Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 21. huhtikuuta 2008 - Strasbourg

18. Elinten luovutus ja elinsiirrot: poliittiset toimet EU:n tasolla (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Adamos Adamoun ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla (2007/2210(INI)) (A6-0090/2008).

  Adamos Adamou, esittelijä. − (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin kiittää Euroopan komissiota sen tiedonannosta ja erinomaisesta yhteistyöstä. Haluaisin myös kiittää kaikkia kollegoita ja erityisesti varjoesittelijöitä siitä, että olemme yhdessä tehneet erittäin vaativaa työtä saadaksemme aikaiseksi kompromissitarkistukset, jotka on hyväksytty yksimielisesti.

Suurimmat kysymykset, joita komissio käsittelee tässä tiedonannossa, ja joiden parissa olen työskennellyt, ovat: elinsiirtoihin liittyvät riskit ja turvallisuus, esimerkiksi sairauksien tarttuminen, pula siirtoelimistä ja laiton elinkauppa. Haluaisin puhua kaikista näistä aiheista vuorollaan.

Laadun ja turvallisuuden osalta todetaan, että siirtoelinten käyttö aiheuttaa riskin, joka koskee tautien siirtymistä elimen vastaanottajaan. Luovuttajien testaaminen on näin ollen tärkeä tapa vähentää vastaanottajalle koituvaa riskiä. Luovuttajat on seulottava, jotta todettaisiin tautien siirtymisriskin olemassaolo tai sen puuttuminen. Jotta luovuttajien turvallisuus voitaisiin taata tietyn vähimmäistason mukaisesti, olisi tehtävä ainakin vähimmäismäärä tutkimuksia. Meidän on kuitenkin huomautettava, että jäsenvaltiot eivät ole tätä nykyä yksimielisiä näistä kokeista.

Vakava puute elinten luovuttajista on edelleen elinsiirtojen alalla suurin haaste, johon EU:n jäsenvaltioiden on vastattava. Pidentyvät jonotuslistat ovat vakava ongelma. Siirtoelinten luovuttajien määrän lisäämisessä on havaittu tehokkaaksi järjestelmä, jolla voidaan kartoittaa henkilöt, jotka voisivat kuoltuaan luovuttaa elimiä, kunhan kaikki suostumusta koskevat jäsenvaltion pakolliset vaatimukset on täytetty.

Toinen merkittävä keino luovuttajien lukumäärän nostamiseksi on mahdollisesti se, että lisätään eläviltä henkilöiltä pyyteettömästi saatuja luovutuksia. On myös harkittava tarkkaan sellaisia mahdollisia luovuttajia, joita ei tavallisesti pidettäisi ihanteellisina ehdokkaina tähän. Heitä kutsutaan tietenkin marginaalisiksi luovuttajiksi. Tämä mahdollistaa esimerkiksi hiv-positiiviselta potilaalta saadun elimen siirron toiseen hiv-positiiviseen potilaaseen.

Arvoisa komission jäsen, elinkaupan osalta on sanottava, että kaikki tietävät, että sitä tapahtuu. Me kaikki tiedämme, että rikkaat länsimaalaiset turistit käyttävät hyväkseen köyhimpien maiden asukkaiden taloudellista tilannetta. Olemme kaikki kuulleet, että siirtoelimille on omat hinnastonsa ja että elimistä käydään mustan pörssin kauppaa erityisesti Intian, Pakistanin ja Kiinan kaltaisissa Kaukoidän valtioissa, ja että näitä asioita tapahtuu jopa laajentuneessa Euroopassa. Näin ollen kannatan tarkistusta 7, jonka kollegani Frieda Brepoels, Peter Liese ja John Bowis laativat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattisen ryhmän puolesta 57 kohtaan. On myös tärkeää, että parannamme laittoman elinkaupan valvontaa, jotta voimme viimein tehdä tarvittavat päätelmät.

Haluaisin samalla korostaa, että pyyteettömyyden on oltava keskeinen tekijä elinten luovutuksessa ja siirrossa. Näin ollen komission tiedonannossa käytetty talousalan terminologia ei ole tarkoituksenmukainen erityisesti ihmisen kehon kaupallistamisen kieltävän periaatteen kannalta. Tästä syystä en myöskään voinut kannattaa tarkistusta 2, jonka parlamentin jäsenet David Martin ja Marios Matsakis laativat 38 kohtaan. Olemme käyneet yksityiskohtaisen keskustelun, jonka jälkeen Marios Matsakis – kuten hän kohta kertookin teille – päätti perua kyseisen tarkistuksen. Hän aikoo toimittaa toisen, suullisen tarkistuksen, jota kannatan.

Kuten olen sanonut aiemmin, katson, että elinsiirtoja koskevaan toimintaan ei saisi suhtautua kuin kyse olisi sisämarkkinoiden kauppatavarasta, enkä näin ollen hyväksyisi tämän lisäyksen poistamista. Sitä paitsi ihmisen kehon kaupallistamisen kieltävä periaate mainitaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 artiklan 2 kohdassa.

Hyvät naiset ja herrat, minulla ei ole enempää aikaa, koska neljän minuutin puheaika on kulunut umpeen. Jatkan puhetta puheenvuorojenne jälkeen päätelmissäni.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin onnitella Adamos Adamouta erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän on laatinut elinten luovutuksesta ja elinsiirroista. Olen erityisesti tyytyväinen siihen, että mietinnössä tuetaan komission näkemystä, jonka mukaan elinten luovutuksessa ja elinsiirroissa on keskityttävä seuraaviin seikkoihin: ensinnäkin siirtoelinten laadun ja turvallisuuden parantamiseen, toiseksi siirtoelinten saatavuuden lisäämiseen ja kolmanneksi siihen, että elinsiirtoleikkausten turvallisuutta edistetään.

(EN) Siirtoelinten korkean laadun ja turvallisuuden takaaminen palvelee kaikkien etuja. Tiedämme, että EU:n jäsenvaltioiden välillä välitetään useita siirtoelimiä. Tällä hetkellä siirtoelinten hankinnasta ei ole yhteisiä laatu- ja turvallisuusvaatimuksia, ja näin ollen on hyvin tärkeää, että näihin tarpeisiin vastataan.

Sen lisäksi, että vaatimuksilla määrätään vertailukelpoisista turvallisuusstandardeista, jotka pätevät kaikkialla EU:ssa, niillä saavutetaan tunne siitä, että elinsiirtojärjestelmä on turvallinen ja solidaarinen.

Komissio aikoo ehdottaa lainsäädännöllistä kehystä turvallisuutta ja laatua koskevista perusperiaatteista siirtoelinten luovutuksen ja hankinnan yhteydessä.

Nämä vaatimukset ovat laajoja ja joustavia, koska tarkoituksena on, että elinsiirtoja tehtäisiin mahdollisimman paljon. Tässä on kuitenkin kyse ihmishenkien pelastamisesta. Meidän on erityisesti pidettävä mielessä, että tällä hetkellä Euroopassa on 50 000 ihmistä elinsiirtojonossa.

Siirtoelinten saatavuuden parantaminen vaatii, että kysymystä koskevaa julkista tietoisuutta lisätään. Kansalaiset haluavat tietää, että siirtojärjestelmät ovat turvallisia ja luotettavia. Muuten he eivät suostu luovutuksiin.

Meillä on jäsenvaltioissa jo muutamia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka elinsiirtokoordinaattoreiden palkkaamisella on vaikutettu myönteisellä tavalla luovutusten määriin. Komissio aikoo ehdottaa toimintasuunnitelmaa, joka sisältää 10 ensisijaista toimea elinten luovuttamista ja elinsiirtoja koskeviin haasteisiin vastaamiseksi. Komissio tunnustaa tarpeen torjua elinten laiton kauppa, kuten elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevassa komission tiedonannossa todetaan.

Olen myös pannut merkille tohtori Adamoun kommentit ja aion tarkastella niitä tosissani. Hänen mietinnössään tehdään selväksi, että meidän olisi tarkasteltava huolellisesti sitä, mihin toimiin ryhdymme EU:ssa harjoitetun laitonta elinkauppaa koskevan uhan osalta.

Komissio seuraa tilannetta yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidemme Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön kanssa. Aiomme myös tukea Interpolia tämän ongelman valvomisen jatkamiseksi.

Sitä paitsi uskon, että lisäämällä siirtoelinten saatavuutta Euroopan unionissa torjumme epäsuorasti elinsiirtoturismia ja elinten laitonta kauppaa.

Lisäksi elinten laiton kauppa sisällytetään tämän vuoden komission kertomukseen EU:n ihmiskauppaa koskevasta toimintasuunnitelmasta.

  Edit Bauer, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, elinten luovutus ja elinsiirrot on arka ja merkittävä kysymys, jossa hyvällä lainsäädännöllä yhdessä hyvien käytäntöjen kanssa voitaisiin pelastaa tuhansia ihmishenkiä vuosittain. Kysymykset, jotka koskevat elämän ja kuoleman välistä haurasta rajaa, ovat hyvin arkoja. Lainsäädännöllä on vaikeaa auttaa, mutta helppoa aiheuttaa vahinkoa. Tästä johtuen on erityisen tärkeää kunnioittaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioissa.

Toisaalta on erittäin tärkeää saada selville kaikki ne käytännöt, jotka aiheuttavat luottamuksen ja avoimuuden puutetta odotuslistojen käsittelyssä tai johtavat pöyristyttäviin tapauksiin, joissa lainsäädännössä olevia porsaanreikiä on käytetty hyväksi.

Haluaisin erikseen mainita kolme kohtaa, jotka sisältyvät kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausuntoon. Ensimmäiseksi elävät luovuttajat eivät usein ole sukua keskenään. Tällä lailla oikeudellisilla menettelyillä olisi voitava vähentää laittoman elinkaupan mahdollisuutta. Kysymys elinten luovutusten sosiaalisen hinnan korvaamisesta on edelleen ratkaistavana.

Toiseksi kyseisissä tapauksissa, joissa kansainvälinen yhteistyö sisällytetään elinsiirtoja koskevaan prosessiin, lainsäädännöllä olisi taattava säännöt, jotka ovat yhtä selkeitä kuin jäsenvaltioiden säännöt. Kuten komission jäsen mainitsi, meidän on kysyttävä uusia kysymyksiä elinsiirtoturismin vuoksi. Kuinka meidän olisi käsiteltävä kyseisiä tapauksia?

Kolmanneksi elinten laittoman kaupan selvittämistä koskevan yhteistyön olisi oltava organisoidumpaa ja vakavampaa, koska salattu elinkauppa ja sen seuraukset voivat viedä toivon tuhansilta potilailta, jotka odottavat elinsiirtoa, jolla voitaisiin pelastaa heidän henkensä. Toisaalta eurooppalaiseen lainsäädäntöön ihmiskaupasta olisi sisällytettävä elinten laiton myynti ja kauppa, sillä vaikka se on edelleen salattua, siitä on tulossa kasvava maailmanlaajuinen ongelma.

Haluaisin onnitella esittelijää ja varjoesittelijöitä ja kiittää heitä hyvästä yhteistyöstä.

  Frieda Brepoels, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, elinsiirron avulla todella pelastetaan ihmishenkiä Euroopassa joka päivä. Valitettavasti luovuttajapula tarkoittaa sitä, että tuhansia eurooppalaisia kuolee vuosittain vielä odotuslistalla ollessaan. Haasteena on lisätä luovuttajien lukumäärää turvallisesti. Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien varjoesittelijänä olen erittäin tyytyväinen siihen, että parlamentti kannattaa täysimääräisesti komission aloitetta ja tunnustaa, että Eurooppa voi olla tässä asiassa keskeisessä asemassa.

Kuten toiset puhujat ovat sanoneet, elinten luovutus ja elinsiirrot on erittäin monimutkainen ja tunnepitoinen asia, ja sitä koskevat näkemykset vaihtelevat jäsenvaltioissa laajasti. Työskennellessäni mietinnön parissa puhuin useiden lääkärien, potilaiden ja järjestöjen kanssa. Meille kerrottiin mielenkiintoisia näkemyksiä myös järjestämässämme kuulemisessa ja Espanjaan tekemällämme opintomatkalla, ja haluaisin tänään kiittää vilpittömästi esittelijää siitä, että hän on sisällyttänyt meidän osuutemme kokonaisuudessaan mietintöönsä.

Seuraavaksi neljä kohtaa. Ensinnäkin meidän on erityisesti pidettävä huolta siitä, että komission esittämä direktiivi laadusta ja turvallisuudesta on tarpeeksi joustava ja että sillä ei aiheuteta ylimääräistä hallinnollista taakkaa tai jopa vähennetä saatavilla olevien siirtoelinten määrää. Mielestämme nimenomaan lääkärin on lopulta päätettävä laadusta ja turvallisuudesta. Laadun ja turvallisuuden takaamiseksi meidän on myös pyydettävä jäsenvaltioita valvomaan ja arvioimaan tuloksia elinsiirtojen ja elinluovutusten jälkeen. On tärkeää, että jäsenvaltiot voivat vertailla tietoja keskenään. Tämän vuoksi voisimme ehkä harkita yhteisen menetelmän laatimista tietojen analysointia varten.

Toiseksi mielestämme kaikista olennaisin ja lainsäädäntöäkin tärkeämpi tekijä uusien luovuttajien hankinnassa on se, miten luovutusjärjestelmä järjestetään. Haluaisimmekin, että sairaalat lisäisivät henkilökuntaa mahdollisten luovuttajien kartoittamiseksi ja tämän lisäksi lähiomaisten tukemiseksi ja neuvomiseksi. Luovuttajien määrä on kasvussa valtioissa, joissa käytetään tällaisia siirtokoordinaattoreiden palveluja.

Kolmanneksi tämä myös osoittaa, kuinka erityisen tärkeää on vaihtaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä. Euroopan unioni voi todella edistää tätä asiaa. On myös tärkeää, että sairaalat julkaisevat elinsiirtoleikkauksista saatuja myönteisiä tuloksia ja toimivat ennakoivasti ollessaan tekemisissä viestinten kanssa.

Neljänneksi mielestäni on erittäin tärkeää ottaa huomioon sekä elävät luovuttajat että kuolleet luovuttajat. Ja haluaisimme, että esimerkiksi vakuutusyhtiöt eivät jälleen syrjisi eläviä luovuttajia.

Lopuksi elinluovutuksen on ehdottomasti oltava ei-kaupallinen, pyyteetön ja vapaaehtoinen prosessi. Kaikki maksut saavat mielestämme aiheutua ainoastaan luovuttamiseen liittyvistä kustannuksista ja hankaluuksista. Komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa oltava paljon ennakoivampi elimien laittoman myynnin ja kaupan ja elinsiirtoturismin torjumisessa. Jäljitettävyys on tältä osin erittäin tärkeää, ja myös Europolin on suoritettava valvontaa paremmin ja tunnistettava elinten myyntiä ja laitonta kauppaa koskevat tapaukset.

Olen varma, että parlamentti lähettää tämän mietinnön avulla erittäin tasapainoisen ja selkeän viestin. Vetoan parlamenttiin, että se äänestäisi mietinnön puolesta huomenna.

  María Sornosa Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, odotan komission tulevaa esitystä direktiivistä, jolla määritellään siirtoelinten luovutusta ja hankintaa koskevat laatu- ja turvallisuusstandardit Euroopan unionin alueella.

Haluan tämän prosessin avoimuuden kannalta sanoa, että me sosialistit tuemme toimia, joilla pyritään suojelemaan luovuttajia ja takaamaan, että elinten luovutus toteutetaan pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti ja että korvausta ei makseta mistään muusta kuin luovutukseen liittyvistä kustannuksista ja hankaluuksista.

Tulevalla lainsäädännöllisellä kehyksellä ei saisi aiheuttaa liiallista hallinnollista taakkaa jäsenvaltioille tai vaarantaa nykyisten hyvien käytäntöjen käyttöä.

Käytännön prosessin osalta haluaisin huomauttaa, että muutamat erittäin tiukat laatustandardit eivät saa aiheuttaa kustannusten kohoamista ja erityisesti saatavilla olevien siirtoelinten määrän vähenemistä. Toimenpiteitä ei tietenkään saisi hyväksyä, jos niillä estetään elinsiirrot, jotka sallitaan tällä hetkellä. Me yritämme pelastaa ihmisiä ja varmistaa, että sairaiden ihmisten elämää helpotetaan mahdollisimman paljon.

Valitettavasti elinsiirrosta saadut loistavat tulokset kohonneen eliniän ja parantuneen elämänlaadun osalta ovat kasvattaneet tällaiseen hoitomuotoon kohdistuvia vaatimuksia.

Tulen Espanjasta, jossa tehdään eniten elinten luovutuksia ja elinsiirtoja koko maailmassa. Se, että olemme onnistuneet saavuttamaan tämän arvokkaan sijan, on epäilemättä kansallisen Organización Nacional de Trasplantes -elinsiirtojärjestön ansiota. Se koordinoi kaikkia ammattilaisten ryhmiä asianomaisissa sairaaloissa, joista jokaisessa on oma siirtokoordinaattorinsa. Koordinaattori on lääketieteen ammattilainen, joka koordinoi koko tiimiä ja prosessia elimen luovutukseen saakka.

Toivon, että Euroopan komission lainsäädäntöehdotuksessa otetaan tämänkaltainen malli huomioon, koska se on osoittautunut niin tehokkaaksi.

Lopuksi haluaisin korostaa, että olisi toivottavaa viitata tarpeeseen saada kolmansien valtioiden asukkaat, joilla on eri kulttuurit ja uskonnot, osallistumaan luovutusta koskeviin käytäntöihin. Tämä voitaisiin tehdä tiedostamista koskevien toimenpiteiden, heidän äidinkielellään toteutettavien kampanjoiden ja kulttuuristen välittäjien avulla ja niin edelleen sekä pyytämällä valtioita puuttumaan täysimääräisesti laittomaan kauppaan niin, että ne hyväksyvät rikosoikeudellista vastuuta koskevat toimenpiteet niitä Euroopan kansalaisia vastaan, jotka harjoittavat terveysturismia hankkiakseen siirtoelimiä kolmansista maista.

Haluan vielä kiittää esittelijää ja kaikkia niitä esittelijöitä, joita ei mainittu erikseen, koska heidän kanssaan on ollut erittäin helppoa työskennellä yhdessä ja päästä yhteisymmärrykseen.

  Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, yritän asettua niiden vanhempien asemaan, joiden kolmevuotiaalle sydänvikaiselle tyttärelle ei löydetty sopivaa sydäntä – joita on hyvin vähän – hänen omasta maastaan. Sopiva sydän olisi hyvinkin voitu löytää jostakin toisesta eurooppalaisesta valtiosta, mutta kyseinen valtio ei ollut kiinnostunut yhteistyöstä muiden Euroopan valtioiden kanssa. Tällaisessa tapauksessa vaatisin, että Eurooppa ryhtyy toimiin. On olemassa hyvä syy siihen, miksi Euroopan laajuista toimintaa tarvitaan. Meillä on tällä hetkellä Euroopassa 400 000 ihmistä elinsiirtojonossa, ja heistä noin kymmenen kuolee joka päivä siirtoelinten pulan takia.

Turvallisuutta ja laatua koskevien vaatimusten osalta erinomaisessa Adamos Adamoun mietinnössä varoitetaan oikeutetusti, että Brysselissä tehdyllä lainsäädännöllä ei saa lisätä byrokraattista taakkaa. Lainsäädäntöehdotuksella – olen iloinen siitä, että komission jäsen on juuri kommentoinut sitä myönteisellä tavalla – ei todellakaan saisi lisätä byrokratiaa. Tämä jos mikä ala on altis byrokratialle. Olin myös erittäin tyytyväinen kuullessani teidän sanovan, että haluatte mahdollistaa sen, että elinsiirtoja tehdään mahdollisimman paljon ja että ette halua rajoittaa kyseisiä lukuja. Mielestäni tämä on tärkeä periaate.

Me tarvitsemme takeita siitä, että jäsenvaltiot tekevät tiiviimpää yhteistyötä keskenään. Rajatylittävä yhteistyö tarkoittaa, että siirtoprosessia käsittelevät sairaalat ja lääkärit, jotka toimivat erilaisten oikeusjärjestelmien piirissä. Viime vuonna terveysasioista vastannut komission entinen jäsen Markos Kyprianou ehdotti, että otettaisiin käyttöön eurooppalainen elinluovutuskortti. Ja kuten me tiedämme, hyvät Adamos Adamou ja Androulla Vassiliou, Kypros on viisauden lähde. Tällä kortilla, yhdistetäänpä se sitten eurooppalaiseen sairausvakuutuskorttiin tai ei, voidaan taata, että saataville tulevat siirtoelimet käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Eurobarometrin tutkimukset osoittavat, että 81 prosenttia eurooppalaisista tukee elinluovutuskortin käyttöä, mutta vain 12 prosentilla on sellainen. Adamoun mietinnössä kehotetaan ottamaan käyttöön vapaaehtoinen eurooppalainen elinluovutuskortti, ja haluaisinkin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja pyytää komission jäsentä toimittamaan vuoden loppuun mennessä ehdotuksen kyseisen kansallisia kortteja täydentävän kortin käyttöönotosta.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Adamos Adamouta erittäin hyvästä mietinnöstä ja erinomaisesta yhteistyöstä, joka on jatkunut mietinnön valmistelusta tähän päivään saakka. Tarvitsemme lisää siirtoelimiä – olemme varmasti samaa mieltä siitä. On kuitenkin tärkeää, että tämä tapahtuu asianmukaisella tavalla. Yhteistyö on hyvä asia, ja henkilökohtaisesti uskon, että tarvitaan kunnollista tietoa, jotta ihmiset suhtautuisivat myönteisesti ajatukseen elimen luovuttamisesta. Tämän seurauksena ihmiset tietäisivät, että kaikki tehdään henkilöä kunnioittaen, mikä pätee myös lähiomaisiin, jotka tietenkin ovat elämänsä epätoivoisimmassa tilanteessa. Lisäksi ihmiset voisivat olla turvallisin mielin, koska he tietäisivät, että heidän sukulaisistaan pidetään hyvää huolta. Jos tämä mahdollistaa sen, että he keskustelevat asiasta keskenään, siitä saadaan tulokseksi jotain hyvää.

Siirtoelinten tarve ei kuitenkaan saisi missään nimessä johtaa prosessin kaupallistumiseen. Uskon, että kaikki ovat erittäin tyytyväisiä ja samaa mieltä siitä, että tähän kysymykseen on nyt puututtava ja että aiomme torjua laittoman käynnissä olevan kaupan. On mahdotonta hyväksyä sitä, että emme ole antaneet asiaa Europolin käsiteltäväksi riittävissä määrin, koska kyse todella on rikollisesta toiminnasta. Vaikka se ei ole laissa kiellettyä joissakin paikoissa, on tietenkin rikollista, että köyhät ihmiset painostetaan myymään munuaisensa, jotta he voisivat elättää perheitään.

Lopuksi haluaisin korostaa sitä, että joudumme antamaan useita vakuuksia. Meidän on oltava tietoisia tästä, koska voimme odottaa, että meitä painostetaan suunnattomasti asian osalta. Mielestäni on esimerkiksi suuri virhe käyttää sellaista sanamuotoa kuin ”ihmisiä kuolee vakavan siirtoelimiä koskevan pulan vuoksi”. Ihmisiä kuolee, koska he ovat sairaita. Lisäksi meillä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi siirtoelimiä. On joitakin onnekkaita ihmisiä, joille löytyy siirtoelin ja joiden henki voidaan pelastaa sen ansiosta. Meidän on hyväksyttävä tämä mietintö, jotta tällaisia tapauksia saataisiin lisää. Emme kuitenkaan tule koskaan olemaan tilanteessa, jossa meillä on tarpeeksi siirtoelimiä. Edes siitä ei olisi apua, että lakkauttaisimme kaikki nopeusrajoitukset kaikkialla Euroopassa.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin onnitella lääkärinä ja parlamentin jäsenenä kollegaani Adamos Adamouta mietinnön parissa tehdystä erinomaisesta työstä. Elinsiirtoja ja elinten luovutusta koskevat kysymykset voivat joskus aiheuttaa ristiriitoja, joiden syyt ovat ilmeisiä: Meidän on toisaalta otettava huomioon eettiset kysymykset ja toisaalta emme saisi sallia lääketieteellisen kehityksen pysähtymistä, millä rajoittaisimme tai hankaloittaisimme kykyämme auttaa ihmisiä.

Olen tyytyväinen siihen, että mietintö perustuu pilareihin, joita pidän arvossa. Niistä ensimmäinen koskee oikeudellisia välineitä. Niillä on taattava, että elinten luovutus on myös jatkossa vapaaehtoista eikä kaupallista toimintaa. On hyvä, että on standardeja, mutta kyseisillä standardeilla ei saa vaikuttaa täytäntöönpanoon ja vaihtoehtoihin yksittäisissä jäsenvaltioissa. Toinen pilari koskee jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jolla, kuten monilla muilla aloilla, on erittäin suurta merkitystä. Kolmas pilari liittyy siihen, että toimenpiteisiin ei voi ryhtyä ilman kansalaisten yhteistyötä. Näin ollen otan tyytyväisenä vastaan toimenpiteet, joilla taataan parempi yleisön tietoisuus ja avoimuus. Yhteisenä tavoitteena, mikä on myös ilmeistä tässä mietinnössä, on hävittää laiton elinkauppa kaikin keinoin. Adamos Adamoun mietintö todellakin viitoittaa tietä tälle kehitykselle.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komission tiedonannossa elinten luovutuksesta ja elinsiirroista ja poliittisista toimista EU:n tasolla on yleviä tavoitteita. Niitä on myös Adamos Adamoun mietinnössä, jossa korostetaan, että elinten luovuttaminen on lahja ja että on tärkeää kunnioittaa ja suojella vapautta luovuttaa tai olla luovuttamatta elimiä siirtoa varten. Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan ole riittäviä.

Samalla tavalla asetukset, joissa määrätään eurooppalaisen elinluovutuskortin käyttöönotosta, ovat riittämättömiä, jos kaikki Euroopan parlamentin asiakirjoihin tehdyt eettisten ja moraalisten periaatteiden mukaista ohjausta koskevat tarkistukset hylätään. Moraalisten periaatteiden puute ja se, että niitä ei sovelleta lainsäädännössä, johtaa yhteiskuntiemme moraalisen terveyden katoamiseen ja useisiin väärinkäytöksiin kaikilla sosiaalisen elämän aloilla, tiede ja lääketiede mukaan lukien.

Liberalismin ja kaupallisuuden leviämisen lisäksi laajat sosiaaliset erot aiheuttavat laitonta elinkauppaa ja muuta hyväksikäyttöä. On hyvin rikkaita ihmisiä, jotka voivat ostaa mitä tahansa, mukaan lukien elimiä elinsiirtoa varten. On myös niitä, jotka ovat epätoivoisia. He saattavat luovuttaa elimiä viimeisenä oljenkortena tai pakonalaisena, ja näin ollen vähentävät mahdollisuuksiaan hyvään terveyteen ja selviämiseen.

Tätä tilannetta ei muuteta lupauksilla yhtäläisistä mahdollisuuksista tai terveyspalvelujen yhtäläisestä saatavuudesta. Ihmisiä on todella suojeltava sosiaalisesti ja terveyden ja ihmiselämän suojelusta on tehtävä lakisääteistä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, myös minä haluaisin onnitella tohtori Adamos Adamouta tästä mietinnöstä, jonka ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta hyväksyi yksimielisesti. Yksikään jäsen ei äänestänyt sitä vastaan, eikä sitä vastustettu niissä valiokunnissa, joilta pyydettiin lausuntoa. Se, että tällainen harvinainen yksimielisyyden taso kyettiin saavuttamaan, johtuu myös toistuvista ja pitkistä esittelijän järjestämistä keskusteluista, joita käytiin tämän mietinnön parissa. Haluaisin kiittää häntä tästä.

Tehtävämme elinsiirtojen alalla on kaksitahoinen. Haluamme toisaalta auttaa ihmisiä, joiden henki voidaan pelastaa vain elinsiirron avulla, ja toisaalta velvollisuutemme on estää laiton elinkauppa, joka on yksi vakavimmista rikoksista. Tiedämme, että elinkauppaa harjoitetaan tällä hetkellä erityisen aktiivisesti maailman köyhimmillä alueilla, joilla elimen luovutus tarjoaa köyhille ainoan mahdollisuuden selviytyä.

Pidän näin ollen järkyttävänä sitä, että jotkut pyytävät tämän päivän Euroopan unionissa, joka perustuu arvoihin, moraaliin ja etiikkaan, kyseisen kaupan laillistamista. Koska siirtoelinten saatavuuden – sekä elävien että kuolleiden luovuttajien osalta – ja siirtoelinten tarpeen välillä on suuri ero, on tärkeää, että luovuttajia saadaan lisää.

Komissio sisällyttää vuosia 2008–2013 käsittelevässä terveysohjelmassaan terveysturvallisuutta koskeviin painopistealoihinsa arvion elinsiirtojen jälkeisistä tuloksista, mikä tarkoittaa, että kyseisiä tarkoituksia varten voidaan myöntää määrärahoja. Vaikka olen erittäin tyytyväinen mahdollisuuteen rahoittaa hankkeita määrärahojen avulla, minulla on epäilyksiä muutamasta asiasta.

Tiedän, että tässä keskustelussa ei käsitellä terveysohjelmaa vuosille 2008–2013, mutta minun on korostettava seuraavaa näkökulmaa. Olin hankkeiden osalta yllättynyt siitä matemaattisesta epätasapainosta, joka hyväksyttyjen hankkeiden ja päätökseen saatettujen hankkeiden määrän välillä oli. Vuonna 2004 hyväksyttiin 72 hanketta, joista yhdeksän saatettiin päätökseen, vuonna 2005 hyväksyttiin 61 hanketta, joista seitsemän saatettiin päätökseen, vuonna 2006 hyväksyttiin 87 hanketta, joista yhtäkään ei saatu päätökseen, ja vuonna 2007 hyväksyttiin 6 hanketta, joista yhtäkään ei saatu päätökseen. Onko olemassa menetelmiä, joilla voidaan todentaa Euroopan unionin osin rahoittamien hankkeiden tehokkuus?

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ihmisten elinten käyttö elinsiirtoihin on lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmenien aikana. Elinsiirto on nykyään kustannustehokkain hoito munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa. Maksan, keuhkojen ja sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheessa se on ainoa käytettävissä oleva hoito.

Elinsiirrot kuuluvat nykyaikaisen lääketieteen kaikista ihmeellisimpiin saavutuksiin, mutta alle 25 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista on rekisteröitynyt luovuttajaksi. Viime vuonna noin 2 400 ihmistä sai siirtoelimen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta vuosittain yli 1 000 ihmistä kuolee odottaessaan sopivaa elintä.

Siirtoelimien puute on yleinen ongelma kaikissa Euroopan valtioissa. Järjestelmää, jolla tuetaan elinten luovutusta kaikkialla EU:ssa, on selkeästi parannettava. Näin ollen olen erittäin tyytyväinen tähän mietintöön, ja erityisesti elinten laitonta kauppaa koskevaan laajennettuun osaan.

Luovuttajien puute on lisännyt valtavasti elinsiirtoturismia maailman kehittyviin valtioihin. Kansainvälisellä elinten laittomalla kaupalla houkutellaan ihmisiä, jotka tarvitsevat uutta munuaista tai muuta siirtoelintä, ja äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä ja muita vaikeita olosuhteita käytetään hyväksi. Heistä on tullut sairaiden henkilöiden varaosavarasto. Kun laitonta elinten siirtoa kuitenkin harjoitetaan, turvallisuustekijöistä ei yleensä piitata, mikä vaarantaa sekä luovuttajan että vastaanottajan hengen. Englantilaiset sanomalehdet ovat jo paljastaneet useita kammottavia internetsivuja, joita on osoitettu niin kutsutuille ”elinsiirtoturisteille” ja joilla on kaupattu Kiinassa teloitettujen vankien munuaisia.

Me emme saisi pitää tätä asiaa rikollisuutena, joka tapahtuu kaukana. Useita Euroopan valtioita on myös sotkeutunut laittomaan elinkauppaan, mukaan lukien Moldova, Serbia, Turkki ja Venäjä. Hallitusten olisi kaikkialla Euroopassa tehtävä enemmän tämän häpeällisen rikollismuodon torjumiseksi, ja näin ollen haluaisin kiittää Adamos Adamouta tästä mietinnöstä, joka on laaja-alainen ja jossa otetaan huomioon monia asioita.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää tästä todella erinomaisesta mietinnöstä.

Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta ja nostaa esille tärkeän, mutta hyvin kiistellyn kysymyksen. Vaikka se ei ole tällä hetkellä käsiteltävänä aiheena, siihen on joka tapauksessa puututtava jossain vaiheessa. Se koskee vaadittua suostumusta. Useimpien mahdollisten luovuttajien elimiä ei koskaan saada, koska järjestelmä, jossa ensin on hankittava elävän luovuttajan sukulaisten lupa, ei voi koskaan olla niin tehokas, että sen puitteissa selvittäisiin vähäisestä käytettävissä olevasta ajasta, aroista psykososiaalisista suremiseen liittyvistä tekijöistä ja monimutkaisista elimen irrottamiseen ja kuljetukseen liittyvistä teknisistä yksityiskohdista.

Vastaus tähän siirtoelinten saatavuutta koskevaan ongelmaan on selvästikin se, että kaikkia kuolleita henkilöitä pidetään luovuttajina, ellei heidän lähiomaisensa vastusta sitä ajoissa tai ellei henkilö itse ole elinaikanaan tehnyt niin. Tiedän, että lainsäätäjien on vaikea hyväksyä tätä asiaa, mutta toivon, että tällä saadaan tulevaisuudessa aikaiseksi vakavaa ja kypsää keskustelua, joka perustuu realismiin ja jossa otetaan huomioon, miten paljon olisi mahdollista pelastaa ihmishenkiä, jos kyseinen järjestelmä otettaisiin käyttöön.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, hyvä parlamentin jäsen Adamou, me tiedämme, että siirtoelimiä tarvitaan enemmän kuin niitä on saatavilla. Me myös kuitenkin tiedämme, että ainoa tapa lisätä tarjontaa on varmistaa ei-kaupallisuuden periaate. Näin ollen elimiä ei voi kaupata, emmekä me voi sallia sitä, että kustannuksiin liittyvät avustukset ja korvaukset muuttuvat peitellyiksi maksuiksi.

Laitonta elinkauppaa koskevaa ongelmaa ei oteta vakavasti Euroopan unionissa. Olin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen kertovan meille, että elinten laiton kauppa sisällytetään viimein ihmiskauppaa koskevaan kertomukseen. Mitä kuitenkin tapahtuu, jos Euroopan kansalainen tulee Filippiinien kaltaisesta kolmannesta maasta siirtoelin mukanaan? Mikään lääkäri tai sairaala ei kysy, mistä elin on peräisin. Kyseistä Euroopan kansalaista ei vaadita todistamaan, että elintä ei ole saatu laittoman elinkaupan kautta. Tästä johtuen meidän on voitava jäljittää laiton elinkauppa, jos haluamme päästä siitä eroon tehokkaasti. Euroopan unionilla on juuri tällä alalla suuri vastuu, koska emme voi sallia tilannetta, jossa ihmisten, jotka elävät Kiinassa, Ukrainassa tai joissakin muissa valtioissa, on pelättävä mafian harjoittamaa laitonta elinkauppaa.

On traagista, että köyhyys ja epätoivo ajavat ihmiset myymään elimiään. On tietenkin yhtä traagista, että ihmisiä kuolee, koska siirtoelimiä on liian vähän saatavilla, mutta meidän on tarkasteltava asian molempia puolia.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, on todella hienoa, että elinsiirron avulla, joka on lahja, voi saada armonaikaa kuolemalta tai sairaudelta. Meillä on kuitenkin pula siirtoelimistä. Aikuisten kantasoluja koskevan tutkimuksen osalta on saavutettu lupaavaa ja maininnan arvoista edistystä. On paljon ihmisiä, jotka olisivat muussa tapauksessa tarvinneet elinsiirron, mutta joiden nimiä poistetaan nyt luettelosta, koska heidän vahingoittuneita elimiään korjataan heidän omilla kantasoluillaan. Lisäksi tutkimusympäristössä on valmistettu uusia elimiä eläimille niiden omia kantasoluja käyttäen. Kyseiset keinotekoiset siirtoelimet eivät aiheuta sitä ongelmaa, että vastaanottajan keho hylkisi niitä.

Haluaisin kiittää esittelijää siitä, että hän tukee tarkistuksia, jotka koskevat elinten luovutuksen tasa-arvoisuutta vammaisten henkilöiden osalta. Vammaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan toteuttamassa tutkimuksessa todetaan, että vammaisilla henkilöillä on neljä kertaa suurempi todennäköisyys kuolla sairauksiin, jotka voitaisiin hoitaa. Elinten vajaatoiminta kuuluu näihin sairauksiin. Meidän on torjuttava kyseinen vakiintunut syrjintä ja taattava reilu, avoin ja oikeudenmukainen elinten saatavuus kaikille.

Haluaisin myös onnitella Derek Rowea ja kaikkia niitä lentosairaankuljetuksesta vastaavan Irish Air Ambulance -järjestön työntekijöitä, jotka siitä huolimatta, että Irlannin hallitus ei tukenut heitä millään lailla, voivat vihdoin aloittaa ennen vuoden loppua lentosairaankuljetustoiminnan, joka on Irlannissa ensimmäinen laatuaan. He ovat perustaneet sen Cornwall Air Ambulance -järjestön toimintamalliin. Cornwall Air Ambulance -järjestön ensimmäisessä työtehtävässä henkilökunta kävi noutamassa hukkuneen henkilön ruumiin. Tämä henkilö oli antanut luvan neljän elimensä luovutukseen. Elimet olisi menetetty ilman lentosairaankuljetusta.

  Maciej Marian Giertych (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, elinsiirtoja koskeva ala kärsii elinten puutteesta. Tarvetta on merkittävästi, ja siksi rahaa käytetään paljon. Kun rahaa käytetään paljon, tapahtuu väärinkäytöksiä. Seurauksena syntyy uudenlaista rikollisuutta. On esimerkkejä siitä, kuinka köyhiltä luovuttajilta on ostettu elimiä – munuaisia voi ostaa pikkusummalla elinsiirtoa varten. Kuulemme tapauksista, joissa elimiä on saatu teloitetuilta vangeilta, joilta ei ole kysytty lupaa. Kuulemme tapauksista, joissa mahdollisia luovuttajia on kidnapattu ja tapettu elinten saamiseksi. On tapauksia, joissa henkilön kuolemaa on nopeutettu elinten saamiseksi. Tämä on asia, jota haluan käsitellä.

Sen jälkeen, kun elinsiirtoja alettiin harjoittaa, kuoleman käsite muuttui. Aivokuoleman toteamista koskevat kriteerit laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 1968 Bostonissa. Niitä kutsutaan Harvardin kriteereiksi. Sen jälkeen on määritelty uudet aivokuolemaa koskevat kriteerit, joista jokaiset ovat olleet edellisiä kriteereitä vähemmän rajoittavia. Aivotoiminnan loppuminen ei merkitse, että potilasta tarkkailtaisiin. Kyse on ennusteesta. Sen vahvistamiseksi hengityskone kytketään päältä, mikä itsessään voi aiheuttaa kuoleman. Joskus käytetään nukutuslääkäreiden apua oletettavasti kuolleiden henkilöiden elinten saamiseksi, jotta elinten siirto kuolleelta henkilöltä olisi tuskatonta.

Tarvitaan tiukempaa, ei liberaalimpaa, kuoleman määritelmää. Yhden elämän päättämistä toisen pelastamiseksi ei mitenkään voida hyväksyä.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, mikäli haluamme toimia verkostoituneesti terveyspolitiikassa, komissiolle toimitettu pyyntö ehdotuksen tekemisestä elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevan direktiivin osalta on oikea-aikainen. Siirtoelimiä on tavattoman vähän saatavilla tietyissä jäsenvaltioissa, mikä tarkoittaa sitä, että monet potilaat joutuvat odottamaan elinsiirtoa vuosia, ja monet heistä kuolevat. Jos meillä olisi 20–30 elävää luovuttajaa miljoonaa henkilöä kohden, siirtoelinten saatavuus Euroopan unionissa olisi hyvä.

Tämän saavuttaminen riippuu kuitenkin elinten siirtoa koskevasta lainsäädännöstä, jossa määrätään elinten poistamisesta kuoleman jälkeen, ellei kyseessä oleva henkilö ole päättänyt toisin. Ainoastaan niiden jäsenvaltioiden, joilla on tällainen lainsäädäntö, – kyseisiä jäsenvaltioita on tällä hetkellä 11 – on mahdollista ratkaista ongelma oikeudenmukaisesti Euroopan tasolla. Artikla 38, tai pikemminkin siihen ehdotettu muutos, on ristiriidassa tällaisen ratkaisun kanssa. Itävallassa elinten poistamista koskevasta lainsäädännöstä huolimatta psykologisen koulutuksen saanut tehohoidon asiantuntija keskustelee joka tapauksessa kuolleen luovuttajan perheen kanssa luovutusmenettelystä. Tämä järjestelmä on osoittautunut erittäin onnistuneeksi. Jos omaiset vastustavat elimen poistoa, heidän tahtoaan kunnioitetaan.

Muut lähestymistavat – kuten se, jota harjoitetaan Itävallan suurimmassa naapurivaltiossa – aiheuttavat suuria vaikeuksia elinten saannin osalta, mikä johtaa siihen, että koko asiasta tulee Euroopan laajuinen ongelma. Toimivassa elinten siirtoa koskevassa järjestelmässä edellytetään, että säännöt ovat samat kaikkialla Euroopassa ja että elinten kuljetusta koskevat järjestelyt ovat avoimia ja oikeudenmukaisia ja että niitä voidaan valvoa kansallisella tasolla. Lähestymistavat, joilla ei voida toteuttaa kyseisiä asioita, ovat pelkkää ajanhukkaa, mikä johtaa pahimmillaan arveluttavaan kaupankäyntiin köyhissä ja enimmäkseen muissa kuin eurooppalaisissa valtioissa.

Tiedän, mistä puhun, koska työskennellessäni Itävallan terveysministerinä olin vastuussa tästä asiasta. Kokemukset siitä ovat tänään myönteisiä. Tässä parlamentissa esitetyllä ehdotuksella ei ratkaista ongelmaa Euroopan tasolla. Arvoisa komission jäsen, odotan ja toivon teiltä enemmän toimintaa!

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, muut puhujat ovat jo huomauttaneet, että elinten luovutuksessa on kyse arasta aiheesta. Se on myös aihe, jota mielestäni olisi käsiteltävä laajasti jäsenvaltioissa. Mutta eurooppalaisessa lähestymistavassa voi olla järkeä etenkin silloin, kun kyse on laatukriteereistä ja tietojen jakamisesta. Meidän on suhtauduttava tiukasti laittomaan elinkauppaan. Adamos Adamoun valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tähän asiaan puututaan merkittävällä tavalla, mistä kiitän häntä.

Eräät jäsenet ovat puhuneet ”poikkeusjärjestelmän” puolesta, mutta minulla on sen suhteen suuria epäilyksiä. Emme voi pakottaa ketään tekemään elinten luovutusta koskevaa päätöstä tilanteessa, jossa edes mahdollinen luovuttaja ei ole käsitellyt asioita selkeästi ja vastuullisesti. Olen tyytyväinen siihen, että tässä meille esitetyssä päätöslauselmassa kysymys kuuluu jäsenvaltioiden vastuun piiriin.

Lisäksi kannatan Cathy Sinnotin, Peter Liesen, John Bowisin ja muiden laatimia tarkistuksia, jotka koskevat aikuisten kantasolujen käyttöä koskevia todistettuja hyötyjä.

  Anne Ferreira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin onnitella Adamos Adamouta hänen työstään.

Jos eräänä tämän mietinnön tavoitteena on rikkoa elinten luovuttamista koskevat esteet ja taata elinsiirtojen turvallisuus, ensimmäinen ongelma koskee selvästi omavaraisuutta jokaisessa jäsenvaltiossa ja Euroopan unionissa. Siirtoelimien puute on ongelma, joka koskettaa kaikkia jäsenvaltioita jollain tasolla. Vaikka tämä tilanne, jolla on traagisia seurauksia uutta elintä odottaville ihmisille, voi olla eräs syy elinten laittomaan kauppaan, se ei ole ainoa syy. Vaikuttaa siltä, että perimmäinen syy elinten laittomaan kauppaan on niiden myyntiarvo.

Jotta tämä tilanne korjattaisiin ainakin Euroopan tasolla, elinten luovuttamisen täytyy tapahtua kolmen periaatteen mukaisesti: siitä ei saa maksaa palkkiota, sen on oltava vapaaehtoista, ja sen on tapahduttava nimettömästi. Jos siirtoelinten kaupallistuminen ei ole mahdollista, niiden myynti vaikeutuu. Tämän perustavanlaatuisen siirtoelimien puutetta koskevan ongelman ratkaisemiseksi, kuten mietinnössä korostetaan, on välttämätöntä toteuttaa valistuskampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi mahdollisten luovuttajien keskuudessa. Eräät jäsenvaltiot ovat jo edelläkävijöitä tässä asiassa.

Olisi otettava huomioon myös seuraava asia. Pyysimme monia vuosia sitten kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan verenluovutuskampanjoita, koska verenluovuttajista on myös puutetta. Mikä oli tämän pyynnön tulos? Voimmeko ottaa oppia tästä kokemuksesta ja laajentaa ja mahdollisesti parantaa sitä niin, että siihen sisällytettäisiin elinten luovutus?

Haluaisin joka tapauksessa korostaa muutamia kohtia, joista olen huolestunut. Ensinnäkin elinluovutuskortti ei ole tarkoitukseen sopiva, ja toiseksi eläviä luovuttajia koskevaa kysymystä on säänneltävä tehokkaammin. Nämä kaksi kohtaa korostavat lääkärien ja kirurgien keskeistä asemaa.

Lopuksi mietinnössä viitataan useisiin saatavilla oleviin hoitomahdollisuuksiin, joissa käytetään aikuisten kantasoluja. Haluaisin myös mainita mahdollisuudet, joita napanuoran verestä kerätyt kantasolut tarjoavat verisyövän hoidossa luuydinsiirron korvaajina. Me emme saisi jättää huomioimatta tätä lähestymistapaa. Arvoisa komission jäsen, mainitsin sen jo järjestämässänne kuulemisessa.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, elinten luovutus on eettisesti arka kysymys. Elinten luovutusta on toteutettava kansallisten arvojen mukaisesti. Kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä voidaan harjoittaa laadun ja turvallisuuden takaamiseksi, mutta elinten luovuttamista tai vastaanottamista koskevien valintojen on kuuluttava henkilölle itselleen tai hänen perheelleen. Valintaan johtaneet syyt löytyvät usein kulttuurista.

Eurooppalainen elinluovutuskortti, jota on ehdotettu, ei ole sovelias, koska lupaa, jakelua ja organisaatiorakennetta koskevat säännöt vaihtelevat yhdestä jäsenvaltiosta toiseen. Terveys on kansallinen kysymys, ja sen olisi pysyttävä sellaisena. Kuitenkin Ruotsin Kesäkuun listaan kuuluvat tahot kannattavat siirtoelimien ja asiantuntijuuden vapaaehtoista vaihtoa jäsenvaltioissa.

Parlamentin ehdottamat toimet, joilla pyritään edistämään keskustelua elinten luovuttamisesta, kansallisista elinsiirtoa koskevista palvelulinjoista, myönteisestä elinten luovutusta koskevasta julkisuudesta ja urheilutähtien valistamisesta, ovat mahdollisesti oikeutettuja. Nämä ovat kuitenkin aloitteita, joista jäsenvaltioiden on päätettävä itse kyseisessä valtiossa vallitsevan sosiaalisen ilmapiirin perusteella.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Haluaisin sydämellisesti onnitella kollegaani Adamos Adamouta. Jotkut ihmiset päätyvät nopeasti käyttämään rikollisia keinoja siirtoelinten puutteen vuoksi. He ovat muuttaneet ihmisten hoitoa koskevan toiminnan tuotteliaaksi elinkaupaksi. Lapset ovat ryhmä, jotka ovat suurimmassa vaarassa.

Kaksi viikkoa sitten esitin vetoomuksen Slovakiassa, ja nyt vetoan Euroopan parlamenttiin ja Euroopan komissioon, jotta ne toteuttaisivat tehokkaan kampanjan lasten vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi lapsia uhkaavista vaaroista. Meidän on käynnistettävä Euroopan laajuinen kampanja, jonka nimi on ”Tiedätkö, missä lapsesi on nyt?”.

Tällä kampanjalla olisi lisättävä vanhempien vastuuntuntoa lapsistaan. Meidän on suhtauduttava tähän kysymykseen hyvin vakavasti, ja Euroopan unionin on hyväksyttävä toimia elinten laittoman kaupan kansainvälisen luonteen torjumiseksi.

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Liian moni ihminen kuolee tai kärsii, koska he eivät saa siirtoelintä ajoissa. Monet ihmiset eivät kuitenkaan pidä eettisenä ongelmana sitä, että heidän elimiään käytetään heidän kuoltuaan, jos he ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta. Riittämättömän tiedottamisen vuoksi he eivät kuitenkaan luovuta elimiään. Tietenkin kaikkien on tehtävä oma päätöksensä, jota ei saa kumota ja johon ei saa pakottaa. On kuitenkin tärkeää, että kansalaisemme ymmärtävät eri sääntöjen pätiessä eri jäsenvaltioissa, että jos he eivät anna määräystä elintensä luovuttamisesta, eräät valtiot voivat sallia heidän elimensä poistamisen siinä, missä toiset eivät tee niin. Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin ehdotukseen nimittää oikeudellinen edustaja, joka päättää elinten käytöstä sellaisen kuolleen henkilön osalta, joka ei ole antanut asiasta mitään määräystä Elinten laiton kauppa on kaikkein vasenmielisin elinsiirtoihin liittyvä rikos. Sen torjumiseksi on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin erityisesti silloin kun tahot, joita pidetään lännen liittolaisina, harjoittavat sitä. Kyseisen toiminnan peittely olisi yhteinen häpeä.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Elinsiirron on tapahduttava nopeasti. Elimen poiston ja siirron välillä ei saa kulua aikaa muutamaa tuntia enempää. Siksi yleisön tietoisuudella ja julkisella mielipiteellä on suurta merkitystä elinten luovutuksen lisäämisessä.

Elinten luovutus ja siirto ovat lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja jotta niitä voitaisiin kehittää edelleen, tarvitaan kansalaisten täysimittaista osallistumista ja parempaa yleisön tietoisuutta. Kaikista tehokkain tapa yleisön valmiuden lisäämiseksi vaikuttaa olevan se, että yleisön ja viestinten tietoisuutta elinsiirtoa koskevista kysymyksistä lisätään. Tämän on oltava ensimmäinen askel.

Haluaisin toiseksi korostaa, että koska tällä hetkellä elinsiirtoja ei koordinoida mitenkään Euroopan tasolla, on tärkeää, että tällä alalla tehdään parannuksia erityisesti sen osalta, että nykyistä jäsenvaltioiden välistä elinsiirtoja koskevaa järjestelmää koordinoidaan esimerkiksi eurooppalaisen elinluovutuskortin ja eurooppalaisen palvelulinjan avulla.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, näen, että olemme yleisesti ottaen kaikki samaa mieltä siitä, että elinsiirrot eivät saa olla kaupallista toimintaa. Kaikenlainen elinten kaupallinen käyttäminen on yksinkertaisesti epäeettistä ja perusihmisarvojen vastaista. Siirtoelinten valtava kysyntä voi johtaa poikkeaviin tilanteisiin ja erityisesti rikollisuuteen. Äskettäin koko Eurooppa järkyttyi Carla del Ponten kirjan kuvauksista, joissa hän kertoo, että albaaniterroristit tappoivat Kosovossa asuneita Serbian kansalaisia ja myivät heidän elimiään. Tämä on kysymys, johon Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden olisi puututtava. Uskon, että elinten luovutuksen ja elinsiirtojen perustana on aina oltava luovuttajan tietoisesti antama suostumus. On turvattava tällainen ratkaisu, jonka on oltava sääntönä Euroopassa.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvät naiset ja herrat, kaikki eivät ehkä tiedä, että unkarilaissyntyinen Imre Ulmann teki maailman ensimmäisen elinsiirron Wienissä vuonna 1902. Tämä tietty yhteys on ollut niin vahva, että vaikka henkilöstö ja tekniset resurssit ovat suunnilleen samanlaiset, unkarilaisille tehdään edelleen keuhkosiirtoja Wienissä. Ja miksipä ei? Se maksaa kolme kertaa enemmän ja silloinkin potilaiden määrä on vieläpä vähäinen. Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan sairaaloiden tehohoitoyksiköihin on nimitettävä siirtokoordinaattoreita. Heidän lukumääränsä unkarilaisissa sairaaloissa on tällä hetkellä täsmälleen nolla, kun taas Espanjassa se on tietojen mukaan 156. Sydänsiirtojen osalta maani on saavuttanut erinomaisia tuloksia, ja se pärjää hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Euroopassa olemme kuitenkin luettelon häntäpäässä. Syynä tähän on luovuttajien puute, välineiden puute, lentomatkustaminen ja henkilöstön tarve. Toivottavasti tämän mietinnön avulla voidaan puuttua näihin epäkohtiin, sillä ongelma ei ole sydämissämme vaan mielissämme. Kiitos, ehdotan, että mietintö hyväksytään.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää hänen mietinnöstään.

Tänä iltana 700 ihmistä Skotlannissa odottaa elinsiirtoa. Se tarkoittaa, että 700 perhettä odottaa puhelua, jossa kerrottaisiin, että heidän läheistensä selviytyminen taataan.

On välttämätöntä, että tästä herkästä aiheesta päästään yksimielisyyteen. Se päivä, jona jäsenvaltiot eivät voi sopia siitä, on surullinen päivä Haluaisin elinsiirtoja koskevan järjestelmän olevan, kuten Marios Matsakis sanoi, järjestelmä, jossa kaikki olisivat automaattisesti elinten luovuttajia, elleivät he päättäisi toisin. Tämä hyödyttäisi tarjonnasta vastaavaa osapuolta ja erityisesti nuoria ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotka kärsivät siirtoelinten puutteesta eniten. Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä Euroopassa. Vaikka olenkin tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan, varmistakaamme, että se ei ole liian vähän liian myöhään.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen ja vilkas keskustelu, mikä ei ole ihmekään, kun otetaan huomioon ongelman vakavuus ja merkittävyys.

Täällä on nostettu esille useita kysymyksiä. Yritän kommentoida niistä muutamia. Siirtoelinten ei-kaupallistuminen on hyvin tärkeä kysymys. Uskon, ja olen samaa mieltä siitä, että elinten luovutuksen olisi perustuttava pyyteettömyyteen ja vapaaehtoisuuteen. Tämän vuoksi luovuttajakorttien olisi tietenkin oltava vapaaehtoisia, mikä koskee myös eurooppalaista elinluovutuskorttia, jonka aiomme esitellä toimintasuunnitelmassamme.

Joidenkin jäsenvaltioiden välillä vaihdetaan hyviä käytäntöjä, ja näitä hyviä käytäntöjä olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden välillä, sillä siitä on etua kaikille. Vakuutan teille, että komission antama laatua ja turvallisuutta koskeva direktiivi on tarpeeksi joustava. Sillä ei vaikuteta luovuttamiseen, mutta samalla sen avulla taataan perustarpeet koko Euroopan unionin alueella. Haluan myös vahvistaa, että jäljitettävyyttä koskeva kysymys sisällytetään direktiiviin.

Suostumus luovutukseen on erityisen arka kysymys, jossa on otettava huomioon paikalliset ja kulttuuriset asenteet luovutusta ja elinsiirtoa kohtaan. Haluaisin tämän kohdan yhteydessä huomauttaa, että kansalliset viranomaiset päättävät omassa jäsenvaltiossaan oikeudellisista vaatimuksista ja käytännöistä, jotka koskevat luovutukseen suostumista. Viranomaiset myös takaavat, että kansalaiset tuntevat oikeutensa tällä alalla.

Haluaisin huomauttaa, että kantasolujen käyttö napanuoran verestä on osoittautunut hyödylliseksi tavaksi hoitaa syövän kaltaisia pahanlaatuisia sairauksia. Komissio tukee napanuoraveripankkien ja siihen liittyvän teknologian kehitystä.

Olen myös sitä mieltä, että on erittäin tärkeää, että lisäämme Euroopan kansalaisten tietoisuutta, jotta voimme edistää sekä luovutuksia eläviltä henkilöiltä että luovutuksia, jotka tehdään henkilön kuoleman jälkeen. Tällä tavalla – kuten sanoin alussa – torjumme epäsuorasti elinten laitonta kauppaa. Elinsiirtoturismin torjunnassa on mielestäni tärkeää tiedottaa kansalaisia vaaroista, jotka liittyvät terveys- ja turvallisuusseikkoihin, ja eettisiin kysymyksiin, joita saattaa nousta esille. Kuten tiedämme, monissa kolmansissa maissa lukuisia hyvin köyhiä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä käytetään hyväksi laittomien elinpoistojen yhteydessä.

Lopuksi, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää teitä vielä kerran näin rakentavan mietinnön laatimisesta. Haluaisin erityisesti korostaa, että perimmäisenä tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä ja samalla tunnustaa merkittävä tieteellinen kehitys, jota on saavutettu elinten luovutuksen alalla.

Näin ollen odotan, että jatkamme läheistä ja rakentavaa yhteistyötämme ja että komission ehdotus esitetään tälle parlamentille myöhemmin tänä vuonna.

  Adamos Adamou, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat puhuneet tästä erityisen arasta aiheesta, ja esittää muutamia kommentteja.

Jules Maaten ja muut jäsenet puhuivat eurooppalaisesta elinluovutuskortista, jonka olemme hyväksyneet lisäyksenä sille, mitä jäsenvaltiot jo määräävät asiasta. Jules Maaten esitti muutamia paikkansapitäviä lukuja: 80 prosenttia kyselyyn osallistuneista kansalaisista kannatti elinluovutuskorttia, mutta vain 12 prosentilla on sellainen. Erään toisen tilastotiedon olisi kuitenkin syytä antaa meille aihetta huoleen: 50 prosenttia niistä henkilöistä, joilla oli elinluovutuskortti, ei lopulta luovuttanut elintään silloin, kun sen aika olisi koittanut, koska heidän perheensä kieltäytyivät siitä. Näin ollen emme voi olla varmoja siitä, että joitain ongelmia voidaan ratkaista elinluovutuskortin avulla.

Marios Matsakis nosti myös esille kohdan, joka koskee ”vaadittua suostumusta”. Tämä asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Skotlannista puhuneen kollegani mukaan ongelma ratkaistaan vaaditun suostumuksen avulla. Jäsenvaltioiden on itse päätettävä, hyväksyvätkö ne kyseisen toimenpiteen. Emme saisi unohtaa toissijaisuusperiaatetta. Tässä tapauksessa meidän on otettava huomioon, mitkä järjestelmät ovat menestyneet, jotta voisimme vaihtaa kokemuksia ja menettelyjä kuten Espanjan tapauksessa, johon María Sornosa Martinez viittasi. Miksi meillä ei ole eri sairaaloissa koordinaattoreita, erikoislääkäreitä ja erikoissairaanhoitajia, jotka osaavat tunnistaa mahdolliset luovuttajat? Tällä tavalla saavutettaisiin edistystä elinsiirtoja koskevassa asiassa ja lisättäisiin siirtoelinten saatavuutta. Margrete Auken, joka ei ole tällä hetkellä paikalla, sanoi, että emme koskaan pysty täyttämään siirtoelimiä koskevaa puutetta. Lääkärinä ja tiedemiehenä sanoisin, että en ehkä elä tarpeeksi kauan nähdäkseni sitä päivää, eivätkä ehkä tulevat sukupolvetkaan. Kuitenkin tulevina vuosikymmeninä meidän on mahdollista rakentaa haluamamme elin sitä tarvitsevan henkilön soluista, jotka ehkä otetaan hänen ihostaan tai muualta kehosta.

Arvoisa komission jäsen, puhuitte napanuoran verestä saatavista verisoluista ja niiden varastoinnista. Haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa, että me emme todellakaan saa antaa kyseisen toiminnan joutua yksityisten voittoa tavoittelevien firmojen käsiin. Tulen Kyproksesta, jossa Karaiskakio-säätiö tarjoaa tätä palvelua ilmaiseksi. Lisäksi Kyproksessa on kolme yksityistä yritystä, jotka laskuttavat vanhempia napanuoran verisolujen varastoinnista. Nämä solut ovat myös esiastesoluja ja kantasoluja, jotka, kuten tiedätte, ovat hyvin arvokkaita.

Mitä voin sanoa viittauksista, jotka koskivat laitonta kaupankäyntiä? Kollegani viittasi Carla del Ponten raporttiin. Rehellisesti sanoen odotin näkeväni tämän raportin jo aiemmin. Luonnollisesti se on vain lisätodiste siitä, että elinten laitonta kauppaa harjoitetaan myös laajentuneessa Euroopassa.

Kiitän jälleen kerran teitä kaikkia. Mielestäni on koittanut sen aika, että ryhdymme toimiin Euroopan kansalaisina. Meidän on saatava ympärillämme olevat ihmiset liikkeelle, koordinoitava toimintaa ja tiedotettava asiasta kyseisille ihmisille. Meidän on näytettävä hyvää esimerkkiä ryhtymällä itse luovuttajiksi.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 22. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Haluaisin ilmaista suuren tyytyväisyyteni Adamos Adamoun mietintöön. Olen samaa mieltä siitä, että elinsiirtojen yhteydessä siirtoelinten puutteen korjaaminen on suurin haaste EU:n jäsenvaltioille.

9. huhtikuuta 2008 toimitimme ATAKA-puolueeseen kuuluvien kollegoideni Dimitar Stoyanovin ja Desislav Chukolovin kanssa kirjallisen kannanoton, jossa tuetaan tietoisesti annettua suostumusta elinten, kudosten ja solujen luovuttamiseen Bulgariassa. Pyysimme tiedonannossa Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen elinten luovuttamisen laadusta ja turvallisuudesta. Eurooppalaisen elinluovutuskortin käyttöönotolla nykyisten kansallisten järjestelmien lisänä täydennetään luovuttajien nopeaa kartoittamista, minkä avulla lisätään välttämättömän elinsiirroissa tarvittavan materiaalin saatavuutta. Luovutusmenettelyjä ja tietoisena annettua suostumusta turvataan sillä, että yleisöllä on tietoa elinten luovutuksesta ja siirroista ja että otetaan käyttöön yhtenäinen EU:n lainsäädäntö ja yhtenäiset tiukat syytetoimenpiteet laittomaan elinkauppaan osallistuneita henkilöitä vastaan, mukaan lukien terveydenhuoltoalan työntekijät.

Arvoisa parlamentin jäsen Adamou, onnittelen teitä vielä kerran mietinnöstänne.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. – (RO) Tuki Euroopan unionin päätöslauselmalle poliittisista toimenpiteistä, joka koskee elinten luovutusta ja siirtoa Euroopan unionin tasolla.

Pyydän Euroopan komissiota ehdottamaan kattavampaa direktiiviä, jossa määrätään elinten luovutusta ja kuljetusta koskevista laatu- ja turvallisuusvaatimuksista Euroopan unionissa. Tällä direktiivillä myös määrättäisiin tavoista, joilla vältetään mahdollista hyväksikäyttöä.

Uudella lainsäädännöllä täydennettäisiin ja vahvistettaisiin jäsenvaltioiden pyrkimyksiä parantaa nykyistä tilannetta asettamalla menettelylinjaukset Euroopan tasolla niin, että otetaan huomioon lääketieteessä saavutettu edistys.

Pyydän, että jäsenvaltiot ottavat osaa kyseiseen toimintaan, mukaan lukien oma maani Romania, ja että ne tiedottavat kansalaisia esittelemällä heille elinten luovutuksesta saatavia etuja ja tunnustamalla, että elinten luovutuksella ja elinsiirroilla pelastetaan ihmishenkiä.

Tuen myös sitä, että Euroopan komissio on mukana järjestämässä julkisia keskusteluja asianomaisten eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa parhaiden ratkaisujen löytämiseksi tiedotuskampanjan ja jäsenvaltioiden kokemuksien ja jäsenvaltioissa harjoitettujen hyvien käytäntöjen huomioon ottamisen osalta.

Tällaisissa tapauksissa vastausnopeudella on erittäin suurta merkitystä. Parempi sairaanhoitojärjestelmän järjestely kansallisella tasolla on välttämätöntä, mukaan lukien se, että sairaankuljetushenkilökunta tehdään tietoisemmaksi kyseisistä hätätapauksista.

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. – (EN) Tämä on erittäin tärkeä mietintö. Sen avulla voidaan todella pelastaa ihmishenkiä. Krooninen pula elimistä kaikkialla Euroopassa aiheuttaa 60 000 turhaa kuolemaa.

Siksi tarvitaan pikaisia toimia.

1. Elinten luovutusta koskevat rajoitukset on poistettava. Lisäksi on lisättävä kaikkien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja saatavilla olevien laadukkaiden siirtoelinten määrää. Tarvitaan komission direktiiviä, jolla on lisäarvoa ja jossa määrätään yhteisistä EU:n laajuisista laatu- ja turvallisuusvaatimuksista, joilla täydennetään nykyisiä järjestelyjä jäsenvaltioissa.

2. Jäsenvaltioita on kannustettava elinluovutusten yhteydessä hyväksymään ”poisjättäytymistä” koskeva järjestelmä ”osallistuvan” järjestelmän sijaan. Tämän avulla mahdollistettaisiin parempi tietoisuus siirtoelinten puutteesta, ja saataisiin useammat ihmiset pohtimaan aktiivisesti kantaansa kyseiseen asiaan.

3. Kannatan täysin sitä, että mietinnössä korostetaan laitonta elinkauppaa. Olen erityisen huolestunut siitä, että usein nimenomaan köyhimmät ihmiset ovat kohderyhmä, jota houkutellaan luovuttamaan elimiään. Meidän on lopetettava tämä julma köyhyyden hyväksikäyttö ja suojeltava viattomia uhreja, jotka huijataan luovuttamaan elimensä. Kehitysmaiden lisäksi tämä ongelma koskettaa Itä-Eurooppaa. Haluan, että Europolin ja Interpolin avulla toteutetaan määrätietoisesti toimia, jotta kyseinen laiton kauppa saataisiin loppumaan.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Olen tyytyväinen Adamos Adamoun mietintöön, jossa käsitellään elinten luovutusta ja laitonta elinkauppaa. Vaikka tekninen asiantuntijuus tällä alalla on valitettavasti kovin eritasoista eri jäsenvaltioiden välillä, elinsiirrot ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Länsi-Euroopassa on 40 000 ihmistä elinsiirtojonossa, minkä vuoksi elinten laiton kauppa toimeentulon muotona kukoistaa Itä-Euroopan köyhemmillä alueilla.

Eurooppalaisella elinluovutuskortilla ratkaistaan luovutusta koskevat oikeudelliset kysymykset, mutta elinten laittoman kaupan osalta on sovellettava määrätietoisempia toimia. Koska muutamia satunnaisia yrityksiä lukuun ottamatta saatavilla olevista elimistä ei ole onnistuttu laatimaan helppokäyttöistä rekisterijärjestelmää edes kansallisella tasolla, on tärkeää, että otetaan käyttöön Schengenin järjestelmän kaltainen sertifikaatti, joka olisi saatavilla internetissä ja joka olisi käypä koko unionin alueella. Lisäksi sitä tuettaisiin lääkärinlausunnolla ja yhdellä ainoalla unionin siirtoelimiä koskevalla tietokannalla. Laillisesti toimivat elinsiirtoja tekevät sertifioidut laitokset saisivat välittömästi nämä ihmishenkiä pelastavat tiedot, minkä lisäksi kyseiset laitokset voisivat tehdä keskenään kahdenvälisiä sopimuksia. Samalla köyhiä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä suojeltaisiin laittoman elinkaupan uhriksi joutumiselta.

Tietokannan luominen on ehdottoman välttämätöntä, jotta useissa maissa saatavilla olevia elimiä voitaisiin käyttää. Näin ollen on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot lakkauttavat lainsäädännön, joka kieltää tämän.

On myös tärkeää, että elinten luovutus säilyy täysin ”ei-kaupallisena” toimintana. On kuitenkin määriteltävä ehdot, joiden mukaan taloudellista korvausta voidaan myöntää.

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen. – (MT) Kaikenlainen toiminnan puuttuminen ja viivytys elinten luovutuksen alalla maksaa ihmishenkiä, jotka voitaisiin pelastaa.

Eurooppalaisina meillä on toisiltamme paljon opittavaa. Lisäksi valtiot, joilla on tätä alaa koskevaa kokemusta ja infrastruktuuria, voivat auttaa muita Maltan kaltaisia valtioita, joilla ei ole resursseja erityisesti harvinaisten sairauksien hoitamiseksi.

Äskettäin maltalaisia ja Gozon saaren asukkaita liikutti Jamie Zammitin tapaus. Jamielle on ollut vaikeaa löytää sopivaa luovuttajaa, joka voisi pelastaa hänet sairaudelta, joka tunnetaan nimellä Fanconin anemia. Meillä ei tällä hetkellä ole Maltalla rekisteriä luuytimen luovuttajista.

Maltan hallitus on nyt ilmoittanut, että se aikoo perustaa kyseisen rekisterin. Tämä on hyvä uutinen. Jotta kuitenkin voisimme perustaa sen, tarvitsemme HLA-sopivuuden määrittämistä koskevan erityisen menetelmän, jota ei ole vielä olemassa Maltalla. Lisäksi tarvitsemme koulutusta muissa maissa, jotta kyseinen järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön.

Vetoan siihen, että Maltalle annetaan eurooppalaisen solidaarisuuden nimissä sen tarvitsemaa apua erityisesti siihen asti, kunnes järjestelmä perustetaan maassamme, jotta voisimme pelastaa mahdollisimman useita viattomia ihmisiä.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Siirtoelinten puute, joka on johtanut elinten laittoman kaupan ja elinsiirtoturismin nopeaan kasvuun, on suuri terveydellinen ongelma, jota Euroopan unionin on käsiteltävä. Elinten laiton kauppa johtuu useiden tekijöiden yhdistelmästä, joita ovat esimerkiksi köyhyys, korruptio ja rikollisuus. Tämän vuoksi Itä-Euroopan valtiot ovat kaikkein altteimpia kyseiselle ilmiölle. Jotta tällainen ”elinsiirtoturismi” voitaisiin torjua, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta esittää, että elinten luovutus toteutetaan pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti niin, että luovuttajat eivät saa siitä palkkiota. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia suojellakseen kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimmassa asemassa olevia luovuttajia, jotta he eivät joutuisi elinkaupan uhreiksi.

EU:n jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja sen osalta, miten ne organisoivat elinten luovuttamista ja elinsiirtoja koskevaa toimintaa, luovuttajia ja lähteitä, joilta elimiä hankitaan. Luovuttajien vähäinen määrä johtuu esimerkiksi Romaniassa siitä, että luovuttajien ja elinsiirtoa koskevien järjestelyjen koordinoimiseen valmistautuneiden lääkärien tunnistamiseksi ei ole tehokasta järjestelmää. Näin ollen Euroopassa elimen luovuttajien keskimääräinen luku on 20, kun taas Romaniassa kyseinen on luku on vain 0,5. Tarvitsemme asianmukaisia teknisiä ja logistisia infrastruktuureja sekä psykologista ja organisointia koskevaa apua kysynnän ja tarjonnan välisen eron vähentämiseksi.

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Tänä päivänä Itävallassa on rekisteröity miltei 1 000 henkilöä potilaiksi, jotka odottavat elinsiirtoa. Valitettavasti kaikki kyseisistä vakavasti sairaista potilaista eivät saa ajoissa siirtoelintä, joka voisi pelastaa heidät.

Joka vuosi noin 150 potilasta kuolee odottaessaan siirtoelintä, koska luovutettujen elinten määrä on hyvin rajallinen. Siirtoelinten puute on erittäin suuri haaste Euroopalle. Näin ollen tarvitsemme direktiivin elinluovutusten turvallisuudesta ja laadusta. Tarvitsemme kuitenkin yhtä lailla yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Tällä hetkellä Euroopassa esiintyy huomattavia eroja luovutusten määrän ja elinsiirtojen tarpeen välillä. Jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä olisi keskityttävä kaikkein tehokkaimpien järjestelmien havaitsemiseen, kokemusten vaihtoon ja vakiintuneiden käytäntöjen edistämiseen. Jäsenvaltioiden on opittava toisiltaan.

Olen vakuuttunut siitä, että eläviltä henkilöiltä saatujen luovutuksien olisi aina säilyttävä täydentävänä tekijänä henkilön kuoleman jälkeen tapahtuneille luovutuksille. Lisäksi on tärkeää, että luovutukset pysyvät vapaaehtoisina ja että niistä ei makseta palkkiota. Luovuttajan ja vastaanottajan välistä varojen siirtoa ei mitenkään voida hyväksyä. Komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia elinsiirtoturismin ja laittoman elinkaupan torjumiseksi.