Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 7. toukokuuta 2008 - Bryssel

11. EMU@10 – Euroopan talous- ja rahaliiton ensimmäiset kymmenen vuotta (komission tiedonanto) (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on seuraavana komission tiedonanto komission kertomuksesta Euroopan talous- ja rahaliiton ensimmäisistä kymmenestä vuodesta.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, on kulunut kymmenen vuotta historiallisesta päätöksestä ottaa käyttöön euro ja käynnistää talous- ja rahaliiton kolmas vaihe. Päätöksen teki Eurooppa-neuvosto 1.–3. toukokuuta 1998 pidetyssä kokouksessaan.

Tämä päätös on ohjannut Euroopan unionin kehitystä kuluneina kymmenenä vuotena. Tänään euro symboloi rajojemme sisä- ja ulkopuolella Euroopan yhtenäisyyttä, ja euroa käyttää päivittäin 320 miljoonaa unionin kansalaista.

Komissio katsoo, että nyt, kun tästä merkittävästä poliittisesta aloitteesta on kulunut ensimmäiset kymmenen vuotta ja kokonainen talouden jakso on päättynyt, olisi hyvä tehdä johtopäätökset ja miettiä, mitä haasteita talous- ja rahaliitto kohtaa tulevina vuosina.

Komissio hyväksyikin tänä aamuna tiedonannon, joka minulla on ilo esitellä teille.

Tiedonanto perustuu komission talouden ja rahoituksen pääosaston laatimaan laajaan kertomukseen, jossa analysoidaan seikkaperäisesti talous- ja rahaliiton toimintaa ja euron vaikutuksia kuluneina kymmenenä vuotena ja tarkastellaan myös tulevaisuuden näkymiä.

Arvioitaessa euron merkitystä sen ensimmäisinä kymmenenä vuotena päätelmä on erittäin selvä: euron taloudellinen ja poliittinen menestys on kiistaton.

Euron ansiosta eurooppalaiset nauttivat nyt suuremmasta makrotaloudellisesta vakaudesta, alhaisemmasta korkokannasta ja paljon huokeammista hinnoista kuin aiempina vuosikymmeninä, vaikka inflaatio viime aikoina onkin kiihtynyt.

Euron ansiosta Euroopan unioni – ja erityisesti euroalueen 15 valtiota – muodostavat taloudellisesti paljon yhtenäisemmän alueen, jossa kaupankäynti on vilkkaampaa ja joka tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, työpaikkoja ja tehokkaammin toimivat markkinat.

Euron ansiosta taloutemme on paremmin suojassa ulkoisilta iskuilta, ja euron merkitys ja vaikutus ovat kasvaneet maailmanmarkkinoilla.

Kaikki mainitsemani seikat näkyvät selvinä etuina, mutta haluaisin myös mainita erikseen, että merkittävin asia ovat kuluneina kymmenenä vuotena euroalueelle perustetut 16 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Euron ansiosta Eurooppa on nyt vahvempi. Sillä on paremmat mahdollisuudet torjua viime kuukausina ilmenneitä heilahteluja ja kriisejä, ja euron ansiosta meillä on vahvempi perusta kasvulle ja malli tulevaisuuden sosiaaliturvalle.

Olipa päätelmämme miten myönteinen tahansa, se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki, mitä kymmenen vuotta sitten yhtenäisvaluutalta odotimme, olisi toteutunut.

Ensiksi on todettava, että talouskasvu on ollut kuluneina kymmenenä vuotena odotettua hitaampaa.

Toiseksi alueen taloustilanteet vaihtelevat edelleen muun muassa siksi, ettei välttämättömien rakennemuutosten toteuttamiseksi ole riittävästi kannustimia.

Kolmanneksi emme ole päässeet euroalueella vielä vankkaan, yhtenäiseen, ulkoiseen asemaan, jonka turvin voisimme nostaa kansainvälistä painoarvoamme ja joka vastaisi taloutemme ja valuuttamme suuruutta ja arvoa.

Lopuksi puhun euron julkisesta kuvasta. Se on valuutta, joka yhdistetään laajalti Euroopan unionin julkisen kuvaan, eivät siinä näy kaikki objektiiviset edut, joita se on tuonut kansalaisillemme.

Tästä arviosta saamme riittävästi aineistoa tarkastellaksemme, mitä olisi vielä tehtävä, ja päädymme toteamaan, että paljon on vielä tekemättä.

On myös otettava huomioon edessämme olevat uudet haasteet laajentuneessa Euroopassa, jossa tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla sosiaalisia, taloudellisia ja teknologisia muutoksia ja jossa perussuuntauksena ovat globalisaatio, ikääntyvä väestö ja ilmastonmuutos. Meidän on saatettava ajan tasalle periaatteemme ja näkymät, jotka inspiroivat talous- ja rahaliittoa.

On selvää, että tilannetta, jossa nyt elämme, olisi tuskin voitu ennustaa 20 vuotta sitten, kun päätettiin, mitä Maastrichtin sopimukseen sisällytetään, tai kymmenen vuotta sitten, kun päätettiin käynnistää talous- ja rahaliiton kolmas vaihe.

Nyt on toimittava näiden seikkojen perusteella, jotta saavutettaisiin vakaampi talous- ja rahaliitto, joka on sisäisesti tehokkaampi ja näkyy ulospäin yhtenäisempänä.

Tämän vuoksi tänä aamuna hyväksymässämme tiedonannossa komissio haluaa menneisyydestä tehtävän tilannearvion lisäksi käynnistää keskustelun siitä, mitä vastaisuudessa on tehtävä paremmin. Keskustelun alkajaisiksi ehdotamme kolmeen pilariin perustuvaa asialistaa.

Ensimmäinen pilari käsittää unionin sisäisen toimivuuden. Alueen taloudet ovat entistä enemmän riippuvaisia toisistaan. Meidän on tiedostettava tämä entistä selvemmin ja edettävä määrätietoisesti kohti aitoa talouspoliittista koordinointia, koska se on koko talous- ja rahaliiton edun ja jokaisen jäsenvaltion edun mukaista. Miten tähän päästään? Meidän on tehostettava vakaus- ja kasvusopimuksessa määrättyä rahoituksen valvontaa ja syvennettävä sitä julkisen rahoituksen laadun ja pitkän aikavälin kestävyyden osalta, laajennettava objektiivista valvontaa pidemmälle kuin vain tiukasti budjettiseikkoihin, kohti makrotaloudellisia seikkoja ja perustettava tiiviimpi yhteys rahoituksen valvonnan ja rakenneuudistusten etenemisen välille.

Toinen pilari muodostuu ulkoisesta asialistasta. Eurosta on iloksemme tullut hyvin lyhyessä ajassa maailman toinen viitevaluutta. Ei kuitenkaan riitä, että toteamme tyytyväisinä, että eurolla on hallitseva asema maailmanmarkkinoilla, jos emme samaan aikaan toimi kollektiivisesti uuden aseman edellyttämällä tavalla. Euron kansainvälisillä markkinoilla saavuttama asema tarjoaa eittämättä etuja, esimerkiksi paremman suojan ulkoisia häiriöitä vastaan. Kuluneena kymmenenä vuotena olemme eläneet kriittisiä kausia, ja suojaavaa asemaa on koeteltu. Euron asema tuo kuitenkin myös vastuuta ja riskejä. Euroopan on kannettava täysi vastuunsa paremman kokonaisvaltaisen taloudellisen vakauden saavuttamisessa. Tätä varten on laadittava strategia euroalueen etujen säilyttämiseksi ja jatkuvaksi suojelemiseksi ulkoisilta seikoilta, ja on selvää, että johdonmukaisuus varmistetaan parhaiten, kun eurolla on yhtenäinen ulkoinen edustus. Tiedän, että sitä on vaikea saavuttaa lyhyellä aikavälillä, kun otetaan huomioon siihen liittyvät intressit, mutta haluaisin sanoa parlamentille – ja tiedän, että parlamentti yhtyy näkemykseeni – että tämä on erittäin välttämätön tavoite.

Lopuksi kolmas pilari muodostuu tulevaisuuden asialistasta, jossa on parannettava talous- ja rahaliiton hallintoa. Unionin hallinnosta vastaavat toimielimet ja välineet ovat asianmukaiset, erityisesti, kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksella käyttöön ottavat parannukset. Nyt ei pidäkään vaihtaa välineitä vaan käyttää niitä ja käyttää niitä täysimääräisesti. Euroalueen parempi hallinto saadaan aikaan Ecofin-neuvostolla, kun se otetaan täysimääräisesti mukaan talous- ja rahaliiton asioihin; se saadaan aikaan vahvistamalla asialistaa ja euroryhmän keskusteluja, erityisesti talouspolitiikan koordinaatiota, jonka jo mainitsin; ja se saadaan aikaan komission ja parlamentin tiiviimmällä vuoropuhelulla sekä euroryhmän ja parlamentin tiiviimmällä vuoropuhelulla.

Lisäksi lähivuosina euroryhmän kokoonpano vastaa yhä enemmän Ecofin-neuvoston kokoonpanoa.

Tänä aamuna komissio hyväksyi lähentymiskertomuksen, jolla Slovakialle raivattiin tietä euroalueeseen liittymiseksi 1. tammikuuta 2009. Lähiviikkoina minulla on erityinen tilaisuus keskustella kanssanne tästä kertomuksesta ja tulevista ehdotuksista.

Toimielintemme yhteisenä huolenaiheena pitäisi olla myös talous- ja rahaliitosta tiedottaminen niin, että kansalaiset, joilla on euroja taskuissaan, ymmärtäisivät tämän valuutan heille tuoman hyödyn.

Lopetan aivan pian, arvoisa puhemies. Käsiteltävänämme on erittäin tärkeä asia, joka ansaitsee tämän päivän keskustelun. En tietenkään voi selvittää tiedonannossamme ja kertomuksessa tehdyn analyysin kaikkia yksityiskohtia, mutta olen kyllä käytettävissä, kun asiaa käsitellään lähikuukausina.

Komission tavoitteena on, kuten jo totesin, rakentaa vakaa poliittinen yhteisymmärrys siitä, mitä on tehtävä sen varmistamiseksi, että talous- ja rahaliitto pystyy kohtaamaan edessä olevat valtavat haasteet. Uskomme komissiossa, että ennen kaikkea näihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota nyt käynnistyvässä keskustelussa.

Maastrichtin sopimuksen laatijat ja ne, jotka päättivät kymmenen vuotta sitten käynnistää talous- ja rahaliiton, olivat tehtäviensä tasalla ja loivat välineen, joka on tarjonnut meille suojaa ja etuja. Vaikein osuus on saavutettu: euro on totta, ja se on menestys. Voimme näin ollen aloittaa uuden vaiheen luottavaisina ja optimistisina, mutta meidän on syytä säilyttää määrätietoisuutemme ja ymmärtää, että se, mikä hyödyttää talous- ja rahaliittoa, hyödyttää koko Euroopan unionia, sen kaikkia jäsenvaltioita ja sen kaikkia kansalaisia. Suuret kiitokset, arvoisa puhemies.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen, ja haluan kiittää teitä vastuuntunnostanne ja sitoutumisestanne.

  Werner Langen, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Joaquin Almuniaa siitä, että hän rohkeni esitellä parannusehdotukset euroalueen kymmenentenä vuotena. Tarkastelemme ehdotuksia huolella, mutta jo nyt voin todeta, että ryhmämme kannattaa mahdollisimman monia seikkoja. Haluamme parantaa oloja, mutta emme halua tietynlaista talousvaltaa, kuten Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet. Tässä asiassa tuemme teitä täysin.

Euron kymmenen vuotta merkitsevät myös, että on aika tarkastella, mitä kuluneina kymmenenä vuotena on tapahtunut. Voimme todeta, että euro on todellakin menestynyt. Kukaan ei osannut ennustaa, että nyt, kun poliittisesta päätöksestä on kulunut kymmenen vuotta, euro olisi maailman toiseksi tärkein valuutta. Te mainitsitte työpaikat, alhaisen inflaation, talouden yhteneväisyyden ja menestykset, joiden ansiosta eurosta on tullut Euroopan vakauden ankkuri globalisaation aikakaudella. Jos pysähdymme miettimään, miten selviämme paremmin kohonneiden raaka-aine- ja energiahintojen kanssa, niin jälleen kerran erinomainen vastaus on euro.

Vaikka monet Euroopan unionin ja euroalueen kansalaiset ovat skeptisiä, olen täysin vakuuttunut siitä, että euron käyttöönotto aikanaan tiukoin ehdoin osui oikeaan. Kun nyt aiomme muuttaa ehtoja, arvoisa komission jäsen, kannatamme teitä, ja menneeseen katsoessani voin vain sanoa, että tuolloin tehtiin monia rohkeita päätöksiä. Jos ajattelen Liettuaa tai katson nykyistä Slovakiaa, mietin, osoitettiinko näissä maissa samaa rohkeutta. Vaikka Slovakiassa ehdot täytettiin paperilla, on kyseenalaista, täyttääkö tämä maa ne jatkossakin, kun otetaan huomioon nykyinen lähentyminen ja vakaa inflaatioaste. Meidän on keskusteltava tästä asiasta, ja Euroopan keskuspankki ilmaisi epäilyksensä alustavissa huomioissaan. Valitettavasti tätä ei mainita komission tämän päivän päätöksessä. Meidän on varmaankin keskusteltava asiasta.

Nyt etenemismalli on seuraavanlainen: ehdotatte euroalueeseen liittymistä, meitä ja hallitusten ja valtionpäämiesten neuvostoa kuullaan, minkä jälkeen talous- ja raha-asioiden neuvosto tekee päätöksen. Näin ollen meillä ei ole mitään mahdollisuutta lykätä tai estää liittymistä. Pelkään pahoin, että nyt luodaan edellytyksiä sellaisen keskikokoisen maan hyväksymiselle, jolla on merkittävä teollinen infrastruktuuri, ja että myöhemmin, kun suuremmat maat haluavat liittyä, joudutaan alentamaan ehtoja tavalla, jota emme enää pysty perustelemaan.

Tämä huolestuttaa meitä, kun esitämme epäilymme ehdottomasta liittymisestä, ja tämän huolen on myös Euroopan keskuspankki jo ilmaissut. On pidettävä mielessä, että euron nykyinen vahva asema maailmanvaluuttana johtuu myös heikosta Yhdysvaltain dollarista – ei pelkästään euron omasta vahvuudesta. Muistellessani, miten keskustelimme vakaus- ja kasvupaketin uudistamisesta, voin vain todeta, että jäsenvaltiot ovat haasteen edessä. Mainitsittekin tämän kolmen kohdan työjärjestyksessänne: jäsenvaltioilla on vaikeuksia täyttää itse asettamansa edellytykset.

Olen pannut huolestuneena merkille, että komissio on nyt päättänyt budjettivajemenettelyt Italiaa ja muita valtioita vastaan. Vaikka tiedot tukevatkin tätä, minusta kehitys Ranskassa, Italiassa ja lähivuosina myös Espanjassa on melko huolestuttavaa. Tämän vuosikymmenen alussa suurin pahantekijä oli Saksa. Nyt Saksa on saanut taas tilanteen hallintaan, mutta euron vakaus riippuu suurten jäsenvaltioiden solidaarisuudesta ja vakaudesta. Siksi vetoankin teihin, arvoisa komission jäsen: älkää suostuko näihin erityispyyntöihin! Varmistakaa kaikkien uudistusten yhteydessä, että euroalueen vakaus on tärkein seikka ulkoisen edustuksen sijaan tai ”kuka edustaa ketäkin ja missä” -menettelyn sijaan. Tärkeintä on, että edellytykset täytetään ja hintojen vakaus on huomion keskipisteessä. Tällöin voimme 20 vuoden kuluttua todeta, että euro on Euroopan vakauden ankkuri maailmassa ja vaurauden ja edistyksen perusta Euroopassa

  Pervenche Berès , PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitos tiedonannosta ja mahdollisuudesta tehdä väliarvio ja miettiä, mitä vastaisuudessa on tehtävä.

Euro on menestys, siitä ei ole epäilystäkään. Euro on suojellut meitä. Missä tilanteessa olisivatkaan rahoitusmarkkinamme ja valuuttamme tämän päivän maailmassa, jollei meillä olisi euroa? Menestys asettaa meille kuitenkin myös velvoitteita. Se vaatii meiltä yhä enemmän rohkeutta, sillä emme muodosta vain valuutta-aluetta, vaan meillä on erityinen vastuu.

Kyllä vain, euro on ollut menestys, mutta samalla se on paljastanut sisäisiä puutteitamme. Olemme usein parempia puolustajia kuin hyökkääjiä. Olemme usein hyviä pisteenlaskijoita, ja sitä voimme tehdä vakauspaketin ansiosta, mutta kun olisi järjestettävä paras mahdollinen peli, käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla yhtenäisvaluutan tarjoamia mahdollisuuksia, olemme usein tehottomia.

Tämä pätee Euroopan unioniin. Miksemme käytä valuuttaamme parantaaksemme mahdollisuuksiamme toteuttaa Lissabonin strategia? Miksemme käytä valuuttaamme toteuttaaksemme energia- ja ympäristöasioissa asettamamme tavoitteet? Totesitte tämän EU:n ulkopuolella, ja olen samaa mieltä diagnoosistanne.

Ehdotatte menetelmiä monenvälisen valvonnan parantamiseksi ja olette epäilemättä oikeassa, mutta tämä edellyttää kahta seikkaa. Ensiksi euroryhmän pitkäaikainen puheenjohtajuus, josta Jean-Claude Juncker on vastannut, on parantanut tämän elimen toimintatapoja. Toiseksi Euroopan keskuspankin riippumattomuus on selvä, eikä kukaan sitä kiistäkään. Näiden kahden edellytyksen täytyttyäkin meillä on vielä paljon tehtävää ja uskon teidän, arvoisa komission jäsen, palauttavan talous- ja rahaliiton tasapainon, jota ei vielä ole. Kuten tunnettua, sen talousvälinettä olisi pitänyt parantaa jo ensihetkistä alkaen, ja meidän on uudistettava sitä kaiken aikaa. Työtä on paljon vielä näiden kymmenen vuoden jälkeenkin.

Nyt on alettava käsitellä tätä kysymystä, jota on kyselty jo alusta alkaen, tosin ilmeisesti aivan toisessa yhteydessä. Asiaa on tarkasteltava kahden pääilmiön valossa. Ensimmäinen niistä on epäilemättä Yhdysvalloista alkunsa saanut nykyinen kriisi, joka osoittaa, että olemme globalisaation toisessa vaiheessa, jossa inflaatio on palannut ja jolle on tyypillistä vientiämme horjuttava epäedullinen euron ja Yhdysvaltain dollarin välinen kurssi – jolla tosin on etunsakin – ja jolle on tyypillistä myös uskomaton perushyödykkeiden, öljyn ja elintarvikkeiden hintojen nousu.

Toinen huomionarvoinen seikka on Lissabonin sopimus, joka muuttaa euroryhmän tilaa ja antaa sille lisävastuuta ulkoisessa edustuksessa ja koordinaatiossa. Meidän on tiedostettava tämä ja otettava mahdollisimman paljon irti tästä sopimuksesta.

Arvoisa komission jäsen, pyysitte meitä auttamaan yhteisymmärryksen saavuttamisessa. Jos kyseessä on hyvä asia, olemme mukana. Mielestämme kuitenkin olisi ehkä edettävä pidemmälle, kohti konkreettisia ehdotuksia. Jos ymmärsin oikein, haluaisitte neuvostolta suuntaviivat. Hienoa! Mutta kertokaa meille, millä edellytyksin Euroopan parlamentti voi lausua mielipiteensä ehdotuksista, joilla pyritään parantamaan euron hallintaa, niin että tämän valuutan mahdollisuuksia käytetään täysimääräisesti kansalaisten hyväksi ja että vastaisuudessa kansalaiset hyväksyvät paremmin Euroopan keskuspankin. Kun siitä nyt on tullut toimielin, olisi ehkä oikea aika tarkastella, miten sen jäsenet nimetään. Tiedätte, että tämä parlamentti tukee teitä, että se on komission liittolainen silloin, kun komissio haluaa edetä, mutta mekin pyydämme tukea. Älkää kuunnelko pelkästään neuvostoa. Ottakaa huomioon perussopimusten määräyksistä riippumatta kaikki hyvät ehdotukset, joita Euroopan parlamentti mahdollisesti tekee.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, historiassa poliittisesti itsenäiset valtiot ovat usein pyrkineet muodostamaan yhteisiä valuuttaliittoja. Niiden kestävyys on vaihdellut, mutta ajan myötä ne kaikki ovat epäonnistuneet.

Ei ollutkaan ihme, että 1970-luvulla maailmalla suhtauduttiin hyvin kriittisesti Euroopan suunnittelemaan hankkeeseen. Pierre Werner, Luxemburgin entinen pääministeri, sekä Valéry Giscard d’Estaing ja Helmut Schmidt, jotka tuolloin olivat valtiovarainministereinä, johtivat tätä hanketta.

Myös 1990-luvun alussa, kun talous- ja rahaliittoa perustettiin, asiaan suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Monet asiantuntijat, mukaan lukien Nobel-palkinnon voittajat Yhdysvalloista, arvioivat hanketta epärealistiseksi. Vastoin kaikkia odotuksia euro otettiin käyttöön – ja siitä tuli menestys.

Euroopan rahaliitto on todellakin lähes poliittinen ihme, aivan omaa luokkaansa. Tässä mielessä komission aiemman puheenjohtajan Walter Hallsteinin toteamus on jälleen kerran osoittautunut oikeaksi: hän sanoi, että se, joka ei usko ihmeisiin Euroopan asioissa, ei ole realisti.

Euron käyttöönottoon suhtauduttiin kuitenkin hyvin skeptisesti monissa maissa. Jos euroalueen ensimmäisissä 12 jäsenvaltioissa olisi aikoinaan järjestetty kansanäänestys, meillä ei nyt olisi euroa, ei ainakaan noissa 12 valtiossa. Myöhemmin kansalaiset ovat alkaneet suhtautua euroon myönteisemmin. Ehkei aivan koko väestö kannata sitä, mutta luultavasti suurin osa kuitenkin. Usein kaihoisat muistot vanhoista valuutoista, markasta, guldenista, šillingistä tai frangista ovat saaneet useimmin vakuuttumaan siitä, että euron käyttöönotto on hyödyttänyt kokonaistalouden lisäksi myös yksittäisiä kansalaisia.

Luonnollisesti nimenomaan silloin, kun matkustetaan. Passitarkastukset kuuluvat menneisyyteen Schengen-alueella, eikä enää tarvita kalliita, aikaa vieviä valuutanvaihtoja. Useimmat kansalaiset ovat myös ymmärtäneet, ettemme pystyisi hallitsemaan nykyistä talouslamaa läheskään niin hyvin kuin nyt ilman Euroopan keskuspankkia ja yhtenäistä valuuttaa. Lisäksi yleishyödykkeiden hintojen nousu on ollut hieman hitaampaa vahvan valuutan ansiosta.

Kaikesta huolimatta monet edelleen yhdistävät euron kielteisiin kokemuksiin. Hintojen noususta syytetään usein Teuroa, joka merkitsee ”kallista euroa”. Totuus on kuitenkin, että euro on vakaa. Se on osoittautunut vakaaksi valuutaksi. Inflaatio on ollut kuluneina kymmenenä vuotena alhaisempi kuin niitä edeltäneinä kymmenenä vuotena, jopa sellaisissa vakaustietoisissa maissa kuin Saksa. Euron merkitys on kasvanut kansainvälisesti muutenkin kuin vain tämän vakauden ansiosta, ja se onkin nyt Yhdysvaltain dollarin jälkeen toiseksi tärkein kansainvälinen varantovaluutta.

Keskuspankin riippumattomuus on perustana tälle euron vakaudelle, ja onkin vaikea ymmärtää, miksi tätä riippumattomuutta pyritään koko ajan horjuttamaan. Ensimmäiset puheenjohtajat Wim Duisenberg ja Jean-Claude Trichet tekivät erinomaista työtä tällä saralla.

Mikään ei ole muuttunut: yhteisvaluutta ilman yhteistä vero- ja talouspolitiikka on riskiyritys ja pysyy sellaisena. EU joutuu kohtaamaan merkittäviä haasteita: nyt jo tuntuvan, korkean työttömyysasteen, väestörakenteen muutoksen, muuttopaineet, tiettyjen yhteiskuntaryhmien kasvavan köyhyyden ja globalisaatiosta johtuvan kiristyvän kilpailun. Euroalue pystyy kohtaamaan nämä haasteet vain, jos jäsenvaltioiden talouspoliitikot tiivistävät entisestään yhteyksiään. Puheenjohtajan nimeäminen euroalueelle oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, muuta ei ole ollutkaan. Lisää on tehtävä.

Tärkeintä on, että euroalue pysyy yhtenäisenä rintamana maailmalla ja Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n kaltaisten järjestöjen yhteydessä.

  Alain Lipietz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, toivon, etten ylitä puheaikaani sen enempää kuin Wolf Klinz omaansa.

En aio toistaa euron suurta menestystarinaa instituutiona ja inflaation vakauttamisvälineenä. Haluaisin kuitenkin kiittää teitä, hyvä komission jäsen Almunia, ja myös komissiota tabun poistamisesta viimein. Kun kymmenen vuotta on jo kulunut, on todellakin aika tarkastella sitä, missä ei ole onnistuttu.

Mikä ei ole onnistunut, kuten totesitte, on euron käyttöönoton myötä luvattu kasvu, joka ei ole toteutunut. Vieläkin pahempaa on, että niissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, jotka eivät kuulu euroalueeseen, kasvu on ollut voimakkaampaa kuin euroalueen maissa. Ongelma on siis siinä, miten euro on perustettu Maastrichtin sopimuksessa, ja tätä seikkaa on käsiteltävä.

Mielestäni tässä tulee esiin kolme seikkaa. Ensiksi, kuten korostitte, on tarve uudistaa euron hallintaa yhteistyössä varainhoidon valvonnan ja rahapolitiikan kanssa. On selvää – olen eri mieltä tässä asiassa Pervenche Berèsin kanssa – ettemme voi samaan aikaan vaatia näiden kahden asian välistä koordinaatiota ja todeta, että Euroopan keskuspankin on pysyttävä täysin riippumattomana. Tämä voisi tarkoittaa joko sitä, että varainhoidonvalvonnasta – toisin sanoen Ecofin-neuvostosta – tulisi riippumaton elin, joka ei olisi enää demokraattisesti vastuullinen. Tämä on täysin mahdotonta. Näin ollen on määriteltävä ilmaus ”riippumaton”. Riippumaton mistä? Yksityisistä ja kansallisista eduista, kyllä; muttei riippumaton EU:n varainhoitopolitiikasta eikä yleisestä talouspolitiikasta.

Toinen ongelma on siinä, että Maastrichtin sopimuksessa neuvosto saatettiin vastuuseen vaihtokurssipolitiikasta, vaikka vaihtokurssipolitiikan väline on korkokanta, jota valvoo Euroopan keskuspankki. Tämän vuoksi on täsmällisesti todettava, että vaihtokursseissa Euroopan keskuspankin on liitettävä korkokanta neuvoston määrittelemään vaihtokurssipolitiikkaan.

Kolmas seikka on se, että subprime-kriisin myötä opimme, että eri lainatyypit on erotettava toisistaan. Tätä ei kuitenkaan todettu Maastrichtin sopimuksessa. Mielestäni on todettava hyvin selvästi, että kestävään kehitykseen ja todelliseen ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavat lainat on annettava hyvin alhaisin koroin.

  Mario Borghezio, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, mielestäni runsaassa selonteossa esitetyt monet rauhoittavat sanat tarjoavat helpotusta, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Totuus on kuitenkin se, että meidän on kuunneltava, mitä mieltä kansalaiset ovat tästä teknisestä 32-sivuisesta elämänkerrasta. Riittää, että juttelee ihmisten kanssa, kotiäitien ja eläkeläisten kanssa missä tahansa päin Eurooppaa, Italiassa, Ranskassa tai muualla, havaitakseen, että ihmisillä on vaikeuksia saada rahansa riittämään kuukauden loppuun saakka.

Meidän on keskityttävä aluksi reaalitalouden ongelmiin ja niihin vaikutuksiin, joita eurolla ja EKP:n politiikalla on ollut työntekijöihin ja tuottajiin. On tarkasteltava pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka joutuvat kamppailemaan poliittisessa paineessa, jota on syytä arvostella erityisesti ja kriittisesti, sillä tällainen kriittisyys on välttämätöntä kansalaistemme etujen ja jäsenvaltioiden talouden hyväksi.

Minulla olisi esimerkiksi kaksi ehdotusta. Toinen koskee pankkeja, joille ehdotan valikoivaa luottopolitiikkaa, joka on suunnattu tuottavuuteen ja pääomaan sekä työntekijöihin ja tuottajiin. Toinen ehdotus koskee osuuspankkien ja aluepankkien riippumattomuuden säilyttämistä ja takaamista, sillä ne ovat ”yksi henkilö, yksi ääni” -sääntönsä ja enimmäisosakkeidensa vuoksi reaalitalouden tuki.

EKP:n rahallinen itsemääräämisoikeus taataan Maastrichtin sopimuksessa, joten sillä on myös taloudellinen itsemääräämisoikeus jäsenvaltioihin nähden. Se ei valitettavasti aina näytä tekevän päätöksiä – esimerkiksi korkeista tai alhaisista korkokannoista – jotka heijastelisivat jäsenvaltioiden reaalituotannon ja tuottavuuden laajempia etuja.

Tämän vuoksi emme ole tajunneet riittävän selvästi, että euron käyttöönoton myötä lainojen prime-korko on kaksinkertaistunut. Tästä on ollut seurauksena korkeat pankkimaksut, erityisesti Italiassa. Emme ole ymmärtäneet riittävän selvästi, että EKP on jatkanut rahan tarjonnan vähentämistä sisämarkkinoilla kaikin mahdollisin keinoin – esimerkkinä muun muassa Basel II – mistä on seurannut, että kulutus ja sisäinen kauppa ovat vähentyneet kaikkialla Euroopassa.

Vetoamme siihen, että Euroopan tärkeimpänä tavoitteena olisi Euroopan keskuspankin saattaminen poliittisten elinten valvontaan. Euroopan keskuspankkia ja sen toimintaa on valvottava poliittisesti, sillä unionin kansalaiset kyselevät pankeiltaan samaa kuin mekin nyt: ketä EKP:n politiikka hyödyttää? Jätän teidän tehtäväksenne vastauksen löytämisen.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, jos Lissabonin strategian uutta kierrosta koskevan komission kertomuksen tarkoituksena on vahvistaa noudatetun politiikan menestys, siinä korostetaan perusteettomasti sitä, että Euroopan talouskasvu on noussut 1,8 prosentista vuonna 2005 2,9 prosenttiin vuonna 2007, ja sen arvioidaan olevan 2,4 prosenttia vuonna 2008.

Nyt tosin on tehty korjaus, kuten komission jäsen Almunia äskettäin totesi: talouskasvu laskee tänä vuonna kahteen prosenttiin ja vuonna 2009 1,8 prosenttiin.

Korostan tätä, koska se osoittaa selvästi sen, mitä vapautetuilla markkinaehdoilla saadaan aikaan. Eittämättä EMU:n ja luonnollisesti myös uusliberaalin globalisaation seurauksena kokonaisvaltainen kasvu ei suinkaan merkitse varmuutta – kuten ehkä erillinen kasvu merkitsisi – sillä sen tukena olevien mekanismien määräävinä tekijöinä ovat yksinomaan joustamattomat markkinavoimat. Euroopan keskuspankin ensisijaiseksi tavoitteeksi väitetään inflaation hillitsemistä, mutta silti inflaatio on tänä vuonna 3,6 prosenttia.

Mitä ihmettä? Voisiko olla niin, että vaikka välinpitämättömyydellä ei paljoa tavoitella, se siltikin epäonnistuu. Nyt kun EMU on ollut olemassa jo kymmenen vuotta, asioita voidaan kyseenalaistaa.

Mitä luulemme saavuttavamme vakaussopimuksen joustamattomalla konservatismilla? Sen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden oletetaan aloittaneen samalta pohjalta, budjetit on tasapainotettava, ja budjettivajetta on supistettava vuosittain, olipa elintaso mikä tahansa tai olipa budjettivaje jo ennestään alle kolme prosenttia.

Mitä sosiaalista etua nuoret ja työntekijät voivat uskoa saavansa siitä, että sosiaalimenojen kasvua halutaan supistaa toistuvasti jopa vauraina aikoina? Mitkä puitteet asetetaan, ja mitä politiikkaa toteutetaan niiden työntekijöiden hyväksi, joiden vähimmäistulot useimmissa jäsenvaltioissa ovat 92–668 euroa aikana, jolloin hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy pitkällä aikavälillä?

Työttömyys on voinut vähentyä vuoteen 1999 verrattuna. Epävarmojen työpaikkojen määrä on kuitenkin noussut vielä enemmän, eikä tämä suinkaan mitenkään paranna väestön elintasoa, vaan heikentää sitä.

Nyt tarvitaan täydellistä suunnanmuutosta aivan toiseen suuntaan, kuin mihin nykyiset puitteet ja politiikka johtavat. Tätä EU:n väestön enemmistö vaatii samaan aikaan, kun Shell ja BP hankkivat 4,2 miljoonan tuntivoittoja niin kutsuttujen vapaiden markkinoiden ansiosta, samalla kun työntekijät joutuvat kohtaamaan lisääntyvän työpaikkojen epävarmuuden ja palkkojen reaaliarvon alenemisen.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, jos kaikki maat, jotka ovat rikkoneet rahaliiton sääntöjä, on suljettava pois, kohta ei jäljellä ole yhtäkään. Inflaatio on nyt 3,6 prosenttia, vaikka sen ennustettiin olevan kaksi prosenttia. Rahaliitto perustuu suunnitteluvirheeseen. Inflaatiotavoitteen mallina oli Saksa, vaikka se oli täyttänyt vaatimukset vain kuutena vuotena 30 vuodesta ennen Euroopan rahaliiton käyttöönottoa. Mieletöntä! Miten voimme suhtautua vakavasti tällaiseen tavoitteeseen ja tehdä siitä pyhän miettimättä muita tavoitteita? Rahan hinta on keino eikä päämäärä. Talouspolitiikan tavoitteena on oltava täystyöllisyys ja sen varmistaminen, että kukin saa palkkaa eikä tukea.

Raha- ja valuuttapolitiikalla on autettava ihmisiä eikä syöstävä heitä köyhyyteen. Yhdysvalloissa vuotuinen kasvuprosentti oli 2,9 prosenttia vuosina 1990–2007 eli yli 17 vuoden ajan, kun se EU:ssa oli vain kaksi prosenttia. Jokaisella rahaliiton jäsenvaltion kansalaisella olisi voinut olla 38 000 euroa enemmän tuloja, jos olisi noudatettu toisenlaista politiikkaa ja jos Euroopan kasvuprosentti olisi vastannut Yhdysvaltojen kasvuprosenttia ennen viimeisintä lamaa. Nyt on jouduttu maksamaan erittäin korkea hinta ideologisesta hankkeesta, jossa haluttiin hävittää kansalliset valuutat. Meillä on oltava joko yhteinen valtio ja yhteinen hallitus ja yhteinen parlamentti, jotka vastaavat kaikesta talouspolitiikasta, tai meidän on sallittava yksittäisten maiden hallita itse omia valuuttojaan ja tyydyttävä yhteiseen valuuttaan, jolla rahoitetaan rajat ylittävää kauppaa. Rahaliiton fiaskosta voimme oppia tämän.

Jollei uudistuksia saada aikaan, on selvää, että rahaliitto hajoaa. Ehkä Berlusconin Italia putoaakin ensimmäisenä kelkasta ja ottaa liiran uudelleen käyttöön. Olen iloinen, että meillä Tanskassa on vielä vanha kunnon Tanskan kruunu! Kaikki politiikkojemme lausunnot talousvaikeuksista, joita kohtaisimme, jos hylkäisimme euron, ovat osoittautuneet vääriksi. Tanskalaiset äänestivät ”ei” 2. kesäkuuta 1992. Äänestimme uudelleen ”ei” 28. syyskuuta 2000. Mietinpä tässä, että jos emme äänestä kolmannen kerran ”ei”, vievätkö poliitikot meiltä rahan.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, on syytä juhlia Euroopan yhteisen valuutan käyttöönoton menestystarinaa. Vaikka tietyt seikat on jo mainittu, on vielä muutama kysymys, jotka haluaisin tuoda esiin.

Ensinnäkin Euroopan unionissa on valtio, joka, toisin kuin tuolloin monet muut ehdokasvaltiot, tieten tahtoen valitsi ulkopuolelle jäämisen. Tähän sillä on oikeus nykyisen perustamissopimuksen määräysten nojalla. Pysykööt britit saarellaan! On kuitenkin toinenkin valtio – Ruotsi – joka ei varannut tätä mahdollisuutta liittymisehdoissaan, mutta joka on johdonmukaisesti käyttäytynyt aina Yhdistyneen kuningaskunnan tavoin, ikään kuin sillä olisi oikeus tehdä omat päätöksensä euron hyväksymisestä ja euroalueeseen liittymisestä. Tämä on ristiriidassa aikoinaan tehdyn sitoumuksen kanssa. Ehkäpä tässäkin tarvitaan nyt hieman siistiytymistä.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Haluaisin kiittää komissiota ja komission jäsentä sekä henkilökohtaisesti että Slovakian tasavallan puolesta komission nykyisestä myönteisestä yhteisestä kannasta Slovakian tasavaltaan nähden.

Slovakian tasavallan hallitus omaksui vastuuntuntoisen lähestymistavan pakollisiin edellytyksiin ja siihen, että lopullinen siirtyminen euroon 1. tammikuuta 2009 tapahtuu sujuvasti, ja kyseisten edellytysten täyttämiseen jatkossakin.

Tässä yhteydessä minun on vastattava Werner Langenin kommentteihin. Hyvä Werner Langen, jos muilla euroalueen mailla olisi ollut yhtä tiukka budjettikuri ja edes puolet Slovakian tasavallan talouskasvusta, euro voisi olla entistäkin vahvempi valuutta, puhumattakaan työmarkkinoille pääsyä rajoittavista toimenpiteistä, joita tietyt valtiot edelleen toteuttavat suhteessa EU:n tiettyihin uusiin jäsenvaltioihin. Jos nämä rajoitukset poistettaisiin, EU:lla olisi ehkä paremmat taloudelliset näkymät.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, voin vain yhtyä onnittelijoiden kuoroon euron ja euron ensimmäisten kymmenen vuoden johdosta. Harvat uskoivat, että euron käyttöönotto hyväksyttäisiin niin yleisesti kuin nyt on tehty. Jens-Peter Bonde on rohkea mies. Hän on mukava ja kyvykäs kollega, mutta väärässä useimmiten, ja tässä asiassa hän on täysin väärässä. Arvoisat puhemies ja komission jäsen, pahan ilman linnut olivat väärässä. Euro on ollut valtava menestys. Talouskriisin aattona EKP osoitti, miten toimitaan nopeasti ja kollektiivisesti, jopa nopeammin kuin Yhdysvaltain Federal reserve -keskuspankki Washingtonissa. Tämä on kuitenkin jälleen kerran valtava kunniamerkki.

Ruotsin maininneelle saksalaiselle parlamentin jäsenelle voin vain todeta, että yhdyn näkemykseen, ettei näin ole hyvä. Toivon, että viiden vuoden kuluessa kotimaastani Ruotsista tulee EMU:n täysjäsen. Haluaisin uuden kansanäänestyksen Ruotsiin syksyllä 2010 tai keväällä 2011. Voin luvata komission jäsenelle ja parlamentin jäsenille, että teen kaikkeni, jotta Ruotsi ottaisi euron käyttöön. Niin olisi hyvä sekä Ruotsin että EU:n kannalta.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, eurolle annettiin sen perustamisen yhteydessä tehtävä, joka nyt on täytetty yli odotusten. Euro ja sisämarkkinat ovat erittäin onnistunut vastaus globalisaatiolle. Euro tekee sisämarkkinoista kotimarkkinat, ja kolme symbolia eli euro, lippu ja hymni lujittavat identiteettiämme. Maastrichtin sopimuksessa asetetut ehdot sekä vakaus- ja kasvusopimus muodostivat perustan välttämättömille uudistuksille jäsenvaltioissa ja tukivat ja näin ollen mahdollistivat euron menestystarinan.

Haluaisin kuitenkin mainita lopuksi pari seikkaa. Ehdot on asetettu noudatettaviksi, ja Slovakiaa on kohdeltava samalla tavoin kuin Liettuaa. Emme saa antaa yksittäisillä päätöksillä käsitystä, että ehtoja tulkitaan vaihdellen.

Mainitsemani seikat eivät ole tarpeeksi selviä yleisessä tietoisuudessa. Haluaisin, että ”euro kymmenen vuotta” -kampanjassa korostettaisiin, mitä hyötyä eurosta on ollut jäsenvaltioiden kansalaisille, ja kehotan komissiota, EKP:tä ja jäsenvaltioita kertomaan tänä vuonna konkreettisesti euron lisäarvosta kansalaisille.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Vietämme tänään yhtenäisvaluutta euron käyttöönoton kymmenvuotispäivää. Päivä on tärkeä Slovakian tasavallalle, joka alkaa todennäköisesti käyttää euroa 1. tammikuuta 2009. Komissio toteaa lähentymiskertomuksessaan, että Slovakian tasavalta on täyttänyt Maastrichtin sopimuksessa asetetut ehdot kestävällä tavalla, ja suosittelee, että Slovakian tasavallasta tulisi euroalueen 16. jäsen tammikuusta 2009 alkaen.

Tässä yhteydessä haluaisin korostaa, että Slovakian tasavallalle on tarjottu mahdollisuutta liittyä euroalueeseen niiden merkittävien uudistusten ansiosta, jotka Slovakian edellinen hallitus Mikuláš Dzurindan johdolla toteutti. Uskon, että nykyinenkin hallitus suhtautuu komission suosituksiin vakavasti ja oppii Slovenian kokemuksista. Uskon myös, että Slovakian tasavalta kykenee ohittamaan Werner Langenin tässä keskustelussa ilmaisemat skeptiset näkemykset.

Uskon vakaasti, että komission jäsen Almunian kertomat menestystarinat valavat optimismia Slovakian kansaan. Slovakian tasavalta ottaa oppia Maltasta ja Kyproksesta, joiden inflaatioluvut tuntuvat olevan vakaat.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Kymmenen vuotta on tarpeeksi pitkä aika talous- ja rahaliiton hyvien puolien – tai niiden puuttumisen – arvioimiseksi. Nyt voidaan havaita hyvät puolet, huonot puolet ja virheet.

Haluaisin kiinnittää huomiota Maastrichtin sopimuksessa asetettuihin ehtoihin, sillä sopimuksen puitteethan laadittiin ennen talous- ja rahaliiton puitteita. Nyt nuo ehdot ovat auttamattoman vanhanaikaisia. Vakaus- ja kasvutekijöitä on tarkistettu, koska yksikään maa ei ole onnistunut toteuttamaan niitä. Kyseisten ehtojen toteuttamisen aikana yksikään euroalueen maa ei todellisuudessa ole toteuttanut ainoatakaan Maastrichtin sopimuksen ehtoa.

Haluaisin kiinnittää huomiota myös uusiin jäsenvaltioihin, joihin on sovellettu talousasioissa tiukkoja vaatimuksia. Inflaatiolle asetetut vaatimukset olivat puhtaasti teoreettisia, eivätkä ne vastaa nykytodellisuutta. Inflaatiolle asetetut vaatimukset perustuivat maihin, jotka eivät kuuluneet euroalueeseen, eikä tämä ole oikein, ja vaatimuksia olisikin tarkistettava.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, euron taloudellisia perusongelmia ei voida ratkaista. Pitkällä aikavälillä ei ole mahdollista saada aikaan yhteistä korkokantaa useille valtioille, joiden kansantalouden tilanteet vaihtelevat. Ei ole mahdollista saada aikaan yhteistä ulkoista vaihtokurssia useille valtioille, joiden kansantalouden tilanteet vaihtelevat. Se on mahdollista lyhyellä aikavälillä ja jopa keskipitkällä aikavälillä, mutta nämä ratkaisemattomat taloudelliset ristiriidat syrjäyttävät Euroopan yhteisen valuutan. Tässä yhteydessä en ole ottanut huomioon edes Euroopan keskuspankin epädemokraattisia ja tulosvastuuttomia menettelyjä. Talouslama on uhkaamassa, ja jos se todella tulee, se on riittävän voimakas tuhotakseen Euroopan yhtenäisen valuutan.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Kiitos arvoisa puhemies. Ensiksi haluan onnitella Euroopan talous- ja rahaliiton kymmenennestä vuosipäivästä. Euro on ollut menestys: vakaasta valuutasta, jonka korkokanta on alhainen, on tullut tehokas keino torjua keinotteluja, ja olemme euron käyttöönoton myötä onnistuneet luomaan enemmän työpaikkoja kuin koskaan ennen. Tiedämme sen. Juuri siksi euro on houkutteleva niille maille, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita, mutteivät vielä euroalueen maita. Kuri on elintärkeä seikka ja keskuspankin riippumattomuus on myös elintärkeää, tästä asiasta olen samaa mieltä. Euroalue ei kuitenkaan saisi olla eliittikerho, poliittinen eliittikerho, emmekä saisi sanoa, että jäsenyys on avoin kaikille valtioille, jotka ovat jo tietyssä määrin reaalisesti toteuttaneet lähentymiskriteerit. Eurohan on väline, josta pitäisi olla erityistä hyötyä niille valtioille, jotka eniten tarvitsevat vakautta, koheesiota sekä keinottelun vastaisia ja työttömyyttä torjuvia toimenpiteitä tullakseen aidosti eurooppalaisiksi. Tämän vuoksi meidän on varottava puhdasoppisia periaatteita, myös inflaatioehtojen yhteydessä. On myös ehdottoman välttämätöntä, että ehdot olisi asetettava yhtenäisin standardein. Suuret kiitokset, arvoisa puhemies.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan olla mukana juhlimassa euroa, joka on Euroopan yhdentymisprosessin merkittävimpiä saavutuksia.

Euroopalta kesti 40 vuotta perustaa keskuspankki, mutta on muistettava, että Yhdysvalloilta se kesti 140 vuotta itsenäisyyden jälkeen.

Tulokset ovat olleet erittäin myönteisiä, kuten komission jäsen totesi, makrotaloudellisessa vakaudessa, työpaikoissa, ostovoimassa, Euroopan yhdentymisessä ja myös niidenkin jäsenvaltioiden eduissa, jotka eivät kuulu euroalueeseen, ja euro on antanut suurempaa poliittista valmiutta.

Tulevaisuutta tarkasteltaessa yhdyn komission jäsenen toteamukseen siitä, että voidaksemme kohdata globalisaation, ikääntyvän väestön ja ilmastonmuutoksen haasteet meidän on otettava mukaan uusia valtioita, parannettava koordinaatiota tehdäksemme Lissabonin sopimuksesta todellisuutta ja tehtävä muutoksia pääomamarkkinoiden vakauden valvomiseksi.

Ulkoisesti meidän on otettava vastuumme uutena globaalina toimijana. Euroalueen on myös johdettava yhteisön yhdentymisen etenemistä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, jos euron käyttöönotto on ollut niin onnistunutta ja tuottanut niin paljon käytännöllistä ja taloudellista hyötyä, haluaisin kysyä – ja nyt kääntyisin komission jäsen Almunian puoleen – eikö olisi hyvä investoida muutama euro koulutukseen ja uusien jäsenvaltioiden motivointiin, jotta ne olisivat mahdollisimman nopeasti mukana tässä yhteisessä euroalueessa. Latinankielinen sanonta kuuluu bona pecunia non olet eli eufemistisesti sanoen hyvä raha ei haise, joten kukapa tietää, ehkä jonain päivänä myös britit päätyvät ajatukseen, että voisi olla hyvä ottaa euro käyttöön, kun siitä nyt kerran on niin paljon hyötyä.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies, haluan kiittää myös kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat osallistuneet tähän keskusteluun.

Olen hyvin kiitollinen kommenteistanne, joita olette tehneet komission aloitteesta ja työstä, jotka esittelin teille tänään ja joista eittämättä keskustelemme vielä tulevina kuukausina.

Euro ja talous- ja rahaliitto ovat – kuten monet teistä totesivat puheenvuoroissaan – unelma, josta on tullut totta, ja tämä on tapahtunut kymmenessä vuodessa.

Mielestäni on syytä kiittää niitä, jotka käynnistivät tämän aloitteen Euroopan yhdentymisen ensimmäisinä kymmenenä vuotena: Pierre Werneriä vuonna 1970 ensimmäisestä talous- ja rahaliiton kertomuksesta; Valéry Giscard d'Estaingia ja Helmut Schmidtiä 1970- ja 1980-luvulla; ja tietysti Jacques Delorsia ja kaikkia niitä, jotka hänen kanssaan valmistelivat Maastrichtin sopimusta ja ajatusta talous- ja rahaliitosta, josta olemme kehittämässä mahdollisuutta.

On syytä olla hyvillään, koska olemme tehneet heidän unelmistaan totta ja koska tämä todellisuus tuottaa meille tuloksia, joita kansalaiset voivat arvostaa.

Jotkut teistä puhuivat kansalaisille näkyvistä tuloksista ja reaalitaloudesta: mitä parlamentin ulkopuolella olevat ihmiset ymmärtävät? Kansa ymmärtää paljon enemmän, kuin jotkut meistä voivat edes kuvitella, ja se ymmärtää, että on euron ja Euroopan yhdentymisen ansiota, että euroalueella on luotu 16 miljoonaa työpaikkaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. 16 miljoonaa uutta työpaikkaa. Euroalueella on luotu paljon enemmän työpaikkoja kuin Yhdysvalloissa. Työpaikkoja on viisi kertaa enemmän euroalueella euron olemassaolon aikana kuin euroa edeltäneinä kymmenenä vuotena.

Kansa ymmärtää tämän erinomaisesti. Kansalaiset ymmärtävät sen erinomaisesti, samoin kuin he ymmärtävät ja pyytävät meitä toimimaan ja olemaan aloitteellisia tässä tilanteessa, joka on haasteellinen ja joka aiheuttaa tiukkoja ja vaikeita tilanteita markkinoilla ja taloudellisessa ympäristössä.

Meillä on nyt välineet taloudelliseen yhdentymiseen, ja niitä on käytettävä: ne on annettu perustamissopimuksessa, perustettu kymmenen vuotta sitten saavutusten ja niiden kokemusten perustalta, miten vaikeaa tiettyjen tavoitteiden saavuttaminen on.

Talouspolitiikkaa on koordinoitava paremmin, eikä vain budjettipolitiikkaa. Tästä on kyse Lissabonin strategiassa. Mutta erityisesti euroalueessa on kyse tämän alueen erityistarpeista, jotka koskevat budjettipolitiikkaa ja rakenneuudistuksia, joiden toteuttaminen on välttämätöntä, jotta euroalue toimisi hyvin ja jotta siinä saavutettaisiin hyviä tuloksia työllisyydessä, kasvussa, vähäisissä hinnannousuissa ja parempien mahdollisuuksien tarjoamisessa kansalaisille, joita edustamme.

Saavutuksia on ollut, älkäämme piilotelko niitä.

Yksi saavutuksista on ollut esimerkiksi se, että kaikki liialliset alijäämät on korjattu euroalueella. Tänään komissio hyväksyi myös liiallisen alijäämän menettelyn kumoamisen Portugalissa ja Italiassa. Euroalueella ei ole maita, joiden alijäämä ylittäisi perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetut rajat.

Vain muutama vuosi sitten keskustelimme täällä vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisesta, ja monet teistä eivät voineet kuvitellakaan tätä, mutta vakaussopimuksen ja euroalueen jäsenvaltioiden hallitusten sitoumusten onnistumisella on saatu aikaan, ettei liiallisia alijäämiä ole.

Vielä on kuitenkin paljon tärkeää tekemättä, ja toimiin on ryhdyttävä. Aloitteessa on kyse juuri tästä. Meidän on lähdettävä taas liikkeelle, ja tuon teille luettelon aiheista, joista olisi keskusteltava parlamentissa ja euroryhmässä. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka totesivat, että euroryhmän työ on erittäin tärkeää ja että ryhmän toteuttama työ Jean-Claude Junckerin puheenjohtajuuskaudella on ollut hyvin myönteistä. Tästä on keskusteltava parlamenteissa, kansallisen yleisen mielipiteen kanssa ja jäsenvaltioiden hallitusten kanssa, ja meidän on rohkeasti pidettävä yllä vuoropuhelua Euroopan keskuspankin kanssa osoittaen kunnioitusta ja tyytyväisyyttä sen suhteen, miten Euroopan keskuspankki on käyttänyt riippumattomuuttaan. Se on uskomattoman tehokas pankki, vaikka onkin nuori verrattuna Bank of Englandiin, Federal Reserviin, Bank of Japaniin ja muihin keskuspankkeihin.

Muutama loppuhuomautus, joista ensimmäinen koskee niitä valtioita, jotka eivät ole eivätkä vaikuta haluavan olla euroalueen jäseniä. En viittaa tällä ehdokasvaltioihin, jotka tulevat mukaan lähivuosina edellyttäen, että ne täyttävät ehdot, vaan niihin valtioihin, jotka ovat päättäneet joko poikkeuslausekkeella tai kansanäänestyksellä, etteivät ne halua kuulua euroalueeseen.

Jotkut teistä ovat todenneet, että euroalueella on edessään ongelmia. Ennustan, että nimenomaan niillä, jotka eivät halua kuulua euroalueeseen, on edessään ongelmia.

Globaalitaloudessa eristyksestä kärsivät ne, jotka haluavat eristäytyä. Ne, jotka yhdentyvät, ovat valmiita jakamaan ja päättämään talouspolitiikastaan yhdessä, tekevät oikeita päätöksiä ja tarjoavat yhdentymisestä saatavia etuja kansalaisilleen.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) EU:n tuleville vuosille ennustettu kasvu osoittaa tuotantojärjestelmämme huolestuttavaa heikkenemistä. EU:n talouskasvu heikkenee vuoden 2007 2,8 prosentista yhden yksikön verran kahdessa vuodessa 2,0 prosenttiin vuonna 2008 ja 1,8 prosenttiin vuonna 2009. Heikkeneminen ei tietenkään johdu pelkästään sisämarkkinoista, vaan globaalin taloudellisen toiminnan laajemmasta heikkenemisestä, mihin vaikuttaa Yhdysvaltojen vaikea tilanne ja yleishyödykkeiden hintojen nousu.

Komissio uskoo inflaation huimaan kiihtymiseen lähitulevaisuudessa elintarvikkeiden, energian ja yleishyödykkeiden jyrkkien hinnannousujen vuoksi. Ilmiö on erittäin huolestuttava, sillä se vaikuttaa suoraan kansalaisten elämään ja heikentää ostovoimaa. Se aiheuttaa myös lisärasitteita liike-elämälle, joka menettää vähitellen kilpailuetunsa uusiin kasvaviin talouksiin nähden. Tästä huolimatta näkyvissä on myönteisiä merkkejä Lissabonin strategian työllisyystavoitteille, sillä Eurooppaan on luotu neljä miljoonaa uutta työpaikkaa.

Tehtävänämme on ottaa selvää, johtuuko tämä työmarkkinoiden ”uusi” dynamiikka epävarmoista työpaikoista, sillä näillä tiedoilla on myönteisiä vaikutuksia talouteen vain, jos ne lisäävät uskoa vakauteen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On vaikuttavaa kuunnella komission ja Euroopan unionin johtajien puhuvan edelleen euroalueen menestyksestä, vaikka nykytilastot osoittavat päinvastaista niin talouskasvussa kuin Euroopan kansojen elämässäkin. Kyseiset onnistumiset kertovat selvästi talous- ja rahoitusryhmittymien voittojen kasvusta ja mielettömistä tuloista, joita ne ovat onnistuneet hankkimaan talous- ja rahaliiton ensimmäisinä kymmenenä vuotena.

Ne eivät kuitenkaan saisi järjestelmällisesti unohtaa sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä ja epävarmojen ja huonosti palkattujen töiden lisääntymistä, mikä johtaa yhä uusia miljoonia työntekijöitä köyhyyteen ja siihen, että heitä riistetään yhä enemmän ja että heille ei anneta edellytyksiä turvata lapsilleen ihmisarvoista elämää.

Ei siis ole mikään ihme, että Euroopan komission esittämä suunnitelma on suurin piirtein samaa luokkaa. Siinä tarjotaan lisää taloudellisia tarkistuksia, joilla varmistetaan taloudellisten ryhmittymien kilpailukyvyn lisääntyminen ja vakaa talous: lisää budjettivalvontaa, jolla painostetaan lisäämään julkisten palvelujen vapauttamista: ja lisää painostusta ja valvontaa, joilla ehkäistään palkankorotukset.

Tämä johtaa kasvaviin sosiaalisiin jännitteisiin ja taisteluihin sosiaalisten ja työoikeuksien puolesta kasvavaa riistoa vastaan.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Maastrichtin sopimuksen kansanvastaisten ja työnvastaisten tavoitteiden vuoksi perustettiin EMU ja euro, joilla luotiin pohjaa taantumukselliselle Lissabonin sopimukselle ja kiihdytettiin hyökkäyksiä työntekijöiden oikeuksia ja vapauksia vastaan.

Keskusta-oikeisto ja keskusta-vasemmisto ovat ratifioineet nämä EU:n ja hallitusten päätökset. Kreikassa uusi demokratia -puolue, PASOK ja vasemmistokoalitio äänestivät Maastrichtin sopimuksen puolesta. Kansanäänestyksiä on kieltäydytty järjestämästä. Tämä palvelee upeasti kapitalistin etuja ja osoittaa, kuinka paljon kapitalistit pelkäävät kansan reaktioita.

Siirtämällä tärkeimmät talouspolitiikan mekanismit jäsenvaltioilta EKP:n valvontaan on kapitalisteja autettu vähentämään työvoimakuluja ja lisäämään voittoja. Palkkapaineet, joihin EKP on innostanut perustamisestaan alkaen, ovat johtaneet työntekijöiden ostovoiman jyrkkään laskuun ja työväenluokan perheiden elinolojen nopeaan heikkenemiseen ja köyhyyteen.

Useimmissa maissa EMU ja euro kyseenalaistetaan enenevässä määrin. Väitteet hintojen vakaudesta, talouden suojelusta ja niin edelleen ovat osoittautuneet vääriksi. Euro suojelee vain monopolien voittoja; se helpottaa yksityistämistä ja yhteenliittymiä ja raivaa tietä yhä suuremmalle riistolle.

  Cătălin-Ioan Nechifor (PSE), kirjallinen. – (RO) Talous- ja rahaliitto EMU:n perustamisella on määritetty yhtenäisen vapaakauppa-alueen perustaminen unioniin, mutta sen lisäksi sillä on myös lisätty unionin kansainvälistä poliittista vaikutusvaltaa ja asetettu edellytykset, jotka ovat johtaneet maanosan jälleenyhdistämiseen ja Yhdysvaltain dollarin kanssa kilpailemaan kykenevän yhteisen valuutan – euron – perustamiseen.

EMU:n etuna on, että se on taannut alhaisen inflaation ja alhaisen korkokannan, mikä hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä ja kannustaa julkisen rahoituksen vakauteen ja kannattavuuteen samalla, kun yhtenäisen valuutan käyttöönotto on johtanut valuutanvaihdosta aiheutuvien kustannusten katoamiseen ja helpottanut kaupankäyntiä ja hintojen vastaavuutta nykyisen euroalueen maissa.

Eurooppa valmistautuu parhaillaan viettämään yhtenäisen valuutan kymmenettä vuotta, ja vaikka EU:n eteläisille jäsenvaltioille on aiheutunut yhtenäisen valuutan käyttöönotosta vaikeuksia, eivät viranomaiset ole toistaiseksi valittaneet. Analyytikkojen selitys on se, että vaikka Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilla on tapahtunut muutoksia, Eurooppa on pysynyt vakaana. Haluaisin lisätä tähän, että euron menestyksen osoituksena on, että tanskalaiset, jotka aluksi kieltäytyivät yhtenäisen valuutan käyttöönotosta, haluavat nyt euron.

Romaniassa euron käyttöönotto on yhä edelleen tärkeä tavoite, ja tarvitaan vielä paljon työtä lähentymisperusteiden täyttämiseksi ja romanialaisten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi yhtenäismarkkinoilla.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) Kun Suomi liittyi EY:n jäseneksi, se tehtiin kansanäänestyksen jälkeen. Siinä yhteydessä poliittinen eliitti lupasi kansalle uuden kansanäänestyksen, jos Suomi luopuisi omasta rahasta (markasta). Lupaus petettiin – toisin kuin Ruotsissa – ja moni suomalainen haluaisi oman rahan takaisin.

Euro on ollut menestys siinä mielessä, että matkailija voi käyttää samaa rahaa kaikissa EMU-maissa ja vertailla hintoja. Matkailuraha ei kuitenkaan ole EMU:n syvällinen olemus, vaan yhteinen rahapolitiikka. Se ei ole ollut samanlainen menestystarina, ja siihen vaikuttaa euroalueen suuri koko ja talouksien erilaisuus.

Ensin toteutettiin kolmanneksen devalvaatio suhteessa dollariin, ja sitä seurasi kahden kolmanneksen revalvaatio. EMU:n vaikutuksia pitäisi arvioida myös yhteisen korkopolitiikan kannalta, jonka seurauksena syntyi asuntojen hintakupla monissa maissa.

  Winkler, Iuliu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Vuonna 2008 on kulunut kymmenen vuotta Euroopan keskuspankin (EKP) perustamisesta, joka oli uskaliaimpia hankkeita Euroopan rakentamisessa. Kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen talous- ja rahaliiton tulokset osoittavat kiistämätöntä menestystä. Yksinomaan taloudellisten kriteerien käyttö EKP:n päätösten perusteina ja kaiken poliittisen vaikutuksen eliminointi päätöstenteosta ovat olleet syynä tämän hankkeen menestykseen, joka on hyödyttänyt siihen osallistuvien jäsenvaltioiden talouksia.

Romanian liittyessä Euroopan unioniin maan hallitus ja keskuspankki arvioivat talous- ja rahaliittoon liittymisen näkymiä vuodeksi 2014. Jotta Romaniassa voitaisiin ottaa euro käyttöön, maan on ensin osallistuttava valuuttakurssimekanismiin (ERM II) kahden vuoden ajan, vuodesta 2012 alkaen.

Säilyttääksemme uskottavuutemme näissä aikarajoissa meidän on pyrittävä sovittamaan yhteen hallituksen veropolitiikka ja keskuspankin rahapolitiikka, mikä merkitsee hillintää ja varovaisuutta budjetin toteuttamisessa. Inflaation pitämiseksi Romanian keskuspankin esittämissä luvuissa on vältettävä houkutuksia, erityisesti vaalivuosina. Romanian keskuspankin inflaatiopolitiikkaa on tuettava finanssivakaudella ja Romanian parlamentin vastuullisilla päätöksillä sekä tasapainoisella ja tehokkaalla budjetin toteuttamisella valtion laitoksissa.