kansalaiset tietäisivät, kuinka turvapaikkamenettelyt toimivat, mitä laillinen maahanmuutto tarkoittaa ja mitä turvapaikkahakemuksen epäämisestä tai laittomasta maahanmuutosta seuraa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, vastaus Manuel Medina Ortegan esittämään lisäkysymykseen on varsin selvä. Neuvosto ei voi mitenkään pakottaa jäsenvaltiota toimimaan tietyllä tavalla turvapaikan myöntämiseen liittyvissä asioissa.

Nämä ovat kansainvälisen oikeuden mukaan jäsenvaltioiden tehtäviä. Uusi askel kohti aiemmin kuvailemaani EU:n yhtenäistä turvapaikkapolitiikkaa eli yhteisen turvapaikkajärjestelmän perustamista tuo kuitenkin mukanaan lisävelvoitteita.

Hyvä Hubert Pirker, en voi lisätä mitään aikaisempaan johdantopuheenvuorooni. Aikataulun esittely on Euroopan komission vastuulla. Kehotan siksi teitä esittämään tämän kysymyksen myös komissiolle.

  Puhemies. − (PT) Hyvät parlamentin jäsenet, jatketaan. Seuraaviin kysymyksiin ei vastata, koska niitä ei voitu ottaa käsiteltäväksi seuraavista syistä:

– Ensimmäinen kysymys oli samanlainen kuin helmikuussa esitetty kysymys.

– Kysymykset numero 7 ja 8 koskivat Tšadin poliittista tilannetta, joista keskustelimme juuri ennen tätä kyselytuntia.

Jim Higginsin laatima kysymys numero 9 (H-0093/08)

Aihe: Nestemäisten aineiden kuljetus

Voiko neuvosto antaa tietoja Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa käynnissä olevista neuvotteluista, jotka koskevat nestemäisten aineiden lentokuljetuksia, ja onko neuvosto luottavainen sen suhteen, että jäljellä olevat ongelmat saadaan piakkoin ratkaistua?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, voin vastata Jim Higginsille vain, etten voi vastata hänen kysymykseensä, sillä asia kuuluu Euroopan komission toimivaltaan. Siksi en voi antaa kysymykseen mielekästä vastausta.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (GA) Arvoisa puhemies, ymmärsin, ettei neuvoston puheenjohtaja voi vastata kysymykseeni. Tässä alkaa selvästikin kestää aivan liian kauan. Eivätkö Kanadan ja Yhdysvaltojen viranomaiset ja hallitukset ymmärrä, että Euroopan unionilla on ratkaisu? Se on käytännöllinen, yksinkertainen ja tehokas ratkaisu.

Kysyn komissiolta tai neuvoston puheenjohtajalta, miksi Kanada ja Yhdysvallat eivät hyväksy tätä ratkaisua? Asia juontaa juurensa Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivänä tapahtuneisiin terrori-iskuihin. Kyse on turvallisuustoimenpiteestä. Siksi on hyvin vaikeaa ymmärtää, miksemme voi hyväksyä tätä ratkaisua kaikkialla maailmassa.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme aina vaatineet, että terrorismiin on vastattava ja sitä on ennen kaikkea ehkäistävä suhteellisin toimenpitein. Siksi tämä toimenpidekin käynnistettiin.

Onko tämä väline kuitenkin edelleen tehokas, vai ovatko terroristit keksineet jo keinoja kiertää valvontaa?

Kuinka valvontaa voitaisiin yhtenäistää? Vaikka meillä on yhteiset säännökset, käytännössä niiden täytäntöönpano vaihtelee suuresti lentokentästä riippuen, ja tämä aiheuttaa ongelmia ja mielipahaa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, yritän vastata muutamiin lisäkysymyksissä esiin tuotuihin seikkoihin. Rajoitukset, jotka koskevat nesteiden, sumutteiden, geelien ja vastaavien tuotteiden kuljettamista lentomatkustajien käsimatkatavaroissa, otettiin käyttöön syystä. Näillä rajoituksilla pyrittiin reagoimaan siviili-ilmailuun kohdistuvaan selvään ja vakavaan turvallisuusuhkaan.

Meille on kerrottu, että monien alojen asiantuntijat pyrkivät todella löytämään ratkaisuja ja kehittämään tekniikkaa, jonka avulla todellinen uhka olisi helpompaa tunnistaa, ja tällä tavoin siviililentomatkustajien olisi helpompaa kuljettaa käsimatkatavaroissaan nesteitä, sumutteita, geelejä ja vastaavia tuotteita.

Monet tahot, erityisesti kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö, käyvät tästä aiheesta lukuisia keskusteluja. Seuraamme näitä keskusteluja, mutta toistaiseksi ne eivät ole johtaneet tuloksiin. Jos ja kun jotakin tapahtuu, odotamme komission ryhtyvän asianmukaisiin toimiin.

  Puhemies. − (PT) Arvoisat parlamentin jäsenet, meillä ei ole paljon aikaa, itse asiassa vain kuusi minuuttia, sillä neuvoston edustajat ovat ilmoittaneet minulle, että heidän on lähdettävä kello 19.30. Meillä on kuitenkin riittävästi aikaa kuulla vastaukset kahteen kysymykseen.

Koska seuraavat kysymykset koskevat samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä.

Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 10 (H-0095/08)

Aihe: Länsi-Balkanin EU-näkymät

Kosovon asemaa koskevien viimeaikaisten käänteiden vuoksi neuvoston puheenjohtajavaltion erityishuomio kiinnittynee epäilemättä Länsi-Balkanin alueen tulevaisuuteen. Aikooko neuvoston puheenjohtajavaltio omaksua aktiivisen roolin ja pyrkiä lähentämään edelleen Länsi-Balkanin alueen maita EU:n rakenteisiin?

Silvia-Adriana Ţicău laatima kysymys numero 11 (H-0106/08)

Aihe: Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin maiden välisten suhteiden kehittäminen

Puheenjohtajavaltio Slovenia on ilmoittanut Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin maiden välisten suhteiden kehittämisen olevan yksi sen prioriteeteista. Mitä pääasiallisia toimintalinjoja neuvosto aikoo noudattaa Euroopan unionin ja kyseisten maiden välisten tulevien sopimusten kehittämiseksi?

Dimitrios Papadimoulisin laatima kysymys numero 12 (H-0119/08):

Aihe: Euroopan unionin Kosovo-operaation rooli

Kosovon pääministeri on äskettäisissä lausunnoissaan väittänyt, että itsenäisyyden julistaminen on enää päivien kysymys. Venäjän ulkoministeri on lausunnoissaan liittänyt Euroopan unionin Kosovo-operaation uuden Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman antamiseen kansainvälisen yhteisön läsnäolosta Kosovossa.

Millainen tehtävä ja aikataulu Euroopan unionin Kosovo-operaatiolle on annettu? Arveleeko neuvosto, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto tulee antamaan uuden päätöslauselman kansainvälisen yhteisön läsnäoloa Kosovossa koskevista muutoksista?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, haluan vastata kaikkiin kolmeen kysymykseen samalla kertaa, joten vastauksestani tulee hieman pidempi. Tämä aihe on kuitenkin juuri nyt hyvin ajankohtainen.

Neuvosto on päättänyt jatkaa Länsi-Balkanin eurooppalaisten näkymien tukemista ja tehdä asiasta ymmärrettävämmän alueen kansalaisten kannalta. Se muun muassa jouduttaa alueen maiden kanssa käytävän vuoropuhelun aloittamista viisumisääntöjen vapauttamisesta.

Neuvosto totesi pitävänsä alueellisen yhteistyöneuvoston perustamista myönteisenä asiana maanantaina 10. maaliskuuta pitämässään istunnossa, jossa vakaussopimus luovutettiin virallisesti tälle uudelle neuvostolle. Tämän neuvoston perustaminen on todiste demokratiaa, taloutta ja turvallisuutta koskevan alueellisen yhteistyön saralla saavutetusta suuresta edistyksestä.

Neuvosto on korostanut alueellisen yhteistyön ja hyvien naapuruussuhteiden suurta merkitystä sekä sitä, että kaikkien osapuolten on pyrittävä jälleen löytämään – suhtautumalla neuvotteluihin rakentavasti – hyväksyttäviä kahdenvälisiä ratkaisuja ratkaisemattomiin kysymyksiin, jotka koskevat suhteita naapurimaihin.

Helmikuun 18. päivänä tekemissään päätöksissä neuvosto vahvisti vakaan päätöksensä tukea Länsi-Balkanin eurooppalaisia näkymiä täysin ja tehokkaasti. Se kehotti komissiota käyttämään yhteisön välineitä taloudellisen ja poliittisen kehityksen kiihdyttämiseen ja tarjoamaan laajemmalle alueelle konkreettisia toimenpiteitä, jotka auttavat sitä etenemään tähän suuntaan.

Haluan mainita tältä osin hyvin tärkeän tapahtuman. Maaliskuun 5. päivänä Euroopan komissio julkaisi erityisen tiedonannon Länsi-Balkanista. Siinä komissio ehdotti konkreettisia toimenpiteitä, joilla syvennettäisiin entisestään EU:n ja tämän alueen maiden välisiä suhteita. Tämä tiedonanto ja Länsi-Balkanin maiden eurooppalaisten näkymien lujittaminen ovat tärkeimmät EU:n ulkoministerien epävirallisessa kokouksessa käsiteltävät aiheet. Kokous on määrä järjestää Sloveniassa tämän kuun lopussa.

Puheenjohtajavaltio Slovenia on kiinnittänyt Länsi-Balkaniin erityistä huomiota. Alueen vakaus on äärimmäisen tärkeää koko Euroopan unionin turvallisuuden ja vaurauden kannalta. Vuonna 2008 voidaan muun muassa tarkistaa vuonna 2003 laadittua Thessalonikin toimintasuunnitelmaa, tehdä monia vakautus- ja assosiaatiosopimuksia sekä vahvistaa alueella tehtävää yhteistyötä monilla aloilla.

Koska meillä on vain vähän aikaa, yritän esitellä lyhyesti EU:n neuvoston tärkeimmät, yksittäisiä maita koskevat tavoitteet. Koska yhdessä kysymyksessä mainittiin Kosovo, sanon siitä muutaman sanan.

Puheenjohtajavaltio katsoo edelleen, että Kosovon asemaan tarvitaan pitkäaikainen ratkaisu, joka on osa Länsi-Balkanin eurooppalaista tulevaisuutta koskevaa yleistä ohjelmaa. Vakautus- ja assosiaatioprosessi on strateginen kehys, jonka EU on kehittänyt Länsi-Balkanin-politiikkaansa varten. Tähän kehykseen kuuluvia välineitä sovelletaan myös Kosovoon.

Muistutan teille, että neuvosto teki 18. helmikuuta päätöksiä, joissa se vahvisti sitoutuneensa tukemaan täysin ja tehokkaasti Länsi-Balkanin eurooppalaista tulevaisuutta. Neuvosto kehotti komissiota käyttämään yhteisön välineitä taloudellisen ja poliittisen kehityksen kiihdyttämiseen ja tarjoamaan laajemmalle alueelle konkreettisia toimenpiteitä, jotta se voisi edetä tämän tavoitteen suhteen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että aikaa on vähän, mutta mielestäni on mielenkiintoista, että näkymät ovat muuttuneet sen jälkeen, kun esitin tämän kysymyksen. Mielestäni on myös hyvä, että neuvoston puheenjohtaja on kertonut meille hyvin tarkkaan aluetta koskevista, erityisistä ja ilmeisistä huolenaiheistaan. Haluan esittää hänelle kysymyksen, joka liittyy erityisesti EU:n Kosovon-operaatioon, joka on ainutkertainen ja tässä vaiheessa vielä jokseenkin testaamaton. Voitteko vakuuttaa meille, että otamme tästä operaatiosta opiksemme ja että olemme valmiita tarjoamaan samanlaista tukea alueen muille maille, jos ja kun meitä pyydetään tekemään niin?

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa selvityksestä, mutta olisin halunnut lisätietoja. Tiedämme, että heinäkuussa 2006 allekirjoitettiin energiasopimus, jonka tarkoituksena oli houkutella energia-alan investointeja, ja tiedän, että vuonna 2007 hyväksyttiin alueen energiainfrastruktuuria koskevien ensisijaisten hankkeiden luettelo ja allekirjoitettiin jopa sosiaalisia kysymyksiä koskeva pöytäkirja.

Tiedämme myös, että yhteisö harkitsee liikennettä koskevan sopimuksen allekirjoittamista alueen maiden kanssa tie-, rautatie- ja sisävesiliikenteen kotimarkkinoiden luomiseksi. Lisäksi laadittiin liikennealan ensisijaisten hankkeiden luettelo, ja olisin halunnut neuvostolta lisää tarkempia tietoja…

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, Mairead McGuinnessin ensimmäiseen kysymykseen vastaan, että EU:n Kosovon-operaatio on osa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Toisin sanoen se on niin sanottu YUTP:n ISDP-operaatio. Se ei kuitenkaan ole ainut operaatio Länsi-Balkanilla. Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettava ISDP-operaatio on yksi näistä operaatioista, ja sillä on samanlainen asema, toisin sanoen se on EU:n poliisioperaatio. Vastaavasti entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toteutettiin PROXIMA-operaatio, joka on päättynyt.

Hyväksyimme Kosovon-operaatiota koskevan päätöksen, ja haluan korostaa operaation merkitystä. Euroopan unionin korostetaan usein olevan erimielinen Kosovon aseman suhteen. Mielipide-eroja toki on, mutta samalla unohdetaan usein se, että Euroopan unioni on yksimielinen tärkeistä asioista, kuten EU:n operaatiosta, josta päästiin sopimukseen ja jonka toivomme olevan toimintavalmiudessa aikataulun mukaisesti.

Vastaan nyt Silvia-Adriana Ţicăun kysymykseen. Teemme jo vakiintunutta alueellista yhteistyötä osana Kaakkois-Euroopan energiajulistusta. Tarkastelemme myös muita aloja, joilla voimme vahvistaa konkreettisten toimenpiteiden avulla Länsi-Balkanin maiden todellista yhdentymiskehitystä ja lujittaa niiden yhteyksiä Euroopan unioniin.

Mainitsitte liikennealan. Se on toki yksi tarkastelemistamme aloista, mutta on myös muita aloja, kuten yhteistyö tutkimuksen, tieteen ja koulutuksen alalla. Haluan erityisesti korostaa, kuinka tärkeää on vapauttaa nämä maat viisumivaatimuksista. Tämä on edelleen yksi tavoitteistamme. Toivon, että tavoite saavutetaan pian. Useimpien Länsi-Balkanin maiden kanssa on jo käynnistetty Slovenian puheenjohtajakaudella viisumivaatimusten asteittaista lakkauttamista koskevat neuvottelut.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, tavalla, jolla EU suhtautuu Balkanin maihin, on suuri ja merkittävä vaikutus paitsi Balkanin maiden myös Euroopan unionin ja koko maailman vakauteen.

Kosovon itsenäisyysjulistus on kylvänyt vihan siemenen serbien ja Kosovon albaanien välille ja vaarantaa niiden epävakaat suhteet. Koska myös Slovenia kuuluu Balkanin alueeseen, kysyn, millainen olisi neuvoston puheenjohtajan mielestä kestävä ratkaisu, jolla voitaisiin turvata alueen rauha ja vakaus? Onko se mahdollista ilman Serbian hyväksyntää?

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvä neuvoston puheenjohtaja, ette maininnut Kosovoa koskevassa vastauksessanne kertaakaan YK:ta ettekä kansainvälistä oikeutta! Kysyn siksi teiltä, voidaanko Länsi-Balkanin eurooppalaisia näkymiä tukea YK:n sääntöjen vastaisesti ja kansainvälistä oikeutta rikkoen? Koska neuvosto toteaa tiedonannossaan pitävänsä myönteisenä YK:n päätöslauselman nro 1244 mukaista kansainvälisen yhteisön läsnäoloa Kosovossa, kysyn myös, voidaanko tässä asiassa todella poimia rusinat pullasta. Onko se sitova vai ei, vai valitsetteko vain ne kohdat, jotka sopivat teille?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä lisäkysymyksistä. Zita Pleštinskán kysymykseen vastaan, etten voi enkä uskalla arvioida henkilökohtaisesti enkä neuvoston edustajana, mikä olisi hyvä Kosovon asemaa koskeva pitkäaikainen ratkaisu. On tosiasia, että ihanteellinen ratkaisu olisi asiaan kuuluvien osapuolten välinen sopimus. Kuten tiedämme, asiasta neuvoteltiin pitkään, mutta neuvottelut eivät johtaneet sopimukseen.

Samoin olisi toivottavaa, että YK:n turvallisuusneuvosto ottaisi kantaa tähän kysymykseen, mutta kuten tiedämme, se ei ole tehnyt näin. Siksi Euroopan unioni vastasi 18. helmikuuta Kosovon itsenäisyysjulistukseen omalla tavallaan yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätöksillä ja päätöslauselmilla. Tämä on se asiayhteys, jossa Euroopan unioni pääsi sopimukseen. Kuten tiedämme, jäsenvaltiot voivat päättää itse suhteidensa kehittämisestä Kosovon kanssa.

Dimitrios Papadimoulisin kysymykseen eli mielipiteeseen vastaan korostamalla, että on täysin selvää, että Länsi-Balkanin eurooppalaiset näkymät koskevat myös Kosovoa. Kosovo kuuluu alueeseen, jolle annettiin eurooppalaiset näkymät jo Thessalonikissa vuonna 2003, eikä asia ole muuttunut.

Tämä ilmenee myös komission jäsenen aiemmin mainitsemasta tiedonannosta, joka julkaistiin tämän vuoden maaliskuun 5. päivänä ja jossa on Kosovoa koskeva erityinen osa.

  Puhemies. − (PT) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.40 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

16. Iäkkäiden elämänlaadun parantaminen (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Neena Gillin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0027/08) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden toteuttamaan tutkimus- ja kehitysohjelmaan iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantamiseksi uuden tieto- ja viestintäteknologian avulla [KOM(2007)0329 – C6-0178/2007 – 2007/0116(COD)].

  László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla on ilo ja kunnia käyttää kollegani, komission jäsen Redingin puolesta avauspuheenvuoro näin tärkeästä ja hyvästä aiheesta.

Väestön ikääntyminen kaikkialla EU:ssa aiheuttaa selvästikin yhteiskunnallemme ja taloudellemme merkittäviä haasteita. Nykyään jokaista eläkeläistä kohden on yhä viisi veronmaksajaa. Vuoteen 2025 mennessä yhtä eläkeläistä kohden on enää kolme veronmaksajaa ja vuoteen 2050 mennessä vain kaksi veronmaksajaa. Hoidosta, erityisesti yli 80-vuotiaiden kasvavan ryhmän hoitamisesta aiheutuvat kustannukset kasvavat nopeasti. Olemme syystäkin huolissamme siitä, kuinka takaamme vanhusten hyvän elämänlaadun ja turvaamme vanhusten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rahoituksen kestävyyden.

Samalla korostan, että ikääntyvä väestö merkitsee myös suurta mahdollisuutta ja lupaavia markkinoita uusille tuotteille ja palveluille, jotka liittyvät terveeseen ikääntymiseen ja itsenäiseen asumiseen. Olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että voimme ja että meidän pitäisi ottaa EU:ssa käyttöön tieto- ja viestintäteknologiaa, jolla tuetaan hyvää ikääntymistä. Tietotekniikka-avusteista asumista (Ambient assisted living, AAL) koskeva yhteinen ohjelma auttaa kohtaamaan näitä haasteita ja hyödyntämään mahdollisuuksia. EU:n on tuettava myös jäsenvaltioiden innovatiivista yhteistyötä markkinalähtöisen tutkimuksen ja kehityksen alalla.

Esittämänne kompromissitarkistukset ovat todella auttaneet vahvistamaan aloitteen eurooppalaista ulottuvuutta selventämällä sekä soveltamisalaa että jäsenvaltioiden tehtäviä ja velvoitteita. Tämä auttaa turvaamaan tämän tärkeän, meitä kaikkia hyödyttävän eurooppalaisen työn hyvät tulokset.

  Neena Gill, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten täällä on jo todettu, ikääntyneiden kasvavan väestöryhmän elämänlaadun parantaminen on yksi EU:n suurimmista haasteista.

Yhteiskuntamme rakenne on muuttumassa, ja meidän on sopeuduttava siihen ja turvattava vanhusten elämänlaatu ja itsenäinen asuminen, sillä muutoin he ovat syrjäytymisvaarassa.

Meidän on varmistettava, että tämä uusi yhteiskunta on osallisuutta edistävä yhteiskunta. Meidän on varmistettava, että ikääntyneiden kasvava ryhmä kykenee täysin osallistumaan yhteiskuntaelämään, sillä 65–80-vuotiaiden kansalaisten määrä kasvaa vuosina 2010–2030 EU:ssa 40 prosenttia.

Tämä ikääntyvä väestönosa vaikuttaa merkittävällä tavalla moniin politiikanaloihin, joita ovat muun muassa sosiaaliala, työllisyys, asuminen, opetus, koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Siksi ikääntymiseen on puututtava kokonaisvaltaisella, ei pirstoutuneella tavalla.

Tämä mietintö on tulosta 169 artiklan mukaisista jäsenvaltioiden aloitteista, joille komissio on myöntänyt osarahoitusta 150 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana. Tämä auttaa EU:n teollisuutta ja tutkimuslaitoksia kehittämään uusia huippuluokan tieto- ja viestintäteknologiapalveluja, -tuotteita ja -ratkaisuja, joilla parannetaan ikääntyneiden elämänlaatua.

Nykyisin on olemassa teknologiaa, jolla voidaan auttaa henkilöjä, joiden muisti, näköaisti, kuuloaisti tai liikuntakyky on heikentynyt. Todellinen työ on jo alkanut, mutta usein näistä asioista ei olla tietoisia eikä niiden käyttö ole laaja-alaista. Siispä toivon, että tämä aloite on todella hyödyllinen ja auttaa ratkaisemaan yhteiskunnan ongelmia.

Voin ilokseni kertoa, että olen nähnyt omakohtaisesti monissa paikoissa, erityisesti kotiseudullani West Midlandsissa, kuinka perinteisiä taloja voidaan muuttaa apuvälineteknologialla, joka tekee kotiympäristöstä turvallisemman ja käyttökelpoisemman.

Olen myös ylpeä siitä, että kotiseutuni edustaa apuvälineteknologian alan kärkeä: teknologiaa on kehitetty paitsi ikääntyneiden tarpeisiin myös auttamaan vammaisia.

Siispä AAL-ohjelman pitäisi todella vauhdittaa tällaista toimintaa kolmella alalla. Ensinnäkin EU:n tutkimusta koordinoidaan keskitetysti. EU:n tutkimus mahdollistaa toteuttamiskelpoisten tuotteiden kehittämisen ja tuo niitä markkinoille.

Meidän pitäisi pyrkiä kehittymään tämän alan asiantuntemuksen keskittymäksi, ja kaikkialla Euroopan unionissa pitäisi vaihtaa tietoja ja levittää parhaita käytäntöjä.

Tämä on toteutettavissa vain, jos asiaan osallistuvat maat sitoutuvat siihen todella. Olen siksi iloinen siitä, että neuvosto on asettanut kunkin osallistuvan maan rahoitusosuuden vähimmäismääräksi 0,2 miljoonaa euroa ja sopinut yhteisestä arviointimekanismista ja valintaperusteista siinä toivossa, että tämä lisää ohjelman koordinointia, avoimuutta ja uskottavuutta.

Toiseksi se hyödyttää EU:n teollisuutta, jolla on valtavat mahdollisuudet tällä alalla. Siispä kehotan AAL-järjestöä kehittämään näille tieto- ja viestintäteknologiatuotteille ja -palveluille tehokkaita liiketoimintamalleja, jotka ovat tärkeitä hintojen madaltamiseksi ja näiden tuotteiden tuomiseksi markkinoille.

Niiden on myös varmistettava, että pk-yritykset voivat osallistua ja käyttää tasapuolisesti tutkimus- ja rahoitusmahdollisuuksia. Ohjelman menestyksen kannalta on kuitenkin hyvin tärkeää, että siinä harkitaan EU:n laajuisten standardien ja yhteentoimivuuden kehittämistä, jotta EU voi nousta maailmanlaajuiseen johtoasemaan apuvälineteknologian alalla. Tämän alan kehittämistä haittaavat tekniset esteet ja sääntelyesteet on poistettava pian. Emme saa unohtaa sitä, että myös muulla maailmalla, kuten Yhdysvalloilla, Japanilla ja jopa Kiinalla, on edessään samanlainen väestörakenteellinen haaste. Siksi meidän on kehitettävä maailmanlaajuinen kilpailuetu.

Sen lisäksi, että AAL-ohjelmassa on kyse itsenäisen elämän parantamisesta, se voi myös auttaa saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet. Jotta näin kävisi, tarvitsemme tällä alalla yhteistä pohdintaa ja yhteisiä toimia muiden ohjelmien kanssa, jotka liittyvät työpaikkojen luomiseen ja talouskasvuun.

Kolmanneksi totean, että vaikka teknologialla voidaankin parantaa ikääntyneiden elämänlaatua, tässä onnistutaan vain, jos puutumme muutamaan merkittävään seikkaan. Hintojen on oltava kohtuullisia, jotta apuvälineet olisivat kaikkien saatavilla. Uuden teknologian on oltava helppokäyttöistä, ja meidän on varmistettava, että vanhukset ja heidän hoitajansa saavat riittävästi koulutusta, jotta he osaavat käyttää apuvälineitä. Lisäksi on muistettava, että vaikka elämme tietoyhteiskunnassa, emme kuitenkaan elä vielä osallisuutta edistävässä yhteiskunnassa, joten suuri osa vanhuksista on syrjäytymisvaarassa. Siksi meidän on tuotava Internet yhä useamman ulottuville, järjestettävä sen käyttöä koskevaa koulutusta ja pidettävä huolta siitä, että vanhukset pysyvät osana yhteiskuntaa ja voivat hoitaa helposti päivittäisiä asioitaan, kuten tehdä ostoksia, maksaa laskuja ja tehdä varauksia. Näiden tuotteiden ja palvelujen saatavuuden ei pidä kuitenkaan johtaa EU:n maantieteelliseen jakautumiseen. En halua, että meille kehittyy EU:n väestörakenteelliseen haasteeseen liittyvissä asioissa kahden nopeuden Eurooppa.

Tämä on vasta alkua. Meidän on tehtävä vielä paljon, ja toivon, että tämä ohjelma on ennakkotapaus komission ja neuvoston tuleville toimille ja aloitteille.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. − (PL) Arvoisa puhemies, EU:n väestön ikääntyminen on haaste koko eurooppalaiselle yhteiskunnalle. Keskimääräinen elinajanodote on nykyisin 80 vuotta, ja eläkeikäisten määrän odotetaan kasvavan 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan unionin pitäisi tarttua tähän haasteeseen laaja-alaisesti, sillä väestörakenteelliset suuntaukset vaikuttavat moniin politiikanaloihin, kuten työllisyyteen, asumiseen, koulutukseen, sosiaaliapuun ja terveydenhuoltoon. Kyseisen tutkimus- ja kehitysohjelman yleisenä tavoitteena on parantaa vanhusten elämänlaatua ja vahvistaa EU:n teollisuuspohjaa. Tämä on tarkoitus saada aikaan ottamalla käyttöön tieto- ja viestintäteknologiaa, joka auttaa vanhuksia parantamaan elämänlaatuaan, pysymään terveinä ja jatkamaan aktiivista toimintaansa työ- ja yhteiskuntaelämässä.

Ikääntyneiden osaaminen ja kokemus on merkittävä valtti erityisesti tietoyhteiskunnassa. On myös tärkeää korostaa, että ikääntyvässä yhteiskunnassa on enemmän naisia kuin miehiä, koska naisten elinajanodote on korkeampi. Siksi ohjelmaa suunniteltaessa ja arvioitaessa on otettava huomioon tämä sukupuolinäkökohta. Lopuksi haluan kiittää esittelijää, Neena Gillia erinomaisesta mietinnöstä.

  Lambert van Nistelrooij, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on hyvä, että EU:n väestörakenteen muutoksesta puhutaan kerrankin eri tavalla – ei pelkästään asiana, joka kasvattaa kustannuksia ja huollettavien ihmisten määrää. Onhan myös niin, että se merkitsee meille huomattavaa mahdollisuutta. Puhun itse mielelläni hopeataloudesta: ohjelman huolellinen tarkastelu osoittaa, että siinä käsitellään elämänlaatua. Mikä on siis EU:n ongelma?

Toisaalta meillä on erinomaista perusosaamista, mutta markkinoilla innovointi kestää liian pitkään. Meillä on ollut Internet ja laajakaista jo pitkään, ja nyt liikuntarajoitteisilla on kunnollinen mahdollisuus käyttää palveluja myös Internetin välityksellä. Tämä voi muuttaa asioita, ja tähän liittyy mahdollisuus.

Olen toisaalta iloinen siitä, että seitsemännessä puiteohjelmassa on varattu perustutkimukseen puoli miljardia euroa, ja Euroopan yhteisö saa kyseiset puoli miljardia jäsenvaltioilta ja yrityksiltä. On hyvä, että tätä tietoa ja osaamista levitetään, sillä se toimii siltana markkinoille.

Kuten Neena Gill jo totesi, on hyvin tärkeää, että me käännämme Euroopan unionissa vääristyneet, pirstoutuneet markkinat ylösalaisin ja otamme käyttöön parempia standardeja lisätäksemme osallisuutta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Kiinassa tätä ongelmaa ei ole. Meillä on hyvin erilaiset talousjärjestelmät. Siksi meidän on otettava käyttöön teknologiaa ja konsultoitava kumppaneitamme jäsenvaltioissa. Tästä syystä olisi hyvä edistää jäsenvaltioiden yhdistymistä ja ottaa kuhunkin hankkeeseen mukaan aina kolme maata. Tämä on toisinaan vaikeaa, mutta se on mielestäni tarpeen, jotta tieto ja osaaminen saadaan nopeasti käyttöön.

Ohjelman joitakin kohtia on arvioitava, ja olen hyvin utelias olemassa olevan teknologian suhteen sekä sen suhteen, voidaanko tieto- ja viestintäteknologisia sovelluksia käyttää tehokkaasti. Uskon ja toivon, että käyttäjät ovat merkittävässä asemassa tässä ohjelmassa. Kiitän esittelijää siitä, että hän on tehnyt valtavasti työtä tämän asian parissa, ja erityisesti hänen mietintönsä sisällöstä.

  Silvia-Adriana Ţicău, PSE-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, koska meillä ei ole ollut syntyvyyden kasvua edistävää politiikkaa eikä tiettyjä palveluja lasten kasvattamista ja hoitamista varten, yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa 20–28 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.

Ikääntyneillä on erityisiä tarpeita, ja yhteiskunnan on käytävä läpi muutos voidakseen täyttää tällaiset tarpeet. Ikääntyvät tarvitsevat mukautettuja asuntoja, ja meidän on kehitettävä ikääntyvien terveydenhuolto- ja hoitopalveluja. Tätä taustaa vasten tieto- ja viestintäteknologian merkitys kasvaa. Osa ikääntyneistä käyttää jo digitaalista televisiota, matkapuhelimia ja jopa Internetiä. Monet ikääntyneet pitävät yhteyttä ulkomailla asuviin lapsiinsa käyttämällä Internetiä ja web-kameroita riippumatta siitä, asuvatko he maaseudulla vai kaupungissa.

Yli 65-vuotiaista eurooppalaisista vain 10 prosenttia käyttää Internetiä. On otettava huomioon, että yli 21 prosentilla yli 50-vuotiaista eurooppalaisista on vakavia kuulo-, näkö- tai hienomotoriikkaongelmia, minkä vuoksi heidän on vaikeaa käyttää tavanomaisia tieto- ja viestintäteknisiä laitteita.

Kesäkuussa 2007 komissio pyysi jäsenvaltioita ja alan teollisuutta tukemaan sellaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, joka koski ikääntyneiden ottamista mukaan tietoyhteiskuntaan. Tätä taustaa vasten tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa on tarkoitus toteuttaa ohjelma, joka koskee itsenäistä asumista kotona. Sille on varattu 150 miljoonan euron määrärahat yhteisön talousarviosta, ja vuosina 2008–2013 jäsenvaltiot käyttävät siihen vähintään 150 miljoonaa euroa. Viittaan nyt tietenkin osallistuviin jäsenvaltioihin.

Tämän ohjelman tavoitteena on edistää ikääntyneille tarkoitettuun tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvien innovatiivisten tuotteiden, palvelujen ja järjestelmien kehittämistä, luoda tutkimuksen kriittinen massa, tehdä EU:ssa erityistä kehitys- ja innovointityötä tietoyhteiskunnassa eläville ikääntyville tarkoitettujen tekniikoiden ja palvelujen alalla sekä luoda yrityksille paremmat edellytykset hyödyntää tutkimustuloksia.

Kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua tähän ohjelmaan. Komissio laatii välikertomuksen kahden vuoden sisällä ohjelman alkamisesta. Vuonna 2013 komissio tekee ohjelmasta lopullisen arvion. Katson, että ikääntyneet ansaitsevat mahdollisuuden – tämä on velvollisuutemme! Kiitän esittelijää.

  Jorgo Chatzimarkakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, minulla oli täällä jälleen tänään käymässä joukko vierailijoita. Tilanne on tuttu monille kollegoilleni. Meillä käy vierailijaryhmiä, joista osa on suuria, osa pieniä. Suurimmat ryhmät muodostuvat vanhempien sukupolvien edustajista. Näin kävi myös tänään. Ryhmässä oli 60 henkeä. Vierailijat olivat äärimmäisen kiinnostuneita, hyvin innokkaita ja aktiivisia, ja tämä on tilanne yhä useammin. Tämä merkitsee epäilemättä haastetta Euroopan unionille.

Väestörakenteen muutos nähdään usein uhkana. Luvut puhuvat puolestaan: 65–80-vuotiaiden kansalaisten määrän odotetaan kasvavan 40 prosenttia vuosina 2010–2030. Lambert van Nistelrooijin tavoin en kuitenkaan pidä tätä uhkana. Mielestäni se merkitsee eurooppalaisille hienoa tilaisuutta osoittaa, että kaikista maailman alueista juuri EU on sitoutunein turvaamaan hyvän elämänlaadun ihmiselämän kaikissa vaiheissa ja jokaisen ikäryhmän kohdalla. Meidän on osoitettava olevamme kiinnostuneita ikääntyneistä, ja meidän on pidettävä huolta siitä, että teemme niin EU:n kansalaisina ja että osoitamme EU:n haluavan suojella elämää.

Kiitän komissiota tästä ehdotuksesta. Tämä AAL-ohjelma liittää tämän merkittävän suuntauksen, väestörakenteen muutoksen, joka näkyy selvemmin Euroopassa kuin muilla alueilla, vahvuuksiimme tutkimuksen ja innovoinnin alalla. Olemme hyvin sitoutuneita kehittämään tieto- ja viestintäteknologiaa, ja AAL-ohjelma yhdistää nämä kaksi suuntausta.

Hyvät parlamentin jäsenet, on jokseenkin selvää, ettei Euroopan unioni ole toimivaltainen vanhuksiin, asuinrakentamiseen ynnä muihin sellaisiin liittyvien standardien suhteen. Näiden pilottiohjelmien avulla voimme kuitenkin edistää parhaita käytäntöjä, koota yhteen sen, mitä osa jäsenvaltioista tekee jo erinomaisesti, ja antaa sille eurooppalaisen laatuleiman, niin että se näyttää todella esimerkkiä muille. Hyvät parlamentin jäsenet, tällä ohjelmalla komissio auttaa kuromaan umpeen niin sanotun sukupolvien välisen digitaalisen kuilun yhteiskunnassamme.

Haluan kiittää esittelijää, Neena Gillia siitä, että hän on välittänyt tämän viestin hyvin selvästi, jopa selvemmin kuin muut esittelijät. Haluan esittää hänelle tästä vilpittömät kiitokset. Lisäksi hän puolusti parlamentin kantaa kolmikantamenettelyssä hyvin rohkeasti ja varmisti, että perusteemme tuotiin tehokkaasti esiin. Meidän ei ole mitään tarvetta piiloutua. Euroopan parlamentin jäsenenä haluan todeta, että toivomme AAL-ohjelmasta suurta menestystä. Toivotamme sille kaikkea hyvää.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. EU:n väestölliset, taloudelliset ja sosiaaliset piirteet edellyttävät ratkaisuja, joissa hyödynnetään ikääntyneiden ammatillista ja kulttuurista kokemusta, joilla varmistetaan, että heidän elinolonsa ovat mahdollisimman hyvät ja joilla minimoidaan tästä demografisesta ilmiöstä aiheutuvat kulut.

Komission ehdottama ohjelma vastaa tarpeeseen ja osittain myös pyrkimykseen löytää keinoja edistää teknologian kehitystä tällä alalla. Itse asiassa digitaalinen kuilu – eli tieto- ja viestintäteknologian käytön esteet, jotka ovat toisinaan hyvinkin vähäpätöisiä – sulkee aktiivisen sosioekonomisen elämän ulkopuolelle merkittävän osan vanhempaa väestöä ja rajoittaa sen mahdollisuuksia käyttää uusia teknologisia palveluja ja tarjolla olevaa apua.

Vaikka kannatankin komission ehdotusta kaikin osin, minun on todettava, että tieto- ja viestintäteknologiaa kehitetään huumaavaa vauhtia osa-alueille, joilla on runsaasti kaupallista kysyntää. Vaikka olen myös samaa mieltä komission kanssa siitä, että vanhusten ostovoima kasvaa, meidän on kuitenkin pantava merkille, että tulotasoissa on huomattavia eroja eri jäsenvaltioissa. Lisäksi eri maissa vanhusten mahdollisuuksissa käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa on huomattavia alueellisia eroja.

Haluan korostaa, että komission ehdotusten ansiot eivät liity ainoastaan itse teknologian kehittämiseen vaan myös vanhusten mahdollisuuksiin käyttää sitä ja heille tarjottaviin tilaisuuksiin ja kannustimiin opetella käyttämään sitä niissä osissa Eurooppaa, joissa tämä on erityisen tärkeää tulotasoerojen ja alueellisten erojen pienentämiseksi. Vaikeimpana tehtävänä on kuitenkin kuroa umpeen tietosisällössä ilmenevä digitaalinen kuilu. Tältä osin on todettava, että siellä, missä pienten ja suurten kansojen ja pienten ja suurten talouksien välinen digitaalinen kuilu on havaittavissa, sen ylittäminen sukupolvien myötä on taloudellisesti vaikeinta.

Arvoisa puhemies, vaikka tietoyhteiskuntaan osallistumista koskeva ministerien julkilausuma, jota käytettiin tänään keskustelun kohteena olevan asiakirjan perustana, hyväksyttiin vuonna 2006 Latvian pääkaupungissa Riiassa, Latvia ei ole osallistunut ohjelmaan. Haluan esittää tältä osin kysymyksen, johon myös esittelijä viittasi ja joka koskee sitä, missä määrin on ohjelmaan osallistuvien valtioiden edun mukaista, että muut jäsenvaltiot saavat rahoitusta seitsemännestä puiteohjelmasta, kun tämä rahoitus pysyy ennallaan.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, maailma on huvittava paikka. Terveysmietinnössä yritetään selvittää, kuinka lapset saataisiin kammettua pois tietokoneiden äärestä ulos juoksemaan ja leikkimään, ja samalla yritämme maanitella vanhukset istumaan koneen ääreen ja käyttämään sitä.

Vakavasti puhuen tietokoneilla on kuitenkin paljon tarjottavaa ikääntyneille ihmisille, erityisesti maaseudun asukkaille ja niille, jotka uhkaavat jäädä terveydellisistä syistä eristyksiin. Jotta ikääntyneistä ihmisistä voisi tulla tietotekniikan käyttäjiä, teknologiasta on tehtävä ensin helppokäyttöistä ja edullista ja sen on oltava kaikkien saatavilla ja helppohoitoista. Kun ikääntyneiden määrä EU:ssa kasvaa, vanhusten kannalta helppokäyttöisen teknologian kehittäminen voi parantaa heidän elämänlaatuaan ja auttaa heitä elämään itsenäisesti pidempään. Tietokoneiden kehittäminen ikääntyneille on varmasti loistava liiketoiminta-ajatus. Heiltä saattaa puuttua teknisiä taitoja, mutta heillä on paljon aikaa käyttää tietokonetta ja he haluavat pitää yhteyttä muihin. He muodostavat markkinat, jotka odottavat toteutumista.

  Desislav Chukolov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kotimaani Bulgaria kuuluu valitettavasti niihin Euroopan maihin, joissa väestö ikääntyy nopeimmin.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen maani nuoret, joita lupaukset lännen hyvästä elämästä houkuttelivat, lähtivät sankoin joukoin tiskaamaan. Vain heidän isovanhempansa jäivät kotiin. Ajatuksenne ikäihmisten eliniän pidentämisestä on loistava. Kuka sitä vastustaisi?

Ennen kuin suunnittelette uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttämistä, pyydän teitä miettimään sitä, että bulgarialaisten eläkeläisten eläkkeet ovat 50 euroa kuukaudessa. Tämän verran Bulgarian sosialistipuolueen sosialistinen hallitus maksaa heille. Tämä on kylmä tosiasia.

Kohdistan seuraavat sanani Euroopan parlamentin PSE-ryhmän jäsenille: hyvät parlamentin jäsenet, hyvät internationalistit, tiesittekö, mitä 50 euroa kuussa merkitsee eläkeläiselle, joka on tehnyt rehellistä työtä koko ikänsä? Tiesittekö, että 50 eurolla pitäisi elää ja ostaa ruokaa, samalla kun hintataso on verrattavissa EU:n muiden jäsenvaltioiden hintatasoon? Tiesittekö, että bulgarialaiseläkeläiset eivät käytä puhelinta, sillä heillä ei ole varaa maksaa lainvastaisesti yksityistetyn Bulgarian televiestintäyhtiön riistohintoja?

On pilkantekoa ehdottaa keinoja parantaa näille ihmisille tarkoitettuja tietoteknisiä palveluja. Miettikää ensin, kuinka lisäätte heidän taloudellista riippumattomuuttaan. Useimmat bulgarialaiseläkeläiset eivät ole mustalaisia, joten he eivät laske ilmaisten lounaiden varaan.

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä ohjelma on hyvä, mutta haluan silti esittää muutaman vastalauseen.

Niistä ensimmäinen liittyy tietenkin määrärahoihin: kuten täällä on jo todettu, 150 miljoonaa euroa eivät riitä mihinkään, kun kyse on alasta, josta on tulossa omien sanojenne mukaan yksi tulevaisuuden kukoistavimmista aloista. Näiden välineiden nopea täytäntöönpano on tärkeää paitsi vanhusten hyvinvoinnin kannalta myös kansantalouden ja kansallisen talousarvion kannalta. Lisäksi sillä on loistavat taloudelliset näkymät. Lambert van Nistelrooij totesi jo saman asian. Vaadimme siksi EU:lta tätä investointia sekä kannusteita laajentaa sitä huomattavasti tulevina vuosina, mahdollisesti jopa vuoden puolivälissä tehtävän budjettiarvioinnin yhteydessä.

Toinen huomioni on se – ja olen täysin samaa mieltä esittelijän havainnoista – että kuten Jorgo Chatzimarkakis jo totesi, Euroopan unioniin ei saa syntyä kahtiajakoa, kuilua, joka erottaa toisistaan vanhukset, jotka ovat saaneet koulutusta ja osaavat käyttää tätä uutta teknologiaa, ja vanhukset, joiden kohdalla tämä ei ole ollut mahdollista ja joilla ei yksinkertaisesti ole varaa asennuttaa laitteita kotiinsa. Tämä olisi pahasti ristiriidassa ohjelman päätavoitteen kanssa, jonka mukaisesti pyrimme tarjoamaan mahdollisimman monelle vanhukselle mahdollisuuden jatkaa asumista kotona mahdollisimman pitkään. Se tulee paljon halvemmaksi kuin lähettää heidät sairaalaan tai hoitokoteihin, ja se on tietenkin myös parasta heidän hyvinvointinsa kannalta. Kaiken kaikkiaanhan juuri tästä tässä kaikessa on kyse.

Lopuksi totean, että on hyvin tärkeää, että kaikki nämä innovatiiviset välineet ovat kohtuuhintaisia kaikkien vanhusten näkökulmasta heidän taloudellisesta tilanteestaan riippumatta.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, komission aloite on mielestäni hyvä, ja olen kiitollinen Neena Gillin mietinnöstä, joka on ikääntyneisiin vaikuttavien ongelmien vuoksi varmasti varsin hyödyllinen. Iäkkäiden osuus EU:ssa kasvaa jatkuvasti, mikä aiheuttaa ongelmia ja merkittäviä haasteita. Nykyisin tarjolla on uudenlaisia apuvälinetekniikoita, jotka voivat turvata vanhusten hyvän elämänlaadun ja tarjota heille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti elämään kiinnostuksensa ja kykyjensä mukaisesti. Siksi EU:n jäsenvaltioiden pitäisi valmistautua yhteiskunnallisten palvelujen ja avustuspalvelujen alalla lähestyvään suureen muutokseen.

Nykyaikaisten tieto- ja viestintäteknologisten laitteiden valmistajat ovat huomanneet tuotteidensa kysynnän kasvaneen. Uudella apuvälineteknologialla voidaan ratkaista näkökyvyn, kuulon ja liikuntakyvyn heikkenemiseen liittyviä ongelmia ja muita ongelmia, ja näin vanhukset voivat tuntea olevansa ja todella myös olla hyödyksi yhteiskunnalle. On erittäin hienoa, että EU:n jäsenvaltiot suunnittelevat investoivansa vuoteen 2013 mennessä yli miljardi euroa vanhusten tarpeita vastaavan uuden teknologian kehittämiseen.

Tieto- ja viestintäteknologialla voidaan parantaa ja epäilemättä parannetaankin vanhusten elämänlaatua ja itsetuntoa. Tästä herää kuitenkin yksi kysymys. Hyödyttääkö tämä kaikkia vai ainoastaan ”harvoja ja valittuja”?

Esittelijä on huolissaan siitä mahdollisuudesta, että tieto- ja viestintäteknologian innovaatioista hyötyy vain pieni määrä iäkkäitä, joiden elämänlaatu on jo nyt hyvä. Arvostan esittelijän suhtautumista asiaan. Osassa EU:n jäsenvaltioita on vanhuksille tarkoitettuja hotellimaisia kuuden tähden asuinkeskuksia. Aivan lähellä on kuitenkin myös köyhien vanhusten koteja, joiden asukkaat joutuvat pinnistelemään selviytymisensä eteen. Innovaatiot, apuvälineteknologia ja nykyaikaiset laitteet eivät ole koskaan olleet heidän ulottuvillaan. Tilanteeseen on saatava muutos viipymättä.

Mielestäni on hyvä, että mietinnössä todetaan, että iäkkäille suunnattujen tieto- ja viestintäteknologisten tuotteiden pitäisi olla kohtuuhintaisia ja helppokäyttöisiä. EU on johtoasemassa monella alalla. Johtoaseman saavuttaminen tällä alalla paitsi tarpeen myös EU:lle kunniaksi.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Tällä hetkellä joka viides EU:n kansalainen on yli 60-vuotias, ja ihmisten elinajanodote on yli 80 vuotta. EU:n kasvavan ikääntyneen väestöosan elämänlaatu ei kuitenkaan ole riittävän hyvä. Esimerkiksi kotimaassani Liettuassa joka neljäs vanhus pitää terveydentilaansa huonona, ja vain 57 prosenttia heistä osallistuu yhteiskuntaelämään. Ikääntyvän väestön elämänlaadun parantamisen pitäisi olla yksi EU:n ensisijaisista tavoitteista.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönottoa koskeva komission aloite on hyvin tärkeä tapa edistää niiden ongelmien ratkaisemista, jotka johtuvat vanhusten muistin, näkökyvyn, kuulon ja liikuntakyvyn heikkenemisestä. Komissio ei ole kuitenkaan puuttunut kunnolla ongelmaan, joka koskee vanhusten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa.

Yksi merkittävimmistä keinoista parantaa yhtäläisiä tieto- ja viestintäteknologian käyttömahdollisuuksia on tehdä niistä kohtuuhintaisia. Ikääntyneen ensisijainen tulonlähde on hänen eläkkeensä. Eläkkeet ovat puolestaan pieniä etenkin EU:n uusimmissa jäsenvaltioissa. On hyvin tärkeää, että uuteen tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvat tuotteet ovat kohtuuhintaisia kaikille EU:n kansalaisille.

Toinen merkittävä käytettävyyteen liittyvä seikka on uuden teknologian helppokäyttöisyys. Euroopan unionissa vain 18 prosenttia 65–74-vuotiaista käyttää Internetiä, kun taas yleisesti kaikista kansalaisista Internetiä käyttää 60 prosenttia. Siksi meidän on varmistettava, että uuteen tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvat tuotteet ovat helppokäyttöisiä.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n jäsenvaltioiden väestö ikääntyy. Tämä on tosiasia ja suuri haaste yhteiskunnallemme. EU:n pitäisi ottaa huomioon väestönkehityksen suuntaukset ja niiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset toteuttaessaan toimiaan. EU:ssa 65–80-vuotiaiden määrä kasvaa 40 prosenttia vuosina 2010–2030.

Meidän pitäisi pyrkiä ensisijaisesti tarjoamaan näille ihmisille mahdollisuus arvokkaaseen elämään, tarjota heille kaikki mahdolliset mukavuudet ja tuoda kaikki tärkeät palvelut heidän ulottuvilleen. Väestön ikääntyminen merkitsee tietenkin haastetta terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltopalvelujen tarjoamiselle taloudellisten edellytysten rajoissa sekä terveydenhoito- ja sosiaalihuoltohenkilökunnan saatavuudelle. Tämän tilanteen valossa haluan kiinnittää huomionne vaaralliseen ilmiöön, nimittäin vanhusten syrjäytymiseen ja eristäytymiseen.

Pyrkimykset päästä sairaista ja vanhuksista eroon laillisen eutanasian keinoin ovat suuri vaara nyky-Euroopalle. Olen huolestunut siitä, että vaikka Euroopan unioni ja Euroopan parlamentti ovat sitoutuneet suojelemaan perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia, ne ovat vaienneet asiasta.

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Arvoisa puhemies, ei ole mitään tuhoisampaa ja nöyryyttävämpää kuin tuntea olevansa syrjäytynyt, merkityksetön ja kyvytön. Kannatan siksi Euroopan komission ehdotusta, jonka mukaan yhteisö osallistuisi yhteiseen ohjelmaan, jolla autetaan ikääntyneitä osallistumaan ja parannetaan heidän elämänlaatuaan tieto- ja viestintäteknologiaa käyttämällä.

Tämä on yksi pala Lissabonin strategian palapelissä, jossa rakennetaan tietopohjaista, digitaalitekniikan taitavaa ja taloudellisesti kilpailukykyisempää Euroopan unionia. Jotta onnistumme todella edistämään ikääntyneiden osallistumista ja parantamaan heidän digitaalisia taitojaan, toimintoja on mukautettava asianmukaisesti ja niiden on oltava todella heidän käytettävissään. Näiden toimintojen on oltava ymmärrettäviä, helppokäyttöisiä, helppoja oppia ja kohtuuhintaisia. Niiden on houkuteltava kaupunkien ja maaseudun ikääntyvää väestöä ja vammaisia. Muutoin vaarana on, että edistämme syrjäytymistä emmekä osallistumista.

Tieto- ja viestintäteknologian laajalle levinneen käytön myötä myös vanhempi sukupolvi hyötyy viime kädessä nykyajan innovaatioista. Heidän elämänlaatunsa paranee, sillä heistä tulee itsenäisempiä ja aktiivisempia, heidän liikkumismahdollisuutensa paranevat ja he alkavat osallistua tiiviimmin yhteiskunta- ja talouselämään.

Mukautetut laitteet, apuvälineet ja lukuisat modernit sähköiset järjestelmät mahdollistavat elintilan hallinnan. Samalla ne mahdollistavat myös sen valvonnan, jolloin niiden käyttäjät tuntevat olonsa turvallisemmaksi ja nauttivat elämästään enemmän. Tällaiset laitteet tarjoavat vammaisille ja vanhuksille mahdollisuuden olla yhteydessä ulkomaailman kanssa ja saada etähoitoa, tehdä etätyötä ja nauttia viihteestä.

Haluamme kaikki päästä kypsään ikään, muttemme halua tuntea oloamme yksinäiseksi emmekä syrjäytyä yhteiskunnasta. Siksi ajattelemme nyt omaa tulevaisuuttamme ja otamme uusia askeleita sitä kohti.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, tilastojen mukaan ikääntyneiden määrä EU:ssa kasvaa 40 prosenttia vuosina 2010–2030. Tämä ilmiö tuo mukanaan paitsi haasteita myös politiikkaan ja EU:n tulevaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia. Todella vauraan ja kilpailukykyisen Euroopan unionin pitäisi löytää sopiva ratkaisu tällaisiin haasteisiin ja hyödyntää kunnolla tämän uuden väestönkehityssuuntauksen tarjoamia mahdollisuuksia.

Iäkkäiden eurooppalaisten täytyy voida saada laadukkaita palveluja ja elää hyvissä oloissa, ja heidän kokemustaan pitäisi hyödyntää yhteiskunnan jatkuvaan kehittämiseen. Samalla kun Euroopan unioni yrittää kehittyä tietopohjaiseksi taloudeksi ja yhteiskunnaksi, tietotekniikka tarjoaa innovatiivisen ratkaisun tähän tilanteeseen ja Euroopan yhteisön osallistuminen keskeisiin ohjelmiin on enemmän kuin tarpeen.

Haluan tuoda esiin kaksi tärkeää näkökohtaa, jotka liittyvät vanhusten elintason parantamiseen uutta teknologiaa käyttämällä. Ensinnäkin EU:n kansalaisia pitäisi opettaa käyttämään uutta teknologiaa, ja heille pitäisi tiedottaa sen tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhukset, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa asuvat vanhukset, eivät tunne tätä alaa lainkaan tai tuntevat sitä vain vähän, ja on helppo nähdä, millaisia menetyksiä tästä aiheutuu koko yhteiskunnalle. Siispä tämän päätöksen menestys riippuu suuresti siitä, kykeneekö EU järjestämään koulutusta ja tiedotusta näille ihmisille. Toiseksi naisiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä naisten pidemmän elinajanodotteen vuoksi iäkkäimpien joukossa on enemmän naisia kuin miehiä. Myös tämä näkökohta on otettava huomioon tehtäessä ikääntymisprosessia koskevaa tieteellistä tutkimusta sekä toteutettaessa poliittisia päätöksiä käytännössä.

Lopuksi haluan toistaa, että meidän on tärkeää keskittyä uusien jäsenvaltioiden tilanteeseen, sillä näiden maiden vanhukset ovat muita heikommassa asemassa. EU:n on otettava tulevissa toimissaan ensisijaiseksi tavoitteekseen parantaa tämän ryhmän heikkoa elintasoa ja korjata se epäkohta, ettei tämä ryhmä osaa käyttää uutta teknologiaa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, vuotuinen työohjelmani alkaa tavallisesti tapaamisilla seniorikansalaisten kanssa, ja heitä tavatessani pääsin tutustumaan ”Help the Aged” -foorumiin, seniorikansalaisten parlamenttiin sekä Slovakiassa komission tuella julkaistuun ”Seniorikansalaisten foorumi” -nimiseen lehteen. Nämä toimet ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että vanhukset haluavat olla aktiivisia ja oppivat hyvin nopeasti. Monet vanhukset käyttävät nykyisin esimerkiksi matkapuhelimia. Ne eivät tunnu vierailta, vaan niistä on tullut tärkeitä välineitä.

Valitettavasti seniorikansalaisten tietokoneopetukseen varataan hyvin vähän resursseja. Neena Gillin mietintö on mielestäni hyvä, sillä Euroopan parlamentti esittää siinä tärkeän viestin vanhusten ja vammaisten elämänlaadun parantamisesta.

Uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttö voi olla tehokas keino varmistaa, ettei tätä EU:n kansalaisten ryhmää, joka on viisauden, kokemuksen, perinteiden ja osaamisen lähde, sysätä yhteiskunnassamme syrjään. On kuitenkin tärkeää, että tarjoamme kaikille EU:n vanhuksille yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, pidän 13 jäsenvaltion aloitetta myönteisenä. Nämä jäsenvaltiot ovat kehittäneet ikääntyneiden tietotekniikka-avusteista asumista koskevan yhteisen tutkimusohjelman, jotta myös tämä sukupolvi voisi hyötyä kunnolla tietoteknologiasta. Tämä helpottaa varmasti viestintää ja auttaa ikääntyneitä pysymään työelämässä pidempään. Kannatan siksi täysin pyrkimyksiä tehdä AAL-ohjelmasta osa huomista päätöstämme ja tehdä siitä EU:n yhteinen ohjelma. Uskon, että kykenemme tällä tavoin kaksinkertaistamaan määrärahat yhteensä 600 miljoonaan euroon. Mielestäni pyyntömme, jonka mukaan kotimaisista lähteistä peräisin olevaa osarahoitusta olisi 20 prosenttia, antaa jäsenvaltioille riittävästi motivaatiota tarttua näihin tehtäviin. Meidän pitäisi näyttää vihreää valoa tälle ohjelmalle, sillä se mahdollistaa sellaisten innovatiivisten tuotteiden ja erityispalvelujen tehokkaan kehittämisen, joissa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa arvokkaan vanhuusiän turvaamiseen. Ohjelma merkitsee myös tilaisuutta pienille ja keskisuurille yrityksille ja vastaa täysin Lissabonin strategian tavoitteita ja omia arvojamme.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, meidän pitäisi kannattaa ehdotusta EU:n osallistumisesta yhteiseen tutkimus- ja kehitysohjelmaan, jolla pyritään parantamaan iäkkäiden elämänlaatua.

Uudenlainen tieto- ja viestintäteknologia voi helpottaa ikääntyneiden elämää ja auttaa heitä pysymään aktiivisena työ- ja yksityiselämässä. Meidän on pidettävä mielessämme, että elinolojen parantuminen nostaa iäkkäiden määrää.

Suunnitellessamme tämän ohjelman tarkkoja toimintaperiaatteita meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että iäkkäiden taloudellinen tilanne ja elinolot vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Heidän elintasoissaan on huomattavia eroja. Siispä ikääntyneet tarvitsevat erilaisia palveluja ja heidän valmiutensa elää aktiivista elämää vaihtelevat – etenkin kun kyse on maaseudulla asuvista ikääntyneistä. Uudet tekniset laitteet, uudet mahdollisuudet työskennellä Internetin välityksellä ja uuden teknologian hyödyntäminen voivat auttaa iäkkäämpiä pysymään työmarkkinoilla. Ne voivat myös tehdä ikääntymisestä mukavaa. Ongelma on erityisen merkittävä siksi, että EU:n väestö ikääntyy jatkuvasti.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, se, etteivät seniorikansalaiset pääse hyödyntämään tietoteknologian tarjoamia etuja, on ongelma etenkin siksi, että 65–80-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä on pian 40 prosenttia.

Kannatan siksi näiden ihmisten elämänlaadun parantamiseen tähtäävää yhteistä tutkimus- ja kehitysohjelmaa, johon Euroopan unioni liittyy. Haluan kuitenkin todeta, että yhteisön rahoitus tälle hankkeelle on mitätöntä. Yhteisön rahoitusosuus on enintään 150 miljoonaa euroa, vaikka se maksetaan tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta, jonka määrärahat ovat yli 50 miljardia euroa. Lisäksi yhteisön rahoitusosuus saa olla enintään 50 prosenttia hankkeen julkisesta rahoituksesta, mikä on näin tärkeässä hankkeessa epätavallisen pieni osuus.

Sen lisäksi, että tässä ohjelmassa määritellyt tietotekniset ratkaisut tarjoavat ikääntyneille konkreettista hyötyä, EU:n osallistuminen hankkeeseen merkitsee hyvää tilaisuutta parantaa eurooppalaisten elämänlaatua, ja tästä syystä yhteisön rahoitusosuuden pitäisi olla tämäntyyppiseen tutkimukseen kohdennettuja kansallisia rahoitusosuuksia suurempi.

  László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron komission jäsen Redingin puolesta ja kiitän Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijää, Neena Gillia, hyvin rakentavasta lähestymistavasta AAL-ehdotusta koskevan neuvotteluprosessin aikana. En vastaa tästä asiasta, ja siksi tämä keskustelu oli mielestäni paitsi hyvin mielenkiintoinen myös varsin opettavainen. Vakuutan teille, että välitän kiitoksenne, huolenaiheenne ja ehdotuksenne kollegalleni komission jäsen Redingille.

Ymmärsin, että yksi keskeisistä kysymyksistä on se, kuinka ikääntynyt sukupolvi oppii käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa, ja olen asiasta samaa mieltä. Tämä edellyttää varmasti tietoa ja osaamista sekä taloudellisia resursseja. Ikääntyneiden, erityisesti maaseudulla asuvien ikääntyneiden kouluttaminen on varmastikin tärkeää. Asiaan tartutaan asianmukaisesti ”Hyvä vanhuus” -toimintaohjelmassa. Toinen merkittävä asia on teknologian kohtuullinen hintataso, ja tähän asiaan puututaan AAL-ohjelmassa. Myös muiden maiden liittyminen ohjelmaan on varmastikin mahdollista, ja tästä syystä ehdotitte suhteellisen matalaa kynnystä.

Haluan lopuksi korostaa, että komissio kannattaa esittelijän esittämiä kompromissitarkistuksia, joiden ansiosta meidän on mahdollista päästä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Sitoutuneen toimintanne ansiosta tämä tärkeä aloite voidaan käynnistää kevään aikana. Myös jatkuva tukenne aloitteen täytäntöönpanon aikana on tärkeää. Haluan korostaa, että tähän haasteeseen tarttuminen on paitsi moraalinen velvollisuutemme myös taloudellinen tilaisuus, minkä monet puhujat jo mainitsivatkin. Näin parannamme paitsi iäkkäiden kansalaistemme tulevaa hyvinvointia myös tulevaa kilpailukykyämme.

  Neena Gill, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia kollegoitani heidän huomioistaan ja työpanoksestaan.

Guntars Krasts kysyi minulta, hyväksynkö sen, että myös muut maat osallistuvat ohjelmaan. Tarkoituksena on, että tämä ohjelma on avoin mahdollisimman monelle jäsenvaltiolle, ja lisäksi sitä voidaan laajentaa myös EU:n ulkopuolisiin maihin, joihin se ulottuu jo nyt.

Rahoitus on keskeinen kysymys, ja monet puhuivatkin jo asiasta. Ongelma on se, että näyttää siltä, että rahoituksen ylärajaksi on asetettu 150 miljoonaa euroa. Meidän on tarkasteltava sitä, voitaisiinko tätä tarkistaa tulevaisuudessa, jos tämä ohjelma herättää paljon kiinnostusta, tai voitaisiinko asiaan puuttua muilla aloitteilla osana seitsemättä puiteohjelmaa.

Olen kuullut tänään sanottavan, että ilmastonmuutoksen ohella väestön ikääntyminen on yksi 2000-luvun suurimmista haasteista. On tärkeää, että komissio puuttuu asiaan jatkossakin paitsi tämänkaltaisilla yksittäisillä ohjelmilla, jotka ovat hyvin tärkeitä, myös muilla aloilla. Haluan myös toistaa, että tämä asia edellyttää yhteistä pohdintaa.

Mielestäni komission on myös oltava valppaana, sillä on selvää, että jotkin jäsenvaltiot ovat edenneet jo pitkälle, kun taas toiset puolestaan eivät ole. Meidän on tärkeää varmistaa, ettei jäsenvaltioiden välillä ole valtavia eroja tämän ohjelman päättymisen jälkeen.

Haluan tuoda esiin muutamia keskeisiä asioita, joista kollegani, erityisesti kaksi varjoesittelijääni, ovat puhuneet. Lambert van Nistelrooij totesi, että tuotteiden pääsy markkinoille kestää liian kauan, ja jos haluamme saada tällä ohjelmalla todella aikaan muutoksia, tähän asiaan on tärkeää puuttua. Lisäksi, kuten Jorgo Chatzimarkakis sanoi, haluamme näyttäytyä alueena, joka on sitoutunut turvaamaan ihmisten elämänlaadun heidän iästään riippumatta. Mielestäni on tärkeää, että tekomme tukevat sanojamme.

Haluan myös kiittää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijaa, Lidia Joanna Geringer de Oedenbergia, kaikkia muita sihteeristön työntekijöitä, PSE-ryhmän sihteeristöä ja toimistoni henkilökuntaa heidän työpanoksestaan sekä komissiota ja neuvostoa – sekä puheenjohtajavaltio Portugalia että puheenjohtajavaltio Sloveniaa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 13. maaliskuuta 2008.

17. Lyijyttömän bensiinin ja kaasuöljyn verotus (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Olle Schmidtin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta moottoripolttoaineena ammattitarkoitukseen käytettävään kaasuöljyyn sovellettavien erityisten verojärjestelyjen tarkistamiseksi sekä lyijyttömän bensiinin ja moottoripolttoaineena käytettävän kaasuöljyn verotuksen koordinoimiseksi [KOM(2007)0052 – C6-0109/2007 – 2007/0023(CNS)].

  László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, arvostan suuresti sitä, että talous- ja raha-asioiden valiokunta tukee komission ehdotusta, ja erityisesti esittelijän, Olle Schmidtin pyrkimyksiä saada aikaan sovitteluratkaisu.

Kuten tiedätte, komissio esitteli ehdotuksensa maaliskuussa 2007. Tavoitteenamme oli nostaa ja lähentää dieselin ja lyijyttömän bensiinin vähimmäisverotasoja säilyttääksemme vähimmäistason reaaliarvon sekä lähentää kansallisia veroasteita vähentääksemme merkittävästi niin sanottua polttoaineturismia.

Polttoaineturismin vähentäminen takaisi sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kuljetusliikkeiden kannalta sekä vähentäisi ylimääräisiä kilometrejä ja näin ollen ylimääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat haitallisia ympäristölle.

Haluan korostaa, että neuvoston keskusteluissa monet jäsenvaltiot ovat korostaneet komission ehdotuksen vaikuttavan myönteisesti ympäristöön, erityisesti ilmastonmuutokseen ja ilmaston lämpenemiseen, ja parantavan sisämarkkinoiden toimintaa.

Olle Schmidtin mietinnöstä totean, että arvostan suuresti sen myönteistä suhtautumistapaa komission ehdotukseen sekä sitä, että esittelijä on pyrkinyt saamaan aikaan sovitteluratkaisuun, jonka kaikki voivat hyväksyä. Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä useimpia mietinnössä ehdotettuja tarkistuksia. Haluan kertoa teille asiasta tarkemmin.

Komissio vastustaa kaikenlaisia ehdotuksia, jotka heikentäisivät mahdollisuuksia löytää pitkäaikainen ratkaisu polttoaineturismia koskevaan ongelmaan, joka on haitaksi ympäristölle, sekä kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla.

Ehdotuksessamme esitetyistä siirtymäkausista totean, että lähestymistapa perustuu vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden yhtäläisen kohtelun periaatteeseen ja on siksi mielestämme hyvin tasapainoinen. Komissio tunnustaa kuitenkin tämän olevan poliittinen kysymys, josta on käytävä vielä lisää keskusteluja neuvostossa.

Haluan myös kertoa, että ehdotuksessa otetaan huomioon EU:n kilpailukyky, kun siinä ehdotetaan verotasojen kohtuullista nostamista. Näin yksinkertaisesti säilytetään vähimmäisverotasojen reaaliarvo seuraamalla odotettavissa olevaa inflaatiota vuoteen 2017. Komissio katsoo, että sen omassa ehdotuksessa otetaan kaikki olennaiset asiat huomioon. Sen mielestä ei ole tarkoituksenmukaista hyväksyä vähemmän kunnianhimoista suunnitelma tai vielä pidemmälle menevää suunnitelmaa, jossa vähimmäisverotasoja nostettaisiin tarkistuksissa 18 ja 25 esitetyillä tavoilla.

Tarkistuksissa 4 ja 10 otetaan käyttöön uusi, alle 3,5 tonnin moottoriajoneuvojen kaupallisen dieselin määritelmä. Haluan tältä osin selventää, ettei tämä ehdotus kuulunut alkuperäiseen ehdotukseen. Se on silti yksi tärkeimmistä neuvostossa keskusteltavista kohdista, ja komissio seuraa keskustelua pitäen mielessään parlamentin kannan asiasta.

Komissio voi hyväksyä periaatteessa tarkistukset 7 ja 27, jotka tukevat tavoitetta vähentää hiilidioksidipäästöjä. On kuitenkin muistettava, että toissijaisuusperiaatteen mukaan jokainen jäsenvaltio päättää itse, millä tavalla se haluaa jakaa verotulojaan.

Lopuksi totean toivovani vilpittömästi, että parlamentti voi tukea komission ehdotusta, jossa annetaan neuvostolle myönteinen viesti ja kehotetaan sitä reagoimaan polttoaineturismista kärsivien jäsenvaltioiden huolenaiheisiin ja jolla pyritään samalla saavuttamaan ympäristötavoitteet.

  Olle Schmidt, esittelijä. − (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, verotus on EU:ssa arkaluonteinen aihe, ja tämä on käynyt ilmi myös tämän mietinnön parissa tehdyn työn aikana. Ajattelin, että laaja yhteisymmärryksemme siitä, että ilmastonmuutoksen vaatimuksiin reagoiminen edellyttää radikaaleja toimenpiteitä, olisi helpottanut tuen saamista muutamille hyvin tiukoille ehdotuksille. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Ymmärrän toki Heide Rühlen esittämän kritiikin siitä, ettei ehdotus ole riittävän kunnianhimoinen, mutta toisaalta parlamentin on yritettävä saada aikaan kohtuullisia kompromisseja – minkä komission jäsenkin jo mainitsi – jotka voidaan panna täytäntöön koko EU:ssa. Annoin periksi vaatimuksille, jotka koskivat sekä veronkorotusten laajuutta että niiden toteuttamisaikataulua.

Kollegoideni Zsolt László Becseyn ja Dariusz Rosatin tekemä erinomainen yhteistyö sai minut ymmärtämään, että jos haluaisimme ylipäänsä saada mietinnön hyväksyttyä, minun pitäisi mukauttaa tasoa tekemättä kuitenkaan alkuperäisiä ehdotuksiani täysin tyhjiksi. Komission ehdotus hylättiin kokonaisuudessaan. En voittanut mitään, mutta toisaalta en myöskään menettänyt kaikkea. Navigointi Luxemburgin karikoiden ja vihreiden karikoiden välissä ei ole aina kovin helppoa.

Liikenteen päästöt kasvavat huomattavasti. Meidän on tehtävä asialle jotakin. Kuten komission jäsen jo totesikin, ei ole järkevää eikä oikein, että EU:n jäsenvaltiot kilpailevat erilaisilla dieselveroasteilla. Kukaan ei voi kuvitella, että sisämarkkinat hyötyisivät siitä, että valtavat rekat tekevät pitkiä koukkauksia täyttääkseen tankkinsa halvalla dieselillä Luxemburgin kaltaisissa paikoissa. Tämä niin sanottu polttoaineturismi on haitaksi ympäristölle ja vääristää myös kilpailua. Lisäksi se johtaa verotulojen menetyksiin. Myöskään lyijyttömään bensiiniin ja dieseliin ei ole mitään syytä soveltaa eri veroasteita.

Asiassa päästiin siis kompromissiin, joka sai valiokunnalta enemmän tai vähemmän yksimielisen tuen. Dieselin vähimmäisveroja nostetaan hitaammin kuin mitä komissio ehdotti. Vero on tällä hetkellä 302 euroa tuhatta litraa kohden, ja se nostetaan vuoteen 2015 mennessä samalle tasolle kuin lyijyttömän bensiinin verotus eli 359 euroon tuhatta litraa kohden. Komissio halusi, että veroja nostettaisiin jo vuonna 2012.

Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa korkeampi vähimmäisvero otettaisiin käyttöön 1. tammikuuta 2016. Komissio haluaa nostaa vähimmäisveron 380 euroon tuhatta litraa kohden vuoteen 2014 mennessä. Jotta kilpailu ei vääristyisi entisestään, valiokunta katsoo, että niiden maiden, joiden veroaste on yli 400 euroa tuhatta litraa kohden dieselin osalta ja 500 euroa tuhatta litraa kohden lyijyttömän bensiinin osalta, ei pitäisi kiristää näiden polttoaineiden verotusta ennen vuotta 2015.

Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämä kysymys on tietenkin hyvin arkaluonteinen – erityisesti siksi, että se liittyy toissijaisuusperiaatteeseen. Se on kuitenkin mahdollinen tie kohti veroasteiden lähentämistä. Samaan aikaan tiedämme, että ympäristöä koskevat vääjäämättömät vaatimukset vaikuttavat taloudellisen valvonnan käytön tuleviin arviointeihin.

Niille, joiden mielestä en ole esittänyt riittävän tiukkoja vaatimuksia ja joiden mielestä mietintöni ei ole riittävän kunnianhimoinen, vastaan, että olen kanssanne samaa mieltä pääasioista. Meidän olisi pitänyt sopia korkeammista veroasteista ja lyhyemmistä täytäntöönpanoajoista, kuten komissio ja komission jäsen ovat sanoneet, mutta nykypäivän EU ei ole sama EU, joka se oli vielä viisi vuotta sitten – ja onneksi asia on näin.

Verojen yhtenäistämisen taloudelliset edellytykset eivät ole enää samat kuin aiemmin. Jos haluamme torjua rajat ylittäviä päästöjä, meidän on löydettävä kohtuullisia kompromisseja, jotka kaikki voivat hyväksyä. Meidän kaikkien on tajuttava tämä.

Haluan myös lisätä, että monet vanhat jäsenvaltiot ovat ansainneet nuhteet siitä, etteivät ne ole noudattaneet aikaisemmin tehtyjä päätöksiä verojen nostamisesta. Valiokunnan päätelmissä on otettu huomioon myös ostovoimaa ja inflaatiota koskevat näkökohdat.

Öljyn hinta on nyt ennätyslukemissa. Kuulin viimeksi uutisista sen olevan miltei 110 Yhdysvaltain dollaria barrelilta.

Olemme nyt saavuttaneet laajalti sovun verojen asteittaisesta lähentämisestä, minkä toivon myös komission huomaavan – ainakin valiokunnassa – ja toivon, että saamme huomenna kollegoidemme, parlamentin jäsenten tuen, laajan tuen, jotta saamme aikaan mietinnön, jota voidaan käyttää tulevan työn perustana.

  Zsolt László Becsey, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Kiitän esittelijää, Olle Schmidtia erinomaisesta työstä. Uskon tämän päivän merkitsevän läpimurtoa, sillä olemme onnistuneet saamaan aikaan parlamentin yhteisen kannan, joka perustuu laajaan yhteisymmärrykseen. Mielestäni täällä täysistunnossa on tärkeää pitää kiinni yhteisestä sävelestä, jonka löysimme valiokunnassamme. Tämä on menestys, sillä olemme onnistuneet asettamaan vähimmäis- ja enimmäisveroasteen saavuttaaksemme inflaationvastaiset tavoitteet mutta sivuuttaneet ajatuksen koko sääntelyn lakkauttamisesta. On parempi esittää kantansa kuin olla kokonaan ilman kantaa, jolloin pöydälle jäisi vain komission ehdotus. Tämä on menestys, sillä jokainen luopuu jostakin. Maat, joiden veroaste on korkea, ovat valmiita jäädyttämään nykyiset, korkeat veroasteensa edistääkseen verotuksen lähentämistä, kun taas maat, joiden veroaste on matala, ovat valmiita korottamaan sitä suhteessa tällä hetkellä voimassa olevaan, dieseliä koskevaan lainsäädäntöön.

Suurimman uhrauksen tekevät Euroopan unioniin vasta liittyneet Baltian ja Balkanin maat, sillä näissä maissa hinnat ovat matalammat ja tulot pienemmät ja ne ovat jo ottaneet vastaan suuren inflaatiota, kilpailukykyä ja sosiaalialaa koskevan haasteen, etenkin valmistautuessaan euron käyttöönottoon. Tämä on menestys, sillä se panisi pisteen parlamentin toivekonsertille, rusinoiden poimimiselle pullasta. Vuoden 2015 loppuun mennessä kaikki kuuluisivat toiveyhtyeeseen, eikä meillä olisi enää suurta joukkoa käsittämättömiä yksittäisiä poikkeuksia. Tämä tarjoaa meille mahdollisuuden lisätä yhteisön lainsäädännön arvokkuutta. Mielestäni kuri on tärkeää, ja pyydämme siksi komissiota laatimaan vuonna 2010 väliraportin sääntöjen noudattamisesta, jotta voidaan tarkistaa, toteuttavatko mukauttamiseen sitoutuneet todella mukautustoimia vai teeskentelevätkö ne ainoastaan. Tämä on menestys, sillä neuvosto näkee, että lähentyminen on mahdollista toteuttaa, ja samalla komissio ymmärtää parlamentin ajattelutavan eli enimmäis- ja vähimmäisasteet ja sen, että tavoitteena on pikemminkin vähentää kuin kiihdyttää inflaatiota. Se voi pohtia tätä myös tulevaisuudessa esitellessään aikataulun mukaisen ehdotuksensa valmisteveroista. Kiitos.

  Dariusz Rosati, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komission ehdotuksella lyijyttömän bensiinin ja dieselöljyn verotuksesta pyritään rajoittamaan polttoaineiden liikakäyttöä liikenteessä ja vähentämään näin ympäristön saastumista.

Komissio toivoo myös, että sen ehdotus auttaisi pienentämään yksittäisten jäsenvaltioiden veroasteiden eroja ja auttaisi näin luomaan yhtäläisemmät kilpailumahdollisuudet yhtenäismarkkinoilla. Nämä tavoitteet ovat yleisesti ottaen hyviä ja ansaitsevat tukemme. Komission ehdotus sisältää kuitenkin myös ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti jäsenvaltioiden talouksiin. Niitä ovat muun muassa polttoaineen hinnan ja inflaation nousu, eurooppalaisille yrityksille koituvien kustannusten kasvu ja yritysten kilpailukyvyn heikkeneminen sekä kotitalouksien ostovoiman heikentyminen. Nämä seuraukset voivat olla erityisen voimakkaat öljyn hinnan ollessa maailmanmarkkinoilla poikkeuksellisen korkea, kuten tällä hetkellä. Lisäksi komission ehdotusten myötä EU:n vähiten kehittyneet jäsenvaltiot kantaisivat suurimman taakan uusiin veroasteisiin mukautumisesta. Tämä on suuri huolenaihe. Siksi Olle Schmidtin mietinnössä esitetään tarkistuksia, joilla pyritään minimoimaan tällaiset haittavaikutukset, horjuttamatta kuitenkaan komission ehdotusten päätavoitteita.

Tässä suurimpien ryhmien välisessä kompromississa kehotetaan tekemään komission alkuperäiseen luonnokseen kolme suurta muutosta. Ensinnäkin ehdotamme, että ehdotuksen mukaista polttoaineen vähimmäisveroastetta lasketaan 380 eurosta tuhatta litraa kohden 359 euroon tuhatta litraa kohden. Toiseksi ehdotamme, että siirtymäkautta, joka koskee uusien veroasteiden käyttöönottoa uusissa jäsenvaltioissa, pidennetään kaksi vuotta eli vuoteen 2016. Kolmanneksi ehdotamme, että jäsenvaltiot, jotka soveltavat nykyisin korkeimpia polttoaineveroasteita, sitoutuisivat siihen, etteivät ne nosta niitä ennen vuotta 2015, sillä tämä helpottaisi veroasteiden yhtenäistämistä.

Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan myös korostaa, ettei kompromissin saavuttaminen ollut helppoa. Se edellytti myönnytyksiä ja hyvää tahtoa kaikilta niiltä, jotka osallistuivat talous- ja raha-asiain valiokunnassa käytyihin keskusteluihin. Haluan käyttää tilaisuuden kiittääkseni Olle Schmidtiä siitä, että hän on tehnyt kovasti työtä tämän kompromissin aikaan saamiseksi, ja onnitella häntä hyvästä lopputuloksesta. Tämä kompromissi ei selvästikään tyydytä kaikkia asiaan osallistuneita, mutta siinä on selvästikin pyritty sovittamaan yhteen erilaiset tavoitteet ja näkökulmat. Se on myös askel eteenpäin kohti verotuksellisten erojen pienentämistä Euroopan unionissa. Kehotan Euroopan parlamentin jäseniä kannattamaan tätä kompromissia ja hyväksymään Olle Schmidtin mietinnön.

  Dariusz Maciej Grabowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtajalla ja komission jäsenillä on tapana aloittaa puheenvuoronsa toteamalla, että he pyrkivät suojelemaan ja tukemaan vapaata taloutta, vapaata kilpailua ja pk-yrityksiä. Näistä toteamuksista siirrytään kuitenkin yksityiskohtiin yleensä laatimalla vastaavia mietintöjä kuin se, josta keskustelemme tänään.

Mietinnössä ehdotetaan yhteisen veroasteen ottamista käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa ja hintojen yhtenäistämistä asioiden yksinkertaistamisen, helpottamisen ja tasapuolistamisen varjolla. Kaiken tämän lähtökohtana on ensi kuulemalta oikeana pidetty ajatus, jonka mukaan EU:n jäsenvaltioille paras ratkaisu on yhteinen verojärjestelmä, yhteinen rahajärjestelmä, yhteinen sertifiointi- ja markkinajärjestelmä, yhteinen säätelevä tuotannonrajoitusjärjestelmä ja niin edelleen.

Ehdotuksessa todetaan, että polttoaineen toimituskustannukset ovat kaikkialla EU:ssa samat riippumatta työvoimakustannuksista tai siitä, kuinka kaukana toimituslähteet sijaitsevat. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Haluan esittää kysymyksen. Mitä vapaa talous ja vapaa kilpailu Euroopan unionissa oikeastaan merkitsevät? Eikö meidän pitäisi viitata niiden sijasta taloudelliseen pakkoon ja voimakeinoihin? Eikö kaiken kilpailun poistava yhteinen polttoainehinta ole ihanteellinen ratkaisu monikansallisille polttoaineyhtiöille ja haitaksi kuluttajille ja pienyrityksille? Eikö yhteinen polttoainehinta suosi kehittyneimpiä maita ja syrji vähemmän kehittyneitä? Jos EU hyväksyy tämän mietinnön ja yhtenäistää polttoaineen hinnan sillä verukkeella, että se vapauttaa tällä tavoin yritykset ja maat kahleista, eikö se itse asiassa kahlehdi ne uudella verotustavalla? Eikö se aja silloin niitä köyhyyteen? Tästä syystä äänestämme tätä mietintöä vastaan.

  Cornelis Visser (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä on ensimmäinen puheenvuoroni täysistunnossa. Toivon kykeneväni tuomaan täällä esiin alankomaalaisten EU:n kansalaisten edut sekä nyt että tulevaisuudessa.

Ennen kuin Olle Schmidt laati perinpohjaisen mietintönsä, kävimme valtavan määrän keskustelua. Olen iloinen siitä, että esittelijä ja muut ryhmät ovat saaneet viimein aikaan tämän kompromissin. Komission ehdotuksen tavoitteena on nostaa verotusta asteittain ja pienentää näin jäsenvaltioiden välisiä eroja.

Ympäristöä koskevilla perusteilla on toki merkityksensä, mutta katson, että polttoaineiden hintojen nostaminen on jo itsessään riittävän motivoiva tekijä. Lisäksi komissio käyttää kilpailun vääristymistä perusteena nostaa ammattitoiminnassa käytettävän dieselin vähimmäisveroa. Olen ällistynyt siitä, että polttoaineturismia käytetään perusteena nostaa ammattitoiminnassa käytettävän dieselin vähimmäiseroa, sillä tämä peruste menee liiallisuuksiin. Polttoaineturismi on kuljetusalalla vähäpätöinen ilmiö, joka ei juurikaan vaikuta vastavuoroisiin kilpailuasetelmiin ja sisämarkkinoiden toimintaan.

Komissio ehdottaa vähimmäisveroasteen nostamista voimakkaasti 380 euroon tuhatta litraa kohden. Katson, että tällainen korotus yhdistettynä polttoainehintoihin, jotka ovat jo nyt äärimmäisen korkeat, vaikuttaa liikaa kuluttajan kukkaroon ja inflaatioon. Euroopan parlamentin valiokunta asetti lopulta korotuksen 359 euroon tuhatta litraa kohden 1. tammikuuta 2015 mennessä. Alankomaissa tämä tavoite on jo ylitetty.

Totean vielä yhden asian. Kuljetusalalla valitetaan – ja syystäkin – että jatkuvasti nousevat verot nostavat polttoaineen hintaa jyrkästi. Komission ehdotuksessa dieselin verotuksen yhtenäistämisestä ei aseteta minkäänlaista ylärajaa. Siispä erot eivät katoaisi mihinkään. Parlamentti katsoo, että jäsenvaltioiden on jäädytettävä dieselvero 400 euroon tuhatta litraa kohden 1. tammikuuta 2015 saakka.

Lisäksi toivon, että kun valtiovarainministerit tekevät päätöksensä, he asettavat etusijalle kuluttajien edut: ostovoiman sekä inflaation torjumisen.

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämä mietintö koskee hyvin arkaluonteista EU:n politiikanalaa eli verotusta, ja siinä käsitellään kaupallisessa liikenteessä käytettävän bensiinin ja kaasuöljyn verotusta. Nämä verot ovat monille jäsenvaltioille merkittävä verotulojen lähde. Koska kauppatavarakuljetuksissa käytettävälle polttoaineelle ei ole kuitenkaan kunnollisia vaihtoehtoja, polttoaineiden hinnat ovat monen maan kilpailukyvyn kannalta strateginen tekijä.

Jäsenvaltioiden oikeutta asettaa vapaasti erilaisia erityisiä kulutusveroja ei kyseenalaisteta. Koska nämä verot vaikuttavat kuitenkin suoraan myytävien tuotteiden hintoihin, liialliset erot vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden toimintaan. Kuten täällä on jo mainittu, ne aiheuttavat myös liikkumista rajojen yli, ja tällä liikkumisella on puolestaan ympäristövaikutuksia.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa aikaansaatu kompromissi on todellinen sovitteluratkaisu, ja haluan tältä osin kiittää kaikkia varjoesittelijöitä ja erityisesti pääesittelijää, Olle Schmidtiä, heidän tekemästään työstä. En voi sivuuttaa sitä, että osa meistä haluaisi vähimmäistason kuvastavan paremmin ympäristöön liittyviä huolenaiheitamme. Itse kuitenkin uskon, ettei tällaisen viestin vahvistaminen verotuksen keinoin ole tarpeen öljyn nykyisen hintatason vuoksi. Olemme siksi päättäneet lähentää näitä enimmäis- ja vähimmäisverotasoja, sillä näin voidaan vähentää verotuksesta johtuvia kilpailun vääristymiä – tosin joidenkin mielestä ympäristöön liittyvien huolenaiheiden kustannuksella. Asian parissa on tehty kovasti työtä, ja toivomme, että neuvosto ja komissio ottavat tämän asianmukaisesti merkille ja että pääsemme etenemään tämän EU:n verotusta koskevan asian parissa.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, ellei Piia-Noora Kauppi saavu paikalle, saan käyttää hänen kaksiminuuttisensa, sillä hän emännöi merkittävää illalliskeskustelua.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, liberaalikollegamme Olle Schmidtin mietintö liittyy Euroopan parlamentin ja Euroopan komission uuteen kiistaan: komissio on ehdottanut epäsuorien verojen perusteetonta korotusta. Tämän ehdotuksen teki komission jäsen, jonka katson menettäneen kokonaan kosketuksen talouden tosiasioihin. Komission jäsen Kovács ehdotti lyijyttömän bensiinin ja kaasuöljyn vähimmäisveroasteiden huomattavaa korotusta. Kun otamme huomioon ennätysmäisen inflaation, joka on merkittävä huolenaihe Euroopan keskuspankille, ja tämänhetkisen laskusuhdanteen, tämä on mielestäni erityisen huono hetki kiristää kaasuöljyn ja polttoöljyn verotusta.

Minun on todettava, että olisin itse mieluiten hylännyt komission huonon ehdotuksen, mutta koska parlamentin enemmistöpeli on juuri sitä, mitä se on, en voinut tehdä niin. Kannatan parlamentin suurimpien poliittisten ryhmien saavuttamaa kompromissia, koska sillä rajataan mielestäni vahinkoa.

Kompromississa esitetään dieselin vähimmäisveroasteen asteittaista nostamista 359 euroon tuhatta litraa kohden vuoteen 2015 mennessä ja vähimmäisveroasteen jäädyttämistä samaan tasoon lyijyttömän bensiinin osalta. Nämä ovat selvästi komission ehdottamia tasoja matalammat. Komissiohan ehdotti, että niin dieselin kuin lyijyttömän bensiininkin vähimmäisveroasteeksi asetettaisiin 380 euroa vuoteen 2014 mennessä. Mielestäni on hienoa, että esittelijämme halusi saada aikaan kompromissin. Hän madalsi lukuja niissä keskusteluissa, joita talous- ja raha-asioiden valiokunta kävi mietinnöstä.

Mielestäni tämän mietinnön tärkein kohta on tarkistus 19. Siinä vaaditaan, että jäsenvaltiot, joiden verotaso on tällä hetkellä yletön, yli 400 euroa tuhatta litraa kohden dieselin osalta ja 500 euroa tuhatta litraa kohden lyijyttömän bensiinin osalta, eivät nosta näitä verotasoja ennen vuotta 2015. Vaikka ehdotuksessa ei siis mennä niin pitkälle, että siinä esitettäisiin enimmäisveroasteita, sillä komissiolla ei ole koskaan ollut rohkeutta esittää niitä, me ainakin tuomme esiin, että haluamme hintojen yhtenäistämistä.

Arvoisa puhemies, valmisteveroasteet voidaan yhtenäistää EU:ssa vain yhdellä tavalla: ottamalla käyttöön samanaikaisesti sekä enimmäis- että vähimmäisveroasteet. On hyödytöntä jatkaa vähimmäisasteiden nostamista, ellemme pyri samalla rajoittamaan jäsenvaltioiden intoa soveltaa äärimmäisen korkeita verotasoja.

Arvoisa puhemies, pyydän saada käyttää lopuksi työjärjestyspuheenvuoron. Haluan kysyä komission jäseneltä, joka väitti meidän kannattavan hänen ehdotustaan, elääkö hän toisella planeetalla, sillä emme todellisuudessa kannata hänen ehdotustaan.

  Margaritis Schinas (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, euroalueen inflaatio on kovempi kuin koskaan ennen, öljyn hinta on noussut 110 Yhdysvaltain dollariin barrelilta, ja huomenna Euroopan parlamentti nostaa välillisiä polttoaineveroja. Ellei tämä ole vitsi, sillä pyritään ainakin saamaan sanomalehtien lukijat hymyilemään perjantaina. Mielestäni annamme väärän viestin väärään aikaan. Osoitamme, ettemme ymmärrä, kuinka yhteiskunta toimii.

Lisäksi valtuuskuntani ei kannata kompromissia. Vastustamme sitä, että kuusi jäsenvaltiota, joilla on jo korkeat verot, komentelevat ja pakottavat komission jäsenen Kovácsin välityksellä kaikki muut korottamaan hintoja polttoaineturismin varjolla. En voi perustella tätä äänestäjilleni. Meidän ei pitäisi tehdä tällaisia kokeiluja, vaan keskittyä muuhun politiikkaan, joka hyödyttää ympäristöä. Tällaista veronkorotusakrobatiaa on vältettävä.

  Atanas Paparizov (PSE). – (BG) Arvoisa puhemies, kotimaani on tehnyt viime vuosina paljon työtä nostaakseen valmisteveroja, ja yksin lyijyttömän bensiinin verotusta on kiristetty 254 eurosta vuonna 2004 aina 350 euroon, kun taas dieselin verotasoa on nostettu vastaavasti 203 eurosta 307 euroon. Näin toimiessamme olemme halunneet nostaa verotasoa nopeasti inflaatiovaikutuksen pienentämiseksi tulevina vuosina.

Komission uusi ehdotus kyseenalaistaa strategiamme. Siksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnössä esitetty ehdotus tuntuu kohtuulliselta ja aiheuttaa vähemmän ongelmia Bulgarian ja Romanian kaltaisille maille.

Toivon, että komissio hyväksyy tämän kompromissin, vaikka tämäkin ehdotus on suuri haaste Bulgarian taloudelle ja kiihdyttäisi inflaatiota. Se ei kuitenkaan vaikuttaisi millään tavalla ympäristöön, koska bensiini ja kaasuöljy eivät ole joustavia tuotteita, vaan valmisteveron lisäksi ne riippuvat monista muista taloudellisista tekijöistä.

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, totean komission jäsenelle hyvin lyhyesti, että minun on ilmeisesti huomautettava, että meidän on oltava tässä asiassa varovaisia. Yleisölle on kerrottava, mistä tässä on kyse, sillä kriitikot ovat tietysti valmiita esittämään tämän suorana veronkorotuksena, kun taas parlamentin ehdotus on hyvin maltillinen toimenpide: todellinen veronkorotus olisi katastrofaalinen toimenpide hintojen ollessa näin korkeat.

Toivon, että tämä ehdotus hyväksytään huomenna: se on hyvä alku työlle, jolla panemme pisteen kilpailun vääristymille, jotka ovat jatkuneet monta vuotta, erityisesti raja-alueilla. Lisäksi tämä ehdotus on hyväksi ympäristölle. Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, toinen asiani on se, että me luotamme siihen, että me ja erityisesti Euroopan komissio toimimme jatkossakin hyvin ennakoivassa tehtävässä kehittäessämme ympäristöä säästäviä polttoaineita ja edistäessämme niiden käyttöä – että toisin sanoen panemme täytäntöön politiikkaa, joka auttaa meitä pääsemään eroon fossiilisista polttoaineista, bensiinistä ja dieselistä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää parlamentin jäsenten huomion kolmeen seikkaan. Ensinnäkin näyttää siltä, ettei öljyn hinta laske tulevaisuudessa alle 100 Yhdysvaltain dollariin barrelilta, mikä johtaa polttoaineen hinnan jatkuvaan nousuun. Euroopassa on onnistuttu välttämään polttoaineen hinnan dramaattinen nousu vain heikon dollarin ansiosta. Emme voi kuitenkaan odottaa Yhdysvaltojen toivovan, että sen valuutta pysyy heikkona ikuisesti. Näin ollen ehdotuksessa, joka koskee EU:n valmisteverotasojen korottamista tulevina vuosina, ei ilmeisesti oteta lainkaan huomioon talouden tosiasioita.

Toiseksi asukasta kohden laskettu BKT on pienempi uusissa kuin vanhoissa jäsenvaltioissa, ja sama koskee kansalaisten henkilökohtaisia tuloja. Siksi verotaakka voidaan yhtenäistää vasta sitten, kun uusissa jäsenvaltioissa on saavutettu vastaava tulotaso.

Lisäksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden pitäisi voida keventää vapaammin öljystä jalostamattomien polttoaineiden verotusta. Tällaiset toimenpiteet lisäisivät kiinnostusta uusiutuvien polttoaineiden käyttöä kohtaan. Ne auttaisivat meitä myös vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja täyttämään kansainväliset ympäristönsuojelua koskevat velvoitteemme.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan käyttää lyhyen puheenvuoron todetakseni, etteivät kaikki Luxemburgista kotoisin olevat Euroopan parlamentin jäsenet ole surkeita bensiiniaddikteja. Mielestäni Ivo Belet toi asian hyvin esiin. Meidän on löydettävä sovitteluratkaisu öljyvaroihin ja ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien välillä ja saavutettava myös tasapaino maiden ja alueiden välillä.

Haluan vain kertoa teille, että Luxemburgin parlamentti keskusteli tiistaina ilmastonmuutoksesta ja polttoaineturismista. Valtaosa Luxemburgin parlamentin jäsenistä, myös Astrid Lullingin puolueen jäsenistä, on yhtä mieltä siitä, että tälle ilmiölle on pantava piste ainakin paikallisesti. Haluan siksi todeta, että Luxemburg on kokonaisuudessaan asiasta aivan eri mieltä kuin Lulling, joka edustaa tässä asiassa vähemmistöä, vieläpä hyvin pientä vähemmistöä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tästä voi saada sen käsityksen, että yhteismarkkinat sekä tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuminen ovat sama asia kuin täysi kilpailukyky. Näin ei kuitenkaan aivan ole, sillä tuotantovälineiden kustannuksilla, joihin myös polttoainekustannukset lasketaan, on suuri vaikutus tuotannon kannattavuuteen. Itse asiassa tällä hetkellä polttoaineverotuksen erot naapurimaiden välillä aiheuttavat raja-alueilla niin sanottua polttoaineturismia. Tämä ei kuitenkaan ole kovin yleistä.

Valmisteveroasteita olisi perusteltua lähentää, mutta tämän prosessin pitäisi olla hidas ja monivaiheinen. Myös dieselin ja lyijyttömän bensiinin vähimmäisveroasteita pitäisi yhtenäistää asteittain. Toimiemme yleisenä periaatteena pitäisi olla se, että pyrimme varmistamaan, että polttoaineverot pidetään mahdollisimman pieninä, jotta vältämme inflaation kiihtymisen, tuotantokustannusten kasvun ja kotitalouksien menojen kasvun. Tämä on erityisen tärkeää uusissa jäsenvaltioissa, joissa tulotaso on huomattavasti matalampi.

  László Kovács, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ennen kaikkea kiittää parlamentin jäseniä huomioista ja näkemyksistä, joita he esittivät keskustelussa.

On hyvin tärkeää, että parlamentti suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen kaupallisiin tarkoituksiin käytettävän dieselin erityisistä verojärjestelyistä. Olemme kuitenkin panneet merkille, ettei mietintönne ole yhtä kunnianhimoinen kuin komission ehdotus ja ettei siinä erityisesti kannateta dieseliin ja lyijyttömään bensiiniin sovellettavien yleisten vähimmäisverotasojen tarkistamista.

En ole unohtanut talouden perusasioita. Päinvastoin talouden perusasiat puhuvat polttoaineturismista johtuvia miljoonia lisäkilometrejä ja tuhansia ylimääräisiä hiilidioksiditonneja ja muita kasvihuonekaasuja vastaan. Minun – ja meidän kaikkien – on otettava huomioon se, että ilmastonmuutos ja maapallon lämpeneminen ovat kasvava uhka ihmiskunnalle. Tämä uhka on vielä paljon vakavampi kuin inflaatio. Ehdotuksen mukainen valmisteveron korotus ei aiheuta inflaatiota. Se noudattelee ainoastaan vuoteen 2017 asti odotettavissa olevaa 2,2 prosentin inflaatiota.

Vaikka komissio voi hyväksyä osittain tarkistuksen 1 ja periaatteessa tarkistukset 7 ja 27, meidän on hylättävä virallisesti muut tarkistukset. Komissio ei kannata virallisesti tätä ehdotusta. Pyrimme kuitenkin siihen, että parlamentin esittämät tarkistukset otetaan mahdollisimman suuressa määrin huomioon neuvostossa käytävien keskustelujen aikana. Parlamentin myönteinen kanta on tärkeä merkki siitä, että yhä useampi on tietoinen siitä, että liikenteen haittavaikutukset ympäristöön kasvavat, ja juuri tähän meidän on puututtava polttoaineverotuksen keinoin.

  Olle Schmidt, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, kiitän puhujia kauniista sanoista. Mielestäni myös komissio ja valiokuntamme sihteeristö ansaitsevat kiitokset.

Ajattelin aluksi, ettei komission jäsen tuntunut hyväksyvän kunnolla valiokuntamme näkemyksiä. Voin ymmärtää tämän muodolliset syyt. Nyt, kun kuulin komission jäsenen toisen puheenvuoron, hän tuntui ajattelevan, että politiikka on politiikkaa. Tunnustan, että mietintö olisi voinut olla kunnianhimoisempi. Komission jäsen käytti ilmaisua ”less ambitious”. Aivan, mutta kuunnelkaapa tätä keskustelua oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Silloin olette kuulleet kaikki eri näkemykset, ja lisäksi meillä on vielä Astrid Lulling kaiken keskellä. Arvoisa komission jäsen, kuten varmasti ymmärrätte, meidän oli laadittava poliittisten realiteettien pohjalta mietintö ja ehdotus, joka päätyy pöydällenne. Toivon, että parlamentti hyväksyy huomenna talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön. Se ei välttämättä vastaa täysin toiveitanne, ettekä ehkä kykene hyväksymään sen kaikkia osia, mutta siitä tulee joka tapauksessa mietintö.

Haluan sanoa lopuksi komission jäsenelle, että olemme päässeet mielestäni kuitenkin eteenpäin – mikäli nyt mietintö hyväksytään huomenna – ja voimme panna pisteen kiistalle, jota olemme käyneet tästä asiasta valiokunnan, parlamentin, komission ja jopa neuvoston kesken. Kuten sanoitte, meidän on suojeltava sisämarkkinoita ryhtymällä polttoaineturismia koskeviin toimenpiteisiin. Tämä on aivan totta, mutta meidän on myös ehdotettava radikaaleja ja voimakkaita toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi. Näistä toimenpiteistä on siis päästävä yhteisymmärrykseen koko Euroopan unionissa, ja katson, että olemme onnistuneet saavuttamaan sopivan tasapainon.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän saada käyttää puheenvuoron henkilökohtaisesta asiasta. Claude Turmes kutsui minua addiktiksi. Tämä on loukkaus minua kohtaan, ja vaadin häntä perumaan puheensa.

Käsiteltävänämme olevasta asiasta voin todeta vakaasti, että puolueeni ja hallitukseni kannattavat täysin esittelijämme ehdottamaa kompromissia, johon olen myötävaikuttanut merkittävästi. Lisäksi Claude Turmes näyttää unohtaneen, että kaasuöljy on tällä hetkellä halvempaa Belgiassa kuin Luxemburgissa ja että niin sanotut polttoaineturistit eivät suuntaa tällä hetkellä Luxemburgiin vaan Belgiaan.

  Puhemies. − (IT) Hyvä on, otamme huomioon sen, mitä Astrid Lulling sanoi, ja parlamentin jäsenet varmastikin selventävät lausuntojaan.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 13. maaliskuuta 2008.

18. Energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Claude Turmesin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta (A6-0006/08) [2007/2188(INI)].

  Claude Turmes, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, Martin Luther Kingillä oli unelma. Hän unelmoi yhteiskunnasta, jossa ketään ei syrjittäisi ihonvärin perusteella. Tämä unelma mullisti Amerikan ja koko maailman. Nyt EU:lla on unelma – tai pikemminkin visio: se haluaa kehittää tulevaisuuden energiaa paitsi EU:ssa myös sen ulkopuolella. Se unelmoi siitä, että tämän vuosisadan puolivälissä käytettäisiin runsaasti uusiutuvia energialähteitä, että ne auttaisivat välttämään konflikteja jäljellä olevista öljy- ja kaasuvaroista ja että ne lievittäisivät ilmastonmuutosta ja auttaisivat varmistamaan, että miljardit ihmiset eri puolilla maailmaa saisivat käyttöönsä energiaa, joka ei ole vielä heidän ulottuvillaan.

Katson, että komission, jota edustaa tänään sen ekologinen omatunto, komission jäsen Dimas, on syytä olla ylpeä tästä energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta (GEEREF). Oletamme, että tässä rahastossa on neljän tai viiden vuoden päästä 500 miljoonaa euroa, jolloin se on maailman suurin rahasto, josta sijoitetaan uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen.

Nämä 500 miljoonaa euroa ovat osittain peräisin julkisista varoista: noin 80–150 miljoonaa euroa tulee EU:n talousarviosta sekä jäsenvaltioiden kansallisista talousarviosta. Olemme saaneet erityisiä maksusitoumuksia Saksalta ja myös Norjalta.

Mitä tällä rahastolla saadaan aikaan? Talousanalyytikot, jotka tutkivat tarkkaan investointivirtoja yksittäisiin, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokuutta koskeviin hankkeisiin, ovat huomanneet, että alle 10 miljoonan euron investointeihin on vaikeaa houkutella riskipääomaa. Tämä rahasto suuntautuu erityisesti näihin keskikokoisiin, alle 10 miljoonan euron hankkeisiin.

Siksi siitä tulee ”rahastojen rahasto”. Tämä tarkoittaa sitä, ettei rahasto sijoita suoraan marokkolaisiin tuulivoimaloihin tai kiinalaisiin aurinkoenergiajärjestelmiin, vaan ostaa osuuksia eteläafrikkalaisista, keskiafrikkalaisista, kiinalaisista, venäläisistä tai eteläamerikkalaisista sijoitusrahastoista. Julkinen kukkaro määrää poliittisesti, minne varat menevät.

Rahasto houkuttelee yksityisiä sijoittajia, sillä kaikki investointiriskit katetaan itse asiassa julkisesta kukkarosta, niin että sijoituksen tuotto – jos nämä sijoitukset ovat tuottavia – menee ensin yksityissijoittajille ja vasta sen jälkeen takaisin julkiseen kukkaroon, mikä tuo tietenkin paljon turvaa yksityisille sijoittajille.

Me parlamentin jäsenet olemme ottaneet esiin neljä tai viisi tähän rahastoon liittyvää asiaa. Niistä ensimmäinen on myös suora kysymys komission jäsen Dimasille. Koska biopolttoaineet ovat nyt äärimmäisen kiistanalainen kysymys, me parlamentin jäsenet katsomme, että meidän on sovellettava hyvin tiukkoja kriteereitä kaikkiin rahastosta tehtäviin investointeihin, jotka kohdistuvat biomassaa tai biopolttoaineita koskeviin hankkeisiin. Mahdolliset ongelmat eivät liity ainoastaan ympäristön tasapainoon: jos tällainen sijoitus vahingoittaisi rahaston mainetta, se voisi aiheuttaa sille myös imago-ongelman. Arvoisa komission jäsen, voitteko jälleen kerran taata, että komissio tekee parhaansa soveltaakseen asetettuja tiukkoja kriteereitä?

Toinen asia, joka on tärkeä meille parlamentin jäsenille – erityisesti niille, jotka työskentelevät kehitysyhteistyön parissa – on se, että haluamme tämän rahaston edistävän merkittävällä tavalla energiaan liittyvän köyhyyden poistamista. Siksi meidän on hyödynnettävä Grameen Bankin ja muiden mikrorahoituslaitosten taitotietoa. Nämä laitokset toteuttavat jo kaikkein köyhimpien hyväksi hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi aurinkokerääjiin tai aurinkokennojärjestelmiin. Meidän on otettava nämä mikrorahoituslaitokset mukaan. Arvoisa komission jäsen, toinen kysymykseni teille kuuluu seuraavasti: onko komissio valmis takaamaan suurimpana julkisena avunantajana, että 20–25 prosenttia varoista käytetään todella tällaisiin mikrohankkeisiin mikrorahoitusjärjestelyjen keinoin?

Kolmanneksi pelkäämme sitä, että jos Kiinaan sijoittamisesta on tulossa niin helppoa, kaikki GEEREF-rahaston varat virtaavat sinne. Haluamme kuitenkin, että investoinnit hajautetaan kunnolla maantieteellisesti, ja siksi pyydämme komissiota sitoutumaan poliittisesti siihen, että varoja sijoitetaan myös Afrikan, Karibian ja Etelä-Amerikan maihin.

Vaadimme tiukkoja seuranta- ja arviointitoimia ja pyydämme toimittamaan parlamentille, sen budjettivaliokunnalle ja talousarvion valvontavaliokunnalle säännöllisiä kertomuksia, sillä haluamme kasvattaa tätä rahastoa tulevina vuosina, jos se on mahdollista. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että Euroopan parlamentti luottaa rahaston toimintaan.

Nämä ovat alustavat huomioni, ja odotan kovasti muiden parlamentin jäsenten kanssa käytävää keskustelua.

(Suosionosoituksia)

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio julkisti yli vuosi sitten tiedonannon ”Julkisen ja yksityisen rahoituksen kanavointi ilmastoystävällisten, kohtuuhintaisten ja varmojen energiapalvelujen maailmanlaajuisen saatavuuden parantamiseksi: energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto”. Tästä rahastosta käytetään lyhennettä GEEREF.

Tämän jälkeen on tapahtunut paljon: esimerkiksi viime joulukuussa tehtiin Balin sopimus. Sen seurauksena tämä aloite tuntuu nyt tärkeämmältä ja oikea-aikaiselta. Tämä on siis oikea aika keskustella tästä mietinnöstä, ja panen tyytyväisenä merkille, että Euroopan parlamentti suhtautuu erityisen myönteisesti tähän uuteen ja innovatiiviseen tapaan tukea hankkeita, jotka koskevat energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa.

Haluan aivan aluksi selittää, miksi komissio on ehdottanut julkisten tukien käyttöä maailmanlaajuisessa riskipääomarahastossa, vaikka Claude Turmes onkin jo tuonut esiin tähän päätökseen johtaneet merkittävimmät seikat ja esittänyt myös kysymyksiä. Uusiutuvien energialähteiden käytössä havaitusta jatkuvasta edistyksestä huolimatta niiden osuus maailmanlaajuisesti käytetyistä energiavaroista on yhä pieni.

Yleisesti tiedetään myös, että energiatehokkuuden lisääminen voi olla uuden energiainfrastruktuurin rakentamista kannattavampaa. Vaikka energiatehokkuuteen investoidaankin maailmanlaajuisesti, olemassa olevia parannusmahdollisuuksia ei hyödynnetä täysin. Suurena ongelmana on siis se, että energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin on hyvin vaikeaa saada yksityistä rahoitusta.

Syyt tähän ovat moninaiset ja liittyvät pääosin liiketoiminnan riskipääoman puuttumiseen. Liiketoiminnan riskipääomaa tarvitaan kehitysmaissa, ja siirtymätalouksissa sen määräksi arvioidaan yli yhdeksän miljardia euroa vuodessa. Tämä on paljon enemmän, kuin mitä tällä hetkellä on saatavissa. Vaikka julkisten tukien määrää on nostettu viime vuosina, saatavilla oleva kokonaismäärä on yhä riittämätön. Pääomaa tarvitaan lisää – sitä tarvitaan energia-alalla vuoteen 2030 saakka. Siksi rahoituksen saaminen yksityiseltä sektorilta on hyvin tärkeää.

Se, että sijoitetun pääoman takaisinmaksuun menee puhtaan teknologian alalla monta vuotta, on kuitenkin este investoinneille etenkin riskialttiina pidetyillä maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi yksityiset sijoitukset Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan ovat hyvin vähäisiä, ja juuri tästä syystä GEEREF-rahaston yhtenä tavoitteena on houkutella investointeja näille alueille. Claude Turmesin mainitsema summa on suuntaa-antava, sillä se on näille alueille sijoitettava vähimmäissumma.

Toinen ongelma, jonka Claude Turmes mainitsi, on hankkeiden laajuus. Syrjäisten maiden pienissä hankkeissa hallinnolliset kulut ja toteutuskustannukset voivat olla korkeampia. Tästä syystä kansainväliset rahoituselimet eivät ole valmiita rahoittamaan tällaisia hankkeita – etenkin jos niiden arvo on alle 10 miljoonaa euroa, kuten juuri sanoitte.

GEEREF-rahastolla pyritään nimenomaan purkamaan tällaisten pienten investointien esteet. Keskitämme toimemme tällaisiin hankkeisiin. Rahasto houkuttelee yksityissijoittajia, sillä se suojelee heitä aiemmin mainitsemiltani riskeiltä julkisin varoin. Jotta GEEREF saadaan toimintakuntoon, Euroopan komissio varaa sitä varten noin 80 miljoonaa euroa tästä vuodesta vuoteen 2010 saakka. Odotamme, että yksityissektorilta saadaan hieman pidemmällä aikavälillä vähintään 300–500 miljoonaa euroa, ehkä jopa miljardi euroa ylimääräistä riskipääomaa.

Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentti kannattaa tässä mietinnössä energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston perustamista. Haluan kiittää esittelijää, Claude Turmesia, hänen tekemästään työstä sekä Anders Wijkmania kehitysyhteistyövaliokunnasta ja Eija-Riitta Korholaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnasta heidän työpanoksestaan. Mielestäni tämä on tärkeä ja oikea-aikainen aloite, joka osoittaa, että EU ryhtyy toimiin ja on sitoutunut auttamaan kehitysmaita lisäämään energiatehokkuutta ja saamaan käyttöönsä uusiutuvia energialähteitä.

Hankerahoituksen saaminen edellyttää ehdottomasti kestävyyttä koskevien kriteerien täyttämistä, ja tämä vaatimus koskee muitakin hankkeita kuin pelkästään biomassaa ja biopolttoaineita koskevia hankkeita. Nämä kriteerit ovat puolestaan aivan yhtä tiukat kuin EU:n eri säädöksissä asetetut kriteerit. Tämä on omiaan vahvistamaan luottamussuhdetta, joka meidän on luotava näiden maiden kanssa, ottaen huomioon erityisesti maailmanlaajuisen ilmastonmuutossopimuksen, joka pitäisi tehdä vuoden 2009 loppuun mennessä.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti

varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Eija-Riitta Korhola, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (FI) Arvoisa puhemies, ilmasto- ja energia-asiat ovat nopeasti nousseet keskeiseen asemaan miltei kaikilla Euroopan unionin politiikan lohkoilla. Erityisesti uusiutuvan energian lisääminen on nyt juuri ajankohtaista eikä vähiten jo päätettyjen, uusiutuvaa energiaa koskevien määrällisten tavoitteiden tähden.

Kyseinen rahasto on loistava, toivoa herättävä esimerkki. Se ei ole aina itsestään selvää. Poliittisesti trendikkäästä aiheesta voi tulla poliittisen korrektiuden lakmustesti, ja tilanne voi aiheuttaa kilpajuoksua siitä, kuka on kunnianhimoisimmin kaiken hyvän puolella. Näin näyttää käyneen vastikään julkaistun uusiutuvan energian tavoitteen kanssa. Ehdotuksessa on myös ylilyönnin aineksia, ja asetetulla aikataululla on selvät vaaransa.

Kun aidot teknologiset mahdollisuudet vielä puuttuvat, on vaarana, että sitova tavoite toteutetaan tavalla, joka tuhoaa luontoarvoja peruuttamattomasti. Kaikki biopolttoaineet eivät edistä ympäristön etua, eivätkä kaikki uusiutuvat energiamuodot vähennä päästöjä, kuten kollega Turmes aivan oikein äsken totesi.

Uusiutuvaa energiaa tarvitaan, mutta sitä tarvitaan viisaasti. Nyt käsittelyssä oleva, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto on erinomainen esimerkki siitä, kuinka hyvää asiaa voidaan edistää tavalla, jolla siitä saadaan moninaista hyötyä.

Vanhan sanonnan mukaisesti rahasto ei vain anna kalaa nälkäiselle, vaan myös opettaa kalastamaan rahoittaessaan paikallisia projekteja, jolloin taitotieto ja osaaminen siirtyvät eteenpäin ja säilyvät kolmansissa maissa. Näin luodaan edellytykset projektien kestävyydelle ja jatkuvuudelle.

  Romana Jordan Cizelj, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SL) Arvoisa puhemies, ilmastonmuutoksen lieventäminen ja energia-asiat ovat ja niiden pitääkin olla EU:n kehityspolitiikan kaksi tärkeintä osa-aluetta. Suhtaudun myönteisesti kaikkiin aloitteisiin, jotka voivat auttaa turvaamaan kestävän energian toimitukset paitsi EU:ssa myös yhteisön ulkopuolisissa maissa. Haluan tuoda esiin muutamia epäilyttäviä asioita, jotka on selvitettävä ennen tämän rahaston perustamista.

Ensinnäkin energia- ja kehityspolitiikan alalla tehtävien aloitteiden määrä kasvaa tasaisesti. Valitettavasti toivotut tulokset saavutetaan suhteellisen harvoin. Erilaisia rahastoja koskevia aloitteita ei ole yhtenäistetty, ja ennen kaikkea niistä rahoitetaan harvoin suoraan yksittäisiä hankkeita. Jälkimmäinen toteamukseni koskee myös keskustelumme kohteena olevaa rahastoa, jonka toiminnan pitäisi perustua alueellisten alarahastojen perustamiseen ja rahoittamiseen kehitysmaissa. Meidän pitäisi miettiä sitä, kuinka tämä vaikuttaa resurssien käytön avoimuuteen ja missä määrin kehitysmaiden institutionaaliset olosuhteet edistävät varojen käyttöä haluttuun tarkoitukseen.

Toiseksi vain oikea-aikaiset toimet voivat olla tehokkaita. Maailmanlaajuista rahastoa koskeva ehdotus ei ole erityisen oikea-aikainen. Ehdotus tehtiin vuonna 2006, ja keskustelemme siitä vasta tänä vuonna.

Kolmanneksi haluan korostaa itse asiakirjassa mainittua asiaa. Rahastoa varten varatut varat eivät ole riittävät. Edes rahaston kunnollisen toiminnan edellyttämää vähimmäisrahoitusta ei ole varmistettu. Tämä tuskin on omiaan lisäämään yksityisen sektorin investointeja.

Neljänneksi minun on vaikeaa kuvitella, että rahasto voisi toimia tehokkaasti vain EU:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten välisen yhteistyön pohjalta. Ehdotuksestamme puuttuu selvä tavoite ja suunnitelma, joka koskisi maailman muiden teollisuusmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja maailmanlaajuisen rahaston kansainvälistämistä.

Kuten jo totesin, ajatus on itsessään hyvä, mutta sen lisäarvoa ja varsinaista toteuttamistapaa on vielä pohdittava kunnolla.

  Matthias Groote, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ennen kaikkea kiittää esittelijää, Claude Turmesia hänen tekemästään hyvästä työstä ja hänen sitoutumisestaan asiaan. Energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto on EU:n aktiivinen panos ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan varjoesittelijänä haluan puhua kahdesta asiasta. Ensinnäkin on tärkeää varmistaa, että rahastosta rahoitetuissa hankkeissa asetetaan ehdottomasti etusijalle kestävyys. Hankkeiden koko elinkaaren kasvihuonekaasupäästöt on analysoitava, eikä rahoitusta pitäisi myöntää hankkeille, joiden hiilidioksidipäästöjä koskevat tulokset ovat epätyydyttäviä. Tämä analyysi on erityisen tärkeä, kun kyse on hankkeista, joissa käytetään biomassaa.

Toiseksi olen optimisti, joten oletan, että Kööpenhaminassa ensi vuonna järjestettävä YK:n ilmastonmuutoskonferenssi on tuloksekas ja että siellä kyetään ottamaan seuraava askel kohti Kioton pöytäkirjaa seuraavaa sopimusta. Tällöin uusiutuvien energialähteiden käyttö on tärkeässä asemassa kehitysmaiden kannalta. Komission on nyt otettava huomioon tämä seikka ja mukautettava rahastoa sen mukaisesti.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, komission ehdotus energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta on tietenkin hyvä. On äärimmäisen tärkeää, että energiatehokkuus kasvaa ja uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa. Tähän on monta syytä: ne pienentävät hiilidioksidipäästöjä, vähentävät riippuvuutta tuontienergiasta, torjuvat energiaan liittyvää köyhyyttä ja luovat työpaikkoja ja kehitysmahdollisuuksia. Samoista syistä on myös tärkeää, että energiatehokkuus kasvaa ja uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy myös täällä Euroopan unionissa.

Olen kuitenkin huolissani monista komission ehdotuksessa esiin tuoduista asioista. Ensinnäkin ehdotetun rahoituksen määrä on hyvin pieni hankkeen laajuuden huomioon ottaen: 15 miljoonaa euroa vuodessa julkista rahoitusta on pikkuraha, vaikka hankkeeseen yritetäänkin houkutella siemenvaiheen rahoitusta ja yksityisiä investointeja. Tämä määrä voi huveta helposti vain pariin hankkeeseen suurissa, kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa tai Intiassa. Vaikka komission tiedonannossa puhutaankin mahdollisuudesta saada osarahoitusta yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR), ei ole täysin selvää, kuinka varoja päätetään kohdentaa yhtäältä AKT-maiden kesken ja toisaalta kehittyneempien, Euroopan unioniin kuulumattomien ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankista osarahoitusta saavien Itä-Euroopan maiden kesken. Ei siis ole täysin selvää, kuinka rahasto auttaa vähentämään köyhyyttä. Se näyttää olevan pikemminkin makrorahasto kuin mikrorahasto, ja se on ilmeisesti suunniteltu houkuttelemaan yksityistä rahoitusta sellaisten hankkeiden tueksi, jotka olisivat suuria hankkeita monissa Afrikan maissa, vaikka eurooppalaisessa mittakaavassa ne olisivatkin suhteellisen pieniä. On epäselvää, kuinka GEEREF-rahaston rahoitus suodattuu yhteisön hankkeisiin, jotka koskevat muun muassa terveyskeskusten ja koulujen aurinkokennopaneeleja tai aurinkokeittimiä ja lämminvesivaraajia. Köyhimpien ihmisten elämää parannetaan yleensä eniten ruohonjuuritason kehitystyöllä.

Lopuksi totean olevani huolissani siitä, ettei rahaston ja puhtaan kehityksen mekanismin välistä suhdetta ole selitetty kunnolla. Olisi avuksi, jos komissio voisi kertoa, kuinka rahasto parantaa kehitysmaiden mahdollisuuksia osallistua puhtaan kehityksen mekanismiin.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, Claude Turmesin mietinnössä on kyse sangen kunnianhimoisesta tavoitteesta saada kehitysmaat käyttämään energiaresurssejaan tehokkaasti. Usein nämä maat sijaitsevat maantieteellisillä alueilla, joilla on mahdollista käyttää hyväksi halpoja uusiutuvan energian luonnonresursseja.

Kehityksessä voidaan päästä eteenpäin myös ilman mittavia investointeja uusimpaan teknologiaan. Esimerkiksi puuhiilen valmistaminen Saharan eteläpuoleisen Afrikan autiomaaksi muuttuvien alueiden niukoista puureserveistä on energiatehokkaampi tapa käyttää puuvaroja kuin puun suora polttaminen. Pitää osata hiillostaa puu ennen sen polttamista. Tällaisen ja muun halvan osaamisen opettamiseen ei tarvita paljon varoja. Tulkitsen GEEREF:n toimintaperiaatteita niin, että rahastosta ei ole mahdollista saada varoja pelkän osaamistiedon levittämiseen, muta toki näihin tarkoituksiin voidaan käyttää muuta kehitysapua.

Projektien rahoittaminen oman pääoman ehtoisilla sijoituksilla on mielenkiintoinen mahdollisuus. Hyvä puoli rahan saajien ja käyttäjien näkökulmasta on se, että se ei lisää velkaantuneiden maiden velkaa. Herää kuitenkin kysymys, kuinka kalliiksi näiden sijoitusten hallinnoiminen ja rahoitettujen pienyritysten takaisinmaksukyvyn seuranta tulevat.

Käsillä oleva rahasto voi parhaassa tapauksessa valmistella kehittyviä maita vähemmän fossiilipitoisen kasvun oloihin. Ryhmämme hyväksyy Claude Turmesin raportin täysin yksimielisesti.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän Claude Turmesia lämpimästi. Hän on järjestänyt aiheesta lukuisia tapaamisia. Tämä asia on hyvin monimutkainen, ja haluan kiittää Claude Turmesia erityisesti siitä, että hän on ollut jatkuvasti avoin näiden neuvottelujen kaikissa vaiheissa ja tarjonnut meille mahdollisuuden tarkastella hanketta kokonaisvaltaisesta näkökulmasta.

Nykyisin koko maailman haasteena on kiinnittää huomiota tehokkuuteen sekä energiankulutuksessa että tuotannossa. Tämä ei voi kuitenkaan koskea pelkkää makrotasoa, vaan meidän on noudatettava jatkuvasti perusohjetta ”think small first”. Meidän on tarkasteltava ensin mikrotasoa, ja jos asia toimii mikrotasolla, se toimii myös makrotasolla.

Meidän on pyrittävä varmistamaan, että käytämme parasta saatavilla olevaa teknologiaa maailmanlaajuisesti. Se voi olla yksinkertaista, selvästi jäsentynyttä tekniikkaa – sen ei tarvitse olla elektroniikkaa ja nanoteknologiaa. Meidän on yritettävä tehdä tästä teknologiasta kohtuuhintaista mahdollisuuksien mukaan, jotta jokaisella olisi varaa käyttää sitä.

Toisaalta meidän on tietenkin rangaistava niitä, jotka tuhlaavat planeettamme varoja. Globaalien rakenteiden tarkastelu on suuri haaste myös komission jäsenelle: on rangaistava niitä, jotka tuhlaavat energiaa, ja palkittava ne, jotka käyttävät toiminnassaan parasta ja tehokkainta teknologiaa. Tämä on myös ilmastopolitiikan perusperiaate.

Euroopan unionissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutoksen kustannukset ovat useita miljardeja euroja. Siksi on hyvin tärkeää, ettemme keskity pelkästään EU:n ulkopuolisten maiden auttamiseen. Neuvoston pitäisi harkita myös uuden rahoituksen tarjoamista energiatehokkuuden alalla tehtävälle tutkimus- ja kehitystyölle, jota tehdään erityisesti uudessa Euroopan teknologiainstituutissa.

  Jorgo Chatzimarkakis (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos työpanoksestanne. Euroopan parlamentti pitää tätä rahastoa myönteisenä asiana. Arvoisa komission jäsen Dimas, olette käynnistäneet oikeanlaisen aloitteen oikeaan aikaan.

Jos me eurooppalaiset olemme sitoutuneet leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä, hiilidioksidin päästöpaikalla ei ole merkitystä. Hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä kaikkialla maailmassa, ja siksi uutta teknologiaa on käytettävä kaikkialla.

Tämä rahasto ei kuitenkaan ole mielestäni pelkkä kehitysväline vaan myös strateginen väline. Sillä ei pyritä tarjoamaan pelkkää kehitysapua. Eurooppalaisten ei pidä jäädä pelkiksi uranuurtajiksi ilmastonmuutosasioissa, vaan meidän on myös rohkaistava muita lähtemään kanssamme samalle tielle. Muiden täytyy kyetä seuraamaan valitsemaamme tietä. Juuri tässä asiassa rahastolla voi olla mielestäni suuri merkitys. Jos asetamme liian kunnianhimoisia tavoitteita ja päädymme olemaan yksin, tämä merkitsee loppua myös teollisuuskannallemme. Siksi asiassa tarvitaan globaalia hallintoa. Balilla käytetty lähestymistapa oli hyvä, ja toivottavasti Kööpenhaminan kokouksesta tulee toinen menestystarina. Globaalin hallinnon järjestelmässä ei ole kuitenkaan kyse pelkästä valtapelistä. Tarvitsemme luovia kannustinjärjestelmiä, ja katson, että tämä rahasto tarjoaa oikeanlaiset kannustimet.

Claude Turmes viittasi puheenvuoronsa alussa Martin Luther Kingin unelmaan. Me eurooppalaiset voimme toteuttaa unelmamme ilmaston pelastamisesta, jos pysymme tällä tiellä johdonmukaisesti. Hyvä Claude Turmes, tämä mietintö saa huomenna erittäin suuren enemmistön tuen, ja haluan onnitella teitä tässä ja nyt tästä saavutuksesta. Olen hyvin iloinen puolestanne.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto on innovatiivinen ratkaisu, jolla maksimoidaan energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla käytettävien julkisten varojen tehokkuus houkuttelemalla mukaan myös yksityisiä sijoituksia.

Tämä rahasto on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushanke, josta on määrä rahoittaa pk-yritysten ehdottamia erityisiä hankkeita, joiden arvo on enintään 10 miljoonaa euroa. Uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden aloituskustannukset ovat 37 kertaa korkeammat kuin perinteisiä energialähteitä koskevien hankkeiden aloituskustannukset, ja siksi mielestämme on ikävää, että rahaston ehdotettu vähimmäisrahoitustavoite on toistaiseksi vain 100 miljoonaa euroa.

Vuonna 2005 puolet EU:ssa käytetystä energiasta oli tuontienergiaa, ja jäsenvaltioista vain Tanska oli nettoviejä. Vuosina 1995–2005 uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvoi EU:ssa 40 prosenttia. Siispä vuonna 2005 saastuttamattomien energialähteiden osuus EU:n primaarienergian tuotannosta oli 42 prosenttia.

Käyttämällä tätä rahastoa tehokkaasti voitaisiin toimittaa energiaa suurelle määrälle kansalaisia, noin 1–3 miljoonalle hengelle, ja leikata samalla hiilidioksidipäästöjä 1–2 miljoonaa tonnia vuodessa. Kiitän esittelijää.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan aluksi kiittää Claude Turmesia hänen mietinnöstään ja komissiota aloitteesta.

Monet meistä katsovat, että EU:n pitäisi tukea uusiutuvan energian käyttöä ja energiatehokkuutta paitsi energia- ja ilmastonmuutosstrategiansa myös kehityspolitiikkansa keskeisenä osana.

Siksi ehdotus perustaa energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto, jolla houkuteltaisiin yksityisiä investointeja kehitysmaihin ja siirtymävaiheen talouksiin, on hyvin mielenkiintoinen.

Ihanteellinen vaatimaton rahoitus edellyttää painopistealojen asettamista ja synergiaa muiden olemassa olevien ohjelmien sekä Maailmanpankin ja alueellisten kehityspankkien kanssa, sillä nämä investoivat yhä enenevässä määrin uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen.

Uuden välineen muutaman ensimmäisen toteutusvuoden jälkeen on kuitenkin arvioitava tuloksia ja pyrittävä houkuttelemaan asiaankuuluvia toimijoita nostamaan huomattavasti rahoitusosuuksiaan.

Olen samaa mieltä siitä, että kaikki seikat viittaavat tällä hetkellä siihen, että tuki pitäisi kohdentaa pääasiassa Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja esittelijäämme upeasta luonnoksesta, joka saa täyden tukeni. Se on erinomainen merkki Euroopan unionilta. Viittaan luonnoksessa esitettyyn haluun tukea kehitysmaita ja torjua myös ilmastonmuutosta. Haluan kuitenkin esittää komission jäsenelle seuraavan kysymyksen. Kuinka komissio aikoo estää metsien hävittämisen, joka on usein kytköksissä biomassan ja biopolttoaineiden tuotantoon kehitysmaissa? Ottaako komissio myös riittävästi etäisyyttä ensimmäisen sukupolven biomassan ja biopolttoaineiden tuotannosta, sillä yleisestihän tiedetään, etteivät ne ole erityisen turvallisia aineita?

Kannatan myös voimakkaasti sitä, mitä Jorgo Chatzimarkakis sanoi. Euroopan unionin on annettava tällainen merkki. Olemme vastuussa Poznańissa ja Kööpenhaminassa lähitulevaisuudessa järjestettävistä ilmastonmuutoskonferensseista sekä Kioton jälkeisten neuvottelujen onnistumisesta. Meidän on myös annettava oikeanlaisia merkkejä muulle maailmalle. Tämä ohjelma on juuri tällainen merkki.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää parlamentin jäsenten huomion kolmeen seikkaan. On hyvä, että esittelijä toteaa mietinnössä, että köyhimmät maat kärsivät vakavimmin ilmastonmuutoksen seurauksista. Tämä johtuu siitä, että niiden resurssit, erityisesti taloudelliset resurssit, reagoida ilmastonmuutokseen ovat hyvin rajalliset.

Toiseksi juuri toteamani valossa on oikein tukea komission ehdotusta perustaa rahasto, vaikka ehdotettu 80 miljoonan euron summa on kovin pieni. Tämä rahasto saattaa kuitenkin osoittautua hyvin tehokkaaksi, koska sillä pyritään lisäämään yksityisen sektorin rahoitusta paikallisille hankkeille.

Kolmanneksi haluan käyttää tämän tilaisuuden todetakseni, ettei ilmastonmuutoksen torjumisesta aiheutuva taakka jakaudu lainkaan tasapuolisesti Euroopan unionin sisällä. Eri maille asetettiin esimerkiksi hiilidioksidipäästörajat ottamatta riittävän hyvin huomioon sitä, etteivät ne kaikki ole samalla kehitystasolla. Tämän seurauksena Puolan kaltaisille maille asetettiin hyvin matalat rajat, mikä nosti sähkön hintaa lähes välittömästi 10–20 prosenttia.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tällä rahastolla pyritään ensisijaisesti lisäämään yksityisiä investointeja ja alueellisten rahastojen tukea maailman köyhimmille ja vähiten kehittyneille maille. Rahastolla on tarkoitus tukea energiatehokkuutta, energiansäästöä, uusiutuvan energian kehittämistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Sillä on myös tarkoitus parantaa perusenergiapalvelujen saatavuutta. EU:n pitäisi auttaa tämän alan toimillaan köyhempiä alueita torjumaan ilmastonmuutosta ja monipuolistamaan energialähteitään.

Meidän pitäisi pitää mielessä, että tämän planeetan köyhimmät asukkaat kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten. Olisi väärin, että torjuisimme ilmastonmuutosta ja pyrkisimme vähentämään energiankulutusta vain omalla alueellamme. Antamalla köyhemmille maille apua tällaisten toimien toteuttamista varten autamme niitä käynnistämään merkityksellisiä toimenpiteitä omalla alueellaan. Tällä avulla on suuri vaikutus, ja se lisää ihmisten tietoisuutta näiden ongelmien merkityksestä. Tämä on oikeanlainen ja oikea-aikainen aloite.