Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 13. maaliskuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

(Istunto avattiin klo 10.05.)

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, puhemies teki eilen iltapäivällä täysistunnossa numeron ylimääräisellä ilmoituksella taloudellisten seuraamusten määräämisestä useille jäsenille joulukuun protestin takia. Haluan tietää: oliko puhemieheltä oikein antaa ilmoitus ilman, että hän suvaitsi kertoa kyseisille jäsenille, että tällainen ilmoitus annetaan ja milloin se annetaan? Puhemies puhui paljon kohteliaisuuden osoittamisesta parlamentin jäsenille, joten kysynkin, miksi niille, joita ilmoitus koski, ei voitu kertoa kohteliaasti, että hän antaisi tällaisen ilmoituksen? Onko liikaa vaadittu pyytää vastausta tähän?

  Puhemies. − (EN) Arvoisa Jim Allister, puhemiehistön tehtävänä ei ole arvioida kohteliaisuutta. Velvollisuutemme on noudattaa sääntöjä, ja voitte olla aivan varma siitä, että sääntöjä on noudatettu täsmällisesti.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, viitaten muun muassa työjärjestyksen 146 artiklaan sanoitte juuri, että tehtävänänne on noudattaa sääntöjä. En ymmärrä, miksi istunnot alkavat jatkuvasti myöhässä, joskus useita minuutteja tai viisitoista minuuttia. Siinä haaskataan veronmaksajien rahaa. Olette erittäin tiukka poliittisia vastustajia koskevien sääntöjen noudattamisesta, vaikka he vain haluavat kansanäänestystä tai oikeudenmukaista demokratiaa, mutta ette silloin, kun säännöt koskevat teitä!

Jos kohtelisitte kaikkia tasapuolisesti tässä parlamentissa, niin olisitte jo kauan sitten käynnistänyt menettelyn puhemiehistöä vastaan useista vakavista petoksista, koska juuri sillä nimellä kutsuisin sitä, että istunnot alkavat jatkuvasti myöhässä, mikä aiheuttaa veronmaksajien rahojen tuhlausta.

Täällä käytetään kahta erilaista mittatikkua, ja teidän on hyväksyttävä syytös, että tämä on parlamentti, joka toimii mielivaltaisesti, joka tietoisesti sivuuttaa poliittisia vastustajia teknisten syiden takia, samalla kun se jatkuvasti sietää omia tekojaan ja jopa peittelee vakavia petoksia!

  Puhemies. − (EN) Kiitos paljon, Hans-Peter Martin, mielenkiintoisista näkemyksistänne.

2. EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteet uusille jäsenvaltioille (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Danutė Budreikaitėn kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteista uusille jäsenvaltioille (2007/2140(INI)) (A6-0036/2008).

  Danutė Budreikaitė, esittelijä. – (LT) Vuosien 2004 ja 2007 laajentumiskierrosten jälkeen Euroopan unioniin on liittynyt 12 valtiota, joista kymmenellä on erityiskokemusta. Valtiot ovat siirtyneet suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja autoritaarisesta valvonnasta demokratiaan.

Ennen laajentumista kyseiset maat olivat avunsaajia, mutta nyt niistä on tullut kehitysyhteistyöavun antajia. Suurimmalla osalla niistä ei ole aikaisempaa kokemusta EU:n yhteistyöpolitiikasta. Allekirjoittamalla liittymissopimuksen ne ovat sitoutuneet kyseisen politiikan täytäntöönpanoon.

Vuonna 2004 komissio antoi useita asiakirjoja, joissa korostetaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa, joka liittyi suoraan uusien jäsenvaltioiden viralliseen kehitysapuun. Kolmen vuoden jäsenyyden jälkeen on tärkeää tutkia uusien lahjoittajamaiden edistystä kehitysyhteistyöhaasteisiin vastaamisessa.

Haluaisin muistuttaa, että mietintö kattaa vain ne kymmenen jäsenvaltiota, joilla on maaraja itänaapurien kanssa ja jotka hyötyvät naapuruuspolitiikasta. Näillä kymmenellä valtiolla on aina ollut pitkäaikaiset kauppa-, talous- ja kulttuurisuhteet naapuriensa kanssa ja yhteinen historia sekä toiveet saavuttaa kehitystä ja demokratian vakautta koskevat tavoitteet ja lisätä turvallisuutta Itä- ja Keski-Euroopassa. Erityistutkimuksen tulokset osoittavat, että useimmat uudet jäsenvaltiot yleensä osoittavat virallista kehitysapua naapureilleen – Länsi-Balkanin maille ja Itsenäisten valtioiden yhteisölle.

Tämän lisäksi EU:n ja sen itäisten naapurien suhteet ovat edelleen vähiten kehittyneet, ja uusilla jäsenvaltioilla, joilla on suhteellinen etu vanhoihin jäsenvaltioihin nähden, voi olla edullinen vaikutus kehitysapupolitiikan maantieteelliseen suuntaamiseen ja luonteeseen. Uudet jäsenvaltiot voivat siis myös jakaa äskettäisiä kokemuksiaan siirtymisestä markkinatalouteen ja hyvän hallintotavan, demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien täytäntöönpanosta.

Samaan aikaan EU:n uudet jäsenvaltiot kiinnittävät tuskin huomiota AKT-maihin. Kyseisille maille annettava apu on enimmäkseen sosiaalis-taloudellista: uusia hankkeita kehitetään koulutus- ja terveydenhoitoalalla ja toteutetaan toimia julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi.

Asiakirjoissa, joissa määritellään kehitysyhteistyötä, ei anneta ohjeita siitä, minkä maiden olisi vastaanotettava apua. Koska uusilla jäsenvaltioilla on vähän taloudellisia ja inhimillisiä resursseja, niiden olisi parasta keskittyä auttamaan tiettyjä maita tarjoamalla apua alueilla, joista niillä on eniten kokemusta, sekä naapuruus- että AKT-maissa.

Haluaisin huomauttaa ongelmista, joita uudet jäsenvaltiot kohtaavat toteuttaessaan kehitysapupolitiikkaa:

1) Suurin osa uusista jäsenvaltioista ei ole vieläkään määritellyt tärkeimpiä painopistealojaan.

2) Kehitysyhteistyöpolitiikan alalla ei ole käytännössä strategista suunnittelua tai valvontamekanismia.

3) Viestintä kehitysyhteistyöpolitiikkaa toimeenpanevien elinten ja kansalaisjärjestöjen välillä ei ole riittävää.

4) Julkisten aloitteiden taso on liian matala, eivätkä EU:n kansalaiset saa yleensä riittävästi tietoa kehitysyhteistyöstä.

Parantaakseen kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanoa kaikkien osallistujamaiden olisi jaettava myönteisiä kokemuksiaan ottaen huomioon uusien jäsenvaltioiden kokemukset idässä. Uusien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava naapuruuspolitiikan täytäntöönpanotoimia koskevien suunnitelmien valmisteluun, varmistettava kansallisten parlamenttien korkeampi osallistumistaso ja lisättävä kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että EU:n kaksi viimeisintä laajennusta ovat luoneet uuden näkemyksen kehitysyhteistyöpolitiikasta ja sen kiinteästä yhteydestä Euroopan naapuruuspolitiikkaan, jälkimmäinen on laajentumisen suoraa seurausta. Kehitysyhteistyöpolitiikka ja naapuruuspolitiikka ovat kiinteä osa poliittisia ja taloudellisia suhteita muiden maiden kanssa.

Kehitysyhteistyöpolitiikan institutionalisointi EU:ssa olisi erittäin tärkeää edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Se tehostaisi myös Euroopan naapuruuspolitiikkaa sekä virallista kehitysapua ja vaikuttaisi myönteisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen.

Sen saavuttamiseksi meidän olisi perustettava EU:n ja naapurimaiden kokous, jossa käsiteltäisiin itäistä ulottuvuutta ja autettaisiin panemaan täytäntöön kehitysyhteistyö- ja naapuruuspolitiikkaa. Haluaisin pyytää parlamentin tukea tässä asiassa.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin aloittaa onnittelemalla esittelijää Danutė Budreikaitėa hänen erinomaisesta mietinnöstään, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti haasteista, joita kehitysyhteistyöpolitiikka tarjoaa uusille jäsenvaltioille.

Mietintönne muistutti minua kaikista keskusteluista ja huolista, jotka edelsivät laajentumista, sekä kansalaisten keskuudessa että politiikassa. Muistin eri piireissä esitetyt epäilyt ja pelot siitä, että laajentuminen vesittäisi solidaarisuutemme kehitysmaiden kanssa ja pudottaisi Afrikan kauas alaspäin Euroopan unionin prioriteeteissa. Todellisuudessa pelot olivat aiheettomia. Ennusteiden ja pelkojen osoitettiin olevan perusteettomia. Euroopan kehityspolitiikka ei ole koskaan ollut niin kunnianhimoista tavoitteissaan tai yhdenmukaista menetelmissään kuin nyt, eikä Afrikka ole koskaan ollut korkeammalla unionin ulkopoliittisessa ohjelmassa. Mietintönne vahvistaa sen, että tämä on saavutettu ei osallistumisesta huolimatta vaan sen ansiosta ja siksi, että uudet jäsenvaltiot ovat olleet halukkaita ottamaan täyden vastuun.

Tarkastellaan aluksi rahoituskysymystä. Tietysti uusilla jäsenvaltioilla on vielä matkaa vuodeksi 2010 asetettuihin tavoitteisiin. Tietysti on tärkeää, että entistä useampi maa laatisi monivuotisia suunnitelmia apunsa lisäämiseksi – vain neljä 12 maasta on tehnyt niin tähän mennessä – mutta emme voi yksinkertaisesti jättää huomiotta yhteistä ponnistusta, jonka nämä 12 jäsenvaltiota ovat tehneet, sillä se on huomattava. Unioniin liittymisen jälkeen kyseiset valtiot ovat kaksinkertaistaneet ja joissakin tapauksissa kolminkertaistaneet antamansa avun tason. Vuonna 2007 kyseisten valtioiden apu oli yhteensä 800 miljoonaa euroa. Kyseiset maat ovat myös ottaneet tavoitteekseen antaa 0,33 prosenttia BKT:stään kehitysapuun julkisista menoista vuoteen 2015 mennessä.

Seuraava kysymys on avun tehokkuus. Viime vuonna Euroopan unioni antoi käytännesäännöt, joissa annetaan monia periaatteita työn parempaa jakoa varten unionissa. Olen tyytyväinen, kun voin ilmoittaa, että uudet jäsenvaltiot voivat olla pää pystyssä kyseisten periaatteiden täytäntöönpanon suhteen. Kaikki kyseiset valtiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan ne keskittävät avun tiettyihin maihin – lähestymistapa, joka on pitkään tunnustettu parhaaksi käytännöksi tehokkuuden kannalta.

Useat uudet jäsenvaltiot myös toimittavat apunsa kumppanuudessa muiden jäsenvaltioiden kanssa yhteisrahoitusjärjestelyin ja vähentävät siten omia ja kumppanivaltioidensa hallintokustannuksia. Ajattelen esimerkiksi tukea, jota Slovakia ja Itävalta antavat yhdessä Kenian infrastruktuurille, ja vesialan apua, jota Tšekin tasavalta toimittaa Luxemburg kumppaninaan. Nämä ovat hyviä esimerkkejä, eivätkä ne ole erikoistapauksia.

Toinen merkki tehokkuudesta on se seikka, että suurin osa uusista jäsenvaltioista tukee kehitysmaita tiettyjen alojen lisäarvon perusteella – lähestymistapa, johon idea tuli niiden poliittisesta ja taloudellisesta muutoksesta saamistaan kokemuksista. Voisin muistuttaa esimerkiksi avusta, joka osoitetaan hyvälle hallintotavalle, julkisen hallinnon toimintaedellytysten kehittämiselle ja talousuudistukselle.

Nähdäkseni tällaiset toimet, jotka hyväksytään täydentävyyden käytännesäännöissä ja kehitysyhteistyöpolitiikan työnjaossa, ovat elintärkeitä. Huhtikuussa esittelen ensimmäisen arvioinnin siitä, miten sääntöjä pannaan täytäntöön, vuosi hyväksymisen jälkeen, ja arviointi sisältää analyysejä ja ehdotuksia avun lisäämisestä ja yhdenmukaistamisesta. Aion käyttää arviointia perustana kaikkien jäsenvaltioiden kanssa käytäville vakaville keskusteluille siitä, miten tästä jatketaan eteenpäin. Vain muutama kuukausi Accrassa pidetyn avun tehokkuutta käsitelleen korkean tason kokouksen jälkeen kehitysmaat luottavat siihen, että Eurooppa osoittaa tien eteenpäin, ja syystäkin, koska – haluan muistuttaa siitä jälleen – Eurooppa on selkeästi maailman suurin kehitysavun lähde, joten se pystyy johtamaan esimerkin avulla, ja sen velvollisuus on tehdä niin.

Mietinnössä korostetaan toista erityisen tärkeää kohtaa, nimittäin tarvetta lisätä tietoa uusissa jäsenvaltioissa. On totta, että useimmilla kyseisistä maista ei ole pitkää perinnettä kehitysavusta, varsinkaan Afrikalle annettavasta kehitysavusta. Siksi velvollisuutemme on muokata yleistä mielipidettä viestin viemiseksi siitä, ettei kyse ole vain hyväntekeväisyydestä, vaan molemminpuolisesta edusta – ja ajattelen tässä rauhaa ja turvallisuutta, maahanmuuttoa, ilmastonmuutosta ja elintarviketurvallisuutta.

Euroopan komissio käynnisti helmikuun puolivälissä kaikki nämä asiat mielessään kolmannen toimintaedellytysten kehittämisohjelman uusille jäsenvaltioille. Ohjelman mukaan komissio tukee tarvittavaa asiantuntemusta sellaisten viestintästrategioiden kehittämiseksi, joiden avulla hallintoviranomaiset voivat kertoa kansalaisille tehokkaammin siitä, mitä he tekevät ja nostaa tietoisuutta, erityisesti tiedotusvälineissä ja opiskelijoiden keskuudessa siitä, mistä kehitysyhteistyöpolitiikassa on kyse.

Hyvät kuulijat, enää ei ole ”vanhaa Eurooppaa” tai ”uutta Eurooppaa”. Ei ole ensimmäistä ja toista luokkaa, ei vanhoja eikä uusia jäsenvaltioita. On vain yksi Eurooppa – tukea antava, avoin ja poliittisesti tietoinen Eurooppa – jonka arvot eivät ole vain eurooppalaisia vaan yleismaailmallisia. Kehitysyhteistyöpolitiikan kehittyminen vuosien varrella viimeisimmästä laajentumisesta lähtien on itsessään todiste siitä, että Euroopan unioni voi kasvaa ja samalla lisätä merkitystään. Se on merkittävä historiantunti, tärkeä kehitysyhteistyöpolitiikan tulevaisuudelle ja Euroopan yhdentymisen tulevaisuudelle.

  Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, uusia EU:n avunantajia koskevassa julkisessa kuulemisessa, joka pidettiin Euroopan parlamentissa viime vuoden tammikuussa, osallistujat ilmaisivat toiveen, että EU:n uusien jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskeva keskustelu jatkuisi jäsenvaltioiden parlamenteissa ja itse Euroopan parlamentin tulevassa toiminnassa. Olen siksi erittäin tyytyväinen Danutė Budreikaitėn mietintöön, joka on Euroopan parlamentin historian ensimmäinen mietintö, jossa pyritään analysoimaan uusien jäsenvaltioiden sitoumusta EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja haasteita, joita niille aiheutuu.

Ei ole helppoa tiivistää kaikkia haasteita, joita uusiin eurooppalaisiin avunantajiin kohdistuu kansallisen kehitysyhteistyöpolitiikan muotoilussa ja yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan uudenaikaistamisessa. Keskityn siksi muutamaan keskeiseen kysymykseen. Ensinnäkin kansallisten parlamenttien osaa kehitysavun muotoilussa uusissa jäsenvaltioissa on vahvistettava. Jos kansalliset parlamentit eivät luo vahvaa oikeusperustaa, on mahdotonta toteuttaa tehokasta kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja koordinoida asianmukaisesti kehitysmaille annettavan avun suunnittelua ja hallintaa. Joissakin maissa tarvittavaa lainsäädäntöä koskeva työ on jatkunut vuodesta 2004, eikä sitä ole vieläkään saatu valmiiksi. Sen seurauksena kyseisillä mailla ei ole esimerkiksi täytäntöönpanosuunnitelmaa.

Kansalaisille tiedottamista on lisättävä – ja tässä asiassa olen samaa mieltä komission jäsenen Michelin kanssa uusien jäsenvaltioiden kansalaisten herkkyydestä kehitysyhteistyöpolitiikan merkitykselle. Tällaisen siirtymäkauden aikana kehitysapua koskeva koulutus, laajat sosiaaliset kuulemiset, joukkotiedotusvälineet ja tiedotuskampanjat ovat tärkeässä osassa. Ilman niitä veronmaksajat on vaikea saada hyväksymään kehitysyhteistyöpolitiikan kasvavat julkiset menot. Mitä enemmän tiedotusta on, sitä valmiimpi yhteiskunta on hyväksymään taloudellisen rasitteen.

Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että kehitysyhteistyöpolitiikassa tarvitaan eurooppalaista solidaarisuutta. Meidän on koordinoitava yhteistyötä ja opittava toisiltamme. Toisaalta historiasta johdettu sitoumus ja tieto sekä uusien jäsenvaltioiden siirtymäkausi voivat auttaa koko Euroopan unionia kehittämään ja vahvistamaan demokratiaa siirtymävaiheessa olevissa maissa. Toisaalta vanhojen jäsenvaltioiden kokemuksista sekä erityisesti niiden maailman köyhimmille maille antamasta avusta saatu tieto voi auttaa lisäämään ja ohjaamaan kehitysapua niille maille, jotka sitä eniten tarvitsevat – esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jota ei pidetä uusissa jäsenvaltioissa avun pääkohteena. Tällainen molemminpuolinen koulutus ja avunanto voi tehdä koko Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta entistä tehokkaampaa.

  Corina Creţu, PSE-ryhmän puolesta. – (RO) Mietintö, josta keskustelemme tänään, auttaa mielestäni Euroopan unionin uusia jäsenvaltioita määrittelemään uutta politiikkaa ja uusia mekanismeja, joilla autetaan maita, jotka saavat osakseen Euroopan unionin huomion.

Unionin perusarvojen ja maitamme sitovien sopimusten velvoitteiden pohjalta uudet jäsenvaltiot määrittelevät parhaillaan uudelleen politiikkaansa, joka koskee apua tarvitseville maille suunnattua kehitysyhteistyötä, ja monipuolistavat yhteistyövälineitään ja politiikan aloja. Se, mitä esittelijä sanoi alustuksessaan, on täysin totta siinä mielessä, että painopistealoja ei ole määritelty riittävän selvästi ja hyviä aikeita rajoittaa usein rahoituksen puuttuminen. Näyttää siltä, että uudet jäsenvaltiot tarvitsevat vielä aikaa sopeutua neuvoston päätöksentekojärjestelmiin ja sen painopisteisiin kehitysyhteistyöpolitiikan alalla.

Romanialla on kansallinen strategia kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä, jonka mukaan se tukee ulkosuhteiden painopistealoiksi määritellyillä maantieteellisillä alueilla sijaitsevien valtioiden kehitystä. Kyseiset valtiot sijaitsevat Itä-Euroopassa, Länsi-Balkanilla ja Etelä-Kaukasiassa. Toinen toimi liittyy avun asteittaiseen lisäämiseen Afrikan valtioille, erityisesti koulutuksen alalla.

Olen iloinen siitä, että sosialistien eurooppalainen kehitysyhteistyöpäivä järjestetään 1. lokakuuta tänä vuonna Bukarestissa, ja haluan kiittää tässä ja nyt sosialistisia kollegoitani yksinmielisestä tuesta ehdotukselleni järjestää tapahtuma EU:n uudessa jäsenvaltiossa eli Romaniassa. Kiitän mietintöä, joka muodostaa hyödylliset puitteet alan käsitteille EU:n uusia jäsenvaltioita varten.

  Toomas Savi, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tiistaina Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves sanoi, että meidän olisi luovuttava termistä ”uudet jäsenvaltiot”. Se on myös osa Danutė Budreikaitėn mietinnön nimeä. Vaikka olenkin periaatteessa samaa mieltä maani presidentin kanssa, termillä on myös myönteisiä konnotaatioita, kuten innovointi ja uudistusvalmius. Tämän päivän mietinnössä annetaan laaja yleiskuva edistyksestä, jota Euroopan unionin uudet lahjoittajamaat – jotka saivat vastaavaa apua vuosikymmen sitten – ovat tehneet kehitysyhteistyön alalla, ja siinä myös osoitetaan puutteita ja mahdollisuuksia lisätä panosta EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

Vuonna 1970 Yhdistyneet Kansakunnat sopi tavoitteesta, jonka mukaan kehitysapuun osoitetaan 0,7 prosenttia BKT:stä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi – sillä se on ihmisten nöyryyttävin olotila. Arvoisat kollegat, älkää unohtako, että se koskee noin kolmannesta maailman väestöstä. Valitettavasti tähän mennessä toteutetut toimet eivät riitä. Yksikään uusi jäsenvaltio ei ole saavuttanut tavoitetta. Sama koskee vanhoja jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa, Luxemburgia, Alankomaita ja Ruotsia. Myös Norja on saavuttanut saman tavoitteen, vaikka se ei olekaan EU:n jäsen.

Haluaisin kiittää Danutė Budreikaitėa huomattavasta työstä, jonka hän on tehnyt kootessaan mietintöluonnosta ja sovittaessaan siihen minun ja kehitysyhteistyövaliokunnan kollegoiden tekemät tarkistukset. Esittelijä on valittu uudesta lahjoittajamaasta, ja hänen mietintönsä tutkitaan varmasti tarkasti kyseisissä maissa, myös Virossa.

Kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa sitoudutaan lisäämään edelleen osoitettuja varoja ja kannustan kaikkia jäsenvaltioita ottamaan sen vakavasti. Tämä mietintö on kiitettävä asiakirja, jossa meitä jälleen kerran muistutetaan sitoumuksestamme, ja kehotan kaikkia kollegoitani tukemaan sitä.

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Danutė Budreikaitėa erinomaisesta mietinnöstä. Asiakirjassa viitataan EU:n ulkosuhteiden itäiseen ulottuvuuteen ja siihen, että olisi perustettava samantapainen kokous kuin Eurolat tai Euromed – kokous, joka voitaisiin rakentaa erityisesti uusien jäsenvaltioiden, myös kotimaani Puolan, historiallisten kokemusten varaan.

Olen asiasta täysin samaa mieltä kuin esittelijä. EU tarvitsee uutta näkemystä laajemmasta vaikutuksesta, joka ulottuu Balkanin ja Mustanmeren alueen kautta Etelä-Kaukasiaan. Kyseisiä alueita koskeva EU:n politiikka on vanhentunut. Myös nimi ”Euroopan naapuruuspolitiikka” on sopimaton ja loukkaa Ukrainan kaltaisia maita, jotka ovat epäilemättä osa Eurooppaa. Nimi olisi muutettava ”Euroopan unionin naapuruuspolitiikaksi”, kuten Ukrainan entinen ulkoministeri Borys Tarasjuk aivan oikein huomautti EU:n ja Ukrainan yhteistyöneuvoston viime kokouksessa.

Euroopan unionin on tuettava enemmän Ukrainaa ja Georgiaa ja liitettävä ne vaikutuspiiriinsä. Kyseiset valtiot tarvitsevat sitoumustamme vielä enemmän kuin Keski-Euroopan valtiot ennen vuoden 2004 laajentumista. Ne tarvitsevat yksilökohtaista lähestymistapaa Euroopan unionin puolelta, eivät yleistä naapuruuspolitiikkaa, jossa Ukrainaa kohdellaan tosiasiallisesti samalla tavalla kuin valtioita, jotka eivät historiallisesti kuulu Eurooppaan. Ukraina, Georgia ja myös Valko-Venäjä ovat köyhempiä, taloudellisesti heikompia ja suuremmissa poliittisissa vaikeuksissa kuin valtiot, jotka ovat liittyneet unioniin vuoden 2004 jälkeen.

Viime vuosina Venäjän asema alueella on vahvistunut merkittävästi. Venäjän valmius käyttää energiavarojaan poliittiseen kiristykseen heikentää Euroopan unionin mahdollisuuksia vastustaa Kremlin häpeällisiä käytäntöjä, joilla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Venäjä pyrkii peruuttamaan demokratiaan siirtymistä Georgiassa ja Ukrainassa. Euroopan unionin naapuruuspolitiikan, niin kuin sitä pitäisi kutsua, on tarjottava välittömästi poliittista ja taloudellista apua lähinaapureillemme. Puolalla on jo hankkeita odottamassa ja käyttövalmiina, kuten Valko-Venäjälle suunnattu riippumatonta televisiota koskeva Bielsat-hanke.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, palaan mietinnön varsinaiseen aiheeseen ja haluan kiittää lämpimästi Danutė Budreikaitėa mietinnöstä, jota pidän erittäin tasapainoisena ja kelvollisena. Se on myös erityisen tärkeä tällä hetkellä, koska me voimme nyt alustavasti arvioida ja tehdä päätelmiä uusien jäsenvaltioiden tiiviimmästä kehitysyhteistyöstä erityisesti AKT-valtioiden suuntaan.

EU:hun liittyminen tarkoittaa selvästi myös perustamissopimuksen mukaista velvollisuutta hyväksyä yhteisön säännöstön saavutukset. On kuitenkin selvää, että perustamissopimus on yksi asia, ja eri maiden kansalaisten tietoisuus tärkeästä politiikan alasta on toinen asia. Saamamme tilastot osoittavat sen selvästi.

Kehitysyhteistyö Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden valtioiden kanssa ei näytä erityisen kiireelliseltä asialta maissa, jotka itse ovat jäljessä taloudellisessa kehityksessä. Siksi meidän on yhdessä pyrittävä saamaan tunnustusta tehtävän tärkeydelle ja jatkettava sen puolustamista ja katsottava taaksepäin kehitysyhteistyöhön, jota varmasti oli olemassa menneisyydessä joidenkin valtioiden, erityisesti Afrikan maiden kanssa.

Monet siteet, joita oli ennen vuotta 1989, purettiin mukinoitta hyvin nopeasti. Oli olemassa myös joitain pahoiteltavia tapauksia. Monet hankkeet, jotka oli aloitettu kyseisissä maissa, ovat nyt raunioina. Mielestäni meidän on nyt aloitettava alusta.

Olen pahoillani siitä, että lähes kaikki Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiot keskittävät komission kanssa tekemällään sopimuksella kehitysyhteistyönsä yhteistyöhön entisten neuvostotasavaltojen kanssa, mikä sivuuttaa kehitysyhteistyön todellisen tavoitteen eli vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen. Vaikka uudet jäsenvaltiot onnistuisivat nostamaan julkisen kehitysapunsa 0,17 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, pelätään, että vain murto-osa tästä määrästä menee maailman köyhimpien maiden kehittämiseen ja tukemiseen.

Haluan kiittää Danutė Budreikaitėa vielä kerran hänen mietinnöstään.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Mielestäni tässä mietinnössä on hyvät puolensa. Siinä annetaan kiinnostava yleiskuva uusien jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön tilanteesta. Se on hyvä asia. Periaatteessa uskon kuitenkin, että tämä mietintö edustaa ennen kaikkea menetettyä tilaisuutta. Sen sijaan että kannustaisi uusia jäsenvaltioita tavoittelemaan EU:n kehitysavun perinteisiä tavoitteita, parlamentin olisi parempi keskustella näistä tavoitteista ja miettiä, onko enää järkevää vain jatkaa perinteistä kehitysapua.

Yhä uudestaan tämä parlamentti nostaa taloudelliset tavoitteet jonkinlaiseksi dogmaksi ilman asianmukaista keskustelua, ja yhä uudestaan kieltäydymme tunnustamasta perussyitä, jotka ovat useimpien kehitysmaiden ongelmien taustalla. Afrikassa on varmasti niin, että köyhyyden, nälän, epävarmuuden ja valtavien sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien suurin syy on se seikka, että täysin korruptoituneet hallinnot hallitsevat maita erittäin huonosti.

Uusia jäsenvaltioita kehotetaan järjestämään tiedotuskampanjoita. Kannatan sitä, mutta eikö ihmisille pitäisi tiedottaa myös siitä, että Afrikan valtiot kuluttavat aseisiin enemmän kuin saavat kehitysapua? Tai siitä, että Afrikan hallitsijoilla on sveitsiläisissä pankeissa miljardeja, joiden yhteismäärä on suurempi kuin usean vuoden kehitysapu? Jos Euroopalla on joku viesti, joka sen pitäisi antaa, se on se, että vain demokratia, jossa sovelletaan oikeusvaltioperiaatetta, takaa ihmisille todellisen mahdollisuuden parantaa asemaansa ja että kyseisissä olosuhteissa kehitysavun on oltava tehokasta ja hyödyllistä. Tällä hetkellä näin ei valitettavasti ole.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE-DE). – (RO) Kiitän mietintöä, josta on todellista apua uusille jäsenvaltioille kehitysyhteistyöpolitiikan velvoitteiden täyttämisessä.

Tuen mietinnössä annettuja suosituksia ja haluaisin viitata kahteen niistä, ensiksi kansalaisten koulutusta koskevan strategian tarpeellisuuteen. Se ei tarkoita sitä, että Romanian kaltaisen jäsenvaltion, jonka bruttokansantulo asukasta kohden on vain 38 prosenttia EU:n keskiarvosta, kansalaiset saadaan ymmärtämään, että heidän on osoitettava osa talousarviostaan muiden maiden kehittämiseen, vaan se on Euroopan unionin perusarvo, jonka olemme omaksuneet, ja Romania, joka on tässä tilanteessa oleva jäsenvaltio, toimii tällä tavalla.

Haluan muistuttaa myös suosituksesta, joka koskee myönteisten kokemusten siirtoa vanhoista jäsenvaltioista uusiin jäsenvaltioihin, jotta vältetään kehitysyhteistyössä sellaiset virheet, kuten tavoitteiden saavuttamatta jääminen, tehottomuus ja tilaisuuksien tarjoaminen korruptiolle avunsaajamaissa.

Haluan korostaa inhimillisten voimavarojen koulutusta koskevan kehitysyhteistyön merkitystä. Tässä suhteessa Romanialla on erittäin myönteisiä kokemuksia siitä, kun se on antanut stipendejä Moldovan tasavallan ja Lounais-Ukrainan koululaisille ja opiskelijoille. Romanian yliopistoilla ja kouluilla on suorat suhteet kyseisten maiden koululaisiin ja opiskelijoihin.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Onnittelut esittelijälle Danutė Budreikaitėlle mietinnöstä, jonka valmistelu on varmasti vaatinut paljon aikaa ja ponnisteluja. On hyvä tietää, että uudet jäsenvaltiot ovat näin lyhyessä ajassa siirtyneet avun vastaanottajista avun lahjoittajiksi. Useimmat – jolleivät kaikki – valtiot saattavat joutua ponnistelemaan saavuttaakseen tavoitteen 0,17 prosenttia BKT:stä kehitysapuun vuoteen 2010 mennessä.

Mikä voi olla syynä? EU:hun 2000-luvulla liittyneitä valtioita tukahduttaa edelleen etnosentrismi. Niistä tuntuu, että ne ovat kärsineet eniten, joutuvat ponnistelemaan ja tarvitsevat eniten apua. EU:hun kuuluminen ja osallistuminen kehitysyhteistyöhön auttavat kuitenkin torjumaan ahdasmielisyyttä.

Tällä hetkellä Liettuassa, jossa kehitysapuhankkeisiin suhtauduttiin viime aikoihin saakka epäilevästi, suurin osa väestöstä uskoo, että tällainen apu on myönteistä ja tarpeellista. Uudet jäsenvaltiot ovat edullisessa asemassa, kun ne voivat jakaa kokemuksensa siirtymäkaudesta maailman muiden alueiden kanssa. Tunnemme vaikeudet, joita lähinaapurimme Keski-Euroopassa, Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa kohtaavat, koska olemme itse äskettäin kokeneet samanlaisia vaikeuksia.

Meidän on nyt kiinnitettävä huomiomme ja apumme vielä vähän kauemmas. On varsin vaikeaa nähdä köyhyyttä Afrikan ja Aasian maissa Vilnan, Varsovan, Budapestin tai Bukarestin näkökulmasta, mutta meidän on tajuttava, että auttamalla hädänalaisia nyt me autamme itse asiassa itseämme. Maailman jokainen maa on yhteydessä toisiin, kuten ”yhdistettyjen astioiden laissa”. Rikkaimpien ja köyhimpien maiden välisen kuilun kasvaminen ja taloudellisten pakolaisten ehtymätön virta murentavat maailman perustaa.

Valtionavun ohella kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat tärkeässä asemassa. Valtiosta riippumattomien järjestöjen, koulujen ja kirkon keräämien rahojen ja tavaroiden arvo ei ole kovin suuri, mutta niitä arvostetaan.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kotimaani sai apua monta vuotta, koska köyhyyttä esiintyi paljon. Nyt neljän vuoden EU:n jäsenyyden jälkeen Puola osallistuu yhä aktiivisemmin kehitysapuun. Äskettäin pyyhimme esimerkiksi pois Angolan erittäin suuren velan. Annamme myös rahaa kehitysmaiden eliittien tukeen rahoittamalla stipendejä opiskeluun Puolassa. Perusoletuksemme on, että investoiminen tietoon ja eliitin luominen on yhtä tärkeää kuin hyväntekeväisyys.

Minun on sanottava – mistä olen ehkä eri mieltä joidenkin kanssa – että kehitysmaille annettavaa apua ei pitäisi rajoittaa Afrikan maille annettavaan apuun, ja muistutan teitä, että vuoden 2005 eurooppalainen konsensus ei sido meitä osoittamaan kehitysapuamme Afrikalle. Puolalaisena voin ylpeänä todeta, että maani, uusi jäsenvaltio, osoittaa BKT:stään saman osuuden kehitysmaille kuin Kreikka, joka on ollut Euroopan unionissa 27 vuotta, Portugali, joka on ollut jäsenvaltio 22 vuotta, ja Italia, joka on yhteisön perustajajäsen.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Haluaisin kiittää esittelijää ajankohtaisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä. Minulla on muutama huomautus kysymyksistä, joita nousee aikaisemmasta mietintöä koskevasta keskustelusta ja täällä tänään käydystä keskustelusta.

Ensimmäinen huomautukseni koskee ajatusta siitä, että uusien jäsenvaltioiden kansalaisten asenne kehitysapua kohtaan on laimeaa. Mielestäni tiedottamisella on erittäin tärkeä tehtävä tässä suhteessa. Virossa on tehty tutkimus, jossa on verrattu tämänhetkisiä asenteita kolmen vuoden takaisiin, ja jopa kolmen vuoden takaiset luvut osoittavat, että tietoisuus kehitysyhteistyöstä on parantunut instituutioiden lisäksi väestön keskuudessa siinä määrin, että se on mahdollistanut huomattavan talousarviotuen tai tuen lisäyksen kehitysavulle.

Kansalaisten on tärkeä tietää, että rahat eivät katoa valtavaan mustaan aukkoon vaan tiettyjen maiden tiettyihin hankkeisiin. Viron kehitysyhteistyö on perustunut periaatteeseen, jonka mukaan vastuu kehityksestä on ensisijaisesti kehitysmailla itsellään: pakolla ei saavuteta mitään. Siitä syystä tiivis yhteistyö on erityisen tärkeää, ja oikein hyvä esimerkki tästä on Viron ja Georgian välinen yhteistyö.

Olen siksi tyytyväinen mietinnön 17 kohtaan, jossa todetaan, että suurimmat haasteet ovat määrärahojen ja tietoisuuden lisääminen, erityisesti kansalaisten keskuudessa. Vaikka esimerkiksi kansainväliselle kehitysyhteistyölle osoitettu rahamäärä Virossa oli 0,09 prosenttia BKT:stä vuonna 2006, nykyinen kanta on se, että määrää olisi nostettava, ja me tähtäämme 0,17 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2011 mennessä vuonna 2006 hyväksytyn kehitysyhteistyöohjelman mukaisesti.

Olen tyytyväinen siihen, että virolaisten kollegojeni tekemät ehdotukset sisällytettiin mietintöön valmisteluvaiheessa, ja uskon, että se tarkoittaa perustavanlaatuista muutosta, jossa uudet jäsenvaltiot ovat muuttuneet avun vastaanottajista avun antajiksi. Toivon, että tämä tuki jatkuu edelleen.

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, on hämmästyttävää, että maailmassa 200 miljoonaa lasta voidaan kutsua lapsityöntekijöiksi. Käytäntöä ei voida mitenkään hyväksyä. Kansainvälisen yhteisön on toimittava yhdenmukaisemmin sen varmistamiseksi, että kansainvälisiä käytännesääntöjä lapsityövoiman torjumiseksi valvotaan tiukasti kaikissa maailman maissa.

Sen on oltava aina keskeinen kysymys EU:n kehitysapupolitiikassa. EU:n on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien, UNICEFin, Maailmanpankin, Kansainvälisen työjärjestön, avunantajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa oikeiden strategioiden käyttöönottamiseksi, jotta yhtenäiset lait ovat voimassa lapsityövoiman epäinhimillisen käytännön torjumiseksi.

Tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa, jos lapsityövoima halutaan torjua tehokkaasti koko maailmassa. Tarvitaan entistä tiukempia sosiaalisen suojelun toimia ja muutoksia työmarkkinoilla. Kysymykset lapsityövoimasta ja koulutuksesta kuuluvat kiinteästi yhteen. Lapset, jotka eivät pääse koulutukseen, joutuvat paljon todennäköisemmin töihin. Euroopan unionin on maailman suurimpana kehitysavun antajana jatkettava tarmokasta toimintaansa sen varmistamiseksi, että vuosituhannen kehitystavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, mukaan luettuna kansainvälisen yhteisön tavoitteet, jotka liittyvät koulutuksen tarjontaan kaikille maailman lapsille.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, muiden auttaminen silloin, kun on itse vielä avun tarpeessa, on todellakin solidaarisuuden osoitus. Sitä osoittavat 12:n äskettäin Euroopan unioniin liittyneen jäsenvaltion toimet, ja sitä olisi arvostettava. Viime marraskuussa näytin, mitä Puola teki tässä suhteessa näyttelyllä Puolan apu maailmalle. Olen siis erittäin kiitollinen Danutė Budreikaitėlle hänen monipuolisesta aihetta koskevasta esityksestään.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden tavoitteena, josta olemme keskustelleet vuosikausia, on auttaa köyhyydessä eläviä ihmisiä, mukaan luettuna miljoonat aliravitut lapset. Tällaisen avun olisi kuitenkin koostuttava onkivavan ja kalastustaitojen antamisesta eikä kalan tarjoamista lautasella.

Meidän on siis pyrittävä oikeudenmukaisempaan kauppajärjestelmään kolmannen maailman maiden kanssa. Avunantajien on oltava anteliaita ja pyyhittävä pois velkoja ja jaettava tieteellisiä saavutuksia, varsinkin lääketieteen alalla. Tukekaamme kouluja ja yliopistoja kyseisissä maissa, niin että niistä valmistuneet voivat työskennellä maanmiestensä tarpeiden tyydyttämiseksi. Auttakaamme juomavesipulan ratkaisemisessa. Me eurooppalaiset muodostamme vain 7,5 prosenttia maailman väestöstä, mutta meidän osuutemme BKTL:stä on 23 prosenttia. Tietysti meillä on omiakin ongelmia, kuten taloudelliset ongelmat. Meidän on kuitenkin pidettävä ne oikeissa mittasuhteissa. Älkäämme suhtautuko välinpitämättömästi niiden kärsimykseen, jotka ovat nälkäisiä, sairaita tai kouluttamattomia, jotka elävät köyhyydessä, puutteessa tai kuolemanvaarassa.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin palata komission jäsenen alustuksessa tekemään huomautukseen eli siihen, että meidän ei pitäisi vain antaa kehitysapua, vaan se olisi liitettävä yleisiin kysymyksiin – ei siinä mielessä kuin Yhdysvallat ja entinen Neuvostoliitto käyttivät ennen voimapolitiikkaa ja ehdollista politiikkaa ja Venäjä ja Kiina käyttävät niitä nykyään, vaan siinä mielessä, että pyritään hyvään hallintotapaan, ihmisoikeuksiin ja korruption torjuntaan. Ne ovat asioita, joita meidän olisi julistettava – enkä viittaa vain uusiin jäsenvaltioihin ja niiden kehitysapupolitiikkaan vaan meihin kaikkiin. Ehkä me voisimme ottaa tämän käytännöllisenä tilaisuutena korostaa kyseisiä asioita entistä enemmän.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, mietintö on tietysti erittäin hyödyllinen. Alan kehitys on erittäin dynaamista ja jopa mietintöä edellä. Mietinnössä ei esimerkiksi mainita sitä seikkaa, että jotkut uudet jäsenvaltiot ovat jo perustaneet kehitysyhteistyöorganisaatioita.

Haluaisin kuitenkin puhua jostain muusta. Haluaisin purkaa yleisen myytin, että uusilla jäsenvaltioilla ei ole kokemusta tältä alalta. Meillä on kokemuksia, vaikka me saimme ne, kun Eurooppa oli jaettu, rautaesiripun takana erilaisessa järjestelmässä, kun kaikki oli ideologisesti ja poliittisesti motivoitua. On totta, että me rakensimme voimalaitoksia ja panimoita ja annoimme maataloustukea kehitysmaille. Meillä on muuten vieläkin velkoja siltä ajalta, ja jotkut velat ovat melko suuria, mutta sillä ei nyt ole merkitystä. Meillä on yksinkertaisesti osaamista. Haluaisin nähdä, että tätä osaamista käytetään. Haluaisin myös käyttää tämän tilaisuuden pyytääkseni komissiolta, ettei se pidä uusia jäsenvaltioita kokemattomina, vaan käyttää tehokkaasti niiden olemassa olevia tietoja.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin jatkaa siitä, mihin kollega Jan Zahradil jäi. Hän on täysin oikeassa. Menneisyydessä Tšekkoslovakia, kuten muutkin neuvostoblokin maat, oli aktiivinen kehitysmaissa. Maamme osallistui menestyksekkäästi kyseisten maiden talouksien auttamiseen, ja nyt voimme käyttää sitä potentiaalia.

On myös jotain kielteistä sen takia, että ulkoiset kasvuresurssit eivät koskaan voi korvata sisäisiä resursseja: taloudet, jotka löytävät itsensä tästä tilanteesta, eivät usein pysty kehittymään sisältäpäin.

Jonkin aikaa sitten, oikeastaan aika kauan sitten Gunnar Myrdal julkaisi kirjansa ”Asian Drama”. Tässä kirjassa hän asettaa vastakkain toisen maailmansodan jälkeisen optimismin esimerkiksi Afrikassa sekä Aasiassa vallitsevan pessimismin. Nyt tilanne on aivan toinen. Monet Aasian maat kasvavat voimakkaasti, kun taas Afrikka houkuttelee vain kaksi prosenttia maailman investoinneista ja monien maiden taloudet ovat vaikeuksissa.

On olemassa myös yhteys kyseisen kahden alueen valtaeliitin käyttäytymisessä, joka oli varsin erilaista. Eräässä ranskalaisessa tutkimuksessa verrataan eliittien käyttäytymistä ja osoitetaan, että kun Aasian eliitti investoi talouteen, Afrikan eliitti kätki luotuja resursseja ja poisti ne omalta alueeltaan.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minun on aloitettava kiittämällä kaikkia puhujia heidän laadukkaista puheenvuoroistaan ja asianmukaisista kommenteista, jotka vastaavat hyvin omia ajatuksiani. Haluaisin myös kiittää aluksi puheenjohtajavaltio Sloveniaa, joka on ottanut erittäin virkistävän lähestymistavan: se toimii kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan keskustelun edistämiseksi ja virittämiseksi uusissa jäsenvaltioissa ja on jo järjestänyt kaksi erittäin tuottavaa kokousta, joissa asioista on keskusteltu.

Avun tasoa eli tarvittavaa rahamäärää koskevista kommenteista voin sanoa, että ymmärrän täysin uusien jäsenvaltioiden vaikeudet. Haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä – itse asiassa olette jo itse puhuneet siitä yleisesti – että on monia vaihtoehtoisia menetelmiä osallistua ja käyttää asiantuntemuksen siirtoa, eivätkä ne maksa paljon. Esimerkiksi yksi puhujista viittasi koulutusyhteistyötä koskeviin hankkeisiin. Opettajien lähettäminen Afrikkaan maksaa luonnollisesti suhteellisen vähän, mutta on kuitenkin erittäin tärkeä panos kyseisille maille.

Taustalla oleva kysymys siitä, pitäisikö uusien jäsenvaltioiden investoida omiin naapurimaihinsa – naapurimaa ei ehkä ole paras sana, ja saatan vielä löytää paremman – eikä Afrikkaan, on mielestäni väärä kysymys. Ymmärrän hyvin, että investointi naapurimaihin on houkuttelevampaa ja helpommin perusteltavissa ja että se vetoaa paremmin maidenne kansalaisiin ja mahdollisiin kehitysyhteistyökumppaneihin. Yksi lähestymistapa ei kuitenkaan sulje toista pois, ja nuoret saavat poikkeuksellisen koulutusesimerkin nähdessään maan päättävän ulottaa apusitoumuksensa Afrikkaan, avautumaan Afrikkaan, koska se ilmaisee arvoja, jotka ovat eurooppalaisia syvimmässä merkityksessä ja myös yleismaailmallisia. Haluan vielä sanoa, että syy, miksi puolustan uusien jäsenvaltioiden osallistumista Afrikassa, on se, että joillakin maista on jo kokemuksia sieltä, ja ne kokemukset ovat yleensä jättäneet myönteisiä jälkiä, erityisesti tiettyjen valtioiden ja valtion palvelujen rakentamisessa ja todellisena asiantuntemuksena, joka on säilynyt.

Toinen kohtani, hyvät kuulijat, on se, että Afrikka ei saavuta vuosituhannen kehitystavoitteita. Tavoitteet saavutetaan kaikissa kehitysmaissa paitsi Afrikassa. Niinpä totean tältä pohjalta, että vastuuseemme tai yhteisvastuuseemme kuuluu se, että emme vähennä investointeja Afrikkaan, ja haluaisin korostaa jälleen yhtä puhujaa mukaillen, että investoinnit kestävät asiantuntijavaihdon avulla. Yliopistojemme, korkeakoulujemme, kuntiemme ja paikallisviranomaistemme kannustaminen vaihtoon kehitysmaiden kanssa on luonnollisesti suhteellisen edullinen ja tehokas lähestymistapa. Minun on sanottava myös, että kutsun mielelläni niin kutsuttujen uusien jäsenvaltioiden edustajia tulemaan mukaan joillekin matkoistani. Uskon, että on erittäin tärkeää, että he näkevät omin silmin kyseessä olevien asioiden lisäksi myös todella traagiset tilanteet, joita tietyt maat ja kansat kohtaavat.

Haluaisin lopettaa näkökohdalla, joka antaa paljon mahdollisuuksia lisäarvolle – todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia kuin meillä on omissa maissamme, kuten huomautettiin – nimittäin koko hallintotapa. Mitä oikeastaan tarkoitamme hallintotavalla? Hallintotapa on valtion kyky toteuttaa tärkeimmät valtiolliset toimet ja tarjota kansalleen sosiaalisten palvelujen perustaso. Uskon, että teillä on valtavasti tarjottavaa hallintotavan alalla: se tarkoittaa kaikkea mikä liittyy valtion rakentamiseen ja – korostaakseni kohtaa, jonka esitti muistaakseni Lambsdorff – kaikkea, joka koskee matkaa siirtymästä valtion tai vielä kestävämpien rakenteiden rakentamiseen. Ajattelen tässä verojen perimistä, paikallishallinnon perustamista, toissijaisuusperiaatetta ja hallinnon hajauttamista. Kaikki nämä näkökohdat ovat erittäin tärkeitä rakennettaessa valtioita, jotka voivat aidosti palvella kansalaisiaan, ja on ilmeistä, että voitte tehdä merkittävää työtä tällä alalla.

Uskon, että olisi hyödyllistä – ja aion ehdottaa sitä – kutsua 12 niin kutsuttua uutta jäsenvaltiota tekemään työtä komission kanssa kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelman perusteella. Nykyinen tilanne on se, että olemme saaneet lähes valmiiksi kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelman, ja uudet jäsenvaltiot kannattaisi ottaa mukaan päättämään maakohtaisesti, miten ne katsovat voivansa parhaiten osallistua siihen. Voisimme pyytää niitä esimerkiksi tarjoamaan koulutusta oikeuden, hallinnon tai koulutuksen alalla, tai niitä voitaisiin pyytää antamaan käyttöön tiettyjä asiantuntijoita. Joillakin uusilla jäsenvaltioilla on esimerkiksi kokemusta sähköisen hallinnon alalla, ja tällaista asiantuntemusta kysytään paljon tietyissä Afrikan maissa. Siksi teen ehdotukseni. Mielestäni on ollut tärkeää keskustella, ja havaitsen joitakin erittäin hyödyllisiä teitä, joita on kuljettava. Nyt ehdotan, että jos haluamme olla tehokkaita ja viedä asioita eteenpäin, meidän olisi tavattava kyseisten 12 jäsenvaltion edustajat pian ja käsiteltävä kysymyksiä aktiivisesti, jotta voimme tuottaa yhteisiä ohjelmia tulevina viikkoina. Uskon, että tämä on mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä.

Te puhuitte myös ehdollisuudesta, ja ymmärrän täysin sen näkökannan. Kaikki mikä koskee arvoja, ihmisoikeuksia, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja korruption torjuntaa on tietysti tärkeää, olen siitä samaa mieltä, mutta joissakin tapauksissa voi olla erittäin vaikeaa ja jopa haitallista yhdistää kehitysapu kyseisten arvojen tiukkaan noudattamiseen, vaikka ne ovatkin meille arvokkaita. On tunnustettava, että arvoja koskevan yhteyden tai ehdon määrääminen maissa, joissa tällaista vaatimusta ei noudateta, haittaa ennen kaikkea kyseisten maiden tavallisia kansalaisia. Vastauksemme ongelmaan maissa, joissa hyvää hallintotapaa ei noudateta, on toimia yhdessä erityistoimijoiden, epäsuorien paikallisten toimijoiden tai kansalaisjärjestöjen tai Yhdistyneitä Kansakuntia edustavien virastojen kanssa. Annamme budjettitukea vain maille, joilla on hyvän hallintotavan taattu vähimmäistaso. Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että olemme lähestymistavan osalta samalla aallonpituudella. Arvot, joista puhuin, ovat arvoja, joita edistämme jatkuvasti. Pyrimme edistämään ja viemään kyseisiä arvoja jatkuvasti poliittisella vuoropuhelulla. Tiukan ehdollisuuden täytäntöönpano on kuitenkin vaikeaa, jos haluamme aidosti auttaa ihmisiä itse paikalla ja se on loppujen lopuksi päätavoitteemme.

  Danutė Budreikaitė, esittelijä. – (LT) Vilpittömät kiitokseni kaikille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun ja tukeneet mietintöäni. Haluaisin myös kiittää kaikkia kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä siitä, että äänestivät yksimielisesti mietinnön puolesta.

Haluaisin korostaa useita kohtia. ”Uudet jäsenvaltiot” – itse asiassa nimi on edelleen tavallaan ehdollinen, mikä helpottaa ”vanhojen” jäsenvaltioiden erottamista niistä, jotka liittyivät EU:hun kahdella laajentumiskierroksella ja joilla on erityinen historiallinen tausta ja jotka ovat köyhempiä kuin vanhat jäsenvaltiot.

Haluan mainita kehitysyhteistyöpolitiikan kokemukset. Politiikkaa alettiin toteuttaa vuodesta 1958. Keski-Euroopan valtioilla – Tšekin tasavallalla, Slovakialla ja muilla – on ollut enemmän kokemusta kehitysyhteistyöhön osallistumisesta. Baltian maiden osallistuminen oli paljon vähäisempää. Kotimaani osallistuu kuitenkin tällä hetkellä meritieteellisen avun toimittamiseen Mauritiukselle, Afrikan maalle. Edistys on ilmeistä.

Miksi korostan ”itäistä” ulottuvuutta, ”itäisiä" maita? Ne ovat meille erittäin tärkeitä naapureita. On turha yrittää erottaa toisistaan naapuruuspolitiikkaa ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa tai käydä poliittisia keskusteluja niiden yksityiskohdista. Käsitteet ovat yhteydessä toisiinsa. Naapurimaassamme Valko-Venäjällä jotkut ihmiset selviytyvät alle kahdella dollarilla päivässä. Mihin maaryhmään se sitten kuuluu? Nämäkin maat ovat jääneet kehityksestä jälkeen ja pyytävät apua väittäen, että niiden olisi saatava apua. Me kaikki haluamme, että naapureillamme on ihmisarvoinen elämänlaatu. Siksi tavoittelemme samoja maailmanlaajuisia tavoitteita.

Autamme osaltamme Afrikan maita torjumaan köyhyyttä, vähentämään siirtolaisuutta, kohottamaan elämänlaatua, kehittämään taloutta, torjumaan sairauksia ja tulemaan omavaraiseksi. Samaan aikaan autamme naapurimaita torjumaan köyhyyttä ja autamme muutenkin aina kun voimme ja meillä tarvittavia kokemuksia. Autamme edistämään vakautta koko Euroopassa ja Balkanin alueella. Kiitos kaikille osallistumisesta keskusteluun ja tuesta.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Vaikka päätöslauselmaluonnoksessa, josta keskustellaan, on kunnianhimoisia tavoitteita, uskon, että on vaikeaa saavuttaa yhteistä politiikkaa lähitulevaisuudessa edes periaatteessa. Vaikka muodostamme suuren perheen, kullakin EU:n jäsenvaltiolla on painopisteensä siinä, minkä maiden tai maantieteellisten alueiden kanssa alueellista kehitysyhteistyötä tällä hetkellä tehdään. Painopisteiden taustalla ovat muun muassa taloudelliset, geopoliittiset, etniset ja historialliset edut, eikä ole todennäköistä, että tämä malli muuttuu. Äskettäinen tapaus, joka liittyi Kosovon itsenäisyysjulistukseen, osoitti jäsenvaltioiden yhtenäisyyden puutteen mielipiteen muodostuksessa, ja samasta syystä on todennäköistä, että sama mielipiteiden erilaisuus näkyy, kun keskustellaan yhteisön ulkopuolisten naapurien tilanteesta. On totta, että asiassa otettiin suuri edistysaskel, kun Lissabonin sopimuksen nojalla nimitetään unionin ulkopolitiikan korkea edustaja. Koska selvät säännöt kuitenkin puuttuvat yhteisön painopistealojen määrittelystä, jokainen jäsenvaltio yrittää keskittää kehitysyhteistyöpolitiikkaa, myös taloudellista tukea (määrärahat unionin talousarviosta) niihin yhteisön ulkopuolisiin alueisiin, jotka osuvat yhteen niiden omien painopistealojen kanssa.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

3. Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Feleknas Ucan kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (2007/2182(INI)) (A6-0035/2008)

  Feleknas Uca, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät naiset ja herrat, viisi päivää sitten juhlimme kansainvälisen naisten päivän 100-vuotisjuhlaa. On saavutettu paljon, mutta vielä ei kuitenkaan ole todisteita yhtäläisistä mahdollisuuksista maailman köyhimmissä maissa. Naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet eivät ole vielä lähimainkaan luovuttamaton, olennainen ja jakamaton osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mitä vaaditaan Yhdistyneiden Kansakuntien Wienin julistuksessa vuodelta 1993.

Olen käsitellyt mietinnössäni yksityiskohtaisesti naisten ja tyttöjen tilannetta kehitysmaissa ja olen tarkastellut myös tapoja, joilla EU:n kehitysyhteistyö voi parantaa kyseisten naisten elämää. Haluan esittää lyhyesti joitakin faktoja ja lukuja.

Kaksi kolmasosaa kaikista maailman lukutaidottomista on naisia. Yli 40 prosenttia Afrikan naisista ei ole käynyt peruskoulua. Afrikassa naisten osuus väestöstä on 52 prosenttia, mutta he tekevät 75 prosenttia maataloustyöstä ja tuottavat ja markkinoivat 60–80 prosenttia ruoasta.

Komission päivitetyssä strategiassa naisten tasa-arvosta ja osallistumisesta kehitysyhteistyöhön käsitellään tärkeitä aloja ja ehdotetaan konkreettisia toimia tasa-arvon edistämiseksi. Strategian kaksiosainen lähestymistapa on hyvä, sillä se tehostaa valtavirtaistamista, ja siinä myös ehdotetaan erillisiä toimia tasa-arvon edistämiseksi. Olen tyytyväinen myös 41 käytännön toimeen vastuullisen hallinnon, työllisyyden, talouden, koulutuksen, terveydenhoidon ja naisiin kohdistuvan väkivallan alalla. Siitä huolimatta olen arvostellut mietinnössäni useita kohtia. Haluan käsitellä tärkeimpiä niistä lyhyesti.

Uskon, että perinteisten väkivallan muotojen torjumisen olisi oltava naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimien keskipisteessä. Toiseksi minun on sanottava, että olen varsin hämmästynyt siitä, että strategiassa ei mainita taloudellisia kumppanuussopimuksia. Missään ei viitata naisten aseman vahvistamisen ja EU:n ja AKT-maiden välisten taloussopimusten yhteyteen. Kun strategiassa käsitellään naisten erityistä tilannetta konflikteissa, olen pahoillani siitä, että siinä ei mainita naisten osaa niin kutsutuissa heikoissa valtioissa ja vähiten kehittyneissä maissa. Olisi kiinnitettävä erityishuomiota lisääntymisterveydenhuoltoon ja naisten seksuaalisiin oikeuksiin kehitysmaissa.

Olen todella pahoillani siitä, että suurin osa tarkistusehdotuksista käsittelee jälleen sellaisten osien poistamista mietinnöstä, joissa vaaditaan naisille oikeutta päättää vapaasti ja riippumattomasti ruumiistaan ja elämästään. En halua kuulostaa pöyhkeältä, mutta mietintöäni ei pitäisi rajoittaa siihen asiaan. Olen tässä yhteydessä tyytyväinen tarkistuksiin, joita Kathalijne Maria Buitenweg ehdotti vihreiden puolesta, ja kiitän häntä hänen tärkeästä panoksestaan.

Lisääntymisterveydenhuollosta haluan sanoa tässä kohdassa vain seuraavan asian: jokaisella naisella on oikeus päättää vapaasti ja riippumattomasti ruumiistaan ja elämästään. Naisten täysimääräinen pääsy seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon on sukupuolten välisen tasa-arvon edellytys. Niin kauan kuin pääsy kielletään naisilta, muut päättävät naisten ruumiista ja elämästä. Kukaan, joka välittää todella Euroopan humanistisesta perinteestä ja yhteisistä arvoista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, ei voi haluta sitä!

(Suosionosoituksia)

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, aloitan onnittelemalla esittelijää äärettömän perusteellisesta tutkimuksesta, joka koskee erittäin tärkeää monialaista aihetta. Naisten osallistumisen lisääminen taloudessa ja oikeudenmukainen vallanjako naisten ja miesten välillä ovat itse asiassa kehityksen edellytyksiä. Jos emme voi varmistaa sukupuolten välistä tasa-arvoa kehityksessä, emme saavuta koskaan vuosituhannen kehitystavoitteita tai kestävää talouskasvua.

Miksi naisten osuus ansiotyössä käyvästä työvoimasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on vain 34 prosenttia? Miksi näiden naisten tulot ovat vain 10 prosenttia kaikista tuloista, ja miksi naiset omistavat vain yhden prosentin varallisuudesta? On selvää, että nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä. Entä miksi, kuten mietinnössä todetaan, naisten osuus äärimmäisessä köyhyydessä elävästä 1,3 miljardista ihmisestä on 70 prosenttia. Tässä kuvattu tilanne on erityinen tragedia, joka liittyy naisena olemiseen. Valitettavasti on aivan liian monia tällaisia kysymyksiä vastattavaksi. Ei edes Euroopassa, vaikka jäsenvaltioiden parlamenteissa onkin suhteellisen suuri osuus naisia, ole takuuta siitä, että naisille tärkeitä asioita käsitellään.

Kumppanuusmaita koskevassa politiikassa, meidän on käytävä todella perusteellista poliittista vuoropuhelua. Voin kertoa, että sukupuolten välistä tasa-arvoa koskeva vuoropuhelu ei ole aina yksinkertaista: siihen voi kuulua esimerkiksi se, että autetaan jakamaan tilastoja sukupuolen mukaan tai vaaditaan, että talousarviossa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sosiaalialaan, sillä monissa tapauksissa koulutus ja terveydenhuolto eivät ole todellisia painopistealoja, vaikka tiedetään hyvin, että naisten koulutus ja terveys ovat keskeisiä kehitystekijöitä.

Kaikki nämä huolet ovat keskeisiä aiheita sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevassa tiedonannossa, jonka komissio antoi 8. maaliskuuta 2007. Siinä annettu politiikka on vastaus sitoumuksiin, jotka on tehty kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa sukupuolten tasa-arvon osalta kaikissa yhteistyöpolitiikoissa ja -käytännöissä. Tiedonannon tavoitteena on kehittää eurooppalaista näkemystä ja tarjota jatkuvaa tukea sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle kaikilla kehittyvillä alueilla ja kaikissa kehitysmaissa.

Tiedonanto on myös opas uusiin avun muotoihin, varsinkin talousarviotukeen. Olen eri mieltä arvostelusta, jota mietinnössänne esitetään, sillä uskon, että talousarviotuki tarjoaa uusia mahdollisuuksia sukupuolten välisen tasa-arvon tehokkaalle edistämiselle. Miksi näin? Olen jo monissa tilanteissa esittänyt syitä, miksi olen kannattanut talousarviotukea mahdollisuuksien mukaan. Talousarviotuen käyttäminen antaa meille verrattomasti enemmän vaikutusvaltaa poliittisessa vuoropuhelussa kyseisen kumppanuusmaan viranomaisten kanssa. Sen avulla me voimme esimerkiksi keskustella poliittisista vaihtoehdoista ja muun muassa tarpeesta edistää paremmin naisten mahdollisuuksia maan taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. Tällaisissa tapauksissa perustamme tukemme konkreettisiin tuloksiin, jotka on esitetty tai paljastettu indikaattoreilla, jotka ovat aina sukupuolikohtaisia ja korostavat siksi selkeästi sukupuolten välisiä eroja siellä, missä niitä esiintyy. Tavoitteet, joita käytämme maan tulosten mittaamiseen, ovat suurimmalta osin yhdenmukaisia vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa ja ovat erittäin olennaisia naisten elinolojen parantamisen kannalta. Niihin kuuluvat esimerkiksi koulua käyvien tyttöjen osuuden lisääminen ja ennen syntymää suoritettavien tarkastusten määrän lisääminen. Edistys, jonka maa saavuttaa tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, on perusta, jonka mukaan Euroopan komissio jakaa talousarviotuen eri osia.

Yksi puhujista mainitsi keskustelussa yhden ehdollisuuden muodon. Kun budjettitukea maksetaan, kumppani voidaan jossain määrin velvoittaa noudattamaan kriteereitä ja tiettyjä ehdollisuuden muotoja. Myönteisiä vaikutuksia on enemmän kuin niitä olisi ilman talousarviotukimekanismia. Oli miten tahansa, olen valmistautunut jatkamaan keskustelua muista aiheista. Olen kuitenkin tähän mennessä saamieni kokemusten perusteella täysin vakuuttunut siitä, että talousarviotuki – silloin kuin se on mahdollista – on selvästi paljon tehokkaampi tapa edetä.

Vuosien ajan olemme noudattaneet kaksoislähestymistapaa. Ensinnäkin yhdistämme sukupuolten välisen tasa-arvon kaikkiin politiikan aloihin ja toimiin, myös osaan talousarviotukijärjestelyjä ja poliittiseen vuoropuheluun kumppanien kanssa. Yksi tämän lähestymistavan seurauksia on tarve kouluttaa kollegojamme, jotka osallistuvat sukupuolinäkökohtia käsitteleviin valtuuskuntiin. Vuodesta 2004 lähtien yli tuhat heistä on saanut erityistä ”sukupuolikoulutusta”, ja olemme nyt avanneet sukupuolineuvontapalvelut koulutuksen tarjoamiseksi tulevaisuudessa. Toiseksi, rahoitamme erityistoimia naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi.

Tämäntyyppiset toimet sisältyvät tiettyihin kansallisiin alustaviin ohjelmiin, mutta mikä vielä tärkeämpää, on olemassa myös aihekohtaisia ohjelmia, jotka täydentävät maantieteeseen pohjautuvaa yhteistyötä. Esimerkiksi ”investointi inhimillisiin voimavaroihin” ja ”ihmisoikeudet ja demokratia” -ohjelmat sisältävät tiettyjä osatekijöitä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. ”Investointi inhimillisiin voimavaroihin” -ohjelmassa 57 miljoonaa euroa on osoitettu ”sukupuolitoimiin” vuosina 2007–2013: vuosittainen keskiarvo on noin kolme kertaa suurempi kuin menot ennen vuotta 2006. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tietysti sisällytetty muihinkin aihekohtaisiin ohjelmiin, jotka koskevat koulutusta, terveydenhoitoa ja maataloutta tai ympäristöä ja kulttuuria.

On totta, että tehtävää on vielä paljon, mutta olen vakuuttunut siitä, että yhteisellä sitoutumisella sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, ja mikä tärkeintä yhteistyöllä kehitysmaiden naisten kanssa, voimme torjua köyhyyttä ja rakentaa oikeudenmukaisempia yhteiskuntia.

  Gabriela Creţu, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan valmistelija. − (RO) Arvoisat kollegat, huomaan, että mietintö on jo saanut aikaan reaktioita. Toivomme, että tämä todistaa sen poliittisen merkityksen.

Komission tiedonanto oli erittäin hyvä lähtökohta, ja parlamentti lisäsi hyödyllisiä kohtia. Haluaisin vain selittää kannan taustalla olevan periaatteen. Tavoite oli selvä, tuemme naisten asemaa kehitysyhteistyössä. Tasa-arvoon liittyvien perusteiden lisäksi on riittävästi todisteita siitä, että naiset ovat hyvä investointi, koska he moninkertaistavat tulokset.

Mutta miten me maksimoimme tehokkuuden tavoitteiden saavuttamisessa? Olisimme voineet vaatia avun vastaanottajavaltioilta tiukkoja kriteereitä naisten aseman vahvistamisesta. Itse asiassa tällaiset kriteerit ovat jo olemassa. Voimme kuitenkin odottaa myös huonoja reaktioita, asiantuntemuksen ja hallintokapasiteetin puutetta, muodollista sitoutumista suunnitelmien strategiseen kehittämiseen ja sitoumusten täytäntöönpanon puutteita. Velvoitteiden laiminlyönti voi johtaa avun vähentämiseen tai keskeyttämiseen. Se vaikuttaisi kielteisesti lopullisiin avun saajiin, ja naiset päätyisivät maksamaan hallitusten epäpätevyydestä, emmekä me halua sitä.

Näissä olosuhteissa päätimme vaatia niiden vaatimusten noudattamista, joita me hallitsemme ja joita varten meillä on toimintakeinot. Siitä syystä pyydämme komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhdenmukaisuuden kehitysyhteistyöpolitiikan ja muun yhteisön politiikan välillä. Muuten kotimaisen kauppapolitiikan tai yhteisen maatalouspolitiikan tietyt osat voivat haitata tavoitteitamme.

Koska sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden politiikassa, uskomme, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva Euroopan komission suunnitelma on ennakkoedellytys todelliselle ja tehokkaalle naisten käytölle kehitysyhteistyössä, joka on pääasiassa jäsenvaltioiden hallitsema politiikka. Tuen antamisen uudet keinot näyttävät heikentäneen naisiin kiinnitettyä huomiota.

Pyydämme arvioimaan niiden vaikutusta tasa-arvoon ja toteuttamaan asianmukaisia korjaustoimenpiteitä, jotta noudatetaan varojen käyttöä koskevaa vastuuta ja avoimuutta EU:n kansalaisiin nähden.

  Anna Záborská, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevan mietinnön valmistelu varmastikaan ollut helppoa, kuten sen koko osoittaa.

Vaikka en ole samaa mieltä kaikista asioista Feleknas Ucan kanssa, haluaisin onnitella häntä hänen johdonmukaisuudestaan ja tarkkuudestaan aiheen käsittelyssä. Kun asiasta keskustellaan, meidän olisi korostettava tukea naisten arvolle ja heidän toiminnalleen yhteiskunnan yhteisen edun puolesta.

Kehitysmaissa (mutta ei vain niissä) monet naiset kärsivät syrjinnästä ja väkivallasta, työskentelevät usein huonoissa olosuhteissa ja pienillä palkoilla, heiltä puuttuu perusterveydenhoito, he työskentelevät liian monta tuntia ja kohtaavat nöyryytystä ja fyysistä hyväksikäyttöä. Se on syynä riittämättömään kehitykseen. Kaikilla näillä tekijöillä on myös vaikutuksensa heidän perhe-elämänsä laatuun. Kehityksen ja tasa-arvon edistäminen rauhan edistämiseksi 2000-luvulla: ne ovat konkreettisia toimia, jotka voivat auttaa meitä parantamaan tilannetta, jos toteutamme ne. Meidän on tuomittava toistuvasti, kompromissitta ja kaikissa tilanteissa seksuaalinen väkivalta, josta naiset ja nuoret tytöt usein kärsivät. Meidän on kannustettava kehitysmaita antamaan lakeja, jotka tarjoavat naisille tehokasta suojaa.

Kunnioituksesta jokaista yksilöä kohtaan meidän on myös tuomittava laaja näennäiskulttuuri, joka johtaa hyvinkin nuorten tyttöjen järjestelmälliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja arvon tuhoamiseen pakottamalla heidät uhraamaan ruumiinsa ja siten antamaan osuutensa seksiteollisuuden miljardituottoihin. Valitettavasti heidän asiakkaansa tulevat enimmäkseen kulttuurimaista, myös Euroopan unionista. Alueilla, joilla esiintyy sotilaallisia selkkauksia, naiset ovat poliittisista syistä järjestelmällisten raiskausten uhreja.

Arvostan naisliikkeiden toimintaa naisten arvon edistämiseksi. Kun tarkastellaan naisten auttamista kehitysmaissa, emme saa unohtaa, että kehitysrahastojen taloudellisen avun lisäksi on olemassa uskonnollisten järjestöjen ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tehokas verkko. Tämä aloite on vuosia nauttinut paikallisten kirkkojen tuesta, johon kuuluvat rinnakkaiset suunnitelmat ja epäviralliset mikrolainat köyhille. On piristävää nähdä, kuinka köyhien naisten kärsivällinen, rehellinen ja kova työ palkitaan tällä tavoin. Sitä on myös tuettava uudistamalla rakenteita, jotka auttavat laajentamaan uusien aloitteiden menestystä.

Naisille on annettava yhtäläiset mahdollisuudet, oikeudenmukainen palkka, tasa-arvoiset uramahdollisuudet, tasa-arvoinen pääsy koulutukseen kaikilla tasoilla, pääsy terveydenhoitoon ja tasa-arvo perheasioissa. Naisten osallistumista politiikkaan on kannustettava, mutta naisten edistys kehitysmaissa on edistystä meille kaikille.

  Anne Van Lancker, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Ryhmäni puolesta voin sanoa, että tuemme voimakkaasti Feleknas Ucan mietintöä ja onnittelemme komission jäsentä tasa-arvostrategiasta. Käytännössä kaikki maat allekirjoittivat vuosituhannen kehitystavoitteet kahdeksan vuotta sitten. Puolet ajasta on jo mennyt, ja näyttää siltä, että Afrikka ei saavuta useimpia tavoitteita.

Naiset ovat keskeisessä osassa köyhyyden torjunnassa, mutta heillä ei kuitenkaan ole tasa-arvoista oikeutta koulutukseen, terveydenhoitoon, työllistymiseen tai omaisuuden omistamiseen. Heidän sosiaalinen asemansa on heikko, ja naisiin kohdistuva väkivalta on laajalle levinnyttä. Samaan aikaan useimmat kumppanimaittemme strategisista ohjelmista jättävät naiset kokonaan vaille huomiota. Siksi sukupuoliulottuvuus on todellakin asetettava poliittisen vuoropuhelun keskipisteeseen kumppanimaittemme kanssa, ja naisjärjestöjen on osallistuttava politiikan muotoiluun.

Minusta on hirveää, että PPE- ja UEN-ryhmien jäsenet haluavat poistaa mietinnöstä selvän puheen seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, koska jos naiset voivat tehdä päätöksiä omasta ruumiistaan ja siitä, saavatko he lapsia vai eivät, se pelastaa miljoonien naisten hengen, ja lapsillakin on enemmän mahdollisuuksia ja yhteisöt vahvistuvat. Jokainen, joka kieltää sen, heikentää väestöä ja kehitystä koskevaa konsensusta, jonka kansainvälinen yhteisö vahvisti vuonna 1994, emmekä anna tämän tapahtua.

Lopuksi totean, että kannatan 100-prosenttisesti vihreiden ryhmän vaatimusta naisten oikeuksien eurooppalaisesta lähettiläästä. Naisten oikeuksien lähettiläs antaa maailman naisille kasvot ja äänen EU:ssa ja sen hallituksissa ja voi toisinaan muistuttaa komission jäseniä heidän antamistaan sitoumuksista.

  Renate Weber, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen ovat arvoja ja periaatteita, joita kannatamme Euroopan unionissa. Sellaisina ne on varmasti jaettava kehitysmaiden kanssa nykyisen yhteistyön puitteissa. Meillä kaikilla on valtava vastuu, kun käsittelemme niitä, koska kaksinaismoralismin edistäminen heikentäisi meitä moraalisesti, ja me varmasti menettäisimme uskottavuutta. Viittaan nyt erityisesti tarkistuksiin, jotka jätettiin tämän päivän äänestystä varten, samoihin tarkistuksiin, jotka kehitysyhteistyövaliokunta hylkäsi.

Pelkään, että käytämme kahdenlaista mittatikkua, kun toisaalta ilmaisemme kyseiset arvot kehitysyhteistyökumppaneillemme ja kun toisaalta käytämme niitä Euroopan unionissa. Emme voi jättää mietinnöstä pois viittauksia lisääntymisoikeuksista, koska se on keskeinen aihe, kun pyrimme edistämään naisten oikeuksia ja heidän vaikutusvaltansa lisäämistä.

Kuten mietinnössä aivan oikein korostetaan, naisten täydet oikeudet seksuaaliseen terveyteen ja lisääntymisterveyteen ovat edellytys sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle. Lisääntymisoikeuksien suojelu, kuten perhesuunnittelu syntymän ajoittamisen ja sijoittamisen osalta, ja lisääntymistä koskeva päätöksenteko ilman syrjintää, pakkoa ja väkivaltaa antavat naisille vapauden osallistua voimakkaammin ja tasa-arvoisemmin yhteiskuntaan.

Emme voi mennä vain puolimatkaan kumppaneitamme kohti ja väittää samaan aikaan, että tavoitteenamme on terveemmät ja vahvemmat naiset, jotka voivat osallistua aktiivisesti ja tasa-arvoisesti yhteiskunnalliseen elämään. Suokaa anteeksi kovat sanani, mutta minusta se on pelkkää tekopyhyyttä. Emme saavuta kyseisiä tavoitteita, jos aloitamme jättämällä pois keskeisiä asioita tai annamme erilaisia vaikutelmia periaatteistamme, erilaisia kuin mitä meillä on kotona.

Nykymaailmassa sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysmaissa ei ole helppo tehtävä. Kyseisten tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa aitoa sitoumusta ja toimintaa sekä ennen kaikkea vilpitöntä uskoa suhteisiimme kehitysmaiden kanssa.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, 750 miljoonaa naista elää köyhyydessä, ja nämä naiset taistelevat omasta ja perheensä olemassaolosta. Eurooppalaisina meidän on taisteltava heidän rinnallaan oikeudesta parempaan elämään. Naisten rooli on korvaamaton, mutta kuitenkaan heidän kykyjään ja mahdollisuuksiaan ei arvosteta. Heidän koulutustaan, työntekoaan ja omistusoikeuttaan on rajoitettu huomattavasti. EU:n yhtenä päätehtävänä pitäisi olla sen varmistaminen, että naiset sijoitetaan EU:n harjoittaman kehitysyhteistyön keskipisteeseen. Nykyisin politiikkamme päätyvät liian usein siihen, että alennetaan naisten entisestäänkin alhaista asemaa, ja siksi olen erittäin tyytyväinen Feleknas Ucan mietintöön.

On tärkeää olla vesittämättä tätä mietintöä, kuten monet PPE-DE-ryhmässä (kristillisdemokraatit) ja UEN-ryhmässä yrittävät tehdä tarkistuksilla, jotka poistaisivat kaikki maininnat siitä, että naisilla on seksuaalisia oikeuksia ja lisääntymisoikeuksia. Kuten jo moneen kertaan on todettu, kyseiset oikeudet ovat keskeisiä, jotta naiset voivat ottaa vastuuta omasta ja siten perheidensä elämästä. Se on usein elämän ja kuoleman kysymys heille. Naisilla täytyy olla oikeus sanoa ”ei”, jotta he voivat välttää väkivaltaa ja hankkia koulutuksen ja huolehtia itsestään. Tämä on keskeistä, jos halutaan saada aikaan kehitystä meidän kehitysavullamme, ja on moraalitonta ja typerää olla laittamatta naisia toiminnan keskiöön.

Valitettavasti poliittinen tahto puuttuu, tietysti – kuten on jo todettu – ja siksi monet meistä tukevat ehdotusta unionin naisten korkean edustajan nimittämisestä. Hän voisi varmistaa sen, että naiset osallistuvat poliittiseen ja sosiaaliseen työhön maailmanlaajuisesti ja saavat sen vaikutusvallan, mikä heille kuuluu, koska he edustavat puolta maailman väestöstä. Naisista ei saa tulla uhreja tai kurjia raukkoja. Meidän kaikkien on päästettävä heidät samalle tasolle meidän kaikkien kanssa.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, mitä voin sanoa? Kaikki kunnia komissiolle hyvin jäsennellystä tiedonannosta, jossa annetaan ensimmäistä kertaa eurooppalainen strategia sukupuolten tasa-arvosta kehitysyhteistyössä noudattamalla vaatimuksia, joita ovat antaneet suuret naisryhmät, jotka kieltäytyvät jäämästä uhreiksi. Sitä vastoin me kieltäydymme olemasta uhreja ja olemme elämämme ja seksuaalisuutemme päähenkilöitä, ja me päätämme minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää: yhteiskunnassa, joka voi torjua syrjintää, epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa ja valtioiden ja mielien militarisointia ja lopettaa ne.

Kaikki kunnia myös Feleknas Ucan mietinnölle, jossa käsitellään perusteellisesti näkökohtia, joita komissio ei ole ottanut huomioon ja jotka sen mielestäni pitäisi hyväksyä. Minun ei tarvitse tässä toistaa, kuinka paljon on naisia, jotka elävät viheliäisessä köyhyydessä, naisia, jotka ovat lukutaidottomia ja kärsivät AIDSista tai malariasta, ja naisia, jotka ovat fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhreja, erityisesti kotonaan, jopa Euroopassa.

Käytännön toimilla on merkitystä: hallintotapa, koulutus, terveydenhoito, naisiin kohdistuva väkivalta, oikeus omistaa ja tehdä työtä ja, kuten Feleknas Uca sanoo, EU:n talous- ja kauppapolitiikka, joka ei ole ristiriidassa kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa.

Tarvitaan paljon vahvempaa valtavirtaistamispolitiikkaa, ja se vaatii huomattavaa taloudellisten ja inhimillisten resurssien sitomista komission valtuuskuntiin ja niihin hankkeisiin, joilla on merkittävä vaikutus, kuten mikroluotot. Nämä ovat käytännön toimia, joilla saadaan todennäköisesti muodostettua pysyviä suhteita naisliikkeisiin paikallisissa ja kansallisissa tilanteissa, eri maiden naisten verkostoihin, joiden perustamisen syynä ovat olleet aavikoitumisen torjunta, konfliktien ratkaisu ja oikeus terveyteen, asumiseen ja veteen.

Haluaisin sanoa jotain tarkistuksista, joilla pyritään poistamaan viittaukset moniin kansainvälisiin strategioihin – Kairosta Maputoon – naisten lisääntymisoikeudesta ja vapaasta lisääntymisoikeudesta. Elämän puolustaminen on loukkaamatonta. Oikeus elämään tarkoittaa kuitenkin, ettei voida epäröidä kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanossa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies mietintö naisten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä käsittelee ongelmia, jotka vaikuttavat esimerkiksi Afrikan ja Aasian maiden naisiin. Siinä annetaan strategia, joka sisältää toimia eri luokissa: sukupuolten tasa-arvo, poliittinen järjestelmä, työllisyys, koulutus, terveydenhoito ja naisiin kohdistuva väkivalta.

Kuten tiedämme, naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet ovat tärkeä osa sosiaalista kehitystä, joka kuuluu eurooppalaiseen sivilisaatioon ihmisoikeuksien ja kaikkien ihmisten kunnioittamista koskevina perussääntöinä. Mutta yhtäläiset oikeudet ja naisten syrjimättömyys eivät ole ainoat sosiaalisen kehityksen ehdot. On monia tekijöitä, jotka ovat tärkeitä sosiaalisen edistyksen kannalta. Niihin kuuluvat sellaisten eettisten ja moraalisten periaatteiden noudattaminen, joilla taataan se, että naisten hyväksikäyttö, heihin kohdistuva väkivalta, huijaaminen ja muut manipulaation muodot, mukaan luettuna syrjintä ja sorto, vähenevät merkittävästi.

Afrikan naisten dramaattiset elinolosuhteet ovat seurausta politiikasta, jossa luonnonvarojan ryöstetään, ja kansainvälisistä yrityksistä, jotka rikastuvat paikallisen väestön elämän ja terveyden kustannuksella. Budjettituki ja muut EU:n ohjelmat eivät korvaa ryöstötalouden aiheuttamia menetyksiä. Myös eettinen relativismi suosii seksuaalista hyväksikäyttöä ja sukupuolitautien leviämistä. Paljon puhuttu seksuaalinen vapaus vie naisilta heidän arvonsa alentamalla heidät seksiobjekteiksi ja kannustaa väkivaltaan. Naisten tilannetta ei paranneta ehkäisyn ja aborttien lisärahoituksella, vaan tukemalla perheitä, erityisesti monilapsisia perheitä, koulutuksen ja kehityksen mahdollistamiseksi ja terveydenhuollon ja sosiaalisen suojelun parantamiseksi erityisesti raskaana olevien naisten osalta. Koulutettujen naisten, joilla on johtajaominaisuuksia tai halua osallistua politiikkaan, olisi tietysti voitava asettua ehdolle vaaleissa ja käyttää psykofyysistä eroa näkemysten laajentamiseksi muistakin tärkeistä asioista kuin vain niistä, jotka koskevat naisia ja lapsia.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen keskeisenä ajatuksena – joka on tuonut meille muun muassa isyysloman – on jo saanut aikaan odotettuja tuloksia, koska ruotsalaiset isät eivät ole ainoita, jotka suosivat hirven metsästystä tai sanomalehtien lukemista lastenhoidon kustannuksella. Tiedotusvälineiden levittämä seksuaalisen aggression tyrannia vaikuttaa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Feleknas Ucan mietinnössä käsitellään sukupuolten tasa-arvon tärkeitä kysymyksiä kehitysyhteistyössä. Valitettavasti esittelijän epäilemättä myönteisiä aikeita heikentää terveyden sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien kohtuuton ja ristiriitainen käsittely. Aihetta ei pitäisi käsitellä ristiriitaisesti, mutta mietinnössä käytetään Euroopan unionin kovin usein käyttämää paradoksaalista kieltä. Nimenomaan tämä merkillinen kielenkäyttö loitontaa EU:n kansalaisistaan ja tekee siitä käsittämättömän, vieraan byrokraattisen koneiston. Näin myös luomme ja ruokimme EU:n vastustajia.

Siksi toivon, että parlamentti hyväksyy PPE-DE-ryhmän tarkistukset. Miksi? Siksi, että esittelijä ja hänen kannattajansa tarkoittavat ”terveyttä ja lisääntymistä koskevilla oikeuksilla” päinvastaista kuin mitä sanat oikeasti tarkoittavat. ”Lisääntymisoikeudet” eivät tarkoita lisääntymisen rajoittamista. Se, mitä olemme tekemässä, on myönteisen nimen antamista jollekin, jolla on kielteisiä seurauksia eli lisääntymisen rajoittaminen. Se on suoranaista petosta.

Niiden, jotka kannattavat väestön rajoittamista köyhissä maissa ja edistävät ehkäisyä tai aborttia, ei pitäisi piiloutua terveyttä ja lisääntymistä koskevien oikeuksien kaltaisten termien taakse. Meidän pitäisi kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. Minusta näyttää siltä, että he eivät halua tehdä niin, koska he epäilevät, että Euroopan unionin ei pitäisi todella huolehtia sellaisista asioista. Eikö eurooppalaisissa, jotka edistävät ja rahoittavat ehkäisyä ja aborttia Euroopan ulkopuolella, ole jotain epäilyttävää? Afrikassa ja Aasiassa, aivan kuten EU:ssakin, yksittäisten valtioiden olisi päätettävä, millaista politiikkaa tällä alalla noudatetaan. Mietinnössä sanotaan, että naisten pitäisi päättää. Me kuitenkin kerromme Afrikan naisille, mitä tehdä. Tässä on jotain hämmentävää.

Vielä yksi asia: tasa-arvolla ja sillä, että on monta lasta, ei ole mitään syy–seuraussuhdetta. Nuo kaksi eivät ole yhteydessä keskenään, enkä ymmärrä, miksi ne yhdistetään toisiinsa tässä mietinnössä.

  Alain Hutchinson (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tällä kertaa en aio puhua itse mietinnöstä – josta onnittelen esittelijää – vaan tarkistuksista, joista pian äänestetään, ja haluan sanoa, että mielestäni UEN-ryhmän esittämät tarkistukset ovat liioittelematta pöyristyttäviä.

(Suosionosoituksia)

Kieltäytymällä tukemasta mietinnön kaikkia viittauksia ehkäisyongelmaan UEN-ryhmä todellisuudessa kieltäytyy tunnustamasta, että eteläisen pallonpuoliskon naisilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Se on todella pöyristyttävää, se on vastuutonta ja tekopyhää, kun tiedämme, että asianmukaisen perhesuunnittelun puute tuomitsee miljoonat ihmiset eri puolella maapalloa tarpeettomaan kärsimykseen, sairauteen ja kuolemaan – raskaiten se osuu naisiin ja lapsiin, joita he synnyttävät maailmaan, liian usein vastoin tahtoaan.

PPE-DE-ryhmän tarkistukset ovat yhtä valitettavia. Niissä asiat vain muotoillaan eri tavalla, erityisesti kieltäytymällä tunnustamasta naisten oikeutta hallita omaa hedelmällisyyttään. Suurimmassa osassa kehitysmaita naiset ja tytöt – jopa nuoret tytöt – kärsivät edelleen merkittävästä syrjinnästä ja sietämättömästä väkivallasta. Jokainen, joka kieltää näkemyksen, jonka mukaan jokaisella kyseisten maiden naisella pitäisi olla oikeus määrätä omasta kohtalostaan, kieltäytyy pitämästä näitä naisia tasa-arvoisina miesten kanssa. Lisääntymisterveyden ei kuitenkaan pitäisi olla näin hälyttävä aihe: se tarkoittaa vain sitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus kokea vastuullista, tyydyttävää ja turvallista seksuaalisuutta ja naisille annetaan vapaus valita lasten saaminen ja sen ajankohta. Tämä terveyskäsitys riippuu naisista ja miehistä, jotka voivat valita tasa-arvon perusteella hedelmällisyyden sääntelykeinot, jotka ovat turvallisia, tehokkaita, kohtuuhintaisia ja hyväksyttäviä.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, on tärkeää, että sanomme selkeästi, mitä haluamme. Liian kauan keskustelu, jossa pitäisi käsitellä ihmisoikeuksia, on myrkytetty erilaisissa poliittisilla mielipiteillä. On selvää, että naisilla on oikeus omaan ruumiiseensa. Siksi en väistänyt naisten sukuelinten silpomista koskevassa keskustelussa kysymystä, merkitseekö šarian soveltaminen sitä, että ihmisten tasa-arvoa ei tunnusteta. Kukaan ei kieltäisi mieheltä oikeutta päättää omasta lisääntymisestään tai sanoa, että on kulttuuriarvo kieltää mieheltä mahdollisuus tienata omaa rahaa ja ylläpitää omaa itsenäisyyttä.

Kun EU, joka on maailman suurin avun antaja, toimii kolmannessa maailmassa, meidän arvojemme pitäisi aina olla selviä. Ihmisoikeuksien – joihin lasken tasa-arvon teorian lisäksi myös käytännössä – on oltava tunnuslauseena. Meidän on viestittävä selkeästi, että markkinatalous on hyvä asia köyhille naisille ja miehille, ei paha. Tästä on osoituksena erittäin menestyksekäs mikroluottokampanja, joka on lisännyt miljoonien heikossa asemassa olevien naisten hyvinvointia ja vaikutusvaltaa.

Tietenkään rikkaan maailman tehtävänä ei ole pakottaa ketään tiettyyn elämäntapaan, mutta kuten minusta on teroitettava, meillä on vastuu antaa mahdollisia vaihtoehtoja niille, joilla ei nyt ole vaihtoehtoja. Kuten monet kollegani täällä, olen todella pettynyt nähdessäni jotkut muuten hyvään ja tärkeään mietintöön esitetyt tarkistukset. Ne todellakin osoittavat väärään suuntaan.

Takanani olevalle kollegalle haluaisin sanoa, että kun olin Ruotsin parlamentin jäsen, jäin poikani kanssa kotiin kuudeksi kuukaudeksi isyyslomalle. Mielestäni minusta todella tuli parempi vanhempi kuin olin ollut aikaisemmin. Tietysti luin sanomalehtiä, mutta päätehtäväni oli huolehtia lapsistani ja tehdä se yhdessä vaimoni kanssa. Voin vain sanoa, että se oli hyvä asia. Mielestäni useampien ihmisten pitäisi tehdä niin ja nähdä, miten tärkeää on pitää perhe koossa: miehet, naiset, lapset.

(Suosionosoituksia)

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa toteamalla, että olen innoissani tästä mietinnöstä, koska se on tärkeä monestakin syystä.

Ensinnäkin oikeuden perusteella: vaikka naiset ja tytöt tekevät arviolta kaksi kolmasosaa työstä maailmassa, he saavat vain viisi prosenttia tuloista, ja sitä paitsi köyhyydellä on selvästi naisen kasvot.

Toiseksi arvon perusteella: mielestäni on tärkeää korvata usein annettu kuva naisista haavoittuvina uhreina kuvalla, jossa naiset ovat monipuolinen ryhmä sosiaalisia toimijoita, joilla on arvokkaita resursseja ja valmiuksia ja omat ohjelmansa. Siihen kuuluu muun muassa se, että tunnustetaan ja otetaan huomioon naisten oikeus tehdä päätöksiä omasta seksuaalisuudestaan ja ruumiistaan.

Kolmanneksi aidon sitoumuksen ja yhdenmukaisuuden perusteella: on valitettavaa, että tasa-arvon valtavirtaistamista käytetään usein syynä sille, ettei tiettyjä ehdotuksia tehdä ja tavoitteita aseteta esimerkiksi maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa.

Kaikista näistä syistä uskon, että mietintö on otettava myönteisesti vastaan ja että sen olisi saatava ehdottoman enemmistön tuki.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on mietintö sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä. Miksi sitten sosialistit, liberaalit ja eräät muut valmistautuivat tänä aamuna äänestämään sellaisia tarkistusta vastaan, jolla pyritään tiedottamaan naisiin kohdistuvasta syrjinnästä, joka alkaa kohdussa.

Minun, Nirj Devan ja Irena Belohorskán nimissä tehdyssä tarkistuksessa komissiota kehotetaan pyytämään kaikkia unionin kumppaneita ympäri maailmaa, niin hallituksia kuin kansalaisjärjestöjäkin, tekemään jatkuva sukupuolianalyysi kaikista aborteista ja raportoimaan tuloksista säännöllisesti parlamentille. Ehkä Alain Hutchinson voisi kertoa meille, mikä tiedon saamisessa on niin kamalaa? Parlamentti suunnittelee tänä aamuna toisaalle katsomista äänestämällä tätä tarkistusta vastaan, vaikka joissain maissa poikien suosiminen on johtanut miljoonien tyttöjen eliminointiin vanhempien sukupuolivalikoinnin takia. Tyttövauvoja kuolee myös tarkoituksellisiin laiminlyönteihin ja nälkään. UNFPA:n mukaan yksin Aasiassa on ”kadonnut” vähintään 60 miljoonaa tyttöä. Joissain maista kerrotaan, että sukupuolen valinta on yleisempää kaupungeissa, joissa lapsivesi- ja ultraäänitutkimuksen kaltaista tekniikkaa on valmiina käyttöä ja väärinkäyttöä varten. Toisissa maissa se on yleisempää maaseudulla, missä UNFPA:n mukaan poikia suositaan voimakkaasti. Joissain maissa tyttäret nähdään taloudellisena rasitteena, ja UNFPA:n mukaan sukupuolten osuus syntymässä, vaikka onkin hieman korkeampi, painottuu entistä enemmän tämän takia. Naisten ja tyttöjen puutteella tietyissä Aasian maissa on mahdollisesti hälyttäviä sosiaalisia vaikutuksia, mukaan luettuna naiskaupan kysynnän kasvu, olipa syynä avioliitto tai seksityö, sekä heidän asemansa yleinen heikkeneminen. Nämä ovat UNFPA:n sanoja, eivät minun.

Mikä on parlamentin kanta? Katsoa toisaalle. Kautta historian enemmistöt ovat erehtyneet, esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa 1930-luvulla. Miten oletettavasti harkitseva elin, kuten Euroopan parlamentti, voi olla niin epäoikeudenmukainen, että hylkää tämän tarkistuksen? Haluamme vain tietoa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen kollegaani Feleknas Ucaa erinomaisesta mietinnöstä ja olen tyytyväinen kaksoislähestymistapaan, jonka komissio vahvistaa tiedonannossaan ja jossa keskitytään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja erityistoimiin naisten vaikutusvallan lisäämiseksi. Pahoittelen kuitenkin, että monessa kehitysyhteistyön rahoitusvälineitä koskevassa maakohtaisessa strategia-asiakirjassa vain viitataan tasa-arvoon monialaisena kysymyksenä eikä eritellä konkreettisia toimia, tavoitteita tai määrärahoja. Se tarkoittaa sitä, että strategisesta kehyksestä huolimatta tasa-arvotoimet voivat kehitysyhteistyössä rajoittua retoriikkaan tulevina vuosina.

Sukupuolisensitiivisistä suoritusindikaattoreista olisi tehtävä väli- ja loppuarviointi. Parlamentti valvoo strategia-asiakirjojen täytäntöönpanoa, ja toivomme, että komissio voi raportoida edistyksestä erityisinä sukupuolikohtaisina tuloksina.

Lopuksi totean, että olen järkyttynyt monista keskiaikaisista käsityksistä, jotka näkyvät mietinnöstä jätetyissä tarkistuksissa ja jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Äänestän luonnollisesti niitä vastaan.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä ja myös onnitella komissiota sen tiedonannosta. Haasteena on nyt pysyä johdonmukaisena. Kymmenen päivää sitten menin New Yorkiin useiden kansallisten parlamenttien kollegoiden kanssa vierailemaan naisten asiaa käsittelevän toimikunnan luona Euroopan parlamentaarisen foorumin kutsusta. On mielenkiintoista havaita, että maat, jotka ovat AKT-kumppaneitamme, sanovat yhtä, kun ne keskustelevat Brysselin ja eri pääkaupunkien kanssa, ja jotain aivan toista New Yorkissa, kun asioista keskustellaan maailmanlaajuisella tasolla.

Siksi pyydän komission jäsentä olemaan johdonmukainen, neuvomaan valtuuskuntiaan niin, että vastaavissa pääkaupungeissa puhutaan New Yorkissa otetusta asenteesta, koska naispolitiikkaa ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevia tavoitteitamme usein vastustetaan New Yorkissa.

Siinä yhteydessä olen erittäin iloinen, että UNIFEM avaa nyt toimiston Brysselissä. Se varmasti nostaa keskustelun tasoa Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin välillä tällä alalla.

Olen erityisen iloinen siitä, että mikroluotot mainitaan yhtenä naisten vaikutusvallan lisäämisen ja vapautumisen keinona. On olemassa joitain varsin erikoisia järjestelyjä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, paljon kiitoksia jäsen Ucalle erinomaisesta mietinnöstä, ja samalla yhdyn monien kollegojen esittämään paheksuntaan oikeiston tarkistusehdotusten johdosta.

Jotta naisten oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti myös kehitysyhteistyössä, Euroopan unioni tarvitsee naisten oikeuksien lähettilään, jonka tehtävänä olisi valvoa naisten oikeuksien huomioon ottamista. Siten voitaisiin myös tehostaa entisestään kehitysyhteistyörahojen käyttöä.

Me tiedämme, että halvin tapa edistää kehitystä on parantaa naisten oikeuksia mukaan lukien seksuaaliset oikeudet, koulutus, työssäkäyntimahdollisuudet ja niin edelleen. Vaikka tämä asia tiedetään kokemusten ja lukuisien selvitysten perusteella, se unohdetaan kerta toisensa jälkeen, myös päätettäessä EU:n kehitysyhteistyörahojen käytöstä. Siksi tarvitsemme naisten oikeuksien lähettilään, ja siksi toivon, että kollegat tukevat tätä asiaa koskevaa tarkistusehdotusta numero 20.

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka mietinnössä on paljon hyvää, siinä on jotain, mistä olen täysin eri mieltä, kuten kollegani Filip Kaczmarek ja Gay Mitchell ovat jo tehneet.

Aloitan kysymällä teiltä, arvoisa puhemies, kuka sanoi näin: ”Syntymää edeltävän sukupuolen valinnan takia lukemattomilta naisilta kielletään jopa oikeus olla olemassa”. Mietinnön esittelijä voi yllättyä siitä, että sen sanoi Ban Ki-moon avauspuheenvuorossaan Yhdistyneiden Kansakuntien naisten asemaa käsittelevälle toimikunnalle.

Sen lisäksi UNFPA toteaa maailman väestön tilaa koskevassa raportissaan viime vuodelta, että maailmassa on 60 miljoonan naisen vaje – se vastaa Yhdistyneen kuningaskunnan koko väestöä. Nämä kadonneet naiset on valikoitu ennen syntymää, heidät on abortoitu ja murhattu, ja tämä tapahtuu mantereella, jossa synnyin, joten tiedän mistä puhun. Miten sukupuolten tasa-arvoa koskevassa Euroopan parlamentin mietinnössä voidaan vaieta pelkästään sukupuoleen perustuvasta tahallisesta eliminoinnista? Missä tasa-arvo on?

Jätin mietinnöstä tarkistuksen, jossa vaaditaan sukupuolianalyysiä maailman kaikista aborteista, ja arvatkaa mitä tapahtui? Sosialistit äänestivät sitä vastaan! Miksi? Eikö meillä ole oikeutta tietää, miten naisia abortoidaan ennen syntymää? Näemme myöhemmin tänään, miten he äänestävät tarkistuksesta 11.

En tiedä, miksi esittelijä haluaa tuhlata tämän arvokkaan tilaisuuden poistaa merkittävin naisiin – heidän oikeuteensa elää – kohdistuva epäoikeudenmukaisuuden aihe nykymaailmassa ja sen sijaan vaatii sen säilyttämistä puolustamalla niin kutsuttua oikeutta...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tilastot osoittavat, että tasa-arvopolitiikka jouduttaa köyhyyden poistamista ja väestökehityksen sekä sosiaalisten ja taloudellisten indikaattorien korjaamista koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Sukupuolinäkökohtia kuitenkin pidetään edelleen toissijaisina.

Monissa maissa naiset eivät edelleenkään saa perusterveyspalveluja ja koulutusta eivätkä he saa osallistua päätöksentekoprosesseihin. Kaksi kolmasosaa kaikista maailman lukutaidottomista on naisia. Kehitysmaissa todennäköisyys saada toisen asteen koulutusta on tytöillä 11 prosenttia pienempi kuin pojilla. Tilastot osoittavat myös traagisen terveystilanteen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa esimerkiksi 60 prosenttia HIV-viruksen saaneita on naisia, ja tyttöjen osuus nuorten AIDS-tapauksista on 75 prosenttia.

Komission tiedonanto on tärkeä vaihe sukupuolinäkökohtien sisällyttämisessä EU:n ja kumppanimaiden yhteistyösopimuksiin tärkeänä välineenä köyhyyden poistamiseksi ja ihmisoikeuksien tukemiseksi, mikä sisältää naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen. Onnittelen esittelijää hyvin valmistellusta mietinnöstä ja…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Tänään me keskustelemme toisesta mietinnöstä, jossa analysoidaan naisten tilannetta, se on toinen tällä viikolla, mutta tällä kertaa yhtäläisten mahdollisuuksien näkökulmasta yhteisön kehitystä ajatellen.

Mietintö on saanut aikaan keskustelua ja ristiriitoja, erilaisia lähestymistapoja ja asiayhteyteen liittyviä analyysejä. On kuitenkin tärkeää, että me keskustelemme tällaisista asioista; on vieläkin tärkeämpää, että on olemassa asiayhteyteen liittyviä ehdotuksia ja konkreettisia tuloksia.

Puhumme paljon koulutuksesta ja sen merkittävästä roolista asenteiden muuttamisessa, käyttäytymisen ohjaamisessa, syrjäytymisuhan alaisten ryhmien integroimisessa ja yhteisöjen kehittämisessä. Uskon kuitenkin, että nyt on korkea aika muodostaa johdonmukainen EU:n koulutuspolitiikka, jonka vaiheita on valvottava. On selvää, että sukupuolinäkökohtien on oltava osa koulutusohjelmia.

On tärkeää, että Euroopan unioni sisällyttää tämän aiheen unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytäviin vuoropuheluihin ihmisoikeuksien suojelun alalla. Kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna 2008 on kannustettava yliopistojen vaihtoa ja kokemusten vaihtoa eurooppalaisten naisten ja kehitysmaiden naisten välillä, jotta voidaan seurata naisten asemaa koko maailmassa. Tästä näkökulmasta nuorten sukupolvien, myös nuorten tyttöjen aseman edistämisen on oltava kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealana.

Kiitän teitä ja toivon, että tämän erittäin tärkeän mietinnön lopullinen versio heijastaa kaikkia Euroopan parlamentissa olevia näkemyksiä ja me saamme tasapainoisen lähestymistavan asiaan.

  Thijs Berman (PSE). – (NL) Naisten vapaus tehdä omia päätöksiä on yksinkertainen ihmisoikeus. Sen avulla talous kasvaa ja sosiaalinen suojelu paranee. Naisten kuolleisuus kehitysmaissa on edelleen traagisen ja sietämättömän korkea. Sen seurauksena perheet tuhoutuvat. Sillä on suora yhteys lapsityövoiman käyttöön. Yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja vapauteen investoiminen tarkoittaa investoimista tulevaisuuteen Euroopassa ja kehitysmaissa.

Ryhmäni kanssa pidän järkyttävänä sitä, että tässä parlamentissa on jätetty monta ultrakonservatiivista tarkistusta, joilla pyritään rajoittamaan naisten oikeuksia, Feleknas Ucan erinomaisesta ja laajasta mietinnöstä. Ne eivät koske vain raskauteen liittyviä valintoja, se on pelkkää tekopyhyyttä. Niiden tarkoituksena on poistaa kaikki viittaukset jopa kaikkein hillityimpiin naisten oikeuksia koskeviin YK:n teksteihin. Kuitenkin seksuaalinen vapaus ja lisääntymisoikeus takaavat valinnanvapauden kaikille naisille. Jopa Vatikaani tunnustaa kyseisen vapauden jonain päivänä. Naiset eivät kuitenkaan voi odottaa, maailmalla ei ole varaa odottaa.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, uskon vilpittömästi, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien tietojen ja palvelujen saanti suojelee naisia AIDSilta, jos mikä. Siksi vastustan kieltäytymistämme sen sallimiseksi sillä perusteella, että kyse on peitellysti abortista. Vastustan myös sitä, että samasta syystä poistamme Kioton pöytäkirjan tunnetusta Maputon pöytäkirjan tekstistä, joka koskee Afrikan naisten oikeuksia.

Abortissa on tietysti kyse periaatteesta, ja kukin meistä hyväksyy kannan sen mukaan, mihin me uskomme. Kunnioitan toisten uskoa, mutta pyydän heitä myös kunnioittamaan minun uskoani. Meidän pitäisi kunnioittaa naisten oikeuksia ja jokaisen naisen oikeutta valita, tekeekö abortin vai ei, olipa taustalla taloudelliset, sosiaaliset, perheeseen liittyvät tai jopa terveydelliset syyt. Siksi äänestän henkilökohtaisesti mietinnön puolesta.

  Rovana Plumb (PSE). – (RO) Tässä mietinnössä on monia hyviä näkökohtia ja kannatan sitä, mutta äänestän oikeiston absurdeja lisääntymisoikeutta koskevia tarkistuksia vastaan.

Haluan sanoa, että on ilmeistä, että kestävää kehitystä ei voida saavuttaa ilman naisten aseman muuttamista taloudessa, yhteiskunnassa, politiikassa, ympäristönsuojelussa ja perheessä. Määrittelimme tänään keskustelussamme, että koulutus on keskeinen kehitystekijä. Koska tasa-arvo koskee ennen kaikkea stereotypioita ja koulutusta, ehdotan, että komissio tukee jäsenvaltioita sukupuolten tasa-arvon sisällyttämiseksi koulujen opetusohjelmaan.

Nyt tarvitaan konkreettisia ja määrätietoisia toimia, kuten budjettimäärärahojen lisääminen perheen taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi, ja olen varma, että meillä on poliittinen tahto saavuttaa nämä tavoitteet.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Koska 70 prosenttia 1,3 miljardista äärimmäisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä on naisia, kehitysapu on osoitettava pääasiassa naisille.

Olen samaa mieltä kaikista kohdista Feleknas Ucan mietinnössä, jossa todetaan, että koulutus on avain naisten vaikutusvallan lisäämiseen. Katson, että taloudellista ja teknistä apua olisi annettava niille naisjärjestöille, jotka toimivat koulutuksen alalla ja opettavat naisille, miten menestyä. Tuen mikroluottoja välineenä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

En kuitenkaan ole samaa mieltä esittelijän mietinnössä esittämästä kannasta, joka koskee lisääntymisterveyttä. Jos haluamme antaa naisille oikeuden päättää omasta ruumiistaan, miksi emme anna syntymättömälle lapselle samaa mahdollisuutta päättää elämästä ja kuolemasta? Kannatan PPE-DE- ja UEN-ryhmän kollegoideni jättämiä tarkistuksia tässä suhteessa ja kiitän kollegoitani rohkeudesta jättää ne. En äänestä mietinnön puolesta, jos tarkistuksia ei hyväksytä.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, onnittelen komissiota ja esittelijää. Olen pahoillani siitä, että tässä keskustelussa on keskitytty niin voimakkaasti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, koska on monia muitakin tärkeitä kysymyksiä.

Minusta näyttää siltä, että YK ja monet konservatiivit käyttäytyvät ikään kuin seksuaali- ja lisääntymisterveys liittyisi vain aborttiin. Siinä tapauksessa neuvoisin heitä tarkastamaan tosiasiat ja tutkimaan niitä huolellisesti: ehkäisyn, tiedotuksen ja kyseisten palvelujen saannin vastustaminen vain lisää aborttien määrää. Minusta on erittäin kyynistä, että samat ihmiset vastustavat sitä ja teeskentelevät, että heillä on monopoli etiikkaan ja moraaliin.

Tilastoista puheen ollen, kuulemme joka vuosi Yhdistyneiltä Kansakunnilta ja havaitsemme maailman väestöä koskevasta raportista, että on epäeettistä ja moraalitonta vastustaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia.

(Suosionosoituksia)

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä ja kehitysyhteistyöstä. Minusta on surullista, että joka kerta kun näistä asioista keskustellaan, keskustelu muuttuu erittäin suvaitsemattomaksi naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevista oikeuksista. Se on surullista. Yksi tämän parlamentin tragedioista on se, että emme näe kokonaiskuvaa koulutuksen ja mikroluottojen merkityksestä.

En tue suurinta osaa kollegojeni jättämistä tarkistuksista. Ei siksi, ettenkö olisi huolissani. En tarkoita, etten ole huolestunut laajalle levinneestä sukupuolen valikoinnista, jolla tuhotaan naispuolisia sikiöitä Kiinassa ja kaikkialla muualla. Tietysti me kaikki olemme huolissamme siitä, mitä siellä tapahtuu. Se johtuu siitä, että en ole vakuuttunut siitä, että motiivit tarkistusten jättämisen taustalla ovat ne, mitä tarkistuksessa itse asiassa sanotaan.

Jos kollegamme vastustavat aborttia, soisin heidän jättävän abortin vastaisen tarkistuksen, koska mielestäni miespuolisten sikiöiden valikointi on heille yhtä suuri huoli kuin…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE). – (BG) Haluaisin kiittää esittelijää laajasta tasa-arvoa koskevasta mietinnöstä ja komissiota sen tiedonannosta. Asiakirja on kuitenkin yhtä tehokas kuin sen täytäntöönpano. Siksi meidän olisi toimittava, jotta näin tapahtuu.

Vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa tasapainottamalla kaikki politiikat – jotka koskevat perhettä, koulua, yliopistoa, terveydenhuoltoa ja taloutta – joissa naisten olisi oltava keskeisessä asemassa. Yhteistyöohjelmissamme olemme korostaneet naisten oikeutta olla terveitä, ja siihen sisältyy lisääntymisterveys.

Meidän olisi ajateltava myös naisten taloudellista riippumattomuutta, joka on ennakkoedellytys yrittäjyyden kehittymiselle ja heidän kaikkien mahdollisuuksien viimeistellylle käytölle. On erityisen tärkeää puhua kaikille tasoille, kansallisille ja kansainvälisille, jaetusta vastuusta, miesten ja naisten jakamasta vastuusta. Tämä koskee kaikkia elämänaloja ja talouden kaikkia sektoreita.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, kyseistä mietintöä edelsi hyvin vilkas keskustelu myös valiokunnassa alkuvuodesta, ja tämä keskustelu tuntuu jatkuvan täällä täysistunnossa tänään.

Pidän naisten terveyspalveluja laajasti tarkasteltuina hyvin tärkeänä osana ihmisoikeuksia. Naisten terveyspalvelujen kirjoon kuuluvat ehdottomasti myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät palvelut.

Tämä ei ole ainoastaan kehitysmaiden ongelma, vaan esimerkiksi Yhdysvalloista eilen kuulemieni tietojen mukaan 40 prosentilla nuorista teinitytöistä on sukupuolitautitartuntoja. Pelkkä valistus ja vastuullisuus eivät riitä edes läntisessä maailmassa.

Kehitysmaissa tilanne on vielä huomattavasti pahempi. Naisten HIV-tartunnat lisääntyvät, naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta lisääntyy. Seksuaali- ja lisääntymispalveluiden tarjonnassa kehitysmaissa ei myöskään ole kysymys abortista, vaan siitä, että naiset tietävät, mitä mahdollisuuksia heillä on ja että heillä on oikeus tehdä omia valintojaan.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos että annatte minun puhua tästä aiheesta, koska keskustelun kuumetessa haluan palauttaa asiat käytännöllisemmälle tasolle. Todellisuus on kuvattu perusteluosassa: esimerkiksi Afrikassa, jossa naisten osuus väestöstä on 52 prosenttia, he tekevät 75 prosenttia maataloustyöstä ja tuottavat ja markkinoivat jopa 80 prosenttia ruoasta. Mielestäni naisten osuus kehityksessä ruoan tuotannon osalta usein unohdetaan.

Perusteluosassa on kuitenkin poikkeuksena kappale, joka on historiallinen, eikä ole enää ajan tasalla. Se liittyy yhteiseen maatalouspolitiikkaan, ja olen siitä täysin eri mieltä. Eurooppa on kehitysmaiden tuotteiden suurin tuoja. Meillä on ”kaikki paitsi aseet” -sopimus ja meillä on ehkä pian maailmankauppasopimus. Kuitenkin meidän on mielestäni, kuten Maailmanpankki sanoo, investoitava maatalous- ja elintarviketuotantoon, ja se on tehtävä naisten avulla.

  Louis Michel , komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, koska oletan, ettei enää ole aikaa pitkään puheeseen.

Haluaisin tarttua Ana Maria Gomesin kysymykseen. Miksi maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa on niin vähän erityistoimia, jotka koskevat sukupuolinäkökohtia? Vastaus on yksinkertainen: kumppanimaat laativat maakohtaiset strategiat itse ja päättävät niistä, koska niiden on valittava kaksi alaa johon keskittyä, emmekä me sanele, mitkä alat niiden olisi valittava. Haluaisin kuitenkin korostaa, että vaadimme sukupuolinäkökohdan huomioon ottamista koko hankkeen ajan.

Alexander Lambsdorff, ymmärrän, miksi teidän on vaikea hyväksyä yhteenkuuluvuuden puutetta Euroopan unionin kannassa New Yorkissa, mutta mielestäni teidän on otettava asia esiin neuvoston eikä komission kanssa, koska komissio ei voi korjata asiaa. Tämän sanottuani haluaisin tietysti toistaa toiveenne entistä yhdenmukaisemmasta kannasta.

Haluaisin lyhyesti jakaa oman vakaumukseni – ja jotkut teistä voivat pitää sanojani provokatiivisina. Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä lisääntymisterveys on naisten tasa-arvon edellytys. Henkilökohtaisesti en näe, miten voimme käsitellä aihetta ja käsitellä tätä kysymystä sopimatta tästä edellytyksestä, aivan kuten olemme samaa mieltä koulunkäynnistä, työssäkäynnistä ja mikroluotoista. Kaikki nämä kysymykset ovat selvästi tärkeitä sinänsä, mutta lopulta on kysymys sellaisten olosuhteiden luomisesta, joissa naiset voivat valita vapaasti. Se on sukupuolten tasa-arvon perusperiaate, eikä sitä voida kieltää!

(Suosionosoituksia)

Haluaisin myös pyytää kaikkia, joilla on epäilyksiä naisten olosuhteiden tragediasta tietyissä kehitysmaissa, tulemaan ja katsomaan itse ja kuulemaan tarinoita, joista jotkut naiset voivat kertoa heille omista kammottavista kokemuksistaan. Siinä kaikki, mitä halusin sanoa: siihen ei ole paljoakaan lisättävää. Vielä kerran kiitos keskustelun korkeasta laadusta.

  Feleknas Uca, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen kiitollinen kaikille puhujille heidän kiinnostavista puheenvuoroistaan. Erityiset kiitokseni Gabriela Creţulle, joka laati lausunnon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta. Hänen selkeä analyysinsä ja ehdotuksensa yhdenmukaisuuden lisäämiseksi ovat rikastuttaneet mietintöäni monilla tärkeillä aloilla. Ajanpuutteen takia en voi valitettavasti keskustella kaikista hänen panoksistaan ja toivon, ettei hän ota tätä epäkunnioituksen merkkinä.

Monet kiitokset Anne van Lanckerille, Thijs Bermanille, Alexander Lambsdorffille, Alain Hutchinsonille, Karin Scheelelle, Avril Doylelle, Henri Weberille, Ioannis Varvitsiotisille, Satu Hassille ja Ana Maria Gomesille. He ovat oikeassa sanoessaan, että lisääntymisterveys on kehitysmaissa ehdoton painopisteala ja että on tärkeää puolustaa sitä rohkeasti ja johdonmukaisesti. Olen täysin eri mieltä Urszula Krupan kanssa siitä, että seksuaalinen vapaus edistää väkivaltaa. Se on vastenmielistä ja syrjivää logiikkaa!

(Suosionosoituksia)

Nirj Devalle sanon, että en odottanutkaan häneltä mitään muuta. Suokaa anteeksi tämä huomautus. Luisa Morgantini ja Raül Romeva i Rueda ovat, kuten aina, löytäneet voimakkaat sanat sen selvittämiseksi, että naiset eivät halua almuja vaan yksinkertaisesti sen, mikä heille kuuluu ihmiskunnan toisena puoliskona.

Paljon kiitoksia kaikille, jotka tukevat mietintöäni. Olen iloinen myös siitä, että kansalaisjärjestöt ovat antaneet kehityksen ja naisten oikeuksien alalla erittäin myönteisen arvion mietinnöstä. Olen erittäin kiitollinen kaikille yhteistyöstä ja tuesta, jota olen saanut.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Seuraavaksi toimitetaan äänestys.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) Yhtäläiset mahdollisuudet ja naisten ja miesten tasa-arvoinen osallistuminen resurssien käyttöön ja julkiseen elämään ovat ratkaisevan tärkeitä, eivätkä vain EU:n ulkopuolella kestävän kehityksen puitteissa, vaan myös erittäin monille naisille itse Euroopan unionissa. Annan teille esimerkin: Puolassa, kotiseudullani Sleesiassa naiset, jotka työskentelevät joka päivä naisten ja miesten välisen tasa-arvon puolesta, ovat huolissaan siitä, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista eli tasa-arvopolitiikkaa ei panna asianmukaisesti täytäntöön alueellisessa taloudellisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa toiminnassa.

Naiset, jotka kokoontuivat Katowicessa 8. maaliskuuta 2007, julistivat, että paikallisviranomaiset tai tiedotusvälineet eivät edistäneet tasa-arvopolitiikkaa – eivät julkisesti eivätkä yksityisesti – huolimatta siitä, että Puola liittyi EU:hun lähes neljä vuotta sitten. He lisäsivät, että Sleesian viranomaiset eivät ilmeisestikään olleet vakuuttuneet iskulauseesta ”demokratia ilman naisia on vain puoli demokratiaa”.

Äskettäin pidettyjen vaalien jälkeen Sleesian politiikassa on kolmasosa vähemmän naisia. Miten kukaan voi puhua naisten tasa-arvosta? Siksi Sleesian naiset vaativat, että paikalliset viranomaiset varmistavat heille tasa-arvoisen mahdollisuuden osallistua paikallishallintoon ja päätöksentekoprosessiin, ylennykset ja liiketoimien hoitamisen, yhtäläiset mahdollisuudet työelämässä, työehdot ja palkan, sekä väkivallattomuuden.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

4. Äänestykset

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

4.1. Energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto (A6-0006/2008, Claude Turmes) (äänestys)

4.2. EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteet uusille jäsenvaltioille (A6-0036/2008, Danutė Budreikaitė) (äänestys)

4.3. Iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantaminen (A6-0027/2008, Neena Gill) (äänestys)

4.4. Lyijyttömän bensiinin ja kaasuöljyn verotus (A6-0030/2008, Olle Schmidt) (äänestys)

4.5. Euroopan unionin tehtävästä Irakissa (A6-0052/2008, Ana Maria Gomes) (äänestys)

– Tarkistuksesta 10 toimitetun äänestyksen jälkeen

  Anna Záborská (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies haluaisin ehdottaa suullista tarkistusta seuraavasti: ”ottaa huomioon 12. elokuuta 1949 tehdyn neljännen Geneven yleissopimuksen siviilien suojelusta sodan aikana ja sen liitteenä olevat lisäpöytäkirjat I ja II ja on erityisen huolestunut väkivaltaisuuksista, joiden kohteeksi humanitääristä, terveydenhuoltoon liittyvää tai hengellistä työtä tekevä henkilöstö joutuu tehtäviään suorittaessaan”. Tämä on tarkistuksen teksti. Olen keskustellut laajasti eri ryhmien kollegojen kanssa, ja he ovat vakuuttaneet minulle, että he eivät vastusta ehdotustani.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

4.6. Aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt

4.7. Vankilassa olevien naisten erityistilanne ja vanhempien vangitsemisen vaikutukset yhteiskunnalliseen elämään ja perhe-elämään (A6-0033/2008, Marie Panayotopoulos-Cassiotou) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitamme äänestyksen tästä mietinnöstä, minun on sanottava, että minulla ja esittelijä Marie Panayotopoulosilla ja muilla esittelijöillä on suullinen tarkistus 6 kohdan ensimmäiseen tarkistukseen.

Siinä poistetaan tarkistuksen kaksi viimeistä sanaa. Sanon ne nyt englanniksi: (EN) ”contraception and abortion”. (ES) Se poistaisi tarpeen äänestää kyseisen tarkistuksen toisesta osasta.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

– Ennen äänestystä tarkistuksesta 7.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, tämä koskee muutosta lauseessa ”poikien ja tyttöjen vangitseminen”; ja myös ikä muuttuu 18:aan 17:n sijasta.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen)

4.8. Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä (A6-0035/2008, Feleknas Uca) (äänestys)

5. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Mietintö: Claude Turmes (A6-0006/2008)

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mitä tahansa ajatellaan nykyisestä ilmastonmuutosta koskevasta keskustelusta – ja kuulen paljon pelkkää puhetta ympärilläni – uskon, että voimme kaikki päästä yhteisymmärrykseen energiatehokkuuden lisäämisen tarpeesta.

Jos kuitenkin aiomme puhua energiatehokkuudesta, varmistetaan, että meillä todellakin on jotain yhteisiä ajatuksia asiasta. Annan teille esimerkin: koko energiaa säästäviä hehkulamppuja koskeva politiikkamme. Haluamme todellakin poistaa vähitellen nykyiset hehkulamput, mutta kuitenkin asetamme veroja energiaa säästävien hehkulamppujen tuonnille. Puhumme todellakin elohopean kieltämisestä ilmapuntareissa (vaikka se itse asiassa muodostaa erittäin pienen riskin), mutta samaan aikaan kannustamme energiaa säästävien hehkulamppujen käyttöä, jotka sisältävät, kuten arvaatte, enemmän elohopeaa. Sen lisäksi puhumme energiatehokkuudesta, muta jatkamme Strasbourgissa kulkemista, mikä aiheuttaa tuhansia tonneja turhia hiilidioksidipäästöjä.

Siksi jos haluamme todellakin johtaa energiatehokkuutta, meidän on suljettava Strasbourgin parlamentti.

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

- Mietintö: Neena Gill (A6-0027/2008)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin sen puolesta, että yhteisö osallistuu tutkimus- ja kehitysohjelmaan, jolla pyritään parantamaan vanhojen ihmisten elämänlaatua käyttämällä uutta tieto- ja viestintätekniikkaa. Hanke tarjoaa kehitysmahdollisuuksia vanhojen ihmisten lisäksi vammaisille henkilöille, naisille, jotka kasvattavat lapsia kotona, ja maaseudun asukkaille. Mielestäni tällä aloitteella torjutaan sosiaalista kerrostumista Euroopassa digitaalisten palvelujen saatavuuden alalla sekä sellaisten sosiaaliryhmien syrjäytymistä modernin tekniikan puuttumisen takia. On kuitenkin erittäin tärkeää pitää mielessä, että kyseisten tekniikoiden kustannukset on pidettävä mahdollisimman alhaisina.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Kannatin äänestyksessä vanhojen ihmisten elämänlaadun parantamista koskevaa mietintöä, jossa käsitellään monille EU:n kansalaisille, erityisesti vanhemman sukupolven edustajille tärkeitä asioita. Vanhat ihmiset ovat riippuvaisia eläke-eduista, jotka ovat suurimmaksi osaksi erittäin alhaisia. Ongelma kasvaa, kun varoja saavien vanhusten määrä kasvaa. Varoja on rajoitetusti, koska maksajien määrä supistuu. Olemme menossa kohti tilannetta, jossa suuri määrä vanhuksia hakee erilaisia sosiaalietuuksia. Monet heistä kuitenkin voivat edelleen tehdä erilaista työtä ja toimia työmarkkinoilla. Vanhojen ihmisten kasvava määrä sekä tarve entistä useampiin palveluihin ja tuotteisiin, lisää kysyntää tällä alalla.

- Mietintö: Olle Schmidt (A6-0030/2008)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin vastaan, koska mietintö aiheuttaa monia epäilyksiä. En tue direktiivin säännöksiä kaasuöljyn ja bensiinin valmisteverokantojen yhdenmukaistamisesta. Valmisteverokantojen vaihtelu antaa EU:n eri jäsenvaltioiden kuljetusliikkeille mahdollisuuden kilpailla, mikä hyödyttää kuluttajaa. Vastustan myös säännöksiä polttoaineen valmisteverokannan nostamisesta koko Euroopan unionissa. Öljyn korkea hinta kansallisilla markkinoilla ja valmisteveron yhdenmukaistaminen kaikissa EU:n 27 jäsenvaltiossa jarruttaa talouskasvua maissa, joissa on alhainen BKT. Polttoaineen hinnan nousu tarkoittaa tavaroiden ja palvelujen hinnan nousua. Kannatin äänestyksessä myös tarkistuksia siitä, että uudet jäsenvaltiot, myös Puola, voivat säilyttää erilaiset valmisteverokannat.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan, koska kaasuöljyn valmisteveron huomattava nostaminen nostaa tavaroiden ja palvelujen tulleja maissa, joiden on tarkoitus periä valmisteveroa, joka on alhaisempi kuin ehdotettu yhteisön vähimmäisraja mutta on joka tapauksessa korkea kyseisten maiden olosuhteissa.

Koska Euroopan unioniin vuosina 2004–2007 liittyneiden jäsenvaltioiden keskitulo on suhteellisen alhainen, ehdotettu valmisteveron nosto on liian suuri. Sen vaikutukset tuntuvat erityisesti köyhimmissä perheissä, koska nykyinen polttoaineen hintojen nousu tuntuu jo raskaasti niiden talousarvioissa. Vähiten kehittyneille maille, joissa on alhainen tulotaso, olisi annettava siksi paljon pidempi siirtymäaika kuin Euroopan komissio ehdottaa, jotta ne pystyvät sopeutumaan. Mielestäni ehdotettu korotus on perusteeton ja liian suuri.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, on hyvä nähdä teidät takaisin paikallanne kuuntelemassa näitä äänestysselityksiä, sillä tiedän, että nautitte niistä. Haluaisin sanoa myös sen, että arvostan henkilöstönne ja yksiköidenne ja tulkkien ystävällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä tällä viikolla, kun olemme antaneet näitä äänestysselityksiä.

Äänestin tätä mietintöä vastaan monista syistä. Ensinnäkin uskon verokilpailuun. En usko lainkaan verojen yhdenmukaistamiseen tai siihen, että verojen pitäisi kuulua toimielinten toimivaltaan millään tavalla.

Toiseksi tällä viikolla kotimaassani valtiovarainministeri on määrännyt brittiläisille auton kuljettajille ja kuorma-autonkuljettajille korkeammat polttoaineverot tajuamatta tekonsa seurauksia. Haluaisin mainita myös erillisen ongelman. Käyn yhdessä Northampton Chronicle and Echo -lehden kanssa kampanjaa asukkaiden puolesta alueellani, jossa meiltä veloitetaan polttoaineesta enemmän kuin kaikissa muissa lähiympäristön suurissa kaupungeissa. Haluan korostaa, että polttoainemarkkinoilla on muitakin ongelmia kuin veroon liittyvät ongelmat.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin toistaa kollegojeni kommentteja kiittämällä teitä, henkilökuntaa ja tulkkeja kärsivällisyydestä, kun pyrimme antamaan näitä äänestysselityksiä, jotka voivat toisinaan olla varsin viihdyttäviä ja toisinaan varsin pitkästyttäviä. Ymmärrän sen. Se on kuitenkin tämän paikan suuri kontrasti.

Puhutaanpa nyt verokilpailusta. Puhumme maailman suurimpien sisämarkkinoiden luomisesta ja puhumme siitä, että EU:sta tehdään maailman kilpailukykyisimmät markkinat, ja puhumme maailmanlaajuisesta kilpailusta, mutta mitä me teemme, kun puhutaan verokilpailusta? Kuten perusteluosassa itse asiassa todetaan, paras tapa käsitellä kilpailukysymystä on täydellinen yhdenmukaistaminen.

Tässä sitä ollaan, kilpailua pidetään ongelmana, vaikka samalla puhutaan kilpailukykyisemmän talouden tarpeesta. Sen ei pitäisi kuulua EU:n toimivaltaan. Se kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja meidän olisi annettava asian olla niin, koska paras tapa varmistaa kilpailukykyinen talous on varmistaa, että meillä on verokilpailua eikä yhdenmukaistamista.

- Mietintö: Ana Maria Gomes (A6-0052/2008)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan. Irakin rahoittaminen ei ole Euroopan unionin etujen mukaista. Itse Euroopassa on muita maita, joilla tällaisesta avusta olisi paljon apua. Caritas Europa -raportissa osoitetaan, että 14 Euroopan maassa – mukaan luettuna Puola, Itävalta, Saksa ja Britannia – köyhyys vaikeuttaa yksinhuoltajien, erityisesti naisten, elämää.

EU:n raportin mukaan köyhyydessä elävien lasten prosenttiosuus on suurin Puolassa kaikista EU:n jäsenvaltioista. Yksi viidestä puolalaisesta (19 prosenttia) elää köyhyysrajan alapuolella. Puolalaisista lapsista, joiden vanhemmista vähintään toinen käy töissä, 22 prosenttia uhkaa köyhyys. Luku on korkein EU:ssa. Työssä käyvistä puolalaisista 13 prosenttia uhkaa köyhyys. Itävallassa 47 prosenttia työttömistä yksinhuoltajista elää jatkuvassa köyhyydessä. Keskitetään ponnistelut Eurooppaan.

- Mietintö: Marie Panayotopoulos-Cassiotou (A6-0033/2008)

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, eilen kun johditte puhetta korostin, miten paljon aina nautin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintöjen lukemisesta tässä paikassa, ja ihmettelen, miksi valiokunta on olemassa. Tämän asian todistamiseksi tänään meillä on mietintö, jonka havainnot muistuttavat enemmän sellaisen henkilön mielipiteitä, joka on katsonut lapsena liikaa sarjaa Prisoner: Cell Block H, kuin naisten todellista tilannetta vankiloissa – ja kuuluuko asia edes tämän parlamentin toimivaltaan.

Esimerkiksi johdanto-osan Q kappaleessa todetaan: ”ottaa huomioon, että naisvankien määrän kasvu johtuu osaksi naisten taloudellisen tilanteen heikentymisestä”. Uskon, ja olen tarkistanut asian monien EU:n jäsenvaltioiden tilastoista, että määrä kasvaa yksinkertaisesti siksi, että väestö kasvaa. Todellisuudessa vankilassa olevien naisten osuus Euroopan vankiloissa pienenee.

Tässä sanotaan, että kaikenlaisen terveydenhoidon saatavuuden pitäisi olla erittäin korkealaatuista vankiloissa. Se on kyllä aivan oikein, mutta vaalipiirissäni on monia iäkkäitä naisia, jotka olisivat onnellisia saadessaan samat terveydenhoitopalvelut kuin mitä naisvangeille tarjotaan Yhdistyneen kuningaskunnan vankiloissa. Siksi jättäydyin äänestämästä mietinnöstä.

- Mietintö: Ana Maria Gomes (A6-0052/2008)

  Philip Claeys (NI). – (NL) Muistutin eilen Turkin kiistattomasta asemasta ehdokasvaltiona ja tämä mietintö vain vahvistaa sen erityisaseman. Turkki on pommittanut Pohjois-Irakia viikkojen ajan, ja maahan on tunkeutunut kymmenen tuhatta turkkilaista sotilasta. Sen sijaan, että parlamentti tuomitsisi selvästi hyökkäyksen, mitä se tekee? Se pyytää Turkkia kohteliaasti kunnioittamaan Irakin maantieteellistä koskemattomuutta.

Kaikkien sääntöjen, kaikkien periaatteiden ja perusteiden on väistyttävä Turkin liittymisen tieltä, Kööpenhaminan kriteereistä kansainväliseen lakiin ja siinä säädettyyn väkivallan käyttämisen kieltoon. Turkki katsoo olevansa lain yläpuolella, kaikkien lakien, ja EU vahvistaa sen uskoa jatkuvasti. Jonain päivänä Euroopan unioni saa syyn katua asennettaan.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvostelin terävästi ja selvästi Irakin sotaa ja arvostelen edelleen. Uskon kuitenkin, että meidän on myös hyvitettävä virheet, joita olemme siellä tehneet. Meillä läntisessä maailmassa – Euroopassa ja Yhdysvalloissa – on siksi velvollisuus tehdä kaikkemme rauhan ja vakauden takaamiseksi, mikä on tarpeeksi vaikeaa. Siksi Ana Maria Gomesin mietintö on erinomainen.

Meidän olisi todellakin käytettävä tilaisuus tukea Anna Záborskán aloitetta siepatun arkkipiispan vapauttamiseksi. Olen pahoillani siitä, että tämän parlamentin hallintovirheen takia päätöslauselma ei ole tämän päivän esityslistalla. Velvollisuutenamme on tehdä kaikkemme auttaaksemme henkilöä, joka edustaa uhattua vähemmistöä, joka on elänyt rauhassa musliminaapuriensa kanssa vuosisatojen ajan ja jota uhkaa kansanmurha juuri samaan aikaan, kun olemme vastuussa Irakissa. Sitä ei voida hyväksyä, ja siksi meidän on ryhdyttävä voimakkaisiin toimiin.

- Mietintö: Marie Panayotopoulos-Cassiotou (A6-0033/2008)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä monista asioista naisten tilannetta vankiloissa koskevan Marie Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnön kanssa. Vankiloiden hallintojen on varmistettava ihmisarvoiset olosuhteet henkilöille, jotka kärsivät vankilatuomiota tai ovat väliaikaisesti pidätettynä.

Haluan kiinnittää huomiota vankiloiden työllistämien naisten tilanteeseen. Puolassa 30 000 vanginvartijasta 5 000 on naisia. Vanginvartijoiden palkka on alle 500 euroa kuukaudessa. Ottaen huomioon vankilan henkilökunnan tehtävän tuomioiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa on tärkeää, että useimmat naisvankeja käsittelevät vartijat ovat samaa sukupuolta. Sillä lievitetään naisvankien epämukavuutta ja varmistetaan heidän oikeuksiensa parempi suojelu. Ilman merkittävää palkankorotusta ja parempia työoloja vankiloissa emme voi saavuttaa mietinnön tavoitteita.

- Mietintö: Ana Maria Gomes (A6-0052/2008)

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin ryhmänjohtajani kanssa tästä mietinnöstä ja monia tarkistuksia vastaan. Johdanto-osa on kuitenkin minulle ongelma. Siinä todetaan ”katsoo, että järjestyksen ylläpitämiseksi on perustettava kansalliset asevoimat, joissa on edustus kaikista yhteisöistä ja jotka nauttivat kaikkien yhteisöjen luottamusta”. Se tarkoittanee Irakin kansaa, irakilaisten ihmisten perustamia kansallisia asevoimia.

On ihmeellistä, miten paljon yksittäiset jäsenvaltiot, joista Euroopan parlamentti muodostuu, ovat jo osoittaneet määrätietoisuuttaan. Tarvitsee vain katsoa, kuinka moni ihminen on tukenut toimia Irakissa, uskoivat he niihin tai eivät. Koska me uskomme, meidän olisi yritettävä siivota ongelmat, joita olemme aiheuttaneet.

Uskon todellakin, että tämä päätöslauselma osoittaa, miten pyrkimys yhtenäiseen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tulevaisuudessa aiheuttaa meille monia ongelmia, tässä parlamentissa ja jäsenvaltioidemme pääkaupungeissa.

- Mietintö: Feleknas Uca (A6-0035/2008)

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten suurin osa ryhmästäni äänestin mietintöä vastaan, en aihepiirin takia vaan siksi, että tätä tärkeää aihetta käytetään hyväksi seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien käsitteitä koskevassa ideologisessa kamppailussa.

Haluan vedota kaikkiin parlamentin ryhmiin ideologisen kiistan lopettamiseksi, sillä se haittaa käsiteltävää aihetta. Meidän on tehtävä selväksi, että lisääntymisterveys on tärkeää, mutta että sillä ei ole mitään tekemistä abortin kanssa, koska se ei kuulu Euroopan unionin toimivaltaan ja koska jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus päättää lainsäädännöstään tällä alalla. Se on yhdenmukaista toissijaisuusperiaatteen kanssa, minkä takia EU:n kansalaisten rahoja ei saa käyttää tarkoituksiin, joita jotkut EU:n jäsenvaltiot eivät pidä hyväksyttävinä eettisistä, moraalisista ja oikeudellisista syistä.

Siksi meidän olisi ehdottomasti jätettävä aihe pois toiminnastamme ja keskityttävä käsitteisiin, joilla on todellakin jotain tekemistä terveyden kanssa ja jotka eivät liity millään lailla aborttiin, josta mielipiteet vaihtelevat tässä parlamentissa ja josta minä olen sitä mieltä, että syntymätöntä lasta on suojeltava.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Mietintö: Claude Turmes (A6-0006/2008)

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Hyväksyn Claude Turmesin mietinnön energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta (GEEREF). GEEREF käyttää rajoitettuja julkisia varoja yksityisten investointien kannustamiseksi energiatehokkuuteen ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa. Rahasto, jolla autetaan kaikkia saavuttamaan tietty energiatehokkuuden taso ja käyttämään uusiutuvia energialähteitä, saa minun tukeni, ja äänestin sen puolesta.

  Rovana Plumb (PSE), kirjallinen. − (RO) Päätöslauselmassa viitataan innovatiivisen rahoitusvälineen perustamiseen tiettyjen tällä rahastolla rahoitettujen hankkeiden täytäntöön panemiseksi silmällä pitäen siirtymistä hiilidioksidipäästöiltä vähäiseen talouteen ja sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Tämäntyyppisen talouden kehittäminen rahaston rahoittamilla hankkeilla tarkoittaa uusien työpaikkojen luomista, yhtäläisiä mahdollisuuksia sosiaaliseen kehitykseen ja eroavuuksien poistamista. Tässä mielessä pk-yrityksille annettu erityistuki niiden GEEREF-hankkeiden rahoituksessa on hyödyllistä.

Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska uskon, että näitä kahta toimintamuotoa, eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja mukautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, on kehitettävä rinnakkain yhdenmukaisella ja lähentyvällä politiikalla, jolla on myönteinen vaikutus työmarkkinoiden kehitykseen ja uusien työpaikkojen luomiseen sekä BKT:n kasvuun.

- Mietintö: Danutė Budreikaitė (A6-0036/2008)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Yleisesti voidaan sanoa, että tämän mietinnön tarkoituksena on kannustaa uusien jäsenvaltioiden integroitumista EU:n ulkopolitiikkaan, erityisesti EU:n kehitysapupolitiikkaan ja Euroopan naapuruuspolitiikkaan.

Mietinnössä todetaan myös, että ”uudet” jäsenvaltiot edustavat EU:lle mahdollisuutta vahvistaa ”strategista läsnäoloaan Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kaukasian alueella”, alueilla, joiden kanssa ”uusilla” jäsenvaltioilla on ensisijaiset suhteet ja jotka ovat saaneet vähemmän EU:n apua tähän mennessä.

Se tarkoittaa pyrkimystä hyödyntää EU:hun vuonna 2004 liittyneiden Itä-Euroopan maiden erityissuhteita EU:n toimintavälineenä (ottaen huomioon suurvaltojen edut ja niiden laajat taloudelliset ryhmät, erityisesti energia-alalla) itsenäisten valtioiden yhteisön maissa, Länsi-Balkanilla ja Kaukasiassa.

Se tarkoittaa, että käytetään kyseisten maiden kokemuksia siirtymisestä kapitalismiin sekä NATOon ja EU:hun liittymistä mallina, jota näillä alueilla voidaan seurata. Loppujen lopuksi on kyse politiikasta, jossa kapitalismin edut naamioidaan ”kehityksellä”.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuen Danutė Budreikaitėn mietintöä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteista uusille jäsenvaltioille. Vaikka EU:n uusilla jäsenvaltioilla, pois luettuna Malta ja Kypros, on ainutlaatuista kokemusta kehitysyhteistyöpolitiikan soveltamisesta ja kohdentamisesta idän naapurivaltioissa, meidän on aktiivisesti kannustettava niitä osallistumaan yhteistyöhön Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja muissa vähiten kehittyneissä valtioissa. Uudet jäsenvaltiot vahvistavat EU:n asemaan maailmanlaajuisena kumppanina, ja niitä olisi kannustettava siihen tehtävään. Tuen mietintöä ja sen suosituksia.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Se seikka, että keskustelemme uusien jäsenvaltioiden asemasta Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta, erityisesti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa, on selvä esimerkki laajentumisprosessin menestyksestä ja viime vuosina liittyneiden valtioiden integroitumisesta.

”Entisillä Itä-Euroopan mailla” on varmasti pitkät perinteet ”yhteistyöstä” Afrikan kanssa, ja voi olla, että yhteydet ovat vielä olemassa, vaikkakin täysin erilaisissa merkeissä. Tärkein asia on kuitenkin se, että kyseiset maat, jotka vielä ponnistelevat urheasti uudistustensa kustannusten kanssa, voivat nyt antaa panoksensa kehitysyhteistyöhön kansalaistensa aktiivisella suostumuksella. Muualla maailmassa sijaitsevat maat, joiden olosuhteet ovat pitkälti samanlaisia, voisivat seurata tätä esimerkillistä etenemistapaa ja toivottavasti tekevät niin.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Kannatan äänestyksessä Danutė Budreikaitėn mietintöä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haasteista uusille jäsenvaltioille.

Mietintö on erittäin korkealaatuinen ja tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin uusien jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöstä, siihen liittyvistä instituutioista ja ohjelmista, vastaanottajamaista ja asiaan kuuluvista kustannuksista.

Mietinnössä käsitellyissä asioissa korostetaan EU:n jäsenvaltioiden ja niiden uusien itänaapurien suhteita. Uudet jäsenvaltiot ovat tärkeä linkki EU:n ja sen uusien naapurien välillä.

Henkilökohtaisesti vaatisin vanhojen ja uusien lahjoittajien välisiä tehokkaita yhteistyömuotoja vähiten kehittyneiden maiden hyväksi ottaen huomioon uusien jäsenvaltioiden hallitsevan vaikutuksen tietyillä alueilla tai tietyissä maissa.

- Mietintö: Neena Gill (A6-0027/2008)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Kannatin äänestyksessä Neena Gillin mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta tutkimus- ja kehitysohjelmaan. Ohjelmalla pyritään edistämään iäkkäiden ihmisten elämänlaatua uuden tieto- ja viestintätekniikan avulla. Euroopan unionin osallistuminen ohjelmaan varmistaa sen, että sillä voidaan paremmin käsitellä väestörakenteen muutoksia.

Tieto- ja viestintätekniikka voi auttaa iäkkäitä ihmisiä tulemaan entistä riippumattomammaksi ja pysymään terveenä ja voi parantaa heidän elämänlaatuaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme mietinnön puolesta. Mietinnössä käsitellään Euroopan komission ehdotusta EU:n osallistumisesta tutkimus- ja kehitysohjelmaan, jonka useat EU:n jäsenvaltiot ovat päättäneet perustaa uuden tietotekniikan alalla iäkkäiden ihmisten auttamiseksi heidän ikääntyessään ja heidän tehokkaan toiminnan tukemiseksi. Ohjelman nimi on ”tietotekniikka-avusteinen asuminen” (Ambient Assisted Living) ja sillä pyritään saavuttamaan synergioita hallinto- ja rahoitusresurssien käytössä. Myös Portugali osallistuu ohjelmaan.

Mietinnössä, jonka Euroopan parlamentti on nyt hyväksynyt, kiinnitetään huomiota naisten aseman parantamiseen tieteessä ja tutkimuksessa ja annetaan konkreettisia ehdotuksia sekä painotetaan pk-yritysten osallistumista ja sitä, että kaikki jäsenvaltiot saavat helposti edullisia ratkaisuja, jotta vältetään digitaalisen kuilun kasvaminen ja Euroopan kahtia jakautuminen.

Siinä ehdotetaan myös, että komission olisi tehtävä vuoteen 2010 mennessä väliarvio ohjelman täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden arvioimiseksi.

  Bruno Gollnisch (NI) , kirjallinen. – (FR) Haluaisin tehdä kaksi huomautusta Neena Gillin mietinnöstä, joka koskee periaatteessa tutkimusohjelmia, joilla pyritään tekemään iäkkäistä ihmisistä entistä riippumattomampia tieto- ja viestintätekniikan avulla.

Ensimmäinen huomautus koskee ehdotuksen sisältöä: on vaikea nähdä, mitä lisäarvoa Euroopan unioni toisi hankkeeseen, joka useat jäsenvaltiot ovat perustellusti käynnistäneet – muuta kuin byrokratian lisääntyminen ja uuden yhteisön elimen perustaminen. Unionin anteliaisuus, joka tarkoittaa jopa 150 miljoonaa euroa usean vuoden aikana miinus uuden elimen käyttökustannukset, ei ole vakuuttava peruste.

Toinen huomautukseni koskee ehdotuksen muotoa. Yhä useammin käy niin, että lainsäädäntöä koskeva mietintö esitellään parlamentissa parlamentin ja neuvoston kompromissina – ajatuksena on nopeuttaa prosessia helpottamalla hyväksymistä ensimmäisessä käsittelyssä. Itse asiassa todellisuudessa kourallinen asiantuntijaneuvottelijoita pitää lainsäädäntöelintä panttivankina. Pidän tämän käytännön yleistymistä uhkana demokratialle.

  Françoise Grossetête (PPE-DE) , kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä mietintöä, jossa ehdotetaan, että Euroopan unioni osallistuu tietokoneavusteista asumista (Ambient Assisted Living) koskevaan tutkimus- ja kehitysohjelmaan, jonka useat jäsenvaltiot ja unionin ulkopuoliset valtiot ovat käynnistäneet.

Väestön ikääntyminen on haaste Euroopan yhteiskunnalle ja taloudelle. Keskimääräinen eliniän odote on nyt 80 vuotta ja 65–80-vuotiaiden osuus kasvaa noin 40 prosentilla vuosina 2010–2030.

On olemassa uusia ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä tulemaan toimeen muistinmenetyksen, heikon näön ja kuulon tai liikkuvuuden ja riippumattomuuden menetyksen kanssa, jotka vaivaavat meitä sitä todennäköisemmin, mitä vanhemmaksi elämme.

Euroopan unionin osallistumisesta ohjelmaan määrätään Euroopan komission tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman puitteissa. Euroopan unioni antaa 150 miljoonaa euroa rahoittaakseen osaltaan hankkeita, joiden vipuvaikutus on ainakin 600 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013.

AAL-ohjelmaan osallistuvat maat edistävät myös rahoitusta antamalla vastaavan tai suuremman panoksen, mikä tarkoittaa, että jokainen maa investoi vähintään 20 prosenttia alan kansallisesta tutkimusbudjetista.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. − (PL) Kannatin äänestyksessä iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantamista koskevaa Neena Gillin mietintöä (A6-0027/2008), jolla pyritään edistämään uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttöä iäkkäiden ihmisten tukena.

Kuten tiedämme, yhteiskunnillemme on tyypillistä eliniän odotteen jatkuva kasvu. Se on erittäin myönteinen suuntaus. EU:n keskiarvo on nyt 80 vuotta, ja yli 65-vuotiaiden osuus on pian 40 prosenttia. Kyseisillä teknologioilla voidaan auttaa merkittävästi iäkkäitä ihmisiä eri tilanteissa, mukaan luettuna työnteon ja sosiaalisten toimien pidentäminen sekä elämänlaadun parantaminen. Tietysti myös vammaisten ihmisten erityistarpeet on otettava huomioon, ja kyseisten palvelujen ja tekniikoiden saatavuus on varmistettava pääasiassa tarjoamalla laajakaistayhteyksiä kaupunki- ja maaseutualueilla maantieteellisen syrjinnän välttämiseksi.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatan Euroopan unionin yhteisrahoitusta tietokoneavusteista asumista (Ambient Assisted Living) koskevassa ohjelmassa, koska se hyödyttäisi iäkkäiden ihmisten lisäksi muitakin väestöryhmiä, kuten vammaisia ihmisiä. Juuri viime vuosikymmenten suuren väestörakenteen muutoksen ja kasvavan eliniän odotteen takia meidän on tuettava uutta tieto- ja viestintätekniikkaa, joka voisi auttaa paljon iäkkäitä ihmisiä selviämään heitä kohtaavista jokapäiväisistä esteistä. Terveydenhoitoalan kustannukset vähenevät yleisesti uuden tekniikan käytön seurauksena, ja haluaisin kiinnittää huomionne myös tutkimukseen, joka koskee terveyden tarkkailua matkaviestinten avulla, sillä tällaisten järjestelmien käyttö vähentäisi vuosittaisia terveydenhoitokustannuksia 1 500 miljoonaa yksin Saksassa.

Korostan, että yksi yhteisrahoituksen etuna on se, että sillä olisi myönteinen vaikutus yksityiseen sektoriin, koska sillä avustettaisiin epäsuorasti pk-yrityksiä.

Tuen voimakkaasti AAL-ohjelmaa, koska uuden tekniikan käyttö tarkoittaa iäkkäiden ihmisten yksityiselämän jatkuvaa kunnioittamista ja antaa heille mahdollisuuden ikääntyä arvokkaasti.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuen Neena Gillin mietintöä iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantamisesta. Yhdistämällä resursseja ja koordinoimalla tutkimusta ja kehitystä EU:n tasolla voimme paremmin arvioida, miten parantaa iäkkäiden kansalaisten elämää. Asettamalla vähimmäispanoksen varmistamme kaikkien jäsenvaltioiden osallistumisen tähän tehtävään. Haluan kiittää esittelijää mietinnöstä ja tuen sen sisältämiä suosituksia.

- Mietintö: Olle Schmidt (A6-0030/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Olemme päättäneet tukea mietintöä kokonaisuudessaan, koska mielestämme EU:n on priorisoitava epätervettä verokilpailua koskevat toimet polttoainealalla, erityisesti jotta EU voi saavuttaa ilmastotavoitteensa.

Verotuksen yhdenmukaistamista koskeva ehdotus ei siis estäisi yksittäisiä jäsenvaltioita nostamasta bensiinin ja dieselin hiilidioksidiveroa.

Siinä on vielä yksi tärkeä syy mietinnön tukemiselle.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tällä ehdotuksella direktiiviksi pyritään supistamaan eri jäsenvaltioiden polttoaineen hintaeroja, jotka johtavat vääristymiin kilpailun ja ympäristön kannalta maantieliikenteessä. Moottorien polttoaineena käytetyn kaasuöljyn ja lyijyttömän bensiinin hintaerot ovat todella merkittäviä.

Siksi asia on tärkeä Portugalille, yhdelle maista joissa tilanne tuntuu, ottaen huomioon maamme ja Espanjan hintaerot: Portugalilaiset yritykset kärsivät espanjalaisten yritysten kilpailusta, koska jälkimmäiset hyötyvät alhaisemmista polttoaineen hinnoista – polttoaineen osuus kustannuksista on noin 30 prosenttia – alhaisemman polttoaineveron (ja ALV:n) takia.

Portugalilaiset yritykset ovat perustelleet työntekijöiden kiinteiden palkkojen taantumista tällä kustannuspaineella, ja sillä on vakavat vaikutukset työvoimaan.

Euroopan parlamentin ehdotus on myönteisempi, koska siinä poistetaan 18 artiklan siirtymäaika, joka on erittäin tärkeä näkökohta nykytilanteessa, siinä toivossa, että se mahdollistaa Portugalin ja Espanjan välisen eron vähentämisen vuonna 2010, koska jälkimmäisen on nostettava polttoaineveroaan 302 eurosta 330 euroon kaasuöljyn tapauksessa. Yhdenmukaistaminen jatkuu vuosina 2012 ja 2015. Lyijyttömän bensiinin tapauksessa ei valitettavasti tapahdu tällä keinolla mitään muutosta.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Schmidtin mietintöä vastaan, koska se, mitä Euroopan parlamentti on tässä tehnyt, sen sijaan että olisi tukenut komission aloitetta, on jonkinlainen silmänkääntötemppu, jolla vanhat jäsenvaltiot usutetaan uusia jäsenvaltioita vastaan. Joka tapauksessa päätös jää lopulta vain ministerien tehtäväksi, ja sen on oltava yksimielinen.

  Bruno Gollnisch (NI) , kirjallinen. – (FR) Korkeampi verotus ja enemmän valvontaa: siinä on Brysselin resepti Euroopalle! Valmisteveron yhdenmukaistaminen aivan kuten arvonlisäveron yhdenmukaistaminen antamalla sitovia vähimmäisverokantoja, joita meillä on ollut nyt 15 vuotta, on todistettavasti tehotonta, täysin tarpeetonta ja joissain tapauksissa jopa haitallista.

Täytyykö minun muistuttaa teitä, että tällaiset toimet estävät jäsenvaltioita laskemasta esimerkiksi arvonlisäveroa ravitsemusalalla, vaikka se on ala, jolla peruste rajat ylittävän kilpailun vääristämisestä on erityisen hatara ja jolla arvonlisäveron alentaminen voisi auttaa luomaan tuhansia työpaikkoja? Täytyykö minun muistuttaa teille, että uudet jäsenvaltiot pakotetaan nostamaan veroja, mikä saa kansalaiset raivoihinsa, jotta ne voisivat noudattaa EU:n säännöksiä – samalla kun niitä vaaditaan toisten EU:n säännösten nojalla torjumaan inflaatiota?

Nykyinen ehdotus on nostaa dieselvero yhdenmukaiseksi lyijyttömän bensiinin veron kanssa, verukkeena on toive suojella ympäristöä ja väitetty tarve torjua ”veroturismia” – jolla tarkoitamme sitä, kun tavalliset ihmiset hyötyvät kilpailusta! Skandaali on sitäkin suurempi, koska kuljettajia on Ranskan kaltaisissa maissa kannustettu ostamaan dieselajoneuvoja – oletettavasti siksi, että voimme nyt rangaista heitä kovemmin kuin koskaan!

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tällä äänestysselityksellä pyritään korostamaan sitä, että olemme EU:ssa jälleen kerran hukkaamassa tilaisuuden – koska mekanismi on olemassa – ryhtyä toimiin pienimuotoisen rannikkokalastuksen suojelemiseksi, jos bensiiniin ei sovelleta vähintään samoja veroehtoja, joita kaasuöljyn käyttäjät nauttivat maataloudessa ja kalastuksessa. Olisi muistettava, että bensiiniä käytetään polttoaineena tällä eri jäsenvaltioiden laivastojen tärkeällä ja suurimmalla osalla erityisesti Portugalissa.

Euroopan parlamentti 28. syyskuuta 2006 päätöslauselman kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta. Se otti huomioon, että polttoaineiden kohonneilla hinnoilla on erityisen kielteinen vaikutus kalastusalaan – mikä vaikeutti merkittävästi silloista sosiaalis-taloudellista kriisiä ja vähensi huomattavasti kalastajien tuloja – ja korosti, että tuhansien kalastusyritysten ja tuhansien työpaikkojen häviäminen oli vakava uhka. Parlamentti antoi päätöslauselmassa monia ehdotuksia alan tukemiseksi niin, että se voisi selviytyä polttoaineiden hintojen noususta. Puolitoista vuotta myöhemmin EU ei ole tehnyt käytännössä mitään lukuun ottamatta vähämerkityksisen tuen nostamista.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Lyijyttömän bensiinin verotusta koskevan Olle Schmidtin mietinnön tavoitteena on käsitellä polttoaineen valmisteveron eroja unionissa. Nykyinen epätasapaino on kannustanut polttoaineturismiin, jolla on taloudellisia ja ympäristöä koskevia sivuvaikutuksia. On ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että tätä käytäntöä rajoitetaan. Pidän kuitenkin tarpeellisena sitä, että uudet jäsenvaltiot edelleen osallistuvat taloudelliseen kehitysprosessiin, joka vaatii aikaa sopeutua ehdotettuihin toimiin. Äänestin mietinnön puolesta.

  Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Komission ehdotuksen tarkoituksena oli ottaa käyttöön mekanismeja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi energia- ja ilmastonmuutospaketin tavoitteiden mukaisesti. Komission ehdotuksessa tai tänään hyväksytyssä mietinnössä ei kuitenkaan käsitellä kiireellistä tarvetta kehittää polttoaine, jolla on todellista merkitystä hiilidioksidipäästöjen torjunnassa. Ero suunniteltujen sopeutusten ja sen tavan välillä, jolla niitä levitetään ajallisesti ja maantieteellisesti unionissa, tekee ehdotetuista toimista tehottomia.

Jos haluamme todella siirtyä ”puhtaan ilman aikaan”, meidän olisi oltava luovempia ympäristöasioissa ja tuettava toimia, joiden avulla voimme torjua ilmastonmuutosta tehokkaasti. Komission ehdottama ja Olle Schmidtin mietinnössä mainittu verotuksen muutosta koskeva lähestymistapa ei edistä tutkimusta eikä uuden vaihtoehtoisen polttoaineen kehittämistä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

Haluan ottaa tänään selvästi kantaa mietinnön taustalla olevaa ajattelua vastaan, ja siksi äänestin sitä vastaan, koska se on vain kompromissi, joka heikentää julistettua tavoitetta.

- Mietintö: Ana Maria Gomes (A6-0052/2008)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Gomesin mietinnössä arvioidaan dramaattista ja vaikeaa tilannetta, jossa Irak on. Alueen jälleenrakentamisesta vastaavat hallituksesta riippumattomat järjestöt ja eri elimet eivät ole käytännössä onnistuneet ratkaisemaan ongelmia, joita vuosikymmenten sota, diktatuuri ja pakotteet ovat aiheuttaneet.

Tässä tilanteessa Euroopan unionin toimielinten velvollisuutena on tukea Irakia koskevaa monipuolista strategiaa, jossa lisätään suoraa EU:n tukea tekniselle avulle oikeusvaltioperiaatteen, oikeuden ja vakaan taloushallinnon edistämiseksi perusihmisoikeuksien turvaamiseksi luomalla alueellista vakautta ja turvallisuutta.

Siksi Euroopan parlamentti kehottaa neuvostoa kannustamaan eurooppalaisten yritysten investointeja Irakin alueelle ja käymään neuvotteluja EU:n ja Irakin välisestä kauppasopimuksesta, jotta Irakin markkinat voidaan saattaa lähemmäksi EU:n säännöksiä.

Euroopan parlamentin ehdotuksessa, jota tuen täysin, ehdotetaan Irakia koskevaa uutta strategiaa, joka sisältää eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen asianmukaisen käytön ja tuen moniarvoiselle ja riippumattomalle tiedotusjärjestelmälle.

Erasmus Mundus -ohjelmasta vastaavana kehitysyhteistyövaliokunnan esittelijänä teen nyt työtä Irakille osoitettujen määrärahojen lisäämiseksi: kulttuurin levittäminen on tärkeä askel aidon oikeusvaltion luomisessa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Hyväksytyssä päätöslauselmassa onnistutaan ”hämmästyttävästi” välttämään kaikki viittaukset Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toteuttamaan brutaaliin ja laittomaan hyökkäykseen Irakiin ja maan miehitykseen.

Päätöslauselmassa vaietaan kokonaan sadoista tuhansista kuolleista irakilaisista, kokonaisen maan tuhoamisesta ja ennalta suunnitellusta ja laajamittaisesta ihmisoikeuksien polkemisesta, jotka johtuvat hyökkäyksestä ja miehityksestä.

Päätöslauselmassa ei mainita lainkaan tärkeintä syytä äärimmäisen vakaviin ongelmiin, joita Irakin kansa ja maa nyt kohtaavat eikä niiden ratkaisua: miehitysjoukkojen välitöntä vetäytymistä.

Periaatteessa päätöslauselmassa vahvistetaan nykytilanne ja esitetään se tapahtuneena tosiasiana ja pyritään edistämään EU:n tiiviimpää osallistumista Irakin asioihin puuttumiseen, ja maata pidetään vain yhtenä valtiona, jota Yhdysvallat/Nato/EU hallitsevat, kuten Afganistania ja Kosovoa. Tämä on hämmästyttävää sikäli, että samaan aikaan EU katsoo, että naapurimaiden on pidätyttävä Irakin asioihin puuttumisesta ja kunnioitettava sen itsenäisyyttä, suvereeniutta ja alueellista koskemattomuutta ja Irakin kansan halua rakentaa maan perustuslaillinen ja poliittinen järjestelmä omin voimin.

Siksi äänestämme päätöslauselmaa vastaan.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN9 Äänestin mietinnön puolesta huolimatta siitä, että yhdessä johdanto-osan kappaleessa kaikkien Irakin ongelmien katsotaan johtuvan aikaisemmasta hallinnosta. Ei ole epäilystäkään siitä, että Saddam Hussein oli julma diktaattori ja aiheutti monien kansalaisten kuoleman ainakin järjestelmällisessä pyrkimyksessään hävittää kurdit. Miehitysjoukkojen täydellinen strategian puute maan jälleenrakennuksen hoitamisessa on myös aiheuttanut suunnatonta kurjuutta.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että parlamentti otti kannan, että minkään maan ei pitäisi palauttaa väkisin ihmisiä Irakiin. Maa ei ole turvallinen, ei edes Irakin Kurdistan, jossa Turkin panssarivaunut ovat äskettäin ylittäneet rajan aiheuttaen lisää pelkoa ja epävakautta. Monet Irakin parlamentin puolueiden jäsenet ovat kertoneet meille, että palaaminen on vaarallista ja aiheuttaa mahdollisesti lisää epävakautta maalle. Olemme kuulleet myös ihmisoikeuksien alivaliokunnassa miljoonista irakilaisista, jotka elävät ahdingossa naapurimaissa ja saavat tuskin tukea kansainväliseltä yhteisöltä. Meidän olisi tuettava kyseisten valtioiden julkisia palveluita ja vähintään koulutettava lapset.

  Patrick Louis (IND/DEM), kirjallinen. – (FR) Ranskaa tukevan liikkeen edustajat Euroopan parlamentissa ovat ottaneet johdonmukaisesti kantaa sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin alkoi. Maamme omat kokemukset ja suhteet Irakin kansaan saivat meidät tajuamaan inhimillisen, sotilaallisen ja moraalisen katastrofin, jonka hyökkäys Irakiin aiheuttaisi.

Nyt kun vahinko on tapahtunut ja jäsenvaltioiden on toimittava joko yksin tai yhdessä sen pelastamiseksi ja palauttamiseksi mitä pelastettavissa on. Ennen Yhdysvaltojen hyökkäystä Irak oli ainoa islamilainen maa, jossa eli suuri ja hyvinvoiva kristittyjen yhteisö – yhteisö, joka oli asunut siellä jo ennen islamin tuloa.

Yksi Yhdysvaltojen hyökkäyksen traagisista seurauksista on ollut kyseisen yhteisön osien maastamuutto. Heidät on ajanut maasta terrori ja pelottelu. Se on Irakille katastrofi, nyt ja tulevaisuudessa. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna väestön uskonnollisen monimuotoisuuden nopea supistuminen Lähi-idässä aiheuttaa inhimillistä ja taloudellista köyhtymistä ja uhkaa koko alueen vakautta ja hyvinvointia.

Historioitsija Fernand Braudel katsoi, että tuo historia alkoi Samariasta, mutta nyt näyttää siltä, että kristittyjen vähemmistöjen pitkä historia Irakissa on lopussa. Me Euroopan kansat emme voi yksinkertaisesti katsoa läpi sormien tätä huomattavaa epäoikeudenmukaisuutta siten, että emme toimi.

Irakin kristittyjen yhteisöt olivat ennen avoimia ja suvaitsevaisia islamia kohtaan, ja yhdessä islamilaisten naapureidensa kanssa ne rakensivat maan, joka oli hyvinvoiva, ennen kuin fanatismi ja sodat tuhosivat sen.

(Äänestysselitystä lyhennetty työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti.)

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen siihen, että Ana Gomesin mietinnössä EU:n tehtävästä Irakissa katsotaan eteenpäin ja muotoillaan strategia, jonka avulla Irakin valtioon rakennetaan vahva demokratia, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja maan rikasta etnistä ja tunnustuksellista koostumusta. Irak tarvitsee Eurooppaa auttamaan sitä kehittämään uusia turvallisuutta koskevia parannuksia, joilla kannustetaan huomattavasti investointeja ja lisätään kansalaisjärjestöjen osallistumista maan jälleenrakennukseen. Vakaa ja turvallinen Irak on koko Euroopan edun mukainen, ja mielestäni esittelijän suosituksissa se otetaan huomioon.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnöllä pyritään varmistamaan, että EU saa paremman saaliin imperialistisesta sodasta Irakia vastaan ja hyökkäyksistä laajemmalla Lähi-idän alueella. Tässä yhteydessä:

Mietinnössä haetaan keinoja varmistaa EU:n läsnäolo maassa pitkällä aikavälillä eurooppalaisten yritysten auttamiseksi Irakin jälleenrakennusta koskevien sopimusten hakemisessa eli mahdollisuuksia lisätä EU:n monopolien sotasaaliista saamaa osuutta.

Mietinnössä vaaditaan ehdotonta tukea Irakin yhteistoiminnassa olevalle ”hallitukselle”.

Mietinnössä ehdotetaan strategioita imperialistiseen miehitykseen osallistumiselle. Jotta sotilasjoukot ja poliisivoimat voisivat muodostaa osan miehitysarmeijoita, tarvitaan vain erilaiset hatut ja nimenmuutos ”YK:n joukoiksi”.

Samalla kun mietinnössä tunnustetaan kyynisesti sodan katastrofaaliset seuraukset ja Irakin kansan teurastus, siinä todetaan hätäisesti, että asiat on loppuun käsitelty.

Mietinnössä legitimoidaan miehitysarmeijat, joita siinä kutsutaan ”monikansallisiksi joukoiksi”, mutta myös Irakissa toimivat yksityiset murhaajien armeijat, jos niiden rikollisille toimille on asetettu säännöt!

Kreikan kommunistinen puolue tuomitsee mietinnön. Se ilmaisee solidaarisuutensa irakilaisten vastarinnalle ja alueen kansojen taistelulle imperialismin ikeestä vapautumiseksi ja niiden kiistattomalle oikeudelle päättää omista kohtaloistaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Se seikka, että parlamentti on päättänyt keskustella Euroopan unionin tehtävästä Irakissa ja sen tulevaisuudesta eikä käydä hyödytöntä keskustelua menneistä asioista, on myönteistä. Meidän kannaltamme tärkeät viisi vuotta ovat seuraavat viisi vuotta eivätkä viisi viime vuotta.

Tästä aiheesta käytävän keskustelun lähtökohtana on nyt oltava sen tunnustaminen, että tilanne maassa on parantunut huomattavasti, vaikka se on edelleen vakava. Se mitä parannukset paljastavat erityisesti, on se, että on olemassa toteuttamiskelpoinen tie eteenpäin kohti tavoitteena olevaa demokraattista ja turvallista valtiota. Tavoitteemme voidaan saavuttaa. Viime vuosien kokemukset kuitenkin osoittavat, että ne saavutetaan sitoutumalla vahvemmin, lisäämällä turvallisuutta, investoimalla Irakin viranomaisten koulutukseen ja, mikä on erittäin tärkeää, osallistumalla aktiivisesti infrastruktuurin luomiseen, sillä se tekee maan taloudesta elinkelpoisen öljyn ohella. Euroopan unionin tapauksessa se tarkoittaa huomattavaa investoimista Irakin taloudelliseen jälleenrakennukseen ja demokratian kehittämiseen maassa. Demokraattinen ja turvallinen Irak, jossa noudatetaan ihmisoikeuksia, on elintärkeä kyseiselle alueelle ja koko maailmalle.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. − (DE) Tietysti tiedän, että äänestimme täysistunnossa Euroopan unionin tehtävää koskevasta kollegani Ana Gomesin mietinnöstä eikä hänen laatimansa mietinnön perusteluosasta. Kuitenkin katson, että on tärkeää, että esittelijä korostaa perusteluosassa jälleen kerran sitä, että Irakin miehitys oli strateginen ja humanitaarinen katastrofi ja että Irakin yhteiskunta sai uusia traumoja sodasta ja siitä seuranneesta kaaoksesta ja väkivallasta.

Olen tyytyväinen siihen, että kaikkien muiden tärkeiden huomioiden ohella esittelijä viittaa nimenomaisesti tarpeeseen varmistaa, että naisilla on vahvempi asema, ja tarpeeseen edistää naisten, vähemmistöjen ja lasten oikeuksien kunnioittamista, jos halutaan tehdä hyvää työtä Irakissa.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Pahoittelen sitä, että Euroopan parlamentti ei ole vielä tehnyt minkäänlaista analyysiä Irakin sodasta. Viime vuosina parlamentti on itse asiassa vaiennut täysin, eikä ole edes haastanut valeita, joita Bushin hallinto on levittänyt. Parlamentin kaltaiselle demokraattiselle elimelle tämä on erittäin merkittävää! Meidän on vaikeaa säilyttää uskottavuutemme, jos emme toimi edes sellaisia YK:n jäseniä vastaan, jotka pitävät pilkkanaan YK:n peruskirjaa.

Ana Gomes antaa meille arvion Irakin tilanteesta. Hänen mietintönsä Euroopan unionin tehtävästä Irakissa sisältää monia hyviä suosituksia maan jälleenrakentamiseksi. Siinä käsitellään monia aiheita, ja kaikki ehdotetut toimet näyttävät minusta saavutettavissa olevilta. Olen erityisen tyytyväinen ehdotuksiin monenvälisistä toimista YK:n valvonnassa, jotta voidaan käynnistää intensiiviset diplomaattiset keskustelut Yhdysvaltojen ja Irakin naapurien välillä. Tavoitteena on oltava perustaa demokraattinen Irak, joka perustuu oikeusvaltion, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien periaatteisiin. Siksi kannatan mietintöä.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Neljännessä Geneven sopimuksessa siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana todetaan, että humanitaarista, lääketieteellistä ja uskonnollista henkilöstöä on kunnioitettava ja suojeltava.

Meidän on tuettava Kaldean katolisen arkkipiispan monsignor Paulos Faraj Rahhon tapausta. Hän on syntynyt Mosulissa, ja hänet siepattiin perjantaina 29. helmikuuta 2008.

Sieppaajat ovat tappaneet hänen seurassaan sieppaushetkellä olleet kolme henkilöä.

Suullisessa tarkistuksessa Ana Maria Gomesin mietintöön ei ollut mahdollista mainita monsignor Rahhoa nimeltä.

Siitä syystä pyytäisin puhemiestä lähettämään kaksi kirjettä tuen ja rohkaisun osoittamiseksi parlamentin puolesta:

– yhden Irakin šiialaiselle pääministerille Nouri al-Malikille, joka on tuominnut kristittyyn papistoon kohdistuneet hyökkäykset ja on tarjonnut Irakin hallituksen puolesta ”suojelua ja oikeutta” kristityille vakuuttaen, että väkivallasta vastaavat henkilöt etsitään ja heitä rangaistaan;

– toisen Irakin vapapresidentille Tareq al-Hashemille, sunniyhteisön jäsenelle, joka on myös tuominnut selvästi kristittyihin yhteisöihin kohdistuneet terroristihyökkäykset ja joka on ilmaissut sieppauksen jälkeen solidaarisuutensa hänen sanojensa mukaan ”kristityille veljillemme”.

Meidän on kannustettava kansallisia viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta monsignor Paulos Faraj Rahho vapautetaan välittömästi ja ehdoitta.

- Päätöslauselmaesitys: Aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt (RC-B6-0063/2008)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä päätöslauselmaa. On erittäin tärkeää, kuten sanoin mietinnössäni jo yli vuosikymmen sitten, että meillä on sitova oikeusperusta aseiden vientiä koskeville käytännesäännöillemme.

Vientiä kuitenkin puolustaa Euroopan jakaantunut teollisuus, joka hakee epätoivoisesti pitkää tuotantoa, jotta voisi kilpailla Yhdysvaltojen massatuotantoaseiden kanssa vain kotimaisen kysynnän sarjatuotannolla.

Siksi meidän on pyrittävä puolustusvälineiden yhtenäismarkkinoihin, jotka antavat EU:lle mahdollisuuden ensinnäkin kilpailla, toiseksi lopettaa alueellisten sotien ruokkiminen ympäri maailmaa ja kolmanneksi siirtää joitakin pätevimpiä tutkijoitamme ja insinöörejämme tulevaisuuden uusille kehittyneille teknologiateollisuuden aloille.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Jotkut jäsenvaltiot ovat osoittaneet kiinnostusta aseviennin edistämiseen. Jos siis laaditaan aseiden vientiä koskevat käytännesäännöt, on todennäköistä, että tietyt jäsenvaltiot, joilla on tiukempi politiikka, voidaan pakottaa kompromisseihin.

Katsomme, että aseiden viennin valvonnan toteuttaa parhaiten jokainen jäsenvaltio kansallisen lainsäädännön välityksellä. Ruotsilla täytyy edelleen olla oikeus noudattaa tiukkaa aseiden vientiä koskevaa politiikkaa, jos se niin haluaa. Yhteistyö on toivottavaa kehityksen varmistamiseksi maailmanlaajuisessa aseidenriisunnassa, mutta se saavutetaan parhaiten kansainvälisesti Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä ottaen huomioon YK:n kokemus, asiantuntemus ja maailmanlaajuinen kattavuus.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tehokkaat aseiden vientiä koskevat EU:n käytännesäännöt tulevat epäilemättä entistä tärkeämmiksi nopeassa militarisoitumisessa, jota heijastaa tällä hetkellä jäsenvaltioissa ratifioitavana oleva sopimusluonnos.

On hieman ironista, että päätöslauselmassa viitataan erityisesti kehittyvään Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (ETPP), jossa toteutetaan yhä enemmän EU:n sotilas- ja siviilioperaatioita, joissa EU:n henkilöstöä voidaan uhata aseilla, joita EU:n jäsenvaltiot ovat aikaisemmin toimittaneet.

Puolustustarvikkeiden markkinat laajenevat EU:ssa, tuetaan useita aloitteita kansallisen aseidenhankintapolitiikan ja yhteisön sisäisten asesiirtojen yhdenmukaistamiseksi ja esiintyy halukkuutta lisätä aseiden vientiä välineenä taloudellisten etujen edistämiseksi.

On annettu motto: asevarustelu ja kansainvälisten suhteiden militarisointi.

Aloitteet ja toimet, joilla pyritään vähintään lievittämään tällaista eskaloitumista, ovat siksi myönteisiä ja tarpeellisia. Kuten aikaisemmin totesimme, asekauppaa koskevasta sääntelystä tulee vieläkin merkittävämpää, jos siihen liitetään monenkeskinen ja vastavuoroinen aseidenriisuntaprosessi, joka alkaa erityisesti valtavan ydinasearsenaalin purkamisesta.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Brittiläinen konservatiivinen valtuuskunta äänesti päätöslauselmaa vastaan sen takia, ettei se hyväksy viittauksia Lissabonin sopimukseen tai kehitteillä olevaan ETPP:hen, joita kumpaakin se vastustaa. Vaikka ryhmä kannattaa voimakkaasti vastuullista asekauppapolitiikkaa, se ei ole vakuuttunut EU:n antamien oikeudellisesti sitovien käytännesääntöjen hyödyllisyydestä kansainvälisesti sitovaan asekauppasopimukseen verrattuna.

- Mietintö: Marie Panayotopoulos-Cassiotou (A6-0033/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit äänestimme mietinnön puolesta, koska on tärkeää, että vankilaolosuhteita parannetaan tietyissä Euroopan laitoksissa ja että vankien ihmis- ja perusoikeuksia kunnioitetaan. Sen lisäksi tasa-arvonäkökohta on sisällytettävä rikollisten kohteluun ja vankiloiden toimintaan. Meillä on kuitenkin tiettyjä huomautuksia joistakin mietinnön kohdista. Emme halua vankilaolosuhteiden yhdenmukaistamista EU:ssa, ja meillä on vahvoja epäilyksiä mietinnön viittauksista erityisiin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin tai vaihtoehtoisiin rangaistuksiin naisille, raskaana oleville naisille ja naisille, joilla on nuoria lapsia. Olisi kiinnitettävä huomiota lasten yhteyksiin vanhempiinsa vankeusaikana ja sen jälkeen, ja olisi keskityttävä lasten ja molempien vanhempien etuun, eikä vain äidin tai toisen vanhemman etuun.

  Den Dover (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Minä ja brittiläiset konservatiivikollegani katsomme, että olisi aina etsittävä keinoja vankilassa olevien naisten tilanteen parantamiseen. Mietinnössä ehdotetaan monia vaihtoehtoja, joita voitaisiin tutkia edelleen, mukaan luettuna terveyspalveluiden tarjoaminen.

Mietintö on kuitenkin liian ohjaileva siinä, mitä jäsenvaltioilta pyydetään tällä alalla. Jäsenvaltiot saavat päättää vankilapolitiikan yksityiskohdista. Emme ole samaa mieltä varsinkaan johdanto-osan C ja Q kappaleen perusteista, joiden katsomme vääristävän mietinnön muita, arvokkaita näkökohtia. Siitä syystä olemme päättäneet pidättyä äänestämästä.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Kannatin äänestyksessä Marie Panayatopoulosin mietintöä vankilassa olevien naisten erityistilanteesta ja vanhempien vangitsemisen vaikutuksesta yhteiskunnalliseen elämään ja perhe-elämään, koska vaikuttaa siltä, että Euroopan vankilat on suunniteltu pääasiassa miesvangeille, eikä niissä ole otettu huomioon naisten erityistarpeita.

Siksi katson, että olisi toteutettava toimia naisvankien tilanteen parantamiseksi erityisesti heidän sosiaalisen ja ammatillisen yhteiskuntaan paluun, terveydenhoidon ja hygienian, psykologisen tuen ja perhesuhteiden säilyttämisen osalta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Vaikka naisten osuus Euroopan unionin vangeista on noin 4,5–5 prosenttia, vankilat suunnitellaan edelleen periaatteessa miesvangeille, ja niissä ei oteta huomioon pienen mutta kasvavan naisvankien ryhmän erityisongelmia. Tärkeimmät huolenaiheet ovat terveydenhoito, niiden naisvankien tilanne, joilla on lapsia, ja ammatillinen ja sosiaalinen yhteiskuntaan paluu.

Olisi kiinnitettävä erityishuomiota naisten terveydenhoitoa ja hygieniaa koskeviin tarpeisiin. Erityisesti raskaana olevat naisvangit vaativat erityisresursseja ja huomiota ruokavalion, liikunnan, vaatetuksen, lääkityksen ja erikoistuneen henkilökunnan tarjoaman terveydenhoidon osalta.

Lapset, jotka ovat vangittujen äitiensä seurassa, vaativat asianmukaista suojelua ja hoitoa, eivätkä he saa kärsiä minkäänlaisesta syrjinnästä. Naisten vangitsemisella voi olla erityisen raskaita seurauksia, jos he ovat olleet lastensa yksinhuoltajia ennen vangitsemista.

Vankien sosiaaliseen osallisuuteen on valmistauduttava vankeusaikana ja sen jälkeen yhteistyössä sosiaalipalveluiden ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa, jotta varmistetaan sujuva siirtyminen vankilasta vapauteen.

  Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Tuemme jäsenvaltioissa tehtyä työtä rikosoikeuspolitiikan nykyaikaistamiseksi ja mukauttamiseksi, jotta voidaan paremmin säännellä vankien tarpeita ja osana tätä ottaa huomioon naisten erityistarpeet.

Koska rikoksentekijöiden kohtelu ei kuulu EU:n toimivaltaan, päätimme äänestää mietintöä vastaan. Vierailusääntöjä, laitosten toimintaa, vankienhoitojärjestelmän henkilöstön koulutusta, vankien vapaa-ajan toimintaa ja sosiaalista tukea koskevat toimenpiteet kuuluvat ja niiden on kuuluttava vastaisuudessakin jäsenvaltioiden toimivaltaan, jotta niitä voidaan mukauttaa ja kehittää kansallisten ja paikallisten tarpeiden mukaan.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Junilistan on yhtä mieltä monista mietinnön näkemyksistä, jotka koskevat ihmisoikeuksia, parempia vankilaolosuhteita, naisten ja miesten tasa-arvon kunnioittamista ja rikollisten yhteiskuntaan paluun merkitystä. On selvästi myös erittäin tärkeää, että kiinnitetään mahdollisimman paljon huomiota lasten tarpeisiin kyseisissä tilanteissa. Katsomme kuitenkin, että jäsenvaltioiden olisi itse määriteltävä, miten ne aikovat edetä kyseisten asioiden käsittelyssä. Korostamme erityisesti jokaisen jäsenvaltion oikeutta muotoilla oma rikoslakinsa ja siten määrätä asianmukaisia tuomioita. Euroopan unionin ei pitäisi myöskään olla mukana sääntelemässä sitä, pitäisikö vankiloissa olla kuntosali, vierailuaikoja tai vankeusaikana tehtävää työtä. Nämä asiat olisi jätettävä jäsenvaltioiden johtajien ja äänestäjien vastuulle, ja niistä olisi päätettävä yhteiskunnan julkisessa keskustelussa.

Muistutamme kaikille, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat demokraattisia valtioita, jotka noudattavat Kööpenhaminan kriteereitä.

  Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Tuemme työtä, jota jäsenvaltioissa tehdään rangaistuspolitiikan uudenaikaistamiseksi ja sopeuttamiseksi, jotta vankien tarpeista voidaan huolehtia paremmin ja jotta sen osana voidaan ottaa huomioon naisten erityistarpeet.

Koska rikollisten kohtelu ei kuulu EU:n toimivaltaan, olemme päättäneet äänestää tätä mietintöä vastaan. Toimet, jotka koskevat vierailuaikoja, laitosten toimintaa, rangaistusjärjestelmän henkilökunnan koulutusta, vankien vapaa-ajan toimintaa tai sosiaalihuoltoa, ovat ja niiden pitääkin olla jäsenvaltioiden asia, niin että niitä voidaan sopeuttaa ja kehittää kansallisten ja paikallisten tarpeiden mukaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen samaa mieltä tuloksista, joita Marie Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnössä esitetään vankilassa olevien naisten tilanteesta ja vanhempien vangitsemisen vaikutuksista yhteiskunnalliseen elämään ja perhe-elämään. Vankilat on edelleen suunniteltu miesvankien tarpeiden mukaan, ja olen tyytyväinen mietinnön tavoitteeseen korostaa naisten kokemusten eroja. Hyväksyn mietinnön.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska on nopeasti luotava vankilaolosuhteet, joissa otetaan huomioon naisten erityistarpeet. Vielä nykyäänkin vankilaolosuhteet monissa jäsenvaltioissa ovat erittäin huonot, eikä niitä varmasti ole suunniteltu sen tyyppiseen tukeen, mikä naiset tarvitsevat.

On naisvankeja koskevia erityiskysymyksiä, jotka vaativat erityishuomiota, varsinkin terveydenhoidon saatavuuden alalla.

Siksi tuin sosialistiryhmän jättämää tarkistusta, jossa vaadittiin naisvangeille muiden naisten kanssa tasaveroista pääsyä rintasyövän ja kohdunkaulansyövän seulontaohjelmiin. Tosiasia on se, että kyseisten sairauksien varhainen diagnosointi lisää mahdollisuuksia parantaa ne, ja siksi pääsyn kieltäminen seulontaohjelmiin voi aiheuttaa lisärangaistuksen naisvangeille.

Naiset ovat edelleen keskeinen osa perhettä. Äitien tapauksessa, jos he eivät muodosta uhkaa yleiselle turvallisuudelle, meidän olisi pyrittävä helpottamaan muiden rangaistusmuotojen kuin vankeusrangaistuksen käyttöä aina, kun se on mahdollista.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Tämä on ala, jolla EU:lla ei ole toimivaltaa. Joistain myönteisistä ehdotuksista huolimatta mietinnössä keskitytään liikaa yksityiskohtaiseen sääntelyyn. Siksi pidätyn äänestämästä.

- Mietintö: Feleknas Uca (A6-0035/2008)

  Nirj Deva ja Gay Mitchell (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Kun äänestetään politiikasta, joka sisältää termin ”seksuaali- ja lisääntymisterveys”, ymmärrämme sen tarkoittavan äidin ja syntymättömän lapsen elämän ja terveyden suojelua ja edistämistä. Emme hyväksy mitään muuta määritelmää, joka viittaa abortin kuuluvan tämän termin piiriin, ja siksi ymmärrämme, että kaikki hoito, tieto, politiikka tai muu palvelu, joka sisältää seksuaali- ja lisääntymisterveyden, sulkee samoin pois abortin. Työskentelemme sen eteen, että tämä määritelmä hyväksytään kaikissa foorumeissa ja elimissä, joihin voimme vaikuttaa.

Panemme merkille neuvoston puheenjohtajavaltion parlamentissa 4. joulukuuta 2003 antaman vastauksen, jonka mukaan termi lisääntymisterveys ei sisällä abortin edistämistä ja jonka mukaan muun muassa aborttia ei pitäisi koskaan esittää perhesuunnittelun menetelmänä, toisin kuin WHO toteaa hedelmällisyyden sääntelystä. Siksi on selvää, että WHO:n määritelmä ei ole sitova tai edes hyväksyttävä hallinnollisille ja parlamentaarisille elimille.

Jatkamme sellaisen politiikan tukemista, jolla edistetään vastuullisia seksuaalisia käytäntöjä ja suojellaan ja edistetään äidin ja syntymättömän lapsen elämää ja terveyttä, mukaan luettuna resurssien tarjoamisen tukeminen kyseisiä tavoitteita varten.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä pyritään sisällyttämään tasa-arvonäkökohta EU:n kehitysyhteistyöhön. Junilistan vastustaa apua EU:n tasolla ja äänestää siksi mietintöä vastaan.

Kuitenkin monet tarkistukset, joita tietyt jäsenet ovat jättäneet, eivät ole oikein sopivia. Naisten oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen on tärkeä osa kehityksen edistämistä. Tässä tapauksessa olemme päättäneet tukea alkuperäistä ehdotusta, koska se tasapainottaa tässä parlamentissa esiintyviä ikäviä suuntauksia. Näiden kysymysten käsittely ja kehitysyhteistyö olisi periaatteessa toteutettava maailmanlaajuisella tasolla YK:n eikä EU:n kautta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Katsomme, että mietinnöllä on monia hyviä puolia, joista yksi on kiinnittää huomiota suuriin ongelmiin EU:ssa ja kehitysmaissa: tarve varmistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan tiedon saanti ja päätöksenteon vapaus sekä luoda ja edistää julkisia palveluja kaikkien, erityisesti naisten, oikeuksien suojelemiseksi ja soveltamiseksi.

Uskomme, että olisi kuitenkin korostettava, että suurin panos sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen ei tule politiikasta, jolla edistetään riippuvuuteen ja valta-asemaan pohjautuvia suhteita, markkinoiden vapauttamista (katso EU:n talouskumppanuussopimukset), työntekijöiden hyväksikäyttöä, epätasa-arvoa ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksien laiminlyöntiä, jotka vaivaavat erityisesti monia miljoonia naisia ja lapsia, vaan tehokkaasta yhteistyöpolitiikasta, joka perustuu valtioiden väliseen tasa-arvoon, kansallisen suvereeniuden kunnioittamiseen ja kunkin maan oikeuteen määritellä ja panna täytäntöön kehitysmallia, jolla vastataan kansalaisten tarpeisiin ja huoliin, eli politiikasta, joka vastaa asianmukaisesti sanaa ”solidaarisuus”.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän tarkistuksen puolesta, koska uskon vahvasti siihen, että väkivallan torjumisen, tässä tapauksessa kriisi- ja konfliktialueilla naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumisen, on oltava tärkeä painopisteala. EU ei voi hyväksyä minkäänlaista väkivaltaa, ja siksi katson, että olisi korostettava naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjuntaa. Sen lisäksi katson, että perinteitä ei pitäisi katsoa pahoiksi asioiksi. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat arkoja aiheita, joihin liittyy perinteisiä yhteiskunnallisia ja myös uskonnollisia ulottuvuuksia, ja siksi niitä ei pitäisi yleistää ja pakottaa yhteiskunnille, varsinkaan haavoittuville yhteiskunnille, joissa perinteisten elämäntapojen nopeat muutokset voivat haitata yhteiskuntaa enemmän kuin ne tarjoavat etuja.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatan äänestyksessä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä.

Tapaa, jolla kehitysmaiden naiset ovat heikommassa asemassa uskonnollisten sääntöjen, kulttuuristen käytäntöjen ja köyhyyden takia, pahentaa usein vielä koulutuksen puute. Tässä suhteessa haluan kiinnittää huomiota erityisesti mahdolliseen valtavaan sosiaaliseen paineeseen, jonka naisten perusoikeuksista tiedottaminen voisi saada aikaan, mikä voisi lopulta parantaa naisten tilannetta kyseisillä alueilla.

Tuen myös ajatusta, jonka mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa olisi torjuttava naisuhrien ongelmien lisäksi myös kehittämällä käytännön ohjelmia, joilla käsitellään hyväksikäyttävien miesten näkökohtaa, kuten Feleknis Ucan mietinnössä ehdotetaan.

Minäkin arvostelen sitä, että komissio ei ole onnistunut sisällyttämään toimenpiteisiinsä kulttuuriin tai uskontoon perustuvaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista strategiaa.

Vaikea pääsy koulutukseen johtaa haittoihin muilla elämän aloilla pelkästään tiedonpuutteen takia. Tietämättömyydellä voi tässä suhteessa olla kohtalokkaita seurauksia kehitysmaissa, joissa terveydenhoito ja hygieniastandardit ovat usein kammottavia. Minun tarvitsee vain muistuttaa hälyttävän korkeasta HIV:hen sairastuneiden naisten prosenttiosuudesta – Saharan eteläpuolella luku on 57 prosenttia.

Erityisen myönteinen kohta on vaatimus sukupuolisensitiivisten kehitysindikaattorien kehittämisestä. Ne voisivat myös tehdä kiistanalaisista kiintiöistä vähemmän katkeria.

  Maria Martens (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Kun äänestetään politiikasta, joka sisältää termin ”seksuaali- ja lisääntymisterveys”, ymmärrän sen tarkoittavan äidin ja syntymättömän lapsen elämän ja terveyden suojelua ja edistämistä. En hyväksy mitään muuta määritelmää, joka viittaa abortin kuuluvan tämän termin piiriin, ja siksi ymmärrämme, että kaikki hoito, tieto, politiikka tai muu palvelu, joka sisältää seksuaali- ja lisääntymisterveyden, sulkee samoin pois abortin. Meidän olisi työskenneltävä sen eteen, että tämä määritelmä hyväksytään kaikissa foorumeissa ja elimissä, joihin voimme vaikuttaa.

Panen merkille neuvoston puheenjohtajavaltion parlamentissa 4. joulukuuta 2003 antaman vastauksen, jonka mukaan termi lisääntymisterveys ei sisällä abortin edistämistä ja jonka mukaan muun muassa aborttia ei pitäisi koskaan esittää perhesuunnittelun menetelmänä, toisin kuin WHO toteaa hedelmällisyyden sääntelystä. Siksi on selvää, että WHO:n määritelmä ei ole sitova tai edes hyväksyttävä hallinnollisille ja parlamentaarisille elimille.

Jatkan sellaisen politiikan tukemista, jolla edistetään vastuullisia seksuaalisia käytäntöjä ja suojellaan ja edistetään äidin ja syntymättömän lapsen elämää ja terveyttä, mukaan luettuna resurssien tarjoamisen tukeminen kyseisiä tavoitteita varten.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Feleknas Ucan mietinnössä sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä kehitysyhteistyöpolitiikassa suhtaudutaan myönteisesti asiaa koskevaan komission strategiaan. Minäkin hyväksyn strategian, jolla pyritään sisällyttämään sukupuolten tasa-arvo kehitysyhteistyöhön. Olen äänestänyt mietinnön puolesta.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vaikka sukupuolten tasa-arvo on ollut olennainen osa Euroopan unionin kehitysyhteistyöohjelmia jo monen vuoden ajan, tosiasiallinen edistys on edelleen liian hidasta. Euroopan komission on siksi asetettava itselleen tavoitteita, lukuja ja määräaikoja, niin että kehityksestä voi tulla tärkein naisten elinolojen edistäjä.

Sitä varten unionin on keskityttävä kolmeen painopistealaan kumppanuudessa, johon se ryhtyy: perusvapaudet, naisten asema julkisessa elämässä ja heidän pääsynsä terveydenhoidon piiriin.

Toisaalta komission on oltava valppaampi kuin koskaan naisten fyysisen koskemattomuuden ja ihmisarvon suhteen (kidutus, perinteiset silpomismuodot ja pakkoavioliitot). Samalla yhteistyössä on tunnustettava naisten yhteiskunnallinen asema, joka vaikuttaa kaikkeen tiedonsaannista taloudelliseen riippumattomuuteen. Tarvitaan myös sitoumusta, jotta AIDSin ehkäisy ja hoito on todellisuutta kehitysmaissa vuoteen 2010 mennessä. EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka epäonnistuu, jos sillä ei onnistuta tekemään aitoa muutosta naisten olosuhteisiin.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Huolimatta siitä, että mietinnössä on oikeita tuloksia naisten traagisesta asemasta kehitysmaissa, siinä salataan heikon aseman syy: kapitalistiset tuotantomenetelmät ja EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden imperialististen valtioiden ja organisaatioiden brutaali imperialistinen toiminta. Ne vaanivat kehitysmaita ja ryöstävät niiden vaurauden lähteet, mikä kaikki johtaa nälkään ja miljoonien ihmisten köyhtymiseen.

Ehdotetut ratkaisut toimivat kapitalistisen kehityksen ja EU:n kehitysavun rajoissa. Toinen tyypillinen näkökohta tässä lähestymistavassa on ehdotus tukea naisten yrittäjyyttä työllisyyden parantamiseksi. Tässä yhteydessä ehdotukset oikeudenmukaisemmista ja demokraattisemmista yhteiskunnista, koulutuksesta ja terveyspalveluista tytöille ja naisille, köyhyyden, tautien ja niin edelleen poistamisesta on pelkkää puhetta. Ne ovat pelkkiä toiveita, joilla huomio kiinnitetään pois totuudesta, koska ihmisten tarpeiden tyydyttäminen ei sovi yhteen kaiken yläpuolella olevan kapitalistisen kehityksen periaatteen ja voitontavoittelun kanssa. EU varastaa tuhansia euroja näistä maista jokaista antamaansa euroa kohden.

Naisten aseman ja ihmisten elinolojen parantaminen kehitysmaissa saavutetaan ”EU:n kehitysavun” laillisen ryöstön sijasta vastustamalla imperialistista asioihin puuttumista, pyrkimällä tasa-arvoisiin kansainvälisiin suhteisiin ja erilaiseen kehitystä koskevaan lähestymistapaan, joka perustuu ihmisten tarpeisiin.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. − (DE) Tämä mietintö tasa-arvosta ja osallistumisesta, naisten asemasta kehitysyhteistyössä, kattaa monia erilaisia näkökohtia ja sisältää myös tärkeitä käytännön vaatimuksia.

Kokonaisuudessaan sitä olisi siksi ehdottomasti kannatettava. Yksi aihe, jota käsitellään läpi koko mietinnön, on seksuaali- ja lisääntymisterveys ja naisiin kohdistuva väkivalta yhdessä naisten itsemääräämisoikeuden edistämisen kanssa.

On tärkeää laajentaa mikrorahoitusverkkoja, koska mikroluotot voivat auttaa parantamaan naisten taloudellista tilannetta. En voi ymmärtää, miksi ihmiset yrittävät jättää erilaisia tarkistuksia, jotka heikentävät mietintöä ja joissa vain hylätään käsillä olevat YK:n asiakirjat.

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. − (EN) Arvoisa puhemies, kannatan tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä ja haluaisin tukea tätä myönteistä mietintöä.

Valitettavasti tätä mietintöä, kuten muitakin naisia ja lapsia koskevia mietintöjä, on käytetty abortin edistämiseksi seksuaali- ja lisääntymisterveyden nojalla. Koska kollegojeni enemmistö on äänestänyt monien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien tarkistusten puolesta, en katso voivani äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. − (PL) Feleknis Ucan mietintö sukupuolten tasa-arvosta ja kehitysyhteistyöpolitiikasta on eurooppalaisen moraali-imperialismin ilmaus kehitysmaille. Siinä rikkaiden Euroopan maiden sairas sosiaalimalli viedään Afrikan ja Aasian maihin. Toistuvat viittaukset lisääntymisoikeuksiin tarkoittivat tukea yleiselle abortille. Siksi en voinut äänestää mietinnön puolesta.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Naisten ja miesten tasa-arvo on tärkeä asia kehitysmaissa. Arvostan erittäin paljon perusteellista ja huolellista työtä, jota Feleknis Uca on tehnyt tästä tärkeästä aiheesta.

Äänestin kuitenkin mietintöä vastaan, koska lopullisen version tiettyjen kohtien sisältö, jossa viitataan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen epämääräisin termein, jää hämäräksi. Se voidaan tulkita eri tavoin, ja jotkut tulkinnat sisältävät uhan syntymättömien lapsien elämälle.

Seuraavassa asiaa käsittelevässä mietinnössä naisten terveyttä ei pitäisi käsitellä vain lisääntymisen kannalta, sillä kaikilla naisilla on oikeus ympäristöön, joka sallii heidän nauttia jatkuvasta hyvästä terveydestä. Se tarkoittaa erityishuomion kiinnittämistä turvallisen juomaveden, proteiinien ja peruslääkkeiden tarjontaan perinteisten lääkkeiden ohella.

Sen jälkeen kun Gertrude Mongella vieraili täällä 6. maaliskuuta 2008 kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi, sanoisin myös, että meillä on paljon opittavaa Afrikkalaisesta viisaudesta sukupuolten tasa-arvon alalla: se on jotain, mikä on elänyt siellä ja siirtynyt suullisena traditiona niiden naisten ja miesten keskuudessa, joita on siunattu hyvällä mielenterveydellä. Me kaikki voisimme saada siitä innoitusta.

6. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

7. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.50 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

8. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

9. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (keskustelu)

9.1. Armenia

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu viidestä Armeniaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Marie Anne Isler Béguin, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, lähettävätkö traagiset tapahtumat, joita Armeniassa on tapahtunut 19. helmikuuta 2008 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen, viestin siitä, että Eurooppa ei kykene tukemaan Etelä-Kaukasian hauraita pieniä demokratioita niiden itsenäisyystaistelussa?

Georgian kriisin jälkeen on Armenian vuoro kärsiä suurista poliittisista levottomuuksista. Vaikka maa sai paljon huomiota osakseen vaalikampanjan aikana, kansainvälinen yhteisö ei onnistunut edistämään vuoropuhelua, jolla olisi voitu ehkäistä 1. maaliskuuta tapahtuneet yhteenotot. Entisen valtionpäämiehen Levon Ter-Petrosianin johtaman oppositioliikkeen 11 päivää kestäneiden vaalitulosten vastaisten mielenosoitusten jälkeen poliisi yritti hajottaa mielenosoittajat. Tilanne kärjistyi ja johti kahdeksan ihmisen kuolemaan, monien muiden loukkaantumisiin ja hätätilaan, johon liittyi tiedonvälityksen vapauden ja kokoontumisvapauden rajoituksia sekä poliittisia puolueita koskevia rajoituksia. Sen jälkeen on pidätetty 400 ihmistä. Väestö on selvästikin levotonta ja pelkää poliittista vainoa. Meidän velvollisuutemme on nyt kontakteissamme kaikkiin Armenian konfliktin osapuoliin käsitellä tuota pelkoa.

Kysymys kuuluu kuitenkin, mitä meidän olisi ehdotettava menetelmäksi kaikkien osapuolten järkeen vetoamiseksi ja heidän saamiseksi neuvottelupöytään nykyisessä kireässä tilanteessa? Siinä on haaste. Meidän on palautettava tavallisten armenialaisten miesten ja naisten luottamus heidän hauraaseen demokratiaansa. Keskeinen edellytys luottamuksen palauttamiseksi on tutkimuksen tekeminen viimeaikaisista tapahtumista ja vangittujen henkilöiden vapauttaminen. Seuraavan askeleen – yhdessä kansainvälisen yhteisön, Etelä-Kaukasuksen erityislähettiläämme ja Euroopan neuvostossa ja Etyjissä olevien kumppaneidemme kanssa – täytyy olla aikataulun asettaminen armenialaisille ystävillemme neuvottelupöytään palaamiseksi, ja meidän on saatava pöytään kaikki konfliktin osapuolet viralliselta ja opposition puolelta. Demokratian säännöt ovat vuoropuhelun ja väkivallattomuuden varassa, ja meidän on helpotettava tätä lähestymistapaa.

Arvoisa puhemies, luvallanne haluaisin ehdottaa suullista tarkistusta. En tiedä kuinka edetä, koska asia on niin, että teimme virheen päätöslauselmassa. Johdanto-osan H kappaleessa viitataan Vuoristo-Karabahin alueeseen, kun tarkoitimme Vuoristo-Karabahin asemaa. Vaikuttaa siltä, että kaikki kollegat hyväksyvät suullisen tarkistuksen.

  Alexandra Dobolyi, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, olin yksi neljästä Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan jäsenestä Armeniassa ja olen hyväksyn täysin sen havainnot, jotka koskevat presidentinvaaleja, nimittäin että vaaleissa noudatettiin enimmäkseen Etyjin ja Euroopan neuvoston sitoumuksia ja normeja. Valtion viranomaiset toimivat aidosti aikaisemmissa vaaleissa havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni komission Jerevanin lähetystöä kaikesta meille annetusta avusta.

Vaalit pidettiin enimmäkseen normiemme mukaisesti, kuten sanoin, mutta vaaditaan lisää parannuksia ja poliittista tahtoa jäljellä olevien haasteiden käsittelemiseksi. Olen todella pahoillani ja huolissani viimeaikaisesta kehityksestä, joka Armeniassa on tapahtunut, kun väkivaltaiset yhteenotot poliisin ja opposition mielenosoittajien välillä ovat johtaneet kahdeksan ihmisen kuoleman ja yli 100:n loukkaantumiseen. On selvää, että odotamme avointa ja riippumatonta tutkimusta tapahtumista ja tapahtuman jälkeen julistetun hätätilan osittaista purkamista.

Vaikka se on askel oikeaan suuntaan, se ei riitä. Kehotan Armenian viranomaisia poistamaan hätätilan kokonaan. Ryhmäni puolesta kehotan kaikkia osapuolia osoittamaan avoimuutta ja rauhallisuutta, hillitsemään lausuntoja ja osallistumaan välittömästi rakentavaan vuoropuheluun.

Lopuksi pahoittelemme ja olemme huolissamme äskettäisestä tulitauon rikkomisesta Vuoristo-Karabahin suunnalla ja kehotamme pontevasti osapuolia pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat haitata neuvotteluprosessia. Kehotamme osapuolia pysymään loitolla aseiden äänekkäästä ja katastrofaalisesta voimasta ja kehotamme heitä harjoittamaan vuoropuhelun hiljaista ja rauhallista voimaa.

  Urszula Gacek, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, äskettäiset tapahtumat Armeniassa osoittavat, miten vaikeaa entisen Neuvostoliiton uusien demokratioiden on luottaa vaaliprosessiin. Vallassa olijoilla on houkutus järjestää kortit itselleen edullisesti, varsinkin ennen vaaleja, kun taas häviäjät eivät tahdo hyväksyä tuloksia.

Vaalien jälkeisessä Armeniassa nähdyt ongelmat ovat koostuneet väkivaltaisista yhteenotoista, jotka ovat aiheuttaneet kahdeksan kuolemantapausta, ja erityistoimenpiteiden määräämisestä hätätilan muodossa. 1. maaliskuuta 2008 kiellettiin kaikki poliittinen toiminta ja tiedotusvälineille määrättiin tiukka sensuuri 20 päiväksi. Poliittisen toiminnan kielto on sittemmin poistettu. Tiedotusvälineiden vapaus sekä oikeus käyttää Internetiä rajoituksetta seuraa myöhemmin. Itse asiassa kaikki normaalit perustuslailliset vapaudet on määrä palauttaa ensi viikolla.

Valitettavasti ei voida sulkea pois sitä, että hätätila jatkuu. Nyt painekattilaan on laitettu kansi. Olen huolestunut siitä, mitä tehdään paineen vapauttamiseksi.

Demokratian rakentaminen on monimutkainen prosessi. Kaikkien luottamusta nauttivien instituutioiden on suojeltava sitä. Siksi on pahoiteltavaa, että virasta luopuva presidentti on hyökännyt maansa ihmisoikeusasiamiestä vastaan, koska hän arvosteli hallituksen toimia. Demokratiaa voidaan suojella vain vahvistamalla asiamiehen asemaa ja myös varmistamalla, että perustuslakituomioistuin, joka tutkii syytöksiä vaalipetoksesta, toimii puolueettomasti.

Siihen saakka kunnes Armenian omat demokratian vartijat nauttivat luottamusta, kehotan ponnekkaasti kaikkia kiistan osapuolia käyttämään EU:n ja Etyjin edustajien tarjoamaa sovittelua ja tekemään niin välittömästi.

  Erik Meijer, esittelijä. − (NL) Arvoisa puhemies, presidentinvaaleissa näemme yhä useammin jatkuvaa epävarmuutta siitä, onko vallassa olevan hallituksen ehdokas voittanut todellisen äänten enemmistön suuren äänimäärän lisäksi. Vaikka ehdokkaalla on todellinen enemmistö, jää epäilyjä enemmistön suuruudesta, varsinkin kun on tehty selviä yrityksiä sen kasvattamiseksi keinotekoisesti.

Kun sen lisäksi joitakin ehdokkaita on estetty asettumasta ehdolle, kun vain hallituksen hyväksymät ehdokkaat pääsevät lehtiin, radioon ja televisioon, kun oppositio tai ulkomaiset tarkkailijat eivät voi valvoa laskentaa asianmukaisesti, kun armeija ja poliisi hajottavat rauhallisen mielenosoituksen virallisesti julistettua tulosta vastaan ja oppositiojohtajat pidetään, on kaikki syyt epäillä vakavasti, onko äänestäjien tahto toteutunut.

Olemme nähneet tällaisia ristiriitaisia presidentinvaaleja Euroopan ulkopuolella Meksikossa ja Keniassa sekä Euroopassa Valko-Venäjällä, Venäjällä, Georgiassa ja Armeniassa. Ilman näitä vaalejakin Armenia oli äärettömän vaikeassa asemassa. Perinteisesti sillä on vahvat suhteet Venäjän kanssa, mutta se on riidoissa naapurinsa Georgian kanssa, jolla taas on vakava konflikti Venäjän kanssa, sekä Azerbaidžanin kanssa, jolla on ollut vuosia rajakiista Armenian kanssa.

Kun venäläinen Transkaukasian provinssi jaettiin etnisten rajojen mukaan vuonna 1920, Vuoristo-Karabahin enklaavi, jossa asuu armenialaisia, annettiin kompromissina Azerbaidžanille, kun alueellinen armenialainen autonomia oli taattu. Kompromissi ei toimi enää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun Armenia ja Azerbaidžan ovat vihollisia. Itse asiassa kyseinen alue on nyt Armenian miehittämä, ja se on johtanut pitkittyneeseen konfliktiin itänaapurin kanssa, vaikka aselepo on voimassa. Tällainen tilanne, jossa on jatkuva sodan ja saarron uhka, tarjoaa hedelmällisen maaperän autoritaariselle hallitukselle, ja demokratian on loputtoman vaikeaa toimia maassa.

Helmikuun 19. päivänä pidettyjen vaalien jälkeiset tapahtumat eivät tule yllätyksenä. Sittenkin meidän on tehtävä kaikkemme demokraattisten olojen ja opposition oikeuksien palauttamiseksi. Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden toiveet hyvistä suhteista Venäjän, Valko-Venäjän, Georgian tai Armenian kaltaisten maiden todellisten hallitsijoiden kanssa on jätettävä toiselle sijalle tämän pääperiaatteen taustalle.

  Marios Matsakis, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, Armenia on periaatteessa vähän aikaa sitten uudelleen itsenäistynyt valtio, joka pyrkii vahvistamaan demokraattisia instituutioitaan ja suojelemaan kansalaistensa hyvinvointia, vaikka se on kahden vähemmän demokraattisen mutta vihamielisen naapurin eli Venäjän ja Turkin puristuksessa ja vaikka se on järkyttävästi ja epäoikeudenmukaisesti joutunut alueelliseen konfliktiin Azerbaidžanin totalitaarisen hallinnon kanssa.

Tätä taustaa vasten äskettäin pidetyt presidentinvaalit eivät olleet täydelliset, mutta kansainvälisen tarkkailijavaltuuskunnan sanoin vaalit järjestettiin enimmäkseen Etyjin ja Euroopan neuvoston normien mukaisesti.

Valitettavasti vaalien jälkeisissä mielenosoituksissa vaikutti siltä, että poliisi käytti voimaa tarpeettomasti, mikä johti siihen, että surmansa sai kahdeksan ihmistä, joista yksi oli poliisi.

Tarvitaan perusteellinen ja oikeudenmukainen tutkimus kuolemiin johtaneista tapahtumista. Tarvitaan tutkimus myös syytöksistä, joita ulkoiset voimat yllyttävät väkivaltaan Armeniassa häiritäkseen maan vakautta.

Kehotan tukemaan tätä päätöslauselmaa.

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, on selvää, että haluaisimme Armenian olevan rauhassa, että sillä olisi turvalliset rajat ja se hoitaisi ulkosuhteitaan menestyksekkäästi. Saanko muistuttaa teitä, että Armenian vaalit eivät antaneet syytä vakaviin protesteihin. Se, mitä siellä nyt tapahtuu, on nähtävä Kaukasian erityisessä ympäristössä, sillä se on herkästi syttyvää aluetta.

Nyt kun minulla on puheenvuoro, arvoisa puhemies, haluaisin luvallanne käyttää tilaisuutta ilmaista suuttumukseni uutisista, jotka juuri sain Mosulin kaldealaisen arkkipiispan Faraj Rahhon murhasta. Hänet siepattiin 29. helmikuuta, ja kolme hänen henkivartijoistaan ammuttiin.

Tämä on jälleen uusi hyökkäys, uusi rikos, miehiltä, joilla ei rohkeutta näyttää kasvojaan maailmalle ja jotka sieppaavat viattomia uhreja, tavallisia ihmisiä, jotka harjoittavat uskontoaan – useimmiten kristittyjä, useimmiten katolilaisia kristittyjä. Tänään me jälleen todistamme tällaista rikosta, ja minusta näyttää siltä, että asia pitäisi laittaa seuraavan Brysselissä pidettävän kokouksen asialistalle erityisenä kohtana. Suokoon Herra ikuisen levon sankarilliselle marttyyrille, joka kuoli tänään Mosulissa.

  Marian-Jean Marinescu, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (RO) Se, mitä Armeniassa on tapahtunut, on tuomittava voimakkaasti, mutta valitettavasti se ei ollut yllätys. Toisessa alueen maassa on ollut lähes samanlaisia tapauksia, ja ne muodostavat jatkumon alueen tilanteelle vuoden 1990 jälkeen.

Kohtaamme seurauksia monista tekijöistä, joita on esiintynyt siitä tähän päivään saakka: riittämätön taloudellinen kehitys, piilevät konfliktit ja Venäjän federaation vaikutus. Sen lisäksi meillä on Kosovon tilanne, joka muodostaa ennakkotapauksen kaikille kiinnostuneille, esittelijöiden huomattavista mutta turhista toimista huolimatta. Alueen väestölle siitä voi seurata vain epävarmuutta, luottamuksen puutetta viranomaisiin ja alttiutta manipulaatiolle.

On vain yksi ratkaisu normaalitilanteen palauttamiseksi: taloudellinen kehitys, joka nostaa elintasoa. Alueella on energiavaroja. Kyseisten varojen ja niiden siirron kehittäminen ratkaisee taloudellisen kehityksen ongelman sekä riippuvuuden Venäjän federaatiosta ja se ratkaisee myös yleisesti EU:n ongelman.

Euroopan unioni ei ottanut todella kantaa, ja jos me haluamme löytää ratkaisuja Etelä-Kaukasian ongelmiin, unionin on toimittava aktiivisesti energiareittien kehittämiseksi Mustanmeren alueella.

  Justas Vincas Paleckis, PSE-ryhmän puolesta. – (LT) Kun maassa, joka osallistuu Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja suhtautuu myönteisesti EU:hun, järjestetään demokraattiset vaalit, se on voitto meille kaikille. Jos se epäonnistuu, se on tappio molemmalle osapuolelle.

Armenian presidentinvaalit järjestettiin kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan mukaan kansainvälisten normien mukaisesti. Valitettavasti sen jälkeinen kehitys peruuttaa tämän epävarman edistysaskelen. Verenvuodatus ja valtiollisen hätätilan julistaminen ovat pyyhkäisseet Armenian pois tieltä demokratiaan ja haittaavat sen suhteita Euroopan unioniin. Armeniassa poljetaan ihmisoikeuksia, eikä siellä ole sananvapautta.

Jerevanin olisi poistettava hätätila kokonaan, ja Etyjin edustajan olisi autettava löytämään ratkaisu kriisiin. Toivottavasti molemmat neuvottelun osapuolet osoittavat maltillisuutta ja perustavat työnsä eurooppalaisille arvoille.

  Janusz Onyszkiewicz, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, nykyinen poliittinen kriisi Armeniassa ei ole ensimmäinen.

Levon Ter-Petrosianin presidenttikaudella maa alkoi poiketa jyrkästi liberaaleista ja demokraattisista normeista. Pääoppositiopuolueet kiellettiin, lehdistönvapautta rajoitettiin ja parlamenttivaalien ei katsottu yleisesti täyttävän kaikkia demokraattisia kriteerejä. Levon Ter-Petrosian luopui presidentinvirasta mielenosoittajien painostamana. Se toi maahan hieman vakautta, mutta vakaus päättyi siihen, että tuntemattomat murhaajat murhasivat parlamentissa dramaattisesti yhdeksän johtavaa armenialaispoliitikkoa, joiden joukossa oli pääministeri.

Näemme nyt 10 vuoden takaisten tapahtumien toistuvan. Nykyinen kriisi voi kuitenkin ehkä johtua Armenian yhteiskunnan väsymisestä niin kutsutun Karabahin klaanin hallituksiin. Sekä edellinen että nykyinen presidentti kuuluvat klaaniin. Hallitusta syytetään laajasti autoritaarisen hallinnon palauttamisesta demokratian varjolla, mafiamaisesta yritystoiminnan valvonnasta ja heikkenevästä taloudesta.

Esiintyy myös pelkoa Armenian kasvavasta eristäytymisestä ja sen aseman asteittaisesta heikkenemisestä ratkaisemattomassa Vuoristo-Karabahin konfliktissa. Kun Ter-Petrosian päätti palata politiikkaan ja asettua ehdolle vaaleissa, hänen lupauksensa joustavuuden lisäämisestä ulkopolitiikassa toi hänelle huomattavasti tukea.

Nykyinen kriisi on kuitenkin erittäin syvä. Toivotaan, että se ratkaistaan poliittisesti, vaikka se ei ole varmaa. Jollei, niin Vuoristo-Karabahin ongelma voi pahentua yrityksessä yhdistää yhteiskunta hallituksen ympärille. Äskettäinen 11 ihmisen kuolemaan johtanut välikohtaus Karabanissa vahvistaa tätä pelkoa. Toinen seuraus voi olla se, että Armenian riippuvuus Venäjästä kasvaa. Armenian ja Iranin kaasuputken äskettäinen avaaminen ei heikennä sitä riippuvuutta, koska Gazprom valvoo tietysti kaasua ja itse putkea.

Asenteemme Armenian vakavaan tilanteeseen pitäisi olla ystävällinen, mutta emme saa pidättyä arvostelusta tai huolten ilmaisemisesta tarpeen vaatiessa. Uskon, että päätöslauselmassa ehdotettu kanta täyttää kyseiset kriteerit.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, 19. helmikuuta 2008 pidettyjen presidentinvaalien tulos oli tekijä Armenian poliittisessa epävakaudessa, vaikka on korostettava, että Etyjin mukaan vaaleissa noudatettiin demokraattisia normeja.

Levon Ter-Petrosianin kotiarestiin laittamista seuranneet mielenosoitukset ja niiden brutaali tukahduttaminen 1. maaliskuuta päättyi kahdeksan ihmisen kuolemaan, monien muiden loukkaantumiseen ja hätätilan julistamiseen. Tiedotusvälineille asetetut rajoitukset ja yhä useampien opposition jäsenten pidätykset aiheuttavat vakavaa huolta.

Vetoamme Armenian viranomaisiin, jotta nämä palauttavat kansalaisoikeudet välittömästi, lopettavat hätätilan, kunnioittava ihmisoikeuksia ja ottavat selvää, ketkä olivat vastuussa tapahtumista 1. maalikuuta 2008. Kaikkien näiden asioiden tutkinta ei saa olla tekosyy opposition vainoamiselle edelleen. Armenian tilanne on erittäin vaikea, ja edustajiemme on kiinnitettävä siihen paljon huomiota.

  Evgeni Kirilov (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä, että Armenian demokraattiset normit eivät ole sellaisia, jollaisina ne haluaisimme nähdä. Tilannetta pahentaa sosiaalis-taloudellinen tilanne, ja se luonnollisesti tuo lisää ihmisiä kadulle.

Haluaisin vedota Armenian viranomaisiin ja tietysti Azerbaidžanin viranomaisiin, jotta ne pyrkisivät ratkaisemaan pitkään jatkuneen konfliktin. On olemassa Armenian miehittämiä alueita, jotka olisi vapautettava, koska niillä ei ole armenialaisia. Todella huolestuttavaa on se, että molemmat maat varustelevat itseään, mikä tietysti heijastaa maiden, erityisesti Armenian todellisia sosiaalisia ongelmia.

Siksi tuen yhteistä päätöslauselmaesitystä, mutta katson, että meidän olisi jatkettava tilanteen seuraamista erittäin tarkasti, koska se on huolestuttava.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Armenia on yksi maista, jotka saavat Euroopan unionilta tukea poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, oikeusvaltioperiaatetta noudattavien valtion laitosten perustamiseen ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Siksi meidän on tarkkailtava poliittista prosessia ja demokraattisten periaatteiden noudattamista maassa. Se on erityisen tärkeää ajatellen muutoksia, joita Armeniassa on tapahtunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Hyvin usein hallitukset pyrkivät vaikuttamaan tiedotusvälineisiin, mutta kun ne käyttävät väkivaltaa ja voimankäyttöä, niitä on vastustettava erityisen päättäväisesti. Kun tulee kuolonuhreja, tilanne on erityisen vaikea. Vaadimme ehdoitta vapauden palauttamista, toisten näkemysten kunnioittamista ja demokratian ja kansalaisoikeuksien säilyttämistä. Tuomitsemme voimankäytön ja demokraattisten kokousten ja mielenosoitusten väkivaltaisen hajottamisen.

  Louis Michel , komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, komissio seuraa tarkasti demokratian ja ihmisoikeuksien tilannetta Armeniassa, joka on, kuten tiedätte, yksi kumppaneistamme Euroopan naapuruuspolitiikassa.

Seuraamme kehitystä siellä valppaasti Jerevanin valtuuskuntamme välimiesten avulla, jäsenvaltioiden kanssa ja tiiviissä yhteistyössä Euroopan unionin erityisedustajan Peter Semnebyn kanssa. Osana prosessia olemme myös säännöllisesti yhteydessä paikallisiin ja kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin, jotka toimivat demokratian ja ihmisoikeuksien alalla.

Vaalien jälkeen Jerevanissa 1. maaliskuuta tapahtuneiden traagisten tapahtumien takia komissiokin on huolissaan poliisin ja opposition mielenosoittajien välisistä väkivaltaisista yhteenotoista, joissa usea ihminen sai surmansa. Komissio on siksi kehottanut tekemään perusteellisen tutkimuksen ja asettamaan syytteeseen lakia rikkoneet henkilöt. Olemme myös kehottaneet Armenian hallitusta poistamaan hätätilan välittömästi. Komissio pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet pidättyvät voiman käytöstä. Odotamme kaikkien osapuolten Armeniassa sitoutuvan poliittiseen vuoropuheluun erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

Samaan aikaan komissio myös pahoittelee varjoa, jonka viimeaikaiset tapahtumat heittävät Armenian myönteiseen kehitykseen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa, erityisesti ihmisoikeuksien ja demokratian alalla. Kehotus poliittisiin uudistuksiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen on keskeinen osa Euroopan unionin ja Armenian välistä kumppanuutta, ja siksi komissio käyttää kaikkia sen käytössä olevia keinoja kannustaakseen Armenian viranomaisia etenemään kyseisillä aloilla.

Hyväksymällä EU:n ja Armenian välisen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman vuonna 2006 sovimme poliittisesta välineestä yhteisiin arvoihin perustuvien periaatteiden noudattamisen edistämiseksi. Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että Armenian kanssa käytävä vuoropuhelu, jota käydään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman määräysten mukaisesti, on todellakin tehokkain keino viedä Euroopan unionin viestiä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja kansainvälisestä lainsäädännöstä. Yhteistyökomitean ja yhteistyöneuvoston sekä parlamentaarisen yhteistyökomitean vuosittaiset kokoukset ovat siksi erityisen tärkeitä.

Komissio antaa edelleen päättäväisesti panoksensa uudistusprosessiin antamalla Armenialle taloudellista ja teknistä tukea. Poliittisen uudistuksen tukeminen ihmisoikeuksien ja demokratian alalla on edelleen prioriteetti alustavassa kansallisessa ohjelmassa vuosiksi 2007–2010. Noin kolmasosa kahdenvälisestä avusta – joka on kauden aikana 98,4 miljoonaa euroa – käytetään asiaankuuluvien ohjelmien tukemiseen. Tarkemmin sanottuna Armenian kanssa vuodeksi 2007 tehdyssä kahdenvälisen avun ohjelmassa osoitetaan oikeudellisen uudistuksen alalla taloudellista tukea 18 miljoonaa euroa. Olen varma, että Euroopan parlamentti tukee meitä toimissamme, ja on todellakin meidän luotettavin liittolaisemme.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelun jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.

9.2. Mielenosoittajien pidätykset Venäjän presidentinvaalien jälkeen

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu viidestä päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat mielenosoittajien pidättämistä Venäjän presidentinvaalien jälkeen⁽¹⁾.

  Bernd Posselt, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies tämän päätöslauselman valmistelun yhteydessä joitakin meistä syytettiin Venäjän vihollisiksi tai vastustajiksi. Tilanne on päinvastainen! Olemme Venäjän ystäviä, olemme huolestuneita demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta tässä tärkeässä Euroopan maassa. Vastustamme voimakkaasti opposition aktivistien vangitsemista. He vain kiinnittivät huomiota seikkaan, jonka kaikki kansainväliset instituutiot olivat panneet merkille, eli että Venäjän presidentinvaalit olivat erittäin epäoikeudenmukaiset.

Vaadimme vapauttamaan välittömästi opposition aktivistit ja muut, joita on pidetty vankiloissa ja työleireillä pitkään, kuten niin kutsutut Yukos-vangit Hodorkovski ja Lebedev, ja tuen liittokansleri Merkelin vetoomusta siitä, nämä kaksi miestä lopultakin vapautettaisiin.

Meidän on kuitenkin oltava selvillä yhdestä asiasta. Vasta valitulla Venäjän presidentillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä uusi alku, siirtyä kohti demokratiaa ja oikeusvaltiota ja kohti vähemmän kansallismielistä ja aggressiivista ulkopolitiikkaa. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että hänen on irrottauduttava siteistään Gazpromiin ja vapautettava itsensä Putinin järjestelmästä; valitettavasti siitä ei ole pienintäkään merkkiä.

Siksi meidän velvollisuutenamme on esittää rehellistä arvostelua. Venäjän ystäviä eivät ole ne, jotka kuten Saksan entinen liittokansleri Schröder ylistävät Putinin järjestelmää ja sotkeutuvat propagandaan ja järjestelmän taloudellisiin ja kansallismielisiin etuihin; ei, Venäjän ystävät tukevat Venäjän kansan ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia, sillä kansalla on mahdollisuus demokraattiseen kehitykseen.

Jos vaikenemme, presidentti Jeltsinin kylvämät pienet demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen siemenet, jotka presidentti Putin on vaarantanut, tukahdutetaan lopullisesti, eikä se ole Euroopan tai Venäjän kansan etujen mukaista.

(Suosionosoituksia)

  Marios Matsakis, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun tästä asiasta henkilökohtaisesti.

Viime vuosina Venäjällä on tapahtunut merkittäviä muutoksia stalinistisesta kommunismista liberaalin kapitalismin alkuun, kylmän sodan ydinuhasta ystävällismieliseen aseidenriisunnan ja sotilasyhteistyötä koskevien keskustelujen aloittamiseen lännen kanssa. Samaan aikaan maassa on käynnistetty lisää demokraattisia uudistuksia ja Venäjän kansan elintaso on noussut vakaasti.

Olemme tyytyväisiä kyseisiin muutoksiin, ja meidän on tuettava niitä. Meidän ei aina tarvitse arvostella pahoja asioita; joskus meidän on oltava piittaamatta niistä ja tuettava hyviä asioita. Tällä tavoin emme ole vain objektiivisia, vaan kannustamme muutoksia parempaan nopeammin ja enemmän.

Nämä ajatukset mielessämme ja tarkastellen Venäjän äskettäisiä vaaleja meidän on sanottava, että ne pidettiin demokraattisemmin kuin aikaisemmin, vaikka ehdokkaiden pääsy tiedotusvälineisiin oli edelleen epätasa-arvoista. Vaan ollaan rehellisiä: eikö meillä ole sama ongelma EU:n jäsenvaltioissa? Valitettavasti meillä on.

Vaalien jälkeen kaduilla oli mielenosoituksia. Raportoitiin, että Venäjän poliisi käytti suhteettomasti voimaa joihinkin mielenosoituksiin. Voimmeko sanoa rehellisesti, että omat poliisimme EU:n jäsenvaltioissa tai ehdokasvaltioissa ovat enkeleitä, eivätkä käytä joskus – useammin kuin haluaisimme – suhteettomasti voimaa?

Tuomitsemme kyllä ehdokkaiden epäoikeudenmukaisen kohtelun Venäjän valtiojohtoisessa mediassa, tuomitsemme kyllä Venäjän poliisin kohtuuttoman voimankäytön mielenosoittajia vastaan, mutta teemme sen täsmälleen samalla tavalla ja samassa hengessä kuin tekisimme, jos käsittelisimme vastaavia tapauksia missä tahansa muussa maassa tai maiden unionissa, omamme mukaan luettuna.

  Alexandra Dobolyi. − (EN) Arvoisa puhemies, minun on tuotettava teille pettymys. En ole laatinut tätä päätöslauselmaa, eikä ryhmäni allekirjoittanut päätöslauselmaa. Syy, miksi ryhmäni ei tehnyt niin, ei ole keskustelun välttäminen tänään. Syynä ei ole se, että meidän mielestämme meidän ei tarvitse keskustella näistä asioista, eikä se, että meidän mielestämme Venäjällä ei ole ongelmia, eikä se, että meidän mielestämme meidän ei tarvitse käsitellä Venäjän presidentinvaalien seurauksia, vaan se, että uskomme vakaasti siihen, että kun käsittelemme Venäjää – maailmanlaajuista toimijaa, YK:n turvallisuusneuvoston jäsentä ja yhtä EU:n tärkeimmistä kumppaneista – meidän on käytävä laaja ja hyvin valmisteltu täysistuntokeskustelu.

Venäjä ei ole vain läheinen naapuri, se on myös strateginen kumppani. Haluamme käydä suhteestamme laajan keskustelun, jossa käsitellään kaikkia keskeisiä kysymyksiä kaupasta investointeihin – jotka lisääntyvät nopeasti – ja jossa käsitellään myös energiaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Venäjästä on paljon erilaisia mielipiteitä, mutta mielestäni kaikki ovat samaa mieltä siitä, että Venäjä on keskeinen kumppani alueellisten konfliktien ja maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemisessa, ja sen verran on tehtävää suhteemme kaikkien mahdollisuuksien kehittämiseksi. Meidän on voitava käydä perusteellinen keskustelu tässä parlamentissa mutta myös komission ja neuvoston kanssa siitä, miten muotoilla käytännön lähestymistapa yhteistyölle niissä asioissa, joissa se on mahdollista, ja mielipide-eroille asioissa, joissa yhteistyö ei ole mahdollista.

On täysin selvää, ettei ole mahdollista tai asianmukaista käsitellä tätä merkittävää ja tärkeää aihetta 20 minuutissa torstai-iltapäivänä, siksi ryhmäni ei voi tukea päätöslauselmaesitystä, ja se on syy siihen, miksi ryhmäni myöhemmin pidättyy äänestyksestä.

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, Venäjällä on taas pidetty vaalit, ja jälleen kerran monta ehdokasta eliminoitiin ennen äänestystä. Jälleen kerran opposition aktivistit, jotka protestoivat vaalitulosta vastaan, hajotettiin voimatoimin. Jälleen kerran länsi hämmästyi kolmesta syystä. Ensinnäkin siksi, että Venäjällä ei kunnioiteta ihmisoikeuksia. Toiseksi, miksi vainota oppositiota, koska se on jo muutenkin niin heikko? Kolmanneksi, miksi tehdä niin, jos kansalaiset periaatteessa tukevat kaikkia hallituksen päätöksiä?

Meidän on ymmärrettävä, ettei kukaan, joka kohtelee Venäjää ja venäläisiä normaalina yhteiskuntana ja normaalina sivistyneenä länsimaisena valtion, ymmärrä maata. Venäläinen mentaliteetti on täysin erilainen, kuten me, jotka olemme aina olleet venäläisten naapureina, kuten monet Keski- ja Itä-Euroopan valtiot, voimme todistaa. Tiedämme, että Venäjän yhteiskunta tukee aina hallitusta ja viranomaisia – oli vaaleja tai ei. Näin on aina ollut Venäjällä ja näin tulee aina olemaan.

Tietysti olen täysin samaa mieltä Bernd Posseltin kanssa siitä, että todellisten Venäjän ystävien on tehtävä kaikki mahdollinen tilanteen muuttamiseksi. Mielestäni tässä ei kuitenkaan ole mitään yllättävää.

  Jana Hybášková, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjän federaatio on maa, jonka kanssa haluamme epätoivoisesti solmia strategisen kumppanuuden. Jos ei demokratia, niin oikeusvaltioperiaate on tässä keskeinen kysymys.

Toinen Venäjä -ryhmittymän aktivisti vapautettiin 27. helmikuuta: mielisairaalasta venäläisessä Tverin kaupungissa. Roman Nikolaitšik oli rankaisevan psykiatrian uhri. Poliittinen paine häntä kohtaan kasvoi sen jälkeen, kun hänet oli valittu ehdokkaaksi Toinen Venäjä -ryhmittymän listalle. Larisa Arapia pidettiin vangittuna 46 päivää, sen jälkeen kun hän oli julkaissut kriittisen artikkelin Murmanskin oblastissa. Artjom Basirov lähetettiin sairaalaan yli kuukaudeksi Marin tasavallassa Toinen Venäjä -ryhmittymän tukemisesta.

1. maaliskuuta: avoin kirje Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelulle. ”Me, toimittajat ja The New Times -lehden kirjeenvaihtajan Natalia Morarin työtoverit vaadimme, että FSB:n johto lopettaa hänen perustuslainvastaisen vangitsemisensa Domodedovon lentoaseman tullialueella ja avaa hänelle Venäjän rajan.”

4. maaliskuuta: tuhannet marssivat Moskovassa ja Pietarin kaduilla. Moskovassa, missä viranomaiset kieltäytyivät myöntämästä kokoontumislupaa, kymmeniä pidätettiin, kun poliisi ryntäsi väkijoukkoon patukoin varustettuna. OMONin naamioidut erikoisjoukot veivät pois oikeistovoimien liiton johtajan Nikita Belyhin. Ihmisoikeusliikkeen puheenjohtaja Lev Ponomarov ja Yhdistynyt kansalaisrintama -järjestön johtaja Denis Bulinov olivat myös pidätettyjen joukossa.

7. maaliskuuta: toimittajia vaiennettiin Venäjän vaalien aikana. Etelä-Sahalinilla armeijan luutnantti hyökkäsi Južno-Sahalinskin Tvoja Gazetan toimittajan kimppuun. Novosibirskissä valokuvaaja Jevgeni Ivanovia syytettiin ”viranomaisten vastustamisesta” ja ”rekisteröinnin laiminlyönnistä”. Pietarissa miliisi pidätti Graždanski Golosin toimittajan ”luvattomasta äänestyspaikalla oleskelusta”. Hänen sanomalehteään toimittaa Golos, riippumaton vaalitarkkailuryhmä. Moskovan alueen Himkissä ilmestyvän Vpered-sanomalehden (Eteenpäin) toimittajan kimppuun hyökkäsi miliisejä, kun hän yritti laittaa äänestyslippunsa uurnaan.

Onko tämä oikeusvaltio?

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän sopimukset koskevat yhteistyön lisäämistä talouden, turvallisuuden ja energian alalla, mutta myös oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien noudattamista.

Siitä huolimatta vaalien alla oppositioryhmät ja kansalaisjärjestöt alistettiin paljon tiukempiin sääntöihin kokoontumisvapaudesta ja rauhanomaisista mielenosoituksista. Sen lisäksi hallitus valvoi tiukasti sanomalehtiä sekä radio- ja televisioasemia. Oppositiopuolueiden 3. toukokuuta järjestämä marssi ei saanut ensinnäkään Moskovan viranomaisten lupaa ja päättyi sitten osallistujien, myös oppositiojohtajien, pidätykseen. Valitettavasti äskettäiset vaalit osoittivat, että demokratia ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen eivät ole vahvoilla Venäjällä. Viittaan nyt poliisin suhteettomaan voimankäyttöön mielenosoitusten aikana ja myös vihamieliseen asenteeseen, joka kohdistui Etyjin tarkkailuvaltuuskuntaan.

Kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus odottaa Venäjän uudelta presidentiltä enemmän kuin vakuutuksen siitä, että demokratiaa edelleen rakennetaan maailman suurimmassa maassa, nimittäin konkreettisia toimia, kuten arvio niiden poliittisten aktivistien tilanteesta, jotka ovat olleet vuosia vankilassa.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Venäjän presidentinvaalikampanjassa ei noudatettu demokratian sääntöjä, eikä myöskään itse vaaleissa. Kun ehdokkaista tiedotettiin, ei edes yritetty ylläpitää kulisseja. Tiedotusvälineitä painostettiin jatkuvasti olemaan julkaisematta kriittisiä tietoja virassa olevan presidentin tukemasta ehdokkaasta. Opposition pääsy tiedotusvälineisiin oli tukittu, ja vaalitarkkailua häirittiin.

Sitä on vaikea hyväksyä, varsinkin kun otetaan huomioon Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja Venäjän viranomaisten aikaisemmat julistukset ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Minun on tunnustettava, että tuollaiset julistukset ovat uskottavia vain henkilöille, jotka eivät tunne Venäjää. Demokratian periaatteiden loukkaamisesta vaalien aikana seurasi mielenosoituksia, mielenosoittajien brutaalia vainoa ja pidätyksiä. Venäjä on epäilemättä luopunut demokratian normeista. Vaadimme vapauttamaan välittömästi kaikki mielipidevangit.

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen iloinen nähdessäni, että Venäjän kehitys on löytänyt tiensä täysistuntokeskusteluun.

Ei ole epäilystäkään siitä, että hyvät keskinäiset suhteet Venäjän federaation kanssa ovat edellytys vahvalle Euroopan unionille tulevaisuudessa. Pahoittelen kovasti sitä, että Venäjän vaaleja ei pidetty ilman viranomaisten puuttumista asioihin. Toisaalta meidän puoleltamme puuttuu, kuten niin usein ennenkin, peruskunnioitus tehdylle työlle ja kansakunnan kulttuurille ja maalle, josta tänään keskustelemme.

Epäilemättä Venäjä on vielä kaukana siitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tasosta ja elämänlaadusta, jota haluaisimme nähdä kaikkialla maailmassa. Venäjällä on vaikeuksia selviytyä demografisesta kriisistään. Toisaalta ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa maan korkein edustaja on jättämässä Kremlin vapaaehtoisesti, ja kansa valitsee hänen seuraajansa. Ei ole epäilystäkään siitä, että poliittiset tekniikat, välineet ja johtamismenetelmät, mukaan luettuna äänestysmenettely, on viritetty Venäjällä äärimmilleen. Kyseiset tekniikat on kuitenkin tuotu lännestä.

Haluan kysyä niiltä, jotka tänään valittavat demokratian ahdinkoa Venäjällä, ovatko he järkyttyneitä Euroopan parlamentin melko pelkurimaisesta kieltäytymisestä kysyä, miten Solana käsittelee kansainvälistä lainsäädäntöä?

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämän päivän keskustelun aiheena ovat Venäjällä tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset, jotka koskevat demokratian puutetta vastaan mieltään osoittaneita ihmisiä erityisesti äskettäisten presidentinvaalien aikana. Mielenosoittajia vastaan käytettiin voimaa ja heitä pidätettiin, mutta sen lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön oli kutsuttava pois vaalitarkkailuvaltuuskuntansa, koska Venäjän hallitus asetti liikaa rajoituksia. Venäjän viranomaiset painostivat oppositioryhmiä, hyväksyivät vaalipetoksia ja alistivat tiedotusvälineitä. Kansalaisjärjestöjen toiminta estettiin, ja kokousten järjestämiselle asetettiin rajoituksia.

Emme tietenkään voi hyväksyä ihmisoikeuksien ja demokratian loukkauksia, sananvapauden puutetta, kansallisten vähemmistöjen syrjintää ja riippumattomiin järjestöihin kohdistuvia rajoituksia. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että Venäjällä ei ole demokraattisia perinteitä. Lyhyt demokratisoitumisen kausi, joka alkoi vuonna 1864, päättyi vuonna 1917, kun perustettiin Neuvostoliitto, tyypillinen totalitaarinen valtio, jota johti ensin Lenin, sitten Stalin ja sitten heidän seuraajansa ja joka oli todellinen demokratian vastakohta.

Venäjän tilanteen pitäisi toimia varoituksena muille suuvalloille ja totalitaarisille valtioille, jotka pelkäävät demokraattista prosessia, vaikka oppositio on vähemmistössä ja uhkaa vain paljastaa totuuden, jonka johtajat haluavat salata kaikin keinoin.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Vain kaksi asiaa. Minulla ei ole mitään ongelmia kannattaa tätä päätöslauselmaa. Tietysti tiedämme kuitenkin kaikki, että Venäjä on liian tärkeä energiantoimittaja ja siksi EU:n valtion ja hallituksen päämiehet työntävät tämän asiakirjan hiljaa syrjään.

Tiedämme kokemuksesta, että kun kyseessä on taloudelliset edut, Kiinassa, Venäjällä tai Saudi-Arabiassa, kaikkien näiden perusoikeuskirjan laatijoiden ihmisoikeuksia koskevien intohimojen on taivuttava reaalipolitiikan edessä. Ei siis elätellä illuusioita.

Toiseksi, hyvät kuulijat, korvatkaa ”Venäjä” tässä päätöslauselmassa ”Belgialla” ja teksti säilyy aivan yhtä paikkansa pitävänä. Sillä ei ole pitkäkään aika siitä, kun myös Belgiassa poliisia pyydettiin hakkaamaan rauhallisia mielenosoittajia Brysselin pormestarin määräyksestä. Belgiassakin oppositiolta on suurelta osin kielletty pääsy tiedotusvälineisiin. Belgiassakin poliittisesti nimitetyt tuomarit kielsivät oppositiopuolueen hallituksen pyynnöstä sekä sellaisen puolueen pyynnöstä, jonka jäsen tänään läsnä oleva komission jäsen on. Tapauksen seurauksena kyseiset tuomarit ylennettiin. Annetaan Euroopan selvittää ensin omat toimensa ja hoitaa nämä valedemokraatit.

  Józef Pinior (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjä on suuri maa, maailmanlaajuinen toimija, YK:n turvallisuusneuvoston jäsen ja Euroopan unionin strateginen kumppani.

Ensinnäkin haluaisin vedota vakavan, rauhallisen ja objektiivisen keskustelun järjestämiseksi Euroopan parlamentissa Venäjän demokratian ahdingosta ja maan ihmisoikeuksista.

On totta, että Venäjä on tehnyt viime parlamenttivaalien valvonnasta vaikeaa kansainvälisille toimijoille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt Venäjän vastaisen päätöksen 15:ssä Tšetšeniaan liittyvässä tapauksessa. Hallituksen joukkojen Tšetšenian presidentin Ramzan Kadyrovin alaisuudessa suorittamat laittomat pidätykset ja kidutus ovat edelleen yleisiä ja järjestelmällisiä. Vaalien alla Venäjän viranomaiset tiukensivat otettaan kokoontumisvapaudesta ja käyttivät liikaa voimaa rauhallisten mielenosoitusten hajottamiseksi. Kansalaisjärjestöjä koskeva Venäjän lainsäädäntö on erityisen rajoittavaa.

Ei ole mahdollista käydä asianmukaista keskustelua kaikista näistä asioista tänä iltapäivänä. Haluaisin vielä kerran vedota vakavan täysistuntokeskustelun järjestämiseksi demokratian ahdingosta ja ihmisoikeuksista Venäjällä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, näyttää siltä, että demokraattisia muutoksia ei seuraa Venäjällä peruskansalaisoikeuksien parantuminen, varsinkaan opposition oikeuksien parantuminen. Venäjän kansa on oppinut ajattelemaan ylpeästi, mutta elämään kurjassa orjuudessa. Viranomaiset eivät kiinnitä liikaa huomiota meihin, sanoimme mitä tahansa, mutta Venäjän kansalle on saatava tieto EU:n kannasta. Se on ehkä pitkä ja hidas prosessi, jonka avulla voidaan asteittain ymmärtää, että Venäjälläkin asiat voivat olla toisin, normaalimmin ja ihmiset onnellisempia, koska maalla on mahdollisuuksia. Meidän on tuettava tiedotusprosessia.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Olen edellisen puhujan kanssa samaa mieltä siitä, että hyvät naapurisuhteet Euroopan unionin ja Venäjän välillä ovat ratkaisevan tärkeitä koko Euroopan vakaudelle, turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.

Toisaalta Euroopan unionin on pyrittävä tiivistämään yhteistyötä Venäjän kanssa, erityisesti politiikkaa, turvallisuutta ja taloutta koskevissa kysymyksissä sekä ennen kaikkea energiakysymyksissä. Toisaalta emme saa vaieta Venäjällä tapahtuvista demokratiaa ja poliittista vapautta koskevista rikkomuksista. Olemme ilmaisseet tyytymättömyytemme tapauksissa, joissa meille on annettu ilmoitus demokratian loukkaamisesta, niin kuin tapahtui Mihail Kasjanovin presidenttiehdokkuuden hylkäämisen tapauksessa.

Luotan siihen, että vasta valittu Venäjän presidentti Dmitri Medvedev kunnioittaa oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa ja luo edellytykset Euroopan unionin ja Venäjän välistä uutta kumppanuus- ja yhteistyösopimusta koskevien neuvottelujen aloittamiseksi pian.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä vielä yhden asian näiden vaalien väärinkäytöksiin, jotka saivat aikaan sen, etteivät ne olleet todelliset vaalit, koska ei ollut valinnanmahdollisuutta. Viittaan siihen, että monilla ehdokkailla ei ollut varaa päästä listoille, koska niiden puolueet olivat taloudellisissa vaikeuksissa.

Miksi taloudellisissa vaikeuksissa? Koska aikaisempia duuman vaaleja varten tehdyt poliittiset lähetykset, joissa hyödynnettiin ilmaista lähetysaikaa, on maksettava, jos puolue ei ylitä tiettyä äänimäärää. Sen seurauksena jotkut puolueet ovat veloissa, eikä niillä ole varaa mihinkään poliittiseen toimintaan. Vielä pahempaa on se, että ne voidaan julistaa laittomiksi konkurssin perusteella. Tämäkin outo tilanne on pidettävä mielessä.

  Louis Michel , komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa lyhyellä henkilökohtaisella kommentilla. Kuulin Koenraad Dillenin puheenvuoron. Hän edustaa belgialaista äärioikeistopuoluetta, ja hän sortui vertaamaan häpeällisesti Belgian ja Venäjän olosuhteita toisiinsa. Minun on luonnollisesti kumottava hänen väitteensä. Tunnistan niissä tutut menetelmät, joihin hänen puolueensa yleensä turvautuu ja jotka ovat vain loukkauksen muoto. Sanon aivan suoraan, että tuollaiset menetelmät eivät ole ansioksi niille, jotka niitä käyttävät.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, komissio on seurannut tarkasti kehitystä 3. maaliskuuta pidettyjen Moskovan ja Pietarin mielenosoitusten jälkeen. Teemme niin Moskovan lähetystömme sekä jäsenvaltioiden suorien yhteyksien välityksellä. Pidämme jatkuvasti yhteyttä ihmisoikeuksien alalla toimiviin venäläisiin ja kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin. Komissio jakaa teidän huolenne ihmisoikeustilanteen selvästä heikkenemisestä Venäjällä ja raportoitujen ihmisoikeusrikkomusten esiintymisestä, erityisesti kokoontumisvapauden ja sananvapauden alalla. Olemme erittäin pettyneitä siihen, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto pakotettiin päättelemään, ettei vaalitarkkailuvaltuuskuntaa voitu lähettää. Kahdenvälisissä yhteyksissä Venäjän kanssa, myös korkeimmalla tasolla, Euroopan unioni korostaa jatkuvasti ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä.

Kuukauden kuluessa meillä on yksi kahdesta vuosittaisesta ihmisoikeuksia koskevasta neuvottelusta Venäjän kanssa. Kyseiset neuvottelut antavat meille mahdollisuuden tutkia syvällisemmin yleisiä suuntauksia ja kuulla Venäjän näkemys yksittäisistä tapauksista. Tulevissa neuvotteluissa käsittelemme meitä kiinnostavia kysymyksiä, erityisesti sananvapautta ja kokoontumisvapautta, rasismin ja muukalaisvihan lisääntymisen aiheuttamia ongelmia ja yhteistyötä Venäjän kanssa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Etyjissä ja Euroopan neuvostossa. Neuvotteluissa voimme myös käsitellä yksittäistapauksia. Ennen tätä kuulemista ja sen jälkeen tapaamme ryhmän, joka edustaa venäläisiä ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat ihmisoikeuksien hyväksi. Tällaiset kokoukset tuovat Euroopan unionin kosketuksiin ihmisoikeusaktivistien huolien kanssa ja antavat meille mahdollisuuden keskustella suoraan.

Kun katsotaan hieman kauemmas tulevaisuuteen, meidän pitäisi pian olla asemassa, jossa voimme käynnistää neuvottelut uudesta sopimuksesta Euroopan unionin ja Venäjän federaation välillä. Siitä tulee kattava sopimus, joka sisältää yhä useampia politiikan aloja, joilla teemme yhteistyötä. Kuten Venäjän presidentinvaalien jälkeen annetussa Euroopan unionin lausunnossa todetaan, meillä on yhteinen etu suhteidemme tiivistämisessä, ja toivomme, että kumppanuus lujittuu ja kehittyy rakentavasti Dmitri Medvedevin presidenttikaudella. Varmistamme uutta sopimusta neuvoteltaessa sen, että se heijastaa arvoja, joihin kumpikin osapuoli on sitoutunut: menestyvä kansalaisyhteiskunta ja riippumattomat tiedotusvälineet ovat kasvun ja vakauden luonnollisia ja tarpeellisia liittolaisia Venäjällä. Olemme oppineet sen omista kokemuksistamme Euroopan unionissa ja se on viesti, jonka viemme edelleen päättäväisesti – naapureina ja kumppaneina – venäläisille ystävillemme päivittäin ja keskusteluissa tulevien suhteidemme muodosta. Tiedän jo, että Euroopan parlamentti antaa meille auliin tukensa näissä toimissa.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelun jälkeen.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, olen aina hämmästellyt ihmisiä, jotka asettavat kovia vaatimuksia Amerikan demokratialle, mutta joilla on usein hyvin alhaiset odotukset Venäjän suhteen. Se on nöyryyttävää Venäjälle ja venäläisille. Suurelta ja mahtavalta pitäisi odottaa enemmän, ei vähempää. Ne, jotka tuomitsevat Guantanamossa sovelletut menetelmät ja terrorismin torjunnan, jotka etsivät CIA:n jalanjälkiä ja CIA:n salaliittoja Euroopasta, pitäisi ehkä tutkia Venäjää huolellisemmin. Kuitenkin tällaiset ihmiset ja poliitikot, jotka jakavat heidän filosofiansa, eivät halua kuulla ihmis- ja kansalaisoikeuksista Venäjällä. Päinvastoin, he löytävät kaikenlaisia syitä olla keskustelematta Venäjän demokratian ongelmista.

Emme voi olla tyytyväisiä Venäjän kuviteltuihin saavutuksiin, kuten siihen, että presidentti Putin ei rikkonut Venäjän perustuslakia ja jätti virkansa vapaaehtoisesti. Se ei ole saavutus, se on vähintä, mitä voidaan vaatia. Mieleeni muistuu vitsi Stalinin hyväntahtoisuudesta. Kerran Stalinin toimistosta tuli ulos lapsi, verta vuotaen mutta hymyillen. ”Mitä sinä hymyilet?” joku kysyi. ”Minä hymyilen, koska Stalin oli niin hyvä minulle.” ”Mitä tarkoitat, miten niin hyvä?” kysyjä vastaa. ”Hänhän hakkasi sinut!” ”Niin” lapsi sanoi, ”mutta hän olisi voinut tappaa minut”.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (ET) Arvoisa puhemies, haluaisin vain sanoa, että en valitettavasti tue ryhmäni kantaa pidättyä äänestyksestä Venäjää koskevasta päätöslauselmasta.

Me todellakin tarvitsemme päätöslauselmaa, kun valittu presidentti Medvedev on virassa. Jää nähtäväksi, mitkä hänen ensimmäiset toimensa ovat ja mikä on Vladimir Putinin itselleen antama rooli uuden presidentin alaisuudessa.

Olen myös sitä mieltä, että nykyisessä tilanteessa, jossa demokraattisesti ajattelevien ehdokkaiden ei annettu asettua ehdolle vaaleissa tai ilmaista mielipidettään tilanteesta, jossa ihmiset lähtivät vaalien jälkeen kadulle, minun on tärkeää ilmaista oma mielipiteeni. Muuten päädymme samaan tilanteeseen kuin Euroopan neuvosto, joka on lykännyt omaa raporttiaan Venäjästä parempaan hetkeen.

Vaikka äänestänkin päätöslauselman puolesta, teksti ei ole aivan sellainen, kuin olisin halunnut sen olevan. Uskon, että demokraattisena instituutiona velvollisuutemme on ottaa periaatteellinen ja rohkea kanta mielipiteessämme tärkeästä asiasta, kuten tämä kanta, joka koskee vapaita vaaleja.

(1) Ks. pöytäkirja.

9.3. Afganistanilaisen toimittajan Perwis Kambakhshin tapaus – Iranin kansalaisen Seyed Mehdi Kazemin tapaus

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat toimittajaa Perwis Kambakhshia, ja keskustelu neljästä päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat Iranin kansalaista Seyed Mehdi Kazemia⁽¹⁾.

  Nickolay Mladenov, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, liitän tämän keskustelun aikaisempaan keskusteluun Venäjästä, koska uskon, että jos me uskomme keskeisiin arvoihin, emme voi soveltaa niitä vain heikkoihin maihin ja tehdä poikkeusta vahvojen maiden kohdalla.

Olen ylpeä siitä, että tämä parlamentti keskusteli Venäjää koskevasta päätöslauselmasta, ja meidän kaikkien olisi oltava siitä ylpeitä. Meidän olisi pelättävä sitä päivää, kun Euroopan parlamentti lakkaa keskustelemasta näistä päätöslauselmista ja lakkaa puolustamasta lujasti arvoja, joihin uskomme.

Sillä tänään demokratia ei tarkoita kaikkien tasa-arvoa, se tarkoittaa kaikkien oikeutta olla erilainen. Tämä on keskeinen viesti, joka meidän on vietävä kumppaneillemme Venäjällä ja joka meidän on vietävä kumppaneillemme Afganistanissa.

Presidentti Karzai ja Afganistanin hallitus ovat sitoutuneet rakentamaan demokraattista, nykyaikaista valtiota. Demokraattisessa ja nykyaikaisessa valtiossa kuolemanrangaistusta ei voida hyväksyä. Siitä ei voida keskustella. Minkäänlaista kuolemanrangaistusta ei voida hyväksyä demokraattisessa ja nykyaikaisessa valtiossa. Se on keskeinen eurooppalainen arvo.

Afganistanilaisen toimittajan Kambakhshin tapaus on erittäin hämmentävä, koska hänet on tuomittu kuolemaan siitä, että hän on käyttänyt oikeuttaan saada vapaasti tietoa.

Meidän olisi kannustettava voimakkaasti Afganistanin viranomaisia, hallitusta ja presidenttiä puuttumaan asiaan hänen puolestaan ja käyttämään valtaansa hänen henkensä pelastamiseksi ja sen varmistamiseksi, että hän saa armahduksen sen prosessin lopuksi, joka hänen on nyt käytävä läpi, mikä tarkoittaa vetoomusprosessia.

Meidän olisi kuitenkin myös tuettava edelleen viranomaisia rakentamaan instituutioita, joita tarvitaan demokraattisen ja nykyaikaisen valtion toiminnassa, tuettava kansalaisyhteiskuntaa ja mikä tärkeintä jatkettava sitoutumistamme Afganistanin turvallisuuden takaamiseksi.

Emme saisi koskaan unohtaa, että koulutus on keskeinen arvo, joka meidän on juurrutettava Afganistanin kaltaiseen maahan. Tytöt ovat voineet käydä koulua vasta muutamana viime vuonna. Meillä on siellä paljon tehtävää. Emme saa karttaa sitä työtä, ja meidän olisi vakuutettava komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille, että meidän olisi investoitava koulutukseen Afganistanissa.

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, afganistanilainen toimittaja Perwiz Kambakhsh on tuomittu kuolemaan. Kuten tavallista autoritaariset hallitukset hyökkäävät niitä vastaan, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, ja näin ollen toimittajia ja uskonnollisia aktivisteja vastaan.

Olen edellisten puhujien kanssa samaa mieltä siitä, että meidän ei pitäisi antaa enemmän myöten suurille maille, kuten Venäjälle ja Kiinalle. Kuten Nickolay Mladenov aivan oikein totesi, normien pitäisi olla kaikille samat. Huomauttaisin myös, että ne, jotka sanovat, että meidän pitäisi antaa enemmän myöten Kiinalle tai Venäjälle, koska ne ovat voimakkaita valtioita, ovat väärässä kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että normien täytyy olla samat. Se, että hallitusten on tehtävä tiettyjä kompromisseja, on toinen asia. Euroopan historiassa parlamentit ovat aina olleet kansakuntien omatunto. Parlamentit eivät voi tehdä sellaisia kompromisseja, joita meidän valitettavasti on joskus hyväksyttävä hallitusten taholta.

Siksi vetoan tähän parlamenttiin, jotta se ei sovella eri normeja vahvoihin ja heikkoihin.

  Thijs Berman, esittelijä. − (NL) Kuolemanrangaistus on barbaarista, ja sananvapaus on kirjattu Afganistanin perustuslakiin. Kuitenkin toimittaja Perwiz Kambakhsh on tuomittu kuolemaan jumalanpilkasta kaukana Kabulista. Syynä siihen on ollut naisten oikeuksia islamilaisessa maailmassa käsittelevä artikkeli, jota hän ei edes itse kirjoittanut. Hänen veljensä on kirjoittanut arvostelevasti paikallisista johtajista, mikä ei selvästikään ole edistänyt Perwizin asiaa.

Kuolemantuomio on ollut valtava sokki niissäkin maissa, joissa on suuri muslimiväestö. Toimittajat Pakistanissa, Iranissa, Qatarissa ovat kaikki tuskallisen tietoisia sananvapauden turvaamisesta kaikkialla maailmassa. Huomattavan opposition hampaissa huolimatta äärikonservatiivisista ryhmistä, jotka eivät kannata vapauksia, naisten oikeuksia tai avointa keskustelua. Kuitenkin myös kyseiset konservatiivit tarvitsevat sananvapautta.

Mitä EU:n olisi tehtävä?

1. Tarjota enemmän apua kuin vuonna 2007 luvattiin Afganistanin oikeudelliselle uudistukselle.

2. Vedota voimakkaasti presidentti Karzaihin, jotta tämä toimisi, ja tukea häntä asiassa.

3. Euroopan unionin on tehtävä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja Afganistanin perustuslaista keskeinen osa Euroopan komission politiikkaa.

Ei ole mitään järkeä pakottaa asiaa enemmän kuin äärikonservatiivit haluavat hyväksyä. Silloin pelattaisiin heidän pussiinsa. Perwiz Kambakhsh on kuitenkin vapautettava välittömästi.

  Marios Matsakis, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, jotkut uskovat, että Afganistan on maa, jossa on viime vuosina vallinnut jatkuva kuohunta ja kaoottinen jännitys. Köyhyys, lukutaidottomuus, heimojen väkivaltainen kilpailu, huumeparonit, sotapäälliköt, Venäjän miehitys, Talibanin terrorismi ja sen jälkeen Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtava hyökkäys ja kaiken huipuksi islamilainen šaria-laki. Jos koskaan olisi maanpäällistä helvettiä, Afganistan olisi todellakin vahva ehdokas. Kuitenkin kaiken hädän keskellä on heikkoa vastarintaa ja toivoa sananvapaudesta ja demokratiasta.

Sellainen on nuoren toimittajan Perwiz Kambakhshin tapaus, sillä hän uskalsi levittää artikkelia naisten oikeuksista islamilaisessa maailmassa. Hän oli ladannut artikkelin Internetistä. Puolijärkiset, fanaattisesti sokeat niin kutsutut tuomarit pitivät rohkeaa tekoa jumalanpilkkana paleoliittisen kauden šaria-lain mukaan niin kutsutussa alueellisessa tuomioistuimessa Pohjois-Afganistanissa, ja hänet tuomittiin kuolemaan. Kuten kaikki tiedämme, fanaattisessa islamissa naisia pidetään lähes huonekalujen tasolla, ja kaikkiin yrityksiin kiistää se sovelletaan äärimmäisiä toimia.

Mutta asioiden on muututtava parempaan päin, ja meillä lännessä on velvollisuus katsoa, että tällainen muutos tapahtuu ennemmin mieluummin kuin myöhemmin. Koska länsi, EU mukaan luettuna, on voimakkaasti läsnä Afganistanissa ja koska länsi, EU mukaan luettuna, vie maahan miljardeja euroja taloudellisen apua, katson, että voimme perustellusti vaatia, että kyseinen nuori mies vapautetaan välittömästi ja ehdoitta ja että vastaavia tapauksia ei tapahdu islamilaisen šaria-lain takia enää – koskaan! Muuten meidän on vakavasti harkittava joukkojemme ja rahojemme vetämistä Afganistanista ja annettava maan seurata helvetillistä kurssiaan, johon sen fanaattinen uskonnollinen kohtalo sen tuomitsee.

  Jean Lambert, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni tukee voimakkaasti päätöslauselmaesitystä, joka koskee toimittaja Kambakhshia, vaikka en olekaan varma, olenko samaa mieltä kaikesta, mitä edellinen puhuja sanoi.

Haluan kuitenkin siirtää huomion toiseen nuoreen mieheen, jonka elämä on myös vaarassa tällä hetkellä, Mehdi Kazemiin, joka on iranilainen, ja jonka tapaukseen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus voi vaikuttaa. Monet meistä toivovat, että sisäministeri Jacqui Smith puuttuu asiaan uusien todisteiden perusteella.

Tämä parlamentti on antanut monta päätöslauselmaesitystä, joissa on tuomittu Iranin ihmisoikeustilanne. Uskomme, että se on vaarallinen maa homoseksuaaleille. Olemme nähneet ruumiita roikkumasta nostureista, joten tiedämme ja monet meistä uskovat, että se on erityisen vaarallinen tälle nuorelle miehelle.

On niitä, jotka sanovat, että hänen on turvallista palata, jos hän käyttäytyy hillitysti. Haluaisin sanoa, että se, mikä on ”hillittyä" käytöstä Iranissa, eroaa paljon siitä, mitä se tarkoittaa meidän jäsenvaltioissamme. On kuitenkin niin, että tietyissä maissa, Iranissa, Jamaikalla ja muualla, homoseksuaalisuus on rikos, ja he ovat vaarassa.

Ryhmäni on suhtautunut kriittisesti Dublin-asetukseen, josta tässä on kysymys, koska tiedämme, että vieläkin esiintyy suurta vaihtelua siinä, miten turvapaikkahakemuksia käsitellään jäsenvaltioissa, ja että jopa menettelyyn pääsy voi olla äärettömän vaikeaa. Olemme havainneet olosuhteet, jossa lukuja on pidetty tärkeämpinä kuin elämää.

Suojelumenettelyssä on kyse ihmisen elämän pelastamisesta, kun hän on vaarassa. Ei ole kyse asianmukaisten menettelyjen mukavuuksista: kyse on vaikutuksesta.

Haluamme toimivan turvapaikkapolitiikan, jolla voidaan korjata virheitä ja ottaa huomioon uudet tiedot ja jossa on samat korkeat normit kaikissa jäsenvaltioissa. Toivomme, että tässä tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus osoittaa, että se on mahdollista.

  Eva-Britt Svensson, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, haluan tehdä ensin kaksi lyhyttä huomautusta. Ensinnäkään emme voi koskaan vaieta, kun kuolemanrangaistusta sovelletaan riippumatta siitä, missä päin maailmaa se tapahtuu. Toiseksi on erittäin valitettavaa, että joka kerta kun kokoonnumme täällä Strasbourgissa, meillä on monta ihmisoikeusrikkomusta käsiteltävänä. Joskus tuntuu siltä, etteivät ne koskaan lopu.

Seuraavaksi tähän päätöslauselmaan: toteamme, että Afganistanin perustuslain 34 artiklassa säädetään erittäin selvästi sananvapaudesta ja todetaan, ettei sananvapautta saa rajoittaa ja että jokaisella afganistanilaisella on oltava oikeus ilmaista ajatuksiaan puheen, kuvien ja kirjoituksen välityksellä ja muilla keinoin. Siitä huolimatta 23-vuotias toimittaja Perwiz Kambakhsh on tuomittu kuolemaan laittomassa oikeudenkäynnissä ja häneltä on kielletty hänen oikeutensa. Oikeudenkäynti on suljettu toimittajilta ja ihmisoikeusjärjestöiltä. Niin kutsuttu rikos oli se, että hän levitti artikkelia, jossa käsiteltiin naisten tilannetta islamilaisessa maailmassa.

Tausta on siis tunnettu. Vaadimme nyt painokkaasti, että Perwiz Kambakhsh vapautetaan välittömästi. Hän ei ole tehnyt mitään rikollista. Hän on toiminut täysin lain ja perustuslain mukaisesti. EU:n ja koko maailman on nyt kokoonnuttava tämän vaatimuksen taakse: vapauttakaa Perwiz Kambakhsh.

  Marco Cappato, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Mehdi Kazemin tapauksessa meidän täytyy keskustella jostain, jonka ei todellakaan pitäisi vaatia sekuntiakaan keskustelua.

Jos keneltä tahansa kysyttäisiin, pitääkö hän mahdollisena, että Euroopan maa harkitsee henkilön lähettämistä teloittajan käsiin ja Iranin kaltaiseen diktatuuriin, vastaus olisi epäilemättä, ettei sellaista voida kuvitellakaan. Näin saattaa kuitenkin tapahtua ja on tapahtumassa, annetuista vakuutteluista huolimatta. Se tarkoittaa, että jotain erittäin vakavaa on tapahtumassa, että Eurooppa on jonkinlaisen hulluuden vallassa.

Jotkut sanovat, että on monia oikeudellisia pikkuseikkoja, jotka voivat johtaa Mehdi Kazemin luovutukseen ja kuolemaan. Se ei vain voi olla mahdollista. Euroopan unionin perusperiaatteita, ihmisoikeuksien ja elämän kunnioittamista, ei ole vielä poistettu. Jos Kazemi lähetetään kuolemaan, kukaan ei voi todella siirtää vastuuta byrokraattisille prosesseille, elleivät he myönnä näkemystä, että vain siitä EU:ssa on kysymys: byrokraattisista menettelyistä, kansallisvaltioista, jotka ovat niin vahvoja, etteivät voi edes pelastaa yhtä elämää.

Haluan kiittää 140 Euroopan parlamentin jäsentä, jotka ovat tukeneet tätä asiaa, ja toivon, että tämä parlamentti äänestää yksimielisesti jätetyn päätöslauselman puolesta.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, 22. tammikuuta 2008 Afganistanin pohjoisen Balkhin maakunnan ensimmäisen asteen tuomioistuin tuomitsi Perwiz Kambakhshin kuolemaan. Hän on 23-vuotias journalismin opiskelija, joka kirjoittaa paikalliseen sanomalehteen, ja tuomion syynä on naisten oikeuksia koskevan artikkelin lataaminen Internetistä ja sen levittäminen sähköisesti. Oikeudenkäynnissä syytetyllä ei ollut oikeutta puolustukseen. Syytettyä hakattiin, ja häneltä saatiin tunnustus brutaalein menetelmin.

Vaadimme, että Afganistanin viranomaiset päästävät Perwiz Kambakhshin vapaaksi ja että Afganistanin hallitus palauttaa ihmisoikeuksien kunnioituksen, erityisesti oikeuden elämään. Saanko olla niin rohkea, että toivon, että Afganistan keskeyttää pian kuolemantuomioiden täytäntöönpanon.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, pari kuukautta sitten Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad julisti juhlallisesti Yhdistyneille Kansakunnille, että homoseksuaalisuus ei ollut ongelma Iranissa, koska siellä ei yksinkertaisesti ollut homoseksuaaleja. Hän jätti sanomatta, että he teloittavat kaikki homoseksuaalit, joita siellä on.

Mehdi Kazemin tapaus korostaa jälleen kerran valtavia porsaanreikiä Euroopan unionin turvapaikkajärjestelmässä: se, että jonkun on haettava nykyään turvapaikkaa sen takia, että häntä vainotaan ja uhataan kuolemalla sen takia, että hän on homoseksuaali, on erittäin huolestuttavaa ja osoittaa, että LGBT-oikeuksien edistäminen on otettava kansainväliseen käsittelyyn.

Vielä vakavampaa on se, että Euroopan unioni, oikeuksien ja vapauksien puolustaja, ei pidä seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvaa vainoa riittävän tärkeänä syynä antaa automaattisesti turvapaikka sellaisissa tapauksissa kuin Mehdi Kazemin tapaus. Valitettavasti tämä ei ole ensimmäinen tapaus laatuaan, eikä se varmasti jää viimeiseksi. Tosiasia on, että vieläkin on monia maita, joissa LGBT-väestöä vainotaan kaikin tavoin ja jopa tuomitaan kuolemaan, kuten Iranissa.

Siksi toivon, että tämä parlamentti ja kaikki poliittiset ryhmät tuntevat olosuhteet ja tukevat perusteltuja vetoomuksia, jotka annetaan tänään hyväksyttävässä päätöslauselmassa, erityisesti sitä, joka koskee kelpoisuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanoa. Direktiivissä tunnustetaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuva vaino syyksi turvapaikan myöntämiselle. Siinä annetaan jäsenvaltioille myös mahdollisuus tehdä päätös tapauskohtaisesti ottaen huomioon alkuperämaan olosuhteet, mukaan luettuna lainsäädäntö ja tapa, jolla niitä sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on myös löydettävä yhteinen ratkaisu, jolla varmistetaan, että Mehdi Kazemille myönnetään pakolaisen asema ja suojelu, jota hän tarvitsee Euroopan unionissa, ja että häntä ei palauteta Iraniin, missä hänet todennäköisesti teloitetaan kuten hänen partnerinsa.

Sitä varten on noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa, jossa kielletään henkilöiden luovuttaminen maihin, joissa heillä on suuri riski joutua vainon, kidutuksen tai jopa kuolemanrangaistuksen uhriksi.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, tuen varmasti päätöslauselmaa, koska Afganistanin nykyinen tilanne on sietämätön ja tuottaa pettymyksen. Talibanin hallinto on vienyt maata monta vuotta taaksepäin.

Ollaan kuitenkin rehellisiä. Kuka vahvisti Talibania? Eikö se ollutkin Yhdysvallat aseineen ja taloudellisine resursseineen, jotka vahvistivat Talibania taistelussa Neuvostoliittoa vastaan? Eikö olekin totta, että nyt oopiumin tuotanto maassa on kasvanut viisinkertaiseksi? Miksi näin on? Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Olen kauhistunut Mehdi Kazemin tapauksesta ja siitä, että me kaikki emme totea pitemmittä puheitta, että hänelle on myönnettävä turvapaikka. Kehotan Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten edustajia sekä tämän parlamentin jäseniä, jotka aikovat äänestää päätöslauselmaa vastaan, pysähtymään ja ajattelemaan: mikä oikeastaan on oikeusvaltioperiaatteen tarkoitus? Onko se valvoa sääntöjä ja menettelyjä asianmukaisesti ja kirjaimellisesti, vai onko se nähdä oikeuden toteutuvan? Pohtikaa asiaa vakavasti ennen äänestystä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmäni tukee ehdottomasti Kazemin suojelua ja vastustaa luonnollisesti hänen luovuttamistaan Iraniin. Kuitenkin me vastustamme päätöslauselmaa, koska siinä ei käsitellä, kuten aiottiin, kiireellistä tapausta, vaan Euroopan unionin turvapaikkalainsäädäntöä yleisesti ja kahden jäsenvaltion, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan, suhdetta tuohon vaikeaan kysymykseen.

Siitä näissä kiireellisissä päätöslauselmissa ei ole kyse. Tässä niitä käytetään sisäpoliittisten kysymysten esiin nostamiseen. Haluamme, että Kazemia suojellaan, ja tuemme kaikkia sitä koskevia aloitteita mutta emme tätä päätöslauselmaa, jonka otsikossa on Kazemin nimi, mutta jonka sisältö on aivan muuta.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen kumpaakin päätöslauselmaa. Kuitenkin kotimaani aikoo lähettää nuoren teini-ikäisen miehen kuolemaan Iranissa. Hänen ystävänsä on jo kuollut. Ei mistään rikoksesta, vaan seksuaalisuutensa takia. Kotimaani on aikaisemmin ylpeänä julistanut, että sillä on absoluuttinen normi, jonka mukaan emme koskaan lähetä ihmisiä kohtaamaan pahempaa tuomiota kuin se, jonka he kärsisivät, jos heitä rangaistaisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Tässä tapauksessa ei ole rikosta, mutta on rangaistus, joka Yhdistyneessä kuningaskunnassa poistettiin vuosia sitten. Kotimaani pitäisi riiputtaa päätään häpeästä, jos se ei taivu tässä tapauksessa. Toivon, että tämän parlamentin ei tarvitse riiputtaa päätään häpeästä. Toivon, että parlamentin jäsenet tukevat tätä päätöslauselmaa.

Hyvänen aika, puhumme 19-vuotiaasta nuoresta!

(Äänekkäät suosionosoitukset)

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi Euroopan unionin arvoista on koordinoida toimia ja hyväksyä kantoja ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Se koskee tapausta, jossa afganistanilainen toimittaja tuomittiin kuolemaan oikeudessa Afganistanin pohjoisessa maakunnassa siitä, että hän levitti artikkelia naisten oikeuksista islamilaisessa maailmassa. Oikeudenkäynnin aikana häneltä kiellettiin oikeus puolustukseen ja hän oli monenlaisen väkivallan uhri. Afganistanin perustuslaissa kuitenkin säädetään sananvapaudesta.

Kuten näemme, laki ja todellisuus eivät kohtaa. Monet hallitukset takaavat ihmisoikeuksien julistuksen noudattamisen, mutta sulkevat silmänsä siltä, miten sitä sovelletaan niiden omissa maissa. Siksi meidän pitäisi puolustaa ihmisoikeuksia, vapautta ja demokratiaa entistä päättäväisemmin.

  Mario Mauro (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin vain korostaa, että huolimatta ryhmäni huolista, jotka ovat osittain perusteltuja ja jotka koskevat sitä, että osaa päätöslauselman sisällöstä voidaan käyttää laajemminkin, ei voida kiistää sitä seikkaa, että tiedot, joita saamme iranilaisista lähteistä ja viranomaisilta ovat yksiselitteisiä. Jos Mehdi Kazemi palaa Iraniin, hänen kohtalonaan on kuolema, ja siitä syystä poikkean normista ja äänestän ryhmäni kantaa vastaan.

  Louis Michel , komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kiitos tästä mahdollisuudesta keskustella kanssanne afganistanilaisen Perwiz Kambakhshin ja iranilaisen Mehdi Kazemin tapauksesta.

Kambakhshin tapauksessa jaamme tietysti huolenne ja seuraamme tapausta tiiviisti itse paikalla Afganistanin lähetystömme välityksellä yhteistyössä edustuston päällikön ja EU:n erityisedustajien kanssa. Olemme nostaneet tapauksen esiin toistuvasti Afganistanin viranomaisten kanssa, viimeksi ulkoministeri Spantan kanssa troikan kokouksessa Ljubljanassa 21. helmikuuta.

Tiedän, että Euroopan parlamentin Afganistanin valtuuskunta on myös keskustellut asiasta suoraan Afganistanin parlamentin kanssa ja että Afganistanin parlamentin jäsenet ovat vakuuttaneet teille, että tyydyttävä ratkaisu löydetään.

Uskon, että meidän on jatkettava tähän saakka noudatettavaa lähestymistapaa luottaen ainakin tästä eteenpäin hienovaraiseen diplomaattiseen toimintaan. Arvioiden Afganistanin nykyistä poliittista ilmastoa, on vaikeampaa varmistaa Kambakhshin turvallinen vapauttaminen, jos näyttää siltä, että Afganistanin viranomaiset taipuvat kansainvälisen paineen edessä.

Haluan kuitenkin vakuuttaa teille, että jatkamme tapauksen seuraamista tiiviisti ja että olemme valmiina lisätoimiin, jos kuolemantuomio vahvistetaan vetoomustuomioistuimessa. Lähes 30 vuoden aseelliset selkkaukset ovat raunioittaneet Afganistanin oikeusjärjestelmän. Olemme siksi asettaneet Afganistanin oikeudelliset instituutiot etusijalla maan avustusohjelmassa. Meillä on jo siellä asiantuntijoita, jotka työskentelevät korkeimman oikeuden, yleisen syyttäjän viraston ja oikeusministeriön kanssa ja jotka pyrkivät ammattimaistamaan kyseiset instituutiot keskus- ja aluetasolla. Euroopan komission ohjelmalla autetaan myös viranomaisia perustamaan uusi oikeusapujärjestelmä – jota tarvitaan kipeästi Afganistanissa, kuten tämä tapaus on osoittanut. Tällä hetkellä ei ole vakaata, riippumatonta asianajajakuntaa, eikä julkista oikeusapua ole saatavilla. Olen erittäin toiveikas sen suhteen, että oikeudellista uudistusta koskeva komission ohjelma – joka toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ETPP:n puitteissa toimivan EUPOLin Afganistanin poliisioperaation kanssa – auttaa parantamaan ihmisoikeustilannetta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

On selvää, että komissio jakaa myös syvän huolenne Mehdi Kazemista ja muista vastaavista tapauksista. Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset tutkivat Kazemin tapausta huolellisesti. Muistuttaisimme pakolaisten suojelusta, että kansainvälisessä oikeudessa, erityisesti Geneven sopimuksessa, määrätään pakolaisten asemasta, että mikään sopimusvaltio ei saa karkottaa tai palauttaa pakolaista rajoille tai alueille, missä hänen henkensä tai vapautensa olisi uhattu hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tietyn sosiaalisen ryhmän jäsenyytensä tai poliittisten mielipiteidensä takia.

Iranin rikoslaissa teosta, joka tunnetaan nimellä lavat, seuraa kuolemanrangaistus. Termillä lavat ei kuitenkaan eroteta toisistaan seksuaalisia suhteita, joissa ollaan vapaaehtoisesti, ja pakotettuja seksuaalisia suhteita. Jälkimmäisessä tapauksessa, jossa annetaan rangaistus lavatista muiden rikosten yhteydessä, termillä yleensä tarkoitetaan raiskausta. On selvää, että komissio vastustaa periaatteessa kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa, ja sitäkin enemmän, jos rikosta ei ole tapahtunut. Homoseksuaalien tilanne Iranissa on huolestuttava. Yksityiselämän loukkaukset ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuva syrjintä ovat ristiriidassa niiden Iranin velvollisuuksien kanssa, jotka seuraavat sen ratifioimasta kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta.

Euroopan unioni vie tätä viestiä ihmisoikeuksista Iraniin yleisesti ja myös monien alojen toimien välityksellä. Valitettavasti Iran ei ole vielä hyväksynyt tarjoustamme käynnistää kahdenvälinen vuoropuhelu ihmisoikeuksista. Keskusteluissamme Iranin edustajien kanssa korostamme kuitenkin, että toivomme näkevämme edistystä kaikissa Euroopan unionin huolenaiheissa politiikan, ydinpolitiikan, kaupan ja ihmisoikeuksien alalla. Jos ihmisoikeustilanne ei parane siellä huomattavasti, suhteemme Iranin kanssa ei voi kehittyä tyydyttävästi.

Henkilökohtaisesti haluaisin kiittää lämpimästi ja onnitella John Bowista hänen panoksestaan. Yhdyn täysin hänen näkemyksiinsä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelun jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.

10. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

11. Äänestykset

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

11.1. Armenia (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on vain yksinkertainen tarkistus, josta on sovittu tärkeimpien poliittisten ryhmien kanssa. Siinä PPE-DE-ryhmän tarkistuksessa ”Turkin” sijasta todetaan ”Turkin kanssa”. Olen ymmärtänyt, että kaikki tärkeimmät ryhmät hyväksyvät tämän.

Nyt kun minulla on puheenvuoro, niin on toinenkin tarkistus, joka koskee johdanto-osan H kappaletta, jonka eräs kollega mainitsi aikaisemmin. Siinä ”alue” korvataan sanalla ”asema”. Olen ymmärtänyt, että kaikki tärkeimmät ryhmät hyväksyvät tämänkin. Olen erittäin kiitollinen pääsihteeristölle, koska tämä suullinen tarkistus tuli erittäin myöhään.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

11.2. Mielenosoittajien pidätykset Venäjän presidentinvaalien jälkeen (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Marcin Libicki, esittelijä, UEN-ryhmän puolesta. − (PL) Haluan ehdottaa tyylillistä tarkistusta. ”Euroopan tuomioistuin” pitäisi korvata ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella”, muuten teksti on käsittämätön.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

11.3. Afganistanilaisen toimittajan Perwis Kambakhshin tapaus – Iranin kansalaisen Seyed Mehdi Kazemin tapaus (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Marco Cappato, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin vain pyytää työjärjestyksen 115 artiklan nojalla, että tulevaa äänestystä ei mitätöitäisi menettelykysymyksillä.

Mehdi Kazemin tapaus on sisällytetty ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskeviin kohtiin. Vaikka päätöslauselma ei ole turvapaikkapolitiikasta, puhemiehistö päätti kuitenkin sisällyttää sen kiireellisiin päätöslauselmiin. Mielestäni antaisimme todella kielteisen ja käsittämättömän signaalin, jos menettelyä koskeva syy heikentäisi tämän parlamentin yksimielisyyttä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tätä tapausta koskevat tiedot ovat ristiriitaisia. Se, mitä komission jäsen sanoi, erosi siitä, mitä päätöslauselmaesityksessä sanotaan. Komission jäsen sanoi, että Yhdistynyt kuningaskunta ei luovuta häntä. Siksi ehdotan ryhmälleni, että emme äänestä vastaan, kuten alun perin aioimme, vaan pidätymme äänestämästä, ja että tulevaisuudessa tarkastelisimme tällaisia tapauksia entistä tarkemmin. Ne eivät todellakaan ole kiireellisen keskustelun aiheita.

  Puhemies. − (PL) Äänestys on päättynyt.

12. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

13. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

14. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

15. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla) ks. pöytäkirja

16. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen ks. pöytäkirja

17. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

18. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 16.35.)

Miten neuvosto arvioi Kroatian liittymisneuvottelujen tämänhetkistä tilannetta ja millainen on neuvottelujen jatkamisen aikataulu?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa tai jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto kiitti 10. joulukuuta 2007 Kroatiaa sen yleisestä edistymisestä viime vuonna. Tämän ansiosta maa on voinut siirtyä seuraavaan huomattavasti tärkeämpään ja vaativampaan vaiheeseen. Liittymisneuvottelut jatkuvat aikataulun mukaisesti.

Tähän mennessä kahden luvun käsittely on aloitettu ja päätetty taas toistaiseksi: 25 luku – Tiede ja tutkimus ja 26 luku – Koulutus ja kulttuuri. Sen sijaan 14 muuta lukua on otettu käsiteltäviksi ensimmäistä kertaa: 3 luku – Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus, 6 luku – Yrityslainsäädäntö, 7 luku – Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö, 9 luku – Rahoituspalvelut, 10 luku – Tietoyhteiskunta ja viestimet, 17 luku – Talous- ja rahapolitiikka, 18 luku – Tilastot, 20 luku – Yritys- ja teollisuuspolitiikka, 21 luku – Euroopan laajuiset verkot, 28 luku – Kuluttaja-asiat ja terveyden suojelu, 29 luku – Tulliliitto, 30 luku – Ulkosuhteet, 32 luku – Varainhoidon valvonta ja 33 luku – Varainhoitoa ja talousarviota koskevat säännökset.

Vuoden 2008 ensimmäisellä vuosipuoliskolla on myös varauduttu käymään Kroatian kanssa liittymisneuvotteluja pysyvien edustajien tasolla ja ministeritasolla uusien neuvottelulukujen avaamiseksi.

Tehtävää on vielä paljon. On kiinnitettävä suurempaa huomiota yhteisön säännöstön tehokkaaseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoon, jotta varmistetaan jäsenyysvelvoitteiden täyttäminen aikataulun mukaisesti. Kroatian edistymistä vuonna 2007 koskevan komission määräaikaiskertomuksen mukaan maan on tehostettava yhteisön säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja edistyttävä pidemmälle etenkin oikeusasioiden ja hallinnonuudistusten, lahjonnan vastaisten toimien, talousuudistusten, vähemmistöjen oikeuksien ja pakolaisten paluun aloilla. Varauksetonta yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kanssa on jatkettava ja parannettava edelleen, jotta Kroatiassa olevat sotarikolliset voidaan asettaa syytteeseen ja tuomita ilman kansallista eduntavoittelua.

Ekologista kalastusvyöhykettä (ZERP) koskevaa kysymystä on myös käsiteltävä. Neuvosto kehotti jälleen 18. helmikuuta 2008 Kroatiaa täyttämään tätä asiaa koskevat velvoitteensa ja viittasi joulukuussa 2007 tekemiinsä päätöksiin, joissa vaadittiin Kroatiaa noudattamaan 4. kesäkuuta 2004 tehtyä sopimusta kaikilta osin ja jättämään ehdottomasti saattamatta voimaan ekologinen kalastusalue, jossa kalastuskielto koskee myös EU:n jäsenvaltioita, kunnes asiasta päästään yhteisymmärrykseen EU:n periaatteiden mukaisesti. Neuvosto ottaa tämän asian uudelleen esiin seuraavassa kokouksessaan ja on näin ollen pyytänyt komissiota jatkamaan neuvotteluja Kroatian viranomaisten kanssa ja ohjeistamaan neuvostoa niiden pohjalta.

Euroopan integraatiota ei voida pitää onnistuneena, jos Kaakkois-Euroopan maat eivät liity Euroopan unioniin. Slovenia on ollut EU:n täysimääräinen jäsen 1. toukokuuta 2004 alkaen, mutta Kroatia on vasta pyrkimässä jäseneksi. Slovenian ja Kroatian väliset rajakiistat ovat olleet esillä jo muutamien vuosien ajan. Ekologisen kalastusalueen julistaminen kuluvan vuoden alussa vaikeutti entisestään Kroatian liittymisneuvotteluja Euroopan unionin kanssa.

Mikä on neuvoston kanta neuvoston tämänhetkisen puheenjohtajavaltion Slovenian ja EU:n jäseneksi pyrkivän Kroatian välisen rajakiistan ratkaisemiseen? Onko kahdenvälisten kysymysten sekoittaminen liittymisneuvotteluihin neuvoston mielestä asianmukaista? Kuinka kauan neuvosto arvioi kestävän, ennen kuin tilanteeseen löydetään kumpaakin osapuolta tyydyttävä ratkaisu? Milloin Kroatian liittymisneuvotteluja EU:n kanssa voidaan jatkaa?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Liittymisneuvotteluja Kroatian kanssa ei ole missään vaiheessa keskeytetty, eikä niitä siis tarvitse jatkaa. Tarkemmin sanoen neuvottelut jatkuvat aikataulun mukaisesti. Vuoden 2008 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana on määrä pitää kaksi liittymiskonferenssia uusien neuvottelulukujen avaamiseksi: yksi pysyvien edustajien kokous ja yksi ministerikokous. On myös syytä panna merkille, että neuvosto kiitti 10. joulukuuta 2007 Kroatiaa sen koko viime vuoden jatkuneesta yleisestä edistymisestä, jonka ansiosta maa on voinut siirtyä seuraavaan huomattavasti tärkeämpään ja vaativampaan vaiheeseen.

Tästä huolimatta ekologista kalastusvyöhykettä (ZERP) koskevaa kysymystä on kuitenkin käsiteltävä. Neuvosto kehotti jälleen 18. helmikuuta 2008 Kroatiaa täyttämään tätä asiaa koskevat velvoitteensa ja viittasi joulukuussa 2007 tekemiinsä päätöksiin. Neuvosto käsittelee tätä asiaa seuraavassa kokouksessaan ja on pyytänyt komissiota jatkamaan neuvotteluja Kroatian viranomaisten kanssa ja ohjeistamaan neuvostoa niiden pohjalta.

Neuvosto käynnisti myös 12. helmikuuta uuden liittymiskumppanuuden Kroatian kanssa. Tarkistetun liittymiskumppanuuden päätavoite on tehostaa toimia lopullisen ratkaisun löytämiseksi keskeneräisiin kahdenvälisiin kysymyksiin ja etenkin kysymykseen, joka koskee Kroatian rajoja Slovenian, Serbian, Montenegron ja Bosnia ja Hertsegovinan kanssa. Tavoitteena on myös ratkaista ekologista kalastusvyöhykettä koskeva kysymys. Liittymiskumppanuuden toteuttamisella on ratkaiseva merkitys käynnissä olevalle liittymisprosessille.

Vankilaolosuhteet ja vankiloiden varustetaso vaihtelevat suuresti EU:n eri jäsenvaltioissa. Mitä voitaisiin tehdä yhtenäisen tason saavuttamiseksi EU:ssa ja millaista tukea voitaisiin antaa maille, joiden vankiloissa on kehittämisen tarvetta?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Kysymys vankilaolosuhteista ei kuulu EU:n vaan jäsenvaltioiden vastuulle. Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja nykyisessä perustamissopimuksessa eli uudistussopimuksessa ei anneta tätä asiaa koskevia valtuuksia. Näin ollen suoraa lainsäädäntöä ei voida antaa. Perustamissopimuksessa annetaan kuitenkin jäsenvaltioiden väliseen oikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä tehtäviä. Euroopan unionin neuvosto on jo toteuttanut tämän perusteella muutamia toimenpiteitä, ja tähän liittyy kaksi merkittävää asiakirjaa: Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan aloite neuvoston puitepäätöksen tekemiseksi ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustamisesta ja valvonnasta ja puitepäätös eurooppalaisesta valvontamääräyksestä. Neuvosto on jo päässyt yhteisymmärrykseen ensin mainitusta päätöksestä, ja neuvoston puheenjohtajavaltio Slovenia pyrkii pääsemään sopimukseen jälkimmäisestä.

Tästä riippumatta arvoisa parlamentin jäsen haluaisi ehkä perehtyä Euroopan neuvoston hyväksymiin eurooppalaisiin säilöönoton edellytyksiin, joissa vahvistetaan vankilaolosuhteita koskevat normit ja säännöt.

Voiko puheenjohtajavaltio ilmoittaa, onko se ottanut Slovenian puheenjohtajakaudella järjestettävien kaikkien ministerineuvoston kokousten asialistalle asian, joka koskee sitä, että jäsenvaltiot eivät ole panneet asianmukaisesti täytäntöön EU:n lainsäädäntöä?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Arvoisa parlamentin jäsen on varmasti selvillä siitä, että neuvosto pitää erittäin tärkeänä yhteisön lainsäädännön asianmukaista ja oikea-aikaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Lainsäädännön parantaminen, joka kuuluu neuvoston painopistealoihin, on myös otettu aihetta koskevalle laajennetulle asialistalle.

Komissio tiedotti 25. helmikuuta 2008 pidetyssä kokouksessa neuvostolle viimeisimmästä sisämarkkinoiden tulostaulusta (Internal Market Scoreboard), jonka mukaan sisämarkkinadirektiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on edistynyt huomattavasti. Tätä havainnollistaa se, että 22 jäsenvaltiossa täytäntöönpanovaje jää nykyisin alle Eurooppa-neuvoston vuonna 2001 asettaman 1,5 prosentin välitavoitteen. On huolestuttavaa, että samanaikaisesti jäsenvaltioita vastaan on käynnistetty lukuisia perustamissopimuksen rikkomisesta johtuvia menettelyjä sisämarkkinasääntöjen puutteellisen tai virheellisen soveltamisen takia. Tätä silmällä pitäen neuvosto korosti Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksen pääkohdista laatimassaan asiakirjassa, että palveludirektiivin kokonaisvaltainen, johdonmukainen ja oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on tärkeää, samoin kuin sen täytäntöönpanokin. Tätä korostettiin myös merkittävässä pääkohtia koskevassa asiakirjassa, jonka neuvosto hyväksyi 12. helmikuuta 2008.

Neuvoston puheenjohtajavaltio Slovenia asettaa edelleen lähikuukausina etusijalle lainsäädäntöprosessin ja sen eri näkökohtien parantamista koskevan asialistan. Lainsäädäntöprosessia koskevista parannuksista keskustellaan neuvoston kokouksessa, joka on määrä pitää 29. ja 30. toukokuuta 2008. Silloin neuvostolla ja komissiolla on tilaisuus käsitellä uudelleen tätä merkittävää kysymystä, jonka arvoisa parlamentin jäsen on tuonut esiin.

Euroopan unioni osallistuu aktiivisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen. Yksi niistä on nälän ja köyhyyden poistaminen. Kehitysmaissa nälkää näkevien ihmisten määrän vähentämiseksi viljan ja muiden viljelykasvien viljeleminen on erittäin tärkeää, koska ne ovat köyhien enemmistön ravinnonlähde. Euroopan unionin hyväksymän tavoitteen mukaan vuoteen 2010 mennessä kymmenesosan liikenteessä käytettävästä polttoaineesta on oltava biopolttoainetta. Odotettavissa olevien huomattavien ansaitsemismahdollisuuksien vuoksi Euroopan unionin maanviljelijät ovat aloittaneet laajamittaiset investoinnit rapsin viljelyyn. Jotkut maanviljelijät ovat vaihtaneet viljelylajiketta, ja rapsi on alkanut korvata viljalajikkeet. Jos viljasadot pienenevät huomattavasti, on vaarana, ettei Euroopan unioni enää pysty kaiken aikaa vastaamaan kolmansien maiden nälkää näkevien ihmisten kasvaviin tarpeisiin.

Mitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä neuvosto aikoo hyväksyä, jotta Euroopan unionin viljanviljelijät eivät kärsisi taloudellista vahinkoa ja jotta kolmansille maille annettavan elintarvikeavun määrä ei vähenisi? Miten neuvosto aikoo varmistaa, ettei yhden tavoitteen toteuttaminen käänny muita tavoitteita vastaan?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessä viitataan Euroopan unionin lupaukseen edistää aktiivisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Tätä taustaa vasten neuvosto katsoo, että EU:n kehitysapua ja humanitaarista apua sekä elintarvikeapua koskevan sitoumuksen pitäisi olla mahdollisimman tehokas ja yhdenmukainen avun tuloksellisuudesta annetun Pariisin julistuksen kanssa.

Arvoisa parlamentin jäsen on epäilemättä perillä siitä, että EU on jo jonkin aikaa antanut elintarvikeapua ehdoitta nimenomaan varmistaakseen avun tehokkuuden. OECD:n kehitysapukomitean antamien suositusten mukaisesti Euroopan unioni katsoo, että elintarvikeapua olisi annettava ainoastaan niillä ehdoilla, joita sovelletaan myös tukiin, toisin sanoen täysin ehdoitta, järjestelmällisen tarvearvioinnin perusteella ja käteisvaroina. EU:n täytäntöönpanokumppanit saavat elintarvikeapua pääasiassa paikallisilta ja alueellisilta markkinoilta. Maailman elintarvikeohjelma (World Food Programme, WFP) on esimerkiksi yksi EU:n tärkeimmistä täytäntöönpanokumppaneista, ja noin 80 prosenttia sen antamasta avusta on peräisin kehitysmaista. Näin ollen neuvosto katsoo, ettei laajamittaisempi rapsin viljely EU:ssa heikennä EU:n valmiutta vastata elintarvikeavun tarvitsijoiden tarpeisiin.

Yhteisen maatalouspolitiikan viimeaikaisilla uudistuksilla on pyritty tekemään EU:n maataloudesta kestävämpää ja markkinalähtöisempää. Neuvosto on tietoinen elintarvikkeiden maailmanlaajuisesta hinnannoususta. Nousuun on monia syitä, joiden ei voida katsoa johtuvan pelkästään maailmanlaajuisessa viljakasvien viljelyssä tapahtuneista muutoksista. Huomattakoon, että polttoaineen erittäin korkeilla hinnoilla on vakavia vaikutuksia elintarviketuotantoon ja kuljetuskustannuksiin. Myös hyvinvoinnin lisääntyminen eri maanosissa, kuten Aasiassa, lisää elintarvikkeiden kysyntää.

Näin ollen neuvosto pyrkii aktiivisesti varmistamaan, että EU:n maatalous vastaa tähän haasteeseen eli löytää oikean tasapainon elintarvikkeiksi käytettävien viljelykasvien ja biopolttoainetuotantoon käytettävien viljelykasvien viljelyn välillä.

Voiko neuvosto antaa yksityiskohtaisen lausunnon uusista aloitteista, joiden avulla pyritään estämään laittomien huumausaineiden tuontia EU:n alueelle? Asiaa on vaadittu MAOC-aloitteessa, joka on Länsi-Euroopan kahdeksassa rannikkovaltiossa poliisin, laivaston, tullin ja tiedustelupalvelun yhteinen aloite, jolla koordinoidaan toimia Afrikasta ja Etelä-Amerikasta Eurooppaan tapahtuvan kokaiinin tuonnin torjumiseksi.

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Vuosia 2005–2012 koskevan EU:n huumausainestrategian ensisijainen tavoite on vähentää laittomien huumausaineiden tuontia Euroopan unionin alueelle. Eurooppa-neuvosto vahvisti tavoitteen, ja sen toteuttamista jatkettiin neuvoston hyväksymän huumausaineita koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman 2005–2008 mukaisesti. EU onkin tehnyt toiminta- ja yhteistyösuunnitelmia suurimpien tuottajamaiden kanssa.

Vuonna 1999 EU:n jäsenvaltiot ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maat sopivat Panaman toimintasuunnitelman mukaisesti tekevänsä yhteistyötä huumausaineiden tuotannon ja kaupan pysäyttämiseksi. Myöhemmin perustettiin koordinointi- ja yhteistyömekanismi, joka toimii useilla tasoilla asiantuntijaryhmien kokouksista poliittisiin huippukokouksiin. Tässä yhteydessä pidettiin Wienissä lajissaan kymmenes korkean tason kokous EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Slovenian puheenjohtajakaudella ja hyväksyttiin yhteinen asiakirja: “Hofburgin julistus”. Siinä asianomaiset maat sitoutuivat uudelleen tiivistämään yhteistyötä huumausaineongelman ratkaisemiseksi. Ne kannattivat muun muassa Lissabonissa sijaitsevan merenkulun analysointi- ja toimintakeskuksen (MAOC) merkittäviä tutkimustoimia huumausainekaupan torjumiseksi Atlantin alueella. Arvoisa parlamentin jäsen mainitsee kysymyksessään tämän keskuksen, jonka erityistavoitteena on katkaista kokaiinin merikuljetusreitit Länsi-Afrikan kautta Eurooppaan.

Parhaillaan on myös käynnissä lukuisia yhteishankkeita:

1. Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kaupunkien välinen kumppanuus

2. poliisin ja tiedustelupalvelujen yhteistyö Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian alueelta Länsi-Afrikan kautta harjoitetun kokaiinin salakuljetuksen torjumiseksi

3. tiedustelutietojen vaihto Latinalaisen Amerikan poliisivoimien ja alueen huumausaineongelmaa käsittelevien eurooppalaisten yhteyshenkilöiden kesken

4. huumausaineiden lähtöaineiden tuotannon ja näiden kemikaalien kaupan pysäyttäminen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maille myönnettyjä varoja koskevan tilintarkastuksen mukaan EU:n jäsenvaltiot olivat vuoteen 2005 mennessä osallistuneet 76 hankkeen rahoittamiseen yhteensä yli 230 miljoonalla eurolla. Rahoitustietojen kerääminen vuodesta 2005 eteenpäin on edelleen kesken. Ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon alueiden kestävän kehityksen edistäminen, köyhyyden torjuminen ja demokraattisten instituutioiden kehitys. Samanaikaisesti tuetaan toimenpiteitä huumausainetuotannon vähentämiseksi: esimerkiksi vaihtoehtoisten viljelykasvien viljelyä, jotta turvataan aiemmin kokaiinia kasvattaneiden maataloustuottajien toimeentulo.

Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti ovat myös käsitelleet näitä ohjelmia ja niiden koordinointimenetelmiä. Komissio on julkaissut erillisen tiedonannon ja Euroopan parlamentti on antanut EU:n ja Latinalaisen Amerikan välistä yhteistyötä koskevan päätöslauselman.

Wienissä on parhaillaan käynnissä YK:n huumausainetoimikunnan kokous, jossa EU:n jäsenvaltiot esittävät ehdotuksen päätöslauselmaksi, joka saattaisi vaikuttaa merkittävästi laittomien huumausaineiden pääsyyn EU:n alueelle Länsi-Afrikan kautta. Päätöslauselmassa suunnitellaan kansainvälisten järjestöjen ja YK:n jäsenmaiden yhteisiä ja paremmin koordinoituja toimia laittoman huumausainekaupan ja kyseisten maiden kautta tapahtuvien kokaiinikuljetusten torjumiseksi, ja siinä sitoudutaan auttamaan ja tukemaan Länsi-Afrikan valtioiden hallituksia, Afrikan unionia ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöä (ECOWAS) kokaiinin laittoman kaupan pysäyttämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden käyttöönotossa ja toteuttamisessa.

Voiko neuvosto antaa kattavan lausunnon Darfurin poliittisesta tilanteesta?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Darfurin nykyinen poliittinen prosessi perustuu Afrikan unionin ja YK:n yhteiseen aloitteeseen, joka koskee niiden erikoislähettiläiden käyttöä sovittelijoina. Aloitteella pyritään saamaan kaikki osapuolet yhdessä mukaan uskottavaan poliittiseen prosessiin. Näihin toimiin liittyy kuitenkin monia erilaisia ongelmia. Kapinallisliikkeet ovat yhä hajanaisempia, ja todellinen tulitauko on mahdottomuus. Niinpä osapuolten välisten neuvottelujen jatkuminen lähitulevaisuudessa vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Myös EU on mukana kansainvälisessä aloitteessa EU:n Sudanissa toimivan erityisedustajan välityksellä. Hän valvoo, että EU:n osallistuminen kriisinhallintaan Darfurissa noudattaa johdonmukaisesti EU:n yleisiä poliittisia suhteita Sudanin kanssa. Hän vierailee maassa säännöllisesti neuvottelemassa Sudanin viranomaisten kanssa ja tekemässä yhteistyötä alueella olevien kansainvälisen yhteisön edustajien kanssa.

Neuvosto on syvästi huolissaan Darfurin heikkenevästä turvallisuustilanteesta ja humanitaarisesta tilanteesta. Kaikkein tärkeimpänä komissio pitää sitä, että avustusjärjestöille taattaisiin jatkuva, esteetön ja turvallinen pääsy väestön keskuuteen. Humanitaarisen toiminnan rajoituksia ja esteitä Darfurissa koskevan moratorion äskettäisestä jatkamisesta huolimatta neuvosto on kehottanut Sudanin hallitusta noudattamaan moratorion aikana antamiaan sitoumuksia ja sallimaan avustustyöntekijöiden pääsyn alueelle.

Sudanilaisjoukkojen edelliset hyökkäykset Länsi-Darfurin kyliin ovat kohdistaneet huomion yli 10 000 pakolaisen ja asuinseudultaan siirtymään joutuneen henkilön humanitaariseen katastrofiin. Tšadin ja Sudanin hallituksen suhteiden kiristyminen on vaikeuttanut entisestään poliittisen prosessin vauhdittamista Darfurissa.

Neuvosto on jälleen kehottanut Tšadin ja Sudanin hallituksia pidättymään kaikista toimista, jotka saattaisivat horjuttaa alueen vakautta entisestään ja etenkin lopettamaan itäisessä Tšadissa ja Darfurissa toimivien aseistautuneiden ryhmien tukemisen. Molempien hallitusten on antamansa sitoumuksen mukaisesti estettävä aseistautuneiden ryhmien tunkeutuminen niiden yhteisen rajan yli.

Tällä välin kaikki toiveet kohdistuvat ongelmien tehokkaaseen ratkaisemiseen Darfurissa toteutettavan UNAMID-operaation avulla. Sudanin hallitus asettaa kuitenkin edelleen hallinnollisia ja teknisiä esteitä sen tehokkaalle toteuttamiselle. Tämä viivytys vaikuttaa mahdollisuuksiin käynnistää uudelleen uskottavaa poliittista prosessia. Keskeiset turvallisuusvaatimukset on täytettävä ennen neuvotteluiden aloittamista. UNAMID-operaation onnistuminen on viime kädessä kiinni siitä, pääsevätkö kaikki Darfurin konfliktin osapuolet kattavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen.

Voiko neuvosto antaa kattavan lausunnon, jossa se ilmoittaa yksityiskohtaisesti, mitä tukitoimia Euroopan unioni on toteuttanut tehdäkseen juomavedestä turvallista kolmannessa maailmassa vuosituhattavoitteiden mukaisesti?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Vesivarojen tasapainoinen ja kestävä hoito on kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen avaintekijä. Kaikissa köyhyyden poistamiseen tähtäävissä strategioissa on otettava huomioon ihmisten riippuvuus vedestä. Näin ollen EU:n neuvosto on edelleen täysin sitoutunut saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet, myös vuosituhannen kehitystavoitteen nro 7 (ympäristön kestävästä kehityksestä huolehtiminen) ja siihen kuuluvan tavoitteen nro 10 (turvallisen juomaveden puutteesta kärsivien ihmisten määrän puolittaminen).

Kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa⁽¹⁾, jonka Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat 20. joulukuuta 2005, veden kaltaisten luonnonvarojen suojelu määritellään köyhyyden poistamisen kannalta keskeiseksi näkökohdaksi. Asiakirjassa todetaan myös, että yhteisön yhdennettyä vesitaloutta (Integrated Water Resources Management) koskevan toimintalinjan tarkoituksena on turvata hyvälaatuisen juomaveden saanti ja riittävät sanitaatio- ja hygieniaolosuhteet kaikille vuosituhannen kehitystavoitteiden ja Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen tavoitteiden mukaisesti. Tämän politiikan välineen tavoitteena on myös määritellä puitteet kaikkien vesivarojen pitkän aikavälin suojelulle, jotta estetään veden laadun heikkeneminen sekä edistetään kestävää vedenkäyttöä.

Kestävän kehityksen huippukokouksessa esitelty Euroopan unionin vesialoite on osoitus EU:n yhteisistä pyrkimyksistä vesi- ja sanitaatioalan innovatiivisten toimintaratkaisujen hyväksi. Aloitteella edistetään aiemmin kuvailtuja toimintatavoitteita seuraavasti: vahvistamalla poliittista sitoutumista toimintaan, kiinnittämällä huomiota vesi- ja sanitaatiokysymyksiin köyhyyden torjuntaa ja kestävää kehitystä edistävien toimien yhteydessä, edistämällä parhaita vesihuoltomenetelmiä, edistämällä alueellista ja osa-alueellista yhteistyötä vesihuollossa sekä hankkimalla lisärahoitusta. Samalla aloite luo rakenteet vesi- ja sanitaatioalan strategisten kumppanuuksien perustamiselle Afrikan, Latinalaisen Amerikan, Välimeren alueen maiden sekä Itä-Euroopan, Kaukasian ja Keski-Aasian alueen maiden (EECCA) kanssa. Aloitteelle on myönnetty yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta 500 miljoonaa euroa tukea, jotka on varattu AKT-maiden ja EU:n vesirahastoon.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI)⁽²⁾, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 18. joulukuuta 2006, tuetaan kestävää ja kokonaisvaltaista vesivarojen hallintaa kiinnittämällä erityistä huomiota kaikkien saatavilla olevaan hyvälaatuiseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti sekä vesivarojen kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen myös maatalous- ja teollisuuskäytössä.

Hyvälaatuisen veden saanti, veden niukkuus ja kuivuus ovat nyt ja jatkossakin tärkeimpiä painopisteitä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Eurooppa-neuvosto ilmaisi 14. joulukuuta 2007 antamissaan päätelmissä⁽³⁾ tyytyväisyytensä neuvoston 30. lokakuuta 2007 antamiin päätelmiin ja pyysi komissiota esittämään kertomuksen vuonna 2008 sekä tarkistamaan ja kehittämään sen pohjalta edelleen EU:n strategiaa vuoteen 2012 mennessä ottamalla huomioon kansainväliset näkökohdat.

Todettakoon lopuksi, että neuvosto on perillä erityistarpeista, jotka liittyvät hyvälaatuisen veden saantiin Afrikassa. Lissabonin huippukokouksessa 9. joulukuuta 2007 hyväksytyssä Afrikan ja EU:n strategisessa kumppanuudessa⁽⁴⁾ todetaan, että vesivarojen hoito sekä hyvälaatuisen veden ja perusjätevesihuollon saatavuus ovat ratkaisevia tekijöitä sekä talouskasvun ja köyhyyden vähentämisen että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Näin ollen Afrikka ja EU tekevät yhteistyötä kehittääkseen edelleen nykyistä EU:n ja Afrikan välistä strategista kumppanuutta, joka koskee vesialaa ja saniteettipalveluja ja jonka yleisenä tavoitteena on täyttää vedensaantiin ja jätevesihuoltoon liittyvät perustarpeet ja edistää parempaa vesihuoltoa paikallisesti, joki- ja vesialueilla, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Voiko neuvosto kertoa suunnitelmistaan jäsenvaltioiden välisen konsensuksen saavuttamiseksi kaupan suojakeinoja koskevassa asiassa?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Tiedonantonsa ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa” täytäntöönpanon yhteydessä komissio päätti vuonna 2006 toteuttaa julkisen kuulemisen kaupan suojakeinojen käytöstä muuttuvassa maailmantaloudessa selvittääkseen, olisiko mahdollista lisätä kaupan suojakeinoja koskevan järjestelmän joustavuutta.

Yksi julkisen kuulemisen päätelmistä on se, että kaupan suojakeinoja koskevan järjestelmän moitteeton toiminta ei ole tarpeen yhteisön teollisuudenalojen suojaamiseksi epäreilulta tai tuetulta tuonnilta ja yleisen luottamuksen saavuttamiseksi oikeudenmukaiselle kaupalle. Samanaikaisesti todettiin, että kyseisen järjestelmän tiettyjä osatekijöitä on uudistettava.

Neuvoston valmistelevien elinten aiemmin vuonna 2007 käymien neuvottelujen jälkeen komission jäsen Mandelson ilmoitti 11. tammikuuta 2008, ettei komissio ollut valmis esittämään ehdotuksia kaupan suojakeinoja koskevien sääntöjen uudistamiseksi ennen kuin jäsenvaltioiden kesken vallitsee suurempi yksimielisyys siitä, millaisen uudistuksen ne ovat valmiita toteuttamaan. Koska komissio ei ole esittänyt virallista ehdotusta, lisäneuvotteluja ei ole suunnitteilla tässä vaiheessa.

Polkumyyntitoimenpiteitä, tukia ja tasoitustulleja sekä kalatalousalan tukia koskevien sopimusten nykyisen sanamuodon tarkistamista käsiteltiin myös maailmankauppaneuvotteluissa Genevessä Dohan kehitysohjelman yhteydessä. Yhtenä EU:n tavoitteena on vahvistaa sääntöihin perustuvaa kansainvälistä kauppajärjestelmää ja saada kaikki kauppakumppanit tehostamaan yhteisten sääntöjen täytäntöönpanoa.

Toimenpiteiden tarkistamisen tavoitteena on saada aikaan yksimielisyys, mikä kuitenkin kestää kauemmin, kun otetaan huomioon myös Genevessä käytävien neuvottelujen mahdollinen tulos, ja näin ollen ei ole vielä mahdollista vahvistaa aikataulua, jonka mukaisesti komission ehdotukset esitetään neuvostolle.

Komissio on antanut ehdotukset EU:n matkustajarekisterin (PNR) (KOM(2007)0654), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän sekä sähköisen matkustuslupajärjestelmän käyttöönotosta. Haluaisin tietää, kuinka neuvosto ymmärtää profiloinnin käsitteen ja käytettäisiinkö menetelmää näissä järjestelmissä?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto haluaa ensinnäkin huomauttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, etteivät EU, Euroopan unionin neuvosto eikä myöskään Euroopan neuvosto ole vahvistaneet profiloinnin määritelmää. Lausunnossa, jonka Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi EU:n matkustajarekisterijärjestelmää koskevasta komission ehdotuksesta, hän viittasi Euroopan neuvoston tutkimuksessa esitettyyn profiloinnin määritelmään ja totesi samalla olevansa tietoinen meneillään olevista keskusteluista, jotka koskevat profiloinnin määritelmää. Lisäksi Euroopan tietosuojavaltuutettu ilmoitti, etteivät tärkeintä ole määritelmät vaan pikemminkin yksilöihin kohdistuvat vaikutukset.

Eurooppalaista matkustajarekisterijärjestelmää koskevassa komission ehdotuksessa⁽¹⁾ ei määritellä profilointia Euroopan neuvoston tutkimuksessa esitetyllä tavalla. Kyseisen tutkimuksen mukaan profilointi on pääosin tietokoneavusteinen menetelmä, jossa menetelmän avulla tunnistettua henkilöä koskevien yksittäisten toimenpiteiden toteuttaminen onnistuu tietoja analysoimalla.

Ehdotuksen mukaan matkustajarekisterin tietoja voidaan käyttää ainoastaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan etupäässä keräämällä tietoja ja tiedusteluaineistoa henkilöistä, jotka saattavat olla sekaantuneet rikoksiin. Siinä mahdollistetaan myös matkustajarekisteritietojen analysointi. Näiden tietojen perusteella selvitetään niin sanotut riski-indikaattorit matkustajan mahdollisesti aiheuttaman riskin arvioimiseksi. Riski-indikaattorit perustuvat raporteista – esimerkiksi tiedusteluraporteista – ja aiemmista esimerkkitapauksista saatuihin tietoihin. Riski-indikaattorit määritellään jäsenvaltiotasolla, sillä rikoksissa voi olla jäsenvaltiokohtaisia eroja. Komission ehdotuksessa torjutaan jyrkästi mahdollisuus käyttää arkaluonteisia tietoja kuten etnistä alkuperää ja uskonnollista vakaumusta riski-indikaattorien perusteena, mikäli matkustajarekisteriin sisältyy tällaisia tietoja. Neuvosto haluaa tästä huolimatta korostaa, että komission ehdotuksen 3 artiklan 5 kohdassa todetaan yksiselitteisesti, että matkustajatietoyksiköt ja toimivaltaiset viranomaiset eivät saa toteuttaa täytäntöönpanotoimia yksinomaan PNR-tietojen automaattisen käsittelyn perusteella. Matkustajarekisteritietoihin perustuvia täytäntöönpanotoimia ja yksityishenkilöitä koskevia päätöksiä ei toisin sanoen voida tehdä ilman inhimillisen tekijän eli lainvalvontaviranomaisten mukanaoloa.

Komissio esitti 13. helmikuuta 2008 tiedonannon⁽²⁾Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta. Tiedonannossa käsitellään mahdollisia uusia rajavalvontavälineitä sekä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja maastapoistumisen kirjaamisjärjestelmän ja sähköisen matkustuslupajärjestelmän mahdollista perustamista. Toistaiseksi aiheesta ei kuitenkaan ole esitetty täsmällisiä lainsäädäntöehdotuksia. Kyseistä tiedonantoa ja komission 13. helmikuuta 2008 esittämiä tiedonantoja eli tiedonantoa ”Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta”⁽³⁾ ja kertomusta ”Report on the evaluation and future development of the FRONTEX Agency”⁽⁴⁾ käsitellään EU:n ulkorajavalvonnan haasteita koskevassa ministerikokouksessa, joka pidetään Brdossa, Sloveniassa, 11. ja 12. maaliskuuta 2008.

Sunnuntaina 10. helmikuuta istrialaisten pakolaisten ryhmällä oli aikomus laskea laakeriseppele niiden 97 tullivirkailijan muistoksi, jotka jugoslavialaiset partisaanit karkottivat pääasiassa Campo Marzion (Trieste) kasarmista, ja jotka heitettiin lähellä sijaitsevan samannimisen kylän solaan Rodittin alueella.

Slovenian poliisi käyttäytyi uhkaavasti ja rikkoi Schengenin sopimusta pysäyttämällä Pesen rajanylityspaikalla pakolaisten bussin, joka oli matkalla Rodittiin ja edelleen Capodistriaan. Slovenialla on myös velvoitteita EU:ta kohtaan sen jälkeen kun siitä on tullut jäsenvaltio ja tämän lisäksi Slovenia on vuorostaan EU:n puheenjohtajavaltio. Eikö neuvosto katso, että tällaiseen poliisin häpeälliseen toimintaan on kiinnitettävä huomiota ja että poliisin uhkaava toiminta olisi tuomittava?

EU:n kansalaisten ryhmää, tässä tapauksessa italialaisia, jotka olivat rauhanomaisella vaellusmatkalla EU:ssa, kohdeltiin epädemokraattisesti ja kohtuuttomalla tavalla. Eikö neuvosto katso aiheelliseksi puuttua asiaan sen takaamiseksi, että Schengenin sopimusta, jonka myös Slovenia on allekirjoittanut, noudatetaan?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Tapaus, johon parlamentin jäsen Muscardini viittaa, kuuluu asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten – toisin sanoen Slovenian viranomaisten – toimivaltaan. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 33 artiklan mukaisesti yleisen järjestyksen ylläpitäminen kuuluu yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Tästä syystä neuvosto ei käsitellyt parlamentin jäsen Muscardinin kysymystä.

Jos USA:n viranomaiset eivät noudata vähimmässäkään määrin oikeutta, syyskuun 12. päivänä 2008 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun kuubalaiset patriootit Antonio Guerrero, Fernando González, Gerardo Hernández, Ramón Sabañino ja René González tuomittiin epäoikeudenmukaisesti vankilaan USA:ssa. Nämä miehet ovat kuubalaisia patriootteja, jotka puolustivat maataan yrittämällä estää sitä joutumasta Miamiin sijoittautuneiden järjestöjen edistämien ja toteuttamien jatkuvien terroritekojen uhriksi. Korostettakoon, että Yhdistyneiden Kansakuntien työryhmä totesi 27. toukokuuta 2005 näistä viidestä Yhdysvalloissa pidätetystä Kuuban kansalaisesta, että heitä koskevaa tuomiota ei ole annettu objektiivisuuden ja puolueettomuuden hengessä. Atlantan 11. piirin muutoksenhakutuomioistuin päätti 9. elokuuta 2005 yksimielisesti kumota Miamissa annetun tuomion. Viimeisten yhdeksän vuoden aikana nämä viisi kuubalaista patrioottia ovat kärsineet lukuisista laittomuuksista, asiaankuulumattomista ja epäinhimillisistä rangaistuksista, painostuksesta ja kiristyksestä ja perustavimpien ihmisoikeuksien loukkauksista sekä siitä, että USA:n hallinto on asettanut heidän perheenjäsentensä, mukaan lukien heidän puolisojensa ja lasten vierailuille sietämättömiä ja julmia esteitä ja rajoituksia.

Miten neuvosto aikoo toimia, jotta näiden viiden USA:ssa vangitun isänmaallisen Kuuban kansalaisen perustavimpia ihmisoikeuksia, erityisesti heidän perheenjäsentensä vierailuoikeutta ja oikeuksia, jotka koskevat tuomion kumoamista, puolueetonta oikeudenkäyntiä ja vapauteen pääsyä, kunnioitettaisiin?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto on tietoinen siitä, että Yhdysvaltain viranomaiset ovat joissakin tapauksissa kieltäneet perheenjäseniä ja muita henkilöitä sekä Euroopan parlamentin jäseniä ottamasta yhteyttä viiteen Kuuban kansalaiseen, jotka Yhdysvallat on vanginnut vakoilusta. Mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevän YK:n työryhmän mukaan valtaosalle perheenjäsenistä on kuitenkin myönnetty viisumi sukulaisvierailuja varten.

Yhdysvaltalaisen tuomioistuimen antama tuomio on kyseisen maan toimivaltaan kuuluva sisäinen asia. Tätä tapausta koskevat oikeudenkäynnit ovat kesken, eikä lopullista tuomiota ole vielä annettu. Näin ollen komissio ei voi esittää asiasta huomautuksia. Myös päätös maahantuloviisumin myöntämisestä kuuluu kyseisen maan sisäiseen toimivaltaan. Koska suurin osa viisumihakemuksista on hyväksytty eikä voida näyttää toteen, että sukulaisvierailut kiellettäisiin säännönmukaisesti, neuvosto ei voi todistaa, että vankien tai heidän perheidensä ihmisoikeuksia olisi loukattu. Lisäksi kukin jäsenvaltio on itse vastuussa kansalaistensa oikeuksien suojelusta ulkomailla konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Komissio vakuuttaa sitoutuvansa ehdottomasti kaikkien kansalaisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Antaako neuvosto täyden tukensa tietoverkkorikollisuutta koskevalle Euroopan neuvoston yleissopimukselle?

Jos ei anna, miksi ei?

Jos antaa, mitä neuvosto aikoo tehdä rohkaistakseen jopa neljäätoista jäsenvaltiotaan – jotka ovat Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ruotsi, Saksa, Tšekin tasavalta ja näistä parhaiten tuntemani Yhdistynyt kuningaskunta – ratifioimaan sen?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto tukee vilpittömästi tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta ja on tehnyt tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä koskevan puitepäätöksen, jonka sanamuoto on yleissopimuksen⁽¹⁾ sanamuodon kaltainen. Kyseisellä puitepäätöksellä, jonka täytäntöönpanon määräaika umpeutui 16. maaliskuuta 2007, voitaisiin myös kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimus. Yleissopimuksen ratifiointi kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Komissio julkisti alkoholistrategiansa syksyllä 2006. Sen mukaan alkoholi on kansanterveydellinen ongelma. Tästä huolimatta komissio on esittänyt viinialaa koskevan ehdotuksen (KOM(2007)0732), joka on täysin alkoholistrategian hengen vastainen. Neuvosto oli käsittääkseni sitä mieltä, että alkoholistrategian olisi oltava paljon tehokkaampi ja otti päätelmissään tiukemman kannan. Mitä mieltä neuvosto on komission alkoholistrategiasta, ja miten sitä aiotaan soveltaa?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto hyväksyi 30. marraskuuta 2006 pidetyssä kokouksessa komission tiedonannon EU:n strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä. Tiedonannolla edistetään merkittävästi kokonaisvaltaista ja koordinoitua yhteisön strategiaa liiallisen alkoholinkäytön haittavaikutuksista johtuvien terveys- ja hyvinvointiongelmien ratkaisemiseksi EU:ssa. Alkoholia ja terveyttä käsittelevän foorumin yleistavoitteena on vahvistaa yhteinen lähtökohta kaikille EU:ssa toimiville sidosryhmille, jotka sitoutuvat edistämään toimenpiteitä alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi. Foorumi perustettiin vuonna 2007 tämän strategian täytäntöönpanon perustaksi.

Neuvosto on kehottanut jäsenvaltioita tukemaan varauksetta komission strategiaa ja edistämään sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja yhteisössä.

Lisäksi neuvosto on korostanut, että kaikilla merkittävillä politiikan aloilla on välttämätöntä huolehtia kattavista, johdonmukaisista ja koordinoiduista välineistä alkoholiin liittyvien kansanterveys- ja turvallisuushaittojen ehkäisemiseksi. Tämä koskee esimerkiksi tutkimusta, kuluttajansuojaa, liikennettä, mainontaa, markkinointia, sponsorointia, valmisteveroja ja muita sisämarkkina-aloja.

Vähentääkseen alkoholiin liittyviä haittoja neuvosto on kehottanut komissiota jatkossakin tukemaan jäsenvaltioiden toimia kansallisen alkoholipolitiikan ylläpitämiseksi, vahvistamiseksi ja kehittämiseksi. Se on myös kehottanut jäsenvaltioita tiedottamaan vuodesta 2008 alkaen säännöllisesti EU:n strategian täytäntöönpanon edistymisestä ja niistä toimista, joista jäsenvaltiot antavat selvityksen neuvostolle, jotta se voi arvioida saavutettuja tuloksia. Neuvosto on myös kehottanut komissiota kehittämään mitattavissa olevia keskeisiä indikaattoreita, jotta voidaan seurata alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisen edistymistä yhteisössä.

Heti kun kertomus on saatavilla, puheenjohtajavaltio ilmoittaa asiasta neuvostolle ja päättää asianmukaisista jatkotoimista.

Schengenin sopimus laajeni 21. joulukuuta 2007 Itä- ja Keski-Euroopan valtioihin. Schengenin sopimuksen uudet osapuolet ovat täyttäneet kaikki vaatimukset ja osoittaneet luotettavuutensa tasaveroisina kumppaneina muiden Euroopan valtioiden joukossa.

Venäjän duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatšev on ilmoittanut virallisesti, että vastauksena Viron joillekin Venäjän kansalaisille asettamaan maahantulokieltoon Venäjä saattaa estää pääsyn Venäjän Federaatioon myös niiltä Schengenin viisumialueen valtioiden kansalaisilta, joiden valtiot ovat laatineet Venäjän kansalaisista mustia listoja heidän vakaumustensa takia. Kosatšev esitti esimerkkinä opiskelija Mariana Skvortsovan tapauksen. Hänen viisuminsa mitätöitiin Virossa viisumisääntöjen rikkomisen vuoksi. Miten neuvosto suhtautuu Venäjän uhkauksiin rajoittaa Schengen-valtioiden kansalaisten maahantuloa ja miten neuvosto aikoo suhtautua Venäjän mahdollisiin vastatoimiin, jos jonkin Schengen-valtion kansalaisen oikeuksia aletaan rajoittaa toisen Schengen-valtion raja- ja turvallisuuspolitiikan vuoksi?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Viisumin myöntämisen edellytykset Schengen-yhteistyöhön osallistuvissa jäsenvaltioissa on esitetty yhteisessä konsuliohjeistossa diplomaatti- ja konsuliedustustoille⁽¹⁾. Kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa Schengen-alueelle koskevat edellytykset on puolestaan esitetty Schengenin rajasäännöstössä.⁽²⁾

Neuvoston saaman tiedon mukaan komission edustajat ilmoittivat Venäjän viranomaisille viisumien myöntämistä koskevista järjestelyistä viisumimenettelyjen helpottamista käsittelevän Venäjän federaation ja Euroopan yhteisön välisen sekakomitean⁽³⁾ kokouksessa.

Neuvosto ei ole tietoinen rajoituksista, jotka koskevat maahantuloa Venäjän federaation alueelle ja joita Venäjän viranomaisten on tarkoitus ottaa käyttöön määrättyjen jäsenvaltioiden kansalaisille.

Neuvosto ei myöskään tunne kysymykseen liittyvän tapauksen olosuhteita.

Voisiko ministerineuvosto kertoa, aikooko se käyttää myös Gazan kaistan tapauksessa samoja menetelmiä ja mekanismeja, joita se käytti Kosovon itsenäistymisessä?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Arvoisa parlamentin jäsen yhdisti kysymyksessään Gazan alueen ongelman Kosovon tilanteeseen. Vastauksessaan neuvosto katsoo, ettei Gazan alueen ongelmaa voida mitenkään verrata Kosovon tilanteeseen.

Eurooppa-neuvosto perusti 14. joulukuuta 2007 pitämässään kokouksessa riippumattoman mietintäryhmän.

Voiko puheenjohtajavaltio selventää tilannetta vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Onko mietintäryhmä jo perustettu? Keitä sen jäsenet ovat? Miten heidät valittiin? Mistä lähteistä ryhmän toiminta rahoitetaan? Millainen toiminta-alue sillä on? Millaisia tuloksia ryhmältä odotetaan? Mitä sellaista mietintäryhmä voi saada aikaan, mihin valmistelukunta ei kyennyt eikä EU-kansalaisten valitsema Euroopan parlamentti kykene?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Eurooppa-neuvosto perusti parlamentin jäsen Budreikaitėn mainitseman mietintäryhmän 14. joulukuuta 2007 pitämässään kokouksessa. Samalla Eurooppa-neuvosto nimitti puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa ja pyysi heitä esittämään nimiluettelon mahdollisista jäsenehdokkaista Eurooppa-neuvoston tarkasteltavaksi Ranskan puheenjohtajakaudella.

Eurooppa-neuvosto päätti 14. joulukuuta 2007 pitämässään kokouksessa myös ryhmän toimintarajoista, -organisaatiosta ja -aikataulusta, jotka on esitetty kyseisen kokouksen päätelmissä.

Puheenjohtajavaltio kehottaakin arvoisaa parlamentin jäsentä etsimään mietintäryhmästä lisätietoa kyseisistä päätelmistä.

EU tekee säännöllisesti kalastussopimuksia unionin ulkopuolella olevien köyhien kehitysmaiden kanssa. Näitä sopimuksia arvostelevat sekä ympäristöliike että avustusjärjestöt. Kalastussopimuksia tehdään ensi sijassa Afrikan maiden kanssa. Sopimukset merkitsevät sitä, että eurooppalaisilla kalastuslaivastoilla on oikeus kalastaa näiden maiden vesillä. Arvostelijat katsovat, että kalastussopimukset vaikuttavat osaltaan valtamerien kalakantojen ehtymiseen ja siihen, että kehitysmaiden paikallisilta kalastajilta viedään tulonlähde.

Ymmärtääkö puheenjohtajavaltio kolmansien maiden kanssa tehtäviin kalastussopimuksiin säännöllisesti kohdistettavan arvostelun? Aikooko puheenjohtajavaltio esittää aloitteita, joilla pyritään näiden kalastussopimusten nykyaikaistamiseen ja pitkällä aikavälillä niiden poistamiseen?

Neuvoston puheenjohtajavaltion vastausta, joka ei sido neuvostoa eikä myöskään jäsenvaltioita, ei annettu suullisesti Euroopan parlamentin maaliskuun 2008 Strasbourgin istuntojaksolla pidetyllä neuvoston kyselytunnilla.

Neuvosto on tietoinen arvostelusta, joka kohdistuu yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemiin kalastussopimuksiin, ja haluaa korostaa, että kalastuskumppanuussopimuksia koskevissa neuvoston päätelmissä⁽¹⁾ on 19. heinäkuuta 2004 lähtien annettu toimintakehys näiden sopimusten tekemistä varten.

Näiden sopimusten hyväksymisen yhteydessä kaikki kalastussopimukset muutettiin kalastuskumppanuussopimuksiksi. Toimintakehyksen pääkohdissa edellytetään, että yhteisön aluksilla on mahdollisuus hyödyntää ylijääneitä kalakantoja kyseisen kolmannen maan vesialueella ja että osa yhteisön rahoitusosuudesta myönnetään paikallisen kalastusalan kehittämistoimiin.

Kalastuskumppanuussopimusten nojalla perustetaan sekakomitea, joka seuraa ja arvioi sopimuksen noudattamista ja toteuttaa kalastuspolitiikkaa siinä maassa, jolle yhteisö on myöntänyt rahoitustukea. Sekakomitea voi myös päättää sopimusta koskevista mahdollisista muutoksista, jotka sopimuspuolten on sen jälkeen ratifioitava. Sekakomiteat kokoontuvat vähintään kerran vuodessa.

Neuvosto ei ole perillä siitä, aikooko komissio esittää uuden tiedonannon, jossa ehdotetaan kalastuskumppanuussopimuksiin olennaisia muutoksia.

Viimeaikaisista tilastoista käy ilmi, että Euroopan unionissa vuonna 2004 tieteellistä jatkotutkintoa suorittaneiden opiskelijoiden osuus oli vain 3,3 prosenttia opiskelijoiden kokonaismäärästä. Tšekin tasavalta, Itävalta ja Suomi, joissa kyseinen osuus oli seitsemän prosenttia, olivat vertailussa ensimmäisellä sijalla, ja yli 50 prosenttia tieteellistä jatkotutkintoa Euroopan unionissa suorittaneista opiskelijoista oli ranskalaisia, brittejä ja espanjalaisia.

Tietoon perustuvan talouden luomisessa tieteelliseen jatkotutkintoon johtavilla opinnoilla on tunnetusti tärkeä merkitys. Korkea-asteen opetuksen ja tieteellisten jatko-opintojen edistämisen ansiosta yritykset voivat luoda erittäin tuottoisia korkean tason työpaikkoja.

Millaista strategiaa komissio noudattaa kannustaakseen ja auttaakseen jäsenvaltioita lisäämään tieteellisten jatko-opintojen houkuttavuutta ja mahdollistamaan siten niiden innovaatio- ja tutkimuskapasiteetin kasvun? Voiko komissio myös ilmoittaa, millaista strategiaa se noudattaa tohtoriopiskelijoiden määrän kasvattamiseksi insinööritieteissä?

Arvoisan parlamentin jäsenen mainitsema 3,3 prosentin osuus koskee vain väitöskirjaa valmistelevia tutkijoita ja muita pitkälle edistyneitä tutkijaopiskelijoita. Tähän eivät sisälly maisteriohjelmia suorittavat jatko-opiskelijat. Kun kyseiset opiskelijat lasketaan mukaan, jatko-opiskelijoiden nopeasti kasvava määrä parantaa tilannetta huomattavasti.

Yleisesti ottaen tohtoritason jatko-opintojen osallistujamäärät kasvavat EU:ssa tasaisesti ja ovat korkeampia kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa. Tutkijaopiskelijoiden osuus ja absoluuttinen määrä vaihtelevat kuitenkin huomattavasti EU:n eri jäsenvaltioissa. Joissakin maissa, joissa tutkijaopiskelijoiden prosenttiosuus on korkea, korkeakouluopiskelijoiden kokonaismäärä on suhteellisen pieni, joten tutkijaopiskelijoiden kokonaismäärä ei ole kovin suuri väkilukuun suhteutettuna.

Insinööritieteiden jatko-opiskelijoiden määrän nostamiseksi on ensinnäkin tärkeää lisätä matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan loppututkinnon suorittaneiden määrää. Tästä syystä komissio ehdotti viitearvoa, jonka koulutusneuvosto hyväksyi toukokuussa 2003: tarkoituksena on nostaa matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan loppututkinnon suorittaneiden kokonaismäärää 15 prosenttia ja vähentää miesten ja naisten välistä epäsuhdetta vuoteen 2010 mennessä. Vaikka ensimmäinen tavoite on jo saavutettu, sukupuolten tasapuolista osallistumista koskeva näkökohta ei ole juurikaan edistynyt. Naisten osuus kasvoi hienoisesti: vuonna 2000 se oli 30,7 prosenttia ja vuonna 2005 se nousi 31,2 prosenttiin.

Komissio koordinoi matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan alan koulutusta koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa ja eri maiden keskinäisiä vertaisoppimistoimia Koulutus 2010 -toimintaohjelman yhteydessä. Vuonna 2006 komissio on perustanut 13 maasta koostuvan klusteriryhmän seuraamaan matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan alan eurooppalaista viitearvoa ja lisäämään etenkin naisten osuutta matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan alan koulutuksessa ja ammateissa. Ryhmä edistää myös tieteellisten asiantuntijoiden valmistautumista Barcelonan tavoitteeseen eli nostamaan tutkimuksen osuuden kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta (BKT).

Matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan ala on myös yksi elinikäisen oppimisen kahdeksasta avaintaidosta (parlamentin ja neuvoston suositus, joulukuu 2006) ja elinikäisen oppimisen ohjelman yhteydessä vuonna 2008 tehtävien ehdotuspyyntöjen ensisijainen aihe. Lisäksi seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa julkaistaan maaliskuussa 2008 tiedekasvatusta koskevan Rocardin raportin jatkotoimena ehdotuspyyntö, joka koskee eurooppalaisen kouluopetuksen yhteydessä annettavan yleisen tiedekasvatuksen innovatiivisia menetelmiä.

Aikuisten elinikäisen oppimisen merkitys tunnustetaan kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Aikuiskoulutus edistää joustavuutta ja työllisyyttä työmarkkinoilla, ja sen ansiosta voidaan aikaansaada myönteisiä sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Koulutus- ja opetusalalla toteutetun uudistuksen ansiosta on aikaansaatu huomattavaa edistystä. Jotkut Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan vieläkään kehitä innovatiivisia opetusohjelmia eivätkä huolehdi ohjelmien nopeasta, laadukkaasta ja tehokkaasta täytäntöönpanosta ja rahoituksesta. Epämuodollista ja spontaania opetusta ei selvästikään toteuteta riittävän nopeasti.

Mitä aloitteita komissio on toteuttanut tai aikoo toteuttaa niiden maiden, jotka panevat kyseiset ohjelmat aktiivisesti täytäntöön, sekä niiden, jotka tekevät sen passiivisemmin, välisen kuilun kaventamiseksi?

Vaikuttaakseen aikuiskoulutusta koskevaan tilanteeseen EU:ssa komissio vahvistaa viitearvoja, soveltaa avointa koordinointimenetelmää, kehittää vertailuvälineitä ja laatii tiedonantoja. Lisäksi elinikäisen oppimisen ohjelmasta myönnetään rahoitustukea.

EU on jo vuonna 2003 vahvistanut viitearvon parantaakseen ja seuratakseen aikuiskoulutuksen osallistujamäärien kehitystä. Viitearvon tarkoituksena on nostaa elinikäiseen oppimiseen osallistuvien 25–64-vuotiaiden aikuisten määrä 12,5 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Myös Euroopan työllisyysstrategiassa on vuodesta 2003 alkaen pyritty samaan tavoitteeseen eli lisäämään aikuisten osallistumista elinikäiseen oppimiseen.

EU:ssa koulutukseen osallistuminen lisääntyi vuosina 2000–2006 7,1 prosentista 9,6 prosenttiin. Vuonna 2006 keskimäärin 9,6 prosenttia 25–64-vuotiaista eurooppalaisista osallistui koulutustoimiin. Tulevaisuudessa on edistyttävä nopeammin, ja monien EU:n jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia saavuttaakseen osallistumisasteelle asetetun 12,5 prosentin viitearvon vuonna 2010.

Parhaiten suoriutuneet maat ovat Ruotsi, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Suomi, ja niiden jälkeen tulevat Alankomaat, Slovenia ja Itävalta. Kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden osallistumisaste jää edelleen alle EU:n 12,5 prosentin keskiarvon.

Maiden osallistumisasteissa on huomattavia eroja: joissakin maissa se on lähes yli 30 prosenttia ja toisissa vain hieman yli yksi prosentti.

Naiset osallistuivat koulutukseen keskimäärin miehiä enemmän (vuonna 2006 naisia 10,4 prosenttia ja miehiä 8,8 prosenttia), ja korkeasti koulutetut aikuiset osallistuivat elinikäiseen oppimiseen huomattavasti enemmän kuin vähän koulutetut. Osallistuminen vähenee myös iän myötä.

Kehittääkseen pidemmälle elinikäistä aikuiskoulutusta ja vähentääkseen eroja kyseistä aloitetta aktiivisesti ja passiivisesti toteuttavien maiden välillä komissio on esittänyt kaksi aikuiskoulutusta koskevaa tiedonantoa. Ensimmäinen tiedonanto vuodelta 2006 on nimeltään ”Aikuiskoulutus: Oppia ikä kaikki”, ja siinä komissio esittää aikuiskoulutusalan kehitystä ja tarpeita koskevan yleisen toimintamallin. Syyskuussa 2007 esitetty toinen tiedonanto nimeltä ”Oppiminen kannattaa aina” on EU:n aikuiskoulutuksen toimintasuunnitelma.

Toteuttaessaan toimintasuunnitelmaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa komissio analysoi kansallisten uudistusten vaikutuksia aikuiskoulutukseen. Koska aikuiskoulutusala liittyy kaikkiin muihin koulutusaloihin, on tärkeää tarkastella muiden koulutusalojen kehitystä ja pohtia niiden keskinäistä vaikutusta aikuiskoulutukseen. Useimmat jäsenvaltiot kehittävät tutkintojen tunnustamista koskevia kansallisia rakenteita, jotka liittyvät eurooppalaisiin rakenteisiin. Kehittämistoimilla keskitytään helpottamaan koulutukseen pääsyä, etenemistä ja siirtoa, minkä vuoksi ne voivat merkitä uusia pätevöitymismahdollisuuksia aikuisille. Komissio kehittää myös nykyisten hyvien käytäntöjen pohjalta ammattilaisia koskevat aikuiskoulutusstandardit ja laadunvarmistusmekanismit. Jäsenvaltioita kehotetaan asettamaan tavoitteita aikuisten osaamistason parantamiseksi ja nopeuttamaan riskiryhmien epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen arviointi- ja tunnustamismenettelyä. Komission viimeinen mutta silti merkittävä ehdotus koskee aikuiskoulutusalan vertailukelpoisuutta parantavaa perustietopakettia.

Näiden toimien lisäksi elinikäisen oppimisen ohjelmasta ja etenkin sen alakohtaisesta ”Grundtvig”-ohjelmasta myönnetään rahoitustukea rajat ylittäville aikuiskoulutusalan hankkeille.

Komissio on hiljattain julkaissut 20:tä merkittävää Grundtvig-hanketta käsittelevän esitteen ”Grundtvig Success Stories”. Esitteessä annetaan esimerkkejä parhaista käytännöistä ja rohkaistaan muita sidosryhmiä noudattamaan näitä hyviä esimerkkejä. Esitteen voi ladata osoitteesta:

http://ec.europa.eu/dgs/education_culture/publ/pdf/grundtvig/success-stories_en.pdf .

Aikuiskoulutus voi kuulua myös muiden elinikäisen oppimisen ohjelman alakohtaisten ohjelmien soveltamisalaan: esimerkiksi Leonardo da Vinci -ohjelmassa on valittu vuosia 2008–2010 koskevien monenvälisten hankkeiden yhdeksi painopisteeksi ”aikuisväestön taitojen kehittäminen työmarkkinoilla”.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 151 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisö “myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta”. Tällä hetkellä EU:n tukiohjelmista kulttuuritoiminnalle annettava tuki kohdistuu kuitenkin lähes täysin korkeakulttuuria edustaville hankkeille. Teatterit, museot ja konsertit saavat tukea, kun taas erilaista kansankulttuuria ylläpitävät yhdistykset jäävät huomiotta. Näin tapahtuu huolimatta siitä, että tällaiset yhdistykset ovat paitsi historiallisesti kehittyneitä eurooppalaisen kulttuurin hyvin tärkeiden osien säilyttäjiä, ne myös ovat yleensä järjestäytyneet rajat ylittävästi ja niiden vuosittain järjestämät tilaisuudet ovat hyvin suosittuja.

Onko komissio tietoinen tällaisesta käytännössä hyvin yksipuolisesta tukipolitiikasta? Miten se aikoo vastustaa ilmiötä tulevaisuudessa?

Kulttuurialaa kuultiin ennen kulttuuriohjelman 2007–2013 suunnittelua. Kulttuurialan toimijoiden tarpeet ovat tämän ohjelman lähtökohta. Heidän kehotuksestaan kulttuuriohjelma eroaa sitä edeltäneestä ohjelmasta siinä suhteessa, että se on joustavampi ja avoin eurooppalaisen kulttuurin huomattavalle monimuotoisuudelle ja tällä alalla toimiville kansalaisyhteiskunnan organisaatioille.

Ohjelma on ollut käynnissä vasta hiukan yli vuoden, eikä vielä pystytä antamaan kattavaa kuvaa niistä lukuisista erilaisista toimista, joita ohjelmasta rahoitetaan. Perustetun tiedotusjärjestelmän avulla luodaan kuitenkin tulevaisuudessa yleiskatsaus valittuihin hankkeisiin, niiden lajeihin, tavoitteisiin ja määriin.

Kuitenkin jo edellisen ohjelman yhteydessä muutamissa hankkeissa korostettiin erityisesti musiikkiin ja tanssiin liittyviä erilaisia kansanperinteitä. Tällaiset tapahtumat yhdistävät Euroopan eri kulttuureja ja ovat tässä mielessä rajatylittäviä, kuten arvoisa parlamentin jäsen aivan oikein toteaa.

Komissio kuulee kulttuurialan sidosryhmiä tarkasti, ja niiden näkemykset on otettu huomioon uuden ohjelman ehdotuspyyntöihin tehdyissä muutoksissa. Komissio toivoo, että vielä useampien erilaisten hankkeiden rahoitushakemukset hyväksytään tulevaisuudessa.

Kun on kyse koheesiopolitiikan nojalla muun muassa kulttuuri-investoinneille myönnetystä tuesta, aloite on komission sijasta jäsenvaltioilla.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tehokas ilmastonmuutokseen puuttuminen olisi tällä hetkellä EU:n toimintaohjelman kärjessä, mutta voisiko komissio selventää, millä tavoin ja missä määrin EU:n erityiset tähän asiaan liittyvät huolenaiheet otetaan huomioon kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa?

Mitä komissio voi tehdä varmistaakseen, että maailmanlaajuinen yksimielisyys Balin konferenssissa joulukuussa 2007 hahmotellusta kattavasta ja oikeudenmukaisesta vuoden 2012 jälkeisestä ilmastonmuutoksen torjunnan toimintakehyksestä aletaan ottaa huomioon kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa?

Ilmastonmuutos on keskeinen maailmanlaajuinen kysymys, joka edellyttää kiireellisiä maailmanlaajuisia toimia. Tehokkaat yhteiset toimet onnistuvat parhaiten globaalin ilmastonmuutossopimuksen avulla. Tästä syystä EU pyrkii ennen muuta varmistamaan onnistumisen neuvotteluissa, jotka käynnistettiin Balilla joulukuussa 2007 ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla. Neuvottelutavoitteena on vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva kattava ja kunnianhimoinen ilmastosopimus, joka on määrä saada valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Tämä on välttämätöntä paitsi ympäristön kannalta myös kaupan ja kilpailukyvyn näkökulmasta, sillä on selvää, että kaupankäyntiin kohdistuvat häiriöt ja kilpailukykyä koskevat huolenaiheet vältetään parhaiten ilmastonmuutosta koskevan yhteisen kansainvälisen toimintakehyksen avulla.

Kauppapolitiikan pitäisi vastata maailmanlaajuisten ilmastonmuutosneuvottelujen tarpeita ja tuloksia ja tarjota tarvittaessa ratkaisuja synergian maksimoimiseksi sekä kaupan ja ympäristönäkökohtien keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi. Erityisesti sen avulla pitäisi jatkaa kaupan myönteisen panoksen edistämistä ilmastonmuutoksen torjunnassa ottamalla huomioon sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen että muutokseen sopeutuminen. Ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen vapauttamista tulleista ja muista maksuista olisi tuettava voimakkaasti, sillä sen avulla edistetään välttämättömien ympäristöteknologioiden hyödyntämistä ja käyttömahdollisuuksia.

Tämä on ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen vapauttamista koskevan EU:n ja Yhdysvaltojen uuden ehdotuksen painopiste Maailman kauppajärjestön (WTO) nykyisellä neuvottelukierroksella, joka koskee monenvälistä kauppaa. Siinä kehotetaan muita maita esittämään konkreettisia ehdotuksia niistä hyödykkeistä ja palveluista, joita pitäisi käsitellä.

Kuten myös WTO:n nykyisellä neuvottelukierroksella annetusta Dohan ministerikokouksen julistuksesta ilmenee, kauppapolitiikkaa koskevien ympäristöarviointien (kuten EU:n kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin) pitäisi osaltaan auttaa torjumaan tai ainakin lieventämään lisääntyneen kaupan kielteisiä vaikutuksia.

On myös syytä korostaa, että uuden sukupolven vapaakauppasopimusneuvotteluissa EU:n tavoitteena on kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku. EU yrittää helpottaa ympäristöhyödykkeiden, -palvelujen ja -teknologioiden kauppaa ja edistää yhteisten kansainvälisten ympäristönormien täytäntöönpanoa. EU:hun yritetään myös perustaa keskustelufoorumi, jossa käsitellään kestävää kehitystä koskevia kysymyksiä myös kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Indonesia käynnisti Balilla yleisemmällä tasolla epävirallisen kauppaa ja ilmastonmuutosta koskevan ministeritason vuoropuhelun ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimusta (UNFCCC) käsittelevän konferenssin yhteydessä. Tällä tavoin pitäisi jatkossa edistää yhteisymmärryksen saavuttamista kauppapolitiikan ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimien välisestä yhteydestä ja ottaa asianmukaisesti huomioon niiden kehitykseen liittyvät näkökohdat.

Valtiolliset sijoitusrahastot (Sovereign Wealth Funds, SWF) ovat kasvaneet viime aikoina ilmiömäisesti ja niistä on tullut merkittäviä investoijia maailmanmarkkinoilla. SWF-rahastojen kokonaispääomaksi arvioidaan 2,9 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Toiminta on suurelta osin läpinäkymätöntä ja sijoituspäätökset ovat usein poliittisesti tai nationalistisesti värittyneitä.

Onko komissio laatinut selkeitä toimintalinjoja SWF-rahastoihin liittyviä kaupallisia näkökohtia varten?

Komissio seuraa valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden toimintaa ja valvoo tarkoin alan nykykehitystä.

Komissio esitti tätä asiaa koskevan tiedonannon 27. helmikuuta 2008⁽¹⁾.

Tiedonannossa määritellään ja selvitetään valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden esiin nostamia kysymyksiä. Näin tiedonannossa pyritään ottamaan huomioon valtioiden omistamia sijoitusyhtiöitä koskevat huolenaiheet. Siinä tuodaan esiin perustekijöitä, jotka liittyvät EU:n odotuksiin valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden hallinnoinnista ja avoimuudesta. Näiden perustekijöiden avulla pitäisi edistää sekä tätä asiaa koskevan EU:n yhteisen lähestymistavan kehittämistä että kansainvälistä keskustelua, jota käydään esimerkiksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD). Tiedonannossa ei esitetä ehdotuksia lainsäädäntöaloitteiksi.

Yleisesti ottaen komissio muistuttaa, että EU:n tavoitteena on jo pitkään ollut investointien kannustaminen ja pääoman vapaa liikkuvuus, ja tämä on EU:n menestyksen avain yhä globaalistuneemmassa kansainvälisessä järjestelmässä. Jäsenvaltiolla on lainsäädäntöä ja sääntelyvälineitä kansallisiin turvallisuusnäkökohtiin perustuvaa seurantaa ja toimia varten. Näin ollen EU:n on ratkaistava tasapuolisesti valtioiden omistamiin sijoitusyhtiöihin tehtyjen investointien herättämät kysymykset ja vältettävä antamasta sellaisia signaaleja, ettei EU enää suhtaudu myönteisesti laillisiin sijoittajiin.

Voiko komissio antaa kattavan lausunnon maailmankauppaneuvottelujen nykytilasta?

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, vuonna 2005 pidetyssä Hongkongin ministerikokouksessa päätettiin sopia etukäteen kauppaa ja teollisuustuotteita koskevista niin kutsutuista yksityiskohtaisista säännöistä (WTO:n ammattikielellä ”NAMA”), jotka edeltäisivät kaikkia neuvottelukysymyksiä koskevaa lopullista sopimusta. Yksityiskohtaisia sääntöjä koskevan sopimuksen tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen tullialennuksia koskevista keskeisistä luvuista ja myös maataloustukien leikkaamisesta. Sopimuksen tekemisen määräaikaa on lykätty useaan otteeseen. Tässä vaiheessa yritetään lähiviikkoina määritellä yksityiskohtaisia sääntöjä koskevan sopimuksen perustekijät, mutta vielä on epävarmaa, pystytäänkö tämä tavoite saavuttamaan.

Helmikuun puolivälissä 2008 maataloutta ja NAMA-sääntöjä käsittelevien WTO:n neuvotteluryhmien puheenjohtajat julkaisivat neuvotteluasiakirjojen tarkistetut versiot. Näiden asiakirjojen pitäisi muodostaa lopullinen perusta yksityiskohtaisia sääntöjä koskevasta sopimuksesta käytäville ministerineuvotteluille. Näitä asiakirjoja koskeva merkittävä huolenaihe on kuitenkin se, että ne eivät vielä anna riittävää varmuutta siitä, pystytäänkö maatalouden ja NAMA-sääntöjen välille saavuttamaan riittävä tasapaino.

Maatalouden alalla on tehty kolmansien maiden kanssa niiden tavoitteita vastaavia sitoumuksia, jotka kuitenkin pysyvät yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2003 uudistuksen rajoissa. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa maataloutta käsittelevän neuvotteluryhmän puheenjohtajan nykyisten ehdotusten pohjalta, vaikka selvitettäviä ja ratkaistavia kysymyksiä on vielä jäljellä.

Näin meneteltiin kuitenkin vain sillä perusteella, että nämä neuvottelut ovat kertaluonteinen toimi ja että yhdellä alalla tehtyjen myönnytysten vastapainoksi olisi saavutettava tuloksia muilla aloilla. Puheenjohtaja on valitettavasti halunnut laatia teollisuustuotteita koskevan tarkistetun asiakirjan, joka saattaisi laskea mahdollisesti saavutettavaa tavoitetasoa. EU ei voi hyväksyä sopimusta, jolla ei pystytä toteuttamaan Dohan kehitysohjelman toimeksiantoa, toisin sanoen luomaan teollisuustuotteita koskevia uusia konkreettisia kaupankäyntimahdollisuuksia. Tämä kanta on annettu selvästi tiedoksi muille WTO:n jäsenille. Vaikka onkin hyväksyttävää, että kehitysmaiden valtaenemmistö antaa vain hyvin lieviä sitoumuksia tällä neuvottelukierroksella, mielestämme nousevan talouden maiden kuten Kiinan, Brasilian tai Intian pitäisi antaa merkittävä panos avaamalla uusia markkinoita oman kehitystasonsa mukaisesti.

EU:n näkemyksen mukaan yksityiskohtaisista säännöistä pitäisi päästä sopimukseen tämän kevään aikana. Olisi pidettävä mielessä, ettei yksityiskohtaisia sääntöjä koskeva sopimus olisi vielä lopullinen. Siinä lyötäisiin lukkoon maataloutta ja kauppaa koskevat keskeiset kysymykset, mutta muista neuvottelukysymyksistä olisi vielä käytävä päätösneuvottelut ennen lopullisen sopimuksen tekemistä. Yritämme kuitenkin varmistaa, että yksityiskohtaisia sääntöjä koskevalla sopimuksella helpotetaan myös riittävästi päätösneuvotteluja, joita käydään muista kysymyksistä kuten palveluista, säännöistä (polkumyynti- ja tukisäännöt), maantieteellisistä merkinnöistä, kaupan helpottamisesta, ympäristöhyödykkeistä ja kehittämisestä. Jos lopullista sopimusta ei tehdä tänä vuonna, Yhdysvaltojen poliittinen tilanne tekee sopimukseen pääsemisestä erittäin epätodennäköistä ennen vuotta 2010.

Lukuisissa Yhdistyneiden kansakuntien raporteissa on huomautettu siitä, että viime aikoina tuloerot sekä sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo ovat kasvaneet maiden välillä ja niiden sisällä siten, että köyhyys- ja työttömyysluvut ovat pysyneet korkeina tai ne ovat kasvaneet entisestään. Samaan aikaan on käynyt ilmi, että suurten monikansallisten yritysten voitot ovat kasvaneet ja rikkaus on keskittynyt. Tilanteelle ei ole selvästikään vierasta huomattava kaupan ja pääomien vapauttamisen lisääntyminen maailmanlaajuisesti.

Ottaen huomioon viimeaikaiset maataloutta ja muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä koskevat tarkistetut ehdotukset, mitkä näistä ehdotuksista etenevät WTO-neuvotteluihin, erityisesti maataloutta, muiden kuin maataloustuotteiden (mukaan lukien tekstiilit ja vaatteet) markkinoillepääsyä ja palveluja koskeviin neuvotteluihin. Mitä mieltä komissio on tarpeesta tarkistaa nykyistä neuvottelumandaattia ottaen huomioon, että kaupan, maatalouden, teollisuuden ja palvelujen vapauttaminen pahentaa taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa, vaarantaa elintarvikeomavaraisuuden ja julkisten palvelujen saatavuuden sekä edistää yrityssiirtoja ja sosiaalista ja ympäristöllistä polkumyyntiä?

Vain harvoissa taloustutkimuksissa ollaan eri mieltä siitä, että kaupan vapauttaminen on kasvun ja kehityksen kannalta tärkeä tekijä. Perusteluissa kiinnitetään huomiota enemmänkin vapauttamisen laatuun ja jaksottamiseen. Silti on yhtä lailla selvää, ettei kaupan vapauttaminen voi toimia tyhjiössä: sen toteuttamiseen tarvitaan monia erilaisia politiikan aloja, hyvää hallintotapaa ja vakaata taloudellista toimintaympäristöä. Kaupan vapauttaminen ei ole kehitystä aikaansaava ihmelääke.

Käyttämällä kehitysyhteistyöpoliittisen kokonaisratkaisunsa avaintekijänä kauppaa monet kehitysmaat ovat onnistuneet vähentämään merkittävästi köyhyyttä ja lisäämään hyvinvointia. Vaikuttavimmat esimerkit kaupan avulla aikaansaadusta kasvusta ovat todennäköisesti Aasiasta. Kiina on tässä mielessä selkeästi edelläkävijä. Samanlaisia suuntauksia on kuitenkin nähtävissä pienemmissä Aasian maissa kuten Vietnamissa tai jopa Bangladeshin kaltaisissa vähiten kehittyneissä maissa. Samanaikaisesti Kiina ja muut nousevan talouden maat keskittyvät entistä tiiviimmin kytkemään sosioekonomiset ongelmat kuten kasvavat tulo- ja varallisuuserot sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työlainsäädännön tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

Unctad⁽¹⁾ on hiljattain kiinnittänyt huomiota myönteisiin vaikutuksiin, joita Aasian kasvulla on muihin köyhiin alueisiin – etenkin niihin alueisiin, jotka ovat riippuvaisia hyödykeviennistä. Etelä–etelä-suuntainen kauppa on yhä tärkeämpi osa maailmankauppaa ja tarjoaa uusia kehitysmahdollisuuksia, mutta kaupan esteet ovat etelässä edelleen suuria: kehitysmaiden maksamista tulleista yli 60 prosenttia johtuu toisista kehitysmaista, vaikka vain 40 prosenttia niiden viennistä suuntautuu kyseisiin maihin.

Käynnissä olevat WTO:n⁽²⁾monenväliset kauppaneuvottelut tarjoavat tilaisuuden hyödyntää kauppaa laajemmin kehityksen tukemiseen lisäämällä kehitysmaiden markkinoillepääsymahdollisuuksia.

Nykyisissä neuvotteluasiakirjoissa otetaan täysimääräisesti huomioon se seikka, ettei kaikilla kehitysmailla ole samanlaisia valmiuksia toteuttaa kaupan vapauttamista. Huomattava osa Dohan kehitysohjelman neuvotteluista koskee kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelua, jotta ne voivat avata markkinansa (niin teollisuus- ja maataloustuotteiden kuin palvelujenkin alalla) asteittain, käytännössä määrättyjen maaryhmien kehitystasosta riippuen. Valtaenemmistö WTO:hon kuuluvista kehitysmaista antaa vain hyvin lieviä sitoumuksia. Tämä koskee erityisesti vähiten kehittyneitä maita eikä edellytä uusien markkinoiden avaamista.

Toisaalta on täysin selvää, että odotamme nousevan talouden maiden kuten Brasilian, Intian tai Kiinan kantavan kehitystasonsa mukaisesti vastuuta tarjoamalla uusia markkinoillepääsymahdollisuuksia etenkin teollisuustuotteille. Vaikka teollisuustuotteiden markkinat ovat EU:ssa avoimet ja tullimaksut ovat alhaisimpia maailmassa, nousevan talouden maiden keskimääräiset tullimaksut ovat edelleen korkeita ja enimmäistariffit huomattavan korkeita. Joka tapauksessa jopa kyseiset maat joutuvat avaamaan markkinoitaan kehittyneitä maita vähemmän ja säilyttävät oikeuden suojata määrättyjä herkkiä aloja tiettyyn rajaan saakka.

On ratkaisevan tärkeää varmistaa, että Dohan kehitysohjelmaa koskevissa lopullisissa sopimuksissa otetaan tasapuolisesti huomioon eri kehitysvaiheissa olevien maiden panos eri neuvotteluvaiheissa. Tämä on myös ratkaiseva perusedellytys etelä–etelä-suuntaisen kaupan edistämiseksi.

WTO:n jäsenmaat ovat jatkuvasti korostaneet kehitysnäkökohtien ratkaisevaa merkitystä koko Dohan työohjelmalle. Komissio haluaa lisäksi muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että useista toimenpiteistä on jo päästy yhteisymmärrykseen WTO:hon kuuluvien köyhimpien kehitysmaiden auttamiseksi, jotta ne voivat saada täyden hyödyn Dohan kehitysohjelman onnistuneista tuloksista kuten kauppaa tukevasta avusta (Aid for Trade) tai vähiten kehittyneiden maiden tullittomasta ja kiintiöttömästä tuonnista. EU takaa, että myös kysymys etuuksien merkityksen vähenemisestä ratkaistaan oikeudenmukaisesti.

EU tukee myös WTO:n ja ILO:n⁽³⁾ yhteistyötä, joka koskee työllisyys- ja sosiaalipolitiikan sekä kaupan välistä vuorovaikutusta, ja komissio tukee aktiivisesti ihmisarvoisen työn indikaattoreiden kehittämistä sekä kaupan, työllisyyden ja ihmisarvoisen työn keskinäisen suhteen arviointia inhimillistä ja sosiaalista kehitystä koskevan aihekohtaisen strategian (”Investointi ihmisiin 2007–2013”) yhteydessä.

Ukrainan liityttyä WTO:hon 5. helmikuuta 2008 Euroopan unionin ja Ukrainan väliselle vapaakauppasopimukselle (FTA) ei ole enää esteitä. Ensimmäinen neuvottelukierros alkoi 17. helmikuuta 2008. Millaista aikataulua Euroopan unionin komissio on suunnitellut neuvotteluille?

Ukrainan viennistä 25 prosenttia suuntautui Euroopan unioniin vuonna 2006 ja Ukrainaan tulevasta tuonnista 42 prosenttia oli Euroopan unionista. Kiinnittääkö komissio neuvotteluissa huomiota siihen, että Ukraina voisi vähitellen vapaakauppasopimuksen avulla lisätä EU:hun kohdistuvaa vientiään? Miten Ukraina hyötyy kauppapolitiikan alalla ylipäänsä vapaakauppasopimuksesta? Miten komissio varmistaa, että neuvotteluasemat ovat EU:lle ja Ukrainalle tasavertaiset ja että ei pääse syntymään kauppaan liittyvää epätasapainoa?

Onko komissio suunnitellut viestintästrategiaa, jolla kerrottaisiin kansalaisille, miten he hyötyvät kaupan vapauttamisesta?

Maailman kauppajärjestön (WTO) yleisneuvosto kannatti Ukrainan jäsenyyttä 5. helmikuuta 2008, minkä jälkeen Ukrainan kanssa käynnistettiin neuvottelut vapaakauppasopimuksesta, joka on olennainen osa uutta laajennettua sopimusta. Komission jäsenen Mandelsonin ja Ukrainan presidentin Viktor Juštšenkon Kiovassa 18. helmikuuta 2008 pitämien virallisten avajaisten jälkeen pidettiin pääneuvottelijoiden suppea ensimmäinen neuvottelukierros, jossa keskityttiin organisatorisiin kysymyksiin. Ukrainan kanssa sovittiin neuvottelukierrosten järjestämisestä mahdollisuuksien mukaan kahdeksan viikon välein. Ensimmäinen täysimittainen neuvottelukierros on määrä pitää 21. huhtikuuta 2008 alkavalla viikolla Brysselissä.

Euroopan unioni aikoo neuvotella Ukrainan kanssa perinpohjaisen ja monipuolisen vapaakauppasopimuksen, jonka avulla Ukraina pääsee mahdollisimman tiiviisti sisämarkkinoiden yhteyteen. Sopimuksen pitäisi olla tavaroiden ja palvelujen markkinoille pääsyä koskevan tavanomaisen vapaakauppasopimuksen määräyksiä laajempi, ja sen avulla ratkaistaan myös rajatylittäviä kaupan esteitä kuten esimerkiksi terveyteen ja kasvinsuojeluun sekä teknisiin normeihin ja standardeihin liittyviä kysymyksiä.

Riippumattoman asiantuntijan arvio kestävään kehitykseen kohdistuvista vaikutuksista osoitti, että vapaakauppasopimuksesta on odotettavissa merkittävää hyötyä Ukrainalle. Tutkimuksen mukaan vapaakauppasopimus myös vahvistaisi Ukrainan nykykehitystä: Ukrainassa menestyvät ne alat, joilla on kilpailuetu, ja ne alat, jotka ovat epäedullisessa kilpailuasemassa, ovat vaarassa epäonnistua, elleivät ne pysty parantamaan kilpailukykyään. Yleisesti ottaen tuloksen odotetaan kuitenkin olevan myönteinen.

Jotta kansalaiset pysyisivät ajan tasalla käynnissä olevista neuvotteluista, on vuoden 2008 aikana määrä käydä EU:n ja Ukrainan vapaakauppasopimusneuvotteluja koskeva vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Euroopan parlamentille tiedotetaan säännöllisesti neuvottelutilanteesta.

Venäjä on tärkeä jäsen G8-ryhmässä, mutta sen teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmä ei edelleenkään ole asianmukainen ja laahaa muiden perässä. Venäjällä on toteutettava lukuisia lainsäädäntöuudistuksia tekijänoikeusjärjestelmän nykyaikaistamiseksi ja lainvalvonnan parantamiseksi, ennen kuin on mahdollista perustaa markkinat, joilla sekä venäläisille että eurooppalaisille oikeuksien haltijoille voidaan taata heidän legitiimit oikeutensa. Venäjä ei ole vielä ratifioinut vuonna 1996 tehtyjä Internetiä koskevia WIPO:n yleissopimuksia, ja sen toimet Internet-piratismin torjumiseksi ovat heikkoja. EU:n painostuksesta huonomaineinen Allofmp3.com-sivusto suljettiin hiljattain, mutta Venäjällä toimii edelleen vastaavia sivustoja, jotka on suljettava ja joiden ylläpitäjät on asetettava rikostutkintaan.

On olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni pitää kiinni Venäjän WTO-jäsenyydelle asettamastaan ehdosta, että sen on suojeltava teollis- ja tekijänoikeuksia ja valvottava niitä koskevan lainsäädännön noudattamista. Aikooko Euroopan komissio vastustaa Venäjän liittymistä WTO:hon, ennen kuin Venäjä on osoittanut, että sillä on tehokas teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva järjestelmä ja se soveltaa asianmukaisesti TRIPS-yleissopimuksesta johtuvia velvoitteita, ratifioi Internetiä koskevat WIPO:n yleissopimukset ja toteuttaa Internet-piratismin vastaisia toimia?

Venäjä on yksipuolisesti korottanut maasta ulos vietävän raakapuun tulleja tasolle, joka vähitellen lopettaa puuntuonnin Venäjältä EU-maihin. Kuinka vakava tämä ongelma on komission mielestä Venäjän WTO-jäsenyyteen liittyen ja aikooko komissio jatkaa keskusteluja Venäjän viranomaisten kanssa tullien alentamiseksi?

Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestöön (WTO) on ennen kaikkea Venäjän oman edun mukaista. Jos Venäjä haluaa jatkaa taloutensa ajanmukaistamista ja monipuolistamista sekä houkutella kipeästi kaivattuja kansainvälisiä investointeja, tämä onnistuu parhaiten liittymällä WTO:hon.

Venäjän jäsenyys on kuitenkin myös Venäjän kauppakumppaneiden edun mukaista. Pohjimmiltaan WTO:n jäsenyys merkitsee sitä, että Venäjän on noudatettava kansainvälisen kaupan sääntöjä. Valtion sattumanvarainen harkintavalta kaupan alalla vähenee. Entinen presidentti Vladimir Putin on toistuvasti todennut olevansa sitoutunut WTO:n jäsenyyteen, ja olen vakuuttunut siitä, että hänen seuraajansa Dimitri Medvedev on asiasta samaa mieltä.

Mitä lisätoimia Venäjän jäsenyys edellyttää? Itse asiassa ratkaisemattomia kysymyksiä on enää muutamia. Käytännössä olemme päässeet yksimielisyyteen valtaosasta kysymyksiä eli olemme vakuuttuneita siitä, että Venäjän lainsäädäntö on WTO:n sääntöjen mukaista.

Venäjällä on vielä monia teollis- ja tekijänoikeuksien alaa koskevia ongelmia, joista useimmat liittyvät teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Lainsäädäntökehykseen liittyvissä kysymyksissä komissio on vakuuttunut siitä, että Venäjän viimeaikaisilla lainsäädäntömuutoksilla ja sitoumuksilla varmistetaan Venäjän noudattavan WTO:n vaatimuksia. Arvoisalle parlamentin jäsenelle ilmoitetaan, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva siviililain uusi IV luku astui voimaan 1. tammikuuta 2008. EU tekee tiivistä yhteistyötä Venäjän kanssa parantaakseen tilannetta edelleen. Tämä voitaisiin tehdä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan vuoropuhelun yhteydessä.

Toinen kysymys, jota komissio haluaa korostaa, liittyy Venäjän määräämiin puun vientitulleihin. Kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietänevät, tämä on EU:lle nykyisin merkittävin keskeneräinen kysymys Venäjän liittymisprosessissa. Komission näkemyksen mukaan päätös puun vientitullien huomattavasta korottamisesta ei ollut perusteltu. Kaupasta vastaava komission jäsen tapasi hiljattain varapääministeri Aleksei Kudrinin keskustellakseen tästä aiheesta ja tapaa hänet todennäköisesti uudelleen lähipäivinä. Komissio on vakuuttunut siitä, että ratkaisu on mahdollista löytää sillä edellytyksellä, että molemmilla osapuolilla on poliittista tahtoa päästä asiasta yksimielisyyteen.

Ottaen huomioon WTO:ssa hiljattain käydyt neuvottelut ja julkaistut kahdeksan uutta markkinoille pääsyä koskevaa valmisteluasiakirjaa pyytäisin komissiota kertomaan, mitä myönnytyksiä on ehdotettu ja aiotaan vielä ehdottaa Euroopan maataloudelle, jonka merkitys elintarviketurvan, jäljitettävyyden ja kestävän ympäristön kannalta on aivan ratkaiseva?

Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan neuvottelukierroksen yhteydessä käynnissä olevien maatalousneuvottelujen uusin vaihe on maatalousneuvottelujen puheenjohtajan, suurlähettiläs Crawford Falconerin 8. helmikuuta 2008 esittämä ehdotus tarkistetuiksi yksityiskohtaisiksi säännöiksi.

Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen yhteydessä komissio seuraa jatkuvasti EU:n kantaa ohjelman toimeksiantoon nähden myös arvioimalla ehdotuksia yksityiskohtaisiksi säännöiksi, jotka liittyvät etenkin markkinoillepääsyä koskeviin myönnytyksiin, kuten leikkauksiin ja arkojen tuotteiden kohteluun. EU:n lokakuussa 2005 esittämässä tarjouksessa tarkasteltuihin kysymyksiin verrattuna tämänpäiväiset keskustelunaiheet käsittelevät edelleen samaa alaa, ja niillä olisi vastaavat makrotaloudelliset vaikutukset.

Elintarvikkeiden turvallisuuden ja jäljitettävyyden sekä kestävän ympäristökehityksen varmistaminen ovat yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2003 uudistuksen olennaisia tekijöitä. Näin ollen maatalousneuvottelujen kannalta on täysin selvää, että YMP:n vuoden 2003 uudistus on EU:n merkittävä panos Dohan kehitysohjelmaan ja asettaa rajat sen neuvotteluvaltuutukselle WTO:n neuvottelukierroksella. Uudistuksen antamaa liikkumavaraa voidaan hyödyntää vain sillä edellytyksellä, että muut WTO:n jäsenmaat tekevät vastaavia myönnytyksiä maataloudessa ja muilla aloilla. Sellaista kokonaistulosta, joka ei ole kaikille tasapuolinen, ei voida hyväksyä.

Tuotteiden laadunvalvonnassa ja jäljitettävyydessä ilmeni äskettäin ongelmia, jotka johtivat satojen tuhansien Kiinasta tuotujen vaarallisten leikkikalujen vetämiseen markkinoilta ja joiden vuoksi komissio päätti toteuttaa joukon toimenpiteitä. Voiko komissio ilmoittaa, mitä sellaisia ehtoja komission ja Kiinan välisiin sopimuksiin liittyy, joiden avulla voidaan varmistaa, että Kiinasta tuotavien tuotteiden valmistuksessa noudatetaan enimmäistyöaikaa, työntekijöiden vähimmäisikää, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua sekä minimipalkkaa koskevia normeja, ja tarvittaessa valvoa kyseisten normien noudattamista, jotta voidaan estää kaupallisen toiminnan kiihtyvää kehitystä tapahtumasta ihmisten terveyden ja turvallisuuden sekä ihmisarvon kunnioittamisen kustannuksella?

Komissio tuomitsee jyrkästi kaikki yritykset edistää talouskehitystä työntekijöiden oikeuksien ja ihmisarvon kustannuksella ja katsoo, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työelämän perusnormien noudattaminen tukee ehdottomasti kestävää kehitystä.

Tämä toimintalinja on vahvistettu selvästi useissa komission tekemissä aloitteissa, jotka koskevat globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden edistämistä⁽¹⁾, sosiaalipoliittista ohjelmaa⁽²⁾ ja ihmisarvoisen työn edistämistä⁽³⁾. Lisäksi kaikki EU:n toimielimet ovat tukeneet voimakkaasti tätä toimintalinjaa ja tehneet useita päätöksiä ja antaneet useita päätöslauselmia, jossa vahvistetaan yleiset edellytykset työllisyyttä ja sosiaaliasioita koskevan kahdenvälisen yhteistyön kehittämiselle Kiinan kanssa.

EU:n yhteistyö Kiinan kanssa tässä nimenomaisessa kysymyksessä on kehittynyt hyvin myönteiseen suuntaan vuodesta 2005 lähtien, jolloin EU allekirjoitti ensimmäisen sosiaaliasioita ja työllisyyttä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan Kiinan työ- ja sosiaaliturvaministeriön kanssa. Komissio tukee varauksetta kaikkia toimia työolojen parantamiseksi, nykyisen työlainsäädännön täytäntöönpanon edistämiseksi ja kiinalaisyritysten yhteiskuntavastuun parantamiseksi.

Komission ja Kiinan välisessä vuoropuhelussa on kiinnitetty huomiota muun muassa seuraaviin näkökohtiin: riittävän ammattitaidon varmistaminen, sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen, työlainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano ja uudistaminen sekä työsuojelu. Vaikka merkittäviä parannuksia tarvitaankin, komissio on käynyt hyvin rakentavaa vuoropuhelua Kiinan viranomaisten kanssa.

Komissio on tarkkaillut viimeaikaista kehitystä ja seuraa tiiviisti Kiinan uutta työsopimuslakia, joka astui voimaan 1. tammikuuta 2008 alkaen. Uudella lailla parannetaan merkittävästi Kiinan työsopimusjärjestelmää määrittelemällä sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet. Komissio on tyytyväinen siihen, että asianmukaisesti sovellettuna uusi työlaki voisi – ja sen pitäisikin – parantaa merkittävästi Kiinan työoloja.

Osoittaakseen, kuinka suuren painoarvon komissio antaa työllisyys- ja sosiaalinormeille Kiinan-suhteissaan, työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioista vastaava komission jäsen vieraili toistamiseen Kiinassa tammikuussa 2008.

Tämän vierailun ansiosta Kiinan työ- ja sosiaaliturvaministeriön, Kiinan sosiaalitieteiden akatemian ja valtiollisen työturvahallinnon kanssa on sovittu uusista merkittävistä aloitteista. Jälkimmäisen kanssa on määrä allekirjoittaa vuonna 2008 työsuojelua koskeva yhteisymmärryspöytäkirja. Se täydentää Kiinan viranomaisten kanssa tehtävää teknistä yhteistyötä tällä merkittävällä alalla, joka ei vielä kuulu EU:n ja Kiinan kahdenvälisen vuoropuhelun aiheisiin. Kiinan viranomaisten kanssa neuvotellaan myös parhaillaan laajamittaisen koulutushankkeen perustamisesta kaivostoiminnan työsuojelunormien parantamiseksi Kiinassa.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla Kiinan kanssa tekemämme kahdenvälisen yhteistyön lisäksi olemme myös tiiviisti sitoutuneet vahvistamaan ILO:ssa tehtyjä monenvälisiä aloitteita ja tukemaan kaikkia toimenpiteitä, joilla edistetään ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa Kiinassa.

Päätöslauselmassaan P6_TA(2006)0355), joka koski Euroopan luonnon-, arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnön suojelua maaseutu- ja saarialueilla, Euroopan parlamentti pyysi komissiota laatimaan ohjelmia perinteisten asutuskeskusten kohentamistoimia varten ja vahvistamaan eri tahojen osallistumista kyseisiin ohjelmiin, tavoitteena näiden asutuskeskusten alkuperäisten rakennustaiteellisten muotojen palauttaminen niiden ominaispiirteitä vahingoittamatta ja näiden kanssa ristiriidassa olevien myöhempien muutosten purkaminen.

Mitä toimia komissio on näissä puitteissa tähän mennessä toteuttanut kyseisen tavoitteen toteuttamiseksi?

Komissio pitää Euroopan luonnon-, arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnön suojelua erittäin tärkeänä. Aluepolitiikka, maaseudun kehittäminen ja kulttuuritoimien tukeminen kuuluvat niihin tekijöihin, joiden vipuvaikutusta voidaan hyödyntää perinnön suojelun ja edistämisen lisäämisessä.

Yhteisön strategisissa suuntaviivoissa kannatetaan yksiselitteisesti investointeja arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnön suojeluun koheesiopolitiikan yhteydessä (ks. 2 artiklan 1 kohta, jossa edellytetään, että ”toimenpiteillä pyritään – – säilyttämään ja kehittämään historia- ja kulttuuriperintöä, – – . Tällä voi olla myös vaikutuksia matkailun kehittämiseen.”), sillä se edistää jäsenvaltioiden kestävää kehitystä. Lisäksi jäsenvaltiot voivat hyödyntää historiaperintöä matkailun edistämistoimissa. Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) kaudeksi 2007–2013 annetussa asetuksessa säädetään muun muassa luonnonperinnön suojeluun ja kehittämiseen, kulttuuriperinnön suojeluun ja säilyttämiseen sekä kulttuuri-infrastruktuurin kehittämiseen myönnettävästä tuesta.

Kaupunki- ja maaseutualueiden elvyttämiseen myönnettävän tuen nojalla myös historiaperinnön edistämiseen tarkoitetut toimenpiteet ovat tukikelpoisia. Aluepolitiikan yhteisen hallinnointimallin mukaisesti kukin jäsenvaltio tekee itse aloitteen perinnön suojelua koskevien toimien sisällyttämisestä nykyisiin EAKR:sta tuettuihin ohjelmiin.

Maaseudun kehittämisohjelmia voidaan hyödyntää myös Euroopan luonnon-, arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnön suojelun tukemiseen maaseudulla. Jäsenvaltiot voivat itse asiassa tietyin edellytyksin toteuttaa erityistoimia maaseutuperinnön säilyttämiseksi ja parantamiseksi⁽¹⁾. Saatavilla olevien tietojen mukaan jäsenvaltiot ovat suunnitelleet toteuttavansa tämän toimenpiteen vähintään 70:ssä maaseudun kehittämisohjelmassa (ohjelmia on enimmillään 86) tekemällä investointeja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston 1 280 000 euron kokonaismäärärahoista koko ohjelmakaudeksi 2007–2013. Lisäksi muilla maaseudun kehittämistä koskevilla toimenpiteillä annetaan myönteinen panos luonnonperinnön suojeluun tunnettujen toimenpiteiden kuten Natura 2000 -tuen ja maaseudun ympäristötoimenpiteiden avulla.

Komissio on tukenut kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyviä aloitteita uuden kulttuuriohjelman (2007–2013) ja sitä edeltäneen Kulttuuri 2000 -ohjelman mukaisesti myöntämällä kulttuuriperintöpalkinnon, johon liittyvistä järjestelyistä vastaa Europa Nostra -järjestö. Vuoden 2007 palkinnonsaajiin kuului Mihai Eminescu -säätiö perinnön vaalimista koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistapansa ansiosta. Lontoossa sijaitsevan säätiön suojelija on hänen kuninkaallinen korkeutensa Walesin prinssi, ja säätiö on omistautunut Transylvanian ja Maramuresin (Romania) alueen kylien ja yhteisöjen säilyttämiseen ja elvyttämiseen. Pääpalkinnon sai myös Italiassa Aquilan lähellä keskellä Abruzzin ylänköä sijaitsevan Santo Stefano di Sessanion linnoituskaupungin suojeluhanke työstään perinteisen keskiaikaisen kaupunkimaiseman säilyttämisen hyväksi. Kulttuuriohjelmasta (2007–2013) voidaan rahoittaa myös kulttuuriperintöverkostoja (vuoden 2007 ehdotuspyyntöihin valittiin kaksi verkostoa).

Komissio tekee myös aktiivista yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa Euroopan kulttuuriperintöpäiviä koskevissa järjestelyissä. Niihin kuuluu tapahtumajärjestelyihin ja hankkeen näkyvyydestä huolehtimiseen myönnetty rahoitustuki.

Euroopan unionin alueelle tulee laittomasti huomattava määrä alaikäisiä maahanmuuttajia, joille myönnetään kansainvälisten sopimusten nojalla erityinen suojeluasema. Mitä toimenpiteitä komissio aikoo ehdottaa, jotta vastaanottajamaita autettaisiin huolehtimaan maahanmuuttajien tarpeista ja jotta helpotettaisiin heidän palauttamista kotimaahansa ja sopeutumista perhe-elämään?

Ilman huoltajaa olevat alaikäiset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa ja tarvitsevat jatkuvaa tukea erityistarpeidensa täyttämiseksi.

EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädäntöä sovellettaessa on aina otettu huomioon kyseinen seikka ja pidetty kiinni siitä, että ”lapsen etu” otetaan ensisijaisesti huomioon toteutettaessa toimia, jotka koskevat sekä huoltajan kanssa että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä.

Muita taattavia perusoikeuksia ovat oikeus koulutukseen ja perheen yhtenäisyyteen, jotka on otettu huomioon turvapaikka- ja maahanmuuttosäännöstössä ja komission ehdotuksissa.

Jäsenvaltioille myönnetään alaikäisiä henkilöitä koskevaa tukea rahoitusvälineistä. Tässä hyödynnetään etenkin hiljattain laadittua yleisohjelmaa ”Yhteisvastuu ja muuttovirtojen hallinnointi” (2007–2013).

Ohjelma muodostuu neljästä rahastosta, joiden hallinnointi muistuttaa pitkälti rakennerahastojen hallinnointia. Kyseiset rahastot ovat Euroopan ulkorajarahasto, Euroopan pakolaisrahasto, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto ja Euroopan paluurahasto. Ohjelman kokonaismäärärahat ovat 4 020,37 miljoonaa euroa kaudella 2007–2013, ja ohjelmaan sisältyy alaikäisille suunnattuja toimia.

Kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston strategisiin suuntaviivoihin kuuluu viisi konkreettista painopistealaa, joista yksi on erityiskohderyhmille (esimerkiksi naiset ja lapset) suunnatut toimet. Näihin toimiin varattua EU:n osarahoitusta on nostettu 50 prosentista 75 prosenttiin.

Uudessa Euroopan pakolaisrahastossa (ERF III) otetaan yksiselitteisesti huomioon heikossa asemassa olevien henkilöiden kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanne. Rahaston talousarvio kaudelle 2007–2013 on 699,37 miljoonaa euroa. Jäsenvaltioiden tukikelpoisiin toimiin jaettavien vuotuisten määrärahojen lisäksi rahastosta myönnetään kiinteämääräinen 4 000 euron summa jokaista ilman huoltajaa olevaa uudelleensijoitettua alaikäistä kohti (muiden kohderyhmien ohella).

Paluurahastosta, jonka kokonaismäärärahat ovat 676 miljoonaa euroa kaudella 2008–2013, toteutetaan muun muassa erityistukitoimia haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden hyväksi. Toimet koskevat esimerkiksi ilman huoltajaa olevia alaikäisiä vapaaehtoisen ja pakkoon perustuvan paluun yhteydessä.

Todettakoon lopuksi, että Daphne-ohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä ja torjua lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä suojella uhreja ja riskiryhmiä. Vuodesta 1997 alkaen Daphnesta on rahoitettu noin 420 hanketta lasten, nuorten ja naisten suojelemiseksi väkivallan eri muodoilta sekä niiden ennaltaehkäisemiseksi. Jotkut hankkeista oli nimenomaan kohdennettu ilman huoltajaa oleville alaikäisille.

Voiko komissio ilmoittaa, onko se pyytänyt, että Slovenian puheenjohtajakaudella järjestettävien kaikkien ministerineuvoston kokousten asialistalle otetaan asia, joka koskee sitä, että jäsenvaltiot eivät ole panneet asianmukaisesti täytäntöön EU:n lainsäädäntöä?

Komissio ei ole pyytänyt EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevan kysymyksen ottamista Slovenian puheenjohtajakaudella järjestettävien ministerineuvoston kokousten asialistalle.

Kuten arvoisan parlamentin jäsenen esittämään suulliseen kysymykseen H-0816/07⁽¹⁾ annetussa vastauksessa todettiin, olisi pidettävä mielessä, että komissio on esittänyt yhteisön lainsäädännön soveltamista koskevan tiedonannon⁽²⁾, joka välitettiin toimielimille. Komissio edistää aktiivisesti tiedonannossaan esitettyjen toimien täytäntöönpanoa. Komissio on kutsunut koolle kansallisten asiantuntijoiden ryhmän käsittelemään tiedonantoa Portugalin puheenjohtajakaudella. Komissio on valinnut tämän foorumin edistääkseen kyseistä keskustelua jäsenvaltioiden kanssa sulkematta pois sitä mahdollisuutta, että joitakin tiedonannossa mainituista kysymyksistä otetaan asialistalle jossakin neuvoston kokoonpanossa vuonna 2008. Asiantuntijaryhmän kokous järjestettiin joulukuussa 2007, ja seuraava kokous on määrä pitää kesäkuussa 2008 Slovenian puheenjohtajakaudella.

Lisäksi neuvosto voi jossakin kokoonpanossa käydä yleistä keskustelua muissa tilaisuuksissa, kuten jonkin ohjelman tai toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen esittelyssä.

Komissio esitteli joulukuun 2007 sisämarkkinoiden tulostaulun tulokset kilpailukykyneuvoston kokouksessa 25. helmikuuta 2008.

Komissio on esitellyt myös vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevan tulostaulun vuodesta 2005 alkaen.

Kirjallisen kannanoton 0088/2007 Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen on 31. tammikuuta 2008 mennessä allekirjoittanut 439 Euroopan parlamentin jäsentä. Kannanotosta on siten tullut Euroopan parlamentin virallinen kanta. Kannanotossa kehotetaan kilpailusta vastaavaa pääosastoa tutkimaan, miten EU:n supermarkettialan keskittyminen vaikuttaa pieniin yrityksiin, tavarantoimittajiin, työntekijöihin ja kuluttajiin, sekä erityisesti arvioimaan, millaiseen ostovoiman väärinkäyttöön tällainen keskittyminen saattaa johtaa. Kannanotossa kehotetaan myös komissiota esittämään asianmukaisia toimia, myös lainsäädäntöä, kuluttajien, työntekijöiden ja tuottajien suojelemiseksi mahdolliselta hallitsevan aseman väärinkäytöltä tai tutkinnassa havaituilta kielteisiltä vaikutuksilta.

Toukokuussa 2007 Puolan parlamentti hyväksyi lain suurten supermarkettien perustamisesta ja toiminnasta, joka täyttää täsmälleen edellä mainitut vaatimukset ja jossa viranomaisia vaaditaan säilyttämään tasapaino eri kauppamuotojen välillä sekä varmistamaan reilujen kilpailusääntöjen noudattaminen kaupallisessa toiminnassa. Komissio asetti 31. tammikuuta 2008 nämä toimenpiteet kyseenalaisiksi ja vaati niiden muuttamista uhaten, että ellei niin tehdä, tapaus viedään yhteisöjen tuomioistuimeen. Miten komissio aikoo ratkaista selvän ristiriidan Euroopan parlamentin odotusten ja komission toimien välillä kaupan keskittymisen alalla?

Arvoisa parlamentin jäsen viittaa 19. helmikuuta 2008 esitettyyn Euroopan parlamentin kirjalliseen kannanottoon 88/2007 Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen. Kirjallisessa kannanotossa kehotetaan komissiota tutkimaan supermarkettialan keskittymisen vaikutusta eri markkinatoimijoihin ja etenkin arvioimaan, syyllistyvätkö supermarketit mahdollisesti ostovoiman väärinkäyttöön. Siinä kehotetaan myös komissiota ehdottamaan asianmukaisia toimia kuluttajien, työntekijöiden ja tuottajien suojelemiseksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöltä tai pyydetyssä tutkinnassa mahdollisesti havaituilta muilta haittavaikutuksilta.

Komissio ilmoittaa parlamentille vastauksensa kirjalliseen kannanottoon niiden sovellettavien sääntöjen mukaisesti, joissa määrätään parlamentin päätöslauselmien – tässä tapauksessa helmikuun 2008 istuntojaksolla annettujen päätöslauselmien – johdosta annettavasta komission seurantakertomuksesta.

Arvoisa parlamentin jäsen viittaa komission lähettämään kirjeeseen⁽¹⁾, joka koskee vähittäiskauppapalvelujen perustamisesta ja toiminnasta annettua Puolan lainsäädäntöä. Kirjeen tarkoituksena on kiinnittää Puolan viranomaisten huomio ongelmiin, jotka koskevat uuden lainsäädännön yhteensopivuutta sijoittautumisvapauden kanssa, joka on EY:n perustamissopimuksen 43 artiklassa ja palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY⁽²⁾ vahvistettu perusvapaus. Komissio on huolissaan Puolan lainsäädännön mahdollisesta syrjivyydestä ja rajoittavista vaikutuksista. Lainsäädännössä edellytetään toimilupamenettelyä, joka koskee uusien vähittäiskauppapalvelujen perustamista ja pinta-alaltaan 400 neliömetriä suurempien nykyisten vähittäiskauppaliikkeiden toimintaa. Komissio selvittää etenkin, onko uusi menettely mahdollisesti liian aikaa vievä ja kallis ja onko osa sen perusteista liian epämääräisiä, mahdollistaako se viranomaisten harkintavallan käytön ja/tai kuuluuko siihen edellä mainitussa direktiivissä kielletty taloudellinen testi.

Tämä menettely ei kuitenkaan koske eikä estä perustamissopimuksen muiden artiklojen tai muun yhteisön lainsäädännön soveltamista. Näin ollen komissio katsoo, ettei tämä ole ristiriidassa parlamentin vaatimusten kanssa.

Voiko komissio kertoa, millaisilla taloudellisilla tukitoimilla se auttaa palestiinalaisia tällä hetkellä?

Komissio toteuttaa parhaillaan seuraavia toimenpiteitä palestiinalaisten auttamiseksi Gazan alueella:

Se rahoittaa Gazan voimalan polttoainetoimituksia (Pegase-mekanismin kautta),

maksaa sosiaalietuuksia julkisen sektorin työntekijöille kuukausittain ja köyhimmille perheille neljännesvuosittain (Pegase-mekanismin kautta).

Se tukee palestiinalaispakolaisia YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA) kautta. Vuodesta 2007 lähtien komissio on lisännyt tukeaan UNRWA:n yleisrahastolle. UNRWA:lle myönnetyn tuen kokonaismäärä oli vuonna 2007 yli 100 miljoonaa euroa, ja se riitti viraston kaikkien viiden toiminta-alan tarpeisiin alueella.

Komissio antaa humanitaarista apua terveydenhoidon, elintarvikehuollon, vesi- ja jätevesihuollon, psykososiaalisen tuen sekä Yhdistyneiden Kansakuntien, eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen ja Punaisen Ristin organisoiman suojelu- ja hätäaputyön alalla.

Komissio tukee Pohjois-Gazan kiireellistä jätevedenkäsittelyhanketta, jolla suojataan Beit Lahiassa asuvia yhteisöjä käsittelemättömän veden ylivuodoilta.

Palestiinan uudistus- ja kehityssuunnitelmaan, jota komissio tukee Pegase-mekanismilla, kuuluu useita hankkeita Gazan alueella. Komissio on valmis laajentamaan kehittämistukea Gazan alueella heti tilanteen salliessa.

Voiko Euroopan komissio aloittaa Ranskassa toteutetun Sarkozy-Olivienne-aloitteen kaltaisen menettelyn sellaisen Euroopan laajuisen lainsäädännön aikaansaamiseksi, jossa maksullisten urheilulähetysten laitonta lataamista internetistä pidettäisiin rikollisena toimintana ja jolla varmistettaisiin, että internetin palveluntarjoajat sulkisivat kyseiset laittomat sivustot saatuaan poliisilta ilmoituksen asiasta?

Komission tietojen mukaan Ranskassa ei ole viime aikoina toteutettu toimia, joilla kertamaksutelevision urheilulähetysten laiton lataaminen Internetistä tehtäisiin rangaistavaksi ja joilla varmistettaisiin, että Internet-palveluntarjoajat sulkisivat laittomat sivustot saatuaan poliisiviranomaiselta ilmoituksen tällaisista sivustoista.

Musiikki- ja elokuvatuottajat, Internet-palveluntarjoajat ja Ranskan hallitus allekirjoittivat 23. marraskuuta 2007 yhteisymmärryspöytäkirjan⁽¹⁾. Sen nojalla Ranska valmistautuu muuttamaan lainsäädäntöään ja perustamaan uuden Internet-viranomaisen, jolla on ääritapauksissa valtuudet määrätä peruuttamaan tekijänoikeussuojattua aineistoa laittomasti jakavien käyttäjien verkkoyhteydet. Tämä koskee kuitenkin vain elokuva- ja musiikkialan tekijänoikeusloukkauksia, joista on jo määrätty rikosseuraamuksia Ranskassa. Komission tietojen mukaan tämä ei koske edelleenlähetysoikeuksia eikä urheilutapahtumien kuvaoikeuksia. Tarkennettakoon, että mikäli Internet-viranomainen ei voi toimia sovittelijana lähetettyään Internet-palveluntarjoajan kautta sähköpostitse varoituksen oikeudenloukkaajalle, se voi määrätä seuraamuksia. Lisäksi voidaan toteuttaa oikeustoimia ja tuomari voi määrätä rikoslain säännösten mukaisia seuraamuksia. Tällä mekanismilla vahvistetaan seuraamusten määritys- ja vakavuusasteikko, jota sovelletaan rikkomuksen vakavuuden perusteella. Sopimuksen tarkoituksena on myös tiivistää oikeudenhaltijoiden välistä yhteistyötä ja vahvistaa vertaisfoorumeja ja Internet-palveluntarjoajia suojatun aineiston laillisen käytön kehittämiseksi.

Euroopan komissio korosti heinäkuussa 2007 julkaisemassaan urheilun valkoisessa kirjassa⁽²⁾, että EU:ssa urheiluoikeuksien hyödyntämisen taloudellinen kannattavuus riippuu tehokkaista kansallisista ja kansainvälisistä suojakeinoista oikeudenloukkaajien toimia vastaan. On kuitenkin pantava merkille, että urheilutapahtumien kuvaoikeuksia säännellään eri jäsenvaltiossa erilaisilla oikeusjärjestelmillä. Komissio tarkastelee tätä kysymystä tänä vuonna käynnistämällä urheilun rahoituksen arviointia koskevan tutkimuksen, jossa ilmeisesti käsitellään media- ja kuvaoikeuksien myyntiä.

Esimerkiksi virtaustoistoon perustuvat laittomat suorat Internet-lähetykset urheilutapahtumista ja laiton kopiointi vertaisfoorumeilla osoittavat, että on tarpeen arvioida nykyisiä oikeudellisia toimenpiteitä, joiden avulla oikeudenhaltijat voivat torjua digitaalisessa muodossa olevan aineiston laitonta kopiointia.

Ehdollista pääsyä koskevalla direktiivillä⁽³⁾ pyrittiin muodostamaan ehdollisella pääsyllä suojattujen palvelujen sisämarkkinat (ehdollisella pääsyllä suojattujen palvelujen tarjoajille samoin kuin palveluille, jotka on suojattu ehdollisella pääsyllä niistä perittävän maksun saamisen turvaamiseksi, kuten maksutelevisiopalveluille) laajentamalla kaikissa jäsenvaltioissa suojaa laitonta kopiointia vastaan ja siten sulkemalla aiemmin tunnistetut laittoman kopioinnin “turvasatamat” (safe harbours) EU:ssa. Direktiivillä oli ratkaiseva osuus maksutelevisiopalvelujen kehittämisessä sisämarkkinoilla. Sen antama suoja ulottuu televisiolähetyksiin sekä tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin.

Komissio valmistelee tätä direktiiviä koskevaa arviointikertomusta, jossa tarkastellaan direktiivin vaikutusta, kun otetaan huomioon uusien tilauspalvelujen tyyppisten palvelujen kuten esimerkiksi Internet-protokolla-TV:n (IPTV) kehittäminen. Lisäksi arvioidaan direktiivin laajentamisen, selkeyttämisen ja/tai yksinkertaistamisen tarvetta. Komissio on käynnistänyt tätä asiaa koskevan julkisen kuulemisen, jossa selvitetään muun muassa, pitäisikö direktiivin soveltamisalaa laajentaa siten, että oikeudenhaltijat (myös urheilutapahtumien oikeudenhaltijat) voisivat helpommin hyödyntää sitä turvatakseen perimiensä maksujen saamisen.

Sähköisestä kaupankäynnistä vuonna 2000 annetussa direktiivissä⁽⁴⁾ säädetään Internet-palveluntarjoajien velvoitteet heidän tarjoamiensa palvelujen perusteella (pelkkä siirtotoiminta, välimuistiin tallentaminen tai säilytys). Direktiivissä varmistetaan myös, että kun palveluntarjoajalle annetaan tieto väärinkäytöksistä, hän on velvollinen avustamaan kyseisen sivuston sulkemismenettelyissä. Direktiivin antamisen yhteydessä toivottiin, että asianosaiset osapuolet pääsisivät yhteisymmärrykseen niin kutsutusta sidosryhmien laittoman ja haitallisen tiedon ilmoitus- ja poistamismenettelystä. Itsesääntelylle annettiin selvä tuki 16 artiklassa ja johdanto-osan 40 kappaleessa. Kaikki jäsenvaltiot ovat myös noudattaneet tätä lähestymistapaa säädöksissään, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Esimerkiksi Suomi ja Unkari ovat valinneet lakisääteiset ilmoitus- ja poistamismenettelyt, mutta niissä on lisäksi kiinnitetty huomiota tekijänoikeusloukkauksiin. Jäsenvaltiot seuraavat näiden alojen kehitystä sähköistä kaupankäyntiä käsittelevän asiantuntijaryhmän kautta vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja pohtimalla ratkaisuja.

On myös pidettävä mielessä, että sivustot, jotka osallistuvat suorien urheilutapahtumien laittomaan Internet-levitykseen virtaustoiston avulla, sijaitsevat usein Euroopan unionin ulkopuolella toimivalla palvelimella. Näissä tapauksissa oikeudenhaltijan ainoa mahdollisuus on toteuttaa toimia asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa estääkseen pääsyn kyseisille sivustoille.

Lisääntyvään suorien urheilutapahtumien laittomaan lähettämiseen Internetissä virtaustoiston avulla ja laittomaan kopiointiin vertaisfoorumeilla on reagoitu voimakkaasti. Näissä vastatoimissa olisi otettava huomioon sekä oikeudenhaltijoiden tarve torjua aineistonsa laitonta kopiointia Internetissä että yksilön perusoikeuksien suojelu, kuten esimerkiksi oikeus yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-275/06 ”Promusicae” hiljattain antamaa tuomiota voidaankin soveltaa tapauksissa, jotka koskevat kertamaksutelevision urheilulähetysten laitonta lataamista Internetistä.

Luovasta verkkosisällöstä tammikuussa 2008 esittämässään tiedonannossa⁽⁵⁾ komissio käynnisti julkisen kuulemisen laillisesta tarjonnasta ja piratismista. Kyseistä aihetta käsitellään myös ”Content Online Platform” -foorumilla, jossa käydään EU:n laajuista keskustelua. Komission on määrä tehdä ehdotus suositukseksi luovasta verkkosisällöstä vuoden 2008 toisella vuosipuoliskolla.

Voiko komissio kertoa, millaisia kansainvälisiä aloitteita se on tehnyt torjuakseen lapsityövoiman käyttöä ympäri maailman?

Komissio katsoo, että on käytävä käsiksi lapsityövoiman alkusyihin: suhteissaan kolmansiin maihin komissio pyrkii johdonmukaisesti suojelemaan ja edistämään kaikkia lasten oikeuksia sekä poliittisen vuoropuhelun että ulkoisen avun keinoin. Komission poliittisen vuoropuhelun tarkoituksena on erityisesti kannustaa maita ratifioimaan ja panemaan asianmukaisesti täytäntöön lapsen oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, sen valinnaiset pöytäkirjat ja Kansainvälisen työjärjestön lapsityövoimaa koskeva yleissopimus. Ensisijaisesti ei olekaan tarkoitus parantaa lasten työoloja vaan saada heidät lopettamaan työnteko kokonaan ennen vähimmäistyöikää. Lisäksi olisi edistettävä sosiaaliturvaa ja erityisesti vanhemmille tai huoltajille (kuten isovanhemmille) maksettavia lapsietuuksia, joihin ei liity ehtoja tai joiden ehtona on lapsen koulunkäynti, samoin kuin nuorten työllisyyttä lapsityövoiman käytön sijasta.

Kokemusten perusteella lapsityövoiman poistaminen edellyttää työmarkkinatoimia, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja sosiaaliturvaa esimerkiksi sellaisten etuuksien muodossa, jotka vähentävät lasten työssäkäynnin tarvetta tai poistavat sen ja edistävät koulutuksen hankkimista. Tällainen moniulotteinen lähestymistapa otetaan huomioon lasten oikeuksia EU:n ulkoisissa toimissa koskevassa toimintasuunnitelmassa, joka täydentää komission viime kuussa esittämää tiedonantoa ”Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa”⁽¹⁾. Toimintasuunnitelman mukaan lapsityövoiman käytön torjuminen säilytetään alueellisten ja kansainvälisten toimien painopistealana.

Lasten terveyttä ja turvallisuutta edistävät olosuhteet globaalistuneessa maailmassa ovat kaikkien mielestä erittäin tärkeä näkökohta. Komissio edistää tunnetusti perustyönormien tehokasta soveltamista ja lapsityövoiman käytön torjuntaa maailmanlaajuisesti. Komissiolla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa ratkaisevasti työnormien parantamiseen kaikkialla maailmassa.

Israelin viranomaiset kohdistivat Ben Gurionin lentokentällä Tel Avivissa äskettäin Kreikan kansalaiseen, palestiinalaissyntyiseen lääkäriin Karim Haliliin nöyryyttäviä kuulustelumenettelyitä ja kielsivät häneltä perusteettomasti maahantulon, vaikka hänellä oli tiukat Schengen-turvamääräykset täyttävä passi. Kun otetaan huomioon, että myös muilla Palestiinassa asuvilla Kreikan passin haltijoilla on ollut vastaavia ongelmia, onko komissio tietoinen näistä Euroopan unionin kansalaisten kohtaamista ongelmista ja kohtuuttomista käytännöistä heidän saapuessaan Israeliin tai poistuessaan maasta?

Onko komissio ollut kahdenvälisissä yhteyksissä Israelin kanssa edellä mainitusta kysymyksestä, ja mitä selityksiä Israelin viranomaiset ovat antaneet?

Aikooko se pyytää Israelin hallitusta huolehtimaan, että valtion turvallisuusviranomaiset kunnioittaisivat Israelissa vierailevien eurooppalaisten kansalaisten ihmisarvoa?

Komissio on selvillä ongelmista, joita EU:n kansalaisilla on ollut maahantuloviisumin saamisessa miehitetyille palestiinalaisalueille varsinkin sen jälkeen, kun viisumipolitiikkaa muutettiin vuoden 2006 toisella vuosipuoliskolla.

EU:n jäsenvaltiot ja komissio kehottivat Israelin viranomaisia useaan otteeseen vuoden 2006 aikana ja vuoden 2007 alussa korjaamaan nämä ongelmat ja selkeyttämään menettelyjä, joiden nojalla viisumin voi saada asuakseen, vieraillakseen tai työskennelläkseen Länsirannalla tai Gazan alueella. Israelin viranomaiset selittivät komissiolle ja puheenjohtajavaltiolle, että uuden menettelyn yksityiskohtia on vielä työstettävä.

Vaikuttaa siltä, että tilanne on parantunut alkuvuodesta 2007 tehtyjen valitusten jälkeen. Puheenjohtajavaltio, komissio ja maassa toimivat jäsenvaltiot jatkavat kuitenkin tilanteen tiivistä seurantaa. Komission Tel Avivin edustusto on yhteydessä Kreikan Israelin-suurlähetystöön arvoisan parlamentin jäsenen mainitseman nimenomaisen tapauksen johdosta.

Ellei Kreikan suurlähetystö saa kysymyksiinsä tyydyttävää vastausta, komissio aikoo jatkaa asian käsittelyä ja saattaa ottaa sen esiin sopivalla foorumilla Israelin viranomaisten kanssa.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 149 artiklassa määrätään seuraavaa: “1. Yhteisö myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta.”

Onko jäsenvaltioilla oikeus kieltää sellaisten oppilaitosten toiminta, jotka toimivat korkea-asteen oppiarvoja myöntävien ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden oppilaitosten suorittamaan sertifiointiin perustuvaa menettelyä käyttäen?

Perustamissopimuksen 149 artiklassa ei oikeuteta jäsenvaltioita kieltämään sellaisia oppilaitoksia, jotka toimivat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden oppilaitosten suorittamaan sertifiointiin perustuvaa menettelyä käyttäen. Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden oppilaitosten suorittamaan sertifiointiin perustuvaa menettelyä käyttäen toimivissa oppilaitoksissa annettu koulutus ei kuulu sen jäsenvaltion koulutusjärjestelmään, jossa koulutusta annetaan. Tällainen koulutus kuuluu sen jäsenvaltion koulutusjärjestelmään, johon koulutuksen sertifioinnista vastaava ja korkea-asteen oppiarvoja myöntävä oppilaitos on sijoittautunut.

Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat kaksi perustamissopimuksessa turvattua perusvapautta, joita on käsitelty etenkin sopimuksen 43 ja 49 artiklassa. Oppilaitoksia koskevia rajoituksia on näin ollen tarkasteltava perustamissopimuksen kyseisten artiklojen ja tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Tuomioistuin on esimerkiksi todennut asiassa C-153/02 (Neri) antamassaan tuomiossa, että korkeamman asteen opetuksen järjestäminen korvausta vastaan on taloudellista toimintaa, joka kuuluu perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta koskevan luvun soveltamisalaan, kun jäsenvaltion kansalainen järjestää sitä pysyvästi ja jatkuvasti toisessa jäsenvaltiossa tässä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa olevasta pääasiallisesta toimipaikastaan tai sivutoimipaikastaan käsin. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusvapautta rajoittavat toimenpiteet ovat perusteltuja, mikäli niillä pyritään perustamissopimuksen mukaiseen hyväksyttyyn tavoitteeseen ja niitä voidaan perustella yleiseen etuun liittyvillä seikoilla. Tällä toimenpiteellä ei myöskään pidä ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Oppilaitoksen toiminnan kieltämistä, joka on perusvapauksien rajoittamisen ankarin muoto, on tarkasteltava näiden periaatteiden mukaisesti.

Vastauksesta kirjalliseen kysymykseen (P-0498/06) ilmenee, että vuosina 2000–2006 Vallonia sai peräti 672 430 656 euroa yhteisön tukea rakennerahastoista tavoite 1 -alueiden osalta ja 164 445 783 euroa tavoite 2 -alueiden osalta.

Metro-päivälehdelle 4. helmikuuta 2008 antamassaan haastattelussa Gérard Deprez, ranskankielinen Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää edustava Euroopan parlamentin jäsen ja sen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja, toteaa, että muihin alueisiin verrattuna yhteisön tuki ei ole tuottanut toivottuja tuloksia Valloniassa ja Vallonialle. Hän viittaa tässä yhteydessä “huonoihin hankkeisiin”, joista on vastuussa Vallonian ohella myös komissio, koska se hyväksyy hankkeet.

Kuinka paljon rahoitustukea on varattu vuosille 2006–2013? Miten komissio arvioi ehdotettuja hankkeita ja miten se mittaa niiden tuloksia? Miten komissio vastaa Gérard Deprez'n esittämään arvosteluun?

Komissio vahvistaa arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemat summat, jotka liittyvät Vallonialle kaudeksi 2000–2006 myönnettyihin määrärahoihin, mutta se kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion myös seuraavaan taulukkoon, josta ilmenee alueelle myönnettyjen varojen jakautuminen ohjelma-aloittain vuoden 2007 lopussa.

Kausi 2000–2006:

a) Hainaut'n tavoite 1 -tukien vähittäinen lopettaminen: 671,15 miljoonaa euroa (, josta EAKR:n osuus 427,6 miljoonaa euroa, ESR:n osuus 200,2 miljoonaa euroa, EMOTR:n osuus 41,8 miljoonaa euroa ja KOR:n osuus 1,55 miljoonaa euroa)

b) tavoite 2 Meuse-Vesdre: 164,44 miljoonaa euroa (, josta EAKR:n osuus 138,7 miljoonaa euroa ja ESR:n osuus 25,73 miljoonaa euroa)

b) maaseutua koskeva tavoite 2: 60,48 miljoonaa euroa (, josta EAKR:n osuus 54,85 miljoonaa euroa ja ESR:n osuus 5,63 miljoonaa euroa)

d) tavoite 3: 297,87 miljoonaa euroa ESR:sta

e) Leader+: 10,33 miljoonaa euroa EMOTR:sta

f) Urban II Sambreville: 7,17 miljoonaa euroa EAKR:sta

g) Equal: 42,31 miljoonaa euroa ESR:sta

h) kalatalousala: 23,57 miljoonaa euroa KOR:sta.

On syytä panna merkille, että tavoitteen 3 rahoitukseen sisältyy myös Brysselin pääkaupunkialuetta koskeva ohjelma.

Kalastalousalan ohjelman mukaan Vallonian määrärahat olivat 1,5 prosenttia tavoitteen 1 rahoituksen lisäksi.

Kausi 2007–2013:

a) lähentyminen: 638,32 miljoonaa euroa (, josta EAKR:n osuus 449,22 miljoonaa euroa ja ESR:n osuus 189,10 miljoonaa euroa)

b) kilpailukyky: 665,35 miljoonaa euroa (, josta EAKR:n osuus 282,51 miljoonaa euroa ja ESR:n osuus 382,83 miljoonaa euroa⁽¹⁾).

Yhteensä: 1 303,67 miljoonaa euroa (, josta EAKR:n osuus 731,74 miljoonaa euroa ja ESR:n osuus 571,93 miljoonaa euroa).

Rahoitettavien hankkeiden valinta kuuluu toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltion nimittämille hallintoviranomaisille. Valloniassa tiedemaailman edustajista, hallintoviranomaisista ja merkittävistä yrityselämän edustajista muodostettu työryhmä vahvistaa luettelon niistä hanketyypeistä, jotka saavat osarahoitusta rakennerahastoasetusten, yhteisön oikeuden ja muiden EU:n politiikan alojen yhteydessä. Hallintoviranomainen päättää sen jälkeen luettelon perusteella osarahoitettavat hankkeet. Myös hankkeiden tukikelpoisuuden ratkaiseminen kaudella 2007–2013 kuuluu jäsenvaltioiden nimittämien hallintoviranomaisten toimivaltaan.

Ohjelmien valvonnasta vastaavat yhdessä komissio ja kunkin ohjelman hallintoviranomainen. Ohjelmia voidaan tarkistaa täytäntöönpanokauden ajan, ja niitä koskee jatkuva arviointivelvoite (joko keskeytymättä tai tiettyinä ajankohtina). Komissio arvioi myös vuosittain kunkin hallintoviranomaisen kanssa kyseisen viranomaisen vastuulla olevan ohjelman täytäntöönpanon edistymisen. Uusimpien vuosikertomusten perusteella komissio on vahvistanut, että Valloniassa vuosina 2000–2006 toteutetut ohjelmat (täytäntöönpanon määräaika 31. joulukuuta 2008) saavuttavat yhteisesti tavoitteensa. Lisäksi vuonna 2004–2005 suoritetussa välitarkistuksessa oli tilaisuus korjata kunkin ohjelman toimia tarpeen mukaan.

Parlamentin jäsen Deprez'n esittämästä näkemyksestä komissio toteaa, ettei se ole selvillä niistä tiedoista, joihin parlamentin jäsen Deprez'n arvio perustuu.

Euroopan yhteisön virallisten julkaisujen toimisto (OPOCE) on vastuussa eurooppalaisten säädösten kääntämisestä ja edelleen niiden julkaisemisesta kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä.

Onko oikeudellisesti määritelty jokin ajanjakso, jonka kuluessa julkaisemisen kaikilla kielillä täytyy tapahtua? Ovatko sellaiset säädökset, joita ei ole julkaistu jonkin jäsenvaltion kielellä, oikeudellisesti sitovia kyseisessä valtiossa, sillä jäsenvaltioissa sattuu tapauksia, joissa tuomioistuimet tekevät päätöksen kansallisen säädöksen perusteella, koska yhteisön säädöksiä ei ole käännetty?

EY:n perustamissopimuksessa ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ei aseteta määräaikaa sellaisten tekstien julkaisemiselle, joiden pitäisi olla saatavilla uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin. Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan 58 artiklassa kuitenkin edellytetään, että ”Toimielinten – – ennen liittymistä antamien säädösten tekstit, jotka – – on laatinut bulgarian ja romanian kielellä, ovat liittymispäivästä alkaen todistusvoimaiset samoin edellytyksin kuin nykyisillä virallisilla kielillä laaditut tekstit. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jos nykyisillä kielillä laaditut tekstitkin on julkaistu siinä.”

Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian tasavallan liittymisasiakirjoja koskevan sopimuksen samanlaisesta määräyksestä tekemänsä tulkinnan mukaan EY:n tuomioistuin katsoi äskettäin käsittelemässään asiassa C-161/06 (Skoma-Lux sro v Celní ředitelství Olomouc), että sellaiseen yhteisön lainsäädäntöön sisältyviä velvoitteita, jota ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä uuden jäsenvaltion kielellä, kun tämä kieli on unionin virallinen kieli, ei voida soveltaa yksityisiin tässä jäsenvaltiossa. Tämä vastaa aiempaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan yleisesti sovellettavaan säädökseen sisältyviä velvoitteita ei voida soveltaa yksityisiin sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseistä säädöstä ei ole julkaistu tämän jäsenvaltion kielellä.

On syytä mainita, ettei julkaisutoimisto ole vastuussa säädösten kääntämisestä EU:n laajentumisen yhteydessä. Ennen liittymistä hyväksyttyjen asiakirjojen käännösvelvoite kuuluu oikeastaan kyseessä olevalle maalle, kun taas liittymisen jälkeen hyväksytyt asiakirjat käännetään säädöksen antaneessa toimielimessä. Julkaisutoimisto vastaa säädösten julkaisemisesta.

Mitä vaatimuksia on asetettu Phare-hankkeille Romaniassa rakennushankkeiden johtamisen laadun ja rakennusteknisten näkökohtien osalta esimerkiksi silloin, kun työt suoritetaan vaikeissa sääolosuhteissa? Rakentaminen jäätyneeseen maahan saattaa johtaa siihen, että kohta joudutaan tekemään korjaustöitä, esimerkiksi siksi, että betoni ei asetu kunnolla tai siksi, että sementti jäätyy pintarakenteissa. Onko pakkasella lupa tehdä betonipaalausta tai rappausta?

Phare-ohjelmasta rahoitettujen rakennusurakkasopimusten rakennustöitä koskevat normit on eritelty tarkemmin kansainvälisesti tunnustetuissa sopimuspuitteissa (FIDIC⁽¹⁾). Romanian liityttyä EU:n jäseneksi rakennusurakkasopimukset on pantu täytäntöön Romanian kansallisten hankintasääntöjen mukaisesti.

Phare-ohjelman rahoituspöytäkirjojen määräyksissä eritellään yleensä tarkemmin FIDIC-sopimukset ja määrätään sopimuksia valvova insinööri. Phare-ohjelmasta rahoitetut rakennusurakkasopimukset on myönnetty FIDIC-sopimusehtojen mukaisesti. Rakennusurakkasopimuksia hallinnoivat ja valvovat FIDIC:iin kuuluvat insinöörit. Lisäksi insinöörien on noudatettava rakennustöiden laatuun sovellettavia Romanian lainsäädännön säännöksiä. Kyseisen lainsäädännön mukaan rakennustöiden laadunvalvontaa hoitaa rakennusalan säädösten yhdenmukaisesta soveltamisesta vastaava valtion tarkastusvirasto⁽²⁾.

Huonoissa sääoloissa noudatettavat normit on määritelty edellä lyhyesti esitetyssä kansallisessa lainsäädännössä ja rakennusmääräyksissä riippumatta siitä, rahoitetaanko rakennusurakkasopimus EU:n vai kansallisin varoin.

Kaikille tarjouksentekijöille ilmoitetaan näistä tarjouskohtaisista erityisedellytyksistä ja sopimusehdoista. Lisäksi tarjouksentekijöille ilmoitetaan, että talvikaudella rakennustöitä saa Romaniassa tehdä 15. marraskuuta tai 1. joulukuuta saakka. Näiden määräaikojen umpeuduttua työt voivat jatkua vain sääolosuhteiden salliessa. Kaikkien näiden säännösten avulla tarjouksentekijä pystyy laatiman töille asianmukaisen toteuttamisaikataulun ja tarvittavan talousarvion.

Edellä mainittujen normien mukaan betonin asettuminen lakkaa lämpötilan laskiessa alle viiden celsiusasteen, tai se saattaa jatkua edellyttäen, että betonin valmistuksessa käytetään erityisiä lisäaineita (jälkimmäistä vaihtoehtoa suositellaan vain poikkeustapauksissa, kun betonin asettuminen on jo alkanut lämpötilan laskiessa)⁽³⁾.

Ison-Britannian olympiakomitea on sisällyttänyt sopimuksiin, jotka Pekingissä elokuussa järjestettäviin olympialaisiin valittujen urheilijoiden on allekirjoitettava, lausekkeen, jonka mukaan olympialaisiin voivat osallistua ainoastaan ne urheilijat, jotka sitoutuvat kirjallisesti pidättäytyvänsä arvostelemasta millään tavoin Kiinaa, etenkin Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaa tai Tiibetin liittämistä Kiinaan.

Eikö komissio pidä kyseistä menettelyä räikeänä mielipiteen vapauden ja ilmaisuvapauden loukkauksena sekä perussopimusten hengen vastaisena?

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat velvollisia tutkimaan kyseisen tapauksen, joka ei liity millään tavoin yhteisön lainsäädäntöön, varmistaakseen ilmaisunvapauden täysimääräisen kunnioittamisen Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvien velvoitteidensa mukaisesti.

Voiko komissio kertoa, mitä konkreettisia yhteisiä yhteisön tason aloitteita on käynnistetty huumeiden Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tuomisen torjumiseksi?

Pohjois-Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan huumausainetuonnin pysäyttäminen on operatiivinen lainvalvontatoimenpide, joka ei sellaisenaan kuulu Euroopan yhteisön toimivaltaan. Komissio on kuitenkin selvillä huumausainekaupan muuttuvista toimintamalleista Välimeren alueella sekä niihin liittyvistä lainvalvonnan haasteista.

Seitsemän EU:n jäsenvaltiota on allekirjoittanut tätä asiaa koskevan kansainvälisen sopimuksen 30. syyskuuta 2007 perustaakseen Lissabonissa sijaitsevan huumausaineasioissa toimivan merenkulun analysointi- ja toimintakeskuksen (MAOC-N). MAOC-N sovittaa yhteen ajantasaisen tiedustelutoiminnan sekä sotilaallisen toiminnan ja lainvalvonnan edut reagoidakseen nopeasti huumausainekauppiaiden yrityksiin toimittaa kokaiinia EU:hun. Se perustaa meritse ja ilmateitse tapahtuvan huumausainekaupan vastaisen koordinointikeskuksen, jonka toiminta-alue ulottuu eteläisen Afrikan Hyväntoivonniemestä aina kauas pohjoiseen Norjanmerelle saakka. Keskuksen päähuomio on muissa kuin kaupallisissa aluksissa ja ilma-aluksissa etupäässä Etelä-Amerikan ja Länsi-Afrikan alueilla. Sopimuksessa otetaan myös huomioon mahdollisuus laajentaa toiminta-aluetta läntiselle Välimerelle.

Komissio seuraa kehitystä tiiviisti ja myöntää rahoitustukea osalle valmiuksia lisäävistä alustavista toimenpiteistä sekä toimii tarkkailijana 1. tammikuuta 2008 lähtien. Euroopan poliisiviraston Europolin merkittävänä tehtävänä huumauseinekaupan torjumisessa on tehokkaan tuen antaminen kansallisille lainvalvontaviranomaisille.

Lisäksi Europolin järjestäytynyttä rikollisuutta koskevassa uhkakuva-arviossa (OCTA), johon MAOC-N osallistuu, laaditaan uhkakuva-arvio järjestäytyneen rikollisuuden nykyisistä ja ennakoiduista tulevista suuntauksista eri puolilla Euroopan unionia. Arvioon sisältyy luonnollisesti myös huumausainekauppa.

Samanaikaisesti muilla alueilla, kuten Välimeren alueella, ollaan kehittämässä samankaltaisia alueellisia aloitteita.

Komission vuoden 2008 talousarvion budjettikohtaan XX 01 02 11 04 liittyen neuvosto ja Euroopan parlamentti pyysivät yhdessä komissiota tekemään selvityksen “Euroopan unionin liittopoliisin toteutettavuudesta ja esteistä”.

Miten komissio on edistynyt tämän selvityksen suhteen? Mihin päivämäärään mennessä sen on määrä valmistua?

Vuoden 2008 talousarviomenettelyn yhteydessä parlamentti vaati Euroopan unionin liittopoliisin perustamisen esteitä koskevan selvityksen ottamista budjettikohtaan XX 01 02 11 ”Toimielimen muut hallintomenot” (lisäys 0995). Komissio ilmoitti välittömästi, ettei se kannata kyseistä selvitystä, koska komission toimintalinjan tarkoituksena oli parantaa eri jäsenvaltioiden poliisivoimien välistä yhteistyötä ottamalla ensin käyttöön täytäntöönpanoväline, jolla Prümin sopimuksen määräykset saatetaan osaksi yhteisön oikeutta, eikä suinkaan perustamalla ”Euroopan unionin liittopoliisi”.

Komissio julkisti alkoholistrategiansa syksyllä 2006. Sen mukaan alkoholi on kansanterveydellinen ongelma. Tästä huolimatta komissio on esittänyt viinialaa koskevan ehdotuksen (KOM(2007)0732), joka on täysin alkoholistrategian hengen vastainen. Aiotaanko alkoholistrategiaa soveltaa jatkossa komission toimissa vai jääkö se vain asiakirjaksi muiden joukkoon?

Lokakuussa 2006 hyväksytyssä tiedonannossa, joka koskee EU:n strategiaa jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä, esitetään selvästi alkoholia ja terveyttä koskeva komission toimintamalli. Siinä käsitellään tasapuolisesti kaikkia näitä huolenaiheita ja keskitytään alkoholin väärinkäyttöön ja haittavaikutuksiin eikä tuomita alkoholinkäyttöä yleisesti.

Alkoholiin liittyvät haitat ovat merkittävä kansanterveydellinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen huolenaihe EU:ssa. Alkoholin takia kuolee EU:ssa vuosittain lähes 200 000 ihmistä liiallisen alkoholinkäytön aiheuttamiin sairauksiin, mutta myös alkoholista johtuvissa tieliikenneonnettomuuksissa sekä alkoholin vaikutuksen alaisena tehdyissä tapoissa ja väkivallanteoissa. Tämä aiheuttaa valtavat kustannukset terveydenhuoltojärjestelmille, talouksille ja yhteiskunnalle yleensä.

Strategian täytäntöönpano on lähtenyt hyvin käyntiin kansanterveyden alalla ja EU:n eri politiikan aloilla toteutettujen toimien avulla sekä tekemällä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kansallisten alkoholipolitiikkojen koordinoimiseksi ja toimien kehittämiseksi edelleen asianomaisten sidosryhmien kanssa.

Alkoholia ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen foorumin yhteydessä komissio pyrkii käynnistämään kaikentasoisia käytännön toimia, joiden tavoitteena on suojata EU:n kansalaisia haitalliselta alkoholinkäytöltä. Toimijat ovat täyttäneet ensimmäiset sitoumuksensa ja luvanneet toteuttaa huomattavan määrän toimenpiteitä. Näiden toimien yhteydessä viiniala on sitoutunut käynnistämään alkoholiin liittyviä haittoja koskevan tiedotuskampanjan.

Viime vuosikymmenellä viinin kulutus EU:ssa on laskenut vaikka viinivarastot ovat kasvaneet. Tämä on johtanut viinimarkkinoiden vakavaan epätasapainoon. Tästä syystä noin 500 miljoonaa euroa 1,3 miljardin euron vuotuisista kokonaismäärärahoista on käytetty pelkästään siihen, että päästään eroon viinistä, jolle ei ole markkinoita. Näin ollen viinin yhteistä markkinajärjestelyä oli syytä uudistaa perinpohjaisesti.

Viinin yhteisen markkinajärjestelyn viimeaikaisessa uudistuksessa otetaan asianmukaisesti huomioon terveyden ja kuluttajien suojelu pääasiassa varautumalla asteittain sellaisten markkinatoimenpiteiden poistamiseen, jotka ovat johtaneet heikkolaatuisen viinin tuotantoon. Tavoitteena on kannustaa eurooppalaisia juomaan vähemmän mutta laadukkaampia viinejä ja samalla vähentää halpojen ja huonolaatuisten viinien tuotantoa, johon ei enää myönnetä tukea.

Uudella asetuksella vähennetään myös mahdollisuuksia viinin alkoholipitoisuuden nostamiseen väkevöinnin avulla. Periaatetta, jonka mukaan korkea alkoholipitoisuus on laatuviinin merkki, ei enää tueta. Lisäksi kuluttajat alkavat vaatia mietoja viinejä ja kuluttaa niitä. Tätä uudenlaista asennetta tuetaan, eikä se oikeuta viinien liiallista väkevöimistä.

Uudessa viinin yhteisessä markkinajärjestelyssä käsitellään myös menekinedistämis- ja tiedotustoimia. Viini kuuluu perustamissopimuksen liitteessä I mainittuihin maataloustuotteisiin, ja maataloustuotteiden kuten viinin menekinedistämistä säännellään maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3/2008. Uuden viinin yhteisen markkinajärjestelyn avulla jäsenvaltiot voivat täydentää tämänkaltaisia menekinedistämistoimia kolmansissa maissa ja edistää kohtuullista ja vastuullista käyttöä koskevia tiedotuskampanjoita rahoittamalla niistä 60 prosenttia.

Euroopan unioni on nyt yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen toisessa vaiheessa. Tavoitteena on saada aikaan korkeampi yhteinen suojastandardi ja lähentää jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiä. Turvapaikkakysymysten oikeudellisen harmonisoinnin lisäksi Haagin ohjelman tavoitteena on myös lisätä jäsenvaltioiden käytännön yhteistyötä. Tähän kuuluu yhteistyö turvapaikanhakijoiden lähtömaita koskevien tietojen osalta (nk. maainformaatio).

Maainformaatio on keskeinen asia turvapaikkamenettelyssä. Oikeudenmukaisen ja asianmukaisen turvapaikkamenettelyn varmistamiseksi on voitava varmistaa sellaisen maainformaation saatavuus, joka antaa oikean kuvan lähtömaasta. Maainformaatio on tärkeä työkalu maahanmuuttoviranomaisille ja tuomioistuimille sekä myös itse turvapaikanhakijoille ja heidän edustajilleen.

Valtioista riippumattomien toimijoiden osallistuminen maainformaation kehittämiseen ja saatavuuteen on ollut merkittävä tekijä, koska tietty osa niistä tiedoista, joita jäsenvaltioiden viranomaisilla on käytettävissään, ei ole suuren yleisön saatavilla. Komission viimeisimmässä Euroopan pakolaisrahastoa koskevassa ehdotuspyynnössä maainformaatiohanketta koskevat hakemukset rajoitettiin kuitenkin koskemaan vain kansallisia viranomaisia.

Miksi valtioista riippumattomat toimijat eivät voi hakea tukea Euroopan pakolaisrahastosta maainformaatiohanketta varten? Millaisia suunnitelmia komissiolla on vuoden 2008 ehdotuspyynnön varalle?

Alkuperämaita koskevan tiedon kerääminen, tarkastelu ja esittäminen ovat olennaisia näkökohtia turvapaikkahakemuksia koskevassa jäsenvaltioiden päätöksenteossa. Maainformaation avulla kansalliset toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tarkistamaan ilmoituksia, joita turvapaikanhakijat tekevät kansainvälisen suojelun tarpeestaan. Näin ollen on välttämätöntä perustaa alkuperämaita koskeva puolueeton, avoin ja tarkka tietojärjestelmä, joka pystyy toimittamaan nopeasti virallisia ja luotettavia tietoja. Kansallisten viranomaisten maainformaation keruu- ja analysointijärjestelmien tiiviimpi lähentäminen auttaisi luomaan tasapuolisemmat toimintaedellytykset koko Euroopassa.

Siksi maainformaatiota koskeva yhteistyö on olennainen osa komission toimintaa, ja sillä on ratkaiseva merkitys EURASIL-asiantuntijaverkostolle⁽¹⁾. Vuodesta 2006 alkaen komissio on tehnyt yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa perustaakseen yhteisen portaalin, joka tarjoaa kansallisille viranomaisille keskitetyn pääsyn kaikkiin alkuperämaita koskeviin virallisiin tietokantoihin. Yhteinen portaali olisi hyödyllinen lisävoimavara etenkin niille jäsenvaltioille, joiden maainformaatiojärjestelmät eivät ole kovin pitkälle kehittyneitä.

Tekninen toteutettavuustutkimus saatettiin päätökseen vuonna 2007, ja kokeiluhanke kahden kansallisen tietokannan yhdistämiseksi on määrä toteuttaa vuonna 2008. Tämän kokeiluvaiheen lopussa komissio esittää ehdotuksia kaikkien nykyisten kansallisten tietokantojen yhteisen portaalin perustamisesta. Tiedonsaantia koskevat kysymykset ja etenkin ne kysymykset, jotka koskevat kansalaisjärjestöjen tiedonsaantia, on lähetettävä portaaliin, sillä kyseiset tietokannat sisältävät salaiseksi luokiteltua tietoa.

Komission käynnistämiin monikansallisiin toimiin, jotka rahoitetaan Euroopan pakolaisrahastosta, on varattu niukasti määrärahoja. Tästä syystä komissio valitsee toimien jokavuotisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä strategisen lähestymistavan, jonka tavoitteena on saavuttaa yhteisen turvapaikkapolitiikan kehittämisessä mahdollisimman tehokkaita tuloksia. Vuosina 2004, 2005 ja 2006 kymmenkunnassa jäsenvaltiossa toimiva erittäin laaja kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä, jota koordinoi Itävallan Punainen Risti, sai rahoitusta Euroopan pakolaisrahastosta kehittääkseen kansalaisjärjestöjen ja turvapaikanhakijoita edustavien elinten kestävän verkoston, joka käsittelee alkuperämaainformaatioon liittyviä kysymyksiä. Täytäntöönpanoprosessi synnytti myönteisen vuoropuhelun vapaaehtoissektorin ja kansallisten viranomaisten välille. Komissio, joka toimii EURASIL-verkoston puheenjohtajana, salli myös yhteenliittymän osallistumisen verkoston kokouksiin, jotta ensiksi mainittu voisi esitellä hankkeidensa tulokset turvapaikkahakemusten käsittelystä vastaaville kansallisille elimille.

Vuoden 2007 ehdotuspyynnössä keskityttiin ensinnäkin tukemaan heikossa asemassa olevien ryhmien ja yksilöiden ongelmien ratkaisuhankkeita – etenkin kansalaisjärjestöjen toteuttamia hankkeita – ja toiseksi erityisesti jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia rohkaistiin kehittämään maaninformaation hallintaa koskevia valtioiden välisiä yhteistyöhankkeita. Näin ollen ehdotuspyynnön toinen osa koski vain kansallisia viranomaisia.

Komissio käy parhaillaan välttämättömiä neuvotteluja määritelläkseen painopisteensä vuoden 2008 Euroopan pakolaisrahaston Euroopan laajuisia toimia koskevassa ehdotuspyynnössä.

Onko komissiolla suunnitelmia Itä-Euroopan uusien jäsenvaltioiden auttamiseksi niiden energiahuollon kasvavan vajeen lieventämiseksi?

Kyseisissä maissa on suljettu vaarallisia ydinvoimaloita ja tiukentuvien ympäristönsuojeluvaatimusten johdosta ne joutuvat sulkemaan useita vanhentuneita hiilivoimaloita. On vaarana, että Euroopan unionin monilla itäisillä alueilla talouskasvu pysähtyy.

Haluaako rikas Eurooppa, joka on paljolti jo ratkaissut ympäristön suojeluun ja energiantuotannon nykyaikaistamiseen liittyvät ongelmat, poistaa potentiaaliset kilpailijat markkinoilta? Tuemmeko reilua kilpailua sisämarkkinoilla keinona Euroopan markkinoiden ja Euroopan kilpailukyvyn kehittämiseksi maailmanlaajuisessa taloudessa auttamalla ratkaisemaan tämän ongelman, joka vaikuttaa suureen osaan Eurooppaa?

Yhteisön lainsäädännön mukaan kunkin jäsenvaltion on itse valvottava oman energiantuotantonsa riittävyyttä. Komissio puolestaan valvoo tuotannon riittävyyttä EU:ssa.

Uusien jäsenvaltioiden lisäksi monissa vanhoissa jäsenvaltioissa on käynnissä energialähteiden yhdistelmää koskeva uudelleenjärjestely. Tämä edellyttää siirtoverkon huomattavaa laajentamista ja säännöstön tiiviimpää yhdenmukaistamista. Muun muassa tällaisista ongelmista huolehtivat eurooppalaiset koordinaattorit, jotka käsittelevät merellä sijaitsevien tuulivoimaloiden sekä Liettuan ja Puolan liittämistä läntiseen kantaverkkoon.

Yksi kustannustehokkaimmista ratkaisuista on myös kysynnän vähentäminen. Mikäli komission vuonna 2006 esittämä ehdotus energiatehokkuutta koskevaksi toimintasuunnitelmaksi pannaan täytäntöön, sen pitäisi vähentää kysynnän kasvua, parantaa tuotantokapasiteettia ja vähentää siirtohävikkiä.

Kilpailukykyisten markkinoiden kehittämiseksi komissio toteuttaa aktiivisia toimia vakiinnuttaakseen oikeudenmukaiset ja tasapuoliset markkinaolosuhteet ja varmistaakseen niiden noudattamisen EU:ssa. Tätä pidetään parhaana keinona ratkaista sähköntuotannon riittävyys. Tästä syystä komissio teki syyskuussa 2007 ehdotuksen sähkön ja kaasun sisämarkkinoita koskevaksi kolmanneksi lainsäädäntöpaketiksi⁽¹⁾. Moitteettomasti toimivat sisämarkkinat, jotka antavat oikeanlaisia investointisignaaleja, ovat paras ratkaisu sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi. Markkinatoimijat tekevät uutta tuotantokapasiteettia koskevat yksittäiset investointipäätökset.

Sianlihan vientitukien vahvistamisesta 21. maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 303/2007⁽¹⁾ mukaisesti komissio tasaa maailmanmarkkinahintojen ja sisämarkkinoilla maksettavien hintojen välistä eroa vientituella, jolla autetaan sianliha-alaa vallitsevassa markkinatilanteessa, jossa rehukustannukset ovat korkeat ja tuotantokustannukset siten suuret.

Luettelo tuotteista, joihin vientitukea voidaan myöntää, ei sisällä pakastettua luutonta kylkeä ja kuvetta sekä niskaa. Kun otetaan huomioon viimeaikaisin kehitys, valuuttakurssit ja Japanin markkinoiden tilanne, pyydän komissiota tekemään selkoa perusteista, joiden mukaan näille tuotteille ei myönnetä tukea, sekä ilmoittamaan, milloin tuotteet otetaan luetteloon.

Sianlihan vientitukien mahdollinen laajentaminen tiettyihin pakastettuihin ruhonosiin ei vaikuta perustellulta. Komissio ei ole vakuuttunut tällaisten toimien tarpeellisuudesta tai niiden mahdollisista vaikutuksista Japaniin vietäviin määriin.

EU:n sianlihaviennin osuus on monia vuosia ollut noin 30 prosenttia maailmankaupasta. Suurin osa tästä viennistä tapahtuu ilman vientitukea. Alustavien tietojen mukaan EU säilytti osuutensa myös vuonna 2007 euron ja Yhdysvaltain dollarin epäsuotuisasta vaihtokurssista huolimatta. Vuonna 2007 EU:n viejämaat pystyivät laajentamaan toimintaansa huomattavasti joillakin Aasian markkinoilla (Hongkong, Kiina).

Sianlihan vienti EU:sta Japanin arvokkaille markkinoille säilyi myös kohtuullisen vakaana edellisinä vuosina. Komissio olettaa tilanteen jatkuvan samanlaisena ilman tukia. Sianlihamarkkinoiden edellisen kriisin aikana vuonna 2004 vienti Japaniin kasvoi siitä huolimatta, että tietyille Japanin markkinoille vietäville ruhonosille ei myönnetty tukea.

Komissio jatkaa luonnollisesti tiettyjen EU:n viejämaiden kannalta erityisen merkittävien markkinoiden tilanneseurantaa, eikä tarvittaessa epäröi ehdottaa tukien mukauttamista.

Kun yksityishenkilö rakentaa asuntoa Liettuassa, itäisen Liettuan sähkönjakelusta vastaava yhtiö “Rytu Skirstomieji Tinklai” kieltäytyy kytkemästä asuntoa olemassa olevaan sähköverkkoon riittämättömään kapasiteettiin vedoten. Yksityishenkilön on maksettava 40 % kustannuksista, jotka aiheutuvat rakennettavan asunnon ja sähköaseman välisen uuden linjan vetämisestä ja usein myös uuden sähköaseman rakentamisesta. Jakeluyhtiöillä on oikeus kytkeä näihin uusiin linjoihin myös muita kuluttajia.

Kuluttaja, joka rahoittaa (valtion tai yksityisen) energiayhtiön infrastruktuurin kehittämisen ja omaisuuden kartuttamisen, ei saa omistusoikeutta eikä alennuksia energian hintoihin.

Voiko komissio ottaa kantaa tilanteeseen? Eikö tässä rikota kuluttajien oikeuksia ja omistajuutta koskevia oikeuksia? Käyttävätkö energiayhtiöt väärin monopoliasemaansa? Miten tilanne voidaan ratkaista kuluttajien oikeuksien näkökulmasta? Millaisia kokemuksia EU:n jäsenvaltioilla on asiasta?

Yleispalvelujen käsite on kehitetty EU:n lainsäädännössä, ja sen mukaan kaikille kuluttajille olisi taattava oikeus energialiittymään ja -toimituksiin kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin sekä avoimin hinnoin. Tämä velvoittaa julkiset laitokset toimittamaan sähköä niille asiakkaille, jotka ovat halukkaita maksamaan palvelusta sille määrätyn hinnan.

Yleispalveluvelvoitteen täytäntöönpano kuuluu toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan ja näin ollen jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan. EU:n lainsäädännössä ei kielletä kohtuullisten ja perusteltujen liittymiskustannusten perimistä kuluttajilta.

Sähköliittymästä vastaavan yhtiön, jakeluyhtiön ja kuluttajan osuus kustannuksista tai omistusoikeuksia koskevat päätökset riippuvat täysin kansallisesta kytkentäpolitiikasta, ja joissakin tapauksissa tämä saattaa aiheuttaa yksittäisille kuluttajille huomattavia maksuja.

Energia-alan kansalliset sääntelyviranomaiset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että liittymiskustannusten jakamista ja asiaankuuluvia maksuja koskevat päätökset ovat avoimia ja syrjimättömiä sekä yksittäisiä kuluttajia että yrityksiä kohtaan.

Poikkeustapauksissa voidaan soveltaa kilpailulainsäädäntöä, ja nykytilanteessa kansallisilla kilpailuviranomaisilla saattaa siis olla parhaat mahdollisuudet käsitellä asiaa.

Komissio haluaa myös kiinnittää arvoisan jäsenen huomion siihen, että EY:n kuluttajansuojalainsäädäntö rajoittuu tiettyihin kuluttajille suunnattuja liikesuhteita koskeviin näkökohtiin.

Kiinteän sähköinfrastruktuurin omistusoikeuksien hankkimiseen liittyvät kysymykset eivät kuulu kyseisen lainsäädännön soveltamisalaan, ja kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten pitäisi tarkastella niitä asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön pohjalta.

Asetuksen (EY) N:o 2135/98⁽¹⁾ ja direktiivin 2006/22/EY⁽²⁾ seurauksia ei arvioitu tavalla, joka nykyään kuuluu EU:ssa hyvään lainsäädäntömenettelyyn. Niiden käytännön täytäntöönpano aiheuttaa nyt valtavia ongelmia. Tämä on käynyt ilmi mm. Euroopan parlamentin jäsenten kysymyksistä sekä parlamentin liikennevaliokunnassa syyskuussa 2007 käydystä keskustelusta.

Aikooko komissio varmistaa, että alaa koskevaa tutkimusta ja kehitystä lisätään EU:ssa? Aikooko komissio tehdä aloitteen, jotta kaikki osapuolet saadaan käymään vuoropuhelua, jolla pyritään kehittämään tyydyttävämpää ajo- ja lepoaikoja koskevaa lainsäädäntöä ja sen valvontaa?

Mihin aloitteisiin komissio aikoo ryhtyä osaksi vastatakseen ajankohtaisiin ongelmiin ja osaksi luodakseen pitemmällä aikavälillä ratkaisun, joka on tyydyttävämpi ja tehokkaampi liikenneturvallisuuden ja kuljettajien työolojen kannalta?

Ajo- ja lepoaikoja koskevien uusien sääntöjen⁽³⁾, digitaalisia ajopiirtureita koskevien sääntöjen⁽⁴⁾ ja maantiekuljetuslain täytäntöönpanon valvontaa koskevien säännösten⁽⁵⁾ täytäntöönpano on aiheuttanut joitakin senkaltaisia ongelmia, joita ilmenee kaiken monimutkaisen lainsäädännön yhteydessä esimerkiksi seuraavissa asioissa:

asiakirjojen tulkinta ja etenkin ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen tulkinta

vakavimpia rikkomuksia tehneitä yrityksiä koskevien noudattamisen valvontakäytäntöjen täytäntöönpano noudattamisen valvonnasta annetun direktiivin mukaisesti

mukautuminen tekniikan kehitykseen ja digitaalisen ajopiirturin käyttöön liittyvien petosten torjuminen.

Ongelmista ilmoitettiin välittömästi komissiolle, jotta kaikki esiin tuodut ongelmat saataisiin ratkaistua. Komissio on tehnyt useita aloitteita, ja huomattavaa edistystä on jo saavutettu.

Jäsenvaltioiden edustajien komitea⁽⁶⁾, joka auttaa komissiota lainsäädännön täytäntöönpanossa ja johon työmarkkinaosapuolten edustajat on kutsuttu tarkkailijoiksi, perusti ajo- ja lepoaikoja koskevia sääntöjä käsittelevän työryhmän, jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Työryhmä käsittelee asiaa koskevan asetuksen tulkintaan liittyviä kysymyksiä.

Komissio laati ryhmän työn perusteella viisi suuntaviivaa, jotka on esitetty sen www-sivustolla⁽⁷⁾. Suuntaviivoista saavutettiin yleinen yhteisymmärrys, ja ne johdonmukaistavat säädösten soveltamista.

Toinen saman komitean alainen työryhmä auttaa komissiota laatimaan kaikista asiaa koskevista rikkomuksista niiden vakavuusasteen mukaisen tyhjentävän luettelon noudattamisen valvonnasta annetun direktiivin edellyttämällä tavalla. Tämän työn avulla otetaan myös käyttöön yhteinen järjestelmä vakavimpiin rikkomuksiin syyllistyviä yrityksiä vastaan. Tavoitteena on tehostaa noudattamisen valvontaa ja vähentää sekä kansallisille viranomaisille että kuljetusyhtiöille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Siten viranomaiset voivat kohdistaa tehokkaammin huomiota kaikkein riskialttiimpiin aloihin, ja yhtiöille tehdään tarkastuksia vain tilanteen niin vaatiessa.

Komissio käynnisti huhtikuussa 2007 digitaaliseen ajopiirturiin liittyvän SMART-hankkeen, jonka on määrä kestää 24 kuukautta ja synnyttää ehdotuksia digitaalista ajopiirturia koskevien teknisten eritelmien mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen (samassa yhteydessä tehdään tarkistuksia asetuksen (ETY) N:o 3821/85 tekniseen liitteeseen), jotta petosriskejä voidaan torjua tehokkaammin.