Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 21. huhtikuuta 2008 - Strasbourg

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 17.00.)

  Puhemies. − (DE) Julistan Euroopan parlamentin torstaina 10. huhtikuuta 2008 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

3. Parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön johdosta toteutetut toimet ks. pöytäkirja

4. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

5. Yhteispäätösmenettelyä noudattaen annettujen säädösten allekirjoittaminen ks. pöytäkirja

6. Oikaisu (työjärjestyksen 204 a artikla) ks. pöytäkirja

7. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

8. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

9. Rauenneet kirjalliset kannanotot: ks. pöytäkirja

10. Vetoomukset: ks. pöytäkirja

11. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

12. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. − (DE) Puheenjohtajakokouksen työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti torstaina 17. huhtikuuta 2008 pitämässään kokouksessa laatima lopullinen esityslistaluonnos on jaettu.

Siihen on ehdotettu seuraavia muutoksia:

Maanantai, tiistai, keskiviikko:

Ei muutoksia

Torstai:

UEN-ryhmä on pyytänyt, että Irania koskeva kohta korvattaisiin ihmisoikeusrikkomuksia koskevassa keskustelussa uudella Georgiaa koskevalla kohdalla.

  Hanna Foltyn-Kubicka, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ehdotan, että meidän olisi keskusteltava Georgian tilanteesta Iranin tai Tšadin tilanteen sijaan. Georgian tilanne on kiireellinen, koska Venäjän duuma on hyväksynyt päätöslauselman, jossa se pyytää presidenttiä käsittelemään kysymystä, joka koskee Transnistrian, Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustamista sekä Venäjän joukkojen määrän lisäämistä alueella. Georgian alueellinen koskemattomuus taataan 36:lla YK:n päätöslauselmalla, jotka on hyväksytty vuonna 1993. Lisäksi on huomioitava presidentti Saakašvilin Abhasiaa koskeva rauhansuunnitelma. Uskon, että tämä on ensisijaisen tärkeä seikka, minkä vuoksi ehdotan kyseistä muutosta.

(Suosionosoituksia)

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän olisi odotettava. Parlamentin valtuuskunta tekee viikon kuluttua vierailun Georgiaan, jossa sen on määrä tarkastella Abhasiaa koskevaa ongelmaa. Täällä on kuitenkin paikalla useita valtuuskunnan jäseniä. Me voimme lisätä tämän kohdan esityslistalle viikon kuluttua, kun valtuuskunnan vierailu on päättynyt. Sitä ei ehkä tarvitse merkitä kiireellistä keskustelua vaativaksi kohdaksi, mutta epäilemättä se on lisättävä esityslistalle kohtana, josta on keskusteltava vakavasti. Ensin meidän olisi kuitenkin odotettava parlamentin valtuuskunnan raporttia.

(Parlamentti hylkäsi tarkistuksen.)

(Käsittelyjärjestys hyväksyttiin.)

13. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten eräät teistä saavat kuulla tiedotusvälineistä, espanjalainen pakastusalus Playa de Bakio, jonka kotisatama on Bermeossa ja jolla on 26 miehistön jäsentä, joista 13 Espanjan kansalaisia ja 13 afrikkalaista syntyperää, kaapattiin eilen, kun sillä oltiin pyytämässä tonnikalaa kansainvälisillä vesillä noin 400 kilometrin päässä Somalian rannikolta.

Kalastusalalla ollaan oltu jo jonkin aikaa hyvin huolissaan turvallisuuden puutteesta kyseisellä Intian valtameren alueella, jolla merirosvous on lisääntynyt merkittävästi ja jolla kaapattiin hiljattain ranskalainen jahti huhtikuun 11. päivänä.

Tämän tilanteen huomioon ottaen, arvoisa puhemies, haluaisin pyytää parlamenttia ja yhteisön toimielimiä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin miehistön ja aluksen välittömän vapauttamisen jouduttamiseksi ja suojelemaan yhteisön kalastuslaivastoa, joka pyytää kalaa kyseisillä nyt maailman vaarallisimpana pidetyillä vesillä.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, vierailin muutama viikko sitten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan puheenjohtajan Karl von Wogaun kanssa Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaation Eubamin toteutuspaikalla Odessassa, Ukrainassa. Operaation toimeksiannossa Ukrainaa ja Moldovaa autetaan valvomaan tehokkaammin yhteistä rajaansa niin, että niille tarjotaan asiantuntemusta ja tukea.

Ollessamme siellä näimme, että Eubam on onnistunut työntekijöidensä ammattitaidon ja laadukkaan työpanoksen ansiosta saavuttamaan hyvän maineen viranomaistoimijana. Siitä on hyötyä, kun Eubam välittää asiantuntijuuttaan yhteistyökumppaneilleen ja toisaalta toimii niille välittäjänä tärkeissä yhteistä etua koskevissa kysymyksissä. Lisäksi EU:n lipun alla toimiva Eubam on unionimme ainoa edustaja kyseisellä laajalla ja tärkeällä alueella. Näin ollen se edustaa siellä tehokkaasti toimielimiämme ja edistää turvallisuusstrategiamme ja naapuruuspolitiikkamme konkreettista täytäntöönpanoa. Se toimii epäilemättä esimerkkinä, jota kannattaa soveltaa myös muilla mielenkiintomme kohteena olevilla aloilla.

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, edellisellä istuntojaksolla Brysselissä pitämänne puhe Tiibetin tapahtumista otettiin parlamentissa erittäin hyvin vastaan, ja uskon, että kaikki paikalla olleet jäsenet kannattivat sitä. Puheesta kävi selvästi ilmi Euroopan unionissa esitetty julkinen mielipide Tiibetissä hiljattain tukahdutetuista mielenosoituksista.

Myös komissio ja useat jäsenvaltiot ilmaisivat neuvostossa suuren huolensa kyseisistä tapahtumista. Näin ollen on yllättävää – ja ryhmäni mielestä valitettavaa, – että neuvoston puheenjohtajavaltio on päättänyt olla kutsumatta Dalai Lamaa Brysseliin tapaamaan ministereitä. Onkin mielestäni entistä tärkeämpää, että tämä parlamentti tukee ehdotustanne Dalai Laman kutsumisesta. Lisäksi mietin sitä, voisinko pyytää teitä ottamaan yhteyttä Dalai Laman edustajiin, jotta saataisiin selville, olisiko hänen mahdollista aikaistaa vierailuaan, joka on määrä toteuttaa nykyisen aikataulun mukaan joulukuussa. On selvää, että tässä parlamentissa ja Euroopassa ollaan erittäin kiinnostuneita keskustelemaan Tiibetin tapahtumista ennen joulukuuta.

(Suosionosoituksia)

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin puhua samasta aiheesta. Olympiatuli on sammutettu tiibetiläisten verellä, verellä, jota vuodatetaan Tiibetissä joka päivä. Mitä lähempänä olympialaisten avajaiset ovat, sitä voimakkaampia ovat Kiinan kostotoimet omia kansalaisiaan ja Tiibetin asukkaita vastaan.

Edellisessä Brysselissä pidetyssä istuntojaksossa hyväksyimme päätöslauselman, jossa kritisoitiin Kiinan viranomaisten ihmisoikeusrikkomuksia. Pyysimme myös Kiinaa aloittamaan uudelleen neuvottelut Dalai Laman kanssa. Valitettavasti puheenjohtajavaltio Slovenia ei ottanut huomioon näitä pyyntöjä. Mielestäni parlamentin olisi toimittava päättäväisesti sen osalta, että Slovenian ulkoasianministeri Dimitrij Rupel ei ole kutsunut Dalai Lamaa yhteenkään viralliseen Euroopan unionin kokoukseen.

Parlamentti edustaa Euroopan omaatuntoa. Tätä omaatuntoa ei saa hiljentää yhdenkään Euroopan unionin virassa toimivan ministerin julkisilla lausunnoilla.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, merirosvoudesta on tullut eräs meriturvallisuutta koskevista maailmanlaajuisista uhkista.

Meriteollisuutta valvovan International Maritime Bureaun laatimien tilastojen mukaan merirosvojen hyökkäysten määrä on kolminkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana: Vuonna 1995 hyökkäystapauksia oli 90. Vuonna 2007 luku oli noussut 263:een.

Nyt samaan aikaan kun keskustelemme, 26-miehistöisen Playa de Bakio -kalastusaluksen jäsenet ovat edelleen kaapattuina Somaliassa. Kuten kollegani sanoi aikaisemmin, meidän ei ehkä olisi ainoastaan osoitettava solidaarisuuttamme heidän perheilleen. Meidän olisi myös vaadittava Euroopan unionia toimimaan tässä asiassa ja tekemään kaikkensa näiden kalastajien vapauttamiseksi.

Ei riitä, että allekirjoitamme sopimuksia useiden Afrikan valtioiden kanssa. Meidän on myös taattava näiden alusten turvallisuus.

Ongelma on laajuudeltaan eurooppalainen, ja se on ratkaistava sellaisena.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Irlannissa järjestetään 12. kesäkuuta kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta.

Haluan nostaa esille asian, joka aiheuttaa Irlannissa erittäin suurta huolta. Viestinten mukaan komissio ja tämän parlamentin valiokunnat tekevät aktiivisesti yhteistyötä keskenään rajoittaakseen tiedonvälitystä. Lainatakseni komission varapuheenjohtajaa Margot Wallströmiä: komissio on halukas lieventämään viestien sisältöä tai lykkäämään niiden kertomista, jos niitä voidaan pitää haitallisina ennen Lissabonin sopimuksesta pidettävää kansanäänestystä. Lehdistössä on raportoitu parlamentin valiokunnille lähettämästä kirjeestä, jossa niitä pyydettiin olemaan käsittelemättä mahdollisia Lissabonin sopimuksesta aiheutuvia arkaluontoisia poliittisia kysymyksiä ennen sopimuksen ratifioimista.

Haluan sanoa teille, että tämänkaltaista menettelyä ei voi hyväksyä. Irlantilaisten olisi voitava keskustella niin, että heillä on asiasta kattavaa tietoa. He ansaitsevat saada kaikki tiedot kaunistelemattomina, oli kyse sitten yhtiöveroista tai sopimuksen puolustus- ja turvallisuusmääräysten toteuttamisesta. Olen varma, että olette kanssani samaa mieltä siitä, että ihmiset ansaitsevat ainakin saada tietää kaikki tosiasiat.

Siksi pyydän teitä tänään ilmoittamaan julkisesti, että valiokunnat eivät lykkää tai tukahduta keskustelua näistä arkaluontoisista aiheista. Pyydän komissiota tekemään samoin.

  Georgios Georgiou (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi viivytystä. Olen juuri saapunut parlamenttiin.

Uskon, että Kreikan tapauksessa on epärealistista puhua rajaseutuyhteistyöstä. Kreikka on valtio, johon tulee neljänneksi eniten laittomia maahanmuuttajia Espanjan, Ranskan ja Ruotsin jälkeen.

Miten voidaan puhua rajaseutuyhteistyöstä, kun toisaalta – ja eikö asia ole näin, arvoisa puhemies – meidän on oltava tekemisissä sellaisen valtion kanssa, jossa sitä nimenomaan harjoitetaan: Turkki tekee kyseistä työtä, toisin sanoen Turkissa on tahoja, jotka kuljettavat ammattimaisesti laittomia maahanmuuttajia Aasiasta Eurooppaan.

Lisäksi Kreikka saa erittäin vähän taloudellista tukea, – olen pahoillani siitä, että minulla ei ole tarpeeksi aikaa esitellä asiaankuuluvia yksityiskohtia – ja niinpä minun on kerrottava teille, että jos Eurooppa ei auta Kreikkaa, uskon, että juuri Euroopan on maksettava lasku, joka aiheutuu niistä ihmisistä, jotka tänään virtaavat Eurooppaan Kreikan ja Egeanmeren ja sen 2 000 saarta käsittävän alueen kautta.

  Slavi Binev (NI). – (BG) Käytän puheenvuoron kiinnittääkseni huomionne vitsaukseen, joka vaikuttaa yli miljoonan ihmisen oikeuksiin Bulgarian pääkaupungissa. Tämä on ongelma, joka ilmentää selvästi korruptiojärjestelmiä, jotka ovat valitettavasti päässeet pesiytymään kaikille elämänaloille Bulgariassa viime vuosina. Sofiyska Voda -yhtiö on kerännyt kahdeksana peräkkäisenä vuotena kaupungin ja hallituksen ilmeisellä suostumuksella mittavia voittoja tavallisten kansalaisten kustannuksella. Se ei ole täyttänyt edes vähimmäisvelvoitteitaan, joihin se on sitoutunut toimilupasopimuksessa. Sen sijaan, että sopimus olisi lakkautettu, toimiluvan haltija saa ylimääräisiä tuhansien eurojen suuruisia lainoja. Bulgarian hallituksen viranomaiset sulkevat silmänsä kansalaisjärjestöjen lukuisilta protesteilta. Näin tekevät sekä keskusviranomaiset että kunnallisviranomaiset. Siksi kyseiset järjestöt joutuivat lopulta lähestymään Euroopan komission jäsentä José Manuel Barrosoa virallisesti ja epävirallisesti, kun hän vieraili äskettäin maassamme. Koska Bulgarialla ja sen hallinnollisilla elimillä ei ole halua suojella kansalaisyhteiskuntaan kuuluvia oikeuksia, luotan siihen, että Euroopan unionin viranomaiset tekevät sen.

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE). – (RO) Huhtikuussa Bukarestia esiteltiin tiedotusvälineissä ensimmäistä kertaa ainoastaan suotuisalla tavalla, kun Naton huippukokous järjestettiin Romaniassa.

Monet eivät uskoneet, että maamme kykenisi järjestämään näin suuren kokouksen. Paikalla oli 3 000 viranomaista 49 maasta ja 3 500 toimittajaa. Bukarestin huippukokouksen osallistujamäärä oli korkein ja kokouksessa käsitellyt asiat olivat monimutkaisimpia koko Naton historiassa.

Haluaisin esitellä kolme merkittävää tulosta, jotka saavutettiin huippukokouksessa: Kroatiaa ja Albaniaa pyydettiin liittymään Natoon. Lisäksi Nato aikoo ottaa käyttöön USA:n ohjuskilpeä täydentävän ohjuskilven. Sillä suojellaan Nato-maita, joita USA:n ohjuskilpi ei suojaa. Naton jäsenmaiden päämiehet myös sitoutuivat lisäämään joukkojen määrää Afganistanissa Talibanin torjumiseksi, toteuttamaan sotilasoperaatioihin kuuluvat vaikeat tehtävät yhteistyössä ja vähentämään joukkojensa käyttöä koskevia rajoituksia.

  Maria Matsouka (PSE) – (EL) Arvoisa puhemies, kunnioittakaamme Nikos Aslamazidisin muistoa. Hän työskenteli Saint-Nazairen laivatelakalla ja aloitti nälkälakon huonojen työolojen vuoksi. Meidän on jälleen kerran nostettava esille kysymys, joka koskee työntekijöiden suojelua nykyajan orjakaupalta.

Puhutaanpa työttömyydestä, alityöllisyydestä, työn epävarmuudesta ja myös välitystoimistoista, jotka vuokraavat työntekijöitä, tai pitäisikö sanoa, riistävät heitä. Nämä työvoimaa välittävät yritykset kohtelevat työntekijöitä kuin nykyajan orjia: he käyttävät työntekijöitä hyväkseen, kunnes nämä ovat täysin uuvuksissa, maksavat heille erittäin huonoa palkkaa, pompottavat heitä mielin määrin ja hankkiutuvat heistä mielivaltaisesti eroon. Kuinka me suojelemme näitä työntekijöitä? Bolkesteinin direktiivi tekee epäselvyydestä taidetta. Siinä sallitaan työntekijöiden heittäminen sosiaaliselle jätetunkiolle. Jatkuvasti yleistyvä joustoturvapolitiikka on uusi tapa purkaa työsuhteita koskeva sääntely. Sen vuoksi työsuhteista tulee epävakaampia ja epävarmempia. Tuloksena meillä on nyt kertakäyttötyöntekijöitä, jotka kamppailevat päivittäin selvitäkseen ja säilyttääkseen arvokkuutensa.

Ei ole ainoastaan mahdollista, että luodaan toisenlainen Eurooppa, jossa täystyöllisyys, paremmat työolosuhteet ja varallisuuden oikeudenmukaisempi jakautuminen ovat etusijalla. Se on välttämätöntä. Työntekijöiden uhrauksissa on pohjimmiltaan kyse ponnisteluista, joilla pyritään torjumaan keskiaikaisten työehtojen asettamista. Kaikkien edistyksellisten voimien on ehdottomasti torjuttava niitä yhtenäisesti.

  Magor Imre Csibi (ALDE). – (RO) Metsien hakkuissa on päädytty maailmanlaajuisesti tasolle, joka on huolestuttava. Metsiä hakataan 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Ilmiö liittyy läheisesti metsien laittomaan hakkuuseen ja puutuotteiden laittomaan kauppaan.

Me voisimme jatkaa silmiemme sulkemista metsien joukkotuhoamiselta ja uskoa edelleen siihen, että meillä eurooppalaisilla on kehittyneet luonnon monimuotoisuutta ja kuluttajien suojelua koskevat järjestelmät.

Euroopan unionissa noin 50 prosenttia trooppisista maista tuoduista puutuotteista ja 20 prosenttia Euroopasta ja Venäjältä tuoduista puutuotteista tulee laittomista lähteistä.

Näin ollen me tulemme edistäneeksi täysin Amazonilla tapahtuvia laittomia hakkuita, minkä lisäksi kyseinen ilmiö on yleinen Viron, Romanian ja Bulgarian kaltaisissa jäsenvaltioissa.

Meidän on lähestyttävä johdonmukaisesti ja rehellisesti kysymystä, joka koskee laittomia hakkuita ja laitonta kauppaa kolmansissa maissa ja erityisesti Euroopan unionin alueella.

Näin ollen ehdotan, että Euroopan komissio toimittaa mahdollisimman pikaisesti ehdotuksen lainsäädännöstä, jossa sallitaan ainoastaan laillisista lähteistä tulevan puun ja puutuotteiden myynti eurooppalaisilla markkinoilla.

Olen laatinut tämän tavoitteen toteuttamiseksi kirjallisen kannanoton ja kannustan kollegoitani liittymään meihin, jotta voisimme yhdessä torjua laittomia hakkuita.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hintojen nousu ja lähestyvä elintarvikepula ovat saamassa huolestuttavia piirteitä. Haluaisin kiinnittää huomionne perusteltuihin huolenaiheisiin, jotka koskevat viimeaikaista kehitystä Maailman kauppajärjestön (WTO) maatalousneuvotteluissa.

Euroopan komissio osallistuu neuvotteluihin. Sen on toimittava täysin neuvoston antamien neuvotteluvaltuuksien mukaisesti ja tarkistetun yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Komission on taattava Euroopan maatalouden elinvoiman, kilpailukyvyn ja monitoiminnallisen luonteen säilyminen. Vaikuttaa siltä, että Euroopan laadukasta elintarviketuotantoa koskevan tarpeen huomioimisella on nyt kiire, ja näin ollen EU:n on neuvottelukannassaan keskityttävä tähän seikkaan.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Unesco juhlii 23. huhtikuuta Kirjan ja ruusun päivää. Tämä on myös se päivä, jolloin Miguel de Cervantes kuoli ja William Shakespeare syntyi.

Miguel de Cervantes, joka on espanjalaisen kirjallisuuden merkkihenkilö, tunnetaan maailmanlaajuisesti Don Quijote -teoksestaan. Tätä kirjaa pidetään yleisesti ensimmäisenä modernina romaanina ja yhtenä maailman hienoimmista teoksista.

Englantilainen näytelmäkirjailija, runoilija ja näyttelijä William Shakespeare syntyi juliaanisen kalenterin mukaan eri vuonna huhtikuun 23. päivänä. Häntä pidetään kaikkein tärkeimpänä englanninkielisenä kirjailijana ja myös eräänä maailmankirjallisuuden merkittävimmistä hahmoista.

Monet Euroopan unionin valtiot ovat valinneet tämän päivän suojelupyhimystensä juhlapäiväksi. Näin on tehty Kataloniassa, jossa kyseisenä päivänä vietetään San Jordin eli Pyhän Yrjön päivää. Tällöin juhlitaan katalaanin kieltä ja kulttuuria. Mielestäni tämä parlamentti antaisi Euroopan kulttuureille ja eurooppalaiselle kirjallisuudelle tunnustuksen osallistumalla näihin juhlallisuuksiin kyseisenä kulttuurin ja kirjallisuuden päivänä, jota juhlitaan niin laajasti Euroopan unionissa.

  Jaroslav Zvěřina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa, että päätöksemme johtavat joskus hyvin odottamattomiin tuloksiin. Nyt mielenkiintomme biopolttoaineisiin ja niiden käyttämiseen polttoaineseoksissa on jokseenkin laantumassa. Biopolttoaineet eivät ainoastaan aiheuta maataloustuotteiden hintojen nousua, sillä niiden käytöllä nopeutetaan myös sademetsien tuhoamista. Meidän olisi otettava tästä opiksemme tulevan lainsäädännön säätämistä ajatellen. Joillakin muilla laeillamme saattaa myös olla samankaltaisia haitallisia vaikutuksia. Tästä esimerkkinä on viimeaikainen suuntaus autoteollisuuden toiminnan vapaaehtoiseen sääntelyyn. Meidän ei näin ollen pidä säätää lakeja liian hätäisesti. Meidän on harkittava niiden säätämistä rauhassa ja omaksuttava vastuullisempi lähestymistapa. Meidän kannattaisi muistaa vanha sanonta: parempi katsoa kuin katua.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin vielä lausua muutaman sanan Venäjän sananvapaudesta. Moskovsky Korrespondent -päivälehti on kadonnut lehtikojuista, koska siinä osoitettiin kiinnostusta Vladimir Putinin väitettyä avioeroa kohtaan. Se, mikä tapahtuu Ranskassa täysin julkisesti, peitellään ja pidetään salassa Venäjällä. On selvää, että kaikkien valtion päämiehen siviilisäätyä koskevien tietojen olisi oltava julkisia. Lisäksi ihmisten ei edes sallita esittää kysymyksiä kyseisistä seikoista. Tämä kävi ilmi hiljattain, kun Vladimir Putin arvosteli ankarasti Nezavisimaja gazeta -sanomalehden naistoimittajaa ja sai hänet itkemään.

Sääntöjä, joilla hallinnoidaan viranomaisten ja viestinten välistä suhdetta koskevia käyttäytymissääntöjä ja jotka on tunnustettu sivistyneessä maailmassa, ei edelleenkään voida soveltaa Venäjällä. Siellä viestimet ovat väline, jota viranomaiset valvovat. Jos ne eivät toimi viranomaisten tahdon mukaisesti, ne lakkautetaan. Toimittajia pelotellaan ja äärimmäisissä tapauksissa murhataan, kuten kävi Anna Politkovskajalle.

Sananvapaus on demokratian perusta. Voimme nähdä jälleen kerran, että Venäjän demokratian perusta on hyvin heikko.

  László Tőkés (Verts/ALE). – (HU) Arvoisa puhemies, viime vuosina unkarilaisia on hakattu Slovakian, Serbian ja Romanian kaduilla vain sen vuoksi, että he ovat puhuneet äidinkieltään, unkaria. Juuri viime viikonloppuna väkivaltaisuudet alkoivat uudelleen, ja verta vuodatettiin Kolozsvárissa, Transylvaniassa. Hyökkäyksen uhrit Tibor Zágy, István Ambrus ja János Fancsali ovat toimittajia. Kolme nuorta romanialaista hyökkäsi heidän kimppuunsa takaapäin öisellä kadulla ja hakkasi heidät julmasti. Heitä ivattiin ja solvattiin. Heitä kutsuttiin likaisiksi ulkomaalaisiksi ja heidän käskettiin mennä takaisin koteihinsa, mihin he kuuluivat. Lauantaina Attila-nimistä unkarilaismiestä puukotettiin samankaltaisessa tapauksessa Szabadka-Subotican keskusaukiolla Vojvodinassa, Serbiassa. Kolozsvár on se paikka, jossa uusfasistinen romanialainen New Right -ryhmä piti 15. maaliskuuta – Unkarin vallankumouksen päivänä – unkarilaisia vastustavan mielenosoituksen. Samana päivänä kaupungissa pahoinpideltiin nuori unkarilainen henkilö. Meidän on kiireesti yhdistettävä voimamme romanialaisten serkkujemme kanssa ja tukahdutettava aggressiivinen kansallismielisyys. Me odotamme, että Romanian viranomaiset hyväksyvät asiaa koskevan lainsäädännön ja että syyllisiä rangaistaan asianmukaisella tavalla.

  Daniel Strož (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin käyttää hyväkseni tätä tilaisuutta ja puhua eräästä vakavasta asiasta. Se koskee jatkuvia yrityksiä muuttaa toista maailmansotaa koskevaa historiankirjoitusta. Nämä yritykset ovat toistuvia. Niitä toteutetaan eri muodoissa, ja joskus niitä tapahtuu Euroopan parlamentissa. Useimmiten ja tosiasiassa valtaosassa tapauksissa ne ilmenevät hyökkäyksinä Tšekin tasavallan tai oikeammin Tšekkoslovakian presidentin asetuksia kohtaan. Entisessä Tšekkoslovakiassa näitä asetuksia, jotka perustuvat kansainväliseen lainsäädäntöön, käytettiin natsi-Saksan häviöön liittyvien lainsäädännöllisten kysymysten sääntelyyn. Tiedän varmuudella, että eräät Euroopan parlamentin saksalaisista ja unkarilaisista jäsenistä suunnittelevat tälle vuodelle lisätoimia, joilla on tarkoitus vastustaa näitä presidentin asetuksia. Siksi haluaisin pyytää Euroopan parlamentin jäseniä olemaan kannattamatta kyseisiä toimia ja tuomitsemaan ne vahvasti. Olen varma, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että toista maailmansotaa koskevan historian uudelleenkirjoittamista ei voi mitenkään hyväksyä.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että kirjallinen kannanotto nro 33 on allekirjoitettavissa tästä päivästä lähtien. Se koskee nuorten asemaa EU:n politiikassa. Kaikki tietävät, että työttömyys koskettaa nuoria ihmisiä. Tämä on asia, johon meidän on keskityttävä EU:n nykytilanteen ja tulevaisuuden vuoksi.

Me pyydämme näin ollen jäsenvaltioita ottamaan nuoret huomioon kaikilla asianmukaisilla politiikan aloilla. Niiden on ryhdyttävä heidän kanssaan suunnitelmalliseen vuoropuheluun. Niiden on suunniteltava poliittisia toimenpiteitä, jotka koskevat koulutuksen ja elinikäisen oppimisen lisäksi työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta, terveyttä, nuorten riippumattomuutta, liikkuvuutta, perusoikeuksia ja syrjimättömyyttä. Tämä antaa meille toivoa paremmista mahdollisuuksista niiden nuorten suhteen, joita on vaikea tavoittaa väestörakenteesta johtuvan ongelman vuoksi.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopassa joka kolmas kuolemaan johtava liikenneonnettomuus johtuu rattijuopumuksesta. Espanjan aurinkorannikolla menehtyi lauantai-iltana ainakin yhdeksän ja loukkaantui vakavasti 19 suomalaista turistia, kun yhden promillen humalassa ajanut kuljettaja törmäsi maastoautollaan heitä kuljettaneeseen linja-autoon. Onnettomuuden vakavuutta lisäsi se, että useat matkustajat eivät käyttäneet linja-autossa olleita turvavöitä.

Euroopan unionin tasolla on vakavasti mietittävä sitä, miten näiltä järkyttäviltä tapahtumilta ja täysin turhilta uhreilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä promillerajat vaihtelevat EU:n sisällä nollasta 0,8 promilleen. Promillerajat tulisi kaikissa EU-maissa saada yhtenäisiksi ja mahdollisimman lähelle nollaa. Myös sääntöjä turvavöiden käyttämisestä pitää noudattaa, ja tästä on annettava riittävät ohjeet kuljettajille ja myös huolehdittava riittävistä seuraamuksista, jos näin ei tapahdu.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, Riitta Myller. Me kaikki esitämme syvän osanottomme uhrien omaisille.

  Filiz Hakaeva Hyusmenova (ALDE). – (BG) Euroopan kansalaiset ovat huolissaan elintarvikkeiden hintojen noususta. Yleinen nopea hintojen nousu Länsi-Euroopassa vaikuttaa vielä voimakkaammin Itä-Euroopassa alhaisen tulotason vuoksi. Hintojen heilahtelulle voidaan odottaa jatkoa rahoitusmarkkinoiden epävakauden ja maailmanlaajuista talouskriisiä koskevien ennusteiden vuoksi. Kansainvälinen valuuttarahasto kehotti ryhtymään päättäväisiin toimiin, jotta elintarvikkeiden hintoja voitaisiin valvoa. Yleinen hintojen nousu liittyy energiakustannuksiin, ja Euroopan unioni on riippuvainen energiasta. Näin ollen elintarvikkeiden hintoja koskevissa keskusteluissa olisi otettava huomioon järkevän maankäytön ja vaihtoehtoisten energialähteiden tarkastelun lisäksi muita seikkoja. Lisäksi rajusti nousevia elintarvikkeiden hintoja voidaan valvoa sääntelemällä perinteisten energialähteiden hintoja. Siksi on jälleen kerran harkittava uudelleen ydinvoiman käyttöä osana EU:n energiayhdistelmää. Jos ydinvoimaloita, jotka ovat käytettävissä jäsenvaltioissa, aletaan käyttää täydellä kapasiteetilla, energiapulaa koskeva ongelma voitaisiin ratkaista, ja tällä vaikutettaisiin kuluttajien ostoskorien hintoihin.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Puolan parlamentti oli eräs ensimmäisistä lainsäädäntöelimistä, joka harkitsi Lissabonin sopimuksen ratifioimista. Se hyväksyi lakiehdotuksen ja antoi Puolan tasavallan presidentille luvan allekirjoittaa ratifioimiskirjan.

Monet jäsenvaltiot eivät ole vielä tehneet mitään päätöksiä tämän kysymyksen osalta. Sopimus perustuslaista torjuttiin Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksen perusteella. En pyri viittaamaan näiden kahden sopimuksen sisältöön. Meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseemme tästä.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että täällä täysistuntosalissa ja muuallakin on kritisoitu Puolaa ja ratifiointiprosessia. Kritiikkiä ovat esittäneet henkilöt, jotka edustavat valtioita, jotka eivät tähän mennessä ole lainkaan edistyneet asiassa. Pidän kyseisiä huomautuksia epäoikeudenmukaisina ja ilkeämielisinä.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Amnesty Internationalin vuosiraportin mukaan yli kolmannes kaikista kuolemantuomioista maailmassa pannaan täytäntöön Kiinassa. Oikea luku on todennäköisesti paljon korkeampi ja näin ollen valtionsalaisuus. Kuolemanrangaistus on käytössä 62 valtiossa. Eräissä valtioissa sitä sovelletaan väkivallattomiin ja kyseisissä valtioissa rikoksena pidettyihin asioihin, kuten aviorikokseen, verojenkiertoon, prostituutioon ja homoseksuaalisuuteen. Lisäksi Iran, Saudi-Arabia ja Jemen teloittavat alle 18-vuotiaita.

Euroopan unionin on näin ollen tehtävä kaikkensa puolustaakseen perusoikeutta elämään ja toimimaan kuolemantuomion poistamiseksi maailmanlaajuisesti. Erityisesti unionin olisi otettava asia puheeksi Kiinan kanssa, joka johtaa näitä surullisia tilastoja, jotta se voitaisiin tuoda lähemmäksi näiden yleismaailmallisten ihmisoikeuksien soveltamista kisojen ”yksi maailma, yksi unelma” -tunnuslauseen mukaisesti.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, portugalilainen Cerâmica Torriense -yritys on ryhtynyt kurinpitotoimiin Pedro Jorgea vastaan, joka työskentelee ja toimii ammattiyhdistyksen johtajana yrityksessä. Yritys aikoo irtisanoa hänet, koska hän esiintyi portugalilaisessa televisio-ohjelmassa, jossa hän vain kertoi totuuden.

Kyseisessä televisio-ohjelmassa hän käytti itseään esimerkkinä tilanteesta, jossa on monien yritysten työntekijöitä: hän ei ole saanut palkankorotusta vuoden 2003 jälkeen. Haluaisimme osoittaa solidaarisuuttamme työntekijöille ja ammattiyhdistysten jäsenille, jotka ovat sorron kohteena. Mielestämme yhtiön toimintaa ei voi mitenkään hyväksyä. Sen syytökset ja uhkaukset, jotka se kohdistaa tähän työntekijään ja aktiiviseen ammattiyhdistyksen jäseneen, ovat demokratian ja vapauden vastaisia ja meidän on tuomittava ne jyrkästi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime maanantaina komissio julkaisi komission jäsenen Danuta Hübnerin laatiman työryhmäraportin, joka koskee Pohjois-Irlantia. Olen erittäin mielissäni siitä, että hän on paikalla täysistuntosalissa tänä iltana, sillä hän saa vihdoin kuulla, mitä sanottavaa minulla on tästä aiheesta. Vaikka tässä raportissa on muutamia hyviä kohtia, se ei valitettavasti ole tarpeeksi kattava. Siinä ei käsitellä erittäin haitallista alijäämäämme, joka johtuu siitä, että jäimme niin paljon jälkeen muusta Europasta yli 30 vuotta kestäneen terroristisen väkivallan jälkeen. On erittäin valitettavaa, että tämän parlamentin jäseniä ei konsultoitu tai tiedotettu kunnolla; tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Komissio ja Pohjois-Irlannin pääministeri ja varapääministeri ovat hukanneet erittäin tärkeän tilaisuuden, eikä yhtäkään ylimääräistä euroa ole annettu. Valitettavasti tätä pidetään nyt pitkänä toimenpiteenä, joka ei lopulta tuottanut mitään todellisia myönteisiä tuloksia.

Arvoisa puhemies, Pohjois-Irlannin rauha on edelleen hauras. Sen saavuttamisessa on kuljettu pitkä matka, ja siihen on mennyt paljon aikaa. Mutta rauha on edelleen hauras, eikä edessä olevia vaikeuksia saisi aliarvioida. Uskon, että asialle voidaan tehdä enemmän, olisi voitu tehdä enemmän ja olisi tehtävä enemmän, jotta taattaisiin se, että tälle rauhanprosessille voidaan tarjota erittäin vahva perusta. Monet meistä ovat työskennelleet niin lujasti ja niin pitkään sen saavuttamiseksi.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Serbiassa äänestetään 11. toukokuuta. Me kaikki tiedämme, että Länsi-Balkanin alue ei ole vakaa, ennen kuin Serbia on vakaa. Kaikki merkit ovat kuitenkin poikkeuksellisen huonoja. On Kosovon tilanne, jonka yhteydessä menetetään 16 prosenttia maan pinta-alasta. Kansallismielisyys varjostaa kaikkea, ja on mahdollista, että nationalistit, radikaalipuolue, Koštunica ja sosialistipuolue ja Miloševićin puolue muodostavat koalition. Serbia liikkuu nyt Eurooppaa kohti. Samalla Euroopan unioni tekee kaikki mahdolliset virheet. Rukoilen, että Javier Solana ei esitä lausuntoa, koska Javier Solana vahingoittaa jokaisella lausunnollaan Tadićin Eurooppa-myönteisen puolueen mahdollisuuksia. Oli erittäin suuri virhe, että albaanisissi Haradinaj vapautettiin syytteistä Haagin sotarikostuomioistuimessa. Oli erittäin suuri virhe ilmoittaa kauppasopimuksesta Kosovon kanssa tällaisena ajankohtana. Oli erittäin suuri virhe jatkaa puhumista vakautus- ja assosiaatiosopimuksista – jotka Alankomaat esti tammikuussa – ja kertoa, että Euroopan unionilla menee hyvin, että se auttaa, että se tekee viisuminsaannista helpompaa. Nyt se yrittää korjata peruuttamattomia virheitään. Se yrittää vihdoin auttaa demokraattisia tahoja eli Eurooppa-myönteisiä puolueita. Kiitos.

  Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielenosoitukset, joilla häirittiin olympiasoihdun kantamista Euroopassa, ovat kostautuneet meille. Nyt Kiinassa on menossa useita lännen vastaisia mielenosoituksia.

Periaatteessa kaikilla on oikeus tuntea itsensä petetyiksi, koska Kiinan viranomaiset eivät ole täyttäneet sitoumuksiaan, jotka koskevat ihmisoikeustilanteen parantamista kyseisessä maassa. Lisäksi Tiibetissä jatkuvat väkivaltaisuudet varjostavat edelleen Pekingin olympialaisia.

En voi kuitenkaan kannattaa ajatusta siitä, että esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa järjestettyjen mielenosoitusten kaltaiset aggressiiviset protestit olivat oikea tapa lähestyä tätä ongelmaa. Meidän aikomukseemme käyttää olympialaisia hyväksi demokraattisten arvojen esittelemiseksi Kiinan kansalle tullaan suhtautumaan hyvin vastahakoisesti, koska kiinalaiset ovat loukkaantuneita kyseisistä mielenosoituksista.

Tarvitaan sisäistä muutosta, joka on syntynyt Kiinan kansan tahdosta, jotta Kiinan kommunistinen hallinto kaatuisi. Lännen vastaiset mielenosoitukset osoittavat selkeästi, että viimeaikaiset toimemme eivät johtaneet toivomaamme tulokseen. Tapahtui päinvastoin.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan komission tietojen mukaan me pienennämme vuosittain yhteisön laivastoa kahdella prosentilla suojellaksemme kalakantoja. Näin ollen vuosina 2003–2006 vähennystä on tapahtunut kymmenen prosentin verran. Tästä huolimatta laivaston koon pienentäminen ei johda pyydettyjen kalamäärien pienenemiseen, koska kalastuksessa käytettävä tekniikka on parantunut.

Samalla kun EU pienentää kalastuslaivastoaan, Australian, Uuden-Seelannin ja Kiinan kaltaiset Afrikan ja Tyynen valtameren valtiot rakentavat yhä enemmän aluksia ja laajentavat kalastuslaivastoaan. Näin ollen yhteisön laivojen määrä vähenee, ja samaan aikaan kolmansien maiden laivastot suurenevat. Tämä tarkoittaa, että me emme saavuta mitään!

Vaikka 40 prosenttia EU:ssa kulutetusta kalasta tuodaan muualta, EU on tilanteesta tarpeeksi tietoinen tehdäkseen ponnisteluja. Siksi on erittäin tärkeää, että nostamme tämän aiheen esille kansainvälisissä keskusteluissa. Meidän on oltava varmoja siitä, että myös muut pienentävät kalastuslaivastojaan.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Euroopan unionin olisi uudistettava sosiaalipolitiikkaansa ja sijoitettava pääasiassa inhimillisiin voimavaroihin, jotta se voisi hyötyä globalisaation tuomista mahdollisuuksista parhaalla mahdollisella tavalla.

Sosiaaliturvaan liittyvien kustannusten osuus bruttokansantuotteesta on ollut noin 28 prosenttia 1990-luvulta lähtien.

Vuosina 2000–2007 työpaikkojen määrä lisääntyi 13 miljoonalla ja työttömyysluku laski yhdeksästä prosentista seitsemään prosenttiin.

Samaan aikaan noin 80 miljoonaa Euroopan kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Lapsista 19 prosenttia elää köyhyysriskirajalla Euroopan unionissa.

Lissabonin sopimuksessa korostetaan sosiaalimarkkinatalouden tärkeyttä Euroopan unionissa.

Sosiaalisilla muutoksilla, jotka tapahtuvat globalisaation yhteydessä, viitataan työttömyyteen, eläkejärjestelmän uudistukseen, verojärjestelmien uudistukseen, köyhyyden torjuntaan ja sijoituksiin, jotka kohdistuvat koulutukseen ja lastenhoitojärjestelmään.

Koulutus on erittäin tärkeä tekijä, jonka avulla voitaisiin tasapainottaa sosioekonomisia epäkohtia ja mahdollistaa lasten terve kehitys.

Jäsenvaltioiden olisi myös parannettava terveydenhoitojärjestelmäänsä ja toimittava vanhusten köyhyyden torjumiseksi.

  Thierry Cornillet (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vain muistuttaa parlamentin jäseniä siitä, että keskiviikkona vietämme ensimmäisen kerran maailman malariapäivää. Tähän saakka sitä on kutsuttu Afrikan malariapäiväksi. Tänä vuonna sitä vietetään ensimmäisen kerran maailman malariapäivänä.

Halusin muistuttaa jäseniä siitä, että kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma. Malaria liitetään luonteensa vuoksi köyhyyteen, ja se koskettaa maailmanlaajuisesti 107 valtiota, joista 90:ssä tauti muodostaa vakavan kansanterveysongelman. Tämä johtuu siitä, että 40 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joilla esiintyy malariaa. Maailmanlaajuisesti malariatapauksia kirjataan noin 350–500 miljoonaa tapausta vuodessa. 60 prosenttia sairastumisista kirjataan Afrikassa, jossa tapahtuu 90 prosenttia malariakuolemista. Afrikassa kuolee lapsi malariaan joka 30. sekunti. Arvoisa puhemies, tämä tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa, kun lopetan puheenvuoroni, kaksi lasta on ehtinyt kuolla malariaan.

Taudin uskotaan myös estävän kasvua, koska malaria pienentää vuosittain bruttokansantuotteen määrää 12 miljardin Yhdysvaltain dollarin verran. Keskiviikkona aiheesta keskustellaan työlounaalla, joka alkaa klo 13.00 huoneessa C 2.1.

  Nicodim Bulzesc (PPE-DE). – (RO) Haluaisin korostaa vapaaehtoistyötä koskevan mietinnön osalta kyseisen toiminnan tärkeyttä valtioissa, jotka ovat hiljattain liittyneet Euroopan unioniin. Tällä tarkoitan vapaaehtoistyön asemaa taloustilanteen ja sosiaalisen yhtenäisyyden parantamisessa.

Romania, kuten muutkin valtiot Euroopassa, on toteuttanut vähän toimia vapaaehtoistyön edistämisessä. Näin on siitä huolimatta, että eurooppalainen jätteiden kierrätystä, hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja ympäristönsuojelua koskeva politiikka voitaisiin panna täytäntöön ja sitä voitaisiin edistää niin, että poliitikot yhdessä nuorten kanssa työskentelisivät vapaaehtoistyötä koskevien asioiden parissa.

Toiminnalla on niin suurta vaikutusta, että valtion toimielimet saattaisivat suhtautua siihen suotuisasti ja osallistua yhden sukupolven ajattelutavan muuttamiseen.

Ehdotan, että vapaaehtoistyö sisällytetään koulutusjärjestelmään ja alueiden välisiin ohjelmiin, jotka perustuvat hankkeisiin, joissa tarkoituksena on luoda yhteyksiä jäsenvaltioiden kansalaisten välillä.

Ehdotan, että vapaaehtoistyöhön osallistuville ihmisille annetaan symbolinen virikkeistö. Pyydän tässä asiassa apua Euroopan komissiolta ja parlamentilta.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) European Foundation for Democracy -säätiö aloitti toimintansa Brysselissä viime viikolla. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että tämä yleiseurooppalainen järjestö on perustettu. Sen tehtävänä on edistää rauhaa ja vapautta Euroopan unionin rajojen ulkopuolella ja tukea oppositiota valtioissa, jotka eivät ole vapaita.

Monet meistä elivät totalitaarisissa järjestelmissä. Uskon, että nykyään, kun olemme vapaita, meidän on autettava niitä rohkeita miehiä ja naisia, jotka ponnistelevat vapauden ja demokratian saavuttamiseksi omissa valtioissaan. Minulla on omakohtaista kokemusta kuubalaisten toisinajattelijoiden taloudellisesta tukemisesta.

Uskon myös, että meidän on löydettävä tapoja, joilla European Foundation for Democracy -säätiön toimintaa voidaan tukea Euroopan unionin talousarviosta. Tällä tavalla voimme osallistua ponnisteluihin vapauden edistämiseksi ja seisoa Václav Havelin, Richard von Weizsäckerin ja Jacques Delorsin kaltaisten henkilöiden ja muiden kyseisen säätiön suojelijoiksi suostuneiden poliitikkojen rinnalla.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puheenjohtaja, neuvosto on päättänyt käydä hermojen taistelua YK:n kanssa käsittelemällä Kosovon tilannetta yksipuolisilla aloitteilla ja jättämällä täysin huomioimatta oikeusvaltion periaatteen ja kansainvälisen lain. Näin ollen on taktisesti virheellinen ratkaisu lähettää EULEX-rauhanturvajoukot Kosovoon, jossa niiden on tarkoitus ottaa vastuulleen tehtävät, joista YK:n Kosovon väliaikaisen siviilihallinnon operaatio UNMIK on tähän mennessä huolehtinut. Neuvoston päätöksen 5 artiklassa todetaan, että YK siirtää tehtävän EU:n joukoille sen jälkeen, kun YK:n tehtävä on päättynyt.

Onneksi on Espanjan kaltaisia valtioita, jotka vastustavat kyseisiä aloitteita. Espanjan ulkoasiainministerin Moratinosin mukaan aloitteilla saatetaan rikkoa kansainvälistä lakia.

Lisäksi Slovenia ja Ranska ilmoittivat Serbialle, että sen on hyväksyttävä EULEX-joukot, koska muuten se vaarantaa EU-jäsenyytensä. Tällaista on lievästi sanoen mahdotonta hyväksyä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Slovakialaisten päivälehtien tyhjät etusivut – joilla protestoidaan sitä, että Slovakiassa on hyväksytty viestimiä koskeva lainsäädäntö, jonka nojalla maassa otetaan käyttöön epädemokraattiset lehdistölle osoitetut standardit kesäkuusta 2008 lähtien – muistuttavat minua Valko-Venäjästä, jossa hallitus ei kunnioita oppositiota ja jossa ei ole sananvapautta eikä lehdistönvapautta.

Mielestäni jäsenvaltio, joka juhlii 1. toukokuuta 2008 Euroopan unioniin liittymisen neljättä vuosipäivää, ei saisi hyväksyä lakeja, jotka ovat ristiriidassa unionin demokraattisten perusperiaatteiden kanssa.

Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen puheeseenne ja selkeään kantaanne Slovakian lehdistönvapauden puolesta. Haluaisin myös kiittää kollegoitani Joseph Daulia ja Michael Gahleria heidän tuestaan. Olen luottavainen sen suhteen, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet eivät myöskään suhtaudu passiivisesti tähän asiaan.

Lisäksi vetoan kaikkiin demokraattisen vakaumuksen omaaviin eurooppalaisiin poliitikkoihin, että he tekisivät voitavansa varmistaakseen, että mielipiteenvapautta koskevaa Saharov-palkintoa ei myönnetä Slovakialle.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman sanan maatalouden asemasta tämänhetkisissä Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa. Olen erittäin huolissani suunnasta, jonka komission jäsen Mandelson on ottamassa neuvotteluissa maatalousmyönnytysten osalta. Olen useasti esittänyt tämän kysymyksen komission jäsenelle Fischer Boelille tässä parlamentissa, ja hän on joka kerralla vakuuttanut minulle, että komission jäsen Mandelson toimii vastuualueensa puitteissa.

Olen kuitenkin erittäin huolissani, koska Genevessä on määrä järjestää ministerikokous 20. toukokuuta, ja komission jäsen Mandelson on valmis uhraamaan maatalouden saadakseen sopimuksen. Voisin lisätä, että sopimuksella ei saada mitään vastinetta muilla kuin maatalousalalla tuotettujen tuotteiden ja palvelujen markkinoille pääsyä koskien.

Keskustelimme YMP:stä edellisessä täysistunnossa Strasbourgissa, jossa useat parlamentin jäsenet puhuivat elintarviketurvallisuuden tarpeesta ja lentokilometrejä koskevasta kysymyksestä elintarviketuotteiden osalta sekä ruokakasvien viljelystä polttoainetuotantoa varten. Kaikki tämä vaikuttaa vakavalla tavalla Euroopan elintarviketuotantoon.

Jos komission jäsen Mandelson saa tahtonsa läpi ja vähentää tuontitulleja niin paljon, että hän päätyy ylittämään toimivaltuutensa, hän aiheuttaa sen, että Euroopan markkinoille alkaa tulvia tuontielintarvikkeita. Eurooppalainen elintarviketuotanto kärsii merkittäviä tappioita ja joissain tapauksissa tuhoutuu hänen toimintansa seurauksena. Me voimme päättää tästä asiasta vain kerran. Tämän jälkeen päätöstä ei voi perua. Europarlamentaarikkoina vastuullamme on taata kestävän laadun ja elintarvikkeiden jäljitettävyyden lisäksi elintarviketurvallisuus.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Haluaisin ilmoittaa, että kardinaali ja paavillisen perheneuvoston puheenjohtaja Alfonso López Trujillo kuoli eilen Roomassa 72-vuotiaana.

Hän puhui koko elämänsä ajan perinteisten perhearvojen puolesta ja vastusti aborttia. Koska hän oli vaikutusvaltaisen latinalaisamerikkalaisen piispainkokouksen päämies, häntä pidettiin mahdollisena ehdokkaana paaviksi Johannes Paavali II:n kuoleman jälkeen vuonna 2005. Vuonna 2006 hän kritisoi tutkijoita, jotka tutkivat kantasoluja. Hänen mielestään alkioiden tuhoaminen oli verrattavissa aborttiin.

Kardinaali Trujillo kommentoi aina nykyisiä maailmantapahtumia selkeällä tavalla ja nopeasti. Tapasin hänet useasti, mikä osoitti, kuinka me kristittyinä poliitikkoina voisimme hyötyä hänen näkemyksistään. Jäämme kaipaamaan hänen ääntään. Rauha hänen sielulleen.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, lehdistönvapaus on demokratian perusperiaate, ja me odotamme perustellusti, että Turkin rikoslainsäädäntöä muutetaan tämän periaatteen mukaisesti. Ollaksemme kuitenkin uskottavia meidän on varmistettava, että tätä periaatetta sovelletaan asianmukaisesti myös Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Pyytäisin kollegoitani harkitsemaan puolueettomasti sitä, onko Euroopan lehdistö todella demokraattinen ja vapaa. Vastaus on: ”ei todella ole”. Tahot, jotka eivät ole journalistisia, vaan taloudellisia ja poliittisia, käyttävät hyväkseen ja ohjailevat suuressa määrin Euroopan unionin alueen lehdistöä. Useissa tapauksissa viestimet eivät esitä totuutta sellaisenaan, vaan sellaisena, jollaiseksi tietyt mediamogulit toivovat yleisön sen mieltävän. Meidän on aika tarkastella kriittisesti sitä, kuinka lehdistö toimii Euroopan unionissa, ja toteuttaa kiireisiä korjaavia toimenpiteitä. Meidän olisi pysyttävä kannassamme Turkin sananvapautta koskevassa asiassa, mutta samalla meidän olisi toimittava omissa valtioissamme lehdistön rappion torjumiseksi.

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, valtioita ja henkilöitä autetaan lähentymään toisiaan kaupalla ja yhteistyöllä. Näin tehdään myös urheilun avulla. Vuonna 2008 vietämme vuosipäivää, jolla on erityistä merkitystä Euroopan valtioille. Kyseessä on kansainvälisen jääkiekkoliiton sadas vuosipäivä. Tämän tapahtuman juhlistamiseksi ryhmä jäseniä, jotka tulevat niistä Euroopan maista, joissa harrastetaan jääkiekkoa, ja joita johtaa slovakialainen parlamentin jäsen Peter Šťastný, järjestivät näyttelyn Euroopan parlamentissa. Näyttelyn tarkoituksena on muistuttaa meitä sekä menestyksestä että vaikeista ajoista, jolloin kommunistihallinto sorti urheilijoita eräissä valtioissa. Peter Šťastnýn yhteyksien ansiosta Stanley Cup -pokaali tuotiin Kanadasta erityisesti tätä tapahtumaa varten. Se laitettiin näytteille ensimmäistä kertaa Belgiassa ja Euroopan parlamentissa.

Lopuksi haluaisin kiittää teitä siitä, arvoisat puhemies ja komission jäsen Ján Figel, että avasitte tämän näyttelyn ja tuitte sitä. Sen tunnuslause on: ”Uniting people through the passion for a sport” (”Yhdessä intohimosta urheiluun”). Lisäksi haluan tietenkin kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka kävivät tässä näyttelyssä ja kertovat siitä muillekin.

  Puhemies. − (DE) Kiitos. Tämä oli vaikuttava tapahtuma. Minua kiinnostaisi tietää, onko teillä tietoa siitä, kuinka tapahtuma oli esillä viestimissä.

Olemme käyneet läpi puhujalistan. Kaikki ne jäsenet, jotka pyysivät saada puhua kirjallisessa muodossa tai kohottamalla kätensä, ovat käyttäneet puheenvuoronsa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, osallistun nyt kolmatta kertaa puheenvuoroja koskevaan menettelytapaan, jossa puheet kestävät minuutin verran. Pyydän puhemiehistöltä lupaa puhumiseen, mutta sitä ei myönnetä minulle. Miksi ette anna minulle puheenvuoroa?

  Puhemies. − (DE) Arvoisa Georgios Toussas, olen juuri saanut kuulla, että olette pyytäneet puheenvuoroa. Yleensä jäsenet pyytävät lupaa puheenvuoroon kirjallisesti varmistaakseen, että heidät mainitaan luettelossa. Teidän nimeänne ei ole lisätty luettelooni. Mutta annan teidän pitää puheenvuoron viimeisenä puhujana. Pyydän teitä esittämään pyyntönne kirjallisesti seuraavalla kerralla. Tällöin pyyntöänne ei jätetä huomioimatta, jos puheaikaa on vielä jäljellä.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, taloudellisista syistä muuttaneet työntekijät ovat jo muutamien päivien ajan joutuneet sietämään kauhistuttavia työ- ja elinoloja. He työskentelevät Nea Manoladan pelloilla Ilia-prefektuurissa Kreikassa. He ovat olleet lakossa ja pyytäneet, että heidän päiväpalkkansa nostetaan nöyryyttävästä 23 eurosta 30 euroon.

Suuret mansikanviljelijät ja heidän palkkaamansa rikolliset yrittivät pelotella ulkomaisia työntekijöitä. He yrittivät estää laajan työntekijöiden suunnitteleman mielenosoituksen, jonka nämä aikoivat pitää Pyrgoksen aukiolla Ilia-prefektuurissa, hyökkäämällä työntekijöiden leireihin, ampumalla ilmaan ja hakkaamalla julmasti useita työntekijöitä. Me tuomitsemme tämän barbaarimaisen hyökkäyksen, jolta poliisi ja oikeusviranomaiset sulkivat silmänsä. Me pyydämme, että taloudellisista syistä maahanmuuttaneiden henkilöiden suojelemiseksi ryhdytään välittömiin toimiin.

  Puhemies. − (DE) Kohdan käsittely on päättynyt.

14. Vuoden 2009 talousarvio: Pääluokka III – Komissio: talousarvion puitteet ja ensisijaiset painopistealueet 2009 (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Jutta Haugin budjettivaliokunnan puolesta laatima mietintö talousarviomenettelystä 2009: pääluokka III – Komissio: talousarviokehykset ja painopisteet vuonna 2009 (2008/2024(BUD)) (A6-0084/2008).

  Jutta Haug, esittelijä. − (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen Hübner, hyvät naiset ja herrat, tämän vuoden talousarviomenettely on erityisessä osassa, koska siinä noudatetaan viimeisen kerran sääntöjä, jotka ovat päteneet aiemmin. Ensi vuodesta lähtien laadimme talousarviomme Lissabonin sopimuksessa määritellyn menettelyn mukaisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että parlamenttimme on tulevaisuudessa keskityttävä tehtäväänsä huolellisemmin, koska meidän on ilmaistava poliittinen tahtomme talousarviota koskevien kohtien ja lukujen osalta yhdellä käsittelykerralla. Emme enää voi oikaista asioita, tehdä muutoksia saavuttamiimme kompromisseihin ja korjata virheitä toisella käsittelykerralla.

Ensimmäisen ja todellakin ainoan käsittelykerran on säilyttävä ja toimittava käyttökelpoisena perustana neuvoston kanssa käytäville neuvotteluille vuoden loppuun saakka. Näin ollen on tärkeää korostaa, että odotamme vuoden 2009 talousarviomenettelyn ohella suorittavamme valmisteluja yhteistyössä neuvoston ja komission kanssa taataksemme, että talousarviomenettely toteutetaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

Nykyinen talousarviomenettelymme on kuitenkin jo hieman erilainen. Budjettivaliokunta on Euroopan parlamentin uudistusta käsittelevän työryhmän ehdotuksesta päättänyt, että se ei toimita enää tavanomaisia suuntaviivojamme vastauksena komission vuotuiselle toimintastrategialle ensimmäisen täysistunnossa esiteltävän pääätöslauselmaesityksen muodossa. Sen sijaan se esittää ehdotuksemme talousarviokehyksestä ja painopisteistä vuodelle 2009. Ryhmät ovat vastuussa vuotuista toimintastrategiaa koskevasta päätöslauselmasta, jossa käsitellään kaikkia politiikan aloja. Me budjettivaliokunnassa olemme keskittyneet kaiken kattaviin talousarviota koskeviin tekijöihin, joita pidämme erityisen tärkeinä. Olemme jakaneet ne 11 kohtaan.

Haluan ensinnäkin kiinnittää erityistä huomiota kolmeen kysymykseen. Ensinnäkin on selvää, että talousarviomme on erittäin tiukka. Yksittäisissä luokissa on hyvin vähän liikkumavaraa. Emme voi rahoittaa poliittisia painopistealueita, joihin kuuluu esimerkiksi konkreettinen toiminta ilmastopolitiikan alalla ja joiden osalta tarvittaisiin kiireellisiä lisätoimia. Tekemällä niin vaarantaisimme aikaisempia painopistealueita. Tämä koskee myös kasvua ja työllisyyttä ja kestävää Eurooppaa koskevien toimien rahoittamista.

Jos tarkastelemme esimerkiksi otsaketta 1 a, voimme nähdä, että emme voi mitenkään rahoittaa uusia virastoja käytettävissä olevilla varoilla. Meidän on pysyttävä vanhassa, mutta yksinkertaisessa ja erittäin järkeenkäyvässä periaatteessamme, joka kuuluu seuraavasti: ”uusia tehtäviä, lisää rahaa”.

Toiseksi on selvää, että otsake 4 on edelleen alirahoitettu. Kuvio pysyy samana vuodesta toiseen. Odotamme, että komissio esittelee meille alustavan talousarvioesityksen, jossa pyynnöt on analysoitu tarkasti ja joka on realistinen. Haluamme vihdoin käyttää joustovälinettä sen käyttötarkoitusta vastaavalla tavalla, eli ennakoimattomia tarpeita varten. Emme halua, että se nielaistaan osittain tai jopa kokonaan vuoden loppuun mennessä.

Kolmanneksi olemme päättäneet vakaasti ilmoittaa komissiolle ennen parlamentin kesälomaa aikomuksistamme, jotka koskevat pilottihankkeita ja valmistelutoimia. Odotamme, että komissio jättää tälle parlamentin välineelle tarpeeksi liikkumavaraa alustavassa talousarvioesityksessä, ja että se tekee niin myös muiden otsakkeiden osalta.

Me todellakin huomasimme, että komissio ei ole sisällyttänyt pilottihankkeita ja valmistelutoimia taulukoihin, jotka on liitetty vuotta 2009 koskevaan vuotuiseen toimintastrategiaan.

Lopuksi haluaisin sanoa, että emme aio ylittää rahoituskehystä. Olemme erittäin tietoisia rajoituksista ja ongelmista ja toivomme siksi hyvää yhteistyötä neuvoston ja komission kanssa.

Puhetta johti
varapuhemies António DOS SANTOS

  Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa puheenvuoroni ilmoittamalla Jutta Haugille ja muille parlamentin jäsenille, että komissio ei ole vain käynyt läpi päätöslauselmaa. Se on myös samaa mieltä useista kohdista, eikä vähiten talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta.

Olemme tyytyväisiä siihen, että voimme keskustella vuoden 2009 talousarviomenettelystä jo aikaisessa vaiheessa. Tähän liittyen olen myös täysin samaa mieltä päätöslauselmaesityksessänne esitetystä näkökulmasta, jonka mukaan meidän olisi ryhdyttävä tarkastelemaan seurauksia, joita Lissabonin sopimus aiheuttaa talousarviomenettelyyn.

Komissio on myös pannut merkille parlamentin jatkuvan tuen toimintaperusteiselle budjetoinnille ja parlamentin ehdotuksen siitä, että pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevat ideat esiteltäisiin ennen kesää. Tällä epäilemättä edistetään mahdollisuutta vaivattomaan ja ajoissa toteutettuun täytäntöönpanoon.

Komissio on myös tyytyväinen siihen, että parlamentti on käynyt yksityiskohtaisesti läpi vuoden 2009 vuotuisen toimintastrategian, josta keskusteltiin intensiivisesti viime maaliskuussa. Vuotuinen toimintastrategia toimii vakaana viitekehyksenä alustavaa talousarvioesitystä koskeville valmisteluille ja komission lainsäädäntö- ja työohjelmalle siitä huolimatta, että siinä ei ennusteta lopputulosta, jossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston painopistealueet.

Komissio hyväksyy alustavan talousarvioesityksen vuodelle 2009 tällä perusteella. Poliittisten toimenpiteiden kehittämisen ja ohjelmoinnin ja täytäntöönpanon osalta vuosi 2009 on kolmas vuosi tällä ohjelmakaudella. Lisäksi kyseisenä vuonna olisi tarkoitus vahvistaa nykyisiä toimia. Näin ollen komissio ei ole ehdottanut vuotuiseen toimintastrategiaan suuria rahoitussuunnittelua koskevia muutoksia. Se on kuitenkin tehnyt ehdotuksen kolmesta pääaloitteesta, joiden vaikutus taloudellisten varojen jakoon vuonna 2009 on rajallinen.

Ensinnäkin ehdotamme talousarviossa Frontexin vahvistamista budjettivallankäyttäjän vuonna 2008 tekemän päätöksen mukaisesti. Tämä toimenpide olisi osa poliittisia toimia, jotka koskevat ulkorajojemme yhdennettyä valvontaa. Toiseksi komissio ehdottaa jatkotoimeksi, joka koskee EU:n uutta Keski-Aasian strategiaa, jonka neuvosto hyväksyi vuonna 2007, että kyseistä aluetta tuettaisiin niin, että tuki painottuisi vuoden 2009 alkupuolelle. Samalla koko kaudella maksetun tuen suuruus pysyisi ennallaan. Kolmanneksi komissio on ehdottanut Balin tiekartan mukaisesti ympäristöä ja luonnonvarojen kestävää hallintaa koskevan tuen lisäämistä kehitysmaissa. Kyseisiä ehdotuksia laatiessaan komissio on pyrkinyt rajaamaan tarkasti vaikutuksia, jotka kohdistuvat käytettävissä olevaan liikkumavaraan. Komissio aikoo tehdä näin myös alustavan talousarvioesityksen esittelyn osalta.

Lopuksi haluan korostaa erästä tärkeää kohtaa. Vuoden 2008 talousarviomenettelyn aikana sovittiin useista yhteisistä julistuksista, jotka koskevat toimeenpanovirastoja, keskusvirastoja ja tarkkoja tietoja, joiden olisi oltava budjettivallankäyttäjän saatavilla. Komissio aikoo panna täytäntöön kyseiset määräykset vuoden 2009 talousarviomenettelyn aikana. Olen varma, että tällä tavalla parlamentti saa selkeämmän kuvan siitä, kuinka paljon varoja on käytettävissä.

  László Surján, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Olen varma siitä, että parlamentti tukee Jutta Haugin mietintöä. Onnittelen häntä hänen tekemästään työstä. Haluaisin nyt esittää muutaman ajatuksen.

Ensimmäiseksi: parlamentti yrittää kädet sidottuina saada aikaiseksi talousarvion, jolla pystytään vastaamaan uusiin haasteisiin. Olemme juuri kuulleet niistä. Me tuemme kasvun ja työllisyyden aseman vahvistamista, koska se on yksi keskeisistä tekijöistä, jonka avulla voidaan kehittää kehityksessä jälkeen jääneitä alueita, tai ainakin sen pitäisi olla. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti, joka vastaa alueellisesta kehityksestä, edustaa komissiota. Komission edustus on varmoissa käsissä.

Eräs erittäin tärkeä kohta tässä mietinnössä koskee sitä, että Euroopan kansalaisilla on oltava tietoa siitä, miten heidän rahojaan käytetään ja että olemme sitoutuneet käyttämään heidän rahojaan niin, että niille saadaan mahdollisimman paljon vastinetta.

Odotamme Lissabonin sopimuksen ratifioimista, ja näin ollen emme voi käyttäytyä toivomallamme tavalla. Sopimusta, jolla säännellään työtämme, ei niin sanoakseni taiota vuoden lopussa eteemme kuin hatusta vedettyä kania. Meidän on tehtävä työtä sen eteen. Euroopan kansanpuolue aikoo äänestää mietinnön puolesta ja toivoo, että tarkistetut esitykset saavat tukea erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta.

En ole kuitenkaan täysin samaa mieltä Jutta Haugin kanssa siitä, että neuvotteluja käydään ajoissa. Aiemman talousarvion on oltava voimassa, ja me voimme sopia siitä vain, jos olemme jonkun onnekkaan sattuman kautta esittäneet etukäteen kohtia, joita myös komissio tukee. Meidän on mietittävä tarkasti, kuinka teemme sen tulevaisuudessa, jotta parlamentti voisi lähettää viestinsä komissiolle aiemmin. Kiitän mielenkiinnostanne.

  Göran Färm, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kuten Jutta Haug sanoi, tämä on viimeinen talousarvio, joka laaditaan vanhan mallin mukaisesti, ainakin jos uusi sopimus ratifioidaan. Tämä talousarvio on kuitenkin myös alkusoittoa pidemmällä aikavälillä tehtävälle talousarviota koskevalle uudistukselle. Samalla lähestymme tietenkin väliarviointia. Tämän vuoksi on luonnollista, että tarkastelemme talousarviota koskevia kysymyksiä pidemmän aikavälin näkökulmasta.

Olemme sitä mieltä – mikä on myös tärkeää päätöslauselman kannalta – että talousarvioon on sisällytettävä uusia poliittisia painopistealueita. Esimerkiksi varat, jotka on osoitettu otsakkeessa 1 mainitulle kestävälle kasvulle ja niin edelleen ja otsakkeelle 4, ovat täysin riittämättömät. Odotamme näin ollen, että komissio tekee rohkean väliarviointia koskevan ehdotuksen. Tämän lisäksi meidän on jo aloitettava työskentely ensi vuoden talousarvion parissa.

Haluamme nostaa esille kohtia, joilla on erityistä merkitystä. Ensinnäkin pohdin ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Toimin talousarvion esittelijänä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa. Olemme esimerkiksi suunnitelleet suuren strategisen energiateknologiasuunnitelman eli SET-suunnitelman, energiatehokkuutta koskevia toimia ja niin edelleen. Kaikille näille suunnitelmille on varattu liian vähän määrärahoja.

Toinen kohta, jota haluan tarkastella, on otsake 4 ja erityisesti kaikki, mitä tapahtuu Balkanilla. Viime vuonna keskustelimme laajasti Kosovoon investoimisesta. Kyseistä investointia on jatkettava, ja sen on oltava pitkän aikavälin investointia. Lisäksi se on toteutettava samanaikaisesti sen kanssa, että hankitaan lisävaroja, joilla tuetaan Serbian ja Bosnian lähentymistä EU:hun.

Kolmas kohta, johon haluaisimme keskittyä, on talousarvion laatu. Meillä on joskus ollut esimerkiksi liian monia pilottihankkeita ja valmistelutoimia. Nyt meidän olisi keskityttävä enemmän siihen, että tällaiset toimet todellakin pannaan menestyksekkäästi täytäntöön. Mietin muun muassa aihetta, joka koskee tekemääni ehdotusta kulttuuriperinnön säilyttämisestä sotien runtelemalla Balkanilla. Meidän on nyt varmistettava, että tästä todellakin tulee pysyvä investointi.

Neljäs ala, jota mietin, on elintarvikekriisi. Olemme nyt tilanteessa, jossa elintarvikkeiden nousevilla hinnoilla saattaa todella olla vaikutusta EU:n talousarvioon. Emme saa sulkea tältä silmiämme.

Lopuksi haluan sanoa, että tämä on muuttuva yhteiskunta ja että meidän on myös oltava valmiita muuttamaan EU:n talousarviota.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, kuten monet parlamentin jäsenet ovat maininneet, vuosi 2009 on mielenkiintoinen vuosi EU:lle monessa suhteessa. Euroopan parlamentin vaalit, uuden komission nimittäminen sekä Lissabonin sopimuksen todennäköinen voimaantulo tekevät käytännön työstä vuoden 2009 talousarvion osalta vaikeaa. Tämän vuoksi olemme päättäneet sallia sen, että tämän vuoden talousarviolla testataan yleisesti uusia sääntöjä, jotta asiasta saataisiin kokemusta. Tulevaisuudessa meidän olisi aloitettava talousarviota koskeva prosessi aikaisemmassa vaiheessa vuotta, ja tekniset komiteat olisi saatava paremmalla tavalla toimintaan mukaan. Haluaisin lisäksi kiittää esittelijä Jutta Haugia hänen erinomaisista aloitteistaan tämän aiheen osalta.

Tänään keskustelemme ensimmäisistä julistuksista, jotka koskevat vuoden 2009 talousarviota. On tietenkin tärkeää, että poliittisten painopistealueiden välillä on selkeä yhteys ennen komission vuotuisen lainsäädäntöohjelman täytäntöönpanoa ja myös sen jälkeen, jotta EU:n talousarvio olisi yhtenäinen poliittinen väline. Tässä meillä on ongelma, koska monivuotinen rahoituskehys on monessa kohtaa liian rajallinen. EU:lla on nyt yhteinen energia- ja ilmastopolitiikka, ja kuitenkaan tätä politiikkaa ei tueta yhteisellä rahoituksella. Talousarvion osa, jolla rahoitetaan tutkimusta, innovointia, koulutusta ja liikennettä on selkeästi riittämätön. Samalla tavalla oikeus- ja turvapaikkapolitiikkaa ja kulttuuri- ja terveyspolitiikkaa koskevat puitteet ovat liian rajallisia. Lisäksi EU:n ulkopolitiikka on edelleen alirahoitettua – Kosovon ja Palestiinan kaltaiset painopistealueet antavat osviittaa haasteista, joita kohtaamme. Näin ollen on tärkeää, että keskustelemme nyt tulevasta talousarviota koskevasta väliarviosta taataksemme, että EU voi jatkaa tärkeiden poliittisten painopistealueiden rahoittamista vuoden 2009 jälkeen. Me tarvitsemme joustoa ja parempia mahdollisuuksia kehyksen uusille painopistealueille.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin kiinnittää UEN-ryhmän puolesta huomionne seuraaviin kysymyksiin keskustelussa, joka koskee vuoden 2009 talousarvion painopistealueita.

Ensinnäkin, jos kaikki jäsenvaltiot ratifioivat Lissabonin sopimuksen, päätäntävalta siirtyy jäsenvaltioilta EU:lle vuonna 2009. Tämän myötä EU saa myös uusia vastuualoja. Mielestäni tällä on merkittävä vaikutus menoihin, jotka katetaan unionin talousarviosta.

Toiseksi vuosi 2009 on asiantuntijoiden ennusteiden mukaan järjestyksessä viides vuosi, jona elintarvikkeiden hinnat jatkavat vakaata nousuaan. Tämä aiheuttaa sosiaalisten ongelmien lisääntymistä köyhemmissä jäsenvaltioissa ja valtioissa, joille Euroopan unioni antaa ruoka-apua. Unionin vuoden 2009 talousarviossa olisi tuettava enemmän maataloustuotannon kasvua Euroopassa ja unionin tuottamien maataloustuotteiden vientiä.

Lopuksi kolmas huomioni koskee ilmastonmuutoksen torjuntaa, mikä on yksi vuoden 2009 talousarvion painopistealueista. Tämä aiheuttaa ylimääräisiä rasitteita jäsenvaltioiden talouksille, eikä niiden kehityksen viivästymistä valitettavasti sallita. Uudet jäsenvaltiot asetetaan erityisen vaikeaan tilanteeseen kyseisellä menettelyllä, joka saattaa aiheuttaa niille vakavia ja vahingollisia seurauksia.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, esittelijä Jutta Haug osoittaa työssään suurta teknistä osaamista ja ammattitaitoa. Ryhmämme tukee mietinnössä esitettyä vaatimusta unionin sisäisen solidaarisuuden ja alueellisen kehityksen tasapainon puolesta ja haluaa lisätä budjetin läpinäkyvyyttä ja selkeyttä.

On tärkeää kiinnittää huomio tulevien vuosien talousarviokehyksen välitarkistukseen vuonna 2009, vaikka uusien neuvottelujen tulokset eivät vaikuta vielä ensi vuoden talousarvioon. Ryhmämme on perinteisesti huomauttanut, että unionin talousarviosta puuttuvat EU:n sosiaalisen ulottuvuuden rakentamisen välineet. Se on yksi syistä, joiden takia emme ole voineet hyväksyä lopullisia talousarvioesityksiä joulukuussa.

Sosiaalisen ulottuvuuden puutteen ohella ryhmämme näkee unionin militarisoimiskehityksen jatkuvan, jos Lissabonin sopimus hyväksytään. Se lisää unionin toimintaan uusia elementtejä, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä pysyvän rakenteellisen yhteistyön. Näemme, miten neuvosto esittää jatkuvasti uusia määrärahoja unionin talousarvioon ja parlamentti on valmis ne hyväksymään. Pyrkimys sisällyttää Ateenan rahoitusmekanismi yhteiseen talousarvioon on pääteltävissä siitä määrätietoisuudesta, jolla neuvosto etenee unionin militarisoimisen suuntaan, ja siitä johdonmukaisuudesta, jolla se vaatii sotilaallisten määrärahojen lisäämistä.

Panemme myös merkille, että ensivuoden budjetissa ei ole selkeää budjettilinjaa Kosovon unionille aiheuttamien kulujen suuruudelle eikä maksutavalle. Näköpiirissä on ennakoimattomia menoja joidenkin jäsenvaltioiden sitoutumisesta. Tämä on Euroopan mitassa ainutlaatuisen etnisperusteisen yhteisön valtiollisen itsenäisyyden edistämiseen.

  Margaritis Schinas (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme tänään ottamassa käsittelyyn vuoden 2009 talousarvion lukuisine erityisine piirteineen. Se on viimeinen nykyisen parlamenttikauden ja Barroson komission talousarvio. Se on kaikella todennäköisyydellä ensimmäinen talousarvio, joka jää nykyisen ja uuden lainsäädäntökehyksen väliin. Tämä talousarvio esitellään Lissabonin sopimuksessa, ja kuten tiedätte, Euroopan parlamentilla on siinä toimivaltaa monella merkittävällä alalla.

Kun on paljon toimivalta-aloja, on myös paljon vastuuta. Tässä yhteydessä haluaisin huomauttaa neljästä vuoden 2009 talousarviota koskevasta kohdasta. Ensimmäinen kohta koskee sitä, että talousarviolla on oltava yhteisöllistä lisäarvoa. Sillä ei saa antaa sellaista vaikutelmaa, että sillä vain päätetään eräs aikakausi. Olen tyytyväinen siihen, mitä komission jäsen sanoi. Esimerkiksi Frontexin vahvistaminen on laadullinen tekijä, joka osoittaa, että voimme voittaa uusia haasteita myös komission ja parlamentin viisivuotiskauden viimeisenä vuotena.

Toinen huomioni koskee sitä, että talousarvion on koskettava kehitystä sen sijaan, että sillä tuetaan mikro-ohjelmia ja vähemmän keskeisiä painopistealueita. Vallitsevassa talouskriisin ympäröimässä ilmapiirissä meidän on korostettava ongelmia, jotka vaativat kehityksellisiä ratkaisuja.

Kolmanneksi haluan sanoa, että meidän on kyettävä rahoittamaan kaikki uudet poliittiset painopistealueet. Ilmaistakseni asian yksinkertaisesti, uusille kohteille tarvitaan lisää rahaa.

Lopuksi, koska vuosi 2009 on vaalivuosi, vetoan komissioon. Kun esittelette meille alustavan talousarvioesityksen, tehkää se yksinkertaisella ja ymmärrettävällä tavalla. On jo aika, että Euroopan kansalaisille tehdään mahdolliseksi ymmärtää helposti talousarvioesitys, joka koskee heitä.

  Costas Botopoulos (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämänpäiväinen keskustelu Jutta Haugin mietinnöstä on uskoakseni ensimmäinen merkittävä askel kohti talousarviomenettelyn politisointia. Vuosi 2009 on Euroopalle ja parlamentillemme erittäin kiireinen poliittinen vuosi: tällöin pidetään Euroopan parlamentin vaalit, Lissabonin sopimus pannaan toivottavasti täytäntöön, ja parlamentissamme tulee voimaan useita muutoksia. Tämän kehityksen keskellä talousarvioon tehdään perustavanlaatuisia muutoksia. Kyseisiin muutoksiin valmistaudutaan tässä mietinnössä poliittisesti.

Haluaisin keskittyä neljään tärkeään kohtaan tässä menettelyssä ja mietinnössä. Ensinnäkin on tärkeää ryhtyä toimiin hyvissä ajoin, jotta voimme valmistautua uuteen tilanteeseen. Seuraava talousarvio, kuten muut ovat jo huomauttaneet, laaditaan ensimmäistä kertaa uuden menettelyn mukaisesti. Talousarviolla on oltava lähtökohdat, joista on jo annettu määräyksiä, jotta se toimisi tarkoituksenmukaisella tavalla.

Haluaisin korostaa toista kohtaa, koska Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on vaatinut sitä useiden vuosien ajan. Kyse on menettelyn avaamisesta muille valiokunnille. Esittelijän aloitteella on tässä asiassa paljon merkitystä. Me olemme keskustelleet budjettivaliokunnan lisäksi muiden valiokuntien kanssa poliittisista painopistealueista.

Kolmanneksi meidän on pyrittävä keskustelemaan nyt ja vuosittain tämän parlamentin poliittisista painopistealueista talousarvion mukaisesti. Tässä yhteydessä uskon, että tärkeimpiä aiheita ovat köyhyyttä, maataloutta, kehitystä ja teknologiaa koskevat merkittävät kysymykset.

Neljänneksi ja viimeiseksi, ja olen juuri lopettamassa, arvoisa puhemies, haluan huomauttaa pilottihankkeiden merkittävyydestä. Ne antavat meille hyvin tärkeää osviittaa siitä, mitä EU:ssa tapahtuu tulevina vuosina.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, eräs niistä tärkeistä seikoista, jotka vaikuttavat vuoden 2009 talousarvioon, on suunniteltu yhteisön talousarvion arvioiminen. Se, missä muodossa tämä arviointi tarkalleen suoritetaan, on vielä määriteltävä, mutta me olemme huolissamme eräistä tavoitteista, joita arviota varten on jo asetettu.

Lisäksi komission ja neuvoston hyväksymien suuntaviivojen osalta on selvää, että vuosien 2007 ja 2008 tapahtumat toistuvat. Toisin sanoen menot ylittävät jälleen kerran rajat, joista on säädetty monivuotisessa rahoituskehyksessä, jonka puitteet ovat jo tässä vaiheessa liian vähäiset, jotta niillä voitaisiin kattaa todellista sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat tarpeet Euroopan unionissa. Vaikuttaa myös yhä selvemmältä, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ”menoihin” osoitettuja varoja ei käytetä. Samalla lisätään määrärahoja, jotka koskevat EU:n ulkoista toimintaa, eli väliintuloa sotanäyttämöille. Me vastustamme tätä.

Lyhyesti sanoen: kannattamillemme painopistealueille osoitetaan liian vähän varoja ja vastustamillemme painopistealueille osoitetaan enemmän varoja.

  Reimer Böge (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan aloittaa puheenvuoroni ilmoittamalla, että esittelijän esitys saa vahvan tukeni. Haluan myös vedota parlamentin erityisvaliokuntiin, jotta ne todella keskittyisivät eurooppalaisen lisäarvon hankkeisiin keskustellessaan toivon mukaan ripeästi pilottihankkeista ja valmistelutoimista.

Ilmoitan myös komissiolle ja neuvostolle, että haluamme tässä keskustelussa vihdoin vastauksen kysymykseen siitä, millä tavoin voimme viimeinkin tervehdyttää ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme, joita on alirahoitettu usean vuoden ajan, jotta voisimme päättää vuosittaiset erimielisyydet tästä aiheesta, josta ei hyödy kukaan ja joka vahingoittaa myös komissiota ja neuvostoa.

Komission jäsen ilmoitti, että hän ottaisi alustavassa talousarvioesityksessä huomioon Balin kokouksessa saadut tulokset uuden Aasiaa koskevan strategian mukaisesti. Haluaisin kuitenkin tietää, milloin komissio aikoo esittää näkemyksiä siitä, kuinka uudistussopimus vaikuttaa talousarvioon vuoteen 2013 jatkuvalla kaudella. Vai onko meidän odotettava seuraavalle rahoitussuunnittelukaudelle? Me olemme kuitenkin huolissamme maahanmuuttopolitiikasta, ilmastonmuutoksesta, energiapolitiikasta, oikeudellisesta yhteistyöstä ja turvallisuuspolitiikasta. Meille ei ole kerrottu mitään näistä aiheista.

Haluaisin lisätä, että meidän on tämän talousarviomenettelyn osana luotava puitteet, joissa uusi sopimus pannaan täytäntöön sen jälkeen, kun se on ratifioitu. Tämä tarkoittaa, että meidän on otettava huolellisesti ja tarkasti huomioon se, että sopimusta on mukautettava sekä ratifiointiprosessin että oikeusperustan osalta. Se on kaikista tärkeintä. Tässä on otettava huomioon kolme seikkaa. Missä kohtaa tarvitsemme alustavia sopimuksia sen takaamiseksi, että siirtyminen vanhasta sopimuksesta uuteen tapahtuu asianmukaisesti? Missä kohtaa tarvitsemme siirtymäkauden sopimuksia, jotta takaisimme oikeudellisen varmuuden? Ja missä kohtaa tarvitsemme hieman enemmän aikaa toteuttaaksemme seuraavat sopimukset tarvittavien lainsäädäntömenettelyjen perusteella?

Haluan tehdä selväksi, – myös tulevalle puheenjohtajavaltio Ranskalle – että kaikki sopimukset, joita voimme saavuttaa näiden kolmen seikan osalta, riippuvat tuloksista. Meidän on myös säilytettävä joustavuus, jotta estäisimme sen, että valamme nämä kysymykset betoniin, jonka jälkeen joudumme taas rikkomaan kaiken moukarilla.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin toivottaa Jutta Haugille onnea tähän tärkeään tehtävään, johon hän on ryhtynyt toista kertaa. 2008 on kuitenkin tärkeä vuosi, eikä vain sen takia, että meidän on laadittava tavallinen talousarvio vuodelle 2009 – kuten monet puhujat ovat sanoneet – mutta myös sen takia, että meidän on laadittava menettely, jolla hyväksytään vuoden 2010 talousarvio uuden sopimuksen mukaisesti. Tänä vuonna parlamentin on aika näyttää, mihin se kykenee ja mihin se ei kykene.

Maataloutta koskevasta kysymyksestä on vielä paljon epäselvyyttä. Kun sopimusta lukee tarkkaan, saa sellaisen vaikutelman, että neuvosto voi tällä kertaa määritellä hinnat ja kiintiöt yksipuolisesti. Kuinka se sopii yhteen sen kanssa, että meillä on uutta talousarviota koskevaa päätäntävaltaa maatalousasioissa luokan II osalta? Meillä olisi oltava yhtä paljon päätäntävaltaa. Tämän asian selvittämisen on oltava etusijalla. Elintarvike- ja energiapolitiikkaa koskevat kysymykset ovat edelleen tärkeitä, ja ehkä me voimme selvittää tämän asian toimielinten sopimuksen nojalla annetun viiden prosentin liikkumavaran avulla. Vetoan komissioon, että se miettisi asiaa.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission edustaja, haluan kiittää esittelijä Jutta Haugia erittäin hyvästä työstä ja hyvästä yhteistyöstä. Hänellä todella on ammattitaitoa ja varmasti tämä tärkeässä vaiheessa oleva talousarvio saadaan onnelliseen loppuun vuoden lopussa, kun tätä yhteistyötä jatketaan.

2009 – vaalivuosi, onko meidän talousarviomme riittävän avoin, sellainen, että me voimme lunastaa kansalaisten luottamuksen, kun vaalit vuonna 2009 tulevat? Samalla kuitenkin valmistaudumme Lissabonin jälkeiseen aikaan, ja esimerkiksi ulkopolitiikan osalta meidän on varmasti valmistauduttava tähän uuteen aikaan ja siihen, miten parlamentti myös talousarvion osalta näyttää sen, että sillä on tahtoa olla mukana tekemässä uudenlaista ulkopolitiikkaa.

Erään tärkeän asian haluan sanoa, kun tätä talousarvion valmistelua jatketaan. Toivon, että komission suunnasta tulisi aloite, jota sitten esittelijä voisi jatkaa. Se liittyy Itämeri-strategiaan. Olen kuullut, että komissiossa valmistellaan Itämeri-strategiaa ja samoin olen kuullut, että Ruotsi aikanaan puheenjohtajuuskaudellaan aikoo ottaa prioriteeteissään Itämeri-strategian aivan kärkeen.

Tällä strategialla ei ole mitään merkitystä, jos ei sillä ole minkäänlaisia varoja. Tällä hetkellä meillä on paljon erilaisia pilottihankkeita vähän siellä sun täällä. Tämä koko Itämeri-politiikka on tilkkutäkki, niin rahoituksen osalta kuin poliittisesti. Siksi tarvitaan oma otsake nimeltä Itämeri-strategia, jotta me voimme tehdä oikeanlaista ympäristöpolitiikkaa, oikeanlaista liikennepolitiikkaa ja jopa energiapolitiikkaa, kun tiedämme, että Itämereen on tulossa kaasuputki Venäjältä Saksaan. Siksi me tarvitsemme tämän aloitteen, ja toivon, että komissio on tässä aloitteellinen.

  Valdis Dombrovskis (PPE-DE). – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, EU:n talousarviota vuodelle 2009 voidaan pitää menettelyä koskevasta näkökulmasta valmisteluna kahta tärkeää kysymystä varten. Ensinnäkin EU:n talousarviomenettely muuttuu merkittävästi Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Meidän on toteutettava välttämättömät valmistelutoimet taataksemme selvyyden ja sen, että onnistumme vuotta 2010 koskevan EU:n talousarvion laatimisessa. Toiseksi meidän on nopeutettava EU:n talousarvion arviointia, mukaan lukien yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen ja Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys, taataksemme onnistuneen rahoitusnäkymien väliarvioinnin. Poliittisia painopistealueita, jotka Euroopan komissio on asettanut vuodelle 2009 – taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävän kehityksen edistäminen – on tuettava, mutta ne on pantava täytäntöön EU:n talousarviosta saadun, tarpeellisen tuen avulla. Valitettavasti rajallinen talousarviosumma, joka sisältyy rahoituskehyksessä säänneltyyn enimmäismäärään, tarkoittaa sitä, että varat, joita tarvitaan uusien painopistealueiden rahoittamiseen, on hankittava nykyisen talousarvion rajoitusten puitteissa ja että meidän on jaettava varoja uudelleen. On mahdollista, että meidän on muutettava rajoituksia, jotka koskevat yksittäisten varojen saantia EU:n talousarviosta. Esimerkiksi rajoituksella, joka on tällä hetkellä voimassa rakennerahastojen osalta ja jonka mukaan vain kolme prosenttia merkityksellisen toimintaohjelman varoista voidaan ohjata energiatehokkuutta koskeviin toimiin, kielletään uusia jäsenvaltioita muuttamasta painopistealueitaan rakennerahastojen saamiseksi uusien Euroopan energiastrategiaa ja ilmastonmuutosta koskevien ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti. Kiitos mielenkiinnostanne.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen Hübner, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kertoa näkemykseni kahdesta painopistealueesta, eli esittelijämme kritiikistä sitä kohtaan, että EU:n talousarvion laadinta ei tapahdu tarpeeksi avoimesti, ja komission henkilöstöpolitiikasta.

Talousarvion esittelijänä pyydän komissiota puuttumaan kysymykseen, joka koskee talousarvion laadinnan avoimuutta, ja tekemään ehdotuksia seuraavasta suunnitellusta talousarviojärjestelmän uudistamisesta. Tiedot, jotka sisältyvät varsinaiseen talousarvioon ovat täysin riittämättömiä eikä näistä numeroluetteloista ole mitään hyötyä. Toistaiseksi komissio on tuottanut paljon oheisasiakirjoja, jotka vain vähentävät talousarvion arvoa. Miksi talousarvioon ei voisi sisällyttää enemmän tietoja jo alusta lähtien? Tällä tavoin säästyttäisiin muutamilta raporteilta, joita on pyydetty, ja sekä komissio että parlamentti olisivat tyytyväisiä. Aion työskennellä kyseisten talousarviouudistusta koskevien lähtökohtien parissa, ja pyytäisin kollegoitani tukemaan alustavia toimia jo tässä vaiheessa, koska haluaisin, että aiheesta tehdään useita tutkimuksia.

Toinen huomioni koskee seuraavaa asiaa: parlamentti pyysi vuoden 2007 talousarviota koskevassa joulukuun päätöslauselmassaan edistymiskertomusta henkilöstöseulonnasta ja asetti takarajaksi 30. huhtikuuta 2008. Oletan, että saamme kyseisen kertomuksen muutaman päivän kuluessa. Tästä parlamentin pyytämästä seulonnasta on tullut yksi Barroson komission menestystarinoista. Komission puheenjohtaja esittäytyy uudistajana, mutta häntä voidaan edelleen pitää uudistajana vain, jos hän tekee seulonnasta johtopäätökset ennen komission kauden päättymistä. Tämä tarkoittaa, että hänen on tarkasteltava kriittisesti hajauttamista ja otettava ensimmäiset askeleet kyseiseen suuntaan.

Hän on sen velkaa veronmaksajien ja parlamentin lisäksi omalle henkilökunnalleen, joka tällä hetkellä tuhlaa liikaa aikaansa ja taitojaan talon sisäiseen hallintoon ja byrokratiaan. Komissio on myös sen velkaa itselleen, koska kun otetaan huomioon haasteet, joita EU:lla on edessään, ja tärkeät hallintotehtävät, joihin se on ryhtymässä, me uskomme että – myös kun huomioidaan vuoden 2009 talousarvio joka, kuten tiedätte, ei sisällä mitään uutta – se voi onnistua kyseisissä tehtävissä vain, jos se ryhtyy tarkoituksenmukaisiin toimiin ja toteuttaa hallinnon sisäisiä muutoksia.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Osallistuin vuoden 2009 talousarvion valmisteluun, ja haluaisin tässä ominaisuudessa kiittää Jutta Haugia ja László Surjánia heidän perusteellisesti tehdystä valmistelevasta työstään. Meidän oli usein tarkasteltava uusia keinoja ja näin ollen meidän oli toimittava kurinalaisesti ja yhtenäisesti onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Ja me voimme olla varmoja vuotuiseen toimintastrategiaan kuuluvista ympäristönsuojelua koskevista kysymyksistä, jotka ovat tiedossa. Olen tyytyväinen kaikkiin kolmeen komission aloitteeseen. Keski-Aasian valtuuskunnan jäsenenä olen erityisen tyytyväinen Euroopan unionin uuteen Keski-Aasian strategiaan ja siihen, että tukea on lisätty. Olen myös tyytyväinen siihen, että se aikoo edistää kestävää kehitystä koskevia käytäntöjä kehitysmaissa erityisesti luonnon monimuotoisuuden ja energian alalla. Tämä ei ole vain moraalinen velvollisuutemme. Tämä on omien etujemme mukaista. Olen varma, että voimme yhdessä toteuttaa useita tutkimushankkeita asian tukemiseksi, koska kansalaisemme odottavat tätä. Suuret kiitokset.

  Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin jälleen kiittää Jutta Haugia hänen mietinnöstään ja myös muita puhujia heidän kommenteistaan. Tällä tarkoitan paitsi kommentteja, jotka liittyivät suoraan vuoden 2009 talousarvioon, myös puheenvuoroja, joissa kysyttiin, mitä tapahtuu vuoden 2009 jälkeen talousarvion osalta. Niistä on paljon hyötyä, kun keskustelemme poliittisesta ohjelmasta ja tulevasta talousarvion uudistuksesta.

Haluaisin Itämeri-strategian osalta puhua kahdesta erittäin tärkeästä kohdasta, jotka nostettiin esille. Ensinnäkin Itämeri-strategia: komissio työskentelee tämän strategian parissa, ja minulla on kunnia johtaa strategiaa koskevaa yksiköiden välistä työtä. On suunniteltu, että strategia on puheenjohtajavaltio Ruotsin esityslistalla, mikä tarkoittaa vuoden 2009 jälkimmäistä puoliskoa. Olemme kuitenkin vielä sellaisessa vaiheessa, jossa teemme konsultointia ja kartoitamme tilannetta alueella. Tarkastelemme myös strategiaa koskevia ehdotuksia. Taloudellisten seurausten osalta sanoisin, että on liian aikaista puhua niistä tänään.

Uuden sopimuksen ja poliittiselle ohjelmalle aiheutuvien seurausten osalta eräs kysymys koskee Lissabonin sopimuksen seurauksia toimielimiä koskevalle muutokselle ja uusille oikeudellisille puitteille.

Toinen kysymys käsittelee poliittista ohjelmaa, ja, kuten tiedätte, sekä neuvosto että komissio osallistuvat tällä hetkellä tarkasteluun ja erittäin konkreettiseen työhön, joka koskee oikeudellisia puitteita ja uusia toimielinten haasteita. Samalla kuitenkin tarkastellaan poliittista ohjelmaa. Kuten tiedätte, tarkasteluun ryhdyttiin sen jälkeen, kun saimme pyynnön talousarvion arvioinnista. Uskon, että komissio esittää uuden poliittisen ohjelman tämän vuoden loppuun mennessä tai heti vuoden 2009 alussa, ja että taloudellisista seurauksista voidaan keskustella ja niitä voidaan ratkaista vasta tämän jälkeen järkevällä tavalla ja vastuullisesti.

Avoimuuden osalta olen pannut merkille teidän kaikkien huomiot seulontatuloksista. Aion toimittaa ne erityisesti komission jäsenelle Grybauskaitėlle ja myös koko kollegiolle, ja haluaisin vahvistaa sen, mitä juuri sanoitte.

Käsittääkseni me tunnemme nyt vuoden 2009 osalta suuntaviivat, joita molemmat talousarviovallan käyttäjät ovat esittäneet. Alustava talousarvioesitys perustuu vakaisiin arvioihin, jotka koskevat tarvetta saavuttaa kaikki nämä painopistealueiden tavoitteet, joista on jo sovittu ja jotka ovat odotettavissa. Komissio haluaa epäilemättä jatkaa kanssanne hyvää yhteistyötä näiden tulosten saavuttamiseksi. Haluaisin myös sanoa, että hyvällä yhteistyöllä on erittäin suuri merkitys pitkän aikavälin haasteiden osalta. Tämä koskee sekä toimielimiä että poliittista ohjelmaa. Suuret kiitokset tästä keskustelusta.

  Jutta Haug, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia tästä keskustelusta. Olen tietenkin kiitollinen saamistani onnentoivotuksista ja kiitoksista. Haluaisin myös kiittää komission jäsentä Hübneria.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, komissio tukee meitä koko prosessissa ja lupaa laatia alustavan talousarvioesityksen, jossa otetaan huomioon kaikki, mitä haluamme otettavan huomioon. Ilmoitimme jälleen kerran ensisijaiset tavoitteemme selkeästi. Ne eivät ole lukumäärältään vähäisiä, eivätkä ne ole järin pieniä: ilmastonmuutoksen torjunta, kasvun ja työllisyyden luominen, sosiaalinen Eurooppa, tutkimus, ammattikoulutus, koulutus, apua maailman köyhimmille valtioille ja tehtäviemme täyttäminen maailmanlaajuisesti. Kaiken tämän rahoittaminen ei ole helppoa.

Kunpa neuvosto olisi ollut kuuntelemassa, koska se olisi nähnyt, että luojan kiitos kaikki, tai ainakin melkein kaikki, parlamentaariset ryhmät tukevat näitä tavoitteita yhdessä. Kiitän siitä kaikkia asianomaisia tahoja.

  Reimer Böge (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen Hübner kertoi juuri, että komissio ja neuvosto työskentelevät jo sellaisten asioiden parissa, jotka koskevat Lissabonin sopimuksen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Se on todella hienoa! Haluaisin kuitenkin budjettivaliokunnan puheenjohtajana ilmoittaa uskoakseni kaikkien kollegoiden puolesta, että parlamenttia on kohdeltava tasa-arvoisena toimielimenä toisen luokan toimielimen sijaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meille on toimitettava asiakirjat ja epäviralliset asiakirjat, jotka koskevat kaikkia niitä aiheita, joista on keskusteltava ja neuvoteltava yhdessä tulevien kuukausien aikana. Tulemme kohtaamaan suuria hankaluuksia menettelyn loppuvaiheessa vuoden lopulla, jos emme ole varmoja näistä asioista.

On komission ja neuvoston etujen mukaista taata täysin tasa-arvoinen kohtelu myös tiedotuspolitiikassa käsiteltävinä olevien asiakirjojen ja aiheiden osalta.

  Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain ilmoittaa erittäin selkeästi, että en voi kuvitella tilannetta, jossa nämä kolme toimielintä eivät työskentelisi yhdessä. Oletan, että tämä koskee myös parlamentin yhteistyötä komission ja neuvoston kanssa.

Tämä on meidän yhteinen sopimuksemme, yhteinen saavutuksemme ja yhteinen tehtävämme. Voin vain välittää sanomanne puheenjohtaja Barrosolle, mutta olen varma siitä, että kaikki ovat tietoisia tästä vastuusta.

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 22. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Lissabonin sopimuksella, jonka on määrä tulla voimaan ensi tammikuun 1. päivänä, vahvistetaan parlamentin toimivaltuuksia ennenkuulumattomalla tavalla. Meidän on allekirjoitettava tämän vuoden loppuun mennessä toimielinten välinen sopimus, jossa otetaan huomioon yhteispäätösmenettelyn laajentaminen ja pakollisia ja ei-pakollisia menoja koskevan erottelun päättäminen.

Kyseisessä yhteydessä meidän olisi korostettava, että olemme päättäneet ajaa määrätietoisesti asiaamme puolivälin uudelleentarkastelussa, joka koskee rahoituskehystä vuosille 2007–2013, ja politiikan uudelleensuuntautumisessa, jonka haluamme saavuttaa. Tämän on perustuttava talousarvioon, joka on täysin tavoitteidemme mukainen ja jossa ei arvioida solidaarisuusperiaatteitamme, jotka ovat meille tärkeitä. Meidän on jatkuvasti huolehdittava poliittisten toimiemme tehostamisesta. Samalla meidän on kuitenkin torjuttava kaikki yritykset, joilla pyritään YMP:n ja alueellisten poliittisten toimien uudelleenkansallistamiseen.

On myös tärkeää, että pystymme helpottamaan uusien ja hyödyllisten poliittisten toimenpiteiden luomista niillä talousarviota koskevilla työvälineillä, jotka parlamentilla on käytössään joustovälineen, pilottihankkeiden ja valmistelutoimien muodossa.

Lisäksi Euroopan komission on parannettava talousarviota koskevaa avoimuutta, jotta voimme valvoa kunnolla julkisten varojen käyttöä.

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – (EN) Meidän olisi valmistauduttava muutoksiin, joiden on määrä tapahtua vuonna 2009 Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja europarlamenttivaalien järjestämisen vuoksi, koska niillä on suuri vaikutus talousarvioon. Uuden parlamentin ja komission on todellakin käsiteltävä uusia talousarviomenetelmiä.

On näin ollen välttämätöntä, että vuodelle 2009 esitetään avoimet ja toteuttamiskelpoiset talousarviota koskevat puitteet ja painopistealueet. Muiden asioiden osalta on välttämätöntä taata, että talousarviosta kohdennetaan painopistealueille riittävästi varoja. Olen tässä mielessä tyytyväinen siihen, että esittelijämme Jutta Haug korostaa solidaarisuusperiaatteen merkitystä yhtenä eurooppalaisen politiikan kulmakivenä erityisesti koheesio- ja rakennepolitiikan osalta.

Nyt kun edessämme on uusia haasteita ja toimielinten välinen tasapaino toimielinten muodostamassa kolmiossa muuttuu, on vielä tärkeämpää taata yhtenäisyys poliittisten painopistealueiden ja saataville asetettavien varojen välillä. On kasvava huoli siitä, että talousarviossa muutetaan painopistealueita kilpailukykyä, ilmastonmuutosta tai kestävää kehitystä suosivaan suuntaan muiden ensisijaisten tavoitteiden kustannuksella. Tulevilla uusilla painopistealueilla ei saisi missään tapauksessa estää solidaarisuuden kaltaisten muiden ensisijaisten poliittisten tavoitteiden saavuttamista.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Haluaisin korostaa tiettyjä näkökohtia, jotka liittyvät artiklaan, jolla vahvistetaan solidaarisuuden periaate tässä mietinnössä.

Koheesiopolitiikan osuus Euroopan unionin vuotuisesta talousarviosta on edelleen kolmannes. Me emme voi kuitenkaan jättää huomioimatta sitä, että tämän alan merkitys on vähentynyt jatkuvasti verrattuna talouskasvua ja työllisyyttä koskevan kilpailukykypolitiikan alaan, jolla on kirjattu kasvua. Esimerkiksi vuoteen 2007 verrattuna budjettikohdalle 1 a, joka koskee kilpailukykyä, on kirjattu kasvua 18 prosenttia, kun taas koheesioalaa käsittelevän kohdan 1 b osalta kasvua on kirjattu vain 3,1 prosenttia.

Lisäksi meidän olisi otettava huomioon Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon vaikutukset koheesiopolitiikkaan. Rakennerahastot – jotka ovat tällä hetkellä ei-pakollisia kustannuksia ja joiden osalta parlamentilla on lopullinen päätäntävalta talousarviomenettelyssä – ovat aihe, josta ministerineuvosto ja parlamentti tekevät yhteisen päätöksen. On kuitenkin tiedossa, että vuosittain neuvosto vähentää merkittävästi eurooppalaisia tukisummia, jotka on ollut määrä osoittaa koheesiopolitiikalle.

Uskon tästä syystä, että on erittäin tärkeää saavuttaa Lissabonin strategian tavoitteet niin, että samalla kuitenkin huomioidaan eroavaisuudet, joita edelleen esiintyy Euroopan alueiden välillä.

15. Kuulemistilaisuus kansanmurhista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista, joihin totalitaariset hallinnot ovat syyllistyneet (8. huhtikuuta 2008) (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana komission lausunto kansanmurhista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista, joihin totalitaariset hallinnot ovat syyllistyneet.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kertoa teille kuulemisesta, joka koski rikoksia, joihin totalitaariset hallinnot ovat syyllistyneet. Tarkoituksenani on käsitellä huolenaiheita, joita parlamentti on syystä nostanut esille.

Huhtikuun 8. päivänä 2008 komissio ja puheenjohtajavaltio Slovenia järjestivät kuulemisen, joka koski rikoksia, joihin totalitaariset hallinnot ovat syyllistyneet. Neuvosto pyysi kuulemisen järjestämistä huhtikuussa 2007 neuvotteluissa, jotka koskivat puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta. Kuulemisella pyrittiin parantamaan tietämystä siitä, miten jäsenvaltiot ovat selviytyneet totalitaaristen hallintojen rikosten seurauksista sekä siitä, millaisia menetelmiä ja tapoja ne ovat ottaneet käyttöön tämän haasteen kohtaamiseksi.

Kuulemisessa keskityttiin kahteen pääteemaan: totalitaaristen hallintojen rikosten tunnustaminen ja sovinnonteko. Aihe on arkaluontoinen, ja komissio halusi estää sen hyväksikäytön kaikissa muodoissa. Siksi se halusi erityisesti, että keskustelua kävisivät riippumattomat asiantuntijat ja akateemikot, joilla on eri taustat ja jotka ovat sitoutuneet tieteelliseen lähestymistapaan. Jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti kutsuttiin tilaisuuteen, ja olen iloinen siitä, että monille parlamentin jäsenille annettiin tilaisuus osallistua keskusteluun. Kuulemisessa edistettiin rakentavaa ja maltillista keskustelua. Yleisesti ottaen keskusteluissa nousi esille neljä seikkaa, joista komissio on erityisen huolissaan.

Ensinnäkin on tunne siitä, että uusia jäsenmaita olisi saatava tietoisemmaksi uusien jäsenvaltioiden traagisesta menneisyydestä. Tätä tunnustuksen puutetta olisi tarkasteltava huolellisesti, jotta estettäisiin unionin jakautuminen näin tärkeässä asiassa, jonka olisi itse asiassa yhdistettävä meidät.

Toiseksi keskusteluissa kävi ilmi, että sovinnonteko edellyttää tosiasioiden todentamista. Sovinnonteon hengellä, joka vaikuttaa Euroopan yhdentymisprosessiin, on nyt tärkeämpi merkitys kuin koskaan aikaisemmin. Useat sovinnonteon yhteydessä saadut kokemukset, joista keskusteltiin kuulemisessa, osoittavat, kuinka monimutkainen tämä tehtävä on. On kuitenkin syytä optimismiin. Kokemukset osoittavat, että perusoikeuksien kunnioittaminen on merkittävä tekijä todellisen sovinnon saavuttamisessa.

Kolmanneksi tapoja, joilla voidaan käsitellä tunnustamiseen ja sovinnontekoon liittyviä kysymyksiä, vaikuttaa olevan monia. Ei ole olemassa yhtä yleistä mallia, ja jokaisen jäsenvaltion on löydettävä se tapa, joka sopii parhaiten sen tilanteeseen.

Lopuksi keskusteluissa selvisi, että eurooppalaisia toimielimiä pyydetään käsittelemään näitä kysymyksiä täysipainoisemmin. Kuulemisessa eräs osallistujaryhmä toimitti asiakirjan, jossa esitettiin lukuisia toimintaehdotuksia. Komissio on pannut merkille kyseisen pyynnön, jossa Eurooppaa pyydetään puuttumaan enemmän näihin kysymyksiin. Samalla on kuitenkin korostettava, että jokaisen jäsenvaltion on itse löydettävä tapansa, jolla käsitellä näiden rikosten muistelua ja näiden kysymysten selvittelyä. Euroopan unioni ei voi korvata jäsenvaltioita tässä tehtävässä. Euroopan unionilla on hyvin vähän toimivaltaa tällä alalla. Sen tehtävänä on edistää tätä prosessia kannustamalla keskustelua, vaalimalla kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja tuomalla lukuisat toimijat yhteen.

Kaikki kuulemisessa esitetyt kannanotot on nyt analysoitava. Haluaisin kuitenkin korostaa, että komissio on päättänyt jatkaa prosessia, joka käynnistettiin neuvoston huhtikuussa 2007 antamalla julkilausumalla. Komission on toimitettava neuvostolle kertomus kaksi vuotta sen jälkeen, kun rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmentymien torjumista koskeva puitepäätös on tullut voimaan. Tämän jälkeen on mahdollista järjestää poliittinen keskustelu.

Samaan aikaan puheenjohtajavaltio Slovenia suunnittelee kuulemisessa esitettyjen kannanottojen julkaisemista. Komissio aikoo omalta osaltaan käynnistää tutkimuksen saadakseen tosiasioihin perustuvan yleiskuvan jäsenvaltioiden käyttämistä eri menetelmistä, lainsäädännöistä ja käytännöistä, joilla pyritään käsittelemään totalitaaristen hallintojen rikosten muistamista koskevaa kysymystä.

Komissio aikoo koulutusta ja kansalaisuutta koskevien tärkeiden seikkojen osalta tarkastella sitä, kuinka nykyisiä yhteisön ohjelmia voidaan edelleen hyödyntää tietoisuuden lisäämiseksi näistä asioista kaikkialla Euroopassa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että on tärkeää edistää riippumatonta ja maltillista keskustelua näistä aiheista ja siirtyä vähitellen eteenpäin unionin toimivaltuuksien rajoissa. Komissio on luonnollisesti valmis osallistumaan täysipainoisesti tähän prosessiin.

  Vytautas Landsbergis, PPE-DE -ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, puhuttaessa, keskusteltaessa ja lähestyttäessä erittäin tärkeää yhteistä kantaa, joka koskee totalitaaristen hallintojen rikosten tutkintaa Euroopassa, matkan varrella on yksi este, joka kaikista ilmeisimmin vaikeuttaa moraalisen ja lainsäädännöllisen menestyksen nopeampaa saavuttamista.

Suurin este on liki käsittämätön nyky-Venäjän hallituksen asenne. Neuvostoliitossa Stalinin ajalla tehtyjen rikosten osalta on sanottava, että sen sijaan, että Venäjää johtava eliitti ottaisi henkistä etäisyyttä ja tuomitsisi kunnolla räikeät ihmisyyttä vastaan tehdyt rikokset, sotarikokset ja muut vääryydet, se on päättänyt, ettei se seuraa natsiaikaista historiaansa käsitelleen Saksan esimerkkiä.

Ei, sen sijaan Neuvostoliiton Führeriä, Stalinia, ylistetään ja rikokset, joihin hän tai hänen rikollisjoukkonsa syyllistyivät, kielletään tai vähätellään. Tämän lisäksi hänen uhrejaan nöyryytetään ja halvennetaan. Tällä merkillisellä poliittisella käyttäytymisellä, joka on niin haitallista Venäjälle itselleen, ei saada totuutta esille. Sen sijaan se vaikuttaa edelleen väärällä tavalla eurooppalaisiin normeihimme ja tutkimusten oikeudenmukaisuuteen.

Meidän olisi ymmärrettävä kuinka tällainen ulkokultaisuus ja kaksinaismoralismi hyödyttävät uusnatseja ja niin edelleen. Se, joka sanoo, että ”no, ennen kuin virallinen Venäjä muuttaa mieltään, meidän on jähmetettävä oma mielemme ja seurattava Kremlin tahtoa tai lykättävä omia arviointejamme ja päätöksiämme”, on täysin väärässä.

Huolimatta siitä, kuinka karkealla tavalla Venäjän valtion palkkaamat poliittisen historian kirjoittajat yrittävät uudelleenkirjoittaa Euroopan historiaa, kaksi 1900-luvun verisintä kansainvälistä tyranniaa olisi arvioitava ja myös arvioidaan kunnolla muiden pienten kansallisten diktatuurien kanssa. Tämä on varmasti paras keino, jolla Eurooppa voi auttaa Venäjää sen tulevaisuuden osalta.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ryhmämme tuki tämän keskustelun järjestämistä, koska olemme huolissamme kasvavasta poliittiseen puolueeseen sidoksissa olevien historiantulkintojen määrästä. Puhun tässä poliitikon ja sosiaalidemokraatin lisäksi myös historioitsijan ominaisuudessa. Tämänkaltaiset tulkinnat ruokkivat usein myyttejä, jotka saattavat toimia kasvualustana esimerkiksi muukalaisvihalle, koska niissä esitetään vain yksi puoli tarinasta. Tämä on tietenkin hyvin vaarallista Euroopalle, jossa on erittäin paljon monimuotoisuutta, etninen monimuotoisuus mukaan luettuna.

Historiaa koskeviin vaikeisiin kysymyksiin ei ole olemassa helppoja vastauksia. Väärinkäsityksiä luovat usein ne, jotka kertovat historiallisista tapahtumista populistiseen sävyyn. Lisäksi menneisyyttä vääristelemällä pyritään siihen, että ihmiset unohtaisivat aiemmat tapahtumat. Tästä esimerkkejä ovat holokaustin kieltäminen ja totalitaaristen hallintojen tekemien rikosten peittely. On olemassa myös valikoinnin vaara. Joskus historiallisia kriteereitä sovelletaan tiettyihin tilanteisiin, ja niitä jätetään huomioimatta toisissa tilanteissa. Joskus ei tehdä mitään eroja tilanteiden välillä, ja näin ollen kaikki tilanteet arvioidaan samalla tavalla. Tuloksena on, että ihmiset hämmentyvät eivätkä tiedä, mitä heidän olisi ajateltava menneisyydestä. Poliitikot ovat kaapanneet historialliset tosiasiat, koska on liian helppoa tehdä vertailuja.

Ryhmämme mielestä tämä on erityisen tärkeää tänä vuonna, koska tänä vuonna muistellaan Prahan kansannousua eli Prahan kevättä ja myös kristalliyötä. Meistä on tärkeää, että komissio ja neuvosto näyttävät esimerkkiä ja kannustavat keskustelua, joka perustuu tosiasioihin ja tieteelliseen tutkimukseen. Keskustelun tarkoituksena ei ole pyrkiä jonkinlaiseen yhteisen kannan muodostamiseen, vaan taata, että ihmiset ymmärtävät, että keskustelumme perustuu oikeisiin tietoihin. Lisäksi tarkoituksena on varmistaa, että keskustelua voidaan jatkaa asianmukaisesti.

Haluaisin jälleen kerran korostaa, että tarkoituksena ei tietenkään ole kaunistella tärkeitä ja kauheita historiamme tapahtumia. Ei tietenkään. Tarkoituksena on erityisesti, että niistä opitaan. Mutta meidän on varmistettava, että historiaa ei käytetä hyväksi. Tämä on tärkeä moraalinen kysymys. Mielestäni on tärkeää huomauttaa jälleen kerran, että meidän olisi tämän iltapäivän ja illan keskustelussa annettava puheenvuoro myös niille parlamentin jäsenille, joilla on omakohtaista kokemusta totalitaaristen hallintojen tekojen seurauksista. Meille tämä on tärkeä keskustelu, jota jatkamme ehdottomasti vuoden aikana.

  Sarah Ludford, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että kaikki vääryydet, joihin totalitaariset hallinnot ovat syyllistyneet – olipa kyse sitten fasistisista tai kommunistisista hallinnoista tai Stalinin hallinnosta – on paljastettava kokonaan. Mutta en kannata tällaisten rikosten osalta – koskivatpa ne sitten totalitaarisen tai autoritaarisen hallinnon syyllistymistä holokaustiin eli Shoahiin, kansanmurhiin, sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan – niiden kieltämisen tai hyväksymisen rangaistavaksi tekoa itsessään sen enempää kuin kannatan sitä, että terrorismia koskeva niin kutsuttu julkinen provosointi, anteeksipyytely tai kaunistelu tehdään rangaistavaksi. Uskon, että kaikissa näissä tapauksissa sananvapauden olisi oltava kaikkein tärkeimmällä sijalla ja että rikoslakia olisi sovellettava vain silloin, kun kyse on selvästä yllyttämisestä vihaan, väkivaltaan tai terrorismiin. Sananvapaus kaikissa muodoissaan on välttämätöntä, jotta totuus voitaisiin tuoda esiin.

Eräs kuulemisen aiheista koski vääryyksien korjaamista, eikä oikeutta voi saada ilman totuutta. Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomissio on tästä kaikista tärkein esimerkki. Uskon, että eräs Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden viime vuosikymmenen saavutuksista, joka kuuluu niiden erityisiin ylpeydenaiheisiin, on kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen. Mutta maailmassa on vielä vapaana kulkevia henkilöitä, joita ei ole rangaistu rikoksistaan. Uskon, että me Euroopassa emme ole toimineet riittävästi heidän saattamisekseen oikeuden eteen. En tiedä, mitä tapahtui sille hengelle, jonka avulla EU ryhtyi tukemaan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista, kun kidutuslentoja ja salaisia vankiloita koskevaa salaista yhteistyötä oli ryhdyttävä käsittelemään totuudenmukaisesti. Jäsenvaltiot eivät ole vastanneet riittävällä tavalla raporttiimme, jonka laadimme vuosi sitten tällaisesta yhteistyöstä.

Olemme saaneet tietää, että Yhdysvalloissa kidutus Guantánamo Bayn vankileirillä ja muualla sallittiin korkeimmalla hallintotasolla. Yhdysvallat on tämän vuoksi menettänyt traagisella tavalla moraalisen auktoriteettinsa ja maineensa. Kyllä, meidän on kerrottava totuus näistä rikoksista – mutta asioita, joista on keskusteltava perusteellisesti, ei saa kriminalisoida.

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Saksan natsihallinto ja Neuvostoliitossa ja Kiinassa kommunismia harjoittaneet hallinnot ovat 1900-luvun julmimpia totalitaarisia hallintoja. Nämä hallinnot syyllistyivät kauhistuttaviin rikoksiin. Kuolonuhrien kokonaislukumäärä on todennäköisesti yli 100 miljoonaa. Heitä tapettiin holokaustissa ja joukkoteloituksissa, joukkokarkotuksissa ja nälkään näännyttämisen seurauksena kuolemanleireissä ja keskitysleireissä.

Natsijärjestelmässä ihmisiä murhattiin rotusyistä ja kommunistisessa järjestelmässä luokkasyistä. Ideologioissa, joihin nämä järjestelmät perustuivat, kokonaisia kansalaisten ryhmiä jätettiin oikeusvaltion periaatteiden ulkopuolelle. Näissä ideologioissa kyseisten ihmisten osana oli kuolla tai joutua fyysiseen ja sosiaaliseen alennustilaan, jotta voitaisiin muodostaa uusi ja muka parempi yhteiskunta. Uskontoja kohtaan ilmaistiin erityistä vihaa. Näissä järjestelmissä yksinvalta ulottui myös kieleen, josta tehtiin propagandan ja terrorin väline.

Tänään, yli 60 vuotta sen jälkeen kun toinen maailmansota päättyi, ja yli 12 vuotta neuvostokommunismin kaatumisen jälkeen, on uskomatonta, että Euroopan unionista löytyy edelleen henkilöitä, jotka kieltäytyvät tunnustamasta sitä, että kommunismi oli rikollista. Kommunismin menneisyyden suhteellistamiseksi juonitellaan useilla eri tavoilla. Millaisella moraalisella perusteella voidaan puolustaa sitä väitettä, että natsismin uhreilla on enemmän merkitystä kuin kommunismin uhreilla? Miksi emme kykene tekemään tästä jonkinlaista yhteistä päätöstä?

Hyvä komission jäsen, tässä ei ole kyse vain yksittäisistä jäsenvaltioista. Jos unioni on sitä mieltä, että se on vastuuntuntoinen ja kykenee käsittelemään rasismia ja muukalaisvihaa, sen olisi kerättävä tarpeeksi rohkeutta myös kommunismin aikaisten rikosten tuomitsemiseen. En sano tätä vain poliitikkona, vaan myös historioitsijan ominaisuudessa. Se, että näillä järjestelmillä oli samankaltaisia piirteitä, ei välttämättä tarkoita, että niitä ryhdyttäisiin pitämään vastaavanlaisina. Kommunismin aikaisten rikosten ainutlaatuisuuden korostaminen ei mitenkään lievennä natsien tekemiä rikoksia. Näin on myös toisin päin. Yksinkertaisesti ilmaistuna, sopivaisuussäännöt ja näiden hallintojen lukemattomien uhrien muistaminen edellyttää sitä, että molemmat hallinnot tuomitaan. Parlamentissa perustamamme työryhmä, jonka nimi on United Europe United History (Yhdistynyt Eurooppa, yhdistynyt historia), ja jolla on jo noin 50 jäsentä, pyrkii siihen, että nimenomaan tällainen tuomitseminen toteutetaan.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen sitä mieltä, että meillä on kolme velvollisuutta tässä asiassa. Ensin meidän on muotoiltava yhtenäinen eurooppalainen tulkinta sodasta ja sotien syistä, toisin sanoen, yhteinen eurooppalainen muisti.

Ei ole mitään järkeä jatkaa tätä loputonta keskustelua ja vertailla Stalinin ajan rikoksia ja natsien rikoksia toisiinsa. Kyseessä on kaksi erilaista totalitaarista järjestelmää, kaksi erilaista rikollista järjestelmää, vaikka niiden välillä onkin rakenteellisia samankaltaisuuksia. Tietenkin voimme pitää keskustelua avoimuudesta, demokratiasta ja niin edelleen tapana osoittaa yhteistä tulkintaa. Ovathan Euroopan unioni ja yhteinen perusoikeuskirja esimerkkejä yhteisestä vastareaktiosta. Unioni ja perusoikeuskirja itse asiassa heijastavat opetuksia, joita on opittu näistä kahdesta totalitaarisesta järjestelmästä, jotka aiheuttivat niin paljon tuhoa maanosassamme.

Toiseksi: jos katsomme ympärillemme, näemme Ruandan, Bosnian, Darfurin ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa, että ihmisten tuhoaminen jatkuu. Kuten Sarah Ludford sanoi perustellusti, me tarvitsemme kansainvälistä rikostuomioistuinta ja yhteisiä sääntöjä. Tänään meidän on pyrittävä takaamaan, että kaikki sivistyneet valtiot tunnustavat rikostuomioistuimen, jotta tällaisista rikoksista, jotka vaihtelevat ja jotka eivät ole samanlaisia, mutta jotka luetaan rikoksiksi, todella voidaan langettaa tuomiot.

Me voimme vastata tällaisiin rikoksiin vain, jos pystymme tuomaan vastuulliset henkilöt oikeuteen, olivatpa he sitten Guantánamossa, Darfurissa tai Bosniassa Bosnian serbien joukossa. Oikeutta voi olla vasta sitten, jos syylliset saadaan oikeuden eteen. Nämä ovat historiasta saamiamme opetuksia, minkä takia uskon, että tällaiset komission aloitteet ovat mielenkiintoisia, jos muodostamme lopulta niiden avulla yhteisen totalitarismin vastaisen kannan.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, aiomme tukea kaikkia toimia rasismin ja muukalaisvihan poistamiseksi, perusoikeuksien edistämiseksi ja erityisesti sotarikoksien, ihmisyyden vastaisten rikosten ja kansanmurhan varauksettomaksi tuomitsemiseksi. Me teemme tämä ajasta ja paikasta riippumatta. Näitä asioita torjuttaessa menneisyyden rikosten ja tällä hetkellä kaikkialla maailmassa tapahtuvien tragedioiden osalta ei saa olla mitään tabuja.

Euroopan historiassa tämä koskee tietenkin natsismia. Tämä pätee myös Mussolinin, Pétainin, Francon, Salazarin ja kreikkalaisten everstien fasistisiin hallintoihin. Olemme myös täysin valmiita toistamaan uudelleen, että tuomitsemme jyrkästi Stalinin ajan kammottavat rikokset. Kolonialismin aikaisia tapahtumia ei myöskään saa unohtaa.

Sen, että emme halua tehdä kompromisseja, on erityisesti pädettävä rasistisiin, muukalaisvastaisiin ja yltiöpäisen uusfasistisiin tahoihin, joita edelleen suvaitaan nykyään hyvin korkealla tasolla eräissä Euroopan unionin uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa. On vain yksi aihe, josta eräät henkilöt saattavat olla meidän ryhmäämmekin vahvemmin sitä mieltä, että sitä on mahdoton hyväksyä. He tekivät henkilökohtaisia uhrauksia taistelussa, joka koskee modernin historian pahinta kansanmurhaa. Kyse on vaivihkaisesta yrityksestä aliarvioida natsismia niin, että se sijoitetaan yleisempään ryhmään, johon kuuluvat stalinismi ja jopa ne hallinnot, jotka olivat vallassa Keski- ja Itä-Euroopassa ennen Berliinin muurin kaatumista.

Haluaisin siteerata kolmea lausuntoa, joita aiheesta on annettu monien muiden lausuntojen lisäksi. Kaikki kolme lausuntoa puhuvat puolestaan. Ensinnäkin tässä on katkelma lausunnosta, jonka saksalainen Neuengammen keskitysleiriltä selvinneiden henkilöiden yhdistys antoi. Lainaan yhdistystä:

(DE) ”Neuengammen yhdistys on aina vastustanut kansallissosialismin yhdistämistä stalinismiin”.

(FR) Seuraavaksi esitän Buchenwaldin keskitysleirin entisten vankien neuvoa-antavan lautakunnan kommentin. Lainaan lautakuntaa: ”Ne, jotka pyrkivät tekemään yleistyksiä, vääristävät natsien julmuuksien merkitystä Saksan historiassa”.

Lopuksi lainaan Saksan juutalaisia edustavan keskusneuvoston pääsihteeriä, joka tuomitsee tahot, jotka pyrkivät tekemään vertailuja Saksan demokraattisen tasavallan ja natsihallinnon välillä. Tässä lainaus: ”Niiden rinnastamisyrityksillä pyritään väheksymään sitä, kuinka laajamittaista miljoonien viattomien miesten, naisten ja lasten oikeuksien riistäminen, karkotukset ja joukkotuhoaminen natsidiktatuurin aikana oli”.

Kiitos siitä, että ajattelitte hieman näitä asioita.

  Bernard Wojciechowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, sota on yksi asia, kansakuntien tuhoaminen ja rikokset ihmisyyttä vastaan toinen. Kaikissa sodissa ei pyritä tuhoamaan häviävää osapuolta, ja kansakunta voidaan tuhota ilman sotaa. Usein ylitsevuotava viha, joka kohdistui valtaajiin ja sortajiin, täytti niiden sielut, joita kohtaan tehtiin vääryyttä – näin Hannibal ja Mithridates suhtautuivat roomalaisiin. Mutta tätä ei voida verrata niihin vihantunteisiin, joita syntyi 1900-luvun rikollisten sieluissa.

Sen vuosisadan historiasta tuli paljon enemmän kuin tiettyjen kansakuntien kärsimä vääryyksien summa. Siitä tuli lisä ihmisyyden historian ja epäinhimillisyyden historiaan. Filosofi Kant kirjoitti seuraavan imperatiivin: toimi niin, että ihmisyys kaikissa muodoissaan olisi sinulla päämäärä eikä pelkkä väline.

Siitä, mistä kansanmurharikokset juontavat juurensa, on usein väitelty kiivaasti. Olisi parempi kysyä, miksi kukaan ei estänyt tällaisia rikoksia ajoissa. Totalitaarisessa politiikassa kaikki suunniteltiin ja laskelmoitiin. Sen ensimmäisenä askeleena oli olla paljastamatta mitään ennenaikaisesti ja teeskennellä ystävää viimeiseen hetkeen saakka. Puhun tästä asiasta, koska tänään avoimen parafasistisia ja parakommunistisia ryhmiä toimii monissa valtioissa. Tämän vuoksi kuulemisessa järjestetyt kaksi ensimmäistä istuntoa, jotka koskivat totalitaaristen rikosten historiaa, olivat niin tärkeitä. Puhukaamme suoraan, jotta voisimme selkeästi määritellä sen, mitä ei saa missään tapauksessa alistaa niin kutsutun historian uudelleenkirjoituksen kohteeksi.

Kansanmurha ei ole ilmiö, jota voi vastustaa vain yksi kansakunta. Koko sivistyneeseen maailmaan kuuluvan yhteisön on vastustettava sitä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi se on Euroopan unionin yhteinen tehtävä.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Slavi Binev (NI). – (BG) 1900-luvun aikana kommunistien ja natsien totalitaaristen hallintojen lisäksi myös Ottomaanien valtakunnassa loukattiin hirveällä tavalla bulgarialaisten ja armenialaisten ihmisoikeuksia. Ottomaanien valtio kohdisti melkein viiden vuosisadan ajan bulgarialaisiin väkivaltaa, jossa oli kansanmurhan piirteitä. Bulgarialaisia orjuutettiin laajamittaisesti, tuhottiin tai pakotettiin kääntymään islamiin, mikä oli käytännössä määrätietoista etnistä puhdistusta. Toinen kiistämätön tosiasia on, että Turkin viranomaiset karkottivat ja tappoivat puolitoista miljoonaa armenialaista vuosina 1915–1917. Kaikki nämä bulgarialaisten ja armenialaisten vastaiset toimet vastaavat täysin rikoksia, jotka määritellään YK:n asiakirjoissa, jotka koskevat kansanmurhasta syyttämistä ja rankaisemista. Armenialaisten ja turkkilaisten kansanmurhan tunnustamisella Turkin tasavallalle lähetettäisiin selkeä viesti siitä, että sen on hyväksyttävä vastuunsa ja pyydettävä anteeksi sortoa, jonka se kohdisti bulgarialaisiin viiden vuosisadan ajan, ja rikoksia ja joukkomurhia, joihin se syyllistyi, ja korvattava pakolaisten perillisille kärsimykset ja ryöstetty omaisuus, joka on edelleen Turkissa.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (FR) Hyvä komission jäsen, pyydän anteeksi, mutta olin hyvin järkyttynyt siitä, miten avasitte tämän keskustelun. Te kerroitte, että komissio piti maltillisen keskustelun rikoksista ihmisyyttä vastaan. Te puhuitte siitä, kuinka monimutkainen tämä tehtävä on, ja lopuksi sanoitte, että Euroopan unionilla on erittäin vähän toimivaltaa tällä alalla.

Tunnette hyvin kolleganne Siim Kallasin. Kun hänen vaimonsa oli kaksivuotias, Stalin karkotti hänet ja hänen äitinsä ja isoäitinsä. Eräs toinen kolleganne, komission jäsen Frattini, joka jättää meidät pian, sanoi seuraavaa kirjeessään parlamentin jäsen Landsbergisille: ”Teidän historianne – viitaten liettualaisten kärsimyksiin Stalinin vallan alla – teidän historianne on meidän historiaamme”.

Hyvä komission jäsen, voisitte ehkä selittää asioita perusteellisemmin vastauksessanne, koska voi olla, että ymmärsin väärin. Uskon, että juuri täällä parlamentissa ja neuvostossa on tehty paljon unohdettujen kuolleiden muistamiseksi. Tämä johtuu siitä, että me emme puhu kuin poliitikot, me kohdistamme sanamme suurelle yleisölle. Puolassa ja Baltian valtioissa elää edelleen ihmisiä, jotka menettivät vanhempansa ja isovanhempansa, mutta kukaan ei muista heitä. En usko, että keskustelu kuuden miljoonan juutalaisen kärsimyksistä voi olla maltillinen. Tämän vuoksi tällaisen keskustelun pituus ja tapa, jolla sitä käydään, ovat hyvin tärkeitä tekijöitä. Kuten kolleganne sanoisi, Keski- ja Itä-Euroopan historia on meidän historiaamme. Meidän englantilaisten ja ranskalaisten ongelmana on se, että olimme Stalinin liittolaisia sodan lopulla. Englantilaisilta kului 30 vuotta sen myöntämiseen, että Katyńin joukkomurha oli rikos, johon Stalin syyllistyi. Hitler ei syyllistynyt siihen.

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jokainen 1900-luvun totalitaarinen ja autoritaarinen hallinto on vainonnut meitä sosiaalidemokraatteja. Näitä hallintoja ovat esimerkiksi olleet natsihallinto, Stalinin ja hänen rikollistensa hallinto ja Francon ja Mussolinin hallinnot. Luettelo on pitkä. Näin ollen me emme vain hyväksy sitä, että Stalinin aikaiset rikokset tutkitaan uudelleen, me olemme siihen tyytyväisiä. Me voimme vain kehua sitä.

Kuitenkin tämä tutkimus olisi tehtävä historiantutkimuksen menetelmiä koskevien sääntöjen mukaisesti. Sitä ei saa sekoittaa sääntöihin, jotka pätevät rikostuomioistuinten menettelyissä. Meidän on varottava sekoittamasta näitä asioita keskenään. Kyse ei ole uhrien laskemisesta tai Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien uudelleenjärjestämisestä. Tällä kertaa syytämme ideologiaa tunnistettujen rikollisten sijaan.

On kuitenkin myös kohtia, joista meidän on selkeästi kieltäydyttävä, ja me sosiaalidemokraatit olemme tunnistaneet niistä muutaman. Me emme hyväksy yritystä, jolla pyritään luomaan uusi kehys Euroopan historian tulkitsemiseksi. Tämä ajatus kävi ilmi eräiden tämän parlamentin jäsenten puheenvuoroista, jotka he pitivät kokouksessa, joka järjestettiin tämän vuoden tammikuun 22. päivänä. Me vastustamme ehdottomasti näkemystä siitä, että historiankäsitys, jonka mukaan natsit toteuttivat Euroopan juutalaisten tuhoamisen, olisi neuvostohallinnon luoma. Me vastustamme tuota näkemystä.

Me vastustamme sitä vielä vakaammin sen takia, että vuonna 2006 saimme selville, että eräs toinen kollega, joka kannattaa samankaltaista ideologiaa, lähetti kaikille tämän parlamentin jäsenille sähköpostitse joukkokirjeen, jossa hän kertoi, että kaksi latvialaista SS-osastoa toimi Saksan joukkojen alaisuudessa. Näin ollen hän vähätteli niiden osaa. Me vastustamme myös tätä tulkintaa erityisesti ensimmäisen lauseen osalta. Me emme myöskään allekirjoita väitettä, jonka mukaan länsi ei tehnyt mitään edistääkseen muutosta Neuvostoliiton hallitsemassa Euroopan osassa.

Kansalaisoikeusliikkeet saivat kyseisissä maissa hengitystilaa nimenomaan Helsingissä pidetyn ETYJ-kokouksen ansiosta. Se johti menestyksekkääseen ja onnelliseen lopputulokseen, minkä näemme tänä päivänä toivottaessamme kyseisten valtioiden edustajat tervetulleiksi parlamenttiimme. Nämä ovat kohtia, joista pidämme kiinni ja joiden toteuttamista aiomme jatkaa.

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, olemme tottuneet puhumaan Euroopan parlamentissa yhteisistä arvoista ja yhteisestä ja totuudenmukaisesta historiasta, mutta joskus syntyy väärinkäsityksiä. Hyvä komission jäsen Barrot, sanoitte perustellusti, että Euroopassa on edelleen välttämätöntä löytää totuus. Me puhumme sovinnosta, mutta emme ehkä siinä laajuudessa, kuin Daniel Cohn-Bendt on sitä ehdottanut. Komission jäsen Frattinin ansiosta kuuleminen tosin järjestettiin. Pystyin osallistumaan kuulemiseen ja käyttämään siellä useita puheenvuoroja. Mielestäni keskustelu oli ytimekäs. Mitä jäi valitettavasti puuttumaan, oli selkeä, määrätietoinen ja tarkka lausunto lisätoimista. Valitettavasti Venäjän edustajat selittelivät jatkuvasti rikoksia, joita totalitaarinen kommunistihallinto teki Neuvostoliiton miehittämillä alueilla. Venäjän reaktio ei ole mikään yllätys, mutta mitä Euroopan unioni aikoo tehdä? Aikooko se jatkaa kaksinaismoralismiaan? Aikooko se vaatia natsien rikosten tunnustamista ja samalla kieltää muut tapahtumat tai vähätellä niitä karkeasti jäsenvaltioissa? Aikooko se vaatia, että langetetaan vankeusrangaistuksia, joiden enimmäiskesto on kolme vuotta? Aikooko se samalla sulkea silmänsä rikoksilta, joihin Neuvostoliiton totalitaarinen hallinto syyllistyi? Eräät Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon uhreista ovat edelleen elossa, mutta Euroopan unionin kanta ei tyydytä heitä millään tavalla – itse asiassa tilanne on vielä pahempi, koska kyseisen kannan vuoksi heidän nöyryyttämisensä jatkuu. Kyse on EU:n kansalaisista. Euroopan parlamentin olisi asetuttava moista vääryyttä vastaan. Valitettavasti näemme jatkuvasti poliittisten ryhmien puheenjohtajien päättävän tätä kysymystä koskevan päätöslauselmaesityksen jättämistä vastaan. Siksi meillä ei ole asiakirjaa näistä ajatuksista, joita ilmaisemme täällä tänään. Hyvä jäsen Barrot, vetoan teihin, että ette luovu tästä tärkeästä tavoitteesta, vaan ponnistelette sen eteen, että päästäisiin yhteisymmärrykseen ja totuudenmukaiseen historiankäsitykseen sovinnon nimessä. Kiitos.

  László Tőkés (Verts/ALE). – (HU) Arvoisa puhemies, Ceauşescun vastainen kansannousu Romaniassa sai alkunsa siinä kirkossa, jossa käyn. Olen kokenut tuskallisesti sen, mitä kommunismi todella on. Tämän vuoksi panen tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin huomio keskittyy jälleen totalitaaristen hallintojen rikollisiin tekoihin. Maailma toimii edelleen kaksinaismoralistisesti tapauksissa, jotka koskevat kansallissosialismin ja kommunismin aikana tehtyjä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Toisin kuin fasismin kohdalla, kommunismia harjoittaneita tahoja vastaan ei vielä ole ollut oikeudenkäyntiä. Molemmat diktatuurihallinnot tukahduttivat vapauden, ihmisoikeudet ja kirkkojen toiminnan. Ne raunioittivat kansallisiin vähemmistöihin kuuluneiden kansalaistensa elämän. Fasismille ja kommunismille on tyypillistä se, että niiden aiheuttamien inhimillisten ja sosiaalisten tragedioiden laajuus on valtava. Poliittinen, historiallinen, inhimillinen ja moraalinen jälkikäsittely on hädin tuskin alkanut. Sitä on jatkettava. Otetaan esimerkiksi Romania ja Tismăneanun raportti. Olen vakaasti sitä mieltä, että menneisyyden tapahtumat on kohdattava, jotta vuonna 1989 alkanut hallinnon vaihtuminen saataisiin päätökseen. Todellinen entisten kommunististen valtioiden Eurooppaan integroituminen edellyttää totuuden ja jälkikäsittelyn lisäksi diktatuurin tuomitsemista.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, samalla tavoin kuin Itämerestä tuli EU:n alueen sisämeri vuonna 2004, menneisyyden kokemuksista, joista 10 uutta jäsenvaltiota kärsivät totalitaaristen kommunistihallintojen vallan alla, on tullut koko Euroopan ongelma.

Olen ehdottomasti samaa mieltä parlamentin jäsenen Cohn-Benditin kanssa: tarvitsemme yhtenäisen tai yhteisen tulkinnan yhteisestä historiastamme. Niinpä kyse ei ole tuomitsemisesta, vaan kaikkien rikosten moraalisesta ja poliittisesta tarkastelusta. Meitä pyydetään takaamaan, että kaikki ihmisyyttä vastaan tehdyt rikokset, kaikki kansanmurhat ja tiettyä sosiaalista luokkaa vastaan tehdyt rikokset ja kaikki sotarikokset käsitellään tasaveroisella tavalla. Oikeus kuuluu poikkeuksetta kaikille Euroopan kansalaisille.

Siinä mielessä olenkin hieman pettynyt komission lausuntoon, jonka pääsanomana on, että kommunistisen totalitarismin tutkiminen on jokaisen valtion sisäinen asia. Olen huolissani siitä, että sillä pahennetaan kaksinaismoralismia, koska natsismia ja fasismia ei selvästi pidetä minkään EU:n jäsenvaltion sisäisenä asiana. Kaikenlainen uusnatsien toiminnan ja rasismin ilmeneminen nähdään suorana uhkana Euroopan yhteisille arvoille.

Mitä meidän on siis tehtävä? Kommunististen hallintojen uhreja ja heidän jälkeläisiään on kymmeniä miljoonia. Nykyisessä tilanteessa on todennäköistä, että he tuntevat itsensä toisen tai kolmannen luokan uhreiksi. Kuuluisaa ”ei koskaan enää” -ajatusta ei edelleenkään ole luvattu heille.

Lopuksi totean, että tämä ei ole menneisyyden ongelma. Poliittisen ja moraalisen tarkastelun puute vaikuttaa meihin edelleen tänään. Se myös vääristää yhteistä tulevaisuuttamme. Olisiko mahdollista kuvitella Neuvostoliiton KGB-johdon valtaanpaluu Venäjällä tai kommunististen poliittisten voimien elpyminen Saksassa, jos niissä olisi tehty selvitys kommunistisesta järjestelmästä sen jälkeen, kun kylmä sota loppui?

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin avata tämän päivän keskustelun muistelemalla Puolan sosiaalidemokraattisen puolueen johtajaa Kazimierz Pużakia, jota voitaneen pitää tämän keskustelun symbolina. Pużak, joka oli Puolan sosiaalidemokraattisen puolueen johtaja, pidätettiin ensimmäisen kerran 1900-luvun alkupuolella vuonna 1911. Hän toimi myös Puolan maanalaisen sosiaalidemokraattisen puolueen johtajana toisen maailmansodan aikana taistelussa natseja vastaan. Neuvostoliiton sisäasiainkansankomissariaatti NKVD pidätti hänet vuonna 1945, ja hän kuoli traagisesti 30. huhtikuuta 1950 vankilassa, jonne Stalinin Neuvostoliitto oli hänet tuominnut.

Meille sosiaalidemokraateille demokratia, ponnistukset ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen puolesta ja liberaalidemokratian periaatteet olivat aina politiikan perusta. Tämä on perintömme Euroopassa tänään. Samalla hyvä komission jäsen, ja puhun erityisesti teille, historia on tänään valitettavasti manipuloinnin kohteena. Kyse on eräänlaisesta ristiretkestä ja kolonialismista, jota populistioikeisto ja nationalistiset liikkeet toteuttavat. Tämä luo ristiriitaisia tilanteita, joissa nationalistinen oikeisto haluaa historiantutkimusta ja uusia tuomioistuimia, mutta vastustaa samalla perusoikeuksien kirjaa osana eurooppalaista lainsäädäntöä. Tämä on todellakin käsittämätön ristiriita.

Demokratia, oikeusvaltion periaate ja liberaali demokratia ovat nykyisen Euroopan perusta. Euroopan yhtenäisyys, perusoikeuksien kirja, oikeusvaltion periaate, joka on voimassa kaikkialla maailmassa, kidutuksen ehdoton vastustaminen – tämä on vastauksemme, joka juontaa juurensa 1900-luvun perintöön: ponnistelu demokratian saavuttamiseksi, ponnistelut kaikenlaisia diktatuureja ja totalitaarisia hallintoja vastaan.

(Suosionosoituksia)

  Dariusz Maciej Grabowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kansanmurha määritellään kansainvälisessä laissa, ja tämä määritelmä perustuu YK:n yleissopimukseen. Puolalaisena – ja kansalaisena, joka tulee maasta, jossa toteutettiin kansanmurha – uskon, että tämä määritelmä olisi laajennettava koskemaan kahta kohtaa.

Siinä olisi korostettava, että kansanmurhassa pyritään säännönmukaisesti hävittämään kansallisidentiteetin tunne tuhoamalla intellektuaalinen ja kulttuurinen eliitti. Puola on tästä esimerkki. Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset ja venäläiset murhasivat siellä etupäässä älymystön edustajia, professoreita ja papistoa. Toiseksi olisi mietittävä sitä, miten kansainvälisessä laissa olisi rangaistava historiallisten valheiden kertomisesta, propagandan levittämisestä ja kieltäytymisestä tunnustaa syyllisyys kansanmurhaan. Esimerkkinä tästä on Venäjän asenne Stalinin aikaisia rikoksia sekä Katyńin joukkomurhaa kohtaan.

Puola kannattaa Ukrainan liittymistä Euroopan unioniin. Jotta historia ei kuitenkaan erottaisi vaan yhdistäisi meitä, uskomme, että Ukrainan olisi tunnustettava toisen maailmansodan aikana tehdyt rikokset, jotka kohdistuivat puolalaisia ja juutalaisia vastaan. Tällöin yli 150 000 ihmistä kuoli.

Euroopan unionin pitäisi olla organisaatio, joka toimii esimerkkinä tinkimättömästä kansanmurhan vastaisesta työstä. Tämän vuoksi meidän olisi kansojen valitsemien poliitikkojen ominaisuudessa tuomittava kommunismi rikollisena ideologiana ja rikollisena järjestelmänä.

  Miguel Angel Martínez Martínez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, historiallisten tapahtumien muistaminen on välttämätöntä Euroopan rakentamisprosessille. Jotta tämä prosessi olisi täysin menestyksekäs, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se edustaa nationalismin, totalitarismin, suvaitsemattomuuden, itsevaltiuden ja sodan hävittämistä ja eurooppalaisuuden, vapauden, kunnioituksen, demokratian ja rauhan luomista arvoina, jotka hallitsevat tapaa, jolla elämme yhdessä Euroopassa.

Meidän on opetettava tämän päivän nuorille seuraavat asiat: meidän on kerrottava heille menneisyyden tapahtumista ja nykyisestä edistyksestä niin, että emme piilottele rikoksia ja virheitä, joista oli selvittävä. Lisäksi on korostettava uhrauksia, joita oli tehtävä niistä selviämiseksi.

Kun tunnemme menneisyytemme, voimme välttyä lankeamasta samaan ansaan uudelleen.

Voimme siirtyä eteenpäin vain, kun tunnemme totuuden. Koko totuuden. Meidän on vakaasti tuomittava menneisyydessämme tehdyt julmuudet niin, että emme vähättele ja ainakaan vääristele niitä, emmekä hairahdu kylmän sodan aikaiseen manikealaiseen logiikkaan, jossa länsi edusti hyvää ja Itä-Eurooppa pahaa. Kerromme, että oli demokratian ja totalitarismin kannattajia, mutta emme piilottele totuutta siitä, että sekä Länsi-Euroopalla että Itä-Euroopalla oli omat totalitarismin kannattajansa, jotka olivat yhtä lailla vastenmielisiä ja rikollisia.

Espanjalaisena demokraattina tunnen myötätuntoa demokraatteja kohtaan, jotka joutuivat omissa valtioissaan Stalinin uhreiksi, mutta pyydän myös heitä osoittamaan solidaarisuuttaan niitä espanjalaisia kohtaan, jotka elivät ja kärsivät kenraali Francon diktatuurin ikeessä.

Me ymmärrämme itäeurooppalaisten tragedian. He joutuivat elämään totalitaaristen hallintojen alla, jotka vaihtoivat muotoaan. Heidän on kuitenkin ymmärrettävä meidän tragediamme, joka johti saman rikollisen diktatuurin muodon säilyttämiseen ja kansamme sortoon.

Voimme siirtyä eteenpäin vain, kun tunnemme totuuden. Koko totuuden. Lopuksi muistamme vielä sen, että Stalin ei toiminut yksin Teheranissa, Jaltalla ja Potsdamissa. Länsivaltojen edustajat tekivät päätökset yhdessä hänen kanssaan. Siksi kaikki olivat vastuussa Euroopan jakaantumisesta ja sorrosta, rangaistuksista ja kärsimyksistä, joita useiden miljoonien eurooppalaisten oli koettava eri totalitaaristen hallintojen vallan alla.

Tietenkin Keski- ja Itä-Euroopalla on suurempi vastuu stalinismista, mutta on myös totta, että oman valtioni osalta suurimman vastuun kantavat läntiset demokratiat, jotka hyväksyivät Hitlerin ja Mussolinin luoman Francon tyrannian osana vapaata maailmaa ja osallistuivat hänen harjoittamiinsa rikoksiin.

Arvoisa puhemies, olemme saavuttaneet paljon yhdessä yhdistyneenä Eurooppana. Eurooppa on sitä vahvempi ja tarjoaa sitä parempia takeita vapaudelle ja demokratialle, mitä enemmän sen rakentaminen perustuu tietoisuuteen edistyksestä, jota edustaa se, että osallistumme hankkeeseen, jossa tunnistetaan ja tuomitaan menneisyytemme pimeä puoli rakentaaksemme tulevaisuuden, joka on omistettu meidät yhdistäville arvoille.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni sitä kohtaan, että tämänpäiväinen keskustelu, joka koskee verisiä totalitaarisia järjestelmiä, on mahdollinen. On valitettavaa, että keskustelu on niin lyhyt ja pintapuolinen. Se, että yleisestä sopivan päätöslauselman hyväksymistä koskevasta periaatteesta on luovuttu, antaa ajattelemisen aihetta.

On myös mielenkiintoista, että saksalainen kansallissosialismi, johon viitataan usein natsismin käsitteellä, käsitellään ja mainitaan unionin eri tasoilla ensin. Kansainvälistä sosialismia eli kommunismia koskevaa aihetta vältellään hiljaisuudessa. Näitä järjestelmiä yhdisti yhteisten ideologisten juurten lisäksi käytännön tason yhteistyö. Kommunismi juontaa juurensa Rosa Luxemburgin, Liebknechtin, Marxin, Leninin ja Stalinin ajatuksista. Se johti kymmenien miljoonien Keski- ja Itä-Euroopan asukkaiden suunniteltuihin murhiin. Monet veriset rikokset, kuten esimerkiksi Katyńin joukkomurha, ovat olleet tähän päivään saakka tabuja, ja näitä rikoksia ei voida kutsua niiden oikealla nimellä, mikä kuuluu seuraavasti: kansanmurha.

Demokraattinen Eurooppa on mahdollista rakentaa ainoastaan totuuden perustalle, mukaan lukien totuus ihmisyyden vastaisesta kommunistisesta totalitarismista. Olemme epäinhimillisten järjestelmien uhreille sen velkaa, että muistamme heitä ja pyrimme saamaan heille oikeutta. Tämä ei kuitenkaan koske vain heitä, sillä ennen kaikkea olemme sen velkaa nykyisille ja tuleville sukupolville. Meidän on taattava, että nämä tapahtumat eivät toistu.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, 1900-luku oli Euroopassa totalitaaristen ja autoritaaristen hallintojen aikaa. Se oli natsismin ja fasismin, kommunismin ja sen kaikista kauhistuttavimman suuntauksen, stalinismin, ja useiden Espanjan, Portugalin, Kreikan ja muiden valtioiden oikeistodiktatuurien aikaa. Niitä kauheuksia ja rikoksia, jotka ovat näiden hallintojen perintöä, ei saa koskaan unohtaa. Olen näin ollen tyytyväinen tähän keskusteluun menneisyydestä. Tämän keskustelun olisi kuitenkin perustuttava täysin puolueettomiin, tasapuolisiin ja tieteellisiin perusteisiin. Sitä ei saisi missään tapauksessa käyttää hyväksi poliittisiin tarkoitusperiin. Valitettavasti näin kuitenkin tapahtuu usein.

Jos esimerkiksi tarkastelemme monia Euroopan unionin uusia jäsenvaltioita mukaan lukien oma maani Tšekin tasavalta, näemme jatkuvia hyökkäyksiä kaikkeen, joka edustaa vasemmistoa tai keskustaa, kaikkeen vasemmistolaiseen. Oikeistolaiset poliitikot, toimittajat ja niin kutsutut historioitsijat, jotka olivat kommunistihallinnon jäseniä ja hankkivat lääkärin tai insinöörin tittelin kommunistihallinnon koulutuslaitoksissa, arvostelevat jatkuvasti ankarasti sosiaalidemokraattisia puolueita ikään kuin ne olisivat jonkinlaisia kommunistisia tai jälkikommunistisia puolueita siitä huolimatta, että nimenomaan sosiaalidemokraatit tekivät ponnistuksia kommunismia vastaan niin kotona kuin maanpaossa 40 vuoden ajan. Tšekkiläisiä sosiaalidemokraatteja kuoli kommunistien vankiloissa. He järjestivät ensimmäisen kommunismin vastaisen kapinan koko neuvostoblokissa Plzeňissä 1. kesäkuuta 1953. He olivat etulinjassa Prahan kevään kansannousussa ja muodostivat opposition 1970- ja 1980-luvuilla. Jouduin itse pakenemaan. Maanpaossa ollessani työskentelin esimerkiksi Voice of America -lehden toimittajana. Tästä huolimatta sosiaalidemokraattinen puolue tuomitaan jatkuvasti jälkikommunistiseksi puolueeksi.

Hyvä komission jäsen, haluaisin tämän vuoksi tietää, mitä komissio aikoo tehdä taatakseen, että keskustelua menneisyydestä ei käytetä nykyisten poliittisten ja ideologisten tavoitteiden ajamiseen.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, on välttämätöntä, että puhumme Hitlerin ja Stalinin totalitaarisista hallinnoista ja muista totalitaarisista hallinnoista suoraan ja rehellisesti – alkaen Neuvostoliitosta ja päättyen Espanjaan. EU:n naapurimaiden Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän olisi myös osallistuttava.

Baltian valtioiden miehitys ja Neuvostoliittoon liittäminen vuonna 1940 ei ollut mikään tavanomainen teko, koska sitä yritettiin peitellä sosiaalisen vapauttamisen varjolla. Tätä edisti se, että Liettua oli jo tätä ennen ollut autoritaarisen hallinnon alla 14 vuotta. Se oli tukahduttanut demokratian ja kieltänyt vapaat vaalit.

Vuosi sitten Euroopan parlamentti avasi näyttelyn, jossa Liettuan kansanmurhaa ja vastarintaa tutkiva tutkimuskeskus esitteli järkyttäviä tietoja. Liettuassa murhattiin kolme vuotta kestäneen natsimiehityksen aikana 240 000 ihmistä, mukaan lukien 200 000 juutalaista. Neuvostoliiton yli 47 vuotta kestäneen miehityksen aikana sortajat murhasivat miltei 80 000 liettualaista maanpaossa tai pakkotyöleireillä. Se mittaamaton tuska ja tragedioiden määrä, jotka kätkeytyvät näiden lukujen taakse, on paljastettava koko Euroopalle.

Stalinin ja muiden kommunistijohtajien teot ja periaatteet, joilla kannustettiin tuhoamaan miljoonia ihmisiä luokkataistelun nimissä, olivat rikollisia. Kommunistinen liike on selvinnyt 160 vuoden ajan, ja sen kasvot ovat erilaiset eri maissa. Kaikki kommunistiset hallinnot ovat kuitenkin demokratian vastaisia. Samalla kun eurooppalainen kommunismi vahvistui, Moskovan valtaa vastustava liike lujittui. Muistelkaamme sellaisia nimiä kuin Imre Nagy ja Alexander Dubček ja kommunistien yritystä paeta oppien ja rikosten noidankehää sekä sitä, kuinka muut kommunistisen puolueen jäsenet yrittivät armottomasti tukahduttaa nämä yritykset. Voidaanko Stalinin, Hruštšovin, Brežnevin ja Gorbatšovin kaltaisten Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsenten todellakin katsoa kuuluneen samaan sakkiin? Itsevaltaista yksipuoluejärjestelmää ei tuhottu pelkästään toisinajattelijoiden ponnistuksin eikä edes lännen painostuksella. Se tuhottiin pääasiallisesti kommunistisen puolueen jäsenten toiminnan avulla. He halusivat muutosta, demokratiaa ja sitä, että ihmisoikeuksia alettaisiin toteuttaa.

Epäilen, että EU ei koskaan saa yhteistä politiikkaa, joka koskee historiantulkintaa. On joka tapauksessa tärkeää tutustua paremmin jokaisen valtion menneisyyteen, jotta voimme arvostaa demokratiaa ja katsoa tulevaisuuteen optimistisemmin.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (CS) Tämä on tärkeä päivä. Tämä on moraalisen tyydytyksen päivä kaikille totalitaaristen hallintojen uhreille. Isäni Štefan Kányai vietti yhdeksän ja puoli vuotta venäläisellä pakkotyöleirillä. Kirjassaan hän kuvailee sitä musertavaa todellisuutta, joka liittyi stalinismin julmuuteen. Me emme saa unohtaa tätä. Kiitän teitä hänen puolestaan.

Kiitän teitä myös piispa Ján Vojtaššákin, katolisen hengenmies Viktor Trstenskýn, Štefan Putankon, Štefan Janíkin ja tuhansien muiden Slovakian kansan urheiden poikien puolesta, joista tuli kommunismin uhreja.

Slovakialainen pappi František Dlugoš kirjoittaa eräässä kirjassaan seuraavasti: ”Jotta 40 vuotta kestäneen kommunistihallinnon aikaiset tapahtumat voidaan tutkia ja ihmisten kohtalot selvittää, on paljastettava kansakunnan sielu.” Tämän päivän keskustelun jälkeen voin lisätä: ”Euroopan sielu”.

Olen tyytyväinen tähän keskusteluun, koska tämän ainutlaatuisen aikakauden ja sen aikana tapahtuneiden asioiden tutkiminen voi hyödyttää meitä erittäin paljon nyt ja tulevaisuudessa.

  Danutė Budreikaitė (ALDE) – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, EU:n historiassa pyritään ensimmäisen kerran vaikuttamaan ihmisiin niin, että he tarkastelisivat sekä kommunistien että natsien rikoksia totalitaaristen hallintojen terrorina, joka vaurioitti valtioita ja niiden kansalaisia. Tätä pyrkimystä edistävät keskustelut, joita käydään EU:n tasolla totalitaaristen hallintojen tutkimisesta. Kommunismin nimissä tehtyjen rikosten julkinen tuomitseminen sen jälkeen, kun ne on määritelty vakavuudeltaan vastaaviksi natsien rikosten kanssa, vaikuttaisi myönteisellä tavalla EU:n lainsäädäntöön, koulutukseen ja kulttuuriin.

Euroopan natsihallintojen rikokset on tuomittu maailmanlaajuisesti, minkä lisäksi natsipuolueet on kielletty ja natsipropaganda on säädetty laissa rangaistavaksi. Samalla kommunistihallintojen aiheuttamia vahinkoja ei ole osoitettu todeksi kunnolla. Eräissä Euroopan valtioissa toimii edelleen laillisia kommunistisia puolueita.

Liettua kehottaa EU:n jäsenvaltioita laatimaan viralliset selvitykset vahingoista, joita totalitaaristen hallintojen ja erityisesti Stalinin hallinnon rikoksilla aiheutettiin, ja pyytämään Neuvostoliiton velvollisuuksien perijää – Venäjän federaatiota – korvaamaan nämä vahingot. Liettua on arvioinut, että puolivuosisataisen neuvostomiehityksen aiheuttamat vahingot ovat suuruudeltaan yhteensä 80 miljardia Liettuan litiä. Euroopan olisi osoitettava solidaarisuuttaan vaatimalla, että vahingoista vastuussa olevat tahot korvaavat ne EU:n jäsenvaltioille, kuten natsirikoksiin syyllistyneet on velvoitettu tekemään.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää parlamentin jäseniä, jotka ovat osallistuneet tähän keskusteluun. Se tapahtuu selvästi kriittisessä vaiheessa. Olemme kuulleet muutamia erityisen liikuttavia kertomuksia menneisyyden tapahtumista, joita eräät teistä kokivat henkilökohtaisesti.

Haluaisin erityisesti selvittää kaikki väärinkäsitykset. Erityisesti parlamentin jäsen Beazleylle haluaisin sanoa, että en usko tässä tapahtuneen väärinkäsitystä. Pidin puheen, joka oli kirjoitettu minulle, mutta on sanottava, että minut on hyvinkin saatettu ymmärtää väärin. Jokaisella jäsenvaltiolla on vastuunsa. Se on sanottava. Unioni pyrkii kuitenkin ehdottomasti kantamaan vastuunsa. Me haluamme totuuden, me haluamme koko totuuden. Jos komissio kerran avaa keskustelun – kollegani Franco Frattini avasi keskustelun kuulemisessa – se johtuu nimenomaan siitä, että haluamme tietää koko totuuden. Tämän on oltava täysin selvää. Me emme ainoastaan halua, että jokainen yksittäinen jäsenvaltio kunnioittaa tätä velvollisuutta muistaa menneitä tapahtumia. Me haluamme myös, että kaikki EU:n kansalaiset voivat tuntea solidaarisuutta eräiden jäsenvaltioidemme traagisten tapahtumien vuoksi ja tuntea, että ne koskettavat myös heitä. Haluaisin tässä yhteydessä sanoa, minkä itse asiassa teinkin avauspuheenvuorossani, että olen tietoinen siitä, että me emme erityisesti lännessä ole aina ymmärtäneet, kuinka laajasti harjoitettiin niitä julmuuksia ja kauhistuttavia rikoksia, joiden uhreiksi joutuivat ystävämme niistä jäsenvaltioista, jotka elivät erilaisten miehitysten alla ja Stalinin miehityksen alla.

Olen siksi täällä tänään henkilökohtaisesti paikalla, koska haluaisin vakuuttaa teille, että komissio aikoo jatkaa tätä keskustelua. Komissio haluaa varmistaa, että keskustelulla luodaan perusta erityisesti tutkimukselle, jonka aiomme toteuttaa saadaksemme selville, kuinka eri lakeja ja käytäntöjä on tosiasiassa otettu käyttöön eri jäsenvaltioissa totalitaaristen rikosten muistelemiseksi.

Neuvoston kannanotolla ei tietenkään viitata erityisesti Stalinin rikoksiin vaan totalitaarisiin rikoksiin yleisellä tasolla. Kun otetaan kuitenkin huomioon, missä asiayhteydessä tämä kannanotto hyväksyttiin, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka kannattivat sitä, on selvää, että Stalinin rikosten muistamista koskeva kysymys on tässä prosessissa pääosassa. On sanottava, että kun avasin tämän keskustelun, korostin sitä, että on mahdotonta hyväksyä mitä tahansa totalitarismin muotoa ja mitä tahansa totalitaarista hallintoa, joka on kieltänyt ihmisen itseisarvon ja hänen perusoikeutensa. Tässä yhteydessä – ja jotkut teistä ovat korostaneet tätä kohtaa – tieto, joka koskee kokemuksia muuntyyppisistä totalitaarisista hallinnoista, voi olla hyödyksi, kun pyritään tunnistamaan tavat, joilla tuomitsemanne hyväksikäyttö ja väkivalta itse asiassa pääsi tapahtumaan.

Uskon tämän vuoksi, että tämän tutkimuksen on oltava laajuudeltaan mittava, eikä siinä saa jättää huomioimatta mitään totalitarismin muotoja. Tällä keskustelulla ei myöskään saisi tarjota tilaisuutta poliittiseen hyväksikäyttöön. Komissio on luonnollisesti tietoinen riskistä, mutta jos Euroopan unioni pysyisi hiljaa eräiden jäsenvaltioidemme traagisesta menneisyydestä, tällä vain lisättäisiin kyseistä vaaraa ja luotaisiin kuilu uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välille. Tämän vuoksi meidän on siirryttävä eteenpäin yhdessä.

Näin ollen, arvoisa puhemies, haluaisin kysyä, mikä on loppujen lopuksi tämän kaiken tarkoituksena. Asia on niin, että voimme suojautua miltä tahansa revisionismin muodolta ja miltä tahansa historialliselta epätotuudelta.

Toiseksi meidän on myös muisteltava näitä totalitaarisia hallintoja, jotta estäisimme niiden uudelleennousun ja vainot. Lisäksi meillä on sovinnontekoa koskeva velvollisuus, joka liittyy selvästi tähän lähestymistapaan. Meidän on kuitenkin myös katsottava tulevaisuuteen. Jotkut ovat korostaneet tarvetta pyrkiä ottamaan käyttöön suoraan sitova eurooppalainen lainsäädäntö, jolla estettäisiin näiden totalitaaristen hallintojen paluu ja vainot.

Haluaisin korostaa teille, hyvät naiset ja herrat, että toisin kuin eräissä vastauksissa sanottiin, olen henkilökohtaisesti täysin vakuuttunut siitä, että meillä on eurooppalaisina yhteinen solidaarisuutta koskeva velvollisuus totuuden esilletuomiseksi, meidän totuutemme eurooppalaisina, ilman, että jätämme huomioimatta ja väheksymme rikoksia, joihin eri totalitaariset hallinnot ovat syyllistyneet. Tässä yhteydessä uskon, että itäeurooppalaisten ystäviemme olisi erityisesti arvostettava sitä, että olemme sitoutuneet totuuden esilletuomiseen ja että emme aio levätä, ennen kuin totuus tiedetään.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Lasse Lehtinen (PSE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, historian tutkimuksessa painavinta antia ovat tapahtumat, jotka ovat tiedossa, tosiasiat. Mitä enemmän tosiasioita tulee tietoon, sen parempi. Tulkinnat ovat aina erikseen. Kaikkien pitää saada vapaasti tutkia ja tulkita tapahtuneita asioita, se on osa sananvapautta. Poliittinen historia pystyy harvoin olemaan sisällöltään symmetristä, mutta siihen pitää pyrkiä. Lähihistoriasta on vielä moni asia tutkimatta, myös poliittisen korrektiuden takia. Diktatuurit ja diktaattorit saavat kovin erilaisen kohtelun. Natsien rikokset eivät ansaitse mitään ymmärrystä, mutta ei kommunismille myöskään saa antaa bonuspisteitä.

  Marianne Mikko (PSE ), kirjallinen. – (ET) Huhtikuun 8. päivänä pidetyssä kuulemisessa, jonka puheenjohtajavaltio Slovenia ja Euroopan komissio järjestivät, käsiteltiin Euroopan unionille erittäin tärkeää aihetta.

Eurooppa menetti 1900-luvulla miljoonia intellektuaaleja ja yritteliäitä kansalaisia totalitaaristen hallintojen vuoksi. Menneisyytemme haavat eivät ole vieläkään parantuneet.

Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin pyyhki kotimaani ja muut Baltian valtiot pois kartalta. Kansallislaulut ja liputtaminen oli kielletty meiltä puolen vuosisadan ajan, ja pääkaupunkimme oli Moskova.

Stalinismi ja natsismi kehittyivät yhdessä, ja ne jakoivat Euroopan rautaesiripulla. Hitlerin ja Stalinin julmuus ei tuntenut kansallisia rajoja.

Sosiaalidemokraattina tuomitsen kaikki diktatuurit huolimatta siitä, millaisiksi ne ovat naamioituneet. Korostan myös, että stalinismi ja natsismi toimivat suorina esimerkkeinä muille totalitaarisille ideologioille.

Metaxas, Franco, Mussolini, Salazar ja joukko vähäpätöisempiä diktaattoreita tekivät rikoksia yksinään Hitlerin ja Stalinin julman esimerkin vuoksi. He toimivat omien valtioidensa rajojen sisäpuolella, ja tästä syystä kyseessä olevilla valtioilla olisi oltava vastuu sen selvittämisessä, mikä näiden tekojen todellinen hinta oli.

Tietoisuus ja tutkimus toistemme historiasta on välttämätöntä, jotta Euroopan valtioiden kansalaiset voivat kehittää tietoisuuttaan siitä tosiasiasta, että he ovat myös eurooppalaisia kansalaisia. Me tarvitsemme yhteisiin arvoihin perustuvaa tutkimusta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ja KGB:n tekemistä rikoksista.

Pian on kulunut 70 vuotta siitä, kun Molotov–Ribbentrop-sopimus tehtiin. Stalinin pakkojärjestelmää ei edelleen pidetä samantasoisena kuin Hitlerin sotakoneistoa.

Ensimmäisenä askeleena, joka koskee yhteistä lähestymistapaa historiaan, pyydän hallituksia nimittämään elokuun 23. päivän Euroopan laajuiseksi stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (ET) On valitettavasti tosiasia, että vaikka miltei kaikki länsimaalaiset tietävät natsi-Saksan keskitysleireistä, heistä suurin osa ei ole kuullut pakkotyöleireistä. Ruotsissa hiljattain 15–20-vuotiaiden keskuudessa tehty tutkimus osoitti, että heidän perustietämyksensä kommunismista oli erittäin vähäistä ja melkein olematonta. Tutkimuksessa osoitettiin, että 90 prosenttia ruotsalaisista ei ole koskaan kuullut pakkotyöleireistä. Samalla 95 prosenttia tiesi, mikä Auschwitz oli.

Valitettavasti isälläni oli kokemusta molemmista leireistä, enkä tämän vuoksi voi hyväksyä ajatusta siitä, että neuvostohallinnon alla kärsimistä voidaan pitää toisluokkaisena, ikään kuin pelättäisiin, että siitä puhuminen vähentää natsien rikosten merkitystä. Tällaisen asenteen on muututtava. Tämä ei ole kaikkein yksinkertaisin aihe Euroopan parlamentin sosialidemokraattiselle ryhmälle, koska monilla ryhmään kuuluvista puolueista on kommunistinen menneisyys. On näin ollen vielä tärkeämpää lisätä tietoisuutta sosialidemokraattisessa ryhmässä.

Muistan keskustelut, jotka käytiin tästä samasta aiheesta, kun Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, jonka jäsen olin, tuomitsi kommunismin aikaiset rikokset muutama vuosi sitten. Olin yksi niistä jäsenistä, joka käytti keskustelussa puheenvuoron. Kyseisessä organisaatiossa on useita valtioita, joilla on kokemusta neuvostohallinnosta, ja tietenkin tämän ansiosta tuomitsemisesta päätettiin nopeammin kuin Euroopan parlamentissa.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos Euroopan unioni todella kannattaa itse julistamiaan arvoja, sen on osoitettava hyvin selkeästi kantansa menneisyyteen tavalla, joka on kyseisille arvoille ominaista. Tarkoituksena ei ole uudelleenkirjoittaa historiaa, kuten useat tätä asiaa kritisoineet henkilöt ovat väittäneet. Tarkoituksena on tuoda esiin historiallinen totuus.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Eurooppa on 1900-luvulla kokenut useita kansamurhia. Eräistä näistä teoista puhutaan paljon ja usein, kun taas toisista vaietaan. Luemme lehdistä useimmin kansanmurhista, joihin natsit ja kommunistit ovat syyllistyneet.

Eräs kansanmurha, josta on vaiettu pysyvästi, koskee tuhansien juutalaisten, puolalaisten ja ukrainalaisten murhaamista Puolan maaperällä saksalaisten miehityksen aikana toisessa maailmansodassa. Tekoon syyllistyivät ukrainalaiset nationalistit, jotka olivat niin kutsutun Ukrainan kapinallisarmeijan jäseniä. Merkittävä osa tämän armeijan ydinjoukosta oli aiemmin palvellut natsien SS-osastoissa. Kansanmurhalla oli genocidum atroxin eli raakalaismaisen murhan piirteitä. Se toteutettiin äärimmäisen julmasti. Kokonainen tietyllä alueella asunut väestö tuhottiin. Uhrit tapettiin, ja heidän ruumiinosiaan leikattiin tai revittiin irti. Tällä hetkellä henkilöt, jotka osallistuivat näihin murhiin, hakevat entisen sotilaan asemaa Ukrainassa.

Haluaisin korostaa, että mikään ei voi oikeuttaa kansanmurhaa, ei edes yritys vapauttaa oma kansa ja saavuttaa itsenäisyys.

16. Rajatylittävä yhteistyö terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumisessa (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Bárbara Dührkop Dührkopin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Saksan liittotasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn päätöksen 2008/…/YOS täytäntöönpanosta (11563/2007 - C6-0409/2007 - 2007/0821(CNS)) (A6-0099/2008).

  Bárbara Dührkop Dührkop, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, mietintö, jonka olemme laatineet tämän päivän keskustelua ja hyväksyntää varten, sisältää vuoden 2005 aloitteen, jossa seitsemän jäsenvaltioita päätti parantaa rajatylittävää yhteistyötä kaikilla terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvillä aloilla.

Puheenjohtajavaltio Saksa ehdotti, että osa tästä sopimuksesta sisällytettäisiin puitepäätöksellä yhteisön säännöstöön kolmannen pilarin alaisuuteen sen mukaisesti, miten toimittiin Schengenin sopimuksen kanssa, mutta siten, että jätettäisiin pois laitonta maahanmuuttoa koskeva kohta, joka olisi Tampereen toimeksiannon mukaan sisällytettävä ensimmäiseen pilariin.

On näin ollen valitettavaa, että kansainväliseen sopimukseen ei sisällytetty selkeitä yhteisön toimivaltuuksia. Tämä ei aiheuta vain oikeudellista epäselvyyttä, vaan sen vuoksi meillä on nyt myös kaksi oikeudellista viitekehystä.

Niistä ensimmäistä ei neuvoteltu erityisen avoimella tavalla. Kansallisia parlamentteja ja Euroopan parlamenttia ei kuultu. Meitä kuultiin vasta viime hetkellä kiireisesti ja tavalla, joka ei ollut sitova, koska tarkoituksena oli jo sisällyttää kyseinen väline yhteisön säännöstöön.

Kovaonnisen kollegamme Fausto Correian mietinnössä esitellään Euroopan unionin kanta tässä asiassa.

Tänään olemme tyytyväisiä voidessamme todeta, että neuvoston kuulemista esitetään yhteispäätösmenettelyn perusteella. Tämä on kuuleminen, joka ei rajoitu ainoastaan sopimuksen käsittelyyn. Kuulemisessa käsitellään myös sopimuksen johdantoa ja liitettä, mihin olemme tyytyväisiä, koska vaikka ne ovat teknisiä, ne sisältävät määräyksiä, joilla on merkittävää poliittista arvoa. Monet niistä on suunniteltu erityisesti takaamaan henkilökohtaisten ja arkaluontoisten tietojen suojelu.

Olemme kuitenkin pahoillamme siitä, että neuvosto ei edelleenkään ole hyväksynyt puitekehystä, joka koskee tietosuojan määrittelyä tiettyjen vähimmäissääntöjen sääntelyä varten. On epäjohdonmukaista, että neuvosto valmistautuu hyväksymään tämän päätöksen oman yleissääntönsä sijasta. Euroopan tietosuojavaltuutettua ei myöskään kuultu missään vaiheessa.

Lyhyesti kerrottuna mietinnössä esitetään, että DNA:ta, sormenjälkiä, ajoneuvojen rekisterinumeroita ja henkilökohtaista ja ei-henkilökohtaista tietoa koskevan tietojenvaihdon osalta tehtäisiin yhteistyötä. Tarkoituksena on voida vertailla henkilön DNA-profiilia 27 tulevien kansallisten yhteyspisteiden tietokantojen sisältämiin tietoihin.

Mietinnössä esitetään selkeästi, että yhteisistä takeista on määrättävä, jotta tietojen ja epäiltyjen ja syyllisten osapuolten puolustautumisoikeutta suojataan. Ainoastaan DNA:n koodaamattomat osat eli osat, jotka eivät sisällä geneettistä ilmentymää, voidaan välittää eteenpäin.

Kaikessa jaetussa tiedossa on ilmoitettava henkilöä koskeva rikosmenettelyn vaihe sekä tietokanta, josta tiedot saatiin.

Euroopan parlamenttia on kuultava jälleen, mikäli neuvosto haluaa muuttaa Saksan liittotasavallan aloitetta millään tavalla ja erityisesti tarkkoja vertailuja varten tarvittavien DNA-kohtien lukumäärän osalta.

Haluaisin myös muistuttaa neuvostoa siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi pyysi mahdollisuutta sisällyttää tämä puitepäätös uuteen Lissabonin sopimukseen yhteisön tuomioistuimeen valittamisen sallimiseksi.

Haluaisin myös huomauttaa viranomaisia ja mahdollista rajatylittävää yhteistyötä käsittelevän kohdan osalta, että en ole samaa mieltä valiokunnassa hyväksytystä osasta, jolla viranomaiset valtuutetaan pidättämään ihmisiä ja ottamaan heiltä lausuntoja muissa kuin omissa jäsenvaltioissaan.

Lopuksi, hyvät naiset ja herrat, kahdenvälistä rajatylittävää yhteistyötä on aina harjoitettu, mutta tämä päätös on ensimmäinen laatuaan Euroopan laajuisessa yhteistyössä. On totta, että ollaan erittäin huolestuneita siitä, että hyvistä aikeista huolimatta verkostojen lisääntyminen voi johtaa väärinkäytöksiin ja mahdollisesti vakaviin virheisiin.

Viattomien ihmisten suojelu on epäilemättä kaikkien ja erityisesti parlamenttimme suurin tehtävä, koska se edustaa kaikkia kansalaisiamme.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, sen jälkeen, kun neuvosto pääsi 13. kesäkuuta poliittiseen sopimukseen, joka koski lainsäädäntöpaketin ensimmäistä osaa, jolla on tarkoitus saattaa Prümin sopimus osaksi eurooppalaista lainsäädäntöä, Saksa on toimittanut aloitteen, josta aiomme nyt keskustella. Se koskee ensimmäisen osan ja ensimmäisen osan liitteen aiheena olevan päätöksen täytäntöönpanoa.

Hyvä jäsen Dührkop, komissio on vakaasti tukenut Prümin sopimuksen sisällyttämistä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Tämä on erittäin tärkeä väline, jolla vahvistetaan merkittävästi poliisiyhteistyötä jäsenvaltioiden välillä antamalla niille mahdollisuus toimia tehokkaasti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi esimerkiksi edistämällä etsintäkuulutettujen henkilöiden DNA-profiilia koskevien tietojen ja sormenjälkitietojen vaihtoa.

Henkilöiden tarkastamisen lopettaminen EU:n sisäisillä rajoilla Schengenin sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden välillä on suuri askel eteenpäin Euroopan yhdentymisen prosessissa. On kuitenkin velvollisuutemme varmistaa, että tämä vapaan liikkuvuuden alue on tietenkin myös turvallinen ja oikeudenmukainen.

Poliisiyhteistyön parantaminen jäsenvaltioiden viranomaisten välillä niin, että samalla kunnioitetaan täysimääräisesti perusoikeuksia ja erityisesti tietosuojaa, on välttämätöntä, jotta turvallisuuden parantaminen Euroopan unionissa voitaisiin taata kansalaistemme hyväksi.

Päätösluonnos, josta keskustelemme tänään, sisältää jatkotoimenpiteitä, joita tarvitaan sen takaamiseksi, että päätös, josta neuvosto saavutti poliittisen sopimuksen kesäkuussa 2007, pannaan täysimääräisesti täytäntöön teknisesti ja toiminnallisesti. Tällä sopimuksella pyritään saattamaan Prümin sopimuksen keskeiset määräykset osaksi Euroopan unionin oikeudellista kehystä.

Komissio on myös vakaasti tukenut parlamentin osallistumista tähän menetelmään, joka koskee välineen liitteen muuttamista. Komission mielestä tietosuojaa koskevat säännökset, joista määrätään kesäkuun 2007 päätöksessä sekä luonnoksessa, josta parhaillaan keskustellaan, täydennetään kolmannen pilarin puitepäätöksellä, joka koskee tietosuojaa. Kuten sanoitte, niitä on selkeästi täydennettävä.

Komissio on omasta puolestaan yleisesti ottaen tyytyväinen tarkistuksiin, joita ehdotatte, hyvä parlamentin jäsen Dührkop. Koska tämä on kuitenkin jäsenvaltioiden ja puhemiehen esittämä aloite, komissio esittää yksityiskohtaisen näkemyksensä tarkistuksista neuvoston kanssa käytävissä keskusteluissa.

Tämä on vastaukseni, ja haluaisin päättää puheenvuoroni kiittämällä esittelijäänne siitä, että hän ystävällisesti korosti keinoja ja edellytyksiä tämän päätöksen asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi.

  Herbert Reul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat. Aiheet, joiden osalta eurooppalaiset olisivat yleisesti samaa mieltä siitä, että Eurooppa ponnistelee tosissaan heidän hyväkseen, ovat harvassa. Aihe, josta keskustelemme täällä tänään, on tämänkaltainen suuri kysymys. Se koskee jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä rajatylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi. Olen hyvin iloinen siitä, että onnistuimme pääsemään yhteisymmärrykseen myös valiokunnassa. Se on valmistelutyön ja esittelijän kanssa tehdyn antoisan yhteistyön tulosta. Tämä tarkoittaa, että vaikka emme saata olla samaa mieltä jokaisesta kohdasta, me olemme yleisesti ottaen samaa mieltä asioista ja haluamme tehdä osamme, jotta edistyisimme tässä kysymyksessä.

Prümin sopimusta koskeva prosessi oli erittäin työläs ja se kesti kauan. Me edistyimme vähän kerrallaan. On silti hyvä, että meillä on nyt eurooppalaiset sopimukset tietojenvaihdosta, että kansallisia tietokantoja yhdistetään ja että voimme käyttää kyseisiä kansallisia tietokantoja rikollisten kiinniottamiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi.

Olisin halunnut, että tietyillä tämän hankkeen aloilla olisi edistytty enemmän. Tämän vuoksi käytän nyt tätä tilaisuutta, en vain puhuakseni siitä, mitä olemme saavuttaneet tähän mennessä, vaan sanoakseni myös seuraavan: tietenkin tässä päätöksessä on myös muutamia kohtia, jotka saattavat tulla voimaan huomenna ja sen jälkeen. Haluamme esimerkiksi käyttää yhteisiä poliisivoimia tehokkaammin ja nopeammin ja haluamme, että poliisivoimat, joilla on erityistaitoja, voivat toimia toisessa jäsenvaltiossa. Parlamentin jäsen Dührkop Dührkop on juuri huomauttanut, että asiaan liittyy tiettyjä vaikeuksia. On kuitenkin tärkeää, että tässä prosessissa siirrytään eteenpäin, jotta taattaisiin eurooppalaisten vastuualueiden ja yhteisten operaatioiden lisääminen. Saatamme lopulta huomata, että eräs hyvä tapa edistää eurooppalaisuuden aatetta on näyttää ihmisille, että me yritämme ratkaista tärkeitä kysymyksiä tavalla, jota myös he pitävät myönteisenä.

  Alexander Alvaro, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, uskon, että puhun ryhmäni puolesta, kun sanon, että yhteistyömme esittelijän kanssa oli erinomaista. Kuten Herbert Reul juuri sanoi, teimme tiivistä yhteistyötä. Meidän on kuitenkin kysyttävä, miksi päätöksenteolla on niin kiire, miksi päätös on tehtävä nyt ja erityisesti ennen vuoden loppua. Olisimme olleet erittäin tyytyväisiä Lissabonin sopimuksen säännösten soveltamiseen, kuten oikeudelliseen tarkastamiseen ja asianmukaiseen osallistumiseen Euroopan parlamenttia koskevan yhteispäätösmenettelyn osalta.

Täällä puhuttiin myös tietosuojasta. Sen osalta on todettava, että Prümin sopimukseen kuuluu tietosuojasäännöt, minkä lisäksi ovat vielä täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja perustamissopimuksen säännöt. Parlamentin jäsen Dührkop Dührkop todella myös huomasi tarpeen puitepäätökselle kolmannessa pilarissa. Jos tarkastelemme huolellisesti tietoluokituksia, joista määrätään Prümin sopimuksessa, huomaamme, että aihetta koskevalle puitelainsäädännölle on erittäin paljon tarvetta. Meidän on myös kysyttävä, miksi niin kutsuttuja erityistietoluokituksia on sisällytetty sopimukseen. Näihin luokituksiin kuuluvat tiedot seksuaalisesta suuntautumisesta, terveydestä, poliittisesta toiminnasta ja yhdistystoiminnasta ja uskonnollisesta vakaumuksesta. Tässä mennään paljon pidemmälle kuin olisi tarvetta järjestäytynyttä rikollisuutta koskevien perustietojen keräämisen osalta. Kyseisten tietojen käyttöä on rajoitettu. On kuitenkin uskomatonta, että niitä voi ylipäätään käyttää.

DNA-tietojen osalta tuemme vahvasti esittelijän näkemystä siitä, että mikäli tiedot ovat välttämättömiä ja niitä voi vaihtaa, niiden on oltava selkeästi rajallisia ja niitä käytettävä vain määrättyyn tarkoitukseen. Lisäksi on tehtävä selväksi, että jäsenvaltiot, joilla ei ole kansallisia DNA-tietokantoja, eivät ole velvoitettuja niiden perustamiseen.

Haluaisin lopettaa sanomalla, että olisi erittäin järkevää – kuten poliisiviranomaisten kanssa käydyt henkilökohtaiset keskustelut osoittavat – jos lainsäädännöllisiin toimiin keskittymisen sijaan rahoittaisimme ohjelmia, joilla tuetaan poliisivoimien välistä henkilökunnan vaihtoa. Tällä parannettaisiin varmasti yhteistyötä unionissa.

On hämmästyttävää, että rahoitusta ei ole vielä selvitetty, kun otetaan huomioon, että päätös tehdään pian. Ennen kuin kulutetaan rahaa, olisi tiedettävä, kuinka paljon sitä kulutetaan, ja ennen päätöksen tekemistä olisi tiedettävä, kuinka paljon se maksaa.

  Athanasios Pafilis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Saksan hallituksen aloite ja mietintö, josta keskustelemme, eivät ole niin viattoman teknisiä kuin millaisena ne esitetään. Ne koskevat teknisiä ja hallinnollisia ehtoja, jotka ovat välttämättömiä nopean ja menestyksekkään ennakoivien tietojen tallentamisen soveltamista varten. Tämä mahdollistetaan Prümin sopimuksessa, joka sisällytettiin EU:n lainsäädäntöön muutama kuukausi sitten. DNA-tietoja, sormenjälkitietoja ja kaikenlaista henkilökohtaista tietoa kerätään, prosessoidaan ja vaihdetaan automaattisesti kaikkien mahdollisten yksityiskohtien osalta 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa jäsenvaltioiden ja EU:n tukahduttavien järjestelmien välillä. Jokainen EU:n kansalainen ja työntekijä voi olla ennakoivan tarkkailun kohteena, ja heitä koskevia tietoja voidaan tallentaa. Turvallisuusjoukot toimivat heti, jos on pienintäkin syytä epäillä, että joku voisi jossain vaiheessa tulevaisuudessa syyllistyä rikkomukseen tai vaarantaa julkista järjestystä ja turvallisuutta. Toisin sanoen kaikki ovat syyllisiä, kunnes heidät todetaan viattomiksi.

Mietinnössä, josta keskustelemme, viedään asioita pidemmälle tietojen tallennusta koskevan lainsäädännön osalta. Sillä mahdollistetaan poliittisia näkemyksiä, uskonnollista tai filosofista vakaumusta ja poliittisen puolueen tai ammattiliiton jäsenyyttä koskevien tietojen tallentaminen ja vaihto. Mihin te tarvitsette kaikkea tätä? Järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi? Tämä on vale! Te haluatte tallentaa tietoja kaikista maailman ihmisistä! Te haluatte asettaa kieltoja ja pelotella kaikkia, jotka kyseenalaistavat politiikkanne! Tästä syystä me, Kreikan kommunistiseen puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet, äänestämme mietintöä vastaan.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, viimeistään syyskuun 11. päivän jälkeen EU on keskittänyt tekniset turvallisuustoimensa melkein kokonaan terrorismin torjuntaan. On tietenkin oikein, että emme tee mahdollisille hyökkääjille helpoksi pomminrakennusohjeiden lataamista internetistä ja tietenkin tiiviimpi yhteistyö jäsenvaltioiden välillä on tervetullutta. Silti emme voi sallia sitä, että terrorismin vastaisessa torjunnassa kansalaisista tulee kohteita ja että hankalat kritiikin esittäjät hiljennetään.

Uskon, että maailmassa on meneillään vaarallinen suuntaus, jossa jatkuvasti heikennetään perusvapauksia, joiden saavuttamiseksi isämme kamppailivat niin lujasti. Meistä on vaarassa tulla erittäin suvaitsematon yhteiskunta matkustajatietojen luovuttamisen ja internetin valvomisen vuoksi. Toivottavasti kohta emme ole tilanteessa, jossa jokaista toisinajattelijaa, joka osallistuu mielenosoitukseen, kannattaa kansanäänestystä ja peräti uskaltautuu kritisoimaan EU:ta, pidetään mahdollisena terroristina.

Tarkkaavaisuus on tietenkin tärkeää – mutta ei kansalaisvapauksien kustannuksella. Tietenkään emme saa antaa muiden, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kaltaisten alojen kärsiä seurauksena. Emme saa aliarvioida vaaroja, jotka liittyvät jatkuvasti laajentuviin rinnakkaisiin yhteiskuntiin, maahanmuuttoon perustuvaan väkivaltaan ja mahdollisiin etnisiin ja kulttuurisiin ristiriitoihin

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun puhumme terrorismiin yllytyksestä internetin aikakaudella ja uusien teknologioiden aikakaudella, puhumme täysin uusista haasteista ja täysin uusista vaaroista. Kuten kollegani sanoi, meidän on löydettävä hienoinen tasapaino eri poliittisten järjestöjen vapauksiin puuttumisen ja omaa ja kansalaistemme turvallisuutta koskevien uhkien torjumisen välillä.

Viime viikkojen aikana esimerkiksi Euroopan neuvoston puhujat ovat nostaneet esille useita kysymyksiä ja pyytäneet meitä hyväksymään täysimääräisesti useita Euroopan neuvoston esittämiä suosituksia. Meidän on oltava valikoivia sen osalta, mitä puolia Euroopan neuvoston erittäin arvokkaasta työstä siirrämme Euroopan parlamenttiin, koska parlamentilla on oma erittäin tärkeä tehtävänsä tässä kysymyksessä.

Käsitellessämme uusia terrorismin aiheuttamia uhkia kaikkein hankalin ongelma, jonka kohtaamme, koskee yllytyksen varsinaista määrittämistä ja sitä, voidaanko hallitusten perusteltua kritiikkiä koskaan pitää terrorismiin yllytyksenä. Tämä on yksi niistä perusteluista, jotka Euroopan neuvoston edustaja Dick Marty esitti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan hiljattain pidetyssä kokouksessa. Hän ei vaikuttanut luottavan demokraattisiin rakenteisiimme ja antoi ymmärtää, että hallitukset saattavat käyttää väärin useita artikloja. Luotan häneen enemmän kuin demokraattisiin menettelyihimme ja uskon, että voimme käsitellä tätä aihetta tahdikkaasti ja samalla järkevästi, kuten tältä toimielimeltä edellytetään.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan kansallinen DNA-tietokanta sisältää 4,3 miljoonan henkilön tiedot, jotka ovat poliisin saatavilla. Kyseinen luku on seitsemän prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan väestöstä. Se on suhteutettuna ainakin viisi kertaa korkeampi kuin muissa valtioissa. Kyseinen määrä käsittää myös 150 000 alle 16-vuotiasta lasta, joista 25 000:ta ei ole koskaan syytetty rikoksesta. Yhdistyneen kuningaskunnan johtavan tason rikostekniikan asiantuntija on jopa ehdottanut, että jo viisivuotiaiden lasten tiedot olisi kirjattava DNA-tietokantaan, jos lapset käyttäytyvät tavalla, joka viittaa siihen, että heistä voi mahdollisesti tulla myöhemmin rikollisia. Tällä viedään ennakoivat poliisitoimet naurettavalle tasolle.

Puolueeni uskoo, että tämä on toteutus Orwellin ”Britannian isoveljestä”. Viattomien henkilöiden DNA-tietoja ei saisi vaihtaa. Vähintään olisi oltava Euroopan tietosuojavaltuutetun neuvojen mukaisesti tarkkoja rajoituksia sen osalta, mitä tietoja voidaan vaihtaa. Lisäksi olisi ilmoitettava, jos rikokseen syyllistymättömän henkilön tietoja vaihdetaan.

  Carlos Coelho (PPE-DE) . – (PT) Arvoisat puhemies ja varapuheenjohtaja Barrot, hyvät naiset ja herrat, tänään keskustelemme toisesta päätöksestä, joka koskee erään toisen aloitteen täytäntöönpanon kannalta välttämättömien sääntöjen laatimista. Neuvosto on jo päässyt poliittiseen yksimielisyyteen kyseisestä aloitteesta, vaikka sitä ei ole vielä edes hyväksytty.

Olen tietoinen siitä, että turvallisuuden ja tarkkuuden parantamiseksi on tehty useita terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa koskevia aloitteita. Mielestäni on kuitenkin valitettavaa, että perusoikeuksien suojelun parantamiseen ei ole kiinnitetty samankaltaista huomiota. Kuten varapuheenjohtaja Barrot kertoi juuri puheessaan, Euroopan unionilla ei vieläkään ole tiettyjä menettelyllisiä takeita eikä asianmukaista kolmanteen pilariin kuuluvaa tietosuojaa koskevaa oikeudellista välinettä.

Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä, että auttaisitte meitä kertomaan neuvostolle, että tätä tilannetta ei voi mitenkään hyväksyä, eritoten jos otamme huomioon sen, että useimmissa terrorismin torjuntaa ja poliisiyhteistyön edistämistä koskevissa toimissa on kerätty ja vaihdettu henkilökohtaisia tietoja. Tämä viimeisin aloite on vain yksi lisäesimerkki kyseisestä toiminnasta, ja se on entistä vakavampaa, koska siinä kerätään, tallennetaan ja jaetaan DNA-tietoja ja sormenjälkitietoja. Tietosuojastandardit, joista määrätään Prümin aloitteen VI luvussa ja joilla taataan yksityiskohtaisemmat takeet, eivät yksistään riitä. Jotta standardit toimisivat moitteettomasti, niitä varten tarvitaan valmiit ja yleiset puitteet, jotka voidaan taata tehokkaasti ainoastaan kolmanteen pilariin kuuluvaa tietosuojaa koskevan puitepäätöksen avulla.

Hyväksyimme erittäin tyytyväisinä tämän aloitteen, jossa välttämättömät Prümin aloitteen yhteistyötä koskevat näkökannat siirretään osaksi Euroopan unionia. Emme voi kuitenkaan jättää työtä puolitiehen. On myös välttämätöntä taata tietosuojaa koskeva selkeä ja tehokas oikeuskehys.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni parlamentin jäsen Coelho on juuri esittänyt erittäin selkeän ja tasapuolisen kuvan tästä tilanteesta.

Komission alkuperäinen ehdotus oli ehdottomasti kunnianhimoisempi, ja meistä on erityisen valitettavaa, että päätös on kapea-alaisempi. Päätöksellä pyritään kuitenkin luomaan perusta, jota tarvitaan suojan vähimmäistason takaamiseksi kolmannessa pilarissa. Jos kyseistä päätöstä ei hyväksyttäisi, meillä ei olisi yleistä sääntöä, jota voidaan soveltaa kolmannessa pilarissa. Tämä olisi vielä pahempaa. Toivomme, että tämä päätös hyväksytään mahdollisimman pikaisesti sen jälkeen, kun parlamentti on antanut lausuntonsa uudesta tekstistä, jonka neuvosto on toimittanut parlamentille toista kertaa.

Kuten sanoin aiemmin kiittäessäni parlamentin jäsen Dührkopia, komission mielestä on selvää, että tietosuojaa koskevia määräyksiä täydennetään puitepäätöksen määräyksillä, jotka koskevat tietosuojaa kolmannen pilarin puitteissa.

Arvoisa puhemies, haluaisin tässä loppupuheenvuorossani kiittää kaikkia puhujia heidän panoksestaan tähän keskusteluun.

Puhetta johti
varapuhemies Marek SIWIEC

  Bárbara Dührkop Dührkop, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia niitä kollegoita, joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä tämän mietinnön osalta. En vastaa teille henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla.

Me kaikki olemme erityisen huolissamme tarpeesta tasapainon saavuttamiseen terrorismin ja rikosten torjunnan ja samalla yksityisten ja julkisten oikeuksien perusteellisen suojelemisen välillä, koska keneltäkään ei saa riistää kansalaisoikeuksia terrorismin torjunnan vuoksi.

Kyseistä tasapainoa on joskus vaikea saavuttaa, mutta meidän demokraattien tehtävänä on huolehtia siitä, että väärinkäytöksiä tällä alalla ei tapahdu.

Toiseksi täällä on viitattu poliisiyhteistyöhön. Tämä on erittäin tärkeää. Asun alueella, jossa on tehty terrori-iskuja. Olen itse poliisisuojelussa, ja kun menen Ranskaan, minun on pyydettävä paikallista poliisia lähettämään lomake Madridiin, josta edelleen pyydetään Ranskalta lupaa rajan ylittämiseen aseen kanssa. Prosessi kestää viikon. Ymmärrän, että meillä olisi oltava nopeampi ja vähemmän byrokraattisempi toimintatapa. Ehkä näin ollen voitaisiin luoda eurooppalainen poliisilupa. Luulen ja uskon, että eurooppalaiset poliisivoimat koulutetaan suunnilleen samalla tavalla.

Lisäksi, hyvä parlamentin jäsen Alvaro, kuten Sarah Ludford ja Carlos Coelho mainitsivat, puitepäätöstä tarvitaan pikaisesti. Tämä on asia, jonka haluamme esittää neuvostolle. Tarvitsemme tietosuojaa koskevat vähimmäisstandardit. Tämä on oikeutettu vaatimus kaikkien kansalaisten osalta.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 22. huhtikuuta 2008.

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. – (EN) Tänään olemme sikäli onnekkaita, että lainsäädäntövirastoilla on käytettävissään DNA-tietojen, automaattisen sormenjälkien tunnistamisen ja ajoneuvojen rekisteröintitietojen kaltaisia välineitä. Kannatan ehdottomasti yhteistä tietokantaa, joka sisältää kaikki välttämättömät välineet, joilla torjutaan terrorismia ja rajatylittävää rikollisuutta. On totta, että tietojen suojelu on erittäin tärkeää, mutta että terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa se on toisarvoista.

En kannata ainoastaan tietokantojen jakoja. Kannatan myös pakollisia kansallisia tietokantoja. Euroopan kansalaisten ja asukkaiden enemmistö on lainkuuliaista, eikä heillä olisi oltava syytä huoleen siitä, että heidän DNA-tietonsa ja sormenjälkitietonsa löytyvät eurooppalaisesta tietokannasta.

Malta on puolueeton valtio, mutta emme ole puolueettomia terrorismin osalta. Viattomiin siviileihin kohdistuvia hyökkäyksiä ei voi koskaan oikeuttaa. Terrorismi on yksi pahimpia rikoksia. Sitä voi verrata kansanmurhaan ja sotarikoksiin.

Tällä hetkellä sääntönä on, että terroristit tuomitaan kansallisissa tuomioistuimissa. On aika harkita kansainvälistä oikeusjärjestelmää, joka on suunnattu nimenomaan terroristien tuomitsemiseen.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Eurooppalaisten turvallisuuden edistämiseksi rajavalvontaviranomaisten, tullin, poliisin ja turvallisuusviranomaisten välistä yhteistyötä täytyy edistää.

Prümin sopimuksen tarkoituksena on syventää EU-maiden välistä yhteistyötä terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Prümin sopimus vahvistaa Euroopan sisäistä turvallisuutta. Sujuva tiedonvaihto turvallisuusviranomaisten, erityisesti rajavalvontaviranomaisten välillä, nousee keskeiselle sijalle.

Tiedonvaihdolle on oltava painavat perustelut EU-maiden välillä. On selvää, että lainrikkominen on jo perusteltu syy tiedonvaihtoon sekä riittävät todisteet, jotka viittaavat tulevaan lain rikkomiseen.

Tiedonvaihdossa täytyy kunnioittaa lainkuuliaisten eurooppalaisten yksilönsuojaa, jotta ihmisoikeusloukkauksia ei päästä toteutumaan yksityisyydensuojan rikkomisen kautta.

Turvallisuusyhteistyön tarkoituksena on pitää Eurooppa turvallisena paikkana elää ja suojata lainkuuliaisia kansalaisiaan.

Turvallisuusyhteistyön täytyy suojata eurooppalaisia lainrikkojia vastaan, jotta jokapäiväinen arkielämämme olisi mahdollisimman turvallinen, jossa lapsemme voivat elää ilman pelkoa.

17. Valko-Venäjän ja Ukrainan kansalaisten viisuminsaanti (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Valko-Venäjän ja Ukrainan kansalaisten viisuminsaannista.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kiitän teitä kysymyksistänne, jotka koskevat Ukrainassa ja Valko-Venäjällä voimassa olevia eurooppalaisia viisumisääntöjä.

Ensimmäiseksi Ukrainan osalta takaisinottoa koskeva sopimus ja viisumien myöntämisen helpottamista koskeva sopimus, jotka tulivat voimaan vuoden 2008 alussa, muodostavat tärkeän virstanpylvään Euroopan unionin ja Ukrainan välisissä suhteissa. Ne toisaalta edistävät henkilökohtaista vuorovaikutusta, minkä avulla puolestaan parannetaan molemminpuolista yhteisymmärrystä ja vahvistetaan suhteita kaikilla aloilla, ja toisaalta ne velvoittavat molemmat osapuolet, EU:n ja Ukrainan, läheiseen yhteistyöhön laittoman maahanmuuton torjumiseksi.

Ensimmäisenä painopistealana on taata Ukrainan kansalaisille myönnettävien viisumien helpottamista koskevan sopimuksen nopea, toiminnallinen ja yhdenmukaistettu täytäntöönpano. Kyseisen sopimuksen asianmukaisen ja yhtenäisen soveltamisen takaamiseksi on laadittu suuntaviivaluonnokset, jotka jäsenvaltiot ja Ukrainan viranomaiset ovat vahvistaneet. Sopimuksen nojalla perustettu sekakomitea viimeistelee ja hyväksyy kyseiset suuntaviivat.

Kuten Euroopan yhteisön ja Ukrainan välisen viisumien helpottamista koskevan sopimuksen esipuheessa todetaan, viisumivapaan matkustusjärjestelmän käyttöönotto Ukrainan kansalaisten osalta tunnustetaan ainoastaan pitkän aikavälin tavoitteena. Prosessi, joka johtaa kyseisen järjestelmän käyttöönottoon, riippuu enimmäkseen takaisinottoa ja viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tyydyttävästä täytäntöönpanosta.

Haluaisin korostaa, että Schengenin alueen laajentuminen ei mitenkään vaikuta järjestelyihin, jotka koskevat tarkastusten suorittamista Ukrainan ja Schengenin alueeseen 21. joulukuuta 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden rajoilla. Kyseiset jäsenvaltiot ovat soveltaneet Schengenin sopimuksen ulkorajoilla suoritettavia tarkastuksia koskevia sääntöjä liittymisestään lähtien. Syyskuusta 2007 lähtien ne ovat myös tarkastaneet henkilöitä, joiden tiedot ovat Schengenin SIS-tietojärjestelmässä.

Ukrainan raja-alueilla asuvien henkilöiden matkustamisen helpottamiseksi Unkari ja Ukraina sekä Ukraina ja Puola ovat kuitenkin allekirjoittaneet paikallista rajaliikennettä koskevia sopimuksia. Lisäksi komissio on pyytänyt, että Ukrainan ja Unkarin väliseen sopimukseen tehtäisiin muutoksia raja-alueiden määrittämisen osalta, jotta kyseinen sopimus olisi yhteisön sääntöjen mukainen. Tämä koskee myös Ukrainan ja Puolan välistä sopimusta. Tässä kaikki, mitä haluaisin sanoa raja-alueella elävien Ukrainan kansalaisten matkustamisen osalta.

Viisumien osalta tilanne on kuitenkin erilainen. Ennen 21. joulukuuta 2007 Schengenin sopimuksen määräykset viisumimaksuista eivät sitoneet niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä täysimääräisesti soveltaneet Schengenin säännöstöä. Nämä jäsenvaltiot saattoivat näin ollen luopua kyseisestä maksusta kaikkien Ukrainan kansalaisten osalta. Tämä ei kuitenkaan ole enää mahdollista. Viisumia koskevaa 60 euron suuruista standardimaksua ei kuitenkaan sovelleta ukrainalaisiin viisuminhakijoihin. Kuten Euroopan yhteisön ja Ukrainan 1. tammikuuta 2008 voimaantulleessa sopimuksessa vahvistetaan, viisumihakemusten käsittelymaksu säilytetään 35 euron suuruisena ukrainalaisille viisuminhakijoille. Lisäksi sopimuksessa vapautetaan laaja joukko ukrainalaisia viisuminhakijaryhmiä viisumimaksuista. Tämä tarkoittaa, että yli 50 prosenttia, toistan, yli 50 prosenttia Ukrainan kansalaisista, jotka haluaisivat matkustaa Schengen-valtioihin, hyötyy täysimääräisestä viisumimaksuista luopumisesta.

Haluaisin nyt puhua Valko-Venäjästä. Komissio korosti 4. joulukuuta 2006 antamassaan naapuruuspolitiikkaa koskevassa tiedonannossaan viisumien myöntämisen merkitystä suhteille naapuruuspolitiikkaan kuuluvien valtioiden kanssa. Komissio toisti, että Euroopan unioni on halukas kehittämään toimintasuunnitelmia naapurimaiden kanssa ja ryhtymään neuvotteluihin niiden kanssa viisumien myöntämisen ja takaisinottoa koskevien lupien myöntämisen helpottamiseksi.

Valko-Venäjä on yksi naapuruuspolitiikkaan kuuluvista valtioista, mutta on sanottava, että mitään toimintasuunnitelmaa ei ole vielä kehitetty tämän valtion kanssa sen yleisen poliittisen tilanteen vuoksi. Tästä johtuen meillä ei ole tällä hetkellä aikomusta ryhtyä neuvottelemaan mahdollisesta viisumien myöntämisen ja takaisinoton helpottamisesta Valko-Venäjän kanssa.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että tämänhetkisessä lyhytaikaisessa viisumien myöntämistä koskevassa yhteissäännöstössä vapautetaan tiettyjä alle kuusivuotiaiden lasten, opiskelijoiden ja tutkijoiden kaltaisia henkilöryhmiä viisumimaksuista. Lisäksi nykyisten sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat koska tahansa perua viisumimaksun tai pienentää sitä perustelluissa yksittäisissä tapauksissa, joita ovat esimerkiksi humanitaariset syyt, kulttuuriset etunäkökohdat tai ulkopoliittiset syyt.

Myös naapurijäsenvaltioilla, ja erityisesti Puolalla, Latvialla ja Liettualla on myös aina mahdollisuus neuvotella paikallisista rajaliikennesopimuksista Valko-Venäjän kanssa. Tämä olisi keino, jolla helpotetaan rajanylitystä ja raja-alueen asukkaiden liikkumista Valko-Venäjän ja sen naapurivaltioiden välillä. Samalla edistettäisiin paikallisten yhteisöjen välisiä yhteyksiä. Raja-alueen asukkaat, joilla on erityinen rajaliikennelupa, vapautettaisiin viisumivaatimuksesta. Puola ja Valko-Venäjä ovat jo ryhtyneet neuvottelemaan tästä asiasta.

Päätän puheenvuoroni tähän, ja korostan samalla kysymystenne tärkeyttä ja sen merkitystä, että teille tiedotetaan kaikista tätä kysymystä koskevista muutoksista.

  Urszula Gacek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä siitä, että hän saapui tänne esittelemään komission viimeisimmän näkemyksen Ukrainaa ja Valko-Venäjää koskevista viisumikysymyksistä. Kuukausi sitten Strasbourgissa vieraili PPE-DE-ryhmän kutsumana valtuuskunta, jonka jäsenet koostuivat enimmäkseen Valko-Venäjän suurimman opposition jäsenistä. Tarkoituksena oli keskustella siitä, kuinka poliittinen tilanne edistyy kyseisessä valtiossa. Vierailun aikana kollegat ovat myös saattaneet nähdä valtuuskunnan jäsenten tälle parlamentille osoitetut vetoomukset, joissa pyydetään tukemaan heidän pyrkimyksiään alentaa viisumimaksuja, joita he maksavat tällä hetkellä ja jotka ovat todellakin kohtuuttomia Valko-Venäjän kansalaisten enemmistölle.

Jos todella haluamme kannustaa Valko-Venäjää valitsemaan Eurooppa-myönteisen tien tulevaisuudessa – mitä vilpittömästi toivomme – kaikista vahvimpia perusteluita ovat ne perustelut, jotka Valko-Venäjän kansalaiset voivat nähdä omin silmin. Sen hallinnon alla, jossa he elävät, heidän on hyvin vaikea saada todellista kuvaa siitä, mitä vapaus, demokratia, ihmisoikeudet ja oikeussääntö todella tarkoittavat. On vaikea edistää kansalaisyhteiskuntaa. On vaikea näyttää heille, että Eurooppa on avoin, ystävällismielinen ja tukee heitä matkalla täyteen demokratiaan. Paras tapa tehdä tämä on antaa kyseisille kansalaisille mahdollisuus päästä Eurooppaan sellaisilla hinnoilla, joilla ei ajeta pois kansalaisten enemmistöä tai estetä heidän pääsyään.

Arvoisa komission jäsen, sanoitte hyvin perustellusti, että tietyt ryhmät jätetään säännön ulkopuolelle, ja kyseisiin ryhmiin todellakin kuuluvat lapset, henkilöt, joilla on perheyhteyksiä ja henkilöt, jotka vierailevat Euroopan unionissa kulttuurisista, tieteellisistä tai koulutuksellisista syistä. Haluaisinkin kannustaa yksittäisiä jäsenvaltioita hyödyntämään kyseistä oikeudellista määräystä, jotta nämä henkilöt voisivat käytännössä hyödyntää kyseisiä mahdollisuuksia. On surullista, että Serbiaa ja Venäjää kohdellaan paremmin kuin Valko-Venäjän kansalaisia.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää komission jäsentä hänen tämän kysymyksen osalta antamistaan tiedoista, jotka ovat, kuten aina ennenkin, erittäin tarkkoja.

Olen itse kokenut viisumeja ja viisumirajoituksia koskevat ongelmat Balkanilla ja törmään niihin edelleen tänä päivänä, vaikka asiat ovatkin jo helpottuneet jonkun verran. Otetaan esimerkiksi Serbia, kun se on kerran jo mainittu. Nykyisistä yksinkertaistuksista huolimatta Jugoslavialla – kommunistisella hallinnolla – oli aikaisemmin huomattavasti nykyistä enemmän yhteyksiä länteen ja Euroopan valtioihin, mikä tarkoittaa, että jotain on oltava vialla koko järjestelmässä. Me todella tarvitsemme perusteellisia muutoksia.

Komission jäsen huomautti oikein, että Ukrainassa puolet hakijoista saa kaikenlaisia erivapauksia. Mietin vain, minkälaisessa järjestelmässä yli 50 prosenttia ihmisistä saa erivapauksia. Myönnän kuitenkin, että se ei ole hänen syynsä.

Haluaisin seuraavaksi puhua Valko-Venäjästä. Tuin mielelläni Genowefa Grabowskan ja Justas Vincas Paleckisin ehdotusta, koska mielestäni on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että kyseisen valtion kansalaisten olisi kärsittävä kaksi kertaa enemmän huonon hallinnon vuoksi. Ei vain hallinnosta, vaan myös sen vuoksi, että me emme laadi mitään suunnitelmaa tai toimintaa kyseisen huonon hallinnon osalta.

Joskus meidän on valittava yksipuolisempi toimintatapa ja päätettävä, että teemme jotain omasta aloitteestamme, jotta erityisesti auttaisimme niitä, jotka eivät saa apua omalta hallinnoltaan tai hallitukseltaan. Komission jäsen ilmoitti, että näin tapahtuu jo jossain määrin. On kuitenkin tehtävä enemmän. Meidän on toteutettava aggressiivisempaa politiikkaa Valko-Venäjää kohtaan. Minua esimerkiksi kiinnostaisi tietää – ehkä komission jäsen voi vastata minulle myöhempänä ajankohtana – mitkä valtiot myöntävät mitä erivapauksia. Mitkä Euroopan unionin valtiot ovat erityisen auttavaisia ja mitkä eivät ehkä ole sitä? On tietenkin tärkeää, että hyväksytään Euroopan unionin yhteinen kanta. Mikäli eräät valtiot päättävät ottaa asiaan liberaalin lähestymistavan, olisi katastrofaalista, jos toiset valtiot olisivat paljon tiukempia.

Haluaisin pyytää komissiota ja neuvostoa – koska tiedämme, että niillä on asiassa päävastuu – työskentelemään kanssamme sen takaamiseksi, että voimme tarjota kansalaisille ja kaikille asianomaisille Valko-Venäjällä enemmän etuja kuin mitä olemme aiemmin vaivalloisesti tehneet.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, Ukraina ja Valko-Venäjä ovat keskeisessä asemassa naapuruuspolitiikkamme itäisessä ulottuvuudessa.

Ukrainan kohdalla tavoitteena on demokratia, markkinatalous ja Eurooppaan suuntautumisen lujittaminen. Valko-Venäjän osalta tavoitteena on valtion demokratisoituminen. Matkustusta koskevien vaatimusten höllentäminen on joustava ja arvokas väline tätä varten. Tammikuun 1. päivästä lähtien Ukrainan kansalaiset ovat hyötyneet yksinkertaistetusta viisumijärjestelystä, vaikka heistä suurin osa on sitä mieltä, että nykyinen kanta on aiempaa tiukempi, koska pääsy suurimpiin kohdemaihin, Puolaan, Unkariin ja Liettuaan, on nyt vaikeampaa. Tämä nähdään askeleena taaksepäin, koska 35 euron suuruinen maksu on heille suuri summa rahaa, minkä lisäksi hallinnollinen taakka ja menetelmät ovat erittäin monimutkaisia. Näin ollen meidän on osoitettava, että Ukrainan osalta välitön tavoite eli viisumivapaa matkustaminen toteutetaan hyvin pian. Ennen kuin onnistumme tekemään tämän, viisumien maksuttomalla myöntämisellä ja hallinnollisen taakan vähentämisellä on vaikutusta vielä useammille ihmisille.

Valko-Venäjän osalta on tehtävä selväksi, että Euroopalla ei ole mitään Valko-Venäjän kansalaisia vastaan. Kyse on sen alistavasta hallinnosta. Toivomme, että sen kansalaisten olisi helpompi matkustaa, ja siksi meidän on alennettava 60 euron suuruista viisumimaksua, joka on valtava summa rahaa, koska se vastaa Valko-Venäjällä puolta keskimääräisestä kuukausipalkasta. Meidän on myös vähennettävä hallinnollista taakkaa, koska monimutkaisia säännöksiä on vaikea noudattaa. Tällä tavalla voimme saavuttaa kannan, jossa Ukrainan ja Valko-Venäjän kansalaiset voivat tuntea olevansa lähellä Eurooppaa. Kiitos.

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ei takaa itärajan turvallisuutta jättämällä huomioitta valkovenäläisten ja ukrainalaisten edut. Meidän olisi tuettava erityisesti Ukrainasta ja Valko-Venäjältä tulevien mahdollisimman suurien ryhmien vierailuja unioniin, ja samalla eristettävä Lukašenkon hallinto. Demokraattiset prosessit ja muutokset itäisten naapuriemme ajattelutavoissa esimerkiksi heidän Ukrainan Nato-jäsenyyttä koskevien kantojensa osalta tapahtuvat nopeammin niiden henkilökohtaisten kokemusten avulla, joita he saavat Euroopan unionin jäsenvaltioihin tekemillään vierailuilla.

Tällä hetkellä valkovenäläisten on maksettava viisumista 60 euroa. Tämä vastaa keskimääräisen palkan kolmasosaa, ja se tekee vierailut mahdottomaksi yhteiskunnan enemmistöltä. Tällainen tilanne sopii Lukašenkon hallinnolle, koska mitä enemmän yhteyksiä Itä-Eurooppaan rajoitetaan, sitä helpompi on valvoa valkovenäläistä yhteiskuntaa. Viisumivaatimuksella eristetään Valko-Venäjän nuoriso ja ne henkilöt, jotka suhtautuvat myönteisesti oppositioon. Lännen kannattaisi säilyttää yhteydet kyseisiin sosiaalisiin ryhmiin. Kalliit viisumimaksut johtavat vain viisumimafian toiminnan lisääntymiseen ja muihin poikkeamiin rajoilla. Kyseiset esteet myös aiheuttavat huomattavia menetyksiä matkailulle Puolassa. Monet ukrainalaiset ja valkovenäläiset laskettelijat ovat vierailleet Puolan vuoristossa sijaitsevissa kohteissa viime vuosina. Heillä on ollut tapana tulla tammikuun alussa, kun ortodoksinen joulu alkaa. Mutta nyt puolalaiset laskettelukeskukset ovat tyhjillään.

Hyvät naiset ja herrat, Vladimir Putin uhkasi aiheuttaa Ukrainan hajoamisen Bukarestissa pidetyssä Naton huippukokouksessa ilmoittamalla, ja lainaan häntä nyt suoraan, että ”Ukraina ei ole edes valtio. Yksi osa sen alueesta on Itä-Eurooppaa, ja Venäjä lahjoitti sille toisen, laajan alueen”. Meidän on varsinkin nyt annettava selkeä merkki siitä, että Euroopan unioni ei siedä tällaisia uhkauksia lähintä naapuriaan kohtaan kansainvälisessä politiikassa.

Vetoan siihen, että vuoropuhelu erityisistä toimista aloitettaisiin mahdollisimman pikaisesti, jotta ukrainalaiset eivät tarvitsisi EU:n viisumeita. Haluaisin ilmoittaa selkeästi, että visio nykyaikaisesta ja turvallisesta Euroopasta ei ole mahdollinen ilman Ukrainaa.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, virallinen EU:n Valko-Venäjää koskeva politiikka tunnetaan ”erottelupolitiikkana”. Toisaalta se kritisoi diktaattori Lukašenkoa, ja toisaalta se pyrkii kannustamaan ja helpottamaan vuoropuhelua kansalaisten kanssa. Mutta 60 euron laskuttaminen viisumista – mikä vastaa kolmasosaa keskimääräisestä palkasta Valko-Venäjällä – on täysin tämän politiikan vastaista. Seurauksena tavalliset Valko-Venäjän kansalaiset pitävät EU:n heihin kohdistamaa politiikkaa sananhelinänä!

Tämä kysymys on sekoittanut täysin Schengeniä koskevan politiikkamme, ja itse asiassa se myös heikentää EU:n ulkopoliittista uskottavuutta. Me emme voi sallia tällaisen tilanteen jatkuvan. Demokraattinen kehitys, jonka haluamme nähdä Valko-Venäjällä, voi tapahtua vain, jos teemme valkovenäläisille matkustamisen helpommaksi, jotta he näkisivät, kuinka demokratia toimii valtioissamme. Mikä tahansa muu lähestymistapa vain hyödyttäisi Lukašenkoa. Tarvitsemme siis muutosta. Neuvosto kertoi meille vastauksessaan, että syy siihen, miksi muutosta ei ole vielä tapahtunut, on se, että komissio ei ole tehnyt tarvittavaa ehdotusta.

Joten olkaa hyvä ja ryhtykää toimeen! Toimittakaa neuvostolle ehdotus, jolla helpotetaan – demokratian edistämiseksi Valko-Venäjällä – Valko-Venäjän kansalaisten viisuminhankintaa.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, kaikesta siitä huolimatta, mitä on sanottu viisumien hinnoista valkovenäläisille ja ukrainalaisille, ei ole epäilystä siitä, että tämän kysymyksen osalta tarvitaan pikaisia päätöksiä ja että Euroopan unionin olisi tehtävä ne.

Viisumien osalta Euroopan unioni on allekirjoittanut viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen Ukrainan sekä Venäjän, Moldovan ja Länsi-Balkanin valtioiden kanssa. Neuvottelut Valko-Venäjän kanssa eivät kuitenkaan ole vielä edes alkaneet, koska Alexander Lukašenko ei ole kiinnostunut tarjoamaan Valko-Venäjän kansalaisille mahdollisuutta nähdä, millainen elämänlaatu on vapaassa maailmassa, varsinkin jos he pitävät sitä paljon korkeampana kuin Valko-Venäjällä.

Viisumien hintaa koskeva kysymys on Valko-Venäjän lisäksi merkittävä myös Ukrainalle. Sillä, että Ukrainan kansalaisten on maksettava viisumista 35 euroa, jotta he pääsisivät Schengenin alueelle, ei ratkaista ongelmaa, koska vain pienet kansalaisten ryhmät Ukrainassa kuuluvat viisumin saantia helpottavan järjestelyn piiriin. Valko-Venäjän tapaus on vielä vaikuttavampi, sillä valkovenäläisten on maksettava viisumista vielä enemmän, jotta he pääsisivät Schengenin alueelle. Toisin sanoen he maksavat hinnan Lukašenkon diktatuurista.

Onko viisumijärjestely riittävä, kun otetaan huomioon tilanne EU:n itäisellä rajalla? En usko niin. Tilastojen mukaan Puola yksin myöntää vuosittain viisumeita noin 600 000:lle Ukrainan kansalaiselle. Vertailun vuoksi kaikkien Schengen-valtioiden myöntämien viisumien määrä samalta ajalta on vain 300 000 viisumia. Ennen Schengenin alueeseen liittymistään Liettua, Latvia ja Puola veloittivat Valko-Venäjän kansalaisilta erittäin alhaisia viisumimaksuja. Liettua ja Puola veloittivat viisumeista vain viisi euroa, ja Latvia myönsi viisumeita ilmaiseksi. Aikaisemmin Puola, Liettua ja Latvia myönsivät 400 000 viisumia valkovenäläisille, mikä on kolme kertaa enemmän kuin mitä vanhat Schengen-valtiot myöntävät.

Sanoisitteko, että on hyvä asia, että vain 26 prosenttia Valko-Venäjän kansalaisista on vieraillut EU-valtiossa ja että 60 prosenttia valkovenäläisistä ei ole nähnyt ulkomaalaista henkilöä viimeisen kolmen vuoden aikana? Ei tietenkään. Meidän on Euroopan unionissa löydettävä tehokas tapa tämän kysymyksen ratkaisemiseen, koska tiedämme kokemuksesta, että on parempi nähdä Euroopan unionin toimintaa kerran kuin kuulla siitä noin sata kertaa.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin valkovenäläisten viisumien saantia koskevan kysymyksen toisena valmistelijana kiittää teitä selityksestä, jonka annoitte tänään, ja kiinnittää huomionne useisiin lisäkysymyksiin. Tarkoitan, että Valko-Venäjä ei ole vain EU:n läheinen naapuri. Se on myös kotimaani Puolan läheisin naapuri, mikä on syynä huoleeni ja välintulooni kyseisessä valtiossa elävien henkilöiden etujen puolesta.

Schengenin laajentumisen jälkeen sanoitte, että valkovenäläisten viisumien hinnat nousivat. Todellisuudessa hinnat nousivat kaksitoistakertaisesti viidestä eurosta 60 euroon. Valko-Venäjällä 60 euroa vastaa koulutusvaiheessa olevan lääkärin kuukausipalkkaa. Monille valkovenäläisille 60 euroa on todellinen muuri, joka estää viisumin saannin ja vierailut EU:hun kuuluviin naapurivaltioihin. Voimme jo nähdä, että viisumien hinnankorotuksen jälkeen EU:hun matkustavien Valko-Venäjän kansalaisten määrä on pudonnut näkyvästi ja rajusti. Tämä tapahtuu aikana, jona EU toivoo luovansa suorat yhteydet kansalaisiinsa ja jona Lissabonin sopimuksessa korostetaan hyvää naapuruuspolitiikkaa. Se nähdään kyseisessä valtiossa piinallisena ristiriitana siitäkin huolimatta, että sitä johdetaan epädemokraattisesti.

Olkaa hyvä ja uskokaa minua, kun sanon, että päätös viisumimaksujen lisäämisestä on erinomainen lahja Lukašenkon hallinnolle, joka jättää sen poliittisesti oman arvoonsa. Hallinto kertoo valkovenäläisille seuraavia asioita: ”Näettekö? He ovat ottaneet käyttöön korkeita ja kohtuuttomia maksuja. Kukaan ei odota teitä Euroopassa, kukaan ei halua teitä sinne”.

Tämän on muututtava. Arvostan sitä, että komission jäsen mainitsi, että Puola on se valtio, joka pyrkii siihen, että valkovenäläisten viisumimaksuja alennetaan. Tämä ei kuitenkaan ole Puolan, Liettuan ja yksittäisten valtioiden tehtävä. Tämä on koko EU:n tehtävä. Jos emme onnistu ratkaisemaan tätä kysymystä, kuinka voimme luoda yhteisen ulkopolitiikan EU:ssa? Näin ollen vetoan komissioon, että se ryhtyisi kaikkiin tarvittaviin toimiin valkovenäläisiltä perittyjen viisumimaksujen alentamiseksi.

  Grażyna Staniszewska (ALDE). – (PL) Ukraina luopui jo toukokuussa 2005 Euroopan unionin kansalaisia koskevasta viisumivaatimuksesta. EU:lta meni kuitenkin kolme vuotta, ennen kuin se otti asiaan mitään kantaa. Haluaisin sanoa, että EU:n lopullinen kanta oli kaukana selkeästä kannasta.

Toisaalta tämän vuoden alussa viisuminsaanti helpottui, tiettyjä menettelyjä yksinkertaistettiin, ja viisumimaksuista luovuttiin, mutta vain tiettyjen kansalaisten ryhmien osalta. Suurimmalle osalle ukrainalaisista Euroopan unioni vaikuttaa luoksepääsemättömältä linnoitukselta, josta avataan ovet vain niille, jotka selviävät kärsivällisesti pitkästä ja hyvin kalliista koetuksesta Schengen-valtioiden konsulaateissa.

Monille ukrainalaisille viisumit ovat liian kalliita. Laitokset, jotka toimivat viisumien myöntämisprosessin yhteydessä, veloittavat yleensä kaksi tai jopa kolme kertaa määrättyä enimmäismaksua korkeamman hinnan. Toiseksi monissa konsulaateissa viisumien käsittelyajat ovat arvaamattomia ja hyvin pitkiä. Kolmanneksi monissa konsulaateissa vaaditaan lisäasiakirjoja, joita ei ole mainittu sopimuksessa. Rajan ylitys voi tuottaa hankaluuksia jopa diplomaattipassin omistaville henkilöille.

Välttämättömänä ja lopullisena Ukrainaa koskevana tavoitteena on oltava selkeä tiekartta, jossa pyritään mahdollistamaan kahdenvälinen viisumivapaa matkustaminen siitäkin huolimatta, että edellytykset ovat hankalia, kuten Serbian tapauksessa.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, Euroopalla ilman rajoja ja Euroopan unionilla Schengenissä ei voida tarkoittaa sitä, että EU:n ja Itä-Euroopan välille rakennetaan uusi muuri.

Eurooppalaisista unelmista, jotka koskevat yhtä Eurooppaa ilman rajoja, on tullut totta EU:ssa. Se, mitä kuitenkin tapahtuu tällä hetkellä EU:n ja Ukrainan ja Valko-Venäjän välisellä rajalla on eräänlainen poliittinen skandaali sukupolvelleni eli solidaarisuutta kannattaneelle sukupolvelle Puolassa, joka taisteli Euroopan yhtenäisyyden puolesta.

Ongelmat, jotka koskevat ukrainalaisten ja valkovenäläisten pääsyä Euroopan unionin alueelle, on nyt ratkaistava mahdollisimman pikaisesti. Arvoisa komission jäsen, vetoan teihin! Meidän eurooppalaisten, jotka asumme rikkaissa, demokraattisissa valtioissa, on tänään tehtävä kaikkemme, jotta EU avautuisi Valko-Venäjän ja Ukrainan kansalaisyhteiskunnille.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, kiitän teitä siitä, että toimitte puheenjohtajana tämänpäiväisessä keskustelussa, koska sillä on paljon symbolista arvoa.

Pyrin aina mahdollisuuksien mukaan mainitsemaan jäsenvaltioille, EU:n toimielimille, ja Ukrainan hallitukselle ja korkeimmalle neuvostolle Ukrainan kansalaisyhteiskunnan johtajien ja EU:n pyynnön siitä, että Eurooppa kiinnittäisi enemmän huomiota Ukrainan ja EU:n väliseen viisumin saantia koskevaan kysymykseen.

Koska Ukraina on yksi Euroopan unionin strategisista kumppaneista, suhtaudun myönteisesti tämänpäiväiseen keskusteluun ja komission jäsenen antamiin tietoihin. Vaikka ymmärrän, että prosessi on erittäin vaativa, olen myös sitä mieltä, että ratkaisun löytyminen on hyvin tärkeää.

Kysymystä, joka koskee valkovenäläisten viisumin saantia, tarkasteltiin myös Saharov-palkinnon voittajan Aljaksandr Milinkevitšin kanssa kokouksissa, joita pidettiin Euroopan parlamentissa Valko-Venäjää käsitelleen teemaviikon aikana. On velvollisuutemme auttaa ihmisiä, jotka ovat Lukašenkon hallinnon onnettomia uhreja.

Hyvät naiset ja herrat, meidän on hyväksyttävä mahdollisimman pikaisesti ratkaisu, jolla yksinkertaistetaan viisumijärjestelmää. Sen avulla lähetetään myönteinen ja rakentava merkki Ukrainan ja Valko-Venäjän demokratiamyönteisille voimille.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Valko-Venäjän nuoria rangaistaan usein niin, että heiltä evätään oikeus koulutukseen, koska he uskovat asioihin, joista viranomaiset eivät pidä. Puola tarjoaa korkeakoulutuspaikkoja monille näistä nuorista. Me emme saa heittää tätä hukkaan asettamalla taloudellisen esteen näille nuorille, jotka haluavat tulla maahamme opiskelemaan. Tämä taloudellinen este olisi purettava ja viisumimaksuja olisi alennettava.

  Puhemies. − (PL) Ennen kuin annan puheenvuoron komission jäsenelle – meillä on hieman aikaa – haluaisin vielä sanoa jotain. Matkustan usein Ukrainaan ja tämän takia haluaisin sanoa, että erittäin tärkeä kysymys viisumiongelman ja koko viisumijärjestelmän kannalta on, kerrotaanko Ukrainan ja Valko-Venäjän yhteiskunnille, että se, mitä he joutuvat kokemaan tänään, on tilapäistä. Tämä koskee hintoja ja menettelyjä. Hinnat ovat kohtuuttomia ja menettelyt nöyryyttäviä. Nämä ihmiset joutuvat jonottamaan useita tunteja, kymmeniä tunteja. Onko tämä tilapäistä vai pysyvää? Ukrainalaiset sanovat usein, että on rakennettu Schengenin muuri. Kaikki, me puolalaiset, ranskalaiset ja jo kauan aikaa sitten saksalaiset, tutustuivat tähän järjestelmään ja ottivat sen iloiten käyttöön. Ukrainalaisten mielestä kyse on todellisuudessa vain luontaisesta eristäytymisprosessista. Jono konsulaatin edessä, kieltävä vastaus, hinta – kaikella tällä onnistutaan vain lähettämään heidän yhteiskunnalleen viesti, joka otetaan vastaan hyvin kielteisesti kaikkien niiden tavoitteiden yhteydessä, joista olemme puhumme tässä parlamentissa ja muualla niin laajasti.

Keskustelu on päättynyt. Pyydän anteeksi, että rikoin kultaista sääntöä eli sitä, että puhemies ei puutu tällaisiin kysymyksiin. En kuitenkaan voinut vain vaieta tästä asiasta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, kuuntelin tarkasti juuri pitämäänne puhetta, ja se puoltaa monien muiden puhujien kantaa, jossa on korostettu tarvetta helpottaa naapurimaidemme kansalaisten pääsyä Euroopan unioniin.

Uskon, että monet täällä ovat puhuneet erittäin järkevästi! Mitä enemmän on mahdollisuuksia kansojen väliseen vaihtoon, sitä todennäköisempää on, että kyseiset kansalaiset vaikuttavat oman valtionsa demokratisoitumiseen ja eurooppalaisiin arvoihin sitoutumiseen.

Minun on kuitenkin ensin vastattava Valko-Venäjää koskevaan kysymykseen. Olen selittänyt, miksi toistaiseksi ei ole ollut suunnitelmia ryhtyä neuvotteluihin viisumin saannin helpottamisesta. Valko-Venäjän poliittinen tilanne voi hyvinkin muuttua, ja haluaisin lisätä, että Euroopan unioni pyrkii tekemään kaikkensa, jotta sen toiminnalla olisi tuntuvia vaikutuksia kyseisessä valtiossa. Muutama päivä sitten Valko-Venäjällä avattiin Euroopan komission toimisto.

Joka tapauksessa, kuten olen jo sanonut, nykyisen EU:n lainsäädännön mukaan Valko-Venäjän kansalaisilla on jo mahdollisuus matkustaa Euroopan unionin alueella. Olen kuitenkin kuunnellut tarkkaavaisesti keskustelun kaikkia osapuolia, enkä voi sanoa Valko-Venäjästä muuta kuin mitä olen jo sanonut.

Ukrainan osalta haluaisin sanoa, että tilanne on huomattavasti parempi. Sopimuksessa, joka koskee Ukrainan kansalaisilta perittäviä viisumimaksuja, määrätään, että Schengen-valtiot perivät Ukrainan kansalaisilta viisumien yleisenä hintana pidetyn 60 euron sijaan 35 euron suuruisen viisumihakemuksen käsittelymaksun. Näin ollen ponnisteluja on jo tehty. Mainitsin myös, että eräät Ukrainan kansalaisten ryhmät voisivat hyötyä siitä, että viisumimaksut poistetaan heidän osaltaan kokonaan.

Kuitenkin, arvoisa puhemies, olen erittäin tietoinen siitä, mitä juuri sanoitte. Hintakysymyksellä on paljon merkitystä, mutta niin on myös sillä tavalla, jolla nämä muodollisuudet on hoidettava. Ne ovat erittäin pitkiä menettelyjä, joista kyseiset kansalaiset saavat sellaisen kuvan, että Euroopan unionin alueelle pääsemiseen menee vielä paljon aikaa. Minun on kerrottava teille, että tällä hetkellä huomioni keskittyy ongelmiin, joita erityisesti Länsi-Balkanin valtioiden kansalaiset kohtaavat. Yritän miettiä tapoja, joilla voimme tehdä nämä menettelyt helpommaksi. Uskon, että jos onnistumme, voimme tehdä niin myös Ukrainan kaltaisten valtioiden osalta.

Arvoisa puhemies, päätän tähän sen, mitä halusin sanoa parlamentille. Olen täysin tietoinen siitä, että kaikkien parlamentin jäsenten huomiot ovat jossain määrin täysin oikeutettuja. Kun kuitenkin otetaan huomioon tämänhetkinen tilanne, on sanottava, että kehitystä on jo tapahtunut jonkun verran. On totta, että on vielä paljon tehtävää, mutta olen myös sitä mieltä, että jokaisen jäsenvaltion olisi pyrittävä hyödyntämään mahdollisuuksia, joita on jo tarjolla. Aion omasta puolestani tehdä kaikkeni sen eteen.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

18. Elinten luovutus ja elinsiirrot: poliittiset toimet EU:n tasolla (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Adamos Adamoun ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla (2007/2210(INI)) (A6-0090/2008).

  Adamos Adamou, esittelijä. − (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin kiittää Euroopan komissiota sen tiedonannosta ja erinomaisesta yhteistyöstä. Haluaisin myös kiittää kaikkia kollegoita ja erityisesti varjoesittelijöitä siitä, että olemme yhdessä tehneet erittäin vaativaa työtä saadaksemme aikaiseksi kompromissitarkistukset, jotka on hyväksytty yksimielisesti.

Suurimmat kysymykset, joita komissio käsittelee tässä tiedonannossa, ja joiden parissa olen työskennellyt, ovat: elinsiirtoihin liittyvät riskit ja turvallisuus, esimerkiksi sairauksien tarttuminen, pula siirtoelimistä ja laiton elinkauppa. Haluaisin puhua kaikista näistä aiheista vuorollaan.

Laadun ja turvallisuuden osalta todetaan, että siirtoelinten käyttö aiheuttaa riskin, joka koskee tautien siirtymistä elimen vastaanottajaan. Luovuttajien testaaminen on näin ollen tärkeä tapa vähentää vastaanottajalle koituvaa riskiä. Luovuttajat on seulottava, jotta todettaisiin tautien siirtymisriskin olemassaolo tai sen puuttuminen. Jotta luovuttajien turvallisuus voitaisiin taata tietyn vähimmäistason mukaisesti, olisi tehtävä ainakin vähimmäismäärä tutkimuksia. Meidän on kuitenkin huomautettava, että jäsenvaltiot eivät ole tätä nykyä yksimielisiä näistä kokeista.

Vakava puute elinten luovuttajista on edelleen elinsiirtojen alalla suurin haaste, johon EU:n jäsenvaltioiden on vastattava. Pidentyvät jonotuslistat ovat vakava ongelma. Siirtoelinten luovuttajien määrän lisäämisessä on havaittu tehokkaaksi järjestelmä, jolla voidaan kartoittaa henkilöt, jotka voisivat kuoltuaan luovuttaa elimiä, kunhan kaikki suostumusta koskevat jäsenvaltion pakolliset vaatimukset on täytetty.

Toinen merkittävä keino luovuttajien lukumäärän nostamiseksi on mahdollisesti se, että lisätään eläviltä henkilöiltä pyyteettömästi saatuja luovutuksia. On myös harkittava tarkkaan sellaisia mahdollisia luovuttajia, joita ei tavallisesti pidettäisi ihanteellisina ehdokkaina tähän. Heitä kutsutaan tietenkin marginaalisiksi luovuttajiksi. Tämä mahdollistaa esimerkiksi hiv-positiiviselta potilaalta saadun elimen siirron toiseen hiv-positiiviseen potilaaseen.

Arvoisa komission jäsen, elinkaupan osalta on sanottava, että kaikki tietävät, että sitä tapahtuu. Me kaikki tiedämme, että rikkaat länsimaalaiset turistit käyttävät hyväkseen köyhimpien maiden asukkaiden taloudellista tilannetta. Olemme kaikki kuulleet, että siirtoelimille on omat hinnastonsa ja että elimistä käydään mustan pörssin kauppaa erityisesti Intian, Pakistanin ja Kiinan kaltaisissa Kaukoidän valtioissa, ja että näitä asioita tapahtuu jopa laajentuneessa Euroopassa. Näin ollen kannatan tarkistusta 7, jonka kollegani Frieda Brepoels, Peter Liese ja John Bowis laativat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattisen ryhmän puolesta 57 kohtaan. On myös tärkeää, että parannamme laittoman elinkaupan valvontaa, jotta voimme viimein tehdä tarvittavat päätelmät.

Haluaisin samalla korostaa, että pyyteettömyyden on oltava keskeinen tekijä elinten luovutuksessa ja siirrossa. Näin ollen komission tiedonannossa käytetty talousalan terminologia ei ole tarkoituksenmukainen erityisesti ihmisen kehon kaupallistamisen kieltävän periaatteen kannalta. Tästä syystä en myöskään voinut kannattaa tarkistusta 2, jonka parlamentin jäsenet David Martin ja Marios Matsakis laativat 38 kohtaan. Olemme käyneet yksityiskohtaisen keskustelun, jonka jälkeen Marios Matsakis – kuten hän kohta kertookin teille – päätti perua kyseisen tarkistuksen. Hän aikoo toimittaa toisen, suullisen tarkistuksen, jota kannatan.

Kuten olen sanonut aiemmin, katson, että elinsiirtoja koskevaan toimintaan ei saisi suhtautua kuin kyse olisi sisämarkkinoiden kauppatavarasta, enkä näin ollen hyväksyisi tämän lisäyksen poistamista. Sitä paitsi ihmisen kehon kaupallistamisen kieltävä periaate mainitaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 artiklan 2 kohdassa.

Hyvät naiset ja herrat, minulla ei ole enempää aikaa, koska neljän minuutin puheaika on kulunut umpeen. Jatkan puhetta puheenvuorojenne jälkeen päätelmissäni.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin onnitella Adamos Adamouta erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän on laatinut elinten luovutuksesta ja elinsiirroista. Olen erityisesti tyytyväinen siihen, että mietinnössä tuetaan komission näkemystä, jonka mukaan elinten luovutuksessa ja elinsiirroissa on keskityttävä seuraaviin seikkoihin: ensinnäkin siirtoelinten laadun ja turvallisuuden parantamiseen, toiseksi siirtoelinten saatavuuden lisäämiseen ja kolmanneksi siihen, että elinsiirtoleikkausten turvallisuutta edistetään.

(EN) Siirtoelinten korkean laadun ja turvallisuuden takaaminen palvelee kaikkien etuja. Tiedämme, että EU:n jäsenvaltioiden välillä välitetään useita siirtoelimiä. Tällä hetkellä siirtoelinten hankinnasta ei ole yhteisiä laatu- ja turvallisuusvaatimuksia, ja näin ollen on hyvin tärkeää, että näihin tarpeisiin vastataan.

Sen lisäksi, että vaatimuksilla määrätään vertailukelpoisista turvallisuusstandardeista, jotka pätevät kaikkialla EU:ssa, niillä saavutetaan tunne siitä, että elinsiirtojärjestelmä on turvallinen ja solidaarinen.

Komissio aikoo ehdottaa lainsäädännöllistä kehystä turvallisuutta ja laatua koskevista perusperiaatteista siirtoelinten luovutuksen ja hankinnan yhteydessä.

Nämä vaatimukset ovat laajoja ja joustavia, koska tarkoituksena on, että elinsiirtoja tehtäisiin mahdollisimman paljon. Tässä on kuitenkin kyse ihmishenkien pelastamisesta. Meidän on erityisesti pidettävä mielessä, että tällä hetkellä Euroopassa on 50 000 ihmistä elinsiirtojonossa.

Siirtoelinten saatavuuden parantaminen vaatii, että kysymystä koskevaa julkista tietoisuutta lisätään. Kansalaiset haluavat tietää, että siirtojärjestelmät ovat turvallisia ja luotettavia. Muuten he eivät suostu luovutuksiin.

Meillä on jäsenvaltioissa jo muutamia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka elinsiirtokoordinaattoreiden palkkaamisella on vaikutettu myönteisellä tavalla luovutusten määriin. Komissio aikoo ehdottaa toimintasuunnitelmaa, joka sisältää 10 ensisijaista toimea elinten luovuttamista ja elinsiirtoja koskeviin haasteisiin vastaamiseksi. Komissio tunnustaa tarpeen torjua elinten laiton kauppa, kuten elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevassa komission tiedonannossa todetaan.

Olen myös pannut merkille tohtori Adamoun kommentit ja aion tarkastella niitä tosissani. Hänen mietinnössään tehdään selväksi, että meidän olisi tarkasteltava huolellisesti sitä, mihin toimiin ryhdymme EU:ssa harjoitetun laitonta elinkauppaa koskevan uhan osalta.

Komissio seuraa tilannetta yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidemme Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön kanssa. Aiomme myös tukea Interpolia tämän ongelman valvomisen jatkamiseksi.

Sitä paitsi uskon, että lisäämällä siirtoelinten saatavuutta Euroopan unionissa torjumme epäsuorasti elinsiirtoturismia ja elinten laitonta kauppaa.

Lisäksi elinten laiton kauppa sisällytetään tämän vuoden komission kertomukseen EU:n ihmiskauppaa koskevasta toimintasuunnitelmasta.

  Edit Bauer, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, elinten luovutus ja elinsiirrot on arka ja merkittävä kysymys, jossa hyvällä lainsäädännöllä yhdessä hyvien käytäntöjen kanssa voitaisiin pelastaa tuhansia ihmishenkiä vuosittain. Kysymykset, jotka koskevat elämän ja kuoleman välistä haurasta rajaa, ovat hyvin arkoja. Lainsäädännöllä on vaikeaa auttaa, mutta helppoa aiheuttaa vahinkoa. Tästä johtuen on erityisen tärkeää kunnioittaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioissa.

Toisaalta on erittäin tärkeää saada selville kaikki ne käytännöt, jotka aiheuttavat luottamuksen ja avoimuuden puutetta odotuslistojen käsittelyssä tai johtavat pöyristyttäviin tapauksiin, joissa lainsäädännössä olevia porsaanreikiä on käytetty hyväksi.

Haluaisin erikseen mainita kolme kohtaa, jotka sisältyvät kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausuntoon. Ensimmäiseksi elävät luovuttajat eivät usein ole sukua keskenään. Tällä lailla oikeudellisilla menettelyillä olisi voitava vähentää laittoman elinkaupan mahdollisuutta. Kysymys elinten luovutusten sosiaalisen hinnan korvaamisesta on edelleen ratkaistavana.

Toiseksi kyseisissä tapauksissa, joissa kansainvälinen yhteistyö sisällytetään elinsiirtoja koskevaan prosessiin, lainsäädännöllä olisi taattava säännöt, jotka ovat yhtä selkeitä kuin jäsenvaltioiden säännöt. Kuten komission jäsen mainitsi, meidän on kysyttävä uusia kysymyksiä elinsiirtoturismin vuoksi. Kuinka meidän olisi käsiteltävä kyseisiä tapauksia?

Kolmanneksi elinten laittoman kaupan selvittämistä koskevan yhteistyön olisi oltava organisoidumpaa ja vakavampaa, koska salattu elinkauppa ja sen seuraukset voivat viedä toivon tuhansilta potilailta, jotka odottavat elinsiirtoa, jolla voitaisiin pelastaa heidän henkensä. Toisaalta eurooppalaiseen lainsäädäntöön ihmiskaupasta olisi sisällytettävä elinten laiton myynti ja kauppa, sillä vaikka se on edelleen salattua, siitä on tulossa kasvava maailmanlaajuinen ongelma.

Haluaisin onnitella esittelijää ja varjoesittelijöitä ja kiittää heitä hyvästä yhteistyöstä.

  Frieda Brepoels, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, elinsiirron avulla todella pelastetaan ihmishenkiä Euroopassa joka päivä. Valitettavasti luovuttajapula tarkoittaa sitä, että tuhansia eurooppalaisia kuolee vuosittain vielä odotuslistalla ollessaan. Haasteena on lisätä luovuttajien lukumäärää turvallisesti. Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien varjoesittelijänä olen erittäin tyytyväinen siihen, että parlamentti kannattaa täysimääräisesti komission aloitetta ja tunnustaa, että Eurooppa voi olla tässä asiassa keskeisessä asemassa.

Kuten toiset puhujat ovat sanoneet, elinten luovutus ja elinsiirrot on erittäin monimutkainen ja tunnepitoinen asia, ja sitä koskevat näkemykset vaihtelevat jäsenvaltioissa laajasti. Työskennellessäni mietinnön parissa puhuin useiden lääkärien, potilaiden ja järjestöjen kanssa. Meille kerrottiin mielenkiintoisia näkemyksiä myös järjestämässämme kuulemisessa ja Espanjaan tekemällämme opintomatkalla, ja haluaisin tänään kiittää vilpittömästi esittelijää siitä, että hän on sisällyttänyt meidän osuutemme kokonaisuudessaan mietintöönsä.

Seuraavaksi neljä kohtaa. Ensinnäkin meidän on erityisesti pidettävä huolta siitä, että komission esittämä direktiivi laadusta ja turvallisuudesta on tarpeeksi joustava ja että sillä ei aiheuteta ylimääräistä hallinnollista taakkaa tai jopa vähennetä saatavilla olevien siirtoelinten määrää. Mielestämme nimenomaan lääkärin on lopulta päätettävä laadusta ja turvallisuudesta. Laadun ja turvallisuuden takaamiseksi meidän on myös pyydettävä jäsenvaltioita valvomaan ja arvioimaan tuloksia elinsiirtojen ja elinluovutusten jälkeen. On tärkeää, että jäsenvaltiot voivat vertailla tietoja keskenään. Tämän vuoksi voisimme ehkä harkita yhteisen menetelmän laatimista tietojen analysointia varten.

Toiseksi mielestämme kaikista olennaisin ja lainsäädäntöäkin tärkeämpi tekijä uusien luovuttajien hankinnassa on se, miten luovutusjärjestelmä järjestetään. Haluaisimmekin, että sairaalat lisäisivät henkilökuntaa mahdollisten luovuttajien kartoittamiseksi ja tämän lisäksi lähiomaisten tukemiseksi ja neuvomiseksi. Luovuttajien määrä on kasvussa valtioissa, joissa käytetään tällaisia siirtokoordinaattoreiden palveluja.

Kolmanneksi tämä myös osoittaa, kuinka erityisen tärkeää on vaihtaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä. Euroopan unioni voi todella edistää tätä asiaa. On myös tärkeää, että sairaalat julkaisevat elinsiirtoleikkauksista saatuja myönteisiä tuloksia ja toimivat ennakoivasti ollessaan tekemisissä viestinten kanssa.

Neljänneksi mielestäni on erittäin tärkeää ottaa huomioon sekä elävät luovuttajat että kuolleet luovuttajat. Ja haluaisimme, että esimerkiksi vakuutusyhtiöt eivät jälleen syrjisi eläviä luovuttajia.

Lopuksi elinluovutuksen on ehdottomasti oltava ei-kaupallinen, pyyteetön ja vapaaehtoinen prosessi. Kaikki maksut saavat mielestämme aiheutua ainoastaan luovuttamiseen liittyvistä kustannuksista ja hankaluuksista. Komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa oltava paljon ennakoivampi elimien laittoman myynnin ja kaupan ja elinsiirtoturismin torjumisessa. Jäljitettävyys on tältä osin erittäin tärkeää, ja myös Europolin on suoritettava valvontaa paremmin ja tunnistettava elinten myyntiä ja laitonta kauppaa koskevat tapaukset.

Olen varma, että parlamentti lähettää tämän mietinnön avulla erittäin tasapainoisen ja selkeän viestin. Vetoan parlamenttiin, että se äänestäisi mietinnön puolesta huomenna.

  María Sornosa Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, odotan komission tulevaa esitystä direktiivistä, jolla määritellään siirtoelinten luovutusta ja hankintaa koskevat laatu- ja turvallisuusstandardit Euroopan unionin alueella.

Haluan tämän prosessin avoimuuden kannalta sanoa, että me sosialistit tuemme toimia, joilla pyritään suojelemaan luovuttajia ja takaamaan, että elinten luovutus toteutetaan pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti ja että korvausta ei makseta mistään muusta kuin luovutukseen liittyvistä kustannuksista ja hankaluuksista.

Tulevalla lainsäädännöllisellä kehyksellä ei saisi aiheuttaa liiallista hallinnollista taakkaa jäsenvaltioille tai vaarantaa nykyisten hyvien käytäntöjen käyttöä.

Käytännön prosessin osalta haluaisin huomauttaa, että muutamat erittäin tiukat laatustandardit eivät saa aiheuttaa kustannusten kohoamista ja erityisesti saatavilla olevien siirtoelinten määrän vähenemistä. Toimenpiteitä ei tietenkään saisi hyväksyä, jos niillä estetään elinsiirrot, jotka sallitaan tällä hetkellä. Me yritämme pelastaa ihmisiä ja varmistaa, että sairaiden ihmisten elämää helpotetaan mahdollisimman paljon.

Valitettavasti elinsiirrosta saadut loistavat tulokset kohonneen eliniän ja parantuneen elämänlaadun osalta ovat kasvattaneet tällaiseen hoitomuotoon kohdistuvia vaatimuksia.

Tulen Espanjasta, jossa tehdään eniten elinten luovutuksia ja elinsiirtoja koko maailmassa. Se, että olemme onnistuneet saavuttamaan tämän arvokkaan sijan, on epäilemättä kansallisen Organización Nacional de Trasplantes -elinsiirtojärjestön ansiota. Se koordinoi kaikkia ammattilaisten ryhmiä asianomaisissa sairaaloissa, joista jokaisessa on oma siirtokoordinaattorinsa. Koordinaattori on lääketieteen ammattilainen, joka koordinoi koko tiimiä ja prosessia elimen luovutukseen saakka.

Toivon, että Euroopan komission lainsäädäntöehdotuksessa otetaan tämänkaltainen malli huomioon, koska se on osoittautunut niin tehokkaaksi.

Lopuksi haluaisin korostaa, että olisi toivottavaa viitata tarpeeseen saada kolmansien valtioiden asukkaat, joilla on eri kulttuurit ja uskonnot, osallistumaan luovutusta koskeviin käytäntöihin. Tämä voitaisiin tehdä tiedostamista koskevien toimenpiteiden, heidän äidinkielellään toteutettavien kampanjoiden ja kulttuuristen välittäjien avulla ja niin edelleen sekä pyytämällä valtioita puuttumaan täysimääräisesti laittomaan kauppaan niin, että ne hyväksyvät rikosoikeudellista vastuuta koskevat toimenpiteet niitä Euroopan kansalaisia vastaan, jotka harjoittavat terveysturismia hankkiakseen siirtoelimiä kolmansista maista.

Haluan vielä kiittää esittelijää ja kaikkia niitä esittelijöitä, joita ei mainittu erikseen, koska heidän kanssaan on ollut erittäin helppoa työskennellä yhdessä ja päästä yhteisymmärrykseen.

  Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, yritän asettua niiden vanhempien asemaan, joiden kolmevuotiaalle sydänvikaiselle tyttärelle ei löydetty sopivaa sydäntä – joita on hyvin vähän – hänen omasta maastaan. Sopiva sydän olisi hyvinkin voitu löytää jostakin toisesta eurooppalaisesta valtiosta, mutta kyseinen valtio ei ollut kiinnostunut yhteistyöstä muiden Euroopan valtioiden kanssa. Tällaisessa tapauksessa vaatisin, että Eurooppa ryhtyy toimiin. On olemassa hyvä syy siihen, miksi Euroopan laajuista toimintaa tarvitaan. Meillä on tällä hetkellä Euroopassa 400 000 ihmistä elinsiirtojonossa, ja heistä noin kymmenen kuolee joka päivä siirtoelinten pulan takia.

Turvallisuutta ja laatua koskevien vaatimusten osalta erinomaisessa Adamos Adamoun mietinnössä varoitetaan oikeutetusti, että Brysselissä tehdyllä lainsäädännöllä ei saa lisätä byrokraattista taakkaa. Lainsäädäntöehdotuksella – olen iloinen siitä, että komission jäsen on juuri kommentoinut sitä myönteisellä tavalla – ei todellakaan saisi lisätä byrokratiaa. Tämä jos mikä ala on altis byrokratialle. Olin myös erittäin tyytyväinen kuullessani teidän sanovan, että haluatte mahdollistaa sen, että elinsiirtoja tehdään mahdollisimman paljon ja että ette halua rajoittaa kyseisiä lukuja. Mielestäni tämä on tärkeä periaate.

Me tarvitsemme takeita siitä, että jäsenvaltiot tekevät tiiviimpää yhteistyötä keskenään. Rajatylittävä yhteistyö tarkoittaa, että siirtoprosessia käsittelevät sairaalat ja lääkärit, jotka toimivat erilaisten oikeusjärjestelmien piirissä. Viime vuonna terveysasioista vastannut komission entinen jäsen Markos Kyprianou ehdotti, että otettaisiin käyttöön eurooppalainen elinluovutuskortti. Ja kuten me tiedämme, hyvät Adamos Adamou ja Androulla Vassiliou, Kypros on viisauden lähde. Tällä kortilla, yhdistetäänpä se sitten eurooppalaiseen sairausvakuutuskorttiin tai ei, voidaan taata, että saataville tulevat siirtoelimet käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Eurobarometrin tutkimukset osoittavat, että 81 prosenttia eurooppalaisista tukee elinluovutuskortin käyttöä, mutta vain 12 prosentilla on sellainen. Adamoun mietinnössä kehotetaan ottamaan käyttöön vapaaehtoinen eurooppalainen elinluovutuskortti, ja haluaisinkin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja pyytää komission jäsentä toimittamaan vuoden loppuun mennessä ehdotuksen kyseisen kansallisia kortteja täydentävän kortin käyttöönotosta.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Adamos Adamouta erittäin hyvästä mietinnöstä ja erinomaisesta yhteistyöstä, joka on jatkunut mietinnön valmistelusta tähän päivään saakka. Tarvitsemme lisää siirtoelimiä – olemme varmasti samaa mieltä siitä. On kuitenkin tärkeää, että tämä tapahtuu asianmukaisella tavalla. Yhteistyö on hyvä asia, ja henkilökohtaisesti uskon, että tarvitaan kunnollista tietoa, jotta ihmiset suhtautuisivat myönteisesti ajatukseen elimen luovuttamisesta. Tämän seurauksena ihmiset tietäisivät, että kaikki tehdään henkilöä kunnioittaen, mikä pätee myös lähiomaisiin, jotka tietenkin ovat elämänsä epätoivoisimmassa tilanteessa. Lisäksi ihmiset voisivat olla turvallisin mielin, koska he tietäisivät, että heidän sukulaisistaan pidetään hyvää huolta. Jos tämä mahdollistaa sen, että he keskustelevat asiasta keskenään, siitä saadaan tulokseksi jotain hyvää.

Siirtoelinten tarve ei kuitenkaan saisi missään nimessä johtaa prosessin kaupallistumiseen. Uskon, että kaikki ovat erittäin tyytyväisiä ja samaa mieltä siitä, että tähän kysymykseen on nyt puututtava ja että aiomme torjua laittoman käynnissä olevan kaupan. On mahdotonta hyväksyä sitä, että emme ole antaneet asiaa Europolin käsiteltäväksi riittävissä määrin, koska kyse todella on rikollisesta toiminnasta. Vaikka se ei ole laissa kiellettyä joissakin paikoissa, on tietenkin rikollista, että köyhät ihmiset painostetaan myymään munuaisensa, jotta he voisivat elättää perheitään.

Lopuksi haluaisin korostaa sitä, että joudumme antamaan useita vakuuksia. Meidän on oltava tietoisia tästä, koska voimme odottaa, että meitä painostetaan suunnattomasti asian osalta. Mielestäni on esimerkiksi suuri virhe käyttää sellaista sanamuotoa kuin ”ihmisiä kuolee vakavan siirtoelimiä koskevan pulan vuoksi”. Ihmisiä kuolee, koska he ovat sairaita. Lisäksi meillä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi siirtoelimiä. On joitakin onnekkaita ihmisiä, joille löytyy siirtoelin ja joiden henki voidaan pelastaa sen ansiosta. Meidän on hyväksyttävä tämä mietintö, jotta tällaisia tapauksia saataisiin lisää. Emme kuitenkaan tule koskaan olemaan tilanteessa, jossa meillä on tarpeeksi siirtoelimiä. Edes siitä ei olisi apua, että lakkauttaisimme kaikki nopeusrajoitukset kaikkialla Euroopassa.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin onnitella lääkärinä ja parlamentin jäsenenä kollegaani Adamos Adamouta mietinnön parissa tehdystä erinomaisesta työstä. Elinsiirtoja ja elinten luovutusta koskevat kysymykset voivat joskus aiheuttaa ristiriitoja, joiden syyt ovat ilmeisiä: Meidän on toisaalta otettava huomioon eettiset kysymykset ja toisaalta emme saisi sallia lääketieteellisen kehityksen pysähtymistä, millä rajoittaisimme tai hankaloittaisimme kykyämme auttaa ihmisiä.

Olen tyytyväinen siihen, että mietintö perustuu pilareihin, joita pidän arvossa. Niistä ensimmäinen koskee oikeudellisia välineitä. Niillä on taattava, että elinten luovutus on myös jatkossa vapaaehtoista eikä kaupallista toimintaa. On hyvä, että on standardeja, mutta kyseisillä standardeilla ei saa vaikuttaa täytäntöönpanoon ja vaihtoehtoihin yksittäisissä jäsenvaltioissa. Toinen pilari koskee jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jolla, kuten monilla muilla aloilla, on erittäin suurta merkitystä. Kolmas pilari liittyy siihen, että toimenpiteisiin ei voi ryhtyä ilman kansalaisten yhteistyötä. Näin ollen otan tyytyväisenä vastaan toimenpiteet, joilla taataan parempi yleisön tietoisuus ja avoimuus. Yhteisenä tavoitteena, mikä on myös ilmeistä tässä mietinnössä, on hävittää laiton elinkauppa kaikin keinoin. Adamos Adamoun mietintö todellakin viitoittaa tietä tälle kehitykselle.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komission tiedonannossa elinten luovutuksesta ja elinsiirroista ja poliittisista toimista EU:n tasolla on yleviä tavoitteita. Niitä on myös Adamos Adamoun mietinnössä, jossa korostetaan, että elinten luovuttaminen on lahja ja että on tärkeää kunnioittaa ja suojella vapautta luovuttaa tai olla luovuttamatta elimiä siirtoa varten. Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan ole riittäviä.

Samalla tavalla asetukset, joissa määrätään eurooppalaisen elinluovutuskortin käyttöönotosta, ovat riittämättömiä, jos kaikki Euroopan parlamentin asiakirjoihin tehdyt eettisten ja moraalisten periaatteiden mukaista ohjausta koskevat tarkistukset hylätään. Moraalisten periaatteiden puute ja se, että niitä ei sovelleta lainsäädännössä, johtaa yhteiskuntiemme moraalisen terveyden katoamiseen ja useisiin väärinkäytöksiin kaikilla sosiaalisen elämän aloilla, tiede ja lääketiede mukaan lukien.

Liberalismin ja kaupallisuuden leviämisen lisäksi laajat sosiaaliset erot aiheuttavat laitonta elinkauppaa ja muuta hyväksikäyttöä. On hyvin rikkaita ihmisiä, jotka voivat ostaa mitä tahansa, mukaan lukien elimiä elinsiirtoa varten. On myös niitä, jotka ovat epätoivoisia. He saattavat luovuttaa elimiä viimeisenä oljenkortena tai pakonalaisena, ja näin ollen vähentävät mahdollisuuksiaan hyvään terveyteen ja selviämiseen.

Tätä tilannetta ei muuteta lupauksilla yhtäläisistä mahdollisuuksista tai terveyspalvelujen yhtäläisestä saatavuudesta. Ihmisiä on todella suojeltava sosiaalisesti ja terveyden ja ihmiselämän suojelusta on tehtävä lakisääteistä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, myös minä haluaisin onnitella tohtori Adamos Adamouta tästä mietinnöstä, jonka ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta hyväksyi yksimielisesti. Yksikään jäsen ei äänestänyt sitä vastaan, eikä sitä vastustettu niissä valiokunnissa, joilta pyydettiin lausuntoa. Se, että tällainen harvinainen yksimielisyyden taso kyettiin saavuttamaan, johtuu myös toistuvista ja pitkistä esittelijän järjestämistä keskusteluista, joita käytiin tämän mietinnön parissa. Haluaisin kiittää häntä tästä.

Tehtävämme elinsiirtojen alalla on kaksitahoinen. Haluamme toisaalta auttaa ihmisiä, joiden henki voidaan pelastaa vain elinsiirron avulla, ja toisaalta velvollisuutemme on estää laiton elinkauppa, joka on yksi vakavimmista rikoksista. Tiedämme, että elinkauppaa harjoitetaan tällä hetkellä erityisen aktiivisesti maailman köyhimmillä alueilla, joilla elimen luovutus tarjoaa köyhille ainoan mahdollisuuden selviytyä.

Pidän näin ollen järkyttävänä sitä, että jotkut pyytävät tämän päivän Euroopan unionissa, joka perustuu arvoihin, moraaliin ja etiikkaan, kyseisen kaupan laillistamista. Koska siirtoelinten saatavuuden – sekä elävien että kuolleiden luovuttajien osalta – ja siirtoelinten tarpeen välillä on suuri ero, on tärkeää, että luovuttajia saadaan lisää.

Komissio sisällyttää vuosia 2008–2013 käsittelevässä terveysohjelmassaan terveysturvallisuutta koskeviin painopistealoihinsa arvion elinsiirtojen jälkeisistä tuloksista, mikä tarkoittaa, että kyseisiä tarkoituksia varten voidaan myöntää määrärahoja. Vaikka olen erittäin tyytyväinen mahdollisuuteen rahoittaa hankkeita määrärahojen avulla, minulla on epäilyksiä muutamasta asiasta.

Tiedän, että tässä keskustelussa ei käsitellä terveysohjelmaa vuosille 2008–2013, mutta minun on korostettava seuraavaa näkökulmaa. Olin hankkeiden osalta yllättynyt siitä matemaattisesta epätasapainosta, joka hyväksyttyjen hankkeiden ja päätökseen saatettujen hankkeiden määrän välillä oli. Vuonna 2004 hyväksyttiin 72 hanketta, joista yhdeksän saatettiin päätökseen, vuonna 2005 hyväksyttiin 61 hanketta, joista seitsemän saatettiin päätökseen, vuonna 2006 hyväksyttiin 87 hanketta, joista yhtäkään ei saatu päätökseen, ja vuonna 2007 hyväksyttiin 6 hanketta, joista yhtäkään ei saatu päätökseen. Onko olemassa menetelmiä, joilla voidaan todentaa Euroopan unionin osin rahoittamien hankkeiden tehokkuus?

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ihmisten elinten käyttö elinsiirtoihin on lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmenien aikana. Elinsiirto on nykyään kustannustehokkain hoito munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa. Maksan, keuhkojen ja sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheessa se on ainoa käytettävissä oleva hoito.

Elinsiirrot kuuluvat nykyaikaisen lääketieteen kaikista ihmeellisimpiin saavutuksiin, mutta alle 25 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista on rekisteröitynyt luovuttajaksi. Viime vuonna noin 2 400 ihmistä sai siirtoelimen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta vuosittain yli 1 000 ihmistä kuolee odottaessaan sopivaa elintä.

Siirtoelimien puute on yleinen ongelma kaikissa Euroopan valtioissa. Järjestelmää, jolla tuetaan elinten luovutusta kaikkialla EU:ssa, on selkeästi parannettava. Näin ollen olen erittäin tyytyväinen tähän mietintöön, ja erityisesti elinten laitonta kauppaa koskevaan laajennettuun osaan.

Luovuttajien puute on lisännyt valtavasti elinsiirtoturismia maailman kehittyviin valtioihin. Kansainvälisellä elinten laittomalla kaupalla houkutellaan ihmisiä, jotka tarvitsevat uutta munuaista tai muuta siirtoelintä, ja äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä ja muita vaikeita olosuhteita käytetään hyväksi. Heistä on tullut sairaiden henkilöiden varaosavarasto. Kun laitonta elinten siirtoa kuitenkin harjoitetaan, turvallisuustekijöistä ei yleensä piitata, mikä vaarantaa sekä luovuttajan että vastaanottajan hengen. Englantilaiset sanomalehdet ovat jo paljastaneet useita kammottavia internetsivuja, joita on osoitettu niin kutsutuille ”elinsiirtoturisteille” ja joilla on kaupattu Kiinassa teloitettujen vankien munuaisia.

Me emme saisi pitää tätä asiaa rikollisuutena, joka tapahtuu kaukana. Useita Euroopan valtioita on myös sotkeutunut laittomaan elinkauppaan, mukaan lukien Moldova, Serbia, Turkki ja Venäjä. Hallitusten olisi kaikkialla Euroopassa tehtävä enemmän tämän häpeällisen rikollismuodon torjumiseksi, ja näin ollen haluaisin kiittää Adamos Adamouta tästä mietinnöstä, joka on laaja-alainen ja jossa otetaan huomioon monia asioita.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää tästä todella erinomaisesta mietinnöstä.

Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta ja nostaa esille tärkeän, mutta hyvin kiistellyn kysymyksen. Vaikka se ei ole tällä hetkellä käsiteltävänä aiheena, siihen on joka tapauksessa puututtava jossain vaiheessa. Se koskee vaadittua suostumusta. Useimpien mahdollisten luovuttajien elimiä ei koskaan saada, koska järjestelmä, jossa ensin on hankittava elävän luovuttajan sukulaisten lupa, ei voi koskaan olla niin tehokas, että sen puitteissa selvittäisiin vähäisestä käytettävissä olevasta ajasta, aroista psykososiaalisista suremiseen liittyvistä tekijöistä ja monimutkaisista elimen irrottamiseen ja kuljetukseen liittyvistä teknisistä yksityiskohdista.

Vastaus tähän siirtoelinten saatavuutta koskevaan ongelmaan on selvästikin se, että kaikkia kuolleita henkilöitä pidetään luovuttajina, ellei heidän lähiomaisensa vastusta sitä ajoissa tai ellei henkilö itse ole elinaikanaan tehnyt niin. Tiedän, että lainsäätäjien on vaikea hyväksyä tätä asiaa, mutta toivon, että tällä saadaan tulevaisuudessa aikaiseksi vakavaa ja kypsää keskustelua, joka perustuu realismiin ja jossa otetaan huomioon, miten paljon olisi mahdollista pelastaa ihmishenkiä, jos kyseinen järjestelmä otettaisiin käyttöön.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, hyvä parlamentin jäsen Adamou, me tiedämme, että siirtoelimiä tarvitaan enemmän kuin niitä on saatavilla. Me myös kuitenkin tiedämme, että ainoa tapa lisätä tarjontaa on varmistaa ei-kaupallisuuden periaate. Näin ollen elimiä ei voi kaupata, emmekä me voi sallia sitä, että kustannuksiin liittyvät avustukset ja korvaukset muuttuvat peitellyiksi maksuiksi.

Laitonta elinkauppaa koskevaa ongelmaa ei oteta vakavasti Euroopan unionissa. Olin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen kertovan meille, että elinten laiton kauppa sisällytetään viimein ihmiskauppaa koskevaan kertomukseen. Mitä kuitenkin tapahtuu, jos Euroopan kansalainen tulee Filippiinien kaltaisesta kolmannesta maasta siirtoelin mukanaan? Mikään lääkäri tai sairaala ei kysy, mistä elin on peräisin. Kyseistä Euroopan kansalaista ei vaadita todistamaan, että elintä ei ole saatu laittoman elinkaupan kautta. Tästä johtuen meidän on voitava jäljittää laiton elinkauppa, jos haluamme päästä siitä eroon tehokkaasti. Euroopan unionilla on juuri tällä alalla suuri vastuu, koska emme voi sallia tilannetta, jossa ihmisten, jotka elävät Kiinassa, Ukrainassa tai joissakin muissa valtioissa, on pelättävä mafian harjoittamaa laitonta elinkauppaa.

On traagista, että köyhyys ja epätoivo ajavat ihmiset myymään elimiään. On tietenkin yhtä traagista, että ihmisiä kuolee, koska siirtoelimiä on liian vähän saatavilla, mutta meidän on tarkasteltava asian molempia puolia.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, on todella hienoa, että elinsiirron avulla, joka on lahja, voi saada armonaikaa kuolemalta tai sairaudelta. Meillä on kuitenkin pula siirtoelimistä. Aikuisten kantasoluja koskevan tutkimuksen osalta on saavutettu lupaavaa ja maininnan arvoista edistystä. On paljon ihmisiä, jotka olisivat muussa tapauksessa tarvinneet elinsiirron, mutta joiden nimiä poistetaan nyt luettelosta, koska heidän vahingoittuneita elimiään korjataan heidän omilla kantasoluillaan. Lisäksi tutkimusympäristössä on valmistettu uusia elimiä eläimille niiden omia kantasoluja käyttäen. Kyseiset keinotekoiset siirtoelimet eivät aiheuta sitä ongelmaa, että vastaanottajan keho hylkisi niitä.

Haluaisin kiittää esittelijää siitä, että hän tukee tarkistuksia, jotka koskevat elinten luovutuksen tasa-arvoisuutta vammaisten henkilöiden osalta. Vammaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan toteuttamassa tutkimuksessa todetaan, että vammaisilla henkilöillä on neljä kertaa suurempi todennäköisyys kuolla sairauksiin, jotka voitaisiin hoitaa. Elinten vajaatoiminta kuuluu näihin sairauksiin. Meidän on torjuttava kyseinen vakiintunut syrjintä ja taattava reilu, avoin ja oikeudenmukainen elinten saatavuus kaikille.

Haluaisin myös onnitella Derek Rowea ja kaikkia niitä lentosairaankuljetuksesta vastaavan Irish Air Ambulance -järjestön työntekijöitä, jotka siitä huolimatta, että Irlannin hallitus ei tukenut heitä millään lailla, voivat vihdoin aloittaa ennen vuoden loppua lentosairaankuljetustoiminnan, joka on Irlannissa ensimmäinen laatuaan. He ovat perustaneet sen Cornwall Air Ambulance -järjestön toimintamalliin. Cornwall Air Ambulance -järjestön ensimmäisessä työtehtävässä henkilökunta kävi noutamassa hukkuneen henkilön ruumiin. Tämä henkilö oli antanut luvan neljän elimensä luovutukseen. Elimet olisi menetetty ilman lentosairaankuljetusta.

  Maciej Marian Giertych (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, elinsiirtoja koskeva ala kärsii elinten puutteesta. Tarvetta on merkittävästi, ja siksi rahaa käytetään paljon. Kun rahaa käytetään paljon, tapahtuu väärinkäytöksiä. Seurauksena syntyy uudenlaista rikollisuutta. On esimerkkejä siitä, kuinka köyhiltä luovuttajilta on ostettu elimiä – munuaisia voi ostaa pikkusummalla elinsiirtoa varten. Kuulemme tapauksista, joissa elimiä on saatu teloitetuilta vangeilta, joilta ei ole kysytty lupaa. Kuulemme tapauksista, joissa mahdollisia luovuttajia on kidnapattu ja tapettu elinten saamiseksi. On tapauksia, joissa henkilön kuolemaa on nopeutettu elinten saamiseksi. Tämä on asia, jota haluan käsitellä.

Sen jälkeen, kun elinsiirtoja alettiin harjoittaa, kuoleman käsite muuttui. Aivokuoleman toteamista koskevat kriteerit laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 1968 Bostonissa. Niitä kutsutaan Harvardin kriteereiksi. Sen jälkeen on määritelty uudet aivokuolemaa koskevat kriteerit, joista jokaiset ovat olleet edellisiä kriteereitä vähemmän rajoittavia. Aivotoiminnan loppuminen ei merkitse, että potilasta tarkkailtaisiin. Kyse on ennusteesta. Sen vahvistamiseksi hengityskone kytketään päältä, mikä itsessään voi aiheuttaa kuoleman. Joskus käytetään nukutuslääkäreiden apua oletettavasti kuolleiden henkilöiden elinten saamiseksi, jotta elinten siirto kuolleelta henkilöltä olisi tuskatonta.

Tarvitaan tiukempaa, ei liberaalimpaa, kuoleman määritelmää. Yhden elämän päättämistä toisen pelastamiseksi ei mitenkään voida hyväksyä.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, mikäli haluamme toimia verkostoituneesti terveyspolitiikassa, komissiolle toimitettu pyyntö ehdotuksen tekemisestä elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevan direktiivin osalta on oikea-aikainen. Siirtoelimiä on tavattoman vähän saatavilla tietyissä jäsenvaltioissa, mikä tarkoittaa sitä, että monet potilaat joutuvat odottamaan elinsiirtoa vuosia, ja monet heistä kuolevat. Jos meillä olisi 20–30 elävää luovuttajaa miljoonaa henkilöä kohden, siirtoelinten saatavuus Euroopan unionissa olisi hyvä.

Tämän saavuttaminen riippuu kuitenkin elinten siirtoa koskevasta lainsäädännöstä, jossa määrätään elinten poistamisesta kuoleman jälkeen, ellei kyseessä oleva henkilö ole päättänyt toisin. Ainoastaan niiden jäsenvaltioiden, joilla on tällainen lainsäädäntö, – kyseisiä jäsenvaltioita on tällä hetkellä 11 – on mahdollista ratkaista ongelma oikeudenmukaisesti Euroopan tasolla. Artikla 38, tai pikemminkin siihen ehdotettu muutos, on ristiriidassa tällaisen ratkaisun kanssa. Itävallassa elinten poistamista koskevasta lainsäädännöstä huolimatta psykologisen koulutuksen saanut tehohoidon asiantuntija keskustelee joka tapauksessa kuolleen luovuttajan perheen kanssa luovutusmenettelystä. Tämä järjestelmä on osoittautunut erittäin onnistuneeksi. Jos omaiset vastustavat elimen poistoa, heidän tahtoaan kunnioitetaan.

Muut lähestymistavat – kuten se, jota harjoitetaan Itävallan suurimmassa naapurivaltiossa – aiheuttavat suuria vaikeuksia elinten saannin osalta, mikä johtaa siihen, että koko asiasta tulee Euroopan laajuinen ongelma. Toimivassa elinten siirtoa koskevassa järjestelmässä edellytetään, että säännöt ovat samat kaikkialla Euroopassa ja että elinten kuljetusta koskevat järjestelyt ovat avoimia ja oikeudenmukaisia ja että niitä voidaan valvoa kansallisella tasolla. Lähestymistavat, joilla ei voida toteuttaa kyseisiä asioita, ovat pelkkää ajanhukkaa, mikä johtaa pahimmillaan arveluttavaan kaupankäyntiin köyhissä ja enimmäkseen muissa kuin eurooppalaisissa valtioissa.

Tiedän, mistä puhun, koska työskennellessäni Itävallan terveysministerinä olin vastuussa tästä asiasta. Kokemukset siitä ovat tänään myönteisiä. Tässä parlamentissa esitetyllä ehdotuksella ei ratkaista ongelmaa Euroopan tasolla. Arvoisa komission jäsen, odotan ja toivon teiltä enemmän toimintaa!

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, muut puhujat ovat jo huomauttaneet, että elinten luovutuksessa on kyse arasta aiheesta. Se on myös aihe, jota mielestäni olisi käsiteltävä laajasti jäsenvaltioissa. Mutta eurooppalaisessa lähestymistavassa voi olla järkeä etenkin silloin, kun kyse on laatukriteereistä ja tietojen jakamisesta. Meidän on suhtauduttava tiukasti laittomaan elinkauppaan. Adamos Adamoun valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tähän asiaan puututaan merkittävällä tavalla, mistä kiitän häntä.

Eräät jäsenet ovat puhuneet ”poikkeusjärjestelmän” puolesta, mutta minulla on sen suhteen suuria epäilyksiä. Emme voi pakottaa ketään tekemään elinten luovutusta koskevaa päätöstä tilanteessa, jossa edes mahdollinen luovuttaja ei ole käsitellyt asioita selkeästi ja vastuullisesti. Olen tyytyväinen siihen, että tässä meille esitetyssä päätöslauselmassa kysymys kuuluu jäsenvaltioiden vastuun piiriin.

Lisäksi kannatan Cathy Sinnotin, Peter Liesen, John Bowisin ja muiden laatimia tarkistuksia, jotka koskevat aikuisten kantasolujen käyttöä koskevia todistettuja hyötyjä.

  Anne Ferreira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin onnitella Adamos Adamouta hänen työstään.

Jos eräänä tämän mietinnön tavoitteena on rikkoa elinten luovuttamista koskevat esteet ja taata elinsiirtojen turvallisuus, ensimmäinen ongelma koskee selvästi omavaraisuutta jokaisessa jäsenvaltiossa ja Euroopan unionissa. Siirtoelimien puute on ongelma, joka koskettaa kaikkia jäsenvaltioita jollain tasolla. Vaikka tämä tilanne, jolla on traagisia seurauksia uutta elintä odottaville ihmisille, voi olla eräs syy elinten laittomaan kauppaan, se ei ole ainoa syy. Vaikuttaa siltä, että perimmäinen syy elinten laittomaan kauppaan on niiden myyntiarvo.

Jotta tämä tilanne korjattaisiin ainakin Euroopan tasolla, elinten luovuttamisen täytyy tapahtua kolmen periaatteen mukaisesti: siitä ei saa maksaa palkkiota, sen on oltava vapaaehtoista, ja sen on tapahduttava nimettömästi. Jos siirtoelinten kaupallistuminen ei ole mahdollista, niiden myynti vaikeutuu. Tämän perustavanlaatuisen siirtoelimien puutetta koskevan ongelman ratkaisemiseksi, kuten mietinnössä korostetaan, on välttämätöntä toteuttaa valistuskampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi mahdollisten luovuttajien keskuudessa. Eräät jäsenvaltiot ovat jo edelläkävijöitä tässä asiassa.

Olisi otettava huomioon myös seuraava asia. Pyysimme monia vuosia sitten kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan verenluovutuskampanjoita, koska verenluovuttajista on myös puutetta. Mikä oli tämän pyynnön tulos? Voimmeko ottaa oppia tästä kokemuksesta ja laajentaa ja mahdollisesti parantaa sitä niin, että siihen sisällytettäisiin elinten luovutus?

Haluaisin joka tapauksessa korostaa muutamia kohtia, joista olen huolestunut. Ensinnäkin elinluovutuskortti ei ole tarkoitukseen sopiva, ja toiseksi eläviä luovuttajia koskevaa kysymystä on säänneltävä tehokkaammin. Nämä kaksi kohtaa korostavat lääkärien ja kirurgien keskeistä asemaa.

Lopuksi mietinnössä viitataan useisiin saatavilla oleviin hoitomahdollisuuksiin, joissa käytetään aikuisten kantasoluja. Haluaisin myös mainita mahdollisuudet, joita napanuoran verestä kerätyt kantasolut tarjoavat verisyövän hoidossa luuydinsiirron korvaajina. Me emme saisi jättää huomioimatta tätä lähestymistapaa. Arvoisa komission jäsen, mainitsin sen jo järjestämässänne kuulemisessa.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, elinten luovutus on eettisesti arka kysymys. Elinten luovutusta on toteutettava kansallisten arvojen mukaisesti. Kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä voidaan harjoittaa laadun ja turvallisuuden takaamiseksi, mutta elinten luovuttamista tai vastaanottamista koskevien valintojen on kuuluttava henkilölle itselleen tai hänen perheelleen. Valintaan johtaneet syyt löytyvät usein kulttuurista.

Eurooppalainen elinluovutuskortti, jota on ehdotettu, ei ole sovelias, koska lupaa, jakelua ja organisaatiorakennetta koskevat säännöt vaihtelevat yhdestä jäsenvaltiosta toiseen. Terveys on kansallinen kysymys, ja sen olisi pysyttävä sellaisena. Kuitenkin Ruotsin Kesäkuun listaan kuuluvat tahot kannattavat siirtoelimien ja asiantuntijuuden vapaaehtoista vaihtoa jäsenvaltioissa.

Parlamentin ehdottamat toimet, joilla pyritään edistämään keskustelua elinten luovuttamisesta, kansallisista elinsiirtoa koskevista palvelulinjoista, myönteisestä elinten luovutusta koskevasta julkisuudesta ja urheilutähtien valistamisesta, ovat mahdollisesti oikeutettuja. Nämä ovat kuitenkin aloitteita, joista jäsenvaltioiden on päätettävä itse kyseisessä valtiossa vallitsevan sosiaalisen ilmapiirin perusteella.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Haluaisin sydämellisesti onnitella kollegaani Adamos Adamouta. Jotkut ihmiset päätyvät nopeasti käyttämään rikollisia keinoja siirtoelinten puutteen vuoksi. He ovat muuttaneet ihmisten hoitoa koskevan toiminnan tuotteliaaksi elinkaupaksi. Lapset ovat ryhmä, jotka ovat suurimmassa vaarassa.

Kaksi viikkoa sitten esitin vetoomuksen Slovakiassa, ja nyt vetoan Euroopan parlamenttiin ja Euroopan komissioon, jotta ne toteuttaisivat tehokkaan kampanjan lasten vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi lapsia uhkaavista vaaroista. Meidän on käynnistettävä Euroopan laajuinen kampanja, jonka nimi on ”Tiedätkö, missä lapsesi on nyt?”.

Tällä kampanjalla olisi lisättävä vanhempien vastuuntuntoa lapsistaan. Meidän on suhtauduttava tähän kysymykseen hyvin vakavasti, ja Euroopan unionin on hyväksyttävä toimia elinten laittoman kaupan kansainvälisen luonteen torjumiseksi.

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Liian moni ihminen kuolee tai kärsii, koska he eivät saa siirtoelintä ajoissa. Monet ihmiset eivät kuitenkaan pidä eettisenä ongelmana sitä, että heidän elimiään käytetään heidän kuoltuaan, jos he ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta. Riittämättömän tiedottamisen vuoksi he eivät kuitenkaan luovuta elimiään. Tietenkin kaikkien on tehtävä oma päätöksensä, jota ei saa kumota ja johon ei saa pakottaa. On kuitenkin tärkeää, että kansalaisemme ymmärtävät eri sääntöjen pätiessä eri jäsenvaltioissa, että jos he eivät anna määräystä elintensä luovuttamisesta, eräät valtiot voivat sallia heidän elimensä poistamisen siinä, missä toiset eivät tee niin. Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin ehdotukseen nimittää oikeudellinen edustaja, joka päättää elinten käytöstä sellaisen kuolleen henkilön osalta, joka ei ole antanut asiasta mitään määräystä Elinten laiton kauppa on kaikkein vasenmielisin elinsiirtoihin liittyvä rikos. Sen torjumiseksi on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin erityisesti silloin kun tahot, joita pidetään lännen liittolaisina, harjoittavat sitä. Kyseisen toiminnan peittely olisi yhteinen häpeä.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Elinsiirron on tapahduttava nopeasti. Elimen poiston ja siirron välillä ei saa kulua aikaa muutamaa tuntia enempää. Siksi yleisön tietoisuudella ja julkisella mielipiteellä on suurta merkitystä elinten luovutuksen lisäämisessä.

Elinten luovutus ja siirto ovat lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja jotta niitä voitaisiin kehittää edelleen, tarvitaan kansalaisten täysimittaista osallistumista ja parempaa yleisön tietoisuutta. Kaikista tehokkain tapa yleisön valmiuden lisäämiseksi vaikuttaa olevan se, että yleisön ja viestinten tietoisuutta elinsiirtoa koskevista kysymyksistä lisätään. Tämän on oltava ensimmäinen askel.

Haluaisin toiseksi korostaa, että koska tällä hetkellä elinsiirtoja ei koordinoida mitenkään Euroopan tasolla, on tärkeää, että tällä alalla tehdään parannuksia erityisesti sen osalta, että nykyistä jäsenvaltioiden välistä elinsiirtoja koskevaa järjestelmää koordinoidaan esimerkiksi eurooppalaisen elinluovutuskortin ja eurooppalaisen palvelulinjan avulla.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, näen, että olemme yleisesti ottaen kaikki samaa mieltä siitä, että elinsiirrot eivät saa olla kaupallista toimintaa. Kaikenlainen elinten kaupallinen käyttäminen on yksinkertaisesti epäeettistä ja perusihmisarvojen vastaista. Siirtoelinten valtava kysyntä voi johtaa poikkeaviin tilanteisiin ja erityisesti rikollisuuteen. Äskettäin koko Eurooppa järkyttyi Carla del Ponten kirjan kuvauksista, joissa hän kertoo, että albaaniterroristit tappoivat Kosovossa asuneita Serbian kansalaisia ja myivät heidän elimiään. Tämä on kysymys, johon Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden olisi puututtava. Uskon, että elinten luovutuksen ja elinsiirtojen perustana on aina oltava luovuttajan tietoisesti antama suostumus. On turvattava tällainen ratkaisu, jonka on oltava sääntönä Euroopassa.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvät naiset ja herrat, kaikki eivät ehkä tiedä, että unkarilaissyntyinen Imre Ulmann teki maailman ensimmäisen elinsiirron Wienissä vuonna 1902. Tämä tietty yhteys on ollut niin vahva, että vaikka henkilöstö ja tekniset resurssit ovat suunnilleen samanlaiset, unkarilaisille tehdään edelleen keuhkosiirtoja Wienissä. Ja miksipä ei? Se maksaa kolme kertaa enemmän ja silloinkin potilaiden määrä on vieläpä vähäinen. Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan sairaaloiden tehohoitoyksiköihin on nimitettävä siirtokoordinaattoreita. Heidän lukumääränsä unkarilaisissa sairaaloissa on tällä hetkellä täsmälleen nolla, kun taas Espanjassa se on tietojen mukaan 156. Sydänsiirtojen osalta maani on saavuttanut erinomaisia tuloksia, ja se pärjää hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Euroopassa olemme kuitenkin luettelon häntäpäässä. Syynä tähän on luovuttajien puute, välineiden puute, lentomatkustaminen ja henkilöstön tarve. Toivottavasti tämän mietinnön avulla voidaan puuttua näihin epäkohtiin, sillä ongelma ei ole sydämissämme vaan mielissämme. Kiitos, ehdotan, että mietintö hyväksytään.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää hänen mietinnöstään.

Tänä iltana 700 ihmistä Skotlannissa odottaa elinsiirtoa. Se tarkoittaa, että 700 perhettä odottaa puhelua, jossa kerrottaisiin, että heidän läheistensä selviytyminen taataan.

On välttämätöntä, että tästä herkästä aiheesta päästään yksimielisyyteen. Se päivä, jona jäsenvaltiot eivät voi sopia siitä, on surullinen päivä Haluaisin elinsiirtoja koskevan järjestelmän olevan, kuten Marios Matsakis sanoi, järjestelmä, jossa kaikki olisivat automaattisesti elinten luovuttajia, elleivät he päättäisi toisin. Tämä hyödyttäisi tarjonnasta vastaavaa osapuolta ja erityisesti nuoria ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotka kärsivät siirtoelinten puutteesta eniten. Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä Euroopassa. Vaikka olenkin tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan, varmistakaamme, että se ei ole liian vähän liian myöhään.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen ja vilkas keskustelu, mikä ei ole ihmekään, kun otetaan huomioon ongelman vakavuus ja merkittävyys.

Täällä on nostettu esille useita kysymyksiä. Yritän kommentoida niistä muutamia. Siirtoelinten ei-kaupallistuminen on hyvin tärkeä kysymys. Uskon, ja olen samaa mieltä siitä, että elinten luovutuksen olisi perustuttava pyyteettömyyteen ja vapaaehtoisuuteen. Tämän vuoksi luovuttajakorttien olisi tietenkin oltava vapaaehtoisia, mikä koskee myös eurooppalaista elinluovutuskorttia, jonka aiomme esitellä toimintasuunnitelmassamme.

Joidenkin jäsenvaltioiden välillä vaihdetaan hyviä käytäntöjä, ja näitä hyviä käytäntöjä olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden välillä, sillä siitä on etua kaikille. Vakuutan teille, että komission antama laatua ja turvallisuutta koskeva direktiivi on tarpeeksi joustava. Sillä ei vaikuteta luovuttamiseen, mutta samalla sen avulla taataan perustarpeet koko Euroopan unionin alueella. Haluan myös vahvistaa, että jäljitettävyyttä koskeva kysymys sisällytetään direktiiviin.

Suostumus luovutukseen on erityisen arka kysymys, jossa on otettava huomioon paikalliset ja kulttuuriset asenteet luovutusta ja elinsiirtoa kohtaan. Haluaisin tämän kohdan yhteydessä huomauttaa, että kansalliset viranomaiset päättävät omassa jäsenvaltiossaan oikeudellisista vaatimuksista ja käytännöistä, jotka koskevat luovutukseen suostumista. Viranomaiset myös takaavat, että kansalaiset tuntevat oikeutensa tällä alalla.

Haluaisin huomauttaa, että kantasolujen käyttö napanuoran verestä on osoittautunut hyödylliseksi tavaksi hoitaa syövän kaltaisia pahanlaatuisia sairauksia. Komissio tukee napanuoraveripankkien ja siihen liittyvän teknologian kehitystä.

Olen myös sitä mieltä, että on erittäin tärkeää, että lisäämme Euroopan kansalaisten tietoisuutta, jotta voimme edistää sekä luovutuksia eläviltä henkilöiltä että luovutuksia, jotka tehdään henkilön kuoleman jälkeen. Tällä tavalla – kuten sanoin alussa – torjumme epäsuorasti elinten laitonta kauppaa. Elinsiirtoturismin torjunnassa on mielestäni tärkeää tiedottaa kansalaisia vaaroista, jotka liittyvät terveys- ja turvallisuusseikkoihin, ja eettisiin kysymyksiin, joita saattaa nousta esille. Kuten tiedämme, monissa kolmansissa maissa lukuisia hyvin köyhiä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä käytetään hyväksi laittomien elinpoistojen yhteydessä.

Lopuksi, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää teitä vielä kerran näin rakentavan mietinnön laatimisesta. Haluaisin erityisesti korostaa, että perimmäisenä tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä ja samalla tunnustaa merkittävä tieteellinen kehitys, jota on saavutettu elinten luovutuksen alalla.

Näin ollen odotan, että jatkamme läheistä ja rakentavaa yhteistyötämme ja että komission ehdotus esitetään tälle parlamentille myöhemmin tänä vuonna.

  Adamos Adamou, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat puhuneet tästä erityisen arasta aiheesta, ja esittää muutamia kommentteja.

Jules Maaten ja muut jäsenet puhuivat eurooppalaisesta elinluovutuskortista, jonka olemme hyväksyneet lisäyksenä sille, mitä jäsenvaltiot jo määräävät asiasta. Jules Maaten esitti muutamia paikkansapitäviä lukuja: 80 prosenttia kyselyyn osallistuneista kansalaisista kannatti elinluovutuskorttia, mutta vain 12 prosentilla on sellainen. Erään toisen tilastotiedon olisi kuitenkin syytä antaa meille aihetta huoleen: 50 prosenttia niistä henkilöistä, joilla oli elinluovutuskortti, ei lopulta luovuttanut elintään silloin, kun sen aika olisi koittanut, koska heidän perheensä kieltäytyivät siitä. Näin ollen emme voi olla varmoja siitä, että joitain ongelmia voidaan ratkaista elinluovutuskortin avulla.

Marios Matsakis nosti myös esille kohdan, joka koskee ”vaadittua suostumusta”. Tämä asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Skotlannista puhuneen kollegani mukaan ongelma ratkaistaan vaaditun suostumuksen avulla. Jäsenvaltioiden on itse päätettävä, hyväksyvätkö ne kyseisen toimenpiteen. Emme saisi unohtaa toissijaisuusperiaatetta. Tässä tapauksessa meidän on otettava huomioon, mitkä järjestelmät ovat menestyneet, jotta voisimme vaihtaa kokemuksia ja menettelyjä kuten Espanjan tapauksessa, johon María Sornosa Martinez viittasi. Miksi meillä ei ole eri sairaaloissa koordinaattoreita, erikoislääkäreitä ja erikoissairaanhoitajia, jotka osaavat tunnistaa mahdolliset luovuttajat? Tällä tavalla saavutettaisiin edistystä elinsiirtoja koskevassa asiassa ja lisättäisiin siirtoelinten saatavuutta. Margrete Auken, joka ei ole tällä hetkellä paikalla, sanoi, että emme koskaan pysty täyttämään siirtoelimiä koskevaa puutetta. Lääkärinä ja tiedemiehenä sanoisin, että en ehkä elä tarpeeksi kauan nähdäkseni sitä päivää, eivätkä ehkä tulevat sukupolvetkaan. Kuitenkin tulevina vuosikymmeninä meidän on mahdollista rakentaa haluamamme elin sitä tarvitsevan henkilön soluista, jotka ehkä otetaan hänen ihostaan tai muualta kehosta.

Arvoisa komission jäsen, puhuitte napanuoran verestä saatavista verisoluista ja niiden varastoinnista. Haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa, että me emme todellakaan saa antaa kyseisen toiminnan joutua yksityisten voittoa tavoittelevien firmojen käsiin. Tulen Kyproksesta, jossa Karaiskakio-säätiö tarjoaa tätä palvelua ilmaiseksi. Lisäksi Kyproksessa on kolme yksityistä yritystä, jotka laskuttavat vanhempia napanuoran verisolujen varastoinnista. Nämä solut ovat myös esiastesoluja ja kantasoluja, jotka, kuten tiedätte, ovat hyvin arvokkaita.

Mitä voin sanoa viittauksista, jotka koskivat laitonta kaupankäyntiä? Kollegani viittasi Carla del Ponten raporttiin. Rehellisesti sanoen odotin näkeväni tämän raportin jo aiemmin. Luonnollisesti se on vain lisätodiste siitä, että elinten laitonta kauppaa harjoitetaan myös laajentuneessa Euroopassa.

Kiitän jälleen kerran teitä kaikkia. Mielestäni on koittanut sen aika, että ryhdymme toimiin Euroopan kansalaisina. Meidän on saatava ympärillämme olevat ihmiset liikkeelle, koordinoitava toimintaa ja tiedotettava asiasta kyseisille ihmisille. Meidän on näytettävä hyvää esimerkkiä ryhtymällä itse luovuttajiksi.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 22. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Haluaisin ilmaista suuren tyytyväisyyteni Adamos Adamoun mietintöön. Olen samaa mieltä siitä, että elinsiirtojen yhteydessä siirtoelinten puutteen korjaaminen on suurin haaste EU:n jäsenvaltioille.

9. huhtikuuta 2008 toimitimme ATAKA-puolueeseen kuuluvien kollegoideni Dimitar Stoyanovin ja Desislav Chukolovin kanssa kirjallisen kannanoton, jossa tuetaan tietoisesti annettua suostumusta elinten, kudosten ja solujen luovuttamiseen Bulgariassa. Pyysimme tiedonannossa Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen elinten luovuttamisen laadusta ja turvallisuudesta. Eurooppalaisen elinluovutuskortin käyttöönotolla nykyisten kansallisten järjestelmien lisänä täydennetään luovuttajien nopeaa kartoittamista, minkä avulla lisätään välttämättömän elinsiirroissa tarvittavan materiaalin saatavuutta. Luovutusmenettelyjä ja tietoisena annettua suostumusta turvataan sillä, että yleisöllä on tietoa elinten luovutuksesta ja siirroista ja että otetaan käyttöön yhtenäinen EU:n lainsäädäntö ja yhtenäiset tiukat syytetoimenpiteet laittomaan elinkauppaan osallistuneita henkilöitä vastaan, mukaan lukien terveydenhuoltoalan työntekijät.

Arvoisa parlamentin jäsen Adamou, onnittelen teitä vielä kerran mietinnöstänne.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. – (RO) Tuki Euroopan unionin päätöslauselmalle poliittisista toimenpiteistä, joka koskee elinten luovutusta ja siirtoa Euroopan unionin tasolla.

Pyydän Euroopan komissiota ehdottamaan kattavampaa direktiiviä, jossa määrätään elinten luovutusta ja kuljetusta koskevista laatu- ja turvallisuusvaatimuksista Euroopan unionissa. Tällä direktiivillä myös määrättäisiin tavoista, joilla vältetään mahdollista hyväksikäyttöä.

Uudella lainsäädännöllä täydennettäisiin ja vahvistettaisiin jäsenvaltioiden pyrkimyksiä parantaa nykyistä tilannetta asettamalla menettelylinjaukset Euroopan tasolla niin, että otetaan huomioon lääketieteessä saavutettu edistys.

Pyydän, että jäsenvaltiot ottavat osaa kyseiseen toimintaan, mukaan lukien oma maani Romania, ja että ne tiedottavat kansalaisia esittelemällä heille elinten luovutuksesta saatavia etuja ja tunnustamalla, että elinten luovutuksella ja elinsiirroilla pelastetaan ihmishenkiä.

Tuen myös sitä, että Euroopan komissio on mukana järjestämässä julkisia keskusteluja asianomaisten eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa parhaiden ratkaisujen löytämiseksi tiedotuskampanjan ja jäsenvaltioiden kokemuksien ja jäsenvaltioissa harjoitettujen hyvien käytäntöjen huomioon ottamisen osalta.

Tällaisissa tapauksissa vastausnopeudella on erittäin suurta merkitystä. Parempi sairaanhoitojärjestelmän järjestely kansallisella tasolla on välttämätöntä, mukaan lukien se, että sairaankuljetushenkilökunta tehdään tietoisemmaksi kyseisistä hätätapauksista.

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. – (EN) Tämä on erittäin tärkeä mietintö. Sen avulla voidaan todella pelastaa ihmishenkiä. Krooninen pula elimistä kaikkialla Euroopassa aiheuttaa 60 000 turhaa kuolemaa.

Siksi tarvitaan pikaisia toimia.

1. Elinten luovutusta koskevat rajoitukset on poistettava. Lisäksi on lisättävä kaikkien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja saatavilla olevien laadukkaiden siirtoelinten määrää. Tarvitaan komission direktiiviä, jolla on lisäarvoa ja jossa määrätään yhteisistä EU:n laajuisista laatu- ja turvallisuusvaatimuksista, joilla täydennetään nykyisiä järjestelyjä jäsenvaltioissa.

2. Jäsenvaltioita on kannustettava elinluovutusten yhteydessä hyväksymään ”poisjättäytymistä” koskeva järjestelmä ”osallistuvan” järjestelmän sijaan. Tämän avulla mahdollistettaisiin parempi tietoisuus siirtoelinten puutteesta, ja saataisiin useammat ihmiset pohtimaan aktiivisesti kantaansa kyseiseen asiaan.

3. Kannatan täysin sitä, että mietinnössä korostetaan laitonta elinkauppaa. Olen erityisen huolestunut siitä, että usein nimenomaan köyhimmät ihmiset ovat kohderyhmä, jota houkutellaan luovuttamaan elimiään. Meidän on lopetettava tämä julma köyhyyden hyväksikäyttö ja suojeltava viattomia uhreja, jotka huijataan luovuttamaan elimensä. Kehitysmaiden lisäksi tämä ongelma koskettaa Itä-Eurooppaa. Haluan, että Europolin ja Interpolin avulla toteutetaan määrätietoisesti toimia, jotta kyseinen laiton kauppa saataisiin loppumaan.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Olen tyytyväinen Adamos Adamoun mietintöön, jossa käsitellään elinten luovutusta ja laitonta elinkauppaa. Vaikka tekninen asiantuntijuus tällä alalla on valitettavasti kovin eritasoista eri jäsenvaltioiden välillä, elinsiirrot ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Länsi-Euroopassa on 40 000 ihmistä elinsiirtojonossa, minkä vuoksi elinten laiton kauppa toimeentulon muotona kukoistaa Itä-Euroopan köyhemmillä alueilla.

Eurooppalaisella elinluovutuskortilla ratkaistaan luovutusta koskevat oikeudelliset kysymykset, mutta elinten laittoman kaupan osalta on sovellettava määrätietoisempia toimia. Koska muutamia satunnaisia yrityksiä lukuun ottamatta saatavilla olevista elimistä ei ole onnistuttu laatimaan helppokäyttöistä rekisterijärjestelmää edes kansallisella tasolla, on tärkeää, että otetaan käyttöön Schengenin järjestelmän kaltainen sertifikaatti, joka olisi saatavilla internetissä ja joka olisi käypä koko unionin alueella. Lisäksi sitä tuettaisiin lääkärinlausunnolla ja yhdellä ainoalla unionin siirtoelimiä koskevalla tietokannalla. Laillisesti toimivat elinsiirtoja tekevät sertifioidut laitokset saisivat välittömästi nämä ihmishenkiä pelastavat tiedot, minkä lisäksi kyseiset laitokset voisivat tehdä keskenään kahdenvälisiä sopimuksia. Samalla köyhiä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä suojeltaisiin laittoman elinkaupan uhriksi joutumiselta.

Tietokannan luominen on ehdottoman välttämätöntä, jotta useissa maissa saatavilla olevia elimiä voitaisiin käyttää. Näin ollen on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot lakkauttavat lainsäädännön, joka kieltää tämän.

On myös tärkeää, että elinten luovutus säilyy täysin ”ei-kaupallisena” toimintana. On kuitenkin määriteltävä ehdot, joiden mukaan taloudellista korvausta voidaan myöntää.

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen. – (MT) Kaikenlainen toiminnan puuttuminen ja viivytys elinten luovutuksen alalla maksaa ihmishenkiä, jotka voitaisiin pelastaa.

Eurooppalaisina meillä on toisiltamme paljon opittavaa. Lisäksi valtiot, joilla on tätä alaa koskevaa kokemusta ja infrastruktuuria, voivat auttaa muita Maltan kaltaisia valtioita, joilla ei ole resursseja erityisesti harvinaisten sairauksien hoitamiseksi.

Äskettäin maltalaisia ja Gozon saaren asukkaita liikutti Jamie Zammitin tapaus. Jamielle on ollut vaikeaa löytää sopivaa luovuttajaa, joka voisi pelastaa hänet sairaudelta, joka tunnetaan nimellä Fanconin anemia. Meillä ei tällä hetkellä ole Maltalla rekisteriä luuytimen luovuttajista.

Maltan hallitus on nyt ilmoittanut, että se aikoo perustaa kyseisen rekisterin. Tämä on hyvä uutinen. Jotta kuitenkin voisimme perustaa sen, tarvitsemme HLA-sopivuuden määrittämistä koskevan erityisen menetelmän, jota ei ole vielä olemassa Maltalla. Lisäksi tarvitsemme koulutusta muissa maissa, jotta kyseinen järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön.

Vetoan siihen, että Maltalle annetaan eurooppalaisen solidaarisuuden nimissä sen tarvitsemaa apua erityisesti siihen asti, kunnes järjestelmä perustetaan maassamme, jotta voisimme pelastaa mahdollisimman useita viattomia ihmisiä.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Siirtoelinten puute, joka on johtanut elinten laittoman kaupan ja elinsiirtoturismin nopeaan kasvuun, on suuri terveydellinen ongelma, jota Euroopan unionin on käsiteltävä. Elinten laiton kauppa johtuu useiden tekijöiden yhdistelmästä, joita ovat esimerkiksi köyhyys, korruptio ja rikollisuus. Tämän vuoksi Itä-Euroopan valtiot ovat kaikkein altteimpia kyseiselle ilmiölle. Jotta tällainen ”elinsiirtoturismi” voitaisiin torjua, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta esittää, että elinten luovutus toteutetaan pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti niin, että luovuttajat eivät saa siitä palkkiota. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia suojellakseen kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimmassa asemassa olevia luovuttajia, jotta he eivät joutuisi elinkaupan uhreiksi.

EU:n jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja sen osalta, miten ne organisoivat elinten luovuttamista ja elinsiirtoja koskevaa toimintaa, luovuttajia ja lähteitä, joilta elimiä hankitaan. Luovuttajien vähäinen määrä johtuu esimerkiksi Romaniassa siitä, että luovuttajien ja elinsiirtoa koskevien järjestelyjen koordinoimiseen valmistautuneiden lääkärien tunnistamiseksi ei ole tehokasta järjestelmää. Näin ollen Euroopassa elimen luovuttajien keskimääräinen luku on 20, kun taas Romaniassa kyseinen on luku on vain 0,5. Tarvitsemme asianmukaisia teknisiä ja logistisia infrastruktuureja sekä psykologista ja organisointia koskevaa apua kysynnän ja tarjonnan välisen eron vähentämiseksi.

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Tänä päivänä Itävallassa on rekisteröity miltei 1 000 henkilöä potilaiksi, jotka odottavat elinsiirtoa. Valitettavasti kaikki kyseisistä vakavasti sairaista potilaista eivät saa ajoissa siirtoelintä, joka voisi pelastaa heidät.

Joka vuosi noin 150 potilasta kuolee odottaessaan siirtoelintä, koska luovutettujen elinten määrä on hyvin rajallinen. Siirtoelinten puute on erittäin suuri haaste Euroopalle. Näin ollen tarvitsemme direktiivin elinluovutusten turvallisuudesta ja laadusta. Tarvitsemme kuitenkin yhtä lailla yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Tällä hetkellä Euroopassa esiintyy huomattavia eroja luovutusten määrän ja elinsiirtojen tarpeen välillä. Jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä olisi keskityttävä kaikkein tehokkaimpien järjestelmien havaitsemiseen, kokemusten vaihtoon ja vakiintuneiden käytäntöjen edistämiseen. Jäsenvaltioiden on opittava toisiltaan.

Olen vakuuttunut siitä, että eläviltä henkilöiltä saatujen luovutuksien olisi aina säilyttävä täydentävänä tekijänä henkilön kuoleman jälkeen tapahtuneille luovutuksille. Lisäksi on tärkeää, että luovutukset pysyvät vapaaehtoisina ja että niistä ei makseta palkkiota. Luovuttajan ja vastaanottajan välistä varojen siirtoa ei mitenkään voida hyväksyä. Komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia elinsiirtoturismin ja laittoman elinkaupan torjumiseksi.

19. Vapaaehtoistyön rooli taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Marian Harkinin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatima mietintö vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä (2007/2149(INI)) (A6-0070/2008).

  Marian Harkin, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tästä mahdollisuudesta puhua mietinnöstäni, joka koskee vapaaehtoistyön roolia taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä.

Haluaisin ensinnäkin kiittää kollegoitani ja erityisesti varjoesittelijöitä aluekehityksen valiokunnassa erinomaisesta yhteistyöstä tämän mietinnön osalta. Haluan myös kiittää julkisesti komission virkamiehiä, ALDE-ryhmän henkilökuntaa ja aluekehityksen valiokunnan parlamentissa työskentelevää henkilökuntaa heidän mielenkiinnostaan ja avustaan.

Yli 100 miljoonaa eurooppalaista tekee vapaaehtoistyötä – se on valtava luku! Komission mukaan EU:ssa kolmannes tai jopa puolet asukkaista on mukana jonkinlaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Mielestäni meillä on toimielimenä vastuu siitä, että tunnustamme, arvostamme ja tuemme vapaaehtoistoimintaa aina kun se on mahdollista.

Vapaaehtoistyö on monella tapaa ainutlaatuista työtä. Sen avulla edistetään sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ja toteutetaan solidaarisuutta, joka kuuluu tärkeimpiin eurooppalaisiin arvoihin. Olipa kyse sitten yksittäisestä henkilöstä, joka kuljettaa aterioita vanhemmalle naapurille, tai tuhansista henkilöistä, jotka ryhtyvät toimimaan tulvien tai metsäpalojen kaltaisten luonnonkatastrofien vuoksi, vapaaehtoistyöntekijät voivat auttaa yhteisöjen rakentamisessa ja syrjäytymisen torjumisessa.

Vapaaehtoistyö on toimintaa, jolla tavoitetaan useita sukupolvia. Se on voimavara, joka on joskus piilevä ja jota löytyy yhteisöistä, järjestöistä ja verkostoista. Se on energiaa, jota löytyy meistä jokaisesta, mutta se aktivoituu vain, kun toimimme yhdessä. Se on mielestäni kaikkein arvokkain uusiutuvan energian muoto.

Vapaaehtoisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden välillä on vahva yhteys. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on osallistavan demokratian konkreettinen ilmentymä. Me edustamme kansalaisiamme tässä parlamentissa ja osallistumme poliitikkoina edustukselliseen demokratiaan. Joskus emme kuitenkaan kiinnitä tarpeeksi huomiota yhtälön toiseen puoleen: osallistavaan demokratiaan. Tällä tavoin kansalaiset osallistuvat toiminnallaan demokraattiseen prosessiin, ja vapaaehtoistyöllä edistetään kyseistä tärkeää prosessia.

Puhun seuraavaksi mietinnöstäni. Se sisältää useita käytännöllisiä ehdotuksia siitä, kuinka voimme tuottaa lisäarvoa Euroopan tasolla. Komission on taattava, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön koheesiopolitiikan strategisiin suuntaviivoihin kirjattua kumppanuusperiaatetta. Lisäksi sen on taattava, että emme enää anna sitä väärää vaikutelmaa, että kansalaisjärjestöt, vapaaehtoisryhmät ja niin edelleen osallistuvat toimintaan aktiivisesti, kuten tällä hetkellä tehdään useissa jäsenvaltioissa.

Lisäksi uskon, että kaikkien EU:n rahastojen osalta olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa vapaaehtoistoiminta tunnustetaan osana hankkeiden yhteisrahoitusta. Jos teemme näin, osoitamme teoillamme, että tuemme vapaaehtoisia työntekijöitä.

Meidän olisi laajennettava nykyisiä mahdollisuuksia ja ohjelmia edistääksemme nuorten vapaaehtoisuutta ja tarjottava samanlaisia mahdollisuuksia ja ohjelmia vanhemmille henkilöille heidän vapaaehtoistoimintansa edistämiseksi. Lisäksi meidän olisi edistettävä sukupolvien välistä vapaaehtoistyötä aina, kun se on mahdollista.

Lisäksi komissio voisi edistää vapaampaa viisumijärjestelmää, jossa naapurimaista tulevat vapaaehtoiset voisivat osallistua EU:n rahoittamiin ohjelmiin.

Jäsenvaltiot voivat olla merkittävässä asemassa niin, että ne tuottavat säännöllisesti satelliittitilejä, joiden avulla vapaaehtoistyön ja yleishyödyllisten yhteisöjen arvo voidaan mitata. Monista valtioista, mukaan lukien Yhdysvallat, Belgia, Tšekin tasavalta ja Kanada, saadut luvut osoittavat, että yleishyödylliset yhteisöt tuottavat 5–7 prosenttia niiden BKT:stä. Poliittiset päättäjät eivät voi jättää huomioimatta näitä lukuja. Heidän on otettava ne huomioon poliittisia toimenpiteitä suunnitellessaan. Lisäksi jokaista euroa kohti, jonka järjestöt käyttivät vapaaehtoisten työntekijöiden tukemiseen, saatiin keskimäärin takaisin 3–8 euroa. Edes Euroopan keskuspankki ei kykene samanlaiseen tuottoon.

Jäsenvaltiot voivat tukea vapaaehtoistoimintaa rakentamalla kestävän vapaaehtoisuuden infrastruktuurin, jonka avulla voidaan mahdollisesti käsitellä perusrahoitusta, vakuutusturvaa ja vapautuksia arvonlisäverosta.

Lisäksi eräs tehtävistämme EU:ssa on vaikuttaa myönteisesti kansalaisten elämään ja tuoda lisäarvoa Euroopan tasolla. Voimme tehdä tämän tukemalla vapaaehtoisia työntekijöitä ja vapaaehtoista toimintaa todellisella tavalla.

(Suosionosoituksia)

  Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin todella kiittää Marian Harkinia hänen mietinnöstään. Mietinnössä puhutaan monista EU:n poliittisista toimenpiteistä ja aloitteista. Siinä korostetaan vapaaehtoisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden välistä yhteyttä.

Olen erityisesti tyytyväinen kommentteihinne Peace-ohjelmasta, jossa vapaaehtoisten osuus oli todella suuri. Tapaamme jälleen toukokuussa, jolloin keskustelemme Bairbre de Brúnin mietinnöstä. Olen vakuuttunut siitä, että kyseinen mietintö sisältää laajasti esimerkkejä paikallisista vaikutusmahdollisuuksista erityisesti vapaaehtoissektorin ja kansalaisjärjestöjen kautta.

Haluaisin sanoa luontoissuoritusta koskevan suosituksenne osalta, että vaikka Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annetun asetuksen 56 artiklassa jo sallitaan luontoissuoritus hankkeissa, joita EU on osaksi rahoittanut, todellisena haasteena on kyseisen määräyksen hyödyntäminen. Erityisesti paikallisten aloitteiden osalta, joita rahoitetaan osaksi sosiaalirahastosta, on yleistä, että vapaaehtoiset työntekijät osallistuvat toimintaan merkittävällä tavalla. Lisäksi lukuisia vapaaehtoisjärjestöjä on autettu eri toiminnan muodoin ja erityisesti URBAN-aloitteella Saksassa, Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kreikassa.

Vapaaehtoistyötä voi pitää kumppanuusperiaatteen merkittävänä osana. Olen useita kertoja korostanut tässä parlamentissa sitä, että komissio on täysin sitoutunut panemaan tehokkaasti täytäntöön kumppanuusperiaatteen erityisesti uutta sukupolvea koskevan koheesiopolitiikan osalta. Me vaadimme kumppanuutta uusia ohjelmia koskeneiden neuvottelujen aikana ja meillä on nyt paljon myönteisiä esimerkkejä siitä, että olemme vahvasti sitoutuneet kumppanuuteen. Mutta tietenkin, kuten tiedätte, meillä on useita kumppanuutta ja vapaaehtoistyötä koskevia lähestymistapoja jäsenvaltioissamme.

Huomaan myös, että mietintönne pohjustaa seuraavaa valiokunta-aloitteista mietintöä hallinnosta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Sen esittelee Jean Marie Beaupuy.

Haluaisin lausua muutaman sanan tietyistä poliittisista toimenpiteistä ja aloitteista niillä vapaaehtoistyön aloilla, joilla komissio on ollut erityisen aktiivinen. Maininnan arvoisia ovat eurooppalainen vapaaehtoispalvelu ja unionin aktiivisen kansalaisuuden edistäminen EU:n uudessa elinikäisen oppimisen ohjelmassa.

Kollegani Ján Figeľ valmistelee parhaillaan uutta aloitetta nuorten vapaaehtoistoiminnasta, johon sisällytetään useita mietinnössänne esitettyjä pyrkimyksiä. Nuorten kansalaistemme liikkuvuutta parannetaan edelleen vahvistamalla ja edistämällä Euroopan laajuista vapaaehtoistoimintaa. Uudessa aloitteessaan komissio pyrkii takaamaan nykyisten kansallisten vapaaehtoistoimintaa koskevien järjestelmien paremman yhteentoimivuuden.

Urheilun valkoisessa kirjassa myös korostetaan, että vapaaehtoisilla toimilla urheilun alalla vahvistetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta ja edistetään paikallista demokratiaa ja aktiivista kansalaisuutta. Siinä viitataan myös Lissabonin sopimukseen, jossa määrätään, että unioni ”myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen…vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet”.

Olemme tässä yhteydessä samaa mieltä siitä, että tarvitsemme kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, joka koskee vapaaehtoistyön merkitystä Euroopan taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Tässä olisi erityisesti otettava huomioon haaste, joka koskee Euroopan ikääntyvää väestöä. Näin ollen ehdotustanne ”sukupolvien välisestä vapaaehtoistyöstä” on tarkasteltava lisää.

Olenkin iloinen voidessani kertoa teille, että koulutus-, nuoriso- ja kulttuuriasioista vastaava komission pääosasto aikoo tehdä arvion vapaaehtoistyön tämänhetkisestä tilanteesta Euroopassa. Arviolla lisätään tietoa, ja se toimii myös vakaana perustana muille aloitteille tällä alalla, koska EU:n tasolla ei vielä ole kehitetty systemaattista ja yhdennettyä lähestymistapaa vapaaehtoistyön osalta.

Olen vakuuttunut siitä, että kaikki tahot, joita puhuttelette päätöslauselmaehdotuksessa, suhtautuvat myötämielisesti pyyntöönne. Voitte erityisesti olla varma komission tuesta.

Haluaisin myös vakuuttaa teille, että kaikki muut erityisesti komissiolle osoitetut pyynnöt käsitellään myös. Etenkin komission jäsenet Figeľ ja Špidla osallistuvat käsittelyyn.

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin onnitella Marian Harkinia PPE-DE-ryhmän puolesta hänen erinomaisesta ja ajankohtaisesta mietinnöstään. Tarkoituksena on ymmärtää paremmin vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja merkitystä. Vapaaehtoistyötä voisi kutsua erääksi kansalaisyhteiskunnan koossa pitävistä voimista. Vapaaehtoistyössä on todella kyse kansalaisten aloitteesta, ja siksi se liittyy suoraan solidaarisuuteen, joka on yhdentyneen Euroopan tärkein arvo. Kuten esittelijä juuri sanoi, se on yksi tärkeimmistä uusiutuvan energian muodoista.

Uskon, että mietinnöllä pyritään kannustamaan jäsenvaltioita tunnustamaan vapaaehtoistyön arvo ja edistämään sosiaalista ja taloudellista yhtenäisyyttä. Valtion ei tietenkään odoteta rahoittavan vapaaehtoistyötä, koska muuten se menettäisi tarkoituksensa. Valtiota kuitenkin pyydetään esittämään yksityissektorille aloitteita vapaaehtoissektorin tukemiseksi.

Parlamentti myös kysyi komissiolta viivytyksistä eurooppalaisen vapaaehtoistyön peruskirjan osalta. Peruskirjan odotetaan määrittelevän paremmin vapaaehtoistyön merkitys. Erittäin tärkeä osa tätä mietintöä on pyyntö siitä, että vapaaehtoistyötä edistetään koulutuksen avulla kaikilla tasoilla, alkaen mahdollisuuksien luomisesta vapaaehtoistoimintaa varten koulutuksen alkuvaiheessa, ja että vapaaehtoistyötä edistetään myös elinikäisen oppimisen osana.

Haluaisin vielä kerran ilmaista kiitokseni erinomaisesta yhteistyöstä. Pystyimme keskustelemaan miltei kaikista tarkastuksista myönteisessä ja rakentavassa hengessä ja hyödyntämään miltei kaikki aloitteita.

  Catherine Stihler, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen Marian Harkinin vapaaehtoistyötä koskevaan mietintöön ja onnittelen häntä yhteistyöstä, jota hän teki kollegoiden kanssa mietintöä valmisteltaessa. Yli 100 miljoonaa EU:n kansalaista tekee vapaaehtoistyötä, ja jokaista heidän tukemiseensa käytettyä euroa kohti saadaan takaisin kolmesta kahdeksaan euroa. Skotlannissa on 1,2 miljoonaa vapaaehtoistyöntekijää, – sen asukasluku on viisi miljoonaa – ja näin ollen vapaaehtoissektorin osuus Skotlannin työvoimasta on viisi prosenttia. Meidän on julkisesti tunnustettava vapaaehtoistyöntekijöiden merkitys Skotlannissa ja EU:ssa.

Mietinnössä annetaan tunnustusta vapaaehtoistyöntekijöille ja keskitytään hyötyihin, joita vapaaehtoistyöstä on taloudelle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Siinä vaaditaan perustellusti, että tämän työn olisi näyttävä kansallisissa tilastoissa. Siinä kerrotaan, että vapaaehtoistyön osuus useiden valtioiden bruttokansantuotteesta on suunnilleen yhtä suuri kuin rakennus- ja rahoitusalojen osuus. Tämä tarkoittaa, että yleishyödyllisten yhteisöjen sektorin osuus on 5–7 prosenttia eräiden EU:n jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta.

Vapaaehtoistyö on hyväksi sinulle, yhteisöllesi, alueesi taloudelliselle kehitykselle ja kansalliselle taloudelle. Sillä myös edistetään sosiaalisen pääoman rakentamista, jota julkinen politiikka tarvitsee onnistuakseen. Pyydän Euroopan komissiota toteuttamaan ”B-suunnitelman”, jolla taataan vapaaehtoistyöntekijöiden arvostus ja näkyvyys kaikkialla Skotlannissa ja EU:ssa, ja pyydän kollegoita tukemaan Marian Harkinin mietintöä.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin liittyä niiden kollegoiden seuraan, jotka ovat kiittäneet ja onnitelleet Marian Harkinia siitä, että hän laati tämän mietinnön. Esittelijän valinta ei ollut sattumanvaraista, koska Marian Harkinilla on laajaa kokemusta vapaaehtoistyön alalta, ja näin ollen on vain luonnollista, että hän laati tämän mietinnön. Me olemme tietenkin hyväksyneet perin pohjin tämän mietinnön, jonka hän valmisteli todellisessa yhteisymmärryksen hengessä, koska, kuten olette huomanneet, laadimme siihen vain yhden muutoksen, jonka hän on hyväksynyt. Tämä osoittaa, että hänen mietintönsä on laadukas, mitä on korostettava vahvasti.

Arvoisa komission jäsen Danuta Hübner, te olette jossain määrin ehtineet edellemme ja antaneet jo puheenne alussa vastauksia kysymyksiin, joita esitetään tässä mietinnössä. Haluaisin kiittää teitä etukäteen. Lisäksi on todennäköistä, että useiden parlamentin jäsenten pitämien puheiden myötä teille tarjoutuu mahdollisuus antaa lisää vastauksia komission puolesta.

Haluaisin korostaa sen lisäksi, mitä täällä on jo sanottu ja mikä esitetään myös mietinnössä, että jos 100 miljoonaa eurooppalaista omistautuu joka päivä noin 500 miljoonan eurooppalaisen auttamiseen, ei pidä unohtaa sitä, että nämä 100 miljoonaa eurooppalaista vapaaehtoista saavat siitä henkilökohtaista hyötyä, ei taloudellisessa vaan henkilökohtaisessa mielessä. Olen varma siitä, että me kaikki olemme kuulleet urheiluseuroissa ja kulttuuri- ja sosiaalialan yhdistyksissä toimivista johtajista, joita ilman kansalaisjärjestömme eivät voisi toimia. On sanottava, että nämä henkilöt tarvitsevat tällaista sitoutumista edistääkseen henkilökohtaista kehitystään.

Ikääntyvässä yhteiskunnassa, jossa yhä suurempi määrä nuorehkoja henkilöitä jää eläkkeelle, tarvitaan myös tällaista yksilökohtaista työn ja muun elämän yhteensovittamista, joka saavutetaan vapaaehtoistyön avulla. Näin ollen, taloudellista syistä, mutta myös yli 100 miljoonan Euroopan kansalaisen inhimillisten arvojen täyttämiseksi, ponnistelkaamme vapaaehtoistyön edistämiseksi yhteiskunnissamme ja toivokaamme, että tulevina vuosina vapaaehtoistyöhön osallistuvia Euroopan kansalaisia olisi reilusti yli 100 miljoonaa. Kiitokset Marian Harkinille, kiitokset komissiolle, kiitokset myös hallituksille ja alueellisille ja paikallisviranomaisille, jotka huomispäivänä ovat toimillaan valmiita antamaan Euroopan parlamentille tukea sen esittämisen toiveiden osalta.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin UEN-ryhmän puolesta ilmaista suuren kiitoksemme Marian Harkinille siitä, että hän käsitteli tätä aihetta. Vapaaehtoistyö on vapaaehtoista, palkatonta ja tarkoituksella tehtyä työtä muiden hyväksi. Se ylittää perhe- ja ystävyyssuhteet. Vaikka kyseessä on työ, jota ei korvata materiaalisesti, vapaaehtoistyöntekijä saa siitä erilaista tyydytystä: hän tekee asioita, jotka motivoivat häntä, hän toteuttaa itseään ja osoittaa solidaarisuutta muita kohtaan. Vapaaehtoistoiminta on hyvin opettavaista nuorille ja virkistävää vanhemmille henkilöille.

Tässä yhteydessä vapaaehtoisjärjestöjen vaikutus paikallisten ja alueellisten yhteisöjen vahvistajana olisi nähtävä erittäin myönteisessä valossa. Uskon, että ne myötävaikuttavat sellaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen, jossa yksityiset henkilöt auttavat ihmisiä epäitsekkäästi ja suhtautuvat toisiin myötätuntoisesti ilman, että he muodostaisivat uhkaa. Irlannissa toteutetut toimet, joista minulla oli tilaisuus kuulla, ovat tästä hyvä esimerkki.

Tällainen vapaaehtoistoiminnan ymmärtämys myös tarkoittaa, että vapaaehtoistyöntekijälle, joka on usein myös hyötyjä, ei saisi koitua aineellisia seurauksia muiden auttamisesta ja lahjoituksista. Viittaan Puolassa hyvin tunnettuun tapaukseen, jossa leipuri, joka jakoi leipää köyhille, meni vararikkoon, koska hänen oli maksettava veroa jakamastaan leivästä.

Haluaisin myös korostaa erittäin hyvää ehdotusta, joka koskee vuoden 2011 julistamista Euroopan vapaaehtoisuuden vuodeksi.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin ehdottomasti kiittää Marian Harkinia tämä tasapainoisen ja kattavan mietinnön laatimisesta.

Mietintö on tulosta yhteisistä ponnisteluista, joilla pyritään tunnustamaan Euroopan tasolla vapaaehtoistyön tavoitteet, sisältö ja sosiaalinen merkitys. Tällä hetkellä jäsenmaissa on menossa useita vapaaehtoishankkeita, joiden panos on tärkeä, ei vain taloudellisesti mutta myös sosiaalisesti ja integraation kannalta. Kuitenkin toiminnasta puuttuu eurooppalainen ulottuvuus, josta on niin paljon hyötyä verkostoitumiselle.

Me tunnemme jo European Voluntary Service -vapaaehtoistyöohjelman, joka on suunnattu nuorille, ja me tarvitsemme samanlaisia ohjelmia kaikille ikäryhmille ja erityisesti eläkkeelle jääneiden henkilöiden yhä kasvavalle joukolle. He ovat aktiivisia, terveitä ja kokeneita, ja myös he voisivat osallistua merkittävällä tavalla siihen, että Euroopan yhteisöstä tehdään mielekkäämpi. Nykyisiä alue- ja koheesiopolitiikkaamme kuuluvia toimia voitaisiin käyttää hyväksi tämän asian mahdollistamisessa.

Tarvitsemme asianmukaisia perusedellytyksiä ja määritelmiä, jotka ovat mahdollisimman selkeitä, jotta kaikki vapaaehtoissektorilla toimivat yhteistyökumppanit voisivat kehittää itseään myös pitkällä aikavälillä. Komissio ja neuvosto ovat jo aloittaneet toimia. Toivon, että molemmat toimielimet hyväksyvät parlamentin ehdotukset ja aloitteet, jotta voimme tehdä vapaaehtoistyön teemavuodesta – jota on yhdessä ehdotettu vuodelle 2011 – todellisen menestyksen.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, vapaaehtoiset tekevät paljon työtä sekä paikallisella että alueellisella tasolla. Sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle annetaan heidän ponnistelujensa ansiosta hyvin henkilökohtaiset kasvot. Tietyissä Euroopan osissa kaupunkien välillä on eroja. ”Uusissa” jäsenvaltioissa vapaaehtoistoiminta on vielä huomattavasti vähäisempää. Asian eteen työskennellään aktiivisesti, ja Marian Harkinin mietinnössä korostetaan myönteisiä ideoita vapaaehtoistyöntekijöiden tukemiseksi ja toiminnan edistämiseksi kaikilla tasoilla. Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmä katsoo, että sekä vapaaehtoisten työntekijöiden että ammattilaisten panos on tärkeä. Nämä kaksi ryhmää eivät sulje toisiaan pois, sillä ne eivät voi toimia ilman toistensa apua. Molemmat ryhmät, ammattilaiset ja vapaaehtoistyöntekijät, ovat osa Euroopan ilmentämää sosiaalista mallia kansalaisyhteiskunnasta, jossa myös kansalaisen ääni on tärkeä. Tunnetussa kumppanuusperiaatteessa on kyse tästä.

Haluaisin nostaa yhden kohdan esille valiokunnassa käydyn keskustelun päätteeksi. Uudessa 17 kohdassa käsitellään sitä, olisiko vapaaehtoistoimintaa palkittava verokannustimin. Vastaus on kyllä, mutta kyseisten kannustimien muoto saattaa vaihdella huomattavasti. Yksittäisten jäsenvaltioiden on itse päätettävä arvonlisäveroon liittyvistä asioista. Kotimaallani Alankomailla on oma erityinen järjestelmänsä, jossa urheiluseurojen toimintaa ei veroteta, ja muita ruokalatoiminnan ja kolmannen henkilön antaman tuen kaltaisia toiminnan muotoja verotetaan osittain. Näin ollen vuonna 2010, kun arvonlisäverojärjestelmää arvioidaan, olisi hyvä ottaa tämä mietintö huomioon ja kertoa jäsenvaltioiden hyvistä käytännöistä, joita muut voisivat hyödyntää.

Haluaisin lopuksi huomauttaa vielä kerran, että vapaaehtoistoiminta ansaitsee laajan tukemme kirkoissa, politiikassa ja muualla yhteiskunnassa.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, eräs Euroopan sosiaalidemokraattisen perheen pääperiaatteista on aktiivisen ja tietoisen kansalaisroolin edistäminen yhteiskunnassa. Tuemme osallistumista vapaaehtoistoimintaan silloin, kun kyse on konkreettisesta osallistuvan demokratian ilmentämisestä.

Euroopan tasolla vapaaehtoistoiminta ilmentää solidaarisuuden, yhtenäisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kaltaisia eurooppalaisia arvoja konkreettisesti. Monille henkilöille tämänkaltaisten järjestöjen toimintaan osallistuminen on ainoa demokraattiseen prosessiin liittyvä kokemus vaaleihin osallistumisen lisäksi. On näin ollen tyydyttävää, että yli 20 prosenttia EU:n asukkaista osallistuu eri vapaaehtoistoiminnan muotoihin. Tällaisella toiminnalla edistetään taloudellisten erojen vähentämistä ja käynnistetään muutoksia useiden järjestöjen toiminnassa, millä näin ollen luodaan sosiaalista pääomaa.

OECD:n ja Maailmanpankin kaltaiset järjestöt käyttävät yhä useammin sosiaalisen pääoman käsitettä puhuessaan paikallisesta sosioekonomisesta kehityksestä. Euroopan unionin olisi lisättävä tukeaan erilaisille osallistumisen muodoille erityisesti alueellisen suunnittelun ja paikalliskehityksen osalta käyttämällä EU:n poliittisia strategioita ja eurooppalaisia rahastoja.

  Maria Petre (PPE-DE). – (RO) Haluaisin ensimmäiseksi kiittää esittelijää hänen työstään ja erityisestä paneutumisestaan tähän aiheeseen.

Olen tarkastellut huolellisesti tätä mietintöä, koska vapaaehtoistyöllä on erittäin suuri merkitys nykyisessä yhteiskunnassa.

Myönteisiä vaikutuksia voidaan mitata sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, ihmisoikeuksien suojelun, terveydenhoidon ja kulttuuri- ja taidetoiminnan ja koulutustoiminnan edistämisen ja järjestämisen osalta.

Vaikutukset ovat välttämättömiä asukkaille ja taloudelle. Kuitenkin tämä toiminta on mielestäni aliarvostettua ja liian tuntematonta suuren yleisön keskuudessa.

Seuraukset vapaaehtoistoiminnalle ovat kielteisiä, koska valtio ei tue toimintaa tarpeeksi, vaikka kyseisellä toiminnalla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla maan talouteen.

Olen Euroopan parlamentin jäsen, joka tulee entisestä kommunistisesta valtiosta, ja voin kertoa teille, että vapaaehtoistyöhön osallistujien määrä on maassani hyvin vähäinen.

Kommunistihallinnon aikana otettiin käyttöön pakollinen järjestelmä, jossa ihmisten oli palveltava valtiota tekemällä palkatonta työtä. Nyt ihmiset liittävät alitajuisesti vapaaehtoistyön kyseiseen aikakauteen.

Tänä päivänä vapaaehtoistyöntekijöiden prosentuaalinen osuus on Romaniassa huomattavasti pienempi kuin muissa jäsenvaltioissa. Toiminta on usein tuntematonta kansalaisille, sitä ei tueta valtion politiikassa, eikä yleinen ajattelutapa suosi sitä.

Kansalaisille olisi kerrottava vapaaehtoistyön myönteisistä vaikutuksista. Toisaalta meidän olisi vältettävä väärinkäytöksiä, joita on tapahtunut. Tästä esimerkkinä ovat järjestöt, jotka ovat ottaneet itselleen kyseisen oikeusaseman voittojen keräämiseksi.

Mielestäni vapaaehtoistyö on tärkeää toimintaa, ja tuen sitä. Haluaisin myös, että sitä edistettäisiin ja tuettaisiin kaikkialla Euroopan unionissa ja erityisesti aiemmissa kommunistisissa valtioissa, joissa ponnistuksia olisi lisättävä.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, haluaisin myös onnitella esittelijää hänen erinomaisesta työstään ja korostaa, että yhteiskunnallinen osallistuminen ja vapaaehtoistyön tekeminen yhteiskunnassa on korvaamatonta. Kansallisella ja paikallisella tasolla ne ovat tapoja, joilla ilmennetään osallistavaa demokratiaa, ja ne mahdollistavat kansalaisten osallistumisen julkiseen elämään. Euroopan tasolla vapaaehtoistyöllä voidaan vahvistaa EU:n kansalaisten keskinäisiä suhteita.

Lisäksi vapaaehtoistyöllä vaikutetaan merkittävällä tavalla EU:n taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, koska sosiaali- ja talousala saa lisää henkilöstöä ja koska vapaaehtoistoiminnan avulla luodaan sosiaalista pääomaa.

Vapaaehtoistyöstä saatavaa lisäarvoa ei pitäisi aliarvioida. Erityisesti nykyään, kun EU on merkittävien sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien haasteiden edessä, vapaaehtoistyötä olisi edistämisen lisäksi tuettava EU:n politiikalla ja erityisesti koheesiopolitiikalla. Jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten olisi yritettävä taata, että vapaaehtoisia ryhmiä ja vapaaehtoistyötä koskevia hankkeita tuetaan asianmukaisesti ja kestävästi rakennerahastoista.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa puheenvuoroni kiittämällä Marian Harkinia hänen kovasta työstään ja tästä oivaltavasta ja ajankohtaisesta mietinnöstä, joka otettiin niin hyvin vastaan aluekehitysvaliokunnassa.

Kannatan täysin mietinnön keskeistä teemaa, eli sitä, että vapaaehtoistyöllä, jossa korostetaan osallistumista ja solidaarisuutta, vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa ja yhteisöjen välisiä siteitä. Olen tyytyväinen mietinnössä esitettyyn kantaan, joka koskee sitä, mitä toimia jäsenvaltioiden olisi toteutettava vapaaehtoisten työntekijöiden osalta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että vapaaehtoistyöllä olisi täydennettävä – ei korvattava – julkisia palveluja.

Tässä yhteydessä mieleen tulee se rooli, joka hoitajilla on yhteiskunnissamme ja kaikissa Euroopan valtioissa. Usein nämä asialleen omistautuneet henkilöt unohdetaan, vaikka sillä, että he pitävät huolta vanhuksista ja vammaisista, vähennetään erittäin tärkeällä tavalla valtion resursseihin kohdistuvaa taakkaa.

Mietinnössä myös huomautetaan järkevästi, että vapaaehtoistyö voi olla erittäin hyödyllistä nuorille. Se edistää heidän yhteisöllisyyden tunnettaan ja sen ansiosta he voivat kehittää käytännön taitojaan, millä täydennetään heidän muodollista koulutustaan.

Toinen kohta, jota edistetään mietinnössä, koskee erityisiä ponnistuksia, joita olisi toteutettava seniorikansalaisten vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi. Tämän ikäryhmän osallistuminen antaa yhteisöille mahdollisuuden hyötyä heidän laajasta kokemuksestaan. Lisäksi tällä tavalla vahvistetaan heidän merkittävää asemaansa yhteiskunnassa.

Minulle tällä mietinnöllä on kuitenkin erityistä merkitystä. Olemme vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa jälleenrakentamassa yhteiskuntaa, joka on vaurioitunut pahoin väkivaltaisuuksissa ja konflikteissa. Vaikka olemme nyt astuneet aikakaudelle, jolle on tunnusomaista rauha ja parempi varallisuuden taso, tietyillä maakunnan alueilla sosiaalisen syrjäytymisen, alikehittyneisyyden ja jaon vaikutukset ovat vielä liian ilmeisiä.

Marian Harkinin mietinnössä tunnustetaan erityisesti se myönteinen vaikutus, joka vapaaehtoistyöllä voi olla jakautuneissa yhteiskunnissa, ja, jos mietimme Pohjois-Irlannin tapausta, koko rauhanprosessin perustana on ollut se, että ihmiset eri yhteisöistä työskentelevät yhdessä ymmärryksen ja sovinnon edistämiseksi. Näillä aloitteilla on enimmäkseen ollut myönteistä vaikutusta.

Näin ollen toivon, että, sillä, että parlamentti hyväksyy tämän mietinnön, taataan, että vapaaehtoistyön tärkeys tunnustetaan ja että komissio ja jäsenvaltiot tekevät kaiken voitavansa edistääkseen ja kannustaakseen tätä käytäntöä.

  Emmanouil Angelakas (PPE-DE). – (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kollegamme Marian Harkinin vapaaehtoistyötä käsittelevä mietintö on Euroopan parlamentin tapa esitellä Euroopan kansalaisille sitä, miten parlamentti tekee sosiaalista työtä. Mietinnössä edistetään osallistumista, jota käsitellään kattavasti ja objektiivisesti sekä teoreettisella että käytännöllisellä tasolla. Kollegamme tekemä mietintö on tärkeä; olen siihen tyytyväinen ja onnittelen häntä sydämellisesti.

Me puolestamme olemme myös yrittäneet ottaa osaa hänen työhönsä. Olemme muun muassa nostaneet esille yritysten harjoittaman vapaaehtoistoiminnan, vapaaehtoisten perheen ja työelämän yhteensovittamista koskevien aloitteiden koordinoinnin sekä nopean toiminnan vapaaehtoisista koostuvien osastojen perustamisen, jotta apua voitaisiin tarjota nopeasti luonnonkatastrofien ja onnettomuuksien yhteydessä.

Yleisellä tasolla vapaaehtoistyöllä edistetään muun muassa bruttokansantuotteen lisäämistä. Kuten aiemmin sanottiin, vapaaehtoistyöllä edistetään taitojen oppimista ja parannetaan vapaaehtoistyöntekijän työllistyvyyttä. Sillä tarjotaan oikeita mahdollisuuksia sosiaalisesti ja koulutuksellisesti syrjäytyneille henkilöille ja kannustetaan maahanmuuttajia osallistumaan paikallisen yhteisön toimintaan.

Vapaaehtoistyöntekijöiden teot ja toiminta puhuvat puolestaan. Kotimaassani Kreikassa vuoden 2004 olympialaisten eteen työskennelleet vapaaehtoiset voittivat meille kaikista merkittävimmän mitalimme. Sekä henkilökohtainen että ryhmässä tapahtuva vapaaehtoistyö on erittäin merkittävää sosiaaliselta, taloudelliselta, ympäristön ja kulttuurin kannalta. Kyseisillä vapaaehtoistyön muodoilla yhdistetään kaikki erot ja erikoispiirteet. Samalla niitä edistetään ja ne paljastetaan yksimielisyyden ja yhteisten tavoitteiden hengessä.

Onnittelen esittelijää vielä kerran. Pyydän teitä tukemaan Marian Harkinin mietintöä ja allekirjoittamaan yhdessä meidän kanssamme laatimamme kirjallisen ilmoituksen, jossa pyydetään, että vuosi 2011 julistettaisiin vapaaehtoisuuden vuodeksi.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vapaaehtoistyöllä on sen taloudellisen hyödyn lisäksi paljon koulutuksellista arvoa erityisesti nuorille vapaaehtoistyöntekijöille, olipa kyse sitten kotona tai ulkomailla tehdystä vapaaehtoistyöstä, useilla sosiaali- ja talousaloilla ja koulutusaloilla. Vapaaehtoisuus voi tarkoittaa ”palkattomuutta”, mutta me voimme eurooppalaisten toimielinten ominaisuudessa edistää kyseisen toiminnan vahvistamista useilla eri tavoilla.

Mietinnön osalta, jota pidän tärkeänä tekijänä, joka lisää tietoisuuttamme tästä aiheesta, katson, että siitä kuitenkin puuttuu jotain. Yksi ryhmä, jota mietinnössä ei mainita, ovat nunna- ja munkkiluostarit ja lähetystyöntekijät, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa tai organisoivat ja edistävät kyseistä työtä. Olisin tyytyväinen rahalliseen arvioon siitä, kuinka paljon he ovat vaikuttaneet ihmisten hyvinvointiin.

Vapaaehtoistyö on tulosta luontaisesta motivaatiosta ja puhtaasta pyyteettömyydestä, jotka ovat arvoja, joita ei voi yliarvioida. Tämä mietintö vaikuttaa suuresti siihen, mitä ajattelemme vapaaehtoistyöstä.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, vapaaehtoistyöntekijöiden työtä ei aina arvosteta niin paljon kuin sitä pitäisi arvostaa. Vapaaehtoistyön avulla tapahtuvalle kansalaisten asenteiden muokkaukselle ei aina anneta tarpeeksi huomiota.

Paikallisviranomaiset ovat vastuussa sosiaalisen avun järjestämisestä ja organisoinnista, mukaan lukien ruoka-avun järjestämísestä köyhille. Joskus paikallisen vapaaehtoista työtä tekevän kansalaisjärjestön on maksettava paikallishallinnolle korkeita vuokria keittiöiden ja kanttiinien kaltaisista tiloista, joissa köyhille ja kodittomille annetaan ruokaa. Lisäksi se ei joskus saa mitään resursseja, joiden avulla se voisi hankkia ruokaa tai vakuuttaa vapaaehtoistyöntekijöitä. Koska vapaaehtoistyöntekijöille ei makseta palkkiota, he eivät voi tukea kansalaisjärjestön toimintaa. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomionne mietinnön 15 kohtaan. Euroopan väestönkehitystilanteessa korostetaan vapaaehtoissektorin lisääntyvää roolia erityisesti vanhusten auttamisen osalta. Tämän vuoksi täällä esitetty asiakirja on niin tärkeä. Haluaisin onnitella esittelijää Marian Harkinia.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomionne kahteen erityiseen vapaaehtoistoiminnan muotoon.

Ensimmäinen niistä koskee tietotaidon siirtämistä erityisalalla. Kokeneet ja koulutetut henkilöt siirtävät tietoaan, taitojaan ja ehkä ammattiryhmänsä saavutuksia muille. Ne, jotka hyötyvät tällaisesta tietotaidosta, ovat usein koulutuksensa, tiedon ja taitojen oppimisen, uusien haasteiden kohtaamisen ja henkilökohtaisen muutoksensa alkuvaiheessa.

Toinen vapaaehtoistyön ala koskee nuoria. Ala opettaa elämäntaitoja ja edistää heidän osallistumistaan kansalaistoimintaan. Muihin valtioihin matkustamisella vapaaehtoistyön osana puolestaan edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua ja opetetaan suvaitsemaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Tästä syystä johtuen paikallisten ja kansallisten viranomaisten olisi tehtävä enemmän vapaaehtoistyön tukemiseksi ja edistämiseksi.

  Rumiana Jeleva (PPE-DE). – (BG) Me kaikki olemme yksimielisiä Marian Harkinin erinomaisen mietinnön päätelmästä, jonka mukaan vapaaehtoistyöllä voi olla tärkeä rooli paikallisyhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kehityksessä. Tämän vuoksi vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoisjärjestöjä on kannustettava ja tuettava. Haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa, että sillä, että perustetaan eurooppalainen tietokanta, josta saa perustietoja eri vapaaehtoisjärjestöistä Euroopan unionissa ja yksityiskohtia parhaista käytännöistä, saadaan välttämätöntä tietoa siitä, miten vapaaehtoista työtä koskevaa järjestelmää voidaan edistää. Yhteisen eurooppalaisen tietokannan perustamisella mahdollistetaan tehokkaampi kumppanuus ja yhteistyö vapaaehtoisjärjestöjen välillä ja vahvistetaan kansainvälistä vapaaehtoisten työntekijöiden vaihtojärjestelmää. Tämä on erityisen tärkeää nuorille ja koululaisille. Jos he saisivat kokemusta vapaaehtoisjärjestöjen toiminnasta jo aikaisessa vaiheessa, he pitäisivät vapaaehtoistyöhön osallistumista rutiininomaisena asiana paikallisyhteisöjen toiminnassa ja eurooppalaisessa yhteiskunnassa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään Marian Harkinin mietinnöstä, joka koskee vapaaehtoistyötä Euroopan unionissa. Vapaaehtoistyön roolin merkitys Euroopassa tulevaisuudessa riippuu osittain meistä. Haluaisin muistuttaa kaikille, että vuosittain miljoonat EU:n kansalaiset tekevät vapaaehtoistyötä suoraan tai epäsuorasti. Vapaaehtoista toimintaa harjoitetaan paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. Vapaaehtoistoiminta tuottaa kaikkialla voittoja, jotka ovat useita kertoja korkeampia kuin kustannukset. Tästä syystä uskon, että tarvitaan tiiviimpää ja vahvempaa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen välillä. Lisäksi on luotava tehokkaita järjestelmiä, joilla yhteistyötä edistetään kaikkien vapaaehtoisjärjestöjen välillä yksittäisissä valtioissa ja rajatylittävässä toiminnassa.

Verot, joita sponsoreiden on maksettava lahjoituksista, ja se, että vapaaehtoisjärjestöjen on maksettava arvonlisäveroa ostoksista, joita ne tekevät saavuttaakseen tavoitteensa, muodostavat suurimmat ongelmat, jotka estävät ja rajoittavat vapaaehtoistoimintaa. Uskon, että kyseiset ongelmat olisi ratkaistava mahdollisimman pikaisesti.

  Petru Filip (PPE-DE). – (RO) Haluaisin ilmaista, että olen erittäin tyytyväinen Marian Harkinin mietinnön asiankuuluvuuteen, taloudellista, sosiaalista ja eurooppalaista mallia koskevaan keskusteluun ja jatkuviin ponnisteluihin taloudellisen ja sosiaalisen yhtenäisyyden parantamiseksi Euroopan unionin tasolla.

Kun otetaan huomioon ratkaisut, joita mietinnössä esitetään, pidän sitä tekstinä, jossa tarjotaan useita jalomielisiä ja erittäin hyödyllisiä periaatteita, joilla voidaan edistää Euroopan kansalaisten elämänlaatua.

Kuten silloin, kun toimitin mietintöön tarkistukset, uskon, että siinä olisi kannattanut korostaa vakaammin vapaaehtoistyön modernia käsitettä määräämällä erityiset ehdot, joita ilman kaikki vapaaehtoinen toiminta voitaisiin tulkita yksipuoliseksi toiminnaksi.

Haluaisin myös korostaa uskontojen roolia vapaaehtoistyöhön liittyvien kristillisten periaatteiden saavuttamisessa.

  Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun erittäin lyhyesti kahdesta kohdasta. Haluaisin sanoa, että edes parhaiten valmistelluilla politiikoilla ei voida täyttää tavoitteita, jos ne henkilöt, jotka tuntevat yhteistä vastuuta ja tarvetta sitoutumiseen ja osallistumiseen, eivät osallistu niihin. Vapaaehtoisella toiminnalla ja kumppanuudella vahvistetaan parhaiten kyseinen osallistuminen.

Haluaisin myös vakuuttaa teille, että aion kertoa päätelmänne kollegoilleni komissiossa. Olen myös vakuuttunut siitä, että päätöslauselma, jonka aiotte hyväksyä, ja keskustelut, joihin minulla on ollut kunnia osallistua tänä iltana, antavat virikkeitä tulevalle arviolle, joka koskee vapaaehtoistoiminnan tämänhetkistä tilannetta ja siihen liittyviä jatkotoimia.

  Marian Harkin, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin kiittää kaikkia heidän ystävällisistä kommenteistaan ja tuestaan, jota he antoivat mietintöä valmisteltaessa. Haluaisin vielä esittää muutaman loppuhuomautuksen.

Olen tyytyväinen komission jäsenen mainintaan vapaaehtoisryhmien luontoissuorituksista, ja, vaikka tunnustan, että luontoissuorituksia voidaan käyttää eräissä EU:n rahoittamissa hankkeissa, uskon, että meidän on taattava, että tämä tilanne on vallitseva.

Odotan myös komission jäsenen Figelin tiedonantoa nuorison vapaaehtoistoiminnasta. Lisäksi odotan, että komission jäsen Hübner sitoutuu asian tarkasteluun ja että hän toivottavasti edistää sukupolvien välistä vapaaehtoistyötä.

Pyydän jälleen komissiota varmistamaan, että kumppanuusperiaatetta noudatetaan kaikissa neuvotteluissa ja kuulemisissa, kun EU:n ohjelmia valmistellaan kansallisella tasolla. Tämä on välttämätöntä, koska kyseisellä tavalla EU todella tunnustaa, että vapaaehtoiset työntekijät, kansalaisjärjestöt ja niin edelleen osallistuvat prosessiin ja että he eivät ole vain jokin lisäys, että he eivät ole siellä vain näön vuoksi, vaan että he ovat erottamaton osa prosessia.

Kohtaan, joka koskee mahdollisia vapautuksia arvonlisäverosta, tehtiin muutos. Se on hyvä kompromissi ja kannatan sitä mielelläni.

Haluan myös käyttää tätä mahdollisuutta ja pyytää, että vuosi 2011 nimettäisiin Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi. Pyydän myös, että parlamentti osoittaisi tukeaan allekirjoittamalla kirjallisen kannanoton, jota viiden suurimman poliittisen ryhmän jäsenet ovat ehdottaneet.

Tässä pyynnössä minulla on tukena aluekomitean, talous- ja sosiaalifoorumin ja puheenjohtajavaltio Portugalin antamat päätelmät ja lukuisat vapaaehtoisryhmät kaikkialla EU:ssa.

Jos komissio nimeäisi vuoden 2011 Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi, EU:n toimielimet voisivat yhdessä vapaaehtoisjärjestöjen kanssa työskennellä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta ne, kuten sanoinkin aiemmin, voisivat tuottaa lisäarvoa Euroopan tasolla.

Lopuksi meidän olisi tässä yhteydessä edistettävä kansalaisyhteiskunnan ja osallistavan demokratian kehitystä ja näin ollen annettava todellinen merkitys tavoitteelle, joka koskee Euroopan tuomista lähemmäksi kansalaisiaan.

Vapaaehtoistyön ja vapaaehtoistoiminnan edistäminen, tuki ja helpottaminen sosiaalisen pääoman kasvun lisäksi on mittaamaton työkalu, jolla kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 22. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Zita Gurmai (PSE), kirjallinen. – (HU) Euroopassa on yli 100 miljoonaa ihmistä, jotka työskentelevät vapaaehtoisina yleisen hyödyn ja muiden hyväksi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa 38 prosenttia koko väestöstä osallistuu vapaaehtoiseen toimintaan, ja Puolassa luku on 18 prosenttia.

Vapaaehtoistoimintaa ei voi erottaa muusta eurooppalaisesta työelämästä. Vapaaehtoistoimintaa pidetään demokratian perusperiaatteena paikallisella ja julkisella tasolla. Vapaaehtoisella työllä, jota kansalaisemme tekevät, vaikutetaan myönteisesti sosiaalisten ongelmien ratkaisuun ja edistetään taitojen hankintaa ja sosiaalista tietoisuutta. Vapaaehtoistyöllä tarjotaan eri väestöryhmien jäsenille mahdollisuus integroitumiseen ja osallisuuteen. Vapaaehtoistyön avulla vanhukset voivat osallistua yhteiskuntaelämään, käyttää elämänkokemustaan ja tuntea, että heidän roolinsa on hyödyllisempi pidemmän aikaa.

Vapaaehtoistyötä koskevat aloitteet ovat samoja kuin eurooppalaiset perusarvot: solidaarisuus ja vastuuntunto. EU:ssa ymmärretään yhä paremmin vapaaehtoistoiminnan hyödyt. Vapaaehtoisjärjestöt ovat tiiviimmin mukana päätöksentekoprosessissa.

Viime vuosina vapaaehtoissektori on muuttunut jakautuneemmaksi. Kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan on lisääntymässä, mutta toiminnan asianmukainen huomioonottaminen on vähentymässä, materiaaliset palkkiot ovat rajallisia ja infrastruktuurit puutteelliset. Tämän on muututtava. Vapaaehtoistyön tukemiseksi ja sosiaalisen tunnustamisen edistämiseksi on tärkeää, että luodaan tarkoituksenmukainen yhteisö, jossa aktiiviset toimijat – hallitus, yritykset, ammattiyhdistykset ja vapaaehtoisjärjestöt – vaihtavat hyviä käytäntöjä ja kokemuksia ja toimivat yhdessä ja käyvät vuoropuhelua yhteistyössä.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Haluaisin puhua tästä aiheesta hyvin omakohtaisella tasolla. Vaikka olen suuren slovakialaisen Forum for Life -kansallisyhdistyksen jäsen, tiedän, että vapaaehtoistyöntekijät, jotka työskentelevät itsenäisesti sen sijaan, että he toimisivat erityisjärjestöjen kautta, lähettävät toivonsäteitä, jotka läpäisevät yksinäisyyden lohduttomuuden. He myös tukevat väkivallan ja itsekeskeisyyden kiusausten torjuntaa.

Mikä saa vapaaehtoistyöntekijän huolehtimaan muista? Ensimmäinen tekijä on ihmisten luonnollinen sydämestä tuleva halu auttaa ympärillään olevia ihmisiä. Tämä on miltei eksistentiaalinen periaate inhimillisen pääoman luomisessa. Kyseisellä pääomalla on erittäin suuri merkitys alueiden sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Vapaaehtoistyöntekijät kokevat onnellisuutta, joka vaikuttaa heihin myös työn ulkopuolella, koska he haluavat tehdä parhaansa muiden hyväksi ja he eivät odota siitä mitään palkkiota. Ei riitä, että tavataan ihmisiä, joilla on talousvaikeuksia: on välttämätöntä, että heidän arvojen kaipuuseensa vastataan ja että heidän syvimmät toiveensa toteutetaan.

Vaikka se apu, jota tarjoamme, on tärkeää, on vielä tärkeämpää haluta auttaa. Huolimatta siitä, puhummeko mikroprojektista tai valtavasta projektista, vapaaehtoistyön olisi aina oltava käytännöllinen oppitunti erityisesti nuorille ihmisille, koska siinä panostetaan kasvattavalla tavalla solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden kulttuuriin, jossa omaa aikaa ja energiaa annetaan muiden hyväksi. Minulle tämä on kaikista tärkein panos nykyisten ja tulevien sukupolvien ja heidän rinnakkaiselonsa kannalta.

20. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Anneli Jäätteenmäen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin päätökseksi oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyn päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom muuttamisesta (2006/2223(INI)) (A6-0076/2008).

  Anneli Jäätteenmäki, esittelijä. − (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Margot Wallström, arvoisa oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros, arvoisat kollegat, ensiksi haluan kiittää kaikkia osapuolia erittäin hyvästä yhteistyöstä mietinnön laatimisen aikana. Kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen löytäminen ei ollut helppoa, ja olen ymmärtänyt, että vieläkin on muutostoiveita, mutta me olemme saaneet valiokunnassa yksimielisen tuloksen aikaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Oikeusasiamieheen liittyen kyse oli siis neljästä asiasta: asiakirjojen saatavuudesta, virkamiesten toimimisesta todistajana, rikoslainsäädännön alaan kuuluvia tapauksia koskevista tiedoista sekä yhteistyöstä ihmisoikeusasioissa. Euroopan oikeusasiamiehen alkuperäisessä esityksessä oli mukana myös viides asia, oikeusasiamiehen valtuudet väliintuloon, mutta tämä ehdotus oli kiistanalainen ja keskustelujen päätteeksi oikeusasiamies ilmoitti, että hän haluaa vetää sen pois.

Tärkein muutosesitys koskee EU:n toimielinten ja elinten velvollisuutta myöntää oikeusasiamiehelle pääsy myös luottamuksellisiin tietoihin ja arkaluontoisiin asiakirjoihin, mikäli se on oikeusasiamiehen työn kannalta välttämätöntä. Tähän asti toimielimillä on ollut oikeus kieltäytyä antamasta tietoja. Nyt asia tulee objektiivisen harkinnan alle eikä ole enää subjektiivisen tai mielivaltaisen harkinnan alla. Tämä on tärkeä, vaikkakin pieni edistysaskel.

Luottamuksellisia tietoja tai asiakirjoja antavien toimielinten tai elinten on ilmoitettava oikeusasiamiehelle luottamuksellisuudesta. Lisäksi säännösten täytäntöönpanemiseksi oikeusasiamies voi sopia kyseisten toimielinten kanssa luottamuksellisten tietojen tai muiden ammattisalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen antamista koskevista ehdoista.

Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä on vuosien varrella tullut entistä tärkeämmäksi Euroopan unionin toimielinten ja Euroopan kansalaisten kannalta. Lissabonin sopimuksen myötä EU:n perusoikeusasiakirjasta tulee laillisesti sitova, mikä tekee oikeusasiamiehen tehtävästä entistäkin tärkeämmän Tulevaisuudessa on pidettävä tarkemmin huolta siitä, että oikeusasiamiehellä on riittävät resurssit, että hänen toimintasääntönsä vastaavat nykyaikaa, että hän saa tarpeelliset tiedot ja että virkamiesten täytyy kertoa hänelle oikeat tiedot.

Perusoikeusasiakirjan mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Resurssit on siis turvattava niin, että kansalaisten ei tarvitse odottaa vuosikausia päätöksiä ja että kansalaiset voivat myös luottaa siihen, että oikeusasiamies saa riittävät tiedot ja että virkamiehet kertovat sen minkä tietävät eivätkä sitä mitä haluavat. Muutoin me emme voi puhua oikeusvaltion periaatteista – vaikka EU ei valtio olekaan – joista me niin mielellään puhumme. Meidän on itse noudatettava myös oikeusvaltion periaatteita, sen jälkeen voimme odottaa muiltakin jotakin.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, nyt on kulunut 14 vuotta siitä, kun parlamentti hyväksyi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon. On näin ollen normaalia ja asianmukaista, että oikeusasiamies on tehnyt aloitteen ohjesääntönsä muuttamisesta. Komissio on tähän tyytyväinen.

Seuraava asia on tärkeä. Kansalaisten on voitava luottaa oikeusasiamiehen kykyyn toteuttaa kattavia ja puolueettomia tutkimuksia väitetyissä hallinnollisten epäkohtien tapauksissa. Näin ollen oikeusasiamies tarvitsee selkeät, ytimekkäät ja tehokkaat säännöt työssään.

Komissio on seurannut tiiviisti tätä aloitetta heti alusta saakka. Meillä on ollut hedelmällisiä keskusteluja oikeusasiamiehen ja parlamentin esittelijän Anneli Jäätteenmäen kanssa. Vastaavat yksikkömme ovat myös olleet usein yhteydessä toisiinsa, ja niillä on ollut paljon yhteistyötä keskenään.

Komissio on tyytyväinen tämän mietinnön yleiseen linjaan. Haluan kiittää puheenjohtaja Jo Leineniä ja kaikkia valiokunnan jäseniä ja erityisesti Anneli Jäätteenmäkeä.

Komissio aikoo toimittaa muodollisen lausuntonsa pian sen jälkeen, kun parlamentti on pyytänyt meitä tekemään niin. Haluaisin tänään kertoa lyhyesti pääajatuksistamme. Ne käsittelevät neljää erityistä aihetta:

ensinnäkin todistajien kuulemista, toiseksi asiakirjoihin pääsyä, kolmanneksi petostentorjuntavirasto OLAFia ja neljänneksi yhteistyötä ihmisoikeuksien alalla. Puhun erittäin lyhyesti kaikista näistä kohdista.

Ensimmäiseksi todistajien kuuleminen. Komissio on parlamentin kanssa samaa mieltä parlamentin tekemästä muutoksesta, joka koskee todistajien kuulemista. Tällä määräyksellä oli tarkoitus muistuttaa, että viranomaiset eivät anna todistusta ainoastaan henkilökohtaisesti vaan myös viranomaisen ominaisuudessa.

Olemme tietoisia, että nykyisestä sanamuodosta voi saada sellaisen vaikutelman, että viranomaiset saattavat työskennellä ohjeiden mukaisesti ja että he eivät anna totuudenmukaisia ja kattavia tietoja. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, mutta olen samaa mieltä siitä, että on tärkeää muuttaa sanamuotoa väärinkäsitysten välttämiseksi.

Toiseksi komissio kannattaa asiakirjoihin pääsyn osalta sitä, että oikeusasiamiehen sallitaan tarkastaa asiakirjoja, joita hän tarvitsee tutkimuksissaan. Oikeusasiamies on ehdottanut salassapitopoikkeuksen poistamista, millä mahdollistetaan asiakirjoihin pääsy. Komissio ei ole koskaan käyttänyt tätä poikkeusta, mutta on tärkeää, että olemme hyvin selkeitä.

Salaisten tietojen käsittelyä on harkittava tarkasti. Sama koskee yksityisten henkilöiden yksityisyyttä, asiakirjojen suojelua ja liikesalaisuuksia. Tästä syystä komissio on tyytyväinen parlamentin tekemään tarkistukseen, jonka mukaan tällaisten asiakirjojen yhteydessä oikeusasiamiehen olisi noudatettava sääntöjä, jotka vastaavat täysin niitä sääntöjä, jotka ovat voimassa asianomaisessa toimielimessä.

Komissio jakaa täysin parlamentin näkemyksen, joka koskee tietosuojan ja liikesalaisuuksien kaltaisia arkaluontoisia tietoja. Tämä koskee myös asiakirjoja, jotka liittyvät menettelyihin riita-asiain oikeudenkäynneissä.

Tämä tarkoittaa, että oikeusasiamiehen on noudatettava asiaankuuluvaa yhteisön lainsäädäntöä käsitellessään kolmansien osapuolien pyyntöjä päästä asiakirjoihin, joita oikeusasiamies on saanut haltuunsa tutkimustensa aikana.

Kuten tiedätte, asiaankuuluvaa yhteisön lainsäädäntöä – asetusta EY N:o 1049/2001 – käsitellään parhaillaan, ja komissio tekee asiasta päätöksen vain muutaman viikon kuluessa.

Näistä syistä johtuen komissio on samaa mieltä tavoitteesta, joka koskee asiakirjoihin pääsyä. Katsomme kuitenkin, että tarkemmalla sanamuodolla ehkä parannettaisiin tekstiä entisestään, ja palaamme asiaan, kun esitämme muodollisen lausuntomme.

Kolmas kohta koskee OLAFia. Komissio on parlamentin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että oikeusasiamiehen olisi voitava ilmoittaa Euroopan petostentorjuntavirastolle kaikista tiedoista, jotka koskevat sen vastuualueeseen kuuluvia aiheita, kun kyse on mahdollista rikollista toimintaa koskevien tietojen välittämisestä. Komissio on myös samaa mieltä siitä, että ei ole täysin selvää, että ehdotetulla käsitteellä ”toimivaltainen toimielin” katettaisiin myös OLAF. Tekstiä voitaisiin parantaa entisestään pienellä uudelleenmuotoilulla.

Ihmisoikeuksien alalla tapahtuvan yhteistyön osalta nykyinen perussääntö on osoittautunut hyväksi perustaksi Euroopan oikeusasiamiehen ja kansallisten jäsenvaltioiden oikeusasiamiesten ja vastaavien elinten yhteistyölle.

Komissio tukee täysimääräisesti tätä käytäntöä. Sen avulla Euroopan toimielimet tuodaan lähemmäksi kansalaisia. Parlamentti haluaisi jättämällään tarkistuksella laajentaa yhteistyötä koskemaan muita toimielimiä ihmis- ja perusoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi.

Perustamissopimuksen 302 ja 303 artiklan mukaan nimenomaan komissio ryhtyy yhteisön edustajan ominaisuudessa kaikkiin asianmukaisiin yhteistyömuotoihin kansainvälisten järjestöjen kanssa yleisellä tasolla ja erityisesti Euroopan neuvoston kanssa. Tästä syystä komissio katsoo, että tällä ehdotuksella ylitetään mandaatti, joka oikeusasiamiehelle myönnetään perustamissopimuksessa.

Näin ollen komissio olisi avoin toiselle sanamuodolle, ja toivon, että onnistumme löytämään oikeusasiamiehen tärkeiden työyhteyksien ja perustamissopimuksien välillä oikean tasapainon, jolla ei vaikuteta haitallisesti komission institutionaalisiin erioikeuksiin.

Joten tässä ovat komission ajatukset, jotka koskevat kohtia, jotka parlamentti nosti tarkistuksissa esille. Valmistelemme lausuntomme huomisen äänestyksen jälkeen ja aloitamme keskustelut neuvoston kanssa. Tämä olisi tehtävä nopeasti, koska haluamme edistää asiakirjasta tehtävää sopimusta Slovenian puheenjohtajuuskauden aikana.

  Maria Matsouka, vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, EU käy läpi erityisen vaikeata uskottavuuskriisiä. Mietin, että onkohan EU:n demokraattisuus uskottavaa? Todellakin, jotta se olisi uskottava, se tarvitsee kansalaistensa hyväksynnän, ja tästä on tulossa yhä monimutkaisempaa Euroopan laajentumisen myötä. Tietenkin meillä on yhteinen perusta, jolle Eurooppa rakennettiin ja johon kansalaisemme luottavat. Se on arvojärjestelmä, jossa suojellaan heidän perusoikeuksiaan.

Tarve Euroopan kansalaisten kanssa kommunikoimiseen on pakottavampi kuin koskaan aiemmin. Sillä on merkitystä vain silloin, kun EU vastaanottaa heidän huolestuneet viestinsä ja onnistuu vakuuttamaan heidät siitä, että toimielimet pyrkivät täyttämään heidän odotuksensa. Kansalaiset eivät luota meihin, koska he eivät tunne, että edistämme tai edes laajennamme heidän oikeuksiaan. Meidän pyrkimyksillämme on oltava pysyvä vaikutus, hyvät naiset ja herrat. Meidän on pidettävä silmällä historiallista kehitystä ja uusia vaatimuksia, joita se tuo tullessaan. Euroopan oikeusasiamiehen erityisenä tehtävänä on varmistaa, että eri toimielimet ja EU:n järjestelmä toimivat oikein ja että kansalaisten luottamus EU:ta kohtaan paranee.

Työjärjestykseen ehdotetuilla muutoksilla, joilla muutetaan oikeusasiamiehen ohjesääntöä, annetaan oikeusasiamiehelle hyvät valmiudet tätä varten. Tuemme niitä varauksetta vetoomusvaliokunnassa.

Haluaisin lopuksi erityisesti onnitella tästä kysymyksestä vastaavaa esittelijää Anneli Jäätteenmäkeä, joka teki väsymättä työtä sen eteen, että mietintö hyväksyttäisiin yleisesti.

  Maria da Assunção Esteves, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Keskustelu, joka käytiin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ei ollut helppo. Se oli pitkä ja ristiriitainen keskustelu, jossa esiin noussut kysymys koski käytännössä sen päättämistä, olisiko oikeusasiamiehen toimivaltuuksien laajentaminen järkevä askel. Aloitimme selkeältä pohjalta, eli siitä, että demokraattisessa kulttuurissa jokaisen toimielimen tehtävä on määriteltävä selkeästi ja että kyseisten tehtävien osalta ei saa esiintyä epäselvyyksiä. Tehtävien selkeä määrittäminen ja järkevä jakaminen on ainoa tapa edistää toimielinten oikeutusta, tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta.

Juuri tästä syystä johtuen oikeusasiamies perui ehdotuksensa pääsystä Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin. Tietosuojan, salaisten asiakirjojen ja muiden toimielinten kanssa käytyä perusoikeuksia koskevaa yhteistyötä käsittelevien asiakirjojen osalta päästiin kuitenkin kompromissiin. Oikeusasiamiehellä on nyt pääsy salaisiin asiakirjoihin. Hänellä ei kuitenkaan ole lupaa antaa kyseisiä tietoja kolmansille osapuolille. Tietosuojan osalta noudatetaan Euroopan unionin tietosuojaa koskevia sääntöjä.

On selvää, että oikeusasiamies voi työskennellä muiden toimielimien kanssa perusoikeuksia koskevassa kysymyksessä, ja minusta näyttää siltä, että työtä ei voida jatkaa millään muulla tavalla. Yhteistyössä, jota käydään toimielinten kanssa perusoikeuksia koskevasta kysymyksestä, tehdään selkeäksi kirjoittamaton sääntö sen vuoksi, että perusoikeudet muodostavat Euroopan unionin perustan ja tavoitteet. Kuitenkin se kompromissi, johon päädyttiin keskustelussa, jota ei voi kuvailla helpoksi, selventää tätä kysymystä koskevaa päätelmää, joka on mielestäni on väistämätön. Oikeusasiamiehelle on oltava selvää, että kun hän käyttää valtuuksiaan toimielimen nimissä, hänen on tehtävä niin tarpeita, asianmukaisuutta ja suhteellisuutta koskevien kriteerien mukaisesti, koska ne ovat oikeuskriteereitä.

  Costas Botopoulos, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisat puhemies ja Euroopan oikeusasiamies, hyvät naiset ja herrat – hyvät yölliset kollegani, me olemme ehkä viivyttäneet jonkun verran keskustelua, joka koskee Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön parantamista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että käymme keskustelua oikeaan aikaan, koska nyt kun Euroopan parlamentti keskustelee yleisesti kansalaisten oikeuksista, sen on käsiteltävä uutta perustamissopimusta, joka koskee EU:n toimintaa ja perusoikeuskirjaa, joka sisältää artiklan kansalaisten oikeudesta valittaa Euroopan kansalaisten asiamiehelle. Näin ollen katson, että tämä on oikea hetki keskustella kansalaisten luottamuksesta EU:n toimielimiin. Haluaisin muistuttaa, että Euroopan oikeusasiamies on Euroopan kansalaisten palveluksessa, jotta hän voisi auttaa heitä hallinnollisten epäkohtien torjumisessa. Lisäisin vielä, että on korkea aika, että Euroopan parlamentti osoittaa luottamusta sekä omiin toimielimiinsä että Euroopan oikeusasiamieheen.

Katson, että keskustelussamme, jota käytiin muutoksista, joihin ryhdyttiin nykyisen oikeusasiamiehemme aloitteesta, kävi ilmi kaksi väärinkäsitystä, jotka uskoakseni onnistuttiin oikaisemaan valiokunnassa. Ensimmäinen koski toimivaltuuksia. Jotkut henkilöt ovat sanoneet, että annamme Euroopan oikeusasiamiehelle liikaa toimivaltuuksia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Tässä mietinnössä pyritään täydentämään nykyisiä Euroopan oikeusasiamiehen institutionaalisia toimivaltuuksia, jotta hän voisi käyttää niitä asianmukaisesti kaikilla niillä aloilla, joista esittelijä on puhunut.

Toinen väärinkäsitys koski asiakirjojen salassapitoa. Tässä tietyssä mietinnössä ei ilmoiteta, mihin asiakirjoihin yleisöllä on pääsy. Siinä viitataan asiakirjoihin, joita oikeusasiamies voi nähdä, ja se sisältää kaksi selkeää sääntöä. Kenelläkään muulla ei ole pääsyoikeutta asiakirjoihin, jotka asetuksen mukaan sisältävät arkaluontoista tietoa. Asiakirjat, jotka ovat luottamuksellisuutta koskevien määräysten alaisia, on pidettävä kyseisten määräysten alaisina. Lopuksi haluaisin sanoa, että nykyisissä olosuhteissa on erittäin tärkeää, että tuemme tätä mietintöä.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tällä aloitteella vahvistetaan oikea-aikaisesti oikeusasiamiehen ohjesääntöä. Sillä myös osoitetaan luottamusta Nikiforos Diamandouroksen ja hänen edeltäjänsä Jacob Södermanin tehtävänhoitoa kohtaan. Siinä myös kuvastuu muutos, joka poliittisessa ilmapiirissä on tapahtunut oikeusasiamiehen viran perustamisen jälkeen erityisesti lisääntyneen avoimuuden osalta.

Olisi selvästi järjetöntä, jos me täällä parlamentissa päättäisimme kieltää oikeusasiamieheltä täyden pääsyn asiakirjoihin salassapitosyistä. Julkinen mielipide suhtautuisi tällaiseen kieltävään vastaukseen erittäin kyynisesti.

Olen samaa mieltä komission jäsenen Wallströmin kanssa siitä, että olisi todella hienoa, jos voisimme päättää nämä pitkään kestäneet neuvottelut Slovenian puheenjohtajuuskaudella, koska silloin olisimme valmistautuneet asianmukaisesti äänestäjien kohtaamiseen vaaleissa keväällä 2009. Meidän olisi oltava ylpeitä näistä uudistuksista, joita uskoakseni koko parlamentti pystyy kannattamaan.

  David Hammerstein, Verts/ALE -ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa Nikiforos Diamandouros, vihreät haluavat vahvistaa oikeusasiamiesinstituutiota julkisen luottamuksen lisäämiseksi Euroopan toimielimiä kohtaan. Kuinka voimme tehdä tämän? Olemalla samaa mieltä siitä, että oikeusasiamiehellä olisi oltava pääsy kaikenlaisiin asiakirjoihin, mukaan lukien salaisiin asiakirjoihin.

Olemme lisäksi tyytyväisiä siihen, että oikeusasiamies voi kuulla todistuksia Euroopan unionin toimielinten virkamiehiltä. He voivat puhua vapaasti ilman alituisia rajoitteita, jotka koskevat heidän hallintonsa esimiesten ohjeistuksia. Tämä on tärkeää.

On myös tärkeää, kuten Lissabonin sopimuksessa ja tässä mietinnössä mainitaan, että oikeusasiamiehellä on valtuudet puuttua Euroopan unionin tuomioistuimessa käsiteltävinä oleviin tapauksiin. Me kannatamme oikeusasiamiehen kehotusta suurempaan avoimuuteen yleisellä tasolla, mukaan lukien tässä parlamentissa parlamentin jäsenien raha-asioiden osalta.

Euroopan parlamentti ehdottaa nyt toista kertaa parannusta oikeusasiamiehen ohjesääntöön. Viime kerralla neuvosto esti parannukset. Olen varma siitä, että tällä kertaa oikeusasiamiehen todelliset valtuudet on tehty selviksi, ja että olemme todella luoneet keinot, joilla kadunmiehen luottamusta Euroopan unionin toimielimiin voidaan parantaa.

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, jotkut kollegoistani täällä sanovat: ”Mitä tänään oikein tapahtuu? Olemmeko järjiltämme? Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan asiaa käsitellään kymmentä vaille yksitoista yöllä?” Mitä täällä on sitten tapahtunut? Vastustiko Andrew Duff ja pudottiko hän Graham Watsonin liberaalidemokraattien toiseen rivistöön? Mitä me teimme täällä Euroopan kansanpuolueessa? Ei, me ainoastaan noudatimme Euroopan parlamentin uudistusta käsittelevän työryhmän suositusta, jossa sanotaan, että kun meitä on vain muutamia, meidän olisi yritettävä kokoontua yhteen, jos ei muun niin sen takia, että pysyisimme lämpimänä emmekä tuntisi oloamme yksinäiseksi.

Vakavasti puhuen, arvoisa puhemies, uskon, että tämän illan kokouksessa käsitellään tärkeää aihetta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että oikeusasiamies on täällä kanssamme. Tämä johtuu siitä, että, kuten komission varapuheenjohtaja Margot Wallström sanoi erittäin perustellusti, vuosikymmenen kestäneen toiminnan jälkeen on normaalia ja oikein, että katsomme taaksepäin ja mietimme, mitkä asiat eivät toimi ja mitä voitaisiin parantaa.

Juuri tämä on tavoitteena Anneli Jäätteenmäen mietinnössä. Haluaisin kiittää häntä hyvästä yhteistyöstä meidän kaikkien kanssa, ja siitä, että hän on pyrkinyt pääsemään yhteisymmärrykseen, mikä osoittaa, että meillä on täällä Euroopan toimielimissä demokratia, joka perustuu yhteisymmärrykseen eikä ristiriitoihin. Joten onneksi olkoon, Anneli Jäätteenmäki.

Se, mitä olemme yrittäneet saavuttaa, arvoisa puhemies, on jotain hyvin yksinkertaista. Kun oikeusasiamiehen virka perustettiin Maastrichtin sopimuksen nojalla, olimme tärkeässä tienhaarassa, jossa vaihtoehtoina olivat unioni, joka oli itse asiassa talousunioni, ja unioni, joka olisi rohkaisevalla tavalla poliittinen unioni. Oikeusasiamies oli keskeisessä asemassa kyseisen murroksen aikana.

Tänään haluamme edelleen tukea oikeusasiamiestä hänen työssään, jotta hän voisi edelleen olla keskeisessä asemassa toimielinten ja Euroopan kansalaisten lähentymisessä.

Olen näin ollen vakuuttunut siitä, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ehdottamilla uudistuksilla – ja toistan, että niitä ehdotettiin yksimielisesti – mennään juuri kyseiseen suuntaan. Keskustelemme seuraavassa pienimuotoisessa keskustelussa Alexander Stubbin mietinnöstä, jossa käsitellään toista tärkeää aihetta, avoimuutta Euroopan toimielimissä. Molemmissa mietinnöissä kuljetaan samaan suuntaan, arvoisa puhemies. Ne myös osoittavat, että me huolehdimme kansalaisistamme myös viittä vaille yksitoista yöllä.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin toimielimet ovat vääjäämättömästi etäisempiä kansalaisille kuin kansalliset tai paikalliset toimielimet. Sen vuoksi meillä on toissijaisuusperiaate, jonka mukaan meidän ei olisi toimittava Euroopan tasolla, jos kansallinen tai paikallinen toiminta on täysin asianmukaista.

Lisäksi sen vuoksi meillä on toimielinjärjestelmä, niin että kun toimimme Euroopan tasolla, voimme tarjota kansalaisille takeen siitä, että toimielimet toimivat täysin avoimesti, demokraattisesti ja sopivaisuussääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi meillä on Euroopan parlamentti, joka pitää huolen siitä, että Eurooppaa koskevaa päätöksentekoa ei vain jätetä hallitusten ministereille, teknokraateille, diplomaateille ja byrokraateille. Sen vuoksi meillä on yhteisöjen tuomioistuin, joka huolehtii oikeusvaltion periaatteen takaamisesta.

Sen vuoksi meillä on myös oikeusasiamies, jonka ansiosta myös ne kansalaiset, jotka eivät seuraa keskustelujamme viikoittain – ja heitä on paljon – voivat olla rauhallisin mielin siitä, että me toimimme kyseisten korkeiden standardien mukaisesti, ja että jos esiintyy väitteitä hallinnollisista epäkohdista, ne tutkitaan kunnolla ja puolueettomasti.

Kuten komission jäsen Wallström kuitenkin sanoi, kansalaisten on voitava luottaa oikeusasiamiehen kykyyn toimia tällä tavalla. Vaikka toistaiseksi ei ole ollut yhtään tapausta, jossa ”ylemmät tahot” olisivat antaneet sensuuria vastaavaa ohjeistusta virkamiehille, joilta oikeusasiamies on esittänyt kysymyksiä, ja vaikka tähän mennessä salaisiin asiakirjoihin pääsy ei ole ollut ongelma, on tärkeää, että kansalaisemme näkevät, että näistä asioista ei voi tulla esteitä, ja että niitä ei voi käyttää verukkeena asioiden peittelyyn oikeusasiamieheltä.

Olen näin ollen tyytyväinen siihen, että oikeusasiamies on tehnyt tämän aloitteen ja ehdottanut muutoksia ohjesääntöönsä. Ryhmäni kannattaa muutoksia, jotka perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta hyväksyi, ja olen varma siitä, että parlamentti kokonaisuudessaan kannattaa niitä varauksettomasti.

  Dushana Zdravkova (PPE-DE). – (BG) Haluaisin onnitella esittelijää Anneli Jäätteenmäkeä siitä, että oikeusasiamiehen tehtävästä moderneissa sosiaalisuhteissa ehdotetaan ensimmäistä kertaa Lissabonin sopimuksen ja perusoikeussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen uutta kehystä. Olen varma, että tällä asiakirjalla autetaan oikeusasiamiestä tekemään työtään tehokkaammin ja että se tekee hänestä todellisen takuunantajan sille, että Euroopan kansalaisia suojellaan tehokkaasti tapauksissa, jotka koskevat huonoa hallintoa Euroopan unionin toimielimissä.

Sekä keskusteluissamme että mietinnössä keskitytään arkaluontoiseen aiheeseen, joka koskee oikeusasiamiehen pääsyä tietoihin, mukaan lukien salaisiin tietoihin. Jotta oikeusasiamies voisi tehdä työnsä tehokkaasti ja jotta voisimme taata parhaimman mahdollisen tuloksen totuuden objektiivisessa selvittämisessä, mikä on nimenomaan yleisen edun mukaista, Euroopan toimielimillä olisi oltava velvollisuus sallia pääsy kaikkiin tietoihin. Samalla oikeusasiamiestä on tiedotettava kyseisen tiedon laadusta ja erityisesti tapauksissa, joissa se on salaista. On todellakin erittäin tärkeää kunnioittaa kansalaisten yksityisyyttä erityisesti silloin, kun käsitellään salaisia tietoja. Katson, että esittelijä on onnistunut saavuttamaan mietinnössä tasapainon henkilökohtaisten oikeuksien ja yleisen edun välillä. Tällä mahdollistetaan oikeusasiamiehen pääsy kaikkiin asianomaista tapausta koskeviin tietoihin niin, että hän voi tehdä niistä päätöksen. Samalla hän noudattaa kaikkia sääntöjä, joita noudattavat myös ne toimielimet, jotka esittävät kyseisiä tietoja, millä taataan, että sekä käsiteltyjä tietoja että Euroopan kansalaisten oikeuksia suojellaan.

Kun oikeusasiamiehen asemaa välittäjänä Euroopan toimielimien ja kansalaisten välillä vahvistetaan, vaikutetaan demokratiakehitykseen ja vahvistetaan oikeusvaltion periaatetta. On näin ollen tärkeää, että hän on käytettävissä Euroopan tason lisäksi kansallisella tasolla ja erityisesti valtioissa, joissa demokraattisia periaatteita ja valvontaa kehitetään ja joissa hallitukset eivät voi tarjota kansalaisilleen tehokkaita korjaavia toimenpiteitä kansallisella tasolla. Kuitenkin nämä kansalaiset ovat myös Euroopan unionin kansalaisia. Tästä syystä haluaisin painottaa, että EU:n toimielinten ja oikeusasiamiehen välistä yhteistyötä on parannettava. Oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan väliset yhteydet ovat erityisen tärkeitä. Niiden on tehtävä yhteistyötä Euroopan kansalaisten hyväksi. On myös tärkeää, että yhteistyötä varten kehitetään ja pannaan täytäntöön tehokkaampi järjestelmä yhteistyötä koskeville käytännön menettelyille.

  Metin Kazak (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Anneli Jäätteenmäen mietintö tulee hyvin tärkeään aikaan Euroopan yhdentymisprosessin kannalta. Tämä koskee Lissabonin sopimuksen ja Euroopan perusoikeuskirjan hyväksymistä. Tunnustus, joka tehdään ensimmäistä kertaa Euroopan kansalaisten oikeudesta hyvään hallintoon, on merkittävä edistysaskel matkalla parempaan avoimuuteen. Sillä myös täytetään tarve toimiin ja siihen, että sen lisäksi, että yhteisön elimet noudattavat voimassa olevia sääntöjä, ne täyttävät eurooppalaisten veronmaksajien vastuullista, puolueetonta ja tehokasta hallintoa koskevat odotukset.

Ehdotetuilla muutoksilla voitaisiin selvittää tilanteet, joissa yhteisön elimet eivät halua tutkimusten aikana tehdä täysimääräisesti yhteistyötä tosiasioiden selvittämiseksi. Ei voida hyväksyä mahdollista pyrkimystä tiettyjen totuuteen liittyvien asioiden sivuuttamiseen niin, että hyväksytään epäselviä tekstejä, joiden sanamuodot ovat monitulkintaisia. Tällä annetaan hallinnolle liikaa toimintavapauksia ja lisätään sen harkintavaltaa tavalla, joka on suhteeton ja jota ei voi hyväksyä.

Oikeusasiamiehellä on oltava kansalaisten luottamus. He odottavat, että hän puuttuu heidän oikeuksiensa suojeluun oikeudenmukaisella tavalla. Hänen on kuitenkin myös kunnioitettava vaitiolovelvollisuutta, joka koskee tietoja, jotka hän vastaanottaa. Onnittelen näin ollen Anneli Jäätteenmäkeä siitä, että hän on löytänyt asianmukaisen tasapainon näiden kahden vaatimuksen välillä ja siitä, että hän on ehdottanut tasapainoisia ratkaisuja, joilla vahvistetaan oikeusasiamiehen asemaa moraalisena auktoriteettina ja parannetaan yhteisön elinten avoimutta ja varmistetaan uuden peruskirjan hengessä jokaisen Euroopan kansalaisen oikeus hyvään hallintotapaan ja hyvään hallintoon.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää arvoisia parlamentin jäseniä tästä keskustelusta ja heidän huomioistaan. Useat ovat maininneet, että tämä on kysymys, joka koskee valtuuksia ja luottamuksellisuutta. Nämä kaksi kysymystä liittyvät toisiinsa, ja olen varma siitä, että näillä uudistuksilla poistetaan kaikki epäselvyydet, joita toimielimet ovat, toisinaan, saattaneet käyttää asioiden piilotteluun. Näillä uudistuksilla modernisoidaan ja avataan käytäntöjä paremman selkeyden ja avoimuuden takaamiseksi, mikä on välttämätöntä näinä aikoina ja kansalaisten odotusten täyttämiseksi.

Haluaisin käyttää tätä mahdollisuutta kiittääkseni Anneli Jäätteenmäkeä vielä kerran siitä, että hän työskenteli kanssamme avoimella ja rakentavalla tavalla ja että hän tiedotti meille työnkulusta. Haluaisin myös kiittää oikeusasiamiestä itseään, koska minulla on ollut mahdollisuus seurata hänen työskentelyään, ja olen tietoinen siitä, miten korrektisti, vakavasti ja sitoutuneesti hän tekee työtään. Se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja luotan häneen täysin.

Tällä aloitteella me myös autamme oikeusasiamiestä sovittamaan hänen ohjesääntönsä sen mukaiseksi, mitä odotamme häneltä, kun hän tutkii hallinnollisia epäkohtia koskevia tapauksia toimielimissämme.

  Anneli Jäätteenmäki, esittelijä. − (FI) Arvoisa puhemies, haluan vielä kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivon, että tässä lopputarkistusvaiheessa löydämme sellaiset sanamuodot, että luottamus lisääntyy säädösten kautta, että resurssit ovat riittävät ja että tarpeellinen tieto voidaan antaa oikeusasiamiehelle. Ellei näin tapahdu, se on – kuten sanoin – oikeusvaltion periaatteiden ja avoimuuden kannalta huono asia, mutta uskon, että yhteinen näkemys löytyy, koska nyt on enää sellaisen pienen viilauksen paikka.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 22. huhtikuuta 2008.

21. New Flame -rahtialuksen haaksirikko ja vaikutukset Algécirasin lahdella (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana komission antama julkilausuma New Flame -rahtialuksen haaksirikosta ja vaikutuksista Algécirasin lahdella.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, minulla on ilo olla täällä tänään paikalla ja kertoa teille komission antamasta lausunnosta, joka koskee New Flame -rahtialuksen haaksirikosta ja sen seurauksista Algécirasin lahdelle tehtyä päätöslauselmaa, jonka te aiotte hyväksyä.

Tässä päätöslauselmassa viitataan kahteen kysymykseen, jotka ovat erittäin tärkeitä Euroopan kansalaisille. Niitä ovat meriturvallisuus ja meriympäristön suojelu eli rantaviivamme, lahtiemme ja rantojemme suojelu. Euroopan on täytynyt selvitä ympäristökatastrofeista, joita ovat aiheuttaneet Erikan ja Prestigen kaltaiset merionnettomuudet. New Flame -rahtialuksen haaksirikolla on ollut vakavia vaikutuksia, mutta se ei ole aiheuttanut yhtä suurta tuhoa.

Joka tapauksessa tämä haaksirikko muistutti meitä siitä, että meriliikenne voi olla vaarallista ja että kyseisiä tapauksia voi tapahtua huolimatta lukuisista toimista, joihin Euroopan unioni on ryhtynyt muutaman viime vuosikymmenen aikana. Euroopan komissio on seurannut tiiviisti onnettomuudesta seuranneita jatkotoimenpiteitä; se on pysynyt valppaana yhteisön lainsäädännön noudattamisen osalta, ja nyt se haluaisi esittää useita käytännön ehdotuksia, joilla pyritään edelleen parantamaan meriturvallisuutta.

Komissio on seurannut tiiviisti tästä vuonna 2007 tapahtuneesta onnettomuudesta seuranneita jatkotoimenpiteitä. Komission yksiköt ja erityisesti ympäristöasioiden pääosaston seuranta- ja tiedotuskeskus, joka vastaa pelastuspalvelusta, ovat olleet yhteydessä Espanjan viranomaisiin, ASMAR Sociedad Estatal de Salvamento y Seguridad Maritima -järjestöön ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisiin.

Olemme Espanjan viranomaisten pyynnöstä ryhtyneet Euroopan meriturvallisuusviraston Emsan avulla toimittamaan satelliittikuvia, jotta voisimme havaita mahdolliset öljyesiintymät Algécirasin lahdella. Lisäksi Espanja päätti pyytää seuranta- ja tiedotuskeskuksen kautta, että paikalle lähetettäisiin Euroopan meriturvallisuusviraston vuokraama öljynkeräykseen tarkoitettu alus. Tämä Mistra Bay -saasteidentorjunta-alus on edelleen alueella, ja sen avulla voidaan tarjota apua Espanjan viranomaisten ohjeiden mukaisesti.

Nämä kaksi Euroopan meriturvallisuusviraston palvelua, joita ovat satelliittitarkkailu- ja havaitsemisjärjestelmä CleanSeaNet ja öljynkeräykseen tarkoitetut alukset, perustettiin EU:n lainsäädännön pohjalta. Euroopan parlamentin antaman tuen ansiosta kaudelle 2007–2013 on varattu 154 miljoonaa euroa saastumisen torjuntaa varten. Lisäksi Euroopan meriturvallisuusvirasto on hiljattain tehnyt sopimukset muiden öljynkeräykseen tarkoitettujen alusten vuokraamisesta, jotta Euroopan rannikkoja voitaisiin suojella paremmin. Lähitulevaisuudessa Algécirasin lahdella seilaavat myös uudet Bahia Uno ja Bahia Tres -alukset.

Komissio on yleisesti vastuussa sen takaamisesta, että EU:n nykyistä lainsäädäntöä noudatetaan meriturvallisuuden alalla ja että meriympäristöä koskevia sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti. Euroopan meriturvallisuusvirasto perustettiin helpottamaan komission työtä nykyisen EU:n lainsäädännön voimaansaattamisessa ja täytäntöönpanossa. Viraston tekemien tutkimusten ansiosta voidaan arvioida toimet, joihin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet yhteisön lainsäädännön noudattamiseksi. Komissio voi tarvittaessa aloittaa rikkomusmenettelyn kaikkia sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole saattaneet yhteisön lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tarkoituksenmukaisesti.

Yllämainituilla aloilla on useita asioita, jotka odottavat käsittelyä, mukaan lukien asiat, jotka tunnetaan yleisesti rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevana direktiivinä ja ympäristövastuuta koskevana direktiivinä. Yksittäiset jäsenvaltiot päättävät kuitenkin itse rikoslain määräysten soveltamisesta käytännössä ja saastuttajien syyttämisestä.

Haluaisin palata New Flame -rahtialusta koskevaan kysymykseen. Komissio käsittelee tällä hetkellä Andalusian aluehallitukselta saatua valitusta, joka koskee mahdollista yhteisön lainsäädännön laiminlyöntiä. Olisi muistettava, että kolmannessa meriturvallisuuspaketissa, josta keskustellaan tänään, pyritään edelleen tekemään parannuksia alusliikennettä koskevan seurannan ja meriliikenteen harjoittajien korvausvastuun alalla.

Lopuksi komissio haluaisi huomauttaa, että Euroopan unioni on pannut täytäntöön kunnianhimoista meriturvallisuutta ja meriympäristön suojelua koskevaa politiikkaa. Näin ollen mikä tahansa jäsenvaltio, jossa on tapahtunut onnettomuus, voi halutessaan käyttää tehokkaita välineitä saastuttajien ja saasteiden torjumiseksi. Komissio toivoo, että New Flame -rahtialuksen hylky kuljetetaan pian pois Algécirasin lahdelta. Big Foot 1 -erikoisproomun paikalletuonti antaa osviittaa siihen, että uusia yrityksiä suunnitellaan parhaillaan.

Tässä kaikki, mitä halusin sanoa parlamentille.

Arvoisa puhemies, aion nyt kuunnella huolellisesti, mitä sanottavaa jäsenillä on tästä aiheesta.

  Gerardo Galeote, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, nyt on kulunut kahdeksan kuukautta siitä, kun New Flame -rahtialus haaksirikkoutui. Vaarana on, että öljyvuotoja tapahtuu edelleen ja erityisesti että öljyä pääsee valumaan hylyssä olevasta lastista.

Tilanne johtuu tekijöistä, jotka ovat kyseisellä alueella päivittäisiä, eli epäonnistumisista, jotka koskevat tiheän liikenteen ja laajojen alusten välisten öljynsiirto-operaatioiden hallinnointia. Kuitenkin tässä erityisessä tapauksessa aluksen valvomisessa on tehty useita vastuuasioita koskevia virheitä ja laiminlyöntejä, myös törmäyksen jälkeen.

Näin ollen, hyvä komission jäsen, parlamentti olisi tyytyväinen, jos voisitte vastata seuraaviin neljään kysymykseen.

Ensinnäkin, onko teillä mitään tietoja 42 500 tonnin painoisen, nostamattoman metalliromulastin alkuperästä ja myrkyllisyysasteesta?

Toiseksi, voitteko kertoa meille, onko törmäyksen jälkeen ja näiden kahdeksan kuukauden aikana turvauduttu yhteisön pelastuspalvelumekanismiin? Jos on turvauduttu, kuinka monta kertaa näin on tapahtunut?

Kolmanneksi, onko tiedossanne suunnitelmia ja aikatauluja, jotka koskevat aluksen ottamista uudelleen käyttöön – viittasitte tähän juuri äsken – tai muita suunnitelmia, joiden avulla voitaisiin seurata riskiä, joka koskee myrkyllisten aineiden valumista laivan lastista?

Neljänneksi, Euroopan komissio on aloittanut asiasta tutkimuksen. Pyritäänkö tutkimuksessa selvittämään, rikkoivatko toimivaltaiset viranomaiset yhteisön voimassa olevia sääntöjä? Jos rikkoivat, hyvä Jacques Barrot, jos yhteisön lainsäädäntöä on rikottu, olkaa hyvä ja luvatkaa tälle parlamentille, että ilmoitatte kyseisistä rikkomuksista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, koska kun kaikki on sanottu tehty, kansalaiset ja ympäristö päätyvät aina maksamaan hinnan.

  Luis Yañez-Barnuevo García, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ajatella, että me kaikki olemme huolissamme ympäristön suojelusta ja meriturvallisuudesta, ja että tämä on ainoa syy sille, että New Flame -rahtialusta koskeva tapaus raahattiin tähän keskusteluun mukaan. En voi uskoa, että joku voi väittää, että tämä tapaus olisi edes etäisesti verrattavissa Prestige-tankkerin suuronnettomuuteen.

Tähän mennessä New Flame -rahtialuksesta vuotaneen öljyn määrä on vain 24 tonnia, kun taas Prestige-aluksesta vuosi 70 000 tonnia öljyä. Se on kuin vertaisi naarmua parantumattomaan syöpään. Meidän on vahvistettava mekanismeja tiettyjen riskien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi merillämme ja erityisesti Välimerellä.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Espanjan viranomaiset toimivat rauhallisesti, tehokkaasti ja asiantuntevasti, ehkä sen takia, että he ovat oppineet niistä useista vakavista virheistä ja typeryyksistä, joita hallitus, joka oli vallassa Prestige-suuronnettomuuden tapahtuma-aikaan, teki. Näitä Espanjan hallituksen ja Andalusian aluehallituksen (Junta de Andalucian) toimia edistivät Euroopan meriturvallisuusvirasto ja satelliittitarkkailu- ja havaitsemisjärjestelmä CleanSeaNetin yksiköt, jotka toimittivat Espanjan viranomaisille 11 satelliittikuvaa ja kaksi tapausta koskevaa arviointikertomusta. Jacques Barrot kertoi jo komission toimista, joten en toista niitä tässä.

Tapauksesta on nyt kulunut yhdeksän kuukautta, ja se on hallinnassa. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan viranomaiset toimivat yhdessä komission kanssa yksinomaan vuoropuhelua Gibraltarin kanssa käsittelevän foorumin puitteissa.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun taustalla olevassa suullisessa kysymyksessä on vivahteita alkukantaisesta ja luontaisesta kiukusta. Tämä parlamentti näyttää pahimmat puolensa, jos sallimme tällaisen asenteen tahrata lähestymistapamme Euroopan unionin politiikkaan.

Haluaisin pyytää komission jäsentä selventämään meille kolmea kohtaa, ja toivon, että hän palaa keskustelun lopussa selventämään niitä.

Ensinnäkin New Flame -rahtialuksen törmäys ja uppoaminen eivät tapahtuneet Gibraltarin lahdella, jota espanjalaiset kutsuvat Algécirasin lahdeksi, vaan Gibraltarin kallion ja Europa point -alueen kaakkoispuolella Välimerellä.

Toiseksi New Flame -tapauksella ei ollut mitään tekemistä öljyn tankkaamisen kanssa, koska laivassa kuljetettiin metalliromua.

Kolmanneksi, toisin kuin suullisessa kysymyksessä väitettiin, öljyvuotoja ei ole tapahtunut seitsemää kertaa. 9.–10. helmikuuta tapahtuneen myrskyn aikana sattui yhden kerran pieni öljyvuoto. Onnettomuutta seuranneen kuukauden aikana aluksesta pumpattiin pois seitsemänsadankahdeksankymmenen kuutiometrin verran polttoainetta, josta mitään ei hukattu. Olisin kiitollinen, jos komission jäsen voisi vahvistaa kyseisen asian parlamentille. Jos rannikolla on öljyä, on todennäköisempää, että se on peräisin Sierra Nava -aluksesta, jonka ankkuri rikkoutui myrskyssä aiemmin tänä vuonna ja joka törmäsi maihin ja alkoi vuotaa öljyä.

Ehkä komission jäsen voisi myös kommentoida Gibraltarin viranomaisten ja Espanjan viranomaisten välistä yhteistyötä. Uskon, että yhteistyö oli esimerkillistä. Gibraltar noudattaa kaikkia sille kuuluvia kansainvälisiä velvollisuuksiaan, ja haluaisin kutsua espanjalaiset kollegani erityisesti Partido Popular -puolueesta kyseiseen vaalipiirini osaan keskustelemaan viranomaisten kanssa ja tarkastelemaan hylkyä.

Jotkut meriturvallisuutta ja saastumisriskejä koskevat huolenaiheet ovat todellakin oikeutettuja, eikä ainoastaan merten vaan myös ilmaston ja pohjaveden osalta vilkkaasti liikennöidyllä ja tiheään asutulla teollisuusalueella, jolla Gibraltar ja Espanja sen takana sijaitsevat. Älkäämme kuitenkaan salliko pettyneen opposition värittää puoluepoliittisilla keinoillaan eurooppalaisia ajatuksiamme.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, katson, että Greenpeace teki parhaimman yhteenvedon tästä New Flame -rahtialusta koskevasta tilanteesta, kun se pystytti hylylle julistekankaan, jossa luki: ”vertido diplomático” – ”diplomaattinen vuoto”.

Ongelma on itse asiassa kaksitahoinen. On ympäristöongelma ja sitten on diplomaattinen ongelma. Jälkimmäistä ei kuitenkaan voi käyttää verukkeena sille, että ensimainittuun ei puututa vakavasti.

Esimerkiksi New Flame -tapaus on oire Algécirasin lahden vakavasta saastumisesta, joka johtuu siitä, että Gibraltar on laiminlyönyt eurooppalaisen lainsäädännön noudattamista ja siitä, että Espanjan viranomaiset ovat olleet liian sallivia. Haluaisin joka tapauksessa korostaa, tai ehkäpä olla kiitollinen siitä, että Partido Popular -puolue on yhtäkkiä kiinnostunut ympäristöasioista. Minulla on sellainen tunne, että mielenkiinto New Flame -rahtialusta kohtaan ei johdu niinkään tarpeesta käsitellä ympäristöongelmia vaan pyrkimyksestä muodostaa sisäinen oppositio, johon olemme niin tottuneita.

Toistaakseni asian uskon, että tähän liittyy diplomaattinen ongelma. Perusongelma koskee kuitenkin ympäristöongelmaa, ja sitä on käsiteltävä heti.

  Willy Meyer Pleite, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, olen osallistunut elokuusta lähtien useisiin parlamentin tekemiin aloitteisiin ja olen pitänyt useita puheita tässä täysistunnossa. Peruskysymys – jonka me kaikki tiedämme – koskee sitä, että Gibraltarin salmea ympäröivä alue on yksi Euroopan vilkkaimmin liikennöidyistä meriliikennealueista. Sillä seilaa vuosittain yli 100 000 alusta, joista 30 000 ankkuroi Algécirasin lahden ja Gibraltarin välisellä alueella.

Taustalla oleva ongelma koskee sitä, että näillä kahdella satama-alueella ei ole mitään elintä, joka koordinoi ja valvoo meriliikennettä. Tämä on perusongelma. Me olemme käynnistämässä selkeän ja tarkan aloitteen, jotta ne kaksi jäsenvaltiota, joita tämä asia koskettaa, voivat ratkaista koordinoinnin puutetta koskevan ongelman mahdollisemman pikaisesti. Kysymyksessä on kaksi satamaa, joissa laivaliikenne on kaikkein suurinta. Ei voida mitenkään hyväksyä, että valvontayksikköä ei edelleenkään ole perustettu.

Me emme tarkoita vain New Flame -rahtialusta, meillä oli myös Sierra Nava ja Samotraki, ja nämä ovat tapauksia, jotka tietenkin uhkaavat meriturvallisuutta, ihmisten turvallisuutta ja ympäristöä.

Siksi katson, että Euroopan unionin on oltava aloitteellinen ja annettava jäsenvaltioille selkeä direktiivi. 2000-luvulla ei voida mitenkään hyväksyä sitä, että alus on edelleen kyseisessä tilassa. Ehkä Espanja teki virheen antaessaan Gibraltarin hoitaa aluksen pelastustyöt? Ehkäpä näiden kahden hallinnon olisi pitänyt tehdä yhteistyötä?

Kysyn komission jäseneltä seuraavasta huomattavasta asiasta. Esitin komissiolle maaliskuussa kysymyksen – johon Stavros Dimas vastasi – jossa korostin asiaa, johon ei edelleenkään ole saatu selvyyttä, eli sitä, mitä laivassa kuljetettiin. Millaista metalliromua siinä kuljetettiin? Komission vastauksessa ilmoitettiin, että siinä kuljetettiin 700 tonnia IFO-380-polttoöljyä, mutta emme edelleenkään tiedä, minkä tyyppistä metalliromua siinä kuljetettiin. Tätä ei mielestäni voi mitenkään hyväksyä.

Kehotan komissiota kertomaan lopultakin, minkä tyyppistä metalliromua aluksessa kuljetettiin.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, osallistun tähän keskusteluun New Flame -rahtialuksen tilanteen vuoksi. Alus haaksirikkoutui Algécirasin lahden ja Gibraltarin alueella elokuussa 2007. Tilannetta ei ole vieläkään selvitetty. Kuten hyvin tiedetään, aluksesta vuoti polttoainetta ja öljyä useaan kertaan elokuun 2007 ja helmikuun 2008 välillä. Me kaikki tiedämme, että tämän kaltaisen onnettomuuden seuraukset eivät tunne rajoja eivätkä valtioita ja että ne aiheuttavat vahinkoa sekä ympäristölle että rannikoiden väestölle.

Näin ollen liityn niiden espanjalaisten kollegoideni seuraan, jotka pyytävät vastausta kysymyksiin, jotka koskevat New Flame -rahtialusta. Nämä ovat olennaisia kysymyksiä, ja niihin on vastattava pikaisesti, koska onnettomuus ei kosketa ainoastaan Espanjan ja Gibraltarin viranomaisia. Se on onnettomuus, jolla on vaikutuksia ympäristöön, meriturvallisuuteen ja meritalouteen, ja näin ollen se vaikuttaa meihin kaikkiin.

Emme voi jättää huomioimatta sitä, että tämä alus törmäsi ja upposi eräällä maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merireiteistä ja että sen lastia ei vieläkään ole purettu. Näin ollen diplomaattinen kinastelu on meidän huolistamme vähäisin. Kuitenkin kysymykset, jotka on nostettu esille, ovat sitä olennaisempia, kun otetaan huomioon, että parlamentti on juuri hyväksynyt meriturvallisuutta koskevan lainsäädännön, joka on osa toimenpidepakettia, jolla pyritään vahvistamaan eurooppalaista lainsäädäntöä ja yhdenmukaistamaan sitä tärkeiden kansainvälisten välineiden kanssa.

On näin ollen järkevää, että kysymme, kuinka asianmukaisia varoja, jotka on hyväksytty eurooppalaisella lainsäädännöllä, käytetään, tai ainakin niitä varoja, jotka ovat jo saatavilla, ja miten välttämätöntä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission välillä koordinoidaan, erityisesti tietojenvaihdon, vastuunjaon ja käytännöllisten kyseisen tilanteen ratkaisuun tarvittavien toimenpiteiden osalta. Me arvioimme nimenomaan tässä yhteydessä varapuheenjohtaja Barrot'n lausuntoa, jonka hän esitti täällä ja joka ymmärtääkseni vastaa komission kantaa.

  Francisca Pleguezuelos Aguilar (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun ja komission jäseneltä saatujen vastausten jälkeen on selvää, että Espanjan ja Andalusian viranomaiset pyrkivät kaikin tavoin toimimaan saastevuotojen estämiseksi ja meriturvallisuuden parantamiseksi. Nämä ovat tärkeitä asioita Espanjan hallitukselle, mikä näkyi sekä hallituksen reagoinnissa, mikä tapahtui nopeasti sekä reagointiajan että reagointitavan osalta, ja koska se ryhtyi useisiin laajoihin toimenpiteisiin ongelman ratkaisemiseksi ja vielä pahempien katastrofien estämiseksi. Me olemme jo puhuneet tästä.

On selvää, että New Flame -rahtialusta koskevan tapauksen vakavuus ei ole laajuudeltaan lähelläkään Prestige-alusta kohdanneen onnettomuuden vakavuutta, mutta sen seuraukset ovat työllistäneet ja huolettaneet maani Espanjan hallitusta.

Espanjan hallitusta ei todellakaan voi syyttää toimettomuudesta, päinvastoin. Espanja on heti onnettomuuden alusta saakka ollut yhteydessä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Gibraltariin. Se on pyrkinyt saamaan tietoja aluksesta ja törmäyksestä ja se on tarjonnut yhteistyötä kollegani Willy Meyer Pleiten ehdottaman aloitteen osalta. Lisäksi se on esittänyt, että se voisi koordinoida aloitetta.

Kuten komission jäsen sanoi, Euroopan unionilta on pyydetty apua elokuusta lähtien. Laivan omistajalle ja hänen yhtiölleen on ilmoitettu vahinkojen korvausvelvollisuudesta. Andalusian aluehallitus (Junta de Andalucía) on myös toimittanut Gibraltarille valituksen siitä, että se on mahdollisesti laiminlyönyt lainsäädännön noudattamista.

Espanjalle velvollisuuksien täyttäminen on ollut erittäin tärkeää, – se teki juuri tämän, eivätkä Prestige-aluksen yhteydessä tapahtuneet asiat toistuneet – mutta lisäksi tarvitaan koordinointia, ja nimenomaan koordinointi on ollut puutteellista. Näin ollen uskon, että sillä, että Espanjan turvautuu vuoropuhelua Gibraltarin kanssa käsittelevän foorumiin ja pitää sitä keinona, jonka avulla todella mahdollistetaan kykymme hallita kyseisiä tilanteita ja ehkäistä tulevia ei-toivottuja tilanteita, olisi saatava piste tälle asialle. Kaikki muu on pelkkää apatiaa, jota jotkut henkilöt tunsivat ja jonka he haluavat parlamentin käyvän uudelleen läpi.

  David Hammerstein (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, vihreiden mielestä kyse ei ole syyllisyyden jakamisesta vaan sellaisten tehokkaiden keinojen löytämisestä, joilla voidaan korjata tällainen katastrofi tai pikemminkin sarja katastrofeja, joita tapahtuu päivittäin Gibraltarin salmella.

Tämä törmäys oli vakava varoitus, ja meidän olisi otettava se huomioon. Olemme pyytäneet komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joilla voitaisiin torjua tyhmänrohkea ja vaarallinen polttoainetäydennyksiä koskeva käytäntö, joka on muuttamassa Gibraltarin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan aluevedet valtavaksi ja lainsuojattomaksi kelluvaksi bensiiniasemaksi, jota ei valvota ja jonka toiminnasta ei ole mitään takuita.

Sadat epämääräiset yksirunkoiset alukset seilaavat näillä merillä. Viime vuonna polttoainesiirtoja tehtiin kuusituhatta kertaa, ja niistä yli kymmenentuhatta tehtiin avomerellä ilman turvatoimenpiteitä, joista määrätään Marpolin yleissopimuksessa.

Olemme kertoneet Euroopan komissiolle, että emme voi jatkaa katastrofeista oppimista ja olemme pyytäneet sitä toimittamaan pöytäkirjan tälle parlamentille, tehokkaan pöytäkirjan meriliikenneyhteistyöstä Gibraltarin salmella ympäristön ja maalaisjärjen suojelemiseksi. Me emme voi selvitä tämänkaltaisesta katastrofista päivittäin tapahtuvien onnettomuuksien lisäksi.

  Luis de Grandes Pascual (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä Barrot’ta hänen vastauksistaan. Algécirasin lahdesta on tullut Gibraltarin salmen jätteenlaskupaikka. Laittomien polttoainetäydennyksien lisäksi jatkuvat saastevuodot, vaikkakin pienissä erissä, ja onnettomuudet, joissa lastista pääsee vuotamaan myrkyllisiä aineita, uhkaavat muuttaa suojellun alueen viemäriksi.

Tapaus, josta keskustelemme, ei uhkaa Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välejä. Ne keskustelevat vanhoista epäkohdista järkevästi. New Flame -rahtialuksen tapauksessa – jos sallitte minun käyttävän ”unos por otros, la casa sin barrer” -sanontaa – ”raja ystävien välissä pitää ystävyyden tuoreena”.

On häpeällistä, että kuuden pitkän kuukauden aikana mikään toimivaltainen viranomainen ei kyennyt tekemään tehokasta päätöstä aluksen uppoamisen estämiseksi ja että saastuttavia vuotoja, jotka aiheutuivat törmäyksestä, ei ole ehkäisty.

Hylky makaa nyt merenpohjassa sisällään 42 500 tonnin metalliromulasti, jonka tyyppiä ja saastuttavia vaikutuksia ei tiedetä.

Arvoisa komission jäsen, työskentelemme kovasti Erika III -paketin eteen, – jonka kehittämisessä neuvosto ei ole osoittanut paljoakaan mielenkiintoa parlamentin kehotuksia kohtaan – jotta varmistaisimme, että merten saastumista torjuisi riippumaton viranomainen, viranomainen, jolla on valtaa tehdä päätöksiä tapauksen laajuuden arvioimisen jälkeen.

Tämä New Flame -rahtialusta koskeva tapaus vaikuttaa olevan omiaan oikeuttamaan juuri kyseisen päätöksentekovaltaa omaavan viranomaisen perustamisen. On lisäksi anteeksiantamatonta vedota Euroopan unionin jäsenvaltioihin, että ne saattaisivat asianmukaiset direktiivit osaksi lainsäädäntöään ja ratifioisivat kansainväliset sopimukset, joita voidaan soveltaa tässä tapauksessa. Oli ikävää, että Andalusiaa arvosteltiin ankarasti Prestige-alusta kohdanneen suuronnettomuuden takia. Kyseessä on valitettava manikealainen logiikka, jossa Andalusiaa kohtaan ei osoiteta mitään kunnioitusta. On häpeällistä, että kyseiseltä alueelta kotoisin olevat henkilöt nostivat asian esille.

Arvoisa komission jäsen, Andalusia tarvitsee sitä, että lailliset polttoainetäydennykset ja merellä tapahtuvat toimet, jotka tuovat vaurautta ja työllisyyttä alueelle, kulkevat käsi kädessä ehdottoman ympäristönsuojelun kunnioittamisen kanssa.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tätä onnettomuutta ei todellakaan voida verrata muihin öljytankkereille tai edes Napolin kaltaisille säiliöaluksille tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Napolin osalta IMB:n on vielä tehtävä päätös.

Toisaalta meidän olisi oltava erittäin tyytyväisiä siihen, että varapuheenjohtaja osallistuu tähän keskusteluun. Tällä hetkellä keskustelussa keskitytään erityisesti ympäristönäkökohtiin. Mielestäni on tärkeää, että Jacques Barrot’lla on valtaa puuttua molempiin kohtiin, ympäristöön ja liikenteeseen, uusien välineiden avulla.

Me ratkaisimme Gibraltarin kanssa diplomaattiset ongelmat, jotka koskivat lentoturvallisuutta. Haluaisin ilmoittaa Jacques Barrot’lle, että yritämme myös täällä ratkaista ja eritoten parantaa Gibraltarin kanssa diplomaattisia näkökohtia meriturvallisuuden osalta. Ongelmista huolimatta uskon, että on jo olemassa kanavia vuoropuheluun, jotka voivat osoittautua erittäin hyödyllisiksi.

Uskon myös, että Espanjan ja Andalusian viranomaiset ovat tehneet kaiken voitavansa tämän tyyppisen onnettomuuden osalta tällä erittäin tärkeällä Välimeren alueella, ja tietenkin ilahduimme ja olemme tyytyväisiä siihen, että he pyysivät välittömästi Euroopan unionia panemaan täytäntöön välineet, jotka sillä on käytössään.

Me uskomme vakaasti, että on tärkeää lähettää kansalaisille toivon sanoma synkempien asioiden osalta, ja näin ollen meidän olisi kannustettava teitä vahvistamaan Euroopan meriturvallisuusviraston hyödyllisiksi varotoimenpiteiksi osoittautuneita mekanismeja ja rantaviivaa koskevia suojelutoimenpiteitä. Kannustamme teitä myös jatkamaan sinnikkäästi työtä kolmannen meriturvallisuuden parantamista koskevan lainsäädäntöpaketin parissa ja erityisesti parantamaan satamien välistä yhteistyötä, joka ei aina ole ollut niin hyvää kuin se olisi voinut olla, ja todellakin esittelemään kaikki ne seikat, jotka liittyvät meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden laadun parantamiseen. Kyse on IMO:n hiljattain tekemästä ehdotuksesta, jolla todellakin parannetaan tämän kaltaisten onnettomuuksien lopputulosta tai seurauksia.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puheenjohtaja, yritän vastata muutamiin kysymyksiin. Haluaisin ilmoittaa Gerardo Galeotelle, että komissiolle ei ole ilmoitettu, että metalliromu, jota New Flame -rahtialuksessa kuljetettiin, sisältäisi mitään tiettyjä myrkkyjä. Meillä ei ole mitään syytä uskoa, että kyseinen metalliromu olisi erityisen myrkyllistä.

Yhteisön pelastuspalvelumekanismista esitettiin myös kysymys. Espanjan viranomaiset pyysivät heti New Flame -rahtialusta kohdanneen onnettomuuden jälkeen, että pelastuspalvelumekanismi otettaisiin käyttöön. Sitä ei kuitenkaan ole pyydetty tämän jälkeen. Lopuksi haluaisin ilmoittaa parlamentille hylyn poiskuljettamisen osalta, että nostotoimet ovat parhaillaan käynnissä, koska nyt olosuhteet merellä ovat sellaiset, että metalliromu voidaan kuljettaa pois turvallisesti. Kuljetusoperaation odotetaan kestävän noin kolme kuukautta.

Lisäksi komissio käsittelee Andalusian hallituksen toimittamaa valitusta. Kaikki havaitut rikkomukset johtavat syytteeseen. Graham Watson esitti minulle myös muutaman kysymyksen. Haluaisin sanoa hänelle, että New Flame -rahtialuksen hylky on todellakin Gibraltarin aluevesillä. New Flame -rahtialusta koskevalla tapauksella ei ollut mitään tekemistä öljyn tankkaamisen kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että öljyn tankkaamista koskevia toimia säänneltiin voimassa olevan lain mukaisesti ja että toimet eivät aiheuttaneet erityisiä ongelmia. Huoltoalukset ovat aina kaksirunkoisia öljytankkereita, joilla on kaikki tarvittavat luvat.

Hyvä Willy Meyer, alusliikenteen seurantaa koskevalla direktiivillä – päätän tähän kohtaan – edistetään yhteistyötä alusliikenteen seurantaa koskevalla alalla. Merenkulun tietojenvaihtojärjestelmä SafeSeaNetin avulla voidaan vaihtaa tietoja.

Hyvä Luís Queiró, komissio uskoo, että direktiiviä, joka koskee rikosoikeudellisia seuraamuksia merten saastuttamisesta, voidaan soveltaa New Flame -rahtialuksen tapauksessa sekä yleisemmällä tasolla että tapauksissa, joissa polttoainetäydennyksillä on aiheutettu meren saastumista. Vuoden 2005 direktiivissä ei kuitenkaan määrätä lainsäädännöllisistä puitteista, jotka koskevat meren saastuttamiseen syyllistyneisiin henkilöihin kohdistuvia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Seuraamusten määräämisestä yksityistapauksissa ei säädetä direktiivissä vaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä esimerkiksi valituksen toimittamisen tai rikosoikeudellisiin toimiin ryhtymisen jälkeen. Kansallisten tuomioistuinten on määrättävä rangaistuksista heti sen jälkeen, kun rikoksen on todettu tapahtuneen.

Hyvä David Hammerstein, avomerellä tapahtuva öljyn siirtäminen on erittäin yleinen käytäntö meriliikenteessä. Periaatteessa tämä ei aiheuta ongelmaa, kun kaikkia varotoimenpiteitä noudatetaan. Laivanomistajat ovat laatineet hyvien käytäntöjen järjestelmän, joka koskee polttoainetäydennyksiä eli sitä, kun öljyä tankataan aluksiin. Kansainvälinen merenkulkujärjestö valmistautuu tällä hetkellä ottamaan käyttöön useita toimia, joilla pyritään ehkäisemään saastumista, joka aiheutuu öljyn siirtämisestä tankkereiden välillä. Jäsenvaltiot ja komissio ovat aktiivisesti tukeneet tätä lähestymistapaa. Aiomme kuitenkin pysyä jatkossakin erittäin valppaina tällä alalla.

Hyvä Luis de Grandes Pascual, vuonna 2005, kolmannen meriturvallisuutta koskevan lainsääntöpaketin osana, komissio esitti ehdotuksen direktiivistä, jossa määrätään siviilioikeudellista vastuuta ja vakuutuksia koskevien yhteisten sääntöjen vähimmäismäärästä. Euroopan parlamentti oli tyytyväinen tähän ehdotukseen. Valitettavasti neuvosto ei kuitenkaan ole ryhtynyt asianmukaisiin toimiin. Tämä ehdotus laadittiin sen vuoksi, että merten saastumisen uhreille voitaisiin antaa väliaikainen vastine ennen alituisesti lykkääntyvää kansainvälisten avoimina olevien sopimusten täytäntöönpanoa. Kyseiset sopimukset tulevat voimaan ainoastaan pitkällä viiveellä, tai sitten ne eivät päde kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä johtaa tilanteisiin, jossa meriliikennealan toimijoita ja onnettomuuksien uhreja kohdellaan epätasa-arvoisesti.

En ole vastannut kaikkiin kysymyksiin, mutta haluaisin kertoa teille, että komissio on tietoinen jatkuvista erimielisyyksistä, jotka koskevat Gibraltarin aluevesiä. Ei ole meidän asiamme puuttua kyseiseen keskusteluun. Me voimme vain pyytää asianomaisia osapuolia vahvistamaan yhteistyötään ja parantamaan tiedonvaihtoa. Kolmikantafoorumin olisi keskityttävä kysymykseen, joka koskee yhteistyötä meriturvallisuuden alalla.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin käyttää tätä tilaisuutta ja kertoa teille, että parlamentti on todellakin kantanut vastuunsa merten saastumisen torjuntaa koskevan kolmannen meripaketin osalta. Teidän liikenne- ja matkailuvaliokuntanne on hyväksynyt kaikki seitsemän ehdotusta, ja minun on annettava kunnianosoitukseni parlamentille siitä, että se on auttanut minua paljon tässä asiassa. On kuitenkin totta, että huomasin edellisessä EU:n liikenneministerien neuvoston kokouksessa, että useat jäsenvaltiot vastustivat jonkun verran kahta ehdotusta. Ne koskivat ensinnäkin siviilioikeudellista vastuuta eli laivanomistajien vastuuta, jonka yhteydessä meidän on pitänyt ottaa käyttöön pakollinen vakuutusjärjestelmä, jolla on erittäin paljon merkitystä tulevaisuudessa. Toisessa lisäehdotuksessa tätä järjestelmää täydennetään. Ehdotus koski lippuvaltion vastuunalaisuutta. Lippuvaltion vastuunalaisuus on välttämätöntä, mikäli haluamme, että kaikki alukset, jotka seilaavat Euroopan valtioiden lippujen alla, merkitään Pariisin yhteisymmärrysmuistion valkoiselle listalle, millä osoitetaan, että ne täyttävät kaikki laatua koskevat vaatimukset. Emme kuitenkaan ole vielä saavuttaneet tavoitettamme. Haluaisin sanoa, että New Flame -rahtialusta kohdanneen onnettomuuden kaltaisten laivaonnettomuuksien välttämiseksi on erittäin tärkeää, että meillä on lainsäädäntö, joka on kolmannessa meripaketissa esitetyn ehdotuksen mukaisesti kattava ja jolla voidaan tehokkaasti torjua kaikissa vaiheissa merionnettomuuksia ja saastumista koskevat riskit.

Ei ole epäilystäkään siitä, että olemme edistyneet tässä asiassa. Kuten olen jo kertonut, meriturvallisuusvirasto on tarjonnut apuaan. Se on hiljattain vahvistanut saasteidentorjunta-alusten verkostoaan. Kuitenkaan mikään ei voi korvata tätä kolmatta meriturvallisuuspakettia sen osalta, josta voin vain toivoa, että parlamentti tukee sitä täysimääräisesti ja että jäsenvaltiot ovat valmiita tunnustamaan vastuunsa. Mikä dramaattinen tilanne meillä olisikaan käsissämme, jos huomenna Välimeren erittäin herkillä vesillä tapahtuisi öljyvuoto. Haluaisin tästä syystä kiittää teitä jälleen kerran täydestä tuestanne, jonka ansiosta tämä kolmas meripaketti voidaan panna tehokkaasti täytäntöön ja jonka ansiosta voimme valvoa tehokkaasti lippuvaltioita ja meillä on selkeä käsitys laivanomistajien vastuuvelvollisuudesta. Se on täysin välttämätöntä, mikäli haluamme välttää tällaiset katastrofit.

Haluan joka tapauksessa kiittää teitä siitä, että nostitte tämän asian esille. Sillä annetaan meille mahdollisuus korostaa jälleen kerran meriturvallisuuden välttämättömyyttä.

  Gerardo Galeote (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa eräästä asiasta. Komissio puhui Gibraltarin aluevesistä. En tiedä, oliko kyseessä tulkkausvirhe vai lipsahdus komission jäsenen puolelta. Haluaisin hänen olevan selkeä tämän asian suhteen, koska, kuten hän hyvin tietää, Espanjan kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta kiistelevät kyseisen alueen omistajuudesta.

Haluaisin hänen olevan hyvä ja selventävän tämän asian.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, en halunnut ottaa kantaa tähän asiaan. Viittasin vain laivaonnettomuuden maantieteelliseen sijaintiin Algécirasina, Gibraltarina. Olkaa hyvä ja älkää käsittäkö minua väärin. En halua ryhtyä ratkaisemaan kiistaa, jota en edes pystyisi ratkaisemaan.

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen oli täysin oikeassa. Kyseessä ovat Gibraltarin aluevedet, ja pitäisi kertoa julkisesti, että New Flame -rahtialuksen törmäys eikä uppoaminen ei tapahtunut Algécirasin tai Gibraltarin lahdella, tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Onnettomuuspaikka sijaitsee Välimerellä Gibraltarin uloimmasta kallionkärjestä kaakkoon, ja tämä olisi selvennettävä julkisesti.

  Puhemies. − (PL) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 24. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Gibraltarin edustalla New Flame -rahtialusta kohdanneen onnettomuuden osalta huomio näyttää lähinnä keskittyvän Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan kiistaan Gibraltarista. On välttämätöntä, että diplomaattisella sapelinkalistelulla ei viedä huomiota pois Espanjan rannikkoa uhkaavasta ympäristökatastrofista. Loppujen lopuksi tämä on tärkeintä. Ympäristönsuojelu on aina asetettava etusijalle.

Sitten on vielä vastuuvelvollisuutta koskeva ongelma. Meillä on täällä ties kuinka monetta kertaa tapaus, jossa alus seilaa mukavuuslipun alla välttääkseen lakien noudattamista ja maksujen maksamista. Sitten se joutuu hankaluuksiin. EU:n olisi kyettävä toimimaan tällaisen kansainvälisten sääntöjen uhmaamisen ehkäisemiseksi. On oltava täysin selvää, kuka on vastuuvelvollinen tällaisissa onnettomuustapauksissa.

(1) Ks. pöytäkirja.

22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.40.)