Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/0022(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0154/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0154/2008

Keskustelut :

PV 19/05/2008 - 20
CRE 19/05/2008 - 20

Äänestykset :

PV 21/05/2008 - 5.3
CRE 21/05/2008 - 5.3
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0215

Puheenvuorot
Maanantai 19. toukokuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos

20. Ympäristönsuojelu rikosoikeudellisin keinoin (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Hartmut Nassauerin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (KOM(2007)0051 – C6-0063/2007 – 2007/0022(COD)) (A6-0154/2008).

 
  
MPphoto
 
 

  Hartmut Nassauer, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni aikoo käyttää rikosoikeutta apuvälineenään. Toisin sanoen tulevaisuudessa on tarkoitus antaa Euroopan unionin nimissä tuomioita, ja tätä valtaa käytetään aluksi ympäristölainsäädännön rikkomiseen liittyvissä asioissa. Tämä on kauaskantoinen ja merkittävä muutos, sillä rikoslainsäädäntö ei kuulu varsinaisesti Euroopan unionin toimivaltaan. Se onkin yksi niistä keskeisistä alueista, joilla jäsenvaltioilla on ylin valta.

Juuri tästä syystä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oli annettava kaksi tuomiota luodakseen perustan tälle direktiiville. Tämä on itsessään erikoista, sillä neuvosto, komissio ja parlamentti ovat olleet pitkään yhtä mieltä siitä, että rangaistuskeinot ovat käypä väline panna ympäristölainsäädäntöä täytäntöön. Kesti kuitenkin monta vuotta, ennen kuin määriteltiin, mikä taho vastaa tällaisista toimista – jäsenvaltiot puitepäätösten nojalla vaiko yhteisö direktiivin nojalla.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kannatti komission kantaa, mikä ei ole yllättävää. Lisäksi nyt, kun asia on selvitetty, konflikti ei todennäköisesti enää nouse uudelleen pintaan, sillä uudessa Lissabonin sopimuksessa puututaan ongelmaan ja suositaan pikemminkin yhteisöä kuin yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita.

Juuri tämä on syy, jonka vuoksi teimme sopimuksen ensimmäisessä käsittelyssä. Halusimme välttää sitä, että meidän pitäisi käynnistää koko menettely uudelleen tyhjästä, ellei ratkaisua syntyisi tänä vuonna. Keskeiseen oikeusperustaan tehtävän muutoksen ja Euroopan parlamentin tulevien vaalien vuoksi olisi varmastikin kulunut paljon aikaa, ennen kuin sopiva säädös olisi saatu hyväksyttyä. Siksi olimme yksimielisiä siitä, että meidän oli tehtävä kaikkemme saadaksemme aikaan ratkaisun ensimmäisessä käsittelyssä. Puhuessani ”meistä” tarkoitan puheenjohtajavaltio Sloveniaa – ja olen hyvin pahoillani, ettei sen edustaja ole tänään täällä läsnä, sillä laitoin tyylikään solmion juuri sen kunniaksi – sekä komissiota ja varjoesittelijöitä, joille haluan lausua erityiset kiitokset sovinnollisesta, rakentavasta ja asiantuntevasta yhteistyöstä. Kanssanne oli ilo tehdä yhteistyötä.

Uusi direktiivi perustuu kolmeen pilariin, joista haluan kertoa lyhyesti. Olemme ensinnäkin määrittäneet rikokset, joista voidaan vastedes langettaa rangaistus, sekä vahvistaneet liitteessä erityiset säädökset, joiden nojalla rikoksentekijöitä voidaan syyttää. Tämä on nulla poena sine lege -periaatteen mukaista. Rangaistusta ei siis langeteta ainoastaan rikoksesta vaan myös yhden liitteessä vahvistetun säädöksen rikkomisesta. Tämä periaate oli tärkeää säilyttää lainsäädännössä.

Toiseksi suhteellisuusperiaate on sisällytetty tietyssä määrin direktiiviin. Direktiivin tarkoituksena ei ole rangaista mahdollisimman vakavasti jokaista, joka tekee pienimmänkin ympäristörikkeen, vaan torjua suuria rikoksia. Siksi vähäisistä rikoksista ei langetettaisi direktiivin nojalla rangaistusta.

Kolmanneksi olemme myös säätäneet, että rangaistavuus edellyttää lainvastaista menettelyä. Säilytimme nämä kolme periaatetta luonnoksessa yksimielisesti. Päätimme myös parantaa määritelmiä. Odotan nyt innolla keskustelua. Haluan vielä kiittää uudelleen kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat mahdollistaneet tämän kompromissin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (DE) Hyvä Hartmut Nassauer, kiitos. Mainitsitte tyylikkään solmionne. Panin asian merkille, mutten rohjennut mainita asiasta. Nyt kun kuitenkin mainitsitte asiasta itse, voin ilokseni kertoa, että huomasin sen itsekin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, vaikka minulla ja Hartmut Nassauerilla ei olekaan aivan samanlaisia solmioita, kannatan silti täysin hänen tekemäänsä työtä ja esitän hänelle siitä vilpittömät kiitokset.

Komissio pitää parlamentin ja neuvoston kanssa käytyjä neuvotteluja myönteisinä ja on iloinen siitä, että asiasta näyttää olevan mahdollista päästä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Arvoisa puhemies, tämä merkitsee jälleen sitä, että kolme toimielintämme ovat onnistuneet, ja se osoittaa, että yhteispäätösmenettely on hyvin tehokas myös silloin, kun käsiteltävät asiat ovat vaikeita ja monimutkaisia. Minun on sanottava, että oikeudellisten asioiden valiokunnan esittelijä Hartmut Nassauer, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija ja varjoesittelijät ovat tehneet lujasti työtä ja työskennelleet rakentavasti neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission kanssa saadakseen aikaan epämuodollisissa kolmenvälisissä neuvotteluissa kompromissin, joka on nyt edessänne.

Hartmut Nassauer selitti myös keskeiset kysymykset hyvin, joten puhun lyhyesti. On totta, että tehokas ympäristönsuojelu edellyttää sitä, että yhteisön politiikkaa toteutetaan jäsenvaltioissa tehokkaasti ja aukottomasti. Tältä osin rikoslainsäädäntö on välttämätön työkalu. Vakavimpien rikosten tapauksessa voimakkaat rangaistusseuraamukset ovat ainut todella toimiva pelote. Samalla on kuitenkin aina muistettava, että suhteellisuusperiaatetta on kunnioitettava, kuten olette huomauttaneet.

Vaikka komissio olisikin halunnut lähentää rangaistuksia, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lokakuussa 2007 tekemässä päätöksessä sen todettiin olevan perustamissopimuksen nojalla mahdotonta, ja tuomioistuimen päätöstä on noudatettava. Silti vaikka rangaistuksia ei lähennetäkään, direktiivi auttaa huomattavasti tehostamaan ympäristönsuojelua – eikä vähiten sen pelotevaikutusten vuoksi. Jäsenvaltiot sopivat ympäristörikosten määritelmistä, siitä, missä määrin yritykset ovat vastuussa tällaisista rikoksista, sekä tarpeesta ottaa käyttöön tehokkaita ja suhteellisia rangaistuksia, joilla on pelotevaikutus.

Siksi toivomme ja luotamme – ottaen huomioon jo tekemämme työn – että kaikki tämä saadaan aikaan. Euroopan neuvoston yleissopimus ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin allekirjoitettiin täällä Strasbourgissa kymmenen vuotta sitten, eikä se ole vieläkään tullut voimaan! Siksi on jo korkea aika luoda tehokas eurooppalainen oikeudellinen väline ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Luotan parlamentin tukevan meitä tässä asiassa, jotta saavutamme tavoitteemme viipymättä, ja haluan kiittää esittelijää vielä kerran.

Lopuksi komission on annettava muutamia julkilausumia, jotka ovat osa lainsäädäntöelinten kompromissia. Arvoisa puhemies, luen nyt nämä julkilausumat ääneen.

”Julkilausuma nro 1: Euroopan komissio panee merkille seuraavan tarkistuksen, jonka Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on hyväksynyt. ’Kun jatkuva toiminta jonkin ajan kuluttua johtaa ympäristövahinkoihin, jotka puolestaan voivat johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tämän direktiivin nojalla, vastaus kysymykseen toimiko tekijä tahallisesti tai huolimattomuuttaan, on määritettävä ottaen huomioon ajankohta, jolloin tekijä ymmärsi tai hänen olisi pitänyt ymmärtää toimivansa rikollisella tavalla, sen sijaan että tarkastellaan ajankohtaa, jolloin hän aloitti toiminnan. On syytä pitää mielessä, että tällaisessa tapauksessa tekoa ei voida puolustaa aiemmin saadulla valtuutuksella, lisenssillä tai luvalla.’ Komissio ymmärtää täysin tässä tarkistuksessa esiin tuodut huolenaiheet. Nämä asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja suhtaudumme luottavaisesti siihen, että jäsenvaltiot ottavat nämä tärkeät kysymykset huomioon.”

”Euroopan komission julkilausuma nro 2: Tämän direktiivin liitteessä B lueteltu terveyttä ja turvallisuutta koskeva sekundaarilainsäädäntö, jolla pyritään suojelemaan yleisöä ja ympäristöä sellaisen toiminnan vaaroilta, johon liittyy ionisoivaa säteilyä, on hyväksytty Euratomin perustamissopimuksen nojalla. Siksi jäsenvaltioiden velvoitteet ottaa käyttöön rangaistusseuraamuksia direktiivin soveltamiseksi ulottuvat Euratomin perustamissopimuksen nojalla hyväksyttyä lainsäädäntöä rikkovaan lainvastaiseen toimintaan, ja tästä syystä ne on määriteltävä suhteessa tähän lainsäädäntöön.”

Olen pahoillani, että jouduin lukemaan nämä kaksi tekstiä ääneen, mutta minua vaadittiin tekemään niin. Arvoisa puhemies, tämän tehtyäni aion nyt keskittyä täysin asiasta käytävään keskusteluun.

 
  
MPphoto
 
 

  Dan Jørgensen, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DA) Arvoisa puhemies, totean aivan aluksi, ettei meidän pidä tyytyä kehumaan vain Hartmut Nassauerin solmiota. Meillä on myös paljon hyvää sanottavaa tavasta, jolla hän on pyrkinyt löytämään sovitteluratkaisun tähän vaikeaan asiaan. Olemme tekemässä hyvin tärkeän päätöksen. Yksi EU:n ympäristöpolitiikan suurimmista ongelmista on se, ettei sitä valitettavasti panna vielä täytäntöön yhtenäisellä tavalla yksittäisissä maissa eikä sitä etenkään hallinnoida yhtenäisellä tavalla yksittäisissä maissa. Yritämme siksi ratkaista tämän ongelman ottamalla suuren askeleen eteenpäin. Varmistamme tulevaisuudessa, että samasta rikkomuksesta rangaistaan samalla tavalla EU:n kaikissa jäsenvaltioissa riippumatta siitä, missä lakia rikotaan. On myös erittäin hienoa, että meillä on nyt muutamia määritelmiä siitä, mistä tällaiset rikkomukset muodostuvat. Meillä on nyt selvä luettelo, joka ei saa olla staattinen vaan jonka on tärkeää olla dynaaminen ja joka osoittaa, milloin ympäristöpolitiikan perusperiaatteita rikotaan. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on ollut hyvin huolissaan luontotyyppialueiden suojelun varmistamisesta, ja olemme siksi iloisia siitä, että tämä direktiivi on sisällytetty luetteloon. Olisimme myös halunneet tarkempia tietoja siitä, kuinka kovia rangaistusten pitäisi olla. Tämä ei valitettavasti ollut nykyisten sopimusten nojalla mahdollista, mutta olemme yleisesti hyvin tyytyväisiä tulokseen. Tämä on suuri askel eteenpäin ympäristönsuojelun kannalta.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies António DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Kreikassa koettiin viime kesänä yksi viime aikojen pahimmista katastrofeista. Yli 60 henkeä kuoli ja monet saivat vammoja, kun läntisen Peloponnesoksen, Attikan ja Evian metsäpaloissa paloi satoja hehtaareja poroksi. Vastaavia katastrofeja on nähty aiempina vuosina muissa Välimeren rannikon jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa.

Metsäpalot vaarantavat ihmishenkiä ja tuhoavat alueen luonnonvaroja. Niiden sytyttäminen onkin epäilemättä yksi aikojemme vakavimmista ja katalimmista rikoksista.

Komissio on antanut ehdotuksen direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Direktiivissä ei oteta huomioon asiaankuuluvan lainsäädäntöprosessin lopputulosta, joka riippuu enemmän oikeudellisten muotoseikkojen eroista kuin keskeisistä kysymyksistä. Olemme kuitenkin menossa oikeaan suuntaan: direktiivi on tärkeä keino tehostaa ympäristönsuojelua tulevina vuosina.

Haluan kiittää henkilökohtaisesti Euroopan parlamentin esittelijää Hartmut Nassaueria siitä, että hän osoitti ymmärtäväisyyttä kompromissitarkistuksen yhteydessä hyväksymällä säännöksen, jolla metsäpalojen sytyttäminen katsotaan rikokseksi. Kiitän myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän espanjalaisjäseniä, jotka kannattivat tarkistustani.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, uskon, että muutaman vuoden päästä Euroopan parlamentin katsotaan luoneen tämän istuntojakson aikana Euroopan unionin lainsäädännön kehittämistä koskevan merkittävän ennakkotapauksen.

Euroopan unionilla ei ole periaatteessa toimivaltaa rikoslainsäädäntöön liittyvissä asioissa, vaan ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kuten esittelijä totesi, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kaksi tuomiota loivat perustan yhteisön tietyntasoiselle, vaikkakin rajalliselle toimivallalle rikosoikeuden alalla.

Dan Jørgensen sanoi, ettei tässä ole kyse lakien yhtenäistämisestä vaan lähentämisestä, ja katson tältä osin, että parlamentti ja sen esittelijä Hartmut Nassauer, neuvosto ja komissio, puheenjohtajavaltio Slovenia ja komission jäsen Barrot ovat kaikki myötävaikuttaneet sopimukseen, jonka kaikki voivat hyväksyä.

Kuten sanoin, puhumme yhtenäistämisestä, emme lainsäädännön lähentämisestä. Aiomme yhtenäistää rikosluokat, sillä tämä on rikosoikeuden periaate, ja kuten Hartmut Nassauer sanoi lakimiehelle tyypillisellä tarkkuudella, rikosluokat eivät voi olla luonteeltaan yleisiä tai sattumanvaraisia.

Noudatamme suhteellisuusperiaatetta, poistamme vähimmäisseuraamukset ja otamme käyttöön periaatteen, jonka mukaan syytettä ei voi nostaa toiminnasta, josta ei voi langettaa rangaistusta.

Katson, että komission julkilausuma ja erityisesti se, mitä siinä sanottiin huolimattomuudesta ja tuottamusvastuun syntymisestä, auttaa meitä edistymään jatkossakin tässä asiassa. Tällä hetkellä emme voi tehdä tämän enempää. Uskon, että voimme edetä pidemmälle vain, jos Euroopan unionin lainsäädäntöä muutetaan merkittävällä tavalla perustuslain uusien määräysten myötä. Parlamentti tekee kuitenkin yhdessä neuvoston ja komission kanssa kaiken voitavansa lujittaakseen ympäristönsuojelusta annettua lainsäädäntöä ja sitä vastaavaa rikoslainsäädäntöä noudattaen Euroopan neuvoston vanhaa yleissopimusta, jossa määrättiin ympäristölainsäädännön rikkomisesta aiheutuvasta rikosoikeudellisesta vastuusta. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, kuten täällä on jo todettu, meidän on kiitettävä Hartmut Nassaueria työstä, jota hän on tehnyt tässä ensimmäisessä käsittelyssä. Myös komissio ansaitsee erityiset kiitokset siitä, että se on auttanut meitä pääsemään tähän pisteeseen.

Kuten Manuel Medina juuri totesi, tämä on ollut ja on jatkossakin tärkeä ensimmäisessä käsittelyssä tehtävä sopimus. Se on yhteispäätösmenettelyn kannalta historiallinen, ja erityisesti Euroopan parlamentille on merkittävää päästä osallistumaan rikosoikeudellisten rangaistusten asettamiseen. Tämä on todella huomionarvoinen tapaus. Tämä direktiivi tuo viimein oikeusvarmuutta alalle, jolla olemme nähneet aiemmin vain melkoisen tyylitöntä pallottelua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja EU:n lakiasäätävien toimielinten välillä. Nyt asiaan on saatu varmuutta ja selvyyttä.

Ennen kaikkea tämä on huomattava edistysaskel ympäristönsuojelun kannalta. Olen huomannut vetoomusvaliokunnan jäsenenä vuosien saatossa, että kansalaiset kääntyvät useimmin puoleemme juuri ympäristövahinkoja koskevissa asioissa ja pyytävät meitä panemaan täytäntöön jotakin sellaista, jonka pitäisi heidän mielestään kuulua EU:n lainsäädäntöön. Nyt voimme viimein kertoa, että meillä on – tai pitäisi olla – tehokkaat keinot varmistaa, että EU:n ympäristölainsäädäntö pannaan todella täytäntöön ja että sitä valvotaan, kuten kansalaiset eri puolilla Euroopan unionia odottavat.

Kyse ei ole kuitenkaan vain tästä, vaan parlamentti antaa myös toisen voimakkaan viestin. Vaadimme tähän sopimukseen niin sanottuja vastaavuustaulukkoja. Niiden avulla näemme tarkkaan tässä hyvin monimutkaisessa säädöksessä sen, missä asioissa jäsenvaltiot siirtävät EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Euroopan parlamentti on suhtautunut tähän asiaan vakavasti, ja meitä on viimein kuultu. Mielestäni tämä auttaa meitä osoittamaan toimivaltamme ja kasvavan tehokkuutemme lainsäädäntöelimenä, mikä enteilee hyvää Lissabonin sopimuksen lähestyvän voimaantulon kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ryhmäni ei pidä yleensä ensimmäisessä käsittelyssä tehtävistä sopimuksista, sillä kiire ja paine päästä sopimukseen heikentävät usein säädöksen laatua. Hyvä Hartmut Nassauer, minun on todettava, että jos olisitte kysynyt minulta vuosi sitten, uskoinko meidän saavan aikaan ensimmäisessä käsittelyssä ja teidän toimiessanne esittelijänä kahden osapuolen välisen sopimuksen ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin, olisin todennäköisesti vastannut kieltävästi. Näin on kuitenkin käynyt, ja se johtuu erinomaisesta tiimityöstä, jonka mahdollisti se, että noudatimme tiukasti epävirallista vuoropuhelua koskevia menettelyjä komission ja neuvoston kanssa ja että ne ottivat esittelijän ja varjoesittelijät mukaan aina kun mahdollista. Lisäksi se on ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan tekemän arvokkaan työn ansiota. Haluan siksi esittää esittelijälle ja hänen kollegoilleen vilpittömät kiitokset, sillä tämä on tärkeä saavutus, kuten kaikki muut puhujat ovat jo todenneet.

Arvoisa puhemies, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös on selvästikin estänyt meitä asettamasta rangaistuksia, mikä on typistänyt siipiämme jossakin määrin, mutta toivon tämän seurauksena, että äänestyksen jälkeen me, koko Euroopan unioni, pidämme tämän asian mielessä. Mielestäni meidän pitäisi kiinnittää kunnolla huomiota tähän asiaan, kun Lissabonin sopimus on ratifioitu.

Tämä direktiivi ei tietenkään ole täydellinen, kuten ei mikään muukaan elämässä. Emme ole esimerkiksi kovin tyytyväisiä monimutkaiseen liitteeseen, joka sisältää pitkän, vaikkakin tyhjentävän luettelon direktiiveistä, joita tämä uusi säädös koskee. Olisimme halunneet mieluummin komission ehdottaman ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymän järjestelmän, jossa tehtiin täysin selväksi, että kyseisten direktiivien lisäksi kokonainen joukko rikoksia luokiteltaisiin automaattisesti rangaistaviksi rikoslainsäädännön nojalla.

Olemme nyt kaikki tyytyväisiä siihen, että siirtymäaika on kaksi vuotta. Mielestäni tätäkin olisi voitu parantaa, ja Diana Wallisin tavoin olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että jäsenvaltioiden on toimitettava vastaavuustaulukot eli niiden on ilmoitettava meille nopeasti, kuinka ne soveltavat lakeja, minkä ne jättävät usein tekemättä.

Kannatamme kuitenkin täysin sitä, että jatkossa varmistetaan, etteivät tietyt rikokset voi jäädä enää rankaisematta. Kotimaassani Italiassa on koettu houkutusta tehdä niin ja siellä on itse asiassa tehty niin, ja olen iloinen siitä, että tällä direktiivillä torjutaan tämä mahdollisuus ja että ympäristöalueiden tuhoamisesta, vandalismista ja muista vastaavista asioista seuraa jatkossa varmasti rangaistus.

 
  
MPphoto
 
 

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(SV) Arvoisa puhemies, on selvää, että jokaista, joka rikkoo ympäristölainsäädäntöä, on rankaistava. Rangaistusten on oltava niin kovia ja niillä on oltava niin suuri pelotevaikutus, ettei ympäristörikoksia uusita. Pitääkö meidän kuitenkin yhtenäistää rikoslainsäädäntöä? Pitääkö EU:n sanoa, millaisia rangaistusten on oltava – että niiden on oltava vankeusrangaistuksia, sakkoja ja muita rangaistuksia? Ei, näiden asioiden päättäminen on jäsenvaltioiden tehtävä.

Lainsäädännön yhtenäistämiseen liittyy aina se vaara, että edistysmieliset maat joutuvat höllentämään lainsäädäntöään. Tätä ei voida hyväksyä. Jos luovutamme näissä asioissa päätöksenteko-oikeuden EU:lle, mikä on seuraava askel? EU:n on tietenkin pyrittävä varmistamaan, että jäsenvaltiot parantavat ympäristölainsäädäntöään. Voimme levittää ja meidän on levitettävä hyviä käytäntöjä, ja voimme auttaa ja tukea niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jääneet monesta syystä muista jälkeen. Erinomaisena esimerkkinä mainitsen sen, että voimme laatia taulukoita, jotka sisältävät konkreettisia indikaattoreita, joiden perusteella jäsenvaltioita voidaan verrata. Tällä tavalla luomme erittäin legitiimin järjestelmän, jonka juuret ovat syvällä demokratiassa. Näin voimme myös puolustaa parhaiten ympäristöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Aloyzas Sakalas (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen huomaavaisuudestaan yhteistyön aikana ja kertoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että onnistuimme löytämään neuvotteluissamme ratkaisun, jonka kaikki saattoivat hyväksyä. Tästä huolimatta haluan esittää kolme huomiota.

Kannatan ensinnäkin täysin sitä ajatusta, että tämä mietintö on hyväksyttävä, ennen kuin Lissabonin sopimus tulee voimaan. Sen seurauksena kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava uuden direktiivin mukaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Meidän kaikkien pitäisi ottaa opiksemme paljon Kreikan metsäpaloista.

Toiseksi haluan korostaa, kuinka tärkeää oli saada 3 artiklan h kohtaan uusi sanamuoto, jolla viitataan kaikkeen toimintaan, jonka seurauksena on ”suojelualueella sijaitsevan elinympäristön merkittävä huonontuminen”. Tämä on huomattavasti parempi kuin esittelijän ehdottama alkuperäinen, suppeampi sanamuoto.

Kolmanneksi muistutan, että suurimmat kiistamme koskivat liitteitä. Tältä osin huomautan, ettei direktiivillä rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa, ja viittaan EY:n perustamissopimuksen 176 artiklaan. Lisäksi luettelo asiaan kuuluvasta yhteisön lainsäädännöstä tuo oikeusvarmuutta, jota tarvitaan rikoslainsäädännön ollessa kyseessä. Tämän lähestymistavan ansiosta meidän ei myöskään tarvitse määritellä direktiivissä tiettyjä termejä, kuten vettä tai jätettä. Kannatan siksi uusien liitteiden sisällyttämistä direktiiviin.

Kannatan täysin Hartmut Nassauerin ehdottamaa asiakirjaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Mojca Drčar Murko (ALDE). - (SL) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa odotettiin, että luomamme yhteiset säännöt ympäristörikossyytteiden nostamisesta menisivät tätä kompromissia pidemmälle ja että yhteisön lainsäädännön lisäksi ne kattaisivat myös jäsenvaltioiden lainsäädännön. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että aikaan saamamme kompromissi on sen rajoilla, mikä voidaan hyväksyä. Ympäristönsuojelun kannalta direktiivi on kuitenkin suuri askel eteenpäin, koska siinä säädetään tehokkaiden, suhteellisten ja pelotevaikutukseltaan voimakkaiden rangaistusten soveltamisesta koordinoidulla tavalla vakaviin ympäristörikoksiin, jotka luetellaan liitteessä.

Tältä pohjalta kehitettävään yksittäisten maiden rikosoikeudelliseen politiikkaan viitaten haluamme kiinnittää huomiota nykyaikaisen rikoslainsäädännön sääntöihin, joiden mukaan rikosoikeudenkäynnin luotettavuus on tärkeämpää kuin mahdollisten rangaistusten kovuus. Rikolliset voivat olla varmoja, etteivät he löydä jatkossa suojapaikkaa mistään päin Euroopan unionia.

 
  
MPphoto
 
 

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, on ollut erittäin rohkaisevaa nähdä, ettei komissio ole antanut jäsenvaltioiden hermostuttaa itseään vaan että se on antanut ympäristörikollisten rikosoikeudellisesta vastuusta ehdotuksen. Ympäristölainsäädännön rikkomuksiin ei voida nimittäin suhtautua enää jatkossa kuin pelkkiin pikkusynteihin. On myös rohkaisevaa, että säädösehdotuksessa määritellään luonnonvarat entistä paremmin ja selvemmin ja että sen avulla on mahdollista määrittää tarkkaan, mikä katsotaan rikokseksi – vieläpä samana päivänä, jona YK on käynnistänyt ympäristön monimuotoisuutta käsittelevän konferenssinsa.

On kuitenkin valitettavaa, ettei direktiivissä säädetä seuraamuksista ja ettei rikkomuksia käsitellä yleisesti rikoksina. Näin syntyy valitettavasti porsaanreikiä, jotka liittyvät erityisesti kasviston ja eläimistön suojeluun, kun rikollisten tuomitseminen ei ole itsestään selvää ja monet voivat välttää tuomion vetoamalla tietämättömyyteen. Siksi tässä direktiivissä olisi ollut loogista ja hyödyllistä säätää myös geenitekniikasta. Ympäristörikoksista on rangaistava, ja toivon, että tästä direktiivistä tulee virstanpylväs ja että se osoittaa selvästi, että ympäristö on valtti, jota on syytä suojella, ja että meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, etteivät ympäristölainsäädännön rikkomukset jää rankaisematta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on todella korostanut sitä, että olemme ottamassa tärkeän askeleen kohti uutta vaihetta – tai ehkäpä minun pitäisi sanoa, että otamme tämän askeleen, jos, ja kuten toivomme, tällä tekstillä tehdään selväksi, Monica Frassonin sanoja lainatakseni, ”etteivät tietyt rikokset voi jäädä enää rankaisematta”. Haluan kiittää Hartmut Nassaueria vielä kerran työstä, jota hän on tehnyt tätä tekstiä valmisteltaessa. Uskon, että juuri tällä on merkitystä. Se on todellinen askel eteenpäin. Haluan lisätä, ettei komissio kannattanut alun perin liitteitä. Vaikka komissio katsookin edelleen, ettei tällainen liite ole tarpeen, se pitää kuitenkin sen liittämistä direktiiviin useimpien jäsenvaltioiden toiveiden mukaisesti hyväksyttävänä. Liite, sellaisena kuin sitä on nyt esitetty, on kattava, ja se sisältää kaikki keskeiset ympäristöalan säädökset, joilla voi olla merkitystä direktiivissä kuvattujen rikosten kannalta.

Samalla on kuitenkin selvää, ettemme voi väittää laatineemme tyhjentävää luetteloa, ja olisikin riskialtista väittää luettelon olevan tyhjentävä. Toisaalta olen nyt varma siitä – ja haluan kertoa tämän Euroopan parlamentin jäsenille – että kun direktiivi on hyväksytty, jäsenvaltioilla on 18 kuukautta aikaa siirtää se osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja on sanomattakin selvää, että komissio seuraa tätä prosessia hyvin tarkkaan. Se arvioi oikeuskehyksen valossa, onko sen esitettävä ylimääräisiä säädösehdotuksia.

Olen vakuuttunut siitä, että tätä prosessia on seurattava erityisen tarkkaan, jotta voidaan varmistaa, että tapa, jolla direktiivi siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä, heijastaa kunnolla sitä henkeä, joka on vaikuttanut Euroopan parlamentin puolelta tähän säädökseen. Minulle on kerrottu, että ehdotettu aikaraja on 24 kuukautta. Kyllä, tämä pitää paikkansa, ehdotus on todella 24 kuukautta. Olin itse jokseenkin kunnianhimoisempi. Tästä huolimatta komissio voi vakuuttaa teille nyt pitävänsä erittäin tiiviisti silmällä sitä, kuinka tämä teksti siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä, sillä tämä teksti on hyvin suuri edistysaskel EU:n ympäristönsuojelun kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hartmut Nassauer, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, aloitan viimeisimmästä asiasta eli määräajasta, johon mennessä direktiivi on siirrettävä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Haluan todeta, että tämä direktiivi on ennakkotapaus. Manuel Medina huomautti aivan oikein, että yhteisön kaikki ympäristölainsäädäntö on tavallaan käytävä läpi rikosoikeudellisen yhteensopivuuden osalta uusien rikosmääritelmien valossa. Näin tehdään ensimmäistä kertaa, ja tehtävä on varsin mittava. Näin ollen on järkevää antaa jäsenvaltioille 24 kuukautta aikaa 18 kuukauden sijasta.

Toinen asia, jonka haluan sanoa, on suunnattu komissiolle. Arvoisa komission jäsen Barrot, tämä asia ei ehkä vielä kuulu teidän toimivaltaanne, mutta se kuuluu tulevaisuudessa. Komissiolla on nyt uusia resursseja: sillä on käytettävissään uusia välineitä, jotka – kuten olen sanonut – ovat pohjimmiltaan jäsenvaltioiden käsissä. Katson, että komission olisi järkevää käyttää näitä välineitä varovasti. Yhteisön lainsäädännön rikosoikeudellinen tarkastelu ei koske tietenkään vain ympäristölainsäädäntöä, mutta sitä voidaan periaatteessa soveltaa yhteisön toiminnan kaikkiin muihin alueisiin. Siksi katson, että komission olisi järkevää edetä tältä osin varovasti, sillä rikoslainsäädäntö on lainvalvonnan viimeinen oljenkorsi eikä jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettu väline. Jäsenvaltiot eivät ole varsinaisesti ikionnellisia tästä kaikesta. Lisäksi, ilmaistakseni asian hienotunteisesti, oikeusoppineet ovat suhtautuneet äärimmäisen epäröivästi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden liittämiseen osaksi lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.

Kehotan siksi komissiota käyttämään näitä välineitä varoen, sillä direktiivi on sitä tehokkaampi, mitä johdonmukaisemmin sitä sovelletaan käytännössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 21. toukokuuta 2008.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö