Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 24. huhtikuuta 2008 - Strasbourg

12.2. Iran: Khadijeh Moghaddamin tapaus

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Khadijeh Moghaddamin tilannetta koskevasta päätöslauselmasta⁽¹⁾.

  Paulo Casaca, laatija. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, yksi Iranin teokraattisen hallinnon pimeimmistä puolista on naisviha. Vuoden 1979 islamistisen vallankumouksen jälkeen Iranin viranomaiset ovat vähitellen poistaneet kaikki tärkeimmät naisten oikeudet. Kuoliaaksi kivittäminen, sukupuolielinten silpominen ja yksityisyyden ja muiden perusoikeuksien rikkominen on nykyään tavallista. Yhteiskunta reagoi jatkuvasti selvemmin ja voimakkaammin tilanteeseen.

Tähän liittyen ”miljoonan allekirjoituksen kampanja”, joka Iranissa aloitettiin kaksi vuotta sitten, on yksi tärkeimmistä osoituksista siitä, että Iranin kansalaisyhteiskunta haluaa näyttää vastuksensa valtaa pitävälle hallinnolle.

Viimeisten kahden vuoden aikana olemme todistaneet noin sataa vankilatuomiota ja muuta rangaistusta, joita on jaettu kyseisen vetoomuksen allekirjoittaneille. Tänään saimme juuri päätöslauselmaesityksemme jätettyämme kuulla useilta ihmisoikeusjärjestöiltä, että kolme liikkeen naisaktivistia – Nashrin Afzali, Nahid Jafari ja Zeynab Peyghambarzadeh – on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä ruoskittavaksi. Tätä ei voida suvaita, joten pyydän kaikkia parlamentin jäseniä kieltäytymään hyväksymästä tilannetta ja ilmaisemaan tukensa Iranin naisille.

  Erik Meijer, laatija. − (NL) Arvoisa puhemies, Iran on maa, jossa vain sotilaiden ja vanhoillisten teologien harjoittamaan terroriin valmistautuneet ihmiset voivat elää. Vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet eivät merkitse siellä mitään. Maassa pidetään vaaleja, mutta ehdokkailla täytyy olla vanhoillisen papiston tuki, joten eriuskoiset jäävät väistämättä ulkopuolelle. Monet iranilaiset ovat paenneet maansa terrorihallintoa, eikä moni heistä olisi enää elossa, jos ei olisi näin tehnyt. Meidän pitäisi löytää Euroopasta tilaa näille pakolaisille sen sijaan, että lähetämme heidät takaisin tai kohtelemme heitä terroristeina.

Samalla on kuitenkin myönnettävä, että osa Iranin kansasta hyväksyy homoseksuaalien tappamisen, naisten syrjimisen sekä etnisten vähemmistöjen sorron. Tuo osa väestöstä inhosi länsimaalaista turmeltuneisuutta maassa Pahlavin dynastian aikaan. Pahlavit ajettiin maanpakoon 1970-luvulla sen jälkeen, kun he olivat tehneet Iranista jonkinlaisen Amerikan ja Euroopan jatkeen. Tuolloinkaan ei puhuttu demokratiasta, ja hallituksen vastustajat joutuivat vainojen uhreiksi tai karkotettiin maasta. Lännen tekemät virheet olivat suureksi osin vastuussa siitä, että nykyinen hirmuhallinto astui valtaan. Jos Iranilla olisi ollut todellinen mahdollisuus kehittyä nykyaikaiseksi kansakunnaksi ministeri Mossadeqin johdolla 1950-luvun alkupuolella, nykyhallinnolle ei olisi koskaan muodostunut kasvualustaa.

Iranissa on muutosta ajavia liikkeitä, mutta niitä vainotaan yleisesti. Khadijeh Moghaddam pidätettiin 8. huhtikuuta, ja häntä vastaan nostettiin syyte ”valtionvastaisen propagandan levittämisestä, yleisen mielipiteen häiritsemisestä ja kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta”. Hänet on vapautettu, mutta naisille asetetaan yhä tiukkoja rajoituksia. Meidän on osoitettava solidaarisuutemme sorretuille.

  Eija-Riitta Korhola, laatija. − (FI) Arvoisa puhemies, kuten päätöslauselmasta käy ilmi, naisten oikeuksien puolestapuhujia yritetään hiljentää Iranissa voimakeinoin. Heitä on pidätetty, kuulusteltu ja tuomittu vankeuteen, toisia uhkaillaan jopa kivittämisellä. Kansalaisjärjestötoiminta on tehty erittäin vaikeaksi ja sanan- ja kokoontumisenvapautta on rajoitettu. Tammikuun alussa Iranissa lopetettiin myös tasa-arvon puolesta puhunut Zanan-lehti.

Huolestuttavaa on myös, että Iran ei ole edelleenkään ratifioinut kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa YK:n yleissopimusta. Iranilainen ihmisoikeusjuristi Mehrangiz Kar on todennut, että Iranin oikeusjärjestelmä on yhteensopimaton YK:n naistenoikeuksien yleissopimuksen kanssa, sillä Iranin perustuslaki ei voi olla islamilaisen sharia-lain vastainen. Suurin osa muslimimaista on kuitenkin ratifioinut YK:n naistenoikeuksien yleissopimuksen.

Herää kysymys, uskovatko Iranin päättäjät ja viranomaiset, että poliittisesti aktiiviset ja yhteiskuntakriittiset naiset ovat todellinen uhka Iranin yhteiskunnalle. Näissä rohkeissa ja sitkeissä naisissa asuu valtava voima muutokselle. On tärkeää, että EU osoittaa näille perusihmisoikeuksien puolesta kamppaileville iranilaisille tukensa.

  Ewa Tomaszewska, laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, Iranissa rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia, ja esimerkiksi melkein kymmentä naista uhkaa kuoliaaksi kivittäminen: Iran, Khayrieh, Kobra N, Fatemeh, Ashraf Kalhori, Shamameh Ghorbani, Leyla Ghomi, Hajar sekä siskokset Zohreh ja Azar Kabiriniat ja muut. Demokraattisen maailman on reagoitava voimakkaasti siihen, että kuolemanrangaistusta sovelletaan lapsiin ja henkilöihin, jotka puhuvat naisten oikeuksista. Miljoonan allekirjoituksen kampanjaan osallistuneiden henkilöiden pidättäminen osoittaa, että yhteiskuntaa estetään käyttämästä oikeuttaan puhua tärkeistä asioista.

Nämä toimet on tuomittava. European Unionin elinten pitäisi valvoa Iranin ihmisoikeustilannetta. Haluaisimme, että Iraniin lähetetään tarkkailijaryhmä, joka valmistelee Euroopan parlamentin käsiteltäväksi yksityiskohtaisen raportin. Sen perusteella parlamentti voi muodostaa kantansa ja tehdä ehdotuksia toimenpiteistä, joilla Iranin ihmisoikeustilannetta voidaan parantaa.

  Marios Matsakis, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, vaikka kuinka yrittää ymmärtää erilaista yhteiskuntaa ja elämäntyyliä sekä olosuhteita, jotka vallitsevat Iranin kaltaisessa syvästi islaminuskoisessa maassa, ei voi kuin olla järkyttynyt ja vihainen törkeän epädemokraattisesta ja julmasta kohtelusta, jota naiset kokevat kyseisessä maassa.

Esimerkkeinä voidaan mainita naisten jättäminen valtion korkeimpien virkojen ulkopuolelle, naisia syrjivät avioliitto-, avioero-, huoltajuus- ja perintölait, se, että tuomioistuimessa naisten esittämät todistajanlausunnot vastaavat vain puolta miesten lausunnoista, se, että naisten laillinen avioliittoikä on vain 13 vuotta, sekä se, että naisia tuomitaan ankariin ja nöyryyttäviin rangaistuksiin, jopa kuolemaan alkeellisia ja barbaarisia keinoja käyttäen ja jopa sellaisista oletetuista rikoksista kuin avioliiton ulkopuolinen suhde.

Sen sijaan, että Iranin hallinto yrittäisi parantaa tilannetta, se pyrkii jatkuvasti viemään sitä huonompaan suuntaan. Esimerkkinä tästä voidaan mainita perheensuojelua koskeva lakialoite, jota käsitellään parhaillaan ja jolla pyritään oikeuttamaan entistä vahvemmin moniavioisuus, tilapäinen avioliitto sekä miesten yksipuolinen oikeus saada mielivaltaisesti avioero ja lasten huoltajuus. Lisäksi Iranin viranomaiset toteuttavat koko ajan laajenevaa sortokampanjaa naisaktivisteja ja yleisesti naisten oikeuksien puolustajia kohtaan.

Kehotamme Iranin hallintoa pyrkimään eroon uskonnollisesta fanatismista ja kauan sitten syrjäytetystä ja tuloksettomasta poliittisesta filosofiasta sekä käyttämään tervettä järkeä yrittääkseen palauttaa maansa takaisin 2000-luvulle sen sijaan, että maa vajoaisi syvemmälle menneisyyteen, ääri-islamistisen totalitarismin pimeälle keskiajalle.

  Raül Romeva i Rueda, laatija. − (ES) Arvoisa puhemies, sain tietää Mokarrameh Ebrahimin tapauksesta Amnesty Internationalin ja Stop Stoning Foreverin kansainvälisen kampanjan kautta. Kampanjan tavoitteena oli saada vapautetuksi tämä nainen, joka oli tuomittu kivitettäväksi avioliiton ulkopuolisen suhteen takia.

Hyvä uutinen on se, että ainakin osittain tuon kampanjan ansiosta Ebrahimi vapautettiin 17. maaliskuuta 2008 yhdentoista vankilassa vietetyn vuoden jälkeen. Huono uutinen on se, että hänen kumppaninsa ei ollut niin onnekas, sillä tämä kivitettiin kuoliaaksi vuosi sitten, ja Iranissa ainakin kymmentä muuta naista ja kahta miestä uhkaa tällä hetkellä kuoliaaksi kivittäminen.

Valitettavasti kyse ei ole mistään yksittäisestä tapauksesta maassa, jossa ihmisoikeuksiin ja naisten oikeuksiin kohdistuvat rikkomukset ovat saavuttamassa järkyttävät mitat. Teloitusten lukumäärä kaksinkertaistui vuonna 2007, minkä seurauksena Iranista tuli maa, jossa tehdään Saudi-Arabian jälkeen toiseksi eniten teloituksia henkeä kohden. Yhdessä Jemenin kanssa noissa kolmessa maassa teloitettiin eniten alle 18-vuotiaita.

Stop Stoning Forever -kampanjan alettua kuusi henkilöä on pelastunut kuoliaaksi kivittämiseltä, joidenkin kohdalla tuomiota on lykätty ja monia tapauksia käsitellään parhaillaan uudelleen.

Huomautan kuitenkin, että suuri osa vainoista ja sorrosta kohdistuu niihin, jotka uskaltavat toimia ihmisoikeusaktivisteina Iranissa.

Iranin islamilainen neuvoa-antava kokous tarkistaa parhaillaan Iranin rikosoikeutta, mutta siitä huolimatta kuoliaaksi kivittäminen ollaan vain korvaamassa – parhaimmassa tapauksessa – muilla teloituskeinoilla tai ruoskimisella.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tämä vaikuttava rakennus täällä Strasbourgissa on nimetty Louise Weissin mukaan. Hän joutui vaikeuksiin poliisin ja tuomioistuinten kanssa demokraattisesti valistuneessa Ranskassa sotien välisenä aikana, koska hän kampanjoi naisten äänioikeuden puolesta.

Emme tietenkään voi verrata tuota tilannetta totalitaariseen diktatuuriin Iranissa, mutta muiston pitäisi opettaa meille eurooppalaisille jonkin verran nöyryyttä. Iranin hallintojärjestelmää ei voida hyväksyä ja se on totalitaarinen, mutta Iran on suuri, monitahoinen maa, jossa uudistusvoima on tasaisesti vahvistumassa. Vetoomuksen alullepanija esimerkiksi on yksi niistä uudistusliikkeistä, joille meidän täytyy antaa tukemme ja joihin kuuluu nykyään jopa Khomeinin perheenjäseniä.

Iranissa toimii jo enemmän naisia politiikassa, hallinnon alalla sekä akateemisessa maailmassa kuin useimmissa muissa islamistisissa tai Aasian maissa. Tämä ei ehkä käy yksiin kliseisen käsityksen kanssa, mutta se on totuus.

Meidän on rakennettava tälle moninaisuudelle Iranissa, jotta sietämätön ja totalitaarinen hallinto on mahdollista kukistaa lopullisesti. Tämä on valtava haaste meille eurooppalaisille. Olen näin ollen hyvin kiitollinen kollegalleni Albert Dessille, joka auttoi minua maanantaina pitämään tämän tärkeän asian esityslistalla, koska, hyvät naiset ja herrat, Iran on otettava yhdeksi ensisijaisista tavoitteistamme parlamentin ihmisoikeustyössä!

  Marianne Mikko, PSE-ryhmän puolesta. – (ET) Hyvät naiset ja herrat, naisten tilanne Iranissa on vakava. Uskontoa käytetään usein tekosyynä ihmisoikeuksien loukkaamiselle.

On nöyryyttävää kuulla, että vielä tänäkin päivänä naisia voidaan rangaista ruoskimalla tai jopa tuomitsemalla heitä kuolemaan. Iranin on ehdottomasti allekirjoitettava mahdollisimman pian Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamisesta. Jo 185 valtiota on allekirjoittanut tämän tärkeän sopimuksen. Iran on todellinen alueen ”häpeäpilkku”, sillä kaikki sen rajanaapurit ovat jo liittyneet yleissopimukseen.

Olen oikein tyytyväinen siihen, että naisten syrjinnän vastaisen taistelun mestari Khadijeh Moghaddam on vapautettu. Mutta olkaamme rehellisiä, hän joutui viettämään yhdeksän pitkää päivää sellissä. Hänen aloittamansa miljoonan allekirjoituksen kampanja oli suuri askel kohti naisten oikeuksien vakiinnuttamista. Enää koskaan ei voida hyväksyä sitä, että naisia vangitaan tasavertaisten oikeuksien puolustamisesta. Naisiin kohdistuva väkivalta Iranissa on lopetettava, naisilla täytyy olla sananvaltaa kaikissa asioissa. Iran ei voi pitää itseään poikkeuksena maailmankylässä.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään järjestettiin kokous, johon osallistui Iranin kansallisen vastarintaliikkeen johtaja Rajavi, ranskalaisia poliitikkoja sekä Euroopan parlamentin edustajia.

Esitelmässään Rajavi toi selvästi esiin, kuinka tärkeitä naisten oikeudet ovat demokraattisen Iranin oppositiolle, mikä jälleen kerran osoitti opposition antavan meille toivoa siitä, että muutoksia tapahtuu Iranissa. Yhtä tärkeää on, että me ryhdymme tiettyihin toimenpiteisiin.

Ensimmäinen toimenpide on noudattaa tuomioistuimen tuomiota, jonka mukaan iranilainen Muhajedin pitäisi poistaa terroristijärjestöjen luettelosta. Toinen, ehkä vielä tärkeämpi toimenpide on se, että vihdoinkin tunnustetaan Iranin kansallisen vastarintaliikkeen edustavan demokraattista Irania, ja meidän pitää kohdistaa siihen toiveemme rauhanomaisesta muutoksesta.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, en voi vastustaa kiusausta mainita esimerkkiä, joka mielestäni on myös hyvin kouraantuntuva esimerkki Iranin hallituksen uskottavuudesta.

Allekirjoittaneen, eli Carlo Fatuzzon, joka nyt seisoo tässä edessänne, sanottiin olevan Iranin vastaisten terroristien tukija, toistan Iranin vastaisten. Tämä tapahtui tietenkin suureksi ilokseni julkisessa ja virallisessa kokouksessa, johon osallistui Iranin ulkoministeri sekä Euroopan unionin ja Iranin suhteista vastaava komission valtuuskunta. Tämä tapahtui viisi vuotta sitten, toistan, viisi vuotta sitten. Arvoisa puhemies, jätän teidän ja lukuisien kollegoideni arvioitavaksi, missä määrin olen uhka Iranin hallinnolle. Näin uskottavia Iranin ministerit ja johtajat ovat.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, melkein 30 vuoden ajan Iranin islamistinen tasavalta on ollut suuri uhka ihmisoikeuksille ja demokratialle. Ääri-islamistisen haaran ensimmäiseksi kohteeksi ovat joutuneet naiset. Mullahien hallinto on vienyt heidän oikeutensa. Edes nuoret tytöt eivät ole poikkeuksia, vaan yhdeksänvuotiasta tyttöä kohdellaan samalla lailla kuin aikuista ja rangaistaan ruoskimalla, teloittamalla tai jopa kivittämällä.

Useat naiset eivät kuitenkaan noudata hallinnon tahtoa. On rohkaisevaa nähdä, että tärkeintä demokraattista oppositioryhmää, kansallista vastarintaliikettä johtaa sellainen nainen kuin Maryam Rajavi. Päätöslauselmat ovat hyvä asia, mutta ne eivät riitä. Meidän täytyy todella tukea tällaisia naisia.

  Armando Veneto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin muistuttaa parlamenttia siitä, että ollessani Italian kansallisen parlamentin jäsen olin huomattavan paljon tekemisissä Iranin vastarintaliikkeen kanssa ja tuin päättäväistä toimintaa ihmisoikeuksien suojelemiseksi, jonka puolesta liikkeen edustajat puhuivat.

Sain tuolloin hallitukselta peitellyt nuhteet, sillä minulle kerrottiin, ettei selkeitä ja avoimia kantoja voinut määrittää reaalipolitiikan takia. Sanon tämän siksi, että keskustelussa pitäisi viime kädessä kiinnittää huomiota erääseen perustavanlaatuiseen seikkaan: pidämme tässä parlamentissa hyvin tärkeänä koko Euroopan ja Euroopan parlamentin humanitaarista sitoumusta, mutta konkreettiset paineet, jotka liittyvät öljyyn, oman edun tavoitteluun sekä opportunismiin, ovat ristiriidassa tämän sitoumuksen kanssa. Tätä on vältettävä!

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin jäsenten tapaan komissio on huolissaan siitä, kuinka Iranin viranomaiset vainoavat Khadijeh Moghaddamia sekä muita naisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien puolustajia.

Moghaddam johtaa miljoonan allekirjoituksen vetoomuskampanjaa. Kampanjalla ajetaan muutosta sellaisiin Iranin lakeihin, jotka ovat ristiriidassa sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden kanssa.

Otamme tyytyväisenä vastaan uutisen Modghaddamin vapautuksesta, joskin vapautus edellytti hyvin suuren takuusumman maksua. Meidän pitää kuitenkin korostaa sitä, että kaksi muuta vetoomuskampanjaan osallistunutta henkilöä, Hana Abdi ja Ronak Safazadeh, on ollut pidätettynä syksystä 2007 lähtien.

Lisäksi pahoittelemme tuomiota, joka annettiin hiljattain neljälle muulle kampanjaan osallistuneelle henkilölle väitetystä kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, koska he olivat osallistuneet joukkotapahtumaan Teheranin oikeustalon ulkopuolella kaksi vuotta sitten: Zeynab Peyghambarzadehin tuomio oli kaksi vuotta ehdollista vankeutta ja Nashrin Afzalin, Nahid Jafarin sekä Minoo Mortazin tuomio oli kuusi kuukautta ehdollista vankeutta ja 10 ruoskaniskua. Tuomitsemme voimakkaasti tällaiset tuomiot, joita on pidettävä osana jatkuvia pyrkimyksiä uhkailla ja nöyryyttää rauhanomaisesti kampanjoivia naisia.

Kampanjointi naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta on hyvin tärkeää ja merkittävää Iranin kohdalla. Jokainen näistä rohkeista naisista ansaitsee täyden tukemme. Pyydän Iranin viranomaisia vapauttamaan ilman ehtoja Abdin ja Safazadehin sekä luopumaan kaikista syytteistä heitä ja muita naisten oikeuksien puolesta kampanjoivia vastaan.

Valitettavasti monet muut ihmisoikeuksien puolustajat ovat vaarassa Iranissa. Erityisesti pyydän viranomaisia vapauttamaan ilman ehtoja Mansour Ossanloun ja Emadedin Baghiin sekä lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajien ahdistelun, pelottelun ja poliittisen vainoamisen.

Komissio toistaa huolensa siitä, että riippumaton naistenlehti, Zanan, lopetettiin kaksi kuukautta sitten. Komissio pyytää Iranin viranomaisia sallimaan Zananin julkaisemisen uudelleen. EU arvioi Iranin halua sitoutua tosissaan ihmisoikeustilanteen parantamiseen sen perusteella, miten se suhtautuu Zananiin ja naisten tasa-arvokampanjaan.

Pyydämme Iranin islamistista tasavaltaa täyttämään täysimääräisesti kansainvälisistä yleissopimuksista, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta, johtuvat velvoitteensa. Muistutamme myös, että osallistuessaan äänestykseen YK:n ihmisoikeusneuvostosta Iran vakuutti, että se harkitsi liittymistä kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimukseen.

Euroopan unioni on käsitellyt ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia sekä tasa-arvon edistämistä koskevia kysymyksiä Iranin viranomaisten kanssa ja aikoo tehdä niin jatkossakin. Suhteemme Iraniin eivät voi kehittyä kunnolla, jos Iranin ihmisoikeustilannetta ei paranneta järjestelmällisesti.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.