Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 23. huhtikuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokous (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokouksesta.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Neuvosto on tyytyväinen, että Euroopan parlamentti on kiinnostunut vahvistamaan strategista kumppanuutta Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välillä. Olemme myös ilahtuneita parlamentin ottamasta aktiivisesta asemasta, kun se on kannustanut konkreettisiin sitoumuksiin kyseisellä alueella. Tämä toisi merkittäviä etuja molempien osapuolten kansalaisille.

Ensinnäkin haluaisin onnitella teitä EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen (Eurolat) perustamisesta. Kokouksella on keskeinen rooli molempien puolten kansalaisten tuomisessa yhteen. Eurolatin viime joulukuun istunnossa hyväksytyt päätöslauselmat olivat arvokas ja kannustava panos molempien osapuolten maiden valtioiden ja hallitusten päämiesten päämääriin huippukokouksessa, joka on määrä pitää ensi kuussa. Arvoisa puhemies, olemme myös ilahtuneita, että olette ilmaissut kiinnostuksenne osallistua toukokuussa järjestettävään EU–LAK-huippukokoukseen. Osallistumisenne jatkaa hyvää käytäntöä, joka aloitettiin huippukokouksessa Wienissä vuonna 2006.

Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka ja Karibian alueen maat ovat sopineet, että heidän Limassa pidettävässä huippukokoustapaamisessaan, jonka nimenä on ”Addressing our People's Priorities Together”, keskitytään kahteen pääasiaan. Ensimmäisenä ovat köyhyys, epätasa-arvoisuus ja syrjäytyminen: Nämä kolme asiaa ovat keskeisimpiä haasteita sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Toisena pääaiheena ovat ympäristö, ilmastonmuutos ja energia – nimenä on kestävä kehitys. Ensimmäisen aiheen, köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjäytymisen, osalta haluaisin painottaa, että Euroopan unionille sosiaalinen yhteenkuuluvuus on erittäin tärkeää ja myös tavoite, joka on yhdenmukainen pitkäaikaisten eurooppalaisten perinteiden kanssa. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus merkitsee kaikkia kolmea, se merkitsee köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjäytymisen torjumista. Näitä kolmea osatekijää on mahdotonta erottaa toisistaan. Olemme samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden kanssa siitä, että yhteistyötämme olisi lujitettava kaikilla mainituilla kolmella alueella. Tämän takia aiomme keskittää huomiomme seuraaviin aiheisiin: sosiaaliturva, veropolitiikka ja sen tehokkuus, tuottavat sijoitukset, jotta saadaan lisää ja parempia työpaikkoja, kaikenlaisen syrjinnän, seksuaalisen, etnisen, uskonnollisen tai muun, torjumiseen tähtäävä politiikka, perussosiaalipalvelujen ja sosiaaliturvaverkkojen parantaminen ja koulutuksen laatu.

Tärkeä näkökohta sosiaalisessa edistymisessä on sopivien työpaikkojen tarjoaminen. Kuten tiedätte, kaikki sopimukset Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden ja alueiden välillä sisältävät artikloja yhteistyöstä sosiaalipolitiikan alalla ja sitoumuksia kansainvälisen työjärjestön määrittämien, ensisijaisten työnormien kunnioittamisesta. Valmisteluissa Liman huippukokoukseen molemmat osapuolet ovat etsineet tapoja suosia kyseisen määritelmän mukaisia työpaikkoja erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Samaan aikaan puheenjohtajavaltio Slovenia on korostanut, että on erittäin tärkeää sijoittaa koulutukseen, erityisesti perus- ja ammattiopetukseen, jos halutaan parantaa maiden kilpailukykyä sekä Euroopan unionissa että Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella.

Toisena tärkeänä aiheena tulevassa huippukokouksessa ovat kestävä kehitys ja ympäristö, ilmastonmuutos ja energia. Painotamme, että köyhyys liittyy läheisesti näihin kysymyksiin. Ilmastonmuutos vaikuttaa vakavasti talouksiimme, kasvuumme ja köyhyyden vähentämistä koskevaan politiikkaamme. Tiedämme jo, että haavoittuvaisimmat ryhmät kärsivät todennäköisesti eniten. Tiedämme sekä Euroopan unionissa että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa turvallisuusriskit, jotka ilmastonmuutos aiheuttaa. Tiedämme, että jos epäonnistumme toimissamme, seuraukset ovat paljon vakavammat kuin ehkäisevien toimenpiteiden kustannukset. Tämänhetkisissä keskusteluissa huippukokouksessa hyväksyttävästä julkilausumasta on aivan selvää, että meidän on yhdessä vastattava useisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin.

Meidän molempien on muutettava kestämätöntä kehitystä ja kulutusta. On järjestettävä konkreettisia ja välittömiä toimenpiteitä metsien kestävään hoitoon ja luonnonvarojen käyttöön, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää, jotta voidaan kannustaa vähähiilidioksidipäästöiseen tuotantoon tehtäviin sijoituksiin ja jotta luonnon monimuotoisuus voidaan säilyttää vesivarojen hoidossa ja niin edelleen.

Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden on tietenkin asetettava tämän alan yhteistyö jatkossakin etusijalle Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa. Esittelyn lopuksi haluan kiittää teitä mielenkiinnostanne.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan yhtyä ministerin kiitoksiin parlamentille siitä, että se otti Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokouksen esityslistalle täysistuntoonsa. Tästä tulee viides korkean tason tapaaminen alueidemme välillä siitä alkaen, kun strateginen kumppanuus aloitettiin Rion huippukokouksessa vuonna 1999.

Liman huippukokouksessa korostetaan erityisesti kahta aihetta: ensinnäkin köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjäytymisen torjumista ja toiseksi ilmastonmuutosta ja energiaa. Huippukokouksen ilmapiiristä tulee erittäin innostava.

Latinalainen Amerikka ja Karibian alue muuttuvat hyvin nopeasti. Ensimmäistä kertaa alueen bruttokansantuote kasvoi keskimäärin viisi prosenttia viimeisten viiden vuoden aikana. Niinpä julkiset varat ovat kasvaneet, ja tämän ansiosta alue voi puuttua sosiaalisen epätasa-arvon riskeihin, jotka ovat edelleen merkittäviä. Ei saa unohtaa, että yli 200 miljoonaa ihmistä elää kyseisellä alueella edelleen köyhyydessä. Alueesta on tulossa myös kansainvälisesti yhä tärkeämpi maataloustuotteiden ja biopolttoaineiden tuottajana.

Tämä kehitys on osa poliittista kehystä, joka on jakautunut demokratian, edelleen yleisin järjestelmä alueella, ja jatkuvasti yleistyvän populismin välillä, kun joissakin tapauksissa toimeenpanovaltaa vahvistetaan parlamentarismin ja oikeuden ensisijaisuuden kustannuksella.

Kuten tiedätte, Eurooppa osallistuu toimintaan monilla tasoilla. Eurooppa on sitoutunut ratkaisemaan näitä rakenteellisia ongelmia kyseisellä alueella. Eurooppa on edelleen tärkein kehitysyhteistyön rahoittaja ja suurin ulkomainen työnantaja. Eurooppa on alueen toiseksi tärkein kauppakumppani ja johtava tekijä sijoituksissa, jotka ovat merkittävästi suuremmat kuin Kiinan tekemät sijoitukset. Chilen ja Meksikon kanssa tehdyillä yleisillä assosiaatiosopimuksillamme on vaikutettu merkittävästi kauppamme kasvuun siitä lähtien, kun sopimukset otettiin käyttöön. Olemme nyt neuvottelujen kolmannessa vaiheessa ja allekirjoittamassa assosiaatiosopimuksia Andien yhteisön ja Keski-Amerikan alueen kanssa. Allekirjoittamisen pitäisi tapahtua lähitulevaisuudessa. Työskentelemme edistääksemme ja tukeaksemme alueellista yhdentymistä ja kerromme vastaavista myönteisistä kokemuksistamme Euroopassa.

Olemme myös neuvottelemassa Mercosur-maiden kanssa mahdollisuuksista käynnistää toimet uudelleen nykytilanteessa. Allekirjoitimme äskettäin strategisen kumppanuussopimuksen Brasilian kanssa. Tämän pitäisi johtaa ensimmäisen yhteisen toimintasuunnitelman käynnistämiseen tämän vuoden loppuun mennessä. Karibian alue on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa alue, joka on neuvotellut menestyksekkäästi taloudellisen kumppanuussopimuksen unionin kanssa Cotonoun sopimuksen nojalla.

Tuemme tietenkin jatkossakin demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla kyseisellä alueella yhteistyöohjelmien avulla ja tarvittaessa ja niin pyydettäessä myös vaalitarkkailuvaltuuskuntien avulla.

Lopuksi esitän ensisijaiset tavoitteet huippukokoukselle ja lähitulevaisuudelle. On huomioitava sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen yhdentymisen merkitys taloudelliselle ja poliittiselle vakaudelle. Näiden seikkojen on pysyttävä poliittisina painopisteinä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kumppanuudessa, samoin monenvälisyyden, sillä kyseisten kahden alueen arvot ovat hyvin samanlaiset. Euroopan unionin tärkein tavoite Liman huippukokouksessa on lujittaa nykyistä strategista kumppanuutta ja edistää sitä kahdella alalla, sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa ja kestävässä kehityksessä, jotka ovat erittäin tärkeitä suhteellemme alueen kanssa lähitulevaisuudessa.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla Euroopan komissio on toteuttanut merkittäviä tuki- ja yhteistyöohjelmia alueen köyhyyden vähentämiseksi. Seuraaville kuudelle vuodelle myönnettävistä 2,6 miljoonasta eurosta yhteistyö- ja kehitysmäärärahoja käytetään 40 prosenttia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ongelmien ratkaisemiseen.

Haluamme tehdä alueen kanssa enemmän yhteistyötä vastataksemme ympäristön ja ilmastonmuutoksen maailmanlaajuiseen haasteeseen. Komission aloitteesta ensimmäinen Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ministeritason vuoropuhelu ympäristöstä aloitettiin maaliskuussa 2008 johdantona Liman huippukokoukseen. Meidän on tartuttava meille avautuvaan mahdollisuuteen vahvistaa kumppaneidemme kanssa kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen välillä vallitsevaa suhdetta, vaikka monet Latinalaisen Amerikan maat eivät kiinnitä vielä juurikaan huomiota ilmastonmuutosongelmiin huolimatta niiden kielteisestä ja joskus tuhoisastakin vaikutuksesta kyseiseen alueeseen.

Euroopan unionin on painotettava tärkeää asemaansa alueen yhdentymisen edistämisessä ja alueen osien taloudellisen ja poliittisen vakauden yhdentymisen myönteistä vaikutusta.

Tämän tiedon haluan välittää parlamentille ja olen tietenkin kiinnostunut kuulemaan seuraavat puheenvuorot.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti haluaa huomenna hyväksyttävältä, kunnianhimoiselta päätöslauselmalta muutakin kuin pelkkiä puheita. Se haluaa, että siirrytään sanoista tekoihin, ja se tukee Liman esityslistaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen osalta ja ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjumisen osalta useilla toimenpiteillä.

Arvoisa puhemies, haluaisimme myös edetä järjestelyihin, joita tarvitaan assosiaatiosopimuksille – joihin meidän on luotettava ja uskottava – Mercosur-tulliliiton, Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa. Sopimukset olisi voitava tehdä mahdollisimman pian ja erityisesti tämän parlamenttikauden aikana, jotta parlamentti voi antaa pakollisen hyväksyntänsä.

Haluamme myös ilmaista solidaarisuutemme kaikille niille, jotka on siepattu Kolumbiassa, mukaan lukien tietenkin Ingrid Betancourt, ja pyytää jälleen näiden henkilöiden ehdotonta ja välitöntä vapauttamista.

Arvoisa puhemies, Latinalaisen Amerikan asukasluku on 600 miljoonaa, alue tuottaa 10 prosenttia maailman BKT:stä, siellä kasvaa 40 prosenttia planeetan kasvilajeista, ja siellä on poikkeuksellisen rikkaat inhimilliset voimavarat.

EU:lle Latinalainen Amerikka ei ole kuitenkaan pelkkä markkina-alue, vaan maanosa, jonka kanssa meillä on yhteistä historiaa ja yhteisiä arvoja, jotka ovat selvästikin vahvistumassa, joskaan eivät ongelmitta ja kaikkialla. Näitä arvoja ovat vapaus, demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltion periaate.

Tämän viestin haluamme välittää Euroopan parlamentista ja toistamme sen Eurolat-kokouksessa Limassa ensi viikolla: haluamme nähdä, miten alueellinen strateginen yhdentyminen luodaan ja miten se perustuu arvoille. Tällöin kaksi aluetta yhdistyy strategisesti ja saa hengen.

Arvoisa puhemies, mielestäni tämä on erinomainen tilaisuus pyytää neuvoston puheenjohtajaa ja komissiota tekemään parhaansa. Euroopan parlamentti tosiaankin huolehtii, että Liman huippukokouksesta tulee valtaisa menestys, ja teillä, arvoisa puhemies, on tilaisuus välittää parlamentin puolesta selkeä ja täsmällinen viesti EU:n uudesta sitoumuksesta Latinalaiseen Amerikkaan.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa tyhjä sali, hyvät naiset ja herrat, toukokuun 16.–17. päivänä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden valtioiden ja hallitusten päämiehet tapaavat Limassa. Tällöin heillä on tilaisuus historialliseen läpimurtoon kahden alueen, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan, välisessä vuoropuhelussa ja uuden ulottuvuuden kehittämisessä kahden maanosamme välisiin suhteisiin.

Kolmannes Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioista on Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maita. Jo tuo luku yksinään osoittaa eurooppalaisille, että transatlanttiset suhteet tarkoittavat muutakin kuin vain Euroopan ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita. Transatlanttiset suhteet tarkoittavat ennen kaikkea Eurooppaa ja Latinalaista Amerikkaa! Lähes kaikissa tärkeissä kysymyksissä, joista keskustelemme parlamentissa, Latinalaisen Amerikan maiden mielipiteet sopivat yhteen Euroopan unionin kantojen kanssa.

Päätöslauselmassamme puhumme käsityksistämme sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, ja kaikki Latinalaisen Amerikan hallitukset, olivatpa ne oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, ovat kokonaisuudessaan samaa mieltä näistä käsityksistä. Puhumme toimenpiteistä, jotka ovat olennaisia ympäristön ja ilmaston suojelemisessa, ja myös Latinalainen Amerikka yhtyy niihin laajalti. Haluan korostaa, että yhtäkään ilmastotavoitteista – ei yhtäkään – voida saavuttaa, jos Latinalainen Amerikka ei ole mukana kanssamme.

Kun puhumme kansainvälisten elinten uudistuksesta, Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksesta, turvallisuusneuvoston uudistuksesta, kun me eurooppalaiset puhumme monenvälisen politiikan olevan ratkaisu 2000-luvun ristiriitatilanteisiin, kaikki Latinalaisen Amerikan kumppanimme tukevat meitä varauksetta. Kun puhumme tarpeesta uudistaa rahoitusjärjestelmiä ja valvoa kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita, ei kukaan muu ymmärrä meitä paremmin kuin Latinalainen Amerikka. Puhukaa kenelle tahansa argentiinalaiselle poliitikolle, oikeiston tai vasemmiston edustajalle, ja he kertovat teille sen, millaisen sekasorron kansainvälinen rahoituspolitiikka voi aiheuttaa valtiossa!

Kun puhumme ruokakriisistä, kuten eilen, ja vähenevästä ruoan ja viljelymaiden määrästä biomassatuotannon tuloksena ja siitä, kuinka tämä on ympäristöpolitiikan seurausta, meidän olisi puhuttava brasilialaisille ja Latinalaisen Amerikan poliitikoille. Näihin ongelmiin keskitytään todella. Ruoan määrän jatkuva väheneminen aiheuttaa hintojen nousua ja iskee kovaa kuluttajiimme, mutta se iskee vielä kovemmin Latinalaisen Amerikan kuluttajiin. Mistään muualta kuin Latinalaisesta Amerikasta Eurooppa ei saa vahvempaa tukea ja vastakaikua ratkaistessamme nykyisiä ongelmia.

Viimeisimmässä huippukokouksessa Wienissä liittokansleri Schüssel, tuolloinen neuvoston puheenjohtaja, sanoi: ”Olipa hienoa, että kaikki keskustelivat toistensa kanssa!” Se on hienoa, mutta meillä ei ole varaa siihen, että Liman kokouksen tulokset jäisivät ainoastaan tähän. Meidän on päästävä todellisiin sopimuksiin Mercosurin, Andien yhteisön ja Keski-Amerikan maiden kanssa ja saatettava neuvottelut päätökseen.

En halua vaieta monista nykyisistä ongelmista, jotka on ratkaistava ja joihin on puututtava. Mitä teemme Kuuballe? Haluammeko säilyttää pakotteet vielä kauankin? EU:n jäsenvaltioiden laaja enemmistö haluaa poistaa hyödyttömät pakotteet. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien mielipide. On kiinnostavaa, että jotkut valtiot, jotka eivät halua poistaa pakotteita, ovat tällä hetkellä kuitenkin laajentamassa merkittävästi kauppasuhteitaan Kuuban kanssa. Tätä on vaikea selittää kenellekään ajan mittaan. Meidän on lopetettava tällainen politiikka. Meidän on muistettava, että muutoksen aikaansaaminen suhteita lähentämällä on aina parempi lähestymistapa kuin George W. Bushin puolustama eristäminen.

José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra on tietenkin oikeassa vaatiessaan FARCia vapauttamaan panttivangit. Kolumbian valtio on terrorismin panttivanki pahemmin kuin mikään muu valtio, ja Ingrid Betancourt ja kaikki muut panttivangit on vapautettava.

Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan väliset suhteet voisivat olla avain yhteistyöhön näiden kahden tärkeän alueen välillä. Maailman muuttaminen rauhallisemmaksi paikaksi, toimielinten sopeuttaminen 2000-luvun tarpeisiin, ympäristö- ja ruokaongelmien ratkaiseminen, paremman varainhoidon hallinnan kehittäminen: kaikki nämä asiat kuuluvat Liman esityslistalle. Ryhmäni mielestä on erittäin tärkeää kannustaa Euroopan parlamenttia nostamaan tämä politiikka paljon tärkeämpään asemaan tulevaisuudessa kuin mitä se aiemmin oli.

  Josu Ortuondo Larrea, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen yhteisö, jonka koko väestö Amerikan mantereella muistuttaa omaamme ja jolle voimme puhua sen omaa kieltä – muun muassa portugalia, ranskaa ja espanjaa – ansaitsee Euroopan toimielimiltä erityishuomion ja -kohtelun.

Historiallisten yhteyksien lisäksi meillä molemmilla on yhteiset kristilliset juuret, periaatteet, arvot ja monet kiinnostuksenkohteet, ja meidän onkin jatkettava kahden alueen välisen strategisen yhdentymisen käsittelyä. Yhdentymisestä on julistettu jo neljässä valtion ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa, jotka edelsivät Liman huippukokousta, josta tänään keskustelemme.

Voimme siis jatkaa sosiaalista, kulttuurista ja poliittista lähentymistä yhteiskuntiemme välillä myös kaupan, talouden ja turvallisuuden aloilla, ilmastonmuutosta torjuessamme ja kestävää kehitystä tukiessamme.

Minustakin meidän olisi annettava tälle yhdentymiselle täysi strateginen visio, joka seuraisi Meksikossa ja Chilessä annettuja visioita ja jonka olisi ohjattava mahdollisimman pian neuvotteluihin Mercosurin, Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa monikulttuuriseen näkemykseen perustuen, Näin voisimme luoda yleisen, alueiden välisen Eurolat-alueen WTO:n mallia mukaillen. Alueella ihmisillä olisi vapaa liikkuvuus, ja vapaalle liiketoiminnalliselle ja alueelliselle kaupalle annetaan mahdollisuudet.

Euroopan onkin osallistuttava Latinalaisen Amerikan tuotantoprosessien monipuolistamiseen ja nykyaikaistamiseen suunnitelmilla teknologian siirrosta ja valmiuksien kehittämisestä, luotava paras mahdollinen ympäristö sijoituksille oikeusvarmuuden vertailukelpoisissa puitteissa kohti Latinalaisen Amerikan yhdentymistä. Kaiken kohokohtana olisi köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjäytymisen hävittäminen.

Meidän on käytettävä järkevästi yhteisön rahoitusvälineitä, jotka liittyvät kehitysyhteistyöhön ja demokratian ja ihmisarvojen edistämiseen, ja muita ohjelmia, jotka liittyvät koulutukseen, opetukseen, tieteelliseen ja tekniseen yhteistyöhön, terveyteen, siirtolaisuuteen ja niin edelleen.

Meidän olisi perustettava kahden alueen välinen solidaarisuusrahasto, konfliktinestokeskus, rahasto vuoropuheluun kannustamiseksi ja siirtolaisuuden valvontakeskus ja lisättävä Mercosur välittömästi parlamentaariseen Eurolat-edustajakokoukseen.

Tulevaisuus ei odota, arvoisa puhemies, ja Atlantin molempien rantojen yhdistäminen on lännen haaste globalisaatiossa ja 2000-luvulla.

  Inese Vaidere, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Hyvät naiset ja herrat, vaikka Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välisiä suhteita voikin kuvata dynaamisiksi, yhteistyömahdollisuuksiamme ei käytetä missään läheskään niiden täydellä teholla. Nyt käytännön asioita: Latinalaisessa Amerikassa on yleisesti ottaen rikkaat energiavarat, mutta kysyntä on kasvamassa ja tarvitaan merkittäviä sijoituksia. On molemminpuolisesti edullista, että sijoituksillemme on samanlaiset mahdollisuudet eri Latinalaisen Amerikan maissa – mukaan lukien niissä, joissa on määrätty rajoituksia. Euroopan unionin olisi autettava omalta osaltaan uusiutuvaan energiaan liittyvän tekniikan alalla, sillä ilmastonmuutos on yhteinen huolenaiheemme. Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden todellisuudessa demokratian edut eivät kaikissa tapauksissa yllä kaikkialle yhteiskuntaan. Onkin hyvin tärkeää välittää eteenpäin kokemuksiamme demokraattisten elinten vahvistamisesta. Vakaa ja turvallinen alue, jonka sosioekonominen kehitys on kestävää, on etujemme mukainen. Siirtyminen rahoittajapolitiikasta tasa-arvoisten kumppanien väliseen yhteistyöhön on sekä tavoite että tulos, jota toivomme yhteiseltä työltämme. Kiitos.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluaisin muistuttaa parlamenttia siitä, että keskustelemme huippukokouksesta, jonka prosessi on epäilyttävä ja jonka tuloksia ei todellakaan voi ennustaa. Mielestäni kukaan ei epäile sitä, ettei olisi tärkeää parantaa suhteita maailman asutetuimpien ja kehitystasoltaan korkeiden alueiden, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan, välillä.

Tällä hetkellä ainakin aiempien huippukokousten tulosten perusteella on kuitenkin myös totta, että prosessissa on liikaa tuntemattomia tekijöitä. Puheista huolimatta on kuitenkin tosiasia, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisillä suhteilla ei ainakaan toistaiseksi ole saavutettu merkittävää menestystä alueellisessa yhdentymisessä tai köyhyyden vähentämisessä.

Tiedämme kaikki, ettei ole helppoa varmistaa erityisiä sopimuksia näin moninaisella foorumilla ja niin laajassa poliittisten näkemysten kirjossa kuin Liman huippukokouksessa. Kuitenkin tämän takia on mielestäni oleellista kiinnittää tarkasti huomiota alueen sosiaalisiin ja poliittisiin liikkeisiin, jotka saavat aikaan muutoksia entisissä enemmistöissä Amerikan mantereella. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni presidentti Lugoa Paraguayssa saavutetuista tuloksista, jotka ovat esimerkki suunnanmuutoksista, jotka meidän on pantava merkille.

Myönnän suhtautuvani erittäin epäluuloisesti valtion päämiesten toukokuisen tapaamisen tuloksiin. Siellä toistetaan jo aiemmin tehdyt kolme sitoumusta eli köyhyyden torjuminen ja sosiaalisen yhdentymisen ja kestävän kehityksen puolustaminen.

Olipa asia miten tahansa, uskon kuitenkin, että on tärkeää käyttää tämä tilaisuus hyväksi, eikä sitä saa jättää huomiotta, niin kuin aiemmin teimme. On kaksi olennaista seikkaa, joiden pitäisi mielestäni liittyä molempiin keskusteluihin ja niiden päätelmiin. Ensinnäkin meidän on muistettava, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisten sopimusten on oltava kattavia, kunnianhimoisia ja tasapainoisia, mutta kaikkein tärkeintä on, että niillä parannetaan ihmisoikeuksia, ihmisten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia, molemminpuolista kestävää kehitystä ja eriarvoisuuden vähentämistä. Toiseksi tämä tarkoittaa, että molempien alueiden väliset nykyiset epäsuhdat olisi otettava huomioon muistaen erityisen päämäärän: emme saa siirtyä liian lähelle sitä, minkä jotkut puolueet toivovat näkevänsä eli Euroopan tyylisen Amerikkojen vapaakauppa-alueen.

Haluaisin vedota huippukokoukseen myös siinä, että se ottaisi huomioon täällä parlamentissa äskettäin esitetyn pyynnön taistella naistenmurhia vastaan. Pidän tätä yhtenä maailman, mukaan lukien kyseisten alueiden, suurimmista haasteista nykyään.

Haluan vedota myös huippukokouksen järjestäjiin, tässä tapauksessa Perun viranomaisiin ja nimenomaan Liman viranomaisiin, että he antavat kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden osallistua. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että Enlazando Alternativas -kansalaisjärjestöt saavat tarvittavat tilat ja välineet järjestääkseen työskentelynsä ja keskustelunsa huippukokouksen puitteissa ja että he voivat tosiaankin aloittaa vuoropuhelun, jota on pyydetty useissa yhteyksissä.

Lopuksi haluan sanoa, että Kolumbiassa tarvitaan kiireellisesti merkittäviä toimenpiteitä ja joissakin tapauksissa jopa äärimmäisiä toimia. Olen kuitenkin yksi niistä monista, joiden mielestä on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta aseelliselle konfliktille saataisiin neuvoteltua päätös. Jos näin ei tapahdu, pelkään, että ratkaisuun tai myönteisiin tuloksiin ei päästä varsinkaan niiden osalta, joiden vapauttamista pyydämme tänään, mutta ei myöskään niiden ihmisryhmien osalta, jotka ovat selvästi uhattuja ja vaarassa useista syistä, ei pelkästään sissijoukkojen takia.

  Willy Meyer Pleite, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, arvoisat komission jäsen ja ministeri, viidennen huippukokouksen esityslistassa keskitytään erityisesti keskusteluun sosiaalisesta syrjäytymisestä ja köyhyydestä.

Hyvät naiset ja herrat, tilanne on todellisuudessa se, että suosittu vastaus on kehittynyt nyt kaikkeen politiikkaan, joka on köyhdyttänyt yhtä maapallon rikkaimmista alueista.

Paraguayn kansan uusi kanta heidän valitessaan presidentiksi Fernando Lugon on selvä merkki uusliberalistisen, maanosaa köyhdyttäneen politiikan vastustamisesta.

EU:n onkin pantava tämä tosiasia merkille. Tämän takia EU:lla olisi meidän mielestämme oltava uusi kanta Kuuban tasavallasta uuden todellisuuden takia.

Arvoisa ministeri, kesäkuussa meidän on mahdollista lakkauttaa vanha erikoisaseman politiikka, jota EU on harjoittanut Kuuban tasavaltaa kohtaan. Kuuba on ollut koko maailmassa ainoa valtio, jota EU on pitänyt tässä erikoisasemassa.

Jäsenvaltioiden ja Kuuban kahdenvälisten suhteiden takia on nyt käynyt niin, että tätä asemaa ei enää ole olemassa. Se on tuhottu, ja meillä onkin hieno tilaisuus olla osa uutta todellisuutta, jonka Latinalainen Amerikka ja Karibian alue ovat nyt esitelleet.

Aiomme siis tukea yhteistä päätöslauselmaa. Uskoisin, että kaikki Euroopan parlamentin ryhmät ovat päässeet yhteisymmärrykseen tämän sopimuksen turvaamiseksi. Säilytämme epäilemättä kaksi tarkistusta. Toinen niistä koskee Kolumbiaa, sillä Yhdistyneiden Kansakuntien kannan mukaisesti meistäkin Kolumbian konflikti on ratkaistava sovitulla neuvottelulla, poliittisella neuvottelulla. Konfliktiin ei ole muuta ratkaisua. Mielipiteemme on myös, että kansalaisyhteiskunnan olisi oltava aktiivinen osallistuja vaihtoehtona valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokoukselle Limassa.

Mekin aiomme vedota Perun hallitukseen, jotta se tekee kaikkensa, että kansalaisyhteiskunnan Enlazando Alternativas -tapaamisten järjestäminen sallitaan. Näin saadaan tarvittavaa kritiikkiä ja vaihtoehtoja.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Barroso oli joitakin päiviä sitten myyntimatkalla Irlannissa. Hän pahoitteli, että presidentti Bush oli tavannut 16 eri neuvoston puheenjohtajaa kahdeksan vuotta kestäneellä kaudellaan, ja ylisti Lissabonin sopimusta, jossa säädetään yhteisestä puheenjohtajasta.

Seuraamme parhaillaan televisiokanavilta kilpailevien puolueiden ehdokkaiden kamppailua eri osavaltiossa, kunnes Yhdysvaltain presidentti valitaan. Miten me valitsemme puheenjohtajamme? Häntä ei valita! Ei ole vaalikampanjaa, jota voisi seurata televisiosta. Ei ole ehdokkaita ensimmäiselle kierrokselle, eikä henkilöitä, joita voisimme äänestää. Euroopassa jätämme 27 pääministerin tehtäväksi tavata suljettujen ovien takana ja valita poliitikon menneisyydestä: poliitikon, esimerkiksi Tony Blairin, jota ei enää voida valita hänen omassa maassaan, tai Itävallan entisen liittokanslerin, joka äänestettiin ulos tehtävästään Itävallassa ja joka saattaa olla kompromissiehdokas liittokansleri Merkelille, pääministeri Brownille ja presidentti Sarkozylle – he kolme ovat eurooppalaisia johtajia, jotka valitsevat puheenjohtajan meille kaikille.

He tapaavat yksityisesti suljettujen ovien takana ja nimittävät puheenjohtajan, joka meidän on lähetettävä Yhdysvaltoihin ja Latinalaiseen Amerikkaan. Puheenjohtajamme, jota ei valita vaaleilla, menee Kiinaan ja Venäjälle ja arvostelee niiden demokratian puutetta. Tämä mies – tehtäväänhän ei suunnitella naista – saattaa saada seurakseen komission puheenjohtajan, jota häntäkään ei valita vaaleilla, ja ulkoasiainministerin, jonka valinnan hoitaa myös erittäin pätevä 20 pääministerin enemmistö 27 pääministeristä Lissabonin sopimuksen unionissa.

Demokratia syntyi Euroopassa, 2 500 vuotta sitten Kreikassa. Miten komission puheenjohtaja voi ylistää sopimusta, jossa kaikki täytäntöönpanotehtävistä vastaavat valitaan suljettujen ovien takana äänestystulosten sijasta? Liian usein valtiot lähettävät Brysseliin ne henkilöt, joista halutaan päästä kotona eroon.

Lissabonin sopimuksen demokratian puutteen sijaan meidän olisi pyrittävä demokratioiden Eurooppaan ja demokraattiseen Eurooppaan, jossa äänestäjät valitsevat kaikki ne henkilöt, jotka edustavat Euroopan kansalaisia neuvotteluissa muiden maiden kanssa.

Komission jäsen Barroso sanoi Corkissa, että Lissabonin sopimuksella EU tulee lähemmäs kansalaisiaan. Ei, asia ei ole näin! Sopimuksella poistetaan parlamentaarinen demokratia 49 uudelta alalta, ja sillä annetaan lainsäädäntö ja edustus henkilöille, joita emme voi äänestää tai valita. Meitä, valittuja, voidaan kuulla ulkopolitiikassa, mutta kenenkään ei tarvitse kuunnella meitä. Me, valitut, voimme lähettää ehdotuksia tarkistusten muodossa komissioon ei-valituille. Me, valitut, voimme äänestää komission jäsenen Barroson puolesta tai häntä vastaan, jos 20 pääministeriä 27:stä nimittää hänet uudelleen. Tällaista demokratian kaavaa meidän ei pitäisi esittää ei-demokraattiselle maailmalle.

Arvoisa puhemies, kiitos, että sain esittää kriittisiä ja rakentavia näkökantoja 29 vuoden ajan tässä edustajakokouksessa, joka on pienin paha EU:n toimielimistä. Tämä saattaa olla viimeinen keskusteluni komission ja neuvoston kanssa. Jätän paikkani 29 vuoden jälkeen seuraajalleni Hanne Dahlille, enkä ole enää parlamentin jäsen tulevalla parsakaudella toukokuussa. Näkemiin parsa, Elsassin viini, Münsterin juusto ja Strasbourgin ja Brysselin väliä matkustava hirviösirkus.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Tuleva Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välinen huippukokous on molempien alueiden ylempien virkamiesten viides tapaaminen. Huippukokouksen osallistujat keskittyvät tärkeimpiin tavoitteisiin, jotka vaativat erityishuomiota: köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjinnän poistamiseen, kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen, ympäristöön ja energiaan.

Eurolatin varapuheenjohtajana haluaisin puhua ympäristöstä ja erityisesti vesikysymyksestä. Olen valmistellut työasiakirjan Liman kokousta varten. Analysoin siinä tämän tärkeän luonnonvaran nykytilaa Euroopan unionissa. Arvioin asiakirjassa myös Euroopan unionin Latinalaiseen Amerikkaan vesikysymyksissä antamaa apua selonteolla, jossa luetellaan useita hankkeita, joiden tarkoituksena on auttaa tällä alalla esimerkiksi veden jakelussa ja puhdistuksessa, yhdennetyssä valvonnassa, tutkimuksessa, luonnonkatastrofien tarkkailussa ja ehkäisemisessä.

Lopuksi korostan, että tässä kysymyksessä tarvitaan yleistä lähestymistapaa institutionaalisten ja lainsäädännöllisten muutosten ja innovointien kautta vesialalla. Puhtaan veden saatavuus ja sopivat ratkaisut jäteveden hävittämiseen ja puhdistamiseen ovat tärkeitä edellytyksiä kansanterveydelle.

  Peter Liese (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin tietenkin toivottaa Jens-Peter Bondelle henkilökohtaisesti kaikkea hyvää tulevaan. Mielestäni on kuitenkin sääli, että hän tunsi pakottavaa tarvetta toistaa tavalliset huomionsa toimielimistä tämän tärkeän Latinalaista Amerikkaa koskevan keskustelun aikana, koska Latinalainen Amerikka on aiheena itsessään tärkeä. Tämä ilmenee Martin Schulzin lainaamista luvuista. Kolmannes Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenistä tapaa Limassa. Meitä on yhteensä miljardi ihmistä, ja jos pääsemme sopimukseen, voimme vaikuttaa myönteisesti maailman kehitykseen. Globalisaatiossa ja edessämme olevissa haasteissa, erityisesti suhteissa Kiinaan ja moniin muihin maihin, on erittäin tärkeää, että Latinalainen Amerikka ja Eurooppa tekevät yhteistyötä.

Ilmastonmuutos on tärkeä aihe, ja päätöslauselmissa ollaan oikeassa siinä, että köyhät kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten. Puhun tässä kokemuksesta. Olen mukana pienen kansalaisjärjestön toiminnassa Keski-Amerikassa. Stan- ja Mitch-hurrikaanien ihmisille aiheuttamat kärsimykset ovat vain pientä esimakua siitä, mitä voimme odottaa, jos emme saa ilmastonmuutosta kuriin. On hyvä, että olemme samaa mieltä niin monesta asiasta.

Vielä on kuitenkin asioita, joista emme ole samaa mieltä. Täällä parlamentissa kannatimme suurella enemmistöllä lentoliikenteen lisäämistä päästökauppaan. Varapuheenjohtaja Barrot tietää tämän ja on esittänyt asiasta erittäin kriittisiä mielipiteitä. Muu maailma on yrittänyt estää tämän toimenpiteen Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön kautta, ja valitettavasti Latinalainen Amerikka on tässä mukana. Tästä olisi mielestäni keskusteltava Limassa. Jos haluamme torjua ilmastonmuutosta yhdessä, myös Latinalaisen Amerikan maiden on otettava rakentava osa.

Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan Kuubasta. Martin Schulz sanoi, ettei meidän pitäisi noudattaa samaa politiikkaa kuin George W. Bush, mutta niin emme ole koskaan tehneetkään. Emme ole koskaan käyttäneet sellaisia talouspakotteita – pakotteita, jotka vaikuttavat kuubalaisiin – joita Yhdysvallat on asettanut. Olemme aiemmin pitäneet ensisijaisena varmistaa, että kumppanimme, demokraattinen oppositio, on mukana vuoropuhelussa.

Oswaldo Payálle ja Damas de Blanco -liikkeelle on annettu Saharov-palkinto, emmekä voi yksinkertaisesti palata ”takaisin normaaliin”, jos Damas de Blanco ei vieläkään ole voinut vastaanottaa palkintoa ja jos, niin kuin viime viikonloppuna tapahtui, jotkut liikkeen jäsenistä on pidätetty uudelleen. Emme saa unohtaa kumppaneitamme vuoropuhelussa Kuuban kanssa.

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan ilmaista tukeni ryhmämme puheenjohtajalle ja tämän aiheen tiedottajalle Martin Schulzille. Mielestäni EU:n suhteet Latinalaisen Amerikan kanssa ovat tärkeimmät suhteemme, ja niissä ovat suurimmat tulevaisuudenmahdollisuutemme, kun otetaan huomioon niihin liittyvät ulottuvuudet, joista on jo puhuttu: yhteiset arvomme YK:n monenvälisessä järjestelmässä ja Latinalaisen Amerikan kehitys, jossa näkyvät talouden kasvu ja köyhyyden väheneminen.

Latinalaisen Amerikan maat ovat kaikki demokratioita, paitsi Kuuba. Liman huippukokous on hyvä tilaisuus muille 49 maalle vedota Kuuban viranomaisiin, jotta ne aloittaisivat rauhanomaisen siirtymisen kohti demokratiaa vuoropuhelun kautta. Huippukokous on myös hieno tilaisuus muodostaa aito, strateginen ja kestävä liitto.

Emme saa langeta tyypillisen eurooppalaisiin, romanttisiin houkutuksiin terrorismista tai järjestöistä, jotka FARCin tavoin ovat nykyään huumeita välittäviä sissiryhmiä eivätkä romanttisia puolisotilaallisia joukkoja 1970-luvulta, vaan meidän olisi vedottava myös näihin ryhmiin, jotta ne hylkäisivät väkivallan lopullisesti, yksipuolisesti ja ehdoitta.

  Renate Weber (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien pitäisi olla tärkeimpiä tavoitteita Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välisessä suhteessa. Haluaisin kiinnittää huomionne Nicaraguan erityistilanteeseen. Vuonna 2006 terveydellisistä syistä tehtävä abortti hyväksyttiin. Nyt se on kuitenkin kielletty, ja tällä on ollut jo traagiset seurauksensa naisten terveyteen. Raiskauksen uhrit, esimerkiksi yhdeksänvuotias tyttö tai kaksitoistavuotias alaraajahalvaantunut tyttö, joutuivat käymään raskauden läpi, vaikka heidän henkensä olivat vaarassa.

Lisäksi juristit ja ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat rikostutkintaan rikoksiin yllyttämisestä pelkästään siksi, että he uhmaavat tätä epäinhimillistä lainsäädäntöä tai puolustavat lääkäreitä. Tätä on mahdotonta hyväksyä, eikä Euroopan unioni saa vaieta asiasta.

Viime viikolla Euroopan neuvoston neuvoa-antava kokous antoi päätöslauselman turvalliseen ja lailliseen aborttiin pääsystä Euroopassa, mikä tarkoittaa, että välitämme naisista Euroopassa. Jos kuitenkin haluamme vakuuttaa kansalaisemme siitä, että todellakin arvostamme ihmisoikeuksia, meidän on osoitettava, ettemme ole kaksinaismoralistisia suhteissamme kumppaneihimme, joiden kanssa käymme sopimusneuvotteluja.

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välinen kumppanuus on strategisesti erittäin tärkeä. 1960-luvusta lähtien Euroopan unioni, Latinalainen Amerikka ja Karibian alue ovat solmineet tiiviitä poliittisia ja taloudellisia siteitä.

EU on tällä hetkellä merkittävin tukija kyseisissä maissa, ja EU on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen toiseksi suurin kauppakumppani. Suuri osa EU:n tälle alueelle myöntämästä tuesta menee hankkeisiin, joilla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja torjutaan köyhyyttä. Yhdessä poliittisina, demokraattisina eliminä työskentelemme molemminpuolisesti tärkeiden kysymysten parissa, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat aiheet: energia- ja ympäristökysymysten kasvavaan merkitykseen keskittyminen, mukaan lukien ilmastonmuutos EU:n Rion ryhmän kautta, yhteistyö monissa hankkeissa, joilla edistetään konfliktinratkaisua, oikeusvaltion periaatteita, demokratiaa, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksia, ja tiiviimpien korkeakouluopetusyhteyksien käyttöönotto ryhmittymiemme välillä.

Poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten yhdyssiteidemme on jatkettava vahvistumistaan. Kuitenkin olemme merkittävästi erilaisiakin. Uskon, että EU on tehnyt oikean päätöksen brasilialaisen naudanlihan tuonnista ja että kaiken Euroopan unioniin tulevaisuudessa tuotavan ruoan on täytettävä aina täsmälleen ne standardit, jotka ovat käytössä myös Euroopassa maatalous- ja elintarvikealoilla. Tasapuoliset toimintaedellytykset on mahdollistettava kaikkina aikoina EU:n tuontiruoalle – sen alkuperästä huolimatta – ja EU:ssa tuotetuille tuotteille asetettujen sääntöjen mukaisesti.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen maininnut jo toisessa yhteydessä sen, kuinka Euroopan on strategisesti tärkeää päättää erityisestä kumppanuudesta Latinalaisen Amerikan kanssa ja ottaa huomion, että meillä on selvästikin samat periaatteet, arvot, kulttuuri ja kiinnostuksenkohteet.

Jos pyritään unohtamaan päätöslauselman monet turhat kohdat, uskon, että tulevassa kokouksessa on korostettava, että on kyseisten kahden maanosan edun mukaista tehostaa puolivalmisteisten huipputeknologiatuotteiden kauppaa molempien kumppanien hyväksi ilman, että epätasa-arvoinen suhde hyödyttäisi loppujen lopuksi muita mahdollisia kauppakumppaneita.

Tällaisesta on uskoakseni hyötyä molemmille maanosille, mistä ansio kuuluu osittain Euroopan lähestymistavalle, jossa ymmärretään epäilemättä paremmin kestävää kehitystä kuin esimerkiksi Yhdysvaltain tai Kiinan lähestymistavoissa. Euroopan merkittävä kokemus sosiaalisesta organisoinnista ja kehityksestä voi tuoda kahdenväliseen kauppaan myös merkittävää lisäarvoa. Tämän takia onkin mielestäni tarpeen vahvistaa sitoumustamme EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välillä.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Limassa huhti- ja toukokuussa järjestettävien parlamenttien ja hallitusten tason tapahtumien on vahvistettava transatlanttisen yhteistyön eteläistä ulottuvuutta. Latinalaisen Amerikan ja Euroopan unionin välisen strategisen kumppanuuden kehittymiselle on olennaista, että se tapahtuu taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti vakaassa tilanteessa. Tämän takia uskon, että on äärimmäisen tärkeää, että pyrimme ensisijaisesti kahteen tärkeimpään tavoitteeseen, vaikka meillä onkin useita päämääriämme täydentäviä tavoitteita. Ensinnäkin on pyrittävä tukemaan kestävää talouskasvua. Olen iloinen, että Latinalaisessa Amerikassa talouskasvu on jatkunut nyt jo useita vuosia. Toiseksi on vahvistettava alueellista ja alueiden välistä yhteistyötä.

Uskoisin, että Latinalaisella Amerikalla on nyt edessään samat haasteet kuin Euroopan unionilla yhteisten menettelytapojen käyttöönoton alkuvuosina. Olenkin vakuuttunut, että Euroopan unionin kokemuksia voitaisiin soveltaa hyvin Etelä-Amerikan pyrkimyksiin saavuttaa uutta laatua alueelliseen ja alueiden väliseen yhteistyöhön, mukaan lukien uuteen dynamiikkaan pääsemiseen. Uskon, että dynamiikka on erittäin osuva sana – tiedämme, millaisia vaikeuksia Mercosurilla oli alussa ja on edelleen.

Hyvät naiset ja herrat, sain tilaisuuden nähdä Patagonian häviävät jäätiköt. Sama ilmiö tunnetaan hyvin myös Euroopan pohjoisosissa, ja uskon, että näiden jatkuvasti nopeutuvien tapahtumien ennustamaton kehityskulku ja/tai seuraukset vaativat enemmän yhteistyötä ja merkittävää solidaarisuutta. Toivon, että Liman huippukokouksessa kiinnitetään huomiota myös tällaisiin mahdollisiin tapauksiin.

  Manuel António dos Santos (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välinen yhteistyö on ollut menestystarina. Sillä on nyt oma erityinen kehyksensä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen puitteissa. Näin yhteistyöhön saadaan tuoreita virikkeitä ja kannustimia. Kutsuisin tätä Latinalaisen Amerikan parlamenttien jäsenten ja tämän parlamentin jäsenten yhdentymisen ensimmäiseksi vaiheeksi. Toivon, että me Euroopan parlamentissa kannamme vastuumme ja hyväksymme kyseessä olevan yhteisen julkilausuman, jotta sitä voidaan käyttää etenemissuunnitelmana valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa.

Minulla ei ole paljon aikaa antaa perusteluja, minkä takia tuen poliittisen ryhmäni puheenjohtajan, Martin Schulzin, sanomaa. Vaikka olenkin täysin samaa mieltä hänen kanssaan, huomautan muutamasta asiasta. Ensinnäkin Euroopalla on erityinen vastuu ratkaista ongelmat Kolumbiassa. Euroopan on sitouduttava täysin Kolumbian-kysymykseen ja autettava vakauden saavuttamisessa kyseisessä maassa. Euroopan on myös löydettävä pian ratkaisu, jotta Euroopan unionin ja Kuuban väliset suhteet normalisoituvat. Nykytilannetta ei ole järkeä jatkaa. Meidän on siirryttävä eteenpäin edistyksen ja yhteistyön hengessä.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, monet Latinalaisen Amerikan periaatteet ja arvot ovat samoja kuin Euroopan unionilla näiden alueiden tiiviiden historiallisten, inhimillisten ja kulttuuristen yhdyssiteiden tuloksena. Meitä voisi kutsua jopa luonnollisiksi kumppaneiksi.

Liman huippukokouksessa olisi vahvistettava kahden alueen välistä liittoamme Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa kaikilla aloilla ja kannustettava siihen, että sopimuksessa otetaan huomioon yhteiset maailmanlaajuiset haasteet ilmastonmuutoksesta huumeiden salakuljetukseen ja terrorismiin.

Yksi hallitsevimpia ongelmia Latinalaisessa Amerikassa on sosiaalinen epätasa-arvoisuus, Meidän on tuettava maita tässä asiassa, ja toivon, että Limassa käsiteltävä köyhyyden poistamista koskeva esityslista on kunnianhimoinen. Kuitenkaan asianosaisten hallitusten poliittista tahtoa ei voi korvata mitenkään.

Köyhyyden torjumisessa tärkein tekijä on taloudellinen kasvu, jota yksityiset sijoitukset edistävät. Sijoittaminen vaatii kuitenkin vakaita oikeudellisia puitteita, ja haluaisinkin nähdä, että Liman huippukokouksessa annetaan sitoumus oikeusvarmuudesta. Ulkomaisia sijoittajia ei saa pelottaa pois Latinalaisesta Amerikasta, sillä nykyisellä globalisaation aikakaudella heidän on helppoa löytää muitakin alueita sijoituksilleen.

Jotta alueiden välisiä suhteita, mukaan lukien taloudellisia ja kaupallisia suhteita, voidaan vahvistaa, on Keski-Amerikan maiden ja Andien yhteisön assosiaatiosopimuksia koskevia neuvotteluja nopeutettava. Toivottavasti Liman huippukokouksessa voidaan edistää myös poispääsyä Mercosur-neuvotteluiden umpikujasta. Chilen ja Meksikon kanssa tehtävien sopimusten olisi edistettävä asioita. Kun kerran käsittelemme aihetta, haluaisin sanoa, että olisi pohdittava Meksikon ja EU:n välisen liiton nostamista strategiseen asemaan.

Hyvät naiset ja herrat, tiiviimpien ihmis- ja koulutussuhteiden muodostamisen osalta toivon myös, että Liman huippukokouksessa tuetaan niin kutsuttua korkeakoulutusaluetta, yhteistä korkeakoulutusaluetta, ja että edistyksemme jatkuu yliopistojen välisen yhteistyön ja opintojen ja tutkintojen tunnustamisen aloilla.

Huippukokouksessa olisi tarkoitus myös hyväksyä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan säätiö, joka olisi eräänlainen asiantuntijaryhmä alueiden välisten suhteiden kehitykselle ja joka antaisi suhteellemme tarvittavaa näkyvyyttä, sillä valitettavasti se on suhteellisen tuntematon Euroopassa.

Lopuksi toivon, että huippukokouksessa uudistetaan sitoumus moniarvoiseen demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen molemmin puolin Atlanttia kannatettavan syvällisen ihmisarvokäsityksen mukaisesti. Ajatus poliittisista vangeista, arvoisa puhemies, on poistettava täysin Latinalaisesta Amerikasta ja Kuubasta, ja toisinajattelijoihin kohdistuva väkivalta on lopetettava.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokouksilla on merkittävä osa, kun määritellään ja vahvistetaan alueidemme välisen strategisen kumppanuuden suunta. Tuleva Liman huippukokous tarjoaa tilaisuuden syventää vuoropuhelua molemmille alueille merkittävistä asioista. Olenkin tyytyväinen huomatessani, että huippukokouksessa painotetaan kysymyksiä, jotka ovat elintärkeitä yhteiskuntiemme jatkuvalle hyvinvoinnille ja vakaalle taloudelliselle kasvulle.

Toisaalta huippukokouksessa käsitellään sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, erityisesti köyhyyteen, epätasa-arvoisuuteen, syrjintään ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä asioita. Haluaisin huomauttaa, että YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen talouskomission arvioiden mukaan vuonna 2007 kyseisen alueen väestöstä 36,5 prosenttia eli köyhyydessä ja 13,5 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä. Luvut ovat parantuneet viime vuosina, mutta monien kumppanien on kiinnitettävä ongelmaan edelleen huomiota: Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat tähän joukkoon.

Toisaalta kestävään kehitykseen, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyvät kysymykset ovat haasteita, jotka vaikuttavat enenevässä määrin molempien maanosien toimintatapoihin. Onkin epäilemättä tarpeellista luoda yhteiset painopistealat ja yhteistyötavat, jotta voimme vastata tehokkaasti tuleviin muutoksiin. Taloudellisen kasvun sovittaminen yhteen kestävän kehityksen periaatteiden kanssa on erityisen tärkeää. Haaste on tosiaankin vaikea, erityisesti kehittyvien ja parhaillaan muuttuvien talouksien tapauksissa.

On pidettävä myös mielessä, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen yhteistyö ylittää Liman huippukokouksessa käsiteltävät kaksi pääaihetta.

Haluan myös korostaa, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen toinen sääntömääräinen istunto pidetään Limassa huippukokouksen aattona. Euroopan parlamentin osallistuminen vahvistaa varmastikin alueidemme välistä strategista kumppanuutta. Odotankin Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen viidennen huippukokouksen tuloksia ja loppujulistusta erittäin kiinnostuneena.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen ilahtunut, että hallitukset ryhtyvät vuoropuheluun keskeisistä kysymyksistä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokouksessa. Małgorzata Handzlik puhui juuri erittäin tärkeästä asiasta: parlamenttien olisi osallistuttava entistä enemmän maanosien väliseen vuoropuheluun ja myötävaikutettava prosessiin.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että eurooppalaisten ja Etelä-Amerikan tai Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ihmisten väliset suhteet olisivat tiiviimpiä. Kyse ei ole pelkästään liike-elämän toimijoista tai matkailijoista, vaan ennen kaikkea nuorista, joiden asema on tärkeä. Tarvitsemme heitä, jos haluamme muodostaa aidosti paremmat suhteet.

Euroopan unionissa olemme saaneet arvokasta kokemusta opiskelijavaihto-ohjelmista jäsenvaltioiden välillä, ja tätä järjestelmää olisi nyt tehostettava myös suhteissamme Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueen maihin.

Tarvitsemme nuoria, jotta voimme löytää toteuttamiskelpoisia ja kestäviä tulevaisuuden ratkaisuja moniin edessämme oleviin kysymyksiin.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Latinalainen Amerikka on muuttuva maanosa. Muutoksia tapahtuu jatkuvasti, ja viime kuukausien, viikkojen tai päivien aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta.

Ensimmäinen on Kuuban politiikka siitä, miten se kohtelee kansalaisiaan taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Toisen muutoksen aiheuttivat Paraguayn vaalit, jotka lupailevat täysin uudenlaista hallitusta.

Kun nämä tilanteet ja muutokset otetaan huomioon, miten neuvosto ja komissio ovat reagoineet huomioidakseen muutokset ja mahdollisuuden vaikuttaa kyseisiin maihin?

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Latinalaisen Amerikan maat ovat ryhtyneet laajoihin eläkeuudistuksiin Maailmanpankin merkittävällä tuella. Euroopan väestönkehityskriisin takia meidän olisi pohdittava, olemmeko tyytyväisiä säädöksiin, joilla luvataan suhteellisen hyvä kohtelu, vaikka lupausten täyttämiseen tarvittavasta taloudellisesta tuesta ei voida olla täysin varmoja. Tästä asiasta molemmilla maanosilla on erilaisia kokemuksia, ja olisikin hyvä tehdä yhteistyötä, kun pohdimme ongelmaan ratkaisua. Meidän on löydettävä tapa, jolla ikääntyneet ihmiset voivat elää arvokasta elämää, vaikka heidän terveytensä olisi huono ja vaikka he eivät voisi jatkaa työntekoa väestönmuutoskriisin taloudellisesta vaikutuksesta huolimatta.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Latinalaisen Amerikan ja Euroopan parlamentit ovat olennaisessa asemassa vaikuttamassa huippukokouksen menestykseen. Ne ovat myös olennaisessa asemassa kahden päätavoitteen saavuttamisessa. Tavoitteet ovat Latinalaisen Amerikan yhdentyminen ja Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan yhteistyö, joka perustuu Euroopan parlamentin puolustamiin arvoihin ja erityisesti poliittisen ryhmäni puheenjohtajan korostamiin arvoihin.

Arvoisa puhemies, minun on kuitenkin tuotava ilmi toinenkin huomio. Tämä yhteistyö ja sen tehokkuus ovat tärkeitä paitsi kahdelle maanosalle, Latinalaiselle Amerikalle ja Euroopalle, myös maailmanlaajuisesti näiden kahden ryhmän kaikkialla maailmassa puolustamien arvojen takia. Tulokset, joita ei saavutettu vuosituhannen kehitystavoitteilla, voidaan saavuttaa kaikkialla maailmassa tällä yhteistyöllä, monenvälisyydellä ja seuraamalla Euroopan yhdentymistä ja eurooppalaista hanketta johtaneita arvoja. Tällä maailmanlaajuisella näkökannalla voidaan mielestäni perustella, miksi meidän kaikkien, ja erityisesti parlamenttien, on sitouduttava työhön entistä enemmän.

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Historialliset, sosiaaliset ja poliittiset olosuhteet Latinalaisessa Amerikassa ovat asettaneet naiset kaksinkertaisesti vaikeaan asemaan: toisaalta he ovat suurimmassa vastuussa taloudellisesta tuotannosta, erityisesti maaseutuympäristössä.

Toisaalta he ovat suosituimpia uhreja pakkosiirroissa ja omaisuuden riistämisessä, ihmiskaupassa, väkivallassa, seksuaalisessa hyväksikäytössä ja naisten lisääntymiskyvyn julkisessa valvonnassa.

Näissä olosuhteissa sukupuolen huomioiva lähestymistapa ei ole vain suositeltava, vaan tarpeellinen. Tämän takia pyydämme tukeanne suulliseen tarkistukseen, jolla tuettaisiin naisten aseman vahvistamista ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen seurannut EU–LAC-huippukokouksen valmisteluja käsittelevää keskustelua erittäin tarkasti ja uskon, että siitä on paljon hyötyä huippukokoustapaamisen valmisteluissa ja järjestelyissä. José Ignacio Salafranca sanoi, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden yhteistyössä on siirryttävä sanoista tekoihin. Olen aivan samaa mieltä, mutta haluan lisätä, että näin on jo tapahtumassa. EU–LAC-huippukokoukset eivät ole pelkästään tapahtumia, joissa annetaan kaunopuheisia julkilausumia ja joissa ilmoitetaan suurista suunnitelmista, jotka eivät koskaan tule toteen. Nämä kokoukset ovat tapahtumia, joissa tehdyt sitoumukset muuttuvat tosiaankin tosiksi.

Tässä yhteydessä haluan tuoda ilmi seuraavat seikat. Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden välistä yhteistyötä koskeva mietintö, jonka yhteispuheenjohtaja esitteli edellisessä, neljännessä huippukokouksessa Wienissä, on todiste merkittävästä edistyksestä, joka on saatu toistaiseksi aikaan toteuttamalla tehdyt sitoumukset. Haluan mainita myös Guadalajarassa annettujen sitoumusten täytäntöönpanemiseksi toteutetut lähes 400 alueiden välistä toimenpidettä ja uuden luettelon, joka on valmisteltu Wienissä vuonna 2006 pidetyn huippukokouksen sitoumusten täytäntöönpanosta. Toivomme, että Liman huippukokouksessa otetaan uusi askel kohti annettujen sitoumusten hyväksymistä ja täytäntöönpanoa.

Useat Euroopan parlamentin jäsenet, muun muassa Martin Schulz, Willy Meyer-Pleite, Peter Liese, Manuel António dos Santos ja useat muut, en valitettavasti voi mainita heitä kaikkia, ovat puhuneet Kuuban kysymyksestä. Haluaisin sanoa, että Liman huippukokous ei ole EU:n ja Kuuban välinen huippukokous eikä huippukokous Kuubasta. Koska asiasta on esitetty niin monta mielipidettä, haluaisin kuitenkin huomauttaa parista tärkeästä asiasta.

Tällä hetkellä Euroopan unionin, ja Eurooppa-neuvoston ja EU:n puheenjohtajavaltion, Kuubaa koskevaa politiikkaa säännellään seuraavilla asiakirjoilla: Euroopan unionin yhteinen kehys vuodelle 2006 ja yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tekemät päätelmät viime vuodelta. Näissä asiakirjoissa annetaan perussuositukset kaikille jäsenvaltioille ja niiden kannoille Kuubasta ja myös niiden keskusteluille Kuubasta kolmansien maiden kanssa. Haluaisin lisätä, että Euroopan unionin Kuuban politiikan keskipisteenä ovat ihmisoikeudet.

Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kesäkuussa järjestettävässä istunnossa on jälleen tilaisuus keskustella Kuubasta. Puheenjohtajavaltio Slovenian tavoitteena on, että kyseisessä istunnossa hyväksytään uusi yhteinen perusta. Toivomme, että onnistumme pyrkimyksissämme. Kuten mainitsin aikaisemminkin, Kuuba ei kuitenkaan ole aiheena toukokuussa pidettävässä Liman huippukokouksessa, johon EU:n jäsenvaltiot ja kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maat osallistuvat.

Lopuksi haluan sanoa, että puheenjohtajavaltio Slovenia toivoo, että huippukokoustapaaminen tuo uusia virikkeitä tai, Manuel António dos Santosin sanoja mukaillakseni, luo uutta dynamiikkaa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välille. Olen vakuuttunut, että juuri käynnissä olevan kaltaisilla keskusteluilla Euroopan unioni edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä José Ignacio Salafranca, voin vakuuttaa, että komissio on tehnyt kaiken voitavansa, jotta huippukokouksesta tulisi todellinen menestys. Kuten Martin Schulz osoitti ja arvoisa ministeri juuri sanoi, Liman huippukokouksen on todellakin oltava tilaisuus edistää Latinalaisen Amerikan ja Euroopan välisiä suhteita merkittävästi.

Kuten monet teistä, Martin Schulz mukaan lukien, ovat painottaneet, meillä on monia yhteisiä arvoja. Monenvälisyyttä tuetaan yhteisesti, ja Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden välinen tiivis yhteistyö on epäilemättä tarpeen, jos haluamme, että vaikutuksemme tuntuu maailmanlaajuisen järjestyksen paranemisena. Jos haluamme uudistuksia tärkeimpiin kansainvälisiin elimiin, voimme saavuttaa ne vain varsin kauaskantoisella sopimuksella Latinalaisen Amerikan ja Euroopan unionin välillä. Maailmassa ei ole mitään muuta aluetta, jonka kanssa tekisimme yhtä tiivistä yhteistyötä monenvälisellä tasolla kuin Latinalaisen Amerikan kanssa.

Arvoisa puhemies, haluaisin vastata nyt nopeasti muutamiin kysymyksiin. Ensimmäinen niistä koskee panttivankeja. Komissio on tietenkin järjestelmällisesti tukenut kaikkia pyrkimyksiä päästä humanitaariseen sopimukseen kaikkien panttivankien vapauttamisesta. Komissio ymmärtää hyvin puheenvuorot, joissa tämä ongelma on otettu esille.

Haluaisin puhua myös Kuubasta. Kuten ministeri sanoi, Kuuba ei tietenkään ole Liman tapaamisen keskeisin kysymys, mutta haluaisin kuitenkin sanoa, että Euroopan unionin politiikka on rakentavan sitoutumisen politiikkaa. Emme kannata eristämis- tai pakotepolitiikkaa. Komissiomme jäsen Louis Michel vieraili äskettäin Kuubassa. Olemme valmiita yhteistyöhön Kuuban kanssa yhteistä etua koskevilla aloilla, mutta vuoropuheluumme Kuuban kanssa kuuluvat tietenkin ihmisoikeuskysymykset.

Haluamme myös edistyä assosiaatiosopimuksissa. Suunnittelemme etenemistä Mercosurin kanssa. Haluamme myös päästä sopimukseen Andien yhteisön kanssa vuonna 2009.

Mainitsen joitakin asioita, jotka on nostettu esiin tämä kiinnostavan keskustelun aikana. Irena Belohorskán esittämä huomio veden saatavuudesta on erittäin tärkeä, ja asia on lisätty Liman huippukokouksen lausuntoluonnokseen. Komissio tukee veden saatavuuteen liittyviä hankkeita ja ohjelmia useissa maissa.

Myös kansalaisyhteiskunnan osallistuminen mainittiin. Kansalaisyhteiskunta järjestää kaksi tapahtumaa Liman huippukokouksen valmistelemiseksi: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan konferenssin, ESOSOCin, ja kansalaisjärjestöjen eli järjestäytymättömien yhdistysten konferenssin. Komissio on myöntänyt näille konferensseille taloudellista tukea, ja niitä koskeva mietintö esitetään Liman huippukokouksessa.

Esitettiin myös kysymys elintarvikkeiden hinnoista. On totta, että elintarvikkeiden hintojen nousu vaikuttaa varmasti Latinalaiseen Amerikkaan, missä jo kolmannes väestöstä elää köyhyydessä. Joissakin maissa, esimerkiksi El Salvadorissa, ihmiset ovat erittäin riippuvaisia elintarvikkeista. Elintarvikkeiden hintojen nousu vaikuttaa tietenkin vahvasti väestöön, joka on jo erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Kysymys liittyy tietysti biopolttoainestrategiaan. Aihe on arka ja ehdottomasti keskustelun arvoinen.

Naisten asema Latinalaisessa Amerikassa on mainittu. Komissio on erittäin huolestunut tilanteesta Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Meksikossa ja Guatemalassa. Tiedostamme tilanteen täysin ja yritämme ratkaista ongelman. Olemme kiitollisia Euroopan parlamentille työstä, jota se on tehnyt tällä alalla.

Vastaukseni eivät ole kattavia, mutta keskustelu on ollut erittäin hyödyllinen ja selventää varmasti Liman huippukokouksen asioita. Huippukokouksessa saamme tilaisuuden vauhdittaa kyseisen alueen kanssa käytävää vuoropuhelua ja sovittaa pyrkimyksemme paremmin tärkeisiin kansainvälisiin aikarajoihin erityisesti ympäristön osalta. Saamme myös tilaisuuden nähdä, miten voimme tukea demokraattisia vastauksia rakenteellisiin ongelmiin, jotka liittyvät sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Euroopan toimielinten on varmastikin sovitettava pyrkimyksensä yhteen havaitakseen lähestymistapojensa erot ja mukauttaakseen ne alueen jokaisen valtion ongelmiin.

Lopuksi haluan ilmaista tyytyväisyyteni Eurolatin työhön. Eurolat, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarinen edustajakokous, luotiin Wienissä vuonna 2006 pidetyn huippukokouksen jälkeen. Se on jo osallistunut arvokkaalla tavalla alueen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja vahvistanut demokraattista tahtoa molemmin puolin. Olemmekin varmoja, että Euroopan parlamentti, jolla on erityinen yhteys alueeseen Eurolatin kautta, toimii päättäväisesti ja varmistaa, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden liitolla on jatkuvasti kasvava, tärkeä, strateginen rooli.

Haluan kiittää vielä kerran kaikkia niitä parlamentin jäseniä, jotka puhuivat ja selvensivät Liman huippukokouksen valmisteluja.

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä keskustelun päätteeksi.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 24. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Ei ole sattumaa, että Latinalaisen Amerikan sademetsiä kutsutaan maailman keuhkoiksi. Ilmastomme ja sen ohella tulevaisuutemme riippuu siitä, kuinka hyvin säilytämme näiden elämänantajien, sademetsien, alkuperäisen laajuuden Brasiliassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa, Venezuelassa ja muissa Etelä-Amerikan maissa. Myös sademetsien luonnon monimuotoisuus ja eläimistön ja kasviston rikkaus on säilytettävä. Onkin tärkeää, että ympäristönsuojelua ja asianmukaista ilmastopolitiikkaa painotetaan erityisen paljon yhteistyössämme Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden välillä. Kyltymätön voitonahneus, sademetsien raivaaminen ja biopolttoainekasvien kylväminen ovat ristiriidassa ihmiskunnan olennaisten etujen kanssa. Tämän takia meidän on kannustettava ystäviämme Latinalaisessa Amerikassa lopettamaan nämä tuhotoimet. Jos emme halua häiritä alkuperäisiä yhteisöjä, paras tapa suojella alkuperäisiä luonnonvaroja on antaa kansoille omistusoikeus heidän omaan maahansa ja antaa heidän elää elämänsä omaan tapaansa. Kehitys- ja tukipolitiikassamme on olennaista noudattaa ympäristönsuojelun vaatimuksia molemminpuolisesti.

3. EU:n ja Yhdysvaltain väliset viisumivapausneuvottelut (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat EU:n ja Yhdysvaltain välisistä viisumivapausneuvotteluista.

  Dragutin Mate, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin kertoa teille lyhyesti viisumivapautta ja sähköiseen matkustuslupaan perustuvaa järjestelmää (ESTA) koskevien keskustelujen edistymisestä. Aluksi haluaisin sanoa, että Euroopan unionille viisumipolitiikka on erittäin tärkeä aihe ja että uusien jäsenvaltioiden Euroopan unioniin liittymisestä lähtien sekä komissio että puheenjohtajavaltiot ovat työskennelleet ahkerasti, jotta kaikkia valtioita ja kansalaisia koskisivat samat pääsyehdot Yhdysvaltoihin ja jotta kaikki kuuluisivat viisumivapausohjelmaan. Viisumeista luopuminen osoittaisi tietenkin, että kaikki Euroopan unionin kansalaiset ovat tasa-arvoisia.

Yhdysvallat aloitti tänä vuonna tiettyjä menettelyjä ja avasi ovensa viisumivapausohjelmalle. Yhdysvallat käynnisti pelkästään kahdenvälisiä keskusteluja, mistä syntyi joitakin väärinkäsityksiä. Joitakin tiiviitä neuvotteluja käytiin, ja me, puheenjohtajavaltio yhdessä komission kanssa, selvitimme tilannetta vuoden alussa. Useiden keskustelujen jälkeen sovittiin kaksisuuntaisesta yhteistyöjärjestelmästä tälle alalle. Tämä lähestymistapa vahvistettiin myös EU:n ja USA:n välisessä kolmikon tapaamisessa, joka järjestettiin Sloveniassa 12. maaliskuuta.

Kaksitahoinen järjestelmä tarkoittaa, että komissiolle on annettava valtuudet neuvotella ja päästä sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa Euroopan unionia koskevista asioista. Samaan aikaan kaikki valtiot voivat käydä keskusteluja kahdenvälisellä tasolla aiheista, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Oikeus- ja sisäasioiden valiokunta äänesti viimeisimmässä istunnossaan 18. huhtikuuta sen puolesta, että komissiolle annetaan valtuudet aloittaa neuvottelut. Toivomme tämän kaksitahoisen yhteistyön olevan avointa. Jotkut jäsenvaltiot ovat aloittaneet jo alustavat kahdenväliset keskustelut siitä, miltä sopimusten pitäisi näyttää, vaikka niitä ei ole vielä kirjoitettukaan. Odotamme sekä jäsenvaltioiden että komission toimivan avoimesti, jotta voimme sitten toimia samalla tasolla.

Sähköiseen matkustuslupaan perustustuvan järjestelmän osalta minun on mainittava, että asiasta on käyty useita keskusteluja. Olemme käyneet niin kutsuttuja tunnustelevia neuvotteluja yhdessä komission ja Yhdysvaltojen kanssa. Toistaiseksi saamiemme tietojen mukaan on selvää, että Yhdysvallat ei tällä hetkellä vaadi mitään lisätietoja niiden tietojen lisäksi, jotka matkustajat jo antavat vapaaehtoisesti lentäessään Yhdysvaltoihin ja täyttäessään I-94-lomakkeen, joka on väriltään vihreä niille, joita viisumijärjestelmä koskee. Tämä on erittäin tärkeää.

Olemme vaatineet tämänhetkisissä keskusteluissa – ja vaatimuksiimme on suostuttu – että tällaisen valvonnan on oltava ilmaista ja että kun lupa on myönnetty, se on voimassa kaksi vuotta. Tätä järjestelmää käyttäen kansalaiset voisivat lähettää tietonsa internetissä Yhdysvaltain viranomaisille, jotka voisivat käsitellä ne jatkossa samaan tapaan kuin nytkin.

On toinenkin aihe, joka on mainitsemisen arvoinen. Tarkoitan Yhdysvaltain kanssa käytäviä henkilötietosuojaa koskevia neuvotteluja, joihin osallistuu myös korkean tason asiantuntijoita. Toistaiseksi olemme päässeet sopimukseen 12 periaatteesta ja olemme osoittaneet, että ne ovat samanlaisia. Yksi periaatteista on edelleen ratkaisematon. Toivon, että kesäkuun loppuun mennessä pääsemme niin pitkälle, että päätämme, että neuvotteluita on mahdollista jatkaa. Antaisimme ryhmälle toisen toimeksiannon, jotta voimme ryhtyä valmistelemaan neuvotteluita puitesopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa tällä alalla.

Mihin tarvitsemme tätä puitesopimusta? Ensinnäkin haluamme toimia Euroopan parlamentin viime vuoden joulukuussa antamien päätöslauselmien mukaisesti. Niissä ilmaistiin selvästi, että tällainen sopimus olisi suotava. Uskomme tietenkin, että keskustelut ja sopimukseen pääseminen tällaisen sateenvarjosopimuksen nojalla ovat mahdollisia vain periaatteita noudattaen ja Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että toimimme yhdessä parlamentin, neuvoston ja komission kanssa. Yhteiset periaatteet ja yhteiset toimintaperiaatteet omat mahdollisia vain, jos kaikkien kolmen elimen välillä vallitsee yhteisymmärrys. Kun meillä on tällainen sateenvarjosopimus, meidän on edelleen samalla päätettävä tietojenvaihdosta tapauskohtaisesti. Tällä sopimuksella ei voida kattaa kaikkia tulevia tapauksia. Tämä tarkoittaa, että nykytilanteessa nämä periaatteet otetaan toistuvasti esiin jokaisen sopimuksen yhteydessä ja neuvotellaan toistuvasti kaikissa neuvotteluissa. Jos meillä olisi yhteiset periaatteet, jotka antaisivat meille perustan, konkreettisilla sopimuksilla olisi tietenkin paljon parempi asema. Arvoisa puhemies, tässä oli lyhyesti kaikki sanottavani.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa ministeri, hyvät naiset ja herrat, Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välinen ”oikeuden, vapauden ja turvallisuuden” ministeritroikka, johon Dragutin Mate ja varapuheenjohtaja Franco Frattini osallistuivat maaliskuussa, oli erinomainen tilaisuus keskustella tietyistä tärkeistä kysymyksistä yhdysvaltalaisten kollegojemme kanssa.

Olemme siirtyneet oikeaan suuntaan hyväksymällä ministerikokouksen antaman julistuksen lähestymistavasta, jota on käytettävä Yhdysvaltojen uuden viisumivapauslainsäädännön käyttöönotossa. Kyseisen lainsäädännön nojalla turvasopimukset on solmittava niiden maiden kanssa, jotka ovat tai joista tulee Visa Waiver Programme -viisumivapausohjelman jäseniä. Yhdysvallat pitää kaksisuuntaista lähestymistapaa tarpeellisena Euroopan unionin tapauksessa, jossa kyseisen alan toimivalta jakautuu yhteisön ja jäsenvaltioiden välille, Kansallisen toimivallan kysymyksistä keskustellaan kansallisten viranomaisten kanssa, kun taas unionin vastuulla olevista kysymyksistä keskustellaan EU:n viranomaisten kanssa. Yhdysvaltojen neuvottelijat ovat myös tukeneet yhteistä päämäärää tehdä Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välillä matkustamisesta turvallista ilman viisumia mahdollisimman pian.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi komissio on ehdottanut neuvostolle valtuuksia, joilla se voisi aloittaa neuvottelut Yhdysvaltain kanssa. Olen kiitollinen Dragutin Matelle, joka johti oikeus- ja sisäasianministerineuvoston kokousta 18. huhtikuuta, koska erittäin laajan yksimielisyyden ansiosta neuvosto oli valmis antamaan valtuudet komissiolle. Tämä todistaa yhteisen aikeemme työskennellä ja edetä yhtenäisellä tavalla, mikä on tietenkin paljon tehokkaampaa.

Komissio on aikeissa aloittaa neuvottelut mahdollisimman pian. Olemme ottaneet jo yhteyttä Yhdysvaltain viranomaisiin. Meidän on edistyttävä nopeasti neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa yhteisön toimivaltaan kuuluvan viisumivapausohjelman olosuhteista. Samanaikaisesti meidän on turvattava kansalaistemme oikeudet ja vapaudet ja varmistettava, että jäsenvaltiot pääsevät ohjelmaan mukaan mahdollisimman pian, Aiomme huolehtia erityisesti siitä, että kaikki yhteisön ja Yhdysvaltain välillä tehtävät sopimukset perustuvat vastavuoroisuuden periaatteelle ja perusoikeuksien ja yksilönvapauksien, mukaan lukien tietosuojan ja yksityiselämän oikeuden, kunnioittamiselle.

Kuten Dragutin Mate juuri sanoi, keskustelemme neuvotteluissa myös sähköiseen matkustuslupaan perustuvasta järjestelmästä. Viisumivapausohjelman nojalla Yhdysvaltoihin ilma- tai meriteitse matkustavien matkustajien on vastattava tiettyihin kysymyksiin internetissä ennen matkalle lähtöä. Näin he saavat sähköisen matkustusluvan. Haluan huomauttaa, että järjestelmää käytetään jo Euroopan unionin ja Australian välillä. Yhdysvallat on antanut meille jo useita kertoja tietoja sähköiseen matkustuslupaan perustuvan järjestelmän (ESTA) käyttöjärjestelyistä erityisesti videokonferenssissamme Michael Chertoffin, Yhdysvaltain kotimaan turvallisuudesta vastaavan ministerin, kanssa.

Lisäselvitykset ovat epäilemättä tarpeen, ja Dragutin Mate ja minä keskustelemme näistä asioista uudelleen Michael Chertoffin kanssa, kun hän tulee Brysseliin toukokuun puolivälissä. Meidän on säilytettävä tässä kysymyksessä jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus. Kaksisuuntainen, kaksitasoinen lähestymistapa toimii tehokkaasti vain, jos valtiot ovat täysin avoimia neuvotteluissaan Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen olisi kerrottava pian yhteisymmärryspöytäkirjojen täytäntöönpanojärjestelyistä niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet pöytäkirjat, koska täytäntöönpanosopimuksia tarvitaan välttämättä ja meidän tehtävämme on arvioida ne.

Lopuksi komissio jatkaa edelleen tiiviisti puheenjohtajavaltion kanssa pitkäaikaista vuoropuheluaan Yhdysvaltojen kanssa. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset suhteet kyseisellä alalla vaativat luottamuksellista ja välttämätöntä kumppanuutta. Kansalaistemme turvallisuus edellyttää yhteistoimintaa, jolla suojataan perusoikeudet. Mielestäni neuvotteluvaltuuksien hyväksyminen on paras mahdollinen kompromissi. Tällöin jäsenvaltiot saavat vallan neuvotella Yhdysvaltojen kanssa asioista, jotka kuuluvat heidän etuoikeuksiinsa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi tiedustelupalveluiden välinen yhteistyö ja tietojenvaihto. Meidän tehtäväksemme jää tietenkin varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset voivat matkustaa Yhdysvaltoihin. Viisumivapausohjelman laajentamista on kritisoitu Yhdysvaltain kongressissa, mutta mielestäni Euroopan parlamentin ja arvoisan ministerin tuella pystymme säilyttämään Euroopan unionin aseman, jossa meidän on pysyttävä lujana varmistaaksemme kaikille kansalaisillemme tasa-arvoisen kohtelun.

Tämä on sanomani parlamentille tänä aamuna. Kuuntelen nyt tarkkaavaisesti puheenvuorojanne, jotka tuovat selvyyttä tuleviin neuvotteluihin.

  Urszula Gacek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen neuvoston ja komission esittämään aloitteeseen, jonka mukaan on muodostettava selvät ja avoimet puiteperiaatteet kahdenvälisille sopimuksille viisumivapaasta matkustamisesta unionin jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltain välillä.

Tämän vuoden alussa tietyt malttamattomat jäsenvaltiot aloittivat neuvottelut itsenäisesti Yhdysvaltain kanssa ilman unionin suostumusta. Toiset valtiot päättivät odottaa unionin puitteissa määriteltyjä periaatteita, koska ne ymmärsivät, että niiden asema olisi vahvempi, jos ne saisivat koko Euroopan unionin tuen. Yhdysvalloille on lähetetty tänään vahva viesti ja tehty selväksi, että yksittäisiä jäsenvaltioita ei saa painostaa rikkomaan yhteisön periaatteita. Tämä koskee myös niitä arkoja aiheita, jotka jäävät unionin sopimusten toimialan ulkopuolelle, esimerkiksi matkustajien liikkumista koskevien tietojen julkaisemista. On merkittävää, että nyt yksittäiset jäsenvaltiot voivat neuvotella erikseen Yhdysvaltojen kanssa. Kyse on samoista valtioista, jotka ovat kiinnostuneimpia turvaamaan viisumittoman matkustamisen kansalaisilleen. Näiden valtioiden on kuitenkin pidettävä mielessään yhdessä saavutettu, vastavuoroisuuteen perustuva asema ja myös vaatimus siitä, että komissiolle on tiedotettava neuvotteluiden etenemisestä.

Periaatteessa pallo on nyt Yhdysvaltain oikeudella. Pyydän Yhdysvaltoja harkitsemaan tarkkaan niitä kriteereitä, joiden perusteella Euroopan unionin itäosan kansalaisille myönnetään viisumeita. Onko tosiaan niin, että suuri osa näistä ihmisistä on mahdollisia laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät lähde Yhdysvalloista viisumin umpeuduttua? Tämä on todellinen syy siihen, miksi suuri osa viisumihakemuksista hylätään, ei suinkaan mahdollinen turvallisuusriski. Tuskinpa Itä-Eurooppa on hedelmällistä maaperää fundamentalistisille, islamilaisille terroristiryhmille. Aiemmin itäeurooppalaisia houkutti muuttaa Yhdysvaltoihin laittomasti taloudellisista syistä. Tilanne on muuttunut nyt merkittävästi. Itäeurooppalaiset ovat voineet työskennellä laillisesti ”vanhassa” Euroopassa unioniin liittymisestään alkaen. He voivat työskennellä siellä rikkomatta lakia ja pelkäämättä maahanmuuttoviranomaisia.

Näiden muutosten valossa kansalaisten on jatkuvasti vaikeampaa ymmärtää Yhdysvaltojen kielteistä asennetta. Yhdysvaltojen omaksuma asenne on myös haitallinen sen julkisuuskuvalle. Tämän takia on myös Yhdysvaltojen edun mukaista saada neuvottelut pikaiseen päätökseen ja varmistaa, että Euroopan unionin kansalaisille asetetut viisumivaatimukset jäävät historiaan.

  Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan toivottaa neuvoston puheenjohtajan ja komission jäsenen tervetulleiksi. Ryhmämme on tyytyväinen siihen, että neuvosto hyväksyi neuvotteluvaltuudet, joiden ansiosta komissiolla on vihdoin mahdollisuus neuvotella kaikkien jäsenvaltioiden – toistan kaikkien jäsenvaltioiden – ottamisesta mukaan uuteen viisumivapausohjelmaan, jota Yhdysvaltain kongressi tarkisti viime vuonna.

Haluamme ilmaista myös pahoittelumme siitä, että Washingtonin hallinto päätti käynnistää kahdenvälisiä neuvotteluita äskettäin Euroopan unioniin liittyneiden valtioiden kanssa. Tätä päätöstä ei voi tukea sen ansioiden tai menettelytavan perusteella.

Ryhmämme uskoo, että Yhdysvallat on tärkeä kumppani torjuttaessa terrorismia, mutta samalla Yhdysvaltain hallinnon olisi mielestämme kunnioitettava Euroopan unionin poliittista subjektiivisuutta ja valtaa, joita perussopimuksemme suojaavat. Arvoisa komission jäsen, rohkenisin ehdottaa, että tästä samasta asiasta olisi muistutettava EU:n jäsenvaltioita. Ne ovat Euroopan subjektiivisuuden tulkkeja ja vartijoita.

On syytä muistuttaa, kuten teittekin, että viisumipolitiikka kuuluu Euroopan yhteisön vastuualueisiin kuten myös turvapaikkoja ja laittoman maahanmuuton torjumista koskeva politiikka. On tärkeää, että neuvosto on asettanut neuvotteluvaltuuksille tietyt turvarajat. Niiden mukaan jäsenvaltio ja Yhdysvallat eivät voi neuvotella kahdenvälistä sopimusta aiheista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan varsinkaan niissä tapauksissa, joissa tällainen sopimus antaisi Yhdysvaltain viranomaisille pääsyn Euroopan unionin tietokantoihin.

Pyydämmekin komissiota työskentelemään nyt sopimukseen, yleisratkaisuun pääsemiseksi, jotta kaikkien Euroopan valtioiden kansalaisille myönnettäisiin viisumivapaus tasa-arvon ja ennen kaikkea vastavuoroisuuden perusteella.

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, nämä valtuudet ovat erittäin tarpeelliset, ja odotamme kovasti tuloksia. Ihmettelenkin, miksi tähän ei päästy aiempina vuosina ja miksi siihen päästiin nyt. Toivotaan, että tuloksiin todella päästään.

Olen tyytyväinen myös Dragutin Maten toteamukseen siitä, että viisumivaatimuksesta vapauttamisen on koskettava kaikkia Euroopan unionin kansalaisia eikä kaikkia jäsenvaltioita, sillä tässä on suuri ero. Tässä yhteydessä haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että HIV-tartunnan saaneilta ihmisiltä on kielletty pääsy Yhdysvaltoihin. Toivon, että otatte vahvasti kantaa pääsykiellon poistamiseksi. Pyytäisin kuulla mielipiteenne myös Michael Chertoffin lausunnoista Washington Post -sanomalehdessä tällä viikolla. Hän sanoi, että viisumivapaus myönnettäisiin sillä ehdolla, että lentoyhtiöt ottaisivat matkustajilta sormenjäljet. Tämä on aivan uusi asia, ja haluaisin kuulla mielipiteenne siitä.

Sitten siirrymme matkustajarekisteritietoihin. Jos Yhdysvallat vaatii tarkempia matkustajarekisteritietoja kuin EU:n ja Yhdysvaltain välisessä, toistaiseksi ratifioimattomassa sopimuksessa on nyt määritetty, tarkoittaako tämä sitä, että sopimus raukeaa välittömästi? Meidän on tiedettävä, mitä täytäntöönpanosopimukset sisältävät, ja ihmettelen todellakin, että emme ole saaneet niistä toistaiseksi mitään tietoja. Mielestäni tilanne on kummallinen.

Seuraava kysymys on sähköiseen matkustuslupaan perustuva järjestelmä ja henkilötietojen suojaaminen. En ole ollenkaan varma, että näitä asioita olisi järjestetty kunnolla. Olemme tällä välin saaneet 12 periaatetta, mikä on tietenkin hyvä. Kuten kolmannen pilarin säännöissä myös Euroopan unionin itselleen antamassa puitesopimuksessa ongelma ei ole periaatteissa, vaan pitkässä poikkeusluettelossa. Haluankin saada pelkkien periaatteiden sijaan takuita. Haluan myös tietää, miten järjestelmä toimii käytännössä, ennen kuin lupaamme luovuttaa kaikkien tiedot muille maille.

Lisäksi on kyse demokraattisesta legitimiteetistä. Miten varmistamme demokraattisen valvonnan? Mielestäni asiantuntijakomitean ehdotus ei ole demokraattinen eikä avoin. Mielestäni tämä on tavallinen tapaus parlamentaariselle valvonnalle.

Lopuksi toivon, että komissio ja neuvosto ovat oppineet läksynsä, että me Euroopan unionina olemme paljon vahvempia yhdessä kuin olisimme erikseen ja että järjestäessämme tällaisia asioista, saamme avoimesti Euroopan parlamentin parlamentaarisen tuen.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komissiota erittäin paljon sen panoksesta sen varmistamisessa, että kaikkia Euroopan unionin kansalaisia kohdellaan tasa-arvoisesti Yhdysvaltain rajalla. Mielestäni kuitenkin Yhdysvaltain viisumivaatimusten poistamista koskevat neuvottelut osoittavat selvästi Euroopan unionin rajoitukset.

Vaikka Euroopan komissio onkin antanut kaiken tukensa, neuvottelut ovat epäonnistuneet erityisesti vuosina 2004 ja 2007 unioniin liittyneiden valtioiden osalta. Yhdysvaltojen on määrä allekirjoittaa kahdenväliset viisumisopimukset jokaisen jäsenvaltion kanssa vuorollaan heti, kun kyseinen valtio täyttää vain ja ainoastaan Yhdysvaltain lainsäädännön asettamat ehdot. Komission on arvatenkin helppoa rajoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa. Joskus näin tehdään sopimusten avulla, toisinaan ennakkotapausten kautta. Paljon vaikeampaa on menestyä suhteissa kolmansiin maihin. Vaikka komission oikeutta yksinomaiseen edustukseen tuettiinkin vahvasti, jotkut jäsenvaltiot päättivät neuvotella yksityisesti. Oma valtioni ei kuulu näiden maiden joukkoon, mutta minun on sanottava, etten ole yllättynyt tällaisesta toiminnasta.

  Dimitrios Papadimoulis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät komission ja neuvoston edustajat, ette ole kertoneet meille näistä asioista tarpeeksi ettekä ole vakuuttaneet Euroopan parlamenttia. Yhdysvallat päätti allekirjoittaa erillissopimuksia alalla, joka kuuluu yhteisön toimivaltaan. Tämä on loukkaus EU:ta kohtaan, ja sellaiseksi sitä pitäisi kuvata. Tšekin tasavallan päätös allekirjoittaa tällainen sopimus on rikkomus yhteisön lainkäyttövaltaa vastaan. Kenelläkään ei ole oikeutta antaa Euroopan kansalaisten henkilötietoja yhdysvaltalaisille tai kenellekään muullekaan ilman EU:n ja Euroopan parlamentin suostumusta. Tämä ylittää matkustajarekisteritietojen sisällön.

Arvoisa neuvoston jäsen, pyydän teitä huomaamaan, että kyse ei ole pelkästään uusista jäsenvaltioista. Vaikka Kreikka oli EU:n ensimmäisten 15 jäsenvaltion joukossa, Kreikan kansalaiset tarvitsevat edelleen viisumin matkustaakseen Yhdysvaltoihin. Meidän on päästävä tästä eroon käyttäen sellaista yksittäistä lähestymistapaa, joka ei riko kansalaisten henkilötietosuojaa. Olkaa hyvä ja ottakaa tämä huomioon loppulausunnossanne.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, edustan parlamentissa Tšekin tasavallan kansalaisia, jotka mainittiin juuri. Tšekin tasavalta aloitti joidenkin jäsenvaltioiden käymät kahdenväliset neuvottelut Yhdysvaltojen viisumeista. Olen erittäin närkästynyt Euroopan komission aiheettomasta kritiikistä maani ulkopolitiikkaa kohtaan. Komissio on ylittänyt ylimielisesti todelliset valtuutensa ja tukahduttanut periaatteet vastavuoroisuudesta ja unionin jäsenten tasa-arvoisuudesta. Haluaisin myös muistuttaa teitä siitä, että kahdenväliset viisumineuvottelut olivat vain Tšekin tasavallan vastaus siihen, että komissio ei ollut saavuttanut mitään tuloksia neuvotteluissa uusien jäsenvaltioiden viisumivapauksista. Hyvät naiset ja herrat, komission olisi tajuttava, että vaikka se onkin korkea-arvoinen toimeenpaneva elin, on kuitenkin monia aloja, joilla sen on kunnioitettava parlamentin ja yksittäisten jäsenvaltioiden poliittista tahtoa.

Jos Euroopan komissio haluaa olla välittäjänä Yhdysvaltain viisumeita ja unionin lentoturvallisuutta koskevassa asiassa, sen ei pitäisi moittia niitä maita, jotka ponnistelevat terroristien aikeiden estämiseksi tietojenvaihdon avulla. Päinvastoin komission olisi kritisoitava niitä maita, jotka neuvottelevat tunnontuskitta muun muassa Libyan tai Hamasin edustajien kanssa.

  Carlos Coelho (PPE-DE) . – (PT) Arvoisat puhemies, ministeri Mate ja varapuheenjohtaja Barrot, hyvät naiset ja herrat, esitin tähän kysymykseen liittyvät pelkoni täällä parlamentissa 10. maaliskuuta. Silloin olin ja edelleen olen sitä mieltä, että Yhdysvallat on valinnut ”hajota ja hallitse” -strategian ehdottaessaan kahdenvälisiä sopimuksia viisumivapausohjelmansa puitteissa. Valitettavasti useat jäsenvaltiot eivät ole voineet vastustaa kiusausta päästä nopeampaan edistykseen. Valtiot ovat unohtaneet, että yhteinen viisumipolitiikka kuuluu varmastikin yhteisön toimialaan, aivan kuten valtioiden on noudatettava perustamissopimuksella vahvistettua solidaarisuuden periaatetta.

Kun nämä jäsenvaltiot liittyivät Euroopan unioniin, ne lupasivat noudattaa yhteisön koko säännöstöä ja suostuivat jakamaan itsemääräämisoikeuttaan yhteisissä asioissa, joissa eurooppalaisen lähestymistavan olisi voitettava. Kahdenvälisten sopimusten allekirjoittamisella on luotu ennakkotapaus, joka on täysin Euroopan yhdentymisen hengen vastainen.

Onnittelen neuvostoa sen komissiolle 18. huhtikuuta antamista neuvotteluvaltuuksista. Meidän on huolehdittava, että tämä kehityskulku ei heikennä Euroopan neuvotteluasemaa. Maaliskuussa perustelin, että olisi ollut parempi päättää kahdenvälisten sopimusten jäädyttämisestä siihen asti, kunnes komission ja Yhdysvaltain neuvottelut saataisiin päätökseen. Pyydän komissiolta ja komission jäseneltä Barrot’lta, että he eivät tee kompromisseja tällaisessa yhteistä etua koskevassa kysymyksessä. Pyydän heitä tarkastelemaan tiiviisti jokaisen jäsenvaltion aloitteita, turvautumaan epäröimättä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, jos yhteisön lainsäädäntöä rikotaan, ja erityisesti tiedottamaan tälle parlamentille tilanteen kehittymisestä ja eri jäsenvaltioiden osoittamasta solidaarisuudesta tai sen puutteesta.

  Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, olemme tyytyväisiä, että neuvosto on vihdoin antanut Euroopan komissiolle valtuudet neuvotella Yhdysvaltojen kanssa viisumivapausohjelman laajentamisesta koskemaan niitä 12 valtiota, jotka eivät ole siihen toistaiseksi kuuluneet.

On myös hyvä merkki, että näiden neuvotteluiden rinnalla on aloitettu neuvottelut sähköiseen matkustuslupaan perustuvasta järjestelmästä ja tietojenvaihdosta. Pystytäänkö näillä valtuuksilla kuitenkaan keskeyttämään kahdenvälisiä neuvotteluita aidosti eurooppalaisen lähestymistavan hyväksi? Toivotaan niin.

Muistuttaisin teitä jälleen siitä, että kaikki kahdenväliset neuvottelut viisumivapaudesta ja tietojen, esimerkiksi matkustajarekisteritietojen, vaihdosta Yhdysvaltain kanssa ovat kiellettyjä, ja ainoastaan Euroopan unionin tason sopimuksia voidaan harkita.

Kuuluuko neuvotteluvaltuuksiin myös yleinen sopimus henkilötietojen suojaamisesta? Haluan kysyä tätä, koska Yhdysvaltain lainsäädäntö sulkee eurooppalaiset edelleen ulkopuolelleen, eikä suojaa heitä. Lopuksi haluaisin huomauttaa, että Schengenin tietojärjestelmä ja viisumitietojärjestelmä luotiin erityistarkoituksia varten ja että näissä järjestelmissä olevien tietojen antaminen kolmansille maille rikkoo tarkoituksen ja suhteellisuuden periaatteita. Luotamme teihin.

  Gérard Deprez (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluan huomauttaa lyhyesti muutamasta asiasta.

Ensinnäkin olen tyytyväinen komission puheenjohtajan ja jäsenvaltioiden työhön, joka johti 18. huhtikuuta hyväksyttyihin todellisiin neuvotteluvaltuuksiin. Asiaa oli käsitelty epäjärjestelmällisesti ja hoidettu jopa tuhoisasti. Saamamme uutiset ovatkin hyviä kaikille Euroopan kansalaisille.

Haluaisin kuitenkin mainita kaksi asiaa, jotka komission jäsen otti jo esille. Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, ei ole oikein, että tiettyjen jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välillä neuvotelluista toimeenpanosopimuksista puuttuu tällä hetkellä kaikki avoimuus. Tämä ei ehkä ole yllättävää Yhdysvalloille, mutta sitä on mahdotonta hyväksyä jäsenvaltioissa. Osoitan huomioni erityisesti Tšekin tasavallalle, jolle unionin puheenjohtajuus siirtyy pian ja jonka olisi käyttäydyttävä esimerkillisesti. Vaikka neuvotteluvaltuuksilla määrätään erittäin selkeitä sääntöjä tietosuojasta, olen edelleen sitä mieltä, että tässä arassa aiheessa vain aidosti transatlanttinen sopimus, eikä pelkästään 12 periaatteen puitteet, vaan aidosti transatlanttinen sopimus voi mielestäni vastata yhteisen tietosuojavaltuutetun valvomana molempien osapuolten, ja erityisesti meidän, vaatimuksiin.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja osoittaa kiitokseni Euroopan komissiolle siitä, että se edustaa uusien jäsenvaltioiden etuja Yhdysvaltojen kanssa käytävissä neuvotteluissa viisumivapausohjelman täytäntöönpanosta. Komissio on pitänyt tätä kysymystä jatkuvasti asialistalla. Maaliskuussa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä käytyjen neuvottelujen perusteella voimme päätellä tyytyväisinä, että edistystä on tapahtunut mahdollisten konfliktitilanteiden purkamisessa yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa, jotka aloittivat kahdenväliset neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa viisumivapausohjelman täytäntöönpanosta. Kuten tiedämme, Yhdysvallat pitäytyi kannassaan, jonka mukaan se poistaisi viisumijärjestelmän vain kahdenvälisissä neuvotteluissa jokaisen yksittäisen jäsenvaltion kanssa. Meidän olisikin oltava tyytyväisiä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen, maaliskuussa järjestetyn huippukokouksen tulokseen. Siellä sovittiin kaksitahoisesta lähestymistavasta. Nykytilanteessa tätä olisi pidettävä ihanteellisena ratkaisuna, jolla päästään eroon mahdollisista ristiriitamenettelyistä. Jäsenvaltiot, jotka käyvät parhaillaan neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa viisumivapausohjelman täytäntöönpanosta, ovat erittäin kiinnostuneita sopimuksesta, josta Yhdysvaltain kanssa päästiin sopimukseen maaliskuun huippukokouksessa ja joka koskee sähköiseen matkustuslupaan perustuvan järjestelmän täytäntöönpanoa tämän vuoden kesäkuuhun mennessä ja täytäntöönpanon koordinointia suunnitelmallisella EU:n järjestelmällä. Näille jäsenvaltioille kaikki lykkäykset merkitsisivät Yhdysvaltain kanssa toteutettavan viisumivapausohjelman täytäntöönpanon viivästymistä. Kiitos.

  Vladimír Remek (GUE/NGL). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, äänestäjäni Tšekin tasavallassa ihmettelevät, voidaanko hyväksyä, että Yhdysvallat vaatii viisumin saamiseksi monenlaisia henkilötietoja terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Samalla haluaisin muistuttaa, että Euroopan unioni ei ole ollut tarpeeksi aktiivinen ajaessaan uusille jäsenvaltioilleen kuuluvaa asiaa Yhdysvaltain viisumivapaudesta. Pelko unionin vanhojen jäsenvaltioiden viisumisuhteiden monimutkaistumisesta koitui Tšekin virkamiesten hyödyksi heidän etsiessään omaa etuaan.

Lisäksi, vaikka hallitus Prahassa tämän kieltääkin, on melkoinen yhteensattuma, että Yhdysvallat haluaa poistaa viisumivaatimukset kansalaisiltamme juuri silloin, kun se haluaa saada Tšekin tasavallalta hyväksynnän ohjustentorjuntaan keskittyvän tutka-aseman sijoittamisesta maahan. Vaikka onkin selvää, että tämä on pelkkää yhteensattumaa ja että Tšekin hallituksen hyvä tahto palkitaan Yhdysvaltojen vastavuoroisin elein, seurauksena on kuitenkin loogisesti epäilyksiä poliittisista kaupoista maan itsemääräämisoikeudesta.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä koko keskustelu Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välisistä viisumivapautuksista alkaa vähitellen muistuttaa harhanäkyä. Monet uudet jäsenvaltiot ovat onnistuneet allekirjoittamaan kahdenvälisiä sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa. Näiden valtioiden oli nopeampaa ja varsinkin helpompaa toimia näin, sen sijaan että ne olisivat odottaneet yleistä sopimusta koko Euroopan unionin kanssa. Yhdysvallat asettaa viisumivapaudelle useita ehtoja osana terrorismin vastaista taistelua. Missä ongelma siis on?

Euroopan liittovaltiota puolustavat sanovat, että viisumisopimusten allekirjoittaminen kuuluu Euroopan toimivaltaan. Aiemmassa samaa aihetta koskeneessa keskustelussa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien jäsen sanoi, että eurooppalaisen solidaarisuuden on oltava etusijalla ja että tämä on vain selitettävä asianosaisten jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka ovat uhreja. Ideologian on ilmeisesti otettava etusija käytännöllisyydestä. Tämä on jäsenvaltioiden vastuulla, ja on oltava jäsenvaltioiden vastuulla jatkossakin päättää itse, kuka tulee niiden alueelle ja millä ehdoin, ja viisumipolitiikan on oltava tässä olennainen osa.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Kiitos, arvoisa puhemies. Yhdysvaltoihin matkustamiseen tarvittavan viisumin poistaminen on erittäin tärkeä asia kansalaisillemme, ja olemme erehtyneet, jos kuvittelemme, että asia ei ole näin. Se on tärkeä asia, koska viisumitta matkustaminen on helpompaa ja myös halvempaa – kaikille matkustajille. Se on tärkeää myös, koska emme voi pitää enää yllä epätasa-arvoista tilannetta, jossa puolet Euroopan unionin valtioista ei tarvitse viisumia matkustaakseen Yhdysvaltoihin ja toinen puoli tarvitsee. Vain silloin, jos tarvitsee viisumia matkustaakseen Yhdysvaltoihin, tietää, miten tärkeä viisumivapaus on. Tämän takia mikä tahansa ponnistus viisumien poistamiseksi miltä tahansa suunnalta on hyvä, myönteinen ja tukemisen arvoinen, eikä ansaitse kritiikkiä. Tärkeää ei ole se, kuka hoitaa viisumien poistamisen niiden 12 valtion osalta, joilta viisumeja vielä vaaditaan. Tärkeää on, että viisumit poistetaan. Näin loppuvat komission ja jäsenvaltioiden väliset lapselliset leikit siitä, kenellä on oikeus neuvotella Yhdysvaltojen kanssa. Lakikielen lisäksi meillä on yksi tosiasia – tosiasia siitä, että Yhdysvalloilla on vanhat ja vahvat kahdenväliset siteet jäsenvaltioihin ja että on selvää, että niiden kanssa käydään keskusteluja suoraan. Toisaalta on selvää, että komissiolla on tehtävä – kyllä, sillä on tehtävä jatkaa painostusta oikeaan suuntaan. Samalla tiedämme kuitenkin kaikki, että Yhdysvallat on toistaiseksi käynyt keskusteluja mieluummin yksittäisten valtioiden kanssa, eikä komissio ole vielä pärjännyt omillaan. Onkin tärkeää, että emme jatka kiistelyä siitä, kenellä on oikeus neuvotella, koska näin me häviämme ja hajoamme vahvistumisen sijaan. Kannatankin kaksitahoista lähestymistapaa. Tärkeää on, että tuemme toisiamme, jotta viisumit poistetaan viipymättä ja kaikilta EU:n kansalaisilta.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olette esitelleet meille pahamaineista kaksitahoista viisumivapausohjelmaa. Sen mukaan Yhdysvaltojen on tehtävä viisumivapaudesta etuoikeus ja ratifioitava erityisvaatimukset, jotka on asetettu Kreikalle ja uusille jäsenvaltioille, joiden on luovutettava Euroopassa hyväksytyiksi leimattuja matkustajatietoja, jotka ovat vieläkin arkaluonteisempia kuin matkustajarekisteritiedoissa teoriassa yleisesti vaaditut tiedot. Näin päästäisiin suoraan käsiksi jopa kansalaisten rikosrekisteriin. Vastauksenanne on, että tämä asia ei kuulu yhteisön toimivaltaan ja että jokaisen jäsenvaltion on toimittava omien toiveidensa mukaisesti. Toisin sanoen jätätte puolet jäsenvaltioista alttiiksi julmille uhkauksille henkilötietojen luovuttamisesta, mitä Yhdysvallat ei vaadi toiselta puolikkaalta jäsenvaltioita. Joka tapauksessa asiasta puhui vakuuttavasti, joskin myös ivallisesti, Paul Rosenzweig, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri. Hän sanoi Yhdysvaltain senaatissa 28. helmikuuta seuraavasti:

(EN) ”Kahdeksaa hakijavaltiota [...] kannustetaan vahvasti toteuttamaan kaikkien turvallisuusstandardien täytäntöönpano.”

(EL) Toisin sanoen nämä maat haluavat viisumivapauden niin epätoivoisesti, että ne voidaan pakottaa hyväksymään mitä tahansa.

Arvoisa komission jäsen, kirjeen ja Euroopan yhteisen viisumipolitiikan hengen mukaisesti nykyistä viisumillista tai viisumitonta asemaa ei kuitenkaan ole ainoastaan annettava kaikille, vaan kaikilla kansalaisilla on siihen oikeus samoin ehdoin. Yhdysvallat on ollut poliittisesti tarpeeksi vahva poistaakseen yhteisen eurooppalaisen politiikan. Valitettavasti teillä neuvostossa ja komissiossa ei ole ollut poliittista tahtoa pysäyttää Yhdysvaltoja.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, viisumivapausohjelman osalta lausunnot eivät ole rehellisesti sanoen kovinkaan vakuuttavia, ja muutamat tutkimukset ovat jo vahvistaneet näitä olettamuksia. Komission aiempia toimivaltuuksia on vähennetty entisestään. Lyhyesti sanottuna, heikko tulos. Joka tapauksessa kuusi jäsenvaltiota, ja nyt mahdollisesti myös Malta, ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan yhdysvaltalaisten kanssa. Täytäntöönpanomääräyksiä ei vielä tiedetä, ja niinpä kansallisen politiikan linjaukset eivät ole vielä lainkaan selviä.

Haluan esittää asiasta seuraavat kysymykset yhdessä komissiolle osoitettujen vähäisten valtuuksien ohella: miksi jäsenvaltiot todella kuuluvat Euroopan unioniin? Onko yhteisön henkeä vielä olemassa? Voimme pitää puolemme yhdysvaltalaisia vastaan vain, jos kaikki 27 jäsenvaltiota toimivat samalla tavalla. Meidän on unionina lähetettävä voimakas viesti Atlantin toiselle rannalle. Meidän on oltava tarpeeksi rohkeita käyttämään hyväksemme vahvaa neuvotteluasemaamme. Kaikella kunnioituksella pidän joidenkin jäsenvaltioiden käytöstä sopimattomana tässä asiassa. Väite siitä, että komissio on saanut viime vuosina aikaan liian vähän edistystä asianosaisille jäsenvaltiolle, kuulostaa tietenkin hyvältä, mutta se ei ole missään suhteessa siihen, miten täällä on käyttäydytty. On korkea aika, että ryhdymme toimiin itseämme varten emmekä jätä asiaa vain Yhdysvalloille. Tällä tavalla EU tekee itsestään tosissaan vain täysin naurettavan.

  Marek Aleksander Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan lausua kiitokseni Euroopan komissiolle ja erityisesti komission jäsenelle Frattinille, joka ei valitettavasti ole täällä tänään. Komission jäsen Frattini teki neuvottelujen aikana erittäin selväksi, että viisumikysymykset kuuluvat EU:n toimivaltaan ja että Yhdysvaltojen kanssa neuvottelevat valtiot rikkovat unionin solidaarisuutta vastaan.

Tällä hetkellä Slovenia ja 14 unionin rikkaimmista jäsenvaltioista hyötyy tästä etuoikeudesta, mutta samaan tilanteeseen toivoisivat pääsevänsä unionin kaikki jäsenvaltiot, erityisesti ne, jotka sijaitsevat siinä Euroopan osassa, josta itse olen kotoisin. Yksimielisyys on ehdoton edellytys viisumikysymysten lopullisessa ratkaisemisessa Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden hyväksi. Paras lähestymistapa vaikuttaisi olevan yhteistoiminta yksittäisen edustajan, nimittäin komission jäsen Frattinin, välityksellä. Hän on ilmaissut halunsa taistella unionin kaikkien kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun puolesta. Tämä lähestymistapa osoittaa myös, että unioni pystyy toimimaan yksimielisesti. On joka tapauksessa valitettavaa, että jotkut valtiot ovat tehneet itsenäisiä päätöksiä tässä asiassa ja allekirjoittaneet erillisiä viisumipöytäkirjoja Yhdysvaltojen kanssa.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltojen ja yksittäisen valtion välisen viisumivapausohjelmaa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen on täynnä vaaroja. Näin Yhdysvallat pääsee käsiksi EU:n tietokantoihin, joissa ovat matkustajien henkilötiedot, verotustiedot ja jopa rikosrekisterit. Jäsenvaltioiden olisi oltava tässä erittäin varovaisia, koska asia vaikuttaa yhteisön lainsäädäntöön, esimerkiksi Schengenin sopimukseen ja yhteiseen eurooppalaiseen viisumipolitiikkaan. Tämän takia vastustan ehdottomasti Tšekin tasavallan aloitetta allekirjoittaa kahdenvälinen yhteisymmärryspöytäkirja Yhdysvaltojen kanssa.

Muut valtiot ovat seuranneet Tšekin tasavallan esimerkkiä. Yhteisymmärryspöytäkirjoja ovat allekirjoittaneet nyt jo Viro, Latvia, Unkari, Slovakia ja Malta. Mielestäni komission jäsenen selitykset ja lausunnot ovat heikkoja: hän ei pystynyt vastaamaan siihen, mitä tapahtuisi, jos edellä mainittujen valtioiden jo allekirjoittamissa sopimuksissa on kohtia, jotka ovat ristiriidassa Euroopan omaksumien kantojen kanssa.

Oma maani, Kreikka, on yksi EU:n alkuperäisistä 15 valtiosta. Vaikka sillekin määrättiin viisumimenettely, se ei kuitenkaan seurannut esimerkkiä. Jos tosiaankin uskomme, arvoisa komission jäsen, että EU:ssa jokainen jäsenvaltio voi tehdä niin kuin parhaakseen katsoo, meillä ei ole enää unionia.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Unkarin ja muiden uusien jäsenvaltioiden puolesta minun on vastustettava kritiikkiä ja syyttelyitä, joita täällä on kuultu. Euroopan unionin vanhemmat jäsenvaltiot jättävät uudet jäsenvaltiot omilleen. Eurooppalainen solidaarisuus ei toimi – ei uusia jäsenvaltioita eikä Kreikkaa kohtaan. Tämän takia näitä kriittisiä huomioita on mahdotonta ymmärtää. Euroopan unionissa solidaarisuus ei ole toiminut eikä toimi nytkään yhdellä tietyllä alalla. On erittäin tärkeää, että tämä asia voitaisiin ratkaista lopullisesti. Meidän on selvennettävä sitä, mikä kuuluu jäsenvaltioiden ja mikä yhteisön toimivaltaan viisumivapaussäännöistä neuvoteltaessa. Toivomme, että Unkari ja muut uudet jäsenvaltiot saavat tänä vuonna viimein samat oikeudet kuin vanhat jäsenvaltiot, esimerkiksi oikeuden matkustaa viisumitta Yhdysvaltoihin. Tämä keskustelu osoittaa, että solidaarisuus ei toimi Euroopan unionissa. Kiitän mielenkiinnostanne.

  Adina-Ioana Vălean (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni on aivan selvää, että EU:lla ei ole sanavaltaa neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa. Kaksitahoinen lähestymistapa osoittaa vain, että neuvoston ja komission yritys suojella Euroopan etuja ja kansalaisia epäonnistui.

Se, että jäsenvaltiot jätetään neuvottelemaan yksin kahdenvälisesti Yhdysvaltain kanssa, heikentää uskottavuuttamme ja vahvuuttamme kansainvälisellä kentällä. Se voi olla haitaksi kansalaisillemme, joiden tietoja saatetaan vaihtaa ilman minkäänlaista demokraattista valvontaa.

Mielestäni jäsenvaltioiden olisi toimittava eurooppalaisissa puitteissa, ja haluan, että komissio osoittaa päättäväisyyttä ja saa kumppanimme Yhdysvalloissa ymmärtämään, että tasa-arvoiset oikeudet ja tasa-arvoinen kohtelu eivät ole neuvoteltavissa.

Käyttöönotettavat sähköiset matkustusluvat voisivat olla myönteistä kehitystä, sillä maahanpääsyhakemukset arvioitaisiin jokaisen yksilön perusteella eikä hakijan kotimaan mukaan. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti tasa-arvoista kohtelua.

Kansallisuuksista huolimatta meidän on luotava Eurooppa, jossa ei ole sisäisiä rajoja ja jossa kaikille eurooppalaisille taataan tasa-arvoinen kohtelu.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tärkein käsiteltävä asia on se, että pääsemme Yhdysvaltojen kanssa sopimukseen viisumeista niin, että kaikkia unionin jäsenvaltioita kohdellaan tasa-arvoisesti. Tämä on perustavanlaatuinen kysymys. Puola tukeutuu yhteiseen eurooppalaiseen politiikkaan, johon tämä kysymys kuuluu. Uskon, että kaikkien Euroopan valtioiden välinen, Euroopan komission edustama solidaarisuus on ehdottoman olennaista tässä tapauksessa. Meidän on toivottava, että tällainen lähestymistapa tarkoittaa uusia viisumijärjestelyjä, jotka takaavat Euroopan unionin kaikille kansalaisille pääsyn Yhdysvaltoihin samoin ehdoin. Näistä järjestelyistä olisi sovittava vihdoin 12. kesäkuuta järjestettävässä huippukokouksessa.

Haluaisin lisätä vielä yhden asian. Kun kehitetään viisumijärjestelyihin liittyvää politiikkaa, Euroopan komission on varmistettava, että eurooppalaisten oikeuksien perusperiaatteita kunnioitetaan niin, että Euroopan perusoikeuskirjaa vastaan ei rikota viisumijärjestelyihin liittyvien henkilötietojen osalta.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, tämänpäiväisen keskustelun pääaihe on tasa-arvoisuus, tasa-arvoiset ehdot ja tasa-arvoinen kohtelu. Yhdysvaltoihin matkustamiseen tarvittavien viisumien osalta tasa-arvo puuttuu edelleen lähes 20 vuotta kommunismin kaatumisen jälkeen ja neljä vuotta sen jälkeen, kun uudet jäsenvaltiot Keski- ja Itä-Euroopasta liittyivät Euroopan unioniin. Näiden uusien jäsenvaltioiden ja Kreikan kansalaiset tarvitsevat edelleen viisumin matkustaakseen Yhdysvaltoihin. Vaikka tämä onkin mielestäni häpeällistä, olen sitä mieltä, että häpeämisen aihetta on Yhdysvalloilla eikä Euroopan unionilla. Loppujen lopuksihan demokraattinen valtio uhkailee Puolaa, Tšekin tasavaltaa, Unkaria ja muita vastaavia maita, vaikka se samalla kutsuu niitä läheisimmiksi liittolaisikseen.

Neuvottelujen ja neuvottelutapojen osalta olen täysin samaa mieltä kollegoideni kanssa siitä, että Euroopan unionin olisi oltava yksimielinen. Tämä on ainoa keino saavuttaa sekä tasa-arvo Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä että molemminpuolinen tasa-arvo Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä muun muassa tietojenvaihdon ja henkilötietosuojan kaltaisilla aloilla.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että se, mitä olemme täällä aina sanoneet, on osoittautunut todeksi: kukaan ei ole rikkonut sopimuksistaan, EU:n lainsäädännöstä tai unionin toimivallasta johtuvia velvoitteitaan, ja kahdenvälisiä neuvotteluja voidaan käydä monenvälisten tai Euroopan laajuisten neuvotteluiden rinnalla. Hyvät naiset ja herrat, olen pahoillani, että omaa maatani, Tšekin tasavaltaa, syytetään solidaarisuuden ja avoimuuden puutteesta. Tämä ei ole ollenkaan totta. Täytämme sopimustemme, yhteisön lainsäädännön ja toissijaisuusperiaatteen asettamat vaatimukset tarkasti ja täsmällisesti tarpeen mukaan, ei enempää, ei vähempää. Haluaisin myös pyytää, että jotkut kollegoistani eivät luennoisi eurooppalaisuudesta. Olemme kaikki tasa-arvoisia eurooppalaisia: kukaan ei ole parempi tai huonompi eurooppalainen.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, on totta, että viisumipolitiikka on osa yhteistä eurooppalaista politiikkaa, ja vilpitön toiveeni on, että komissio osoittaisi olevansa tehokas sille annettujen neuvotteluvaltuuksien puitteissa. Toivokaamme, että komissio saa aikaan hyvän sopimuksen, sillä se olisi merkki yhteisestä menestyksestä.

Tähän mennessä mielipiteemme ovat kuitenkin menneet tässä asiassa helposti ristiin. Yhdysvallat on jakanut Euroopan unionin kansalaiset kahteen ryhmään. Toista voidaan kutsua paremmaksi ryhmäksi, ja tuon ryhmän jäsenet pääsevät Yhdysvaltain alueelle ongelmitta. Toinen ryhmä on tuomittu alempiarvoiseksi, ja sen jäsenten on maahan päästäkseen käytävä läpi menettelyjä, jotka ovat usein nöyryyttäviä.

Haluan ilmaista voimakkaan vastustukseni tätä asiaintilaa kohtaan ja mainita myös tilanteen, joka on pahenemassa Yhdysvalloissa. Viisumikysymys on yksi Yhdysvaltain vaalikampanjan aiheista. Ei ole oikein, että yksi ehdokkaista lupaa esimerkiksi poistaa viisumivaatimukset maanmiehiltäni, puolalaisilta, ja ottaa näin tähtäimeensä suunnattoman määrän puolalaissiirtolaisia. Meidän on estettävä tällaisen tapahtuminen.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tietää, voivatko komissio ja neuvosto vakuuttaa, että EU ei salli neuvotteluissa pääsyä EU:n tietokantoihin, esimerkiksi Schengenin tietojärjestelmään ja viisumitietojärjestelmään (VIS). Viisumitietojärjestelmästä vastaavana esittelijänä onnistuin saamaan aikaan yleiskiellon VIS-tietokannan tietojen siirtämiselle kolmansiin maihin, ja haluan tietää, kohdistuuko tähän minkäänlaista uhkaa.

Toinen kysymykseni on, hyväksyvätkö komissio ja neuvosto, että jos tätä joukkovalvonnan umpikujaa seurataan ja kaikkien ihmisten – 99-prosenttisesti täysin viattomien – henkilötiedot kerätään, saatetaan vaikeuttaa niiden 0,1 prosentin kiinniottamista, jotka saattaisivat muodostaa terroristivaaran tai joita epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Erittäin tärkeä mafianvastainen syyttäjä Italiassa varoittaa nyt, että mafiarikokset levittävät lonkeroitaan kaikkialle Eurooppaan, koska kunnollista rajayhteistyötä ei ole ja koska rikosoikeusjärjestelmät eivät toimi yhdessä. Eikö tämä ole tärkeimpiä asioitamme? Ongelmaa ei ratkaista, koska se on kovempi pala purtavaksi.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – (RO) Euroopan komissiolla on tällä hetkellä paremmin neuvotteluvaltaa, sillä jäsenvaltioiden sisäministerit antoivat sille neuvotteluvaltuudet viime viikolla.

Olemme käyneet myös useita tehokkaita neuvotteluja Yhdysvaltain edustajien kanssa. Kokouksista viimeisin oli 13. maaliskuuta järjestetty Euroopan unionin ja Yhdysvaltain oikeus- ja sisäasioiden troikka.

Mielestäni meidän olisi pidettävä mahdollisimman tiukasti kiinni tässä yhteydessä hyväksytyistä kolmesta periaatteesta ja erityisesti yhteisestä tavoitteesta viisumivapauden mahdollisimman nopeasta käynnistämisestä.

Vaikka edistys onkin ollut merkittävää, joissakin jäsenvaltioissa hylkäämisluvut kasvavat kasvamistaan.

Romaniassa luku on jo 37 prosenttia, lähes 10 prosenttia viimevuotista enemmän, vaikka samaan aikaan valtiostamme on tullut Euroopan unionin jäsen.

Tämä kehitys vie meidät valitettavasti kauemmas viisumivapausohjelmassa esitetystä 10 prosentin tavoitteesta.

Vain kaikkien jäsenvaltioiden yhteistoiminnalla voidaan ratkaista Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiin viisumeihin liittyvä vastavuoroisuuskysymys.

Meidän on varmistettava, että seuraavaan EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen huippukokoukseen mennessä kantamme kaikkia Euroopan kansalaisia koskevasta viisumivapaudesta on yhtenäinen ja varma ja perustuu hyvin suunniteltuun aikatauluun.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, sekä neuvoston että komission aikeet ovat hyvät, kun ne painottavat päättäväisesti aikovansa neuvotella Yhdysvaltain kanssa viisumivapauden kaikille Euroopan kansalaisille. Myös tämän päämäärän toteuttamiseksi suunnitellut toimet ovat suositeltavia. Kuitenkin EU:n suunnittelemiin monenvälisiin neuvotteluihin on avautunut jo kuilu, jonka täyttäminen vie todennäköisesti aikaa. Jotkut EU:n valtiot ovatkin päässeet jo konkreettisiin tuloksiin kahdenvälisissä neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa. Pyrimme kuitenkin kaikki samaan tulokseen – viisumivapauteen Yhdysvaltoihin matkustettaessa. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko odotamme monenvälisten, EU:n ja Yhdysvaltain neuvottelujen alkamista ja saamme viisumivapauden myöhemmin, tai ryhdymme kahdenvälisiin neuvotteluihin Yhdysvaltojen kanssa ja saamme viisumivapauden paljon nopeammin. On vähintäänkin moraalisesti väärin pakottaa EU:n jäsenvaltioita valitsemaan vähemmän kiinnostava vaihtoehto tekopyhän solidaarisuuden takia, jota monetkaan EU:n jäsenvaltiot eivät kunnioita muiden, paljon tärkeämpien asioiden, kuten energian osalta. Lisäksi jo puolella Euroopan kansalaisista on viisumivapaus aiempien kahdenvälisten Yhdysvaltain kanssa käytyjen neuvottelujen ansiosta.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). – (RO) Uskon, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä on erityinen suhde. Useimmat jäsenvaltiot kuuluvat Natoon ja osallistuvat yhteisesti Euroopan ja tarvittaessa muiden maiden turvallisuuden säilyttämiseen tekemättä eroa maiden välillä.

Kuitenkin ero tehdään Yhdysvaltain viisumien myöntämisessä, missä käytetään ehtoja, jotka eivät ole tällä hetkellä tarpeeksi selvät ja avoimet. Pääkriteeri, alle 10 prosenttia hylättyjä viisumeita, on ehto, joka riippuu täysin Yhdysvaltain kansalaisista eikä viisumia hakevista kansalaisista.

Euroopan unionin toimielimet eivät ole päässeet neuvotteluissa vielä päätökseen Euroopan kansalaisten hyväksi. Jokaisen jäsenvaltion onkin löydettävä omat tapansa ratkaista tilanne.

Neuvottelut ovat tiivistyneet viime aikoina, ja Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ovat käyneet niitä yhtäaikaisesti, mikä on myönteistä.

Neuvotteluissa on tarpeen pohtia viisumien myöntämisehtoja. Vain selvät ja erityisesti avoimet ehdot antavat kansalaisille heidän tarvitsemansa tiedot ennen viisumihakemuksen jättämistä.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, viisumihakemuksen hylkäämispäätös riippuu tietenkin Yhdysvaltain virkamiehistä. Jos Yhdysvaltoihin pääsyä koskevan oikeuden ehtona on hylättyjen viisumihakemusten prosenttimäärä, voimme päätellä seuraavasti: teemme mitä haluamme, te ette voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaan me käytämme tätä järjestelmää nöyryyttääksemme teitä näillä käsittelyillä ja menettelyillä ja pakotamme teidät hyväksymään tämän halventavan järjestelmän. Tätä ei voi yksinkertaisesti hyväksyä, ja tämä osoittaa, että mitään kumppanuutta ei ole olemassa ja että käytännöllisesti katsoen olemme asemassa, jossa emme voi vaikuttaa mihinkään.

Toivon kuitenkin, että ongelmaan löydetään ratkaisumalli yhteisön lähestymistavalla ja turvautumalla Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteesta saatuihin muihin välineisiin.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Olemme tyytyväisiä Euroopan komission aloitteeseen ja pidämme sitä edistysaskeleena pyrkimyksissä tehdä Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisista tasa-arvoisia. Näihin kansalaisiin kuuluvat myös ne, jotka liittyivät Euroopan unioniin neljä vuotta sitten toukokuussa ja jotka ovat edelleen Yhdysvaltojen tiukan viisumipolitiikan alaisia.

Slovakian tasavallan hallitus kuuluu niiden joukkoon, jotka käyvät kahdenvälisiä keskusteluja Yhdysvaltojen kanssa uskoen vilpittömästi, että näiden keskustelujen tuloksena Washingtonissa aloitetaan toimet nopeammin ja ollaan avuliaampia.

Olisinkin iloinen, jos Slovakian kahdenvälisiä neuvotteluja pidettäisiin myönteisenä toimena Euroopassa: neuvottelut täydentäisivät Euroopan toimielinten toimintaa pikemminkin kuin korvaisivat sen. Haluaisin myös painottaa, että kyse ei ole siitä, että hallituksemme tekisivät väärin: haluamme, että yhteisön perusperiaatteita kunnioitetaan, ja tähän kuuluu myös kansalaisten tasa-arvon kunnioittaminen.

  Titus Corlăţean (PSE). – (RO) Romania on yksi niistä Euroopan unionin jäsenvaltioista, jonka kansalaiset tarvitsevat viisumin päästäkseen Yhdysvaltoihin.

Toisin kuin muut valtiot, Romania on toistaiseksi vältellyt kahdenvälisten neuvottelujen aloittamista Yhdysvaltojen kanssa, vaikka kyseisen valtion kanssa solmittu kumppanuus ja romanialaisjoukot Irakissa ja Afganistanissa olisivat oikeuttaneet Romanian vetoamaan kahdenvälisten ratkaisujen löytämiseen viisumien myöntämiskysymyksessä.

Tuen EU:n jäsenvaltioiden yhteistä lähestymistapaa ja Euroopan komission valtuuttamista nopean ratkaisun löytämiseksi, jotta Yhdysvallat myöntäisi viisumivapauden Euroopan unionin kansalaisille, mukaan lukien romanialaisille.

Euroopan komission on neuvoteltava todellisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Taustalla vaikuttava Romanian yleinen mielipide on otettava huomioon, ja lopulta voi käydä niin, että Romanian on löydettävä nopea ratkaisu kahdenvälisillä neuvotteluilla Yhdysvaltojen kanssa samalla tavalla kuin niiden muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat ratkaisseet Yhdysvaltojen viisumikysymyksen ottamatta huomioon EU:n yhteistä kantaa.

Olen pahoillani, ettei Franco Frattini osallistu tähän keskusteluun, koska hänen velvollisuutenaan olisi ollut taistella oikean käsittelyn puolesta ja Euroopan ja Romanian kansalaisten vapaan liikkuvuuden puolesta, eikä edistää syrjivää politiikkaa niiden romanialaisten ja yhteisön kansalaisten osalta, jotka asuvat ja työskentelevät Italiassa ja joista useimmat ovat sopeutuneet hyvin Italian yhteiskuntaan.

  Dragutin Mate, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Yritän vastata tiettyihin pulmiin ja kysymyksiin, joita olette ottaneet esiin. Ensinnäkin haluan sanoa, että on erittäin tärkeää, että viimeisimmässä neuvoston tapaamisessa 18. huhtikuuta päästiin yhteisymmärrykseen ja että komissiolle myönnettiin valtuudet aloittaa neuvottelut. Tämä on erittäin tärkeää, jotta voimme työskennellä – kuten olette toistaneet täällä tänään useita kertoja – sellaisessa hengessä ja sellaisella tavalla, että kaikkien Euroopan kansalaisten oikeudet ja tietenkin myös velvollisuudet ovat samanlaiset.

Käsittelen nyt joitakin yksittäisiä, täällä esitettyjä kysymyksiä. Haluaisin sanoa, että neuvottelujen alussa emme voineet hyväksyä strategiaa, jota Euroopalle tyrkytettiin, kuten yksi parlamentin jäsenistä sanoikin. Sanoisin, että pystyimme vastustamaan sitä kenties aloituspaineen alla, kun strategia luotiin. Teimme sopimuksia, löysimme ratkaisutavan, loimme kaksitahoisen yhteistyön lähestymistavan tulevaisuudelle, ja näin teimme tavallaan selväksi sekä Yhdysvalloille että EU:n jäsenvaltioille, kuinka voimme tehdä yhteistyötä ja missä ovat rajamme siitä, mitä hyväksymme ja mitä emme.

Haluan käsitellä erityisesti kysymystä sormenjäljistä ja tietenkin ongelmaa, joka joillakin teillä Euroopan parlamentin jäsenistä on ensisijaisesti EU:n jäseninä. On tärkeää, ettemme sekoita keskenään kahta eri järjestelmää eli sähköiseen matkustuslupaan perustuvaa järjestelmää ja matkustajarekisteritietoja. Matkustajarekisteritietojärjestelmä ei muutu, vaan se pysyy samanlaisena kuin se on nyt ja samanlaisena kuin se alun perin hyväksyttiin ja otettiin käyttöön. Järjestelmään ei kuulu sormenjälkien tallentamista matkatoimistoissa tai missään muuallakaan. Asia on näin, eikä siitä tarvitse keskustella eikä siihen tarvita muutoksia. Mielestäni tämä on todellakin erittäin tärkeää.

Tietosuojan ja korkean tason asiantuntijaryhmän toimien osalta minun on sanottava, että siitä lähtien, kun olen johtanut ministerineuvostoa ja toiminut neuvoston puheenjohtajana, olen toiminut erittäin avoimesti yhdessä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kanssa. Olen antanut tästä aiheesta kaksi mietintöä asianosaisille valiokunnille ja nyt olen esitellyt ajankohtaiset asiat myös parlamentille.

Mielestäni tässä ensimmäisessä vaiheessa olemme noudattaneet periaatetta siitä, että selvitämme, missä ongelmat ovat, missä yhteiset vaikeudet ovat, missä yhteiset periaatteet ovat, jos sellaisia on, ja missä sellaisia ei ole. Tämän perusteella voimme siirtyä jatkotoimiin. Jatkotoimet ja neuvottelut alkavat vuonna 2009, ja jos oletetaan, että ne todella alkavat, on erittäin tärkeää, että meillä, parlamentilla, neuvostolla ja komissiolla, on yhteinen kanta. Vain näin voimme kerätä tarpeeksi voimia päästäksemme sopimukseen. Uskon, että myös parlamentti on päättänyt, että kyseinen sopimus on meille tällä hetkellä erittäin tärkeä. Näin meillä olisi turva tietosuojalle eikä meidän tarvitsisi palata asiaan aina uudelleen neuvotellessamme sopimuksista. Tämä on tavoitteemme. Kyse ei ollut neuvotteluista, jotka liittyisivät sopimuksen tekemiseen. Tiettyjä periaatteita on tutkittu. Tutkimusten perusteella havaitsemme – ja tiedämme tämän jo – että kaksitoista periaatetta ovat käytännössä samanlaiset. Jos neuvottelut aloitetaan, on neuvottelujen kohteena tietenkin myös periaate, joka ei ole samanlainen. Toivon, että onnistumme neuvotteluissa.

Haluan nostaa esille myös kysymyksen yhteistyöstä jäsenvaltioiden, komission ja neuvoston puheenjohtajan välillä pöytäkirjojen, lisäneuvotteluiden ja täytäntöönpano-ohjelmien osalta. On tehtävä selväksi, että pöytäkirjat eivät ole sopimuksia. Yhteisymmärryspöytäkirjat ovat poliittisen tahdon osoituksia siitä, että valtio haluaisi viisumivapauden. Pöytäkirjoissa ei ole sellaisia osia, jotka antaisivat niille kansainvälisen sopimuksen aseman.

Lisäneuvotteluiden ja täytäntöönpanosopimusten ja/tai täytäntöönpanosääntöjen osalta meillä on erittäin tiiviit suhteet jäsenvaltioihin. Esimerkiksi joitakin päiviä sitten kävin avoimen keskustelun Tšekin tasavallan Jan Langerin kanssa näistä neuvotteluista ja niiden etenemisestä. Tällä hetkellä ei ole olemassa kirjallisia dokumentteja keskusteluista ja täytäntöönpanosäännöistä, joita Yhdysvallat esittäisi yhdellekään jäsenvaltioista.

Mielestäni on tärkeintä, että jäsenvaltioiden sekä komission ja neuvoston puheenjohtajavaltion työ on jatkossakin avointa. Vain tällaisella kolmikolla – ja tietenkin joillakin yhteistyön aloilla myös Euroopan parlamentin kanssa – voidaan tähän kysymykseen puuttua sopivalla tavalla. Meidän olisi kuitenkin annettava komission varapuheenjohtajan vastata useisiin kysymyksiin, jotka kuuluvat komission toimivaltaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, meidän on korjattava epäoikeudenmukainen tilanne. Emme voi hyväksyä, että Euroopan kansalaiset ovat kahdessa ryhmässä, joista toinen tarvitsee viisumia ja toinen ei. Uskon, että tämä on meidän kaikkien vakaa käsityksemme.

Toiseksi uskon itse henkilökohtaisesti yhteisneuvotteluiden voimaan. Eurooppa on paljon vahvempi, kun se puhuu yhdellä äänellä ja kun kaikki sen jäsenet osoittavat solidaarisuutta toisilleen. Kuten Dragutin Mate tietää, rohkenisin muistuttaa, että toisessa, periaatteessa aivan toisenlaisessa kysymyksessä eli open skies -asiassa pääsimme ensimmäiseen vaiheeseen, koska komissiolle annettiin valtuudet tietyllä hetkellä.

Samaan tapaan uskon yhteisneuvotteluiden voimaan, ja minun on sanottava yhdessä Dragutin Maten kanssa, että meidän on työskenneltävä kovasti ja päättäväisesti.

Lisään, että komissio on kuitenkin tehnyt vastavuoroisia järjestelyjä useiden ei-jäsenvaltioiden kanssa menneinä vuosina. Järjestelyidemme ansiosta olemme päässeet hyviin tuloksiin Kanadan, Australian ja muiden maiden kanssa, joten ei ole mitään syytä, miksi emme pystyisi lopettamaan tätä syrjivää kohtelua.

Haluan kertoa, että komissiolla on jo edustajansa Washingtonissa tiistaina ja keskiviikkona ja että neuvottelut voidaan aloittaa. Tämä todistaa päättäväisyytemme hyödyntää valtuuksiamme täysimääräisesti. Tämän voin kertoa teille tässä ensimmäisessä vaiheessa.

Haluaisin nyt vastata Gérard Deprez’n esittämään kysymykseen täytäntöönpanosopimuksista. Kuten Dragutin Mate juuri sanoi, meillä ei ole vielä täytäntöönpanosopimuksia, joten niitä on erittäin vaikeaa arvioida. Velvollisuutenamme on kuitenkin arvioida niitä huolellisesti yhteisön säännöstön valossa. Lisäisin vielä, että aiomme toimia avoimesti erityisesti parlamentin kanssa neuvotteluissamme Yhdysvaltojen kanssa. Kuitenkin myös jäsenvaltioiden – en syytä ketään, en yhtäkään jäsenvaltiota – kaikkien jäsenvaltioiden, jotka käyvät kahdenvälisiä neuvotteluja, on myös täytettävä avoimuuden vaatimus. Tarvitsemme molemminpuolista luottamusta, jos haluamme toimia tehokkaasti. Tätä haluan painottaa.

Jos täytäntöönpanosopimuksissa ilmenee myöhemmin asioita, joita yhteisön oikeuden nojalla ei voi hyväksyä, tutkimme, mitä on tehtävä, ja ryhdymme joka tapauksessa toimiin.

Kolmantena asiana jotkut teistä esittivät kysymyksen tiedoista. Haluan huomauttaa, että matkustajarekisterien tietojenvaihtoa säädellään vuonna 2007 tehdyllä sopimuksella Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä. Säännöt annetaan kyseisessä sopimuksessa, ja ne sitovat meitä tällä hetkellä, eikä ole mitään syytä hyväksyä yhdysvaltalaisten ystäviemme esittämiä uhkailuja. Havaitsin Gérard Deprez’n kommenteista, että loppujen lopuksi yleisen transatlanttisen sopimuksen nojalla olisi epäilemättä hyödyllistä luoda itsenäinen viranomainen valvomaan tietosuojaa.

Selvensin tässä joitakin asioita, mutta voin luvata teille, että parlamentti pidetään rinnallamme neuvotteluissa ja että saamme vahvuutemme täysimääräisellä toimielintenvälisellä sopimuksella, joka osoittaa yhdysvaltalaisille ystävillemme, että Euroopan unioni aikoo todellakin vaatia tasa-arvoista kohtelua kaikille kansalaisilleen ja aikoo toimia vankkumattoman päättäväisesti.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan toukokuun istuntojakson aikana Strasbourgissa.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen neuvoston puheenjohtajavaltion lausuntoon kaikkien EU:n kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta. On aika antaa parlamentaariset valtuudet komissiolle, jotta se voi pyrkiä kattavaan sopimukseen EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä viisumivapausohjelmasta. Tarkoituksena on mahdollistaa turvallinen, viisumiton matkustaminen kaikille EU:n kansalaisille poikkeuksetta mahdollisimman pian. Odotamme myös komission toimivan mahdollisimman avoimesti neuvottelujen aikana. Tällä hetkellä emme näe mitään syytä siihen, että Yhdysvaltain olisi vaadittava lisätietojen antamista. On myös tärkeää, että kansalaiset voisivat lähettää viisumihakemuksensa ja henkilötietonsa sähköisesti.

Useita kollegoita on ärsyttänyt joidenkin jäsenvaltioiden siirtyminen kohti nopeampaa viisumivapaussopimusten saavuttamista Yhdysvaltain viranomaisten kanssa kahdenvälisillä keskusteluilla. Tämä ei jaa EU:ta. Emme saa unohtaa, että käytännössä kaikkien vanhojen jäsenvaltioiden kansalaiset pääsevät jo viisumitta Yhdysvaltoihin, kun taas käytännössä yhdelläkään uusien jäsenvaltioiden kansalaisista ei ole tätä mahdollisuutta.

Näiden valtioiden allekirjoittamia yhteisymmärryspöytäkirjoja on pidettävä poliittisen tahdon ilmentyminä tiellä kohti viisumitonta järjestelmää. Pöytäkirjat eivät varmastikaan ole separatistisia sopimuksia.

(Istunto keskeytettiin klo 11.25 ja sitä jatkettiin klo 11.30.)

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

4. Äänestykset

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

4.1. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vakautus- ja assosiaatiosopimukseen liitettävä pöytäkirja (A6-0078/2008, Jacek Saryusz-Wolski) (äänestys)

4.2. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltaminen linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot) (kodifioitu toisinto) (A6-0089/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

4.3. Sovittelu siviili- ja kauppaoikeuden alalla (A6-0150/2008, Arlene McCarthy) (äänestys)

– Ennen äänestystä

  Arlene McCarthy, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, yhteiseen kantaan ei tehdä tarkistuksia. Tämä on parlamentin, neuvoston ja komission välisen erinomaisen työn ansiota ja erityisesti varjoesittelijöideni Diana Wallisin ja PPE-DE-ryhmän Jean-Paul Gauzèsin työn ansiota. He ottivat tiukan linjan neuvoston ja komission osalta.

On kulunut jo yli vuosi siitä, kun sovimme ehdotuksesta, mutta vasta alan sovitteluasiantuntijoiden ja -ammattilaisten vastaukset parlamentin kaikkien aikojen ensimmäiseen internet-kuulemiseen vakuuttivat meidät tämän lainsäädännön ansioista. Tiedän, että asiantuntijat ovat nyt tyytyväisiä siihen, että ehdotukset muuttuvat osaksi lainsäädäntöä tämänpäiväisellä äänestyksellä.

Liian usein näemme tapauksia, joissa lasten vanhempien avioliitto tai parisuhde sujuu huonosti ja osapuolet käyvät oikeutta vuosikausia ja maksavat valtavia oikeudenkäyntikuluja. Yksi äänestäjistäni, jolla oli kreikkalainen puoliso, joutui keräämään oikeudenkäyntilaskuja ja käymään oikeutta kolmen vuoden ajan saadakseen lapsensa takaisin. Sovittelu voikin olla arvokas väline kansalaisille, jotta he pääsevät oikeuteen ja jotta riidanratkaisun kulut pienenevät, eikä katkeria oikeuskäsittelyjä tarvita.

Lisäetuna on, että nyt oikeudessa on enemmän aikaa tapauksille, jotka vaativat tuomioistuimen tuomiota. Uuden lainsäädännön ansiosta ihmisten kaikkialla Euroopassa pitäisi saada oikeussuoja nopeammin ja edullisemmin. Kehotankin jäseniä tukemaan toista käsittelyä ja antamaan uudet hyvitys- ja korjauskeinot kansalaisille kaikkialla EU:ssa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (IT) Haluaisin muistuttaa, että täysitunnossa esittelijällä on oikeus pyytää puheenvuoroa kahdeksi minuutiksi, joten toivon kaikkien muistavan noudattavan sopivaa itsehillintää. Uskoakseni Reinhard Rack pyysi työjärjestyspuheenvuoroa.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tavallisesti sanoisimme, että koneistomme ei toimi, mutta tässä erityisessä tapauksessa kyse on toimimattomista hisseistä. Monet kollegoistamme odottavat pääsyä alas saliin. Olisikin järkevää, jos voisimme mahdollisesti harkita, että tällaiset ilmoitukset voitaisiin tehdä aiemmin.

  Puhemies. − (IT) Takaan, että hissit pyritään palauttamaan toimintakuntoon mahdollisimman nopeasti tai sitten järjestämme kollegoille mahdollisuuden äänestää hisseissä.

4.4. Eurooppalaiset satelliittinavigointiohjelmat (EGNOS ja Galileo) (A6-0144/2008, Etelka Barsi-Pataky) (äänestys)

4.5. Direktiivin 2003/109/EY soveltamisalan laajentaminen koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä (A6-0148/2008, Martine Roure) (äänestys)

4.6. Vihreä kirja kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan unionin huumepolitiikassa (A6-0073/2008, Giusto Catania) (äänestys)

4.7. Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttaminen (monivuotinen rahoituskehys) (A6-0157/2008, Reimer Böge) (äänestys)

4.8. Kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmatyö ja täytäntöönpano (A6-0042/2008, Marie-Arlette Carlotti) (äänestys)

4.9. Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2007 edistymiskertomus (A6-0059/2008, Erik Meijer) (äänestys)

– Ennen äänestystä

  Erik Meijer, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, Vytautas Landsbergisin suullinen tarkistus pakottaa minut selvittämään erästä nimeä koskevaa monimutkaista tilannetta.

”FYROM” ei ole koskaan ollut yhdenkään valtion nimi, vaan se on lyhenne sanoista ”former Yugoslav Republic of Macedonia” (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia). Edellisessä mietinnössäni, jonka parlamentin täysistunto hyväksyi 12. heinäkuuta 2007, päätettiin, että käyttöön ei otettaisi kyseistä lyhennettä vaan nimenä käytettäisiin kaikkia viittä sanaa.

Tämän perusteella kaikki muut termit korvattiin tarkistuksissa sanoilla ”former Yugoslav Republic of Macedonia”.

Ehdotan, että tätä noudatetaan edelleen. Vytautas Landsbergisin esittämässä suullisessa tarkistuksessa ei noudateta tätä päätöstä. Odotan, että sopimus Kreikan kanssa saadaan tehtyä vuoden 2008 aikana ja että eriävät näkemykset kyseisen valtion nimestä ratkaistaan. Sitten FYROM-termi voidaan unohtaa lopullisesti.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tilanne yhden naapurimme kanssa on hankala, sillä erästä Euroopassa sijaitsevaa, aivan tavallisesti olemassa olevaa tasavaltaa kutsutaan YK:n päätöksellä virallisesti olemattomaksi – vain ”entiseksi M:n tasavallaksi”.

Ennen kuin Washington seuraa New Yorkia ja vaatii, että Georgiaa Kaukasuksella olisi kutsuttava ”entiseksi Neuvostoliiton tasavallaksi Georgiaksi”, olisi meidän ilmaistava tyytymättömyytemme tällaiseen käytäntöön ja löydettävä ratkaisu tapaukseen ”M.”. Tämä on väliaikainen ehdotukseni, jolla ei korvata jonkun ”entisen” nimeä, vaan korjataan tilanne mietintömme tekstillä, johon lisätään lisäselvitys: ”valtio, jota kutsutaan nimellä FYROM.”

Pyydän teiltä hieman huumorintajua ja tukea. Meidän olisi autettava sekä Kreikkaa että ”M:ää”.

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

4.10. Kiinan politiikka ja sen vaikutukset Afrikkaan (A6-0080/2008, Ana Maria Gomes) (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 5 toimitettua äänestystä

  Ana Maria Gomes, esittelijä. − (PT) Arvoisa puhemies, haluan esittää 5 artiklaan tarkistusta, joka muuttaa tekstiä hieman. Tällä hetkellä mietinnössä lukee:

(EN) ”kehottaa tässä yhteydessä EU:ta tukemaan kaikki tärkeimmät avunantajat ja sijoittajat yhteen kokoavan Afrikan kumppanuusfoorumin perustamista;”

(PT) ja esittämäni tarkistuksen jälkeen siinä lukisi:

(EN) ”kehottaa tässä yhteydessä EU:ta varmistamaan, että Afrikan kumppanuusfoorumi kokoaa yhteen kaikki tärkeimmät avunantajat ja sijoittajat, erityisesti Kiinan;”.

(PT) Tarkistus johtuu siitä, että olemme havainneet, että Afrikan kumppanuusfoorumi on vasta perustettu, ja tämä on pieni muutos, joka kuvastaa nykytilannetta. Tarkistuksesta ilmoitettiin kaikille kollegoille ja varjoesittelijöille, eikä minulle ole kerrottu minkäänlaisesta vastustuksesta.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

5. Juhlaistunto – Slovenia

  Puhemies. − (DE) Spoštovani gospod predsednik Republike Slovenije. Olen erittäin iloinen voidessani toivottaa Slovenian tasavallan presidentin tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin tänään tänne Strasbourgiin. Tervetuloa, arvoisa presidentti!

Slovenia liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, ja se on tällä hetkellä neuvoston puheenjohtajavaltio. Arvoisa presidentti, neljä kuukautta sitten aloititte virkanne Slovenian presidenttinä, ja olemme tavanneet tuon jälkeen jo kolmesti: ensimmäistä kertaa kaksi päivää virallisen virkaanastumisenne jälkeen Ljubljanassa, sitten 8. tammikuuta Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden virallisissa avajaisissa ja kolmannen kerran New Yorkissa helmikuussa YK:n yleiskokouksen ilmastonmuutosta käsittelevän keskustelun yhteydessä.

Arvoisa presidentti, olette Slovenian kolmas presidentti valtionne saatua itsenäisyyden. Voitte muistella pitkää ja ansiokasta uraanne kansainvälisen lain professorina ja ennen kaikkea diplomaattina, sillä suuren osan urastanne olette palvellut Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kahdeksan vuoden ajan olitte Slovenian tasavallan pysyvä edustaja Yhdistyneissä Kansakunnissa ja viiden vuoden ajan YK:n apulaispääsihteeri poliittisissa asioissa.

Nyt Slovenialla on suuri kunnia olla ensimmäinen uusista jäsenvaltioista – Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004 liittyneistä valtioista – ja ensimmäinen entinen kommunistinen valtio ja ensimmäinen slaavilainen valtio, jolla on Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus.

Tämä etuoikeus tarkoittaa myös suurta vastuuta Slovenialle, koska uusien jäsenvaltioiden on sitouduttava ja tunnettava vastuunsa koko Euroopan unionin suurta perhettä kohtaan. Slovenia saa neuvoston puheenjohtajuuden myötä toisenkin vastuun, nimittäin vastuun naapurustoaan, Länsi-Balkanin maita kohtaan.

Slovenia on malli näille maille ja osoittaa niille, että menestyminen on mahdollista, että Euroopan unionin jäsenyys on mahdollinen ja että liittyminen tuo vakautta, kehitystä ja vaurautta.

Arvoisa presidentti, olen erittäin iloinen saadessani kutsua teidät puhumaan parlamentille. Izvolite, prosim!

  Danilo Türk, Slovenian tasavallan presidentti. − (SL) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, on suuri kunnia tulla kutsutuksi puhumaan tälle arvostetulle parlamentille. Vain kuukausi sitten juhlistimme Euroopan parlamentin ensimmäisen istunnon viidettäkymmenettä vuosipäivää. Vuosipäivä on erinomainen tilaisuus tarkastella Euroopan unionin nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Tänään olen saanut erityisen tilaisuuden kertoa ajatuksistani teille – Euroopan kansojen valituille edustajille.

Parlamentti ja tietenkin Euroopan unioni kokonaisuudessaan esittävät hienoja näkemyksiä pysyvästä rauhasta ja hyvinvoinnista, yhteistyön hengestä ja jatkuvasti tiivistyvästä yhdentymisestä, josta Euroopan kansat hyötyvät. Näiden näkemysten isät – Jean Monnet, Robert Schuman, Konrad Adenauer, Alcide de Gasperi ja muut – eivät todennäköisesti pystyneet kuvittelemaan, että 51 vuotta Euroopan yhteisöjen perustamisen jälkeen erittäin yhdentyneessä Euroopan unionissa, joka laajeni merkittävästi vuonna 2004, Slovenia olisi puheenjohtajavaltio ensimmäisenä uusista jäsenvaltioista ja Slovenian presidentti puhuisi Euroopan parlamentille.

Euroopan isien tyytyväisyys voittaisi kuitenkin todennäköisesti heidän hämmästyksensä. Eurooppalainen hanke on paitsi onnistunut, myös osoittanut olevansa hanke, jolla on valtavasti muutosvoimaa ja jolla ollaan luomassa täysin uudenlaista Eurooppaa, sellaista Eurooppaa, jota ei ole aiemmin tunnettu maanosan pitkän historian aikana. Nykyään on vieläkin tärkeämpää, että Euroopan unioni on osoittanut olevansa eurooppalaisen hankkeen ansiosta maailmanlaajuinen tekijä ja toimija. Nimenomaan tästä haluaisin puhua tänään.

Miten tähän uskomattomaan menestykseen on päästy, miten tällainen suuri ja tärkeä maailmanluokan toimija on pystytty luomaan? Mitä voimme päätellä tästä menestyksestä nykyään? Osaammeko hyödyntää aiemmasta saamaamme menestystä kohdatessamme nykyisiä ja tulevia haasteita? Nämä ovat kysymyksiä, jotka meidän on esitettävä aina uudelleen. Euroopan unionilla on jatkossakin edessään monimutkaisia kysymyksiä jatkuvasti globaalimmassa maailmassa, ja unionin on pystyttävä antamaan uskottavia vastauksia. Euroopan unionin menestystarina jatkuu, jos EU säilyttää dynamiikkansa, osoittaa olevansa maailmanluokan poliittinen toimija, jonka merkitys – haluaisin lisätä: poliittinen merkitys – kasvaa jatkuvasti. Edistys on menestyksen ehto. Euroopan unionilta vaaditaan nykyään, että se ottaa johtavan aseman maailmassa.

Monilla aloilla unionilla on jo tällainen asemansa tai sitä odotetaan innokkaasti. Haluaisin mainita kaksi näistä aloista: ilmaston lämpeneminen ja ihmisoikeudet.

Viime vuonna Euroopan unioni nosti ympäristöasiat ja erityisesti ilmaston lämpenemisen politiikkansa keskipisteeksi. Tämä oli epäilemättä järkevä päätös, koska ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen ovat selvästikin vakavimpia uhkia ja suurin haaste, joita me kaikki kohtaamme. Euroopan komissio on asettanut erityiset tavoitteet, joiden ansiosta Euroopan unioni voi ottaa johtavan aseman maailmanlaajuisesti. Keskeinen tavoite on päästä 20 prosentin vähennyksiin kasvihuonepäästöissä vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 1991 päästömääriin. Tämän tavoitteen saavuttaminen on esitelty itsenäisenä sitoumuksena. Vieläkin kunnianhimoisempaa tavoitetta koskevan aloitteen pitäisi olla osa yleistä, kansainvälistä sopimusta, johon kuuluisivat myös muut keskeiset tekijät. Tässä tapauksessa Euroopan komission ehdotuksen mukaan Euroopan unioni voisi olla valmis jopa 30 prosentin säästöihin samana ajanjaksona. Nämä tavoitteet ovat niin tärkeitä ja kunnianhimoisia, että niiden toteuttamiseen tarvitaan muutosvoimaista näkemystä ja toimenpiteitä, joihin ryhdytään ilmaston lämpenemisen torjumiseksi. Näin annetaan tarvittava esimerkki ja toimitaan maailman johtajana.

Onko näitä tavoitteita kuitenkaan mahdollista saavuttaa vai tuleeko niistä jälleen yksi ylivoimainen este? Vastaus ei ole toistaiseksi aivan selvä. Kuukausi sitten Eurooppa-neuvosto otti tyytyväisenä vastaan Euroopan komission ehdotuksen, joka on hyvä pohja sopimukselle. Kuulemiset tänä ja ensi vuonna osoittavat, miten pitkälle voidaan päästä ennen Kööpenhaminassa pidettävää konferenssia, joka on määrä järjestää joulukuussa 2009. Haluaisin korostaa, että perustaessaan erityisen ilmastonmuutosta käsittelevän valiokunnan Euroopan parlamentti myönsi jo aiheen tärkeyden, ja tämän ansiosta parlamentilla on erittäin tärkeä tehtävä.

Edessämme oleva tehtävä on todennäköisesti vaikea. Eurooppalaisissa tiedotusvälineissä näkyvä levottomuus kertoo useita erilaisia viestejä. Toisaalta tiedotusvälineissä tarjotaan tukea, mutta esillä on myös epäileviä ääniä, jotka varoittavat joidenkin Euroopan teollisuuden alojen huolista ja siitä, että maailman talouden vaikeuksien takia myös kilpailukykyä on vaikeaa saavuttaa ja samalla ympäristökysymyksistä on tulossa suhteellisesti vähemmän tärkeitä.

Tällaiset vaikeat hetket asettavat johtajuuden todelliseen haasteeseen. On ilmiselvää, että ilmaston lämpenemisessä on saavutettu vaihe, jossa kansainvälisen yhteisön on tehtävä selvä valinta: joko kasvun annetaan jatkua ja mahdollinen katastrofi hyväksytään, tai sitten rohkaistutaan ja lähestytään asiaa muutoksin, joilla voidaan lieventää ilmaston lämpenemisen seurauksia ja estää pahimman tapahtuminen. Emme menesty palvomalla kasvua. Vaikka tähän ei olekaan helppoa päästä, se on nykyään ehdoton edellytys. Toivon, että valitsemme tänä vuonna tien, joka johtaa muutokseen.

Näissä ponnistuksissa on tarpeen laajentaa puolestapuhujien etulinjaa. Joka tapauksessa on jo paljon ihmisiä, jotka pitävät muutosta tarpeellisena. Kansalaisjärjestöt, tiedotusvälineet ja muut kansalaisyhteiskunnan tekijät ovat lähteneet liikkeelle. Liike-elämässä on nähtävissä selvää kiinnostusta uusien, puhtaaseen energiaan perustuvien teknologioiden kehittämiseen, ja yhä useammat ihmiset ovat muuttamassa kulutustottumuksiaan.

Nyt nämä suuntaukset on liitettävä yhteen määrätietoiseksi liikkeeksi. Aikarajat tunnetaan. Paikka tiedetään. Viime vuonna Balilla hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaan neuvotteluissa päästään oletettavasti päätökseen ensi vuonna, kun hyväksytään maailmanlaajuinen sopimus, joka korvaa Kioton pöytäkirjan vuonna 2012. Vaikka neuvotteluja käydään Yhdistyneissä Kansakunnissa, on tärkeää, että tukea saadaan kaikkialta. Ajan ja paikan ansiosta voimme yhdistää ponnistuksemme, ja Euroopan unionin on otettava johtoasema.

Hyvät naiset ja herrat, ympäristö ei ole ainoa asia, jossa Euroopan unionin on otettava johtava rooli kansainvälisesti. Unionin on toimittava voimakkaammin maailmanlaajuisissa ponnistuksissa ihmisoikeuksien puolesta. Euroopan unioni tukee tietenkin ihmisoikeuksia. EU:n toimielimet perustuvat oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien periaatteille.

Kaikki jäsenvaltiot ratifioivat Lissabonin sopimuksen tämän vuoden loppuun mennessä, ja tänä vuonna juhlistamme myös ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60. vuotta. Tämä tarkoittaa, että ensimmäistä kertaa unionin historiassa unionin kansalaisten kansalaisoikeuksien, poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien koko kirjosta tulee laillisesti sitova unionin perusoikeuskirjan myötä.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tilanne eri puolilla maailmaa ei ole rohkaiseva. Monissa paikoissa eri puolilla maailmaa on havaittavissa useita merkkejä järjestelmällisistä ihmisoikeusrikkomuksista. Osittain tämä johtuu mielivaltaisesta taloudellisten etujen tavoittelusta paikallisen väestön ja ympäristön tarpeet unohtaen. Erityisesti köyhää alkuperäisväestöä uhkaavat säännöllisesti köyhyys ja nälkä ja joissakin tapauksissa jopa täydellinen häviäminen. Useissa paikoissa Afrikassa ja Aasiassa käytävissä aseellisissa selkkauksissa tapahtuu jatkuvasti julmuuksia, jotka ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Euroopan unionin on toimittava niin, että se antaa talousmalleja kestävälle kehitykselle. Sen on toimittava myös humanitaaristen ja diplomaattisten ponnistelujen hyväksi, mutta otettava käyttöön myös sääntöjä, joilla tuetaan kansainvälisen tuomioistuimen antamia päätöksiä. Tässä vaiheessa Euroopan unionin on otettava johtava rooli varsinkin siksi, että ihmisoikeuksia koskeva toiminta on jäänyt jälkeen maailmanlaajuisesti.

YK:n ihmisoikeusneuvosto kamppailee edelleen löytääkseen oikeat työskentelytavat. Ponnistelut ihmisoikeuksien yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun luomiseksi kaikkialle maailmaan ovat lupaavia, mutta eivät toistaiseksi vielä tehokkaita. Toiminta useita ja järjestelmällisiä ihmisoikeusrikkomuksia vastaan ei ole tarpeeksi yhtenäistä. Kaikki tämä voidaan korjata hiljalleen, mutta siihen tarvitaan tehokasta johtajuutta ja ihmisoikeuksia todella puolustavien YK:n jäsenten todellista johtoasemaa.

Todellisuudessa tämä ei voi tapahtua ilman Euroopan unionin johtavaa asemaa, sillä se edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden tärkeintä vaikutusvaltaista ryhmää. Jotkut muut, ihmisoikeuksia perinteisesti puolustaneet tahot ovat viime aikoina passivoituneet, eivätkä ne ole hakeneet jäsenyyttä YK:n ihmisoikeusneuvostoon. Ihmisoikeuksien merkityksen ymmärtämistä ovat selvästikin vähentäneet kasvavat huolet, jotka aiheutuvat terrorismista ja muista turvallisuusuhkista, joihin kuuluu myös reagointi niihin uhkiin, joita ei aina pohdita tarpeeksi perusteellisesti. Euroopan unionin on tilkittävä tämä aukko.

Unionin on löydettävä myös uusia tapoja yhteistyölle YK:n turvallisuusneuvoston kanssa. Turvallisuusneuvoston toimet Darfurissa auttoivat kansainvälistä tuomioistuinta saavuttamaan asemansa, kun se pyrki asettamaan syytteeseen oman aikamme katalimpien rikosten tekijät. Lähes täsmälleen vuosi sitten kansainvälinen tuomioistuin antoi pidätysmääräykset joistakin näistä rikollisista. Ponnistuksia on jatkettava, jotta rikolliset saadaan oikeuteen, ja yhteistyö turvallisuusneuvoston kanssa on jatkossakin erittäin tärkeää.

Euroopan unionin on kuitenkin myös ilman YK:n turvallisuusneuvoston toimintaa harkittava toimia, joilla edistettäisiin kansainvälisen tuomioistuimen tehokkuutta. Haluaisin korostaa, että nimenomaan kansainvälinen oikeudenkäyttö on nykyajan kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan selkäranka, ja tätä on tuettava tehokkaasti.

Euroopan unionin olisi tuettava eri puolilla maailmaa demokratiakehityksensä alkuvaiheessa olevia maita, jotka ovat sitoutuneet aidosti ihmisoikeuksiin. Kyseiset maat ovat kiinnostuneita kansainvälisestä toiminnasta, mutta samanaikaisesti niiden on otettava huomioon alueelliset ja muut kytköksensä ja myös se, että kaikessa ihmisoikeuksiin liittyvässä kansainvälisessä toiminnassa ei laiminlyödä näitä seikkoja. Nämä maat ovat kuitenkin Euroopan unionin kumppaneita, ja tästä kumppanuudesta on pidettävä huolta.

Hyvät naiset ja herrat, kansainvälinen ihmisoikeustoiminta eri muodoissaan voi olla tehokasta vain, jos sillä on vakaa perusta ja jos ihmisoikeuksia kunnioitetaan kotikentällä periaatteellisesti. Mukaan kuuluvat sekä maahanmuuttajien että turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien suojaaminen ja huolellinen lainsäädännön soveltaminen tapauksissa, joihin sisältyvät terrorismisyytteet. Tämän perustan rakentamista on kuitenkin jatkettava. Lissabonin sopimukseen sisältyvät EU:n perusoikeuskirja ja parannettu päätöksentekojärjestelmä, joka helpottaa rohkeiden ja luovien ratkaisujen tekemistä ihmisoikeuksien alalla.

Euroopan unionille vaatimus luovuudesta ei ole mikään uusi juttu. Euroopan luova levottomuus, kuten Saksan liittopresidentti Horst Köhler sanoi puheessaan parlamentille kaksi vuotta sitten, tämä luova levottomuus on auttanut Eurooppaa ottamaan vastaan erilaisia sosiaalisia ja poliittisia haasteita, kun se on sitoutunut vapauteen ja totuuteen. Se on myös auttanut solidaarisuuden toteuttamisessa ja paremman maailman luomisessa kaikille. Missään muualla luovuus ja luova levottomuus eivät ole yhtä tarpeellisia kuin maahanmuuton hallinnassa ja maahanmuuttajien sosiaalisessa osallistumisessa.

Eurooppa on vanhenemassa eikä pysty enää pitkään pitämään maailmanjohtajan asemaansa ilman menestyksekästä väestönkehityspolitiikkaa. Tähän politiikkaan kuuluu tietenkin myös muuttoliikkeen hallinnointi. Eurooppa tarvitsee uusia tulokkaita, joiden mieli on myönteinen ja jotka pystyvät osallistumaan omalta osaltaan paremman maailman luomiseen kaikille. Poliittiset toimenpiteet, joista on apua maahanmuuttajien sopeutumisessa, ovat tietenkin erilaisia eri maissa, ja niiden yhdistämiseen on löydettävä oikea tapa jokaisen maahanmuuttajia vastaanottavan valtion olosuhteiden mukaisesti. Joitakin toimenpiteitä voidaan käyttää laajemmin, ja joissakin tapauksissa Euroopan unioni voi oppia jotakin myös Euroopan ulkopuolisilta mailta, esimerkiksi Kanadalta.

Muuttoliikepolitiikassa tarvitaan useita koordinoituja tavoitteita koko Euroopan unionin tasolla. Tavoite yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä vuodesta 2010 alkaen on sekä kunnianhimoinen että kiireellinen. Koordinointia maahanmuuttopolitiikan ja kehitysapupolitiikan välillä on myös tarpeen parantaa. Euroopan unionin on vahvistettava asemaansa korkean tason vuoropuhelussaan Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa muuttoliikkeestä.

Luovuutta tarvitaan myös maahanmuuttajien ja heidän yhteisöjensä kotouttamisessa. Taloudellinen hyvinvointi ja kasvava yhteiskunnallinen liikkuvuus ovat keskeisiä tekijöitä menestyksekkäässä muuttoliikepolitiikassa. Esimerkiksi etnisten vähemmistöjen liiketoiminta tuottaa työpaikkoja ja on merkittävässä osassa vastaanottavien valtioiden taloudessa. Toisaalta hallitukset voivat osallistua omalta osaltaan sopivin määräyksin ja pätevöitymisohjelmin ja tarjoamalla yleistä tukea vapaalle yrittäjyydelle.

Kotouttamiseen on kuuluttava tehokas pääsy laadukkaaseen koulutukseen, kielikursseille ja yliopisto-opetukseen. Koulutus on edellytys maahanmuuttajien menestyksekkääseen kotouttamiseen laajemmin yhteiskuntaan.

Menestyksen on myös näyttävä. Maahanmuuttajataustaisille, menestyneille ihmisille on annettava mahdollisuus esiintyä televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä, ja heitä on pidettävä esimerkkeinä onnistumisesta. Näin laaja yleisö voi ymmärtää, että erilaisuus ja sosiaalinen osallistuminen sopivat yhteen ja että syrjimättömyys ja tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat tärkeimpiä poliittisia hyveitä. Menestys luo menestystä. Televisiossa on vaikuttavaa esitellä niiden menestystä, jotka aloittivat yhteiskunnan reunamilta.

Olen korostanut maahanmuuttoa ja kotouttamiskysymyksiä hieman yksityiskohtaisemmin, koska ne ovat tärkeitä Euroopan tulevaisuudelle ja koska ne ovat ala, jolla Euroopan luovuus pannaan koetukselle. Euroopan unioni on pystynyt ratkaisemaan useimmat sosiaaliset kysymykset menneisyydessä, ja tämän tuloksena siitä on tullut maailmalle esimerkki sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Ei ole mitään syytä, miksi meidän sukupolvemme ei löytäisi hyviä ratkaisuja maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviin kysymyksiin. Jos taitavat, ammattitaitoiset ja Euroopan tulevaisuuteen ja hyvinvointiin osallistumisesta kiinnostuneet ihmiset sopeutuvat yhteiskuntaan, Eurooppa hyötyy merkittävästi.

Hyvät naiset ja herrat, tarvitsemme nyt epäilemättä johtajuutta, visioita ja luovuutta. Samalla Euroopan unionin on todistettava, että se pystyy edelleen löytämään käytännöllisiä ratkaisuja erilaisiin haasteisiin. Emme saa unohtaa, että yli 50 vuotta sitten sama käytännöllisyys oli keskeinen tekijä Euroopan yhteisöjen luomisessa ja että se on nykyäänkin tie menestykseen.

Euroopan yhteisöjen perustaminen kannattavista taloudellisista syistä oli poikkeuksellisen käytännöllinen ajatus, joka mahdollisti myöhemmän yhdentymiskehityksen. Käytännöllisyyden merkitys Euroopan unionin historialle ja kehitykselle kuvastuu kaikessa: Euroopan talousyhteisön kehityksessä tulliliitoksi ja siitäkin eteenpäin, taidossa kehittää uusia yhteistyömuotoja ja uusia toimielimiä, joilla on lisää valtaa, ja taidossa laajeta maantieteellisesti.

Nykyään unionilla on edessään uusia haasteita, jotka edellyttävät käytännöllistä sopeutumista. Yksi merkittävimmistä haasteista on etenkin unionin jatkolaajeneminen. Vaikka onkin selvää, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiksi pyrkivien maiden on täytettävä ehdot, ei meidän kuitenkaan pitäisi estää yhtäkään niistä liittymästä EU:hun pelkästään poliittisten vaikeuksien tai kulttuuristen ennakkoluulojen takia. (Suosionosoituksia)

Pyrkiessään maailmanlaajuisesti merkittävään strategiseen asemaan Euroopan unioni tarvitsee Turkkia, ja tämän takia liittymisneuvotteluja Turkin kanssa on jatkettava. Unioni ei saa kieltää Turkilta jäsenyysmahdollisuutta, ja tämähän on asia, joka on jo vahvistettu. Jos Turkilta evättäisiin tämä mahdollisuus, Euroopan unionin itsensä uskottavuus kyseenalaistuisi.

Euroopan unioni ei voi tyytyä mustaan aukkoon Länsi-Balkanilla. Liittymisneuvotteluissa on Länsi-Balkanille määritettävä selkeästi eurooppalainen näkökulma. Tämä vaatii lisää työtä kyseisen alueen maiden kanssa, joiden on pystyttävä täyttämään jäsenyysehdot, ja myös koko alueen kanssa, jossa tarvitaan puitteet keskustelulle ja yhteisten ongelmien ratkaisemiselle. Euroopan unionin naapurivaltiopolitiikassa idässä ja muuallakin EU:n on sovellettava samaa käytännöllisyyttä, jonka avulla se pääsi tuloksiin menneisyydessään. Malleja mainitsematta haluan painottaa, että Ukraina ja Moldova tarvitsevat toivoa EU:n jäsenyydestä, eikä niiltä pitäisi sitä kieltää.

Hyvät naiset ja herrat, käytännöllisyys on selvää sekä käytännössä että ajatuksissa. Hakijavaltioiden on tietenkin täytettävä kaikki ehdot kaikissa jäsenyyttä koskevissa asioissa. On helppoa perustella, miksi unionin käytäntö on johdonmukainen ja tiukka valintaedellytysten yhdenmukaisuudessa. Jos ehtojen täyttämiseen kuluu pitkä aika, on asia hyväksyttävä. Vuosi tai kaksi neuvotteluita on pieni hinta, jos sillä voidaan turvata Euroopan unionin normien uskottavuus ja kunnioitus. Kuitenkin uusille jäsenille esitettävän laajentumisen mahdollisuuden on oltava uskottava.

Ehdot täyttäviä maita ei saa jättää Euroopan unionin laajentumisen ulkopuolelle. Tunne ulkopuolelle jättämisestä aiheuttaa tyytymättömyyttä, ja tyytymättömyys aiheuttaa epävakautta. Tämän takia käytännöllistä ajattelua on suojeltava, ja lisälaajentumista on tarkasteltava sen mukaan, mitä Euroopan unioni tarvitsee maailman johtajana.

Hyvät naiset ja herrat, lopuksi muistutan, että Euroopan unioni on merkittävä historiallinen saavutus. Se on päässyt nyt sellaiselle kehitystasolle, jossa sen on tiedostettava välittömästi johtava asemansa maailman tapahtumissa ja myös tämän aseman tuoma vastuu. Voidaan olettaa, että Euroopan unionilla on johtoasema kaikissa tärkeissä asioissa, esimerkiksi ilmaston lämpenemisessä ja ihmisoikeuksissa.

Luovuus on edelleen keskeinen tekijä, kun etsitään toimivia menettelytapoja esimerkiksi maahanmuuton ja kotouttamisen aloilla. Käytännöllisyys on loppujen lopuksi yhtä tärkeä kaikissa tulevaa laajentumista koskevissa asioissa. Laajentumista tarvitaan, jotta Euroopan unioni voi varmistaa asemansa maailmanlaajuisena johtajana. Nämä asiat voivat kuulostaa hieman suurisuuntaisilta. Kuitenkin edistys on aina paras lääke pysähtyneisyyteen. Tässä mielessä aika, jossa elämme, ei ole poikkeus, vaikka onkin totta, että nykyajan kysymykset ovat moninaisempia kuin mihin aiemmin oli totuttu. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että tämä on luonnollista seurausta menestyksestä. (Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Arvoisa presidentti, haluamme kiittää teitä lämpimästi eurooppalaisesta puheestanne. Läsnäolonne täällä ja puheenne tekivät selväksi, että Slovenia ja puheenjohtajavaltio Slovenia pääministeri Janus Janšan johdolla – näen täällä myös kaksi ministeriä, Janez Lenarčičin ja Janez Podobnikin – haluavat työskennellä tiiviisti Euroopan parlamentin kanssa. Slovenian presidenttinä välitätte tämän viestin erityisen tärkeällä tavalla.

Kokemuksemme täällä Euroopan parlamentissa on osoittanut meille, että valtion koko – olipa valtio pieni, suuri tai keskikokoinen – ei määrää sitä, onko EU:n puheenjohtajuuskausi menestyksekäs. Määräävä tekijä on henki, joka ohjaa puheenjohtajuutta. Mielestäni voimme sanoa huoleti, että koska Slovenialla – ja sen presidentillä – on tällainen eurooppalainen henki, tämä puheenjohtajavaltio vie Eurooppaa eteenpäin, ja haluaisimme ilmaista teille tästä suuret kiitokset.

(Suosionosoituksia)

Haluaisimme kiittää teitä myös siitä, että tuette Euroopan parlamentin painopistealoja. Haluan mainita niistä kaksi, joista tekin juuri puhuitte. Ensimmäinen on ilmastonsuojelu.

Jos noudatamme annettua aikataulua, saamme työmme valmiiksi niin, että EU:lla on kanta YK:n huippukokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. Haluaisimme kiittää teitä myös vetoomuksestanne ihmisoikeuksien puolesta, sillä jos me Euroopan parlamenttina emme puolusta ihmisoikeusasiaa, kuka sitten tekee niin?

Usein hallitusten toimintaa ohjaavat muut kiinnostuksenkohteet – mikä on ymmärrettävää – mutta meidän on sovitettava nämä kiinnostuksenkohteet ja arvomme taitavasti yhteen niin, että siitä on aidosti hyötyä kaikille. Tämän takia ihmisoikeudet ovat politiikkamme ytimessä täällä Euroopan parlamentissa.

Arvoisa presidentti, kiitokset vierailustanne Euroopan parlamentissa. Jäätte tänne vielä joksikin aikaa. Esitän koko parlamentin puolesta jälleen vilpittömät kiitokseni teille henkilökohtaisesti ja puheenjohtajavaltio Slovenialle. Toivotamme teille menestystä ajalle, joka on vielä jäljellä niistä kuudesta kuukaudesta, joina Slovenia on Euroopan unionin ohjaimissa. Jos te menestytte, me kaikki menestymme, ja tarkoitan tällä Euroopan unionia. Tämä on yhteinen päämäärämme. Kiitos. Virallinen istunto on päättynyt.

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

6. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Mietintö: Etelka Barsi-Pataky (A6-0144/2008)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä muutaman sanan eiliseen puheeseeni keskustelussa yhden suurimman eurooppalaisen yhteishankkeen, Galileo-navigointijärjestelmän käynnistämisestä. Arvostan kovasti esittelijöiden työtä. He saivat aikaan kompromissiratkaisun sekä parlamentissa että neuvoston ja komission kanssa, ja heidän ansiostaan saamme pitkälliset keskustelut tänään päätökseen. Nyt meidän on päätettävä, mihin Galileon valvontaviranomaisen päätoimisto sijoitetaan. Haluan muistuttaa jälleen, että Tšekin tasavalta on valmis ja ihanteellinen ehdokas. Luotan, että nyt vihdoin lunastetaan lupaus unionin uusien toimielinten sijoittamisesta uusiin jäsenvaltioihin.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan. Kuuntelin eilen samaa keskustelua kuin edellinenkin puhuja ja voin olla ainoastaan kauhistunut kuulemastani: outo tarjoussota virastosta, jota ei edes tarvita. Keksimme uuden satelliittijärjestelmän, koska Euroopan unioni tarvitsee jonkinlaista muodikasta koristusta – Galileo-hanke vasta saisikin Euroopan unionin säihkymään. Hanke on kallis, sitä ei varsinaisesti tarvita, ja se on kilpailunvastainen. Meillä oli sopimus kiinalaisten kanssa, ja lisäksi olemassa ovat jo Venäjän järjestelmä ja GPS-järjestelmä. Eurooppa ei tarvitse tällaista järjestelmää, ja kuitenkin olemme aikeissa maksaa siitä.

Kuten havaitsimme eilisistä vastuuvapausäänestyksistä, emme valvo, kuinka rahat kulutetaan tähän nimenomaiseen järjestelmään, ja tämän takia tuhlaamme miljoonia ja taas miljoonia eurooppalaisten veronmaksajien euroja ja puntia. On mahdotonta uskoa, että olemme ryhtyneet tähän omituiseen järjestelmään vain siksi, että haluamme itsellemme tällaista turhamaisuutta.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuunnellessani keskustelua eilen muistelin Queen-yhtyeen kappaletta Bohemian Rhapsody ja sen kuolemattomia sanoja ”Galileo, Galileo”. Pohdin kappaleen sanoja. ”Is this the real life? Is it just fantasy? Caught in a landslide, With no escape from reality, Open your eyes, Look up to the sky and see.” Kiinalaiset tulivat. He näkivät. He lähtivät pois ja ovat rakentamassa omaa järjestelmäänsä. Venäläiset nykyaikaistavat omaa järjestelmäänsä, Glonasia, ja tämän lisäksi Yhdysvaltojen GPS-järjestelmää, jota käytämme jo ilmaiseksi, parannetaan, jotta se olisi entistäkin tarkempi ja käyttäjäystävällisempi.

Meidän ei pitäisi tuhlata veronmaksajien kovalla työllä ansaitsemia rahoja neljänteen satelliittijärjestelmään, joka ei tarjoa mitään etuja muihin nähden. Saanen sekoittaa kielikuvia ja sanoa, että meidän on ammuttava tämä valkoinen elefantti taivaalta. Äänestin mietintöä vastaan.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin Elena Barsi-Patakyn mietintöä vastaan. Hanke on pelkkää poliittista turhamaisuutta hieman samaan tapaan kuin eurot. Ja kuten euroilla, ei tällä hankkeellakaan ole mitään taloudellista tai teknistä oikeutusta. Se on turha, se on tarpeeton, se on jo vanhentumassa.

Kuten kollegani jo osoitti, yksityinen sektori tuli ja katsoi hanketta ja päätti, ettei se halua osallistua siihen, koska siinä ei ole mitään järkeä. Kiinalaiset tulivat ja katsoivat hanketta, ottivat siitä parhaat ideat ja päättivät pyrkiä parempaan ratkaisuun itse. Kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen paikantamisjärjestelmän sotilaskäyttömahdollisuudet, meidän kaikkien olisi pysähdyttävä ja huomattava se ilmeinen huoli, jonka aiheuttavat kiinalaiset, jotka lähtivät ja toteuttivat.

Meidän ei pitäisi tuhlata veronmaksajien rahoja tähän turhaan poliittiseen liikkeeseen.

  Daniel Hannan (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kun Galileo-hanke sai alkunsa, presidentti Chirac kuvasi sitä välttämättömäksi Yhdysvaltain teknisen imperialismin torjumiseen. Tämä onkin todella ainoa mahdollinen perustelu hankkeelle. En aio toistaa perusteluja, jotka kuulimme juuri kolmelta arvoisalta ystävältäni: hankkeessa ei ole taloudellisesti järkeä, siinä ei ole teknisesti järkeä, ja voimme käyttää Yhdysvaltojen GPS:ää ilmaiseksi.

Asia, jonka haluan tuoda ilmi – ja vetoan yhdentymistä kannattaviin kollegoihini parlamentissa, koska uskon, että tästä asiasta voi olla huolestunut myös olematta euroskeptikko – asiani on seuraava: huomatkaa, mitä eilisessä äänestyksessä tapahtui, kun arvoisa ystäväni Christopher Heaton-Harris kysyi meiltä, mistä äänestimme. Kukaan parlamentissa ei voinut nimetä virastoa, jonka olimme juuri äänestäneet läpi.

Ette tee itsellenne palvelusta edes eurooppalaisen hankkeen tukijoina, jos annatte veronmaksajienne rahat näihin suunnitelmiin, joissa kannatetaan ”Eurooppa oikeassa tai väärässä” -asennetta, pysähtymättä pohtimaan, käytettiinkö rahat tehokkaasti vai hävisivätkö tai varastettiinko ne. Pyydän kaikkia kollegoitani yrittämään ja antamaan veronmaksajille vastinetta rahoille heidän omasta näkökulmastaan.

  Puhemies. − (IT) Kiitos. Tässä olivat kaikki puheenvuorot ja äänestysselitykset tästä mietinnöstä. Ennen kuin siirrymme seuraavaan, haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja hyvästellä Raffaele Lombardon ja toivottaa hänellä hyvää jatkoa uudessa tehtävässä.

- Mietintö: Erik Meijer (A6-0059/2008)

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Tuin entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevaa mietintöä, koska siinä välitetään makedonialaisille tärkeä viesti. Maa on kehittynyt paljon vuoden 2007 mietinnöstä. Taloudelliset tulokset ovat hyviä, ja lainsäädännössä on edistytty. Sisäpolitiikassa lähestytään yhteisymmärrystä, ja eri kansalliset ja etniset yhteisöt pystyvät elämään rinnakkain. Tukemalla Ohridin puitesopimusta ja Badinterin periaatetta johdonmukaisesti poliittisissa kysymyksissä noudatetaan henkeä, joka tukee suhteellista edustuksellisuutta ja vähemmistöidentiteettien säilyttämistä. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on monimutkaista, ja vuonna 2005 se jätti jäsenyyshakemuksen EU:hun. Bukarestin Nato-huippukokouksen, missä Kreikan pikkumainen ja epäjohdonmukainen käytös oli pääosassa, kielteinen viesti oli valitettava. Olen varma, että EU ei pidä terminologiaa esteenä jäsenyydelle, ja olen iloinen, että parlamentti on päässyt tästä sopimukseen. Päätöksemme välittää myönteisen viestin, sillä maa on pettynyt hylkäämisiin ja EU:n viivästelyyn. Nyt on aika aloittaa aidot ja todelliset liittymisneuvottelut maan kanssa. Kiitän mielenkiinnostanne.

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Äänestin Makedoniaa koskevasta mietinnöstä jokseenkin epäileväisenä. On totta, että olemme asettaneet entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle lisää vaatimuksia, mutta teemmekö tosiaan kaikkemme euroatlanttisen yhdentymisen hyväksi? Kosovon itsenäisyyskehityksessä ja Makedonian Nato-jäsenyyden hylkäämisessä voi vaania vaaroja. Vähemmistöseparatistit ja enemmistönationalistit voisivat järkyttää helposti Makedonian herkkää tasapainoa. Euroopan unioni ja Yhdysvallat puuttuvat usein Makedonian politiikkaan. Odotamme ja vaadimme Makedonian johtajilta monia epäsuosittuja toimenpiteitä. Tämä merkitsee vastuuta, sillä me itse olemme vastuussa pienen valtion ja euroatlanttisen yhdentymisen vakaudesta. Olisi suotavaa, että jokainen ottaisi tämän vastuunsa vakavasti.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen äänestys on läpimurto Makedonian pikaisessa liittymisessä Euroopan unioniin. Menestys on edesmenneen presidentti Boris Trajkovskin työn ansiota. Hän oli henkilökohtainen ystäväni ja yleiseurooppalainen henkilö, joka hahmotteli tämän kehityskulun. Menestys kuuluu osaltaan myös Makedonian nykyiselle hallitukselle ja sen pääministeri Gruevskille ja ulkoasiainministeri Milososkille, jotka ovat kehittäneet ystävyyssuhteita kaikkialla Euroopassa tälle eurooppalaiselle valtiolle: valtiolle, jonka vähemmistöpolitiikka on erinomaista, jonka kehitys on erinomaista ja jolle haluamme antaa vankan tukemme.

Haluan välittää selvän viestin: pyydän kollegoitamme Kreikasta antamaan vihdoin myöten nimikysymyksessä. Parlamentti on ilmaissut tänään erittäin selvästi, että se kieltäytyy kaikista nimikysymykseen liittyvistä saarroista ja että kahdenvälisten kysymysten ei pitäisi olla este liittymiselle. Tämän viestin olemme välittäneet tänään parlamentin erittäin suurella enemmistöllä, ja se on kuuluva varoituslaukaus hallituksille, jotka estävät edistystä. Vetoan kaikkiin tämän saarron poistamiseksi Euroopan edun nimissä.

Makedonia on eurooppalainen valtio, ja toivomme, että liittymisneuvottelujen aloituspäivä voidaan määrittää tämän vuoden loppuun mennessä.

- Mietintö: Ana Maria Gomes (A6-0080/2008)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata eiliseen keskusteluun. Useimmat meistä varoittivat, että Kiina himoitsee Afrikasta öljyä ja vaihtaa sitä aseisiin ja että näin tuetaan korruptiota ja diktatuureja ja pahennetaan köyhyyttä. Lisäksi miljardeja kiinalaisia tuotteita virtaa Afrikkaan, mikä tekee afrikkalaisista tuotteista toivottoman kilpailukyvyttömiä. Tästä niin kutsutusta varauksettomasta politiikasta on tulossa yhä suurempi este vuosituhattavoitteiden – kehitysmaiden nälän ja köyhyyden hävittämisen – saavuttamiselle. Olin yllättynyt komission jäsen Michelin jokseenkin tunteellisesta lausunnosta siitä, että jos komissiolla olisi poliittinen valta liittyä Kiinan puolelle, se tekisi niin. Yllättävää oli myös, että hän puolusti Kiinan oikeutta jatkaa erikoislaatuista, varauksetonta ulkopolitiikkaa siitä huolimatta, että Kiina on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen ja näin siis vastuussa maailman kehityksestä Euroopan unionin tavoin. Vastustan sitä, että komission jäsen esittää tällaisia tunteellisia lausuntoja.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Kiinan asema maailmanlaajuisessa talouskehityksessä on erittäin tärkeä. Kiina on menestyksen symboli Afrikan kansoille.

Viimeisten 25 vuoden aikana Kiina on luonut mahdollisuudet 400 miljoonalle kansalaiselleen ja nostanut heidät pois äärimmäisestä köyhyydestä. Lisäksi yli 200 miljoonaa kiinalaista on siirtynyt keskiluokkaan. Kiinalla on runsaasti kokemusta talouskasvun luomisesta. On oletettavaa, että tämä vaikuttaa myönteisesti myös Afrikan maihin. Afrikan ja Kiinan välisen kaupan on arvioitu nousseen vuoden 1995 neljästä miljoonasta Yhdysvaltain dollarista vuoden 2006 55 miljoonaan dollariin. Afrikka on Kiinalle tärkeä raaka-aineiden lähde. Kiinan talous tarvitsee jatkuvasti enemmän energia- ja raaka-ainevaroja. Kiina tekeekin kaikkensa ollakseen pysyvästi läsnä Afrikassa.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen erityisen kiinnostunut tästä mietinnöstä, koska työskennellessäni aiemmin tutkijana tarkastelin Kiinan suoria ulkomaisia sijoituksia, sekä sisäisiä että ulkoisia, ja Afrikan sijoituksia ja kehitystä.

Mietintö on mielestäni melko oikeudenmukainen. Mielestäni meidän EU:na ja sen jäsenvaltioina pitäisi olla tyytyväisiä kiinalaisiin sijoituksiin Afrikassa, varsinkin infrastruktuurisijoituksiin, koska niiden ansiosta paikalliset yrittäjät ja kansalaiset voivat vaurastua ja käydä kauppaa päästäkseen köyhyydestä.

Meidän on tiedostettava samalla Kiinan jano ja nälkä luonnonvaroihin, jotka ovat heidän eräänlaiset varojenetsintämotiivinsa. Meidän olisi pyrittävä työskentelemään Kiinan kanssa ja selvittämään ongelmat erityisesti toimittaessa vastenmielisten hallitusten kanssa.

Yksi huolenaiheistani Kiinan politiikassa on, että se tuhoaa EU:n ja muiden avunantajien yritykset tarjota ehdollisuutta tai panna avulle ehdot. Voimme esittää avulle erilaisia ehtoja taataksemme paremman hallinnon, mutta kiinalaiset tulevat ja tuhoavat tämän.

Yleisesti ottaen mietintö on oikeudenmukainen, ja äänestin sen puolesta.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Mietintö: Geringer de Oedenberg (A6-0089/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Lidia Joanna Geringer de Oedenbergin mietinnön puolesta ja ehdotin, että ehdotus kodifioiduksi versioksi neuvoston asetuksesta perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot) hyväksyttäisiin ensimmäisessä käsittelyssä yhteispäätösmenettelyssä.

Koska ehdotus liittyy kodifiointimenettelyyn, sitä ei ole tarkistettava ”virallisesti” parlamentin valiokunnassa, eikä näin tehtykään. Käytän tätä äänestysselitystä kuitenkin hyväkseni, koska haluan kertoa, miten hämmästynyt olin siitä, että Euroopan unioni viivytteli sellaisten tekstien kodifioinnissa, joita on tarkistettu jo useita kertoja ja jotka ovat ajan myötä muuttumassa jatkuvasti vaikeammiksi lukea ja noudattaa. Kodifiointiprosessista on säädetty toimielinten välisessä sopimuksessa, joka tehtiin 20. joulukuuta 1994 Euroopan neuvoston joulukuussa 1992 esittämän poliittisen aikomuksen seurauksena. Sopimuksella annetaan kodifioimiseen nopeutettu menetelmä.

Tuen täysin sääntöjen kodifioimistarvetta. Se on välttämätöntä demokratialle, oikeussäännöille, opiskelijoiden koulutukselle, kansalaisten ja oikeudenkäyttäjien oikeanlaiselle lainkäytölle ja niin edelleen.

- Mietintö: Arlene McCarthy (A6-0150/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että yhteinen kanta hyväksyttiin. Kannalla ratkaistaan vanha ongelma sovittelusta siviili- ja kauppa-asioissa, vaikka direktiivi rajoittuukin rajatylittäviin tapauksiin EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan rajoittavan tulkinnan perusteella, mutta kiistojen laajempaa määritelmää käyttäen.

Pidän kuitenkin valitettavana, että yhteisen kannan ansiosta direktiiviä ei voida panna täytäntöön vapaaehtoisilla sopimuksilla osapuolten välillä, vaikka onkin totta, että jäsenvaltioiden sääntöjä oikeusmenettelyistä ei aina voida tarkistaa osapuolten välisillä sopimuksilla. Kaiken kaikkiaan tämä yhteinen kanta on hyvä. Siinä pysytään uskollisena alkuperäiselle tarkoitukselle, joka oli riidanratkaisumenettelyihin pääsyn helpottaminen ja riitojen sovinnollisen ratkaisemisen suosiminen kannustamalla sovitteluun ja varmistamalla tyydyttävä yhteys sovittelun ja oikeusmenettelyjen välille.

- Mietintö: Etelka Barsi-Pataky (A6-0144/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Etelka Barsi-Patakyn mietinnön puolesta. Tarkistusten mukaan siinä esitetään, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muutetusta ehdotuksesta eurooppalaisten satelliittiradionavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttamisesta hyväksytään.

Onnittelen liikenneasioista vastaavaa komission varapuheenjohtajaa Jacques Barrot’ta hänen päättäväisyydestään, selvästä lähestymistavastaan ja arvostelukyvystään ja poliittisesta vakaumuksesta tässä vaikeassa kysymyksessä. Julkinen sektori on pelastanut valmistajat, jotka olivat joutuneet umpikujaan hyväksyttävän strategian ja erityisesti taloudellisten riskien osalta. Kaikkien, ja erityisesti Euroopan parlamentin, päättäväisyyden ansiosta on ollut mahdollista nostaa 100-prosenttista julkista rahoitusta 3,4 miljardin euron verran. Onkin kansalaisten edustajien vastuulla löytää ratkaisu tähän kriisiin. Käyttöönoton pitäisi tapahtua vuonna 2014 ja satelliittien sijoittamisen vuoteen 2013 mennessä. Tapaus osoittaa, että on pohdittava pikaisesti eurooppalaisia varoja, jotka voidaan ottaa käyttöön julkisten sijoitusten rahoittamiseen silloin, kun yksityiset markkinat niin haluavat.

  Charlotte Cederschiöld ja Gunnar Hökmark (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Hyväksyimme neuvoston ja parlamentin välillä neuvotellun ehdotuksen EGNOS- ja Galileo-satelliittiradionavigointiohjelmista, joiden osalta parlamentti oli jo päättänyt talousarviokysymyksestä oman kantamme vastaisesti. Painotamme, että vastustimme tutkimusmäärärahoista otettavien varojen käyttöä näihin hankkeisiin. Lisäksi olemme pyytäneet komissiolta tilitystä siitä, miten se aikoo kerätä näiden hankkeiden kaupallisen rahoituksen.

Olemme kuitenkin tyytyväisiä, että neuvotellun ehdotuksen myötä Euroopan parlamentti voi arvioida hankkeita ja vaikuttaa niihin.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Euroopan maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS) ensimmäisenä yhteisön infrastruktuurina ja avaruus- ja teknologia-alan luonteensa takia on toteutettavissa vain yhteisestä tahdosta. Eurooppalaisen GNSS:n on tarkoitus muodostua kahdesta ohjelmasta: EGNOSista ja Galileosta.

GNSS:n merkitys on siinä, että se on vaihtoehtoinen järjestelmä, joka täydentää Yhdysvaltojen ja Venäjän järjestelmiä. Tavoitteeseen kuuluvat strategian, talouden, teollisuuden ja turvallisuuden alat sekä monia muita hyötyjä, joita yksikään jäsenvaltio ei yksinään voi saada.

Tämä on ensimmäinen ohjelma, jossa käytetään yhteisön rahoitusta ja infrastruktuuria, minkä takia parlamentilla ja neuvostolla on entistä suurempi yhteinen vastuu ohjelmien järjestämisen ja toiminnan sääntelystä.

Edellä mainituista syistä ja siksi, että tämä hanke on historiallinen ja strateginen merkkipaalu Euroopan unionin teknologisessa kehityksessä ja itsenäisyydessä, GNSS ja edellä mainittu mietintö saavat täyden tukeni, sillä ne muodostavat tulevaisuuden ratkaisun.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Galileo on esimerkki laajamittaisesta teknisestä hankkeesta, jota yksikään jäsenvaltio ei saisi yksin aikaan. Suhtauduin myönteisesti siihen, että hanke rahoitettaisiin EU:n talousarviosta alusta alkaen. Valitettavasti on käynyt selväksi, että EU ei ole pystynyt hoitamaan tätä valtavaa tehtävää tyydyttävällä tavalla. Esittelijä sanoo, että syynä tähän olivat ”sisäiset erimielisyydet”. Tämä on mielestäni erittäin valitettavaa, enkä kykene ymmärtämään, että neuvosto ei ole voinut hyväksyä valtavaa lisäystä talousarviossa. Nyt komission tehtäväksi jää paremman rahoitusratkaisun esittäminen tälle tärkeälle hankkeelle.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen, että Galileo-hanke on käynnistetty vihdoin. Etelka Barsi-Patakyn mietintö eurooppalaisten satelliittiradionavigointiohjelmien toteuttamisesta on merkki kehityksestä ja eduista, jotka vaikuttavat moniin aloihin Euroopan avaruuspolitiikasta, tutkimuksesta ja innovoinnista alkaen aina yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan asti. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) GPS-järjestelmällä tarjotaan jo nyt monia palveluita, joita saisimme eurooppalaisen satelliittiradionavigointiohjelma Galileon myötä. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla riippuvaisia satelliittiradionavigointimonopolista, jota Yhdysvallat hallitsee ja jonka Yhdysvaltain armeija perusti. Jopa GPS-satelliittien reitit on suunniteltu niin, että niiden peittoalue on hyvä ensisijaisesti alueilla, joissa Yhdysvalloilla on käynnissä sotilastoimia. Oman järjestelmämme ansiosta voimme määrittää Euroopan kannalta parhaat mahdolliset lentoreitit.

Hankkeen strategisen tärkeyden takia äänestin mietinnön puolesta, vaikka rahoituskysymystä ei ole ratkaistu vielä täysin.

  Teresa Riera Madurell (PSE), kirjallinen. − (ES) Koska puhemies keskeytti puheeni, sillä hän noudatti puheaikaa paljon ankarammin minun kohdallani kuin edeltävien puhujien kohdalla, haluaisin lisätä muutaman huomion. Meidän pitäisi olla ilahtuneita siitä päättäväisyydestä, jolla toimielimet selvittävät hankkeen ylä- ja alamäet. Olemme vihdoin valmiita aloittamaan varman suunnittelun Galileon käynnistysvaihetta varten. Olemme myös erittäin iloisia työstä, joka on tehty, jotta ohjelmaan voitaisiin osallistua mahdollisimman laajasti.

Tämän sanottuani haluan mainita erittäin tärkeän asian eli hankkeen siviililuonteen, joka on ehdoton edellytys toimien avoimuuden varmistamiseksi. Eurooppalaisen järjestelmän itsenäisyyden ansiosta käyttäjille tarjotuista palveluista voidaan olla varmoja, ja näin laatu taataan. Nämä ehdot ovat erittäin tärkeät uusien kaupallisten sovellusten kehittämisessä, ja pienet ja keskisuuret yrityksemme saavat tästä upean tilaisuuden suurine ympäristö- ja yhteiskuntamahdollisuuksineen. Sokeille tarkoitettu navigointi, vammaisille helppopääsyisimpien reittien suunnittelu, Alzheimerin tautia sairastaville tarjottava apu ja hätätilanteeseen joutuneiden ihmisten nopea paikantaminen ovat kaikki esimerkkejä käyttötavoista, joilla elämää voidaan parantaa.

Euroopan parlamentti on antanut Galileo-hankkeelle aina täyden tukensa lainsäädännöllä ja talousarviossa ja pitänyt sitä selvästi strategisena hankkeena.

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Tarvittiin yksitoista vuotta tuskaista päättämättömyyttä ja poliittisia ja hallinnollisia kiistoja, jotta päästiin sopimukseen eurooppalaisen satelliittiradionavigointijärjestelmän luomisesta. Viideksi vuodeksi arvioitu viivästyminen johtuu valitusta menettelytavasta, johon kuuluu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, kansainvälinen yhteistyö Euroopan unionin ulkopuolella, kaikkien jäsenvaltioiden olennainen osallistuminen ja Euroopan unionin säädelty asema. Jos näitä periaatteita ja menettelytapoja olisi käytetty sellaisiin teknologia- ja teollisuushankkeisiin kuin Airbus ja Ariane, Euroopalla ei todennäköisesti tällä hetkellä olisi omaa lentokonevalmistajaa tai kantorakettia.

Vaikka lopputulos ei olekaan täysin tyydyttävä, on kokemuksista voitu oppia. Suuria strategisia hankkeita sellaisilla aloilla, joissa yksityinen sektori ei voi tai halua ottaa riskejä, voidaan käynnistää vain, jos julkisviranomaiset ovat ainoita päätöksentekijöitä ja rahoittajia. Näissä hankkeissa tarvitaan nimittäin poliittista näkemystä eikä pelkkää talouslogiikkaa. Toiseksi tämän kaltaisissa hankkeissa on otettava huomioon, että niiden oli käytävä läpi yhteisön toimielimet ja toimenpiteet, jotka aiheuttivat haittaa ja toimivat kielteisesti ja lisäsivät ideologisia rajoituksia, kun taas hallitustenvälinen yhteistyö osoittautui tehokkaaksi. Toivokaamme, että nämä kokemukset on nyt painettu hyvin mieleen.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. − (RO) Äänestin eurooppalaisten satelliittiradionavigointiohjelmien toteuttamista koskevan neuvoston asetuksen tarkistuksesta laaditun mietinnön puolesta. Galileo-hankeella, yhdellä näiden ohjelmien osalla, on useita käyttötarkoituksia, ja sitä voidaan käyttää liikenteenvalvontaan, kuljetuslogistiikkaan, luonnonkatastrofien estämiseen ja niihin reagoimiseen ja kaupan ja hallinnon palveluihin.

Aina siitä lähtien, kun yhteisön talousarviosta vuodelle 2008 keskusteltiin ensimmäistä kertaa, Euroopan parlamentti on pitänyt tätä hanketta ensisijaisena ja pyytänyt tarvittavien varojen osoittamista ja toimielintenvälisen sopimuksen tarkistamista hankkeen toteuttamiseksi. Vuoden 2009 maaliskuusta alkaen EGNOS-ohjelma tulee käyttöön, ja myös Galileo-ohjelma pitäisi ottaa käyttöön vuoden 2013 loppuun mennessä.

Galileo-hankkeisiin tarvittavien talousarviovarojen arvioidaan olevan 3 105 miljardia euroa kaudelle 2007–2013. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto tunnustavat hankkeen strategisen tärkeyden ja tukevat sen toteuttamista. Euroopan komission on tiedotettava parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti hankkeen toteuttamisen edistymisestä.

Onnittelen esittelijää Elena Barsi-Patakya siitä tavasta, jolla hän työskenteli kaikista poliittisista ryhmistä olevien kollegojen kanssa tämän asetuksen hyväksi.

- Mietintö: Martine Roure (A6-0148/2008)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kyseessä olevalla direktiivillä pyritään luomaan yhdenmukainen asema niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat laillisesti EU:n alueella viiden vuoden laillisen, jatkuvan jäsenmaassa oleskelun jälkeen.

Tämän aloitteen tarkoituksena on laajentaa direktiivin soveltamisalaa kansainvälistä suojelua saaviin henkilöihin, jotta heille voidaan tarjota oikeusvarmuus heidän asuinpaikastaan ja oikeuksista, jotka ovat verrattavissa EU:n kansalaisten oikeuksiin.

Asiassa on kuitenkin vielä pieni aukko, koska direktiivillä ei säädetä molemminpuolisesta tunnustamisesta ja vastuunsiirrosta toisen jäsenvaltion kansainvälisen suojelun osalta. Tämä tarkoittaa, että kolmannen maan kansalaisille ei voida taata oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja asettumiseen EU:n sisällä heti aseman tunnustamisesta alkaen. Tällaisten siirtoa koskevien pyyntöjen arvioinnissa noudatetaan edelleen vuoden 1951 Geneven yleissopimusta ja Euroopan neuvoston piirissä tehtyä pakolaisia koskevan vastuun siirtämisestä tehtyä eurooppalaista sopimusta.

Tässä tilanteessa on myös olennaisen tärkeää, että asianosaisessa toisessa jäsenvaltiossa noudatetaan palauttamiskiellon periaatetta, jotta kyseessä olevaa henkilöä ei lähetetä takaisin maahan, jossa hän olisi vaarassa. Tämä henkilö voidaan lähettää korkeintaan takaisin siihen jäsenvaltioon, jossa hänelle alun perin myönnettiin tällainen suojelu.

Kaikkien muiden seikkojen osalta uskon, että samat edellytykset on täytettävä ja että näihin henkilöihin on kohdistuttava samat vaatimukset direktiivissä määrätyllä tavalla.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Martine Rouren mietintöä tai direktiiviä, jota mietinnöllä pyritään tarkistamaan, ei voida hyväksyä. On järjetöntä antaa pitkään oleskelleen asema kansainvälistä suojelua saaville henkilöille edes väliaikaisesti, jos heille ei aseteta ehtoja varoista tai vähimmäiskotoutumisesta, silloinkin, kun asema voidaan antaa vasta viiden vuoden oleskelun jälkeen.

Lisäksi ehdotetut säännökset tarkoittavat käytännössä näiden henkilöiden suojaamista maastakarkoitukselta, myös karkotukselta toiseen jäsenvaltioon, paitsi siinä tapauksessa, että tällainen henkilö tekee vakavan rikoksen. Näin olisikin mahdotonta kieltää näiltä henkilöiltä oikeutta oleskella heidän itsensä valitsemassa jäsenvaltiossa heidän olosuhteistaan tai yhteiskunnallisista asenteistaan huolimatta. Tämä etuoikeus ylittäisi valtioiden itsemääräämisoikeuden sen valitsemisesta, kuka saa asua valtion alueella ja missä asemassa ja missä olosuhteissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden mukaisesti.

Tiedätte kaikki, että kansainvälistä suojelua käytetään muutenkin heikon maahanmuuttovalvonnan ja -rajoitusten kiertämiseen, ja tähän on itse asiassa täysin taloudelliset syynsä. Tiedätte, että kyseisissä olosuhteissa toissijaista suojelua suositaan usein enemmän kuin pakolaisasemaa, koska se on lyhyempi ja joustavampi. Jos kyseisen aseman saaneista henkilöistä voi tulla pitkään oleskelleita asukkaita, kannustaa tämä entisestään maahanmuuttoon.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Mietinnössä on useita ehdotuksia siitä, miten kotoutetaan henkilöt, joille on myönnetty kansainvälinen suojelu. Olisimme tukeneet näitä ehdotuksia, jos äänestys olisi järjestetty Ruotsin parlamentissa.

Täällä ehdotuksista tulee kuitenkin osa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomista. Mietinnössä itsessään suunnataan kohti anteliasta turvapaikkapolitiikkaa. Samanaikaisesti se on osa ”Euroopan linnoituksen” rakentamista. Geneven yleissopimuksen tarjoamaa suojaa heikennetään EU:ssa, jossa omitaan vastuu päättää siitä, kenelle suojelu myönnetään ja missä muodossa.

Emme voi vastata mitenkään muuten kuin kieltävästi EU:n tason yhteisen pakolaispolitiikan kaikkiin muotoihin, koska muuten jäsenvaltiot menettäisivät mahdollisuuden hallita sitä suuntaa, mihin politiikka on menossa. YK:n yleissopimusten olisi pysyttävä sääntelyvälineenä, jolla taataan turvapaikanhakijoiden oikeudet kansainvälisessä yhteisössä.

  Jens Holm, Esko Seppänen, Søren Bo Søndergaard ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Äänestimme tänään tyhjää Martine Rouren mietinnöstä, vaikka tuemmekin periaatteessa mietinnön takana olevaa ajatusta. On varmistettava, että pakolaisilla ja väliaikaisen tai toissijaisen suojelun nojalla valtiossa oleskeluun oikeutetuilla henkilöillä on samat oikeudet kuin samassa valtiossa pitkäaikaisesti oleskelevilla henkilöillä direktiivin 2003/109/EY soveltamisalan mukaisesti. Meidän mielestä näistä asioista on kuitenkin päätettävä jäsenvaltioissa, ei EU:ssa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuen Martine Rouren mietintöä direktiivin 2003/109/EY soveltamisalan laajentamisesta koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä. Mietinnöllä pyritään varmistamaan, että kansainvälistä suojelua saavat henkilöt ovat oikeutettuja samoihin oikeuksiin kuin me EU:n kansalaisina, kun he ovat oleskelleet EU:ssa laillisesti viisi vuotta. Pidän tätä järkevänä tarkistuksena aiempaan direktiiviin ja äänestin mietinnön puolesta.

- Mietintö: Giusto Catania (A6-0073/2008)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Vuosien 2005–2012 huumestrategian ansiosta Euroopan unioni on luonut perustan huolestuttavan, jatkuvasti kasvavan ja erityisesti haavoittuvaisimpia ryhmiä, esimerkiksi nuoria ja naisia, koskettavan ilmiön torjumiseksi. Kyse on huumeiden leviämisestä Euroopassa.

Mainittujen tavoitteiden on oltava saavutettavissa, ja tämän takia EU tarvitsee sitoutumista kansalaisyhteiskunnalta, jolla on merkittävä osa, kun ehkäistään huumeiden väärinkäytön leviämistä.

Psykologinen vakaus, potilaan seuranta katkaisuhoidon jälkeen, yhteiskunnan ja työn kannalta vaihtoehtoisen elämäntyylin luominen. Nämä ovat vain joitakin eduista, jotka saadaan kyseisellä alalla toimivien kuntoutuskeskusten, ei-kaupallisten elinten ja kansalaisjärjestöjen työstä.

Tämän takia minä toivon esittelijän tavoin, että tätä ongelmaa käsitteleville yhteisöille ohjataan suoraa taloudellista tukea ja että sopiva veropolitiikka osoitetaan järjestöille, jotka toteuttavat niin kutsuttua työterapiaa, toisin sanoen kuntoutusta työn kautta. Odotan erityisesti, että jäsenvaltiot ryhtyvät tarjoamaan erityisiä verohelpotuksia tai poistamaan liiallista byrokratiaa.

Meidän on vältettävä sellaista tilannetta, jossa kansalliset talousarviorajoitteet tai pelkkä byrokratia pakottaisivat sulkemaan nämä laitokset, joiden työ huumeriippuvaisten auttamisessa takaisin tavalliseen elämään on korvaamatonta.

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. − (BG) Tuin Giusto Catanian mietintöä ja haluaisin lisätä, että huumeongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua. Huumeiden väärinkäyttö ja laiton kauppa tuhoavat yhteiskuntaa rikoksilla ja korruptiolla, jotka liittyvät niihin, ja huumeisiin liittyvät tartuntataudit (AIDS, hepatiitti) ovat vakava uhka kansanterveydelle.

Uskonkin, että tehokkaana vastatoimena tarvittaisiin ponnistusta, johon osallistuisivat järjestöt, kansalaisyhteiskunta ja tiedotusvälineet ja jossa olisi kattava ohjelma, jonka kautta koulutuksella, uskonnolla ja urheilulla voitaisiin osallistua ongelman ratkaisemiseen, ja ne voisivat toimia esteinä, jotka pitäisivät lapset pois tästä synnistä. Jos urheilun ja uskonnon opetukseen kannustetaan koulujen opetussuunnitelmissa ja koulujen ulkopuolella, saavat lapset paremmin tietoa huumeiden tappavasta vaikutuksesta. Kun lainvalvonnan ja kansalaisyhteiskunnan ponnistelut yhdistetään erityisesti paikallisyhteisöjen tasolla, on EU:n huumestrategian täytäntöönpanossa ja kehittämisessä mahdollista päästä parempiin tuloksiin.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Esittelijä vaatii, että Euroopan tasolla toimivalla, kansalaisyhteiskunnan toimijoista koostuvalla järjestöllä olisi selvää lisäarvoa verrattuna kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin kansalaisjärjestöihin. Mielestämme tätä ei voi mitenkään hyväksyä, sillä huumepolitiikka on suorassa yhteydessä rikoslainsäädäntöön ja käsitykseen rikoksesta ja rangaistuksesta yksittäisissä valtioissa. Lisäksi huumepolitiikka on suunniteltava niin, että siinä huomioidaan jokaisen valtion kulttuuriset ja yhteiskunnalliset näkökohdat, jotta voidaan auttaa tehokkaasti kovaosaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan apua palatakseen toiminnalliseen elämään.

Päätimme siis äänestää koko mietintöä vastaan.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Vaikka onkin totta, että huumeidenkäyttöä torjuttaessa tiedotus, ehkäisy ja valveutuneisuus ovat olennaisia, jotta voidaan välttää huumeriippuvuuden vaarat käyttäjien fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle, ei tämä kaikki valitettavasti kuitenkaan riitä.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen mukaan yli 70 miljoonaa eurooppalaista on polttanut kannabista ja 60 prosenttia ihmisistä, jotka käyvät diskoissa Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on käyttänyt kokaiinia. Tästä on pääteltävä, että eurooppalaiset tiedotus- ja viestintästrategiat ovat täysin tehottomia, sillä huumeiden toimittaminen ja kysyntä ovat valitettavasti kasvussa kaikkialla Ranskassa ja Euroopassa.

Minkäänlaisia kompromisseja ei voida hyväksyä, kun kyse on huumeiden käytöstä ja myynnistä. Vain nollatoleranssi toimii.

Tämän todistavat ne vahingot, jotka ovat aiheutuneet tuhansille uhreille vapaamielisen, kokeilevan huumepolitiikan takia.

  Roselyne Lefrançois (PSE), kirjallinen. – (FR) Sosialidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä olen omistanut paljon aikaa ja energiaa tälle aiheelle. Tarkoituksenani on sisällön osalta selvittää tarvetta vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan kanssa huumeiden vastaisesta taistelusta ja muodon osalta esittää teksti, jonka kaikki voivat lukea ja ymmärtää.

Kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on ensikäden kokemusta ja innovointikykyä, ja mielestäni he voivat myötävaikuttaa hyödyllisesti kansallisiin ja eurooppalaisiin menettelytapoihin ehkäisemisestä ja tiedottamisesta sekä auttaa ihmisiä pois riippuvuudesta ja uudelleen takaisin osaksi yhteiskuntaa.

Tarvitaankin monia toimia eri aloilla: työpaikoilla, kouluissa, kaduilla ja vankiloissa.

Olenkin tyytyväinen tämän mietinnön hyväksymiseen. Mietinnössä ylistetään huumeita koskevan kansalaisyhteiskunnan foorumin perustamista ja korostetaan tiiviimmän yhteistyön tärkeyttä kansalaisyhteiskunnan ja unionin kaikkien toimielinten ja laitosten välillä.

Taistelu huumeita vastaan koskettaa meitä kaikkia, ja ne, jotka ovat taistelun eturintamassa, jotka työskentelevät päivittäin auttaakseen huumeriippuvaisia ja estääkseen yhä useampia joutumasta riippuvuuteen, ovat erityisen tärkeitä kumppaneita.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Huumeiden väärinkäyttö on huomattava ongelma yhteiskunnissa kaikkialla Euroopassa, eikä Skotlanti ole tästä poikkeus. Giusto Catanian suosituksissa kansalaisyhteiskunnan asemasta EU:n huumepolitiikassa pyydetään aivan oikeutetusti keskitetympää eurooppalaista lähestymistapaa tähän kysymykseen, jonka rajoja ei tunne kukaan. Kansalaisyhteiskunta on keskeinen tekijä ongelman kaikkiin puoliin puuttumiseksi, ja sen aloitteiden olisi saatava tukea EU:lta. Esittelijän suositukset on otettava huomioon, jos aiomme muodostaa toimivan politiikan, jolla taistellaan huumeiden väärinkäyttöä vastaan kaikilla rintamilla. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) On kyseenalaista, voidaanko unikkojen laiton viljely vaihtaa lääketuotteiden teolliseen tuotantoon, mutta tätä kannattaa yrittää. Varmaa on, että Yhdysvaltojen Afganistanin politiikka ja EU:n toimettomuus laajenevassa oopiumituotannossa ovat pahentaneet ongelmaa.

Edistyksellisen huumepolitiikan on perustuttava huumejengien tehokkaaseen hajottamiseen, ulkomaalaisten huumeidenvälittäjien välittömään maastakarkottamiseen ja kohdennettujen, ensisijaisten toimien hyväksymiseen sekä parempien hoitopalvelujen tarjoamiseen huumeidenkäyttäjille. Huumeiden laillistamista ja vapauttamista vaaditaan yhä äänekkäämmin. Mutta jopa Sveitsissä, jossa heroiinia on jaettu lähes 15 vuoden ajan, on luovuttu toivosta, että tämä auttaisi riippuvaisia pääsemään riippuvuudesta eroon. Käsittelemässämme mietinnössä tuetaan voimakkaasti vapauttamista, minkä tähden äänestin sitä vastaan.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN), kirjallinen. − (PL) Olen tyytyväinen tähän huumeita käsittelevään keskusteluun. Huumeet ovat vakava ongelma, mutta byrokraattiset ponnistelut eivät ole vähentäneet välittäjien toimintaa, vaan huumeita myydään edelleen kouluissa, korkeakoulutuskeskuksissa, asuinalueilla ja muilla julkisilla paikoilla, ja tämä todennäköisesti jatkuu tulevaisuudessakin.

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa vuonna 1998 asetettiin tavoite huumeettoman maailman luomisesta 10 vuoden kuluessa. Kokousta seuranneina vuosina julkaistiin monia suosituksia, säännöksiä, päätöksiä, mietintöjä ja vihreä kirja. Olemme tänään äänestäneet jälleen yhdestä päätöslauselmaluonnoksesta. Olisikin hyvä pohtia, mitä tällä kaikella on saatu aikaan. Olen surullinen joutuessani sanomaan, että koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa huumeita ei ole ollut saatavilla yhtä helposti kuin nyt. Jäljelle jää vain, että huumeita voisi tilata internetistä.

Äänestin päätöslauselman puolesta, koska tuen kaikkia huumeidenvastaisia toimenpiteitä. Haluaisin kuitenkin korostaa, että ennen kuin pystymme eristämään tuottajat välittäjistä ja muuttamaan rikoslakia merkittävästi luodaksemme tehokkaan pelotteen huumeista elantonsa saaville ihmisille, ei tämä ongelma pienene. Päinvastoin se suurenee huomattavasti.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Uskoisin, että sekä Euroopan tasolla että kansallisesti ja paikallisesti on tarpeen edistää vuoropuhelua eri kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa ja välillä, jotta voisimme torjua huumeiden muodostamia vakavia vaaroja.

Kansalaisyhteiskuntaa on pidettävä unionin ja jäsenvaltioiden keskeisimpänä liittolaisena, kun halutaan saavuttaa EU:n huumestrategiassa asetetut tavoitteet.

Hoitoyhteisöjen käytännön kokemuksen ansiosta ne voivat tukea tiedotuskampanjoita antamalla enemmän ja parempaa tietoa huumeiden väärinkäytöstä aiheutuvista vaaroista ja mahdollista ehkäisyohjelmista.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Kukaan ei kyseenalaista huumeriippuvaisia auttavien kansalaisjärjestöjen valtavan, usein menestyksekkään työn merkitystä. Meidän on yhdistettävä voimamme pysyvästi taistelussa vahingollisia, riippuvuutta aiheuttavia aineita vastaan. Olikin ilahduttavaa saada mietintö, jossa korostetaan Euroopassa toteutettuja aloitteita.

Äänestin tänään tyhjää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä mietinnön varsinaisen aiheen kanssa. Syynä oli se, minkä voi lukea ”Kansalaisyhteiskunnan sisäinen ulottuvuus” -otsikon alta. Jokin aika sitten – piinaava päätös, myönnän – äänestin sellaisen mietinnön puolesta, jossa tuettiin lailliseen unikonviljelyyn siirtymisen helpottamista Afganistanissa, jolloin tuotanto käytettäisiin kipulääkkeisiin. Yhtenä syynä tähän olivat monet mietinnöt, joissa käsiteltiin niitä kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat satojen ruiskuttamisesta lentokoneista käsin ja afgaanien epätoivoisesta tilanteesta. Mietinnössä kannustetaan sekä erilliseen viljelyyn että ruiskutuksiin, mikä on epäjohdonmukaista. Mietinnössä tuetaan myös Euroopassa toimivia järjestöjä, jotka haluavat tuottaa kokapensaan lehdistä jalostettuja tuotteita esimerkiksi lääkinnällisiin tai muuten ”laillisiin” tarkoituksiin. Vastustan tätä vahvasti. Mietinnön päätarkoitus on kuitenkin hyvä, minkä takia päätin äänestää tyhjää.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. − (SK) Päätöslauselmaesitys elinten luovutuksesta ja siirrosta kuuluu maailmanlaajuiseen keskusteluun lasten turvallisuudesta. Jotta lapsia voitaisiin suojella tehokkaasti, olen kehittämässä eurooppalaista kampanjaa ”Do you know where your child is now?” (Tiedätkö, missä lapsesi on nyt?).

Tämän päätöslauselman kohta, jossa käsitellään elinten laitonta kauppaa, liittyy suoraan kampanjaan.

Onkin aivan perusteltua vedota jäsenvaltioihin ja neuvostoon, jotta ne ottaisivat käyttöön tehokkaat toimenpiteet, joilla katkaistaisiin yhteys elinten puuttumisen ja elinten laittoman kaupan välillä.

Laittoman elinkaupan torjumisessa tarvitaan pitkäaikaista strategiaa, jolla pyritään poistamaan sosiaalinen epätasa-arvoisuus, joka aiheuttaa tällaisia toimintatapoja. Meidän on torjuttava elinten ja kudosten laitonta kauppaa, joka olisi kiellettävä kaikkialla varsinkin silloin, kun siinä on kyse alaikäisiltä otettujen elinten ja kudosten siirrosta. Olen erittäin tyytymätön siihen, että Europol ei ole toteuttanut tutkimusta elinten myynnistä ja laittomasta kaupasta vahvistettujen tapausten puutteeseen vedoten.

Kuitenkin Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön raportit osoittavat selvästi, että laiton elinkauppa on ongelma myös unionin jäsenvaltioissa. Pyydämme Euroopan komissiota ja Europolia parantamaan laittoman elinkaupan valvontaa ja tekemään tarvittavat päätelmät. Toivon, että Slovakia voi hyödyntää EU:n puheenjohtajuuttaan edistääkseen tätä erittäin tärkeää asiaa.

- Mietintö: Reimer Böge (A6-0157/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin puoltavan äänen Reimer Bögen mietintöön perustuvalle ehdotukselle Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen mukauttamiseksi.

Tästä mukauttamisesta oli tullut väistämätön, koska rakennerahastoja, koheesiorahastoa, maaseuturahastoa ja Euroopan kalatalousrahastoa varten osoitetuista määrärahoista 2 034 miljoonan euron osuutta käypinä hintoina ei voitu eräiden otsakkeisiin 1 b ja 2 sisältyvien toimintaohjelmien hyväksymiseen liittyvien viivästysten vuoksi sitoa vuonna 2007 eikä siirtää vuodelle 2008. Olikin järkevää, että tämä summa siirrettäisiin seuraaville vuosille toimielinten välisen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta annetun sopimuksen 48 kohdan mukaisesti maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriä vastaavasti korottaen.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. − (RO) Äänestin kollegamme Bögen esittelemän, monivuotisen rahoituskehyksen mukauttamista koskevan mietinnön puolesta. Rakennerahastoille, koheesiorahastolle, maaseuturahastolle ja Euroopan kalatalousrahastolle osoitetuista maksusitoumusmäärärahoista vuonna 2007 käyttämättä jääneet määrät olisi siirrettävä tuleville vuosille. Näin 2 034 miljardia euroa siirretään toimielinten välisen sopimuksen 48 kohdan mukaisesti vuosille 2008–2013. Varat osoitetaan lähinnä vuodelle 2008 (noin 56 prosenttia), ja vuosina 2000–2013 tämän siirron vaikutuksesta tulee merkityksetön.

Meidän on tarkasteltava niitä syitä, jotka johtivat kyseisten varojen käyttämättä jäämiseen. Ensinnäkin 45 toimintaohjelmaa jätettiin myöhässä Euroopan komission hyväksyttäviksi. Tarvittavasta uudelleenohjauksesta 72 prosenttia johtuu viivästyksistä maaseudun kehittämisohjelmissa. Jotkut ohjelmat lähetettiin komissioon joulukuussa, jolloin niitä oli mahdotonta hyväksyä vuonna 2007. Joissakin tapauksissa syynä myöhästymisiin ovat kansalliset institutionaaliset rajoitteet ja aiemman suunnittelukokemuksen puute. Useimmat 45 myöhästyneestä toimintaohjelmasta olivat peräisin uusista jäsenvaltioista. Pyydän komissiota tukemaan uusia jäsenvaltioita enemmän uusien menettelytapojen oppimiseksi ja näiden varojen käyttöön erikoistuneen henkilöstön kouluttamiseksi.

- Mietintö: Marie-Arlette Carlotti (A6-0042/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Marie-Arlette Carlottin valiokunta-aloitteisen, kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmatyöstä ja täytäntöönpanosta laaditun mietinnön puolesta. Kuten mietinnössä osoitetaan, olen pahoillani, että rahastoa ei ole sisällytetty unionin talousarvioon, mikä olisi mahdollistanut demokraattisen valvonnan.

Toivomme, että kysymys Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä talousarvioon nostetaan esiin uudelleen rahoitusnäkymien väliarvioinnissa vuonna 2009. Kun kyseessä on Euroopan kehitysrahasto ja sen asema köyhyyden poistamisessa ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, on rahaston ohjelmointi kiireellistä samoin kuin sen täytäntöönpanoon tarvittavien poliittisten sopimusten viimeisteleminen. Etusija on annettava terveydenhuollon ja peruskoulutuksen ja – haluaisin lisätä – kotitarveviljelyn parantamiselle.

Maailman kauppajärjestön Dohan ohjelma on tällä hetkellä käytännössä pysähdyksissä, joten on kiireellistä, että Euroopan unioni käyttää kehitysyhteistyövälineitään osallistuakseen tähän kunnianhimoiseen, oikeudenmukaiseen ja suositeltavaan suunnitelmaan köyhyyden poistamiseksi maailmasta.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE), kirjallinen. − (ES) Äänestin mietinnön puolesta, koska mielestäni on erittäin tärkeää painottaa Euroopan kehitysrahaston tarvetta AKT-maissa. On hyvin tärkeää, että maaliskuussa 2005 annetun Pariisin julistuksen kaltaisiin asiakirjoihin suhtaudutaan vakavasti ja että niitä tarkistetaan säännöllisesti lopullisten tukilaskelmien saamiseksi. On kuitenkin totta, että jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin valtava puute johti valtioiden virallisen kehitysavun supistuksiin vuoden 2006 0,4 prosentista BKT:stä alle 0,38 prosenttiin vuonna 2007. Tämä pieni prosenttimuutos tarkoittaa 1 700 miljoonan euron menetystä. Kuitenkin kaikkein pahinta on, että kumppanivaltiot ovat jatkuvasti pysähtelevässä tilanteessa, eikä niillä ole mahdollisuuksia tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia, koska ne eivät tiedä, onko niillä varoja sellaisiin, vaikka jäsenvaltiot ovatkin luvanneet niin. Surullisinta kaikessa tässä on, että pyydämme valtioita pitämään lupauksensa, vaikka itse unohdamme omamme. Emme voi tehdä yhteistyötä näin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen Marie-Arlette Carlottin mietintöön kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmatyöstä ja täytäntöönpanosta. Jotta voidaan vahvistaa, että Euroopan kehitysrahaston tavoitteet kumppanivaltioiden ja -alueiden köyhyyden poistamisesta ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta toteutuvat, tarvitaan keinoja vahvemman parlamentaarisen valvonnan toteuttamiseen. Olen samaa mieltä myös siitä ajatuksesta, että rahaston ohjelmatyössä olisi huomioitava erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvät alat, esimerkiksi terveys, koulutus, ympäristön kunnioittaminen ja hyvään hallintoon kannustaminen. Kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kohtaamiin nykyisiin ratifiointivaikeuksiin on puututtava, jotta rahasto voidaan panna pikaisesti täytäntöön. Tuin mietintöä äänestyksessä.

  Vincent Peillon (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Marie-Arlette Carlottin kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmatyöstä ja täytäntöönpanosta laatiman mietinnön puolesta.

Euroopan kehitysrahasto on tärkein yhteisön väline kehitysyhteistyöavussa AKT-maihin (Afrikka, Karibia, Tyynimeri). Rahastolla pyritään saavuttamaan erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2000 antamat vuosituhattavoitteet.

Kuitenkin kymmenes Euroopan kehitysrahasto (2008–2013) on tällä hetkellä pysähdyksissä. Kaikki AKT-maat eivät ole ratifioineet tarkistettua Cotonoun sopimusta, minkä takia 1. tammikuuta 2008 alkaen saatavilla olleita 22,7 miljoonan euron määrärahoja ei ole vielä käytetty.

Parlamentin hyväksymässä tekstissä pyydetäänkin pääsemään kiireellisesti tästä lukkotilanteesta, ja siinä luetellaan useita kysymyksiä: ensisijalla köyhyyden vähentäminen (ja erityisesti terveys ja koulutus), erityishuomio sukupuolikysymyksiin ja kestävän kehityksen strategia kyseisille maille.

Lopuksi totean, että parlamentti haluaisi Euroopan kehitysrahaston osaksi unionin yleistä talousarviota, jotta eurooppalaiset menettelytavat yhtenäistyisivät ja niiden hallinnon demokraattinen valvonta parantuisi.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion täytäntöönpanoa ei pidä arvioida pelkästään kirjanpidon kannalta. Tämä ei kuulu parlamentin tehtäviin, kuten käsiteltävänä olevassa mietinnössä muistutettiin asianmukaisesti. Sen sijaan, että keskustelemme Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä komission talousarvioon tai kultakin varainhoitovuodelta jäävien säästöjen käyttösäännöistä, olemme huolestuneita näiden varojen ja Euroopan unionin poliittisten päämäärien välisestä yhdenmukaisuudesta AKT-maiden osalta.

Onkin huomiota herättävää, että käytännön nykytilanne on melko erilainen kuin tilanne silloin, kun nämä välineet ja niiden puitteet luotiin. Kiinan asema monissa näistä maista on otettava lisäksi huomioon, ja samoin on huomioitava muutosten vaikutukset maataloudessa ja elintarvikemarkkinoilla, ilmastonmuutoksessa ja Yhdysvaltojen uudessa lähestymistavassa Afrikkaan. Tämän kaiken perusteella näyttää, että tähän asti kuljettu reitti ei ole enää oikea, ja haluan korostaa, että tämä on suurin huolenaiheemme.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Kun EU, maailman suurin avunantaja, toimii kehitysmaissa, arvojemme on oltava selvät. Tunnussananamme on oltava ihmisoikeudet paitsi teoriassa myös käytännössä. Jos siis sanotaan, että EU:n ei pitäisi käyttää Euroopan kehitysrahastoa demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen vaatimalla kyseiselle alueelle kehitystä, on tämä ristiriidassa sen kanssa, että tahdomme päästä todellisiin tuloksiin. Tuki on hyväksi vain, jos se hyödyttää kansalaisia. Tämän takia meidän tuenantajina olisi asetettava ehdot, joilla kannustetaan kehittämään demokratiaa, ihmisoikeuksia ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Kehityksen luomisessa tarvitaan joskus suoraa apua rauhanturvaoperaatioiden kautta. Nekin pitäisi voida kattaa Euroopan investointirahastosta, sillä tällaisilla operaatioilla vähennetään ihmisten kärsimystä ja estetään katastrofeja erittäin konkreettisella tavalla.

Meidän rikkaassa maailmassa ei tietenkään pidä pakottaa muita ihmisiä elämään tietyllä tavalla. Meillä on kuitenkin vastuu antaa mahdollisuus valintoihin siellä, missä tällä hetkellä ei ole valinnanvaraa. Olinkin pettynyt, että muuten hyvässä ja tärkeässä mietinnössä kyseenalaistetaan se, mikä on minulle perusperiaate: että toimintaan ryhdytään, jos vastineena saadaan vapaudet ja ihmisoikeudet, ja mahdollisuus rauhanturvaoperaatioihin Euroopan investointirahaston puitteissa.

- Mietintö: Erik Meijer (A6-0059/2008)

  Angelika Beer (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Vihreiden ryhmä ei äänestä Erik Meijerin Makedoniasta laatiman mietinnön puolesta. Vaikka mietinnössä onkin monia kohtia, joissa esitellään selkeästi Makedoniassa aikaansaatua edistystä, on täysin mahdotonta hyväksyä sitä, miten kreikkalaiset poliitikot ovat viime hetkellä yrittäneet vaikuttaa nimikysymystä koskevaa kohtaa vastaan. Tämä näkyi selvimmin siinä, että viittaus vuonna 1995 tehtyyn väliaikaissopimukseen, jossa Kreikka vakuutti, että nimikysymys ei olisi este Makedonian jäsenyydelle kansainvälisissä järjestöissä, haluttiin poistaa. Kreikka asettaa kyseenalaiseksi sitoumuksensa kansainväliseen oikeuteen, mutta myös puuttuu toisen valtion itsemääräämisoikeuteen ennenkuulumattomalla tavalla. Tällaista käytöstä ei voi hyväksyä EU:n jäsenvaltiolta.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. − (CS) Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia on yksi harvoista maailman valtioista, jonka nimeä kaikki muut valtiot eivät ole tunnustaneet virallisesti. Vaikka kyseinen tasavalta onkin ottanut käyttöön useita etnisiä ja uskonnollisia pyhäpäiviä, poikkeava kahdenvälinen sopimus Yhdysvaltain kansalaisten asemasta on edelleen voimassa. Menestyksiin kuuluvat järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota vastaan tehdyt toimenpiteet, jotka hallitus sai aikaan, vaikka miehitysjoukot Kosovossa eivät kyenneet hoitamaan näitä ongelmia mitenkään. Mielestäni on käsittämätöntä, että ulkomailla olevien kansalaisten äänestysoikeudesta ei ole toistaiseksi hyväksytty yhteistä kantaa. Kansanäänestyksessä Montenegrossa näitä kansalaisia syrjittiin, ja Makedoniassa järjestettävien vaalien osalta EU epäröi.

31 artiklassa poliisiratsioita asekätköihin pidetään myönteisinä toimenpiteinä. Mielestäni kohdan jälkimmäisessä osassa annetut tiedot pidätyksen aikana pahoinpidellyistä terroristeista ovat huono vitsi. En tiedä yhtäkään tapausta, jossa poliisit olisivat pyytäneet terroristeja antautumaan kohteliaasti. Maan nimeä koskevan epätavallisen tilanteen ja Yhdysvaltain kanssa tehdyn sopimuksen lisäksi tämä uhmaa kansainvälisiä sopimuksia. Yksi entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian epätavallisista piirteistä ovat sen kiistat naapurivaltioiden kanssa. Mielestäni meidän on vaadittava, että nämä kiistat ratkaistaan ennen maan liittymistä EU:hun. Koska jotkut tarkistukset voivat muuttaa mietinnön merkitystä, äänemme lopullisesta ”tuotteesta” riippuu siitä, hyväksytäänkö tarkistukset.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Erik Meijerin mietintö entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian edistyksestä kohti liittymistä on tasapainoinen mietintö erimielisyyttä aiheuttavasta kysymyksestä. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian on jatkettava uudistusohjelmaa, jotta varmistetaan liittymisneuvotteluiden aloittaminen mahdollisimman pian. Suojellaksemme neuvotteluasemaa nimikysymyksestä meidän on vältettävä houkutusta käyttää entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian nimeä esteenä valtion liittymiselle kansainvälisiin järjestöihin. Olenkin tyytyväinen mietintöön ja esittelijän työhön, kun hän on varmistanut, että nimikysymys ei ole tekstin keskipisteenä.

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät mielellään tämän päätöslauselman puolesta. Siinä todellakin yritetään pitää yllä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian edistystä kohti EU:n jäsenyyttä ja korostaa myönteisiä edistysaskeleita korruption torjumisessa ja tiedotusvälineiden vapauden suojaamisessa sekä liittymisneuvottelujen aloittamiseen tarvittavien toimenpiteiden painottamisessa. Panemme merkille huomattavan edistyksen ja odotamme mahdollisuutta aloittaa liittymisneuvottelut entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa.

Äänestimme nimikysymysneuvotteluita koskevaa tarkistusta 13 vastaan. Vaikka tuemmekin täysin työtä, joka on tehty ratkaisun löytämiseksi nimikysymykseen, emme usko, että tätä asiaa olisi liitettävä mitenkään entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian jäsenyyteen kansainvälisissä järjestöissä. Jokaisesta olisi päätettävä sen omien ansioiden mukaan.

Äänestimme tyhjää viisumivapauskysymystä koskevasta tarkistuksesta 7. Koska Yhdistynyt kuningaskunta ei kuulu Schengenin sopimukseen, johon tämä kysymys kuuluu, ei meidän olisi ollut soveliasta tukea tätä tarkistusta.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tämän päivän menestys perustuu koordinoidulle ja tehokkaalle työlle, jota olemme tehneet monien kollegojen kanssa kautta Euroopan parlamentin.

Tämä yritys oli menestyksekäs myös Kreikan virallisen kannan muututtua myöhään päivällä niin, että Kreikkakin pyrkii aitoon kompromissiratkaisuun käyttämällä yhdistelmänimeä, jonka kaikki voivat hyväksyä.

Meidän on työskenneltävä lujasti hyötyäksemme tästä edistyksestä ja päästäksemme ratkaisuun reilulla kompromissilla. Tähän on päästävä samalla YK:n tuella ennen vuoden 2008 loppua.

On Kreikan ja ihmisten edun mukaista turvata alueen rauha ja vakaus, joten monia vuosia kestävä umpikuja on estettävä. Julkisen elämän on päästävä eroon Skopje-syndroomasta.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät mietintöä vastaan. Vastustamme kapitalistista, sotaa lietsovaa EU:ta, ja näin myös EU:n kaikkia laajentumispyrkimyksiä. Balkanin alueen ongelmien perimmäisenä syynä ovat imperialistiset suunnitelmat, EU:n, Yhdysvaltojen ja Naton sekaantumiset ja rajamuutokset.

Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja muiden Balkanin maiden liittyminen EU:hun ja Natoon asettaa näiden valtioiden ihmiset imperialistisiin Yhdysvaltojen, EU:n ja Venäjän välisiin pattitilanteisiin energialähteiden ja liikennereittien valvonnasta. Kyseisellä alueella laajemminkin asuvat joutuvat vakavaan vaaraan.

Kreikan kommunistinen puolue ei ole huolestunut nimikysymyksestä. Se tukee molemminpuolin hyväksyttävää ratkaisua nimestä, jonka on edustettava täysin maantieteellistä määritelmää, joka on erotettava kiistoja herättävästä kansallismielisyydestä ja orjuuttamisesta.

Ne, jotka ovat katsoneet tarpeelliseksi puolustella itseään kreikkalaisten edessä viimehetken täyskäännöksestään Makedonian nimikysymyksessä ja jotka kuuluvat EU:hun, Uusi demokratia- tai PASOK-puolueeseen, vasemmistoliittoon (Synapismos) ja ortodoksiseen kansanliittopuolueeseen (LA.O.S.), hierovat nyt käsiään tyytyväisinä. He äänestivät oletettavasti myönteisten nimitarkistusten hyväksymisen puolesta pyrkien ohjaamaan ihmiset pois tärkeimmästä kysymyksestä, joka koskee imperialistista sekaantumista ja suunnitelmia Balkanin alueelle. Tämä harhautus on suunniteltu peittämään heidän riippuvuutensa imperialistisista päämääristä ja EU:n, Yhdysvaltojen ja Naton nimittämisestä välittäjiksi. Kaikki tämä asettaa maallemme uhkia ja painetta, jonka tarkoituksena on kiristää rahaa vastineena täydestä osallistumisesta imperialistisiin suunnitelmiin, jotka ovat vain pahentuneet Bukarestissa järjestetyn Naton huippukokouksen jälkeen.

- Mietintö: Ana Maria Gomes (A6-0080/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Ana Maria Gomesin Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Afrikkaan laatiman erinomaisen valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Vaikka onkin myönteistä, että Kiina on valmis yhteistyöhön Afrikan maiden kanssa konkreettisesti ja käytännöllisesti, on kuitenkin useita huolenaiheita, esimerkiksi Kiinan yhteistyö sortoa harjoittavien hallintojen kanssa Afrikassa, epäonnistuminen sosiaalisten ja ympäristöllisten sääntöjen kunnioittamisessa ja aseiden toimittaminen sortoa harjoittaville ja epädemokraattisille hallinnoille. Tuen ehdotusta siitä, että Afrikan unionin, Kiinan ja EU:n olisi perustettava pysyvä neuvoa-antava elin, jotta voitaisiin parantaa kunkin kehitysyhteistyöpolitiikan alalla toteuttamien toimien johdonmukaisuutta ja tehokkuutta. Lisäksi olisi luotava yleinen kehys yhteisiä haasteita, kuten ilmastonmuutokseen sopeutumista, uusiutuvia energianlähteitä, maataloutta, vettä ja terveyttä koskevia konkreettisia operatiivisia hankkeita varten.

Tuen myös ajatusta vuoropuhelusta Kiinan kansankongressin, yleisafrikkalaisen parlamentin, Afrikan kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä. Vuoropuhelulla pyrittäisiin tukemaan kestävää kehitystä ja parantamaan mahdollisuuksia toimeenpanovallan valvontaan rauhallisesti ja demokraattisesti.

  Philip Claeys (NI), kirjallinen. − (NL) Ana Maria Gomesin mietinnössä osoitetaan aivan oikein useita Kiinan Afrikassa tekemiä toimenpiteitä, joita ei voi hyväksyä, ja toisinaan mietinnössä päästään tosiaan asiaan ytimeen. Tiibetin kansanmurha saanee tällä hetkellä paljon huomiota osakseen, mutta Kiinan politiikka Afrikassa kertoo vähintään yhtä selvästi hallinnosta, joka ei voisi vähempää välittää ihmisoikeuksista ja muista pelisäännöistä.

Kiinalaiset käyvät kauppaa kenen tahansa kanssa, kunhan heidän öljynhimonsa tyydytetään. Kiinalaiset yritykset ja liikemiehet luovat Kiinan ulkopuolisia kiinalaissaarekkeita, joita suojaavat korruptoituneet johtajat, joita puolestaan suojataan Kiinan veto-oikeudella turvallisuusneuvostossa. Euroopasta ei ole vastusta kiinalaisille, ja hitaasti mutta varmasti meidät ajetaan pois Afrikasta. Euroopan on loppujen lopuksi vain huomattava, että kun kiinalaiset saavat yliotteen Afrikassa, meidän toistamamme viesti demokratiasta, vapaudesta ja hyvästä hallinnosta, vakautta unohtamatta, on muuttumassa täysin merkityksettömäksi. Aika on koittanut uudenlaiselle strategialle.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Ana Maria Gomesin Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Kiinaan laatiman mietinnön puolesta, koska mielestäni Kiinan läsnäolon kasvaessa Afrikassa Euroopan unionin on hyväksyttävä yhteinen kanta vuoropuhelusta, jonka mukaan sen on yritettävä kannustaa Kiinaa perustamaan poliittiset ja taloudelliset toimensa Afrikassa ehtoihin, jotka eivät estä rauhan, ihmisten turvallisuuden, oikeussääntöjen ja kestävän kehityksen edistymistä.

Tuen myös pyyntöä siitä, että Euroopan unioni edistää edelleen oman hallintonsa periaatteiden kunnioittamista vuoropuhelualoitteiden onnistumisesta riippumatta.

  Jens Holm, Erik Meijer, Esko Seppänen, Søren Bo Søndergaard ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Ana Maria Gomesin mietinnössä käsitellään monia tärkeitä asioita, eikä vähäisimpänä ole se tosiasia, että EU:n ja Kiinan osallistumisen pitäisi olla Afrikan maiden ja kansojen edun mukaista ja että Afrikassa toimivien ulkomaisten sijoittajien pitäisi noudattaa yhteiskunnan ja ympäristön sääntöjä. Tämän takia päätimme tukea mietintöä. Emme kuitenkaan tue ensimmäisen kohdan sanamuotoa, jossa korostetaan Lissabonin sopimuksen merkitystä EU:n ulkosuhteiden tehokkuuden ja johdonmukaisuuden parantamisessa.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kehitysyhteistyövaliokunta on laatinut erittäin tasapainoisen mietinnön Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Afrikkaan.

Olen entistäkin tyytyväisempi äänestäessäni mietinnön puolesta, koska minulla oli erittäin valitettavia kokemuksia AKT:n ja EU:n yhteisestä parlamentaarisesta edustajakokouksesta. Mietinnössäni suorien ulkomaisten sijoitusten vaikutuksista annoin joitakin kriittisiä lausuntoja kiinalaisista sijoituksista Afrikassa. AKT:n valtuuskunnan jäsenet onnistuivat poistamaan ne kaikki mietinnöstä sosialistien, kommunistien ja vihreiden välinpitämättömyyden ansiosta.

Miksi he eivät halunneet osoittaa, että Kiinan suorat ulkomaiset sijoitukset keskittyvät kaivosteollisuuteen ja tukevat usein AKT-maiden hallituksia poliittisissa suuntauksissa, jotka eivät ole demokratian, oikeussääntöjen ja köyhyyden poistamisen mukaisia kyseisissä maissa?

Miksi he poistivat toteamuksen siitä, että kiinalaiset suorat ulkomaiset sijoitukset kohdistuvat tiettyihin monikansallisiin yrityksiin, jotka peittävät alleen Afrikan markkinat, joiden tuotteet, erityisesti tekstiilit, ovat heikkolaatuisia?

Olen tyytyväinen, että mietinnön perusteluissa viitataan siihen, että Kiinan Afrikka-rynnistyksessä hyödynnetään Afrikan paikallisia varoja Kiinan hyväksi ja heikennetään kestävää kehitystä. Huolta herättää myös vaara siitä, että Kiina saattaa levittää Afrikkaan joitakin huonoimpia sisäisiä käytäntöjään...

(Äänestysselitystä on lyhennetty työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti)

  Erika Mann (PSE), kirjallinen. − (DE) Haluaisin käyttää tätä äänestysselityksen tarjoamaa tilaisuutta kiittääkseni sydämellisesti esittelijää Ana Maria Gomesia. Äänestettävänä oleva mietintö on erittäin onnistunut. Haluaisin osoittaa kiitokseni myös sille, että monet kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon seikoista on sisällytetty mietintöön.

Mielestäni on erittäin tärkeää arvioida Kiinan politiikkaa Afrikassa ilman, että tuomitaan yleisesti Kiinan sitoutumista kyseiseen alueeseen. Sen sijaan EU:n omaa sitoumusta olisi lisättävä lähestymistavalla, joka keskittyisi ”Enemmän Eurooppaa Afrikassa” -ajatteluun. Näin Euroopan näkyvyys voisi parantua, ja Euroopan läsnäolo vahvistuisi ja tiivistäisi EU:n ja Afrikan välisiä suhteita. Läheisemmät taloussiteet näiden kahden maanosan välillä voisivat tarjota paljon etuja molemmille osapuolille.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Ana Gomesin mietinnössä Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Afrikkaan korostetaan myönteistä vaikutusta, joka on saatu Kiinan sitoutuessa Afrikkaan, ja tuodaan esille Kiinan politiikan osa-alueet, jotka vaativat parannusta. Toisaalta EU:n on oltava tyytyväinen Kiinan kehitysrooliin Afrikassa, vaikka, huolestuttavaa kyllä, Kiina levittää tuellaan joitakin huonoimpia sisäisiä käytäntöjään mukaan lukien korruptiota ja piittaamattomuutta työntekijöiden oikeuksista ja ympäristönormeista. EU:n yhteistä lähestymistapaa tosiaankin tarvitaan Kiinan sitoutumisessa, näissä kysymyksissä ja Kiinan suhteessa sortoa harjoittaviin hallintoihin, esimerkiksi Sudaniin ja Zimbabween. Näiden seikkojen takia äänestin esittelijän suosittelujen puolesta.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Ana Maria Gomesin mietinnössä käsitellään monia tärkeitä asioita. Vähäisin niistä ei todellakaan ole se, että EU:n ja Kiinan osallistumisen pitäisi olla Afrikan maiden ja kansojen edun mukaista ja että Afrikassa toimivien ulkomaisten sijoittajien pitäisi noudattaa yhteiskunnan ja ympäristön sääntöjä. Tämän takia päätimme tukea mietintöä.

Emme kuitenkaan tue ensimmäisen kohdan sanamuotoa, jossa korostetaan Lissabonin sopimuksen merkitystä EU:n ulkosuhteiden tehokkuuden ja johdonmukaisuuden parantamisessa.

Yhteisen maatalouspolitiikan kaikkien uudistusten osalta Sinn Féin tukee todellista uudistumista, jonka ansiosta maanviljelystä ja maaseutuelämästä tulisi kestävää Irlannissa, Euroopassa ja koko maailmassa.

  Lydie Polfer (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Ana Maria Gomesin mietinnön puolesta, koska siinä tarjotaan yksityiskohtainen erittely syistä ja seurauksista, joita Kiinan johtoasema Afrikassa aiheuttaa sekä taloudessa että politiikassa.

Kiinan vaikuttava taloudellinen nousu viimeisten 20 vuoden aikana johti öljyn ja muiden raaka-aineiden kysynnän kasvuun. Tällä hetkellä Kiina tuo 30 prosenttia öljystään Afrikasta, ja luvun arvellaan nousevan 45 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

Kiina sijoittaa myös valtavasti infrastruktuuriin Afrikassa.

Näihin sitoumuksiin ei sisälly ehtoja ihmisoikeuksista tai yhteiskunta- ja ympäristöolosuhteista.

Euroopan on havahduttava ja huomattava tämä tilanne. Sen on yritettävä määrittää strateginen kumppanuus sekä Afrikan että Kiinan kanssa varmistaakseen kestävän kehityksen Afrikan mantereella.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Käsittelemässämme mietinnössä kuvataan aivan oikein Kiinan politiikan nykytilaa Afrikassa, kuvaillaan yksityiskohtaisesti sijoituksia, rahoitusta ja poliittisia seuraamuksia. Valitettavasti mietintö on ehdotuksiltaan epärealistinen. Siinä esitetään toistuvasti, että EU:n olisi kannustettava Kiinaa toimimaan ihanteellisesti ihmisoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ympäristönsuojelun aloilla ja toimittava ulkopolitiikassaan erilailla kuin se toimii kotimaan politiikassaan. Luvussa, jossa kerrotaan, mitä pitäisi tehdä Kiinan Afrikan politiikan ja sen vaikutusten (oikean) tulkinnan osalta, ei anneta ohjeita siitä, millainen EU:n strategian pitäisi olla kumppanuudessa sellaisten maiden kanssa kuin Intia, Brasilia ja (puute, jota on mahdotonta hyväksyä) Yhdysvallat.

Nykyinen maailmanlaajuinen tilanne on täysin toisenlainen kuin mallit, jotka muodostivat geostrategisen ajattelun aiempina vuosikymmeninä. Uusien, keskenään hyvin erilaistenkin talouksien syntyminen, yleinen ja maailmanlaajuinen kulutuksen kasvu, kilpailu perushyödykkeistä ja raaka-aineista, yhteiskunnallisten kapinoiden uhka, vaara voimakkaiden poliittisten hallintojen suosimisesta, kaikki nämä uudet tosiasiat vaativat tutkimista ja erityisesti strategisempia ehdotuksia, joissa huomioidaan erilainen tulevaisuus. Tämän takia äänestin tyhjää tästä mietinnöstä.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Ana Maria Gomesin Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Afrikkaan laatimassa mietinnössä korostetaan lähtöasemaa, joka Pekingillä nyt on Afrikan diplomaattisessa, taloudellisessa ja poliittisessa tasapainossa.

Kannanotossani olennaista on, että vaikka Kiina onkin kääntänyt valokeilansa tähän asti unohdettuun Afrikan mantereeseen, sen toiminnan on pysyttävä siellä tietyissä rajoissa, jotta ei liu'uta uudenlaiseen siirtomaavaltaan, joka on jättänyt häpeälliset jälkensä oman maanosamme, Euroopan, historiaan.

Tämän takia toivon, että EU laatii yhdenmukaisen strategian, jolla varmistetaan, että Kiina kunnioittaa esimerkiksi hallintoa, korruption torjumista, ihmisoikeuksien suojaamista, työllisyyttä ja ympäristöä, ja jolla turvataan selvät, avoimet sopimukset kahden maan välille,

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Afrikka on maanosa, joka tarvitsee apua, vahvempia kauppayhteyksiä ja parempaa osallistumista globalisaatioon, joka luo hyvinvointia kaikille. Kiinasta on tullut nopeasti tärkeä kumppani Afrikan mantereella, ja se himoitsee raaka-aineita ja erityisesti öljyä, jota monilla Afrikan mailla on. Yhä useammat maat ovat kiinnostuneita Afrikasta, mikä vauhdittaa sen kehitystä. Meidän on kuitenkin todettava, että Kiinan kritiikitön lähestymistapa raaka-aineiden saamiseksi, ihmisoikeuksien vähäinen huomioiminen tai kokonaan huomiotta jättäminen, korruptio ja epädemokraattiset hallinnot asettavat kaikki haasteen EU:lle, joka on pitkään vaatinut, että kaupan ja tuen on kuljettava yhdessä demokraattisen, vapaudet ja ihmisoikeudet huomioivan kehityksen kanssa. Euroopan parlamentti vaatii selvästi Kiinaa ottamaan ihmisoikeudet ja Afrikan ihmisten kehityksen huomioon. Tämä on tärkeä viesti. Kehitys on pelkkää taloudellista edistystä laajempi käsite, ja tuenkin varauksetta näkemystä, jonka mukaan ihmisoikeuksien ja demokratian on oltava tärkeä osa kansainvälisiä suhteita, myös Kiinan ja Afrikan välisiä suhteita.

7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.50 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

8. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

9. Burman tilanne (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Burman tilanteesta.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Euroopan unioni seuraa Burman/Myanmarin tilannetta tarkkaan. Tuemme aktiivisesti erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien toimia, joilla pyritään edistämään maan siirtymistä demokratiaan, sovintoon ja kehitykseen. Käännymme kaikissa näissä kysymyksissä myös aasialaisten kumppaniemme puoleen. Erityisedustaja Piero Fassino kertoi Euroopan parlamentille Burman/Myanmarin tilanteesta. Hän antoi parlamentille tietoja myös liittoutumista Burman naapurivaltioiden ja muiden ASEAN-maiden kanssa.

Kuten tiedämme, YK:n erityislähettiläs Ibrahim Gambari vieraili Burmassa maaliskuun alussa. Olemme pettyneitä siitä, että hänen vierailullaan ei päästy mihinkään selviin tuloksiin. Ensinnäkin saimme sen vaikutelman, että Burman viranomaiset eivät olleet valmiita yhteistyöhön kansainvälisen yhteisön kanssa. Euroopan unioni haluaisi, että viranomaiset hyväksyisivät Ibrahim Gambarin ehdotukset poliittisesta edistyksestä. Koko kansainvälinen yhteisö hyväksyy kyseiset ehdotukset, jotka eivät ole liian kauaskantoisia.

EU ja Ibrahim Gambari kiinnittävät huomiota samoihin ongelmiin. Lisäksi EU lähettää säännöllisesti tärkeitä poliittisia viestejä Burmaan/Myanmariin. Yksi viesteistä on Euroopan parlamentin äskettäin antama päätöslauselma kyseisen maan tilanteesta. Keskeinen, yhteinen viestimme on, että kansalliseen sovintoon, vakauteen ja vaurauteen päästään vain uskottavalla ja kattavalla demokratisointihankkeella. Tämän takia Euroopan unioni on erittäin kiinnostunut opposition vastauksesta tulevassa kansanäänestyksessä perustuslaista.

Vetoamme viranomaisiin, jotta ne sallisivat esteettömän ja avoimen keskustelun perustuslaista ennen kansanäänestystä, lopettaisivat poliittisten aktivistien vainoamisen ja kumoaisivat lait, jotka rajoittavat sananvapautta. Nykytilanteesta huolimatta Euroopan unioni ei ole menettänyt toivoaan siitä, että Burman viranomaiset takaisivat vapaan ja oikeudenmukaisen kansanäänestyksen ja sallisivat kansainvälisten tarkkailijoiden läsnäolon. Maata valmistellaan hyväksymään tarkkailijoita ASEAN-valtioista.

Kansanäänestyksen kunnollisen toimittamisen lisäksi pyydämme Burmaa vapauttamaan poliittiset vangit ja lakkauttamaan arestit. Neuvosto yhtyy Euroopan parlamentin vetoomukseen siitä, että Burma ei jatkaisi enää Aung San Suu Kyin kotiarestia. Toivomme, että Kiina ja ASEAN-maat tukevat jatkossakin Ibrahim Gambarin tehtävää ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston asemaa. Välitimme viestimme diplomaattisia reittejä käyttäen ja erityisedustajamme kautta.

Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston ensi viikolla järjestettävässä istunnossa Euroopan unionin on tarkoitus jatkaa Burmaa koskevan yhteisen kantansa voimassaoloa. Näin humanitaariset toimet, joskin rajattuina, ovat mahdollisia, vaikka pakotteet pysyvät voimassa. Pyydämme kansainvälisiä kumppaneitamme lupaamaan lisää apua, jota Burman kansalaiset tarvitsevat kiireellisesti. Euroopan unioni jatkaa tällaisen avun antamista.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Benita Ferrero-Waldner ei päässyt paikalle tähän istuntoon. Hänen ja komission puolesta haluaisin mainita joitakin asioita Burmasta.

Joidenkin viikkojen kuluttua, 10. toukokuuta, burmalaisia pyydetään hyväksymään tai hylkäämään perustuslaki. Euroopan unioni kumppaneineen uskoo, että Burman eri poliittiset voimat ja etniset ryhmät eivät päässeet osallistumaan riittävästi perustuslakiluonnoksen valmisteluun. Valtaa pitävä juntta toimi täsmälleen oman tahtonsa mukaan tässä menettelyssä.

Tämän seurauksena perustuslaissa määrätään, että 25 prosenttia parlamentin jäsenistä nimitetään sotavoimista ja loput 75 prosenttia valitaan äänestämällä. On mahdollista, että Aung San Suu Kyi voi äänestää vuodelle 2010 suunnitelluissa vaaleissa, ja hän ehkä voi olla jopa ehdokkaana, mutta hallinto halunnee estää sen, että hänestä tulisi Myanmarin liittotasavallan presidentti jonakin päivänä. Kiinalla, Intialla ja ASEANilla on jonkin verran vaikutusvaltaa: niiden suurimmat huolenaiheet ovat Burman vakaus, kauppasuhteet ja sijoitukset.

Kiinan diplomaattisella, hillityllä avulla YK:n erityislähettiläs Ibrahim Gambari ei voinut päästä poliittisessa prosessissa yhtään pidemmälle, ja hän sanoikin aikovansa keskittyä taloudellisiin, sosiaalisiin ja humanitaarisiin kysymyksiin.

Todellisten hankkeiden puuttuessa yleisten asioiden neuvosto keskustelee 29. huhtikuuta kaikista mahdollisista toimista, joihin Euroopan unioni voisi ryhtyä vaikuttaakseen Burman tilanteeseen. Haluaisin korostaa, että Euroopan unionin tavoitteena on edistää tasapainoista lähestymistapaa Burman kysymyksessä, ja ennen kaikkea haluamme puolueettomia tuloksia. Neuvosto hyväksyi 19. marraskuuta 2007 yhteisestä kannasta version, jossa esiteltiin uusia pakotteita. Euroopan komission asetus tuli voimaan 10. maaliskuuta, ja sen vuotuinen tarkistus on määrä tehdä tämän kuun lopussa.

Euroopan unionin pakotteet kertovat tyytymättömyydestämme demokratiakehityksen hitauteen, lukuisten poliittisten vankien pidätysten jatkumiseen ja perusoikeuksien rikkomiseen. Pakotteiden vaikutusta on kuitenkin arvioitava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa, että ne vaikuttavat suoraan hallinnon jäseniin ja heidän varoihinsa. Komissio on luonut terveyteen ja opetukseen keskittyviä tukiohjelmia yleisen yhteistyöpolitiikan puitteissa. Olen ilahtunut huomatessani, että Euroopan parlamentti on ilmaissut tukensa näille toimenpiteille valvontaoikeutensa nojalla.

Tämän lisäksi on ECHOn humanitaarinen apu, jolla autetaan naapurimaita ja alueen burmalaisia pakolaisia. Tuemme edelleen Ibrahim Gambarin tehtävää. Euroopan unioni kuuluu ”ystävyysryhmään", joka yhdistää New Yorkissa viisi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvää jäsentä, ASEANin puheenjohtajan, Intian, Japanin ja Norjan, jotka ovat kaikki mukana Burman tilanteen tarkkailussa. EU:n Burman erityisedustaja Piero Fassinolla on tärkeä asema Ibrahim Gambarin tehtävän tukemisessa. Nämä tiedot halusin kertoa teille Benita Ferrero-Waldnerin puolesta.

  Geoffrey Van Orden, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään Burmasta, koska Euroopan unionin kohdennetut pakotteet on uusittava viiden päivän kuluessa ja koska Burman viranomaiset aikovat itsepäisesti järjestää kansanäänestyksen lavastetusta perustuslaista jo kahden viikon kuluttua.

Haluamme vedota avoimesti Burman hallintoon, jotta se ryhtyisi toimenpiteisiin, jotka ovat sen itsensä ja Burman kansan edun mukaisia. Toisin sanoen Burman olisi liityttävä takaisin kansainväliseen kansojen yhteisöön. Epäilyttävän eristäytymisen politiikkaa on yritetty lähes koko sen ajan, kun Burma on ollut itsenäinen valtio, ja tässä politiikassa on epäonnistuttu. Siitä on ollut vahinkoa Burmalle ja sen kansalle.

Vuonna 1948 Burma oli maailman suurin riisinviejä, se tuotti 75 prosenttia maailman tiikistä ja se oli Kaakkois-Aasian varakkain valtio. Sen uskottiin etenevän kehityksessään vauhdikkaasti. Nykyään Burman bruttokansantuote henkeä kohden on pienempi kuin Ruandassa tai Bangladeshissa.

Burman talous tarvitsee kiireellisesti kansainvälisten talousjärjestöjen apua, mutta Burman sulkeuduttua itseensä ja pois demokratiasta Aasian kehitysrahasto, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto kieltäytyivät kaikki, aivan oikein, jatkamasta talousavun antamista. Burman hallinto kieltäytyi kiinnittämästä huomiota ulkoisiin tosiasioihin, mikä johti siihen, että valtiot kaikkialla maailmassa ottivat käyttöön talouspakotteita.

Burma tarvitsee ystäviä auttamaan sen kansallisten etujen suojaamisessa maailmanlaajuisesti, mutta jopa ASEAN on ilmoittanut nyt, jälleen aivan oikein, ettei se puolusta Burman viranomaisia enää missään kansainvälisissä yhteyksissä.

Viestimme Burman hallitukselle on, että maailma ei ole sitä vastaan, jos se vain lopettaa kääntämästä selkänsä maailmalle. Burman ei tarvitse pelätä kansainvälistä yhteisöä enempää kuin sen on pelättävä omaa kansaansa. Burma ei tarvitse maailman yhdeksänneksi suurinta armeijaa ja viidenneksitoista suurinta puolustusvoimien talousarviota. Burman ei tarvitse elää bunkkerissa. Sen on tunnustettava kansansa toiveet demokratiasta, lopetettava poliittinen sorto ja annettava opposition voimien osallistua täysin ja vapaasti uuteen perustuslakiprosessiin.

  Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluamme ensinnäkin vedota Burman hallintoon, jotta se vapauttaa poliittiset vastustajansa ja yli 1 800 poliittista vankia, myös Aung San Suu Kyin, 1988 Generation Students -ryhmän johtajat ja Shan Nationalities League for Democracy -järjestön johtajat, jotka pidätettiin vuonna 2005. Burman on myös annettava selvitys uhreista ja henkilöistä, jotka katosivat viime syyskuun buddhalaismunkkien ja demokratia-aktivistien mielenosoituksia vastaan suunnatuissa tehoiskuissa, samoin kuin kadonneiden munkkien ja nunnien olinpaikasta. Lisäksi Burmaa vaaditaan varmistamaan Burmaan pääsy tulevalle YK:n erityislähettiläälle, joka vastaa Burman ihmisoikeustilanteesta, ja antamaan opposition poliittisille puolueille mahdollisuuden tavata erityislähettiläs.

Niin kutsuttu kansanäänestys aiheuttaa todellisia huolia: vaarana on, että nykyisissä sorto-olosuhteissa kansanäänestys vain lujittaisi sotilashallinnon asemaa. Kun hallinto ilmoitti kansanäänestyksestä, se antoi lain nro 1/2008, jossa äänioikeus kielletään uskonnollisten järjestöjen jäseniltä, mukaan lukien munkeilta ja nunnilta. Lailla määrätään myös kolmen vuoden vankeusrangaistus niille, jotka ”luennoivat, jakavat esitteitä, käyttävät julisteita tai häiritsevät äänestystä millä muulla tavalla tahansa äänestyskopeissa tai julkisissa tai yksityisissä paikoissa kansanäänestyksen turmelemiseksi”.

Pyydämme hallitusta takaamaan, että se kutsuu koolle puolueettomat vaalilautakunnat, kokoaa äänestäjistä kunnollisen rekisteröitymisluettelon, poistaa vanhat rajoitukset tiedotusvälineiltä, sallii yhdistymis-, sanan- ja kokoontumisvapauden Burmassa ja kumoaa uudet säännökset, joiden mukaan perusteltu keskustelu kansanäänestyksestä on rangaistavaa.

  Marco Cappato, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, arvoisa komission jäsen Barrot, viittasitte tasapainoiseen lähestymistapaan. Pelkään, että lähestymistapa on liian varovainen ensinnäkin siksi, että on olemassa tietoja, jotka tämän parlamentin on saatava tietoonsa. Kyse on EU:n välineistä, joilla voidaan edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Välineet ovat uusia, eikä niiden käyttöön ole nyt edes pakko saada lupaa valtion diktatuurilta, jotta varat voitaisiin maksaa. Tämän takia me joko seuraamme tilannetta ulkopuolelta tai vaihtoehtoisesti keskustelemme siitä pohtien, mitä olisi tehtävä. Jos tilanne on tällainen, meidän on tiedettävä – nyt – kuinka jaamme nämä varat, keitä voimme auttaa ja miten saamme tietoja maahan ja maasta. Meidän on esimerkiksi harkittava, miten rahaa käytetään niin kutsuttuun huumesotaan. Kyse on rahasta, joka menee Burmassa suoraan maan hallinnon kirstuihin ja jolla maan kansaa pystytään sortamaan entistä paremmin Yhdistyneiden Kansakuntien ansiosta. Myös meidän Euroopan unionissa on puututtava tähän ongelmaan. Kansanäänestyksessä merkittävin ongelma ei ole se, että siihen eivät voi osallistua kaikki osapuolet. Kuten sanoitte, kansanäänestys on peittelyä, jonka turvin hallinto voi jatkaa mielivaltaista ihmis- ja siviilioikeuksien uhmaamista Burmassa.

Haluaisin muistuttaa neuvoston edustajalle Janez Lenarčičille, että munkit olivat tiiviisti mukana väkivallattomassa taistelussa ja maksoivat siitä jopa hengellään. Nyt ilmoititte, että ette aio kutsua Dalai Lamaa Brysseliin erittäin tarpeelliseen poliittiseen vuoropuheluun EU:n valtioiden kanssa. Ilmoituksenne vaikuttaa – ja on jo vaikuttanut – kielteisesti burmalaisten, ja erityisesti munkkien, väkivallattomaan taisteluun.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, viime vuoden lokakuussa maailma todisti tuhansien buddhalaismunkkien ja tavallisten ihmisten marssimista Yangonin kaduilla. He pyysivät vapautusta Burman epäoikeudenmukaisesta ja väkivaltaisesta sotilashallinnosta. Mielenosoitus oli suurin hallituksen vastainen mielenosoitus sitten vuoden 1988 ensimmäisen demokraattisen liikkeen verisen tukahduttamisen.

(EN) Jos joku on sitä mieltä, että tilanne voisi olla pahempi kuin mitä se oli viime vuonna, riittää, että tarkastelee todisteita: köyhyys, puute ruoasta, jatkuva sorto, poliittisten vastustajien hävittäminen, Saharov-palkitun ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen jatkuva vangitseminen, kaikkien esitettyjen, vaihtoehtoisten näkemysten jatkuva sorto ja tukahduttaminen.

Meidän tehtävänämme Euroopan unionissa on viestittää edelleen vahvasti tuesta, jota annoimme syyskuussa 2007 ihmisille, jotka kampanjoivat Burmassa. Nyt edessämme on tilanne, jossa uudesta perustuslaista äänestetään kansanäänestyksessä. Jotkut kuvaavat perustuslakia seuraavaksi askeleeksi kohti demokratian palauttamista, mutta kuitenkin sillä ohjataan neljännes parlamenttipaikoista sotilasvallalle, kielletään Aung San Suu Kyitä asettumasta ehdolle vaaleissa, koska hän on naimisissa ulkomaalaisen kanssa, ja pakotetaan noudattamaan täysin juntan määräyksiä.

Kiinan on nyt osallistuttava painostamaan junttaa Burmassa, jotta juntta antaisi ihmisille kunnollisen edustuksen. Myös Bangladeshin ja Thaimaan on annettava tukensa kannustaakseen Burman viranomaisia uudenlaisiin näkökulmiin. Meidän on lisättävä pakotetoimiamme ja ryhdyttävä voimakkaampiin poliittisiin toimenpiteisiin paitsi Euroopan tasolla myös kaikkialla maailmassa ja erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi puhuttava yhdellä äänellä Yhdistyneissä Kansakunnissa painostaakseen viranomaisia toimiin kyseisellä tasolla.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kuten juuri esitettiin, humanitaarinen tilanne ja ihmisoikeustilanne Burmassa ovat huononemassa, ja on seuraavan yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tehtävänä tunnustaa tämä selvästi ja määrittää toimenpiteet, joihin ryhdytään Euroopan politiikan puitteissa.

Aluksi myönteiseltä vaikuttanut perustuslain uudistaminen muuttuikin täysin macchiavellismin mukaiseksi hankkeeksi. Sotilashenkilöstön läsnäolosta hallituksessa on tulossa virallisesti perustuslain osa, mikä rikkoo kaikkia kansainvälisiä sääntöjä vastaan ja tapahtuu tarkkailijoiden ollessa poissa, kun taas kaikki nykyistä hallintoa vastustavat henkilöt suljetaan pois vaaliedustuksesta. Tämä on varsinainen farssi, ja se sysää Burman entistä syvemmälle juntan rautaiseen komentoon.

On sanottava, että tämä kertoo Euroopan unionin ja Yhdistyneen Kansakunnan käyttöönottaman kattavan strategian epäonnistumisesta sekä Burmassa itsessään että aluetasolla. Lähettiläämme ei ole päässyt edes astumaan jalallaan Burmaan. Kaksipuoleisesta strategiastamme – pakotteet/kannustimet – on nyt tultava entistä tehokkaampi ja keskitetympi. Tarvitsemme toisin sanoen jo esitettyjen, tavoitteiden mukaisten kriteerien parempaa, oivaltavampaa ja säännöllisempää käyttöönottoa.

Rahoitustoimiimme eivät saa kuulua ne yritykset, joilla on yhteyksiä junttaan tai jotka tavalla tai toisella rahoittavat sitä, eivätkä myöskään vallassa olevat ihmiset, jotka voivat lähteä muihin maihin ostoksille ja lähettää lapsensa kouluihin ulkomaille. Sama koskee näihin ihmisiin kohdistettuja pankkialan pakotteita, jotka tällä hetkellä eivät kiellä siirtoja eurooppalaisten pankkien kautta.

ASEANin osalta neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta on pidettävä mahdollisuutena, jolla voidaan varmistaa, että naapurivaltiot eivät ota käyttöön sellaisia strategioita, joilla saatettaisiin hyvittää Burman vastaisia pakotteita.

Toinen seikka koskee kannustimia. Meidän on samanaikaisesti tuettava maan elinehtoja humanitaarisella tasolla, mikä on itsestään selvää, mutta myös poliittisella tasolla. Tämä tarkoittaa Burman viranomaisten julkista tuomitsemista, kansanäänestyksen sisällön ja käytettyjen toimenpiteiden arvostelemista ja oikeussääntöjen ja perusvapauksien vakaumuksellista edistämistä EIDHR-hankkeiden kautta. Se tarkoittaa myös ihmisoikeustoimien tukemista ja suojaamista, lasten sotilaallisen väkisinvärväämisen torjumista ja lasten suojaamista väkivallalta.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, älkää pitäkö minua kiinafoobisena, vaikka arvostelenkin usein Kiinan asennetta puheissani. Asiasta ei ole kuitenkaan mielestäni mitään epäilystä, kun tarkastellaan Burman tilannetta ja Kiinan hallituksen, joka tukee Burman valtioneuvostoa, hyvin tunnettuja velvollisuuksia. Kyse on sitä paitsi samoista velvollisuuksista, jotka Kiinalla on Darfurissa, Tiibetissä ja monilla muilla aluille maailmassa, missä ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistytään, ei pelkästään Kiinassa itsessään.

Onkin selvää, että voin yhtyä kuoroon ja tukea närkästyksen, inhon ja arvostelun ilmauksia, joita päätöslauselmissamme usein esitetään. Epäilen kuitenkin päätöslauselmamme tehokkuutta. Tuen selvää tuomitsemista ja paheksun sitä, että 45 vuodessa Burman hallinto ei ole edistynyt ihmisoikeuksien ja vakaumuksenvapauden kunnioittamisessa.

Miten en voisi tuomita burmalaisten poliittista ja etnistä sortoa? Haluaisinkin käyttää tilannetta hyväkseni muistuttaakseni erityisesti karen-kansasta, jotka ovat pitäneet ylpeinä kiinni omasta identiteetistään vuosikymmeniä, ja haluaisin aivan yhtä määrätietoisesti tuomita kansanäänestysjärjestelmän, jota suojataan Burman hallinnon tyrkyttämällä perustuslailla. Hyvät naiset ja herrat, tunnetasolla olen tietenkin samaa mieltä kaikesta, mitä päätöslauselmassa sanotaan, mutta kun otetaan huomioon, että – kuten tavallista – kaikki EU:n asiakirjoista alkunsa saava jää tunnetasolle, pidän päätöslauselmaa täysin hyödyttömänä. Kuten päätöslauselmassa sanotaan, ei edes uudelleen kohdennetuilla pakotteilla ole ollut haluttua vaikutusta.

Tästä seuraa, että tiukempien tavoitteiden perääminen on tietenkin hyödyllistä, mutta samanlaista painostusta pitäisi käyttää muihinkin maihin, esimerkiksi Kiinaan, Venäjään ja Intiaan, jotta ne käyttäisivät taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa Burman hallintoon ja tekisivät yhteistyötä Euroopan unionin kanssa tällä alalla ja lopettaisivat aseiden ja strategisten varojen viennin. Olen periaatteessa samaa mieltä myös asioista, jotka Hélène Flautre esitti erittäin vakuuttavasti.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, muutaman päivän kuluttua neuvosto päättää, säilyttääkö se yhteisen kantansa Burmasta ja jatkaako se pakotteita. Burmassa ei ole tapahtunut mitään olennaisia muutoksia demokratiassa, oikeussäännöissä tai ihmisoikeuksien kunnioittamisessa. Maassa on lähes 2 000 poliittista vankia. Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyitä on pidetty kotiarestissa jo vuosia. Lyhyesti sanottuna ei ole pienintäkään syytä lieventää pakotteita.

Perustuslakiäänestyksestä on kieltämättä ilmoitettu ja perustuslakiluonnos julkistettu, mutta näillä toimilla ei ole demokraattista oikeutusta. Kansaa tai demokraattista oppositiota ei ole kuultu. Perutuslakiluonnoksessa on useita demokraattisia puutteita. On järjetöntä, että neljännes parlamentin paikoista menee sotilasvallalle. On järjetöntä sulkea pois ehdokkaita, joilla on ulkomaalainen puoliso tai joiden lapset ovat ulkomaan kansalaisia. Kaikki tämä todistaa demokraattisen edistyksen puutteesta.

Mitä voidaan tehdä? Tuen edellisten puhujien esittämiä vetoomuksia ja erityisesti kollegani Geoffrey Van Ordenin harkittuja huomioita. Emme voi kuitenkaan puuttua Burman tilanteeseen yksinämme. Ilman Kiinan tukea juntta ei selviäisi. Tämän takia myös kiinalaisilla on vastuunsa Burman tapahtumista. Kiina siirtyi maahan täyttämään lännen pakotteiden aiheuttaman taloudellisen tyhjiön ja hyötyy nyt tilanteesta. Onkin lähestyttävä Kiinaa, jos haluamme nähdä Burman tilanteen muuttuvan.

Haluaisin myös vedota ASEAN-maiden ystäviini. Tiedän, että ystäväni ASEANissa pitävät kaikkia Myanmaria koskevia huomautuksia puuttumisena heidän sisäasioihinsa, mutta tiedän myös, että Myanmarin tilanne huolestuttaa heitä. Viestini heille on, että Myanmar turmelee ASEANin julkisuuskuvaa maailmalla, joten myös ASEANin on ryhdyttävä painostustoimiin.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen neuvoston ja komission tänä iltapäivänä antamiin julkilausumiin. Viime vuoden mielenosoituksissa kiinni otettuja 700 poliittista vankia pidetään edelleen vangittuina, ja kenraali Than Shwe kieltäytyi tapaamasta YK:n erityislähettiläs Ibrahim Gambaria, minkä takia meidän on uusittava yhteinen kantamme nyt puoli vuotta myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä. Miksi emme ulottaisi pakotteita öljyyn ja kaasuun, jotka ovat hallinnon rahoituksen ytimessä? Jos Yhdysvallat asettaa rahoituksen ja pankkialan pakotteita ja kieltää hallinnolta ulkomaiset valuutat, miksei Euroopan unioni tekisi samoin? Mihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä, jotta humanitaarinen apu pääsisi Itä-Burmaan, missä 3 000 kylää on tietojen mukaan hävitetty maan tasalle ja missä eurooppalaiset apujärjestöt ovat valmiina toimiin? Buddhalaismunkit ovat kirjoittaneet ”ei” luostariensa seiniin välittääkseen viestinsä Burman siviiliväestölle perustuslakikansanäänestykseen toukokuussa. Myös Euroopan viestin Burmalle on oltava kuuluva ”ei” diktatuurille ja ”kyllä” demokratialle.

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, on kulunut kuusi kuukautta siitä, kun Yangonin mielenosoitukset osoittivat maailmalle, että Burmassa tapahtuu säännöllisesti vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että kansainvälinen julkinen mielipide on jo unohtunut tämän maan ja sen kriisin. Todellisuudessa meidän on tuettava Burman kansaa väsymättömästi ja hyväksyttävä yhtenäinen, pitkäaikainen strategia, jolla taataan vihdoin demokratian ja lehdistön-, uskonnon-, sanan- ja yhdistymisvapauden kunnioitus.

Diplomaattisesta painostuksesta huolimatta, Aung San Suu Kyin, joka – saanen muistuttaa – sai Saharov-palkinnon vuonna 1990, esimerkillisestä toiminnasta huolimatta ja kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan ponnisteluista huolimatta tilanne ei ole parantunut, koska 400 000 buddhalaismunkilla ei ole äänestysoikeutta eivätkä he voi osallistua kansanäänestykseen.

Tätä tilannetta on mahdotonta hyväksyä, ja se osoittaa, että toistaiseksi käytetty painostus ei ole toiminut asianmukaisesti. Burman hallinnon vastaisia pakotteita on laajennettava, ja ne on kohdistettava nimenomaan poliittiseen eliittiin väestön sijasta.

Ennen kaikkea toivon, että EU vahvistaa toimiaan. Jotta voimme parantaa yleisön valveutuneisuutta, pyydän, me pyydämme, että Aung San Suu Kyistä – jossa tämä taistelu ruumiillistuu – tehdään kaikkien eurooppalaisten pääkaupunkien kunniakansalainen. Näin osoitamme päättäväisyytemme siitä, että haluamme edistää ihmisoikeuksia ja vapautta Burmassa.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Kun astun aamuisin sisään Brysselin Euroopan parlamentin rakennukseen, Aung San Suu Kyi katsoo minua surullisin silmin suuresta seinäkuvasta, ja minun on tunnustettava, että joka aamu tunnen itseni hämmentävän voimattomaksi.

Lähes yksimielisesti antamillamme päätöslauselmilla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Kuunnellessani tänään sekä komission että neuvoston edustajien puheita huomasin tietyn puhetavan: ”Me toivomme, haluamme, harkitsemme, olemme huolissamme.” Eikö tällainen asenne ole liian hillitty, kun vastassamme on Burman kaltainen hallinto? Meidän on puhuttava yhdellä äänellä ja paljon voimakkaammin.

Miten pääsemme eteenpäin? Palaamme aina talouspakotteisiin. Mielestäni tämä on kuitenkin selvästi ainoa tapa vaikuttaa kyseiseen hallintoon. Lisäksi meidän on valvottava tarkkaavaisesti, mihin kehitysapuamme käytetään. Rahojemme ehtona on oltava yhteiskunnan erityisuudistukset.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen ollut Burmassa ja nähnyt kurjuuden ja sorron, jossa burmalaiset elävät. Häpeällistä kyllä, Eurooppa ei ole tehnyt tarpeeksi auttaakseen burmalaisia – heidän rohkeita munkkejaan, heidän poliittisia vankejaan, heidän urheaa johtajaansa Aung San Suu Kyitä – saamaan vapauden ja pääsemään eroon sortojuntasta.

Eurooppa ei ole tehnyt riittävästi saadakseen vaikutusvaltaisia naapureita, esimerkiksi Thaimaata, Malesiaa, Singaporea ja erityisesti Indonesiaa, liikkeelle ja tukemaan niitä, jotka taistelevat ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta Burmassa.

Eurooppa ei ole tehnyt tarpeeksi painostaakseen Kiinaa ja Intiaa lopettamaan tavalla tai toisella Burman sortajien tukemisen. Eurooppa ei ole tehnyt tarpeeksi estääkseen ja rangaistakseen eurooppalaisia yrityksiä, esimerkiksi ranskalaista Total-yritystä, joka jatkaa liiketoimia Burmassa ja auttaa näin huumemafiaa ja Burman juntan muodostavia sortajia. Euroopan on toimittava nyt ja kieltäydyttävä hyväksymästä kansanäänestysfarssia.

José Manuel Barroson ja hänen komissionsa tänään Pekingiin lähtevien jäsenten on keskusteltava päättäväisesti ja selkeästi Burmasta ja Kiinan hallinnon velvollisuuksista ja sen surkeasta tilasta. Nykyisen ja seuraavan neuvoston puheenjohtajavaltion on toimittava päättäväisesti muuttaakseen burmalaisten elämää ottamalla tiukasti käyttöön päätetyt pakotteet ja painostamalla YK:n turvallisuusneuvostoa toimimaan Burman sortajia vastaan.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän parlamentin arkeen kuuluu päätöslauselmien antaminen, mutta nämä päätöslauselmat ovat hyvin suurelta osin täysin hyödyttömiä. Olemme myös tottuneita käyttämään pakotteita, jotka ovat myös täysin hyödyttömiä, koska ne eivät oikeasti muuta mitään, vaan, kuten tässäkin tapauksessa, kohdistuvat Burman tavalliseen kansaan, jonka elämästä teemme entistäkin kurjempaa.

On jo mainittu, että tämän tapauksen todellinen syypää on Kiina. Kohdistammeko Kiinaan mitään pakotteita? Emme! EU:n markkinoille virtaa huonoja tuotteita, joita hankimme Kiinasta. Miksi emme aseta pakotteita Kiinalle nähdäksemme, miten se vaikuttaisi Burman tilanteeseen?

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tässä asiassa samaa mieltä kollegojeni kanssa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että muutosta ei ole tapahtunut useisiin kuukausiin, vaan siitä, että sitä ei ole tapahtunut 50 vuoteen.

Ihmisoikeuksia rikotaan päivittäin. Uskonnolliset yhteisöt astuvat kaduille vasta, kun ne uskovat, että maassa on jotakin pahasti vialla. Näimme tämän joitakin kuukausia sitten, kun munkit astuivat kaduille, sillä he halusivat saada viestinsä kuuluville. Juntan reaktio oli toisenlainen: se varmisti, että munkkien mielenosoitukset kaduilla pysäytettiin ja tukahdutettiin välittömästi, ja heti tämän jälkeen tapahtuneet murhat ovat pöyristyttäviä. Tämä hallitus on edelleen vallassa.

Tapauksen pääsyyllisiä ovat yritykset ja valtiot, jotka tekevät kauppaa Burman kanssa: ne toimittavat maahan aseita ja ostavat Burman tuotteita. Olen samaa mieltä kollegojeni kanssa siitä, että meidän olisi ennakoitava tilannetta ja pakotettava Kiina täysin toisenlaiseen toimintaan suhteissaan Burmaan. Vain näin voimme muuttaa tilannetta. Myös meidän on ryhdyttävä toimiin ja keskusteltava niiden eurooppalaisten yritysten kanssa, jotka auttavat Burman junttaa. Jos emme itse toimi, meidän on hyvin vaikeaa pakottaa muita maita muutoksiin. Tuen tätä päätöslauselmaehdotusta.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Burma on yksi kysymyksistä, joka aiheuttaa paljon saapuvaa sähköpostia Euroopan parlamentin jäsenten sähköpostilaatikkoihin.

Pidän Burman ja Zimbabwen tilanteita samanlaisina. Molemmat olivat aikoinaan kukoistavia talouksia. Molemmat siirtyivät sittemmin demokratiasta sortoon ja kaikkeen siihen liittyvään toimintaan: perusvapauksien kieltämiseen, äärimmäiseen köyhyyteen ja sortavaan sotilasvaltaan.

Myös EU:n toiminta on samanlaista sekä Burman että Zimbabwen tapauksissa. Molemmissa tapauksissa toiminta on ollut aivan liian varovaista. Kuuntelimme sekä komissiota että neuvostoa tänään, mutta mitä sanottavaa niillä oikeastaan oli meille? Ei paljoakaan.

Mielestäni meidän olisi oltava paljon vaativampia. Meidän on ryhdyttävä talouspakotteisiin ja muihin pakotteisiin ja otettava käyttöön kunnollinen ja täydellinen asevientikielto. Meidän on painostettava siellä, missä se on tehokkainta, ja painostuksen kohteina on oltava ne hallinnot ja kannattajat, esimerkiksi Kiina, jotka tukevat tätä junttaa. Vain tällöin – ja erityisesti toimiessamme näiden sotilasjunttaan ristiriitaisesti suhtautuvien tahojen kanssa – voimme saada aikaan muutoksen.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen jo maininnut, että seuraavassa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa keskustellaan Burman tilanteesta ja todennäköisesti annetaan joitakin päätelmiä. Palaan tähän asiaan myöhemmin, mutta ensin haluaisin vastata joihinkin esitetyistä huomioista.

Ensinnäkin Marco Cappatolle. Haluaisin painottaa, että toistaiseksi neuvosto ei ole keskustellut mahdollisuudesta kutsua Dalai Lamaa tapaamiseen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kanssa. En myöskään usko, että tällaista tapaamista järjestetään koskaan. Jos tapaaminen järjestettäisiin, siinä käsiteltäisiin Tiibetiä eikä Burmaa, joka on tällä hetkellä keskustelun aiheena. Haluaisin kuitenkin todeta seuraavan: Tiibetin tilanteen parantumiseen ei tarvita niinkään Euroopan unionin ja Dalai Laman välistä vuoropuhelua, vaan Kiinan viranomaisten ja Dalai Laman välistä vuoropuhelua. Puheenjohtajavaltio Slovenia on pyytänyt tätä jo useita kertoja.

Sitten seuraavasta yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston istunnosta. Odotamme neuvoston saavan aikaan päätelmiä ja päättävän, että se toistaa syvän huolensa Burman tilanteesta ja vetoaa Burman viranomaisiin, jotta ne toimisivat nopeasti ja saisivat aikaan muutoksen kohti legitiimiä siviilihallintoa ja kansallista sovintoa. Odotamme neuvoston myös pyytävän avointa keskustelua kansanäänestyksestä, joka olisi toimitettava vapaasti ja oikeudenmukaisesti. Lisäksi, kuten Hélène Flautre mainitsi, odotamme Burman viranomaisten kutsuvan kansainvälisiä tarkkailijoita valvomaan kansanäänestystä.

En epäile, ettei neuvosto pyytäisi poliittisten vankien vapauttamista, kuten Richard Howitt huomautti. En epäile myöskään, ettei samaan aikaan vedottaisi myös Aung San Suu Kyin vapauttamiseksi. Odotamme myös pakotteiden, joiden, kuten Geoffrey Van Orden muistutti osuvasti, on määrä loppua, jatkamista vielä 12 kuukaudella ja mahdollisuutta niiden muokkaamiseen, toisin sanoen niiden kiristämiseen tai lieventämiseen milloin tahansa tilanteen mukaan.

Vastauksena Luca Romagnolille aseiden osalta haluan sanoa, että Euroopan unioni on kieltänyt kaikenlaisten aseiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden viennin Burmaan. Tämä on osa Euroopan unionin pakotteita, ja odotamme, että tätä jatketaan yhdessä pakotejärjestelmän tai -mekanismin kanssa. Yritämme saada muut jäsenvaltiot mukaan tähän toimintaan kanssamme.

Lopuksi lisäisin, että voitaisiin sanoa, kuten Hélène Flautre sanoi, että Yhdistyneiden Kansakuntien Burmaa koskeva strategia on epäonnistunut. Kuitenkin voitaisiin myös sanoa, että se ei ole vielä kantanut hedelmää. Itse taipuisin kannattamaan jälkimmäistä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkkaavaisesti kaikkia puheenvuoroja, joista heijastuu se tosiasia, että Burmalla on edessään vielä pitkä tie demokratiaan, ja olemme tästä kaikki aivan tietoisia. Meidän on vahvistettava politiikkaamme edelleen, ja haluaisin tässä yhteydessä osoittaa, että otimme äskettäin käyttöön pakotteita, jotka kohdistuvat hallintoon ja nimenomaan sen johtajiin. Neuvosto etsii parhaillaan mahdollisuutta laajentaa talouspakotteita.

Haluaisin lisätä, että poliittisten vankien osalta yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostolla on mahdollisuus lähettää Burman hallinnolle jälleen viesti 29. huhtikuuta ja pyytää sitä lopettamaan uhkailu ja vankeusrangaistukset. Haluamme vannoutuneesti säilyttää solidaarisuuden Aung San Suu Kyin kanssa. Haluaisin muistuttaa, että emme voi olla häneen suoraan yhteydessä, mutta olemme yhteydessä hänen puolueensa jäseniin.

Pakotteiden lisäksi jotkut teistä mainitsivat tietenkin yhteistyön naapurimaiden kanssa. Niiden on autettava meitä vaikuttamaan Burman hallintoon. Benita Ferrero-Waldner ottaa Burman-kysymyksen esiin Kiinan kanssa tällä viikolla. Komissio on ottanut yhteyttä myös Thaimaan hallitukseen, kun taas Indonesia vaikuttaa olevan valmistelemassa uutta aloitetta. Olette kuitenkin aivan oikeassa korostaessanne alueen muiden maiden toimien tärkeyttä.

Nyt käsittelen väestön auttamisen ongelmaa. Burman kansa ei saa joutua maksamaan johtajien maahan aiheuttamasta poliittisesta pysähtyneisyydestä. Ei riitä, että Eurooppa tuomitsee ja yksinkertaisesti eristää Myanmarin. Haluan tuoda esille, että auttaessamme pyrimme painottamaan aina tilaisuuden salliessa sitä, että apu on tehokasta vain, jos hallinto on parempaa.

Erityisesti Marco Cappato ilmaisi huolensa siitä, miten kansainvälistä apua valvotaan. Minun on korostettava, että kansainvälinen apu välitetään YK:n virastojen ja kansalaisjärjestökumppanien kautta, ja voin kertoa teille, että valvomme tätä erittäin tiiviisti. Olitte kuitenkin aivan oikeassa nostaessanne kysymyksen esiin.

Uskonkin, että haluamme jatkaa painostusta mahdollisimman paljon varmistaaksemme, että Burma siirtyy nopeampaan tahtiin kohti demokratiaa. Samanaikaisesti meidän on huolehdittava, että burmalaiset eivät joudu kärsimään enempää täydellisen eristämisen seurauksena, sillä se ei olisi oikeanlainen ratkaisu.

  Puhemies. − (ES) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾ keskustelun päätteeksi.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 24. huhtikuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Olen vilpittömän tyytyväinen tähän päätöslauselmaan, jossa näkyy parlamentin jatkuva huoli Burman tilanteesta. Velvollisuutenamme on varmistaa, että kyseisen maan tapahtumat eivät ”katoa täysin tutkasta”.

On tunnettu tosiasia, että vaikka Burmassa on rikkaat luonnonvarat ja hedelmällistä maata, se on yksi maailman köyhimmistä valtioista. On myös yleisesti tunnettua, että sotilasjuntta on vastuussa joukosta ihmisoikeusrikkomuksia, myös hallintoa vastaan mieltä osoittaneiden buddhalaismunkkien julmasta kohtelusta.

Viimeaikaisen kehityksen perusteella ja erityisesti sotilasjuntan yrittäessä pakottaa maalle täysin epädemokraattista ja epäoikeutettua perustuslakia on korkea aika, että Euroopan unioni käyttää kaikki vaikutusmahdollisuutensa tilanteen parantamiseksi.

Enää ei ole aika pelkkään keskusteluun Burman tilanteesta kansainvälisellä näyttämöllä. YK:n ja Burman viranomaisten väliset neuvottelut ovat osoittautuneet täysin hyödyttömiksi. Nyt tarvitaan kiireellisesti pakotteita, jotka on kohdistettava junttaan ja siihen liittyvään liiketoimintaan.

Tuen täysin tätä päätöslauselmaa, jossa vedotaan neuvostoon, jotta se ottaisi käyttöön laajemmat ja tiukemmat pakotteet Burman sotilashallinnolle. Toivon todellakin, että teot seuraavat sanojamme.

(1) Ks. pöytäkirja.

10. Laiton maahanmuutto, EU:n ulkoiset toimet ja Frontex (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat laittomasta maahanmuutosta, Euroopan unionin ulkoisista toimista ja Frontexista.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Esittelynä haluaisin painottaa, että maahanmuuton haaste vaatii kattavaa lähestymistapaa. Euroopan unionin on kehitettävä tehokasta muuttoliikepolitiikkaa ja -lainsäädäntöä ja jatkettava samaan aikaan laittoman maahanmuuton torjumista. Tarvitsemme toimia Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja tarvitsemme kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Torjuttaessa laitonta maahanmuuttoa yksi tärkeimmistä asioista on Euroopan unionin ulkorajojen tehokas valvonta.

Merkittävä saavutus tällä alalla on tietenkin yhdeksän jäsenvaltion äskettäinen liittyminen Schengen-alueeseen. Valtioiden liityttyä Schengen-alueeseen puheenjohtajavaltio Slovenia aloitti työskentelyn toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) mahdollisimman pikaista käyttöönottoa varten. Tämä on yksi Euroopan unionin ensisijaisista hankkeista tällä hetkellä. Kaikki tarpeelliset toimet on tehtävä niin, että niillä helpotetaan siirtymistä Schengenin tietojärjestelmän ensimmäisestä sukupolvesta toiseen viimeistään syyskuussa 2009.

Välimerellä ja Afrikan pohjoisrannikolla toistuvasti sattuvien tapausten takia komissio ja jotkut jäsenvaltiot esittivät aloitteita vuonna 2007 laittoman maahanmuuton hallinnan parantamiseksi. Osana näitä pyrkimyksiä puheenjohtajavaltio Slovenia isännöi tämän vuoden maaliskuussa ministeritason konferenssia Euroopan unionin ulkorajojen hallinnan tulevista haasteista. Komission helmikuussa esittelemistä kolmesta mietinnöstä keskusteltiin ensimmäistä kertaa tässä konferenssissa. Osallistujat keskustelivat Frontex-viraston arvioinnista ja jatkokehityksestä sekä tulevista toimista Euroopan unionin ulkorajahallinnossa. Tulevasta rajavalvonnasta sovittiin, että sitä pitäisi tehostaa ja että ihmisten luotettava tunnistaminen pitäisi tehdä helpommaksi. Samalla meidän on pyrittävä tekemään Euroopan unionista avoin ja helppopääsyinen.

Lisäksi ministerit keskustelivat ehdotuksesta luoda Euroopalle rajavalvontajärjestelmä, Eurosur. Puheenjohtajavaltio valmistelee tähän jo lisäsuuntaviivoja, ja neuvosto keskustelee niistä oikeus- ja sisäasioiden osana kesäkuun istunnossaan.

Laittoman maahanmuuton torjumisesta tulee tehokkaampaa myös niin sanotulla palautusdirektiivillä eli direktiivillä jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti Euroopan unionin jäsenmaan alueella oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Puheenjohtajavaltio on jo aloittanut Euroopan parlamentin kanssa toisen neuvottelukierroksen, joka oli hyvin rakentava. Yhteistoimin voisimme hyväksyä direktiivin jo ensimmäisessä käsittelyssä.

Direktiivillä ehdotetaan seuraamuksia työnantajille, joiden palveluksessa on laittomasti Euroopan unionissa oleskelevia kolmannen maan kansalaisia. Neuvosto odottaa Euroopan parlamentilta muutos- ja tarkistusehdotuksia.

Toinen olennainen osa kattavan muuttoliikepolitiikan kehitystä on viisumipolitiikka. Tässä asiassa puheenjohtajavaltio Slovenia on edistynyt keskustelemalla kahdesta erittäin tärkeästä asiakirjasta eli täsmällisesti ottaen muutoksista yhteisiin konsuliohjeistoihin ja viisumisäännöstöön. Asiakirjojen jatkotyöstämiseen toivomme luovaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa.

Tammikuun epävirallisessa istunnossa neuvosto keskusteli turvapaikka-asioista ja käytännön yhteistyöstä jäsenvaltioiden välillä. Tässä kuussa neuvosto teki asiaan liittyviä päätöksiä. Kuten sanoin esittelyssäni, muuttoliikepolitiikasta tarvitaan kattavaa näkemystä, jotta laitonta maahanmuuttoa voidaan hallita ja torjua. Laittoman maahanmuuton torjunnassa tarvitaan myös lähtö- ja tulomaan välistä yhteistyötä. Lisäksi on poistettava muuttoliikkeen syitä, toisin sanoen parannettava lähtömaiden kehitystä.

Euroopan neuvoston joulukuussa 2005 hyväksymän yleisen lähestymistavan tarkoituksena oli kattavan muuttoliikepolitiikkakeskustelun aloittaminen ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen ja syventäminen ensisijassa lähtö- ja tulomaiden välillä ja kumppanuuden luominen näiden maiden välille. Monia tämän yleisen lähestymistavan toimia toteutetaan juuri nyt. Toimissa keskitytään lähinnä kaikkein kriittisimpiin alueisiin, erityisesti Afrikkaan ja Euroopan unionin itäisiin ja kaakkoisiin raja-alueisiin.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, tärkein laittomia siirtolaisia houkutteleva tekijä on laiton työ.

Maahanmuuttajia tulee Eurooppaan niin kauan, kuin he uskovat, että laittomasta työnteosta saatavat taloudelliset voitot ovat suurempia kuin vaarat, jotka aiheutuvat Euroopan lainvalvontaelinten suorittamista pidätyksistä.

Tarvitsemme yhteistä tahtoa Euroopan tasolla, jotta voimme ottaa käyttöön tehokkaan strategian laitonta työtä vastaan. Tämä on keskeistä strategiassa, ja kaikki riippuu meistä, jäsenvaltioista ja yhteisestä poliittisesta tahdostamme. Tätä taustaa vasten komissio antoi ehdotuksen seuraamuksista niille, jotka työllistävät Euroopan unionissa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Ehdotus on parhaillaan parlamentin ja neuvoston tutkittavana.

Ehdotuksella pyritään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät ehkäisevät toimet ja samanlaiset seuraamukset ja ottavat ne todella käyttöön taistelussa laitonta työtä vastaan.

Haluaisin kannustaa parlamenttia jatkamaan tämän ehdotuksen tutkimista, jotta voimme luoda yhteisön välineen, jolla vaaditaan kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että oikeussääntöjä kunnioitetaan kaikkialla Euroopan unionissa.

En halua aliarvioida haasteita, jotka laiton maahanmuutto aiheuttaa kaikkialla Euroopan unionin ulkorajoilla. On erittäin todennäköistä, että tänäkin vuonna monet ihmiset Afrikan mantereelta haluavat tulla EU:hun meriteitse, toiset itsenäisesti, toiset pienissä ryhmissä, ja joitakin riistävät rikollisjärjestöt, jotka pyytävät valtavia rahasummia kuljetuksesta Eurooppaan.

Euroopan tasolla on tehty kovasti työtä, jotta jäsenvaltiot saisivat tarvittavan rahallisen tuen vuonna 2008. Frontex-viraston varat ovat käytännössä kaksinkertaistuneet vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007. Tänä vuonna ne ovat yhteensä 70 miljoonaa euroa, johon kuuluu yli 31 miljoonaa euroa operaatioihin EU:n merirajoilla.

Frontex on järjestänyt näillä riskialttiilla alueilla neljä mittavaa operaatiota: Poseidon, Hermes, Nautilus ja Hera. Operaatioiden täsmälliset päivämäärät ja kestot eivät ole vielä yleisesti saatavilla, mutta operaatiot kestävät pidempään kuin vuonna 2007 suuremman rahoituksen ansiosta.

On myös tärkeää korostaa, että jäsenvaltiot ja Frontex ovat sopineet toimenpiteistä ja olosuhteista, jotka liittyvät teknisten välineiden keskitetyn rekisterin (Central Record of Available Technical Equipment, CRATE) tietokannan teknisten välineiden käyttöön.

Tällä hetkellä jäsenvaltiot ovat antaneet vapaaehtoisesti käytettäväksi 18 lentokonetta, 20 helikopteria ja 105 alusta. Omasta puolestaan Frontex tarjoaa henkilöstön, jota tarvitaan jäsenvaltioiden auttamiseen merioperaatioiden valmistelussa ja arvioinnissa. Komissio antoi Frontexia koskevan arviointikertomuksen ja suositteli siinä, että CRATEn mahdollisuuksia ja jäsenvaltioiden sitoumuksia on käytettävä hyödyksi mahdollisimman hyvin, koska näin varmistetaan tarvittavan välineistön saatavuus merirajaoperaatiossa.

Frontex-viraston on tiedotettava Euroopan toimielimille säännöllisesti välineistön nykykäytöstä ja sen laajuudesta ja käytön tarkoituksenmukaisuudesta tarpeisiin nähden. Viraston on tiedotettava myös tulevista menetelmistä, joilla voidaan varmistaa jäsenvaltioiden tarjoaman välineistön saatavuus. Virasto voisi myös parantaa CRATEn mahdollisuuksia ostamalla tai vuokraamalla siihen omaa teknistä välineistöä.

Näillä toimenpiteillä jäsenvaltiot ja Frontex voivat vähentää mahdollisimman hyvin merellä tapahtuvia katoamisia, joiden uhreina ovat Eurooppaan pyrkivät ihmiset hätävara-aluksissaan. Tuloksena on, että komissio on tyytyväinen Espanjan ja Länsi-Afrikan valtioiden kahdenväliseen sopimukseen ja Italian, Maltan ja Libyan välisiin yhteyksiin. Toistaiseksi yhteydenotoissa Libyan kanssa ei ole päästy haluttuihin tuloksiin, mutta tämä on hyvä syy jatkaa niitä edelleen.

Komission kertomuksessa Frontexin tulevasta kehityksestä painotetaan, että yhteistyö kolmansien maiden kanssa on keskeistä viraston yhteistoimien parantamisessa pitkällä aikavälillä. Olisikin harkittava sitä, olisiko Frontexilla oltava mahdollisuus pilottihankkeiden toteuttamiseen kolmansien maiden kanssa, kun ne ovat edunsaajia. Viraston on tietenkin varmistettava, että sen toimet ja unionin ulkopolitiikan yleinen kehys ovat yhdenmukaisia.

Tällaisilla hankkeilla voitaisiin vahvistaa merkittävästi nykyisten työjärjestelyjen puitteissa aloitetun yhteistyön vaikutusta. Näillä säännöillä voidaan määrittää, mitä rajavalvonnan suorituskyvyn kasvattamiseen tarvitaan konkreettisesti tietyissä kolmansissa maissa.

Komissio pitää vuotta 2008 koevuotena. Frontexilla on suuremmat kokonaisvarat, CRATE-tietokanta on täysin toiminnassa, ja nopeat interventioryhmät ovat käytössä. Arvioimme tietenkin näiden toimenpiteiden tuloksia, ja tarpeen mukaan voi olla sopivaa tutkia muita vaihtoehtoja, esimerkiksi Euroopan rajavalvontajärjestelmän luomista, kuten komission arviointikertomuksessa osoitetaan.

Nämä tiedot halusin kertoa teille tänään ja odotan kiinnostuneena parlamentin puheenvuoroja näistä vaikeista ongelmista.

  Simon Busuttil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (MT) Tähän aikaan vuodesta kuulemme aina surullisia uutisia sadoista hukkuneista siirtolaisista, ja koska tiedämme hyvin, mitä tuleman pitää, on järkevää kysyä, olemmeko tänä vuonna varautuneet paremmin laittoman maahanmuuton haasteeseen. Frontex on vain osa ratkaisua. Se on pelote, kuten komissio sanoi, taistelussa laitonta maahanmuuttoa vastaan, ja tämä vuosi on koevuosi Frontexille. Komission jäsen Barrot totesi aivan oikein, että tänä vuonna olemme kaksinkertaistaneet Frontexin varat, olemme antaneet sille nopean interventiojoukon, ja vaikuttaa, että sillä on tarvittavat välineet tehtävänsä suorittamiseen. Valvommekin Frontexin työtä tiiviisti ja toivomme, että tänä vuonna se on tehokkaampi kuin koskaan aiemmin. Jos Frontex haluaa tämän parlamentin tuen, sen on osoitettava olevansa sen arvoinen.

Arvoisa puhemies, kuten sanoin, Frontex on kuitenkin vain osa ratkaisua, halusimmepa tätä ratkaisua tai emme. Tarvitaan myös vakavaa keskustelua siitä, kuinka taakka jaetaan jäsenvaltioiden välillä. Tätä keskustelua neuvosto on toistaiseksi vältellyt. Meidän on päästävä eroon tekopyhyydestä, jolla toisaalta päivitellään kauhistuneina siirtolaisten hukkumistapauksia ja toisaalta jätetään eteläiset jäsenvaltiot selviämään yksin tästä taakasta. Välimeren alueella on erittäin selvää, että taakka on jaettava. Viime vuonna näimme jo tapauksia, joissa Libyan meripelastusalueelta löydetyt siirtolaiset olivat kaatuneet aluksillaan tai tarrautuivat tonnikalaverkkoihin. Libya ei tehnyt asialle mitään, kun taas eurooppalaiset valtiot vain osoittelivat toisiaan sormella. Haluaisin kysyä komissiolta ja neuvostolta, mitä ne aikovat tehdä tänä vuonna. Ei ole epäilystäkään, arvoisat komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, ei ole epäilystäkään siitä, ettei ihmishenkien pelastaminen olisi velvollisuutemme. Nyt on oikea aika saada komissiolta ja neuvostolta rohkeat vastaukset näihin kysymyksiin. Onko olemassa jokin tietty valtio, jonka on pakko ottaa siirtolaisia, vai pitäisikö heidät jakaa kaikkien kesken?

Puhetta johti
varapuhemies Mechtild ROTHE

  Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, lausun kiitokseni teille, arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen. Olemme tyytyväisiä neuvoston puheenjohtajan ehdotukseen yhdennetystä lähestymistavasta maahanmuuttoon. Pyrkiessämme yhdistämään ongelman eri näkökohdat ja käsittelemään niitä yhdessä meidän on aloitettava tunnustamalla tosiasia, jonka kaikki jo tuntevat: 60 prosenttia Eurooppaan saapuvista maahanmuuttajista tulee meriteitse, ja ”Euroopan linnoitus” on esittänyt arvion, että 12 000 ihmistä on hukkunut tai kadonnut muulla tavalla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Välimerestä on tullut koko maailman suurin, ulkona oleva yhteishauta.

Vaikka Frontexia ei perustettukaan humanitaarisista syistä, sitä ei mielestäni voi erottaa tästä asiayhteydestä tai siitä tosiasiasta, että edessämme on merkittävä, humanitaarinen ongelma. Missä hankkeen vaikeudet ja epäselvyydet ovat? Jäsenvaltiot ovat toistaiseksi tulkinneet, että Frontex toimii niiden omien velvollisuuksien vähentämiseksi. Kuitenkin se on koordinointivirasto, joka perustuu solidaarisuuden ja vastavuoroisuuden henkeen ja joka ei voi työskennellä erillään jäsenvaltioista. Jäsenvaltiot ovat tosiaankin ensisijaisesti vastuussa maa- ja merirajojen hallinnasta.

Toinen tärkeä seikka on, että Frontexilla ei ole toistaiseksi ollut sopivia varoja. Nyt, kun kuulemme, että se saa käyttöönsä tarvittavat varat, rakenteet, henkilöstön ja käytännön resurssit, meidän on varmistettava niiden luotettava toiminta. Ei riitä, että vain luettelemme aluksia ja helikoptereita: meidän on nähtävä, miten näitä varoja ja välineitä käytetään viraston toimissa.

Kolmas huomioni on, että Frontex ei ole vielä ratkaissut ongelmaa, jonka te, hyvä komission jäsen, otitte esiin sanoessanne, että meidän olisi pyrittävä pienentämään kuolleiden ja kadonneiden määrää. Kuinka Frontex voi ryhtyä tähän? Uskomme, että tähän on vain yksi keino: meidän on varmistettava, että Frontexin vastuualaan kuuluvat meripelastustoimet. Toisin sanoen maahanmuuttoa Euroopan unioniin määräävien sääntöjen ohella myös merenkulkulait ja humanitaariset lait olisi otettava mukaan. Näin osoitettaisiin, että jokainen ihmishenki on pelastettava aina tilanteissa, joissa on kuolemanvaara.

Tämän viestin lähetän teille, hyvä komission jäsen, ja näihin asioihin pyydämme selvitystä teiltä ja neuvostolta.

  Jeanine Hennis-Plasschaert, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olkaamme rehellisiä ja avoimia: Frontex on koordinointitoimisto, joten emme voi olettaa, että se itse tai itsestään pysäyttäisi laittomien maahanmuuttajien virran tai että se pystyisi lopettamaan laittoman ihmiskaupan. Frontex ei ole nyt eikä tulevaisuudessa yleislääke kaikkiin laittoman maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin.

Loppujen lopuksihan kaikki on varsin yksinkertaista: EU:n rajaturvallisuus on kaikkien jäsenvaltioiden tärkein velvollisuus, ja rajavalvonnan on tapahduttava jäsenvaltioiden välillä jaetun vastuun ja solidaarisuuden hengessä.

Viime vuosien aikana olemme joutuneet todellisen ristiriidan eteen. Jäsenvaltiot ovat kehottaneet Frontexia pysäyttämään laittomien siirtolaisten virran välittömästi ja käyttävän kaikkia mahdollisia välineitä. Kuitenkin käytettävissä olevan teknisen välineistön keskitetty rekisteri on pelkkä näennäisrekisteri, kuten tiedätte. Luettelon välineet kuuluvat jäsenvaltioille, ja on jäsenvaltioista kiinni, käytetäänkö välineitä. Voisimme tietenkin keskustella useiden jäsenvaltioiden osallistumistahdosta.

Jos – taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna – Frontex voisi käyttää kaikkea välineistöä yhdellä kertaa, sen varat kuluisivat saman tien. Tärkeimpään kysymykseen on vielä vastattava, ja käännyn tässä neuvoston puoleen: onko neuvosto valmis laajentamaan pakollisen yhteisvastuun periaatetta, joka velvoittaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan esimerkiksi pakollista solidaarisuusmekanismia?

Viime vuosien aikana jäsenvaltiot ovat vakuuttaneet toistuvasti, kuinka tärkeää kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kunnioittaminen on muuttoliikkeen hallinnassa. Jäsenvaltiot korostivat, että eurooppalainen yhteisvastuu on tärkeä, perustava periaate taakan jakamisessa. Kuitenkin tehokkaan päätöksenteon lamauttaa liian usein jäsenvaltioiden kyvyttömyys yhteistyöhön yhteisissä asioissa.

Olisiko neuvoston puheenjohtaja samaa mieltä siitä, että puheiden aika on nyt ohi ja että olisi siirryttävä sanoista tekoihin? Oletteko samaa mieltä siitä, että maailmassa, jossa alueellisia selkkauksia tapahtuu entistä enemmän ja jossa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa, muuttoliike pikemminkin kasvaa kuin vähenee? Eikö olekin korkea aika, että jäsenvaltiot ottavat aseman, josta ne voivat vastata tähän haasteeseen jyrkästi mutta vastuullisesti ja tarkistaa mielipiteitään siitä, minkä pitäisi olla kattava paketti yhteisestä – toistan, yhteisestä – muuttoliikepolitiikasta?

Joudun valitettavasti lähtemään nyt salista, sillä osallistun käynnissä olevaan korkean tason kolmenväliseen vuoropuheluun palautusdirektiivistä. Odotan kuitenkin saavani yksityiskohtaisen vastauksenne ensi tilassa.

  Mario Borghezio, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Frontex-aloite ansaitsee tukemme. Se edustaa eurooppalaisen sivistyksen rajaa laittoman siirtolaisuuden tulvan edessä. Siirtolaisuus on tarkkaan harkittua, se tuo usein mukanaan järkyttäviä inhimillisiä tragedioita ja on merkittävää liiketoimintaa mafiatyyppisille rikollisjärjestöille. Tämän takia sitä on vastustettava mahdollisimman tarmokkaasti.

Mielestämme jotkut maat ovat ottaneet käyttöön erittäin tehokkaita toimia. Esimerkki tällaisesta on Espanja, jonka kansallisella valvontajärjestelmällä SIVEllä on rakennettu erittäin kehittyneet korkean teknologian muurit laittomia siirtolaisia vastaan. Ei ole mitään järkeä vuodattaa krokotiilinkyyneleitä kuolemantapauksista ja humanitaarisista onnettomuuksista, jos emme tee mitään rannikkojemme puolustamiseksi. Oma maani ei tehnyt mitään pitkään aikaan – ajatellaanpa vain Lampedusan tilannetta – mutta meidän olisi vain estettävä laittomia siirtolaisia kuljettavia aluksia pääsemästä jäsenvaltioiden aluevesille.

Kun asioita tarkastellaan lain kannalta, ovat syyt, joita esitetään laittoman maahanmuuton tulkitsemisesta rikokseksi, äärimmäisen perusteettomia. Laittomien siirtolaisten pidättäminen ja vangitseminen käsitellään täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen f kohdassa, jossa ilmoitetaan selvästi, että yksi poikkeus vapauden riistämisen kiellosta koskee ihmisiä, jotka pyrkivät laittomasti maahan.

Eurooppa ei voi pakoilla tarkastelemasta Schengenin sopimuksen täysimääräisen täytäntöönpanon tuloksia, nehän ovat aivan silmiemme edessä. Schengenillä oli tarkoitus edistää työntekijöiden ja opiskelijoiden vapaata liikkuvuutta, mutta itse asiassa sillä luotiin jonkinlainen lupakortti rikollisten vapaalle liikkuvuudelle. Tätäkö haluamme alueellemme? Emme varmastikaan. Meidän onkin ryhdyttävä pikaisiin toimiin: vuoden 2004 direktiiviä on tarkistettava saatujen tulosten perusteella.

Jäsenvaltioiden oli määrä vakiinnuttaa tulokynnykset ja vaatimukset siitä, että kaikkien maahantulijoiden on osoitettava varojensa laillisuus. Valtiot – esimerkiksi Italia – eivät ole tehneet näin, ja niinpä on kaupunkeja, esimerkiksi kristikunnan pääkaupunki, jotka ovat romaanien ja romanialaisten valloittamia. Nämä ihmiset syyllistyvät rikoksiin, raiskauksiin ja muihin laittomiin tekoihin, mutta heitä ei ajeta pois. Meidän on tarkasteltava näitä tuloksia oikein.

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Frontexin, Euroopan rajaturvallisuusviraston, perustamisesta alkaen eurooppalaisten työohjelmat on otettu käyttöön tehokkaasti ja suunnitelmia seuraten. Ryhmäni on kuitenkin ollut Frontex-asetuksen antamisesta lähtien erittäin huolissaan vakavista onnettomuuksista Välimeren alueella, missä parempaa elämää etsimään lähteneet ihmiset menettävät usein henkensä yrityksessään.

Meillä onkin joitakin kysymyksiä neuvostolle. Yksi niistä on tämä: sisältyvätkö ihmisoikeusvelvoitteet täysimääräisesti Frontexin nykyisiin asetuksiin ja käytäntöihin? Tai hieman täsmällisemmin ja suoremmin: voivatko neuvosto ja komissio taata, että EU:n jäsenvaltiot, jotka saavat tukea Frontexilta, täyttävät velvollisuutensa, jotka sisältyvät kansainväliseen lakiin ja yleissopimuksiin ja jotka liittyvät turvallisuuteen ja valtioiden ulkorajojen valvomiseen?

Frontexin julkistamat tilastot koskevat pelkästään lukuja niistä siirtolaisista, joilta on estetty pääsy Euroopan unioniin. Tilastoja ei ole pidätettyjen turvapaikanhakijoiden määrästä, eikä myöskään ole selvää, miten heitä on kohdeltu. Haluaisimme tietää, onko pidätettyjen turvapaikanhakijoiden määrästä olemassa minkäänlaisia tilastoja. Jos tilastoja on olemassa, miksi lukuja ei ole vielä julkaistu?

Jos turvapaikanhakija pidätetään, minkälainen asema Frontexilla on turvapaikkahakemuksen koordinoinnissa? Missä nämä hakemukset tutkitaan? Mitä menettelytapoja käytetään, jotta voidaan varmistaa, että hakemus tutkitaan perusteellisesti ennen turvapaikanhakijan lähettämistä takaisin?

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni toimielimineen vakuuttaa aina, että kaikkein tärkeintä on taistella ihmisoikeuksien puolesta. Tämä ei vaikuta kuitenkaan koskevan EU:n omaa Frontex-virastoa ja sen taustalla olevaa politiikkaa. EU haluaa käyttää Frontexia torjuakseen muualta tulevat ihmiset, eikä halua säästää näiden henkiä.

Apujärjestöt uskovat, että pakolaisia on kuollut enemmän Frontexin perustamisen jälkeen, koska nyt pakolaisten on matkustettava kauemmas. Frontex sotilaallistaa EU:n pakolaistentorjuntajärjestelmän. Kysymys onkin seuraava: miksi pakolaiset ensinnäkään haluavat tulla tänne? Tässä on paljolti kyse varallisuuseroista, ja jotakin on tehtävä. Ilmastonmuutos vaikeuttaa tilannetta: yhä useammat pakolaiset yrittävät matkustaa Eurooppaan.

Frontexia ei sido mikään parlamentaarinen valvonta. Muistutan kuulemistilaisuudesta, jonka järjesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta ja johon Frontexin pääjohtaja ei kokenut tarpeelliseksi saapua paikalle. EU:n strategiana on selvästikin poimia parhaat päältä, parhaat maahanmuuttajat ja pakolaiset, ja jättää muut rannalle käyttäen muun muassa Frontexia. Kaiken kaikkiaan Frontex huonontaa pakolaisten tilannetta. Ryhmäni kanta on tämän takia erittäin selvä: Frontex on lakkautettava, ja sen sijaan on toimittava tehokkaammin pakolaisten auttamiseksi käytännössä. Tämä olisi oikea lähestymistapa sen sijaan, että eristäydytään entisestään ja vahvistetaan Euroopan linnoitusta edelleen.

  Georgios Georgiou, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, rajat ylittävien sopimusten kysymys ei ole vaikeatajuinen asia, kuten Lysiaksen tai Ciceron tekstit. Toisaalta Frontex ei tee mitään ratkaistakseen kaikkia niitä ongelmia, joita uskomme olevan Euroopan ja sieltä valitettavasti turvapaikkaa hakemaan joutuvien välillä. Nämä ressukat ovat aasialaisia uhreja, joiden riistäjiä ovat naapurivaltiot, jotka taas tekevät yhteistyötä Euroopan kanssa, mutta jotka eivät koskaan havaitse seurauksia eurooppalaisesta näkökulmasta.

Jos tälle saataisiin vastareaktio ja jos esimerkiksi Frontexin olisi sekä toteutettava pelastustoimintaa että tiedotettava meille, mistä nämä ihmiset tulevat ja mitkä valtiot sallivat tällaisen laittoman kaupan huono-onnisilla ihmisillä, jotka päätyvät usein merten pohjalle, voisi EU tällöin ryhtyä omiin toimenpiteisiinsä kyseisiä valtioita vastaan ja katkaista tuet, joita niille nyt syydetään.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, voimme tietenkin olla vain tyytyväisiä ilmoitettuihin Frontexin tehtävien laajentamiseen. Suunnitelmissa ovat Euroopan laajuisen rajavartion kehittäminen ja keskitetyn eurooppalaisen tietokannan luominen. On myös hyvä merkki, että Frontexille on näytetty vihreää valoa yhteistyösopimusneuvotteluiden aloittamisesta useiden lähtö- tai kauttakulkumaiden kanssa, jotta voidaan varmistaa yhteistoimet laitonta maahanmuuttoa vastaan. Toisaalta virasto joko pysyy pystyssä tai kaatuu jäsenvaltioiden teknisen avun ja poliittisen tuen perusteella. Nämä asiat ovat osoittautuneet aiemmin aivan liian ongelmallisiksi. Esimerkiksi Ranska, Saksa ja Alankomaat ovat olleet paljon aktiivisempia kuin Belgia, joka osallistui vain kolmeen operaatioon.

Emme voi kuitenkaan toivoa liikoja ulkorajojen vahvistamisesta emmekä todellakaan saisi sokaistua televisiossa nähdyistä, edustavista Frontex-operaatioista Välimerellä. Useimmat laittomat maahanmuuttajat saapuvat Eurooppaan laillisesti, mutta he katoavat laittomuuteen, kun heidän viisuminsa umpeutuu. Tällaisia ihmisiä on satoja tuhansia. Niinpä komission joitakin kuukausia sitten ehdottamat 53 000 pidätystä eivät tekisi juurikaan muuta kuin parantaisivat oireen.

Ydinkysymyksenä on edelleen se, että sekä Euroopan unionin jäsenvaltiot että Euroopan unioni ovat vastuussa valvomattomasta ja laittomasta maahanmuutosta sen kaikkine tuhoisine, yhteiskuntaan vaikuttavine seurauksineen. En puhu pelkästään joustavasta viisumipolitiikasta ja löyhästä jäljitys- ja palauttamispolitiikasta, vaan myös joidenkin jäsenvaltioiden vastuuttomista laillistamisaalloista, jotka ovat olleet valtava vetonaula. Schengen-alueen laajeneminen itään on tällä hetkellä viimeisin näistä tuhoisista päätöksistä. Voisittekin kysyä, eikö Frontexin tehtävänä olisi vain toimia ukkosenjohdattimena ja rauhoitella Euroopan kansalaisia.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen Jacques, hyvät naiset ja herrat, tutkimme parhaillaan erittäin merkittäviä asiakirjoja, joiden pitäisi johtaa todelliseen muutokseen ja, uskaltaisin väittää, todelliseen kehitykseen maahanmuuttovirtojen hallinnassa. Tarkoitan erityisesti palautusdirektiiviä, direktiiviä sinisestä kortista, direktiiviä työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista ja direktiiviä yhteisistä oikeuksista.

Nykyinen lainsäädäntötyö on saatava valmiiksi mahdollisimman pian, jos haluamme todellisia tuloksia, jotka kansalaisemme ja kolmansien maiden kansalaiset voivat havaita. Meidän on lähetettävä selkeä viesti. Parlamentin jäseninä kiinnitämme maahanmuuttokysymykseen erityishuomiota ja käsittelemme sitä päättäväisesti. Meidän on tarkasteltava omien ulkorajojemme hallintoa ja Frontexin asemaa siinä. Frontexia ei luotu etsimään hukkuneiden ruumiita eteläisessä Euroopassa. Sitä ei luotu parantamaan Itä-Euroopan nälkäisiä lapsia, jotka heidän vanhempansa ottivat mukaan päättymättömälle muuttomatkalle. Frontexilla on selvä tehtävä: se suojelee rajojamme suojellakseen kansalaisiamme.

Jäsenvaltioiden onkin tunnustettava vastuunsa, täytettävä velvollisuutensa ja annettava Frontexille kaikki varat, joita se tarvitsee tehtävänsä suorittamiseen parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Me emme saa pitää Frontexia väliaikaisena tai erillisenä toimenpiteenä. Frontexin on pystyttävä selvittämään ilmiöt – ja pysyttävä niiden vauhdissa mukana – jotka kuuluvat viraston vastuualueeseen: muuttoliike ja laiton maahanmuutto, järjestäytynyt rikollisuus, salakuljetus ja laiton kauppa sen kaikissa muodoissa. Frontex-viraston on oltava laajemman rajaturvallisuushankkeen ytimessä, ja tässä vaaditaan tiiviimpää yhteistyötä näistä kysymyksistä vastaavien ylempien viranomaisten kanssa.

Kuten tavallista, kyse on ensisijaisista periaatteista ja poliittisesta tahdosta, jotka uhkaavat viraston sujuvaa toimintaa. Jokaista jäsenvaltiota on muistutettava sen sitoumuksista vastuullisuuden, yhteisvastuun ja kunnioituksen periaatteisiin. Toivon, että komissio ja erityisesti neuvosto ottavat vaatimuksemme ja huolemme huomioon ja että ne eivät tuhoa Euroopan tasolla tarvitsemamme viraston menestystä.

  Javier Moreno Sánchez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, arvoisat neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, kuten sanoitte, Frontex toimii. Esimerkiksi viime vuonna yhteisoperaatiot vähensivät Kanariansaarille tulevien laittomien maahanmuuttajien määrää 61 prosentilla. Kuitenkin mafiajärjestöt selvittävät uusia reittejä estääkseen turvallisuusoperaatiot. Järjestöjen toiminta etenee kuin jänis, kun taas meidän vastauksemme ovat yhtä nopeita kuin kilpikonna. Tunnemme kaikki La Fontainen sadun ja sen lopun: me voitamme kilpailun varmasti, mutta kuinka monta henkeä menetetään sitä ennen?

Hyvät naiset ja herrat, meidän on oltava selkeitä ja ytimekkäitä toisillemme ja suurelle yleisölle. Haluammeko tosiaan käsitellä laittoman maahanmuuton ongelmaa yhdessä vai haluammeko vain esittää tekevämme niin? Frontex tarjoaa lisäarvoa laittomien maahanmuuttajien määrän vähentämiseen, ihmishenkien pelastamiseen ja ihmiskaupan torjumiseen. Frontex toimii merkittävänä pelotteena alueilla, joita valvotaan.

Kuitenkin, hyvät naiset ja herrat, on tärkeää, että teemme kaikkemme ja varmistamme yhdennetyn eurooppalaisten järjestelmän, joka on käytössä kaikilla EU:n ulkorajoilla. Frontex tarvitsee asianmukaiset valtuudet ja varat. Komission ehdotuksilla mennään oikeaan suuntaan, mutta haluamme tietää, miten yhtenäisiä ja sitoutuneita jäsenvaltiot ovat taistelussa laitonta maahanmuuttoa vastaan. Se on ilmiö, joka vaikuttaa meihin kaikkiin, ei pelkästään etelärajoillamme sijaitseviin valtioihin.

Mitä mieltä jäsenvaltiot ovat ajatuksesta Euroopan rajavalvontajärjestelmän käyttöönotosta? Jos käsitellään tarkemmin Frontexin toimintakykyä, mitä mieltä neuvosto on alueellisten keskusten luomisesta herkille alueille, erityisesti eteläisille merirajoille?

Entä keskeisen rajavalvontakysymyksen osalta: mikä on Frontexin asema Iconetissa, ja mikä on neuvoston vastaus ehdotukseen Eurosurin luomisesta?

Lopuksi haluan sanoa, että olen samaa mieltä kansanne, arvoisa komission jäsen, siitä, että yhteistyö kolmansien maiden kanssa on olennaista laitonta maahanmuuttoa vastaan taisteltaessa. Mihin toimenpiteisiin Frontex ryhtyy helpottaakseen joidenkin jäsenvaltioiden, esimerkiksi Espanjan, solmimien sopimusten kehittämistä? Mielestäni tällaisiin kysymyksiin vastaaminen on ensimmäinen merkki siitä, miten ja milloin voitamme kilvan.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsenvaltioilla on sekä oikeus että velvollisuus valvoa rajojaan kunnolla, hallita maahanmuuttoa ja tehdä yhteistyötä keskenään ja kaikkialla Euroopan unionissa, kuuluivatpa valtiot Schengeniin tai eivät, kuten oma maani valitettavasti ei kuulu. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä Frontexin kanssa ja kautta, sikäli kuin niillä on laillinen oikeus tehdä niin, ja niiden on tuettava niin kutsuttuja RABIT-joukkoja, liikkuvia rajavartijoita, ja varmistettava, että Frontexilla on käytössään tarvittavat varat.

Hyvin hallinnoitujen rajojen ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajia kohdellaan epäinhimillisesti tai että pakolaislakien noudattamisesta ei välitetä, kun aloitetaan turvapaikkapäätöstä koskeva menettely. Meidän olisikin saatava liikkuvien rajavartijoiden rinnalle turvapaikka-asiantuntijaryhmiä, joita voitaisiin ottaa käyttöön lyhyellä varoitusajalla mahdollisissa maahanmuuttajatulvissa. Tällöin olisi myös varmistettava, että mahdolliset vaatimukset arvioidaan yksityiskohtaisesti.

Frontex ei voi korvata kattavaa muuttoliikejärjestelmää – jota meillä ei vielä ole – joka käsittää laittoman ja laillisen maahanmuuton ja jolla on kunnon lailliset maahanmuuttoreitit ja jolla suojellaan turvapaikkareittiä.

Suhtaudun varoen suuntaukseen sekoittaa maahanmuutto ja rikollisuus. Usein käytetyllä ”rajaturvallisuus”-termillä tunnutaan oletettavan automaattisesti, että maahanmuuttajat ovat uhka. Useimmat heistä eivät ole. Heillä ei ole välttämättä laillista oikeutusta saapua, mutta tämä ei tarkoita automaattisesti, että he olisivat rikollisia.

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, näemme laittoman maahanmuuton karuimman ja dramaattisimman puolen, kun hyvä sää saapuu Atlantin ja Välimeren rannoille.

Mafiaryhmät toimivat nyt paljon säännöllisemmin, kun riskit ovat selvästi vähäisemmät. Tämän takia tätä keskustelua tarvitaan: tukemaan, helpottamaan ja kannustamaan kaikkia aloitteita, jotka ehkäisevät ja poistavat rikollisen vitsauksen, joka asettaa monia ihmishenkiä vaaraan, rikkoo rajojamme ja jää säännöllisesti rangaistuksetta.

Euroopan unionin ulkoisesta toiminnasta on tulossa tässä yhteydessä olennainen osa. Tämän vahvistavat Montavian ja Kap Verden pilottihankkeet. Parlamentti antoi vastikään kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle luvan osallistua tähän tehtävään ja vahvisti kaksi matkaa Senegaliin ja Mauritaniaan, jotka ovat tyypillisiä esimerkkejä maista, joista laittomat maahanmuuttajat ovat lähtöisin tai joiden kautta he kulkevat.

EU:n maahanmuuttoa koskevan ulkoisen toiminnan on tästä lähtien oltava aktiivisempaa ja näkyvämpää ja keskityttävä enemmän keskeisiin maihin, erityisesti Guineaan ja sen Conakryyn.

Frontex on edistynyt lyhyessä ajassa hyvin. Sillä on varoja, 70 miljoonaa euroa ollaksemme tarkkoja, ja hyvin suunnitellut koordinointikyvyt, mutta tarvitsemme neuvostolta selkeästi apua esimerkiksi CRATE-tietokannan kehittämiseen, jotta se ei olisi pelkkä keino- tai tarjousilmoitusluettelo. Ongelma on jatkuva ja dramaattinen, ja se vaatii meitä jatkamaan ponnistelujamme ja säilyttämään ehkäisy-, tuki- ja valvontajärjestelmämme, joiden varoja ja henkilöstöä käytetään pysyvästi ja ajoissa Kanariansaarilla ja Välimerellä.

Vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana Kanariansaarille tuli 1 702 maahanmuuttajaa, kun taas viime vuonna samana aikana luku oli 1 425. Maahanmuuttajia tulee nyt enemmän, mutta heillä on käytössään vähemmän aluksia. Kolmessa vuodessa Kanariansaarille tuli 48 305 maahanmuuttajaa. On totta, että määrä väheni vuosien 2006 ja 2007 välillä 31 000:sta 11 000:een, mutta julma totuus on, että maahanmuuttajien määrä Kanariansaarten satamissa on kasvamassa ja että päivittäin löydämme ruumiita Välimereltä, läheltä Oranin rannikkoa tai sitten Kanariansaarilta.

Lisäksi, arvoisa puhemies – olen lopettamassa juuri – noin 15–20 prosenttia takaisinlähetetyistä maahanmuuttajista yrittää uudestaan. Ongelma on pysyvä. Tämän takia tarvitsemme enemmän yleistä maailmanlaajuista tahtoa ja vähemmän yleistä retoriikkaa.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, Malta, Espanja, Italia ja Ranska ovat kaikki valtioita, joihin muuttovirrat vaikuttavat erityisesti. Ne eivät ole kuitenkaan ainoita muuttoreittejä.

Haluaisin kiinnittää parlamentin huomion Euroopan unionin itärajaan ja varsinkin oman maani, Puolan, rajoihin. Viime kuukausien tapahtumat osoittavat, että muuttovirta kulkee myös kyseisen rajan kautta ja että inhimillisiä tragedioita tapahtuu sielläkin. Haluaisin muistuttaa parlamentille, että kaksi tšetšeenilasta kuoli nääntymykseen, kun he yrittivät päästää Puolaan äitinsä kanssa. Ukrainasta ja Valko-Venäjältä saapuvien laittomien maahanmuuttajien lisäksi Puolan pakolaiskeskuksissa on asukkaita Pakistanista, Koreasta ja Vietnamista.

Muuttoliike, erityisesti laiton muuttoliike, on koko unionin laajuinen ongelma, ja onkin valitettavaa, että Euroopan unionilla ei ole yhteistä lähestymistapaa laittomaan maahanmuuttoon. Jäsenvaltioiden turvapaikkoja ja maastakarkotusta koskevat periaatteet vaihtelevat suuresti. Haluaisinkin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni voidakseni korostaa, että tarvitsemme yhteiset oikeudelliset puitteet. Tällöin meidän olisi mahdollista ainakin kohdella laittomia maahanmuuttajia samaan tapaan kaikkialla unionissa. Ainoa vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle on selvästikin laillinen maahanmuutto, eikä Euroopan unionin kansalaisten pitäisi pelätä jälkimmäistä. Se on mahdollisuus ikääntyvälle Euroopalle. Tämän takia olen tyytyväinen puheenjohtajavaltio Slovenian lähestymistapaan, koska mielestäni tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä tullien ja rajavalvontaviranomaisten välillä, jotta voidaan parantaa tämänhetkisiä tapoja, joilla hallinnoidaan unionin rajoja.

Lisäksi jäsenvaltioiden on osallistuttava tiiviimmin yhteisiin Frontex-toimiin. Jäsenvaltiot eivät voi olla enää itsekkäitä niin kuin aiemmin, vaan niiden olisi oltava anteliaampia tämän tärkeän viraston varustamisessa. En tarkoita tällä pelkästään asiantuntijoita, vaan myös ja erityisesti aluksia, lentokoneita ja muita välineitä, joilla taataan unionin rajojen tehokas suojaaminen. Loppujen lopuksihan merillä ja vuoristoissa monen henki on uhattuna yhteisen turvallisuutemme lisäksi.

  Carlos Coelho (PPE-DE) . – (PT) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, edessämme on laittoman joukkomaahanmuuton kriisi, joka vaikuttaa koko Euroopan unionin turvallisuuteen ja yhtenäisyyteen. Maahanmuutto on erittäin laaja ilmiö, johon vaaditaan eurooppalaista lähestymistapaa erityisesti alueella, jolla ei ole sisäisiä rajoja.

Tuenkin Eurosurin, Euroopan rajavalvontajärjestelmän, luomista. Sillä yhdennettäisiin ja liitettäisiin yhteen jäsenvaltioiden rajavalvontajärjestelmiä, mikä kohentaisi EU:n sisäistä turvallisuutta, laittoman maahanmuuton torjumista, rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin estämistä ja jäsenvaltioiden pelastustoimintakyvyn vahvistumista.

Tuen myös Frontexin keskeistä asemaa ulkoisten rajojen vartioinnissa ja valvonnassa. Frontexin on mielestäni helpotettava nykyisten ja tulevien yhteisön säännösten käyttöä ja tehtävä tästä käytöstä tehokkaampaa ulkoisten rajojen hallinnoinnin osalta. Frontexin on myös varmistettava jäsenvaltioiden toimien koordinointi ja erityisesti tekninen ja toiminnallinen tuki jäsenvaltioille, jotka tarvitsevat sitä. Varoittaisin kuitenkin neuvostoa ja jäsenvaltioita siitä, että nämä tavoitteet saavutetaan vain, jos annamme virastolle tarvittavat inhimilliset ja taloudelliset voimavarat, mitä ei aivan näihin hetkiin asti ollut tapahtunut.

Maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän osalta meidän on mielestäni oltava varovaisempia. Olen huolissani ihmisten valvontaa koskevista ehdotuksista, jotka moninkertaistuvat hälyttävää vauhtia. Vaikuttaa siltä, että emme pysty toteuttamaan aiemmin sopimaamme ja että me vain kiidämme eteenpäin, emmekä välitä välttää päällekkäisiä tai toistuvia toimintoja, arvioida näiden kysymysten vaikutuksia yksilöiden perusoikeuksiin tai kehittää suojatoimenpiteitä tarvittaviin kohtiin.

Mielestäni uusien mekanismien ehdottamisen sijaan komission olisi keskityttävä hyvittämään viivästykset, jotka ovat jo tapahtuneet, ja käynnistämään mahdollisimman pian sellaiset järjestelmät kuin SIS II (Schengenin tietojärjestelmä) ja VIS (viisumitietojärjestelmä).

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Euroopan unionissa, jossa ei ole sisäisiä rajoja, yhteistyö ja yhteisvastuu ulkorajojemme suojelemiseksi on erittäin tärkeää. Tärkeää on myös Frontexin toiminnan parantaminen edelleen.

Täällä on puhuttu paljon maahanmuuttajista, jotka ylittävät Välimeren veneillä ja joista tiedämme epäilemättä paljon tiedotusvälineiden ansiosta. Heidän lisäkseen valtavan ongelman muodostavat myös ne ihmiset, jotka tulevat kolmansista maista viisumeineen ja joilla ei ole aikeita poistua viisumin mennessä umpeen. Kyse on ensisijaisesti idästä tulevista maahanmuuttajista.

Tässä tapauksessa yhteinen viisumitietojärjestelmä olisi erittäin tärkeä, ja yhden kansallisvaltion tai jäsenvaltion vastuun kasvattaminen ei riitä. On tärkeää tiivistää yhteistyötä maiden välillä.

Lisäksi on puhuttu paljon yhteisestä muuttoliikepolitiikasta. Joissakin yhteyksissä se olisi tosiaankin tärkeä. Joidenkin kysymysten on kuitenkin säilyttävä jäsenvaltioiden vastuualalla, esimerkiksi kiintiökysymyksen, koska tällaisissa asioissa jokaisen maan on arvioitava omat mahdollisuutensa maahanmuuttoon. Näitä kysymyksiä ei voida ratkaista ylhäältäpäin.

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, en usko, että on tarpeen toistaa, mitä olemme juuri kuulleet jäseniltä, jotka ovat jo käyttäneet puheenvuoron. He ovat käsitelleet lähes kaikkia puolia ongelmasta, jota kaikki pitävät monimutkaisena, vaikeana ja hyvin vakavana.

Haluaisin sanoa nyt neuvoston ja komission julkilausumista, että meidän on vältettävä tyhjiä sanoja ja ryhdyttävä toimiin. EU:n toimia on ohjattava kolmella periaatteella. Ensinnäkin viestin on oltava selvä, ja maahanmuutto-ongelma on tunnustettava eurooppalaiseksi ongelmaksi, eikä pelkästään kansalliseksi. Toiseksi yhteisvastuun periaatetta on sovellettava tässä asiassa käytännöllisesti. Kolmanneksi käyttöön on otettava hajautetun politiikan sijaan kokonaisvaltainen politiikka.

Olemme luoneet Frontexin, mikä on erinomaista. Komission jäsen sanoo, että Frontex on järjestäytynyt, sillä on tarvittava henkilökunta ja kaikki tarpeelliset varat. Voiko Frontex kuitenkaan ratkaista ongelmaa? Minulla on tästä epäilykseni. Kollegani ovat puhuneet esimerkiksi maahanmuuton syistä. Meidän on tosiaankin tuettava Frontexia. Ennen kaikkea meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiomme Välimeren valtioihin. Maa- ja meriyrityksiä on vahvistettava niin, että pystymme vähintään kestämään laittomien maahanmuuttajien valtavan tulvan. Kypros on keskeinen tapaus. Sinne on äskettäin saapunut laittomia siirtolaisia Lähi-idästä Turkin miehittämien alueiden kautta. EU:lla on tavat ja keinot vaikuttaa Turkkiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi.

Jo keskustelemiemme aiheiden lisäksi on keskusteluun lisättävä vielä yksi asia: ihmisoikeuskysymykset, jotka ovat tärkeä aihe. Jotta voisimme lopettaa laittoman maahanmuuton ja maahanmuuton yleisestikin, emme voi sallia ihmisoikeuksista luopumista. Maahanmuuttajien kohtelussa ja heitä koskevissa menettelyissä meidän on noudatettava EU:n ihmisoikeusperiaatteita ja -arvoja. Vaadin komissiota ja neuvostoa toimimaan näin.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, nyt kun kesä on täällä ja sääolot ovat hyvät, erityisesti Kreikassa ja Välimeren alueella laiton maahanmuutto saa valitettavasti suuret mittasuhteet. Laittomia maahanmuuttajia saapuu sekä Kreikan meri- että maarajoille. Maani tekee parhaansa. Sillä on käytössään kaikki mahdolliset toimenpiteet, mutta ne eivät riitä pysäyttämään tätä virtaa.

Frontex perustettiin viisi vuotta sitten. Olemmeko tyytyväisiä sen tuloksiin? Uskaltaisin sanoa, että olemme, jos vain muistamme viraston vähäiset tekniset varat ja rajoitetun toimivallan. Jos haluamme kuitenkin tehdä todellisen poliittisen päätöksen, meidän on vahvistettava Frontexia edelleen logistisella infrastruktuurilla ja sopivalla toimivallalla. Vain näin voimme täyttää velvoitteemme. Meidän on lisäksi perustettava rannikkovartiosto Välimeren merirajoille.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, laittoman maahanmuuton ongelma on hyvin monimutkainen. Siihen kuuluu vain osittain puolustus maan rajoilla ja yleisesti Euroopan unionin rajoilla.

Meidän on tutkittava syitä ja intoa, joka tuo nämä ihmiset Eurooppaan. He vaarantavat henkensä ja läheistensä hengen. He matkustavat tuhansia kilometrejä. He joutuvat kärsimään hirveistä olosuhteista, mutta jatkavat silti matkaansa. Oletan, että vaikka rakentaisimme kuusimetrisen muurin ympäri koko Euroopan, he tulevat silti.

Komission jäsen sanoi jotakin erittäin viisasta. Nämä ihmiset tulevat, koska tarvitsemme heitä. Heille on tarjolla työtä jäsenvaltioissamme. Miksi emme siis kehittäisi järjestelmää, jolla nämä laittomat siirtolaiset laillistettaisiin? Miksi meillä ei ole hallintajärjestelmää, jolla nämä ihmiset voitaisiin ohjata valtioihimme laillisesti ja turvallisesti?

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisat komission jäsen ja ministeri, mielestäni on aivan tyrmistyttävää väittää, että turvallisuuttamme uhkaavat nälkiintyneet ihmiset, jotka tulevat tänne etsimään työtä, jotta he voisivat auttaa kotiseuduilleen jättämiään perheitään. Haluaisin muistuttaa kollegoitani puheesta, jonka Kofi Annan piti, kun myönsimme hänelle Saharov-palkinnon. Hän pyysi meitä tekemään täysin päinvastoin kuin teemme, hän pyysi meitä avaamaan rajamme. Kun kurkistamme tulevaisuuteen, huomaamme liiankin hyvin, että tarvitsemme näitä työntekijöitä, koska Euroopassa työvoimasta tulee puutetta.

Mitä sitten teemme? Rakennamme muureja ja valitsemme, ketkä pääsevät niiden sisäpuolelle: me valitsemme ihmiset, joita tarvitsemme. Tätä on mahdotonta hyväksyä. Tarvitsemme toisenlaista politiikkaa, sellaista, joka on avointa kaikille näille ihmisille.

Haluaisin kuitenkin tietää, mitä Frontex toivoo tekevänsä esimerkiksi kauttakulkuvaltioissa. Mainitsen tässä yhteydessä Mauritanian, jonka tilanteen tunnen, koska Euroopan unioni lähetti minut sinne vaalitarkkailuvaltuuskunnan puheenjohtajana. Lupasimme tälle köyhälle maalle auttaa sitä demokratiaan siirtymisessä. Sen on hallittava maahanmuuttovirtaa, joka kulkee maan läpi kohti Kanariansaaria.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme täällä keskustellaksemme Frontexista, ja siihen meidän olisi keskityttävä. Frontex on tietenkin nähtävä osana kattavaa muuttoliikestrategiaa, jolla toisaalta ohjataan laillista maahanmuuttoa ja toisaalta torjutaan laitonta maahanmuuttoa.

Tässä yleisessä asiayhteydessä Frontex on turvallisuusväline, josta toimet laitonta maahanmuuttoa ja ihmissalakuljettajia vastaan riippuvat. Frontexia käytetään aloilla, joita jäsenvaltioiden on vaikea hallita. Tämän takia meidän on varmistettava, että Frontex todellakin kehittyy menestyksekkääksi turvallisuusvälineeksi.

Parlamentti on pystynyt kaksinkertaistamaan viraston varat ja laajentamaan yhteisten operaatioiden aikataulua tuntuvasti. Olen ilahtunut, että Hera- ja Nautilus-operaatiot ovat jo alkaneet ja että Poseidon alkaa muutaman päivän kuluttua. Kuitenkin – ja tämä on tarkoitettu neuvostolle – kaikki operaatiot ovat menestyksekkäitä vain, jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön vaaditut ehdot ja antavat käyttöön vaaditut välineet.

Pyyntöni ja kiireellinen vetoomukseni neuvostolle on: tehkää kaikkenne varmistaaksenne, ettemme joudu samaan tilanteeseen kuin aiempina vuosina jäsenvaltioiden vitkastellessa. Valtioiden olisi vihdoin käsitettävä, että tarvitsemme tätä turvallisuusvälinettä ja että teemme sen tehokkaasta käytöstä mahdollista vaadituin tarpein...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Oli poikkeuksellisen kiinnostavaa olla läsnä tässä dynaamisessa keskustelussa. Mielestäni yksi asia oli selvää kaikille keskustelun aikana: laillinen maahanmuutto on sellaista maahanmuuttoa, jota Euroopan unioni tarvitsee, mutta muunlaista, laitonta, maahanmuuttoa olisi torjuttava. Tämä oli aiheena tämänpäiväisen keskustelun esityslistalla.

Puheenjohtajavaltio kuuluu joka tapauksessa niiden joukkoon, jotka uskovat, että laiton maahanmuutto on ilmiö, joka olisi torjuttava, koska sen taustalla on usein rikollisuutta. Sen taustalla on järjestäytyneen rikollisuuden yhteisö, jota ei kiinnosta, mitä ne ihmiset joutuvat kestämään, joita se yrittää kuljettaa, tässä tapauksessa, Euroopan unioniin. Minun on sanottava, etten ole samaa mieltä niiden parlamentin jäsenten kanssa, jotka sanoivat, että neuvosto yrittää vältellä tätä keskustelunaihetta. En ole myöskään samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan me pelkästään puhumme.

Neuvosto ei välttele tätä keskustelua. Nimenomaan puheenjohtajavaltio Slovenia järjesti tämän vuoden maaliskuussa konferenssin Euroopan unionin ulkorajojen valvonnan tulevista haasteista. Lisäksi kaikki tai lähes kaikki tämänpäiväisessä keskustelussa mainitut aiheet olivat myös kyseisen ministeritason konferenssin aiheita. Olen joka tapauksessa samaa mieltä Jeanine Hennis-Plasschaertin kanssa siitä, että nyt on toiminnan aika. Hänen poissaolonsa todistaa, että olemme ryhtyneet toimiin. Hän osallistuu erittäin tärkeään tilaisuuteen, nimittäin palautusdirektiiviä koskevan kolmenvälisen keskustelun viimeistelyvaiheeseen, joka kuulemani mukaan edistyy hyvin ja saattaa päättyä onnistuneesti tänään.

Palautusdirektiivi on tärkeä taistelussa laitonta siirtolaisuutta vastaan. Jos se hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä, mitä puheenjohtajavaltio Slovenia toivoo ja Euroopan parlamentti tavoittelee, saamme tällöin uuden keinon, joka auttaa meitä kohtaamaan laittoman maahanmuuton ilmiön menestyksekkäämmin.

Yhteisvastuukysymyksellä on merkittävä poliittinen hinta laittoman maahanmuuton ongelmien osalta. Meidän on kuitenkin annettava arvoa sille, että jotkut yhteisvastuun osat ovat jo olemassa: meillä oli Schengen-varat, tai ”Schengen-järjestely”, uusille jäsenvaltioille, meillä on Frontex, ja komission jäsen on luetellut tärkeitä välineitä, jotka jäsenvaltiot antoivat vapaaehtoisesti virastolle yhteisvastuun nimissä.

En voikaan olla sitä mieltä, että Euroopan unionissa ei olisi yhteisvastuuta. Sitä on, mutta parantamisellekin on varaa. Meidän on otettava huomioon – ja Claudio Fava oli yksi asian osoittaneista – että ulkorajojen valvonta kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että useimmat jäsenvaltiot haluavat niin. Yhteisvastuulla onkin rajansa. Useimmat jäsenvaltiot haluavat, että ulkorajojen valvonta kuuluu niiden toimivaltaan.

Katrin Saks mainitsi, että jäsenvaltiot eivät halua, että maahanmuuttokiintiöitä sanellaan niille ulkopuolelta tai ylhäältä käsin. Valtiot haluavat päättää näistä asioista itse. Nämä ovat puitteet, joissa toimimme ja joissa puheenjohtajavaltio Slovenia etsii mahdollisia reittejä eteenpäin. Mielestäni olemme saaneet aikaan jo useita toimenpiteitä, mutta tehtävääkin riittää vielä.

Haluaisin sanoa muutaman sanan vastaanottokeskuksista, jotka Javier Moreno Sánchez mainitsi ensimmäiseksi. Tästä aiheesta on edelleen käynnissä erittäin vaikea keskustelu. Aihe on poliittisesti erittäin arka, eikä se ole helppo kysymys. Se pitää neuvoston kiireisenä hyvän aikaa tulevaisuudessa.

Cem Özdemir esitti turvapaikkoja koskevan kysymyksen. Turvapaikkatilastoja on olemassa. Turvapaikkajärjestelmä on toiminnassa Euroopan unionin tasolla. Pyrimme kuitenkin edelleen parantamaan sen tehokkuutta. Ensimmäisessä vaiheessa julkaistiin komission esittelemä turvapaikkapolitiikan tulevaisuutta koskeva vihreä kirja ja neuvoston päätökset käytännön yhteistyön parantamisesta. Päätökset hyväksyttiin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston viime kokouksessa.

Lopetan puheeni tähän, vaikka voisinkin vielä jatkaa tästä kiinnostavasta ja ajankohtaisesta aiheesta. Hyvät naiset ja herrat, vakuutan teille, että mielipiteenne ovat tärkeitä ja että pidämme ne mielessämme jatkaessamme keskustelua. Puheenjohtajavaltio Slovenia laskee yhteistyönne varaan, jotta voimme edistyä tässä asiassa.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin palata tämän keskustelun pääaiheeseen, Frontexiin, ja selventää joitakin seikkoja. Varsinkin Claudio Fava halusi tietää, onko Frontexin käyttämä välineistö täysin toimintakunnossa.

On totta, että Frontex on riippuvainen jäsenvaltioiden teknisestä välineistöstä, jota tarvitaan Frontexin koordinoimissa operaatioissa. Toistaiseksi virasto on ollut tyytyväinen siihen, miten jäsenvaltiot ovat antaneet välineistöä käyttöön CRATE-tietokannassa.

Lisätoimenpiteenä voitaisiin tietenkin ottaa käyttöön pakollinen järjestelmä jäsenvaltioille tarkistamalla viraston perusasetusta. Komissio mainitsee tämän arviointikertomuksessaan, ja keskustelut Frontex-viraston ja jäsenvaltioiden kanssa tästä aiheesta jatkuvat. Frontex on tehnyt teknisiä sopimuksia useimpien jäsenvaltioiden kanssa välineistön käytön ehdoista. On selvää, että virasto ei voi ostaa tällaisia erittäin kalliita välineitä, mutta arviointikertomuksessaan komissio suosittelee, että Frontexin olisi ostettava tai vuokrattava välineitä, joita käytetään usein: yönäkölaseja, pieniä tutkia varusteineen, lämpökameravälineitä ja niin edelleen.

Haluaisin myös sanoa – Javier Moreno Sánchez nosti nämä seikat erityisesti esille – että tietyt alueet ovat erityisesti vaarassa, ja meidän olisikin ehkä harkittava pysyvien toimintakeskusten perustamista tällaisissa tapauksissa. Frontex tutkii asiaa parhaillaan.

On monia muitakin kysymyksiä, ja pahoittelen, etten voi mainita kaikkia parlamentin jäseniä, vaikka teinkin tarkat muistiinpanot.

Monet teistä kysyivät Frontexin nykymahdollisuuksista auttaa ihmisiä, jotka joutuvat aluksissaan haaksirikkoon. On tärkeää muistaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa tällaisiin onnettomuuksiin joutuneiden etsimisestä ja pelastamisesta. Frontexilla ei ole tähän valtuuksia. Tämän sanottuani totean kuitenkin, että on totta, että monia henkiä on onneksi pelastettu Frontexin koordinoimien operaatioiden tuloksena. Vieläkin useampia ihmisiä on pelastettava, koska olemme havainneet näistä hirvittävistä, köyhien ja usein hyväksikäytettyjen ihmisten haaksirikoista, että tämä on merkittävin huolenaihe näissä operaatioissa.

Haluaisin nopeasti toistaa, mitä puheenjohtaja ja ministeri ja myös Patrick Gaubert juuri sanoivat: viime kädessä Euroopan on aloitettava muuttovirtojen hallinta, eikä muuttovirtoja voida hallita tehokkaasti ilman Frontexia, ilman ulkorajojemme valvontaa. On aivan selvää, että tarvitsemme oikeudellisen kehyksen, jolla Eurooppa voi vähitellen antaa todellisen eurooppalaisen vastauksen kaikkiin näihin muuttoliikeongelmiin. Minun on myös sanottava, että yksi tärkeimmistä minua odottavista tehtävistä on uuden, muuttoliikkeen yleislähestymistapaa koskevan tiedonannon valmisteleminen. Tiedonannossa olisi otettava huomioon kaikki teidän esille nostamanne seikat.

Haluaisin lisätä, että muuttoliikepolitiikka ei voi toimia ilman tiivistä yhteistyötä muuttoliikkeen lähtömaiden kanssa, ja tosiaankin tästä asiasta on sanottu, että kaikki ponnistukset, joilla pyritään vahvistamaan yhteistyötä kyseisten maiden kanssa, ovat hyviä.

Arvoisa ministeri, mainitsitte juuri hetki sitten, että palautusdirektiivin kolmenvälinen vuoropuhelu vaikuttaa edistyvän. Se on myös yksi kulmakivistä kattavassa maahanmuuttopolitiikassa, jonka on oltava paitsi kattavaa, myös yhtenäistä: yhteisvastuu on keskeistä. Tänä iltana on mainittu usein meripelastukset, mutta emme saa unohtaa Euroopan itärajoja.

On itsestään selvää – ja tämä on viimeinen huomioni – että laittomien maahanmuuttajien kohtelussa on kunnioitettava perusoikeuksia, joihin Eurooppa on sitoutunut vahvasti. Kaikki tämä tarkoittaa, että tarvitsemme aitoa, kattavaa lähestymistapaa, joka on inhimillinen, mutta samaan aikaan erittäin vakava ja ankara. Tämä on oleellista, jos emme halua Euroopan olevan linnoitus ja jos haluamme sen olevan avoin, mutta noudattavan kuitenkin sääntökehystä, jota pidämme järkevänä, jolla kunnioitetaan yksilöitä ja jolla samalla keskitytään varmistamaan, että yhdentymispyrkimykset onnistuvat eri jäsenvaltioissa, sillä maahanmuuttopolitiikka ei menesty ilman yhdentymistä.

Tässä oli kaikki, mitä halusin sanoa, ja pyydän anteeksi parlamentin jäseniltä, etten vastannut kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Voitte olla varmoja, että haluan kuunnella parlamenttia pystyäkseni luomaan perustukset kattavalle maahanmuuttopolitiikalle.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin ulkorajat, sekä maa- että merirajat, suojaavat jäsenvaltioita mahdollisilta uhkilta, joita laiton maahanmuutto, salakuljetus ja järjestäytynyt rikollisuus aiheuttavat.

Euroopan komission ehdottamat Frontex-viraston kehityksen välineet, nimittäin parhaat mahdolliset rajavalvontajärjestelmät, tekninen välineistö ja nopeat interventiojoukot, ovat epäilemättä hyviä.

Kuitenkin rajojen vahvistamispyrkimysten pitäisi olla Euroopan yhteinen ponnistus eikä rajavaltioiden yksittäinen yritys. Lisäksi on tarpeen ryhtyä toimiin paitsi Euroopan unionin rajoilla, myös Euroopan unionin naapurivaltioiden rajoilla.

Muistutan teitä siitä tosiasiasta, että poliittinen vakaus ja demokratian, talouden ja elinolojen parantuminen kolmansissa maissa, Euroopan unionin naapurivaltioissa, vähentävät huomattavasti painetta rajoilla. Tämän takia on ensisijaisen tärkeää tehdä yhteistyötä näiden maiden asianosaisten viranomaisten kanssa.

Komission esittämiin hankkeisiin tarvitaan asianmukaista rahoitusta kiireellisesti, jotta ne voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti.

11. Biologista monimuotoisuutta (COP 9) ja bioturvallisuutta (COP-MOP 4) koskeva eurooppalainen strategia (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Miroslav Ouzkýn ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä komission strategiasta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten yhdeksättä sääntömääräistä konferenssia (COP 9) ja Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan osapuolten neljättä kokousta (COP-MOP 4) varten (O-0023/2008 - B6-0017/2008); ja

– Miroslav Ouzkýn ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä neuvoston strategiasta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten yhdeksättä sääntömääräistä konferenssia (COP 9) ja Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan osapuolten neljättä kokousta (COP-MOP 4) varten (O-0022/2008 - B6-0016/2008).

  Miroslav Ouzký, laatija. − (CS) Arvoisat puhemies, ministeri ja neuvoston puheenjohtaja, ensimmäiseksi haluaisin mainita jotakin, millä ei ole mitään tekemistä kysymykseni kanssa. Haluan nimittäin esittää valituksen. Kun poliisin tehtäviin kaikissa maissa kuuluu varmistaa, että poliitikot tai parlamentin jäsenet voivat tehdä työtänsä, Ranskan poliisi yrittää estää Euroopan parlamentin jäseniä työskentelemästä. Tämän toimielinrakennuksen sisäänkäynnillä poliisi esti sisäänpääsyni, vaikka näkikin kulkulupani. Oletettavasti hän pyrki suojaamaan parlamentin sisäänkäynnin edessä järjestettävää mielenosoitusta. Mielestäni tämä on pöyristyttävää, ja toivon, että asiasta keskustellaan parlamentissa. Tämä ei tietenkään ole tärkeää kysymykseni kannalta, mutta haluan sanoa teille, etten olisi täällä nyt puhumassa, jos en olisi juossut rakennuksen toiseen osaan.

Minut nimitettiin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta esittämään sekä neuvostolle että komissiolle kysymys, joka koskee biologista monimuotoisuutta ja bioturvallisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten tulevaa konferenssia Bonnissa. Sekä neuvostolle että komissiolle esitettävä peruskysymys koskee tämän konferenssin tavoitteiden selventämistä. Haluamme kuulla myös, aikovatko neuvosto ja komissio ottaa konferenssiin mukaan Euroopan parlamentin jäseniä. Minun on sanottava, että valiokuntamme haluaa muutakin kuin päätöslauselmien ja yksittäisten sopimusten hyväksymistä: se haluaa tietää, kuinka ne pannaan toimeen ja toteutetaan, toisin sanoen kuinka ne pannaan käytäntöön.

Haluan kysyä, ymmärtävätkö Euroopan unioni ja Euroopan toimielimet johtavan asemansa tällä alalla, biologisen monimuotoisuuden vähentymisen torjumisessa. Jos haluamme olla johtava voima, meidän on tehtävä se aivan selväksi. Haluan kysyä, ymmärrämmekö, että on ehdottomasti tarpeen rahoittaa kaikki nämä ohjelmat ja päätökset ja että niitä ei voida toteuttaa ilman kunnollista taloudellista tukea. Toivon myös, että sekä komissio että neuvosto ymmärtävät veden niukkuuden vaikutuksen Välimeren alueella ja kuivuuden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksen biologiseen monimuotoisuuteen sellaisenaan.

Valiokunta olisi kiinnostunut kuulemaan, aiotaanko meri- ja rannikkoalueiden biologiseen monimuotoisuuteen kiinnittää erityishuomiota ja ymmärtävätkö komissio ja neuvosto, kuinka tärkeää on ottaa alueelliset ja paikalliset hallinnot sekä liike-elämä mukaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumiseen. Valiokunta haluaisi kuulla, ymmärrämmekö ympäristöä säästävän metsänhoidon ja viljelyn merkityksen erityisesti biopolttoaineiden kestävässä tuotannossa, josta on tulossa varsin ajankohtainen aihe. Kuten tiedätte, biopolttoaineiden tuotanto on osa ilmastopakettia, josta olemme keskustelemassa, ja biopolttoaineiden kestävä käyttö ja kehitys ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä. Toisaalta tiedämme, että biopolttoaineet vaikuttavat erittäin kielteisesti biologiseen monimuotoisuuteen.

  Puhemies. − (DE) Kiitos. Välitän valituksenne eteenpäin, ja teihin otetaan mahdollisesti yhteyttä.

  Janez Podobnik, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin kiittää ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa ja sen puheenjohtajaa Miroslav Ouzkýa hänen suullisesta kysymyksestään minulle, neuvostolle ja komissiolle. Tällä kysymyksellä kiinnitätte erityisesti huomiota biologisen monimuotoisuuden erittäin arkaluontoiseen ongelmaan.

Ilmastonmuutos ja biologinen monimuotoisuus kuuluvat puheenjohtajavaltion painopistealoihin ympäristötehtävissä. Bonnissa toukokuussa järjestettävä, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten yhdeksäs konferenssi (COP 9) on tämän takia tärkeä tapahtuma Euroopan unionille yleisesti ja myös puheenjohtajavaltio Slovenialle.

Neuvosto on tehnyt puheenjohtajavaltioiden Saksan, Portugalin ja Slovenian 18 kuukauden ohjelman puitteissa tiiviisti valmisteluja, jotta tällä tärkeällä tapaamisella edistettäisiin menestyksekkäästi luonnon monimuotoisuuden parempaa suojelua ja kestävää käyttöä maailmanlaajuisesti. Neuvosto on osoittanut, että Euroopan unioni on sitoutunut täyttämään maailmanlaajuisen tavoitteen, jonka mukaan se pyrkii vähentämään biologisen monimuotoisuuden häviämistä merkittävästi vuoteen 2010 mennessä. Se on myös sitoutunut saavuttamaan EU:n tavoitteen biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä Euroopassa vuoteen 2010 mennessä. Niinpä vastaukseni kysymykseenne on: kyllä, Euroopan unioni haluaa ja sen täytyy säilyttää asemansa maailman johtajana tällä alalla.

Neuvosto on painottanut, että Euroopan unioni pyrkii ottamaan aktiivisen ja rakentavan roolin ja että toukokuussa järjestettävässä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssissa se pyrkii kauaskantoisiin, mutta realistisiin tuloksiin. Neuvosto on myös todennut, että jos maailmanlaajuinen, biologista monimuotoisuutta koskeva tavoite halutaan saavuttaa vuoteen 2010 mennessä, nyt on kiireellisesti toteutettava konkreettisia toimia kaikilla tasoilla.

Meidän on pantava yleissopimus täytäntöön valtioiden ja Euroopan unionin tasolla. Euroopan unioni on sitoutunut poliittisesti saavuttamaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kaikki kolme tavoitetta, toisin sanoen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja käytön vakauden, geneettisten resurssien saatavuuden ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakamisen.

Päätökset, joissa määritetään Euroopan unionin ensisijaiset tavoitteet osapuolten yhdeksänteen konferenssiin, hyväksyttiin ensin neuvostossa viime vuoden kesäkuussa ja sitten uudestaan tämän vuoden maaliskuussa. Luettelen joitakin ensisijaisista tavoitteista. Meidän on painotettava sitä, että biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kaikki työohjelmat on toteutettava nopeasti ja että ilmastonmuutospolitiikan ja luonnon monimuotoisuuden välistä synergiaa on parannettava, jotta saamme kaikki mahdolliset edut. Neuvosto osoittaa jälleen, että yhtenäisyyttä tarvitaan kaikilla tasoilla, kun halutaan toteuttaa ympäristöä koskevia kansainvälisiä sopimuksia.

Meidän on korostettava, että yhdeksännessä konferenssissa on tärkeää keskustella biopolttoaineiden ja biomassan tuotannon, kaupan ja käytön ongelmista ja niiden vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Tässä mielessä on entistäkin tärkeämpää määrittää selvästi kestävän kehityksen kriteerit biopolttoainetuotannolle. Meidän olisi korostettava, että tärkeää toteuttaa metsien biologista monimuotoisuutta, metsien hävittämistä ja niiden ekosysteemien huononemista koskeva ohjelma. Neuvosto korostaa metsien tärkeyttä, kun halutaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja lieventää sitä ja suojella luonnon monimuotoisuutta.

Meidän on varmistettava, että suojelualueita koskeva työohjelma toteutetaan nopeasti ja kattavasti. Näissä puitteissa meidän on annettava teknistä ja rahoituksellista tukea – tehän kysyitte rahoituksesta. Haluan siis sanoa, että rahoitustukea annetaan suojelualueiden perustamiseen kaikkialla maailmassa. Yhdeksännessä kokouksessa olisi hyväksyttävä ekologiset kriteerit, joilla määritetään suojelua tarvitsevat merialueet avomerellä. On tärkeää painottaa yksityisen sektorin, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, asemaa yleissopimuksen toteuttamisessa.

Lopuksi totean, että Euroopan unioni on päättänyt osallistua jatkossakin aktiivisesti suunnittelu- ja neuvottelutoimiin, jotka liittyvät geneettisten resurssien saatavuutta koskevaan menettelytapaan ja näiden resurssien käytöstä saatavan hyödyn jakamiseen. Euroopan unioni pyrkii saamaan neuvottelut päätökseen ennen yleissopimuksen osapuolten konferenssin kymmenettä tapaamista.

Asioiden saamiseksi päätökseen on kokouksessa keskusteltava yli 20 aiheesta. Olen puhunut vain niistä, joita neuvosto pitää erittäin tärkeinä yleissopimuksen tavoitteiden täyttämiselle, erityisesti vuodeksi 2010 asetetusta luonnon monimuotoisuutta koskevasta tavoitteesta. Tapaamisesta tulee viimeinen ennen vuoden 2010 määräaikaa, joten siitä tulee rajapyykki konkreettisten toimenpiteiden hyväksymiselle. Koska kokous järjestetään Euroopassa, se on entistä tärkeämpi Euroopan unionille, jotta EU voi edistää painopistealojaan ja ponnistuksiaan.

Olen tutustunut myös päätöslauselmaehdotukseenne, josta äänestetään huomenna Euroopan parlamentissa. Mielestämme päätöslauselma on hyvä yhteenveto tärkeimmistä painopistealoista ja tavoitteista, jotka Euroopan unionin on saavutettava Bonnissa.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää Miroslav Ouzkýa tästä erittäin tärkeästä kysymyksestä. Uskoisin, että me kaikki huomasimme, kuinka ympäristöasiat nousivat vuonna 2007 poliittisen asialistan kärkeen. Ilmastonmuutos nousi otsikoihin ja ihmisten mieliin.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on maailmanlaajuinen uhka, johon on puututtava yhtä kiireellisesti kuin ilmastonmuutokseen. Ilmiöt ovat yhteydessä toisiinsa. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus ovat yhteydessä toisiinsa. Jos emme ymmärrä tätä yhteyttä, se voi heikentää parannuspyrkimyksiämme molemmilla aloilla.

Miten pysäytämme luonnon monimuotoisuuden vähenemisen? Uskon, että Euroopan unioni edistyi tällä alalla toteuttamalla toimia, jotka sisältyivät komission vuonna 2006 antamaan tiedonantoon ”Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä – ja sen jälkeen”. Lisäponnistuksia kuitenkin tarvitaan. Tarvitsemme erityisesti vahvaa tukea muiltakin aloilta kuin luonnonsuojelusta, esimerkiksi maataloudesta, kalastuksesta ja energiasta.

Tehokas kansainvälinen yhteistyö on olennaista, ja olemme sitoutuneet työskentelemään biologista monimuotoisuutta koskevalla yleissopimuksella maailmanlaajuisen monimuotoisuuden suojaamiseksi kaikkialla.

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten yhdeksäs konferenssi, joka järjestetään peräkkäin Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan osapuolten neljännen kokouksen kanssa, tarjoaa merkittävän tilaisuuden vauhdittaa luonnon monimuotoisuuden suojelemista. Molempien kokousten isäntänä ja puheenjohtajana on Saksa, mikä tarkoittaa erityisasemaa Euroopalle. Vaadimme kansainvälisten pyrkimysten vauhdittamista, jotta päästään lähemmäs maailmanlaajuista tavoitetta pienentää luonnon monimuotoisuuden vähenemistä merkittävästi vuoteen 2010 mennessä.

Neuvosto hyväksyi maaliskuun alussa päätelmät, joilla EU:lle luodaan laaja poliittinen tehtävä ja päätavoitteet näihin tapaamisiin. Tavoitteet voidaan vetää yhteen seitsemäksi kohdaksi.

Ensimmäiseksi: haluamme sopia uusista sitoumuksista, joilla parannetaan täytäntöönpanoa, erityisesti suojelualueisiin ja metsien luonnon monimuotoisuuteen liittyvien biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ohjelmien toteuttamista.

Toiseksi: haluamme varmistaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen lieventämistä koskevat toimenpiteet tukevat myös vuoden 2010 luonnon monimuotoisuustavoitetta. Bonnissa tehtävien päätösten pitäisi myötävaikuttaa Balin jälkeiseen keskusteluun metsien hävittämisen ja huononemisen vähennetyistä päästöistä.

Kolmanneksi: tuemme sellaisten kriteerien hyväksymistä, joilla tunnistetaan suojelua vaativat haavoittuvat merialueet. Lisäksi suunnittelemme velvoittavamme kaikki sopimusosapuolet noudattamaan näitä kriteereitä.

Neljänneksi: haluamme kehittää kansainvälistä ohjausta, jolla edistetään luonnon monimuotoisuudelle suotuisia tapoja lisätä biomassan, mukaan lukien biopolttoaineiden, tuotantoa ja kulutusta.

Viidenneksi: tarkoituksenamme on tunnistaa tärkeimmät kansainvälisen järjestelmän osat, joilla määritetään geneettisten resurssien saatavuus ja niiden käytöstä saatavien etujen jakaminen.

Kuudenneksi: haluamme sopimuksen, jolla luodaan kansainvälinen mekanismi luonnon monimuotoisuutta koskevasta tieteellisestä asiantuntijuudesta.

Ja viimeiseksi, seitsemänneksi: esitämme päätöstä, joka koskee vastuuta ja korvauksia vahingoista, jotka johtuvat elävien muunto-organismien liikkumisesta rajojen yli.

Komissio haluaa tehdä parlamentin jäsenille helpoksi sen, että he osallistuvat yhteisön valtuuskuntiin, jotka neuvottelevat monenvälisistä sopimuksista. Minulla itselläni on tästä erittäin myönteisiä kokemuksia. Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin jäsenten osallistumiseen COP 9- ja MOP 4 -kokouksiin, kuten niitä kutsutaan kielellä, jota käytämme tässä yhteydessä. Olen tietenkin kiinnostunut kuulemaan ensisijaisista tavoitteistanne ja odotuksistanne näistä tapaamisista.

  Pilar del Castillo Vera, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies, ministeri ja komission jäsen, puhun nyt iltapäivällä Cristina Gutiérrez-Cortinesin puolesta.

Ensimmäinen asiani on, että Euroopan parlamentti tukee selvästi ja ehdoitta biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen osapuolten konferenssia.

Huomenna äänestettävä päätöslauselma on yritys vahvistaa kansainvälisen konferenssin päätavoitteet ja -tarkoitukset, jotka luettelen seuraavaksi: ensimmäiseksi eläinten ja kasvien paras mahdollinen suojeleminen, toiseksi kestävään maankäyttöön kannustaminen lajien ja luonnon suojelemiseksi ja viimeiseksi luonnon geneettisen pääoman suojeleminen.

Tässä yhteydessä olisi harkittava useita suojeluohjelmia, erityisesti malleja, joita jo käytetään EU:ssa. Tarkoitan erityisesti Natura 2000- ja luontotyyppiohjelmia, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi.

Mielestäni meidän olisi myös otettava työssämme käyttöön kattava lähestymistapa ja käytettävä sisäisiä joustavia malleja. Loppujen lopuksihan luonto on muuttuva järjestelmä, joka kehittyy jatkuvasti ja johon vaikuttavat kaikki siihen asetetut vaatimukset sekä maatalouden että muiden toimintojen kannalta.

Meidän olisi myös käytettävä enemmän tieteeseen ja koulutukseen perustuvia kriteereitä, ja kaikki taloudelliset ja toteutettavuuteen liittyvät seikat olisi otettava huomioon.

Omistajien mielipiteet ja kannustimet omistajille ovat tärkeitä aiheita, ja minulla onkin tästä kaksi kysymystä komissiolle. Mikä on komission kanta tieteellisten menetelmien käytöstä, kun luokitellaan ja tunnistetaan suojeltavia lajeja ja alueita? Mikä on komission kanta kannustimista omistajille kaikilla tasoilla?

  María Sornosa Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies, ministeri ja komission jäsen, tiedämme kaikki, että luonnon monimuotoisuuden vähenemisellä on laajat ympäristölliset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset vaikutukset, jotka pahentuvat entisestään ilmastonmuutokset kielteisen vaikutuksen takia.

Tämän tilanteen seuraukset iskevät pahimmin köyhimpiin. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on maailman tärkein oikeudellinen väline biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumisessa. Asiassa on kuitenkin ongelma: määrärahojen puute on suurin kompastuskivi yleissopimuksen tavoitteiden täyttämiselle. Vetoankin sekä neuvostoon että komissioon, että ne tukevat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tarkoitettua rahoitusta kaikissa olennaisissa talousarvioissa, jotka kuuluvat niiden vastuulle.

Haluaisin korostaa tiettyjä asioita, joita painotetaan erityisesti päätöslauselmaehdotuksessa: luonnon monimuotoisuuden vähentyminen, joka nyt on jo selviö, on tunnustettava Euroopan unionissa; geneettisten resurssien saatavuudesta ja niiden käytöstä saatavien etujen jakamista koskeva tasapuolinen, oikeudenmukainen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen järjestelmä on hyväksyttävä; ja nykyisten, meriluonnon monimuotoisuuden parempaan, kestävään hallintaan ja suojeluun liittyvien sitoumusten käyttöön on kannustettava ja samalla otettava huomioon meriluonnon suojelu tuhoavilta käytännöiltä ja kestämättömältä kalastustoiminnalta, jotka vaikuttavat merten ekosysteemeihin.

Haluan lopettaa toteamalla, että nyt on oikea hetki ryhtyä päättäväisiin tekoihin ja pyrkiä ratkaisemaan kaikki ongelmat. Vaikka uskonkin, että meillä on vielä aikaa – ja me kaikki tiedämme tämän – aika kääntyy meitä vastaan ja sitä luonnon monimuotoisuutta vastaan, jota haluamme suojella.

  Johannes Lebech, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, biologista monimuotoisuutta koskeva yhdeksäs tapaaminen voisi tuskin osua parempaan aikaan. Viime viikkoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon biopolttoaineista, ja sanotaanpa tämä nyt aivan selvästi: biopolttoaineita ei saa tuottaa luonnon monimuotoisuuden hinnalla. Tarkastelemme tietenkin parhaillaan komission ehdotuksia direktiiviksi, jolla tuetaan ympäristöä säästävän energian, mukaan lukien biopolttoaineiden, käyttöä. Parlamentin on varmistettava, että tällaisten biopolttoaineiden tuotannolle asetetaan tiukat ehdot ympäristön kestävän kehityksen varmistamiseksi. Emme pääse mihinkään tuloksiin taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan, jos vähennämme autoista tulevia hiilidioksidipäästöjä ja samaan aikaan kasvatamme hiilidioksidipäästöjä hakkaamalla metsiä ja kasveja tuottaaksemme bensiiniä ja vapautamme näin suuria määriä hiilidioksidia maaperästä. Bonnissa järjestettävä tapaaminen on hyvä tilaisuus painottaa, että biopolttoaineita on tärkeää tuottaa kestävän kehityksen vaatimusten mukaan EU:n sisä- ja ulkopuolella.

Vuonna 2002 osapuolet sitoutuivat pienentämään merkittävästi luonnon monimuotoisuuden vähenemistä vuoteen 2010 mennessä maailmanlaajuisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. On tärkeää, että osapuolet jatkavat työskentelyä kohti tätä päämäärää. Yhdistyneiden Kansakuntien biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on maailmanlaajuinen kehys luonnon monimuotoisuuden suojelemiselle. Valitettavasti monissa kansainvälisissä sopimuksissa päädytään pienimpiin yhteisiin nimittäjiin. Tätä on mahdotonta hyväksyä, kun kyseessä on luonnon suojelu. EU:n on asetettava itselleen korkeat vaatimukset ja yritettävä nostaa vaatimuksia kansainvälisissä sopimuksissa. EU:n on myös parannettava toimiaan luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Tällä hetkellä me toisinaan sanomme yhtä ja teemme toista. Tämä saattaa heikentää uskottavuuttamme. Kuitenkin komission ja jäsenvaltioiden on painostettava parempaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen, erityisesti metsä- ja maatalousalueilla, sillä näihin alueisiin kohdistuu jatkuvasti enemmän paineita biopolttoaineiden tuotannon kasvaessa.

Miten voimme varmistaa, että luonnon monimuotoisuudesta ja biopolttoaineista ei tule ”joko/tai” -tilannetta? Voimme päästä tähän ottamalla käyttöön tiukempia vaatimuksia. Tällöin on ehkä mahdollista saada molemmat. COP 9 auttaa meitä tässä tavoitteessa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on haaste nykymaailmalle. Kyse ei ole pelkästään kauneudesta, vaan myös luonnon tasapainosta ja ihmiskunnan edusta.

Tiedämme jo vuosien ajalta kemiallisen saastumisen ja sivistyksen muiden haitallisten vaikutusten ongelmat, esimerkiksi ympäristön tilan heikkenemisen, ilmastonmuutoksen, saastumisen, metsien hävittämisen ja elinympäristöjen tuhoutumisen. Kasvihuoneilmiöstä on tullut viime aikojen päivänpolttava aihe. Valitettavasti muuntogeenisistä organismeista aiheutuvan biologisen saastumisen ongelmaa ei ole huomioitu, ja olemme tähän kaikki syyllisiä. Olemme jättäneet huomiotta sen, että vaikka kemiallisen saastumisen voi peruuttaa ajan myötä, biologista saastumista ei useinkaan voi perua.

Meidän onkin tehtävä selkeä päätös siitä, suosimmeko biologista monimuotoisuutta vai muuntogeenisiä organismeja. Meidän on päätettävä, mikä meille on tärkeintä: ihmiset ja heidän ympäristönsä vai Monsanton ja vastaavien yritysten edut, kun ne tekevät valtaisaa voittoa muuntogeenisillä organismeilla. Jos haluamme säilyttää biologisen monimuotoisuuden, meidän on myös varmistettava, että vakavimmin uhatut luonnolliset lajit tunnistetaan. Tällöin niiden suojelemiselle voitaisiin asettaa tavoitteet ja estää muiden lajien sukupuutto tulevaisuudessa. Meidän olisi muistettava, että tuhoa on helppo aiheuttaa, mutta korjaaminen on usein mahdotonta.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun keskustelemme luonnon monimuotoisuudesta ja pyydämme neuvostoa ja komissiota puolustamaan sitä. Olemme pystyneet tekemään ilmastonmuutoksesta EU:n painopistealan, mikä on myönteistä. Meidän on kuitenkin huomattava, että luonnon monimuotoisuutta ja aavikoitumista koskevat yleissopimukset jäävät helposti ilmastonmuutoksen varjoon.

Tiedämme, kuinka tärkeä luonnon monimuotoisuus – ja yhtä hyvin luonnonsuojelu – on omalle eloonjäämisellemme, koska voimme havaita, että luonnon monimuotoisuus heikkenee yhä ja lajien sukupuuttoon kuoleminen jatkuu huolimatta Euroopan ja maailman tasolla tehdyistä toimista. Meidän on kohdattava tosiasiat: vaikka yrittäisimmekin hillitä ilmastonmuutosta, samaa ei voi sanoa lajien osalta. Kun laji häviää, se häviää ikuisiksi ajoiksi.

Tätä seikkaa, todistetta ei saa unohtaa hetkeksikään. Tiedämme, että meillä on esimerkiksi erinomaisia välineitä, kuten Natura 2000 ja lintuja ja luontotyyppejä koskevat direktiivit, joilla voidaan torjua luonnon monimuotoisuuden vähenemistä Euroopan unionissa. Olemme kuitenkin nähneet, että yhä edelleen jotkut jäsenvaltiot ottavat Natura 2000:n käyttöön vastentahtoisesti, eivätkä haluaisi maksaa siitä. On siis erittäin selvää, että meillä on vielä paljon tehtävää.

Todellakin toivon, että komissio tukee Natura 2000 -ohjelmaa ja edellä mainittuja kahta direktiiviä jatkossakin. Pyytäisin myös, että määrittäisitte ehdot biopolttoaineille Bonnin yleissopimuksen puitteissa. Lisäksi toivon, että pääsisitte sopimukseen luonnon monimuotoisuutta käsittelevän hallitustenvälisen asiantuntijaryhmän luomisesta. Ryhmä olisi kuin hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli. Voisimme nimittäin auttaa toisiamme ottamaan käyttöön välineitä, joita itse käytämme, mutta joita toisilla ei vielä ole käytössään.

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Maapallolla on arvioitu olevan 14 miljoonaa eri eläin- ja kasvilajia. Tämä osoittaa, miten uskomaton planeettamme on ja millaisessa vastuussa olemme sen hoitamisessa. Kuitenkin biologinen monimuotoisuus on uhattuna. Yli 30 000 lajia uhkaa tällä hetkellä sukupuutto. Suurimpana uhkana olemme me ihmiset ja rakentamamme talousjärjestelmä, joka perustuu jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen. Uskomme, että kasvuun voidaan päästä suunnittelun sijaan kilpailulla ja paikallistuotannon sijaan kuljetuksilla. Ei olekaan mikään ihme, että edessämme on ilmastokatastrofi ja biologinen köyhtyminen.

Voimme vaihtaa suuntaa. On tietenkin hyvä, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, joka on tärkeä väline. Siksi lupaammekin esimerkiksi laatia toimintasuunnitelmia, joilla suojellaan biologista monimuotoisuutta ja luodaan suojeltujen maa- ja merialueiden maailmanlaajuinen verkosto, vain yhden esimerkin mainitakseni. Kuitenkin suurin osa työstä on tehtävä EU:n tasolla. Aivan perusasiat on selvitettävä, sillä muuten emme pysty koskaan ratkaisemaan edessämme olevia ympäristöongelmia.

Haluaisin korostaa kolmea alaa. Liikenteen järjettömyys: EU perustuu siihen, että jäsenvaltioiden välillä ei ole rajoja. Tuote on valmistettava siellä, missä se on halvinta. Pelkästään vuosina 1993–2000 pitkän matkan rekkaliikenne kasvoi tämän takia kokonaiset 30 prosenttia. Kun EU ja jäsenvaltiot tukevat infrastruktuuria, moottoritiet saavat aina enemmän kuin ympäristöä säästävämmät liikennemuodot. Entisessä Itä-Euroopassa, uusissa jäsenvaltioissa, EU noudattaa todellista asfalttipolitiikkaa ja myöntää valtavia moottoritietukia. Kannustimia olisi osoitettava rautateille, ei moottoriteille. Sanonkin komissiolle: tarkastelkaa tukipolitiikkaa.

Kun nyt puhutaan tuista, voitaisiin puuttua maataloustukien valtavaan määrään, 55 miljardiin euroon vuosittain. Tukia, joilla on suoraan kielteinen vaikutus ympäristöön, ei pitäisi myöntää, ja maatalousavustukset olisi varattava ympäristötoimenpiteille ja luomumaanviljelylle. Biologinen monimuotoisuus ja ympäristön kannalta järkevät ratkaisut olisi kirjattava maatalouspolitiikan päätavoitteiksi enimmäisvoittojen sijaan.

Kolmas ratkaisua vaativa perusongelma ovat sisämarkkinat. Tiedän, että tämän sanominen on pyhäinhäväistys, mutta EU ei yksinkertaisesti voi sallia, että markkinat ovat edistyksellistä ympäristöpolitiikkaa tärkeämmät. Joitakin viikkoja sitten Euroopan komission jäsen Verheugen vastasi minulle ja sanoi, että viimeisten viiden vuoden aikana komissio haastoi joitakin yksittäisiä valtioita Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen 19 asiassa, jotka koskivat ympäristöä tai kansanterveyttä. Erittäin pelottavaa on, että kaikissa näistä 19 asiasta tuomioistuin noudatti komission kantaa, toisin sanoen sitä, että jäsenvaltioiden ei sallittu ottaa käyttöön toimenpiteitä ympäristön tai kansanterveyden suojelemiseen. Jos olemme tosissamme, meillä on oltava ympäristötakuu, joka on nimensä veroinen. Sellaista meillä ei ole tällä hetkellä, emmekä sellaista saa myöskään Lissabonin sopimuksella. Markkinapolitiikka sen sijaan säilytetään.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että pyydämme päätöslauselmassamme kestävän kehityksen mukaisia ehtoja biopolttoaineille. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni esittääkseni seuraavan kysymyksen, kenties erityisesti neuvostolle. Oletteko valmiita laatimaan biopolttoaineille paitsi ympäristökriteerit myös yhteiskunnalliset ehdot? Takaatteko esimerkiksi sopivan hinnan, ammattiliitto-oikeudet ja niin edelleen biopolttoaineelle, jota ostamme unioniin?

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, kaksi viikkoa sitten edustin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa ja ilmastonmuutosta käsittelevää väliaikaista valiokuntaa ympäristöneuvoston epävirallisessa kokouksessa Sloveniassa. Pääaiheita oli kaksi: ilmastonmuutoksen tarkasteleminen ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen. Pääpaino annettiin luonnon monimuotoisuudelle, ja metsien luonnon monimuotoisuudelle suhteessa biomassaan ja biopolttoaineisiin. Keskustelussa käsiteltiin metsistä saatavan biomassan mahdollisuuksia energiavaroiksi, erityisesti biopolttoaineiden toista sukupolvea ja kestävän kehityksen kriteerejä metsistä peräisin olevan biomassan käytölle. Konferenssi oli menestyksekäs, mistä kiitokset kuuluvat slovenialaiselle puheenjohtajalle Janez Podobnikille.

Voimme havaita, että useita lajeja uhkaa sukupuutto metsien hävittämisen ja laittomien hakkuiden takia. Lajien elinympäristö on muuttunut rajusti, eivätkä ne voi selvitä siitä. Metsissä on paljon erilaisia kasvi- ja eläinlajeja. Tämän takia onkin tärkeää vaatia, että metsien hävittäminen pysäytetään mahdollisimman laajasti, koska näin voidaan suojella luonnon monimuotoisuutta. Tämä ei koske pelkästään maita Euroopan unionin ulkopuolella, vaan varmasti myös EU:n jäsenvaltioita. Hyvään metsänhoitoon on kannustettava varsinkin siksi, että metsät ovat erittäin arvokkaita muillakin tavoin. Metsien hävittäminen aiheuttaa vakavaa maaperän eroosiota varsinkin vuoristoalueilla ja häiritsee vesitasapainoa, jolla on myös suuri merkitys luonnon monimuotoisuuteen.

Ilmaston lämpeneminenkin vaikuttaa useihin lajeihin. Lajien levinneisyysalueet muuttuvat merkittävästi, mistä seuraa, että jotkut lajit ovat vakavassa vaarassa erityisesti pohjoisilla alueilla. Hakkuut trooppisilla alueilla vaikuttavat vain lisäävän lämpenemistä. Syynä on osittain se, että hakkuut vähentävät huomattavasti metsien hiilidioksidin varastointikykyä. Kuitenkin muutamina viime vuosina julkaistut tutkimukset, esimerkiksi Nature and Science -lehdessä, osoittavat, että jos metsäalueet kasvavat, johtaa se suurempiin metaanipäästöihin. Metaani on kasvihuonekaasu, joka on 23 kertaa vahvempaa kuin hiilidioksidi. Metaania syntyy sitä enemmän, mitä korkeammaksi lämpötila nousee ja mitä enemmän aurinko paistaa. Erityisesti trooppisilla alueilla metaania syntyy merkittävästi enemmän. Kun metsiä istutetaan lisää, hiilidioksidin varastointikyky kasvaa, mutta osa tästä hiilidioksidin imeytymisestä estyy kasvaneiden metaanipäästöjen takia. Vaaka kallistuu kuitenkin paremmalle puolelle varsinkin muualla kuin trooppisilla alueilla.

Luonnon monimuotoisuuteen kielteisesti vaikuttavat tekijät muuttuvat valitettavasti pahemmiksi nykyisen biopolttoainetuotannon takia. Sillä on kielteisiä vaikutuksia erityisesti trooppisiin sademetsiin. Metsät, jotka ovat monien lajien koteja, korvataan nyt viljelyksillä, joissa harvat lajit voivat asua. Lisäksi viljelmät vaikuttavat kielteisesti myös kasvihuonekaasuihin, hiilidioksidin varastointikykyyn ja elintarvikkeiden hintoihin. Olen tyytyväinen, että tämä on tuotu esille päätöslauselmassa. Meidän on joka tapauksessa oltava tarkkaavaisia biopolttoaineiden toisen sukupolven kanssa.

  Puhemies. − (EN) Vaikka olettekin kirjoittaneet asiat muistiin, ei se tarkoita, että teidän olisi luettava ne kaikki, jos aika ei siihen riitä.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun ja eilisen Maan päivän valossa haluaisin korostaa, miten tärkeää ja kiireellistä on ymmärtää luonnon monimuotoisuutta ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Luonnon monimuotoisuuden käsite ymmärretään yleisesti vain erittäin heikosti.

Käytännössä kaikki maapallon ekosysteemit ja niiden palvelut ovat muuttuneet rajusti ihmisen toiminnan takia. Luonnon monimuotoisuus vähenee nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa, eikä näy mitään merkkejä siitä, että tämä kehitys olisi hidastumassa. 2010 – pian nähdään!

Monet eläin- ja kasvikannat ovat pienentyneet määrältään ja maantieteelliseltä levinneisyydeltään. Vaikka lajien sukupuuttoon kuoleminen onkin luonnollinen osa maapallon historiaa, on ihmisen toiminta viime vuosina nopeuttanut häviämistä vähintään satakertaisesti verrattuna luonnolliseen tahtiin. Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n punaisen listan mukaan hyvin tutkituissa ryhmissä 12–52:ta prosenttia lajeista uhkaa sukupuutto. Yleisesti suurimmassa vaarassa ovat lajit, jotka ovat ravintoketjun yläpäässä, joiden kannan tiheys on pieni, jotka elävät pitkään ja lisääntyvät hitaasti ja jotka elävät rajatulla maantieteellisellä alueella.

Monissa lajiryhmissä, esimerkiksi sammakkoeläimissä, Afrikan nisäkkäissä ja maanviljelymailla elävissä linnuissa, lajien enemmistö on pienentynyt kannaltaan ja maantieteelliseltä levinneisyydeltään. Poikkeukset tästä ovat lähes aina ihmisen aikaansaamia, esimerkiksi rauhoitusalueilla järjestetyn suojelun ansiota, tai sellaisten lajien aikaansaamia, jotka vaikuttavat menestyvän ihmisen hallitsemilla alueilla.

Ihmisten on tiedostettava, että heidän ekologinen jalanjälkensä kasvaa ja että se ulottuu kauas EU:n rajojen ulkopuolelle ja että elämäntavoillamme on suora vaikutus alkuperäiskansoihin kehitysmaissa. Vaikka monet meistä ymmärtävätkin nyt ainakin hieman ilmastonmuutosongelman laajuutta, useat eivät ole ymmärtäneet yhteyttä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen välillä.

Mielestäni meidän olisikin yhdistettävä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan osapuolten konferenssin työ. Menisin jopa niin pitkälle, että kysyisin, tarvitsemmeko edelleen itsenäistä COP:tä luonnon monimuotoisuudesta. Kysymys olisi kohdattava, ja osallistuin viime vuonna COP:hen New Yorkissa.

Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että toimenpiteissä ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi, myös metsien hävittämisessä, on tuettava luonnon monimuotoisuutta. Olen tyytyväinen komission jäsenen Wallströmin huomioihin merten biologista monimuotoisuutta koskevissa kysymyksissä. Meidän on luettava tähän mukaan kylmän veden korallit ja merenalaiset vuoret, joiden suojassa on rikkaita ja usein ainutlaatuisia ekosysteemejä. Nämä ovat valtavia aukkoja tieteellisessä tietämyksessämme ilmastonmuutoksen vaikutuksesta merialueilla. Meidän on muistettava, että yli 70 prosenttia maapallon pinnasta on valtamerten peitossa, 97 prosenttia planeetan vedestä on valtamerissä ja valtameret vaikuttavat 99 prosenttiin maapallon elinalasta.

Lopetan tähän, arvoisa puhemies, etten nosta verenpainettanne yhtään enempää. Olkaamme rehellisiä toisillemme. Johannesburgissa kuusi vuotta sitten asetettuja tavoitteita on mahdotonta saavuttaa. Lopetetaan itsemme huiputtaminen ja turhat puheet.

  Anne Ferreira (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja ministeri, hyvät naiset ja herrat, ympäristövaliokunta on hyväksynyt erittäin hyvän päätöslauselman, ja toivon, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot ottavat huomioon useat päätöslauselman suositukset. Erityisesti on muistettava pyynnöt johtajuudesta ja vakaumuksesta Bonnin konferenssissa, mutta myös pyrkimykset pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen Euroopan unionissa vuoteen 2010 mennessä.

Haluaisin puhua kolmesta päätöslauselmassa esitetystä asiasta. Ensimmäinen on biopolttoainekysymys, jonka jotkut kollegoistani ovat jo maininneet. Biopolttoaineet vaikuttavat merkittävästi ympäristöön metsissä ja maanviljelysmailla, ja niiden kehittäminen vaikuttaa jatkuvasti enemmän elintarvikevaroihin. Elintarvikkeiksi tarkoitettujen maataloustuotteiden ja toisaalta teollisuuteen, joko biopolttoaineiden tai maatalouskemikaalien tuotantoon, tarkoitettujen maataloustuotteiden välillä ei pitäisi olla minkäänlaista kilpailua. Elintarvikkeiden ja maatalouden välisen yhteyden on oltava aivan selvä.

Seuraava asia koskee merten monimuotoisuutta. Olemme käsitelleet tätä asiaa kovin hitaasti. Tuen täysin päätöslauselman pyyntöjä nopeasta toiminnasta, varsinkin merisuojelualueiden perustamisessa.

Viimeinen huomioni koskee muuntogeenisiä organismeja. Olemme nähneet tutkimuksia, jotka osoittavat muuntogeenisten organismien kielteisen vaikutuksen ympäristöön ja erityisesti maaperään. Tiedämme, että muuntogeenisten organismien leviäminen johtaa perinteisten satojen saastumiseen, mikä haittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Lisäksi on huolestuttavaa, että siemenala on teollisesti keskittynyttä ja että sitä hallitsevat vain muutamat monikansalliset yritykset. Tämä on tilanne, jota komissio ja jäsenvaltiot eivät saisi jättää huomiotta.

Maaliskuussa 2006 osapuolten konferenssissa Curitibassa Brasiliassa päätettiin jatkaa edelleen kieltoa ”tappajasiemenistä”. Päätös oli erinomainen, mutta nyt meidän olisi pohdittava, riittääkö se ja olisiko meidän mahdollisesti kiellettävä kokonaan tämänkaltaisten ”kertakäyttöisten” muuntogeenisten siementen käyttö.

Mitä komissio ja jäsenvaltiot aikovat tehdä näiden asioiden osalta osapuolten konferenssissa Bonnissa? Onko teillä jo ajatus biopolttoaineita koskevista kestävän kehityksen kriteereistä, jotka voitaisiin esitellä Bonnissa?

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten Avril Doyle aiemmin, minäkin kuvittelin saavani enemmän puheaikaa, mutta käytän anteliaisuuttanne hyväkseni ja puhun puolitoista minuuttia.

Luonnon monimuotoisuus on olennaista, jos halutaan säilyttää maapallon ekosysteemit ja pitää yllä mittaamattoman arvokasta geenipoolia erilaisista lajikohtaisista ominaisuuksista. Parlamentti toisti huolensa luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä asiaa käsittelevässä päätöslauselmassaan 22. toukokuuta 2007. Yksi pääesteistä luonnon monimuotoisuuden vähentämisen pysäyttämiseen on kuitenkin, valitettavasti, komission ja neuvoston tehokkaiden toimien puuttuminen. Molemmista saa sen vaikutelman, että niitä kiinnostaa tämä kysymys laajalti vain teoriassa ja että käytännössä niiltä puuttuu tahtoa ja päättäväisyyttä, joilla voitaisiin varmistaa tärkeiden direktiivien toimeenpano ja kansainvälisten ja sisäisten sitoumusten täyttäminen.

Toivokaamme, vielä nyt myöhäänkin, että komissio ja neuvosto toimivat päättäväisesti ja rakentavasti ja auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta tehokkaasti myös päättäväisellä asenteellaan tulevassa konferenssissa Bonnissa.

  Puhemies. − (EN) Hyvä Marios Matsakis, itse asiassa sekä Avril Doylelle että ryhmällenne annettiin täsmälleen ne ajat, jotka annoin. Kyse on siis ryhmänne alistamisesta ja huonosta viestinnästä teille, koska noudatan aina sitä sääntöä, että jos parlamentin jäsen puhuu muulla kuin omalla kielellään, annan hänelle aina ylimääräistä aikaa – enkä pelkästään englanniksi puhuville.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kaikki täällä puhuneet ovat kertoneet, että olemme sitoutuneet parempaan lajien suojeluun ja laajempaan luonnon monimuotoisuuteen. Tiedämme, että luonnonsuojeludirektiivit ja Natura 2000 -ohjelman puitteissa luotu luonnonsuojelualueiden verkosto ovat Euroopan unionin menestystarinoita. Kuitenkaan hienot sanat ja lupaukset eivät saa viedä huomiota pois siitä tosiasiasta – kuten te sanoitte, arvoisa komission jäsen – että otsikkoihin on joutunut valitettavasti nousemaan ilmastonmuutoksen lisäksi myös lajien ja luonnon suojelu.

Aivan liian usein uhanalaisia lajeja pidetään häiriötekijöinä, jotka pysäyttävät tai estävät rakennushankkeita. Tämän takia on mielestäni häpeällistä, että kaikista maista juuri Saksassa, joka isännöi osapuolten konferenssia, konservatiivijohtoiset liittovaltioiden hallitukset esimerkiksi Hessenissä ja Ala-Saksissa ovat käynnistäneet liittoneuvostossa aloitteen, joka on hyökkäys tätä EU:n menestystarinaa vastaan.

Saksalla ei ole mitään uskottavuutta pyytää uusia luonnonsuojelualueita ja uhanalaisten lajien parempaa suojelua köyhempiin maihin, jos se samaan aikaan yrittää vesittää luonnonsuojelun Euroopan unionissa. Valitettavasti kyse ei ole pelkästään Saksasta. Melko yllättäen myös Euroopan parlamentin liberaalidemokraattien ryhmä järjesti aiheesta seminaarin. Edmund Stoiberin hyökkäys Euroopan luonnonsuojelua vastaan tapahtui juuri samaan tapaan ”yksinkertaistamisen” verukkeella.

Odotan, että te, hyvä komission jäsen, annatte Euroopan unionille jälleen selvän sitoumuksen siitä, että kaikki yritykset…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Marios Matsakis mainitsi jo toimeenpanon ongelmat, ja haluaisin antaa tästä muutaman esimerkin. Euroopassa ja Karpaattien altaassa metsiemme suojelu on yhä suurempi haaste. Joissakin paikoissa metsät menestyvät, toisissa ne tuhotaan tai yksinkertaisesti hakataan salaa. Karpaateilla tai esimerkiksi Unkarin Sajóládissa 30–40 prosenttia metsistä on jo hakattu salaa. Laittomat hakkuut pienentävät luonnon monimuotoisuutta, aiheuttavat eroosiota ja 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Jotta tämä kehitys voitaisiin pysäyttää, neljä kollegaamme lähetti komissiolle kirjallisen lausunnon laista, jolla sallittaisiin ainoastaan puutavara ja puutuotteet, jotka on kaadettu laillisesti ja valvotusti myyntiin Euroopan unionissa. Pyytäisin kollegoitani Euroopan parlamentissa antamaan tukensa allekirjoittamalla 23. päivän julkilausuman.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeä, kansallinen tavoite. Unkarin hallitus laiminlyö Natura 2000 -alueita jopa niin, että tällä viikolla, kun juhlimme Maan päivää, järjestettiin myös Keski-Euroopan ralli, osa Dakar-rallista, ja sen annettiin kulkea esteettä erityissuojelualueiden ja jopa Natura 2000 -alueiden läpi. Mitään ympäristövaikutusten arviointia ei tehty eikä myöskään suunnitelmia korjaamisesta tai suojelemisesta. Kilpailun järjestämiselle ei ollut edes lupaa. Minkäänlaiset varat eivät voi korvata ympäristövahinkoja, jotka kilpailusta aiheutuvat. Emme pärjää yhtään paremmin lintujemmekaan kanssa. Vain kaksi viikkoa sitten Euroopan komissio lähetti Unkarille viimeisen kirjallisen varoituksen. Se teki näin, koska Unkari ei ollut toteuttanut mitään kansallisia toimia luonnonvaraisten lintujen suojelemiseksi.

En halua kuitenkaan antaa pelkkiä huonoja esimerkkejä. Vähän aikaa sitten allekirjoitettiin ainutlaatuinen, vapaaehtoinen sopimus Euroopassa, myös Unkarissa, aloitteeni ansiosta. Sopimuksella halutaan pysäyttää ilmasähköjohdoista johtuvat lintujen kuolemat. Tällä hankkeella pyritään esteettömään taivaaseen. Suuri yleisö, sähköteollisuus ja valtio sopivat, että järjestämällä johdot, eristykset ja muut vastaavat oikein Unkariin saataisiin turvallinen ”taivaskäytävä” linnuille vuoteen 2020 mennessä. Sopimus on erittäin tärkeä ja uraauurtava, ja se ansaitsee Euroopan huomion ja tuen. Kiitos.

  Magor Imre Csibi (ALDE). – (RO) Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten Bonnin tapaamisessa käsitellään myös metsien monimuotoisuutta.

Aihe on herkkä, eikä sille ole löydetty vielä kestävää ratkaisua. Metsien monimuotoisuutta uhkaavat laittomat hakkuut kaikkialla maailmassa. Hakkuut vähentävät merkittävästi ja usein peruuttamattomasti luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi metsien hävittäminen on kolmas päätekijä ilmaston lämpenemisessä.

Kalatalousvaliokunta ilmaisi marraskuussa 2007 antamassaan kauppaa ja ilmastonmuutosta koskevassa päätöslauselmassa kantansa metsien hävittämisen merkittävästä ilmastovaikutuksesta, pitkän aikavälin taloudellisista eduista ja metsien koskemattomana säilyttämisen tärkeydestä.

Arvostan myös EU:n toimintasuunnitelma-aloitetta metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta.

Olen maininnut eurooppalaisia toimia, joilla valitettavasti ei ole päästy haluttuihin tuloksiin. Kun esimerkiksi toimintasuunnitelmaa toteutettiin, 70 prosenttia EU:n valtioista ei toteuttanut mitään todellisia toimia ennen huhtikuuta 2007.

Tarvitsemme yleisratkaisua mahdollisimman nopeasti. Kannustan EU:n edustajia tukemaan Bonnin konferenssissa sellaisen yleismääritelmän luonnostelua, jolla määritetään, mitä laiton hakkuu tarkoittaa, ja jolla tuettaisiin metsien järkevää käyttöä.

Lisäksi kannustan keskustelemaan maailmanlaajuisen mekanismin käynnistämisestä puunhakkuun ja -kaupan valvomiseen.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin motto on ”moninaisuudessaan yhtenäinen”, mutta, kuten tiedämme, luonnossa tämä erilaisuus on vähentynyt hälyttävästi viimeisten 150 vuoden aikana. Lajien häviämisvauhti on tällä hetkellä 1 000–10 000 kertaa nopeampaa kuin keskimäärin maapallon historiassa. Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) luetteloissa on tällä hetkellä 15 600 lajia, joita uhkaa maailmanlaajuinen sukupuutto. Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) arvioi, että vehnän ja maissin tärkeimmät tuottajamaat ovat menettäneet yli 80 prosenttia alkuperäisistä lajeistaan. Tämä on vain jäävuoren huippu, sillä tiedämme, että tähän päivään mennessä vain noin 1,7 miljoonaa maailman arvioiduista 13 miljoonasta eliölajista on tunnistettu ja kuvattu. Tiedämme myös, että ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Tiedämme kuitenkin myös, että biologisen monimuotoisuuden väheneminen vähentää kykyämme vastata erityisesti ilmastonmuutokseen, joten olemme vaikean pulman edessä.

Minun onkin valitettavasti kysyttävä komissiolta seuraavaa: miksi kestävä kehitys ja lajien monimuotoisuus eivät ole pääasioita kaikilla politiikkamme aloilla? Miksi emme toteuta enemmän tutkimuksia ja kehitä lajien ja varsinkin ihmisten yhteiseloa?

Kuka tahansa tätä keskustelua kuunteleva voi saada käsityksen, että muutamien luontotyyppialueiden luominen ja lintujen suojelu riittävät. Ne ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Miksi emme ota kansalaisiamme mukaan hoitamaan näitä tehtäviä, joiden ratkaisemisessa meillä jokaisella on osamme? Komission on tehtävä nyt kotiläksynsä, ja sama koskee meitä täällä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Konferensseihin osallistuminen ja julistusten allekirjoittaminen eivät tosiaankaan riitä. Nyt on aika toimia, ja tämä tarkoittaa toimimista yhdessä!

  Anders Wijkman (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos pitäisi valita yksi asia, jolla pyrittäisiin pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden väheneminen, se olisi trooppisten metsien tuhoamisen pysäyttäminen. Vuosittain tuhotaan 14–15 miljoonaa hehtaaria. Olemme keskustelleet tästä asiasta vuosikausia ilman varsinaista edistystä.

Todellinen ongelma on, että ekosysteemipalveluilla, puhuimmepa sitten hiilinieluista, luonnon monimuotoisuudesta tai alueellisen ilmaston tai hydrologisen järjestelmän sääntelystä, ei ole todellista markkina-arvoa. Tämä on puute taloudellisessa mallissamme. Niin kauan kuin emme anna metsänomistajille korvausta näistä arvoista – siitä, että metsien hakkuu ei tuottaisi enemmän kuin metsien säilyttäminen – metsien nykyinen häviämisvauhti jatkuu.

Ratkaisu on olemassa: liitetään metsät päästökauppaan. Komissio kuitenkin vastustaa tätä, ja teillä on siihen syynne. Ongelmana on, että ette tarjoa mitään vaihtoehtoa, ja me kaikki tiedämme, että biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen rahavarat ovat hyvin rajalliset – ja tulevaisuudessa niitä ei todennäköisesti ole ollenkaan.

Tiedän, että komissio välittää trooppisten alueiden metsien hävittämisestä yhtä paljon kuin me muutkin, mutta ongelmana on, että ette anna vaihtoehtoa. Tarvitsemme paketin. Tarvitsemme kattavan lähestymistavan, jolla puututaan ilmastonmuutokseen, hiilinieluihin, luonnon monimuotoisuuteen ja köyhien toimeentulon suojelemiseen. Vaatisin ympäristöasioiden ja kehitysyhteistyön pääosastojen tiivistä yhteistyötä. Tätä ei ole toistaiseksi tapahtunut. Antakaa meille vaihtoehto, jotta saamme jotain konkreettista, josta voimme keskustella. Muuten pelkään, että metsien hävittäminen jatkuu, samoin kuin luonnon monimuotoisuuden väheneminen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, maataloustuotannosta on tullut entistä tehokkaampaa, jotta sillä voidaan vastata kasvavaan maataloustuotteiden ja muuhun kuin elintarvikkeiksi käytettävien raaka-aineiden kysyntään. Tuotannon tehostuminen johtuu erityisesti biopolttoaineista ja biomassasta. Tiedämme, että tehomaatalous on haitallista luonnon monimuotoisuudelle. Tästä nouseekin esiin kysymys siitä, miten biologisen monimuotoisuuden suojelu ja talouden ja infrastruktuurin kova kehitys voidaan sovittaa yhteen.

Biologisen monimuotoisuuden nykyhallintaan vaaditaan parempaa valvontaa kehitettäville menetelmille ja sopivia sijoituksia tieteelliseen tutkimukseen. Olemme hyötyneet taloudellisesta kehityksestä, ja meidän olisi tämän takia osoitettava osa tästä hyödystä – toisin sanoen osa saadusta voitosta – biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Meidän on tietenkin ymmärrettävä, että ympäristön säilyttäminen ja suojelu vaativat toimintaa sekä maailmanlaajuisella että paikallisella tasolla. Meidän jokaisen on ryhdyttävä toimiin yksilöinä, ja myös kaikkien talouden alojen on osallistuttava. Tämä on haaste meille kaikille.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minua kiinnostaisi kuulla, onko komissio jo pohtinut YMP:n terveystarkastuksen yhteydessä sitä, miten voimme edetä tässä asiassa, erityisesti seuraavassa rahoitusnäkymässä. On totta, että uudistuva energia ja biopolttoaineet ovat tietenkin tärkeitä haasteita meille ja että ne olisi sisällytettävä terveystarkastuksen rahoituskehykseen.

Tämä on tärkeässä osassa myös hiilidioksidiin liittyvässä kehityksessä, jota meidän on tietysti pakko hillitä Kioton pöytäkirjan nojalla. Täsmällinen kysymykseni on seuraava: mitä ehdotuksia komissio aikoo antaa?

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme siitä, kuinka säilytämme biologisen monimuotoisuuden seuraavalle sukupolvelle. Kuitenkin samanaikaisesti hyväksymme toimenpiteitä, jotka vaikuttavat aivan vastakkaisesti. Biodieseltuotannon alun euforian jälkeen tiedämme nyt, että tuotannolla on haitallisia vaikutuksia. Yhden biodiesellitran tuottamiseen tarvitaan 9 000 litraa vettä, ja tuottamisessa syntyy typpioksidipäästöjä, jotka ovat paljon hiilidioksidia tuhoisampia. Tiedämme myös, että energiakasvien viljely vaarantaa lajien monimuotoisuuden ja jopa tuhoaa sitä.

Kun otetaan huomioon nämä uudet tulokset ja kiinnostus luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, mitä mieltä olette siitä, että päätöksiämme biodieselin sekoittamisesta tavallisiin polttoaineisiin voitaisiin lykätä? Aiotteko sijoittaa uusiin tutkimuksiin ja kehittää ehkä vaihtoehtoisen strategian, sillä olemme nyt tietoisia kielteisistä vaikutuksista ja tuloksista?

  Janez Podobnik, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin ensimmäiseksi kiittää teitä osallistumisestanne keskusteluun. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että vaaditaan todellista taitoa puhua ytimekkäästi, yhdistäen ja yksinkertaisesti tällaisesta luonnon monimuotoisuuden kaltaisesta vakavasta ja monimutkaisesta ongelmasta. Tämä oli yksi syistä, arvoisa puhemies, minkä tähden teillä oli vaikeuksia löytää kaikille puheaikaa keskustelulle varatusta ajasta.

Haluaisin kommentoida lyhyesti keskusteluanne. Aloitan ensimmäisestä väittämästä, jossa vahvistitte neuvoston kannan siitä, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus liittyvät toisiinsa ja riippuvat toisistaan. Puheenvuoronne olivat laajoja, koskettivat useita asioita ja kattoivat Bonnin kokouksen rajatumman aiheiston. Puhuitte myös nykyaikaisen, 2000-luvun ihmisen elämäntavasta aina jäte- ja liikennepolitiikasta alkaen ympäristöä säästävään tuotantoon ja kulutukseen asti ja niin edelleen.

Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut ja vakuutan myös teille, että Euroopan unionilla on hyvät välineet ja toimenpiteet. Sanoin jo esittelyssäni, että keskeinen tavoitteemme oli olla paikalla Bonnissa, pyrkiä toimeenpanoon, siirtyä kohti todellisuutta ja jatkaa tiellämme sanoista toimintaan.

Kysyitte rahoitusvaroista. Olemme määrittäneet rahoitusvälineet ja sopineet niistä Euroopan tasolla. Haluaisin painottaa, että Bonnissa neuvosto työskentelee uusien ja innovatiivisten rahoitusvarojen puolesta. Tarkoitan siis maailmanlaajuisesti eikä pelkästään Euroopan tasolla. Haluaisin huomauttaa, että luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavien alojen välille on luotava yhteys. Haluaisin erityisesti korostaa yksityisen sektorin asemaa. Kolme puheenjohtajavaltiota, toisin sanoen Saksa, Portugali ja Slovenia, ovat pyrkineet varmistamaan, että Bonnissa nostetaan esiin kysymys yksityisen sektorin osallistumisesta luonnon monimuotoisuuden ongelmaan. Portugalissa järjestetty Business and Biodiversity -konferenssi oli erittäin menestyksekäs. Toivon, että toimintamme Bonnissa perustuu Portugalissa esitettyihin ratkaisuihin.

Haluaisin kiittää Johannes Bloklandia, joka mainitsi Ljubljanassa pidetyn ympäristöministerien epävirallisen kokouksen. Johannes Blokland osallistui kokoukseen kahden valiokuntanne puolesta, ja haluaisin kiittää häntä tästä. Käsittelimme kysymyksiä metsistä, metsien kestävästä käytöstä, metsien vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen ja mahdollisuudesta käyttää metsiä biomassan ja toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoon.

Haluan kertoa teille, että neuvosto on tietoinen kestävän kehityksen kriteerien vakavuudesta ja monimutkaisuudesta biopolttoaineiden ja biomassan tuotannossa. Tämän takia sovimme asiasta komission kanssa ja teimme sen kanssa yhteistyötä muodostaaksemme työryhmän, joka esittää ensi kuun Coreperissa hyviä ratkaisuja biopolttoainetuotannon kestävän kehityksen kriteereiksi. Niistä tulee sitten olennainen osa molempia direktiivejä, joiden hyväksymisvaiheessa olemme nyt. Erityiskiitokseni kuuluvat kaikille niille, jotka mainitsivat biopolttoainetuotannon yhteiskunnallisten ja haitallisten vaikutusten lisäksi myös niiden vaikutuksen luonnon monimuotoisuuteen. Unohdamme tämän toisinaan.

Haluaisin päättää tämän lyhyen puheenvuoroni toistamalla, että maailmanlaajuisella tasolla olemme laatimassa suojeltujen maa- ja merialueiden verkostoa. Euroopan unionilla on hyvä ja tehokas väline, Natura 2000, ja on tärkeää, että sitä käytetään jatkuvasti kansallisella ja eurooppalaisella tasolla.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä eloisa ja tietäväinen keskustelu osoittaa, että parlamentti on kiinnostunut näistä asioista. Kiitän teitä siitä. Olen aivan varma, että puhun komission jäsenen Dimasin puolesta lausuessani kiitokset parlamentille sen osoittamasta kiinnostuksesta näihin asioihin. Annan tunnustusta joillekin vanhoille kollegoille taistelussa ympäristön suojelun ja luonnon monimuotoisuuden puolesta.

Lajina homo sapiens on kiinnostava, koska pystymme lentämään kuuhun, kykenemme joukkotiedonvälitykseen tietotekniikan kautta ja osaamme tosiaankin puhua. Emme osaa kuitenkaan luoda sarvikuonoa tai ankeriasta tai pientä sinistä kukkaa, ja kun näitä luontokappaleita ei enää ole, ne ovat mennyttä ikuisiksi ajoiksi, kuten olette aivan oikein todenneet.

Haluaisin puhua joistakin asioista, jotka ovat mielestäni kiinnostavimpia. Haluaisin aloittaa biopolttoainekysymyksestä, koska siitä käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua kaikissa tiedostusvälineissä ja koska se on suuri ongelma ja haaste meille kaikille. Kuten tiedätte, Eurooppa-neuvosto sopi 10 prosentin biopolttoainetavoitteesta, johon sovelletaan erittäin selviä ehtoja. Kantamme Euroopan unionissa on, että kestävillä biopolttoaineilla ei saa olla kielteisiä ympäristövaikutuksia tai vaikutusta elintarviketuotantoon. Me komissiossa pohdimme biopolttoaineiden pitkäkestoisia etuja pienempien hiilidioksidipäästöjen kannalta, koska on muistettava, että vaihtoehtona on nykyään öljy. Toimitusvarmuus ja maatalous: uusia mahdollisuuksia on tarjolla laadittujen periaatteiden ansiosta. Rajallinen 10 prosentin tavoite, vakaat kestävän kehityksen kriteerit ja pyrkimys toisen sukupolven biopolttoaineisiin – tässä on todellinen haaste: on varmistettava, että voimme siirtyä käyttämään toisen sukupolven polttoaineita mahdollisimman pian.

Meidän on kuitenkin toimittava myös kansainvälisesti näissä asioissa ja varmistettava, että kestävän kehityksen kriteerejä noudatetaan ja että tämä ei aiheuta elintarvikekriisiä.

Vastauksena Anders Wijkmanille haluan sanoa, että metsien hävittämiskysymystä käsitellään tiedonannossa uskoakseni tänä kesänä tai alkusyksyllä, joten tähän asiaan tartutaan myös neuvotteluissa.

Samaan aikaan on tarpeellista osallistua keskusteluun, joka on käynnissä juuri nyt, ja varmistaa, että valmistelemme kunnolla hyvän keskustelun ja hyvän päätöksen metsien hävittämisestä. Näitä valmisteluja tarvitaan myös ilmastonmuutosneuvotteluissa.

Sanoisin myös Avril Doylelle, että kenties pääasiana ei ole yrittää yhdistää neuvotteluja eri osapuolten konferenssien välillä. Pikemminkin olisi varmistettava, että yhteisedut ovat mahdollisimman suuret, kun toteutamme toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja varmistamme, että pysymme mukana luonnon monimuotoisuuden tavoitteissamme.

Tässä ovat tämän hetken tehtävämme: meidän on suojeltava varsinkin trooppisia metsiä ja varmistettava, että meillä on kestävän kehityksen mukaiset kriteerit biopolttoaineille.

Meidän ei mielestäni pitäisikään pyrkiä siihen, minkä tiedämme jo mahdottomaksi tai mikä veisi meidät hallinnollisesti tai muuten mahdottomaan poliittiseen tilanteeseen. Sen sijaan meidän olisi pyrittävä toimeenpanoon. Tämä koskee koko keskustelua lainsäädännöstä ja sääntelystä ja kunnianhimoisista tavoitteista. Ne meillä on. Ne meillä jo on, mutta kyse on niiden toimeenpanosta ja tietenkin pyrkimyksistä – kuten yritin teille kertoa – saavuttaa esittelemäni seitsemän tavoitetta neuvotteluissa. On myös varmistettava, että työskentelemme kansainvälisesti kumppaneidemme kanssa taataksemme, että meillä on hyvä, tieteellinen perusta, jonka panemme täytäntöön aivan konkreettisesti. Tämän voin sanoa yleisesti.

Lopuksi totean, että laadittu toimintasuunnitelma on nimenomaan pääasioiden toteuttamista, ja siinä varmistetaan, että tarkastelemme myös yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on taas tärkeää, että vakuutamme sekä jäsenvaltiot että kaikki toimielimemme tekemään kaikkensa, jotta tavoitteemme toteutuvat.

En käytä enempää aikaa. Tiedän hyvin, että meidän on pysyttävä aikataulussamme, joten haluan lausua vielä kerran kiitokseni keskustelusta ja vakuuttaa teille, että komission jäsen Dimas aikoo henkilökohtaisesti osallistua COP 9 -kokouksen ministeriosuuteen. Olen varma, että hän toivoo näkevänsä siellä joitakin teistä, ja olen jo ennalta iloinen tuestanne, jolla näissä tärkeissä tapaamisissa päästään menestyksekkäisiin tuloksiin.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) Tuen täysin kyseessä olevaa päätöslauselmaa.

Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen osapuolten yhdeksäs konferenssi on määrä pitää Bonnissa toukokuussa 2008. Useiden maiden edustajat arvioivat siellä biologisen monimuotoisuuden häviämistä, mitä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Osallistujat pohtivat myös tasapuolista ja rehellistä tapaa jakaa edut, jotka saadaan geneettisten resurssien käytöstä. Metsien biologisen monimuotoisuuden vähenemisellä on erityisen kielteisiä seurauksia. Se vaikuttaa metsien häviämisvauhtiin ja kiihdyttää ilmastokriisiä. Minuakin huolestuttaa, että ilmastonmuutos johtaa maapallon biologisen monimuotoisuuden heikkenemiseen entisestään, jolloin tuloksena on ympäristön pilaantumista ja tiettyjen lajien sukupuutto. Tällä on puolestaan kielteinen vaikutus ihmiskunnan kehitykseen ja köyhyyden torjumiseen. Tiedetään, että metsien häviäminen ja pilaantuminen aiheuttaa 20 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä.

Tätä taustaa vasten Euroopan unionin uskottavuus joutuu kovin huonoon valoon, sillä jäsenvaltiot eivät ole panneet tehokkaasti täytäntöön lainsäädäntöä, joka koskee biologista monimuotoisuutta, ja esimerkiksi lintuja ja luontotyyppejä koskevia direktiivejä. Tiettyjen poliittisten toimien torjuminen aiheuttaa samanlaisia kielteisiä vaikutuksia. Voisin mainita esimerkiksi riittämättömät toimet toteuttaa sitoumuksia, joiden tarkoituksena on pysäyttää biologisen monimuotoisuuden vähenemisprosessi EU:n alueella vuoteen 2010 mennessä. Neuvotteluita ei myöskään haluta aloittaa välineestä, jonka avulla etuihin voitaisiin päästä käsiksi ja niitä voitaisiin jakaa. Uutta kohdennettua rahoitusta ei myöskään haluta osoittaa yleissopimusten toteuttamiseen kehitysmaissa.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

12. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0019/2008).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

  Puhemies. − (EN)

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 1 (H-0154/08)

Aihe: Schengenin alueen laajentuminen

Onko neuvosto arvioinut Schengenin alueen viimeisimmän laajentumisen poliittisia seurauksia ja niiden vaikutuksia Euroopan unionin ja naapurimaiden välisiin suhteisiin nyt, kun uudet Schengenin alueen rajat ulottuvat sekä EU:hun kuuluviin jäsenvaltioihin että ei-jäseniin?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Nyt on kulunut neljä kuukautta siitä, kun Schengenin alue laajentui viime vuoden joulukuun 21. päivänä. Kuten tiedätte, laajentuminen päättyi oikeastaan vasta maaliskuun lopussa, kun rajavalvonta poistettiin lentokentiltä. Meillä ei ole ollut vielä paljoakaan aikaa tai mahdollisuuksia arvioida laajentumisen yleistä poliittista vaikutusta ja sen seurauksia Schengenin sääntöjä soveltavien Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja naapurivaltioiden suhteisiin.

Kuitenkin jotkut neuvoston työryhmät keskustelevat jo esimerkiksi joidenkin jäsenvaltioiden rajaviranomaisten uudelleenjärjestelyistä Schengenin alueen laajennuttua ja muutoksista ja suuntauksista laittomassa maahanmuutossa, jota saattaisi seurata laajentumisesta. Schengenin alueen laajentuminen vaikutti epäilemättä erittäin myönteisesti Euroopan unionin viisumipolitiikkaan ja erityisesti kolmansien maiden kansalaisiin. He voivat matkustaa kaikkialla Schengenin alueella viisumilla, jonka on myöntänyt jokin uusista jäsenvaltioista. Tämä ei ollut aiemmin mahdollista.

Lisäksi Euroopan unioni on tehnyt jo sopimuksia Itä-Euroopan ja Länsi-Balkanin maiden kanssa yksinkertaisemmasta viisumien myöntämisestä.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä ministeri, kiitokset vastauksestanne. Olette valtiosta, joka on juuri tässä tilanteessa, ja olen varma, että Slovenia puheenjohtajavaltiona seuraa asiaa erittäin kiinnostuneena.

Olen itse pyrkinyt vierailemaan joissakin tässä tilanteessa olevista valtioista. Toisaalta toivon, että voimme turvata rajamme, mutta toisaalta emme halua, että EU rakentaa uuden muurin, uuden vallin.

Mitä takeita meillä on siitä, että Schengenin alueen laajentaminen ei aiheuta vaikeuksia esimerkiksi rajan ylittäville työntekijöille tai niille, jotka aiemmin pääsivät ongelmitta maahan, joka kuuluu nyt Schengenin alueeseen? Tämä koskee erityisesti Sloveniaa, jolla on naapurinaan maa, joka hakee Euroopan unionin jäsenyyttä.

  Janez Lenarčič. − (SL) Kiitän teitä, Manuel Medina Ortega, lisäkysymyksestänne. Kuten on jo mainittu, neuvosto ei ole käynyt vielä korkean tason keskusteluja eikä ole tehnyt kattavaa arviointia vaikutuksista, joita Schengenin alueen laajentumisella on yksittäisiin valtioihin.

Kysyitte Slovenian kokemuksista, ja sanon tämän: kyse ei tosiaankaan ole uusien muurien rakentamisesta, vaan Euroopan unionin ulkorajojen siirtymisestä toisille rajoille. Tämä tarkoittaa, että Schengenin alueen ulkorajat ovat siirtyneet niin, että niiden sisälle kuuluu nyt useampia Euroopan unionin jäsenvaltioita. Hanke oli haastava niille valtioille, joiden rajat ovat nyt osittain Schengenin alueen uusia ulkorajoja. Valtiot käyttivät valmisteluihin useita vuosia. Hanke oli erittäin haastava, ja Euroopan unioni tunnusti sen perustamalla erityisen rahoituslähteen, Schengen-järjestelyn, josta oli apua, kun luotiin sopivia valvontamenettelyjä Schengenin alueen uusille ulkorajoille.

Kysyitte Slovenian ja Kroatian välisestä rajasta. On totta, että kyseinen raja oli aiemmin näkymätön. On myös totta, että se oli vain väliaikainen raja saadessamme itsenäisyyden. Teimme yhteistyötä kumppaniemme kanssa Euroopan unionissa ja pystyimmekin järjestämään rajavalvonnan niin, että rajan ylittäminen ei ole vaikeampaa Kroatian tasavallan kansalaisille. Pystyimme säilyttämään myös kaikki ne seikat, joita vaaditaan Schengenin ehdoissa ja säännöksissä tehokkaan rajavalvonnan toteuttamiseksi.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, viime joulukuinen Schengenin alueen laajeneminen paransi, ei huonontanut, turvallisuutta. Tämän todistavat tilastot, ja meidän pitäisi olla tähän tyytyväisiä.

Seuraavassa vaiheessa Sveitsin ja Liechtensteinin on määrä liittyä Schengenin alueeseen, mutta tämä saattaisi kuulemani mukaan aiheuttaa ongelmia, koska jotkut jäsenvaltiot tahtoisivat asettaa ehtoja Liechtensteinin liittymiselle. Olen kuullut useita tähän liittyviä huomioita Tšekin tasavallasta.

Haluankin kysyä neuvostolta: tiedättekö näistä mahdollisista varauksista ja mitä aiotte tehdä välttääksenne ongelmat, jotka aiheutuisivat Liechtensteinin jäämisestä ulkopuolelle?

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Kysymykseni liittyy Schengenin sääntöihin ja niiden vaikutukseen ilmastonmuutokseen ja kasvaneisiin hiilidioksidipäästöihin. Viime keskiviikkona lensin Brysselistä Ljubljanaan ja pääsin vierailemaan kauniiseen maahanne kahdeksi päiväksi osana PPE-DE-puheenjohtajistoa.

Kun olimme laskeutuneet Ljubljanaan, poistuimme lentokoneesta, ja meidät työnnettiin linja-autoon, kuten lentokentillä usein tapahtuu. Ahtauduimme linja-autoon. Se kesti 22 minuuttia. Sitten linja-auto lähti liikkeelle, ja kuvittelimme, että olemme menossa passintarkastukseen tai matkatavaroiden luovutushalliin. Linja-auto liikkui melkein 20 metriä, arvoisa puhemies – tästä, missä minä seison, sinne, missä te olette – ja me kaikki poistuimme autosta ja menimme portille. En vitsaile. Kun kysyin tämän järjestelyn järjettömyydestä, minulle vakuutettiin, että Schengenin säännöt vaativat tällaista. Haluan selityksen, arvoisa ministeri!

  Janez Lenarčič. − (SL) Vastaan Hubert Pirkerille. On totta, että järjestelyt Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Schengeniin on jo aloitettu. Tällä hetkellä menettelyt ja arviointimenettelyt ovat edelleen käynnissä. Puheenjohtajavaltion kantana on, että näiden kahden valtion liittyminen Schengenin alueeseen riippuu ainoastaan näiden menettelyjen tuloksista, erityisesti arviointien tuloksista. Emme tiedä, että yksikään jäsenvaltio olisi esittänyt vastustusta, joka liittyisi minkään valtion Schengenin alueeseen liittymismenettelyihin.

Vastauksessani Avril Doylelle minun on myönnettävä, etten usko, että kyse oli Schengenin säännöistä. Todennäköisemmin järjestely oli osa lentokentän turvallisuussääntöjä. En siltikään pysty perustelemaan 20 metrin linja-automatkaa lentokenttäbussissa. Olettaisin, että lentokentillä liikkumiseen on sääntöjä, jotka eivät kuulu Schengenin sääntöihin vaan todennäköisesti lentokenttäturvallisuuteen.

  Puhemies. − (EN) Kiitos, arvoisa ministeri. Ehkä voitte tutkia asiaa tänä iltana matkallanne kotiin.

  Puhemies. − (EN)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 2 (H-0159/08)

Aihe: Aktiivisen väestön säilyttäminen vuoristoalueilla, vaikeasti saavutettavilla alueilla ja saarialueilla

Suuri osa työvoimasta päättää usein lähteä tietyiltä EU:n alueilta hyvin vähäisten ammatillisten mahdollisuuksien vuoksi, minkä seurauksena nämä alueet autioituvat ja niille jäävät vain ikääntyneet henkilöt.

Kun otetaan huomioon tämä kehitys ja EU:n väestörakennetta koskeva vakava ongelma, kysyn neuvoston puheenjohtajalta, onko tarkoitus ehdottaa toimia aktiivisen väestön säilyttämiseksi vuoristoalueilla, vaikeasti saavutettavilla alueilla ja saarialueilla, jotta kaikki EU:n alueet kehittyisivät tasapainoisesti ja niiden kilpailukyky säilyisi?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Vastaukseni Marie Panayotopoulos-Cassiotoulle on seuraava. Koheesiopolitiikan alalle kuuluvien neljän muun säännöksen lisäksi neuvosto hyväksyi asetuksen Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta heinäkuussa 2006. Tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti näistä rahastoista annettava tuki oli tarkoitettu myös tietyille saarille ja saarijäsenvaltioille ja vuoristoalueille.

Samaan aikaan neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat asetuksen Euroopan sosiaalirahastosta. Asetuksessa määritetään Euroopan sosiaalirahaston tehtäviksi seuraavat: liiketoiminta- ja työllisyysmahdollisuuksien parantaminen, korkeaan työllisyystasoon kannustaminen ja uusien ja parempien työpaikkojen luominen. Nämä kaksi säännöstä on yhdenmukaistettu tuen varmistamiseksi tietyille aloille. Asetusten mukaan jäsenvaltiot voivat pyrkiä toimintaohjelmissaan ja hankkeissaan parantamaan kehitystä ja työllisyyttä alueilla, jotka arvoisa parlamentin jäsen mainitsi kysymyksessään. Onkin jokaisen jäsenvaltion oma asia päättää, mitkä toimintaohjelmista ja niiden konkreettisista toimenpiteistä vastaavat kysymyksessä lueteltuihin kriteereihin. Komissio arvioi esitetyt ohjelmat ja osoittaa niiden mahdolliset puutteet koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa ja säännösten noudattamisessa. Jos kaikki ehdot täytetään, komissio hyväksyy ehdotukset.

Kun koheesiopolitiikkaan liittyviä uusia oikeudellisia välineitä muokataan, on komission tehtävänä tehdä päätöksiä, jotka mahdollistavat, että koheesiopolitiikan tavoitteisiin päästään. Ensimmäinen mahdollisuus kaudelle 2007–2013 on keskustelu koheesiopolitiikan toimeenpanoa koskevasta ensimmäisestä väliraportista. Odotamme komission esittelevän raportin kesäkuussa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän ministeriä siitä, että hän toisti kaikki toimenpiteet, joihin rakennerahastoilla ja Euroopan sosiaalirahastolla voidaan ryhtyä. Halusin tietää, tietävätkö puheenjohtajavaltio ja neuvosto, että tietyt Euroopan alueet ovat asumattomia. Alueet kuuluvat tietenkin kansallisvaltioihin, mutta tällainen kehitys köyhdyttää EU:ta ja asettaa sen alttiiksi ihmisille, joita on kutsuttu muilta alueilta. Aihe koskettaa meitä kaikkia, sillä se ei liity pelkästään jokaiseen yksittäiseen valtioon. Tämän takia kysyn, aikooko puheenjohtajavaltio antaa kysymykselle erityishuomiota.

  Janez Lenarčič. − (SL) Kiitän teitä tästä lisäkysymyksestä, hyvä Marie Panayotopoulos. Puheenjohtajavaltio tietää, että joillakin alueilla ei ole enää työelämässä olevaa väestöä. Haluaisin kuitenkin toistaa, että on jäsenvaltioista kiinni, minkälaisia toimenpiteitä ne esittävät ehkäistäkseen tätä ilmiötä. Toisaalta meidän on annettava arvoa sille, ettemme voi pakottaa ihmisiä elämään ja työskentelemään tietyillä alueilla.

Ongelma on vakava, ja se on ratkaistava. Toistan, että koheesiopolitiikan toimenpiteillä tarjotaan ratkaisuja, mutta jäsenvaltioiden on itse päätettävä, mitä näistä ratkaisuista ne valitsevat konkreettisiin tapauksiin.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa ministeri, saanen olla eri mieltä viimeisimmistä kommenteistanne. Tietenkin toimivalta on tässä asiassa jäsenvaltioilla, mutta Euroopan unionilla on myös vastuunsa kyseisten alueiden väestökatoon. Tätä tapahtuu, koska kohtaamme kaikkialla Euroopan unionissa vapauttamista. Postitoimistoja suljetaan pienissä kunnissa, koska ne eivät enää tuota tulosta. Paikallisia säästöpankkeja ja paikallisia uimahalleja suljetaan, joissakin tapauksissa siksi, että julkisia palveluita yksityistetään. Kaikki tämä tekee elämästä näissä kunnissa vähän vähemmän elämisen arvoista. Olen kotoisin vuoristoalueelta ja olen nähnyt tämän tapahtuvan. Kysymykseni onkin, onko asiaa tarkasteltu ollenkaan neuvostossa.

Arvoisa puhemies, haluaisin kommentoida lyhyesti myös edellistä kysymystä. Myös Grazissa on noustava linja-autoon viiden metrin matkaa varten, joten ette ole ainoa. Vastaukseksi saa samaa vanhaa hölynpölyä: väitetään, että syy on Schengenissä, mikä ei tietenkään ole totta.

  Janez Lenarčič. − (SL) Mielestäni kyse oli 20:stä eikä viidestä metristä, mutta sekin on liian lyhyt matka. Kuten sanoin aiemminkin, en halua keskustella Ljubljanan lentokentän toiminnasta, sillä lentokenttä on itsenäinen yritys, joka noudattaa omia toimintasääntöjään. Haluaisin kuitenkin toistaa, että Euroopan unionin koheesiopolitiikalla jäsenvaltiot saavat välineet sellaisten ongelmien käsittelyyn, joista Marie Panayotopoulos puhui. On tietenkin toinen kysymys, miten menestyksekkäitä nämä toimet ovat.

Mainitsitte postipalvelut, mikä on erittäin kiinnostava seikka. Minun on kuitenkin painotettava, että postipalveluita koskevassa direktiivissä, jonka Euroopan parlamentti antoi tänä vuonna, puututaan tähänkin ongelmaan. Tärkeä osa direktiiviä on tae siitä, että postipalvelut pysyvät yleispalveluina, vaikka markkinat kyseisellä alalla avataankin. Mainitsemaanne ongelmaan keskitytään siis kyseisessä direktiivissä.

  Puhemies. − (EN)

Hélène Goudin laatima kysymys numero 3 (H-0161/08)

Aihe: Lissabonin sopimus

Sopimuksen 1 artiklan 24 kohdassa, joka koskee 1 luvun 10 a artiklan 2 kohtaa (tarkoitus ja perusta), todetaan että unionin tulee ”osallistua kansainvälisten toimenpiteiden kehittämiseen ympäristön laadun ja maapallon luonnonvarojen kestävän hoidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi varmistaakseen kestävän kehityksen”.

Tarkoittaako tämä, että EU:n asettamaa kieltoa, joka kohdistuu täysin yhdenmukaistetun tason ylittävään erityiseen ympäristöpanostukseen, voidaan pitää perustamissopimuksen vastaisena?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Hélène Goudinin kysymys ei kuulu neuvoston toimivaltaan. Neuvosto sinällään ei osallistunut hallitustenväliseen konferenssiin, jossa laadittiin Lissabonin sopimuksen luonnos, vaan siihen osallistuivat jäsenvaltioiden hallitukset. Lisäksi, kuten tiedämme, Lissabonin sopimus ei ole vielä voimassa. Kun se tulee voimaan – ja toivomme näin käyvän pian ja arvioidussa aikataulussa – tuomioistuin on se taho, joka on toimivaltainen käsittelemään sopimuksen säännösten tulkintoja. Mielestäni Hélène Goudinin kysymys koski tätä.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa ministeri, olemme saaneet täällä parlamentissa monia arvioita siitä, miten samanlaisia vanha perustuslaki ja uusi Lissabonin sopimusehdotus ovat keskenään. Voisitteko kertoa oman näkemyksenne siitä, miten samanlaisia nämä asiakirjat oikeasti ovat?

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, mielestäni olisi perusteltua, että voisimme kysyä, miten tulkitaan sopimusta, joka esitellään tällä hetkellä toisen nimisenä, mutta on sama vanha. Olisi myös järkevää, että neuvosto voisi tällöin vastata kysymykseen. Lisäkysymykseni kysymykseen numero 3 on seuraava: tarkoittaako valittu sanamuoto, että EU päättää sekä maailmanlaajuisen ympäristöpolitiikan tavoitteista että sen keinoista, joita jäsenvaltioiden on määrä käyttää kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi?

  Janez Lenarčič. − (SL) Kysymys siitä, miten samanlaisia tai erilaisia Lissabonin sopimus ja entinen perustuslakisopimus ovat, perustuu ensisijassa henkilökohtaisiin vaikutelmiin. Lissabonin sopimus ei ole sama kuin perustuslakisopimus, mutta sillä tarjotaan joitakin samanlaisia tai jopa samoja ratkaisuja. Rajaan vastaukseni seuraaviin tosiasioihin.

Se on erilainen, koska se ei ole sopimus, joka syrjäyttäisi kaikki aiemmat sopimukset. Tämä on perinteinen tapa muokata Euroopan unionin perussopimuksia. Se on erilainen siinä mielessä, että perustuslakiajatus on jätetty pois, eikä siinä enää puhuta Euroopan unionin perustuslaista vaan perinteisestä perussopimuksesta.

Yhtäläisyyksiä ja vastaavuuksia löytyy useista ratkaisuista, joihin kuuluvat toimielinratkaisut, toiminnalliset ja yksinkertaistamiseen liittyvät ratkaisut, päätöksenteko ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin kasvanut asema. Tämän takia sopimus eroaa aiemmasta perustuslakisopimuksesta, mutta sillä tarjotaan joitakin samanlaisia tai jopa samoja ratkaisuja.

Vastaukseni toiseen kysymykseen: panin erittäin tarkkaan merkille Hélène Goudinin kysymyksen sanavalinnat. Haluaisin huomauttaa, että määräys koskee unionin tukea silloin, kun muotoillaan kansainvälisiä toimenpiteitä, joilla suojellaan ja parannetaan ympäristön laatua, kestävää kehitystä ja niin edelleen. Toisin sanoen unioni ei määrää tai komenna, vaan auttaa. Mielestäni tällainen kieli puhuu puolestaan.

  Puhemies. − (EN) Otan yhden ylimääräisen kysymyksen tästä nimenomaisesta kysymyksestä. Puheenvuoropyyntöjä on suorastaan tulvinut, mutta otan huomioon poliittisen tasapainon ja sen, kuka on jo esittänyt kysymyksen.

  Jens Holm (GUE/NGL). – (SV) Hélène Goudinin lainaama sanamuoto on oikein, ja on hienoa, että haluamme suojella ja parantaa ympäristöä. Sanavalinta on hyvä Lissabonin sopimuksessa. Toistuva ongelma EU:n ympäristöpolitiikassa on ympäristötoimien ja sisämarkkinoiden välinen ristiriita. Komission jäsen Verheugen sanoi äskettäin, että viimeisten viiden vuoden aikana komissio on vienyt jäsenvaltioita Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen peräti 19 kertaa tapauksista, joissa jäsenvaltio on säätänyt lakeja ympäristön suojelemiseksi. Kaikissa 19 tapauksessa tuomioistuin tuomitsi sisämarkkinoiden hyväksi ja ympäristöä vastaan. Ihmettelen, vahvistaako tämä millään tavalla ympäristötakuuta. Voimmeko päätellä tästä sanamuodosta, että ympäristö nousee markkinoiden tarpeiden edelle? Voisitteko antaa tästä lausunnon?

  Janez Lenarčič. − (SL) Kyllä, haluaisin sanoa Jens Holmille olevani täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Tästä nimenomaan on kyse. Eri alojen oikeusnormit törmäävät yhteen jopa silloin, kun kyse on oikeusnormien luonteesta. Lissabonin sopimuksen – joka ei ole vielä voimassa, toistan taas – kyseisessä normissa tai määräyksessä puhutaan unionin tuesta. Oikeusnormin luonne on toinen kuin käskyn tai kiellon. Suurimman määrän käskyjä tai kieltoja voi itse asiassa löytää yhteismarkkinoilta.

On totta, että törmäys on mahdollinen, mutta on myös totta, että näiden törmäysten luonne on sellainen, että ne on ratkaistava tuomioistuimessa yhteisön nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Kun oikeusnormeja laaditaan, olisi törmäysvaaraa vältettävä, mutta tämä on Euroopan komission asia, koska vain sillä on oikeus lakialoitteisiin. Olen vakuuttunut, että kun komissio käsittelee tätä aloitetta, se varoo kaikkia mahdollisia törmäyksiä.

  Puhemies. − (EN)

Marian Harkinin laatima kysymys numero 4 (H-0163/08)

Aihe: Lissabonin sopimus

Puheenjohtajavaltio Slovenia pyysi jäsenvaltioita vastaamaan 33:een Lissabonin sopimusta koskevaan kysymykseen, jotka kaipasivat selvennystä. Onko neuvosto tyytyväinen jäsenvaltioiden vastauksiin?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Marian Harkin kysyi puheenjohtajavaltio Slovenian esittämistä kysymyksistä. Kyse on teknisestä työstä, jota tarvitaan valmistauduttaessa Lissabonin sopimuksen voimaantuloon. Tämä työ olisi tehtävä etukäteen, jos haluamme panna sopimuksen täysimääräisesti täytäntöön. Työ aloitettiin tammikuussa noudattaen toimeksiantoa, jonka Eurooppa-neuvosto antoi puheenjohtajavaltio Slovenialle viime vuoden joulukuussa.

Haluan painottaa, että nämä toimet ovat pelkästään esivalmisteluja. Ne ovat ennakkovalmisteluja, koska – kuten tiedämme – Lissabonin sopimus tulee voimaan vasta, kun kaikki 27 jäsenvaltiota ovat hyväksyneet sen. Neuvosto antaa joka tapauksessa säännöllisesti kertomuksia näistä ennakkovalmistelutoimista, tai teknisestä työstä, Euroopan parlamentin puhemiehen kabinetille varsinkin Euroopan parlamenttia koskevissa tapauksissa.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Olen iloinen, että puheenjohtajavaltio Slovenia on edistynyt hyvin. Haluan kertoa ministerille yhden tai kaksi asiaa, joista väitellään tällä hetkellä Irlannissa. Haluaisin selvennystä näihin asioihin puheenjohtajavaltio Slovenialta.

Ensinnäkin voisitteko selventää, onko jokaisella valtiolla veto-oikeus yhteisen, yhdistetyn veropohjan käyttöönotossa ja varsinkin verotuksen yhdenmukaistamisessa?

Toiseksi haluaisin kysyä teiltä Euratomin perustamissopimusta koskevasta pöytäkirjasta, joka on liitetty Lissabonin sopimukseen. Haluaisin, että selventäisitte minulle, tarkistetaanko tai muutetaanko tällä pöytäkirjalla millään tavoin Euratomin perustamissopimuksen sisältöä tai menettelytapoja ja muuttuuko oikeusperusta tai mitkään seuraamukset erityisesti ydinvoiman osalta.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Puhun poikkeuksellisesti englantia, hyvä Marian Harkin, välttääkseni mahdollisia lisäväärinkäsityksiä ja vastatakseni kysymyksiinne mahdollisimman selvästi.

Ensinnäkin verotuksesta: tällä hetkellä jokaisella jäsenvaltiolla on veto-oikeus verotukseen liittyvissä asioissa, käsittelivätpä ne yhteistä yhtiöveropohjaa, verotuksen yhdenmukaistamista tai mitä tahansa muuta verotusasiaa. Näin on myös Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Lissabonin sopimus ei muuta tätä. Verotusalan päätöksentekomenettely pysyy samana. Päätöksentekoon tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden, mukaan lukien tietysti myös Irlannin, yksimielisyys.

Toiseen kysymykseenne pätee sama: energiayhdistelmät ja energialähteiden valinnat ovat nyt ja tulevaisuudessa jäsenvaltioiden itsenäisesti päätettävissä. Jokainen jäsenvaltio voi valita ydinenergian, ottaa sen osaksi energiayhdistelmäänsä tai olla valitsematta sitä ollenkaan. Tilanne pysyy samana Lissabonin sopimuksen tultua voimaan.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Jäsenvaltiot ovat pyytäneet selvitystä joihinkin Lissabonin sopimuksen kohtiin, joten kenties minäkin voin pyytää selvennystä erityisesti niin kutsuttuun yhdyskäytävälausekkeeseen. EU tavoittelee toimivaltaa monilla aloilla, mutta sillä ei ole tähän oikeusperustaa. Tätä on arvosteltu ja tutkittu vuosien aikana, mutta eikö teitä huoleta, että yhdyskäytävälausekkeella EU saa uusia toimivaltuuksia ilman, että sen on kuultava kansallisia parlamentteja? Eikö teitä huoleta, että tämä itse asiassa heikentää kansallisia parlamentteja ja demokratiaa kaikkialla Euroopan unionissa?

  Jim Allister (NI). – (EN) Voisiko ministeri kertoa, miksi katsottiin tarpeelliseksi, että Irlannin kansanäänestyksen aikana lykättäisiin Brysselistä tulevien huonojen uutisten ja kaikkien uusien ristiriitaisten ehdotusten kertomista?

Onko ihmisten pelko niin suurta, että neuvosto ja komissio pitävät parempana jättää heidät pimentoon? Voitteko kertoa meille, mitä ehdotuksia lykkäyspäätös koskee, ja varsinkin kuuluuko niihin mitään yhtiöverotuslaskelmien yhdenmukaistamiseen liittyviä näkökohtia. Jos kuuluu, niin mistä tämä johtuu?

  Janez Lenarčič. − (SL) Vastauksessa Syed Kamallin kysymykseen haluaisin painottaa seuraavaa: yhdyskäytävälausekkeen avulla jäsenvaltiot voivat sopia tekevänsä päätöksen, jolla mahdollistetaan tiettyjä toimia unionin tasolla. Mielestäni on virheellistä ajatella, että jotakin voisi tapahtua ilman kansallisten parlamenttien hyväksyntää. Jos joku yrittäisi toimia ilman kansallisen parlamentin hyväksyntää, toimet eivät saisi tukea kotimaassa.

Haluan myös todeta, että Lissabonin sopimuksella kansallisten parlamenttien asemaa vahvistetaan, jolloin ne voivat osallistua suoremmin Euroopan unionin menettelyihin. Myös yhdyskäytävälauseke on alisteinen kansallisten parlamenttien suuremmalle roolille.

Jim Allisterille vastaan, etten tiedä mistään lykkäyspäätöksestä. Kukaan, ei neuvosto eikä puheenjohtajavaltio, ole tehnyt päätöstä lykätä huonojen uutisten kertomista tai aroista aiheista puhumista.

Esimerkkinä esittämänne kysymys yhteisestä, yhdennetystä yhtiöveropohjasta ei ole uusi kysymys. Tästä asiasta on keskusteltu jo jonkin aikaa, itse asiassa vuosia, eikä siitä ole vielä päästy sopimukseen. Ilman sopimusta ei ole edistystä. Kuten selitin jo edelliseen kysymykseen vastatessani, tämä johtuu siitä, että verotus kuuluu asioihin, joista Euroopan unioni päättää ainoastaan yksimielisesti. Tätä ei ole muutettu eikä tämä muutu Irlannin kansanäänestyksen perusteella tai myöhemmin.

  Puhemies. − (EN) Siirrymme nyt kahteen kysymykseen, joihin vastataan yhteisesti. Kysymykset koskevat ihmisoikeuksia Kiinassa, ja ensimmäisen niistä on laatinut Avril Doyle ja toisen Robert Evans.

  Puhemies. − (EN)

Avril Doylen laatima kysymys numero 5 (H-0165/08)

Aihe: Kiinan ihmisoikeudet

Euroopan parlamentti hyväksyi 17. tammikuuta 2008 päätöslauselman (P6_TA(2008)0021), jossa kehotettiin ”Kiinaa olemaan käyttämättä vuoden 2008 olympialaisia verukkeena niiden toisinajattelijoiden, lehtimiesten ja ihmisoikeusaktivistien pidättämiseksi [...] ja vangitsemiseksi, jotka joko raportoivat ihmisoikeusrikkomuksista tai osoittavat mieltä ihmisoikeusrikkomuksia vastaan”.

Mihin toimiin neuvosto on ryhtynyt parlamentinpäätöslauselman johdosta? Mitä vastauksia neuvosto on mahdollisesti saanut Kiinan viranomaisilta? Onko neuvosto tyytyväinen Kiinan viranomaisten pyrkimyksiin toimia olympialaisten peruskirjaan sisältyvien periaatteiden mukaisesti?

Robert Evansin laatima kysymys numero 6 (H-0184/08)

Aihe: Ihmisoikeudet Kiinassa

Vuoden 2007 alkupuolella ihmisoikeusaktivisti Yang Chunlin keräsi Kiinassa allekirjoituksia vetoomukseen, jonka otsikko kuului: ”We Want Human Rights, not the Olympics”. Heinäkuussa 2007 hänet pidätettiin vallankumoukseen yllytyksen perusteella, ja hän on edelleen Jiamusi Cityn vankilassa.

Yhtyykö neuvosto syvään huoleeni Yang Chunlinin kohtelusta ja vankilassa pitämisestä? Yhtyykö neuvosto näkemykseeni, että ihmisoikeusaktivistin vangitseminen on vastoin niitä lupauksia, joita lukuisat kiinalaisviranomaiset antoivat Pekingin olympiahankkeen valmisteluvaiheessa?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Kysymykset esittäneiden Euroopan parlamentin jäsenten tavoin neuvostokin on huolestunut kiinalaisten ihmisoikeusaktivistien ahdistelusta. Kiinan antamat olympialaisiin liittyvät lupaukset ovat Kansainvälisen olympiakomitean asioita. Voimme kuitenkin sanoa, että viimeaikaiset ihmisoikeuksien puolestapuhujiin ja muihin aktivisteihin kohdistuneet sortotoimet herättävät epäilyksiä siitä, täyttääkö Kiina sitoumuksensa kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin. Niihin kuuluu yksilön sananvapauden suojaaminen.

Olemme huolestuneita myös häädöistä ja vainoista, jotka liittyvät olympialaisten rakennushankkeisiin. Ihmisoikeusaktivisteja koskevien ohjeistusten mukaisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden edustustojen johtajat Kiinassa seuraavat tarkasti eri henkilöiden, muun muassa Yang Chunlinin ja Hu Jian, tilannetta. Euroopan unionin neuvosto varoittaa jatkuvasti ja monin eri tavoin Kiinan viranomaisia tapauksista, jotka saattaisivat herättää huolta.

Sen jälkeen kun Hu Jia pidätettiin joulukuussa, neuvosto on puhunut hänen tapauksestaan useita kertoja, mutta se ei ole saanut tyydyttävää vastausta. Neuvosto seuraa näitä kahta tapausta tarkkaan ja pyrkii toimintaan.

Meidän olisi kuitenkin mainittava myös joitakin myönteisiä tapauksia, esimerkiksi kiinalaisten toimittajien, mukaan lukien Yu Huafengin ja Ching Cheongin, nopea vapauttaminen. Olemme tyytyväisiä myös muutoksiin tiedotusvälinelaissa. Ulkomaisille toimittajille asetettuja rajoituksia on nimittäin laskettu väliaikaisesti olympialaisten lähestyessä.

Euroopan ja Kiinan välisten ihmisoikeuskeskustelujen viimeisimmässä kierroksessa lokakuussa 2007 Euroopan unionin troikka pyysi Kiinaa säilyttämään ulkomaalaisia toimittajia koskevat säännökset myös olympialaisten loppumisen jälkeen. Kiinan valtuuskunta vakuutti, että toimittajat saisivat työskennellä helpommissa olosuhteissa tämän vuoden lokakuun jälkeen. Neuvosto keskustelee asiasta varmasti uudelleen Kiinan viranomaisten kanssa.

Tiedätte varmaankin, että neuvosto valmistelee Euroopan unionin ja Kiinan seuraavaa ihmisoikeuksia koskevaa keskustelukierrosta. Keskustelut käydään Ljubljanassa 15. toukokuuta. EU:n troikka aikoo keskustella tämän hetken huolestuttavimmista aiheista, erityisesti sananvapaudesta, internetin valvonnasta, ulkomaisia toimittajia koskevista määräyksistä, rauhanomaisen kokoontumisen oikeudesta ja kansalaisyhteiskunnan asemasta. EU kiinnittää huomiota varsinkin ihmisoikeusaktivistien oikeuksiin. Voin vakuuttaa teille, että EU:n troikka tekee parhaansa näistä asioista keskusteltaessa ja osoittaa yksiselitteisesti huolensa Kiinan hallinnon edustajille.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Olympismin päämääränä on ottaa urheilu ihmiskunnan sopusointuisen kehityksen palvelukseen, ja kaikenlainen maahan tai henkilöön kohdistuva syrjintä rodun, uskonnon, politiikan, sukupuolen tai muun syyn takia ei sovi yksiin olympialiikkeen kanssa. Nämä ovat kaksi perusperiaatetta olympialaisten peruskirjassa, jonka kiinalaiset ovat allekirjoittaneet. Haluan olympialaisten olevan suuri menestys, eikä meidän mielestäni pitäisi boikotoida kisoja. Meidän ei kuitenkaan pitäisi epäröidä muistuttaa Kiinan viranomaisia siitä, että niiden on pyrittävä suojaamaan ihmisarvoa vapaalla ja oikeudenmukaisella oikeusjärjestelmällä, vapailla tiedotusvälineillä, tiibetiläisten ja muiden etnisten vähemmistöjen paremmalla kohtelulla, paremmalla eläinten hyvinvoinnilla ja niin edelleen. Meidän on myös muistettava Kiinan kohtaamat väestöön, ympäristöön ja nykyaikaistamiseen liittyvät valtavat haasteet. Onko neuvosto kuitenkin samaa mieltä siitä, että tämän kehityksen osana Kiinan olisi kyettävä ottamaan vastaan perusteltu kritiikki, kun se ei pysty täyttämään antamiaan sitoumuksia, esimerkiksi olympialaisten peruskirjan perusperiaatteita?

  Robert Evans (PSE). – (EN) Ministeri sanoi, ettei hän ole saanut toistaiseksi tyydyttäviä vastauksia Kiinan viranomaisilta. Ryhtyykö hän tehokkaisiin lisätoimenpiteisiin tulevina viikkoina ja kuukausina siitä, mitä hän jo kysyi ja mihin hän ei saanut vastausta? Hän tietää, että kun Kiina halusi järjestää olympialaiset, se antoi monia lupauksia ihmisoikeustilastojen parantamisesta. Tiedämme, että näitä lupauksia ei ole toistaiseksi lunastettu.

Nyt, juuri ennen olympialaisia on oikea aika toimia, sillä kisojen jälkeen on liian myöhäistä. Kun asioista keskustellaan 15. toukokuuta, puhutaanko tuolloin niistä myönteisistä toimista, joihin voidaan ryhtyä Kiinan painostamiseksi sananvapaudesta, lehdistön oikeuksista, oikeudesta vapaaseen mielenosoitukseen ja niin edelleen?

Painostetaanko Kiinaa myös kuolemanrangaistuksen käytöstä? Tilastot nimittäin osoittavat, että Kiinassa teloitetaan enemmän ihmisiä kuin muualla maailmassa yhteensä tällä hetkellä. Meillä ei voi olla olympialaisia ilman, että välitämme tämän viestin mahdollisimman kuuluvasti Kiinan viranomaisille.

  Janez Lenarčič. − (SL) Vastaan Avril Doylelle, että kuten sanoin ensimmäisessäkin vastauksessani, olympialaisten peruskirja on Kansainvälisen olympiakomitean asia. Kyseisellä elimellä on valta toimia, jos se arvioi, että olympialaisten peruskirjaa on rikottu.

Robert Evansille vastaan, että Euroopan unioni tarkkailee ihmisoikeustilannetta. Olen jo sanonut, että EU ja Kiina keskustelevat ihmisoikeuksista 15. toukokuuta. Keskusteluihin sisältyvät kysymykset sananvapaudesta, internetin valvonnasta, ulkomaisia toimittajia koskevista määräyksistä, rauhanomaisen kokoontumisen vapaudesta ja kansalaisyhteiskunnan asemasta. Tämä luettelo ei ole täydellinen tai rajattu, vaan muistakin aiheista voidaan keskustella. Kuolemanrangaistuksen osalta Euroopan unionin kanta on selvä, ja EU puolustaa ja toteuttaa kantaansa johdonmukaisesti kaikissa monen- ja kahdenvälisissä yhteyksissä.

  Justas Vincas Paleckis (PSE) – (LT) Arvoisa ministeri, mainitsitte, että Kiinan hallitukseen yritetään vaikuttaa. Tämän on aivan oikein. Kuitenkin keskeytykset olympiatulen kuljettamisessa ovat antaneet vihjeen siitä, että olympialaisten aikana Kiinan televisio ei välttämättä näytä pelkästään urheilukilpailuja, vaan myös kaduilla ja aukioilla sattuvia poliisimellakoita, joihin osallistuvat sekä kiinalaiset että turistit. Kun tämä tilanne otetaan huomioon, kumpi teidän mielestänne on helpommin toteutettavissa: Kiinan painostaminen vai diplomaattisten neuvottelujen käyminen?

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) On väitetty, että jos joku tarvitsee elimensiirron Kiinassa, hänelle saatetaan kertoa, että sopiva elin saadaan erittäin pian. Tällöin voidaan epäillä, että ihmisiä itse asiassa tapetaan elinten saamista varten. Ihmisiä teloitetaan näiden tarpeiden täyttämiseksi.

Puhuin täällä eilen toisen komission jäsenen kanssa siitä, että Kiinan kohdalla megafonidiplomatia ei toimi. Voimmeko siis odottaa, että neuvosto noudattaa Kiinan kohdalla muita diplomatian muotoja, koska ne toimivat? Otatteko esiin erityisesti huolet, jotka on havaittu ja nostettu esiin neuvoston ja komission kanssa aiemmin?

  Janez Lenarčič. − (SL) Uskoisin, että vastaus Justas Vincas Paleckisin kysymykseen on hyvin yksinkertainen. Emme saa koskaan luopua diplomatiasta keskustelun, taivuttelun ja tuloksiin pääsemisen keinona. Tämän takia vastaus on yksinkertainen. Kuten sanoimme, neuvosto johtaa erittäin korkeatasoista keskustelua Euroopan unionin ja Kiinan välillä. Vuoropuhelu on käynnissä, ja uusi luku kerrotaan ensi kuussa. Haluamme jatkaa tätä vuoropuhelua, jonka keskeinen osa ihmisoikeudet ovat nyt ja tulevaisuudessa.

En voi vastata Gay Mitchellin kysymykseen, koska neuvosto ei ole keskustellut tästä ilmiöstä eikä sillä ole siitä kantaa. Hyvä Gay Mitchell, ymmärrätte varmastikin, etten voi kommentoida tiedotusvälineissä tai muualla ilmestyvää tietoa.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sanoitte aivan oikein, että käytännössä vuoropuhelu voi johtaa ristiriitojen ratkaisemiseen. Kysymykseni on seuraava: voitteko pohtia uusien foorumien perustamista Kiinan kanssa joko koulutuksen tai tutkimuksen alalla? Toisiltamme oppimisen ja toistemme ymmärtämisen pitäisi olla kiinnostuksemme keskipisteessä. Meillähän ei loppujen lopuksi ole kansainvälisellä tasolla pelkästään urheilua, musiikkia ja liiketoimintaa, vaan myös henkilökohtaisia ihmissuhteita, ja tarvitsemme tähän uutta foorumia.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Haluaisin tarkastella kollegani Robert Evansin esittämää kysymystä. Jos kiinalaiset eivät vastaa tyydyttävästi kollegani osoittamiin kysymyksiin, mihin toimiin neuvoston ja EU:n jäsenvaltioiden olisi hänen mukaansa ryhdyttävä?

Jos hänestä tuntuu, ettei hän voi vastata tähän juuri nyt, mitä toimia hän ehdottaisi neuvostolle? Vai istuuko hän vain joutilaana ja hyväksyy säyseästi kaiken, mitä kiinalaiset meille kertovat, ja odottaa vain olympialaisia? Mihin toimiin meidän olisi ryhdyttävä?

  Janez Lenarčič. − (SL) Paul Rübigin ja Syed Kamallin kysymykset liittyvät tavallaan toisiinsa. Kyse oli siitä, mitä voimme tehdä, jos emme saa tyydyttävää vastausta, ja yksi vaihtoehdoista on tietenkin toistaa pyyntö. Kysyitte uusista vuoropuhelufoorumeista Kiinan kanssa. Kyllä, toki, jos sellaiseen on tarvetta ja jos neuvosto ja Kiinan valtuuskunta sopivat vuoropuhelun tällaisesta laajentamisesta. Kuitenkin on mielestäni oleellista, että vuoropuhelu jatkuu, ja tämä on yhteinen vastaukseni molemmille kysyjille. Neuvosto jatkaa tätä vuoropuhelua päättäväisesti ja puuttuu ihmisoikeuskysymykseen.

  Puhemies. − (EN)

Koenraad Dillenin laatima kysymys numero 7 (H-0233/08)

Aihe: Tiibet

Kun aikoinaan Myanmarin levottomuudet tukahdutettiin väkivaltaisesti näytti siltä, että EU reagoisi voimakkaasti. Taloudellisia pakotteita otettiin käyttöön ja Myanmarille nimettiin oma EU:n erityisedustaja.

Kiinan tapauksessa neuvosto käyttää paljon hillitympää kieltä. EU:n ulkosuhde-edustaja Javier Solanan tiedottaja totesi jopa, että ”EU:n ja Kiinan väliset suhteet ovat täysin eri asia kuin EU:n ja Myanmarin väliset suhteet”.

Katsooko neuvosto, että Myanmarin ja Kiinan välillä on eroja, kun kyse on mittavista ihmisoikeusloukkauksista ja viranomaisten väkivaltaisesta toiminnasta? Voiko neuvosto osoittaa minulle, mitä parannuksia on poliittisella vuoropuhelulla saatu aikaan ihmisoikeustilanteen suhteen ja Tiibetin kielen ja kulttuurin aseman alalla? Miten neuvosto suhtautuu Amnesty Internationalin ehdotukseen, jonka mukaan Tiibetiin olisi päästettävä kansainvälisiä tarkkailijoita tutkimusten tekemisen mahdollistamiseksi?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Euroopan parlamentin tavoin myös neuvosto on huolestunut Tiibetin viimeaikaisista tapahtumista ja ihmisoikeusrikkomuksista.

Neuvosto antoi kannanoton Euroopan unionin puolesta 19. maaliskuuta, vain muutamaa päivää tapahtumien jälkeen, ja vetosi siinä pidättyväisyyteen. Se vetosi Kiinan hallitukseen, että se vastaisi tiibetiläisten levottomuuteen ihmisoikeuksia kunnioittaen. Se vetosi Kiinan hallitukseen ja Dalai Lamaan, että nämä aloittaisivat konkreettisen ja rakentavan vuoropuhelun, jolla päästäisiin pysyvään ratkaisuun, jonka kaikki voisivat hyväksyä ja jossa kunnioitettaisiin täysin Tiibetin kulttuuria, uskontoa ja identiteettiä. Puheenjohtajavaltio Slovenia lähetti vastaavan lausunnon Euroopan unionin puolesta Genevessä 25. maaliskuuta järjestetyn ihmisoikeusneuvoston istunnon aikana.

Tiedämme, että Yhdistyneitä Kansakuntia vaaditaan tutkimaan Kiinan reaktiota Tiibetin tapahtumiin, Neuvosto vetosi Kiinan hallintoon, jotta maa poistaisi rajoitukset alueelle pääsystä, mikä auttaisi arvioimaan tilannetta riippumattomasti. Euroopan unionin ja Kiinan väliset ihmisoikeusneuvottelut, jotka on mainittu tänään useita kertoja ja jotka käydään Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa 15. toukokuuta, ovat myös tilaisuus, jossa voidaan keskustella Tiibetin tilanteesta ja muista kiireellisistä asioista, esimerkiksi ihmisoikeusaktivistien asemasta. Euroopan unionin troikka vaatii, että Kiinan viranomaiset päästävät ulkomaiset toimittajat Tiibetiin noudattaen niitä uusia sääntöjä, jotka hyväksyttiin olympialaisiin valmistauduttaessa.

Euroopan unioni ja Kiina keskustelevat Ljubljanassa internetsensuurista ja jatkavat näin keskustelua, joka aloitettiin vuoropuhelun viimeisimmässä kierroksessa viime vuoden lokakuussa.

On tärkeää arvioida ihmisoikeusvuoropuhelua EU:n ja Kiinan välisessä laajemmassa kehyksessä, joka käsittää ihmisoikeudet, uudistukset ja poliittisen ja sosiaalisen edistyksen. Tiibetin levottomuuksien taustalla olevista syistä keskustellaan säännöllisesti osana Kiinan kanssa käytävää ihmisoikeusvuoropuhelua. Kysymyksiä ovat uskontokuntien vapaus, vähemmistöoikeudet ja kulttuurilliset oikeudet. EU:n troikka kävi hyvin avointa keskustelua Kiinan viranomaisten kanssa uskonnonvapauden rajoittamisesta neuvotteluiden viimeisellä kierroksella viime vuoden lokakuussa.

Ihmisoikeusalan viimeaikaiset, myönteiset muutokset Kiinassa ovat osoitus myös siitä, että uusi työlaki tuli voimaan tänä vuonna ja että kuolemanrangaistusten tarkastaminen kuuluu taas korkeimman kansanoikeuden toimivaltaan. Tämän seurauksena teloitusten määrä on vähentynyt.

Lopuksi haluaisin painottaa, että Euroopan unioni seuraa Burman tilannetta yhtä tarkkaan kuin Tiibetin tilannetta. Edellisen osalta Euroopan unioni tukee aktiivisesti Yhdistyneiden Kansakuntien yrityksiä nopeuttaa siirtymistä demokratiaan, sovintoon ja maan kehittämiseen ja osallistuu neuvotteluihin aasialaisten kumppaniensa kanssa.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Kiitän ministeriä vastauksesta, joka oli varsin yksityiskohtainen, muttei osunut asian ytimeen. Täällä parlamentissa olemme kaikki sitä mieltä, että meidän pitäisi olla huolestuneita ihmisoikeustilanteesta Burmassa ja Kiinassa. Saanen kuitenkin epäillä, että myönteistä muutosta olisi tulossa. Haluaisin tuoda ilmi, että vain muutama viikko sitten ranskalainen Libération-sanomalehti julkaisi etusivullaan kuvia välineistä, joilla tiibetiläisiä vankeja on kidutettu Kiinassa. Tämän takia epäilen, onko mitään myönteistä muutosta tapahtunut.

Esitän kysymykseni kuitenkin täsmällisemmin. Miksi Euroopan unioni noudattaa kaksinaismoraalia ja käy esimerkiksi Burman tilannetta vastaan kovin ottein, talouspakottein, kun taas Kiinan kohdalla ei tapahdu mitään? Voisiko asiaan vaikuttaa se, että kun pelissä on mukana tärkeitä taloudellisia etuja, olemme vähemmän periaatteellisia kuin ihmisoikeuksien saralla?

  Janez Lenarčič. − (SL) En voi olla kanssanne samaa mieltä, hyvä Koenraad Dillen, kaksinaismoraalista. Mielestäni Euroopan unioni ei ole kaksinaismoralistinen. Jos asia olisi näin, puheenjohtajavaltio Slovenia ei olisi puhunut mainitsemastanne aiheesta Euroopan unionin puolesta Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kokouksessa Genevessä 25. maaliskuuta.

Euroopan unioni pyrkii käyttämään samoja ihmisoikeusnormeja kaikissa kolmansissa maissa. Kysymys on siitä, minkälaisia keinoja olisi käytettävä. Tämä vaihtelee tapauskohtaisesti. Kun päätetään, mitä painostuskeinoja tai toimenpiteitä otetaan käyttöön, on tärkeää pohtia sitä, miten todennäköistä on päästä haluttuihin tuloksiin.

  Puhemies. − (EN)

Colm Burken laatima kysymys numero 8 (H-0167/08)

Aihe: Tšadin ihmisoikeudet

Voiko neuvosto kertoa yksityiskohtaisesti, miten se lisää diplomaattista painostusta tulitauon aikaansaamiseksi Tšadiin, jotta voidaan suojella taistelujen kiusaamia siviilejä ja lisätä diplomaattisia ponnistuksia rauhan turvaamiseksi?

Valtion turvallisuusjoukot sieppasivat 3. helmikuuta Tšadissa kaksi opposition poliitikkoa, mutta hallitus kiistää pitävänsä näitä hallussaan. Tšadissa tehtiin helmikuun alussa sotilasvallankaappausyritys, ja pidätykset olivat osa poliittisten vastustajien nujertamista pääkaupungissa N'Djamenassa. Mitä neuvosto tekee opposition poliitikkojen vapauttamiseksi?

Presidentti Déby julisti maahan hätätilan 14. helmikuuta, mikä antaa hallitukselle poikkeukselliset valtuudet sensuroida tiedotusvälineitä, tehdä henkilötarkastuksia ja kotietsintöjä ja säädellä tiukasti kaikkea liikkumista Tšadissa. Mitä neuvosto tekee varmistaakseen, ettei Débyn hallinto riko Tšadin kansalaisten ihmisoikeuksia kyseisillä vastikään hankkimillaan laajennetuilla valtaoikeuksilla?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Neuvosto on seurannut tiiviisti kansalaisoikeustilannetta Tšadissa varsinkin maan viranomaisten julistettua maahan hätätilan. Kuten tiedämme, hätätila kumottiin 16. maaliskuuta. Neuvosto pyysi presidentti Débyä kunnioittamaan perusoikeuksia ja -vapauksia, toimimaan maltillisesti ja vapauttamaan vangit välittömästi. Tällä hetkellä enää yksi henkilö on kateissa.

Viime vuonna, 13. elokuuta, päästiin lähes kaikkien poliittisen opposition puolueiden kanssa sopimukseen. Neuvosto vetoaa edelleen poliittisen sopimuksen allekirjoittajiin, jotta sopimuksen täytäntöönpanoa jatketaan huolimatta keskeytyksestä, joka syntyi kapinallisjoukkojen väkivaltaisista yhteenotoista. Sopimuksen täytäntöönpanon jatkaminen koskee myös määräyksiä, joilla edistetään demokraattista vapautta ja sananvapautta. Neuvosto osallistuu kansainvälisiin ponnistuksiin, joilla edistetään tätä kehitystä ja erityisesti voitetaan poliittisen opposition puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan luottamus.

Euroopan unionin harjoittama painostus on johtanut tutkintakomission perustamiseen. Siinä Euroopan unioni ja ranskankielisten maiden kansainvälinen järjestö OIF tekevät yhteistyötä kansainvälisinä tarkkailijoina. Yksi tämän komission tehtävistä on tutkia taisteluiden aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia ja selvittää olosuhteet, joissa jotkut oppositiojohtajista katosivat. Komission työn olisi määrä valmistua kolmen kuukauden kuluessa.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Olin itse asiassa Tšadissa 24.–30. maaliskuuta ja tapasin ulkoasiainministerin ja kansalliskokouksen puheenjohtajan. En ole tyytyväinen vastauksiin, jotka sain edelleen kateissa olevasta Ibni Oumar Mahamat Salehista tai tutkintakomissiosta.

Haluan kysyä seuraavaa: ovatko tutkintaan osallistuvat kansainväliset henkilöt ja EU:n edustaja paikalla tarkkailijoina? Osallistuvatko he oikeastaan tutkintaan? Ymmärtääkseni he ovat paikalla vain tarkkailijoina, enkä ole tyytyväinen, jos heidän asemansa on tämä. En usko, että saamme todenmukaista ja täsmällistä kertomusta, jos tutkintaan ei osallistu kansainvälisiä edustajia muuten kuin tarkkailijoina.

  Janez Lenarčič. − (SL) Olette oikeassa, hyvä Colm Burke. EU:n ja OIF:n edustajat osallistuvat tutkintaan kansainvälisinä tarkkailijoina. Mielestäni tämä asema riittää kertomuksen arvioimiseen. Odotamme komission antavan kertomuksen kolmen kuukauden kuluessa.

  Puhemies. − (EN) Tähän kohtaan ei ole enempää kysymyksiä, ja seuraava kysymys on viimeinen.

  Puhemies. − (EN)

Liam Aylwardin laatima kysymys numero 9 (H-0180/08)

Aihe: Tšadin rauhanturvaoperaatio

Voisiko neuvosto antaa seikkaperäisen lausunnon esittäen pääpiirteittäin, miten EU:n rauhanturvaoperaatio Tšadissa tällä hetkellä edistyy?

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Tšadilaiset kapinalliset hyökkäsivät tammikuussa pääkaupunkiin N'Djamenaan Sudanista. Tämän seurauksena komentava upseeri, kenraali Nash päätti keskeyttää väliaikaisesti joukkojen asettelun 31. tammikuuta.

Päätös hyväksyttiin kahdesta syystä. Ensinnäkin haluttiin arvioida uutta poliittista tilannetta ja turvallisuustilannetta, ja toiseksi haluttiin evakuoida eurooppalaiset ja siviilit toisista maista esteettä. Joukkojen asettelu aloitettiin uudelleen 12 päivän kuluttua, eikä tämä 12 päivän tauko vaikuttanut operaation yleisaikatauluun. Alkuperäiseen toimintakykyyn päästiin 15. maaliskuuta, ja suunnitelman mukaan täyteen operatiiviseen tehoon pitäisi päästä kesäkuun loppuun mennessä.

Tästä lyhytaikaisesta keskeytyksestä huolimatta neuvosto ilmaisi selvästi, että se pyrkii edelleen tehtävän, erityisesti humanitaarisen tehtävän, täytäntöönpanoon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaisesti.

Helmikuun alun yhteenotot olivat aavistettavissa, ja ne otettiin huomioon jo operaation suunnittelun alkuvaiheessa. Valitettavasti aavistuksista tuli totta, minkä takia oli entistä kiireellisempää käynnistää EUFOR-operaatio ja Yhdistyneiden Kansakuntien operaatio Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Neuvoston kanta on, että alueen vakauden ja turvallisuuden parantaminen on kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin edun mukaista. Mainittujen moniulotteisten rakenteiden läsnäololla autetaan humanitaarisen ja poliittisen tilanteen vakauttamista ja estetään kriisin leviäminen naapurimaihin ja -alueisiin.

Sudanin rajalla sattuneessa tapauksessa, jossa yksi sotilas sai surmansa, operaation komentaja pahoitteli tahatonta rajanylitystä ja valitettavaa toimintaa, joka johti tähän kuolemantapaukseen. Komentaja vahvisti, että EUFOR toteuttaa tehtäväänsä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaisesti, mikä tarkoittaa puolueettomuutta ja Sudanin rajojen johdonmukaista kunnioittamista.

Haluan lisätä, että onnettomuuden syitä tutkitaan parhaillaan. Joukkojen asettelu edistyy suunnitelmien mukaan. Tällä hetkellä Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa on 1 800 EUFOR-sotilasta. Kun operaatio on täydessä toimintavalmiudessa, siinä on 3 700 sotilasta 14 jäsenvaltiosta. Tällä hetkellä käydään neuvotteluja kolmansien maiden kanssa niiden mahdollisesta osallistumisesta.

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, voinko kysyä ministeriltä, onko hän tyytyväinen siihen, että paikalla on saatavilla riittävää logistista tukea, jonka ansiota rauhanturvaoperaation täysimääräinen käynnistäminen on mahdollista tulevien viikkojen ja kuukausien aikana?

Lisäksi kysyn, onko ministeri samaa mieltä siitä, että EU:n rauhanturvaoperaatiolla Tšadissa lähetetään erittäin vahva viesti Sudanin hallitukselle, koska monet 300 000 pakolaisesta ajautuivat leireille Itä-Tšadiin, jonne he tulivat paetakseen Darfurin alueen kansanmurhaa.

  Janez Lenarčič. − (SL) Liam Aylwardin kysymyksen ensimmäiseen osaan vastaus on ehdottomasti kyllä. Toiseen osaan vastaus on myös kyllä sillä ehdolla, että toimeksiantoa operaatioon, johon Darfur ei kuulu, tarkkaillaan.

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

  Puhemies. – (EN) Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.10 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

13. Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Cristiana Muscardinin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0104/2008) Maailman kauppajärjestön uudistamisesta (2007/2184(INI)).

  Cristiana Muscardini, esittelijä. − (IT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin aloittaa kiittämällä vilpittömästi sihteeristöä, joka on ollut erittäin aktiivinen ja avulias kaikille valiokunnan jäsenille tämän tekstin laatimisen aikana. Esitämme tänään komissiolle useita ajatuksia, jotka ovat syntyneet syvällisistä keskusteluista, joita koko kansainvälisen kaupan valiokunta kävi rakentavassa hengessä.

Valiokunta haluaa tehokkaamman ja demokraattisemman Maailman kauppajärjestön, WTO:n, jolla on institutionaalisen toimintansa kannalta välineet tärkeään tehtävään eli kansainvälisen kaupan sääntelyyn. Tämä aikaansaamiseksi uudistus on välttämätön.

Maailman kauppajärjestöön liittyi vastikään useita uusia jäseniä, joista voitaisiin mainita Kiina ja pian myös Venäjä. Tämä korostaa nyt 152 valtion järjestön menestystä. Kuitenkin juuri järjestön koon kasvun takia on WTO:n uudelleenjärjestelyä pohdittava.

Korostamme mietinnössä tärkeimpiä syitä siihen, miksi WTO:ssa ja kaupan monenvälisyydessä tarvitaan uutta, vahvempaa, dynaamisempaa ja demokraattisempaa rakennetta. Esityslistallamme toistuu usein Dohan neuvottelukierros. Tiedämme, että sopimus on jo aivan hyppysissämme, mutta karkaa silti käsistämme. Kansainvälisen kaupan valiokunta tietää tämän ongelman ja toistaa tämän takia tukevansa neuvotteluita, jotka johtaisivat tasapainoisempaan ja oikeudenmukaisempaan kauppaan. Uskomme kuitenkin myös, että on tullut aika valmistautua rohkeasti ja kunnianhimoisesti Dohan neuvotteluiden jälkeiseen kauteen.

Esittäessämme tänään komissiolle ajatuksiamme pyydämme yhteisön täytäntöönpanoelintä toimimaan myös rohkeasti ja kunnianhimoisesti ja esittämään poliittisen aloitteen Genevessä. Aloite voisi viitoittaa tien kohti tiettyjen mekanismien toiminnan tarkastelua. Nämä mekanismit eivät selvästikään toimi kunnolla tällä hetkellä.

WTO:n toimielinrakennetta voitaisiin parantaa erottamalla uusien, kansainvälisten sääntöjen neuvotteluja ja sitoumuksia koskevat toimet niistä toimista, jotka liittyvät nykyisten sopimusten toimeenpanoon. Yksimielisyyden periaate on – ja sen pitäisi tulevaisuussakin olla – sääntönä ministeritason konferensseissa. Yksimielisyyden lisäksi olisi kuitenkin kenties mahdollista ottaa käyttöön muitakin menetelmiä menettelyihin, jotka johtavat lopullisiin päätöksiin järjestössä, joka laajentumisen jälkeen tarvitsee uusia välineitä. Tällaisia välineitä on suunniteltu Euroopalle, ja nyt niitä on suunniteltava myös Maailman kauppajärjestölle!

Dohan neuvottelukierroksen toimintaperiaatteena on ollut, että kaikki jäsenmaat osallistuvat kaikkia eri asioita koskeviin neuvotteluihin. Näin laaja-alaisessa järjestössä pitäisi kuitenkin pyrkiä kehittämään monenvälinen toimintamalli, jossa käytettäisiin eräänlaista vaihtelevaa geometriaa. Olemme puhuneet tästä aiemmin Euroopan tapauksessa, nyt tätä tarvitaan WTO:ssa!

Kehitys on tärkeä aihe, ja viime vuosina kehitysmaiden joukosta on tullut jatkuvasti suurempi ja moninaisempi. Joukkoon kuuluvat nousevan talouden maat sekä maat, jotka ovat jo teollistuneet, esimerkiksi Kiina, Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka. Olisikin tärkeää jakaa kehitysmaat entistä selkeämmin yhtenäisempiin ryhmiin niiden taloudellisen kehityksen mukaan ja vaatia kaikilta mailta niiden taloudellista kykyä vastaavia velvollisuuksia.

WTO:n sihteeristön ammattitaitoa ja pätevyyttä arvostetaan – käännyimme sen puoleen useita kertoja työskentelykuukausiemme aikana – mutta sihteeristön resurssit ovat varsin rajatut. Sihteeristön roolia olisi vahvistettava, ja sille olisi annettava mahdollisuus tehdä aloitteita ja esittää kompromissiratkaisuja. Sihteeristön vahvistaminen tarkoittaa, että siitä tulee maantieteellisesti edustavampi. Tällöin se kokee olevansa keskipiste ja järjestön toiminnan liikkeelle paneva voima ja toimivansa kaikkien jäsenten parhaaksi, myös ja ennen kaikkea niiden kehitysmaiden, joihin tällä hetkellä ei kiinnitetä riittävästi huomiota, jotta ne voisivat päästä todelliseen kasvuun.

WTO:n avoimuuden ja parlamentaarisen ulottuvuuden osalta kansainvälisten kauppariitojen ratkaisumenettelyn avoimuutta on parannettava samoin kuin WTO:n julkisuuskuvaa. Parlamentaarisen ulottuvuuden edistämiseksi olisi käytettävä hyväksi WTO:ta käsittelevää parlamentaarista konferenssia ja laajennettava sitä täysimittaiseksi parlamentaariseksi neuvoa-antavaksi yleiskokoukseksi, mikä antaisi oikeutuksen sen menettelyille.

Tämän yleiskokouksen olisi tärkeää olla yhdenmukainen ja koordinoitu muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. Onkin vahvistettava suhteita Kansainväliseen työjärjestöön ja joihinkin YK:n virastoihin, sillä tärkeimmät kansainväliset sosiaali- ja ympäristökysymykset eivät saa jäädä WTO:n toiminnan ulkopuolelle.

Kaiken muun lisäksi emme saa unohtaa, että kauppariitojen ratkaisumenettely on WTO:n ainutlaatuinen ominaisuus. Jos näiden menettelyjen ajantasaistamiseen ja nopeuttamiseen ei löydetä ratkaisua, on vaarana, että riidat jatkuvat vuosia ja vaikuttavat haitallisesti yhteiskuntaan, jäsenmaihin ja kuluttajiin. Tämän takia vetoammekin komissioon syvästi, jotta se olisi yhtä rohkea kuin parlamentin valiokunta oli määrittäessään uusia sääntöjä, joilla Maailman kauppajärjestö modernisoidaan tulevaisuutta varten.

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio on kiitollinen parlamentille tästä oivaltavasta ja hyvin ajoitetusta mietinnöstä.

Euroopan unionin olisi tärkeää varmistaa, että Maailman kauppajärjestö pystyy vastaamaan nopeasti muuttuvan maailmantalouden haasteisiin. Kun lisäksi otetaan huomioon monien WTO:n jäsenien tämänhetkiset talousvaikeudet, on vahva, monenvälinen järjestö tarpeellisempi kuin koskaan, jotta voidaan vastustaa politiikkaa, jossa oman maan hyvinvointia lisätään toisen maan kustannuksella.

Mietinnössä korostetaan Dohan kehitysohjelman keskeisyyttä. Komissio haluaa toistaa, että kaikki WTO:n tulevaisuutta koskevat aloitteet Genevessä on sopeutettava ja perustettava siihen, minkä toivomme olevan Dohan kehitysohjelman menestyksekäs tulos.

Tällä hetkellä Dohan kehitysohjelman mahdollisesti viimeisessä neuvotteluvaiheessa yhdelläkään WTO:n jäsenistä ei olisi poliittista tahtoa ja/tai hallinnollisia voimavaroja ryhtyä pohtimaan mielekkäästi WTO:n uudistusta. Uskomme ja toivomme, että tilanne kehittyy kohti lopullista Dohan kehitysohjelmaa, joka olisi määrä allekirjoittaa ennen vuoden 2008 loppua. Näin avataan myös keskustelu WTO:n tulevaisuudesta. Se riippuu merkittävästi siitä, saadaanko Dohan kehitysohjelma päätökseen menestyksekkäästi vai ei.

Komissio on useimmista mietinnössä esitetyistä ajatuksista periaatteessa samaa mieltä, vaikka onkin selvää, että jotkut WTO:n jäsenet vastustavat vahvasti joitakin päätöslauselmaesityksen ehdotuksia.

Institutionaalisten kysymysten osalta komissio tukee edelleen WTO:n parlamentaarisen ulottuvuuden laajentamista ja muita ajatuksia, esimerkiksi WTO:n sihteeristölle annettavia lisäresursseja ja -tehtäviä ja WTO:n aktiivisten avoimuusjärjestelmien vahvistamista ja sääntöjen soveltamisen tehokasta valvomista ja tarkkailua.

Panemme merkille, että riitojen ratkaisumenetelmään pyydetään avoimuutta, ja haluaisimme korostaa, että tämä perustui aloitteeseemme siitä, että jotkut WTO:n käsittelyt Euroopan unionia koskevissa tapauksissa ovat olleet avoimia yleisölle.

Mietinnön varsinaisissa ehdotuksissa esitetään, että myös kauppaan liittymättömät näkökohdat on yhdistettävä WTO:n sääntöihin. Tämä on Euroopan unionin politiikan perusperiaate jatkossakin monenvälisessä kehyksessä, EU:n kahdenvälisissä neuvotteluissa, jotka on aloitettu äskettäin globaalista Euroopasta annetun tiedonannon pohjalta, ja yksipuolisissa aloitteissa kehitysmaiden eduksi. Esimerkki tästä on yleisen tullietuusjärjestelmän uusi, yksipuolinen tariffimyönnytysjärjestelmä kehitysmaiden eduksi.

Kauppapolitiikan, työn ja ympäristön väliset suhteet ovat tietenkin tärkeitä, ja muitakin kauppa-asioita voi tulla esityslistalle.

Uuden monenvälisen politiikan muodostaminen Dohan kierroksen päätyttyä on yksi Euroopan kauppapolitiikan innostavimmista ja vaikeimmista haasteista. Parlamentin asema kasvaa entisestään tällaisen politiikan suunnittelussa ja ohjaamisessa erityisesti sitten, kun Lissabonin sopimus tulee voimaan.

Komissio ja erityisesti kollegani Peter Mandelson odottavat avoimen ja rakentavan keskustelun aloittamista kanssanne. Keskustelemalla voitaisiin päästä yksimielisiin ja rakentaviin päätöksiin, joilla tähdättäisiin WTO:n ja koko monenvälisen kauppajärjestelmän vahvistamiseen.

  Johan Van Hecke, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. − (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kehitysyhteistyövaliokunta tukee täysin esittelijä Muscardinin perusteluja, joilla puolustetaan Maailman kauppajärjestön radikaalia uudistusta. Vuonna 2001 Sutherlandin raportista käynnistyi WTO:n sisällä vilkas keskustelu järjestön institutionaalisesta uudistuksesta. Valitettavasti keskustelu loppui kuitenkin liian lyhyeen. Joidenkin mielestä uudistuskeskustelu ei ole tällä hetkellä paikallaan. Jotkut haluavat odottaa Dohan kehitysohjelman tuloksia ennen perustavanlaatuisen institutionaalisen keskustelun aloittamista. Mielestämme nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

Kehityksen näkökulmasta katsottuna haluaisimme kehitysmaiden välille uuden erottelun WTO:ssa. Erottelun olisi perustuttava kunkin maan kehitystarpeisiin maaryhmitysten sijaan. Cristiana Muscardini selitti jo, miksi tämä on tarpeen. WTO:ssa ei tarvita pelkästään lisää avoimuutta, vaan olennaista on myös parempi yhteistyö muiden kansainvälisten järjestöjen, esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin, kanssa. Valiokuntamme mielestä olennainen on myös Sutherlandin raportissa esitelty ehdotus vähemmän kehittyneille maille tarjottavan teknisen avun rahoitusjärjestelyistä, jota voitaisiin pitää sopimusoikeutena, jotta kyseiset maat voisivat osallistua täysin monenväliseen kauppajärjestelmään. Riitojenratkaisumenettelyä, jossa kehitysmaat – tunnetuista syistä – usein selviävät huonoimmin, olisi myös tarkasteltava Sutherlandin suositusten mukaisesti.

Lyhyesti sanottuna WTO:n uudistuminen on erittäin tärkeää siksi, että se parantaa WTO:n oikeutusta sen jäsenten, myös kaikkein köyhimpien, parissa, mutta myös mielestäni siksi, että näin turvataan monenvälisyys.

  Gunnar Hökmark, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää ja kansainvälisen kaupan valiokuntaa tästä mietinnöstä. Kun keskustelemme WTO:sta, on mielestäni hyödyllistä muistuttaa, että globalisaatio ja vapaa kauppa ovat antaneet miljoonille ja taas miljoonille ihmisille uusia mahdollisuuksia. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on köyhyyden torjumisessa edistytty enemmän kuin koskaan aiemmin maapallolla.

Tämän takia on tarpeellista turvata vakaat puitteet vapaan kaupan oikeudenmukaisille ja monenvälisille säännöille. Tämä on WTO:n tärkein tehtävä ja myös syy siihen, miksi WTO:n on oltava vahva ja vahvistettu. Meidän on varmistettava, että kansainvälinen kauppa ja kilpailu voivat kasvaa vääristymättä. Tämän takia talous- ja raha-asioiden valtiokunta osoitti, että valtionapua on vähennettävä, muiden kuin tullien kauppaesteet on poistettava ja kehitysmaita on autettava parempaan asemaan neuvotteluissa monenvälisestä kehyksestä ja vapaan kaupan säännöistä.

Tämä korostaa jälleen kerran sitä, miksi tarvitsemme vahvaa WTO:ta ja vahvaa sihteeristöä. Tarvitsemme niitä päätöksentekoon ja sääntöjen ylläpitoon, mutta myös monenvälisen kauppajärjestelmän kehittämiseen.

Jos pystymme luomaan vahvan WTO:n ja vahvan sihteeristön, olemme onnistuneet tärkeässä tehtävässä ja takaamme maailmanlaajuiselle kaupalle mahdollisuuden kehittyä vapaiden ja oikeudenmukaisten sääntöjen nojalla. Tämä on tehtävämme – ei sen enempää eikä sen vähempää.

Tässä yhteydessä onkin tärkeää korostaa joitakin tehtäviä. Meidän on lisättävä palveluiden vapaata kauppaa ja parannettava rahoituspalvelujen avoimuutta ja meidän on varmistettava, että saamme lisää vapaata kauppaa maatalouteen. Kun puhumme elintarvikkeiden hintojen noususta, huomaamme, kuinka tärkeää markkinoiden avautuminen on.

Emme saa avoimempia markkinoita kuitenkaan koskaan ilman vahvaa WTO:ta ja ilman mahdollisuutta pitää yllä vahvaa kehystä, joka on hyvä kehitysmaille; jolla voidaan antaa köyhille uusia ja parempia mahdollisuuksia ja joka voi myös auttaa meitä kaikkia hyötymään vapaan kaupan mahdollisuuksista.

  Georgios Papastamkos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, ensisilmäyksellä näyttää omituiselta, että meidän pitäisi keskustella WTO:n uudistuksesta, kun Dohan neuvottelukierroksen lukkotilanne vain pahenee. WTO:n toiminta ja tulevaisuus ovat kuitenkin keskustelun arvoisia, koska lukkotilanne johtuu rakenteellisista ja institutionaalisista ongelmista ja maailmankauppajärjestelmän puutteista. Tämä osoitetaan myös Cristiana Muscardinin mietinnössä.

Mielestäni uudistusyrityksessä on kolme päähaastetta. Ensinnäkin markkinoiden vapauttamisen on oltava mahdollisimman suurta ja molemmin puolin tuottoisaa, sillä tämä johtaa varmaan talouskasvuun. Tavoitteena on edelleen tietenkin etujen tasapuolinen jakaminen WTO:n jäsenten välillä ja kehitysmaiden tasapainoinen osallistuminen maailmankaupan järjestelmään.

Toiseksi haasteita on institutionaalisissa järjestelyissä, joita tarvitaan, jotta voidaan taata suostumus ja yhteinen sitoumus järjestäytyneeseen maailmankaupan hoitoon sekä sen demokraattinen oikeutus, avoimuus ja tehokkuus. Kolmanneksi on löydettävä sopiva tasapaino kaupallisten ja ei-kaupallisten seikkojen välille.

WTO:n jäsenmailla on täydet oikeudet käyttää kaupparajoituksia ympäristön, kansanterveyden ja kuluttajien suojelemiseksi. Tyypillisiä esimerkkejä ovat tapaukset, joita EU:n kauppakumppanit esittävät WTO:n tuomittavaksi EU:ta vastaan muuntogeenisistä organismeista tai hormoneita sisältävän naudanlihan tuontikiellosta Yhdysvalloista ja Kanadasta. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, että ratkaisuna ei voi olla WTO:n ylikuormittaminen uusilla tehtävillä. Sen sijaan molemminpuolinen tuki ja samanlaiset tavoitteet ja toimet olisi liitettävä toisiinsa sekä WTO:ssa että muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Hyvät naiset ja herrat, WTO:n tehtävänä ei ole täyttää toiminnan aukkoja, jotka ovat jääneet muilta YK:n järjestelmän erityiselimiltä. Maailmanlaajuinen yhteisö kärsii huolestuttavasta rahoitus- ja talouskriisistä ja epävirallisesti elintarvikekatastrofista. Näiden kahden vitsauksen kohdalla eivät kosmeettiset muutokset, esimerkiksi esteiden poistaminen, riitä. Globaaleissa haasteissa tarvitaan globaalia ymmärrystä, järjestelmällistä lähentymistä ja yhtenäistä sääntelyä. Tämä koskee sosiaalista vastuuta, ympäristönsuojelua ja taloudellista kilpailukykyä.

  Harlem Désir, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, on tärkeää saada Dohan kierros päätökseen, mutta on myös tärkeää tarkastella WTO:n toimintaa jälleen kerran. Voimme havaita päivittäin WTO:ta vaivaavat ongelmat, jotka koskevat sen tehokkuutta, oikeutusta ja toimintaa monenvälisen järjestelmän muiden elinten kanssa.

Oli tietenkin jokseenkin ennalta arvattavaa, että kymmenen vuotta sitten perustetun WTO:n toimintatapoja on tarkastettava. Kun siirryttiin GATTista WTO:hon, monenvälinen kauppajärjestelmä ei muuttunut vain laajuudeltaan, vaan joissakin asioissa myös luonteeltaan. Kauppasääntöjä laajennettiin useille uusille aloille: palveluihin, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja muihin kuin tullia koskeviin esteisiin. Uusia jäsenmaita liittyi vanhojen rinnalle, ja laajentuminen aiheutti moninaisuutta sekä tilanteiden ja jäsenmaiden erilaisuutta, koska jäsenmailla oli erilaiset resurssit ja erilaisia ongelmia. Kaikki tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että kehityskierroksen neuvottelujen päättämisen lisäksi on tarkasteltava tarpeellisia uudistuksia.

Olen tyytyväinen esittelijämme Cristiana Muscardinin työhän ja siihen, että pystyimme yhteistyöhön hänen ja muiden ryhmien kanssa. Haluaisin painottaa useita seikkoja tästä erittäin tärkeästä mietinnöstä, joka toivottavasti hyväksytään suurella enemmistöllä huomenna täällä parlamentissa.

Ensimmäinen asia ovat tasapaino kansainvälisten sääntöjen kannalta ja uusien suhteiden luominen WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen välille. Havaitsette mietinnöstä, että korostamme vuorovaikutusta ympäristöasioissa ja terveyskysymyksissä – tämä onkin aivan olennaista, mikä on huomattu geneeristen lääkkeiden ja teollis- ja tekijänoikeuksien tapauksessa – mutta myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Emme voi jättää tätä aihetta keskusteluiden ulkopuolelle WTO:ssa.

ILO:n ja WTO:n välisen yhteistyön, jonka näiden järjestöjen pääjohtajat aloittivat uudelleen, on jatkuttava pidemmälle, ja Euroopan unionin on toimittava tässä liikkeelle panevana voimana. Esitämme kaksi täsmällistä ehdotusta. Ensimmäiseksi ILO:lle olisi taattava WTO:ssa samanlainen tarkkailijan asema kuin Kansainvälisellä valuuttarahastolla on. Toiseksi WTO:n olisi perustettava – ja unionin olisi ehdotettava tätä – kaupan ja ihmisarvoisen työn komitea. Sen mallina olisi WTO:n kauppa- ja ympäristökomitea, jonka ansiosta vuorovaikutus ympäristön ja kaupan alan sääntöjen välillä on parantunut huomattavasti.

Toiseksi haluaisin korostaa mietinnön niitä seikkoja, jotka kannustavat WTO:ta myöntämään paremmat resurssit heikommille jäsenille, vähiten kehittyneille maille, jotta voidaan taata niiden tasa-arvoinen, tehokas ja toimiva osallistuminen kaikkiin neuvotteluihin ja kaikkiin komiteoihin, joissa tulevia sopimuksia ja kauppapolitiikkaa laaditaan.

Kolmanneksi korostamme myös ulkoisen avoimuuden tärkeyttä, kansalaisyhteiskunnan ja parlamentaarikkojen mahdollisuuksia ja oikeasti dynaamisen parlamentaarisen ulottuvuuden suurempaa asemaa WTO:ssa. Haluamme aidosti parlamentaarisen yleiskokouksen. Tällä hetkellä parlamentaarinen konferenssi tapaa WTO:n ohella. Pääjohtaja kääntyi äskettäin sen ja kauppa-asioista vastaavien ministerienkin puoleen, mutta haluamme, että konferenssin arvo tunnustetaan, ja tämän takia esitämme erittäin täsmällisiä ehdotuksia esimerkiksi muutoksenhakuelimestä ja riitojenratkaisumenetelmistä. Koska nämä järjestelyt ovat samanlaisia kuin tuomioistuimessa, niiden olisi tapahduttava julkisesti ja myös asiakirjojen olisi oltava saatavilla julkisesti. Uskon, että näin voitaisiin myös poistaa tiettyjä harhaluuloja ja tehdä järjestöstä avoimempi.

Lopuksi muistutan, että sihteeristön resurssit ovat myös tärkeä kysymys, jota on korostettu. WTO:n talousarvio on tällä hetkellä 135 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä on kuusi kertaa vähemmän kuin Kansainvälisellä valuuttarahastolla ja lähes 10 kertaa vähemmän kuin Maailmanpankilla. WTO työllistää noin 600 henkeä, mikä on jälleen vähemmän kuin muilla monenvälisillä järjestöillä. Tästä seuraa, että tiiviimmin monenvälisten järjestöjen järjestelmään yhdistettävä ja paremmat resurssit saava WTO on mielestäni yksi ehto paremmille ja kehitystä edistäville kauppasäännöille.

  Mariela Velichkova Baeva, ALDE-ryhmän puolesta. – (BG) Taloudellisen ja rahoituksellisen yhdentymisen jatkuva eteneminen maailmanlaajuisessa mittakaavassa on ratkaiseva tekijä vaativalle, kansainväliselle talousympäristölle. Johtavien maailmanjärjestöjen analyysit makrotalouspolitiikasta ja maailmanlaajuisista suuntauksista osoittavat, että seuraavina kymmenenä vuotena poliittinen ja taloudellinen epävarmuus kasvaa merkittävästi. Tällä hetkellä jotkut riskit ovat hyvin todennäköisiä, esimerkiksi energian nousevat hinnat, joiden jatkuva liikehdintä vaikuttaa maataloustuotteiden hintoihin. Kun nämä tekijät lasketaan yhteen, muodostuu inflaatiopainetta, elintarvike-epävarmuutta, rajallista infrastruktuuria kansainväliselle kaupalle elintärkeiden tavaroiden kuljetukseen ja taloudellista myllerrystä. Kiinnitän huomionne näihin riskeihin ja epävarmuuteen, mutta syynä ei ole se, että haluaisin aiheuttaa teille unettomia öitä. Sen sijaan haluan painottaa joitakin kansainvälisen talousympäristön tekijöitä ja tarvetta ottaa käyttöön politiikka, jolla sopeudutaan epätasapainoon ja tuetaan haavoittuvaisia talouksia. Haluaisin muistuttaa, että alat, joihin kaupan vapauttaminen vaikuttaa eniten, ovat tuotanto ja maatalous, ja elintarvikkeiden hintojen nousu on aiheuttanut väkivaltaisia mielenosoituksia useilla alueilla ympäri maailmaa.

Vastatakseen taloudelliseen ja poliittiseen todellisuuteen Maailman kauppajärjestön, joka on kansainvälisessä kaupassa sitovine sääntöineen kauppajärjestelmä, olisi parannettava toimintasääntöjään, järjestörakennettaan ja päätöksentekomenettelyjään ja osoitettava käytännöllisempää institutionaalista joustavuutta ja sopeutuvuutta. Tässä sen olisi tietenkin otettava huomioon, että on melkoisen haastavaa yrittää neuvotella 150 maan kesken, jotka ovat kehitykseltään eri tasoilla, joilla on erilaiset talousrakenteet ja jotka toteuttavat erilaisia uudistuksia talousaloillaan. Kuitenkin jos Sofia, Cotonou, Santiago ja Bryssel esittävät vaihtoehtoja, keskustelut Genevessä ovat väline päästä sopimuksiin, joilla vuorostaan poistetaan esteitä entistä enemmän.

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, maatalous ei saisi jäädä häviölle Maailman kauppajärjestön sopimuksessa. Komission jäsen Mandelson neuvottelee parhaillaan erittäin epätasaisesta sopimuksesta, joka olisi erittäin haitallinen eurooppalaisille maanviljelijöille ja koko EU:n maatalouselintarvikealalle.

Minusta näyttää, että Yhdysvaltain vaaliaikataulu sanelee aikataulun WTO:n neuvotteluille. Tällaista järjettömyyttä ei voi suvaita. Sopimuksen sisältö ja olemus ovat paljon tärkeämpiä kuin mitkään vaalit.

Vaikka Irlanti on maailman neljänneksi suurin naudanlihan viejä, tämä sopimus iskisi siihen pahasti. Irlannin kotimaan naudan- ja lampaanlihan markkinat, joiden arvoksi arvioidaan tällä hetkellä yli 2,5 miljardia euroa, heikentyvät WTO:n sopimuksilla. Peter Mandelsonin esittämä, jopa 70 prosentin tuontitullien vähennys naudan- ja lampaanlihatuotteisiin on yksinkertaisesti liikaa.

Viime viikolla Dublinin kaduilla marssi 10 000 maanviljelijää protestoimassa puheenjohtaja Barroson vierailua vastaan. Puheenjohtaja Barroso tuntee irlantilaisten maanviljelijöiden täyden raivon, ja hänen on aika hillitä komission jäsentä Mandelsonia.

Meidän on päästävä sopimukseen Maailman kauppajärjestössä – sopimukseen, joka on tyydyttävä kaikille, sopimukseen, joka hyödyttää Eurooppaa, maanviljelijöitä ja maataloutta, ja sopimukseen, jolla turvataan elintarvikkeiden saatavuus.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vihreiden ryhmä tukee ehdottomasti mietinnössä esitettyjä yleisiä suuntaviivoja ja varsinkin vaatimusta parempaan johdonmukaisuuteen WTO:n sääntöjen, YK:n virastojen työn ja nykyisten yhteiskunta-, ympäristö- ja ihmisoikeussopimusten välillä. Mielestämme tähän on kuuluttava tarkkailijan aseman myöntäminen ILO:lle ja toimenpiteet sosiaalista ja ekologista polkumyyntiä vastaan.

Tuemme myös parlamentaarisen valvonnan asemaa, jotta voidaan vähentää WTO:n vastuunkannon ja legitimiteetin puutetta ja kehittää WTO:n riidanratkaisumenettelyä kansainvälisen ympäristö- ja sosiaalilainsäädännön perusteella varmistaen, että sillä on todelliset sanktiomahdollisuudet.

Minua kuitenkin huolettaa, että mietinnössä ei myönnetä, että Dohan neuvottelukierroksen epäonnistuminen johtuu nimenomaan WTO:n puutteista järjestönä. Näitä kahta asiaa ei voi erottaa. Dohan kierroksen pysähtyminen liittyy selvästi WTO:n päätöksentekomenettelyn järjestelmällisiin väärinkäytöksiin, joihin jotkut vahvat maat syyllistyivät, mikä taas johti heikompien maiden etääntymiseen.

Mielestäni mietinnössä ei myöskään tunnusteta, että tarvittiin suorastaan vallankumous joidenkin kehitysmaiden osalta Cancúnissa vuonna 2003 ja joidenkin kehittyvien talouksien osalta ennen Hongkongia, jotta voitiin aloittaa vanhan, WTO:ssa aivan liian kauan käytössä olleen feodaalijärjestelmän purkaminen. Mielestäni on selvää, että meidän ei pitäisi odottaa siihen saakka, että Dohan kierroksen tulokset saadaan, vaan WTO:n uudistustoimiin olisi ryhdyttävä heti. Sekä WTO:n menettelytapoja että politiikkaa on uudistettava, koska pelkän prosessin uudistaminen ei riitä. Meidän on tarkasteltava kokonaista joukkoa sääntöjä, jotka ovat nyt 2000-luvulla aivan vanhanaikaisia, ja lisäksi huomioon on otettava esimerkiksi ilmastonmuutoksen tuomat haasteet.

Meidän on pohdittava siis esimerkiksi PPM-lukua koskevia sääntöjä eli kieltoa erotella tuotteita sen mukaan, miten ne on tuotettu. Tällainen erottelu on ratkaisevan tärkeää, jos pystymme tukemaan ja suosimaan esimerkiksi energiatehokkuutta ja pienempiä päästöjä.

Haluamme myös kohdistaa huomion uudelleen riidanratkaisumenettelyyn, ja suosittelisin kollegoilleni tarkistusta, jonka vihreät esittivät ja jossa pyydetään nimenomaisesti uutta katsantokantaa riidanratkaisumenettelyyn varmistaen, että se perustuu YK:n perusoikeuskirjan periaatteisiin ja että se erotetaan nykyisestä WTO:n rakenteesta.

  Jacky Hénin, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olemme samaa mieltä ainoastaan siitä, että WTO:ta on uudistettava kiireellisesti.

Maailman kauppajärjestö on Kansainvälisen valuuttarahaston tavoin laiton, epädemokraattinen ja vaarallinen järjestö, kun ihmisten edut ovat kyseessä. WTO perustettiin alun perin turvaamaan Yhdysvaltojen ja tärkeimpien kansainvälisten ryhmien taloudellista ja teollista johtoasemaa.

Euroopan unioni on tietenkin orjallisesti totellut tätä järjestelmää toivoen saavansa muutaman murusen isäntä Yhdysvaltojen pöydästä. Hillitön, vapaa kauppa on nyt kääntynyt perustajiaan vastaan, ja maapallon taloudellisen painovoiman keskus on heilahtanut lännestä erityisesti Aasiaan ja aiheuttanut kauheimman talous- ja elintarvikekriisin, mitä maapallolla on koskaan koettu.

Eilen muutamia maita luokiteltiin nouseviksi talouksiksi. Niistä tulee vuorollaan riistäjiä, ja sitten ne luopuvat riistäjän asemastaan jonkun hyväntahtoisen päämäärän nimissä, ja WTO:n ympärille rakennettu koko maailmanlaajuinen kauppajärjestelmä kannustaa niitä jatkamaan valitsemallaan tiellä. Kaikkien pelaajien sääntönä on rikastua mahdollisimman nopeasti keinoja kaihtamatta, myös lääkkeillä tai peruselintarvikkeilla keinotellen.

Euroopan unionissa eriarvoisuus on räjähtänyt kasvuun, ja työväen- ja keskiluokka köyhtyvät jatkuvasti. Köyhimpiin väestönosiin vaikuttava elintarvikekriisi on suoraa seurausta WTO:n politiikasta, jolla tähdättiin kotitarvesatojen tuhoamiseen vientisatojen eduksi. Biopolttoaineet ovat pelkästään helppo syntipukki voitonhimoiselle järjestelmälle, joka on kaadettava mahdollisimman pian.

Haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja tuomita Peter Mandelsonin vastuuttomat kommentit, joissa pyydettiin maatalousmarkkinoiden lisävapauttamista. Tämä tapahtui hetkellä, jolloin Maailman elintarvikeohjelmassa nostetaan esiin elintarvikkeiden hintojen äkillinen kasvu. Mandelson kutsui tätä hiljaiseksi tsunamiksi, joka uhkaa syöstä yli 100 miljoonaa ihmistä nälkään. Haluaako Peter Mandelson siis jäädä historiaan häpeällisesti henkilönä, joka oli vastuussa nälkiintymisestä?

WTO tarvitsee mullistusta, jolla keinottelua hillitään ja tuottajia tuetaan maailmanlaajuisista rahoitusmarkkinoista hyötyvien kiskurien vähemmistön sijaan. Näin ihmisiä kannustetaan riippumattomuuteen elintarvikkeiden ja teollisuuden aloilla ja vedotaan kansoihin, jotta ne tekisivät yhteistyötä keskinäisen kilpailun sijasta.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnöstä saa sen vaikutelman, että EU vaatii kaikkia jäsenvaltioita pääsemään yksimielisyyteen WTO:n neuvotteluissa tai perustelemaan kannan kirjallisesti. Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan on siis seurattava muuta EU:ta. Meidän on mukauduttava. Yksinkertaisesti sanottuna tämä tarkoittaa, että WTO:n uudistuksessa Yhdistyneen kuningaskunnan on käytävä tiiviimmin kauppaa niiden maiden kanssa, jotka EU hyväksyy. Me käymme kuitenkin maailmankauppaa ja olemme tehneet niin jo vuosisatoja. Meillä on paljon kokemusta maailmanlaajuisesta kaupankäynnistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain kanssa käymme kauppaa enemmän kuin Ranska ja Saksa yhteensä. Vaikuttaa siltä, että EU:n valtiot eivät halua hyötyä kokemuksestamme, joten jo nyt jotkut EU:n kauppasopimukset rajoittavat meitä, mikä taas tuhoaa Yhdistyneen kuningaskunnan maineen kansainvälisessä kaupassa. Meidän ei sallita käyvän riittävästi kauppaa perinteisten kumppaniemme kanssa brittiläisessä kansainyhteisössä. Tämä kauppa ei ole rajoittavaa. Emme yritä estää muita eurooppalaisia maita liittymästä kaupankäyntiimme kansainyhteisön kumppaniemme kanssa. Kaupankäynti olisi kaikkien osapuolten edun mukaista. EU:n valtiot menestyisivät, ja monissa kolmannen maailman maissa elinolot kohentuisivat. WTO perustettiin edistämään kauppaa ja ystävyyttä, ja EU toistaa jatkuvasti haluavansa auttaa vähäosaisia. Yksi tapa tämän toteuttamiseen on kauppayhteyksien laajentaminen, ei niiden vähentäminen.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Ei ole montakaan ihmistä, joka epäilisi WTO:n tärkeyttä. Mutta tuskin kukaan myöskään epäilee tarvetta järjestön uudistamiselle. Järjestön päätavoitteena on torjua köyhyyttä ja auttaa kehitysmaita.

Uudistuksen perustaksi on suunniteltu Peter Sutherlandin raporttia. Kuten tiedämme, Peter Sutherland johtaa tällä hetkellä kahta ylikansallista jättiyritystä: BP:tä ja Goldman Sachs Internationalia. Hänen ryhmänsä muut jäsenet ovat entisiä diplomaatteja, liikemiehiä ja tutkijoita; ketään heistä ei tunneta nykyisen järjestelmän arvostelusta.

Kaikella kunnioituksella näitä herrasmiehiä kohtaan haluaisin kysyä: kenen etuja heidän esittämällään WTO:n uudistuksella suojataan? Suojataanko sillä kehitysmaiden vai ylikansallisten yritysten etuja? Minkälainen viesti tällä välitetään kehitysmaille ja vähemmän kehittyneille maille?

Kuten kaikki tiedämme, luottamus on tärkeää niin taloudessa kuin politiikassa. WTO ei ole pelkästään taloudellinen vaan myös poliittinen järjestö, minkä takia jäsenten välinen luottamus on tärkeää. Uskovatko ihmiset kehitysmaissa kuitenkaan, että ylikansallisten yritysten herrasmiehille kehitysmaiden hyvinvointi on sydämen asia? Miksi pelaisimme WTO:n vastustajien pussiin ja asettaisimme panokseksi tämän järjestön maineen?

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hetkellä, jolloin Dohan neuvottelukierros on eksyksissä ja jumiutunut, kysymys WTO:n toiminnasta on olennaisempi kuin koskaan.

Eikö tästä umpikujasta päästäisi uudistamalla WTO:ta? Jos emme pääse sopimukseen sisällöstä, olisiko mahdollista parantaa menetelmää, jolla sopimukseen voitaisiin päästä? WTO:n elvyttäminen vaikuttaa mahdolliselta, ja tällöin toiminnasta ja päätöksenteosta tulisi tehokkaampaa.

Uudistuksia on suunniteltu kahdelle tasolle. Toisissa tähdätään parantamaan neuvottelumenetelmiä, ja toisissa pyritään parantamaan WTO:n oikeutusta, joka on järjestelmän keskeinen tekijä. Tämän takia on tärkeää korostaa WTO:n parlamentaarista ulottuvuutta ja käyttää meitä, kansalaisten laillisia edustajia, parhaalla mahdollisella tavalla. Näin globalisaatiokysymyksistä tulee avoimempia ja demokraattisempia.

Kansainvälisen politiikan yhtenäisyyden varmistaminen vaatii paljon työtä. Ei ole järkevää poistaa esteitä rajoilta, jos niiden takana on esteitä sijoituksille, sosiaalisten oikeuksien halveksuntaa ja ympäristönormien rikkomista. Tehokasta WTO:ta tarvitaan, jotta voidaan taata markkinoiden sääntelemä kauppa ja sen vapauttaminen. Säännöt eivät kuitenkaan tarkoita protektionismia. Itse asiassa vapauttaminen ilman suojatoimenpiteitä ei ole ratkaisu kaikkeen pahaan, varsinkaan siihen, mitä nykyään kohtaamme maatalouden raaka-aineiden hintojen nousun ja siitä johtuvan nälänhädän seurauksena.

Euroopan maataloudessa ei voida tämän takia hyväksyä Falconerin ehdotusta tullimaksujen pienentämisestä, mikä vaikuttaisi valtavasti köyhimpien maiden maataloustuotantoon.

Jotta Dohan kierros saadaan päätökseen, on tärkeää palauttaa neuvottelutasapaino ja päästä aidosti molemminpuoliseen sopimukseen markkinoillepääsystä. Emme ole valmiita uhraamaan maatalouttamme ja asemaamme elintarvikkeiden turvallisuuden edistäjinä saadaksemme vain häpeällisesti joitakin alennuksia teollisuustuotteiden tariffeihin.

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, olen tyytyväinen tämän illan keskusteluun Cristian Muscardinin laatimasta Maailman kauppajärjestön uudistamista koskevasta mietinnöstä.

Tällä hetkellä elintarvikekriisi iskee lujaa kehitysmaissa, ja tämä kuvaa täydellisesti kiireellistä tarvetta maailmankaupan parempaan sääntelyyn. Sääntelyn olisi lähdettävä uudistetusta WTO:sta, joka pystyy valvomaan globalisaatiohintoja ja edistämään oikeudenmukaisempia kauppasääntöjä. Kriisi on rakenteellinen eikä olosuhteista riippuva. Kriisi on merkki siitä, että vakavat ongelmat kääntävät maailmanlaajuisen kaupan pois sen päätarkoituksesta eli kehityksen takaamisesta kaikille ja varsinkin maapallon köyhimmille maille.

On esitetty useita teorioita kriisin syistä, enkä epäile niiden merkitystä. Mielestäni meidän olisi kuitenkin pohdittava yhdessä monia asioita. Olisiko kriisi päässyt näin suureksi, jos kehitysmaiden eduille olisi annettu suurempi merkitys WTO:ssa? Jos WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen, esimerkiksi YK:n kehitysohjelman ja elintarvike- ja maatalousjärjestön, koordinointi olisi ollut parempaa? Jos vapaan kaupan sopimuksemme eivät olisi kannustaneet kehitysmaita erikoistumaan vain yhteen vientikasviin, mistä on haittaa maiden perinteiselle kotitarveviljelylle ja elintarvikkeiden omavaraisuudelle? Jos olisimme kuunnelleet Afrikan maita ja tukeneet niitä WTO:ssa, kun ne pyysivät, että perustuotteiden hintaan liittyvä toiminta otettaisiin mukaan tämän hetken neuvottelukierrokseen? Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että GATT-sopimuksen 38 artiklassa vaaditaan, että kaikki WTO:n jäsenet vakiinnuttavat ja parantavat markkinatilannetta alkutuotteille, jotka ovat erityisen tärkeitä kehitysmaille.

Tässä mietinnössä esitellään useita toimenpiteitä, joilla voitaisiin käsitellä nykyisiä ongelmia ja parantaa WTO:n tehokkuutta ja oikeutusta. Siinä korostetaan, että jos haluamme varmistaa, että kehitysmaiden mielipiteet, näkemykset ja edut otetaan paremmin huomioon, on meidän otettava käyttöön demokraattisempi päätöksentekojärjestelmä ja parempi edustavuus WTO:n sihteeristössä, jolle on annettava paremmat taloudelliset ja inhimilliset resurssit.

Jotta voimme taata järjestön keskustelujen ja työn paremman avoimuuden, olisi taattava parempi tiedotus, järjestön ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välinen vuoropuhelu ja julkinen pääsy tapaamisiin erityisesti riidanratkaisumenettelyissä.

WTO:n parlamentaarista ulottuvuutta, joka takaa demokraattisen oikeutuksen ja neuvottelujen avoimuuden, olisi vahvistettava. Tähän kuuluu erityisesti WTO:n parlamentaarisen, neuvoa-antavan yleiskokouksen luominen.

Näiden toimenpiteiden lisäksi monenvälisen kauppajärjestelmän varsinaisia päämääriä on arvioitava, jotta voidaan varmistaa niiden yhdenmukaisuus muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. Vain järkähtämättömällä uudistuksella voimme päästä Dohan kierroksessa päätökseen niin, että tosiaankin edistämme kehitystä ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Haluaisinkin huomauttaa, että ensimmäinen näistä tavoitteista on köyhyyden ja nälän hävittäminen. Valitettavasti nykytilanne muistuttaa meitä siitä, että emme ole vielä täyttäneet lupauksiamme.

  Daniel Dăianu (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan painottaa, että WTO:n uudistuksen olisi sisällyttävä koko institutionaalisen, globaalien haasteiden hallintaa käsittelevän rakenteen uudelleenjärjestelyyn.

Miettikää vain ilmaston lämpenemisen vaikutuksia ja talouden valtavan epätasapainon aiheuttaman kriisin vaikutuksia. Vapaan kaupan on oltava oikeudenmukaista. Se on myös liitettävä politiikkaan, jolla autetaan köyhiä maita kehittymään erityisesti maatalouden kautta. Elintarvikkeiden hintojen valtava nousu kiihdyttää protektionismia ja rajoituksia, ellemme keskity kehittämään elintarviketuotantoa kaikkialla maailmassa.

Perustarvikkeiden hintojen nousu on pahentanut yleistä tilannetta erittäin monimutkaiseksi. Elintarvikkeita pidetään yhä enemmän kansallisena turvallisuusongelmana sekä rikkaissa että köyhissä maissa. Tämän takia yhteisen maatalouspolitiikan, EU:n kehitysapupolitiikan ja energiapolitiikan uudistusta on tutkittava muistaen dramaattiset, kansainväliset muutokset.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin kiinnittää huomionne kolmeen seikkaan tässä keskustelussa.

Ensinnäkin monet maat, jotka ovat WTO:n jäseniä, eivät silti täytä sosiaalisia, ympäristöllisiä ja eläinten hyvinvointiin liittyviä ehtoja. Tästä seuraa, että valmistuskustannukset ovat pienemmät näissä maissa. Tällöin on kuitenkin valitettavasti mahdotonta kilpailla kyseisissä talouksissa valmistettujen tuotteiden kanssa. Tämä on otettava huomioon, kun parannetaan kolmansien maiden tuotteiden pääsyä Euroopan markkinoille, sillä muuten monet Euroopan tuotantoalat yksinkertaisesti lakkaavat olemasta.

Toiseksi Euroopan markkinoita avataan jatkuvasti enemmän kolmansien maiden maataloustuotteille vastineeksi kyseisten maiden antamista myönnytyksistä eurooppalaisten teollisuustuotteiden ja palveluiden viennille. Tämän takia Euroopan maatalouden mahdollisuudet heikkenevät.

Kolmanneksi tuen täysin Cristiana Muscardinin ehdotuksia, jotka koskevat WTO:n parlamentaarisen yleiskokouksen luomista, muutoksia maiden luokitteluun kehittyneisiin ja kehittyviin, tarvetta tiiviimpään yhteistyöhön WTO:n ja YK:n välillä ja poikkeusta yksimielisyyden periaatteesta erityisesti työryhmien ja komiteoiden tasolla WTO:ssa.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kovasti kertoa siitä, mitä ajattelen WTO:n uudistuksesta, mutta sen sijaan esitän komissiolle kysymyksiä, joihin haluaisin vastaukset. Kysymykset osoittavat ne asiat, jotka meidän on otettava huomioon keskustellessamme WTO:n uudistuksesta jo mainittujen menettelytapaa koskevien uudistusten, esimerkiksi avoimuuden, lisäksi.

Ilmastonmuutoksen yhteydessä painostetaan jatkuvasti enemmän biopolttoaineiden käyttöön. En halua aloittaa keskustelua siitä, onko tämä hyvä vai paha asia, mutta esitän seuraavat kysymykset, jotka liittyvät Euroopan unionin sitoumuksiin WTO:ssa. EU:n ilmastonmuutospakettiin kuuluu useita ympäristökriteereitä, jotka biopolttoaineiden on täytettävä. Kuitenkin minä ja monet kollegani haluaisimme, että asiaan sovellettaisiin sosiaalisia kriteerejä, esimerkiksi vähimmäispalkkaa ja lapsityövoiman estämistä. Käykö tämä yksiin WTO:n vaatimusten kanssa? Jos ei, eikö meidät tällöin pakoteta asemaan, jossa joudumme hyväksymään lapsityövoiman ja alipalkkauksen? Toinen kysymykseni koskee muuntogeenisiä organismeja sisältävien elintarvikkeiden kauppaa. Mielestäni Cartagenan pöytäkirjassa jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi, hyväksyvätkö ne muuntogeeniset organismit. Käykö tämä yksiin WTO:n sääntöjen kanssa, ja jos ei, miten ratkaisette tämän? Parlamentti on ilmaissut, että enemmistö sen jäsenistä vastustaa hylkeennahan kauppaa. Kanada uhkailee nyt saavansa hylkeennahan kaupan läpi WTO:ssa. Miten arvelette, että EU:n kansalaisten enemmistön toiveita voidaan puolustaa tässä kysymyksessä? Mielestäni nämä kysymykset ovat erittäin tärkeitä, ja ne on otettava huomioon, kun pohdimme uudistusta.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kansojen välinen kaupankäynti on hyvä asia. Vapaa kauppa on toivottavaa, mutta maailma on nykyään muuttunut, eivätkä WTO:n säännöt sovi siihen enää, ja niitä olisi tarkistettava useilta kohdin.

Kansainvälisen kaupan perusolemus on muuttunut. Aiemmin kauppa perustui täydentävyyteen: hankimme sitä, mitä meillä ei ollut, ja veimme maasta ylijäämämme. Tällainen järjestely sai kansat kukoistamaan. Nykyään vallitsee kuitenkin sosiaalinen polkumyynti. Hylkäämme sen, mitä osaamme tehdä, tuodaksemme maahan sitä, mitä toiset tekevät edullisemmin. Syynä ei ole kuitenkaan se, että tällainen olisi tuottavampaa, vaan se, että näin kulut ja verot ovat pienemmät ja sosiaalisia rajoitteita on vähemmän.

Tämän WTO:n järjestelyn nojalla köyhät maat, köyhät rikkaissa maissa, tekevät rikkaista köyhissä maissa vieläkin rikkaampia. Järjestelyn perustana ovat jatkuvasti vähemmän yhteisvastuu tai molemminpuoliset sopimukset maiden välillä. Pikemminkin kyse on järjestelystä, joka aiheuttaa häiriötä kansoille ja luo ristiriitoja voittajien ja häviäjien välille.

WTO:n sääntöjä on tämän takia muutettava. Niillä on palautettava yhteisön etusija ja herätettävä uudelleen henkiin Rooman sopimus, jolla luotiin yhteinen ulkoinen tariffi. Siinä kyse ei ollut ylihuolehtivaisesta suojelusta, vaan reilusta korvauksesta sosiaalisen polkumyynnin tapauksissa. Perustajat eivät olleet aina väärässä. WTO:n on otettava arvaamattomat vaihtosuhteiden vaihtelut huomioon arvioidessaan kaupparajoitteita. On mahdotonta hyväksyä, että yuan pysyy matalalla tasolla, kun maa tekee suurta voittoa ulkomaankaupassa. On pöyristyttävää, että EADS-yhtiö menettää miljardi euroa joka kerta, kun Yhdysvaltain dollari laskee 10 senttiä käsitteellistä euroa kohden.

Yhteenvetona totean, että oikeasti vapaan kaupan tulevaisuus muistuttaa meitä siitä, että meillä on vielä paljon tehtävää, ennen kuin voimme rentoutua. Toisaalta meidän on palautettava raja politiikan ehtona ja näin myös ihmisten vapauden ehtona, mutta toisaalta meidän on jätettävä raha- ja talouspolitiikka taka-alalle ja nostettava etualalle todellinen, tuottava talous, sillä vain sen ansiosta ihmiset voivat elää täällä vapaasti.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, WTO:lla on useita heikkouksia, mutta mielettömin niistä on varmastikin se epätasa-arvoinen etuasema, jonka WTO antaa Kiinalle, Intialle ja Brasilialle myöntämällä niille edullisen aseman kehitysmaana. Kyseiset maat olivat aikanaan nousevia talouksia, mutta nykyään ne ovat jo aivan teollistuneita ja voivat kilpailla parhaiden kanssa. Maat ovat tosiaankin niin menestyneitä, että ne ovat maailmanjohtajia useilla aloilla. Kuitenkin jostakin selittämättömästä syystä annamme niille vapaalipun kehitysmaina ja hyväksymme niiltä siis alempia vaatimuksia ja sitoumuksia.

Ei ole mikään ihme, että äänestäjäni kokevat usein, että WTO ei vastaa tai palvele heidän etujaan. Tämä tunne vain vahvistuu, kun he näkevät komission jäsen Mandelsonin antavan ainutkertaisia myönnytyksiä myönnytysten perään maatalousasioissa.

Hyvä komission jäsen, oikeanlaiseen sopimukseen pääseminen on tärkeämpään kuin sopimukseen pääseminen. Sopimus ei ole oikeanlainen, jos se pyyhkii maatalouselintarviketeollisuutemme pois halpatuonnin vyöryllä, joka saapuu maista, joita kohtelemme suotuisammin kuin maiden vahva taloudellinen kyky vaatisi.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, järjestö, joka ei toimi kunnolla, on uudistettava, jotta voidaan varmistaa, että se palvelee kaikkia sidosryhmiä ja kuluttajia oikein. Tuemme vapaata kauppaa, mutta valitettavasti se tuo usein mukanaan houkutuksen antaa ahneudelle periksi. Vapautuneelle kaupalle on luotava valvontajärjestelmä, ja tämä on vahvan ja oikein toimivan Maailman kauppajärjestön tehtävä. Kansainvälisen kaupan mittasuhteet, nopeus ja laajuus ovat nyt sellaiset, että tarvitaan hyvää koordinointia. Euroopan parlamentti ei voi jäädä toimettomaksi. Sisimmässäni olen aivan vakuuttunut siitä, että järjestön uudistamista koskevalla Cristiana Muscardinin työllä autetaan vastaamaan näihin odotuksiin ja saadaan aikaan kansainvälinen elin, joka pystyy ohjaamaan kauppaa selvään ja hyvin määriteltyyn suuntaan.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluaisin onnitella Cristiana Muscardinia erinomaisesta mietinnöstä.

WTO:lla on maailmassa edelleen merkittävä asema, jota se hoitaa hyvin, mutta järjestöä on nykyaikaistettava ja uudistettava. Mielestäni yksi keskeisimmistä uudistuksista on tuoda WTO:hon parlamentaarista demokratiaa. Tarvitsemme parlamentaarista yleiskokousta, joka tapaa säännöllisesti ja valvoo työtä, jota tehdään WTO:ssa neuvottelupöydän äärellä.

Meidän on myös päivitettävä WTO:n sääntöjä varmistaaksemme, että ympäristön kestävä kehitys ja ilmastonmuutos otetaan paremmin huomioon WTO:n neuvotteluissa ja että sosiaaliset ja työhön liittyvät lausekkeet otetaan myös mukaan WTO:n neuvotteluihin. Erityisesti haluaisin, että ILO osallistuisi nykyistä enemmän WTO:n työhön.

Tuen Cristiana Muscardinin kansainvälisen kaupan valiokunnassa laatimaa mietintöä kokonaisuudessaan.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, yhteismarkkinat ja rajoittamaton kauppa ovat keskeisiä edellytyksiä taloudelliselle kehitykselle. Terminä ”rajoittamaton” ei kuitenkaan tarkoita sääntelemätöntä ja periaatteetonta. Periaatteiden olisi määrättävä ehdot kaupankäynnille ja edistettävä kilpailukykyä. Kauppaa on säänneltävä asianmukaisesti maailmanlaajuisesti, ja tämä on kriittistä globalisaatiokehyksessä. Tämän takia Maailman kauppajärjestön asema on niin tärkeä. WTO on laaja-alainen elin, johon kuuluu yli 150 jäsenmaata. Se pystyy tehokkaampaan toimintaan, jos sen valtuudet määritellään selkeästi ja rajoitetaan kauppapolitiikkaan.

Selkeyden ja kilpailukyvyn takia on ennen muuta varmistettava, että tuotantomenetelmissä noudatetaan annettuja normeja ja laatuvaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi ympäristönsuojelua, työ- ja palkkausoloja ja eläinten hyvinvointia. Kilpailukykyä ei mitata ainoastaan tuotantokustannuksilla ja hinnoilla. Lopuksi haluan sanoa, että WTO:n uudistus on osoitus tahdosta työskennellä yhdessä kehityksen eteen ja köyhyyden torjumiseksi.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni kaikille asianosaisille, erityisesti esittelijälle, tästä mietinnöstä.

Havaitsen – ja lainaan tässä vapaasti mietinnön perusteluja – että kansainvälisen valiokunnan suunnittelema tutkimus koko Maailman kauppajärjestöstä perustuu erittäin vahvasti päätelmiin Sutherlandin raportissa, joka on maannut vuosikausia hyllyllä keräämässä pölyä. Kun valiokunta laatii oman mietintönsä, komission tehtävänä on ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin Genevessä, jotta suositellut parannukset toteutetaan.

Onko meillä takeita siitä, että yhdelläkään uudella mietinnöllä saataisiin aikaan enemmän toimintaa kuin erinomaisella Sutherlandin raportilla? Tuleeko ympäristö- ja ilmastonmuutoskysymyksistä osa uutta WTO-pakettia? Kun muistamme – nämä seikat on jo mainittu – kehitysmaiden väliltä puuttuvan yhtenäisyyden ja Kiinan, Brasilian ja Intian aseman tällä hetkellä, erottelemmeko jatkossa kehityksen eri tasot selvemmin toisistaan?

Viimeinen kysymykseni on: onko kaikkien alueiden alueellista elintarviketurvallisuutta harkittu perustellusti?

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää arvoisia parlamentin jäseniä heidän huomioistaan ja ehdotuksistaan, jotka otetaan huomioon komission pohtiessa WTO:n uudistusta.

Myös komissio on huolissaan monista keskustelussa esitetyistä seikoista ja tukee monia Cristiana Muscardinin laatiman mietinnön ehdotuksia. On kuitenkin huomattava, että joitakin ehdotuksia vastustetaan vahvasti, mutta komissio aikoo tukea niitä varmasti.

Komissio tukee etenkin pyyntöä yhdenmukaistaa WTO:ta ja muita kansainvälisiä järjestöjä keskenään ja pyyntöä parempaan avoimuuteen sekä parlamenttien vahvempaan asemaan erityisesti valvonnassa ja kauppapolitiikan arvioinnissa. Komissio on samaa mieltä myös siitä, että vahva WTO on kehitysmaiden edun mukainen.

Haluaisin vastata myös Kartika Tamara Liotardin huomioihin, jotka menevät WTO:n uudistusta pidemmälle. En voi syventyä yksityiskohtiin tässä vaiheessa, mutta haluaisin vakuuttaa teille, että olemme jo yhteydessä kumppaneihimme lapsityövoimasta ja muista siihen liittyvistä asioista ja tuemme ILO:n ja WTO:n välistä yhteistyötä.

Lopuksi haluan sanoa, että välitän kommenttinne varmasti kollegalleni Peter Mandelsonille, jotta ne otetaan täysin huomioon keskusteluissa muiden WTO:n jäsenten kanssa.

  Cristiana Muscardini, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää komissiota sen osoittamasta arvostuksesta valiokunnan työtä kohtaan. Olen kiitollinen myös avusta, jota saimme kehitysyhteistyövaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan valmistelijoilta ja monilta kollegoilta, jotka ovat puhuneet täällä parlamentissa. Käyttäisin heidän poliittista ja – tavallaan – teknistä tukeaan hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla tänä iltana osoittaakseni komissiolle jälleen kerran, että aikaa ei ole hukattavaksi. Voi niitä, joilla on aikaa ja jotka tuhlaavat sitä! On toisin sanoen totta, että Dohan kierroksessa voidaan lopulta päästä ratkaisuun, mutta ratkaisua on lykätty aivan liian usein viime vuosina. Kun edessämme on nyt erittäin vakava elintarvikekriisi, meidän on muistettava, että vastuu on osittain tietyillä käytännöillä – osittain Euroopan unionilla – joilla kauan sitten puututtiin toisenlaisiin maatalous- ja elintarvikealan kehittymisnäkymiin.

Jos haluamme välttää vastakkainasettelua aidosti köyhien kehitysmaiden ja jo teollistuneiden maiden välillä ja jos haluamme markkinoista oikeudenmukaiset – ja markkinat voivat olla oikeudenmukaiset ja vapaat vain sääntöihin perustuen – meidän on oltava rohkeita. Emme voi hyväksyä jälleen uutta viivytystä, jos haluamme puolustaa ihmisarvoisen työn käsitettä ja nopeuttaa riidanratkaisua.

Kansainvälisen kaupan valiokunta tietää ongelmat, jotka liittyvät WTO:n uudistukseen. WTO:n tietyt työskentelytavathan ovat kehittyneet ajan mittaan. Kuitenkin valiokunta tietää myös, että WTO voi vastata eri tahojen odotuksiin ja muuttua kolmannen vuosituhannen uudenaikaiseksi järjestöksi vain, jos se löytää jostain voimaa ja rohkeutta astua uudistusten tielle. Komission tehtävänä on nyt ottaa huomioon pohdintamme, jotka parlamentti ilmaisee muodollisesti poliittisena pyyntönä huomenna suurella enemmistöllä.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. – (EN) Vuonna 2001 Dohan neuvottelukierroksen tavoitteena oli madaltaa kaupan esteitä kaikkialla maailmassa ja mahdollistaa näin vapaa kauppa vauraudeltaan erilaisten maiden välillä.

Vuonna 2005 EU leikkasi EU:n sokerinviljelijöille tarjoamia hintoja lähes 40 prosentilla Maailman kauppajärjestön määräyksen mukaisesti. Tämän tarkoituksena oli auttaa maailmanlaajuisilla markkinoilla köyhempiä maita, esimerkiksi Australiaa, Brasiliaa ja Thaimaata. Valitettavasti päätöksellä oli erittäin kielteinen vaikutus Euroopan unionin valtioihin, esimerkiksi Irlantiin, jonka sokerintuotanto tuhoutui, ja köyhimpiin sokerintuottajamaihin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueella, esimerkiksi Mauritiukseen, Belizeen ja Fidžiin.

Nyt jälleen vuonna 2008 monissa näistä köyhimmistä maista, jotka kärsivät EU:n sokeriuudistuksen vaikutuksista, on kansalaislevottomuuksia peruselintarvikkeiden, esimerkiksi riisin ja maissin, hintojen takia. Kansalaisilla ei ole niihin varaa, koska heillä ei ole enää tuloja sokerista.

Ennen kuin ryhdymme uusiin hajottamistoimiin kaupan suojelemiseksi, meidän olisi tehtävä rehellinen vaikutustenarviointi siitä, miten EU voisi vaikuttaa joihinkin köyhimmistä naapureistaan, jotta kaupan muutokset eivät vaikuttaisi jälleen tuhoisasti.

14. Vapaakauppasopimus Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Helmuth Markovin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä viimeaikaisista tapahtumista Euroopan Unionin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välistä vapaakauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa (O-0032/2008 - B6-0020/2008).

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, jotkut saattavat sanoa, että neuvottelut vapaakauppasopimuksesta Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa ovat jatkuneet 17 vuotta. Itse asiassa pääsisällöstä on kuitenkin keskusteltu vasta vuodesta 2002. Me komissiossa toivomme yhdessä neuvostossa olevien jäsenvaltioiden edustajien kanssa, että neuvottelut saadaan päätökseen mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Tiedämme, että vapaakauppasopimuksella voidaan syventää alueidemme välisiä suhteita. Vapaakauppasopimusneuvotteluja käytiin vuonna 2007 nopeutettuun tahtiin, ja ne huipentuivat Dohassa joulukuussa 2007 komission jäsenen Mandelsonin vierailuun, joka sai aikaan merkittävän poliittisen sysäyksen. Olemme edistyneet hyvin kaikilla osa-alueilla ja olemme lähempänä sopimusta kuin koskaan aiemmin.

On kuitenkin joitakin huomattavia seikkoja, jotka ovat olennaisia, jotta EU:lle voidaan taata todellinen etusija pääsyyn Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) markkinoille ja jotta ketään ei syrjitä. Nämä seikat koskevat vientimaksuja, joitakin – erityisesti Arabiemiirikuntien asettamia – poikkeuksia energiapalveluissa ja sopimuksen tiettyjä horisontaalisia määräyksiä esimerkiksi kilpailusta ja teollis- ja tekijänoikeuksista. Neuvottelukierros peruttiin tammikuussa. Sen jälkeen GCC:ltä ei ole saatu minkäänlaista palautetta. Toivomme nyt, että seuraava neuvottelukierros voitaisiin järjestää toukokuun alussa samaan aikaan kuin EU:n ja GCC:n sekakomitean kokous, joka on määrä pitää 6. toukokuuta.

Tavoitteenamme on edistyä seuraavalla kierroksella ja saada neuvottelut päätökseen mahdollisimman pian, toivottavasti Ranskan puheenjohtajuuskauden alkukuukausien aikana. Vapaakauppasopimuksella pyritään luomaan EU:n ja GCC:n välille etuoikeutettu suhde WTO:n periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti. Näin voidaan vapauttaa käytännössä kaikki osapuolten välinen kauppa. Sopimuksella pyritään myös tukemaan GCC:n jäsenmaita niiden taloudelliseen monimuotoisuuteen tähtäävässä politiikassa kannustamalla niitä uusiin talousuudistuksiin ja tarjoamalla mahdollisuutta suurempiin ulkomaisiin sijoituksiin alueen sisäisten, kasvavien sijoitusten lisäksi.

Vapaakauppasopimukseen kuuluu tärkeitä, molempien osapuolten antamia sitoumuksia palveluiden ja sijoitusten kaupassa ja molemminpuolisessa pääsyssä julkisille hankintamarkkinoille myös energian ja kuljetusten aloilla. Sopimuksessa esitetään kunnianhimoisia aikatauluja tariffien vapauttamiselle, mukaan lukien kemikaalialalle. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, sopimuksessa käsitellään myös tullien ulkopuolisia aloja, esimerkiksi kaupan teknisiä esteitä, ihmisten ja kasvien terveyttä koskevia määräyksiä ja teollis- ja tekijänoikeuksia.

Euroopan parlamentti on ilmaissut huolensa siitä, että Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa neuvoteltavassa vapaakauppasopimuksessa ei ole lausekkeita ihmisoikeuksista ja sosiaali- tai ympäristöstandardeista. Haluaisinkin aivan ensimmäiseksi selventää, että EU:n ja GCC:n välisen vapaakauppasopimuksen tämänhetkiseen luonnokseen sisältyy useita kaupan ulkopuolisia lausekkeita, joissa käsitellään ihmisoikeuksia, muuttoliikettä, terrorismin vastustusta ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä. Näistä lausekkeista sovittiin GCC:n kanssa joitakin vuosia sitten. Viimeisimmissä neuvotteluissa kävi kuitenkin ilmi, että GCC:llä oli joitakin huomattavia kysymyksiä sanamuodosta keskeyttämislausekkeessa, joka liittyi sopimuksen keskeisten poliittisten elementtien soveltamiseen. Näiden lausekkeiden lisäksi sopimuksen esipuheessa viitataan tarpeeseen vahvistaa GCC:n jäsenmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja suojella ympäristöä. Esipuheessa viitataan myös siihen seikkaan, että osapuolet eivät saisi suosia suoria ulkomaisia sijoituksia laskemalla tai lieventämällä kotimaisia ympäristö- tai merkintäkriteerejä. Sopimuksessa ennakoidaan myös mahdollisuus käynnistää neuvottelut, jos havaitaan, että nykyiset tai esitetyt toimenpiteet eivät vastaa näitä periaatteita.

EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimusneuvotteluissa huomioitiin tulokset ja päätelmät, jotka saatiin kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointitutkimuksesta, joka suoritettiin vuosina 2001–2004. Tämä koski erityisesti niitä aloja, jotka asiantuntijat määrittivät tärkeiksi kestävämmälle talouskehitykselle GCC:ssä, toisin sanoen palveluille ja joillekin teollisuuden aloille. Lisäksi annoimme helmikuussa Euroopan parlamentin pyynnöstä neuvotteluohjeet EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimukselle ja tiedotimme asioista sovittujen menettelyjen mukaan ja luottamuksellisuussääntöjä noudattaen.

Lopuksi haluaisin painottaa, että Euroopan parlamentille on tiedotettu säännöllisesti EU:n ja GCC:n välisten vapaakauppaneuvotteluiden tilanteesta ja että Euroopan komissio aikoo jatkossakin toimia samoin.

  Tokia Saïfi, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisen vapaakauppasopimuksen tekeminen on ollut neuvottelujen aiheena vuodesta 1988 alkaen, ja vihdoin näyttäisi, että osapuolet pääsisivät lopulta sopimukseen.

Olen tyytyväinen viimeaikaiseen edistykseen, koska vapaakauppasopimuksen solmiminen on tärkeää, jotta kauppaa Euroopan unionin ja Persianlahden valtioiden välillä voidaan kasvattaa ja säännellä. Sopimuksella aloitettaisiin uusi, dynaamisempi yhteistyön aikakausi monilla strategisilla aloilla näiden kahden alueen välillä, jotka ovat elintärkeitä toisilleen, mutta joiden välisiltä suhteilta on puuttunut pohja.

Vapaakauppasopimuksen ansiosta tullien ulkopuolisia esteitä voidaan hajottaa ja kaikkia julkisia tukia ja hyvityksiä, erityisesti raaka-aineiden saatavuudesta, voidaan poistaa nykyisiä WTO:n sääntöjä noudattaen. Valtiollisten sijoitusrahastojen merkitys on kasvanut ja luonut mahdollisuuksia ja haasteita, joiden pitäisi olla aiheena perusteellisissa tutkimuksissa, vuoropuhelussa ja rakentavassa yhteistyössä Euroopan parlamentin ja Persianlahden valtioiden välillä.

Tavoitteena on pitää yllä olosuhteita, jotka ovat avoimet sijoituksille ja joissa sijoituksista tulee avoimempia. Näiden rahastojen hoitajien onkin pystyttävä antamaan markkinoille lisätietoja varojen alkuperästä, sijoitustavoitteista ja strategioista. Euroopan on kuitenkin myös varmistettava, että se on kiinnostava alue näille kasvua, innovointia ja työpaikkoja luoville varoille. Kilpailuhan on kansainvälisesti kovaa, kun yritetään houkutella tuottavaa pääomaa.

Vapaakauppasopimuksen tekeminen kannustaa Persianlahden valtioita vastaanottavaisemmiksi eurooppalaisten kumppanien näkemyksille, mikä auttaa meitä monipuolistamaan ja nopeuttamaan kauppaamme ja lähentymistämme.

  Carlos Carnero González, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluaisin kiittää arvoisaa komission jäsentä hänen selvityksestään. Kerron nyt heti, että myös Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteisiin kuuluu vapaakauppasopimuksen allekirjoittaminen Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa.

Meidän on tehtävä tämä mahdollisimman pian. Siitä on hyötyä Euroopalle ja GCC:hen kuuluville maille. On kuitenkin myös totta, että tämän sopimuksen neuvotteluvaltuudet ovat jokseenkin vanhat. Valtuuksiin ei kuulu tarpeellisia lausekkeita, joilla keskitytään nykyajan keskeisimpiin aiheisiin, esimerkiksi ihmisoikeuksiin, työllisyyteen tai ympäristöön.

Olinkin ilahtunut kuullessani komission jäsenen kertovan meille, että komissio aikoo tehdä kaiken voitavansa, jotta nämä asiat otetaan huomioon sopimuksessa. Muutenhan tämä olisi täysin käsittämätöntä, koska emme puhu pelkästään kaupasta tai taloudellisesta vaihdosta.

Tiedämme kaikki, että puhumme tärkeistä maista, joilla on öljyä, yhtä maapallon suurimmista vaurauden lähteistä, elintärkeästä osasta nyky-yhteiskuntaamme.

Kyseisillä mailla ei ole kuitenkaan pelkästään öljyä. Maissa on myös ihmisiä, miehiä ja naisia, miehiä ja naisia, jotka ovat syntyneet näissä maissa, ja toisia miehiä ja naisia, jotka ovat tulleet muista maista työskentelemään kyseiselle alueelle. Pelkään, että ihmisoikeuksia ei kunnioiteta kyseisissä maissa asianmukaisesti esimerkiksi sananvapauden ja yhdistymisvapauden osalta. Sukupuolten välisen tasa-arvon puutteen osalta emme voi olla kuin häpeissämme ja närkästyneitä, kun luemme uutisia, esimerkiksi Human Rights Watch -järjestön raportteja, joissa kerrotaan, että joissakin kyseisistä maista naisten on pyydettävä niin kutsutulta ”holhoojalta” – naisen isältä, mieheltä tai jopa pojalta – lupaa työntekoon, matkustamiseen, opiskeluun tai jopa terveydenhuollon palvelujen käyttämiseen. Tätä on yksinkertaisesti mahdotonta, täysin mahdotonta hyväksyä.

Voisimme tietenkin puhua aiemmin mainitusta tilanteesta eli kyseisissä maissa työskentelevistä maahanmuuttajista, joista muodostuu vahva työvoima. Ovatko heidän oikeutensa turvattuja? Entä mitä ovat tärkeimpien öljyntuottajamaiden, esimerkiksi GCC:n valtioiden, ympäristöön liittyvät huolet? Ovatko maat kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta vai raakaöljyn hinnasta?

Tämä on sanottava sopuisasti, mutta selvästi. Tämän takia olemme iloisia, että huomenna äänestämme päätöslauselmasta, johon on vihdoin sisällytetty tärkeitä kohtia, esimerkiksi kohdat 17 ja 19, jotka katsomme laatineemme yhdessä. Kohdissa viitataan esimerkiksi siihen, että ihmisoikeuslausekkeen olisi oltava keskeinen osa Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa allekirjoitettavaa vapaakauppasopimusta ja että osapuolten on ratifioitava Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset.

Olemme jättäneet myös täydentäviä tarkistuksia, joita ryhmät toivoaksemme voivat tukea, painottaaksemme näitä kysymyksiä. Meidän on kuitenkin varottava lähettämästä vääränlaista viestiä liittolaisillemme: ihmisoikeuksia on puolustettava joka tapauksessa, kuuluipa öljy mukaan kuvaan tai ei.

  Ramona Nicole Mănescu, ALDE-ryhmän puolesta. – (RO) Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisestä vapaakauppasopimuksesta käytävien neuvottelujen kehitystä käsittelevä keskustelu herätti heti kiinnostukseni, koska vierailin kyseisellä alueella äskettäin yhdessä suhteista Persianlahden valtioihin vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan kanssa.

Parlamenttien välisissä kokouksissa keskusteltuihin aiheisiin kuuluivat myös neuvottelut tästä sopimuksesta.

GCC:n edustajat ilmoittivat, että eurooppalaiset painostivat päästäkseen rajoituksetta kiinni useisiin sijoitusmahdollisuuksiin, kun taas GCC:tä ei kiinnosta pelkästään pääoman hankkiminen vaan myös teknologian ja johdon asiantuntemus.

Toisaalta aloitetut neuvottelut olisi pitänyt saada päätökseen vuonna 2006, mutta kuten sanottua, ne jatkuvat, ja syytä on molemmissa osapuolissa.

Euroopan unionin mukaan GCC:n jäsenet tarvitsisivat koordinointia ja uudistusta, ja GCC:ssä taas valitetaan loputtoman monista vaatimuksista, joihin Persianlahden valtioiden olisi vastattava.

Kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen Peter Mandelson muistutti muutamista tärkeimmistä vaatimuksista: markkinoille pääsystä, tuotteiden alkuperämerkinnöistä, hallitusten myöntämistä luvista, sijoitusten suojaamistoimenpiteistä ja niiden takaamiskriteereistä GCC:ssä.

Tämän takia uskon, että molemmat osapuolet sitoutuisivat vapaakauppasopimuksella virallisesti taloudelliseen yhteistyöhön ja saisivat näin molemmin puolin tärkeitä etuja, joihin kuuluvat muun muassa energiayhteistyön kehittäminen, alueen taloudellinen ja teknologinen kehitys ja epäsuorasti myös paremmat vaikutusmahdollisuudet ympäristönsuojeluun, yhteismarkkinoiden perustaminen ja eurooppalaisten sijoitusten kasvu.

Toisaalta kyseisellä alueella käydään keskustelua arasta aiheesta, ongelmista ihmisoikeuksien kunnioittamisessa. Euroopan unionilla on tärkeä asema kansainvälisessä taloudessa, mutta samalla se on myös tärkeimpiä tekijöitä perusihmisoikeuksien edistämisessä.

Alueen aktiivisimpien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa käymäni keskusteluista selvisi hyvin, että vapaakauppasopimusneuvottelut antoivat mahdollisuuden painostaa Persianlahden valtioita myöntämään kansalaisilleen lisää siviilioikeuksia ja poliittisia oikeuksia.

Kun talousasioista on keskusteltu, olisikin kiinnitettävä ehdottomasti enemmän huomiota lainsäädäntöön, joka koskee siirtotyöläisten ja naisten oikeuksien kunnioittamista.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni kannattaa vahvasti komissiolle esitettyä pyyntöä lisätietojen antamisesta parlamentille vapaakauppasopimusneuvotteluista ja erityisesti nykyisistä neuvotteluvaltuuksista ja päivitetystä kestävään kehitykseen kohdistuvasta vaikutustenarvioinnista.

Kannatamme myös painotusta, jonka mukaan kestävä kehitys on mainittava vapaakauppasopimuksessa selkeästi. Tämä on tarpeen, kun otetaan huomioon Persianlahden valtioiden heikot tulokset yhteiskunta- ja ympäristökriteerien täyttämisessä. Olemmekin huolestuneita kauppapolitiikan pääosaston ehdotuksista siitä, että koska vapaakauppasopimusneuvottelut Persianlahden maiden kanssa aloitettiin kauan sitten, kun kestävän kehityksen kysymykset eivät olleet yhtä tärkeitä, on nyt jotenkin liian myöhäistä rasittaa neuvotteluita uusilla kysymyksillä kuten ihmisoikeuslausekkeilla.

Mielestäni meidän on sanottava, että tätä on mahdotonta hyväksyä poliittisesti ja että toivomme kauppapolitiikan pääosaston muistavan, että parlamentin on annettava hyväksyntänsä neuvottelujen lopputuloksille.

Persianlahden alueen kaupan sosiaali- ja ympäristöstandardien aiheuttamien huolien lisäksi meidän on pohdittava entistä huolellisemmin sitä, minkälaista kauppaa Persianlahden kanssa tehtävällä vapaakauppasopimuksella pyritään vapauttamaan. Tiedämme tietenkin, että EU on kiinnostunut rajoittamattomasta pääsystä energialähteisiin ja kaupan kaikenlaisten esteiden, esimerkiksi vientitullien ja määrärajoitusten, poistamisesta. Tiedämme tietenkin, että EU yrittää voittaa muut teollistuneet ja nousevat taloudet saadakseen parhaat käyttöoikeudet ja että EU havaitsee energian hintojen nousevan ja haluaa myydä kyseiselle alueelle enemmän korjatakseen kauppatasapainoa. Tämä on tietenkin täysin ristiriidassa EU:n esittämien ilmastonmuutospolitiikan tavoitteiden kanssa.

Kuvitellaanpa toisenlainen tilanne. Mitä, jos EU ei yrittäisikään tasapainottaa kauppasuhteitaan täydellisellä vapauttamisella, vaan käyttäisi kaupan epätasapainoa kannustimena kehityksen ja uusiutuvan energian käytön edistämisessä. Mitä, jos EU ei osallistuisikaan kansainväliseen kilpaan öljyn saamisesta turvatusti, vaan vaatisi monenvälisiä sopimuksia, joilla annettaisiin kaikille maille oikeudenmukainen osa maapallon vähenevistä resursseista.

Haluaisimme tietenkin tällaisen kunnianhimoisen tulevaisuudennäkymän toteutuvan. Siihen verrattuna parlamentin vaatimus kestävän kehityksen sisällyttämisestä selkeästi vapaakauppasopimukseen on vähimmäisehto, jonka tarvitsemme päättäessämme, voimmeko hyväksyä tulevan sopimuksen.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvin toimivan vapaakauppasopimuksen tärkeyttä ei voi liioitella. EU:n vienti GCC:n jäsenmaihin on kasvanut 1980-luvusta lähtien. Persianlahden alue on tällä hetkellä EU:n kuudenneksi suurin vientimarkkina-alue, ja EU on GCC:n tärkein kauppakumppani. Vuonna 2005 EU:n vienti GCC:hen oli noin 50 miljardia euroa, kun taas tuonti GCC:stä EU:hun oli arvoltaan noin 37 miljardia euroa.

Komissio olettaa kaupan määrän kaksinkertaistuvan pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Lisäksi, käsittääkseni ensimmäistä kertaa, esitettyyn sopimukseen suunnitellaan lausekkeita ihmisoikeuksista sekä terrorismin leviämisen estämisestä ja vastustamisesta, ja tämä on tietenkin myönteistä.

Sopimuksen tekeminen on valitettavasti kestänyt valtavan kauan, ja Peter Mandelsonin vierailu alueella helmikuussa 2007 antoi vapaakauppasopimukselle sysäyksen, kuten sanoitte, arvoisa komission jäsen, jos lainasin teitä oikein.

Käsittääkseni Peter Mandelsonin vierailu muistetaan kuitenkin siitä, että hän syytti Persianlahtea protektionismista, joka oli syynä vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisen viivästyksiin. Uskooko komissio edelleen, että tilanne on tällainen ja että tämänkaltainen kielenkäyttö edistää kansainvälisiä sopimuksia?

Kauppasopimuksen vastoinkäymisistä huolimatta GCC:n jäsenmaat osallistuvat myönteisellä tavalla komission kanssa lentokenttäturvallisuusmääräysten yhdenmukaistamiseen. Matkustajilta, jotka ostavat nykyään verottomia tuotteita ja siirtyvät jatkolennoille joko Persianlahden tai Euroopan unionin alueella, voitaisiin takavarikoida heidän tavaransa lentokenttien nykyisten nesteisiin liittyvien turvallisuusmääräysten takia.

Onneksi kuitenkin monet Persianlahden yhteistyövaltiot ovat osallistuneet komission työhön ja noudattavat turvatarkastuksia asetuksen (EY) N:o 915/2007 mukaisesti. Näin ymmärtääkseni matkustajat saavat siirtyä jatkolennoille kolmansista maista verottomine ostoksineen sillä ehdolla, että maa on tunnustettu turvalliseksi. Tällä toiminnalla maat ovat aloittaneet menestyksekkään teknisen ja käytännöllisen yhteistyön EU:n kanssa, ja komission olisi kehuttava tämän alan toimia.

Tällainen esimerkki käytännön yhteistyöstä on rohkaisevaa laajempienkin, mahdollisesti myöhemmin voimaan tulevien vapaakauppasopimusten kannalta. Kuitenkin haluaisin, että tällaista yhteistyötä ja tällaisia sopimuksia vauhditettaisiin ja laajennettaisiin.

Vapaakauppasopimuksella voitaisiin edistää myös tieteellistä yhteistyötä Persianlahden valtioiden kanssa ja tukea näin alueen kestävää kehitystä. Tällä hetkellä Euroopan ja Persianlahden valtioiden välillä tehdään hyvin vähän tieteellistä yhteistyötä, vaikka mahdollisuudet siihen olisivat mittavat.

Tiedeyhteistyö on erityisen tärkeää ilmastonmuutoksen ja energiapolitiikan aloilla. Euroopan unioni tuo tällä hetkellä noin 50 prosenttia energiatarpeistaan, ja tästä määrästä 20 prosenttia on peräisin Persianlahdelta.

Vapaakauppasopimusta on vahvistettava ilmastonmuutoksen torjumisen aloilla, ja olenkin tyytyväinen komission suunnittelemaan tämän alan toteutettavuustutkimukseen.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, aloitan hyvistä puolista. Ensinnäkin haluan, että pöytäkirjaan kirjataan kiitokseni David O’Sullivanille, kauppapolitiikan pääosaston pääjohtajalle, joka vastasi nopeasti ja myönteisesti kysymykseemme neuvotteluvaltuuksista. Saimme ne häneltä noin viikossa, kun hän oli tulossa valiokuntaan ja häntä pyydettiin antamaan nuo valtuudet meille.

Olen myös tyytyväinen neuvottelujen merkittävään edistykseen, ja myönnän muiden tavoin, että neuvottelujen pitäisi avata Persianlahden valtioita EU:n kaupalle ja olla hyväksi EU:n liiketoiminnalle.

Hyväksyn myös varauksetta sen, että neuvottelemamme vapaakauppasopimus on joka tapauksessa parannus vuoden 1989 yhteistyösopimukseen. Lisäksi, kuten te, arvoisa komission jäsen, itse muistutitte meille ja kuten Avril Doyle juuri toisti, olen tyytyväinen siihen, että vapaakauppasopimuksessa on useita kaupan ulkopuolisia lausekkeita sellaisista aiheista kuin ihmisoikeudet, muuttoliike, terrorismin vastustaminen ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen.

Olen kuitenkin pahoillani, että Persianlahden valtioiden kanssa neuvottelemamme yhteiskunta-, ympäristö- ja työlausekkeet ovat merkittävästi heikompia kuin ne, joista neuvottelemme nykyisellä vapaakauppasopimusten kierroksellamme. Vaikuttaa, että olemme valmiita hyväksymään Persianlahden valtioille ehtoja, joita emme hyväksyisi esimerkiksi Korean tai ASEAN-maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Komissio on jo kertonut meille – ja tätä saatoimme odottaa – että tämä johtuu siitä, että neuvottelemme vanhoin neuvotteluvaltuuksin. Näitä valtuuksia ei ole päivitetty sitten vuoden 2001. En ole kuitenkaan kuullut keneltäkään komissiosta, en asiasta vastaavalta komission jäseneltä, kauppapolitiikan pääosastosta tai täällä tänään läsnä olevalta komission jäseneltä, miksi neuvottelemme edelleen vanhoin valtuuksin. On vaikeaa olla epäilemättä, että komissiosta tuntui liian vaikealta neuvotella nykyaikaisesta kestävästä kehityksestä, kehityslausekkeista ja työlausekkeista Persianlahden valtioiden kansa. Aivan samoin voitaisiin kysyä, miksi kestävään kehitykseen kohdistuvaa vaikutusten arviointia ei ole päivitetty vuoden 2004 jälkeen? Taaskaan en ole kuullut vakuuttavia perusteluja.

Minun on sanottava, että olen erityisen huolestunut –Carlos Carnero mainitsi naisten olot, joista olen myös huolestunut – mutta erityisen huolestunut olen Persianlahden valtioiden siirtotyöläisten oikeuksista. Nämä ihmiset muodostavat suurimman osan työvoimasta Persianlahden valtioissa, enkä ymmärrä, kuinka heitä suojattaisiin tällä vapaakauppasopimuksella mitenkään. Mitä komissio tekee varmistaakseen, että ILO:n keskeisiä vaatimuksia noudatetaan myös Persianlahden valtioissa siirtotyöläisten osalta?

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, kolleganne Benita Ferrero-Waldner tapasi Bahrainin ihmisoikeusyhdistyksen viime viikolla ja esitti useita kysymyksiä ihmisoikeuksista ja siirtotyöläisistä. Gulf Daily News -sanomalehdessä Ferrero-Waldneria lainataan ja sanotaan, että hän antaa täyden tukensa ihmisoikeuslausekkeille kaikissa vapaakauppasopimuksissa. Miten komissio suunnittelee panevansa tämän lupauksen täytäntöön?

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, kuten on jo sanottu, Euroopan unioni on neuvotellut vapaakauppasopimuksen tekemisestä Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa lähes 20 vuoden ajan.

Sen jälkeen komission neuvotteluvaltuuksia on tuskin muutettu eikä ainakaan ajantasaistettu tarpeeksi. Tuloksena on jokseenkin yllättävä tilanne, jossa unioni ei käytä samoja kriteerejä neuvottelujensa perustana Persianlahden valtioiden kanssa kuin se käyttää muiden kauppakumppaniensa, esimerkiksi Korean tai ASEAN-maiden, kanssa. Neuvotteluvaltuuksissa ei varsinkaan anneta mahdollisuuksia sisällyttää tuleviin sopimuksiin lausekkeita sosiaalistandardeista tai kunnianhimoisia kohtia kestävästä kehityksestä. Kysymys ihmisoikeuksien kunnioittamisesta mainittiin vain ohimennen. Ihmisoikeuksien on oltava osa Euroopan unionin ensisijaista toimintaa, joten ne pitäisi paitsi ottaa täysimääräisesti mukaan tulevaan vapaakauppasopimukseen ja lisäksi niiden pitäisi olla riippuvaisia lakkautuslausekkeista tapauksissa, joissa sitoumuksia ei täytetä. EU:n vastuulla on varmistaa, että kaikissa sen neuvottelemissa kauppasopimuksissa taataan ihmisoikeuksien demokraattisten periaatteiden, Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksien ja ympäristöstandardien edistäminen ja kunnioittaminen.

Persianlahden valtioiden tapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota – David Martin mainitsi tämän juuri – siirtotyöläisten elinoloihin ja oikeuksiin. Kyseisellä alueella on monia tällaisia työläisiä, ja he tukevat alueen nopeaa kasvua, mutta työskentelevät usein olosuhteissa, jotka ovat häpeälliset ja mahdottomat hyväksyä.

Yleisemmin ottaen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on tehostettava tasapainoisten kauppasuhteiden puitteissa kehitetyn kaupan lisäksi poliittista ja sosiaalista vuoropuheluaan. Meidän on tämän takia pantava täytäntöön vapaakauppasopimus, joka ei vaikuta kielteisesti alueella asuviin ihmisiin, vaan päinvastoin vahvistaa heidän poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksiaan. Tämän takia on olennaista esimerkiksi varmistaa, että palveluista neuvoteltaessa huolehditaan siitä, että yleiset julkiset palvelut ovat saatavilla, kestäviä ja edullisia ja vastaavat korkeita laatukriteereitä.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Persianlahden valtioiden ja meidän välisten suhteiden parantaminen on tärkeää nostaa etusijalle. Euroopalla ja Persianlahden valtioilla on monia yhteisiä etuja: toisaalta Eurooppa on maailman vahvin markkina-alue, ja toisaalta Persianlahden alueelta saamme ainutlaatuisia resursseja. Tästä näkökulmasta katsottuna on olennaista syventää suhteitamme kyseisten maiden kanssa huomioiden myös maailmanlaajuisen taustan.

WTO:ssa meillä on ”Kaikki paitsi aseet” -tavoite, ja sen pitäisi olla perusvaatimus. Meidän on päästävä järkevään ratkaisuun mahdollisimman nopeasti, koska se on molempien osapuolten eduksi. Meidän olisi tehtävä myös enemmän edistääksemme tutkimuksen, tietämyksen ja asiantuntijuuden vaihtoa ja yritettävä luoda läheisemmät yhteydet koulutusalalla. Myös yhteinen kanta energiaperuskirjasta on tärkeä.

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisia parlamentin jäseniä heidän huomioistaan EU:n ja GCC:n välisistä vapaakauppasopimusneuvotteluista. Haluaisin painottaa, että komissio tiedottaa parlamentille jatkossakin näiden neuvotteluiden tilanteesta.

Minuun vaikutti erityisesti arvoisien parlamentin jäsenten kiinnostus siihen, että neuvoteltavaan sopimukseen otetaan mukaan poliittinen lauseke, ja haluaisin vakuuttaa teille, että näihin kysymyksiin tartutaan neuvotteluissa. Voin myös vahvistaa sen, mitä täällä sanottiin, eli että tätä seikkaa käsiteltiin komission jäsen Ferrero-Waldnerin viime viikolla Persianlahden alueelle kohdistuneen vierailun aikana. Itse asiassa Persianlahden maat osoittivat määrätietoisesti haluavansa tehdä vapaakauppasopimuksen ja tunnustavansa, että tässä asiassa on tärkeää olla jatkossakin joustava.

  Puhemies. – (FR) Hyvä Avril Doyle, halusitteko esittää työjärjestyspuheenvuoron?

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jätän sen nyt väliin, mutta koska emme käyttäneet viiden minuutin ”catch the eye” -menettelyä, on tapana muissa keskusteluissa ollut – myös jos parlamentin jäsen on jo saanut puheenvuoron – että on mahdollista esittää vielä nopeasti kysymys, jotta käyttäisimme kaiken ”catch the eye” -ajan tai tarvittaessa ainakin vielä toisen minuutin.

Jätän kysymyksen väliin nyt tässä tilanteessa, mutta huomautin asiasta sen takia, että tänä iltana käytettiin vain yksi ”catch the eye” -puheenvuoro. Minulla oli lisäkysymys komission jäsenelle, mutta jätän sen nyt väliin.

  Puhemies. – (FR) Hyvä Avril Doyle, voitte esittää kysymyksen halutessanne. Te ette vain pyytänyt sitä.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, halusin vain painottaa sitä seikkaa komission jäsenelle, että kun otetaan huomioon välttelyt ja viivästykset ja viime tammikuisten neuvotteluiden peruminen ja vähäinen yhteydenpito siitä lähtien ja kaikki tähän kuluneet vuodet – vuosittain kokous tai kaksi – olemmeko vakuuttuneita, että GCC todella haluaa vapaakauppasopimuksen?

Vastasitte tähän tavallaan äsken, mutta halutaanko vapaakauppasopimusta EU:n kanssa? Eikö tämä kysymys olekin oikeutettu, kun huomioidaan neuvotteluihin käytetty aika?

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Haluaisin vastata yksinkertaisesti, että toivomme, että todellista tahtoa on. Kuten tiedätte, viime tammikuulle suunniteltu tapaaminen ei toteutunut, mutta toivomme, että toukokuussa järjestettävässä tapaamisessa voimme käydä tärkeitä neuvotteluita. Toivotaan niin.

  Puhemies. – (FR) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentin Persianlahden valtioista vastaavan valtuuskunnan jäsenenä haluaisin painottaa, että on erittäin tärkeää allekirjoittaa vapaakauppasopimus Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä mahdollisimman pian. Tämän sopimuksen tekeminen vuonna 2008 olisi tärkeä lähtökohta näiden kahden alueen välisten taloussuhteiden syventämiseen, ja Euroopan unionin energiavarmuuden tarve heijastaa tämän kysymyksen tärkeyttä ja kiireellisyyttä.

Kun otetaan huomioon, että nykykauppa keskittyy energia-alalle, on tärkeää, että tulevassa sopimuksessa lähestytään selvästi ja perinpohjaisesti tämän alan yhteistyötä ja lujittamista. Tämä moninkertaistaisi ja helpottaisi energia-alan yhteisten hankkeiden toteuttamista myös EU:n jäsenvaltioiden kanssa Mustanmeren alueella, mikä taas olisi hyödyksi uusille kehitys- ja yhteistyömahdollisuuksille.

Onkin tärkeää asettaa täsmällinen aikataulu nykyisten neuvottelujen saattamiseksi päätökseen sekä muotoiltava tärkeimmät päämäärät molemminpuolisille eduille, jotka johtavat paitsi EU:n ja Persianlahden valtioiden välisten taloussuhteiden vahvistamiseen myös vahvempaan vakauteen ja kestävään kehitykseen yleisesti.

(1) Ks. pöytäkirja.

15. Nollatoleranssilinja kielletyille muuntogeenisille organismeille ja sen taloudelliset seuraukset (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Neil Parishin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä nollatoleranssilinjasta kielletyille muuntogeenisille organismeille ja sen taloudellisista seurauksista (O-0031/2008 - B6-0151/2008).

  Struan Stevenson, laatijan sijainen. − (EN) Arvoisa puhemies, aivan aluksi haluaisin kiittää kollegaani Neil Parishia, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajaa, koska hän antoi minulle mahdollisuuden tulla tänne näin myöhään illalla esittämään hänen suullisen kysymyksensä. Hänellä on valitettavasti ollut jo pitkään suunnitelmissa lähteä Tanskaan komission jäsen Fischer Boelin kanssa, ja tänään iltapäivällä hänen oli lähdettävä Kööpenhaminaan. Hän lähettää siis pahoittelunsa poissaolostaan ja parhaat terveisensä Androula Vassilioulle ja toivottaa tämän tervetulleeksi komissioon.

Todellinen tilanne on nyt tarkistettava. Meillä on EU:ssa kilpailukykyistä ja menestyksekästä siipikarja- ja sianlihateollisuutta. Sitä ei tueta mitenkään. Se ei saa tilatukea, se ei saa mitään valtionapua, ja sen on tultava markkinoilla toimeen omillaan.

Siipikarjan ja sikojen kasvattamisessa suurimmat tuotantokulut tulevat rehusta. Siat ja kanat eivät laidunna pelloilla, minkä takia niiden ravinto perustuu täysin viljapohjaiseen rehuun. Jos kyseistä teollisuudenalaa ei tueta, on varmistettava, että alan toimijat voivat saada käyttöönsä kilpailukykyistä rehua kaikkialla maailmassa.

Euroopassa kestää keskimäärin yli kaksi vuotta myöntää lupa täydellisen turvalliselle muuntogeeniselle tuotteelle. Herculexin, yhden harvoista hyväksytyistä muuntogeenisistä siemenistä, hyväksyminen kesti EU:lta 33 kuukautta. Yhdysvalloissa keskimääräinen hyväksymisaika on tästä puolet, 15 kuukautta.

Tätä ei voida perustella mitenkään. Elintarvikkeiden hintojen noustessa ja siipikarja- ja sianlihateollisuuden kustannusten kasvaessa meillä ei ole varaa tällaisiin viivytyksiin rehuja hyväksyttäessä. Meidän on nopeutettava toimintaa.

Yhdysvalloissa monet näistä muuntogeenisistä tuotteista ovat bioetanoliteollisuuden sivutuotteita, ja ne ovat merkittävästi edullisempia kuin rehut, jotka ovat EU:n siipikarja- ja sianliha-alan tuottajien saatavilla. Kiellämme siis vain itseltämme edullisemman maailmanmarkkinoiden rehun, minkä takia tuottajiemme on käytännössä mahdotonta osallistua kilpailuun. Vakavana vaarana on, että karkotamme työpaikat ja siirrämme teollisuutemme EU:n ulkopuolelle.

Puristit, joiden mielestä meillä ei saisi olla muuntogeenisellä rehulla tuotettua siipikarjaa tai sianlihaa, eivät voita minkäänlaista palkintoa, jos kieltäydymme tällaisesta rehusta. Lopputuloksena on, että menetämme teollisuudenalamme EU:n ulkopuolisille kilpailijoille. Samaan aikaan tuomme maahan edelleen siipikarjan- ja sianlihaa, joka on peräisin eläimistä, joita oli ruokittu täsmälleen samalla muuntogeenisellä rehulla, jonka kielsimme omilta tuottajiltamme. Näin tehdään hullujenhuoneella.

Tarvitsemme myös selviä merkintöjä ja tuotteita, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja. Heidän on tiedettävä, onko heidän syömäänsä lihaa kasvatettu muuntogeenisellä rehulla. Elintarvikkeiden hintojen noustessa suuri osa muuntogeenisellä rehulla tuotetusta lihasta on edullisempaa. Näin kuluttajat voivat valita ja ostaa edullista lihaa niin halutessaan.

Toinen keskeinen rehua koskeva kysymys on nollatoleranssi muuntogeenittömän rehun tuomisessa EU:hun. Jälleen askeettien suuri ryhmä voi rummuttaa rintaansa ja sanoa, että me varmistamme, että muuntogeenisistä tuotteista ei ole pieniäkään jäämiä EU:hun tuotavassa muuntogeenittömässä rehussa. Mutta mikä on nollatoleranssin vaikutus, kun laivalastillinen muuntogeenitöntä soijaa lastataan Brasiliassa ja tuodaan EU:hun? Tällöinhän on mahdollista, että pienenpieni jäämä muuntogeenistä soijaa tarttuu brasilialaisen sataman lastauslaitteistosta. Jos laivan saapuessa EU:hun lastista löydetään pienikin määrä muuntogeenistä soijaa, voidaan koko lasti käännyttää pois, vaikka kyseinen soija olisikin hyväksytty EU:ssa.

Nollatoleranssijärjestelmän seurauksena onkin, että EU:hun tuotavan muuntogeenittömän rehun määrä laskee huomattavasti. Näin siis muuntogeenitöntä rehua käyttävien siipikarjan- ja sianlihatuottajien on vaikeaa saada rehua tarvitsemiaan määriä tarvitsemallaan hetkellä. Ja jälleen kerran heidän on vaikeampaa kilpailla avoimilla maailmanmarkkinoilla.

Jos tosiaan haluamme siirtää siipikarjan- ja sianlihateollisuutemme EU:n ulkopuolelle ja ruokkia kansalaisiamme muuntogeenisellä rehulla kasvatetulla brasilialaisella kanan- ja sianlihalla ja jopa thaimaalaisella kananlihalla, on meidän tällöin noudatettava täsmälleen nykyistä politiikkaa, jossa nollatoleranssia sovelletaan muuntogeenittömään rehuun ja jossa EU:n lupamenettely muuntogeeniselle rehulle kestää järkyttävän kauan.

Arvoisa komission jäsen, olemme ilahtuneita, että olitte niin valtavan kannustava terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston komission jäsenenä. Toivotamme teille hyvää jatkoa, mutta toivomme, että olette ensimmäisenä vastustamassa iltapäivälehtien harhaluuloja Frankenstein-elintarvikkeista ja että toteutatte menettelyjä, joiden ansiosta maanviljelijämme voivat kilpailla kansainvälisesti tasapuolisin toimintaedellytyksin.

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio myöntää, että vaarana on rehun tuonnin vaikeutuminen ja sen hintojen nousu, koska rehua tuovat maat ja EU hyväksyvät muuntogeenisiä organismeja eri tahdissa. Olen tietoinen maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tekemästä tutkimuksesta rehun puutteesta. Haluan painottaa, että kiellettyjä muuntogeenisiä organismeja sisältävään rehuun kohdistetun nollatoleranssipolitiikan vaikutuksista tulee ongelma vain, jos muuntogeenisiä organismeja hyväksytään eri tahtiin. Yksi keskeisimmistä tekijöistä on ero muuntogeenisten organismien hyväksymismenettelyn kestossa kolmansissa maissa ja EU:ssa yhdistettynä vientimaiden puutteellisiin erotusmekanismeihin ja niiden siementeollisuuden markkinointistrategioihin. Merkittävästi vaikuttaa myös se, että tärkeimmät kauppakumppanit käyttävät jatkuvasti enemmän muuntogeenisiä organismeja kauppatavaroissa.

Nämä seikat ovat taustalla komission keskittäessä toimensa tärkeimpiin tekijöihin. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) kanssa on aloitettu keskustelut, joiden tarkoituksena on parantaa tehokkuutta ja lyhentää lupamenettelyn kestoa tinkimättä kuitenkaan EFSA:n tieteellisen arvioinnin laadusta. Haluaisin muistuttaa teitä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön merkityksestä pysyvässä komiteassa ja neuvostossa.

Lopuksi haluaisin vielä huomauttaa, että komissio hyväksyi äskettäin luvan maissi GA21:lle, mikä helpottaa tuontia, sillä tätä muuntogeenistä maissia esiintyy paljon Argentiinasta tuodussa maississa. Komissio on parhaillaan aikeissa lähettää neuvostolle ehdotuksen muuntogeenisen soijapavun hyväksymisestä, kun pysyvässä komiteassa ei päästy kysymyksestä määräenemmistöön. Jos tämä soijapapu hyväksytään, mahdollistetaan useiden rehujen tuonti ja parannetaan näin tilapäisesti rehupulaa, jonka arvoisa parlamentin jäsen mainitsi.

EU:n muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehua koskevalla lainsäädännöllisellä kehyksellä tähdätään ensisijassa varmistamaan markkinoille tuotavien tuotteiden turvallisuus. Tämän takia muuntogeeniset elintarvike- ja rehutuotteet on hyväksyttävä ennen niiden pääsyä markkinoille. EU:ssa on tällä hetkellä käytössä nollatoleranssi hyväksymättömille muuntogeenisille organismeille. Siitä on säädetty lainsäädännössä, jonka ovat hyväksyneet Euroopan parlamentti ja neuvosto parhaana tapana suojella ihmisten ja eläinten terveyttä ja ympäristöä. Näin toimitaan myös useimmissa kolmansissa maissa, mukaan lukien tärkeimmissä muuntogeenisten organismien tuottajamaissa.

Kansainvälisellä tasolla komissio toimii tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja jatkaa tukeaan koodeksin kyseistä aihetta koskevien suuntaviivojen kehittämiselle. Komissio kuitenkin myöntää, että kysymyksessä mainitut tapaukset ovat mahdollisia ja että tällaiset esiintymät on jatkossa helpompi tunnistaa, koska mittaustekniikka kehittyy jatkuvasti. Komissio tutkii, onko sopivaa ja mahdollista löytää erillinen ratkaisu tähän erityisongelmaan noudattaen täysin nykyistä lainsäädäntöä.

Maailman kauppajärjestössä nostettiin Euroopan yhteisöä vastaan kanne vuonna 2003. Asiasta vastaavan paneelin vuonna 2006 valmistuneessa raportissa ei kyseenalaiseksi asetettu EU:n lainsäädäntöä vaan pikemminkin se tapa, jolla sitä oli sovellettu aiemmin. Komissio on pystynyt hillitsemään tätä kiistaa käymällä biotekniikkaan liittyvää säännöllistä vuoropuhelua kanteen nostaneiden kanssa. Osoitimme heille selvästi, että tällä hetkellä EY:n bioteknologiatuotteiden hyväksymisjärjestelmässä ei käytetä lykkäyksiä tai aiheettomia viivytyksiä.

Kuusitoista tuotetta on hyväksytty WTO:n paneelin perustamisesta lähtien ja seitsemän pelkästään vuonna 2007. Emme voi unohtaa, että kanteen nostaneet, varsinkin Yhdysvallat, ottavat huomioon kauppaseuraamukset kannattavasta osallistumisesta päättäessään, jatkavatko ne riidanratkaisumenettelyä edelleen. Euroopan yhteisö on kuitenkin hyvässä asemassa puolustamassa kantaansa, ja nykyinen vuoropuhelu tekee tästä mahdollisesta tapauksesta epätodennäköisen.

  Esther De Lange, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, eilen parlamentissa puhuimme elintarvikkeiden hintojen noususta ja sen vaikutuksista Euroopan unionissa ja kehitysmaissa. Nyt tänä iltana puhumme vuorostaan muuntogeenisestä rehusta. Olisi voinut olla hyvä ajatus yhdistää nämä kaksi keskustelua. Loppujen lopuksihan tämä jokseenkin tekninen rehukysymys sopisi laajempaan keskusteluun elintarvikkeiden turvallisuudesta ja niiden kohoavista hinnoista. Kuinka järkevää on tuhota tai hylätä kokonaisia laivalasteja rehua siksi, että niissä on vahingossa jäämiä, erittäin pieniä määriä muuntogeenisiä tuotteita? Mielestäni tämä ei ole kovinkaan järkevää, ei mainitsemani elintarviketurvallisuuden kannalta eikä myöskään nousevien hintojen kannalta.

Rehun hinnathan ovat tosiaan nousseet merkittävästi viime aikoina, ja ne nousevat entisestään, jos jatkamme tällä linjalla. Monet tuottajat ovat havainneet kustannustensa nousevan tämän seurauksena, eikä mielestäni ole pahitteeksi muistuttaa jälleen kerran, että usein keskustelunaiheenamme olleet nousevat hinnat eivät välttämättä kuitenkaan tarkoita, että maanviljelijät ansaitsisivat enemmän. Onkin jo todettu, että esimerkiksi sianlihan tuotannossa rehun hinnat ovat nousseet ja liikkumavara itse asiassa vain pienenee.

Miten pääsemme tästä umpikujasta? Emme ainakaan hoitamalla hyväksymismenettelyä yhtäkkiä huolimattomasti. Tämä ei tosiaankaan ole oikea tapa. Mielestäni ongelma on kahdella alalla, joihin meidän olisi löydettävä ratkaisu. Ensinnäkin, kuten Struan Stevenson sanoi aiemmin, Euroopan unionissa muuntogeenisten organismien hyväksyminen kestää pitkään: kaksi ja puoli vuotta täällä, tuskin vuottakaan Yhdysvalloissa. Panin kyllä merkille, mitä komissio sanoi EFSA:n tehostamisesta, mutta tämä ei tietenkään ole koko ongelma. Ongelmana on myös, että asioita siirrellään edestakaisin neuvoston komiteoissa, jotka eivät pääse määräenemmistöön hyväksymisen puolesta tai sitä vastaan, ja sitten pitkien kiistojen jälkeen päätöksenteko siirretään komissiolle. Tämä on siis osa ongelmaa, ja menettelyn olisi oltava nopeampi. Tämä ei tietenkään tarkoita tuotteiden automaattista hyväksyntää, mutta mielestäni ihmisillä on oikeus tietää pikaisemmin, voidaanko tuote hyväksyä Euroopan markkinoille.

Toiseksi meidän on ratkaistava, miten käsittelemme rehussa tahattomasti olevia muuntogeenisten organismien jäämiä. Käytämmekö esimerkiksi raja-arvoa erityisesti sellaisten muuntogeenisten organismien kohdalla, jotka EFSA on jo hyväksynyt? Entä otetaanko huomioon, että kaupoistamme saa yleisesti siankyljyksiä, jotka on tuotettu rehulla Euroopan unionin ulkopuolella? Puhukaa vain epäreilusta kilpailusta! Mielestäni on harmillista, etten ole kuullut komissiolta mitään raja-arvoista. Komissio viittaa nykyiseen lainsäädäntöön. Meidän on kuitenkin oltava rehellisiä: merkinnöillähän käytämme oikeastaan raja-arvoa, joten uskoisin tällaisen menettelyn olevan mahdollinen.

Lyhyesti sanottuna tuottajista ja kuluttajista ei saa tulla neuvoston komiteoiden päättämättömyyden uhreja. On aika toimia selkeästi ja nopeasti.

  Bernadette Bourzai, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kuten otsikostakin näkyy, kysymyksessä käsitellään muuntogeenisten organismien lupamenettelyn taloudellisia seurauksia.

Haluaisinkin kysyä komission jäseneltä, onko komissio pyytänyt minkäänlaisia tutkimuksia rehun hinnannousun syistä. Haluaisin tietää myös, miten suuressa määrässä viime vuosina tuodusta rehusta on ollut jäänteitä muuntogeenisistä organismeista, joita ei ole hyväksytty Euroopassa, ja mistä nämä tuotteet ovat olleet peräisin. Nämä tiedot olisivat hyödyllisiä, kun arvioimme tapausten laajuutta.

Toisin kuin juuri puhunut Esther De Lange minä kiistän syy-yhteyden, joka on vedetty muuntogeenisten organismien nollatoleranssiperiaatteen ja rehun hintojen merkittävän nousun välille. Näitä kahta asiaa ei pitäisi niputtaa yhteen, koska tiedämme erittäin hyvin, että hintojen nousu johtuu useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, johon en tässä puutu, mutta ensisijaisesti syynä on osakemarkkinoiden keinottelu tulevaisuuden maatalousmarkkinoilla. Lisäksi hintojennousu vaikuttaa kaikkiin maihin, myös niihin, joiden lainsäädäntö muuntogeenisistä organismeista on hyvin joustavaa.

On kuitenkin totta, että eurooppalaisilla karjankasvattajilla on pahoja vaikeuksia, ja tärkein syy tähän on, että EU on erittäin riippuvainen tuontirehusta. Pääkysymykseni onkin seuraava: miksi olemme niin riippuvaisia ja kuinka meidän olisi toimittava tässä tilanteessa? Haluan kysyä komissiolta, onko se eritellyt taloudellisia seurauksia Blair House -sopimuksesta, jonka takia Euroopan unioni luopui omasta eläinten rehun tuotannostaan.

Riippuvuuden vähentämiseen on mielestäni kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen niistä on, että teemme kaikkemme pelastaaksemme – tarkoitan tosiaan pelastaaksemme – viimeiset eurooppalaiset rehu- ja proteiinikasvit. Lisäksi meidän olisi kannustettava uudistamista välttämällä esimerkiksi tuen täydellistä poistamista YMP:n terveystarkastuksen aikana varsinkin silloin, kun kyseiset kasvit vaikuttavat ympäristössä eittämättä edullisesti vuoroviljelyyn ja maaperään.

Toisaalta komission on tarkasteltava rehun lähteidemme monipuolistamista. Joulukuussa 2007 osallistuin konferenssiin, jonka järjesti GM Free Network, joka osoitti, että muuntogeenittömän rehun toimittaminen on mahdollista ja että tuottajien ja maahantuojien välille on luotava yhteydet.

Toivon, että kaikki tietävät, että kuluttajilla on oikeus…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensimmäiseksi kiittää maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa ja tätä täysistuntoa siitä, että ne seuraavat aloitettani siitä, että tästä asiasta keskusteltaisiin tänä iltana.

Yksi merkittävä seikka on, että kaikkialla maailmassa muuntogeenisten kasvien viljely on kasvamassa, mutta vain täällä Euroopassa sitä pidetään hirvittävän pelottavana. On tärkeää kysyä: miksi? Komission jäsen sanoi varmana, että lainsäädäntömme on tietynlaista ja meidän on toimittava sen mukaan. Jos olosuhteiden muuttumisen takia olisi kuitenkin tarpeellista tarkistaa lainsäädäntöä, komission on tartuttava toimeen. Mielestäni nyt on oikea aika. Kyselin asiasta vielä jokin aika sitten, mutta muuntogeeniset viljelykasvit eivät ole kaikki samanlaisia. Suuri ero on lajien välisen ja lajin sisäisen genetiikan välillä. Toinen koskee vain yhtä lajia, toinen useampaa. Molempiin sovelletaan samaa lainsäädäntöä, ja komission on tartuttava tähän kysymykseen lainsäädäntöä tarkistamalla.

Mielestäni koko asian ydin on nollatoleranssi. Maailmassa on harvoja tilanteita, joissa tarvitaan täydellistä nollatoleranssia. Aina olisi jätettävä myös mahdollisuus tietylle liikkumavaralle. Jos ajaa liian lujaa 50 kilometrin matkan, useimmissa maissa on käytössä noin kolmen kilometrin toleranssiraja ennen sakottamista. Miksi tämä ei olisi mahdollista myös tuontituotteille? Miksi esimerkiksi 0,8 tai 0,9 prosentin toleranssi ei olisi mahdollinen? Voiko komissio antaa tähän selkeän vastauksen?

Olen tyytyväinen myös siihen, että EFSA:n kanssa keskustellaan parhaillaan menettelyjen lyhentämisestä laatua vaarantamatta, mutta onko EFSA ilmoittanut vielä, onko tämä mahdollista? Puheet eivät yksin riitä, koska aika pakottaa nopeisiin toimiin.

Minulla on toinenkin kysymys. Voisiko komissio mahdollisesti selittää minulle, kuinka minä poliitikkona voin kertoa suurelle yleisölle, että käytämme täällä useita tuotteita, joita meillä ei ole lupa valmistaa? Voimme tuoda rajoituksetta kaikkialta maailmasta tuotteita eläimistä, jotka on kasvatettu täällä kielletyllä rehulla. Mikä järki tässä on? Mikä on selitys? Kenties komission jäsen voi ehdottaa minulle jotakin tulevaa vaalikampanjaa varten.

Lopuksi haluaisin kysyä, mitkä ovat seuraukset komission asenteesta WTO:ta kohtaan. Voimmeko tosiaan toimia näin?

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, muuntogeeniset organismit voivat olla vaarallisia kolmella alalla.

Ensimmäinen niistä on kansanterveys. Saamme jatkuvasti enemmän merkkejä siitä, että muuntogeeniset organismit saattavat olla vaarallisia ihmisten terveydelle, mutta nämä merkit jätetään huomiotta. Saatamme saada selvää näyttöä muuntogeenisten organismien tuhoisista vaikutuksista koska tahansa. Aikoinaan asbestin haitoista ei ollut mitään tietoa, ja kun haitat tulivat ilmi, kustannukset olivat valtavat. Asbestin poistamiseen oli käytettävä miljardeja. Muuntogeenisiin organismeihin liittyy se hankaluus, että jos niitä käytetään laajalti, on niistä mahdotonta päästä eroon.

Toinen ala on ympäristö. Monet tutkijat uskovat, että muuntogeeniset organismit saattavat vaikuttaa tuhoisasti ympäristöön. Tämä on yksi syy siihen, miksi perinteisten siementen varasto luotiin syvälle jäähän Norjalle kuuluvaan Länsimaan saareen sen varalle, että perinteiset siemenet tuhoutuvat muuntogeenisten organismien kasvavan käytön takia.

Kolmas vaara liittyy talouteen. Muuntogeenisten organismien lisääntyvällä käytöllä maanviljelijöistä tehdään riippuvaisia suurista bioteknologiayrityksistä. Maanviljelijät viljelevät muuntogeenisiä kasveja, ja viljelyn ehdot ovat siementen patenttien omistavien vahvojen yritysten sanelemia.

Euroopassa ei kärsitä tällä hetkellä nälästä. Elintarvikkeista on tulossa yhä kalliimpia, mutta unionin maatalouspolitiikalla asetetaan jatkossakin hallinnollisia rajoja maataloustuotannolle. Euroopan ei tarvitse pyrkiä erittäin tehokkaaseen teknologiaan elintarviketuotannossa. Sen sijaan Euroopan olisi pyrittävä tuottamaan terveellistä ruokaa perinteisin menetelmin.

Ongelmana on tietenkin myös kilpailu. Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä Struan Stevensonin ja muiden aiempien puhujien kanssa. Maanviljelijöidemme ei pitäisi olla ainoita, joihin muuntogeenisten kasvien ja muuntogeenisen rehun käytön kielto vaikuttaa. Tällaisen kiellon ohella olisi kiellettävä muuntogeenisiä organismeja sisältävien kasvi- ja eläintuotteiden tuonti. On noudatettava selvää periaatetta: tuottajiin, jotka tuovat tuotteitaan Euroopan markkinoille, on sovellettava samoja vaatimuksia kuin omiin tuottajiimme.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kyseenalaistaa ehdottomasti oletuksen, joka näyttää olevan tämän suullisen kysymyksen taustalla. On täysin väärin ja valheellista yrittää yhdistää rehun hintojen nousu Euroopassa ja tästä johtuva kriisi karjankasvatusteollisuudessa EU:n muuntogeenisiä organismeja koskevaan lainsäädäntöön yleisesti ja sen nollatoleranssipolitiikkaan erityisesti.

On varmastikin totta, että ajat ovat kovat karjankasvattajille, mutta totean, että tällä ei ole mitään tekemistä Euroopan muuntogeenisiä organismeja koskevan politiikan kanssa. Sen sijaan se johtuu monista tekijöistä, joihin kuuluvat pieneneviä satoja aiheuttavat huonot sääolosuhteet, markkinoiden vapauttaminen, Kiinan kaltaisten maiden kasvava kysyntä, biopolttoaineiden tuotannon nopea ja vääristynyt kasvu ja kasvava rahoituskeinottelu.

Geenimuunteluteollisuus antaa myös suuren merkityksen maatalouden pääosaston kertomukselle EU:n geenimuuntelua koskevan sääntelyn mahdollisista vaikutuksista rehun saatavuuteen ja hintaan. Kertomuksen pahimmassa mahdollisessa tulevaisuudennäkymässä oletetaan, että Brasilia kaupallistaa nopeasti muuntogeenisen soijapaputyypin, jota ei ole hyväksytty EU:ssa. Kuitenkaan ei esitetä mitään merkkejä siitä, että Brasilia edes harkitsisi uusia muuntogeenisiä soijapapuja.

Kertomuksessa osoitetaan, että EU:n politiikka ei vaikuta Yhdysvaltain hyväksymisiin ja että Brasilia ja Argentiina aikovat olla itse asiassa paljon varovaisempia hyväksyessään uusia muuntogeenisiä kasveja, jotka voisivat muuten tuhota niiden viennin EU:hun. Esimerkiksi Argentiina on ottanut käyttöön EU:hun tuotavalle maissille varmentamisjärjestelmän nimenomaan hyväksymättömien jäämien välttämiseksi.

Ei ole myöskään merkkejä pahoista kilpailun vääristymistä, jotka aiheutuisivat EU:ssa hyväksymättömällä muuntogeenisellä rehulla kasvatetusta tuontilihasta.

Suoraan sanottuna kaikki nämä seikat perustuvat vääriin tietoihin ja ovat puolueellisia. Minulla on kuitenkin omat kysymykseni, jotka liittyvät EU:ssa hyväksymättömille muuntogeenisille organismeille esitettyihin raja-arvoihin. Miten komissio voi ensinnäkin olla varma, että EU:ssa hyväksymättömät muuntogeeniset organismit ovat turvallisia?

Toiseksi, jos tuhoja sattuu, minkä järjestön tai yrityksen on maksettava? EU:nko, joka sallii tällaisen saastumisen? Yrityksenkö, joka on kehittänyt muuntogeenisen organismin, jolla ei toistaiseksi ole kuitenkaan hyväksyntää markkinoilla? Vaiko yrityksen, joka vastaa maahantuonnista?

Ja viimeiseksi, olisiko tällaista raja-arvoa käytettävä myös geneettisesti muunneltuihin kasveihin, joilla tuotetaan esimerkiksi lääkeaineita? Minkälaisia arvioita on annettu päivittäiselintarvikkeiden saastumisesta aktiivisilla lääkeaineilla?

Odotan vastauksianne näihin keskeisiin kysymyksiin keskustelun päätteeksi.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, te ja minä tiedämme tosiaankin liian vähän muuntogeenisten organismien aiheuttamista terveysvaaroista. Haluammeko siis sallia näitä muuntogeenisiä organismeja – kutsun niitä pelleilyksi ruoan kanssa – vain siksi, että voisimme vastata taloudelliseen tarpeeseen? Minä en ainakaan halua. Minulle todelliset painopistealat ovat kansanterveys, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus. EU vaatii maita jo hyväksymään tiettyjä muuntogeenisiä organismeja, vaikka ne eivät haluaisikaan tätä. Tämä on ristiriidassa Cartagenan pöytäkirjan kanssa, jonka mukaan maat voivat kieltää uudet muuntogeeniset tuotteet, jos ne epäilevät niiden turvallisuutta. Annetaan jäsenvaltioiden päättää itse, mitä riskituotteita ne hyväksyvät.

En ole ainoa vastustaja. Monet kansalaiset ovat huolestuneita muuntogeenisistä organismeista. Olemme havainneet tämän Puolassa, Romaniassa, Itävallassa ja Kyproksessa. Monsanton koepeltojen vastustus kasvaa esimerkiksi Alankomaiden Raaltessa ja Gemert-Bakelissa. On oikeasti vaarana, että Monsanton viljelmiltä kulkeutuu muuntogeenisiä siemeniä lähellä sijaitseville perinteisille tai luonnonmukaisille viljelmille, joille maanviljelijät eivät halua kyseisiä rikkakasveja. Olen myös huolissani Monsanton suunnitelmista vallata hollantilainen siemenyritys De Ruiter, joka on yksi maailman kymmenestä tärkeimmästä siemenyrityksestä. On aivan ilmiselvää, että Monsanto yrittää soluttautua syvemmälle Eurooppaan. Joko se odottaa joustavampia sääntöjä tai se yksinkertaisesti haluaa päästä painostamaan poliitikkoja lieventämään sääntöjä pikaisesti. Meidän on vastustettava tätä voimakkaasti. Kansanterveys, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus ovat meille tärkeämpiä kuin kaupalliset voitot.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, mikä naurun aihe EU onkaan kilpailijoilleen! Kiellämme tekopyhän kiihkeästi muuntogeeniset organismit rehusta aina naurettavaan hyväksymättömien muuntogeenisten jäämien nollatoleranssiin asti, mutta samaan aikaan mihin tahansa 27 jäsenvaltiosta voidaan tuoda lihaa, joka on tuotettu EU:n ulkopuolella ja jota on ruokittu samoilla muuntogeenisillä organismeilla, joita emme suostu hyväksymään.

En ymmärrä tätä tippaakaan. EU siivilöi hyttysen, mutta nielaisee kamelin, ja kuka tästä kärsii? Omat tuottajamme, joiden on maksettava taivaita hipovia hintoja muuntogeenittömistä rehuista. Vaikuttaa siltä, että jos EU:ssa vain voidaan laittaa rasti ”poliittisesti korrekti” -ruutuun, meidän olisi oltava iloisia ja unohdettava luomamme järjettömyydet.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, vaikka eurooppalainen karja muodostaa yli 40 prosenttia lisäarvosta maataloustuotannossamme, on myös totta, että meillä ei ole tarpeeksi raaka-aineita eläintemme ruokkimiseen. Omassa maassani, Espanjassa, naudanlihan tuotannon tilanne on järkyttävä, sillä siinä ollaan riippuvaisempia rehusta kuin muissa jäsenvaltioissa. Sianlihan ja siipikarjan osalta tilanne on yhtä hirveä kaikkialla Euroopassa.

Kuten todettua, yhteisön lainsäädännön mukaan on sallittua myydä muuntogeenisiä organismeja sisältävää rehua, jos kyseiset muuntogeeniset organismit on hyväksytty EU:ssa. Lainsäädännössä ei kuitenkaan puututa mahdollisiin vähimmäistasoihin hyväksymättömille muuntogeenisille organismeille. Tämä aiheuttaa ongelmia kaupassa kolmansien maiden viejien kanssa ja myös Euroopan karjankasvatusalalla, jossa, kuten sanoin, kärsitään rehupulasta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen samaa mieltä Jan Mulderin kanssa, ja kuunnellessani häntä nyt uskoisin, että olemme samaa mieltä myös mahdollisesta ratkaisusta. Satunnainen muuntogeenein saastuminen voitaisiin hyväksyä tiettyyn raja-arvoon asti sillä ehdolla, että kyseiset muuntogeeniset organismit ovat EFSA:n myönteisesti arvioimia ja kolmannen maan hyväksymiä koodeksin periaatteiden mukaan ja selkeää merkintämenetelmää käyttäen.

Toinen ratkaisu voisi olla tuotannon lisääminen Euroopan alueella, mutta vaikuttaisi siltä, että komissio on katkaissut kyseisen tien tarkistusehdotuksillaan. On esimerkillistä käyttää kuivarehua tärkeänä osana eläinten ruokintaa. Vaikka komissio myöntääkin vaaran, joka liittyy tuotannon hylkäämiseen, se vaatii edelleen irrallisten maksujen soveltamista.

Haluaisinkin painottaa, että edessämme on vakava eläinten rehupula, ja Euroopan komissio on vastuussa tilanteen hoitamisesta.

  Kyösti Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, geenimuunneltu viljalajike on jalostettu muuttamalla sen geneettistä perimää tarkan tieteellisen teknologian avulla. Tämä teknologia perustuu perinnöllisyystieteen runsaan puolen vuosisadan kehitykseen. Sen avulla on voitu jalostaa lajikkeita, joiden viljely vaatii vähemmän työtä, vähemmän kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja tuottaa suurempia satoja. Siksi näiden viljely on lisääntynyt nopeasti.

Euroopan unioni ei ole pysynyt kehityksessä mukana, koska se noudattaa tiukkaa byrokraattista valvontaa. Vaikka Euroopan ruokaturvallisuusviraston tieteelliset kokeet ja tutkimus ovat osoittaneet lajikkeen täysin vaarattomaksi ja edulliseksi kuluttajalle, sen hyväksyminen vaatii laajan prosessin. Komission esitys menee ensin pysyvään komiteaan, joka hyväksyy tai hylkää esityksen määräenemmistöllä. Ellei tämä pysty tekemään päätöstä, seuraava porras on neuvosto, ja ellei tämäkään pysty tekemään päätöstä, esitys palaa komissioon, joka tekee lopulta päätöksen, mutta aikaa kuluu.

Euroopan unioniin tuodaan runsaasti gmo-rehua. Sitä käyttävät mielellään myös sellaiset maat, joissa gmo-lajikkeiden viljelyä pyritään rajoittamaan. Koska EU ei ole ehtinyt hyväksyä kaikkia muualla jo käytössä olevia lajikkeita, rehuissa voi olla pieniä jäämiä niistä. Silloin koko tuontierä palautetaan. Tämä aiheuttaa kustannuksia alalle ja vaikuttaa eurooppalaisen elintarviketuotannon kilpailukykyyn. Siksi olisi päästävä jonkinlaiseen kohtuuteen tässäkin suhteessa. Olemattoman pienet jäämät muissa maissa hyväksyttyjä lajikkeita, eivät saisi aiheuttaa näin kohtuuttomia seuraamuksia, varsinkin kun eurooppalainen maatalous joutuu joka tapauksessa kohtaamaan globaalin kilpailun.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Latinankielisessä sanonnassa sanotaan, että luonnolliset asiat ovat hyviä. Tällä en tietenkään halua sanoa, että keinotekoiset muuntogeeniset organismit ovat pahoja, mutta toistaiseksi meillä ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä, jolla todistettaisiin, että ne olisivat hyviä. Päinvastoin meillä on esimerkki Yhdysvalloista, jossa hyväksytään maailman eniten muuntogeenisiä organismeja ja jossa on maailman eniten liikalihavuutta. Genetiikka ja bioteknologia ovat vielä epätäsmällisiä tieteenaloja. Ne lupaavat paljon, mutta samalla niitä käyttäessämme olemme suuressa vaarassa menettää paljon, kenties enemmän kuin mihin meillä on varaa.

EU:n tämänhetkinen varovainen muuntogeenisiä organismeja koskeva politiikka on hyvä toistaiseksi, kun otetaan huomioon saatavilla olevat tieteelliset saavutukset. Uskon kuitenkin, että meidän olisi joka tapauksessa muistettava eurooppalaiset tuottajat. Tämänhetkinen tilanne on tavallaan melko luonnoton, ja komission olisi pyrittävä tasapainoon, jossa eurooppalaisia tuottajia ei syrjitä. Samalla olisi pyrittävä tilanteeseen, jossa eurooppalaiset kuluttajat voivat tosiaan valita, käyttävätkö he muuntogeenisiä vai muuntogeenittömiä viljelykasveja. Olen iloinen siitä, että olen nuori henkilö Euroopan unionissa, ja haluaisin, että minulla olisi mahdollisuus tiedostaviin valintoihin.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, koska EU on erittäin riippuvainen tuonnista proteiinipitoisen rehun, esimerkiksi soijajauhon ja maissigluteiinirehun, osalta, miten komissio voi oikeuttaa nykytilanteen, jossa jopa hyvin vähäisen jäämän hyväksymättömiä muuntogeenisiä organismeja sisältävä rehu kielletään ja tuhotaan satamissamme, kun taas näillä samoilla hyväksymättömillä muuntogeenisillä organismeilla ruokittujen eläinten liha pääsee EU:hun vapaasti ruokaketjuun ja kuluttajiemme syötäväksi ja aiheuttaa näin merkittävän vääristymän kilpailuun haitaten eurooppalaisia maanviljelijöitä?

Raja-arvoa – joka on jo käytössä hyväksyttyjen muuntogeenisten organismien satunnaisille jäämille tuotteiden merkitsemisessä GMO-vapaiksi – olisi käytettävä myös hyväksymättömien muuntogeenisten organismien satunnaisiin jäämiin, jos kyseiset muuntogeeniset organismit ovat EFSA:n myönteisesti arvioimia tai jos niille on tehty rehu- ja elintarviketurvallisuuden riskienarviointi muuntogeenisiä kasveja koskevan koodeksin ohjeiden mukaisesti. Aikooko komissio esittää tässä asiassa konkreettisia ehdotuksia, ja milloin se aikoo tämän tehdä?

Pitkällisestä hyväksymisprosessistamme puuttuu tieteellistä täsmällisyyttä ja rehellisyyttä, mikä johtaa vakaviin maailmankaupan kiistoihin. Kiusallista kyllä, taustalla ovat toimielinten väliset välttelyt kyseisessä asiassa. Mikään muu kaupan alan yhteenliittymä ei vastusta muutosta tällä tavalla.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Nyt on aika käydä vakavaa ja hyödyllistä keskustelua geeniteknologiasta Euroopassa, sillä tähän mennessä olemme kuulleet vain uskonnollista väittelyä, joka useissa tapauksissa vain lietsoo hysteriaa. Tiedettä ei voi eikä saa pysäyttää. Väestö ja elintarvikkeiden hinnat kasvavat räjähdysmäisesti, joten emme voi jättää huomiotta tilaisuuksia, joita bioteknologia ja geenitekniikka meille tarjoavat. Vihreä vallankumous ei ole mahdollinen ilman niitä.

Maaliskuussa hyväksytty, biokaasua koskeva mietintöni osoittaa, että Euroopan parlamentti oli yksimielinen ja halusi sallia muuntogeenisten kasvien kasvatuksen bioenergiaksi. Sitä vastoin parlamentin ryhmät Unkarissa olivat yksimielisiä muuntogeenittömän maanviljelyn säilyttämisestä, joten elämme ilmeisesti jossakin harhakuvitelmassa. Rehuksi tuoduista soijapavuista 85 prosenttia on nykyään geneettisesti muunneltua.

On selvää, että geneettinen muuntelu ei ole leikin asia, vaan vaarat ovat valtavat. On välttämätöntä, että perustetaan unionin tasolle uskottava, tieteeseen perustuva, valvova asiantuntijavirasto, joka on riippumaton suurista yrityksistä ja pystyy tutkimaan muuntogeenisiä tuotteita, tarjoamaan suojaa vaaroja vastaan ja poistamaan perusteettomia huolia. Toisaalta muuntogeenisiä organismeja käsittelevät monikansalliset yritykset ovat jokseenkin haluttomia antamaan yksityiskohtaisia tietoja tuotteistaan, eivätkä ne osallistu tieteellisiin kokeisiin, vaikka tämä olisi olennainen vaatimus kuluttajansuojan turvaamiseksi. Toisaalta muuntogeenisten organismien vastustajat levittävät myös paljon hämmentävää tietoa ja tieteeseen perustumattomia kauhujuttuja. Tämän takia keskustelumme on niin tärkeä. Kiitän mielenkiinnostanne.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Haluaisin kertoa vakavasta huolesta, jota tunnetaan nykytilanteesta maatalousalalla alueellani, Azoreilla. Uskon, että tässä keskustelussa on osoitettu, että on mahdotonta perustella mitenkään politiikkaa, jolla kielletään muuntogeenisten organismien käyttö rehussa samaan aikaan, kun sallitaan näillä muuntogeenisillä organismeilla tuotetun lihan kuluttaminen.

Uskon myös, että on käynyt selväksi, että nollatoleranssipolitiikka on liioittelua. Lopuksi haluaisin sanoa, että kuka tahansa rehuteollisuutta tunteva havaitsee epäilemättä selvän vaikutuksen, joka molemmilla näillä tekijöillä on elintarvikkeiden hintoihin. Vaikutus on erittäin selvä erityisesti maissigluteiinirehulle ja jätteelle, joka syntyy käytettäessä maissia alkoholin tuottamiseen. Olen jo vedonnut Euroopan komissioon, että se ottaisi huomioon maanviljelijöiden tilanteen kaikkialla Euroopassa

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, maataloudesta keskustellessamme haasteenamme on tällä hetkellä terveystarkastus. Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko muuntogeenisillä organismeilla osansa tässä keskustelussa ja miten laajalti niistä keskustellaan.

Tiedämme kaikki, että maailmanlaajuisesti elintarvikkeiden ja energian varmuutta koskevaa keskustelua käydään tällä hetkellä kiivaana. Meidän on ymmärrettävä, miten keskustelu vaikuttaa meihin.

Itse kannatan nollatoleranssia aina, kun kyse on merkinnöistä. Kuluttajalle pitäisi olla selvää, mitä hän ostaa. Tästä näkökulmasta katsottuna meidän olisi varmistettava, että lainsäädäntöelimillä alueellisella tasolla on myös mahdollisuus päätöksiin tässä asiassa.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vielä näin myöhäänkin keskustelua kuunnellessani minun on sanottava kolme asiaa.

Ensinnäkin on totta, että ei ole tieteellisiä todisteita siitä, että muuntogeeniset organismit olisivat vaarallisia ihmisten tai eläinten terveydelle. Kuitenkin, kuten eräs jo poistunut puhuja mainitsi, asbestinkaan ei tiedetty olevan vaarallista, ja nykyään tiedämme, että se aiheuttaa mesotelioomaa – keuhkosyöpää. Tietenkään tupakointiakaan ei pidetty vaarallisena kenellekään vielä joitakin vuosia sitten, ja nyt tiedämme, että se aiheuttaa keuhkosyöpää, keuhkoahtaumatautia ja sepelvaltimon ahtaumaa. Parempi siis katsoa kuin katua.

Toiseksi Jim Allister ja Paulo Casaca puhuivat muuntogeenisen rehun ja muuntogeenisellä rehulla ruokittujen eläinten välisestä erosta. Näiden kahden välillä on valtava ero. Erona on, että rehussa muuntogeeniset organismit ovat täysin erilaisessa muodossa kuin ne muuntogeeniset organismit, jotka on syötetty eläimelle ja jotka eläin on sitten sulattanut ja metaboloinut, ja tällöin muuntogeeniset organismit ovat mahdollisesti havaittavissa – tosin ne eivät ole – eläimen lihassa täysin toisessa muodossa kuin rehussa.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, on selvää, että tällä kysymyksellä muuntogeenisistä organismeista on demokraattinen kiire, taloudellinen pakko ja oikeudellinen välttämättömyys. Onnittelen valiokuntaamme aiheen käsittelystä.

Oman keskustelumme osalta on selvää, että Euroopan unioni on erittäin riippuvainen proteiinipitoisen rehun tuonnista. Keskustelussa palataan tiedekeskusteluihin, ja eurooppalaisten sääntöjen vastaisella rehulla ruokittujen eläinten tuonti johtaa meidät ihmettelemään, pystyykö Euroopan unioni suojelemaan kansalaisiaan.

Suojaava sääntely ei ole protektionismia vaan pelkkä kysymys. Haluaisinkin kysyä komissiolta, onko sen mielestä tullijärjestelmämme laadulla, joka mielestäni on huonontunut merkittävästi, mahdollista vastata kaikkiin tässä erinomaisessa keskustelussa esille tulleisiin seikkoihin.

  Jan Mulder (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun komission jäsen vastaa, voisiko hän kommentoida mahdollisuuksia nostaa toleranssitasoa nollasta korkeampaan prosenttiosuuteen, esimerkiksi 0,7 tai 0,9 prosenttiin. Keskustelua kuunnellessani olen päätynyt siihen, että tämä on sanottujen asioiden ydin. Nykyoloissa nollatoleranssi on jokseenkin liian tiukka.

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuuntelin tarkkaavaisesti parlamentin jäsenten useita puheenvuoroja.

Tunnustamme komissiossa, että eri tahtiin etenevät muuntogeenisten organismien hyväksymiset voivat olla ongelma tuontirehun saatavuudelle ja hinnalle. Vaikka alan kohoavat kustannukset johtuvatkin erilaisista, monitahoisista ja joskus paljon laajemmista tekijöistä, kaikki nämä tekijät on otettu huomioon tutkimuksessa, joka tehtiin maatalouden pääosastossa.

Komission työ kohdistuu joihinkin kysymyksen taustalla oleviin keskeisiin tekijöihin EU:n tasolla – hyväksymällä uusia muuntogeenisiä organismeja täysin EU:n lainsäädännöllisen kehyksen mukaisesti – ja kansainvälisellä tasolla – keskustelemalla tärkeimpien kauppakumppaniemme kanssa.

Useat puhujat kysyivät, olisiko komissio valmis siirtymään nollatoleranssista sallivampaan tasoon. Muistutan teitä siitä, että tehdäksemme näin tarvitsemme yhteispäätöksen parlamentilta ja neuvostolta ja tarvitsemme jäsenvaltioiden tuen. Tiedätte, mikä jäsenvaltioiden kanta on ollut useissa pysyvissä komiteoissa, joissa harvoin on päästy määräenemmistöön, tietojeni mukaan itse asiassa ei koskaan.

Haluaisin sanoa, että jos asetamme muuntogeenisellä rehulla ruokituista eläimistä saataville tuontituotteille rajoituksia, emme pysty noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiamme.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan hyväksymismenettelyn viivästyksistä, joista monet puhujat puhuivat. Komission ja EFSA:n välillä käydään keskustelua mahdollisuuksista parantaa hyväksymismenettelyn tehokkuutta tinkimättä tieteellisen arvion laadusta.

Yksi korostetuista asioista on, että hakijoille on kerrottava paremmin luvan saamisen vaatimuksista, jotta heidän asiakirjojensa laatua voidaan parantaa alusta alkaen.

Lisäksi, ja tämän keskustelun tuloksena, elintarviketurvallisuusviranomainen on sitoutunut suorittamaan alustavan kelpoisuustarkastuksen kuuden viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Tämä lyhentää huomattavasti hyväksymismenettelyyn käytettyä aikaa.

On myös tärkeää huomata, että hyväksymismenettely lyhenisi huomattavasti, jos komissio saisi jäsenvaltioilta enemmän tukea komiteamenettelyssä muuntogeenisten organismien hyväksymisestä.

Viimeiseksi haluan vastata erään puhujan esittämään huomioon siitä, että riskinhallinnassamme huomioimme vain taloudelliset perusteet. Sanoisin, että meille tärkeimmät tekijät ovat ihmisten turvallisuus ja eläinten terveys sekä ympäristö.

Tämän sanottuani muistutan, että komissio on valmis keskustelemaan mahdollisista tämän alan ehdotuksista, mutta vain sillä edellytyksellä, että kaikissa esitetyissä ratkaisuissa kunnioitetaan peruspäämäärää EU:n markkinoille tuotavien tuotteiden turvallisuuden takaamisesta.

  Puhemies. – (FR) Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n muuntogeenisiä organismeja koskevalla politiikalla suositaan monikansallisia yrityksiä kuluttajien kustannuksella. Viljelijöistä tulee entistä riippuvaisempia monopolisoitumisesta, ja monikansalliset yritykset hallitsevat maataloutta.

Muuntogeeniset organismit ovat haitallisia kansanterveydelle. Joidenkin niistä on tieteellisesti osoitettu aiheuttavan allergioita ja heikentävän immuunijärjestelmää.

Muuntogeenisten organismien peruuttamattomat ympäristövaikutukset tekevät niistä moninkertaisesti vaarallisempia. Luonnon monimuotoisuus on rajallista, ja saastumisen rajoittamista ei tosiaankaan pystytä takaamaan.

Tästä politiikasta on haittaa taloudellisesti. Muuntogeeniset organismit ovat tärkeitä syitä elintarvikkeiden kohonneisiin hintoihin ja maailman nälänhätään, kuten kansainväliset talousjärjestöt vakuuttavat nyt aivan avoimesti.

Ehdotus nollatoleranssista on näennäinen ja tehoton, se on seurausta myönnytyksistä monikansallisten yritysten eduksi. Sillä sallitaan tiettyjen muuntogeenisten organismien viljely ja muuntogeenisestä rehusta saatavien kolmansien maiden tuotteiden, esimerkiksi lihan, kulutus.

Tällä politiikalla pyritään erityisesti rahoittamaan EU:n jäsenvaltioiden työntekijöiden rajuja protesteja, kun he pyytävät turvallista, muuntogeenitöntä ruokaa edulliseen hintaan.

Meidän mielestämme jäsenvaltioissa olisi kiellettävä täysin muuntogeeniset viljelykasvit samoin kuin tuotteet, joissa on jäämiä muuntogeenisistä organismeista. Samalla olisi kuitenkin toimittava yhteisön tuotannon ja kuluttajien suojaamiseksi.

16. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

17. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.20.)