Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 7. toukokuuta 2008 - Bryssel

19. Syvänmeren kalakantojen hoito (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Rosa Migueléz Ramosin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö syvänmeren kalakantojen hoidosta (A6-0103/2008) (2007/2110(INI)).

  Struan Stevenson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitamme, käytän lyhyen työjärjestyspuheenvuoron siitä, kuinka myöhään keskustelemme maataloudesta ja kalataloudesta. Näin on aina. Saavumme täysistuntoon käymään aina illan viimeiset keskustelut sekä täällä Brysselissä että Strasbourgissa.

Tämä on mielestäni hyvin epäoikeudenmukaista. Kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta että kalatalousvaliokunta saavat yhteispäätösvaltuudet. Olemme siis samanarvoisessa asemassa parlamentin muiden valiokuntien kanssa, mutta silti täysistunnoissa käsitellään iltapäivisin aina ulkoasiainvaliokunnan mietintöjä. Me joudumme puolestamme puhumaan myöhään illalla, kun taas ulkoasianvaliokunnan jäsenet voivat lähteä aikaisin illalliselle ja käydä aikaisin nukkumaan.

Arvoisa puhemies, tämä ei ole oikein, ja siksi pyydän, että välitätte kalatalousvaliokunnan jäsenten puolesta esittämäni valituksen Euroopan parlamentin puheenjohtajakokoukselle ja parlamentin puhemiehelle. Vastustamme tätä ja haluamme jatkossa reilua peliä. Olemme valmiita puhumaan toisinaan myöhään, mutta haluaisimme joskus myös saada etuoikeuden keskustella aikaisin iltapäivällä. Toivon, että otatte tämän huomioon.

  Puhemies. – (FR) Hyvät parlamentin jäsenet, välitän tietenkin viestinne parlamentin puhemiehelle, mutta kehotan teitä myös esittämään asian omien ryhmienne puheenjohtajille, sillä olette varmastikin huomanneet, että puheenjohtajakokous tekee päätöksen esityslistasta ja mietintöjen käsittelyjärjestyksestä. Välitän viestin eteenpäin omalta osaltani ja pyydän, että teette samoin teidän osaltanne.

  Rosa Miguélez Ramos, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, se, mitä Struan Stevenson juuri sanoi, pitää paikkansa: meistä kaikista tuntuu siltä, koska olemme kaikki huomanneet vuosien mittaan käyvämme näitä keskusteluja aina kovin myöhäiseen kellonaikaan.

Mielestäni myös komission jäsenten pitäisi esittää vastalauseensa. Kehotankin komission jäsentä Borgia ja komission jäsentä Fischer Boelia esittämään myös vastalauseensa, jotta näitä keskusteluja käytäisiin parempaan aikaan – paitsi meidän oman mukavuutemme vuoksi myös siksi, että yleisön ja asiaankuuluvien alojen olisi helpompaa saada niistä tietoa.

Tämäniltainen keskustelumme koskee kuitenkin syvänmeren lajeja. Haluan muistuttaa teille tässä yhteydessä, että EU:n kalastuslaivastot alkoivat kalastaa näitä lajeja 1990-luvulla, kun pohjakalakannat olivat hupenemassa ja kun erityisesti turska oli häviämässä, ja että komission tiedonannossa, jota mietintöni koskee, pyritään arvioimaan säädösten tehokkuutta kahdesta näkökulmasta: niiden asianmukaisuuden ja niiden täytäntöönpanon näkökulmasta.

Totuus on se, kuten totean mietinnössäni, että jäsenvaltioille jaettiin alun perin kiintiöt ja niitä jopa laajennettiin, ennen kuin meillä oli käytettävissämme riittäviä biologisia tietoja. Tämä johti siihen, että peräkkäiset jaot perustuivat tietoihin, jotka eivät olleet täysin luotettavia. Siksi jotkin jäsenvaltiot eivät käyttäneet niille myönnettyjä kiintiöitä, kun taas toiset havaitsivat kiintiöidensä kuluvan jo vuoden ensimmäisten kuukausien aikana.

Totuus on myös se, että koska näiden lajien maantieteellistä rakennetta ei tunnettu eikä saatavilla ollut luotettavia tieteellisiä tietoja, suurimmat sallitut saaliit (TAC) ja kiintiöt jouduttiin määrittämään hyvin suurille hoitoalueille. Ne osoittautuivat myös liian rajoittaviksi, jopa tiukemmiksi kuin ehdot, joita sovellettiin elvyttämisohjelmissa mukana oleviin lajeihin.

Meidän on myös tunnustettava, että luokituksessa on paljon toivomisen varaa, sillä syvänmeren lajeiksi luetaan kaikki yli 400 metrin syvyydessä elävät lajit. Tällöin niputetaan yhteen monenlaisia lajeja, joilla ei ole mitään yhteisiä biologisia, vyöhykkeellisiä tai morfologisia piirteitä.

Haluan sanoa komissiolle, että meidän pitäisi tietenkin voida erotella toisistaan suojelua tarvitsevat lajit, joita on paljon, sekä muut lajit, jotka eivät ole pohjakaloja ja joiden osalta laivastolle pitäisi asettaa pitkän aikavälin tavoitteet.

Totuus on se, että komissio on joutunut jo poistamaan luettelosta lajeja ja myöntämään, että ne ovat matalikoilta saatua sivusaalista. Esimerkiksi keila poistettiin Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä syvänmeren lajien joukosta, eikä välivesitroolilla kalastettuja limapäitä lasketa mukaan kiintiöön.

Katson, että komission pitäisi poistaa kiireesti lajien väliset käsittelyerot, jotka eivät ole täysin perusteltuja. Haluan myös huomauttaa, että näillä kalastuksen aloilla on jo saavutettu edistystä ja että yhteisön laivasto toteuttaa jo monia toimenpiteitä, joita muut kuin eurooppalaiset laivastot eivät toteuta, vaikka ne kalastavat samoilla vesillä.

Meidän laivastomme on rajoittanut pyyntiponnistustaan pienentämällä suurimpia sallittuja saaliita (TAC), rajoittamalla kapasiteettia ja perustamalla suojelualueita.

Näihin lajeihin liittyy myös muita ongelmia, kuten se, soveltuvatko TAC- ja kiintiöjärjestelmä näiden kalakantojen hoitoon. Asia on äärimmäisen vaikea, sillä kyse on sekakalastuksesta

Toiseksi meidän on puututtava poisheitettyjä saaliita koskevaan ongelmaan parantamalla saaliiden hallintaa. Kolmas ongelma, joka on korjattava, liittyy pyyntiponnistuksen hallinnointiin. Komissio teki nimittäin virheen sisällyttäessään kaikki alukset, joilla on aavanmeren kalastuslupa, mukaan erityisluvan tarvitsevan aluksen määritelmään. Tämä johti suureen sekaannukseen.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, totean lopuksi, että kuuntelen seuraavaksi teidän kaikkien puheenvuorot sekä komission jäsenen puheenvuoron, minkä jälkeen pidän loppupuheenvuoroni.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensin vastata siihen, mitä Struan Stevenson ja Rosa Miguélez Ramos sanoivat ajankohdasta. Minun on korostettava, että komissio kunnioittaa parlamentin asettamaa keskusteluaikataulua ja alistuu hyväksymään sen.

Haluan kiittää esittelijää, Rosa Miguélez Ramosia ja kaikkia kalatalousvaliokunnan jäseniä hyvin perusteellisesta mietinnöstä.

Kuten tiedätte, EU on merkittävä sidosryhmä syvänmerenkalastuksen alalla. EU:n jäsenvaltioista syvänmerenkalastusta harjoittavat eniten Viro, Ranska, Irlanti, Latvia, Liettua, Puola, Portugali ja Espanja. Niiden lastit muodostavat suurimman osan maailmanlaajuisesta saaliista.

Yhteisön syvänmeren pohjakalastuslaivaston taloudellinen ja sosiaalinen merkitys on yleisesti ottaen suhteellisen pieni EU:n koko kalastusalaan verrattuna. Joissakin maissa ja joillakin alueilla – erityisesti Espanjassa ja Portugalissa – sillä on kuitenkin paikallisesti suuri vaikutus saaliisiin, työllisyyteen ja lisäarvoon.

Syvänmerenkalastus alkoi 1970-luvun lopussa ja kehittyi nopeasti 1990-luvulta eteenpäin kolmesta syystä. Niistä ensimmäinen oli kalastusmahdollisuuksien heikkeneminen huomattavasti matalammissa vesissä. Tämä johtui kantojen ehtymisestä ja kansallisen lainkäyttövallan laajentamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien meriyleissopimuksen mukaisesti. Toinen syy oli se, että jotkin syvänmerenlajit olivat arvokkaita, ja kolmas syy puolestaan kalastusteknologian kehitys, mikä mahdollisti kalastamisen syvemmällä.

Syvänmerenkalastusta koskevalla asetuksella pyritään asettamaan erityiset vaatimukset, jotka syvänmerenkalastusta harjoittavien on täytettävä, sekä niihin liittyvät ehdot. Olemme itse asiassa edistyneet jonkin verran kalastuksen edellisestä kehitysvaiheesta, jossa ei ollut minkäänlaisia sääntöjä.

Viimeisimmät ehdotuksemme suurimpien sallittujen saaliiden asettamisesta ja pyyntiponnistuksen rajoittamisesta ovat perustuneet yhä enenevässä määrin tieteellisiin tietoihin, joita on yhä helpommin saatavilla. On varmaa, että näiden kantojen tilanne on heikentynyt viime vuosina. Tieteellisissä lausunnoissa pyydetään hankkimaan lisätietoja sekä laadusta että määrästä. Tietojenkeruuta koskevassa uudessa ehdotuksessamme, josta neuvosto keskustelee parhaillaan, otetaan myös nämä asiat huomioon. Lisäksi jäsenvaltioiden velvoitteisiin sisällytetään uusia selvityksiä syvänmerenkalastusalueista ja tietojen keruuta koskevassa täytäntöönpanoehdotuksessamme pyydetään ylimääräisten biologisten näytteiden ottamista.

On kuitenkin selvää, että syvänmerenkalastusta koskevan asetuksemme säännöksiä on tarkistettava. Tiedonannossamme tarkastellaan asetuksen epäkohtia ja tuodaan esiin ongelmat, joihin on puututtava.

Toivomme, että pääsemme käynnistämään avullanne tämän asetuksen tarkistusprosessin voidaksemme asettaa erityisiä vaatimuksia, jotka syvänmerenkalastusta harjoittavien on täytettävä, sekä niihin liittyviä ehtoja. Vuonna 2009 on määrä järjestää perinpohjainen kuuleminen, johon kaikki sidosryhmät otetaan mukaan ja jossa harkitaan tiukempien sääntöjen soveltamista tähän kalastusmuotoon.

Mietintönne osoittaa selvästi, että meillä on yhteiset tavoitteet ja huolenaiheet, ja toivomme, että voimme tehdä tiivistä yhteistyötä toteuttaaksemme nopeasti toimia kalakantojen suojelemiseksi.

  Marios Matsakis, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää lämpimästi hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Syvänmeren kalakantojen asianmukainen hoitaminen on hyvin tärkeää merten kestävän käytön edistämiseksi ja niiden ekosysteemien suojelemiseksi.

Laadin näiden periaatteiden pohjalta lausunnon, jota ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta kannatti voimakkaasti. Tässä lausunnossa esitettiin muutama ehdotus, joilla pyrittiin täydentämään ja tehostamaan Rosa Miguélez Ramosin mietintöä sekä parantamaan sen sovellettavuutta. Lausunnossa korostettiin muun muassa, että suurimpia sallittuja saaliita on pienennettävä asiaankuuluvan tieteellisen lausunnon mukaisesti ja että Kansainvälisen merenkulkuneuvoston suosituksia on noudatettava tiukemmin. Lisäksi lausunnossa todettiin huolestuneeseen sävyyn, että nykyiset säännökset, etenkin jäsenvaltioiden seuranta- ja valvontamenettelyjä koskevat säännökset, ovat tehottomia ja että ne on pantu huonosti täytäntöön. Lausunnossa korostettiin myös sitä, millaisia etuja suojeltujen merialueiden verkoston perustamisesta Natura 2000 -järjestelmään koituisi.

Lausunnossa todetaan myös, että on laadittava yhteiset suuntaviivat, vaihdettava parhaita käytäntöjä, lisättävä käytettävissä olevan teknologian käyttöä ja otettava mukaan pohdintaryhmiä ja kansalaisjärjestöjä, jotta toimenpiteet laittoman kalastuksen vähentämiseksi ja laittoman saaliin myynnin vähentämiseksi EU:n markkinoilla pannaan paremmin täytäntöön. Lisäksi tekstissä mainittiin, että meidän on tuettava ympäristöystävällisiä pyyntimenetelmiä, jotka eivät vahingoita ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. Ryhmäni tukee täysin mietintöä, jota on täydennetty siihen hyväksytyillä, lausunnossa esitetyillä suosituksilla. Emme voi kuitenkaan kannattaa kolmea tarkistusta, sillä katsomme niiden olevan ristiriidassa merten ekosysteemien asianmukaista ja tehokasta suojelua koskevan tavoitteemme kanssa.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi Rosa Miguélez Ramosia erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt laatiessaan tätä mietintöä.

Syvänmeren kalakantoja koskeva tiede ei ole vielä täysin kehittynyttä. Tiedämme kuitenkin, että nämä lajit elävät erittäin syvällä, tietojemme mukaan 400–2 000 metrissä ja vieläkin syvemmällä. Tiedämme, että ne kehittyvät hitaasti, että jotkin niistä saavuttavat sukukypsyyden vasta aikaisintaan 25-vuotiaina ja että niiden lisääntymiskyky on hyvin heikko. Tiedämme, että näissä syvyyksissä elää miljoonia eri lajeja, joista vain hyvin harvat ovat syötäviä. Tiedämme, että tästä syystä syvänmerenkalastusta harjoittavat kalastajat heittävät pois noin 55 prosenttia kaikesta pyytämästään kalasta. Tiedämme, että syvänmeren herkissä ekosysteemeissä tavallisesti harjoitettu kalastus voi olla hirvittävän tuhoisaa: se saattaa tuhota kylmänveden koralleja, vedenalaisia vuoria ja hydrotermisiä purkausaukkoja. Pohjatroolareiden toimintatapa edellyttäisi miltä tahansa muulta syvänmerenalueilla toimivalta alalta huomattavaa ympäristövaikutusten arviointia.

Siispä meidän on valvottava tiukasti sitä, millaisia pyydyksiä syvänmerenkalastuksessa käytetään. Meidän on vältettävä tuhoa aiheuttavien pyydysten käyttöä. Meidän on varmistettava, että tällainen kalastus sallitaan vain alueilla, joilla se ei varmasti aiheuta vahinkoa. Meidän on vältettävä tilanteita, joissa verkot voivat irrota ja jatkaa ”haamukalastusta” vuosikymmeniä. Tästä kaikesta huolimatta tunnustan, että Portugalin edustalla ja Azorien ympärillä harjoitettu kalastus on luonteeltaan käsiteollista ja kestävää. Katson, ettei tällaiseen kalastukseen pidä soveltaa liian tiukkoja valvontasääntöjä.

Lähtökohtamme on siis se, että nykyinen lainsäädäntömme on huonoa, seuranta on heikkoa, tiede on kehittymätöntä, jäsenvaltioiden palaute on huonoa eikä meillä ole luotettavia yleisiä tietoja. Toivon siksi tämän mietinnön olevan askel kohti huomattavia parannuksia.

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää ja kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet parantamaan tätä mietintöä, esimerkiksi Struan Stevensonia. Haluan ennen kaikkea pyytää yleisesti, että pyrkisimme välttämään niiden dramaattisten tilanteiden toistumista, joihin olemme törmänneet viime vuosikymmeninä turskan ja muiden pelagisten lajien tapauksessa. On hyvin tärkeää, että noudatamme ennalta varautumisen periaatetta ja ekosysteemin hoitamisen periaatetta. On hyvin tärkeää, että kalastus säilyy kestävänä.

Mietinnön 8 kohdan tarkoitusperät vaikuttavat yleisesti hyviltä, mutta tämä kohta sisältää ehdotuksen kalastustoiminnan kieltämisestä kokonaan merenalaisten vuorten läheisyydessä. Tämä olisi mahdotonta Azoreilla, koska siellä lähes kaikki syvänmerenkalastus tapahtuu merenalaisten vuorten läheisyydessä. Emme voi siksi kannattaa tätä kohtaa sellaisenaan ja äänestämme siksi sen muuttamista koskevan sosialistien tarkistuksen puolesta. Pohjimmiltaan katson kuitenkin, että meidän on muistettava, että merenpohja on paljon herkempi ympäristö kuin pinta emmekä saa siksi toistaa aiempia virheitämme.

Kuten täällä on jo mainittu, pohjalajit kehittyvät erittäin hitaasti ja siksi vahinkojen korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tästä syystä emme voi toimia samoin kuin olemme toimineet tähän asti. Kehotan siksi Euroopan komissiota antamaan asialle täyden huomionsa.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, kiitämme esittelijää hänen tekemästään työstä. Kannatamme yleisesti mietinnön sisältöä muutamaa kohtaa lukuun ottamatta. Koska tavoitteena on taata kalavarojen käytön kestävyys, mielestämme on hyvä, että mietinnössä todetaan, että meidän on investoitava kalastusalan tieteelliseen tutkimukseen ja varattava tähän tutkimukseen enemmän henkilöstöresursseja ja määrärahoja, hyväksyttävä soveltuvia sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä, jotta kalastajille voidaan korvata kalakantojen elvytyssuunnitelmiin sisältyvästä kalastustoiminnan vähentämisestä johtuvat kustannukset, ja otettava kalastajat mukaan määrittämään meriympäristön suojeluun ja kalavarojen hoitoon tähtääviä toimia. Lopuksi korostamme, kuten täällä on jo tehty, että erilaisille lajeille on etsittävä erilaisia ja sopivia ratkaisuja ottaen huomioon kullakin alueella käytetyt valikoivat pyydykset.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin katson, että on useita syitä kannattaa tähän mietintöön esitettyjä tarkistuksia ja että tämä mietintö on hyvin tärkeä.

Täällä on jo puhuttu ehdotuksesta kieltää kalastus yli tuhannen metrin syvyydessä. Kalatalousvaliokunta otti tähän ehdotukseen jo hyvin selvästi kantaa toisessa mietinnössään, joka liittyi tätä mietintöä suoremmin merten herkkiin ekosysteemeihin. Valiokunnan enemmistö vastusti ekosysteemien herkkyyden kytkemistä syvyyteen, jossa ne sijaitsevat.

Herkkiä luontotyyppejä on suojeltava siellä, missä niitä on, riippumatta siitä, sijaitsevatko ne tuhannen, kuudensadan vai kahdensadan metrin syvyydessä ja kummalle puolelle ne osuvat viivaa, joka on vedetty keinotekoisesti jossakin toimistossa Brysselissä.

Lisäksi herkkien ekosysteemien suojelua koskevia suuntaviivoja laatiessaan FAO päätti, ettei syvyyttä käytettäisi kriteerinä juuri siksi, että se on ristiriitainen ja ennen kaikkea epärealistinen eikä sillä ole tieteellistä perustaa. Kuten olen todennut, tätä kriteeriä käyttämällä ei onnistuttaisi suojelemaan koralleja tai merenalaisia vuoria, jotka sijaitsevat matalammissa vesissä, ja se panisi pisteen kalastusmuodoille, joita on harjoitettu jo jokin aikaa ilman minkäänlaisia ongelmia, kuten huotrakalan kalastukselle Azoreilla ja grönlanninpallaksen kalastukselle NAFO:n sääntelemällä alueella. Tässä oli vain kaksi esimerkkiä.

Tarkistusten kannattaminen lisäisi kuitenkin lainsäädäntöprosessien johdonmukaisuutta, sillä valmistelemme nyt saaliin poisheittoa koskevaa tulevaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan yhteisön kaikkiin laivastoihin.

Katson siksi, ettei tämä ole oikea aika vaarantaa tiettyjä laivastoja antamalla saaliin poisheittoa koskevia säädöksiä, jotka voisivat olla viime kädessä ristiriidassa yleisten sääntöjen kanssa, mikä rikkoisi käytäntöä, jonka mukaan sääntelyä on parannettava yleisön hyväksi.

  Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kalakantojen ja meren ekosysteemin erityisluonteen vuoksi syvänmerenkalastus muodostaa mikroympäristön, mikromaailman, joka paljastaa selvimmin sekä kalastuspolitiikan hyödyt että sen jatkuvat puutteet.

Rosa Miguélez Ramosin mielenkiintoinen mietintö ja sen synnyttämä keskustelu ovat havainnollinen oppitunti, joka osoittaa, että meidän on suhtauduttava syvyyksien mysteereihin nöyryydellä, ja tätä nöyryyttä on tasapainotettava ainakin tekemällä Euroopan syvimmistä syvänteistä tutkimusta, jonka soveltamisala laajenee säännöllisesti. Kuunnellessani parlamentin dynaamista keskustelua minun on vaikeaa olla ajattelematta, että monet tutkimuslaitokset käyttävät edelleen kaavamaisia, tyhjänpäiväisiä metodologisia periaatteita. Täällä on puhuttu kolmesta syvyysvyöhykkeestä, jotka ovat 0–400 metriä, 400–1 000 metriä ja yli 1 000 metriä. Täällä on jopa puolustettu muodollisten, jäykkien kalastuskriteereiden käyttöönottoa. Esimerkiksi yli tuhannen metrin syvyyksille annetaan jonkinlainen myyttinen merkitys ilman, että tämän tueksi on esitetty vakuuttavia syitä.

Kannatan sitä, että kehitämme lisää tehokkaampia menetelmiä mitata kantojen tilannetta kunkin syvänteen ekosysteemiin soveltuvalla tavalla. Syvänmerenkalastusta koskevien rajoitusten pitäisi perustua pelkkien arvioiden sijasta tällaisen kattavan tutkimuksen tuloksiin, ja sama koskee myös muita kalastusmuotoja. Juuri parempien tutkimusmenetelmien avulla voidaan luoda järjestelmä, joka on tarkempi kuin ne, joita olemme käyttäneet tähän asti tiedon vaihtamiseen ja tämän tärkeän ja herkän kalastusmuodon valvomiseen.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän ja onnittelen Rosa Miguélez Ramosia erinomaisesta mietinnöstä.

On syytä muistaa, että valtameret peittävät 70 prosenttia maapallon pinta-alasta. Valtameret muodostavat yli 97 prosenttia maapallomme vesivaroista. Meret muodostavat 99 prosenttia maapallolla käytettävissä olevasta elintilasta, ja suurin osa maailman väestön kuluttamasta proteiinista tulee kalastuksesta: kala on 3,5 miljardille ihmiselle ensisijainen ravinnonlähde. Meidän on siis tärkeää muistaa, kuinka tärkeitä nämä kalastuksesta käytävät keskustelut ovat.

Näistä syistä koko maailman kalakantojen kestävä hoito on otettava painopistealaksi, ja meidän on tarkistettava jatkuvasti sitä, kuinka kalakantoja hoidetaan. Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että syvänmeren kalakantojen hoitoon tarvitaan ekosysteemilähtöinen lähestymistapa. Mielestäni tämä helpottaisi useiden lähestymistapojen ja työkalujen käyttöä, auttaisi panemaan pisteen tuhoisille kalastustavoille ja edistäisi suojeltujen merialueiden perustamista kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Syvänmeren kalakantojen hoidon täytyy myös perustua parhaaseen vertaisarviointeihin perustuvaan tieteelliseen tutkimukseen ja käsittää tehokkaita sivusaalisohjelmia ja tiedonkeruuohjelmia. Painopisteeksi on myös otettava tehokas tutkimus, jolla kartoitetaan merenpohjaa ja valtamerten luonnonvaroja etenkin ilmastonmuutoksen vaikutusten näkökulmasta.

Olen erittäin huolissani siitä, ettei meillä ole tällä hetkellä riittävästi tietoa, jotta voisimme arvioida syvänmeren kalakantojen tilaa tieteellisesti. On hyvin tärkeää, että kiellämme syvänmeren kalastussaaliin poisheiton, jotta tutkijat voivat tutkia tarkemmin sitä, millaisia eri lajeja lastit sisältävät.

Pelkkä poisheitetyn saalismäärän vähentäminen ei vielä riitä, sillä syvänmeren pohjatroolaus vaikuttaa suhteellisen voimakkaasti sivusaalislajeihin ja pois heitettäviin lajeihin. Pidän keskustelua syvänmeren määritelmästä täysin hyödyttömänä ja kannatan täysin FAO:n näkemystä, jonka mukaan tällainen määritelmä on karkea mitta ja huono peruste ja täysin ristiriidassa lajien ja kalakantojen kestävyyttä koskevan ajattelutavan kanssa.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensin kiittää kaikkia parlamentin jäseniä heidän huomioistaan ja ehdotuksistaan, jotka otamme varmasti huomioon ryhtyessämme tarkistamaan lainsäädäntöämme ensi vuonna.

Vastaan nyt muutamiin kommentteihin. Ensinnäkin syvänmeren kalalajeja on hyvin vaikeaa määritellä. Olen kuitenkin ottanut huomioon asiasta esitetyt huomiot. Meidän on myös otettava opiksemme kokemuksistamme ja hyödynnettävä näitä syvänmerenlajeja koskevia tietoja, joita olemme keränneet vasta suhteellisen lyhyen ajan. Samalla meidän on noudatettava varovaisuusperiaatteen mukaista lähestymistapaa, sillä näitä lajeja koskevat tiedot ovat heikkolaatuisia. Tietojen keruuta koskeva asetus auttaa varmastikin parantamaan tätä tilannetta.

Yhdyn siihen, että syvänmerenlajit ovat paljon herkempiä kuin muut lajit, ja siksi meidän on suhtauduttava niiden hoitoon äärimmäisellä huolellisuudella ja varovaisuudella.

Olen kertonut Euroopan parlamentille jo aiemmin, että komissio suhtautuu vakavasti saaliin pois heittämiseen ja että pyrimme vähitellen soveltamaan kaikkiin kalastusmuotoihin vaatimusta poisheitetyn saaliin vähentämisestä.

Puhun lopuksi kahdesta tarkistuksesta. Komissio aikoo hyväksyä tarkistuksen 2, jolla pyritään ennemminkin pienentämään poisheitetyn saaliin määrää kuin ottamaan käyttöön täydellistä, kaikenkattavaa kieltoa.

Ensimmäisestä tarkistuksesta komissio katsoo, että alkuperäisellä tekstillä suojellaan paremmin kalastustoimintaa ja herkkiä luontotyyppejä, koska siinä kielletään kaikenlainen kalastus yli tuhannen metrin syvyydessä.

Tätä rajaa on kuitenkin tarkistettava ja tarvittaessa muutettava kahden vuoden kuluessa.

  Rosa Miguélez Ramos, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluan korostaa, että tarvitsemme kiireesti lisää tietoa ja parempia tietoja näistä lajeista, etenkin liitteen II lajeista, sekä enemmän henkilöstöresursseja ja määrärahoja tutkimusta varten. Muistutan teille, että kalastusvaliokunnassa järjestettiin tästä aiheesta kuulemistilaisuus, jossa asiantuntijat korostivat, että kansainvälisen merentutkimusneuvoston pitäisi määrittää kunkin lajin osalta kannat, joita voidaan hyödyntää kestävästi, ja pyysivät otantajärjestelmiin lisää tieteellistä tarkkuutta sekä tiiviimpiä tietoja.

Suljetuista alueista, joista ei ole tällä hetkellä saatavissa luotettavia tietoja, asiantuntijat totesivat, että nämä alueet pitäisi määritellä uudelleen ja että niitä pitäisi pienentää, koska hyödyntämiskelpoisten alueiden sulkeminen johtaisi käytännössä laittoman kalastuksen lisääntymiseen rangaistuksitta osapuolten pyynti-intressien puuttumisen vuoksi, minkä seurauksena käytettävissä olisi entistä vähemmän tietoja kalakantojen arvioimista varten.

Struan Stevensonille muistutan, että tarkistusten 2 ja 3 teksti vastaa juuri sitä, mitä valiokuntamme hyväksyi Carl Schlyterin mietinnön perusteella. Kyseisessä mietinnössä käsiteltiin politiikkaa, joka koski ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa. Tähän tekstiin ei ole lisätty mitään eikä siitä ole poistettu mitään.

Sana ”kielto” kuulostaa mielestäni pelottavalta. ”Kielto” voi aiheuttaa hämmennystä ja heikentää motivaatiota. Lisäksi se voi vahingoittaa voimakkaasti kalastajiamme, jotka tekevät tällä hetkellä työssään parhaansa. Parasta olisi poistaa ”kielto” ja ottaa se sitten vähitellen käyttöön, kuten komissio ehdotti – ja ellen erehdy, luulen, että asia ilmaistiin juuri näillä sanoilla. Siksi pyydän teitä kannattamaan tarkistuksia huomisessa äänestyksessä. Kiitos.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (ET) 1900-luvulla tehtiin tieteellisiä ja teknologisia läpimurtoja, joiden myötä ihmiskunnan luonnontieteellinen tietämys kehittyi aivan uudelle tasolle. Amerikkalainen Neil Armstrong käveli ensimmäisenä ihmisenä kuussa vuonna 1969. Vuonna 1977 laukaistut Voyager-luotaimet matkaavat jo aurinkokuntamme ulkopuolella, joten astronomit voivat keskustella paitsi oman galaksimme ulommista ulottuvuuksista myös koko näkyvän universumin rajoista.

Avaruuden valloittamiseen verrattuna vain muutaman kilometrin syvyisiin merten syvänteisiin on kiinnitetty hyvin vähän huomiota.

Syvänmeren kalalajien kauppaa säätelevää lainsäädäntöä on tarkistettava perinpohjaisesti. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että tieteelliseen tutkimukseen on varattava kiireesti lisää henkilöstöresursseja ja määrärahoja.

On hyvin tärkeää määritellä, mikä katsotaan syvänmerenkalastukseksi. Tällä hetkellä puhutaan syvyyksistä ja pyyntivälineistä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on kuitenkin sovittava yhdessä määritelmistä ja oltava samaa mieltä sopimusten merkityksestä.

Haluan kiinnittää huomionne mietinnön 8 kohtaan, jossa kielletään pohjatroolaus yli tuhannen metrin syvyydessä. Miksi meidän on asetettava tarkka syvyysrajoitus? Kalakantojen kaupallistamisen ja biologisen tasapainon säilyttämisen pitäisi perustua alueellisiin piirteisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Jos tietyllä alueella on perusteltua kieltää kalastus tietyssä syvyydessä, rajoituksen pitäisi koskea kaikkia pyyntivälineitä, jotka ovat kosketuksissa merenpohjan kanssa, eikä ainoastaan pohjatroolareita.

Tarvitsemme joustavan järjestelmän kalakantojen hoitoa varten sekä mahdollisuuden reagoida nopeasti. Haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on kiinnittänyt huomiota voimassa olevan lainsäädännön tehottomuuteen.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE) , kirjallinen. – (RO) Koska syvänmeren kalakannat hupenevat jatkuvasti ja nopeasti ja koska toimenpiteet syvänmeren biodiversiteetin suojelemiseksi ovat riittämättömiä, kalalajien säilymisen ja kestävän käytön varmistaminen edellyttää pikaisia toimia. Vaikka Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuosina 2002 ja 2004 antamissa suosituksissa kehotettiinkin kiinnittämään huomiota siihen, että useimmat lajit ovat turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella, Euroopan unioni ei ole pienentänyt pyyntiponnistustaan riittävästi varmistaakseen kalastuksen olevan kestävää.

Komission tiedonannossa syvänmeren kalakantojen hoidon tarkastelusta vahvistetaan, että kantojen nykyisiä hyödyntämisasteita on väistämättä alennettava ja että voimassa olevia säädöksiä ei ole pantu riittävän hyvin täytäntöön, jotta ne voisivat olla tehokkaita. Ennen kuin hyväksymme uusia hoitotoimia, meidän pitäisikin selvittää, miksei nykyisiä toimia ole toteutettu ja mikseivät jäsenvaltiot ole hoitaneet velvoitteitaan ajoissa tai lainkaan.

Lisäksi EU:n pitäisi tehdä kovasti työtä pannakseen kokonaan ja kunnolla täytäntöön YK:n yleiskokouksen päätöslauselman nro 61/105, jossa käsitellään avomerellä sijaitsevia syvänmerenkalastusalueita sekä merten haavoittuvien ekosysteemien suojelua.