Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 8. toukokuuta 2008 - Bryssel

3. Sääntöjen kehittäminen edunvalvojien (lobbaajien) toiminnalle Euroopan unionin toimielimissä (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana Alexander Stubbin, jonka tilalle on tullut Ingo Friedrich, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö sääntöjen kehittämisestä edunvalvojien (lobbaajien) toiminnalle Euroopan unionin toimielimissä (2007/2115(INI)) (A6-0105/2008).

  Ingo Friedrich, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, taustatiedot ovat seuraavat. Lissabonin sopimuksella lisätään jälleen merkittävästi Euroopan parlamentin toimivaltaa, ja suuremman toimivaltansa vuoksi parlamentin on erityisen tärkeää vielä kerran analysoida lainsäädäntöprosessi huolellisesti. Tässä yhteydessä huomaamme, että edunvalvojilla – tai lobbaajilla, kuten heitä usein kutsutaan – on myös hyvin merkittävä asema Brysselissä. Arvioidemme mukaan Brysselissä työskentelee jopa 15 000 edunvalvojaa, joista 5 000 on jo rekisteröitynyt Euroopan parlamenttiin.

Parlamentin tehtävänä on siis laatia säännöt oikeudenmukaiselle ja hyväksyttävälle lobbaustoiminnalle. Parlamentti on pitänyt omaa näennäisen pakollista rekisteriään lobbaajista jo vuodesta 1996 sekä noudattanut erittäin tarkkoja menettelysääntöjä. Nyt on selvitettävä, voidaanko samanlainen järjestely ulottaa koskemaan kaikkia EU:n toimielimiä. Näin ollen tänään äänestetään mietinnöstä, jonka sisältö edistää merkittävästi avoimuutta: tarkoituksena on antaa oikeaa tietoa siitä, kuka on osallistunut lobbaajana – edunvalvojana – EU:n lainsäädännön suunnitteluun ja miten osallistuminen on tapahtunut ja millä aloilla.

Toiseksi parlamentti haluaa vahvistaa lobbaustoimintaa koskevat eettiset ja moraaliset normit. Kolmanneksi on otettava käyttöön asianmukaiset suojatoimet, joilla taataan parlamentin ja komission poliittisen päätöksentekoprosessin riippumattomuus. Lobbaustoimintaan liittyviä epäselvyyksiä on hälvennettävä, jotta saadaan selvä ja tosiasioihin perustuva käsitys siitä, mihin asioihin todellisuudessa vaikutetaan. Siksi olemme sisällyttäneet mietintöön seuraavat perustekijät, jotka ovat uusia ominaispiirteitä aiempaan tilanteeseen verrattuna. Ensinnäkin suhteellisen laajan määritelmän lobbauksen merkityksestä eli siitä, mitä se on, nimittäin: ”toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan EU:n politiikan muotoutumiseen ja toimielinten päätöksentekoon”.

Toinen uusi piirre on ”lainsäädännöllisen” jalanjäljen käyttöönotto. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun uusia direktiivejä käsitellään ja hyväksytään parlamentin valiokunnissa, valiokunnan sihteeristö liittää asiakirjaan luettelon keskusteluun osallistuneista ryhmistä sekä tiedon siitä, olivatko ne mukana julkisessa kuulemistilaisuudessa vai muunlaisessa kokouksessa. Luettelon avulla myös eturyhmät saisivat tietää, ketkä osallistuivat prosessiin ja ketkä eivät halunneet tai voineet osallistua siihen.

Kolmas tavoitteemme on EU:n toimielimissä toimivien edunvalvojien yhteisen rekisterin perustaminen. Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä käytännössä komission ja parlamentin avulla. Aiomme perustaa tätä asiaa käsittelevän työryhmän. Kaikkien lobbaajien kannalta olisi tietenkin helpompaa, jos käytössä olisi ”keskitetty järjestelmä”, johon ne voisivat rekisteröityä ja ilmoittautua osoittaakseen aikovansa noudattaa sääntöjä. Tämä on tavoite, mutta esittelijän ominaisuudessa minun on todettava, että en ole tässä vaiheessa varma, toteutuuko yhteinen rekisteri käytännössä. Joka tapauksessa rekisterit on yhdistettävä, jotta selkeytetään yhteisen rekisterin perustamisprosessiin liittyvää byrokratiaa. Mietinnön 21 kohdassa käsitellään myös vaatimusta taloudellisia seikkoja koskevasta ilmoituksesta, joka olisi täysin uusi elementti. Lisäksi käsitellään mahdollisia seuraamuksia, joita sovellettaisiin menettelysääntöjä rikkoviin lobbaajiin. Tässä yhteydessä on harkittava, millaisia seuraamuksia haluamme käyttää. Vihreiden ryhmä ehdottaa mustaa listaa, mutta mielestäni tämä muistuttaa keskiaikaista häpeäpaalua. Mustat listat eivät todellakaan kuulu demokratiaan. Sen sijaan toivoisimme, että rekisteröinnille annettaisiin niin suuri arvo, että vastuuntuntoiset organisaatiot haluavat nimensä esiin EU:n toimielinten virallisessa rekisterissä. Tämän on oltava arvostettu ja haluttu tavoite, ei vain siksi, että kyseiset ryhmät saisivat siten kulkuluvan, joka oikeuttaa pääsyn toimielinten tiloihin, vaan myös siksi, että rekisteröinnin hakeminen olisi itseisarvo ja merkki siitä, että kyseistä ryhmää pidetään tärkeänä ja hyödyllisenä neuvottelukumppanina, johon toimielimet suhtautuvat riittävän vakavasti antaakseen sille rekisteröitymisluvan. Organisaation syyllistyessä rikkomuksiin seuraamuksena olisi sen poistaminen rekisteristä ja kulkuluvan peruminen.

Käsittelen vielä yhtä asiaa mahdollisimman lyhyesti. On tärkeää, ettei kirkollisia organisaatioita määritellä lobbaajiksi. Olen hyvin pettynyt tarkistukseen 3. Liberaaliryhmän jäsenen Sophia in 't Veldin mukaan kirkkojen pitäisi kuulua lobbaajiin. Tämä olisi täysin vastoin kaikkea sitä, mistä olemme toistaiseksi parlamentissa sopineet. Perustamissopimusten mukaan kirkot ovat toimielinten kumppaneita mutta eivät lobbaajia.

Kokonaisarvioni mukaan tämä edistää merkittävästi kehitystä kohti avoimempaa, asianmukaisempaa ja oikeudenmukaisempaa tilannetta. Toivottavasti annamme näin esimerkin, jota voidaan noudattaa maailmanlaajuisesti ja joka osoittaa, että lobbaukseen on mahdollista ja pitääkin suhtautua vakavasti.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, on todellakin ilo olla mukana tässä täysistunnossa, jossa parlamentin keskustelu Euroopan avoimuusaloitteesta saadaan päätökseen. Olen seurannut parlamentin keskusteluja ja osallistunut eri valiokunnissa käytyihin keskusteluihin. Olen vakuuttunut siitä, että nykyisellään mietinnöllä edistetään konkreettisesti EU:n päätöksentekoprosessin avoimuuden lisäämistä.

Komissio on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti suhtautui myönteisesti sen ehdotukseen harkita toimielinten välisen lähestymistavan soveltamista edunvalvojien rekisteriin ja menettelysääntöihin. Edunvalvojien mielestä keskitetty rekisteröinti olisi tarkoituksenmukaisinta avoimuuden lisäämisen kannalta, ja samalla vältyttäisiin tarpeettomalta hallinnolliselta rasitukselta. Mielestäni mietintö on erinomainen lähtökohta keskusteluille, joita käydään parlamentin ehdottamassa tulevassa toimielinten välisessä työryhmässä.

Haluan korostaa yhtä seikkaa. Euroopan komissio on vakuuttunut siitä, että edunvalvojien toimet ovat laillisia ja antavat arvokkaan panoksen päätöksentekoprosessiin, mutta asioiden on tapahduttava avoimesti. Siksi Euroopan avoimuusaloitteen tavoitteena on avata se, mikä aivan liian usein käsitetään mustaksi laatikoksi. Kansalaiset, sidosryhmät, päätöksentekijät ja suuri yleisö voivat siten muodostaa omia näkemyksiään Brysselin tapahtumista.

Tarkastellessani niitä tietoja, joita parlamentti ja komissio odottavat rekisteröityvien ryhmien ilmoittavan, huomaan meidän olevan tässäkin asiassa hyvin yksimielisiä. Komission mielestä on tärkeää tietää, keitä edunvalvojat ovat, mitä etuja ne valvovat ja mikä on niiden taloudellinen tausta. On itsestään selvää, että menettelysääntöjen rikkomisesta langetetaan seuraamuksia. Niitä olisivat väliaikainen rekisteristä poissulkeminen tai jopa rekisteristä poistaminen.

Komissio ilmoitti ottavansa Euroopan avoimuusaloitetta koskevan rekisterin käyttöön keväällä 2008. Vakuutan, että aiomme pysyä tässä määräajassa. Keskusteltuani hiljattain yksiköiden kanssa odotan rekisterin julkistamista kuuden viikon kuluessa. Olemme myös päättäneet, että rekisteri on pilottihanke ja että sitä tarkastellaan uudelleen vuoden kuluttua eli vuoden 2009 alkukesällä. Euroopan komissio on valmis keskustelemaan parlamentin ja ministerineuvoston sekä kahden neuvoa-antavan komitean kanssa kehittääkseen yhteistä järjestelmää.

  José Javier Pomés Ruiz, talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, ensinnäkin on sääli, ettei Suomen ulkoministeri Alexander Stubb ole täällä tänään, sillä hänen panoksensa talousarvion valvontavaliokunnassa ja tämän mietinnön laadinnassa oli niin merkittävä.

Annan seuraavaksi talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon. Jatkaakseni siitä, mihin komission jäsen Siim Kallas päätti puheenvuoronsa, korostaisin jälleen kerran, että Euroopan parlamentin jäsenten tehtävänä on olla mahdollisimman tiiviisti yhteydessä kaikkiin kansalaisiin – niin edunvalvojiin kuin muihinkin kansalaisiin – ja että parlamentilla on sen vuoksi oltava omat sääntönsä. Toimistoni on avoinna kaikille, jotka haluavat kahvitella kanssani tai pyytää minut kävelylle. En voi vaatia, että ihmiset liittyisivät erikseen rekisteriin. En voi sanoa rekisteröitymättömille, etteivät he voi liittyä puolueeseeni, Unión del Pueblo Navarroon. En voi sanoa heille, että heidän täytyy rekisteröityä. Se ei todellakaan käy päinsä: hallinto on asia erikseen, mutta Euroopan parlamentin poliittinen tarkoitus on aivan toinen.

Siksi avoimuus olisi hyvä varmistaa kahdella tavalla. Toimin avoimuutta käsittelevän hankkeen esittelijänä, ja tämän erinomaisen hankkeen vuoksi komission jäsen Siim Kallas on paikalla. Avoimuus ei saa estää yhteyttämme todelliseen elämään, edunvalvojiin ja muihin kansalaisiin.

Olen varma, että komission jäsen Siim Kallas ymmärtää tämän.

  Pervenche Berès, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen paradoksaalisessa tilanteessa, kuten usein ennenkin. Esimerkkinä tästä mainittakoon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta jätti valitettavasti huomiotta esittelijän Lapo Pistellin, joka raivasi tietä sille kannalle, jonka Euroopan parlamentti todennäköisesti omaksuu avoimuudesta. Siksi iloitsen lopputuloksesta, jonka tänään varmasti saavutamme. On mahdotonta kuvitella markkinoiden toimivan moitteettomasti, ellei avoimuus kuulu perusperiaatteisiin. Meidän lainsäätäjien on noudatettava tätä sääntöä itse, varsinkin kun tiedämme aivan hyvin, että parlamentin lainsäädäntöprosessissa – osoitan sanani edelliselle puhujalle – suhteemme ulkopuolisten tahojen edustajiin kuten painostusryhmiin tai uskonnollisiin järjestöihin – tämä on suunnattu Ingo Friedrichille – vaikuttaa ratkaisevasti EU:n lainsäädäntöprosessiin. Velvollisuutemme on näyttää esimerkkiä tällä alalla jopa menemällä niin pitkälle, että huolehdimme ”lainsäädännöllistä jalanjälkeä” koskevan idean järjestelmällisestä käytöstä, mikä olisi mielestäni erittäin hyödyllistä.

  Claude Turmes, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (DE) Arvoisa puhemies, eurooppalaista demokratiaa ei ole ilman avoimuutta. Bryssel on jo nyt tunnettu siitä, että se antaa suuryritysten tehdä tärkeät päätökset ja toimia taustavaikuttajina. Tämä on vaaraksi Euroopan yhdentymishankkeelle, ja minä henkilökohtaisesti ja koko vihreiden ryhmä pidämme tätä kysymystä erittäin tärkeänä. Euroopan parlamentin jäsenillä on näin ollen velvollisuus toimia avoimesti äänestäjiä kohtaan ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja. Käsittelemämme mietintö on hyvä, mutta juonittelijat tekevät työtään ja haluavat tuhota sen kaksi keskeistä peruselementtiä.

Ensinnäkin ne haluavat estää taloudellisia seikkoja koskevan avoimuuden. Jos rahoituksesta ei kerrota avoimesti, emme voi koskaan olla varmoja siitä, kuka on kampanjoiden todellinen taustavaikuttaja. On yllättävä havainto, että itse asiassa sosialidemokraattien ryhmä vastustaa taloudellisia seikkoja koskevaa avoimuutta ja horjuttaa siten yhtä näistä perustekijöistä. Näkemykseni toisesta perustekijästä, jota ollaan horjuttamassa, on seuraava: joidenkin parlamentin jäsenten mielestä lakimiehiä ei pitäisi kohdella lobbaajina silloinkaan, kun he eivät puolusta ihmisiä oikeudessa vaan yrittävät kulisseissa käyttää vaikutusvaltaansa EU:n lainsäädäntöön.

Siteeraan erään Brysselissä sijaitsevan lakiasiaintoimiston sivustoa. Siinä todetaan, että koska lakimiehiä ei nykyisin pidetä lobbaajina tämän säädöksen nojalla,

(EN) ”lakimiehet harjoittavat yhä tehokkaampaa lobbausta, ja tavoitteita saavutetaan yhä todennäköisemmin oikeudellisin keinoin. Yksinomaan lobbaukseen ja hallitussuhteisiin erikoistunut lakiasiaintoimisto Alber & Geiger tukee teitä tavoitteidenne saavuttamisessa EU:ssa.”

(DE) Kuten huomaatte, jopa lakiasiaintoimistot myöntävät olevansa lobbaajia. Hyvät kollegat, tätä ei voida hyväksyä. Jos sallimme tämän, horjutamme omaa uskottavuuttamme.

  Diana Wallis, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, oikeudellisten asioiden valiokunta kannatti lämpimästi komission aloitetta ja esittelijän kantaa. Mielestäni tuimme varauksetta myös vaatimusta, joka koskee kaikkien toimielinten välistä koordinoitua lähestymistapaa. Sanotun perusteella haluamme kuitenkin korostaa Euroopan parlamentin erityistä avoimuutta demokraattisena päätöksentekoelimenä sekä lobbaajien yhdenvertaista kohtelua koskevaa vaatimusta. Tässä mielessä haluaisimme pitkällä aikavälillä kehittää pakollisen rekisterin, jossa kaikkia kohdellaan samalla tavalla.

Saanen vielä palata kysymykseen, jota Claude Turmes juuri käsitteli, eli lakimiesten asemaan lobbaajina. Tämä on ongelmallista, ja kehottaisin kaikkia kiinnittämään tarkoin huomiota siihen erittäin monivivahteiseen määritelmään, jonka oikeudellisten asioiden valiokunta esitti siitä, milloin lakimies toimii lakimiehenä ja milloin puolestaan lobbaajana. Määritelmä oli hyvin tarkoin harkittu, ja pyydän, että juuri kyseinen määritelmä otetaan huomioon.

  Søren Bo Søndergaard, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (DA) Arvoisa puhemies, käsittelemämme mietintö on hyvä. Se on askel oikeaan suuntaan – ei suuri askel, mutta askel kuitenkin. Toimiakin tarvitaan, ei vain siksi, että kaikki lobbaus olisi pahasta tai kaikki lobbaajat olisivat roistoja, vaan myös siksi, että on täysin käsittämätöntä, että lobbauksen merkittävästä vaikutuksesta huolimatta alan mahdollisimman suurta avoimuutta ei ole varmistettu laatimalla sitovia sääntöjä. Lobbaajilla on merkittävä vaikutus EU:n järjestelmään. Tämä käy hyvin ilmi lobbaukseen käytetyistä rahasummista ja joka puolella olevien lobbaajien määrästä.

Mietintö voisi kuitenkin olla parempi ja lobbaajien valvontaa voitaisiin tehostaa, jos parlamentti hyväksyisi tarkistetun ehdotuksen, jota on osittain viety kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausuntoa pidemmälle. Tarvitsemme pakollisen yhteisen rekisterin, jossa ilmoitetaan täysin selkeästi ja avoimesti lobbaukseen käytetyt rahamäärät. Tarvitsemme kaikkia lobbaajia – myös lobbausta harjoittavia lakiasiaintoimistoja – koskevan rekisterin ja eettiset menettelysäännöt, jotka voivat tulla voimaan ennen vuoden 2009 vaaleja. Yhteisten sääntöjen rikkojille tarvitaan tehokasta valvontaa ja näkyviä seuraamuksia.

Aihetta on myös itsetutkisteluun. Kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta. Siksi ehdotamme, että lobbaajat on velvoitettava julkistamaan yksittäiseen jäseneen käytetyistä kuluista samat tiedot, jotka yksittäisellä jäsenellä on velvollisuus julkistaa taloudellisia etuja koskevassa ilmoituksessaan. Oman toimintamme valvonnan lisääminen ei vahingoittaisi mainettamme äänestäjien keskuudessa.

  Philip Bradbourn, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin pitäisi suhtautua myönteisesti kaikkiin aloitteisiin, jotka lisäävät EU:n toimielinten avoimuutta, ja tästä syystä kannatan tänään käsittelemiämme ehdotuksia.

On kuitenkin huolehdittava siitä, että myös kunkin toimielimen työn ominaislaatu otetaan huomioon. Parlamentin työskentelytapa on näin ollen täysin erilainen kuin neuvoston, ja parlamentti toimii eri vaiheessa lainsäädäntöprosessia kuin komissio. Kun tämä otetaan huomioon, kaikkien toimielinten yksi yhteinen rekisteri olisi mielestäni erittäin vaikea toteuttaa, ja tosiasiassa se tekisi menettelyistä tarpeettoman byrokraattisia, kun haetaan lupaa lobbaukseen ainoastaan parlamentissa. Parlamentti on myös itsenäinen toimielin, eikä siksi ole mielestäni asianmukaista, että muut toimielimet sanelevat toimintalinjamme tällä alalla.

Haluan myös tuoda esiin kysymyksen, jota useat kollegat ovat aikaisemmin käsitelleet parlamentissa: miten komissio rahoittaa varsinkin kansalaisjärjestöjä ja miten ne puolestaan käyttävät näitä varoja vaikuttaakseen Euroopan parlamentin kantoihin tietyissä asioissa. Jos keskustelunaiheemme lopullinen tarkoitus on avoimuuden lisääminen, parlamentin on saatava siellä lobbausta harjoittavista organisaatioista jonkin verran rahoitustietoja, jotka eivät ole kaupallisesti arkaluonteisia.

Yleisemmin ilmaisen huoleni siitä, että joillakin lobbaajilla on parlamentissa vapaa pääsy siihen kerrokseen, jossa jäsenten työhuoneet ovat. Parlamenttirakennuksen sisällä ihmiset voivat vapaasti liikkua joka puolella, ja heillä on vapaa pääsy yksityisiin työhuoneisiin. Oikeus kuljeskella vapaasti rakennuksessa ei millään tavoin edistä avoimuutta, vaan saa jotkut henkilöt syyllistymään väärinkäytöksiin. Varmasti kaikilla jäsenillä on kokemusta tästä. Monissa kansallisissa parlamenteissa on keskitetyt lobbaustilat, jossa vierailulle saapuneet lobbaajat voidaan ottaa vastaan ja joista heidät voidaan saattaa jäsenten työtiloihin. Mielestäni meidän pitäisi pyrkiä ottamaan käyttöön samankaltainen järjestelmä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että parlamentti käsittelee avoimuuteen liittyvää kysymystä, mutta meidän on myös huolehdittava siitä, että parlamentissa lobbausta harjoittavat organisaatiot noudattavat yhtä suurta avoimuutta kuin me.

  Carlos Carnero González, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, totean aluksi sosialidemokraattisen ryhmän puolesta, että kannatan tänä aamuna käsittelemäämme mietintöä, joka hyvin todennäköisesti hyväksytään täysistunnossa myöhemmin.

Mielestäni tämä edistää merkittävästi avoimuutta ja valvontaa alalla, johon liittyy ylenpalttisesti kaikenlaisia kuvitelmia. Lobbaajat eivät ole sinänsä pahoja tai hyviä, vaan tähän vaikuttaa se, miten he toimivat ja miten heitä valvotaan.

Todettakoon, että me sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet olemme alusta alkaen olleet edelläkävijöitä lobbaajia koskevan avoimuuden ja valvonnan lisäämisessä ja siten demokratian edistämisessä.

Hyvä Claude Turmes, vaikuttaa siltä, että teillä on piintyneitä käsityksiä sosialidemokraattisesta ryhmästä. Kiinnittäkää huomiota muihin ryhmiin. Mahtoiko ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta päättää lausunnossaan arvostella sosialidemokraattista ryhmää? Puhutte ympäristövaliokunnan nimissä. Pyytäisin teitä kertomaan omat näkemyksenne muista ryhmistä silloin, kun puhutte omissa nimissänne, eikä silloin, kun käytätte puheenvuoron valiokunnan puolesta.

Mielestämme mietinnössä esitetty määritelmä lobbaajista on paikkansapitävä, vaikka toivoisimmekin, että eri ryhmien välille tehtäisiin selvempi ero. Voittoa tavoittelevat yksityisyritykset eivät tietenkään ole sama asia kuin kansalaisjärjestöt tai ammattijärjestöjen liitot.

Jalanjälki on kuitenkin lainsäädännöllinen. Yhteinen pakollinen rekisteri ja menettelysäännöt, asiaankuuluvat seuraamukset ja taloudellisia seikkoja koskeva ilmoitus ovat keskeisiä kysymyksiä, jotka on asianmukaisesti sisällytetty mietintöön.

Hyvä Claude Turmes, kiinnittäisin huomionne myös siihen, että väitätte kivenkovaan sosialidemokraattisen ryhmän jäsenten vastustavan taloudellisia seikkoja koskevaa ilmoitusta, vaikka joissakin ryhmänne tekemistä tarkistuksista asetetaan tätä ilmoitusta koskevia rajoituksia, kun me sitä vastoin emme halua rajoituksia.

Vaadimme myös, että säännöt tulevat voimaan ennen vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleja ja että suunniteltu työryhmä saa neuvottelunsa päätökseen ennen vuoden 2008 loppua.

Mahdatteko esimerkiksi tietää, että sosialidemokraattinen ryhmä kannattaa kahta tähän asiaan liittyvää tarkistustanne? Ette varmaankaan ole tietoinen tästä.

Kuvitelmat ja todellisuus menevät tässä kysymyksessä sekaisin, mutta sosialidemokraatit, jotka ovat olleet edelläkävijöitä avoimuuden ja valvonnan puolustamisessa, eivät salli kenenkään levittää perättömiä uskomuksia, että meillä on salattuja tarkoitusperiä. Meillä on kansalaisia ja Euroopan unionin avoimuutta koskeva avoin toimintaohjelma.

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin vallan kasvu Lissabonin sopimuksen myötä asettaa paineita lainsäädäntötyön avoimuuden lisäämiselle. On ensiarvoisen tärkeää, että EU:n toiminta on avointa, eli kansalaiset tietävät, ketkä ovat vaikuttaneet lainsäädännön sisältöön. Rekisteröinnin tarkoituksena ei ole rajoittaa tai vaikeuttaa edunvalvojien työtä. Heidän työnsä on tärkeää. Nykyinen edunvalvojien rekisteröinti Euroopan parlamentissa on kuitenkin enemmän ja ennen kaikkea turvallisuus- kuin avoimuuskysymys.

Perussopimusvaliokunnan mietintö on muuttunut varsin paljon aiemman esittelijän, nykyisen Suomen ulkoministerin Alexander Stubbin esittämien ensimmäisten mietintöluonnosten jälkeen. Olen erityisen iloinen siitä, ja myös ryhmäni on erityisen iloinen siitä, että mietinnön sanamuodot ovat nyt paljon voimakkaammat, kuin alussa, ja että ryhmäni kannattama pakollinen rekisteröinti toteutuu, sillä se luo tasapuolisuutta.

Haluan ottaa esille tarkistuksen numero kolme, josta täällä jo keskusteltiin. Osa ryhmäni jäsenistä kannattaa sitä, mutta kuten nykyinen esittelijä totesi, olen hänen kanssaan henkilökohtaisesti samaa mieltä siitä, että kirkot eivät ole edunvalvojia. Tässä asiassa ryhmäni on kahta mieltä ja se todennäköisesti äänestääkin kahdella tavalla.

Perussopimusvaliokunnan mietinnössä ehdotetaan, että esittelijä voi liittää mietintöönsä luettelon edunvalvojista, joita on kuultu mietinnön valmistelun aikana. Toivon, että tämä periaate otettaisiin jatkossa viralliseksi käytännöksi. Se pakottaisi esittelijät kuuntelemaan tasapuolisesti eri näkemyksiä. Siten voisi myös tulla ilmi, jos jotkut syövät suoraan toisen kädestä.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ilokseni minulla on tilaisuus käyttää puheenvuoro Suomen entisen pääministerin jälkeen, kun käsittelemme mietintöä, jonka on laatinut Suomen nykyinen ulkoministeri Alexander Stubb, joka vielä jokin aika sitten oli Euroopan parlamentin jäsen. Tutkimattomat ovat Herran tiet kun kyse on parlamentin jäsenistä!

Kansalaisjärjestöjen uusimman selvityksen mukaan lobbaajien vaikutusvallasta Euroopan komission päätöksentekoprosessissa on tullut vakava ongelma. Huomattava määrä lobbaajia toimii esimerkiksi asiantuntijatehtävissä useissa Euroopan komissiota lähellä olevissa elimissä. Brysselissä toimivista 15 000 lobbaajasta 5 000:lla on pääsy Euroopan parlamenttiin. Näiden 5 000:n on noudatettava tarkkoja sääntöjä. Ehdotus lobbaajien yhteisen rekisterin perustamisesta on hyvä ajatus, kuten seuraamusuhkakin. Äänestäjien on korkea aika saada tietää, keitä lobbaajat ovat. Äänestäjillä on oikeus tietää, miten lobbaajia rahoitetaan ja mitkä niistä yrittävät monin tavoin vaikuttaa tiettyihin mietintöihin. Tämä mietintö on oikeansuuntainen. Siinä pyritään sääntelemään vallitsevaa tilannetta.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän tunnuslause entisen parlamentin jäsenen Alexander Stubbin mietinnössä on avoimuus. Jotkut parlamentin jäsenet ovat kiistatta tuoneet täällä esiin olevansa taipuvaisia – luultavasti hyvässä uskossa – aliarvioimaan lobbaajien toiminnan vaikutuksia ja tehoa. Aliarviointi on saanut sellaisia muotoja, jotka ovat vastuullisten, hyvässä uskossa toimivien, nuhteettomien ja muita kunnioittavien parlamentin jäsenten mielestä täysin käsittämättömiä. Tosiasiat ovat selvillä, ja niitä tulee ilmi päivittäin: olemme esimerkiksi tienneet jo joitakin viikkoja, että 34 komission virkamiestä saa palkkansa suoraan yksityisyrityksiltä.

Uusimmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että lobbaajat ovat laatineet suurimman osan niistä tarkistuksista, joita useimmat poliittiset ryhmät ovat esittäneet REACH-asetukseen. Vain yksi ryhmä tekee tässä suhteessa poikkeuksen: oma ryhmäni, mutta todennäköisesti niitä on muitakin. Lisäksi on käynyt ilmi, että jotkut parlamentin jäseniä valiokuntatyössä avustavat virkamiehet ovat parhaillaan tai ovat ennen olleet yritysten palkkalistoilla ja työskentelevät nyt Euroopan parlamentissa kansallisina asiantuntijoina. Parlamentin jäsenet eivät ilmeisesti ole tästä tietoisia.

Näin ollen se työ, jota tänään teemme, ei mielestämme ratkaise lobbaukseen liittyviä kysymyksiä, enkä usko, että komission jäsenen Siim Kallaksen työ päättyy tänään hyväksymäämme mietintöön. Siksi olemme tukeneet varauksetta kaikkia tarkistuksia ja kaikkea sitä työtä, jota kaikki osapuolet – myös sosialidemokraattinen ryhmä, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä – ovat tehneet näiden tarkistusten ja asiakirjojen parissa tilanteen parantamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi.

Alexander Stubbin mietintöön liittyy kuitenkin vielä joitakin ongelmia, jotka toivottavasti saadaan ratkaistuksi äänestyksessä. Ensimmäinen niistä liittyy lakimiehiin: kun lakimiehet tekevät kanssamme yhteistyötä ja yrittävät vaikuttaa lainsäädäntöön, he ovat lobbaajia silloinkin, kun antavat oikeudellisia lausuntoja. Toivomme, että tämä tarkistus hylätään.

On myös mitä ilmeisimmin ratkaistava, milloin menettelysäännöt tulevat voimaan. Tämän on ehdottomasti tapahduttava ennen tulevia Euroopan parlamentin vaaleja, sillä muuten aloitamme seuraavan toimikauden, joka on taas uusi kohtuuttoman pitkä ajanjakso.

Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että mielestäni lobbaukseen liittyvää kysymystä ei tosiaankaan voida ratkaista päättämällä, että lobbaus on meistä vastenmielistä tai leimaamalla lobbaajat rikollisiksi. Mielestämme avoimuudessa on ongelmana sen selvittäminen, kenen kanssa olemme tekemisissä, mitä nämä tahot tekevät ja kuka niitä rahoittaa: toisin sanoen kyse on taloudellisia seikkoja koskevasta ilmoituksesta. Mietinnössä tätä kaikkea ei kenties selvitetä perinpohjaisesti, mutta asiaa voidaan selventää, ja olen Carlos Carnero Gonzálezin kanssa samaa mieltä perustettavan työryhmän tehtävistä.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, lobbaajista ei tietenkään pitäisi tehdä syntipukkia. Kukoistavassa demokratiassa eri yhteiskuntaryhmien on täysin laillista ajaa aktiivisesti etujaan ja edustaa näkemyksiään sekä hyödyntää näitä etuja yhteiskunnallisissa prosesseissa. Ne voivat myös aivan laillisesti kääntyä näissä kysymyksissä päätöksiä valmistelevien ja tekevien toimielinten edustajien puoleen. Lainsäätäjinä meillä on velvollisuus perehtyä asioihin mahdollisimman perinpohjaisesti ja tarkasti ennen kuin teemme käsittelemiämme lainsäädäntöaloitteita koskevia päätöksiä. Lisäksi on otettava huomioon sidosryhmien huolenaiheet ja niihin liittyvät vastakkaiset näkemykset. On kuitenkin myös selvää, että avoimuus on välttämätöntä oikeudenmukaisen edunvalvonnan varmistamiseksi, ja sillä on keskeinen merkitys Euroopan unionin uskottavuuden kannalta. Tästä syystä ryhmämme katsoo, että EU:n toimielinten on vihdoinkin vahvistettava selvät säännöt, joita sovelletaan kaikkiin edunvalvojiin. Mielestämme tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten.

Velvollisuutemme on osoittaa kansalaisille hyvin selvästi, että EU:n toimielimet eivät ole osallisina ”hämäräpuuhissa”. Lobbaajia olisikin vaadittava ilmoittamaan julkisesti, kenen etuja ne valvovat, mitkä niiden tavoitteet ovat ja ennen kaikkea, mistä ne saavat rahoituksensa.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, uudistuksia käsittelevä parlamentin työryhmä on vieraillut Washingtonissa tutustumassa Yhdysvaltain kongressiin.

Saimme selville, että kaikkien lobbaajien on ilmoitettava eri asiakkailta saamansa tehtävät ja tulot. Yhdysvalloissa ja Kanadassa tämä on pakollista eikä vapaaehtoista, kuten komission ehdotuksessa. Saimme myös selville, miten kukin kongressiedustaja kirjasi tulonsa ja menonsa, jopa jokaisen tarjotun kahvikupillisen. Jos he pystyvät siihen, miksemme mekin? Miksi Euroopan parlamentti ei voi täysin avoimesti ilmoittaa sihteeristökorvauksiaan ja sitten vaatia avoimuutta muilta toimielimiltä?

Edellisessä puheenjohtajakokouksessa saimme tiedon järjestäytyneestä lobbauksesta Euroopan parlamentissa. Altiero Spinelli -rakennuksen viidennessä kerroksessa, erittäin isossa ja mukavassa huoneistossa on 28 monikansallisen yrityksen oma toimisto, ja Euroopan parlamentti maksaa niiden puhelin- ja sähköpostiyhteydet. Tämä saattaa olla erittäin hyvä järjestely yritysten ja Euroopan parlamentin jäsenten välisten yhteyksien ylläpitämiseksi, mutta kukaan ei esittänyt tätä ehdotusta meille, vaan järjestely hoidettiin selkämme takana.

Pienten ja keskisuurten yritysten näkökulma puuttuu samoin kuin kuluttajien, ammattijärjestöjen ja ympäristöjärjestöjen näkökulma. Saattaa olla hyvä ajatus vuokrata tiloja lobbaajille, mutta silloin kaikkien pitäisi voida osallistua, ja vaaleilla valittu elin voisi valvoa toimintaa.

Monikansalliset yritykset eivät ole kaikkein suurimpia rahoitustuen tarvitsijoita. Järjestelmälle myönnetään tukea hyvin valikoidusti eikä poliittisten ryhmien äänestyksen perusteella. Tämä on uusin lobbaajiin liittyvä skandaali, johon toivon teidän puuttuvan.

Tämä on viimeinen poliittinen puheenvuoroni Euroopan parlamentissa. Saanen esittää yhden toivomuksen. Yleissopimuksessa, jonka ovat allekirjoittaneet 23 valtion hallitukset, kaikkien kansallisten kansanedustuslaitosten jäsenet ja yhtä lukuun ottamatta kaikki Euroopan parlamentin jäsenet, on esitetty ehdotus, ja toivon, että se hyväksytään: kaikkien asiakirjojen ja kokousten on oltava julkisia, ellei tästä tehdä perusteltua poikkeusta. Tämä yksinkertainen ehdotus on myös ratkaisu useimpiin ongelmiin, jotka herättävät ennakkoluuloja lobbausta kohtaan.

Pystyisimme siten saamaan selville, mitä lobbaajat kirjoittavat meille tai komissiolle, ja voisimme olla mukana päättämässä avoimuutta koskevista poikkeuksista, jotta tietäisimme, mitä meiltä salataan ja miksi. Lobbaajia tarvitaan lainsäädännön laatimiseen ja kehittämiseen. Tarvitsemme heidän tietojaan, neuvojaan ja muita etuja koskevia vastaväitteitään. Tarvitsemme tasapuolista tai moniarvoista tietoa, koska meidät valittiin edustamaan yhtäläisesti kaikkia kansalaisia.

  Puhemies. − (EN) Kiitos, hyvä parlamentin jäsen Jens-Peter Bonde. Olen varma, että monet kollegat toivovat teille kaikkea hyvää jäädessänne eläkkeelle.

Emme ehkä ole aina samaa mieltä kanssanne, mutta teitä kannattaa aina kuunnella.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ei ole mikään salaisuus, että elämme Euroopan unionissa, jossa kansalaiset jäävät kehityksessä sivustakatsojiksi ja suuryritykset hyötyvät siitä yhä enemmän. Pääasiallinen syy tähän on epäilemättä lobbaajien vaikutusvalta parlamentissa, komissiossa ja neuvostossa. Kenellekään ei liene yllätys, että Alppien ja Adrianmeren aluetta koskevaa yleissopimusta, joka on kuljetusalan lobbaajien keskuudessa hyvin epäsuosittu, ei ole vieläkään pantu täytäntöön. Ei ole mikään yllätys, että yhä useammat pienet ja keskisuuret yritykset joutuvat luopumaan leikistä, koska ne hukkuvat paperisotaan ja säädöksiin ja koska niiltä kirjaimellisesti puuttuu tilaisuus hyödyntää saatavilla olevia rahoitusmahdollisuuksia. Sitä vastoin jättimäiset teollisuusyritykset – monikansalliset yhtiöt – tietävät liiankin hyvin, miten käyttää hyväkseen näitä tilaisuuksia, ja siirtävät jatkuvasti toimintaansa yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jättäen jälkeensä vain menetetyt työpaikat.

Mainittakoon esimerkkinä käsittely- ja päätöksentekoprosessi, joka koskee paljon keskustelua herättänyttä ja kiistanalaista REACH-säädösehdotusta, jonka tavoitteena on parantaa kemikaalien käyttöturvallisuutta. Jos kansalaiset saavat tietää, että 132 tarkistusehdotuksesta 32 oli täysin samanlaisia ja että niitä täydennettiin kemianteollisuuden järjestöjen kirjallisilla suosituksilla, he tietysti menettävät vähitellen uskonsa EU:hun ja heistä tuntuu, että EU:n päätöksenteon ainoana tarkoituksena on noudattaa monikansallisten yritysten käskyjä.

Jos haluamme estää tämän ja hillitä kasvavaa euroskeptisyyttä, meidän on saatava selvyys siihen, kuka vaikuttaa EU:n päätöksentekoon, kuka ajaa rahoittajien etua ja keitä nämä rahoittajat ovat, ja kuka yrittää vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi onnittelemme Alexander Stubbia hänen valinnastaan Suomen ulkoministeriksi. Toiseksi onnittelemme Ingo Friedrichiä ja kiitämme häntä siitä, että hän otti mietinnön vastuulleen ja toivottavasti saattaa sen onnistuneesti päätökseen tänä iltapäivänä. Kolmanneksi kannatamme Alexander Stubbin ja Ingo Friedrichin mietinnön suunnitelmaa ja linjausta, mutta...

(DE) – …jatkan puheenvuoroani saksaksi. Näiden Alexander Stubbille osoitettujen kaksinkertaisten kiitosten jälkeen jää kuitenkin vielä vastaväitteitä. Lobbausta koskevat säännöt ovat tarpeen, mutta parlamentilla on jo hyvät säännöt, enkä ole täysin vakuuttunut siitä, että on järkevää pyrkiä perustamaan yhteistä järjestelyä. Avoimuus on hyvä asia, mutta sen avulla ei tehdä ihmeitä, etenkään jos se on pohjimmiltaan epäyhtenäistä.

Rekisteröityjen lobbaajien taloudellisten etujen kirjaaminen ja ilmoittaminen on tietenkin hyvä asia, mutta entäpä parlamentin lukuisat kirjeenkirjoittajat, asiantuntijat ja muut yhteystahot? Miten niiden kanssa pitäisi menetellä? Odotammeko niiden kaikkien tulevaisuudessa rekisteröityvän ja ilmoittavan taloudelliset etunsa? Toivottavasti emme!

Lisäksi ovat vielä poikkeukset: kahdessa tarkistuksessa ehdotetaan erityisesti kahta poikkeusta, jotka eivät varmastikaan edistä avoimuutta. Tarkistus 3 on jo mainittu. Tavoitteena on tilanteen kehittyminen sellaiseksi, että kirkkoja pidettäisiin virallisesti lobbaajina. Mielestäni tässä ei ole kyse avoimuudesta vaan pelkästään kirkonvastaisesta asenteesta, ja meidän pitäisi torjua kyseinen tarkistus.

Tarkistuksessa 10 pyritään samankaltaiseen tulokseen poikkeusjärjestelyjä koskevalla poikkeuksella, mikä ei myöskään edistä käsiteltävää asiaa. Oikeastaan tässä yritetään vain rangaista määrättyjä aloja. Meidän pitäisi huolehtia järjestelmämme avoimuudesta ja sen parantamisesta. Lähtökohtaisesti ei kuitenkaan pitäisi olettaa tämän muuttavan nykytilannetta merkittävästi.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, voimme olla ylpeitä siitä, että Euroopan parlamentti on jo nyt monin tavoin edelläkävijä tämän aiheen käsittelyssä joihinkin kansallisiin kansanedustuslaitoksiin verrattuna. Sillä on jo eturyhmiä koskeva rekisteri. Sillä on lobbaajia koskevat menettelysäännöt, ja parlamentin jäseniä on ehdottomasti kielletty vastaanottamasta lahjoja. Hyvä näin. Kyse on siitä, voidaanko järjestelmää laajentaa muihin toimielimiin. Olemme valmiita aloittamaan neuvottelut yrittääksemme tätä ja yrittääksemme päästä sopimukseen, koska niin olisi parempi. Lisäksi kyse on siitä, voimmeko nostaa vaatimustasoa ja toimia vielä näkyvämmin rehellisyyden ja avoimuuden puolesta.

Ryhmäni tukee mietintöä, jossa tämä on asetettu tavoitteeksi. Kannatamme myös monia tarkistuksia, jotka parantaisivat mietintöä ja todellakin tiukentaisivat avoimuutta koskevia vaatimuksia. Kannatamme jopa joitakin vihreiden ryhmän esittämiä tarkistuksia, mutta emme tarkistusta, joka käytännössä rajoittaisi avoimuutta koskevan vaatimuksen sanamuotoa ja asettaisi sille ylärajan.

Olinkin jossain määrin yllättynyt kuullessani ympäristövaliokunnan edustajan syyttävän sosialidemokraattien ryhmää vähemmän avoimeksi kuin vihreiden ryhmää, vaikka vihreiden ryhmä on tosiasiassa esittänyt tarkistuksen, jossa sananmukaisesti asetettaisiin yläraja avoimuutta koskevalle vaatimukselle. Tämä on ryhmämme kanta. Tässä asiassa olemme rehellisyyden ja avoimuuden edelläkävijöitä ja paheksumme kantaamme koskevia epäoikeutettuja syytöksiä, joita esittävät sellaiset ryhmät, jotka yrittävät teeskennellä olevansa tämän asian suurimpia puolestapuhujia, vaikka ne eivät sitä ole.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan pakollinen rekisteri, jota täydennetään lobbaajia koskevilla menettelysäännöillä, mutta sen pitäisi koskea kaikkia toimielimiä ja – jos sallitte – ennen kaikkea komissiota. On täysin välttämätöntä, että eettisissä menettelysäännöissä määrätään seuraamuksia väärinkäytöksistä ja otetaan käyttöön taloudellisia seikkoja koskeva pakollinen ilmoitus. Kyseisten rekisterien pitäisi olla helposti saatavilla ja esillä Internetissä tutustumista varten, mikä olisi ihanteellista.

Ingo Friedrichin mietinnössä todetaan, että tuhannet lobbaajat yrittävät vaikuttaa toimielinten päätöksiin, vaikka olisikin kaikki seikat huomioon ottaen myönnettävä, että monissa tapauksissa he antavat Euroopan parlamentin jäsenille yksityiskohtaista tietoa käsiteltäviin toimenpiteisiin liittyvistä erilaisista näkökohdista. Omasta puolestani totean, että tuskin kukaan pystyy vaikuttamaan minuun – kuten minut tuntevat voivat vahvistaa. Tästä huolimatta on sovellettava huolellisesti tiukkoja eettisiä arviointiperusteita, jotta taataan riippumaton päätöksenteko ja voidaan valvoa toimia, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yhteisön määrärahajakoon sekä lainsäädännön valvontaan ja täytäntöönpanoon. Siksi äänestän Ingo Friedrichin mietinnön puolesta.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, selvittääkseni tiettyjä väärinkäsityksiä ja oikaistakseni joidenkin parlamentin jäsenten parlamentille ja lehdistölle antamia populistisia lausuntoja haluan huomauttaa myös kvestorin ominaisuudessa, että Euroopan parlamentilla on ollut jo 12 vuotta säännöt, jotka koskevat suhteita lobbaajiin. Nämä säännöt on vahvistettu työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohdassa, joka kannattaisi lukea ainakin kerran ja jossa edellytetään, että lobbaajien pääsyä Euroopan parlamenttiin valvotaan ja säännellään kulkuluvilla. Saadakseen kulkuluvan lobbaajien on täytettävä akkreditointilomake ja toimitettava parlamentille suosituskirje ja poliisin allekirjoittama kirjelmä. Euroopan parlamentissa pidetään kaikista lobbaajista rekisteriä, joka julkaistaan Euroopan parlamentin Internet-sivustolla. Akkreditoitujen lobbaajien on myös noudatettava menettelysääntöjä. Monica Frassonin ja muiden parlamentin jäsenten toteamukset ovat siis itsestäänselvyyksiä. Menettelysääntöjen rikkomisesta on rangaistuksena lobbaajan kulkuluvan peruuttaminen ja hänen poistamisensa rekisteristä.

Käsittelen seuraavaksi ehdotusta yhteisestä rekisteristä. Mielestäni yhteiselle rekisterille ei ole mitään tarvetta komissiossa, sillä Euroopan parlamentti ja komissio toimivat täysin eri tavalla, ja näin ollen niiden suhteet lobbaajiin ovat täysin erilaiset. EU:n vallanjaon takia parlamentin on ehdottomasti oltava edelleen ainoa työjärjestyksestään vastaava toimielin. Komissio voi ottaa mallia parlamentin erinomaisesta järjestelmästä, mutta parlamentin on säilytettävä omaa työjärjestystään koskeva päätösvalta. Mietinnössä suhtaudutaan varauksellisesti kyseiseen rekisteriin, ja olen asiasta samaa mieltä.

Käsittelen seuraavaksi taloudellisia seikkoja koskevaa ilmoitusta. En ymmärrä, miksi akkreditoitujen lobbaajien pitäisi antaa yksityiskohtaisia rahoitustietoja rahoituslähteistään ja kyseisten varojen jakamisesta. Tällainen toimenpide olisi täysin mahdoton toteuttaa ja vaikuttaisi kielteisesti. Olen myös sitä mieltä, etteivät lobbausmahdollisuudet aina ole kiinni rahoitusvaroista. Ratkaisevia ovat myös organisaation hyvä maine ja asiantuntemus. Tuen ehdottomasti mietinnön johdanto-osan D kappaleessa olevaa lobbauksen määritelmää. Annan tunnustusta entiselle kollegallemme Alexander Stubbille, jonka kanssa tein paljon yhteistyöstä tässä asiassa, ja haluan pysyä kokonaan erossa tässä keskustelussa puhuneiden vihreiden ryhmän jäsenten esittämistä yleistävistä syytöksistä.

  Puhemies. − (EN) Opin jo aikaa sitten, ettei kannata yrittää estää Astrid Lullingia puhumasta.

(Naurua)

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, mitä pidempään arvoisa kollegamme Lulling puhui, sitä useampiin kohtiin hän antoi tilaisuuden tarttua. Valiokunta haluaisi ottaa käyttöön yhteisen järjestelmän Brysselissä, koska kansalaiset eivät tee eroa parlamentin, komission ja neuvoston välillä. Heille tämä on vain Bryssel tai EU! Mielestäni yhteinen järjestelmä olisi hyvä, ja vetoammekin komission jäseneen Siim Kallasiin, että hän antaisi työryhmälle luvan kokoontua pian tämänpäiväisen keskustelun jälkeen ja laatia yhteiset säännöt, jotka jättäisivät kullekin toimielimelle itsenäistä päätöksentekoa varten tarvittavan riippumattomuuden.

Toivoisin myös neuvoston olevan mukana. Neuvosto on parlamentin tavoin lainsäädäntöelin, ja lobbausta harjoitetaan luonnollisesti sielläkin. Tästä syystä myös neuvostoa vaaditaan osallistumaan tähän aloitteeseen.

Kaiken kaikkiaan haluamme Brysseliin uuden avoimuutta koskevan järjestelmän – uuden avoimuuteen perustuvan toimintakulttuurin – jotta voimme siten toteuttaa avoimuutta käytännössä ja rakentaa luottamusta. Lobbaus on hyvästä ja edunvalvontaa tietenkin tarvitaan, mutta sääntöjen on oltava selvät. Prosessin on oltava oikeudenmukainen ja rehellinen. Ennen kaikkea on varmistuttava siitä, etteivät näkemykset ole myynnissä.

Tämänpäiväinen päätös on epäilemättä merkittävä edistysaskel. Työtä on tietenkin vielä paljon, koska yksityiskohdat ratkaisevat esimerkiksi lobbaajan määritelmää koskevissa kysymyksissä. Mietinnössä esitetty määritelmä on hyvin väljä. Pohjimmiltaan tarkoitamme, että lobbaajia ovat kaikki, jotka haluavat vaikuttaa meihin. Poikkeuksia kuitenkin on: kunnat, alueet, työmarkkinaosapuolet ja poliittiset puolueet ovat kaikki perustamissopimuksissa mainittuja instituutioita. Myös ne osallistuvat lobbaukseen, mutta niitä ei ole järjestelmässämme määritelty lobbaajiksi. Myös lakimiehille ja kirkoille on annettava tarkkarajainen määritelmä. Nämä kysymykset on vielä ratkaistava.

Hyvä kollega Astrid Lulling, mielestäni taloudellisia seikkoja koskeva ilmoitus on tärkeä. Tämä on se edistysaskel, jota on kaivattu tähän saakka. Raha ei merkitse kaikkea, mutta rahaa käytetään monien asioiden saavuttamiseen. On aika ryhtyä toimeen, ja kiitän Alexander Stubbia ja Ingo Friedrichiä ja tietenkin kaikkia muita, jotka ovat antaneet panoksensa prosessiin tähän mennessä.

  Costas Botopoulos (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, mielestäni tämänpäiväinen keskustelunaiheemme on äärimmäisen kiinnostava. Toteaisin, että kerrankin Euroopan parlamentti on edelläkävijä kysymyksessä, josta ei keskustella lainkaan kansallisissa kansanedustuslaitoksissa – ainakaan Kreikan parlamentissa – ja johon ei ole löydetty ratkaisua.

Tähän asiaan liittyy kolme merkittävää poliittista ongelmaa. Ensinnäkin se, miten ratkaisemme tämän ongelman. Pelkäämmekö epävirallisten lobbaajien tapaa hoitaa asioitaan vai yritämmekö toimia avoimesti?

Mielestäni meidän on meneteltävä seuraavasti: meidän on toimittava avoimesti, emmekä saa pelätä lobbaajia tai heidän olemassaoloaan, ja meidän on laadittava säännöt.

Toiseksi on pohdittava, miten avoimuus saavutetaan parhaiten. Ratkaisuksi ehdotan erittäin tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat jopa rahasummia, tai yleistä pakollista järjestelmää. Korostettakoon tässä yhteydessä, että olisi erittäin hyödyllistä, jos rekisteri olisi pakollinen ja yhteinen kaikille kolmelle EU:n toimielimelle.

Kolmanneksi kyse on epävirallisista ryhmistä, jotka kuitenkin työskentelevät toimielinjärjestelmän sisällä. On välttämätöntä erottaa toisistaan erityyppiset lobbaajat. Greenpeacella ja Shellillä ei ole mitään yhteistä lobbaajina. Siksi ne on välttämätöntä erottaa toisistaan ainakin rekisterissä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Lobbaus on laillinen osa kaikkia demokraattisia järjestelmiä. Siellä missä demokratian ei ole tarkoitus olla anarkiaa, on lobbaukseenkin sovellettava selkeitä sääntöjä.

Yhdysvalloissa lobbaajat pitävät lainsäädäntöään liian tiukkana, ja toisaalta uusissa jäsenvaltioissa, joissa ei ole minkäänlaisia sääntöjä, ihmiset pitävät usein lobbausta pohjimmiltaan kielteisenä ilmiönä. Siksi EU:n uuden mallin olisi sijoituttava näiden kahden ääripään välimaastoon.

Nähdäkseni lobbausta koskevia avoimia sääntöjä edistetään ehdotuksella, joka koskee toimielinten välisen yhteisen ja pakollisen rekisteröintijärjestelmän käyttöönottoa EU:ssa toimiville lobbaajille, taloudellisen taustan ilmoittamista ja ”lainsäädännöllistä jalanjälkeä”. Olen kuitenkin vakuuttunut myös siitä, että tämänpäiväisen äänestyksen jälkeen kirkot ovat edelleen yhteistyökumppaneitamme, eikä niitä luokitella edunvalvontaryhmiksi.

Olen vakuuttunut siitä, että Alexander Stubbin ja Ingo Friedrichin mietintö karsii kaikenlaiset lobbausta koskevat ennakkoluulot ja kielteiset näkemykset ja että Euroopan kansalaiset alkavat pitää lobbaajia asiantuntijoina, joilla on käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa, jonka avulla estetään EU:n lainsäädännön haittavaikutukset.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, lobbaus EU:n toimielimissä on monitahoinen kysymys. Toisaalta mahdollisuus osallistua toimielinten työhön on seurausta niiden toiminnan avoimuuden periaatteesta, joka on vahvistettu perustamissopimuksissa. Sen avulla kurotaan umpeen myös niin kutsutun demokratiavajeen aiheuttamaa kuilua, sillä asiantuntijaorganisaatiot tekevät hyödyllisiä asiantuntija-analyysejä, joilla on suotuisa vaikutus EU:n lainsäädäntöön.

Toisaalta suuret kansainväliset yritykset voivat kääntyä lobbaukseen erikoistuneiden yritysten puoleen vaikuttaakseen toimielinten työhön ja ennen kaikkea ajaakseen yhtiöiden omia etuja.

Lobbausta Euroopan parlamentissa koskeva ongelma on saamassa näkyvyyttä parlamentin toimivallan lisääntyessä. Siksi meidän on tuettava komission aloitetta, jossa ehdotetaan toimielinten välistä yhteistyötä lobbaajien toimintaa koskevien sääntöjen laatimiseksi ja lisäksi lobbaajien yhteisen rekisterin perustamista. Avoimuuden periaatetta, jonka nojalla lobbaajat voivat osallistua toimielinten työhön, pitäisi soveltaa myös lobbaajiin. Vapaaehtoinen rekisteröityminen ei riitä. Lobbaajat olisi velvoitettava rekisteröitymään saadakseen luvan päästä Euroopan unionin toimielimiin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen ollut Euroopan parlamentin jäsen 12 vuotta. Todettakoon, että tunnen tarvetta kiittää monia lobbaajia, sillä olemme voineet hyödyntää heidän huomattavaa asiantuntemustaan päivittäisessä työssämme. Mielestäni parlamentin jäsenten on aina hyvä kuunnella kaikkia osapuolia ja pitää ovensa avoinna kansalaisille.

Jos parlamentissa on nykyisin 5 000 rekisteröityä lobbaajaa – jotka voidaan tunnistaa kulkuluvasta ja jotka ovat akkreditoituja, siis ovat ikään kuin saaneet hyväksynnän – yhtä parlamentin jäsentä kohti on keskimäärin kuusi lobbaajaa. Mielestäni on erittäin tärkeää hyödyntää tätä asiantuntemusta tarkoituksenmukaisesti lainsäädäntötyössä, sillä totta puhuen parlamentin jäsenet eivät voi olla asiantuntijoita joka alalla. Siksi on tärkeää kuunnella ammattilaisia ja myöntää, että käytännössä lobbaajat nostavat parlamentin työn arvoa.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, kuten Jens-Peter Bonde huomautti, edunvalvontaa koskevien sääntöjen kehitys Euroopassa on maailmanlaajuisessa mittakaavassa huomattavan jälkeenjäänyttä. Voimme kuitenkin parantaa tilannetta tänään tukemalla tarkistusta, jossa vaaditaan taloudellisten etujen pakollista ilmoittamista ja ankaria seuraamuksia niille, jotka rikkovat sääntöjä. Lisäksi on selvitettävä, mitä ulkopuolisten palkkaamat komission työntekijät todellisuudessa tekevät.

Kuten monet toteavat, lobbaus ei ole sinänsä pahasta, mutta ongelmana on se, että päätöksenteon keskittäminen tarjoaa suuryrityksille helpon tavan muuttaa taloudellinen vaikutusvalta poliittiseksi vaikutusvallaksi. Vähintään neljä viidestä lobbaajasta saa palkkansa suuryrityksiltä. Tämä epätasapaino vaikuttaa lainsäädäntöömme. Avoimuuden avulla on siis varmistettava, että kaikki lobbaajien säädösteksteihin esittämät tarkistukset ilmoitetaan avoimesti, jotta saamme tietää, kuka niiden takana on.

Kun on perustettu rekisteri niistä, joilla on pääsy parlamenttiin, pyydän Astrid Lullingia huolehtimaan siitä, että kolmasosa paikoista annetaan yrityksille, kolmasosa kansalaisjärjestöille ja kolmasosa muille ryhmille. Näin saavutamme tasapainon.

  David Hammerstein (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, emme voi puhua avoimuudesta teoreettisesti. Äänestäjiemme on saatava tietää, keitä on mukana teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa neuvottelemassa REACH-asetuksesta tai televiestintäpaketista. Heidän on saatava tietää, kuka esittää tarkistuksia ja kuka laatii monia Euroopan parlamentin mietinnöistä, joihin voi tutustua Euroopan parlamentin Internet-sivustolla, ja heidän on nähtävä rekisteristä, ketkä kuluttavat satoja tunteja parlamentin käytävillä. Kaikki tämä on mahdollista. Aivan kuten äänestäjiemme pitäisi nähdä parlamentin Internet-sivustolta, keitä on paikalla valiokuntien kokouksissa ja täysistunnossa, heidän on saatava tietää ne lobbaajat, jotka viettävät satoja tunteja kokouksissamme.

Tavoitteemme on avoimuus, mutta sen on oltava rehellistä. Haluamme, että kustakin mietinnöstä toimitetun äänestyksen jälkeen tiedossa ovat ne lobbaajat, jotka ovat jättäneet käsiteltäväksi tulevaisuuteemme vaikuttavia tarkistuksia. Haluamme sanatarkasti julki joka ainoan tarkistuksen.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, lobbauksesta käytävä keskustelu on aina mielenkiintoinen ja jännittävä. Oli suuri ilo kuunnella parlamentin jäsenten huomautuksia, jotka vahvistavat sitä käsitystä, jonka myös Jo Leinen mainitsi: yksityiskohdat ratkaisevat. Olen täysin samaa mieltä Monica Frassonin kanssa siitä, että työ ei lopu tähän mietintöön eikä edes komission rekisterien käyttöönottoon.

Vakuutan parlamentille, että komissio on hyvin yhteistyöhaluinen ja tekee kaiken voitavansa saadakseen toimielinten välisen työryhmän käyntiin ja kehittääkseen yhteisen lähestymistavan mahdollisimman pian ja joustavasti. Toteaisin, että oman näkemykseni mukaan yhteinen rekisteri ei ole mikään kaikkia uhkaava valtava peto. Se on yhteinen tietopaketti, johon on koottu kaikki tarvittava tieto, jotta kaikkien asianosaisten edunvalvojien ei tarvitse tehdä eri toimielimille erillisiä hakemuksia, jotka eivät ole yhteentoimivia. Parlamentti ehdotti tätä, jotta järjestelmästä ei tulisi liian raskas. Kaikista muista yksityiskohdista on keskusteltu vuosien mittaan sen jälkeen, kun aloimme käsitellä asiaa vuonna 2005.

Vastatakseni yhteen esittämistänne huomautuksista totean vain, että tietenkin lobbaajien ja heidän ajamiensa etujen määrittelyyn liittyy paljon monimutkaisia yksityiskohtia. Olemme keskustelleet lakimiesten järjestöjen kanssa. Ne ovat hyväksyneet kantamme, jonka mukaan niiden on edunvalvontaa harjoittaessaan ilmoitettava todellinen asianlaita, eikä niiden tarvitse selittää toimivansa esimerkiksi lainopillisina neuvonantajina tai muuta vastaavaa.

Todettakoon vain yksi asia, joka liittyy käsiteltyihin aiheisiin: jotkut komission työntekijät saavat palkkaa yksityissektorilta. Tämä on lopetettu. Joitakin päättyneitä sopimuksia on vielä jäljellä, mutta käytäntö on lopetettu.

  Ingo Friedrich, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, kiitos tästä keskustelusta, joka on pääosin ollut ytimekästä ja asiantuntevaa. Vastuullisen ja avoimen edunvalvonnan avulla tehostetaan päätöksentekoprosessia. Hyvä Claude Turmes, toteamuksenne ei pitänyt paikkaansa: taloudellisia seikkoja koskevaa ilmoitusta käsitellään 21 kohdassa. Näin ollen olitte väärässä syyttäessänne sosialidemokraattien ryhmää. Minusta oli välttämätöntä tuoda tämä esiin.

Toiseksi käsittelen lakimiehiin liittyvää kysymystä. Emme voi yleistävästi väittää, että kaikki lakimiehet ovat poikkeuksetta lobbaajia, koska he ovat opiskelleet asianajotointa ja kaikkea siihen liittyvää. Mietinnössä on esitetty oikea määritelmä: jokainen, joka pyrkii vaikuttamaan EU:n politiikan muotoutumiseen ja toimielinten päätöksentekoon on lobbaaja, ja tämä koskee myös lakimiehiä.

Huomauttaisin yhdestä käännösvirheestä: ”kunnat” on käännetty saksaksi sanalla ”Städte”. Yhdysvaltojen järjestelmä on hyvin yksityiskohtainen, jopa niin yksityiskohtainen, että jotkut senaattorit laativat vuoden lopussa 300-sivuisia selvityksiä, jolloin on lähes mahdotonta saada selvää käsitystä siitä, mistä Yhdysvaltojen lobbaustoiminnassa on todellisuudessa kyse.

Omalta kannaltani oli mielenkiintoista, että äärivasemmiston ja äärioikeiston kritiikki on pohjimmiltaan lähes yhtenevää. ”Les extrêmes se touchent” (ääripäät koskettavat toisiaan), kuten ranskalaiset sanoisivat, mikä on tyypillinen tilanne. Haluamme ratkaista asian vastuullisesti ja edistyksellisemmin kuin Yhdysvalloissa ja useimmissa – tai jopa kaikissa – jäsenvaltioissa on tehty.

Suuret kiitokset vielä kerran Alexander Stubbille. Arvoisa ministeri, olette mielessämme! Kiitän myös tästä mielekkäästä keskustelusta.

  Puhemies. − (EN) Kiitän Ingo Friedrichiä, joka jatkoi Alexander Stubbin mietinnön esittelijänä. Onnittelemme Alexander Stubbia valinnasta Suomen ulkoministeriksi.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 11.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Urszula Gacek (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Etujen moniarvoisuus on tärkeä piirre demokratiassa. Näin ollen on oikeutettua, että yhteiskunnan jäsenet järjestäytyvät ja valvovat etujaan. Lobbaukseen liittyy kuitenkin riski demokratian periaatteiden vääristymisestä. Yhtiöiden vaikutusvalta poliitikkoihin voi johtaa siihen, ettei tavallisilla kansalaisilla ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua lainsäädäntö- ja päätöksentekomenettelyihin.

Hyvin harvat Euroopan valtiot ovat laatineet edunvalvontasääntöjä. Edunvalvontaa koskeva parlamentin mietintö on hyödyllinen keino lisätä avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja kansalaisten osallistumista EU:n demokraattiseen prosessiin. Kokemukset, joita on saatu edunvalvontaa koskevia lakeja täytäntöönpanneissa maissa, osoittavat kuitenkin, että tämän pitäisi olla vain osa laajempaa suuntaviiva- ja toimenpidekokonaisuutta.

Salatusta edunvalvonnasta on vain pieni askel korruptioon ja sääntöjä noudattavien yhtiöiden kustannuksella tapahtuvaan markkinoiden vääristymiseen.

On myönteistä, että teollisuuden edustajat osallistuvat tämän mietinnön laatimiseen. Niitä olisi nyt kehotettava tekemään aloite ja osoittamaan, että vastuullisilla yhtiöillä on keskeinen asema lobbauksen sääntelyprosessissa.

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Erityiskiitokset ja onnittelut ansaitsee esittelijän lisäksi komission jäsen Siim Kallas, joka otti ohjat käsiinsä edunvalvonnan periaatteita koskevien uusien säädösten laatimiseksi. Tällä on erityisen suuri merkitys, kun otetaan huomioon, että Euroopan parlamentti saa uutta toimivaltaa Lissabonin sopimuksen hyväksymisen takia. Haluan silti tuoda julki, että olen huolissani lobbaajien vapaaehtoisen rekisterin tehokkuudesta ja uskottavuudesta. Rekisterin pitäisi olla pakollinen ja kaikille EU:n toimielimille yhteinen. Parlamentin pitäisi kuitenkin ominaislaatunsa takia säilyttää riippumattomuutensa.

Pakollisen rekisteröinnin pitäisi koskea kaikkia erilaisia edunvalvontaorganisaatioita. Tarkoitan muun muassa alueellisia edustustoja, alakohtaisia organisaatioita, edunvalvojina toimivia lakimiehiä ja tutkimuslaitoksia. Rekisteriin olisi merkittävä kaikki ne tahot, jotka käyttävät vaikutusvaltaa saavuttaakseen taloudellisia tai yhteiskunnallisia etuja. Jos vaaditaan pelkkiä rahoitustietoja, ne eivät aina ole luotettavia, eikä niiden avulla pystytä tekemään suunnitelmien mukaista perinpohjaista arviointia.

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) Lobbauksen sääntely on todella suotavaa. Vihdoinkin parlamentilla ja sidosryhmillä – eli lobbaajilla – on mahdollisuus avoimeen keskinäiseen yhteistyöhön. Mietinnössä ehdotetaan pakollisen rekisterin perustamista kaikille lobbaajille, jotka haluavat valvoa ja puolustaa etujaan EU:n toimielimissä. Ehdotus on meistä kannatettava. Rekisteröinnillä mahdollistettaisiin asianosaisten lobbaajien pääsy Euroopan parlamentin tiloihin, osallistuminen valiokuntakokouksiin ja myös tapaamiset parlamentin jäsenten kanssa heidän tiloissaan häiritsemättä kuitenkaan heidän työtään.

Hyvien tapojen mukaisen ja näin ollen avoimen edunvalvonnan tehokkuus riippuu kuitenkin suuresti lobbaajien menettelytavoista. Siksi on välttämätöntä laatia samalla lobbaajille eettiset käytännesäännöt.

Parlamentin pitäisi myös valvoa näiden sääntöjen täytäntöönpanoa erityisesti tarkistamalla rekisteritietojen paikkansapitävyys. Puutteellisia tai perättömiä tietoja antaville lobbaajille on määrättävä seuraamuksia. Rikkomukseen nähden oikeasuhteiset ja riittävän varoittavat seuraamukset vaihtelisivat tilapäisestä rekisteristä poistamisesta täydelliseen poistamiseen.

Muistettakoon, että Euroopan parlamentti laati tämän uuden ehdotuksen omasta aloitteestaan. Siitä on varmasti suurta apua myös muille EU:n toimielimille ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisille kansanedustuslaitoksille, jotka eivät ole vielä toteuttaneet tätä asiaa koskevia toimenpiteitä.

  Roselyne Lefrançois (PSE), kirjallinen. – (FR) Kannatan tämän mietinnön hyväksymistä, ja mielestäni pystymme sen avulla parantamaan huomattavasti edunvalvojien ja EU:n toimielinten välisiä suhteita.

Kattavan edunvalvojaluettelon laatimisen ja ajan tasalla pitämisen sijasta mietinnössä ehdotetaan konkreettisen yleismääritelmän vahvistamista termille ”edunvalvontaryhmä”. Näin varmistettaisiin, etteivät luettelosta puuttuvat ryhmät voisi kiertää parlamentin laatimia sääntöjä.

Toinen suuri edistysaskel on lobbaajiin sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen ja erityisesti yhden kaikille toimielimille yhteisen rekisterin perustaminen. Rekisteriin kirjataan kaikki lobbaajat, ja pitkällä aikavälillä siitä tulee kaikille akkreditoiduille organisaatioille suositus ja osoitus niiden vastuullisuudesta ja luotettavuudesta.

Rekisterillä lisätään kuitenkin myös avoimuutta kansalaisia kohtaan, sillä se on kokonaisuudessaan saatavilla Internetissä ja sisältää kunkin organisaation täydelliset tunnistetiedot ja henkilöstötiedot samoin kuin kaikki siihen liittyvät olennaiset rahoitustiedot.

”Keskitetyn järjestelmän” ja eettisten menettelysääntöjen lisäksi mietintöjä laativilla Euroopan parlamentin jäsenillä on mahdollisuus nimetä mietinnössä ne organisaatiot, jotka ovat auttaneet niitä niiden työssä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) On aivan välttämätöntä kuulla mahdollisimman monia eturyhmiä ja saada ne osallistumaan EU:n lainsäädännön laatimiseen, täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan, jotta pystytään kehittämän lainsäädäntöprosessia, korjaamaan virheet ja välttämään yksipuolisia näkemyksiä.

Avoin vuoropuhelu kaikkien prosessiin osallistuvien toimijoiden edustajien kanssa on demokraattisen järjestelmämme perusta ja tärkeä tietolähde edellyttäen, että toimitaan täysin avoimesti.

Tästä syystä aloite ”lainsäädännöllisen jalanjäljen” käyttöön ottamiseksi – vaikka vapaaehtoisestikin – sekä komission asiakirjoissa että Euroopan parlamentin mietinnöissä, on kannatettava.

Mahdollisimman monien eturyhmien ja vastapuolen edustajien kuuleminen sekä varsinaisen prosessin avoimuudesta huolehtiminen on välttämätöntä, jotta voidaan laatia monitahoista ja luotettavaa lainsäädäntöä, joka kattaisi kaikki alaa koskevat näkökohdat ja jolla taattaisiin kaikkien näkemysten tasapaino ja tehokas yhteensovittaminen, vältettäisiin eturistiriidat ja estettäisiin myöhemmät puutteet.

Asianmukainen tietojenvaihto EU:n toimielimiin liittyvistä edunvalvontaryhmistä vaikuttaa pitkällä aikavälillä ratkaisevasti paitsi lainsäädäntöprosessin edistämiseen myös komission, parlamentin ja neuvoston väliseen avoimeen ja oikeudenmukaiseen yhteistyöhön, josta viime kädessä epäilemättä hyötyvät Euroopan kansalaiset.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (EN) Edunvalvontaa koskeva mietintö, jota olemme käsitelleet, edistää merkittävästi avoimuutta. Kun voidaan näyttää toteen se, keitä on kuultu eri lainsäädäntöpaketeista, parlamentille erityisen tärkeän prosessin legitiimiys vahvistuu.

On yhtä tärkeää varmistua siitä, että kaikki parlamentin puoleen kääntyvät edunvalvontaryhmät rekisteröityvät. Emme voi sallia porsaanreikiä, joiden takia jotkin edut jäisivät ilmoittamatta. Esimerkiksi edunvalvontatoimiin osallistuvat lakimiehet ja suunnitteluryhmät ovat käytännössä lobbaajia, ja näin ollen ne pitäisi rekisteröidä.

Lyhyesti sanoen kannatan tätä mietintöä, josta avoimuuden lisääminen on hyvä aloittaa.

  Andres Tarand (PSE), kirjallinen. – (ET) Alexander Stubbin käsiteltäväksi jättämä mietintö on äärimmäisen merkittävä, sillä Brysselissä on pian yhtä paljon lobbaajia kuin Euroopan komission virkamiehiä.

Olen tyytyväinen siihen, että komissiosta poiketen parlamentti kannattaa ajatusta edunvalvojien pakollisesta rekisteristä. Jos näin ei olisi asianlaita, mietintö ei saavuttaisi päätavoitettaan eikä varmasti täyttäisi tehtäväänsä.

Tämän hetken suurin kiistakapula on kysymys lakimiesten ottamisesta luetteloon, ja kannatan heidän pakollista rekisteröintiään. Ei ole mitään syytä jättää heitä pois rekisteristä, sillä lobbausta harjoitetaan Euroopan unionissa yhä suuremmassa määrin asianajotoimistojen kautta. Asianajotoimistoille ei pitäisi antaa mahdollisuutta luokitella kaikkea toimintaa automaattisesti oikeudelliseksi neuvonnaksi ja siten välttää rekisteröinti ja edunvalvonnan avoimuutta koskeva vaatimus.

”Keskitetty” rekisteri on hyvä ajatus. Neuvoston on tärkeää olla mukana rekisterissä samoin kuin Euroopan parlamentin ja komissionkin. Kerättyjen tietojen käyttökelpoisuuden vuoksi on kiireesti perustettava kaikkien toimielinten yhteinen tietokanta, joka on kaikkien toimielinten saatavilla Internetissä.