Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 7. toukokuuta 2008 - Bryssel

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies Hans Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 15.00.)

  Puhemies. − (DE) Julistan Euroopan parlamentin torstaina 24. huhtikuuta 2008 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Puhemiehen julkilausuma

  Puhemies . – (DE) Hyvät parlamentin jäsenet, tiedämme kaikki, että hirvittävä trooppinen sykloni Nargis aiheutti tuhoja Burmassa/Myanmarissa viime lauantaina. Kymmenettuhannet ihmiset menehtyivät tässä murheellisessa tilanteessa, sadattuhannet menettivät kotinsa, ja infrastruktuuri tuhoutui maan tiheimmin asutuilla alueilla. Myanmar/Burma ei ole aiemmin kokenut moista tuhoa, eikä menetettyjen ihmishenkien ja tuhojen määrää vielä edes tiedetä.

Maata hallitseva sotilasjuntta ei ilmeisesti ole onnistunut hoitamaan tilannetta asianmukaisesti. Varotoimiin ei ryhdytty eikä väestölle tarjottu asianmukaista tukea.

Vaikka onkin myönteistä, että perustuslaista järjestettävä kansaäänestys on lykätty 24. päivään toukokuuta pyörremyrskyn pahiten tuhoamilla alueilla (Yangonissa ja Irrawaddyn suistomailla), tämä lykkäys olisi ulotettava koskemaan koko maata, jos hallitus välittää omasta kansastaan ja keskittyy kiireellisen inhimillisen avun antamiseen ja välittömiin toimiin.

Viranomaiset ovat ilmoittaneet ottavansa mielellään vastaan kansainvälistä apua. Tämä olisi nähtävä myönteisenä eleenä, ja odotammekin hallituksen helpottavan kansainvälisten tukitoimien toteuttamista.

Euroopan unioni on jo käynnistänyt hätäaputoimenpiteet. Seuraavassa täysistunnossamme Strasbourgissa kuulemme Euroopan komission raportin annetusta humanitaarisesta avusta ja avustusolosuhteista maassa.

Burman/Myanmarin kansa ansaitsee vilpittömän solidaarisuutemme. Haluaisinkin tuoda tämän vilpittömästi esiin Euroopan parlamentin puolesta ja haluaisin lisätä, että muistamme samalla Saharov-palkintomme saajaa Aung San Suu Kyita. Pysymme solidaarisina hänen rinnallaan ja vaadimme hänen vapauttamistaan, jotta hän voisi tehdä työtään kansansa vapauden ja maansa demokratian hyväksi.

3. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

4. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

5. Mikroluotto (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

6. Oikaisu (työjärjestyksen 204 a artikla): ks. pöytäkirja

7. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

8. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

9. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

10. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. – (DE) Neuvostolle esitettyä suullista kysymystä harhaanjohtavista ”hakemistoyrityksistä” voidaan käsitellä vasta kello 20:n jälkeen, eikä neuvosto voi tuolloin olla paikalla. Tämä on tietysti valitettavaa – tätä ei ole kirjoitettu ylös, mutta lisään sen – ja meitä onkin pyydetty lykkäämään suullisen kysymyksen käsittelyä myöhempään täysistuntoon.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, emme voi muuta kuin hyväksyä tämän. Sanoitte kuitenkin, ettei neuvosto ”voi olla paikalla”. Epäilen tätä läsnäolon estettä. En halua moittia puheenjohtajavaltio Sloveniaa, joka on ollut aina valmiina auttamaan. Olen todennut jo useasti aiemmin, ettei politiikkaa tehdä neuvoston aikataulun mukaan. Tämän takia myös neuvostolle voitaisiin kertoa, että kun esityslistaa tehdään, pyydetään joustavuutta siten, että uusien aiheiden ilmetessä niistä voitaisiin keskustella neuvoston kanssa. Tämä olisi mielestäni tärkeää.

Toiseksi, arvoisa puhemies, pyytäisin, että tämä asia otettaisiin seuraavan istunnon esityslistalle, sillä se on erittäin tärkeä asia. Jos mainitsemani edellytykset täytetään, voimme yhtyä kantaan.

  Simon Busuttil, PPE-DE -ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä edellisen puhujan kanssa tämän suullisen kysymyksen tärkeydestä. Olen erittäin pettynyt, kun neuvosto ei ole mukana keskustelussa.

Tämä asia koskee tuhansia – jopa satojatuhansia – yrityksiä ympäri Eurooppaa. Yrityksiä johdetaan harhaan, ja niiltä petkutetaan rahat. On siis erittäin harmillista, ettei neuvosto ole paikalla. Mielestäni neuvoston olisi kiinnitettävä enemmän huomiota yrityksiin, erityisesti pienyrityksiin, ja arvostettava enemmän parlamenttia.

  Puhemies. – (DE) Arvostan sanojanne. Puheenjohtajavaltio Slovenia on yleensä ollut erittäin avulias, mutta valitettavasti olette oikeassa valittaessanne tämän päivän tilanteesta.

Olemme siis yhtä mieltä siitä, että tätä asiaa käsitellään seuraavassa istunnossa.

(Käsittelyjärjestyksen muutokset vahvistettiin.)⁽¹⁾

(1) Muut käsittelyjärjestyksen muutokset: ks. pöytäkirja.

11. EMU@10 – Euroopan talous- ja rahaliiton ensimmäiset kymmenen vuotta (komission tiedonanto) (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on seuraavana komission tiedonanto komission kertomuksesta Euroopan talous- ja rahaliiton ensimmäisistä kymmenestä vuodesta.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, on kulunut kymmenen vuotta historiallisesta päätöksestä ottaa käyttöön euro ja käynnistää talous- ja rahaliiton kolmas vaihe. Päätöksen teki Eurooppa-neuvosto 1.–3. toukokuuta 1998 pidetyssä kokouksessaan.

Tämä päätös on ohjannut Euroopan unionin kehitystä kuluneina kymmenenä vuotena. Tänään euro symboloi rajojemme sisä- ja ulkopuolella Euroopan yhtenäisyyttä, ja euroa käyttää päivittäin 320 miljoonaa unionin kansalaista.

Komissio katsoo, että nyt, kun tästä merkittävästä poliittisesta aloitteesta on kulunut ensimmäiset kymmenen vuotta ja kokonainen talouden jakso on päättynyt, olisi hyvä tehdä johtopäätökset ja miettiä, mitä haasteita talous- ja rahaliitto kohtaa tulevina vuosina.

Komissio hyväksyikin tänä aamuna tiedonannon, joka minulla on ilo esitellä teille.

Tiedonanto perustuu komission talouden ja rahoituksen pääosaston laatimaan laajaan kertomukseen, jossa analysoidaan seikkaperäisesti talous- ja rahaliiton toimintaa ja euron vaikutuksia kuluneina kymmenenä vuotena ja tarkastellaan myös tulevaisuuden näkymiä.

Arvioitaessa euron merkitystä sen ensimmäisinä kymmenenä vuotena päätelmä on erittäin selvä: euron taloudellinen ja poliittinen menestys on kiistaton.

Euron ansiosta eurooppalaiset nauttivat nyt suuremmasta makrotaloudellisesta vakaudesta, alhaisemmasta korkokannasta ja paljon huokeammista hinnoista kuin aiempina vuosikymmeninä, vaikka inflaatio viime aikoina onkin kiihtynyt.

Euron ansiosta Euroopan unioni – ja erityisesti euroalueen 15 valtiota – muodostavat taloudellisesti paljon yhtenäisemmän alueen, jossa kaupankäynti on vilkkaampaa ja joka tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, työpaikkoja ja tehokkaammin toimivat markkinat.

Euron ansiosta taloutemme on paremmin suojassa ulkoisilta iskuilta, ja euron merkitys ja vaikutus ovat kasvaneet maailmanmarkkinoilla.

Kaikki mainitsemani seikat näkyvät selvinä etuina, mutta haluaisin myös mainita erikseen, että merkittävin asia ovat kuluneina kymmenenä vuotena euroalueelle perustetut 16 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Euron ansiosta Eurooppa on nyt vahvempi. Sillä on paremmat mahdollisuudet torjua viime kuukausina ilmenneitä heilahteluja ja kriisejä, ja euron ansiosta meillä on vahvempi perusta kasvulle ja malli tulevaisuuden sosiaaliturvalle.

Olipa päätelmämme miten myönteinen tahansa, se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki, mitä kymmenen vuotta sitten yhtenäisvaluutalta odotimme, olisi toteutunut.

Ensiksi on todettava, että talouskasvu on ollut kuluneina kymmenenä vuotena odotettua hitaampaa.

Toiseksi alueen taloustilanteet vaihtelevat edelleen muun muassa siksi, ettei välttämättömien rakennemuutosten toteuttamiseksi ole riittävästi kannustimia.

Kolmanneksi emme ole päässeet euroalueella vielä vankkaan, yhtenäiseen, ulkoiseen asemaan, jonka turvin voisimme nostaa kansainvälistä painoarvoamme ja joka vastaisi taloutemme ja valuuttamme suuruutta ja arvoa.

Lopuksi puhun euron julkisesta kuvasta. Se on valuutta, joka yhdistetään laajalti Euroopan unionin julkisen kuvaan, eivät siinä näy kaikki objektiiviset edut, joita se on tuonut kansalaisillemme.

Tästä arviosta saamme riittävästi aineistoa tarkastellaksemme, mitä olisi vielä tehtävä, ja päädymme toteamaan, että paljon on vielä tekemättä.

On myös otettava huomioon edessämme olevat uudet haasteet laajentuneessa Euroopassa, jossa tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla sosiaalisia, taloudellisia ja teknologisia muutoksia ja jossa perussuuntauksena ovat globalisaatio, ikääntyvä väestö ja ilmastonmuutos. Meidän on saatettava ajan tasalle periaatteemme ja näkymät, jotka inspiroivat talous- ja rahaliittoa.

On selvää, että tilannetta, jossa nyt elämme, olisi tuskin voitu ennustaa 20 vuotta sitten, kun päätettiin, mitä Maastrichtin sopimukseen sisällytetään, tai kymmenen vuotta sitten, kun päätettiin käynnistää talous- ja rahaliiton kolmas vaihe.

Nyt on toimittava näiden seikkojen perusteella, jotta saavutettaisiin vakaampi talous- ja rahaliitto, joka on sisäisesti tehokkaampi ja näkyy ulospäin yhtenäisempänä.

Tämän vuoksi tänä aamuna hyväksymässämme tiedonannossa komissio haluaa menneisyydestä tehtävän tilannearvion lisäksi käynnistää keskustelun siitä, mitä vastaisuudessa on tehtävä paremmin. Keskustelun alkajaisiksi ehdotamme kolmeen pilariin perustuvaa asialistaa.

Ensimmäinen pilari käsittää unionin sisäisen toimivuuden. Alueen taloudet ovat entistä enemmän riippuvaisia toisistaan. Meidän on tiedostettava tämä entistä selvemmin ja edettävä määrätietoisesti kohti aitoa talouspoliittista koordinointia, koska se on koko talous- ja rahaliiton edun ja jokaisen jäsenvaltion edun mukaista. Miten tähän päästään? Meidän on tehostettava vakaus- ja kasvusopimuksessa määrättyä rahoituksen valvontaa ja syvennettävä sitä julkisen rahoituksen laadun ja pitkän aikavälin kestävyyden osalta, laajennettava objektiivista valvontaa pidemmälle kuin vain tiukasti budjettiseikkoihin, kohti makrotaloudellisia seikkoja ja perustettava tiiviimpi yhteys rahoituksen valvonnan ja rakenneuudistusten etenemisen välille.

Toinen pilari muodostuu ulkoisesta asialistasta. Eurosta on iloksemme tullut hyvin lyhyessä ajassa maailman toinen viitevaluutta. Ei kuitenkaan riitä, että toteamme tyytyväisinä, että eurolla on hallitseva asema maailmanmarkkinoilla, jos emme samaan aikaan toimi kollektiivisesti uuden aseman edellyttämällä tavalla. Euron kansainvälisillä markkinoilla saavuttama asema tarjoaa eittämättä etuja, esimerkiksi paremman suojan ulkoisia häiriöitä vastaan. Kuluneena kymmenenä vuotena olemme eläneet kriittisiä kausia, ja suojaavaa asemaa on koeteltu. Euron asema tuo kuitenkin myös vastuuta ja riskejä. Euroopan on kannettava täysi vastuunsa paremman kokonaisvaltaisen taloudellisen vakauden saavuttamisessa. Tätä varten on laadittava strategia euroalueen etujen säilyttämiseksi ja jatkuvaksi suojelemiseksi ulkoisilta seikoilta, ja on selvää, että johdonmukaisuus varmistetaan parhaiten, kun eurolla on yhtenäinen ulkoinen edustus. Tiedän, että sitä on vaikea saavuttaa lyhyellä aikavälillä, kun otetaan huomioon siihen liittyvät intressit, mutta haluaisin sanoa parlamentille – ja tiedän, että parlamentti yhtyy näkemykseeni – että tämä on erittäin välttämätön tavoite.

Lopuksi kolmas pilari muodostuu tulevaisuuden asialistasta, jossa on parannettava talous- ja rahaliiton hallintoa. Unionin hallinnosta vastaavat toimielimet ja välineet ovat asianmukaiset, erityisesti, kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksella käyttöön ottavat parannukset. Nyt ei pidäkään vaihtaa välineitä vaan käyttää niitä ja käyttää niitä täysimääräisesti. Euroalueen parempi hallinto saadaan aikaan Ecofin-neuvostolla, kun se otetaan täysimääräisesti mukaan talous- ja rahaliiton asioihin; se saadaan aikaan vahvistamalla asialistaa ja euroryhmän keskusteluja, erityisesti talouspolitiikan koordinaatiota, jonka jo mainitsin; ja se saadaan aikaan komission ja parlamentin tiiviimmällä vuoropuhelulla sekä euroryhmän ja parlamentin tiiviimmällä vuoropuhelulla.

Lisäksi lähivuosina euroryhmän kokoonpano vastaa yhä enemmän Ecofin-neuvoston kokoonpanoa.

Tänä aamuna komissio hyväksyi lähentymiskertomuksen, jolla Slovakialle raivattiin tietä euroalueeseen liittymiseksi 1. tammikuuta 2009. Lähiviikkoina minulla on erityinen tilaisuus keskustella kanssanne tästä kertomuksesta ja tulevista ehdotuksista.

Toimielintemme yhteisenä huolenaiheena pitäisi olla myös talous- ja rahaliitosta tiedottaminen niin, että kansalaiset, joilla on euroja taskuissaan, ymmärtäisivät tämän valuutan heille tuoman hyödyn.

Lopetan aivan pian, arvoisa puhemies. Käsiteltävänämme on erittäin tärkeä asia, joka ansaitsee tämän päivän keskustelun. En tietenkään voi selvittää tiedonannossamme ja kertomuksessa tehdyn analyysin kaikkia yksityiskohtia, mutta olen kyllä käytettävissä, kun asiaa käsitellään lähikuukausina.

Komission tavoitteena on, kuten jo totesin, rakentaa vakaa poliittinen yhteisymmärrys siitä, mitä on tehtävä sen varmistamiseksi, että talous- ja rahaliitto pystyy kohtaamaan edessä olevat valtavat haasteet. Uskomme komissiossa, että ennen kaikkea näihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota nyt käynnistyvässä keskustelussa.

Maastrichtin sopimuksen laatijat ja ne, jotka päättivät kymmenen vuotta sitten käynnistää talous- ja rahaliiton, olivat tehtäviensä tasalla ja loivat välineen, joka on tarjonnut meille suojaa ja etuja. Vaikein osuus on saavutettu: euro on totta, ja se on menestys. Voimme näin ollen aloittaa uuden vaiheen luottavaisina ja optimistisina, mutta meidän on syytä säilyttää määrätietoisuutemme ja ymmärtää, että se, mikä hyödyttää talous- ja rahaliittoa, hyödyttää koko Euroopan unionia, sen kaikkia jäsenvaltioita ja sen kaikkia kansalaisia. Suuret kiitokset, arvoisa puhemies.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen, ja haluan kiittää teitä vastuuntunnostanne ja sitoutumisestanne.

  Werner Langen, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Joaquin Almuniaa siitä, että hän rohkeni esitellä parannusehdotukset euroalueen kymmenentenä vuotena. Tarkastelemme ehdotuksia huolella, mutta jo nyt voin todeta, että ryhmämme kannattaa mahdollisimman monia seikkoja. Haluamme parantaa oloja, mutta emme halua tietynlaista talousvaltaa, kuten Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet. Tässä asiassa tuemme teitä täysin.

Euron kymmenen vuotta merkitsevät myös, että on aika tarkastella, mitä kuluneina kymmenenä vuotena on tapahtunut. Voimme todeta, että euro on todellakin menestynyt. Kukaan ei osannut ennustaa, että nyt, kun poliittisesta päätöksestä on kulunut kymmenen vuotta, euro olisi maailman toiseksi tärkein valuutta. Te mainitsitte työpaikat, alhaisen inflaation, talouden yhteneväisyyden ja menestykset, joiden ansiosta eurosta on tullut Euroopan vakauden ankkuri globalisaation aikakaudella. Jos pysähdymme miettimään, miten selviämme paremmin kohonneiden raaka-aine- ja energiahintojen kanssa, niin jälleen kerran erinomainen vastaus on euro.

Vaikka monet Euroopan unionin ja euroalueen kansalaiset ovat skeptisiä, olen täysin vakuuttunut siitä, että euron käyttöönotto aikanaan tiukoin ehdoin osui oikeaan. Kun nyt aiomme muuttaa ehtoja, arvoisa komission jäsen, kannatamme teitä, ja menneeseen katsoessani voin vain sanoa, että tuolloin tehtiin monia rohkeita päätöksiä. Jos ajattelen Liettuaa tai katson nykyistä Slovakiaa, mietin, osoitettiinko näissä maissa samaa rohkeutta. Vaikka Slovakiassa ehdot täytettiin paperilla, on kyseenalaista, täyttääkö tämä maa ne jatkossakin, kun otetaan huomioon nykyinen lähentyminen ja vakaa inflaatioaste. Meidän on keskusteltava tästä asiasta, ja Euroopan keskuspankki ilmaisi epäilyksensä alustavissa huomioissaan. Valitettavasti tätä ei mainita komission tämän päivän päätöksessä. Meidän on varmaankin keskusteltava asiasta.

Nyt etenemismalli on seuraavanlainen: ehdotatte euroalueeseen liittymistä, meitä ja hallitusten ja valtionpäämiesten neuvostoa kuullaan, minkä jälkeen talous- ja raha-asioiden neuvosto tekee päätöksen. Näin ollen meillä ei ole mitään mahdollisuutta lykätä tai estää liittymistä. Pelkään pahoin, että nyt luodaan edellytyksiä sellaisen keskikokoisen maan hyväksymiselle, jolla on merkittävä teollinen infrastruktuuri, ja että myöhemmin, kun suuremmat maat haluavat liittyä, joudutaan alentamaan ehtoja tavalla, jota emme enää pysty perustelemaan.

Tämä huolestuttaa meitä, kun esitämme epäilymme ehdottomasta liittymisestä, ja tämän huolen on myös Euroopan keskuspankki jo ilmaissut. On pidettävä mielessä, että euron nykyinen vahva asema maailmanvaluuttana johtuu myös heikosta Yhdysvaltain dollarista – ei pelkästään euron omasta vahvuudesta. Muistellessani, miten keskustelimme vakaus- ja kasvupaketin uudistamisesta, voin vain todeta, että jäsenvaltiot ovat haasteen edessä. Mainitsittekin tämän kolmen kohdan työjärjestyksessänne: jäsenvaltioilla on vaikeuksia täyttää itse asettamansa edellytykset.

Olen pannut huolestuneena merkille, että komissio on nyt päättänyt budjettivajemenettelyt Italiaa ja muita valtioita vastaan. Vaikka tiedot tukevatkin tätä, minusta kehitys Ranskassa, Italiassa ja lähivuosina myös Espanjassa on melko huolestuttavaa. Tämän vuosikymmenen alussa suurin pahantekijä oli Saksa. Nyt Saksa on saanut taas tilanteen hallintaan, mutta euron vakaus riippuu suurten jäsenvaltioiden solidaarisuudesta ja vakaudesta. Siksi vetoankin teihin, arvoisa komission jäsen: älkää suostuko näihin erityispyyntöihin! Varmistakaa kaikkien uudistusten yhteydessä, että euroalueen vakaus on tärkein seikka ulkoisen edustuksen sijaan tai ”kuka edustaa ketäkin ja missä” -menettelyn sijaan. Tärkeintä on, että edellytykset täytetään ja hintojen vakaus on huomion keskipisteessä. Tällöin voimme 20 vuoden kuluttua todeta, että euro on Euroopan vakauden ankkuri maailmassa ja vaurauden ja edistyksen perusta Euroopassa

  Pervenche Berès , PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kiitos tiedonannosta ja mahdollisuudesta tehdä väliarvio ja miettiä, mitä vastaisuudessa on tehtävä.

Euro on menestys, siitä ei ole epäilystäkään. Euro on suojellut meitä. Missä tilanteessa olisivatkaan rahoitusmarkkinamme ja valuuttamme tämän päivän maailmassa, jollei meillä olisi euroa? Menestys asettaa meille kuitenkin myös velvoitteita. Se vaatii meiltä yhä enemmän rohkeutta, sillä emme muodosta vain valuutta-aluetta, vaan meillä on erityinen vastuu.

Kyllä vain, euro on ollut menestys, mutta samalla se on paljastanut sisäisiä puutteitamme. Olemme usein parempia puolustajia kuin hyökkääjiä. Olemme usein hyviä pisteenlaskijoita, ja sitä voimme tehdä vakauspaketin ansiosta, mutta kun olisi järjestettävä paras mahdollinen peli, käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla yhtenäisvaluutan tarjoamia mahdollisuuksia, olemme usein tehottomia.

Tämä pätee Euroopan unioniin. Miksemme käytä valuuttaamme parantaaksemme mahdollisuuksiamme toteuttaa Lissabonin strategia? Miksemme käytä valuuttaamme toteuttaaksemme energia- ja ympäristöasioissa asettamamme tavoitteet? Totesitte tämän EU:n ulkopuolella, ja olen samaa mieltä diagnoosistanne.

Ehdotatte menetelmiä monenvälisen valvonnan parantamiseksi ja olette epäilemättä oikeassa, mutta tämä edellyttää kahta seikkaa. Ensiksi euroryhmän pitkäaikainen puheenjohtajuus, josta Jean-Claude Juncker on vastannut, on parantanut tämän elimen toimintatapoja. Toiseksi Euroopan keskuspankin riippumattomuus on selvä, eikä kukaan sitä kiistäkään. Näiden kahden edellytyksen täytyttyäkin meillä on vielä paljon tehtävää ja uskon teidän, arvoisa komission jäsen, palauttavan talous- ja rahaliiton tasapainon, jota ei vielä ole. Kuten tunnettua, sen talousvälinettä olisi pitänyt parantaa jo ensihetkistä alkaen, ja meidän on uudistettava sitä kaiken aikaa. Työtä on paljon vielä näiden kymmenen vuoden jälkeenkin.

Nyt on alettava käsitellä tätä kysymystä, jota on kyselty jo alusta alkaen, tosin ilmeisesti aivan toisessa yhteydessä. Asiaa on tarkasteltava kahden pääilmiön valossa. Ensimmäinen niistä on epäilemättä Yhdysvalloista alkunsa saanut nykyinen kriisi, joka osoittaa, että olemme globalisaation toisessa vaiheessa, jossa inflaatio on palannut ja jolle on tyypillistä vientiämme horjuttava epäedullinen euron ja Yhdysvaltain dollarin välinen kurssi – jolla tosin on etunsakin – ja jolle on tyypillistä myös uskomaton perushyödykkeiden, öljyn ja elintarvikkeiden hintojen nousu.

Toinen huomionarvoinen seikka on Lissabonin sopimus, joka muuttaa euroryhmän tilaa ja antaa sille lisävastuuta ulkoisessa edustuksessa ja koordinaatiossa. Meidän on tiedostettava tämä ja otettava mahdollisimman paljon irti tästä sopimuksesta.

Arvoisa komission jäsen, pyysitte meitä auttamaan yhteisymmärryksen saavuttamisessa. Jos kyseessä on hyvä asia, olemme mukana. Mielestämme kuitenkin olisi ehkä edettävä pidemmälle, kohti konkreettisia ehdotuksia. Jos ymmärsin oikein, haluaisitte neuvostolta suuntaviivat. Hienoa! Mutta kertokaa meille, millä edellytyksin Euroopan parlamentti voi lausua mielipiteensä ehdotuksista, joilla pyritään parantamaan euron hallintaa, niin että tämän valuutan mahdollisuuksia käytetään täysimääräisesti kansalaisten hyväksi ja että vastaisuudessa kansalaiset hyväksyvät paremmin Euroopan keskuspankin. Kun siitä nyt on tullut toimielin, olisi ehkä oikea aika tarkastella, miten sen jäsenet nimetään. Tiedätte, että tämä parlamentti tukee teitä, että se on komission liittolainen silloin, kun komissio haluaa edetä, mutta mekin pyydämme tukea. Älkää kuunnelko pelkästään neuvostoa. Ottakaa huomioon perussopimusten määräyksistä riippumatta kaikki hyvät ehdotukset, joita Euroopan parlamentti mahdollisesti tekee.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, historiassa poliittisesti itsenäiset valtiot ovat usein pyrkineet muodostamaan yhteisiä valuuttaliittoja. Niiden kestävyys on vaihdellut, mutta ajan myötä ne kaikki ovat epäonnistuneet.

Ei ollutkaan ihme, että 1970-luvulla maailmalla suhtauduttiin hyvin kriittisesti Euroopan suunnittelemaan hankkeeseen. Pierre Werner, Luxemburgin entinen pääministeri, sekä Valéry Giscard d’Estaing ja Helmut Schmidt, jotka tuolloin olivat valtiovarainministereinä, johtivat tätä hanketta.

Myös 1990-luvun alussa, kun talous- ja rahaliittoa perustettiin, asiaan suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Monet asiantuntijat, mukaan lukien Nobel-palkinnon voittajat Yhdysvalloista, arvioivat hanketta epärealistiseksi. Vastoin kaikkia odotuksia euro otettiin käyttöön – ja siitä tuli menestys.

Euroopan rahaliitto on todellakin lähes poliittinen ihme, aivan omaa luokkaansa. Tässä mielessä komission aiemman puheenjohtajan Walter Hallsteinin toteamus on jälleen kerran osoittautunut oikeaksi: hän sanoi, että se, joka ei usko ihmeisiin Euroopan asioissa, ei ole realisti.

Euron käyttöönottoon suhtauduttiin kuitenkin hyvin skeptisesti monissa maissa. Jos euroalueen ensimmäisissä 12 jäsenvaltioissa olisi aikoinaan järjestetty kansanäänestys, meillä ei nyt olisi euroa, ei ainakaan noissa 12 valtiossa. Myöhemmin kansalaiset ovat alkaneet suhtautua euroon myönteisemmin. Ehkei aivan koko väestö kannata sitä, mutta luultavasti suurin osa kuitenkin. Usein kaihoisat muistot vanhoista valuutoista, markasta, guldenista, šillingistä tai frangista ovat saaneet useimmin vakuuttumaan siitä, että euron käyttöönotto on hyödyttänyt kokonaistalouden lisäksi myös yksittäisiä kansalaisia.

Luonnollisesti nimenomaan silloin, kun matkustetaan. Passitarkastukset kuuluvat menneisyyteen Schengen-alueella, eikä enää tarvita kalliita, aikaa vieviä valuutanvaihtoja. Useimmat kansalaiset ovat myös ymmärtäneet, ettemme pystyisi hallitsemaan nykyistä talouslamaa läheskään niin hyvin kuin nyt ilman Euroopan keskuspankkia ja yhtenäistä valuuttaa. Lisäksi yleishyödykkeiden hintojen nousu on ollut hieman hitaampaa vahvan valuutan ansiosta.

Kaikesta huolimatta monet edelleen yhdistävät euron kielteisiin kokemuksiin. Hintojen noususta syytetään usein Teuroa, joka merkitsee ”kallista euroa”. Totuus on kuitenkin, että euro on vakaa. Se on osoittautunut vakaaksi valuutaksi. Inflaatio on ollut kuluneina kymmenenä vuotena alhaisempi kuin niitä edeltäneinä kymmenenä vuotena, jopa sellaisissa vakaustietoisissa maissa kuin Saksa. Euron merkitys on kasvanut kansainvälisesti muutenkin kuin vain tämän vakauden ansiosta, ja se onkin nyt Yhdysvaltain dollarin jälkeen toiseksi tärkein kansainvälinen varantovaluutta.

Keskuspankin riippumattomuus on perustana tälle euron vakaudelle, ja onkin vaikea ymmärtää, miksi tätä riippumattomuutta pyritään koko ajan horjuttamaan. Ensimmäiset puheenjohtajat Wim Duisenberg ja Jean-Claude Trichet tekivät erinomaista työtä tällä saralla.

Mikään ei ole muuttunut: yhteisvaluutta ilman yhteistä vero- ja talouspolitiikka on riskiyritys ja pysyy sellaisena. EU joutuu kohtaamaan merkittäviä haasteita: nyt jo tuntuvan, korkean työttömyysasteen, väestörakenteen muutoksen, muuttopaineet, tiettyjen yhteiskuntaryhmien kasvavan köyhyyden ja globalisaatiosta johtuvan kiristyvän kilpailun. Euroalue pystyy kohtaamaan nämä haasteet vain, jos jäsenvaltioiden talouspoliitikot tiivistävät entisestään yhteyksiään. Puheenjohtajan nimeäminen euroalueelle oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, muuta ei ole ollutkaan. Lisää on tehtävä.

Tärkeintä on, että euroalue pysyy yhtenäisenä rintamana maailmalla ja Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n kaltaisten järjestöjen yhteydessä.

  Alain Lipietz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, toivon, etten ylitä puheaikaani sen enempää kuin Wolf Klinz omaansa.

En aio toistaa euron suurta menestystarinaa instituutiona ja inflaation vakauttamisvälineenä. Haluaisin kuitenkin kiittää teitä, hyvä komission jäsen Almunia, ja myös komissiota tabun poistamisesta viimein. Kun kymmenen vuotta on jo kulunut, on todellakin aika tarkastella sitä, missä ei ole onnistuttu.

Mikä ei ole onnistunut, kuten totesitte, on euron käyttöönoton myötä luvattu kasvu, joka ei ole toteutunut. Vieläkin pahempaa on, että niissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, jotka eivät kuulu euroalueeseen, kasvu on ollut voimakkaampaa kuin euroalueen maissa. Ongelma on siis siinä, miten euro on perustettu Maastrichtin sopimuksessa, ja tätä seikkaa on käsiteltävä.

Mielestäni tässä tulee esiin kolme seikkaa. Ensiksi, kuten korostitte, on tarve uudistaa euron hallintaa yhteistyössä varainhoidon valvonnan ja rahapolitiikan kanssa. On selvää – olen eri mieltä tässä asiassa Pervenche Berèsin kanssa – ettemme voi samaan aikaan vaatia näiden kahden asian välistä koordinaatiota ja todeta, että Euroopan keskuspankin on pysyttävä täysin riippumattomana. Tämä voisi tarkoittaa joko sitä, että varainhoidonvalvonnasta – toisin sanoen Ecofin-neuvostosta – tulisi riippumaton elin, joka ei olisi enää demokraattisesti vastuullinen. Tämä on täysin mahdotonta. Näin ollen on määriteltävä ilmaus ”riippumaton”. Riippumaton mistä? Yksityisistä ja kansallisista eduista, kyllä; muttei riippumaton EU:n varainhoitopolitiikasta eikä yleisestä talouspolitiikasta.

Toinen ongelma on siinä, että Maastrichtin sopimuksessa neuvosto saatettiin vastuuseen vaihtokurssipolitiikasta, vaikka vaihtokurssipolitiikan väline on korkokanta, jota valvoo Euroopan keskuspankki. Tämän vuoksi on täsmällisesti todettava, että vaihtokursseissa Euroopan keskuspankin on liitettävä korkokanta neuvoston määrittelemään vaihtokurssipolitiikkaan.

Kolmas seikka on se, että subprime-kriisin myötä opimme, että eri lainatyypit on erotettava toisistaan. Tätä ei kuitenkaan todettu Maastrichtin sopimuksessa. Mielestäni on todettava hyvin selvästi, että kestävään kehitykseen ja todelliseen ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavat lainat on annettava hyvin alhaisin koroin.

  Mario Borghezio, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, mielestäni runsaassa selonteossa esitetyt monet rauhoittavat sanat tarjoavat helpotusta, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Totuus on kuitenkin se, että meidän on kuunneltava, mitä mieltä kansalaiset ovat tästä teknisestä 32-sivuisesta elämänkerrasta. Riittää, että juttelee ihmisten kanssa, kotiäitien ja eläkeläisten kanssa missä tahansa päin Eurooppaa, Italiassa, Ranskassa tai muualla, havaitakseen, että ihmisillä on vaikeuksia saada rahansa riittämään kuukauden loppuun saakka.

Meidän on keskityttävä aluksi reaalitalouden ongelmiin ja niihin vaikutuksiin, joita eurolla ja EKP:n politiikalla on ollut työntekijöihin ja tuottajiin. On tarkasteltava pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka joutuvat kamppailemaan poliittisessa paineessa, jota on syytä arvostella erityisesti ja kriittisesti, sillä tällainen kriittisyys on välttämätöntä kansalaistemme etujen ja jäsenvaltioiden talouden hyväksi.

Minulla olisi esimerkiksi kaksi ehdotusta. Toinen koskee pankkeja, joille ehdotan valikoivaa luottopolitiikkaa, joka on suunnattu tuottavuuteen ja pääomaan sekä työntekijöihin ja tuottajiin. Toinen ehdotus koskee osuuspankkien ja aluepankkien riippumattomuuden säilyttämistä ja takaamista, sillä ne ovat ”yksi henkilö, yksi ääni” -sääntönsä ja enimmäisosakkeidensa vuoksi reaalitalouden tuki.

EKP:n rahallinen itsemääräämisoikeus taataan Maastrichtin sopimuksessa, joten sillä on myös taloudellinen itsemääräämisoikeus jäsenvaltioihin nähden. Se ei valitettavasti aina näytä tekevän päätöksiä – esimerkiksi korkeista tai alhaisista korkokannoista – jotka heijastelisivat jäsenvaltioiden reaalituotannon ja tuottavuuden laajempia etuja.

Tämän vuoksi emme ole tajunneet riittävän selvästi, että euron käyttöönoton myötä lainojen prime-korko on kaksinkertaistunut. Tästä on ollut seurauksena korkeat pankkimaksut, erityisesti Italiassa. Emme ole ymmärtäneet riittävän selvästi, että EKP on jatkanut rahan tarjonnan vähentämistä sisämarkkinoilla kaikin mahdollisin keinoin – esimerkkinä muun muassa Basel II – mistä on seurannut, että kulutus ja sisäinen kauppa ovat vähentyneet kaikkialla Euroopassa.

Vetoamme siihen, että Euroopan tärkeimpänä tavoitteena olisi Euroopan keskuspankin saattaminen poliittisten elinten valvontaan. Euroopan keskuspankkia ja sen toimintaa on valvottava poliittisesti, sillä unionin kansalaiset kyselevät pankeiltaan samaa kuin mekin nyt: ketä EKP:n politiikka hyödyttää? Jätän teidän tehtäväksenne vastauksen löytämisen.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, jos Lissabonin strategian uutta kierrosta koskevan komission kertomuksen tarkoituksena on vahvistaa noudatetun politiikan menestys, siinä korostetaan perusteettomasti sitä, että Euroopan talouskasvu on noussut 1,8 prosentista vuonna 2005 2,9 prosenttiin vuonna 2007, ja sen arvioidaan olevan 2,4 prosenttia vuonna 2008.

Nyt tosin on tehty korjaus, kuten komission jäsen Almunia äskettäin totesi: talouskasvu laskee tänä vuonna kahteen prosenttiin ja vuonna 2009 1,8 prosenttiin.

Korostan tätä, koska se osoittaa selvästi sen, mitä vapautetuilla markkinaehdoilla saadaan aikaan. Eittämättä EMU:n ja luonnollisesti myös uusliberaalin globalisaation seurauksena kokonaisvaltainen kasvu ei suinkaan merkitse varmuutta – kuten ehkä erillinen kasvu merkitsisi – sillä sen tukena olevien mekanismien määräävinä tekijöinä ovat yksinomaan joustamattomat markkinavoimat. Euroopan keskuspankin ensisijaiseksi tavoitteeksi väitetään inflaation hillitsemistä, mutta silti inflaatio on tänä vuonna 3,6 prosenttia.

Mitä ihmettä? Voisiko olla niin, että vaikka välinpitämättömyydellä ei paljoa tavoitella, se siltikin epäonnistuu. Nyt kun EMU on ollut olemassa jo kymmenen vuotta, asioita voidaan kyseenalaistaa.

Mitä luulemme saavuttavamme vakaussopimuksen joustamattomalla konservatismilla? Sen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden oletetaan aloittaneen samalta pohjalta, budjetit on tasapainotettava, ja budjettivajetta on supistettava vuosittain, olipa elintaso mikä tahansa tai olipa budjettivaje jo ennestään alle kolme prosenttia.

Mitä sosiaalista etua nuoret ja työntekijät voivat uskoa saavansa siitä, että sosiaalimenojen kasvua halutaan supistaa toistuvasti jopa vauraina aikoina? Mitkä puitteet asetetaan, ja mitä politiikkaa toteutetaan niiden työntekijöiden hyväksi, joiden vähimmäistulot useimmissa jäsenvaltioissa ovat 92–668 euroa aikana, jolloin hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy pitkällä aikavälillä?

Työttömyys on voinut vähentyä vuoteen 1999 verrattuna. Epävarmojen työpaikkojen määrä on kuitenkin noussut vielä enemmän, eikä tämä suinkaan mitenkään paranna väestön elintasoa, vaan heikentää sitä.

Nyt tarvitaan täydellistä suunnanmuutosta aivan toiseen suuntaan, kuin mihin nykyiset puitteet ja politiikka johtavat. Tätä EU:n väestön enemmistö vaatii samaan aikaan, kun Shell ja BP hankkivat 4,2 miljoonan tuntivoittoja niin kutsuttujen vapaiden markkinoiden ansiosta, samalla kun työntekijät joutuvat kohtaamaan lisääntyvän työpaikkojen epävarmuuden ja palkkojen reaaliarvon alenemisen.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, jos kaikki maat, jotka ovat rikkoneet rahaliiton sääntöjä, on suljettava pois, kohta ei jäljellä ole yhtäkään. Inflaatio on nyt 3,6 prosenttia, vaikka sen ennustettiin olevan kaksi prosenttia. Rahaliitto perustuu suunnitteluvirheeseen. Inflaatiotavoitteen mallina oli Saksa, vaikka se oli täyttänyt vaatimukset vain kuutena vuotena 30 vuodesta ennen Euroopan rahaliiton käyttöönottoa. Mieletöntä! Miten voimme suhtautua vakavasti tällaiseen tavoitteeseen ja tehdä siitä pyhän miettimättä muita tavoitteita? Rahan hinta on keino eikä päämäärä. Talouspolitiikan tavoitteena on oltava täystyöllisyys ja sen varmistaminen, että kukin saa palkkaa eikä tukea.

Raha- ja valuuttapolitiikalla on autettava ihmisiä eikä syöstävä heitä köyhyyteen. Yhdysvalloissa vuotuinen kasvuprosentti oli 2,9 prosenttia vuosina 1990–2007 eli yli 17 vuoden ajan, kun se EU:ssa oli vain kaksi prosenttia. Jokaisella rahaliiton jäsenvaltion kansalaisella olisi voinut olla 38 000 euroa enemmän tuloja, jos olisi noudatettu toisenlaista politiikkaa ja jos Euroopan kasvuprosentti olisi vastannut Yhdysvaltojen kasvuprosenttia ennen viimeisintä lamaa. Nyt on jouduttu maksamaan erittäin korkea hinta ideologisesta hankkeesta, jossa haluttiin hävittää kansalliset valuutat. Meillä on oltava joko yhteinen valtio ja yhteinen hallitus ja yhteinen parlamentti, jotka vastaavat kaikesta talouspolitiikasta, tai meidän on sallittava yksittäisten maiden hallita itse omia valuuttojaan ja tyydyttävä yhteiseen valuuttaan, jolla rahoitetaan rajat ylittävää kauppaa. Rahaliiton fiaskosta voimme oppia tämän.

Jollei uudistuksia saada aikaan, on selvää, että rahaliitto hajoaa. Ehkä Berlusconin Italia putoaakin ensimmäisenä kelkasta ja ottaa liiran uudelleen käyttöön. Olen iloinen, että meillä Tanskassa on vielä vanha kunnon Tanskan kruunu! Kaikki politiikkojemme lausunnot talousvaikeuksista, joita kohtaisimme, jos hylkäisimme euron, ovat osoittautuneet vääriksi. Tanskalaiset äänestivät ”ei” 2. kesäkuuta 1992. Äänestimme uudelleen ”ei” 28. syyskuuta 2000. Mietinpä tässä, että jos emme äänestä kolmannen kerran ”ei”, vievätkö poliitikot meiltä rahan.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, on syytä juhlia Euroopan yhteisen valuutan käyttöönoton menestystarinaa. Vaikka tietyt seikat on jo mainittu, on vielä muutama kysymys, jotka haluaisin tuoda esiin.

Ensinnäkin Euroopan unionissa on valtio, joka, toisin kuin tuolloin monet muut ehdokasvaltiot, tieten tahtoen valitsi ulkopuolelle jäämisen. Tähän sillä on oikeus nykyisen perustamissopimuksen määräysten nojalla. Pysykööt britit saarellaan! On kuitenkin toinenkin valtio – Ruotsi – joka ei varannut tätä mahdollisuutta liittymisehdoissaan, mutta joka on johdonmukaisesti käyttäytynyt aina Yhdistyneen kuningaskunnan tavoin, ikään kuin sillä olisi oikeus tehdä omat päätöksensä euron hyväksymisestä ja euroalueeseen liittymisestä. Tämä on ristiriidassa aikoinaan tehdyn sitoumuksen kanssa. Ehkäpä tässäkin tarvitaan nyt hieman siistiytymistä.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Haluaisin kiittää komissiota ja komission jäsentä sekä henkilökohtaisesti että Slovakian tasavallan puolesta komission nykyisestä myönteisestä yhteisestä kannasta Slovakian tasavaltaan nähden.

Slovakian tasavallan hallitus omaksui vastuuntuntoisen lähestymistavan pakollisiin edellytyksiin ja siihen, että lopullinen siirtyminen euroon 1. tammikuuta 2009 tapahtuu sujuvasti, ja kyseisten edellytysten täyttämiseen jatkossakin.

Tässä yhteydessä minun on vastattava Werner Langenin kommentteihin. Hyvä Werner Langen, jos muilla euroalueen mailla olisi ollut yhtä tiukka budjettikuri ja edes puolet Slovakian tasavallan talouskasvusta, euro voisi olla entistäkin vahvempi valuutta, puhumattakaan työmarkkinoille pääsyä rajoittavista toimenpiteistä, joita tietyt valtiot edelleen toteuttavat suhteessa EU:n tiettyihin uusiin jäsenvaltioihin. Jos nämä rajoitukset poistettaisiin, EU:lla olisi ehkä paremmat taloudelliset näkymät.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, voin vain yhtyä onnittelijoiden kuoroon euron ja euron ensimmäisten kymmenen vuoden johdosta. Harvat uskoivat, että euron käyttöönotto hyväksyttäisiin niin yleisesti kuin nyt on tehty. Jens-Peter Bonde on rohkea mies. Hän on mukava ja kyvykäs kollega, mutta väärässä useimmiten, ja tässä asiassa hän on täysin väärässä. Arvoisat puhemies ja komission jäsen, pahan ilman linnut olivat väärässä. Euro on ollut valtava menestys. Talouskriisin aattona EKP osoitti, miten toimitaan nopeasti ja kollektiivisesti, jopa nopeammin kuin Yhdysvaltain Federal reserve -keskuspankki Washingtonissa. Tämä on kuitenkin jälleen kerran valtava kunniamerkki.

Ruotsin maininneelle saksalaiselle parlamentin jäsenelle voin vain todeta, että yhdyn näkemykseen, ettei näin ole hyvä. Toivon, että viiden vuoden kuluessa kotimaastani Ruotsista tulee EMU:n täysjäsen. Haluaisin uuden kansanäänestyksen Ruotsiin syksyllä 2010 tai keväällä 2011. Voin luvata komission jäsenelle ja parlamentin jäsenille, että teen kaikkeni, jotta Ruotsi ottaisi euron käyttöön. Niin olisi hyvä sekä Ruotsin että EU:n kannalta.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, eurolle annettiin sen perustamisen yhteydessä tehtävä, joka nyt on täytetty yli odotusten. Euro ja sisämarkkinat ovat erittäin onnistunut vastaus globalisaatiolle. Euro tekee sisämarkkinoista kotimarkkinat, ja kolme symbolia eli euro, lippu ja hymni lujittavat identiteettiämme. Maastrichtin sopimuksessa asetetut ehdot sekä vakaus- ja kasvusopimus muodostivat perustan välttämättömille uudistuksille jäsenvaltioissa ja tukivat ja näin ollen mahdollistivat euron menestystarinan.

Haluaisin kuitenkin mainita lopuksi pari seikkaa. Ehdot on asetettu noudatettaviksi, ja Slovakiaa on kohdeltava samalla tavoin kuin Liettuaa. Emme saa antaa yksittäisillä päätöksillä käsitystä, että ehtoja tulkitaan vaihdellen.

Mainitsemani seikat eivät ole tarpeeksi selviä yleisessä tietoisuudessa. Haluaisin, että ”euro kymmenen vuotta” -kampanjassa korostettaisiin, mitä hyötyä eurosta on ollut jäsenvaltioiden kansalaisille, ja kehotan komissiota, EKP:tä ja jäsenvaltioita kertomaan tänä vuonna konkreettisesti euron lisäarvosta kansalaisille.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Vietämme tänään yhtenäisvaluutta euron käyttöönoton kymmenvuotispäivää. Päivä on tärkeä Slovakian tasavallalle, joka alkaa todennäköisesti käyttää euroa 1. tammikuuta 2009. Komissio toteaa lähentymiskertomuksessaan, että Slovakian tasavalta on täyttänyt Maastrichtin sopimuksessa asetetut ehdot kestävällä tavalla, ja suosittelee, että Slovakian tasavallasta tulisi euroalueen 16. jäsen tammikuusta 2009 alkaen.

Tässä yhteydessä haluaisin korostaa, että Slovakian tasavallalle on tarjottu mahdollisuutta liittyä euroalueeseen niiden merkittävien uudistusten ansiosta, jotka Slovakian edellinen hallitus Mikuláš Dzurindan johdolla toteutti. Uskon, että nykyinenkin hallitus suhtautuu komission suosituksiin vakavasti ja oppii Slovenian kokemuksista. Uskon myös, että Slovakian tasavalta kykenee ohittamaan Werner Langenin tässä keskustelussa ilmaisemat skeptiset näkemykset.

Uskon vakaasti, että komission jäsen Almunian kertomat menestystarinat valavat optimismia Slovakian kansaan. Slovakian tasavalta ottaa oppia Maltasta ja Kyproksesta, joiden inflaatioluvut tuntuvat olevan vakaat.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Kymmenen vuotta on tarpeeksi pitkä aika talous- ja rahaliiton hyvien puolien – tai niiden puuttumisen – arvioimiseksi. Nyt voidaan havaita hyvät puolet, huonot puolet ja virheet.

Haluaisin kiinnittää huomiota Maastrichtin sopimuksessa asetettuihin ehtoihin, sillä sopimuksen puitteethan laadittiin ennen talous- ja rahaliiton puitteita. Nyt nuo ehdot ovat auttamattoman vanhanaikaisia. Vakaus- ja kasvutekijöitä on tarkistettu, koska yksikään maa ei ole onnistunut toteuttamaan niitä. Kyseisten ehtojen toteuttamisen aikana yksikään euroalueen maa ei todellisuudessa ole toteuttanut ainoatakaan Maastrichtin sopimuksen ehtoa.

Haluaisin kiinnittää huomiota myös uusiin jäsenvaltioihin, joihin on sovellettu talousasioissa tiukkoja vaatimuksia. Inflaatiolle asetetut vaatimukset olivat puhtaasti teoreettisia, eivätkä ne vastaa nykytodellisuutta. Inflaatiolle asetetut vaatimukset perustuivat maihin, jotka eivät kuuluneet euroalueeseen, eikä tämä ole oikein, ja vaatimuksia olisikin tarkistettava.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, euron taloudellisia perusongelmia ei voida ratkaista. Pitkällä aikavälillä ei ole mahdollista saada aikaan yhteistä korkokantaa useille valtioille, joiden kansantalouden tilanteet vaihtelevat. Ei ole mahdollista saada aikaan yhteistä ulkoista vaihtokurssia useille valtioille, joiden kansantalouden tilanteet vaihtelevat. Se on mahdollista lyhyellä aikavälillä ja jopa keskipitkällä aikavälillä, mutta nämä ratkaisemattomat taloudelliset ristiriidat syrjäyttävät Euroopan yhteisen valuutan. Tässä yhteydessä en ole ottanut huomioon edes Euroopan keskuspankin epädemokraattisia ja tulosvastuuttomia menettelyjä. Talouslama on uhkaamassa, ja jos se todella tulee, se on riittävän voimakas tuhotakseen Euroopan yhtenäisen valuutan.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Kiitos arvoisa puhemies. Ensiksi haluan onnitella Euroopan talous- ja rahaliiton kymmenennestä vuosipäivästä. Euro on ollut menestys: vakaasta valuutasta, jonka korkokanta on alhainen, on tullut tehokas keino torjua keinotteluja, ja olemme euron käyttöönoton myötä onnistuneet luomaan enemmän työpaikkoja kuin koskaan ennen. Tiedämme sen. Juuri siksi euro on houkutteleva niille maille, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita, mutteivät vielä euroalueen maita. Kuri on elintärkeä seikka ja keskuspankin riippumattomuus on myös elintärkeää, tästä asiasta olen samaa mieltä. Euroalue ei kuitenkaan saisi olla eliittikerho, poliittinen eliittikerho, emmekä saisi sanoa, että jäsenyys on avoin kaikille valtioille, jotka ovat jo tietyssä määrin reaalisesti toteuttaneet lähentymiskriteerit. Eurohan on väline, josta pitäisi olla erityistä hyötyä niille valtioille, jotka eniten tarvitsevat vakautta, koheesiota sekä keinottelun vastaisia ja työttömyyttä torjuvia toimenpiteitä tullakseen aidosti eurooppalaisiksi. Tämän vuoksi meidän on varottava puhdasoppisia periaatteita, myös inflaatioehtojen yhteydessä. On myös ehdottoman välttämätöntä, että ehdot olisi asetettava yhtenäisin standardein. Suuret kiitokset, arvoisa puhemies.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan olla mukana juhlimassa euroa, joka on Euroopan yhdentymisprosessin merkittävimpiä saavutuksia.

Euroopalta kesti 40 vuotta perustaa keskuspankki, mutta on muistettava, että Yhdysvalloilta se kesti 140 vuotta itsenäisyyden jälkeen.

Tulokset ovat olleet erittäin myönteisiä, kuten komission jäsen totesi, makrotaloudellisessa vakaudessa, työpaikoissa, ostovoimassa, Euroopan yhdentymisessä ja myös niidenkin jäsenvaltioiden eduissa, jotka eivät kuulu euroalueeseen, ja euro on antanut suurempaa poliittista valmiutta.

Tulevaisuutta tarkasteltaessa yhdyn komission jäsenen toteamukseen siitä, että voidaksemme kohdata globalisaation, ikääntyvän väestön ja ilmastonmuutoksen haasteet meidän on otettava mukaan uusia valtioita, parannettava koordinaatiota tehdäksemme Lissabonin sopimuksesta todellisuutta ja tehtävä muutoksia pääomamarkkinoiden vakauden valvomiseksi.

Ulkoisesti meidän on otettava vastuumme uutena globaalina toimijana. Euroalueen on myös johdettava yhteisön yhdentymisen etenemistä.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, jos euron käyttöönotto on ollut niin onnistunutta ja tuottanut niin paljon käytännöllistä ja taloudellista hyötyä, haluaisin kysyä – ja nyt kääntyisin komission jäsen Almunian puoleen – eikö olisi hyvä investoida muutama euro koulutukseen ja uusien jäsenvaltioiden motivointiin, jotta ne olisivat mahdollisimman nopeasti mukana tässä yhteisessä euroalueessa. Latinankielinen sanonta kuuluu bona pecunia non olet eli eufemistisesti sanoen hyvä raha ei haise, joten kukapa tietää, ehkä jonain päivänä myös britit päätyvät ajatukseen, että voisi olla hyvä ottaa euro käyttöön, kun siitä nyt kerran on niin paljon hyötyä.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies, haluan kiittää myös kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat osallistuneet tähän keskusteluun.

Olen hyvin kiitollinen kommenteistanne, joita olette tehneet komission aloitteesta ja työstä, jotka esittelin teille tänään ja joista eittämättä keskustelemme vielä tulevina kuukausina.

Euro ja talous- ja rahaliitto ovat – kuten monet teistä totesivat puheenvuoroissaan – unelma, josta on tullut totta, ja tämä on tapahtunut kymmenessä vuodessa.

Mielestäni on syytä kiittää niitä, jotka käynnistivät tämän aloitteen Euroopan yhdentymisen ensimmäisinä kymmenenä vuotena: Pierre Werneriä vuonna 1970 ensimmäisestä talous- ja rahaliiton kertomuksesta; Valéry Giscard d'Estaingia ja Helmut Schmidtiä 1970- ja 1980-luvulla; ja tietysti Jacques Delorsia ja kaikkia niitä, jotka hänen kanssaan valmistelivat Maastrichtin sopimusta ja ajatusta talous- ja rahaliitosta, josta olemme kehittämässä mahdollisuutta.

On syytä olla hyvillään, koska olemme tehneet heidän unelmistaan totta ja koska tämä todellisuus tuottaa meille tuloksia, joita kansalaiset voivat arvostaa.

Jotkut teistä puhuivat kansalaisille näkyvistä tuloksista ja reaalitaloudesta: mitä parlamentin ulkopuolella olevat ihmiset ymmärtävät? Kansa ymmärtää paljon enemmän, kuin jotkut meistä voivat edes kuvitella, ja se ymmärtää, että on euron ja Euroopan yhdentymisen ansiota, että euroalueella on luotu 16 miljoonaa työpaikkaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. 16 miljoonaa uutta työpaikkaa. Euroalueella on luotu paljon enemmän työpaikkoja kuin Yhdysvalloissa. Työpaikkoja on viisi kertaa enemmän euroalueella euron olemassaolon aikana kuin euroa edeltäneinä kymmenenä vuotena.

Kansa ymmärtää tämän erinomaisesti. Kansalaiset ymmärtävät sen erinomaisesti, samoin kuin he ymmärtävät ja pyytävät meitä toimimaan ja olemaan aloitteellisia tässä tilanteessa, joka on haasteellinen ja joka aiheuttaa tiukkoja ja vaikeita tilanteita markkinoilla ja taloudellisessa ympäristössä.

Meillä on nyt välineet taloudelliseen yhdentymiseen, ja niitä on käytettävä: ne on annettu perustamissopimuksessa, perustettu kymmenen vuotta sitten saavutusten ja niiden kokemusten perustalta, miten vaikeaa tiettyjen tavoitteiden saavuttaminen on.

Talouspolitiikkaa on koordinoitava paremmin, eikä vain budjettipolitiikkaa. Tästä on kyse Lissabonin strategiassa. Mutta erityisesti euroalueessa on kyse tämän alueen erityistarpeista, jotka koskevat budjettipolitiikkaa ja rakenneuudistuksia, joiden toteuttaminen on välttämätöntä, jotta euroalue toimisi hyvin ja jotta siinä saavutettaisiin hyviä tuloksia työllisyydessä, kasvussa, vähäisissä hinnannousuissa ja parempien mahdollisuuksien tarjoamisessa kansalaisille, joita edustamme.

Saavutuksia on ollut, älkäämme piilotelko niitä.

Yksi saavutuksista on ollut esimerkiksi se, että kaikki liialliset alijäämät on korjattu euroalueella. Tänään komissio hyväksyi myös liiallisen alijäämän menettelyn kumoamisen Portugalissa ja Italiassa. Euroalueella ei ole maita, joiden alijäämä ylittäisi perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetut rajat.

Vain muutama vuosi sitten keskustelimme täällä vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisesta, ja monet teistä eivät voineet kuvitellakaan tätä, mutta vakaussopimuksen ja euroalueen jäsenvaltioiden hallitusten sitoumusten onnistumisella on saatu aikaan, ettei liiallisia alijäämiä ole.

Vielä on kuitenkin paljon tärkeää tekemättä, ja toimiin on ryhdyttävä. Aloitteessa on kyse juuri tästä. Meidän on lähdettävä taas liikkeelle, ja tuon teille luettelon aiheista, joista olisi keskusteltava parlamentissa ja euroryhmässä. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka totesivat, että euroryhmän työ on erittäin tärkeää ja että ryhmän toteuttama työ Jean-Claude Junckerin puheenjohtajuuskaudella on ollut hyvin myönteistä. Tästä on keskusteltava parlamenteissa, kansallisen yleisen mielipiteen kanssa ja jäsenvaltioiden hallitusten kanssa, ja meidän on rohkeasti pidettävä yllä vuoropuhelua Euroopan keskuspankin kanssa osoittaen kunnioitusta ja tyytyväisyyttä sen suhteen, miten Euroopan keskuspankki on käyttänyt riippumattomuuttaan. Se on uskomattoman tehokas pankki, vaikka onkin nuori verrattuna Bank of Englandiin, Federal Reserviin, Bank of Japaniin ja muihin keskuspankkeihin.

Muutama loppuhuomautus, joista ensimmäinen koskee niitä valtioita, jotka eivät ole eivätkä vaikuta haluavan olla euroalueen jäseniä. En viittaa tällä ehdokasvaltioihin, jotka tulevat mukaan lähivuosina edellyttäen, että ne täyttävät ehdot, vaan niihin valtioihin, jotka ovat päättäneet joko poikkeuslausekkeella tai kansanäänestyksellä, etteivät ne halua kuulua euroalueeseen.

Jotkut teistä ovat todenneet, että euroalueella on edessään ongelmia. Ennustan, että nimenomaan niillä, jotka eivät halua kuulua euroalueeseen, on edessään ongelmia.

Globaalitaloudessa eristyksestä kärsivät ne, jotka haluavat eristäytyä. Ne, jotka yhdentyvät, ovat valmiita jakamaan ja päättämään talouspolitiikastaan yhdessä, tekevät oikeita päätöksiä ja tarjoavat yhdentymisestä saatavia etuja kansalaisilleen.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) EU:n tuleville vuosille ennustettu kasvu osoittaa tuotantojärjestelmämme huolestuttavaa heikkenemistä. EU:n talouskasvu heikkenee vuoden 2007 2,8 prosentista yhden yksikön verran kahdessa vuodessa 2,0 prosenttiin vuonna 2008 ja 1,8 prosenttiin vuonna 2009. Heikkeneminen ei tietenkään johdu pelkästään sisämarkkinoista, vaan globaalin taloudellisen toiminnan laajemmasta heikkenemisestä, mihin vaikuttaa Yhdysvaltojen vaikea tilanne ja yleishyödykkeiden hintojen nousu.

Komissio uskoo inflaation huimaan kiihtymiseen lähitulevaisuudessa elintarvikkeiden, energian ja yleishyödykkeiden jyrkkien hinnannousujen vuoksi. Ilmiö on erittäin huolestuttava, sillä se vaikuttaa suoraan kansalaisten elämään ja heikentää ostovoimaa. Se aiheuttaa myös lisärasitteita liike-elämälle, joka menettää vähitellen kilpailuetunsa uusiin kasvaviin talouksiin nähden. Tästä huolimatta näkyvissä on myönteisiä merkkejä Lissabonin strategian työllisyystavoitteille, sillä Eurooppaan on luotu neljä miljoonaa uutta työpaikkaa.

Tehtävänämme on ottaa selvää, johtuuko tämä työmarkkinoiden ”uusi” dynamiikka epävarmoista työpaikoista, sillä näillä tiedoilla on myönteisiä vaikutuksia talouteen vain, jos ne lisäävät uskoa vakauteen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On vaikuttavaa kuunnella komission ja Euroopan unionin johtajien puhuvan edelleen euroalueen menestyksestä, vaikka nykytilastot osoittavat päinvastaista niin talouskasvussa kuin Euroopan kansojen elämässäkin. Kyseiset onnistumiset kertovat selvästi talous- ja rahoitusryhmittymien voittojen kasvusta ja mielettömistä tuloista, joita ne ovat onnistuneet hankkimaan talous- ja rahaliiton ensimmäisinä kymmenenä vuotena.

Ne eivät kuitenkaan saisi järjestelmällisesti unohtaa sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä ja epävarmojen ja huonosti palkattujen töiden lisääntymistä, mikä johtaa yhä uusia miljoonia työntekijöitä köyhyyteen ja siihen, että heitä riistetään yhä enemmän ja että heille ei anneta edellytyksiä turvata lapsilleen ihmisarvoista elämää.

Ei siis ole mikään ihme, että Euroopan komission esittämä suunnitelma on suurin piirtein samaa luokkaa. Siinä tarjotaan lisää taloudellisia tarkistuksia, joilla varmistetaan taloudellisten ryhmittymien kilpailukyvyn lisääntyminen ja vakaa talous: lisää budjettivalvontaa, jolla painostetaan lisäämään julkisten palvelujen vapauttamista: ja lisää painostusta ja valvontaa, joilla ehkäistään palkankorotukset.

Tämä johtaa kasvaviin sosiaalisiin jännitteisiin ja taisteluihin sosiaalisten ja työoikeuksien puolesta kasvavaa riistoa vastaan.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Maastrichtin sopimuksen kansanvastaisten ja työnvastaisten tavoitteiden vuoksi perustettiin EMU ja euro, joilla luotiin pohjaa taantumukselliselle Lissabonin sopimukselle ja kiihdytettiin hyökkäyksiä työntekijöiden oikeuksia ja vapauksia vastaan.

Keskusta-oikeisto ja keskusta-vasemmisto ovat ratifioineet nämä EU:n ja hallitusten päätökset. Kreikassa uusi demokratia -puolue, PASOK ja vasemmistokoalitio äänestivät Maastrichtin sopimuksen puolesta. Kansanäänestyksiä on kieltäydytty järjestämästä. Tämä palvelee upeasti kapitalistin etuja ja osoittaa, kuinka paljon kapitalistit pelkäävät kansan reaktioita.

Siirtämällä tärkeimmät talouspolitiikan mekanismit jäsenvaltioilta EKP:n valvontaan on kapitalisteja autettu vähentämään työvoimakuluja ja lisäämään voittoja. Palkkapaineet, joihin EKP on innostanut perustamisestaan alkaen, ovat johtaneet työntekijöiden ostovoiman jyrkkään laskuun ja työväenluokan perheiden elinolojen nopeaan heikkenemiseen ja köyhyyteen.

Useimmissa maissa EMU ja euro kyseenalaistetaan enenevässä määrin. Väitteet hintojen vakaudesta, talouden suojelusta ja niin edelleen ovat osoittautuneet vääriksi. Euro suojelee vain monopolien voittoja; se helpottaa yksityistämistä ja yhteenliittymiä ja raivaa tietä yhä suuremmalle riistolle.

  Cătălin-Ioan Nechifor (PSE), kirjallinen. – (RO) Talous- ja rahaliitto EMU:n perustamisella on määritetty yhtenäisen vapaakauppa-alueen perustaminen unioniin, mutta sen lisäksi sillä on myös lisätty unionin kansainvälistä poliittista vaikutusvaltaa ja asetettu edellytykset, jotka ovat johtaneet maanosan jälleenyhdistämiseen ja Yhdysvaltain dollarin kanssa kilpailemaan kykenevän yhteisen valuutan – euron – perustamiseen.

EMU:n etuna on, että se on taannut alhaisen inflaation ja alhaisen korkokannan, mikä hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä ja kannustaa julkisen rahoituksen vakauteen ja kannattavuuteen samalla, kun yhtenäisen valuutan käyttöönotto on johtanut valuutanvaihdosta aiheutuvien kustannusten katoamiseen ja helpottanut kaupankäyntiä ja hintojen vastaavuutta nykyisen euroalueen maissa.

Eurooppa valmistautuu parhaillaan viettämään yhtenäisen valuutan kymmenettä vuotta, ja vaikka EU:n eteläisille jäsenvaltioille on aiheutunut yhtenäisen valuutan käyttöönotosta vaikeuksia, eivät viranomaiset ole toistaiseksi valittaneet. Analyytikkojen selitys on se, että vaikka Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilla on tapahtunut muutoksia, Eurooppa on pysynyt vakaana. Haluaisin lisätä tähän, että euron menestyksen osoituksena on, että tanskalaiset, jotka aluksi kieltäytyivät yhtenäisen valuutan käyttöönotosta, haluavat nyt euron.

Romaniassa euron käyttöönotto on yhä edelleen tärkeä tavoite, ja tarvitaan vielä paljon työtä lähentymisperusteiden täyttämiseksi ja romanialaisten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi yhtenäismarkkinoilla.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) Kun Suomi liittyi EY:n jäseneksi, se tehtiin kansanäänestyksen jälkeen. Siinä yhteydessä poliittinen eliitti lupasi kansalle uuden kansanäänestyksen, jos Suomi luopuisi omasta rahasta (markasta). Lupaus petettiin – toisin kuin Ruotsissa – ja moni suomalainen haluaisi oman rahan takaisin.

Euro on ollut menestys siinä mielessä, että matkailija voi käyttää samaa rahaa kaikissa EMU-maissa ja vertailla hintoja. Matkailuraha ei kuitenkaan ole EMU:n syvällinen olemus, vaan yhteinen rahapolitiikka. Se ei ole ollut samanlainen menestystarina, ja siihen vaikuttaa euroalueen suuri koko ja talouksien erilaisuus.

Ensin toteutettiin kolmanneksen devalvaatio suhteessa dollariin, ja sitä seurasi kahden kolmanneksen revalvaatio. EMU:n vaikutuksia pitäisi arvioida myös yhteisen korkopolitiikan kannalta, jonka seurauksena syntyi asuntojen hintakupla monissa maissa.

  Winkler, Iuliu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Vuonna 2008 on kulunut kymmenen vuotta Euroopan keskuspankin (EKP) perustamisesta, joka oli uskaliaimpia hankkeita Euroopan rakentamisessa. Kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen talous- ja rahaliiton tulokset osoittavat kiistämätöntä menestystä. Yksinomaan taloudellisten kriteerien käyttö EKP:n päätösten perusteina ja kaiken poliittisen vaikutuksen eliminointi päätöstenteosta ovat olleet syynä tämän hankkeen menestykseen, joka on hyödyttänyt siihen osallistuvien jäsenvaltioiden talouksia.

Romanian liittyessä Euroopan unioniin maan hallitus ja keskuspankki arvioivat talous- ja rahaliittoon liittymisen näkymiä vuodeksi 2014. Jotta Romaniassa voitaisiin ottaa euro käyttöön, maan on ensin osallistuttava valuuttakurssimekanismiin (ERM II) kahden vuoden ajan, vuodesta 2012 alkaen.

Säilyttääksemme uskottavuutemme näissä aikarajoissa meidän on pyrittävä sovittamaan yhteen hallituksen veropolitiikka ja keskuspankin rahapolitiikka, mikä merkitsee hillintää ja varovaisuutta budjetin toteuttamisessa. Inflaation pitämiseksi Romanian keskuspankin esittämissä luvuissa on vältettävä houkutuksia, erityisesti vaalivuosina. Romanian keskuspankin inflaatiopolitiikkaa on tuettava finanssivakaudella ja Romanian parlamentin vastuullisilla päätöksillä sekä tasapainoisella ja tehokkaalla budjetin toteuttamisella valtion laitoksissa.

12. Tilanteen paheneminen Georgiassa (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat tilanteen pahenemisesta Georgiassa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. – (SL) Ennen kuin alan puhua Georgiasta, haluaisin vastata Euroopan parlamentin puhemiehen julkilausumaan, jonka hän antoi tämän päivän istunnon alussa Burmasta/Myanmarista. Koska käytän puheenvuoron tänään ensimmäistä kertaa, haluaisin puheenjohtajavaltion puolesta ilmaista vilpittömän osanottoni kaikille Nargis-syklonin uhrien omaisille Burmassa/Myanmarissa. Haluaisin kiinnittää huomiotanne myös eilen julkaistuun puheenjohtajavaltion julkilausumaan, jossa ilmaistiin Euroopan unionin valmius toimittaa pikaista humanitaarista apua kyseiselle maalle.

Georgian osalta, hyvät parlamentin jäsenet, panen tyytyväisenä merkille Euroopan parlamentin päätöksen ottaa Georgian tilanne esityslistalle, sillä Georgian ja Venäjän federaation välit ovat melko epävakaat. Neuvosto seuraa tiiviisti tilannetta Georgiassa. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto keskusteli Georgiasta viimeksi 29. huhtikuuta. Asiasta keskusteltiin myös eilen poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa, johon osallistui myös varapääministeri Baramidze.

Puheenjohtajavaltio vastasi 2. toukokuuta Euroopan unionin puolesta julkaisemalla julkilausuman Georgian ja Venäjän välisen jännityksen lisääntymisestä. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Javier Solana oli jo aiemmin puhunut kaksi kertaa presidentti Saakašvilin kanssa, ja 30. huhtikuuta hän tapasi Georgian erityisedustajan Bakradzen. Puheenjohtajavaltio on myös keskustellut viimeaikaisista tapahtumista Venäjän ulkoministerin Lavrovin kanssa Euroopan unionin troikan ja Venäjän välisessä kokouksessa Luxemburgissa.

Haluaisin korostaa, että Euroopan unioni on hyvin huolestunut viimeaikaisista tapahtumista, jotka ovat laajentaneet Georgian ja Venäjän federaation välisen jännitteen aluetta. Olemme erityisen huolestuneita ilmoituksesta, jonka mukaan Abhasiassa on lisätty Itsenäisten valtioiden yhteisön rauhanturvaajien määrää ja otettu käyttöön 15 uutta tarkastuspistettä valtioiden rajalle. Olemme huolestuneita myös miehittämättömän georgialaisen lentokoneen pudottamisesta Georgian ilmatilassa 20. huhtikuuta. Lisäksi olemme huolestuneita Venäjän federaation päätöksestä solmia viralliset yhteydet de facto viranomaisten elimiin Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa, jotka perustivat nämä elimet sopimatta asiasta Georgian viranomaisten kanssa.

Euroopan unioni vahvistaa sitoutumisensa puolustamaan Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta maan kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin, kuten on vahvistettu Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1808. Euroopan unioni tukee edelleen kansainvälisiä pyrkimyksiä rauhanomaiseen ratkaisuun Abhasian ja Etelä-Ossetian konflikteissa. Erityisesti tuemme Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa YK:n pääsihteerin ystäväryhmän suojissa sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toimia.

Euroopan unioni kehottaa kaikkia osapuolia pidättäytymään kaikista toimista, jotka voisivat lisätä jännitystä, ja ryhtymään toimenpiteisiin luottamuksen palauttamiseksi. Tässä yhteydessä Euroopan unioni panee tyytyväisenä merkille Georgian presidentin aloitteen päästä rauhanomaiseen ratkaisuun Abhasian konfliktissa. Toivomme, että tällä aloitteella edistetään rakentavaa vuoropuhelua. Euroopan unionin erityisedustaja ja Euroopan komissio jatkavat myös pyrkimyksiään luottamuksen aikaansaamiseksi konfliktia käsittelevän päätöslauselman tueksi Georgiassa.

Euroopan unioni panee myös tyytyväisenä merkille Venäjän federaation päätöksen suhteiden normalisoimisesta Georgian kanssa tietyillä aloilla. Tämän tuloksena voitaisiin poistaa viisumirajoitukset Georgian kansalaisilta, palauttaa postiyhteydet ja toteuttaa muita myönteisiä toimenpiteitä. Georgian sisäpoliittisen tilanteen osalta haluaisin ilmaista tässä yhteydessä Euroopan unionin toiveen siitä, että tulevat parlamenttivaalit 21. toukokuuta olisivat vapaat ja rehelliset. On tärkeää, että Georgian viranomaiset ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin yleisen luottamuksen aikaansaamiseksi vaalien yhteydessä. Tämän vuoksi tuemme vakausvälineestä rahoitettavan vaalitukiohjelman käynnistämistä.

Panemme myös tyytyväisinä merkille Puolan tarjouksen Puolan senaatin jäsenen välityksestä hallituksen ja opposition välisen vuoropuhelun helpottamiseksi. Kaikkien poliittisten osapuolten Georgiassa – hallituksen ja opposition – on tehtävä kaikkensa parantaakseen vaali-ilmapiiriä ja saadakseen aikaan todellisen demokraattisen poliittisen kulttuurin.

Lopuksi haluaisin painottaa vielä kerran vapaiden ja riippumattomien viestimien ratkaisevaa merkitystä demokratian rakentamisessa. Hallituksen ja opposition edustajien tasapuolinen näkyminen viestimissä on vapaiden ja rehellisten vaalien edellytys. Hyvät parlamentin jäsenet, tähän haluaisin lopettaa. Kuulen mielelläni näkemyksiänne Georgian tilanteesta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin yhtyä täysin EU:n puheenjohtajavaltion ilmaisemiin näkemyksiin Georgian viimeaikaisten tapahtumien vakavuudesta.

EU:n poliittisten johtajien tulevat tehtävät tarjoavat varmasti hyvin käyttökelpoisen mahdollisuuden vahvistaa täydellinen tukemme Georgialle tässä erittäin vaikeassa tilanteessa.

Jännitteet Abhasian ja Etelä-Ossetian ratkaisemattomissa riidoissa laajenevat valitettavan nopeasti. Venäjän federaation äskettäiset päätökset yhteyksien vahvistamisesta separatistisiin de facto -viranomaisiin Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa edustavat eroamista Georgian alueellisesta koskemattomuudesta, ja nämä toimenpiteet ovat lisänneet toiveita näiden kahden separatistisen alueen tunnustamisesta ja vahingoittavat näin pyrkimyksiä rauhanomaiseen ratkaisuun. Tämän vuoksi komissio kehottaa Venäjän federaatiota perumaan päätöksensä – tai ainakin jättämään sen toteuttamatta,

kuten Euroopan unioni on myös selvästi todennut lausumassaan.

Nyt olisi keskityttävä siihen, miten pysäytettäisiin tämän šakkipeli, jossa jokainen siirto aiheuttaa vastasiirron. Kaikkia toimenpide-ehdotuksia arvioidaan sillä, miten ne pystyvät alentamaan jännitettä.

Totean tämän senkin vuoksi, että nykyisen kriisin paheneminen voisi vahingoittaa Georgian vakauden lisäksi myös koko Etelä-Kaukasian vakautta.

Olemme panneet tyytyväisinä merkille presidentti Saakašvilin tekemän uuden Abhasian rauhanaloitteen. Mielestäni on tärkeää, että aloitetta kehitetään perustaksi kaikkien osapuolten väliselle rakentavalle vuoropuhelulle. Tämä tarkoittaa ensiksi vuoropuhelua abhaasien itsensä kanssa, joiden toivomme olevan valmiita sitoutumaan diplomaattiseen prosessiin – ja joille se myös sallitaan.

Venäjä on edelleen tärkeä tekijä, jos haluamme saada aikaan kestävän, rauhaomaisen ratkaisun näihin konflikteihin.

Komissio on pannut merkille Georgian Euroopan unionille esittämän pyynnön toimista, joilla Venäjä saataisiin tarkistamaan nykyistä politiikkaansa. Uskon, että harkitsemme tulevia toimia, mutta meidän on varottava symbolisia toimia, joilla ei lisättäisikään ratkaisun mahdollisuuksia, vaan pikemminkin lisättäisiin jännitteitä.

Tämän sanottuani katson, että rauhanmekanismien täydellinen tarkistaminen, kuten esimerkiksi YK:n pääsihteeri on ehdottanut viimeisimmässä Abhasia-raportissaan, voisi edistää konfliktien rauhanomaista ratkaisemista, jos kaikki osapuolet tukevat tätä. Meidän kaikkien olisi oltava valmiit esiintymään aktiivisemmin näiden pyrkimysten tukena.

Emme saa unohtaa, että kuluneina neljänä vuotena Georgia on pyrkinyt suuresti edistämään demokraattista ja markkinatalouteen perustuvaa yhteiskuntaa.

Olemme vastikään julkaisseet edistymäraportin, josta selviää, että vaikka Georgialla on vielä paljon tehtävää, se on edistynyt merkittävästi Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman useilla aloilla. Nämä saavutukset vahvistavat Georgian sitoutumisen lujittamaan yhteyksiään Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa.

Tulevien parlamenttivaalien suhteen olemme valmistaneet kahden miljoonan euron suuruisen vaalitukipaketin (määrä on jo sidottu), jolla halutaan varmistaa edellytykset rehelliselle ja avoimelle vaaliprosessille. Tarjoamme myös merkittävää EU:n tukea kunnostusohjelmille, jotka on tarkoitettu konfliktialueiden väestön hyväksi riippumatta etnisestä jaosta.

Tämän vuoksi komissio tukee edelleen Georgian poliittista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä vakuuttuneena siitä, että se kykenee vastaamaan tuleviin haasteisiin.

  Jacek Saryusz-Wolski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, meidän pitäisi täällä parlamentissa olla hyvin huolissamme Georgian jo ennestään jännittyneen tilanteen äskettäisestä laajenemisesta. Euroopan parlamentin olisi osoitettava tiukkaa sitoutumista ja tuettava Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta.

Venäjän hallituksen päätti äskettäin solmia viralliset suhteet Abhasiaan ja lisätä Venäjän sotilaallista läsnäoloa alueella. Tämä on ristiriidassa voimassa olevien sopimusten ja Georgian alueellisen koskemattomuuden kanssa. Se lisää jännittyneisyyttä konfliktialueilla ja vahingoittaa siten kansainvälisiä rauhanpyrkimyksiä.

Mitä sitten voitaisiin tehdä rauhan ja vakauden palauttamiseksi koko alueelle? Teen muutamia suositusehdotuksia parlamentin päätöslauselmaksi. Ensiksi meidän olisi kehotettava Venäjää ja Georgiaa pidättyvyyteen, jatkamaan rauhanomaisten ratkaisujen etsimistä konfliktiin ja sallimaan EU:n välitys. Toiseksi meidän olisi kehotettava Venäjän hallitusta perumaan päätöksensä virallisten suhteiden solmimisesta Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan ja vetämään joukkonsa Abhasiasta. Kolmanneksi meidän olisi kehotettava YK:n turvallisuusneuvostoa vahvistamaan YK:n Georgian avustustehtävän valtuuksia ja varoja, jotta saataisiin vähitellen aikaan todella riippumattomat rauhanturvajoukot. Meidän olisi suositeltava EU:n neuvostolle ja komissiolle, että ne ottaisivat aktiivisemman roolin ja sitoutuisivat konfliktia koskevaan päätöslauselmaan miettimällä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan järjestämää matkaa alueelle. Meidän olisi tuettava Euroopan unionin mahdollisimman pikaista tilannearviomatkaa alueelle. Lopuksi meidän olisi kehotettava kansainvälistä yhteisöä tulemaan mukaan EU:n pyrkimyksiin tilanteen vakauttamiseksi ja alueen konfliktin ratkaisemiseksi.

Tämä konflikti on haaste EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. EU:lla on nyt tilaisuus toimia tavoitteidensa mukaisesti tukeutumalla Lissabonin sopimuksen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviin määräyksiin – jottei EU olisi eri konflikteissa vain maksaja, vaan myös toimija.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. - (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, minulla oli viime viikolla tilaisuus viettää valtuuskunnan kanssa aikaa Tbilisissä ja myös Abhasiassa sekä Galin alueen miehitetyssä osassa. Kaksi seikkaa teki minuun erityisen vaikutuksen: ensiksi niiden ihmisten kohtalo, jotka joutuivat pakenemaan ja joista vain muutama oli voinut palata viljelemään maataan ja joilla on tietysti vaikeuksia saada tuotteensa myydyksi yli rajan, joka yhtäkkiä oli piirretty heidän maansa poikki.

Minua huolestutti myös de facto -hallituksen edustaja, jonka kanssa juttelimme ja joka oli ilmeisen pätemätön toimeensa. Hyvä komission jäsen, pelkäänpä, että lopulta – kuten erityisesti mainitsitte – Venäjä antaa Abhasian väestölle hyvin pienet mahdollisuudet päästä osallisiksi rauhansuunnitelmasta.

Tunnemme myötätuntoa tietysti Georgiaa kohtaan. Sehän on pieni maa, jota hyvin suuri naapuri painostaa. Mielestäni kuitenkin molempien osapuolten on nyt oltava pidättäytyväisiä, ja siksi tuen neuvoston ja komission lausumia.

Toinen syy suhtautumiseeni on Georgian varapääministerin puheet eilen valiokunnallemme ja tapa, jolla hän puhui ja jota en voinut hyväksyä, sillä hänen puheensa tuntuivat lietsovan sotaa, ja tällaista olisi vältettävä tässä kriittisessä vaiheessa.

Vaalit ovat lähestymässä ja tiettyjä seikkoja, myös vaalien suhteen, käytetään tietysti hyväksi. Venäjä lankeaa suoraan tähän ansaan ja tukee välillisesti ja tahtomattaan niitä voimia Georgiassa, jotka haluaisivat ehkä käyttää konfliktia omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Sallikaa toisto: tuemme täysin Georgiaa ja sen pyrkimyksiä itsenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen – tästä ei ole epäilystäkään. Toivomme myös, että tulevat vaalit toteutetaan todella vapaasti ja rehellisesti.

Kaksi asiaa innostaa Georgiaa lähestymään Euroopan unionia, mikä myös on mielestäni tärkeää. Toinen on viisumirajoitusten höllentäminen. Ei ole oikein, että venäläisillä – ja välillisesti Abhasian ja Georgian kansalaisilla, joilla on Venäjän passi – on viisumivapaus, jota georgialaisilla itsellään ei ole. Tämä ei ole oikein ja asia on korjattava. Toiseksi Georgiassa on toteutettava todellinen monenvälinen rauhanturvaoperaatio. Emme voi sallia, että siellä toimii rauhanryhmä, jonka muodostaa konfliktin osapuolena oleva Venäjä, joka on tosiasiallisesti miehittänyt alueen ja toimii nyt myös rauhanturvaajana alueella.

Mielestäni on oikeutettua, että Georgia haluaa estää tämän, ja on erittäin tärkeää, että – komission jäsen totesi tämän jo valiokunnalle – säilytämme valmiutemme jatkaa neuvotteluja. Emme tietenkään voi hyväksyä sataprosenttisesti kaikkia Georgian puuhia ja puheita – olemmehan Euroopan unioni – mutta näitä kahta mainitsemaani Georgian vaatimusta meidän on tuettava erityisesti. Toivon, että komissio pysyy aktiivisena ja tukee menestyksekkäästi Georgian pyrkimyksiä tässä asiassa.

  Georgs Andrejevs, ALDE-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisat puhemies, ministeri ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, minulla oli viikko sitten mahdollisuus todeta Georgian tilanne henkilökohtaisesti käydessäni Tbilisissä Euroopan parlamentin valtuuskunnan mukana. Haluaisin poliittisen ryhmäni, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän, puolesta kiinnittää kansainvälisen yhteisön huomion siihen asemaan, joka Venäjän federaation armeijalla on konfliktialueella heikentämässä vakautta. Georgia vetosi kansainväliseen yhteisöön ja kansainvälisiin järjestöihin, että ne harkitsisivat mahdollisuutta korvata Venäjän ”rauhanturvajoukot” toisenlaisella kokoonpanolla. Tämä olisi otettava huomioon neuvostossa ja Euroopan komissiossa, joiden olisi myös tarkasteltava mahdollisuutta toteuttaa rauhanturvaoperaatio EU:n valvonnassa Georgian Abhasian alueella. Konfliktin ratkaisemiseksi tarvitaan voimakasta kansainvälistä tukea Georgialle ja yhteistyötä tämän maan kanssa, mutta haluaisin myös kehottaa Georgian hallitusta tekemään parhaansa parantaakseen poliittista ilmapiiriä Georgian tasavallassa itsessään. Presidentinvaalit 5. tammikuuta tänä vuonna olivat päätös päästä pois umpikujasta, mutta vaaliprosessissa havaittiin useita rikkomuksia ja ristiriitaisuuksia, ja valitettavasti minun on todettava, että asiasta vastuussa olleiden Georgian viranomaisten toimet olivat puutteellisia vakuuttamaan äänestäjät ja ehdokkaat viranomaisten poliittisesta halusta tutkia kaikki vaalivilpit, joihin kyseisissä vaaleissa syyllistyttiin. Olen vakuuttunut siitä, että toukokuussa pidettävissä parlamenttivaaleissa asiasta vastuussa olevat Georgian viranomaiset tekevät kaiken tarvittavan lisätäkseen väestön luottamusta vaaliprosessiin. Tässä yhteydessä haluaisin panna tyytyväisenä merkille vaalitukiohjelman, jota Euroopan komissio rahoittaa ja johon osallistuu neljä kansalaisjärjestöä, YK ja Euroopan neuvosto. Kaikkien poliittisten osapuolten, hallituksen ja opposition on tehtävä voitavansa parantaakseen nykyistä erittäin kärjistynyttä ilmapiiriä Georgiassa ja perustaakseen todella demokraattisen poliittisen kulttuurin. Molempien osapuolten – koalition ja opposition – ja tietysti myös kansalaisyhteiskunnan on ymmärrettävä, että sisäinen epävakaus lisää riskejä ja mahdollistaa naapurivaltioiden, erityisesti Venäjän federaation vahingollista vaikutusta. Kiitos huomiostanne.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja puheenjohtaja Lenarčič, puhun myös valtuuskuntani puolesta; itse asiassa olen kolmeen Kaukasuksen maahan suuntautuneen Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtaja.

Olette oikeassa todetessanne, että tilanne on huolestuttava ja vakava, emmekä mielestäni voi vain jäädä katselemaan tätä provokaation laajenemista. Itse olen sitä mieltä, että siihen lähes liittyi toisen maan pakkoliittäminen toiseen. Kun Venäjä vetäytyi maaliskuussa Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) määräämistä rangaistuksista, se avasi itselleen mahdollisuuden tukea Abhasiaa sotilaallisesti. Venäjä laillisti 16. huhtikuuta Abhasian ja Etelä-Ossetian kahdenväliset suhteet ja viralliset asiakirjat. Merkitseekö tämä näiden kahden separatistisen alueen välillistä tunnustamista? Tämän jälkeen 24. huhtikuuta Venäjä lisäsi yksipuolisesti joukkojen määrää ja lähetti paikalle asekalustoa. Emme tiedä. Edes maassa oleva YK ei tiedä, kuinka paljon Venäjä on lisännyt rauhanturvajoukkojaan. Kuten kollegani ovat jo kertoneet, olimme viime viikolla Galissa, eikä siellä selvästikään mikään osoittanut perusteita joukkojen lisäämiselle 2 000:sta 3 000:een. Kerrottakoon kaikille, jotka eivät asiaa tunne, että tästä on sovittu jo vuonna 1994, jolloin Venäjä teki itsestään välittäjän ja ehdotti rauhanturvajoukkojen lähettämistä sille Abhasian alueelle, joka sijaitsee abhaasien asuttaman alueen ja georgialaisten asuttaman alueen välillä. Nyt kun IVY puhuu moniarvoisuudesta, vain Venäjän joukot ovat paikalla. Kun nyt itsekin toimimme välittäjinä, voimmekin kysyä: millaiseen tulokseen tämä välitys on johtanut?

Haluaisin myös kysyä meidän vastuustamme. Olen tietysti kuullut kaikki ehdotuksemme, mutta mielestäni nyt on pysäytettävä väkivallan laajeneminen. Kuulin myös neuvoston kaksi viimeistä julkilausumaa. Euroopan unioni tukee vain luottamuksen palauttamista. Hyvä puheenjohtaja Lenarčič, alueella ei ole luottamusta. Siellä ei ole enää edes vuoropuhelua. Abhasia keskeytti vuonna 2006 vuoropuhelun Georgian kanssa. Komissiokin on ryhtynyt toimiin, mikä näkyy Euroopan unionin tiedonannosta. Sanotaan, että Euroopan unioni puuttuu tähän konfliktiin vain, jos molemmat osapuolet sitä pyytävät. Vastauksena voin sanoa: sitä ei tehdä. Venäjä ei koskaan pyydä meiltä apua ongelman ratkaisemiseksi, sillä Venäjä on aina sanonut, ettei se ole osapuolena tässä konfliktissa. Siksi syntyykin kysymys Euroopan unionin vastuusta.

Vaikka toteattekin, että asialla on YK:n tuki, tiedämme hyvin, että YK on täydellisessä umpikujassa ja että se on myös epäonnistunut. Kun kehotettiin laatimaan YK:n päätöslauselma, Venäjä ei vastannut. Tämän vuoksi Venäjä myös jarruttaa prosessia. Mielestäni meillä on riittävästi perusteita ja mahdollisuus auttaa paljon konkreettisemmin. Nyt ei kyseessä ole enää konfliktia koskeva päätöslauselma, vaan mahdollisen konfliktin estäminen. Meidän on siis toimittava. Äänestimme viime viikolla Tbilisissä päätöslauselman puolesta, ja tämän takia harkitsemme esimerkiksi ehdotuksen tekemistä Venäjälle rauhanturvaamisvastuun jakamisesta lähettämällä paikalle siviilirauhanturvaajat. Meidän ei pidä unohtaa Balkanin aluetta. Historia ei anna meille anteeksi, jollemme toisellakaan kertaa toimi. Balkanin sodan piti olla viimeinen ja mielestäni meidän tehtävänämme on Etelä-Kaukasian konfliktin ratkaiseminen.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisat ministeri ja komission jäsen, viime hetkellä murramme EU:n vahingollisen hiljaisuuden Georgian asiassa.

Abhasian ja Ossetian konfliktissa ei ole kyse venäläisen vähemmistön oikeuksista. Vaikka alueella sadattuhannet georgialaiset ovat vuoden 1993 jälkeen joutuneet etnisen puhdistuksen uhreiksi, demokraattinen Georgia on jo muutaman vuoden ajan tarjonnut Abhasialle autonomisia vapauksia. Tästä huolimatta Venäjä on viime aikoina pyrkinyt tunnustamaan Abhasian nukkehallituksen lisäämällä kauppasuhteita ja laajentamalla Venäjän perhe-, siviili- ja kauppaoikeuden soveltamisalaa kattamaan tämän alueen.

Nyt meidän on esitettävä itsellemme erittäin tärkeä kysymys: kannustimmeko Venäjää näihin toimiin vastustaessamme Georgian jäsenyyttä Natossa? Tätä olisi syytä kysyä nimenomaan Berliinissä. Tässä on kyse geopoliittisesta konfliktista. Kyseessä on Euroopan unionin uskottavuus ja rauha alueella. Jollemme onnistu pysäyttämään Venäjän toimia, joilla se haluaa tuhota Kaukasiassa olevan tärkeän kumppanimme, kukaan ei enää pidä meitä arvossa.

Meidän olisi ryhdyttävä järjestämään Yhdysvaltojen kanssa turvallisuusneuvoston ja ETYJ:n kokousta asiasta. Sen lisäksi, että puolustamme vakaasti ja diplomaattisesti Georgian koskemattomuutta, meidän olisi vaadittava, että Venäjän sotilaat korvataan YK:n tai ETYJ:n valtuuksin toimivin joukoin. Olisi syytä lähettää parlamenttivaltuuskunta Tbilisiin. Jollemme onnistu tässä, Venäjä ja sen uusimperialistinen politiikka voi sysätä koko alueen sodan partaalle.

  Miloslav Ransdorf, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Georgialla on ollut vuodesta 1991 kolme presidenttiä: toisinajattelija Gamsakhurdia, vanhoillinen kommunisti Ševardnadze ja viimeksi yhdysvaltalaisten suojatti Saakašvili.

Vaikea sanoa, kuka näistä on ollut pahin. Vierailunsa yhteydessä presidentti Saakašvili toi esiin vain yhden ajatuksen: hän kehotti meitä ostaman georgialaisia viinejä, joita hän nimitti ”vapauden viineiksi”. Enpä tiedä, voidaanko edellä esitetyin luonnehdinnoin kuvata esimerkiksi Stalinin mieliviiniä Kvanchkaraa; tilanne Georgiassa on kuitenkin vakava. Neljännes väestöstä on muuttanut maasta: 1 300 000 georgialaista työskentelee Venäjän federaation alueella. Tämä tosiseikka osoittaa, miten tärkeää on, että nämä kaksi maata ratkaisevat keskinäiset välinsä nyt, kun uusi presidentti Medvedev on astunut virkaansa Kremlissä. Mielestäni hänelle on annettava aikaa täyttää lupauksensa, nimittäin antaa apua Georgialle ja auttaa ratkaisemaan tilanne, joka on nyt hyvin vakava.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komissiota heidän vastauksistaan. Jännitteen laajeneminen alueella aiheuttaa todella suurta huolestumista. Yhdyn kommentteihin ja pidättyvyysvetoomuksiin.

Nyt on kuitenkin kysyttävä: mitä hyötyä tästä on. Marraskuussa 2007 neuvoston päätelmissähän kehotettiin myös pidättyvyyteen, ja jännitys on kuitenkin valitettavasti levinnyt. Mitä nyt tehdään, arvoisa puhemies? Georgian varapääministeri Baramidze huudahti: ”Auttakaa meitä, auttakaa meitä!” – ja tämän hän sanoi hyvin hiomattomalla kielellä, jollainen ei juuri ole lieventänyt jännitystä, edes Georgiassa. Mitä meidän siis olisi tehtävä?

Tärkeintä on operaatiomme. Sekä Georgian että Venäjän on osallistuttava välitykseen. Toiseksi tärkeintä on YK:n rauhanturvaoperaatio. Venäjä ei voi yksin päättää, että paikalle lähetetään venäläisiä joukkoja.

Kolmantena, arvoisa puhemies, on painostuksen vähentäminen. Katselin juuri toimiston tietokoneelta presidentti Medvedevin virkaanastujaisseremoniaa. Presidentti Medvedev, uusi presidentti siis, julisti voimakkaasti aikomuksensa säilyttää Venäjän itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys. Hänen vastapuolensa Georgiassa on tehnyt saman. Haluaisin pyytää kaikkia täällä olevia, jotka aikovat tänään onnitella presidentti Medvedeviä, kehottamaan häntä varmistamaan myös Georgian itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys.

Arvoisa puhemies, rakentavaa yhteistyötä tarvitaan molemmilta osapuolilta. Presidentin vaihtuminen Venäjällä tarjoaa myös uuden mahdollisuuden esittää tiukempia vetoomuksia hänen vakuuttamisekseen. Suuret kiitokset!

  Jan Marinus Wiersma (PSE). - (NL) Haluaisin yhtyä edellisen puhujan sekä komission jäsenen ja neuvoston puheenjohtajan sanoihin, joilla he ilmaisivat meidän kaikkien tunteman huolen alueen tilanteesta – erityisesti Kaukasiassa – ja Georgian ongelmista, jotka koskevat Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa. Vielä äskettäin puhuimme jäätyneistä konflikteista, mutta tässä tilanteessa vaarana ovat piilevät konfliktit. Meidän kaikkien on tietenkin huolehdittava siitä, ettei niistä tule avoimia konflikteja. Euroopan unionilla, YK:lla ja jokaisella, joka pystyy jotain tekemään, on vastuu tilanteen rauhoittamisesta.

Meidän on tietysti tuomittava Venäjän toimet. Näillä toimilla Venäjä pyrkii – tai ainakin näyttäisi pyrkivän – kohti itsenäisyyden mahdollista tunnustamista. Tässä yhteydessä geostrategisilla intresseillä on suuri merkitys. Voin hyvin kuvitella, että Moskovassa ollaan turhautuneita Naton äskettäiseen huippukokoukseen, jossa päätettiin sallia Georgian liittyminen Natoon pitkällä aikavälillä. Lisäksi ollaan harmistuneita useimpien EU:n jäsenvaltioiden reaktiosta Kosovon itsenäisyysjulistukseen. Mielestäni tällaiset asiat on pidettävä tiukasti erillään Georgian tilanteesta. Asiasta on aikoinaan tehty sopimuksia ETYJ:ssä, ja mielestäni YK:n on pyrittävä ratkaisemaan asia neuvotteluin ja vuoropuheluin.

Nyt näkyvissä on tilanteen laajeneminen molemmilla puolilla, sanasodan laajeneminen, šakkipelissä, kuten komission jäsen totesi, mutta pelkäänpä, että tässä šakkipelissä ei ole voittajia – mikä on erittäin paha asia.

Yhtäältä on Venäjän reaktio, kun se lisää ”rauhanturvaajien” määrää. Toisaalta Georgia luo ongelmia Venäjän jäsenyyttä koskevissa WTO:n neuvotteluissa. Keskusteluista olisi poistettava molempien osapuolten nationalistinen pohjavire.

Nyt kaikkien osapuolten olisi pidättäydyttävä, kuten on jo moneen kertaan todettu, ja pyrittävä pitkällä aikavälillä kohti rakentavaa ratkaisua. Uskoisin, että Euroopan unionilla voi olla merkittävä asema tässä yhteydessä ja myös suorassa vuoropuhelussa Venäjän kanssa EU:n ja Venäjän tulevassa huippukokouksessa. Tässä yhteydessä voitaisiin kysyä Venäjän uudelta presidentiltä, mitä maa aikoo tehdä jäätyneiden suhteiden lämmittämiseksi Kaukasiassa ja Transnistriassa. Uusi presidentti voi kenties ottaa huomioon vuonna 1999 ETYJ:ssä tehdyt sopimukset ja kertoa suunnitelmistaan tilanteessa, joka vallitsee näissä eroamassa olevissa maissa, tasavalloissa ja niin edelleen.

Lopulta – yhdyn kaikkien niiden sanoihin, jotka ovat arvostelleet Venäjän tulkintaa YK:n päätöksistä – nämä ”rauhanturvaajat” eivät tietenkään ole rauhanturvaajia, vaan pikemminkin joukkoja, jotka palvelevat Venäjän strategisia etuja YK:n tavoitteiden sijaan. Tässä yhteydessä on tehtävä uusia sopimuksia, ja Euroopan unionilla voi olla tähän panoksensa annettavana.

Lisäksi on tietysti säilytettävä Georgian koskemattomuus, ja maan on myös kunnioitettava vähemmistöjä ja niiden ongelmia – Hannes Swoboda sanoi tästä muutaman sanan. Alueen kansathan ovat joutumassa Moskovan ja Tbilisin puristuksiin. Pakolaisongelman suhteen on tietysti myös tehtävä jotain. Ehkä paras tapa, jolla Euroopan unioni voisi auttaa, olisi sijoittaa luottamusta herättäviin toimenpiteisiin, joilla autettaisiin molempia osapuolia aloittamaan vuoropuhelu uudelleen.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Georgia on joutumassa sotaan Georgian jälleenyhdistämisministerin eilisen lausunnon mukaan. Georgian ja Venäjän välinen tilanne on todella entistä jännittyneempi. Putin käski valtion laitoksia aloittamaan yhteistyön Abhasian ja Etelä-Ossetian kanssa, Georgian miehittämätön lentokone ammuttiin alas, Venäjän sotilasyksikköjen määrää lisätään Abhasiassa. Kaikki nämä seikat antavat hyvän syyn Saakašvilin hallituksen ilmaisemalle huolestumiselle.

Venäjä haluaa – Georgian alueellisesta koskemattomuudesta piittaamatta – saattaa nämä kaksi Georgiasta eroamassa olevaa aluetta asteittain omaan valvontaansa. Venäjän motiivit ovat selvä osoitus maan valtapyrkimyspolitiikasta. 80 prosentilla Abhasian väestöstä on nyt Venäjän kansalaisuus, ja tämän perusteella venäläiset ilmoittavat, että heillä on nyt vastuu näiden puolustamisesta. Yhtä selvä on Venäjän maajoukkojen komentajan kenraali Aleksei Maslovin eilinen lausunto: ”Joukkojen lisääminen Abhasiassa hyödyttää aseellisen konfliktin estämistä ja luo vakautta Transkaukasian alueelle.”

Venäjän hallitsijat eivät vain voi sietää sitä, että Georgia on valinnut autonomian ja itsenäisyyden sekä euro-atlanttisen yhdentymisen. Georgia on erottamaton osa Euroopan naapuruuspolitiikkaa. Meidän on tuettava kaikin mahdollisin tavoin Georgian uudistuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion rakentamista.

Nämä ovat myös EU:n ja Georgian parlamentaarisen yhteistyökomitean määrätietoisten pyrkimysten tavoitteita. Viikko sitten kokoonnuimme Tbilisissä ja hyväksyimme useita ratkaisevia suosituksia. Kävimme myös Abhasian ”konfliktialueella”, jossa olosuhteet ovat sietämättömät. Mielestäni meidän on tuettava Georgiaa tarmokkaammin ja yksiselitteisemmin ja painostettava Venäjää voimakkaammin. Rauhanturvajoukot olisi muutettava kansainvälisiksi ja puolueettomiksi. Tbilisissä tilanteeseen suhtaudutaan rauhallisesti ja ongelmat halutaan ratkaista rauhanomaisesti. Parlamenttivaalit on saatu etenemään Georgiassa, ja vaalipäivä on piakkoin. Nämä vaalit muodostavat tärkeän kokeen Georgian nuorelle ja hauraalle demokratialle, ja meidän on tuettava heitä kaikin tavoin vaalien onnistumisen varmistamiseksi. Kiitos huomiostanne.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, Euroopan parlamentti on ollut useissa eri yhteyksissä mukana rakentamassa demokratiaa Georgiaan. Olemme ihaillen seuranneet, miten Georgian kansa on ponnistellut liberaalin demokratian, voimakkaan kansalaisyhteiskunnan ja vapaiden vaalien aikaansaamiseksi. Euroopan parlamentti tukee edelleen voimakkaasti demokratiaa Georgiassa ja Georgian valtion alueellista koskemattomuutta.

Eilen meille puhui Georgian varapääministeri Giorgi Baramidze. Baramidzen Georgian kannalta kuvaamat asiat osoittavat Kaukasuksen nykytilanteen vakavuuden. Kehotamme tietysti molempia osapuolia, Georgiaa ja Venäjää, varovaisuuteen. On kuitenkin tehtävä selväksi, ettei Euroopassa hyväksytä Venäjän uusimperialistista politiikkaa suhteessa Kaukasian maihin tai suhteessa Georgiaan. Venäjällä on erityisvastuu alueen rauhan ja turvallisuuden takaamisesta.

Samaan aikaan haluaisin sanoa, että kansainvälisessä tilanteessa Georgialle tärkeintä on demokratia. Siksi kehotamme Georgian viranomaisia ja Georgian kansaa vahvistamaan entisestään liberaalia demokratiaa sekä kansalaisyhteiskuntaa ja oikeusvaltiota.

Se, mitä komission jäsen totesi EU:n tuesta Georgian tulevien vaalien yhteydessä, merkitsee Euroopan unionille etenemistä kohti sellaista politiikkaa, jota Kaukasiassa olisi noudatettava: Georgian puolustamista, demokratian rakentamisen ihailua ja maan alueellisen koskemattomuuden puolustamista. Kehotamme Venäjää ja Georgiaa turvaamaan vakauden, rauhan ja turvallisuuden alueella.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjällä on nyt uusi presidentti, mutta Vladimir Putin voi uuden virkansa ansiosta pääministerinä säilyttää otteensa vallasta ja valvoa suojattiaan Dmitri Medvedeviä. Näin ollen Venäjän ulkopolitiikka ei muutu.

Öljydollarien virta tekee Venäjästä nousevan vallan, joka valitettavasti näkee kaiken nollasummamerkkeinä. Putinin ulkopolitiikan pyritään rakentamaan jotakin entisen Neuvostoliiton näköistä, ja sen painopisteessä ovat olleet lähialueet, kuten Venäjä niitä isällisesti kutsuu, Baltian, Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian entiset neuvostotasavallat, jotka Venäjä on päättänyt säilyttää vaikutusvallassaan. Niitä rangaistaan, koska ne katsovat länteen Natoon ja Euroopan unioniin mieluummin kuin Moskovaan.

Georgia on kärsinyt länsimielisen reformistipresidenttinsä Saakašvilin hallinnossa huomattavasti Venäjän kovaotteisuudesta. Putin on käyttänyt kauppaa ja energiatoimituksia diplomaattisina aseina ja lisäksi pyrkinyt määrätietoisesti vahingoittamaan Georgian alueellista koskemattomuutta tukemalla hiljaisesti eroon pyrkiviä oman mallisiaan tasavaltoja Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. Yhä uusien venäläisten sotilaiden saapuminen Abhasiaan – nimellisesti rauhanturvaajina, mutta epäilemättä taisteluvalmiina – ja Georgian lentokoneen äskettäinen alasampuminen ovat provokatiivisesti lisänneet jännitystä alueella.

Kun kuitenkin otetaan huomioon länsimaiden kiirehtiminen hyväksymään Kosovon itsenäisyys ilman YK:n päätöslauselmaa tai kansainvälistä sopimusta, on Venäjän toimissa valitettavasti havaittavissa tietty logiikka. Kosovon tunnustaminen raivasi tietä ja antoi Venäjälle moraaliset perusteet toimilleen. Ei pitäisi ihmetellä, että Venäjä pitää sitä ennakkotapauksena. Olisikin traagista, jos Kosovoa lähentymällä olemme korvaamattomasti vahingoittaneet Georgiaa ja sysänneet aseellisen konfliktin maahan, jonka alueellista koskemattomuutta meidän olisi puolustettava voimakkaasti.

  Alessandro Battilocchio (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, osallistuin Marie Anne Isler Béguinin johtaman parlamenttien välisen valtuuskunnan kollegojeni kanssa viime viikolla kokouksiin ja olen täysin samaa mieltä valtuuskunnan puheenjohtajan kommenteista. Tilanne todellakin pahenee, ja laajeneva jännite voi purkautua avoimeksi yhteenotoksi. Presidentti Saakašvili vahvisti virallisessa kokouksessa, että nyt kyse on enää tunneista eikä niinkään päivistä.

Abhasian ja Etelä-Ossetian tilanteen umpikujaa ollaan ratkaisemassa, ja Moskova on virallisesti vahvistanut haluavansa laillistaa suhteensa kuhunkin alueeseen. Tämä avaa uudelleen keskustelun Georgian alueellisesta koskemattomuudesta, joka on tunnustettu YK:n päätöslauselmissa.

Toivottavasti Eurooppa pystyy esiintymään yksimielisenä ja hankkimaan ratkaisevan aseman rauhanomaisia ratkaisuja etsittäessä, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos suhteet katkeavat, voidaan aivan liian helposti odottaa ketjureaktiota koko alueella, jossa tapahtumat voivat ulottua jopa EU:n rajoille. Toivommekin tässä yhteydessä neuvostolta ja komissiolta todellista sitoutumista.

Meidän on joko käsiteltävä tilannetta ja lisättävä ponnistelujamme välittäjinä tai joudumme valitettavasti kantamaan kauhean vastuun siitä, ettemme ole halunneet tehdä tai kyenneet tekemään riittävästi.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Olemme Georgian ystäviä. Todellinen ystävyys on tukemista ja avunantamista, ja näin Euroopan on nyt toimittava, kun kyseessä on Georgian alueellinen koskemattomuus. Todelliseen ystävyyteen kuuluu kuitenkin myös arvostelu silloin, kun siihen on aihetta.

Arvoisa puhemies, Georgian hallituksella on edessään vaikeita tehtäviä. Sen on rakennettava eurooppalaisiin arvoihin perustuvaa demokratiaa maassa, jonka historia on jotain aivan muuta. Sen on myös kehitettävä taloutta, ja komission jäsen totesikin aivan oikein, että Euroopan naapuruuspolitiikan osalta maa on edistynyt kiitettävästi, vaikka paljon on vielä tekemättä. Tehtävät ovat vaikeita Georgian hallitukselle, kun kyseessä on maan alueellinen koskemattomuus ja kun Venäjä uhkaa.

Euroopan kannan on oltava selkeä, ja sen on tuettava konfliktin osapuolia. Presidentti Saakašvilin ehdotuksille on annettava kunnollinen mahdollisuus. Ne edustavat parempaa ratkaisua kuin aseiden kalistelu. Operaatio, johon neuvoston puheenjohtajavaltio osallistuu, on hyvä, sillä nyt ei enää ole aikaa istua miettimään ja odottamaan, että asiat palaisivat entiselleen. Neuvoston ja komission on osoitettava halua toimia.

Jännitettä lisää se, että parlamenttivaalit on tarkoitus pitää 21. toukokuuta. Osallistun vaalitarkkailuoperaatioon, ja seuraamme vaaleja määrätietoisesti. Nämä parlamenttivaalit ovat koetinkivi Saakašvilin hallitukselle. Se on vastuussa siitä, että vaalit ovat rehelliset ja demokraattiset. Tämän pohjalta Euroopan on yhdistettävä voimat ja varmistettava, että koko Georgian – toisin sanoen myös Abhasian ja Etelä-Ossetian – kansalaiset voivat elää vapaudessa ja demokratiassa. Tämän vuoksi meidän on tuettava Georgiaa. Suuret kiitokset!

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Ferrero-Waldner aloitti puheenvuoronsa pari minuuttia sitten toteamalla tilanteen vakavuuden, minkä totesi myös neuvoston puheenjohtaja Lenarčič. Tämän jälkeen kaikki puhujat ovat korostaneet nykyisen tilanteen vakavuutta.

Käytyäni Georgiassa eri yhteyksissä tiedän, miten tämä maa todella pyrkii vahvistamaan yhteyksiään Euroopan unioniin. Mielestäni meidän olisi nyt, hyvät kollegat, tuettava Georgiaa tässä kriisissä ja otettava huomioon, mitä kollegani hetki sitten totesi Venäjän imperialismista.

Venäjä ei ole koskaan hyväksynyt Georgian alueellista koskemattomuutta Abhasian ja Etelä-Ossetian osalta. Viime viikkoina olemme saaneet kuulla, miten venäläiset ja Abhasian separatistit ovat ilmeisesti sekaantuneet vakoilutapahtumiin, jotka ovat lisänneet jännittyneisyyttä, ja meidän on myönnettävä, että yksi asia on johtanut toiseen. En tunne kaikkia käynnissä olevia diplomaattisia toimenpiteitä, mutta olen huolestunut siitä, ettei Euroopan unioni tee riittävästi lopettaakseen tämän laajenevan väkivallan. Marie Anne Isler Béguin totesi hetki sitten, ettei historia anna meille anteeksi, jollemme toimi. Jollei mitään tehdä, koko alue voi joutua sotaan – jossa kukaan ei voita.

Niinpä viestini tänä iltapäivänä – tälle parlamentille ja lisäksi neuvoston puheenjohtajalle Lenarčičille ja tietysti myös komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille – on: tehkää kaikki voitavanne korkeimmalla mahdollisella tasolla ja varmistakaa, että kaikki ja ennen kaikkea Venäjä ymmärtävät, miten vaarallisia liikkeitä alueella nyt tehdään. Meidän on pysäytettävä näiden toimien laajeneminen, ennen kuin edessämme on uusi Balkanin kriisi.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on puhuttava selvästi: Lopettakaa sota! Ruki proch ot Gruzii – Näpit irti Georgiasta! Ei enää YK:n valtuuksia konfliktin turvaajille! Vain näin Kreml saadaan kuuntelemaan. Jollei EU tähän kykene, se on osavastuussa. Voimme sanoa sen täällä ja vaatia Venäjän laskuvarjojoukkoja laskeutumaan takaisin Venäjälle.

Kukaan ei esittänyt tällaista varoitusta ennen tammikuun 1991 verenvuodatusta Vilnassa, kun laskuvarjojoukot jo olivat paikalla.

Kun Venäjä nyt pyrkii laajentamaan jännitettä ympäriinsä ja Georgiaa vastaan ja muuttaa sen entistä sotilaallisemmaksi, syyt voivat olla poliittisia, mutta ei ainoastaan niin. Mitä tästä voidaan oivaltaa?

Georgia on edistynyt talouskasvussaan ja korruption torjunnassa erottuaan Venäjästä ja lähestyttyään länsimaiden mallin mukaista valtionhallintoa.

Valitettavasti tottelematonta Georgiaa vastaan nousee välitön sodan uhka. Tällaisessa tilanteessa olisi muistettava mahdollinen yhteys Romanian Natossa käyttämän, Georgian vastaisen veton ja Venäjän nopeasti kasvaneen hyökkäävyyden välillä. Tällöin voisimme pyytää Saksaa ryhtymään välittäjäksi Venäjän ja Georgian välisessä konfliktissa pahimman välttämiseksi. Nyt ei enää voida tehdä paikallisia, etnisiä tai jäätyneitä temppuja. Tämä on Euroopan asia.

(Suosionosoituksia)

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän päivän keskusteluissa on tuotu esiin monia seikkoja – viisumit, vapaakauppasopimukset ja tulevat vaalit. Kaikista on syytä keskustella. Tärkein seikka, johon meidän on keskityttävä, on kuitenkin herkkä turvallisuustilanne. Meidän on tuettava Georgiaa nyt, kun maa pelkää uusia provokaatioita ja jopa hyökkäystä Venäjän taholta.

Älkäämme vesittäkö tämän päivän viestiä! Ensiksikään Venäjän provokatiivisia toimia ei saa sietää. Toiseksi Georgian alueellista koskemattomuutta ei saa vahingoittaa millään tavoin, ja kolmanneksi eroamassa olevilla alueilla olevien rauhanturvaajien on oltava puolueettomia ja herätettävä kaikkien osapuolten luottamusta. Venäjän joukot eivät selvästikään täytä näitä kriteerejä.

Näistä asioista meidän on keskusteltava nyt heti.

(Suosionosoituksia)

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Eilisessä Georgian varapääministerin tapaamisessa toistettiin näkemys, jonka mukaan Kosovon tapauksessa omaksuttu lähestymistapa aiheutti jännityksen lisääntymisen Georgiassa.

Venäjä kyllä käyttää tilannetta hyväkseen, mutta on myös selvää, että Venäjä löytäisi tarvittaessa imperialistisille pyrkimyksilleen muitakin perusteluja.

Nyt ei keskustella siitä, mitä Georgia on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Nyt keskustellaan siitä, että rauhanturvaamisen turvin provosoidaan sotaa, joka on meitä vaarallisen lähellä.

Nyt on tehtävä erittäin tarkka arvio Abhasian tilanteesta ja tuettava Georgiaa yksiselitteisesti.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, terrorismin vastaisen taistelun nimissä Venäjä on nyt murhannut yli puolet Tšetšenian kansasta. Nyt Venäjä pyrkii vaikuttamaan ihmisoikeuksien loukkauksiin Valko-Venäjällä, ja tämä vaikutus on hyvin selvä. Georgiassa on käynnissä vain uusi uhkaileminen. Emme voi tarkastella näitä asioita Venäjän sisäisinä asioina; emme voi jälleen kerran antaa Venäjän sotilaallisten toimien aiheuttaa riippuvuutta ja sodanpelkoa maissa, jotka jokin aika sitten olivat vielä Venäjän vallan alla. Venäjä ei osaa kunnioittaa muiden kansojen vapautta. En haluaisi näin olevan, mutta niin on ollut jo vuosisatoja, ja valitettavasti kyseessä on suuri draama.

Euroopan unioni ei voi käsitellä näitä asioita ikään kuin kyseessä olisi vain arkaluontoinen diplomaattinen menettely. Meidän on suhtauduttava tähän asiaan vakavasti.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Venäjä on jo jonkin aikaa pyrkinyt saamaan aikaan pelonkierteen Georgiassa. Osoitus tästä saatiin, kun Venäjän ilmavoimat ampui miehittämättömän lentokoneen alas, sillä on selvää, ettei tätä tehnyt Abhasian ilmavoimien kone. Voimme katsella tapahtuneesta videonauhoituksen, josta näkyy selvästi MiG-29, joka lähestyy ja ampuu ohjuksen, joka siten osuu koneeseen. Näyttää siltä, että Abhasian turvajoukot ovat lisäksi äskettäin ampuneet alas kaksi muuta lentokonetta.

Nyt tulee mieleen kaksi kysymystä: miten Abhasian joukoilla voi vuonna 1994 Moskovassa tehdystä sopimuksesta huolimatta olla käytössään tällaisia välineitä? Meidän on tässä talossa tuettava Georgian hallituksen YK:n korkealle edustajalle esittämää pyyntöä käynnistää Georgiassa tutkimus asiasta ja tehdä se perin pohjin.

Emme saa antaa Venäjän vahvistaa tätä pelonkierrettä.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni nyt on käynyt selväksi, että ”jäätyneet konfliktit” voivat olla harhaanjohtavia. Itse asiassa meidän oma käsityksemme näiden konfliktien olemuksesta on ollut usein jäässä. Nyt tarkastelemme jälki-imperialistista lähialuepolitiikkaa toimissaan: politiikkaa, josta Venäjän hallitus sitoutui luopuvansa 12 vuotta sitten, kun maasta tuli Euroopan neuvoston jäsen.

Meidän on nyt tehtävä selväksi, ettemme todellakaan hyväksy Venäjän tulkintaa rauhanturvaajien roolista. Emme saa epäröidä, ja meidän on tehtävä selväksi, että yhtenäisyyttä ja koskemattomuutta on sovellettava samalla tavalla sekä Georgiaan että Venäjään.

Nyt on toimittava. Nyt ei enää voida puhua.

(Suosionosoituksia)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Kuunnellessani tänään täällä parlamentissa esitettyjä puheenvuoroja minulle on käynyt selväksi, että me kaikki täällä salissa olevat, edustimmepa neuvostoa, komissiota tai Euroopan parlamenttia, katsomme, että Georgia on joutumassa kriisiin ja sodan partaalle, jollemme ryhdy välittömiin toimiin pikaisesti ja uhraa niihin merkittävästi varoja.

Koska aikaa on vähän, haluaisin esittää vain yhden asian, joka koskee erityisesti niin kutsuttuja venäläisiä rauhanturvaajia, jotka ovat olleet Georgian alueella, Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa jo 14 vuotta. Mikä tämän tarkoituksena on? Tuona aikana on tehty erittäin monia provokaatioita, mukaan lukien miehittämättömät tiedustelulennot, yksipuolinen rauha ja niin kutsuttujen rauhanturvaajien lisääminen. Epävakaus on lisääntynyt.

Abhasiassa, jossa elää 80 prosenttia abhaaseista, Venäjä on myöntänyt Venäjän passin 90 prosentille alueen kansalaisista. Miksi keskustelemme täällä viisumivapaudesta? He tekevät kaikkensa horjuttaakseen tilannetta entisestään.

Tuloksena minulla on vain yksi ehdotus: venäläiset rauhanturvaajat on korvattava todellisilla, tehokkailla rauhanturvaajilla.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, ensiksi Euroopan unionin on korjattava viisumivirhe, toiseksi sen olisi todettava rauhallisesti ja vakaasti se, mihin Venäjä pyrkii Georgiassa, ja kolmanneksi sen olisi autettava Georgiaa ratkaisemaan sisäiset ongelmansa.

Georgian asiassa haluaisin vedota Venäjään: Venäjän uusi presidentti voisi aloittaa virkakautensa korkealuokkaiseen tyyliin suuren toimijan tavoin. Venäjä voisi alkaa ajatella yhteistyölähtöisesti sen sijaan, että se ajattelee imperialistisella tavalla. Tämä ei vahingoita kansallista ylpeyttä. Toiseksi suurella, ylpeällä ja rikkaalla Venäjällä on varaa kunnioittaa Georgian alueellista koskemattomuutta aivan samoin, kuin me kunnioitamme Venäjän vanhaa aluetta Kaliningradissa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. – (SL) Olen kuunnellut hyvin tarkkaan tässä keskustelussa esitettyjä näkemyksiä ja kiitän teitä niistä. Haluaisin ensimmäiseksi vastata Jan Marinus Wiersman näkemykseen, jossa hän katsoi, että Euroopan unionilla voi olla suuri merkitys nykyisen tilanteen laukaisemisessa. Olen samaa mieltä, samoin kuin myös puheenjohtajamaa Slovenia, ja uskoisin, että myös neuvosto. Millä tavoin? Ensinnäkin Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä. Voin yhtyä Marie Anne Isler Béguinin arvioon, jonka mukaan asia on edistynyt heikosti Yhdistyneissä Kansakunnissa, emmekä varmaankaan voi olla tyytyväisiä siihen, mutta Yhdistyneet Kansakunnat tarjoaa edelleen peruspuitteet, joissa asiasta voidaan keskustella.

Vetosin jo alustuksessani Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1808, jossa vahvistetaan Georgian itsemääräämisoikeus ja alueellinen koskemattomuus sen kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin. Tämä turvallisuusneuvoston päätöslauselma annettiin äskettäin – 15. huhtikuuta – ja haluaisin korostaa erityisesti Robert Evansin puheenvuoron osalta sitä, että ilman Venäjän federaation suostumusta tätä päätöslauselmaa ei olisi hyväksytty.

Siksi Yhdistyneet Kansakunnat tarjoaa edelleen tärkeät puitteet tämän ongelman käsittelemiselle. Toiset tärkeät puitteet tarjoaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, ja sielläkin Euroopan unioni jatkaa toivottavasti pyrkimyksiään estää jännityksen laajeneminen. Tällaiset toimet merkitsevät tilanteen rauhoittamista ja jännityksen lieventämistä, ja ne ovat Euroopan unionin ehdoton painopiste tällä hetkellä. Kyseessä on aivan ensisijainen painopiste.

Samaan aikaan pyrimme entistä enemmän pääsemään kestävään ja rauhanomaiseen ratkaisuun. Tähän pyritään jo mainitsemieni monenvälisten yhteyksien lisäksi myös sekä Venäjän federaation että Georgian kanssa tehdyillä kahdenvälisillä sopimuksilla. Puheenjohtajavaltio on aktiivinen tässä asiassa. Totesin jo, että asiasta keskusteltiin äskettäin Euroopan unionin troikan ja Venäjän federaation ministeritason neuvotteluissa. Juuri tänään ministeri Rupel, joka on yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtaja, tapasi Georgian varapääministeri Baramidzen, ja he keskustelivat asiasta. Euroopan unionin ja Venäjän federaation välinen huippukokous tarjoaa ensi kuussa monia tilaisuuksia jatkaa keskustelua.

Haluaisin korostaa, että Euroopan unioni on ollut aktiivinen. Georgian asia on toistaiseksi ollut erittäin usein yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston asialistalla. Euroopan unionilla on erityisedustaja Georgiaa ja Kaukasiaa varten. Poliittisten osastojen päällikkö toteuttaa mahdollisesti lähipäivinä vierailun Georgiaan ja niin edelleen. Haluaisin korostaa, että Euroopan unioni tukee edelleen voimakkaasti Georgiaa sen pyrkimyksissä löytää rauhanomainen ratkaisu konflikteihin niin Abhasiassa kuin Etelä-Ossetiassakin. Haluan myös korostaa, että asia pysyy asialistalla vuoropuheluissamme Venäjän federaation kanssa, ja korostamme niissä aina tarvetta löytää rauhanomainen ratkaisu ja kehotamme Venäjän federaatiota omaksumaan rakentavan lähestymistavan rauhanomaisen ratkaisun tarjoukseen, jonka presidentti Saakašvili äskettäin teki.

Euroopan unionin erityisedustaja ja Euroopan komissio tekevät edelleen kaikkensa erityisesti luottamusta herättävän toimenpidepaketin toteuttamisen hyväksi. Arvostamme suuresti Georgian tälle paketille antamaa tukea. Lyhyesti voin vakuuttaa teille puheenjohtajavaltion puolesta, että jatkamme voimakkaasti ja lisäämme pyrkimyksiämme jännityksen laajenemisen estämiseksi ja toiseksi rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseksi tähän ongelmaan.

Puhetta johti
varapuhemies Mechtild ROTHE

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, täällä käyty keskustelu on ollut merkittävä merkittävänä ja vaikeana ajankohtana. Ennen kuin vastaan esittämiinne ajatuksiin, kysymyksiin ja mielipiteisiin, haluaisin todeta, että olen pannut erittäin tyytyväisenä merkille EU:n ja Georgian parlamentaarisen yhteistyökomitean raportin, jossa yhdytään moniin komission analyysin kohtiin ja jonka perusta on sama kuin edistymäraportissamme.

On selvää, että meidän on tuettava Georgiaa, mutta, kuten jotkut teistä ovat todenneetkin, hyvien ystävien on osattava myös ottaa vastaan hyviä neuvoja, ja mielestäni meidän on nyt annettava seuraava neuvo: vuoropuhelulla päästään eteenpäin. Jos Georgiaa provosoidaan, se ei missään tapauksessa saa mennä tähän ansaan ja reagoida aggressiivisesti.

Monet teistä ovat korostaneetkin, että nyt on entistä tärkeämpää, että Georgia vahvistaa demokratiaansa ja pitää vapaat ja rehelliset vaalit. Sittenhän näemme, miten asiat sujuvat 21. toukokuuta. On kuitenkin myös selvää, ettei Euroopan unioni voi jäädä syrjään tällä erittäin vaikealla hetkellä.

Vaadimme varmasti edelleen Venäjää perumaan äskettäisen päätöksensä, ja, kuten neuvosto puheenjohtaja totesi, unionin troikalla oli äskettäin EU:n ja Venäjän pysyvän kumppanuusneuvoston kokous, jossa olin itsekin paikalla. Siellä asiasta keskusteltiin hyvin avoimesti. Tämän jälkeen on kesäkuun huippukokous, ja käytämme kaikkia mahdollisuuksia, jotta tämä seikka tulisi erittäin selväksi.

Tuemme myös edelleen Georgiaa sen pyrkimyksissä tulla vahvemmaksi. Toistan, että tuemme myös kaikkia aloitteita, jotka edistävät kaikkien osapuolten välistä vuoropuhelua.

Kuten jo totesin, kannatan kaikkia ehdotuksia, jotka koskevat rauhanmekanismien tarkistamista, jos asiasta päästään sopimukseen kaikkien osapuolten kanssa. Tämä tosin voi olla vaikeaa. Olemme alkaneet käsitellä neuvostossa viisuminsaannin helpottamista. Yhä useampien jäsenvaltioiden mielestä viisuminsaannin helpottaminen ja uudelleenmyöntäminen ovat kiireellisiä asioita. Emme ole vielä yksimielisiä siitä, että ne olisivat välttämättömiä, mutta ehkä nykytilanne johtaa asiaan suhtautumista oikeaan suuntaan.

Pakolaiskysymyksessä olemme jo antaneet merkittävää humanitaarista apua pakolaisille, jotka ovat joutuneet lähtemään Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta. Tänä vuonna annamme kahden miljoonan euron ohjelmasta ylimääräistä tukea pakolaisten uudelleen sopeuttamisesta annetun Georgian uuden lain toteuttamiselle, jolla heidät halutaan ohjata pois kurjasta tilapäisestä majoituksesta.

Olemme tietysti kaiken aikaa aktiivisia, sillä tässä asiassa meidän on oltava jatkuvasti valppaina.

Teemme kaiken voitavamme vakauden palauttamiseksi Georgiaan ja tuemme tietysti uskollisesti Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan 5. kesäkuuta.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Venäjän viranomaiset ovat ryhtyneet viime päivinä ja viikkoina provokatiivisiin toimiin Georgian suhteen ja aiheuttaneet konfliktin ja sen myötä sodan uhan. Pari päivää sitten Venäjä lisäsi ilman Georgian suostumusta joukko-osastonsa vahvuutta Abhasiassa kahdesta tuhannesta kolmeen tuhanteen sotilaaseen ja nimitti korkea-arvoisen venäläisen upseerin niin kutsutun Abhasian armeijan johtoon. Tämä on selvä merkki siitä, että Venäjä valmistautuu sotilaalliseen hyökkäykseen Georgiassa.

Pyydän tukea Georgian itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle ja kehotan Venäjän viranomaisia lopettamaan tämän konfliktin laajentamisen ja laillistamaan sotilastoimet. Kremlin vastakkainasettelun retoriikka ja provokaatio tekevät tämän tilanteen rauhanomaisen ratkaisemisen mahdottomaksi ja uhkaavat horjuttaa koko alueen vakautta.

Niin kutsutut ”rauhanomaiset” Venäjän sotajoukot olisi välittömästi korvattava EU:n tai YK:n valtuuksilla toimivilla riippumattomilla rauhanjoukoilla.

EU:n tehtävänä olisi oltava tämän konfliktin ”aseistariisunta” ja Venäjän uusimperialististen pyrkimysten torjuminen suhteessa entisiin Etelä-Kaukasuksen tasavaltoihin.

EU:n olisi osoitettava täysi tukensa Georgialle, lisättävä yhteistyötä järjestelmällisesti ja helpotettava viipymättä viisumijärjestelyjä Georgian kanssa.

13. Transatlanttinen talousneuvosto (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Seuraavana käsittelyvuorossa on komission julkilausuma transatlanttisesta talousneuvostosta.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on hallussaan kaiken kaikkiaan 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja 40 prosenttia maailmankaupasta. Transatlanttiset kaupalliset palvelut ja tarkistusvirta liikuttaa nykyään kolmea miljardia Yhdysvaltain dollaria päivässä. Transatlanttiset taloussuhteet työllistävät 14 miljoonaa henkeä. Tähän mittakaavaan kuuluu tämän päivänä keskustelun aiheemme.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat allekirjoittivat huhtikuussa 2007 puitesopimuksen Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen vahvistamisesta. Tämän sopimuksen perustana on sen tunnustaminen, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kumpikin toistensa tärkeimmät kauppakumppanit ja että niillä on yhteiset intressit ja haasteet ja että ne jakavat laajalti yhteiset arvot, kuten sitoutumisen vapaakauppaan ja investointien vapauden, sitoutumisen vapaaseen ja vääristymättömään kilpailuun, omaisuuteen kuuluvien oikeuksien kunnioittamisen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, ja tehokkaan kuluttajien-, työ- ja ympäristönsuojelun.

Transatlanttisella sopimuksella vahvistetaan yhteistä sitoutumistamme tiiviimpään taloudelliseen yhteistyöhön sekä kaupan ja sijoitusten transatlanttisten esteiden purkamisen nopeuttamiseen. Transatlanttinen talousneuvosto perustettiin varmistamaan yhteistyön sujuminen. Sen tavoitteena on purkaa esteet todellisilta transtlanttisilta markkinoilta. Samaan aikaan meitä yhdistävät myös yhteiset haasteet suhteissamme muihin maihin. Transatlanttinen talousneuvosto on jo osoittautunut arvokkaaksi strategisen vuoropuhelun foorumiksi, jossa käsitellään sitä, miten suhtautua Kiinaan ja valtionvaroihin. Tuontitavaroiden tuoteturva ja tekijänoikeuksien voimaan saattaminen kolmansissa maissa ovat erityisiä esimerkkejä käytännön yhteistyöstä erityisasioissa.

Suurimpana kaupan esteenä korkealle kehittyneissä talouksissamme ovat eri säännöt ja lähestymistavat sääntelyyn. Tullien ulkopuoliset kaupan esteet on käytännöllisesti katsoen poistettu kahdeksassa tärkeimmässä kauppakierroksessa kuluneina 60 vuotena. Tullien ulkopuoliset esteet, kuten kauppaa rajoittavat tarpeettoman tiukat säännöt ja hallinnolliset menettelyt, ovat nyt suurin este. Nämä esteet eivät useinkaan näy selvästi, ja ne ovat mutkikkaampia. Ne voivat myös olla poliittisesti herkkiä, sillä ne johtuvat usein tarkoituksellisista sisäpoliittisista päätöksistä.

Meistä on myönteistä, että Yhdysvallat, joka aiemmin suhtautui aina hyvin skeptisesti sääntelyyn, jota sillä itsellään ei ollut, on nyt avoimempi kansainväliselle yhteistyölle sääntelyasioissa, erityisesti meidän kanssamme. Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten (SEC) päätös hyväksyä IFRS-standardit (kansainväliset tilinpäätösnormit) oli historiallinen askel eteenpäin.

Transatlanttisen talousneuvoston eurooppalaisena puheenjohtajana olen oivaltanut tärkeän seikan tässä alkuvaiheessa. Transatlanttista yhteistyötä ei voi olla ilman poliittista johtoa. Voidaan kyllä ymmärtää, että esteettömät markkinat olisi hyvä asia; mutta heti, kun alamme käsitellä erityisiä esteitä, huomaamme, että taloudellinen yhdentyminen vaatii paljon kovaa työtä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja, kuten sanottu, poliittista johtoa. Näin oli myös silloin, kun halusimme toteuttaa Euroopan sisämarkkinat. Palautan mieliin, että 30 vuotta taloudellista ja poliittista yhdentymistä raivasi tietä Euroopan sisämarkkinahankkeellemme.

Voimassa olevien sääntöjen ja totuttujen menettelyjen muuttaminen ei aina ole suosittua. On aina ryhmiä, joiden ei vallitsevan tilan vuoksi tarvitse luopua etuoikeuksistaan. Jotkut ryhmät tuntevat itsensä aina uhatuiksi omalla maallaan. Jos annamme myöten tälle painostukselle ja menetämme näkymän Euroopan talouden eduista kokonaisuutena, joudumme hukkaan ja menetämme kollektiivisen käsityskykymme.

Haluaisin tänään korostaa, että taloudellisen yhdentymisen ja sääntelyrasitteen purkamisen esteenä ovat voimassa olevat säännöt, mutta että sen lisäksi myös uudet sääntömääräiset aloitteet voivat horjuttaa toivotun tavoitteen saavuttamista. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressilla on laki, jossa säädetään, että kaikki satamistamme Yhdysvaltoihin lähtevä rahti on tarkastettava ennalta. Keskustelemme tästä tietysti transatlanttisessa talousneuvostossa.

Seuraava transatlanttisen talousneuvoston kokous pidetään ensi tiistaina täällä Brysselissä. Se on ensimmäinen kokous Euroopassa. Yhdysvallat tuo siihen useita hallituksen poliitikkoja. Asialista on laaja, ja siinä pyritään edistymään useilla aloilla. Kuten ensimmäisessä kokouksessa Washingtonissa tässäkin kokouksessa jatketaan strategista vuoropuhelua. Käsittelyn aiheita ovat Venäjän ottaminen mukaan maailman talouteen, kysymys siitä, miten vastata protektionismin kasvavaan uhkaan, ja aivan erityisesti, mitä päätelmiä voimme tehdä rahoitusmarkkinoiden kriisistä. Kuten voitte havaita, aihealue on hyvin laaja.

Parlamenttien jäsenet molemmin puolin Atlanttia ovat hyvin tärkeässä asemassa tässä prosessissa. Olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille siitä suuresta mielenkiinnosta, jota se on osoittanut tähän prosessiin. Olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille myös sen läheisistä suhteista Yhdysvaltojen kongressiin. Minun on sanottava, että parlamentin jäseninä tehtävänne on hyvin tärkeä, sillä hyvin paljon siitä, mistä haluamme ja voimme sopia poliittisesti, on virallistettava lainsäädännön kautta. Tätä varten tarvitaan Yhdysvaltojen kongressin ja Euroopan parlamentin hyväksyntä. Tämän vuoksi myös sääntömääräinen vuoropuhelu kuuluu hankkeeseen.

Lopuksi haluaisin korostaa, että äskettäin valittu lähestymistapa poikkeaa suuresti aiemmista, jotka kaikki epäonnistuivat enemmän tai vähemmän näyttävästi. Molemmat osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että tämä lähestymistapa on toistaiseksi todellisia muutoksia lupaavin. Aloitteita on tutkittava jatkuvasti, ja vastuu on jaettava selvästi, sillä aiemmin tehtiin aloitteita, jotka eivät valitettavasti tuottaneet asetettua tavoitetta.

Tämän vuoksi on hyvin tärkeää selventää, että nyt harjoitetaan yhteistyötä, jota ei ole muotoiltu hätäillen. Kyseessä on pitkän aikavälin hanke. Molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että Yhdysvaltojen nykyisen hallituksen toimikaudella, joka päättyy ensi tammikuussa, tai nykyisen Euroopan komission toimikaudella, joka päättyy ensi vuoden marraskuussa, ei saa olla merkitystä tämän työn keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnittelussa.

Olemme ehdottoman päättäväisiä halutessamme varmistaa, että tämä hanke ulottuu lakitermejä ja toimikausia pidemmälle.

  Jonathan Evans, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää varapuhemies Verheugenia. Hän on korostanut poliittista johtajuutta, kovaa työtä ja kärsivällisyyttä. Hän on osoittanut kaikkia näitä ominaisuuksia ja minun on sanottava, ettemme olisi tässä vaiheessa nyt, jollei hän olisi tehnyt tässä hankkeessa kovaa työtä ja osoittanut henkilökohtaista sitoutumista.

Parlamentille tehtävä yhteinen päätöslauselmaesitys edustaa mielestäni näkemyksiä, joita tässä yhteydessä on saatu kaikilta parlamentin valiokunnilta. Haluan onnitella niitä ensiksi niiden sitoutumisesta ja toiseksi keskittymisestä, sillä tämä asiakirja koostuu 47 kohdasta, joita – uskomatonta kyllä – kaikki parlamentin valiokunnat ovat olleet laatimassa.

Tämä on myönteistä. Näin on mielestäni jatkettava myös vastaisuudessa. Haluan kiittää asiallisesta vuoropuhelusta ja äänestäjien kanssa käydystä kulutusvuoropuhelusta. Kiinnitän huomiota myös varapuhemies Verheugenin huomautukseen Yhdysvaltojen kongressin sitoutumisesta asiaan. Tapasin kollegojamme kongressissa Washingtonissa ja hämmästyin, kun minua pyydettiin – ensimmäistä kertaa, uskoisin – esittämään näkemykseni 13. toukokuuta pidettävässä kokouksessa. Mielestäni tämä suhde poikkeaa täysin siitä, mitä meillä oli parlamenttina Yhdysvaltojen kongressin kanssa vielä kolme tai neljä vuotta sitten.

Miksi tämä on tärkeää? Siksi että pyrimme saamaan aikaan sääntely-yhteistyön, kunnollista riskinarviota, myös tuontituotteiden turvallisuudesta, pääsemään eroon teknisten standardien eroista, jäljellä olevasta protektionismista, poistamaan transatlanttisen kaupan esteet ja edistämään pääomamarkkinoiden vapauttamista.

Uskon myös, että voimme ryhtyä globaaleiksi standardien asettajiksi globalisaation haasteita vastaan. Voimme osoittaa, että pystymme varmistamaan transatlanttiselta perustalta standardit, joita Kiinasta ja Japanista tulevat haasteet eivät heikennä.

Haluaisin vielä lopuksi sanoa pari sanaa toisestakin henkilöstä, joka on edistänyt tätä prosessia. Kyseessä on Yhdysvaltojen kongressin ulkosuhteiden valiokunnan puheenjohtaja Tom Lantos, joka valitettavasti kuoli pari viikkoa sitten. Haluan vain sanoa, että hän oli Yhdysvaltojen kongressissa ainoa juutalaisten joukkotuhon kokenut edustaja, mies, jonka Raoul Wallenberg pelasti. Mielestäni hänen sitoutumisensa tähän prosessiin oli senlaatuista, että se on hyvä merkitä parlamenttimme pöytäkirjaan, ja kiitän häntä meidän kaikkien puolesta.

(Suosionosoituksia)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Kiitämme komission jäsen Verheugenia hänen sitoutumisestaan EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen yhteistyöhön sekä transatlanttisen talousneuvoston kehittämiseen ja perustamiseen taloudellisen yhteistyön tiivistämiseksi ja yhden suuren yhteismarkkina-alueen perustamiseen – joka ei palvele vain EU:n ja Yhdysvaltojen etuja, vaan käsittelee molempien kohtaamia ongelmia, kuten globalisaation muotoilua, globaalia sääntelyä kaipaavien asioiden sääntelyä ja tarvittaessa myös sääntelyn purkamista.

Komission jäsen Verheugen on oikeassa todetessaan, että poliittisilla tekijöillä on valtava merkitys tässä yhteydessä ja että poliittisten päätöksentekijöiden merkitys on myös suuri – mikä onkin asia sinällään. Yhdysvalloissa on vaalivuosi: vuosi, joka herättää epävarmuutta maan tulevasta suunnasta. Emme tiedä, kuka on tuleva presidentti, vaikka onhan minulla oma suosikkini. Yhdysvaltojen talouden kehitys eroaa omastamme. Meillä on asiat vielä suhteellisen hyvin; Yhdysvaltoihin on asettunut pessimismi. Esimerkiksi talouden ylikuumeneminen, kasvava työttömyys ja katkerat valitukset nousevista energianhinnoista johtavat kaikki epävarmuuteen, mikä puolestaan tietysti vaikuttaa maan johtaviin toimijoihin.

Tarvitsemme kuitenkin toisiamme toteuttaaksemme laajan asialistamme, kuten komission jäsen Verheugen jo totesi. Tässä ei ole kyse vain yhteismarkkinoiden kehittämisestä; kyse on myös sitoutumisestamme globaaleihin ongelmiin, joihin liittyy kaupankäynti ja kauppapolitiikka ja suhteemme uusiin talousmahteihin eli Brasiliaan, Venäjään, Intiaan ja Kiinaan. Tämä on tärkeä seikka.

On myös mietittävä, miten voimme toteuttaa yhteistä kaupallista asialistaa, johon kuuluvat myös sosiaaliset ja ympäristöseikat. Korostamani asiat ovat ryhmälleni hyvin tärkeitä.

Haluaisin mainita muutamia lyhyen aikavälin painopisteitä markkinoiden kehittämisen lisäksi. Mielestäni elintarvikekriisi olisi myös otettava asialistalle, samoin kuin energiavarmuus ja kestävät energiatoimitukset – molemmat osapuolet ovat ensisijaisia energiankäyttäjiä ja riippuvaisia tuottajamaista – ja tietysti rahoitusmarkkinoiden vakaus. Mielestäni loppujen lopuksi kyse on siitä, että estetään Eurooppa-linnoituksen ja Yhdysvallat-linnoituksen kehittyminen reaktiona kaikenlaisiin uusiin talouskehityksiin; meidän on pyrittävä toimimaan yhdessä kansainvälisesti silloin, kun kyseessä on oman taloutemme ja meistä riippuvaisten maiden talouksien tulevaisuus. Kiitos!

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, komission jäsen Verheugen muistutti meitä kaikkia useista hyvin tärkeistä seikoista nyt käsiteltävässä asiassa. Ensinnäkin Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen kauppa on arvoltaan kolme miljardia Yhdysvaltojen dollaria.

Toiseksi hän muistutti meitä siitä, että jäsenvaltioidemme välisten yhteismarkkinoiden luomiseen kului yli 30 vuotta – eivätkä ne vieläkään ole, kuten tiedämme, täydelliset. Toisin sanoen meille muistutettiin, että Yhdysvaltojen ja Euroopan välisten yhtenäismarkkinoiden rakentaminen voi olla vain pitkän aikavälin hanke.

Lopuksi hän korosti politiikan, poliittisten piirien ja laitosten, merkitystä tässä yhteydessä.

Ryhmäni osallistui tämän päätöslauselman laatimiseen ja tukee siksi pääosiltaan sen sisältöä. Ensiksi meidän on pyrittävä standardien mahdollisimman suureen yhdenmukaistamiseen, olivatpa kyseessä tuotevarmuus tai muut taloudelliset seikat. Tämän takia meidän on luotava yhtenäiset ja yhdenmukaistetut standardit. Tiedämme kuitenkin, miten vaikeaa se on, ja siltä varalta, että se osoittautuisi mahdottomaksi tai siihen kuluisi liian kauan aikaa, päätöslauselmassa kehotetaan hyväksymään toisen standardit eri taloudellisten seikkojen suhteen sillä periaatteella, että jos se kelpaa meille, sen on kelvattava myös kumppaneillemme – ja tietysti myös päinvastoin.

Kuten kaikki tiedämme, tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, ja ongelmia on vielä yhteisesti ratkaistavana. Näitä kysymyksiä ovat muun muassa siipikarja, hormonit, nautakarja tai hyvin arkaluonteinen aihe – jonka komission jäsen mainitsi – Yhdysvaltojen vaatimus siitä, että jokainen kontti on sinetöitävä.

Myönteisellä asenteella voimme mielestäni onnistua ratkaisemaan kaikki nämä ongelmat yksi kerrallaan. Jos sekä parlamenttimme että Yhdysvaltain kongressi tekevät voitavansa, hyvään ratkaisuun on mahdollista päästä.

  Dariusz Maciej Grabowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, muutama tunnustuksen sana komission jäsen Verheugenille ryhtymisestä ja sitoutumisesta näin tärkeään työhön. 1800-luvulla Euroopan merkitys kasvoi, 1900-luvulla hallitsevana oli Yhdysvallat, ja 2000-luku näyttää olevan Kiinan ja Kaakkois-Aasian vuosisata. Jotta vältyttäisiin toistamasta konflikteja, joita syntyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ja jotta otettaisiin huomioon viime vuosikymmenten talouskehityksen nopeus, meidän on ennakoitava mahdolliset kiistanaiheet ja kehitettävä menetelmät yhteenottojen välttämiseksi.

Pari sanaa on sanottava kolmesta suurimmasta uhasta – eriarvoisuudesta tiedonsaannissa ja tiedonvälityksessä; eriarvoisuudesta raaka-aineiden saannissa; ja kolmanneksi eriarvoisuudesta tutkimuksen ja teknologian hyödyntämisessä. Näissä seikoissa transatlanttisen neuvoston merkitys on ilmeinen.

Meidän on määritettävä, ennakoitava ja estettävä kriisit, eikä vapaa talous saa merkitä talousanarkiaa. Eurooppa ei saisi olla välinpitämätön tai protektionistinen suhteissaan Yhdysvaltoihin, eikä Yhdysvallat suhteissaan Eurooppaan. Sekä Yhdysvaltojen että Euroopan, joilla on hallitseva asema tiedonsaannissa, olisi toimittava niin, etteivät kehityksen epäsuhdat kasvaisi, ja estettävä tämä.

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, mielestäni kahdenvälisten kauppasopimusten ja WTO:n monenvälisten sääntöjen olisi oltava johdonmukaisempia, jotta kansainvälinen kauppa olisi tasapuolisempaa. Ilman tällaista johdonmukaisuutta transatlanttista talousneuvostoa saatetaan käyttää luomaan erityiset taloussuhteet kahden suurvallan välille, Atlantin molemminpuoliset protektionistiset markkinat, joiden vastassa ovat muut globaalit markkinat.

Euroopan ja Yhdysvaltojen olisikin yhdistettävä voimansa rakentaakseen tasapuolisemman kaupan, soveltaakseen asialistalla olevia ympäristö- ja sosiaalinormeja ja asettaakseen etusijalle kehityksen, köyhyyden vähentämisen, ympäristönsuojelun ja kulttuurisen monimuotoisuuden sen sijaan, että ne pyrkivät purkamaan sääntelyn, mikä auttaa pääomaa liikkumaan nopeammin ja ylikansallisia yhtiöitä hankkimaan lisää voittoja.

On osittain rahoituskeinottelun syytä, että elintarvikekriisi leviää kaikkialle maailmassa. Komission on otettava asialistalle yleishyödykkeiden hinnat, erityisesti elintarvikkeiden hinnat niin, että voidaan määritellä mekanismit, joilla hinnat voidaan vakauttaa ja estää keinottelu tärkeimmillä pääomamarkkinoilla.

Meidän on pyrittävä varmistamaan, ettei tekijänoikeuksilla luoda esteitä tiedonsaannille kannustamalla ja palkitsemalla tiedon- ja teknologiansiirtoja kehitysmaihin.

Monet kauppariidat EU:n ja Yhdysvaltojen välillä ovat koskeneet muuntogeenisten organismien ja lihan tuotannon hormonien käyttöä. Neuvoston ja komission on noudatettava ja puolustettava EY:n lainsäädäntöä niin, että unionin kansalaisille taataan oikeus turvallisiin elintarvikkeisiin ja turvalliseen ympäristöön. Meidän on aloitettava Euroopan maataloudesta ja mietittävä, tarvitaanko todella muuntogeenisin organismein saastutettuja tuotteita tukeutuen totutusti ennaltaehkäisyn periaatteeseen ja vaatimalla muuntogeenisten organismien saastuttamien tuotteiden jäljitettävyyttä ja merkitsemistä.

EU:n ja Yhdysvaltojen on myös asetuttava johtamaan uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja ekologisesti kestävien teknisten ratkaisujen löytämistä.

  Bernard Wojciechowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen todetessani, että molemmilla puolin Atlanttia löytyy poliittista halua suureen kumppanuuteen kahden maanosan välillä. Haluaisin osoittaa kiitokseni komissiolle sen työstä tämän molempia osapuolia hyödyttävän rakenteen kehittämisessä. Minua ilahduttaa se, että tämä parlamentti – vaikka joukossamme onkin kommunisteja – tukee pyrkimyksiä kaupan esteiden purkamiseksi Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliltä ja haluaa perustaa transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä.

Euroopassa toivottiin suuresti, että Ranskan uusi presidentti toisi talousuudistuksen maahansa, joka oli vaipunut sosialistiseen horrokseen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hän on kiinnostuneempi eläkkeelle siirtyneestä mallista kuin talouden liberalisoinnista. Odotukset olivat myös suuret siitä, että uusi liittokansleri uudistaisi Saksan vanhentuneen sosiaaliturvamallin ja antaisi samalla raikkaan sysäyksen muulle Euroopalle Saksan puheenjohtajuuden aikana. Tulos: nolla, nada, zero, zip. Entisestä aidosta Euroopan yhdentymisen vetäjästä on tullut kompastuskivi Euroopan liberaalille taloudelle. Sellaiset tunnukset kuin ”sosiaalinen Eurooppa” tai ”yhteisvastuun Eurooppa” johtavat kansojamme harhaan. Nyt on korkea aika ryhtyä toimiin taloudellisten esteiden purkamiseksi kotona ja aidon kumppanuuden rakentamiseksi Yhdysvaltojen kanssa. Se on ainoa tapa, jolla voimme pitää yllä kilpailukykyistä Eurooppaa.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, odotan tulevan transatlanttisen neuvoston ensisijaisesti etsivän ratkaisuja elintarvikkeiden uusien hinnankorotusten estämiseksi. Odotan sen reagoivan tähän huimaan hintojennousuun ja siihen, että tänä vuonna tuhannet miljoonat ihmiset kuolevat ja toiset 100 miljoonaa vaipuvat syvemmälle köyhyyteen.

Tilanne, jossa nälkä voi kehitysmaissa johtaa levottomuuksiin ja kehittyneet maat sääntelemään elintarvikkeita, ei johdu luonnonkatastrofista. Se on seurausta tyhmästä politiikasta, jota on toteutettu molemmin puolin Atlanttia. Korkeiden tukien ja tuontitullien vuoksi maataloustuotteita ei kasvateta siellä, missä saataisiin suurimpia satoja alhaisimmin hinnoin. Pelloilla kasvaa viljan sijaan rapsia, maissia ja ruokoja, joita käsittelyn jälkeen käytetään autojen polttoaineina. Samalla tiedetään hyvin, että vehnän hinta laskisi heti 10 prosenttia ja maissin hinta jopa 20 prosenttia, jos valtiot määräisivät lykkäyksen biopolttoaineille, puhumattakaan asian koomisista piirteistä, nimittäin siitä, että yhden biopolttoainelitran tuottamiseen tarvitaan usein enemmän kuin litra dieseliä.

Hyvät naiset ja herrat, uskon, että kun keskusteluja on käyty viikon verran transatlanttisessa neuvostossa, selviää, tuntevatko EU ja Yhdysvallat todellista globaalia vastuuta vai pitävätkö ne vain yllä populistista ulkokuorta. Kun otetaan huomioon elintarvikepolitiikasta toistaiseksi saadut kirjaimellisesti tappavat tulokset, näiden osapuolten olisi lopetettava välittömästi epäoikeudenmukaiset maataloustuet ja tullimaksut ja järjettömien biopolttoaineiden edistäminen. Vain näin voidaan varmistaa elintarvikkeiden hintojen lasku ja se, että useammat ihmiset maapallolla saavat mahdollisuuden elää pelkäämättä nälkäkuolemaa. Vain näin voidaan varmistaa todellinen globaali vastuu.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että pelästyin siitä, mitä Bernard Wojciechowski juuri sanoi Saksasta ja uhasta, jonka saksalaiset muodostavat Euroopan rakentamiselle. Olen aina nähnyt asiat toisin. Minusta on outoa, että tällaisia kommentteja kuulee täällä Euroopan parlamentissa.

Hyvä komission jäsen Verheugen, mielestäni te toitte esiin tärkeimmät seikat, mutta yhden asian jätitte mainitsematta, toisin sanoen sen, miten vaikeat neuvottelut olivat tällä kertaa. Transatlanttinen neuvosto on vasta aluillaan ja odotukset sen vuoksi korkealla. Tehtäviä on paljon, ja uskon, että terve realismi on suotavaa, sillä jotkut ryhmästä vain haluavat ylikuormittaa neuvostoa liian monilla asioilla – myös psykologisesti vaikeilla asioilla, kuten siipikarjakysymykset. Suosittelisin hieman enemmän realismia ja ehkä asialistan supistamista.

Jan Marinus Wiersma totesi, että tämä vuosi on poliittisesti vaikea Yhdysvalloissa. Meillä täällä Euroopassakin on vaikea vuosi, joka on jo alkamassa. Monet ovat mukana vaalikampanjoissa, ja heidän on varmistettava uudelleenvalintansa, ja ensi vuonna meillä on eri parlamentti ja eri komissio, joten molempien osapuolten kannattaisi olla realistisia niin, ettei jouduttaisi vaikeuksiin, kuten niin usein aiemmin.

Meidän olisi syytä pitää mielessä, miksi näin toimittiin. Näin toimittiin, jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä kahden markkina-alueen yhdentäminen merkitsee – emme tosin haluaisi yhdentää niitä, mutta ne ovat jo yhdentyneet. Annemie Neyts-Uyttebroeck oli oikeassa korostaessaan lukuja. Haluaisimme kovasti poistaa poistettavissa olevat esteet, mikä on ollutkin todellisena tavoitteena. Emme pysty poistamaan niitä kaikkia. Meidän on vain siedettävä muutamia. Euroopan markkinoillakin on esteitä, eikä niitä kaikkia voi poistaa, eikä se silti ole maailmanloppu. Meidän on poistettava ainoastaan poistettavissa olevat esteet, joita ei voi sietää, jotka vaikeuttavat kuluttajien elämää, joiden poistaminen toisi lisää työpaikkoja ja jotka ovat absurdeja.

Jotkut esteet ovat naurettavia. Käykääpä vain pienyrityksissä; siellä teille kerrotaan muutamista todella ääliömäisistä esteistä. Tyhmiä esteitä todella on, ja niistä olisi päästävä eroon.

Toivon todellakin, että komissio ja parlamentti toimisivat edelleen yhdessä tällä sitoutumisen tiellä. Monet ongelmat alkavat parlamentista, ja niitä on käsiteltävä parlamentissa. Siksi haluan kiittää tiiviistä yhteistyöstä ja toivottaa menestystä seuraavalle kokoukselle.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vuonna 2000 oli voimassa sopimus safe harbor -järjestelmästä, joka koski Yhdysvaltoihin siirrettäviä liiketietoja. Sen edemmäs emme ole kuitenkaan päässeet yhteisten transatlanttisten standardien laatimisessa. Kauppatietojen, erityisesti matkustajatietojen, siirrot lisääntyvät, mutta myös pankki- ja teletietoja siirretään viranomaisille turvallisuussyistä.

Nyt ei ole oikea aika käsitellä kansalaisvapauksia, mutta kyseessä on merkittävä taloudellinen ulottuvuus. Onhan selvää, että jos liikematkustajat joutuvat kohtaamaan tarpeettomia viiveitä, se maksaa. Vielä rasittavampia ovat yrityksille aiheutuvat huomattavat kustannukset.

Olen ymmärtänyt, että Yhdysvalloissa kulut korvataan, mutta EU:ssa ei ole johdonmukaista politiikkaa tässä asiassa. Esimerkiksi jätimme tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin yhteydessä jäsenvaltioiden päätettäväksi, haluavatko ne korvata teleyhtiöille aiheutuvat kustannukset. Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka moni näin tekee. Tuloksena on kuitenkin, ettei Euroopan unioni ole hyvissä asemissa painostamaan transatlanttista kehystä elintärkeitä yksityisyysvaatimuksia varten eikä myöskään tietojenkeruun taloudellisia vaikutuksia varten, kun yrityksiä käytetään viranomaisten agentteina.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Eurooppa on viime vuosina edennyt merkittävästi kohti yhteismarkkinoita. Kuitenkin Euroopan unionissakin on vielä markkinoita, jotka avautuvat asteittain, esimerkiksi rahoituspalveluissa, joissa meillä ei todellakaan ole Euroopan yhteismarkkinoita. Tämä pätee myös ajoneuvoihin, joissa meillä tosin on Euroopan yhteismarkkinat, mutta prosessi keskeytettiin transatlanttisella alueella. Eteneminen yhteismarkkinoille turvallisuus- ja puolustusasioissa on toteutettu. Ensimmäinen askel tässä oli Euroopan puolustusviraston perustaminen, ja toinen askel oli päätös osoittaa 1,4 miljardia euroa puolustustutkimukseen osana tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa.

Tärkeimpiä askelia ovat kuitenkin komission nykyiset ehdotukset direktiiveiksi, ensiksi turvallisuus- ja puolustusalan hankinnoista ja toiseksi puolustustarvikkeiden sisäisestä lähettämisestä. Puolustuksen alalla on edetty ratkaisevasti kohti Euroopan yhteismarkkinoita, mutta miten transatlanttiset markkinat sopivat tälle alueelle? Kyseessä on kaksi tärkeää muutosta. Toista kuvaa hyvin se, miten Yhdysvallat päätti jokin aika sitten ostaa tankkauslentokoneen eurooppalaiselta yritykseltä. Toiseksi Euroopan komission esittämään direktiiviehdotukseen puolustustarvikkeiden hankinnoista ei sisälly ”osta eurooppalaista” -sääntöjä, joita voitaisiin verrata nykyisiin ”osta amerikkalaista” -sääntöihin. Tarkoituksena on hankkia parhaat laitteet armeijoillemme, ja tähän tarvitaan intensiivistä vuoropuhelua Euroopan unionin ja Naton kesken.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiin suoriin keskusteluihin on pyrittävä myös taloudellisissa asioissa. Transatlanttisessa talousneuvostossa on siksi keskusteltava aiheesta – joko nyt tai ehkä myöhemmin.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tiivistäminen on ratkaisevaa tässä transatlanttisessa yhteydessä ja yhä moninapaisemmassa maailmassa.

Taloudellisin termein tarkasteltuna Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kahdenväliset talousyhteistyö-, kauppa- ja investointisuhteet ovat maailman parhaat.

Transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen esteiden purkaminen lisää molemminpuolista vaurautta. Transatlanttisten markkinoiden toteuttamiseen vuoteen 2015 mennessä tarvitaan poliittista tahtoa.

Puitesopimuksen hyväksyminen vuoden 2007 huippukokouksessa taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi oli tärkeä virstanpylväs, jolla palautettiin vuonna 1995 sovitun uuden transatlanttisen toimintaohjelman henki ja sysättiin eteenpäin transatlanttista talouskumppanuutta.

Meidän on välitettävä viesti transatlanttiselle talousneuvostolle Euroopan parlamentin tuesta asian etenemiselle.

Yhdysvallat ja Eurooppa ovat globaalin talouden kaksi jättiläistä ja siten erityisessä vastuussa inhimillisten kasvojen antamisesta globalisaatiolle. Niiden taloudellinen yhdentyminen on myönteinen alku avoimen, luotettavan ja globaalisti kestävän talouden rakentamiselle.

Tämä prosessi sopii yhteen monenvälisten sitoumusten kanssa, ja sitä olisi jatkettava avaamalla uusia uria ja asettamalla uudet suuntaviivat avoimemmille, luotettavammille ja tasapuolisemmille suhteille, joita hallinnoidaan yhteisin standardein.

Sen avulla voidaan myös yhdistää voimat ja antaa vastaus taloudellisen vakauden, ilmastonmuutoksen ja inhimillisen kehityksen ongelmiin.

Tuotevarmuus, kuluttajansuoja, oikeudenmukainen kauppa, maineen säilyttäminen, teknologisten keksintöjen ja innovaation edistäminen, kirjanpitosäännöt, rahoituspalvelujen kehittäminen ja sääntömääräinen yhteistyö ovat asialistalla.

Toivomme ja uskomme, hyvä komission jäsen Verheugen, ettette palaa parlamenttiin tyhjin käsin.

  Sophia in ’t Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että transatlanttisen talousneuvoston asialistaa ollaan ylikuormittamassa, mutta haluaisin silti pyytää tietosuoja-asioiden ottamista asialistalle, sillä tietosuoja – toisin kuin monet luulevat – on hyvinkin taloudellinen asia. Se oli aikoinaan komission sisämarkkinoiden pääosaston vastuulla, mutta nyt sitä on muutettu.

Henkilötiedoista on tullut suurta bisnestä ja kasvava liiketoiminnan kohde. Nykyään alalla tehdään monien miljardien yhteenliittymiä. Ajatelkaa Googlea ja Double Clickiä, joista keskustelimme tammikuussa; Microsoftin ja Yahoo!:n yhteenliittymistä, joka on sittemmin peruttu; ja sitten vielä Reed Elsevieriä ja ChoicePointia. Nämä osoittavat henkilötietojen merkityksen.

Myös liiketoiminta on globaalia. Liike-elämä kohtaa yhä useammin kaikkialla maailmassa toisistaan poikkeavia oikeusjärjestelmiä, jopa Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Esimerkkejä tällaisesta ovat menettelyt sääntörikkomuksista ilmoittamisessa, tietosuojassa, profiloinnissa ja käyttäytymiseen perustuvassa mainonnassa. Liike-elämä ja kansalaiset tarvitsevat globaalit säännöt suuremman oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi. Siksi meidän olisi aloitettava globaalien normien laatiminen. Mielestäni transatlanttinen talousneuvosto olisi sopiva foorumi tähän, ja haluaisinkin tietää, onko komission jäsen Verheugen samaa mieltä kanssani siitä, että tämä asia olisi otettava transatlanttisen talousneuvoston asialistalle.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äskettäinen subprime-luottokriisi Yhdysvalloissa on järisyttänyt myös Euroopan suurimpia rahoituslaitoksia osoittamalla meille kaikille, miten läheisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinat liittyvät toisiinsa.

Tätä seurannut pankkien vastahakoisuus antaa luottoa – edes toisilleen – on johtanut luottokriisiin, jolla on kielteisiä vaikutuksia talouskasvulle sekä yritysten ja kotitalouksien vauraudelle niin Pariisissa Texasissa kuin Pariisissa Ranskassa.

Monet hallitukset ovat aiheuttaneet pettymyksen tavallisille kansalaisille. Ne eivät ole kyenneet tehokkaaseen rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn, ja yhä uusien rahoitusvälineiden on annettu toimia samalla tavalla kuin lasten tuolileikissä. Mutta nyt kun musiikki keskeytyi lopulta, kukaan ei halunnutkaan tuolia, joka oli vain kasa huonoja velkoja.

Raportissa korostetaan aivan oikein tarvetta tiivistää valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä Atlantin molemmin puolin erityisesti silloin, kun hallitukset haluavat keskittyä lyhyen aikavälin pelastustoimiin, joilla irrotetaan tai kiinnitetään pankkeja ja yksittäisiä luotonantajia.

Hallitusten on varottava antamasta väärää viestiä häikäilemättömille ja uhkarohkeille toimijoille. Niiden on vaadittava rahoitusmarkkinoiden sääntelyn avulla rahoituslaitoksilta avoimia kirjanpitomenetelmiä ja varovaista luottopolitiikkaa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan yhdistetyin toimin vältetään tällaiset kriisit toivottavasti vastaisuudessa.

  Pervenche Berès (PSE). - (FR) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, olette oikeassa. Sen jälkeen kun muissa yrityksissä on epäonnistuttu, pyritään nyt parantamaan transatlanttisia suhteita tapauskohtaiselta lainsäädännön perustalta. Tämän päivä tilannearviosta on kuitenkin unohdettu selvästi yksi ulottuvuus, ja siitä tänään juuri keskustellaan. Voimme asiakirjakohtaisesti tarkastella, miten lainsäädännön eri osissa on edistytty Atlantin molemmin puolin.

Mitä sanotte peruskeskustelusta, jota meidän pitäisi käydä yhdysvaltalaisten kumppaniemme kanssa tilanteesta, heidän talouttaan uhkaavasta lamasta, irrottautumisesta laman alkuvaiheessa ja tietysti vaihtokurssista? Tämän päätöslauselman tarkoituksena ei ole käsitellä vaihtokurssia, ja kuitenkin tiedämme varsin hyvin, että transatlanttisten suhteiden tila perustuu laajalti kykyymme säännellä kansainvälistä kauppaa. Jos tarkastellaan keskusteluja, joita on käyty Yhdysvaltojen kanssa asiakohtaisesti, voidaan myös keskustella aiheista, jotka eivät ehkä kuulu transatlanttiseen vuoropuheluun neuvostossa, jota olitte mukana perustamassa.

Annanpa yhden esimerkin: kiinteistömarkkinoiden tilanne. On tietysti Yhdysvaltojen lainsäätäjien asia päättää, miten voidaan parantaa valmiutta antaa sellaisia kiinteistölainoja, jotka vastaavat Yhdysvaltojen väestön todellista tarvetta ja lainanottovalmiutta, ja ottaa huomioon, mitä se todellisuudessa merkitsee sosiaalisen asuntorakentamisen rahoittamiselle. Euroopassa ymmärretään, että rahoitusmarkkinoiden palauttaminen normaaliin toimintatilaan riippuu suuresti Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoiden palautumisesta normaaliin tilaan. Vuoropuhelussa yhdysvaltalaisten kumppanien kanssa olisi siksi myös korostettava näitä seikkoja, jotka riippuvat heidän valmiudestaan muuttaa lainsäädäntöään.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Viime yön jälkeen ei näytä siltä, että Yhdysvaltoihin valittaisiin naispresidentti. Valittiinpa presidentiksi kuka tahansa, kaupalla on edelleen merkittävä asema Yhdysvaltojen suhteissa.

Olemme toistemme tärkeimmät kauppakumppanit, ja siksi rakentavan talousyhteistyön merkitys on suuri. Onkin syytä onnitella komission jäsen Verheugenia hänen lähestymistavastaan. Transatlanttinen talousneuvosto herättää suuria toiveita, mutta on kuitenkin ymmärrettävä, että kyseessä on pitkän aikavälin sijoitus. Tällä neuvostolla on kuitenkin oltava merkittävä asema sääntelyn yhdenmukaistamisessa, byrokratian vähentämisessä ja kaupanesteiden purkamisessa, jotta yrityksemme voivat helpommin käydä kauppaa Yhdysvalloissa ja jotta markkinamme sopeutuvat paremmin toisiinsa.

Voisitteko, hyvä komission jäsen, asettaa etusijalle ääliömäiset toimet, die verrückten Maßnahmen, kuten kollega Mann asian ilmaisi: hollannin kielessä ei ole yhtä hyvää ilmausta. Nämä ääliömäiset toimet sisältävät varmaankin sataprosenttisesti konttien sinetöinnin, josta ei enää pitäisi keskustella, sillä kyseessä on absurdi toimenpide, jolla on hyvin kielteisiä vaikutuksia ja joka maksaa aivan liikaa.

Arvoisa puhemies, meidän on yhdistettävä voimamme Yhdysvaltojen kanssa, kun kyseessä ovat etumme muualla maailmassa, erityisesti Kiinasta tulevien vaarallisten lelujen torjunnassa ja Aasian väärennettyjen tavaroiden tuotannon torjumisessa. Näissä väärennetyissä tavaroissa lyömme kyllä päätämme seinään, sillä emme näytä todella voivan mitenkään estää niiden ryntäystä.

Haluaisin kiinnittää huomiota erityisesti myös yhteistoimiin nykyisessä rahoituskriisissä. Tässäkin transatlanttisen neuvoston on toimittava myönteisesti ja pikaisesti.

Arvoisa puhemies, vastuu vuoropuhelun ylläpitämisestä Yhdysvaltojen kanssa ei kuulu ainoastaan transatlanttiselle neuvostolle ja komission jäsenelle, vaan myös meille. Jos yhdistämme voimamme, olemme vahvempia, mikä onkin tavoitteemme.

  Benoît Hamon (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, transatlanttista talousvuoropuhelua luonnehtii kolminkertainen kriisi: globaali pankki- ja rahoituskriisi, jolle ei vielä loppua näy, elintarvikkeiden hintakriisi ja lopuksi käynnissä oleva öljynhintakriisi. Kaikki nämä ovat ilmenneet ilmaston lämpenemisen ja muutoksen tilanteessa, jossa tahtia on hillittävä ja kyseenalaistettava tietyt dogmit, joihin läntinen yhteiskuntamme on perustunut.

Edistäisikö transatlanttisten suhteiden tiivistäminen tätä tavoitetta? Uskon niin, vaikka se onkin vaikeaa, mutkikasta ja jopa ristiriitaista. Tässä päätöslauselmassa hahmotellaan muutamia vastauksia, jotka soveltuvat yhteen Euroopan ja Yhdysvaltojen yleisen mielipiteen vaatimusten ja toiveiden kanssa. Ensinnäkään tarkoituksena ei ole pitäytyä vain transatlanttisen vapaakauppa-alueen perustamisessa, vaan on varmistettava, että kaupan kehittäminen hyödyttää muitakin hyviä tavoitteita, joilla edistetään sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia.

Tältä kannalta tarkastellen päätöslauselma, josta äänestämme huomenna, on tasapainoinen. Siinä tunnustetaan, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisen kaupan niin kutsuttuja esteitä ovat usein lait, joissa säädetään sosiaalisista asioista, ympäristö-, kulttuuriseikoista ja terveydenhuollosta, ja ettei näitä esteitä voida poistaa ilman demokraattista päätöksentekoa ja myönteisiä lainsäädäntötoimia, joilla suojataan kyseiset tavoitteet.

Päätöslauselmassa kehotetaan Euroopan unionia hankkimaan virikkeitä tietyistä kahdenvälisistä sopimuksista, joita on tehty Yhdysvaltojen kanssa ja joissa on yksityiskohtaiset määräykset työlainsäädännöstä. Näistä syistä tämä päätöslauselma hyödyttää mielestäni transatlanttista vuoropuhelua.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen kokouksemme on suuri kunnianosoitus Günther Verheugenin, Jonathan Evansin ja muiden työlle, sillä se on jatkoa tälle todella tärkeälle aloitteelle.

Haluan erityisesti osoittaa kunnioitusta Jonathan Evansille hänen poliittisen johtajan urastaan, sillä mielestäni poliittinen ja parlamentaarinen osuus on ehdottomasti ratkaiseva.

Minulla oli etuoikeus lähteä Washingtoniin ensimmäistä kertaa sisämarkkinavaliokunnan valtuuskunnassa viime vuonna. Tuolloin pääsimme kongressiin, jossa korostimme sitä, että parlamentti oli laajalti sitoutunut näihin asioihin.

Haluan myös muistuttaa, että meillä sisämarkkinavaliokunnassa oli äskettäin kunnia saada vieraaksi Nancy Nord, kuluttajansuojavaliokunnan nykyinen puheenjohtaja. Tämä oli suoraan seurausta Washingtonin vierailustamme ja osoittaa mielestäni, että olemme nyt ymmärtäneet poliittisen ulottuvuuden.

Miksi tämä poliittinen ulottuvuus on ymmärrettävä? Vastaus on, että teknisillä tuotevarmuusasioilla ja yhdenmukaistamisasioilla on poliittinen ulottuvuus. Ongelmat ovat byrokratiassa. Jos mietimme moottoriajoneuvoja, joista Karl von Wogau puhui aiemmin, ongelma piilee siinä, että Euroopan unionin asiantuntijat ja Yhdysvaltojen asiantuntijat – eivät siis poliitikot – eivät vieläkään ole onnistuneet perusasioissa, kuten normien asettamisessa raskaille kuorma-autoille tai autojen turvatestaukselle.

Nämä eivät ole poliittisia asioita. Ne ovat asioita, joista byrokraatit eivät pääse yhteisymmärrykseen. Mielestäni meidän on ymmärrettävä tämä, sillä se maksaa meille kaikille nykyään suuria, tarpeettomia summia, joita meidän olisi kulutettava ja sijoitettava turvallisempien ja vihreämpien tuotteiden kehittämiseen kuluttajia varten. Tästä loppujen lopuksi on kyse.

Tiedän, että voin luottaa teihin, arvoisa komission jäsen, että teidän johdollanne asiaa käsitellään. Meidän kaikkien on kuitenkin mielestäni sitouduttava tähän prosessiin, ei tekemään yksityiskohtaisia päätöksiä, vaan kertomaan asianosaisille seuraavan viestin: yhdistykää ja voimistakaa ponnistelujanne, sillä me kaikki haluamme teidän onnistuvan.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, vuosi sitten perustettu transatlanttinen talousneuvosto on hyvä ajatus transatlanttisen yhteistyön tehostamiseksi talousrintamalla. On muistettava, että Yhdysvallat on kuitenkin suurin kauppakumppanimme. Olen vakuuttunut siitä, että nykyisten esteiden tehokas tunnistaminen ja poistaminen edistävät kaikkein eniten talouskasvua. Toivottavasti molemmat osapuolet laativat pian yksityiskohtaisen suunnitelman, jossa korostetaan yksittäisten alojen toimia transatlanttisten markkinoiden menestyksekkään perustamisen hyväksi.

Hyvät naiset ja herrat, transatlanttisen talousneuvoston yhteistyössä ilmenevät ongelmat vaikuttavat suuresti yhteismarkkinoiden toimivuuteen. Olen erityisen mielissäni siitä, että tämän yhteistyön painopisteisiin kuuluu tekijänoikeuksien suojelu. Muistuttaisin teitä siitä, että Euroopan komissio julkaisi viime vuonna tiedonannon patentointijärjestelmän edistämisestä Euroopassa. Tiedonannossa kiinnitettiin huomiota yhteisöpatentista käytävän keskustelun elvyttämiseen. Odotan tänä vuonna kärsimättömästi tiedonantoa tekijänoikeuksia koskevasta strategiasta. Tällä alalla transatlanttinen yhteistyö on erityisen tärkeää. Taloutemme perustuvat suuresti asiantuntemukseen. Siksi tekijänoikeuksien suojelu ja toteuttaminen ovat niin kovin tärkeitä.

Talouksiemme edun mukaista on kuitenkin, että löytämiämme ratkaisuja kunnioitetaan myös kolmansissa maissa. Ilman niiden ymmärtämystä ja mukaantuloa työmme ei tuota toivottuja tuloksia. Tämän vuoksi transatlanttisen yhteistyön osana on oltava vaikutusvallan käyttäminen tekijänoikeuksien suojan parantamiseksi kolmansissa maissa.

Luotan siihen, että transatlanttinen talousneuvosto julkaisee lähiaikoina yhteistyön edistymisestä tekijänoikeuksien käyttöönotossa raportin, jossa se esittää toimia yhteistyön tiivistämiseksi väärennettyjen ja piraattituotteiden torjunnassa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, transatlanttinen talousneuvosto on toimielin, jonka tehtävänä on löytää parempia ratkaisuja taloudelliselle yhteistyölle ja lisätä kaupankäyntiä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Tämä neuvosto on myös paikka, jossa rakennetaan vahvistettujen yhteismarkkinoiden perusta. Muistakaamme, että meidän on pian ehdotettava maailman muille alueille maailmantalouden ja globaalin kaupan sääntelyn ja periaatteiden muuttamista.

Tärkeä yhteistyön ala on rahoitusmarkkinoiden valvonta ja avoimien periaatteiden hyväksyminen tällä alalla, jotta vältettäisiin riskejä, jotka ovat seurausta luottomarkkinoiden kriisistä, joka on aiheuttanut mullistuksia maailman elintarvikemarkkinoilla.

  Corina Creţu (PSE). – (RO) Keskustelumme käydään ennen Euroopan ja Yhdysvaltain lainsäätäjien kokousta Ljubljanassa, jonka jo mainitsittekin, arvoisa komission jäsen, ja jonka mainitsi myös valtuuskuntamme puheenjohtaja Jonathan Evans. Olen vakuuttunut siitä, että tässä kokouksessa korostetaan jälleen kerran transatlanttisen vuoropuhelun tiivistämistä.

Transatlanttisen talousneuvoston perustaminen on osoitus tarpeesta yhdenmukaistaa molempien osapuolten kantoja nykyisten globaalien kriisien hallinnassa, erityisesti elintarvike- ja energiakriisissä ja muillakin aloilla.

Valitettavasti köyhyys on edelleen ihmiskunnan suurin vihollinen, eikä sitä voida hävittää ilman todellista yhteistyötä kansainvälisten elinten ja kansallisten valtioiden välillä, erityisesti Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä.

Lopuksi haluaisin käyttää tilaisuutta ja pyytää jälleen kerran Euroopan komission tukea viisumiasioiden ratkaisemiselle. Se olisi merkki solidaarisuudesta Euroopan unionin uusille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole ratkaisseet tätä ongelmaa.

  Peter Skinner (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, monet ovat puhuneet hyvin vakavista asioista. Meidän on tietysti ymmärrettävä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä on käynnissä jatkuva vuoropuhelu, mutta transatlanttisessa talousneuvostossa on kyse vapauttamisesta. Siinä halutaan päästä eroon retoriikasta ja poistaa joitakin karkeita tekosyitä Atlantin molemmin puolin niiden asioiden hyväksi, joita tarvitaan, jotta taloutemme saadaan nousuun ja jotta kyseisten talouksien ihmisille voidaan tarjota kasvua, erityisesti nyt, kun rahoituskriisi uhkaa meitä.

Tämän vuoksi olin tyytyväinen siitä, että todellista edistystä on tapahtunut. Panen tyytyväisenä merkille, että monet, esimerkiksi Jonathan Evans, komission jäsen Verheugen ja kollegat täällä parlamentissa, ovat tehneet paljon työtä tässä asiassa, jotta se saataisiin etenemään. Täällä on mainittu kansainväliset tilinpäätösnormit ja pörssivälittäjiä koskevat sopimukset. Nämä kaikki ovat hyviä askelia eteenpäin ja vakavia aiheita, mutta emme ole laatimassa ostoslistaa. Transatlanttisella talousneuvostolla on seitsemän painopistettä, joita olisi edistettävä ja varmistettava, jotta ne ylittävät retoriikan rajat. Vakuutustoiminta on yksi alue, joka voitaisiin vapauttaa – ei ehkä juuri nyt, mutta tulevaisuudessa.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensiksi kiittää teitä laajasta tuesta, jota tässä keskustelussa on osoitettu transatlanttisen talousyhteistyön hankkeelle, ja korostaa jälleen kerran, että tämä hanke voi onnistua vain, jos kaikki toimielimet osallistuvat siihen. Neuvostolla on oma merkityksensä, samoin parlamentilla, ja komissio pyrkii myös antamaan oman panoksensa.

Haluaisin ilmaista eriävän mielipiteeni ja saada vakuuttuneeksi ne, jotka ilmaisivat huolensa tällaisesta transatlanttisesta protektionismista tai epäilynsä siitä, että maailman kaksi suurinta ja voimakkainta talousaluetta linnoittautuu yhteen. Transatlanttista talousyhteistyötä ei ole suunnattu ketään vastaan. On mielenkiintoista havaita, että tässä keskustelussa jo mainitut talousalueet ovat jo osoittaneet suurta kiinnostusta tähän työhön ja ovat jo kysyneet enemmän tai vähemmän suoraan, voisimmeko kuvitella tekevämme jotain vastaavaa muiden yhteisöjen kanssa.

Vastaukseni on aina ollut sama: haluamme odottaa ja nähdä, toimiiko kehittelemämme malli todella, sillä kaikki on vielä alkuvaiheessa. Haluaisin myös osoittaa vielä kerran, että tässä on kyse monista ulottuvuuksista. Nykyiset tärkeimmät liikealat ovat jo poistamassa esteitä. On totta, mitä Malcolm Harbour sanoi: nämä ovat kaupan esteitä. Jos niitä tarkastellaan huolellisesti, on käsittämätöntä ja uskomatonta, että olemme toimineet moisella tavalla jo vuosia. Hän on aivan oikeassa. Tämä johtuu siitä, etteivät byrokraatit pääse sopimukseen. Nyt sysäämme byrokraatit toimiin, pakotamme heidät puhumaan keskenään, laadimme heille ohjesäännöt.

Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä vielä jotain. Vaikka olen toiminut tällä alalla jo pitkään, opin jotain uutta tässä hankkeessa. Luulin aina, että kun kerran Yhdysvaltojen poliittista prosessia valvotaan Valkoisesta talosta, sen tarvitsee vain painaa nappia, ja koko hallinto ja toimeenpanevat tahot toimivat niin kuin presidentti tahtoo. Näin ei tapahdu edes Yhdysvalloissa. Eurooppa ei ole ainoa, jolla on ongelmia byrokratian liikkeelle saamisessa – yhdysvaltalaisilla on sama ongelma. Tämä onkin tärkein tehtävämme. Puhumme täällä molempien osapuolten talouden vapauttamisesta ja monien, monien miljardien eurojen tarpeettomista menoista, joiden rahat voitaisiin sijoittaa tai käyttää työpaikkojen luomiseen ja älykkään innovoinnin edistämiseen. Se on tärkein tehtävä.

Toinen ulottuvuus edellyttää asioiden tarkastelua pitkälle tulevaisuuteen. On mietittävä, voisimmeko onnistua yhteisten standardien laatimisessa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen varapuhemies ja minä sovimme, ettei ole mitään järkeä siinä, että Yhdysvallat ja Eurooppa kehittävät standardeja ja kilpailevat keskenään näistä standardeista kolmansilla markkinoilla. Tiiviimpää yhteistyöhän olisi pyrittävä ongelmien ehkäisemisen vastaisessa sääntelyssä. Tämä on yksi syy siihen, miksi käymme tiiviitä neuvotteluja nanoteknologiasta ja miksi keskustelemme biopolttoaineita koskevista normeista. Toimimme näin, jotta vastaisuudessa sitä ei tarvitsisi toistaa ja jottemme kasvaisi erilleen.

Haluaisin myös tuoda esiin oman näkemykseni. Koska suhtautumisemme poikkeaa suuresti toisistaan Atlantin eri puolilla esimerkiksi siinä, miten saadaan aikaan tuotevarmuus, voimme saavuttaa tavoitteen vain, jos valmistaudumme tunnustamaan toistemme suhtautumisen ja sääntelymenetelmät. Meidän olisi esimerkiksi tunnustettava, etteivät yhdysvaltalaiset halua yhtään sen enempää kuin mekään myrkyttää kansalaisiaan. Vastaavasti yhdysvaltalaisten olisi myönnettävä, että me emme halua yhtään sen enempää kuin hekään asettaa kansalaisiamme alttiiksi sähkölaitteiden vaaroille. Tällä tavoin saadaan aikaan tärkein perusta tuntuvan sääntelyn keskinäiselle tunnustamiselle.

Vielä kolmas ulottuvuus. Iltapäivän istunnossa keskityttiin lähes yksinomaan tähän ulottuvuuteen. Suuriin, kauaskantoisiin aiheisiin liittyy joskus globaalia politiikkaa, joka mainittiin täällä. Olen samaa mieltä Erika Mannin kanssa ja haluaisin pyytää teitä olemaan ylikuormittamatta neuvostoa, sillä meillä on puitesopimus, jossa määrätään, mitä asioita voidaan käsitellä. Täällä on mainittu useita aiheita, joista ei todellakaan ole määrätty puitesopimuksessa ja joita varten ovat muut foorumit. Kokemus on kuitenkin jo osoittanut, ettei käytännön yhteistyössä tarvitse keskustella suurista strategisista asioista, kuten maailman kauppajärjestelmän tulevaisuus, protektionismi, suhtautuminen valtion rahoittamiin sijoituksiin, elintarvikkeiden ja energian hinnat ja mahdollinen tarve säännellä rahoituspalveluja. Tätä juuri teemme. Olemme oppineet vastaamaan hyvin nopeasti ja joustavasti. Siksi en voi sulkea pois mahdollisuutta siitä, että pitkällä aikavälillä keskustelemme asioista, joista ei ole määrätty puitesopimuksessa.

Haluaisin toistaa seuraavan asian. Tämä keskustelu on innostanut minua jatkamaan samaan tapaan ja varmistamaan, että nyt onnistutaan. Meillä on yhdessä hyvät mahdollisuudet, joita emme ole edes alkaneet hyödyntää. Kun poistamme esteet, joiden vuoksi emme kykene hyödyntämään täysimääräisesti taloudellisia mahdollisuuksiamme, saamme aikaan paljon enemmän poliittisten, sosiaalisten ja ekologisten tavoitteidemme saavuttamiseksi. Tästä on loppujen lopuksi kyse.

Puhetta johti

varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Puhemies. – (PT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Maailmanlaajuiset haasteet vaikuttavat voimakkaasti tämänpäiväiseen keskusteluun. Sen sijaan, että kiistelemme menneisyyden ongelmista ja vastavuoroisen suhteen yksityiskohdista, meidän on ymmärrettävä, että EU:n väestön osuus koko maailman väestöstä on seitsemän prosenttia. Näihin jatkuvasti kasvaviin haasteisiin voidaan vastata kunnolla vain yhdellä tavalla: kahden suurimman demokraattisen vapaakauppa-alueen on yhdistettävä voimansa. Mahdollisimman tiiviille transatlanttiselle yhteistyölle ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa. Kyse ei siis ole mistään toiveikkaista pitkän aikavälin näkymistä.

Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi käynnistivät viime vuonna yhteistyönsä lupaavasti. Ne asettivat kunnianhimoiseksi tavoitteekseen luoda transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää täysipainoista yhteistyötä sekä neuvostolta että komissiolta.

Ensimmäiseksi on kartoitettava ja poistettava kaikki poliittiset ja tekniset esteet. Toiseksi on laadittava tiivis asiakirja, jossa kansalle kerrotaan yhteistyön keskeisimmistä syistä ja sen tarjoamista eduista.

Lopuksi totean, että meidän on muistettava, että Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan parhaiten todellisen ja tuloksekkaan transatlanttisen yhdentymiskehityksen avulla.

(1) Ks. pöytäkirja.

14. Eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta 22 päivänä syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY muuttaminen (keskustelu)

  Puhemies. – (PT) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta 22 päivänä syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY muuttamisesta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, kiitän tilaisuudesta puhua kahdesta toisiinsa läheisesti liittyvästä asiasta, eurooppalaisesta yritysneuvostosta ja vastuullisista rakenneuudistuksista. Komissio pitää näitä asioita erittäin tärkeinä, ja olemme edenneet niiden parissa merkittävästi viime vuoden aikana.

Komissio katsoo, että eurooppalaisen yritysneuvoston oikeudellisen kehyksen parantaminen edellyttää yhteisön toimia. Eurooppalaisia yritysneuvostoja ei kuulla automaattisesti rakenneuudistusten yhteydessä. Direktiivin täytäntöönpanoon liittyy oikeudellista epävarmuutta, ja lisäksi työntekijöiden kansallisen ja ylikansallisen tiedottamisen ja kuulemisen sekä asiaankuuluvien direktiivien välisiä yhteyksiä on parannettava.

Kuten tiedätte, komissio käynnisti 20. helmikuuta toisen kuulemisen, jossa se keskustelee työmarkkinaosapuolten kanssa direktiivin tarkistamisesta. Tässä yhteydessä komissio ehdotti monia eri menettelytapoja, joiden avulla direktiivillä voitaisiin pyrkiä ratkaisemaan juuri mainitsemani ongelmat. Ne liittyvät lähinnä määritelmien muuttamiseen, sopimuksen puuttuessa sovellettavien sääntöjen lujittamiseen, työntekijöiden kouluttamiseen, sopimusten tarkistamiseen merkittävien muutosten, kuten fuusioiden, yhteydessä, sekä kansallisesti ja ylikansallisesti käytävää vastavuoroista vuoropuhelua koskevan järjestelmän täytäntöönpanoon.

Komissio antoi lainsäädäntöehdotuksensa tämän kuulemisen jälkeen. Näin työmarkkinaosapuolet saivat tilaisuuden keskustella aiheesta. Työmarkkinaosapuolilla on kiistatta parhaat edellytykset varmistaa, että direktiivin muuttamisen vaikutukset ovat myönteiset, ja tämä on erittäin tärkeä asia. Siksi komissio pyysi ne mukaan eurooppalaisista yritysneuvostoista käytäviin neuvotteluihin. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (ETUC) ilmoitti lopulta, ettei se voisi ryhtyä neuvottelemaan eurooppalaisista yritysneuvostoista työantajajärjestöjen kanssa. Pyysin komission puolesta jälleen kerran työmarkkinaosapuolia tekemään kaikkensa tämän toiminnan kehyksen parantamiseksi. Komissio tarkastelee parhaillaan sitä, millaisiin eri toimiin yhteisö voi ryhtyä, ottaen huomioon työmarkkinaosapuolten vastaukset ja työpanoksen.

Jos tämä arviointi osoittaa, että direktiivin tarkistaminen on paras tapa ratkaista nykyiset ongelmat, ja elleivät työmarkkinaosapuolet vastaa viimeisimpään niille esitettyyn pyyntöön, ehdotan kesällä komission jäsenille, että hyväksymme tasapainoisen lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten edut ja niiden esittämät näkemykset.

Eurooppalaiset yritysneuvostot tarvitsevat työlleen uutta pontta. Niiden on käynnistettävä todellinen ylikansallinen vuoropuhelu, ja niiden täytyy voida osallistua täysipainoisesti muutosten ennakointiin ja toteuttamiseen. Niiden on oltava voimakkaampia ja tehokkaampia. Tämä on yksi komission painopisteistä vuonna 2008, ja komissio pyrkii tekemään tässä asiassa tiivistä yhteistyötä parlamentin ja neuvoston kanssa.

Toinen asiani koskee rakenneuudistuksia. Euroopassa tapahtuvat merkittävät taloudelliset ja sosiaaliset muutokset, jotka johtuvat teknologian kehittymisestä, globalisaatiosta ja väestön ikääntymisestä, ja toimet, joihin meidän on ryhdyttävä torjuaksemme ilmaston lämpenemistä ja sen aiheuttamia ympäristöhaittoja, johtavat vääjäämättä rakenneuudistuksiin. Tilanteeseen mukautuminen on ensisijaisesti juuri yritysten tehtävä, sillä ne tuntevat markkinaolosuhteet ja teknologian ja ne kantavat rakenneuudistuspäätöksiin liittyvät riskit.

Rakenneuudistuksilla, etenkin mittavilla rakenneuudistuksilla, on niin suuret sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset vaikutukset, että alihankkijoiden, yritysten, työntekijöiden ja niiden edustajien täytyy saada sanoa sanansa mukautumisen eri vaiheissa. Talouden muutoksiin sopeutuminen edellyttää samoista syistä myös julkisia toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan yleinen kehys taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseksi, tukemaan rakenneuudistusvalmistelujen ennakointia kohdennetusti ja toteuttamaan rakenneuudistukset sosiaalisesti vastuullisella tavalla.

Rakenneuudistukset vaikuttavat ensisijaisesti paitsi kyseessä oleviin alueisiin myös yrityksiin. Niiden on toisaalta kyettävä kehittymään nopeasti ja säilyttämään kilpailukykynsä, ja toisaalta niiden on kannettava sosiaalinen ja alueellinen vastuunsa ennakoimalla muutoksia ja varmistamalla, että asianosaisille tiedotetaan asiasta kunnolla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sekä ennen kaikkea ottamalla käyttöön mekanismeja, joilla työntekijöitä ja alueita valmistellaan tuleviin rakenneuudistuksiin.

Työmarkkinaosapuolet sopivat vuonna 2003 nämä vaatimukset täyttävästä yleisestä kehyksestä. Tämän kehyksen pohjalta laadittiin direktiivejä, mutta niitä sovelletaan nykyisin harvakseltaan. Tästä syystä komissio julkistaa pian kertomuksen, jonka tavoitteena on auttaa työmarkkinaosapuolia toteuttamaan tällä alueella lisää toimia esimerkiksi panemalla nykyiset suuntaviivat tehokkaammin täytäntöön, laajentamalla periaatteiden soveltamisalaa ja etsimällä ratkaisuja nykyisiin vakaviin ongelmiin.

Haluan korostaa, että komissio on valmis tekemään parlamentin kanssa mahdollisimman tiivistä yhteistyötä näiden kummankin hyvin tärkeän asian eli eurooppalaisten yritysneuvostojen ja rakenneuudistusten parissa sekä ennen kaikkea sosiaalipoliittisen ohjelman parissa, joka onkin jo sitten tämänpäiväisen keskustelunaiheemme ulkopuolella.

  Philip Bushill-Matthews, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron monesta eri syystä, paitsi Euroopan parlamentin suurimman poliittisen ryhmän koordinaattorina myös henkilönä, joka toimi keskeisessä tehtävässä, kun tätä asiaa käsiteltiin edellisellä toimikaudella, ja ennen kaikkea henkilönä, joka on perustanut aiemman uransa aikana yritysneuvostoja moniin eri yrityksiin. Uskon vakaasti tiedotuksen ja kuulemisen kehittämiseen ja tiedän, mikä toimii ja mikä ei – olen siis tämän ajattelutavan todellinen puolustaja.

Arvoisa komission jäsen, olisi äärimmäisen ironista, että tällaisessa asiassa, jossa on ennen kaikkea kyse sosiaalisesta vuoropuhelusta ja kahden eri osapuolen kokoontumisesta yhteen, ajauduttaisiin umpikujaan heti alkuvaiheessa siksi, että EAY kieltäytyy istumasta neuvottelupöytään. Kiitän teitä siitä, että olette yrittänyt ja että yritätte edelleen käynnistää neuvottelut. Jos kuitenkin toteatte, että lainsäädäntö otetaan käyttöön joka tapauksessa, vaikkei vuoropuhelua käytäisi, miten tällöin kannustatte kumpaakin osapuolta istumaan neuvottelupöytään? Miten tällöin toista osapuolta rangaistaan siitä, ettei se ole suostunut neuvottelemaan? Arvoisa komission jäsen, kun tarkastelette vaihtoehtojanne, mielestäni oikea ratkaisu olisi se – ja ehdotan tätä raskain mielin – että kaikissa ehdotuksissanne näkyisi, että toinen osapuoli oli valmis keskustelemaan ja toinen taas ei.

Totean lopuksi, että kun globalisaatio kiihtyy ja yritysten on toteutettava rakenneuudistuksia pysyäkseen menossa mukana, tiedottamista ja kuulemista koskevat kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä. Olemme kuitenkin saaneet huomata, kuinka sosiaalinen vuoropuhelu epäonnistuu, kuinka sosiaalinen kumppanuus epäonnistuu ja kuinka juuri ne, joiden pitäisi näyttää tietä, epäonnistuvat. Kieltäytyessään neuvottelemasta eurooppalaiset ammattiliitot paitsi epäonnistuivat itse myös pettivät työntekijät, joita ne väittävät edustavansa. Kun tämä asia tulee viimein Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, meidän Euroopan parlamentin jäsenten on pidettävä huolta siitä, ettemme epäonnistu.

  Harlem Désir, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kun eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva direktiivi hyväksyttiin vuonna 1994, se oli uraauurtava säädös. Vaikka siinä asetettiinkin vain vähimmäisvaatimukset, se tarjosi yhteisönlaajuisten yhtiöiden työntekijöille oikeuden saada tietoa ja tulla kuulluiksi ja se oli yksi eurooppalaisen työlainsäädännön kulmakivistä. Se on kuitenkin jäänyt jälkeen liike-elämässä tapahtuneista muutoksista, yhtiöiden johdon taloudellisista painopisteistä sekä muista tämän jälkeen hyväksytyistä direktiiveistä, jotka koskevat työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan. Direktiiviä on siis ehdottomasti tarkistettava, jotta voidaan varmistaa, että yhteisönlaajuisissa yhtiöissä työntekijöille tiedotetaan asioista hyvissä ajoin ja että niissä järjestetään laadukkaat kuulemisprosessit, ja jotta näin voitaisiin löytää vaihtoehtoja rakenneuudistuksille, toimipaikkojen sulkemisille ja joukkoirtisanomisille.

Olemme nähneet muutaman viime vuoden aikana aivan liian usein tapauksia, joissa joukkoirtisanomisista on päätetty äkillisesti, ilman että työntekijöitä on todella kuultu tai että heidän edustajansa ovat todella saaneet sanansa sanottua. Joskus työntekijät kuulevat tulevasta irtisanomisestaan radiosta. Heidän edustajilleen ilmoitetaan asiasta vain muutama minuutti ennen päätöksen julkistamista, joka tehdään usein pörssin aukeamisaikaan.

Kaikki tämä tuo selvästi esiin sen, että direktiiviä on tarkistettava pikaisesti. Tästä tarkistuksesta säädettiin jo alkuperäisessä direktiivissä, ja tämän direktiivin mekanismeja olisi pitänyt päivittää jo vuonna 2000. Siitä lähtien BusinessEurope – eli Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö UNICE, joksi sitä tuolloin kutsuttiin – on tehnyt kaikkensa estääkseen direktiivin tarkistamisen ja pitääkseen huolen siitä, etteivät kuulemiset ole johtaneet mihinkään.

Hyvät parlamentin jäsenet, hyvä Philip Bushill-Matthews, toimin vuonna 2001 yhdessä muiden jäsenten kanssa Euroopan parlamentin esittelijänä ja vaikutin vuonna 2007 omalta osaltani siihen, että Euroopan parlamentin suuri enemmistö hyväksyi tämän direktiivin tarkistamista koskevan kunnianhimoisen pyynnön, enkä voi siksi hyväksyä Euroopan ammatillista yhteistyöjärjestöä kohtaan esitettyä kritiikkiä. EAY on vilpitön ja valmis neuvottelemaan. Ellei tämä kuuleminen, elleivät nämä neuvottelut johda mihinkään, komissio voi käyttää aloiteoikeuttaan. Komissiolla on yksinomainen oikeus tehdä aloitteita, ja me kunnioitamme tätä. Tämä oikeus tuo kuitenkin komissiolle myös vastuuta: sen vastuulla on ajaa EU:n yleistä etua, pitää huolta siitä, ettei EU joudu yksityisten etujen panttivangiksi, ja varmistaa, että eurooppalaiset työntekijät voivat luottaa siihen, että komissio puolustaa heidän oikeuttaan tulla kuulluiksi ja saada tietoa ajoissa, niin että suurissa yhteisön laajuisissa yhtiöissä voidaan käydä aitoa eurooppalaista sosiaalista vuoropuhelua.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on varsin myönteistä, että komissio on tuonut tietoisuuteen ongelmat, jotka liittyvät eurooppalaisiin yritysneuvostoihin – siihen, että työntekijöitä on kuultava ja heille on tiedotettava tilanteissa, joissa todelliset taloudelliset rakenneuudistukset ovat välttämättömiä maailmanlaajuisten olosuhteiden vuoksi.

Olen täysin samaa mieltä edellisen, vasemmalla istuvan puhujan kanssa siitä, että työntekijöiden kuuleminen on hyvin tärkeää. Kuuleminen ei ole kuitenkaan ainut tärkeä asia: myös rakentava ja myönteinen tiedottaminen on hyvin tärkeää. Täällä onkin korostettu kovasti tarvetta käydä sosiaalista vuoropuhelua.

Euroopan unionissa ei kuitenkaan ole nykyisin enää vain 15:ttä vanhaa demokraattista jäsenvaltiota, vaan meitä on 27, ja esimerkiksi kotimaassani vain noin viisi prosenttia työvoimasta kuuluu ammattiliittoihin, jotka ovat luonnollisestikin sosiaalisen vuoropuhelun toinen osapuoli. Työntekijät eivät kuulu ammattiliittoihin omasta vapaasta tahdostaan. Heillä on tähän omat syynsä, ja yksi niistä on epäilemättä se, etteivät he usko ammattiliitoilla olevan riittävästi vaikutusvaltaa heidän etujensa suojelemiseksi.

Laatiessaan nyt oikeudellista kehystä ja lainsäädäntöä komission pitäisi ottaa huomioon, että monessa maassa on vastaavanlainen tilanne. Pyydän, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota, sillä muutoin lopputuloksena on säädös, joka ei toimi monessakaan jäsenvaltiossa ja jota ei voida siksi soveltaa.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, puhun nyt riippumattoman, itsenäisen ”Solidarisuus”-ammattiliiton jäsenenä muiden ammattiliittoni jäsenten puolesta. Työnantajat vitkuttelevat vuoropuhelun käynnistämisen suhteen. Vuoropuhelu on ammattiliittojen jäsenten etu ja hyväksi myös työympäristölle.

Direktiiviä 94/45/EY ei ole sovellettu enää pitkään aikaan eikä sitä ole yhdenmukaistettu EU:n muiden direktiivien, etenkään eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta annetun direktiivin 2001/86/EY kanssa. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yleinen kehys, jota sovelletaan työntekijöille tiedottamiseen ja heidän kuulemiseensa Euroopan yhteisössä. Myöskään sitä, millaisessa tehtävässä ammattiliitot toimivat eurooppalaisia yritysneuvostoja perustettaessa ja niiden toiminnassa, ei ole määritelty kunnolla. Niiden perustamismenettelyt ovat monimutkaiset, ja siksi kaikista mahdollisesti perustettavista on perustettu vain kolmannes.

Koska tiedottamista ja kuulemista ei ole määritelty tarkkaan, työntekijöiden on hyvin vaikeaa saada tietoja etenkin yritysten yksityistämisten ja yritysostojen yhteydessä. Odotamme, että tätä lainsäädäntöä tarkistetaan pikaisesti.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, olen äärimmäisen iloinen, että Euroopan sosiaalipolitiikassa nähty odotusvaihe on päättymässä. Tämän olikin jo korkea aika tapahtua. Ammattiliittojen ja eurooppalaisten työnantajien keskusliiton väliset neuvottelut tuomittiin epäonnistumaan, kun toinen osapuoli kieltäytyi ehdottomasti suostumasta tarkistuksiin. Lykätessään tätä keskeistä lainsäädäntöhanketta komissio on antanut kansalle sen käsityksen, että se jatkaa sitkeästi sisämarkkinoiden kehittämistä liberaalin mallin mukaisesti eikä tee mitään Euroopan sosiaalisen mallin eteen.

Sosiaalisesta Euroopasta puhuminen ei vielä riitä, vaan ihmiset haluavat konkreettisia toimia. On ollut jo pitkään selvää, että tuhannen työntekijän vähimmäismäärä on aivan liian suuri, jotta se voisi edustaa työntekijöitä riittävän hyvin yhtiöiden hallintotilanteen muuttuessa jatkuvasti eri puolilla Eurooppaa.

On myös selvää, etteivät eurooppalaiset yritysneuvostot kykene hoitamaan edustustehtäväänsä kunnolla, jos niille tiedotetaan liian myöhään fuusioista, yritysten myynneistä tai osittaisista myynneistä. Jos komissio on vakuuttunut siitä, että Tanskan joustoturvamalli sopii erityisen hyvin EU:n työllisyysstrategiaan, silloin sen pitäisi tietenkin myös varmistaa, että Euroopan unioniin luodaan edellytykset tukea Tanskan työmarkkinamallia, jolla tarkoitan työntekijöiden tehokasta edustusta.

Silloin komission on myös lujitettava ammattiliittojen oikeuksia eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevassa tarkistetussa direktiivissä. Lisäksi komission pitäisi varmistaa Euroopan avoimuusaloitteen ja yritysjohdon valvontaa koskevan säännöstön mukaisesti, että kaikki yhtiöt, joihin eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä sovelletaan, todella perustavat eurooppalaisia yritysneuvostoja. Voin puhua vain omasta kotimaastani: vain 30 prosenttia yhtiöistä, joiden pääkonttori sijaitsee Saksassa ja joiden olisi pitänyt perustaa yritysneuvostoja, on tehnyt niin. EU:n työlainsäädännön kiertämisen on johdettava seurauksiin! Tämä on komissiolle todellinen haaste.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, komissio julkisti kahdeksan vuotta sitten kertomuksen, josta säädettiin eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevassa, vuonna 1994 annetussa direktiivissä ja jossa todettiin, että joissakin tapauksissa tämän tekstin soveltaminen vaikutti – lainaan suoraan – ”takaavan vain hyvin alhaisen tasoisen kansainvälisen tiedottamisen ja kuulemisen”. Lopuksi tekstissä todettiin – lainaan jälleen – että ”komissio tekee sopivalla hetkellä päätöksen direktiivin mahdollisesta uudelleentarkastelusta”. Tästä on nyt kulunut kahdeksan vuotta. Neljä vuotta kului, eikä mitään tapahtunut. Vuonna 2004 komissio käynnisti vihdoin työmarkkinaosapuolten kuulemisen ensimmäisen vaiheen. Neljä vuotta valui jälleen hukkaan, vaikka kaikkien osapuolten kannat olivat tiedossa eivätkä ne olleet muuttuneet.

Työnantajajärjestöjen mukaan direktiivin tarkistaminen oli turhaa, kun taas ammattiliitot pitivät sitä välttämättömänä. Lisään vielä, että komissio totesi itse, että vuonna 2006 vain kolmasosa yhtiöistä oli perustanut eurooppalaisen yritysneuvoston, että 20 prosenttia perustetuista yritysneuvostoista oli kuultu vasta johdon päätösten julkistamisen jälkeen ja että 30 prosenttia ei ollut kuultu lainkaan. Tänä aikana fuusioiden, rakenneuudistusten ja tuotannonsiirtojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti.

Olemme vasta nyt heräämässä tästä tuomittavasta horroksesta. Ehdotuksia on esitetty. Ne ovat itse asiassa niin vaatimattomia, että tarkistamista vastustanut BusinessEurope on ilahtunut siitä, että ne ovat sen omien sanojen mukaan pikemminkin innoittavia kuin ohjaavia, mutta ainakin keskustelu saadaan nyt käynnistettyä. Pallo on nyt parlamentilla, eikä parlamentin tarvitse aloittaa aivan alusta. Muistutan, että Euroopan parlamentti hyväksyi vuonna 2001 PPE-DE-ryhmään kuuluneen Winfried Menradin mietinnön tästä aiheesta. Siinä direktiivin täytäntöönpanon todettiin edellyttävän muun muassa asianmukaisia kansallisia ja EU:n pakotteita, ellei direktiiviä noudateta, eli tarkoin määriteltyjä ja raskaita pakotteita, oikeutta lykätä johdon päätöksen hyväksymistä työntekijöiden edustajien pyynnöstä sekä ammattiyhdistysten aiempaa merkittävämpää asemaa.

Ryhmämme kannattaa sitä, että jatkamme PPE-DE-ryhmän vanhan, vuonna 2001 hyväksytyn mietinnön ehdotusten käsittelyä. Lisäksi ryhmämme ehdottaa, että nämä ehdotukset, erityisesti kahta asiaa koskevat ehdotukset, muotoiltaisiin tarkemmin. Ensinnäkin eurooppalaisten yritysneuvostojen täytyy voida saada käsiinsä yhtiön strategisia tietoja, jotta kuuleminen ei olisi pelkkä muodollisuus. Lisäksi niillä pitää olla ennen kaikkea oikeus keskeyttää kaikki rakenneuudistussuunnitelmat: sen lisäksi, että niiden pitää voida siirtää määräaikoja, niiden täytyy voida tehdä vasta-arvioita, esittää vastaehdotuksia ja osallistua todellisiin neuvotteluihin. Meillä on vain vähän aikaa: parlamentin toimikausi lähenee loppuaan. Katson, että totuuden hetki on koittanut.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, lähestyn aihetta jokseenkin erilaisella tavalla kuin kollegani Philip Bushill-Matthews. Olen hänen kanssaan samaa mieltä monista asioista, kuten siitä, että rajat ylittävien fuusioiden, tuotannonsiirtojen ja rakenneuudistusten seurauksena ja globalisaation kiihtyessä tiedottamista ja kuulemista tarvitaan yhä enemmän.

Tällä hetkellä noin 145:ttä miljoonaa työntekijää edustaa noin 800–820 eurooppalaista yritysneuvostoa. Katson, että yhteiskuntalähtöisessä markkinataloudessa työntekijöiden etuja on suojeltava mahdollisimman tehokkaasti, sillä ne voivat taata työmarkkinoiden rauhan ja vakauden.

Arvoisa puhemies, juuri tästä syystä eurooppalaiset yritysneuvostot ovat minulle hyvin tärkeitä. Työnantajien ja työntekijöiden on päästävä sopimukseen, ja kehotankin työntekijöitä jatkamaan pyrkimyksiään saada tällainen sopimus aikaan. Jos heidän on kuitenkin palattava neuvottelupöytään, työnantajien on esitettävä tarjous, jonka pohjalta neuvotteluihin voidaan ryhtyä.

Kannatan täysin sitä, minkä puolesta äänestimme vuonna 2001 hyväksyessämme kollegani, Winfried Menradin mietinnön. Mitä oikein totesimme tuolloin? Totesimme, että käyttöön oli otettava uutta lainsäädäntöä, jolla turvattaisiin tietojen antaminen aikaisemmassa vaiheessa oikeaan aikaan, ja kuulemisprosessin kehittäminen, jolla rajoitettaisiin työntekijöiden määrää eurooppalaisissa yritysneuvostoissa, minkä myötä käyttöön otettaisiin lisää erilaisia ja aiempaa toimivampia seuraamuksia siltä varalta, ettei lainsäädäntö toimisi kunnolla, ja millä parannettaisiin eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaolosuhteita.

Arvoisa puhemies, kehotan kaikkia käymään neuvottelupöytään. Arvoisa komission jäsen Špidla, ellei näin käy, teidän tehtävänänne on varmistaa, että tämä uusi teksti laaditaan tänä vuonna. Kiitos.

  Puhemies. – (PT) Hyvät parlamentin jäsenet, meillä on aikataulua koskeva ongelma, sillä neuvoston edustajan on tarkoitus käyttää puheenvuoro seuraavassa keskustelussa ja hänen on lähdettävä tiettyyn aikaan. Pahoittelen siksi, että minun on vaadittava tiukasti teitä noudattamaan teille annettua puheaikaa.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, kaikki näyttävät olevan samaa mieltä siitä, että tämä on tärkeä direktiivi. Etenkin rakenneuudistusten yleistyessä on tärkeää, että tiedottaminen ja kuuleminen toimivat kunnolla. Olen myös samaa mieltä komission ja komission jäsenen Špidlan kanssa siitä, ettei direktiivi toimi nykyisellään riittävän hyvin. Parannuksia tarvitaan. Tiedämme, että suuria rakenneuudistuksia on toteutettu ilman minkäänlaista kuulemista ja tiedottamista.

Olen myös samaa mieltä siitä, että oli aivan oikein jättää tämä asia työmarkkinaosapuolille. Nykytilanteessa on kuitenkin epätodennäköistä, että saamme aikaan minkäänlaista direktiiviä parlamentin tämän toimikauden aikana. Jos toinen osapuoli käyttää neuvotteluja vain prosessin pitkittämiseen eikä sopimukseen päästä yhdeksän kuukauden jälkeen, emme saa aikaan direktiiviä emmekä minkäänlaista muutosta. Tässä tapauksessa on selvästi vaara käydä niin. Siksi toinen osapuoli on vetäytynyt neuvotteluista. Vaarana on selvästikin se, että tämä on vain vitkastelua.

Tällainen on tämänhetkinen tilanne, ja siksi komission on nyt toimittava. Olemme tässä tilanteessa siksi, ettei neuvotteluissa ole onnistuttu. Siispä komission on esitettävä ehdotus komission jäsenen Špidlan mainitsemien periaatteiden ja hänen tekemänsä analyysin pohjalta. Me parlamentissa lupaamme puolestamme – kuten keskustelimme jo koordinaattoreiden kokouksessa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa – että teemme parhaamme saadaksemme aikaan direktiivin, joka voidaan saada valmiiksi jo parlamentin tämän toimikauden aikana. Juuri tämä on nyt tärkeää. Komission on toimittava.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aluksi komissiota työstä, jota se on tehnyt työmarkkinaosapuolten kanssa eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamiseksi. Katson kuitenkin, että EU:n retoriikan ja kansalaisten päivittäisen elämän väliset erot ovat osaltaan heikentäneet merkittävästi johdon ja työntekijöiden välistä luottamusta.

Näiden osapuolten välistä luottamusta on nyt hyvin tärkeää parantaa EU:n kilpailukyvyn lisäämiseksi ja eurooppalaisen yhteisvastuun kehittämiseksi. Luottamus kasvaa, kun sosiaalista vuoropuhelua lisätään, ja mitä enemmän sosiaalista vuoropuhelua käydään, sitä avoimemmin sopeutus- ja rakenneuudistusprosesseista tehdään päätöksiä.

Parantamalla työnantajien ja työntekijöiden välistä tiedonkulkua autamme ihmisiä ymmärtämään paremmin kansainvälisten ilmiöiden vaikutuksia ja kannustamme kumpaakin osapuolta etsimään yhdessä ratkaisuja rakenneuudistusprosesseihin. Tästä syystä meidän on tarkistettava ja nykyaikaistettava työntekijöiden kuulemiseen ja heidän osallistumiseensa liittyviä oikeudellisia mekanismeja, jotta saamme aikaan oikeudellisen kehyksen, joka edistää jäsentynyttä sosiaalista vuoropuhelua.

Kehotan siksi Euroopan ammatillista yhteistyöjärjestöä punnitsemaan uudelleen kantaansa, istumaan neuvottelupöytään ja tarkastelemaan tätä direktiiviluonnosta yhdessä työnantajien edustajien kanssa. Ellei tämä onnistu, tilanne on mielestäni valitettava, mutta minun on myös todettava, että komission on kannettava vastuunsa ja että olisi hyvä, jos tämän direktiivin tarkistusprosessi saataisiin päätökseen ennen tämän parlamentin ja tämän komission toimikausien loppua.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kun komissio pyytää eurooppalaisilta työmarkkinaosapuolilta, että ne ”yrittäisivät uudelleen” päästä keskenään sopuun, se paljastaa, ettei se tunne kunnolla poliittista todellisuutta. Työntekijäpuoli ei halua osallistua, eikä komissio ymmärrä, miksi työmarkkinapoliittinen mekanismi toimii niin huonosti.

Kun teollisuuden toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja edellyttää nopeaa sopeutumista, yksimielisyyttä edellyttävä päätöksenteko, josta esimerkkinä voidaan mainita BusinessEurope, on epäkäytännöllistä. Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestössähän (ITUC) tehdään nimittäin päätöksiä määräenemmistöllä, mikä mahdollistaa joustavuuden ja muutokset. Juuri tämän työmarkkinapoliittisen päätöksentekomekanismin ansiosta muun muassa Helmut Kohl ja Euroopan parlamentti saivat vuonna 1994 aikaan eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin, mutta silloinkin päätettiin, että direktiiviä tarkistettaisiin ja mukautettaisiin edelleen viiden vuoden päästä. Nyt eletään vuotta 2008, ja komissio haluaa jälleen käynnistää neuvottelut, jotka jatkuvat vääjäämättä tämän vaalikauden jälkeenkin, vaikka työntekijäpuoli ei haluakaan neuvotella tai ei kykene neuvottelemaan oman sisäisen päätöksentekomekanisminsa vuoksi.

Yhteenvetona totean teille, että tilanne on täysin sama kuin vuonna 1994. Haluammeko kehittää eurooppalaisen yritysneuvoston kaltaista äärimmäisen tärkeää välinettä, josta komission jäsen Barroso on puhunut täällä täysistunnossa, vai haluammeko vain teeskennellä, että halusimme tarkistuksen joka tapauksessa ja että viime kädessä se epäonnistui olosuhteiden pakosta, kuten muiden sosiaaliasioiden kohdalla on niin kovin usein käynyt?

Jos vastaus on jälkimmäinen, emme käytä asiaan ja paremman ratkaisun etsimiseen riittävästi voimavarojamme, ja tällöin sosiaali- ja työllisyysalan toimiemme tulokset jäävät tällä vaalikaudella kaiken kaikkiaan vielä heikommiksi. Näin ei saa käydä!

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos. Jos ymmärsin teidät oikein – ja toivon, että ymmärsin teidät oikein enkä sekoittanut toiveitani ja todellisuutta – ymmärsin, että aiotte ryhtyä tähän taisteluun ettekä aio luopua aloiteoikeudestanne. Ymmärsin, että yritätte varmistaa, että ennen kuin tämä parlamentti ja tämä komissio päättävät työnsä, olemme saaneet viimein, kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen aikaan uuden eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin. Direktiivi oli aikoinaan hyvä säädös, mutta nyt se on jäänyt muutosten jalkoihin.

Arvoisa komission jäsen, jos näin todella on, saatte täyden tukemme, saatte täyden tukeni, sillä katson, että teillä on oikeus ja velvollisuus pitää kiinni komission aloiteoikeudesta, kun toinen osapuolista ei halua, että tätä direktiiviä tarkistetaan, vaikka se on selvästikin tarpeen. Se on tarpeen, koska kyse on yleisestä edusta. EU:n työntekijät ovat hyvin vihaisia – syystäkin.

Arvoisa komission jäsen, luonani kävi tänä aamuna joukko työntekijöitä. He työskentelevät Valladolidissa toimivassa tehtaassa nimeltä Smurfit Kappa, joka aiotaan sulkea ensi kuussa. Työntekijät lukivat asiasta sanomalehdestä eivätkä tiedä, miksi tehdas suljetaan, sillä kyseessä on kannattava liiketoiminta. He eivät edes tiedä, ketkä yritystä johtavat, sillä yritys kuuluu monialayhtiöön, eikä kukaan enää tiedä, keitä osakkaat ovat.

Arvoisa komission jäsen, nämä työntekijät pyytävät turvaa, ja EU:n on tarjottava sitä heille. Sen on annettava heille selitys, sen on annettava heille oikeus saada tietoa ja tulla kuulluiksi. Rakenneuudistuksia ei saa toteuttaa ilman sosiaalista vuoropuhelua. Sosiaalinen vuoropuhelu on ehdottoman tärkeää, ja ongelmat on ehdottomasti ratkaistava.

Tiedän, ettei tämä ole teille helppoa. Se ei ole helppoa komission kollegiolle eikä neuvostolle. Arvoisa komission jäsen, jos kuitenkin valitsette tämän tien, saatte täyden tukemme. Kaikkia taisteluja ei voi aina voittaa, mutta tärkeimpien asioiden puolesta on taisteltava, ja siksi tämä taistelu on käytävä.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vaikuttaa siltä, että komissio antaa jälleen kerran tyhjiä lupauksia sosiaalisesta Euroopasta. Olette vastuussa siitä, ettei meillä ole vieläkään yritysneuvostojen uudistamista koskevaa ehdotusta, sillä juuri komissio – eikä kukaan muu – sivuuttaa EAY:n ilmoituksen siitä, ettei se halua käynnistää neuvotteluja BusinessEuropen kanssa, ellei kyse ole todellisista neuvotteluista. Olette kehittämässä täysin uusia pelisääntöjä, sillä perustamissopimuksen 138 artiklassa ei määrätä kuulemisprosessin kolmannesta vaiheesta. Tällaista vaihetta ei ole koskaan ollutkaan. Komission taktiikka on päivänselvä: se pelaa aikaa.

Onko komissio todella asettumassa jälleen työnantajien puolelle? Yleisesti ottaen kukaan ei halua, että yritysneuvostoja uudistetaan merkittävästi – etenkään ennen Euroopan parlamentin seuraavia vaaleja. Muistutan teille, että jo Jacques Delors esitti meille ehdotuksen vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun työnantajat olivat kieltäytyneet neuvottelemasta. Olisitte voinut tehdä samoin. Kesäkuun loppu on aivan liian myöhäinen ajankohta, puhumattakaan siitä, että ”tasapainoisella ehdotuksella” tarkoitetaan jotakin aivan muuta.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Špidlaa hänen julkilausumastaan ja siitä, että hän aikoo uudistaa eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä. Meidän on kuitenkin asetettava määräaikoja ja ryhdyttävä kiireesti toimiin, jos haluamme saada vakuutettua EU:n kansalaiset, EU:n työntekijät, siitä, että Euroopan unionissa on kyse muustakin kuin yhteismarkkinoista.

Minun on todettava, että on epäloogista, että PPE-DE-ryhmän jäsenet syyttävät EAY:tä siitä, että se on kieltäytynyt neuvottelemasta. Juuri EAY, ammattiliitot ja työntekijät hyötyisivät siitä, että eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä tarkistettaisiin kunnolla. Asiasta on puhuttu paljon hölynpölyä. Jos EAY uskoisi, että neuvotteluilla voidaan saada edistystä aikaan, sen edustajat olisivat neuvottelemassa. EAY ei ole kuitenkaan valmis osallistumaan yhdeksän kuukauden mittaisiin kulissineuvotteluihin, joiden päätteeksi työnantajat kääntävät selkänsä.

Siksi mielestäni on ehdottoman tärkeää, että komissio esittää ehdotuksen viipymättä.

  Pier Antonio Panzeri (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvä komission jäsen, uskon, että jopa te ymmärrätte, että on ilmeisen ristiriitaista sanoa, että direktiivin tarkistaminen on yksi komission painopisteistä, ja toimia sitten toisin. Tarvitsette lisää rohkeutta ja määrätietoisuutta, ettekä saa antaa tuloksettomien neuvottelujen vaikuttaa toimiinne, sillä tuloksettomuus ei johdu EAY:stä vaan ihmisistä, jotka teeskentelevät haluavansa neuvotella mutta hukkaavat todellisuudessa vain aikaa.

Teidän pitäisi ottaa lisää vastuuta kahdesta syystä. Ensimmäinen niistä koskee toimintatapaa. Emme voi lopettaa tähän. Komission on puolustettava päätöksentekovaltaansa. Toinen syy on poliittinen: tiedätte, että nykyinen lainsäädäntö tekee kompromissitarkistukset tehottomiksi. Direktiiviä on tarkistettava, jotta voimme paitsi pyrkiä alkuperäisiin tavoitteisiin myös varmistaa, että meillä on paremmat edellytykset tarttua nykyajan haasteisiin.

Arvoisa komission jäsen, tästä syystä kehotan teitä osoittamaan selvästi, että teillä on rohkeutta tehdä päätöksiä!

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva direktiivi on peräisin vuodelta 1994. Tämän jälkeen maailmantaloudessa on ilmennyt uusia haasteita ja Euroopan unioniin on liittynyt uusia jäsenvaltioita, joista yksi on kotimaani Puola. Siksi tätä direktiiviä on tarkistettava kiireesti. Myös Lissabonin sopimus edellyttää direktiivin muuttamista, koska siinä sosiaalinen vuoropuhelu asetetaan tärkeälle sijalle. Lisäksi perusoikeuskirja edellyttää tämän direktiivin tarkistamista, sillä sen 27 artiklassa määrätään, että ”työntekijöille tai heidän edustajilleen on […] taattava mahdollisuus saada […] tietoa ja tulla kuulluksi”.

Siksi uudella direktiivillä pitäisi parantaa olemassa olevia mekanismeja ja ottaa käyttöön uusia välttämättömiä mekanismeja, joiden avulla olisi helpompaa purkaa organisaatioiden muutoksiin, kuten yritysten jakamiseen tai fuusioihin, joukkoirtisanomisiin ja ennen kaikkea EU:ssa toimivien yritysten ja laitosten toiminnan siirtämiseen liittyviä paineita.

Olen varma siitä, että jos tällaisista ikävistä toimenpiteistä tiedotettaisiin aikaisemmin, työmarkkinoiden paineita voitaisiin purkaa ja tämä yhtenäistäisi Euroopan unionin kehitystä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, monikansalliset yhtiöt toteuttavat EU:n eri jäsenvaltioissa, myös kotimaassani Portugalissa, rakenneuudistuksia, fuusioita sekä tuotannon osittaisia ja täydellisiä siirtoja kunnioittamatta työntekijöiden oikeuksia, keskustelematta ammattiliittojen kanssa – kuten täällä on jo moneen kertaan mainittu – ja jopa järjestämättä asiasta minkäänlaista suoraa tiedotusta.

Tämän direktiivin tarkistamista on odotettu jo pitkään, ja se on tarpeen, jotta työntekijöiden oikeuksia voidaan suojella. Se, että uudessa direktiivissä säädetään tiedottamista koskevista takeista, ei vielä riitä: direktiivin on tarjottava myös takeet, jotka koskevat työntekijöiden, heidän edustajiensa ja ammattiliittojen osallistumista koko prosessiin, sekä takeet, joilla turvataan se, että työntekijöillä on myös oikeus osoittaa mieltään ja vastustaa suunnitelmia ja että he voivat käyttää tarvittaessa myös veto-oikeutta, jos rakenneuudistukset tai tuotannonsiirrot rikkovat heidän oikeuksiaan, alueellisia oikeuksia tai maiden oikeuksia. Arvoisa komission jäsen, tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, ja siksi haasteenanne on olla pitkittämättä tätä prosessia enää yhtään.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulla ei ole käytettävissäni riittävästi aikaa voidakseni vastata yksityiskohtaisesti. Käsittelen kuitenkin tärkeimpiä kysymyksiä. Niistä ensimmäinen koskee työmarkkinaosapuolten kantaa. Uskon vakaasti, että työmarkkinaosapuolilla on parhaat mahdolliset edellytykset osallistua suoraan tällaisen muutoksen toteuttamiseen. Toisaalta komissiolla on oma turvattu aloiteoikeutensa, eikä direktiiviehdotusta esitetty tietenkään kevytmielisesti, vaan se perustui nykytilannetta koskevaan arvioon ja tähän mennessä saatuihin kokemuksiin. Siksi komissio ei anna työmarkkinaosapuolten toiminnan estää itseään toimimasta. Tästä huolimatta katson, että on ja että oli asianmukaista kehottaa työmarkkinaosapuolia osallistumaan vielä viimeisen kerran.

Keskustelussa mainittiin, että ehdotuksella ilmeisesti rangaistaan tiettyjä työmarkkinaosapuolia. Haluan vastata, että elämme oikeusvaltiossa emmekä voi siksi rangaista ketään omien oikeuksiensa käyttämisestä. Tämä tarkoittaa, että jos yksi työmarkkinaosapuoli käyttää oikeuttaan kieltäytyä neuvottelemasta, asia ei saa vaikuttaa kyseisten neuvottelujen etenemiseen. Haluan korostaa, että aikaisemmin juuri työnantajat keskeyttivät neuvottelut eivätkä suostuneet neuvottelemaan. Siispä työmarkkinaosapuolilla on oikeutensa, ja ne voivat käyttää näitä oikeuksiaan. Tällä asialla on tietenkin seurauksensa, jotka on otettava huomioon. Seuraukset on toki otettava huomioon, mutta tästä tekstistä käytävien neuvottelujen tarkoitusperiä ei voida ryhtyä arvioimaan.

Komission tavoitteena on parantaa yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä tämän parlamentin vaalikauden aikana, mikä ratkaisee tietenkin kaikki määräajat. Tavoitteenamme on tehostaa direktiiviä. Sanaan ”tasapaino” kohdistuneesta arvostelusta huolimatta uskon, että tällainen monimutkainen teksti edellyttää ehdottomasti tasapainoista lähestymistapaa.

Olen havainnut parlamentin kaikkien poliittisten ryhmien suhtautuvan asiaan innolla, mikä korostaa, jopa tässä rajallisessa muodossa, direktiivin monimutkaisuutta ja sen seuraamusten monitahoisuutta. Odotan siksi pääseväni jatkamaan parlamentin, Eurooppa-neuvoston ja työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä tämän direktiivin parantamiseen tähtäävien valmistelujen parissa.

  Puhemies. – (PT) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Tarkistaessaan eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä komission on kiinnitettävä kunnolla huomiota työntekijöiden oikeuksien suojeluun.

Työntekijöille on annettava kaikki rakenneuudistusprosessia koskevat tiedot ja mahdollisuus puuttua prosessiin ratkaisevalla tavalla sen kaikissa vaiheissa. Aivan liian usein käy niin, että työntekijät kuulevat rakenneuudistussuunnitelmista, jotka johtavat työpaikkojen määrän vähentämiseen tai heikentävät palkka- ja työehtoja, vasta sitten, kun päätökset on jo tehty. Työntekijät ansaitsevat oikeuden osallistua rakenneuudistusprosessin kaikkiin vaiheisiin ja mahdollisuuden vaikuttaa siihen tavalla, jolla suojellaan työpaikkoja ja työehtoja.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaisista yritysneuvostoista keskusteltaessa on neuvottelupöytään esitetty useita ehdotuksia, joiden tavoite on mitä parhain: niillä pyritään vahvistamaan eri osapuolten välistä osallistumista, yhteistyötä ja kumppanuutta. Samassa keskustelussa on kuitenkin tuotu jatkuvasti esiin epätaloudellinen visio, joka johtaa jalomielisistä tavoitteista huolimatta usein ehdotuksiin, jotka eivät edistä taloudellista menestystä tai turvaa työpaikkoja. Tämä koskee toimenpiteitä, joilla pyritään pelastamaan työpaikkoja, vaikka kyseinen yritys tai teollisuudenala ei olisikaan enää elinkelpoinen. Kenellekään ei tietenkään tulisi mieleenkään ehdottaa digitaalikameroiden käytön kieltämistä tai sosiaalisen lisämaksun lisäämistä tällaisten kameroiden hintaan. Silti digitaalikameroiden käytön kasvu on johtanut suoraan siihen, että ”vanhanaikaisissa” kameroissa käytettävän filmin tuotannosta on kadonnut tuhansia työpaikkoja.

Työntekijöiden mittavan osallistumisen on perustuttava työllistettävyyteen, yksilön suojeluun ja taloudellisten kriisien voittamiseen eikä visioon, jossa talouden tosiasioita pidetään pelkkänä sivuseikkana. Teknologian kehittyminen ja markkinoiden avaaminen on nähtävä tilaisuutena, ja yrityksissä käytävä vuoropuhelu on suunnattava tähän tarkoitukseen.

15. Ihmisoikeusraportti 2007 ja EU:n ihmisoikeuspolitiikka – EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet (keskustelu)

Puhetta johti

varapuhemies Marek SIWIEC

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Marco Cappaton ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (A6-0153/2008) (2007/2274(INI));

– José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran ja Véronique De Keyserin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet (A6-0138/2008) (2007/2217(INI)).

  Marco Cappato, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ihmisoikeuspolitiikka edellyttää ennen kaikkea todellista kansainvälistä päätöksentekovaltaa, jota EU:lla on. Valitettavasti aivan liian usein, esimerkiksi valiokuntamme yksimielisesti hyväksymässä mietinnössä, EU:n politiikka on itse asiassa jäsenvaltioiden politiikkaa. EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa on vaikeaa kehittää, kun jäsenvaltiot ajavat tässä määrin kansallisia etujaan.

Onnistumme kuitenkin edistymään merkittävästi poliittista tahtoa koskevissa asioissa – toisinaan Euroopan parlamentin ansiosta, vaikkei sillä olekaan kansainvälistä päätöksentekovaltaa. Esimerkkinä voidaan mainita kuolemanrangaistus: Euroopan parlamentin kolmella päätöslauselmalla turvattiin EU:n voimakas kanta kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon suhteen YK:n äänestäessä asiasta joulukuussa New Yorkissa. On myös huomattava, että parlamentti ehdotti EU:n Tiibetin-politiikkaa päätöslauselmassa, jonka ratifioimme viimeisessä istunnossamme.

Vaikka ihmisoikeusvälineitä on myös olemassa, aivan liian usein Euroopan unioni ei tunnusta niiden laillisuutta. Olemme sisällyttäneet kaikkiin yhteistyösopimuksiimme ihmisoikeuslausekkeita, mutta meillä ei ole siltikään tehokkaita valvontamekanismeja ja väliaikaista keskeyttämistä koskevia mekanismeja, vaikka tällaisilla lausekkeilla voisimme todella varmistaa, että yhteisön ulkopuolisissa maissa kunnioitetaan demokratiaa.

Eurooppalaiset ovat arvostelleet viime vuosina varsin usein Yhdysvaltoja siitä, että demokratian edistäminen sotilaallisin keinoin on tehotonta. Se pitääkin paikkansa! Meidän on kuitenkin löydettävä myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Emme voi tyytyä vain toteamaan, että aseet eivät ole toimiva ratkaisu, koska tällöin annamme periksi pasifismin ja puolueettomuuden houkutukselle. Meidän pitäisikin todeta, että kyseiseen ratkaisuun liittyy se vaara, että siitä on hyötyä diktaattoreille.

Siksi tässä mietinnössä puhutaan uudenlaisesta aseesta, väkivallattomuuden aseesta – ja olen aidosti surullinen siitä, että sosialistiryhmä on esittänyt tarkistuksen, jolla pyritään poistamaan tämä kohta. Kyse on tarkemmin sanottuna Gandhin oppien mukaisesta väkivallattomuudesta, joka on pikemminkin poliittinen väline kuin folkloristinen viittaus. Kyse on väkivallattomuudesta, joka perustuu tietoon ja oikeuksiin – oikeuksien luomiseen, niiden turvaamiseen ja siihen, että oikeutta elää suojellaan.

Näemme väkivallattomuuden tekniikkana ja siksi ehdotamme, että vuosi 2010 nimettäisiin väkivallattomuutta koskevaksi Euroopan teemavuodeksi. Ehdotamme, että Euroopan unioni, Euroopan komissio ja EU:n neuvosto kehittäisivät aktiivista politiikkaa, jolla edistetään väkivallattomuuden välineitä, autetaan toisinajattelijoita ja tuetaan demokraattista oppositiota. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jos haluamme tehdä muutakin kuin vain puolustaa muodollisesti ihmisoikeusasiakirjoja ja -tekstejä ja jos meidän on tarkoitus elvyttää ja vahvistaa ihmisoikeuksia diktatuureissa ja epädemokraattisissa valtioissa.

  Véronique De Keyser, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, ensimmäisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan matkasta Venäjälle on kulunut viisitoista vuotta, ja komissio julkisti ensimmäisen tätä aihetta koskevan tiedonantonsa kahdeksan vuotta sitten. On siis syytä kysyä, millaisen yleisen yhteenvedon voimme tehdä vaalitarkkailusta. Vastaus kuuluu: varsin myönteisen. Laadin tämän mietinnön yhdessä ja sulassa sovussa José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran kanssa, ja pyrimme korostamaan siinä vaalitarkkailuvaltuuskuntien menestystä: vaalitarkkailuvaltuuskuntien kasvavaa ammattimaisuutta, sitä, että Euroopan unioniin on syntynyt kokeneiden vaalitarkkailijoiden ryhmä – ja nämä menestystekijät ovat merkinneet sitä, että vaalitarkkailuun käytetään nyt lähes 25 prosenttia demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) talousarviosta – sekä ennen kaikkea kahden vaalitarkkailuvaltuuskunnan ansiokasta yhdistelmää. Niistä toinen on EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta, jonka työ on luonteeltaan teknisempää ja pitkäaikaisempaa, ja toinen taas parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunta, jonka työ on lyhytaikaisempaa ja poliittisempaa. Kumpaakin valtuuskuntaa johtaa Euroopan parlamentin jäsen.

Meidän on kuitenkin jatkettava eteenpäin. Tämän mietinnön tärkeimmät suositukset koskevat ennen kaikkea vaalitarkkailuvaltuuskuntien perustamista AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen (EuroLat) ja Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (EMPA) jäsenten kanssa. Tämä on kuitenkin tehtävä hyvin varovaisesti. Meidän on varmistettava, ettemme heikennä vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimaisuutta ja että ne säilyttävät eurooppalaisen leimansa. Toiseksi määrärahat on pidettävä noin 25 prosentissa EIHRD:n talousarviosta. Meidän on laadittava vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskeva vuosikertomus – tämä on erittäin tärkeää – tutkittava sähköisillä äänestysjärjestelmillä toimitettavien vaalien luotettavuutta, mikä on uusi haaste vaalitarkkailijoille, ja ennen kaikkea työskenneltävä paljon tiiviimmin seurannan parissa. Vaikeudet liittyvät juuri seurantaan, ja vaaleista on vaikeaa saada sellainen demokratiaa aidosti edistävä tekijä, joka niiden pitäisi olla. Mietinnössä kuvaillaan useita seurantatapoja, mutta mainitsen nyt vain poliittisen seurannan ja osoitan sanani nyt pääasiassa neuvostolle. Emme voi hyväksyä sitä, että kun kansanedustajat tai presidentit voittavat vaalit petollisin keinoin, EU jatkaa politiikkaansa niiden suhteen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki jatkuu tavalliseen tapaan. Lisäksi on käsittämätöntä ja katastrofaalista, että kun edustajat valitaan demokraattisesti, he eivät saa vaaleihin perustuvaa oikeutettua kunnioitusta ja legitimiteettiä. Meillä on menneisyydestä ikäviä esimerkkejä, jotka ovat johtaneet traagisiin tilanteisiin. En halua tehdä tästä oppikirjatapausta. Tämä mietintö perustuu yhteisymmärrykseen eikä ole luonteeltaan poleeminen, ja se on EU:lle erinomainen väline. EU:n ei pitäisi evätä sitä itseltään.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat todellinen menestystarina, ja katson, että useasti parjatulle EU:n ulkopolitiikalle pitäisi antaa tältä osin asianmukaista tunnustusta, sillä se lisää EU:n näkyvyyttä ja EU:n toimielinten arvovaltaa ja parantaa EU:n ulkoista imagoa.

Katson, että on perusteltua tunnustaa, että Euroopan unioni on noussut komission jäsenen Ferrero-Waldnerin toimikaudella vaalitarkkailun alalla maailmanlaajuiseen johtoasemaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien käyttämien menetelmien ja niiden tekemän työn uskottavuuden ansiosta.

Kuten Véronique De Keyser totesi, ulkoasianvaliokunta hyväksyi tämän mietinnön äänin 60 puolesta ja 0 vastaan, mikä on selvä osoitus erinomaisesta yhteistyöstä.

Katson, että meidän on lähdettävä liikkeelle kokemuksen opettamista myönteisistä asioista, muttemme saa jäädä lepäämään laakereillemme, vaikka ansaitsisimmekin sen, sillä tehtävää on vielä paljon.

Siksi mielestäni on tärkeää korostaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien loppuraporteissa esitettyjä suosituksia ja ehdotuksia unohtamatta, että ne ovat suosituksia ja ehdotuksia ja että suvereenit valtiot voivat tehdä itse päätöksen niiden täytäntöönpanosta. Mielestäni ne on kuitenkin tärkeää sisällyttää kumppaneidemme kanssa toteutettaviin ohjelmiin ja niiden kanssa käytävään vuoropuheluun.

Toinen hyvin tärkeä näkökohta on vaalitarkkailuvaltuuskuntien riippumattomuus sekä arvovalta, jonka ne ovat saaneet objektiivisuutensa, puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa ansiosta.

Tämän riippumattomuuden täytyy kuitenkin johtaa siihen, että valtuuskunnat kykenevät omaksumaan jäsenvaltioiden ja komission kanssa yhteisen kannan, jotta EU puhuu yhdellä äänellä ilman soraääniä, kuten Véronique De Keyser totesi huomauttaessaan, että ministerineuvoston kanssa on ollut joitakin ongelmia.

Euroopan unionin ja sen valtuuskuntien on tehtävä yhteistyötä muiden valtuuskuntien ja paikallisjärjestöjen kanssa.

Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että on äärimmäisen tärkeää, että komissio, joka on tehnyt tämän asian parissa erinomaista työtä, voi toimia riittävän joustavasti ja ettei liian tiukka talousarvio estä sitä hoitamasta tätä erinomaista tehtävää.

Arvoisa puhemies, yhteenvetona haluan todeta, että kannatan kaikkea, mitä tällä alalla on tehty, ja että olen siihen tyytyväinen ja annan tälle toiminnalle tukeni myös tulevaisuudessa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. – (SL) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan varsinaisen alustuspuheenvuoroni, haluan esittää yhden menettelyä koskevan huomion. Tänään istunnon alussa sanottiin, että esityslistan yhden kohdan käsittelyä on siirretty, koska neuvosto ei voi osallistua. Ottaen huomioon, miten myöhään käynnistimme keskustelun tästä aiheesta, sen siirtäminen toiseen päivään on selvästikin perusteltua, etenkin kun tämänpäiväisen istunnon esityslista on kovin täynnä. Puheenjohtajavaltion aikomuksena oli osallistua esityslistan kaikkien kohtien käsittelyyn, ja se on läsnä koko tämän kohdan käsittelyn ajan, vaikka käsittely aloitettiinkin myöhään, sillä haluamme erityisesti osoittaa tämän asian olevan hyvin tärkeä neuvostolle ja puheenjohtajavaltiolle. Ilmoitan myös, että alustuspuheenvuoroni kestää hieman pidempään kuin suunnitellut viisi minuuttia. Pyydän teiltä ymmärrystä ja yritän lyhentää päätöspuheenvuoroani keskustelun lopussa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kiitän Marco Cappatoa hänen laatimastaan mietinnöstä, joka koskee vuosittaista ihmisoikeusraporttia ja EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa. Korostan, että tapa, jolla parlamentti pyrkii edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista kansainvälisesti, on mielestämme tärkeä ja että parlamentin kriittiset näkemykset ovat tärkeä panos työhön, jota EU tekee tällä tärkeällä alalla. Neuvosto perehtyy tähän mietintöön huolella. Hyvä Marco Cappato, haluan kuitenkin puhua tänään mietintönne tietyistä keskeisistä osista.

Ensinnäkin on ilmeistä, että mietinnössänne käsitellään yhtä EU:n suurimmista haasteista ihmisoikeuksien alalla. Olemme ennen kaikkea iloisia siitä, että ihmisoikeusraportissa käsitellään myös Euroopan parlamentin toimintaa. Tätä asiaa koskevassa raportin kappaleessa tunnustetaan, että Euroopan parlamentilla on merkittävä tehtävä ihmisoikeuksien edistämisen alalla. Neuvosto pyrkii tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja erityisesti sen ulkoasiainvaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa myös tulevaisuudessa. Uskomme, että vuotuisissa raporteissa käsitellään jatkossakin Euroopan parlamentin toimia tällä alalla.

Mietinnössä pyydettiin tehostamaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä. Tältä osin minun on todettava, että olemme samaa mieltä siitä, että tällä alueella on paljon mahdollisuuksia, ja Euroopan neuvoston ja EU:n välisen yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen on tietenkin tärkeä asia. Euroopan unioni kunnioittaa Euroopan neuvoston pyrkimyksiä edistää ja suojella ihmisoikeuksia. EU kannattaa myös uskollisesti YK:n järjestelmää ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Tuemme aktiivisesti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta ja pyrimme varmistamaan, että ihmisoikeusneuvostosta tulee tehokas elin, joka käsittelee eri puolella maailmaa tapahtuneita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.

Ihmisoikeusneuvosto piti hiljattain Genevessä seitsemännen istuntonsa, joka oli EU:n kannalta menestys. Siellä hyväksyttiin kaksi tärkeintä aloitettamme, jotka koskivat Burman/Myanmarin ja Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta koskevien kysymysten erityisesittelijöiden toimikausien jatkamista. Lisäksi kaikki EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden esittämät aloitteet hyväksyttiin. Pyrimme myös varmistamaan, että Kongon demokraattisen tasavallan riippumattoman asiantuntijan toimikautta jatkettaisiin, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Myönteistä oli myös se, että tässä istunnossa päätettiin jatkaa ihmisoikeuksien puolustajien sekä väkivallatonta elämää koskevan naisten oikeuden puolustajien toimikausia.

Huhtikuussa ihmisoikeusneuvostossa otettiin käyttöön uusi mekanismi, yleinen kausittainen arviointi (UPR). Euroopan unioni pitää sitä keskeisenä ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen tähtäävänä mekanismina. Tämän uuden mekanismin toimivuutta on vielä liian varhaista arvioida kunnolla, mutta alustavasti näyttää siltä, että jäsenvaltiot ottavat sen vakavasti ja toimivat vastuullisesti. Ihmisoikeusneuvoston joidenkin jäsenten yritykset vesittää tämä mekanismi ovat kuitenkin huolestuttavia.

Sen lisäksi, että YK:ssa on tehty intensiivisesti työtä, huomiota on kiinnitetty myös ihmisoikeuksien sisällyttämiseen osaksi muita ulkopolitiikan aloja. Haluan vakuuttaa uudelleen, että tämä asia on puheenjohtajavaltio Slovenialle hyvin tärkeä. Tältä osin puheenjohtajavaltio kannattaa myös kaikkea Javier Solanan henkilökohtaisen ihmisoikeusedustajan Riina Kionkan tekemää työtä.

Siirryn nyt käsittelemään sitä mietinnön osaa, jossa neuvostoa kehotetaan ajanmukaistamaan ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat. Puheenjohtajakautemme aikana viidestä temaattisesta suuntaviivasta ajanmukaistetaan kolme. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi viime viikolla kidutusta koskevat ajanmukaistetut suuntaviivat. Ensi kuussa meidän on määrä ajanmukaistaa kuolemanrangaistusta koskevat suuntaviivat. Tämä osuu samaan ajankohtaan kyseisten suuntaviivojen kymmenvuotispäivän kanssa. Puheenjohtajavaltio aikoo ajanmukaistaa myös lapsia ja aseellisia selkkauksia koskevat suuntaviivat. Tältä osin on pantava merkille, että yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston on määrä hyväksyä tässä kuussa myös kahden vuoden välein tehtävä selonteko sellaisen tarkistusluettelon täytäntöönpanosta, joka koskee aseellisista selkkauksista kärsimään joutuneiden lasten suojelun sisällyttämistä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) alan operaatioihin.

Ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta mietinnössänne kehotetaan jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti mahdollisuutta myöntää ihmisoikeuksien puolustajille viisumeita. Puheenjohtajavaltio järjesti huhtikuussa ihmisoikeusryhmässä (COHOM-työryhmässä) keskusteluja vaihtaakseen tietoa viisumien myöntämiskäytännöistä. Vaikuttaa siltä, että keskustelun myötä monet jäsenvaltiot ryhtyivät tarkastelemaan yhdessä toimivaltaisten konsuliosastojen kanssa mahdollisuutta auttaa ihmisoikeuksien puolustajia myöntämällä heille lyhytaikaiset viisumit. Jäsenvaltiot kannattivat myös tätä asiaa koskevan viittauksen sisällyttämistä uuteen viisumilainsäädäntöön. Ratkaisevaa näiden suuntaviivojen kannalta on tietenkin niiden täytäntöönpano käytännössä eli ihmisoikeustilanteiden seuraaminen ja rikkomuksiin reagoiminen ryhtymällä menettelyihin, antamalla lausuntoja ja ottamalla asia osaksi vuoropuhelua.

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhtenä päätavoitteena on se, että ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin kaikkialla maailmassa. EU on pyrkinyt vahvistamaan demokratiakehitystä ja parantamaan ihmisoikeustilannetta monissa maissa yhteisten toimenpiteiden, strategioiden, menettelyjen ja kriisinhallintaoperaatioiden kaltaisten välineiden avulla. Tältä osin ihmisoikeusvuoropuhelu on erittäin tärkeää. Euroopan unioni käy keskustelua Iranin, Uzbekistanin, Venäjän federaation, Afrikan unionin ja Kiinan kanssa.

Tällaista vuoropuhelua käydään myös muiden yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa ihmisoikeusmääräyksiä sisältävien yhteistyösopimusten nojalla. Haluan mainita tältä osin, että seuraava tilaisuus keskustella Kiinan tilanteesta koittaa jo 15. toukokuuta, jolloin Ljubljanassa käydään EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun toinen kierros. Lisäksi haluan mainita huhtikuussa järjestetyistä Venäjän federaation kuulemistilaisuuksista.

Hyvät parlamentin jäsenet, puhun vielä EU:n yksittäisten toimielinten välisestä yhteistyöstä ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen alalla. Neuvoston odotetaan vastaavan lähipäivinä Euroopan parlamentin puhemiehen Hans-Gert Pötteringin kirjeeseen, joka koskee toimielinten välistä yhteistyötä ihmisoikeusvuoropuheluun liittyvissä asioissa. Voin vakuuttaa teille, että ainakin puheenjohtajavaltiolla on runsaasti poliittista tahtoa vahvistaa näitä suhteita.

Lopuksi kiitän Véronique De Keyseria ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyraa vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevasta mietinnöstä. Vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat hyvin tärkeä osa politiikkaa, jolla EU pyrkii edistämään demokratiaa. Ne lisäävät omalta osaltaan demokraattista vuoropuhelua, tukevat demokraattista vaaliprosessia ja auttavat luomaan demokraattisia instituutioita. Tänä vuonna monissa maissa on järjestetty ja järjestetään vaaleja. Neuvosto on seurannut niitä tiiviisti ja tekee niin jatkossakin.

Olemme pyrkineet jo vahvistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston välisiä suhteita vaalitarkkailuvaltuuskuntiin liittyvissä asioissa pitämällä keskustelutilaisuuden vaalitarkkailuvaltuuskuntia johtaneiden Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Heidän raporteillaan on suuri merkitys tämän alan politiikan kehittämisen kannalta, ja uskon, että myös tämänpäiväisestä keskustelusta tulee tältä osin hyödyllinen.

  Puhemies. − (PL) Haluan huomauttaa ministerille eräästä asiasta, sillä hän toi juuri esiin olevansa hämmästynyt siitä, että keskusteluja on siirretty. Näin käy silloin, kun puhujat käyttävät ennakoitua enemmän aikaa. Sovimme aikaisemmin, että ministeri puhuisi viisi minuuttia. Hän puhui kuitenkin kymmenen minuuttia, joten olemme jälleen viisi minuuttia lisää myöhässä aikataulusta. Juuri näin siinä käy, näin viiveet kasautuvat, kun puhujat ottavat puoli minuuttia sieltä ja viisi minuuttia täältä. Pyydän siksi, että kannamme yhdessä vastuun aikataulussa pysymisestä.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin iloinen voidessani osallistua jälleen täysistunnossa yhteiseen keskusteluun kahdesta tärkeästä mietinnöstä, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Toinen niistä on Marco Cappaton mietintö EU:n vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta ja toinen puolestaan José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran ja Véronique De Keyserin mietintö Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista. Kiitän kaikkia kolmea esittelijää erinomaisesta työstä.

Mielestäni on myös hyvä, että käsittelemme ihmisoikeuksia ja vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevia mietintöjä yhdessä, sillä tämä todistaa mielestäni elävästi sen, että katsomme, että ihmisoikeudet ja demokratia kulkevat käsi kädessä ja että niitä ei pidä tarkastella toisistaan erillisinä asioina. Ihmisoikeudet ovat demokratian perusta, ja demokratiaa tarvitaan ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi.

Käsittelen kumpaakin tämänpäiväisellä esityslistallamme olevaa asiaa peräkkäin. Puheenvuoroni on tietenkin vain yleiskatsaus asiaan, mutta olen toki valmis puhumaan siitä yksityiskohtaisemmin myöhemmin keskustelussa.

Vaalitarkkailu on todellakin Euroopan unionin ulkopoliittinen menestystarina, ja kiitän Véronique De Keyseria hänen sanoistaan. Katson, että EU:sta on tullut yksi uskottavimmista kansainvälisistä vaalitarkkailujärjestöistä juuri sen johdonmukaisten ja tinkimättömien menetelmien sekä riippumattoman ja puolueettoman pitkän aikavälin vaalitarkkailutyön ansiosta. Tämä asema on vahvistunut hiljattain EU:n valtuuskuntien matkustettua tarkkailemaan arkaluonteisia vaaleja muun muassa Keniaan (Alexander Lambsdorffin johdolla), Pakistaniin (Michael Gahlerin johdolla) ja Nepaliin (Jan Mulderin johdolla). Lähetämme lähitulevaisuudessa valtuuskunnat myös muun muassa Kambodžaan ja Ruandaan, joilla molemmilla on takanaan hyvin kipeä menneisyys. Näiden valtuuskuntien matkat rahoitetaan täysin sovitun budjettikehyksen mukaisesti, aivan kuten vuonna 2007.

Kun EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat tekevät vakiintunutta yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, tekninen asiantuntemus yhdistyy poliittiseen tahdikkuuteen. Näin myös varmistetaan, että EU puhuu yhdellä äänellä. Haluan siksi kiittää jälleen vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtajia heidän tekemästään erinomaisesta työstä. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimainen toiminta on itse asiassa ollut minulle hyvin tärkeä asia toimikauteni alusta asti, ja toimikauteni aikana vaalitarkkailuvaltuuskuntia on lähetetty yhteensä 36 maahan.

Olen samaa mieltä siitä, ettei EU:n vaalitarkkailupolitiikka voi olla oma itsenäinen politiikanalansa, vaan sen on oltava osa laajempaa strategiaa, jolla tuetaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien poliittista ja teknistä seurantaa on parannettava. Meillä kaikilla on tehtävä hoidettavanamme, ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen tulevan tarkastelun yhteydessä komissio pyrkii kehittämään johdonmukaisempia maakohtaisia lähestymistapoja, kuten mietinnössä ehdotetaan, varmistaakseen, että toimet, joilla tähdätään demokraattisen hallinnon kehittämiseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen ja joita toteutamme ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelun, demokratian edistämisen, vaalien tukemisen ja kehitysavun aloilla, tukevat toisiaan vastavuoroisesti.

Tässä politiikassa on epäilemättä vielä kehittämisen varaa, ja jatkamme sen kehittämistä käyden tiivistä vuoropuhelua parlamentin kanssa. Ehdotankin tässä yhteydessä, että järjestämme syksyllä toisen yhteisen vaalitarkkailua käsittelevän seminaarin, joka perustuu viimevuotiseen onnistuneeseen tapaamiseemme, jossa seurantaa sekä vaalitarkkailutyön laadun ylläpitämistä koskevien kysymysten todettiin olevan keskeisiä. Olemme ottaneet näillä aloilla jo suuria askeleita. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat nyt järjestelmällinen osa vaalikiertoa, ja tarve sisällyttää EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositukset kumppanimaiden kanssa käytävään vuoropuheluun tiedostetaan yhä laajemmin. Kahdet vasta julkaistut ja kokonaan tarkistetut metodologiset suuntaviivat sekä vaalitarkkailijoiden koulutusohjelmille annettava jatkuva tuki auttavat meitä jatkamaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien ja niiden johtajien perinpohjaista, laadukasta työtä paikan päällä. Toisessa seminaarissa voitaisiin keskittyä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien näkyvyyden lisäämiseen ja vaalien tukemisen poliittiseen ulottuvuuteen.

Voimme tietenkin keskustella myös mahdollisuudesta jatkaa valtuuskuntiemme avaamista, kuten Véronique De Keyser jo mainitsi. Valtuuskunnissamme on jo sveitsiläisiä, kanadalaisia ja norjalaisia vaalitarkkailijoita.

Yritän tiivistää puheenvuoroni toista osaa, sillä neuvoston puheenjohtaja sanoi jo aiheesta paljon. Tämä vuosi on ihmisoikeuksien kannalta tärkeä vuosi, sillä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täyttää 60 vuotta ja ihmisoikeuksien maailmankonferenssi 15 vuotta.

Viime vuotta luonnehtivat YK:n ihmisoikeusjärjestelmän suuret muutokset sekä ihmisoikeusneuvoston toimielinrakenteen viimeistely. Yleisten määräaikaisarviointien ensimmäinen kierros on päättynyt, ja toinen kierros alkaa 5. toukokuuta. Mielestäni kannattaa tutkia tarkkaan, lisääkö tämä keskeinen innovaatio ihmisoikeusneuvoston tehokkuutta, pitäen silmällä sekä joitakin EU:n jäsenvaltioita että yhteisön ulkopuolisia maita. Asiaankuuluva neuvoston ryhmä, Genevessä toimiva COHOM-työryhmä, on alkanut kehittää koordinointia yhtenäistääkseen EU:n kantaa ihmisoikeusneuvostossa ja keskustelee tarkkaan kahden ensimmäisen kierroksen pohjalta tehtävistä johtopäätöksistä.

En puhu asiasta nyt sen tarkemmin. Uskon, että loput asiat nousevat esiin keskustelussa, jonka päätteeksi olen valmis vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.

  Thijs Berman, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. − (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, katastrofin jälkeisessä Burmassa lojuu ruumiita riisipelloilla, katastrofista selvinneet ovat jääneet kodittomiksi, eivätkä avustusjärjestöt pääse maahan. Vaikka kaasunvienti tuottaa Burmalle kolme miljardia euroa joka vuosi, hallitus käyttää tällä hetkellä hätäapuun vain viisi miljoonaa euroa. Tämä on kauhistuttavan mitätön summa, etenkin kun juntta tiesi lähestyvästä myrskystä muttei varoittanut kansaa asiasta.

Burma on valtava haaste EU:n ihmisoikeuspolitiikalle. Ainoana ratkaisuna on tiukentaa pakotteita: kiristää viisumirajoitteita, käräyttää hallitusta tukevat yritykset ja sulkea EU hallituksen kaikilta maksuliikennetapahtumilta.

Neuvoston olisi pitänyt ryhtyä näihin toimiin viime viikolla. Se ei kuitenkaan tehnyt niin. Kaupalliset näkökohdat menivät kaiken muun edelle. Tällainen kriittinen analyysi puuttuu kokonaan EU:n vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007. Meidän on kuitenkin vielä odotettava, ennen kuin asetamme Burmalle uusia pakotteita. EU:n on saatava ensin Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön liiton (ASEAN) jäsenvaltiot tarjoamaan apua. Jäsenvaltioiden on myös itse oltava valmiina auttamaan. Turvallisuusneuvoston on lähetettävä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon Burmaan. Burman rajat on avattava.

  Giusto Catania, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on usein huolissaan sen oman alueen ulkopuolella tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista eikä ymmärrä, että sen oma politiikka edesauttaa ihmisoikeuksien järjestelmällistä rikkomista EU:n ulkopuolella.

Siksi EU:n perusoikeusviraston toimivaltuuksien pitäisi mielestämme kattaa myös maat, jotka ovat tehneet EU:n kanssa vakautus- tai assosiaatiosopimukset, tai jopa maat, jotka ovat tehneet sen kanssa takaisinottoa koskevat sopimukset. Tämä on mielestämme tärkeää maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille, joita karkotetaan usein maistamme ja lähetetään paikkoihin, joissa yksilön vapaudet ja perusoikeudet ovat vaarassa.

Tässä yhteydessä on mainittava myös EU:n tämänhetkinen puheenjohtajavaltio eli Slovenia, josta lähetetään henkilöitä, joilla ei ole papereita eikä näin myöskään kansalaisuutta, Kosovon ja Serbian kaltaisiin maihin ilman minkäänlaisia takeita heidän turvallisuudestaan.

Lisäksi olemme huolissamme siitä, että kansainvälinen yhteistyö terrorismin torjumiseksi on heikentänyt perusvapauksien suojelua. Tästä syystä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta kehottaa tässä lausunnossa panemaan täytäntöön kaikki parlamentin toimenpiteet – erityisesti ne, jotka koskevat CIA:n vankikuljetuksia sekä terrorismista epäiltyjen henkilöiden laitonta vangitsemista.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aivan aluksi parlamentin jäseniä, jotka ovat myötävaikuttaneet vuosittaista ihmisoikeusraporttia 2007 sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa koskevan mietinnön laatimiseen. Kiitän myös lämpimästi Marco Cappatoa. Yhteistyömme on ollut antoisaa ja mukavaa.

Päätöslauselmassamme korostetaan ihmisoikeuksien olevan ensisijaisen tärkeä ja arvokas asia. Poliittinen perheeni, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä, on pitänyt aina ihmisoikeuksia äärimmäisen tärkeänä asiana. Erityisen tärkeinä kysymyksinä pidämme kuolemanrangaistuksen poistamista, kidutuksen kieltämistä, naisten ja lasten oikeuksia sekä syrjinnän torjumista. PPE-DE-ryhmä on kiinnittänyt aina runsaasti huomiota Kiinan, Venäjän ja Iranin kaltaisten maiden ihmisoikeustilanteeseen – ja syystäkin, sillä niiden ihmisoikeustilanne on hyvin huolestuttava.

On yleisesti tiedossa, että EU on suunnitellut ja toteuttanut monia toimenpiteitä suojellakseen ihmisoikeuksia ja levittääkseen demokratiaa. Niitä ovat muun muassa poliittinen vuoropuhelu, erilaiset menettelyt ja rahoitusvälineet – ne ovat välineitä, joilla EU pyrkii suojelemaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä tämän työn kehystä, monikansallisten foorumien työtä.

Siksi päätöslauselman yhtenä tavoitteena on arvioida EU:n politiikan ja parhaillaan toteutettavien toimenpiteiden tehokkuutta ja tuloksia sekä ehdottaa erilaisia tapoja parantaa niitä, kehittää niitä johdonmukaisempaan suuntaan ja varmistaa niiden olevan avoimia ja näkyviä. On tärkeää todeta, että EU:n ja YK:n elinten väliset suhteet ovat tuottaneet ihmisoikeuksien suojelun alalla loistavia tuloksia. Siksi toimet, joita tällä alalla toteutetaan tulevaisuudessa, ovat hyvin tärkeitä.

Suoraan sanottuna meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja kulttuuritaustoja, ja suhtaudumme siksi usein eri tavoin tiettyihin asioihin ja ongelmiin, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Kun käsittelemme tällaisia kiistanalaisia aiheita, ihmisoikeudet, erityisesti naisten ja lasten oikeudet, ovat paras arviointiperuste. Siksi pedofiliaa (jota on yritetty peitellä puhumalla ”seksuaaliterveydestä”) ei pidä suvaita riippumatta siitä, millä nimellä kutsutaan.

Haluan mainita myös kansalaisyhteiskunnan merkittävän tehtävän, koska ilman kansalaisyhteiskuntaa ja ilman kansalaisjärjestöjen aktiivista osallistumista poliitikkojen toimet jäisivät usein tuloksettomiksi. Ihmisoikeuksien puolustajat kotimaahan katsomatta – Oswaldo Payá ja kuubalainen Ladies in White -ryhmä, valkovenäläinen Juri Bandazhevski, sudanilainen Salih Mahmoud Osman ja sadat muut – ansaitsevat kunnioituksemme ja voimakkaamman tukemme.

  Csaba Sándor Tabajdi, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän puolesta esittelijää, Marco Cappatoa hänen tasapainoisesta ja perusteellisesta mietinnöstään sekä hänen avoimuudestaan ja halustaan tehdä yhteistyötä. On erityisen tärkeää, että mietinnössä kiinnitettiin sosialistien pyynnöstä enemmän huomiota taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin. Riippumatta puoluepolitiikastamme ja siitä, kuulummeko Euroopan kansanpuolueeseen, liberaaleihin, vihreisiin vai sosialisteihin, jos me olemme ylpeitä sosiaalisesta Euroopasta, on hyvin tärkeää ja perusteltua, että vaadimme myös muita kunnioittamaan sosiaalisia oikeuksia. Esimerkiksi Kiinan ja Venäjän kylissä asuu useita satoja miljoonia ihmisiä, joilla ei ole sosiaaliturvaa eikä mahdollisuutta käyttää sairaanhoidon ja terveydenhuollon peruspalveluja ja jotka eivät saa eläkettä. Nämä asiat ovat mielestäni jokaisen ihmisen perusoikeus, ja siksi näihin asioihin on kiinnitettävä tulevaisuudessa paljon enemmän huomiota.

Olemme varsin ylpeitä siitä, että mietinnössä kehotetaan tiivistämään Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välistä yhteistyötä vähemmistön oikeuksien alalla. Kööpenhaminan kriteerien vuoksi kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus sekä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja ovat loppujen lopuksi tärkeitä asiakirjoja sekä Euroopan unionille että Euroopan neuvostolle. Samalla mielestämme on kuitenkin varsin ongelmallista, ettei kansallisista vähemmistöistä ole laadittu erillistä mietintöä tai edes erillistä kappaletta, sillä me – samoin kuin komission jäsen Ferrero-Waldner – valvomme Kosovoa ja selvitämme, mitä siellä tapahtuu vähemmistöjen oikeuksille. Mietinnössä ei myöskään mainita Kiinan ja Venäjän lisäksi muita maita. Siksi olisi hyvä, jos ihmisoikeusraportissa olisi tulevaisuudessa erillinen osa etnisistä vähemmistöistä, romaneista ja maahanmuuttajista, toisin sanoen uusista vähemmistöistä. Kiitos.

  Janusz Onyszkiewicz, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, puhun hetken ihmisoikeuksien ja demokratian välisestä yhteydestä. Yleisesti ajatellaan, että näitä oikeuksia voidaan kunnioittaa vain demokratiassa. Demokratiana pidetään puolestaan vaalimekanismia soveltamalla syntynyttä enemmistöhallintoa. Tällainen oli Kreikan demokratia, jossa enemmistö päätti kaikesta. Tällä enemmistöäänestysjärjestelmällä Sokrates kuitenkin tuomittiin kuolemaan.

Siispä enemmistön tahto ei ole aina tae kansalaisten oikeuksien suojelusta. Tästä syystä 1800-luvun politiikassa ilmeni pelkoa, joka koski äänioikeuden laajentamista muihin sosiaalisiin ryhmiin ja jota on nykyisin vaikeaa ymmärtää. Tämä pelko liittyi siihen olettamukseen, että vain sivistynyt vähemmistö kykenee kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Törmäämme nykyään melko usein tilanteisiin, joissa jokseenkin rehellisten vaalien seurauksena syntyy diktatuurihallituksia tai niillä tuetaan tällaisia hallituksia. Miettikääpä vaikkapa Valko-Venäjän kaltaisia maita tai Hamasin hallintoa Gazan kaistalla. On myös syytä muistaa, että kun Egyptin presidenttiä Mubarakia kehotettiin järjestämään oikeudenmukaiset vaalit, hän sanoi, että ne johtaisivat siihen, että radikaalit islamistiryhmät nousisivat Egyptissä valtaan.

Vaalien arvo on selvästikin mittaamaton, ja siksi niitä on myös valvottava. Kukapa kuitenkaan tietää – joissakin maissa oikeusjärjestystä noudattava hallitus ja aidosti itsenäinen oikeuslaitos saattavatkin olla nykyisin vaaleja tärkeämmät. Muutoin maassa saattaisi vallita demokratia, joka olisi pelkkä vaaleilla valtuutettu diktatuuri. Sellaisessa diktatuurissa ei olisi riippumattomia toimielimiä luomassa monitahoista tasapaino- ja turvajärjestelmää, jolla kansalaisia suojeltaisiin viranomaisten mielivaltaiselta toiminnalta. Demokratian on oltava vapaamielistä demokratiaa, ei enemmistön diktatuuria. Siksi meidän on jatkettava vaalitarkkailua, mutta se ei saa olla ainut tapa, jolla pyrimme edistämään todellisen liberaalin demokratian luomista. Tämä tarkoittaa sitä, että demokraattisen kulttuurin luomiseen ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden kehittämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Itsevaltaiset viranomaiset eivät välttämättä tue tällaisia toimia. Meidän on siis kehitettävä parempia ja nykyistä joustavampia avustusmekanismeja ja laajennettava tukeamme tarjoamalla apua niille rohkeille yksilöille, joita sorretaan eri tavoin heidän toimintansa vuoksi.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, katson, että vasemmiston ja kenties myös esittelijän ennakkoluulot ovat ainoa mahdollinen selitys sille, ettei ihmisoikeuksia koskevaan mietintöön löytynyt sopivia sanoja uskonnonvapaudesta maailmassa.

Vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Uskonnonvapaus tunnustetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa, ETYJ:n päätösasiakirjan 16 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa. Tätä vapautta on loukattu laajamittaisesti. Kristityt ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä: he eivät saa harjoittaa uskontoaan vapaasti Kiinassa, Saudi-Arabiassa eivätkä Iranissa. Irakissa vuosisatojen ajan asuneet assyrialaiskristityt ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Venäjällä maan ortodoksikirkkoon kuulumattomien uskonnollisten yhteisöjen työ vaikeutuu koko ajan.

Valitettavasti Marco Cappaton mietinnössä ei käsitellä tätä asiaa lainkaan. Tällainen sensuuri johtaa suoraan siihen, että menetämme ihmisoikeuksien suojelujärjestelmän ainoan voiman, uskottavuuden.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, esittelijöiden mietinnöt ovat hyvin täsmällisiä ja hyvin perusteltuja. Katson niiden kertovan vakuuttavalla tavalla parlamentin nykyisestä kyvystä arvioida EU:n ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikkaa. Mietinnössä arvioidaan perusteellisesti eri välineitä: suuntaviivoja, vuoropuhelua ja kuulemisia, toimintasuunnitelmia, ihmisoikeuslauseketta ja vaalitarkkailuvaltuuskuntia. Lisäksi siinä tuodaan selvästi esiin, millaista edistystä on saatava vielä aikaan – tapahtuipa se sitten laatimalla maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita ja tarkkoja indikaattoreita tilanteiden arvioimiseksi tai kehottamalla parlamenttia käynnistämään asianmukaiset toimenpiteet ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanemiseksi. Uskon, että sekä komissio että neuvosto tietävät hyvin nämä tavoitteet ja että ne pysyvät keskeisellä sijalla keskusteluissamme.

Mietinnössä esitetään jäsenvaltioille täsmällisiä pyyntöjä. Mielestämme on erityisen valitettavaa, etteivät monet jäsenvaltiot ole vielä ratifioineet monia kansainvälisiä yleissopimuksia ja lisäpöytäkirjoja, kuten siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa ja julistusta kaikkien henkilöiden suojelemisesta tahdonvastaisilta katoamisilta, sekä muita välineitä, kuten ILO:n yleissopimusta nro 169. Niiden ratifiointi olisi kunniaksi jäsenvaltioille ja koko Euroopan unionille.

Kansainvälisen tilanteen vuoksi joudumme kantamaan jatkuvasti suurta huolta vielä vaikeammista, toistuvista ongelmista, jotka koskevat ihmisoikeuksien ottamista kattavalla, kokonaisvaltaisella tavalla huomioon kaikessa EU:n politiikassa. Kyllä, EU:n ja jäsenvaltioiden nykyinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin erityisesti ulkorajoillamme. Kyllä, eurooppalaiset suuryhtiöt katsovat läpi sormien sitä, että työlainsäädäntöä tai oikeutta terveelliseen ympäristöön rikotaan, tai jopa syyllistyvät siihen itse. Euroopan unioniin pitäisi kehittää oikeudellinen kehys, joka edistäisi EU:n toimien yhteensopivuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Kyllä, elintarvikekriisi kyseenalaistaa maatalous- ja energiapolitiikkamme. Kyllä, ilmastonmuutos vaikuttaa selvästi ihmisoikeuksiin: se loukkaa ennen kaikkea oikeutta elämään, terveyden suojeluun, asuntoon ja ruokaan.

Tavoitteenamme on kattava, kokonaisvaltainen politiikka. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanotyö on alkanut. Tämä on jälleen yksi osa sitoumuksiamme puolustaa ihmisoikeuksia. Tämä sitoumus on turvattava suuremmalla ja yhtenäisemmällä ihmisoikeusorganisaatiolla ja lisäämällä ihmisoikeuksien puolustamiseen käytettäviä resursseja. Esimerkiksi Euroopan ulkosuhdehallinnossa pitäisi olla keskus, joka keskittyisi ihmisoikeuksien monialaiseen luonteeseen. Myös Euroopan parlamentin pitää ryhtyä toimiin. Tätä varten olisi erittäin toivottavaa perustaa kunnolla toimiva parlamentaarinen elin.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ihmisoikeuksien puolustaminen on nykyisin vaarassa jäädä tyhjäksi eleeksi, etenkin jos periaatteelliset julkilausumat eivät johda tiettyihin tekoihin. Euroopan unioni on teeskennellyt jo jonkin aikaa olevansa avuton sellaisten hallitusten edessä, jotka rikkovat ihmisoikeuksia ja ovat kiinnostuneet vain kauppa- ja taloussuhteiden edistämisestä.

Neuvosto ja jäsenvaltiot horjuttavat jatkuvasti komission strategioita edistää ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Olemme nähneet jo jonkin aikaa, kuinka toimivaltuuksia on uudelleenkansallistettu tietoisesti perusoikeuksien edistämisen alalla. Komissio ei ole koskaan ennen ollut näin heikko maailmanlaajuisia ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien ehdotusten suhteen, mikä ilmenee esimerkiksi kieltäytymisestä hyödyntää demokratialauseketta, josta parlamentti äänesti kaksi vuotta sitten.

Ihmisoikeudet ovat jälleen kerran taloudellisen ja sotilaallisen vallan armoilla, kuten Bushin hallinnon ”terrorismin vastainen sota” on osoittanut. Siksi on tärkeää, että Euroopan parlamentti herättää jatkossakin tällä alalla muita toimimaan laatimalla esimerkiksi Marco Cappaton mietinnön kaltaisia mietintöjä. Tässä mietinnössä keskitytään tietenkin vain yhteen ihmisoikeusnäkökohtaan, jota kutsuisin ”yksilölliseksi”.

Marco Cappato äänesti itse tarkistuksiamme vastaan. Pyrimme osoittamaan niillä, kuinka yksilön oikeuksien kunnioittaminen edellyttää inhimillisen kehityksen ja sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen oikeuksien edistämistä, jonka YK on määritellyt. Juuri nämä oikeuksien keskinäisen riippuvuuden ja jakamattomuuden käsitteet määrittelevät tämän ajatuksen.

Esittelijä on kuitenkin laatinut jälleen mustan listan, jossa arvostellaan tavanomaisia pahantekijöitä. Vahvimmat säästyvät kuitenkin kritiikiltä. Yritimme tuoda näillä tarkistuksillamme esiin muun muassa sitä, että Turkki on syyllistynyt politiikkaan, jolla se on yrittänyt hävittää maasta kurdien kulttuurisen, poliittisen ja sosiaalisen identiteetin. Se on sortanut näin miljoonia ihmisiä, mutta mitään ei ole tehty. Mielestäni kurdikysymys on keskeinen Euroopan demokraattisen tulevaisuuden kannalta, mutta muotoilemme yleisluonteisia ja yleispäteviä ihmisoikeusilmaisuja, joissa on mukana aimo annos kaksinaismoralismia. Siksi ryhmämme päätti äänestää tyhjää.

  Puhemies. − (PL) Niille, jotka odottivat Itsenäisyys/demokratia-ryhmän jäsenen Georgios Georgioun puhetta, joudun valitettavasti ilmoittamaan, ettei hän ole istuntosalissa läsnä.

  Frank Vanhecke (NI). − (NL) Arvoisa puhemies, kiitän puheenvuorosta. Vaikka Marco Cappaton pitkässä mietinnössä on monenlaista arvosteltavaa, sen hyvä puoli on se, että siinä otetaan nimenomaisesti esiin vähemmistöuskontojen syrjintä, jota tapahtuu monissa yhteisön ulkopuolisissa maissa. Tätä todella tarvittiin.

Meillä pitäisi yksinkertaisesti olla riittävästi rohkeutta todeta muutamia asioita selvemmin ja ennen kaikkea tuomita kiertelemättä ja kaartelematta islamistivaltioiden fanaattinen totalitarismi. Tosiasia on se, että Euroopassa islamin tunnustetaan olevan yhdenveroinen uskonto muiden uskontojen kanssa ja sitä käsitellään sellaisena; muslimien tunnustetaan tietenkin olevan yhdenvertaisia kansalaisia ja heitä kohdellaan sellaisina, ja kotimaani hallitus tunnustaa islamin ja tukee sitä, kun taas islamilaisessa maailmassa kristittyjä ja uskonnottomia pidetään avoimesti toisen luokan kansalaisina ja syrjitään tästä syystä.

Annan teille vain yhden esimerkin: niin sanotusti ”nykyaikaisessa” Algeriassa suunnitellaan viiden vuoden vankeutta ja tähtitieteellisiä sakkoja rangaistukseksi niille, jotka yrittävät käännyttää muslimin. Myös muissa islamistisissa valtioissa muiden kuin islaminuskoisten vähemmistöjen syrjintä ja sorto on yleinen käytäntö. Siksi EU:n on nyt aika ryhtyä tositoimiin.

Olen huomannut, että Islamilaisten maiden järjestö OIC puhuu jatkuvasti muslimien syrjinnästä, jota se väittää tapahtuvan siellä ja täällä, kun taas Euroopan unioni ei puhu eikä pukahda toisuskoisten järjettömästä, järjestelmällisestä ja virallisesti järjestäytyneestä vainosta muslimimaissa. Tästä syntyy sellainen vaikutelma, että virallisista ihmisoikeuskeskusteluista ja -lausekkeista on tullut vain jonkinlainen moraalinen käärepaperi. Kuinka uskottava Euroopan unioni voi olla, jos se avaa itse oven sepposen selälleen Turkin kaltaiselle maalle, jossa poliisin tiedetään syyllistyvän laajamittaisesti kidutukseen?

Mitä Euroopan unioni voi opettaa sananvapaudesta tai lehdistönvapaudesta, kun se on itse käynyt vuosien ajan liittymisneuvotteluja salassa ja avoimesti Turkin kaltaisen maan kanssa, jonka Toimittajat ilman rajoja -järjestö kertoo olevan yksi pahimmista sananvapauden rikkojista? Mitä Euroopan unioni voi opettaa uskonnonvapaudesta, jos se ottaa jäsenekseen Turkin kaltaisen maan, jossa on kaikki entiset vähemmistöuskonnot on tapettu tai ajettu maasta ja jossa syrjitään avoimesti muutamia jäljelle jääneitä?

Jos virallinen retoriikka ja viralliset julistukset ja lausekkeet sivuutetaan, EU:n ihmisoikeuspolitiikka näyttää kaksinaismoralistiselta ja sanojen ja tekojen välillä on suunnaton ero.

Tätä EU:n epämääräistä politiikkaa symboloi loistavasti kehitysyhteistyötä ja humanitaarisesta avusta vastaava Euroopan komission jäsen, Louis Michel, joka on tänään täällä paikalla. Ollessaan Belgian ulkoministeri hän toimi eräänlaisena yleisenä omatuntona ja pyrki eristämään Itävallan, samalla kun hän imarteli roistomaista diktaattoria, Fidel Castroa. Muutama kuukausi sitten hän puolusti jälleen Kuuban-suhteiden merkittävää parantamista, vaikka Kuuban valtionkoneisto rajoittaa edelleen kaikkien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuubalaisten oikeuksia ja vapauksia.

Tällaiset ihmiset, tällaiset Euroopan komission jäsenet, soveltuvat huonosti toteuttamaan ihmisoikeuspolitiikkaa. Mietinnössä ei myöskään käsitelty lainkaan sitä, että meidän on pyydettävä kiireesti useita EU:n jäsenvaltioita, myös Belgiaa, palauttamaan sananvapaus. Belgiassa oppositiopuoluetta ahdistellaan silmäänpistävällä tavalla erilaisilla ehdotuksilla ja menettelyillä. Lisäksi monia lakeja on tiukennettu, jotta kansalaiset eivät voi käyttää sananvapauttaan maahanmuutto-ongelman suhteen. Meidän on jo aika olla riittävän rohkeita huomaamaan malka omassa silmässämme.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvostettujen toimielinten vaalitarkkailu parantaa vaali-ilmapiiriä ja auttaa joskus jopa kiteyttämään merkittäviä muutoksia. Näin kävi esimerkiksi Kiovan oranssin vallankumouksen aikana. Vaalitarkkailu on toki kallista mutta myös perusteltua, sillä se ensinnäkin opettaa demokratiaa ja toiseksi auttaa meitä ymmärtämään kyseisen kansakunnan poliittista tietoisuutta ja sielua.

Haluan esittää muutaman ehdotuksen siitä, kuinka voimme tehostaa vaalitarkkailua ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia. Ensinnäkin meidän pitäisi lähettää paikan päälle paikallista kieltä osaavia ihmisiä. Ellei tämä ole mahdollista, tarkkailijaryhmä voitaisiin koota siten, että ryhmässä käytetään vain yhtä kieltä (ranskaa tai englantia), joka olisi tulkkauksen kohdekieli. Tällöin mukaan otettaisiin siis tulkkeja, jotka tulkkaavat tähän kyseiseen kieleen.

Meidän pitäisi myös rekrytoida muista maista vapaaehtoisia, kuten opiskelijoita ja kansalaisjärjestöjen ja opiskelijajärjestöjen jäseniä, sikäli kuin se on mahdollista, sillä mitä enemmän vaalitarkkailijoita on, sitä paremmin asiat sujuvat. Vaikka esimerkiksi Afrikassa meille sanotaankin toisinaan ironisesti, ettei maahan tarvita yhtään enempää valloittajia, yhteys äänestäjiin ja vuorovaikutus heidän kanssaan tuo vaalitarkkailuvaltuuskunnalle tunnustusta, ja näin valtuuskunta saa samalla kansan demokraattisen tuen.

Ihmisoikeuksista totean, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä on ryhtynyt omalta osaltaan toimiin, joilla se pyrkii varmistamaan, että maailman köyhimmillä alueilla asuvat ihmiset tuntevat omat oikeutensa ja osaavat puolustaa niitä. Tämä edellyttää jatkuvaa koulutusta. Muuta keinoa ei yksinkertaisesti ole. Päätän puheenvuoroni toteamalla, että ellei maassa kunnioiteta ihmisoikeuksia ja perusarvoja, demokratia voi olla puutteellinen ratkaisu tai jopa hyvän hallintotavan irvikuva.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänpäiväinen keskustelu koskee yhtä tärkeimmistä asioista, joihin Euroopan unioni ja Euroopan parlamentti ovat sitoutuneet: ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmassa ja maailmanlaajuisen demokratiatilanteen seuraamista. Kumpikin mietintö on mielestäni hieno saavutus Euroopan parlamentilta. Kiitän Marco Cappatoa sekä Véronique De Keyseria ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyraa näiden mietintöjen laatimisesta.

Tällaisissa tilanteissa edessämme on aina sama pulma: kuinka voimme puolustaa ihmisoikeuksia ja puhua lain periaatteista, joita haluamme tuoda esiin maailman muissa osissa, sekä toteuttaa samalla Euroopan unionissa tehokasta politiikkaa? Nykyisin EU:n toimintatapana on tasapainottaa nämä kaksi periaatetta – kertoa ihmisoikeusvisiosta ja samalla politiikkamme tehokkuudesta. Kohtaamme tämän karun ongelman nyt Burmassa, Kiinassa ja Kaukasuksella sekä monissa muissa osissa maailmaa. Mielestäni näissä kummassakin mietinnössä pyritään hienosti tasapainottamaan nämä Euroopan unionin kaksi haastetta.

Puhun vielä yhdestä asiasta. Haluan kiittää komission jäsentä Ferrero-Waldneria hänen vastauksestaan, joka koski Mongolian ihmisoikeustilannetta. Tietoni pitivät siis paikkansa. Mongolia voi olla esimerkki maasta, jossa ihmisoikeuksien alalla on todella havaittavissa myönteinen suuntaus. Mongolia voi olla esimerkki siitä, kuinka tilanne voi tältä osin muuttua parempaan suuntaan. Mongolia on hyvin tärkeä Aasian maa, jota Euroopan unioni voi käyttää tulevaisuudessa esimerkkinä muille Keski-Aasian maille.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaalitarkkailuvaltuuskuntien lähettäminen on EU:n keskeinen ja tärkeä tapa tukea ihmisoikeuksia, demokratisointia ja hyvää hallintoa. Viittaan erityisesti Afrikan vaaleja tarkkaileviin valtuuskuntiin, sillä EU toimii erityisessä kumppanuussuhteessa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa.

Vaalitarkkailuvaltuuskunnan työ on usein osa Cotonoun sopimuksen mukaista kehitystukikehystä. Esimerkiksi vuonna 2006 Kongon demokraattisen tasavallan vaaleissa vaaliluettelojen laatimiseen annettiin huomattavaa teknistä tukea, ja vaalitarkkailuvaltuuskunnat tarjosivat tukea myös vaalien jälkeen, kuten Véronique De Keyserin mietinnössä korostetaan. Vaalien jälkeen tarvitaan valtavasti käytännön apua ja teknistä apua esimerkiksi virkamiesten kouluttamiseen. Lisäksi vastavalituilla parlamentin jäsenillä on tarve keskustella ja vaihtaa tietoja muiden parlamentaarikkojen kanssa. He tarvitsevat tukea vahvistaakseen omia edellytyksiään saattaa omat täytäntöönpanoviranomaisensa vastuuseen. Lisäksi vaaleja on seurattava poliittisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vaalitarkkailuvaltuuskunnan suosituksiin, joita on seurattava ennen seuraavaa vaalikierrosta.

Haluan tuoda esiin vielä muutaman asian. Vaalitarkkailuvaltuuskunta on varsin erityisessä asemassa siksi, että se on riippumaton vaaliprosessista, ikään kuin sen ulottumattomissa. Toisin kuin komissio, se on riippumaton ulkosuhteista. Vaikka vaalitarkkailuvaltuuskunnan pitääkin keskustella komission paikallisen lähetystön, jäsenvaltioiden suurlähettiläiden ja muiden vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa, se ei ole tilivelvollinen niistä yhdellekään, ja sen vahvuutena on nimenomaan sen riippumattomuus. Vaikka kannatankin ajatusta yhteistyöstä ja koordinoinnista, meidän ei pidä mielestäni perustaa yhteisiä valtuuskuntia muiden elinten kanssa, sillä tämä edellyttäisi sitä, että meidän pitäisi tehdä kompromisseja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnalle hyvin tärkeän asian eli riippumattomuuden suhteen.

Olen huomannut, että vaalitarkkailuvaltuuskuntia halutaan laajentaa ja että niiden aktiivista toimintaa halutaan lisätä Välimeren eteläpuolella. Ymmärrän sen, mutta meidän ei pidä pyrkiä tähän niiden vaalitarkkailuvaltuuskuntien kustannuksella, joita lähetämme Aasian, Latinalaisen Amerikan ja etenkin Afrikan kehittyviin demokratioihin. Kuten monet ovat jo todenneet, vaalitarkkailu ei ole halpaa, joten jos haluamme lähettää matkaan lisää valtuuskuntia, määrärahoja on korotettava.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää Marco Cappatoa sekä hänen tekemästään työstä että sen tuloksesta.

Haluan itse asiassa kiittää koko ihmisoikeuksien alivaliokuntaa, sillä katson mietinnön osoittavan ja kaiken viittaavan siihen, että alivaliokunnasta on kehittynyt jo jonkin aikaa sitten todellinen, toimiva valiokunta.

Mietintöön liittyy kuitenkin muutamia näkökohtia, joita haluamme käsitellä uudelleen, ja pyydän siksi kaikkia näkemään vielä viimeisen kerran vaivaa sen eteen, että ne saataisiin otettua huomioon.

Ensinnäkin meidän pitäisi muistaa ja panna jälleen kerran merkille, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia. Tätä ei todeta tekstissä erikseen, ja haluaisimme, että näin tehtäisiin. Olemme siksi esittäneet asiaa koskevan tarkistuksen.

Toiseksi olisi hyvä sopia, että tulevaisuudessa kaikilla EU:n erityisedustajilla olisi selvät toimivaltuudet ihmisoikeusasioissa ja ennen kaikkea valta varmistaa, että ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja noudatetaan.

Kolmanneksi katson, että näiden suuntaviivojen osalta on tärkeää muistaa eräs asia: vaikka naisten oikeudet ovatkin itsessään ihmisoikeuksia, näitä oikeuksia loukataan usein sukupuolinäkökulmasta erityisillä tavoilla, joiden vuoksi olisi varsin suositeltavaa hyväksyä mahdollisimman pian uusia suuntaviivoja erityisesti naisten oikeuksista.

Vaikka tässä yhteydessä pitäisikin mainita monia erityistapauksia, joita ei kuitenkaan voida mainita tilan- ja ajanpuutteen vuoksi, haluan tuoda tässä keskustelussa jälleen esiin ainakin ihmisoikeusrikkomukset, joihin Marokon viranomaiset syyllistyvät Länsi-Saharassa, sillä tämä on selvä tapaus, jossa siirtomaavallan purkaminen on hoidettu puutteellisesti tai huonosti.

Siispä Espanjalla ja näin koko Euroopan unionilla on velvollisuus ryhtyä tässä asiassa epäröimättä toimiin, etenkin kun YK:n ihmisoikeusneuvosto on pyytänyt jälleen kerran ratkaisemaan konfliktin tasapuolisella, kestävällä ja kansainvälisen lain mukaisella tavalla. Tiedämme kaikki tämän tarkoittavan ennen kaikkea itsemääräämisoikeuden soveltamista.

Puhetta johti

varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Luisa Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää Marco Cappatoa ja ihmisoikeuksien alivaliokuntaa. En kuitenkaan puhu tästä mietinnöstä. Toivon, että ihmisoikeuksien alivaliokunnasta tulee täysipainoinen valiokunta sen sijaan, että se jää alivaliokunnaksi. Haluan myös kiittää Véronique De Keyseria ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyraa heidän yksityiskohtaisesta ja innostavasta mietinnöstään. Mielestäni on kuitenkin valitettavaa, ettei mietintöä laadittu ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan yhteistyönä, ottaen huomioon, että näiden valiokuntien puheenjohtajat toimivat Euroopan parlamentin vaalitarkkailuryhmän yhteispuheenjohtajina.

Haluan kiittää komissiota ja erityisesti komission jäsentä Ferrero-Waldneria demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR) kehitettäessä ilmenneestä sitoutumisesta ja päättäväisyydestä. EIDHR edistää ihmisoikeuksia vaalitarkkailun keinoin, sillä demokratia ja ihmisoikeudet edellyttävät paitsi vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja myös kehitystä ja strategiaa köyhyyden torjumiseksi.

Minulla on vain minuutin verran aikaa, joten haluan korostaa sitä, että vaalien jälkeisiä toimia on johdonmukaistettava. Mainitsen esimerkkinä Palestiinan tapauksen. Mielestäni tämä johdonmukaisuus sekä kansallisia parlamentteja tukevien raporttien ja menettelytapojen jatkuvuus ovat hyvin tärkeitä EIDHR:n uskottavuuden kannalta. Myös komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ehdotus toisen yhteisen vaalitarkkailua käsittelevän seminaarin järjestämisestä on tärkeä, etenkin jos onnistumme saamaan kansalaisyhteiskunnan ja paikalliset vaalitarkkailijat siihen mukaan. Ne olisivat meille tärkeä viestintäkanava.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on arvojen unioni, joka perustuu yhteiseen sopimukseen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Kun niitä ei kunnioiteta EU:ssa tai sen lähellä, EU:n pitäisi ryhtyä toimiin. On kuitenkin valitettavaa, että Euroopan parlamentti yrittää käyttää ihmisoikeuksia keinona edistää omaa asemaansa ulkopolitiikan alalla jäsenvaltioiden toimivallan kustannuksella. Kun innostuksemme palossa taputamme omahyväisesti rintaamme ja arvostelemme yhteisön ulkopuolisten maiden politiikkaa, emme saa unohtaa, että monet omista jäsenvaltioistamme eivät kunnioita aina ihmisoikeuksia, esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on kysyttävä, onko tämä keskustelu vain vuotuinen rituaali, jolla pönkitämme omatuntoamme ihmisoikeusasioiden suhteen, vai pyrimmekö vakavissamme siihen, että EU saisi aikaan todellista muutosta maissa, joissa ihmisoikeuksia rikotaan jatkuvasti?

EU kyllä protestoi, mutta onko toimemme mitoitettu käänteisesti suhteessa arvostelemiemme maiden merkitykseen kauppakumppaneinamme? Otan esimerkiksi Intian ja Kiinan. Kosiskelemme kumpaakin maata kaupan alalla. Kuinka vakavissamme sitten painostamme niitä ihmisoikeusasioilla? Miksei kauppasopimuksissamme ole todellisia ihmisoikeuslausekkeita? Onko totuus se, että kauppa merkitsee EU:lle sortoa enemmän?

Intiassa harjoitetaan kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää, käytetään pakkotyötä, käydään ihmiskauppaa prostituutiotarkoituksissa ja loukataan laajalti uskonnonvapautta. Silti EU käy Intian kanssa vain tilapäistä vuoropuhelua eikä Intiaa ole saatu sitoutumaan merkittävällä tavalla ihmisoikeusasioihin. Ei mikään ihme, ettei tilanne kohene.

Lisäksi minun on todettava, että huomiomme keskipiste on vinossa. Antaessaan kehitysapua EU painostaa voimakkaasti ihmisoikeusasioilla ja tukee muun muassa abortteja, vaikka se loukkaisikin paikallista kulttuuria. Esimerkiksi Keniassa EU:n rahoittamat kansalaisjärjestöt käyttävät rahaa aborttien rahoittamiseen, vaikka ne loukkaavat paikallisia tapoja ja rikkovat paikallisia lakeja.

Eikö meidän pitäisi keskittyä perusoikeuksiin? Eikö kehitysapuun varattuja määrärahoja käytettäisi paremmin, jos toimittaisimme vettä ja ruokaa sen sijaan, että tyrkytämme omia tavoitteitamme terveyspolitiikan nimissä?

  Ari Vatanen (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on mielestäni oikea päivä käsitellä vaalien ja vaalitarkkailuvaltuuskuntien merkitystä. Kuulimme juuri tänä aamuna vaalitulosuutisia Yhdysvalloista. Vaalit tuntuvat jatkuneen siellä iäisyyden, emmekä vieläkään tiedä, kuka demokraattien presidenttiehdokas on. Uskon, että valinta kohdistuu Barack Obamaan, mutta asiaahan ei kyllä kysytä minulta.

Samalla kun Yhdysvaltojen vaalit ovat jatkuneet kuukausia, Venäjällä on pidetty vaalit, ja tänään presidentiksi astui Vladimir Putinin tilalle Dmitri Medvedev. Minun pitäisi sanoa, että Medvedev nimitettiin virkaan, mutta nämä sanat eivät antaisi tilanteesta oikeaa kuvaa, sillä Kremlin lehdistötiedotteen mukaan Medvedev käytti vaalikampanjaa käydessään kampanjointiin yhden ainoan päivän. Lehdistötiedotteessa jopa tarkennettiin, että kyseiseltä päivältä ei maksettu palkkaa. Kuinka vaalikampanjaa voi käydä yhden ainoan päivän? Se onnistuu, kun tietää saavansa televisiossa 17 kertaa enemmän näkyvyyttä kuin kolme muuta ehdokasta yhteensä. Näin surulliselta tilanne näyttää Venäjällä. Venäläiset ansaitsevat enemmän. Tämä ei ole Kremlin haukkumista. Meidän on puhuttava suoraan venäläisten puolesta ja kaikkien niiden muiden maiden kansalaisten puolesta, joissa ei ole vielä sellaista demokratiaa, jollaiseksi me sen miellämme.

Ovatko vaalitarkkailuvaltuuskunnat sitten tärkeitä? Kyllä, ne ovat hyvin tärkeitä, sillä niiden työssä on kyse demokratian kehittämisestä, joka on Euroopan parlamentin tärkein tehtävä. José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra ja Véronique De Keyser ovat laatineet erinomaisen mietinnön, mutta meidän on yksinkertaisesti jatkettava tämän asian käsittelyä. EU:n on oltava vielä paljon voimakkaampi. Emme voi olla hiljaa – tämä on velvollisuutemme niitä kohtaan, joilla ei ole vielä demokratiaa.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän erinomaista esittelijäämme, Marco Cappatoa, vuosittaista ihmisoikeusraporttia koskevasta mietinnöstä.

Haluan perustella kaksi sosialistien esittämää tarkistusta. Ensinnäkin kunnioitan kyllä kantaanne Gandhin oppien mukaisesta väkivallattomuudesta, ja olette mielestäni kiinnittänyt parlamentin huomion hyvin tärkeään traditioon. Haluamme kuitenkin, että kyseinen kohta poistetaan siksi, että se ei voi olla ainut EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaava periaate. Rauhan solmiminen ja turvaaminen edellyttää joskus sotilaallisia keinoja, ja silti se on arvokas ja jalo osa sitä, mitä me eurooppalaiset voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä tuodaksemme maailmaan rauhaa ja menestystä.

Toiseksi totean YK:n turvallisuusneuvostoa koskevasta tarkistuksestamme, että käyn säännöllisesti Genevessä alivaliokunnan jäsenten kanssa ja olen samalla tavoin huolissani. On ollut masentavaa huomata kahtiajako, joka vallitsee yhä miehitetyillä palestiinalaisalueilla, ja ryhmittymäajattelu erityisesti Afrikan-ryhmässä, vaikka meidän on varottava sitä itsekin Euroopassa. Mielestäni on silti hyvin tärkeää, että jatkamme tänä vuonna YK:n uudistushengen tukemista, että tunnustamme EU:n jäsenvaltioilla olevan myönteinen tehtävä ihmisoikeusneuvostossa ja että lisäksi tunnustamme, että vertaisarviointiprosessi on vasta alussa ja että paras tapa tukea kyseistä elintä on toteuttaa se avoimesti, kattavasti ja tehokkaasti.

Kehotamme johdanto-osan P kappaleessa ja 4 kohdassa komissiota ja neuvostoa kannattamaan ehdotusta yhteisymmärryksestä, joka koskee demokratian edistämistä osana naapuruuspolitiikkaa, Kööpenhaminan kriteerejä ja maailman eri alueita koskevia strategioitamme. Puhumme demokratian edistämisestä, mutta sitä ei ole määritetty EU:ssa yhtenäisellä tavalla. Ajatus siitä, että saisimme komission, jäsenvaltiot ja parlamentin määrittelemään yhdessä demokratian edistämisen käsitteen ja sitoutumaan siihen – samaan tapaan kuin pääsimme kehityspolitiikkaa koskevaan yhteisymmärrykseen – on voimakas ajatus. Javier Solana on kannattanut siitä, ja toivon, että neuvosto ja erityisesti komissio kannattavat ajatusta tänä iltana.

  Ona Juknevičienė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, viime vuonna EU:n raportissa oli 104 sivua, joista neljä koski ihmisoikeuksia. Tänä vuonna vastaavat luvut ovat 216 ja kymmenen sivua. Viime vuoden raportissa todetut faktat, kuten tiedot perusoikeusviraston kehittämisestä ja parlamentin tällä alalla tekemästä työstä, toistettiin uudelleen. Raportti sisältää kuitenkin tarkan selvityksen siitä, kuinka me eurooppalaiset puolustamme kansalaisten oikeuksia kaikkialla maailmassa.

Raportissa ja päätöslauselmassa ei kuitenkaan sanota halaistua sanaa ihmisoikeuksien suojelemisesta unionissa tai unionissa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista. Eikö EU:ssa ole rikottu ihmisoikeuksia lainkaan, vai selvitetäänkö tällaiset tapaukset meillä oikeudenmukaisesti ja viipymättä, kun niitä tapahtuu? Mielestäni kumpikaan tulkintavaihtoehto ei pidä paikkaansa. Näyttääkin siltä, että on helpompaa puhua muiden synneistä kuin myöntää omansa.

Emmekö me tiedä, että Lontoossa toimii laittomia rekrytointitoimistoja, jotka orjuuttavat liettualaisia ja puolalaisia maahanmuuttajia? Emmekö me tiedä, että Pariisissa pidätetään joukoittain ”lakia rikkoneita” ihmisiä presidentti Sarkozyn määräyksestä? Entä kuinka on Roomassa toteutettujen, romanialaisiin kohdistuvien laittomien toimien laita? Asiasta pahastuneet voivat toki valittaa Strasbourgin tuomioistuimeen. Oikeutta saatetaan saada, kun tuomioistuimen käsittelemien tapausten määrä kasvaa vuosien mittaan tuhansiin. Jokainen päivä ja jokainen tunti ovat kuitenkin näille ihmisille hyvin tärkeitä.

Meidät on valittu tekemään työtä kansalaistemme puolesta, edustamaan heitä ja puolustamaan heidän oikeuksiaan. Käännetäänpä kasvomme heitä kohden. Euroopan unionissa jokaisen ihmisen pitäisi olla turvassa. Tässä onnistuttuamme olemme vahvempia ja meillä on paremmat edellytykset auttaa muita.

  Puhemies. − (ES) Hyvä Ona Juknevičienė, kiitos. Tässä tapauksessa näemme selvästikin rikan veljemme silmässä muttemme huomaa malkaa omassa silmässämme.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää erinomaisesta ihmisoikeusraporttia koskevasta mietinnöstä. Siinä on kuitenkin yksi suuri puute. Maailman suurimpaan ihmisoikeusongelmaan, 260 miljoonan kastittoman dalitin syrjintään, viitataan mietinnössä vain lyhyesti – ja silloinkin ainoastaan osana erilaisten syrjintäkysymysten luetteloa. Hyväksyimme viime vuoden helmikuussa tästä asiasta kauaskantoisen päätöksen, ja siksi on huolestuttavaa, että ulkoasiainvaliokunta hylkäsi Verts/ALE-ryhmän esittämän tarkistuksen. Ehdotimme, että EU laatisi yhdessä YK:n kanssa suuntaviivat kastiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja ottaisi ongelman esiin huippukokouksissa asiaan kuuluvien maiden kanssa. Ovatko Intia ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus olleet jälleen asialla – nehän vastustivat viimevuotista päätöstä – ja ovatko ne onnistuneet tällä kertaa?

Tämä ongelma koskee monia Etelä-Aasian maita, mutta mainitsen esimerkkinä Intian, sillä se on demokratia, minkä on korostettu olevan tärkein ihmisoikeuksiin liittyvä tekijä. Se on demokraattinen maa, ja sillä on jopa hyvää lainsäädäntöä kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Näitä lakeja rikotaan kuitenkin jatkuvasti. Intian demokratia ansaitsee sen, että näitä lakeja noudatetaan, ja Intiasta pitäisi tulla esimerkki muille maille. On kuitenkin myös häpeällistä, että EU sivuuttaa kastittomien kärsimyksen – ja samoin tekee parlamentti! Olisimme voineet sanoa nämä asiat ääneen viime vuonna. Mitä on tapahtunut, miksemme voi sanoa niitä ääneen nyt? Onko kastittomien tilanne parantunut? Onko syrjintä häviämässä? Kaikki tietävät, ettei näin ole. Miksei sitten EU:n pitäisi kiinnittää aktiivisesti huomiota näiden ihmisten epätoivoiseen tilanteeseen?

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitos paljon. Hyvät parlamentin jäsenet, Marokossa on tehty jälleen pidätys: 13. huhtikuuta länsisaharalainen ihmisoikeuksien puolustaja Ennaama Asfari pidätettiin Marrakeshissa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kerron tämän teille siksi, ettemme saa unohtaa Euroopan unionin olevan vastuussa dekolonisaatioprosessista, jota Yhdistyneet Kansakunnat on tukenut. Olemme asiasta vastuussa, ja siksi kaikissa ihmisoikeusraporteissa pitäisi todeta, että Euroopan unionin on oltava vaativa ja tarkkaavainen ja että sen on noudatettava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia.

Toiseksi, hyvät parlamentin jäsenet, olemme osa 2000-luvun ihmiskuntaa, jota vaivaavat jatkuvasti paheneva köyhyys ja nälkä, yhä useammat sairaudet ja alati syvenevä epätasa-arvo. YK:n mukaan Afrikka on köyhtynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Siksi pyydän ja ehdotan, että ihmisoikeuksien tunnustettaisiin tarkoittavan kaikkia oikeuksia: taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia oikeuksia. Jos meillä olisi käytössämme arviointiasteikko, yllättyisimme nähdessämme, kuinka ihmisoikeuksia rikkovat maat sijoittuisivat siihen. Siksi katson, että asiaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota ja että kaikki ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät kysymykset pitäisi ottaa esiin.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustellessamme vaaleista ja vaalitarkkailuvaltuuskunnista on tärkeää, että tarkastelemme myös itseämme Lissabonin sopimuksen valossa. Kuinka moni EU:n puolesta miljardista asukkaasta neuvoston poliittisen sisäpiirin ulkopuolelta saa osallistua EU:n presidentin valintaan? Ei yksikään. Kuinka moni kansalainen saa osallistua EU:n pääministerin, komission puheenjohtajan valintaan? Vastaus on jälleen sama: ei yksikään.

Ehkäpä Euroopan unioni onnistuisi edistämään demokratiaa eri puolilla maailmaa paremmin, jos se toimisi itse demokraattisesti. Kuten Jens-Peter Bonde osoitti jo tänä iltana, olisi varsin noloa, jos Kiinan presidentti kysyisi EU:n tulevalta presidentiltä heidän keskustellessaan demokratiasta, kuinka monella äänellä tämä on valittu tehtäväänsä.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä erinomaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään Euroopan parlamentin roolia vaalitarkkailijana. Uusissa ja kehittyvissä demokratioissa tehtävää vaalitarkkailua pidetään aivan oikeutetusti EU:n painopisteenä ja osoituksena sen sitoutumisesta näitä kansakuntia kohtaan.

Katson, että lisäksi jäsenvaltiomme, niin sanotut ”kypsät demokratiat”, voisivat näyttää muille mallia toimimalla itse esimerkkinä.

Muistan Puolassa käydyn kiihkeän keskustelun ennen lokakuun 2007 parlamenttivaaleja. ETYJ halusi lähettää paikalle pienen tarkkailijaryhmän. Aluksi monet poliitikot reagoivat tähän pyyntöön kielteisesti, sillä he pitivät sitä loukkauksena. Sellaiseksi sitä ei ollut kuitenkaan tarkoitettu. Vaalitarkkailuvaltuuskuntia on lähetetty moniin vanhoihin eurooppalaisiin demokratioihin. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Ranskan presidentinvaalit. Lopulta vaalitarkkailijat toivotettiin tervetulleiksi Puolaan.

Kun suostuttelemme vastahakoisia kehittyviä tai uusia demokratioita päästämään vaalitarkkailijoita maahan, meidän on osoitettava, että annamme itse muiden valvoa meitä. Omat vaalimme eivät ole tyystin ongelmattomia. Yhdistyneen kuningaskunnan postiäänestyksissä on tapahtunut todistetusti vaalivilppiä, ja meillä kaikilla on tulevaisuudessa edessämme uusia haasteita, kuten Internet-pohjainen äänestys.

Meidän pitäisi siis sallia itse se, että meitä valvotaan, sillä tällainen avoimuus voi vain lisätä omaa uskottavuuttamme.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään kahdesta toisiinsa läheisesti liittyvästä mietinnöstä, joista toinen koskee ihmisoikeusraporttia 2007 ja toinen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia. Vapaat vaalit ja oikeus demokratiaan ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, jotka turvataan muun muassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja YK:n vuosituhatjulistuksessa. Näistä syistä demokratian edistäminen on yksi EU:n ulkopolitiikan päätavoitteista. Jotta tämä tuki olisi tehokasta, meidän on lujitettava yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme ja tehostettava EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien työtä.

Siksi kannatan esittelijöidemme suosituksia. Lisäksi katson, että meidän pitäisi esimerkiksi käydä asiaan kuuluvien yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa poliittista vuoropuhelua vaaliprosessista, myös vaaleja edeltävästä ja niiden jälkeisestä vaiheesta. Vaaliprosessin – sekä äänestyksen että erityisesti vaaleja edeltävän ja niiden jälkeisen vaiheen – yhtenä tavoitteena pitäisi olla demokraattisten instituutioiden vahvistaminen. Niitä ovat esimerkiksi oikeusvaltio, tiedotusvälineiden ja tuomioistuinten riippumattomuus, kansalaisyhteiskunta ja niin edelleen. Omien vaalitarkkailukokemusteni perusteella olen myös vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentilla pitäisi olla ja että sillä voi olla entistä suurempi ja merkittävämpi tehtävä tässä prosessissa.

Lopuksi haluan sanoa Tšekin tasavallan edustajana muutaman sanan Rooman perussäännön ratifioinnista. Aivan kuten viime vuonnakin kehotan Tšekin tasavallan parlamentin ja senaatin jäseniä ratifioimaan Rooman perussäännön mahdollisimman pian. Tšekin tasavalta, joka toimii ensi vuoden alkupuolella EU:n puheenjohtajavaltiona, on ainut EU:n jäsenvaltio, joka ei ole vielä ratifioinut tätä asiakirjaa, ja tämä on valitettavasti mielestäni häpeäksi kotimaalleni.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, totean ensin suoraan komissiolle ja neuvostolle, että EU:n on annettava kunnollista tukea kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjälle, jotta tämä voi nostaa syytteen kahta henkilöä vastaan, joiden väitetään syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin Darfurissa ja joista toinen on toiminut Sudanin hallituksen ministerinä. EU:n vastaus on ollut tähän saakka heikko, mikä on varsin häpeällistä, sillä olemme ottaneet kunnian kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta – tai ainakin suuren osan tästä kunniasta.

Vaarana on jopa se, että Yhdysvallat kiilaa edellemme: kaksi viikkoa sitten pitämässään mielenkiintoisessa puheessa ulkoministeriön lainopillinen neuvonantaja John Bellinger sanoi Yhdysvaltojen haluavan tarjota käytännön tukea kansainvälisen rikostuomioistuimen työlle muuttamatta kuitenkaan ideologista suhtautumistaan siihen, ja tässä yhteydessä hän mainitsi erityisesti Darfurin. Meidän pitäisi siis pistää mielestäni töpinäksi ja tukea kansainvälistä rikostuomioistuinta Darfuria koskevissa asioissa.

Yhdysvalloista puheen ollen on mahdollista, että terrorisminvastaisesta sodasta johtuvat ihmisoikeusrikkomukset – tai ainakin pahimmat niistä – saadaan loppumaan presidentinvaalien voittajasta riippumatta. Kaikki ehdokkaat ovat sitoutuneet sulkemaan Guantánamon. Euroopan unionin on kuitenkin autettava asiassa viemällä läpi sulkemista koskeva vaatimuksensa ja johtamalla kansainvälistä aloitetta siirtää vangit, jotka eivät saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämän lisäksi meidän on saatava selvyyttä vankilentoja koskevaan asiaan, joka on yhä epäselvä eurooppalaisten hallitusten vehkeilyn vuoksi, sillä nämä lennot merkitsevät sieppauksia ja kidutusta. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan EU saa maailmanlaajuista uskottavuutta vain, jos ihmisoikeuksia kunnioitetaan sen omalla alueella.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, tilanne on tämä: kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja nälänhädän kaltaiset barbaariset ilmiöt eivät ole kadonneet mihinkään tästä maailmasta, jota me osaksi hallitsemme. Asiat kuitenkin jatkuvat näin vain, jos annamme niiden jatkua. Valistuksen, arvojen ja arvokkuuden EU:n harjoittama politiikka on epäjohdonmukaista. Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat ovat tällä alalla toisinaan ristiriidassa. Ongelmiin on kuitenkin vain yksi ratkaisu: se, että EU:n toimielimet toimivat kaikessa sisä- ja ulkopolitiikassaan johdonmukaisesti. Toivomme Lissabonin sopimuksen mukaisen uuden ulkosuhdehallinnon toimivan tehokkaasti ihmisoikeusasioissa.

Maailmalta saatavat esimerkit ovat kuitenkin huolestuttavia. Yhdysvalloissa käytetään kuolemanrangaistusta, ja sama koskee Afrikkaa. Kiinan ongelmia ovat paitsi Tiibet myös orjatyövoiman ja kidutuksen käyttö sekä summittaiset teloitukset. Tällaisten esimerkkien pitäisi saada meidät puuttumaan omaan epäjohdonmukaisuuteemme. EU tarvitsee ennakoivaa ihmisoikeuspolitiikkaa. Kansalaisyhteiskunta on tärkeää saada liikkeelle, muttemme saa unohtaa, että oikeuksien puolustaminen on ennen kaikkea valtioiden ja niiden diplomaattien tehtävä. Ranskan presidentti teki oikein ilmoittaessaan, ettei hän osallistuisi Pekingin olympialaisiin. Myöskään EU:n muiden valtionpäämiesten ei pitäisi osallistua. Euroopan unioni on arvoihin perustuva unioni. Ei siis riitä, että se antaa lausuntoja ja laatii päätöslauselmia. Euroopan unioni ei saa myydä sieluaan.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa komission jäsen, kiitän kolmea esittelijäämme ja haluan korostaa erityisesti sitä, että naisten oikeudet on otettava absoluuttisesti ja ehdottomasti huomioon kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla, sosiaalisissa suhteissa ja puhtaasti yksilöiden välisissä yksityisissä suhteissa – paitsi teoriassa myös käytännössä.

Tämä edellyttää ennen kaikkea naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan kaikkien muotojen torjumista. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Tarkastellaanpa Euroopan unionia: EU laatii lukuisia päätöslauselmia, joissa jäsenvaltioita kehotetaan kohtelemaan naisia ja miehiä yhdenvertaisella tavalla, ja tämän jälkeen se seuraa, kuinka nämä periaatteet on toteutettu käytännössä. Arvoisa komission jäsen, olen hyvin kiinnostunut kuulemaan, otetaanko sukupuolen valtavirtaistamisen periaate käyttöön Euroopan unionin sisäisissä rakenteissa. Kun Euroopan unioniin perustetaan esimerkiksi uusia toimielimiä ja kun neljä korkeinta virkaa eli EU:n presidentin, komission puheenjohtajan, parlamentin puhemiehen ja YUTP:n korkean edustajan virat täytetään, sovelletaanko määräystä, joka kuvastaa tätä periaatetta?

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on totuuden hetki, joka kertoo, suhtaudummeko naisten oikeuksiin todella sillä tavalla, jolla kerromme suhtautuvamme niihin.

  Maria-Eleni Koppa (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemämme mietintö on Euroopan parlamentin maailmanlaajuisen ihmisoikeuspolitiikan merkittävin ilmentymä. Haasteet ovat suuret. Euroopan parlamentti voi ja sen on toimittava demokratian ja ihmisarvon suojelijana.

On tärkeää, että EU ottaa tiukan ja yhtenäisen kannan näihin asioihin. Tämä on ainoa tapa, jolla se voi vahvistaa ja tehostaa yhteisiä toimia.

Emme saa toimia kaksinaismoralistisesti sen mukaan, millaisista eduista on kulloinkin kyse. Meidän on tehtävä kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta, kidutusten lopettamisesta ja aseellisiin selkkauksiin joutuneiden lasten suojelusta poliittisia päätavoitteitamme. Ihmisoikeuksien suojelu on otettava huomioon kaikissa suhteissa yhteisön ulkopuolisiin maihin ja niiden kanssa tehtävissä sopimuksissa. Emme saa sallia minkäänlaista poikkeamista tästä periaatteesta tai sen vesittämistä.

Ihmisoikeuksien on oltava johtotähtemme kaikissa tekemissämme poliittisissa päätöksissä.

Haluan lopuksi kiittää esittelijää erinomaisesta ja yksityiskohtaisesta mietinnöstä.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, jotta EU olisi riittävän vakuuttava puhuessaan yhteisön ulkopuolisissa maissa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista, sen kaikkien jäsenvaltioiden on kunnioitettava itse moitteettomasti kaikkia ihmisoikeuksia.

Kuten muut puhujat ovat jo sanoneet, näin ei valitettavasti ole. Annan yhden esimerkin, joka koskee Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on kansainvälisten sopimusten vastaisesti edelleen kaksi siirtokuntaa toisessa jäsenvaltiossa, Kyproksessa. Näissä kahdessa siirtokunnassa, Akrotirissa ja Dhekeliassa, asuu noin 10 000 kyproslaista siviiliä. He ovat EU:n kansalaisia, vaikka heidän kotinsa on maalla, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on ilmeisistä syistä jättänyt EU:n ulkopuolelle. Näillä ihmisillä ei ole perustavanlaatuista ihmisoikeutta valita täytäntöönpanoviranomaistaan. Heitä hallitsee kuvernööri, joka on Englannin kuningattaren nimittämä brittiarmeijan kenraali, eikä heillä ole oikeutta valita vaaleilla parlamenttia. Näihin siirtokuntiin sovellettavat lait kuuluvat kuvernöörin toimivaltaan. Nämä EU:n siviilit elävät itse asiassa Britannian sotilasdiktatuurin alaisuudessa.

On todella häpeällistä, että Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto ovat aina katsoneet tätä tilannetta läpi sormien.

Ehkäpä muilla jäsenvaltioilla on oma likapyykkinsä, jota ne eivät halua tuotavan esiin, tai ehkäpä EU:n toimielimet eivät usko todella demokratian ja oikeuden periaatteisiin, joita ne väittävät puolustavansa. Ehkäpä EU välittää ihmisoikeuksista vain, kun asia ei koske sen omia jäsenvaltioita.

Syy voi olla mikä tahansa. Yksi asia on kuitenkin varma: tilanteen jatkuminen sellaisena, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on siirtokuntia Kyproksella, vie kaikilta EU:n ihmisoikeusraporteilta maineen ja uskottavuuden.

  Corina Creţu (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää Véronique De Keyseriä ja todeta olevani samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat puhuneet täällä ihmisoikeuksien, vaalien ja demokratian välisestä yhteydestä. Kotimaani Romania oli vuosia totalitaarinen valtio, ja ehkäpä meidän, jotka muistamme yhä nuo ajat, pitäisi korostaa voimakkaammin demokraattisten, vapaiden ja vilpittömien vaalien järjestämisen merkitystä.

Kuuluisa amerikkalainen professori, Larry Diamond, on kiinnittänyt viime aikoina huomiota huolestuttavaan ilmiöön, jota hän kutsuu ”demokraattiseksi taantumaksi”. Freedom House -instituutin viimeaikaiset raportit osoittavat, että vuosi 2007 oli maailmanlaajuisesti vapauden kannalta huonoin vuosi kylmän sodan päättymisen jälkeen.

Tässä tilanteessa olen samaa mieltä siitä, että Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden tärkeimpänä tehtävänä ennen vaaleja, niiden aikana ja niiden jälkeen on laatia yhteinen ja globaali strategia demokratian edistämiseksi. Kannatan ajatusta siitä, että autamme vastavalittuja parlamentin jäseniä vahvistamaan ja tekemään lainsäädäntötyötään noudattaen mahdollisimman tiiviisti demokratian vakiintuneita sääntöjä.

Haluan kuitenkin korostaa, ettei jokainen organisatorinen puute merkitse petosyritystä, vaan että on tärkeää osoittaa, missä määrin oikeudellinen kehys edellyttää vaaliprosessilta oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta.

  Puhemies. − (ES) Puhujat voivat käyttää seuraavaksi puheenvuoron ilman puhujalistaa. Haluan kertoa teille, että tänään pidetyssä sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevän korkean tason ryhmän kokouksessa arvosteltiin erästä varapuhemiestä suuresti siitä, että hänen väitettiin antaneen puhujalistan ulkopuolisia puheenvuoroja vain miespuolisille jäsenille. Haluan todeta, että tässä tapauksessa tilanne on minulle varsin helppo, sillä puhujalistan ulkopuolisia puheenvuoroja ovat pyytäneet vain naisjäsenet. Emme saa siksi samaa kritiikkiä, jota meille esitettiin vain noin tunti sitten.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Marco Cappaton mietintö ihmisoikeuksista ansaitsee suuret kehut. Olen samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin on tehtävä kovasti työtä toteuttaakseen aidosti johdonmukaista ja määrätietoista politiikkaa ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmanlaajuisesti. On totta, että ihmisoikeuksien suojelun seurantaa on tehostettava.

Kannatan Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kun puhumme yhdellä äänellä, voimme reagoida tehokkaasti kaikenlaisiin maailmassa tapahtuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Näin saatamme pelastaa tuhansia ihmishenkiä. Kannatan ehdotusta väkivallattomuutta käsittelevän eurooppalaisen konferenssin järjestämisestä vuonna 2009.

Euroopan parlamentin jäsenten osallistuminen vaalitarkkailuun on äärimmäisen tärkeää. Heidän on kuitenkin toimittava puolueettomasti, kuten esittelijät, Véronique De Keyser ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra painottivat. Kuinka Euroopan parlamenttien ryhmien osallistumista vaalien valvontaan ja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien työtä voitaisiin tehostaa haittaamatta näistä kumpaakaan? Ratkaisu on löydettävä yhdessä.

Euroopan unioni käsittelee yhä enemmän ihmisoikeusasioita. Maailma saa nähdä, että yhteisvastuu ja perusoikeuksien suojelu ovat periaatteitamme, joita ilman yksikään maa ei voi kukoistaa.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän teitä sukupuolten tasa-arvon puolustamisesta. Haluan myös kiittää henkilökohtaisesti näiden mietintöjen esittelijöitä sekä korostaa eri puolille maailmaa lähettämiemme vaalitarkkailuvaltuuskuntien työn merkitystä. Mielestäni asia on tuotava vielä uudelleen julki: tämä on erittäin myönteistä toimintaa, jota pitäisi todella edistää kansalaisten keskuudessa, mahdollisesti etenkin vaalien alla.

Haluan myös kiittää kaikkia vaalitarkkailijoita, sillä vaikka olemmekin vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtajina läsnä paikan päällä, vaikka lähdemmekin mukaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien matkoille, meillä on loppujen lopuksi myös satoja asiantuntijoita – nuoria ja vanhempia – jotka työskentelevät eri puolilla maailmaa ja lähtevät auliisti tukemaan demokratiaa muihin maihin. Mielestäni emme mainitse tätä riittävän usein. Ilman tarkkailijoiden verkostoa valtuuskuntien matkat eivät onnistuisi yhtä hyvin. Haluan myös kertoa, millaisella innolla paikallinen väestö ottaa vastaan tarkkailijat, etenkin pitkäaikaiset tarkkailijat, jotka jäävät maahan joksikin aikaa.

Olen kuitenkin pettynyt siihen, etteivät kollegani kannattaneet tarkistustani määrärahojen lisäämisestä, sillä katson, että mitä enemmän vaalitarkkailuvaltuuskunnissa on asiantuntijoita, sitä enemmän Euroopan unionin kysyntä kasvaa. Olisi todella häpeällistä, jos resurssipula estäisi meitä vastaamasta eri maiden esittämiin vaalitarkkailupyyntöihin.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoroa voidakseni kiinnittää huomionne tiiviimmin Afganistanin ihmisoikeustilanteeseen. Jäsenvaltiot ja koko Euroopan unioni ovat tehneet Afganistanissa kovasti työtä.

Kävin Afganistanissa viime viikolla Euroopan parlamentin valtuuskunnan mukana ja haluan kertoa teille kahdesta henkilöstä.

Heistä ensimmäinen on Perwiz Kambakhsh, nuori toimittaja, joka tuomittiin kuolemaan, koska hän latasi Internetistä materiaalia, joka koski naisten asemaa islamissa. Hänen kohtalonsa on nyt presidentti Karzain käsissä.

Toinen on puolestaan Malalai Joya, nuori naisparlamentaarikko, joka heitettiin parlamentista hänen arvosteltuaan sotapäälliköiden valtaa hallituksessa ja parlamentissa. Häneltä riistettiin lainvastaisesti hänen oikeutensa. Laissa ei säädetä tällaisesta.

Ongelmana on nyt paitsi se, ettei hän saanut puolustaa oikeuksiaan ja valtuuksiaan tuomioistuimessa, myös sitä, että hänen henkensä on vaarassa. Tapasimme hänet. Hän tarvitsee todella apuamme ja pikaista väliintuloamme.

Koko Euroopan unionin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaista Afganistania rakennamme, pitäen silmällä erityisesti Pariisin kansainvälistä konferenssia, jossa keskustellaan Afganistanille annettavan avun lisäämisestä.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. – (SL) Arvoisa puhemies, valitettavasti neuvoston edustajalle tässä keskustelussa varattu aika on jo käytetty, joten noudatan sääntöjä ja puhun erittäin lyhyesti. Kiitän kaikkia esittelijöitä äärimmäisen laadukkaista ja hyödyllisistä mietinnöistä. Kiitän myös kaikkia keskusteluun osallistuneita heidän esittämistään näkemyksistä. Voin vakuuttaa puheenjohtajavaltion puolesta, että pyrimme ottamaan ne mahdollisimman hyvin huomioon neuvoston tulevassa työssä.

  Puhemies. − (ES) Arvoisa ministeri, kiitos. Itse asiassa tässä keskustelussa sen paremmin neuvoston kuin komissionkaan puheaikaa ei ole rajattu, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Ylititte siksi itsenne tavassa, jolla arvioitte käytettävissänne olevaa aikaa. Kiitän teitä joka tapauksessa siitä, että käytitte toiseen puheenvuoroonne niin vähän aikaa. Annan seuraavaksi puheenvuoron komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, en puhunut ihmisoikeuksista aiemmin, joten yritän nyt esittää muutaman ajatuksen. Haluan lisätä asiaan jotakin.

Ihmisoikeusvuoropuhelusta on tullut yhä tärkeämpi osa toimia, joilla EU edistää ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti. Euroopan unioni on käynnistänyt joulukuussa 2001 hyväksyttyjen ihmisoikeusvuoropuhelua koskevien suuntaviivojen mukaisesti vuoropuhelun noin 30 tahon kanssa, ja se harkitsee käynnistävänsä niitä vielä lisää muun muassa Keski-Aasian, Etelä-Kaukasuksen ja Etelä-Afrikan sekä mahdollisesti muutamien merkittävien latinalaisamerikkalaisten kumppaneiden kanssa. Kunkin maan kansalaisyhteiskunta ja etenkin ihmisoikeusasioita käsittelevät kansalaisjärjestöt osallistuvat yleensä tapaamisten valmisteluun. Olemme saaneet muutamien naapurikumppaniemme kanssa aikaan erinomaisia, rakentavia tuloksia sekä saavuttaneet lisäksi erinäisiä sekalaisia tuloksia esimerkiksi viimeaikaisessa vuoropuhelussa Venäjän kanssa. Venäjä oli muuten ensimmäinen maa, jossa komissio ja neuvoston sihteeristö järjestivät tiedotustilaisuuden Euroopan parlamentin jäsenistä koostuvan ryhmän kanssa Elena Valenciano Martínez-Orozcon mietinnön jälkeen vastatakseen Euroopan parlamentin pyyntöihin koordinoinnin ja tiedottamisen parantamisesta. Toivon, että tapaaminen oli kaikkien osapuolten mielestä hyödyllinen.

Uusi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (EIDHR) otetaan nyt käyttöön täydellä teholla. Komission yksiköt arvioivat parhaillaan kahta ehdotuspyyntöä, joista toinen koskee tavoitetta 1 eli vaikeita maita ja toinen ihmisoikeuksien puolustajia. Useimmat maakohtaiset tukijärjestelmät (CBSS) on julkaistu, ja lähetystömme arvioivat niitä nyt kussakin maassa. Toivon siis, että saamme useimmat hankkeet käyntiin kesään mennessä.

Otamme myös ihmisoikeudet ja ihmisten turvallisuuden aktiivisesti huomioon kaikissa asiaankuuluvissa yhteyksissä ja politiikoissa. Otamme tulevaisuudessa tietenkin käyttöön EU:n uuden turvallisuusstrategian, ja toivon, että voimme lähestyä turvallisuusasioita voimakkaalla, ihmislähtöisellä tavalla, sillä ihmisten turvallisuus käsittää ihmisoikeudet, turvallisuuden ja kehitystä koskevat näkökohdat. Meidän on siis torjuttava sekä pelkoa että puutetta.

Haluan kiinnittää huomionne erityisesti muutamaan asiaan. Monet puhujat ovat maininneet Euroopan unionin ihmisoikeustilanteen. Euroopan parlamentti ei ole laatinut tästä aiheesta mietintöä vuoden 2004 jälkeen. Ongelmiin on toki tärkeää puuttua, ja tätä varten meillä on olemassa kaksi keskeistä välinettä. Niistä toinen on Euroopan neuvosto ja toinen perusoikeusvirasto, joka on perustettu juuri Wieniin seuraamaan jäsenvaltioiden tilannetta ja joka laatii vuosittaisia raportteja.

Haluan myös puhua aiheesta, joka mainittiin jo täällä – siitä puhui henkilö, joka on valitettavasti jo lähtenyt – eli kristittyjen suojelusta yhteisön ulkopuolisissa maissa. Euroopan unioni vastustaa voimakkaasti kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvaa syrjintää. Tämä asia tuodaan aina tarvittaessa esiin vuoropuhelussamme yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, ja yritämme todella tehdä asian selväksi.

Haluan myös sanoa muutaman sanan vaalitarkkailuvaltuuskunnista. Täällä on puhunut monia parlamentin jäseniä, jotka ovat myös olleet erinomaisia vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtajia. Voin vain korostaa uudelleen vaalitarkkailuvaltuuskuntien riippumattomuuden, niiden toiminnan johdonmukaisuuden ja ennen kaikkea niiden ammattimaisuuden merkitystä. Haluamme jatkaa tähän suuntaan tulevaisuudessa.

Naisten oikeuksista totean, että voitte uskoa, että otan naisena sukupuoleen liittyvät asiat tietenkin varsin vakavasti. Järjestin hiljattain 6. maaliskuuta naisten konferenssin, jonka tuloksia on tietenkin seurattava. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta noudatetaan kaikissa toimissa ja kaikkien toimien sukupuolivaikutuksia arvioidaan. Vaalitarkkailua koskevissa suuntaviivoissa on erityinen kohta naisista. YK:n turvallisuusneuvosto on antanut tärkeän päätöslauselman nro 1325, joka koskee konfliktialueilla eläviä naisia ja jossa vaaditaan seurantaa. Julkistamme pian naisten kehitykseen liittyviä hankkeita. Haluan myös todeta, että Barroson komissiossa, jossa itse toimin, kolmannes jäsenistä on naisia. Mielestäni kiintiöiden lisäksi myös laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Haluan myös todeta tässä yhteydessä, että komissio edistää yleisesti myös terveyttä ja lisääntymisterveyttä. Tämä on tärkeää naisten ja lasten elämän kannalta. Yksi Keniassa toteuttamistamme hankkeista liittyy tähän, mutta asia on tietenkin maailmanlaajuinen, ja se on mielestäni tärkeää mainita.

Haluan mainita myös kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC), jota Euroopan komissio tukee voimakkaasti. Myönnämme neljä miljoonaa euroa EIDHR:n vuoden 2008 puitteissa. Sisällytämme sopimuksiimme kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan lausekkeen. Olemme pyrkineet siihen, että kumppanimme hyväksyisivät kansainvälisen rikostuomioistuimen, ja lisäksi on kansainvälisiä tuomioistuimia – jos mietitte vaikkapa Kambodžaa ja monia muita maita – joten teemme asian parissa todella tiiviisti työtä.

Haluan vastata lopuksi Richard Howittin pyyntöön, joka koski sitä, että sitoutuisimme edistämään demokratiaa, kuten muut ovat jo tehneet. Demokratian edistäminen on tietenkin osa jokapäiväistä työtämme. Komission on tunnustettu olevan tärkeä demokratiaa edistävä elin. Se edistää demokratiaa lähettämällä vaalitarkkailuvaltuuskuntia, tukemalla vaaleja muiden toimenpiteiden muodossa sekä tukemalla merkittävällä tavalla yhteisön ulkopuolisten maiden demokraattisia pyrkimyksiä sekä kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:ta, ETYJ:ä ja Euroopan neuvostoa. Vakuutan teille, että suhtaudumme demokratian edistämiseen yhtä vakavasti kuin kaikki muutkin Euroopan unionissa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin komission jäsen lopettaa, haluan esittää hänelle kysymyksen. Hän mainitsi kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kertoi komission tukevan sitä. Voisiko hän kuitenkin vastata suoraan kysymykseeni ja kertoa, mitä EU ja hänen tapauksessaan komissio tekevät tarkalleen nostaakseen syytteet sudanilaisia vastaan?

Hän ei vastannut tähän kysymykseen, ja olisin kiitollinen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten kerroin, tuemme kansainvälistä rikostuomioistuinta yleisesti, mutta rikostuomioistuin päättää itse, ketä se suojelee ja mihin se pyrkii.

Tämä on siis tietenkin rikostuomioistuimen oma asia. Se ei kuulu meille.

  Marco Cappato, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastaan muutamille jäsenille, vaikka he eivät ole paikalla, sillä haluan selventää erään asian: mietinnössä mainitaan vähemmistöjen oikeudet ja uskonnonvapaus. Siinä ei puhuta EU:n ihmisoikeustilanteesta siksi, ettei asia kuulu tämän mietinnön aihealueeseen.

Katson kuitenkin, että mietinnössä on käsitelty tätäkin asiaa tietyllä tavalla, sillä emme ole laatineet pelkkää luetteloa eri maihin kohdistuvasta kritiikistä, vaan olemme puhuneet myös meistä, siitä, miten käytämme eri välineitä – meni syteen tai saveen – ja noudatamme EU:n lainsäädäntöä. Sanoessamme, ettei ihmisoikeuslausekkeita sovelleta asianmukaisesti, puhumme itsestämme! Siksi mietinnössä ei ole mielestäni tältä osin kritisoitavaa.

Ministeri Lenarčič puhui jo pitkään eri välineistä, joita meidän pitäisi käyttää. Haluan antaa neuvon, joka mainitaan myös mietinnössä: meidän pitäisi puhua enemmän tulosten arvioimisesta kuin yksittäisistä välineistä.

Vittorio Agnoletto arvosteli meitä siitä, ettemme puhu tarpeeksi ihmisoikeuksien kollektiivisesta ulottuvuudesta. Katson itse asiassa, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet perustuvat ennen kaikkea yksilön oikeuksiin. Nykyisin – jopa silloin, kun kyse on kansanmurhasta, joka on rikoksista kollektiivisin ja hirvittävin – yksittäiset henkilöt voivat saattaa asioitaan kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäviksi ja suojella näin oikeuksiaan yksilöinä. Oikeus demokratiaan on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, ja siksi demokratia on tärkeä väline, jota on käytettävä.

Valtavirtaistamisessa pitäisi mielestäni keskittyä enemmän ihmisoikeuksien kunnioittamiseen maahanmuutto- ja huumepolitiikassa. Lopuksi haluan vastata Richard Howittille. Mietinnössä ei väitetä, että väkivallattomuus on ainut keino edistää ihmisoikeuksia vaan että se on sopivin keino. Kun mietinnössä puhutaan väkivallattomuuden puolesta, sillä tarkoitetaan sekä väkivallan hylkäämistä pasifistisesta näkökulmasta että aktiivista tottelemattomuutta ja aktiivisia pyrkimyksiä sabotoida autoritaarisia hallituksia ja diktatuureja. Tähän viitaten ehdotamme, että EU tukisi teknologiaa ja tekniikkaa, joilla edistetään väkivallattomuutta ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen alalla. Toivon, että tämä kohta säilytetään huomisessa äänestyksessä.

  Véronique De Keyser, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä kollegoitani ja kertoa, että esimerkiksi Marie Anne Isler Béguinin lämpimät sanat heijastavat hyvin sitä intoa, jolla jäsenet ovat osallistuneet vaalitarkkailuvaltuuskuntien työhön. Tämä mietintö saattaa vaikuttaa siltä, että se perustuu pitkälti yhteisymmärrykseen, ja olen lukenut muutamista selonteoista, että se on tiedotusvälineiden kannalta mielenkiinnoton, koska se ei ole juuri aiheuttanut sisäisiä tai ulkoisia konflikteja eikä mitään muutakaan. Se merkitsee kuitenkin paljon maille, joiden demokratia on nuorta ja joiden on järjestettävä vaaleja.

Haluan vastata erityisesti kahdelle parlamentin jäsenelle. Vastaan ensin Janusz Onyszkiewiczille, joka otti esiin hyvin vakavan asian, vähemmistökysymykset. Vastaan hänelle, että vaikka ymmärrän varsin hyvin, ettei vaalitarkkailu ole vielä demokratiaa, en voi yhtyä hänen ajattelutapaansa, joka on todella valistunutta despotismia tai vallankumouksellista avantgardismia, koska jopa Condorcet puhuu vähemmistöistä. Emme voi yhtyä hänen ajattelutapaansa. Demokratia ei tietenkään ole täydellistä. Olisi upeaa, jos se olisi. Juuri demokratian ansiosta Franck Vanhecke saattoi kuitenkin pitää tänään häpeällisen, islaminvastaisen ja rasistisen puheen. Franck Vanhecke edustaa 30 prosenttia maani äänestäjistä Flanderin puolelta. Valitettavasti emme voi saada Franck Vanhecken puoluetta ja 30 prosenttia Flanderista katoamaan. Janusz Onyszkiewicz ei ilmeisesti ole enää täällä läsnä, mutta vastaan hänelle, ettemme voi myöskään saada 50 prosenttia palestiinalaisista, Hamasin kannattajia, katomaan. Demokratia herättää kysymyksiä, ja meidän on vastattava näihin kysymyksiin. Puhuessamme poliittisesta seurannasta, vaalitarkkailun herättämistä kysymyksistä sekä haasteista meidän on puututtava juuri näihin asioihin.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää kollegoitani lämpimistä sanoista, joita he ovat lausuneet mietinnöstä, jonka laadin yhdessä Véronique De Keyserin kanssa vaalitarkkailuvaltuuskunnista. Vaalitarkkailuvaltuuskunnat tarkastelevat paitsi vaalipäivän tapahtumia myös oikeudellista kehystä, yhdenvertaisia mahdollisuuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia seurata tiedotusvälineitä, poliittisten puolueiden tasapuolista rahoitusta, riitojenratkaisumekanismeja ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies, mielestäni on kuitenkin tärkeintä korostaa, ettei tällä vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevalla mietinnöllä – sen paremmin kuin Marco Cappatonkaan mietinnöllä ihmisoikeusraportista – ole mitään abstrakteja tavoitteita, vaan niiden laatimiseen on todellinen syy. Tämä syy on se, että Euroopan unioni ja erityisesti Euroopan parlamentti ovat sitoutuneet monenlaisiin arvoihin: ne ovat sitoutuneet kunnioittamaan demokratiaa ja vapautta, noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja ennen kaikkea kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on Euroopan unionin demokratian sydän. Siksi meidän ilmaistava itseämme aina hyvin selvästi ja voimakkaasti ja osoitettava hyvin selvästi ja tarkasti, että olemme sitoutuneet puolustamaan ihmisoikeuksia kokonaisvaltaisesti ja pysyvästi. Kuten olemme kuulleet tänä iltana täällä Euroopan parlamentissa, ihmisoikeudet eivät ole vain yhden alueen tai maanosan asia, vaan ne ovat luonteeltaan yleismaailmallisia ja maailmanlaajuisia. Euroopan parlamentin onkin ryhdyttävä näyttämään esimerkkiä tästä kaikesta.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvä Marco Cappato,

Vuotuisesta ihmisoikeusraportista puhuessamme meidän pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, että Skopjen viranomaiset päättivät huhtikuun lopussa pidättää toimittaja Victor Kanzurovin keskellä yötä nostamatta minkäänlaisia syytteitä häntä vastaan. Kanzurovin ainoa synti on se, että hän on puolustanut vuosien mittaan täysin laillisin keinoin omaa oikeuttaan ja lukuisten maanmiestensä oikeutta kutsua itseään bulgarialaisiksi.

Kun Kanzurov oli ollut pidätettynä 24 tuntia, hänet päästettiin kotiin, mutta hänen passinsa takavarikoitiin. Hän on siis edelleen kotiarestissa ilman mitään järkevää syytä ja ilman, että häntä vastaan on nostettu yhtäkään syytettä.

Katson vakaasti, ettemme voi mitenkään hyväksyä Makedonian viranomaisten toimia, jotka loukkaavat perustavanlaatuista ihmisoikeutta, sananvapautta, varsinkaan, jos haluamme kehittää yhteistä kotiamme, Eurooppaa, nykyaikaisella ja dynaamisella tavalla. Katson myös vakaasti, ettemme saa suhtautua välinpitämättömästi tällaiseen omavaltaisuuteen, joka vie meidät ajassa vuosikymmeniä taaksepäin synkkään totalitaariseen yhteiskuntaan, jonka olisi pitänyt olla menneisyyttä jo ajat sitten.

Kiitos.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. – (RO) Moldovan tasavallassa järjestetään vuonna 2009 parlamenttivaalit, joiden yhteydessä parlamentti valitsee maalle presidentin. Moldovan tasavalta sijaitsee Euroopan unionin itärajalla, ja siellä kaivataan demokraattisia uudistuksia maan kehittämiseksi kohti EU:n jäsenvaltioille ominaisia demokraattisia arvoja. Tämä pitäisi saada aikaan muun muassa osana EU:n naapuruuspolitiikkaa.

Moldovan tasavaltaan on lähetettävä vaalitarkkailuvaltuuskunta, mutta tarkkailussa pitäisi keskittyä jo vaaleja edeltävään aikaan. Tarkkailijoiden pitäisi myös ottaa huomioon tarve puuttua siihen, että Chisinaun kommunistihallitus on loukannut vakavalla tavalla lehdistönvapautta ja että oikeuslaitoksen riippumattomuutta on loukattu toistuvasti ja että Moldovan tasavallan parlamentti, jonka suurin puolue on kommunistipuolue, teki hiljattain vaalilainsäädäntöön muutoksia.

Moldovan vaalilainsäädäntöön tehtiin 10. huhtikuuta 2008 useita muutoksia, jotka rikkovat vakavalla tavalla eurooppalaisen demokratian sääntöjä ja käytäntöjä. Muutoksilla kiellettiin muun muassa vaaliliitot, nostettiin vaalikynnystä neljästä prosentista kuuteen prosenttiin, mikä on epärealistinen ja epädemokraattinen vaalikynnys Moldovan tasavallan todellinen poliittinen tilanne huomioon ottaen, sekä kiellettiin ihmisiä, joilla on kaksoiskansalaisuus, toimimasta julkisessa virassa tai hoitamasta julkista tehtävää, kuten toimimasta parlamentin jäsenenä, ja niin edelleen.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN), kirjallinen. – (PL) Kun EU:n jäsenvaltiot allekirjoittivat hiljattain Lissabonin sopimuksen, ne ottivat vastaan velvoitteen edistää ihmisoikeuksia, vapauksia ja demokratiaa maailmassa. Tämä onkin epäilemättä EU:n ulkopolitiikan tärkein tavoite.

Samaan aikaan puheenjohtaja Barroson ja muiden komission jäsenten toiminta heidän viimeisellä vierailullaan Kiinan kansantasavallassa ja heidän lausuntonsa, joiden mukaan Tiibetin-kysymys on Kiinan sisäinen asia, ovat pahasti ristiriidassa niiden ajatusten kanssa, joita esitetään Lissabonin sopimuksessa ja joita me yritämme toteuttaa käytännössä päivästä toiseen etenkin täällä Euroopan parlamentissa. Kyse on siis siitä, että ihmisoikeudet asetettaisiin kaiken muun edelle.

Tämän valossa on vaikeaa hyväksyä sitä, että EU kohtelee Venäjää demokraattisena kumppanina, ja unohtaa, että Venäjän viranomaiset paitsi sallivat lukuisten periaatteidemme rikkomisen myös halveeraavat niitä avoimesti. Miksi me suljemme silmämme siltä, että Venäjä pyrkii lakkaamatta tuhoamaan tšetšeenit ja vaientamaan lehdistön?

Ehkäpä syynä on se, että ihmisoikeuskysymykset sivuutetaan toisinaan myös EU:ssa. Mielestäni on valitettavaa, ettei Saksan liittotasavalta kunnioita vanhempien ja lasten oikeutta puhua keskenään itse valitsemaansa kieltä. Tämä ilmenee tuomioistuinten ja nuorisoasioiden toimistojen nykykäytännöstä.

Meidän on täsmennettävä, mihin oikein pyrimme. Onko päätöslauselmiemme ja loputtomien keskustelujemme tarkoituksena pistää maailma kuntoon, vai peitelläänkö niillä vain tekopyhyyttä, jotta eurooppalaiset poliitikot voivat tuntea olonsa hyväksi?

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Ihmisoikeudet ovat tärkein osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ihmisoikeuskysymykset ovat myös turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Kun vahvistamme ihmisoikeuksia, vahvistamme turvallisuutta. Kun vahvistamme ihmisoikeuksia maailmalla, vahvistamme turvallisuutta myös Euroopassa.

Uudet haasteet, kuten ilmastonmuutos ja siitä aiheutuva aavikoituminen ja ruokapula, ovat uhkia inhimillisille turvallisuudelle ja ihmisoikeuksille. Ihmisoikeuksista puhuttaessa ei pidä painottaa ainoastaan poliittisia oikeuksia, vaan myös oikeutta puhtaaseen ruokaan ja veteen, joiden merkitys ihmisten arkielämässä on konkreettisinta. Kun ihmisten perusasiat ovat kunnossa, he myös mitä todennäköisimmin äänestävät maltillisia poliittisia edustajia ja vaativat poliittisten oikeuksien toteuttamista. Kestävä pohja ihmisoikeuksille rakentuu demokratian ja vapauden ihanteista, kuten myös sosiaalisesta ja taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta.

Ihmisoikeusraportissa nostetaan esille Gandhi ja hänen edustamansa väkivallattoman vastarinnan politiikka. Ihmisoikeuksia ja vapautta ei edistetä sodan ja väkivallan keinoin. Keinojen on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien edustamien arvojen kanssa.

Ihmisoikeuksia edistämällä edistämme turvallisuutta. Ihmisoikeudet eivät ole pelkkä väline saavuttaa muita poliittisia päämääriä. Ihmisoikeudet ovat arvo itsessään. Ihmisoikeudet ovat universaaleja arvoja. Siksi EU:n on vahvistettava ihmisoikeuspolitiikkaansa. Ihmisoikeudet eivät ole muusta politiikasta irrallinen saareke, kuten ihmisoikeusraportti ansiokkaasti osoittaa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Haluan kiittää Marco Cappatoa laajasta ja kattavasta mietinnöstä, jossa vaaditaan oikeutetusti EU:lta johdonmukaisempaa ihmisoikeuspolitiikkaa ja tehokkaampia keinoja seurata sen vaikutuksia. Unionilla on vielä pitkä matka kuljettavana selkeän, yhtenäisen ja kauaskantoisemman poliittisen linjan kehittämisessä tällä saralla.

Meidän ei pidä ainoastaan tukea, vaan suorastaan vaatia ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä EU:n sisällä että osana sen ulkosuhteita. Kuten Cappaton mietinnössä korostetaan, esimerkiksi naisten oikeudet olisi sisällytettävä tiiviisti osaksi kaikkia EU:n ihmisoikeusvuoropuheluja.

Parlamentin tärkeä rooli EU:n ihmisoikeuspolitiikassa mm. säännöllisten urgency-keskusteluiden kävijänä on otettu mietinnössä hyvin huomioon. Näistä keskusteluista syntyneet kiireelliset päätöslauselmat ovat nostaneet esiin tärkeitä epäkohtia sekä yksittäisiin ihmisiin että laajempiin kriiseihin kohdistuneesta, törkeästi ihmisarvoa loukkaavasta politiikasta. Keskustelujen johdonmukaistamiseksi ja seurannan tehostamiseksi parlamentin valtuuskuntien olisi kuitenkin vastedes sisällytettävä ihmisoikeustilannetta koskevat seurantakeskustelut järjestelmällisemmin myös näihin maihin suuntautuvien vierailujen asialistalle.

Lopuksi oikein kohdistettu rahoitus on olennaisen tärkeää EU:n ihmisoikeuspolitiikan toimivuuden ja tulosten kannalta. Demokratian ja ihmisoikeuksien rahoitusväline EIDHR:n vahvuutena on, että siitä pystytään kohdistamaan varoja suoraan ja nopeasti akuutteihin tilanteisiin ja vaikeisiin oloihin. On tärkeää, että näitä varoja suunnataan myös mahdollisimman tehokkaasti suoraan paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen työhön. Uusia keinoja hyödyntää rahoitusvälinettä pitäisi vielä kartoittaa sellaisten maiden tapauksessa, joissa kansalaisjärjestötoiminta on laitonta.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) On järkyttävää, että kehitysmaissa 82 prosenttia vammaisista elää yhä köyhyysrajan alapuolella ja että heidän ihmisoikeuksiaan rikotaan pahimmalla mahdollisella tavalla: heidän oikeuttaan elää rikotaan, heitä pahoinpidellään ja heitä nöyryytetään. Vammaisten lasten tilanne on tältä osin erityisen huolestuttava.

Euroopan unionin politiikka ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi eri puolilla maailmaa ei ole vielä lainkaan yhtenäistä eikä tehokasta. Tehostaaksemme tätä politiikkaa meidän on tehtävä kovasti työtä sen eteen, että varmistamme, että EU:n ihmisoikeusmääräyksiä noudatetaan tiukasti. Koska niiden noudattaminen on tällä hetkellä puutteellista, monet naiset kohtaavat edelleen syrjintää työssään, jopa tällä hetkellä. Romaninaisten tilanne on vieläkin vaikeampi, sillä he kohtaavat moniperusteista syrjintää. Siksi EU:n romanistrategia ja komission koordinointitehtävä merkitsisivät suurta askelta eteenpäin.

Mielestäni on valitettavaa, ettei mietinnössä puhuta lainkaan kokoontumisvapauden uudistamisesta EU:ssa, ja siksi ehdotan, että sitä uudistettaisiin. Tarvitsemme tarkkoja säännöksiä välttääksemme sen, että jatkuvasti kasvavat poliittiset ääriryhmät hyödyntävät lainsäädännön aukkoja. Samalla meidän on annettava vähemmistöjen käyttää oikeuksiaan minkään sitä estämättä tavalla, joka ei häiritse hiljaisen enemmistön rauhaa. Tarkalla sanamuodolla varmistetaan, että kokoontujat ja lain ja järjestyksen valvojat tietävät tarkkaan, millainen toiminta on lainvastaista. Katson, että on tarpeen ja oikea aika laatia säännöksiä muun muassa spontaaneista mutta rauhanomaisista mielenosoituksista, joista ei ole ilmoitettu viranomaisille etukäteen.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä esitellään julkeasti EU:n imperialistista politiikkaa. Euroopan unioni esitetään siinä ihmisoikeuksien ”puolustajana” ja maailmanlaajuisen demokratian ”suurlähettiläänä”. EU:n tavalla ”kunnioittaa” ihmisoikeuksia ja demokratiaa on ollut traagiset seuraukset entisen Jugoslavian, Afganistanin, Irakin ja Palestiinan kansalaisten kannalta, sillä imperialistinen EU, Yhdysvallat ja Nato ovat käynnistäneet näillä alueilla verilöylyn ihmisoikeuksien nimissä.

Euroopan unioni käyttää ihmisoikeuksia valikoiden verukkeena painostaa ja kiristää maita, jotka vastustavat eri syistä sen imperialistisia pyrkimyksiä. Näitä maita ovat esimerkiksi Kuuba, Vietnam, Pohjois-Korea, Valko-Venäjä ja Iran. Vaikka EU esiintyy kansainvälisenä ihmisoikeustuomarina, se ei sano sanaakaan siitä, kuinka Israel on murhannut joukoittain palestiinalaisia tai kuinka Yhdysvaltojen ja sen EU:hun kuuluvien liittolaisten miehitysjoukot ovat tappaneet irakilaisia. Mietinnössä olevat viittaukset köyhyyteen, ympäristöön, työntekijöiden oikeuksiin, terveyteen ja muuhun sellaiseen halventavat kansoja, jotka kärsivät imperialistisen ylivallan ja kapitalistisen riiston alla.

Kreikan kommunistipuolue (KKE) äänestää mietintöä vastaan. Se tuomitsee EU:n provokatiivisen tekopyhyyden sekä tavan, jolla EU käyttää ihmisoikeuksia valikoiden verukkeena käyttääkseen imperialistista painostusta ja käydäkseen jopa sotaa kansoja vastaan.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Kiitän kollegaani, Marco Cappatoa kattavasta mietinnöstä, jossa käsitellään viime vuoden polttavimpia ihmisoikeuskysymyksiä. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että EU:n ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua on tiivistettävä voimakkaasti etenkin Pekingin tulevien olympialaisten takia.

On valitettavaa, ettei Kiinan ihmisoikeustilanne ole juurikaan parantunut sen jälkeen, kun maalle myönnettiin vuonna 2001 oikeus järjestää olympialaiset Pekingissä. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä syy luovuttaa Kiinan suhteen. Kuten mietinnössä todetaan, olympialaiset ovat merkittävä ”historiallinen mahdollisuus parantaa ihmisoikeuksia Kiinassa”, ja siksi meidän pitäisi muistuttaa Kiinan viranomaisia väsymättömästi niiden lupauksista.

Meidän on kuitenkin vältettävä esittämästä uhkauksia, jotka voisivat lisätä eristyneisyyttä ja aiheuttaa Kiinassa lisää levottomuuksia. Näin kävi hiljattain, ja tämä aiheutti maassa useita lännen vastaisia mielenosoituksia. Meidän on oltava varovaisia, jottemme luo kiinalaisten keskuuteen oppositiota, joka vastustaa demokraattisia uudistuksia. Meidän pitäisikin keskittyä sen sijaan siihen, että käynnistämme vuoropuhelun, joka tarjoaa meille tilaisuuden esittää kantamme kohtelematta kuitenkaan vastapuolta ylenkatsoen.

16. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä aiheista

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä aiheista.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Irlannissa käydään keskustelua Lissabonin sopimuksesta, sillä meillä on etuoikeus äänestää tästä sopimuksesta. Samalla Irlannissa on käynnissä maatalousalan ja kaupasta vastaavan komission jäsenen, Peter Mandelsonin välinen sanasota, joka voimistui juuri tänään. On ikävää, että tämä sanasota on pahentunut ja että maailmankauppaneuvotteluja koskevat huolenaiheet on nyt lähes mahdotonta erottaa asioista, jotka koskevat Lissabonin sopimuksesta järjestettävää äänestystä.

Uskon itse, että tilanne saadaan rauhoittumaan, mutta se onnistuu vain, jos kansalaisille annetaan faktatietoa. Haluan korostaa tänä iltana erityisesti sitä, että komission on annettava faktatietoa meille, vaaleilla valituille edustajille. Täällähän on nimittäin mainittu, että Euroopan parlamentti on demokratian sydän ja Euroopan unionin sydän. Olen kirjoittanut tästä asiasta komission jäsenelle ja olen nyt odottanut vastausta kuusi viikkoa. Jätän asian tältä erää tähän. Lissabonin sopimus on kuitenkin tärkeä, ja on vahinko, että nämä asiat on liitetty toisiinsa.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, demokratian tärkein piirre on sananvapaus. Emme voi tehdä sen suhteen minkäänlaisia kompromisseja.

Toukokuun 2. päivänä, vain päivä ennen kansainvälistä lehdistönvapauden päivää, moldovalaisen Jurnal de Chisnau -sanomalehden pankkitili jäädytettiin tuomioistuimen päätöksestä. Tämä johtui siitä, että lehdessä kirjoitettiin valtion yleistä syyttäjää vastaan nostetuista raiskaussyytteistä. Toistan: lehdessä kirjoitettiin asiasta, eli lehti toimi juuri niin kuin tiedotusvälineiden pitääkin toimia.

Olen työskennellyt toimittajana kaksikymmentä vuotta, toimin tällä hetkellä Moldovasta vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana ja tuomitsen tämän toimenpiteen varauksetta. Myös monet kansainväliset toimittajajärjestöt ovat ilmoittaneet olevansa asiasta huolissaan. Tuomioistuimen päätös on vain ja ainoastaan uusi keino loukata sananvapautta Moldovassa.

Euroopan unionin on annettava jatkossakin Moldovalle kokonaisvaltaista tukea. 2000-luvun Euroopan on oltava sananvapauden Eurooppa – muutoin demokratia on vaarassa. Emme saa istua odottamassa, että asiat pahenevat todella. Sen sijaan demokratian nimissä meidän on hukutettava vastalauseiden vyöryyn jokainen, joka polkee tärkeitä arvojamme. Demokratia ja sananvapaus ovat korvaamattomia.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, muistan yhä lukeneeni Euroopan unionia koskevasta käsikirjasta, että jäsenvaltioiden solidaarisuus on yksi tärkeimmistä arvoista Euroopan unionissa, jossa pienet maat, kuten Benelux-maat, ovat sisämarkkinoiden todellinen liikkeellepaneva voima. Kunkin maan etuja pidettiin yhtä tärkeinä.

Nyt suurimpien maiden energiaedut ovat jättäneet kaikki EU:n arvot siinä määrin varjoonsa, että ne ovat vaarassa jäädä ikuisesti toissijaisiksi energiakysymyksiin nähden. Jos Venäjä keskeyttää öljytoimitukset Liettuaan, suuret jäsenvaltiot ja Venäjä syyttävät yhdessä Liettuaa siitä, että EU on joutunut entisten neuvostomaiden energiaetujen panttivangiksi. Toisin sanoen entisten neuvostomaiden katsotaan ajavan asioita, jotka eivät edusta Venäjän ja EU:n välisiä suhteita, mikä puolestaan haittaa strategista yhteistyötä.

Näyttää siltä, ettei Euroopan unioni ole huomannut sitä, että Gazpromin öljyputkiverkosto kattaa käytännössä jo koko EU:n. Saamme huomata varsin pian, kuka hallitsee EU:n energiantoimituksia.

Vaadin, etteivät Euroopan komissio ja jäsenvaltiot käynnistä neuvotteluja Venäjän kanssa ennen kuin kaikkien jäsenvaltioiden, niin pienten kuin suurtenkin kesken on saavutettu yhteisymmärrys. EU:n kaksinaismoralismi on pitkäaikainen häpeätahra.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio julkaisi eilen asiakirjan, jossa todetaan, että erityisvero, jota kutsutaan tiettyjen polttoaineiden vähittäismyynnistä perittäväksi erityisveroksi, rikkoo yhteisön lainsäädäntöä.

Komissio katsoo muun muassa, että veron ensisijaisena tarkoituksena on lisätä alueiden itsenäisyyttä ja tarjota niille keino kerätä verotuloja.

Luxemburgissa toimiva julkisasiamies antaa puolestaan huomenna 8. toukokuuta lausuntonsa asiasta, jossa ratkaistaan, ovatko Baskimaan maakuntaneuvostot tai alueet toimivaltaisia säätämään lakeja.

Koska komissio pitää kaikenlaista veroasteen vääristämistä valtiontukena, sen voidaan sanoa vastustavan sitä, että mikä tahansa muu yksikkö kuin valtio asettaa omia veroasteita.

Kehotan siksi parlamenttia tarkastelemaan tätä asiaa ja pyytämään komissiolta, että se muuttaisi poliittista linjaustaan, sillä nykyinen linjaus voi rajoittaa monille sellaisille alueille myönnettyä itsemääräämisoikeutta, jotka eivät ole valtioita.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, olen pannut ilokseni merkille, että yhteistä maatalouspolitiikkaa tarkistetaan ja että elintarviketalouden alalla on ryhdytty ensimmäisiin kriisintorjuntatoimiin.

Valitettavasti esitetyt johtopäätökset ja tehdyt päätökset ovat sekavia ja epämääräisiä. On siis todettava selvästi, että nykymuodossaan yhteinen maatalouspolitiikka heikentää EU:n biologista turvallisuutta ja syventää maailmanlaajuista elintarvikekriisiä. Maataloustuotannon rajoitukset, määräykset, kiellot, kiintiöt ja ehdot johtavat ruokavarantojen hupenemiseen etenkin EU:n uusissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Puolassa tuotettiin ennen EU:n yhdentymisprosessin alkua kaksi kertaa enemmän ruokaa kuin nykyisin. Puolassa tuotettaisiinkin nyt ruokaa paljon enemmän, jos se vain olisi sallittua.

Johtopäätösten tekeminen on siis hyvin helppoa: jos ruoasta on pulaa, antakaa niiden, jotka voivat tuottaa sitä enemmän, eli uusien jäsenvaltioiden tuottaa sitä vapaasti.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, yli 30 000 poliisia on piessyt ja lahdannut työläisiä armeijan erikoisjoukkojen avustuksella ja käyttäen vesitykkejä ja kyynelkaasua Istanbulin Taksim-aukiota ja työntekijöiden keskusjärjestön (DISK) keskustoimistoa ympäröivillä kaduilla. Mielenosoittajia loukkaantui, ja viisisataa mielenosoittajaa pidätettiin.

Haluamme tuoda esiin solidaarisuutemme työväenluokkaa ja yleisemmin kaikkia turkkilaisia työntekijöitä kohtaan. Vaadimme, että poliittisten aktivistien ja ammattiyhdistysaktiivien vainoaminen lopetetaan. Työväenluokalla on kiistaton oikeus lakkoilla ja osoittaa mieltään toukokuun 1. päivänä. Tuona päivänä muistetaan työntekijöitä, jotka kaatuivat tässä luokkataistelussa puolustaen saavutuksiaan, rakentaen niiden varaan ja torjuen ihmisten hyväksikäyttöä.

Tuomitsemme Turkin hallituksen asettamat sietämättömät kiellot ja sen julmat toimet työläisten nujertamiseksi. Puolustamme samalla ammattiliittojen ja poliittisten puolueiden oikeutta kokoontua vapunpäivänä Istanbulin historialliselle Taksim-aukiolle, jolla tapettiin 34 työntekijää toukokuun 1. päivänä 1977.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, onnittelen vilpittömän lämpimästi ja suurella kunnioituksella liittokansleri Merkeliä tämänvuotisesta Charlemagne-palkinnosta. Hän on tehnyt erinomaista työtä viedäkseen Lissabonin sopimusta eteenpäin ja helpottaakseen uusien jäsenvaltioiden liittymistä. Olen myös iloinen siitä, että Charlemagne-nuorisopalkinnot myönnettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Olen erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että tämä kaikkien aikojen ensimmäinen Charlemagne-nuorisopalkinto meni Unkariin: se myönnettiin upealle unkarilaisnuorten ryhmälle, Ferenc Rákóczi II -säätiölle sen ”Opiskelijat ilman rajoja” -hankkeesta. Onnittelen lämpimästi Unkarin tiimiä sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hopeamitalisteja ja Kreikan pronssimitalisteja. Unkarilainen ”Opiskelijat ilman rajoja” -hanke on ainutlaatuinen siksi, että se tarjoaa Slovakiassa, Romaniassa, Ukrainassa ja Serbiassa asuvien unkarinkielisen etnisten vähemmistöyhteisöjen nuorille tilaisuuden vaihtaa ajatuksia koulutuksesta ja kulttuuriasioista Euroopassa. On todellinen virstanpylväs, että näin arvostettu eurooppalainen palkinto myönnetään tunnustukseksi samaan etniseen ryhmään kuuluvien, kotimaassa ja ulkomailla asuvien yhteisöjen välisten yhteyksien vaalimisesta.

  Puhemies. − (ES) Paljon kiitoksia, arvoisa Csaba Sándor Tabajdi. Teistä on varmaankin mukavaa kuulla, että minulla oli kunnia kuulua tuomaristoon, joka myönsi nuorten Charlemagne-palkinnon. Kerron tämän teille, jotta tiedätte, että teimme oikean päätöksen.

  Marco Pannella (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, uskonnollisten ihmisten pitäisi tietää tämä minua paremmin, sillä en tunnusta mitään uskontoa. Näyttää nimittäin siltä, että Vietnamissa vietetään 13.–17. toukokuuta tärkeää buddhalaisen kalenterin mukaista juhlaa, Wesak-juhlaa eli Buddhan syntymäjuhlaa. Lisäksi näyttää siltä – ja meidän osaltamme on myös varmaa – että Vietnamin yhtyneen buddhalaiskirkon ylin patriarkka Thich Huyen Quang, joka on ollut luostarissaan kotiarestissa 26 vuotta, ja hänen sijaisensa Thich Quang Do, meistä monen nimittämä ehdokas, eivät edes voi viettää vapaasti näitä juhlallisuuksia. Arvoisa puhemies, 26 vuoden aikana Euroopan parlamentti on pyytänyt 15 kertaa vapauttamaan heidät. Aika on lopussa, mutta EU:n häpeän aika ei ole lopussa, vaan se on palannut. Hyvät parlamentin jäsenet, olkaa siis varuillanne.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Pohjois-Portugalissa vallitsee laajoilla alueilla todellinen kriisi, joka johtuu siitä, että monia pk-yrityksiä on suljettu, että monikansalliset yhtiöt ovat siirtäneet tuotantoaan, tai jopa siitä, että työntekijöille on tarjottu hyvin pientä palkkaa. Tämän kriisin takia yli satatuhatta työntekijää on joutunut lähtemään viime vuosina Espanjaan ja muihin EU:n jäsenvaltioihin työhön – useimmiten rakennusalalle. Moni työntekijä on kuitenkin joutunut vaikeaan tilanteeseen. On useita tapauksia, joissa työ on loppunut, sopimusta ei ole noudatettu tai lupauksista ei ole pidetty kiinni, palkkaa on maksettu alle lakisääteisen vähimmäismäärän tai työpäivät ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Lyhyesti sanottuna työnantajayritykset eivät siis ole hoitaneet velvoitteitaan. Siksi korostamme, että maissa, joissa vallitsee tällainen tilanne, tarvitaan kiireesti tehokasta valvontaa ja että niissä on ryhdyttävä nopeasti toimiin tällaisten laittomuuksien torjumiseksi. Ammattiliitot ovat esimerkiksi ehdottaneet toimiluvan perumista rakennusyhtiöiltä, jotka rikkovat työntekijöiden oikeuksia, jotka eivät noudata vaatimusta, jonka mukaan heidän on annettava kuukausittain tiedot kaikista palkkalistoillaan olevista työntekijöistä, myös siirretyistä henkilöistä, tai jotka eivät hoida velvoitteitaan.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, 9. toukokuuta 2008 Euroopan unionin perustamisesta tulee kuluneeksi 51 vuotta. Tämä on kaikille EU:n kansalaisille hyvä tilaisuus tarkastella tulevaisuutta luottavaisin mielin ja sitoutuneesti.

Euroopan unionissa keskustellaan nyt maatalouspolitiikan uudistamisesta, yhteisestä tulevasta energiapolitiikasta, Euroopan laajuisen verkon laajentamisesta liikenneinfrastruktuurin, televiestinnän ja energian aloille, ilmastonmuutoksesta ja EU:n budjettiuudistuksesta.

Yhdentoista jäsenvaltion parlamentit, kuten Romanian parlamentti, ovat jo ratifioineet Lissabonin sopimuksen. Uudessa sopimuksessa korostetaan sosiaalisen markkinatalouden merkitystä sekä erinomaista kilpailukykyä, joka mahdollistaa EU:n kestävän kehityksen. Yhtenäismarkkinoiden toiminta edistää myös jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien yhtenäistämistä. Oikeudellisesti velvoittavassa EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetaan perusoikeudet. EU:n sosialistit pyrkivät luomaan yhteisten arvojen pohjalta sosiaalidemokratian, yhteiskunnan, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jossa kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet. Näitä yhteisiä arvoja ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja yhteinen hyvinvointi. Sosiaalidemokraattinen lähestymistapa on pohjimmiltaan sosiaalisen EU:n rakentamista.

  Marco Cappato, (ALDE) . – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiinnittää kollegani Marco Pannellan tavoin parlamentin jäsenten huomion Vietnamin tapahtumiin – paitsi siihen, mitä tapahtuu yhtyneen buddhalaiskirkon johtajalle, joka on yli 80-vuotias ja ollut kotiarestissa yli 20 vuotta, myös Vietnamin keskiylängöillä asuvien vuoristolaisten vainoamiseen.

Olemme saaneet Kok Ksorilta ja vuoristolaisten oikeuksia valvovalta Montagnard Foundation -säätiöltä uutisia esimerkiksi 28. huhtikuuta, jolloin Vietnamin poliisi ja turvajoukot tappoivat Y-Tao Ebanin, ja 15. huhtikuuta, jolloin neljä vietnamilaista poliisia surmasi kaksi Degar-vuoristoheimoon kuuluvaa lasta. Kehotan teitä nyt antamaan tukenne parlamentin jäsenten keskuudessa kulkeville kiertokirjeille, jotka on osoitettu Vietnamin hallitukselle ja joissa kansainvälistä yhteisöä ja EU:n toimielimiä kehotetaan reagoimaan Vietnamin tilanteeseen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Marokko yrittää valitettavasti jatkuvasti jarruttaa ja estää neuvotteluja, joilla pyritään siihen, että länsisaharalaiset saisivat heille kiistattomasti kuuluvan oikeuden itsemääräämiseen, ja joita käydään tällä hetkellä YK:n suojeluksessa. Haluan siksi käyttää tämän tilaisuuden korostaakseni sitä, että länsisaharalaisten oikeutta itsemääräämiseen on kunnioitettava täysin, sillä tämä on ainut realistinen, oikeudenmukainen ja kestävä tapa ratkaista konflikti eli päättää häpeällinen valloitus. Lisäksi meidän on vaadittava Marokkoa noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja YK:n päätöslauselmia sekä tuomittava länsisaharalaisten julma sorto, johon Marokko syyllistyy miehittämillään alueilla. Länsisaharalaiset vastustavat miehitystä ja puolustavat legitiimiä itsemääräämisoikeuttaan. Meidän on myös tuomittava Marokon lietsoma humanitaarinen draama, joka johtuu siitä, että länsisaharalaiset joutuvat elämään maansa ulkopuolella pakolaisleireillä. Meidän on pyydettävä kiireesti asianmukaista kansainvälistä humanitaarista apua.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Burmassa lauantaina riehunut myrsky aiheutti maassa suurta tuhoa ja maan asukkaille suurta kärsimystä.

Viimeisimmissä raporteissa on kerrottu 22 000 ihmisen kuolleen, 40 000:n olevan kadoksissa, satojen tuhansien loukkaantuneen ja miljoonan jääneen kodittomaksi. Silti Burman sotilasdiktatuurihallinto on vaikeuttanut kansainvälisiä avustuspyrkimyksiä, niin epäloogiselta ja julmalta kuin se kuulostaakin.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita se, että vielä neljä päivää katastrofin jälkeen tilanne oli se, ettei ulkomaisille avustustyöntekijöille ollut myönnetty viisumeja, ja burmalaiset kenraalit esittivät naurettavan lapsellisia tekosyitä, joita kukaan normaalijärkinen ei ottaisi vakavasti.

Euroopan parlamentin puhemies luki aikaisemmin tänään ääneen viestin, jossa hän otti osaa Burman kansan tilanteeseen. Voisiko hän antaa lisäksi Burman juntalle ja välillisesti myös sen suojelijoille Pekingissä hyvin jyrkän varoituksen ja vaatia niiltä, että ne lopettaisivat kansainvälisen avustustyön vaikeuttamisen ja ainakin yrittäisivät käyttäytyä ellei demokraattisesti niin edes inhimillisesti omaa kansaansa kohtaan?

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin väestö ikääntyy. Väestön kehitystä koskevissa ennusteissa annetaan hälyttävä arvio, jonka mukaan työikäisen väestön määrä vähenee 20 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.

Tämä tilanne ei ole meille hyväksi, ja siksi meidän on tuettava väestön kasvattamista – myös luonnollisella tavalla. Kohtaamme hedelmällisyyteen liittyviä ongelmia. Maailman terveysjärjestö (WHO) on tunnustanut hedelmättömyyden olevan sairaus, jota voidaan hoitaa muun muassa koeputkihedelmöityksillä. Niiden pariskuntien määrä, joille koeputkihedelmöitys on ainut keino saada jälkikasvua, kasvaa vuosi vuodelta. Tämän menetelmän käyttäminen on kuitenkin kallista, eivätkä kaikki maat korvaa sen aiheuttamia kustannuksia. Nämä kustannukset estävät monia pariskuntia hakeutumasta tällaiseen hoitoon. On ristiriitaista, että vaikka Euroopan unionissa hoidetaan alkoholismia, keuhkosyöpää ja aidsia, kaikissa maissa ei hoideta hedelmättömyyttä.

Haluan siksi tuoda tämän asian esiin. Toivoisin, että kaikilla EU:n kansalaisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saada koeputkihedelmöityshoitoa ja että tämä mahdollisuus taattaisiin heille. Tämä olisi myös sen periaatteen mukaista, jonka mukaan kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet saada lääkärinhoitoa.

  Csaba Sógor (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentissa keskustellaan tällä viikolla muun muassa urheiluun liittyvistä asioista. Koska urheiluasiat ovat Romaniassa erityisen ajankohtaisia, ne ovat saaneet siellä myös erityistä väriä. Jalkapallon tämänvuotisten mestaruuskisojen loppuottelun lähestyessä niihin joukkueisiin ja pelaajiin, jotka voisivat vaikuttaa lopputulokseen, on kohdistunut viime viikkoina valtavia paineita. Televisiossa on käyty väittelyjä, on nähty juonittelua ja tappeluja, ja pelejä on lykätty. Tämän kaiken syynä on se, että joidenkuiden on mahdotonta hyväksyä ajatus siitä, että jokin muu joukkue kuin pääkaupungin joukkue voisi voittaa. Ratkaisuottelussa Cluj-Napocan joukkue piti kiinni johtoasemastaan. Toivotaan, ettei suurin ongelma ollut se, että kyseisessä joukkueessa on vain muutama etnisesti romanialainen pelaaja tai että sen omistaja on unkarilainen. Poliisit ja kannattajat ottivat yhteen samassa kaupungissa, jossa unkarilaisia on hakattu viimeisten kahden kuukauden aikana miltei ennustettavan säännöllisesti siksi, että he ovat puhuneet äidinkieltään. Tämä kaikki on kytköksissä ääriryhmiä edustavien poliitikkojen jatkuvasti lietsomaan vähemmistövastaisuuteen. Meidän on totuttava niin urheilussa kuin politiikassakin siihen, että muutama vaikutusvaltainen poliitikko voi yrittää horjuttaa päätöksiä ja tuloksia, mutta todellisen lopputuloksen ratkaisevat yhteinen tiimityö, omistautuminen asialle ja reilu peli. Kiitos.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelimme parlamentin edellisessä täysistunnossa elintarvikkeiden hinnan nousua koskevasta ongelmasta. Kävimme samassa täysistunnossa vakavaa keskustelua yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta.

Nyt, kun elintarvikekriisi on maailmanlaajuinen ongelma, meidän on mietittävä, mistä tämä tilanne johtuu ja missä olemme tehneet virheen.

EU:n elintarvikemarkkinat olivat kohtalaisen vakaat yli 30 vuoden ajan, ja siksi tarkkaavaisuutemme herpaantui. Emme seuranneet tuona aikana kunnolla meneillään olevia tapahtumia emmekä tutkineet ruoan tuotannon kasvun ja yleisen talouskehityksen välisiä yhteyksiä tai tiettyjen yhteiskuntien vaurauden kasvun ja kysynnän kasvun välisiä yhteyksiä. Esimerkiksi Kiinan ja Intian nopea talouskehitys on johtanut kulutuksen kasvuun, minkä seurauksena ruoan tarve on kasvanut huomattavasti väestömäärä huomioon ottaen. Lisäksi tuotantokustannukset, erityisesti polttoaineen ja energian hinnat, ovat kasvaneet viime aikoina.

  Puhemies. − (ES) Päätämme tämän kohdan käsittelyn.

17. Kauppa- ja taloussuhteet Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (ASEAN) (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Glyn Fordin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö kauppa- ja taloussuhteista Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (A6-0151/2008) (ASEAN) (2007/2265(INI)).

  Glyn Ford, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi komission jäsentä ja hänen henkilökuntaansa, valiokunnan henkilökuntaa, ryhmäni henkilökuntaa ja omaa henkilökuntaani tämän mietinnön parissa tehdystä työstä. Haluan myös kiittää suurten poliittisten ryhmien varjoesittelijöitä, joiden tekemän yhteistyön ansiosta tästä mietinnöstä tuli sellainen kuin se nyt on. Otan mietinnöstä täyden vastuun, mutta sen sivuilla näkyy kaikkien edellä mainitsemieni toimijoiden poliittinen kädenjälki.

Toivomme tietyllä tavalla, että nämä EU:n ja ASEANin väliset neuvottelut olisivat turhat. Oman valiokuntani tavoite on hyvin selvä: haluamme, että Dohan kehityskierros saadaan onnistuneesti päätökseen, vaikka tällä hetkellä se näyttääkin ajautuneen Yhdysvaltojen presidentinvaalien synnyttämään mustaan aukkoon.

Toivottavasti neuvotteluja jatketaan kutakuinkin samoista lähtökohdista käsin puolen vuoden tai vuoden kuluttua siitä, kun presidentti Clinton, McCain tai Obama on astunut virkaansa, kun Yhdysvalloilla on viimein uusi edustaja jatkamassa vuoropuhelua. Näyttää kuitenkin siltä, että tätä odottaessamme käymme neuvotteluja Korean kanssa – tältä osin muistutan, että kollegani David Martin laati mietinnön kauppa- ja taloussuhteista Koreaan – sekä ASEANin ja Intian kanssa kahdenvälisistä tai EU:n vapaakauppasopimuksista.

Neuvoston valtuudet käynnistää neuvottelut ASEANin, EU:n viidenneksi suurimman kauppakumppanin kanssa koskivat vain seitsemää ASEANin kymmenestä jäsenvaltiosta. Tämä johtui siitä, että ASEAN on äärimmäisen monimuotoinen alue: siinä on mukana talouksia, joiden bruttokansantuotteet vastaavat muutamien EU:n jäsenvaltioiden bruttokansantuotteita, sekä kolme kehitysmaata, joista kaksi kuuluu Kaikki paitsi aseet -aloitteen (EBA) piiriin ja yksi on hylkiövaltio Burma, josta on puhuttu tänään jo paljon.

On selvää, että vapaakauppasopimus voi hyödyttää molempia osapuolia kasvattamalla tavaroiden ja palvelujen virtaa, edistämällä innovointia ja vauhdittamalla talouskasvua.

Pidämme myönteisenä sitä, että ASEANin 13. huippukokouksessa Singaporessa allekirjoitettiin viime vuoden marraskuun 20. päivänä ASEANin peruskirja, ja toivomme, että se ratifioidaan pian. Tämän pitäisi auttaa vahvistamaan ASEANin jäsenvaltioiden taloudellista yhdentymistä, ja mietinnössäni komissiota kehotetaan tarjoamaan teknistä tukea ja muuta tukea tällaisen prosessin edistämiseksi.

Neuvottelut edellyttävät avoimuutta julkisten hankintojen, kilpailun ja investointien, teollis- ja tekijänoikeuksien ja valtiontuen suhteen. Meidän on puhuttava tulliesteiden ja muiden kuin tulliesteiden poistamisesta erityisesti pankki-, vakuutus- ja lakipalvelujen alalla.

Meille on myös tärkeää, että alkuperäsääntöjä yksinkertaistetaan. Meidän on myös pyrittävä yhdenmukaistamaan standardeja, kuten tuoteturvallisuutta, lasten suojelua ja eläinten hyvinvointia koskevia standardeja.

Meidän on suojauduttava lääkeväärennöksiltä, mutta toisaalta valiokuntamme korostaa myös, ettemme saa vaarantaa TRIPS-järjestelyn joustavuutta.

Kansainvälisen kaupan valiokunta katsoo, että kaikissa sopimuksissa on oltava olennaisena osana kestävää kehitystä koskeva luku, jossa määrätään myös kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnista. Tarvitsemme myös samansuuntaisen poliittista yhteistyötä koskevan sopimuksen, joka sisältää sitovia sosiaalisia lausekkeita ja ympäristölausekkeita, joilla sopimuspuolet velvoitetaan ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön keskeiset yleissopimukset, sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle tyypillisiä ihmisoikeus- ja demokratialausekkeita.

Lisäksi pitäisi perustaa kaupan ja kestävän kehityksen foorumi, joka koostuisi työntekijä- ja työnantajajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajista ja joka voisi vaikuttaa todella sekä neuvotteluihin että jälkikäteen erityisesti siihen, kuinka sopimus pannaan täytäntöön.

Mietinnössä kehotetaan harkitsemaan sitä, että ympäristöystävälliset ja ”reilun kaupan” tuotteet saisivat etuuskohtelua pääsyssä EU:n markkinoille, ja todetaan, että näiden tuotteiden tulleja pitäisi vähentää nopeammin. Jos tämä muutos toteutettaisiin, vaatisimme tietenkin muuttamaan tullinimikkeistöä, jotta tämä olisi mahdollista.

Asiaan liittyy myös maakohtaisia kysymyksiä. Singaporen kohdalla olemme huolissamme pankkisalaisuudesta. Toimme asian selvästi esiin, kun valiokuntamme jäsenet vierailivat Singaporessa ja keskustelivat maan parlamentin jäsenten kanssa. Kannatamme demokratian palauttamista Thaimaahan. Lisäksi olemme tietenkin yhtä mieltä siitä, että Burman pitäisi osallistua neuvotteluihin tai edes olla niissä läsnä, vaikka meidän näkökulmastamme on täysin selvää, ettei Burman kanssa voida allekirjoittaa minkäänlaista sopimusta, ennen kuin nykyinen hallinto on vaihdettu.

Ajatuksenamme on tehdä puitesopimus, josta huolimatta yksittäiset ASEANin jäsenvaltiot voisivat toimia oman kulloisenkin tilanteensa mukaisesti ja avata tiettyjä aloja kaupalle itselleen sopivaan tahtiin. Siispä meillä olisi lopulta – ja korostan sanaa ”lopulta” – yhteinen ja täydellinen sopimus kaikkien kanssa.

Vaikka siis suhtaudummekin myönteisesti siihen, että Vietnam toimii prosessissa johtoasemassa, institutionaalinen rakenne, jota muutamien ASEAN-maiden voiman- ja tahdonpuute pahentaa, on tehnyt etenemisestä odotettua tai toivottua hitaampaa.

Selvyyden vuoksi sanon, ettei Euroopan unioni saa hyväksyä sitä, että ASEANin yksittäiset jäsenvaltiot vitkastelevat estääkseen asian etenemisen. Ellei vaihtoehtoa ole, neuvosto, komissio ja parlamentti voivat harkita viime kädessä kahdenvälisten sopimusten tekemistä monenvälisten sopimusten sijasta. Toivon, että ASEANin jäsenvaltioiden hallitukset ja kansalaisyhteiskunta näkevät parlamentin tämänpäiväisen kannan rohkaisuna viedä asioita nopeasti eteenpäin.

  Peter Mandelson, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Glyn Fordia hänen mietinnöstään ja siitä, että mietinnössä tuetaan yleisesti komission linjaa neuvotteluissa, joita se käy ASEANin jäsenvaltioiden kanssa vapaakauppasopimuksista.

Kaakkois-Aasia ansaitsee täyden huomiomme. Huomiomme keskipiste Aasiassa siirtyy ymmärrettävästi aika ajoin Kiinaan, mutta sen ei pitäisi viedä mielenkiintoa kumppanuudeltamme ASEANin kanssa – käsittelimmepä sitten kestävää kehitystä, yhteiskuntaa tai kauppaa koskevia kysymyksiä. Siksi ASEAN valittiin kumppaniksi, jonka kanssa tehtiin yksi uuden sukupolven vapaakauppasopimuksista osana Globaali Eurooppa -strategiaa.

ASEANin talouksien dynamiikka merkitsee epäilemättä tilaisuutta Euroopan unionille. Tämä tilaisuus on kuitenkin luonteeltaan suurelta osin pikemminkin potentiaalinen kuin todellinen. EU:n yritykset, jotka yrittävät käydä kauppaa Kaakkois-Aasiassa tai investoida alueelle, kohtaavat edelleen tulliesteitä ja muita esteitä, ja markkinat – erityisesti julkisten hankintojen markkinat – ovat ulkomaisia palveluntarjoajia kohtaan epäsuosiolliset. Sama koskee yleisesti suoria ulkomaisia sijoituksia. Lisäksi yritykset saavat huomata, että niiden teollis- ja tekijänoikeuksia suojellaan edelleen liian huonosti, ja joillakin markkinoilla yleisessä avoimuudessa on runsaasti parantamisen varaa.

Tämä on suurin mahdollinen syy, miksi meidän pitäisi pyrkiä tekemään ennemminkin perinpohjainen kuin nopea ja pintapuolinen vapaakauppasopimus. En usko vapaakauppasopimuksiin nopeina, poliittisina ratkaisuina. Globaali Eurooppa -kauppastrategiassa on kyse uusista kaupankäyntimahdollisuuksista, uudenlaisesta viennistä ja uusista työpaikoista. Nämä neuvottelut käynnistettiin niiden todisteiden pohjalta, joiden mukaan nämä asiat olisivat saavutettavissa, jos olisimme kunnianhimoisia.

Meillä on oikeus torjua ajatus vain tiettyjä tulleja koskevasta vapaakauppasopimuksesta. Kannatan siksi täysin tässä mietinnössä esitettyä pyyntöä suhtautua neuvotteluihin kunnianhimoisesti. Olemme tehneet tietoisen päätöksen lähestyä asiaa käymällä alueiden välisiä neuvotteluja. Mielestäni tämä oli oikea päätös. Katson, että kahdenvälisiä sopimuksia voidaan käyttää monenvälisen järjestelmän rakennuspalikoina ja että niillä edistetään tällaisessa järjestelmässä alueellista yhdentymistä ja alueellisten markkinoiden kasvua. Katson, että näiden neuvottelujen voidaan katsoa edistävän ASEANin suunnitelmia talousyhteisöstä.

Mietinnössä kuitenkin todetaan aivan perustellusti, ettei tällaisten kunnianhimoisten tavoitteiden käsittely alueiden välisissä neuvotteluissa ole helpoin eikä nopein tapa edetä. Joka kerta, kun jokin ASEANin jäsenvaltio ei saa tuloksia aikaan jossakin tietyssä asiassa, lopputulos on pienimmän yhteisen nimittäjän mukainen. Tämä ei ole oikeudenmukaista muita kohtaan. Törmäämme myös resursseja koskeviin ongelmiin, sillä lukuisat vapaakauppasopimukset, joista ASEANin jäsenvaltiot neuvottelevat parhaillaan, koettelevat näiden maiden voimavarojen rajoja. Tästä syystä täydellinen alueiden välinen sopimus on vaikeaa saada aikaan alle kolmessa–neljässä vuodessa ja meidän on vaikeaa saada aikaan sopimukset, jotka olisivat kaikki yhtä lailla kunnianhimoisia.

Samaan aikaan suurimmat kilpailijamme lujittavat tietenkin yhteyksiään alueen yksittäisiin maihin yksi toisensa jälkeen. Japani, Australia ja Yhdysvallat toimivat kaikki aktiivisesti. Olen pannut merkille, että mietinnön yhdessä kohdassa mainitaan sellainen vaihtoehto, että jos alueellinen lähestymistapa osoittautuu hankalaksi, voisimme tehdä kahdenvälisiä sopimuksia. En halua luopua tässä vaiheessa alueellisesta lähestymistavasta, vaan pyrimme parhaillaan tekemään tätä alueellista kehystä joustavammaksi lisäämällä siihen annoksen ”vaihtelevaa geometriaa” eli erikoismääräyksiä, joissa otetaan huomioon ASEANin jäsenvaltioiden eri kehitystasot ja joiden ansiosta voimme edetä nopeammin yksittäisten maiden kanssa. Tämä olisi taloudellisesti järkevää ja voisi viitoittaa tietä muille, jotka voisivat liittyä mukaan myöhemmin.

Itse asiassa neuvotteluohjeissamme määrätään sopimusten tekemisestä alle kymmenen jäsenvaltion kanssa, sillä ASEANin vähiten kehittyneiltä mailta – Laosilta, Kambodžalta ja Burmalta/Myanmarilta – ei edellytetä sitoumuksia vapaakauppasopimuksessa mutta ne osallistuvat neuvotteluprosessiin. Laos ja Kambodža työskentelevät parhaillaan WTO:n jäsenyyttä koskevien kysymysten parissa, ja ne saavat jo joka tapauksessa laaja-alaista etuuskohtelua pääsyssä EU:n markkinoille Kaikki paitsi aseet -aloitteen nojalla. Niiden looginen paikka olisi kuitenkin mielestäni pitkän aikavälin sopimuksessa. Mietinnössä käsitellään EU:n kantaa Burman suhteen. Sen mukaan Burman kanssa ei voida neuvotella vapaakauppasopimuksesta, vaikka Burma onkin ASEANin jäsenvaltio.

Puhun lopuksi kestävästä kehityksestä. Toivomme onnistuvamme ottamaan ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset kysymykset osaksi ASEANin kanssa käymiämme neuvotteluja ja teemme näin yhteistyön hengessä. Lisäksi olemme palkanneet ulkopuolisen konsultin tekemään arvion kestävään kehitykseen kohdistuvista vaikutuksista. Arvioinnissa tutkitaan suunnitteilla olevan sopimuksen todennäköisiä vaikutuksia moniin asioihin, myös ympäristö- ja sosiaaliasioihin. Tutkimus tehdään neuvotteluprosessin aikana seuraavan puolentoista vuoden aikana. Lisäksi pyysimme viime viikolla kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan keskusteluihimme, jotka koskevat neuvottelujamme vapaakauppasopimuksesta kolmen ASEANin jäsenvaltion kanssa. Emme havainneet kansalaisyhteiskunnan olevan varsinaisesti eri mieltä kanssamme. Kun nämä huolenaiheet otetaan alusta alkaen sopimuksissa huomioon, voimme varmistaa, että ongelmiin puututaan ajoissa, jopa ennen kuin niitä syntyy.

Odotan pääseväni työskentelemään parlamentin kanssa, kun nämä neuvottelut etenevät. On sanomattakin selvää, että tiedotan kansainvälisen kaupan valiokunnalle neuvottelujen etenemisestä. Haluan vielä esittää lämpimät kiitokset tästä mietinnöstä. Se oli laadultaan juuri sellainen kuin mitä olen oppinut odottamaan kansainvälisen kaupan valiokunnalta. Lisäksi olen myös oppinut luottamaan siihen, että kansanvälisen kaupan valiokunta ymmärtää ja osaa arvioida monimutkaisia kauppapoliittisia asioita.

  Francisco José Millán Mon, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, Nürnbergin toimintasuunnitelman ja viime vuonna pidetyn ensimmäisen EU:n ja ASEANin välisen huippukokouksen ansiosta suhteiden kehittäminen oli mahdollista aloittaa uudelleen.

Neuvottelemme esimerkiksi parhaillaan vapaakauppasopimuksesta ja kahdenvälisistä assosiaatio- ja yhteistyösopimuksista, vaikka neuvottelut etenevätkin hitaasti, kuten täällä on todettu.

Ulkoasiainvaliokunta kannattaa suhteiden lähentämistä myös kaupan ja talouden alalla.

ASEANissa on käynnissä alueellinen yhdentymisprosessi, mistä olemme iloisia, ja ASEANin merkitys on kasvussa. Kuten Glyn Ford kertoi, ASEANiin kuuluu kymmenen hyvin erilaista jäsenvaltiota, joissa asuu yhteensä yli 500 miljoonaa ihmistä ja joiden kasvupotentiaali on yleisesti suuri.

Euroopan unioni on ASEANin toiseksi suurin kauppakumppani. Meidän on lisättävä yritystemme myyntiä ja investointeja, ja vapaakauppasopimuksen tekeminen on ihanteellinen keino pyrkiä tähän. Muut maat mantereella ja sen ulkopuolella haluavat jotakin samanlaista, kuten komission jäsen kertoi.

Sopimuksen on oltava hyvin laaja, eikä se saa rajoittua pelkästään kauppaa koskeviin kysymyksiin. Sen lisäksi on tehtävä myös kahdenvälisiä assosiaatio- ja yhteistyösopimuksia, joissa määrätään ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Näitä kahdenvälisiä sopimuksia voidaan tietenkin tehdä vain sellaisten maiden kanssa, jotka täyttävät asianmukaiset poliittiset ja taloudelliset ehdot. On selvää, etteivät kaikki maat täytä niitä, etenkään Burma. Siihen sovelletaankin rajoituksia, jotka neuvosto on hyväksynyt ja joita parlamentti kannattaa.

Ellei Burman poliittinen tilanne muutu, on selvää, ettei Burman kanssa voida tehdä kahdenvälistä sopimusta eikä Burma voi osallistua vapaakauppasopimukseen. Euroopan parlamentti toisti huhtikuussa tuomitsevansa poliittisen tilanteen ja vaati poliittisten vankien vapauttamista.

Totean Burmasta vielä, että minun on käytettävä tämä tilaisuus esittääkseni surunvalitteluni myrskyn vaatimien uhrien johdosta. Yhdyn huomioihin, joita parlamentin puhemies esitti aiemmin iltapäivällä.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin on edettävä suhteissaan ASEANiin. Tarjoamme ASEANille vahvoja poliittisia suhteita, molempia osapuolia hyödyttäviä tiiviitä taloussuhteita sekä monilla aloilla tehtävää yhteistyötä. Kannatamme myös tietenkin vuonna 2007 hyväksyttyä ASEANin peruskirjaa, joka merkitsee askelta eteenpäin yhdentymisprosessissa. Toivomme, että tämän peruskirjan mukaiset ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat sitoumukset toteutuvat etenkin Burmassa mutta myös muissa alueen maissa. Tämä vahvistaisi suhteitamme. Kiitos.

  John Purvis, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, Glyn Fordin mietintö on kokonaisuudessaan juuri sellainen kuin mitä valiokuntani toivoi. Olemme erityisen iloisia siitä, että kaikki tärkeimmät ehdotuksemme on otettu mukaan. Korostamme, että EU:n teollisuuden tuleva kasvu riippuu siitä, kuinka paljon avaamme markkinoitamme ulkomaankaupalle ja ulkomaisille investoinneille, joihin on sovellettava oikeudenmukaisia sääntöjä, mutta EU:n kyky kilpailla ASEAN-maiden kanssa riippuu siitä, kehitämmekö opetusta, koulutusta, tutkimusta, liike-elämää ja innovointia omissa jäsenvaltioissamme.

Pidämme tieteellistä ja teknistä yhteistyötä sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua onnistuneen suhteen keskeisinä osatekijöinä. Odotamme suhteelta erityisesti yhteistyötä väärennösten torjunnan alalla. Odotamme alkuperäsääntöjen parantamista, erilaisten standardien, kuten tuoteturvallisuutta, lasten suojelua ja eläinten hyvinvointia koskevien standardien parantamista, byrokratian vähentämistä, valtiontukien avoimuuden lisäämistä, muiden kuin tulliesteiden purkamista ja syrjivien verojen poistamista.

Odotamme, että sopimuksessa käsitellään metsänhakkuun ja palmuöljytuotannon ympäristövaikutusten torjumista, ja vaikka katsommekin, että EU:n on suojauduttava polkumyynniltä, mielestämme olisi vielä parempi, että polkumyyntiä ehkäistäisiin varhaisella väliintulolla ja neuvotteluilla.

Odotamme pääsevämme tekemään ASEANin kanssa energia-alan yhteistyötä ja kehotamme komissiota edistämään yhteisiä tutkimushankkeita alueen tutkimuslaitosten kanssa.

Tältä pohjalta odotamme kumpaakin sopimuspuolta hyödyttäviä ja menestyksekkäitä kauppa- ja taloussuhteita ASEAN-maiden kanssa.

  Peter Šťastný, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää tämän mietinnön esittelijää, Glyn Fordia. Ehdotus kauppasopimuksen tekemisestä ASEANin kanssa on osa laajempaa strategiaa, joka koskee kahdenvälisiä ja alueidenvälisiä neuvotteluja EU:n kauppakumppaneiden kanssa.

Jos ASEANia tarkastellaan yhtenä, yhtenäisenä kokonaisuutena, se on EU:n viidenneksi suurin kauppakumppani ja nousee näin siis Japanin edelle. ASEAN on äärimmäisen monimuotoinen alue: sen jäsenvaltioista kolme kuuluu maailman vähiten kehittyneiden maiden joukkoon, kun taas joissakin jäsenvaltioissa asukasta kohden lasketut tulot ovat korkeammat kuin monissa EU:n jäsenvaltioissa. Kansainvälisen kaupan valiokuntaan kuuluvat kollegani ja minä kannatamme voimakkaasti komission ensimmäistä vaihtoehtoa: sitä, että neuvottelemme koko alueen kanssa ja vahvistamme ASEAN-maiden alueellista taloudellista yhdentymiskehitystä.

Mietinnössä korostetaan alueiden välisten kauppasopimusten merkitystä, sillä niillä voidaan yleensä täydentää monikulttuurista järjestelmää – mikäli ne ovat laaja-alaisia ja kunnianhimoisia ja kattavat paljon muitakin asioita kuin tullien vähentämisen – ja niiden avulla voidaan panna täytäntöön sosiaalisia ja ympäristöä koskevia sääntöjä. Mietinnössä osapuolia kehotetaan vähentämään tai poistamaan asteittain kaikki tavaroiden ja palvelujen kauppaa koskevat esteet, mutta kunnioittamaan samalla täysimääräisesti ASEAN-maiden erilaisia taloudellisia oloja. Lisäksi siinä kehotetaan komissiota varmistamaan avoimuus sekä julkisia hankintoja, teollis- ja tekijänoikeuksia, valtion tukea ja muita tukia koskevat tehokkaat säännöt.

Haluan lopuksi kiittää esittelijää hyvästä yhteistyöhengestä, joka näkyi muutamissa kompromissitarkistuksissa, joilla mietinnön pääpaino asetettiin kauppaa ja siihen liittyviä asioita koskeviin kysymyksiin sekä ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä koskeviin kysymyksiin. Näiden ja muiden tarkistuksen hyväksyminen tasapainotti mietintöä.

  David Martin, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää ystävääni ja kollegaani, Glyn Fordia erinomaisesta mietinnöstä. Haluan myös kertoa komissiolle olevani sitä mieltä, että komission jäsen teki aivan oikein käynnistäessään muutama vuosi sitten tutkimukset mahdollisuudesta tehdä ASEANin kanssa vapaakauppasopimus ja ryhtyessään näiden tutkimusten tulosten pohjalta toimiin. Vaikka ASEAN onkin meille taloudellisesti tärkeä alue, kuten muut ovat jo todenneet, se on yksi niistä alueista, joilla mahdollisuudet kasvuun ovat suurimmat, jos onnistumme todella saavuttamaan vapaakauppatavoitteemme. Peter Šťastnýn tavoin olen samaa mieltä siitä, että oli aivan oikea strategia ryhtyä tähän alueelliselta pohjalta, huolimatta kaikista tämän toimintatavan mahdollisesti mukanaan tuomista vaikeuksista.

Glyn Fordin mietinnössä esitetään komissiolle selvä ja johdonmukainen viesti: parlamentti haluaa, että kaikkiin uuden sukupolven vapaakauppasopimuksiin sisällytetään voimakas kestävää kehitystä koskeva osa.

Mietinnössä viitataan monin kohdin muuta kuin kauppaa koskeviin lausekkeisiin, ja minun on ilo todeta, että tämä vastaa sitä linjaa, jonka otin omassa, Koreaa koskevassa mietinnössäni. Erityisen iloinen olen siitä, että mietinnössä korostetaan voimakkaita sosiaali- ja ympäristölausekkeita.

Mielestäni on tärkeää, että sen lisäksi, että ASEANin jäsenvaltiot ratifioivat kahdeksan keskeistä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusta, jotka tähän mennessä vain Kambodža, Indonesia ja Filippiinit ovat ratifioineet, myös me pidämme huolta siitä, että otamme käyttöön mekanismit, joilla varmistetaan, että nämä sopimukset pannaan kunnolla täytäntöön.

Ammattiliitoille ja työntekijäjärjestöille pitäisi antaa muodollisempi rooli, ja olen iloinen siitä, että esittelijä on kehottanut perustamaan kaupan ja kestävän kehityksen foorumin, joka voisi valvoa sääntöjen noudattamista ja raportoida niiden rikkomisesta.

Ympäristösäännöistä totean, että kansainvälisen kaupan valiokunta on korostanut monissa viimeaikaisissa mietinnöissään – kuten Alain Lipietzin mietinnössä kaupasta ja ilmastonmuutoksesta ja omassa, Koreaa koskevassa mietinnössäni – että kansainvälisellä kaupalla pitäisi edistää ympäristöystävällisen teknologian myyntiä ja käyttöönottoa. Panen myös jälleen merkille sen, että komission jäsen Mandelson on osoittanut moneen otteeseen sitoutuneensa vähentämään ympäristöystävällisen teknologian tulleja, ja siksi toivon, että komission jäsen voisi ottaa huomioon esittelijän ehdotuksen siitä, että tämä otettaisiin osaksi ASEANin kanssa käytäviä neuvotteluja.

Kaikkiin sosiaali- ja ympäristösääntöjen rikkomisiin on sovellettava sääntöjenmukaista riitojenratkaisumekanismia. Koska Yhdysvallat on sitoutunut tähän menettelytapaan kaikissa vapaakauppasopimuksissaan, EU:n on saatava sovittua yhtä tiukoista täytäntöönpanotoimenpiteistä.

Lopetan puheeni toteamalla, että vaikka tiedänkin, ettemme allekirjoita vapaakauppasopimusta Burman kanssa, toivon, ettei Burma hyödy tästä sopimuksesta välillisesti, sillä kaupan laajentamiseen muiden ASEAN-maiden kanssa liittyy se mahdollisuus, että Burma laajentaa kauppaansa ASEANin sisällä ja hyötyy välillisesti EU:n vapaakauppasopimuksesta. Toivon siis, että pyrimme varmistamaan, että Burman nykyisen hallituksen vastaisista, kauppaa koskevista pakotteista pidetään tiukasti kiinni.

  Nathalie Griesbeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme puhuneet paljon Aasiasta Kiinan ja sen ongelmien sekä Burman tuhoisan katastrofin vuoksi. Samalla tänä iltana käsittelemämme mietintö on pohjimmiltaan Euroopan parlamentin edustamien kansalaisten vastaus komission tiedonantoon, joka koskee kahdenvälisiin ja alueiden välisiin kauppaneuvotteluihin sovellettavaa EU:n uutta strategiaa. Mietinnössä todetaan sanomattakin selviä asioita: siinä kerrotaan ASEANin olevan kymmenen poliittisesti ja taloudellisesti hyvin eri tavalla kehittyneen maan yhteistyöjärjestö, kuten esittelijämme juuri totesi. Keskustelumme kohteena oleva kauppasopimus koskee 57 miljardin euron markkinoita, jotka kasvavat vuosittain 4,9 prosenttia. Tämä merkitsee erittäin suurta kehityspotentiaalia. Vaikka EU:n kauppapolitiikka, joka perustuu ajatukseen EU:n ja ASEANin välisestä kauppasopimuksesta, vaikuttaakin mutkattomalta, meidän on edistettävä yhdessä kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä ja otettava vaikeudet realistisesti huomioon.

Vaikka talouden globalisaatio pitäisi nähdä tilaisuutena, kansalaisemme ovat usein hyvin huolissaan oman maanosamme taloudesta, samoin kuin muut ovat huolissaan omastaan. Globalisaation haittavaikutukset ovat vähäisiä mutta silti liikaa niille, joiden on elettävä niiden kanssa, ja ne hämärtävät usein edut, joita älykkäästi neuvoteltujen kauppasopimusten pitäisi tarjota meille.

Tässä mietinnössä kehotetaan voimakkaasti Euroopan komissiota ottamaan kansalaisten huolenaiheet kunnolla huomioon sen neuvotellessa ASEANin kanssa. Siispä meidän on saavutettava tasapaino, joka mahdollistaa kumppaniemme tyydyttävän taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen kehityksen vääristämättä kuitenkaan kilpailua ja edistämättä polkumyyntiä.

Haluan korostaa tältä osin kolmea asiaa, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä. Korostan ensinnäkin täysin kaupallisesta näkökulmasta, että kauppasopimuksia tehtäessä kummankin sopimuspuolen on sitouduttava noudattamaan kansainvälisen kaupan sääntöjä, mikä tarkoittaa, että niiden on kunnioitettava kilpailulainsäädäntöä ja tekijänoikeuslakia. Mainitsen yhden esimerkin: meidän on löydettävä neuvotteluissamme tapoja torjua erityisesti lääkeväärennöksiä koskevaa ongelmaa ja turvattava samalla kaikkien kansalaisten mahdollisuus saada terveydenhuoltopalveluja noudattaen tiukasti Dohan sopimuksen henkeä ja menettelyjä.

Toiseksi sopimuksissa ei voida tietenkään sivuuttaa sitä, että työntekijöiden oikeuksissa on eroja. Kumppaneidemme täytyy sitoutua noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön vähimmäisvaatimuksia ja torjua erityisesti lapsityötä, parantaa työntekijöiden työoloja ja nostaa heidän palkkatasoaan.

Kolmanneksi on tietenkin hyvin tärkeää todeta, kuten useat puhujat ovat jo tehneet tänä iltana, että kauppasopimuksiin on sisällytettävä taloutta ja kestävää kehitystä koskevat vaatimukset. Kaakkois-Aasia on yksi planeettamme jalokivistä, ja meidän on suojeltava sen kasvistoa ja eläimistöä yhdessä. Komissiolla on velvollisuus varmistaa laitonta metsätaloutta ja kalastuskiintiöiden hallintaa koskevat takeet, kuten komission jäsen mainitsi juuri hetki sitten.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Glyn Fordin mietinnössä korostetaan Euroopan unionin ja ASEANin yhteistyön merkitystä kauppa- ja taloussuhteiden näkökulmasta.

ASEAN-maiden pinta-ala ja väkiluku vastaavat Euroopan unionia. ASEAN on Euroopan unionille merkittävä vientimarkkina-alue, ja sen jäsenvaltiot tuovat puolestaan monenlaisia tuotteita meidän markkinoillemme. Näiden maiden poliittisten rakenteiden ja taloudellisen voiman välillä on suuria eroja. Tämä ilmenee henkeä kohden lasketusta bruttokansantuotteesta, joka on Burmassa 211 Yhdysvaltojen dollaria ja Singaporessa puolestaan 31 400 dollaria.

Kuten mietinnössä korostetaan, tämä aiheuttaa tiettyjä ongelmia ASEANin ja EU:n väliselle yhteistyölle. Tämän alueen maiden kanssa käytävän kaupan kehittäminen edellyttää sääntöjen yhtenäistämistä erityisesti turvallisuuden ja kansanterveyden suojelun aloilla. Taloudelliset ja intellektuaaliset suhteet ASEAN-maihin voivat lisätä vaurautta ja edistää rauhaa alueella.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Glyn Fordin mietinnössä kerrotaan EU:n ja ASEANin välisten neuvottelujen olevan raskassoutuiset. Tämä ei ole yllättävää, sillä ASEAN muodostuu hyvin erilaisista maista. EU:n teollisuuden edut esimerkiksi markkinoille pääsyn suhteen ovat huomattavat ja edellyttävät nopeampaa aikataulua.

Siksi kysymys kuuluu, pitäisikö EU jatkaa näitä monenvälisiä neuvotteluja vai olisiko parempi käynnistää kahdenväliset neuvottelut. Tähän mahdollisuuteen viitataan jo jossakin määrin Glyn Fordin ja Erika Mannin esittämässä tarkistuksessa 5. Kehotan näin ollen komissiota tekemään monenvälisellä tasolla kaikkensa, jotta Dohan kierros saataisiin onnistuneesti päätökseen. Tämän jälkeen voimme jatkaa kahdenvälisiä neuvotteluja yksittäisten ASEAN-maiden kanssa, jos näyttää siltä, että monenväliset neuvottelut venyvät liian pitkiksi.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vastustaisin Kaakkois-Aasian alueellisen yhdentymisen jatkamista. Tämä yhdentymiskehitys on hyvin tärkeä asia. ASEAN ja ASEAN+3 voivat toimia merkittävässä roolissa ja ottaa Myanmarin tiiviimmin osaksi aluetta. Myanmar, jota Nargis-myrsky riepotteli pahoin viime viikonloppuna, tarvitsee kiireesti tämän alueen apua. Etenkin ASEAN+3:n johon myös Kiina kuuluu, on houkuteltava aktiivisesti junttaa avaamaan Myanmarin ovet ulkomaailmalle, kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja antamaan oppositiolle paremmat mahdollisuudet toimia. Kiitos.

  Daniel Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aluksi esittelijää, Glyn Fordia hänen tekemästään hyvästä työstä ja hänen lopullisesta mietinnöstään, josta tuli kansainvälisen kaupan valiokunnan ja muiden valiokuntien työpanoksen tuloksena varsin tasapainoinen mietintö.

Haluan todeta aivan ensimmäiseksi, että mietinnössä korostetaan erinomaista tilaisuutta syventää kauppa- ja taloussuhteitamme tähän alueeseen, jonka talouskasvu- ja väestönkasvupotentiaali on merkittävä, ja lisäksi siinä otetaan huomioon ASEANin jäsenvaltioiden väliset valtavat erot.

Haluan korostaa palvelualan avaamisen merkitystä kummallekin osapuolelle: se on hyvin tärkeää paitsi EU:lle myös ASEANille, sillä molempien on vaadittava tehokkaampia, laadukkaampia ja edullisempia palveluja ja hyödynnettävä näin EU:n kilpailuetuja ja kokemusta.

Teollisuudesta totean, että korostimme tarkistuksissamme, jotka otettiin mukaan mietintöön, että teollisuuden on noudatettava sekä laatua että terveyttä ja hygieniaa koskevia vähimmäisvaatimuksia. EU:n teollisuuden on noudatettava näitä vaatimuksia, ja niiden noudattamista pitäisi edellyttää myös vastapuolelta epäreilun kilpailun torjumiseksi.

Lisäksi on tärkeää noudattaa sosiaali-, työllisyys- ja ympäristöalan kansainvälisiä sopimuksia ja ennen kaikkea torjua lapsityövoiman käyttöä.

Olemme kiinnittäneet huomiota kalanjalostusteollisuuteen, joka on tässä mielessä hankala, koska tällä alalla on havaittavissa molempia ongelmia. Emme siksi todellakaan ymmärrä sosialistien esittämiä tarkistuksia 11 ja 12, joilla vesitetään ja heikennetään valiokunnassa jo sovittuja asioita poistamalla nykyisistä kohdista 16 ja 17 nimenomainen viittaus tonnikala-alaan, johon asia todella vaikuttaa, tästä seuraavaan epäreiluun kilpailuun ja tätä alaa koskevaan Euroopan parlamentin mietintöön, jota Euroopan komissio kannatti ja jota se kannattaa.

Siksi pyydämme tämän mietinnön ympärillä vallinneen yhteisymmärryksen nimessä esittelijää ja Euroopan parlamentin sosialistiryhmää pohtimaan asiaa ja harkitsemaan tarkistusten 11 ja 12 perumista, koska ryhmämme ei voi kannattaa niitä. Lyhyesti sanottuna katson, että jos näin tehdään, onnistumme säilyttämään mietinnön nykyiset kohdat, jotka ovat kattavampia ja parempia kuin ne, jotka tarkistuksilla yritetään saada aikaan.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, ensimmäinen asiani liittyy Burman tragediaan. Otan osaa myrskyn uhrien suruun ja kehotan maan viranomaisia päästämään kansainvälisen tuen maahan ja käynnistämään uskottavan demokratisointiprosessin, jonka seurauksena maan eristäytyminen päättyy ja joka tuo maan kansalle uusia mahdollisuuksia.

ASEAN on alue, jolla on suuri kasvupotentiaali. Alueella asuu saman verran ihmisiä kuin Euroopan unionissa. ASEANiin kuuluu kymmenen hyvin erilaista maata. Vaikka tämä moninaisuus vaikeuttaakin vapaakauppasopimusneuvotteluja, sen ei pitäisi estää meitä saamasta aikaan välineitä, jotka hyödyttävät kumpaakin sopimuspuolta ja täydentävät WTO:n monenvälistä järjestelmää – ja auttavat myös viemään Dohan kehitysohjelman onnistuneesti päätökseen, mitä molemmat osapuolet pitävät hyvin tärkeänä.

Alueen vähiten kehittyneiden maiden pitäisi saada säilyttää etuoikeutensa ja jopa saada tilaisuus liittyä sopimukseen tulevaisuudessa.

Kauppa- ja taloussuhteet ovat osa laajempaa strategiaa, jolla vahvistetaan näiden kahden alueen yleisiä suhteita.

Meidän on luotava edellytykset poliittisen ja turvallisuusalan yhteistyön edistyksen jatkumiselle. Erityistä huomiota on kiinnitettävä terrorismin torjuntaan sekä kriisien ja katastrofien hallintaan. Lisäksi meidän on edistettävä yhteistyötä energia-alalla, tutkimuksen ja kehityksen, ympäristön, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen alalla sekä sosiokulttuurisella alalla ja kehitysyhteistyön alalla. Kansanterveyden alalla tehtävä yhteistyö on erityisen tärkeää, koska sillä pitäisi auttaa varmistamaan elintarvikehygienia- ja terveysvaatimusten noudattaminen. Ne ovat puolestaan tärkeitä tuotteiden kuluttamisen ja kaupan kehittämisen kannalta. On hyvin tärkeää, että kansalaisyhteiskunta osallistuu tähän koko prosessiin ja tukee sitä.

Haluan kiittää esittelijää, Glyn Fordia siitä, että mietinnössä todetaan ihmisoikeuksien ja demokratian olevan EU:n keskeisiä arvoja ja vaaditaan, että ne ovat osa ASEANin kanssa käytäviä neuvotteluja ja että ne sisällytetään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin, joiden pitäisi kulkea käsi kädessä kauppasopimusten kanssa. Koska neuvottelut ovat EU:n ja ASEANin suhteiden kannalta suuri askel eteenpäin, toivomme, että ne onnistuvat.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, käytän tässä keskustelussa puheenvuoron, sillä haluan kiinnittää huomiota seuraaviin kysymyksiin. Ensinnäkin ASEANiin kuuluu kymmenen maata, joiden kehitystasot vaihtelevat suuresti rikkaasta Singaporesta Burmaan, Kambodžaan ja Laosiin, jotka ovat hyvin köyhiä. ASEANin alueella asuu lähes 500 miljoonaa ihmistä. Se on EU:n viidenneksi suurin kauppakumppani ja tarjoaa EU:lle mahdollisuuden jatkaa talous- ja kauppasuhteidensa kehittämistä.

Toiseksi ASEAN-maiden kanssa tehtävä vapaakauppasopimus hyödyttää epäilemättä enemmän näitä maita kuin EU:ta. Siksi on hyvin tärkeää, että teemme kauppasopimuksen lisäksi näiden maiden kanssa muita sopimuksia, joiden myötä nämä maat sitoutuvat noudattamaan sosiaalisia sääntöjä, ympäristösääntöjä ja kuluttajansuojasääntöjä.

Kolmanneksi totean tämän olevan ainoa menettelytapa, jolla me saamme tilaisuuden ASEAN-maiden yritysten ja eurooppalaisten yritysten väliseen rehtiin kilpailuun. Vain tällä tavalla yritykset saadaan sisällyttämään yleiset työvoimakustannukset sekä ympäristönsuojelusta ja kuluttajansuojelusta aiheutuvat kustannukset valmistuskustannuksiinsa, ja tämä puolestaan takaa, että tuotteiden hinnat vastaavat niiden todellisia valmistuskustannuksia.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä neuvottelujen käymisestä ja esittelijää, Glyn Fordia hänen mietinnöstään. Pohdimme nyt, kuinka onnistumme ylittämään esteet ja neuvottelemaan ASEAN-maiden kanssa hyvän vapaakauppasopimuksen. Korostamme näiden maiden välisiä eroja.

Haluan kiinnittää huomionne yhteen näitä neuvotteluja koskevaan näkökohtaan, josta emme olleet neljä vuotta sitten tietoisia. Ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut EU:n toiminnan painopiste, ja EU:sta itsestään on tullut tällä alalla maailmanlaajuinen johtaja. Meidän on korostettava tätä asiaa paljon voimakkaammin neuvotteluissamme. Myös tässä asiassa on maiden välisiä eroja: emme voi vaatia köyhimmiltä mailta mitään, mutta meidän on löydettävä ilmastonmuutoksen torjumisen saralla yhteiset intressit rikkaiden, nopeasti kehittyvien maiden kanssa.

Kioton jälkeisen sopimuksen neuvottelemisesta vastaa kaksi EU:n jäsenvaltiota, Puola ja Tanska. Nämä neuvottelut käydään tänä vuonna Poznańissa ja ensi vuonna Kööpenhaminassa. Tästä on tulossa myös EU:n vastuualue. Ellemme onnistu neuvottelemaan yhteistä sopimusta vuoden 2009 loppuun mennessä, meidän on tavallaan pakko muuttaa ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävää kunnianhimoista politiikkaamme. Emme halua tehdä niin, koska on selvää, ettemme voi torjua tätä muutosta ja maailmanlaajuista uhkaa yksinämme. Siksi meidän on tärkeää korostaa tätä asiaa – yhteistä sopimusta ilmastonmuutoksen torjumisesta maailmanlaajuisesti – kaikissa neuvotteluissa, joita EU käy yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa.

  Pierre Pribetich (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelijana haluan kiittää esittelijää, Glyn Fordia ensinnäkin… (puhujan ääni ei kuulu) kahdesta seikasta, joita on mielestäni painotettava. Ensimmäinen niistä on väärentäminen, erityisesti lääkkeiden väärentäminen, joka uhkaa todella ennen kaikkea Kaakkois-Aasian kauppa- ja taloussuhteidemme etenemistä ja rauhanomaista ilmapiiriä mutta varsinkin kuluttajia sekä turvallisuuden että tuotteiden laadun suhteen. Siksi on tärkeää korostaa, että meidän on torjuttava kaikenlaista väärentämistä soveltamalla sopimuksiin kirjattuja rajoitteita. Haluan myös korostaa uudelleen, että lääkeväärennöksiä on torjuttava kahdesta syystä: kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi sekä lääkealan suojelemiseksi ympäristö-, terveys- ja turvallisuusmääräyksiä rikkovalta epäreilulta kilpailulta. Kuluttajien suojelu maailmanlaajuisesti ja erityisesti Euroopassa voidaan taata vain asiaankuuluvien toimijoiden todellisen yhteistyön avulla.

Toinen näkökohta koskee sellaisen lainsäädännön laatimista, jolla yrityksiä kannustetaan pienentämään hiilidioksidipäästöjään erityisesti vastavuoroisten sopimusten tai päästökaupan avulla. Meidän on muistettava, ettei Euroopan unioni saa vaikeuttaa yritysten toimintaa siten, että se asettaa niille uusien ympäristösääntöjen mukaisia loogisia ja asianmukaisia vaatimuksia osana ilmastosuunnitelmaa, muttei kuitenkaan vaadi muita maita hyväksymään omalta osaltaan vastaavia sääntöjä.

Ottamalla nämä kaksi asiaa olennaiseksi osaksi sekä muodollisia suhteitamme että suhteidemme yleistä ilmapiiriä voisimme säilyttää eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn ja suojella samalla kuluttajia – ilmastonmuutoksen torjuntaa tietenkään unohtamatta. Lyhyesti sanottuna kyse on siis selvästikin siitä, että meidän on saavutettava suhteissamme täydellinen tasapaino.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän mahdollisuudesta osallistua tähän keskusteluun, vaikkei tämä olekaan lempiaiheeni.

Kiiruhdin kuitenkin toimistostani kuullessani puhujien esittävän huomioita säännöistä. Mielestäni tämän päätöslauselman 10 kohta on erityisen tärkeä, ja katson, että se pitäisi lukea ja sitä pitäisi ehkä täydentää. Meidän pitäisi kenties lisätä siihen elintarvikkeiden turvallisuutta ja jäljitettävyyttä koskevat säännöt.

Kannatan lääkeväärennöksistä esitettyjä huomioita, sillä tämä on vakava huolenaihe.

Palasin juuri Brasiliasta, missä etsin eräällä lihatehtaalla kaikkialta varoituskylttejä mistä tahansa. En nähnyt ainuttakaan: toisin sanoen työturvallisuuteen ei kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Käydessämme bioetanolin valmistuslaitoksissa aloin hermostua, sillä sielläkään ei korostettu millään tavalla työntekijöiden turvallisuutta.

Tarkoitukseni ei ole mustamaalata muita maita. On muistettava, että meillä on Euroopan unionissa tiukat säännöt ja että meidän on pyrittävä nostamaan tältä osin kaikki muut meidän tasollemme.

Lopuksi haluan todeta, että tiedän komission jäsenen Mandelsonin kuulleen minusta ennenkin ja että hänestä kirjoitetaan Irlannissa tämänpäiväisissä sanomalehdissä. Olen pelkkänä korvana, jos hän haluaa kommentoida kyseisiä kirjoituksia.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sekä Euroopan unionilla että ASEANilla on huomattavaa potentiaalia, jonka ansiosta ne voivat ryhtyä toimiin ja tarttua ilmastonmuutoksen, energiaturvallisuuden, terrorismin torjunnan sekä miljoonien aasialaisten köyhyyden ja aliravitsemuksen torjunnan kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin.

Siksi näiden yhteisöjen edustajien pitäisi tiivistää vuoropuheluaan ja etsiä yhdessä ratkaisuja näihin vaikeisiin kysymyksiin. Niiden pitäisi myös kehittää talouden alalla uudenlaista yhteistyötä ja pyrkiä lisäämään molempia osapuolia hyödyttävää kauppaa. Euroopan unionin pitäisi jakaa alueellisesta yhdentymisestä saamaansa kokemusta. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että EU:n on vietävä keskustelu pelkkiä talousasioita pidemmälle ja vaadittava jatkossakin näitä maita kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, kauppasopimuksilla voidaan vakauttaa sopimuspuolten välisiä suhteita. Samalla vapaakauppasopimuksesta käytävissä neuvotteluissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota tiettyihin keskeisiin vaatimuksiin ja arvoihin.

Siksi ehdotan, että tähtäämme ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kunnioitamme kunkin maan taloudellisia edellytyksiä, suojelemme teollis- ja tekijänoikeuksia ja maantieteellisiä määritelmiä, yhtenäistämme tuoteturvallisuussäännöt ja teemme yhteistyötä tautien ja epidemioiden torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, yhdyn Glyn Fordille lausuttuihin kiitoksiin. Kiitän myös Hartmut Nassaueria, joka toimii suhteista Kaakkois-Aasian maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana, hänen tekemästään työstä.

Hyvät parlamentin jäsenet, muistan matkamme Filippiinien tasavaltaan. Mieleeni juolahtikin kysymys, mahdammeko näitä asioita käsitellessämme laiminlyödä kehitysyhteistyöhön liittyvät näkökohdat. Muistan matkamme Mindanaon saarella Cotabaton maakunnassa sijaitsevaan Kidapawaniin, missä näimme noin viisisataa maanviljelijää, joilla oli noin puolitoista hehtaaria maata ja jotka elättivät EU:n toimien ansiosta itsensä kotitarveviljelytuotannollaan. Näimme intoa ja kiitollisuutta. Arvoisa komission jäsen, katson, että kehitysyhteistyöhön on kiinnitettävä huomiota kaikessa Euroopan unionin politiikassa.

  Glyn Ford, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia tämäniltaiseen keskusteluun osallistuneita jäseniä. Tiedän, että meidän on varmistettava, kuten Jean-Pierre Audy juuri sanoi, ettei kehitysyhteistyötä sivuuteta suhteissamme moniin maihin – myös muihin maihin kuin Filippiineihin. Tunnen Indonesian paljon paremmin kuin Filippiinit ja tiedän, että Indonesiassa on monia osia, joissa tilanne on toinen kuin Jakartassa. Indonesia on kehitysmaa, ja meidän on kiinnitettävä asiaan huomiota.

Kiitän komission jäsentä Mandelsonia hänen sanoistaan. Haluan myös kertoa, että keskustelimme juuri äsken Daniel Varela Suanzes-Carpegnan kanssa yhteistyön ja yhteisymmärryksen hengessä ja sovimme, että perun tarkistuksen 11 – käsittelemme asiaa huomenna – ja että hän kannattaa puolestaan uutta lisäystäni eli tarkistukseni 12 uusia osia. Olemme siis vieläkin vahvemmin samaa mieltä nyt kuin mitä olimme tämän keskustelun alussa.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, koska Euroopan unionin pitäisi asettaa Maailman kauppajärjestön (WTO) monenvälisen kaupan järjestelmä etusijalle neuvotteluissa, joita se käy Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) kanssa toisen sukupolven vapaakauppasopimuksesta, on tärkeää ottaa huomioon, että ASEAN on hyvin monimuotoinen yhteisö. Yksi sen jäsenvaltioista kuuluu maailman vähiten kehittyneiden maiden joukkoon, kun taas mukana on myös hyvin kehittyneitä maita. Tämä on suurin syy, miksi näillä eroilla on suuri merkitys vapaakauppasopimusta tehtäessä.

On hyvin tärkeää, että vapaakauppasopimuksesta käytävissä neuvotteluissa allekirjoitetaan kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka sisältää täytäntöönpanokelpoisia ihmisoikeuslausekkeita, sillä ihmisoikeudet ja demokratia ovat EU:n perusarvoja. Meidän on myös kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka sopimus vaikuttaa alueen pienviljelijöihin, ja seurattava ja varmistettava, että sillä tuetaan perheviljelyä ja kestävää maataloutta.

Lisäksi paikallisviranomaisia pitäisi kouluttaa torjumaan ilmastonmuutosta estämällä metsien hävittäminen ja suojelemalla trooppisia metsiä. Siksi biopolttoaineiden kauppaa pitäisi rajoittaa koskemaan vain sellaisia biopolttoaineita, jotka eivät järkytä luonnon tasapainoa. Myös terrorismin torjunnan sekä kriisien ja katastrofien hallinnan alalla tehtävän jatkuvan yhteistyön merkitystä pitäisi korostaa.

EU:n ja ASEANin välinen puitesopimus voi edistää EU:n teollisuuden tulevaa kasvua, mutta sen pitäisi perustua avoimuuden periaatteeseen sekä kilpailua, investointeja, teollis- ja tekijänoikeuksia ja valtiontukia koskeviin sääntöihin.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, monet taloustieteilijät katsovat, että Kaakkois-Aasian alueella on edellytykset nousta tulevaisuudessa maailmantalouden keskukseksi. Tämä on vaarallinen suuntaus erityisesti Euroopan kannalta, sillä se saattaa menettää huomattavan osuuden maailmankaupasta. Samaan aikaan EU tiukentaa yrityksiin ja maatalouteen kohdistuvia vaatimuksia ja käy kauppaa sellaisten maiden kanssa, jotka eivät edes noudata tekijänoikeuslakia. Voidaanko tämän takia edes puhua vapaasta ja oikeudenmukaisesta kilpailusta?

Meidän on toki pyrittävä parantamaan Aasian maiden ihmisoikeustilannetta, muttemme saa tehdä sitä avaamalla EU:n markkinat tuotteille, jotka on valmistettu eurooppalaisten kilpailusääntöjen vastaisissa olosuhteissa.

Keskitymme tällä hetkellä voimakkaasti EU:n sisäiseen taloudelliseen kilpailuun. Teemme tässä virheen ja toimimme typerästi. Samalla Aasia pyrkii kukistamaan meidät taloudellisesti, aivan kuten Eurooppa kukisti muinoin Aasian sotilaallisesti ja poliittisesti.

18. Maataloustuottajien tukijärjestelmät (puuvillan tukijärjestelmä) (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Ioannis Gklavakisin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta puuvillan tukijärjestelmän osalta (A6-0166/2008) (KOM(2007)0701 – C6-0447/2007 – 2007/0242(CNS)).

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin ryhdyn puhumaan mietinnön sisällöstä, haluan kiittää esittelijää, Ioannis Gklavakista sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä heidän tekemästään erinomaisesta työstä tämän hyvin hankalan asian eli puuvillan tukijärjestelmän uudistamisen parissa.

Kuten tiedätte, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi vuonna 2006 puuvillauudistuksen, josta sovimme vuonna 2004, sillä se katsoi sen rikkovan suhteellisuusperiaatetta. Tuomioistuin katsoi myös, että uusi järjestelmä pitäisi hyväksyä kohtuullisen ajan kuluessa. Siksi komissio reagoi päätökseen välittömästi tilaamalla useita tutkimuksia, käynnistämällä kattavan kuulemisprosessin ja tekemällä vaikutustenarviointeja.

Komissio ehdottaa tältä pohjalta, että 35 prosenttia tuesta sidotaan tuotantoon, jolloin voidaan jatkaa puuvillantuotantoa ja noudattaa Kreikan, Portugalin ja Espanjan liittymissopimuksia. Samalla 65 prosenttia tuesta irrotetaan tuotannosta, mikä vastaa YMP:n uudistusprosessia ja EU:n sitoumuksia sen kansainvälisiä kumppaneita, erityisesti kehitysmaita kohtaan.

Tätä taustaa vasten olen iloinen siitä, että mietinnössä kannatetaan 35 prosentin sitomista tuotantoon ja pidetään tätä tasapainoisena etenemistapana. Mietinnössä kiinnitetään aivan oikein huomiota Euroopan unionin puuvilla-alan rakenneuudistusprosessiin. Ymmärrän alan tarpeet ja suhtaudun siksi myönteisesti tarkistuksiin, joissa ehdotetaan tämän prosessin tukemista esimerkiksi pienentämällä kansallista perusalaa ja korottamalla näin tuotantosidonnaisen tuen määrää hehtaaria kohden. Mielestäni ehdotuksenne ovat tältä osin varsin kohtuullisia.

Mietinnössä ehdotetaan kuitenkin myös, että hehtaarikohtaista tukea korostettaisiin tapauksissa, joissa puuvillan viljelyala on kyseiselle jäsenvaltiolle vahvistettua kansallista perusalaa pienempi, ja tämä on ongelma. Minun on todettava, että tämä on itse asiassa suhdanteita tasoittava järjestelmä, joka lisäisi EU:n puuvillatuen kauppaa vääristäviä vaikutuksia ja olisi selvästi ristiriidassa Dohan kehityskierrokseen liittyvien, monenvälistä kauppaa koskevien neuvotteluvaltuuksiemme kanssa.

Voin antaa tukeni kansallisia määrärahoja koskeville tarkistuksille. Erityisen myönteisenä pidän puuvillanpuhdistusalan uudelleenjärjestelyyn ja tuotannon laadun parantamiseen tähtäävää toimenpidettä. Kaikkien rakenneuudistustoimenpiteiden on kuitenkin oltava WTO:n ”vihreän laatikon” mukaisia, eikä niissä saa olla päällekkäisyyksiä maaseudun kehittämispolitiikan muiden toimenpiteiden kanssa.

Teille ei varmaankaan tule yllätyksenä, että vastustan puuvilla-alueiden tuen siirtämistä toisesta pilarista ensimmäiseen pilariin. Mielestäni on selvää, että meidän on lujitettava maaseudun kehittämispolitiikkaamme, ja olen todennut tämän monen otteeseen täällä parlamentissa. Haluan korostaa, että Espanjan ja Kreikan puuvilla-alueilla käytetään itse asiassa tehokkaasti maaseudun kehittämisohjelmia, esimerkiksi erilaisia maatalouden ympäristösuojeluohjelmia.

Odotan kovasti hedelmällistä keskustelua tästä hyvin tärkeästä asiasta.

  Ioannis Gklavakis, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, kuuntelin tarkasti, mitä komission jäsen sanoi.

Euroopan unionissa on neljä maata, joissa viljellään puuvillaa. Ne ovat Kreikka, Espanja, Bulgaria ja Portugali, jossa viljely on vähäistä. Ryhtyessäni laatimaan tätä mietintöä tein tiivistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa, sain suosituksia ja osallistuin keskusteluihin. Voin siis sanoa, että tämä mietintö on pitkän ja kattavan yhteistyön tulos.

Tein yhteistyötä valiokuntani jäsenten kanssa, ja esitänkin heille kiitokset, sekä Espanjan puuvillanviljelyalan ja puuvillanpuhdistusteollisuuden edustajien kanssa ja tietenkin myös kreikkalaisten maanmiesteni kanssa.

Haluan kertoa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hyväksyi mietinnön äänin 28 puolesta ja 6 vastaan. Suuri enemmistö siis hyväksyi sen.

Puhun lyhyesti vuonna 2004 hyväksytystä puuvillan tukiehdotuksesta, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi. Siinä ehdotettiin, että 35 prosenttia tuesta sidottaisiin tuotantoon ja 65 prosenttia irrotettaisiin tuotannosta. Seuraavina vuosina puuvillanviljely väheni Espanjassa 50 prosenttia ja Kreikassa noin 20 prosenttia.

Espanjan puuvillaviljelmät pienenivät 25 prosenttia ja Kreikan 11 prosenttia.

Tällä mietinnöllä pyritään siihen, että puuvillanviljely jatkuisi Euroopan unionissa. EU:n osuus puuvillan maailmanlaajuisesta tuotannosta on vain kaksi prosenttia. Olemme siksi sopineet, että puuvillaa viljeleville jäsenvaltioille varatut määrärahat pidetään ennallaan täysimääräisinä.

Välttääksemme tietenkin sen riskin, että puuvillan viljely vähenisi tai että siitä tulisi kannattamatonta, olemme pyytäneet korottamaan hieman hehtaarikohtaista tukea, ja olen iloinen kuullessani, että hyväksytte tämän. Kun kokonaissumma pysyy samana, viljelyala pienenee vääjäämättä. Jos jäsenvaltio haluaa kasvattaa viljelyalaa mielensä mukaisesti ilman minkäänlaista ylärajaa, tästä ei tietenkään pitäisi aiheutua mitään seuraamuksia.

Tuotantosidonnaisen ja tuotannosta irrotetun tuen suhde pysyy 35:ssä ja 65 prosentissa. Olemme kuitenkin ehdottaneet, että jäsenvaltioiden pitäisi saada halutessaan muuttaa tuotantosidonnaisen tuen osuutta menemättä kuitenkaan 35 prosentin rajan alle.

Totean tältä osin, että yhtä asiaa on selvennettävä. Uusi maa-alue ei merkitse minkäänlaista ylärajaa, jonka ylittämisestä rangaistaisiin, niin kuin ennen. Päinvastoin se on keino turvata tuen tämänhetkinen kokonaismäärä alalle. Uskomme nimittäin, että tuen ehdotettu korotus on voimakas kannuste jatkaa viljelyä.

Ehdotamme myös kansallisia tukiohjelmia, jotka rahoitetaan perusprosenttiosuudella, joka on yksi prosentti tuotantosidonnaisen tuen kokonaismäärästä, käyttämättömillä määrärahoilla sekä toiseen pilariin siirretyllä 22 miljoonan euron summalla.

Mitä kansallisella tukiohjelmalla sitten saavutetaan? Ensinnäkin sen tavoitteet ovat kunnianhimoiset: sillä tuetaan esimerkiksi tutkimusta, joka koskee uusia lajikkeita, jotka vaativat vähemmän vettä ja torjunta-aineita ja kuormittavat siten ympäristöä huomattavasti vähemmän. Toiseksi sillä pyritään parantamaan puuvillatuotannon laatua ja nykyaikaistamaan puuvillan puhdistusteollisuutta.

Mietintöluonnos vastaa jäsenvaltioiden puuvillanviljelijöiden tarpeita ja EU:n tavoitteita. Siinä käsitellään rahoitusta ja ehdotetaan samalla ympäristötoimenpiteitä, jotka ovat EU:ssa hyvin tärkeitä.

Haluan lopuksi kiittää erinomaisesta yhteistyöstä sekä tuesta, jota sain kaikilta parlamentin jäseniltä laatiessani mietintöä ja jonka ansiosta onnistuimme esittämään uusia ajatuksia ja suosituksia.

Olen vakuuttunut siitä, että uuden järjestelmän käyttöönotto auttaa Euroopan unionia säilyttämään puuvillantuotantoalan kukoistavana ja puuvillanpuhdistusteollisuuden elinvoimaisena.

Haluan myös kiittää komissiota vielä kerran sen rakentavasta tavasta vastata puuvillantuottajamaiden tarpeisiin. Olemme saaneet viimein aikaan tuloksia ja voimme ohjata neuvoston oikeaan suuntaan.

  Carmen Fraga Estévez, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, on yllättävää, että Euroopan komissio on vastannut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökseen puuvillan tukijärjestelmän muuttamista koskevalla uudella ehdotuksella, joka on lähes samanlainen kuin edellinen, lukuun ottamatta sitä, että tuki kytketään puuvillasatoon.

Tästä syystä olemme iloisia siitä, että Ioannis Gklavakisin erinomaisessa mietinnössä tuodaan esiin suurimmat puuvillan tuotantoon ja jalostukseen vaikuttavat ongelmat.

Ensinnäkin Espanjan kaltaisen maan tuotannon väheneminen viime vuosina on osoittanut, että komission ehdotus pitää tuotantosidonnaisen tuen osuus 35 prosentissa on täysin riittämätön. Siksi pidämme mietinnön esitystä toissijaisuusperiaatteen soveltamisesta enimmäisrajaan parhaana ratkaisuna.

Arvoisa komission jäsen, Ioannis Gklavakis esitti muutamia lukuja, ja minä voin puolestani kertoa teille, että viimeisten kolmen vuoden aikana puuvillantuotanto on laskenut kotimaani suurimmalla tuotantoalueella Andalusiassa 65 prosenttia.

Lisäksi arvoisa komission jäsen, toisin kuin sanoitte – ja olen pahoillani siitä, että joudun kiistämään väitteenne – katson, että esittämäni tarkistus 17, joka otettiin mukaan mietintöön, on erittäin hyvä, sillä siinä todetaan perustellusti, että tuottajille maksettavaa tukea voidaan lisätä, kun viljelyala on pienempi kuin tuotannon perusala. Katson tämän hyödyttävän puuvilla-alaa, säilyttävän sen taloudellisen neutraliteetin, johtavan resurssien täysimittaiseen käyttöön ja lisäävän tietenkin suuresti alan joustavuutta.

Arvoisa komission jäsen, seuraava asiani koskee puuvillanpuhdistusteollisuutta, jota uskoakseni laiminlyötiin eniten vuoden 2004 uudistuksessa ja jonka uudelleenjärjestely on kiistaton tosiseikka. Mielestäni on hyvin tärkeää perustaa rakenneuudistusrahasto, joka mainitaan Ioannis Gklavakisin mietinnössä.

Lisäksi katson, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta esittämämme tarkistus 39 auttaisi 69 artiklan kautta lisäämään tämän jalostusteollisuuden rahoitusta.

Arvoisa puhemies, haluan lopuksi tuoda esiin vastustavani maatalouden erityiskomitean tällä viikolla aikaan saamaa sopimusta, sillä katson, ettei se vastaa vielä riittävän hyvin alan ongelmiin eikä ennen kaikkea puuvillanpuhdistusteollisuuden ongelmiin. Sain tänään Espanjasta puuvillanpuhdistusteollisuuden edustajalta viestin, jossa todettiin, että ellei neuvosto muuta tätä ehdotusta, 27 puhdistuslaitosta joutuu lopettamaan toimintansa.

Toivon, että neuvosto muuttaa kaikki nämä asiat, ja kiitän komission jäsentä siitä, että hän on täällä läsnä.

  María Isabel Salinas García, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yhdyn esittelijälle lausuttuihin kiitoksiin, jotka hän on mielestäni ansainnut, ja kiitän häntä siitä, että hän on ollut jatkuvasti käytettävissä ja halukas yhteistyöhön, etenkin siitä, että hän oli valmis tapaamaan ja tapasi kaikki kotiseutuni Andalusian tuottajat.

Haluan todeta, että käsittelemme puuvilla-alan uutta uudistusta siksi, että kotimaani Espanja ja kotiseutuni Andalusia valittivat aiemmasta uudistuksesta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle. Haluan myös korostaa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun komission uudistus on kumottu.

Kuten täällä on jo todettu, komissio on reagoinut tähän tilanteeseen yllättävällä, suorastaan käsittämättömällä tavalla eli esittämällä ehdotuksen, joka on samankaltainen kuin edellinenkin ehdotus, vaikka Espanjan kanta ei tietenkään ole muuttunut. Espanjalaiset puuvillanviljelijät haluavat – me haluamme – jatkaa puuvillan viljelyä. Täällä on jo puhuttu kotiseudulleni aiheutuneesta vakavasta vahingosta.

Voidaksemme jatkaa puuvillan viljelyä tarvitsemme uudistuksen, joka poikkeaa edellisestä ja suo meille tämän mahdollisuuden. Siksi Ioannis Gklavakiksen mietintö on mielestäni hyvä ja katson, että siinä esitetty ratkaisu pitäisi ottaa huomioon.

Mietinnössä ehdotetaan vaihteluvälejä kattavamman tuen tuotantosidonnaisuudelle sekä toissijaisuusperiaatteen soveltamisen lisäämistä. Mielestäni esittelijä on ymmärtänyt hyvin Kreikan ja Espanjan puuvilla-alojen erilaiset tilanteet. Siksi katson, että Ioannis Gklavakisin mietinnössä esitetty ratkaisu mahdollistaa puuvillanviljelyn jatkamisen kahdessa suurimmassa tuottajamaassa.

On myös selvää, että tarvitsemme alan rakenneuudistusta koskevan suunnitelman. Viime kerralla komissio ei ottanut tätä huomioon parlamentin pyynnöstä huolimatta.

Alalla toivotaan korvausta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat määrällisesti mitattavissa, ja tämä olisi hyvä ottaa huomioon.

Lopuksi totean, että on tärkeää tukea Euroopan parlamentin sosialistiryhmän tarkistusta, jossa pyydetään siirtymäkautta uuteen tilanteeseen sopeutumista varten. Tarkistuksella ei pyritä pitämään kiinni nykytilanteesta, joka on kestämätön. Haluan muistuttaa teille, ettei tämä ole yhteinen markkinajärjestely. Meidän on saatava aikaan sopimus, joka tarjoaa mahdollisuuden jatkaa puuvillan viljelyä Euroopan unionissa.

Vaikka tähän asiaan ei valitettavasti vielä sovelleta yhteispäätösmenettelyä, toivon, että parlamentin tekemä työ ja sen kanta tästä asiasta otetaan huomioon. Muutoin – ja neuvoston raporttien mukaisesti – on mahdollista, että Espanja pyytää tarkistamaan päätöstä, ellei parlamentin kantaa oteta huomioon.

  Diamanto Manolakou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, EU:n puuvilla-alijäämä on 70 prosenttia. Siksi alan pitäisi saada lisää tukea. Tuen lisääminen auttaisi myös kehittämään koko teollisuudenalaa puuvillanviljelystä kankaiden ja vaatteiden tuotantoon. Tämän sijasta kiintiöt ja yhteisvastuumaksut ovat johtaneet tuotannon ja maataloustulojen pienenemiseen ja työpaikkojen vähenemiseen.

Tämän ilmiön vaikutukset ovat tuntuneet selvemmin YMP:n viimeisen uudistuksen jälkeen, sillä tuki on irrotettu osittain, 65-prosenttisesti tuotannosta. Puuvillan uuden yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönoton jälkeen Kreikan puuvillantuotanto laski vuodessa 20 prosenttia ja Espanjan yli 50 prosenttia.

Kreikassa 11 prosenttia pienistä ja keskisuurista viljelmistä on lopettanut toimintansa, ja Espanjassa vastaava luku on 25 prosenttia. Monet puuvillanpuhdistamot ovat kannattamattomia ja aikeissa lopettaa toimintansa, ja työmarkkinoilta on kadonnut useita työpaikkoja. Tuotantokustannusten nousua olisi pitänyt tasapainottaa korottamalla tukea, jota on sen sijaan leikattu.

Vaikka Ioannis Gklavakisin mietinnössä esitetään hyviä ehdotuksia, siinä ei ratkaista ongelmaa, vaan hyväksytään komission ehdotus. Vastustamme sitä, että Kreikan kiintiötä pienennetään, jotta tuotantosidonnaista, hehtaarikohtaista tukea voidaan nostaa. Tämä johtaa vain siihen, että yhä useampi pieni ja keskisuuri puuvillanviljelijä lopettaa toimintansa. Samalla kukaan muukaan ei voi luottaa siihen, että heidän ongelmiinsa löytyy ratkaisu.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, aina kun täysistunnossa keskustellaan EU:n maatalouspolitiikasta, järkeville kansalaisille muistuu mieleen, kuinka järjetöntä tämä politiikka on edelleen, vaikka viime vuosina onkin saatu aikaan tiettyjä parannuksia. Eturyhmät esittävät meille jatkuvasti vaatimuksia, jotka koskevat jatkuvaa suojautumista ulkomaiselta kilpailulta. Nykyinen järjestelmä on ollut voimassa niin pitkään, että se on vääristänyt jopa tapaamme ajatella ja puhua näistä asioista. Siksi esittelijä kykenee sanomaan ilme vakavana, että on tärkeää, että yhteisön puuvillan viljely säilyy menestyvänä toimialana ja että se pystyy ylläpitämään tyydyttävän tuotantotason, jonka avulla voidaan tukea elinvoimaista siementenpoistoteollisuutta, joka työllistää Kreikassa 3 200 henkilöä ja Espanjassa 920 henkilöä.

Jos samaa logiikkaa sovellettaisiin muilla aloilla, EU olisi matkalla kohti perikatoa. Totuus on se, että Espanja on erittäin menestyksekäs teollisuusmaa, jossa on työvoimaa noin 20 miljoonan hengen verran. Tällaisen maan täytyy kyetä ohjaamaan 920 ihmistä puuvillanpuhdistusteollisuudesta muuhun, tuottavampaan toimintaan. Esittelijä käyttää myös epäröimättä seuraavanlaisia fraaseja: ”Yhteisön maatalouden menestyvän toimialan, kuten puuvillan viljelyn, suojelu ja säilyttäminen on erittäin tärkeää.” Tämä on äärimmäinen paradoksi. Maalaisjärkikin kertoo, että jos puuvillan viljely on menestyvä toimiala, se ei tarvitse tukea. Kylmä totuus on se, että EU:n puuvillantuotanto on kannattamatonta ja että se pitäisi siksi lopettaa. Tähän mukautuminen saattaa olla vaikeaa ja edellyttää valtiontukea, mutta tukea pitäisi myöntää muutoksen toteuttamiseen eikä sellaisen tuotannon suojelemiseen, joka on selvästikin paremmissa kantimissa muissa, EU:n ulkopuolisissa maissa.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi esittelijää hänen tekemästään työstä. Kiitän myös varjoesittelijöitä, jotka ovat auttaneet esittelijää laatimaan tämän mietinnön.

Valitettavasti mietintö, josta keskustelemme tänään, on syntynyt lähinnä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen aiheuttaman paineen vuoksi eikä niinkään poliittisesta tahdosta luoda puuvilla-alalle pitkäaikainen ja vakaa järjestely vuoteen 2013 asti tai toteuttaa WTO:n ja YMP:n ehtojen ja sääntöjen mukainen uudistus.

On vaikeaa hyväksyä, että Kreikassa tukikelpoisen maan ala pienenee 270 000 hehtaariin viime vuoden 340 000 viljellystä hehtaarista. Viljelyalan pieneneminen johtaa siihen, että tuki supistuu entisestään. Lisäksi on vaikeaa hyväksyä, että puuvillanpuhdistamoille myönnetään tukea ensimmäisestä pilarista. Voisimme kannattaa laadun parantamista, mutta emme toisen pilarin toimenpiteitä.

Toivoisimme luonnollisesti vakautta, niin että tuotantosidonnainen ja tuotannosta irrotettu tuki sekä maaseudun kehittäminen kuuluisivat ensimmäiseen pilariin sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteen VIII mukaisen kansallisen tukiohjelman soveltamisalaan, sillä sen mukaan jäsenvaltiot voisivat toimia joustavasti pannessaan tätä asetusta täytäntöön.

Lopuksi haluan kiittää erityisesti Espanjan hallitusta siitä, että se vei puuvillakiistan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi, aivan kuten Kreikan hallituksen olisi pitänyt tehdä tupakkaa koskevassa tapauksessa.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun vastaatte meille kohta, voitteko ystävällisesti täsmentää, että kun luvut 65 ja 35 mainitaan, 65 prosenttia ei katoa, vaan yritykset saavat nämä rahat? Ellei tällä 35 prosentin tuella voida enää viljellä puuvillaa, on kannattavampaa ottaa vain 65 prosenttia ja viljellä jotakin muuta tai jopa olla viljelemättä yhtään mitään, sillä 35 prosenttia ei riitä kattamaan tuotantokuluja niin, että puuvillaa huolittaisiin hintaan, jonka teollisuus maksaa.

Vaikka tässä ei olekaan kyse jalostusalan työpaikoista, on kiistatonta, että teollisuuden kanssa pitäisi keskustella uudelleen siitä, kykeneekö se maksamaan viljelijöille tästä puuvillasta asianmukaisen hinnan, niin että puuvillan viljely on kannattavaa.

On tietenkin tärkeää, että tuottajille maksetaan yhä tämä tuotannosta irrotettu 65 prosenttia, viljelivätpä he puuvillaa tai eivät. Tästä on kyse, kun tuki irrotetaan tuotannosta. Minusta vaikuttaa siltä, että tämä asia on sekoitettu aiemmissa puheenvuoroissa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkasti parlamentin jäsenten esiin tuomia huolenaiheita ja heidän esittämiään ajatuksia. Katson, etteivät näkemyksemme ole kovin kaukana toisistaan, ja olen varma siitä, että onnistumme loppujen lopuksi saamaan aikaan hyväksyttävän kompromissin.

Mielestäni meidän on pidettävä mielessä, että kun tuomioistuin kumosi puuvillauudistuksen, se ei kyseenalaistanut millään tavalla tuotantosidonnaisen ja tuotannosta irrotetun tuen suhdetta, 35:ttä ja 65:ttä prosenttia. Tuomioistuimen kanta johtui siitä, että sen mielestä meidän piti arvioida uudistuksen vaikutukset perusteellisemmin. Näin olemme tällä kerralla tehneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuotantosidonnaisen ja tuotannosta irrotetun tuen osuuksia olisi mitään syytä muuttaa, ja jos viljelijät lakkaavat viljelemästä, he eivät tietenkään käytä tuotannosta irrotettua osuutta. He voivat jatkaa omin varoineen, vaikka he eivät viljelisikään puuvillaa tulevaisuudessa.

Katson, että saatamme päätyä hankalaan tilanteeseen, sillä katson, että osa alan vaikeuksista juontaa juurensa vuoden 2004 puuvillauudistusta edeltävältä ajalta. Toivon silti, että tämän uudistuksen seurauksena meillä on puuvilla-ala. Se on todennäköisesti näkemämme kehityksen mukainen eli pienempi, mutta toivon sen olevan myös kilpailukykyisempi.

Katson, että voimme tehdä paljon tuotannon laadun parantamisen eteen, mistä Katerina Batzeli jo puhuikin. Tältä osin alkuperämerkintä tuo tuotteelle lisäarvoa. Katsonkin, että puuvillaa tuottavien jäsenvaltioiden pitäisi hyödyntää tätä mahdollisuutta saadakseen tuotteestaan paremman hinnan, jotta onnistumme säilyttämään Euroopan unionissa menestyvän, kilpailukykyisen puuvilla-alan.

  Ioannis Gklavakis, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, ymmärrän asian niin, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että puuvillan viljelyä EU:ssa on jatkettava. Miksi emme olisi tätä mieltä? EU:lla on 70 prosentin puuvilla-alijäämä. Jos puuvillantuotanto jatkaa laskuaan kaikilla tasoilla, EU:lla on pian vajetta kaikessa.

Euroopan unionin tuotannon osuus on vain kaksi prosenttia koko maailman tuotannosta. Meidän on suojeltava tätä kahta prosenttia hinnalla millä hyvänsä. Emme saa unohtaa, että puuvillan osuus EU:n maataloustuotannosta on vain 0,15 prosenttia. Lisäksi tällä mietinnöllä pyritään erityiseen tavoitteeseen: niissä puuvillaa tuottavissa maissa, joissa olen käynyt, tuottajat ovat vakuuttaneet minulle itse haluavansa tuottaa laadukasta puuvillaa.

Kaikkien esitettyjen ehdotusten pitäisi tähdätä huomattavaan edistykseen. Minun on kuitenkin otettava jälleen esiin asia, jota ei selvästikään ole ymmärretty. Viljelyalaa on pienennetty hehtaarikohtaisten tukien korottamiseksi, kun taas tuen kokonaismäärä maata kohden on pysynyt ennallaan. Viljelyalaa voi siis kasvattaa aivan vapaasti, vaikka tämä tietenkin pienentäisi hehtaarikohtaista tukea.

Siispä esimerkiksi Kreikan tapauksessa on siirrytty 370 000 hehtaarista ja 594 euron hehtaarikohtaisesta tuesta 270 000 hehtaariin ja 750 euron tukeen. Jos Kreikassa siis viljellään yli 270 000:tta hehtaaria, esimerkiksi 370 000:tta hehtaaria, mihin meillä on täysi oikeus, kukaan ei tule sanomaan – toisin kuin ennen – että ylärajaa on noudatettava tai sen rikkomisesta seuraa rangaistus. Asiaa ei kielletä millään tavalla.

(Huudahdus yleisön keskuudesta)

Olkaa hyvä ja kertokaa ja perustelkaa kantanne parlamentille. Olkaa hyvä ja lukekaa mietintö, niin näette, että tämä pitää täysin paikkansa: jos ylitämme 270 000 hehtaarin rajan, tukea maksetaan 750 euron sijasta pienempi määrä. Voitte tarkistaa tämän asian itse mietinnöstä.

Puhetta johti

varapuhemies Gérard ONESTA

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

19. Syvänmeren kalakantojen hoito (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Rosa Migueléz Ramosin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö syvänmeren kalakantojen hoidosta (A6-0103/2008) (2007/2110(INI)).

  Struan Stevenson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitamme, käytän lyhyen työjärjestyspuheenvuoron siitä, kuinka myöhään keskustelemme maataloudesta ja kalataloudesta. Näin on aina. Saavumme täysistuntoon käymään aina illan viimeiset keskustelut sekä täällä Brysselissä että Strasbourgissa.

Tämä on mielestäni hyvin epäoikeudenmukaista. Kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta että kalatalousvaliokunta saavat yhteispäätösvaltuudet. Olemme siis samanarvoisessa asemassa parlamentin muiden valiokuntien kanssa, mutta silti täysistunnoissa käsitellään iltapäivisin aina ulkoasiainvaliokunnan mietintöjä. Me joudumme puolestamme puhumaan myöhään illalla, kun taas ulkoasianvaliokunnan jäsenet voivat lähteä aikaisin illalliselle ja käydä aikaisin nukkumaan.

Arvoisa puhemies, tämä ei ole oikein, ja siksi pyydän, että välitätte kalatalousvaliokunnan jäsenten puolesta esittämäni valituksen Euroopan parlamentin puheenjohtajakokoukselle ja parlamentin puhemiehelle. Vastustamme tätä ja haluamme jatkossa reilua peliä. Olemme valmiita puhumaan toisinaan myöhään, mutta haluaisimme joskus myös saada etuoikeuden keskustella aikaisin iltapäivällä. Toivon, että otatte tämän huomioon.

  Puhemies. – (FR) Hyvät parlamentin jäsenet, välitän tietenkin viestinne parlamentin puhemiehelle, mutta kehotan teitä myös esittämään asian omien ryhmienne puheenjohtajille, sillä olette varmastikin huomanneet, että puheenjohtajakokous tekee päätöksen esityslistasta ja mietintöjen käsittelyjärjestyksestä. Välitän viestin eteenpäin omalta osaltani ja pyydän, että teette samoin teidän osaltanne.

  Rosa Miguélez Ramos, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, se, mitä Struan Stevenson juuri sanoi, pitää paikkansa: meistä kaikista tuntuu siltä, koska olemme kaikki huomanneet vuosien mittaan käyvämme näitä keskusteluja aina kovin myöhäiseen kellonaikaan.

Mielestäni myös komission jäsenten pitäisi esittää vastalauseensa. Kehotankin komission jäsentä Borgia ja komission jäsentä Fischer Boelia esittämään myös vastalauseensa, jotta näitä keskusteluja käytäisiin parempaan aikaan – paitsi meidän oman mukavuutemme vuoksi myös siksi, että yleisön ja asiaankuuluvien alojen olisi helpompaa saada niistä tietoa.

Tämäniltainen keskustelumme koskee kuitenkin syvänmeren lajeja. Haluan muistuttaa teille tässä yhteydessä, että EU:n kalastuslaivastot alkoivat kalastaa näitä lajeja 1990-luvulla, kun pohjakalakannat olivat hupenemassa ja kun erityisesti turska oli häviämässä, ja että komission tiedonannossa, jota mietintöni koskee, pyritään arvioimaan säädösten tehokkuutta kahdesta näkökulmasta: niiden asianmukaisuuden ja niiden täytäntöönpanon näkökulmasta.

Totuus on se, kuten totean mietinnössäni, että jäsenvaltioille jaettiin alun perin kiintiöt ja niitä jopa laajennettiin, ennen kuin meillä oli käytettävissämme riittäviä biologisia tietoja. Tämä johti siihen, että peräkkäiset jaot perustuivat tietoihin, jotka eivät olleet täysin luotettavia. Siksi jotkin jäsenvaltiot eivät käyttäneet niille myönnettyjä kiintiöitä, kun taas toiset havaitsivat kiintiöidensä kuluvan jo vuoden ensimmäisten kuukausien aikana.

Totuus on myös se, että koska näiden lajien maantieteellistä rakennetta ei tunnettu eikä saatavilla ollut luotettavia tieteellisiä tietoja, suurimmat sallitut saaliit (TAC) ja kiintiöt jouduttiin määrittämään hyvin suurille hoitoalueille. Ne osoittautuivat myös liian rajoittaviksi, jopa tiukemmiksi kuin ehdot, joita sovellettiin elvyttämisohjelmissa mukana oleviin lajeihin.

Meidän on myös tunnustettava, että luokituksessa on paljon toivomisen varaa, sillä syvänmeren lajeiksi luetaan kaikki yli 400 metrin syvyydessä elävät lajit. Tällöin niputetaan yhteen monenlaisia lajeja, joilla ei ole mitään yhteisiä biologisia, vyöhykkeellisiä tai morfologisia piirteitä.

Haluan sanoa komissiolle, että meidän pitäisi tietenkin voida erotella toisistaan suojelua tarvitsevat lajit, joita on paljon, sekä muut lajit, jotka eivät ole pohjakaloja ja joiden osalta laivastolle pitäisi asettaa pitkän aikavälin tavoitteet.

Totuus on se, että komissio on joutunut jo poistamaan luettelosta lajeja ja myöntämään, että ne ovat matalikoilta saatua sivusaalista. Esimerkiksi keila poistettiin Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä syvänmeren lajien joukosta, eikä välivesitroolilla kalastettuja limapäitä lasketa mukaan kiintiöön.

Katson, että komission pitäisi poistaa kiireesti lajien väliset käsittelyerot, jotka eivät ole täysin perusteltuja. Haluan myös huomauttaa, että näillä kalastuksen aloilla on jo saavutettu edistystä ja että yhteisön laivasto toteuttaa jo monia toimenpiteitä, joita muut kuin eurooppalaiset laivastot eivät toteuta, vaikka ne kalastavat samoilla vesillä.

Meidän laivastomme on rajoittanut pyyntiponnistustaan pienentämällä suurimpia sallittuja saaliita (TAC), rajoittamalla kapasiteettia ja perustamalla suojelualueita.

Näihin lajeihin liittyy myös muita ongelmia, kuten se, soveltuvatko TAC- ja kiintiöjärjestelmä näiden kalakantojen hoitoon. Asia on äärimmäisen vaikea, sillä kyse on sekakalastuksesta

Toiseksi meidän on puututtava poisheitettyjä saaliita koskevaan ongelmaan parantamalla saaliiden hallintaa. Kolmas ongelma, joka on korjattava, liittyy pyyntiponnistuksen hallinnointiin. Komissio teki nimittäin virheen sisällyttäessään kaikki alukset, joilla on aavanmeren kalastuslupa, mukaan erityisluvan tarvitsevan aluksen määritelmään. Tämä johti suureen sekaannukseen.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, totean lopuksi, että kuuntelen seuraavaksi teidän kaikkien puheenvuorot sekä komission jäsenen puheenvuoron, minkä jälkeen pidän loppupuheenvuoroni.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensin vastata siihen, mitä Struan Stevenson ja Rosa Miguélez Ramos sanoivat ajankohdasta. Minun on korostettava, että komissio kunnioittaa parlamentin asettamaa keskusteluaikataulua ja alistuu hyväksymään sen.

Haluan kiittää esittelijää, Rosa Miguélez Ramosia ja kaikkia kalatalousvaliokunnan jäseniä hyvin perusteellisesta mietinnöstä.

Kuten tiedätte, EU on merkittävä sidosryhmä syvänmerenkalastuksen alalla. EU:n jäsenvaltioista syvänmerenkalastusta harjoittavat eniten Viro, Ranska, Irlanti, Latvia, Liettua, Puola, Portugali ja Espanja. Niiden lastit muodostavat suurimman osan maailmanlaajuisesta saaliista.

Yhteisön syvänmeren pohjakalastuslaivaston taloudellinen ja sosiaalinen merkitys on yleisesti ottaen suhteellisen pieni EU:n koko kalastusalaan verrattuna. Joissakin maissa ja joillakin alueilla – erityisesti Espanjassa ja Portugalissa – sillä on kuitenkin paikallisesti suuri vaikutus saaliisiin, työllisyyteen ja lisäarvoon.

Syvänmerenkalastus alkoi 1970-luvun lopussa ja kehittyi nopeasti 1990-luvulta eteenpäin kolmesta syystä. Niistä ensimmäinen oli kalastusmahdollisuuksien heikkeneminen huomattavasti matalammissa vesissä. Tämä johtui kantojen ehtymisestä ja kansallisen lainkäyttövallan laajentamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien meriyleissopimuksen mukaisesti. Toinen syy oli se, että jotkin syvänmerenlajit olivat arvokkaita, ja kolmas syy puolestaan kalastusteknologian kehitys, mikä mahdollisti kalastamisen syvemmällä.

Syvänmerenkalastusta koskevalla asetuksella pyritään asettamaan erityiset vaatimukset, jotka syvänmerenkalastusta harjoittavien on täytettävä, sekä niihin liittyvät ehdot. Olemme itse asiassa edistyneet jonkin verran kalastuksen edellisestä kehitysvaiheesta, jossa ei ollut minkäänlaisia sääntöjä.

Viimeisimmät ehdotuksemme suurimpien sallittujen saaliiden asettamisesta ja pyyntiponnistuksen rajoittamisesta ovat perustuneet yhä enenevässä määrin tieteellisiin tietoihin, joita on yhä helpommin saatavilla. On varmaa, että näiden kantojen tilanne on heikentynyt viime vuosina. Tieteellisissä lausunnoissa pyydetään hankkimaan lisätietoja sekä laadusta että määrästä. Tietojenkeruuta koskevassa uudessa ehdotuksessamme, josta neuvosto keskustelee parhaillaan, otetaan myös nämä asiat huomioon. Lisäksi jäsenvaltioiden velvoitteisiin sisällytetään uusia selvityksiä syvänmerenkalastusalueista ja tietojen keruuta koskevassa täytäntöönpanoehdotuksessamme pyydetään ylimääräisten biologisten näytteiden ottamista.

On kuitenkin selvää, että syvänmerenkalastusta koskevan asetuksemme säännöksiä on tarkistettava. Tiedonannossamme tarkastellaan asetuksen epäkohtia ja tuodaan esiin ongelmat, joihin on puututtava.

Toivomme, että pääsemme käynnistämään avullanne tämän asetuksen tarkistusprosessin voidaksemme asettaa erityisiä vaatimuksia, jotka syvänmerenkalastusta harjoittavien on täytettävä, sekä niihin liittyviä ehtoja. Vuonna 2009 on määrä järjestää perinpohjainen kuuleminen, johon kaikki sidosryhmät otetaan mukaan ja jossa harkitaan tiukempien sääntöjen soveltamista tähän kalastusmuotoon.

Mietintönne osoittaa selvästi, että meillä on yhteiset tavoitteet ja huolenaiheet, ja toivomme, että voimme tehdä tiivistä yhteistyötä toteuttaaksemme nopeasti toimia kalakantojen suojelemiseksi.

  Marios Matsakis, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää lämpimästi hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Syvänmeren kalakantojen asianmukainen hoitaminen on hyvin tärkeää merten kestävän käytön edistämiseksi ja niiden ekosysteemien suojelemiseksi.

Laadin näiden periaatteiden pohjalta lausunnon, jota ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta kannatti voimakkaasti. Tässä lausunnossa esitettiin muutama ehdotus, joilla pyrittiin täydentämään ja tehostamaan Rosa Miguélez Ramosin mietintöä sekä parantamaan sen sovellettavuutta. Lausunnossa korostettiin muun muassa, että suurimpia sallittuja saaliita on pienennettävä asiaankuuluvan tieteellisen lausunnon mukaisesti ja että Kansainvälisen merenkulkuneuvoston suosituksia on noudatettava tiukemmin. Lisäksi lausunnossa todettiin huolestuneeseen sävyyn, että nykyiset säännökset, etenkin jäsenvaltioiden seuranta- ja valvontamenettelyjä koskevat säännökset, ovat tehottomia ja että ne on pantu huonosti täytäntöön. Lausunnossa korostettiin myös sitä, millaisia etuja suojeltujen merialueiden verkoston perustamisesta Natura 2000 -järjestelmään koituisi.

Lausunnossa todetaan myös, että on laadittava yhteiset suuntaviivat, vaihdettava parhaita käytäntöjä, lisättävä käytettävissä olevan teknologian käyttöä ja otettava mukaan pohdintaryhmiä ja kansalaisjärjestöjä, jotta toimenpiteet laittoman kalastuksen vähentämiseksi ja laittoman saaliin myynnin vähentämiseksi EU:n markkinoilla pannaan paremmin täytäntöön. Lisäksi tekstissä mainittiin, että meidän on tuettava ympäristöystävällisiä pyyntimenetelmiä, jotka eivät vahingoita ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. Ryhmäni tukee täysin mietintöä, jota on täydennetty siihen hyväksytyillä, lausunnossa esitetyillä suosituksilla. Emme voi kuitenkaan kannattaa kolmea tarkistusta, sillä katsomme niiden olevan ristiriidassa merten ekosysteemien asianmukaista ja tehokasta suojelua koskevan tavoitteemme kanssa.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluksi Rosa Miguélez Ramosia erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt laatiessaan tätä mietintöä.

Syvänmeren kalakantoja koskeva tiede ei ole vielä täysin kehittynyttä. Tiedämme kuitenkin, että nämä lajit elävät erittäin syvällä, tietojemme mukaan 400–2 000 metrissä ja vieläkin syvemmällä. Tiedämme, että ne kehittyvät hitaasti, että jotkin niistä saavuttavat sukukypsyyden vasta aikaisintaan 25-vuotiaina ja että niiden lisääntymiskyky on hyvin heikko. Tiedämme, että näissä syvyyksissä elää miljoonia eri lajeja, joista vain hyvin harvat ovat syötäviä. Tiedämme, että tästä syystä syvänmerenkalastusta harjoittavat kalastajat heittävät pois noin 55 prosenttia kaikesta pyytämästään kalasta. Tiedämme, että syvänmeren herkissä ekosysteemeissä tavallisesti harjoitettu kalastus voi olla hirvittävän tuhoisaa: se saattaa tuhota kylmänveden koralleja, vedenalaisia vuoria ja hydrotermisiä purkausaukkoja. Pohjatroolareiden toimintatapa edellyttäisi miltä tahansa muulta syvänmerenalueilla toimivalta alalta huomattavaa ympäristövaikutusten arviointia.

Siispä meidän on valvottava tiukasti sitä, millaisia pyydyksiä syvänmerenkalastuksessa käytetään. Meidän on vältettävä tuhoa aiheuttavien pyydysten käyttöä. Meidän on varmistettava, että tällainen kalastus sallitaan vain alueilla, joilla se ei varmasti aiheuta vahinkoa. Meidän on vältettävä tilanteita, joissa verkot voivat irrota ja jatkaa ”haamukalastusta” vuosikymmeniä. Tästä kaikesta huolimatta tunnustan, että Portugalin edustalla ja Azorien ympärillä harjoitettu kalastus on luonteeltaan käsiteollista ja kestävää. Katson, ettei tällaiseen kalastukseen pidä soveltaa liian tiukkoja valvontasääntöjä.

Lähtökohtamme on siis se, että nykyinen lainsäädäntömme on huonoa, seuranta on heikkoa, tiede on kehittymätöntä, jäsenvaltioiden palaute on huonoa eikä meillä ole luotettavia yleisiä tietoja. Toivon siksi tämän mietinnön olevan askel kohti huomattavia parannuksia.

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää ja kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet parantamaan tätä mietintöä, esimerkiksi Struan Stevensonia. Haluan ennen kaikkea pyytää yleisesti, että pyrkisimme välttämään niiden dramaattisten tilanteiden toistumista, joihin olemme törmänneet viime vuosikymmeninä turskan ja muiden pelagisten lajien tapauksessa. On hyvin tärkeää, että noudatamme ennalta varautumisen periaatetta ja ekosysteemin hoitamisen periaatetta. On hyvin tärkeää, että kalastus säilyy kestävänä.

Mietinnön 8 kohdan tarkoitusperät vaikuttavat yleisesti hyviltä, mutta tämä kohta sisältää ehdotuksen kalastustoiminnan kieltämisestä kokonaan merenalaisten vuorten läheisyydessä. Tämä olisi mahdotonta Azoreilla, koska siellä lähes kaikki syvänmerenkalastus tapahtuu merenalaisten vuorten läheisyydessä. Emme voi siksi kannattaa tätä kohtaa sellaisenaan ja äänestämme siksi sen muuttamista koskevan sosialistien tarkistuksen puolesta. Pohjimmiltaan katson kuitenkin, että meidän on muistettava, että merenpohja on paljon herkempi ympäristö kuin pinta emmekä saa siksi toistaa aiempia virheitämme.

Kuten täällä on jo mainittu, pohjalajit kehittyvät erittäin hitaasti ja siksi vahinkojen korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tästä syystä emme voi toimia samoin kuin olemme toimineet tähän asti. Kehotan siksi Euroopan komissiota antamaan asialle täyden huomionsa.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, kiitämme esittelijää hänen tekemästään työstä. Kannatamme yleisesti mietinnön sisältöä muutamaa kohtaa lukuun ottamatta. Koska tavoitteena on taata kalavarojen käytön kestävyys, mielestämme on hyvä, että mietinnössä todetaan, että meidän on investoitava kalastusalan tieteelliseen tutkimukseen ja varattava tähän tutkimukseen enemmän henkilöstöresursseja ja määrärahoja, hyväksyttävä soveltuvia sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä, jotta kalastajille voidaan korvata kalakantojen elvytyssuunnitelmiin sisältyvästä kalastustoiminnan vähentämisestä johtuvat kustannukset, ja otettava kalastajat mukaan määrittämään meriympäristön suojeluun ja kalavarojen hoitoon tähtääviä toimia. Lopuksi korostamme, kuten täällä on jo tehty, että erilaisille lajeille on etsittävä erilaisia ja sopivia ratkaisuja ottaen huomioon kullakin alueella käytetyt valikoivat pyydykset.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin katson, että on useita syitä kannattaa tähän mietintöön esitettyjä tarkistuksia ja että tämä mietintö on hyvin tärkeä.

Täällä on jo puhuttu ehdotuksesta kieltää kalastus yli tuhannen metrin syvyydessä. Kalatalousvaliokunta otti tähän ehdotukseen jo hyvin selvästi kantaa toisessa mietinnössään, joka liittyi tätä mietintöä suoremmin merten herkkiin ekosysteemeihin. Valiokunnan enemmistö vastusti ekosysteemien herkkyyden kytkemistä syvyyteen, jossa ne sijaitsevat.

Herkkiä luontotyyppejä on suojeltava siellä, missä niitä on, riippumatta siitä, sijaitsevatko ne tuhannen, kuudensadan vai kahdensadan metrin syvyydessä ja kummalle puolelle ne osuvat viivaa, joka on vedetty keinotekoisesti jossakin toimistossa Brysselissä.

Lisäksi herkkien ekosysteemien suojelua koskevia suuntaviivoja laatiessaan FAO päätti, ettei syvyyttä käytettäisi kriteerinä juuri siksi, että se on ristiriitainen ja ennen kaikkea epärealistinen eikä sillä ole tieteellistä perustaa. Kuten olen todennut, tätä kriteeriä käyttämällä ei onnistuttaisi suojelemaan koralleja tai merenalaisia vuoria, jotka sijaitsevat matalammissa vesissä, ja se panisi pisteen kalastusmuodoille, joita on harjoitettu jo jokin aikaa ilman minkäänlaisia ongelmia, kuten huotrakalan kalastukselle Azoreilla ja grönlanninpallaksen kalastukselle NAFO:n sääntelemällä alueella. Tässä oli vain kaksi esimerkkiä.

Tarkistusten kannattaminen lisäisi kuitenkin lainsäädäntöprosessien johdonmukaisuutta, sillä valmistelemme nyt saaliin poisheittoa koskevaa tulevaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan yhteisön kaikkiin laivastoihin.

Katson siksi, ettei tämä ole oikea aika vaarantaa tiettyjä laivastoja antamalla saaliin poisheittoa koskevia säädöksiä, jotka voisivat olla viime kädessä ristiriidassa yleisten sääntöjen kanssa, mikä rikkoisi käytäntöä, jonka mukaan sääntelyä on parannettava yleisön hyväksi.

  Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kalakantojen ja meren ekosysteemin erityisluonteen vuoksi syvänmerenkalastus muodostaa mikroympäristön, mikromaailman, joka paljastaa selvimmin sekä kalastuspolitiikan hyödyt että sen jatkuvat puutteet.

Rosa Miguélez Ramosin mielenkiintoinen mietintö ja sen synnyttämä keskustelu ovat havainnollinen oppitunti, joka osoittaa, että meidän on suhtauduttava syvyyksien mysteereihin nöyryydellä, ja tätä nöyryyttä on tasapainotettava ainakin tekemällä Euroopan syvimmistä syvänteistä tutkimusta, jonka soveltamisala laajenee säännöllisesti. Kuunnellessani parlamentin dynaamista keskustelua minun on vaikeaa olla ajattelematta, että monet tutkimuslaitokset käyttävät edelleen kaavamaisia, tyhjänpäiväisiä metodologisia periaatteita. Täällä on puhuttu kolmesta syvyysvyöhykkeestä, jotka ovat 0–400 metriä, 400–1 000 metriä ja yli 1 000 metriä. Täällä on jopa puolustettu muodollisten, jäykkien kalastuskriteereiden käyttöönottoa. Esimerkiksi yli tuhannen metrin syvyyksille annetaan jonkinlainen myyttinen merkitys ilman, että tämän tueksi on esitetty vakuuttavia syitä.

Kannatan sitä, että kehitämme lisää tehokkaampia menetelmiä mitata kantojen tilannetta kunkin syvänteen ekosysteemiin soveltuvalla tavalla. Syvänmerenkalastusta koskevien rajoitusten pitäisi perustua pelkkien arvioiden sijasta tällaisen kattavan tutkimuksen tuloksiin, ja sama koskee myös muita kalastusmuotoja. Juuri parempien tutkimusmenetelmien avulla voidaan luoda järjestelmä, joka on tarkempi kuin ne, joita olemme käyttäneet tähän asti tiedon vaihtamiseen ja tämän tärkeän ja herkän kalastusmuodon valvomiseen.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän ja onnittelen Rosa Miguélez Ramosia erinomaisesta mietinnöstä.

On syytä muistaa, että valtameret peittävät 70 prosenttia maapallon pinta-alasta. Valtameret muodostavat yli 97 prosenttia maapallomme vesivaroista. Meret muodostavat 99 prosenttia maapallolla käytettävissä olevasta elintilasta, ja suurin osa maailman väestön kuluttamasta proteiinista tulee kalastuksesta: kala on 3,5 miljardille ihmiselle ensisijainen ravinnonlähde. Meidän on siis tärkeää muistaa, kuinka tärkeitä nämä kalastuksesta käytävät keskustelut ovat.

Näistä syistä koko maailman kalakantojen kestävä hoito on otettava painopistealaksi, ja meidän on tarkistettava jatkuvasti sitä, kuinka kalakantoja hoidetaan. Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että syvänmeren kalakantojen hoitoon tarvitaan ekosysteemilähtöinen lähestymistapa. Mielestäni tämä helpottaisi useiden lähestymistapojen ja työkalujen käyttöä, auttaisi panemaan pisteen tuhoisille kalastustavoille ja edistäisi suojeltujen merialueiden perustamista kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Syvänmeren kalakantojen hoidon täytyy myös perustua parhaaseen vertaisarviointeihin perustuvaan tieteelliseen tutkimukseen ja käsittää tehokkaita sivusaalisohjelmia ja tiedonkeruuohjelmia. Painopisteeksi on myös otettava tehokas tutkimus, jolla kartoitetaan merenpohjaa ja valtamerten luonnonvaroja etenkin ilmastonmuutoksen vaikutusten näkökulmasta.

Olen erittäin huolissani siitä, ettei meillä ole tällä hetkellä riittävästi tietoa, jotta voisimme arvioida syvänmeren kalakantojen tilaa tieteellisesti. On hyvin tärkeää, että kiellämme syvänmeren kalastussaaliin poisheiton, jotta tutkijat voivat tutkia tarkemmin sitä, millaisia eri lajeja lastit sisältävät.

Pelkkä poisheitetyn saalismäärän vähentäminen ei vielä riitä, sillä syvänmeren pohjatroolaus vaikuttaa suhteellisen voimakkaasti sivusaalislajeihin ja pois heitettäviin lajeihin. Pidän keskustelua syvänmeren määritelmästä täysin hyödyttömänä ja kannatan täysin FAO:n näkemystä, jonka mukaan tällainen määritelmä on karkea mitta ja huono peruste ja täysin ristiriidassa lajien ja kalakantojen kestävyyttä koskevan ajattelutavan kanssa.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensin kiittää kaikkia parlamentin jäseniä heidän huomioistaan ja ehdotuksistaan, jotka otamme varmasti huomioon ryhtyessämme tarkistamaan lainsäädäntöämme ensi vuonna.

Vastaan nyt muutamiin kommentteihin. Ensinnäkin syvänmeren kalalajeja on hyvin vaikeaa määritellä. Olen kuitenkin ottanut huomioon asiasta esitetyt huomiot. Meidän on myös otettava opiksemme kokemuksistamme ja hyödynnettävä näitä syvänmerenlajeja koskevia tietoja, joita olemme keränneet vasta suhteellisen lyhyen ajan. Samalla meidän on noudatettava varovaisuusperiaatteen mukaista lähestymistapaa, sillä näitä lajeja koskevat tiedot ovat heikkolaatuisia. Tietojen keruuta koskeva asetus auttaa varmastikin parantamaan tätä tilannetta.

Yhdyn siihen, että syvänmerenlajit ovat paljon herkempiä kuin muut lajit, ja siksi meidän on suhtauduttava niiden hoitoon äärimmäisellä huolellisuudella ja varovaisuudella.

Olen kertonut Euroopan parlamentille jo aiemmin, että komissio suhtautuu vakavasti saaliin pois heittämiseen ja että pyrimme vähitellen soveltamaan kaikkiin kalastusmuotoihin vaatimusta poisheitetyn saaliin vähentämisestä.

Puhun lopuksi kahdesta tarkistuksesta. Komissio aikoo hyväksyä tarkistuksen 2, jolla pyritään ennemminkin pienentämään poisheitetyn saaliin määrää kuin ottamaan käyttöön täydellistä, kaikenkattavaa kieltoa.

Ensimmäisestä tarkistuksesta komissio katsoo, että alkuperäisellä tekstillä suojellaan paremmin kalastustoimintaa ja herkkiä luontotyyppejä, koska siinä kielletään kaikenlainen kalastus yli tuhannen metrin syvyydessä.

Tätä rajaa on kuitenkin tarkistettava ja tarvittaessa muutettava kahden vuoden kuluessa.

  Rosa Miguélez Ramos, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluan korostaa, että tarvitsemme kiireesti lisää tietoa ja parempia tietoja näistä lajeista, etenkin liitteen II lajeista, sekä enemmän henkilöstöresursseja ja määrärahoja tutkimusta varten. Muistutan teille, että kalastusvaliokunnassa järjestettiin tästä aiheesta kuulemistilaisuus, jossa asiantuntijat korostivat, että kansainvälisen merentutkimusneuvoston pitäisi määrittää kunkin lajin osalta kannat, joita voidaan hyödyntää kestävästi, ja pyysivät otantajärjestelmiin lisää tieteellistä tarkkuutta sekä tiiviimpiä tietoja.

Suljetuista alueista, joista ei ole tällä hetkellä saatavissa luotettavia tietoja, asiantuntijat totesivat, että nämä alueet pitäisi määritellä uudelleen ja että niitä pitäisi pienentää, koska hyödyntämiskelpoisten alueiden sulkeminen johtaisi käytännössä laittoman kalastuksen lisääntymiseen rangaistuksitta osapuolten pyynti-intressien puuttumisen vuoksi, minkä seurauksena käytettävissä olisi entistä vähemmän tietoja kalakantojen arvioimista varten.

Struan Stevensonille muistutan, että tarkistusten 2 ja 3 teksti vastaa juuri sitä, mitä valiokuntamme hyväksyi Carl Schlyterin mietinnön perusteella. Kyseisessä mietinnössä käsiteltiin politiikkaa, joka koski ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa. Tähän tekstiin ei ole lisätty mitään eikä siitä ole poistettu mitään.

Sana ”kielto” kuulostaa mielestäni pelottavalta. ”Kielto” voi aiheuttaa hämmennystä ja heikentää motivaatiota. Lisäksi se voi vahingoittaa voimakkaasti kalastajiamme, jotka tekevät tällä hetkellä työssään parhaansa. Parasta olisi poistaa ”kielto” ja ottaa se sitten vähitellen käyttöön, kuten komissio ehdotti – ja ellen erehdy, luulen, että asia ilmaistiin juuri näillä sanoilla. Siksi pyydän teitä kannattamaan tarkistuksia huomisessa äänestyksessä. Kiitos.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (ET) 1900-luvulla tehtiin tieteellisiä ja teknologisia läpimurtoja, joiden myötä ihmiskunnan luonnontieteellinen tietämys kehittyi aivan uudelle tasolle. Amerikkalainen Neil Armstrong käveli ensimmäisenä ihmisenä kuussa vuonna 1969. Vuonna 1977 laukaistut Voyager-luotaimet matkaavat jo aurinkokuntamme ulkopuolella, joten astronomit voivat keskustella paitsi oman galaksimme ulommista ulottuvuuksista myös koko näkyvän universumin rajoista.

Avaruuden valloittamiseen verrattuna vain muutaman kilometrin syvyisiin merten syvänteisiin on kiinnitetty hyvin vähän huomiota.

Syvänmeren kalalajien kauppaa säätelevää lainsäädäntöä on tarkistettava perinpohjaisesti. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että tieteelliseen tutkimukseen on varattava kiireesti lisää henkilöstöresursseja ja määrärahoja.

On hyvin tärkeää määritellä, mikä katsotaan syvänmerenkalastukseksi. Tällä hetkellä puhutaan syvyyksistä ja pyyntivälineistä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on kuitenkin sovittava yhdessä määritelmistä ja oltava samaa mieltä sopimusten merkityksestä.

Haluan kiinnittää huomionne mietinnön 8 kohtaan, jossa kielletään pohjatroolaus yli tuhannen metrin syvyydessä. Miksi meidän on asetettava tarkka syvyysrajoitus? Kalakantojen kaupallistamisen ja biologisen tasapainon säilyttämisen pitäisi perustua alueellisiin piirteisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Jos tietyllä alueella on perusteltua kieltää kalastus tietyssä syvyydessä, rajoituksen pitäisi koskea kaikkia pyyntivälineitä, jotka ovat kosketuksissa merenpohjan kanssa, eikä ainoastaan pohjatroolareita.

Tarvitsemme joustavan järjestelmän kalakantojen hoitoa varten sekä mahdollisuuden reagoida nopeasti. Haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on kiinnittänyt huomiota voimassa olevan lainsäädännön tehottomuuteen.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE) , kirjallinen. – (RO) Koska syvänmeren kalakannat hupenevat jatkuvasti ja nopeasti ja koska toimenpiteet syvänmeren biodiversiteetin suojelemiseksi ovat riittämättömiä, kalalajien säilymisen ja kestävän käytön varmistaminen edellyttää pikaisia toimia. Vaikka Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuosina 2002 ja 2004 antamissa suosituksissa kehotettiinkin kiinnittämään huomiota siihen, että useimmat lajit ovat turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella, Euroopan unioni ei ole pienentänyt pyyntiponnistustaan riittävästi varmistaakseen kalastuksen olevan kestävää.

Komission tiedonannossa syvänmeren kalakantojen hoidon tarkastelusta vahvistetaan, että kantojen nykyisiä hyödyntämisasteita on väistämättä alennettava ja että voimassa olevia säädöksiä ei ole pantu riittävän hyvin täytäntöön, jotta ne voisivat olla tehokkaita. Ennen kuin hyväksymme uusia hoitotoimia, meidän pitäisikin selvittää, miksei nykyisiä toimia ole toteutettu ja mikseivät jäsenvaltiot ole hoitaneet velvoitteitaan ajoissa tai lainkaan.

Lisäksi EU:n pitäisi tehdä kovasti työtä pannakseen kokonaan ja kunnolla täytäntöön YK:n yleiskokouksen päätöslauselman nro 61/105, jossa käsitellään avomerellä sijaitsevia syvänmerenkalastusalueita sekä merten haavoittuvien ekosysteemien suojelua.

20. Taloudellisia etuja koskeva ilmoitus: ks. pöytäkirja

21. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

22. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.05.)